Mobilisti 8/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE | 8/2011 | 9,50 € Salaviljelyä ja veronkiertoa 1 kansi.indd 2 12/7/11 10:47 AM
MUOTOILU 1.4 MultiAir-turbomoottori. Vuoden 2010 paras uusi moottori. Sisätiloissa yhdistyvät muotoilu ja tilavuus. 87/100 – kompaktin kokoluokan kaikkien aikojen paras tulos! SUORITUSKYKY TURVALLISUUS ALFA ROMEO GIULIETTA alk. Enemmän voimaa, vähemmän kulutusta. Viisi ovea – coupén ulkonäkö. Ku va n au to eri ko isv aru ste in. Mä ärä aik ais hu oll on tee ttä jill e HU OL LO N TIE PA LV EL U VU OD EK SI VE LO ITU KS ET TA ! Pa lve lu hu ole hti i sin us ta ja ajo ne uv os tas i ka ikk ial la län tis es sä Eu roo pa ss a. Tule koeajamaan Alfa Romeo Giulietta! Katso lähin jälleenmyyjäsi www.alfaromeo. Ta ku u 3 vu ott a/ 10 00 km . Alfa Romeo DNA -järjestelmä (ajoasetukset Dynamic/ Normal/All Weather), ESP-ajonhallintajärjestelmä mäkilähtöavustimella, MP3/radio kuudella kaiuttimella, ilmastointi, sumuvalot, sähkötoimiset sivuikkunat edessä ja takana sekä nahkaverhoiltu ohjauspyörä. 2 . 22.989 € ”SIEVÄ MUTTA PÄTEVÄ” Joka tasolla moderni ja teknisesti pitkälle hiottu kokonaisuus. 5 tähteä Euro NCAP -testissä. . www.facebook.com/ alfaromeo nland Mobilisti copy.indd 2 12/7/11 10:49 AM. Mobilisti 7/11 I L M A N S Y D Ä N T Ä O L I S I M M E P E L K K I Ä K O N E I TA . EU -ke sk iku lut us 4,5 –7 ,6 l/1 00 km , CO 2 -p ää stö t 11 9– 17 7 g/ km . Tekniikan Maailma 3/2011. Alfa Romeossa on jo 120 hv:n mallissa täysi sarja vakiovarusteita, jotka ovat aistikkaan kuoren urheilullinen sydän: mm. OLEN GIULIETTA. Luokkansa turvallisin auto. Hi nta alk ae n: au tov ero ton hin ta 17 .96 5,0 €, au tov ero 5.0 24 ,32 € se kä jäl lee nm yyj än toi mi tus ku lut 60 €, ko ko na ish int a 23 .58 9,3 2 €
Mobilisti 8/11 . 3 Sisältö 8/2011 Skoda Roadster ’39 6 Toyota Timangi ’77 14 Piilofarmareiden hyökkäys 28 Kaksitahtivakoilua 40 Saab 96 ’66 ja ’67 47 Lotus Elite ’81 54 Hans Ledwinka 58 Republic P-47 Thunderbolt 80 Kuvatalkoita 88 Uutisia, tapahtumia, kuultua 20 Lukijoiden postia toimitukselle 26 Ostetaan, myydään, vaihdetaan 60 Tapahtumakalenteri 73 Mobilisti koelukee 74 Jussin jorinat 76 Toimituksen autot 78 Vaimon ääni 98 Ei irtonumerossa: Kanuunankuulapäiväkirjat 99 3 sislu.indd 3 12/7/11 10:59 AM
Mobilisti 7/11 Rauhallista Joulua Mobilistin lukijoille toivottaa RLO Eventsin väki Risto, Terhi, Niina, Petri, Jukka, Teijo, Tomi ja Esa Lahjavinkki: Tilaa nyt pukinkonttiin ensi kevään Classic Motorshow’n liput Lippupalvelusta Mobilisti copy.indd 2 12/7/11 11:02 AM. 2
Jälkeenpäin voi korkeintaan hämmästellä sitä, miten ihmisen lapsi osaakin olla niin pässi, että hankkiutuu vapaaehtoisesti mahdottomiin tilanteisiin. Kai L. Ihailluimmat ajoneuvot ja huikeimmat seikkailut eivät nimittäin kerta kaikkiaan synny ilman verta, hikeä ja kyyneleitä, jotka ovat niiden koostumuksen keskeisiä elementtejä. Kahden viimeksi mainitun ongelman yhdistelmä aiheuttaa lisäksi sen, että fanaatikon talous on useimmiten kroonisesti kuralla. Mikä ei tapa, siitä palautumiseen menee pitkään. 5 KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki puh. Tämän numeron tilaajasivuilla julkaistu tarina Hese Tolosen erikoishankkeesta Alaskan takamailla tulvautti voimakkaasti mieleen erään tunnetun suomalaisen urheiluajattelijan aikoinaan lanseeraaman Bon Voyage -ilmiön – siis ihan niin kuin olisin ollut Anchoragessa itsekin. 2/2002). Onneksi useimmilla meillä on välillä mahdollisuus päästä palkkatöihin huilimaan ja palautumaan harrastamisen rasituksista. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Bremer e-mail: toimitus@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Pia Eloranta Katja Enqvist Outi Haapala Janne Halmkrona Matti Ouvinen ULKOASU Graafinen Viestintä Kyly Oy Kimmo Virtanen Valtteri Mertalo VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Juhani Halmeenmäki Timo Happonen Jukka Heikkinen Esa Illoinen Tero Ilola Petri Juola Janne Kutja Tapio Laaninen Ilpo Mikkonen Arto Ratinen Vesa Rohila Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Mobilisti 8/11 . Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Perhesuhteet horjuvat, elleivät kaadu, ja mahdolliset lapset purskahtavat itkuun isän astuessa ovesta sisään: ”Äiti, kuka tuo likainen setä on?” Pankinjohtaja ei ymmärrä, eikä uraputki tavallisten ihmisten maailmassa urkene toivotulla tavalla. Ei fanaattista harrastamista silti voi kenellekään suositella, siitä maksettu hinta on nimittäin usein inhimillisesti katsoen kova. Ihmisen parhaat muistot eivät synny BB-talon tapahtumien seuraamisesta televisiosta, vaan siitä että jostain on selvitty vastoin kaikkia odotuksia. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Jan Enqvist Ankara laji 5 pääkirjoitus.indd 5 12/7/11 11:03 AM. Tikapuuhermoston luoman kapulasillan kulku oli helppo johtaa monien pienempien rähjäysten ohella omaan – ja muutaman (hämmästyttävästi yhä) hyvän ystäväni – kymmenen vuoden takaiseen armottomaan taisteluun vanhan Monte-Carlo -Barracudan kimpussa (Mob. Vastuksista huolimatta sama draama näytellään aina vain uudelleen: Ensin on fantastiselta tuntuva idea, mutta katastrofin tielle astutaan lopullisesti silloin, kun sitä aletaan toteuttaa. Mitä tästä kaikesta opimme. Niin voisi luulla, ja se kuva usein halutaan antaa, mutta tosielämässä harrastus vie monesti miehen niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin lähinnä hämärän rajamaille. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Niin kuin joku itähelsinkiläinen ajattelija sen joskus tiivisti: Elämässä pitää pyrkiä siihen, että kunnalliskodissa istuu aikanaan sillä puolella pöytää jossa tarinoita kerrotaan, ei missään nimessä toisella puolella, siellä kuunteluosastolla. . 09-272 7100 fax 09-2727 1027 hallituksen pj. Älkää uskoko – ei ole. Monet uskonnot lähtevät siitä, että tuonpuoleisessa saa kirkkaamman kruunun. PANKIT SAMPO FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Wellprint Oy, Espoo ISSN 0783-4616 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE H arrastaminen on hauskaa laatuaikaa, jonka on tarkoitus johdatella mieli pois karusta arjesta. Monesti niin suomalaisessa kuin ulkomaalaisessakin alan lehdistössä annetaan ymmärtää harrastamisen olevan kesäajeluja perheen kesken Kaivopuistossa tai samanmielisten tovereiden rentoa yhdessäoloa. Oman elämänsä päähenkilön toilailuista kärsiviä sivullisia ei paljon lohduta se, että sankari ei varsinaisesti halua kenellekään mitään pahaa. Niin kauan kuin eletään tässä maailmassa, kalpea aavistus samasta voidaan ehkä saavuttaa muistelemalla yhdessä koettuja vastoinkäymisiä jälkeenpäin. Emme tietenkään yhtään mitään, mutta pitäkäämme edes pyhien kunniaksi muutama päivä lomaa totaaliselta harrastamiselta ja keskittykäämme vaihteeksi ihmisiin; siis oikeisiin ihmisiin, eikä niihin syyntakeettomiin tallipeikkoihin
6 . Mobilisti 8/11 6 . Mobilisti 8/11 Skoda 6-13.indd 6 12/7/11 11:04 AM
teksti: Jan Enqvist kuvat: Matti Ouvinen skoda popular 1100 ohv roadster 1939 Mobilisti 8/11 . Mobilisti 8/11 . Ihmiskunta oli jo peruuttamattomasti syöksymässä kohti historiansa suurinta katastrofia, mutta sitä ei arjessa oikeastaan edes uskallettu ajatella. 7 Kesä -39 oli kaunis ja lämmin, sen muistavat kaikki silloin eläneet. Hankkipa joku optimisti itselleen kevytmielisen Skoda Roadsterinkin, kun niitä vielä sai. 7 Skoda 6-13.indd 7 12/7/11 11:04 AM
Atlantin takaa tuodut autot olivat paitsi voimakkaita ja suursarjatuotannon ansiosta varmatoimisia, myös hintaansa nähden halpoja. Tässä hän esittelee tuliterää Adler 2,5 Liter Karmann Cabrioletia entiselle tasavallan presidentille P.-E. Skoda – ja varsinkin sen mainio Popular-mallisto – vaikutti oivalliselta lisältä maahantuontiliikkeen tarjontaan. Korpivaara & Hallalla oli hyviä kokemuksia etuvetoisista Citroëneista ja Adlereista, vaikka Studebaker edelleen olikin maahantuojan ehdoton kärkimerkki. Onnelliseksi voittajaksi arvottiin ylioppilasneiti Anni Latvalahti. Erikoista on, kuinka voitto saatiin osumaan ajokortilliselle nuorelle naiselle. Pikkuautot eivät olleet armeijan pakkolunastuslistalla korkealla, etenkään jos ne vielä olivat mitääntekemätöntä korimallia. Korpivaara & Hallan näyteikkuna Helsingin Mannerheimintien 5:ssä vuonna -42. Koko malliston selkäranka oli Popular, joita valmistettiin kuuden mallivuoden aikana ennen sodan syttymistä lähes 20 000 kappaletta. Amerikkalaiset merkit hallitsivat meikäläisiä markkinoita suvereenisti. Edes sota ei estänyt pitämästä liikkeen edustamien merkkien lippua korkealla, vaikka kauppoja tuskin tehtiin muiden kuin puolustusvoimien kanssa. Studebakerin tuhansien autojen myyntimääriin verrattuna kaikki muut Korpivaara & Hallan merkit jäivät enemmän tai vähemmän kuriositeeteiksi: Citroëneja rekisteröitiin ennen sotaa Suomeen 369 kappaletta, Adlereita noin 200 ja todellista erikoisuutta, Steyriä, vielä Skodaakin vähemmän. Puukaasuttimet olivat firman tärkein sotavuosien myyntiartikkeli. Nyt käsiteltävä Popular Roadster on yksi niistä runsaasta kolmestakymmenestä autosta, jotka ehtivät Suomessa liikenteeseen ennen kuin Saksa hyökkäsi Puolaan syksyllä -39. Isompien vaunujen luokassa voitiin Citroënin myötä tarjota asiakkaille sekä etuettä takavetoista vaihtoehtoa, joten miksi ei otettaisi myös pikkuautoluokkaan takavetoista vaihtoehtoa Adlerin rinnalle. Jostakin syystä Skoda-kauppa ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa. Suomen autoistuminen oli alkanut toden teolla vasta 20-luvun puolivälissä. Vasta parin viimeisen rauhan vuoden aikana eurooppalaiset merkit alkoivat vähitellen saavuttaa edes jonkinlaista jalansijaa uusien modernien mallien myötä. Mobilisti 8/11 Skoda 6-13.indd 8 12/7/11 11:04 AM. Juhani Korpivaara ymmärsi monia muita paremmin erilaisten PRja julkisuustempausten arvon. Eurooppalaisia pikkuautoja pidettiin liian hauraina meikäläisille rospuuton raiskaamille maanteille, eikä ajan automiesten tuomio välttämättä ollut väärä. 8 . Suomalaisen naisen paineensietokykyä kuvaa se, että nti Latvalahti ajoi valtavan yleisömäärän edessä kangertelematta kunniakierroksen kilparadan ympäri heti juhlallisen luovutustilaisuuden jälkeen. Ennen sotaa Suomeen tuli vain noin 50 autoa, joista niistäkin kaksikymmentä tuhoutui tulipalossa tuontisatamassa. Lisäksi tehtiin tilaisuuden tullen muitakin PR-tempauksia, kuten tuliterän Skoda Popular Tudor Cabrioletin arpominen Kalastajatorpanajojen yleisön kesken lokakuussa -37. Merkin eri mallit olivat lyöneet itsensä nopeasti läpi modernilla tekniikallaan ja luottamusta herättävällä laadullaan. Roadstermallinen Skoda säästyi näin ollen sotareissulta, Ylioppilasneiti Anni Latvalahti voitti Kalastajatorpanajojen arpajaisten pääpalkinnon, Skoda Tudor Cabrioletin. S koda oli meillä merkkinä vielä outo, vaikka sen asema saksankielisessä Keski-Euroopassa oli vahva. Yrityksen puutteesta Skodan vaimea menestys ei johtunut: Korpivaara & Halla mainosti merkkejään ahkerasti, eikä Skoda ollut poikkeus. Vaikka tsekkitehtaan mallistoon kuului myös suuria autoja, kuten Superb, oli Skoda vahvimmillaan pikkuautojen valmistajana. Svinhufvudille
Mobilisti 8/11 . kynnyskoteloihin valetun betonin ja muiden vippaskepposten turvin. Auton peltiAktiivisesta markkinoinnista huolimatta Skoda jäi Suomessa ennen sotaa lähes täysin tuntemattomaksi. Zenjuga oli tekniikkavelho, joka kunnosti autojen mekaniikan ja valmisti puuttuvat osat vaikka itse, Pantakoski puolestaan rakensi tarvittaessa autoon korin melkeinpä tyhjästä. Svartvikin automuseo Innokas ja mobiiliaatteen läpitunkema helsinkiläinen Helge Helme jäljitti 70-luvulla vanhempiensa uutena ostamaa ja parikymmentä vuotta aikaisemmin myymää -39 Skoda Roadsteria, joka näytti kadonneen jäljettömiin. Joka tuntee miehen meriitit, saa pelkästään tästä käsityksen Popularin entisöintityön mittakaavasta. Alan miehenä Helme tiesi heti kuinka toimia: Diplomi-insinööri Aulis Pakula oli samana vuonna avannut Kirkkonummen Svartvikiin ensimmäisen suomalaisen kansainvälisen tason automuseon, ja sinne Helme löytöään tarjosi. eikä pikkuinen kansiventtiilimoottori soveltunut myöskään puukaasulla ajettavaksi. Isän autosta ei löytynyt edes tuulilasin kulmaa, mutta vihdoin vuonna -76 Orivedeltä pulpahti pinnalle se toinen Suomeen uutena tullut Roadster. 9 Skoda 6-13.indd 9 12/7/11 11:05 AM. Viimeiset katsastukset oli selvitetty mm. Jatkosodan aikana julkaistussa Korpivaaran jälleenmyyjäverkostoa kuvaavassa kartassa käytettiin pohjana korrektisti vuoden 1920 Tarton rauhan rajoja. Vaikka Skoda oli löytöhetkellä kokonainen ja pyörillään oleva auto, osoittautui sen kori niin metallikuin varsinkin puuosiensa puolesta toivottoman happamaksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on puuttuva Viipurin jälleenmyyntiliike, jollainen siellä on varmasti ennen talvisotaa ollut. Roadsterin koritöitä käytettiin vielä vuosia myöhemmin Pantakosken seminaariesityksissä esimerkkinä erityisen haastavasta työstä. Skodan – kuten muidenkin Pakulan museon autojen – entisöimisestä vastasivat Leonard Zenjuga ja Taisto Pantakoski. Näin ollen on luultavaa, että auton syksyllä -39 alkanut seisonta päättyi vasta vuonna -48, kun polttonesteiden säännöstelyä alettiin vaiheittain purkaa. Pakulalla oli pistämätön silmä autojen suhteen ja Skoda otettiin työn alle
Kai Niemistö sai vihiä Svartvikin autoista. Alla pyörivät vielä valkosivurenkaat, joiden hankkimisesta ei seuraavaan vuosikymmeneen voinut olla puhettakaan. Erikoisten autojen myyminen on herkkää ja hienovaraista puuhaa. Pakulan takana seisoo toinen innokas ja tunnettu alan mies Yrjö Amberla, hänkin nyt jo edesmennyt. Melkein koko 80-luSvartvikin museon päärakennuksen avajaiset pidettiin 1976. Kuva: Rainer Stolze Helge Helmeen vanhempien Skoda Roadster kuvattuna ilmeisesti syksyllä -39 Helsingin Kaivopuistossa. Sudenkuoppien ja mielipahan välttämiseksi Anja Pakula värväsi Triangle Motorin Risto Paunosen hoitamaan kokoelman realisoimista. Svartvikin isäntä Aulis Pakula oli mato löytämään erikoisia autoja. Autoja myytiin harvakseltaan, lähinnä ulkomaille, eikä uusia enää hankittu. Idean itu oli kylvetty jo 80-luvun alussa. Suurimmillaan yli 30 entisöidyn auton kokoelmaan kuului vuonna 2005 vielä toistakymmentä autoa, kun Aulis Pakulan perikunta päätti luopua niistäkin. Kuvassa auto on löytöpaikassaan navetan ylisillä Orivedellä vuonna 1976. Kuvassa ylpeä Helge Helme poseeraa vasta valmistuneen Skodan ratissa Svartvikissä vuonna 1979 Vanhempiensa autoa jäljittäessään innokas SA-HK:n jäsen Helge Helme löysi lopulta sen toisen Suomeen uutena tulleen Popular Roadsterin. Eräässä Tampereen mobilistien tupaillassa pääesiintyjänä oli Taisto Pantakoski, joka piti esitelmää auton koritöistä osat olivat suurimmalta osaltaan pelastettavassa kunnossa, mutta korin puuosat Pantakoski valmisti lähes alusta loppuun punapyökistä haperoiden mallien mukaan. Maailman suurimman automuseon omistaja William Harrah totesi Svartvikin olevan paras hänen näkemänsä pieni automuseo. vun museo oli vaihtelevasti auki yleisölle, mutta vähitellen toiminta hiipui kokonaan. Aulis Pakula kuoli äkillisesti työnsä ääreen automuseollaan keväällä 1978. Pakulan leski, Anja Pakula, jatkoi museon pitämistä. Kuva: Rainer Stolze 10 . Helme ymmärsi löytönsä entisöimiseen liittyvät valtavat haasteet ja tarjosi sitä ainoalle taholle, jonka arveli urakasta suoriutuvan. Häntä kiinnosti yksi tietty auto – kaunislinjainen Skoda Roadster. Mobilisti 8/11 Skoda 6-13.indd 10 12/7/11 11:05 AM. Pantakosken ja Zenjugan pesti päättyi vuonna -81, minkä jälkeen entisöintitoiminta loppui. Taustalla komeilee hankinnoista kansainvälisesti katsottuna huimin, Kruppin teollisuussuvulta ostettu Mercedes-Benz 770 K Cabriolet F. Tampereella noihin aikoihin asunut Kai alkoi pyöriä niin SA-HK:n kuin FHRA:nkin kinkereissä, ja herkässä iässä vaikutteet imeytyivät nuoreen mieheen voimalla. Aulis Pakula hyväksyi auton Svartvikin automuseon entisöintiohjelmaan, mutta se valmistui vasta Pakulan kuoleman jälkeen. Skodan entisöinti valmistui vasta vuotta myöhemmin, ja se asetettiin näytteille yhtenä kokoelman viimeisistä lisäyksistä
Suuren maailman tyyli ja hyvä elämä olivat – ainakin paremmissa kaupunkilaispiireissä – nousevia trendejä. Svartvikin entisöintiprojektien takana olivat tekniikkaguru Leonard Zenjuga (vas.) ja korivelho Taisto Pantakoski. Tilaisuuden viimein avauduttua Kai ei empinyt: hän jätti Paunosen välityksellä Anja Pakulalle tarjouksen Skodasta. otsikolla ”Tietämisen taidetta”. Hinnasta ei saavutettu aivan heti yhteisymmärrystä, mutta lopulta auto vaihtoi omistajaa ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen. Hän tanssi kesän Eurooppalainen kaksipaikkainen pikkuauto on pelkällä olemuksellaan osoitus siitä, että Suomi oli talvisodan kynnyksellä siirtymäisillään uuteen aikaan, jossa kaikkea ei mitattu enää käytännöllisyydellä. Jotta emme innostuisi liikaa, viittaus urheilukoristen pikkuvaunujen vaimeaan menestykseen Suomen pienillä markkinoilla on paikallaan: Kysymys oli perin vähäisestä suurTaisto Pantakosken ottamat kuvat eri työvaiheista kertovat kaiken tarvittavan siitä, kuinka tyhjästä Skodan korin puurakenteet jouduttiin Svartvikissa tekemään. Tarina roadsterin sankarientisöinnistä jäi muhimaan hänen alitajuntaansa vuosikymmeniksi. Kauniilla autolla ei tarvinnut enää olla varsinaista käyttöarvoa. Esimerkkitapauksena hän käytti Svartvikin museolle entisöityä Skoda Popular Roadsteria. Kai oli myyty. Kuva: Rainer Stolze Mobilisti 8/11 . 11 Skoda 6-13.indd 11 12/7/11 11:06 AM
Aina valmis Ouvinen ottaa yleensä kuvia hyvällä rutiinilla, mutta nyt tuntuu kuin ilmassa olisi ylimääräistä kömpelyyttä. Kyseessä on ilmeisesti ammattipiireissä tunnettu LuSkoda 6-13.indd 12 12/7/11 11:06 AM. Suomalaisen autokannan mediaanimalli ei kesällä -39 suinkaan ollut trendikäs roadster. Oman elämänsä päähenkilöille vastaus on aina ollut selvä: Muodin ja tyylin eteen pitää hieman kärsiä, tai ainakin siitä joutuu maksamaan. Niin villejä eivät edes mainosmiehet liene olleet, että tarkoituksena olisi ollut myydä aivan sama laite kuin kokolailla tönkömpi Popular Sedan, joten sikäli huolta ei ole. Skoda Popular Roadster on kerrassaan hyvännäköinen auto. Mediateorian mukaan trendejä ei voi luoda, mutta idullaan olevia virtauksia voi kylläkin taitavasti toimimalla vahvistaa. Aina on kuitenkin trendi-ihmisiä, joille tyyli ajaa kaikissa käänteissä käytännöllisyyden ohi. Ei mitään uutta länsirintamalta – etelähelsinkiläiset TVtuotantoyhtiöt jatkavat perinnettä kunniakkaasti. Luotamme siihen, että Mobilistin sivuilla on esiintynyt riittävästi puukaasua, pulaa ja pilkettä, että tällainenkin lähestymiskulma on välillä luvallinen. Perustekniikaltaan se on ten kaupunkien muotivirtauksesta, samanlaisesta tarpeesta erottautua maalaisserkuista, jollaisesta nykyhipsteritkin ammentavat elämäänsä sisältöä. Tällä ei oikeastaan ole suurta merkitystä, sillä ei tuon ajan tyypillinen suomalainen emäntäkään näyttänyt samalta kuin Kain tytär, Taikatuuli Niemistö, joka on värvätty paikalle parhaan ystävänsä, parsonrussellinterrieri Minnin kanssa tuomaan kuviin 30-luvun lopun glamouria. Mainosmiehet ovat aina olleet hanakoita haistamaan uusia tuulia. Ei haittaa: jos auto näyttää hyvältä, se on aina hintansa väärti. Mobilisti 8/11 valtava määrä Skodaja Adler-roadstereita, tavoitteena taisi pikemminkin olla molempien merkkien nelipaikkaisten ja rullakattoisten Sedan-Cabriolet -mallien markkinoiminen. Korpivaara & Halla oli täydellisesti ajan hermolla ilmoittaessaan mainoksessaan Cabrioletin olevan tulevan kesän muotikorimalli. Kamelinkarvaa vai toppapuku, lakerikengät vai kumiteräsaappaat. 12 . Pelkästään ajan Suomi-filmeihin nojautuva historioitsija saisi maan tuolloisesta autokannasta perin vinoutuneen kuvan: Selluloidilla erilaiset neuvokset, agronomit, insinöörit ja poikatytöt kiitävät avomallisilla erikoisautoilla kukin säätynsä mukaan, olipa merkki sitten Bantam tai Packard. Elokuvateollisuus oli 30-luvulla unelmien pääasiallinen lähde niin Suomessa kuin maailmallakin. Muodin lunnaat tulivat maksuun siinä, että auto oli kalliimpi kuin perusmalli, eikä sillä oikeasti pystynyt kuljettamaan neljää ihmistä juuri Kaivopuiston vappuajelua kummemmissa yhteyksissä
Eikä se tekniikka ole huonoa, vaikka pikateille ei 30 hevosvoiman pikkuautolla nykyaikana ole juuri asiaa. Kolminopeuksinen vaihteisto on auton suunnitellulle nopeusalueelle vallan riittävä – ongelmana on vain se, että käytännöllinen huippunopeus on vain noin 80 km/h. On vaikea kuvitella automallia, joka olisi pientä roadsteria heikommin ajoitettu hankinta vuoden 1939 Suomessa. Muodikas pikkuauto on ollut paremmin kotonaan Kaivopuistossa tai Aulangolla. Auton käsiteltävyys on ajan toleransseilla arvioituna hyvä. Skoda kulkee tehtaan tietojen mukaan jopa sataa, mutta silloin ilmassa leijuvat jo maanopeusennätyksen ja vaarallisten ylikierrosten uhkaavat haamut. Skoda Popular 1100 OHV Roadster 1939 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl. Palautusmomentti ei tietenkään vastaa parhaita simpukkaratkaisuja. Se on tietenkin jälkiviisautta, sillä tasavallan ylintä siviilijohtoa myöten oli vallalla käsitys, ettei ihmiskunta mitenkään voisi olla niin järjetön, että uusi suursota syttyisi vain kaksi vuosikymmentä edellisen päättymisen jälkeen. Sotavuodet olivat nostaneet vaatimattoman käytännöllisyyden arvoonsa taas vuosikymmeniksi eteenpäin.. Ylivaihde tekisi terää, mutta sellaiselle ei 30-luvun Euroopassa ollut tilausta, Hitlerin Saksan rakenteilla olevaa Autobahn-verkostoa lukuun ottamatta. Edes mainosmiehet eivät kehdanneet povata Cabrioletin olevan kesän 1949 muotimalli. Laaja kääntöympyrä ei oikeuta vuoden kaupunkiauto -titteliin, mutta tokko noina aikoina kylilläkään kovin ahdasta oli. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun bensiiniä alkoi taas olla saatavilla, ennen sotaa hankittu erikoisauto ei enää ollutkaan kovin haluttu. Ongelmana ei ole niinkään voiman puute kuin voimansiirron toivottoman lyhyet välitykset. Bulevardisportti Ajokokemuksena Skoda on vanha tuttu. Mobilisti 8/11 . Olipa vain. Skoda kimmeltää kilpaa Taikatuulen helminauhan kanssa, eikä 30-luvun kesät kokeneita voi olla kadehtimatta – maisemat ovat ainakin näyttäneet ratkaisevasti paremmilta kuin 70-luvulla, vaikka silloinkin aurinko paistoi aina. Autot vain olivat Vivoja, naiset pukeutuneet unisexiin ja teattereiden projektoreissa pyöri Uuno Turhapuro. 13 mikki ja kääpiö -syndrooma, jossa malli häikäisee rasvamonttuihin ja romutarhoihin tottuneen lehtineekerin kerrassaan sokaisevasti. nestejäähdytteinen rivimoottori, märät vaihdettavat sylinteriputket, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli syl.lohkossa, kansiventtiilit, kaksi runkolaakeria, yksikurkkuinen Zenith-kaasutin Iskutilavuus: 1 089 cm 3 , sylinterimitat 68 x 75 mm Teho: 30 hv/3 600 r/min Vääntömomentti: ei ilmoitettu VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto tasauspyörästön yhteydessä, IIja III-vaihteet synkronoitu, takaveto, perävälitys 5,11 JARRUT Mekaaniset rumpujarrut edessä ja takana OHJAUS Hammastanko; ohjauspyörän kierroksia 2,8 JOUSITUS Edessä: poikittain sijoitetut ylätukivarret, poikittainen lehtijousi Takana: heiluripuoliakselit, poikittainen lehtijousi KORIRAKENNE Puukehikon päälle kiinnitetyt muotopellit, kantava keskusputkirunko MITAT Pituus: 3,95 m Leveys: 1,48 m Korkeus: 1,40 m Akseliväli: 2,44 m Raideleveys (edessä/takana): 1,05/1,14 m Omamassa: 850 kg SUORITUSARVOJA* Huippunopeus: 100 km/h Polttoaineenkulutus: 8,5 l/100 km VALMISTUSMÄÄRÄ** Popular 1100 OHV 1938-46: 6 600 kpl * Valmistajan ilmoitus ** Kaikki 6 korimallia yhteen lukien Mallin kampaus: Unique/Annika Räikkönen Skoda 6-13.indd 13 12/7/11 11:06 AM. Suomen maantiet 50-luvulla tuhatpäisinä parvina vallanneet Skoda 1101ja 1102-mallit olivat vielä aivan samaa tekniikkaa kuin 30-luvun Popularit. Auto on nurkka-ajossa eittämättä ketterämpi ja helpommin käsiteltävä kuin aikansa isot amerikkalaiset, mutta pimeillä maantietaipaleilla – Äänisen kiertämisestä puhumattakaan – Skodasta ei ole ollut niille vastusta. Pieni moottori kiskoo minkä pystyy, mutta todellista etua modernista kansiventtiilirakenteesta ei ajan polttoainetarjonnan ja sen saneleman matalan puristussuhteen vuoksi voitu saavuttaa. Vastapainoksi hammastanko-ohjaus on kohtuullisen nopea ja ennen kaikkea tarkka
14 . Mobilisti 8/11 Hyvät prätkät maksavat lähes kaksikymmentätonnia. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Matti Ouvinen ja Toyota Motor Finland 14-19 Timangi(KORJATTU).indd 14 12/7/11 11:07 AM. Niin, mitä olisi suuri veronkiertonumeromme ilman Toyota Timangia. Yli 2000 nuorta sai Toyota 1000:sta ”makeen kiesin”. Toyota tonni maksoi paljon vähemmän
Mobilisti 8/11 . Lehdistöesittelyn kutsukortin yhteydessä oli Suomenlinnan majakkaa symboloiva rintaneula – aidolla timantilla varustettuna! Suurelle yleisölle tarjottiin viihdespektaakkeli ”Timangi Show” Helsingin jäähallissa; 14-19 Timangi(KORJATTU).indd 15 12/7/11 11:07 AM. En ole erityisen pitkä, mutta silti ajoasento pakottautuu koukkuiseksi, kuin riu’ulla istuisi. Japanilaiset nappisilmät tuijottavat kiiltävää kilpailijan tuotosta kateellisina. Vaihteisto on, kuten arvata saattaa, kevytliikkeinen, täsmällinen ja helppokäyttöinen. Tällöin aikalaismainoksissa mainostetun lavakatteen alle mahtuisi nukkumaankin. Hypätäänpä kuskin pukille. Heti suuremmalle tielle päästyäni täysillä helottava ja arvatenkin täysikokoisen Corollan kuumentamiseen tarkoitettu lämmityslaite alkaa pukata kuumaa. Mika Majurin autokorjaamon pihalla seisoo puolikaaressa näyttävä kokoelma Datsuneja, suurin osa projektikuntoisia, mutta hyviä säilökkeitä. Onneksi taka-akselia ei sentään ole varustettu lukkoperällä. Perinteisen japanilaisen tavoin moottori urahtaa käyntiin virtaavaimen käskystä, ja ottaa iloluonteisesti jengaa kaasupoljinta hetkuteltaessa. Kevyt auto tanssii ja tuntuu urheilulliselta; aikuinen ihminen sanoisi sitä hermostuneeksi, nypyttäväksi ja vaaralliseksi. Pimustushaavikäytössä Timangi on ollut siinä mielessä mainio; lämpöä ja läheisyyttä tarjolla välittömästi ajelulle lähdettäessä. Tuikkaan ykköstä silmään ja kaasutan tieheni, jättäen Datsun-pienokaiset puremaan pölyä. Oranssi Toyota Timangi kiiltelee kuin kaupasta vasta ulos ajettuna, eikä ihme, Majuri kertoo tehneensä pienen Toyotan parissa yli 200 tuntia peltitöitä ennen kuin auto tänä keväänä läpäisi museotarkastuksen. Kun ammattimies tekee itselleen, jälki tapaa olla keskimääräistä parempaa. On helppo käsittää että Timangia on markkinoitu nuorekkaasti. Tahallisen urheilullinen poistuminen risteyksestä saa takapyörän sutimaan tyhjää märällä asfaltilla. Suuntavakaus tuntuu jopa paremmalta kuin aiemmin tänä vuonna koeajamassani Corollassa. Kahdeksankympin vauhti maantiellä tuntuu aivan tarpeeksi kovalta; mittari tosin näyttää lähemmäs sataa – pienten japsiautojen tapaan siis valehtelee. Ohjaus on herkkä, pintakova ja lyhytjoustoinen alusta saa Timangin reagoimaan nyppyihin ja ohjausliikkeisiin terhakan oloisesti. Rääkäisevimmin tuntohermostoille tulvii kabiinin ahtaus. Pienen pickup-ohjaamon lämmittäminen ei vie suurta energiamäärää. Ihanteellinen kuljettajan pituus olisi 150 cm, ruumiinrakenne riisikeppi. Majurin auto on täysin vakiovarusteisen oloinen, minkä seurauksena ohjauspyörä on samansorttinen kuin esimerkiksi Isossa Corollassa. Timangi teidänkin tenaville Kesällä 1976 Suomenlinnan ravintola Walhallassa esitelty Toyota Timangi, kansainvälisesti Toyota Publica ja Starletin edeltäjä, tuotiin myyntiin näyttävien menojen saattelemana. 70-luvun pienelle japsille ominaisesti sisusta on mustaa, melko inhottavaa vinyyliä. Rivissä on niin kaikki Finn-korimallit kuin myös museoautokuntoinen harvinaisuus: farmari-Cherry. Moottoritienopeuksissa Timangi olisi epämiellyttävä, mutta eipähän vuoden -76 Suomessa kovin pitkiä matkoja moottoriteillä ajettukaan. Tekniikkapuolella ei ole mitään yllättävää, mikä ei olisi Corollasta tuttua. Vaikka koeajoautoamme ei ole maustettu ralliraidoilla, erikoisvanteilla eikä pisarapeileillä, on tunnelma urheilullinen. On silti helppo kuvitella, kuinka vaarallinen – eli hauska – härveli Timangi on ollut talven -76/-77 ensimmäisillä lumikeleillä. Toisaalta se itse on saattanut olla vielä vaikeampaa kuin kanootissa. 15 O lemme Pieksämäellä. Suomen halvimmaksi autoksi mainostetun Timangin hinta saatiin verottomuuden ansiosta painettua 12 850 markkaan. Tarkoittaa henkilökohtaisesta tilastaan tarkalle suomalaiselle, että vaivaantunut olo on varma, mikäli kyytiin joutuu ottamaan jonkun omaa sukupuoltaan edustavan. Pieni ja kevyt avolava tuntuu nopeammalta kuin se onkaan. Harvassa autossa on jo yksin istuessa niin intiimi tunnelma kuin Timangissa. Väännän selkeästi operoitavan lämmityksen pienemmälle; henkilökohtaisen mukavuuden suhteen Timangi olisi voittanut moottoripyörän koska vain. Aikanaan lisävarusteeksi tarjottu pienikokoisempi ”ralliratti” olisi varmasti tuonut lisää tilaa kintuille
Timangin markkinointi kohdistui nuorisoon. Timangi sai aikaan ostoryntäyksen, joka huomattiin Arkadianmäelläkin. Lavakuomukin aitoon tyyliin. Tilapäinen autovero vuonna 1958 pani henkilöautot verolle. On leveät vanteet ja pisarapeilit. Veronkierron juuri piilee verovapauksissa. Lex Timangiksi ristitty lakimuutos rusikoitiin lävitse ripeästi, ja huhtikuussa 1977 voimaan tulleen asetuksen myötä vaadittu lavan pituus nostettiin 185 senttimetriin aiemman 150:n sijaan. Timangin pressiesittely Suomenlinnassa kesällä 1976. Ja niinhän se on; inhimillisellä vaivannäöllä, uhrauksilla, kärsimyksillä eikä edes rahallisilla panostuksilla ei ole rajaa, kun suomalainen pyrkii pääsemään halvemmalla. Siihen tarjottiin lisävarusteena pisarapeilejä, rallirattia ja custom-henkisiä teippisarjoja. Sleepy Sleepersiä kasettisoittimistaan renkuttavalle farkkutakkinuorisolle Mosse oli kuitenkin punainen vaate. Tuontisäännöstelyn aikana länsiauton ostaminen liikkeestä vei vuosia, mutta niitä virtasi maahan ulkomailla työskennelleiden, lähinnä merimiesten, harmaatuontina. Heti autoveron aamunkoitossa niitä alettiin ajaa hyötykalustolle, autokouluautoille ja maastureille. Autoja liikennetoimittajat ry:n julkisen paheksunnan aihe oli autolle mainittu 130 km/h huippunopeus, pakettiautoksi rekisteröidyllä Timangillahan oli kahdeksankympin ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus. Juuri noin tai kuten haluat. Vuonna -56 Volkswagenia jonotti 30 000 ihmistä, ja odotusajaksi laskettiin jopa 10 vuotta. Konelan maahantuontiohjelmasta olisi toki löytynyt korvaava, sopivan pitkällä lavalla varustettu Elite Pickup. Jälkiviisaasti voisi sanoa, että ilman näitä poikkeustapauksia ei olisi myöskään keplottelua. Timangin kerrottiin olevan omiaan ajokortin juuri saaneille, mutta myös jakeluja maatalousajoon. Ralliratti ja siinä melkein kaikki”, esitteessä runoiltiin. Timangin tarina oli ohitse alle vuodessa, kun 2 104 autoa oli myyty. Noihin aikoina yli kolmannes Suomeen tuoduista länsiautoista oli merimiesautoja, tuontitahdin yltäessä reiluun 3 500 autoon vuodessa. 16 . On teippiä niin ja kuvaa näin. Mainoskuvissa esiintyi jopa amerikanhenkinen stars and stripes -teipattu Timangi. Korpivaaran asiakaslehti ”Automies” otsikoi amerikanlippu-teipatun Timangin koeajon ”Prätkäkansan sadevaate”. Halvalla saa ja piilofarmarilla pääsee ”Suomalainen menee vaikka rullalle, kun auto on halpa.” Näin muotoilee asian Peter Geitel Tekniikan Maailman (16/76) koeajossaan. 14-19 Timangi(KORJATTU).indd 16 12/7/11 11:07 AM. Valtiovallan nenästävetäminen alkoi jo merimiesautoilla. Dannyn, Vicky Rostin ja Vesku Loirin viihdespektaakkelia ja tuoreinta Miss Suomea, Suvi Lukkarista. Harmaatuodusta, vähän käytetystä Volkswagenista saatettiin maksaa tuplasti enemmän kuin uuden, liikkeestä jonotetun auton listahinta oli. Auton kehuttiin olevan halvempi kuin iso moottoripyörä. Näin nuorisoilmiö tyrehtyi alkuunsa. Hessu Reijosen tuottaman shown juonsi poliisiksi pukeutunut Jyrki ”Jyräys” Hämäläinen. Mobilisti 8/11 kaikki eivät mahtuneet edes sisään kun 13 000 innokasta nuorta – nykyisin niitä entisiä nuoria – tulvi todistamaan mm. ”Se on menoa alhaalta ylös ja alusta loppuun. Vuonna 1957 loppunut hyötyajoneuvojen tuontisäännöstely ja vuonna 1958 esitelty tilapäinen autovero synnyttivätkin ensimmäisen veronkiertoaallon
Osittain Timangi Korpivaaran asiakaslehden Brokeback Mountain -henkisessä kansikuvassa. Ainakin optio suomalaistuotantoon haluttiin säilyttää, joten Heinolassa Wihurin toimitiloissa koottiin vaadittava erä Kuplia kolmenkymmenen valitun VW-asentajan toimesta. Moottoripetroli oli vielä 80-luvulle tultaessa verovapaa polttoaine, osin kalatalouden ja sen etuja ajavien ryhmien toiveesta. Seuraava veronkiertoleimahdus oli tapaus Timangi. Saabin valmistus Uudessakaupungissa alkoi CKD-tuotannolla jo vuoden -69 lopulla. Toisen öljykriisin jälkimainingeissa syntyivät moottoripetrolikäyttöiset Talbot Horizon ja Saab 99. Oma korituotanto käynnistyi talvella -70. Mobilisti 8/11 . Alle vuoden kestänyt pulpahdus tukittiin pakettiautoksi rekisteröidyn verovapaan avolavapakettiauton tavaratilan pituusrajaa nostamalla. Uusille Suomessa valmistetuille henkilöautoille myönnettävä autoveroetu olisi toteutuva vain, mikäli tuotanto käynnistetään kehitysalueella, ja autoa valmistetaan vähintään 48 kappaletta ennen vuoden -69 loppua. Volkswagenin maahantuoja, Wihuri-konserni, oli myös vähällä aloittaa kotimaisen tuotannon. Pellitetyt ikkunat sai puhkoa kolmen vuoden käytön tai tietyn kilometrimäärän jälkeen ikkunoiksi, jolloin autosta tuli verovapaa henkilöauto. Aina noista vuosista pickupien lavojen pituus on muodostunut maahantuojille pinttyneeksi ongelmaksi, jopa 2000-luvulla Suomessa jatkettiin erinäisin keinoin tavaratilojen pituuksia. Tässäkin suomalainen näki porsaanreiän. 14-19 Timangi(KORJATTU).indd 17 12/7/11 11:07 AM. Piilofarmari-ilmiö jatkui läpi 60-luvun, kunnes pakettiauton määritelmiä täsmennettiin vuonna -71, samalla kun niille määrättiin 80 km/h nopeusrajoitus. Vaihtoehtoina oli joko umpikylkinen farmari takapenkillä tai takapenkitön farmari ikkunoilla. Vuonna 1969 säädettiin Suomessa valmistetun auton ja moottoripyörän verotusarvoksi ajoneuvon valmistuskustannusten perusteella määriteltävä ajoneuvon hinta valmistuspaikalla. 17 Tie länsiautoon farmariauton pakettiversio tai pakettiautoksi rekisteröity farmari Toiset varustelivat pakettiautona maahan tuodun penkittömän farmarin henkilöautoksi heti maahantuonnin jälkeen ja nielivät autoveron. Suomalaiset jopa pellittivät umpeen farmarien kylkiä, mikä synnytti yhä käytössä olevan nimityksen; farmariauton takapenkkiläisten piilottamisesta syntyi termi ”piilofarmari”
80-luvun lopun suurin ilmiö oli kuitenkin vanhan kunnon piilofarmarin uusi tuleminen. 18 . Haisevat petroautot jäivät kuitenkin lyhytaikaiseksi ilmiöksi valtaväestön kyllästyessä niillä ajamiseen jo 80-luvun alkupuolella. 7 000 kappaletta. Eikä suomalaisen sitkeys siihen loppunut. Mitsubishi Space Vanin korotus taas nikkaroitiin espoolaisen Esboat-venetehtaan laminoimalla lisäkkeellä. Suurimittaisin lähivuosikymmenten veronkiertokeksintö oli pakettiautoksi rekisteröity amerikanfarmari. Niin piilossa farmarin Nokkelalla 80-luvulla pakettiauton tavaratilan sisäkorkeuden rajaa, 130 senttimetriä, hyödynnettiin uudella tavalla, kun farmariautojen tavaratilaa keksittiin korottaa lasikuitukuupalla. Avolavaksi laikattu Camaro tai Firebird oli myös luova keksintö; niistähän kerroimme numerossa 5/2009. Mitsubishin kohdalla jopa autojen alustanumeroja jouduttiin muokkaamaan, kun henkilöauton alustanumeroa ei suomalaisvirkamiehen mielestä voitu käyttää pakettiautossa. Petro-Horizoneja ja -Saabeja ehdittiin valmistaa n. Näistä käy esimerkiksi Stockmannin ahtama 1,3-litrainen Ford Sierra; työsuhdeauton verotusarvo kun määräytyi tuolloin iskutilavuuden mukaan. Pitkin 1990ja 2000-lukuja herroja on sumutettu mm. Mobilisti 8/11 Uudenkaupungin autotehdasta rohkaisi kokeiluihin Nesteen johtaja, vuorineuvos Uolevi Raade, joka lupasi järjestää polttoaineen saatavuuden ja hinnoittelun. Lopullisesti moottoripetrolilla ajaminen tehtiin mahdottomaksi vuonna -95, kun uudet päästömääräykset lopettivat petrolin myynnin tyystin. Korpivaaran markkinoimien Terhi-veneiden Rymättylän tehtailla syntyi ABS-muovisella korotusosalla pakettiautoistettu BX, joita myytiin yli 2 000 kappaletta. erilaisilla koiraverkkovirityksillä. Kauheinta tässä 14-19 Timangi(KORJATTU).indd 18 12/7/11 11:07 AM. Oma ilmiönsä olivat myös työsuhde-turbot 80-luvulla
19 1977 Toyota 1000 Timangi MOOTTORI Tyyppi: 4-syl. Sellaisia me suomalaiset olemme, ja miksi emme olisi. 14-19 Timangi(KORJATTU).indd 19 12/7/11 11:07 AM. Mobilisti 8/11 . Suomalainen kansanluonne, yhtä paljon kuin viranomaiskulttuurikin, ovat luoneet umpeen pellitettyjä farmareita, 80-lätkällä höystettyjä luksusfarmareita, koiraverkkoja, jatkettuja lavoja – ja tietysti lyhyitä myyntimenestyksen purskauksia, kuten Toyota Timangi. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinterikansi kevytmetallia, ketjukäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmän sivussa, 5 runkolaakeria, kaksikurkkuinen Aisan-alaimukaasutin. . Verojen kiertäminen on kansallislaji, jonka luonteeseen kuuluu jatkuva kissa-hiirileikki pykälänikkareiden ja katsastustoimen kanssa. Auto on suomalaisille pyhä asia, ja virkakoneiston jekuttaminen monelle suorastaan periaatekysymys. Iskutilavuus: 993 cm 3 , sylinterimitat 72 x 61 mm, puristussuhde 9,0 Teho: 58 hv (SAE)/6 000 r/min Vääntömomentti: 77 Nm (SAE)/4 000 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 4-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto, lattiavalitsin, takaveto, perävälitys 4,3 JARRUT Kaksipiirijarrut, rumpujarrut edessä ja takana OHJAUS Kuulamutteriohjaus JOUSITUS Edessä: Erillinen, joustintuet, kierrejouset Takana: Jäykkä akseli, lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori, takana apurunko MITAT Pituus: 3,86 m Leveys: 1,49 m Korkeus: 1,39 m Akseliväli: 2,28 m Raideleveys (e/t): 1,23/1,24 m Omamassa: 740 kg Kantavuus: 560 kg kaikessa on se, kuinka veroporsaanreikien tukkimisella on onnistuttu torppaamaan monen automallin maahantuonti tai ainakin pakotettu maahantuojat rusikoimaan upouusia autoja uuteen uskoon mittamääräysten täyttämiseksi
Ruotsiin voi kipaista edestakaisin päivässä. Sen luultiin lopullisesti kadonneen, mutta auto olikin ihmeeksemme säilynyt. Itäystävän kimppuun hyökännyt Suomi sai niskoilleen tolkuttomat sotakorvaukset, joista päästiin eroon vasta 1952 – siinä pesunkestävä selitys autotuonnin heiveröisyyteen. Muistutan tästä osoitteesta nyt, koska luulen, ttei se enää ole edes pelkkää luuloa: Suomessa on herätty harrastamaan myös lähes 100 vuotta vanhoja autoja. . Vaikutelmaksi jäi, että GMkansa miltei syrji Chevy II -autoja, varsinkin Kanadassa koottuja Acadian-malleja. Nyt Allard alkaa olla nuoruutensa voimissa ja ilmiasussa. Pohjalle on 40 metriä, mutta kyljelleen kaatuneen laivan ylimmälle kohdalle vain 16 metriä. Chevy II:n sai valinnan mukaan ostaa rivinelosella tai rivikuutosella. Suomalaiset ovat lopultakin älynneet Ruotsin olevan harrastajan hankintaparatiisi. Emme ole erityisemmin sen enempää salailleet kuin uutisaiheeksikaan tuputtaneet, että Woikoskella tapahtuu kivoja autojen jälleensyntymiä. Kuva: via Seppo Rikkilä 20-25 Uutiset811.indd 20 12/7/11 11:09 AM. Pari kuvanäytettä siitä ei haitanne. Se oli puukäyttöisen veturin hyväksi kehitetty lietsoin,eli vetopuhallin,joka ulkomailla sain nimen Kylchap -puhallin. . . On ehkä hyvä tietää, että Chevrolet oli tehnyt edelliset neloskoneensa 1928. Valiant-myynti taisi tuolloin olla maassamme melkein 10-kertaista Chevy kakkoseen nähden. Lisätietoa ehkä: 040-517 5791. Vaikean ja usein isokokoisen auton pelastaminen on pakollakin kunnostajalleen myös Peugeot 203:n kokoonpanolinja 50-luvulla. Nelonen tarjosi 90 hv ja kuutonen 120 hv. Paikka on lähellä Larnakan lentokentän kiitotien alkua ja koneesta voi kuulemma lähes nähdä laivan lasteineen. Ymmärrän asian niin, että Seppo halusi kuvilleen varman säilytyspaikan ja että myös laajemmat piirit saisivat niitä myös joskus nähdä. Hyvin saman oloista Morrista lienee tuotu Suomeen alle 10 kpl, mutta naapuri sai niitäkin satoja. Kun taannoin otin puheeksi mm Isuzu Florian (196070 lukujen taite?) -mallien täydelliseltä vaikuttavan kadon, tuli edes yksi vihje: Antti Kaasalainen soitti jo loppukesästä 2011 nähneensä Korpilahden ja Koskenpään välillä kuusikossa keltaisen Florianin. Suomen GM tahtoi epäonnisen Corvairin jälkeen hillitä mallillaan Valiantin uskomatonta suosiota Suomessa. 194648 Austin A 16 yksilöitä tuotiin Suomeen noin 10 kappaletta. Kuvassa esiintyvää henkilöä, Claes Palmbergia, ei ole hymyn perusteella vaikea arvata auton nykyomistajaksi. Yhä ilmestyvä ”Viipurin Hesari”, Karjalalehti, tuo usein esiin tietomuistoja, joita lienee aika turha etsiä muista hakulähteistä. Olisi kiva kuulla edes yhdestä suomalaisesta harrastajasta, joka olisi yrittänyt hyödyntää vanhaa ja kuulemma etenkin todella vanhojen osien toimittamisessa aidosti toimituskykyistä, yllä olevaa firmaosoitetta. . USA:ssa hintaero oli piskuiset 90 dollaria. . Jään kuvan myötä ihmettelemään sitä helppoutta, millä tehdas kykeni varustamaan vakiohintaisen mallinsa peltisillä kattoluukuilla. 2 . Sinne ostettiin mm. . Kyproksella makaa merenpohjassa laiva, joka upposi 1980, mukanaan 135 kuorma-autoa. Turun satamakapteenina vuodesta 2007 toiminut Kari Riutta on lehden mukaan tutkinut vuosia sitten kuolleen veturinkuljettajan, Kyösti Kylälän tekemää, merkitykseltään suuriarvoista ja Euroopan laajuista keksintöä. Ei huolta ketkusta välimiehestä, venyvistä rahdeista, heittävistä kustannuslaskelmista tai siitä että osia varastetaan välisatamissa. Kuitenkin, eikö se paremminkin mene niin, että kanadalaiset tekivät jopa parempaa laatua kuin GM USA. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: 20 . Suomessa säilynyt 1950-luvun alun Allard Saloon -henkilöauto. ”Woikosken Allard” on kotkalaisen liikenneneuvos Onni Vilkkaan uutena Kouvolan Keskusautosta (maahantuoja) ostama sininen yksilö. Meille välitettiin taannoin hyvälaatuisia tehdaskuvia Peugeot 203:n valmistamisesta vuonna 1952. Erehtyisinkö, jos muistelisin, että Onni Hakulinen, Orimattila, löysi Depanotosta jotakin ultravaikeasti löytyvää. Kuvat oli alkujaan lahjoitettu tehdaskäynnin yhteydessä nyt jo edesmenneelle Eltsu-kuskille, Viipurin Nopea Oy:n omistajalle, Seppo Rikkilälle. . Esim. . Ruotsalainen kollegalehti teki jutun 1960-luvun alun Chevrolet Chevy II:sta, joita tuotiin aikoinaan Suomeenkin. Mobilisti 8/11 Mobilisti 3/07 . Samoina vuosina Ruotsiin ostettiin niitä 599 kpl. Toisen, mustan Suomi-yksilön tuhoutumista voidaan pitää varmana, koska sellaisen korin paloja löytyi muutama vuosi sitten Esko Rahkosen laanilta
Luin pitkän saksankielisen jutun Jaguar Mark VII -harrastajasta Saksassa. Nämä nuoret ja vauhkot päättivät joskus 1953 selvittää kokeella, kumman auto kiihtyy paremmin: Oton 1953 Armstrong Sapphire vai Eskon Jaguar. On se yksi 1952 MG TD, johon olen noin 5-6 vuotta sitten Seniorissa julkaisematta jäänyt kokosivu. Toinen niistä oli se monena taltioituneena kuvana säilynyt BB199 -avomalli, jonka 1950-luvulla omisti pitkään ylioppilaskaverini Ressusta, Erkki Blomroos. Firman postiosoite on Plasterweg 2-4, D-64686 Beedenkirchen/Lautertal. Otto oli, vaikka kilpailikin usein Esko Keinästä vastaan (SAAB-Peugeot), Eskon hyvä ystävä. Onko hän koskaan saanut työstään pennin latia tukea julkisilta tahoilta – turha edes kysyä. Kuvat: Olavi Summanen, Ristiina 20-25 Uutiset811.indd 21 12/7/11 11:09 AM. Hyvin mahdollista, ehkä Armin sähköesivalintainen vaihteisto todella nopeuttaa vaihtamista, mutta Armi oli myös lähes 200 kg kevyempi. monen kilpahenkisen auton henkiin palauttaminen. . Mitä olisi voinut tapahtua kymmenille linja-autoille, ellei esim. Englantilaiselle. Mikään ei ole sen varmempaa, kuin että meille jokaiselle kyllä riittää entisöitävää. Kuulin jo pari vuotta sitten, että 2007 edesmenneen Esko Rahkosen autolaanilla oli paitsi puolentusinaa erilaista Adler-auton osaa, myös – varmistamattomasti – peräti kaksi isoa 1939 Adler ”10” Autobahn -henkilöautoa. Mikä parasta, ne myös vähän kerrallaan elpyvät ajokuntoon. Saksalaisen Oldtimer Praxis lehden numerossa 12/ 2011 oli nelisivuinen juttu alumiinivanteiden kiillon palautuksesta. saadaan parhaiten poistettua, kun vannetta pyöritetään ”mit Polierkugeln fur mehrere Stunden in Wasserbad” . . Juhani Halmeenmäki palstallaan. Toista, sitä umpimallia en muista nähneeni. Hänen tavoitteensa on mm. Palautui ihan mieleen tarina, jonka aikoinaan kuulin Carl-Otto Bremeriltä. Omat sporttiautokokemukseni ovat aika hintelät. Onni Vilkkaan vanhan ralli-Allardin uusi tuleminen on jo lähellä. . Asia ei edes minulle kuulu, mutta kun toisaalta tiedän auton Lahdessa asuvan reilun omistajan kyllä luopuvan autostaan, eikä edes kalliisti. Juttu oli käännettäväksi ehkä liian pitkä ja on toki aiheesta meillä puhunut mm. näiden mallien valmistusmäärät. Motkotin viime numerossa siitä, ettei ketään tunnu kiinnostavan Viron Turissä olevan kaksiovisen umpimallisen Kölnin Fordin elvytys. 21 rankka rahallinen uhraus. 2 . Opeleita esim. C. . Jutussa puhutaan ahkeraan siitä, että epäpuhtaudet yms. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: Mobilisti 3/07 . Hänellä on ammatissaan moottoroitujen kapistusten myyjänä kylliksi muutakin ajateltavaa. Mutta kehitys, eli hionta-aineet, -tekniikat ja -välineet kehittyvät kaiken aikaa. Mobilisti 8/11 . Palmberg toimii samoin ajatuksin. Auto painoi 1 720 kg, mutta kiihtyi silti 0-100 km/h 14 sekunnissa. Vuosimallia 195054 tehtiin 20 908 kpl ja vuosimallia 195456 10 061 kpl. myytiin vielä 1938 tuhatmäärin Englantiin, mutta myynti siellä tyssäsi kuin seinään 1939. . Otto kertoi voittaneensa vedon. Vannetta pyöritetään siis eräänlaisessa vesikylvyssä, jossa veden mukana pyörii kiillotuskuulia”. Niin kuitenkin kävi, että nuo molemmat kaksi myytiin englantilaiselle, josta tiedetään vain etunimi, David. Raimo Honkanen (Savonlinja Oy), Mikkeli, olisi ostanut niitä talteen ja myös entisöinyt ne. Mitä hittoa britti tekee saksalaisella autolla. Hän oli ostanut autonsa Englannista, rattikin oli oikealla. Syy on mitä loogisin: Hitlerin aikeet alkoivat käydä ilmi. Jutun kuva-aineisto oli ikuistettu yrityksessä, jonka osoite on: www.gerlach-metallveredelung.de. Jutusta selvisi mm. Selitys saattaa olla looginen. Eikö sellainen ole yhteinen ilon aihe
Yksi hänen valintaperusteistaan oli auton outo väri: englanniksi se on Mother of pearl Green, eli joäärimmäisen tyytyväinen, vaikka sanoisin juuri siksi, että siinä on se kamalan vääräoppinen Marinan 1.3 kone nokalla. . On ainakin kaksi syytä hämmästelyyn. 4 . Ensin tuo jättimäinen hintapyyntö, toisekseen kysymys, miten tuota ”1930-lukuista” V8 Tatra -mallia muka tehtiin vielä 1958. Klassik Data maalailee niille vuorostaan oudon maltillisia alle 10 000 euron hintoja. Ei ehkä niinkään vanhojen partojen piireissä, kuin heidän mielipiteistään välittämättömien nuorten piireissä. Mercedes-Benz Classic 3/2011 -asiakaslehden sivulla 42 esiteltiin 1963 Mercedes-Benz 220 SE (W 111) jonka uutena osti mies, jolla se yhä on. Siinä esiintyi uutena Euroopassa avomallisen korin saanut vuoden 1936 kallein Chevrolet mallia Imperial. Käännyin ympäri ja palautin auton saman tien. Siitä näkee betonikannen. . . Tällainen myyntiilmoitus oli saksalaisessa lehdessä marraskuussa 2011. 20-25 Uutiset811.indd 22 12/7/11 11:09 AM. Hän jätti autonsa Olympialaiturille loikatessaan Neuvostoliittoon. Lehdetkin kirjoittivat siitä, mutta vain yhdestä syystä: sen oli tuonut maahan atomialan huippuosaaja – ja vakooja – nimeltään Bruno Pontecorvo. Vielä pari vuotta sitten eräs soittaja väitti, että tuollainen on yhä Suomessa. Täytyykö tässä nyt tunnustaa, että tiedän yhden Suomesta, joka on ollut samalla, aika sivuun vetäytyneellä omistajallaan yli 35 vuotta. Kävin katsomassa autoa ainakin viidesti. madallettu ”Lowrider” -asuun, tietysti asianomaisin halvalta näyttävin Hongkongkromivalepinnapyörävantein. Renault (Saviem) -kuorma-autoja. En niitä järin kauniiksi kutsuisi minäkään, mutta mistä saavat voimansa niin härkäpäiset rajanvedot ”mielenkiintoisen” ja ”mielenkiinnottoman” auton välillä. Kysymystä hämärryttää lisää vuosia myöhemmin käsiini saama heikkolaatuinen kuva samanlaisesta autosta jossakin Hämeen läänin maatalon pihalla: Oliko se sama auto, vai oliko niitä kaksi. Eikä se Atomiloikkari Pontecorvon Tatra T87 lymyili pitkään Olympiaterminaalin betonikannen alla (kuvassa etualalla). Auton piirsi tehtaan oma mies nimeltä Harris Mann. Voin kertoa: auto oli sinänsä kansan silmissä ”orikinelliksi” laitettu ja ehdottomasti siistin näköinen, mutta mm. Uudempia V8 Tatra V8 -henkilöautoja tuntuu löytyvän Suomesta 2-4 kpl. Suomen Koneliike Oy tai Helkama Auto Oy toi aika myöhään, ellei jopa 70-luvun alussa, kokeeksi maahan myös yhden Tsekeissä tehdyn Avia-kevytkuormurin. Kuulostaa kuin otteelta B-luokan rikosfilmistä: raha virkistää muistia. Hinta saksalaisessa lehdessä näytti olevan luokkaa 125 000 euroa. Muistan puheet ja kuvan samanlaisesta autosta Suomessa. En edes viitsinyt ajaa autoa maahantuojalta Lauttasaaresta kotiini, kun jo puolivälissä valkeni: tämä on maailman kamalin auto. Autoihin on aina tarjottu värejä, joista ennalta luulisi, ettei tuollaista valitse kukaan. Kun tuollaisia kuvia katselen, alan aavistaa, että päivä, jolloin Sibeliuksen Finlandia-hymni soi pian hottentottina yöbaareissa, ei ole kaukana. huono auto ollut, mutta että yksikin olisi säilynyt, epäilen. Ruotsalaisen kuvatekstin mukaan näitä autoja tiedetään säilyneen vain 5 kpl. Eikä sitä kukaan rikkonut – vertaapa vain tähän päivään... Mielikuvitusta voi herätellä oheinen, jo haalistumaan päässyt värikuva Olympialaiturista ehkä vuodelta 1958. Olen toisesta lähteestä saanut paljon sitä pienemmän valmistusmäärän, jotakin 1020 kpl. Niitä lienee jopa tehty siellä pieni sarja. Saksalaisten lähteiden mukaan autoon saa yhä hyvin osia ja sen haluttavuus on nousussa. Lakkojen yms. Se auto maatui vuosina noin 1955-58 (?) Helsingin Olympialaiturin betonikannen alla. Triumph TR7ja TR8-tyypit saivat tuoreeltaan aika musertavat arviot. Triumph TR-7 Tsekki-Alfa. Näin jälkeenpäin on vaikea ottaa uskoakseen, että Skoda-tehtailla suunniteltiin 1960-luvun loppupuolen AlfaRomeo Berlina -mallin valmistamista lisenssillä Tsekkoslovakiassa. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua 22 . Lehden kuvatekstissä kerrotaan, että sen näköisiä avo-Letukoita tehtiin vain 122 kpl. Rajanvedot, jota saattavat pehmetä ihan muiksi seuraavien 5-20 vuoden aikana. Näin ruotsalaisessa rodilehdessä mielestäni kaamean kuvan kesältä 2011. Kinusin sen tietyn yhden ja ainoan auton koeajoon, josta tuli ennätyslyhyt. Mobilisti 8/11 Mobilisti 3/07 . Mikä koitui auton kohtaloksi. Eipä silti, Koneliike toi maahan myös samaa kokoluokkaa olevia OM Lupetto (Fiat) -kuorma-autoja. Samalla lopetettiin TR-mallien valmistus. Tehtiinhän Tsekeissä myös mm. British Leyland valtiollistettiin kai lokakuussa 1981 eli ”vasta” 30 vuotta sitten. Sitä pystyi esteettä menemään katsomaan milloin vain, vaikka keskiyöllä. . Juuri tämä tietämättömyyteni antaa joskus voimaa ihmetellä näitä arvostusten jumalaisen selviä kastijakoja. Niitä tuli sentään vuoden, ellei parin vuoden ajan, ehkä kymmeniä. Tiedän ettei omistaja hevin, jos lainkaan, myy autoa, koska se on luvattu alle 20 ikäiselle jälkeläiselle. Ymmärtääkseni mm. Sen alla, aika syvällä kannen alla Pontecorvon auto maatui. Mikä se tuossa nyt sitten niin kamalaa oli. harmien vuoksi tuotantoa siirrettiin aikaa myöten kolmesti eri paikkaan, mikä ei voinut olla näkymättä laadussa. Jäikö Avia edes Suomeen, vaikka Suomi-kilvissä muistan sen olleenkin
