Mainitut hinnat perustuvat painatushetken tietoon. alk. 20 232 € + tk. ALE 4742 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • 7S GPS kosketusnäyttö • Termostaattiohjatut SMARTkahvalämmittimet • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Pikasäädettävät huippulaadukkaat Fox QS3 Clicker -kaasuiskunvaimentimet • Tavarateline ja vetokoukku • LED Night Blade -ajovalot • Lisäjäähdytin 2024 PROSTAR S4 NORDIC PRO 146 Sh. NÄITÄ EI RIITÄ KAIKILLE. Katso kaikki mallit ja hinnat: polarismoottorikelkat.fi TÄSSÄ MUUTAMIA ESIMERKKEJÄ. KAMPANJAHINTA: 13490 € + tk. 2024 850 RMK KHAOS 155 SLASH SUOSITUSHINTA 20990 € + TK RAJOITETTU ERÄ: 15990€ + tk. KAUPAN PÄÄLLE! LÄMMITETTÄVÄ LISÄISTUIN LÄMPÖKAHVOILLA ARVO 991 € RAJOITETTU ERÄ! VAIN NOPEIMMILLE! 5-vuoden takuu koskee 2021-2025-vuoden malleja. ETUSI 5000 € + 7S GPS NÄYTTÖ 7S-näyttö. 19 190 € + tk. 20 738 € + tk. alk. ALK. alk. Pidätämme oikeuden tuotteiden hintojen ja teknisten tietojen muutoksiin ilman erillistä tiedotusta. 2024 650 SWITCHBACK SP 146 ES SUOSITUSHINTA: 17702 € + TK. Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. 20 232 € + tk. MARKKINOIDEN PARHAITEN VAKIOVARUSTELLUT KELKAT. ALE 6242 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • 7S GPS kosketusnäyttö • Termostaattiohjatut SMARTkahvalämmittimet • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Pikasäädettävät lisäsäiliölliset Polaris TS -iskunvaimentimet • LED Night Blade -ajovalot • Lisäjäähdytin • Pikakiinnitteinen matkustajan istuin kahvalämmityksellä 2025 PROSTAR S4 NORDIC PRO 146 Sh. 20 535 € + TK ETUSI 5257 € ETUSI 5257 € VARASTONTYHJENNYS! ALENNUS JOPA YLI 5000 € NYT MYYDÄÄN KAIKKI UUDET 24/25-MALLISET MOOTTORIKELKAT POIS. WWW.POLARISMOOTTORIKELKAT.FI Kuvissa olevat mallit saattavat poiketa maahantuotavista myyntimalleista. ALE 4748 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Takaboksi • Pikasäädettävät huippulaadukkaat Fox QS3 Clicker -kaasuiskunvaimentimet • Vaihdelaatikko H-L-N-R • Käden ja peukalon lämmitin • Tavarateline ja vetokoukku • Lisäjäähdytin • Pikakiinnitteinen matkustajan istuin kahvalämmityksellä • Heavy Duty -etupuskuri 15 990 € KAUPAN PÄÄLLE! TYYLIKÄS RETRO-TEIPPAUS ARVO ASENNETTUNA 790 € (VOIMASSA 1.9.-31.12.2025) ”RAUDAN ÄÄRELLÄ TEHTY” 2025 650/9R INDY XCR 136 SH. alk. KAUPAN PÄÄLLE! LÄMMITETTÄVÄ LISÄISTUIN LÄMPÖKAHVOILLA ARVO 991 € 2024 850 INDY VR1 137 SUOSITUSHINTA 20490 € + TK. Pyydämme tarkistamaan jälleenmyyjältäsi hintojen oikeellisuuden ennen mahdollista tilausta. NYT TODELLA EDULLISESTI! VERTAA HINTOJA, OMINAISUUKSIA JA VAKIOVARUSTUKSIA. KAMPANJAHINTA 14990 € + tk. ETUSI 5500 € 2024 650 SKS 146 SUOSITUSHINTA 17702 € + TK KAMPANJAHINTA: 13490 € + tk. 2025 PROSTAR S4 INDY ADVENTURE 137 Sh. TOIMI HETI. ALE 4700 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • 7S GPS kosketusnäyttö • Termostaattiohjatut SMARTkahvalämmittimet • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Pikasäädettävät huippulaadukkaat Fox QS3 Clicker -kaasuiskunvaimentimet • Tavarateline ja vetokoukku • LED Night Blade -ajovalot • Lisäjäähdytin 13 990 € 14 490 € 15 490 € 2025 PROSTAR S4 TITAN ADVENTURE 155 Sh
KAMPANJAHINTA: 13490 € + tk. ETUSI 5000 € + 7S GPS NÄYTTÖ 7S-näyttö. Katso kaikki mallit ja hinnat: polarismoottorikelkat.fi TÄSSÄ MUUTAMIA ESIMERKKEJÄ. Pidätämme oikeuden tuotteiden hintojen ja teknisten tietojen muutoksiin ilman erillistä tiedotusta. alk. 19 190 € + tk. ALE 4742 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • 7S GPS kosketusnäyttö • Termostaattiohjatut SMARTkahvalämmittimet • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Pikasäädettävät huippulaadukkaat Fox QS3 Clicker -kaasuiskunvaimentimet • Tavarateline ja vetokoukku • LED Night Blade -ajovalot • Lisäjäähdytin 2024 PROSTAR S4 NORDIC PRO 146 Sh. MARKKINOIDEN PARHAITEN VAKIOVARUSTELLUT KELKAT. Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. 20 535 € + TK ETUSI 5257 € ETUSI 5257 € VARASTONTYHJENNYS! ALENNUS JOPA YLI 5000 € NYT MYYDÄÄN KAIKKI UUDET 24/25-MALLISET MOOTTORIKELKAT POIS. 20 232 € + tk. ALK. ETUSI 5500 € 2024 650 SKS 146 SUOSITUSHINTA 17702 € + TK KAMPANJAHINTA: 13490 € + tk. KAUPAN PÄÄLLE! LÄMMITETTÄVÄ LISÄISTUIN LÄMPÖKAHVOILLA ARVO 991 € 2024 850 INDY VR1 137 SUOSITUSHINTA 20490 € + TK. Mainitut hinnat perustuvat painatushetken tietoon. ALE 4700 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • 7S GPS kosketusnäyttö • Termostaattiohjatut SMARTkahvalämmittimet • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Pikasäädettävät huippulaadukkaat Fox QS3 Clicker -kaasuiskunvaimentimet • Tavarateline ja vetokoukku • LED Night Blade -ajovalot • Lisäjäähdytin 13 990 € 14 490 € 15 490 € 2025 PROSTAR S4 TITAN ADVENTURE 155 Sh. 2025 PROSTAR S4 INDY ADVENTURE 137 Sh. NYT TODELLA EDULLISESTI! VERTAA HINTOJA, OMINAISUUKSIA JA VAKIOVARUSTUKSIA. NÄITÄ EI RIITÄ KAIKILLE. alk. 20 738 € + tk. ALE 6242 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • 7S GPS kosketusnäyttö • Termostaattiohjatut SMARTkahvalämmittimet • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Pikasäädettävät lisäsäiliölliset Polaris TS -iskunvaimentimet • LED Night Blade -ajovalot • Lisäjäähdytin • Pikakiinnitteinen matkustajan istuin kahvalämmityksellä 2025 PROSTAR S4 NORDIC PRO 146 Sh. 2024 850 RMK KHAOS 155 SLASH SUOSITUSHINTA 20990 € + TK RAJOITETTU ERÄ: 15990€ + tk. KAMPANJAHINTA 14990 € + tk. ALE 4748 € • Tehokas ja taloudellinen 998cc / 90+ hv S4-nelitahtimoottori • Suojaava tuulilasi • Moottorilämmitin • Takaboksi • Pikasäädettävät huippulaadukkaat Fox QS3 Clicker -kaasuiskunvaimentimet • Vaihdelaatikko H-L-N-R • Käden ja peukalon lämmitin • Tavarateline ja vetokoukku • Lisäjäähdytin • Pikakiinnitteinen matkustajan istuin kahvalämmityksellä • Heavy Duty -etupuskuri 15 990 € KAUPAN PÄÄLLE! TYYLIKÄS RETRO-TEIPPAUS ARVO ASENNETTUNA 790 € (VOIMASSA 1.9.-31.12.2025) ”RAUDAN ÄÄRELLÄ TEHTY” 2025 650/9R INDY XCR 136 SH. 2024 650 SWITCHBACK SP 146 ES SUOSITUSHINTA: 17702 € + TK. alk. Pyydämme tarkistamaan jälleenmyyjältäsi hintojen oikeellisuuden ennen mahdollista tilausta. TOIMI HETI. alk. KAUPAN PÄÄLLE! LÄMMITETTÄVÄ LISÄISTUIN LÄMPÖKAHVOILLA ARVO 991 € RAJOITETTU ERÄ! VAIN NOPEIMMILLE! 5-vuoden takuu koskee 2021-2025-vuoden malleja. 20 232 € + tk. WWW.POLARISMOOTTORIKELKAT.FI Kuvissa olevat mallit saattavat poiketa maahantuotavista myyntimalleista
1 2026 SISÄLTÖ Sisältö 4 Pääkirjoitus 6 Introt 8-12 Pakkanen, tuulensuojaus ja riskit 14-18 Vertailussa: leveät super-crossoverit 20-33 Vastakkain: 600-luokan sportit 34-48 Koeajossa: Lynx Commander Core 50-53 Koeajossa: Lynx 49 Ranger Core 54-57 Haastattelussa: Brett Turcotte 58-66 Maailmalla: Jani Kurtti Kanadassa 68-72 Tekniikkaa: 3D-tulostus kelkkailussa 74-78 Tekniikkaa: Kokeilussa LEN-iskarit 80-82 Kauppiastarina: Raahen Motocafe 84-87 Kelkkakerhot: Lumi-Savon MK RY 88-89 Kisat: Haastattelussa Iivari Klemola 90-92 Wintage: Finnjävelit Tanassa 94-95 Kelkkalehti podcast 96-97 Kelkkailun maailma & variaattori 98-102 Kelkkalehden tilaus 104-105 Kelkkayritykset 106 SISÄLTÖ 004
www.arcticcat.com RULE RIDERS NYT 5 VUODEN TEHDASTAKUULLA Lisätietoja tai jälleenmyyjän löytämiseksi käy osoitteessa erling-sande.no Juuri nyt todella hyvä tarjous jäljellä olevista ZR 600 RXC 137 2025 kelkoista. ZR 600 RXC 2025. Lisätietoa jälleenmyyjältäsi. SISÄLTÖ Kysy lisätietoja ja ajankohtaiset tarjoukset lähimmältä Arctic Cat jälleenmyyjältäsi. Tarjous voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää
Haasta itseäsi! Sinun geeneissäsi on seikkailija, joka vain odottaa ulospääsemistä. Kun teet vapaaehtoisesti vaikeita, haastavia ja ikävältäkin tuntuvia asioita, ei arjen pienet vaikeudet tunnu missään. Se herättää aivoissa niitä primitiivisiä vaistoja, jotka on koodattu meidän geeniperimäämme. Kelkkailu on paras mielenterveyslääke ehkä hieman kallis sellainen mutta 100 % toimiva, ilman sivuvaikutuksia. En tiedä; olenko minä kummallinen tyyppi. Selvisimme hengissä ja ajaminen oli kivaa. Tilaushinta alk. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS PARASTA MAAILMASSA TOIMITUKSEN TIEDOT PÄÄTOIMITTAJA: Jani Sipola SÄHKÖPOSTI: jani@kelkkalehti.com KUSTANTAJA PERA HUSSI OY ISSN 1797-853X vuodesta 1988 38 VUOTTA SUOMALAISEN KELKKAILUN ASIALLA TEKIJÄTEAMI TOIMITUSJOHTAJA: Pera Hussi pera@kelkkalehti.com PÄÄTOIMITTAJA: Jani Sipola jani@kelkkalehti.com ULKOASU: Jani Sipola, Mari Välkki (designmarijohanna.fi) AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA: Elisa Ahlberg, Jouko Mettiäinen, Santtu Kumpula, Jaakko Maijanen, Teppo Vertomaa, Matti Martin, Tero Kuivalainen, Petri Sassali, Janne Vuojärvi, Jani Kurtti, Jonna Hottinen, Milla Vahtila KANNEN KUVA KUVAAJA: Jani Sipola KUSKI: Matti Martin, Santtu Kumpula KELKKA: Leveiden testiryhmä PAIKKA: Sodankylä, joulukuu 2025 ILMOITUKSET Kelkkalehti internetsekä painetun lehden mediamyynnistä vastaa: Pera Hussi 0400 539 313 pera@kelkkalehti.com JAKELU TILAUKSET: www.kelkkalehti.com Tilaajapalvelu: 0400-918917 asiakaspalvelu@kelkkalehti.com Kelkkalehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Myös amerikkalaiset polveutuvat villeistä ihmisistä, jotka pistivät kaiken peliin ja lähtivät meren yli etsimään uutta elämää. PAINOPAIKKA Printall K elkkailu, se on parasta maailmassa. Ei ainakaan sen jälkeen, kun itsensä oli saanut kammettua ylös, ulos ja kelkkailemaan. J.F. Mutta tämä ei kuitenkaan häirinnyt ajamista mitenkään merkittävästi. Kelkkailu toimii tässä asiassa loistavana välineenä. Kun ajaa tuulessa ja tuiskussa, kelkkailu muuttuu mikrotason selviytymistaisteluksi. Päivän päätteeksi sitä huomasi, että ei se pakkanen ollutkaan niin paha asia. Okei, välillä vähän paleli, mutta mitä sitten. Miksi sitten sinä tukahduttaisit vaistosi ja tyytyisit vain siihen aurinkoiseen ”shampanjakelkkailuun”. Kennedy sanoi aikanaan, että he menevät kuuhun, koska se on vaikeaa; ei siksi, että se on helppoa. Okei, myönnetään; myös riippuvuus voi olla tosiasia. Tämä oli ajatus, kun ajoimme vertailuja vuodenvaihteessa ja pakkasmittari vajosi ikävällä tavalla -30 tuntumaan. Me olimme niitä, jotka lähtivät seikkailemaan ja tutkimaan, mitä tuolla tuntemattomassa maailmassa on tarjolla. 006. Vaihtoehtona oli jäädä tanssimaan nuotion ympärille munaskuut heiluen ja odottaa, että banaani putoaa päähän. 54,50 euroa / 5 numeroa. Olipa keli mikä tahansa. Ne samat vaistot kuljettivat meidän esi-isämme kaukaa etelästä tänne karuun pohjolaan. Ajopäivän päätteeksi mieli oli virkeämpi, kuin ennen ajopäivää. Ja älkää ymmärtäkö väärin, pidän toki kevätpäivistä ja auringosta, mutta keskitalven kaamoksessa ja pimeydessä, kunnon tuiskulla, kelkkailuun tulee yksi mukava haaste lisää
KELKKAILUN MONET KASVOT introt KUVA: JANI SIPOLA KUSKI: SANTTU KUMPULA, MATTI MARTIN KELKKA: SUPER-CROSSOVERIT UUDEN VUODEN KYNNYKSELLÄ VALOA ETSIMÄSSÄ. KELKKAINTROT 008
