MK-lehti 2/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2 www.mk-lehti.fi / 2011 hinta 7,50 e moottorikelkkalehti 2012 uutuuksia Vertailutestissä crossoverit Arctic Cat Crossfire 8 141" Sno Pro LE, Lynx Xtrim BoonDocker 800R E-TEC, Polaris 800 Switchback Assault, Ski-Doo Renegade Backcountry X E-TEC 800R ja Yamaha Nytro X-TX isot King of the deep snow 6 erilaista kelkkaa umpihangessa Mahtavaa moottorikelkkailua Kiteellä! · Koeajossa kaksi pidennettyä Yamaha RX1 Warrioria · Koeajossa Lynx Xtrim SC 600 E-TEC · Endurokauden avaus, Sprintin SM ja Kelkkakunkku
Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Pellon reunoja noudattelevalla uralla taas raapaistaan 90 asteen kurvi hiukan loivemmaksi ja seuraava tekee taas samoin, kunnes kivikovaksi tampattu alue peittää lopulta puoli peltoa. Usein kyseessä on pelkkä ajattelemattomuus, jossa yksi asia johtaa toiseen. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Eteläisessä Suomessa reittien leviäminen on suurin ongelma ja tilanne kärjistyy tällaisina hyvälumisina talvina, jolloin ajomäärät kasvavat. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. virheiden aiheuttamista vahingoista. Meidän alueella on maisemoitu soramonttu, jonne istutettiin tuhansia männyn taimia ja istutuksista kerrotaan selkeillä kylteillä. Reitti saattaa olla kuoppainen ja reunoilta haetaan puolen kelkan verran sileää pintaa. Pysytään siis reitillä ja ajetaan vain sellaisissa paikoissa, jotka tiedetään varmasti luvallisiksi! Jii Helminen MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, syys,- ja joulukuussa. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 33,-, kestotilaus 30,-. Kirjoita sinä ainakin lehteen aiheesta, jos se menisi sitä kautta edes joillekin perille!" Tällaisen kiivashenkisen puhelun sain kaveriltani, joka kuuluu erään Hämeessä vaikuttavan kelkkakerhon puuhamiehiin. Tiepohjilla kulkevan reitin sivussa saatetaan kurvailla välillä ihan vain huvin vuoksi, eikä silloin tule mieleen, että kun esimerkiksi ojarumpujen kohdalta on ajettu tarpeeksi monta kertaa, ne jäätyvät umpeen ja keväällä paikat tulvivat. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti paino- ym. Jos saadaan pellet kiinni, niin arvaa mistä ne saavat niitä taimia sen jälkeen kaivaa", kiukkuinen puhelu jatkui. Tilauspuhelin (09) 8789 2400. Tällaista kelkkavandalismia on vaikea saada kuriin ainakaan alan lehdessä kirjoittamalla, sillä kyseessä ovat muista piittaamattomat marginaalitapaukset, eivät alan todelliset harrastajat. Silti jotkut ääliöt ovat menneet sinne aidan raosta ja leikkineet olevansa jotain oman elämänsä Slednecksejä. Etelässä urat kulkevat usein kymmenien, jopa satojen maanomistajien alueilla. Hölmöimmille eivät edes aidat näytä auttavan. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 2 MK www.mk-lehti.fi. Seuraava tekee samoin ja niin edelleen. Vähintään yhtä suuri ongelma on reittien leviäminen ja mutkien oikominen etenkin pelloilla. PÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA KelKKoja 8 King of the deep snow 6 kelkkaa ja umpihanki 22 Koeajossa Lynx Xtrim SC 600 E-TEC 26 Vertailutestissä isot crossoverit Arctic Cat Crossfire 8 141" Sno Pro LE, Lynx Xtrim BoonDocker 800R E-TEC, Polaris 800 Switchback Assault, Ski-Doo Renegade Backcountry X E-TEC 800R ja Yamaha Nytro X-TX 48 Koeajossa modatut Yamaha Warriorit 78 Ensiesittelyssä 2012 uutuuskelkkoja SUUTIN Pysy reitillä! Historiaa 58 Arctic Catin 50-vuotishistoria "M HenKilöitä 42 Kelkkanaama Pieti Puhakka reittejä 54 Ajettu Kiteen kiemurat Kisoja 68 Endurokauden SM-avaus 72 Kelkkakunkku Jussi Hongan näytöstä 75 Kelkkasprint SM Kiteellä Palstat 2 4 84 89 91 Pääsuutin Intro Variaattori uutisia ja uutuuksia MK-lehden tilauslomake Seuraavassa numerossa illä perhanalla saadaan sellaiset idiootit kuriin, jotka ajelee missä sattuu. Edellisen kaltainen villi freeride-ajelu on valitettavasti yleistynyt ja luvattomia kelkan jälkiä näkyy pelloilla ja jopa taimikkorinteillä. "Kohta reitit pitää varmaan rajata piikkilangalla tai lauta-aidalla, että saadaan pidettyä välit maanomistajiin kunnossa. Riittää kun yksi kiukustuu jääpolanteelle ajetusta pellosta, jolloin ajaminen koko reitillä saattaa loppua siihen
16-20) Länsiauto ( Patometsänkatu 1, avoinna klo. 30.3. 31.3. 29.3. 16-20 ) Autotalo Laakkonen ( Leväsentie 33, avoinna klo. Tuuri, MM-cross ( Tuuri / Veljekset Keskinen ) Tampere Lahti Kuopio Oulu Rovaniemi Rovaniemi Veho Lielahti ( Taninkatu 11, avoinna klo. Mega Road Show! 2012 Tely ieSiT enS -mallien Tule tsekkaamaan! 26.3. 2.4. 28.3. 16-20 ) Wetteri ( Äimäkuja 2, avoinna klo. 16-20 ) Snowstar ( Rovaniemi Mäntyvaara ) Snowstar ( Rovaniemi Mäntyvaara ) Paikalla myös MK-lehti! Mukana kaikki kelkkaMerkit ja kuuMiMMat uutuudet!. 3.4