Nyt sanottaisiin ehkä Classic Green. Mutta edes yritän kertoa ja kiittää kuvan antajaa, väitän. Kuva on otettu Munkkiniemessä, Kadetintie 3:n autotallien vieressä. Siinä me 5-6 alkujäsentä haparoiden ähkäilimme poppoolle nimeä. Se kuului ennen jo pelkästään kohteliaaseen käytökseen. Ehkä vielä löydän katsastuspisteen (tai viranomaisen) jonka kanssa voi puhua kuten ihmisten Suomessa tulisi: molemminpuolisen luottamuksen merkeissä. . MA -tarkastajat olivat tehneet katsastajaa varten (pakko)luovutettavaan kolmanteen museoajoneuvotodistukseen kattavan yhteenvedon auton taustahistoriasta – ei mitään merkitystä. Umpimallisista, edes varaosatason autoista, on tullut nolon vähän vihjeitä. Olavin vahvaa tahtoa ja kokemusta oli nuoren keltanokan toisinaan raskasta seurata. Tunnustaisinko lukijoillemme, jos ette hiisku muille, lue: saksalaisille, salaisuuden. leiville. . Virkamiehen vainoharhan ei silti tarvitsisi yltää esim. Otin itse oheisen kuvan kesällä 1953. Mobilisti 8/11 . Tulevissa näyttelyissä Opel saa luvan esiintyä persoonattomasti kilvettömänä tai sitten kynäilen kilpien paikalle pienen purevan selityksen. En lähtenyt niitä, näin simputettuna, enää hakemaan. Tiedän että myös meissä katsastuksen asiakkaissa on järeän omatunnotonta ja lyhytnäköistä väkeä, jotka tuhotoimillaan torpedoivat keskinäisen luottamuksen kulmakiviä. Ne tehtävät vaikuttaa ohjeistetun tiskintakaisille virkailijoille. Lavalla kyykyssä on veljeni Harri (s.1945) ja seisomassa lentäjäkuuluisuus Jorma Sarvannon poika, Pekka. Nimenmuutos ei nimen hyvästijätöistä huolimatta silti välttämättä ole aiheeton, mallia lienee otettu taas kerran Ruotsista – turhan myöhästyneesti vain… Nimenmuutos ei silti auttane tilkitsemään sitä arvovaltavuotoa, josta SA-HK ilmiselvästi kärsii katsastustoimipisteissä. Olen ehkä kyllästyttänyt nuorempia lukijoitamme elämöimällä entisöimästämme avomallisesta 1939 Opel Kapitänistä, mutta on se myös ”kannattanut”. Ynnä tiedän hyvin että itsellenikin sattuu lipsahduksia: nimi, hankintalähde, yms. Vähimmillään sitä, että edes lähde mainitaan. voi jäädä vaille mainintaa. Alkuvaiheessa kaikki viralliset rekisteriin hoidettavat asiat huolekseen ottanut, meitä muita kosolti vanhempi mies, toimittaja Art Wirmola, siinä sitten lausahti: ”Älkää suotta vaivatko päitänne, minä olen sen nimen jo päättänyt”. ”Minusta se nimen täytyykin tässä tapauksessa olla tahallinen nimihirviö”, totesi Art lähes määräävästi ja me muut myöntyen vaikenimme. Jos nyt tästä narisenkin, syy ei ole kuvasta saatava ”palkkio” – minulle se on aina ollut toisarvoinen asia. Näyttää pahaenteisesti siltä, että lyhyen hymykauden jälkeen suomalainen virkamies on täysillä palaamassa 1950-luvulle. Olisi vain pitänyt kerran vielä raahata helahoito papereita tiskintakaisen naisen hyväksyttäviksi. vanhojen harrasteautojen omistajiin. Luulisi että jopa ”tiskintakaiset” älyäisivät eron... Mutta sen sijaan: avomallisista olemme jo saaneet kolme varmaa vihjettä. Kuultuamme ehdotuksen, säikähdimme nimen kankeutta. Joiden autotuntemuksesta on pelättävissä jättiaukkoja – ainakin, jos puhutaan oikeasti vanhoista autoista. Näitä tulee miettineeksi, kun katsoo nykyaikaa, ts. Haluan muistaa että vihreänä tuli maahan vain 3-4 autoa, nekin vielä vanhaa Saab 93 -mallia. Kun yritin marraskuussa 2011 viimein saada entisöityyn, museoautohyväksyttyyn ja virallisen katsastajankin hyväksymään 1939 Opel Kapitäniini siihen todistettavasti hyväksyttävissä olevat HS-642 kilvet (ajalta noin 194759?) tiskin takainen naispuolinen toimihenkilö halusi taas kerran nähdä ”kaikki paperit”. Sentään kerhon yhtenä perustajista muistan hyvin päivän joskus 1958, jolloin perustettavaa SA-HK: ta hahmoteltaessa oli tultu kohtaan, mikä nimeksi. Mikä tässä kummastuttaa, on, että 132 297:stä vuonna 1963 valmistuneesta tuon mallisesta Mersusta vain 139 värjättiin tuohon väriin! Olisiko jo aihetta kysyä miten se löi ns. Lähdetäänkö olettamuksesta että lisätiedot eivät ketään enää 2000-luvulla kiinnosta. Sillä, että SA-HK:n 3-5 miehinen MA -tarkastajaraati oli ne jo moneen kertaan myllännyt läpi, ei mitään merkitystä, paperia tuskin vilkaistiin. Muistan ajalta, jolloin myin maahantuojalla uusia kaksitahtisia Saabeja (Importer Oy) jotakin vastaavaa. . Olin jo jättänyt koko paksun paperipinkan muka vastedes tarpeettomana kotiin. Miksi sitten edes kuvalle annetaan tilaa. Trafi, koko katsastuksen virkakoneisto, kuka viimekädessä vastuussa onkaan, vetää kölin alta koko paperia! Enää ei näemmä perinteistä katsastustehtävää suorittavan ”inssin” kuulu edes tarkistaa auton papereita, sen taustatekijöitä. Makoilivat kuulemma joutilaina sikäläisessä romiksessa!!! Molempien kerrotaan olleen jopa niin täydellisiä, että koneet, akselit yms. Oliko se sitten sitä, että tuon värisen ”joutui” ottamaan vai armosta ”sai”. Eli vaivalla entisöityyn 1939 Opeliin ei näin ollen palaa siihen aikoinaan kuulunut kilpi. Mitä edellyttäisin. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Mieltäni kutkuttaa nyt epäilys yhtälöstä: ”outoja papereita, outo auto = mies yrittää salata jotakin”. ellei se ole musta ja mieluiten katumaasturi, se ei ole mitään. . Esimieheni lyhyeltä kaudelta vuodelta 1972, jolloin meidän kahden toimittajan piti yhdessä vetää kahden autojärjestön (AK ja SAL) yhtynyttä Moottori-lehteä, päätoimittaja Olavi Mustonen, on poissa. Saan ehkä rökkiini, kun nyt narisen tästä nykytyylistä: Kaapataan kuvia muista lähteistä tai, vaikka kuvaa luvan kera saataisiinkin käyttää, siihen liitetty kuvateksti on täynnä tyhjää. Ikään kuin ne olisivat samalla viivalla kuin joku verotettava työmatka-auto. Jostakin syystä kukaan ei olisi tahtonut uutta (silloin jonotettua) Saabia tumman vihreänä. Toisaalta sain häneltä käytännön oppia, josta olen yhä kiitollinen. Pontecorvon Tatra päätyi tullihuutokupassa suomalaiseen liikenteeseen, mutta jäljet häviävät 60-luvulle. Olavi ei ole myöskään ihan osaton Mobilistin syntyyn, esim. Yksi, punainen, haettiin jo Tornionjokilaaksosta, mutta Ruotsin puolelta. Kuva: Seppo Salmensyrjä Gutbrod Atlas 20-25 Uutiset811.indd 23 12/7/11 11:09 AM. Kahdesta muusta tuli tieto todella kaukaa pohjoisesta, jo Norjan puolelta. Puristusvoiman eroa entiseen ei tosin voinut olla aisHarvinainen helmiäisen vihreä. Sieltä (?) sen lienee ”vapaana riistana” (?) ammentanut julkaisulähde, jonka sivuilta sen lokakuussa 2011 taas löysin ja tietysti, taas kerran, ilman vähäisintäkään yritystä kertoa autosta tai henkilöistä jotakin. Nykyinen googlaava sukupolvi haistattaa pitkät vanhan ajan hyville tavoille. Auto oli Importer Oy:n maahantuoma Gutbrod Atlas -pakettiauto, jota sain iltaisinkin käyttää ”jotta landeserkkuni edes hieman oppisi ajamaan stadissa”, kuten auton lainaksi luvannut Carl-Otto Bremer tuolloin lausahti. Niistä toinen oli myyty alkusyksystä 2011, mutta se toinen (eli kolmas)... Eli aikaan, ”jolloin olit lähes kaikessa automaattisesti väärässä, ellet toisin todista”. ”uutiset”, vaikka ovatkin joskus vain keskustelun aiheeksi tarkoitettuja ajatuksia, ovat yksi Olavilta lainaamani idea. Suomen Automobiili Historiallinen Klubi ry:n nimi muuttuu kuulemma pian muotoon Suomen Ajoneuvo Historiallinen Keskusliitto ry. Tässä teoriani: Gutbrodkuva luiskahti ensin erään paksun suomalaisen autoja autokauppiashistoriakirjan sivuille. 23 takin ”äidin helmen vihreä”?. Kun kesällä tapasin Olavin, oli tunnusomainen rautainen kädenpuristus tallella. 4 . olivat vielä matkassa. Ehdin jo nähdä etukäteen maksamani, puhelimitse noudettavikseni luvatut HS-642 -kilvet tiskillä
”koska lapset niin tykkäävät siitä”, ja rapataan sen kupeet täyteen mainoksia. Eikä – kuten minulle eräs MAtarkastaja ammoin sanoi, tuotuani 1940 Chevrolet Coupen: ”Miksi toit tuollaisen, jollaista ei meillä koskaan ole edes ollut”. Siitä on jo 17 vuotta, siitäkin, kun AroYhtymä räväytti oikein olan takaa. Syksyllä menin tutun talliin, hämmästyäkseni. Yläkuvassa kerrotaan yrittäjästä, joka myy jo sarjana tekemiään tai tekee tilauksesta ”millaisia auton kahvoja hyvänsä”. Vaan kun en ole varma. Sitä katsellessa puhuttiin myös autosta, jossa oli paljon BMW:n osia. Minusta meillä olisi jopa moraalinen velvollisuus tilkitä tuota 40-luvun mallivuosien aukkoa. Asiatiedoissa ja laaja-alaisuudessa sitä ei päihitä kuin ehkä pari jenkkilehteä. . Alapuolen jutussa kerrotaan yrittäjästä, joka alkoi uustuottaa hunajakennotyyppisiä jäähdyttimiä samoilla 1930-luvulla käytössä olleilla laitteilla kuin aikoinaan. korvattiin avolavalla. Siinä kun se aikansa, maali pintakiiltoaan ja renkaat ilmaa menettäen seisoo, hyväkin alkuidea kääntyy itseään vastaan. Ovipielien mainokset ovat hillittyjä ja auton ikäkauteen sopivia. Kumma. . Pitäisi kai vuosia harrastusta seuranneena kyetä antamaan varmemmin vastaus teoreettiseen (?) kysymykseen ”Oliko Suomessa Veritasautoja”. Tuskin ammun yli maalin sanoessani: jos kuntonsa puolesta paremman löydät, olet ihmemies. Kaikki maistuu ajossakin uudelta, on Fluid Drive, on ylivaihde, käytön luotettavuutta vaikka muille jakaa. Se esitti tekstin mukaan saksalaisin kilvin sen vuoden MonteCarlon ajoihin osallistunutta Veritasta. . Miksi jopa Suomessa arkaillaan antaa arvoa heti sotien jälkeen valmistetuille autoille. Ostetaan joku halpa paloauto tms. Joku Skoda on esim. Sopisi miettiä, miksi ei, se kun ei riippunut meistä suomalaisista... Muuan ajatus vaivaa aina mieltäni, kun törmään tämäntapaiseen: miksi ne erikoistehtaiden valmistamat muutamat harvat yksilöt pitää aina ottaa kilpakäyttöön – tuhoutuakseen nopeasti. siellä tuttu jo 30-luvulta. Se esittää 1913-mallista Opelia. Sillä haluttiin kai vihjata, ettei ”tätä autoa olla tarjoamassa kenelle hyvänsä”. Noloa etten muista kehuttava tekijän nimeä. Vaikka saman myyntisivun toisella laidalla tarjotusta 1939 Chevrolet-aihiosta kerrotaan sen olevan koossa oleva, ja takalokasuojia lukuun ottamatta aika täydellinen aihio, siitä haluttiin vain 23 000 kruunua. . Häntä miellyttää nimenomaan noiden mallivuosien aika. Kuva: Klaus Bremer Veritas Monte-Carlossa Opel Pickup 20-25 Uutiset811.indd 24 12/7/11 11:09 AM. Mitä tuo nyt tekisi euroissa, saati, missä hintaluokassa hyvät Visionit olisivat nyt. Ihailen edelleen eniten Australiassa toimitettua Restored Cars -lehteä. Tämä lähtökohtaisesti osiltaan kovasti puutteellinen auto rakennettiin sydämellä ja sisulla kuvan asuun, jossa ilmeisesti puuttuva korin takapää mm. . Mercedes-Benz, se ei ole mitään tähän verrattuna. Jo silloin tehtiin turha kuningasmunaus painamalla esitteeseen että Chryslereita on tehty vuodesta 1925. Tämä belgialainen toteutus poikkeaa kaavasta, sillä 1946 Dodge on entisöity näyttäväksi. . No, se nyt oli jotakin Chrysler-aikaa – jota ei enää tunneta. ”Vaikka” – miksi minäkin kirjoitin nuo lainausmerkit – auto on ”vain” kaksiovinen umpimalli ja nokalla ”vain” rivikuutonen, se on upea ajaa. Pian 20 vuotta sitten kävin Länsi-Suomessa erään harrastajan ladossa, jossa muistaakseni säilytettiin Veritasmerkkistä autoa. Auto jonka näin, oli muistaakseni enemmänkin jonkinlainen kilpa-auton aihio. Melko suoraan vihjattiin, että jos sinulla on esim. Käsiini osui Special Interest Autos -lehMainoskylmiö, Dodge 1946. . Missä ihmeen välissä Ruotsiin ehdittiin tuoda niinkin monta Englannissa tehtyä kolmepyöräistä Reliant-henkilöautoa, että esim Wheels lehden (S) joulukuun numerossa niitä oli samalla sivulla tarjolla peräti kolme, tosin kukin eri vuosimallia (1957, 1969 ja 1976). Olisiko sittenkin Suomesta. tämän tekstirivin vuosi sitten ilmestyneestä RC-lehdestä. Ennen ”vintille varastointia” huomasin mm. Työhuoneeni seinällä (kun ”olin vielä toimituksessa töissä) on edelleen Saturday Evening Post lehdessä joulukuussa 1923 julkaistu ensimmäisen Chryslerin kokosivun mainos... Löysin arkistoistani irtosivun Autocar (GB) -lehdestä tammikuulta 1953. Juuri noin pitää toimia, upea suoritus! Jos ne puuttuvat osat vielä sattumalta olisivat löytyäkseen, se tapahtuu varmasti sitä todennäköisemmin, kuta enemmän auto on esillä. Kaksiovinen umpimalli, takana ”Continental Kit” yms. Jos lavalla rotkottaakin ylikokoinen kylmäkontti – eli se mainostamisen aihe – ei sen kyytiin ottaminen ole kuitenkaan pilannut mahdollisuutta palauttaa auto alkuperäiseksi. timatta. Ajatus hyödyntää vanhaa hassun näköistä ajokkia mainosautona, on Suomessakin tuttua touhua. Suositan jo tyyppikerhon tai ainakin ”rekisterin” käynnistämistä. . Lähtiessäni kannoin sylissäni valokuvia, joita Olavi oli tallentanut niiden Suomi-autohistoriallisen silmäilyarvon vuoksi. Hinnat olivat aika tuhteja, sentään 39 000 ja 115 000 skr väliltä. Suomen Allardit ja ne muutamat (kaksi?) Ford Cometea käyvät samansuuntaisesta esimerkistä. . Australia on todellinen monen merkin maa, kuten Suomi. Alan haistella, että aika on lopulta Suomessakin kypsä ryhdikkääseen 1940-lukuisten esiinmarssiin. 395 000 markkaa (oli vielä markka-aika). Mikä merkille pantavinta, tarvittava kupari tuodaan kuulemma Ruotsista. Niin myös tapahtuu. Olin pitkään ehdottanut tuloksetta yhteistä turinahetkeä, siksi saamani viesti ”tule mieluimmin heti”, yllätti. Siellä ei ole 30 julkaisuvuoteen lähdetty haaskaamaan aikaa ”kaikenlaisiin taittotai ulosantihullutuksiin”, vaan lehden ilme on pääosin sama kuin 1978, jolloin se alkoi ilmestyä. Vaikuttaa siltä, että auton ostaa henkilö, jolla ennestään on 1948 Lincoln. 4 . Paitsi että ne ovat kansanvälisessä myyntikentässä yhä kuin muita halvempia, ne ovat juuri sitä nimenomaista autokalustoa, jota sotakorvauksiaan itäystävälle maksava Suomi ei pystynyt ostamaan. Yrjö Bremer jälkitoi muutama aika sitten 1946 Dodge-henkilöauton. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua 24 . Esitteen viimeiseltä sivulta löytyvät pienellä painetutut hintatiedot: Hinnat 1.10.1994 ovat: Chrysler Vision alk. Niin kuitenkin, että laitteita hieman modernisoitiin. Käsittäisin hänen luottaneen kuvat haltuumme toivossa, etteivät ne jää homehtumaan hyllyille, vaan ne julkaistaan muidenkin nähtäväksi. Siellä oli vuorostaan 1948 Lincoln, tulisiko sanoa Continental. Mainitulla lehdellä on vakiopalsta nimeltä ”New Products”, uudet tuotteet. Lainaan törkeästi näyttävän kotimaisen Opel Fan -kerholehden sivulta tämän kuvan. He lähtivät markkinoimaan silloin uutta Chrysler Vision -henkilöautoa tosi ärhäkällä tyylillä: Jaettaessa aika valituille ja varmuudella ostokykyisiksi arvioiduille Visionin esitettä, ne saattoivat jopa olla numeroituja. Mobilisti 8/11 Mobilisti 3/07
On luultavaa, ettei Packard-tehtailla edes USA:ssa koskaan tehty tuon näköistä kahden istuttavaa avomallia. Ursus-voimavaunuja 20-25 Uutiset811.indd 25 12/7/11 11:09 AM. Yngve viljelee lyhyitä lauseita ja on saanut suurin kirjaimin painettuun kirjaansa mahtumaan paljon oman aikansa kokemuksia. Mutta katsopa kylkeen maalattua auton tilaajan tuotemainosta! Jopa ”Asko”-sanan kirjoitustapa on samanlainen kuin ”meillä tuolla Lahdessa”. Vaikka kieli on yhtä arvoitusta, kansa siellä on kielitaitoista, jopa saksan hallinta on elpymässä entisiin mittoihinsa. . Sietänee muistaa, että puolalaisia on kai lähes 40 miljoonaa ja maa pintaalaltaan yksi Euroopan suurimmista. Huomannet korin valmistajan nimen: Danziger Karrosseriefabrik. 4 . Rajatieteitä vai asiallista vianetsintää. Vespa-auto esiteltiin 1957. joista 1 652 vietiin USA:han. En osaa edes arvata, mistä lehti on saanut käsiinsä kuvia, joita en ole nähnyt missään muussa lehdessä. Kumma että niitä ehdittiin viedä sellaisiinkin maihin kuin USA, Australia ja Venezuela. Syrena on siis siellä rekisterissä arkiautona, ilmansaasteista vaahtoavassa USA:ssa! . Tutustuin Automobilistan toimituksen merkkinimiin jo 1987, jolloin toimin mm. Sen sivun 64 täytti oheinen ”vanhan ajan vihje”. Kuva esittää Danzigissa (tavallaan entistä Saksaa) koritetusta 192728 Packard -henkilöautosta. Nykyisin on mahdollista julkaista jokseenkin edullisesti omakustanne. Fisherin koritehdasta 30-luvun taitteessa. On kyllä erojakin: Puolassa kuulemma 85 % kansasta käy säännöllisesti kirkossa, Suomessa kuulemma joku 15 %; luvut ovat tarkistamattomia, mutta oletettavasti suuntaa antavia. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Painopaperin ja kuvien laatu ja aihepiiri ovat aivan huikeaa tasoa. Jutussa todetaan, että täyttämällä elohopeaa (?) metalliseen matalaan pieneen pesuvatiin ja laskemalla se moottorin päälle, elohopeaan muodostuvasta kuviosta voi päätellä moottorivärinöiden sävyn, laadun ja ehkä syynkin. Oheinen kuva esittää jo V8-koneella kulkenutta, ehkä 1933 mallista Ford (USA) BB -kuorma-autoa umpikaapiksi koritettuna. Ilman tuota kuvaa olisin kuvitellut, että Ursus-nimellä tehtiin paremminkin vain huonolaatuisia (?) traktoreita ja nekin vasta sotien jälkeen. Outoa ettei kokonaistuotannosta osattu sanoa kuin ”kaikkiaan noin 29 000-33 000 kpl”. Jopa paremmat kuin ”sotaisilla saksalaisilla”. Idean isä oli itse Ernesto Piaggio, kaksipyöräisen Vespan luoja. Saman edellä mainitun Special jne. Mobilisti 8/11 . Eli puolalaisella lehdellä on erityisen toimivat verisiteet USA:han. Lehti kehui Vespaa hyvin suunnitelluksi ja sen että niitä piti aikoinaan tehtämän 100 kpl päivässä. Menikö tuo autoilun ”kädestä ennustamiseksi”. Takuuta luvattin hurjat 50 000 km ja/tai 2 vuotta. Suomalaisilla ja puolalaisilla on yhteistä ainakin kylliksi saadut kokemukset itäystävän hingusta syödä naapurinsa. Auto on siis oikein jenkkikilvissä. . En malta jättää lainaamatta kahta muuta kuvaa lehden jutuista. Artikkeli kuvineen oli lainattu vuoden 1937 Popular Mechanics -lehdestä. Läheltä pitää, ettenkö pian kehuisi Puolassa julkaistua Automobilistaa Euroopan (omana mielipiteenäni) näyttävimmäksi vanhojen ajoneuvojen lehdeksi. Mikä kutkuttavinta, Automobilistan tekijöillä on erittäin toimivat suhteet myös Saksaan ja saksalaisiin firmoihin. Loviisalainen monivuotinen lukijamme, Yngve Johansson, lähetti näytteen hyvää aloitekykyä ja siviilirohkeutta osoittavasta historiikistaan: "Tie Myrskylästä Monacoon". Kaksitahtinen. . Moottori oli 400 cm 3 kaksitahtinen ja -sylinterinen, joka vauhditti auton noin 90 km/h nopeuteen. Voisiko yltiöupeaan kuvasatoon vaikuttaa se, että käsittääkseni puolalaisia muutti lähes miljoonittain siirtolaisina USA:han, ja heistä tuli siellä, maan itäosissa toimivissa tehtaissa, usein autotyöläisiä. . Viimeinen Vespa-auto tehtiin 1961. . Ruisku-Goliath Danziger Karosseriefabrikin korittama Packard 1927. 25 den numero jan/feb 2001. Ohessa yksi esimerkki: kuva Chevroleteja 1930-luvun alussa korittaneelta tehdaslinjalta. Automobilistan numero 12/2011 kertoi värikuvin USA:ssa asuvasta puolalaisesta, joka ajelee New Yorkissa Puolassa 1961 tehdyllä kaksitahtisella Syrena-autolla. Suomessa pitäisi oleman yksi nelipyöräinen Vespa, tänne jälkeenpäin hankittu. -lehden varsinainen autotestauskohde oli 1960-mallinen Vespa-auto. Selaamastani numerosta löytyi myös tämä hirmuhyvä kuva kaksitahtisen Goliath-henkilöauton viimeisestä tuotantovaiheesta, jolloin niiden bensansyötöstä huolehti Boschin valmistama ruiskutussysteemi. Seuraava lainakuva esittää kymmeniä tehtaan uusia Ursus-merkkisiä kuorma-autoja menossa jonnekin. Lainaan samasta lehdestä myös kuvan tarinasta, jossa (kuvien perusteella) puhuttiin puolalaisesta autokoriteollisuudesta. . hetken isäntänä heidän osallistuessaan SA-HK:n Retkeilyajoihin Helsingissä. Niitä rakensi firma ACMA eli Ateliers de Constructions de Motos et Accessoires ja korit teki Facel. Ford BB V8 puolalaisella umpikorilla. Tiettävästi lehden omistuksessa on mukana saksalaisia, mutta silti vanhat kaunat ovat yhä pinnassa
Fordson oli ylivoimainen markkinajohtaja alallaan. Huhun mukaan sellainen olisi tullut jokaisen ostetun 23 mm IT-tykin (“Sergei”) kanssa. Toivoisin Packardin löytävän lopullisen tilansa joskus. Kopin takaseinään oli prässätty iso lommo, jotta H-kaavion takimmaiset vaihteet pystyi laittamaan päälle. P.S. Terveisin, Petri Hirvonen Veli venäläinen ei ollut keskentekoisen ergonomian harrastuksessaan yksin; monet brittiläisen kansainyhteisön hyötyajoneuvokalustoon perehtyneet tunnistavat raajoissaan saman lisänivelten tarpeen. Mobilisti 8/11 Mobilisti 3/07 . Mutta kuittikastin alinta luokkaa edusti neuvostoliittolainen maastokuorma-auto GAZ 66 eli “molo”. toimitus Fordson-asiaa Fordson-traktoreita saapui Suomen maatalouskuvaan vuonna 1919 niissä oloissa runsaanlaisesti ja seuraavina vuosina paljon lisää. Palvelu on ilmainen, joskaan aivan kaikkia auton tietoja haku ei anna. Ohessa Packardin Grande Finale -kuosi minun omistukseni ajalta. 3 Arvoisa Mobilisti-lehden poppoo ja muut Havaitsin, että lehtenne on siirtynyt aivan uudelle tasolle julkaisemalla 1955 Packard Kustomin kuvan. Kaikki tämän konseptin mukaiset moottorit muistuttavat toisiaan melko lailla, eikä Neuvostoliitossa varmaankaan ole kopioitu USA:n tuotantoa sen enempää kuin amerikkalaisvalmistajat naapuritehtaitaan. Sitä en tosin tiedä, mikä on virhemahdollisuus kyseisellä sivustolla ja minkälaisella viiveellä tiedot päivittyvät esimerkiksi juuri verojen suhteen. Sivun alalaidassa kuvassa on Lancia 037, mielestäni ehkä yksi kauneimmista autoista. Kyseinen Packard Clipper uhrattiin silloin aikoinaan kustomalttarilla samanlaisen alkuperäisen yksilön hyväksi. Suomen Koneliike Oy (Helkama) toi -48 (?) pari Aero Minoria maahan. Seuraavassa kirjeessä skandinaavisesti kunnioitettu erikoisautotietäjä Kare Pietilä poistaa kaikki epäilyksen pilvien hattaratkin FrazerNashin alkuperäisyyden yltä. Traktoria ei kuitenkaan ollut koeteltu virallisissa kokeissa, joten kilpailijat saivat sen nojalla viivytetyksi loppuerän tuontilupia. Onko vuosi 1958 lähelläkään tuon mallin alkuperäistä valmistusvuotta/-vuosia. Reijo Wallenius Kiitokset täsmennyksestä. SHK-634). toimitus Frazer-Nash Lindqvistin Frazer-Nash on aito Le Mans Coupe. Liekö sitten johtunut laitteen viluisuudesta vai mistä. Pelkän kuvan perusteella emme oikein jaksaneet auton alkuperäisyyden nimiin vannoa; yhdeksän FHC-yksilön kokonaisvalmistusmäärä 195359 ei rohkaissut siihen, vaikka tiedämmekin ruotsalaiset hyväosaisiksi. Ainakin Hennalan kuljetuskomppaniassa yksi sellainen “Kübelwagen” oli 1987. Kare Pietilä Emme veikanneet, vaan turvauduimme arkirutiiniimme, tiedustelutoimintaan. Hakutulos antoi tiedot: ”Lancia Beta Monte Carlo 1978”, runkonumero xxxx xxxx xxxx. Olli J. En tiedä, kertooko parin auton tuominen maahantuonnin vakavasta yrittämisestä, mutta luulisin, että Helkaman taholta lähinnä näyteltiin kiinnostusta 26-27 Lukijat.indd 26 12/7/11 11:10 AM. Idea lähestyä teitä asian tiimoilta tuli jo aiemmasta huomiosta lehdessä 4/11. Kuvatekstissä arvuuteltiin, liekö kyseinen yksilö alkuperäinen vai replika. Auto kulki lempinimellä “natsi”, eikä ollut niitä kuljettajien toivekuitteja. Kenties tuon runkonumeron perusteella olisi mahdollista identifioida auton alkuperäisyys. Mobilisti 3/07 Lukijo iden postia toimit uksell e 26 . 2 . Tuolta sivustolta näkyy myös onko autossa verorästejä, mistä lienee hyötyä mikäli on ostamassa autoa Ruotsista. Siinä oli vaihdekeppi kummallisesti kuljettajan selkälinjan takana niin, että kädessä olisi pitänyt olla ainakin yksi nivel lisää. toimitus Sota-VW:n iltahuuto Numerossa 7/11 oli maininta siitä, ettei VW typ 181 kelvannut armeijalle. Ruotsissa Transport Styrelsen ylläpitää netissä sivustoa https://www21.vv.se/fordonsfraga/, jonka avulla on mahdollista tarkistaa autojen tietoja rekisterinumerolla. Forssassa Ajoneuvo Oy ilmoitti 1950-51 edustavansa kyseistä autoa, mutta en tiedä mahtoivatko myydä yhtään. Aikanaan maan suurin maatalouskoneliike Agros Oy tilasi 150 Fordsonia vuonna 1919, ja puolet niistä saatiin pian tuoduksi. Ojanen Ilmamolli Lehti 7/2011 sivu 84 ja Aero Minor. Eli K.L.B:n mainitsema upea tieto Fordsoneista (Mobi 7/2011) on sitäkin upeampi. Lontoon autonäyttelyauto, joka on ollut Ruotsissa viimeiset 50 vuotta tai jotain. Itse en tunne kyseistä automerkkiä, joten en arvaile noiden poimittujen tietojen perusteella, voiko kyseinen auto olla alkuperäinen umpimalli, mutta lainauksessa näkyy auton runkonumero sekä vuosimalli. Jukka "Junk" Laitila Frazerin sininen Lueskelin tuossa uusinta Mobilistia 7/11, ja silmiin osui sivulla 87 ”Eskilstuna Veterandag” ollut Frazer-Nash FHC. Huomionarvoista palautteessani on painottaa auton olleen myyntihetkellä keskeneräinen. Koneena oli kansiventtiilinen bensa V8, jonkun jenkkikasin surkea kopio. Kyseiselle yksilölle löytyy rekisterinumerolla EFS-998 tiedot, jotka vahvistaisivat arvionne. Tuosta Molon V8:sta todettakoon, että työntötanko-V8 ei ole niin monimutkainen keksintö, että sitä tarvitsisi suoraan kopioida keneltäkään, vaikutteet riittävät. Olimme lähdössä Acme-kioskilla Power Meetiin Ruotsiin, mutta ajoneuvon korkeuden vuoksi emme saaneet laivapaikkaa. Lehden sivulla 47 on juttu, myös Ruotsista, ”Heja Skokloster”. Eräs pieni tietovaje kuvatekstissä herätti minut avautumaan. Nimittäin asu, jossa vaunu Paippisissa esiintyi, on vain yksi monista. Mobilisti Jamb-O-Ree -tapahtumassa oli tosiaan rakentamani kustom, jonka nykyisin omistaa Miikka Pyykkönen. Miikalle jää vielä useita mahdollisuuksia päästä lähemmäksi lopullista onnea. Jos keltaisen Appia Zagaton kotipaikka meni puhtaasti veikkaamalla, niin aika hyvin osui; rekisterikilven departementtinumero 92 viittaa Hauts de Seineen heti Pariisin länsipuolella. Eli näin ollen 037:n kanta-auto on ollut -75 Beta, kori mahdollisesti lasikuituinen. Vuoden 1925 loppuun mennessä Suomessa oli Ford-yhtiön mukaan myyty 785 Fordsonia ja vuoden -26 kuluessa myytiin vielä 249 lisää. Tietysti, jos Miikka Pyykkönen on tyytyväinen auton tämänhetkiseen tilaan, niin hyvä. Haun toiselta sivulta löytyi vielä teksti ”F99B Importerats för eget bruk, T13D årsmodell uppskattad”. Jukka Tiainen, Vaasa Kiitokset linkistä, joka oli ennestäänkin tiedossa, mutta jo kertaalleen unohtunut. Aikoinaan tuon lehdessä nähtyäni, tein saman ajoneuvohaun sille (rek
ja niitähän piisasi tuohon aikaan levyjarruista tehostimiin, välityksiin, värilaseihin, cruiseen, alustoihin, kelloon, AM/FM-radioon, puskurikäpyihin ynnä eri vaihteistoihin, vanteisiin, väreihin, takaspoileriin, ilmastointiin ym. Muutenhan nuo kaksi ensimmäistä vuosimallia ovat hyvin samannäköiset päällepäin, lukuunottamatta-67 lokasuojien päällä olevia vilkun merkkivaloja ja optiona olevaa mahd vinyylikattoa. ei ollut mitään puhetta, kuten ei juuri muistakaan optioista... Sitten kaupan lehtitelineestä osui silmiini tämä toiseksi viimeisin numero kuusi. Kyseinen yksilö näytti olevan ihan rattikarahkalla oleva, mikä on harvinaista, koska konsoli ei ollut kallis optio. 27 Chargerin liukas muoto lupasi hyvää vauhtia Nascar-sarjan nopeilla radoilla, mutta siluetti ei ollut aivan ongelmaton. Chargerin perus-V8 (monille lukijoillemme ennestään kovin tuttu 318 LA) ei tällä kertaa ylittänyt julkaisukynnystä, sillä se olisi tapahtunut harvinaisen Puijo by foggy night -kuvituksen kustannuksella. Jännittävää, eikö totta. David Pearson (kuvassa) ei kuitenkaan ollut säikky, vaan pärjäsi ominaisuuden kanssa. Se kun muistutti lentokoneen siipeä – arvattavin seurauksin. PS: Käyttikö Chargerin omistaja/johtaja shaahin vierailukutsun Persiaan, ynnä mitä siellä mahdollisesti tapahtui. Itse asiassa konsolista ym. Auton tulo kesti pitkään ja se tyyppikatsastettiin vasta 1976. Moottorija tavaratilojen kuvia julkaisemme yleensä vain silloin, kun niillä voidaan kertoa jotain erityistä. Jan Enqvist 26-27 Lukijat.indd 27 12/7/11 11:10 AM. Mobilisti 3/07 Lukijo iden postia toimit uksell e Mobilisti 3/07 . Laiskuutta emme myönnä, sillä shaahin 40 vuoden takaisten liikkeiden ja siitä kertovien kuvadokumenttien metsästäminen on selvästi totisempaa toimittajan työtä kuin internetistä parilla hakusanalla ladattavat varusteluettelot. Aistin kirjeestäsi, että ensimmäisen sukupolven Charger on sinulle tärkeä asia. Maailma on täynnä erilaisia hakuteoksia niille, jotka haluavat tutkia erilaisia varustekoodeja, niiden hintoja ja yleisyyttä sarjatuotannon virrassa. 2 . Timo Kivelä, 0400-825 505 Raisio Olette soittaneet oikeaan osoitteeseen: Jos vaikeasti hankittavaa tietoa on ylipäätään jostakin saatavilla, niin sitten lehtemme lukijoilta. Aero Minoria kohtaan, jotta elintärkeä Skodan maahantuontisopimus saataisiin aikaan. Eli siltä, mikä oli Chargerin asema 60-luvun puolivälin kansainvälisessä autotarjonnassa – ja tämän auton tarinalta Suomessa. Petri Kokko Kokkola Kiitokset kritiikistä. Jan Enqvist GXL V6 Automatic STW Äitini osti Valli-Autosta Turusta aikoinaan kuvan Fordit, eli Taunus GXL V6 Automatic STW:n ja 26M:n. Hyvä niin, sillä malli on hieno. Elektroluminenssiin perustuva mittarivalaistuskin oli 1967 jo eilisen uutisia; keksintö kun oli otettu käyttöön jo seitsemän vuotta aikaisemmin Chrysler-yhtymän lippulaivamerkissä, Imperialissa. Chargerin takaistuin ja tavaratilan väliseinä olivat kaadettavissa: Presto – Chargerini on pakettiauto. Varsinkin noissa Chargereissa olisi ollut näytettävää ja mainittavaa, kuten luukkulamput sähköllä ja koko perän levyiset takavalot, NASCARhistoriaa ja todella erikoinen Electrolumicent-mittaristo, jossa radiokin ja mahdollinen konsolin valitsinkepin asteikkokin valaistuvat samalla systeemillä. Tietääkseni farmarimalli näin hyvin varusteltuna oli myynnissä vain lyhyen aikaa. Olisi ollut mahtava nähdä kuva vuoden -66 upeasta täyspitkästä keskikonsolista ja 4 erillispenkistä(2+2), mikä oli vakiovaruste rattikarahkankin kera ensimmäisenä vuonna. Sohvapenkkiä tai kutoskonetta ei näihin vuosimalleihin edes saanut! Tämä on huomattava ero 1968-70-malleihin!. Vetoamme: auttakaa Timoa. sähköherkkuihin ja muihinkin mukavuusja tehovarusteisiin. Konehuoneen puolella -67 oli jo uudempi LA V8 318 vakiona ja vanha 318”ryppyreuna” poistunut, kuten 361cid isolohkokin ja tilalle oli tullut 440 cid optioksi. Mielestäni yksittäisillä varustemahdollisuuksilla (joita tämän ikäisessä amerikkalaisessa autossa kyllä riittää) spekulointi olisi kuitenkin vienyt turhaan tilaa siltä, mistä oikeasti on kysymys. Siis OK juttu, mutta melkoisen puutteellinen! Kiitos hyvästä ja Suomen parhaasta jenkkilehdestä. 3 Mobilisti 8/11 . Ratti tööttikehineen oli erilainen-67, kuten penkkien verhoilukuviokin ym. Sinänsä hauskojen varustelujippojensa alla Charger on hyvinkin tavanomainen aikansa amerikkalainen auto. Äitini tilasi omansa 1975. Tästä syystä yritämme mieluummin tarjota lukijoillemme jonkinlaisen tulkinnan ajoneuvon asemasta autohistoriassa kuin koleaa tilastodataa. Tarkoitus ei ollut moittia, vaan kannustaa että lisää pökköä pesään, huolellisuutta ja meille lukijoille lukunautintoja. toimitus Varusteet esiin Hieno juttu Chargerista ja mallista viime numerossa, mutta mihin jäivät kuvat konehuoneesta, tavaratilasta ja yleensä tällaisissa esittelyissä/koeajossa kerrotaan esiteltävän automallin taustatietoja, infoa, mainoskuvia ja tekniikkaa. Hän omistaa auton yhä. pientä. Tietäisikö kukaan lukijoistanne, onko kyseisiä farmarimalleja Suomessa muitakin ja kuinka paljon niitä on yleensä tehty. Kertakaikkisen hieno kansikuva, eikä Crescentistä kertova juttu ole yhtään huonompi. Kari Oksman Meillä taitaa olla ainakin yksi kauhistus varastossa odottamassa julkaisua. Onhan niissä ihan hienoja kuvia, mutta kertaakaan eivät aiheet ole olleet niin kiinnostavia, että olisi tarvinnut ostaa irtonumero. Kaiken kaikkiaan hieno aihevalinta, mutta jos “tämä kauhistusaihe nyt sitten oli tässä”, kuten pääkirjoituksesta ymmärsin, niin pitänee siirtyä taas kirjaston lehtisalin satunnaisselailijaksi. toimitus Hui kauhistus Aina silloin tällöin olen kirjastossa selaillut Mobilisti-lehtiä
teksti: Tero Ilola kuvat: Matti Ouvinen 28 . Mieltä askarruttavat myös kuvattavien vaunujen omistajat, Kai L. Muutamassa vuodessa maahamme laivatut, enimmäkseen hieman käytetyt amerikkalaisen autokulttuurin ruumiillistumat saivat sekaisin paitsi auton tarvitsijat, myös viranomaiset katsastustoimesta liikenneministeriöön; autokaupan korttelikauppiaista tai virallisista maahantuojista puhumattakaan. Paikalla komeilee kaksi parhaiten säilynyttä esimerkkiä ajanjaksosta, joka sai pienen Suomen sekoamaan ennen näkemättömällä tavalla. Jos päässä olisi hattu, nousisi se kunnioituksesta suorille käsille, sillä näiden miesten korvien väliin mahtuu maamme autoharrastuksen vuosikymmenien taipaleesta kaikki oleellinen. Kaksikymmentä vuotta sitten tämä korpisuomalainen harrastus saavutti lakipisteensä, kun maahan rahdattiin maapallon toiselta puolelta toistakymmentä tuhatta amerikkalaista farmariautoa täällä pakettiautoksi rekisteröitäviksi. K uvauspaikalle saapuminen vetää mielen mietteliääksi. Bremer ja Fiskis Ekman. Toimet autoverotuksesta löytyneen porsaanreiän tukkimiseen ylittivät mittakaavaltaan kaikki siihenastiset, eikä viime vuosina käynnissä olleen Saksan-tuonnin osaksikaan ole aivan vastaavaa huomiota sadellut. Mobilisti 8/11 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 28 12/7/11 11:11 AM. On jotenkin hauskaa, että Mobilistin isän hallussa on neljännesvuosisadan huolella hoidettu Buick Electra -veronkiertoauto, joka Suomen Suomalainen kiertää veroja – ja säästää – vaikka se maksaisi paidan päältä
Pienurakoitsijan saappaisiin on helppo asettua ja kuvitella tilanne, kun japanilainen pakettiFiskis Ekman (vas.) ja Kai L. V8-Magazinen perustajakolmikkoon kuuluvalla Fiskis Ekmanilla on puolestaan allaan uutena valtameren takaa hankittu kovapenkkinen Ford Ltd, joka saastelaittein kuristettuna ja vain viisilitraisella moottorilla varustettuna sotii uraa uurtavan harrastelehden ennakkoluulotonta rakentelulinjaa vastaan. Arvokkuus ja elämänkokemus huokuvat herrojen kanssa keskustellessa, ja viittaus oletettuun tietämykseensä saa Ekmanin tiivistämään harrastuskokemuksensa yhteen lauseeseen. Siviilihenkilöinä molemmat ovat hamstereita, joille on kertynyt kokoelma vuosikymmeniä omistettuja ajoneuvoja ja oheistavaraa. 29 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 29 12/7/11 11:12 AM. Sen lisäksi, että näiden miesten voidaan sanoa perustaneen suomalaisen harrastelehdistön, sama pätee järjestörintamalla: Bremer on SA-HK:n, Ekman puolestaan FHRA:n perustajajäsen. Mikä näissä autoissa sitten sai suomalaiset hulluuden partaalle. Kyyti oli nojatuolimaisen mukavaa, eikä hehkua vähentänyt haaramoottorin letkeä äänimaailma – tai pikemminkin melun lähes täydellinen puuttuminen. ”Aluksi sitä luulee tietävänsä monipuolisesti monista asioista jotakin, sitten sitä erikoistuu ja perehtyy juttuihin intohimoisemmin, mutta aihepiiri supistuu, ja lopuksi on tietävinään kaiken – ei mistään”. lainsäädännön mukaiseksi muutettuna ei oikeastaan vastaa alkuperäistä tehtaan tuotetta. Yhtä kaikki, sulassa yhteisymmärryksessä sopivat samaan juttuun nämä amerikkalaiset kahden eri konsernin näkemykset oivasta perheautosta, kuten myös nämä kaksi jo vuosikymmeniä suomalaista autoharrastusta ennakkoluulottomasti eteenpäin luotsanneet pioneerit. Mobilisti 8/11 . Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää: Bremer aikoo muutaman vuoden kuluttua viedä läpi piilofarmarin hyväksymisen museorekisteriin oman aikansa autokulttuurisena ilmentymänä, eikä Ekmanin näkemys omansa sopivuudesta mukavaksi käyttöautoksi ole muuttunut miksikään reilussa kahdessakymmenessä vuodessa. Oli ennen kokematonta, että alle sadan tuhannen silloisen markan uhrauksella sai uudehkon auton, jossa oli lähes kaikki kuviteltavissa oleva varustus automaattivaihteistosta ilmastointiin ja sähköikkunoista nopeussäätimeen. Bremer
Mobilisti 8/11 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 30 12/7/11 11:12 AM. Virallisen merkkiedustuksen suhtautuminen harmaatuontituotteisiin oli aluksi melko uskomatonta: varaosatiskiltä ei löytynyt tarvittavia osia, tai niitä ei vain suostuttu myymään. Katsastus Katsastustoimen osalta piilofarmaribuumi oli historiamme suurin hulabaloo. Omat korjausyritykset pahensivat tilannetta entisestään, kun yllättäen tuoreeseen kalustoon ei tepsinytkään kaikkien alipaineletkujen repiminen pois perinteisen nelikurkkuisen Holleyn tieltä. Niinpä muutos rakennustyömailla ja pihoilla oli yhtä ripeä kuin alkuhuumakin pettyneiden omistajien yrittäessä epätoivoisesti kotiuttaa edes osan sijoittamistaan rahoista. Jos auton sai merkkihuoltoon, oli vähintään hinnoittelu sen mukaista, että tiesi ajavansa yksityisesti tuodulla autolla. Arjen vastoinkäymiset, yhdistettyinä pitkään velloneiden huhujen jälkeen lopulta lakimuutoksen myötä päättyneeseen tuontiin ja maassa olevien autojen ylitarjontaan, johtivat ensimmäisten suomalaisten käyttäjien paniikkiin päästä autoistaan eroon. Se, että jotakin herkullista oli mahdollista saada, aiheutti kekkoslovakian sääntelykulttuuriin tottuneessa kansassa hysteriaa; elämästä oli päästävä nauttimaan. He perustivat kriittisen näkemyksensä järkisyihin, vedoten käyttökustannuksiin tai tunnepohjaisesti epämääräisempään Amerikan-vastaisuuteen. Kun naapuri tai sukulainen hankki itselleen piilofarmarin, sellainen oli saatava myös itselle. Liikenneministeriöstä ei yleisen käsityksen mukaan koko ilmiön aikana saatu yksiselitteisiä ohjeita autojen hyväksyttävistä rakenteista. Yksityisen omistajan ja autojen maahantuontia harrastavien yritysten näkökulmasta vaikein asia oli alati muuttuvat vaatimukset. Korostettakoon vielä, että tuolloin koko katsastustoimi oli valtiovetoista, eikä sen yksityistämisestä osattu vielä edes haaveilla. Piilofarmaribuumin myötä autoilun askeesiin tottuneet suomalaiset olivat yksinkertaisesti saaneet liian paljon liian äkkiä. Ympäri maata vallitsivat monenlaiset käytännöt. Yleinen epätietoisuus tulkittiin katsastustoimen mielivaltaisuudeksi, jollaiseksi se sitten vahvasti muuttuikin. Perheellisen näkökulmasta täysikokoinen asemavaunu puolestaan toi helppoutta jälkikasvun harrasteiden huoltoliikenteeseen ja päiväkotikuljetuksiin sateenvarjoratasvarustuksineen. Rakenteet istuimissa ja väliseinissä vaihtelivat rankasti paikkakunnittain, ja jos joutui muutamaan rekisteröintikatsastusvaraustaan toiseen kaupunkiin, saattoi joutua rakentamaan auton sisätilat kokonaan uuteen uskoon. Myös epäilijöitä jäi jäljelle. auto alkoi olla kypsä vaihtoon. Myös käyttöä koskevissa kysymyksissä vastauksia oli erittäin vaikeata saada sen paremmin Autorekisterikeskukselta (nyk. Penkkirakenne, joka hyväksyttiin huomautuksetta rekisteröintikatsastuksessa, saattoi johtaa sadantuhannen markan autoveromääräykseen seuraavassa vuosikatsastuksessa. Pysäköintihallien haasteet eivät hankintahetkellä vielä mieltä vaivanneet ja käyttökulutkin paljastuivat vasta myöhemmin. Trafi) kuin kat30 . Yhtenäisten ohjeiden laatimiseen olisi kulunut puolisen tuntia, mutta ministeriö ei koskaan katsonut sellaisia tarpeellisiksi. Niinpä rakennustyömaiden parkkialueet ja kerrostalojen pihat saivat nopeasti uudenlaisen ilmeen. Pahinta lienee se, että ne joiden itsetunto ei antanut myöten autoilla edes pientä ajanjaksoa kuvatulla tavalla, saivat ikään kuin viimeisen sanan amerikkalaisten autojen laatua ja luotettavuutta koskien. Valitettavasti monissa tapauksissa voittajiksi kahvipöydissä selviytyivät lopulta juuri viimeksi mainitut, kun muutaman vuoden ikäisten jenkkien SES-valot alkoivat sähköttää vikakoodejaan, eikä laajaa huoltoverkostoa vielä ollut tavallisen kaduntallaajan tiedossa. Takuuasioihin ei tietenkään otettu mitään kantaa, ja huoltopalvelutkin priorisoitiin oman putken kautta tulleisiin autoihin
Kyllästymiseen oli usein sama syy: Hiacen takaovi alkoi olla niin läpimätä, että se oli varista palasina tielle. Ensin tiesuola ruskettaa alahelmat, sitten muutaman tällin kautta joku lista käpertyy rullalle, ja kuka nyt korvaavaa hankkisi. Yrjö oli jo tuohon aikaan niin hyvin perillä katsastustoimen koukuista, että kaltevalla selkänojalla ja ilman kuormakaltereita pakettiautoksi muutettu auto käytiin rekisteröintikatsastamassa Tampereella. Sen havaittuasi karisevat ne vähäisetkin komeudenhoitohalut. Muistan silloin ajatelleeni: sairas hinta, haluaisin nähdä ihmisen, joka tuon pulittaa. – ei kertaakaan! Nämä Hiace-miehet kai odottivat kiiltäviltä jenkkifarmareiltaan samaa. Olen pariin otteeseen näinä MA-iän odotusvuosina kysynyt virallisia kanavia myöten, mikä olisi oleva vero-osuuteni, jos ne valtion ”verovapaan” pakukaupan myötä menettämät verotulot nyt vapaaehtoisesti maksaisin. 31 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 31 12/7/11 11:12 AM. Onko tämä sitä EU:ssa peräänkuulutettua yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamista, kysyn vain. Muuten ihan viisaankin oloiset aikuiset ihmiset vastaavat kuin robotit jotakin: ”tuollaiset viisitoista tonnia (euroina) kun pulitatte”. Jos takana edes olisi koukkuja tavaroiden kiinnittämiseksi, kuten nykyautoissa… Tämän ikäistä jenkkifarmaria on ajettava rennoin asentein ja pehmeän eteenpäin valuvasti. Lukijallamme on toki oikeus kysyä, millä eväillä luulen saavani Buickin palautettua henkilöautoksi. Sielläkin on opittu, että se runsaaksi kehuttavissa oleva tavaramäärä tulee äkkijarrutuksissa, kuin moukari takaa, edessä istuvien niskaan. Auton alkuperäiset, siitä USA:ssa irrotetut pehmeät keskija takarivin istuimet tulivat aikoinaan Suomeen eri kontissa, joten teknisesti auto muuttuisi 8-hengen henkilöautoksi tunnin ruuvaamisella. Jotenkin vain tuntuu käsittämättömältä, että nyt USA:sta tuotavasta samanlaisesta henkilömallisesta farmarista selviäisi muutaman satasen autoverolla, mutta näitä aikoinaan verottomana maahantuotuja seuraa muka maailman tappiin valtion rangaistusseuraamuksen uhka. Kun aikoinaan, 1984, olin nähnyt uuden samanlaisen Buickin (se oli henkilöautomalli) Aro-Yhtymän näyteikkunassa Helsingin Konalassa, sen tuulilasissa ilmoitettu myyntihinta varusteineen oli ollut 424 000 markkaa. Tai, no, toki olisi ollut, mutta aavistin, että tiesuola turmelisi vähintäänkin korin alahelmojen komeuden yhdessä talvessa. Yrjöpoikani oli edellisenä syksynä tuonut maahan ensimmäiset piilofarmarinsa, ja tottahan ideasta innostuin. En itsekään tiedä, mutta onhan näitä ihmeitä ennenkin nähty. Ilmiö on sitä voimakkaampi, kuta enemmän takana on kuormaa. Tiedänpä vain. Vaikka se siis tuli vasta 1989 ja ties mitä ajettuna Suomeen, se uhkui edelleen laatua ja komeutta, josta aavistin, että auto olisi kestävä ajan kulkua. Ei ihme, että sama auto, joka kesällä nätissä maantieajossa selvisi 9 l/100km hipovalla kulutuksella, ahmi talvella lyhyillä matkoilla yli 20:een yltäviä litralukuja. Hankin Buickiin alle talvirenkaat vanteineen ja teetin siihen laadukkaan ruostesuojakäsittelyn. Kai L. Helsingissä vaadittiin vielä tuohon aikaan tilapäisistuimia, joilla ei voinut istua ja jotka tuhosivat sen kukkuraksi auton sisäilmeen täysin. Sitä paitsi: kaikista yhteisistä EU-kikotuksista huolimatta on vielä tuo epäsuora väylä (jota kuulemma tosin yritetään tukkia): Myydään auto hetkeksi kolmanteen maahan ja sieltä aikanaan henkilö-farmariautona takaisin Suomeen. Buick tuli aikanaan, ja voi sitä upeuden, automatiikan ja sähköhärveleiden ylenpalttisuutta. ”Mätä” siksi, että auto saatettiin pestä vain ehkä juhannuksen kunniaksi, mutta suojavahattu sitä. Uskon vieläkin ottavani työvoiton viranomaisista viimeistään auton yltäessä museoauton ikään. Moni olikin ostanut jenkki-STW:n kyllästyttyään Hiace-pakuun. Ohituksiin liittyvissä kaistanvaihdoissa auton takapää heijaa erikoishyvistä Konivaimentimista huolimatta. Bremer Mobilisti 8/11 . Ensin ajattelin hyödyntää Buickia myös talviautona, niinhän kaikki muutkin näyttivät tekevän. Ja hätäiset viisi vuotta myöhemmin samanlaisia autoja noudetaan massakaupalla (siis farmarimallisina) USA:sta korvaamaan Toyota Hiaceja! Tällaisen monella kromilistalla koristellun STW:n ränsistyminen tapaa aina edetä saman kaavan mukaan. Kylmällä liikkeelle lähtiessä automaattinen rikastin syötti moottoriin hermoja raastavan pitkään turhanmakuisia lisäkierroksia. Vähitellen yltyvää ärsytyskuormaa lisää kaikki se kansalaisja viranomaisvaino, minkä takaoven 80-lätkä aiheuttaa. Jo puoleen väliin alkutalvea päästyäni huomasin, ettei tästä talviautoksi ole. Lienen syntyjäni niin poikkitelainen, että päätin vielä joskus nähdä sen päivän, jolloin Buickini olisi normalisoitu takaisin henkilöfarmariasuunsa. Kyllä, aivan oikein, kuinka voin sen tietää, vaikka ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus on 80 km/h. K un ensi kertaa istahdin tähän autoon, tiesin jotenkin heti, että tästä en luovu. Tilasin pakettifarmarin itsellenikin, Buick se saisi mieluusti olla. Ellen onnistu saamaan Buickia henkilöautoksi, sittenpä tulee taas kerran todistettua suomalaisen kateuden ja kostonhalun syvyys. Tällaista asennetta eivät ”urheilullisesti ajavan” valtakansamme hermot ja kunnia kestä. Voisin jopa tätä taustaa vasten ymmärtää syitä perinteisen jenkkifarmarin alasajoon kotimaassaan. Ajoit miten hyvänsä, olet paarialuokkaa. On yksi asia, jota minun on tässä autossa vaikea kestää. Se on sen käyttäytyminen nopeissa, yli 80 km/h tehdyissä suunnanvaihdoksissa. Työkalu, virallisestikin ”pakettiauto”, tämä vain on. Yllättävää tai ei, mutta jenkki -STW on elämäntapaauto siinä kuin joku Citroen 2CV:kin
