Mobilisti painaa 30. Mobilisti 7/08 . 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. PANKIT SAMPO 800016-1166862 NORDEA 134730-246714 OKO 572146-210727 PAINOPAIKKA Wellprint Oy, Espoo ISSN 0783-4616 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE J oskus kriitikoiden täydellisesti ruttaamasta esityksestä tulee suurmenestys. Tästäkin saadaan huojuva aasinsilta lehteemme. Kai L. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki puh. Esimerkkejä tällaisesta ovat vuonna -71 ensi-iltansa saanut näytelmä No Sex Please, We’re British ja kahdeksan vuotta myöhemmin debytoinut Mobilisti-lehti. Kun ajan antaa kulua, palaavat vanhat asiakkaat sitä paitsi ennemmin tai myöhemmin takaisin kyselemään osia nyt jo museoikään ehtineisiin vehkeisiinsä. Myönnettäköön, että joustavalla peluuttamisella on osansa hokkareiden keveään nousemiseen. Bremer e-mail: toimitus@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Enqvist Outi Haapala Janne Halmkrona Matti Ouvinen Kimmo Virtanen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Juhani Halmeenmäki Timo Happonen Jukka Heikkinen Tero Ilola Kimmo Koistinen Tapio Laaninen Ilpo Mikkonen Eino Ritaranta Vesa Rohila Kim Snellman Raimo Söderholm TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Jan Enqvist Bitte keinen Sex, wir sind Finnen Linda Jackson (GB) ja Leena Skoog (FIN) starttasivat vuoden -75 RAC-ralliin Ford Escort RS 2000:lla. Teatterikappaleen tyylilaji oli kreisikomedia, eikä Mobilistikaan joidenkin kriitikoidemme mielestä liippaa kovin kaukaa siitä. Sitä paitsi: kun hyvä laite on kerran keksitty, mitä sitä alvariinsa muuttelemaan. Jenkit ja japsit tulevat ja menevät, Windsorin kuningashuone on ja pysyy. Mitä sitten, jos tuotannossa oleva tavara on saksalaisen, japanilaisen tai amerikkalaisen insinöörin silmin aikansa elänyttä. Sponssit olivat kunnossa. Ensin mainittu pyöri Lontoon West Endin teattereissa koko 70-luvun, kunnes näyttelijät olivat aivan loppuun palaneita. vuottaan, eivätkä toimittajat ole vielä kunnolla lämmenneetkään. Otsikko on kuitenkin varmuuden vuoksi saksaksi, sillä hulluttelullakin on rajansa. Tässä numerossa on melkeinpä yliannos suur-brittiläistä ajoneuvoja ilmailukulttuuria. Kai L. 09-272 7100 fax 09-2727 1027 hallituksen pj. Tuotannon organisoinnissakin on tiettyjä yhtäläisyyksiä sumujen saaren käytäntöjen kanssa: Britit rakensivat atomipommittajiensa komponentteja maalattiaisissa vajoissa, eivätkä Mobilistin toimituksen pöydät ole ainakaan Artekista peräisin. Mobilistin hämärä peruslinja paalutettiin jo 30 vuotta sitten sellaiseksi, että mikään ihmisen tekemä ei ole sivuillemme liian outoa. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Bremer e-mail: toimitus@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Enqvist Outi Haapala Janne Halmkrona Matti Ouvinen Kimmo Virtanen VAKITUISIA AVUSTAJIA LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Asialliset hommat hoidamme, mutta muuten pidätämme oikeuden olla kuin Ellun kanat. 09-272 7100 fax 09-2727 1027 hallituksen pj. Näytelmää ja lehteä yhdistää sekin, että muuten niin muodikkaat seksi ja nyrkkeily eivät ole sisällön aivan keskeisiä elementtejä. Joskus käsittelemme epähuomiossa suosittujakin harrastekohteita, mutta pääpaino on – ja pysyy – laitteissa, joista suuri yleisö ei tiedä tai muista mitään. Kaikkensa antaneita tekijöitä on aika ajoin kannettu tantereelta ja uutta verta heitetty sumeilematta laatikkoon. Saarivaltakunnan elämänmeno on aina ollut omaleimaista, eikä muun maailman virtauksista ole suuremmin piitattu. Harrastustoiminnan on tarkoitus olla hauskaa, akateemiset kriteerit täyttävän tutkimuksen ja dokumentoinnin jätämme mielellämme museoviraston ammattilaisille. 5 KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki puh. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä
Sekä Barracuda että Rapier olivat projekteja, joiden tarkoitus oli muuttaa konservatiivinen perhesedan menevännäköiseksi urheilukupeeksi mahdollisimman pienin kustannuksin. Seuraavaksi nimi varattiin vuosina 1959-68 valmistetulle Sunbeamin kaksipaikkaiselle urheiluautolle. Seuraavalla vuosikymmenellä Rootes liitettiin vaiheittain osaksi Chrysler-yhtymää, ja 70-luvun lopulla kaikki oli ohi. Rapierin muotoilusta vastannut Roy Axe kiistää kuitenkin yhä väitteen jyrkästi. Jotta sekamelska olisi täydellinen, koeajoautomme ei suinkaan ole Rapierin riisuttu versio, vaan se vastaa täsmälleen brittien kotimarkkinoiden Rapieria. Samaa tarkoitusta ajoi kattolinjan takaosan taivutteleminen pääosin lasista, mikä auttoi lisäksi välttämään perhe-fastbackeja helposti vaivaavaa raskasta vaikutelmaa. teksti: Jan Enqvist kuvat: Matti Ouvinen . Dramaattinen kattolinja oli paras keino häivyttää urheiluversion todellinen syntyperä ilman kohtuuttomia investointeja kalliisiin korityökaluihin. Taivasalle varastoituja yksilöitä on, mutta ajokuntoisten kohdalla on hiljaisempaa.. Muut olivat maanläheinen Hillman, lievästi snobistinen Singer ja ylellinen Humber. Hänen mukaansa Rapier ideoitiin puhtaasti Rootesin sisällä ilman amerikkalaista vaikutusta. Vaikka houkutus uskoa muuta on suuri, voi Axen lausuma olla vilpitönkin. Mobilisti 7/08 perhekokoiset mallit. Alpine-mallinimi oli otettu käyttöön 50-luvulla Sunbeamin Alppirallissa saavuttamien menestysten innoittamana. Luiskaperäinen Sunbeam Rapier esiteltiin vuonna 1967 osana Rootesin täysin uutta Arrowmallisarjaa, joka korvasi hyvin palvelleet vanhat Alppikauris Sunbeam Alpine GT Englantilainen Rootes-yhtymä oli 50-luvulla vahva tekijä maailmanlaajuisestikin. Uuden Alpine GT:n omistaja ei silti vielä vuonna -72 olisi uskonut povarieukkoa, joka olisi ennustanut vain muutaman vuoden päässä häämöttävän Rootes-merkkien lopun. Alpine-mallinimellä oli vientimarkkinoilla hyvä kaiku, ja siksi Rapierit myytiin Suomessa ja monissa muissa maissa Alpine GT -nimellä. Sunbeam Alpineita on meillä maltettu säästää romuttamiselta, mutta siihen se usein on jäänytkin. S unbeam oli Rootes-yhtymän urheilullisin merkki. Meillä maahantuojana toimi Wihuri Oy Autola. Sen valmistuksen päätyttyä hyvää nimeä päätettiin vuonna -69 hyödyntää pari vuotta aikaisemmin esitellyn Hillman Hunter -pohjaisen Sunbeam Rapierin karvalakkimallissa. Uusi hardtop-coupe muistutti silmiinpistävän paljon vuonna -64 esiteltyä Plymouth Barracudaa, joten useimmat tarkkailijat vetivät sen nopean ja ilmeisen johtopäätöksen, että Rapier oli idealtaan lähtöisin Rootesin amerikkalaiselta isännältä, Chryslerilta
7. Mobilisti 7/08
Ulkoisesti H120 erottui Rostyle-vanteilla, mustatulla maskilla ja takaluukun spoilerilla. Mobilisti 7/08 Sunbeam Alpine/Rapier -sarjan hurjin versio oli Holbayn virittämä H120. Yksi Rootesin suosima toimiva yksityiskohta oli pikalukittava tankin korkki. Kuluja seuraavat laskutikkumiehet olivat englantilaisessa autoteollisuudessa sivuroolissa – tunnetuin seurauksin.. 8 . Kaksois-Webereillä ja muilla metkuilla saavutettiin 105 SAE-hevosvoiman teho ja sen mukainen kulku. Suomeen näitä ei tiettävästi tuotu
Ajoasento on niin hyvä kuin ohjauspyörän asento suinkin sallii. Takana oli se USA:ssa jo 40-luvulla esitetty kysymys, miksi ihmeessä 20. Chrysler teki tätä ilosanomaa innolla tykö eurooppalaisille satelliiteilleen Rootesille ja Simcalle, vaikka GM ja Ford olivat eurooppalaisissa tehtaissaan ymmärtäväisempiä eurooppalaisten pikku perversioita kohtaan. Vaikka auto on valmistettu synkeällä 70-luvulla, on se tunnelmaltaan enemmän 60-lukuinen. vuosisadan ihmisellä pitäisi olla diplomikanttorin koordinaatio vain päästäkseen liikkumaan autolla paikasta toiseen. Ajossa tuntuu siltä kuin vaihteiston turbiini kirnuaisi piimää, ja meno tuntuu tahmealta. Kyllä automaatillakin rehellisyyden nimissä pärjää, jos ei ole kiire minnekään. Automaatin turvin kaupunkiajokin sujuu huolettomammin kuin oikealla urheiluautolla liikuttaessa. Istuimet ovat ikäisikseen yltiöurheilulliset, sillä niiden selkänoja kurottuu pääntueksi asti ja sivuttaistuki on herkällä alaselällä suorastaan aistittavissa. Ajokäytökseltään Alpine GT ei