Lapset ihailivat ihmeauto-Kittillään seikkailevaa Ritari Ässää. Maastureiden ja komeiden hyötyajoneuvojen kauppaa vauhditti autoverovapaus – ja löysä lainaraha. Ikkunoita avattiin länteen ja rahamarkkinoita alettiin vapauttaa voimalla. Japanilaiset superpyörät olivat nopeampia kuin koskaan ja Harley-Davidsonin maahantuonti käynnistyi vuosikymmenten tauon jälkeen. Nissan Cherryn ja Lada 1200:n kaltaiset mallit vastasivat huutoon parhaiten ja kauppa kävi. NÄYTTELYSANOMAT Syyskuu 2024 Julkaisija: RLO Events Oy motonet Classic Motorshow 3.-4.5.2025, Lahti Vuoden 2025 teema on 80-luku Ladoja, turboja ja Miami Vicea. Taloudellisuus ja edullinen hinta olivat ajoneuvon tärkeimmät ominaisuudet. Kaikki Mersut eivät enää olleet nelisylinterisiä perusmalleja ja urheilullisia amerikkalaisia autoja myytiin taas uutena merkkiliikkeistä. Ja mikä parasta, jotkut muistelevat yhä haikeina sen aikaista Skoda 105 L:äänsä, jonka varusteisiin eivät kuuluneet edes avattavat takasivuikkunat. Länsi-Saksa oli kaukana ja Amerikka vielä kauempana. Vuosikymmen alkoi vaisuissa tunnelmissa 70-luvun öljykriisien krapulassa. Erikoisautokauppa kävi kuumana, mutta tavalliset ihmiset ajoivat kulutusjuhlien huipullakin tavallisilla autoilla. Tarjoamme harrastekerhoille veloituksetonta tilaa tarpeen mukaan 1-2 osastoruutua (ruutu = 6 x 6 m). Nostalgian kouriin joutunut ihminen ei piittaa tilastoista, vaan aikakauteen liittyvistä tunteista. Ja mitä siitä, vaikka omat nuoruudenkuvat eivät niin muistutakaan Bobby Ewingia tai Sonny Crockettia. ”Turbo” muodostui koko aikakauden iskusanaksi. Nostalgia on vahva tunne, ja niin muodissa kuin musiikkiteollisuudessakin 80-luvun trendejä on jo ehditty kierrättää uudelleen. A utomaailmassa 80-luvun ilmiöt olivat yhtä väkevät kuin muussakin elämässä. Niissä ajettiin SL-Mersulla ja Ferrari Daytonalla, vaikka sitten replikallakin. Aikakausi vaihtui presidentti Kekkosen väistymisen myötä. Osastovaraukset käynnistyneet Classic Motorshown 2025 osastot ovat nyt varattavissa classicmotorshow.fi -verkkosivuilla. Arvo Vatasen kokoelma.. Top Gun räjäytti pankin elokuvateattereissa. Osastomyynti yrityksille on myös jo käynnissä. Pienistä mutta nopeista GTi-autoista tuli pienimuotoinen trendi. Tekniikka kehittyi vauhdilla ja ennen pitkää hevosvoimat tekivät näyttävän paluun. Mitä sitten, jos jälkikekkoslainen Suomi olikin todellisuudessa pastellinvärisiä muistikuvia ankeampi. Alfa Romeon ja Jaguarin kaltaiset merkit heräsivät uudelleen eloon Suomessakin. Tervetuloa mukaan! Lisätiedot: Petri Niemenmaa, 0400 425 063 petri.niemenmaa@rloevents.fi Museovirasto. On vaikea ymmärtää, että 80-luvun alkamisesta on kulunut jo 45 vuotta. Takatuuppari-Lada piti pintansa vuosikymmenen loppuun saakka ja luotettavat Toyotat ja Opelit miehittivät rekisteröintitilastojen kärkisijoja. Yhteiskunnalliset pohdinnat jäivät muodista, mutta Amerikan-meininki ja jännittävät autot kiinnostivat senkin edestä. Suomessakin TV vyörytti Dallasin ja Miami Vicen voimin amerikkalaisen kulutuskulttuurin ilosanomaa
Nostokorkeus 1000mm. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Nostoaika alhaalta maksimikorkeuteen vain 30 sekuntia. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Mattamusta pinta. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. ALV € 75 sis. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. ALV € 89 sis. Tarkkuus/väli 0,2 Nm. Nostokorkeus (mm): 1880. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. ALV. Nostokapasiteetti: 4200 kg. renkaiden vaihtoon ja työskentelyyn auton sivuilla. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Vaunun mitat: 700x455x975mm. ALV € 59 sis. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. ALV € 699 sis. ALV € 99 sis. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. Pulverimaalattu rakenne. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. ALV € 1290 sis. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Tarkkuus/väli 0,1 Nm. Mattamusta viimeistely. Sähkömekaaniset lukot, jotka vapautuvat ohjauspaneelin kautta. #543483 MOMENTTIAVAIN 3/8” 6-30NM Momenttiavain 3/8” -karalla. ALV € 279 sis. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm. #543484 MOMENTTIAVAIN 1/4” 3-15NM Momenttiavain 1/4”-karalla. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. Mattamusta viimeistely. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV € 5090 sis. ALV sis. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Digitaalinen syvyysilmaisin. € 2490 € 2290 sis. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. Paino: 1355 kg. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. #498003 HUOLTONOSTIN 3000KG Laadukas huoltonostin esim. kotimekaanikolle. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Mukana lattiajalusta. ALV € 1190 sis. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Mattamusta pinta. Tarkkuus/väli 1,0 Nm. ALV € 59 sis. #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla
