LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE | 8/2008 | 8,50 € Syvemmälle ei pääse AAW Racingin historia Norton International ’36 Ford V8 De Luxe Convertible ’38 Mercedes-Benz 220 S ’61 Peel P50 ’63 Datsun 1500 Pickup ’75 Jeep Wagoneer Limited ’79 SR-71 Blackbird Paljon kuvatalkoita
Kiikun kaakun Autoileva nuorallatanssija Jean Sunny kiersi autosirkuksineen 50ja 60-luvuilla maailmaa esittelemässä kahdella pyörällä ajoa ja muita huimia temppuja. Gangsteri-sitikan kaappariovet sidottiin turvallisuussyistä köydellä kiinni, jotteivat ne aukeaisi huimistelun melskeissä kohtalokkain seurauksin. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Hannu Ahvenen albumi 2 . Kuvat luovuttanut taho, joka itsekin kokeili ”motorisoitua nuorallatanssia” kertoi, ettei homma aivan kaikilta onnistunut. Mobilisti 8/08. Kotkan seudulla vaikuttavat reippaat nuoret miehet päättivät kokeilla Sunnyn temppuja touhuun sopivalla ranskalaisvaunulla. Ja mitä suuren maailman isot pojat edellä, sitä Suomi-poika perässä
3 Mitä isot edellä: Jean Sunny ja Simca Helsingin Vauhtitiellä. Mobilisti 8/08 . Sitä pienet perässä: Huimat suomalaiset kaatuvissa autoissaan.
6 Mercedes-Benz 220 S ................... 89 Jussin jorinat ............................... 68 Ratkaisu kasvihuonepäästöihin ...... 48 Norton International Model 30 ...... 114 Uutisia, tapahtumia, kuultua ......... 42 AAW Racingin tarina 1/4 ............... 20 Lukijoiden postia toimitukselle ...... 96 Toimituksen autot ......................... 90 Värikuvatalkoot .......................... 104 Kuvatalkoot ............................... 102. 14 Datsun 1500 Pickup ..................... 58 Blackbird – maailman nopein ........ 88 Zen ja Harley-Davidson ................. 30 Peel P50 ..................................... 76 Tapahtumakalenteri ...................... Sisältö 8/2008 4 Mobilisti 8/08 Ford V8 DeLuxe Convertible ............ 26 Ostetaan, myydään, vaihdetaan ..... 113 Schweinerei ............................... 36 Jeep Wagoneer Limited ................. 98 Mobilisti koelukee ...................... 108 Panssariparaati .........................
Ensimmäisessä pääkirjoituksessa myönnettiin lehden irtonumerohinta, 10 markkaa, kalliiksi. Kustannusalasta jotain ymmärtävät kollegat eivät empineet varoittaa: ”Tuosta ei voi tulla mitään”. Viimeinen havainto on ehkä terveellinen reunahuomautus niille harrastajille – nykyinen päätoimittaja joukkoon luettuna – joille 80-luvun autot tuntuvat ikuisesti pysyvän nykyautoina, vaikka ne ovat taittaneet taivalta jo neljännesvuosisadan. Mobilisti, samoin kuin jenkkiautopuolen kollegalehti V8-Magazine, saivat ilman markkinointitoimenpiteitäkin lentävän lähdön. Alusta pitäen esillä pidettiin korostetusti ajoneuvoja, joiden säilyminen oli uhattuna. Uusi lehti oli perustajalleen – Kai L. Sosiaalinen tilaus omille lehdille oli kentällä niin voimakas, että tieto kulki harrastajapiireissä suusta suuhun ja levikit kehittyivät rakettimaisesti. Vuonna -79 Neuvostoliitto oli mahtinsa huipulla, eikä kukaan selväjärkinen olisi ennustanut itäisen systeemin konkurssia vain runsas kymmenen vuotta myöhemmin. Irtonumeromyyntiin repropainos ei tule. Lähes ainoa kriteeri on ollut alkuperäisyys, mutta siitäkin on tarpeen niin vaatiessa sujuvasti joustettu. Keräilijähamstereita rauhoitettakoon tiedolla, että uusintapainoksen kanteen sijoitetaan selvästi erottuva ”näköispainos”-teksti, jottei tilaajalahjamme sekoita herkkiä divarimarkkinoita tai houkuttele hämärämiehiä liikkeelle helpon rahan toivossa. Tosin se oli pitkään myös ainoa, mutta se ei saavutusta juuri himmennä. Sitä se olikin, sillä mustavalkoisessa lehdessä oli vain 32 sivua. Suomessa tuskin rohjettiin spekuloida sillä, kuka valittaisiin kekkoseksi Kekkosen jälkeen. Niille lukijoille, joiden mielestä lehdessä nykyisin käsiteltyjen ajoneuvojen ikäjakauma on pielessä suuntaan tai toiseen, muistutettakoon että nykyisillä tekijöillä on 30 vuotta enemmän ajoneuvohistoriaa käsiteltävänään kuin K.L.B:llä vuonna -79. Tilanne on mielestämme niin epäoikeudenmukainen, että julkaisemme numeron 1/79 uudelleen näköispainoksena. Vietnam-krapulaa potevan USA:n presidenttinä oli Jimmy Carter, joka tuskaili Iranin vallankumouksen aiheuttamia murheita. Alku olikin varovainen. PANKIT SAMPO 800016-1166862 NORDEA 134730-246714 OKO 572146-210727 PAINOPAIKKA Wellprint Oy, Espoo ISSN 0783-4616 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE T ämän numeron myötä täyttyy Mobilisti-lehden 30. Bremer e-mail: toimitus@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Enqvist Outi Haapala Janne Halmkrona Matti Ouvinen Kimmo Virtanen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Juhani Halmeenmäki Timo Happonen Jukka Heikkinen Esa Illoinen Tero Ilola Tapio Laaninen Ilpo Mikkonen Eino Ritaranta Vesa Rohila Kim Snellman Raimo Söderholm TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Naurettavan pienestä painoksesta johtuen suurin osa nykyisistä lukijoistamme ei ole koskaan edes nähnyt ensimmäistä numeroamme, saati lukenut sitä. Lehti on muuttunut ajan kuluessa, mutta ympäröivä maailma on muuttunut vielä enemmän. Ensimmäisen numeron painosmäärä vaihteli muistajasta riippuen 1 200 ja 1 800 välillä. Jan Enqvist Mobilisti 8/08 5 Lehti parhaassa iässään. vuosikerta. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Lukijoiden plärätessä Mobilistin ensimmäistä numeroa Khomeinin radikaalit islamistiopiskelijat tunkeutuivat USA:n Teheranin suurlähetystöön ja ottivat 52 amerikkalaista panttivangeikseen. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Suomalainen harrasteautolehdistö syntyi kuitenkin onnellisten tähtien alla. 09-272 7100 fax 09-2727 1027 hallituksen pj. Ensimmäistä Mobilistia selatessaan voi huomata, että aikaa on kulunut, mutta linja on pitänyt. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Kai L. Ensimmäisessä numerossa oli myös yllättävän paljon kuvia autoista, jotka olivat lehden ilmestyessä tuskin kymmenvuotiaita. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki puh. Parin vuoden sisällä Mobilisti oli vakiinnuttanut asemansa oman aihepiirinsä ykköslehtenä. Nykyinen painos on kaksikymmenkertainen, mikä 30 vuoden takaisille epäilijöille tiedoksi. Lehden sivuille kuuluivat alusta asti kaikenlaiset ajoneuvot karvoihin katsomatta. Bremerille – melkoinen uhkayritys, vaikka taustalla olikin yhteistyökumppaneita. Tilaajat saavat sen ensi vuoden varsinaisen juhlanumeron 7/2009 mukana kotiinsa. Onpa tosin sivujakin käytössä hieman enemmän, sillä käsissäsi olevassa kaikkien aikojen paksuimmassa numerossa on sivupinta-alaa noin neljän Mobilisti 1/79:n verran. Kaikkien aikojen ensimmäinen Mobilisti-lehti on jo pitkään ollut himoittu keräilyharvinaisuus
6 . Mobilisti 8/08
Olivathan ensimmäisen maailmansodan kauhut vielä tuoreessa muistissa suurvaltojen johtajillakin. Autolla tehtäväksi ajateltu matka Tervolasta Helsinkiin oli taittunut junalla, ja nyt piti matkaa varten hankkia avomallinen auto – ja nopeasti sittenkin. Keinäsen Helsingin-liikkeestä lennosta ostetulla avo-Fordilla. Hammaslääkäri Kaiharjun hätähankinta Ford V8 De Luxe Convertible 1938 Kolmikymmenluvulla automatkailu ulkomailla ei ollut mikään jokamiehen huvi. Mobilisti 8/08 . Ylempi keskiluokka suuntautui tavoissaan yhä enemmän läntiseen moderniin elämäntapaan, ja autokauppa kävi. Torniolaisen varakkaan poikamiehen Soini Kaiharjun teki mieli Monte-Carloon. Onnettomuus ei ollut määrätietoiselle Kaiharjulle edes hidaste; matkaan lähdettiin S.P.J. Paige oli Kemijoen pohjassa, mutta Monte-Carloon piti päästä. Automatka ei saisi jäädä toteutumatta sellaisen hataran tekosyyn varjolla, että auto puuttui.. Laivaliput oli ostettu valmiiksi ja kaikki suunnitelmat tehty. Kymmenet miljoonat ihmiset eri puolilla Eurooppaa eivät voineet aavistaa, että maailman ja heidän kohtaloistaan oltiin jo päättämässä Saksan valtakunnankansliassa ja Kremlissä. Paige oli Kemijoen pohjassa, mutta Monte-Carloon piti päästä. Kulisseissa häämötti kaiken aikaa suursodan uhka, mutta harva uskoi maailman olevan niin hullu, että se todella syttyisi. Pahaksi onneksi matkailuväline, avomallinen Paige, lipsahti kuitenkin Tervolan lossilta Kemijokeen. Automatka ei saisi jäädä toteutumatta sellaisen hataran tekosyyn varjolla, että auto puuttui. 7 K esällä -39 suomalaisilla meni paremmin kuin koskaan. Vuosikymmenen alun lama oli muisto vain, ja elintaso nousi nopeasti. Autolla tehtäväksi ajateltu matka Tervolasta Helsinkiin oli taittunut junalla, ja nyt piti matkaa varten hankkia avomallinen auto – ja nopeasti sittenkin. Hammaslääketieteen lisensiaatti Soini Kaiharjulla oli kiireisempiäkin ongelmia kuin maailmantilanteen murehtiminen. Laivaliput oli ostettu valmiiksi ja kaikki suunnitelmat tehty. teksti: Jan Enqvist | kuvat: Matti Ouvinen koi maailman olevan niin hullu, että se todella ongelmia kuin maailmantilanteen murehtiminen
Yksi pieni seikka oli kuitenkin omiaan luomaan epävarmuutta edessä olevia pitkiä korpitaipaleita ajatellen; virtalukon pohja oli kulunut tai hapettunut, eikä Ford startannut kovinkaan suurella varmuudella. Samaan aikaan Soini Kaiharju pinni Fordillaan kohti pohjoista jossain Tsekkoslovakiassa. Kaiharju ei turhia nikotellut, vaan tarttui tilaisuuteen empimättä. Tämän tiedon jälkeen Erkki ei saanut hetken rauhaa, vaan alkoi järjestää rahoitusta kuntoon ja suunnitella hakumatkaa ensimmäiselle mahdolliselle päivämäärälle. Ehdoton vaatimus avomallisesta korista uhkasi muodostua vakavaksi ongelmaksi, mutta S.P.J. Suomalaisten ”petos” sai vuoristoarmeijan komentajan, kenraalieversti Rendulicin antamaan käskyn kaikkien suomalaisten taajamien polttamisesta vetäydyttäessä. Sovittiin, että Matti ottaisi auton tilanteesta selvää käydessään pääsiäisen pyhinä kotona Torniossa sukuloimassa. Ensivaikutelma ei osoittautunut lähemmässäkään tutkimuksessa vääräksi; Ford oli erittäin hyvässä kunnossa lähes 30-vuotiasta kattokangastaan ja lokasuojien pieniä maalivaurioita lukuun ottamatta. Ford jatkoi Soinin lesken, Sirkka Kaiharjun, palveluksessa. ”Käytä kuin omaas’”. Näin Lassi Kaiharju sai käyttönsä auton pienellä työvelvoitteella ajeluttaa setäänsä kaupungilla tämän niin halutessa. syyskuuta, Soini Kaiharju pääsi lähtemään Tallinnasta onnellisesti kohti Helsinkiä. Soini-setä heitti Helsinkiin päästyään Fordin avaimet Lassille suurieleiseen tyyliinsä, ja lausui. Käsillä olevan tilanteen vakavuus ei kuitenkaan jäänyt häneltäkään huomaamatta. Asiat jatkuivat vielä hetken lähes entisellään, kun suomalaiset olivat välirauhansopimuksen mukaisesti häätävinään saksalaisia Lapista, ja saksalaiset vetäytyivät hiljaisen herrasmiessopimuksen mukaisesti omaan tahtiinsa kohti Norjaa. Neuvostoliitto esitti Suomelle tukikohtaja aluevaatimuksia ja armeija määrättiin lokakuussa suuriin ylimääräisiin kertausharjoituksiin Kannakselle. Polttoaineen ankarin säännöstely purettiin vuonna -48 ja renkaitakin alkoi olla saatavilla – ainakin jos suhteet olivat kunnossa. Teknisempi automies olisi saattanut kiinnittää huomiota suunniteltujen vuoristoreittien ja Fordin mekaanisten jarrujen väliseen ristiriitaan. Auto oli jo niin silmiinpistävä, että Torniosta kotoisin oleva työkaveri Matti Husa tuli maininneeksi, että kotona päin oli samanlainen, mutta avomallinen. Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan, ja elokuun edetessä oli pakko alkaa suoriutua kotimatkalle. Juuri ennen Saksan hyökkäystä Kaiharju oli päässyt livahtamaan Puolan läpi Baltiaan ja oli jo matkalla kohti Tallinnaa. Sellaiseksi löytyi oma veljenpoika Lassi Kaiharju, joka työskenteli kesällä -52 Helsingin kaupungin revisiovirastossa maatalousasiantuntijana. Kuusikymmenluvun taitteessa Soini Kaiharju täytti 70 vuotta, mutta käytti yhä Fordia säännöllisesti. Edes Suomen valtiojohto ei tiennyt, että Ribbentropp ja Molotov olivat elokuussa jakaneet Euroopan kahtia siten, että Suomi kuului yhdessä Baltian maiden kanssa Neuvostoliiton etupiiriin. Venäläisiä tilanne ei tyydyttänyt alkuunkaan, ja pian valvontakomissio alkoi tiukkaan sävyyn vaatia Suomelta todellisia sotatoimia saksalaisia vastaan. Erkki ratkaisi asian tankkaamalla auton ja varakanisterit piripintaan Torniossa, minkä jälkeen autoa ei sammutettu ennen kuin ihmisten ilmoilla Jyväskylässä. Matkaan lähdettiin Effoan liikennöimää Helsinki-Tallinna-Stettin -linjaa myöten. Vain Monte-Carlon nähneet renkaat joutuivat lähtemään hieman ankeampiin maisemiin itärintamalle. Kaikki sujui hyvin, ja Erkki saapui Helsinkiin onnellisena yövyttyään Kuhmoisissa nuorimman enonsa vieraana. Kaiharju jatkoi hammaslääkärin töitä praktiikallaan Torniossa lääkintäluutnanttina, ja Ford jäi epäkäytännöllisen korimallinsa takia talliinsa kruununraakiksi. Autoja matkailuinnostuksestaan huolimatta Soini Kaiharju ei ollut erityisen taitava kuljettaja. Summa oli noin neljännes uuden VW Kuplan hinnasta, eli Ford ei ikäänsä ja epäkäytännölliseen korimalliinsa nähden ollut erityisen halpa. Kauppa syntyi, ja Erkki suuntasi kohti etelää avomallisella voimavaunullaan. Henki oli päällä, ja Erkki päätti saman tien tilata uuden katon Amerikasta. Vaikka sininen Ford olikin arkiauto, oli Erkki kuitenkin sielultaan jo tuolloin autofriikki; Husan heitto pohjoisen vihreästä avo-Fordista ei mennyt ohi korvien. Hän autoili edelleen mielellään pitkiäkin matkoja, mutta esimerkiksi reissullaan Helsingin olympialaisiin hän tarvitsi avukseen paikallistuntemuksella siunattua kuljettajaa. Samoihin aikoihin Saksan ja Neuvosto-Venäjän ulkoministerit sopivat Moskovassa Suomenkin kohtalosta, mutta sellaisesta Soini Kaiharju ei tiennyt mitään. Oikea sota alkoi suomalaisten maihinnoususta saksalaisarmeijan selustaan Tornioon lokakuun alussa. Kesä -39 muistetaan erittäin kauniina, eikä kukaan nauttinut siitä huolettomampana kuin Soini Kaiharju, joka kuunteli V8:n rauhoittavaa kumua Gotthardin solan kallioseinistä matkallaan Välimeren turkoosien vesien äärelle. Saksalaiset olivat täysin yllätettyjä, ja tärkeä rajakaupunki päätyi suomalaisiin käsiin kiivaiden taistelujen jälkeen melko vähin vaurioin. Elokuun loppupäivinä matka jatkui Puolan puolelle, jossa jännitys oli käsin kosketeltava. Tornio kuitenkin säästyi, ja nyt jo avioituneen Soini Kaiharjun praktiikka jatkoi toimintaansa sillä erolla, että alkuvuodesta -45 lähtien asiakkaita sai jälleen laskuttaa. Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Synkkä syksy kääntyi kohti vielä pimeämpää talvea. Pimeällä saattoi ajaa suureenkin kaupunkiin ilman että oli huomannut edes lähestyvänsä sellaista. Tiedustelun tulos oli rohkaiseva. Saksan Puolan-hyökkäyksen aattona, 30. Ajat olivat hieman toiset kuin nykyään, eikä toimenpide ollut niin yksinkertainen kuin olisi. Tämä käsky koitui mm. Perillä poikamies nautti Rivieran ilmapiiristä, ja kävi ehkä pelaamassa jokusen frangin kasinollakin. Sota Kotiinpaluun jälkeen oli vaikea enää muistaa niitä kepeitä tunnelmia, joissa matkaan oli pari kuukautta aikaisemmin lähdetty. Olympialaiset olivat ja menivät, mutta sama käytäntö oli voimassa Soini Kaiharjun myöhemmilläkin Helsingin-reissuilla. Täyttä varmuutta siitä, jatkuiko matka tietä myöten jo Tallinnasta vai vasta Stettinistä ei ole, mutta Monte-Carloon Kaiharju kaikesta huolimatta pääsi. Jännitys Saksan ja Puolan rajalla kiristyi äärimmilleen, ja nootit sinkoilivat suurvaltojen välillä. Erkki ajoi tuohon aikaan, keväällä -65, päivittäiset ajonsa sinisellä neliovisella -38 Fordillaan. Aseveljeyden kestäessä asiat sujuivat, mutta Suomen tehtyä Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan syyskuussa -44 entisistä aseveljistä tuli vihollisia. Jatkosodan aikana Tornio oli Lappiin sijoitetun XX saksalaisen vuoristoarmeijan tärkeä huoltokeskus. Uusi elämä Helsingissä Samaan aikaan vajaa tuhat kilometriä etelämpänä nuori sisustusarkkitehti Erkki Blomroos työskenteli maineikkaassa Märtha Blomin toimistossa. Tuollaisille karvahienouksille ei kuitenkaan ollut nyt sijaa: Ford oli komea, moderni, nopea ja – mikä tärkeintä – avomallinen. Fordia oli säästetty alustavasti sillä taka-ajatuksella, että joku Kaiharjun suvun nuoremmista vesoista haluaisi ottaa sen hoitaakseen, mutta saattaisi se olla myytävänäkin. Vastoin yleistä käytäntöä sekä Soini Kaiharju että Ford saivat viettää sota-ajan kotonaan. Rovaniemen kohtaloksi. Vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä voimat kuitenkin ehtyivät, ja Kaiharju siirtyi autuaammille ajoradoille. Ford palveli niin hyvin, että Kaiharjulla ei ollut tarvetta vaihtaa sitä uudempaan edes sen jälkeen, kun autoja alkoi taas olla saatavilla 50-luvulla. Keinäsen liikkeestä löytyi apu; liikkeen omistaja tarjosi pulassa olevalle asiakkaalleen omaan käyttöön ajattelemaansa vihreää avo-Fordia. Avokori oli Soini Kaiharjulle tärkeä asia, ja epäilemättä yksi tärkeimmistä syistä fordin pitämiseen. Loppukesästä Euroopan ilmapiiri muistutti upeinta kesäpäivää ennen uhkaavaa rajumyrskyä. Takaisin riviin Ford odotteli edelleen tallissa parempia aikoja ilman renkaita. Perillä Ford osoittautui sellaiseksi kuin se oli kuvattukin; hyväkuntoiseksi ja vajaa 80 000 kilometriä ajetuksi. Pahimpaan valmistautuva maa vaikutti paikoin lähes autiolta. Kaikki oli tähän asti sujunut hyvin, lukuun ottamatta Puolassa varastettua Fordin lipputankoa. Vähän ajettu ja sodissa rähjääntymätön auto astui takaisin palvelukseen moitteettomassa kunnossa. Auton olisi siis tuontisäännöstelynkin aikaan saattanut saada, mutta täysikokoinen avoauto olisi ollut ison kiven alla. Kesäkuun alussa Erkki lähti junalla Tornioon mukanaan Sirkka Kaiharjun kanssa puhelimessa sovittu kauppahinta, 2 000 markkaa. 8 . Mobilisti 8/08 Helsinkiin päästyä lähdettiin heti tarkastamaan pääkaupungin autoliikkeiden tarjontaa
