vihan ja terrorin vankkurit vihan ja terrorin vankkurit . 1 . . VKO. RETROSENIOR I ULKOMAILLA RETROSENIOR I ULKOMAILLA . Volvo-viha sikseen Volvo-viha sikseen . . . PAL. . Fordeja jälleenrakennuksen tarpeisiin Fordeja jälleenrakennuksen tarpeisiin . 2025-22 60 02 05 -2 50 1. LUMENLUONTiKALUSTOA SENIORIAIKAKAUDELTA LUMENLUONTiKALUSTOA SENIORIAIKAKAUDELTA . . Lisää Jussi Similän kuvia Lisää Jussi Similän kuvia . Kevytautot Kevytautot MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2025 | 14,90 € S e n io r No. UTIN LENTOASEMAN ALKUVAIHEET UTIN LENTOASEMAN ALKUVAIHEET . . .
Teemassa on esillä yli kolmekymmentä aikakauden autoikonia ja toistakymmentä kaksipyöräistä, jotka on poimittu mukaan mahdollisimman laajalla otannalla. Tuotteita, varaosia ja palveluita tarjoavia yrityksiä on jälleen mukana mukavasti. Lisäksi näyttely houkuttelee mukaan alan erikoisyrityksiä. NÄYTTELYSANOMAT Maaliskuu 2025 Julkaisija: RLO Events Oy motonet Classic Motorshow tarjoilee täyden kattauksen toukokuussa Lahdessa Toukokuun 3.-4. Viime vuosina pieneksi ’trendiksikin’ on muotoutunut merkkikerhojen kokoontuminen omasta toiveestaan tuotantomaidensa lipun alle. Suuntaa osoitteeseen classicmotorshow.fi ja äänestä suosikkisi finaaliin! Samalla osallistut Classic Motorshown pääsylippujen arvontaan. N äyttelylle asetetaan vuosittain teema, ja tänä vuonna näyttelyn teemaosastoilla paneudutaan värikkääseen 80-lukuun. Oman lohkonsa näyttelyyn tänä vuonna kokoaa myös Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto – SAHK ry. Olemme jo vuosia saaneet nauttia ’Ranskalaisen avenuen’ tunnelmasta, viime vuonna löytyi näyttelystä erityinen ’Piazza Italiana’ ja tänä vuonna saadaan mukaan kolmaskin maakokonaisuus, kun useammat brittimerkin edustajat muodostavat yhdessä ’Piccadilly Circus’ -alueen. Lahden Messukeskuksessa järjestettävä Classic Motorshow on näytteilleasettajien osalta jo täyteen varattu. Osaston ajoneuvoista näyttelyvieraat valitsevat vuoden 2025 Omistajien helmen, joka palkitaan yhteistyökumppani Valvolinen kanssa muistoja tavarapalkinnoin. 10 €) Ennakkoliput: tiketti.fi Äänestä suosikkisi Omistajien helmiin! Helmikuun aikana kuka tahansa saattoi ilmoittaa Omistajien helmet -kisaan oman ajoneuvonsa. Teeman lisäksi näytelyssä on tänäkin vuonna mukana aiemmin näyttelyssä vierailleille tutut kokonaisuudet – Omistajien helmet ja Museoiässä. Nyt näistä ajoneuvoista valikoidaan verkkoäänestyksellä kymmenen finalistia, jotka nähdään keväällä Omistajien helmet -osastolla. Harrastajat, alan yritykset ja yhdistykset tapaavat vuosittain klassikkoajoneuvoharrastuksen parissa Lahdessa, tänä vuonna jo kuudettatoista kertaa. On jälleen ilo toivottaa kaikki klassikkoajoneuvoalasta ja nostalgiasta kiinnostuneet Classic Motorshow -näyttelyyn Lahden Messukeskukseen 3.-4.5.2025! 3.–4.5.2025 Lahden Messukeskus Salpausselänkatu 7, Lahti Avoinna la 9.00–17.00 su 10.00-17.00 Pääsyliput Päivälippu 26 € (Eläkeläiset 20 €, 7–15-v. Kerhojen yhteistyötä Ajoneuvoharrastekerhoja on jälleen mukana kymmenittäin, suuria ja pieniä ja moottorivoimalla liikkumisen kaikilta kanteilta. Äänestys on avoinna maaliskuun loppuun saakka.. Nelipyöräiset esittäytyvät näyttelyn D-hallissa ja kaksipyöräisten teemakokonaisuus on järjestetty näyttelyn muun kaksipyöräistarjonnan kanssa A-halliin. He ovat kutsuneet omat jäsenkerhonsa mukaan yhteiselle suurosastolle ja nyt kymmenkunta toimijaa esittelee toimintaansa SAHK-sateenvarjon alla
Olemme saaneet uusia vereviä avustajavoimia myös Seniorin työryhmään. (Nettamo Oy/Museovirasto) 4041 0820 PEFC/19-3-3 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä tai kontrolloitua alkuperää www.pefc.fi. Jääkö mustavalkoaikakauden asioiden vatvominen kokonaan toimituksen junioriosaston harteille. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Bremer Pihlajamäentie 3 53850 Lappeenranta 0400 799 730 • Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. 