WWW.MK-LEHTI.FI
4
/ 2010
HINTA 7,50 e
MOOTTORIKELKKALEHTI
KELKKALUETTELO unut t Uudisajan
Ost opas
KUVAT JA TEKNISET TIEDOT KAIKISTA UUSISTA KELKKAMALLEISTA
2011
Matkalla
· Unelmakelkkailua Ruotsin Abiskossa · Vanhoilla kelkoilla läpi Suomen Koeajossa · Lynx 49 Ranger E-Tec · Polaris Rush 800 Pro-R ES · Ski-Doo Grand Touring 600 ACE Ajettu · Lynx Rave SC 600 E-tec · Lynx Xtrim BoonDocker 800R E-tec · Ski-Doo Summit Everest E-tec 600 · Yamaha Apex SE
WWW.MK-LEHTI.FI
Hyvä esimerkki vanhemman kaluston käyttöarvosta tulee esiin myös tämän lehden matkajutussa, jossa Suomen läpi taivalletaan vanhoilla puhallinjäähdytteisillä "pilkkikelkoilla". Esimerkiksi Polariksen Indyja ja Lynxin Enduroita myytiin vuosien aikana melkoisesti niin 500- kuin 600-kuutioisilla moottoreilla ja niistä saisi rakentelemalla aikaiseksi todella hauskoja ajokkeja. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Tilauspuhelin (019) 483 470. Ajatus vintage-kelkkailusta tuli allekirjoittaneen mieleen kokeillessani viime keväänä kaverini 2001-mallista Polaris 600 Indya. Samalla koko kelkkaharrastus saa uuden ulottuvuuden, kun lumettoman ajan voi käyttää projektien suunnitteluun ja toteutukseen, kun taas talvella keskitytään tietysti ajamiseen. Myös suuren yleisön mielenkiinto kohdistuu viimeisimpään tekniikkaan, joten lehdet kirjoittavat siitä mistä ihmiset haluavat lukea. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Kelkkamaailmassa todella vanhaa, eli 1960- ja 70-lukujen kalustoa meiltä löytyy jonkin verran entisöitynä, mutta moottoripyörämaailmasta tuttua vintage-kaluston tuunaamista ei harrasteta kuin marginaalisesti. Myös TV pukkaa jos jonkinlaista ohjelmaa kaksi- ja nelipyöräisten rakentelusta. MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Monet 1990-luvun ja myös 2000-luvun alun urheilukelkat tarjoaisivat kuitenkin loistavia aihioita rakentelulle. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Helminen
MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, syys,- ja joulukuussa. Monia muitakin hyviä aihioita löytyy eikä hintakaan yleensä ole huimaava. Ajoin samaisella kelkalla viimeksi vajaat kymmenen vuotta sitten ja nyt se oli pienellä rakentelulla saanut uuden elämän. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.
4 MK
www.mk-lehti.fi. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Autoihin ja moottoripyöriin verrattuna moottorikelkka on uusi keksintö, mutta silti sillä on takanaan historiaa viitisenkymmentä vuotta, joten kunnostettavaa ja tuunattavaa pitäisi Suomestakin löytyä riittämiin. PÄÄ
TÄSSÄ NUMEROSSA
MOOTTORIKELKAT 2011 LUETTELO
22 24 30 36 44 52 56 64 70 Luettelon alkusanat Yli 600-kuutioiset urheilukelkat Alle 600-kuutioiset urheilukelkat Crossoverit Vuoristokelkat Puhallinjäähdytteiset urheilukelkat Luksusluokan touring-kelkat Mökki-/perhekelkat Hyötykelkat
SUUTIN
KELKKOJA
20 80 MK-lehden raati valitsi vuoden kelkat Koeajossa Ski-Doo Grand Touring Sport 600 ACE ja Renegade Sport 600 ACE Koeajossa Lynx 49 Ranger Koeajossa Polaris Rush 800 Pro-R ES
MK
84 88
HENKILÖITÄ
92 Kuukauden kelkkanaama Seppo "Totaltek" Tiittanen
MATKOJA JA TAPAHTUMIA
12 74 96 1700 km kelkkaretki Ruotsin Abiskoon Kelkkaretki Suomen läpi Vesikrossia
PALSTAT
4 8 79 98 107 Pääsuutin Intro MK-lehden tilauslomake Variaattori - uutisia ja uutuuksia Seuraavassa numerossa
-lehden luettelonumero keskittyy uusiin malleihin ja yleensä koeajoissakin esiintyy kauden mielenkiintoisimpia uutuuksia. Vintage-harrastuksen suosio kasvaa toivottavasti Suomessakin, sillä samalla säilytetään arvokasta kalustoa jälkipolville, vaikka ehkä hiukan tuunatussa muodossa. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti paino- ym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 33,-, kestotilaus 30,-. Uusien mallien ohessa on vanhojen ajoneuvojen kunnostaminen ja rakentelu ollut auto- ja moottoripyörämaailmassa jo vuosikausia suosittua ja harrastuksen ympärille on maailmalla syntynyt satoja lehtiä. Näin päästään myös koko harrastuksen alkulähteille, eli tärkeää ei ole millä ajaa, vaan kunhan ajaa! tuumii
J
PHOTO: JANNE VUOJÄRVI
klo 9.00-16.00 tilaukset@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Rovaniemen aluetoimitus: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@mk-lehti.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Pentti Pieski Jussa Peuranen Keijo Vidgren Ulkoasu: Marja Penttilä Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puhelin: (03) 671 5474 Telefax: (03) 671 5057 Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Painopaikka: SP-paino Oy,Nurmijärvi ISSN 0788-3749 Sähköposti: toimitus@mk-lehti.fi
www.mk-lehti.fi
8 MK
www.mk-lehti.fi. INTRO
Osoite: MK-lehti PL 34 01901 Nurmijärvi Toimituksen puhelin: 09-8789 2400 Telefax: 09-87892410 Tilausasiat ja osoitteen muutokset: 09-8789 2400 ark
kuva: Joni Launonen
www.mk-lehti.fi
MK 9. MaiseMia Ruotsin abiskossa
Näistä aineksista muodostui viimekeväinen retkemme Ruotsin Abiskoon.