ole kovinkaan urheilullinen. Menevästä ulkonäöstään huolimatta automaattivaihteinen Alpine sopii siis parhaiten leppoisalle kuljettajalle. Vaikka automaatti on erinomainen keksintö, ja amerikkalaiset sikäli täysin oikeassa, soisi Alpinen silti olevan manuaalivaihteinen; BorgWarner 35 on nimittäin vaihteisto, joka toimii miten kuten minkä hyvänsä moottorin perässä, muttei oikein hyvin missään. Saattaa olla, että Rootesin pitkäiskuinen moottori sopii temperamentiltaan paremmin Borg-Warnerin kumppaniksi kuin monet muut voimanlähteet. Auton omistaja, heinolalainen Timo Sorsala, väittää lisäksi, ettei Alpine vie pahasti polttoainetta. Malli tunnustetaan mielenkiintoiseksi, mutta moni ei lopulta näytä olevan niin kiinnostunut, että säästyneiden autojen kunnostamiseen panostettaisiin tosissaan. Pääasia on se, että autoa ei aivan heti tule sekoittaneeksi tavalliseen Hillman Minxiin tai Hunteriin. Takana käytetyt Arrow-sarjan farmarimallien valot ja peräpaneeli sen sijaan toimivat aivan hyvin. Ohjaamossa on tilan tuntua, alusta on mukavan pintapehmeä ja suuntavakavuus hyvä. Lukemattomat eurooppalaiset valmistajat ovat käyttäneet samaa vaihteistoa, ja useimmiten seurauksena on ollut suorituskyvyn ja polttoainetalouden radikaali heikentyminen. Tämä ei suinkaan ole Rootes-tuotteesta puhuttaessa mikään kuriositeetti, sillä valmistaja pyrki aikoinaan aivan tosissaan edistämään automaatin yleistymistä. Siitä huolimatta coupe-Sunbeameja myytiin meilläkin kylliksi, jotta kaikki autoista kiinnostuneet ja 70-luvun liikennettä seuraamaan ehtineet muistavat mallin. Alumiinikantinen urheilumoottori ei varsinkaan venttiilikoneistoltaan ole niitä kaikkein vaimeimpia, mutta tasakaasulla ajettaessa melukin pysyy hyvin kurissa. Tehdas lupasi Alpine GT:lle vaihteistosta riippumatta yli 160 km/h huippunopeuden, joten moottoriteitä ei tarvitse kaihtaa edes nykyajan hermostuneen urheilullisessa liikenteessä. Vahinko vain, että hienot mittarit jäävät melko pystyn ohjausakselin takia ratin taakse katveeseen. Käsivalintaista vaihteistoa tulee erityisen ikävä senkin vuoksi, että Alpine GT:n nelivaihteisen laatikon perässä oli vakiovarusteinen vaihdetangon nupista kytkettävä ylivaihde. Jotakuinkin urheilullisen etenemistahdin saavuttaakseen täytyy valitsinta käyttää käsin 1-, 2ja Dasentojen välillä. Leuhka vaikutelma ei tullut vuoden -72 Suomessa ilmaiseksi, Alpine GT maksoi lähes kahden tavallisen perheauton verran. Mobilisti 7/08 . Sellaisella kelpaisi. Vastapainoksi Alpine vaikuttaa varsin pätevältä matkailuautolta. Kuolleiden merkkien kirous näyttää pitävän kutinsa tässäkin. Mittarivarustus on poikkeuksellisen täydellinen, eikä kovaksi kaulittu saivartelijakaan kehtaisi toivoa kuin korkeintaan omaa mittaria moottoriöljyn lämmölle. Kummallista kyllä, ajokuntoisten yksilöiden kohdalla on vähän hiljaisempaa. Alpinen voimansiirto on sikäli epäeurooppalainen ja -urheilullinen, että autossa on automaattivaihteisto. Kuminauhaa Se, että Alpine GT on paremman väen urheilullinen vaunu, ei jää ratin takana istuessa huomaamatta. Hyvästä perheestä Hengeltään Alpine GT on englantilaisen autoteollisuuden hyvien aikojen tuote. Korin mittasuhteet eivät ole aivan ihanteelliset, mutta suurin ongelma – muuhun kokonaisuuteen nähden liian lyhyt ja vähämassainen keula – on lähtökohdan sanelema. Reippaassa kaarreajossa auto on lisäksi turvallisen raskaasti aliohjaava, eikä automaattivaihteisto salli tilanteen muuksi muuttamista edes raskaalla kaasun käytöllä. Sunbeam Rapierista (Alpinesta) sukeutui lopulta aivan tyydyttävän näköinen auto. Rootesin. Kick down -toiminnon (alaspäin vaihtaminen matkanopeudesta reippaammin kiihdytettäessä) esiin houkutteleminen vaatii todella päättäväistä ja voimallista kaasujalan käyttöä, eikä senkään jälkeen ole luvassa juuri muuta kuin äityvää meteliä. Ohjaus on varsin hidas ja tahmea, ratin kierroksiakin on päälle neljän. Toisaalta ohjauspyörän hieman pakettiautomainen kulma kertoo modernista turvallisuusajattelusta – ohjausvaihde on sijoitettu etuakselin taakse siten, että ohjausakseli ei törmäystilanteessa pyri läpäisemään kuljettajan rintalastaa. Alpine GT:ssä käytetyn, kahdella Strombergkaasuttimella ja urheilunokka-akselilla varustetussa muodossaan moottorin potentiaalin hyödyntäminen vaatii kuitenkin kuljettajan puuttumista vaihteiston toimintaan. Persoonallinen ulkomuoto on myös saanut harrastajat taltioimaan Alpineja hyvissä ajoin, vaikka Arrow-sarjan tavalliset henkilömallit ovat hävinneet meiltä sukupuuttoon aikaa sitten. Sunbeam on uskottavasti äveriään oloinen