3 Seniorilla menee hyvin P uhaltavatko Seniorissa uudet tuulet, saattaa moni lukijamme kysyä. Syytä huoleen ei ole. Mobilisti Senior 1/25 . Lauri "Tahko" Pihkala kirjoitti myös autojuttuja. Lehtijuttuun tarvitaan myös painokelpoinen kuvitus johon on käyttöoikeudet; kuvakaappaukset videolta tai pieniresoluutioiset nettikuvat sieltä sun täältä eivät riitä. • Lehti ilmestyy 2025 viikolla 13, 26, 36 ja 49. Tähän numeroon ansiokasta sisältöä ovat Mobilistin kantahenkilökunnan ja K.L.B:n lisäksi tuottaneet mm. Onko teillä – lukijoilla – palavaa sanottavaa tai kiinnostavia kuvaesiintymiä jostain aiheesta. kokonaan sivuun. Mitä mieltä olette. Uusille äänille on aina tilaa! Matti Ouvinen KUSTANTAJA Mobilisti Oy puh. Anni Antila, Mika Jaakkola, Jussi Similä, Kyösti Partonen ja Vesa Pynnöniemi, joiden ansiosta lehdestä tuli asiapitoisempi kuin aikoihin. Tässä Tahko työn touhussa vuonna 1932. Erikoislehti vaatii erikoistumista, mutta sen lisäksi tarvitaan kirjoitustaitoa, tiedonhankintakykyä, kenties valokuvausosaamista tai Seniorin tapauksessa omia kuva-arkistoja tai intoa penkoa sellaisia. 09-2727 100 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Veli-Pekka Ääri GRAAFIKKO / TUOTTAJA Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKIYHTEYS FI75 5282 0120 2157 83 PALAUTTEET K.L.B:LLE Kai L. Mobilistin – saati Seniorin – kaltaisen lehden on hankala löytää avustajavoimia. Kirjoituskone on kiinnitetty reisiin Pihkalan kehittämillä Knefix-pihdeillä, niin että kirjoittaja voi kirjoittaa missä asennossa hyvänsä – vaikka Auburnin astinlaudalla. Seniorin leirissä ovat asiat paremmin kuin pitkiin aikoihin, ja lehti on tekijöidensä näköinen. Ei, ei ja ei. Jättäytyykö K.L.B
Niistä suurin osa oli traktoreita ja hyötyajoneuvoja, mutta myös henkilöautoja nähtiin. Lukijoiden postia toimitukselle 22 Terrorin vankkurit 28 Panssariautot sodassa ja oman väestön hallinnassa Fordeja jälleenrakennuksen tarpeisiin 38 Suomen Ford toi maahan jo 1947 paljon kalustoa. Vastikään perustettu Suomen Ford ei ollut mukana, vaan järjesti oman näyttelynsä. Mobilisti Senior 1/25 1/2025 SENIOR TÄSSÄ LEHDESSÄ Volvo-viha sikseen! 6 Yksi tykkää äidistä, toinen isästä Uutisia ja maailmalta kuultua 14 Miksei merenpohjia kartoiteta tarkemmin. Vielä mahtipontisempi voimannäytös oli elokuussa järjestettu Fordja Lincoln-paraati Helsingissä. Menneiden talvien lumet 74 Teiden aurauksen tarina Suomessa Kuvatalkoot kiinnostavista mutta sekavista aiheista 80 Suomen ensimmäinen useamman maahantuontiedustuksen autonäyttely järjestettiin Kaartin maneesissa talvella 1926. Alipainetta alavilla mailla 42 Sana jos toinenkin lasinpyyhkijöiden historiasta Jussi Similän albumeista 52 Tamperelaisen autokuvakeräilijän kokoelmien helmiä Utin lentoasema silloin joskus 62 Retroseniori ulkomailla 68 Mobilistin valtuuskunta vieraili Euroopan suurimmassa klassikkoautonäyttelyssä. 4 . Siihen osallistuivat myös nämä kuusi upouutta Lincolnia.
20 23 15 :4 8: 11 MS423_001.indd 2 MS423_001.indd 2 20.11.2023 11.59 20.11.2023 11.59. Valitse paketti 80-luvun Mobilisteja, 90-luvun Mobilisteja tai Mobilisti2000:sia tai Senioreja – lehdet valitaan sattumanvaraisesti, vähän kuin keräilykortit! Sinulle toimitetaan joukko laatulehtiä, joiden sisältö ei vanhene. 5 Mobilistilla siivotaan! Tilaa vaikka nippu SENIOREJA! Mobilistilla siivotaan! Tilaa vaikka nippu SENIOREJA! Priimakuntoisten Mobilisti-lehtien nippuja aikakauden mukaan. SUURSIIVOUS on käynnissä verkkokaupassamme: mobilisti.fi/siivous Lehtiä myydään niin kauan kuin varastoa riittää. 4 . Kuvalaatik koryteikös tä Kuvalaatik koryteikös tä häntäluuv aistolla valittuja häntäluuv aistolla valittuja MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2023 | 13,50 € S e n io r No. 5 lehteä vain 19 € (sisältää postikulut 5,90 €) Valitse aikakausi, ja me pakkaamme sinulle kasan nostalgiaa. . 20 23 15 :4 8: 11 30 .1 0. Matti Korjulan valokuva-a arteita Matti Korjulan valokuva-a arteita . Mobilisti Senior 1/25 . . Väinö Bremer sillijahdis sa Väinö Bremer sillijahdis sa . kun ne loppuvat, enää ei tule lisää. PA L. Paljon 1960-luvun Helsinkiä! . VK O 20 24 -0 5 600 205 -23 04 6 4 1 4 8 8 6 2 5 2 3 4 M ob ili sti _S en io r_ 42 3_ vi iv ak oo di .in dd 1 M ob ili sti _S en io r_ 42 3_ vi iv ak oo di .in dd 1 30 .1 0. .