Varustelistalla ei ollut myöskään mainintaa ajovalojen automatiikasta, joka sytyttää ne pimeän tullen ja sammuttaa ne säädettävän hetken päästä, kun virta on käännetty pois päältä. Auto rekisteröitiin 28.5.1990, vain pari viikkoa ennen farmariporsaanreiän lopullista tukkimista, 3-hengen pakettiautoksi. Liikenneturvallisuus maksaa. Hän onnistui kuitenkin poistumaan maasta, mutta oli saanut saastunutta verta sairaalassa ja menehtyi vuoden sisällä. Perusmalliseen autoon oli alkuperäisen tilaajan toimesta lisätty vain eturekisterikilven teline ja takalasin lämmitys – molemmat hyödyllisiä varusteita Suomessa. Pahaksi onnekseen Mark sattui olemaan liikematkalla juuri kuin Irak hyökkäsi Kuwaitiin ja hän haavoittui pommituksessa. Hinta rahteineen oli 18 635 dollaria, mikä vastasi 74 260 tuolloista markkaa. Silloin päätettiin asentaa kova takapenkki, mallia ”Tampere”. Atlantic Cartier -laiva lähti 9.2.1990 Fordilla lastattuna kohti Göteborgia, jonne se saapui 7.3. Alunperin Fordiin ei aiottu asentaa tilapäispenkkejä lainkaan, koska kiinteä selkänoja haittaisi kuljetuskapasiteettia. rantautui Jätkäsaareen Bore Song -aluksen kyydissä. Takapenkki oli poistettava ja lisäksi oli varmistettava, että auton tyhjäpaino olisi vähintään 1 800 kg, muuten tulisi autovero takapenkittömyydestä huolimatta. Tehtävä annettiin agentille, joka vei auton kauas Helsingistä, rakensi vanerista ylös selkänojaa vasten taittuvan penkin, ja sai kolmen punnitusreissun jälkeen 17.7.1992 auton muutoskatsastettua 3+3 hengen 1 800-kiloiseksi pakettiautoksi. Porsaanreikäauton tunnus, 80-lätkä, liimattiin takaikkunaan. Kun olimme aikamme antaneet muille neuvoja, kypsyi helmikuussa ajatus, että oikeastaan myös kustannusliikkeellämme olisi käyttöä piilofarmarille. Tieto piilofarmarien verovapauden poistumisesta oli levinnyt tehokkaasti ja kansa janosi tietoa, kuinka toimia ennen porsaanreiän sulkemista. Jos omapaino oli 1 800 kg tai vähemmän, nopeusrajoitus oli puolestaan 100 km/h, eikä lätkää tarvittu. Määräykset pakettiautojen verovapaudesta oli kirjoitettu niin, että jos auton omapaino oli 1 800 kg tai enemmän, ei vaadittu tavaratilan tiettyä korkeutta tai tilavuutta. 56 000 euroa). Nyt Fordilla sai huristella 100 km/h tiekohtaisten rajoitusten sen salliessa, kunnes reilun vuoden jälkeen lakia muutettiin jälleen kerran siten, että myös tasakiloinen pakettiauto on vaarallinen yli 80 km/h nopeudessa ja 80-lätkä oli liimattava takaisin. Fiskis Ekman 32 . Siellä on nimittäin perinteisesti vain yksikyttyräisiä dromedaareja ja kaksikyttyräinen oli samanlainen erikoisuus kuin 2-ovinen jenkki Suomessa ennen uustuontia. Aluksi ihmettelimme, kun tavaratilan lattian luukut oli suljettu peltiruuvein kiinteäksi tasoksi. He harjoittivat vientiä pääosassa Lähi-itään, jossa luksusmallit olivat suosiossa. Ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus oli 80 km/h. Autoa ei otettu vastaan muutoskatsastukseen pelkän omapainon muutoksen takia. Autoveroineen auto olisi maksanut noin 240 000 mk (nyk. Silloisen käytännön mukaan valuutta oli anottava Suomen Pankilta, mutta pankkisiirto toimi jo tyydyttävästi, joten enää ei tarvinnut lähettää postissa shekkiä kuten vuonna 1976, kun ensimmäisen kerran kokeilin auton tilaamista USA:sta. Liikkeessä farmari otettiin heti työn alle. Firma lopetti toimintansa pian sen jälkeen ja takapenkki jäi sille tielleen. Oletimme, että auto olisi ollut varustettu tavallisilla veivi-ikkunoilla, mutta ne olivatkin sähkötoimiset. Tällöin muutetaan auto henkilöautoksi ja tämänhetkisen tulkinnan mukaan maksetaan siitä aikoinaan perimättä jäänyt autovero (15 000-20 000 euroa + alv). Lisäksi piilofarmari oli edullisin uusi V8-moottorilla varustettu kulkupeli. Mark oli pannut varastoon alkuperäisen takapenkin tarkoituksenaan lähettää se myöhemmin meille Suomeen. Tästä fiksut porsaanreikien etsijät huomasivat, että jos piilofarmarin omapaino olisi tasan 1 800 kg, autoverottomuus säilyisi, ja saisi sekä ajaa 100 km/h että pitää kovia penkkejä. Luultavasti tehtaalla oli jo päätetty lopettaa kyseisen 12 vuotta käytössä olleen peruskorin valmistus, ja oli ”heitetty linjalle” näitä osia, joita ei seuraavan sukupolven autoissa enää voitaisi käyttää. Toki muutakin kuljetuskalustoa oli, mutta pienten tavaroiden ja postilähetysten viemistä ”pienellä” farmarilla voitiin pitää järkevämpänä kuin jättimäisellä Suburban4-vetomaasturilla tai isolohko-pickupilla. Jos auton omapaino oli alle 1 800 kiloa, vaadittiin tavaratilan sellaisia mittoja, joita ei mistään farmarista löydy. Alta löytyi 90 kg rautaromua, millä Amerikan pojat olivat varmistaneet auton minimipainon ilman vaa’an virittämistä. Kokonaiskustannukset olivat 95 000 mk, mikä Suomen Pankin nykyarvolaskurin mukaan vastaa 22 000 euroa. Newyorkilaisella Ford-liikkeellä ei ollut varastossa haluamaamme peruskarvalakkimallia. Tilanne oli vakava, koska Mark oli paitsi amerikkalainen, myös syntyperältään juutalainen. Kun ensimmäinen Persianlahden sota alkoi, hän joutui yleisessä sekamelskassa irakilaiseen sairaalaan. Lisäpenkkejä ei sallittu. Mikäli 80 km/h ylitettiin 80-tarralla varustetulla pakettiautolla ja jäi kiinni, tuli sakot liikenteen vaarantamisesta. Piti olla joku varsinainen rakennemuutos, jonka yhteydessä auto voitaisiin tarkistuspunnita. A lkuvuodesta 1990 puhelin soi tavallista useammin amerikanautolehden toimituksessa. Kesti vielä melkein kolme viikkoa, ennenkuin auto 27.3. Onneksi yksittäisten autojen tyyppikatsastuspakko oli poistunut ja maahantuontikatsastus sujui rutiininomaisesti etu-umpiot vaihtamalla ja vilkkujen sekä parkkivalojen muutoksilla. Seuraava projekti oli siis omapainon pudottaminen niin lähelle maagista rajaa, että myötämielinen katsastusmies voisi pyöristää luvun tasan 1 800 kiloon. Omapaino oli 1 840 kg. Mobilisti 8/11 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 32 12/7/11 11:12 AM. Tällöin oli mahdollista varustaa tavaratila kovilla istuimilla tilapäistä henkilökuljetusta varten. Liikkeen omistaja Mark sai kuitenkin hankittua perusfarmarin toisesta ”government fleet sales”-liikkeestä, joka myi suuria määriä autoja julkisten laitosten autolaivueisiin. Onneksi maailman vähiten korruptoituneessa maassa voi maksua vastaan, ilman teknisiä muutoksia, saada auton turvallisen nopeuden nostettua 120 km/h asti. Tuossa vaiheessa oli enää reilu kuukausi aikaa hoitaa auto Suomen rekisteriin. Mark kasvatti Kaliforniassa 2-kyttyräisiä kameleita, joita hän autojen ja muiden kulkuvälineiden lisäksi myi Arabian niemimaan rikkaille
Vuosi lienee ollut 1988 ja valokuvattu auto tiettävästi Chevrolet Caprice Classic STW. Tampereen penkki oli syntynyt. Autoverottoman pakettiauton tilapäisistuimista oli jo pitkään ollut olemassa vakiintunut käytäntö. Lampinen oli kuuluisa oikeamielisyydestään ja siitä, että hänellä ei ollut minkäänlaisia suosimisvaikutteita mihinkään suuntaan. Tullaus Ennen katsastukseen suuntaamista autot piti kuitenkin tullata Suomeen. Liikenneministeriön teknillisen toimiston syksyllä 1989 päivätty lausunto paljastaa, että farmareiden vajaan vuoden päässä vaaniva verollepano ei ollut ainakaan sieltä lähtöisin. Todettakoon myös se, että vaikka katsastustoimi vedettiin vahvasti lokaan aina asiaa julkisuudessa käsiteltäessä, hoitivat ensimmäiset asiaan kantaa ottaneet virkamiehet hommansa suoraselkäisesti, mallikelpoisesti ja asiakkaan oikeidenmukaisen kohtelun mielessään pitäen. Tampereella vaikuttavalta yrittäjältä, Aimo Sulinilta, syntyi kuitenkin idea jättää penkki alkuperäiseen paikkaansa ja hyödyntää mitoituksessa takaistuimen oikeita jalkatiloja. Garderobilta palattuaan miehellä oli täsmälleen samanlainen asu kuin hetkeä aiemmin, nyt vain valtion omistamana. Niemi ja Helsingin päässä välittäjänä toiminut Lintula saivat tietämättään aikaan mittasuhteiltaan ennen näkemättömän ilmiön, jonka jälkihoito valitettavasti sakkasi pahoin tuonnin räjähtäessä käsiin. Tilanne oli tulenarka ja hektinen. Toistensa kanssa identtiset autot punnittiin kukin vuorollaan riittävän, verovapauteen oikeuttavan 1 800 kg:n omamassan toteamiseksi. Lampisen kanta oli selvä: Naama menosuuntaan oleva, sopivasti kallistettu, kokonaisvahvuudeltaan korkeintaan 50 mm paksu tilapäisistuin täyttää verovapauden ehdot ja on niin ollen hyväksyttävä. 33 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 33 12/7/11 11:12 AM. Aktiivisin taho porsaanreiän tukkimisessa taisi olla Holkerin hallituksen 2. Katsastusaseman nokka, Sulinin hyvin tunteva Matti Niemi, lähetti Sulinin julkeine ehdotuksineen matkoihinsa, mutta tuli seuraavana yönä katumapäälle. Asiallisesti esitetty pyyntö vielä yhden auton tullaamisesta meni läpi, kunhan pussihousuihin ja jatsareihin pukeutunut Anttila vain ensin vaihtaisi työvaatteet takaisin ylleen. Ne harvat penkit joita hyväksyttiin, olivat välittömästi etuistuimien takana, selkä menosuuntaan ja hullussa kulmassa tasaisen tavaratilan etureunassa. Mobilisti 8/11 . Näiden asioiden voi hyvin ymmärtää myös osaltaan lannistaneen päälle kaatuvan laman edellä kamppailevia autoilijoita. On ihmeellistä, että yhtenäistä linjaa autojen kohtelussa ei aikaansaatu, sillä hallussamme on kopio liikenneministeriön yksiselitteisestä lausunnosta, jota noudattamalla suurin osa maahantuontija katsastustilanteiden väärinkäsityksistä ja -tulkinnoista olisi vältetty. Eräällä Majasalolla oli Smedsin mukaan tapana seistä tulliaseman rappusilla kädet vyöllä ottamassa vastaan autojonoa, josta ehdokas kerrallaan peruutettiin rappujen eteen, avattiin takaluukku penkittömyyden toteamiseksi, minkä jälkeen – jos huomauttamista ei ollut – auto siirrettiin hyväksyttynä eteenpäin. Hienoin muisto Smedsillä on kuitenkin tiukaksi tiedetystä, Anttonen-nimisestä tullin tarkastajasta. Päivä oli jo lopuillaan ja viskaali poistumassa työpaikaltaan, kun Smeds yhytti miehen Tullin käytävällä. Näin toimittiin ja kirjelmä lähti Helsingin katsastusasemalle Kalevi Lintulalle, joka toimitti asian edelleen silloiseen liikenneministeriöön, yli-insinööri Reijo Lampiselle. sastuskonttoreiltakaan. Eikö tieto välittynyt tarpeeksi tehokkaasti, vai eikö sitä haluttu läänikohtaisesti ottaa vastaan, sitä on mahdoton sanoa näin jälkikäteen. Useilla yrityksillä olikin kokopäivämiehitys tullauspaikoilla asioiden hoitamiseksi. Tulkinnat tilapäisistuimien käyttöoikeudesta, turvaistuimen kiinnittämisestä taakse tai turvavöistä päättyivät usein maksuun lankeavan autoveron uhkaan. Sulin soitettiin takaisin konttorille, jossa Niemi ohjeisti Sulinin ottamaan autosta selkeitä kuvia, jotta Helsingin herroille voitaisiin lähettää selvityspyyntö. Tehtäköön kuitenkin tässä ja nyt selväksi, mistä juttu alkoi ja kenelle kunnia kuuluu. valtiovarainministeri Ulla Puolanne. Mistä kaikki alkoi. Nämä miehet kuitenkin varmistivat selustansa toimimalla täsmälleen kuten virkamiehen tuleekin, ja vaikka katsastusmiehet vielä muistavat Lintula-ilmiöksi ristityn episodin, ja Niemi esitteleekin itsensä puhelimessa syylliseksi koko juttuun, voivat herrat omalta osaltaan Tuontiaallon ollessa tulvahuipussaan farmareiden harmaatuonti-ilmiö ja yli 25-vuotiaiden ajoneuvojen uustuonti puskivat jopa Tullin henkilöstölehden kansiaiheeksi. Tiukalla asenteellaan tullimiehet varmistivat toimivansa oikein, mutta asiakkaan näkökulmasta sitä saattoi helposti pitää myös tiukkapipoisena niuhottamisena. Tullimiehissä oli erikoisia persoonia, muistaa suuren määrän piilofarmareita tullannut helsinkiläinen Simo Smeds. Jonkin verran autoja jäi myös tullaamatta lakimuutoksen astuessa voimaan, mutta Smeds sai kaikki toimeksiantonsa ulos ajallaan, viimeisen tosin vasta 15.06.1990 klo 15.55, vain viisi minuuttia ennen tulliaseman sulkeutumista. Ajan hengen mukaisesti menettely oli byrokraattinen ja aikaa vievä; jonottaa piti usealla luukulla asiapapereiden kanssa, ja autojen tarkastuskin otti oman aikansa. Idean isäksi on eri yhteyksissä ilmoittautunut monikin alalla toiminut tekijä, ja jonkinlaista aivoriihtä varmaan on monien suomalaisten Floridan-matkoilla viritelty. Niinpä Sulin asensi alkuperäisen penkin pehmusteiden tilalle vanerin ja meni toiveikkaana esittelemään keksintöään Tampereen katsastusasemalle. Tuolloin lähtökohtana oli, että tavaratilan lattian piti olla tasainen, jolloin tilapäisistuimen hyväksyttävän mitoituksen aikaansaaminen oli käytännössä miltei mahdotonta
Viimeisiä pihanlämmittäjiä oli kaupan vielä syksyllä -92, eli pari vuotta sääntömuutoksen jälkeen. Mobilisti 8/11 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 34 12/7/11 11:12 AM. USA:ssa oli useita suomalaisvetoisia yrityksiä, joiden päätoimeksi tuona kiireisimpänä parin vuoden ajanjaksona kehittyi Suomeen kelpaavien piilofarmariehdokkaiden etsiminen, riisuminen takapenkeistä ja laivaaminen tänne. Pakettifarmariautojen tilapäisistuimen rakennetta valvottiin eri puolilla maata tiukasti, mutta erittäin kirjavasti. General Motorsin virallisen edustajan kautta oli mahdollista ostaa ihan uusi tilapäispenkillä varustettu Chevrolet-farmari, mutta tarjonta jäi melko lyhytaikaiseksi ennen sääntömuutoksen voimaanastumista. Monet aikalaiset muistavat varmana tietona, että Viikinmäeltä lähestyttiin jopa Autorekisterikeskusta jotta harmaatuotujen autojen rekisteröinti kiellettäisiin, kun autoja oli virallistakin kanavaa myöten tarjolla. Vuoden 1990 alkupuolella maahamme saapuikin kasapäin autoja, jotka olisi kannattanut jättää tuomatta. Fordin USA-merkkien silloinen edustaja CarAm ei uusia farmareita tuonut, ja Aro-Yhtymän edustama Chrysler puolestaan oli lopettanut oikeapyörävetoisten täysikokofarmareiden valmistamisen jo yli vuosikymmen aiemmin. Sulin puolestaan kunnostautui tuomalla maahamme kolmisensataa piilofarmaria omistamansa Hatanpään Autokeskuksen myytäväksi. 34 . Tampereen penkki täysin lailliseksi. Samassa teknillisen toimiston lausunnossa todetaan toisaalla ns. Kuinka suurta se oli. Kun sopivat autot alkoivat siltä suunnalta loppua, madaltui hakualueen laajenemisen myötä rima myös autojen kunnon suhteen. Kun näiden kehnompien yksilöiden tarjonta sattui vielä painottumaan alan uusimpiin yrittäjiin, on helppo ymmärtää, että monien voittokulku tällä saralla jäi varsin lyhyeksi. Etsinnän pääpaino oli Floridan seudulla. Sulin oli aktiivinen myös muunlaisten virityksien läpiviemisessä, kuten matkailuauto Baron-Cruiserin, mutta korostaa aina toimineensa yhteisymmärryksessä virkakoneiston kanssa ja jättäneensä hämärähommat omaan arvoonsa. Tampereella vaikuttava Aimo Sulinin Hatanpään Autokeskus näytteli puolestaan suurta osaa Pirkanmaan alueella. Monet haistoivat helpon rahan, minkä myötä toimijoita oli ilmiön loppupuolella jo liikaa. Maahantuotujen piilofarmareiden määrä ennen 15.6.1990 muuttunutta tuontisäännöstöä ehti arviolta nousta yli kymmeneen tuhanteen autoon. Ilme kertoo, että tällä konttorilla ollaan 90 asteen selkänojakulman kannalla. Tämä ei purrut ja Metron takki kääntyi yllättävän nopeasti. Niemi on jo eläkkeellä, Lintula puolestaan yhä työelämässä A-katsastuksen palveluksessa. nukkua yönsä rauhassa. Suuret määrät kalustoa haltuunsa ahnehtineet tuojat polttivat sormensa varastojen jäädessä myymättä, ja muodikkaiden valuuttaluottojen lauetessa käsiin. Helsingin seudulla autoja oli tarjolla myös USA Car Centerissä. Uutena maahantuotujen farmaripakettiautojen pyyntihinta oli myös pudonnut pari kymppiä alkuperäiseen hintalappuun nähden. Alun perin reilulla sadallakolmellakymmenellä tuhannella markalla kaupiteltuja käsiin jääneitä autoja suoramarkkinoitiin lopulta piilofarmareiden omistajille kirjeellä, jossa korostettiin Metro-Auton hyvittävän reilusti käytetyistä, harmaatuoduista piilofarkuista niiden kovan kysynnän vuoksi. Joillekin konttoreille tieto ei kai ehtinyt koskaan
Toinen yritys kaatui väliseinän puutteeseen, ja koska seuraava uusintanäyttöaika olisi vasta vuoden kuluttua, olisi viisainta rakentaa tapetoitu tiiliseinä, jollainen saattaisi silloin jo olla Suomen tieliikenneasetuksen vaatimuksena. Mobilisti 8/11 . Porsaanreiän umpeuduttua jo yli kaksi vuotta aikaisemmin Metro-Autolla oli yhä varastossaan myymättömiä farmaripakettiautoja. Paha yskä -sketsisarja jaksaa olla naurattamatta pakettiautomiehiä vielä kahden vuosikymmenen perästäkin. Vanhoja GM-merkkien ”Clamshell”-malleja, täysikokoisia New Yorkereita ja luukkulamppu-Ford/Mercuryita tuotiin yhteensä joitakin kymmeniä tai alun toista sataa, juuri sen verran, että niitä on myyntipalstoilla voinut vuosien varrella havaita. Jos ajatellaan lisäksi välillisiä vaikutuksia, toivat tämän automäärän vaatimat huoltoja korjaustoimenpiteet mukavasti tuloja laman ajaksi niin varaosakauppiaille kuin huoltokorjaamoyrittäjillekin. 35 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 35 12/7/11 11:12 AM. Piilofarmarit mediassa ”Hinauttakaa paska pois ja palataan asiaan viiden vuoden kuluttua”, katsastusmies sanoi. Jos oletetaan, että suurin osa autontuojista/myyjistä toimi yrityspohjalta, kertyi näistä valtiolle yritysverojen kautta kelpo potti, vaikka autoveroa ei kannettukaan. Valtaosa tuoduista farmareista oli uusimman korityypin Chevroleteja, Buickeja, Pontiaceja ja Oldsmobileja, todennäköisesti tuossa järjestyksessä. Tätä ennen asiakas oli muutamaan otteeseen yrittänyt tarjota Suomen rekisteriin uudennihkeää amerikanfarmaria. Jonkin verran piilofarmareita rekisteröitiin pelkästään kolmelle henkilölle, ilman tilapäis-istuimia. Avuksi otettiin suoramarkkinointi. Tilalle määrättiin pienen pienet, pyöreät vilkkuvalot, jotka olisivat Suomen tieliikenneasetuksen mukaiset. Asiallisten lisäpenkillisten farmaripakettiautojen markkina-arvo Suomeen rekisteröitynä oli helposti 70-90 000 markkaa, josta liikevoiton osuus oli varovaisenkin arvion mukaan noin 25 tuhatta. Fordin valmisteista tuotiin runsaasti Mercury Colony Parkeja, vähemmän Fordin vastaavia Ltd-malleja. Mistään nappikaupasta ei ollut kysymys yksityisten tuojienkaan osalta. Näiden merkitys ja ennen kaikkea haluttavuus on kuitenkin marginaalinen – niin silloin kuin nykyäänkin. Ensiyritys tyssäsi liian tehokkaisiin ja näkyviin valoihin, joita piti himmentää, ja osa poistaa tai peittää
Espoo vaati penkin taakse teräskalterin ja varmemmaksi vakuudeksi vielä iskukestävän pleksin laidasta laitaan. Kuvassa oli hieno rivi autoja, joissa kaikissa oli täysin erilainen, mutta katsastuskonttorin ohjeistama väliseinärakenne. Lännen maan ihmeitä olivat aavemainen meluttomuus, voimalinjan turbiinimainen pehmeys, tehostajat, keskuslukitus, automaattivaihteisto, sähköiset lasinnostimet, sähkötuoli sekä säädettävä ohjauspyörä. Kontti jäi sillä kertaa rapakon taakse, kertoo juttua tehdessä tavoitettu Seikkula, mutta sketsin komiikka puree terävästi vielä vuosikymmentenkin jälkeen. nestejäähdytteinen V-moottori, sylinteriryhmä ja -kannet valurautaa, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli syl.ryhmässä, 5 runkolaakeria, nelikurkkuinen Rochester-kaasutin Iskutilavuus: 5 033 cm 3 , sylinterimitat 96,52 x 85,98 mm, puristussuhde 8,0 Teho: 140 hv (SAE net)/3 600 r/min Vääntömomentti: 326 Nm (SAE net)/ 1 600 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 4-vaihteinen momentinmuuntimella varustettu automaattivaihteisto (Turbo-Hydramatic 200-4R), IV-vaihde ylivaihteeksi välitetty Vetopyörästö: perävälitys 2,73 JARRUT Nestejarrut, alipainetehostin, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut OHJAUS Hydraulisesti tehostettu simpukkatyyppinen ohjausvaihde JOUSITUS Edessä: Erillinen, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: Jäykkä akseli, kierrejouset, neljä pitkittäistukea, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Erillinen kotelopalkkirunko, kokoteräskori MITAT Pituus: 5,60 m Leveys: 2,02 m Korkeus: 1,52 m Akseliväli: 2,95 m Raideleveys (e/t): 1,58/1,63 m Omamassa: 2 010 kg Polttoainesäiliö: 83 l SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSARVOJA* Kiihtyvyys 0-100 km/h: 14,5 s 0-400 m: 19,4 s/111 km/h POLTTOAINEENKULUTUS* Kestopäällysteellä 80 km/h keskinopeudella:11,2 l/100 km Koeajon keskikulutus: 16,8 l/100 km * Käytetyn Buick Electra Estaten (1985) koeajo Tekniikan Maailma -lehdessä 8/1990 36 . Lahdessa hyväksyttiin rakenne ilman seinää, mutta penkki sai olla vain hieman viisto. Auto oli kuitenkin ollut jo liian kauan rekisteröimättömänä, joten sitä ei enää iän vuoksi voinut hyväksyä – taas katsastajan korostaman Suomen tieliikenneasetuksen mukaisesti – rekisteriin. Tampereen penkillä, jota sentään tuskin muistellaan sitten hoitokodissa lämmöllä ja ääni nostalgiasta väristen. Kun teknisiä ongelmia ilmeni, tarttui moni Suomi-poika omatoimisesti moottoritilan lukemattomiin lonkeroihin ja letkuihin. Lisäksi sentin liian paksu pehmuste tilapäispenkissä toi sadan tonnin pikavoiton. Myös Hannu Karpo syventyi aiheeseen ohjelmassaan, jossa hän esitteli monet eri kaupungeissa eri tavalla ohjeistetut väliseinä-/tilapäispenkkiratkaisut. Heikki Kinnunen näytteli katsastusmiestä ja Tom Pöysti oli vastaanottavana asiakkaana. Mobilisti 8/11 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 36 12/7/11 11:12 AM. Vuoden kuluttua itse seinä oli ihan kelvollinen, mutta tapetti ei täyttänyt katsastajan asettamia vaatimuksia. Takapenkillä onnekkaimmat saivat matkustaa ns. Buick Electra Estate Wagon 1984 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Useimmista näistä tuli arkipäiväisyyksiä, mutta vasta 2000-luvulla. Täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella suoritettu saastelaitteiden poistaminen yleensä tuplasi polttoaineenkulutuksen ja leikkasi tehoa keskimäärin 35 %. Piilofarmaribuumi ylitti monin, esimerkiksi edellä kuvatuin, tavoin julkisuuskynnyksen. Raumalla hyväksyttiin normaalissa kulmassa oleva istuin, mutta kalteri kuului sielläkin pakettiin. Helsingissä vaadittiin selkänojan taakse kiinteä umpiseinä, johon sallittiin iskunkestävästä pleksistä tehty ikkuna, penkin selkänojan tuli olla 90 asteen kulmassa. Asiakas oli kuitenkin liimannut muutaman lätkän omaan takapuoleensakin ja näin asia oli kunnossa. Edellä lainattu Paha Yskä -ohjelman sketsipaketti on yksi parhaiten mieleen painuneista. Sarjan kolmas näyttelijä, Titta Jokinen, pääsi mukaan vasta viimeisessä otoksessa, jossa konttorin pihaan hylätty STW sai toimia makuualustana Kinnusen syventyessä naisasiakkaan ruosteen raiskaaman Ladan katsastuksen teknisiin yksityiskohtiin ihan fyysisesti asiakkaan kanssa. Aika kului, ja sen myötä asiakkaan firma meni nurin, perhe hajosi ja vaimo lähti naapurin matkaan, olihan tällä rekisterissä oleva autokin. Porissa hyväksyttiin aluksi hieman vino selkänoja ilman väliseinää, mutta vaatimukset tarkentuivat sisältämään teräskalterin. Niinpä auto hylättiin ja uusi näyttöaika määrättiin viiden vuoden päähän. Siinä tilapäisistuimen sai laittaa Sadantuhannen mummonmarkan panostuksella suomalainen entinen Hiace-mies sai ajoympäristökseen opulenttia pähkinäpuuootrausta ja roppakaupalla kiiltäviä katkaisimia. Tapetti oli vihdoin oikein ja kaikki muukin näytti ihan kelvolliselta 80-lätkää lukuun ottamatta. Sarjan suunnittelusta ja käsikirjoituksesta vastasivat itsekin jenkkiautomiehinä tunnetut Hannu Seikkula ja jo edesmennyt Pertsa Reponen. Ajan hermolla tehdyn Floridan-matkan tiimoilta syntyi toisaalta halu tuoda itsellekin kalustoa, toisaalta upea oivallus tulkita jatkuvasti muuttuvaa katsastuskäytäntöä. Tampereen versio taisi olla se kaikkein kysytyin
Ford LTD Crown Victoria Wagon 1990 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Mittariin on tähän mennessä kerätty vajaat 100 000 mailia. 37 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 37 12/7/11 11:12 AM. Ymmärtämättömissä piireissä monesti vanhanaikaisiksi mielletyt amerikanautot olivat vielä 80-luvun lopun mittapuulla pullollaan hienouksia, joista köyhät suomalaiset olivat saattaneet vain haaveilla. Sekin varuste, jota useimpiin eurooppalaisiin autoihin saatiin odottaa vielä 15 vuotta. nestejäähdytteinen V-moottori, sylinteriryhmä ja -kannet valurautaa, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli syl.ryhmässä, 5 runkolaakeria, sähköisesti ohjattu polttoaineen 8-pistesuihkutus Iskutilavuus: 4 942 cm 3 , sylinterimitat 101,6 x 76,2 mm, puristussuhde 8,9 Teho: 152 hv (SAE net)/3 200 r/min Vääntömomentti: 366 Nm (SAE net)/ 2 000 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 4-vaihteinen momentinmuuntimella varustettu automaattivaihteisto, IV-vaihde ylivaihteeksi välitetty Vetopyörästö: perävälitys 2,73 JARRUT Nestejarrut, alipainetehostin, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut OHJAUS Hydraulisesti tehostettu simpukkatyyppinen ohjausvaihde JOUSITUS Edessä: Erillinen, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: Jäykkä akseli, kierrejouset, neljä pitkittäistukea, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Erillinen kotelopalkkirunko, kokoteräskori MITAT Pituus: 5,48 m Leveys: 2,02 m Korkeus: 1,44 m Akseliväli: 2,90 m Raideleveys (e/t): 1,58/1,61 m Omamassa: 1 800 kg Polttoainesäiliö: 68 l SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V Mobilisti 8/11 . Edistyneen moottorinohjauksen lisäksi isoissa Fordeissa oli 1990 ensimmäistä kertaa vakiona kuljettajan turvatyyny. Fordin moottoria mm. ruokitaan elektronisesti ohjatulla kahdeksanpistesuihkutuksella
Olihan Suomi silloinkin sentään vapaa maa. Selkänojan tuli siis olla kiinteä, mutta itse istuimen tuli olla nostettavissa pystyyn. Mobilisti 8/11 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 38 12/7/11 11:12 AM. Yli-insinööri Lampisen allekirjoittama liikenneministeriön teknillisen toimiston lausunto oli asiakaslähtöisyydessään vähintään pari vuosikymmentä aikaansa edellä: Samaan ei monin paikoin ylletä vieläkään. Näillä eväillä varmistettiin se, että pakettiautoja ei voinut käyttää ainakaan tavarankuljetukseen. Kansliapäällikkö oli tosin ensin sairastellut vajaan vuoden ja sitten pidellyt pakolliset muut lomat pois. Valituksen oltua vuoden päivät sisällä, tiedusteli Karpo asioiden etenemistä. Huhu verottomista farmareista kiiri Suomesta kesken reissun Kaliforniaan ja huhun todentamiseksi ostettiin mahdollisimman edullisia koekappaleita. Auto oli rekisteröity Lahdessa, koska jono katsastukseen oli siellä kuulemma ollut lyhyempi kuin omalla paikkakunnalla Helsingissä, eroa oli kaksi päivää. alkuperäiseen kulmaan, eikä väliseinää vaadittu. Kaikkialla muualla tämä rakenne oli kielletty. Silloin oikeusasiamieheksi oli juuri tullut monessa mukana ollut Jakob Söderman. Isot luukkulamppu-Mercuryt olivat Yrjö Bremerin ensimmäisiä koehankintoja. Uhkayritys onnistui ja autot saatiin Suomessa verovapaina kilpiin Farmaribuumin myötä Suomeen saatiin myös joitakin todellisia harvinaisuuksia, kuten tämä erikoiskoritettu 1970 Cadillac-farmari 38 . Söderman ilmoitti tuolloin siirtäneensä tämän tärkeän asian kansliapäällikkönsä hoidettavaksi. Eräs tuttu oli käynyt rekisteröintikatsastamassa auton hänen puolestaan ja vuosikatsastuksen yli-insinööri suoritti harrastematkoillaan, kuten se aikatauluihin ja katsastuspaikkakuntiin parhaiten sopi, ilman väliseinää. Helsingin alueen lääninkatsastusmiehen mukaan Tampereella juuri rekisteröintikatsastuksessa hyväksytty auto olisi vuosikatsastuksessa käsitelty henkilöautona asianmukaisine veroseuraamuksineen. Hauskin yksityiskohta oli kuitenkin Karpon haastatteleman Autorekisterikeskuksen yli-insinöörin, juuri näistä asioista päättävän viskaalin, vastaukset oman piilofarmarinsa osalta. Päätöskin oli lopulta se, että koska katsastustoimen mielivalta oli saanut jo niin paljon julkisuutta, muun muassa Karpon ohjelman perusteella, ja koska tämän julkisuuden ansiosta vääryyttä kokeneet olivat saaneet tilaisuuden hakea oikaisua kohteluunsa, ei oikeusasiamiehen katsottu tarpeelliseksi puuttua asiaan sen kummemmin, Karpo muistaa kaiken tämän yhä erittäin elävästi. Tampereen penkissä sai käyttää myös alkuperäistä taittomekanismia, jonka myötä autoa oli mahdollista käyttää myös pitkän tavaran kuljettamiseen. Karpo teki juttunsa innoittamana lopuksi kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ARK:n (nyk.Trafi) ja katsastustoimen mielivaltaisuudesta
Lännen aavoille oli helppo kadota ja rahat riittivät vuosien mukavaan oleiluun. Kun sitten siirryttiin sisätiloihin kahvittelemaan, menivät keittiön ikkunapaikat kuin kuumille kiville, siitä kun näki pihalla komeilevan vaunun. Kuka olisi uskonut sitä mahdolliseksi mittaillessaan katseellaan Jätkäsaaren vapaavaraston kenttää vuonna 1989. Jenkkifarmareiden arvostus laski samaa vauhtia niiden markkina-arvon kanssa, eikä alkuperäisestä runsaan kymmenentuhannen auton kannasta ollut paljon jäljellä kivisen 90-luvun jälkeen. Karu tie kadotukseen Pian piilofarmaribuumin jälkeen Suomi suistui historiansa pahimpaan lamaan. USA-tuontia yhä harjoittava Yrjö Bremer puolestaan muistaa, että oli myös autonhakuagentteja jotka ostorahat ihmisiltä kerättyään jäivät hakumatkalle lopullisesti. Suurin osa farmarituonnista oli toteutettu velkarahalla, joten monet omistajat olivat autojensa kanssa pian sietämättömässä tilanteessa. Paikalle oli kutsuttu myös isäntäperheen sukulaisia sankoin joukoin, matkojen takaakin ja joukko kerääntyi auton ympärille pihalle pitkäksi aikaa. Niinpä erityisen tunteikkaat tapahtumat jäivät näkemättä, samoin kuin ne kaikkein pelokkaimmat auton tilaajat, jotka sydän syrjällään odottivat viikkoja, jopa kuukausia sijoituksensa rantautumista kotisatamaan. Bremerin tuomat autot menivät suurelta osin amerikkalaisten päälle ymmärtäville harrastajille tai heidän tutuilleen ja tutun tutuilleen. Kulutusluottojen korot nousivat laman syvetessä ennen näkemättömälle parinkymmenen prosentin tasolle, samalla kun sadattuhannet suomalaiset menettivät työpaikkansa. 39 28-39 Piilofarmari(KORJATTU).indd 39 12/7/11 11:13 AM. Monen suomalaisen unelma valmiina laivattavaksi Floridassa. Osa sankareista löytyi, rahoja yleensä ei. Nyt, kaksi vuosikymmentä farmarikuumeen jälkeen, priimakuntoinen piilofarmari on Suomessa harvinaisempi näky kuin Ferrari. . Kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Laman pohjalla vain pari vuotta aikaisemmin himoituista piilofarmareista tuli miltei ongelmajätettä, ja niistä pyrittiin eroon hinnalla millä hyvänsä. Monen suomalaisen hylätty unelma, nyt jo terminaalivaiheessa. Vuonna 1991 bensiinin hinta nousi ensimmäisen Persianlahden sodan ja devalvaatioiden myötä pilviin. Mobilisti 8/11 . Juttu juontaa sota-aikojen niukkuudesta valuuttasääntelyn kautta raivokkaan veronkeruun kallistamiin autoihin, jotka ovat aina tehneet huomattavan loven pienen ihmisen talouteen. Kauppaa ja lieveilmiöitä Auton hankinta maassamme on kautta aikain ollut merkittävä asia. Vaikka piilofarmareiden osalta hinta olikin vastaavaa verotettua autoa huomattavasti halvempi, oli sijoitus silti merkittävä ja autot saivat usein perheessä osakseen puolisoakin enemmän huomiota. Simo Smeds muistelee lämmöllä erästä farmarin huolintaa, jonka onnistunutta lopputulosta piti kokoontua juhlistamaan Pakilaan, auton uuteen kotiin
Oli aika, jolloin japanilaisten piti varastaa moottoripyöräteknologiansa Itä-Saksasta. Mobilisti 8/11 40-46 Kahdessa_tahdissa.indd 40 12/7/11 11:14 AM. Janne Halmkrona Vakoilua kahdessa tahdissa 40
Kuva on otettu kesällä 1961, vain hiukan ennen Degnerin loikkaa. Veikko Värinen ja Seppo Kangasniemi Mitseillä, taustalla Vesa Kuusisto Hondalla. Luistiventtiili oli hyvä alku, pakoputken värähtelykammiolla päästiin pidemmälle. Siellä häntä odotti vaimo, poika ja utelias itäystävä, olihan kaupunki Neuvostoliiton valvontavyöhykettä. Aiemmin männän reuna oli ajoittanut seoksen tulon moottorille. Walter oli yhtäkkiä tyhjän päällä. Kaaden toi joukkueensa ensimmäiseen kansainväliseen kisaansa Nürnbürgringille. Insinööri Kaaden pyydettiin kilpatoiminnan johtoon. Seosta kuljettavat voimat ovat pieniä ja seoksen liike sykkivää. Toiminta alkoi tyhjien tilojen kunnostuksella, joten raketti-insinöörin puutyökokemukset olivat hyödyksi. Kaikesta oli pulaa, mutta kilpaa oli ajettava. Kaaden perusti puusepänverstaan, jolle riittikin paljon töitä. Lähtökohta oli hyvä: Jokaisella kampiakselin kierroksella oli työtahti verrattuna nelitahtisen joka toiseen. Samoihin aikoihin päätettiin perustaa kilpatalli DKW:n itään jääneelle haaralle, joka oli juuri muuttanut nimensä IFA:ksi. Länsimaisen muodikkaasti pukeutunut Ernst Degner tutkii Walter Kaadenin kanssa MZ:n sylinteriä. Kaaden oli soveltanut sykäysmoottorikokemustaan pienempään mittakaavaan. Kaksitahtisella oli siis mahdollisuus olla kaksi kertaa nelitahtista tehokkaampi. Sen virittäminen seurasi pitkään melko suoraviivaisia periaatteita. Walter päätti silti lähteä kotiinsa Zschopauhun. Kaaden aloitti kaksitahtikoneen parantamisen ottamalla käyttöön imuseoksen luistiohjauksen. Yritys lakkasi olemasta suunnitelmatalouden kiellettyä yksityisyritykset vuonna 1952. Kaaden olisi mielellään viety myöskin itään jatkamaan työtään, mutta hän piileskeli, eikä itäystävälle koskaan selvinnyt miehen asiantuntemus. Sointi kohdalleen Kaksitahtimoottorin parantaminen ei loppunut luistiohjaukseen. IFA viidennen ja kuudennen ennen kaikkia muita läntisiä nelitahtipyöriä. Tehtaan johto oli huomannut Walterin kaahaamassa tehtaan lähiteillä yllättävän suurilla nopeuksilla pienellä DKW:llaan. Jos kaasut kiertävät liian hyvin, pääsee palamatonta seosta pakoputkeen, ja jos kaasunpoisto on puutteellista, jää osa pakokaasusta sylinteriin vielä toiselle kierrokselle. Rauman TT vuonna 1964. Hänen kerrotaan olleen hyvin perillä V-1 -lentävien pommien sykäysmoottoreiden toiminnasta. N uori insinööri Walter Kaaden oli sodan aikana yksi Hitlerin salaisten, lentävien aseiden suunnittelijoista. Täyttöasteen parantamiseen oli olemassa keinonsa, kuten käyntinopeuden nostamiseenkin. Kaaden oli ensimmäinen, joka ymmärsi että kaksitahtinen moottori ei muistuta niinkään pumppua, vaan soitinta. Pumpun tehoa voi lisätä suurentamalla kanavia ja lisäämällä kierroksia, mutta kaksitahtinen pitää virittää soimaan. Vuonna 1955, kuten monena vuonna aiemminkin, MV Agusta johti 125-kuutioisten sarjaa kaksisylinterisillä nelitahtisillaan. Siinä missä nelitahtisen seos muuttu pakokaasuksi, joka poistetaan seuraavalla kierroksella, pitää kaksitahtisen sylinteri täyttää samalla kun pakokaasut poistuvat. Nelitahtinen oli kehittyneempi ja sen virittämisen periaatteet, ainakin teoriassa, paremmin hallussa. Kisassa Italian ylhäimistö sai neljä ensimmäistä sijaa. Ilmiön avulla tehoja saatiin huomattavasti lisää, mutta käytännössä yksinkertaisen laitteen virittäminen muuttui monimutkaiseksi. Jos jokin vakio ei ole kohdallaan, osuu palaava paineaalto hiukan väärään aikaan pakokanavaan ja moottori käy huonosti. 41 40-46 Kahdessa_tahdissa.indd 41 12/7/11 11:14 AM. Ilmiö toimi kuin huilun soitto tai viheltäminen: kun ilmavirta ja värähtely ovat kohdallaan, on ääni puhdas. Ifan varhaiset kilpapyörät olivat karkeatekoisia, savuavia ja rumia, mutta niiden sisuksissa oli jotain uutta. Sinnikkäällä työllä Kaadenin kaksitahtiset kehittyivät yhä nopeammiksi, herkemmiksi ja vaikeammiksi. Kaaden pääsi pian vapaaksi ja sai entisiltä kollegoiltaan raketti-insinööreiltä kutsun tulla heidän mukanaan Amerikkaan jatkamaan työtään. Käytännössä kaksitahtisen hyötysuhdetta kuitenkin huonontaa moni yksityiskohta. Jo 1950-luvun alussa hänen kilpamoottoreidensa litrateho nousi yli sadan. Ideana oli saada pakokaasujen antama paineaalto heijastumaan pakoputken takaseinästä juuri oikealla hetkellä, jotta putkeen pyrkivä seos puristuisi takaisin sylinteriin. Asentamalla pyöreä metalliluisti kampikammion kylkeen ja siihen reikä ohjaamaan imuvirtauksia, saatiin käyttöön ajoituksia, joita ei mäntäohjauksella saanut. Mobilisti 8/11 . Nelitahtimoottorihan on periaatteiltaan melko yksinkertainen pumppu: se imee, puristaa, paisuu ja poistaa. Asiantuntemuksensa hän sai salattua Yhdysvaltojen joukoilta jäädessään heidän vangikseen. Värähtelykammion toimintaa ei voinut suunnitella tai piirtää teoriassa, vaan sen profiili ja mitat piti selvittää kokeilemalla. Kaksitahtinen moottori taas, näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta, oli huomattavasti vaikeampi saada toimimaan tehokkaammin. Puusepäntöistä oli hyötyä tässäkin, ensimmäiset luistinsa Kaaden valmisti vanhoista pyörösahan teristä. Kaaden teetti lukuisia erikokoisia putkia, vaikka joskus jopa niihin tarvittavaa peltiä oli vaikea saada. Kaksitahtisen seos kiertää monimutkaisen reitin kaasuttimelta kampikammion kautta huuhtelukanaville ja sieltä palotilaan. Kreivi Agustan aristokraattisen huipputeknologian kanssa samoihin mittelöihin saapui idästä joukkue, joka toi mukanaan omat eväät, länsivaluuttaahan ruoan ostoon ei tiimillä ollut. Heidän itse tehdyiltä vaikuttavat pyöränsäkin olivat ilmiselvästi vanhentuneita, eihän kukaan muu enää ajanut huipulla kilpaa kaksitahtisilla. Tahdissa, yks kaks Kaksitahtimoottori tunnettiin halpana ja yksinkertaisena voimanlähteenä
Myös he pyrkivät saamaan mainetta tuotteilleen menestymällä kansainvälisissä kilpailuissa. Työtahdin lopulla pakokanava aukenee ja pakoputkistoon pääsee paineaalto. Selvyyden vuoksi kuvissa on esitetty perinteinen mäntäohjattu moottori, eikä MZ:n luistiohjattua. He tarvitsivat jonkun, joka tietäisi kaiken MZ:n käyttäytymisestä. Vuonna 1960 joukkue lähti Eurooppaan hakemaan kokemusta. Tulokset olivat vaatimattomia, kuten odottaa saattoi. Vuosikymmenen vaihteessa muutama kilpapyörä annettiin käyttöön ulkomaisille kuljettajille, aluksi yksittäiskappaleet Unkariin, Tanskaan ja Suomeen. Vaikka he olisivat saaneet kilpavalmiin MZ:n käsiinsä, ei pelkästään sen teknisestä tutkimisesta olisi ollut riittävää hyötyä ilman asiantuntemusta. Paineaalto heijastuu paisuntakammion takaosan kartion seinämistä takaisin. Tässä Werner Musiol ja Walter Brehme Turun Itäharjulla. MZ tiedettiin nopeaksi, joten tehtaan ei tarvinnut maksaa ulkomaisille kuljettajille, he ajoivat nopeaksi tiedetyllä pyörällä, jos Kaaden sellaisen heille tarjosi. Kaaden palkkasi joukkueeseensa uuden kuljettajan, Ernst Degnerin. Menestyneimmät Degnerin länsimaiset kilpakumppanit ajoivat Ferrareilla ja Porscheilla. Paisuntakammion takapäästä heijastunut paineaalto puristaa pakoputkeen pyrkivän uuden seoksen takaisin palotilaan juuri ennen pakokanavan sulkeutumista. Pakokaasujen liikkuessa suhteellisen hitaasti pois sylinteristä, kulkee paineaalto äänen nopeudella pitkin pakoputkea. Mitsin tehdasjoukkue saapui Suomeen niinkin varhain kuin 1958. Degner poikansa kanssa itäberliiniläisen aikakauslehden kannessa. Tehtaan insinöörit tajusivat viimein, että suurellakaan budjetilla ei saanut ostettua sitä aikaa, minkä MZ:n Kaaden oli joukkoineen käyttänyt laitteidensa testaamiseen. Aluksi pyöriä oli tosin vain kotimaisilla kuskeilla. Degner sai Kaadenilta ajokypärän, joka uuden maalinsa alla oli peräisin ajalta ennen sotaa. Pärjääväthän nuo kommunistitkin Japanilaiset olivat tulossa lännen markkinoille. Viikkoa myöhemmin MZ saavutti ensimmäisen GP-voittonsa, kun Horst Fugner voitti 250-kuutioisten luokan. Kaadenin alkupään kokeiluja pakoputken paisuntasäiliön muodoksi. Warrella virran Tehtaan nimi vaihtui MZ:ksi. Paitsi tietenkin MZ-kuljettajille. Seuraavana vuonna Degner palkittiin omalla Wartburgilla, joka oli hienoin auto mitä hänen kotimaassaan yksityiset voivat omistaa. Osa seoksesta on juuri pääsemässä pakoputkistoon imukanavan sulkeutuessa. Jälkeenpäin heidän kerrottiin ottaneen ensiksi yhteyttä Kaadeniin, mutta Walter ei vieläKaksitahtimoottorin paisuntasäiliön toiminta. Lehti julkaistiin juuri ennen perheen loikkaamista länteen. Maailman huiput olivat jo tuolloin ehdottomia tähtiä ja heille maksettiin sen mukaisesti. Pyörät olivat sekä hitaita että epäluotettavia. Seuraavana vuonna kisoihin lähdettiin jo tosissaan, mutta nyt tulokset olivat katastrofaalisia. 42 . Mobilisti 8/11 40-46 Kahdessa_tahdissa.indd 42 12/7/11 11:14 AM. Mahdollisuudet näyttivät hyviltä, olihan radoilla menestytty jo itäsaksalaisillakin kaksitahdeilla. Suzuki sijoitti omaan kilpatalliinsa huomattavia summia. Vuoden 1958 Man-saaren ajoissa Degner saavutti viidennen sijan. Männän noustessa jo ylöspäin vaihtuu palanut pakokaasu yhä uuteen seokseen. Degner itse sai kommunistisen periaatteen mukaan vain hiukan normityöläistä korkeampaa palkkaa. Kaveri oli nopea kuski, koulutukseltaan mekaanikko ja kehittyi koko ajan. Vuonna 1959 hän voitti pyhimmän, Monzan GP:n, pyörän mitalla ennen MV Agustalla ajanutta Ubbialia, Agustan kreivin odotellessa katsomossa omiensa voittoa. Nelitahtisiin keskittyneen Hondan perässä maailmalle pyrki myös kaksitahtisia valmistava Suzuki
Erään suomalaisen ystävänsä kanssa Ernst keskustelikin loikkaamisesta jo kesällä 1960. Degnerin saaminen länteen oli vain ongelman yksi puoli, sillä hänen perheensä piti saada tarkalleen samaan aikaan yli rajan. Mekaanikkojen keskuudessa kuri oli kuin armeijassa: Halutessaan puhutella esimerkiksi suomalaista mekaanikkoa, joutui itäsaksalainen pyytämään esimieheltään luvan. Joukkueen tähtikuljettajalla oli hiukan helpompaa. Petäjä ajoi Mobilisti 8/11 . Toinen suunnitelma hänellä oli nostaa pyörä tai ainakin nousta itse junaan ja matkustaa koko laajan Neuvostoliiton läpi ja esimerkiksi Vladivostokista laivalla Japaniin. Hän sai pyörän joka oli tarkoitettu nuorelle Mike Hailwoodille, joten maahantuoja joutui siirtämään vaihdepolkimen oikealta vasemmalle. Hän halusi tuolloin mielipiteen Suomen kautta karkaamisesta esimerkiksi Pyynikin ajojen yhteydessä. Itäsaksalaisilla ei ollut mahdollisuutta ostaa pyöriään takaisin, mutta ilmainen huolto loppui siihen. Degner oli kiinnostunut. Suomessa olleita kilpapyöriä Suomen ensimmäinen kilpamitsi tuli Jukka Petäjälle. Degner lupasi tuoda mukanaan riittävästi dokumentteja, joilla todistaa pystyvänsä vaativaan kehitystyöhön. Myi ilman lupaa Suomen maahantuojalla, Auto-Alalla oli hyvät suhteet Zschopaun tehtaalle. Seuraavana vuonna Mitsin sai Raimo Huttunen ja lopulta vuonna 1962 Jukka Petäjälle tuli jo toinen pyörä. Suomalainen kehotti unohtamaan molemmat ideat ja suositteli jotain läntisempää Euroopan maata. Kaikki tämä vaati tarkkoja suunnitelmia aikana, jolloin yksinkertainen puhelinsoitto edes länsimaasta toiseen vaati omat järjestelynsä. Suzukilla oli omat ongelmansa, sillä he eivät voineet ostaa miestä ilman jotain konkreettista ostettavaa. Degner jatkoi ajamistaan ja osallistui aktiivisesti pyörien kehitystyöhön. Seuraavana vuonna omansa sai Lasse Jaakontalo. Asiaa tiedusteltiin välittömästi maahantuojalta, joka myönsi myyneensä laitteet joista osa oli vaihtanut omistajaa jo uudelleen. Tehdas lähetti sen ja myöhemmin maahan tulleet kilpapyöränsä lainaan maahantuojalle luovutettavaksi menestyvien kuljettajien käyttöön, mutta ei missään nimessä myytäviksi eteenpäin. kään halunnut lähteä kotoaan. MZ sai kautta rantain kuulla pyöriensä omistussuhteiden muutoksesta vasta 1960-luvun puolivälissä. Tehdas ei tiennyt tästä mitään ja piti ilmaiseksi muutaman vuoden ajan suomalaisten pyörät kilpailukykyisinä. Huollossa pakoputki yleensä vaihtui eri muotoiseen, sylinterien kanavia hiottiin ja kaasuttimiin tehtiin muutoksia. Käytännössä kyseisten pyörien tekniikka lähetettiin kauden päätyttyä tehtaalle, jossa ne kunnostettiin ja niihin tehtiin uusimmat viritykset. ”Herra työnjohtaja, saanko puhutella?” Itä-Saksan joukkueella oli tarkat säännöt sen suhteen, kenen kanssa he saivat seurustella ulkomailla tai ainakin lännessä. Suzukin kanssa käydyt neuvottelut perustuivat kisamatkojen aikana hotelleissa käytyihin nopeisiin keskusteluihin. Auto-Alan omistaja ja toimitusjohtaja oli kuitenkin rahalle perso ja myi pyörän, kuten seuraavina kolmena vuonna tulleet kolme pyörää. Suomeen saatiinkin ensimmäinen MZ:n TT-kilpapyörä jo vuonna 1959. Tehdas lupasi lopulta 10 000 puntaa Degnerille siinä vaiheessa, kun hänen Suzukille kehittämänsä satapiikki tuottaisi vähintään 22 hevosvoimaa. 43 40-46 Kahdessa_tahdissa.indd 43 12/7/11 11:14 AM
Tiettävästi Pertti Leinonen olisi osallistunut pyörällä Imatran ajoihin vuonna 1969. Näyttelyn avajaisissa selvisi, että kyseessä ei ole se MZ, jolla Värinen pääasiassa ajoi kilpaa, sillä sen hän oli myynyt jo silloin kun siirtyi Yamahaan. Tehtaan väki teki jatkuvasti testejä ja oli jo huomannut pajalla sijaitsevan jarrupenkin olevan melko tarpeettoman. pyörillään useana vuonna Suomen mestaruuden. Tämä pyörä esiintyy kuvissamme. Testipenkissä kyseisiä arvoja ei voinut muuttaa mittauksen ajaksi, joten moottorit testattiin ajamalla. Veitsen terällä 50ja 60-lukujen aikana Man-saaren ajoissa kuoli keskimäärin yli kolme kuljettajaa joka vuosi. Pyörän rungossa onkin viitteitä jäähdyttimen kiinnityksestä. Kaaden oli saavuttanut 200 hevosvoiman litratehon ensimmäisenä maailmassa vapaasti hengittävällä moottorilla. 1970-luvulle tultaessa muutkin suomalaiset saivat MZ:n tehdaspyöriä käyttöönsä, Tapio Virtasen ajaessa jopa 15 MM-pistettä vuonna 1975. Ainakin kolme pyöristä myytiin ulkomaille vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Toiminta oli järjestelmällisen ammattimaista testikuljettajien tahkotessa rataa aamusta iltaan ja mekaanikkojen etsiessä oikeita säätöjä joka arkipäivä kuin missä tahansa työpaikassa. Voi vain kuvitella, kuinka läntisten tehtaiden edustajat ovat tutkineet Mitsien huuhtelukanavia ja pakoputken muotoja. Pyörä on kertoman mukaan salakuljetettu Itä-Saksaan suuntautuneelta kilpamatkalta Suomeen osina joskus 1960-luvun puolivälissä. Juuri sen oli valmistaja todennäköisesti yrittänyt estää kieltämällä laitteiden myynnin. Moottorit olivat niin herkkiä säädöistään, että lukemattomien testiajojen perusteella mekaanikot tekivät taulukoita, joista katsottiin ilman lämpötilan, kosteusprosentin, ilmanpaineen sekä ajettavan radan pääsuoran pituuden vaikutus kaasuttimeen asennettavien suutinten kokoon. Vuonna 1961 125-kuutioinen MZ oli luokkansa tehokkain 25 hevosvoiman tehollaan. Suomalaiset menestyivät pyörillään. Liian pienillä kierroksilla tulppa nokeentui, suurilla kierroksilla tuli muita vaurioita. Silti pyörät olivat kisoissa jatkuvasti sillä rajalla, että moottori saattoi leikata kiinni milloin Rauman TT 1964 ja Veikko Värinen. Pyörän käyttökelpoinen tehoalue oli 10 000 ja 10 400 kierroksen välissä, eli 400 kierrosta. Niiden käyttökelpoinen kierroslukualue pieneni jatkuvasti tehon noustessa. MM-pisteitäkin kerättiin jo vuoden 1962 Pyynikin ajoissa Petäjän saamasta kuudennesta sijasta alkaen. Se on todennäköisesti tullut maahan ohi maahantuojan. Mobilisti 8/11 40-46 Kahdessa_tahdissa.indd 44 12/7/11 11:15 AM. Suomen mestareiksi 125-kuutioisten luokassa ajoivat Jaakontalo 1961, Jukka Petäjä kolmeen kertaan 1962,64 ja 66. Kyse on suunnilleen saman ikäisestä kilpapyörästä, mutta sen alkuperä on kerrotun tarinan varassa. Tankki ja satula tiedetään valmistetun Tampereen seudulla. Yleisen vaarallisuuden lisäksi kireät kaksitahtiset olivat temperamenttisia ja vaikeita käyttää. Pyörän mukana on tullut kolme hiukan eri ikäistä varamoottoria, joista yksi on 1960-luvun loppupuolen nestejäähdytteinen malli. Muissa kilpailuissa ei ollut paljon sen turvallisempaa. 44 . Kuvien pyörä Tampereen Vapriikissa avattiin marraskuussa Pyynikin ajoja esittelevä näyttely, jonne tuli esille Veikko Väriseltä vuonna 1973 ostettu kilpapyörä. Jaakontalon pyörä siirtyi jossain vaiheessa Veikko Väriselle, joka ajoi sillä jonkin vuoden kilpaa kunnes siirtyi Yamahaan vuonna 1964
Kuvassa Markku Sipilä. Degnerillä oli kuitenkin jo Länsi-Saksan lisenssi, joten asia oli kunnossa. Mitsiin teki uuden tankin Ajokilla peltiseppänä työskennellyt Masa Lahti. Lopulta Suzuki Mobilisti 8/11 . Ainoa asia, missä Japani hävisi MZ:lle, olivat männät. Silloin oli pieni mahdollisuus avata kytkin ja saada pyörä hallintaan ennen pyörähdystä, kun moottori kiinni leikatessaan pysäyttäisi takapyörän vauhdissa. Nelitahtisilla ajavat pitivät yleisesti ajon aikana korvatulppia, mutta kaksitahtisilla ajavat eivät, sillä he kuuntelivat moottorin ääntä ehtiäkseen reagoida epätavalliseen siritykseen, joka oli merkki ylikuumenemisesta. Degnerillä ei ollut enää kilpapyörää, mutta hän oli yhä sarjansa johdossa. Tiettävästi hän toi myös joitain kriittisiä osia, kuten männän ja sylinterin, vaikka tämän hän itse myöhemmin kielsikin. Moottorista tosin tehtiin peilikuva Mitsistä, ettei sitä voisi syyttää aivan suoraksi kopioksi. Jotkut kaksitahtikuljettajat ottivatkin tavakseen ajaa vasemman käden sormet valmiina kytkinkahvalla. Kun MZ:n valimossa pystyttiin valamaan kolme sylinteriä kerrallaan, tehtiin Suzukilla niitä vähintään 50 kappaleen sarjoissa. Mitsissä on vielä alkuperäinen polttonestetankki. Seuraavana päivänä Ernst oli hävinnyt. tahansa. Hän matkusti Tanskan kautta Länsi-Saksaan, jonne Degnerin vaimo ja lapset olivat samaan aikaan loikanneet, lapset auton tavaratilaan sullottuina. Värisen kilpamitsi ja Markku Sipilä vuonna 1963. Veikko Värisen talli sijaitsi vuokratussa omakotitalon kellarissa Tampereen Koivistonkylällä. Hän oli johdossa kun sarjassa oli enää kolme kisaa jäljellä, ensimmäisenä niistä Ruotsin Kristianstad. Tom Phillips voitti maailmanmestaruuden Hondalla. Japanilainen peilikuva Degnerin loikkauksen jälkeen suuttunut keskusjohto ei sallinut MZ:n tehdastallin osallistua kansainvälisiin kisoihin vuonna 1962, joten seuraavan vuoden kisoista puuttui yksi vakava vastustaja. Koivistonkylästä ollaan lähdössä Turkuun kilpailemaan. Värinen sai Zimin työpaikaltaan lainaan kisamatkaa varten. Hyppy eli loikka Vuonna 1961 Ernst Degner oli saavuttanut jo kolmen GP.n osakilpailuvoitot. Hän oli tuonut mukanaan muistivihkonsa, johon oli kopioinut teknisiä yksityiskohtia moottorin sisäisestä rakenteesta. Kyseisessä kisassa Degnerin ollessa reilussa johdossa hänen pyöränsä moottori leikkasi kiinni. Degner olisi ollut maailmanmestari jos olisi päässyt kisassa edes kolmannelle sijalle. Degner ei ollut uskoa Suzukin resursseihin. Hän yritti päästä ajamaan kauden viimeisen, Argentiinan osakilpailun, lainatulla pyörällä. 45 40-46 Kahdessa_tahdissa.indd 45 12/7/11 11:15 AM. Säikähtäneet argentiinalaiset järjestäjät yrittivät vedota Itä-Saksan kilpailulisenssin peruuntumiseen. Asia ehdittiin sopimaan muuten ajoissa, mutta argentiinalaisten lähettämä viesti oli ehtinyt pysäyttää Degnerin Englannista lainaaman kilpapyörän New Yorkiin, eikä sitä saatu sieltä ajoissa kisoihin. Markku Sipilä ja MZ tallin edustalla (vas.) . Tarkalla pidolla ja ajamisella MZ pysyi hyvin koossa ja oli nopea, mutta nelitahtisista Mitsiin siirtyvällä kuljettajalla oli ongelmia. Degner matkusti sopimuksensa mukaisesti Japaniin ja rakensi Suzukin tiloissa erittäin paljon Mitsiä muistuttavan kilpapyörän. Mauri Särkilahti ja Veikko Värinen
. Seitsemän kuukauden työn tuloksena Degnerin Suzuki tuotti 24 hevosvoimaa. Saman talven aikana hän suunnitteli tehtaalle kolme pyörää; satapiikin lisäksi 250ja 50-kuutioiset. Degneriin oli ottanut pian loikkauksen jälkeen yhteyttä jonkun toisenkin tehtaan japanilaisedustaja, mutta Ernst ei suostunut keskustelemaan Suzukiltakin loikkaamisesta. Hän palasi radoille vuodeksi 1964, mutta ei menestynyt enää yhtä hyvin. Ernst Degner jatkoi kilpauraansa. tilasi mäntänsä Mahlelta kuten itäsaksalaisetkin. Ernst Degner 50-luvun lopulla. Jouduttuaan eroon kilvanajosta Degnerin elämä ajautui sivuraiteelle; hän muutti paikasta toiseen, erosi vaimostaan ja lukuisten onnettomuuksiensa lääkityksen vuoksi päätyi riippuvaiseksi tuon ajan yleiselle kipulääkkeelle, morfiinille. Yamaha ja Kawasaki saavuttivat Suzukin etumatkan nopeasti, jopa yllättävän nopeasti. Häneltä vuoden 1961 maailmanmestaruuden vienyt Tom Phillis oli toinen vuoden 1962 Man-saaren ajoissa saman iltapäivän aikana menehtyneistä kuljettajista. Vanhoista Suomi-kuvista kiitokset: Markku Sipilä, Timo Vainio, Mauri Vuorinen ja Veikko Värinen 46 . Vuonna 1983 Ernst Degner löydettiin kuolleena kotoaan Teneriffalta. Hänet kuvattiin alusta alkaen kommunistisen periaatteen mukaan joukkueen tasavertaisena jäsenenä. Stasin on väitetty myrkyttäneen hänet, mutta tosiasia on, että Ernstin isäkin oli kuollut sydänvikaan nuorella iällä. Pyynikin ajoissa hän pelkäsi itärajan läheisyyttä jopa niin paljon, että piti kahta henkivartijaa mukanaan Tampereella vuonna 1962. Degner itse ajoi 50-kuutioisten luokassa maailmanmestariksi. Kuolinsyyksi kirjattiin sydänvika. Myöhemmin Degner loukkaantui uudelleen vakavasti koeajaessaan Kawasakin kilpapyörää ja joutui lopettamaan kilpailu-uransa. Jokaisella niistä saavutettiin vähintään pistesijoja vuoden 1962 GP-kisoissa. Kylmä sota oli kuumimmillaan ja Berliinin muurin ylittäjiä oli juuri ammuttu Ernstin entisessä kotimaassa. Degner oli loukannut polvensa jo maailmanmestaruusvuonaan, mutta 1963 kävi huonommin. Silti Degneriä voi jälkikäteen pitää suhteellisen onnekkaana. Suzukan kisaan hän lähti aivan uudella, nelisylinterisellä Suzukillaan, kaatui, iskeytyi tajuttomaksi ja jäi liekkeihin pyörän sytyttyä palamaan. Jokaisella tehtaalla on kuulemma ollut omat salaiset edustajansa toisten palkkalistoilla. Hän pelkäsi jonkin aikaa Stasin kostavan loikkauksen ja palkkasi henkivartijan mukaansa kilpailumatkoille. Muiden japanilaistehtaiden nopeata tuotekehitystä on jälkeenpäin selitetty tuon ajan Japanissa yleisellä teollisuusvakoilulla. Degnerin seuraaja tehdaskuskina, itäsaksalainen Heinz Rosner Imatran ajoissa 1964. Itä-Saksan tai liittolaismaiden teollisuus ei pystynyt tarjoamaan Reynoldsin putkien tai Dunlopin renkaiden veroisia komponentteja. Mobilisti 8/11 40-46 Kahdessa_tahdissa.indd 46 12/7/11 11:15 AM. Se oli samalla ensimmäinen kaksitahtisella moottoripyörällä ajettu maailmanmestaruus sitten vuoden 1938. Erilaiset salaliittoteoriat ovat eläneet asian ympärillä. Stasi osoittautui lopulta kaukaiseksi uhaksi verrattuna läheisempiin vaaroihin. Stasin listaykkönen MZ ei saanut koskaan maailmanmestaruutta, vaikka useana vuonna heillä oli nopein pyörä. Teho ei ole ainoa merkitsevä asia, jos joukkueella ei ole varaa kunnollisiin renkaisiin tai edes hyviin runkomateriaaleihin