klo 9.00-16.00 tilaukset@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Rovaniemen aluetoimitus: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@mk-lehti.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Pentti Pieski Jussa Peuranen Keijo Vidgren Ulkoasu: Marja Penttilä Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puhelin: (03) 671 5474 Telefax: (03) 671 5057 Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Painopaikka: SP-paino Oy, Nurmijärvi ISSN 0788-3749 Sähköposti: toimitus@mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi 4 MK www.mk-lehti.fi. INTRO Osoite: MK-lehti PL 34 01901 Nurmijärvi Toimituksen puhelin: 09-8789 2400 Telefax: 09-8789 2410 Tilausasiat ja osoitteen muutokset: 09-8789 2400 ark
Olli Autonen ja Ski-Doo unelmamaisemissa syvänlumen testissä. Kuva: Joni Launonen www.mk-lehti.fi MK 5
Kuva: Jukka Helminen 6 MK www.mk-lehti.fi. INTROT Joni Räty voitti moottorikelkkasprintin Pro-luokan Suomen mestaruuden Kiteellä
Kuva: Olli Autonen www.mk-lehti.fi MK 7. Joni Deep Snow Launonen ja Arctic Cat Crossfire 8
Uusia tarjokkaita umpihankien valtiaiksi on viime vuosina tullut aika tavalla. Kokosimme ryhmän kelkkoja, jotka eroavat toisistaan perusajatukseltaan voimakkaasti. Usein esitettävä kysymys kuuluu, että mikäs se onkaan kelkka, jolla uskaltaa kauemmas kuin minne pihavalot yltävät. Kevyttä hyötykelkkaa edustavat Ski-Doo Tundra 600 ACE ja Lynx Ranger 49. King of the deep snow 6 kelkkaa ja umpihanki TeksTi: Joni Launonen kuvaT: oLLi auTonen Ja Joni Launonen Umpisenkelkka ei enää aikoihin ole ollut vain kevyt pitkätelainen tai hieman painavampi puoli metriä leveällä telalla varustettu hyötykelkka. Tehtävänä ei ollut laittaa kelkkoja paremmuusjärjestykseen, vaan selvittää erilaisten konseptien vahvuudet ja heikkoudet puuterilumessa. Aavoilla selkosilla pelkkä tehokin auttaa Viimevuotiset jättinietokset olivat www.mk-lehti.fi. Vuoristokelkkaa kesympi peli on Arctic Cat Crossfire 8 Sno Pro LE ja leveätelaisena meillä oli Lynx Yeti 59. Tehokkaiksi pitkämattoisiksi vuoristokelkoiksi saimme Polaris Assault RMK:n ja Yamaha Nytro MTX:n. Eväät paksujen nietosten ylittämiseen on monenmoisilla vehkeillä, mutta niiden vahvuusalueet voivat olla kaukana toisistaan. Ummenajokkaat M 8 MK etsä-Lapissa poromiesten ja eräiden ammattiryhmien käytössä olleet Lynxin Forest Foxit ovat historiaa, kuten pian ovat kaikki ilmajäähdytteiset, kevyet ja yksinkertaiset hyötykelkat. Metsämaastossa kysytään erilaisia ominaisuuksia kuin tunturissa, joten käyttötarkoitus pitää tietää hyvinkin tarkkaan ennen kuin etenemiskyvystä voi kinastella. Kysymys on sen verran vaikea ja monisyinen, että siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä tasaisessa maastossa pikkuisen reilummassa lumessa mennään vaikka pätkällä jos vauhtia pystytään pitämään
Nykypäivän vuoristokelkat ja crossoverit on tehty ketteriksi käsitellä ja ne kääntyvät parhaiten pienellä vastaohjauksella ja voimakkaalla kaasuttamisella, kun kuski roikkuu rennosti sisäkurvin puolella. Jos näitä kelkkoja koettaa käännellä perinteiseen tyyliin eli sisäkurvin puolelle painottaen ja samaa suuntaan ohjaten, ovat kaarrokset helposti aivan yhtä laakeita, mutta ajaminen vähän tökkivämpää ja väsyttävämpää. Tehokkaat kelkat, joita tässä testissä olivat Arctic Cat Crossfire, Polaris Assault ja Yamaha Nytro MTX, menevät mallikkaasti aukeilla paikoilla. Se ei kannatellut kelkkaa, mutta vastusti jonkin verran menoa. Helmikuun alussa taivaalta sateli alijäähtynyttä vettä, jonka kova pakkanen jäädytti hangen pintaan ohueksi lasimaiseksi kerrokseksi. Rovaniemellä oli lunta testin aikaan reippaat puoli metriä, ja suurimmaksi osaksi se oli pehmoista ja pulverimaista pakkaslunta. haalistunut muisto vain, kun suuntasimme kirpeässä pakkassäässä umpihangen kulkijoiden kanssa pelipaikoille. Tällä tavoin käännettäessä kaarrokset ovat laakeita, mutta ajaminen on kevyttä. Etenkin tehokas ja kipakka Polaris leijuttaa suksiaan tarvittaessa hyvinkin räväkästi. Aukeilla paikoilla lunta ei ollut sitä vertaa, että se olisi millekään kelkal- le muodostunut etenemisen esteeksi, mutta käsiteltävyydestä pääsimme jo hyvin kartalle. Pehmoisen lumen ja sen rajallisen määrän vuoksi meidän oli pakko ajaa melko varovaisesti, sillä etenkin vieraassa paikassa umpihangessa huimailu voi olla vaarallista touhua, sillä hanki www.mk-lehti.fi MK 9
King of the deep snow... 10 MK www.mk-lehti.fi