Mobilisti Senior 1/25 ”Yksi tykkää äidistä, toinen isästä.” Volvo-viha sikseen! Kuva, jota kannattaa yrittää jopa suurentaa. 6 . Mallia valmistettiin vain kuutisenkymmentä kappaletta, eli harvinaisuudesta on kyse.. Myyjä oli USA:ssa asuva suomalainen automies. Huomaa kuvassa Volvon lasikuituinen avo-urheiluauto. Se on otettu Helsingin Automessuilta 1952. Juuri samanlainen P1900 oli kerran 90-luvulla ostoharkinnassani
Vieressä seisoo edesmennyt veljeni Harri. K uusikymmenluvun alussa alkoi Suomeen vyöryä japanilaisia autoja ja moottoripyöriä. K.L.B. Heti kärkeen; Volvoja en autoina inhoa, päinvastoin! Jos nyt kohta etuvetoiset – kuten Saabit – ovatkin aina olleet mieluisempia kuin takavedot. Olen kynäillyt autoista pian 70 vuotta, ja yrittänyt olla ottamatta kielteisiä ennakkoasenteita. Mobilisti Senior 1/25 . Vaikkakin kotoa asti kaksikielisenä, koin vastenmielisenä paineen sanoa sanottavani ruotsiksi. Auto on Volvo 655 Special Cabriolet 1933.. Saabeilla on aina ollut kärkkäät vihaajansa – josko myös puolustajansa. 7 Mistä autoja harrastavat imuroivat ainekset inhota jotakuta automerkkiä. Edesmennyt Mercedes-Benz -harrastaja Seppo Eronen kuvasi tämän Volvoupeuden Saksassa 1986. Inhota, vaikka eivät välttämättä ole suostuneet sellaiseen edes koeistumaan. Tämän ikäisiä Volvoja tuskin oli Suomen kilvissä. Autoa ajoi ruotsalainen Tomas Söderberg. En arkaile puhua tunneälystä. Siinäpä se! Miten sen diplomaattisesti, mutta hyväksyttävän suoraselkäisesti, sanoisi. En muista koskaan saaneeni spontaania yhteydenottoa Helsingin Volvo-pääkallopaikoilta. Mutta Volvo. Että se nostatti jyrkkiä vastakkainasetteluja! Äänekäs oli se raavaiden automiesten joukko, joka silloin vannoi, ettei heitä tulla koskaan näkemään ”mokomassa riisipussissa”. Neukkuautoilla oli myös ideologisen painolastinsa kautta tunteita herättävä voima, vaikka itse aina sain avosydämisen reilua kohtelua Konelan maahantuontitaholta. Tapahtuisiko hirveitä, jos nyt – näin vapaaherrana – tunnustaisin, että yksityisesti kierrän paria automerkkiä kaukaa. En osaa välttää ilmaisun ”ylimielistä porukkaa” käyttöä, en. Eniten hämmästyn itsekin Volvo-inhoani. Kuppi kahvia Ikuistin tämän haaleaksi jääneen kuvan tuntemattomaksi jääneistä ajoista kerran Suomessa
Siis aikana, jolloin Volvo itse mainoksissaan tykitti sanomaa ”Volvos värde varar” (Volvon arvo säilyy) – samalla tuputtaen, että Volvo on kaikkien pitkäikäisin. Joka kyllä oli tottakin. Heittääkö pahasti, jos arvioin, että ensimmäisissä Sisun kuorma-autoissa käytettiin samaa, Ruotsissa tehtyä Penta-tehtaan rivikuutosta?. Sillä ajettiin ainakin Kuopion Retkeilyajoissa. Tätä mallia olevia kantti-Volvoja oli Suomessa käytössä pitkään mm. Nyt tunnen jopa lähes patoutunutta tarvetta väläyttää Suomen Volvoilla nyt Haluan muistaa, että eräs kuopiolainen liikennöitsijä jälkitoi 90-luvulla tällaisen Volvon Suomeen. Mitä noita vanhoja, käännetään lehteä. Yleisradiolla. Mobilisti Senior 1/25 olisi jo käynyt eleestä. Ei ollut vaikeaa aistia olevansa epäkiinnostava henkilö. Pekka Tiilikainenkin teki sellaisella sotavuosinakin selostusmatkoja. 8 . Muistini mukaan tämä, edellisten kanssa lähes samaa vuosimallia oleva Volvopaloauto – olisiko peräti yhä jossakin Suomessa. Hukkasin ilmeisesti heidän mielestään vain luojan aikaa hössäämällä vanhemman kaluston perässä, myös Volvojen. Vaikuttiko ehkä asiaan, että edustin lehtenäni Maaseudun Autoliittoa
Mutta ja mutta: kun tuo näyttäisi olevan hilkkua vaille sodanjälkeinen malli, miten on. Jotakin miltei monumentaalista kuitenkin jää elämään. Mobilisti Senior 1/25 . Sekin, kuten myös Ford Oy:n Hernesaaren entiset toimitilat, tehtiin sotavuosina ja vahvasti naistyövoiman turvin. Tässä talteen saamani joulukuun 1942 numeron kansikuva, jossa jo esitellään puolivalmista Volvon Sturenkadun toimipistettä. Volvolla kun sentään aikaansaatiin monenlaisia autoupeuksia, joista nykyajan kiinalaisen Volvon maailmassa ei kummoisia pukahdeta. ?. Tämä on monessakin suhteessa rankka arvoituskuva. Sellaiseksi sen tekee kuvasta paljastuva SA-rekisterinumero 22024 eli auto oli pakko-otettu armeijamme käyttöön. Se on Helsingin Sturenkadulle rakennettu entinen Volvo Oy:n toimitalo. 9 Jos ammoista suomalaista merkkiasiaa pitäisi kaivaa esiin, vanhat Volvo-Viesti -asiakaslehdet – niin, mistä ovat nekin löydettävissä. ajavalle kansalle tässäkin nähtäviä kuvia. Auto tarjosi myös rajun uudenlaista etua: sen sai Volvon omalla rivikuutos”raakaöljymoottorilla”eli Hesselmanpuolidieselillä. Volvo-Viesti lehden 3/1933 kannessa hehkutetaan uutta ja sensaatiomaista Volvo Bulldoggi/tylppänokkaista kuorma-autoa
Mobilisti Senior 1/25 Edesmennyt Markku Pönkänen entisöi Volvo-Auto Oy:n tarpeisiin kaksikin vanhaa Volvoa, joista tässä vuosimallia 193738 oleva. Samanlainen, mutta ennen sotainen Volvo kuvattuna, jossakin Suomessa. 10 . Auto ajoi RJ-494 tunnuksin, oli siis jostakin Kouvolan suunnalta.. Kilvistä HX-714 päätellen se toimi maaseututaksina. Missä ajassa ja paikassa ollaan. Tom Edwardsson luovutti jo 1987 käyttöömme tämän kolarikuvan kerran Turun maantieltä, olisiko ollut Veikkolasta
