. . Autoparaati -66 . Kar-Airin muotia Kar-Airin muotia MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2024 | 13,50 € S e n io r No. VKO. . PAL. Jussi Similän Kuvia Jussi Similän Kuvia . 2024-21 60 02 05 -2 40 1. . 1 . Veteen uponneita Veteen uponneita . Mobilistien NAAMAKIRJA Mobilistien NAAMAKIRJA .
Ei tarvitse olla miniatyyrikokoinen ollakseen pieni verrattuna johonkin todella suureen. Museoiässä-osaston parrasvaloihin nousee tällä kertaa vuosiluokka 1993. T ämän kevään näyttely on järjestyksessään jo viidestoista. Yli neljänkymmenen ajoneuvon teemakokonaisuuden lisäksi järjestäjän vastuulla on totuttuun tapaan erikoisosastoja, joista mainittakoon vaikkapa Hannu Mikkolan kansainvälistä läpimurtoa juhlistava osasto, jonka keskipisteenä on hänen Jyväskylän Suurajoissa 1967 ajamansa, nyttemmin silloiseen asuunsa entisöity Volvo Amazon 122. Tervetuloa Lahden Messukeskukseen 4.-5.5.2024! Paikka Lahden Messukeskus Salpausselänkatu 7, Lahti Näyttelyn aukioloajat 4.–5.5.2024 la 9.00–17.00 su 10.00-17.00 Pääsyliput Päivälippu 25 € / Eläkeläiset 20 € 7–15-vuotiaat 10 € Ennakkoliput: tiketti.fi. Yleisö jakoi järjestäjien käsityksen sellaisen tarpeesta, ja Classic Motorshow vakiinnutti asemansa jo ensimmäisen, yli odotusten onnistuneen näyttelyn myötä. Kaiken lisäksi näytteillä on satoja eri genrejen ajoneuvoja alan yritysten, yhdistysten ja merkkikerhojen osastoilla, eikä taaskaan voida etukäteen tietää, mitä kaikkea mielenkiintoista Lahden messukeskuksen halleissa on näytteillä. Sen enempää paljastamatta uskallamme kehua, että teemanäyttely on paitsi yllättävä, myös monipuolinen. Kuten ensimmäisen näyttelyn kohdalla, on edelleen vahvaa näyttöä siitä, että alan harrastajaja yrityskenttä jakaa käsityksemme kotimaisen näyttelyn tarpeellisuudesta: osastot varattiin tänä talvena loppuun ennätyksellisen varhain ja odotettavissa on jälleen kovatasoinen Classic Motorshow. NÄYTTELYSANOMAT Maaliskuu 2024 Julkaisija: RLO Events Oy motonet Classic Motorshow 4.-5.5.2024 Me tulemme taas! Classic Motorshow syntyi vuonna 2008 siitä yksinkertaisesta havainnosta, että Suomessa ei ollut yhtäkään alkuperäishenkisten ajoneuvojen suurta sisänäyttelyä. Muita juhlistettavia aiheita ovat mm. Tunturikoivujen vuosirenkaiden karttumiseen verrattuna siinä on kaksi kertaa liian vähän, minkä matemaattisesti suuntautuneet lukijat tietenkin heti huomasivat, mutta sen selittävät kansainvälisen pandemian vuoksi pitämättä jääneet vuosien 2020 ja 2021 näyttelyt. Pieni on kaunista -teema ja muita tärppejä Tämän vuoden ’Pieni on kaunista’ -teema vie ajatukset kääpiöautoihin ja minimopoihin, mutta se ei ole koko totuus. Buickin 120 vuotta ja kartingin 80-luku. Paikalla on SA-HK:n museotarkastajia vastaamassa kysymyksiin. Toukokuussa se selviää. Osastolla museotarkastetaan molempina näyttelypäivinä ajoneuvo yleisön nähden
3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Elannon autoja 6 Similän kuvia II 16 Kohtauksia kuljetusarjesta 22 Uutisia, tapahtumia, kuultua 26 Lukijoiden postia 32 Erikoisalbumin palautetta 36 Mobilistien kasvogalleria 44 Jättikuvatalkoot 52 Unholaan uponneet 58 Kar-Airin kuvia 66 Mitä näistä tiedät. Tottakin on, mutta siitä se hauskuus vasta alkaa – kokeilisit! Kai L. Kansi: Liikennettä Tampereen Pyynikintorin kulmalla 1950-luvulla. Eikä vain meillä vanhoilla. Se oli silloiselle lompakolleni tuolloin jopa kallis ostos. Voisiko tarkoittaa, että lähitulevaisuudessa vahingossa säästyneet vanha-ajoneuvot palaavat arvoonsa, siis muinakin kuin muodikkaiksi makeutettuina. Toisaalta aika monet vaiheet kokenut 89-vuotias häntäluuvaistoni morsettaa muutakin. 