Alpine GT on lähes synnynnäinen harrasteauto, persoonallinen ja sopivan harvinainen. Sellainen saatiin aikaan ostamalla Pressed Steelin Linwoodissa, Skotlannissa sijainnut tehdas, jossa Rootes-autojen korit oli valmistettu aikaisemminkin. Mobilisti 7/08 isommat mallit tunnettiin aikoinaan vankoista ja hyvin viimeistellyistä koreistaan, jotka toimitti Pressed Steel -niminen alihankkija. Kuitenkin se on riittävän tuttu, että tuntemattomatkin ihmiset heittäytyvät nostalgian puuskassaan juttusille kertomaan omia muistojaan ajalta, jolloin autoilusta sai ihan luvan kanssa nauttia. Ero samanikäisiin englantilaisiin kilpailijoihin nähden on selvä – Sunbeamin eduksi. ?. Siitäkin huolimatta Sunbeamin nopsaperiä ehdittiin valmistaa vuosien 1967 ja 1976 välisenä aikana lähes 50 000 kappaletta. USA:ssa Alpine GT oli niitä harvoja Chryslerin eurooppalaistuotteita, joita saatiin ihan oikeasti kaupaksi. 10 . Hyvän 60-lukuisen tunnelman kääntöpuolella on se tosiasia, että auton on täytynyt 70luvun autonostajan silmissä olla jo edellisen sesongin muotia. Muotoilu, joka oli kuuminta uutta 60-luvun puolimaissa, ei voinut olla sitä enää kymmenen vuotta myöhemmin, Ford Caprin ja Opel Mantan valtakaudella. Hyvät perinteet näkyvät Alpinenkin viimeistelyssä; peltien sovitukset ovat kohdallaan ja ovet sulkeutuvat hienosti tömähtäen. Hiljaisuus Suomen Alpine/Rapier -rintamalla vaikuttaa lähemmän tuttavuuden tekemisen jälkeen entistä oudommalta. Korivalmistaja ajautui kuitenkin Arrow-sarjan esittelyn aikoihin BMC:n omistukseen ja Rootesin piti keksiä asiaan ratkaisu. Viidentuhannen auton keskimääräinen vuosituotanto ei ollut Chryslerin toleransseilla paljon, mutta ei korimallia flopiksikaan pääse syyttämään
Mobilisti 7/08 . nestejäähdytteinen rivimoottori, syl.kansi ja öljypohja kevytmetallivalua, sylinterilohko valurautaa, ketjukäyttöinen nokka-akseli lohkossa, 5 runkolaakeria, 2 Stromberg 150 CDS -kaasutinta Iskutilavuus: 1725 cm 3 , sulinterimitat 81,5 x 82,6 mm, puristussuhde 9,2 Teho: 94 hv (SAE)/5 200 r/min Vääntömomentti: 124 Nm (SAE)/3 800 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3-vaihteinen Borg-Warner 35 -automaattivaihteisto Vetopyörästö: perävälitys 3,7 JARRUT 2-piiriset nestejarrut (Lockheed), alipainetehostin, edessä levyt, takana rummut OHJAUS kuulamutteri-tyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 4,2 JOUSITUS Edessä: Erillinen, McPherson-joustintuet, poikittaiset alatukivarret, viistosti eteen suunnatut reaktiotangot, kallistuksenvaimennin Takana: Jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kaksiovinen kokoteräskori MITAT Pituus: 4,43 m Leveys: 1,64 m Korkeus: 1,40 m Raideleveys (e/t): 1,32/1,32 m Omamassa: 1 032 kg Polttoainesäiliö: 68 l SUORITUSARVOJA* Kiihtyvyys 0-100 km/h: 12,5 s Huippunopeus: 164 km/h * Valmistajan ilmoitus Sunbeam Alpine GT Nelisenkymmentä vuotta sitten Alpine oli suomalaisessa liikenteessä tuttu, vaikkakaan ei jokapäiväinen näky.. 11 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl
Erikoisuuksia oli joka puolella. Keskiyö oli jo ohitettu. Mobilisti 7/08 H yvä ystäväni brittiautoharrastaja pyysi minua mukaansa Euroopan suurimmalle romutorille. Autojen ja tavaran hintatasosta huomasi, että alan markkinat ovat suuremmat kuin meillä. Lupasin tuliaisia. Lennot ovat kuulemma nykyään halpoja, eikä auton vuokraaminen kahteen pekkaan tulisi maksamaan liikoja. Suomalaisetkin tapahtumat tarjoavat helposti nähtävää koko päiväksi. Saksalaisten tarjonta oli sitä tavallista, pari Porschea ja Mersua, mutta myös 800-kuutioinen, nelisylinterinen Zündapp K800 löytyi. Kalusto oli erittäin brittiläistä. Kysyin perheeltäni ja päätoimittajalta lupaa kolmen päivän matkaan. 2 900 puntaa. Onneksi seudulla ymmärretään kouluenglantia. En ollutkaan koskaan ennen nähnyt 20-luvun tähtimoottoria myynnissä. Kalliit autot olivat kalliita kuten kuuluukin, mutta niissäkin näki eroja, joita Suomessa ei tunneta. Pääsin matkalle sillä ehdolla, etten ostaisi yhtään autoa, mutta toisin hienoja valokuvia ja tuliaisia. Edullisin autovuokraamokaan ei ollut oikeasti niin lähellä Stansteadin kenttää, kuin mitä yrityksen nettisivujen perusteella voisi luulla. Perillä pääsimme näppärästi lehdistön edustajina näytteilleasettajien pysäköintialueelle. Muistan nähneeni useamman kokonaisen Sitikan, Salmsonin moottorin, Bugattin vanteet ja Renaultin haalarit, jotka ostin itselleni. Menimme taksilla vuokraamon lähellä olevaan majataloon. Lähimpänä museota olevalla niityllä olivat myynnissä olevat autot ja teltta, jossa osa autoista huutokaupattiin. Vasenkätisten valtakunnan vieraana Beaulieu International Autojumble on näkemisen arvoinen romutori, muttei sijaitse lähelläkään lentokenttää. Klassisia brittiautojahan ei ole koskaan ihmisellä liikaa. Halvimmat lennot lähtevät syrjäisiltä kentiltä myöhään illalla ja laskeutuvat yhtä syrjään. Tapahtuma järjestetään automuseon alueella. 12 . Silmien aukeneminen Olin ilmoittanut tapahtuman järjestäjälle tulostani. Erään peräkärryn päällä oli yksisylinterinen Gnôme-Rhône -moottoripyörä vierellään Rene Gillet, joka oli hyvin paljon 1930-luvun amerikkalaisen prätkän tyylinen; sivuventtiilit, hukkaava voitelu ja jäykkä perä. Näköharha perustui kumpuilevaan maastoon, sillä myyntitelttoja löytyi koko ajan lisää ja lisää. Amerikanautomiehille tapahtuma olisi ollut melko turha, vaikka oli jenkkiautojakin muutama myynnissä. Saimme aamulla autoksemme Vauxhallin, joka tosin taisi olla omaa sukua Opel. Sanoin harkitsevani ja vitsailin tuliaisauton tuomisesta Suomeen, senhän ajaisi perille päivässä tai parissa. Viime vuosisadan alun RollsRoyce maksoi 150 000 puntaa, mutta vieressä oli suunnilleen saman ikäinen, josta pyydettiin Janne Halmkrona. Tämä tarkoittaa sitä, että suositut osat ja autot maksoivat huimaavan paljon, mutta kansanmallit, ja yllättäen myös moottoripyörät, olivat edullisia. Brittiautoharrastaja ajoi kokeneesti tien väärää laitaa, ja lähdimme Lontoota ympäröivään moottoriteiden verkostoon. Luin karttaa ja hermoilin vasemmanpuoleista liikennettä. Aluksi tapahtuma vaikutti aika normaalilta romutorilta. Ulkomaisiakin autoja löytyi jonkin verran. Ranskalaista kalustoa löytyi hiukan enemmän
Tiedustelin uuden rakkaan nimeä, joka oli Mini Midas. Molemmat olivat suomalaiseen museokatsastukseen kelpaavassa kunnossa, mutta halvempi oli hiukan nuhjaantunut. Olin ennen matkaa sopinut, että menisimme viikonlopun aikana ainakin yhdeksi yöksi kylään tuntemani perheen luo. Muistelin hämärästi nähneeni omituisen polkuauton, jonka päällä pidettiin myytäviä esitteitä. Sunnuntai on lepopäivä Autojumblessa oli yhä näkemättömiä alueita. Miksi siinä on rekisterikilvet. Kävin pikaisesti museossa ihailemassa Hannu Mikkolan ralliautoa ja tuhannen hevosvoiman Sunbeamia, jolla ajettiin ensimmäisen kerran maailmassa yli 200 mailin tuntinopeutta. Kehotin harkitsemaan auton ostoa huomiseen, ja lähdimme etsimään majapaikkaa. Kymmenien hotellien ja majatalojen kiertämisen jälkeen oli jo puoliyö, emmekä enää voineet mennä edes kylään sinne kahden tunnin ajomatkan päähän. Uudemmat Minit ja Minorit olivat selvästi kalliimpia. Lähimmän kaupungin hotellit olivat täynnä, koska rompetorille tullut väki täytti kaikki paikat. Se ei mennyt kaupaksi, joten hinnassa oli varmasti tinkivaraa. Torstaina illalla Midas olisi Suomessa, jos Ranskan läpiajossa ei viivyteltäisi. Hyvällä tuurilla. Oli pimeä ja eksyimme. Museo on hieno ja varmasti yksinäänkin käymisen arvoinen, mutta ulos levittäytyvä romutori veti puoleensa. Poiskävelyyn meni niin pitkään, että vasta seitsemän jälkeen tapasin ystäväni brittifanaatikon, joka kertoi löytäneensä ostamisen arvoisen auton. 