12 MK
www.mk-lehti.fi. Matkalla: Abisko
TeksTi ja kuvaT: joni Launonen
Unelmien kelkkamaa
Liki 2000 kilometriä, paljon puuteria ja auringonpaistetta
Aurinkoinen sää ja runsas lumi ovat saaneet retkikunnan poikamaiselle tuulelle. Kun kaasun avaa selälleen, ainoa huolenaihe liittyy siihen, että kaasusta malttaa löysätä ennen rantamännikköön rysähtämistä. Aurinko kyllä paistaa, mutta en löydä vallitsevista olosuhteista yhtymäkohtaa hiekkateihin. Ajokkinani oleva Summit 146" X E-TEC tuntuu tässä vaiheessa nappivalinnalta, sillä tuo pätkämallin vuoristokelkka onnistuu kinoksessa täyttämään syntisimmätkin toiveet. Siellä suuntaamme vieraan vallan puolelle. Suuntaamme Vittangin ja Kangoksen kaut-
www.mk-lehti.fi
MK 13. Alkumatkasta päätös näyttää viisaalta, sillä olosuhteet ovat kireähköä pakkasta lukuun ottamatta niin hyvät kuin olla voi. Pasi Ranta-Valkama, Matti Savo ja Kari Välikangas pyysivät minua viime syksynä lähtemään kanssaan kelkkareissulle Abiskoon, missä tarinoiden mukaan riittää puuterilunta ja maisemia vaikka muille jakaa. Päätimme lähteä liikkeelle Rovaniemeltä asti kelkoilla, jotta kerrankin saisimme nautiskella moottorikelkkailusta täysin palkein. Pohtimolammen jälkeisellä pikkulammella porukka jo poikkeaa reitiltä pyörittelemään lammen jäälle. Heti rajan jälkeen reitti muuttuu pieneksi kinttupoluksi. I
hmisellä ei ole omatunnon ääntä, vaan taivaallinen jukebox. Ruotsalainen humppahuttu on ehkä kamalinta kaikista. Retkikuntamme muodostuu neljästä miehestä kelkkoineen. Se on siitä pirullinen soitin, että sen biisivalikoima ei toimi yhtä notkeasti kuin Spotifyssa. Ehkä saksalainen tanssiorkesteri voisi yltää vielä parempaan. "...Hän riisui mua katseellaan, jota hieman pakoilin...", laulaa Marita ja minä mietin, että alkaa mennä jo turhan rasvaiseksi tämän biisin kanssa.
Reitti on rajan takana kapeampaa
Jos Suomen puolella reitit olivat lentokunnossa, samaa ei voi sanoa Ruotsin Pajalan reiteistä. Olemme matkanneet vasta vajaat puoli tuntia Rovaniemeltä, ja yöpuulle olisi tarkoitus asettua Pohjois-Ruotsin Kiirunassa. Kivahan tämmöistäkin on ajaa vaihtelun vuoksi. Soitinta ohjaa ilmeisesti joku mielleyhtymägeneraattori. "Aurinko suuteli meitä Andree/ Kun kuljettiin hiekkatietä Andree..." laulaa Marita Taavitsainen päässäni. Koetan vaihtaa biisiä, mutta ilmeisesti linjoissa on jotakin vikaa. Tällä kertaa sen levyvalikoimasta on löytynyt vihonviimeinen viisu. Matkamme tarkoitus on valloittaa lumihuippuisia vuoria länsirajan tuolla puolen. Reitit ovat hyvässä kunnossa, joten matka joutuu sukkelasti Kolariin asti. Rajan ylittäminen hirvittää hieman, sillä pelkään, että levylautasella Taavitsainen vaihtuisi Vikingarnaan. Eletään talvea 2010, runsaslumisinta talvea miesmuistiin. Kuunnellaan sitten kai Maritaa koko matka
Pojat kertovat, että Kiirunan mainaritytöillä ovat dance movet kohdallaan. Lauteilla vaihdetaan kokemuksia päivän ajoreissusta, kehutaan aikaisempia reissuja ja haukutaan toistemme moottoripyörämakua. Erityisen mielenkiintoiselta se näyttää harmaassa säässä. Painumme Karin kanssa nukkumaan, mutta Matti ja Pasi suuntaavat Kiirunan yöhön neonvaloja katselemaan. Kiiruna jos mikä on luonnonkaunis paikka. Usean tunnin ajon ja yhden
välitankkauksen jälkeen alkavat Kiirunan valot kajastaa. Ilolla huomaan, että Marita on lopettanut laulamisen. Aikamme pyörittyämme löydämme oikean reitin, ja loppupäivä sujuu ilman suurempia kommelluksia. Kun kanisterille saadaan selitettyä, että sen on parempi vain käyttäytyä ja tulla mukana, alkavat suunnistusharjoitukset. Pojat olivat pirteitä kuin vanha diesel pakkasaamuna. Ohjelmassa on saunomista, ja pian saunaan tulee toinenkin suomalaisporukka. Pohjoisen kaivoskaupunki on kuin repäisty tieteiselokuvasta, jonka tapahtumat sijoittuvat ydinsodan jälkeiseen aikaan.
