AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 4/2022 | 12, 50 € LUKEMATTOMIA SIVUJA International KB-1 Buick Riviera GS Hillm an Supe r Minx Esta te VaKO ILUK ONE U-2 DUCA TI DESM O CLAS SIC MOTO R SHOW N PALU U Christie n TANKIT Kansi_422 copy.indd 2 Kansi_422 copy.indd 2 24.5.2022 9.40 24.5.2022 9.40
PINNOITTAVA SHAMPOO PERUSTEELLISEEN PESUUN. www.sonax.fi Keraaminen, pinnoittava shampoo perusteelliseen pesuun. Suojaa maalipinnan ja jättää vettä sekä likaa hylkivän pinnan. Erinomainen myös keraamisen pinnoitteen ylläpitoon
International KB-1 6 Lahti Classic Motorshow 12 K.L.B. ja KB-1 16 Hillman Super Minx Estate 20 Buick Riviera GS 28 Zappin perhe kotona 36 Ducati Desmo 46 Volvo 780 Bertone 52 Juulian totuudet 72 Christien tankit 74 Neukkujen jenkkiautolehti 80 Kuvatalkoot 82 Vakoilukone U-2 88 Uutisia, tapahtumia, kuultua 38 Lukijoiden postia toimitukselle 43 Ostetaan, myydään, sekalaista 60 Tapahtumakalenteri 67 Toimituksen autot 68 Autojen puolue 19 Happosen verstas 86 Autoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Tilaajien lisäsivuilla: Stuttgartin näyttely 99 Mille Miglian reitillä 103 Sisältö 4/2022 M422_003_sislu.indd 6 M422_003_sislu.indd 6 24.5.2022 12.59 24.5.2022 12.59
96 . Mobilisti 4/22 motonet TAVATAAN TAAS 6.-7.5.2023! Mobla_taittopohja.indd 96 Mobla_taittopohja.indd 96 23.5.2022 22.00 23.5.2022 22.00
Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Nämä eivät kuitenkaan merkitse paljoa sen suurimman motiivin rinnalla. Silti suurin osa aktiivisesta harrastuksesta perustuu itse tekemiseen ja verkostoitumiseen eli niihin kavereihin. Sitä paitsi oma ajoneuvovalinta saa uskottavuutta, kun tapaa muitakin saman merkin harrastajia. Koteihinsa linnoittautuneilla vanhojen ajoneuvojen harrastajilla oli odottamattomasti vapaa-aikaa. Kavereita ei saanut tavata. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. 5 Paakirjoitus_422 5 Paakirjoitus_422 5 24.5.2022 13.00 24.5.2022 13.00. Verkostoituminen ei onnistu etänä. Jotkut yhden miehen yritykset eivät ottaneet uusia töitä edes jonoon, koska eivät pystyneet lupaamaan toimitusta saman vuoden puolelle. Janne Halmkrona Mobilisti 4/22 . Kokoontumiset peruttiin. Eurooppalaiset tapahtumat ovat loppujen lopuksi melko kaupallisia. Niiden tiedotteet ovat aina yhtä optimistisia ja kertovat huutokaupoissa tehdyistä ennätyksistä ja ennen näkemättömien ajoneuvojen ilmestymisestä näkökenttään. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Enemmän tai vähemmän keräiltävien ajoneuvojen myyntiin erikoistuneita huutokauppoja järjestetään myös jo säännöllisesti. Kävijöitä on silmämääräisesti mitaten ollut kohtuullisesti, mutta jos itse tapahtuma on pienempi kuin ennen, näyttää vähäisempikin määrä ihmisiä täyttävän hallit. Touhun pitäminen maanlaajuisesti aktiivisena vaatii näennäisen merkityksetöntä keskustelua puoliksi tuntemattomien ihmisten kanssa. Suomalaisista tuli puheliaita. Se näkyi erilaisten puoliksi unohdettujen projektien aktivoitumisena. Odotettavissa on verkostojen laajenemista, ideoiden vaihtoa, kaupankäyntiä ja paljon puhetta. Bremer ASIAKASPALVELU puh. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11 00620 HELSINKI hallituksen pj. Osa messukeskusten aiemmin täysistä halleista on ollut tyhjillään. Suuri osa näytteilleasettajista on kerhoja eli harrastajia, jotka eivät arastelleet kokoontumista, mutta eipä suomalaisia yrityksiäkään pelottanut tulla paikalle. Silloin huomasi, kuinka puhe suomalaisten syrjäänvetäytyvästä luonteesta on vahvasti liioiteltua. Meillä ala on yhä melko pitkälle omissa talleissa askartelevien harrastajien valtakuntaa. Mobilistin lähipiirissä on kuitenkin väkeä, jotka ovat kiertäneet samoja tapahtumia vuosien ajan. Tapahtumien kutistumiselle ei ole selvää syytä näkyvissä. Kai L. Teorioita on monia: koronaa pelätään yhä, kuljetuskustannusten hinnat ovat nousseet eikä itäystävän käytöstä voi ennakoida. Euroopan suurimpia vanhojen kulkuneuvojen tapahtumia on kevään mittaan järjestetty ensi kertaa pariin vuoteen. Kuukausien ajan tallissa yksin aikaansa viettäneistä huomasi, kuinka tärkeää saman asian harrastajien tapaaminen meille kaikille on. Teknisten ongelmien ääneen ihmettely julkisella paikalla tuottaa todennäköisemmin lupaavan vastauksen kuin yksin tallissa pähkäily. Onneksi meillä Suomessa asiat ovat toisin, sillä Lahden Classic Motor Show ei seurannut eurooppalaisten linjaa. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Janne Halmkrona TOIMITUKSESSA Pia Eloranta Outi Haapala Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI 09-2727 1028 / Matti Ouvinen ilmoitusmyynti@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Varaosia tilattiin ja erikoiskorjaamojen jonot kasvoivat. He kertovat toisenlaista tarinaa. PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 Uusi alku K oronan ensi tulemisesta ei ollut kulunut kuin muutama kuukausi, kun ihmisten käytöksessä ilmeni näkyvä muutos. Median edustajilla, kuten tämänkin lehden toimituksella, oli jopa Uudenmaan sulun aikana poikkeuslupa kulkea vapaasti haastattelemassa ihmisiä. Jostain syystä nämä yritykset näyttävät pitävän vuoden 2022 alkua huonona hetkenä aktiiviseen markkinointiin. Sen kauan sitten unohdetun merkin asiantuntija voi olla melko yksin härvelinsä kanssa, jos jokavuotinen kokoontumisajo jää pitämättä. Suuret tapahtumat eivät ole enää yhtä suuria. Yleensä harrastajat ilahtuvat, kun heidän ajoneuvoaan tullaan erikseen kuvaamaan, mutta karanteenien aikana tarinaa riitti entistä enemmän. Kuka tahansa ulkopuolinen osaa arvostaa maailman kalleimpia ja tunnetumpia ajoneuvoja. Yksi erittäin tärkeä harrastuksen puoli kuitenkin jäi sivuun. Kieltämättä maassa on jokunen entisöintipaja. Erilaisia tapahtumia järjestetään tänä kesänä ihan kuten ennen vanhaan. Saksalaisiin tai ranskalaisiin tapahtumiin ei ole saatu entistä määrää yrityksiä tuomaan tavaroitaan esille. Katsojia oli kymmenen prosentin tarkkuudella yhtä paljon kuin jokaisena vuonna, kun Motor Show vain on järjestetty. Niiden sisällön tuottavat suurelta osaltaan yritykset, joiden pitäisi saada näyttelyyn sijoitetut rahansa korkoineen takaisin