Pieni. Oliko se sitä myös käytännössä. Ero 47-53 Saab(KORJATTU).indd 47 12/7/11 11:16 AM. Mobilisti 8/11 . 47 Saabin luopuminen omasta kaksitahtimoottoristaan ja siirtyminen Fordin nelitahtiseeen oli tehtaalle sekä periaatteessa että teknisesti suuri muutos. Se
Tekniikasta ainoastaan vaihteistoa on pitänyt remontoida. Vauhdissa huomaa moottorin vetävän isollakin vaihteella tasaisesti. Nyt auton tekniikkakin tuntuu ovien sulkeutumista ja katkaisimien toimintaa myöten siltä, kuin auto on uutena ollut. Saabissa on vapaakytkin joka irrottaa vedon vaihteistolle kun jalan nostaa vauhdissa kaasulta. Rummutusta Kokeilemme ensiksi kaksitahtista. Saab on tässä suhteessa epätavallisen hiljainen. Tämä auto oli ollut pitkään brittiautoja maahantuoneen Voimavaunun työntekijän omistuksessa, jolla oli työsuhdeauto arkikäyttöön, joten Saab sai liikuntaa ainoastaan mökkimatkoilla. Nykyiselle omistajalleen se saapui 2003. Mobilisti 8/11 A utomallina 1960-luvun 96 ei juurikaan muuttunut Saabin vaihtaessa lähes yhdessä yössä kaksitahtisesta nelitahtiseksi. Matkamittarissa oli siinä vaiheessa 113 000 kilometriä, joten projekti oli helpohko ja valmistui talvessa. Auto on entisöity, ja omistajan ammatin huomaa. Yleensä entisöidyissä autoissa on keskitytty niiden ulkonäön saamiseen kiiltäväksi. Ohjaamo on pelkistetty. Kaasu on erittäin herkkä, pienikin polkaisu saa moottorin ulvahtamaan. Kaksitahtinen moottori käynnistyy pörähtäen, kuten kuuluukin. Saabilla onkin luonteva ajaa käyttämättä kytkintä muulloin kuin liikkelle lähdössä ja pysähtyessä. Kaasun lisäksi kytkin on kohtuullisen äkäinen joten aluksi saa helposti vaikutelman kovia kierroksia kaipaavasta kokonaisuudesta, mutta se ei pidä paikkaansa. Scan-Auton pitkän linjan mekaanikolta Helsingistä löytyi vuoden 1966 kaksitahtinen ja seuraavan vuoden nelitahtinen, joten päätimme verrata muutoksen suuruutta. Jarrut ovat tuntumaltaan puisevat. Seuraavana kesänä laite saatiin ajoon ja nyt matkamittarissa on 116 tuhatta kilometriä. Moottori vaati uudet laakerit, mutta sitä ei tarvinnut vielä porata. Saman kesän aikana löytyi tilaisuus, jota ei voinut ohittaa, nimittäin nelitahtinen vuoden 1967 Saab, jolla oli ajettu vielä vähemmän. Vaihteen voi vaihtaa pienemmälle milloin teksti: Janne Halmkrona, kuvat: kirjoittaja ja Matti Ouvinen 47-53 Saab(KORJATTU).indd 48 12/7/11 11:16 AM. Vaihdetta vaihdettaessa jalan nosto kaasulta irrottaa vedon, jolloin vaihdevivun voi siirtää uuteen asentoon. Paljaita peltipintoja on tämän ikäisessä autossa vielä paljon. Autoista vanhempi oli tammisaarelaisen rakennusmestarin autona vuoteen 1997. Yleensä näin suuret, paljaat peltipinnat aiheuttavat autojen sisämeluun oman räminänsä. Kampiakselikin on yhä alkuperäinen. Moottorin ääntäkään ei vauhdissa kuule, ainoastaan auton takapäästä voi kuulla pakoäänen kuminan. Veto löytyy taas kun kaasua polkee. Ohjaus on tarkka, mutta ei palauta riittävästi, mikä on normaalia tuon aikakauden hammastanko-ohjaukselle. 48 . Nyt mittarissa on ainoastaan 82 tuhatta ja pinnassa yhä alkuperäinen maali. Lokasuojat oli vuosituhannen vaihteessa vaihdettu, joten auto purettiin ja maalattiin
49 vain ja isommallekin, kunhan moottorin kierrokset ovat laskeneet seuraavan vaihteen vaatimien kierrosten alle. Vain 80 tuhatta kilometriä ajettu auto on erittäin hyväkuntoinen, mutta siinä ei ole samaa vaikeasti määriteltävää uuden auton tuntua kuin kaksitahtisessa. Järjestely on näppärä myös kovaa ajettaessa, sillä silloin voi jarruttaa vasemmalla jalalla. Moottorin ääni on tuttua kiihkeätä Saabilla ajettiin alusta alkaen kilpaa, vaikka ainakaan Le Mansin vuoden 1959 lähdössä ne eivät vaikuta aivan kuuluvan joukkoon. Mobilisti 8/11 . 47-53 Saab(KORJATTU).indd 49 12/7/11 11:16 AM. Tätä autoa ei ole entisöity, vaan se on hyvänä säilynyt alkuperäinen. Suorituksella on arvonsa, vaikka Sture Nottorpin/Gunnar Bengtssonin Saab olikin viimeinen maaliin saakka hyväksytysti ajanut auto. Järjestelmä on luonteva ja pian tulee ajettua niin, että ainoastaan risteyksissä polkee kytkintä. Kisassa Saab numerolla 44 oli oman luokkansa toinen ja yleiskilpailun 12. Entäpä V-4
Taloudellisesti lentokoneiden tuotannon tukeminen autoilla ei lopulta ollut niitä pisimmälle kantavia periaatteita. Nelitahtisessa autossa on levyjarrut ja vyörenkaat, vanhemmassa taas rummut ja ristikudosrenkaat. Nyt niitä ei ollut tarjolla. Levyjarrut ovat huomattavasti edeltäjiään tehokkaammat. Kaasuun vastaavuus on rauhallinen. Tulevan laitteen tekniikkaan yrityksen suunnittelijat suhtautuivat käytännöllisesti. Kuva on todennäköisesti alkuvuodelta 1966, sillä seinällä on vuosiluku 1966, mutta V-4 -moottoria ei mainita missään. Viidakkorumpu muistuttaa kovin edeltäjäänsä ja sopii Saabin luonteeseen. 47-53 Saab(KORJATTU).indd 50 12/7/11 11:16 AM. Käytännön köröttelyssä voi yhtyä perinteisiin Saabisteihin; Kyllä se kaksitahti oli ihan hyvä. Pieni kaksitahtinen DKW oli ollut Ruotsissa suosittu auto ennen sotaa. Samaan aikaan tosin otettiin tuotantoon hävittäjäkone, jonka valmistuksessa aiottiin käyttää samaa, Amerikasta tilattua prässiä, jolla tehtiin Saabin suuri kattopeltikin. Vaihteensiirto on molemmissa autoissa sujuva ja tunnokas. 50 . Pikkuauton myynnistä saatava kate oli pieni ja isojen koriprässien valmistaminen kallista. Jarruttaessa autojen eron huomaa selkeimmin. Saab päätti aloittaa autojen valmistuksen. Ruotsalainen lentokoneosakeyhtiö Svenska Aeroplan Aktiebolag perustettiin vuonna 1937 suojaamaan valtiota, eli takaamaan ilmavoimien iskukyky. Korirakenne oli vuosikymmeniä edellä DKW:n ja lähes kaikkien muiden pikkuautojen 30-luvun tekniikkaa. Lentokonetehdas teki alusta alkaen itsekantavan, erittäin jäykän korin, vaikka se tiedettiin alusta alkaen kalliiksi rakenteeksi. Molemmat autot tuntuvat epätavallisen hiotuilta kokonaisuuksilta 60-lukuisiksi pikkuautoiksi. Auto oli sen suunnittelijoiden kokemattomuuteen nähden onnistunut kokonaisuus. Yritys tutki alaa, ja päätteli sodan jälkeisen maailman kaipaavan uutta pikkuautoa. Nelitahtinen vetää voimakkaammin ja sen taustaäänen taajuus on matalampi. Lentokoneteollisuutta oli tarkoitus jatkaa, mutta se tarvitsi rinnalleen muuta tuotantoa, jotta yritys olisi kannattava. Sen voimalinja ja mitat otettiin malliksi. Moottori kehitettiin DKW:n pohjalta, mutta vaihteisto piti suunnitella kokonaan itse, sillä DKW:n moottori oli pitkittäin ja Saabin aluksi poikittain. Lentokonetehtaan insinöörit joutuivat suunnittelemaan auton korin lisäksi sen tekniikan ilman juuri minkäänlaista aiempaa kokemusta autoista. Vielä 30-luvulla oli ollut yleistä, että autonvalmistajat ostivat moottorinsa alihankkijoilta. Mobilisti 8/11 rummutusta. Tehtaan tuotanto ja mallisto oli onnistunutta ja seuraavat vuodet kiireisiä, mutta vuonna 1944 Saabin johto ymmärsi, että sotakoneiden kysyntä ei jatkuisi yhtä vilkkaana kovinkaan pitkään. Lentokoneita kun ei koskaan rauhan aikana valmisteta kovinkaan suurissa sarjoissa. Molemmat autot kulkevat yhtä suoraan ja kulkevat töyssyjen yli hötkyilemättä. Autojen, varsinkin itsekantavilla koreilla varustettujen pikkuautojen, kannattava tuotanto taas vaatii aina suurempaa tuotantoa. Renkaiden ero ei juuri vaikuta normaaliin ajoon. Kahdesta kolmeen Autotuotannon käynnistäminen tyhjästä oli suuri investointi ja autot myivät ainakin kotiEsittelytilaisuus Scan-auton tiloissa
Parhaiten kilpailun vaikutus näkyi tehtaan aloittaessa viimein viennin Yhdysvaltoihin. Vaikuttavin kokeilu oli saksalaisen suunnittelijan kanssa yhteistyössä tehty kaksitahtinen V-6 -moottori jota aiottiin myös venekäyttöön. Suuri amerikkalainen vuoristoralli Auto, jota suunniteltaessa ei oltu varsinaisesti ajateltu kilvanajoa, pärjäsi siinä alusta alkaen hyvin. Luokassaan autot olivat kolme parasta. Mutta jos halusimme kehittyä oikeaksi autotehtaaksi, meidän oli siirryttävä nelitahtimoottoriin. Testimoottori osoittautui liian korkeaksi ja kömpelöksi. Asiaa kuitenkin tutkittiin. Mekaanisesti yksinkertainen, mutta käytössä nelitahtista vaativampi moottori jakoi autoilijat kahteen leiriin. Sillä oli omat hyvät puolensa, joten asiaa pystyttiin perustelemaan pitkään. Amerikkaan myydyt Saabit olivatkin erikoisuuksia, joita ostavilla ihmisillä oli yleensä jo toinen, kotimainen käyttöauto ennestään. Tehtaan johdon ei omasta mielestään tarvinnut hötkyillä tekniikan vanhenemisesta, vaikka insinöörit Mellde ja Ljungström vakuuttelivat säännöllisesti kaksitahtisen jäävän pian jälkeen ajastaan. Paikalliseen pitkän matkan ralliin nimeltään Great American Mountain Rallye päätettiin osallistua, vaikka maahan oli tuotu vasta muutama auto näytteeksi. Asiantuntijat pitivät kaksitahtisen auton myymistä jenkkikuluttajalle epätoivoisena projektina. Vienti aloitettiin silti 1957. Mobilisti 8/11 . Tämä siksi, että nyt autolla saatiin osallistua kilpailuissa alle 750-kuutioisten luokkaan. Varsinkin farmarimallisen 95:n tultua markkinoille, ei tuotannon suurikaan kasvattaminen riittänyt kattamaan jatkuvasti kasvavaa kysyntää, joten kaksitahtinen tuntui kelpaavan varoitteluista huolimatta. Kaksi eri prototyyppiä rakennettiin, toisessa pakoputket veen keskellä, toisessa ulkopuolella. Sen sijaan kaksitahtinen kaksisylinterinen korvattiin kolmisylinterisellä, joka tosin aluksi oli edeltäjäänsä tilavuudeltaan hiukan pienempi. sijalle. Kaksi riittää Kaksitahtinen moottori leimautui jo 50-luvulla halpojen ja pienten ajoneuvojen voimanlähteeksi, vaikka niitä käyttävistä valmistajista ainakaan Auto Union ja Saab eivät sellaisia olleet. Heitä vastusti tehtaan sisällä insinööri Tryggve Holm, jonka mielestä kaksitahtimoottorilla oli tulevaisuutta. Saab kehitti kaksitahtimoottorinsa hienostuneemmaksi. Vuonna 1962 päätettiin kolmesta eri suunnasta: Olemassa olevan kaksitahtisen kolmisylinterisen kehittäminen, muut kaksitahtivaihtoehdot ja viimein vertailu kaksija nelitahtisen välillä. Saabilla ajettiin kokonaiskilpailussa ensimmäiselle, kuudennelle ja 17. Vuonna 1960 sedanin mallinimi vaihtui lukemaan 96, vaikka taaskaan ei ollut kyse täysin uudesta mallista, vaan entisen päivityksestä. Saabin koko vuosituotanto ylitti vuosikymmenen lopulla 10 000 autoa, kun paikallisen perusauton, esimerkiksi Chevroletin, yksittäistä mallia saatettiin valmistaa satoja tuhansia kappaleita vuodessa. Autoa myytiin Yhdysvalloissa hyvin, mutta totuuden nimissä on sanottava että vain Saabin mittapuilla. Hän jopa mainitsi tvhaastattelussa tehtaan investointikustannusten kuolettamisen vaativan kaksitahtimoottorin käyttöä vuoteen 1970 saakka. 47-53 Saab(KORJATTU).indd 51 12/7/11 11:16 AM. Monte-Carlossa varhaisella Saabilla oli ajettu kohtuullisesti menestyen jo 1950, ja kilpailumenestyksen vaikutus myyntiin oli huomattu moneen otteeseen. Vuonna 1962 Saabeja valmistettiin kaikkiaan 35 890, joista kolmannes meni vientiin. Se oli yllättävän kevyt ja tehokas. Kolmeen esittelyautoon asennettiin kiireellä Haldan tasanopeusmittarit ja muuta tarvittavaa, mutta tekniikalle ei ehditty tehdä mitään ennen rallin alkua. Juuri tuohon aikaan suurta huutoa ollutta kiertomäntämoottoriakin tutkittiin. Kilpailu ajettiin marraskuussa Yhdysvaltojen koillisten osan jäisillä, lumisilla ja kurjilla teillä. Saabin moottoriosaston johtaja Rolf Mellde sanoi kuitenkin myöhemmin: ”Niin kauan kuin vuosituotantomme pysytteli muutamassa tuhannessa autossa, saatoimme olla varmoja, että maailmassa oli kylliksi hassuja ihmisiä ostamaan kaksitahtiautojamme. Ruotsin markkinoilla Saab oli kotimainen perheauto, mutta jenkkilaivojen maailmassa se olikin persoonallinen, jopa urheilullinen harrasteväline. Gunnar Ljungström suunnitteli moottorin, jossa männässä oli pohja, jonka alla kiertokangen nivel. Rakenteen avulla kampiakselin voitelu pystyttiin hoitamaan täysin tavanomaisella tavalla, eli edullisin liukulaakerein kiertovoiteluna. 51 maassaan hyvin, joten yrityksen johto ei pitänyt tarpeellisena kehittää Saabia mitenkään nopeasti. Toisena ratkaisuna kokeiltiin V-4 -muotoista kaksitahtimoottoria. Parempaa mainoskampanjaa juuri maahantuonnin aloittaneelle merkille ei olisi voinut kuvitella. Samalla mallimerkintä vaihtui numerosta 92 numeroon 93. ” Mellde puhuikin nelitahtimoottorin puolesta jo 50-luvulla. Korirakenne ja alusta olivat onnistuneet kerralla eikä lastentauteja ollut paljon, mutta kaksitahtimoottoria alettiin jossain vaiheessa pitää vääränä valintana autoon, joka ei kilpaillut hinnalla luokkansa halvimpien kanssa. Siitä Saabin insinöörit totesivat, että periaatteessa kyse oli vain monimutkaisesta kaksitahtimoottorista monine ratkaisemattomine ongelmineen. 2 400 kilometrin mittaisen kilpailun osallistujalistalta löytyi amerikkalaismerkkien lisäksi muitakin vakavasti otettavia nimiä: Jaguar, Mercedes 300SL, Porsche, Austin-Healey... Kumpikaan ei toiminut odotetusti, sillä kaksitahtinen moottori on herkkä pakoputkensa muodolle, ja V-4 -moottori rajoitti putken muotoilua
Maahantuontia rajoitti pitkään maahantuontilisenssien myöntäminen ennen sotaa maahantuotujen määrien mukaan. Lancia taas ei vastannut insinöörin epäviralliseen tiedusteluun. Heille kerrottiin, että levyjarrujen asentamisessa oltiin pahasti myöhässä. Mobilisti 8/11 Ford Cardinal Syksyllä 1964 Volkswagen osti Auto Union AG:n Mercedes Benziltä. Gunnar Ljungströmin tiedetään jo varhaisessa vaiheessa ottaneen yhteyttä Lanciaan tiedustellakseen mahdollisuutta ostaa moottoreita, mutta siinä vaiheessa Saabin johto ei vielä halunnut puhua asiasta. Hänen laboratoriossaan rääkättiin hengiltä Lancian, Triumphin, Renaultin, Volvon, Hillmanin, Fordin ja monen muun merkin voimanlähteitä. Esimiehelle ei voitu kertoa, että todellisuudessa Granlund matkusti Kölniin noutamaan lisää testimoottoreita. Saab V4 todennäköisesti pelasti tehtaan, sillä länsimaissa ei enää kukaan muu valmistanut oikean kokoista autoa kaksitahtimoottorilla. Vuosikymmenen lopulla perustettiin Saab-Valmet, ja 96:n tuotanto Suomessa alkoi, mutta se on toinen tarina. Yrityksen viimeiseksi jäänyt kaksitahtimalli, DKW F102, myi viimeisinä vuosinaan huonosti. Kaksitahtisten autojen tuotantoa hidastettiin tietoisesti, että varastot olisivat pienet uuden mallin esittelyn aikaan. Sen jälkeen myynti oli laskenut kiihtyvällä nopeudella. Tehtaan pihalla seisoi suuri määrä lähes valmiita autoja, joista puuttuivat vain jarrut ja moottoripaketti. Moottorin sopivuutta auton ajo-ominaisuuksiin pidettiin erinomaisena ja sen entistä yli puolta suurempi teho teki Saabista viimein oikeasti urheilullisen ja yhden nopeimmista autoista luokassaan. Pohjimmiltaan 40-luvulla suunnitellun auton myynti alkoi vaikeutua vasta 70-luvun puolella. Nyt kun asiakkailla viimein oli varaa valita, ei juuri kukaan enää halunnut sellaista. Maahantuonnin vapauduttua maahantuonti nousi vuoden 1960 189 kappaleesta 645 autoon seuraavana vuonna. Kun miehet ilmoittautuivat töihin 4. Vasta keväällä 1966 Olle Granlundille kerrottiin yhtenä vain muutamasta henkilöstä, että nelitahtimoottori tulisi Saabille jo saman kesän aikana. Kaikki oli teknisesti selvää, mutta moottorin hankkimiseen Saabin käyttöön ei silti saatu lupaa. päivä tapahtuvaa esittelyä varten. . Gillbrand ilmoitti pian muuttavansa lapsuudenkaupunkiinsa Tidaholmiin hoitamaan perheen maalikauppaa. Tehtaassakaan ei siis tarvinnut tehdä suuria muutoksia. Saabeja tuli kuitenkin maahan tipoittain jo 1950-luvun alkaen. Moottorinvaihdosta oli puhuttu jo vuosikaudet, mutta voimanlähteen alkuperäksi ei odotettu Fordia, vaan yleensä huhut koskivat Saabin ja Triumphin tai Lancian kanssa tehtävää yhteistyötä. Vaikka tehdas olikin aina valmistanut persoonallisia autoja, ei se halunnut leimautua ihan niin ainutlaatuiseksi. Granlundinkin ensimmäinen tehtävä oli pyytää esimieheltään virkavapaata. Volkkarilla ei ollut kiinnostusta kaksitahtimoottoreiden kehittämiseen. Uusi moottori painoi jonkin verran entistä enemmän, joten auton ajo-ominaisuuksien olisi odottanut muuttuneen. Uusi Saab oli käytännön syistä lähes täysin sama kuin sen rinnalla valmistettu kaksitahtinen, ainoastaan pienet V4 -merkit paljastivat uuden tekniikan. Tehtaan osto-osastollekaan ei kerrottu asiasta mitään, joten komponettien hankkimiseksi perustettiin erillinen yhtiö. Cardinalia ei otettu tuotantoon Yhdysvalloissa, mutta Euroopan tytäryhtiöt kehittivät sitä edelleen. Nelitahtinen Saab otettiin vastaan yllättyneenä. Saab myi hiukan enemmän kuin kumpikaan vertailukohteista huippuvuonnaan 1964. Näytti pahasti siltä, että Saab olisi pian viimeinen länsimainen kaksitahtitekniikkaa käyttävä autonvalmistaja. Onko jo kiire. Vasta vuonna 1964 kaikki tehtaan johdossa päätyivät nelitahtimoottorin välttämättömyyteen. Vuoden 1966 lomakauden alkaessa valittiin 40 luotettavaa työntekijää, joita pyydettiin jäämään töihin kesäksi. Bremer Alusta alkaen Saabia toi Suomeen Importer Oy, jonka perustajista toinen, Väinö Bremer, oli lentäjänä tuttu mies Saabin tehtailla. Mellde piti samaa moottoria parhaana testaamistaan ja mikä parasta, se sopi Saabin moottoritilaan ja vaihteistoon ilman suuria muutoksia. Varmuuden vuoksi vuoden 1967 esitteistä jätettiin nelitahtimalli kokonaan pois. Tekniikan Maailmankin toimittaja ihmetteli, kuinka pääasiassa eturenkaiden päälle tullut lisäpaino ei vaikuttanut merkittävästi edes Saabin kaarreominaisuuksiin. Kyseinen auto oli etuvetoinen ja suunnattu juuri silloin Yhdysvalloissa suosittujen eurooppalaisten pikkuautojen kilpailijaksi. Ford oli joitain vuosia aiemmin suunnitellut amerikkalaisittain pienen auton. Salailu onnistui, vaikka uuden mallin varaosaluetteloita ja mainosmateriaalia painettiin jo täyttä vauhtia. 52 . Saabin edustus siirtyi Scan-Autolle 1963. heinäkuuta, saivat he kuulla asentavansa autoihin jarrujen lisäksi uudet moottorit. Rolf Mellde taas oli enemmän tai vähemmän omin luvin testannut jo jonkin aikaa eräitä ajateltavissa olevia moottoreita. Myyntilukemat pysyivät entisellään ja yllättäen jopa hiukan notkahtivat vuonna 1967, jolloin myytiin ainoastaan pitkään odotettua nelitahtista Saabia. Loman aikana tehtiin valmiiksi 600 autoa elokuun 2. Viimeiset myytiin seuraavana vuonna, vaikka tarkoitus oli ollut jatkaa vuosikymmenen taitteeseen. Saab V4:n moottori oli sama, jota käytettiin myös Transit-pakettiautossa ja Ford Taunus 12M-henkilöautossa. Saabin myynnin huippuvuosi oli ollut 1964. Kaikki Saabit olivat saamassa syksyksi levyjarrut, joiden toimitukset olivat oikeastikin myöhässä. Heille oli nimittäin tullut 20 Saabin tilaus toimitettaviksi suoraan Fordin tehtaille. DKW oli saanut nelitahtimoottorin 1966 ja vaihtanut nimensä Audiksi. Vanhalla kajakilla oli uskollisia seuraajia, joten viimeiset 96:t valmistettiin vasta vuodenvaihteessa 1980, jolloin sen rinnalle oli tullut jo aikaa sitten Saab 99 ja 900-malliakin oli valmistettu jo kahden vuoden ajan. Kesään mennessä selvisi, että kaksitahtimoottorista irtautuminen oli jätetty viimeiseen hetkeen. V4 Fordin moottori sopi tilaansa helposti, eikä sen sovittamisessa voimansiirtoon ollut suuria ongelmia. Fordin kanssa tehty sopimus esti tosin Saabia antamasta uudelle mallilleen kahden vuoden takuuta kuten aiemmin, sillä takuu ei saanut olla parempi kuin Fordissa, jossa olisi sama moottori. Tuotantomäärissä DKW F102, Wartburg ja Saab olivat yllättävän lähellä toisiaan 1960-luvun alkuvuosina. Saabin versio oli läheisempää sukua Taunuksen moottorille, paitsi että kaasutin, öljypohja ja voimansiirtokotelo olivat erilaisia. Projektin nimi oli Cardinal ja Saabin Yhdysvaltojen maahantuoja sai siitä vihiä hyvissä ajoin. Olisiko kaksitahtisella ollut enemmän kannatusta kuin mitä virallinen tehtaan historiankirjoitus tunnustaa. Viimeiset ajat Saab 96:a valmistettiin ainoastaan Suomessa. Ja sitten olikin jo kiire. Vasta aivan viime hetkellä siitä tehtiin lisäesite. 47-53 Saab(KORJATTU).indd 52 12/7/11 11:16 AM. 1969 Saabeja tuotiin Suomeen jo 1 654 autoa, ja 1970-luvun alkuvuosina nyt kotimaisen 96:n myynti maassamme nousi nopeasti yli kolmen tuhannen auton vuositahtiin. Samalla hän sai kuulla Gillbrandin asuneen viimeisen puoli vuotta, ei Tidaholmissa, vaan Italiassa testaamassa Fordin moottoria. Ford itse oli siis jo testannut etuvetoisen Taunuksensa moottoria Saabin korissa. Saksan Ford teki sen pohjalta etuvetoisen Taunus 12M:n ja Englannin Ford käytti moottoria takavetoisissaan. Moottori oli alun perin suunniteltu Fordin päätoiminta-alueen eli Yhdysvaltojen markkinoille. Virallinen maahantuonti nousi yli sadan kappaleen vasta vuosikymmenen vaihteessa. Tehtaalla ei ollut edes töissä yhtään nelitahtisen moottorin asiantuntijaa. Testeissä auton pysyminen lähes ennallaan korostui. Volvolta palkattiin kaksi lahjakasta moottorimiestä, Per Gillbrand ja Olle Granlund. Itäblokin alueella tehtiin näiden lisäksi ainakin kahta kaksitahtiautoa; pientä Trabantia ja Wartburgia, joita tuotiin meille länteenkin. Nelitahtisena 96:n myynti nousi uusiin ennätyksiin. Polttonesteenkulutus pysyi suunnilleen entisellään, kovaa ajettaessa kaksitahtisen kulutus oli selvästi uutta mallia korkeampi. Vuonna 1967 Ruotsissa rekisteröitiin 24 266 Saabia, joista vain noin 500 oli kaksitahtisia. Uuden maahantuojan resurssit olivat aiempaa suuremmat, mutta verkoston perustaminen vei aikansa. Suomenkin Tekniikan Maailma ehti testata nelitahti-Saabin jo vuoden 1966 puolella. Saab piti kaksitahtisen tuotannossa uuden mallinsa rinnalla. Koska Saab-autoja ei oltu edes valmistettu ennen sotaa, ei sille saatu lisenssejäkään. Lopulta Melldenin testeihin päätyi Saksan Fordin uusi V-4 -moottori. Muutos haluttiin pitää salassa loppuun saakka, sillä pelkkä huhu moottorityypin tulevasta vaihdosta olisi todennäköisesti hyydyttänyt kaksitahtisen myynnin
Mobilisti 8/11 . Iskutilavuus: 841 cm 3 , sylinterimitat 70 x 73 mm, puristussuhde 8,5 Teho: 42 hv (DIN) / 4 250 r/min Vääntömomentti: 82 Nm (DIN)/2 800 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen synkronoitu vaihteisto ohjauspylvääseen sijoitetulla valitsin, etuveto, kuiva yksilevykytkin JARRUT Kaksipiiriset, nestetoimiset Lockheed-rumpujarrut OHJAUS Hammastanko, välityssuhde: 14,0 JOUSITUS Edessä: poikittaiset, kolmion muotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: U-kirjaimen muotoinen, keskeltä koriin nivelöity jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12V, tasavirtalaturi MITAT Pituus: 4,17 m Leveys: 1,57 m Korkeus: 1,47 m Maavara: 0,19 m Omamassa ajokunnossa (TM 5/1963): 805 kg Saabin tekemät kaksitahtiset V-4 -prototyypit. 53 SAAB 96 1966 MOOTTORI Tyyppi: kolmisylinterinen kaksitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin, kolme erillistä Solex 34W -alaimukaasutinta. SAAB 96 V-4 1967* MOOTTORI Tyyppi: nelitahtinen V-4 -moottori edessä pitkittäin, kansiventtiilit, Solex 32 PDSIT -alaimukaasutin Iskutilavuus: 1 498 cm 3 , sylinterimitat 90 x 59 mm, puristussuhde: 9,0 Teho: 65 hv (DIN) / 4 700 r/min Vääntömomentti: 167 Nm (DIN)/2 500 r/min JARRUT Kaksipiiriset, nestetoimiset jarrut, edessä levyt, takana rummut SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12V, vaihtovirtalaturi MITAT Omamassa ajokunnossa (TM 20/1966): 880 kg *niiltä osin kuin poikkeavat edeltäjämallista 47-53 Saab(KORJATTU).indd 53 12/7/11 11:16 AM
teksti: Leigh Greenman, käännös Matti Ouvinen kuvat: Mikael Zelikman Chapmanin oma Lotus Elite S2.2 54-57 Elite(KORJATTU).indd 54 12/7/11 11:18 AM. Olin nuori insinööri ja ajoin ruosteisella Lancia Beta HPE:lläni kohti High Wycombea, kun rinnalleni ajoi ihkauusi tummansininen Lotus Elite, kyydissään neljä täysikasvuista ihmistä. Elettiin 80-lukua. 54 . Mobilisti 8/11 Muistan kuin muistankin sen. Jäin miettimään, olisiko minulla ikipäivänä mahdollisuutta Eliten omistamiseen, olihan auton listahinta tuohon aikaan yli 20 000 puntaa. Se teki minuun suuren vaikutuksen; kuinka tuollaiseen huimaan, ja vieläpä brittiläiseen, autoon oli onnistuttu saamaan neljän hengen tilat
Eugene lupasi korjata sytytysvian, ja tinki hinnan viiden tuhannen punnan pyynnistä 4 250 puntaan. Tällä järjestelyllä lupasin hakea auton ajamalla Englantiin. Eugene oli omistanut auton noin kymmenen vuotta, ja sen piti oleman keskinkertaisessa kunnossa. Mobilisti 8/11 . Auto oli säilössä kaukana Koillis-Hollannissa, eikä sillä ollut ajettu pariin vuoteen. Tuohon aikaan Lotuksen F1-tiimin pääsponsorin väreihin teipattuja Essex Petroleum -Espritejä oli kuulemma aina tallin käytössä, mutta Chapman ajoi mieluummin nelipaikkaisella Elitellään. Club Lotus Festivalilla Doningtonissa 1997 näimme ilmoituksen kahdentoista Lotuksen kokoelmasta Hollannissa. Kojelaudassa oli joskus ollut matkapuhelin, nyt siinä oli reikiä. Type 83:na tunnetuista, vuosina 1980-82 valmistetuista toisen lähdön Eliteistä ongelmat oli pääosin korjattu. 55 J oskus 90-luvun puolivälin tietämillä pähkäilimme vaimoni Kazin kanssa moottoripyörän tai harrasteauton hankkimista viikonloppujen iloksi. Niissä oli uusi 912-moottori, enemmän vääntöä alakierroksilla ja elektroninen sytytys. Nahkaverhoilu oli ehjä, mutta halkeillut. Se oli oikean värinen, siinä oli nahkaverhoilu, ilmastointi ja ohjaustehostin. Vanha Austin Maxin vaihteisto oli korvattu varta vasten Lotusta varten välitetyllä Getragin laatikolla, sähköt ja katkaisijat olivat parempia, luukkulamput moottorieikä alipainekäyttöiset ja korin parannukset lukemattomia; runkokin galvanoitu. Aloin yhteisesti sovitun tavoitteen varjolla tietysti selvitellä Lotus Elitejen saatavuutta. Päätimme etsiä rakkaudella pidettyä Elite S2.2:sta, jolle yrittäisimme antaa hyvän kodin. Eliteä markkinoitiin aikoinaan bisnesmieChapmanin entinen Elite ja Team Essex Lotus 1981 54-57 Elite(KORJATTU).indd 55 12/7/11 11:18 AM. Se oli kuskattu kaikkiin kisoihin, ja ollut Colin Chapmanin henkilökohtaisena kulkuneuvona kisapaikkakunnilla. Omistajan käsikirjan ensimmäisellä sivulla oli nimittäin Colin Chapmanin nimi. Pressu ei ollut täyttänyt tehtäväänsä, ja auto oli pölyn peitossa. Eugene oli myös saanut vuonna -87 varmistuksen Team Lotuksen Andrew Fergusonilta, että auto oli ollut F1-tiimin käytössä vuosina 1980-81. Öljyjen tarkistamisen ja käsin pyörittämisen jälkeen yritimme käynnistää moottorin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Yllätyksekseni autojen alhainen hintataso ja vähäinen haluttavuus suorastaan löivät silmille. Joka ikinen, jolle Elitestä puhuin, piti sellaisen kanssa elämistä taisteluna tuulivoimaloita vastaan. Summa oli aavistuksen yli markkinahintojen, mutta tässä autossa oli kaikki, mitä olin etsinyt. Hollannin Lotus-kerhon entinen nokkamies Eugene van Herpen oli saanut huolestuttavan sydändiagnoosin ja oli luopumassa autokokoelmastaan. Liityin kuitenkin vastoin neuvoja Lotus Drivers Clubiin ja Club Lotukseen, luin lisää lehtijuttuja, puhuin ihmisille ja opin, että leijonanosa mallin huonosta maineesta oli lähtöisin ensimmäisen mallisarjan (Type 75) autoista. Sovimme, että tulen katsomaan autoa toukokuussa. Lisäksi sillä piti oleman mielenkiintoinen historia. Soitimme apuun autoliiton tiepalvelun, jonka mekaanikot puljasivat kunnioitettavan ajan konehuoneen puolella, vain huomatakseen että Lumenitionin valmistama kärjetön sytytysjärjestelmä oli kaputt. Tämä varhainen Type 83 -Elite oli siten maalattu Essexin siniseksi ja varusteltu punaisella Connolly-nahalla kuten Essex-Esprititkin. Lasikuitukorin gelcoatissa oli ikäviä säteittäismurtumia ja tuulilasikin oli halki. Etsintään kului arvattua kauemmin; kahdeksantoista kuukauden mittaan kävimme katsomassa noin tusinaa autoa, joista vain kaksi oli toivomassamme kunnossa, mutta valitettavasti ne olivat automaattivaihteistolla varustettuja. Listalla oli tummansininen Elite S2.2, jolla piti oleman erityinen taustatarina liittyen Colin Chapmaniin. Saavuimme Eugenen Elanilla säilytyspaikalle, missä pressun peittämä Elite kökötti moottorittoman Sunbeam Lotuksen vieressä valtavassa ladossa, joka kuului Eugenen oopperalaulajaystävälle
54-57 Elite(KORJATTU).indd 56 12/7/11 11:18 AM. Vuonna 2006 osallistuimme Man-saarella harrasteautoajoon, jonka yhteydessä saimme tormuuttaa useamman kierroksen legendaarista TT-rataa. Heinäkuun 12. Suttonilta löytyi mm. Lotuksen käsin kirjoitettu rekisteröintihakemus sekä kaikki omistajanvaihdoksiin liittyvät dokumentit. Käytin silti Eliten ammattiauttajalla ennen käyttöönottoa. Siinä oli jopa radiokasettisoitin, jonka vakiovarusteiseen mikrofoniin liikemies saattoi sanella kirjeitä tai muistioita työmatkalla. Värimallin kanssa vertailemalla sävy voitiin todeta juuri oikeaksi. Ajoimme hänen kotitalolleen, joka tunnetaan nimellä ”Colinin kukkula”, tekemään papereita. Kun auto nyt oli uutta vastaava ulkopuolelta, halkeilleet ja haalistuneet nahkapenkit alkoivat häiritä silmää. Olen kovin mielissäni auton yleisilmeestä, kuten ovat olleet monet asiantuntijatkin. Selvisin kotiin ilman ongelmia, ja auton verenpaine ja pulssi vaikuttivat terveiltä. Sutton Images -kuvatoimiston arkistoista löytyi vielä lisää aarteita, sillä he olivat ostaneet Lotuksen F1-tallin valokuvaajan arkistot. 56 . DVLC, paikallinen rekisteriviranomainen, tarjoaa pientä maksua vastaan auton arkistohistoriasta kopiot. Team Lotus myi Eliteni syksyllä -81 Lontooseen, jossa se oli brittiomistajalla kuusi vuotta ennen päätymistään Hollantiin Eugene van Herpenin kokoelmiin. Remontin jälkeen auto tuntui ajossa kuin uudelta. Connolly ei itse enää huoltoja suorita; he ohjasivat minut valtuutetun alihankkijansa hoiviin, joka teki verhoilulle ihmeitä vain parissa päivässä. Halusin kuitenkin juuri sen alkuperäisen. Autoni esiintyy myös monissa aikakauden kuvissa. Virne naamallani ajoin Hoek van Hollandista Harwichiin menevälle autolautalle. Ensi vuonna olemme suunnitelleet matkaa Monacon Historic GP:hen, ehkä saisimme jopa tilaisuuden lavastaa uudelleen sen vanhan kuvan, jossa auto seisoo Monacon rannassa Lotuksen rekkojen vierellä 32 vuotta sitten. Alkuperäiset verhoilumateriaalit toimittaneelta Connollyltä sain heti tiedot alkuperäisestä värisävystä, ja Tim Connolly jopa muisti autoyksilön hyvin; se oli aikoinaan tehty kiireellisenä työnä Colin Chapmanin nimenomaisesta toiveesta. Onneksi yksi Robinin maalitoimittajista löysi listan, jonka kautta värisävy voitiin jäljittää samaksi kuin Mercedesin vanha ”Magnetblau”. Lotuksen omalle kirjepaperille raapustetussa huoltolähetteessä pyydetään olemaan erityisen huolellinen, sillä auto on Colin Chapmanin henkilökohtainen kulkuneuvo. Essex Petroleum -sponsoridiili meni mönkään puolessavälissä kautta 1981, kun monacolainen öljy-yhtiö teki konkurssin. Muistoja Neljäntoista Elite-vuoden aikana olen saanut tongittua paljon tietoa autoni historiasta. Katsastuksen jälkeen sain autolle vielä sen alkuperäiset LCL 852V -rekisteritunnukset. Sain Lotukselta tiedon alkuperäisten tarrasarjojen tekijästä; Norfolkissa toimiva firma oli yhä pystyssä, ja pystyi toimittamaan alkuperäistä vastaavat tarrat helposti. Lotuksen arkistoista sain myös auton syntymätodistuksen, jonka perusteella pystyin toteamaan auton alkuperäisen varustelun. Harrastusta Autot tykkäävät kun niillä ajetaan, ja sitä varten tämäkin Lotus ostettiin. Lasikuituerikoismies Robin Alabaster on maineikas spesialisti englantilaisissa Lotus-piireissä. Elite on vienyt meidät joka vuosi paitsi brittiläisiin Lotus-kokoontumisiin, myös Ranskaan, Belgiaan, Irlantiin ja Hollantiin. Moottori sai uudet pakoventtiilit, tuulilasi ja mätänevä kattoverhoilu vaihdettiin ja jarrut käytiin läpi. Kun auto oli purettuna osiin, oli hyvä hetki myös korjata vuotava hammastanko ja entisöidä alkuperäiset Speedline-aluvanteet. Paperinivaskan mukana tuli mm. Muutamia kuukausia myöhemmin hän kuitenkin palasi asiaan, löydettyään autoon liittyviä papereita siivouksen yhteydessä. kuvasarja Hockenheimin varikolta, sekä varsin poseeratun näköinen otos Mario Andrettista, Elio de Angeliksesta ja Colin Chapmanistä auton ympärillä. Oikean värisävyn etsiminen vaati hieman aivotyötä, sillä Essex Blue -sävylle on vuosien varrella ollut muutamia eri värikoodeja. Classic Team Lotuksen Clive Chapman epäili, ettei löytäisi mitään tietoa autosta. . päivänä -97 hän poimi minut Elitellään Schipholin lentokentältä. Ajelin autolla vuoden, kunnes tuntui siltä, että korin oli aika saada osakseen hieman lämpöä ja hellyyttä. Elite on mainio ajettava, vaikkakin 120 000 mailia ajettuna moottori alkaa jo olla perso öljylle. Robin otti Eliten työn alle syksyllä 1998, niin että se olisi valmis seuraavaan kevääseen mennessä. Sen pääomistaja istui jopa pätkän vankilatuomiotakin petoksista. Käytin auton Connollyn pajalla Wimbledonissa, jossa todettiin että kuljettajan istuimen paneeleista pari pitäisi vaihtaa, mutta muuten selvittäisiin hoitoja elvytystoimilla. Mobilisti 8/11 hen autona. Robin Alabaster hioi korista kaikki maalit pois ja peitti jälkiasenteisen kännykkäantennin läpiviennin. Vuonna 1999 löysin Donington Festivalin rompetorilta vuoden -81 Team Essex Lotus -esitteen, jonka yhdessä kuvassa Eliteni pönöttää Monacon satamassa Lotuksen tiimibussien edessä. Elvytystä Muutamassa viikossa Eugene van Herpen ystävineen oli onnistunut järjestämään uuden sytytysyksikön ja pistämään auton ajokuntoon. Lotus-spesialisti Peter Day suoritti kattavan perushuollon, jonka yhteydessä kaikki kumipuslat, tiivisteet ja kiinnityskumit vaihdettiin. Olemme osallistuneet klassikkoralleihin ja kokoontumisajoihin, ja olenpa päässyt ajamaan Lotuksella niin Silverstonen kuin Zandvoortinkin GP-radoilla. LAT-kuvatoimistolta ostettu kuva sai minut penkomaan toimiston arkistoa, josta löytyi vielä pari muutakin kuvaa. Syksyllä, kun olimme saaneet vaimon kanssa muutettua uuteen kotiin, saatoin tuoda Lotuksen talliin ja suorittaa loppukokoonpanon. Auto oli valmiiksi maalattu jo kesällä
Mobilisti 8/11 . nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinterilohko ja neliventtiilikansi kevytmetallia, kaksi hammashihnakäyttöistä kannen yläpuolista nokka-akselia, viisi runkolaakeria, kaksi kaksikurkkuista Dell’Orto DHLA 45 -sivuimukaasutinta Iskutilavuus: 2 172 cm 3 , sylinterimitat 95,25 x 76,2 mm, puristussuhde 9,4 Teho: 162 hv (DIN)/6 500 r/min Vääntömomentti: 217 Nm (DIN)/5 000 r/min VOIMANSIIRTO 5-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto, takaveto, perävälitys 4,10 tai 3,73 JARRUT Edessä levyt, takana rummut tasauspyörästön yhteydessä, alipainetehostin OHJAUS Hammastanko-ohjaus, lisävarusteena tehostin JOUSITUS Edessä: Erillinen, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: Erillinen, poikittaiset tukivarret, kierrejouset KORIRAKENNE Keskusputkirunko, lujitemuovikori MITAT Pituus: 4,45 m Leveys: 1,82 m Korkeus: 1,21 m Raideleveys (e/t): 1.49/1,50 m Akseliväli: 2,48 m Omamassa: 1120 kg 54-57 Elite(KORJATTU).indd 57 12/7/11 11:18 AM. 57 1981 Lotus Elite S2.2 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl
58 . Mobilisti 8/11 Viiva virratkoon Hans Ledwinka Ledwinka 58-59.indd 58 12/7/11 11:19 AM
Pian myös T87:n tuotanto jatkui, sillä se oli saksalaisten upseerien – erityisesti lentäjien – suosikki, jopa Hermann Göringin kerrotaan omistaneen sellaisen. T97-mallia valmistettiin vain 508 kappaletta, ennen kuin saksalaiset lopettivat tehtaan autotuotannon kokonaan ja takavarikoivat sen patentit ja suunnitelmat Hermann Göring AG:n haltuun. Pettynyt Ledwinka lähti kilpailijan, Steyrin, palvelukseen vuosiksi 191721; siellä hän kohtasi myös F. Jopa Hitlerin kerrotaan hihkuneen sen nähdessään: ”Das ist der Wagen für meine Straßen!” Seuraavaksi vuorossa olivat keskikokoinen T97, Tatraplanin edeltäjä, ja Ledwinkan lempiauto, T87. Hassen siivellä Hans Ledwinka kiteyttää 30-luvun virtaviivan ja itävaltalaisen insinöörimuotoilun paremmin kuin kenties kukaan. Ledwinka, joka tosin pitäytyi saksan kielessä, ei katsonut itseään tsekiksi eikä saksalaiseksi, vaan itävaltalaiseksi. Reichsleiter) lupasi kuitenkin hoitaa asian; ja kun sudeettialueet pakkoliitettiin Saksaan, muokattiin rajalinjoja juuri KopTatran sukkuloiden suunnittelijana ja Volkswagenin oikeana isänä tunnettu Hans Ledwinka oli ehkä merkittävin eurooppalaisen virtaviivamuotoilun pioneeri. Takamoottori takasi myös täysin tasaisen kardaanitunnelittoman lattian. Vuonna 1933 Tatra osti lisenssin tiettyihin Jarayn patentoimiin ratkaisuihin. Erillisjousitetut pyörät joka nurkassa lupailivat erinomaista jousitusmukavuutta. Porschen. Onnettomuuksiakin sattui, jopa niin paljon, että auton vitsailtiin olevan tsekkien salainen ase saksalaisia vastaan. Ledwinka piti huolen, että aikatauluissa pysytään, vaikka se sitten teettäisikin ylitöitä. Vuonna 1933 Hans Ledwinka, poikansa Erich ja Tatran pääinsinööri Erich Übelacker vaikuttuivat Jarayn luonnostelemasta erikoiskorista Tatra T57:n rungolle. Virtaviivainen Jaray-Ledwinka-Übelacker -torpedo saavutti 160 km/h huippunopeuden, mikä asetti sen eurooppalaisten autobahn-aseiden raskaimpaan sarjaan. Tultuaan työmatkoilta hän kävi aina tehtaalla tarkastamassa tilanteen, oli sitten päivä tai keskiyö. Pienemmät Tatrat painuivat poliittisista syistä pian unohduksen virtaan. Tatra nousi maan johtavaksi autotehtaaksi Ledwinkan johdolla suunnitelluilla teknisesti edistyksellisillä autoillaan. jarrujen ja vaihteensiirron linjat. 59 rivnicen kohdalta sen verran, että Tatran tehtaat saatiin Saksan puolelle. Jarayn ja muiden virtaviivaistajien korityöt olivat kuitenkin harvinaisia yksittäiskappaleita. Hans Ledwinka otti työnsä henkilökohtaisesti. Varsinaisen automuotoilun synty ajoittuu hyvin lähelle 20ja 30-lukujen taitteen purskahduksenomaista virtaviivahulluttelun hyökyaaltoa. Tatra oli parasta ja nopeinta, millä Saksan autobahneilla saattoi ajaa. Ledwinka johti Tatraa aivan kuin se olisi ollut hänen oma yrityksensä. Virtaviivaa Aerodynaaminen muotoilu tuli mukaan autoiluun jo varhaisessa vaiheessa, kun kilpa-autojen nopeuksia pyrittiin kasvattamaan. Siellä Ledwinkan varhaisena työkaverina työskenteli mm. Vielä enemmän ilmanvastuksen voittaminen ja virtauksien hyödyntäminen tuli kyseeseen hurjasti kehittyvän ilmailun puolella. Vuonna 1961 Volkswagen-konserni maksoi Tatra-konsernille suuret korvaukset Ledwinkan teknisten ratkaisujen kopioimisesta kansanautoon. T77 sai uuden kotelopalkkityyppisen keskusputkirungon, jonka sisällä kulkivat mm. Ystävänpäivänä 1878 Wienin liepeillä syntynyt Hans Ledwinka edustaa sitä itävaltaunkarilaista autoteollisuuden pioneerien joukkoa (Porsche, Komenda, Abarth, von Eberhorst, Puch…), joiden nimet pomppaavat esiin useammin kuin aina. Samana vuonna esitelty Chrysler Airflow etumoottorikonstruktioineen ei osoittautunut menestykseksi, toisin kuin Tatra – mannertenväliset mittakaavaerot huomioiden. Nesseldorfer Wagenbausta tuli pian yksi Itävalta-Unkarin varteenotettavista autotehtaista. Jos tuotannon puolella tuli ongelmia, hän syytti omia suunnitelmiaan ja korjasi ne välittömästi. Jaray perusti Sveitsin Brunneniin oman toimistonsa, Stromlinien Karosserie Gesellchaftin. Führer (vrt. Se jätti kuitenkin suuren henkisen jalanjäljen automaailmaan edistyksellisellä muotoilun ja teknologian integraatiollaan. Haflingermaastoauton ja pikku-Puchien moottoreiden suunnittelusta. Viivalle virtaa Tatra T77 ei ollut suunnaton myyntimenestys, osittain siksi, että se oli hyvin kallis lamanjälkeiseen Eurooppaan. Ledwinka itse, vaatimattomana miehenä, ei niinkään välittänyt rahasta. Myöhemmin hän jatkoi ulkopuolisena konsulttina Steyrille, mutta palasi takaisin Nesseldorfin, uudesti nimettynä Koprivnicen tehtaalle, joka alkoi valmistaa autoja Tatra-nimellä Itävalta-Unkarista itsenäistyneessä Tsekkoslovakiassa. Varsinainen streamline-filosofi oli itävaltaunkarilainen Paul Jaray, Zeppelin-yhtiön aerodynaamikko, jonka virtaviivaiset autotutkielmat uhmasivat vauhdin pahinta vihollista – vastatuulta – pisaramuotojensa avulla tehokkaasti ja futuristisen näköisesti. Hänellä oli tapana koeajaa prototyypeillä ensimmäisenä, löytääkseen viat heti. Myöhemmin sodan aikana tehdas valmisti raskasta kalustoa Wehrmachtille. Yläpuolisin nokka-akselein varustettu ilmajäähdytteinen hemi-V8 oli etwaksen verran erilainen kuin monien kilpailijoiden antiikkiset ratkaisut. Hitler oli antanut kansanauton suunnittelemisen herr Porschelle, joka oli jo työskennellessään Steyrillä Ledwinkan kollegana katsellut olan yli mestarin tekosia. Eikä moottori ollut mikä tahansa museokapine. Edmund Rumpler, hänkin myöhemmin virtaviivan uranuurtajia. Virtaviiva ei ollutkaan puhtaasti muotoilua, vaan muotoilun ja suunnittelun saumatonta integroimista. Muita Tatra-miehiä olivat mm. Takana Y-kirjaimen muotoon haarautuvaan runkoon pultattiin integroitu moottori-voimansiirtoyksikkö, joka oli helposti irrotettavissa huoltotoimenpiteitä varten. Ernst Heinkel, Erwin Rommel, ja Felix Wankel. 19-vuotias Ledwinka sukelsi käsityöläisopintojen jälkeen suoraan vaunuteollisuuteen Nesseldorfille, joka toimitti sekä hevoskärryjä että rautatievaunuja. Ledwinka ei rajoittanut osaamistaan pelkkiin henkilöautoihin, vaan jatkoi myös raskaan kaluston ja junien suunnittelua. teksti: Matti Ouvinen kuvitus: Janne Kutja Ledwinka 58-59.indd 59 12/7/11 11:19 AM. Moottori oli alumiinirakenteinen ja auton voitelukohteita rasvattiin jalkanastan välityksellä operoitavalla keskuspainevoitelulla. Jarayn ja Ledwinkan yhteistyönä syntyi myös kolme V570pikkuauton prototyyppiä, ennen kuin yksikään Porschen kehittelemistä kansanauton prototyypeistä oli olemassa. Huippumodernin korin toteuttamisessa apua saatiin Amerikasta Hansin kaukaiselta sukulaismieheltä: Joseph Ledwinka oli Budd-koritehtaalla johtamassa kokoteräskorien teknologian kehittämistä. Painavan T77:n jatkokehitelmä oli paitsi edeltäjäänsä kevyempi, myös koriltaan jäykempi. Sodan jälkeen itäystävät vangitsivat Ledwinkan kuudeksi vuodeksi syytettynä veljeilystä saksalaisten kanssa. Hans Ledwinka menehtyi Münchenissä 89-vuotiaana vuonna 1967. Pisaramuodon ja takamoottorikonstruktion ajatuksena oli sijoittaa matkustajat jousitusmukavuuden kannalta mahdollisimman tarkasti akselien väliin ja painopisteen kannalta matalalle. Nelitahtimoottorin keksimisen myötä auto oli teknisen alan kuuminta muotia, joten ei aikaakaan, kun Nesseldorfissakin kehiteltiin 4-pyöräistä autoa. Koprivnicessä koettiin, että Tatran tulisi menestyäkseen olla sekä tekniikan että muotoilun etulinjassa. Mobilisti 8/11 . Ensimmäisen maailmansodan melskeissä NW:llä lakkautettiin autotuotanto ja keskityttiin rautatiekalustoon. Keväällä 1934 esitelty T77 oli maailman ensimmäinen takamoottorinen virtaviiva-auto sarjatuotannossa. Käytännössä niin olikin, sillä Tatran johto antoi Ledwinkalle täyden vapauden toimia kuten parhaaksi näkee; tämä varmisti myös sen, ettei insinöörinero lähtenyt koskaan perustamaan omaa suunnittelutoimistoaan. Yksi Tatran ylpeyksistä oli Prahan linjalla liikennöinyt Slovakian Nuoli -moottorivaunupari, joka pystyi 160 km/h keskinopeuteen. Painonsäästö T77:aan verrattuna oli yli 400 kiloa. Tatroissa muotoilu ja tekninen suunnittelu yhdistyvät palvelemaan samoja päämääriä. Vankeudesta vapauduttuaan Ledwinka muutti Itävaltaan ja myöhemmin Saksaan, josta käsin hän konsultoi useita raskaan kaluston valmistajia. . Ledwinka Jr., Erich, toimi sodan jälkeen Steyr-Puchin pääsuunnittelijana, vastaten mm. Samalla myös muotoilua oli hiottu hieman lähemmäs planeetan pintaa
Sinisalo 0408386251Humppila. Ford Taunus 17M Farmari -67 projekti tai varaosiksi, käyntikuntoinen, paperit ok., 300€. Niinivaara 0400-320027Halikko. •Ilmoituksetonlähetettäväkirjallisina(myösfaxjasähköposti käyvät)selvälläkäsialallatekstatenviimeistäänkolmeviikkoa ennenlehdenilmestymistä.Yhteystiedot:Mobilisti-lehti, Niittyläntie11,00620Helsinki,fax09-27271027 www.mobilisti.fi/myynti_ilmoitus.html Ford T -26hyväkunt.,kunn.,Suom iauto,paljon osaamuk.Männistö044-5 888933Pori. Pappa Tunturi –84 rek., pun., 800e, -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. Kiiski 0500-162696 Joensuu. BMW 316 –82lähesalkuper.,siisti,alu m.vant., ei kats., ajokunn., rek., verot ok., 750e. BMW 2500 –72 MR-kats., alkuper., ei entis. Erkkilä 040-7456575. vaih. mopo 60-64, myös epäkunt.Toivanen050-412 1193Kuopio. Ford Cortina -70 takavalot, yht. Rahikainen040-7032201S ammatti. Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel –59 proj., entis. Leskinen 050-5412808 Kotka. Toivonen040-5401373Mä ntsälä. Levänen 040-7677786 Kaarina. Oldsmobile –66 Owners Man., Pontiac –73, 69 Sales Man.,Vauxhall/Bedford varaosak. Lähes ruosteeton aito avo Kaliforniasta. Rautalampi. Harjula 040-5201608 Mänttä. Audi GT Coupe –812,1litr.,alkuper.ruisk u, helppoMR,4000e.040-54 36860. Ilomäki 0400-994309 Hämeenlinna. Herranen 0400-914228 Ylivieska. Kajander 050-3455083 Hollola. OpelFestivalvant.4kpl,s uoria,ehjät,60e/tarj. Lehtovuori040-5912988J uankoski. Peltivant.4kpl12”Austin Mailer,Metro,Suzuki Alto, Datsun 120Y, Ford peltivant. Jerkkola 0400-232450Tre. 2 lasik. Sisu Kontio 4×4 –66vaihtolavalaitt.,tykkipy örät,aj.320tkm,moott.käy ntikunt.,3500e/mahd. laatikolla. Ratilainen 050-5439208 Outokumpu. Finnilä 040-5160116 Kaustinen. Vanhojaauto-jampartikk eleitasisältäviälehtiä, katsoluettelo:http//perso nal.inet.fi/koti/ari.lehtimaki/,3e/lehti+pk,luk.o ttamatta2000–luvun Mobilistit4-5e.Lehtimäki 0400-234301Porvoo ari.lehtimaki@pp2.inet.fi. 41 tkm, hopeanvärinen, 3500€/tarj., Ford Escort 1,6 EFI -91 punainen, MB 190/200 -65 täydellinen maski, 70-80-luvun BMW alkuperäiset alum.vanteet, 50-luvun Jawa suojapelti, 20-luvun auton kello. Karvinen 0400-278279 Joensuu. Lehtonen 041-5445542 Laitila. Fors 0400-716075 Espoo. Myydään International HD232 -38 MRkats., entisöity, varustettu kipillä, 24000€. MR henkilötai kuorma-autoon. 20e. Volvo Duett –68 pickup, jarrut, olkatapit ja ohj.niveletuusittu,paljono siamuk.,2500e.0445602595. •Ilmoittelunkohteentuleeliittyäharrastekalustoon,alle20vuotiaidenajoneuvojenkuviajulkaistaanvainpoikkeus tapauksissa. Niskala014-630058Lauka a. Essex –25proj.,täydell.osat,runk oositt.tehty, Essex –28 proj., vain yhdessä, tarj. DodgeR6–51engl.kuorm a-autonmoott.400e, Eatonperäilmanvetoaks.2 00e.Niittymäki0505726614. Jaamalainen 0400-372248. Porsche 911 2,7 SC –743.0litr.moott.,kats., nahkasis., Fuchs vant., 14900e.Valtonen 0400485317. Jalkanen 0505467776 Jyväskylä. Wiima 54-60 bussin peltiset keulakoristeet: Wiima merkki ja merenneito siivillä. 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 60 12/7/11 11:20 AM. perusteella. Smeds0400-697292 Lappfjärd. 38 tkm, 2500€, kuorma-auton mekaanisen kipin kiskot ja 2 erilaista vaihdelaatikkoa, vaihdelaatikonulosotto, 150€, Valmet 33/359/361 levypyörät, pohjamaalissa, ilmat sisällä. Plymouth Valiant V200 4D Sedan –64170 moott, 3 lov. alk.30e,MoparA-bodyuu det9”etujarrurummut, 120e/pr, 9” 5 pultt. Ford Köln -54 V8, 4×4, Christian Miesen ambulanssi, aj. Dodge Town Panel projekti, 1500€. HondaCB500FourK1/K 2moott.osina,(kansi puuttuu),syl.ryhmä,lohkot ,kaas.,pakoputkistoja,v-laat.,kytkin,männät, ym.,kaikkiyht.250e. David Brown 50 IDT 55-56telapuskutraktori,proj.,liikkuu,moott.käy, hydrauliikkakunnossa,muk.hytti,joitainosia, 3900e/tarj.Pahikkala 0400-589664Kalajoki. Hillman Minx -70 projekti tai varaosiksi, seissyt sisällä, tarj. per., kuolinpesä myy. tavall. Volvokajalametallisia1:5 0uusiapienoismalleja,Corvette:–78hopeanvä r.uudetnahkapenkin nahkat,-92tekonahkaiset penkinpäälliset,esitt., ohjek.,korj.kirjojaUSAau toihin,ohjek.Volvoihin.Nyman040-5544358H ki. takarummut, jako 4”, 100/pr.Keitaanranta050-5 922616. Lankolainen 040-5797122 Kajaani. Alanne0400-720215Kuus ankoski. Triumph TR4A –62 pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. kuva 8 De Soto Firedome 2D HT Hemi Coupe -57 8000€. > 100 tkm, tekn. Chevrolet–52v-laat.jape rä,60-70-luv.autoradioita/kas.soittimia,n.40k pl60-luv.öljy-/ilmansuodattimia.Elonen050-55 88403Rauma. 60 . Ford Vedette –52 proj., kaikki peltityöt tehty, moott. Citroen Berline 2CV/2400 –56rättisitikkakovallakatolla,pientälaittoa.L eander040-7074680 Lahti. MB 280S –69W108,autom.,kats.,al kuper.kilvet,eiosapuutteita,helpp oMR,4900e.Saastamoinen0400-715386Pyhä salmi. Saab93ruosteettomatov et,takaluukku,230e. Leussu 0500894444Hyvinkää. Mercury Montrey 2D HT -63 MR-kats., hieno, 15000€, Tula Muravei 200 venäläinen lavaskootteri pakilla, ei rek., 990€. 128tkm,kahdeterik.vant., 3000e,alkuper.esitteitä:auto,traktori,mp,m opo:Valmet500–68, Porsche Std –60, Ford Consul, Fiat 850, Opel Kadett Rallye,Tunturi-Puch 250,Tunturi Maxi, Start,Automat,Sport74-8 0,Kawasaki100,350, ym.,kysy.Ovaska0400-837 310. per. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72V8,hienokunt., 8000e,Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –724,3iV6,alunperin400 ,hyväkorijatekn.,5000e.050-123 456Hki/Suonenjoki. Sovijärvi 0400405480. Toyota Crown 2000 4D –70 RS50, aloitettu proj., jarrut uusittu, hyvät pellit. Triumph 5 ”kylpyammeosat”. Mobilistilehdet1/03-7/06, yht.28kpl,80e.Tanninen040-7451121Tre. Fiat 850 molemmat etulokasuojat ja naamapelti, mukaan erä muita osia, 400€. Palola 050-3549694 Lieto. MB 230 Coupe –82autom.,kats.,aj.177tk m, ei ruost., lisävarust., 5600e. Aronde, 4500e, Aronde osia, Skoda Octavia, Felicia, 1200, Piikkinokka, 440, 445, 1000MB130L,110R,Favorituusia /käyt.osia:moott.,vlaat.,joitainpeltiosia,lasej a,vant.13”-16”,jako 4×130mm,Felicia Roadster –60proj.,muk. Heinonen 0505694232Kaarina. DKW Donau 3=6 –59MR-kats.,4300e/vaih. Kiiski 0400-652913 Taipalsaari. Uimonen 050-5544358 Siuntio. kivisuojapellit, RekordA ja B takalokas.kivisuojapelti,30-50e. lampunkehys, NOS uusia osia:IFA1000Stakalampp u,OpelKadettAtakalokas. 50-luvun MB 180 dieselmoottori, vaihteisto, MB 190 W110 uudet helmapellit, BMW R-35 moottori, Moskvitsh 401 moottori, uudet mittarit, puskurit, pölykapselit, ym., Jaguar MK 1 kunnostuskelpoisia ovia, Honda 350 -72 osina, uutta osaa, keltainen bensatankki, pakoputket, takalokasuoja, 40-90-luvun kuorma-autoihin jarruhihnoja, Volvo MD-11 venemoottori osina, kansi, ym. Talbot Solara -83 moottorivikainen, kori kohtalaisen siisti, eniten tarjoavalle. Jawa 350cc –56 pienipyöräinen, pun., 850e. AMC Ambassador Brougham -73 360 cid., MR-kats., entisöity, täysin läpikäyty, 13000€/vaihdossa Jeep. Plymouth -39 taka-akseli ja jouset, 150€, Chevrolet -37 astinlaudat, 60€, Chevrolet -34 etulokasuojat, 100€, konepellinsivut, 150€. nahkapuku noin 180 cm pitkälle,Friitalannahkaa,tarj .per.Valtonen0500193225Kotka. Chevrolet -30 osia: kunnostettu 6-moottori, vaihteisto, perä, jarrut, iskunvaimentajat, jouset, 19” renkaat ja vanteet, täydellinen etuakseli, mittaristo, polkimet. Sjöholm-Nikkanen040-84510 69Salo. man., kats., paljon uutta, kahdet renk.,siisti,3000e/vaih.60 -70-luv.jenkki.Koistinen050-3207716. Audi 80 2D 1,3 –77 alkuper., ei kilpiä, 150e, Toyota Starlet –85 etuveto, 200e, Yamaha Phazer –01 moott.kelkka. Lehto 040-7099406Vihti. 50-luvun täydell. Skoda Lahna 1200 -54 hyvä sisustus, moottori ja vaihdelaatikko paikallaan, vaatii vielä jarrut, kardaanin ja sähköt, alkuperäistä hellblau maalia 3 litraa mukaan, 1100€, Neckar Jagst -66 peltityöt tehty, moottori pyörii, ei pysy käynnissä, 700€, Nissan Micra -86 ajokuntoinen, ei kats, siisti sisältä, helma hitsattu, tingitty 100€. Peugeot 404 –63ja–70proj.,Saab 96 –75 ja–78proj.,myösvaih.es im.ApriliaRedRose, ajoruohonleikkuri, 3-vaiht. Bedford -76 diesel avopakettiauto, hyväkuntoinen, 700€, Ford Escort -87 umpipakettiauto, vaihdelaatikkovika, 200e. 12” Escort 4 kpl, 4 kpl Fiesta, 13” etuveto Escort 4×2, 4 kplTaunus,1kplGT,1kp lLotus,pölykapseleita,Fiestapikkuosia,Fiatpe ltivant.12”6004×2, 12713”4kplpölykapselit ,Fiat1100D–64farmariv-laat.+rattitolppa,10 -25e.Laaksonen0405565094ilt.Halikko. Matra Simca Bagheera Coupe –75kats.,aj. Purhonen 050-3064269 Hämeenlinna. Moskvitsh oik.puol. Honda CP 350 Four -74 aj. Hp.6900e P.040-5160358 Mobilisti lehtiä 90-11 110 kpl, 2€/ kpl. ok, lasikuitukori, keskimoott. Soininen 040-7342304 ilt. Nöjd 040-8274979 Kotka. Ford Escort MKII 1.3 –79MR-kats.,siisti,aj. Häyrinen0400-592851Po ri. Oldsmobile–39alkuper.k äsikirja,siisti,tarj.per. BMW -72 mahd. Mini 1000 –76hyväkunt.,2200e.Rom ppanen 090-112358Hittola. –68, korj.kirj.kopiot:Lambretta CometaVega,HeinkelTourist103A,ohjek.:Su zukiT125,Wartburg 1000+esitt.,Taunus–61u usitakavalonlasi,toimivapysäköintimitt.Suom alainen0500-415669 Hki. museokatsastaa. 1950 Ford Custom Convertible projekti, ilman tekniikkaa. aloitettu, muk. nykyautoon autom. Renault 4aihioita,á300e/kpl,Isuz u Bellett –64300e,Audi 60 –70500e,Saab 96 –642 tahti,95 –61ja–62,Elite –75250e,Datsun 120Y –75300e,120Y –74farmari,300e,kesärenk.6.00×16VW:nvantei lla.02-2472263. koneistettu.Vaara 0400-813465 Hyvinkää. Opel Rekord 1700L -65 hyvä käyttökunto, patinoitunut maali, kats., vaihdossa Tippa Renault, Citroen 2 CV tai hyvä Opel Omega farmari 94-99 2,0 8-venttiilinen. 60-80-luvun autojen peltiosia, ym., Ford Zephyr, Volvo, VW Kupla, Peugeot 404, Opel, Saab, ym., kysy. kattoa, 2200e, Skoda 445 paljon töitä,500e,WSKmprunko+p yörät,80e,muutama 14” ristikud.reng., 2 kpl 14” vant., jako 4×150 mm.Tarvainen0400-79446 6Orimattila. Mobilisti 8/11 •Ilmoituksetovatilmaisiavainyksityishenkilöille • Ilmoitukseenvoiilmanveloitustaliittäämyösvalokuvan,muttakuvaa eipalauteta.Toimituspidättääoikeudenollajulkaisemattakuvaa. Jokinen 040-7434469 Uurainen. •Ilmoitustenmaksimipituuson8ladottuariviä,elin.300 merkkiä.Toimituspidättääoikeudenlyhentääjamuokata taiollajulkaisemattatekstiä. Auto tullattuna Helsingissä. Oravasaari 0400-636750 Seinäjoki