74 Autoparaati -66 80 Valanteen paperit USKALTAISIKO TÄSSÄ ENNUSTAA. . Nieminen kuulivat ostostani ja tekivät ehdotuksen: “Tuo se tänne Helsingin Lemuntien tallillemme, me autamme sinut tuon kusipäisen hankintasi kanssa alkuun.” Autoon tehtiin siellä maksuttomasti moottorin käyntiin virvoitus, mutta rahaa meni silti. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. . Veikkaan näet, että 2028 mennessä voi olla mahdollista, että aidosti vanhan harrasteauton, eli yli 30-vuotiaan ajomääriin nähden raastavan turha katsastuspakko kumotaan. Et pysty kumoamaan sitä yllättävää tosiseikkaa, että yleinen ajattelu Suomessa on nyt vähintäänkin sanottuna vakavoitumassa – ellei jämäköitymässä. Poishuuhtoutumattomat hyveet, kuten tavoitteena riippumattomuus, kestävyys, periaatteet ja perinteiden vaalinta, ovat palaamassa jokamiestason pintaan. Nieminen apunaan oikea kätensä (ei sukua) Harry S. Muista myös tilaajan sähköinen lehtiarkisto netissä! Mobilisti Senior 1/24 . Eikö sen ikäinen ole jo kaiken tajunnan ylittävän vanha ajolaite. Olisiko väärin sanoa: viimeinkin isänmaallistumassa. Se auto on minulla yhä nyt, noin 70 vuotta myöhemmin, ajokunnossa täällä Lappeenrannassa. Siis mitä kummia, sanoisin välillä positiivistakin. Bremer Ostin 1927-28 Chrysler ”62” -halpamallin elokuussa 1957, 22-vuotiaana, 500 markalla. (István Rácz / Museovirasto). Ei sille finanssineron ruodintaa kestävää varmuutta löydy. Tiedän. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Siten 1928 Chryslerini olisi silloin 100-vuotias. V iime vuosien kriisit – korona ja Ukrainan sota – ovat jättäneet jälkensä paitsi pahassa, myös hyvässä. Niinpä ehdotin puolitutulle, Viipurista Helsinkiin päätyneelle Kääpä-nimiselle kauppiaalle: Kun tämä autoni nyt tuntuu herättävän laajaa hilpeyttä, tehdään siitä heidän jäätelönsä mainosauto! Sain nimittäin kuulla päivittäin taivasteluja tyyliin: ”Kulkeeksi tuo kans, mistä pitää töniä?” Kuva todistaa, että mainostin autoni perässä myös Art Wirmolan “Mies”-lehteä. Silloinen Chrysler-tuoja, Auto-Via ja sen johtaja Toivo A. Lehti ilmestyy 2024 viikolla 12, 26, 36 ja 49
Mobilisti Senior 1/24 EI PÄIVÄÄ EI PÄIVÄÄ ILMAN ILMAN ELANTOA ELANTOA Kuva tulkitakseni suorastaan tulvii tunnelmaa ja varustetuntumaa kuorma-auton hytistä, jossa Elannon kuljettaja joutui ansaitsemaan leipäänsä viikon ehkä jopa kuutena päivänä. Ehkäpä noin 150 saamastamme hyvälaatuisesta Elannon autot kuvasta ei löydy tätä kummempaa ulkoilmiasukuvaa Granitista. Granit oli sama ilmajäähdytteisellä rivinelosella kulkenut auto, jota tehtiin alku-Saksassa jo 30-luvulla nimellä Phänomen. Varmasti äänekäs, ainakin toiminta oikkuilevaa, talvella kylmä, jne. Uskallan arvata, etteivät päivän kaiken niin tietävät internet-automiehet tunnista, millaisen auton hytistä kuva on. Tämä kuva on pakostakin hieman utuinen, koska se on vahva suurennus. Juuri kukaan ei pitänyt autosta. Se on selviö, eihän heillä ole ollut minkäänlaista katseyhteyttä kuvan autoon – tiemmä vuosikymmeniin! Auto on DDR:ssä tehty IFA Granit, arvatenkin tässä vuosimallia noin 1953. 