Edullisimmat autot olivat minimalistisia antiautoja Rättärin tai Fiat 500:n tapaan. Kasarin ja ysärin autot taas ovat saaneet edustaa tylsiä nykyautoja vuosikymmenestä toiseen. Kahtiajako näkyy yhä jopa kulttuurissa. Ja koska Tölkkiin on joskus hyväksytty noinkin iso moottori, pitäisi vastaava muutos olla tehtävissä nykyäänkin, eikö vain. Mobilisti 6/24 . 09-2727 100 (ma-to 10-16) toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Janne Halmkrona TOIMITUKSESSA Outi Haapala Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Timo Happonen Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Jani Hottola Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Kyösti Partonen Vesa Pynnöniemi Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI Roni Hurskainen, Saarsalo Oy 044-752 0320 roni.hurskainen@saarsalo.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Oettingerin levikesarjan muotoilu on ainakin mieleenpainuvaa ja aikakauskorrektia. Samaan aikaan kaikkein hennoimmat halpikset saivat Italiassakin seuraajia, joissa oli edes hiukan suojaa matkustajien ympärillä. Kromatut puskuritkin olivat usein lähes pelkästään koristeita. 5 KUSTANTAJA/PUBLISHER Mobilisti Oy Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ASIAKASPALVELU puh. PANKKIYHTEYS FI75 5282 0120 2157 83 PAINOPAIKKA Printall ISSN 0783-4616 VERKKOLEHTI JA DIGIARKISTO TILAAJILLE! www.mobilisti.fi Kasari tulee vai tuleeko. Se on tehokas erikoismalli – takuulla ainoa Suomessa – eikä niitä näe edes kotimaassaan juuri koskaan. Kun elokuvan tai televisiosarjan ohjaaja saa itse valita ajoneuvon, jonka olisi tarkoitus tehdä katsojiin vaikutus ja olla hahmon luonteen jatke, on laite jotain muuta kuin uusi tuotantomalli. Kun niiltä alettiin vaatia edes jonkinlaista törmäyksen sietoa, piti autot pakostakin muotoilla sopimaan kahden mustan palkin väliin. Lopputuloksesta eivät kaikki pitäneet, ja 60-luvun autoja alettiin pitämään hienoina menneen ajan harrastelaitteina jo niiden ollessa juuri ja juuri teini-ikäisiä. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Turvallisuusajattelu ja myöhemmin myös ilmanvastuksen pienentäminen alkoivat vaikuttaa autojen muotoiluun. Aikakauden päättyessä öljykriisi vei maantielaivat. Väljästi 1950-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun saakka valmistettiin perusautojen lisäksi melko äärimmäisiä kokonaisuuksia. Jos sankari tai pahikset liikkuvat uudella saksalaisella katumaasturilla, voi epäillä valmistajan maksaneen tuotteen näkyvyydestä. Tähän lehteen esiteltäväksi löytyi ajoneuvo, joka 80-lukuisenakin täyttää kaikki hienon harrasteajoneuvon vaatimukset. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. H enkilöautojen valmistamisessa oli aika, jolloin kehitys oli nopeata eikä muotoilua kahlittu ilmanvastuksen, turvallisuuden tai aina edes kustannusten säännöillä. Mutta onneksi tuolla järjen aikakaudella ajateltiin välillä muutakin kuin ilmanvastusta ja polttonesteen kulutusta. Tunnetusti 1950-luvun aerodynaamista esittävä muotoilu siipineen ei ainakaan vähentänyt ilmanvastusta. Mahtipontisimmat amerikkalaiset kromileivokset tarjosivat luksusta, jota muualla ei nähty. Janne Halmkrona
Joka tapauksessa Forssaan Pilvenmäen raviradalle kokoontuu vuosittain niin paljon harrastajia, että tänä vuonna Mobilistin toimituskin saapui paikalle, olihan meillä käytössämme erityisavustajamme hra Äärin Plymouth, johon mahtui väkeä ja tavaraa. Forssa Pick-Nick Yhdet sanovat, että se perustettiin Kai L. 6 . Rankkasadekin laskeutui voimalla Pilvenmäelle vasta iltapäivästä jolloin kenttä tyhjeni ennätysajassa. Mobilisti 6/24 KUIN PESUFATISTA KAATAEN 40. Vaikka tiedossa oli sadetta, oli kotiin jätettyjen, ehkä sokerista valmistettujen autojen määrä niin pieni, että kalustoa oli jälleen paikalla paljon. Kantapeikkojen mukaan kenttä ei ollut niin täynnä kuin nuoruuden kesinä, mutta kyllä sitä tavaraa nytkin riitti nähtäväksi. Toisten mukaan se on Pohjoismaiden suurin yksipäiväinen autoharrastetapahtuma. Bremerin kehotuksesta. toimitus Jumittuminen oli todellinen vaara raviradan kentällä, josta osa oli rajoitettu liian lettoisena pois pysäköintikäytöstä.