Vento 0500-964450 Ruokolahti. Kotoneva 050-5974569 Ylihärmä. 0400-744518 Vampula. 55 tkm, custom, 4300e. David Brown Cropmaster, Zetor 25 osia, kuorma-auton mittareita: MB, Bedford, vaihto Fiat 128 2 ov. +49-179-9152824 Fax +49-69-78807687 kirstihoyden@hotmail.com NETTIKIRJAKAUPPA www.alfamer.fi Tuhansia tekniikkakirjoja. Ostetaan, myydään, vaihdetaan TYYLIKKÄÄSTI ERILAINEN velomopo KUN NOPEUS EI RATKAISE… E-MAIL: VELOMOPO @LMV.INET.FI GSM: 0400-304056 WWW.BLACKNROLL.COM Etsitkö m.p.osia, -pyörää, autoa SAKSASTA. uusia ja käytt. Ohjek.: Oldsmobile –66, sales manual: Pontiac –69 ja –71, Vauxhall/ Bedford –68 engl. Ford Anglia –52 proj., Lotus Elan +2 –71 proj., Westfield Seven SE putkirunkoauto radalle, Fiat moott., 5 vaih., lukkoperä, Ford Cortina MK I 63-66 purkuosaa, Mini lämm.laitt. Paakkanen aj. kirja: Lambretta Cometa, Heinkel Tourist 103 A2, toimiva pysäköintimittari. 128 tkm, kats., 3600e, Allis Chalmers –53 alkuper., niittokone ja kyntöaura, siisti, kaikki toimii, 1200e. jako 4×108, RS 2000 peltiv., jako 4×108, alum. (09) 340 54 97 KOKKOLA: Kokkolan Kaasutinexpertti, puh. Austin Princess –77 varmatoiminen, kats., muk. ehdottomasta virheettömyy destä. 0400-155579 Heinävesi. Solifer ja Tunturi mopot, 500-700e. Udelius 050-5213777 Vaasa. 0505829397 ilt. (09) 27 10 229 www.kaasutinexpertti.fi HELSINKI: Autopalvelu Harklin, puh. Jyväskylä. Alajärvi. UUTUUSKIRJAT 34,00 27,90 lspuhdistus.fi L O U N A I S S U O M E N K U I V A J Ä Ä Pintaa vahingoittamatta! Soita tai tutustu Puh. 0400-643784 Kouvola. Partner invamopo, ajokunt.,pap. 5e/500e, Opel Kadett C osia 7379 Sedan 2D/ 4D/Coupe/Caravan, Kutter 9 –78 la:n virheetön tuulilasi. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se lostusten, vihjeiden yms. 6”, jako 4×114.3. Toyota Carina 1600 TA –73 ajokunt., ei rek., 300e/tarj. Liimatta 045-1375780 Riihimäki. Kirsti avustaa Frankfurtissa. entisöijille. juhlamalli, kats., aj. Tilaushinta 2012 on 65 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 9,50 euroa. ok, kahdet renk., 2100e Puustinen 050-5272120 ilt./vkl. Nurmijärvi. ovipahvit. MB 508D Kasten –70 aj. puja, jarruosia, ym., kysy. Siihen tulevien ilmoitusten yms. Chevrolet Southwind –83 6.2D, autom., paikat 6:lle, rek. Luottokortilla tai e-maksuna läh.kulut euroa. Fiat 600 –58 harmaa, keskeneräinen proj., 2200e, Fiat X1/9 –77 pun., kats., 6800e, molempiin muk. Mobilisti 8/11 . Ventola 050Fiat 124 Sport Spider 1.8 –77 2+2 paikk., kats., paljon uutta osaa: Maahantuoja ja tuukkumyynti: Suomen Kaasutinexpertti Oy, puh. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. tykkivant. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. Moto Guzzi V 65 –83 650cm³, täysin kunn., aj. 050-4021051 Toimituksia kaikkialle Suomeen Nyt myös bensiinin ja dieselin tehoaineet sekä säilytyssuojaus bensiinille ja polttonestejärjestelmälle. Borgward Isabella Sedan –60 MR-kats., aj. kuva 17 Opel Kadett D –81 aj. Vanhanen 03-7881294 Hollola. Nyman 0405544358 Hki. Leinonen 044-5005273 Laihia.. Tiedustelut: T.Suomalainen 0400-252586. opas: Fiat 126 73-77, VW Transporter/caravelle 90-95, kopio korj. 7 heng., paljon varusteita, ohjeja korj.kirjoja Usa autoihin 1914-06, keulamerkkejä, kaps., Studebaker, Packard, Plymouth, DeSoto, Chrysler, Cadillac, Mack. Volvo Pyhimys runko ja akselistot. MILLERS CLASSIC -voiteluaineiden jälleenmyyjät: 4 x 4 JAKOVAIHTEISTOT USA-AUTOT NYT VARAOSAT MYÖS NETTIKAUPASTA www.jamant.fi AUTOHUOLTO >>JAMANT OY>> Voitontie 12, 02820 ESPOO PUH: 09-855 8035, 0400-812535 avoinna: ma-ke 13.00-20.00 to-pe 10.00-17.00 62 . Lisov 041-4901321 ilt., ei tekstiv. 61 . (06) 8301 670 RENKO: Rengon Monitoimi A.Rantanen, puh. aloitettu proj., 700e, ajokunt. 100 tkm, tekn. puhallin+moott., ratin keskimerkki, Fiat 1400 B –57 helmalista, vanteita: Ford Revolutio 5½×13, jako 4×108, Lotus peltiv. Yhteys: puh. Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA /oma nimi www.amercars.com amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk (aikaero) 1-561-7623060 / Marco Casagrande 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 61 12/7/11 11:20 AM. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. 0400 227 691 AMER , INC. osia, 750e. Lagerspets 040-5806860 Tre. uutta ja käytt. Pirkonen 050-5216880 Vääksy. Saab 900i Turbo –79 MR-kats., 6000e. Mobilisti 2/07 Ostetaan, myydään, vaihdetaan tomoitu, 1700e, Yamaha YDS3 250 –66 ositt. ok., 500e, Opel Rekord E 2.0E –84 CD malli osina tai kokon. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää. Volvo 244 –77 50v. korjaussrj, MB lasinpyyhkijän moott., käytettyjä vaihdelaat.: Austin A 40, Chevrolet ka –37, Saab 99 –72. 02-2472263 Tku. Ford Escort –73 kuolinpesä myy, 2200e. TRADING Florida auto dealer since 1991 20 vuoden kokemuksella AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. annostelumittarilla ja tankkauspistoolilla, alkuper., toimii, ei vuoda, 1×2 m, 350e. Joki 040-75768458 Tre. autojen osia. on oltava toimituksessa viimeistään 9.1.2012 kello 16.00 mennessä. Lehtonen 040-5539951 Tornio. varaosak., korj. Suomalainen 0500-415669. mp, mopo, lava-auto, Pyrkijä-62 mopo, Honda Monkey –77, molemmat proj.kunt., 100e/kpl. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. osaa. 60e. 90 tkm, alkuper., ei ruost., siisti verh., ei kats., kahdet renk., 450e. Eskelinen 013Katso myytävät autot: www.paradisecars.com mii, huonot takarenk., rek., 2000e, nempään traktoriin. VW:n vant. BSA B-33 –53 MR-kats., 4000e. Eklöf 0445505998 Hämeenlinna. Toim.aika 3-4 pv. hinnat sop.muk. Mobilisti 5/06 teita, ei rek., verot ok, 510e. Karlsson 0400-806698 Porvoo. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Pobeda laseja ja muita varaosia, tilauksesta muiden venäl. Mönttinen 0503059128. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niit tyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@ mobilisti.fi. MOBI LISTI 1/2012 ilmestyy noin 27.1.2012. 200 tkm, siisti käyttökunto, 2000e/vaih. Mobilisti-lehti: Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE 62 . Uutta osaa: Skoda 1101 olkat. Saab 96 –64 2 tahti, Saab 95 60-62 2 tahti, Moskvitsh Elite –75, Isuzu Bellett –64, Audi 60 –70, Ford Transit 100 –70, Renault R4 66-75, Datsun 120A –74, 120Y –75, Cherryt 80-82, 6.00×16 renk. Esson vanha säiliö pumpulla, autom. 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., tiä 70 kpl, yht
Tilaan Senior Mobilisti -lehden ___ / ___ 201__ alkaen . lahjaksi . itselleni . kuva 25 Audi Coupe 100S -74 bensiini, automaatti, ajokuntoinen, osiltaan alkuperäinen projekti. kuva 22 Ford Custom 500 -64 MR-kats., Suomi auto, historia tiedossa. kestotilaus* . Hyväkorinen ja teknisesti toimiva ajokuntoinen auto. Jokinen 0409005966 Turenki. Tilaan Mobilisti-lehden ___ / ___ 201__ alkaen . 1949 Buick Roadmaster 4D sedan. Puurunen 0400533589 Vantaa, lisätietoja: Ryynänen 044-5656038 Nastola. Linja-auton -65 varusteita: täysinäinen ensiapulaatikko ja seinäteline, pöytä ja kumitupit lattiaan, musta karttaja ym. MB 250S -65 W116, keskenjäänyt projekti, pellit laitettu, hiekkapuhallettu, kaikki osat löytyvät paitsi penkit, edullisesti. Senior Mobilisti . määräaikaistilaus 12 kk Mobilisti . Mäkelä 040-5548372 Nurmijärvi. muutan tilaukseni kesto/määräaikaistilaukseksi . 292 tkm, 2 omistajaa, 7990€, Muravei 200 cc -91 venäläinen tavaraskootteri, 2-tahti, rek., ajokunnossa, sähköstartti, pakki, 200kg kantavuus, b-kortti, 1990€, Erkkola invamopo, Saxonette automaatti, toimiva, pyyhkijänmoottori rikki, 980€. Mini kumikartion puristustyökalu tuuma/metric kierteellä, Mini MK I projektikuntoinen oikea etupenkki, n. Hp.8900e P.040-5160358 Fiat 128 3P osia: sisustan osia, listoja, tekniikkaa, laseja, valoja, Sport peltivanteita, joitain peltiosia, 2 ruosteista koria, osa sopii myös Sport Coupe, kysy. Mobilisti 8/11 . Kääriä 045-1101788 Ylikiiminki. . Sorsa 044-2576680 Vantaa. 30 cm korkea vaahtosammutin rosteri kiinnikkeellä, 1 tonnin moottorinosturi, uudenveroinen, pari kertaa nostettu, 30-100€. itselleni . Murtomaa 046-6536163. Pääkkönen 0445150350 Kuopio. Isoaho 050-4138400 Oulu. Kats. Range Rover -74 ajokunnossa, ei kats., hyvä kolhimaton aihio entisöintiin, ei offroad käyttöön, 2,0 MB bens.moottori, alkuperäinen V8 mukaan, paperit on. salkku seinään, hyväkuntoisia penkkejä, edullisesti tarj. 62 . lahjaksi . ja rekisteröity 8/2011. Kärkkäinen 050-3510470 Kiuruvesi. 09-272 7100 Fax 09-2727 1027 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. Ford 17 M P7B 4D 2.0 HC V6, lattiamanuaali, peltityöt tehty, helppo projekti, paljon uutta osaa, ei rek., paperit ok., 1500€/tarj. kestotilaus* . määräaikaistilaus 12 kk . irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun . Rover 75 4D Sedan Cyclop -50 rullaava, moottori puuttuu, hyvä ruosteeton kori, verhoilu, maali ja kromit luultavasti MR-kelpoisia, todella paljon osia, useita lohkoja, kaasuttimia, ym., paperit tallella. perusteella. Harjula 040-5201608 Mänttä. Volvo 164 -70 MR-kats., maalattu, ei hitsailtu, aj. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE Lincoln Mark IV -72 9000€, Pontiac Trans Am -79 10000€, Chrysler Imperial Le Baron 4D HT -73 MR-kats., rek., 10000€ MGA mustat penkit, MG Midget/ AH Sprite peltinen kojelauta, Wrinkle Finish maalipurkki, 50€. Eränen 040-5562696 Merikarvia. kuva 29 Ford T Touring -26 lähes valmis, Ford AR -28 projekti, Pontiac Coach -26 projekti, Chevrolet Master -35 projekti, Ford Taunus Turnier -61, Anglia -65 historic auto, Escort -69, Taunus RS -69, BMW Isetta -56 projekti, varaosa-autoja: IFA F9 -55, Toyota Corona -66, Datsun Bluebird -67, Honda 350 -72, Honda 125 -75 projekti, Ford A ja T osia. Päeva +3725036426 Tallinna.Fiat 127 osia. 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 62 12/7/11 11:20 AM. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 201__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh
M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. (03) 5142660 www.vammalanrengaspalvelu.fi Paradise Cars Repair Oy Britti-spesialisti Suomessa Katso myytävä t autot: www.paradisecars.com Isohiidentie 1211, 25380 REKIJOKI Puh. Liuottaa pinttyneenkin lian ja jarrupölyn alumiinivanteista ja koristekapseleista. Valtuutettu maahantuoja ja kouluttaja tuotteet • laitteet • palvelut • koulutus 36220 Kangasala, Puh. Viimeistelyyn: EXTRA GLOSS PROTECTION – huippukiiltävä suojavaha. 0400-744587 ENTISÖINTI • HUOLTO • VARAOSAT Täydellinen valikoima laadukkaita autonhoitotuotteita BY APPOINTMENT TO HER MAJESTY THE QUEEN SUPPLIER OF CAR CARE PRODUCTS AUTOGLYM LETCHWORTH ENGLAND BY APPOINTMENT TO H.R.H. 042 466 331 www.autoglym.. 02-728 7282, Gsm. 63 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE | 7/2011 | 9,50 € Pisaralla pidemmälle Mercedes-Benz 170D • Shaahin Charger Vauxhall Viva S • BMW K1 • Hyökkäys Tarantoon American Bantam Roadster 1 Kansi.indd 1 2011-10-24 14:14:58 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE Mobiilirenkaat • Kaikille Teille • Ristikudosrenkaat • Valkosivurenkaat • Sisärenkaat Hopunkatu 12 Vammala • puh. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteeseen www.mobilisti.fi/myynti_ilmoitus.html 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 63 12/7/11 11:20 AM. THE PRINCE OF WALES SUPPLIER OF CAR CARE PRODUCTS AUTOGLYM LETCHWORTH ENGLAND KESTOSUOSIKIT! KUUKAUDEN TUOTE: Esikäsittelyyn: SUPER RESIN POLISH – puhdistava vaha. Äärimmäisen tehokas puhdistaja, kiilloke ja suoja-aine. Häikäisevää kiiltoa vanteille! CLEAN WHEELS Äärimmäisen tehokas ja helppokäyttöinen vannepesuaine. Superkova lasimainen viimeistelykerros. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys Petri Niemenmaa puh: 0400-425 063 tai sähköposti: petri.niemenmaa@mobilisti.fi. Mobilisti 8/11 . Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 26.000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 114.000 (KMT 2010) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 27.1.2012 ja sen aineistopäivä on 9.1.2012
Autoradio Salora Ulamatik 6/12V. Pyhälammi 050-5826464 Espoo. 33 tkm, katsastettu, kaikki toimii, 3500€. Kortelainen 040-7591815 Juuka. Halonen 0500-951476 Forssa. 60 tkm, toimii hienosti, uudet ristikudosrenkaat. 0400-734726 Ruovesi. e d h o k n e i s o , n a n n i m i o t n ä m ö t t e e h ri v i s o t u a t a t s i m r a v ä y jl ö ir o t t o o m . Suominen 050-5561128 Tku. 195 tkm, tummanharmaa metalliväri, kattoluukku, ei ruostetta, 2 uudet renkaat. 0400-440995. n e d u u v i p o s n e e t h y a j n e d y y v ä t s e k . Yamaha TX 750 -73, IC Sport 350 -77, Husqvarna 125 -52, Tunturi Super Sport -83 entisöity, 60-luvun Pappa Tunturi. Lammi 044-5591304 Ulvila. Honkanen 040-5895600 Punkaharju. Näin huollat autoasi kirjasarja, 33 kirjaa, 2 kansiota huolto-, säätöja korjausohjeita, 50-80-luvun harrasteautoille, hyväkuntoiset, yht. 134 tkm, mukaan osia, 2000€, Escort MK I osia: 68-70 maski, takapuskuri, -luukunkansi ja –valot, kynnyskotelon ja takaluukun merkit, kaasutin, startti, latureita, kapseleita, 3 kpl kardaaneja, ym., MK II Estate/Van osia: nelikulmaumpio maski, tankki, uudet nelikulmaumpiot ja takavalonlasit, etuvilkut, konepelti, lokasuojat, ym., 2 kpl 1300 moottoreita, Kent moottorinosia: uusia jakopäitä, laakereita, tiivisteitä, nostajia, 1600 mäntäsarja, 1300 std lohko, ym., vanteita: 2 sarjaa Capri Roostyle, Ghia alum., 13” Anglia, Cortina, Capri peltisiä, myös kaikki osat harrastajalle yht. Forsman 0046-660706922353. Vanhan ajoneuvon pronssinen jäähdytin, hyväkuntoinen, painava, mitat 76×50×12 cm, 250€, romupronssina kalliimpi. 65€. n e e s e e k k ii l a t o y o T n a a v e l e v l a p a o l u t e v r e T Jawa CZ 356 175cc -57 MRkats., siisti, huolella entisöity, 2950€/ehkä vaihdossa hyvä Pappa Tunturi. Plymouth Road Runner -73 ollut 340 moottorilla, mukaan 360 moottori, 4-vaihteinen manuaali, ei ajokuntoinen, Kalifornia tuonti, 6300€, tullattu, Ford Thunderbird -88 3.8 V6, automaatti, ei kats., tehty kansiremontti, uusittu apulaitteet, letkut, antureita, ym., 2500€/tarj. kuva 30 Dunstall-Norton Atlas 750cc -65 ehjä Paul Dunstallin ensimmäisen sarjatuotantovuoden rakentelemattomana säilynyt yksilö, 6800€, 60-luvun loppupuolen Triumph 500cc mp tehdasuusi numeroimaton moottorilohkopari, 300€. kuva 35 Jaguar HE XJ-12 Sovereign -85 aj. 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 64 12/7/11 11:20 AM. VW Kupla 2D Sedan 1200 -55 ruosteeton, aj. Jaakkola 045-6524777 Tku. Suhonen 0500-763313 Leppävirta. Kari 040-8295946 Kauhava. Ford Escort Estate -79 MRkats., aj. w w w a t s e e t ti o s o t ä d y ö l n e e t s i p u l e v l a p n ä m m i h ä L . Ford -32 käyttämätön uustuotanto matkalaukkuteline auton taakse. Pannonia moottoripyörän puutteellinen runko, 50€, Yamaha 80cc pakoputki, puolikas moottori, sylinkinrengas, takasivulasit, sisäpeili, tuhkakuppi, takaja tuulilasinlistat, muita listoja, Jeep Comanche -88 mittaristo, viininpunaiset aurinkolipat, peili, ratti, kaikenlaista kojetaulusta. Pellinen 050-5664987 Vantaa. 140 tkm, siisti, toinen omistaja. Mobilisti 8/11 teri ja kansi, etuvanne, 50€, Simson mopon puolikas runko, 50€. Nyman 040-5544358 Hki. Kotoneva 050-5974569 Ylihärmä. a t s e s k u a k k a p a t s e s i o k l a v a n u p t a t s i n n u t t a s o a r a v t e s i ä r e p u k l A u t t e t s u r a v a ll o g o l a t o y o T i s k ä s il n o a s s i s k u a k k a p n it a d o u s n y jl Ö .i m m a r g o l o h a t t u a k t o m a a jr o k t u t e t u u tl a v a j t e e k k ii l a t o y o T t ä v y y m a i s o s i ä r e p u k l A .i f. n a a m . a t o y o t. Vaisto 050-5856688 Hki. 64 . Ford Taunus 17M 2D Super -66 maski, etuvilkkujenlasit, äänimera t s a r a p n i a v e e s t i a s n a i s o t u A n e s k u t s a r r a h i a t ä s s ö t y ä k i k r a n e t ti s e s il o a t s a r a p e e s ti a s n a i s o t u A a a m o n a t o y o T a j a i s o a r a v a t o y o T ä i s i ä r e p u k l a n i a v t ä t y ä k n u K . Fiat Uno osia: ABS anturi, tuulilasi, jakohihna, sivuvilkku, jarrulevy, 3 kpl kitkarengas 155, vesipumppu, 3 kpl etujarrupalat. 12” koristevanteet, peltiauto MG Magnette Mk II avo, japanilaisvalmiste, 60-lukua, pituus 20cm, kiihdytysmoottori. 500€. Mattila 040-7246689 Mäntsälä. kuva 28 Fiat 126A -74 MR-kats., aj. MB 230E -91 aj
Muitakin muistojemme lehtiä on tilattavissa pyhän netin välityksellä osoitteesta: www.mobilisti.fi -Täältä löydät myös aakkosellisen listan lehtien sisällöistä kautta aikojen. projekti 1960 Thunderbird Coupe 1952 MG TD entisöimätön 1957 Ford Courier Delivery 1958 Cadillac 4D HT 1968 Imperial 4D HT 1967 Volvo Amazon farmari 1970 Opel GT 1900 1972 Cadillac Coupe 1981 Chevrolet Camaro Z28 1981 Mazda RX7 1967 Volvo Amazon farmari 1949 Buick Roadmaster 4D 1970 Dazun 240Z projekti 1970 Barracuda Grand Coupe 383 1967 Chrysler Town&Country STW 9500 € 4500 € 6500 € 10500 € 14500 € 7900 € 3700 € 6500 € 6000 € 8500 € 4800 € 3200 € 8900 € 4200 € 7800 € 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 65 12/7/11 11:20 AM. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com Uudet isommat toimitilat Old Cars World Oy Katso lisää autoja: www.oldcar sworld.com 1946 Dodge 2D Sedan 1949 Plymouth Special 4D 1950 Ford convert. 65 3.5. HELMIKUUTA 2012 ALKUPERÄISIÄ & ENTISÖIMÄTTÖMIÄ „KOSKEMATTOMINA“ SCHLUMPIN KOKOELMASTA Helposti suoralla Ryanairin lennolla Tampereelta Bremeniin www.classicmotorshow.de +49 (0) 421 35 05 525 · Auki: päivittäin 9-18 10 YEA RS ANN IVER SAR Y ANN IVER SAR Y Missä Leonid luuraa. Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Älä hätäile! Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerin virallisella kuvalla varustettuja Mobilisteja on yhä saatavana. Mobilisti 8/11 . Onko Brežhnev kateissa
Puh. Heikkinen 040-8489785 Kuopio. Hunnakko 0400-452206 Seinäjoki. 4 kpl Opel 12” peltivanteita ristikudosrenkailla ja kromikapseleilla, yht. Peltiosia: Fiat 131 oikea takakaari, Datsun 120A takakaaret, 70-80-luvun vaihteen Honda Civic takakaaret, Accord -82 vasen takakaari, Ford Taunus etupuskuri, Lada 2104/2107 etupuskuri, Nissan Cherry 10 helmapeltejä, Datsun Finn helmapellit, ym., kysy. Sitovat ilmoittautumiset 29.12.2011 mennessä. Kangas 050-5727022 Kankaanpää. Olemme myös kiinnostuneita DDRautoista, esim EMW 327, EMW 340, Sachsenring P 240, Wartburg Sport und Wartburg Cabrio. Myös Horch, Mercedes, Wanderer, Adler tai muut kiinnostavat. 350 tkm, siisti, valkoinen, vaaleanruskea kangassisusta, hyvät nastarenkaat peltivanteilla, uusi tuulilasi, 2800€. MB 280S -85 aj. Kourusuo 0503605036 Paimio. Ennakkoilmoittautumisia toivotaan mahdollisimman pian. 66 . Mäkinen 0405898920. Ford Thunderbird -77 5.8 V8, automaatti, kats., hyvä käyttökunto, maalipinnassa siistimistä, ym., paljon uutta osaa jarruissa, startti, hyvät renkaat, 3800€. kuva 39 Ford Cortina 1600 GT -70 MRkats., hyväkuntoinen, kats. Haemme myös moottoripyöriä ajalta ennen sotaa, esim. Solifer Automat -74 mopo, ajokuntoinen, Valmet 15-20 kyntökitkat, VW Kupla pisaramallinen rekisterivalo, Autoteknillinen Käsikirja -66 4 osaa: moottori, alusta, Näyttelymatka Bremen Classic Motorshow Matka-aika 1.-6.2.2012. Saksalaisia autoja ajalta ennen II maailmansotaa, esim. Haapanen 044-7859304 Pori Vauxhall Victor FC suomenkieliset korjausoppaat, ohjekirja, myyntiesite, 100€, Mobilistin vuosikerrat alkaen -89 ja V8 Magazine vuosikerrat alkaen -82, yht. Bussireitit ja -aikataulut rakentuvat ilmottautumisten jälkeen (reitti ainakin Tre-Hml-Hki). Orikedonkatu 12, 20380 Turku www.trianglemotor.com •Verhoilutyöt •Avoautojen kattotyöt •Vinyylikattojen asennukset alusta täydennysosa, autojen sähkövarusteet. kuva 37 Awo 425 250 -52 1-sylinterinen nelitahti, kardaaniveto, alkuperäiset kilvet ja paperit, hyvä projekti, 50-luvun Sisu K25 AMC osia, 60-luvun Jyry Sisu Leyland moottorin 0600-0680 kunnostettu vesipumppu, 60-luvun Volvo 485 osia, Studebaker kuormaauton mittaritaulu, mittari, uusia jousenkorvia, tappeja, heloja, MB 170 Bosch etulyhdyt ja laseja, MB 180 B 59-61 etupuskuri, ym. Sisu A-45CI -80 VR-Proto, tehty 8 kpl, aj. Peugeot 205 Junior -89 aj. 0400-732 859, fax 03-371 6699 er-matkat@elisanet.fi ER-matkat 711.indd 2 21.10.2011 13.50 TRIANGLE MOTOR CO. Myös autot jotka ovat huonossa kunnossa kiinnostavat. kuorma-autoksi, tehdaspaloauto varusteineen, Kulmalan kori, 6200€, MB osia: La-321 -58 ja La1413 -68 vetäviä etusiltoja, 200€/ kpl, W124 uusia tuulilaseja ja muita laseja, 40-100€/kpl, kaikki edullisesti, Bedford osia. +49 1724301472 tai steffen.calau@t-online.de Chevy -55 alkuperäiset 15” peltivanteet, 100€. VW Kastenwagen -71 9-hengen, hyväkuntoinen, läpikäyty. Majava 040-5579849 Rovaniemi. kuva 36 Ford Thames Trader 40 -58 6-sylinterinen bens.moottori, MRkats. Kosunen 0404104273 Varkaus. Puh: 044 502 8859 info@supercarsca.com Pyydä tarjous Ostetaan: Etsimme Saksassa olevaan Automuseoomme seuraavan merkkisiä autoja. BMW, Zündapp, Wanderer, Victoria, Triumpf, Standart tai muut vastaavat. kuva 41 Dodge Aspen RT Coupe -78 350 moottori, 727 automaatti, kunnossa, vaatii maalauksen ja sisustuksen laittoa, tulli ja ALV maksettu, 4500€, vaihdelaatikko, Citroen Dyane vaihdelaatikko, lokasuojat, ovet, Ford ka -39 vaihdelaatikko, Chrysler -49 autom.laatikko, BMW -69 takavalo, MB 230S -63 maski, Fiat 127 moottori, VW pa -69 takaluukku, Oldsmobile Cutlass -79 6-moottori, autom.laatikko, Dodge Mirada konepelti, ovet, ym., Aspen 4D -79 ovet, takaluukku, konepelti, osia: Oldsmobile -58, Oldsmobile farmari, Chevrolet, 80-luvun Pontiac, Chrysler 180, Toyota Crown Royal Saloon -87, osina: Chevrolet Fleetside 350 diesel, Chevrolet Chevy Van 30 -77, varaosiksi: Datsun AF II Coupe. Roisko 040-5772127 Padasjoki. MB W110/111 osia: etulokasuojia, etuja takapuskureita, ovia, kromilistoja, kapselit, mittaristot, virtalukot, moottoreita, vaihdelaatikoita, 200 bens.moottori, takalokasuojankaaret, ym., Volvo Amazon osia: ovipeilit, lokasuojat, puskurit, virtalukko puolalla, kapselit, listat, valot, ym. Manninen 0440-290755 Kouvola. Mobilisti 8/11 Konttikuljetukset AutotVeneet-Mpt-Muutot Länsi-tai itärannikko, nouto ja varastointi. 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 66 12/7/11 3:13 PM. kuva 38 Ford Cortina 1,2 -65 historic rata-/ralliauto, 6900€. 60 tkm, hyvä, asennettu Sisu Diesel moottorinkorjauspaketti ja kytkin, uudet Michelin 365-R20 renkaat, rek. Kaikki palvelut samasta paikasta. korinosaa, MB W115 72-75 oikea etulokasuoja, 20€, 50-luvun Austin A70 konepelti, nokkamerkki, 50€. Puputti 0500-807438 Rauma. Pohjolainen 040-5198261 Tornio. Pyhälammi 044-5540565 Hki. Tarkempi matkaohjelma osoitteesta: www.er-matkat.com ER-matkat Valtakatu 34, 39200 Kyröskoski puh. Matkan hinta 455 euroa/hlö sisältää bussikuljetukset Suomessa ja Saksassa, laivamatkat Finnlinesilla (Helsinki-TrawemündeHelsinki) B4-hytissä, hotellimajoituksen aamiaisella 2 yötä/2 hh. Niskala 040-1930001 Ulvila. Ahvenainen 050-4905497 Lappeenranta. 40€, Kadett 1500 B ääntämätön perä ja kardaani, poishaku hinnalla. työkoneeksi, kats., 12500€. 100€, Mitsubishi valomainos, 50€. Kallionpää 0503278387 Hämeenlinna. Neckar 1200 Farmari -64 hyvä ja täydellinen projekti, paperit ok., Ford T jäähdytin, uusittu kenno. BMW 327, 328, 326, 321. Meri 0505526416 Tammela. Maksamme hyvin. Sillanpää 0505526263 Seinäjoki Toyota Hiace/Hilux 83-92 14” siistit levypyörät, 10€, 60-luvun Terhi 4 hv perämoottori, 50€, Honda Civic 83-86 ajovaloumpio, 10€. Koivisto 0400570372 Ruotsinpyhtää. 74 tkm, huoltokirja, ruostesuojattu, kats., 2 renkaat, alkuperäinen, 1 omistaja, 2700€. kuva 40 Chrysler Lebaron 2,5 Turbo -90 aj.107 tkm., ruosteeton, hyvä, kaikki varusteet, 2700€, Volvo C 70 -99 5900€
työssä. Kirjan kansien välistä löytyy ralli autoilun koko kuva, historia ja nykypäivä. UUTUUSKIRJOJA AUTOAAKKOSIA Kuinka ymmärrän automyyjää... Miten urheiluauto voi kulkea niin lujaa. Lisäksi kirjassa on muuta alan sanastoa, vanhoja autoja, autourheilua ja noin 1000 kuvaa. Jorma Laakso, 288 sivua, til.nro S298, s.hinta 29,90 Luettavaa ja tutkittavaa myös nuorille autoja koneharrastajille! Opasvalikoimamme täydentyy jatkuvasti. Katso muut uutuudet ja koko valikoima: www.alfamer.. (09) 774 2810 www.alfamer.. Mobilisti 8/11 . ! UUTUUS NOPEAT AUTOT Mikä on maailman nopein auto. 48 sivua, til.nro S293, s.hinta 16,90 LASTEN METSÄKONEKIRJA Monitoimikone, kuormatraktori ym. Kirjassa selvitellään näitä salaperäisiä tehtaiden antamia erilaisia mallija varustelulyhenteitä. Kirja toimii myös tietoteoksena lajista kiinnostuneille, sen lopussa olevat tilastot on päivitetty kauden 2010 loppuun saakka. ja mitä ovat nuo ESP, VSC, TRC, EBD ja muut kummalliset kirjainyhdistelmät. Ei niitä kukaan kaikkia tiedä, ei automyyjäkään. 72 sivua, til.nro S280, s.hinta 19,90 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 67 12/7/11 11:20 AM. 67 FLAT OUT – TÄYSILLÄ! Rallikirja suomalaiseen makuun Kirja kertoo autourheilun aamunkoitosta vuodesta 1890 seuraten 1900-luvun merkittävimmät tapahtumat ja päätyen 2000-luvun toisen vuosikymmenen näkymiin. Erkki Vanhanen, 384 sivua, til.nro S284, s.hinta 39,90 Erikoiskirjakauppa Alfamer Oy Hämeentie 111, 00550 Helsinki Puh
68 . Nieminen 040-5825275 ilt. Holma 0400-889596 Kauhajoki. 4L-80E LAATUA, JOTA EI VOI SAADA HALVEMALLA! Automaattivaihteistojen erikoisliike HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA, Rajakylä Puh. Kaikki yhteensä 1 500 €. BMW 520i -85 ei rek., projekti tai osiksi, mukaan osia, 200€, mäntäsarjoja: Isuzu Bellett, Austin A 30, Ford Anglia, Saab 99 Ø 84 mm, Toyota Celica Supra 2,8 -84 kampiakseli, yläpään tiivistasarja, Ford Essex 3,0 V6 vaihdelaatikko. Mobilisti 8/11 kuva 44 Packard Clipper -53 4,7 suora 8-sylinterinen moottori, 3-vaihteinen manuaali, ylivaihde, aj. Oeberg 0407483467 Kotka. Reivonen 0400-519025 3 kpl V8 60 moottoreita 200-600€/ kpl, 2 kpl vaihteistoja em. perusteella, pohjahinta 8000€, Kawasaki Z1 900 -73 AMR/USA, alkuperäinen, aj. 09-302 847, fax 09-340 1073 Täyden palvelun virityspaja Tuotteet mm. Hänninen 0400-503646 Padasjoki. perusteella. Ovaska 0400-837310 Rautjärvi. Latokangas 040-8336233 Vaasa. 040-4110670 Lempäälä. 045-136 7754/Tolonen, Helsinki kuva 46 Jaguar XJ12 Sovereign 5,3 Series 3 -87 V12, automaatti, aj. Yli-Piipari 0400563928 Kauhajoki. 189 tkm, nahkapenkit, MWS/Dunloppinnavanteet, 2 renkaat, kattoluukku, ilmastointi, kats. perusteella, pohjahinta 13250€, Amica -96 mopoauto, uusi moottori, 1975€, Brigitte -63 tuulilasivene, Turun Veneveistämön Kekkosmalli, hyvä, Evinrude 33 hv, yht. Varaosia ja MR-kuntoiset, entisöidyt mopot: Pappa Tunturi -64, Pappa Tunturi -63, Tunturi Sport -70 kovakromi, tarj. Panther 75 350cc -51 MR-katsastettu. Säädöt ja mittaukset tehodynamometrillä, viritykset ja tekniikkapäivitykset Katso lisää nettisivuiltamme. 82 tml, toimiva, täydellinen, vähän hitsattavaa, ehjä verhoilu, mukaan kirjallisuutta ja osia, tullit ja verot ok, 5000€/vaihto pieneen telapuskutraktoriin, UAZ 452 DE -82 4×4, rek., ajokuntoinen, huonot laidat, mukaan paljon osia, kirjallisuutta ja uudet vanteet ja renkaat, 1500€, lisähinnasta lumipuskulevy ja Nummi Junior nosturi. Harju 050-3370891 Jalasjärvi. Kotavuopio 044-0941558 Tre. Ford Escort MK II ehjät ruskeat ovipahvit, 150€, oikeanpuolen peili, 20€, myös muita osia, kysy. Pakkanen 0400-439081 Tammela. Lammi 044-5393839 Pori. 1300€, 20-30-luvun vaihteen Graham Paige moottori ja vaihteisto, 550€, Ford A peltiosia ja runko. Fazerin entinen pulla-auto, entisöintikelpoinen, sekä varaosiksi kahden Peugeot J7:n kaikki mekaaniset osat. kuva 52 kuva 53 Norton Commando Fastback 750 -68 MR-kats., hieno, aj. Ohela 0505988862 Lappeenranta. kuva 50 Moskvitsh 403 Skandinavia -64 500€/tarjous. 28 tml, tarj. Saab 96 -78 ajokuntoinen, ei kats., säilytetty tallissa, 500€. kuva 47 kuva 48 kuva 49 Saab 96 -75 ja -76, IFA F9 -56 paljon IFA/DKW osia, Opel Olympia Rekord -55. MB W115 hyvät pölykapselit, alkuperäiskuntoiset. Helalantie 11, 21800 Kyrö, (02) 533 2686 www.sporttiauto.fi 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 68 12/7/11 11:20 AM. 400€, kytkinlevy 100€, laakeri ja männänrengassarja, kaikki yht. 30 tkm, tarj. Kadett B Festival -73, Opel osia: Ascona A SR mittaristo, konepelti, etuovet, bens.tankki, Manta A etuakseli, Manta B 5-vaihteinen Getrag 240, Kadett C peltiosia, valoja, tukivarsia, Festival vanteet 5½×13, Weber 45 uudet vaakaimut, DelAUTOMAATTIVAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT Automaattien vaikeat varaosat Tehdaskorjatut jakolaatikot Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco-turbiinit ERIKOISALANA TH-700R4 vahvistukset ja korjaukset SEKÄ elektroniset vaihteistot esim. moottoreihin, yht. Pori. kuva 51 Blaupunkt Köln 6/12V autoradio, Opel Kapitän 54-57 sovitteella, löytyy myös Kapitän 54-57 sovite, toimintatakuu. kuva 55 Jawa 350 -52 MR-kats., 4250€/ mahdollinen vaihto traktoriin. EBC -jarrut SuperFlex -alustanpuslat 356 Speedster ja AC Cobra –replikat, Triumph, MG ja Austin Healey varaosat Palvelut mm. 2750€. Esitteet: 70-luku: Audi100, Datsun 120/140Y, 160J Violet, Fiat Ritmo, 128, 80F, Ford Capri II, Cortina useita, Taunus, Mazda 323, 626, Toyota Starlet, Cressida, Corona, Dyna, Zastava 1100, Renault 5, 12, 18, 20, Volvo 340, 80-luku: Audi100, Mazda 929, Mitsubishi Galant, Horizon, Opel Kadett, Polski Fiat. Leppänen 0500-665229 Seinäjoki. Peugeot D4B
Lepistö 0400-835610 Tre. Pykäri 040-5289810 Evijärvi. 1952 MG TD roadster, hienosti patinoitunut alkuperäinen ja entisöimätön auto, ostettu 1.omistajalta, todella suorakorinen ja täysin ruosteeton! Seissyt tallissa v.-86, käyntikuntoinen. kuva 58 Plymouth Belvedere 2D Coupe -61 225 cid, nappiautomaatti, MR-kats., aj. Saab 900 C -89 rek. kuva 60 kuva 61 kuva 62 Citroen ID 19 P -60 ajokuntoinen, moottori ja hydrauliikka kunnostettu, siisti alkuperäinen sisusta, varaosia mukaan, 7700€, Citroen D Super 21 M Pallas -69 alkuperäiskuntoinen, USA malli, ajokuntoinen, 7700€, MB 450 SEL 6.9 -76 Kalifornia tuonti, ajokuntoinen, ei ruostetta, hyvä maalipinta, alkuperäinen, 8500€. Juvakka 046-5659534 Raasepori. perusteella, Solifer Export -88 mopo, 500€. Syvänperä 0400-494143 Iisalmi. Kaiser -53 runko, ohjaussimpukka, Buick Electra Park Avenue -91 kats., aj. Volvo 760 -88 2.8 V6, aj. Kienanen 040-4877764 Hki. 09-2727100 / www.mobilisti.fi Jestas sentään! BMW 5 sarjan tankki ja kate, 500€/ kpl. MR-kats. Pellinen 046-8493554 Kouvola. 300 tkm, ehjä, rakentelematon, toimiva. Vanaja osia: AEC moottorit, toinen hyvä, konepelti, etujouset, jäähdytin, laturit, startit, ym., Plymouth P2 moottorit, ym. Mobilisti 8/11 . kuva 59 Ford F-250 4×4 -60 292 cid Yblock, manuaali, hyväkuntoinen, expaloauto, aj. Uponen 050-5822202 Ylöjärvi. 164 tkm, uutta osaa ja kirjallisuutta mukaan, 2 renkaat, 3000€/tarj./vaihto vanha kuormatai linja-auto tai jenkki. 1 kpl uusi Michelin 165-400 X rengas, 60€. Itäystävä © ku ka ha n tÄm Änk in pel ast ais i. © Viher kuher kaheli © Mobilisti-paidoilla keräät täydet pinnat niin tallilla kuin tapahtumissakin. Björkman 040412354 Hki.. 040-5380320. Pykäläinen 0500712306 Lahti. Hp.14900e P.0405160358 Solifer Export -67 alkuperäiskuntoinen, 2 omistajaa, uusia varaosia mukaan, 1200€, Plymouth -35 16” varapyörän hyväkuntoinen umpikotelo, 250€. 0400643984 Kouvola. 204 tkm, 1 omistaja, kolaroimaton, runsaat varusteet, nahkasisusta, kattoikkuna, 3800€/tarj. Zündapp Combinette 428 59-60 kunnostetut ja koeajetut moottorit, lähes kaikkia moottorinosia. Ford Thames Trader 40 -58 6-sylinterinen bens.moottori, aloitettu entisöinti, runko puhallettu ja maalattu, lavan osat löytyvät, kaarikippi, hytti osin kunnostettu, paperit ok., varaosakirja mukaan, 4500€. peltiosaa, myös XJS-mallin peltiosia. 4 kpl MGA Roadster -60 pinnavanteet renkaineen. kuva 54 Honda Legend -90 2.7 V6, manuaali, aj. Kelho 040-7232910 Hämeenlinna. Honkanen 040-8651307 Kangasala. ei kats., hyvät kesärenkaat, 300€. Metsola 050-3401166 Pyhtää. Mäkelä 040-8415530 Lemu. 29 tkm, lähes alkuperäinen, mukaan myös alkuperäiset lukkorengasvanteet ym., 7500€/ vaihto halvempaan mielenkiintoiseen harrastelaitteeseen. ilmastoitu 4D Gran Fury, Monaco, Royal Monaco, Newport, New Yorker tai Imperial 75-78. Äijälä 0400-977497 Lappeenranta. 69 lorto 40 käytetyt vaakaimut, CIH moottorin peltipakosarja, nokkaakselisarja, ZF S 45 lukko. 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 69 12/7/11 11:20 AM. Nieminen 040-7349469 Valkeakoski. Termonen 050-3093130 Pori. Jaguar Mark 3.4L XK-moottori ja manuaalivaihdelaatikko loikkarilla, peruskunnostetut ja käyttämättömät, Jaguar Mark II ovien pintapellit, ym. kuva 56 Ford Pickup -40 käyntikuntoinen projekti, seissyt 5 vuotta, RHD, tullattuna, tarj.perusteella, Pontiac LeMans -66 326, automaatti, hyväkuntoinen, kunnostettu alkuperäistekniikka, tarj. 69 tml., alkuperäinen, kats., vaihdossa huom. Skoda Rapid 130 Coupe -88 rek. Tilaa heti tai kohta, Mobilistin verkkokaupasta. kahdelle, uutta: moottori, jarrut, maalaus, ym., hieman rakenneltu, hyväpeltinen, mukaan uutta ja vanhaa osaa, 2500€/tarj
40-90-luvun kunnostettuja 6-24V tasaja vaihtovirtalatureita autoihin ja traktoreihin ja 6-12V startteja vanhoihin autoihin, purkuosia: Peugeot 504 farmari -74, Sedan -79, 80-luvun Peugeot 505, korinosia, ovia, tasauspyörästöjä, Ford Anglia vaihdelaatikko, konepelti, ym., Ford Custom kuorma-auto, VW Kupla 6/12V vanteita, ym., Saab 96 vaihdelaatikko, V4 moottori, Bosch latureita, startteja, ym. Ford B 4-sylinterinen moottori ja vaihdelaatikko, 3 kpl ehkä 20-30-luvun kuoma-auton vaihdelaatikoita. Kotavuopio 0440941558. Harju 0503064344 Seinäjoki. Broström 0400-868500 Espoo. Toivonen 040-5951749 Simca Beaulieu 58-60 MR-kats., mahd. Riihelä 0400-455831 Lahti. Opel Kadett A -66 MR-kats., ei kats., hyvä kori, säilytetty sisällä, vaatii maalauksen, mukaan paljon uutta osaa, 1350€. Chevrolet -35 16” pinnavanne, Chevrolet Touring Sedan -37 ohjaussimpukka, Mazda 929 HT Coupe RX-4 -75 takalokasuojienkaaret, takapuskuri. Kortelainen 040-7591815. Ostetaan Austin 49-55 museoauto. Luukkanen 040-5563093. MB W116 varaosia, myös uusia: maskeja, ovitiivistesarjoja, etuja takalyhtyjä, ym., MB 170 kelloja, mäntäsarja renkaineen, listoja, ym., Buick 36-39 osia. MB 230 Coupe -81 W123, MRkats., aj. Jawa 897 Speedwaypyörä, moottori tai osia. Sutela 050-4869255. Ase De Luxe Mosguito -58 mopomoottorin täydellinen virtapuoli, mielellään ehjä tai koko moottori varaosiksi. Mouhijärvi. Mäkivirta 050-5557549. Vespa 68-70 perinteinen 2-tahti skootteri, entisöintikelpoinen, kaikki kiinnostaa, Vespa 125-250 68-70 varaosa-, korjaamoja ohjekirjat, myös kopiot. Lehtonen 0400-494053 Tku. Parkkonen 0465451541 Pyhäsalmi. Audi 100 77-81 kattoverhoilu, ym. Oldsmobile 98 4D HT -61 osia: mm. 900€. Chevrolet 49-54 toimivana irrotettua tekniikkaa: 235 cid suora 6-sylinterinen moottori, 3-vaihteinen manuaali, putkikardaaniperä, kaikki yht. Sintonen 044-0803558. Paloposki 044-5454554. perusteella. Mobilisti 8/11 kuva 63 CZ 150 -53 MR-kats., vähän ajettu, 12V sytytys, Jupiter Sving 72-73. Alfa Romeo Service emalikyltti 50×80 cm, Alfasud 2 kpl uudet etuumpiot, Alfa Romeo 33 uudet kelt. Termonen 050-3093130. virtalukko, takavalo, jarrutehostin, myös muut osat kiinnostavat. 0400-669914 Kerava. vaihto Plymouth Belvedere 2D Coupe -61 3,7 6-moottori, nappiautomaatti, MR-kats. Murtomäki 0407111520 ilt. Laitila 0449167592. Haasto 0407233459. 70 . Moskvitsh M407. VW Typ 3 1500/1600 kaikenkuntoiset, valmiit ja projektit, hyvästä hyvä hinta. 129 tkm, hieno, 8000€, Honda 750 Four -72 MR-kats., hieno, 7000€, Pappa Tunturi -70 MR-kats., hieno, 1700€. Salonen 040-5415332 Nokia. Niemi 044-3848628 Parkano. Simca 1000 -74 ajokuntoinen, 1000€, Ford Anglia -66 moottori jumissa, 750€, Escort 1,6 -79 ajokuntoinen, 1900€, Datsun Bluebird -66 ajokuntoinen, 940€, Saab 96 -79 MR-kats., 2500€, ZZ skootteri -59 rek., 2600€, Suzuki 100 -73 rek., 1400€, Suzuki 250 -73 1400€, Honda 100 -74 ajokuntoinen, 1200€, Jawa Sport -73 890€, 2 kpl Raisu MM yht. MB W114 73-76 bens.mallin ehjä musta kojelauta, beige verhoilun osia, etuja takaniskatuet, ym., oikea etulokasuoja, Lang-mallin myyntiesite. Valmet 20 magneetto. Kangasoja 0445242622. kuva 65 kuva 66 kuva 67 IC 350 -76 MR-kats., 1550€, IC 350 -71 MR-kats., 1200€, Dnepr MT 9 -72, Morris Minor -55 4000€. Passinen 06-4340401 Kauhava. Niini 0500-533849 Halikko. Vanhoja Harley Davidson osia, kaikki kiinnostaa, HD Indian työkaluja, ym. Varaosakirjat: 50-60 luvun Fiat 500 Farmari, moottorija korinosat, Fiat 2300-2300S Coupe -64 korinosat, Velocette -66 mallit MSS 500, Viper 350, Venom 500, esitteet: BMW 630CS, 633CSi -77, monisivuinen, BMW 700 Coupe, Opel GT -70 englanninkielinen, Volvo 1800E ruotsinkielinen käyttöohjekirja, 35-60€+lähetyskulut. kuva 68 Chevrolet 2103 4D Sedan -54 osittain purettu, aj. 300€, MB 220 D -71 osia: manuaalivaihdelaatikko, puskurit, mittaristo, etuja takavalot, startti, ohjaustehostin, maski, ym., 300€, Opel Ascona C puskurit, konepelti, 70-luvun Ford Custom kuormaauton tuulilasi. 3 kpl 2-tahtibensiinipumppuja, Union, Shell, BP, hyviä projekteja, pintaruosteessa, kaikki osat löytyvät, 300€/kpl/vaihto johonkin autotai moottoripyöräprojektiin. kuva 64 2 kpl Datsun Bluebird -66 kats., ajossa, hyväkuntoinen, uudet renkaat, toinen ajokuntoinen, ei rek., jarrut ja kytkin kunnostettu, tarj. 050-4623574 ilt. Alhamo 0400621264 Ylöjärvi. mopo, ei rek., paperit on. 650€. sumuvalot, 4 kpl Carello Jod 5¾ umpioita, Alfa Romeo korjaamokirjallisuutta, Fiat 125 S mittaristo, Rolls Royce esitteitä ja ohjekirjoja, Ford Mustang -67 lokasuojan merkit, Vauxhall Viva GT uusi kytkinvaijeri, Lada vanteen uudet keskiökupit, kirjoja: Jaguar Cataloque Raisonne, Daimler Century, 52 kpl CCCP/Eesti mp kilpailuiden pinssejä, 2 kpl 30-luvun mp kilpailujen palkintoja. Autoradioita: useita Blaupunkt 6/12 V plus/miinusmaadoitettuja, 70-300€, Motorola 200€, 30-40-luvun Silvertone USA AM putkiradio, ei testattu, siisti, 125€, Becker Europa 12V, huollettu, 220€, Hitachi, Philips joitakin, muutama viallinen edullisesti. OST kuva 1 Mahle merkkinen hana. Suomalainen 60-luvun OM asuntovaunu, valmistaja T:mi Onni Mäkivirta, kaikenkuntoiset kiinnostaa, huonotkin. 70 tkm, historia tiedossa, korin takaosassa ruostetta, 2800€, MB 200D -66 osia: etuja taka-akselit, tulipelti, mittarit, katkaisijat, lämmityslaitteet, 5 kpl ovia, kardaani, puskurit, 13” vanteita, ym. Riikonen 0400-468189 Kirkkonummi. 041-5469515 Tku. Virkkala 040-5535738 Karkkila. kaikenkuntoista alaan liittyvää, Ford A hytti tai koko auto, kaikenmalliset ja –kuntoiset, USA moottoripyörä: Pope, Cleveland, Harley Davidson tai vastaava, kaikenkuntoiset, myös osat, vanhoja metallileluautoja, pieniä ja isoja, myös kuluneet, 20-luvun auto, merkillä ja kunnolla ei väliä, myös osat ja keskeneräiset. Kaljola 044-9150850 Säkylä. pyörivä moottori, pakosarja, imusarja, 80€. osia, Audi 200 Turbo 80-81 puskurin oranssinväriset etuvilkut ja takalamput, Moskvitsh 407 hyvä60-71 Ostetaan ja myydään.indd 70 12/7/11 11:20 AM. 0400-531693. Niittokoneen valuistuin tekstillä Grönkvists mek: verkstad Katrineholm, vain täysin ehjä kiinnostaa. Tervonen 040-7302740. Volvo 164 -69 MR-kats., 5900€, VW 1303S MR-kats., 4500€, VW Kupla -77 950€, VW Kastenwagen -77 1000€, VW Pritzenwagen-Westfalia -74 1500€, Porsche Super -60 3500€, Borgward Isabella Combi -60 1800€. Murto 050-4000844. 60-70-luvun Fiat 500 haitarikattoinen, ajokuntoinen
OST kuva 2 Cadillac Fleetwood 4D Fullsize 7172 joitakin sivulistoja ja peräkontin etureunantiivisteen kiinnitysurapelti koko auton leveydeltä, peltiä takaikkunaan päin siitä jatkuen, käynee myös 2D mallista. Mobilisti 8/11 . Auto Saloon-messut Salorankatu 5-7 Astrum-keskus Salo 050-316 5025 28.-29.4. Kyllönen 0400-355527. 35. moottoripyörä edullisesti käteisellä. Salovaara 0503137646. Alhamo 0400621264. Lehtonen 0400-4934053. Parkkonen 046-5451541. Jakopään rattaat, nostajat ym. Mustat tai ruskeat nahkapussihousut, koko 50 tai 52, vyötärönympärys minimi 88 cm, ajurintakki koko 52, vain hyväkuntoisia ja järkihintaisia. kiinnostavat, myös vaihto. Annetaan harrastajalle hyvä Toyota Carina Hatchback -85 ei hylsy. Hämäläinen 0407581630. Retro Classics 2012 Messepiazza 1 Stuttgart Saksa 24.-25.3. Koso 0400-797873. Kevätpäivän Tasaus Hämeenlinna-Valkeakoski jari.kosenius@vetku.vi 31.3. Pienoismallipäivä Tampereen Kauppaoppilaitos Tampere 0400-623 276 22.-25.3. Kaikki kiinnostaa. Saa olla hyvä, huono tai tosi huono – siis myös keskeneräiset kiinnostaa, tai koko auto! 044-916 7592/Laitila Sekalaiset Annetaan Ford Granada 3.0 Ghia -75 ei käyntikuntoinen. Chevrolet 37-38 kuorma-auton hytti, peltiosia, ym. Bremen Classic Motorshow Messukeskus Bremen Saksa 4.-5.2. Moskvitsh Elite 1300 66-73 osia: moottori, sisusta, puskurit, ym. Viljanen 0505729619. osia. Autoja, autoja!-teemanäyttelyn avaus Mobilia Kangasala Huhtikuu 5.-9.4. Ford Escort 67-73, Mazda Savanna 72-75, Dodge Lancer Farmari -61, myös osia, vanhoja mopoja, osia ja raatoja, kaikki kiinnostaa. Harley-Davidson -moottoripyörän osia 1930-36. Rolls-Royce Silver Cloud -59 takamatkustajan tuhkakuppi. Kosunen 0404104273. 60-70-luvun Halda Twinmaster trippimittari, puutteellinenkin, Toyota Corolla KE35 HT 75-79 kaikenlaisia varaosia. American Car Show Helsingin Messukeskus Helsinki 21.-22.4. Urheiluauto projekti, kaikenkuntoiset ja paperittomatkin. Botnia Swap Meet Ravirata Seinäjoki 0400-661 999 Helmikuu 2.-5.2. Niskapohja 0400-250219. 045-136 7754/ Tolonen, Helsinki Kuvan kaltainen kotelo. Rambler American STW -67 osia, Kaiser -53 konepellin saranat, etuvilkut, Hudson -46 osia. tai koko auto osiksi, papereilla eikä korin kunnolla väliä. VW Golf I -82 GL-mallin muovinen takapuskuri, kylkilistoja, ruskeita sisustanosia, ym. OST kuva 3 Vauxhall Victor F2 -60 istuimet, huonommatkin. Suomen ilmavoimien 20-45 käyttämien lentokoneiden ohjaamo-osia: mittarit, kompassit, kytkimet, ym. Annetaan harrastajalle Opel Rekord Farmari -69 suorapeltinen. 050-5610963. Redsven 0500-885348. MR-kats. Koivunen 044-3452800. Opiskelijan budjettiin sopivia Ford V4 1.3 moottorinosia, kokonainen 1.2/1.3/1.5 moottori. Mäkinen 050-5993298 Sastamala. Winter Swap Meet Teivon Ravirata Tampere 0400-623 276 31.3. USA Ford 60 hv V8 sivuventtiilimoottorin vesipumppuja. Ladojen talvikokoontuminen Mobilia Kangasala 0400-906 042 Maaliskuu 3.3. Kaljola 044-9150850. Kaikki kiinnostaa! Harley-Davidson 1920-24 10001200 cc osia tai etenkin runko ym. Ilmoita tapahtumastasi: toimitus@mobilisti.fi / 09-272 7100 (tiedot sitoumuksetta) TAPAHTUMAKALENTERI VUODELLE 2012 Tammikuu 14.1. Mitsubishi Canter FE 444/FE 211 -80 kuorma-auton varaosaja korjaamokirja, myös kopiot, mahd. 0400-405858 Muonio. Hot Rod & Rock Show Pirkkahalli Tampere 0400-623 276 Toukokuu 5.-6.5. Murtomäki 040-7111520 ilt. Classic Motorshow Lahden Messukeskus Lahti 0400-969 550 60-71 Ostetaan ja myydään.indd 71 12/7/11 11:20 AM. Hauskanen 040-7541977 Muonio. edullinen FE 444 varaosa-auto. 040-5354023. 71 kuntoinen tai uusi jarrupääsylinteri, suomalainen laminoitu tuulilasi. MP12 moottoripyöränäyttely Helsingin Messukeskus Helsinki 3.-5.2. Talwiajo klo 8-12 Meidän katsastus Vasarakatu 26 Jyväskylä 0500-4488, 0400-744 040 25.2. Syvänperä 0400-494143. Riihelä 0400-455831. Käteisellä EMW 327 tai USA henkilöauto 33-38, myös hyvät kunnostuskelpoiset aihiot, 6V startteja, latureita, polttimoita ja osia Chevrolet -38, MB -52 ja Buick -38 autoihin. Jyväskylän Rompepäivä klo 8-15 Paviljonki Jyväskylä 045-639 2956 21.1
Hienosta rekisteritunnuksesta huolimatta kelpasi vain purettavaksi vuonna 1996. Lincoln Town Car kahdeksankymmenluvun alkupuolelta. El Caminoita tuotiin Suomeen vielä 1987, myyjänä oli Auto-Bil Tapiolassa. Minne päättyvät BDB-97tunnuksisen Plymouthin jäljet. Kovin pitkälle metsään ei mene myöskään, jos väittää, että jokaisen sylinteriluku on alkuperäisestä tuplaantunut. Näiden vienti syvään itään kompastui aikanaan juuri tuohon epävenäläiseen valmistenumeroon, jonka johdosta tullimaksut olisivat olleet tähtitieteelliset. Kuvan takana teksti: Pollarit pöhläsi 1967 Kittiläntiellä (Maijasenkylässä). Montako näitä kaikkiaan oli. Mobilisti 8/11 Chevrolet Vega 2300GT. Alla aikakausioikeat Revolutionit, joita myi ainakin Erikoisvanne Ky Mäkelänkadulla. Onko näitä enää missään. huom.) Erkki-setä Rovaniemeltä on päässyt tinanappien kyytiin. Omistaja kenties Herr Dr. Ennen tuontihelpotuksia harvinainen näky. (Kuvan natiainen ajelee nykyään avo-Mustangilla) kuvat: Tero Ilola 72 Ilola-talkoot.indd 72 12/7/11 11:21 AM. Kelpasi kuitenkin kanta-autoksi Floridasta uitetulle limokorille. Dodge Custom 880 1965. El Camino Royal Knight. 72 . GMC:n vastaava malli oli Caballero Diablo, joita ei liene Suomessa yhtään. Tämä meni erään kuuluisan moottoripyöräkerhon edustusautoksi ja tuhoutui yhteenotossa erästä toista kuuluisaa moottoripyöräjengiä vastaan Pasilan oikeustalon edustalla. Bohse Euro-Star. Alkuperäisestä jäi käyttöön pohjalevy sisälokasuojineen, tulipelteineen ja tuulilaseineen. Varustuksena 361cid isolohko automaattilaatikolla. Böhse. Lada-perustastaan huolimatta saksalainen tuote, TÜV-hyväksyntöineen ja germaanisine valmistenumeroineen. Lasikuitukori istutettiin uuden viisi-yli-yhdeksän -Ladan päälle. Vuonna 1980 tehtaan supermallin sai kaupasta 41 000 markalla. Toinen samanlainen ja samanvärinen purettiin jo aiemmin kylkikolarin kärsineenä Sapoma-nimisessä purkamossa Helsingissä. Erona vakiomalliin, jonka hinta oli alle kolmenkymmenen tuhannen markan, oli 305 kuutiotuuman kahdeksikko, nopeampi ohjaus, täydellinen mittaristo käyntinopeusmittareineen, kuljettajan sähkötuoli sekä ulkoinen olemus, jossa kiiltävät listat oli korvattu tarrasarjalla ja etuspoilerilla. Syytä ei tiedetä. Varmaan laskettavissa alunperinkin yhden käden sormin. (toim. Ehkä myy vieläkin, siivottuaan Sompasaaren varastojaan sataman purkutöiden tieltä..