Jostain kummasta oli löytynyt chicagolaisen Warszawski-tavaratalon postimyyntiluettelo, josta löytyi sopiva katto hintaan $ 34,80. Paketti noudettiin ja avattiin pamppailevin sydämin. Entisöimättömän auton tarkastelu tarjoaa lisäksi mahdollisuuden antaa asiaankuuluva arvo Fordin alkuperäisen 30-luvun kokoonpanotyön laadulle. Ford on kuitenkin edelleen lähinnä sydäntä, eikä jälkikasvukaan ole välttynyt tartunnalta. 9 Leskeksi jäänyt rouva Sirkka Kaiharju luovutti Fordin Erkki Blomroosille kesäkuussa -65. Fordin sivuventtiili-V8 on yksi autohistorian suurimmista legendoista, eikä sen osakseen saamassa ihailussa ole vähäisintäkään liioittelua. Kaikki mitä on tehty, voidaan laskea helläksi konservoimiseksi; ammoinen osittainen ylimaalauskin ehdittiin tehdä alkuperäisen kaltaisilla selluväreillä. Verhoilu on täysin vuoden -38 kokoonpanolinjan jäljiltä, eikä nahkaverhoilun arvokasta patinaa voisi rahalla ostaa, vaikka virheettömiksi entisöityjä V8 Fordeja onkin maailma väärällään. Muita entisöintitoimenpiteitä autoon ei ole tähän mennessäkään tarvinnut tehdä. Viitisen vuotta sitten kajottiin tekniikkaan ensimmäistä kertaa syvemmin, kun Erkki teki Fordiin elämänsä ensimmäisen moottoriremontin yhdessä poikansa Antin kanssa. Katon asentamisen jälkeen Fordille tehtiin sen ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kosmeettinen kohennus, kun auto maalattiin osittain uudelleen. voinut kuvitella. Adlerin jäljet päättyvät tällä tietoa Esko Rahkosen kokoelmiin, eikä Erkinkään yksityyppipäätös pitkän päälle pitänyt; 70-luvulta alkaen talliin on alkanut ilmestyä myös parempia englantilaisvalmisteisia autoja. Määrätietoisen kamppailun jälkeen lisenssit saatiin kuntoon, ja ennen pitkää Ruoholahden postista lähetettiin Erkille saapumisilmoitus. Itse asiassa avo-Fordin hankinta oli aikoinaan ollut looginen päätös keskittyä yhteen merkkiin, sillä aikaisempia kokemuksia oli jo kertynyt Erkin isän -48 Ford Pilotista ja omasta sinisestä -38 Ford sedanista. Niinä aurinkoisina päivinä kun kaikki meni hyvin, ei keMobilisti 8/08 . Henry Fordin askeettiset teesit olivat vähitellen jäämässä taka-alalle, kun hänen tyylitietoinen ja muotoilusta kiinnostunut poikansa Edsel sai vähitellen enemmän vaikutusvaltaa yhtiössä. Erkki Blomroos. Moottorin turbiinimainen käynti ja eloisa suorituskyky kaikilla kierroksilla olivat luokassaan aikoinaan kerta kaikkiaan vailla vertailukohtaa. Siinä olisi monella myöhemmällä loistoautonvalmistajalla opiksi otettavaa. Ihme ja kumma, Warszawskin tarkat tavarankerääjät olivat onnistuneet lähettämään täsmälleen oikeanlaisen katon. Ford V8 Avomallinen Ford V8 on kaunis katsella. Paigea varten aikoinaan rakennetun tallin takaseinään oli jouduttu tekemään pieni laatikkomainen laajennus kesällä -39 hankittua pidempää Fordia varten. Sievää muotoiluakin vaikuttavampaa on Erkki Blomroosin auton miltei täydellinen alkuperäisyys. Vuosimallista -32 alkaen tasaisesti näyttävämmäksi kehittynyt Amerikan kansanauton muotoilu oli vuosien 1937-38 paikkeilla parhaimmillaan. Erkin poika Antti liikkuu kesäisin ilmojen mukaan joko isältä perityllä vanhalla sinisellä neliovisella Fordilla tai sitten hieman viilatulla Amallin Suomi-roadsterillaan. Ei moottori arkikäytössä täydellinen ollut, sillä sitä vaivasivat lähes loppuun saakka taipumus ylikuumenemiseen ja sytytyshäiriöt. Se onnistui hyvin, sillä Ford-tekniikka oli vuosikymmenien harrastamisen seurauksena tuttua. Nuoruuden harharetkiin voidaan laskea kesällä -59 kaverin kanssa kimppaomistuksessa ollut Karmannin avokorilla varustettu -38 kuutos-Adler. On lähes uskomatonta, että Erkki on läpi vuosikymmenten pystynyt vastustamaan houkutusta entisöidä auto piloille. Kaikkein läpikotaisimmin muotoiltu sotaa edeltävä auto oli Edselin lempilapsi Lincoln Zephyr, mutta -38 Ford on myös täynnä pieniä muotoiluoivalluksia, jotka tekevät siitä erittäin viehättävän. Helppoa tähän saakka, mutta valuutan lähettämiseksi piti anoa lisenssivirastolta lupa ulkomaankaupan tekemiseen
Vuoden -38 Ford on läpikotaisin muotoiltu – moottoritilaansa myöten. Ford on ollut uudesta lähtien ajossa ja katsastettuna joka kesä.. 10 . Mobilisti 8/08 Ilmanpuhdistimen koteloon juotetun venttiilin kautta moottorille sai annosteltua huikkabensaa Tornion pakkasissa. Tuulilasin toisessa kulmassa on Lotta Svärdin tunnus, ja toisessa vuoden -69 veromerkki. Entisöintitoimenpiteitä ei ensimmäisten 70 vuoden aikana ole juuri tarvinnut tehdä
11 S.P.J. Keinäsen autoliikkeessä uuteen Fordiin asennettiin suuntaviitat, sumuvalo ja sivupeili. AXX-99 -tunnukset Ford sai palattuaan Helsinkiin neljännesvuosisadan Lapin-komennuksen jälkeen vuonna -65.. Mobilisti 8/08 . Erkki Blomroosin mielestä varustelu on riittävä, sillä sitä ei ole sen koommin tarvinnut täydentää