7 Quo Vabis, Scania. Vähäeleisen katu-uskottava 1976 Chevy Nova on piristävä näky. Miten lienee norjalaiskorittaja Lierin bussi päätynyt Suomeen. Malli jäi Suomessa pahasti Valiantien ja Dartien jalkoihin, mutta oli kotikonnuillaan rakastettu peruskulkine, joka oli varustettavissa luksuskompaktiksi tai vaikka virkavallan suosimaksi heavy duty -vaunuksi. Jos tahdot rauhallista matkantekoa... Si vis pacem, Arabellum. Paras tuontivuosi taisi olla 1977, jolloin tänne tuli kohtalainen erä hienointa Concours-versiota.. Mobilisti 6/24
Matti Ouvinen, Veli-Pekka Ääri, Kimmo Koistinen. Mobilisti 6/24 Paluu Paluu Forssasta Forssasta Plymouth De Luxe Sedan-Limousine 1938 Plymouth on sodan ajan palveluksen ja pitkän taksiuran jälkeen päätynyt Mobilistin erityisasiantuntija Äärin haltuun. Talvella tehdyn koneremontin jälkeen ensimmäinen pidempi koeajo tehtiin Forssaan, jossa oli sopivasti samaan aikaan isohko tapahtuma. Sitä ei ole tarkoituskaan entisöidä uuden veroiseksi, tavoitteena on hyvä ajokunto. 8
Kaasupolkimen yläpuolella on poljin, jonka vivusto työntää starttimoottorin hammasrattaan vauhtipyörän kehälle ja samalla aktivoi käynnistysmoottorin; se on siis mekaaninen solenoidin korvike. 9 O lemme aamuvarhain saapuneet Forssan Pilvenmäen raviradalle Pick-Nickiin. Ei kai tässä sen kummempia tarvitakaan, autohan se tämä on muiden joukossa. Kurvaan Pilvenmäen kaviouralta täyden käännöksen tehden matkaan. Kun liikkeelle on päästy, ja kone lämmin, kakkoselta ei tarvitse poistua koko Forssan keskustan läpi ajaessa.. Varoituksista huolimatta kaartosäde (ei kääntö-) riittää hyvin. Vedän ryypyn vivusta ja kytken virran. En ole pitkävartinen, mutta Plymouthin ratin takana on juuri ja juuri riittävästi tilaa mittaiselleni. Kuuden voltin sähköt pyörittävät verkkaisesti juristen, ja sivuventtiilikuutonen hyrähtää eloon. Mobilisti 6/24 . Kesäsateiden jälkeen lätäkköisellä soraparkkiksella alusta nielee rytkymättä kuopat, jotka saisivat käyttö-Pösöni pallonivelet huutamaan turvasanaa. Tausta on historiallinen, olihan hevosvaunujen kuskin paikka ulkona sateen ja sään armoilla, mistä tapa periytyi autopuolelle. Vanhojen edustusvaunuperinteiden mukaan ohjaamon penkki on nahkaa, matkustamossa nautitaan ylellisistä kankaista. Ykkösvaihde on pitkä, ja sillä saa kiihdyttää ihan reippaaseen vauhtiin ennen kakkosta. Edustusmallisen auton kuskin paikka on todellakin palkolliselle tehty. Enpä olekaan pitkään aikaan ajanut ns. Muutenhan 30-luvun lopun amerikkalaisautoissa on jo täysin nykyaikainen käyttöliitttymä. Veepee toivottaa onnea, kyytiin tuleva Koistinen kuulemma osaa briiffata tarkemmin, kun oli aamun tulomatkalla kyydissä. Nyt tapahtuman hiipuessa kampean itseni Plymouthin kuskin pukille, 80 vuotta vanhempaan autoon. Ajoin paikalle “huoltoauton” kuskina modernien mukavuuksien syleilyyn tuudittautuneena. Samalla poljinta operoidessa tulee painettua hieman kaasua, mikä tekee käynnistämisestä motorisesti yksinkertaista. oikeasti vanhalla autolla – vuodet graafikko/kuvaaja-roolissa ovat vähentäneet ajotehtäviä. Ajovalot vedetään nupista päälle, vinkkarin viiksi on rattiakselilla ja lattiavalitsimella varustetun vaihteiston ajovaihteet ykköstä lukuunottamatta ovat synkronoituja, moottorissakin on alipaineella säätyvä sytytysennakko
10 . Mobilisti 6/24
Auto on tullut pitkän matkan museossa seisseestä reliikistä takaisin elävien kirjoihin. Jarrutusteho lienee ollut aikansa normaalia tasoa; edellä ajavien jarrutusmatkat ovat olleet samaa tasoa. Nopeusmittari on gps-signaalia hyödyntäen todettu tarkaksi jo menomatkalla. Seuraamme perässä. Kone prötää hieman koko kiihdytyksen ajan, kunnes huomaan unohtaneeni ryypyn hieman ulos. Oikeastaan vauhti pyrkii kuin itsestään nousemaan ylikin, mutta yritämme hieman säästellä vasta sisäänajossa olevaa moottoria ylimääräiseltä rääkkäykseltä. Normaalilla seoksella veto tasoittuu välittömästi. Millaisen matkan Aunuksen ryhmän entinen komentajan auto on tehnyt. Onneksi Veepeellä on mukana apuvirtabuusteri. Kartanlukijan puolelta puuttuu pyyhkijä, ja kuskin sulka on noin 15 sentin pituinen. Mobilisti 6/24 . Ylimääräiset liikkeet vähenevät tällä tavalla kummasti. Kun autoa ei yritä ajaa liikaa, sekään ei kahdeksankympin maantievauhdilla haittaa lainkaan. Se on kiristetty niin hyvin kuin pystytään, mutta välystä on, ja ohjauksessa tuntuu välillä selvää tahmaisuutta, aivan kuin joku osa leikkaisi kiinni toiseen. Tehostamattomien rumpujarrujen kanssa saa käyttää pohjetta ja ennakoida, mutta ne eivät puolla tai täristä. Maantiellä kolmosvaihteelta ei tarvitse mäissäkään poistua. Hidastamme vauhtia ja auto rullaa vapaalla, mutta uhkaa sammua. 