Mobilisti-Mediakortti.indd 1 12/7/11 11:22 AM. Voit puhutella näitä autoalan intohimoisia puhemiehiä edullisesti ja haluamallasi voimalla. ilmoitushinnat 1/24 sivun 70 eurosta aina aukeaman 2 500 euroon. LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE propaganda 2012 116.000 lukijaa (KMT syksy 2010/ kevät 2011) Kohderyhmä Lukijaprofiili Lukijamäärä Nainen 15 % 17.000 Mies 85 % 99.000 12-19 v 6 % 8.000 20-29 v 11 % 13.000 30-39 v 21 % 23.000 40-49 v 24 % 28.000 50-64 v 28 % 33.000 65+ 10 % 13.000 Pääkaupunkiseutu 15 % 18.000 Isot kaupungit 31 % 34.000 Pienet kaupungit 24 % 28.000 Maalaiskunnat 30 % 34.000 M obilistilla tavoitat reilusti yli sata tuhatta alan harrastajaa kahdeksan kertaa vuodessa. Tarkat mediafaktat löydät osoitteesta www.mobilisti.fi/mediakortti/ Ilmoittajien menestystarinoita Mobilistissa ja lisätietoa saat Petri Niemenmaalta numerosta 0400-425 0623
Mm. Varmaa on silti se, että olipa sitten autoista, rautateistä, hevosista, junista, lentokoneista tai vain yleisemmin historiasta kiinnostunut, tästä kirjasta riittää haastetta päiväkausiksi. Teos sai pääasiassa lämpimän vastaanoton, vaikkakin jotkut vieroksuivat taittoa, jossa suhteellisen pienikokoiset kuvat oli aseteltu koko aukeaman täyttävän pohjakuvan päälle, jolloin yleinen sävy muodostui harmahtavaksi. 74-75 Koelukee.indd 74 12/7/11 11:24 AM. Mobilisti 8/11 Mobilisti koelukee Cingiz Safiulla: Mannerheim ja kulkuneuvot M arsalkka Mannerheim on monien mielestä merkittävin koskaan elänyt suomalainen. Kilvanajoa 2 on tehty aivan samalla reseptillä, onhan se joka tapauksessa on tavallaan jatko-osa edelliselle niteelle. Vapaaherra Carl Custaf Emil Mannerheimin elämä oli monipolvisuudessaan ja jännittävissä käänteissään kuin valmiiksi elokuvantekijöitä varten dramatisoitu. Tämän kakkososan yhtenä ideana on ollut kaivella esiin harvinaisempaa materiaalia ja siinä on onnistuttu: ”Häh!”-elämyksiä on luvassa niillekin, jotka itse ovat olleet kisakahinoissa mukana. Siinä missä elokuvamiehet ovat spekuloineet ja väännelleet käsiään, pitkän linjan harrastaja ja autohistorioitsija Cingiz Safiulla on toiminut: Lopputuloksena on erikoisen mielenkiintoinen kirja, joka liittää marsalkan eri aikoina käyttämät ajoneuvot marsalkan huikeaan elämäntarinaan. Täysin satunnaisena tietopoimintana kerrottakoon mm. Kustantaja Laaksonen ISBN: 978-952-5808-33-8 208 sivua, 300 valokuvaa Suositushinta: 49 € Mannerheimin kaikki autot on käsitelty kirjassa kattavasti. Holger & Marita Eklund/Carita ja Tapani Lehtinen: Kilvanajoa 2 P ari vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen Kilvanajoa-kirja kunnianosoituksena Holger ja Marita Eklundin mittavalle elämäntyölle suomalaisen moottoriurheilun dokumentoijina. . Marsalkka arvioi B-17:ää koneeksi, jonka penkit olivat ”kuin raitiovaunussa, ja jonka sisätiloihin kaksi kattoikkunaa tuo valoa.” Safiulla on käynyt työssään lävitse käsittämättömän määrän Suomessa ja ulkomailla julkaistua lähdemateriaalia, joita ei koskaan ole tässä mitassa nähty kerättynä yhteen ajoneuvohistoriallisesta näkökulmasta. 74 . Mannerheimin kokemukset lennoltaan Tukholmasta Pariisiin ”Lentävän Linnoituksen” siivin. Safiullan uunituoreessa kirjassa asetelma on käännetty päälaelleen: marsalkan elämää tarkastellaan ajoneuvoihin liittyvien tilanteiden kautta; jopa hänen Intiassa tiikerinmetsästyksessä käyttämänsä norsu on päässyt mukaan kuvitukseen. Kuvassa niistä hänelle itselleen ehkä henkilökohtaisin, Voisin. Keke Tällaisella lähestymiskulmalla on ajoneuvohistorian harrastajan kannalta erityistä arvoa, sillä aikaisemmat elämäkerturit ovat ymmärrettävistä syistä sivuuttaneet marsalkan käyttämät monet autot, junat, lentokoneet ja vesikulkuneuvot vähillä viitteillä. On täysin ymmärrettävää, että kirjavien lähteiden runsaudesta huolimatta – tai osittain siitä johtuen – kaikista asioista ei aikalaisten kuoltua ole voitu saada sanottua viimeistä totuutta. Varsinainen kuvallinen sisältö ei taatusti voi olla pettymys kenellekään
Esiintyypähän kuitenkin, kuva ei valehtele ja löytyi sille Formula Vee-vierailulle väittelyn lomassa tarinansakin. Muistatko kun autojen tuontisääntelystä luovuttiin. Tai miksi Simo Lampisen Lancia Fulviassa on Akropolisrallin rampilla alla racing-renkaat. Ennen kaikkea, muistatko millä Suomi ajoi vuosina 1952, -62 ja -72. Jouduitko ensimmäisenä uutena autoilijapolvena kantamaan kahdeksankympin lätkää. 75 Mobilisti koelukee Jukka Vesterinen: Aikamatka 3 M uistatko, kun lonkero tuli myyntiin ja Armi oli maailman kaunein. Leo I. Ei nyt silti puututa tähän tarkemmin, ettei menisi kotiinpäin vetämiseksi… . Jo pelkästään sivistävien tilastojen ja nippelitietojen parissa viihtyy kuin huomaamattaan. Mobilisti 8/11 . Selvästi muita tylsempi osio tässä kirjassa on se, johon on kerätty värikuvia F1-kisoista vuosilta 1975-85. Muistatko Zavidovo-vuodon tai Turun raitiovaunut. Miksi ihmeessä esim. Ne eivät kuitenkaan ole luonteeltaan kokonaisuutta tärveleviä. Jukka Vesterisen Aikamatka-kirjasarjan kolmas osa kertoo edellä mainituista vuosista kaiken mainitsemisen arvoisen, kuvitettuna aikakauden tuottein, autoin ja pop-idolein. Mattila on ajanut vuoden 1959 Hankirallissa pariisilaisrekkareissa olleella Renault Dauphinella. Julkaistun aineiston haravointi ennestään lajittelemattomasta materiaalista on ollut kova urakka, ja siinä helposti sokaistuu käsissä olevalle mosaiikille sillä tavoin, että joitakin pikku virheitä sujahtaa sekaan. Kyse on kuitenkin vain kahdeksan sivun mittaisesta kokonaisuudesta ja havainto paremminkin vain korostaa muun annin rehevyyttä. Mikäli muistat kaiken kuin eilisen päivän, ei hätää. Tunnistaminen on onnistunut olennaisilta osin varsin hyvin, mutta moni kirjan selaaja pääsee myös nauttimaan siitä, että yrittää vielä itse tunnistaa jonkun yksilöimättä jääneen naaman tai paikan. Tai mitä tapahtui häkellyttävän näköiselle Saab 900 Turbo Super Saloonille, jota Leksa Kinnunen ajoi Ahvenistolla 1985. Mainosaukeamia on mukana – muuten ei julkaisu varmaan olisi koskaan toteutunut – mutta jotain hauskaa niistäkin saattaa löytää. Tämän parissa voi vaikkapa järjestää vuositeemallisen visailun muiden kohtalontoverien kanssa, joiden mielestä se vuosi -62 oli ihan vasta äsken… . Jotkut kuvat herättävät erityistä uteliaisuutta – ja hyvä niin. Scuderia Naftalin ISBN 978-952-67281-1-7 176 sivua, lähes 600 valokuvaa Hinta suoraan kustantajalta: 46 € + postikulut 3,50 € 74-75 Koelukee.indd 75 12/7/11 11:24 AM. Millainen oli Kekkosen Suomi ja sen ihmisten elämä vuonna 1962. Alfamer ISBN: 978-952-472-144-8 144 sivua Suositushinta: 34,90 € Rosberg ei kuulemma ollut uskoa esiintyvänsä Keimolassa 1974 otetussa kuvassa. Aikamatka on nimensä mukainen knoppologistinen kronikka, jota suosittelemme lämpimästi vaikkapa kyseisinä vuosina syntyneille joulunpyhien ajanvietteeksi. Ehkä tuo todistaa, ettei Hoge ollut aivan mukavuusalueellaan F1:n jo silloin steriilimmässä miljöössä. Ketkä olivat olympialaisten kotikisojen suomalaiskultamitalisteja. Tärkeintähän tässä ilman muuta on ollut taas jakaa laajempaan julkisuuteen valtava määrä merkittäviä, nostalgisia ja monin kohdin hauskojakin valokuvia
Mobilisti 8/11 P oikkeuksellisen lämmin kesä sai minut haikailemaan ilmastoidun kasariauton perään. Haku antoi myös monia autoja, joissa varuste toki oli, mutta rikkinäisenä. Ihmettelenkin, mitä mahtaa liikkua sellaisten myyjien päässä, jotka antavat vääriä tietoja. Se pahin, eli korin kunto, oli kasarijapsiksi hyvä, katsastuksen jälkeen päivitin arvioni liki erinomaiseksi. pieneen lisäkivaan, onhan tuon ajan varustelu helppoa sen itse kokeneena. Digitaalista tallennetta kun saa soitettua tupakansytyttimeen tulevasta vekottimesta antennin kautta. Lämmityslaitteen puhallin oli totaalisen kuollut ja pakoputkiston takapöntössä nyrkin mentävä reikä. Joidenkin mielestä se on vintage tuningia jossa alkuperäishenkinen auto kuorrutetaan kaikilla mahdollisilla sen ajan liKasaria kauneimmillaan vai kauheimmillaan. Jotain liki museoikäistä ja selvästi aikakauden näköistä, mutta ehdottomasti tuolla hellekesän mukavuusvarusteella. Hajonnut kompressori onkin sitten jo paljon arvokkaampi. Jos järjestelmä on tyhjänä vuodesta toiseen, kasvaa riski kompressorin vaurioitumiseen, koska voitelu ei kierrä. Talven aikana on hyvä pohtia erilaisia mahdollisuuksia, hosumalla kun ei hyvää tule. Helposti ruostuva, nykysilmin auttamattoman vanhan näköinen ja teknisesti kestävänä paljon ajettu malli tarkoittaa tyypin nopeaa katoa ennen tavoitettua museoikää. Ymmärrän jotenkin ettei halvan auton omistaja halua investoida satasia korjaamiseen. Ostamani Bluebird on selvästi jo kaikkea muuta kuin nykyauto. Entisöintihommiin en kuitenkaan ajatellut ryhtyä, vaan pysäytän kunnon nykyiselle tasolleen. Toisaalta pieni piru olkapäälläni kuiskii korvaani jotain peri kerettiläistä... Tarvittavien osien hinnan olin tarkastanut etukäteen ja luotin siihen ettei isompia yllätyksiä tulisi, niinpä auto vaihtoi omistajaa. Kun 500 kilometrin koeajo oli osoittanut auton kaikin puolin toimivaksi, hellyin hunajakenno-alumiinivanteisiin ym. Jussin jorinat – ajankohtaisia tekniikkaja varaosavinkkejä 76 . Olisi kuitenkin järkevää mainita onko joku lisävaruste toiminut lainkaan tämänhetkisen omistajan aikana. Viime aikoina on tullut usein törmättyä termiin ”oldschool”. Ilmastoinnista siis kannattaa pitää huolta, ja se on syytä korjata ajoissa, tai sitten moisen varusteen saa kokonaan unohtaa. Ilmastointiahan pitäisi käyttää kuukausittain, myös talviseisonnan aikana. Osta halvalla, aja seuraavaan katsastukseen, hylkää. Mitään radikaalia sille ei tehdä, sillä joskus tulevaisuudessa voi museointikin tulla mieleen. Tämänikäinen japanilainen on kuitenkin luunlujaa tekniikkaa, joskin paperinohuessa korissa. Hinta oli erittäin sopiva, mutta luonnollisesti katsastus edessä ja pari selvää vikaakin. Sähköherkut, automaatti ja ilmastointi, jossa oli vielä sen verran henkeä, että sen pystyi toteamaan toimivaksi. Edes kylmäaineen vaihto uudempaan korvaavaan ei ole niin ihmeellinen proseduuri kuin pelotellaan. Ilman että tiedon perässä pitäisi jätellä soittopyyntöjä. Vaikka luupää onkin käyttöönotettu vasta 1988, on sen olemus totaalisen kasari. Kun sitten luovuin ilmastointilaitteellisen ajokin aktiivisesta etsiskelystä, tupsahti eteeni se oikea. Merkkikerhon myyntipalstalta osui silmiini täysvarusteltu, tuunaamaton ja rikkomaton Nissan Bluebird. Vikoja, jotka karkottavat ostajakandidaatteja selvästi ajoa hankaloittavina, mutta eivät olisi pahoja korjata. Rohkenen veikata muutaman seuraavan vuoden harventavan näiden kannan olemattomiin. Yksi on kuitenkin varmaa: alkuperäinen Nissan-kasettiradio pysyy kojelaudassa. Nettiauton tarkennetulla haulla ilmastointi ruksattu vaatimukseksi tuli kuitenkin lähes aina vastaan autoja, joissa ei ollut tuota kaivattua kylmästöintiä, tai se oli rikki. Jos auton haluaa saada kaupaksi, olisi asiakasta tässäkin tapauksessa kohdeltava kuninkaana. Käyttämälläni vakiokonttorilla osui katsastajaksi tuttu inssi ja perinteinen vikojenhakusessio muuttui ennemminkin kuntotestiksi. Rikkinäisestä lauhduttimesta selviää sentään uudelleen täyttöineen jokusella satasella. Jos laite on ollut vuosia rikki tai käyttämättömänä, on sitä toivotonta korjata järkevin kustannuksin. Nyt tuuppaan BB:n talviseisontaan ja kesällä se saa toimia harrasteautona, ilman hikoilua. Ainakin minulta katoaa luottamus ja hyppään nopeasti moisen fuskun ohi. Kaiken kukkuraksi inssi oli itse omistanut samanlaisen luupään, joten asiantuntemus mallin tyyppivikoihin oli varmaa. Mikä auton täsmällisemmäksi kohtaloksi omistuksessani sitten tulee. 76-77 Jorinat811 Folder.indd 76 12/7/11 11:25 AM. Se on selvä väliinputoaja, joka ei kelpaa muuta kuin ryöstöhyödynnettäväksi
. Rata-automaisen matala tyyli alkoi vasta levitä ulkomaisiin muskeliautopiireihin. Bluebirdin tapauksessa, kun tarkka ensirekisteröintipäivä oli otteen tiedoista kadonnut ja piti tietää, alkaako katsastusaika edellisen vuoden loppupuolella, vai tarkoittivatko nollat käyttöönottopäivässä vuoden alkua katsastusjaksona. Etenkin museoautojen ja jarrullisten perävaunujen kohdalla se tuppaa helposti unohtumaan, se kun ei olekaan yhtä loogista kuin käyttöautoissa. Tosin yksi piirre erottaa sen jälkimmäisestä: vanha kattoteline täynnä roinaa. Yleisemmin se kuitenkin ilmenee autona, joka on kaikkea muuta kuin oikeaoppinen aikansa kuvajainen. Yleensä näkyvin toimenpide on madaltaa jousitusta ja laittaa rengastukseksi jotain mahdollisimman leveää ja matalaa. Jotain, joka ei missään nimessä kuulu vähääkään vanhempiin autoihin. Netin ajanvarausjärjestelmäkään ei tunnistanut tuollaista poikkeustapausta, enkä uskaltanut luottaa postissa tipahteleviin, mainokseksi tulkittaviin kutsuihinkaan. 77 Kaiken mahdollisen keräilijänä, mutta liian myöhään heränneenä, olen alkanut ostella myös vanhoja peltisiä öljykanistereita. Otteestahan se tieto sitten löytyi. Eikä ihan vähänkään, nykynuorilla kun tuntuu olevan aivan liikaa rahaa käytettävissään. Näitäkin olisi vain pitänyt ostaa jo vuosia sitten, ennen kuin niistä tuli muotia. Yksi hyvä asia uudessa monisivuisessa lakanan kokoisessa rekisteriotteessa on, tai rekisteröintitodistuksen teknisessä osassa, kuten nimi nykyisin kuuluu. Tässä tyylissä on hyvää se, että koria ja sisustusta ei tärvellä yhtä pahoin kuin yleensä. Siitä nimittäin on merkittynä seuraavan määräaikaiskatsastuksen ajankohta. sävarusteilla niin turvoksiin että se muistuttaa tarvikekuvaston kansikuva-autoa tai ylikoristeltua joulukuusta. Oldschool-auto puolestaan on koriltaan ja sisustukseltaan niin alkuperäisen kaltainen, että ensi vilkaisulla se näyttää jopa museoautolta. Rekisteröidessäni tuota uutta hankintaa osasin jo kilpailuttaa vakuutukset. Haittapuolena se, että kaikki mikä kelpaa tyylisuunnan harrastajille, kallistuu. Kokonaisuutena proseduuri on kuitenkin nykyisin helppoa, hinnan kilpailutus, vakuutuksen ottaminen netin kautta ja vakuutustiedot näkyvät tulevassa rekisteriotteessa. Sopivasti valitulla rengastuksella jousiakaan ei tarvitsisi pilkkoa, ja ylilyövän kattotelineen sijaan vain muutama sopivasti valittu mauste kertomaan harrastekäytöstä. Jo pakollisen liikennevakuutuksen hinnassa oli satasten eroja, mutta kun halusin hinausturvallisen osakaskon, hintaerot sen kun kasTummanpunaista plyyshiä, muovia ja kantikkaita muotoja. Hieman tikkuaskia suurempi tupakansytytinpistorasiaan tökättävä vekotin osaa muuttaa muistitikulle tai -kortille tallennetun musiikin radioaalloiksi, jotka kuuluvat sillä iänikuisen vanhalla kasettisoitinradiollakin. 80-luku on sen verran tuttua, että teeman toteuttaminen ei vaadi muuta kuin omien pölyisten komeroiden tonkimista. Kesällä meinasin jo hätääntyä: missä kuussa ja minä vuonna matkailuvaunuvanhuksemme pitäisi taas käydä näyttämässä. Ilme on maata raapiva, koomisen isotassuinen koiranpentu. juhani.halmeenmaki@nic.fi 76-77 Jorinat811 Folder.indd 77 12/7/11 11:25 AM. Ei välttämättä kaunista, eikä antiikkiakaan, mutta taatusti oman aikansa kuvajaista, joka katoaa vauhdilla. No, saa nähdä mihin talven aikana päädyn. voivat. Sieltä voi löytyä vanhoja peltisiä öljykannuja, vaneriaski, puusukset, jopa potkukelkka, taas kerran sellaista poikkeavaa, jota ainakaan minä en muista autoilijoiden mukanaan raahanneen. Mikä parasta, ajaminen ei ole puritaanisen askeettista, tai teknisten vajavaisuuksien takia haasteellista. Jotain massasta poikkeavaa, uudella ja ennen käyttämättömällä tavalla. Niinpä autorekvisiitan hankkiminen museoauton maltilliseksi kaveriksi alkaa olla arvokasta. Lowriderit olivat oma lukunsa; säädettävä hydraulinen jousitus, räikeä maalaus, runsas kromi ja laiskanlinna-henkinen sisustus. Verrattuna suuriin, hyvin varusteltuihin luksusautoihin, Nissan on myös mukavan pieniruokainen. Vielä 80-luvun alussa muotina oli nostaa perää. Huomaankin kilpailevani peltisten öljykannujen ostajana lasteni ikäisten kavereiden kanssa. Mobilisti 8/11 . Myös auton ostajalle tieto on tärkeä, esim. Peltivanteetkin kelpaavat, kunhan ne ovat reilusti levitetyt, edes pölykapselit eivät ole kiellettyjä
Ennen vanhaan saatettiin hakea 1939 Kapitänin paperisota 78-79 Toimituksen autot.indd 78 12/7/11 11:26 AM. Pitäkää kilpenne, en sentään aio kerjätä niitä! Useampi museotarkastaja kävi Kapitänini koko aukottomasti todistettavissa olevan taustahistorian läpi. Miksi minulta otettiin maksu kilvistä etukäteen, eli teetettiin ne vain minun tarpeisiini, jos kerran vielä virkahenkilö ”palvelutiskillä” varasi itselleen oikeuden olla antamatta kilpiä. Onko tällä pyhällä yksinoikeudella joku tarkoitus. Sitten se tuli: neitokainen halusi nähtäväkseen kaikki auton aiempaan historiaan liittyvät paperit. Muukin, kuin tarjota mahdollisuus vähätellä kaikkea ennakkoon tehtyä ja suorastaan mahdollistaa asiakkaan kyykyttäminen. Mobilisti 8/11 Ohessa dokumentti läpäistystä rekisteröintitarkastuksesta sekä näyte tietoliitteestä, jonka toimitti Mobilia -museon toimitusjohtaja, Kimmo Levä. Jouduin odottamaan lähes tunnin kilpien saamista, koska edelleni osui perikunta, jonka huolena oli peräti neljän auton rekisteristä pudottaminen. Museoautokatsastus ja virallinen rekisteröintikatsastus läpäistiin huomautuksetta. Toisin menee tiskin takana. Ei näemmä mitään merkitystä koko todistuksella. Olen asioinut samalla asemalla yli kymmenen vuotta. Tiskillä oli vapaana toinenkin naisvirkailija, mutta hänellä ei ollut oikeutta hoitaa asiaa. Siitä tehtiin kaikkiin kolmeen vaadittuun museoajoneuvotodistukseen kirjallinen yhteenveto. Autosta piti tulla, kuten se jo 1950-luvulla pitkään oli, uudelleen HS-642. Todistus siis jäi pysyvästi heille ja on kaikkien virallista rekisteröintikatsastusta toteuttavien luettavissa. Pian sainkin soiton, jossa kerrottiin kilpien olevan noudettavissa. Katsastusta toimittavia kohtaan minulla ei ole poikittaista sanaa. Lisänä on vielä museoajoneuvotarkastajien tekemä yhteenveto auton historiasta. He ovat alastaan kiinnostuneita ja siinä ajan tasalla. Yksin tällä paperilla pitäisi oleman kumoamaton todistusarvo. Ensin piti vain odottaa ainoan niiden luovuttamiseen oikeutetun henkilön paluuta työpöytänsä ääreen. Hän kun olisi päivän kurssilla ja olisi varmimmin tavoitettavissa seuraavana aamupäivänä. Kenelle tämäntyyppisestä, 1950-luvun henkeä muistuttavasta turhasta hyppyytyksestä voisi edes valittaa. Sen kolmannen museoajoneuvotodistuksen luovutin, kuten vaadittiin, rekisterikatsastusta suorittavan katsastustoimipaikan palvelutiskille. Siinä kohtaa poltin proppuni. Koin olevani näyttämieni papereitten turvin oikeutettu tilaamaan kilvet. Näin jo kilvet hänen pöydällään. Näitä todistuksia tehdään aina kolme, joista yksi jää pysyvästi rekisteriviranomaisen haltuun. Kilpien viimekätinen luovuttaja tahtoi nähdä koko paksun taustahistorianivaskan uudelleen, taas kerran. Mitä ihmettä tämä palvelupelleily on olevinaan. Toimituksen autot 78 . Yhtäältä ymmärsin perikunnan asioimishitauden, mutta että vapaa virkailija ei voinut luovuttaa jo ennakkoon maksettuja kilpiä
Mistä tällaisen kitkattomasti ylintä päätäntävaltaa käyttävän henkilön tänään löytää, jonkun joka ei hoe kuuroin korvin ”Trafi määrää, Trafi määrää -mantraa. Markkina-Viva 78-79 Toimituksen autot.indd 79 12/7/11 11:26 AM. Harrastajatovereilta olen kuullut yllättävän monta murheellista Vauxhall-tarinaa ja kohdannut vahvaa ihmettelyä hankinnan motiiveista. Raportti oli hyvin positiivinen ja omaa kiinnostusta vahvistava: kyseessä oli erinomainen yksilö, jota Matti olisi kuulemma voinut harkita jopa talviautokseen. 79 esiin joku aseman harmaapää-katsastaja, joka selitti tilanteen kassaneidille ja taas asiat luistivat. Uuden tallin tyhjä paikka johti sitten monelle tuttuun levottomaan tilanteeseen: jotain kivaa sinne mahtuisi. Sen tekee muka paremmin joku Trafin pikakouluttama tiskintakainen. Suomi varoittaa edessä olevista taloudellisesti vaikeista ajoista. Soittelin auton omistajalle ja kävin pienellä koeajolla. Tästä nimenomaisesta automallista oli omakohtaisia nuoren miehen kokemuksia, sillä juuri Vivalla oma ajoura aikanaan vuonna 1979 alkoi. Olen myös pahoillani Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin puolesta, virallisella museoajoneuvotodistuksella ei näytä olevan käytännössä minkäänlaista painoarvoa. Kun viikoittain tulee säännöllisesti oltua sekä pääkaupunkiseudulla että Tampereen suunnalla, siirrettiin uuteen talliin autoista kolme ja kaikki työkalut, mutta yksi tallipaikka autoineen jätettiin kuitenkin pääkaupunkiseudun tarpeisiin. Eniten tyrmistyttää osakseni saama täydellinen luottamuksen puute. Vivaan liittyvä palaute on ollut mielenkiintoista. Jääköön tässä kuitenkin toistamatta. Viimekätistä palkanmaksajaakin pääsisi kovistelemaan vain lentokentän kautta, ostamalla lipun jonnekin Englantiin tai Kreikkaan. Kyröskoskelta Tampereen länsipuolelta löytyikin sitten kesän aikana neljälle autolle sopiva tallikokonaisuus. Tallien hintatason ohjauksella katse kääntyi entistäkin vahvemmin Pirkanmaan suuntaan. Vuosi sitten olin neljän harrasteauton ja neljän eri tallipaikan loukussa. Syksyn aikana tuli intensiivisesti seurattua, mitä kiinnostavaa olisi kohtuullisella hinnalla tarjolla. Tämän ruohonvihreän brittihelmen kohtalona oli joutua lehden markkinointihahmon haltuun, eli Vivasta tuli kirjaimellisesti markkinoinnin auto. varten voi aina lunastaa siirtokilvet, niinhän moni muukin joutuu tekemään. Amerikkalainen kääpiöauto on aina ollut yksi haaveiden kohde, ja nyt niitä oli tiedossa kaksi: umpimalli Ruotsissa ja avomalli Eku Uusitalolla Suomessa. Jos Viva kestää harrastajatoverien epäilyistä huolimatta ensi kesään saakka, tarkoitus on ajaa sillä yllätysvierailulle kotitalon pihaan Kuusankoskelle kuin 32 vuotta sitten ja lyödä avaimet isän kouraan saatesanoilla: ”Aja tällä vuorostasi muutama viikko”. Silloinkin, kun hän ei tajua itse kohteesta juuri mitään, ei ainakaan katsastusinsinööriä enempää. Silti se hullun lailla turvottaa itsensä halkeamispisteeseen paisuttamalla tuottamatonta virkakoneistoa. Jutun teon jälkeen kyselin Matilta, miltä Viva oli tuntunut. Toimituksen autot Mobilisti 8/11 . Matin kanssa ilmoitusta ihmetellessämme totesimme, että Vivasta ei ole ollut Mobilistissa kunnon juttua. Auto jätti itsestään hyvän kuvan, ja jotenkin oli hauska palata omiin nostalgisiin ajomuistoihin. Kai L. Kuten kaikki ainakin media-alalla toimivat tietävät, arvokas toimituksellinen työ ja matalamielinen markkinointi kannattaa jo journalistisen uskottavuuden takia pitää ainakin hieman erillään – myös autojen suhteen. Roikkukoon HS-642 -kilvet neitosen tiskillä pölyyntymässä, minä en niitä nouda. Esilläolon ajaksi voisi laittaa tyhjälle paikalle tekstin, jossa kerrotaan perusteet kilvettömyydelle. Viva säästyi karulta kohtalolta Matti Ouvisen talviautona, eikä siitä muutenkaan tullut toimituksen autoa. Naapurit, lapset ja monet einiin-automiehet ovat puolestaan kovastikin kehuneet hyvin säilynyttä brittiä, ja erityisesti auton iloinen vihreä väri saa ihmiset hyvälle tuulelle. Auto jäi kuitenkin vielä harkintaan, sillä samaan aikaan pohdin vielä ankarasti yhtenä vaihtoehtona Nash Metropolitania. Kolme autoa oli sentään maantieteellisesti samalla alueella Pirkanmaan seudulla. Määrätietoisesti marssimme yhdessä päätoimittajan juttusille. Luvattujen kilpien saamatta jääminen ei kuitenkaan ole elämää suurempi kysymys. Tosiasioiden hyväksymisen jälkeen päätös Vivan ostamisesta oli helppo tehdä. Jotain näyttelyä tms. Nassikan suhteen oli kuitenkin todettava, että halut ja realiteetit eivät aina kohtaa, vaikka Metropolitanien hintapyynnöt olivatkin kohdallaan autojen kuntoon nähden. Isän mukaan autoa ei tämän jälkeen koskaan saatu täysin kuntoon, mutta ehkä hän vain oli lopullisesti menettänyt luottamuksensa brittilaatuun. Ennen kesää en tarvitse mitään läpysköjä. Autojen ja erityisesti työkalujen hajasijoitus neljään eri paikkaan kypsytti kuitenkin talven aikana siihen vahvaan päätökseen, että jotain asialle pitää tehdä. Tämä tapahtui joulukuun lopulla -74 Keuruulta Kuusankoskelle tapahtuneen muuttopäivän aattona. Vaikka minulla ei pitäisi olla minkäänlaista rikosrekisteriä, jäi aistimus, kuin minua pidettäisiin oudon autoharrastukseni vuoksi epäiltävänä kansalaisena. Yksi auto oli Helsingissä Lauttasaaressa autohallissa, toinen Mobilian Galleryssä, kolmas serkkupojan sorvaamolla Ylöjärvellä ja neljäs vanhan kyläkaupan alakerrassa Muroleen kanavan kupeessa. Matti sai kuitenkin purkauksen jälkeen siunauksen itse juttuidealle. Miksi teknistä katsastusta suorittava ei entiseen malliin riitä arvioimaan auton taustatietojen uskottavuutta. Bremer Syyskuun Mobilistissa ollut myynti-ilmoitus -75 Vivasta jäi yhtenä vaihtoehtona mieleen kummittelemaan. petri.niemenmaa@mobilisti.fi Edellisessä Mobilistissa esillä ollut Vauxhall Viva päätyi hieman yllättäen uuteen kotiin Mobilistin lähipiiriin. Auto oli hankittu perheeseen uutena, mutta jo viikon käytön jälkeen sen moottori hajosi täysin. Saimme kuulla kiihkeän ja tunteikkaan historiikin Enqvistin perheen kokemuksista Vivasta, tarina kuulosti hyvin tutulta, vaikka se koskikin aikaisemman HB-mallisarjan yksilöä. Tuottavuutta sitten kohennetaan rahastamalla kansaa aina vain uusilla lisävaatimuksilla. Mobilistin entinen päätoimittaja ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja sanoi sen jopa suoraan ja ääneen
Mobilisti 8/11 Juggernaut-sanalla kuvataan amerikkalaisessa kielenkäytössä jotain suurta, pysäyttämätöntä ja musertavan tuhovoimaista. teksti: Mikael Zelikman 80-87 Thunderbolt.indd 80 12/7/11 11:27 AM. Republic P-47 Thunderboltille liikanimi osui kuin rakettien täyslaidallinen rautatiesiltaan. 80
Taistelulentäjän ura jäi kuitenkin lyhyeksi; jo samana kesänä nuori lentäjä pudotti epäonnekseen pommin oman lentokoneensa alle ja menetti rytäkässä toisen jalkansa. Amerikkalaiset olivat varmoja siitä, että heidän kehittämänsä huippunykyaikainen ja -salainen Norden-pommitustähtäin mahdollistaisi pistetarkan päiväpommituksen. ilma-armeijan oli tarkoitus toimia tämän politiikan käytännön toimenpanijana pommittamalla vihollisen strategisia kohteita päiväaikaan. Aleksander Kartveli oli toinen Venäjän keisarikunnan alamainen, joka ajautui Atlantin toiselle puolelle vallankumouksen myllerryksessä. Tbilisissä syntynyt georgialainen Kartveli oli I maailmansodan puhjetessa ollut kadettina Pietarin sota-akatemiassa. Vuoden 1918 alussa tällä välin itsenäistynyt Georgia lähetti Kartvelin jatko-opintoihin Pariisin sota-akatemiaan. Vuonna 1922 hän myi 364 patentin nivaskan USA:n hallitukselle 50 000 dollarilla ja perusti ensimmäisen firmansa, Seversky Aero Companyn. Raskaasti aseistettujen lentävien linnoitusten muodostelmien oletettiin kykenevän pitämään Luftwaffen hävittäjät loitolla ilman hävittäjäsaattueitakin. Niin kauan kuin liittoutuneiden maajoukkojen maihinnousua Manner-Eurooppaan jouduttiin odottamaan, 8. Mies paneutui lentokonesuunnitteluun ja koelentotoimintaan, kunnes erään esittelylennon jälkeen itse keisari Nikolai myönsi Severskille luvan palata rintamalle taistelulentäjäksi. Churchill oli jo pitkään yrittänyt taivuttaa maailman suurinta teollisuusmahtia mukaan taisteluun natsi-Saksaa vastaan, mutta vasta Japanin yllätysisku Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 muutti Amerikan yleisen mielipiteen sodan kannalle. Kohottaakseen joukkojensa moraalia ilmavoimat asetti 25 tehtävän katon, josta suoriuduttuaan miehistön jäsenillä oli oikeus kotiutua. Valo tunnelinpäässä oli kuitenkin hyvin himmeä – vuoden 1943 päättyessä ainoastaan 14 % pommitusmiehistöistä oli selviytynyt 25. ilma-armeijan miestä oli menettänyt henkensä Euroopan taivaalla. Pearl Harborin jälkimainingeissa Roosevelt ja Churchill pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Saksa olisi Japania välittömämpi uhka ja että se olisi pysäytettävä ensin. tehtäväänsä asti. Mobilisti 8/11 . ilmaarmeijan etujoukot rantautuivat Englantiin keväällä 1942. Lockheedin kaksimoottorinen P-38 Lightning olisi ollut kantamansa puolesta sopivampi, mutta kaikki liikenevät koneet oli lähetetty tukemaan Pohjois-Afrikan taisteluja. Vuonna 1915 21-vuotias Aleksander valmistui lentäjäksi sotalaivaston akatemiasta. Kolmentoista ilmataisteluvoiton jälkeen yksijalkainen lentäjäsankari nimitettiin Itämeren laivaston hävittäjävoimien komentajaksi ja lähetettiin syyskuussa 1917 komennukselle Atlantin taakse Washingtoniin. ilma-armeijan aloittaessa pommituskampanjansa toimivaa saattohävittäjää ei ollut edes olemassa. Moottori teki ensilentonsa P-47D:n pohjalle tehdyn XP-47H -koekoneen keulilla heinäkuussa 1945. Sodan loppuun mennessä 26 000 8. Bolshevikkien tultua valtaan Venäjällä Severski päätti jäädä Yhdysvaltoihin ja lyödä leiville sikäläisten ilmavoimien konsulttina. Hänen isänsä, Severskinä tunnettu oopperalaulaja omisti tsaarin ajan Venäjän ensimmäisen yksityislentokoneen. Sen toimintasäde riitti kuitenkin vain Ranskan rannikolle asti, mikä teki siitä täysin sopimattoman saattohävittäjätehtäviin. Asianlaitaa ei auttanut lentokonesuunnittelijoiden keskuudessa vallinnut mielipide, että saattohävittäjältä vaaditun toimintasäteen yhdistäminen ilmataistelussa vaadittavaan liikehtimiskykyyn ei olisi mahdollista yhdessä ja samassa lentokoneessa. Aleksander Kartveli ja P-47. Sulatusuuni Aleksander Nikolajevitš Prokofjev-Severskillä oli onni syntyä oikeaan pietarilaiseen aatelisperheeseen. Sotaa edeltävinä vuosina jääräpäisesti vaalittu uskomus pommittajamuodostelmien itsepuolustuskyvystä oli johtanut siihen, että 8. ilma-armeijan pommituslennot pitkin kevyesti puolustettua Ranskan rannikkoa elokuussa 1942 tukivat tätä käsitystä. 81 80-87 Thunderbolt.indd 81 12/7/11 11:27 AM. Vuoden 1942 lopulla tilanne oli se, että alun perin USA:n itärannikon puolustukseen tarkoitettu torjuntahävittäjä Republic P-47 Thunderbolt oli paras käytössä oleva työkalu 8. Ensimmäiset 8. Tässä moottorissa Chrysler käytti ensimmäistä kertaa puolipallonmuotoisia palotiloja, jotka tuotteistettiin automaailmaan tunnetuin tuloksin vuodesta 1951 alkaen. Ilmassa oli niin monta laskuvarjoa, että se näytti maahanlaskujoukkojen hyökkäykseltä”. ilma-armeijan pommittajien pelastamiseksi lopulliselta tuholta miehitetyn Euroopan yllä. Todellinen "early hemi". Se oli amerikkalaisten mielestä sekä tehokkaampi että tappioiden kannalta edullisempi tapa musertaa vihollisen vastarinta kuin brittien RAF:n omaksuma suunnistusvirheille altis yöpommituskampanja. Sitä mukaa kun pommituskohteet siirtyivät syvemmälle miehitettyyn Eurooppaan, ilmasodan todellisuus alkoi paljastua koko karmeudessaan. Eräs amerikkalainen pommittajamiehistön jäsen kuvasi Luftwaffen hävittäjien aiheuttama tuhoa näin: “Se oli kuin olisi lentänyt lentokonehajottamon läpi. Georgian lyhyeksi jääneen itsenäisyyden päättyminen merkitsi rahoituksen loppumista ja KartKirjoitanpa tähän vielä hiukan, jotta tämä näyttäisi edes hieman täydemmältä. Y hdysvaltain ilmavoimien 8. Chryslerin IV-2220 -moottori oli 16-sylinterinen sekä mekaanisesti että pakokaasuahdettu lentomoottori, jonka piti tarjota tervettä voimaa 2 500 hevosvoimasta alkaen. Brittien Supermarine Spitfire oli loistanut torjuessaan Luftwaffen Etelä-Englannin yläpuolella kesällä 1940
Syyskuussa 1939 USAAF tilasi 80 P44:ä suoraan piirustuspöydältä. Huhtikuussa 1940 USAAF:n johto oli jo lievässä paniikissa. Moottorinvaihdon yhteydessä lentokoneen paino enemmän kuin tuplaantui, mutta vaihdossa saatiin arvioitu 640 km/h huippunopeus 8 000 metrin korkeudella. 82 . Niinpä ahtimen ympärille oli suunniteltu P-44 -niminen hävittäjä. Sen 3,67 metrin halkaisija vaati poikkeusratkaisua laskutelinesuunnittelussa – pitkät päätelineet vetäytyivät ylösnostettaessa 20 senttiä kokoon mahtuakseen siipikoteloon. Tuhat kiloa painava ilmajäähdytteinen 18-sylinterinen tähtimoottori oli sen verran kookas, että koko lentorunko oli saman tien mitoitettava uudelleen. Pratt & Whitney Twin Wasp -tähtimoottorilla varustetun lentokoneen myyntivaltti oli sen yli 1 800 kilometrin toimintasäde, mikä oli liki 600 kilometriä pidempi kuin parhaan kilpailijan. Viiden tonnin painollaan Thunderbolt oli yli kaksi kertaa raskaampi kuin tuon ajan rintamilla eniten menestystä saavuttaneet hävittäjät – Spitfire, Hurricane ja Bf 109. Ajan hengessä Kartveli kehitti AP-10:n. Kehityksen kärjessä olivat nestejäähdytteisillä moottoreilla varustetut hävittäjät kuten brittien Spirfire ja saksalainen Messerschmitt Bf 109, joiden rivimoottoreiden pienempi otsapinta-ala mahdollisti suuremman huippunopeuden. Suuren moottorin ruokahalu vaati myös yli tuhannen litran polttoainesäiliön sovittamista suunnitelmaan. Uusi hävittäjä nimettiin Thunderboltiksi. Nämä arvot riittivät USAAF:n päättäjille ja syyskuussa 1940 Republic sai tilauksen 773 P-47hävittäjästä. veli joutui tienaamaan elantonsa muun muassa trapetsitaiteilijana sirkuksessa ennen kuin valmistui ilmailuja sähköinsinööriksi. Rungon peräosaan sijoitettu turboahdin oli liitetty moottoriin yli 7 metriä pitkillä pakoja imukanavilla. Republicin insinöörien kehittämä turboahdin herätti kuitenkin hankinnoista päättävien upseerien kiinnostuksen. Kartvelista tuli Severskin tekninen johtaja. Suihkujen leikkausetäisyys säädettiin joko ohjekirjan tai pilotin ampumataidon mukaan. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kohtasi Severskin, joka oli toimitusjohtaja, pääsuunnittelija ja -koelentäjä Seversky Aircraft Corporation -nimisessä yhtiössä. Mobilisti 8/11 80-87 Thunderbolt.indd 82 12/7/11 11:27 AM. Ahdin sijaitsi rungon puolessavälissä mahdollisimman lähellä koneen painopistettä ja se oli liitetty moottoriin pitkillä putkilla. Laite oli kuitenkin sen verran kookas, ettei se mahtuisi sellaisenaan XP-41:n runkoon. Kahdeksan .50 Browning-konekiväärin kohdistusammunnat käynnissä. Läpimurto sotilasmarkkinoilla tapahtui vuotta myöhemmin, kun USA:n armeijan ilmavoimat tilasi 77 Seversky P-35 -hävittäjää. Myös aseistuksessa pyrittiin ottamaan huomioon viimeisimmät sotakokemukset: koneen kuusi 0.50-kaliiberista konekivääriä olivat tulinopeuden puolesta vain 2/3 siitä, mihin muun muassa Spitfire:n 0.303-aseet kykenivät, mutta ammuksen suurempi paino takasi ratkaisevasti suuremman tuhovoiman. Nokalla oli jättimoottorin mittainen nelilapainen potkuri. Sitä ylemmissä korkeuksissa uusi kone tarjoaisi paremman suorituskyvyn kuin yksikään toinen kehitteillä oleva amerikkalaishävittäjä. Uusi kone kykenisi yli 500 km/h nopeuteen menettämättä kuitenkaan P-35:lle ominaista mainiota liikehtimiskykyä. Republicin vastaus uuteen haasteeseen oli XP-41 -hävittäjäprototyyppi 1 150-hevosvoimaisella mekaanisesti ahdetulla Twin Wasp -moottorilla ja sisäänvedettävillä laskutelineillä. Kartveli aavisti, että lähestymällä ilmavoimien odotuksia toiselta äärilaidalta Republicilla olisi ehkä paremmat mahdollisuudet erottua kilpailijoista ja voittaa tilaus. Seversky Aircraft Corporation ajautui konkurssin partaalle ja Aleksandr Severski erotettiin perustamansa firman johdosta; Kartvelista tehtiin yhtiön pääsuunnittelija. Hän valitsi uuden koneen voimanlähteeksi suurimman mahdollisen moottorin – jättimäisen 2 000-hevosvoimaisen Pratt & Whitney R-2800-21 Double Waspin. Suoritusarvot eivät kuitenkaan sellaisenaan riittäneet houkuttelemaan USAAF:n ostajia. Kartvelin röyhkeä veto loi maailman ylivoimaisesti suurimman ja raskaimman yksimoottorisen hävittäjän. Maanmiesten yhteistyö toi nopeasti tuloksia, ja jo vuonna 1935 Kartvelin suunnittelema SEV-3 saavutti maailman nopeusennätyksen lentoveneiden luokassa. Koneelle luvattiin 560 km/h huippunopeus ja 12 kilometrin lakikorkeus. 30-luvun toisen puoliskon asevarustelukilpailussa P-35 jäi kuitenkin nopeasti hännille ja Ruotsiin vuosina 1938-1939 myytyjä 120 konetta lukuun ottamatta tyyppi ei menestynyt. Monen yritysten kautta Lyhyeksi jääneen palveluksen jälkeen Seversky P-35 korvattiin vuonna -39 Curtissin nopeammalla P-36 hävittäjällä. Päättäjät eivät kuitenkaan halunneet tässä vaiheessa laittaa kaikkia munia samaan koriin – tähtimoottorit kun olivat tutumpia ja luotettavampia, eikä Allisonin V12:n onnistunut kehittäminen tuolloin ollut vielä kirkossa kuulutettu. Valmistuttuaan Kartveli työskenteli useille sen ajan johtaville ranskalaisille ilmailuvalmistajille, kunnes sai vuonna 1927 kutsun tulla töihin Yhdysvaltoihin. Se olisi erittäin kevyt torjuntahävittäjä mahdollisimman pienellä rungolla, johon mahtuisi kuitenkin Allisonin nestejäähdytteinen V12-moottori. Samassa sekamelskassa firma amerikkalaistettiin nimeään myöten, kun se järjestettiin uudelleen Republic Aviation Corporationiksi. Teknisen kehityksen kulku Euroopan ilmarintamilla oli niin nopeata, että kehitteillä olevat projektit vanhentuivat jo ennen kun ne ehtivät ensimmäistä kertaa ilmaan. Thunderbolt aikalaisineen paljon puhuvassa kokovertailussa
Ohittaessani Focke-Wulfin näin, kuinka saksalainen veti jyrkästi vasemmalle. Raun P-51D, 352. Avasin tulen kolmensadan jaardin päästä kymmenen asteen poikkeamalla. Silti muutamat osat osuivat koneeseeni ja puhkoivat kaksi reikää oikean siiven johtoreunaan ja yhden kuomuun. Siinä vaiheessa minut oli huomattu, ja viholliskoneet hajaantuivat kahteen muodostelmaan, joista toinen lähestyi minua takaa. Keskellä 56. Pakenin hätätehoilla; moottori alkoi taas syöstä savua ja öljyä samalla kun FW190:t kääntyivät taakse. ”Siipimieheni (luutnantti Wendell McLure) ja minä olimme eksyneet ryhmästämme, kun havaitsimme noin 30-35 Focke-Wulfin parven kääntymässä tiukassa muodostelmassa oikealle 21 000 jalan korkeudella 20 mailia Schleswigista koilliseen. ilma-armeijakunnan hävittäjäryhmien komentajat koolla Bottishamin lentokentällä Englannissa 9.9.1944. FG:n Harold J. Heti sen jälkeen kone kääntyi selälleen, painui nokka alaspäin ja räjähti jättäen jälkeensä ison savupilven. Pian rannikon ylitettyäni näin Helgolandin edessäni. 83 80-87 Thunderbolt.indd 83 12/7/11 11:27 AM. FG:n John L. Ne ampuivat kohti 350 jaardista. Käännyimme välittömästi muodostelman taakse ja hiivimme ampumaetäisyydelle alhaalta. Käännyin selkäsyöksyyn ja painuin alas. Arado alkoi savuta lentäessäni yli. Hivuttauduttuani pois ampumaetäisyydeltä otin radiolla yhteyttä kotiin ja kerroin ahdingostani, samoin kuin nopeuteni, suuntani ja rannikon ylittämisen kellonajan. Tulipalon alku tukahtui, ja laskin että selviäisin kotiin asti. 56. Jatkoin suoraan eteenpäin ja saavuin ison järven yläpuolelle muutama maili Schleswigistä kaakkoon. Näin muutaman osuman ja seurasin häntä 15 000 jalkaan asti, jolloin lopetin takaa-ajon ja kiipesin takaisin ylös. Epäilin että ylipaine voisi sytyttää apulaitekoneiston mutta päätin ottaa riskin. Mittarissa oli 400 mailia tunnissa. Näin välittömästi osumia joka puolella Fock-Wulfia. Mobilisti 8/11 . Vihollislentäjä huomasi minut, kääntyi oikealle, pyörähti ja syöksyi alas. FG:n Dave Schillingin kuplakattoinen P-47D Thunderbolt tunnuksella LM-S. FG:n James D. Fighter Groupin kolmanneksi kovin ässä, Dave Schilling (22,5 ilmavoittoa) luottokoneensa "Hairless Joen" edessä. Välittömästi tämän jälkeen muutama muodostelman hännillä oleva viholliskone huomasi meidät ja syöksyi kohti maata. Huhtikuuta 1944: USA:n 8. Ylitettyäni järven huomasin laskukierrosta tekevän Ju-34W-yhteyskoneen edessäni. Jatkoin tulitusta kunnes pääsin 150 jaardin päähään, jolloin vedin nokan jyrkästi ylöspäin välttääkseni törmäämistä räjähtäneen lentokoneen palasiin. Niksmannit olivat ilmeisesti unessa, sillä pääsin ylittämään kaksi niistä ennen kuin ne avasivat tulen. Huomasin runsaasti osumia siiven tyveen, ohjaamoon ja kuomuun. Näin suoraan edessä Arado 196 -vesitason ja ammuin sitä kohti 900 jaardista. McGinnin P-51D sekä 356 FG:n Philip E. Tukey Jr:n P-47D. Etualalta lukien: 20. Olin yli-innokas ja ammuin liian aikaisin, joten sain vain noin viidestä seitsemään osumaa ennen kuin ammukseni loppuivat. Thunderboltin konekiväärikameran taltioimassa kuvasarjassa saksalainen FW190 saa kohtalokkaan osuman lisäpolttoainesäiliöönsä aivan pinnassa käydyssä taistelussa. Ammuin ali, mutta nostin tähtäystä ja sain runsaasti osumia joka puolelle. Pääsin hädin tuskin puunlatvojen korkeudelle, kun näin kaksi FW190-konetta edessäni kääntymässä vasemmalle. Odotin kunnes ne poistuivat näköetäisyydeltä ja laskin kerroksia. Olin ilmeisesti ylirasittanut moottoriani, sillä noin 12 000 jalan korkeudella sen vasemmalta puolelta alkoi puskea runsaasti öljyä ja savua. Valitsin toisen maalin noin 30 asteen poikkeamalla ja avasin tulen 300 jaardin päästä. Tähtäsin 380 jaardin päästä 10 asteen poikkeamalla. Lensin usvassa ja olin ylittää kolmen saksalaishävittäjän muodostelman niitä huomaamatta. Matka kotiin oli rutiininomainen.” Dave Schilling, 9. Käännyin oikealle ja oletin, että pystyisin lentämään niiden välissä. Jatkoin matkaa kotia kohden, kun jouduin kahden Focke-Wulfin hyökkäyksen kohteeksi. Maydenin P-51D, 55. Palatessani muodostelman taakse huomasin siipimieheni syöksyvän yhden FW190:n perään
Tämä pakon sanelema päätös tarkoitti sitä, että ilmataistelussa – jossa paras puolustus on hyökkäys – Messerschmittin tai Focke-Wulfin ohjaaja oli jo heti alkuun altavastaajana. ilma-armeijassa oli huipussaan tammikuussa 1944; tällöin suuria pommittajamuodostelmia oli saattamassa usein yli 500 Thunderboltia kerrallaan. Kaikkein hyödyllisintä oli kuitenkin se, että maankamara piti Thunderboltia erityisen vetovoimaisena – kone oli syöksyssä nopeampi kuin mikään muu siivillä varustettu. Heinäkuun 1944 ja helmikuun 1945 välisenä aikana P-47:n toimintasäde kasvoi aina vain suurempien siipija runkolisäsäiliöiden myötä asteittain 760 kilometriin, millä yllettiin jo syvälle Saksaan. Thunderboltien ensimmäiset ilman lisäpolttoainetankkeja suoritetut taistelulennot olivat yltäneet ainoastaan 280 kilometrin päähän kotikentältä, mikä vastasi noin kahden tunnin toiminta-aikaa. Messerschmittien ja FockeWulfien oli vain odotettava hetkeä, jolloin saattohävittäjät joutuivat kääntymään kohti kotia. Ponit pelastukseen Joulukuussa 1943 Saksan lentokonetuotanto oli vasta saavuttamassa sodanaikaisen huippunsa, kun Thunderboltin tuotanto huipentui tuona vuonna, jolloin tehtailta rullasi 660 P-37:ää. Ohuessa yläilmassa Thunderboltin tehokas ahdin teki koneesta saksalaishävittäjiä nopeamman ja alhainen siipikuormitus paransi jättiläisen liikehtimiskykyä. Hubert Zemke ja Thunderboltin konekivääristöä. Luftwaffen hävittäjälentäjien pysyvä käsky oli välttää taistelua saattohävittäjien kanssa ja keskittyä tuhoamaan pommittajia. Myös siinä harvinaisessa tapauksessa että Thunderboltin ja saksalaisen välillä kehittyi täysverinen kaartotaistelu, kaksi kertaa painavamman amerikanraudan panssarointi riitti usein varmistamaan lentäjän pääsyn takaisin kotikentälle. Thunderbolt-laivueet olivat vihdoin saaneet käyttöön ulkoiset lisäpolttoainetankit, joiden ansiosta koneiden kantama ylsi aina Luoteis-Saksaan asti. Willy Messerschmittin suunnittelutoimistossa. Ennakkoarvailujen mukaisesti viiden tuhannen metrin alapuolella saksalainen oli ylivoimaisesti parempi. Kesällä 1943 liittoutuneiden aina vain suuremmat muodostelmat pommittivat maan tasalle saksalaisen kaupungin toisensa jälkeen. Kesäkuu 1943 antoi ensimmäisen merkin tulevasta. Kesken saksalaisten rutiininomaista, paluumatkalla tapahtuvaa lentävien linnoitusten teurastusta tapahtui jotain ennennäkemätöntä: Saksan yllä nähtiin ensimmäistä kertaa liittoutuneiden hävittäjiä. Vuoden 1942 lopulla Luftwaffella oli käytettävissään noin kaksisataa hävittäjää Luoteis-Euroopassa. Sen on paras syöksyä,kun se ei p***e nouse! Ensimmäinen erä Thunderbolteja saapui Englantiin vuoden 1942 joulun alla. Sitä mukaa kuin amerikkalaiset pommittajamuodostelmat kasvoivat suuremmiksi pitkin talvea ja kevättä, saksalaiset joutuivat vetämään vahvistuksia hävittäjäyksiköiltä sekä itärintamalta että Pohjois-Afrikasta. Takarungon perinteinen niin kutsuttu “razorback”muoto oli aerodynaamisesti edullinen ja lisäsi suuntavakavuutta, mutta esti näkyvyyden taakse lähes tyystin. Mobilisti 8/11 80-87 Thunderbolt.indd 84 12/7/11 11:27 AM. Thunderboltin ensiesiintyminen rintamalla tapahtui 15. Kuten Thunderbolt, myös North American P-51 Mustang oli ensimmäisen sukupolven siirtolaisen käsialaa – tässä tapauksessa erään Edgar Schmuedin, joka oli aikoinaan kerännyt kokemusta mm. Kesään tultaessa saattolaivueet vaihtoivat Thunderboltinsa Mustangeiksi kunnes lopulta legendaarinen Hub Zemken Wolfpack oli ainoa, joka lensi P-47:llä hävittäjätehtäviä. Ratkaisu näkyvyyspulmaan lainattiin briteiltä. Saman vuoden keväällä Thunderbolt koki suurimman ulkoisen muodonmuutoksensa. Koelentokampanjassa Thunderboltia lennettiin sotasaaliiksi saatua Focke-Wulf 190A:ta vastaan. Focke-Wulf kääntyi, kiihtyi ja kiipesi paremmin, minkä lisäksi sen huippunopeuskin oli suurempi. Tuolloin yksi FW-190 jäi Thudin kiväärien uhriksi, mutta kaksi amerikkalaista konetta jäi palaamatta moottoriongelmien takia. Ilmajäähdytteisen tähtimoottorin piti olla se luotettavampi vaihtoehto, mutta osittain lentäjien kokemattomuudesta johtuen Thunderboltit kärsivät alkuaikoina ylikuumenemisesta ja sylinterinkansien halkeamisista. huhtikuuta 1943 Ranskan rannikon yläpuolella. Tulokkaan sopivuus tositoimiin oli arvailujen varassa, eivätkä siroon ja ketterään Spitfireen tottuneet kokeneemmat amerikkalaiset lentäjät heti lämmenneet jättiläiselle. Moottorinvaihdon myötä Mustangista kuoriutui yksi koko sodan parhaista hävittäjistä. P-47:n vahvuus 8. Mikä tärkeintä, vuoden 1944 talvella 85 gallonan runkotankilla ja kahdella 75 gallonan siipisäiliöllä Mustang kykeni saattamaan liittoutuneiden pommittajat aina Berliiniin asti. Yhdessä ne paransivat koneen kiihtyvyyttä ja nousunopeutta huomattavasti – Thunderbolt ei enää ollut toivoton lahna alakorkeuksillakaan. Vuoden 1944 alussa Thunderboltit saivat uudenmuotoiset, niin kutsutut melapotkurit ja vesiruiskutuksen. Parannuksista huolimatta vuoden 1944 vaihteessa USAAF:n tärkeimmän saattohävittäjän kruunu alkoi siirtyä uudelle virtaviivaiselle tulokkaalle. Viiden tuhannen metrin yläpuolella asiat olivat toisin. Alunperin Hawker Typhoon -hävittäjää varten kehitetty kuplakuomu lainattiin nopeasti pian myös Thunderboltiin, Mustangiin ja Spitfireen. Totaalisessa sodassa pienimmätkin seikat oli otettu huomioon – osa kertakäyttöisistä polttoainetankeista oli valmistettu paperista, jotta vihollinen ei vain pääsisi hyödyntämään taivaalta satavia strategisia raaka-aineita. Luftwaffen lentäjien lempitemppu ylivoimaisen vastustajan kohdatessaan – syöksy – ei Thunderboltin ilmestymisestä lähtien ollut välttämättä suositeltavaa. Osa Thunderboltien lisäpolttoainesäiliöistä valmistettiin paperimassasta, jolloin vihollisalueelle hylätyistä hylsyistä ei ollut kierrätyshyödynnettäviksi esimerkiksi rodiaihioina. Tilanne pysyi kuitenkin hallinnassa niin kauan kuin pommittajat joutuivat lentämään suuren osan matkastaan ilman saattohävittäjiä. Thunderboltista oli tullut sotanäyttämön yleisin konetyyppi. Nousu 10 000 metriin kesti Bf109G:lla 11 minuuttia, kun Thunderbolt tarvitsi samaan kokonaiset 20. Mustang oli syntyessään susi. Alunperin RAF:n käyttöön tilattu hävittäjä oli alitehoisena keskinkertainen hävittäjä, kunnes Lontoon USAAF:n edustaja ehdotti sen Allison-moottorin korvaamista Spitfiresta tunnetulla Rolls-Royce Merlinillä. 84 . Tuona päivänä Thunderboltit ampuivat alas yhdeksän saksalaista hävittäjää yhden oman koneen kustannuksella. P-47 saavutti yleensä syöksyvän Bf-109:n tai FW-190:n muutaman sadan metrin matkalla, minkä jälkeen lyhyt sarja kahdeksasta .50-kaliiberisesta Browningkonekivääristä riitti tuhoamaan saksalaisen koneen. Kaikki tämä johti siihen, että kesästä 1943 alkaen Luftwaffe menetti ensimmäistä kertaa sitten kesän 1940 jatkuvasti enemmän koneita kuin länsiliittoutuneet. Toukokuussa 1944 Englannissa operoi jo kokonaiset 20 Thunderbolt-ryhmää, yhteensä 1 800 lentokonetta