4 . Kuva on otettu Elannon Sörnäisten pääkonttorin pihalla. Arvaisinko. Niitä armeijamme sai 194344 Saksan sota-apuna joitakin, lähinnä ambulansseiksi (mm. Etualalla, muita hieman pidempi auto, saattaa olla jopa 1934-35 mallinen Volvo, muut vaaleat autot ovat enimmältään 1948-54 (?) Commereita. Huomaa myös erilliset, katonrajaan sijoitetut ikkunanpyyhkimien moottori (olisi vanhassa autossa edelleen käypä idea). Huomaa hyttituntuman yksityiskohtia: liukas sohvapenkki, vanhanaikaisesti syvälle ohjaamoon tunkeutuva ohjausakseli ja ratti, perin saksalaistyyppinen lattialle sijoitettu käsijarru outoine vapautuskahvoineen, ”Scintilla” -tyyppinen lyhyt vinkkarien käyttövipu keskellä kojetaulua ja käytännössä kai vain yksi mittari (vesimittaria ei tarvittu?). Eli siis 48 tuntia ajamista tai siihen liittyvää. Toisen ruskean IFA:n takana ja vieressä on jopa 1937-38 -malliset, lyhytrunkoiset, Fordson Thames -kuormurin edeltäjämallitsiis yhä, 15 vuotta käytössä olleena?. Pikkuoutoa on se, että kun kaikki muut Elannon autot yleensä oli maalattu vaaleiksi, nämä kelpasivat sellaisinaan, tehtaan ei-turhanlaadukkaassa ruskeassa maalissa. Utissa vuoteen 1953)
Auto oli laadukas, sitä ei kukaan kiistä, mutta tähän päivään säilyneitä, onko. Yhdessä on valkopohjaiset Helsinki-kilvet (joko 1935,1937 tai 1939) muissa mustapohjaiset (1936, 1938). On yksi hyvä paloautona ja toinen, josta harva tietää. Valitettavasti hän sairastui ja kuoli. Puukaasu leivänkuljetusauton yhteydessä – lienee käytännön mahdottomuus! Liikaa myrkkyjä leipään – jos oli edes leipää mitä kuljettaa. Eli nämä kuvat otettiin 93 vuotta sitten, niinkö. Sellaisen kertoi pelastaneensa autoalan osaava henkilö, joka osallistui entisöimällään 1947 Fordson Thamesilla Helsingissä ajettuihin SA-HK:n juhlavuosiajoihin. Mustapohjaisten Helsinki-rekisterikilpien yhteydestä löytyy vuosileima 1931. Suomessakin aikoinaan riittävän yleistä Federalia ei ole nähty liikaa kuvanoton arvoiseksi. Kovin isoa jutuista ei siihen aikaan rahanpuutteen vuoksi tullut. Jatkossa saatamme, jos ”kenttä viestii mieltymyksestä”, julkaista niitä lisää Seniorin puolella! K.L.B. Kuvatodiste, jolla yhä päästään kehumaan Elanto-liikkeen nopealiikkeisyyttä ja nykyajan vaistoa. 5 Nyt niistä päivistä on jo niin pitkä aika, että vallassa olevaa sukupolvea on ymmärtäminen, jos joku heistä kysyy ”Oliks se Elanto joku TV-ohjelma?” Olen yhä erittäin otettu siitä, että jotakuinkin 1981-82 minuun otti yhteyttä silloinen Osuusliike Elannon pääkonttorissa työskennellyt päättäjätason tiedottaja. Auto kuvassa kulki näemmä vuoden 1938 kilvissä, mutta se on jo varsin kulunut, mm. Mobilisti Senior 1/24 . Näitä näyttävästi takana pari& tykkipyöräisiä, arviolta 1935-36 Studebaker -myymäläautoja oli Elannolla kai enemmänkin kuin nämä. Huomaa komeat tykkivanteet ja peräti kromatut pölykapselit kuin paremmassakin autossa. Säilyikö yksikään sodilta. Eli hän luotti silloin Mobilisti lehteen, jota olin vetänyt, ja taloudellisesti aika haparoiden, vasta hätäiset kaksi vuotta. Muutettiinko ehkä ambulansseiksi. Nyt kun painotekniikkakin on ihan eri laatutasolla, on mielestäni aika näyttää kuvia – ja myös aiemmin näyttämättömiä kuvia – isoina. Kilpien päivityksellä ei ehkä sotien jälkeisinä pulavuosina ollut niin kiirettä. Olisi vielä näin jälkeenkin päin vekkulia kuulla, miten näitä autoja hyödynnettiin sotavuosina. Hytti lienee Suomi-tuote.. Hän totesi inhorealistisesti, jotakuinkin, ”Tämä firma ajetaan nyt jatkossa alas, enkä siedä ajatusta, että yhtiömme kaikki vuosikymmenten aikana ottamat valokuvat häviävät – annan ne teille talteen”. Aavistelen että taustan rakennukset ovat ainakin jossain muodossa yhä olemassa Helsingin Sörnäisissä. Tässä vähän ”syöttinä” kuvanäytteitä. Auto on Chevrolet, voisi kuvitella, että tuo kori tehtiin Suomessa. ajovalot vaihdettu. Teimme osasta näitä kuvia heti jutun Mobilisti-lehteen