11 Intiimi ajoasento helpottaa raskaan auton jäyhää ohjausta, etenkin kun ohjauspyörän suuri halkaisija tarjoaa tehostusta liikenneympyröissä ja kadunkulmissa. Onneksi Koistinen käsitteli tuulilasin vettä hylkivällä aineella ennen lähtöä, ja sade helmeilee melko hyvin tuulilasilta. Nopeat refleksit palastavat tilanteen; kuljettaja ehtii nostaa kytkintä ajoissa kakkosvaihteella ja polkea kaasun pohjaan, ja kone herää uudelleen henkiin. Vasta remontoitu kone on sovituksiltaan niin tiukka, ettei kuuden voltin startti jaksa pyörittää lämpölaajenemisen seurauksena entistäkin tiukempia mäntiä sylintereissään. Samalla muistetaan käsikaasun olemassaolo – sitä käyttämällä turvataan kuvauksen ajaksi riittävä tyhjäkäynti. Soratien peltoaukealla siintääkin hieno kuvausmiljöö, kuin suoraan Aunuksen Karjalasta. Kimmo puhaltaa maantielle kohti tummien pilvien pimentämää taivasta. Vuonna 1938 taksiautoilija Sigfrid Lindgren osti uuden Plymouthin ammattikäyttöön. Vääntöä riittää, ja kone vetää ihastuttavan sitkeästi. Annamme koneelle 12 voltin shokkihoitoa, ja kone pörähtää käyntiin. Fiilistelemme, että lyhytakaselivälinen perusmalli voisi olla suorastaan urheilullinen, onhan se parisataa kiloa kevyempikin. Tuuletusikkunat tarjoavat ilmavirtaa, ja silti Plymarissa voi keskustella ääntään kohottamatta. Kenraali Talvelan Plymouth on selvittänyt ensimmäisen tapahtumareissunsa. Se kaipaa selvästi lisää ajoa, ja ohjausvaihteeseen pitää perehtyä tarkemmin. Kesäsade romahtaa niskaan ja näkyvyys heikkenee. Talvisodan aikana sitä ei otettu armeijan. Koistisen kampeuduttua ratin taakse moottori ei jaksakaan lähteä käyntiin. Hieman ennen Renkoa pysäytämme levikkeelle kuskin vaihtoa varten. Ajamme silti ohi aiotusta risteyksestä ja haemme vauhtia seuraavalta levikkeeltä. Ohjaussimpukan välyksistä oli kuulemma sanottu katsastuksessakin, ja se on oikeastaan ainoa häiritsevä tekijä. Kuten yleensäkin epämääräisen tuntuisilla ohjauksilla ajettaessa, autoa ajetaan enemmän visuaalisen palautteen mukaan, ei tuntumalla. Huurukin pysyy poissa, vaikka auto on täynnä märkiä banderolleja, huppareita ja toimittajia, jotka ovat seisoskelleet pari tuntia sateessa. Ilmassa on ukkosta, ja sää on hiostava. Ääri tietää hyvän kuvauspaikan kahden harmaantuneen maalaistalon edessä, ja lupaa ajaa edeltä kohti Renkoa. Jopa 80-luvulla syntyneen nuoremman autotoimittajan mielestä se on täysin mainio matkavaunu – ja siihen mahtui lähes koko Mobilistin messuosaston sisältö! Mitähän joku nykyautoja koeajava autotoimittaja ajattelisi ajotunnelmista. Nopean fotosession jälkeen jatkamme lopun matkaa Veepeen autotallille. Lättäpääkuutosen veto on silkinpehmeää puhinaa, ja Plymouth loikottaa hengästymättä kahdeksankympin maantienopeutta. Kyseessä oli silloin noin nelikymppisen Lindgrenin uran kolmas auto. Kaarramme kymppitielle ja kiihdytämme ylämäkeen likennevirtaan
Mobilistissa 3/24. Kuten muutkin Chrysler-tuotteet, Plymouth oli opittu tuntemaan teknisistä innovaatioistaan, joita se sai käyttöönsä heti kalliimpien sukulaistensa perässä – usein ensimmäisenä valmistajana edullisessa hintaluokassa. Kantahämäläiset mobilistit pelastivat Plymouthin sateensuojaan ja estivät sen romuttamisen. On todennäköistä, että auto kyyditti aktiivisesti myös Hotelli Kämpissä majailleita ulkomaalaisia toimittajia, olihan Helsinki tuolloin pullollaan kansäinvälisiä kirjeenvaihtajia. Auto katsastettiin helmikuussa 1940. Niissä auto sekä jääkärikenraali esikuntineen näkyvät kesäpäivänä Laatokan Karjalassa. Briggsin kokoteräskorit X-vahvisteisine tikapuurunkoineen haastoivat lujuudessaan GM:n Fisher “Turret Topit”. Veteraani oli muutamia vuosia pääkonttorin kokoelmissa. Plymouth De Luxe Sedan-Limousine 1938 – edustuskansanauto Plymouth oli Chrysler-yhtymän edullisin merkki, joka kilpaili Chevroletin ja Fordin kanssa. Mies 68-vuotiaana ja auto 27-vuotiaana. Vuonna 1965 julkaistussa Seura-lehden artikkelissa Sigfrid Lindgren kertoo Plymouthin palvelleen 1944 kuusi kuukautta jääkärikenraali Paavo