Raideleveyttä on 90 senttiä eli sukset ovat varsin lähellä toisiaan tässäkin tapauksessa. Hyötykelkkapuolen edustajat ovat Ranger 49:ää lukuun ottamatta 60-heppaisia nelareita, joilla etenemistyyli ei ole aivan yhtä lennokasta. Keulan tylppä malli yhdistettynä verrattain painavaan kelkkaan hankaloittaa elämää erityisesti raskaassa ja vetisessä lumessa ajettaessa. Catin korkeus ja etuosan solakkuus helpottavat kallistelua hangessa. Suurin osa kumpaisistakin kelkoista myydään levikemuovien kanssa, jotka rauhoittavat 1. 1. Vastaohjausta voi näissäkin käyttää, mutta hieman eri tavalla. Tässäkin tapauksessa kelkan korkeus avittaa asiaa. Polariksessa on hieman samaa ideologiaa kuin Arctic Catissa. Raiveleveys on 105,4 -110,5 senttiä eli aivan alan kapeimmasta keulasta ei ole kyse. Lynx Yeti 59:n keula on hyvin samankaltainen kuin Ski-Doo Tundrassa. Raideleveys on säädettävissä välillä 106-111,1 senttiä. Ranger 49 on varustettu hankikäyttöön suunnitellulla A-LFS-etujousituksella. Arctic Catin keula soveltuu hyvin umpihangessa ajoon, sillä poikittaistukivarret ovat verrattain korkealla ja pohjan malli on hyvä. Tundran raideleveys on ainoastaan 81,3 senttiä, joten kelkan kallistaminen onnistuu tahdonvoimalla. Lynx kuten Ski-Dookin kaipaavat levittäviä suksimuoveja, sillä keulan halu haukata sisäkurvin puolelle kallisteltaessa on merkille pantavaa. Vastaohjaus on pieni tuikkaus, jolloin kelkka kallistuu haluttuun suuntaan. Raideleveys on säädettävissä välillä 89,5-93,7 senttiä eli keulaa voidaan luonnehtia erittäin kapeaksi. Silti kelkka on näppärä kaarteisiin vietävä. Fox Float -iskunvaimentimet toimivat hangessa, koska ne eivät kerää ympärilleen lunta. 5. 4. 2. Rush-mallit ovat konesuojan kohdalta kapeita, mikä lisää kallistusvaraa kinoksessa. voi kätkeä sisäänsä melkoisia miinoja. Avoimessa maastossa korjailu on toki helppoa, mutta se tuo rauhattomuutta ajoon. Testikelkan pohjaa on parannettu pohjapanssarilla, joka tekee pohjasta ja keulasta hieman paremmin umpihankeen soveltuvia. Tundra ja Ranger 49 ovat erittäin kapeita kelkkoja, joten ne kallistuvat hyvin helposti. Vailla ulokkeita oleva tasainen pohja auttaa kovissa lumiolosuhteissa. Raideleveys on 103,4 senttiä ja keulaa hangessa kannattelevat Yamahan omat deep snow -sukset. Niillä luontevin tapa edetä on huomattavasti rauhallisempi. Polaris käyttää keulassa Walker Evans -iskunvaimentimia, joista löytyy puristusvaimennuksen pikasäätö. Kelkka pysyy parhaiten kontrollissa, kun sillä ajetaan polvelta tai seisten, jolloin painonsiirto mutkissa on helpompaa. 6. Yamaha MTX:n etujousitus on tyypillinen vuoristokelkan etujousitus. 3. Ski-Doon keula on tehty vain ja ainoastaan etenemiskykyä ajatellen. Tasainen pohja toimii kuin suksi, joten eteneminen vaikka millaisessa kinoksessa on taattu. 2. 3. 4. 5. 6. www.mk-lehti.fi MK 11. Tämän jälkeen ohjaus käännetään menosuuntaan, ja kelkka jatkaa rauhallisesti kaarrostaan. LTS-etujousitus on reitillä hieman pehmeä, mutta hangessa sen yksinkertainen rakenne on rautaa
Harjakorkeutta on 38 milliä, mikä riittää hyvin tähän kelkkaan. tätä taipumusta. 4. Maton pituus on 394 senttiä ja leveys 38 senttiä. 3. Olisi mielenkiintoista kokeilla samaa peliä reippaat 57 milliä korkealla harjalla. Säätöpuolella on haettu hieman napakkuuden tuntua, mutta etupukki on hieman pehmeä reitillä, sillä umpilumen kelkan etupukki on usein löysä, jotta kelkka pyrkisi lumen päälle. Telasto on rakenteeltaan yksinkertainen, mistä on hyötyä eritoten vetisellä kelillä. SC 5 U -alusta toimii hyvin lumessa ja myös reitillä. Lumi ei hirveästi pölähtele, kun kaasua painellaan, vaan parhaimmillaan peli on hitaissa vauhdeissa. Peitteisessä maastossa joustavuus on valttia Kun suunta vie ahtaampaan maastoon, on ajotekniikka aivan toisenlainen, mutta niin ovat siellä loistavat kelkatkin. Tundrassa on hivenen yllättäen Assaultin ohella jyrkin kohtauskulma, joskaan jyrkäksi sitä ei tässäkään tapauksessa voida luonnehtia. Yamahan matto on porukan pisin. Sillä voi ajella pehmeässäkin lumessa kuin mönkkärillä suolla. Ranger 49:n PPS-A-alusta on ensimmäistä vuotta markkinoilla. Leveätelainen Yeti on rauhallinen menijä. 1. Maton pito on ok, mutta viime talven Abiskon reissulla todella haastavissa oloissa mielessä kävi myös 44-millinen harja. Maton pituus on 392 ja leveys 38 senttiä. Jos kelkan keula tulee työnnettyä umpiperään, paluu onnistuu näppärästi peruuttaen, kunhan suksen kannat eivät vain pääse haukkaamaan. Telamatoksi on valittu 392 senttiä pitkä, 40,6 senttiä leveä ja 39-mil- lisellä harjalla varustettu valmiste. Leveätelaisella Yetillä eteneminen on vaivatonta myös siksi, että leveä matto vakavoittaa kelkkaa. 