Matkalla: Abisko...
Hiihtomaja Björkglidenin päällä. Kovia jätkiä. Hotellilla puramme tavarat keikoista ja asetumme taloksi. Ensin keräillään bensakanistereita reitin varresta, kun ne eivät meinaa pysyä kyydissä. Suunnistajana ajava Matti tekee hyvää työtä, mutta silti pyörähdämme aika monen mökin pihassa. Kelkkareittien merkinnät eivät Ruotsissa ole aivan yhtä hyviä kuin Suomessa, ja siksi meillä hyvistä kartoista ja GPS:stä huolimatta riittää pähkinää purtavaksi. Pasi oli tanssilattialla reväyttänyt paikkojaan yrittäessään jonkin sortin piruettia. Onneksi pojat olivat käyttäytyneet siivosti yöelämässä. He nousivat jalkeille yllättävänkin ketterästi. Matka etenee mukavasti, mutta pikkuisia vastoinkäymisiäkin on. Puuteria lähdettiin hakemaan ja sitä myös löydettiin, vaikka ensimmäisenä Abisko-päivänä lähitunturien vähälumisuus säikäyttikin.
ta kohti Jukkasjärveä, mistä olisi vielä pikkuinen huikonen Kiirunaan. Päivän 400 kilometrin matka otti sen verran kovin jäseniin, että unta ei tarvitse houkutella. Ei muuta kuin kelkkojen pakkaus, tankkaus ja kohti määränpäätä. Syötyämme menemme kolistelemaan Matin ja Pasin ovelle. Voisi kahvila olla huonommillakin näköaloilla siunattu.
14 MK
www.mk-lehti.fi. Aamupalalla seurueestamme on kaksi aikaisin nukkumaan mennyttä. Aamulla heräämme pirteinä, kiitos aikaisen nukkumaan menon
Mies neuvoo oikeaan suuntaan. En hoksannut mainita viherallergiasta, Jarkko sanoo. Tolkun löylyjen jälkeen on vuorossa illallinen. Kaveri pysähtyy ja pojat päättävät kysyä neuvoa. Kari koettaa korjata kelkkaa, mutta ei siitä mitään tule. Lähdemme kipuamaan tunturille koivikon läpi. Asema on edelleen käytössä ja käyttäjiä riittää, sillä Abisko on suosittu hiihtokohde.
Abisko
Ensimmäinen ajopäivä alkaa toiveikkaissa merkeissä. Kuvut täynnä, mutta mieli keveänä hilpaisemme mökille yömyssyille ja valmistautumaan seuraavaan ajopäivään.
Abiskon rautatieasema. Touriststationin ravintolassa on aina seisova pöytä, jonne jonottaa lisäksemme koko joukko nälkäisiä. Reitin molemmin puolin on lunta jo sen verran,
että reitiltä poikkeaminen ei tunnu itsemurhaiselta puuhastelulta. - Jahas, mitäs hyvää meillä tänään syödään, seurueessa mietiskellään. Ymmärrämme hänen ruotsinkielisen selostuksen kuka mitenkin. Olemme perillä hyvissä ajoin iltapäivällä ja asetumme taloksi mökkiimme, jonne autolla matkaillut Jarkko Nisula on jo saapunut. Ennakkoluuloton maistelu todistaa, että kyllä mies nälkäänsä näitäkin syö. Tällä leikkipaikalla ensimmäiselle tasanteelle hyppääminen tarkoittaa loikkaamista noin kolme metriä hyppyrin nokkaa korkeammalle. Moinen loikka tuntuu olevan Summitille vain pikkuinen suupala. Tarjolla on hassuja tahnoja, mielenkiintoiselta tuoksuvia kääryleitä ja kivan värisiä kastikkeita. Tunturikoivikko osoittautuu turhan kovaksi haasteeksi. Samaa ei voi sanoa retkikunnan muista kelkoista. Kun leiriytyminen on hoidettu, lähdemme saunomaan hotellille. Laskeudumme kukkulalta ja suuntaamme Unna Allakkaa kohden. Xtrimmejä ja Rangeria saadaan kaivaa välillä hartaasti. - Eiköhän tämä ole selvä, Matti toteaa. Pian vastaan tulee hieman avoimempaa maastoa. Jatkamme eteenpäin ja törmäämme kapeaan uraan, jota vastaan ajelee mies 5900:lla pieni lana perässään. Koska Ruotsissa freeride on vielä luvallista, suuntaamme Karin kanssa pommittamaan lähintä kukkulaa, missä voi pikkuisen hyppyytellä turvallisesti ylärinteen suuntaan. Matka Abiskoon on voittopuolisesti tylsänlaista siirtymistä, sillä ajamme paljolti jäätä pitkin. Nopeasti huomaamme, että jokunen lunta vuotava pilvi on tämänkin paikan löytänyt. Reippaan