Kirurgintarkasti oikein säädettyjen jarrujen kanssa saattaa kuivalla kelillä tulla toimeen, mutta talviliukkaat ovat olleet varsinkin väsyneille yksilöille myrkkyä. Epätasaisuuksien yllättäessä mukavuuden säilymisestä vastaavat lähinnä korkeat ristikudosrenkaat. Auto menee suoraan, ja pitkienkin etäisyyksien taittaminen on sileällä pinnalla leikintekoa. 12 . Alustaa ja jarruja ei valitettavasti voi suitsuttaa yhtä varauksettomasti. Tai tarkemmin ajatellen; niistä on vaikea keksiä mitään kaunista sanottavaa. Moottori vetää vahvasti, ja lattiavalitsimella varustetun vaihteiston käsitteleminen on hienon synkronoinnin ja täsmällisen kaavion ansiosta nautittavaa leikkiä, Kokonaisuuden kannalta Fordin ehdottomasti vaikuttavin osa on sen voimalinja. Kaiken kaikkiaan ajo-ominaisuudet ovat rauhalliseen etenemiseen riittävät, mutta eivät juuri muuta. Monessa muussakin suvussa on merkkiharrastusta useammassa polvessa, mutta harvalla enää tallessa perheeseen yli 40 vuotta sitten ensimmäisiltä omistajilta ostetut autot. Aivan kuten jäykkä etuakseli ja lehtijousissa pihisteleminen, vaijerijarrujen käyttäminen vielä 30-luvun lopulla oli vanhan Henryn ”keep it simple” -päähänpinttymän arveluttavimpia seurauksia. Tyyppiharrastuksen hyvä puoli on se, että tällaisten pienten puutteiden kanssa oppii elämään. Varsinainen heikkous ovat mekaaniset jarrut. Blomroosien -38 Fordit eivät – kuten rivien välistä voi lukea – ole myytävänä. Yritetään kuitenkin: Poikittaisella lehtijousella tuetut jäykät akselit hoitavat tehtävänsä kestopäällysteellä tyydyttävästi. Ford V8 De Luxe Convertible 1938 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Ennen sotia valmistettu Ford on paria puutetta lukuun ottamatta täysin pätevä väline nykyaikaiseenkin liikenteeseen. Mobilisti 8/08 nenkään hymy kuitenkaan ollut herkemmässä kuin Fordin omistajan. nestejäähdytteinen V-moottori, hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli sylinterilohkossa, sivuventtiilit, 3 runkolaakeria, kaksikurkkuinen kaasutin Iskutilavuus: 3 622 cm 3 , sylinterimitat 77,7 x 95,3 mm, puristussuhde 6,12 Teho: 85 hv (SAE)/3 800 r/min Vääntömomentti: 198 Nm (SAE)/2 000 r/min VOIMANSIIRTO 3-vaihteinen mekaaninen vaihteisto, kuiva yksilevykytkin, perävälitys 4,33 JARRUT Mekaaniset vaijerikäyttöiset jarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS kuulamutteri-tyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 4,3 JOUSITUS Edessä: Jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, pitkittäinen kolmiotuki Takana: Jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, pitkittäinen kolmiotuki KORIRAKENNE Teräsprofiilirunko, kaksiovinen kokoteräskori MITAT Pituus: 4,56 m Korkeus: 1,74 m Raideleveys (e/t): 1,41/1,48 m Omamassa: 1 215 kg Renkaat: 6.00-16 VALMISTUSMÄÄRÄ De Luxe Convertible: 4 702 kpl. Ainoa tapa saada jarrut säädettyä oikein on kokeilla jarrutuksia hiekalla ja tutkia pyörien lukkiutumisjärjestystä; säätää ja tutkia, tutkia ja säätää. . Blomroosin perheessä harjoittelua on takana pian viisikymmentä vuotta
Mobilistin verkkosivuilla www.mobilisti.. Mobilisti 8/08 13 Köyhän ei kannata ostaa huonoa Mobilisti-lehden tilaushinta vuodelle 2009 on 55 euroa. voitte nähdä näkyjä, kuulla ääniä tai paeta pahaa maailmaa lystikkääseen Pussihousu-peliin. Samasta osoitteesta voitte tilata kätevästi vanhoja numeroita, kansioita ja tehdä tilauksen itselle, ystävälle tai vihamiehelle. Maltillisesti tarkistetun tilaushinnan vastineeksi tarjoamme tilaajillemme 8 entistä paremmin toimitettua numeroa ja uusintapainatuksen Mobilistin ensimmäisestä numerosta 1/79. Ä ly k ä s S u u n n it t e lu K y Köyhän ei kannata Lehtitilaukset 09 272 7100 www.mobilisti.?. Syvemmälle ei pääse – Mobilisti, oikeiden potkuripäiden lehti vuodesta 1979. Kaikki tilaajat – ja vain tilaajat – saavat ensimmäisen Mobilistin näköispainoksen lehden 30-vuotisjuhlanumeron, 7/2009:n, mukana kotiin toimitettuna
Mobilisti 8/08. teksti: Janne Halmkrona, kuvat: Matti Ouvinen 14 . Kaiken A ja O Mercedes-Benz 220S 1961 Kaikki hienot, vanhat saksalaisautot eivät ole tulleet Kalifornian kautta Suomeen. Tämän Ässämersun ensimmäinen omistaja oli Oy Alkoholiliike Ab
Asiat tehdään niin kuin ne ohjeiden mukaan kuuluukin. Mercedes-Benzin oli seurattava aikaansa. Vuonna 1998 auto vaihtoi toisen kerran omistajaa. Jarrut laitettiin, kytkinsylinteri uusittiin, konetilan kumiletkuja vaihdettiin, ja ässä oli jälleen oma luotettava itsensä. Nykyisin osoitteessa toimii Helsingin käräjäoikeus. Kun asiaan kuuluu juhlia, kymmenet tuhannet saksalaiset noudattavat ohjetta ja nousevat yhäaikaa pöydälle laulamaan volksmusikia, paikallista humppaa, käsissään litran vetoiset kolpakot. Silloin esiteltiin korimalli W180, joka tunnettiin esitteissä yhä nimellä 220. Kaarevat panoraamatuulilasit ja ohuet ikkunapilarit tekivät autoista keveitä ja lennokkaita, vaikka ne eivät oikeasti olisi olleet kumpaakaan. Auto sai sen verran liikuntaa, että ei ihan jumiin mennyt, mutta Mersu ei ole vieläkään nähnyt ensimmäistä sataatuhatta kilometriään. Suomen valtion käteisrahojen loppuessa vuoden 1957 maaliskuussa lopetettiin kaikki valtion maksusuoritukset kahden viikon ajaksi. Kuulin lapsena ensimmäisen kerran saksalaisista, kun aikuiset puhuivat keskenään paheksuen hotellin seisovasta pöydästä kassikaupalla ruokaa vievistä turisteista. Alkoholi on aina ollut Suomessa poliittinen kysymys. Joissain malleissa oli vielä vuonna 1955 erilliset etuvalot, aivan kuin silloin ennen, 30-luvun hyvinä vuosina. Huoltokirjan mukaan seuraava, 99 tuhannen huolto olisi pian teetettävä valtuutetussa korjaamossa. Samaan aikaan herra Fagerholmilla oli muitakin töitä. Jämsäläinen yrittäjä piti Mersua hyvin. Auton historia ensimmäisen omistussuhteen aikana ei ole tiedossa. Alkon johdolla oli riittävä tarve edustaa. Korille ei tarvinnut tehdä mitään muuta museokatsastusta varten. Fagerholm. Alkolla oli muitakin pomoja kuin pääjohtaja. W111 eri variaatioineen oli tuotannossa vuoteen 1968. Panoraamatuulilasi, valoisa ohjaamo sekä ensimmäistä kertaa jäähdyttäjän säleikkö, joka on leveämpi kuin korkea, vaikuttavat W111:n ilmeeseen paljon enemmän. 