6. Matto on mallia hurja. Arctic Catin telasto Fox Float -vaimentimineen on todella simppelin näköinen kokonaisuus, joka pysyy hyvin puhtaana lumesta. Polariksen alustassa alettiin tänä vuonna käyttää kierrejousta takapukissa hakaneulojen sijaan. Harja on 5,4 senttiä korkea ja se on rakenteeltaan sen verran vankka, että lavat eivät taitu kovassakaan käytössä. Kun kelkan halutaan kulkevan lumessa mahdollisimman hyvin, on maton kohtauskulman oltava loiva, jotta tela pakkaisi lumen maton alle. 358-senttinen matto vie Crossfirea lumessa hyvin. Lynxin PPS:n kohtauskulma on erittäin loiva. Rakenteeltaan Yamahan takajousitus ei ole yksinkertaisimmasta päästä, eli lumelle on tarjolla paikkaa johon tarttua. Leveä matto tuo kallistuksiin rauhallisuutta, mutta tönköksi kelkkaa ei voi mainita. Debyytti vaikuttaa melko rohkaisevalta. PPS-alustaa kiertää täyspitkä eli 392-senttinen matto, jolla on leveyttä 50 senttiä ja harjakorkeutta 38 milliä. 2. Pehmeässä lumessa pohjamuovittomat sukset saattavat hieman haukkailla, mutta kelkka 12 MK www.mk-lehti.fi. 5. Pito on luonnollisesti järisyttävä. King of the deep snow... 1. 2. 3. 4. 5. 6. Yhteistä kaikille tässä jutussa esiintyville kelkoille on se, että niiden alustat on suunniteltu pehmoisessa etenemistä ajatellen. Huikeat 411 senttiä pitkä matto, jonka harjakorkeus on 57 milliä, pitää taatusti ja myös kantaa hyvin. Yeti 59 on kerrassaan loistava peli peitteisessä maastossa. Hidas hiippailu onnistuu yk- kösvaihteella helposti ja vaivattomasti. Se kallistuu haluttaessa herkästi ja mennä jukertaa 60-heppaisen moottorinsa voimin ponnekkaan tuntuisesti
www.mk-lehti.fi MK 13
Tanko on melko korkealla, jonka ansiosta alaselkä ei kipeydy pitkässäkään tarpomissessiossa. Niillä hidas ryömiminen on helppoa, joskin on mainittava, että aivan kytkentäkierrosten lähellä operoiminen on Tundralla pikkuisen nykivämpää johtuen lähinnä nelitahtisen koneen luonteesta. Yeti 59:ssä on yllättävän kapea penkki leveätalaiseksi kelkaksi. 6. 3. Tundra ja Ranger 49 etenevät hyvin samankaltaisesti. Polariksen ohjaamossa palikat ovat kohdallaan. Penkki on melko korkea, mikä on hyvä juttu istuen ajettaessa, mutta joka voi polvelta operoitaessa olla hieman hankala. Ryömittäessä hitaasti Lynxin voimansiirtoa kiittelee vuolaasti, sillä remmi ei ala haista helposti. Kelkka lähtee liikkeelle pehmeästi ja sutimatta, vaikka maton alla olisi lähinnä tomusokeria muistuttavaa kevyttä lunta. Voimansiirto toimii loistavasti. Myös voimansiirron hienosäädössä on vielä tekemistä. Jos mäki on niin jyrkkä, että liikkeellelähdön yrittäminenkin tuntuu epätoivoiselta puuhastelulta, hätä ei ole suuren suuri, sillä pakittamalla kelkan saa yleensä vielä pelastettua. Ajoasento on leppoisa istuen ajettaessa, ja ohjaamo soveltuu myös seisten ja polvelta ajoon. Toisaalta Yeti on myös notkea. Yetin pehmeämpää käytöstä selittää tiheä ykkösvaihde, mutta myös kelkan paino sekä raskaammin pyörähtelevä leveä matto. Yamahan ohjaamo soveltuu seisten ajoon, sillä satula on kapea. 1. 2. ei karkaile, sillä kantava matto lyö hanttiin. Yetiin verrattuna voimalinja on aivan alhaalla hieman kulmikas. Ainoastaan tangon J-koukut aiheuttavat hieman kysymysmerkkejä. Jopa ylämäkeen kelkka lähtee nöyrästi. Tundraa ja Rangeria yhdistää se, että molemmissa on täyspitkät matot ja King of the deep snow... 1. Rotax 600 E-TEC H.O. Lynxin pokattu tunneli mahdollistaa erittäin kapean penkin käytön, mistä on hyötyä umpisessa. puolestaan tuntuu ryömintänopeuksissakin mitä parhaimmalta moottorilta, sillä sen veto on puhdasta jopa hyvin alhaisilla käyntinopeuksilla. Kokonaisuutena ohjaamo on kuitenkin onnistunut, sillä ohjaustanko on sopivan korkealla seisten ja polvelta ajoa ajatellen. Ohjaamoltaan Arctic Cat on täysiverinen vuoristokelkka: penkki on kapea, samoin tankki. Tundran tanko on korkealla ja tankki hyvän mallinen, mutta Ski-Doon sohvamainen penkki ei ole välttämättä paras mahdollinen ratkaisu umpihangessa cruisailuun. 3. 4. 5. 6. 14 MK www.mk-lehti.fi. Ohjaamo on suunniteltu vuorikikkailua ajatellen ja siksi se toimii umpisessa hyvin. 2. Ohjaustangon liikerata on hyvin epätavallinen vuoristokelkkaan, sillä ohjauspylväs on loivassa kulmassa. 5. Arctic Catin teleskooppiohjauspylväs on nerokas ratkaisu, sillä tangon korkeuden muuttaminen ei muuta ohjauspylvään asentoa. 4
www.mk-lehti.fi MK 15