AÖ alkuisia tunnuksia oli Helsingissä jaossa vuoden 1960 loppupuolella, siitä saa ehkä aikaotteen. Tuhota, vaikka itse tarkoitus – osoittaa että turvavyö pelastaa – oli dramaattisen tehokas. Ken tunnistaa koekaniiniksi sovittautuneen kuljettajan. Mobilisti Senior 1/25 . Olisiko oltu Helsingin Käpylän raviradalla. Ken on hän kuvassa, ei aavistustakaan. Pelkään ettei tätä autoa ei enää ole. Kuva on julkaistu Mobilistissa 4/88. Ja tässä oli tulos. 11 Mahtoi olla sankarillista tuhota tämäkin, täysin ehjä auto. Nyt tiedetään paremmin: Pietarsaaressa, jossa se kai jo entisöitynä voi hyvin.. Tämä Volvo Carioca oli vuosia suuri säilymissalaisuus jossakin Suomen ruotsinkielisellä alueella
Siellä se voitti oman sarjansa! Niin. Silloin näkyviin pääsevät myös uudemmat eli nykyhimoitut ja tavara-autot. 12 . Karkeakuvioisin entisin talvirenkain kulkenut auto oli selvästi entisöity ja on hyvin uskottavasti tallessa Tämä entinen Ruotsin armeijan auto tuli jollakin käsittämättömällä tavalla käytettynä Suomeen joskus 1958-60. (Auto on esitelty Mobilistissa 7/07.) Kylmäkuljetukset ovat vuonna 1933 olleet todella edistyksellistä toimintaa Auton kyljessä lukee Frigidaire-jääydytysauto, siis amerikkalaista teknologiaa.. Ihan siinä aikansa GULFin säiliöauton värejä myöten. Tässä esisyöttinä kuva uroteosta, jonka arvoa ei saisi unohtaa. Katossa oli jopa luukku konekivääriä varten. Ja se tärkein tieto: autohan oli tyyppiä 444, tehty, olisiko ollut 1945-47. Saatamme, jos lukijakiinnostusta on, kertoa jatkossa lisääkin Volvoista. Auto on 1937 Volvo, jonka Savitaipaleella asuva ja toimiva Paavo Vainikka härkäpäisesti tahtoi entisöidä asuun, jollaisena hän tuollaisen auton nuoruudestaan muisti. Auton osti leikinpäiten nykyisin Loviisassa asuva Pauli Ahvonen (työvuosinaan Skiidoo-maahantuoja ym.) ja viritti mokomaa juuri sen verran, että ajolaite hyväksyttiin Jyväskylä-ralliin. Mobilisti Senior 1/25 Ikuistin tämän kuvan jossakin Retkeilyajoissa 90-luvulla
vastaavasti Volvon henkilöautoja saatiin sodan jälkeen Olympiavuoteen 1952 mennessä vain 200 kpl! Kuva, joka tavallaan liipaisee kirjaimellisesti läheltäni. Ennen sotia tuotujakin oli yhteensä vain 98 kpl. 13 Puhuttaessa innolla Volvotuotteista, henkilöja hyötyautojen ohella sitä kolmatta ei sovi unohtaa: se on traktorit. Siksi että tuon, ammoin TM-lehden poliisille antaman lahja-auton, löydän 800 metriä Lappeenrannan kodistani. Vasemmalla edesmennyt Tekniikan Maailman ammoinen perustaja ja tuolloin omistaja, Rauno Toivonen, keskellä poliisimestarit Urponen ja oikealla Knut Aas.. Mobilisti Senior 1/25 . Purje ja Moottori -lehdessä ammoin julkaistu, tänään luultavasti vaikeasti löydettävissä oleva luettelo Volvon henkilöautojen määristä Suomessa alkaen 1937 kuvaa ravistavasti, miten harvinainen Volvo olikaan alkuvuosinaan
He ovat kaikki, yhtä lukuun ottamatta, poissa. Haikea lopputuntuma on, että jopa noin äsken ajankohtaisista nimistä 8590 % on nyt tavoittamattomissa. Ynnä että pakoon käytetyistä laivoista suuri osa ajoi miinaan. 14 . Olen pitänyt jonkinlaista arkiasiapäiväkirjaa vuosikymmenien ajan. Voiko tuo olla oikea luku. Ei ehkä sentään upoksiin jääneitä panssarilaiva Ilmarisia (n 180 vainajaa) tai Estonia-lauttoja (yli 800 vainajaa). Niin kuin aikoinaan luokittelinkin tuollaiset joutaviksi patsastelukuviksi, näkökanta muuttuu. Salo, Tekniikan Maailman ”aivo”. Aarne Ervi ja lievässä etukumarassa, lukee jotekin: Mauri J. Tuollaisia vihkoja rahtasin Helsingin kotiani tyhjentäessäni Lappeenrantaan useamman matkalaukullisen. . Toteamus, joka pukkaa minutkin sekä peilin että paksun mieteseinän eteen. Vasemmalta lukien: Tane Ahva, terhakas Aamulehden autotoimittaja, monessa mukana ollut Anssi E. Luulen että noita vihkoja kärräsin tänne Lappeenrantaan – hyvä jos 100 kpl riittää. Niiden hinnat olivat tuplat normi900:an verrattuna vaihdellen 231 000 ja 299 000 markan välillä. Siis nimiä ja kasvoja, jotka ovat präntättynä takaraivooni edelleen. . Että tämä kuva oli ajanhukkaa. Eli: mitä merkitystä silläkään on, että kampean esiin kaikkea noin rajusti ohi elettyä. Yksinkertaisesti kahdesta syystä: kyllä he saivat aikoinaan paljon aikaan! Ja se toinen. Ehkä olisi puhuttu, jos tuhomatka repi merenpohjan kasvillisuutta, kyllä. HS esim kertoi 2024 syksyn numerossaan, että pääosiltaan venäläisten 1941-42 paetessa itään työntyviä saksalaisia, heitä saattoi hukkua matkalla Tallinna-Leningrad jopa 15 000 henkeä. Olin. ilmeisesti keskusteltuani jonkun SAAB-Valmet -henkilön kanssa, tallentanut hänen kertomansa määrät Suomessa valmistettuja ja tänne myytyjä Saab 900 -avoautoja. Vuoden 2024 lopun joutopyhinä otin sitten koemielessä härkää sarvista. Minulla se tuntuu liian pian niskassa ja orastavana päänsärkynä. Vähintäänkin valkeni ynseä totuus: taidan