tunnin pyörimisen jälkeen olo on aavistuksen epätodellinen. Tällä erikoiskokeella pääsemme kouriintuntuvasti toteamaan oikean vuoristokelkan ja crossoverin eron: siinä, missä Boondocker on kiinni, pystyy Summitin pysäyttämään huoleti nokka ylärinteen suuntaan. Reitin etsimisestä muodostuu päivän paras sessio monella tapaa. Tilanne ei ole ollenkaan katastrofaalinen, sillä meillä on mukanamme yksi kelkka enemmän kuin miehiä. Abiskon liepeillä mieliala kohenee entisestään, sillä maisemat ovat huikaisevat. Yleensä Ski-Doo ampaisee näistä tilanteista suksiaan lepuuttaen liikkeelle. Paittisjärveltä suunnistamme tunturiin. Jotta pääsem-
www.mk-lehti.fi
MK 15. Pojat eivät jaksa katsella pikkupoikamaista puuhasteluamme, vaan heidän verensä vetää jo tunturille. Sukset paukkuvat kiviin, ja tarkkana on oltava, että säästytään pahemmilta kolahduksilta. - Ai tet puhutta suomea, kysäisee kaveri ja neuvoo uudemman kerran kielellä, jota ymmärrämme pikkuisen paremmin. Kun maasto vääntyy jyrkempään kulmaan, on Summit elementissään. Ilmoitustaulu kertoo, että tänä iltana on tarjolla kansainvälinen kasvisbuffet. Se liikkuu noin yhdeksän metriä ennen kuin toinen pytty pimenee. - Ne kysyi, onko meillä mitään erityisruokavalioita. Olemme kelkkamiehen paratiisissa ja mietiskelemme, kuinka paljon parempi ajoneuvo mönkijä olisikaan täällä. Päätämme lähteä haeskelemaan helpompaa reittiä. Korkeaharjaisilla matoilla varustetuilla 800-kuutioisilla kelkoilla toiminta on uskomattoman hauskaa, sillä niillä saa riittävästi vauhtia meidän mittapuullamme isoihin hyppyihin todella lyhyellä matkalla. Matti käynnistelee oman Turbo Yamahansa ja Jarkko saa ajokikseen Ranger 49:n. Nokat suunnataan kohti tuntureita. Loppumatka sujuu suuremmitta kommelluksitta. Usko on pian koetuksella, sillä Jarkon Renegade ei innostu
ruotsalaisesta ilmanalasta. Jos liikkeelle lähdössä meinaa olla ongelmia, riittää että kaasua annostelee pikkuisen kuolettavamman annoksen ja samalla pikkuisen heilauttelee kelkkaa
me ylemmäs pelipaikoille, on noustava pitkä ja jyrkähkö rinne. Pommittelemme mäkiä ylös ja kikkailemme tasaisemmilla paikoilla. Sitä se onkin, mutta välillä ajaessani viistorinnettä huomaan, että tuuli on lakaissut irtolumen pois ja telan alla on jäätynyttä hangenpintaa. Riittämätön pohjavauhti aiheuttaa sutimista ja lopulta yhdistelmä on kiinni rinteessä. Päätän koukata Gallanvarrin huipulle. Päättelemme asian paksun lumikinoksen alta paljastuvasta runsaasta vedestä. Askeettiselta näyttää ruotsalaisvarusmiehenkin elämä, sillä näillä veijareilla ei näytä olevan aamupalaan käytettävissään kuin korkeintaan tunti. Yksi tasainen paikka taisi olla tunturijärvi. Kinosta on sen verran riittävästi, että kanttailu poski maassa sujuu helposti. Samaisesta pöydästä pitää huolehtia myös päivän eväät tunturiin ja oikein arvasitte sekin on tehtävä aivan itse.
Reitin tarkasteleua Paittisjärvellä.
Hyvä ruoka parempi mieli. Koska Ranger 49 on ainoa vetokoukullinen kelkka, ovat reenvetotehtävät Jarkon heiniä. Sinne näyttää myös joutuneen joukko ruotsalaisia solttuja. Todellinen rekiteknologian riemuvoitto on tähän mennessä kääntynyt ylösalaisin noin 20 kertaa, eikä sen kanssa ole helppoa tälläkään kertaa. Aamupalalle pitää osata aivan itsenäisesti, eikä sillä tavalla kootusti kuin meillä Suomessa on opittu. Aamupala pitää jokaisen koota aivan itse seisovasta pöydästä. Reippaan 1400 metrin korkeudessa näkymät ovat huimat. Pasi suihkii Xtrimillä kohti reittiä, joka meinasi jäädä löytymättä.
"Jos tela lipeäisi, kokisin elämäni liukumäen, joka päättyisi jossakin alhaalla kivikkoon."