Sillä voi pysähdellä, vaikka lunta olisi enemmänkin, ja liikkeelle lähtö on helppoa, koska kelkka ei sudi vaikka kaasua survoisi raisumminkin. Uskomme, että se kevyenä, tehokkaana ja hyvän kantopinnan omaavana kelkkana olisi varmasti ollut yllättävän hyvä laitos jopa työkelkkojen vahvimmalla sektorilla. Kelkka tarvitsee hieman pohjavauhtia edetäkseen, mutta jo melko pienestäkin vauhdista tehokas kelkka saa ponkaistua itsensä melkoiseen lentoon. Yamaha on painavakeulainen, minkä lisäksi sen keula on tylppä. Kun vauhti vaikeissa oloissa kasvaa ja tela pyörii tuhatta ja sataayhtä, on tärkeää, että ennen pahaa paikkaa kuskilla on selvät sävelet siitä, mitä hän aikoo tehdä, sillä muuten voi pusikko soida siihen malliin, että varaosamyyjä hieroo käsiään euron kuvat silmissä kiiluen. Tässä testissä mukana olleet kelkat ovat kaikki erittäin etenemiskykyisiä, mutta jokainen vaatii hieman erilaisen lähestymistavan lumikenttien valloittamiseen. Englanninkielisessä maailmassa puhutaan on-snow-going- ja in-snow-going-kelkoista, ja Yeti kuuluu ehdottomasti ensiksi mainittuihin. Pidosta ei umpihangessa ole haittaa kuin siinä tapauksessa, että kelkkaan on asennettu sen tehoille liian karkea matto, joka ruunaa koneen täysin. Sittemmin kokemus on osoittanut, että ainakaan 32-millinen tai edes hieman korkeampi lappu ei moista efektiä aiheuta. Sitä leimaa pieni kulmikkuus, tosin eri syistä. Umpikujaan ajautunut kuski selvittää ongelmansa yleensä yksinkertaisesti peruuttamalla tilanteesta. Ajamista voi kuvalla stressittömäksi, sillä rauhallinen eteneminen antaa pelivaraa. Perusteisiin kuului muun muassa se, että korkeaharjainen matto rikkoo hangen pinnan maton edestä niin, ettei kelkka pääse hangen päälle. Paras tapa käännellä kelkkaa on vastaohjauksella surffailu. Crossover-luokan kelkka etenee, kunhan konetehoa päästään hyödyntämään kunnolla. Ja kun kelkkaa ei kaivata pohjia myöten, ei se välttämättä jääkään pahasti jumiin. Leveätelaisella hyötykelkalla umpihangessa ajaminen on helpointa etenkin tasaisella. King of the deep snow... Ajotekniikka kelkan mukaan J oskus takavuosina viisasteltiin, että jos kelkan telan kuvio hangessa oli rikki, toisin sanoen kelkka oli sutinut, ei kuskia onneksi tarvitse lähteä kovin kaukaa hakemaan. Siksi kelkkaa ei ehdoin tahdoin kannata viedä umpiperään. Tällä kertaa Polaris olisi todennäköisesti tuntunut merkittävästi paremmalta, jos lunta olisi ollut reilummin. Paikaltaan lähdettäessä kaasua pitää painaa melko tavalla, jotta kelkka lähtee liikkeelle. Se hipsii hangen pinnassa, mutta vaikka se vähän upahtaisikin, jatkuu eteneminen suurella todennäköisyydellä pidon ja ison kantopinnan ansiosta. Moottori vetää alakierroksilla väkevän väännön ansiosta hienosti. Kun keula on upoksissa, pitää liikkeellelähtö tehdä reipashenkisesti. Taitava kuski vie räyhäkästä vuoristokelkkaakin puiden välissä näppärästi, mutta meille muille hyvällä kantopinnalla varustettu, lumen päällä, ei sen sisässä, kulkeva kelkka on varmin ratkaisu. Kummassakin on herkkyyttä jo siihen malliin, että urheilukelkoilla mielensä saastuttaneilla testiperteillä kaarrokset tuppaavat olemaan sen verran räväköitä, että korjausliikkeitä joutuu tekemään aivan solkenaan, jottei kelkka kallistuisi liikaa. Kapeamattoiset uppoavat perästään enemmän kuin esimerkiksi leveätelainen Yeti 59, joten niiden pakittelu hangessa on hankalampaa. Mäkisessä maastossa Arctic Cat Crossfiren tyylinen kelkka etenee hienosti, kiitos räjähtävän voiman ja hyvän käsiteltävyyden. Testiin olisi kaivattu ehdottomasti pisintä, yli nelimetrisellä matolla varustetua, Ski-Doo Summitia. Tällöin vauhti ei hyydy ja eteneminen jatkuu. Polaris RMK Assault ei ole ketteryyden kukkanen, vaikka se kevyt peli onkin. Korkeaharjaisten (luetaan: yli 20-millisellä lapulla varustetut kumivalmisteet) yleistymistä karsastivat vanhemman kaartin edustajat. Kropan käyttö auttaa leveätelaisellakin, joskin sillä selviää muita helpommin, vaikka ajotekniikassa olisi puutteitakin. maastoajoon hyvin soveltuvat kapeat keulat. Yeti 59 on lähellä vanhoja leveätelaisia hyötykelkkoja. Urheilullisemmilla vuoristokelkoilla sekä Arctic Catilla puiden seassa pyöriminenkin onnistuu, mutta ajaminen on hyvin toisen luonteista. Arctic Cat vaatii sekin rankkaa kaasuttamista edetäkseen. Nykyisissä 800-kuutioisissa ruiskukoneissa on juurevaa vääntöä jo alhaalla, eli niitä ei tarvitse komentaa aina liikkeelle täyskaasulla turvetta lennättäen. Sitä ei viedä teholla vaan pidolla ja kantopinnalla. Peitteisessä metsämaastossa perinteinen, lumen päällä kulkeva kelkka on vahvoilla. Matossa on pitoa, joten aivan heti ei olla pulassa. Onneksi mahdollisen kaivuoperaation sattuessa kelkat ovat sen verran keveitä, että riuska mies jaksaa repiä niitä yksinäänkin. Varsinaisia vuoristokelkkoja lyhyempänä Arctic Cat uppoaa ennemmin peräpäästään kuin keulastaan, mikä on hieman ohkaisemmassa kinoksessa vain ja ainoastaan positiivinen juttu, sillä ei ole ollenkaan niin epämiellyttävää, että kanto osuu telaan kuin että se napsahtaisi tukivarsiin. Kapea keula helpottaa kääntelyä ja viistorinteiden ajamista. Jotta Yamaha ei ryntäisi, pitää kaasua heti liikkeellelähdön jälkeen hieman höllätä. Viisaus piti sisällään olettamuksen, että sutiva kelkka ei kummoisesti etene. Suksea levittävät