15 L änsiautojen maahantuonti oli tuontilisenssien säätelemää vuonna 1961. Amerikka teki pian avaruusaluksia, mutta myös ranskalaiset ja italialaiset modernisoivat mallistojaan. Tuon ajan tuotesuunnittelu on ollut sen verran hidasta, että vuosi tai kaksi aiemmin Kaukolännessä esitellyt yksityiskohdat eivät ole ehtineet vaikuttaa Mersun ulkonäköön. Yksityisten ihmisten oli yhä vaikeata hankkia itselleen ainakaan edustavia länsiautoja. Jopa heikosti aikaa kestävä luunvalkoinen ohjauspyörä oli, ja on yhä, alkuperäinen ja virheetön. Johtajia on kuitenkin ollut sen verran useita, että yhdellä autolla ei ole selvitty. Järjestelmällinen ihminen onkin pihi. Valtion laitokset olivat erikoisasemassa, kunhan ajoneuvolle oli tarpeeksi suuri tarve. Mobilisti 8/08 . Vuonna 1999 Juha-Pekka Lappalainen toi vuoden 1963 MGB:nsä vaihtoon Lempäälään ja Mersu muutti Helsinkiin. Tekniikka vaati ne tavalliset pikkuremontit. Ei ole tiedossa kenen käytössä nyt koeajettu Mercedes on pääsääntöisesti ollut. Auton persoonaan vaikuttavat aivan muut asiat. päivänä vuonna 1961. Yleisesti kotona hyväksytyt käyttäytymissäännöt eivät pidäkään enää aivan paikkaansa, mutta numerot ovat yhä samoja kuin kotimaassa. Harrastajat erottavat mallit toisistaan korimallin tunnusnumeron perusteella.Vuonna 1951 esitelty aivan uusi automalli, Mercedes Benz 220 ei eronnut tyyliltään sotaa edeltävistä autoista kuin lokasuojiin upotetuilla ajovaloillaan. Mitä on saksalaisuus. Erilliset lokasuojat ja runko, pysty jäähdyttimen säleikkö ja kaappariovet pitivät autot huomattavasti valmistumisaikaansa vanhemman näköisinä. Hiukan vanhempana sain kuulla, että heille ei saisi antaa tulitikkuja. Muu maailma oli siirtynyt yhtenäisiin ponttonikoreihin heti, kun vain saivat uudet prässit tehtyä, pääasiassa jo 1940-luvun kuluessa. Väliin mahtuu L ja K Oy Alkoholiliike Ab:n johtajistoa ei valittu tehtäväänsä liiketaloudellisin perustein. Auto aiheutti lehtikirjoitteluaallon ja eduskuntakyselyn. Tulitikutkin kuuluvat selvästi järjestelmällisyyteen: Kun järjestelmä käskee polttamaan, silloin poltetaan Lappi. Samaa peruskoria myytiin eri nimillä riippuen lähinnä moottorin koosta ja varustelutasosta. Amerikkalaiset autot menivät yhä kauemmaksi avaruuteen ja niitä oli muidenkin seurattava. Auton pieniä siipiä on pidetty kaukaisen lännen imitaationa, mutta kyllä idea evistä on ollut yleisesti ilmassa muillakin. Siivet ovat W111-korimallin Mersun ulkonäössä loppujen lopuksi aika pieni elementti. Fagerholmin hallitus kaatui syksyllä. Pomoja sillä joka tapauksessa on kuljetettu sen vajaan neljän palvelusvuoden aikana. Tämä korimallin W187 sedan oli tuotannossa vain vuoteen 1954. Jopa perinteistään yleensä kynsin hampain kiinni pitävät britit siirtyivät suureksi osaksi yhtenäiskoriin ennen Saksan eliittiä. Mercedes-Benz on pitkään tehnyt autoja, joiden mallinimi pysyy samana, vaikka auto muuttuisi ulkoisesti täysin. Nyt sen nähtiin liikkuvan Lempäälässä. Ylijäämän voi loogisesti ottaa mukaan matkalle.. Vuodelle 1959 esitelty Mercedes-Benzin kori W111 olikin jo lähtemässä nousuun amerikkalaisten perässä. Lokasuojien yläpinnat olivat hilseilleet, joten ne piti maalata. Autolla on tähän mennessä ajettu 98 000 kilometriä. Systemaattinen ohje saunomisen suorittamiseen kaikkine välivaiheineen on kehitetty Saksassa. Saman kevään aikana kansalaisia säästäväisyyteen kehottanut SDP:n pääministeri Fagerholm vastaanotti uuden virka-autonsa. Osa heistä oli poliittisia suuren linjan miehiä, osa huolehti käytännön sujumisesta. Vuonna 1964 auto myytiin yksityiselle. Cadillac Series 75 Fleetwood oli kallein henkilöauto, joka sinä vuonna tuotiin maahan. Lopputuloksen yksityiskohdat eivät ole missään nimessä ainutlaatuisia, mutta kokonaisuus on veistoksellinen. Tämä malli oli tekniikaltaan hyvin lähellä edeltäjäänsä, mutta itsekantavana yhtenäiskorina kyse oli aivan eri autosta. 1950-luvulla sekään ei riittänyt pitkään. Aamiaisesta maksetaan sama summa, vaikka joku toinen söisi enemmän. Todennäköisesti kuljettajan ajamat autot ovat olleet tarvittaessa kaikkien johtoryhmän jäsenten käytettävissä. Kaikkein tärkeimpiä numeroita ovat todellisuutta mittaavat luvut. Hän toimi kansanedustajana, pääministerinä, eduskunnan puhemiehenä, ja näiden lisäksi lukuisissa muissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä. Alkon pääjohtajana vuodesta 1952 vuoteen 1968 toimi K.-A. Hän keskittyi kokonaisuuteen ja kävi Alkon tiloissa vain tarvittaessa. Ollessaan järjestelmän ulkopuolella, ulkomailla, ovat säännöt toiset. Neliovista mallia valmistettiin yhteensä 973 000 kappaletta, joista 161 119 mallia 220 S. Halpa saksalainen ajoneuvo näyttää halvalta, sitä ei koristella äveriäämmän näköiseksi niin kuin jossain muissa maissa. Samalla autot madaltuivat ja levenivät, joten niistä tuli myös pidemmän näköisiä. Avainsana saksalaisuuden ymmärtämiseen on järjestelmä. Fagerholm aiheutti pääministerikaudellaan skandaalin autovalinnallaan. Se oli kirkkoautona ja pysyi hyvässä kunnossa. Espanjalaisen hotellin aamiaispöydässä nähty saksankielinen kielto ruoan viemisestä matkaevääksi yhdistettynä lapsuuden muistoihin taas tuo järjestelmällisyyden syvimmän olemuksen, matematiikan, näkyviin. Veho toimitti Alkolle uuden Mercedes-Benz 220 S:n elokuun 25. Numerot ovat sääntöjen ydin. Hypähtelyä Mercedes Benz teki vielä 1950-luvun puolivälissä autoja, joita ei ensi silmäyksellä tunnista niin uusiksi. Sanomattakin on selvää, että Fagerholm ei huolehtinut Alkon juoksevista asioista. Omistajan osoitteeksi merkittiin Helsingin Salmisaarenranta 7, eli Alkon tehtaat. Ja meitä ympäröivä, jokapäiväinen todellisuushan mitataan rahassa. Laatu ja yksityiskohdat olivat entisellään, mutta tyyli oli hypännyt kerralla kymmenen vuotta eteenpäin
16 . Mobilisti 8/08 Arvokas auto ei kiihdy, mutta sillä voi kulkea korkeata nopeutta.