Abiskon turistikeskuksessa on keväisin paljon hiihtäjiä ja muita talviliikunnan ystäviä. Matti Savo kunnostautui keittiössä ilta toisensa jälkeen. Reitti näyttää alhaalta katsottuna helpolta. Ei muuta kuin kelkka ja reki ylös hangesta ja uutta vauhtia hakemaan. Toinen yritys onnistuu, ja pääsemme jatkamaan. Huima on myös nousu tänne. Kun tela hetkeksi menettää otteensa, nousee pulssi aika korkealle, sillä jos kelkka lipeäisi, kokisin elämäni liukumäen joka todennäköisesti päättyisi jossakin kaukaisuudessa häämöttäneeseen kivikkoon.
Matkalla: Abisko...
Ruotsalaista sotimista
Paittisjärveltä nousu tunturiin sisälsi yhden reitin mielenkiintoisimmista erikoiskokeista. Retkikunta vasemmalta: Matti, Kari Välikangas, Pasi Ranta-Valkama ja edessä Jarkko Nisula.
16 MK
www.mk-lehti.fi. Ensimmäinen kunnon lumipaikka saa maalliset murheet unohtumaan
Paikka on nimeltään Valffojohka. Nyt ei tunnu hyvältä, mutta eipä täältä kukaan tule hakemaankaan. Kuten arvata saattaa, alastulo näyttää paljon vaikeammalta. Pyörittelemme alarinteessä sekä hieman sivummalla helpompia mäkiä. Ehkä löyhä yhtymäkohta tapahtuneesta löytyy vaimoni kymmenen vuoden takaiseen lausahdukseen, kun olimme lähdössä opiskelijarientoihin. Kun vauhti jarruttelusta huolimatta kasvaa, painan kaasua sen verran, että kelkka pysähtyy. Se kipuaa mäkiä sukset taivasta kohden ja taipuu käännöksiin ajatuksen voimalla. Huidon vähän aikaa ilmaa, ja palaset kädessä tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Suomen kieli on hauska ja taipuisa kieli, mistä osoituksena muun muassa se, että meillä on aivan oma sana kuvaamaan ruotsalaissotilaiden leireilyä. Pysähdymme taukopaikalle. Mutta tuntuupas taas hienolta! Jatkamme sahaamista rinteessä. Hiljalleen siirrymme edemmäs ja laskeudumme kukkulan toista sivua alas. Korvissa kohisee, kun tuuppaan Ski-Doon keulan kohti jyrkkää rinnettä. Kun olen palaamassa takaisin jäljelle, tökkää meno kuin seinään ja lennän kivikovalle reitille. Heitämme Karin kanssa yläfemmat. Katson Karin jälkiä ja käännän kelkan samassa paikassa ympäri.
- Ei helevata, mietin katsellessani alarinteeseen. Taukopaikalla kiittelemme kahvit keittäneitä ryhmäläisiä. Matkalla löytyy hyvää spottia freerideen. Kun lyön kaasun pohjaan, en kuule koneen ääntä ollenkaan, sillä sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Ajamme ensin edellispäivän jälkiä pitkin Valffajohkaan, mistä kipuamme tuntureiden päälle ja jatkamme kohti Riksgränseniä. Matkan pahin takaisku sattuu paluumatkalla vajaan kilometrin päässä mökistä. Ski-Doon lämmöt alkavat nousta, joten koukin vähän väliä reitiltä, jotta telatunnelin jäähdytyskennoille saadaan lunta. Vilkaisen rinteen suuntaan ja jatkan tärisemistä. Illalla pojat palaavat Kebnekaiselta innoissaan. Lähden alaspäin. Kuin leikiten se paukkaa mäen huipulle. Oikeaan käsivarteen sattuu niin maan perusteellisesti. Hauskaa näytti olevan. Tunnustan pelkääväni korkeita paikkoja, eivätkä tämmöiset tilanteet siksikään ole mieleeni. Hoksaamme, että rinne ei ollutkaan niin paha kuin alkuun kuvittelimme. Enää ei ole paluuta. Jarkko puolestaan on nähnyt näitä alppijääkäreitä Riksgränsenillä laskemassa. Toisena ajopäivänä suunnistamme katsomaan kukkulaa lähemmin. Toisaalta vieraassa tunturimaastossa ei koskaan voi olla liian varovainen, sillä näissä maisemissa onnettomuuden mahdollisuus on aina olemassa.
Riksgränsenille
Kolmas ajopäivä paikanpäällä suuntautuu Riksgränsenille. Harmittaa aika tavalla, mutta täysi lepokaan ei toisaalta tee pahaa. Pahalta kukkula näyttää lähempääkin. Ski-Doolle taas mikään ei tunnu riittävän. Lisää harjoitusta näemmä kaivataan. Onneksi kelkka tuntuu aivan ajettavalta vaurioista huolimatta. Alkaa mahdoton hinkkaaminen. Summit etenee sukset ilmassa ja lunta maisemaan työntäen. Varovaisesti tuon kelkan jyrkännettä alaspäin, otan pakin pois ja lasken alas. Meitä tuntuvasti enemmän rinteissä pommittaneet poijaat tuuttaavat mäen päälle pätkämattoisillakin, joten Summitin nousukyky ei ollut lähelläkään äärirajojaan. Tasamaan kelkkailijan silmiin kaikki Ounasvaaraa isommat ja jyrkemmät kukkulat vain näyttävät vähintään K2:n kokoisilta. Paikalle on jossakin vaiheessa tullut joukko suomalaiskelkkailijoita, joiden kanssa jatkamme pommittamista. Kun mäki jyrkkenee kunnolla, ei kelkkaa saa pysäytettyä jarrulla. Hän kiihdyttää Lynxin täyteen laukkaan ja nousee varman näköisesti kukkulan päälle. Laitan varalta pakin päälle. Se on hiihtoloma.