ja keulastaan korkeat suksimuovit todennäköisesti parantaisivat käsiteltävyyttä, sillä ylenpalttinen herkkyys saataisiin niillä aisoihin. Ranger todistaa, että pienestä tehoreservistä ei koskaan ole haittaa. Kapeamattoinen pitkä hyötykelkka on helppo kaveri umpihangessa. Paksussa lumessa se ei ole parhaimmillaan, kun joudutaan pysähtelemään paljon. Ranger 49:n ajossa voi soveltaa sekä Tundran että vuoristokelkkojen ajotekniikoita. Kapeamattoiset kääntyvät helposti eikä niiden käsittely vaadi paljoakaan voimaa. Tärkeää on, että kuljettajalla on herkkyyttä, ajosilmää ja määrätietoiset otteet. Yllättävää kyllä Yamaha on tasaisella jopa mukava metsässä vietävä, jos toki aika raskas ajettava. Vuoristokelkkoihin pätevät hyvin pitkälti samat periaatteet, mutta vuoristokelkat eivät ole paremmasta pidosta ja isommasta telan kantopinnasta johtuen niin arkoja pysähtelylle. Sillä onnistuu hidas möngintä, mutta tehokkaan moottorin ansiosta sillä selviää monesta pahasta paikasta roimalla kaasuttamisella. Jotta crossoverista tai vuoristokelkasta saisi kaiken irti, on ajotekniikkaan paneuduttava kunnolla. Polaris on tehty avoimeen maastoon, vaikka Chris Burandt sillä melko tiheissä pusikoissa pyörittelee. 16 MK www.mk-lehti.fi. Polaris etenee hieman nokkapainoisesti, ja kaasun keventäminen saa keulan uppoaminen
www.mk-lehti.fi MK 17
Arctic Catin moottori on voimakas ja herkkä, joten peukun alla on mukavasti ytyä, kun kelkkaa komennetaan määrätietoisesti. Reitillä sen liikerata voi tuntua hieman omituiselta, sillä tanko kiertyy ikään kuin vaakasuoraan. Nestejäähdytteiset hyötykelkat saivat historiansa alkutaipaleella moitteita lämpenemistaipumuksestaan. Vuoristokelkat on sittemmin havaittu hyviksi laitteiksi porohommissa ja myös nestejäähdytteiset, tehokkaat työkelkat on hoksattu hyviksi työmyyriksi monenlaisiin tehtäviin. Ranger ei moisista kärsi, kiitos keulassa olevan lisäjäähdyttimen. Arctic Cat on crossovereiden luokassa Polariksen Assault Switchbackin ohella eniten vuoristokelkkamainen lajinsa edustaja. King of the deep snow... Arctic Cat Crossfire 8 SnoPro LE Kuten tämän lehden crossover-vertailussa todettiin, on Arctic Cat Crossfire 8 SnoPro LE luokkansa ehdotonta kärkeä umpihangessa. Ranger on mukavuussyistä varustettu kolmiotukivarsijousituksella. -moottori. Ranger 49 on kuin modernisoitu ja sikatehokas versio GL 3900:sta tai Forest Foxista. Jos mäki ei mene kertarykäisyllä ylös asti, on ketterä kelkka helppo pyöräyttää takaisin alarinteeseen. Arctic Catin vahvinta alaa ovat avoimet maastot, joissa tehoa pääsee hyödyntymään kunnolla. E-TEC, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit. Kelkalle on ominaista herkkyys ja ketteryys umpihankipyörityksessä. Catin erinomaisuus perustuu keveään käsiteltävyyteen ja hyvään etenemiskykyyn. Kelkka selviää myös mäkisessä maastossa hienosti. levy 122 cm 312 cm 106-111 cm Ilmoitettu kuivapaino: 231 kg Pa-säiliö: 42 l Sytytyslaitteet: Hinta: 3D 12 990,- Lynx 49 Ranger 600 E-TEC Lynx Ranger 49 on kevyt ja kapealla matolla varustettu monikäyttökelkka. Ratkaisu on hyvä reittiominaisuuksia ajatellen, mutta hangessa raskaalla kelillä tai vastaavasti vähälumisessa maastossa liikuttaessa kolmiotukivarsijousituksella on kääntöpuolensa, sillä tukivarret keräävät lunta ja ovat herkkiä vaurioitumiselle. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: Pa-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Rotax 600 H.O. Arctic Cat käyttää Crossfiressä tätä nykyä 141-tuumaista eli 358 senttiä pitkää mattoa. Se menee hitaassa ajossa lumihangessa rauhallisesti kuin esi-isänsä, joissa oli hevosvoimia noin kolmannes Rangerin tehoista. Toinen syy on se, että emme ole päässeet tänä talvena ajamaan kelkalla yhtä vaativiin olosuhteisiin kuin viime vuonna. polttoaineensuihkutus TRA III / LPV-VSA 40,6 x 392,3 / 3,9 cm HPG 36 -kaasuisk., jousto 242 mm PPS-154, HPG 36/ HPG 36 kaasuisk., jousto 390 mm Hydraulinen levy 107-111,2 cm 323 cm 89,5 cm (säätö +4,2 cm) Ilmoitettu kuivapaino: 231 kg Pa-säiliö: 39 l Sytytyslaitteet: Hinta: Denso 11 690,- 18 MK www.mk-lehti.fi. 115 hv 594,4 cc Sähk. jousto 430 mm Hydr. Muutama vuosi sitten olisi 116-heppainen työkone saanut väistellä kirveitä, sillä ennakkoluulot isotehoisia kelkkoja kohtaan olivat voimakkaita. Matolla on leveyttä 38 senttiä ja harjakorkeus tässä tapauksessa on 38 milliä, mutta saatavana on myös 57-millisellä harjalla varustettu versio. Se on saanut muun muassa uudet astinlaudat, ja lisäksi alustan asentoa on muutettu. Viitteitä vuoristokelkasta ovat muun muassa ohjaustangon liikerata, joka puolestaan on suunniteltu seisten ajamisen ehdoilla. Vallitsevissa lumioloissa Ranger tuntuu menevän reippaanlaisesti