20,8 Hubert ”Hub” Zemke ............................ Koreassa Gabreski lisäsi listalle vielä seitsemän Mig-pudotusta Sabren puikoissa. 12,0 LeRoy A. Thunderboltit alkoivat lentää pommittajien edellä ja yläpuolella, hakien aktiivisesti viholliskosketusta. Komentajan oma suhtautuminen tämän tapaiseen julkkisasemaan oli ristiriitainen; yhtäältä häntä häiritsi se, että lehdistö kuvasi heidän raadollista toimintaansa jonkinlaisena herrasmiesurheiluna, toisaalta hän ymmärsi että julkisuuden tuoma kilpailuhenki oli omiaan nostamaan yksikön taistelutahtoa. sai kunnian selvittää ja parantaa uudet konetyypin lastentaudit ja samalla selvittää sen kyvyt. Schreiber ............................. Ennen pitkää joku keksi nimetä 56:n Zemke’s Wolfpackiksi – Zemken susilaumaksi. ryhmän komennon sijaispäällikölleen Dave Schillingille, siirtyen itse 479. Elokuussa 1944 Zemke luovutti 56. 17,0 Joe H. Koska sen rauhanajan sijoituspaikka oli maantieteellisesti lähimpänä Republicin tehtaita, 56. Powers Jr. 22,5 Fred J. Christensen ........................... Ilmavoittojen määrä lähti kasvuun, samoin pilottien itseluottamus. Johnson .............................. Voittosuhde ilmassa Luftwaffea vastaan oli lopulta 8/1 susilauman eduksi. Toisen sukupolven baijerilaissiirtolaisen johdossa 56. harjoitteli loputtomasti, jopa niin paljon että se kulutti enemmän polttoainetta kuin mikään muu 8. sai ensimmäisenä ilmavoimien hävittäjäryhmänä käyttöönsä uudet Thunderboltit. ”Hub” Zemke hyväksyi sen tosiasian, ettei Thunderbolt pystyisi kilpailemaan tasavertaisesti saksalaisten hävittäjien kanssa tavanomaisessa kaartotaistelussa ja uusi ryhmänsä taktiikkaa siten, että konetyypin erinomaisesta syöksynopeudesta ja tulivoimasta otettiin täysi hyöty. Mobilisti 8/11 . 14,5 Felix D. Stewart ................................. Johnson .............................. ilma-armeijan Lentävien linnoitusten yllä jossain Manner-Euroopan ilmatilassa 1943. Williamson ........................... ”Everstillä on aina mielessä uusi tapa saada meidät hengiltä”, jupistiin noihin aikoihin lentäjien keskuudessa. Francis ”Gabby” Gabreski ................. Sen muodonmuutos USAAF:n menestyneimmäksi hävittäjäosastoksi Euroopan sotanäyttämöllä alkoi keväällä 1942, jolloin 56. ”Homo homini lupus est” Menestyksen myötä yksiköstä tuli lehdistön lempilapsi. Mustangien saattotehtävistä syrjäyttämille Thunderbolt-ryhmille varatut rynnäkkötehtävät pakottivat Schillingin olemaan entistä kekseliäämpi säilyttääkseen johtoasemansa ilmavoittokilpailussa sodan viimeisinä kuukausina. 21,5 Walker M. huhtikuuta alas ammuttu Me-262 -suihkuhävittäjä. ................................ Täysvauhdilla mutkittelevien saatto-Thunderboltien jättövanat halkovat taivaita 8. T ammikuussa 1941 perustettu 8. 27,0 David C. Ryhmän komentaja, 28-vuotias majuri Hubert Zemke, varmisti että virheistä opitaan. Ryhmän viimeinen, 686. 12,5 Michael J. 12,0 USA:n kovin ässä Euroopan taivailla oli Zemken susilauman Gabby Gabreski 28 ilmavoitollaan. 12,5 James C. Lokakuussa Zemken Mustang hajosi vihollisilmatilassa, ja hän jäi linjojen taakse sotavangiksi. Keväällä 1944 Euroopan länsirintamalle saapunut P-51 Mustang vei kuitenkin suurimman osan saattotehtävistä Thunderbolteilta. 85 80-87 Thunderbolt.indd 85 12/7/11 11:27 AM. Schilling ............................. ilmavoitto oli 10. Yhä suurempi osa viholliskoneista tuhottiin maassa. Conger .................................... ilma-armeijan hävittäjäryhmä. ”Bud” Mahurin .................. 28,0 Robert S. Kokemuksista oli hyötyä kun ryhmä rantautui Englantiin tammikuussa 1943. Rynnäköinti oli ainakin kolme kertaa vaarallisempaa kuin perinteiset hävittäjien väliset ilmataistelut; moni 56:n lentäjä menetti matalahyökkäyksissä henkensä. 17,8 Gerald W. Quirk ................................ Ensimmäiset viholliskosketukset päättyivät useimmiten Luftwaffen eduksi. ryhmän johtajaksi. hävittäjäryhmä oli kuten mikä tahansa ilmavoimien tynkäyksikkö – vajaalla miehistöllä ja vanhentuneilla konetyypeillä varustettu. ilma-armeijan 56. 13,0 Paul A. Hävittäjäryhmän ensimmäinen ”ilmavoittokin” paljastui jälkeenpäin nolosti väärin tunnistetuksi Spitfireksi
hävittäjäryhmä “A” kohtasi kovinta vastarintaa, kun se joutui kamppailemaan pommittajien kimppuun hyökänneiden 13 kaksimoottorisen Me 110:n kanssa. Mustangien saapuminen osui samaan ajankohtaan kuin 8. (vas.) Thunderbolt-pilotti kiskoo ylös minkä voi, kun ammusvarasto tömähtää taivaan tuuliin. Voimassa olevan ohjeistuksen mukaan saattohävittäjien oli pysyttävä kaikkina aikoina pommittajien välittömässä läheisyydessä. 15. Omat tappiot jäivät 21 hävittäjäksi. Johnson ampui lyhyitä sarjoja kohti kahta viholliskonetta, kunnes yksi Messerschmitteistä veti ylös suoraan hänen eteensä. Me110 räjähti Thunderboltin leveiden valojuovanauhojen polttopisteessä. Adolf Galland totesikin sodan jälkeen Luftwaffen menettäneen pelinsä sinä päivänä, jona amerikkalaiset saattohävittäjät vaihtoivat taistelutaktiikkansa. Palvelusväki maalaa uuden ristin Spirit of Atlantic Cityn kylkeen; 6. Johnson oli 14 000 jalan korkeudella, kun ensimmäiset Messerschmittit havaittiin. Uuden kyltin mukaan “8. Kahdeksastasadasta metristä avattu tuli osui ohjaamoon. Yksi tärkeimmistä edellytyksistä tulevan maihinnousun onnistumiselle oli liittoutuneiden ilmaherruus. Palava polttoaine valuu kentälle, levittäen vahinkoa kaikkeen lähellään. Ison Viikon aikana amerikkalaiset hävittäjälentäjät ampuivat alas 218 viholliskonetta. Näistä Thuderboltien saaliiksi jäi 140. Luutnantti Robert S. Johnson kääntyi kapteeni Carterin viereen ja huomasi Me 110:n syttyvän tuleen Carterin luotien osuessa siihen. Kaikki uhraukset viivästyttivät saksalaista lentokonetuotantoa lopulta kahdella kuukaudella. Doolittlen edeltäjän toimiston seinällä olikin kyltti jossa luki: “8. 56. Uuden komentajan ensimmäisenä toimena oli vaihtaa kyltti. Doolittle oivalsi, että vapauttamalla lentäjiensä luonnollisen aggressiivisuuden he menestyisivät huomattavasti paremmin. Operaation ensimmäiseen päivään osallistui liki 700 Thunderboltia. huhtikuuta 1944 aloitettu operaatio Jackpot heristi Thunderboltit saksalaisten lentokenttien kimppuun. Toinen Me110 oli muutama tuhat jalkaa alapuolella ja Johnson syöksyi sen perään. 86 . ilma-armeijan hävittäjien päällimmäinen tehtävä on tuhota vihollisen hävittäjät”. Muutosta ei alkuun hyväksytty yksimielisesti – Doolittlea moitittiin jopa pommittajamiehistöjen tapattamisesta. Johnson ampui itsekin, kun Messerschmitt syöksyi vasemmalle. Amerikkalaisen pommituskampanjan painopiste harhaili pitkin vuotta 1943, mutta vuoden loppuun tultaessa oli tehty päätös keskittyä Luftwaffen tuhoamiseen. Tosiasiassa jo ensimmäisen viikon aikana Doolittlen vaihdettua taktiikkansa Luftwaffe menetti 17 % hävittäjälentäjistään. Thunderboltin lähestyessä vihollinen yritti hakea piilopaikkaa pilvestä. Vajaa kaksi vuotta aiemmin everstiluutnantti Doolittle oli johtanut ensimmäistä amerikkalaista iskua Japanin kotisaaria vastaan. Varmoina omasta koskemattomuudestaan saksalaiset hävittäjät kerääntyivät pommimuodostelmien alapuolella ja suorittivat koordinoituja hyökkäyksiä. Mobilisti 8/11 80-87 Thunderbolt.indd 86 12/7/11 11:27 AM. Johnson seurasi savuavaa Messerschmittiä, kunnes näki sen syöksyvän maahan. Operaation aikana oli pudotettu kymmenen tuhatta tonnia pommeja – yhtä paljon kuin koko vuoden 1942 aikana. Doolittlelle. Tuntematon lentäjäsankari hymyilee, ja syytä onkin, sillä on melkoinen joulu, kun 88 mm ilmatorjuntatykin murkula lävistää potkurin lavan räjähtämättä. ilma-armeijan hävittäjien päällimmäinen tehtävä on tuoda pommittajat ehjinä kotiin”. Iso Viikko Thunderboltin tähtihetkeksi ilmataisteluhävittäjänä muodostui kenties operaatio “Argument” (jota jälkeenpäin kutsuttiin myös Isoksi Viikoksi). Saattohävittäjien ollessa tiukasti sidottuina pommittajamuodostelmiin ne olivat taktisesti altavastaajan asemassa. ilma-armeijan hävittäjävoimien komennon siirtyminen kenraali James H. Huonot lentokelit viivyttivät Argumentin alkua aina helmikuulle saakka. maaliskuuta 1944 Mahurinin saaliiksi joutui Wesendorfin yllä yksi FW190. Maatehtävät Valtaosan saattotehtävistä siirtyessä Mustangyksiköiden vastuulle, suurin osa Thunderbolteista alkoi vapautua rynnäkkötehtäviin. Mutta tahaton viivästys tarkoitti samalla sitä, että käytettävissä oli alun perin suunniteltuakin suurempi määrä liittoutuneiden lentokoneita – yli tuhat pommittajaa ja lähes yhdeksänsataa hävittäjää, mukaan lukien ensimmäiset Mustangit. Johnsonin (27 ilmavoittoa Thudilla) kanssa onnistuneen lennon jälkeen. Tyy"Montas sait?" 20,8 sakupalaa Thunderboltilla napsinut Walker "Bud" Mahurin paiskaa kättä Robert S
Vajaan vuoden aikana Thunderboltit tuhosivat 86 000 rautatievaunua, 9 000 veturia, 68 000 ajoneuvoa ja 6 000 panssariajoneuvoa. (vas.) Amerikkalainen ilotulitus iskeytyy saksalaisen lentokentän torniin. Näin he pystyivät tarvittaessa pyytämään ilmatukea miltei samalla tehokkuudella kuin millä maajoukot nykyäänkin Afganistanissa turvautuvat Thunderbolt II:sten (A-10) apuun. Achtung! Jabos! Missä .50 kaliberin konekiväärien teho ei riittänyt, turvauduttiin 5" raketteihin. Tällä valmistusmäärällä sillä on kunnia olla kaikkien aikojen eniten valmistettu amerikkalainen hävittäjä. Todistuksena Thunderboltin vankasta rakenteesta käy sekin fakta, että kaikki kymmenen menestyneintä Thunderbolt-ässää selvisivät hengissä sodan loppuun, vaikka kuusi heistä tulikin jossain vaiheessa alasammutuksi. Amerikkalaiset panssarivaunut oli varustettu VHF-radioilla, joten niiden komentajat pystyivät kommunikoimaan suoraan Thunderbolt-ohjaajien kanssa. Brittien Thunderboltit palvelivat lähinnä Intiassa. RAF oli tyypin suurin ulkomaalainen käyttäjä. P-47 palveli kunniakkaasti myös Tyynenmeren alueella 5. Dominikaaninen tasavalta poisti omat Thunderboltinsa käytöstä vasta vuonna 1969. Johnson 27 voitolla. Käytetyillä Thunderbolteilla lennettiin ainakin Kiinassa, Italiassa, Turkissa, Persiassa, Portugalissa, Jugoslaviassa, Ranskassa ja lähes jokaisessa Latinalaisen Amerikan maassa. Normandian maihinnousun jälkeen rynnäköinnistä tuli entistä integroidumpi osa sodankäynnin maanäyttämöä. Sen riveissä palvelivat menestyneimmät amerikkalaiset ässät – “Gabby” Gabreski 28 voitolla ja Robert S. Eikä ihme, tyypin “ansiolista” rynnäkkötehtävissä on karmeaa luettavaa. Sikäläiset koelentäjät eivät pitäneet konetta hävittäjänä, sillä itärintamalla kamppailut tapahtuivat suurimmaksi osaksi keskija alakorkeuksilla, joissa Thunderbolt oli onneton amerikkalaistenkin mielestä. Muut rintamat Armeijan ilmavoimien 8. ilma-armeija saattoivat olla suurimpia Thunderboltien käyttäjiä, mutta ne eivät olleet ainoat. Moni saksalainen jäi asemalle hengailemaan ja junaa odottamaan, kiitos Thunderboltien aktiivisen maataistelutoiminnan. hävittäjäryhmä saavutti enemmän ilmavoittoja kuin mikään muu ryhmä Euroopassa. Kaikesta käytössä olevasta aseistuksesta alkuperäiset kahdeksan .50-kaliiberista konekivääriä osoittautuivat lopulta tuhoisimmaksi maataisteluaseeksi. pillisenä vuoden 1944 sakeana talvipäivänä, jolloin keli piti suuremmat koneet maassa, isot P-47 -parvet pyyhkivät mantereen yli puunlatvojen korkeudella ampuen konekivääreillä kaikkea epäilyttävää. Noin 300 Thunderboltia toimitettiin myös Neuvostoliittoon. Mobilisti 8/11 . Sodan loppuessa noin kolmetuhatta P-47:ää oli hajautettuina Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Englannissa ja toiset puolitoistatuhatta Tyynenmeren alueella. Venäläiset käyttivät Thunderboltejaan vähäisissä tehtävissä Itämeren laivaston palveluksessa, kunnes ne sodan jälkeen romutettiin amerikkalaisten valvonnassa. Eläkepäivät Kaiken kaikkiaan vuosina 1942-1945 valmistettiin 15 683 Thunderboltia. . ja 9. 8. Konetyypin mieltymys maakamaraan tarkoitti sitä, että pommitussyöksyä oli alettava oikaista jo kolmen tuhannen metrin korkeudella. Tehtäväkuvauksen vaihtuessa Thunderbolteja alettiin varustaa 500 naulan pommeilla ja raketeilla. Rynnäköinnin aikaansaama adrenaliinipiikki ei ollut aivan riskitön: Saksalaisten tukikohtien ilmapuolustus oli koko ajan vahvistumassa, ja tilastojen mukaan todennäköisyys tulla ammutuksi alas rynnäköinnin aikana oli nelinkertainen verrattuna perinteiseen ilmataisteluun. ilma-armeijan 56. Sodan loppukuukausina ahdinkoon ajetut saksalaiset joukot antautuivat jo Thunderboltien saapuessa niiden ylle. Niiden minuutissa sylkemät lähes 350 kiloa luoteja riitti läpäisemään veturin kattilan leikiten tai hajottamaan raskaankin ajoneuvon. Mustangien tapaan ylijäämä-Thunderboltit osoittautuivat suosituiksi ilma-aseen “kehitysmaissa”. Osa näistä laivattiin takaisin Yhdysvaltoihin, mutta suurin osa romutettiin Saksassa. Huhtikuussa 1944 jo puolet saksalaisista lentokoneista oli tuhottu maassa tällaisissa rynnäkköiskuissa. 87 80-87 Thunderbolt.indd 87 12/7/11 11:27 AM. ilma-armeijan riveissä
Voisivathan asiat mennä näinkin. Olisi vain nähtävä vähän vaivaa, mutta kun uudempiakin autoja saa. Niitä korvaavat aivan toisenlaiset kasvot. Tein pikakierroksen omassa lähiympäristössäni, ja harmikseni näin runsaasti vaarallisen lähellä uhanalaisuutta olevia autoja. K.L.B. Enpäs. MB 200 D, jonka kone kävi. Samoja, joilla vielä eilen ylpeiltiin. 88-89 Kuvatalkoot.indd 88 12/7/11 11:28 AM. Nämä GM-tuotteet olivat aikoinaan muotoilunsa puolesta aikaansa edellä. Nyt niiden haluttavuutta rassaa jo pelkkä nimi, Oldsmobile tai Pontiac, kuolleita merkkejä molemmat. Jos varaosien tarpeessa etsii romuttamoista Ladaa, Saabia, Volvoa, takatuuppari-Skodaa, VW Kuplaa, tai lähes mitä vain japsiautoa, tekee hukkakierroksen. Tähänastiset perustutut ovat hävinneet. 88 . Kuin aikakellon pikasiirtona päälle pamahtaa raju ”sukupolvenvaihdos”. Ensimmäinen Suomessa tehty viisiovinen Saab 99 Combi Coupé alkuperäisellä omistajallaan – jouten on. Juvolan autohajottamo, Lemi. Nelivetoinen ja dieselkäyttöinen Mitsubishi Delica oli olevinaan vielä alle 10 vuotta sitten ainutlaatuisen toimiva ratkaisu huonojen teiden varsilla asuville. Hämmentävää. Hommasin käyttöentisöimääni 1987 Saab 900:een uudet talvirenkaat ja teetin jarruremontin uusin osin. hoilottaa joku suomalainen laulu. Nyt haetaan metsäautoistakin osia. Vaikka auto sentään seisoi vielä kadun varrella, eikä takapihan ryteikköön sysättynä, alkaisi olla aika kysyä, miten siihen tänä päivänä saa osia ja huoltotaitoa. Mobilisti 8/11 Romutuksen vahdinvaihdon huomaa parhaiten syksyisin, juuri ennen lumien tuloa. Lähimenneisyyden komeat USA-autot tai kalliin hintaluokan Mersut täyttävät nyt romikset, malliltaan vanhentuneiden, mutta näppärän kokoluokan pikkuautojen tehdessä niille seuraa. ”Kel onni on, hän vaietkoon” tms. Oire uusien varaosien ehtyväisyydestä. 1 200 euron kuluraja ei ole vielä mennyt rikki, vaikka automaattivaihteisto on vaihdettu, moottorin kansi oiottu ja kone koottu uusin tiivistein
vaikeimman kautta. Se on pian seissyt 40 vuotta kaikki yönsä ulkona. Se haetaan turvaan ja alkaa rikotun takalasin ja muiden puuttuvien osien ankara metsästys. Kevään tullen uusin kuvakierrokseni, sittenpä nähdään tämän talvisäilytyksen tulos. Olen kuvannut tämän auton sen elinkaaren aikana monesti. Kuka auton sitten olikaan omistanut, hyvin sitä oli pidetty. 1956 Morris Oxford kouvolalaisen huoltoaseman pihalla kuukausi sitten. Jos 1970-luvun energiakriisin kutistamat Buickit todella olisivat niin tylsiä ja huonolaatuisia kuin yleistävästi annetaan ymmärtää, ei kai näitä enää löytyisi mistään. Työmatka-autona se voi olla lähes nolla, mutta kenties orastavana harrasteautona. Pitääkö Saratogankin kohdalla mennä ns. Ensimmäisen kerran uudehkona Kaj Lindbladin pihalla Vantaan Tammistossa, ehkä 1972. Nopealla katseella en nähnyt ilmiasussa mitään muistutettavaa, päinvastoin. Ilmeisesti pitkän hylkykauden jälkeen joku havahtui ihastumaan siihen. Silti tullaan kysymykseen: mikä tämän haluttavuus on nyt. 89 En toki väitä että tämä näytti romiskypsältä, mutta itse en jättäisi suhteellisen uutta Cadillacia viikonlopuksi syrjäiselle pienteollisuusalueelle, katseenkantomatkan päähän monesta hyljätyltä vaikuttavasta autosta. Olisi jo kohtuullista toivoa että joku hakisi edes loput siitä katon alle. Kaima oli juuri silloin ostanut sen SA:n huutokaupasta. Kuinka syvälle pitää Alfan ruostua, jotta sen hyödyllinen loppukäyttö menee näin. Nyt se on syvällä alamaissa, mutta vuosien vieriessä mielipiteet muuttuvat. 88-89 Kuvatalkoot.indd 89 12/7/11 11:28 AM. Perimätieto kertoo, että Englannin autoteollisuus jätti auton korvauksetta SA:n koekäyttöön, toivossa että syntyisi kauppoja. Runko on hyvin lyhyttä mallia kai siksi, että auto on nelivetoinen, nokallaan kaiketi bensakuutonen. SA:n luopuessa autosta, mittarissa oli tuskin 5 000 km. Mobilisti 8/11 . Maattuaan 20 vuotta Tammistossa taivasalla, auto siirtyi uuteen omistukseen – jatkaakseen taivasalla oloaan. Turvakaarista päätellen hyödyntäminen on ollut jotakin peltoauton omaista vauhtiajoa. Tämä makailee joutilaan oloisena helsinkiläisellä sivukadulla. Arvelin ajomääräksi hyvä jos satatuhatta – mutta se olikin karvan verran yli 300 000 km. Juvolan autohajottamossa Lemillä lokakuussa kuvaamani Chrysler Saratoga. Vaikka pellit ovat jo aika illassaan, eräällä harrastajalla seikkaili vielä 90-luvulla nippu uusia Veho/Austin kuorma-auton peltejä – vai ovatko nekin jo Tattarisuolla
Liikennepolitiikassa hoetaan nykyisin kovasti ympäristöohjaavuudesta. Mobilisti 8/11 90-93 sekotalkoot.indd 90 12/7/11 11:30 AM. Sitten ehkä jo harmittaa, kun viimeinenkin BX Van on tuhottu. Ruumispinoja romiksella. 90 . Volvo on vielä ajokuntoisen näköinen, lavalla oleva Mersun kärsä ei. Elitismiä on pidetty kaupunkilaisten paheena. Buran Buran, 80-luvun nostalgiaa Speyerin tekniikkamuseossa Saksassa. On niitä farmareitakin. Uu, mikä vene. Kübelwagen, tuttu korkkareista. Saksan laivaston U9 laskettiin vesille -67 ja poistui aktiivikäytöstä vuonna 1993. Palannemme tähän asiaan tulevaisuudessa. Neuvostoliiton sukkula lensi vain yhden miehittämättömän avaruuslennon autopilotin ohjastamana, ennen kuin suuri ja mahtava murtui ja kukkaron pohja häämötti. Saksan kuvat tulivat Olli Toivosen vaikutteille altistuneilta tyttäriltä, Hilmalta ja Vilmalta. MAN:in hytti ei ole tuore, mutta pannahinen, siellähän killuu parit puupuolapyöräiset akselitkin. Speyerin museosta. Euro-Telin purkaamolla sentään osataan säästää aarteet ylähyllylle. Ryhdikäs suomalainen haluaa ajaa Metrolla ja kuulua parhaaseen B-ryhmään
Opel Blitz -moottori toimi bensalla, kuljettaja D-IX -nimisellä amfetamiinin, kokaiiinin ja oksikodonin cocktaililla kaksi päivää putkeen. Monoposto-Abarth on arvailujemme mukaan F2-luokan kilpuri 60-luvun alusta. Mirafiorin tehtaille suurempiin tiloihin muuttaneen hovivirittämön aulassa oli esillä myös historiallista kalustoa. Saksalaiset kopioivat Biber-luokan (majava) kääpiösukellusveneen briteiltä, eikä häristin ollut järin onnistunut. Aurinkokennot konepellillä ja katolla lataavat akkuja. Abarth oli tunnettu, paitsi Fiateista, myös pakoputkistoistaan, virittäen monen erimerkkisen euroauton soimaan urheilulisesti A-duurissa. NSU:n entinen kilpakuski Wilhelm Herz meinasi rikkoa 400 km/h nopeusennätyksen tällä Herz Delfin IV -moottoripyörällään, mutta sääolot estivät yrityksen. Mobilisti 8/11 . Ruumispinoja romiksella. 91 Matti Suurosen suunnittelemia Futuro-taloja on yhä olemassa. Pula-ajan polkupyörä Speyerin teknillisessä museossa. Tässä Pininfarinan korittama nopeusennätysauto vuodelta 1960. Tämä on Wittenin kaupungissa, vanhaan vedenpumppaamoon rakennetun museon pihalla. Abarth Record Monza oli Zagaton liukkaasti korittama myyntimenestys, jota arvellaan valmistetun vuosina 1959-60 noin 600 kappaletta, mikä on erikoisvalmistajan mittakaavalla hirmuinen määrä. Sukelluspuvulla ja Drägerhapenkierrät timellä varustautunutta kuljettajaa uhkasi paitsi hukkuminen, myös häkämyrkytys. Usko tai älä, tämä kuva on otettu Nintendolla... Karvan alle litraisesta tuplaylänokkamoottorista irroitettiin inan verran yli sata hevosvoimaa. Saksalainen yritys rakentaa ikiliikkuja. Carlo Abarthin verstaan assosioi enimmäkseen umpiautoihin, mutta repertuaaria piisasi jo varhain myös avopyöräautojen ja prototyyppien puolelle. Vieteri-renkaakkeet lienevät olleet kaarteissa hippasen liukkaat. Sitten ehkä jo harmittaa, kun viimeinenkin BX Van on tuhottu. Fiatin kilpaja viritystoiminnasta kuulu Abarth tekee paluuta myös Suomeen ensi vuoden alussa. Valoja ei silti kannata unohtaa päälle yöksi… 90-93 sekotalkoot.indd 91 12/7/11 11:30 AM. Saksalaiset suunnittelivat jopa Majavien pudottamista lentokoneesta
92 . Kuva: Eero Vartiainen. Klimov M-105 V12 toimi sota-aikana Jakien ja Laggien voimanlähteenä. Purjekalojen sukuun kuuluvat marliinit ovat urheilukalastajien unelmasaalista ja painivat vimmaisesti virvelöijää vastaan. Billardien välissä on paikallisen konepajan uudelleen korittama veturi, jonka perustana on sodassa osittain tuhoutunut Billardmoottorivaunu, joka varustettiin 150 hevosvoiman Renault-voimanlähteellä. Munktellsista tuli Bolinder-Munktell, sitten Volvo BM. Korsikan saaren kapearaiteisilla rautateillä on jo siirrytty uudempaan vaunukalustoon; jopa 30-luvun kalustoa oli ajossa aina 2000-luvun puolelle! Billard-vaunutehtaan moottorivaunuja ostettiin käytettyinä manner-Ranskassa lopettaneilta kapearaiteisilta liikennöitsijöiltä 1960ja 70-luvuilla; osa näistä demotorisoitiin matkustajavaunuiksi, osa operoi kiskobusseina. MörköMoranena tunnettu ilmojen hotrod oli suomalaisvirityksen jälkeen käyttökelpoinen vielä jatkosodassakin. Mobilisti 8/11 "Kyllä se yhdellä liinalla pysyy…" Ehkä matkalla sinne, missä oikeat norsut vaeltavat savanneilla. Nykyisin tuotteet valmistetaan Volvo Construction Equipment -konsernin nimissä, mutta maataloustraktorien valmistaminen lopetettiin jo vuonna 1984. Pitkän linjan konemies ja mobilisti, Arne Åvall, kurkistaa Munktells BM20/21traktorin kitusiin. Veturi oli käytössä 90-luvun alkuun asti. Moottoripyörä on lälläripyörä, mutta onko vintturiauto hintturiauto. Hispano-Suiza -moottorin jatkokehitelmänä venäläistynyt voimanlähde antoi alitehoiseksi jääneelle Morane MS 406 -hävittäjälle lisäaikaa Suomen ilmavoimissa. Rambler Marlin oli AMC:n kaupallisesti epäonnistunut ja liian suuri tarjokas poniautojen luokkaan, mutta niidenkin kanssa käydyistä rattipaineista kerrotaan kalajuttuja Esson baareissa. 90-93 sekotalkoot.indd 92 12/7/11 11:31 AM
Onko mahdollista, että Abarth viritti Skodia 80-luvulla. Romu on romantiikkaa. 93 Herkän itäisen värinen IFA L60 -kuorma-auto Helsingissä vuonna 2011. Niin sanottu sportswagon. Tanari on saanut kylkiinsä kampasimpukkakuviot ja alleen aikakausikorrektit erikoisvalssit. 90-93 sekotalkoot.indd 93 12/7/11 11:31 AM. Liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi. Osallistu kuvatalkoisiin! Lähetä romukuvasi Mobilistiin joko postitse tai sähköpostilla. Julkaistujen kuvien lähettäjät palkitaan CRC-tuotepalkinnoilla. tai iteljoonin välityksellä: Mobilisti Oy / Kuvatalkoot Niittyläntie 11 00620 HELSINKI Lähetä vain kuvia, joihin sinulla on julkaisuoikeus. Romu on romantiikkaa. Varsin 60-lukuisen näköistä mallia valmistettiin vuosina 1987-90! Karhunpoika sairastaa, tai on ainakin joutunut purkaamolle. Mobilisti 8/11 . Lähetä kuvasi osoitteeseen toimitus@mobilisti.. Lähettämällä kuvia luovutat kuvien käyttöoikeuden Mobilisti Oy:lle ja CRC Industries Finland Oy:lle
tämä CF-100 -huoltoasema lujitemuovista. Toisin on Ameriikassa. Sodan jälkeen niitä jaettiin YK:n jälleenrakennusjärjestön, UNRRA:n nimissä eri puolille maailmaa, jopa meille Suomeen. Tämä hinausauto kuvattiin kuitenkin rapakon takana. Mobilisti 8/11 Kuvatalkoot Kirjastoautoja on meilläkin, mutta ryntäiden kopeloimisesta tulee vain sanomista. Tämä Alkujaan Gulf-asemana toiminut huoltamo sijaitsee Kemi-Oulu -välillä. Mitä kävi sen viereen vastaiskuna synnille perustetun Gospel Garden -kahvilan neonvaloille, mikäli sellaisia oli… Metsä-Barkas pirkanmaalaisella romiksella. Muuttokuorman vientiä Peugeot 404 Pickupilla. Lavalla roskalavalta pelastetut Helsingin ensimmäisen homobaarin, Gambrinin, valomainokset. Ollut matkailuautona. Futuro-ufotalon suunnitelleen arkkitehti Matti Suurosen ja Polykem Oy:n Casa Finlandia -sarjaan kuului mm. 94 . Kuvat: Hese Tolonen 94-97 Hesen_talkoot.indd 94 12/7/11 11:32 AM. Kuva: Heikki Vainikainen 1961 Volvo (Turun Autokori). "Junk" Laitila uhmaa painovoimaa, tai sitten penkit ovat kyljellään Herkkä GMC-raato Ontarion kilvissä. Kanadan GM:n, Fordin ja Chryslerin yhteistuotantona syntyi satoja tuhansia sotatuotantoajoneuvoja, joista käytettiin nimikettä CMP, Canadian Military Pattern
Kuvanveistäjä Janne Virkkusen käyttöautolla pelastettiin Arkadian neonmainos joskus 2000-luvun alussa. Jos siinä olisi Kanadan etuvalot, tietäisi vuosimallin. Kurt Ingmanin romuttamo Tattarisuolla. Takamoottori-MB, Turun autokorin Airisto-korilla Volkswagen-harrastamista vuosituhannen vaihteessa. Mobilisti 8/11 . Autossa varhainen Hiab-nosturi. 95 Plymouth, pohjoisessa Ontariossa. Kuu kiurusta kesään... Tämä Studebaker Lark (kiuru) lojui vanhan Turuntien laidalla 90-luvun lopulla. Mistäkö firman nimi. Taunus-Transit ja Volvon lokarit. Kaikkea ei sentään ole kiinalaisille tai muille myyty, sillä alkujaan ruotsalainen Hydrauliska Industri AB on nykyisin suomalaisomistuksessa. Ehkä -58. 94-97 Hesen_talkoot.indd 95 12/7/11 11:32 AM. No Kake ja Topi, Hyvinkäältä. Projektilla esiteltiin opiskelijoiden sauna-aiheisia muotoilutuotoksia – ja tietysti saunottiin. Berliinissä, Milanossa, Tukholmassa ja Pietarissa. Kajato. Vuonna 2004 Taideteollisen korkeakoulun opiskelijaprojektina modifioitu Lahti-korinen Scania Saunabus, jolla kierreltiin ympäri Eurooppaa, mm. Virtaviivahenkistä pakettiauton customointia Etelä-Suomessa. Mitä tälle myöhemmin tapahtui. Vuosaaren telakka-alueella Helsingissä
Hinausliikkeen takapiha Toronton seudulla vuonna 2001. Firmasta eriytyneet Fageolin veljekset kuitenkin jatkoivat muuttoautojen ja muiden erikoisajoneuvojen valmistamista Twin Coach -tuotemerkin alla. Tämä punaisen ristin viestiauto 50-luvun alusta (?) kuvattiin 90-luvun alussa jossain etelävaltioissa. Fageolin veljesten perustamasta Fageol Motor Companystä tuli 30-luvun lopussa Peterbilt, kun T.A. Mobilisti 8/11 Vuosina 1924-32 valmistettu rautapyöräinen International McCormick Farmall Lahden seudulla vuosituhannen taitteessa. Virtasen hytittämän 50-luvun alun Chevrolet -kuorma-auton kadaaveri Joutsassa. Tekniikka tuli pääosin Internationalilta. Turuntien varressa sijainnut Kiitokori-keikkabussi. Erikoismatkailukoritettu Camionette romiksella jossain Riihimäellä vuosituhannen vaihteessa. 94-97 Hesen_talkoot.indd 96 12/7/11 11:32 AM. 96 . Peterman osti talousvaikeuksiin joutuneen tehtaan. Vuonna 1955 Twin Coachin autopuolen toiminta myytiin Flxible-bussitehtaalle. Omistaja kertoi, että hänen isänsä oli kerännyt kaikki talteen hinaamansa autot takapihalle. Alkujaan myymäläauto varmaan, mutta kenen keikkabussi, kerro sinä lukijamme. Keulassa lukee Morris, olisiko oikeastikin Morriksen alustalla
Tämä lienee pyöreine valoineen varhaista tuotantoa, alustana Hanomag ja moottorina laadukas englantilainen BMC:n B-sarjalainen bensakone. IH Metro oli tuotannossa vuosina 1938-75, ja sen alkuperäiset muodot olivat Raymond Loewyn käsialaa. Erikoismatkailuautoiluauto ei näytä eurooppalaiselta, mutta paljastuu pienine pyörineen saksanpaimenkoiraksi. 97 Avaruusoliot tulevat. Englantilaisessa tavarankuljetusperinteessä tunnetaan ns. Mercedes-alustoille. Ehkä Maltalla. Kuva: Heikki Vainikainen Johtavatko jäljet Etelä-Pohjanmaalle. Luton body, jossa rahtitila jatkuu ohjaamon yläpuolelle englantilaisittain aerodynaamisesti. Nimensä Lutonin laatikot ovat saaneet kaupungissa tuotetuista Bedfordeista. Kontiomons… hirviökuormuri yhdistää Amerikan ja Suomen hulluuden hienosti. Jossain välissä matkailuautonakin palvellut International Metro Kanadassa 2001. Harvinaisempaa Gsarjaa eteen vietyine etuakseleineen ei meillä juuri nähty. Kuva: Heikki Vainikainen F-sarjan Volvo oli länsinaapurin ensimmäisiä moderneja cabover-kuormureita. Heikki Vainikaisen ikuistama Mazda Bongo jossain etelän mailla. 94-97 Hesen_talkoot.indd 97 12/7/11 11:33 AM. Autocar, Reo ja Diamond T. Miehekäs White-maansiirtoauto – vieläkin miehekkäämmällä bensakoneella. Ferdinand Schäfer Kunstostoffverarbeitung GmbH valmisti taannoin Orion-matkailuautoja mm. Whiten omistukseen ajautuivat vuosikymmenien varrella mm. Mobilisti 8/11 . Sittemmin White ostetiin osaksi Volvoa, joka myi sen DaimlerChryslerille, joka fuusioi sen osaksi Freightliner-yhtymää
BM Volvo ST 257 oli Ruotsin suosituin puimuri 1960luvulla. . Tämä puimuri on BM Volvo ST 257, eikä se ole viettänyt yhtään yötä taivasalla. Priimakuntoinen puimuri ei joutunut romuttamolle. Kaikille koneille täytyy olla monta varakonetta, jos ykköskone sattuisi särkymään. Juuri tällaista puimuria valmistettiin vuosina 1961-1966. Siinä on Perkinsin kone ja tehoja 35 heppaa, polttoainetta mahtuu tankkiin 60 litraa, ja voimansiirto on mekaaninen. Marketta Sandberg Vihreä avaruusalus laskeutui tontille. Sen varassa tuntui lepäävän koko leipäviljan tuotanto. Palanen maataloushistoriaa oli pelastettu. Vanha on sekin, mutta kooltaan sellainen, että kannattaa käynnistää, jos aikoo puida viljaa ihan oikeasti. Puimurilöytö kotiutui meille vasta sen jälkeen, kun mobilisti oli jo puinut kaikki viljansa. Tämä puimuri ikäänkuin symboloi itsenäisen Suomen maataloustuotantoa. Meillä on jo puimuri. Puimurin leikkuuleveys on 198 cm ja puintikela on halkaisijaltaan 55 cm. Ei kai tässä ole jälleen kyse mobilistin varasuunnitelmasta numero 10 . Puimuri on valmistettu vuonna 1966. Ei hätää, ei tarvitse odotella ensi syksyyn. 98 . Se on sinä vuonna järjestyksessä kolmas tehtaalta valmistunut Munktell, mobilisti luennoi ja kihnutti likaisella sormellaan tyyppikilpeä puhtaaksi. Kaikille suunnitelmille pitää olla monta varasuunnitelmaa, jos jokin alkuperäissuunnitelmista sattuisi pettämään. Se on hienossa kunnossa, ja sillä on erityisen tehokasta puida piensiemeniä, miksei viljaakin, mobilisti kertoi ja hiveli kädellään puimurin pölyistä kylkeä. Mobilisti 8/11 Mikä tuo on. Voi mobilistiveljesten riemua, kun Munktell näytti kykynsä. Älä vaan puimuriksi mainitse, kun leikkuupöytäkin on leveyttä kottikärryt, hämmästelin mobilistille. Ja nehän pettävät. Katselin ja kuuntelin luentoa sanattomana. Puimuri hiisattiin naapuripitäjään, sillä mobilistin veljen upottava pelto huusi puimuria apuun. Puolessa välin mobilistin esitelmää aloin uskoa itsekin hänen juttuihinsa. Esitys eteni ja pian minäkin tiesin yhtä ja toista tästä ihmevempeleestä. Puintipuuhissa 98 Vaimon_ääni.indd 98 12/7/11 11:33 AM. Oikea puimuri hyvinkin. Ja naapurista ollaan tulossa, hän on lopettanut viljelyn, mobilisti vastasi. BM Volvo ST 257 on pettämätön lenkki, kun mobilisti turvaa suomalaista elintarvikeketjua. Ehei, se ei laskeutunutkaan, vaan tuli ihan kylätietä pitkin, ja tuttu mies ohjaimissa
silloin kuumimpana nuorison kokoontumispaikkana toimineen Hietalahden uimarannan ympäristössä. sillä Matilla oli suunnitelmissa rakentaa hyönteisrobotti. Myös juuri aloittaneessa Mobilisti-lehdessä innostuneena avustajana häärinyt Hyyppä laajensi mobilismin aihepiiriä käsittämään 50-luvun jenkkiautot, lyöden lisää löylyä silloin vielä uskaliaan ”puolimobiili”-termin käyttöönoton myötä. Ei ole olemassa mitättömiä pikkujuttuja, vaan mikä tahansa merkityksettömältä vaikuttava teko voi ajan myllyssä jauhautua elämäämme ohjaavaksi voimaksi. Tontilla, noin -84. 1980-luvun puoliväliä lähestyttäessä alkoivat kaverit saavuttaa ajokortti-iän. Tyypillinen ensijenkki oli Plymouth Valiant, Dodge Dart tai 60/70-lukujen Chevrolet. Noilla loppuun ajetuilla entisillä käyttöautoilla oli toki huomattavan hauskaa liikkua kaupungilla mm. Tallista kajasti hitsausvalokaaren välke. Masaksi ja Jussiksi esittäytyneet noin kolmikymppiset miehet eivät nähneet kiinnostuksessamme ongelmaa, vaan päinvastoin esittelivät, mitä olivat tekemässä pukeilla olevalle 1965 Dodge Coronet -farmarille. Tallimiljöö tunnettiin "Tonttina". Keltaisella lainapeitteellä peitetyn 1951 Mercuryn raadon kaltevan takaikkunan päällä kylmänä ja sateisena kesänä 1980 liukastelleet kohmeiset hyönteiset, joiden etenemismetodeita ja raajojen liikeratoja tarkkailimme. Puuhien vaarattomuus joutui sittemmin kyllä kyseenalaistetuksi moneen otteeseen. Intoilimme veljeni Iikan kanssa 1950-luvun siipiautoista ja opettelimme kuumeisesti tunnistamaan amerikkalaisia automerkkejä. Esimerkkinä suorittamistamme tutkimuksista toimii “kärpästen kiitorata”. tautui sittemmin amerikkalaisten ajoneuvojen ja ajoneuvoihin liittyvän elämäntavan pioneeriksi Suomessa, Matti Hyypäksi. 99 S e, mikä joka johti minut lopulta ajamaan 60-vuotiaalla kuormaautolla lähes 4 000 kilometriä Alaskan vuoristossa, on useamman tapahtumaketjun yhteisvaikutusta. Ikään kuin mustan jään, kesärenkaiden ja liian suuren tilannenopeuden yhdessä aiheuttama syöksy sillan kaiteen läpi mustaan jokeen. Kun sitten sattumalta osuimme polkupyörillämme Matti Hyypän tallimiljööseen Vartiokylän Linnanrakentajantielle eräänä keväisenä iltana vuonna 1980, oli kohtalomme pitkälle sinetöity. Aloimme käydä Tontilla säännöllisesti ja pääsimme suorittamaan aluksi pieniä apuhommia. Olimme olleet aikuisten seurassa ja “vaarattomissa puuhissa”. Kuten itähelsinkiläisellä ajattelijalla Löysä-Kaijulla on aina ollut tapana lausua: ”Elämä on valintoja”. Amerikkalainen auto oli kaveripiirissä monilla pakkomielteenä. Porttiteoria Sovimme keskenämme, ettemme kerro löydöstämme kellekään kavereistamme. Viivyimme paikalla myöhään yöhön – ja pitkälle yli sovitun kotiintuloajan. Halusimme antaa itsestämme mahdollisimman aikuismaisen kuvan ja päästä mukaan oikeaan jenkkiautojen korjaustoimintaan. Koko elämämme muodostuu peräkkäisten tapahtumien ketjusta, mutta tapahtumien syy-yhteydet hahmottuvat usein vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Rohkenimme mennä esittäytymään ja kysyimme kohteliaasti lupaa saada katsella touhua. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 . Jostain lapsuuden maaseutukesistä kummunnut kiinnostus koneisiin suuntautui 1970-luvun lopun hot rod -muodin myötä vanhoihin amerikkalaisiin autoihin. Itselläni pakkomielle oli kuitenkin vaikeampaa lajia, sillä en olisi halunnut tyytyä käyttöjenkkiin, vaan pidin välttämättömänä saada elämäntapa-ajoneuvoksi 2-ovinen ja mieluiten 1950-luvulla valmistettu ajoneuvo. Joko vähitellen ja meidän itsemme sitä tiedostamatta – tai väkivaltaisesti meidät mukaansa temmaten. Ongel99-110 Alcan(KORJATTU).indd 99 12/7/11 3:11 PM. Poljimme kotiin haltioituneissa tunnelmissa, pahasti myöhässä, mutta hyvä selitys valmiina vanhemmillemme. Matin monipuolinen kiinnostus ajoneuvokulttuureihin laajensi ajatusmaailmaamme tuossa varsin omaksumiskykyisessä iässä. Joidenkin kohtalona oli valtavassa innossaan sortua ostamaan autoliikkeestä ylihinnoiteltu kitillä kokoon harsittu mätäpaise, jota sitten jouduttiin elvyttämään tienvarressa parhaan kyvyn mukaan. Tontilla toimittiin varsin humoristisissa merkeissä. Kyseinen Masa osoitteksti: Hese Tolonen kuvat: Alcan Highway -elokuvasta Johtuen siitä, että niin elämässä kuten ajassakin asiat seuraavat toisiaan, saattavat niiden vaikutukset ulottua hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen. Vuosia jatkunut toiminta “Hyypän opetuslapsina”, minkä nimityksen ansaitsimme pian aikuisten harrastajien keskuudessa, kiteytyi 1955 Chevrolet -henkilöauton kunnostusprojektissa
Pakettiautoillahan ei tuohon aikaan ollut lainkaan autoveroa. Tukimme lämmitysjärjestelmän mahdollisimman hyvin sanomalehdillä. Rekisterinumeron perusteella selvitimme veljeni kanssa auton omistajan, joka yllättäen suostui neuvottelemaan omistajanvaihdoksesta. Silti vero oli vielä huomattavasti korkeampi, kuin mihin seuranneina vuosina saatiin tottua. Sisään asti päässyt lauha henkäys taas oli lievästi seostettu pakokaasulla. Innostuksen sijaan tunnelma oli aika epämääräinen. 100 . Tienvarren mittari näytti 34 pakkasastetta rynkytellessämme kovan onnen kuplalla katsomaan nimenomaan tuota 1953-mallia. Kohtalo tuntui leikittelevän kanssani. Perillä oli vieläkin epäröitävä ja tutkittava romuja, kunnes isäntä ilmoitti laittavansa liikkeen kiinni. Pitkin hampain jouduin kohdistamaan katseeni 1958-malliin. Seuraavana iltana vaihtolava-auto pudotti mattamustan möhkäleen vuosaarelaisen omakotialueen kääntöpaikalle. Taisin tajuta ottaneeni ratkaisevan askeleen harrasteajoneuvonomistajan loputtomalla upottavalla polulla, joka veisi aina vain loitommaksi järjen valaisemasta elämästä. Itse asiassa minulla ei ollut aavistustakaan, mihin romun voisi siirtää, ja naapurit loivat kohtalaisen vihamielisiä katseita omakotialueen statuksen äkisti pilannutta esinettä ja sen omistajaa kohti. Jouduimme siitä huolimatta ajamaan halki Etelä-Suomen sivuikkunat auki veivattuna ulkoilmasta happea haukkoen, kuin pilkkimiehen jäälle vetämät kohmeiset muikut. Elettiin jo kevättalvea 1985 ja ajokortin suorittaminen oli käynnissä opetusluvalla isäni uutena hankkimalla ja tuolloin jo täysin läpimädällä 1971 kuplafolkkarilla. 1980-luvun alkuvuosina Helsingin Sanomien sunnuntainumeron automyyntipalsta oli tyypillinen tapa löytää harrasteajoneuvo, jollei sellaista onnistunut paikallistamaan tien varresta ja vielä saamaan omistajaa suostutelluksi myymään aarteensa. Matkasta muodostui ikimuistoisen raikas kuplan onnettomien lämmönvaihtimien tuottaman lämmön poistuessa mädistä helmakoteloista suoraan ulkoilmaan. Ratkaiseva askel Lopullinen kaupanteko vaati vielä toisen retken, joka suoritettiin jälleen em. Onnekseni Matti Hyyppä tarjosi autolle ensisuojan tallistaan siksi aikaa, kun viisviitonen oli maalaamossa. Kyseinen myyjä tuli myöhemmin tunnetuksi hyvinkin luovan markkinoinnin toteuttajana, mutta sitähän me vilpittömän innostuneet nuorukaiset emme silloin voineet aavistaa. Paluumatkalla VW:n lämmitysjärjestelmä saavutti käyttöikänsä takarajan ja pakokaasua alkoi tulla tulvimalla sisätiloihin. Unelma Crumb-mallista oli vaihtunut aika vastenmielisen oloiseen loppuunajettuun kuorma-automaiseen rumilukseen. Astuessamme sisään autoliikkeeseen pettymys oli valtava, kun Chevyt osoittautuivatkin GMC:iksi. Lavakaukalon pohja oli hitsattu paksusta pellistä ja kun lavalla asteli, notkui auto keskeltä ylös alas. Merkit eivät selvästikään muutenkaan olleet suotuisat aikeideni suhteen. Silloin olisi pitänyt ymmärtää kääntyä takaisin. Kitarapajan Antti Aution amerikanystävän kautta yritettiin ostaa 1959 2D HT Dodge Royal, mutta sekin oli juuri myyty, oltuaan sitä ennen 20 vuotta myynnissä eräällä takapihalla. Kuukauden kuluttua GMC hinattiin Ari Forsmanin 1965 Oldsmobilella FHRA:n Pihlajiston yhteistalliin, jossa aloitettiin aluksi varsin haparoivat yritykset ajoneuvon kunnostamiseksi. Aamulla ennen kouluunmenoa autoani tutkiessani tunsin outoja värinöitä. Menomatkalla vallitsi vaakasuorassa puhaltava lumimyrsky. Noin 16-vuotiaina emme tietenkään voineet suorittaa koeajoa itse, vaan jouduimme turvautumaan isäämme. Kauhtunut lavaauto sopisi sitä paitsi ihailemaamme Lynyrd Skynyrd -etelävaltiolaismeininkiin ja ärsyttäisi sopivasti lähiön 80-luvun perusväestöä. Autohallissa vallitsi ulkolämpötila ja 80-luvun pilottitakkikuosi mahdollisti autojen tutkimisen vain joitakin minuutteja kerrallaan. kuplalla. Vartiokylän Teboililla, vuonna -85. Tunteja jatkuneen tarkastelun ja empimisen jälkeen päädyin tekemään aiesopimuksen 1958 GMC 100 -pickupin ostamisesta. Hesarista löysin kymppitonnilla myynnissä olevan 1960 Impalan, mutta joku rovaniemeläinen oli ollut nopeampi ostopäätöksessään. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 mana oli, että tarjolla olleen kaluston hinnat ja lukiolaisen varallisuus eivät oikein kohdanneet. Iikka Tolonen, kirjoittaja, Timo Heloaho, Jyri Ailio, Ari Forsman, ja Juha Hyyppä. Helsingin Pohjoisrannan Shellin takana oli seisonut pitkään hyväkuntoinen 2-ovinen 1961 Plymouth -farmari, jota kävimme öisillä kaupunkikierroksillamme tutkimassa. Huonossa kelissä kuskiksi värvätty juuri kortin saanut luokkatoverini Pekka Kanerva törmäsi jo Kehä ykkösellä ruuhkassa edellä ajaneen Taunuksen perään. Perustavaa laatua oleva virhe, joka vaikuttaisi elämäni muotoutumiseen ennalta arvaamattoman voimakkaasti. Ratin takana värjötteli Helge Helenius kyytiläisinään veljeni ja minä. Kori oli armottoman mätä, mutta alkuperäinen Pontiacin V8-tekniikka oli paikoillaan teoriassa ajokuntoisena. Ajokortti-ikä lähestyi ja projektikuume riehui valtoimenaan. Vanhoja pakettiauton määritelmän täyttäviä autoja oli kuitenkin uustuotu kohtuullisen runsaastikin. -58 Gemsun siirtoa Pihlajistoon. Jatkoimme kuitenkin huomattavia vaikeuksia autoilu-uransa alkuvaiheessa kohdanneen Pekan kyydissä matkaa kauhun aiheuttaman hiljaisuuden vallitessa. Oli itsestään selvää, etteivät taitomme riittäisi rungon korjaamiseen. Redneck-meininkiä Yli 25-vuotiaiden ajoneuvojen tuontiverotusta oli alennettu kohtuuttomasta 90 prosentista “vastaavan” uuden verosta vuoden 1985 alussa. Ristiriitaisissa tunnelmissa ilmoitin suostuvani kaupan ehtoihin, ja laitoimme nimet osamaksupapereihin. Kuva: Matti Hyyppä 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 100 12/7/11 11:34 AM. Robert Crumbin undergroundsarjakuvista tuttu 50-luvun alun Chevy tuntui oikeastaan aika innostavalta vaihtoehdolta ensimmäisen autoilukesän lähestyessä. Auto toimi moitteettomasti ja hintakin oli niin kohtuullinen, että kesätyösäästömme olisivat yhdistettyinä riittäneet sen ostamiseen. Arkkitehti-isällemme ei kuitenkaan käynyt entisen ruumisauton hankkiminen perheeseen. Kiitimme mielissämme kyseisen ajoneuvotyypin pääideologia hänen varauksettomasta innostuksestaan pakokaasun hyötykäyttöön. Pickup olisi mahdollinen ratkaisu ongelmaani. Toimenpiteen laillisuus myös arvelutti aikana, jolloin katsastusmiehillä oli rajaton mielivalta ja perusvihamielinen suhtautuminen nuorison vanhoihin “jenkkiromuihin”. Hänen kantansa oli järkkymätön ja auto myytiin pian toisaalle. Varsinainen kohde oli muilta osin parempi kahdesta ehdokkaasta, viiskolmonen, mutta sen runko oli mätinyt lähes poikki hytin takaa. Erään länsisuomalaisen autotrokarin lehtiilmoituksesta havaitsin myynnissä 1953 ja 1958 Chevrolet -pickupit
“Mitäs te jätkät täältä haette?”, aloitti ukko. Kanadan tullissa minut ohjattiin nopeasti epäilyttävien tulijoiden jonoon suuri punainen X-kirjain tuloselvityskaavakkeeni taustalla. Suupielessä roikkui puoliksi palanut sätkä, jonka kanssa elintilasta kilpailivat pari kellastunutta hampaanjäännettä. Kului parisen vuotta ja tapahtui lukemattomia asioita. Viimeisenä kuulin Jonnyn huutavan minulle “Sinun vuorosi tulla Kanadaan seuraavaksi!”, ennen kuin toiset matkustajat pakottivat hänet peremmälle bussiin. Neito puhkesi nauramaan ja toivotti minut tervetulleeksi maahan. Sininen 47-53 GMC.” “Ei mulla oo mitään caboveria.” ”Mutta me nähtiin sellainen tuolta tieltä. Kolmen kuukauden oleskeluani ei aiottu niellä pureskelematta. Maatilan pihalla seisoi A-Ford -hinausauto ja muutama muu 1930-50-lukujen tavara-auto. Viimeisenä iltana keräilimme Jonnyn omaisuutta ympäri Helsinkiä ja veimme tavarat rautatieasemalle säilöön. Siitä välittämättä veteraani jatkoi kuulusteluaan. Päädyimme yömuonalle samaan baariin ja huudellessamme kohteliaisuuksia pöytäseurueidemme välillä selvisi, että kyseinen herra Jonathan Ayres oli kanadalainen vaihto-oppilas (vrt. Valitettavasti tutustuimme paremmin vasta kun Jonathan, tuttavallisemmin Jonny, oli lykännyt lähtöään maastamme jo pariin otteeseen ja joutui poistumaan viisumin umpeutuessa. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 . Vihainen veteraani Mieleenpainuvin noista retkistä oli käynti vanhalla ränsistyneellä farmilla terästeollisuuskaupunki Hamiltonin ulkopuolella. Tuosta hetkestä alkoi kuitenkin kolme kuukautta kestänyt tiivis yhdessäolo, jonka aikana tuttavuutemme hitsautui ystävyydeksi. Viehättävä aasialaissukuinen virkailijatar ilmoitti mielestään kolmen kuukauden olevan todella pitkä aika turistina oleskeluun. “Nähtiin tieltä vanha cabover ja nuo kyltit”, yritimme änkyttää vastaukseksi varsin vihamielisen tuntuiselle vanhukselle. Olin ajautunut peruuttamattomasti GMC-mieheksi. Kanadaan romustamaan Opiskellessani, tai oikeastaan harjoittaessani elämäntapaani hengailla opiskelijakahvilassa ja pajoilla Taideteollisessa Korkeakoulussa, tapasin Helsingin yössä kanadalaisen nuoren herran kahden kauniin suomettaren seurassa. “Ja mistä te jätkät tiedätte, että mulla on cabover?”, jatkoi hän. Arvatenkin uteliaisuus kuitenkin voitti ja hän jatkoi: “Okei, mulla on cabover, mutta se ei oo täällä!” ”Mutta se näkyy tuonne tielle!” “Teidän on täytynyt nuuskia! Ja mistäs sä oikein tiedät et se on viiskytluvun alun GMC?”. Emmehän oikeastaan tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin. Talven aikana suoritettu raataminen mahdollisti keväällä ylioppilastodistuksen noutamisen siirtokilvillä varustetulla, tuoreessa pohjavärissä olevalla 1958 GMC:llä. Tuolla se on ton Internationalin ja A-fordin takana pusikossa.” “Ei oo caboveria.” Ukko oli aikeissa vetää oven kiinni ja heittää meidät ulos tontiltaan. Seurasi pitkähkö selittely kiinnostuksestani kyseistä ajoneuvomerkkiä kohtaan. Ulkorakennuksen seinästä pisti ulos iso vanhanaikainen katukello ja kyltti, joka mainosti antiikkia & kelloja. Kysyimme häneltä autoista, jolloin nainen vetäytyi hieman pelokkaan oloisena takaisin sisälle hakemaan aviomiestään. Tupakka oli ajat sitten sammunut ja lumituisku piiskasi pihaa. 101 Ensimmäinen ajokorttikesä tuli ja meni GMC:n lojuessa säälittävänä purettuna läjänä hallissa. Onneksemme ymmärsimme kuitenkin myydä linjurin eteenpäin niiltä sijoiltaan, ennen kuin suurempia tappioita pääsi syntymään. Naureskelimme jonkin verran hämmentyneenä tilanteelle. Se näkyy tuolta tieltä. Erityisesti vanhojen GMC:iden tutkiminen oli mielihuvia. Halvan hinnan houkuttelemina jopa ostimme 1967 GMC New Look -linja-auton, johon emme onnistuneet löytämään puuttuvaa vetoakselia. Juuri maahan tullut auto on vielä Washingtonin kilvissä. kojelaudan ilmeessä. Vietettyämme läksiäisiä viime hetkeen asti, Jonny lennätettiin taksilla suoraan aamukuudelta kohti Seutulan lentokenttää startanneeseen bussiin. Haittaako, jos katsomme hieman ympärillemme?” “Totta helvetissä haittaa, tää ei oo mikään museo”, raivosi ukkeli. Kaivopuistossa lakkiaisia edeltävänä yönä -86. Tuloaulassa Jonny odotteli tavaramerkikseen sittemmin muodostunut hieman huvittava Amerikan pohjoisvaltojen armeijan kenttälakki päässään. Keväällä 2001 istuin kuitenkin vihdoin Torontoon matkaavassa tsekkiläisessä lentokoneessa. Kuva: todennäköisesti Vesa Kantonen Tämä -56 GMC toimi pitkään kirjoittajan käyttöautona. Dennis, Tabu TV-sarja 90-l.), joka oli päätynyt toimimaan Taik:n lasipajan uudistuksen päätoteuttajana ja asumaan erään luokkatilan kulmaukseen. Ajelimme usein Jonnyn neliveto-pickupilla ympäri Ontariota, koluten romuttamoita ja farmien takapihoja, etsien mielenkiintoisia vanhoja ajoneuvoja. Pohjois-Suomesta Ladalla ja perävaunulla Vartiokylän Teboilille saapunut varaosahytti luovutti paremmat ovensa täysin menetettyjen tilalle, ja aloin päästä jyvälle ruostehitsauksesta ystäväni Rami Rauteen avustuksella ja hänen laitteillaan. GMC merkkinä oli alkanut tuntua oikealta, enkä enää harmitellut kuorma-automaisia piirteitä mm. Koputimme matalan tiilitalon ovelle, jolle saapui hyvin iäkäs nainen. Kun lieassa ollut sekarotuinen piski yritti käydä kiinni sääriimme, huusi äijä sille: ”Turpa kii, narttu!”, tarjoten koiralle samalla sotamuistona kotiin tullutta toisen maailmansodan palveluskenkää. Ovelle saapui pienikokoinen aijänkäppyrä verkkoaluspaidassa ja ennen sotia valmistetun tyylisissä miestenhousuissa. Kuva: Ari Forsman 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 101 12/7/11 11:34 AM. Ymmärrettyään että olin riittävästi perillä aiheesta, alkoi ukkelin henkinen ikijää hieman sulaa. Tuona aikana ennen metallien hintojen räjähdysmäistä kohoamista, lähes kaikkialla Kanadan maaseudulla makasi enemmän tai vähemmän unohdettuja vanhoja hyötyajoneuvoja. Silloin esitin kirpputorilta löytämäni “Canada 1972” -tietoteoksen, vastaten käsittääkseni Kanadan olevan todella iso paikka. Kitara löytyi ihmeeksemme kaapin päältä ja tungettiin sisään bussin oviaukosta kaiken muun omaisuuden kera. Paikan, jossa tehdastyöläisyys kulkee suvuissa ja jossa ei kannata perjantai-iltana mennä työläisbaareihin, jos haluaa säilyttää passikuvansa ennallaan. “Teillä näyttää olevan hienoja antiikkilaitteita. Jonnyn Fender Mustang -sähkökitara ei mahtunut lukittavaan kaappiin, joten heitimme sen kaapin päälle. “Teidän on täytynyt nuuskia ympäriinsä!” “Ei olla nuuskittu. Seuraavana talvena projekti alkoi kuitenkin saada ryhtiä