Itsensä ylittämistä
Jo ensimmäisenä Abiskon ajopäivänä pysähdyimme naureskelemaan mäkeä, jonka rinteillä näkyi parit telan kuvat. E-TEC-kelkat ovat tulleet 230 kilsan reissun ilman välitankkausta, mikä
Ja hieman lisää puuteripelleilyä.
Gallanvarrin huipulla noin 1400 metrin korkeudessa.
www.mk-lehti.fi
MK 17. Karin Boondocker tuntuu kipuavan mäkiä kuin tyhjää vain, kunhan kaasua vain annostelee kainostelematta. Matin turboahdistettu Yamaha ilmoitti olevansa epäkunnossa, joten Matti palasi Rangerin puikkoihin. Vetäisen reitin vasemmalle puolelle. Aamulla olkapää on edelleen sen verran pahana, että passaan reissun Kebnekaiselle. Imuroi sie, niin mie meikkaan! Niin sydämettömiä emme sentään olleet, että olisimme tampanneet koko rinteen. Ajamme vähän matkaa Norjan rajaa kohti ja löydämme mahtavan mäen, joka on aivan korkkaamaton. Ajettavaa riitti myös töpinän pojille. Me Karin kanssa päätämme lähteä ikuistamaan maisemia. Matti ja Pasi
virittelevät kynsitulia, jotta saamme makkarat noettua. Vahinkoihin kirjataan vääntynyt alatukivarsi. Lähdemme matkaan kokoonpanolla Kari, Matti, Pasi ja minä. Seuraan Karin esimerkkiä. Kipu on silti raastavaa, mutta saan tempaistua kelkan käyntiin ja ajettua pihaan. Mietimme, kuka meistä olisi niin hullu, että pätkisi seinämän ylös. Paras löytyy paluumatkalla. Kokeilen vasemmalla kädellä toista yläraajaa, ja yhtenä kappaleena se tuntuu olevan. Palaamme haastavan paikan alle. Nousemme pienen töyrään päälle, missä harjoitamme hieman kuvaustyyppistä toimintaa. - Siellä ne laskivat ahkion kanssa ja ilman. Kaukaa katsottuna mäki näytti lähes pystysuoralta. Hetken olen aivan varma, että luita meni poikki. Jarkko pyhittää loppureissun alppihiihdolle, tarkemmin sanoen telemarkille, sillä saimme taas eilen maksaa huviveroa yhden kelkan hajoamisen myötä. Kari on meistä se, joka on päättänyt ajaa pientä solaa pitkin mäen päälle. Näemme jossakin vaiheessa viikkoa solttupojat ulkonakin harjoittelemassa jotakin. Pasi näyttelee pikkuisen möksähtänyttä, sillä äkkiseltään työnjakomme ei ehkä näytä kovin reilulta. Muutamme bensaa meteliksi puolen tunnin verran ennen kuin maltamme mennä kertomaan muille löydöstämme. Tuolloin he käyskentelevät tunturikoivikossa vähintään 70 metrin päässä hotellista
Muutakin kerrottavaa heillä on. Reissun korkein kohta on 1553 metrin korkeudessa. Päivän reissu suuntautuu Björkglidenille. ogin uransa ol harrastelijage
ätti aloittaa
on hieno suoritus. Näiden välissä kulkee kapea kaistale, jota pitkin on luvallista ajaa. Mielenkiintoinen osuus reissusta alkoi Riksgränsenin liepeiltä. Tällä kertaa on minun vuoro ottaa haaste vastaan ja täräyttää hankalim-
18 MK
www.mk-lehti.fi. Muutamaa rinnettä tahkottuamme löydämme mäen, jonka alaosassa on haastavan jyrkkä nousu. Jotta homma sujuisi mahdollisimman ongelmattomasti, on parempi ajaa rauhallisesti. Ei ävästään ke se turhaan ol nttäoloe tuotekehity sinisinööri!
pä n toimittaja i tukivarsi, ku Näin väänty . Alkuun meidän pitää ajaa Torniojärveä pitkin, ja pakko todeta, että järven selällä vuoristokelkalla eteneminen tuntuu mel-
koiselta haaskaukselta. Kovaa psyykkausta ja asteittain hankalammasta kohdasta nousua, ennen kuin tartumme härkää sarvista. Muut asiakkaat olivat liikkeellä hiihtäen.
Vähiin käyvät päivät
Jäljellä on enää yksi päivä paratiisissa. Björkglidenin takamaastosta löytyy hienoja ajopaikkoja. Suunnistus määränpäähän on oma ohjelmanumeronsa, sillä oikealla puolella vaanii Norjan raja ja vasemmalla on suojelualue. Björkglidenille noustaan reittiä, jota käyttävät myös hiihtäjät. Turvallisesti he kuitenkin pääsevät Kebnekaisen turistiasemalle lounaalle. Kuten usein, tälläkin kertaa nousu on helppoa, mutta alas ajaminen mielenkiintoista. Useaan otteeseen pojat joutuvat jättämään kelkat turvalli-
seen paikkaan ja käymään jalkaisin tarkastamassa mitä lumilipan alla odottaa. Matkalla: Abisko...