ja sen käsittely on helpompaa kuin viimetalvisen pro-kelkan. Loiva telan kohtauskulma, keveys sekä hyvänmalliset keula ja pohja parantavat Arctic Catin käsiteltävyyttä hangessa. Etenemisen salaisuus on rauhallisesti ja tempomatta toimiva voimansiirto ja loistavasti alhaalta asti vetävä Rotax 600 E-TEC H.O. Se sopii periaatteessa jopa touring-kelkaksi, mutta parhaimmillaan se on kevyessä työkäytössä. Kun kelkalla ajaa ensimmäistä kertaa viistorinteessä, on ratkaisu helppo ymmärtää. Ranger 49:ssä on onnistuttu säilyttämään takavuosien hyötykelkkojen luonnetta. Tässä kohtaa tekstiä joku varmasti jo miettii, että kelkan arvostelut ovat voimakkaassa ristiriidassa syksyllä ilmestyneen koeajon kanssa. Jälkimmäisellä varustettu on lähes sama peli kuin muutama talvi sitten ajamamme M8 141". TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Suzuki, 2-syl., nestejäähd., läppäventtiilit, APV-pakoaukonsäätimet 162 hv 794 cc akuton EFI Arctic Roller Cam / ACT Diamond drive 38 x 358 / 3,8 cm AWS VI, Fox Float -kaasuisk, jousto 233 mm FasTrack Long Travel, Fox Zero Pro -kaasuisk. Syitä ristiriitaisuuksiin on kaksi: ensiksi on mainittava, että kelkkaa on hienosäädetty melkoisesti sitten viime kevään
Maton leveys on tavanomaiset 38 senttiä. Assaultin kaltainen kelkka ei ole parhaimmillaan silloin, kun hangessa ajo tarkoittaa puiden lomassa hitaasti kiemurtelua. Hauskuuskerrointa Polariksen kaltainen tehokas vuoristokelkka tarjoilee hangessa eniten, sillä kevyt ja tehokas laite vastaa kaasuun herkästi. LTS-teleskooppikeula ja 90 sentin raideleveys tekevät kelkasta notkean. Ja kun kelkan pohja on kuin lasten pulkasta pöllitty, niin saletisti natsaa. Parhaimmillaan kelkka on vaikeassa peitteisessä maastossa, jossa kantopinta ja käsiteltävyys korostuvat. läppäventtiilit, VES-pakoaukonsäätimet 154 hv 795 cc Cleanfire P-85 / Team LWT 38 x 393 / 5,4 cm Pro-Ride, Walker Evans Needle -kaasuisk., jousto 229 mm RMK, Walker Evans Coil / Walker Evans Needle -kaasuisk., jousto 406 mm Hydraulinen levy 122 cm 328 cm 105,4-110,5 cm säädettävä Ilmoitettu kuivapaino: Pa-säiliö: 202,3 kg 43,5 l Sytytyslaitteet: Hinta: Digital CDI 14 290,- www.mk-lehti.fi MK 19. Yetillä oikein paksussa lumessa ja vaikeakulkuisessa maastossa ajaminen vaatii hieman ennakointia. Siinä missä vuoristokelkka lähtee vielä kaasuttamalla ja ravistelemalla liikenteeseen, voi korttinsa väärin pelanneella Yeti-kuskilla raskas iltapäiväurakka olla tosiasia. Se on ärjyllä moottorilla ja tiheillä välityksillä varustettu kelkka, jonka suorituskyky on murhaava. Äkäinen kone ja varsinaista hyötykelkkaa pienempi kantopinta tekevät hitaasta puiden välissä kiemurtelusta hieman kulmikasta. Ja niin se onkin, sillä kelkka on omassa elementissään eli vaikeassa maastossa ja hyötyajossa lähes uskomaton paketti. Polariksen RMK:t ovat perinteisesti olleet erittäin etenemiskykyisiä laitteita, eikä uutukainen tee poikkeusta. Polariksen paha poika on edelleen tuon tittelin mittainen laite. Yeti 59:lläkin on puutteensa. 5900 oli aikanaan sen verran legendaarinen laite, että sen mantteliperijän pitää olla liki vallankumouksellinen kelkka. Etenemiskyvystä saa syyttää voimavarojen lisäksi onnistunutta runkoa sekä 394 senttiä pitkää ja 54-millisellä harjalla varustettua mattoa. Hangessa Polaris on parhaillaan silloin, kun lunta on todella paljon ja runsaita voimavaroja päästään hyödyntämään täysimääräisesti. Se ei ole parhaimmillaan silloin, kun kelkalla pitäisi saada rysäytettyä pitkän ja jyrkän mäen päälle. 396 senttiä pitkällä, puoli metriä leveällä ja 38-millisellä lapulla varustettu matto kohtaa ajoalustan loivassa kulmassa, mikä tarkoittaa, että kelkka pyrkii aina lumen päälle. Myös sen etenemiskyky on tiukan paikan tullen huima, sillä pito ja voimavarat pitävät huolen, että kelkka lähtee voimalla liikkeelle synkältä vaikuttavista tilanteista. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Polaris, 2-syl., 2T, nestejäähd. Lynx 59 Yeti 600 ACE Lynx Yeti 59 on saanut nimen, joka asettaa uutuudelle ja sen suunnittelijoille kovat paineet. Keulalta löytyvät Gripper-sukset, jotka toimivat tässäkin hommassa hienosti. Se on omassa elementissään, kun kelkalla kikkaillaan ja hypitään raivokkaasti. Näin siksi, että 600-kuutioinen ja 60-heppainen moottori ei ole räjähtävän tehokas, eikä se saa kelkkaa pomppaamaan silloin kun raakaa tehoa kaivataan. Hienosti onnistunut voimansiirto ja alhaalta voimakkaasti vääntävä moottori vievät Lynxiä hangessa hienosti. 59:llä pystyy ajamaan todella hitaasti kiemurrellen. 