Tämä pakettiauto on kuulunut toimituksen kalustoon vuodesta 1987. Tällä kertaa jo liikkeelle pääsyyn meni hiukan pidempään. teksti: Janne Halmkrona kuvat: kirjoittaja ja Matti Ouvinen intikka.indd 6 intikka.indd 6 24.5.2022 14.16 24.5.2022 14.16. Yleensä lehden koeajot ovat melko lyhyitä pyrähdyksiä, joiden aikana auton omistaja, joka lähes aina on lehden lukija, istuu huolestuneena vieressä seuraten toimittajan otteita. Mobilisti 4/22 MOBILISTIN MOBILISTIN Toimituksen auto Toimituksen auto International KB-1 Panel Van 1948 Mobilistissa on vakiopalsta, jossa toimituksen jäsenet kertovat omien ajoneuvojensa harrastamisesta. 6
International yski ja köhi, mutta pysyi käynnissä. Auto käynnistyi kyllä, mutta tyhjäkäyntiä se ei suostunutkaan harkitsemaankaan. Poljin kaasupolkimen yläpuolella olevaa käynnistimen nastaa syvempään, vaikka mitään ei vaikuttanut tapahtuvan. Auton omistaja kuunteli vieressä moottorin hidasta pyörimistä ja ilahtui. Moottori pörähti saman tien käyntiin. Pidin nastan pohjassa. Kai Bremer kehotti jatkamaan. Kaasupoljinta nostaessa moottori yskähti ja sammui, mutta meni vauhtipyörän massalla yli puristustahdin ja lähti kaasua polkiessa jälleen käyntiin. Nostin jalkani nastalta. 8 . Kyllä se nyt lähtee. Mobilisti 4/22 Kuuden voltin jännitteellä toimiva käynnistysmoottori pyöräytti kuusisylinterisen moottorin kampiakselia vain inahduksen verran. Nyt mukanamme oli huomattava määrä työkaluja, joilla on lähinnä tarkoitus tutkia, mitä osia autoon tarvitaan ennen kuin sillä voi jälleen ajaa. Moottori pyörähti seuraavan puristuksen yli jo hiukan nopeammin. Mekaanisen liikkeen pysähtyessä kaikki läpi kulkeva energia muuttuu lämmöksi. Käynnistysnasta on kaasupolkimen yläpuolella, joten poljin jalan asentoa muuttamatta kantapäälläni moottorille lisää kierroksia. Parin sekunnin kuluttua moottori ryömi ohi puristusten ja pyörähti hiljalleen kohti seuraavaa. Kampiakseli otti hiukan lisää vauhtia ja meni seuraavan puristuksen yli nyt jo pysähtymättä. Mietin sähkövirran lämmittävää vaikutusta 74 vuotta vanhaan tekniikkaa ja jänistin. Jarrupoljinkin meni syksyllä kevyesti lattiaan. Hän on selvästi käynnistänyt laitteen ennenkin. Käytön puute on aiheuttanut ennenkin ongelmia hyvienkin ajoneuvojen suhteellisen monimutkaisiin mekanismeihin. Kaiken järjen mukaan tällainen käyttö voi tuhota akun ja startin muutamassa sekunnissa, sillä sähkömoottorin läpi kulkeva virta kasvaa huomattavasti moottorin juuttuessa paikoilleen. Omapa on autosi, ajattelin ja poljin nastan pohjaan. International oli ollut siellä säilössä yli talven. Se on intikka.indd 8 intikka.indd 8 24.5.2022 14.16 24.5.2022 14.16. Olimme entisessä navetassa läntisellä Uudellamaalla. Startin valittava ääni hiipui juuri ennen puristustahtia. Edellisenä syksynä se on saatu käyntiin, mutta muistikuvien mukaan akku oli jo silloin vaikuttanut olevan viimeisillään
Sen lisääminen on täyttänyt säiliön ja puolen vuoden odotus saanut ilmakuplat nousemaan pääsylinteristä ylös säiliöön. Nähtävästi jarrujen toimimattomuus oli johtunut nesteen vähyydestä. Sytytysjärjestelmän johdot ovat merkkiä Packard ja selvästi vuosikymmenien ikäisiä. Menomatkalla pysähdyttiin Autohoidon pihalla. Joskus epävarma tyhjäkäynti on korjaantunut, kunhan polttomoottori on ollut jonkin aikaa käytössä. Ihan samanlaista ei hyllystä löytynyt, mutta vuoden 1946 Fordiin tarkoitettu osa löytyi. Ihan kuin yksi tulpista pimenisi kierrosten ja jännitteen laskiessa. Auto kuljetettiin itäiselle Uudellemaalle lisätutkimuksiin. Pieni ilmavuoto ei isoilla kierroksilla paljoa intikka.indd 9 intikka.indd 9 24.5.2022 14.16 24.5.2022 14.16. International peruutettiin varovaisesti ulos navetasta toinen käsi ohjauspyörän vasemmalla puolella olevalla käsijarrun vivulla, oikeissa jarruissahan piti olla vikaa. Navettaa ympäri ajaessa jarrut osoittautuivat täysin toimiviksi. Moottori ja jarrut siis toimivat. Ihmeitä näköjään tapahtuu, jarruillekin. Kaasutin piti irrottaa, kuten minulla viime aikoina on ollut tapana tehdä vanhoille ajoneuvoille, jotka tallini edustalle eksyvät. Jokainen sytytystulppa oli kuitenkin identtisesti likaantunut. Lyhyen koeajon aikana ylämäkeen kaasutettaessa kävi ilmi, että tyhjäkäynnin lisäksi Intikka ei myöskään vetänyt kunnolla kaasua syvempään polkiessa. Puhaltelun ja terävällä puutikulla rassaamisen jälkeen tyhjäkäynti oli yhä hukassa. Jarrunestesäiliöön oli syksyllä lisätty nestettä, mutta ilmaamaan ei järjestelmää silloin ehditty. Auto vedettiin vinssillä trailerille ja lähdettiin kohti itää. (Kts. Se ei sammunut, mutta voimaa pyydettäessä piti vain outoa röpötystä. Ultraäänipesukoneessa kaasutin selvästi puhdistui, mutta sen kanavista ei löytynyt vieläkään tukkeutumia. Pienillä kierroksilla moottori kävi sykkien. Sen pitäisi tiivistyä vasten imusarjassa olevaa pintaa, mutta oli pulttien kohdalta puolisen milliä koholla. Kaasutin piti purkaa uudelleen ja tutkia tällä kertaa ajatuksella. Melko selvästi oireet viittasivat polttonesteen saannin ongelmiin. Nyt asiaa piti harkita. Se vaatii joskus jarruttamista vasemmalla jalalla eli keskittymistä tekemään asiat eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Tyhjäkäynnin puute ei estänyt ajamista. Ehkä vika löytyisi sähköpuolelta. Moottori käynnistyi ryyppy päällä ja