KELKKAINTROT 009
KELKKAINTROT KUVA: JANNE VUOJÄRVI KUSKI: JANI SIPOLA KELKKA: LYNX 49 RANGER CORE ALKUTALVEN REITTIEN PUHKOMISTA. KELKKAILUN MONET KASVOT KUVA: TEPPO VERTOMAA KUSKI: JANI SIPOLA, SANTTU KUMPULA, TERO KUIVALAINEN KELKKA: 600-TESTIRYHMÄ TESTAUSTA PAKKASESSA. introt 010
KELKKAILUN MONET KASVOT KUVA:JANI SIPOLA KUSKI: MATTI MARTIN KELKKA: POLARIS TITAN NORDIC PRO 850 TESTIRYHMÄMME UUSI JÄSEN KOEPONNISTAA TITANIN JOUSITUSTA. KELKKAINTROT KUVA: JANI SIPOLA KUSKI: SANTTU KUMPULA KELKKA: LYNX BRUTAL RE 850 ILTAPÄIVÄN VIIMEISIÄ VETOJA. introt 012
Kylmin keli, jossa ajoimme, oli -32. tekniikka Testien aikaan pakkasta oli parhaimmillaan -40. Näissä oloissa pienikin lisä viimansuojassa on valtava etu. KELKKATEKNIIKKAA TEKSTI: JANI SIPOLA KUVAT: JANI SIPOLA, TEPPO VERTOMAA 014
Jos ensimmäinen vie voiton, saattaa pikkupakkasella järven selkää ylittäessään katua elämässään tekemiään valintoja. Paine-ero Tuulilasi on aerodynaaminen profiili, jota voi verrata lentokoneen siipeen. Kuljettaja ei siis istu suojassa, vaan virtauksen keskellä, jossa kylmä ilma kiertää useasta suunnasta yhtä aikaa, mutta suora edestäpäin tuleva ilmavirta on hitaampaa. Sillä erotuksella, että tuulilasi ei tee nostetta. KUINKA OLLAKAAN, KELKKALEHDEN TESTIKAUSI MENOSSA JA PAKKASTA KOLMEKYMMENTÄ. M oottorikelkkailussa on vuosia painittu saman tasapainottelun suhteen: panostetaanko ulkonäköön vai viimansuojaan. Suurin ilmavirta nousee ylös kuljettajan yli, mutta sen taakse syntyy pyörteitä ja takaisin kiertyviä virtauksia. Suunnittelussa on pyritty hallitsemaan juuri sitä ongelmaa, josta paleltumat syntyvät: ilman irtoamista ja pyörteilyä kypärän kohdalla. HARVA SE VUOSI PAINIMME SAMAN ONGELMAN KANSSA: TESTIT JA PAKKASET. Tätä on lähdetty ehkäisemään esimerkiksi Lynx Commanderin tapauksessa tekemällä painetta tasaavat reiät lasin etuosan alareunaan. Sen takapuolella syntyy tällöin alipaine. Mitä jyrkempi ja yhtenäisempi pinta, sitä suurempi tämä paine-ero on – ja sitä rajumpi pyörre syntyy kuljettajan kohdalle. Nykyäänkin pyörteily voi olla ongelma kelkoissa, joissa on korkea ja suoraprofiilinen lasi. Kaksiosainen säädettävä Testissämme oli käytössä myös BRP:n kaksiosainen säädettäväkorkeuksinen lasi. KOKEMUKSET NIISTÄ LAITTOIVAT TESTIRYHMÄN MIETTIMÄÄN LASIN FUNKTIOTA HIEMAN TARKEMMIN. Pohdimme seuraavassa hieman fysiikkaa tuulensuojauksen takana ja sitä, miten tuulilasista voidaan saada pienillä muutoksilla toimivampi kokonaisuus. NÄMÄ OLOSUHTEET OVAT JO TUTTUJA AIEMMILTA VUOSILTA. Tämä on aerodynamiikan kannalta paljon “älykkäämpi” ratkaisu kuin yksiosainen, korkea lasi. Sen etupuolella syntyy kuitenkin ylipaine, koska ilma törmää siihen. Tämä oli tuttu efekti esimerkiksi 90-luvun kelkoissa. Huomasimme vertailujen aikaan, että korkeus ei ole aina se ykkösasia, vaan muotoilu ja tekniikat voivat olla ratkaisevassa roolissa. PAKKASELTA PIILOON TUULENSUOJAUKSEN TEKNIIKAT, KYLMÄN RISKIT JA PALELTUMIEN MEKANISMIT KELKKATEKNIIKKAA 015. Tuulilasin tehtävä Tuulilasi ei siis tee kuskille tyynen ilman saareketta, vaan se muuttaa ajoviiman suunnan. Sivuilta ja alhaalta tuleva ilma osuu käsiin, leukaan ja kypärän sivuille. Haluaako, että huoltoaseman pihalla kelkka näyttää aggressiiviselle raaserille vai invamopo-Erkkolalle. Varmasti moni kelkkailijakin on omassa päässään käynyt samaa taistelua. TÄNÄ VUONNA MEITÄ HELPOTTI SE FAKTA, ETTÄ KÄYTÖSSÄMME OLI MUUTAMIA HIEMAN KORKEAMPIA TUULISUOJIA. Jos tuulilasin taakse syntyy erittäin voimakas alipaine, voi esimerkiksi lumi jäädä pyörteilemään kuskin ja lasin väliin. Käymme myös läpi hieman ajatuksia paleltumista ja niiden syntymekanismeista. Sen etu ei ole pelkässä korkeudessa, vaan myös kaksiosaisuudessa. Tuulensuojausta voidaan tehdä monella tapaa
Se ohjaa virtauksen hallitusti yli kuljettajan, pienentää paine-eroja lasin etuja takapuolen välillä ja estää ilman repeämistä pyörteiksi. 016. Tämä on ihan koettua faktaa. Tässä kahden osan rakenteessa painetta päästetään purkautumaan hallitusti lasien välistä, jolloin takana oleva alipaine jää selvästi pienemmäksi. Mitä kovempi ilmavirta, sitä nopeammin kehon lämpö siirtyy ympäröivään ilmaan. . Tyynessä säässä iho pystyy lämmittämään Commanderin uusi ultrakorkea lasi tarjoaa erinomaisen suojan. Tällöin kypärän ympärille syntyy rauhallisempi ilmatasku, jossa viima ei pääse puremaan ihoon yhtä rajusti. Pakkasen purevuus ei ole ilmiönä mielipide tai tunne, vaan laskennallinen, fysiikkaan perustuva arvo. Yksiosaisessa lasissa ilmanpaine kasvaa lasin etupuolella ja syntyy voimakas alipaine taakse. Kun ajonopeus kasvaa, ihon kokema lämpötila putoaa nopeasti kymmenillä asteilla. Siinä on kriittinen ero. Polariksen Titanin vakiovarusteena oleva puolikorkea lasi antaa verrattain hyvän suojan, eikä se ole ulkonäöllinen haitta. Hyvin muotoiltu, jopa matalampi lasi taas tekee ilmasta “tasaisempaa”. Se, että lasit ovat eri kulmissa, on vähintään yhtä tärkeää kuin itse ilmarako. Sen parhaita puolia on laaja suojaavuus myös sivuosissa. Tulos on usein se, että vaikka lasi on korkea, ajaja palelee enemmän kuin matalamman, mutta aerodynaamisesti paremmin muotoillun lasin takana. Toki haittapuolena on huono näkyvyys, jos lasi jäätyy. Ilmavirta ikään kuin “liukuu” ulos ohjaamosta sen sijaan, että se sinkoutuisi ja kääntyisi takaisin. Ero näkyy erityisesti kovassa pakkasessa. Ilmarako toimii paineentasaajana. Muotoilu vai korkeus. Tuulilasin korkeus on vain yksi muuttuja. Vertailussamme ollut Lynx Rave RE 600 oli varustettu keskikorkuisella tuulilasilla. Kun viima on todellinen ongelma, pienikin pyörre kypärän kohdalla moninkertaistaa kylmän tunteen. Ylempi lasi on loivemmassa kulmassa, jolloin ilma jatkaa matkaansa pehmeämmin, eikä irtoa niin äkillisesti pinnasta. Se, onko muotoilulla historian saatossa onnistuttu tekemään täydellisesti suojaavia laseja, onkin sitten eri asia. Viima vie lämmön iholta Ajoviima ei oikeasti tee ilman lämpötilasta kylmempää, mutta se lisää lämmön poistumista iholta rajusti. Korkea, mutta väärän muotoinen lasi voi olla yllättävän huono. Se repii ilman pyörteeksi ja kiskoo kylmää ilmaa takaisin kuljettajaa kohti. Muotoilu ratkaisee vähintään yhtä paljon, monessa tapauksessa enemmänkin. Alempi lasi on jyrkemmässä kulmassa ja nostaa ilman nopeasti ylös. Pyörre heikkenee, ja ilma kulkee rauhallisemmin kuljettajan yli. KELKKATEKNIIKKAA Kun ilma osuu alempaan lasiin, se nousee ylöspäin, kuten aina, mutta nyt se ei törmää suoraan yhteen jyrkkään reunaan, vaan sen jälkeen vastassa on ilmarako. Korkea lasi antaa kyllä suojaa, mutta jos virtaus irtoaa siitä väärässä kohdassa, suoja muuttuu helposti ansaksi, joka kerää kylmän ilman ja lumen suoraan kuljettajan kasvoille. Silloin muotoilun merkitys korostuu enemmän kuin pelkkä korkeus. Osa ilmasta jatkaa ylös, osa pääsee virtaamaan tämän rakenteen läpi. Commanderin korkean lasin pyörteilyongelmia on vähennetty paine-eroa poistavilla alaosan rei’illä. Se voi ohjata ilmavirran suoraan kypärään, aiheuttaa voimakkaan alipaineen kuljettajan eteen ja synnyttää pyörteisen alueen, jossa kylmä ilma ja lumi jäävät kiertämään
Polariksen matala tuulilasi savunharmaana sopii erinomaisesti yhteen kelkan muun muotoilun kanssa. Tämä on se toinen ääripää. Yhtenä oli päätoimittajan korva, joka jostain syystä otti viimaa sen verran, että se jäätyi kahden sentin paksuiseksi möykyksi. Tiukka teippi puristaa pintaverenkiertoa, joka on kehon tärkein keino estää paleltumaa. Tämä “miniajoviima” voi aiheuttaa paleltuman minuuteissa, etenkin jos suojakangas on edes vähänkään kostea, sillä kosteus johtaa lämpöä paljon tehokkaammin kuin ilma. Korkeuden voi säätää vivun vapauttamalla. Teippi ei siis suojaa viimalta, vaan tekee ihosta entistä haavoittuvamman ja nopeuttaa paleltuman syntymistä. Kelkkailussa ilmiö on jatkuvaa, koska ajonopeus synnyttää voimakkaan ilmavirran koko kehon ympärille. Hopeateippi iholla Aikojen saatossa hurjimmat ovat yrittäneet suojata ihoa viimalta laittamalla hopeateippiä suoraan iholle, mutta tämä on todella vaarallista. Ilmanvaihtokanavat, ajolasien pienet vuodot ja väärin istuva huppu voivat synnyttää kypärän sisälle paikallisen ilmavirran, joka osuu suoraan korvaan. Lisäksi teippi lukitsee kosteuden ihon pintaan, mikä moninkertaistaa kylmävaikutuksen ja turruttaa tuntoaistin niin, että paleltuma voi edetä huomaamatta. BRP:n säädettävä tuulilasi on näppärä varuste. KELKKATEKNIIKKAA ympärilleen ohuen, eristävän ilmakerroksen, mutta viima rikkoo tämän kerroksen jatkuvasti ja korvaa sen uudella, kylmällä ilmalla. Se vastaa vaikutukseltaan palovammaa, mutta lämpö tulee väärään suuntaan: kudos ei pala, vaan jäätyy. Myös suoja on ihan huomattava. Jos teippiä meinaa käyttää, kannattaa sitä liimailla ajolaseihin tai kypärään, ei missään nimessä ihoon. Tämä malli ei ole suotta saanut nimeä reunanauhan pidäke, vaikka varsinaista reunanauhaa ei enää nykyään ole näkyvissä. Korva on yksi kehon herkimpiä alueita paleltumalle, koska siinä ei ole lihasta eikä juuri lainkaan rasvakudosta, ja verenkierto on luonnostaan heikko. Korkeuden lisäksi sen kaksiosaisuus vaikuttaa aerodynamiikkaan. Mutta muutamia pieniä osumia kuitenkin tuli. Ero on siinä, että paleltuma on usein petollisempi, sillä hermot turtuvat kylmässä eikä kipu aina varoita ajoissa. Paleltuma on kylmän aiheuttama palovamma Paleltuma on kudosvaurio, ei pelkkää kylmää ihoa. Korkeuden lisäksi sen kaksiosaisuus vaikuttaa aerodynamiikkaan. Tästä kiitos sille, että käytössämme oli vähän korkeampia tuulisuojia, joita vaihtelimme kelkoista toiseen. Siksi –20 celsiusasteen pakkanen ei tunnu kelkalla –20 asteelta, vaan usein lähempänä –40 astetta. Kun keho aistii kylmän, se vielä supistaa verisuonia säästääkseen lämpöä keskivartaloon, ja korva jää lähes kokonaan ilman lämmitystä. 017. Ja –30 asteessa puhutaan jo arktisista olosuhteista, joissa keho kokee helposti –50 asteen kylmyyden. Korkeuden voi säätää vivun vapauttamalla. Teippi johtaa kylmää tehokkaasti ja toimii käytännössä kylmäsiltana, joka vie lämmön iholta nopeammin kuin paljas iho tai kangas. Näin kävi myös päätoimittajalle, joka epäili, että viima tuli kypärän sisälle niskan kautta. Lopputulos on pysyvä kudosvaurio, aivan kuten palovammassa. Lisäksi kypärä ei ole täysin tuulenpitävä. Pakkasessa iho on myös hauras, ja teippi voi repiä sen pintakerroksen irti irrotettaessa, jolloin syntyy avoin kudosvaurio. Herkkiä osia Testiryhmä selvisi tänä vuonna melko vähillä vaurioilla, mitä tulee paleltumiin. BRP:n säädettävä tuulilasi on näppärä varuste. Vaurio voi edetä pitkälle ilman selvää tuntemusta. Kun iho jäähtyy riittävän alas, verisuonet supistuvat ja verenkierto heikkenee, solujen sisäinen vesi alkaa muodostaa jääkiteitä, ja jääkiteet rikkovat solurakenteita sekä hiussuonia