27 595. Hintaero selittyi suurimmaksi osaksi autojen kunnolla. Niitä näköBugattin vanteet halvalla. Mobilisti 7/08 . Saavuimme uuteen kaupunkiin, jossa oli kirjamessut. Lapsiperhe oli tuonut tallin nurkasta 1920-luvun Rolls-Royce -projektin myyntiin. Sulkemisaikaan kello viideltä väkeä ei ajettu ulos. Polkuautot ja vanhat kyltit olivat hinnoissaan. Katsastetusta, mutta selvästi käytön jäljiltä olevasta 1938 Austinista pyydettiin 2 750 puntaa. Kyselin kautta rantain kotiutumisemme aikataulua. Ai se oli moottoroitu ja oikeasti rekisterissä. Lauantai meni nopeasti. Edullisiin autoihin on laskettava 1930-luvun Morriskat ja Austimet. Puolilta päivin aloin ymmärtää, ettei viikonlopussa ehtisi näkemään edes kaikkea myyntialueelta löytyvää, automuseosta ja pysäköintialueiden aarteista puhumattakaan. Se on kuulemma Minin tekniikan ympärille tehty lasikuituinen urheiluauto. Polkuauto myyntitelineenä. Niin että mikä. Aamu valkeni sumuisen ankeana. He asuvat kahden tunnin matkan päässä Beaulieusta, joten päätimme etsiä ensimmäiseksi yöksi huoneen lähiseudulta. Kalliimpi auto oli uutta paremmassa kunnossa. 13. Nukuimme autossa muutaman tunnin. Luovutimme ja ajoimme Beaulieun lehdistöparkkiin. Sillä hetkellä tajusin, ettei kotimatka autolla sujuisi neuvoteltavan mittaisessa päivässä tai kahdessa, vaan siihen menisi melkein koko työviikko. Seuraavassa kaupungissa oli sama juttu, koska siellä oli venemessut. Maali kyllä kiilsi, muttei aivan joka paikassa, ja kuskin penkilläkin oli selvästi istuttu. Löysimme maaseutuhotellin, joka oli häiden vuoksi täynnä. Tai sitten ei
Olisi nyt edes ostanut auton, johon saisi moottoripyörän kyytiin. Uudenveroiseksi entisöidyn kardaanivetoisen Sunbeamin pyyntihinta oli neljä tuhatta puntaa. Kokeneet kävijät tunnisti kumisaappaista ja perässä vedetystä kärrystä, joka oli täynnä nippeleitä. Nurmi alkoi kulua puhki monin paikoin, ja vaikka ilma oli ollut kaunis, risteykset muuttuivat mutaisiksi. Muutaman kerran yritin vaihtaa vaih14 . Silti aika hieno laite. Aloin varmuuden vuoksi pitää kättäni jatkuvasti vaihdekepillä. Yleensä vain valonvaihdin on vasemmalla, muut hallintalaitteet ovat auton keskellä. Romutorin järjestelyt olivat erinomaiset, ja paikallisesta ruoastakin selviää nähtävästi hengissä. Kävimme ajelulla. Jo vaihteensiirto vaati miettimistä. Vaihteensiirto, vilkut, radio ja muut nippelit löytyvät vasemmalta. Hän sanoi puhelimensa kuolleen, joten vastedes meidän olisi pysyttävä yhdessä. Kartan avulla hän ajaisi edelläni oikealle paikkakunnalle, mutta hän ei löytäisi oikeata taloa pimeässä, ainakaan helposti. Mannermaista henkilöautoa ajetaan melkein täysin oikealla kädellä. Pian lakkasin ajattelemasta väistämissääntöjä ja aloin ajaa pappamaisesti, kaikkea liikkuvaa varoen. Neljän tuhannen punnan Sunbeam. Vauhtiin päästyäni oikean kaistan löytäminen oli helppoa, sillä jonon keskellä ei tarvitse miettiä vasemman ja oikean eroa. Olen vasenkätinen, mutta heti kuljettajan paikalle istuessani huomasin, että ajamiseen pitää keskittyä tosissaan. Risukeula, lättäpää ja jäykkä perä Ranskasta. Minulla olisi kuulemma ainutlaatuinen mahdollisuus Euroopan matkailuun. Midas vaihtoi omistajaa satojen myyjien pakatessa ja täyttäessä tiet. Toisaalta vähemmän haluttu tavara oli huomattavasti suomalaista halvempaa. Moottoripyörä kannattaa näköjään ostaa Englannista. jään halutaan ja niistä maksetaan, sillä minkä tahansa kolhuisen polkuauton kyljessä oli vähintään kahdensadan punnan hintalappu. Kävin tiedustelemassa ranskalaisen moottoripyörän, Rene Gilletin, tietoja. Lontoon miljoonat asukkaat olivat samaan aikaan matkalla mökiltä kaupunkiin, joten kehätie olisi täynnä, eikä meillä ollut puhelinyhteyttä. lakkasin ajattelemasta väistämissääntöjä ja aloin ajaa pappamaisesti, kaikkea liikkuvaa varoen. Tapasin ystäväni brittihörhön. Täysin kokonaisesta pyörästä pyydettiin 1 200 puntaa. Tien päälle Viiden maissa alue alkoi tyhjentyä. Mobilisti 7/08. Hän oli ostanut Midaksen. Ajoneuvojen hinnoissa oli sunnuntaina jo tinkivaraa niin paljon, että punnat pystyi lähes suoraan ajattelemaan euroiksi. 