6 . Hackettissa on Uudenmaan tai Oulun läänin rekisteritunnus U-456 tai O-456 vuodelta 1926, joka määrittelee myös kuvausvuoden. kuvat: Jussi Similän kokoelmat teksti: Mika Jaakkola Tämä erikoisuus on tunnistettu Jacksonissa, Michiganissa valmistetuksi Hackett -autoksi. Mobilisti Senior 1/24 Uusi vilkaisu Jussi Similän kummallisiin autokuviin On kulunut jo parisen vuotta, kun Mobilisti Seniorin lukijat saivat nähtäväkseen autokuvia tamperelaisen Jussi Similän kokoelmasta (Mob Sen 1/2022). Koska Jussin autokuvaharrastus kerryttää koko ajan uusia, mielenkiintoisia otoksia kokoelmaansa, julkaisemme niitä nyt lisää lukijoiden ihmeteltäväksi. Moottorina oli 4-sylinterinen, 178,8-kuutiotuumainen ja 22,5 hv:n sivuventtiilikone. Hackettia nikkaroitiin ainoastaan vuosina 1916-1919 ja vain 118 kappaletta. Omituista on, että Suomessa näitä oli rekisterissä ainakin 4 yksilöä! Entisen Hackett Motor Car Companyn tehtaassa piti avautua automuseo helmikuussa 2020, mutta ilmeisesti pandemia sotki suunnitelmat.
7 Kuva on otettu Kellokoskella, Tuusulassa. Saahan tuosta ketusta ainakin oivat rukkaset. Mobilisti Senior 1/24 . Jäähdyttäjän korkin on joku päivittänyt vuoden 1931 Chevroletin ”viikinkikuosiin". Oletettavasti kuitenkin meneillään on öljynvaihto, sillä purkillinen Shellin maineikasta X-100:aa on auton vierellä.. Auto on vuoden 1928 Oldsmobile F-28 Coupe. Ilmeisesti kuvan pelle peloton haluaa todistaa, ettei auton alle mentäessä ole mitään vaaraa alkuperäisen tunkin pitäessä autoa ylhäällä, tai sitten kuumana kesäpäivänä on remontin yhteydessä pitänyt hakeutua varjoon tauolle. Huomaa avonainen anopinistuin ja leidin kädessään pitämät saaliseläimet. Tämä Helsingin AS-205 -kilvissä oleva yksilö on vuosimallia 1951, päätellen etuovien edessä olevista tupakkaluukuista. Rinkeli-ikkunainen Volkswagen Kupla, jota sotien jälkeen valmistettiin vuodesta 1946 alkuvuoteen 1953
Nykyään yritys sijaitsee Espoossa. Suomen organisaatio perustettiin vuonna 1925, ja se toimi Heikinkatu 22:ssa Helsingissä, toimitusjohtajanaan Oscar Harthin. Fordin A-mallin 150A Station Wagon woodya valmistettiin vuosina 1929-1931. Vuonna 1929 näitä woodyja valmistettiin ainoastaan 4 954 kpl, kun kaikkineen Fordeja valmistui tuona vuonna 1 715 100 kappaletta. Tiedetään, että ainakin yksi yksilö tuli maahamme. Fordissa on sodanjälkeiset A-10448 -kilvet, mahdollisesti vuodelta 1948 ja se näyttää toimineen yrityksen huoltoautona. Mobilisti Senior 1/24 Vuoden 1938 Ford Standard Sedan Delivery -pakettiauto, siis sillä 60 hp pikku-V8:lla ja henkilöauton keulalla. Sen omisti tuolloin Väinö Suuronen.. 8 . Tämä Ford-woodien otos oli oululaisen Pohjanmaan Autola Oy:n kuvien joukossa, mutta todennäköisesti auto on kuvattu jossain pk-seudun liikkeessä. Se esiteltiin Ford-näyttelyssä 16.3.1929 Helsingin taidehallissa nimellä ”asemalinja-auto” – suora käännös amerikankielestä. Autoilijalehdessä mallin kerrottiin sopivan mitä parhaiten henkilökuljetuksiin hotellien tai matkustajakotien käyttöön, mahtuihan siihen kuljettajan lisäksi 7 henkilöä sekä tavaroita. Näitä on säilynyt eri asteisina projekteina ainakin 2 kappaletta. Ruotsalainen Alfa-Alval on edelleen eräs maailman johtavista meijerialan yrityksistä. Tiedossa on myös, että Joutsan postitoimistolla oli vastaava Wagon käytössään vuonna 1933, mahdollisesti sama yksilö