KELKKATEKNIIKKAA 018. Moottorin lämpö on hyvä keino palauttaa lämpöä kasvoihin tai sormiin, kunhan sitä käytetään varoen. Ensimmäinen askel on siirtyä lämpimään ja tuulelta suojattuun paikkaan. Alkoholi ja tupakka heikentävät verenkiertoa, joten niitä kannattaa välttää. Paleltunutta aluetta voi lämmittää hitaasti ja tasaisesti esimerkiksi haalealla vedellä tai pehmeiden vaatteiden ja peitteiden avulla. Syvä paleltuma, jossa iho on valkoista, sinertävää tai kovettunutta, tai jos rakkuloita on syntynyt, vaatii lääkärin hoitoa. Jos käsien omat lämpötilat ovat liian kylmät, niitä voi ensin lämmittää hyödyntämällä kelkan lämmönlähteitä, kuten moottorista ja pakoputkesta säteilevää lämpöä. NOPEUDEN VAIKUTUS KYLMÄN TUNTEMUKSIIN -5 -10 -15 -20 -25 -30 10 km/h -8 -15 -22 -29 -36 -43 20 km/h -3 -11 -18 -26 -33 -41 -48 30 km/h -6 -14 -22 -30 -37 -45 -52 40 km/h -8 -17 -25 -33 -41 -49 -56 50 km/h -10 -19 -27 -35 -43 -51 -58 60 km/h -12 -21 -29 -38 -46 -54 -61 70 km/h -14 -23 -31 -40 -48 -56 -63 80 km/h -15 -24 -33 -42 -50 -58 -65 LÄMPÖTILA NOPEUS PALELTUMA – NÄIN TOIMIT OIKEIN J os ihoon syntyy paleltuma, tärkeintä on toimia nopeasti, mutta rauhallisesti. Kun pakkasta oli -24 ja tuulilasien osalta näky tämä, mitä arvelette siitä, mikä kelkka oli ensimmäisenä varattuna. Paleltunutta ihoa ei saa hangata tai hieroa, sillä hankaus voi rikkoa kudosta ja pahentaa vauriota. Lisäksi paleltunutta ihoa voi lämmittää omilla käsillä tai jopa kaverin käsillä, jolloin lämpö siirtyy varovasti kudokseen. Myöskään isoja paleltumia kasvoilla, käsivarsissa tai jaloissa ei kannata yrittää hoitaa itse. Lääkärissä arvioidaan kudosvaurio ja tarvittaessa aloitetaan tarkempi hoito. Suoraan kuumiin metalleihin ei kuitenkaan kannata koskea, vaikka kädet olisivat kuinka jäässä. Myös kuumat lämmönlähteet, kuten nuotiot, ovat vaarallisia, koska paleltunut iho palaa herkästi. Hoitojen jälkeen paleltunut alue tulee pitää lämpimänä ja kuivana, ja välttää uudelleenaltistumista kylmälle
Katso myymälän yhteystiedot: www.agcosuomi.fi Hinnat voimassa 28.2.2026 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Takuu 2 vuotta. Kysy! AKU-KELKKAVAUNU UUTUUDET SC0169AKBW AKU CP350-LH PRO Varusteltu ja erittäin vahva • Avattavat, irrotettavat etuja takalaita • Kokonaan hitsattu ja upposinkitty runko • Erikoisvahvistettu takalaita • Vahvistettu vetoaisa ja vetopää (1500 kg) • 2 vahvistusputkea takalaidassa • Extravahva akseli (2000 kg) ja lehtijouset • Laminoitu, vesitiivis vanerilattia • Kippi ja kipin kaasujousi • Step-On -lokasuojat, joissa myös astinlaudat • Vahvistetut C-renkaat 155R13C 91N M+S • Kelkkavarustus • Musta 100 cm kuomu • Kipin kaasujousi • Työkalulaatikko • Lava 350 x 150 cm • Kantavuus 509 kg • Kokonaispaino 825 kg • Laitakorkeus 40 cm • Lastauskorkeus 54 cm UUTTA! Takalaidan ketjut TARJOUS! 2 890 € Norm. 9 506 € TARJOUS! 5 390 € Norm. Hintaan lisätään rekisteröintimaksu. Hinnat sisältävät alv 25,5 %. KYSY! Esim. 5 855 € Varmista saatavuus myymälästä. 8 728 € EC0236AKB AKU CP430-L TOUR & RACE + alumiini kuomu • Lava 430 x 190 cm • Kokonaispaino 1400 kg • Kantavuus 860 kg • Pituus 572 cm • Saatavana myös: 1100 kg, 1200 kg ja 1300 kg TARJOUS! 8 690 € Norm. 3 677 € Päivite tty malli UUTUUS LISÄVARUSTE SWISSTRAX-POHJA. Suomen suurin AKU-jälleenmyyjä Lisäturvaa AKU-vaunuun AUTOMAATTINEN TUULIHAKA 12867 47 ,40 € Meiltä saat PERÄKÄRRYYN TALVIRENKAAT vanteineen. EC0389AK AKU CV350-L SANDWICH Umpivaunussa on sivuovi lastaamisen ja purkamisen helpottamiseksi • Lava 350 x 150 cm • Sisämitat 350 x 147 x 150 cm • Kokonaispaino 825 kg • Kantavuus 371 kg • Leveys 194, pituus 490 cm • Pulttikasattu runko • Kahvat helpompaan siirtelyyn • Nokkapyörässä vahvistettu kiinnitys • Tukijalat • Kaasujousilla sivulle tai alas aukeava takaovi • 8 kiinnityssilmukkaa • Led-äärija -sisävalot • 4-lehtinen jousi • Tasapainotetut renkaat 155R13 M+S Takaluukku • Voidaan avata kahteen suuntaan – sivulle ja alas • Voidaan käyttää myös ajosiltana • Varustettu liukast umista estävällä pinnoitteella • Luukun kantavuus 300 kg • Kaasuiskunvaimentimet varmistavat sujuvan avau tumisen alaspäin • Avaamalla luukku sivulle, voidaan tavaraa lastata trukilla • Salpa varmistaa sen paikallaan pysymisen myös tuulisella säällä Kelkkavaunu alumiinikuomulla • Hitsattu runko • Kippi ja kippiruuvi • Nokkapyörä • Laminoitu, vesitiivis vanerilattia • Leveys 198 cm • Laitakorkeus 24 cm • Etulaidan muovisuojaus • Takalaidan suojalevy • Runsaasti kiinnityssilmukoita lavan pohjassa ja sisälaidoissa • Led-valot • 13-napainen pistoke • Kitkarenkaat195/65 R15 EC0235AKB AKU CP390-L TOUR & RACE + alumiini kuomu • Lava 390 x 190 cm • Kokonaispaino 1 300 kg • Kantavuus 790 kg • Pituus 532 cm • Saatavana myös: • 1100 kg, 1200 kg ja 1400 kg TARJOUS! 7 990 € Norm. AKU CP350-kärryyn 20001001 valmiiksi mittoihin leikattuna 335 € Nyt saatavana myös rampilla! Kysy tarjous
KELKKALEHTI VERTAILEE LYNX SKI-DOO POLARIS BRUTAL RE 850 E-TEC TITAN NORDIC PRO 850 EXPEDITION EXTREME 850 E-TEC TEKSTI: TESTIRYHMÄ KUVAT: JANI SIPOLA, JANNE VUOJÄRVI TESTIRYHMÄ: JANI SIPOLA, MATTI MARTIN, SANTTU KUMPULA, PETRI SASSALI 020
Ne ovat suosituin kelkkasegmentti, ja tälle vertailulle on todennäköisesti eniten kysyntää. Jotenkin tuntuu, että olemme nyt eräänlaisessa kulminaatiopisteessä moottorikelkkailun suhteen, tai ainakin sen suhteen, että leveätelaisiin on nyt vihdoin saatu tuotua mukaan aidosti sporttisuutta ja monipuolisuutta. Vertailussa oli tällä kertaa kolme täysin uudistunutta kaksitahtista laitetta. Tämän kauden uutuus on tämän malliston sporttisin yksilö, Titan 850. Mies mitataan viiksistään. Tänä vuonna lisäpalloa heitti peliin vielä säidenhaltija, joka pukkasi valtavan pakkasen juuri vertailujen ajaksi, ja se sotki meidän suunnitelmamme kyllä ihan täydellisesti. VERTAILUMME AIKANA TÄMÄ AJATUS VOIMISTUI YHÄ ENEMMÄN. Nykypäivänä vertailut ovat onneksi kuitenkin ajoittain ainakin hieman erilaisia. Yläasteella kasvaa ensimmäiset viikset, ja niiden hoito vaatii jo tarkkuutta. Titan on varusteltu Foxin QS3-vaimentimilla, kosketusnäytöllisellä 7S-mittaristolla, irrotetBRUTAL RE 850 E-TEC TITAN NORDIC PRO 850 EXPEDITION EXTREME 850 E-TEC YKSISARVISEN METSÄSTYSTÄ VERTAILUSSA KELKKAILUN TÄYDELLISET MONITOIMITYÖKALUT TÄMÄNKERTAINEN LEVEÄTELAISTEN VERTAILU PITÄÄ SISÄLLÄÄN KOLME KÄYTÄNNÖSSÄ KATSOEN TÄYSIN UUDISTUNUTTA MALLIA. Maailma on valmis! Jos sinun elämäsi on kiertänyt tämän saman elämänkaaren, ovat tulevat sivut sinulle tehty. Erot eivät ole sinne päinkään niin selkeitä, kuin ne olivat vielä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, jolloin jo ihan ensimmäisestä ajosta saattoi helposti sanoa, mikä minkäkin vertailu lopputulos tulisi olemaan. 2026 vuosimallin leveät ja meidän mielestämme sporttiset super-crossoverit ovat kyvykkäimpiä kelkkoja markkinoilla. Myös aikuisuuden vaiheet ovat samankaltaisia; ostetaan asunto, rakennetaan talo, ehkä jopa perustetaan perhe. Jousitus on tuttua tekniikkaa. Alusta on EasyRide+, jossa vaimentimina Kybin 46-milliset kashimat. OLEMME SIINÄ TILANTEESSA, ETTÄ NYT ON SE HETKI, JOLLOIN ON AIKA VIHDOIN JA VIIMEIN YMMÄRTÄÄ, ETTÄ MYÖS LEVEÄTELAISEN MATON YMPÄRILLE VOIDAAN TEHDÄ SPORTTISIA LAITTEITA. Armeijassa sitten opetellaan kiirehtimään joka paikkaan, tekemään… ei oikeastaan mitään, mutta silti kiireen tuntua riittää. Elämänkaari alkaa tuntua sulkeutuvan, ja mies on vihdoin valmis. Moottorikelkkojen vertailuja tehdessä meillä on tavallaan velvollisuus ja vastuu tuottaa oikeudenmukaista tietoa. Ja niin, viimein, mies ostaa oman leveätelaisen kelkan. Nuoruus vie myös läheisyyden saloihin: opetellaan, mitä tehdään, kun pääsee jakamaan peiton toisen kanssa. Vertailussa on kolme leveätelaista kelkkaa, jotka me luokittelemme supercrossovereiksi. 021. Kyseessä on kelkkatrio, joka loistaa erilaisuudellaan. Se on osa rutiinia ja osa meidän lehtemme tekemisen arkea. Vertailun tekemistä ei varsinaisesti helpota se fakta, että viime vuosina moottorikelkkojen kehitys on vienyt eri mallit, merkkejä katsomattakin, lähemmäs toisiaan. Totta kai meillä on aina rutiinivertailussa silloin tällöin esimerkiksi tässäkin lehdessä mukana oleva reittikelkkojen vertailu, mikä johtuu puhtaasti siitä faktasta, että niitä myydään kaikkein eniten. Ensin opitaan ryömimään, sitten kävelemään – ensimmäisiä voittoja maailmaa vastaan. SIINÄ MIELESSÄ TÄMÄ VERTAILU ON HIEMAN ERILAINEN, ETTÄ KYSEESSÄ EI KUITENKAAN OLE TYÖKELKKAVERTAILU. KELKKALEHTI VERTAILEE M iehen elämänkaari on kuin sarja toistuvia videopelin tasohyppyjä. Mutta esimerkiksi leveiden crossovereiden vertailu antaa omanlaisensa haasteen myös testiryhmälle. Koulussa opetellaan lukemaan – ja ehkä myös huijaamaan kokeissa. Olemme vuosien saatossa tehneet aivan lukemattoman määrän moottorikelkkojen vertailuja. Lynxin Brutal RE 850 hyppäsi tälle vuodelle Radien2-aikakauteen. Tähän segmenttiin on myös tarjolla aika lailla eniten kelkkoja. Yhteiskunta hyväksyy hänet. Polaris esitteli uuden Titan-mallistonsa kaudelle 2025. Haastavaa vertailua Moottorikelkkojen vertailujen tekeminen ei varsinaisesti muutu helpommaksi vuosi toisensa jälkeen. Uutta Brutalissa on kapeammat Shredder-tyyppiset astinlaudat, uusi kapeampi istuin, led-ajovalot, iso mittaristo, nostettava roiskeläppä ja päivitetty ohjaus. Sitten tulee se hetki: mies kävelee kelkkakauppaan, vilkaisee kerran leveätelaisen kelkan perään ja tietää, että tämä on hänen huipentumansa – vuosien harhailun ja koettelemusten summa. Keulasta löytyy Kybin Kashimapinnoitetut vaimentimet, lisäsäiliöllä ja EA3pikasäädöllä. Niissä on erittäin paljon urheilullisuutta ja omalaatuista crossoveria segmenttien välillä. Mutta sydämessä kytee vielä yksi unelma. Pian sen jälkeen tulee polkupyörä, ja sitä oppii tuntemaan tuulen kasvoillaan, todennäköisesti naarmujen kera. Tämä luo valtavan paineen meidän testiryhmäämme kohtaan. Erityinen ryhmä Leveätelaisten super-crossovereiden vertailu oli haastava, mutta erittäin hauska rypistys meidän testiryhmällemme