Hillitystä värimaailmasta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, auto antaa itsestään arvokkaan vaikutelman. Saksalainen kuljettaja ajoi autoaan ihan itse. Se on ollut kallis ja tuntuu yhä arvokkaalta. Sama vaikutelma säilyy ajossa. Mercedes-Benz 220 S vuodelta 1961 on yhä vanhan hyvän ajan saksalainen ajoneuvo. Absoluuttisesti, numeroilla arvioiden, Mercedes on raskas, hidas ja hintaluokkaansa nähden huonosti varusteltu. Niin sen kuuluukin olla, sehän on Mercedes-Benz. Korkea taso ei insinöörille merkitse varustelutasona tunnettua leikkikalukokoelmaa. Saksalainen insinööri onkin suunnitellut autosta ylellisen. Ohjaamo on vähättelyn mestarinäyte. Moottori vain humisee arvokkaasti taustalla. Insinöörin laatukäsitys ei näy esitteissä, se tuntuu auton käsittelyssä. Toisaalta ei myöskään ohjaustehostinta, sillä ohjauksen vaatima voima on täysin samassa suhteessa polkimien tukevuuden ja auton etenemisen tyylin kanssa. Perinteisesti saksalaisen kalliin auton varustelutaso on ollut yksinkertaisempi kuin japanilaisen perusmallin. Tuulen kohina ikkunoissa puuttuu täysin. Se ei ole sama asia kuin kallis, sillä Mersu ei selvästikään koristaudu yksityiskohdillaan. Se ei ole kansanauto. Vaihteiston toiminta on sujuvaa, ohjauksessa tuntuu kermamainen pehmeys – hammastankoa ei kaipaakaan. Levyjarrut. Auto tuntuu silti täysin hintansa väärtiltä. Entisöimättömän auton kymmeniä vuosia vanha ovi sulkeutuu todella hienosti: Lopulliselta kuulostava tömähdys, ja olen sisällä turvassa. Toisaalta lämmityslaitteen puhallinta ei mielellään pidä täysillä, se nimittäin kohisee ja kovaa. Saksalainen insinööri on yllättäen tehnyt auton, jota ei voi arvostella numeroilla tai mittaustuloksilla. Mercedes-Benz on saksalainen auto. Kun Saksassa tehdään halpa kansanauto, lopputulos on maailman eniten myyty auto, joka on halvasta tuotannostaan huolimatta luotettava ja toimiva. Saksalainen ei tee esinettä, joka olisi jotain muuta kuin miltä näyttää. Alkuperäiset ikkunatiivisteet ovat hiljaisempia kuin monessa uudessa autossa. Kermamainen arvokkuus Annettiinkohan tämä auto minun koeajettavakseni, koska allekirjoitin vastaukseni erääseen lukijankirjeeseen lisäyksellä: ”Vähempi mersumies”. Ihan turhia koristuksia, puhumattakaan että autossa olisi Amerikkalassa keskiluokankin autoihin jo 1950-luvulla liitettyjä hilavitkuttimia: sähköikkunoita, ilmastointia tai automaattivaihteistoa. Aikuinen omistaja. Nyt, kolmannen vuosituhannen kuluessa, asiat ovat tosin hiukan muuttuneet. Mobilisti 8/08 . Ohjaustehostin. Toisaalta auton kevyt muotoilu on selvästi edellä ajettavuuden vanhanaikaista fyysisyyttä. . Nykyaikaisen kevyeksi tehostettu ohjaus olisi väärässä paikassa, tällä autolla ohjauspyörää väännetään pysäköitäessä kaksin käsin ja polkimia poljetaan huolella. Kaksoiskaasuttimien ruokkima iso moottori rikkoo hiukan vaikutelmaa, sillä se vaatii hiukan herättelyä. Mitä niillä tekee. Harmaa, koreilematon sisustus kertoo saksalaisesta tyylikkyydestä, joka hävisi maailmasta 1970-luvun mustan muovin vallatessa autojen sisustukset. Mersulla on selvästi sielu, sillä se on parempi kuin, siitä mitatut numerot kertovat. Saksalainen urheiluauto. Auto on uutena ollut takapenkillä matkustavan herran käytössä, mutta ohjaamon henki on selvästi se, että omistaja ajaisi tällä mielellään itse. 17. Loistoautoa tehdessään saksalainen tekee auton, joka on täynnä maailman hienointa viimeistelyä, mutta siitä huolimatta luotettava ja toimiva. Sitä paitsi taskupysäköintiä ei ollut vielä keksitty. Mercedes kiihtyy omaan tahtiinsa, kuskin yrittäminen ei asiaa juurikaan muuta. Käytön puutetta. Silti auto on omankin aikansa mittapuilla askeettinen. Kyllä, toimittaja löytää sisältään pienen mersumiehen. Niillä oli siellä lännessä jo automaattisia kaasupolkimiakin, nykyään tasanopeussäätiminä tunnettuja laitteita. Mersu on omalla tavallaan erittäin hyvä ajaa, mutta nuoren miehen pyrkivään ajotyyliin se ei sovi. Vauhtiin päästyään se kulkee pintakaasulla ylämäetkin ja moottoritiellä 120:n nopeutta ikäisekseen yllättävän hiljaisuuden vallitessa. Korkea, valoisa ohjaamo antaa ylevän näkökulman rahvaaseen. Suuri, luunvalkoinen ohjauspyörä loistaa harmaan pellin ja kankaan keskellä, ympärillään kromattuja mittareita ja ruskeata puuta. Mersua ajetaan eikä ohjailla. Ylellisyys onkin Mersun sisäinen asia, ei turhien koristeiden ja keksintöjen lisääminen perusautoon. Korkeinta mahdollista tekniikkaa, mutta silti luotettava ja toimiva. Niin, moottori on suuri ja painava, vaikka ei sillä oikeastaan tilavuutta ole kovinkaan paljoa. Arvokas auto ei kiihdy, mutta sillä voi kulkea korkealla nopeudella. Ergonomiaakaan ei ollut vielä keksitty, katkaisijat ovat hiukan siellä täällä
Mercedes-Benz 220 S b (W111/2) MOOTTORI Tyyppi: kuusisylinterinen rivimoottori, kannen yläpuolinen nokka-akseli, 4 runkolaakeria, 2 Solex 34 PAJTA -alaimukaasutinta Iskutilavuus: 2 195 cm³, sylinterimitat 80 x 72,8 mm, puristussuhde 8,7 Teho: 110 hv /5000 r/min Vääntömomentti: 172 Nm /3 500 r/min VOIMANSIIRTO 4-vaihteinen, käsivalintainen vaihteisto ohjausputkeen sijoitetulla valitsimella Välitykset: 1: 3,64, 2: 2,36, 3: 1,53, 4: 1,00 Vetopyörästö: perävälitys 4,1 JARRUT I-piiriset nestejarrut, alipainetehostin, 230 mm rummut edessä ja takana OHJAUS kuulamutteri-tyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 3,75 JOUSITUS Edessä: päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja Takana: heiluriakseli, kierrejouset, pitkittäiset tukivarret KORIRAKENNE Itsekantava neliovinen kokoteräskori MITAT Pituus: 4,88 m Leveys: 1,80 m Korkeus: 1,50 m Raideleveys edessä/ takana: 1,47 m/1,49 m Massa ajokunnossa: 1 350 kg Huippunopeus: 165 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: 15 s Kulutus: 14 l/100 km 18 . Mobilisti 8/08 Amerikkalaiset autot menivät yhä kauemmaksi avaruuteen, ja niitä oli muiden seurattava.
Mobilisti Senior. Maailma näyttää paremmalta mustavalkoisena. Mobilist i Ajoneuvo historiall inen aikakaus kirja 4/2008 Mobilist i SENIOR Mobilist i Mobilist i 9€ Mercede s-Benz -autoja Suomess a osa II Avokant illa Italiaan ja takaisin Minkä ikäisenä auto talteen. Mobilisti 8/08 19 Ä ly k ä s S u u n n it t e lu K y Maailma näyttää paremmalta mustavalkoisena. Sisältää ennätys määrän kuvia! Neljä numeroa vuodessa, 35 € Lehtitilaukset 09 272 7100 www.mobilisti.?