Auto on Lapin läänin kilvissä LE-854. 9 Kuvassa aika kummajainen, brittiläinen Standard 8 hp vuosilta 19451948. Mobilisti Senior 1/24 . Tämän ikäluokan Standard-vaunut ovat todella harvinaisia. Vuoden 1935 Ford Convertible Cabriolet Vaasan läänin VF-761 -rekisterikilvissä 1950-luvulla, hieman jo elämää nähneenä. Tunnistaisikohan joku taustalla olevaa rakennusta. Olisiko kevään ensimmäiset avoautokelit?. Sisäkumi kädessään seisovalla miehellä taitaa nimittäin olla AK:n lakki päässään, ellei kyseessä ole sittenkin ihan vaan kuljettajan peruspäähine. Autossa näyttäisi antennista päätellen olevan radiokin. Tämän vuosikerran Ford cabrioletteja tuli Suomeen uutena ainakin pari-kolme kappaletta, ellei enemmänkin. Rengastahan siinä selvästi paikkaillaan, olisiko Autoklubi tarjonnut jo tuolloin apua pinteeseen joutuneille jäsenilleen. Tunkin sijoitus herättää kyllä kummastusta
Erikoisuus tämäkin, Volvo PV 36 Carioca -virtaviivavaunu ja kiitävä teräspisara, kuten sitä mainoksissa kuvattiin. Pystyykö kukaan vahvistamaan huhua. Auto on päässyt muiden arvokkaiden perheenjäsenten kanssa samaan valokuvaan. Westerlundhan toimi urallaan kaikkiaan seitsemän presidentin kuljettajana, vuodesta 1929 aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 1963. Sen myöhemmistä vaiheista ei ole mitään varmaa tietoa. 10 . Vaikutteita se oli saanut Hupmobilesta ja Chrysler Airflowsta. Kuvassa oleva Carioca näyttää tuliterältä, ja se on Helsingin koekilvillä varustettu.. Presidentin 1936 Cadillac Fleetwood Series 75 vierellään kuljettaja Kalle Westerlund. Erään huhun mukaan auto olisi ollut ensin Tampereella, jonka jälkeen se olisi pätkitty toriautoksi kalankuljetukseen. Cariocan moottorina oli 3,6 -litrainen kuutonen, jossa oli 80 hevosvoimaa. Mobilisti Senior 1/24 Mielenkiintoinen kuva mielenkiintoisesta autosta. Kuvausvuosi taitaa olla 1938, viereisen auton rekisterikilvestä päätellen, eli Kyösti Kallion aikaa eletään. Cariocaa valmistettiin vuosina 1935-1938 ainoastaan 500 umpiautoa, ja yksi alusta, joka koritettiin arvostetulla Nordbergin pajalla cabrioletiksi. Cadillac tuli Presidentinlinnan käyttöön helmikuussa 1936
Autoja valmistettiin noin 1 000 kappaletta. 11 Lisää Volvoja, tällä kertaa LV 4 series 2 -kuorma-autoja, jotka omistaa helsinkiläinen kuljetusja huolintaliike Oy Vakava Ab. Mobilisti Senior 1/24 . Eli siis nykykielellä vaahtosammutin.. Kuljetusliike Saarenoja Oy:n vuoden 1937 Chevrolet kuorma-auto kuvattuna sota-aikana maalattiaisessa korjaamossa. Moottorina toimi 1,9-litrainen sivuventtiilinelonen, jossa oli 28 hevosvoimaa. Malli oli tuotannossa vuosien 1928 ja 1930 välisenä aikana, ja oli Cariocaan verrattuna varsinainen menestystarina. Saarenojan kuljetusliike sijaitsi Töölönlatu 49:ssä ja toimitusjohtajana toimi Otto Saarenoja. Tolppaan kiinnitettynä näyttäisi olevan vaahtotulensammuttaja ”VaahtoTurva”, joita maahan toi vuonna 1936 Oy Cronvall Ab