Kävimme myös päätoimittajan metsäpalstoissa pariin otteeseen tekemässä kokeita. Ajoitus oli hyvä, sillä samaan aikaan tuli aika merkittävä lumisade Lappiin. Lynx on vahva suorittaja, mitä tulee pehmeillä ajamiseen. KELKKALEHTI VERTAILEE tavalla roiskeläpällä ja muilla Polariksen premium-varusteilla. No, mikä on crossover. Vaan miksi ei yhtä lailla voitaisi yhdistää crossoverissa vaikka vuorikelkkaa ja työkelkkaa. Brutal RE 850 on ryhmän urheilullisin kelkka, joka ei kyllä kaihda vähän kovempaakaan ajoa. Ja tässä segmentissä puhumme siitä, että näissä kaikissa kolmessa kelkassa on ominaisuuksia hyötykelkasta, reittikelkasta, touring-kelkasta ja jopa deep snow -kelkasta. EasyRide+ -jousitus tarjoaa yllättävän sporttiset ominiasuudet ja pikasäädön ansiosta myös mukavuutta. Olosuhteet olivat hyvät, ei mitkään maagiset, mutta riittävät siihen, että löysimme aika paljon eroja kelkkojen väliltä. On selvää, että sen 61 mm telankuvio vaikuttaa ajettavuuteen todella 2026 Brutal RE on ryhmän ainoa, jossa käytetään karkeaa 61 millin harjaista telamattoa. Mutta mikään sääntö ei sano, että crossover-kelkan tulisi olla kelkka, joka on aina vain reittikelkka jatketuilla ominaisuuksilla. Eli käytännössä katsoen puhuttiin vain puolipitkistä kelkoista, jotka olivat siis jatkettuja reittikelkkoja. Luonnollisesti myös led-valot ja muut Gen5-aikakauden varusteet kuuluvat perusvarusteluun. Tämä on iso vaikuttaja ajettavuuteen. Polariksesta löytyy myös kaksialueinen vaihteisto ja mekaaninen pakki. Myös varsinaisissa reittikelkoissa telojen mitat ovat kasvaneet viime vuosina. Tämä on yhtä lailla crossover, mutta vain erilaisella painotuksella. 022. Tämän vuoksi crossover-segmentin olemassaolo on hieman häilynyt. Ski-Doon Expedition Extreme 850:n suurin uudistus tälle talvelle oli uMotion-alusta. Miksi super-crossoverit. Kun kyseessä oli vielä alkukausi, oli tarjolla aukaisemattomia uria pitkin kairoja. Kun otamme mukaan sanan super, eli super-crossover, niin tarkoitamme sitä, että tässä on maksimoitu tiettyjä ominaisuuksia vähän niin kuin jokaisesta segmentistä. Expedition-malliston muita kohokohtia kaudella 2026 ovat uudistettu ohjaus ja keulan geometria. Miksi super-crossover. Jos halutaan jotain enemmän, niin sitten mennään enemmän vuorikelkkoihin, karkeine mattoineen. Aikojen alussa tämä tarkoitti sitä, että kyseessä oli kelkka, jossa oli sekä reittikelkan että hieman vuorikelkan ominaisuuksia. Niin, miksi me sanomme tätä segmenttiä super-crossovereiksi. Tässä jousituksessa on takapukissa 27 milliä pidempi joustoliike, kuin aiemmissa versioissa. Näiden kelkkojen varsinainen tarve on ehkä viime vuosina hieman hämärtynyt, sillä periaatteessa ne ovat kuitenkin enemmän reittikelkkoja pidemmillä alustoilla. Umpisilla Teimme vertailua vuodenvaihteen tienoilla. Crossoverhan oli alun perin kelkka, joka yhdistää kahta eri käyttötarkoitusta. Alusta on tuttuun tapaan Backtrak taittuvalla jatkoperällä
Testiryhmä yllättyi positiivisesti siitä, kuinka helppo ja näppärä kelkka Titan on pehmeillä lumilla. Osa testiryhmästä kuvaili, että tunnelma oli hieman Polariksen Foxin vaimentimiin pohjautuva jousitus on täysin reittikelkkojen tasoa. Tästä kertoo ylhäälllä oleva jatkoperä. Testiryhmä epäili, että tähän on syynä uusi korkeampi takapukki. Mutta kun ajoimme pitkin avaamattomia reittejä, oli Ski-Doo välillä aavistuksen vaikea hallittava. KELKKALEHTI VERTAILEE paljon. Lynx on helppo ajettaessa myös tilanteissa, jossa ajellaan ihan takapuoli penkissä maisemia katsellen. Tätä auttaa moottorin hereys ja jousituksen toiminta, kuten myös telamaton pito. Keula kevenee tarvittaessa ja kuski voi hallita kelkkaa kaasun avulla. Aiemmista sukupolvista tuttu pieni keulan vetelykin on saatu korjattua pois 2026-mallistosta. Polariksen BackTrak20-alustassa on painotettu myös pakitusominaisuuksia. Se näyttää ryhmän eniten työkelkalta, minkä vuoksi ennakkoasenne voi olla myös siihen suuntaan. Ski-Doo kärsi pehmeillä ajettaessa tasapainon puutteesta. Titanin ulkoinen habitus hieman hämää. Polaris oli ryhmän helpoin silloin, kun ajettiin letkan hännillä. Ajamisessa on todella paljon samaa tunnelmaa. Toki, lievä suksipainoisuus häiritsi muutamissa kohdin. Pito on pitoa, sille ei voi mitään. Mutta sen saattoi kääntää myös eduksi; Titan ei aina halua kallistua suoraan kallistamalla, mutta kun kuski tekee pienen vastaohjauksen, niin olkatappi leikkaa itsensä lumeen ja kelkka jarruttaa keulasta sen verran, että painonsiirto on vaivaton tehdä. Jostain syystä Expeditionia oli vaikea saada yhdelle sukselle ja ohjata kallistamalla, jos se vähänkään lähti menemään oman halunsa mukaan puolelle tai toiselle. Brutal RE on myös joukkion kevein kelkka, mikä tuntuu selkeästi ajettavuudessa. Maton pito on yleiskäyttöä ajatellen erinomainen. Jos Brutal RE:tä verrataan syvänlumenkelkkoihin, niin ero on yllättävän pieni. Arvoimme, että jos ajassa mennään taaksepäin sellaisen vajaan 10 vuotta, Brutal RE voittaisi vuorikelkkojen vertailun. Jos eteen tulee ”oho”-tilanteita, on kelkka äärimmäisen helppo ottaa haltuun. Lynx on kikkailussa todella helppo kelkka, jota ajettaessa välillä unohtaa kelkan fyysisen koon. 023. Tästä menee kiitos hieman löysälle etupukille. Polariksen Titanin matto on Cobra 46 millin harjalla. Se menee aika tunnottomasti yli edellä menevistä urista. Sitä kiristämällä olisimme varmaan saaneet hieman suksipainoisuutta karsittua, mutta tämän seurauksena muu ajettavuus olisi voinut kärsiä. Testiryhmä kuvaili Polariksen Titania isoksi Switchbackiksi. Etenkin näissä tilanteissa tunne on kyllä täysin identtinen vaikkapa kapeatelaisen puolipitkän Polariksen kanssa. Jos sillä pyöritti ihan tasamaalla, kelkka oli aivan hyvin hallittavissa. Siirtymäreiteillä Lynxin vahvuus on tämä helppous. Lynx on ryhmän ainoa kelkka, jonka saa kaasulla ja painolla takaisin haltuun, vaikka hetken tuntuisi, että tämä on jo menetetty peli
Yhtenä huomiona testiryhmä nosti esille alustan taittuvan jatkoperän äänet, joita kantautuu korviin kovassa patikossa. Testiryhmä kuvaili Expedition Extremeä sanoilla rennon letkeä. Expedition tuntuu vähän etupainoiselta ja kun siihen yhdistetään todella korkeakölinen suksi, alkavat ongelmat kertaantua. Jousitus on myös yllätyksetön. Ehkä tämänhintainen ja -tasoinen kelkka kaipaisi etujousitukseen Lynxin kaltaiset pikasäädettävät kepit. 024. Jousitus on vakaa ja se kestää kovaakin ajoa, kelkan mittasuhteet huomioon ottaen jopa erittäin hyvin. Jos pinnassa on paljon pehmeää, tuppaa Brutal vähän aliohjaamaan, mutta ei niin paljoa, että asia sen suuremmin häiritsisi. Ski-Doo uudisti leveätelaisten jousituksen kaudelle 2026. Suurimmat ongelmat löytyvät mutkissa, jossa etupää saattaa tavallaan vajota alta, minkä vuoksi kelkka sitten kallistuu ohjausliikkeen aikana, ja kuski joutuu tekemään pieniä korjauksia vauhtiin ja ohjausliikkee2026 Ski-Doo Expedition Extreme tarjoaa ryhmän eniten mukavuutta ajettavuuden osalta. Yksi tähän vaikuttava tekijä on telamaton lisäkumi, joka vähentää puikkojen ja rullien ääntä. Jousitus kantaa hyvin ja siinä on sopivasti herkkyyttä. Oikeastaan suurin puute, mitä havaitsimme, on etujousituksessa: kun keulassa ei ole lisäsäiliölliset vaimentimet, on kelkka aavistuksen paripuoli jousituksen suhteen. Pieniä perän jakelemisia ilmestyi ääritilanteissa, etenkin, jos kaasun joutui löysäämän isossa patissa. Titanin vahvuus on herkkä käytös ja ajamisen täydellinen vaivattomuus. Tunnelma on vähän vastaava kuin reittikelkassa, johon on laitettu CA-sukset ottavilla raudoilla. Polaris on ehkä ryhmän raskain kääntää, mutta ohjaus on nopea ja tarkka. Alusta toimii syvissäkin liikkeissä todella loogisesti ilman dramaattisia jälkitilanteita. Kapeissakin ränneissä sitä voi ohjata mielettömän pienillä liikkeillä. Expedition tuntuu pehmeimmältä ja rennoimmalta tässä ryhmässä. Brutal RE ei ole ryhmän mukavin kelkka, mutta se on ryhmän urheilullisin. KELKKALEHTI VERTAILEE sama kuin vaikka XP-malliston Summitissa. Reittiajossa Polaris Titan on reitillä jälleen kelkka, joka saattaa olla tämän merkin paras reittipeli. Kovilla reiteillä Lynxin ohjaus on hyvä ja tuntuma on tarkka. Etujousitus kyllä kantaa joustossa aivan ok. Analysoimme, että tämä on perua kantavasta takapukista, joka on suunniteltu toimimaan myös kuorman kanssa ajaessa. Vaikeudet korostuivat etenkin, jos kelkalla ajettiin letkassa hännillä ja edessä oli pari kelkan jälkeä. uMotion tarjoaa pidemmän joustomatkan ja paremman kantavuuden. Ohjaus saa testiryhmän jakamattoman suosion. Testiryhmä kuvaili jousituksen toimintaa sanoilla hyvä; ei täydellinen, mutta hyvä. Alusta ja etujousitus pelaavat sinänsä hyvin ja yllätyksettömästi. Lynx on reittiajossa, etenkin vähän vauhdikkaammassa ajossa, helppo ja aggressiivinen. Fiilikseen vaikuttaa jousitus, mutta myös esimerkiksi pehmeä istuin. Easyride+ -alustan setuppi on saatu vihdoinkin sellaiseen kuosiin, että emme kaipaa alle PPS-jousitusta. Ski-Doo on ryhmän hiljaisin kelkka
• W IN T E R W E A T H E R C O N F ID E N C E W IT H O N E -P IE C E C O N S T R U C T IO N • E X C E P T IO N A LL Y L O W W E IG H T, H IG H M O B IL IT Y • H E A D -T O -T O E W A T E R P R O O F & H IG H LY B R E A T H A B LE LIGHTWEIGHT LEGEND SHOP RIPSA VAPOR AT KLIM.COM
Polariksessa on vetohommia aidosti helpottava työvalo takavalon yhteydessä. Testiryhmä nosti esille kuitenkin lievän rauhattomuuden. 026. Voimalinja toimii vedossa hyvin ja moottorin vääntöalue on hyvä, kun ajatellaan tiukempaakin vetoa. Ski-Doo on ryhmän ainoa, josta ei saa roiskeläppää poistettua tai käännettyä helposti ylös. Kun teimme vetokokeita, kuormasimme lanaamme niin, että sen rasitus kelkalle vastasi suunnilleen painavaa parirekeä. KELKKALEHTI VERTAILEE seen. Polariksen sukset kääntyvät jyrkkään ja siinä on eniten suksipainetta, mikä parantaa veto-ominaisuuksia. Polariksen vahvuus vedossa on kääntyvyys. Lynx on vakain vetäjä myös sen vuoksi, että siinä ei ole taittuvaa jatkoperää, joka on vetokäytössä pelkkä hidaste. Ski-Doo on vedon aikana aika neutraali kelkka. Vetokäytössä Polaris on ryhmän paras kääntymään. Ainoa ero on siinä, että lanan kanssa liikkeelle lähtö on rekeä haastavampaa. Kääntyvyys Lynxissä oli kuitenkin vetokäytössä vertailuin heikoin. Tämä ei tarkoita, etteikö näillä kaksitahtisillakin vedettävä massa liiku, mutta jos käyttö on pääasiassa vetokäyttöä, voi nelari olla parempi vaihtoehto. Arvioimme, että vastus oli suunnilleen sama kuin isossa reessä, jossa on muutamia ihmisiä ja jotain tarvikkeita. Vetokäytössä Vetokäyttö ei ollut tässä vertailussa kovin isossa painotuksessa. Lynx on siinä mielessä vahvoilla, että sen karkea telamatto pääsee loistamaan vedon aikana. Jos etsit vetokäyttöön soveltuvaa kelkkaa, kannattaa koneeseen lisätä pari tahtia. Miinuspuolelle Polariksessa testiryhmä nosti Titanin taipumuksen kallistella mutkan sisäsuuntaan, jos kuorma aiheuttaa kovan 2026 Vetokäytössä Lynxin paras ominaisuus on pito, joka helpottaa ajamista ja tekee työstä vähemmän hikistä kuskin kannalta. Brutalilla vedettäessä, kuskin ei tarvitse olla pidon suhteen aivan niin hereillä. Vetokäytössä pisteet hieman jakaantuivat. Niissä oloissa, jossa esimerkiksi Ski-Doolla piti kuskin alkaa jo vähä miettiä tekemisiään, sai Lynxillä vetää lanaa vielä melko huolettomasti. Jos eteen tulee tiukka paikka, saattavat sukset nousta kuitenkin lumesta aika herkästi. Toisaalta, jos kuski uskaltaa laittaa pidon ulommalle sukselle ja avata kaasun sopivassa kohtaa, lähtee Expedition mutkissa pienessä sivusladissa. Lynxissä roiskeläpän voi nostaa pois edestä koukun yläpuolelle