1 200 punnan 750 René Gillet. Pahoittelin myyjälle kuljetusongelmiani. Pyörä oli kuulemma vuodelta 1950 ja 750-kuutioinen. Edistyksellinen ranskalainen oli tehnyt tekniikkaa, joka on ollut vanhanaikaista jo paljon ennen sotaa. Liikenneympyrätkin sujuivat hyvin, mutta normaaleissa risteyksissä pitikin varoa vasemmalta tulevia. Midaksen kuljettaja ei tiennyt tarkkaa määränpäätämme. Kirjakauppiaiden erikoistarjouksia ja työkalukauppiaita piti pitää silmällä, sillä huomaamattomalla pöydällä saattoi olla mitä vain mielenkiintoista. Muutaman kerran yritin vaihtaa vaihdetta ovenkahvasta. Auto oli niin matala, että sieltä näki hyvin läheltä ohittavan henkilöauton lokasuojan sisälle. Nyt minun piti ajaa ensimmäistä kertaa eläissäni tien väärää laitaa Vauxhall-Opelilla tuttavieni luokse ja pysyä kääpiöauton näköpiirissä. Pieniä italialaisia urheiluautoja. Midas hävisi paikoin väliimme ilmestyneiden autojen eteen, mutta pysyi yli kahden tunnin ruuhTämä olisi pitänyt ostaa omaksi. Eikun menoksi. Brittiautoa ajetaan vasemmalla kädellä
15. Mobilisti 7/08
Pysäytin. Tervetuloa ja hyvää yötä. 16 . Näppäilin numeron vauhdissa ja nostin luurin korvalleni juuri poliisiauton kohdalla. Amerikka sumujen saarella. Kohtelias konstaapeli kysyi, minne olin menossa. Jatkoin vääränpuolista ajamista valoja vilkuttaen ja kännykkää etsien. Hän päästi minut Bentleyn valokatkaisimia. Nukahdin ennen kymmentä. Hieno ja hintava, 475 puntaa. Kuultuaan suunnitelmistani hän kertoi, että puhelimen käyttö ajaessa on niin suuri rikos, että minut olisi vietävä asemalle puhutteluun ja sakotettavaksi. Kasiraitanauhuri C-kasettisovittimella. Töihin lepäämään Maanantaina aamulla tunnustin, etten ehtisi Ranskaan autoilemaan, vaan jatkaisin lentäen kotiin. Yhdeksän maissa olimme perillä. Caminon kuljettaja istuu ojan puolella. Liikkeelle lähdettyäni tajusin, että Suomessa parkkipaikalla odottavan auton avaimet olivat edelläni kipittävän Midaksen sisällä. Taustapeilissä vilkkui vastaan sininen. Tälläkin olisi takuulla päässyt lopulta Suomeen asti. Mobilisti 7/08. kassa ajon näköpiirissäni. Ei vastausta. Kävimme ostamassa tuliaisia, pakkasimme ja hyvästelimme. Vilkutin valojani. Austin Big 7 1938 hintaan 2 750 puntaa
Turhaa juoksentelua. Suomea. Midas lähdössä pohjoiseen. Mies vilkaisi kohteliaasti ja kieltäytyi lahjasta, koska ei osannut lukea. Tunkeuduin aitojen ali suoraan tarkastukseen, riisuin vyöni vauhdissa ja pyysin kovaan ääneen anteeksi muilta matkustajilta. Portti oli jo kiinni. Paitsi jos kone olisi myöhässä. He kulkevat käytävillä niin hitaasti, että juokseva mies joutuu pujottelemaan kuin tiheässä lepikossa. Ollessani jonon puolivälissä vilkaisin matkalippuani. Midas hiippaili Suomeen jo torstaiaamuna. Siellä oli yhä muutama matkustaja lipuntarkistuksessa. 17. Sinisen vilkun säikäyttämä Midas kurkisti nurkan takaa. Muuten jäisin koneesta. Tyhjensin taskuni ja oikaisin läpivalaisuun, ei piipannut. Jätin matkatavarani hihnalle ja menin turvatarkastuksen jonoon rauhassa odottamaan vuoroani. Niissä kun on aina joku tiellä ison kassin kanssa. poikkeuksellisesti varoituksella, koska olin lähtemässä maasta. Halpalentoja tarjoavan yhtiön portti on kentän toisessa päässä. Mobilisti 7/08 . Sain avaimen ja jatkoimme jonkin aikaa peräkanaa, kunnes käännyin kohti lentokenttää. Sinne on juostava ravintoloiden ja ostosparatiisien läpi, mutta vauhtia ei tarvitse hiljentää kuin rullaportaissa. Minun jälkeeni koneeseen tuli vielä kaksi ihmistä, joten kiire ei olisi ollut aivan niin suuri. Toisella puolella vyö housuihin, reppu selkään ja täyttä laukkaa kahden konepistoolilla varustetun poliisin välistä. Lentokentät ovat täynnä ihmisiä, joilla on aikaa. Brittifanaatikko oli ehtinyt jopa noutamaan Kölnistä kannullisen Wehrmachtin kellanruskeata väriä tuttavansa Zündapp-projektiin. Päästyäni lopulta autosta eroon, oli koneen lähtöön tunti aikaa. Poliisin täyttäessä varoituslomaketta tarjosin hänen kollegalleen Mobilisti-lehteä. . Halvin mahdollinen autovuokraamo oli piilotettu paikkaan, joka päivänvalossa vaikutti olevan ihan eri puolella kenttää kuin yöllä. Portti koneelle sulkeutuisi 17.25. Kello oli 17.38. Viiden hallin läpi juostuani saavuin huohottaen koko kentän kolmanneksi viimeiselle lähtöportille