Viikko takana ja suuntana kotikonnut.
etupukin 49 Rangerin
iskari antaut
ui loppumat
kasta.
Kari vapautta a kallistuksen vakaajan teht suhteissa
Veikkailuni menee puoliksi oikeaan, mutta pääasiallinen syy taitaa löytyä telastosta, jonka etupukista iskari on vääntynyt poikki. Voimakkaalla kelkalla saa näppärästi hypittyä patilta toiselle. Muonion liepeillä marssivauhti hidastuu, sillä reitti muuttuu aivan helvetilliseksi patikoksi. - Jokainen ajopäivä oli paras ikinä ja seuraava oli aina parempi, kiteyttää Kari. Ehkä vika oli Kungsleden-oluessa, jota rohkeimmat nauttivat saunajuomaksi jopa kaksi pulloa. Pakkasta ja huonoa oloa uhmaten suuntaamme Torniojärvelle, jonka jäätä joudumme ajamaan puolensataa kilometriä. Jarkko ja minä olemme terveitä, mutta kelkalla kotimatkalle lähtevistä kaikki muut ovat eriasteisesti kipeitä. Muonion jälkeen reitti paranee. Matka kohti Muoniota jatkuu leppoisissa merkeissä ja matka joutuu vauhdilla. Se ei ole hääviä puuhaa, sillä kylmä meinaa tulla aivan väkisin. · Abisko tunnetaan kansallispuistostaan, ja se on suosittu retkeily- ja vaelluskohde. Kelkka lentää jonkin matkaa ylärinteeseen ja vauhti pysähtyy melkein kokonaan. Leville on lupsakkaa ajella, mutta Levin liepeillä Matin vauhti hidastuu. Olkapää muistuttelee olemassaolostaan, mutta sen kanssa pystyy elämään. · Abiskon pohjoispuolella on Torniojärvi, joka on Ruotsin seitsemänneksi suurin järvi. Pahin tilanne on Pasilla, jolla ei pysy mikään sisällä. Tällä kertaa mennään ylös asti. Mitäpä tuohon muuta voi sanoa.l
Abisko
· Abisko on noin 70 asukkaan kylä Pohjois-Ruotsin Kiirunassa malmiradan ja E10-tien varressa. Kari kuvaa suoritusta videolle. Aamulla kotiin jatkaisimme siis enää Kari ja minä.
Yöunet tekevät matkaseuralle hyvää, sillä sekä Matti että Kari näyttävät olevan hyvässä kunnossa. Käväisen pyörähtämässä jyrkänteen alla arvioimassa, kannattaako edes yrittää. Illalla käymme vielä saunomassa, syömme hyvin ja kiittelemme toisiamme loistavasta reissusta. Aurinko suutelee meitä vielä kerran, ja pääsemme koko matkan kotiin loistavassa säässä. Epäilen, että koko päivän vaivannut mahatauti on viimeistään nyt vääntänyt Matin siltaan. Pattipätkällä Pasin voimat meinaavat loppua tyystin. Armeijan helikopterit ovat tuttu näky Abiskon taivaalla, joten luvattomista kelkkareissuista narahtaa helposti. Pätkäkelkalla ajamisen voi ottaa treenin kannalta, mutta pitkämattoisia käy sääliksi. Olemme olleet viikon reissussa, ja tuntuu, että toinen samanmoinen menisi vielä helposti.
Reissussa rähjääntyy
Kotimatkasta taitaa tulla melkoinen koettelemus. Tarkkana kannattaa olla myös Norjan rajan kanssa, sillä Norjassa reittien ulkopuolinen kelkkailu on listattu kahdeksanneksi kuolemansynniksi.
www.mk-lehti.fi
MK 19. Teemme lähtöä lauantaiaamuna ja tilanne on aika lohduton. Lyön kaasun pohjaan ja suuntaan mäkeä. Vauhtia taisi olla tarpeeksi! Tämän päättelen siitä, että sillä hetkellä, kun tasainen osio alkaa muuttua mäeksi, kelkka hyppää niin rajusti, että lyön leukasuojan ohjaustankoon. Päätän palata alas ja kiihdyttää niin, ettei nouseminen ei jäisi arvailujen varaan. Kun jääosuus vihdoin loppuu, alkaa ajaminen maistua. Matti ja Karikin vaikuttavat hieman huonovointisilta. Minun kelkkani mittariin on tullut yhdeksän päivän aikana reippaat 1700 kilometriä ja Kari on kelkkaillut reilut 200 kilsaa enemmän. Hassua kyllä, jyrkkä kohta ei näytäkään niin jyrkältä, kun sitä katsoo aivan juurelta. Lukijoista nokkelimmat jo veikkailevat rehellisen krapulan osuutta asiaan, mutta kyse on tällä kertaa jostain muusta. Ei voi kuin todeta, että hieno reissu paljon ajoa ja yhdeksän päivän aikana ehkä kaksi tuntia pilvistä. Rangerin etupukki ei ole yön aikana korjaantunut. Viimeinen tankkaus Pasmajärvellä.