pysyi käynnissä kaasua pumppaamalla. Intikkaan etsittiin satsi uusia sytytystulppia ja Autohoidon Pertti Varjonen lupasi etsiä siihen sopivan kondensaattorin, kunhan näkisi alkuperäisen mallin ja kiinnityksen tyypin. Testasin niiden toimivuuden vaihtamalla yksitellen tallin perältä löytämäni johdon Internationalin puolan ja tulpan johtojen tilalle. Yleensä ilma ei pääsylinteriin itsestään nouse, vaan järjestelmä ilmataan ajamalla kuplat ulos jarrusylinterien kautta. Kaasuttimen alapuolisen laipan pinta oli myös taipunut. Mobilisti 4/22 . Vika korjaantui viilaamalla. Navetalle tultiin seuraavan kerran autonkuljetustrailerin kanssa. Kaasu pohjassa röpöttäminen ja tehottomuus taas kuulostivat kipinän ongelmilta. Jos lukija haluaa kokeilla tätä ensi kertaa, pitäkää mielessä, että vasen jalka polkee kytkinpolkimen yleensä pohjaan, eikä ole tottunut sääntelemään siihen käytettyä voimaa. Sen saisi tarvittaessa sopimaan myös Intikkaan pienellä viilaamisella. Autoa ei alettu siirtämään ajamalla, vaan päätettiin noutaa trailerilla talliini, jossa moottorin käyntiin voisi syventyä tarkemmin. Tulppien vaihdolla moottori löysi voimansa jälleen, mutta ei vieläkään pysynyt tyhjäkäynnillä. toimituksen ajoneuvopalsta viime lehdissä.) Kohokammion pohjalla oli hiukan hiekalta vaikuttavaa likaa, mutta pienen puhaltelun tuloksena tyhjäkäynnin kanavat vaikuttivat avoimilta. Kaasuttimen kansi oli tyypillisesti hiukan taipunut kiinnityspulttiensa kohdalta. Ei vaikutusta. Vasemmalla jalalla jarrutellen muutaman kilometrin ajelu maaseudun pikkuteillä ei tällä kertaa auttanut. Kytkin pohjaan, pieni kaasun ylläpito oikealla jalalla ja kunhan vaihde on saatu vapaalle, kytkinjalka jarrupolkimelle. Liike on tunnettu siitä, että heillä on varastossa osia odottamattoman iäkkäisiin autoihin. Riittävän huonoilla autoilla ajamista nuorena opetelleena voin pitää jalkaani kaasulla myös vaihteenvaihtojen aikana. Tyhjäkäynnin puute vaikutti kaasuttimen tukkeutumiselta bensiinin kuivuttua pieniin kanaviin. Varjonen etsi vanhaa varaosaluetteloa selaamalla vastaavaa kondensaattoria. 9 aika tavallista ja korjaantuu usein jo vähän pidemmällä koeajolla. Alapuolisessa tiivisteessä oli keskellä tummentumia, joten on mahdollista, että imusarjan ja kaasuttimen välistä on päässyt ilmaa moottoriin
Ohjausakselille sijoitetut vaihteensiirrot ovat usein vanhuuttaan kuluneita ja vaikeakäyttöisiä. Nopeusmittari vaikuttaa näyttävän rajoitusten mukaista nopeutta, päätellen muusta liikenteestä. Jousitus on rakenteeltaan alkeellinen ja sen huomaa ajossa. 10 . Muutaman kilometrin ajon jälkeen huomaan ohittelun loppuneen. Mobilisti 4/22 vaikuttaisi, mutta sekoittaa helposti tyhjäkäynnin. Seuraavaksi oikea jalka nostetaan kaasupolkimen yläpuolella olevalle käynnistysnastalle, joka poljetaan voimalla pohjaan. Intikka on hiljalleen intikka.indd 10 intikka.indd 10 24.5.2022 14.16 24.5.2022 14.16. Lopulta siirryn Tuusulantielle, joka esittää moottoritietä, mutta jolla on 80 kilometrin nopeusrajoitus. Oven kahva on lähes silmien korkeudella. Kakkonen löytyy, kun vivun siirtää rauhallisesti ylös, se hakeutuu jousivoimalla poispäin kuljettajasta. Kolmonen on suurin vaihde ja löytyy viemällä vaihdevipu ylhäältä alas. Kytkinpoljin painuu alaviistoon kunnolla polkemalla. Suurimmalla vaihteella voi ajella tyhjäkäynnin tuntumassa risteyksistä ja tien auetessa kaasua polkiessa Intikka lähtee kuutoskoneen tasaisen suhinan saattelemana. Ohjaus on saatu pidettyä kohtuullisen kevyenä riittävällä välityksellä. Korvien tottuessa huomaan mittarin näyttävän yhä korkeampia lukemia. Kojetaulun keskiosassa on virtalukon lisäksi muutama vedin ja ohjauspyörän vasemmalla puolella jälkiasenteinen vilkun vipu. KB-1 oli tehtaan pienin ja kevein malli 1940-luvun lopulla. Jarrut tuntuvat aluksi puoltavan hiukan, mutta paranevat saatuaan toimintaa tällekin vuodelle. Ohjaus on samaa paria polkimien ja vaihteensiirron kanssa: ei missään nimessä liian raskas, mutta vaatii jonkin verran lihasvoimaa. Auton lähestyminen ja ohjaamoon nousu International oli hyötyajoneuvojen valmistaja. Ainoastaan istuimissa on pehmustetta, joka on päällystetty käytännöllisellä vinyylillä. Autoon pitää nousta kiipeämällä astinlaudalle. Ne ovat tukevat, riittävän etäällä toisistaan ja saranoitu lattian alta. Samalla etuakselin vääntelehtiminen tuntuu auton keulan kääntymisenä, joka vaatii kuljettajalta pieniä korjausliikkeitä. Puhelimen GPS vahvistaa asian: mittari näyttää kilometrejä, ja yhden tai kahden yksikön tarkkuudella täysin oikein. Nyt Internationalilla pääsi oikealle koeajolle. Vaihteensiirtovipu on ohjausakselilla. Kaasuttimen alapinnan oikaisun ja uusien tiivisteiden leikkaamisen jälkeen moottori kävikin luotettavaa tyhjäkäyntiä. Sillä kytketään virta sytytykselle. Tasaista kestopäällystettyä tietä ajettaessa International menee kohtuullisen vakaasti. Se pitää vetää täysille kylmää moottoria käynnistettäessä. Auto lähtee liikkeelle jo pienillä kierroksilla mutta ensimmäisen vaihteen välitykset eivät pitkälle riitä. Alusta todennäköisesti pehmenisi, jos autoon lastaisi joitain satoja kiloja lastia. Pelkillä lehtijousilla tuettu jäykkä akseli molemmissa päissä ei ole epätasaisuuksissa se kaikkein hienostunein yhdistelmä. Olisiko imusarjassa ollutta vuotoa kompensoitu joskus säätämällä lisää kierroksia. Hiukan liian kovaa routavaurioon ajettaessa Intikka nyökkii ja pomppii iloisesti. Auto kääntyy kohtuullisen pienessä tilassa, kunhan rattia vain jaksaa pyörittää. Yksi mittariston art deco -tyylisistä vetimistä käyttää ryyppyä. Moottori pyörähtää hitaasti, mutta lähtee käyntiin välittömästi, kunhan yksi männistä on päässyt työtahdin ääreen. Nyt International kulkee jo kohtuullista