Auton takana ovessa ”PPP3 Autohalli”, olisikohan lyhenne polkupyöräpataljoona 3. Alla ovat belgialaiset Englebertin renkaat. Airam Oy) toimitusjohtajana. Suomen Sähkölampputehdas Oy:n (myöh. Mäntyniemen kartanon hän omisti vuodesta 1919 aina kuolemaansa saakka 1948. Amerikan mallissa ei ollut ”Chevrolet”-tekstiä konepellin sivussa. Auton omistaja oli helsinkiläinen varatuomari Ensio Lindeberg, joka isännöi Kiteen Kesälahdella sijaitsevaa Mäntyniemen kartanoa. 12 . Onkohan tämä alusta tullut GM Nordiskalta, GM Continental SA:lta, vai GM Internationalin tehtaalta. Tämän tyyppisiä konekivääriautoja oli armeijalla useita 1930-luvun alkupuolella.. Kori on aika krouvin näköistä kotimaista valmistetta. Lindeberg toimi mm. Kuvassa vuoden 1931 Chevrolet Deluxeen pohjautuva puolustusvoimien konekivääriauto rekisteritunnuksella SA712. Auto katsastettiin Kesälahdessa aina vuoteen 1937 saakka, jolloin se poistui rekisteristä. Mobilisti Senior 1/24 Vuoden 1926 Buick Touring on rekisteröity vuonna 1930 Kuopion lääniin tunnukselle K-1334
Tämän yksilön omisti turkulainen poliisikonstaapeli Pekka Uurasmaa, joka hankki sen uutena F.A. Mobilisti Senior 1/24 . Auton muotoilu oli erittäin onnistunut. Aaltosen autoliikkeestä ja piti autoa ainakin pitkälle 1960-luvulle saakka. Vaasassa niitä myi Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta r.l. Huomaa erikoinen kolmeosainen ”panoraamatuulilasi” ja ovenkahvat, joita Ameriikoissa kutsutaan ”coach”-ovenkahvoiksi. Kuvan takana kerrotaan tämän 1937-1938 Dodge 2-ton kuormurin olevan matkalla Rajamäelle. Nurmijärvellä sijaitsevat Rajamäen tehtaathan omisti tuolloin Oy Alkoholiliike Ab, jossa – yllätys, yllätys – valmistettiin alkoholijuomia. Mainoksissa auton kehuttiin sopivan mainiosti Suomen huonokuntoiselle tiestölle sekä voittaneen Autoklubin kilpailut Helsingissä 6. maaliskuuta 1921. Kori on kotimaista tekoa. Ihmetystä herättävät auton tykkipyörät, ne tuskin kuuluivat edes tehtaan lisävarusteluetteloon. 13 IFA F8 Luxus Cabrioletia valmistettiin Itä-Saksassa ainoastaan yhtenä vuotena, 1955. Voittoauton kuljettaja oli Fred Geitel, kukapa muukaan. sivukonttori. F8:ssa oli perinteinen 690-kuutioinen, 2-sylinterinen kaksitahtimoottori, josta saatiin huimat 20 hevosvoimaa. Syylarin korkkiin on asennettu MotoMeter -lämpömittari. Kuvausvuosi on 1938, ja Dodgen maahantuojanahan toimi tuolloin Eric Bromanin Oy Uusi Autokeskus Ab Helsingin Vuorikadulla. Tämä kummajainen vuoden 1928 Vaasan läänin VA2927 -kilvissä on 1920 Oldsmobile malliltaan 37-B ”Six” Sedan. Dodgen rekisterinumero on A-6800 ja auto on varustettu pomminvarmalla 85 hp sivuventtiilikuutosella
Missä kuva on mahdettu ottaa. Hieno vuoden 1949 Hudson Commodore valkosivurenkain. 14 . Helsingin rekisterikilpi AN-822 näyttää hieman kotikutoiselta, kuten myös kilven taustakin, joka kertoo ammattiajosta. Hudsonit eivät muuttuneet tuolloin ulkoisesti, joskin sisustan materiaalit päivittyivät vuodelle 1949. Vastaava auto on nähty Mobilistin sivuilla joskus aikaisemminkin (Mob 5/89), jossa se on kuvattu Eduskuntatalon edessä uutena, ja sama kuva oli Moottori-lehden kannessakin vuonna 1948. Verkatehtaan auto päätyi kyllä Turkuun vuonna 1953, rekisterillä EA-55. A-6325). Olisikohan se tämä yksilö. Suomeen tämän korimallin Commodoreja tuli useita.. A-3305 ja UH-19). Myös Antskogin Verkatehtaalla Fiskarsissa oli vastaava Hudson (rek. Tuulilasin reunassa olevasta veromerkistä voidaan päätellä, että ollaan vuodessa 1956. Coupeta oli Suomessa ainakin kaksi kappaletta, esimerkiksi Malli-Aitan johtaja Louis Katrolla (rek. Tekstissä mainitaan auton olleen jollakin raskaalla kaasujalalla varustetulla omistajalla ja huhujen mukaan se olisi tuhoutunut. Ennakkoluuloton Katro palkkasi 1950-luvulla tehtaansa johtoon Aira Samulinin. Mobilisti Senior 1/24 Hudson Commodore Club Coupe on vuosilta 1948-49. Autossa on Turun ja Porin läänin koekilvet, joita käytettiin vuosien 1949-1957 välisenä aikana. Autossa on ensiasennusradio, antenni näkyy tuulilasin keskipilarissa ja on mahdollista nostaa osoittamaan kohti taivasta