todella olla viimeisiä kertojia. Löysin tämän kuvan ”pärstäkuvaarkistostani”. Pidän aivan outona sitä, että surtaessa itäystäviemme laiva-ankkurilla tietoisesti rikkomia kaapeleita, kukaan en edes sekunnin vertaa ole miettinyt mitä 100 km matkalta auki revityn merenpohjan eteen osui. Yhteensä siis 34 noin 48 895 valmistetusta. Sentään itse luettavissa olevaa höpöä. Seisomassa on Simo Laurila, Maaseudun Autoliiton toimitusjohtaja ym, ja reunassa 91-vuotiaana 2024 edesmennyt mm. Ilta-Sanomien ehdoton liikennetoimittajanimi, Matti Korjula. Avo-Saab 900 ensiesiteltiin Frankfurtissa 1983 ja meni tuotantoon 1986. Entä sitten muistiinpanoni, plus Vasemmalta: Tane Ahva, Anssi Siukosaari, Aarne Ervi, Mauri Salo, Simo Laurila ja Matti Korjula.. Käytännössä, kun puhelin pärähti, minulla oli aina edessä rautalankasaranoitu ruutuvihko ja kynä. Työpesti oli lyhyt, eläkeaika koitti, kuolema korjasi. Valitsin sokkona vihkon vuodelta 2017. Kiitän jo lukioaikana oppimaani tapaa kynäillä paperille kaikkea tenteissä kuulusteltavaa jota, kuten kirkkohistoriaa, en ikinä sen jälkeen tarvinnut! No siinä tuli samalla kehitettyä oma, mutta kiireessä aika suttuinen, pikakirjoitus. Siis maksaako kaiken vaivannäön. Ei ehkä, mutta sitä muuta riitti taatusti eikä edes piisaa, kun kaikesta ei ole tietoa. Vaan mitä muuta sattui ankkurin eteen. Merkitsin punakynällä (jotta erottuisi) kaikki yhä nyt eli 8-10 vuotta myöhemmin ”käypäset” nimet ja asiavihjeet. . Kysyä silti voi, onko kukaan koonnut suomalaiseen syviä peukalon jälkiä jättäneistä edes jonkinlaisat kuvagalleriaa. Siukosaari (joukossamme), majuri evp, AK:n toimitusjohtaja ym. Tätä kaikkia mietin lisääntyvästi, sillä onhan noissa vanhojen asioiden esiin kaivuussa, niissäkin, aidosti kova askare. Ehkä, ehkä ei. Siinä kaikki jätearvoiset ja ikivanhat pahvimatkalaukut saivat vielä yhden kunniakkaan tehtävän. Mobilisti Senior 1/25 Uutisia&kuultua . Ne menevät näin: 1987 14kpl, 1988 7 kpl, 1989 7 kpl, 1990 3 kpl, 1991 4 kpl, 1992 2 kpl ja 1993 4 kpl
Ne toimivat elinvoimaisesti, koska on tajuttu, ettei määrän tarvitse korvata laatua. . aikoinaan autoja tai osia hamstranneita tallentaja-kerääjänimiä, joita kukaan ei enää edes muista! Ja kun löytyy kaikki aihe olettaa, että heidän monilukuisista tallenteistaan valtaosa on yhä tallessa. polttoainesäiliöissä. . (SA-Kuva). Löytyy myös nimiä, jotka aikoinaan uhrasivat pontevasti aikaa saadakseen aikaan merkkikerhoja. Mobilisti Senior 1/25 . Mutta ketä ne kiinnostavat. Kelaan aika ajoin läpi Suomessa tarjolla olevien vanha-autoilusta piittaavien lehtien, varsinkin myytävien palstoja – jos sellainen on. Näinkö hyvä. Joissakin sihisee yhä jonkinlainen pihinä, mutta kato on valtava. Vallankin ilmataistelukuvauksia seuranneet voisivat punastelematta pohtia, mitä kaikkea löytyisi pelkästään Suursaaren ympärysvesistä. Kirjeenvaihdostani Trojanin tehtaalle ne löysin: Tanskaan 903 kpl, Hollantiin 463 kpl. kuolleista merkeistä. Se saattoi olla hänen parhaita päiviään, mutta hän pudotti yksin ja yksinään, silloin kolme tai neljä itäystävää.. Siis mikä estää kiinnostumasta. . Oli Hillman/ Rootes-, Isuzu-, Panhard-, Nashja mm. Kuten 1938 mallinen Renault Juvaquatre. Ruotsiin 895 kpl, Itävaltaan 332 kpl ja Sveitsiin 116 kpl. Vaikkapa Citroen Mehari, 3-pyöräiset Tempoja Vidal-pakut, jne. Ellei muuta, niin ao. Pelkästään yhdestä vihkosta uuslöysin kymmeniä, ellen satoja, mm. Itäiset lähteet olivat jopa laskeneet – olepa, lukijani nyt tarkkana – että noihin vesiin tuhoutui mm suomalaisia tai saksalaisia sotelentokoneita 2 300 kpl ja vastaavasti ”heitä” vain 1 200 kpl. 15 Uutisia&kuultua pieni leike, joka kertoi tamperelaisen (?) Klaus Juutilaisen ja venäläisten sotahistorioitsijoiden yhteisestä yrityksestä kartoittaa kaikki linjalle Itämeri-Laatokka sotavuosina uponneet autot, laivat ja lentokoneet. Takaisin ystäviemme merenpohjan kyntäjäisiin 100 km matkalla; montako laiva-, lentokoneja jopa autoraatoa osui tielle. . Ruotsalainen vanhaautoilun kattojärjestö MHS esim., ylläpitää ”alatoimialanaan” merkkikerhoja. Kuvittele: seissyt ajamattomana kuulemma 60 vuotta! Oheistettu kuva antaa aihetta uskoa myyjää: kivasti patinoitunut. Joukkoon runsaaseen ja usein uuvuttavan samanlaiseen, mahtuu aina meikäikäisen silmiin erottuvia, oikeastaan sähköistävän odottamattomia tarjouksia. . Ja kun hintakin – 5 000 € – on tasoa, johon likimain itse kukin pystyy. Noita merkkikerhoja, olisi jo oikeampaa puhua ”merkkiliittymistä’” voi olla jopa aika tyyppikerhonkin kaltaisia, vain 5-20 jäsenen liittymiä. Vihkoni käy järisyttävästi herättäjästä. Antaa noiden 5-6 muotimerkin kenttäesiintymisen kukkia (toki niin) mutta viis muista, esim. oudon merkkikerhon avainnimet tehdään varsinaisessa leipä-lehdessä tutuiksi. Yhteensä näitä ehdittiin viedä 2913 kpl. Muistuu mieleen mm Hasse Wind Brewsterkoneellaan kerran ilmataistelussa Suursaaren päällä. Hasse Wind Brewstereineen Suulajärvellä kesällä 1943. Vaikka itse aikoinaan toin maahan 25 kpl uutta Trojan Cabin Car (alias Heinkel Kabinenroller) -kääpiöautoa, en tiennyt mitään määristä joita tuotiin muihin maihin. Noinkohan on. Tuijotetaan vain nettien sen-hetken-antiomia, ikään kuin mitään muuta ei löytyisi. Simca-kerhoja. Mitä kaikkea ehkä arkaa niissä yhä oli, esim