Tarra on pudonnut, enkä enää tiedä ketä kiittää. Toivon pääseväni käymään varhaiskevään ulkomaisilla messuilla. ”Ostin sen lähes sokkona erään traktorimyyjän takapihalta, oli kai jo menollaan romuttajalle”, hän kertoo. Älä vaadi minua yllättymään, jos juttukohteena on Mini, Kupla tai Volvo Amazon. . Noloa tunnustaa: en edes tiennyt tai muistanut, että myös Ford on joskus tehnyt 3-sylinterisiä dieselmoottoreita. Saa olla täyden päivän merellä tarvitsematta kantaa huolta ruuhkaisesta maihinnoususta. Niihin tallennettiin jännittäviä rinnakkainajoja, nopeuksien kukaties kieppuessa 200 km/h tuntumissa. Olin vedellyt omalla Seat Altea dieselilläni edestakaiset Travemünde-Bremen -välit setämäistä satasta. Tarjolla voisi pitää saksankielistä autokirjallisuutta, jota Suomessa kielitaidon puuttuessa ei ihmeemmin arvosteta. Ideana oli ajaa yhtä soittoa autobahneja hyödyntäen Travemünde-GeneveTravemünde -reitti. Onnistuneesta läpiviennistä antoi marraskuussa kehut jopa Tuulilasi-lehti, josta Tapio Ketonen osallistui Mannheimin matkaan. Hinta oli niin muodollinen, että riski harrastevedon sammumisesta ei olisi edes harmittanut. Itämeri lillui rasvatyynenä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Osastot eivät siellä käsittääkseni suuria maksa. Ostokohde oli sen verran iäkäs, ettei sen ensivarusteisiin kuulunut edes ohjaamoa. Mobilisti 8/08 Mobilisti 3/07 . Kaksinaamaisesti, kuten aina: ensin tehdään autokauppaa mielistelevä ”edistyksellinen” kuvatarina romutettavasta autosta. Se on kuin saisi harrastukseen uutta happea. Kun yömyöhällä löin pääni tyynyyn, tunsin itseni aika kuhnuriksi. Ja kun kevät sitten Suomeen saapuu, olet moisen matkan ansiosta valveutuneemmin kartalla. Paluumatka meritse Travemündestä Helsinkiin oli taivaallisen ihana. Oltiin tultu miehissä noutamaan Saksasta kullekin tosikulkevat kalut, kernaimmin Audi V8 turbodieselit. Finnlines-yhtiön laivat ovat ihana lepokeidas vuodenvaihteen tili& verosulkeisten uuvuttamalle harrastajalle. Eikä se harrastus suinkaan rajoitu pelkkiin esitteiden keruuseen, päinvastoin. Muilla merkeillä kun ei kuulemma oikein kehdannut kotiin palata. Sen jos ylitti, meni oitis perheneuvotteluksi. Kerrankin on aikaa nauttia kiireettömyydestä. . Itse tein helmikuisen Bremenin-matkan vaimoni kanssa omalla henkilöautolla. Hänelläkin on ikää 60 ja rapiat. Jälkeenpäin miltei kaduin päätöstäni, bussi olisi ollut kaikin puolin paljon huolettomampi vaihtoehto. Olo oli kuin olisi omistanut laivan. Sekin paahtoi omana kertomuksena autobahn-osuudet sen minkä urku salli, keulilla alan vanha kettu. Vaikkapa ikähenkilö, jonka kasvutausta ei liity vähääkään maanviljelyyn tai metsänhoitoon, mutta harrastaa silti maansiirtokoneita. Bremenissä. Eli noin 70 % kirjan runsaista mainoksista on vain ruotsiksi, toisin kuin tekstiosuus. Oli hyvin ajatuksia virvoittavaa istua iltaa kahden äärimmäisen erilaisen autoporukan kanssa. Auto oli turvoksiin asti täynnä tietapahtumia kuvaavia kameroita. Tunnelman kruunasi se, että aluksesta puuttui Ruotsin-laivoilta tuttu rappusilla norkoileva, kaljasta puolipöhnäinen humusakki. Jos olet suunnitellut kulkevan ajolaitteen ostamista Bremenistä, sen Suomen-rantaan ajaminen on puolen päivän juttu. Löppösen Leipomo Viipurista sentään mainosti itseään kahdella kielellä. Esimerkkinä oleva harrastaja rusnaa pienehkön kaupungin omakotipihallaan 1969-mallista Fordson-traktorikaivuriaan. Uusimallisella Alfa-Romeo turbodieselillä oli liikkeellä kaksi suomalaista nuortamiestä jonkun TV-puljun tiliin. Oudon arkaillen, mutta yltyvän varmasti, innostutaan myös Suomessa tämäntapaisiin messumatkoihin. Harrastajamme naapuri vuorostaan purkaa harrastepaineitaan ajolaitteisiin, jotka on tehty ennen toista maailmansotaa. Kaverilta löytyy MA-kilpinen messinkinokka T-Ford viime vuosisadan. Luettelo on 114-sivuinen ja virsikirjakokoa. Harrastekerhon jäsen hän on ollut pian 30 vuotta, mutta monikaan ei tuntene häntä, koska häntä ”ei suuremmin ole nähty näillä autoilemassa”. Bremen tai Stuttgart, siellä aistii kevään kokolailla sellaisena kuin se Suomeenkin paria kuukautta myöhemmin yltää. Perin omaperäistä ja kekseliäisyyttä osoittavaa. 2 . Toinen porukka oli ikämiehistä muodostuva autokauppiasryhmä. Sain oheisen 1908 julkaistun luettelon aikoinaan yksityiseltä henkilöltä, jonka nimen kynäilin tarraan, jonka liimasin luetteloon. Moottori on Fordin diesel, mutta vain kolmisylinterinen. Meille nyt sattui Hampurin liepeillä saksalaisittain ehkä normaali ”Stau”, eli ruuhka, mutta sekin läpäistiin noin 80 pakkopysähdyksen jälkeen. Mannheimiin tarvittiin Tuulilasin jutun mukaan jo kaksi bussia, joiden mahat olivat palatessa täynnä vanhavempeleitä; eniten moottoripyöriä ja niiden osia. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua 20 . Matka mihin hyvänsä Euroopan keskivaiheilla olevaan maahan on kuin piristysruiske. On upeata tavata ihmisiä, joiden harrastekohde poikkeaa kaavasta. Merkillepantavinta on sen ajan kielistrategia: Kirjan julkaisija ei nähtävästi edellyttänyt, että jokainen kirjassa mainostava yritys esittäytyy kahdella kielellä, ruotsiksi ja suomeksi, kuten kirjan kansi antaa olettaa. Olen pitkään elätellyt ajatusta suomalaisten harrastajien yhteisestä myyntiosastosta esim. 4 . Lisäksi saatavilla on huikean hyvää muonaa ja juttuseuraa. Seuraavaksi, ehkä jo samassa numerossa, julkaistaan populistis-markkinointihenkinen juttu jostakin, ah niin keräilyn arvoisesta autosta. Siellä voisi houkutella saksalaisia harrastajia osallistumaan tai seuraamaan suomalaisia harrastetapahtumia. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: . Parasta matkassa oli, että laiva oli puolityhjä, ruuma kun oli kyllä täpötäynnä rekkoja. Jopa – ellei varsinkin – tällä iällä. Hyvällä onnella matkan ajaa 3 tunnissa. Virvoittavan hauskaa porukkaa, nauraa sai niin, että mahasta otti. Näin ne muutkin lehdet hiljaa hiihtelevät perässä. Alkaa kevään odotuksen aika. Matka Bremenistä Travemündeen on vain hätäiset 200 km. Ja mikä on innostuessa! Matkan toteutus ei voisi olla helpompaa: ER-Matkat Kyröskoskelta ( Eero Rantanen) on kartuttanut itselleen näitä reissuja järjestäessään valtavan kokemuksen ja rutiinin. Autoasiaa siitä on turha hakea, mutta se kaikki muu ehkä. Tätä luettaessa syksyn pimeimmät hetket on jo ohitettu