Talvelan esikunta-autona. Perikunta tarjosi kaksikkoa K.L.B.:lle ostettavaksi ja kaupat syntyivät. Sen myynti oli 30-luvulla yleensä aivan kilpailijoidensa kannoilla. K.L.B. Sen komentajina toimivat sen yli kaksivuotisen olemassaolon ajan K.L. Sotatoimiyhtymänä se oli toiseksi suurin, heti Karjalan kannaksen armeijaryhmän jälkeen. Talvelan Tarja-koira sai matkustaa vaalean siviilivärisen Dodgen takapenkillä, kenraaliluutnantti itse Plymouthilla, joka on kuvissa naamioitu sekä maalauksella että verkoilla.. tiesi erityisasiantuntija Äärin mieltymyksen sotahistorialla varustettuihin autoihin, ja niinpä ostin auton syksyllä 2022. Tuon jälkeen kantakortista löytyy seuraava katsastus vasta vuodelta 1946. Seuran jutussa Lindgren kertoo myös, että hän joutui tekemään vuoden remonttitöitä saadakseen väsyneen auton takaisin taksitolpalle – sodanjälkeisellä valuuttasäännöstelyllä ja varaosien heikolla saatavuudella lienee ollut osuutta elvytyksen venymiseen. Eläköityneen auton osti Bernerin perheyhtiö, joka oli tuolloin päässyt komeaan vauhtiin Chryslerien ja Plymouthien maahantuojana. Seuran juttu päättyy toteamukseen, että nyt molemmat – mies sekä auto – ovat valmiita eläkkeelle. Kun yhtiön automaahantuonti päättyi 1975, se lahjoitti komistuksen Hämeenlinnan upseerikerholle. Kansallisarkistossa tehtävä selvitystyö auton sodanaikaisista vaiheista on vielä kesken. Aunuksen ryhmään kuului kolme suomalaista Armeijakuntaa ja yksi saksalainen divisioona (163 div.). Oesch ja Talvela. Aunuksen ryhmän lopettamistilaisuudesta on SA-kuvia heinäkuulta 1944. 12 . Upseerikerho osoittautui hieman huonoksi klassikon vaalijaksi ja niinpä auto jäi heitteille. Pintapeltien alle oli Aunuksen ryhmän ja kenraali Talvelan läksiäistilaisuus Hämekoskella. Auto siirtyi sen arvon tunteneelle mobilistille ja hän sekä hänen perikuntansa säilyttivät tätä ja myös toista Plymouthia Espoon automuseossa yli neljäkymmentä vuotta. Olipa se edistystä tai ei, mutta vuoteen 1938 mennessä Plymouthit olivat kasvaneet hintaansa nähden kookkaiksi – siis muutkin kuin pitkät erikoismallit. Mobilisti 6/24 käyttöön, vaan suuri seitsemänpaikkainen limusiini palveli helsinkiläisiä taksina. Siihen tehtyä remonttia on käsitelty mm. Auto haettiin koko perheen voimin uuteen kotiin Hämeenlinnaan ennen museon talviseisokkia. Toinen piirre, joka oli innostanut asiakkaita kautta maailman, oli Plymouthien kestävyys, jolla oli etenkin suurlaman aikana merkitystä
13. Mobilisti 6/24
Mobilisti 6/24 sijoitettu huolellisiin laskelmiin perustuvia diagonaalitukia, eikä bitumissa tai muissa eristemassoissa säästelty taisteltaessa melua ja värinää vastaan. Ajovaloja siirrettiin helmikuun tuotannosta alkaen 10 senttiä taaemmas ja samalla hieman alemmas. Amerikkalaiseen tapaan tuulilasin huurteenpoisto oli vakiona, lämmittimen sai lisähintaan. Plymouthin järkevästi koostettu mallisto oli myynyt yllättävän hyvin keskellä lamaakin, mutta vuosikerran 1938 kohdalla ilmaantunut uusi notkahdus iski myös siihen. Kaikille malleille yhteinen neljän runkolaakerin ja 82 hevosvoiman 3,3-litrainen suora sivuventtiilikuutonen oli kyllä muutenkin jo varsin vakaa työjuhta. Kysyntä laski lopulta yli 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Lattia oli suhteellisen matalalla ja iso tavaratila jopa valaistu, varapyörän ollessa perällä poikittain pystyssä, poissa tieltä. Hienoin versio oli DeLuxe Sedan-Limousine, jossa oli ohjaamon ja matkustamon väliseinä nostettavine laseineen. Kojelautaan upotettu Philco-tehdasradio oli saatavissa ja tarvittaessa takapenkkiläisille oli oma kaiutin etuistuimen selkänojassa. Turvakojelaudassa – joka oli esitelty jo 1937 – ei ollut kylläkään pehmustusta, mutta sen kaikki nupit olivat pyöristettyjä tai sisäänvedettyjä. Monipuolisesti säädettävät tuuletusruudut edessä mahdollistivat hämmästyttävän hiljaisen ilmanvaihdon. Kansanauton edustuspainos ei oikein löytänyt paikkaansa markkinoilta. Plymouth oli kolmesta suurimmasta edullisen luokan amerikkalaisvalmistajasta ainoa, jolla oli vakiomallistossaan yksityiskäyttöön tarkoitettu pitkäakselivälinen seitsemän hengen sedan taitettavine lisäistuimineen; esimerkiksi Chevroletin vastaava myytiin USA:ssa GMC-dealerien kautta ja oli tarkoitettu lähinnä taksiksi. Ohutlehtiset, Amola-seosteräksestä taotut jouset kumieristeineen olivat keveitä mutta vahvoja. Vaikka Ford ja Chevrolet kyykkäsivät vielä hieman pahemmin, oli tilanne niin huolestuttava, että Chrysler suostui kesken mallivuotta puuttumaan esteettiseen yksityiskohtaan, josta dealerit olivat valittaneet heti syksyllä 1937 tapahtuneesta esittelystä lähtien. Lisähintaan auton sai 20 tuuman erikoissuurilla pyörillä, joka teki siitä huomattavan maastokelpoisen. 