Brutal meni pakilla käytännössä minne vain. KELKKALEHTI VERTAILEE Polariksesta voi roiskeläpän irrottaa tarvittaessa. Perä nousee hyvin lumelle, mutta keula jarrutti. Ski-Doo eteni puoli kelkan mittaa pidemmälle, kuin Polaris. 027. Perinteisessä pakituskokessa Lynx oli ykkönen
Voimalinjat Voimalinjat ovat mielenkiintoinen tekijä, kun puhutaan kelkasta, jonka käyttötarkoitus on laaja. On vaikea sanoa, mistä tämä johtuu, mutta ehkä Ski-Doon uusi pidempi takapukin joustomatka on osasyynä. Nyt tuntui, että Expedition hieman huojui takapukin varassa. 028. Polaris on aina onnistunut tekemään Titaniin jousituksen, joka toimii mukavasti ja kantaa hyvin. Nyt Ski-Doon käytös vedossa jakoi hieman mielipiteitä. Polariksen 7S-mittaristo saa pisteet selkeydestä ja helppokäyttöisyydestä. Väitämme, että nykytekniikalla on täysi mahdottomuus tehdä yleispätevää voimalinjaa, joka toimii kaikissa tilanteissa. Kolmiasentoinen pikasäädin on erittäin käytännöllinen lisä. Testiryhmä oli yksimielisesti sitä mieltä, että Ski-Doon jousitus on hieman eriparia. Niihin, joissa on vaihdelaatikko, ja niihin, joissa ei ole. Ski-Doo on aiemmin ollut vetokokeiluissa aina kärkikastia. Uskomme, että Ski-Doo olisi vaatinut hieman säätämistä, jotta se toimisi optimilla tavalla vedossa. Kytkentä on aika räväkkä ja kelkka vastaa kaasuun salaman nopeasti. Voimalinja tuntuu myös välitykseltään tiheältä. Aina on painotettava jotain käyttöä enemmän. Kikkailuajossa ja reitillä voimalinja toimii terävästi, ja kelkka tuntuu sen ansiosta sporttiselta. Ski-Doon pieni mittari näyttää hieman ajastaan jääneltä, mutta se kuitenkin riittää kelkkaan. Toinen ongelma liittyy liian löysään jatkoperään, minkä vuoksi kovemmassa vedossa sukset nousevat irti lumesta aika helposti. Lynxin voimalinja on selkeästi suunniteltu toimimaan hieman vuorikelkkojen tapaan. vastuksen mutkassa. Brutal RE:n etujousitus on lähes sporttikelkkojen tasoa. Näin on myös Titan 850:n tapauksessa. Näistä ensimmäiseen ryhmään kuuluvat Ski-Doo ja Polaris, vaihteettomassa osastossa on Lynx. Vertailun kolmikon voimalinjat jakautuvat kahteen leiriin. Lynx todennäköisesti kulkee huippunopeutta 2026 KELKKALEHTI VERTAILEE BRP:n käyttämä 10.25” mittaristo on hieno, mutta käytettävyys jättää toivomisen varaa. Ski-Doossa taittuvan jatkoperän liikettä voi rajoittaa, mikä on vetokäytön kannalta hyvä asia
Jos joku tulisi kysymään mistä tahansa vertailun kelkasta; onko hyvä. Ehkä Polariksen pitäisi käyttää tovi ja miettiä jarrukahvan muoto uusiksi. Tämä jarru yhdistettynä merkin viimeisimpään kahvan designiin on todella toimiva yhdistelmä. Kun otimme kiihdytyksiä pehmeällä lumella toisiamme vastaan, oli Lynx lähdöissä aina kärjessä. Katso sieltä itsellesi merkityksellisiä kohtia. Myös teho katosi. Analysoimme jarruja ihan testiajossa, mutta myös esimerkiksi kiihdytyskokeiden yhteydessä. Puhuimme testiryhmän kanssa moneen otteeseen, että nyt on haastavaa sanoa, mikä on paras. Valitse mikä vain, aina onnistuu Kuten vertailumme osoitti, ovat tämän kolmikon kelkat äärimmäisen tasavahvoja. KELKKALEHTI VERTAILEE. Hieman yllättäen Ski-Doo kellotti kovimmat lukemat, 0-100 km/h aikaan 3,73 sekuntia. Kiihdytyksiä Kiihdytyksissä koimme lieviä yllätyksiä. Ja kun muistamme, että 2020 kiihdytimme Brutalilla 3,1 sekuntiin nollasta satkuun, niin tulos näyttää vielä vaisummalle. Polariksessa kytkentä on mukavan pehmeä ja voimalinja pelaa tasaisesti läpi kierrosalueen. Lynxissä käytetään ”nelimäntäistä” jarrua, joka on vähitellen tehnyt tuloaan merkin mallistoon. Polaris oli kuitenkin uusi ajamaton laite meille tullessa, joten tämä nostaa kulutusta jonkin verran. Kuten vertailun lopputulos sanoo, lähimpänä tätä tavoitetta on Lynx Brutal RE. Olimme kuitenkin asettaneet vertailun pohjaksi tavoitteen löytää kelkan, joka olisi lähimpänä sitä yksisarvista. Sinänsä mielenkiintoinen havainto oli se, että Lynx oli 0–60 km/h mittauksessa nopein. Ski-Doon ja Lynxin välillä on selkeä ero, mitä tulee voimalinjan toimintaan. Vastaus olisi selkeä joka kerta: on, erittäin hyvä. Mutta Ski-Doonkin tulos on sinänsä vaisu, sillä viime vuonna vastaava malli saavutti kaksi kymmenystä paremman ajan. Näissä oloissa kiihdyttäminen on haastavaa, sillä pitoa ei tahdo löytää ja tehokkaat kelkat sutivat pitkin matkaa. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä oli aivan pakkauusi, lähes ajamaton kelkka. Testiryhmä oli sitä mieltä, että Polariksessa jarrua piti ajoittain ”survoa” kahvaa kohti, että vauhti alkoi hidastua. Tunnelma ei ole aivan niin sporttinen, kuin kahdessa muussa. Pakkaset purivat kuitenkin lanatun kiihdytysratamme vähän tarpeettoman kovaksi. Tämä voi kuulostaa asioiden kaunistelulta, mutta me emme pysty muuttamaan faktoja mihinkään päin. Kun kelkassa on massaa, koneessa tehoa ja telassa pitoa, tulee jarrun toiminta aika isoon rooliin. Mutta numerot eivät ole selkeät ja perässä tuleva kaksikko hengittää aivan niskassa. Reittinopeudessa ero kierrosluvussa kahteen muuhun on sellainen 150 kierrosta minuutissa. Voimalinja pelaa kuitenkin reittiajossa hienosti yhteen moottorin luonteen kanssa, joka on tasaisen vääntävä. Jarrun tuntuma ja teho ovat kohdallaan. Eli ero syntyikin vauhtien loppupäässä. Joten pyydämme; lue pistetaulukkoa jälleen hieman varauksella. Lynx jäi yllättäen kolmanneksi tuloksella 3,88 sekuntia. Nämä ovat yhdistelmä, jossa on rajusti 2000-luvun fiilistä, eivätkä ne enää kuulu kyllä nykyaikaiseen tehokkaaseen kelkkaan. Lynx oli ainoa, jonka jarru toimi kovista kiihdytyksistä nollaan jarrutettaessa täysin moitteetta. Poimi ne numerot omaan taulukkoon ja laske sen jälkeen lopputulos. Tämän kolmikon kelkat tarjosivat testiryhmälle viihdettä ja haastetta aika mielettömällä kädellä. Tämä voi kertoa sinulle sen, mikä kelkka näistä kolmesta toimisi juuri sinun käytössäsi parhaiten. sellaisen parikymmentä km/h vähemmän, kuin kilpaileva kaksikko. Tässä vertailussa lopputulos oli tasaistakin tasaisempi kaikin puolin. Ski-Doossa jarru oli ryhmän tehottomin. Kulutuksia Kulutusmittauksien yhteydessä sanomme perinteisen varoituksen. Mittaukset on suoritettu pumpulta tankkaamalla, joten mittauksissa on pieni virhemarginaalin mahdollisuus olemassa. Jos olisimme vähänkään muuttaneet painotuksia, olisi lopputulos voinut olla taas ihan eri. Kun teimme muutamia kiihdytyksiä ja niistä äkkistoppeja, alkoi Expeditionissa haista jarru todella pahasti. Expedition kulutti polttoainetta 25,23 litraa sadalle ja Lynx Brutal 23,33 litraa. Jarrut Kookkaissa ja tehokkaissa kelkoissa jarrun toiminta korostuu aika helposti. Olimme ennen virallisia mittauksia aivan varmoja, että teemme Lynxin Brutalilla kaikkien aikojen ennätyksen. Polariksen jarru on tehokas, mutta tuntumassa olisi toivomisen varaa. Ski-Doossa käytetään BRP:n perinteistä sylinteriä ja vanhanmallista jarrukahvaa. Tiheä välitys on hyödyksi raskaassa kelissä ja esimerkiksi vetokäytössä. Kaikki tankkaukset huomioiden keskiarvo oli 29,03 litraa satasella. Vertailujen aikaan oli myös verrattain kylmää, mikä aina nostaa kulutuslukemia hieman. Ski-Doo ei vastaa kaasuun aivan niin herkästi kuin Lynx, mutta ylärekisterin teho välittyy matolle aika lailla samaan tapaan. Keskiarvolla eniten polttoainetta per 100 km vei Polariksen Titan. Polariksessa havaitsimme hitaammissa ajoissa metsässä lievää remmin luistoa. Kun välillä aidosti ja oikeasti unohdat ajavasti leveätelaisella kelkalla, ymmärrät, että nyt ollaan jonkin erityisen äärellä. Toiseksi kiihdytyksessä kiilasi Polariksen Titan, joka meni sataseen 3,82 sekuntiin. Eli kelkkaa, joka hoitaisi kaikki mahdolliset ajot
Jos vertaamme sitä 650-versioon, on tässä juuri se pikku lisäys urheilullisuutta, jota tämä malli kaipasi ollakseen se täydellinen yleiskelkka. Ski-Doo on hiljaisin ja värinättömin tästä joukkiosta. Lynxin Brutal RE on kelkka, joka parhaiten näyttää, että leveän telan ympärille voidaan rakentaa muutakin kuin työkelkkoja. Tämä on ominaisuuksia, joihin ei varmaankaan kiinnitä huomiota, ellei asiaa ajattele erikseen ja tee suoraa vertailua muihin, kuten me teimme. Jos haemme tälle kelkalle vertailukohdetta, niin vähän vastaavaa tunnelmaa oli esimerkiksi ensimmäisen sukupolven Radien-runkoisissa Boondocker RE:ssä. Brutal RE:ssä on lähdetty yhdistelemään käytännössä katsoen kahta kelkkailun ääripäätä, eli vuorikelkkaa ja työkelkkaa. Riittää, että kuski istuu päälle, painaa kaasua ja nauttii talvesta. Tämä on iso osa, kun puhumme kelkan mukavuudesta. Titan on vakaa ja ennen kaikkea helppo kelkka. B rutal RE on aggressiivinen ja hauska kelkka. Se tarjoaa melko tasaista suorituskykyä oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Lopputuloksena on erikoiselta kuulostava yhdistelmä, joka kuitenkin toimii yllättävänkin hyvin oikeastaan missä ajossa tahansa. Reitillä se on kevyt ja aika mukava ajettava, ja jousituksen ominaisuudet riittävät vauhdikkaampaankin ajoon. Oikeastaan ainoa rajoite, josta testiryhmä antoi palautetta, on etujousitus. Siinä yhdistyy lähes uskomattomalla tavalla sporttisuus ja leveätelaisen kelkan hyvät ominaisuudet. Polariksen 850-kuutioinen moottori on tuonut mukanaan lisää kipakkuutta reittiajoon, mutta samalla myös lisätehoa vaikkapa vetokäyttöön. Titan 850:ssa on palaset saatu kyllä juuri oikeaan koloonsa. 2026 S ki-Doon Expedition on tasainen suorittaja. Siinä ei ole mitään erikoisuuksia, joita pitäisi asiasta tehden opetella erikseen. Etenkin pitkillä matkoilla tätä arvostaa. Ajettavuus Polariksen Titaneissa on aina ollut kunnossa ja niin on nytkin. Kaksitahtinen versio on kevyt hallittava ja siinä on roppakaupalla hauskuutta KELKKALEHTI VERTAILEE 030. P olariksen Titanit ovat käytännössä aina päässeet yllättämän testiryhmän positiivisesti
16790 € UFORCE 600 laitteet lämpöhytillä kampanjahintaan SUPERTARJOUS! UFORCE 600 vm. Kampanjahinta: 16 790 € + paikkakuntakohtaiset toimituskulut. Tehokas 580 cc moottori, vakiona ohjaustehostin ja tilava lämpöhytti takaavat vaivattoman ajon kaikissa sääolosuhteissa. www.cfmoto.fi. Erinomaista suorituskykyä ja ajomukavuutta omassa luokassaan. 2025 lämpöhytillä. Toimi nopeasti – kampanjaerä on rajoitettu! Tarkista saatavuus alueesi kauppiaalta