taajamanopeutta. Näin melko kevyellä lastilla ajettaessa International on herkkä kuopille. Näiden lisäksi vasemmalta, mittariston alta, löytyy käsijarrun kahva ja kaasupolkimen yläpuolella on nasta, jota polkemalla käynnistysmoottori kytkeytyy vauhtipyörälle ja lähtee pyörittämään moottoria. Käytökseen vaikuttavat myös tavaran kuljetukseen riittävän tukevat jouset. Istuin on suoraselkäinen ja melko korkea. Ohjauspyörä on suuri ja ohutkehäinen. Moottori on ihmeellisen vääntävä. Intikalla kannattaa siis ajaa töyssyihin varovaisesti. Intikkaa voi ajaa isotkin saappaat jalassa. Auton ovea tai ohjaamoa ei ole verhoiltu ollenkaan. Ohjaamon voi varmaan tarvittaessa huuhtoa puhtaaksi painepesurilla. Ensimmäinen vaihde löytyy vetämällä vipu kohti kuljettajaa ja alas. Polkimet löytyvät oikealta etäisyydeltä. Hämmentävää, mittarihan on suomalaisesta purkuautosta alkuperäisen mailiosoittimen tilalle vaihdettu. Raskaaseen ammattikäyttöön keskittynyt valmistaja ei ole tehnyt pienimmästä pakettiautostaan hentoa. Aluksi muu liikenne ohittaa Intikkaa molemmin puolin. Intikan vipu loksahtaa loveensa kuin uudessa autossa. Aluksi 60 kilometrin tuntinopeus tuntuu riittävältä. Kaasun polkeminen saa ison valurautamöykyn sisukset välittömästi kierroksille. Avain on pieni ja peltinen. Ohjaus ei keskitä, mutta ei myöskään tarvitse jatkuvaa paimentamista. Ovi ei sulkeudu kevyellä vedolla, vaan sitä on tarkoituskin nykäistä hiukan kovempaa. Isoksi sivuventtiilimoottoriksi tyhjäkäynnin kierrokset olivat hiukan korkealla. Melutaso nousee melko jyrkästi nopeuden lisääntyessä. Aloitimme uudelleen. Sulkeutumisen ääni ei ole kaunis, peltiverhoilu kun rämähtää omalla tavallaan, mutta sen seassa kuulee 74 vuotta vanhan lukkomekanismin tukevan loksahduksen
Melu on kieltämättä jo häiritsevällä tasolla, mutta moottorissa olisi vielä tehoa kiihkeämpiinkin nopeuksiin. Teknisesti ero entiseen oli melko pieni, ulkonäössä suurempi. Tuon ajan pienet hyötyajoneuvot valmistettiin koosta riippumatta kuten isotkin kuormurit. Tehdas valmisti kuitenkin koko ajan myös umpikylkisiä pakettiautoja. Moottoria kutsuttiin uudistusten jälkeen nimellä Green Diamond, vihreä timantti. International pystytti nopeasti omia tuotantolaitoksiaan ja hankki Willysin kuusisylinterisen moottorin valmistusoikeudet itselleen. Sitä käytettiin pienimmissä malleissa. Mobilisti 4/22 . Omaan suunnitteluun ja tuotantoon ei kuitenkaan ollut varaa eikä aikaa, joten Willys-Overlandin kanssa tehtiin yhteistyösopimus. Myös tuulilasiin päättyviä runkoja tehtiin. Uusi vuosikymmen tarvitsi uutta muotoilua ja tekniikkaa. Lähinnä kosmeettisesti muuteltuja Willysin avolavoja myytiin Internationalin nimellä vuodesta 1933 alkaen. Niiden osuus tuotannosta ei ole tiedossa, kovin suuri se ei ole ollut. Niihin rakennettiin erilaisia kuljetusratkaisuja. Kevein alusta oli nimeltään K-1, ajoneuvon tukevoituessa numero kasvoi muotoon K-2 ja siitä eteenpäin aina raskaaseen K-14 saakka, tosin malleja K-9 tai K-13 ei sattuneista syistä tehty. Internationalille tuli kiire. Lama kannusti myös perinteisesti ainoastaan raskaampaa kalustoa valmistanutta Internationalia laajentamaan mallistoaan pieniin päin. Samoja autoja Internationalin nimellä myytiin jo vuonna 1933 kokonaiset 12 200 kappaletta, joka oli reilusti yli kolmannes Intikan myynnistä tuona vuonna. Tehdas kehitti nelisylinterisestä moottoristaan rivikuutosen ja asensi sen C-113-avolavaan. Perinteinen lattiavalitsin siirtyi ohjausakselille. Umpikylkisten Panel Vanien osuus ei ole tiedossa, mutta ne ovat todennäköisesti olleet lähes marginaalituote avolavojen rinnalla. Niistä 22 558 oli mallia KB-1. Seuraavana vuonna moottoreita modernisoitiin. Kromattuja osia ilmestyi myytyihin autoihin heti taistelujen tauottua, mutta vasta 1947 se johti mallinimen muutokseen, jolloin K vaihtui muotoon KB. kiihdyttänyt suurimpaan sallittuun nopeuteen. 1940-luvulla tehdyissä autoissa ei ollut välttämättä yhtään kiiltävää metalliosaa. Lähimpänä henkilöautoja olivat näille alustoille tehdyt farmarimalliset pikkubussit. 11 International KB-1 Panel Van 1948 MOOTTORI Tyyppi: kuusisylinterinen rivimoottori, sivuventtiilit, lohko ja kansi valurautaa, neljä runkolaakeria, yksikurkkuinen Carter YF-alaimukaasutin Iskutilavuus: 3 494 cm³, sylinterimitat 84,1 x 104,8 mm, puristussuhde 6,3 Teho: 82,4 hv/3 400 r/min Vääntömomentti: 217 Nm/1 200 r/min VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen käsivaihteisto, eteenpäin vievät vaihteet synkronoitu, kuiva yksilevykytkin JARRUT Nestetoimiset, yksipiiriset rumpujarrut, käsijarru kardaaniakselille OHJAUS Simpukkatyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 4 JOUSITUS Jäykkä akseli ja lehtijouset edessä ja takana KORIRAKENNE Erillinen runko, kokoteräskori MITTOJA Akseliväli: 2,87 m Leveys: 1,85 m Omamassa: 1 580 kg Rengaskoko: 6.00 x 16 intikka.indd 11 intikka.indd 11 24.5.2022 14.16 24.5.2022 14.16. Vuonna 1948 International valmisti ennätysmäärän ajoneuvoja; silloista 172 000 kappaleen tuotantoa ei ylitetty ennen vuotta 1963. Willysin suunnitteleman moottorin vauhtipyörä sai lisää massaa, kaasutin paremman rikastimen ja käynnistysmoottori lisää tehoa. Ja ihme tapahtui. Vuoden 1949 lopulla esitellyssä Silver Diamond-moottorissa oli kansiventtiilit, jolloin Willysin lama-aikana nelisylinterisestä kuutoseksi jatkama sivuventtiilimoottori jäi viimein eläkkeelle. Kromimaskilla modernisoitu 1930-luvun keula vaihtui kokonaan tuoreeseen malliin, jonka ohjaamo tarjosi huomattavasti entistä leveämmät tilat. Samalla moottorilla kulkeva moderni henkilöauto, malli 99, oli myös tulossa tuotantoon. Teknisesti merkittävin ero entiseen näkyi jo edellisen vuoden lopulla esitellyssä