60 hv 600 cc EFI TRA IV / LPV VSA 50 x 392,3 / 3,2 cm MC -kaasuisk., jousto 160 mm PPS-154, MC / MC kaasuisk., jousto 330 mm Hydraulinen levy 107 cm 325 cm 90 cm Ilmoitettu kuivapaino: 279 kg Pa-säiliö: 45 l Sytytyslaitteet: Hinta: Bosch 11 390,- Polaris Rush 800 Assault RMK 155" Edellisen korimallin Assaultille myönsimme tittelin "Vuoden häiriintynein kelkka" pari vuotta sitten. LTS-keulan hyviin puoliin kuuluu ennen muuta se, että keula ei kerää lunta lainkaan. Assault on oikeastaan perinteisestä vuoristokelkasta jalostettu laite, joka on tarkoitettu boondockingiin eikä niinkään high markingiin, eli kisaamiseen siitä, kuka piirtää korkeimmalle jäljen pystysuoraan vuorenrinteeseen. Jos kelkka siis lähtee sutimaan, eikä meinaa edetä suosiolla, on parempi seisahtua niille sijoille, kaivaa repusta termospullo, juoda kahvit ja miettiä uusia ajolinjoja. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Rotax 600 ACE, 2 syl., EFI 4-tahti, nestejäähd
Ensimmäinen SkiDoo Tundra oli 22-heppaisella Rotax 253-moottorilla varustettu kevyt, yksisylinterinen hyötykelkka, joka aikanaan saavutti muun muassa poromiesten suosion yksinkertaisena, kevyenä ja luotettavana työkelkkana. 60 hv 600 cc EFI eDrive / QRS 41 x 391 / 3,8 cm LTS, MC- kaasuisk., SC-5U, MC/ HPG -kaasuisk, Hydraulinen levy 100 cm 333 cm 81,3 cm Ilmoitettu kuivapaino: 229 kg Pa-säiliö: 40 l Sytytyslaitteet: Hinta: Ducati 10 890,- Yamaha FX Nytro M-TX 162" Yamaha on vuoristokelkan valmistajana outo lintu, sillä se on ainoa merkki, jonka vuoristokelkat ovat nelitahtikoneella varustettuja. Yamaha on umpihangessa kohtalaisen helppo ajettava, mutta se vaatii aivan erilaista nykäisyä kallistuakseen kuin joukon muut kelkat. Hyviä puolia ovat koneen vääntö jo alhaalta sekä mahdollisuus suuriin tehon nousuihin ahtamalla. Pitoa tarvitaan liikkeelle lähdettäessä, sillä tätäkin Nytroa vaivaa tylppä keula. Parhaimmillaan Yamaha, niin kuin mikä tahansa muukin tehokas vuoristokelkka, on kun sillä päästään pyssyttelemään oikein kunnolla avoimessa maastossa. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA suihkutus: Variaattori: Tela (lev.,pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Yamaha, 3-syl., 4-T, nestejäähd., rivimoottori 130 hv 1049 cc 3 x Mikuni 41 mm YVXC 38 x 412 / 5,7 cm Kaksoiskolmiotuki erillisjousitus, Fox Float 2 -ilmaisk., alum., jousto 216 mm ProMountain Air, Fox Float 2 ilmaisk./ Fox Float 2 -ilmaisk. King of the deep snow... Ski-Doo Tundra LT 600 ACE Tundra on tuttu mallinimi jo vuodesta 1986. lisäsäiliöllä., jousto 381 mm Hydraulinen jäähdytetty levy 121 cm 334 cm 103 cm Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Ilmoitettu kuivapaino: Pa-säiliö: 248 kg 28 l Sytytyslaitteet: Hinta: Digitaalinen T.C.I./TPS 13 990,- 20 MK www.mk-lehti.fi. Tundran ominta alaa on metsäisessä maastossa liikkuminen. Kallistelutaipumusta lisää melko korkealla oleva painopiste. Varsin nöyrästi toimiva, joskaan ei aivan silkkisen pehmeästi kytkevä, voimansiirto yhdessä pitävän ja kantavan maton kanssa luovat pohjan hyville etenemisominaisuuksille. Se kulkee liki ääneti pehmoisessa lumessa. Huonoja puolia puolestaan ovat nokkapainoisuus ja ison koneen kovat hyrrävoimat, joilla on kelkkaa kangistava vaikutus. Paljon on toki vuosien varrella muuttunut, mutta perusajatus on sama Tundra on edelleen pahojen paikkojen verrattain kevyt ja hangessa helposti käsiteltävä kelkka. Tundrasta tehtiin aikanaan kolmea eri mallia, jotka erosivat toisistaan maton mitoilla. Tundran SC 5 -alustan ympärillä pyörii 392-senttinen matto, jossa on 38-millinen harppu. Nelitahtisuus tässä segmentissä tuo tullessaan hyviä sekä huonoja asioita. Yamahan matto on mallia erittäin pitkä ja kamalan karkea, sillä matolla on pituutta 411,5 senttiä ja harjakorkeutta 57 milliä, joten pito ei lopu kesken. Tundra on kuin mönkijän talvinen vastine. Yamahan moottori vetää hienosti hitaassa puunkierrossa, joskin remmi tuntuu hajusta päätellen ottavan itseensä liian pitkistä möngintäsessioista. Lyhin malli oli varustettu 315-senttisellä matolla, LT-malli 353-senttisellä ja pisin ELT-malli 396-senttisellä matolla. Tässäkin kelkassa on pulkkamainen pohja ja LTS-keula, joten kelkka ei työnnä edessään jarruttavaa lumipatjaa. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Rotax 600 ACE, 2 syl., EFI 4-tahti, nestejäähd. Kelkka on herkkä reagoimaan kuskin liikkeisiin, ehkä turhankin herkkä ilman levikemuoveja. Nykyisestäkin Tundrasta löytää yhtymäkohtia takavuosien lähes legendaarisiin malleihin. Kuten Yeti 59:kään, se ei ole mikään vuorenvalloituskone, vaan moottorikelkan perimmäisen tehtävän kunnialla hoitava puksutin. Viimeksi mainittu oli jo melkoinen lumikelkka ja etenipä LTmallikin kohtuudella. Testipelissä oli ylimääräinen pohjapanssari, joka parantaa pohjan ja keulan mallia, mutta aivan täydelliseksi keulaa ei voi luonnehtia