Nopeus Aika sek. 10 0,22 10 0,34 10 0,27 20 0,52 20 0,66 20 0,60 30 0,86 30 0,99 30 0,91 40 1,14 40 1,33 40 1,22 50 1,45 50 1,71 50 1,53 60 1,79 60 2,03 60 1,86 70 2,14 70 2,38 70 2,19 80 2,54 80 2,83 80 2,57 90 3,10 90 3,29 90 3,05 100 3,88 100 3,82 100 3,73 KELKKALEHTI VERTAILEE 033. Kuivapaino: 296 kg Pa-säiliö: 47,7 l Mittaristo: 7S Hinta: 21 990 € Varusteet: Tavarateline, vetokoukku, käden ja peukalon lämmitin, 12 V:n virran ulosotto / RCA Moottori: 850 E-TEC Iskutilavuus: 849 cm³ Poraus/Isk.pit: 82 x 80,4 mm Voimalinja: pDrive / QRS Vent Plus, H/L/N -vaihteisto Tela (lev., pit., harjak.): 50,8 x 391,2 / 4,6 cm Cobra WT Sukset: Pilot DS 3 Etujousitus: RAS X, KYB 36 Plus Telasto: uMotion, KYB 36 Plus / KYB PRO 36 EA3 Jarru: Brembo Leveys: 117 cm Pituus: 329,5 cm Raideväli: 100 cm (säädettävä) Kuivapaino: 269 kg Pa-säiliö: 37 l Mittaristo: 4,5” digitaalinäyttö Hinta: 21 070 € Varusteet: Sähkökäynnistys, lisäjäähdytin puhaltimella, LinQ –kiinnityslevy Nopeus Aika sek. Nopeus Aika sek. LYNX BRUTAL RE 850 E-TEC SKI-DOO EXPEDITION XTREME 850 E-TEC POLARIS 850 TITAN NORDIC PRO 155 ES 7S Moottori: 850 E-TEC Iskutilavuus: 849 cm³ Poraus/Isk.pit: 82 x 80,4 mm Voimalinja: pDrive / QRS Tela (lev., pit., harjak.): 50 x 392,3 / 6,0 cm PowderMax Sukset: Blade DS+ Etujousitus: LFS+, KYB 36 EA-3 R Kashima Telasto: EasyRide+, KYB 46 Plus Kashima / KYB PRO 46 EA-3 R Kashima Jarru: Brembo nelimäntäinen, säädettävä kahva Leveys: 120 cm Pituus: 330 cm Raideväli: 99,6 cm Kuivapaino: 259 kg Pa-säiliö: 42 l Mittaristo: 10.25” kosketusnäyttö Hinta: 23 510 € Varusteet: Lisäjäähdytin puhaltimella, käännettävä roiskeläppä, etujäähdytin tuulettimella, liukurungon vahvikkeet Moottori: Patriot 850 Iskutilavuus: 840 cm³ Poraus/Isk.pit: 85 x 74 mm Voimalinja: P-85 / Team BOSS Tela (lev., pit., harjak.): 51 x 394 / 3,8 cm Cobra Sukset: TrailBreaker Etujousitus: High Clearance IFS, FOX QS3 Telasto: BackTrak2+, FOX QS3 Jarru: Titan hydraulic Leveys: 122 cm Pituus: 328,5 cm Raideväli: 99–104 cm sääd
TESTISSÄ KUUSI KOVINTA REITTIKELKKAA LYNX RAVE RE RAVE RE ENDURO POLARIS INDY XCR INDY VR 1 SKI-DOO MXZ X-RS X-RS COMPETITION Vaillinainen testiohjelma Johtuen testiajankohdan armottomista pakkasista, huonosta tuurista ja flunssa-aallosta, joka kaatoi testiryhmää petiin, emme pystyneet ajamaan läpi ennalta suunniteltua testiohjelmaa. ETENKIN, KUN NYKYÄÄN TÄSSÄ SEGMENTISSÄ ON KAIKILLA MERKEILLÄ KELKKOJA KAHDESSA KASTISSA JA NE TARJOAVAT MERKITTÄVÄSTI ERILAISIA OMINAISUUKSIA. TÄMÄ ON MIELESTÄMME JOPA IKÄVÄ STEREOTYPIA, JOKA VOI LUODA MONILLE VÄÄRIÄ MIELIKUVIA TÄMÄN SEGMENTIN KELKOISTA. Tämä on valitettavaa, mutta tätä sattuu välillä elämässä. Lisää vertailun kommentteja podcasteissamme. KELKKALEHTI VERTAILEE TEKSTI: TESTIRYHMÄ KUVAT: TEPPO VERTOMAA, JANI SIPOLA TESTIRYHMÄ: JANI SIPOLA, SANTTU KUMPULA, TERO KUIVALAINEN, JOUKO METTIÄINEN 034. Tästä johtuen emme nähneet, että voimme pisteyttää testin kelkkoja luotettavasti ja oikeudenmukaisesti. KELKKAHISTORIAA vertailussa 2026 KAHDESSA KASTISSA 600-KUUTIOISET REITTIKELKAT MIELLETÄÄN HELPOSTI VAIN SPORTEIKSI, JOILLA TAHKOTAAN PATTIA PATIN PERÄÄN
Kaikilta löytyy se selkeästi sporttisempi rallimalli: Lynxiltä Rave RE Enduro, Ski-Doolta MXZ Competition ja Polarikselta XCR. Tässä segmentissä tapahtuu vuosittain merkittävää kehitystä, vaikka se ei aina ulkoisesti näkyisikään. Etenkin, jos on tottunut tämän segmentin kelkkoihin, niiden vaihtaminen muihin malleihin voi olla haastavaa. Lisäksi kaikilla on hieman mukavampaan ajoon painottuva versio, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi yhtään vähemmän sporttinen kelkka. Jos tykkää ajaa sporttisesti, 600-luokan reittikelkka on erinomainen vaihtoehto. Jos olit ulkona vuodenvaihteen tienoilla missä tahansa Suomessa, huomasit, että pakkasta oli reilusti. Vertailu löysikin sellaisen, mutta emme pystyneet tekemään testiä aivan siinä mittakaavassa, mitä alun perin olisimme halunneet. Kahta luokkaa Nykyään 600-luokassa on kahdenlaisia urheilukelkkoja; samaa ilmiötä on ollut aikaisemminkin, mutta silloin ne edustivat kahta ääripäätä, eli hinnat alkaen -malleja ja ääriurheilullisia malleja. Kyllä sille on ihan syynsä ja perustelunsa, miksi nämä kevyet reittikelkat ovat niin suosittuja. Ja aina kun on palautetta, kehitys seuraa perässä. Jäimme monilta osin tiettyjen asioiden kokeilemisesta ja tekemisestä paitsi, osittain kelien ja hieman huonon tuurin vuoksi. Nykyään kaikilla valmistajilla – tai ainakin kolmella, joilta vertailuumme saimme kelkkoja – on tarjolla kahta erilaista 600-luokan reittikelkkaa. Meillä Lapissa mittari näytti ”parhaimmillaan” -40 celsiusastetta, mikä hankaloitti vertailun tekemistä merkittävästi. Suomessa tämä on yksi suosituimmista kelkkasegmenteistä, ja näitä laitteita myydään melko isoja määriä. KELKKAHISTORIAA INDY XCR INDY VR 1 6 00-reittikelkkojen vertailu on meille toimituksessa vähän kuin puuron syömistä. Tällä hetkellä 600-luokassa on laitteita samassa hintakategoriassa, mutta hieman eri painotuksin. Näitä ovat Polarikselta VR1 650, Ski-Doolta MXZ X-RS 600 ja Lynxiltä Rave RE 600. Vertailun tarkoitus Kun suunnittelimme vertailuja, asetimme tavoitteeksi löytää se ultimaattinen reittikelkka. Reittikelkoissa, etenkin urheilullisimmissa malleissa, 850-luokka on hieman kasvattanut suosiotaan, mutta se ei kuitenkaan ohita 600-luokkaa. Siksi myös palaute kentältä valmistajien suuntaan on suurempaa kuin missään muussa segmentissä, ainakin Suomen tasolla. Onneksi tallilla oli useita eri tuuliKELKKALEHTI VERTAILEE 035. Toisaalta pitkillä matkoillakin se on kevyt ja mukava matkakumppani, jolla kuka tahansa jaksaa ajaa pitkänkin päivämatkan. Siitä huolimatta, että kelkkasegmenttejä tulee ja menee, ja trendit hieman vaihtelevat, 600-luokka pysyy jatkuvasti suosituimpana. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kelkkojen vertailusta, vaan myös tavallaan katsauksesta siihen, missä tilassa kelkkailu milloinkin on. Se ei ole välttämättä mikään eksoottisin aamupala, mutta se on perusjuttu, joka on hyvä tehdä kerta toisensa jälkeen
Parhaimmillaan yli puolet ryhmästä oli enemmän tai vähemmän sairaana, mikä toi testiin omat haasteensa. Mielenkiintoista on, että nopeinta tulosta 0–60 km/h ei kuitenkaan kellotettu XCR:llä, vaan Ski-Doo X-RS:llä. Ski-Doossa jalan saa tuettua yläreunan poikittaiseen osaan, mutta tämä ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa riitä. Otimme suunnilleen kolme–neljä vetoa per kelkka, ja paras tulos jätettiin voimaan. Toinen testiä vaikeuttanut tekijä oli pienet flunssa-aallot, jotka koettelivat testiryhmää. Myös Polariksen VR1 kiihtyi hyvin, 0–100 km/h aikaan 3,96 sekuntia. Jarrutuntuma ja teho on erinomainen. Tehoero ja moottorin tarjoama tuntuma Rotaxiin verrattuna on merkittävä, ja se näkyy myös kiihdytystuloksessa. Testiryhmä kuvaili käytettävyyttää sanalla katastrofi. Polariksen katkaisimet ovat helppokäyttöiset, selkeät eikä niiden operointi vaadi huomion siirtämistä ajamisesta nappeihin. Polariksen jalkakoteloissa kenkä pysyy ihan hyvin paikallaan. Hitaimman ja nopeimman välillä ero oli käytännössä viisi kymmenystä, mikä tarkoittaa useita kymmeniä metrejä matkallakin tuolla vauhdilla. Kotelo on kuitenkin tiivis ja jalkaa on hieman hankala asemoida optimiin kulmaan, kun kuski roikkuu voimakkaasti sisämutkan puolella. Polaris hallitsi jarruissa vuosien ajan. Kumpi malli sopii paremmin sinun käyttöösi. Tämä ei kuitenkaan ole heikko lukema, vaan normaali tämän segmentin kelkoille. Nopein kiihdyttäjä oli odotetusti Polaris XCR 650. Polarisen XCR kiihdytti 0–100 km/h aikaan 3,84 sekuntia. Helpottaa valintaa Saimme kuitenkin vertailun yhteydessä ajettua riittävästi testejä ja läpikäytyä testiohjelman, jotta pystyimme muodostamaan sellaisen lopputuloksen, joka vastaa osittain sitä ajatusta, mihin lähdimme pyrkimään; tarkoituksena oli helpottaa esimerkiksi sinun kelkkavalintaasi. XRS saavutti 0–60 km/h aikaan 1,94 sekuntia, kun Polariksella meni 2,06 sekuntia. Periaatteessa tästä voisi laskea myös keskiarvon, mutta tässä vertailussa käytimme parasta tulosta. lasivaihtoehtoja, joiden avulla pystyimme hieman helpottamaan testikuskeja, mutta ajaminen jäi silti vähäisemmäksi kuin olisimme halunneet. Lanaamamme kiihdytysrata oli ehkä tarpeettoman kova, eikä pito missään vaiheessa ollut optimaalinen – se vaihteli hieman matkan varrella. XCR:n jarru on yhä tuntumaltaan hyvä. Kiihdytyksiä Kiihdytysmittauksia tehtiin tänä vuonna kylmän saattelemana melko kovapohjaisella radalla. Pakkanen oli sen verran kova, että päivässä ei viitsinyt tehdä liikaa vetoja. Kun kuitenkin tarkastellaan kiihtymistä 60–100 km/h, Polaris osoitti todelliset vahvuutensa. Se oli kaikille sama, mutta pinnan kovuus vaihteli siten, että kelkka saattoi lähteä hyvin liikkeelle ja alkaa sutimaan myöhemmin, tai toisinpäin. Tukea on sivusekä yläsuunnassa. Kaikki alle neljän sekunnin ajat ovat tässä luokassa erinomaisia. Huomattakoon, että Polariksella on aiempina vuosina mitattu myös kovempia lukemia, 3,7 sekuntia, joten rata ei ollut täysin optimi. Lynxin ja Ski-Doon säädettävä jarrukahva on yksi parhaista muutoksista BRP:n tuotteissa viime vuosina. Voisiko sinulle toimia vähemmän urheilullinen kelkka, vai tarvitsetko maksimaalisen urheilullisen rallimallin. 036. Onko enemmän ominaisuuksia ja säätöjä aina hyödyksi. Vetoja jouduttiin ottamaan useita, jotta saatiin loogiset ja tasapuoliset tulokset. Jo ajotuntuman perusteella huomasi, että Polariksen moottori on omassa kastissaan; se tuntuu jopa 800-luokan vehkeeltä. Tämä selittyy sillä, että X-RS:ssä oli alla nastamatto, joka puri kiihdytysradan pintaan tehokkaasti. VR1:n jarru tuntuu hieman tehottomammalta. vertailussa 2026 KELKKALEHTI VERTAILEE BRP:n uusissa katkaisijoissa ja niiden käyttölogiikassa on isoja epäkohtia. Heikoiten kiihtyi Lynx Rave RE, 0–100 km/h aikaan 4,38 sekuntia. Lynxin jalkakotelot ovat täyden kympin tuote. Onko enemmän aina parempi