. Me suomalaisina toimittajina. 16 . Harrilla oli/ on myös erittäin varteen otettavia autosäilymiä, ainakin 30-luvun avo-Pontiac ja pitkä Packard, mutta vahvimmillaan hän oli moottoripyöräasioissa. . Anteeksi nyt hesalaiset – siellä uinutaan tukevasti edelleen. Vielä värssy motkotusta: eikö nyt kukaan rohkea saa aikaan vanha-autojen tapahtumaa, joka olisi rauhoitettu ajettavaksi vain yli-ikäisten, epämuodikkaiden ja hitaiden, heikkotehoisten ja kömpelöiden ajoneuvojen kesken. Ydinratkaisuna lyhyempi reitti, kunnolla aikaa juttelulle, vähemmän illallisjäykistelyä. . Siitäkin voisi ehkä veisata juorun siivun, että kaikki jaksava ja toimekas Leila Suutarinen on hankkinut vanhan koulun, jonne kaavailee vanha-autoalan kirjastoa ja tapaamispaikkaa. äärimmäisen arvostettu Velocette, joka nyt, kiva kuulla, on myyty Suomeen taatulle asian ymmärtäjälle. Nykyisten kotinurkkieni päälehti käy esimerkistä, mutta samat otteet näkyvät myös Hesarin autopalstojen kohdalla – ai niin, missä ja milloin viimeksi nähty. joku Peugeottai EMW-malli, kuten ohessa. Jos ynnään, mikä tulee mieleen, jos kana-aivoinen ja ahne ajattelu yhdistetään, pakostakin saan lopputulokseksi sanan Suomen tulli. Tai sitten vaan nykykansalaiselle yhtä outo kuin 1935-39 Opel Olympia, mutta selkeästi heiveröisempi. Samanlaisia, eniten ehkä vain omalla kotialueellaan tunnettuja ja ahkeria vanha-autoista kynäileviä toimi myös mm Tampereella ja siellä monia, sekä mm. Heikin juttuaiheet oli tähdätty, ymmärtäisin, nimenomaan ei-ihan-jyvällä olevalle kansalle ja tarinoidenkohteet olivat aika eurohenkisiä, usein kohteena esim. Näyttää enemmänkin 2-oviselta OpelMosselta (jollaista ei koskaan tehty). Ymppäämällä ne – kuten nyt tapahtuu – isoissa tapahtumissa valtaryhmänä esiintyvien Mersu, Camaro, Alfa jne. Olin vuosien aikana sopinut moiset päittäin vaihdot onnistuneesi aina Australiassa ilmestyvää Restored Cars -lehteä myöten, jota vetää ansiostamme Suomen nyt hyvin tunteva Eddie Ford. . Suomeen Juvaquatreja saatiin 1938-39 aikamoisesti, arvaamalla useita satoja. Ei esiintynyt yhdenkään muotihoilaajan mainoskuvassa, saati makean nuorekkaassa filmissä. Harva toimii, veikkaan, mutta pankaapa kasvot mieleen, jos se ihme tapahtuu. Niemisen (ansiokas suomalainen Moparmyyjä) mukaan näitä jäi itäystävämme yllätyshyökkäyksen 1939 vuoksi runsaasti myymättä, eikä niitä hentoutensa vuoksi kelpuutettu edes sotahommiin. Olen luvannut itselleni, etten tunge juttuihini pitkän linjan harrastajien poistumisia, mutta vaikeaa on vaieta esim. Saimaan Ympäriajoissa noin 140 lähtijän joukossa nähtiin vain yksi Renault. . Siellä mm. . Kuten Harri kertoi: Volvon Sturenkadun uudessa ja isossa hallissa säilytettiin yli sotien tuollaisia vajaakokoisia autoja muitakin, kuten Fiat Topolinoja. Joskus tuntuu melkein pahalta jonkun puolesta, ettei hän saa, tai ole saanut, vanha-autokirjoitteluistaan sille kuuluvaa huomiota. Hänellä oli mm. Heidän ehkä Tampereen yliopistoista mukaan tarttunut autokaunansa näkyy autopalstojen ei näivettymisinä, ellei suorastaan sammumisina. Yksi tällainen on Heikki Marttila, Keskisuomalainen-lehti. . Pyhä netti kykenee valaisemaan ummikkoja tiedolla, että autoa tehtiin Ranskassa vielä 50-luvun alkuun, pakettiautona jopa 1962 tuntumaan. Edesmenneen Harri S. Kangasalla vaikuttaneen Harri Honkasen poistumasta. Hänen juttunsa olivat hyvin kansanomaisia, niiden lomaan mahtui monta omaa ja terävää havaintoa. Alalle on kuulemma työntynyt – varsinkin yksilahkeisia – kustannuspyöveleitä. Autoista lehtiin kirjoittamaan kykenevät supisevat ikäviä. -menijöiden sekaan, käännetään epäreilusti selkiä heiveröisille. . Vuosi sitten esim. edesmennyt Lauri Rönkkö, aikoinaan omistamassaan tabloidkokoisessa Kytkinviikko/päivälehdessä, piti aihetta yllä. Joensuussa. Mobilisti Senior 1/25 Uutisia&kuultua Jospa yrittäisin tulkita: täysin tuntematon autotyyppi. Olen pahoitellen huomannut, että vanhojen tai jopa 80-90 -lukujen Renaultien harrastus Suomessa on silmin nähden nolon vaisua. Mutta että tuollaisen oikein ostamaan, elvyttämään ja siitä baanalle. Lykkyä tykö, kyllä se Olavin kautta saadulla karjalaisella asenteella etenee, ja otettaneen pian siellä maan tavaksi tavata koululla