vaihteensiirtimen sijoituksessa. Lama vei monen asiakkaan ostokyvyn, mutta niille harvoille yhä autoja ostaville piti silti tarjota jotain uutta. Keveimmissä ajoneuvoissa erilliset ajovalot siirtyivät lokasuojan sisään. Willys oli saanut myytyä kuusisylinterisellä moottorillaan varustettuja avolavojaan todella vähän, eräiden lähteiden mukaan vain muutamia satoja vuodesta 1931 alkaen. Suurin näkyvä muutos edelliseen vuosimalliin oli kromattu keulamaski. Aiemmin D-sarjaksi kutsutusta mallistosta siirryttiin suoraan kirjaimeen K. . Vuonna 1940 Internationalin mallisto muuttui. Kansainvälisen ongelma Willys-Overland oli monen muun tavoin pahoissa ongelmissa 1930-luvun alussa. Muutokset olivat melko pieniä, mutta saivat valmistajan mainostamaan tekniikkaa aivan uusilla nimillä. Rauha näkyi malliston kirkastumisena. Jonkin aikaa yrityksen edustajan piti päivystää Willysin tehtaalla maksaakseen valmistuneet autot konkurssihallinnolle käteisellä. Willys ei kuitenkaan ollut pelastettavissa, vaan meni selvitystilaan, eikä mallia 99 ehditty ottaa tuotantoon. Vihreä moottori vaihtui hopeiseksi. KB-sarjaa tehtiin vuoteen 1949. Isompien mallien moottorit olivat sinisiä tai punaisia timantteja. Sodan aikana International valmisti pääasiassa erilaista raskasta kalustoa, mutta myös malliston pienimpiä pakettiautoja ainakin ambulanssikäyttöön. Hihnalta tuli pääasiassa ohjaamolla varustettuja runkoja, joissa oli takana lyhyt lava
Mobilisti 4/22 PALUU PARRASVALOIHIN PALUU PARRASVALOIHIN Kahden pandemiavuoden jälkeen Classic Motorshow päästiin järjestämään. Taukoa näyttelyiden välille kertyi siis kokonaista kolme vuotta. Classic Motorshowhun ei tunnu vaikuttavan huono tai hyvä sää, äitienpäivä, vappu tai yhä arvaamaton tartuntatautitilannekaan. 30-luvun alun Tiekarhun. 12 . Aiempien vuosien tapaan Mobilistin ryhmä oli näyttelyssä tapaamassa lukijoita vakituisten avustajien – Tero Ilolan, Timo Monosen ja Kai Laineen – vahvistamana. Asettuihan näyttely vappuun, työn juhlaan. Tässä KOP:n Peugeot J7. Nykytekniikan myötä pankkikonttorienkin palvelut ovat käyneet tarpeettomiksi. Patoutunutta tarvetta päästä puhumaan potaskaa ja potkimaan renkaita oli selvästi, sillä kävijämäärä nousi täysin aiempien näyttelyvuosien lukuihin. teksti: Matti Ouvinen kuvat: toimitus ja avustajat Näyttelyn pääteema, autot työssä, oli houkutellut myös teemanäyttelyn ulkopuolelle työkoneita, raskasta rautaa ja erilaisia ajoneuvojen työteliäitä sovelluksia. Fordson-tekniikalla liikkuvan köykyn esikuvana oli ruotsalainen Bitvargen. Tieliikennemuseo Mobilia toi paikalle mm. intikka.indd 12 intikka.indd 12 24.5.2022 14.17 24.5.2022 14.17. Ehkä tulevina vuosina nähdään pankkiautojen sijaan haja-asutusalueiden asukkaita palvelevia soteautoja
intikka.indd 13 intikka.indd 13 24.5.2022 14.17 24.5.2022 14.17. 13 KTM:n pyörillä on voitettu Päitsin yleiskilpailu 14 kertaa. Kylän suurin pyöräilykypärä ja letku letkeä. Piikkiluokassa KTM Penton Six-Day oli kova luu 1970-luvun alussa. Mobilisti 4/22 . Nykyinen omistaja löytynee arvattavasti Sipoon suunnalta. Saksalaiseksi erittäin linjakas 1936 BMW 326 Cabrio myytiin uutena Norjaan, jossa se pakko-otettiin sota-aikana miehitysjoukkojen (hupi-)käyttöön. Jälleenrakennuksen keskellä vasemman laidan demariministerin autoksi hankittiin todellinen kerskavaunu – amerikan kallein sarjavalmisteinen henkilöauto. Yksi näyttelyorganisaation kuratoimista kokonaisuuksista oli katsaus suomalaiseen mikroautoiluhistoriaan. Puolustusministeri Emil Skogin virka-autoksi hankittu Imperial Crown Limousine oli vuoden 1956 sensaatio. Mobilistin ornitologisen toimikunnan mukaan tämä outo lintu on harvemmin sinisten joukossa nähty vihersorsa
Takavetoinen sportti perustui löyhästi GM:n Chevette-voimalinjaan, mutta myöhempien mallien alustaa ehostettiin GM:n omistukseen vuonna 1986 tulleen Lotuksen toimesta. 1970-luku oli värikästä aikaa. Älkääkä kutsuko sitä pakettiautoksi! Ennensotainen Traction Avant pitkänä seitsemän hengen mallina on harvinainen Suomi-yksilö. 14 . Iso-Britannia on luvannut puolustaa Suomea Nato-hakemuksen jättämisen jälkeisenä harmaana aikana. Urbaaniin maastokuvioon maalattu VW LT:hen perustuva pienoislinja-auto Ajokin aerodynaamisella erikoiskorilla on palvellut uutena Vantaalla. 1989 Isuzu Piazza 2-litraisella turbokoneella. Saarivaltion tavat tuntien vanhoja Ariel-sotapyöriä voi olla yhä palveluksessa. Mobilisti 4/22 Harrasteparkin retroimpia sisustuksia Murtoluku-Fiatin malliin. Viva-pohjainen Firenza on oman aikansa makeimpia kansancoupeja. Harkovalainen nelipyörämönkijä pienten sotasaalisajoneuvojen pois hinaamiseen. Työn sankareita nähtiin ilahduttavan paljon myös kerhojen osastoilla. Muotoilullisia ansioita ei siedä parjata. Tapoja tuotteistaaa farmariauto on monia. intikka.indd 14 intikka.indd 14 24.5.2022 14.18 24.5.2022 14.18. Vauxhall-laadulle on aina jaksettu irviä liikaakin. Jankon...ei vaan Ämmän Betonin vanha Vanaja-betonikuuppa vuodelta 1966. Break, familiale, STW, wagon, squire, variant, touring...ja Car-A-Van
Be-1:n lisäksi sarjan täydensivät Figaro, Pao ja S-Carbo. Jyry-Sisu -hinausauto oli TVH:n kalustoa museoivan Mobilian varastoista. "Lehdestä luin oli miehellä kuin..." Holmes-hinurilla on mittava puomi. Kockums 442B:n omamassa on 32 tonnia. 15 Kun ei sulkeuduta yhden merkin kerhoksi, vaan otetaan kategoriaksi valmistusmaa, saadaan näyttelyosastolle massaa ja moninaisuutta. intikka.indd 15 intikka.indd 15 24.5.2022 14.18 24.5.2022 14.18. Retroauto on niin vanha keksintö, että Nissan Be-1 on jo museoiässä. Japsistarojen osastolla juhlittiin mm. Näyttelyn järeimmän yhdistelmän palkinto menee Volvo + Kockums -kaksikolle, joka tuli paikalle komeasti moottoritietä ajamalla. japanilaispyörien yli 60-vuotista taivalta Suomessa. 1980-90-lukujen taitteessa Nissan teki sarjan hauskoja retroautoja Micran pohjalle. Vappupiknik Mobilistin osastolla. Mobilisti 4/22