Suomessakin?–?kunhan?ensin?maksaa?henkilöautoveron. naarmuuntuu. 500. 2 Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: Mobilisti 3/07 3 18. Pitää?olla?jonglöörin?sormet?sinne?yltääkseen. esitti. en. pitkään,. Niinhän?siinä?oli?käynyt.?Yhden?ilmakehän?paineella?ei?vahingoilta?voi?välttyä,?joten?kudokset. ulkosivulle?. joiden. voi?olla?tsekkirenkaita).?Miten?niihin?pitäisi?saada?ilmaa??Vallankaan?sisempiin?takarenkaisiin.. sitten. irrottamaan,. suosioon. on. (Daimler-Benz). paineet?ovat?voineet?pudota?puoleen.?Niitä?turhia. oli. autoissa,. kutsua. . En?malta?olla?kertomatta?1939?GMC?(99?%. olleessa. Ole. –. kuudelle.. Chevrolet)?-kuormurimme?tarjoamasta?rengaskokemuksesta.?Siihen?ostettiin?uudet?Barumrenkaat?(joista?sain?toruja,?eihän?jenkkiautossa. . hirvittää. Lappeenrannan. että?tehdas?päätti?juhlistaa?mallin?50-vuotista. tuotiin. on. lähes. kysymyksen.. sikamaisia. summia?yksityiskäyttöisen?kuorma-auton?vakuuttamisesta.?Tiedän,?että?rengasfirmoilla?oli?ennen. osaajaksi,. voi. maalaus. nauttia. Saksassa. 1960. pystyy?tarjoamaan?halukkaille?Unimog-kirjallisuutta?kaikilla?kielillä.?Katso?vaikka?oheisnäytettä?sivusta,?jolla?kerho?kauppaa?suomenkielistä?Unimog-kirjallisuutta.. eriarvoista.. jo. Letukalla. määrä. niin,?että?miehen?mieltymys?veneisiin?voitti,?so.. renkaan. on. 20. kun. enemmän,?joten?hän?leikkautti?etupyörien?vanteista?ulkokehät?kokonaan?pois?ja?hitsasi?sijalle. patteja. Samasta. Saksan. liepeille. vakiovanteet.. . ”Doka-autojen”. tällaiset. vastaavat. sitten. rokottavat. pääsee?ruostumisen?makuun.?Miksi?lukkovannetta?ei?sijoiteta?vanteen?sisäpuolelle??Vanhastaan?tiedetään?että?lukkovanteen?lukitusrengas. mutta. jota. että. Miten?nykyisin. Letukastaan:?auton?hytti?oli?tosi?mätä,?nyt?paikattu,?muttei?maalattu.?Alusta?ja?tekniikka?ovat. jollaista. niin. 25. tietäähän. siinä. aikoinaan?pinnoitettu?ensiasennusrenkaisiin,?jotka?olivat?jo?aika?ikääntyneitä?ja?kuivia.?Viedessäni?renkaan?rengaspajalle,?aavistelin?jo?pahaa.. vanhaan?pamahdusvaaran?varalta?lukkorenkaallisiin?rengastöihin?tekijän?suojana?turvakalterit.. ?Doppel?työkunta-?tai?miehistöauto?tuntuu?olevan?monessa?muussa?maassa?paljon?suositumpi?kuin?Suomessa.?Saksassa?esim.?näiden. on. että. tavaraa.. . kupeessa.?Takarenkaat. emmi. unohtumaan.?Auton?päästyä?perille?oudostelin. vanteen. joudutaan. aika. peritä.. Olen. ja. ei. 1. nuori. kivaa?tyttöseuraakin,?niinpä?sellaiset?joutavuudet?kuin?ilmanpaineiden?tarkistukset?pääsivät. seissyt. Siitä. Bedfordin. yli. vuotta. . Reemerillä. Kuski. pian. mukana. lukkovanteet.?Myös?eräällä?laaja-alaisesti?tekniikasta?tietävällä?tutullani?on?samanlainen?Chevrolet.?(Se?malli?siis,?jossa?on?leveä?panoraamatuulilasi.)?Häntä?arvelutti?tuo?lukkovanne?vielä. tiloista. väljyydestä. kokematon,. Mobilisti 7/08 . toki. hänen. Letukka?taitaisi?olla?ostettavissakin. vakuusyhtiöt. kai. Siitä. oli. olivat?revenneet?täysin.?Ihan?turhaa?ajan?ja?rahan?hukkaa. käytetään?lukkorengasta,?lukko?on?pantu?aina. vanteissa. ja?autoa?tuhoavia?seisotusvuosia?tulee?siksikin,. Unimog-kerho. -kuorma-autossa. Miksi. Lukijamme,. voi?paukahtaa?hengenvaarallisesti?silmille.?Varsinkin?kun?tyhjään?renkaaseen?laitetaan?ilmaa.. vuotta,. . mukana?EU:ssa?kun?verotuskohtelukin?on?näin. sen,. ja. akka,. Chevrolet. edes?lisätä?ilmaa?Letukan?renkaisiin.?Kun?auto. Venttiili?on?ihan?liian?lyhyt?ja?kaukana?piilossa.. reunan. vannetta. kunnossa,?alla?uudet?renkaat.?On?vain?käynyt. silmiinpistävä,. juuri. olemassaoloa?mainoskierroksella.?Selitys?sikäläiseen. Kun. löytyy. autoharrasteen. mielenkiintoisen. kg