Pääedustajana toimi ensin Oy Auto Tarvike Ab ja sittemmin Autokonttori K. Tehtaan perustajan, Willard Velien kuoltua vuonna 1928 ja poikansa Jr:n 1929, Velien autotuotanto sulautettiin yritysoston myötä John Deereen – olihan Willard itsensä John D:n tyttärenpoika. Autossa on Turun ja Porin läänin kilvet, T-1315.. Takajouset on suoristettu ja kulkevat akselin yläpuolelta. Vuoden 1928 lopussa Velie-merkkisiä autoja oli Suomessa rekisterissä huimat 83 kpl. Rungolle on istutettu speedstermallinen, itse tehty kori. Hieno kuva Ford Model A Coupesta vuonna 1933. Vaasassa Plymouthia möi Vaasan Koneja Autovälitys. Moottoria on siirretty rungolla niin paljon taaksepäin, että jäähdyttäjä on omatekoisen rungon poikkipalkin takapuolella. 15 Vaasalaista vuoden 1929 Plymouthista rakennettua kilpa-autoa on muokattu rajusti. Mobilisti Senior 1/24 . Velie-tehdas valmisti autojen lisäksi menestyksekkäästi myös Monocoupe-lentokoneita. Rautanen Helsingin Läntisellä Heikinkadulla. Etulehtijouset on siirretty rungon ulkopuolelle ja suoristettu, myös iskunvaimentimet on sijoitettu akselin eteen rungon sisäpuolelle. Yksi on Suomessa säilynyt, ja joitain osiakin on tallessa. 1927-1928 Velie 50 Standard Six Sedan Helsingin kilvissä kuvattuna vuonna 1930
16 . Mobilisti Senior 1/24 Kohtauksia Kohtauksia erään kuljetusyrityksen arjesta Evert Jokisen 1920-luvulla Uudellamaalla perustamasta kuljetusyrityksestä ei muodostunut alan jättiläistä, mutta se toi leivän perheen pöytään vuosikymmenien ajan. Pojat pystyivät hyödyntämään Suomen talouselämän vilkastumista, mutta joutuivat kokemaan myös raskaita vastoinkäymisiä niin henkilökohtaisten ratkaisujen kuin kuljetusalaa erityisen rajusti ravistelleiden taantumienkien seurauksena. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Jarno Jokinen 1960-luvulla Jokiset ulottivat toimintansa jopa ulkomaiden kaukoliikenteeseen. Jokisten nykyinen polvi ei ole enää logistiikkabisneksessä, mutta varjelee sukunsa perintöä valokuvaalbumien muodossa. Sittemmin Jokisen pojat seurasivat isäänsä alalle omalla yhtiöllään. Kolmatta polvea edustavat Arto (vas.) ja Jarno Jokinen noin vuonna 1969-70 isänsä pitkähyttisen Scania 76:n äärellä. He eivät jatkaneet kuljetussektorilla, nähtyään läheltä mitä suhdanneherkällä ja ankarasti kilpaillulla alalla yrittäminen tekee ihmisille.. Tässä muutamia filmille ikuistettuja hetkiä, jotka Jarno Jokinen oli erittäin ystävällisesti valmis jakamaan kanssamme. Tässä Scania L76 on ikuistettu TIR-säädösten mukaisessa kuosissa
17 Materiaalikierrätystä 60-luvulla. Takana seisoo 1926-28 Chrysler.. Kantavuus tonnin luokkaa, hytti kotimaista tekoa. Mobilisti Senior 1/24 . Lähisiirroista huolehtii David Brown kekseliään lautavarsipatentin avulla. Yhtiön täysin palvellut Austin S403/503 puretaan omatoimisesti ja näin saatuna irtokomponentteja hyödynnetään romumetallina tai varaosina. Evert Jokinen ilmeisesti ensimmäisen kuormurinsa, 1920-luvun jälkipuolen Chevroletin rinnalla