Kirja avarsi minunkin (muistutan että syntymäkaupunkini on Viipuri) ajattelua. Lisäsulattelua kaipaavaa asiaa tulee niin paljon, että palaan kirjaan tuon tuosta – samalla uteliaisuudella, jopa nautinnolla. Joku hullu euro! Mutta tulos: saadakseni nyt tietoja, jotka ennen sain Puolasta, Australiasta ja ties mistä, sain enimmillään 10 vaihtolehteä juu – on askellettava Lappeenrannasta Helsingin keskustan ruuhkiin, Akateemiseen kirjakauppaan hamuamaan enenevästi tyhjiä ulkomaanlehti-hyllyjä. Mobilisti Senior 1/25 . Mahtoiko hän suomalainen, yhä joukossamme oleva ja terveenä eläköitynyt kenraali olla oikeassa, joka jo noin 15 vuotta sitten, ennusti, että vielä syntyy Uusi ja erillinen ”Novgorodin alue” eli ihan omansa, johon kuuluisi Pietarin ympäristö ja etenkin Köningsbergin maisemat eli Kaliningradin tienoot. Ryhmä 2 ovat mm. Lehtemme ei pyri politikoimaan, mutta auto ja yhteydenpitovinkkelistä katsottuna, olisiko yllätys, jos jonkinasteinen luottamus palautuisi ensimmäisinä noiden alueiden väkeen. Tiedän että Australiassa se onnistuu, mutta maksaa. Kuten että se mahtava ja pelottava EU:n pisin yhteinen raja Venäjän kanssa on Suomen raja sinne 1 300 km. Nyt autoni ratti näyttää korjattuna kuin alkuperäiseltä. Myös he monet kollegat ulkomailla, saivat vastaavasti meiltä heille kelvollista Suomi-tietoa ja kuva-aineistoa. Etenkin kalliimman hintaluokan USA-autoissa, tuli 30-luvun lopulla muotiin luunvärinen ohjauspyörä. 17 Uutisia&kuultua saimme kivaa materiaalia, usein jopa vapaasti hyödynnettäväksi. Kirjasta löytyy myös venäläisen, ei sisäänpäin sokeutuneesti ajattelevan oma analyysi siitä, keitä venäläiset ovet. Poikkeukset ovat harvassa, nyt tuli yksi lisää. Osaavasti maalattuna se näyttää niin alkuperäiseltä, että kelpasi MR-tarkastajillekin. Mutta kuka, ja miten, korjaisi murtuneita ratteja tänä päivänä. Ja mikä oli se mahtava Valtion verosaatava, jonka puuttuvasta saamisesta kaikki tämä sensuuri lähti. Yhdellä erolla: meidän ei tarvinnut edes voidella ulkomaanelävien lehtiä. 1937 Lincoln Zephyr oli tullessaan markkinoille voitokas kilpailija kaikille Vanhoja ratteja vaivaa halkeilu.. . Mutta kun Venäjällä itsellään on valvottavia rajoja ”vihollissuuntiin” 30 000 km – se on yli 20 kertaa enemmän. Työnä se ei olisi vaikea ja sopisi korjattavaksi, vaikka ruuhka-Suomen ulkolaidoilla. En tullut ajatelleeksi, että ostopaikka, USA:n San Diego, oli tosikuumaa seutua. . Käsi ylös, löytyykö viitsijöitä. josko sieltä löytyisi. Ensinnäkin hänen kynänkäyttönsä on nautinnollista. Olen surkea lukemaan paksuja kirjoja. Seitsemän hengen autoissa se oli lähes pakkovaruste. Teimme pikkuvilppiä: ratin kehäksi vaihdettiin halvemman Chrysler-mallin murtumiseen altistumaton ”bakeliittiratti”, joka taitavasti istutettiin alkuperäisen ratin napaan ja kromattuihin poikkipinnoihin. . Asettaa heikäläisen Imperiumin valvontasäännöstölle aika kovat haasteet samasääntöisyydestä, eikö. Ulkomaan lähetystöjemme lehtiattaseat pyrkivät verorahoin tietysti samaan. kaukoidän etäyhteyksissä elävät, joiden ajatustapa junnaa yhä Stalin ihailussa, Ryhmä 3 ovat he hankalat reuna-alueilla, leimallisesti jotenkin uskonnollispainottuneet. Se on Leena Liukkosen 2012 vaiheilla julkaisema 260 sivua paksu ”Venäläiset tulevat”. Nykyisellään tilanne on ihmissuhteissa ainakin luonnottoman kestämätön. Kuva on 1939 Chrysler New Yorkeristani maahantulovaiheessa. Se menee suunnilleen näin: ryhmä yksi ovat länsiosissa asuvat kaupunkilaiset, heitä on 40 %. Ehkä ei siis kannattaisi siis liikaa virtaviivaistaa tämän päivän ajattelua pelkkään mollisävyyn. Ei joutavuuksien pyöritystä, ei hukkasanoja, valtava määrä omakohtaista ja hyvin tuoretta kokemusta venäläisestä ajattelusta
Hän oli evakko Antreasta, muutaman kilometrin päästä pakkorajaltamme. Arvaisinko pääsyyn. Wolverine neukkukilvissä. Tämän muistan kuulleeni Rossi-nimiseltä myllyn omistajalta Joutsenossa ehkä 70-luvulla. Cadillac (vuoteen 1937) ja Packard (vuoteen 1939) olivat kai ainoat, joka tarjosivat vastaavaa, mutta kun Lincoln oli lisäksi täysin uusia muotoja tarjoava autokaunotar. Otin sen varmaan yli 20 vuotta sitten (katso puhelinpylväät taustalla) ja: se auto on edelleen tismalleen samassa, kuin uudessa kunnossa. Mobilisti Senior 1/25 Uutisia&kuultua muille USA:n laatuautoille. Tämän kuvan sain aikoinaan lappeenrantalaiseen museoon Viipurin pienoismallin tehneeltä arkkitehti Juha Lankiselta. Tiettävästi jopa Mannerheimin käyttöön luovutettiin 1939-40 vaiheessa beigen värinen 1939 Lincoln. 18 . Eikä ehkä ollut edes ainoa hetkeksi takaisin saatu, olisiko enää kertojia. Hänen kertomansa Lincoln Zephyr ja lääkärimerkki lokasuojassa. . Zephyrin vasemman etulokasuojan päällä on siihen ilmeisesti jo uutena kiinnitetty AK-autojärjestön kolmiomainen lääkärin merkki. Yksinkertaisesti siksi, että nokalla visersi V12. Niin nätti, että luovuin omistamastani alkuperäisestä ohjekirjasta auton entisöittäneen hyväksi. Kuvan auto oli Juhan isän, Jalmari Lankisen omistuksessa hetken talvella 1940, jolloin ”neuvostoliittolaiset ystävämme tulivat vapauttamaan punaisempaa Suomea fasistien sorrosta”. Suomalaisten kyettyä valtaamaan hetkeksi Viipuri takaisin 1941, sama auto kyykötti lähes samoilla sijoin. Mutta, kumma, se vaihdettiin pian Chrysleriin. Mutta tämä kuva on vuoden 1937-mallisesta. kuten kuva todistaa. Halvempi Reo eli 1928 Wolverine jäi silloin Viipuriin ystäviemme haltuun. Näin sen viimeksi Nurmijärvellä. Niitä saivat lunastaa vain lääkärit, ja jokaisessa oli takana järjestysnumero. Sinne jäi.. Sen, että Lincoln pysähtyi edelleen mekaanisin jarruin! Ainoa viime aikoina esiin pelmahtanut täysin entisöity 1939 Lincoln on Tarmo Rahkosen jälkituottama ja Vihdissä entisöity musta Coupe