Johon Heikki, vain hetken mietittyään: OK, lähetä poika tänne. Hän pani moottorin hetkeksi käymään ja kuulin vain, miten kauniisti voi tavallinen sivuventtiilimoottori käydä. KB-10 (joita oli telivetoisina jopa SA:lla) oli tuota sarjaa. Siinä näkyi kovakattoinen, luiskaperäinen ja kaksiovinen 1949 Buick Roadmaster, takakyljeltään kolaroituna. Lämpimässä Kaliforniassako. No, se ostohaave kuitenkin sammahti sillä kertaa siihen. En ole, soitan näet USA:sta, vastasi Heikki. Kunnes hieman myöhemmin pääsin kiittämään Pekkaa kuvasta ja tupsautin ihan hullun kysymyksen: -Kuka muuten omistaa sen auton. Internationalin kuorma-autot muuttuivat sitä raskaammiksi, kuta isompi numero tuli tyyppitunnuksen KB perään, esim. Olin tovin aika eksyksissä miettien, kuka hiiden Heikki. Sekosin täysin. Työn tekivät isä ja poika Ahola (isä Jouni ja poika Esko), tunnettuja osaajia molemmat. Kai L. Siellä Heikki lausui pian lisää huonoja uutisia: Kone menee varmuudella täyteen remppaan. Minulle tuli kiireinen lähtö Suomeen, koska en raatsinut olla pois toimitusvelvoitteista kymmentä vuorokautta pidempään. Meni reilu viikko, niin puhelin soi. Ja niinhän juuri asevelvollisuudesta vapautunut Yrjö lähti, viivähtäen USA:ssa yhteensä reilun vuoden. Isompaa vikaa tai vauriota ei ollut, mutta kone tarvitsi uuIntikkani osto kerran helmikuussa 1987 yllätti matkalla mukana olleet ystäväni, mutta myös minut. Konepellin kupeesta, kun näkyvät kromatut tyyppikirjaimet ”KB-1”. 16 . Siellä tokaisin, sen enempää miettimättä: Et ottaisi tätä meidän Yrjöämme sinne USA:han luoksesi, vaikka harjoittelemaan korjaamollesi. Rivistön korkein oli punainen umpipaku. Virta vei samana vuonna minutkin, jotenkin vaan, mukanaan Amerikkaan. Vaikka kaikki muu oli kunnossa – jarrut, ohjattavuus, renkaat – piti Intikka tuoda hinurilla Heikin korjaamolle. Heikistä vaimoineen tuli sen koommin nopeasti vuosien arkituttu. Muistelen nyt onnellisena, että dollarin kurssi oli silloin jostakin syystä suomalaisille todella hyvä. Sieltä kuului oudon pikkuheikosti: Terve, täällä Heikki, jos sinua kiinnostaa se auto, voin minä sen myydäkin. Peltitöitä ei ollut edes yhden vasaranlyönnin vertaa, mutta moottori oli pakko täysrempata. Heikki kertoi, että Buick oli tuotu hänen pihalleen korjaustoimien vuoksi arvioitavaksi, mutta hän ei ollut oikein ehtinyt paneutua tapaukseen. Totta kai kuolasin ostaa moisen tänne Suomeen – olihan luvassa aika, joka mahdollistaisi 25 vuotta täyttäneiden harrasteautojen jälkituonnit lännen kultamaasta eli ruosteettomasta Kaliforniasta. Se oli niin suuri elämys, että helmikuussa 1987 minun oli päästävä käymään paikalla uudelleen. Intikka tuli pian perässä Suomeen ja melkoinen korjausurakka alkoi. Kysyin vielä Pekalta Heikin osoitetta. Öljynpaineita oli tuskin nimeksi. Olin joku aika aiemmin tehnyt Valituille Paloille ison jutun Aulis Pakulasta, ja saanut siitä 1 000 dollaria (jotka heti silloin muutin markoiksi, jottei dollarin hinta vielä laskisi!). Niin olin vielä vanhanaikainen, ettei juuri tullut mieleenkään, että USA:sta voi soittaa Suomeen. Kysyin italialais-sointista nimeä tottelevalta, hieman luihun oloiselta myyjältä, vain yhtä asiaa; käykö auton moottori. Niiden ruosteettomuus sai ostohimoni laukkaamaan. Sillä kertaa repsahdin Heti portista sisään astuttuamme edessämme oli rivistö myyntiin tarjottuja autoja. Elämäni ensimmäisestä USA-matkasta ei luultavasti olisi tullut mitään, ellei Pekka Kastemaa (SA-HK:n jäsenlehden nykyisen päätoimittajan, Riitan, aviomies) olisi näyttänyt minulle muuatta kuvaa. Laulavan lämpimässä äänessä kun ei ollut olevinaan mitään tuttua. Äkki-innostuvaa lajia kun olen, panin samaa vauhtia kirjeen matkaan Vihavaiselle. Sisällä hän kohtasi läpikotaisin suomalaisen Heikki Vihavaisen. Moottori oli perinteisesti kulunut. Siis moottori jäätynyt. Kysyin soittajalta: Oletko sinä se tuttu Heikki Lavialta vai Savonlinnasta. Aika moni on minulta myöhemmin kysynyt, möinkö tämän auton itse itselleni, siis silkkaa turhamaisuuttani. Onkohan taala koskaan sen jälkeen ollut niin halpaa. Jo keväällä 1984, vain muutama kuukausi ensi yhteydestä, Heikki ja Maija piipahtivat Suomessa ja kävivät jopa kotonani. Olin niin lumoutunut autosta, ettei tullut edes mieleen vilkaista kojetaulun öljynpainemittaria. Siihen ei ollut aikaa, joku nopeampi olisi voinut ostaa alta tämän herkun sillä välin. Eli kolme kertaa yhden juttuni vaiva, eihän Intikka voinut siksikään olla kovin kallis, mietin. Messinkinen hymy hyytyi Kun palasimme noutamaan ostostamme kotiin San Joseen, ei siitä tullut mitään ajamalla. Silloin minulla ei ollut siellä vielä ainoatakaan tuttua. Ehkä tarina pitää aloittaa kolmea vuotta aiemmista tapahtumista. Sillä matkalla kävin ensi kertaa Turlockin Swap Meet -rompetorilla. Pidin tärkeämpänä, että Suomeen saadaan harrasteautokantaa paikkaavaa kalustoa. Bremer Heräteostos Heräteostos intikka.indd 16 intikka.indd 16 24.5.2022 14.18 24.5.2022 14.18. Hintakin oli suorastaan halpa, vain 3 000 dollaria. Ei ollut yksi, ei kaksikaan autoa, jotka tavallaan välitin Heikin toimittamana Suomeen. Pekka kertoi Kaliforniassa käydessään nähneensä San Josen laidalla kyltin ”Finnish Body Shop”. Tämä meidän MR-9. Ei tainnut kestää kunnolla viittä minuuttia, kun ryhdyin kaivamaan dollarikuvettani. Hän oli Maija-vaimoineen muuttanut Heinolasta pysyvästi Kaliforniaan Heinolasta. Se oli – jos autoista saa sanoa – rakkautta ensi silmäyksellä. Heikki miltei talloi varpaitani, yrittäen kuiskia että ”ei meillä nyt sentään autoja tinkimättä osteta”. Ja tinkiminenkö. Turhaan. Ja korostan: en edes pyrkinyt ansaitsemaan niissä hommissa, en latiakaan. ”With Frozen Engine” Luki auton tuulilasissa. Mobilisti 4/22 V uonna 1984 olin 49-vuotias