14 . Myös ovenkahvat sisällä ja ulkona olivat pyöristettyjä. Etuistuimen säätömekanismi nosti sitä, kun istuinta siirrettiin eteenpäin. Jokainen voi arvioida sen visuaalista merkitystä itse, mutta kysyntää se hieman piristi. Voimanlähteestä kantautuvat tärinät oli saatu hallintaan jo vuosikymmenen alussa esitellyllä “Floating Powerilla” eli kekseliäällä moottorin ripustusratkaisulla. Rungon ja korin välissä oli kattavasti kelamallisia kumivaimentimia. Kuutosen vesikanavat kattoivat sylinterit niiden koko korkeudelta, männät olivat alumiinia. Välilasitonta versiota myytiin vuosittain sentään hieman yli tuhat, mutta esimerkiksi 1938 Sedan-Limousinea nikkaroitiin Detroitissa vain 75 kappaletta! (Mahdolliset eurooppalaismuunnokset eivät sisälly tähän lukuun.) Kuten tarinastamme ilmenee, ainakin yksi niistä päätyi Suomeen, jossa Chrysler-yhtymän tuotteilla ja etenkin Dodgella ja Plymouthilla oli tuolloin huomattavan vahva osuus taksiautojen markkinoista. Ohjauksessa oli puolestaan oma iskunvaimenninjärjestely helpottamassa elämää. Ammattilaisille pitkät Plymouthitkin suurelta osin menivät, mutta ne olivat kuitenkin hieman ylellisempiä. Mohairilla tai muilla laatukankailla verhoillun takaosaston vastapainoksi säätövaroiltaan olematon etuistuin oli klassisesti nahkaa. ?. Moderni öljynsuodatin ja korkeapainevoitelu pitivät Timkenin laakerit elossa
15 Plymouth DeLuxe P-6 Sedan-Limousine 1938 MOOTTORI Tyyppi: kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori, ketjukäyttöinen nokka-akseli, sivuventtiilit, 4 runkolaakeria, 1-kurkkuinen putouskaasutin Iskutilavuus: 3 300 cm 3 , sylinterimitat 79,4 x 111,1 mm, puristussuhde 6,7 Teho: 82 hv/3 600 r/min VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen synkronoitu käsivaihteisto, valitsin lattialla, kuiva yksilevykytkin, takaveto, tasauspyörästön välitys 4,31 JARRUT Nestetoimiset rumpujarrut edessä ja takana OHJAUS Rullasimpukkaohjaus erillisellä etujousen päähän kiinnitetyllä iskunvaimentimella JOUSITUS Edessä ja takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, nesteiskunvaimentimet, edessä kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Briggs Unitop -kokoteräskori; molempien akselien kohdalta taivutettu erillinen tikapuurunko X-vahvikkeella, kaikki ikkunat laminoitua Armourplate-turvalasia MITAT Pituus: 5,43 cm Akseliväli: 3,35 m Omamassa: n. 1 500 kg Rengaskoko: 6.5 x 16 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6 V VALMISTUSMÄÄRÄ 75 kpl; kaikkien mallien kokonaistuotanto 279 338 kpl HINTA USA:SSA 1 095 USD (Plymouth DeLuxe P-6 7 h Sdn 1 005 $; Plymouth P-5 Business Coupe 645 $; Chrysler Royal 7 h Limo 1 325 $; Chevrolet Master DeLuxe Sport Sdn 5 h 817 $; Ford Deluxe Fordor Sdn 5 h 770 $). Mobilisti 6/24
16 . Mobilisti 6/24
Annan pyörän käydä hetken, ennen kuin lasken ryypyn pois päältä. Pienen kiihdytyksen jälkeen onkin aika kolmosen. Kovin suurta vauhdin hurmaa ei kakkonenkaan vielä tarjoa. Avain on lukkopesässä, joka on satulan vieressä pyörän vasemmalla kyljellä. Jalka ei mahdu sen viereen, vaan on aseteltava polkimen eteen. Pyörä tuntuu entistä kevyemmältä hitaasti sorapintaisella pihalla ajaessa. Sitä työntelee Espoon automuseon tiloissa lähes kuin polkupyörää. Pieni pärrä vetää 86-kiloista kuljettajaa ihan kiitettävästi, tai siltä Arwidson osti koko sivun mainoksen samasta Moottoriurheilu-lehdestä, jossa uutisoitiin Päijänteen ympäriajojen tuloksia laajemminkin. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen Yamaha YG-1 1965 Y amaha on kevyt ja pieni. Yamaha oli yksi suosituimmista kevareista aikana, jolloin tehoa ei rajoitettu mutta painoa kyllä. Sijainti ei ole kovinkaan käytännöllinen. Vaihdekaavio on jälleen minulle jotain aivan uutta. Yamaha lähtee museon tallissa kylmänäkin käyntiin kahdella polkaisulla ja räpättää terveen kuuloisesti. Moottori ei vielä vastaa kaasuun aivan yhtä herkästi kuin sen pitäisi, mutta pysyy ilman ryyppyäkin tyhjäkäynnillä. 