Raskas ja märkä keli voisi nostaa kulutusta vielä enemmän. Ensinnäkin vertailujen aikana sää oli melko kylmä, mikä yleensä nostaa kulutusta ainakin jonkin verran. Ero näkyy esimerkiksi jousituksessa. Polariksen VR1:n ja XCR:n välillä on yksi olennainen ja selkeä ero, ja se liittyy jousitukseen. Kelekkamies Rental vuokraa Premium-vehkeet kuten Ski-Doo Renegade X-RS 900R 180hv Turbo pelipaikalta Ivalosta. Nyt näyttää siltä, että on palattu ruotuun – eihän se teho tyhjästä tule. Vertailuissa lukemat olivat siis huomattavasti korkeammat. Iskunvaimennus on käytännössä identtinen. Parina aikaisempana vuotena olemme itse asiassa mitanneet Polarikselle pienempiä kulutuksia kuin Rotaxille, mikä oli jopa ennennäkemätöntä. VR1-malleissa käytetään Foxin iskunvaimentimilla toteutettua älyjousitusjärjestelmää, kun taas XCR:ssä jousitus KELKKALEHTI VERTAILEE YLÄ-LAPIN UPEILLE REITEILLE PARHAALLA KALUSTOLLA KURKKAA KELEKAT JA VARAA OMASI: KELEKKAMIES.COM UUSI PREMIUM-KELEKKAVUOKRAUS SAARISELKÄ-IVALO-INARI Koe Ylä-Lapin ja Pohjois-Norjan unohtumattomat reitit vihdoinkin kunnon kelkan sarvissa. Competition-mallissa käytetään 137 tuuman telamittaa, kun taas X-RS:ssä telamitta on 129 tuumaa. On mielenkiintoista, että Polaris kulutti tällä kertaa näin paljon. Laitteet ovat samanlaisia, mutta erilaisia. Muut kelkat sijoittuivat näiden lukemien väliin. Competition oli jonkin aikaa hieman sekava malli, sillä sitä markkinoitiin Renegade-nimellä. Muita isompia eroja on siinä, että Endurossa käytetään pientä mittaristoa, ja Rave RE:hen on lisävarusteena saatavilla myös 600-kuutioisena iso, 10,25 tuuman kosketusnäyttömittaristo. Polttoainetta menee Kun tarkastelemme polttoaineen kulutuksia, haluamme nostaa esiin pari seikkaa. Nyt ero on kuitenkin selkeä: XRS on selkeästi reittipainotteinen ja vähemmän mukavuuspainotteinen malli, kun taas Competition on selkeä kisamalli. Saatamme ajaa lyhyitä patikkamatkoja edestakaisin, mikä tarkoittaa reipasta kaasunkäyttöä, lyhyitä kiihdytyksiä ja pätkiä sekä käännöksiä takaisin. Lynxin Rave RE:n ja Enduron välillä on nykypäivänä aika vähän fyysisiä eroja. 037. Suurin ero on alustan mitassa: Endurossa käytetään vielä perinteisempää 3300-mittaista alustaa, kun taas Rave RE on 3500-mittainen. Competition-versiossa käytetään KYB:n integraalivaimentimia, joissa ruuveja on enemmän kuin Roope Ankalla rahaa. Itse vertailussa pienin lukema kirjattiin samaiselle Ski-Doo MXZ X-RS:lle, jonka kulutus oli keskimäärin 18,85 litraa sadalla kilometrillä. Nämä kaikki nostavat aina kulutusta Kuriositeettina voidaan mainita, että vertailujen ulkopuolella ajoimme MXZ X-RS:llä noin 120 kilometrin lenkin, ja kulutus keskiarvona 100 kilometrille oli 13,8 litraa. Toinen olennainen ero on telamitta. Reittivinkit ja joustava palvelu kaupan päälle. Korkein kulutus mitattiin Polaris XCR 650:lle, jossa bensaa kului 29,22 litraa sadalla kilometrillä. Muutamat olennaiset erot kuitenkin tekevät laiteiden välille isoja eroja ajettavuuteen ja myös omalla tavalla käyttötarkoitukseenkin. Ski-Doolla on ollut hieman haasteita X-RS:n ja Competition-mallin eroissa. Toinen kulutusta nostava tekijä liittyy ajotapaamme vertailuissa. X-RS:ssä puolestaan on yksinkertaisemmat vaimentimet, joissa ei ole edes paluuvaimennuksen säätöä, vaan pelkästään EA3-pikasäätö. Teknisiä eroja Vertailussamme oli mukana kaksi hieman erilaista kelkkaa jokaiselta merkiltä
Lynx Santtu: Lynxeistä minun valintani on aivan selkeästi tuo Rave RE. Se on omaan makuun kyllä aivan valmis kelkka. Jani: Kevyempänä ja mukavuudenhaluisempana kuskina minun valintani olisi X-RS. Toki tuo Competition on pystyvä kelkka, mutta se on ehkä jo liiankin pystyvä. Kaudella 2026 XCR:ssä on myös uusi longtail-alusta, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että takapukissa on pidemmät jouset ja pidempi joustomatka. Tero: Kyllä minunkin valintani on hyvin selkeästi Rave RE. Tällä pienellä setuppien erolla saadaan kelkat tuntumaan todella erilaisilta. Lynxin kahdenvälisessä kisassa Rave RE oli yksimielinen suosikki. Välillä on vaikea edes uskoa, että nämä ovat käytännössä katsoen sama kelkka. MXZ X-RS sai kehuja koko testiryhmältä jousituksen kantavuudesta. Alustan ja etupään jousitus on suoraan pakasta vedettynä jo juuri kohdallaan. Jo tosiaan sen ylivoimaisen mukavuuden ja keveyden tunteen vuoksi, jonka tämä kelkka tarjoaa. Competition toimii, jos sillä alkaa hulluamaan, mutta X-RS on kiva kelkka rauhallisessakin ajossa. on perinteinen Walker Evans. Jousitus toimii 2 1 3 Rave RE Enduro jäi pisteissä nollille, kun se joutui sisarmalliaan Rave RE:tä vastaan. Se kaivaa aavistuksen liian herkästi minusta ulos sellaisen vauhtipirun, josta en ihan joka tilanteessa pidä. MXZ X-RS 600 vei Ski-Doon jäsentenvälisen kamppailun pistein 2-1. Jo pelkästään se ison patin sietokyvyn vuoksi. Seuraavaksi esitellään hieman perusteluita kolmen testiryhmän jäsenen osalta: mikä oli heidän valintansa merkeittäin, miksi he sen tekivät ja mitä huomioita he laitteesta toivoivat nostettavan esille. Tero: Compilla kun ajaa, niin isommassakin patissa voi ajaa vaan perse penkissä, ainakin minun painollani. Minun ajossani Rave kyllä kesti kaiken, mitä sille syötti, jos puhumme jousituksen toiminnasta. vertailussa 2026 KELKKALEHTI VERTAILEE 038. Mutta lievä mukavuuden puute söi pisteitä. Pareittain Ensimmäisenä osana vertailua testiryhmämme valitsi kelkoista merkeittäin aina itselleen parhaiten sopivan laitteen. Näiden kahden välillä on iso ajettavuusero. Ski-Doo Santtu: Minun valintani olisi ehdottomasti tuo X-RS. Perusteluina muun muassa ajomukavuus ja keveys. Competitionissa suksi puree paremmin ja minusta kääntyvyyskin on parempi. Ja jos vertaan tätä Enduroon, niin minusta Raven vetopito ja jarrutuspito on paljon parempi, mikä omalla tavallaan sitten vakauttaa tätä kelkkaa kokonaisuutena. Jotenkin vain omassa ajossa en saa sitten tuosta Compista irti sitä potentiaalia, joka siinä mahtaa olla. Ensinnäkin se menee tuollaista pikkupattia kuin tyhjää vain. Vähän ikävä tämä on ajaa pikkupattia, jossa se takoo epämukavasti, mutta kyllä minä ennemmin valitsen Compversion. Minun painollani X-RS:ään pitäisi varmana vähän kirrata alustaa, mutta muuten se on justiinsa hyvä minun käyttööni
vertailussa 2026 KELKKALEHTI VERTAILEE 040. Dynamix-jousituksen tekniikka viehätti testiryhmää. XCR tarjoaa sporttisuutta ja ajamisen keveyttä, mutta monipuolisessa käytössä VR1 sai pisteet. lähes eleettömästi. Minusta tätä ei Dynamix-vaimentimien kohdalla aina huomioida. Se nostaa käytännöllisyyttä aivan älyttömästi, kun mukaan saa isomman laukun, tai lisäbensan ja laukun. Ero on aika iso. Eli yksi ja sama säätö toimii eri kuskien alla, ilman suurempia muutoksia. XCR on minusta tuohon VR1:een verrattuna tosi kevyt ja herkkä ajettava. Jokapojan reittikelkat Vertailumme vaiheessa kaksi otimme käsittelyyn ”Jokapojan reittikelkat”: Rave RE:n, Polariksen VR1:n ja Ski-Doo MXZ XRS:n. Kun olen ajanut tuolla esimerkiksi avopuolisoni kanssa, niin tämä kelkka pelaa kummankin alla loistavasti, vaikka meillä on kuitenkin painoeroa kymmeniä kiloja. VR1:n jousitus kyllä toimii, mutta se on hieman tahmean ja painavan tuntuinen, kun vertaan sitä tuohon XCR:ään. Testiryhmämme jäsenet valitsivat näistä 2 1 Polariksissa valinta meni VR1:en suuntaan. Ja kuten viime vuonna totesimme, Rave toimii hienosti vaikka tuplapenkillä. Toki tuon XCR:n keveyden tunne ja teho viehättää, mutta kyllä siitä huolimatta minun vaakani kallistuu tähän VR1:een. Ehkä jousia voisi säätää, mutta aina siihenkään ei ole tarvetta. Minusta Rave RE on kaikin puolin parempi kelkka, enkä suoraan sanottuna välttämättä näe ainakaan tavalliselle käyttäjälle mitään tarvetta Endurolle. Jani: Jos minun pitäisi rahalla ostaa ja valita näistä kahdesta, niin saattaisin kuitenkin investoida sen pari tonnia extraa, ja ostaisin VR1:n. Dynamix-jousitus tekee minusta tuosta niin mukavan monipuolisen ja vaivattoman kelkan. Jani: Eiköhän se minullakin tuohon Raveen kallistu se valinta. Tero: Pienten hienosäätöjen jälkeen, jota teimme XCR:ään, menee valinta minun kohdallani siihen. Polaris Santtu: Minulle näistä kahdesta valinta olisi VR1. On Endurossa omat puolensa tietenkin, mutta omassa ajossa Rave toimisi paremmin, jo pelkästään käytännön syistä. Nostan esille niinkin pienen detaljin, kuin kaksi LinQ-kiinnikeparia. Ja se, ettei se kallistele mutkissa, on kyllä aina omalla tavallaan hämmentävä ominaisuus. Ajettavuus on minusta kaikilla mittapuilla Enduroa parempi. Reittimalleissa valinta kääntyi lievällä äänienemmistöllä Rave RE:n voitoksi. Mehän kiristelimme ihan vähän etupukin jousta, mikä vaikutti aika paljon ajettavuuteen. Joissakin aivan ääritilanteissa minun painollani tuli joitakin pohjaamisia, mutta eipä se mitään sen suurempaan ohjelmaa aiheuttanut
jokainen itselleen mieluisimman kelkan, ja perustelivat omaa valintaansa ja järjestystä hieman. Polaris tuntuu kevyelle ja ketterälle ja tehokkaalle, ja varustelultaan se on ryhmän paras. On varmaa, että pikkumuutoksilla Polariksesta saisi todella nopean vehkeen, kiitos moottorin. Jani: Minulla valinta ei ole aivan selvä. KELKKALEHTI VERTAILEE 041. Tässä vaiheessa ei tarvinnut miettiä mukavuutta tai muita siihen liittyviä ominaisuuksia, vaan ainoastaan puhdasta suorituskykyä ja sen tuomia etuja. Santtu: Jos oletus olisi se, että jollakin näistä kolmesta pitäisi lähteä ajamaan Giantia, ilman, että kelkkaa saa muuttaa mitenkään, niin minun valintani olisi Ski-Doon Competition. Santtu: Minun järjestykseni on Rave, X-RS ja VR1. Polariksessa moottori kyllä viehättää, ja sen voima. Ja jos ajelee vaan reittiä sekuvain huvikseen, niin kaikissa näissä on puolensa. Ja tähän on oikeastaan vain se yksi syy: turvallisuuden tunne ja vaivattomuus. Jani: Kyllä minullakin menee valinta tässä skenaariossa Ski-Doon suuntaan. Mietin pitkin vertailua sitä, että miten valinta muuttuisi, jos ajo-olosuhteet olisivat vakiot, siis suuntaan tai toiseen. Mutta jos ajaisin paljon nopeita reittejä ja alueita, joissa kiusana on turistipatikot, kuten vaikka Levi, olisi valintani Polaris, johtuen älyjousituksesta ja tehokkaasta moottorista. Lähtökohtana oli ajatus, että jokaisen pitäisi pystyä lähtemään valitsemallaan kelkalla suoraan ajamaan kilpaa, vaikkapa Giant. Ravella minun ei tarvitse miettiä sitä ajamista sen suuremmin. Jos sekalaista, niin Ski-Doo, joka on todella hauska ja kevyt kelkka tilanteessa kuin tilanteessa. Rallimallit Vertailun kolmannessa osiossa vertasimme merkkien sporttisimpia laitteita. Tero: Minulla järjestys on sama kuin Santulla. Rave on varmin kelkka, jos pitää ajaa reittejä, joiden kunnosta ei ole tietoa. Se on varma ja todella vakuuttava kelkka, kun sillä alkaa ajaa kovaa ja reitti on huono. Mutta omaan käyttöön ja järjestys on sama kuin muillakin. SkiDoon X-RS:llä joudun vähän miettimään välillä, että mitenhän nyt. Jos ajattelen sitä, että millä minun on ehdottomasti helpoin ajaa, on se Lynx. Tero: Ykkönen on selkeä valinta, sillä minullahan tuo Competition oli ykkösvalinta myös tuossa toisessa ryhmässä. Luotto sen toimintaan kaikissa tilanteissa on järkähtämätön. Mutta jos puhutaan ehdottomasta nopeudesta ja hallittavuudesta, niin SkiDoo Competition on minun ajossani ryhmän ykkönen. Ja jos mietin niitä ääritilanteita, joissa suusta saattaa päästä ”oho”, niin niistä tilanteista selvisin Lynxin Ravella vähimmällä vaivalla ja mielenharmilla. Mutta se vaatisi varmaan osien vaihtoa jousitukseen. Toki, minun arvioissani Rave ja X-RS ovat todella lähellä toisiaan. Kakkosen valinta tässä ryhmässä onkin sitten jo vähän haastavampi homma. Pidän kyllä Lynxin Endurosta ja Polariksen XCR:stä yhtä lailla. Kolmen urheilullisemman 600-kuutioisen kisassa voiton vei yksimielisesti Ski-Doo MXZ Competition. Jos ajo olisi vain pattien mylväystä, niin valintani olisi Lynx. Näistä kolmesta sitten Polariksella jouduin vähän eniten miettimään ajamisiani, etenkin ääritilanteissa. Rave, X-RS ja VR1. Lynx on taas ketterä johtuen lyhyemmästä matostaan. Eli Rave, X-RS ja VR1