17 Täydellinen onnenkantamoinen: Internationalin kilometrimittari löytyi Tikkurilasta; muuta ei ollut Suomi-autosta jäänyt jäljelle! Panel Van poseerasi Mobilistin numeron 6/1987 kannessa, mutta varsinaista juttua ei autosta ole ennen tehty! intikka.indd 17 intikka.indd 17 24.5.2022 14.19 24.5.2022 14.19. Mobilisti 4/22
Ilahduttavan monitaitoinen Harri Hirvi ja poikani Yrjö Bremer auttoivat moottorin nostossa. Pihalla oli joskus ehkä 1928 sinne unohtunut rautapyöräinen John Deere-traktori ja Sisun kuorma-auto. Kympin kappale. Olen joskus joutunut teettämään vastaavia tiivisteitä yli tonnin hintaan. Maileissa nopeutta näyttävään mittariin en tottunut. Jos matkaa oli enemmän, lähdettiin lehden Chevrolet Starcraftilla. Helppo on vastata. Bostonissa oli yritys, josta tilattiin alkuperäiset Internationalin männät. Mitä sä pyydät niistä. Samalla autoon istutettiin kunnon sivupeilit, siihenastiset olivatkin lähinnä itsemurhatasoiset. Intikka oli epäsäännöllisessä, mutta jatkuvassa käytössä vuosien ajan. Mobilisti 4/22 det männät, venttiilien hionnan ja laakeroinnin. Suomessa filmattiin ranskalaista, meilläkin suosittua Komisario Maigret -sarjaa. Mistäkö eniten pidän tässä autossa. Siihen aikaan ihmiset vielä keräsivät vanhoja lehtiä aktiivisemmin kuin nykyään. Hassu juttu sinänsä, sillä filmaukseen piti nimenomaan löytyä punainen ambulanssi ja Intikka kelpasi tähän sivurooliin. Sen kuva mallina pyysin Riihimäellä edelleen toimivaa Mainostaitoa tekemään samanlaiset. Tuulilasi on saranoitu yläreunoistaan, tuuletusilma virtaa hienosti sisään raollaan olevan lasin alareunasta. Vanhan Tikkurilan silkkitehtaan takana asui vielä silloin kaksi vanhaa äijää maatilallaan. No nämä Internationalin kannentiivisteet. Heidän autonsa vapaaseen ja laajapintaiseen kylkeen oli tyylikkäin brittiläismallisin kirjaimin kirjoitettu firman nimi. Itse Maigret taisi jossakin ambulanssikohtauksessa, joka kuvattiin Helsingissä, istua kuskin vierellä. He pitivät ylpeänä esillä omaa ”Intikkaansa”, eli kori-idealtaan ja kooltaan samalla tavalla henkilöautomaista 1936 Dodge Panel Vaniaan. Samasta syystä se tuotiin tänä vuonna Lahden Classic Motor Show’n Mobilistin osastolle. Aikoinaan oli hellepäiviä, jolloin herkimmin valitsin Intikan lähietäisyyksien taivaltajaksi, juuri sen vilpoisuuden ansiosta. Silloin yritin aina mahdollisuuksien mukaan pysäköidä sen mahdollisimman näkyvästi, olihan auto lehden paras ja myöskin ainoa mainos. Kori maalattiin nykyasuunsa Tuusulassa Ekolmen maalaamossa ja hyvä tuli. Kilometrejä on takuulla tullut tuhansia, mutta ei kymmeniä tuhansia. Toiseksi voisin sanoa pääseväni nauttimaan maailman parhaasta ilmastoinnista. Lisäksi iso juttu: katon reuna työntyy kuin varjoa tarjoavaksi lipaksi pitkälle eteen, häikäisysuojiin ei tarvitse pahemmin koskea. Vielä pari vuotta sitten ajelin renkailla, joissa oli yhä kulutuspintaa, vaikka huru mykky. intikka.indd 18 intikka.indd 18 24.5.2022 14.19 24.5.2022 14.19. Se oli niin hyvä, että nykyään moista ei välttämättä maalattaisi, mutta silloin oli tärkeätä saada pinnasta täydellinen. Kerran olin Lohjan rompepäivillä, joiden sulkemisaika oli lähestymässä. Siitä ei ollut jäänyt mitään muuta talteen kuin nopeusmittari. Mokomat suihkivat auton ovien alapieliin liian paljon massaa. Vaikka autoa on aina säilytetty kuivassa, lähtivät takaovien helmat viimein tällä vuosituhannella kuplimaan, koska se vähäinenkään ovien sisään eksynyt kosteus ei päässyt pois. Se toimi heillä todella huomioituna joka paikan mainosautona. Internationalin sisustaa ei maalattu. Olihan minulla. Herrat olivat jossain vaiheessa purkaneet työkseen bensakäyttöisiä kuorma-autoja ja yhden Internationalinkin. -Onko sinulla sellainen auto. Vuoden empimisen ja miettimisen jälkeen menin kysymään, josko mittarin saisi ostettua. Vain kerran nuo tekstit piti peittää. Lähiseutujen tapahtumiin ajoimme usein Intikalla. Gripps Garagen Arne Åvall hoiti asian niin hyvin, ettei kukaan huomaa nyt edes värisävyssä eroa. Myyjänä toimivat vaimoni Pirjo ja meillä yhä työskentelevä Outi Haapala. Moottorin tavatonta sitkeyttä on ihana hyödyntää etenkin rauhallisilla ja mäkisillä sorateillä, kuten meillä maalla, Lappeenrannan liepeillä. Nuo vuodet samoilla renkailla panevat miettimään ajoni kokonaisajomäärää. He osasivat vain hätäisesti suomea ja huushollauksesta näki, että naisia välteltiin viimeiseen saakka. Autoon lastattiin lehtiä, se pysäköitiin myyntipaikalleen ja siitä tuli takaovet avaamalla myyntipiste. Nyt niitä on useampi varalla auton tavaratilan seinällä. . Ne osoittautuivat väärän mallisiksi. Esko oli muutenkin lähdössä käymään samalle seudulla, joten hän otti männät mukaansa, vuokrasi perillä Thunderbirdin ja ajoi Bostonin lounaispuolella sijaitsevalle esikaupunkialueelle. No, ei se nyt ihan niin mennyt. Sieltä löytyi mies, jonka kellari oli täynnä Internationalin osaa. Herranjestas, ostin tietenkin kaikki kolme. Eiväthän ambulanssit ole juuri koskaan kokonaan punaisia olleet. Mutta että ne olivat kovat! Ehkä siksikin, että niille taisi kertyä lähes 36 vuotta ajoa juurikaan kulumatta, kuten japsien pakuissa takavuosina. Intikalla kävin ajotapahtumissa yksinkin. Männät vaihdettiin oikeisiin. 18 . Minua ei yleensä tarvinnut paljoa houkutella lähtemään erilaisille rompetoreille. Siellä oli sellainen puolituttu kauppias, jolta kysyin mitä sillä oli jäämässä tiskiin. Remontti oli ilmeisen onnistunut, sillä niillä eväillä mennään edelleen! Mennään, vaikka pian 38 kesäkäyttövuoden aikana olen ajanut autolla tuhansia kilometrejä. Museokatsastaja oli huolissaan täysin alkuperäisen, mutta hiukan patinoituneen sisustan säilyvyydestä, joten alkuperäistä maalia suojattiin ohuella lakkakerroksella. Näin sen siellä kerran. Sain mittarin omakseni. Voin lähes taata, että noilla teksteillä Intikka on tehnyt lehteämme tunnetuksi enemmän kuin... en mene sanomaan. Autoon tehtiin aikaisessa vaiheessa myös ruoste-estotyö, jonka piti taata auton peltikunto loppuiäksi. Auton ulkopinta oli haalistunut. Aja millä ajat, mutta… Olin Intikan hankinta-aikoina paksun ja sisältörikkaan yhdysvaltalaisen Hemmings Motor News -lehden vannoutunut lukija