Nelipulttinen. Vanhaksi mekaanikoksi osoittautunut vanhus yritti pitää yllä vihamielistä asennettaan, mutta oli selvästikin mielissään nuorten miesten kiinnostuksesta taltioimiaan ajoneuvoja kohtaan. 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 102 12/7/11 11:34 AM. Jeff oli houkutellut Laurien kiinnostumaan 30-luvun hyötyajoneuvoista ja niiden metsästämisestä takamailta. Pitäessäni taukoa työstä seuraavana yönä, lähetin varovaisen kohteliaan tiedustelun autosta myyjälle, joka ilmoitti sairauden pakottavan myymään auton. Ajoimme vuorille katsomaan Sproatjärvellä majailevia kahta Martin Mars -vesipommittajaa. Lähtiessäni takaisin kohti Suomea, sovimme Jonnyn kanssa tekevämme vielä kerran yhden pitkän roadtripin – kenties Kaliforniaan – jollain tunnelmaan sopivalla vanhalla ajoneuvolla. Ei penniäkään vähempää. Seuraavina viikkoina autonostokirjeenvaihto laajeni syöpävertaistukiryhmäksi Jeffin ajan käydessä vähiin ja isälleni kuukausien viivyttelyn jälkeen tehdyn leikkauksen paljastettua hänenkin mahdollisuutensa selviytyä sairaudestaan kovin ohuiksi. ”Täytyy varmaan sitten ostaa toi. Erään keskiluokkaiselta näyttävän omakotitalon takapihalla makasi jopa 1962-mallinen Ford-koulubussi autenttisissa hippimaalauksissa – akseleita myöten nurmikkoon uponneena. Suomessa elämä ajautui hyvin nopeasti entiselle ylinopeudelle. Turha yrittääkään saada autoa sitä ennen! En aio tehdä mitään ennen kuin tää kirottu talvi on ohitse. Ajattelin, että haluaisin palata sinne myöhemmin pidemmäksi aikaa. “Hei tsiigaa tota, Eiks toi olis kova kabiininalusta?” “Todellakin, aika sopivan hintainenkin”. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 “Okei, se on täällä mulla, mutta te ette voi mennä katsomaan sitä!”. Kun minut kuitenkin toivotettiin edelleen tervetulleeksi Victoriaan milloin vain, ostin lennot Vancouveriin maaliskuuksi 2008. Pitää skulata tolle myyjälle yöllä. Jonnylle jättämäni Harley-projekti oli seurannut perässä länteen, mutta tällä kertaa Jonny joutui myöntämään myyneensä sen hiljattain. Ilmiselvästi 60-luvulla hippiparatiisina tunnetulle saarelle oli saavuttu joltain kylmemmältä alueelta ja matkantekoväline oli isäntiensä keskiluokkaistuessa saanut jäädä muistuttamaan nuoruudesta ja rakkauden kesistä. Palasin Suomeen ajatuksenani järjestellä asioita niin, että voisin palata jatkamaan Kanadan valloitusta. lentokuntoinen 1930-luvun kaksitasolentokone, itse valmistettuja työstökoneita ja valtavat määrät pikkuesineistöä ja käsityökaluja. Vetäytyminen Vancouverinsaaren vuorille pyöri mielessä lähes pakkomielteisesti. Iloinen naisääni vastasi puheluuni alaskalaisilla vuorilla, ollen vilpittömästi hämmästynyt Suomesta tulevasta puhelusta. Päätin, että meidän on aika päästää ukkeli talon lämpöön, hinnan noustua kolmeen sataan ja ukon alkaessa muuttua hitaasti sinipunaiseksi naamaltaan. Tunnelma vuoristossa oli sanoinkuvaamattoman vaikuttava. Ruoste oli syönyt parikymmentä senttiä ovien alareunasta, mutta muuten ajoneuvo oli ryhdikäs ja alumiinilaatikkokori varsin hyvä. Saarella on aina ollut tyypillistä siirtyä kesänviettoon vuorille ja rannoille. Päätin soittaa Laurielle vakuuttaakseni olevani todellinen henkilö, enkä esimerkiksi nettihuijari. Tilanne alkoi olla melko outo. Siedettävän hyvää yksilöä, joka olisi myös ollut myytävänä, ei kuitenkaan osunut kohdalle jäljellä olevan lomaviikon aikana. “Uskomatonta, mikä äijä!!!” “Jep, varmaan jäätyi kuoliaaksi. Mutta mulla on tuolla Chevyn 350. Ja rahat esillä ensiks!” Keskustelu jatkui samaa rataa. Työ ei valmistuisi viikoissa vaan pikemminkin aika laskettaisiin vuosissa. Laurie kertoi Jeffin olevan eläköitynyt armeijan tekninen erikoismies, joka oli kerännyt itselleen pari kaarihallillista aarteita, joukossa mm. Ajelimme poispäin nauraen ja sadatellen epäuskoisina. Ai cabover. Joo, kakssataa. Syksy muuttui talveksi ja näkymät projektin parissa vain synkkenivät. Eräänä iltana esittelin veljelleni ja Jukka "Junk" Laitilalle jaXed-sivustoa. Väittelimme tekniikasta ja Chevroletin ja GMC:n eroavaisuuksista. Yksi kerrallaan projektit kotimaassa veivät mukanaan ja paluu lykkääntyi huomaamatta aina vain kauemmas. Silloin tajusin viipyneeni niin kauan, että Jonny ei enää tosissaan uskonut että palaisin. Kesän lopulla alkoi lisäksi erään varsin pahasti rappeutuneen Sisu-rekkaveturin entisöinti. Pahoittelin hänen ystävänsä kohtaloa ja kerroin ymmärtäväni tilannetta, sillä isälläni oli juuri todettu hälyttävää vauhtia etenevä samankaltainen syöpäkasvain. Alaskassa makaa tyypillisesti valtavat määrät nimenomaan työajoneuvoja metsissä ja takapihoilla. Tajusimme, että lähdöstäni oli kulunut seitsemän vuotta. Hippien varpaanjäljissä Soittelimme Jonnyn kanssa silloin tällöin ja jossain vaiheessa hän kertoi muuttavansa Kanadan länsirannikolle, Vancouverin saarelle. Eiks toi Laurie oo mimmin nimi. Siten ajattelin pystyväni keskittymään projektiin paremmin. Eräänä yönä juttelimme jälleen puhelimessa. Romuraudaksi niitä ei ole kannattanut raahata pitkien etäisyyksien päähän, ja harrastehyötyajoneuvojen tarjonta ylittää kysynnän moninkertaisesti. Katsotaan sitten keväämmällä, miten kävi.” Emme enää ehtineet palata paikalle keväämmällä, ja muutenkin sillä reissulla cabover jäi ostamatta. Asetin joitain huutoja 1947-53 GMC-pickupeista, jotka sijaitsivat mantereen länsirannikolla. Keskustelu jatkui GMC:n tiimoilta. Tämä näkyi erittäin runsaana matkailuajoneuvojen määränä. Andy Niemen näyttelymoottoripyöräprojektin loppusuoralla painoimme jälleen sairaalloisen vähillä unilla pari viikkoa. Kävimme läpi GMC 1950´s -otsikon alle listattuja myyntiilmoituksia, kun veljeni havaitsi 1950-mallisen GMC Cannonball -caboverin. Tehän ootte Chevykundeja. Kun palasimme asunnolle, notkui äijä edelleenkin ovenraossa aluspaidassaan. Sairaan asiallinen GMC Aloin etsiä aktiivisesti sopivaa ajoneuvoa asuntoauton lähtökohdaksi, tällä kertaa Internetistä Ebay-huutokauppasivuilta ja jaXed-hakukoneen avulla Craigslist-myyntisivuilta halki Pohjois-Amerikan. Ajattelin, että tarkoitusta varten olisi nyt mahdollisuus vihdoinkin hankkia 1947-53 GMC korjaamaan vuodesta 1985 kaihertanut -53:sen hylkäämisestä jäiseen halliin. Jonnylta liikenevät vapaa-ajat haravoimme asuinkaupunkimme Victorian kadut ja kujat läpikotaisin etsiskellen mielenkiintoisia ajoneuvoja. 102 . Vuoristomajan vuokraaminen olisi yksi mahdollisuus, mutta vaatisi liikaa määrätietoista suunnittelua ja toisaalta pysymistä yhdessä paikassa. Keväällä. Teillähän on toi Chevy pickuppikin. Vastauksessa selvisi, ettei Lauriella itsellään ollut mikään vialla, mutta hänen huomattavasti vanhempi ystävänsä Jeff oli kuolemaisillaan syöpään. Itse palelimme säälittävästi ilkeässä tuiskussa, mutta vanha sotaratsu ei ollut siitä millänsäkään. Lopulta kovanaama heltyi: “Okei, menkää katsomaan sitten, mutta älkää koskeko mihinkään, kun meette sinne! Varokaa koskemasta siihen Internationaliin. Hahmottelin aluksi pickupin lavalle rakennettavaa "koirankoppia". Ilmeisesti rakkaita lomanviettolaitteita ei myöskään oltu raaskittu hävittää palvelutuntien tultua täyteen, vaan ne oli jätetty pihoille muistuttamaan eletyistä tunnelmista. Jonnyn noutaessa minut yhteysalukselta Vancouverinsaaren puoleisesta satamasta, Schwartz Baysta, 1973 Valiant Scampillaan, tuntui kuin olisimme hyvästelleet toisemme Torontosta lähtiessäni vasta edellisenä päivänä. Teimme myös maantieretken halki 400 kilometriä pitkän saaren, jonka luonto on monimuotoisuudessaan kuin manner pienoiskoossa, vaihdellen havumetsistä sademetsään tuhat vuotta vanhoine douglaskuusineen, lumihuippuisilta vuorilta surffausrannoille ja laguuneilta ravunpyyntirannoille. Lähettelin kyselyjä etenkin Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden alueella myyntiin tulleista ajoneuvoista. Sillä on arvoa!” Salamana livahdimme tutkimaan sinistä 1950-luvun alun 470-sarjan GMC-umpikaappiautoa. Lauriella oli jo omistuksessaan 1937 International pickup, 1941 Dodge -kuorma-auto,1937 Chevrolet -pickup sekä ääreisharvinainen 1940 Chevrolet yhden tonnin paripyöräinen Panel Truck. Seuraavaksi kuukaudeksi majoittauduin Jonnyn ja hänen elämäänsä ilmestyneen Clairen sohvalle. Oli vain ratkaistava, miten se olisi parhaiten mahdollista eurooppalaiselle turistille. Kun kysyimme, haluaako vanhus myydä auton, tuli vastaus kuin tykin putkesta; ”100 dollaria, mutta rahojen täytyy olla esillä ennen kuin auto siirtyy tuumaakaan, Rahat esillä ensiksi!” ”Okei, haluatteko rahan nyt heti?” ”Ei, ei. Yllättävän paljon vanhaa kalustoa makasi pihoilla ja katujen varsilla. Päädyin suunnittelemaan paikalliseen tyyliin asuntoajoneuvon varustamista. Hyvä kone, mutta muuten Chevy on paska! Ford on hyvä! Mutta se kone on hyvä. “Ja se on Alaskassa, tulee automaattisesti hyvä retki ajaa Kanadaan sieltä”, vitsailimme. Ei kai joku mimmi myy tollasta?!” Laitila osallistui psyykkaukseen, todeten ajoneuvon olevan “sairaan asiallinen”. Sisu-entisöinti oli siirtynyt yöhommiksi
Yöllisellä nuotiolla istuessamme kerroin Aleksille Alaskassa omistamastani GMC:stä sekä suunnitteilla olevasta maantieretkestä. Kesän aikana suunnittelu eteni ja syksyyn mennessä oli jo alustava päätös elokuvan tekemisestä Alaskassa valmiina. Sen lisäksi tulisi vielä auton kunnostaminen ajokuntoon, jonka vaikeusaste olisi kenties ylitsepääsemättömän korkea. 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 103 12/7/11 11:34 AM. Paikallisen kuljetusliikkeen omistajan alkaessa hiillostaa Laurieta myymään auton itsensä ja poikansa kunnostettavaksi, viestitti Laurie, että minun olisi pakko päättää pikaisesti, haluanko todella ostaa auton. Parin päivän päästä Laurie ilmoitti päättäneensä myydä GMC:n minulle, koska halusi nähdä auton heräävän henkiin ja lisäksi hän piti sen ajamista Kanadaan parhaana kunnioituksena Jeffin muistolle. Ilman elokuvaprojektia olisimme tuskin koskaan todellisuudessa saaneet retkeä toteutettua. Ensimmäisenä kohteena oli 318-kuutiotuumaisen GMC-isolohkokuutosen herättäminen eloon. Jeffin sairastuttua ja hänen kuntonsa nopeasti huononnuttua, oli Laurie päättänyt luopua osasta kalustoa. Roadmovien ainekset Seuranneina aikoina soittelimme usein Jonnyn kanssa ja suunnittelimme retkeä. Ilman Jeffin apua ei Cannonballin kunnostaminen ollut hänestä mahdollista eikä edes mielekästä. Katsoin olevan välttämätöntä käydä paikan päällä tutustumassa tilanteeseen. Haalin mukaani Fazer-suklaata ym. Olin soittanut Jonnylle, että harkitsin Cannonballin ostamista Alaskasta. Laurie ja Jeff olivat saaneet moottorin käymään ruiskuttamalla bensiiniä sumutinkannulla suoraan kaasuttimen imutorveen. Tietynlaisena huvitteluna alkanut autonosto oli johtanut siihen, että Victorian lähialueelta trailerilla haettava pickup oli muuttunut painajaismaisen kaukana sijaitsevaksi jättiläiseksi. Nyt olin siihen sitoutunut. Päästyämme Laurien pihaan oli vielä yön pimeydessä tutustuttava Caboveriin. Saattoihan auto olla niin huono, että sen kunnostaminen ei olisi millään mahdollista dokumentointiin käytettävissä olevan ajan puitteissa. Bensiinimoottorisella kuormaautolla palaisi pelkästään polttoaineeseen mielettömästi dollareita. Hän hehkutti Alcan Highwayta kehuttavan Pohjois-Amerikan hienoimmaksi maisemareitiksi ja piti GMC:n ostamista ehdottoman hyvänä ajatuksena. Laurie ja Jeff olivat pelastaneet auton romutukselta ajatuksenaan tehdä siitä pienemmän kaluston siirtelyyn sopiva kuljetin. Kesällä 2010 oli kuvioihin tullut mukaan elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperä. Mittasin Cannonball Laurien pihalla. Yritimme aikamme käynnistystä samalla varsin vaarallisella metodilla, mutta lukuisten takatulitilanteiden jälkeen päätin aloittaa operaation täysin alusta. GMC:lle ilmaantui joitain paikallisiakin ostajaehdokkaita, joten jouduin nopeasti päättämään ostaako auto, vai ajatellako järjellä ja perääntyä kohteliaasti tilanteesta. Parin päivän PayPal-sekoilun jälkeen sain Laurielta viestin; “Onnittelut 1950 GMC COE:n, valmistusnumero 038 omistajaksi siirtymisen johdosta!” Tajusin omistavani epäkuntoisen ison kuorma-auton 11 aikavyöhykkeen päässä Suomesta. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 . Tunnelma oli lähes harras ottaessani tuntumaa ratin takana oman GMC caboverin istuimella. Koekuvauksia suoritettaessa Ruotsissa esiintyi pientä kitkaa ja epäselvyyttä projektin etenemismahdollisuuksista. Karttaa oli tullut ostopäätöstä tehdessä katsottua aika optimistisena, ja ajettavan matkan pituus osoittautui todellisuudessa kaksinkertaiseksi ensiarvioihin nähden. Suunnitelma uinui taustalla, kun isäni sairauden eteneminen ja kuolema syksyllä 2009 veivät työprojekteista liienneen huomion. Calandrin sisarukset Laurie ja veljensä Louie olivat vastassa kentällä. Impulsiivinen ystäväni innostui välittömästi ehdotuksestani tehdä maantiematka Alaskasta Kanadaan. Sellaisen kohteeksi oli ajateltu hänen naapuriaan Taisto Saloa, joka värväsi mukaan Jukka Laitilan sekä itseni esiintymään vanhoilla moottoripyörillä matkailevina mystisinä nomadeina, jollaisia kieltämättä ajoittain olimmekin. Kiipesimme kaikki kolme jäiseen kabiiniin. Tällaisia autoja on valmistettu suhteellisen vähän, eikä minkäänlaista uusiotuotantoa tietenkään marginaalisesti harrastettuihin isoihin kuorma-autoihin ole olemassa. Ensisilmäyksellä auto vaikutti ehyemmältä kuin mihin olin varautunut. 103 Cannonball oli löytynyt parin mailin päässä olevalta epämääräiseltä tontilta, jossa se oli seisonut vuosikymmeniä. Aleksi innostui aiheesta välittömästi, ja kysyi, josko kamera voisi seurata matkan etenemistä. Vastineeksi saisimme jonkinlaista rahoitusapua elokuvatuotannolta. Suomi-höttöä ja lensin uskomattoman sekavan 25 tunnin vaihtokaavion kautta Anchorageen lokakuussa 2010. Laurien kanssa kävimme ajoittain tiivistäkin Internet-kirjeenvaihtoa, ja hän suostui naapureiden painostuksesta huolimatta säilyttämään toistaiseksi caboveria takapihallaan. Hyppäsimme Louien isoon Ford-maasturiin ja jyristelimme kohti Wasillaa myrskyn kaljuunnuttamien puiden reunustaman Knick-joen suiston ympäri kohti Matanushka-Susitna -laaksoa. Vastasin myöntävästi. Fiktiivisten elokuvien ohjaajana kunnostautunut mies halusi toteuttaa dokumenttielokuvan. Heti seuraavana aamuna aloitin työt auton saattamiseksi ajokuntoon
Oleskeluni lähestyessä loppuaan alkoi oleskeluni Laurien vieraana ja projektin hidas eteneminen käydä hänen hermoilleen. Teutaroin auton alla päiväkaudet raapien alustaa apunani aluksi nestekaasupuhallin ja myöhemmin myös happi-asetyleenipullot sekä kaikenlaisia raappoja ja lastoja. Seuraavana päivänä kuvaussessio toteutuikin, ja venyi iltaan asti. Joko kyseessä oli alustamassana käytetty bitumi tai sitten tökötti oli öljysorateistä aikoinaan pohjaan kerääntynyttä ja ajan oloon kivettynyttä ainesta. Kone käynnistyi lähes vahingossa ja kävi uskomattoman tasaisesti! Perusta autolla ajamiselle oli nyt olemassa. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 puristuspaineet, jotka olivat lähes korjaamokirjan ilmoittamassa 7 kilossa ja yllättävän tasaiset sylinterien välillä. Päätin tarkistuttaa pääni kunnon, jos pääsisin vielä joskus kunnialla irtautumaan hankalasta tilanteestani. Pimeän jo tultua aloin käynnistää moottoria – tuloksetta. Kun vielä yrittäessäni asentaa korkealla olevaan hyttiin ovea pudotin sen päälleni karmeasti kiroillen, oli suoranainen ihme, etten viettänyt viimeistä yötä ulkona pakkasessa. Se olikin pahasti hakoteillä, mistä yskiminen ja paukkuminen ilmeisesti johtui. Paniikinomaisesti rasvasin laakereita ja asensin jarrurumpuja, pakkasin osia laatikoihin ja pulttasin toisia paikoilleen. Arvelin omistajan olevan varmaankin kyllä hyvin omintakeinen, mutta niinhän olin itsekin. Koko alusta oli kovettuneen pikimäisen töhnän peitossa. Oven etupuolinen sivupelti oli ikään kuin rutistunut kasaan, koritinaa oli laapittu raskaalla kädellä ja pellin alareuna oli ruostunut puhki. Romuttamo oli todellisuudessa muuttunut museoksi jo aikoja sitten. Jouduin käyttämään kaasupillejä jokaisen ruuvin, pultin tai mutterin irrottamiseen. Viimeisen päivän tunnelmia voisi kuvata hyvin nuiviksi, ellei lähes vihamielisiksi. Pikinen habitukseni ja vallitseva kylmyys toivat mieleeni takaumia Hyypän tontilla suoritetuista Chevrolet-alustasulkeisista yli 25 vuotta aikaisemmin. Vaivalloisen hitaasti pikitaistelu alkoi kuitenkin tuottaa tulosta ja pääsin käsiksi alustan osiin. Vaatimuksena oli tosin herran itsensä osallistuminen kunnosDurgeloh’n pariskunnan varaosamyymälä. Syyksi selvisi korin kiinnityspisteen pettäminen ja vaurion ammoinen korjaaminen hitsaamalla kolmen millin teräslevy tueksi oikaisematta vääntyneitä rakenteita. Kävin paikalla Laurien 1940 Dodgella, mutta Bennett ei ollut paikalla. Bennett oli hyvin innostunut projektista ja lupasi tontin käyttöömme sekä mahdollisuudet hyödyntää tarvittavia työkaluja. Teksti peltiaidassa kertoi paikan olevan Durgeloh´s Truck Salvagen. Pariksi tunniksi venyneen esittäytymiseni jatkoksi lähdimme tutustumaan alueen aarteisiin. Puhdistin vielä kaksikurkkuisen sivuimu-Zenith -kaasuttimen ja yritin uudestaan. Pätkivästä yhteydestä ja Bennettin huonosta kuulosta huolimatta onnistuimme keskustelemaan projektiin liittyvistä teknisistä seikoista ja mahdollisuuksista saada ajoneuvo riittävän toimivaksi pitkää matkaa ajatellen. Varsinaisia korinoikaisutyökaluja ei tietenkään ollut tarjolla, joten virittelin vinkoja ja kuormaliinoja parhaan kykyni mukaan. 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 104 12/7/11 11:34 AM. Monesti jumituimme keskustelemaan Bennett Durgeloh:n kanssa, ei vain teknisistä, vaan myös taloudellisista ja poliittisista aiheista. Talven aikana pidimme Durgalohien kanssa yhteyttä sähköpostitse ja Skype-näköpuhelinohjelman välityksellä. Pystyäkseni mitenkään arvioimaan akselistojen ja ohjauslaitteiden kuntoa, oli piki saatava pois. Toki osia myytiin, mutta kokonaisina säilyneistä ajoneuvoista Bennett suostui luopumaan vain kunnostettavaksi. Poistin jarrutavarat etupyöristä ja laitoin navat takaisin paikalleen. Luontainen epäjärjestelmällisyyteni alkoi olla törmäyskurssilla hänen kiitettävästi organisoidun elämänsä kanssa. Ollessani jo lähdössä jäimme vielä toimistoon keskustelemaan elokuvaprojektin etenemisestä, havahduimme huomaamaan kellon näyttävän aivan liian myöhäisiä lukemia, ja toivotimme viimeisen kerran toisillemme hyvää jatkoa. Jäljellä oli enää yksi työpäivä, ja GMC oli täysin atomeina tallin sivulla. Selvä kohtalotoveri. Sairauden diagnoosi oli ilmeinen: Tunneperäinen suhtautuminen vanhaan romuun. aiheuttamaani pyörremyrskyilmiötä esimerkillisen hyvässä järjestyksessä olevassa työtilassaan. Bennett ja Rhonda Käydessämme hakemassa peltiä, kaasua ja milloin mitäkin varaosia, sekä tietenkin muonaa Wasillan kyläkeskuksesta, olin havainnut Wasilla-Fishhook -tien varressa erittäin mielenkiintoiselta näyttävän kuorma-autoromuttamon. 104 . Yö pakkasineen oli laskeutunut. GMC:n kori istui oudon vinossa rungolla. Esittelin kuvia Durgalohien paikasta, ja kaikki olivat yhtä mieltä sen täydellisestä sopivuudesta kunnostusja siten myös kuvauspaikaksi. Aavistukseni osuivat oikeammiksi kuin paikallisten arviot, kun omistajapariskunta Bennett ja Rhonda Durgeloh osoittautuivat mitä sydämellisimmiksi ihmisiksi. Toiveikkaana ajattelin korjaavani peltejä pari päivää. Kunnioituksella ja kiitollisuudella suhtaudun hänen kykyynsä kuitenkin kestää mm. Paikalliset varoittivat, ettei omistaja suhtaudu erityisen lämpimästi vierailijoihin, eikä päästä ketään alueelleen. Jouduin alituiseen keskeyttämään Laurien työtilassaan harrastamat jännityskuunnelmat kysyessäni työkaluja ja tarvikkeita. Suhtautuminen uteliaisiin ja usein varomattomiin asiaa ymmärtämättömiin kävijöihin oli vain yhdistelmä työrauhan turvaamista ja suojautumista Amerikan vastuulainsäädännöltä. Säädin venttiilinvälykset, tarkastin tulpat ja säädin sytytysennakon. Kun takatuli sytytti imuilmaputken tuleen ja heitettyäni sen liekehtivänä vaikuttavassa kaaressa ulos auton kabiinista, ilmoitti Laurie leikin olevan leikitty. Vuosikymmenten aikana vääntynyt kori vaati väkivaltaisia puristusja vetotoimenpiteitä. Ajoneuvo oli muuttunut hämmästyttävän kiinteästi yhdeksi kappaleeksi pienintä ruuvia myöten. Huomasin kuitenkin olevani alati laajenevan katastrofin äärellä. Bongarit tien päällä taas Palattuani Alaskasta raportoin Aleksille ja tuottajalle kokemuksistani. Ohjauslaitteisto vaikutti erinomaiselta, samoin jouset. Yhdessä Louien kanssa he hinasivat auton traktorikaivurillaan melkoisen väkivaltaisesti takaisin alkusijoilleen. Tämä paikka tulikin sitten tutuksi seuraavan viikon aikana tiiviisti jatkuneen kunnostuksen merkeissä. Ovi ei myöskään mahtunut kunnolla aukkoonsa. Sovin tulevani kuvaamaan kattavasti tarhan kalustoa muutaman päivän kuluttua. Bennetillä oli selvästi valtavasti tietoa päässään ja todella hyvä käsitys maailman tapahtumista. Olin unohtanut innostuksessani hansikkaani johonkin romuautoista ja sain polkea lainaamallani pyörällä sormet tunnottomina takaisin Laurien talolle. Ensimmäinen koeajo saatettiin suorittaa joitain päiviä saapumiseni jälkeen Laurien alapihalta ylemmällä pihatasolla sijaitsevan autotallin sivulle. Juttelin pitkään Rhondan kanssa ja sovin tulevani uudestaan. Seuraavaksi siirryin tutkimaan alustan ja voimansiirron kuntoa. Päätin ottaa riskin ja mennä suoraan suden suuhun. Verkkoaidan takaa katseli pitkä rivi 1940-60 -lukujen isoja kuorma-autoja ja tien toisella puolella näkyi läjittäin lähinnä 1940-80 -lukujen kevyempää kalustoa. Sovimme pitävämme yhteyttä talven aikana. Laakerit olivat käyttökelpoiset, mutta jarruosat vaativat uusimista tai kunnostamista
Homman tultua valmiiksi istuimme autossa ja Rhys repäisi valitsimen D:lle. Hilpeä hinuri, pirteä portto Kolmantena matkapäivänä alkoi luotettava TH-400 osoittaa luistamisen merkkejä. Työnsimme esineen sivuun ajoradalta. Pääsimme lavakyydillä keskelle Wasillaa. Myös reitti tulisi tarkastettua ja voisimme arvioida mahdollisuudet selviytyä retkestä toiseen suuntaan GMC:llä. Jonny istui kuljettajan paikalle , käynnisti moottorin ja kytki peruutusvaihteen päälle sillä seurauksella, että osuimme suoraan takana olleeseen kantoon. Kyytiin poimimamme liftaripariskunta luuli joutuneensa 1970-luvun Cheech & Chong -elokuvaan pyyhkiessämme pitkin preeriaa. Mukana pidettiin varasäiliönä tavallista grillisäiliötä. Saavuimme aaltopeltikaarihallille, jonka alakerrassa oli Dean-nimisen herran työpaja ja yläkerrassa asunto, josta saimme itsellemme yösijat. Välillä pysähdyimme pölyisiin divareihin tai tankkaamaan propaania. Happy Hooker -yhtiön hinausauto nouti Koska Vanguard toimi propaanilla, osoittautui polttoaineen hankinta Alaskan puolella hankalaksi. Propaania haettiin jopa kaasumyyjän kotoa. Välillä soitimme kitaraa ja lauloimme kuorossa vanhoja rekkakuskikappaleita. Perässämme seurasi hirvittävä harmaansininen savupilvi ja korin takaseinä oli punaisena öljystä. Odotin takaovella ja juoksin salamana auton alle keräämään kuumana sihisevää öljyä kanisterinpuolikkaalla, kaataakseni sen sitten takaisin vaihteistoon. Muori tyrkytti meille Fordiaan ja muutamaa muuta “pientä laittoa” vaativaa romua, sekä halusi välttämättä esitellä meille taidettaan. Koko matkan hihkuimme näkemiemme vanhojen autojen merkkejä. Aamuyöstä tiputimme liftarit kyydistä majatalon pihaan Prince Georgessa. Iltapäivällä vuoto oli jo niin paha, että jouduimme lisäämään öljyä kymmenen kilometrin välein. Päätimme kokoontua Victoriassa toukokuun alussa ja ajaa Vanguardilla pitkin Alcan Highwayta ylös Wasillaan. Ylämäissäkin oli suurimmaksi osaksi vain yksi kaista suuntaansa ja kymmenen kilometrin nousuja. Jouduimme näyttämään ajokorttimme ja maksamaan mojovat bensarahat ennen kuin kyyti varmistui, mutta lopulta olimme kuin olimmekin Bennettin ja Rhondan purkamon edessä. Selitimme liftareille olevamme lintubongausta vastaavalla kuorma-autojenbongausretkellä, mikä sai heidät pyörittelemään silmiään. Laite nilkutti kuin moottorit tulessa oleva pommikone vuoren yli vain hyytyäkseen täydellisesti päästyään tasamaalle. Tupakka paloi ja erittäin meluisa kanadalainen garageja punkmusiikki raivosi stereoista. Edellisenä syksynä Jonny oli ehdottanut victorialaisen ystävänsä Rhys Palmerin ottamista mukaan matkalle. Takapihalla törrötti US-Armyn sinne hylkäämät tien rakentamisen aikaiset Studebaker pickup, Diamond 4WD -kuorma-auto ja Dodge Power Wagon. Lupasimme palata aiheeseen ja jätimme naisen vilkuttelemaan peräämme. Eräässä kaupungissa eksyimme ja ohitettuamme sheriffin kolmannen kerran, tämä katsoi velvollisuudekseen pysäyttää meidät. Rhys painoi zombiena ensimmäisen päivän aamuyön puolelle asti. Elämä maistui sademetsältä ja mystisiltä yöeläinten ääniltä. Vain joidenkin kuukausien seisotus sademetsässä oli riittänyt metsän flooralle Chevyn ottamiseksi kasvualustaksi. Koska öljynkulutus oli jo sietämätön, aloimme ottaa talteen vaihteistosta valuvan öljyn auton pysähtyessä. Pari paikalle pysähtynyttä miestä suostui ottamaan minut ja Jonnyn pickupinsa lavalle ja Rhys jäi vartioimaan liikuntakyvytöntä “emoalusta” Twin Peaks-tunnelmaisen mökin ajotielle. Luulimme jo selviävämme tällä metodilla, kunnes 80 kilometriä ennen määränpäätä tulimme koko matkan hirvittävimpään nousuun. Aloittaisimme kuvaamisen Wasillassa toukokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Vanguard puksutti eteenpäin ja ympäristö alkoi muuttua Vancouverin ympäristön megakaupungin hulinasta rauhalliseksi maaseuduksi ja sitten yhtäkkiä helvetilliseksi vuoristoksi. Lainvalvoja luuli meidän olevan Rhysin perhe jollain oudolla lomamatkalla. Rhys omisti 1980-mallisen Chevy Van -pohjaisen Vanguard-asuntoauton ja oli Jonnyn kuvauksen mukaan “maantiesoturi”, jota ilman emme tulisi toimeen Alaskan erämaissa. Kuljettajan “rehellinen” olemus kuitenkin valoi poliisiin luottamusta ja pakollisten kysymysten jälkeen toivottelimmekin jo toisillemme hyvää matkaa. Jonny oli vuotta aiemmin kouluttautunut erikoishitsaajaksi ja muuttanut itärannikolle Halifaxiin, työskennelläkseen USA:n laivastolle korjauksia tekevässä yhtiössä. Ajattelin, ettei niistä voi selvitä pienehköllä bensiinimoottorilla varustetulla GMC caboverilla mitenkään. Öljyvuoto paheni koko ajan. Näin tutustuisimme samalla toisiimme tiiminä ennen tiiviin korjausprojektin aloittamista. Saimme puhuttua itsellemme vielä jatkokyydinkin 60-luvun hippiajoille jämähtäneen muorin Ford-vanilla. Takapuskuri muuttui vuoristoradan muotoiseksi ja lytisti ohuen lasikuituseinän. Aamulla löysimme tulevan matka-ajokkimme ylt’ympäriinsä homeen ja levän peittämänä. Talven aikana elokuvausaikataulu tarkentui. Uskomattomalla tuurilla pääsimme ylös koko vuorenrinteen ja kapean sillan, jolle pysähtyminen olisi tiennyt välitöntä hengenvaaraa. Siirryimme illalla saarelle lautalla, jonka satamasta Rhys nouti meidät 1968 Oldsmobile Cutlass -avoautollaan. Katsoimme toisiimme ja huudahdimme yhteen ääneen: “Pukit! Se on vielä pukeilla!” Matka kohti Alaskaa alkoi aamulla. Painoimme 455-veekahdeksikon mourutessa Van-saaren takakujia lämpimässä kesäyössä paikalliset oluet käsissä. 105 tustalkoisiin, mitä pidin pelkästään myönteisenä, tietäen hänen osallistuneen satojen vanhojen kuorma-autojen remontteihin. “Jos tänne asti päästään, niin tänne jäädään”, ajattelin mielessäni. Elokuvaan osallistuminen riitti syyksi saada lomaa työn alla olleiden sukellusveneiden peruskunnostustöistä. Loistava alku retkelle! Seuraavat pari päivää hankimme varusteita ja oioimme ja paikkasimme autoa. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 . Mitään ei tapahtunut. Hell´s Gate ym. Sitten viiden, kunnes lopulta pääsimme litralla aina kilometrin. Pesimme sen myös painepesurilla sekä ulkoa että sisältä! Rhysin erityisesti luottama TH-400 -automaattivaihteisto tiputti hieman öljyä, joten hän pudotti sen alas ja vaihtoi öljypumpun huulitiivisteen. 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 105 12/7/11 11:34 AM. vastaavat paikat saivat nieleskelemään. Musiikin melutaso laski vasta seuraavana päivänä, kun balance-nappi löytyi vahingossa ja siirsi äänenpainetta myös auton etuosaan. Vappupäivänä 2011 tapasimme Jonnyn kanssa Vancouverin lentokentällä, jonne olimme laskeutuneet tahoiltamme samalla tunnilla
Tarkkana, oivaltavana ja mekaanisten esineiden valmistamiseen tottuneena hän sai suoritettavakseen mm. Kirjoittaja, Rhys Palmer, Rodney ja Elmer Patson. Jonny ja minä lähdimme valmistelemaan GMC:tä siirtokuntoon valmistautuneena kohtaamaan Laurien vihan. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 Vanguardin ja Rhysin vielä samana yönä ja seuraavana aamuna Rhys sai aloittaa hajonneen vaihteiston vaihtamisen Bennettiltä löytyneeseen hyvään käytettyyn. Vietin päivän liikkeessä ja 84-vuotiaaksi uskomattoman ketterä Elmer esitteli valtaisat N.O.S. Palattuaan Alaskaan parin vuoden päästä oli alkanut Elmerin yhteistyö armeijan ylijäämäkaluston ostajana ja kattavana varaosatoimittajana entisiin sotilaskuorma-autoihin. Etujarruhihnat olivat ruosteen turvottamat ja öljyiset. Hänen mielestään asioita joko tehtiin tai sitten ei. Kalustoa oli rahdattu vuositolkulla jokia pitkin Anchorageen, missä tavaraa oli siirretty autokuormiin. 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 106 12/7/11 11:34 AM. Alaskan tiettömillä taipaleilla on koko autoistuneen ajanjakson tyypillisesti käytetty sotilastyyppistä ajoneuvokalustoa metsästys-, kalastusja kaivostoiminnassa. Paikalle tilattu Happy Hooker kaappasi GMC:n selkäänsä ja kaasutti kohti Durgeloh:n romuttamoa. Elmer oli ollut mukana noissa savotoissa, mutta palannut vielä välillä kotiinsa Duluthiin, Minnesotaan. Hänellä ei ollut ollut minkäänlaista aavistusta Patsonien suomalaistaustoista! Elmer kertoi vanhempiensa muuttaneen Amerikkaan 1900-luvun alkuvuosina Lemiltä ja Iistä ja vaihtaneen nimensä Piiraisesta amerikkalaishenkiseksi Patsoniksi ajan tavan mukaisesti. kysyminen häneltä aiheutti töiden keskeytymisen pitkäksi toviksi, miehen unohtaessa poikkeuksetta itsensä pitämään valtavaa esitelmää kulloinkin kyseessä olevasta aiheesta. Suurta laittoa Saatuamme GMC:n Durgeloh:n tontille alkoi kiihkeä ajoneuvoon tutustuminen. Piiraisesta Patsoniksi Syksyn retkellä Laurie oli vienyt minut Anchoragessa toimivaan Patson´s parts and equipment -varaosaliikkeeseen. Vastasin kuten asiaan kuuluu, jolloin Rodney tunnusti, ettei itse tosiasiassa puhunut suomea, mutta hänen takahuoneessa oleva isänsä kyllä puhuisi. Jonny joutui vääjäämättömästi toimimaan iskunvaimentimena kansainvälisten puolihullujen suorittaessa mekaanista missiotaan. Pieni määrä hiekkaa ei kuulemma erityisemmin haittaisi laakereissa! Projekti eteni Durgeloh´n romuttamon taka-ajoväylällä kuin perinteinen jäiden polttelu. Kuvausryhmä joutui todistamaan työryhmän sisäisiä yhteenottoja kerran toisensa jälkeen varmasti täydelliseen tympääntymiseen asti. Aloimme keskustella suomeksi Alaskassa oloni taustoista, Laurien pudistellessa hämmästyneenä päätään. Niiden perusteella esitin analyyttisiä päätelmiä siitä, miten ongelmia pitäisi ratkaista. Olin onnistunut ostamaan nettihuutokaupoista alkuperäisen korjaamokäsikirjan ja varaosakirjan. KovanaamaRhys ja Bennett aloittivat moottorin käynnistysyritykset. Rodney kunnosti ne uutta vastaaviksi varastoista löytyneillä hihnoilla. Tämä ei mestariasentajiamme vakuuttanut, vaan kaikki tehtiin uudestaan. Tilasin myös uudet takapyöränlaakerit stefoineen sekä yhden sarjan etulaakereita maantiellä tapahtuvan vaurion varalle. Patsonit olivat puhuneet kotonaan aina pelkästään suomea ja niin oli Amerikassa syntynyt Elmerkin puhunut vain suomea ennen kouluun menoaan. jarruputkien valmistamisen. Bennettin asenne sitä vastoin oli hyvinkin analyyttinen, mutta minkään työkalun tms. -varaosavarastonsa ja läjittäin vanhaa takapihalle varastoitua sotilaskalustoa. Kun Bennett sitten alkoi puhua laakerien joutuvan kuitenkin pesuun, alkoi Rhys raivoisasti vastustaa toimenpidettä mielestään turhana. Olin onnistunut löytämään kaksi etujarrusylinteriä itse, ja toinen pari löytyi kahdesta eri Patson’s parts and equipment, Anchorage. Alaskaan hän oli tullut toisen maailmansodan jälkeen, kun US Army oli alkanut purkaa pelättyä japanilaisten maihinnousua vastaan Pohjois-Alaskaan keskittämiään varustuksia. Rhys hermostui valtavasti tästä “turhasta spekulaatiosta”. 106 . Patson´s Parts osoittautui elintärkeäksi lenkiksi GMC:tä kunnostettaessa. Bennett lanseerasi termin brownie points, pikkuleipäpisteet. Tilanne oli onneksi sillä taholla normalisoitunut ja minulla oli Alaskassa yksi vihamies vähemmän. Kuultuaan myymälän puolella puhuttavan suomea, saapui vanhempi Patson, Elmer, kärppänä konttorista myymälän puolelle. Kun hän esitteli minut ystävänään Suomesta, vastasi tiskin takana päivystänyt valkopartainen Rodney Patson suomeksi; “Mitä kuuluu,Suomi-poika?”. Syyksi vikaan ilmeni kokonaan irronneet öljypumpun kiinnityspultit, joita kiireinen asentaja ei ollut tullut tarkistaneeksi stefaa vaihtaessaan. Yritin selittää koneen toimineen hienosti ja tehneeni sille kaikki säädöt. Yhdestä hyvästä ideasta sai yhden pisteen ja epäonnistumisesta menetti kymmenen. Opiskelu ei selvästikään ollut miehen lempipuuhaa. Maksoin Laurielle syksyllä käyttämistäni tarvikkeista jääneet velat ja siivoilin viimeiset jälkeni maastosta. Itsehän tunsin jo tilanteen, mutta mielipiteitäni ei juurikaan tässä seurassa arvostettu. Tämä oli kuitenkin eriitäin hyvällä tuulella ja yllättyneen ilahtunut siitä, että olin vastoin hänen epäilyksiään tullut kuin tullutkin hoitamaan auton pois hänen tontiltaan. Sama päti pyöränlaakereiden kohdalla; huolimatta yrityksestäni varjella suurella vaivalla puhdistamiani ja rasvaamiani laakereita tuholta, en saanut estettyä jarrurumpujen pyörittelyä napoineen hiekkakentällä päiväkausia
99-110 Alcan(KORJATTU).indd 107 12/7/11 11:34 AM. Päivään häntä ei näkynyt työmaallamme ja jouduin hattu kädessä pyytämään häneltä anteeksi toimintaani Yksi asuntovaununostoyrityksistä päätyi siihen, että tien varressa kirpputoria pitänyt myyjä yritti tuputtaa GMC-pickupia. Patsonin hyllystä löytyi ratinkiinnike ja korityynyt virittelimme kumilevyn paloista. Tutkimme Bennettin plaanin tarjoamat mahdollisuudet, onnistuen vaivoin löytämään kuusi juuri ja juuri käyttökelpoista 10.00-20 -pyörää. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 . Myös ääriharvinaiseen jättiläiskoon Hydro-Vac -alipainejarrutehostimeen löytyi korjaussarja joltain keskilännen erikoispajalta. Halusin kuitenkin mahdollisuuden puolittaa vaihteita tarvittaessa. Vaihteisto oli asennettu jälkeenpäin GMC:hen puoliväkisin ja ilmeisesti ainoastaan käytettäväksi kiinteästi ylivaihteella pidentämään alkuperäistä 7.16:1 perävälitystä. Huomasin erään koulubussin alla melko hyvät 9.00-20 -vyörenkaat. Tästä syystä ohjausputken vulkanoitu kumikiinnike oli ratkennut ja korin pohjalevyt eivät menneet kunnolla paikoilleen. Ristiriitaisista työmenetelmistä huolimatta GMC alkoi toisen työviikon kuluessa valmistua liikennekelpoiseksi. Kotimatkan varrella poikkesin “Pyöreä Rengas” -nimiseen rengasliikkeeseen, josta sain yllättäen ilmaiseksi sarjan 11-tuumaisia. Ilmestyessäni tontille renkaat Bennettin 70-luvun puhkiruostuneen ja kolhuisen Ford-pickupin lavalla, menetti hän malttinsa täydellisesti. Myös korin kumityynyt oli korvattu kovettuneilla renkaanpaloilla. Pyöreitä renkaita Isäntämme varsinainen elinkeinotoiminta joutui alueella viettämänämme aikana todelliselle koetukselle, kun hänen mielenkiintonsa ja enenevässä määrin myös työaikansa suuntautui projektiimme. Rhys ryhtyi seuraavaksi vaihtamaan voimansiirron öljyjä. Hän katsoi minun vehkeilleen selkänsä takana, mikä tavallaan kyllä piti paikkansa. Autossa ostettaessa olleet renkaat olivat tietenkin käyttökelvottomiksi kuivuneet ja lisäksi kaikki erilaisilla vanteilla. Menetin kaikki pikkuleipäpisteeni, koska en ollut moista huomannut. Korin asettamista paikalleen metsämetodeilla. 5-vaihteisen Clark 204V -päävaihteiston vuotanut kansi korjattiin. Ihmeekseni kori saatiin hurjasta meiningistä huolimatta oikealle paikalleen ilman vakavampia vaurioita autolle tai työryhmän jäsenille. Paikalle ei kuulemma voinut mennä yksin, sillä sitä vartioiva intiaani ampuisi kohti tuntemattomia. Takametsämetodilla Moottorin käynnistymättömyyden syyksi ilmeni lopulta jarrutehostajan alipaineputken jääminen avoimeksi irrotettuani tehostimen. Tosin tässä vaiheessa kyseinen pisteleikki alkoi jo vakavasti rasittaa kaikkia siihen osallistumaan joutuvia. Korin pahimman peltivaurion olin saanut korjattua jo syksyllä. Jouduin varovasti elvyttämään täysin kiinnijuuttuneet vanhat sylinterit. Bennett Durgeloh’n (vas.) romikselta löytynyttä asuntovaunua spekuloitiin myös Cannonballin kyytiin. Palkitsimme itsemme halvimman mallin tölkkioluella. Lyhyen kardaaninpätkän päässä sijaitseva 3-vaihteinen Brown-Lipe -lisävaihteisto oli täynnä synkänoloista mönjää. Liejun sisältä paljastuivat kuitenkin aivan käyttökuntoiset hammaspyörät. Ilmavuodon tukittuamme saatiin moottori nopeasti käymään täydellisesti ja annettuamme sen käydä parin tunnin ajan tyhjäkäynnillä, totesimme lämpöjen pysyvän kurissa ja öljynpaineen hyvänä. 107 osavaltiosta Rodneyn uskomattomien yhteyksien avulla. Neuvottelimme aiheesta Bennettin kanssa, ja kompromissina suostuin hänen ehdotukseensa rakentaa vaihdevipu suoralta vedolta ylivaihteelta vaihtamiseksi, ilman mahdollisuutta vaihtaa alivaihteelle. Kiinnityspisteen tultua oikealle paikalleen, huomattiin korin kuitenkin istuvan kokonaisuudessaan pari tuumaa liikaa oikealla. Fairbanksin maantien varrella vanhassa Greyhound-bussissa asustelevat ja pihakirpputoria pyörittävät drugs & rock´n roll -hahmot sanoivat omistavansa sarjan sopivia pyöriä ja myyvänsä ne parilla kympillä kappaleelta. En olisi kuitenkaan halunnut valita pienempää kokoa, joten yritin löytää Wasillan ympäristöstä käytetyn sarjan 10tai 11-tuumaisia. Korin siirtäminen suoritettiin takametsämetodilla, ketjutaljan, parin tunkin ja ihmisvoimien yhdistelmällä. Ainoastaan Eaton 1715 -taka-akselin huomattavan suuriin nestejarruihin ei löytynyt uusia sylintereitä kuin yksi Patsonin hyllystä. Livahdin työmaalta pariin otteeseen kyselemään pyörien perään, mutta talven jäljiltä vallinnut muta kuulemma esti pääsyn niiden luokse. Johtohahmon alkaessa jo hermostua kyselyyni keksi hän tarjota minulle mahdollisuutta lähteä parin tunnin ajomatkan päähän “Boneyardiksi” kutsumaansa paikkaan hampaattoman ja sekavan avustajan kanssa. Kun hahmo vakuutteli “siitä tulevan hauskaa”, päättelin, että oli terveellisempää vetäytyä hankkeesta. Bennett laatikin vanhasta jakovaihteiston vaihdetangosta ja vivustosta kohtuullisesti toimivan vaihtajan. Viskinkulutuskin nousi Cannonball-ajanjaksolla kenties hieman, normaalisti yksinäisen romuttamon poikkeuksellisesti tarjoaman viihdemomentin vaikutuksesta. Yllättäen paikallinen NAPA-varaosaliike kykeni toimittamaan niihin korjaussarjat sekä myös jarrujousisarjat koko autoon. Vaihteisto osoittautui 1940-luvun raskaimmissa diesel-Internationaleissa käytetyn tyyppiseksi siirtyvähampaiseksi, erittäin vaikeasti käytettäväksi malliksi
Vaikka olin aiemminkin nähnyt Airstreameja, sai ajatus mahdollisuudesta todella omistaa sellainen adrenaliinitason nousemaan. Totuus paljastui, kun haimme seuraavana päivänä alumiinisikarin Vanguardilla romuttamolle. 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 108 12/7/11 11:35 AM. Todd totesi olevansa nyt valmis luopumaan vaunusta. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 ja anelemaan häntä jatkamaan projektin parissa. Jonny ja Rhys alkoivat irrottaa pyöriä, sillä välin kun itse ryhdyin organisoimaan GMC:n lasien vaihto-operaatiota. Vaunu vaikutti kylläkin melko pitkältä Cannonballin akselivälille, varsinkin kun viimeksi veturina toimineen auton runko oli katkaistu aivan takajousenkorvien takaa. Vaunu oli maannut paikallaan 17 vuotta toimien ajoittain matalan elintason vuokrayksiönä. Puurakenteiset kopit eivät olleet kestäneet Alaskan rankkoja olosuhteita, vaan saumat olivat vuotaneet ja sisään päässyt kosteus muuttanut sisätilat paremmin herkkusienien kasvattamiseen kuin yöpymiseen sopivaksi ympäristöksi. Sitten hän lausui voimallisesti: ”Se on 22-jalkainen, ei 18, niin kuin sanoit. Pihamaalle olutta siemailemaan jäänyt vaunun entinen omistaja Todd oli tällöin muistanut omistavansa myös vuoden 1965 Airstream-telivaunun. 22-jalkainen Land Yacht vetää pohjoisen pojan hiljaiseksi. Teron mentyä tapaamaan oletettua omistajaa, oli tämä kertonut myyneensä vaunun yläkerran opiskelijatytölle. Nyt ei ollut Tuulilasipalvelua Amerikan malliin. Elokuvaryhmän järjestäjä Tero Tamminen oli kiertänyt katsastamassa lukuisia ehdokkaita, joutuen pettymään kaikkien kohdalla. 108 . Enää ei ollut vaihtoehtoja koulubussin renkaille. Mittasin vaunun kuitenkin vahingossa liian lyhyeksi ja uskaltauduin tekemään kaupat. Jätimme vaunun ajoportin viereen ja painuimme kylälle ruokailemaan. Oli vaikuttavaa nähdä valtava maantiejahti makaamassa heinikossa noin 70-vuotiaan rekkakuskin asuintontin takaisella jättömaalla. Palvelu oli uskomattoman sujuvaa ja hinnaltaankin siedettävää! Cannonball Cabover Land Yacht Wasillassa olomme ajan oli kaikki ohjeistettu havainnoimaan GMC:n rungolle asennettavaksi sopivaa vanhan mallista asuntovaunua tai työmaatai muuta vastaavaa koppia. Joidenkin tuntien kuluttua miehet saapuivat uudestaan asentamaan valmiit lasit paikoilleen. Se on TODELLA pitkä tuohon autoon!” Onneksi hän ei ollut mukana mittaamassa vaunua. Ajatus oli ilmeisesti sijoittaa saatavat varat tölkkiolueen ja grillaustuotteisiin. Palatessamme Bennett käveli meitä kohti arvoituksellisen näköisenä. Pihalla odotti yöllistä lähtöä klassinen nokkamallinen Peterbilt 379, jolla vanha ammattilainen ajoi kalaa Kaliforniaan ja vihanneksia paluukuormana maaseudun kauppakeskiönä toimivaan Wasillaan ja ajoittain ylös Fairbanksiin. Aivan Durgeloh´n romuttamon läheisyydessä olin pannut merkille jo syksyllä mainion näköisen isohkon 50/60-luvun asuntovaunun. Muuten se olisi saattanut jäädä ostamatta ja olisimme samalla todennäköisesti sinetöineet kohtalomme viettää matkayöt teltassa karhuja vilisevässä korvessa. Ei välttämättä lainkaan huono valinta! Tuona lämpimänä ja kauniina kevätiltana ajoimme katsomaan vaunua, olutta särpivä Todd käsivarsi elokuvamiesten hankkiman 1980 Chevy pickupin ikkunasta ulkona. Amerikkalaiseen tyyliin paikallinen lasiyrittäjä saapui apumiehineen pickupilla paikan päälle ottamaan ikkunoista pahvimallit. varastonsa myymisestä. Nuori neiti ei kuitenkaan halunnut edes keskustella tuoreen kirjaym
Mittasimme autoa ja vaunua edestakaisin ja aloimme kallistua viimeisen vaihtoehdon kannalle. Pultinreiät osuivat kohdalleen ja yhtäkkiä istuin vuosia unelmissa eläneen GMC Cannonball Cabover-Airstream Land Yacht -asuntoajoneuvokombinaation ratin takana. Hyväksyttyäni suunnitelmat hän värväsi Jonnyn työparikseen. Valokuvia otettiin ja ihmiset onnittelivat toisiaan. Vanhalla otteella auton sai vakuutettua ja rekisteröityä ilman minkäänlaista katsastusta! Uudet kilvet rautalangalla maskiin kiinnitettyinä olimme ajelleet romuttamon ympäristössä edellisenä yönä ja todenneet muun muassa polttoaineensyötössä häiriöitä. Rungontynkiin Jonny hitsasi poikkipalkin ja siihen pystysuorat jalat, joista vaunu pultattaisiin kiinni runkoon. 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 109 12/7/11 11:35 AM. Vaunu piti vielä saada jollain keinolla nostetuksi auton päälle. Sen jälkeen alkoi armoton polttoleikkaaminen, laikkaaminen ja hitsaaminen. Seuraavana aamuna he vetivät työpisteeseen 100 metriä hitsauskaapelia. Takapään kiinnittämiseksi herrat konstruoivat telineen, joka hitsattiin kiinni auton runkoon. Vaunu laskettiin alas ja pienen nitkuttelun ja ison rysähdyksen jälkeen kiinnikkeet osuivat toisiinsa. 109 muuta vaihtoehtoa kuin saada vaunu mahtumaan auton päälle, joko lyhentämällä vaunua tai pidentämällä runkoa – tai sitten vain yksinkertaisesti antamalla toisen puolen vaunusta roikkua akselin ylitse. Rhys alkoi olla menettämäisillään hermonsa Wasillassa oloon. Tunnelma oli täysin haltioitunut. Vaunuun oli kuitenkin vielä kytkettävä sähköt, lain vaatima puskuri rakennettava vaunun taPakoputkiasennusta. Yhdistelmä näytti täysin mielipuoliselta ja juuri sellaiselta, jolla haluaisimme lähteä ylittämään Kalliovuoria ja paria muuta PohjoisAmerikan korkeinta vedenjakajavuorijonoa. Olin itse viimeistellyt koko päivän auton sähköjä ja polttoainelinjoja, sekä ajamisen kannalta oleellisia pikkuseikkoja, sillä ryhmäpäätöksellä en saanut olla lähelläkään metallitöitä. Suunnittelu vei Bennettiltä vain joitain tunteja. Uuden rekisteriotteen hankkiminen kadonneen tilalle oli parin vuoden aikana vaatinut Laurielta kymmenisen käyntiä rekisteritoimistossa, lähetettyjä ja palautuneita kirjeitä Wesway Steel Companylle, joka oli viimeinen rekisteriin merkitty omistaja vuodelta 1972, ja lopulta hieman onneakin ymmärtäväisen virkailijan myönnettyä korvaavan otteen. Airstreamin akselit irrotettiin vaunun rungosta ja vetoaisa katkaistiin etuseinän läheisyydestä. Nyt kaikki tuntui kuitenkin toimivan ja auto hyrräsi tasaisesti. Teline pulttautuisi puolestaan kiinni asuntovaunun akselinkiinnityspisteisiin. Bennett lupasi suunnitella kiinnityksen, mikäli en puuttuisi toimitukseen. Saatuamme yhdistelmän kootuksi oli vielä tehtävä monta toimenpidettä, ennen kuin olisimme valmiita maantielle. Tästä oli nyt meille korvaamatonta etua. Pienellä Toyota-trukillaan hän nosti ketjuilla trukinpiikkeihin sidotun alumiinikotelon pää kerrallaan neljän tynnyrin varaan. Bennett arvioi 50 gallonan öljytynnyreiden kestävän vaunun painon. Peruuttelin tunnekuohun vallassa GMC:n Airstreamin alle. GMC oli saatu edellisenä iltana ajokuntoon ja ensimmäiset koeajot oli suoritettu pitkin Wasilla-Fishhook -tietä. Hikisen päivän kääntyessä illaksi oli metallityöt saatu valmiiksi. Koska suunnitelman piti perustua romuttamolta löytyviin materiaaleihin, oli selvää, että suunnittelu kannatti antaa miehelle, joka tiesi jokaisen kentällä makaavan rautalanganpätkänkin sijainnin. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 . Tässä vaiheessa komentavan upseerin roolin omaksunut Bennett käski minun käynnistää auton ja ajaa se ilmassa keikkuvan asuntovaunun alle
Rhys,Jonny ja G-dog ahtautuivat apumiehen penkille, heilautin kättäni ikkunasta Tesoron tytöille, painoin torvea pari kertaa ja veivasin keulamme kohti itää vievälle maantielle. Vasemmalta lukien: Jonny, Rhonda, Bennett ja Hese. Peilistä näin vielä juuri hyvästelemäni Durgeloh:t. Päätimmekin aamulla, että käyn näyttämässä vauriota lääkärillä. Elokuvan traileri katsottavissa: www.made.fi Mobilistin numerossa 1/2012 seikkailu jatkuu eeppisellä kertomuksella matkasta Wasillasta Vancouveriin. Ihmiset nauroivat ja osoittelivat meitä sormillaan vastaantulevissa autoissa. Jonkin turhanpäiväisen kommentin takia Bennett loukkaantui jälleen verisesti ja vetäytyi toimistoonsa. kahelman alle jne. Olimme viimeinkin matkalla kohti Vancouveria. Ajoimme läpi parista paikallisesta stop-risteyksestä ja käännyimme isommalle valtatielle. Olin asentanut Internethuutokauppa Ebaysta huutamani käyttämättömät vanhaa varastoa olevat peilit vanhoihin varsiin. Sen jälkeen töiden jatkaminen onnistui hansikas kädessä, mutta tuntui epävarmalta lähteä erämaahan potentiaalisesti tulehdusvaaralliset vammat kädessä. Rhysin koira G-dog oli astunut johonkin terävään, ja Rhys lähti toimittamaan sitä eläinlääkärille. Peilistä näin sheriffin seuraavan meitä parin mailin matkan, puuttumatta kuitenkaan menoomme. Lähtöä edellisen illan tunnelmia. Bennetin kanssa koeajoimme autoa ja jouduimme vielä mm. virittämään haljenneen pakosarjan ympärille asbestiliejulla ja pakoputkikankaalla eräänlaisen vaipan. Jonny ryhtyi laatimaan puskuria ja itse aloin yhdistää auton ja asuntovaunun sähköjärjestelmiä toisiinsa. Katkerasti kiroillen laahustin Durgelohien asunnolle kysymään neuvoa jatkotoimenpiteille. Verta alkoi valua valtoimenaan ja olin täysin varma retken juuri menneen pilalle. Fyysinen yhteenotto oli ollut hiuskarvan varassa, minkä seurauksena Rhysillä ei enää ollut halua, eikä sen puoleen mahdollisuuttakaan tulla enää romuttamolle. Seurauksena oli ollut äänenvaimentajan totaalinen räjähtäminen. Ilta-aurinko paistoi oikealta. Verta lensi kaaressa, mutta vuoto tyrehtyi, kun Jonny tunki haavaan erinomaista kanadalaista desinfiointisalvaa ja teippasi ilkeästi irvistävän palkeenkielen sähköteipillä paikalleen. Mobilisti-tilaajasivut 8/11 99-110 Alcan(KORJATTU).indd 110 12/7/11 11:35 AM. Pyrkien tekemään työn pikavauhtia, en kiinnittänyt kappaletta mihinkään vaan pidin siitä kiinni vasemmalla kädellä. Osoittautui, että oli valmistettava uusi vinotuki kuljettajan puolelle, jotta peili pysyisi paikallaan. Artikkelin valokuvat Aleksi Salmenperän ohjaamasta elokuvasta ALCAN HIGHWAY Elokuva tulee levitykseen syksyllä 2012. Paahtavan hellepäivän kääntyessä iltaa kohti saatoin ohjata GMC:n viimeistä kertaa Wasilla-Fishookille. . Laite rullasi hienosti eteenpäin ja pian uskalsin nostaa nopeuden rajoituksen mukaiseksi. Rhys oli yrittänyt käynnistää Bennetin pickupia ilman avaimia hyppyjohdon avulla. Yleistunnelman ollessa jo erittäin hermostunut, lähdön viivästyessä päivä kerrallaan, tein kardinaalivirheen ryhtyessäni hätäisesti poraamaan peilin varteen reikää käsiporalla. Tankkasin jo hyvinkin tutuksi tulleella aamukahvipaikallamme, risteyksen hieman elähtäneellä Tesorolla, 100 gallonaa bensiiniä satulatankkeihin. Sairaalaretki vei useamman tunnin, ja kun saavuin takaisin lähtövalmistelujen pariin, oli tilanne taas kärjistynyt. Ensimmäisellä koeajolla. Rhonda määräsi minut uittamaan sormiani tunnin vetyperoksidissa ja teippasi sitten haavat kasaan. 110 . Huolimaton asenne kostautui välittömästi, kun poranterä katkesi ja lipesi etusormeni kautta peukalon kylkeen
Mobilisti 7/11 Mobilisti copy.indd 2 12/7/11 10:55 AM. 2
112 takakansi.indd 112 12/7/11 10:56 AM