17 Ajamisen sietämätön Ajamisen sietämätön keveys keveys Kevytmoottoripyörän määritelmän tekniset rajat ovat muuttuneet muutamaan kertaan. Se ei edes savuta näkyvästi, joka kertoo todennäköisesti enemmän nykyaikaisten öljyjen ominaisuuksista kuin pyörän valmistajasta. Melko monessa pyörässä oli virtalukko kyljen puolella, mutta tankin edessä. Yamaha tuntuu vauhdin kasvaessa vakaammalta kuin pihalla pyöritellessä odotin. Alhaalle polkemalla haetaan isompia vaihteita aina neljänteen saakka. Sitä ei siis näe edes kurkkimalla, vaan avaimen löytääkseen pitää pitää tunnustella jalan vierestä. Bensahana on normaalilla paikallaan ja pieni ryyppyvipu ohjaustangossa vasemman peukalon käytettävissä. Ykkönen löytyy alas kevyesti polkaisemalla. Käynnistyspoljin kääntyy sivuun, mutta asettuu melko leveälle. Poljinta ylös nostamalla vaihde menee pienemmälle; kaikkein ylimpänä on vapaa. Istumakorkeus on kuitenkin melko normaali. Sen aiheet käsittelivät melko pitkälle kaksipyöräisiä, joten lehti teki Yamahastakin kattavan koeajon.. Annan sen käydä vielä hetken, ennen kuin yritän liikkeelle lähtöä. Sen välitys on niin lyhyt, että Yamahalla voi ajella kytkin ylhäällä kävelyvauhtia ympyrää. 40 kilometrin nopeudessa moottori kiertää jo sen verran korkealla, että vaihdan suurimmalle eli neloselle. Keveys ja hentous ei tarkoita epävarmuutta vauhdissa. Ehkä virtalukko on haluttu suojaan suoralta sateelta, jolle se altistuisi esimerkiksi mittariston keskellä. Mobilisti 6/24 . Kytkin ei sekään vaadi voimaa. Sillä voi kääntää kevyessä hölkkävauhdissa kestopäällysteelle. Moottoriurheilu-lehti ilmestyi 12 kertaa vuodessa
18 . Mobilisti 6/24
Ekström viimeisteli Yamahan, mutta ei tosin tehnyt ihan kaikkia 60-luvun tyyppikatsastuksessa vaadittuja muutoksia. Keveyden määritelmä eri aikoina Erikseen kirjoitettuna termiä kevyt moottoripyörä käytettiin ainakin lehti-ilmoituksissa jo sata vuotta sitten. Mobilisti 6/24 . Jyrkässä ylämäessä pitää vaihtaa kolmoselle. Pyörä oli myyty uutena Kouvolan itäpuolella asuneelle nuorelle miehelle. Ralf ei koskaan ajanut pyörällään eikä rekisteröinyt sitä. Häneltä se oli siirtynyt seuraavalle omistajalle Kouvolan keskustaan jonka jäljiltä poistunut rekisteristä 1974. Saksassa ja Ruotsissa alle 100-kuutioisella ajava sai helpotuksia joko ajokortin vaatimuksiin, vakuutukseen, rekisteröintiin tai näihin yhdessä. Termistö ei ollut vielä aivan selvillä, sillä mopedi oli lainasana ulkomailta, joten vuonna 1956 Tekniikan Maailmassa se piti selventää: ”mopedi eli kevytmoottoripyörä.” Samana vuonna yleislakko ja epäedulliset jääolosuhteet pakottivat lisenssiviraston peruuttamaan luvat tuoda maahan tarvittavia ulkomaisia komponentteja. Yamaha tuntuu olevan hyvin entisöity. Viimein, vuoden 1957 joulukuussa astui voimaan asetus, joka jaotteli kaksipyöräiset kolmeen eri ryhmään; moottoripolkupyörät, invalidipyörät ja moottoripyörät. Runkonumeron perusteella Ekström löysi Kansallisarkistosta Yamahan historiatiedot, tai sen vähän mitä sitä nyt oli. Koska moottoripolkupyörät oli nyt vapautettu ajokorttija rekisteröintipakosta, oli ajokorttia myönnettäessä sen tilalle ”omaksi ryhmäkseen erotettu alle 50 kg painavat moottoripyörät.” Ryhmään joutui, jos laite ei täyttäVuonna 1958 Suomen Koneliike mainosti Jawan 50-kuutioista kevytmoottoripyörän hyvillä puolilla muihin ajoneuvoihin verrattuna.. Yamaha on käyttöön suunniteltu, vaikka sen pienehkö koko aluksi hiukan lelumaiselta tuntuikin. Herrat olivat entisöineet useita moottoripyöriä, eikä tämänkään viimeistely tuottanut ongelmia. Epätavalliseen vaihdekaavioon on helppo tottua. Numeroilla mitaten suorituskyky on aneemista, mutta eri ajoneuvojen ajo-ominaisuudet ovatkin yleensä samaa paria suorituskyvyn kanssa. Kokoelma sisälsi kaiken muun lisäksi osiksi purettuina useita 80-kuutioisia Yamahoita. Säännöksetkään eivät olleet vielä valmiita, vaikka niitä kovin lehdissä jo odoteltiin. Pieni rumpu pitää ja tarjoaa riittävän tuntuman. Ohjaus ja rungon vakaus eivät kuitenkaan paljoa auta jousituksen olemattomuuteen. Isoakin moottoripyörää sai ajaa 16-vuotiaana, moottoripolkupyörään eli mopoon riitti 15 vuoden ikä. Espoon takametsien läpi kulkeva väylä on erilaisten routavaurioiden täplittämä. Etuhaarukka on pehmeä. Jarruissa on tehoa lähes kiitettävästi. 