Kyseisellä L319-yksilöllä oli perheen piirissä kaksikin lempinimeä, “Usvan Sininen” ja “Tuulennopea”. Matkakuumeen huumassa lähtö Lapin lomalle tapahtui kesällä 1975 niin rivakasti, että Mercedes L319:sta kokonaan irtoava konepeitto unohtui huoltotarkastusten jälkeen kotipihaan. Mobilisti Senior 1/24 Tuliterä Austin FF/FH K140/702 kerää ihailevia katseita ja houkuttelee koeponnistamaan ohjaamon ns. Ensimmäinen viittasi sen vähäisestäkin kosteudesta kuraantuvaan olemukseen ja toinen taas tarpeeseen käynnistää se usein työntämällä. Vielä 60-luvulla Jokisia saattoi luonnehtia Austin-perheeksi. Ratkaisun kruunasi vielä sarvien asettaminen keulakoristeeksi, josta Rolls-Roycekin olisi ollut kateellinen. 18 . Lappiin suuntautuneilla retkillä käytössä oli ainakin tämä J4-pakettiraketti, joten paluu töihin on tuntunut varmasti helpotukselta.. Huomaa runkoaisojen väliin kuljetuksen ajaksi poikittain asennetut takalokasuojat. Raskaimpaan seitsemän tonnin versioon oli saatavilla esimerkiksi Eatonin 2-nopeuksinen perä ja ohjaustehostin. Avonainen keula olisi voinut järkyttää herkimpiä vastaantulijoita, joten viattomien suojelemiseksi Jokiset muokkasivat paluumatkalle hätäratkaisun vanerilevystä. Äänieristykseenkin luotettiin siinä määrin, että lisävarustelistalta löytyi jopa tehdasradio. mukavuuksia. FF/ FH-mallisto 6-sylinterisine BMC-dieseleineen oli Austinin ylpeydenaiheita 1958-64. Modernia muotoilua edustaneessa ja turvaominaisuuksiaan sekä ylellisyyttään korostaneessa hytissä oli panoraamatuulilasi ja jousitettu kuljettajan istuin
19 Varmaankin jo nuorella iällä ajokokemusta kerännyt Jokinen on selvästikin luonut itsestään erittäin myönteisen vaikutelman asepalvelusta suorittaessaan. Mallille tyypillinen kaksisävymaalaus on kieltämättä dramaattinen. Mobilisti Senior 1/24 . Isäntä Evert vierellään uusi 1958 Austin FF/ K140. Kaukoliikenteeseen hankittu täysperävaunullinen Scania oli jo melkoinen laitos verrattuna keveämpiin edeltäjiinsä. Hänelle on uskottu sen ajan Suomessa melkoisen hulppea vaunu, 1956 Chevrolet 210. Evert asettelee pressua paikoilleen otettuaan Tervolasta paluukuormaksi hiekkaa tai liuskesoraa Kerannan kattohuopatehtaalle, joka sijaitsi Keravalla.
Tunnelmallinen näkymä Jokisten Järvenpään kotivarikon pihalta joskus 50-luvun jälkipuoliskolta. Tämä Metallimiehenkadulle sijoittunut idylli on nykyisin kerrostalojen valtaamaa betoniviidakkoa.. Sen rinnalla seisoo eräs syy bensiinikäyttöisten Chevyjen katoamiseen täkäläisiltä markkinoilta, diesel-Vanaja. 20 . Samalla omatoimisuus saattoi säästää pitkän pennin. Tyyriiden huoltopalveluiden ollessa harvassa, usein ruuhkaantuneita ja toimiessa yleensä vain virka-aikana, oli itsestään selvää, että kaikki mahdolliset korjaukset tehtiin itse. Taustalla pilkottaa ALV-alumiinitehdas. Tuulessa lepattavan pyykin takana on varmaankin firman viimeinen Chevrolet, jo muutaman vuoden ikäinen Loadmaster, jonka harvinaisen puhdaslinjaisesta Advanced Design -hytistä ei valitettavasti näy kuin osa. Silloin hommat voitiin hoitaa iltaisin tai viikonloppuisin, eikä leivän pöytään tuova kuormuri maannut telakalla parhaaseen työaikaan. Mobilisti Senior 1/24 Myös Vanaja oli Evert Jokisen kuljetusliikkeen käyttämiä merkkejä. Dieselmoottorista päätellen ollaan 50-luvun jälkipuoliskolla ja jokin etupäässä vaatii välitöntä huomiota