Lopputulos: ne piti mukisematta palauttaa takaisin entiseen Antreaan. Oli jaksettu kelata läpi monen monen, jopa 50-luvulla myydyn Suomi-Jaguar auton koko elinkaari. Se kun on vaan sitä jenkkimeininkiä. tiluksilleen, huomanneet, että heille nyt kuuluvat Fargo ja saha oli viety luvatta Suomen puolelle. Samanlainen valo palaa nyt vain 14 000 km ajetussa 1998 Lada Samarassani (josta lienen jo puhunut liikaakin). En panisi pahakseni, vaikka joku kertoisi jotakin asiaan liittyvää suomeksi. Ehkä ihan ikiomat ajonsa. . Komea kerholehti ilmestyy Suomessa Jaguar-klubin jäsenille. Voin kertoa: Opel Six 1936-37 ellei jopa Super Six 1939, jonka korissa oli yhä puuta. Ehkä myös paha kysymys, onko heidän joukkonsa kuinka sakea, joka jaksaa lukea tuon kaiken. Luulin osaavani ruotsia mutta piti ihan pyytää Peter Ginmania tulkiksi! Alger on kuulemma levää! Että sellaista on siis vaara olla dieselauton tankissa. Ruotsalainen Classic Motor julkaisi taannoin varoittavan jutun otsikolla ”Så får du bort alger ur dieseltanken”. . Kuinka ollakaan! Itäiset ”ystävämme” olivat, saapuessaan heidän entisille. 19 Uutisia&kuultua meni suunnilleen näin: He ehtivät paetessaan näitä vapauttajia ottaa mukaansa kaiken mahdollisen, niin myös pari vuotta vanhan Fargo-kuorma-autonsa. Jotenkin vaan tuntuu, ettei sekään ole reilua, ettei kukaan noita näytä. Samaa vaativat 1944 Sortavalan uudet isännät huomatessaan saaneensa postivarikon tyhjänä autoista. Tuon mustan, kiiltävän ja – pakko sanoa – vaivalla ja hyvin tehdyn auton kuvasin 10 vuotta sitten Hyrylässä, jossa se lienee yhä. Että kun auton kojetauluun syttyy Check Engine -valo, älä piittaa. Toisaalta tieto siitä, että tämä Samara-yksilö on koottu Valmetin tehtailla Uudessakaupungissa, panee uskomaan, että Saab-ajatuksella moi. Mobilisti Senior 1/25 . . Olen alkanut jo lähes uskoa, mitä vannoutuneet jenkkiauto-friikit (ystävät) vastaavat. jonka lavalle niputettiin sahan koneet. Omakohtaisesti en löydä mitään erityisen rakentavaa sanottavaa näistä kahdesta auton korin nuorentamisesta, mutta yhtä – ehkä kannanottoa – tapaukset huutavat: se on, että ovathan ne arvaamattomilta osiltaan ehkä myös oman aikansa pakkoratkaisuja – ainakin jos uusia autoja ei saatu, kuten Virossa. Tuoreimmassa numerossa lehden tekijät yltävät suoritukseen, joka vaivannäössä kaipaisi kehuja. Nekin piti palauttaa… . Arvaisitko edes mikä auto tuo oli alkujaan. Entä sitten tämä toinen, Suomiratkaisu. Tässä ehkä huimin esimerkki: Uutena FK-34-kilpiin myydylle 1961 Jaguarille on löydetty peräti 12 omistajaa! Kuka, tai mikä muu merkkikerho ja merkkifani jaksaisi kelata jostakin verrattavissa olevasta toisesta huomatusta autosta vastaavat tiedot. Kun en edes osaa tunnistaa lähtömerkkiä varmuudella
Keinäsen tytär ja Austin A40 Sports.. Kuvatekstissä hehkutetaan kuulemma jo hyvin kokeneen autotestaajan lipsahdusta. oli S.P.J:n tyttären käytössä. Hän oletti, että auto löytyisi yhä Äänekoskelta. Ansaitsisi miettiä: siinä jos vaikka joku auton mahapuolen varmaan 10-12 muotovaletusta auton mahaosan kurakatetta repeävät ei ole halpaa, ei. En tyhjentävästi tajua, miksi arvovaltaisin mahdollinen Mercedes-Benz tuoteaikakausilehti näki aiheen julkaista tämän, kaiketi sitten urheilullisen kuvan. Niistä toinen saattaa olla erään suuren autotukkuliikkeen näyteikkunassa, kolmannesta ei ole tietoa. Seuraavassa pieniä lisähuomioita ja puhelimitse tulleita palautteita edelliseen numeroomme: . En vaan ehkä ymmärtänyt, että moinen ajotyyli tai holtittomuus kuuluu tuohon hintaluokkaan pystyvissä kuvaan. Samanlaisia autoja Veho Oy toi vain kolme. Vaikka Samara on tarkoitettu ajettavaksi kaalimaan aroilla, ei tuollaista saisi tapahtua, eihän. . Kerrottakoon että Samarassa on Opelin ruiskulaitteet. 20 . S.P.J. Siis mitä tehdä. Sentään: Suomessa 80 000-100 000 euron hintaluokkaan noin sijoittuva Mersun maasturi. Nyt olen Lappeenrannassa ilmeisesti yhden ainoan vikaselvittäjän varassa. . Lukijamme Harri Siitonen kertoi olleensa pitkähkön ajan sivulla 64 kuvatun Austin Jensenin korin omistaja. Oletukseni on, että daami sivulla Olisiko Pirkko Mannolan kaverina kenties Tarja-Tuulikki Tarsala. Mobilisti Senior 1/25 Uutisia&kuultua seen varoitusvaloon suhtaudutaan vakavasti. Että hän ei muka ihan heti huomannut noin 20 cm korkeaa estettä ja sitten vaan kävi näin. En epäile heidän osaamistaan, mutta että saada aikavaraus aikaan ja istumaan omaan ohjelmaan, ei ole ihan helppo nakki. . Olemme aikoinaan julkaisseet Osmo Keinäseltä (S,P,.J:n poika) saadun kuvan, jossa beigevärinen, silloin aika uusi tuollainen