1950-luvulla Suomessakin alkoi keskustelu mopedeista, joiden tiedettiin saaneen monessa Euroopan maassa suuren suosion. Vuosituhannen alussa pitkän linjan harrastaja Ralf Ekström osti yhteisesti kaverinsa kanssa moottoripyöräesiintymän. Ekströmin tutkiessa kasaa kävi ilmi, että seassa oli kaikki osat pyörään, joka edusti aivan ensimmäistä Suomeen tuotua mallia. 19 ainakin tuntuu. Vauhti laskee 40 kilometrin pintaan, mutta Yamaha vetää liikoja hengästymättä mäen päälle. Polttonestesäiliö on vain Suomeen tuoduissa pyörissä nähty pienempi malli, mutta keskituen ja vilkut hän pyörään asensi, vaikka niitä ei meillä myydyissä nähty. Ekström sai yhteyden tähän kouvolalaiseen, joka ystävällisesti kirjoitti luovutustodistuksen, joka auttaisi rekisteröinnissä. Mitään papereita ei Yamahan mukana saatu. Niiden viistojen urienkin yli lopulta uskaltaessani, ei ohjaus värähdäkään, vaikka nopeus lähestyy Yamahalle korkeata 60 kilometrin merkkipaalua. Se toimii ja kulkee vakaasti. Vahinko vain, että etujousitus nyykähtää pohjaan kuljettajan painon alla voimalla jarrutettaessa. Aluksi varon viistoja, pitkittäisiä uria, ne kun ovat monelle pyörälle haastavia. Jopa sen runkonumero oli yhtenevä moottorin numeron kanssa eli ne olivat peräisin samasta pyörästä. Hän myi Yamahan viime keväänä Jari Viitaselle, joka on viimein saattanut pyörän kilpiin. Pyörää tutkiessaan Ralf sai selville, että runkonumeron perusteella se olisi valmistunut jo 1963, mutta tuotu Suomeen vasta pari vuotta myöhemmin. Yamahallakin on kiva ajaa pientä mutkaista maalaistietä sitä vauhtia, mihin pyörä rasittumatta pystyy. Suomessa vastaavaa ajoneuvoluokkaa ei tunnettu, joten lehtien ilmoitukset kertoivat lukijoille vain sen, että kyseessä oli pieni ja kevyt laite
sertifikaatin bensatankin vaihtamisesta pienempään.. Jawa-ajan peruskulkuneuvojen myyntilukuihin ne eivät päässeet. Mobilisti 6/24 nyt kaikkia moottoripolkupyörille asetettuja vaatimuksia. Muutos oli siis tulossa. 1960-luvun alussa rekisterissä oli enemmän moottoripyöriä kuin koskaan, mutta niiden myyntikäyrät osoittivat alaspäin. Perinteisten käyttöpyörien myynnin romahtaessa, nousi tilalle urheilullisia japanilaisia. Painorajana 75 kiloa taisi silti olla kotimainen idea, sillä nyt oltiin tilanteessa, jossa ulkomailla kevytmoottoripyöriksi hyväksyttyjä kaksipyöräisiä piti keventää, jotta ne saatiin Suomessa Yamahan ensimmäinen tyyppikatsastus lokakuussa 1964 jätti vielä jonkin verran korjattavaa. Ainakin kerran 1950-luvulla määrättiin kymmenien prosenttien tuonnintasausmaksu uusille moottoripyörille – paitsi niille, joiden paino jäi alle 50 kilon. Esimerkiksi liian suuri rakenteellinen nopeus tai jalkatapit polkimien sijaan tekivät moposta kevyen moottoripyörän, jonka ajamiseen tarvitsi oman ajokorttinsa ja joka piti rekisteröidä. Mopo oli halvempi ja järkevämpi köyhän kansan ajoneuvo, paremmin toimeentulevat ajoivat jo autoilla. Isoihin pyöriin verrattuna niillä oli silti yhä samoja etuja verotuksen ja vakuutusten suhteen kuin mopoillakin. Vuonna 1960 Suomessa myytiin Euroopan ensimmäiset Hondat. Joulukuussa 1959 muutettiin moottoriajoneuvoasetusta. Kevyen moottoripyörän ajokortin suorittamiseen oli annettu helpotuksia, tai miten sen ottaa; ”Kuljettajatutkinto saadaan suorittaa opetustai harjoitustodistusta vaatimatta sekä katsastusmiehen harkinnasta riippuen ajokoetta vaatimatta.” Eli katsastusmies sai itse päättää, oliko tiukkana vai ei. Sata kuutiosenttiä oli raja, jota käytettiin muissakin maissa. Ajokorttivapauden koitettua ja taloudellisen tilanteen parantuessa, myytiin mopoja viimein Suomessakin suuria määriä. Nyt kevytmoottoripyöräksi laskettiin pyörä, jonka enimmäispaino tankki täynnä oli enintään 75 kiloa ja jonka moottorin tilavuus oli enintään 100 kuutiosenttimetriä. Tarkkoja tietoja näistä vapauksista on nykyään vaikea selvittää. Tehdas toimitti mm. Vakuutuksiakin mopoihin ja kevytmoottoripyöriin on mainostettu jo hyvissä ajoin, mutta on vaikea saada varmuutta milloin niistä on tullut pakollisia. Mopolle ei vaadittu ajokorttia eikä rekisteröintiä, vakuutuskin oli määritelty ympäripyöreästi, asetus lähinnä velvoitti käyttämään vakuutuksesta kertovaa kilpeä, silloin kun vakuutusvelvollisuus vain on voimassa. Alle 50 kiloa painavista kevytmoottoripyöristä ainakin Jawa 50 päätyi meilläkin jonkinlaiseen suosioon, mutta ei lähellekään mopojen myyntimääriä. 20