masta kohdasta ylös. Me Karin kanssa kasaamme tavaramme viimeistä kertaa kelkan päälle ja jatkamme. Intoiluni Rovaniemelle asti vetämisestä ei saa kovasti vastakaikua, sillä jo Leville pääsy tulisi olemaan kova suoritus. Ei muuta kuin alas ja uusi yritys. Jälleen kerran joudun toteamaan, että vuoristokelkalle moinen nousu ei ole vaativa ensinkään. Matti soittaa Pasille, joka lupaa hakea miehen ja kelkan Leviltä. Kun kaikki ovat sahanneet rinteitä riittävästi, suuntaamme kämpille siivous- ja pakkaushommiin. Mutkaista ja pattista pätkää on kiva vetää Ski-Doolla, sillä Summitin jousitus on melkoisen urheilullinen. Rovaniemellä taivastelemme onnistunutta reissua. Kun silmä ei ole tottunut tietynlaiseen maastoon, on riskien arviointi hankalaa. Haastavuus näissä paikoissa tulee siitä, että kukaan meistä ei ole päässyt aivan mahdottomasti tunturimaisemiin kikkailemaan. Omat vaikeuteni sen sijaan alkavat tunturissa. · Erityisiä lupia alueella kelkkailuun ei tarvita. Ihmetystä aiheuttaa se, että kaikki olimme syöneet
edellisiltana samoja eväitä. Aamulla on lähtö kohti kotomaata. Pasi on entistä heikommassa hapessa, mutta onneksi hänen ei tarvitsisi sinnitellä kuin Karesuvantoon, jossa hän voisi pakata kelkan kärryyn ja jatkaa autokyydillä. Kungsledenulkoilureitti on noin 440 kilometriä pitkä. Parin päivän takainen kaato vaivaa mieltä sen verran, että aina kun suksi raapaisee maakiveä, minulta pääsee ärräpää ja vauhti meinaa koko ajan tippua. Matka suuntautuu Kilpisjärveä kohti. Vaikka näyttää siltä, että jäältä noustaan aika loivasti rinteeseen, vaanii lumen alla hieman tiukempi kaari. Karttaan kannattaa perehtyä, sillä suojelualueilla kelkkailu on ankarasti kiellettyä. · Abiskon ulkoilureittejä käyttävät niin kelkkailijat kuin hiihtäjätkin, joten erityisesti kylän läheisyydessä kulkevilla reiteillä on oltava varovainen. Karesuvannossa tankataan kelkat ja miehet. Pidämme paussia Rostolla, jossa ryyppämme kahvit ja syömme eväitä
X-RS on luokkansa tiukkakulkuisin laite, ja lisäksi sen ajo-ominaisuudet on saatu huimaan iskuun. MKEnduron SM-sarjan A N600-luokassa Joni Räty sijoittui X-RS:llä kakkoseksi ja Mäkipelto oli luokan kolmas. Vuoden kelkan valinta oli tällä kertaa hyvin helppo tehtävä, sillä kärkipaikoille rynnistäneet kelkat niittivät menestystä viime talvena monella rintamalla.
S
20 MK
ki-Doo esitteli REV XPmallistonsa kaudelle 2008. Talvi oli kuitenkin siinä mielessä me-
nestys, että kelkan jousitus ja runko osoittautuivat kestäviksi. Alkutalvesta törmättiinkin pieneen, mutta kiusalliseen ongelmaan, kun telaston kääntöpyöriä meni kuin näkkileipää. Roimasti edeltäjäänsä REViä kevyemmän uutuuden luotettavuutta ehdittiin epäillä, ja jo juhannuksena 2007 moni tiesi, ettei kelkasta olisi mihinkään. Kaudelle 2010 esiteltiin vahvasti MXZ 600 RS -kisamallia muistuttava X-RS, jonka ulkonäkö antoi viitteitä tulevasta. Ainoastaan paksussa irtolumessa sukset aiheuttivat hieman ohjelmaa,
www.mk-lehti.fi. Tilastomerkintä tuli myös MK-Sprintin SM-sarjassa, jonka kuninkuusluokan mestaruuden voitti Riku Mäkipelto. Se voitti 600-kuutioisten ur-
heilukelkkojen testin ylivoimaisesti. X-RS osoittautui viime talvena huippukelkaksi. Vuoden Moottorikelkka 2010
MK-lehden testiryhMä Kuvat: JuKKa helMinen Ja Joni launonen
den Vuo ka k kel 10 20
Ski-Doo MX-Z 600 X-RS
Vuoden kelkka -valinnasta kertova artikkeli kuuluisi aloittaa sanoilla "Valinta oli tänäkin vuonna vaikea...", mutta tällä kertaa siihen ei ole tarvetta. MK-lehden kestotestikelkkana palvellut MX-Z 600 toimi moitteitta ja kun jousitusta hieman päivitettiin, nousivat jo alun perin hyvät ajo-ominaisuudet aivan uudelle tasolle. Pelkkä kisamenestys ei oikeuta voittoon MK-lehden Vuoden Moottorikelkka -valinnassa, vaan kelkan on ansioiduttava monella tapaa. Vikaan oli lääkkeet, mutta alkutalvesta monen Ski-Doo-kuskin mieli taisi olla hetken yhtä musta kuin 2008 vuosimallin MX-Z 600 X:n katteet. Rankkasimme MX-Z 600 X SDI:n vuoden kelkaksi vuonna 2008, joten tämänkertainen voitto on toinen REV-XPrunkoiselle kelkalle