Jättikokoinen kevytpeite tai kirjapino kainalossa harhauttaa paatuneimmankin järkkärin. Mobilistissakin esitelty 1979 näyttelyvoittaja Oldsmobile Futuramic oli tyylillisesti omaan makuuni täyskymppi, nimenomaan näyttelyssä alla olleilla pinnavanteilla. Näyttelyn kävijämäärä tänä vuonna oli reilut 30 000 henkilöä. Luonnossakin Tapanilan liepeillä joskus nähty Pekka Leinon Polara, hopeanharmaan Plymouthin peränkuoreen maalattu maantiekiitäjä ja monet muut yksityiskohdat kummittelevat yhä kirkkaina mielessä. Suurin yksittäinen tapahtuma yhdistyksen toimiaikana on ollut vuosittainen American Car Show. ACS:n siirryttyä Messukeskukseen tulin kerran livahtaneeksi näyttelyn pystytyspäivänä sisään avoimesta hallin ovesta ja löysin tapahtumasta uuden ulottuvuuden. Erityisesti nuo Tikkurilan jäähallin näyttelyt, ennennäkemättömine parkkialueineen muovasivat tulevaa ajattelumalliani peruuttamattoman turmiolliseen suuntaan. Muutaman harrastajan puuhailusta alkunsa saanut yhdistys on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen autoharrastuksen ja autokilpailutoiminnan huipulla. Kaikentasoisten rakennelmien tuojista paistoi innostus, ylpeys ja toiveikkuus oman esineen mahdollisesti saamasta huomiosta. Tero Ilola Onnea 50-v. Mobilistin pressikortti on tehnyt elämästä lähes liian helppoa viimeisinä vuosina ja tämän kirjoituksen jälkeen toivon, ettei kukaan enää henno heittää minua pihalle, vaikka perusteita olisikin. Yleisölle näkyvimpinä aktiviteetteina toimivat eritasoiset kiihdytyskilpailut, romutoritapahtumat ja kokoontumiset. Olen käynyt tapahtumassa joka kerta – vuonna 1978 12-vuotiaana. Koronavuosina 2020 ja 2021 näyttely peruttiin. Idea oli tullut ruotsalaisesta Start&Speed -lehdestä ja toimeen oli tarttunut Kimossa asuva Leif Berg veljensä kera. Oma autoni on ollut American Car Showssa kerran, vuonna 1990. Valitettavaa tosin on, että Helsingissä, Malmin lentokentän alueella järjestettävien tapahtumien laajentuminen on ollut mahdollista pääosin historiallisen kenttäalueen alasajon seurauksena. Joinakin vuosina olen liittynyt tuntemattomaan joukkoon näyttelyauton sisääntyöntäjäksi. Harmi oli, että osasto sijaitsi jäähallin ”piippuhyllyllä” varsinaisen areenan sijaan. Finnish Hot Rod Association täyttää kuluvana vuonna pyöreitä, tulee miehen ikään. Homma kuitenkin kuivui kokoon ja nykyisen FHRA:n syntysanat lausuttiin Helsingissä 14.11.1972, Kim Pettersonin heiluttaessa nuijaa. Missä on seuraava sukupolvi, joka aikanaan ottaa vetovastuun, ja keitä siihen mahdollisesti kuuluu. Selvää on, että tapahtuman virkistyksellinen ja jopa mielenterveydellinen vaikutus näinä vaikeina aikoina on merkittävä. Mobilisti 4/22 . Itse en ole koskaan kerhoon kuulunut, mutta onneksi niin moni muu on. Pihalta muistuu sininen 1960 Impala Sport Sedan, joka parkkipaikalta kadulle liittyessään onnistui irrottamaan takarenkaiden pidon, ainakin osittain. Silloisen Buick kerhon, Buick Racing Ry:n osastolla näyteltiin -79 Buick Regal Turboa, jonka olin mustannut täysin, olevinaan muistuttamaan hiljattain esiteltyä Grand Nationalia. 19 R uotsinkielisellä Pohjanmaalla oli vuonna 1971 kehitteillä yhdistys suomalaisen autoja moottoripyöräharrastuksen ja harrastajien yhteen kokoamiseksi. Aika oli tuolloin toisenlainen ja huippusalaiseksi merkityn jäsenluettelon agenda kuvaa hyvin nuorten harrastajien angstia kekkoslovakian aikaista sääntöyhteiskuntaa kohtaan. Tunnelma oli ihan omanlaisensa, autojen hakiessa paikkaansa alueella, näytteilleasettajaryhmien puunatessa pelejään juhlakuntoon, ilman täyttyessä sakeasta palamattomasta polttoaineesta. Kunnioitettavaa ja samalla erittäin huolestuttavaa on, että vuosikymmenestä toiseen näyttelyä häärivät pystyyn samat vanhat parrat ja näytillä on jopa samat vanhat autot. Halukkaiden yhteystietoja kerättiin sekä puhelimitse, että Finnish Hot Rod Associationnimellä varattuun postilokeroon. Helsingin jäähallin aikojen näyttelyjen päättyminen oli myös suuri tapahtuma, kun näyttelyautot kipusivat ihmisten ilmoille parkkipaikan jyrkkää ylämäkeä, usein tarpeettomasti kaasutellen. Viimeiset kolmisenkymmentä vuotta olenkin ollut aina seuraamassa shown rakentumista. Itse näyttelytarjonta on joinakin vuosina ollut pettymys, mutta kansanpaljouden olemuksesta välittyvä innostus ja yhteisöllisyys ovat tarttuvaa lajia. Välillä ovivahdit ovat olleet tiukempia ja sisäänpääsyyn on pitänyt käyttää kyseenalaisiakin keinoja. Kansankielellä Fyyra, on kiihdytysurheilun virallinen lajijärjestö, museoautotarkistuksia suorittava taho ja lausunnonantaja harrasteajoneuvoihin liittyvissä lakiuudistuksissa. Näyttely järjestettiin 197879 Tikkurilan jäähallissa Vantaalla, vuosina 1980-1991 Helsingin jäähallissa ja siitä lähtien Messukeskuksessa Helsingin Pasilassa. FHRA kuva: Tomi Virkki autojenpuolue422 .indd 19 autojenpuolue422 .indd 19 24.5.2022 9.23 24.5.2022 9.23. Olen aina tykännyt American Car Shown tunnelmasta
20 . Mobilisti 4/22 Hillman Super Minx Estate 1963 Auto on Auto on saatava saatava superminx.indd 20 superminx.indd 20 24.5.2022 9.26 24.5.2022 9.26