Havaintona Rave RE:stä todettiin, että se voisi olla kelkka, jossa riittäisi EA3-säätö ja sen lisäksi vain paluuvaimennuksen säätö. L ynxin Rave RE oli testiryhmän kommenttien perusteella paras esimerkiksi mutka-ajossa, mikä on Lynxille uutta uuden etujousituksen ansiosta. Lynx saa kiitosta myös ajoergonomiasta. P O L A R IS V R 1 6 5 KELKKALEHTI VERTAILEE 042. Dynamix-jousitus tuo mukanaan vakautta ja omanlaistaan ajamisen helppoutta, sillä älyjärjestelmä hoitaa jousituksen säädön ajon aikana. Rave RE:stä kehuttiin myös jousitusta ja sen varmuutta, samoin kuin jarrujen toimintaa. Myös ajovaloja kehuttiin testiryhmän toimesta erittäin paljon. Lynxin uusi nelimäntäinen jarru on todella tehokas, ja tuntuma on loistava, samoin kuin kahvan ergonomia. L Y N X R A V E R E 6 P olariksen VR1 saa kehuja monipuolisuudestaan, mikä on pitkälti Dynamix-jousituksen ansiota. Tavanomaiseen ja tuttuun tapaan kehuja saa myös todella hyvin vetävä ja toimiva moottori, sekä esimerkiksi mittariston ja hallintalaitteiden ominaisuudet. Koska Lynxillä on myös Enduromalli, Rave voisi toimia helpommin säädettävänä vaihtoehtona, jolloin ajopäivän aikana jousituksen asetuksia voisi muuttaa hieman mukavampaan tai kantavampaan suuntaan
Negatiivisina mainintoina testiryhmä nosti esille hallintalaitteiden, kuten käsilämmittimien katkaisijoiden, hankalan käytön sekä esimerkiksi jalkakotelojen puutteellisen tuen. X-RS on myös hyvin helppokäyttöinen reittikelkka, kiitos EA3-pikasäätimien, jotka löytyvät etuiskareista ja alustasta. Kyseessä on kevyt, herkkä ja mukava kelkka, joka toimii todella laajalla skaalalla kuljettajia ilman suurempaa säätämistä. S K ID O O M X Z X -R S 6 KELKKALEHTI VERTAILEE. S ki-Doon MXZ X-RS sai ehkä eniten positiivista palautetta koko testiryhmässä
E nduro sai kehuja ohjattavuudestaan ja ketteryydestään. Testin aikaan Endurossa oli kuitenkin hieman haasteita jousituksen suhteen, emmekä ole täysin varmoja, oliko kyse viasta vai ominaisuudesta. P O L A R IS V R 1 6 5 KELKKALEHTI VERTAILEE 044. Jousituksen voimavarat riittävät suhteellisen pitkälle, mutta testiryhmä teki muutamia huomioita siitä, mitä tapahtuu, kun äärirajat tulevat vastaan, eikä kaikki palaute näiltä osin ollut täysin positiivista. Enduro saa silti samoja mainintoja kuin Rave RE:kin, ja ne liittyvät esimerkiksi markkinoiden ehdottomasti parhaisiin jalkakoteloihin, kuljettajan ergonomiaan, jarrujen toimintaan sekä ajovaloihin. Asiaa kuvailtiin jopa niin, että kilpailijoiden tuotteissa kaasu on äänenkovennin, kun taas Polaris XCR:ssä se on vauhdinkovennin. L Y N X R A V E R E 6 P olariksen XCR:stä testiryhmä oli yksimielisesti sitä mieltä, että se on koko vertailun tehokkaimman tuntuinen kelkka. XCR:n jarru toimii hyvin, ja sillä pystyy hallitusti ottamaan vauhtia tasaisesti pois myös kesken mutkan, mutta välillä havaittiin pieniä lukkiutumisen tuntemuksia
S ki-Doo MXZ XRS Competition on todellinen pattihakkuri. Siinä on paljon kisakelkan tuntua, erityisesti jousituksen osalta. Tämän vuoksi monella testiryhmän jäsenellä valinta osui X-RS:n puolelle. Competition on kuitenkin pystyvä kelkka, joka varmasti tarjoaa viihdykettä, jos tykkää ajaa sporttisesti S K ID O O M X Z X -R S 6 KELKKALEHTI VERTAILEE 045. Kisakäytössä niille on selvästi tilausta, mutta siviilikäytössä ei niinkään. Jousitus kantaa käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä isokaan, vaihteleva tai epämääräinen pinta aiheuta juuri minkäänlaisia yllätyksiä, kun kuljettaja malttaa pitää päänsä kylmänä. Siviilikäyttöä ajatellen testiryhmä pohti, saako kukaan näistä hienoista integraalivaimentimista oikeasti mitään irti
KELKKALEHTI VERTAILEE MXZ X-RS 600 R E-TEC Moottori: 600R E-TEC Iskutilavuus: 599,4 cm³ Poraus/Isk.pit: 72,3 x 73 mm Voimalinja: pDrive / QRS Tela (lev., pit., harjak.): 38,1 x 326,9 / 3,8 cm Ice Ripper XT Sukset: Pilot RX Etujousitus: RAS RX, KYB Pro 40 EA-3 R Telasto: rMotion X, KYB Pro 40 R EA-3 R / KYB Pro 40 EA-3 R Jarru: Brembo, nelimäntäisillä jarrusatuloilla, alumiininen pääsylinteri Leveys: 121 cm Pituus: 303 cm Raideväli: 109 cm Kuivapaino: 221 kg Pa-säiliö: 37 l Mittaristo: 7,2” digitaalinen laajakulmanäyttö Hinta: 19 220 € Varusteet: Sähkökäynnistys, kaksi paria LinQ-kiinnityspisteitä 650 INDY VR1 137 DYNAMIX Moottori: Patriot 650 Iskutilavuus: 650 cm³ Poraus/Isk.pit: 74,8 x 74 mm Voimalinja: P-85 / Team LWT Tela (lev., pit., harjak.): 38 x 345 / 3,4 cm Cobra Sukset: Gripper Etujousitus: Matryx / FOX Dynamix Telasto: Pro-CC, FOX DYNAMIX Jarru: Axys Stealth Leveys: 119,4 cm Pituus: 305 cm Raideväli: 108 cm Kuivapaino: 231 kg Pa-säiliö: 43,5 l Mittaristo: 7S Digital Display Hinta: 22 990 € Varusteet: Smart Warmers kädenja peukalonlämmitin, sähköstartti,käsisuojat RAVE RE 600R E-TEC Moottori: 600R E-TEC Iskutilavuus: 599,4 cm³ Poraus/Isk.pit: 72,3 x 73 mm Voimalinja: pDrive / QRS Tela (lev., pit., harjak.): 38,1 x 348,7 / 4,1 cm Cobra Sukset: Blade XC+ Etujousitus: LFS-R, KYB 46 HLCR Kashima Telasto: PPS³-3500, KYB 46 HLCR Kashima / KYB 46 HLCR Kashima Jarru: Brembo, neljä mäntää, alumiininen pääsylinteri Leveys: 127 cm Pituus: 304 cm Raideväli: 109,7 cm Kuivapaino: 229 kg Pa-säiliö: 37 l Mittaristo: 7,2” digitaalinen (kevätoptio 10.25”) Hinta: 20 650 € Varusteet: USB-virranulosotto, kaksi paria LinQ-kiinnikkeitä vertailussa 2026 046
Jarru: Axys Race -radiaalikahva, lisäjäähdytys Leveys: 119,4 cm Pituus: 305 cm Raideväli: 108 cm Kuivapaino: 226 kg Pa-säiliö: 43,5 l Mittaristo: 7S Digital Display Hinta: 20 790 € Varusteet: Smart Warmers.sähköstartti, käsisuojat 047. KELKKALEHTI VERTAILEE RAVE RE 600R E-TEC ENDURO Moottori: 600R E-TEC Iskutilavuus: 599,4 cm³ Poraus/Isk.pit: 72,3 x 73 mm Voimalinja: pDrive / QRS Tela (lev., pit., harjak.): 38,1 x 326,9 / 4,1 cm Cobra Sukset: Blade XC+ Etujousitus: LFS-R, KYB 46 HLCR Kashima Telasto: PPS²-3300, KYB 46 HLCR Kashima / KYB 46 HLCR Kashima Jarru: Brembo, nelimäntäisillä jarrusatuloilla, alumiininen pääsylinteri Leveys: 127 cm Pituus: 292 cm Raideväli: 109,7 cm Kuivapaino: 219 kg Pa-säiliö: 37 l Mittaristo: 7,2” digitaalinen laajakulmanäyttö Hinta: 18 750 € Varusteet: Linq-kiinnikkeet, USB-virranulosotto. MXZ X-RS 600R E-TEC COMPETITION PKG Moottori: 600R E-TEC Iskutilavuus: 599,4 cm³ Poraus/Isk.pit: 72,3 x 73 mm Voimalinja: pDrive / QRS Tela (lev., pit., harjak.): 38,1 x 347 / 4,1 cm Cobra Sukset: Pilot RX Etujousitus: RAS RX, KYB Pro 40 Integral R Kashima Telasto: rMotion X, KYB Pro 40 Integral / KYB Pro 40 Integral Kashima Jarru: Brembo, nelimäntäisillä jarrusatuloilla, alumiininen pääsylinteri Leveys: 121 cm Pituus: 303 cm Raideväli: 109 cm Kuivapaino: 220 kg Pa-säiliö: 37 l Mittaristo: 7,2” digitaalinen laajakulmanäyttö Hinta: 18 620 € Varusteet: Kaksi paria LinQ-kiinnityspisteitä 650 INDY XCR 136 ES Moottori: Patriot 650 Iskutilavuus: 650 cm³ Poraus/Isk.pit: 74,8 x 74 mm Voimalinja: P-85 / Team LWT Tela (lev., pit., harjak.): 38 x 345 / 3,4 cm Cobra Sukset: Gripper Etujousitus: Walker Evans 2” Velocity Hi-Lo sääd., lisäsäiliö kaasuisk. Telasto: Pro-CC, Walker Evans 2” Velocity Hi-Lo sääd., lisäsäiliö kaasuisk
KM/H AIKA SEK. RA VE RE VR 1 65 M XZ XRS KULUTUKSET RA VE RE EN DU RO RA VE RE VR 1 65 M XZ XRS Pienin 16,27 21,83 17,58 14,98 20,62 17,96 Suurin 20,81 24,12 21,15 22,46 24,29 20,63 Keskiarvo L/100 km 19,27 22,62 18,85 19,6 22,91 19,04 XC R 65 M XZ XRS CO M P. KM/H AIKA SEK. KM/H AIKA SEK. KM/H AIKA SEK. vertailussa 2026 KIIHDYTYKSET RA VE RE EN DU RO 10 0,28 10 0,29 10 0,21 10 0,26 10 0,26 10 0,26 20 0,65 20 0,64 20 0,54 20 0,63 20 0,67 20 0,62 30 0,98 30 0,99 30 0,90 30 0,98 30 1,05 30 1,01 40 1,32 40 1,33 40 1,27 40 1,34 40 1,38 40 1,31 50 1,72 50 1,73 50 1,57 50 1,70 50 1,70 50 1,67 60 2,16 60 2,12 60 1,94 60 2,10 60 2,06 60 2,02 70 2,56 70 2,49 70 2,33 70 2,49 70 2,42 70 2,39 80 2,99 80 2,97 80 2,75 80 2,94 80 2,81 80 2,85 90 3,63 90 3,38 90 3,30 90 3,53 90 3,25 90 3,43 100 4,38 100 3,96 100 4,01 100 4,21 100 3,84 100 4,18 KM/H AIKA SEK. KM/H AIKA SEK. XC R 65 M XZ XRS CO M P. KELKKALEHTI VERTAILEE 048
KELKKALEHTI KOEAJAA KELKKALEHTI KOEAJAA VERTAANSA VAILLA LYNX UUDISTI COMMANDER-MALLISTONSA AIKA PERUSTEELLISESTI VUODELLE 2026. COMMANDER COREN LUVATAAN TARJOAVAN KAIKEN, MINKÄ TÄMÄN SEGMENTIN KELKAN TARVITSEE. ONKO KYSEESSÄ NYKYPÄIVÄN GLX 5900, VAI JOTAIN IHAN MUUTA. MUUTOSTEN LISÄNÄ, MYÖS NIMEÄMISLOGIIKKA MUUTTUI, JÄLLEEN. KOEAJOSSA LYNX COMMANDER CORE 900 ACE KOEAJOSSA 2026 2026 TEKSTI : TESTIRYHMÄ KUVAT: JANI SIPOLA, JANNE VUOJÄRVI TESTIRYHMÄ : JANI SIPOLA, SANTTU KUMPULA, JAAKKO MAIJANEN, JANNE VUOJÄRVI 050. TÄLLÄ KERTAA NIMITYS STD (ELI STANDARD) SAI VÄISTYÄ COREN TILALTA
Ruksina toimii Blade DS Plus, ja keulalla on lisäilmanjäähdytin, kuten muissakin Commandereissa. Uusi yhden istuttava istuin, roiskeläppä, jonka saa nostettua ylös, sekä erittäin korkea tuulilasi. Takapukin pikasäätö mahdollistaa kantavuuden lisäämisen tai takapukin toimintatavan muuttamisen vetokäytössä. Radien 2 -platformin myötä Commander saa myös kauan odotetut LED-valot. Etujousituksessa on uudet A-tukivarret, jotka ovat sekä kevyemmät, että jäykemmät ja kestävämmät. Paljon uudistuksia Vuoden 2026 Commanderit perustuvat täysin uuteen Radien 2 -platformiin. Core-mallissa mittariston hoitaa edullisempi, 4,5 tuuman digitaalinen näyttö. Nämä pienet, mutta merkittävät parannukset tekevät ajamisesta mukavampaa ja käytöstä monipuolisempaa. Alusta on tuttu EasyRide Plus taittoperällä. Testiryhmän havainnot olivat selvät: vetohommissa harvoin kaipaa tehokkaampaa moottoria, kuin mitä 900 ACE tarjoaa vapaasti hengittävänä, eli noin 95 hevosvoiLYNX 051. Muutokset eivät rajoitu pelkkään ulkoasuun, vaan ne tuovat mukanaan useita teknisiä parannuksia, jotka näkyvät ja tuntuvat ajossa. Vetohommia Olemme yleensä tehneet kokeiluja tämän segmentin kelkoilla myös vetokäytössä. Kevyin on kuusisatanen, 2-tahtinen E-TEC. Tässä kelkkatyypissä niiden kirkkaus todella on merkittävä etu. Pääosin koeajolaitteet ovat olleet Commander RE:tä ja muita tehokkaampia malleja hieman paremmilla varusteilla. Commander Core on saatavilla kolmella eri moottorivaihtoehdolla. Tästä johtuen meilläkään lehdistönä ei ole usein ollut mahdollisuuksia ajaa näitä vähemmän varusteltuja versioita, joita Commander Core edustaa. Koeajossamme olleen 900 ACE:n rinnalla löytyy myös 900 ACE Turbo, joka tarjoaa 130 hevosvoimaa. Tällä kertaa vetovastuksena toimi itse tekemämme ”rehkile-lana”, jolla testasimme Commander Coren kykyjä Sodankylän ympäristössä. KELKKALEHTI KOEAJAA KELKKALEHTI KOEAJAA L ynxille Commanderit ovat Pohjoismaissa elintärkeitä malleja käytön näkökulmasta. Radien 2 -platform tuo mukanaan myös muita uudistuksia. Commandereissa on edelleen tuttu 996 mm raideväli, ja Coressa telamattona on Powdermax 50 cm leveydellä ja 392 cm pituudella, 44 mm harjakorkeudella. Suomessakin Commanderit ovat aina – tai ainakin viime vuosina – olleet myyntitilastojen kärkipäässä. Laskimme joskus, että Suomessa Lynxin myydyistä malleista jopa noin 30 prosenttia tai ylikin oli leveätelaisia laitteita. Sen takia ne ovat suosittuja, mutta se ei tee niistä välttämättä aina mediaseksikkäitä
Myös kannen päälle saa LinQ-kiinnikket. Emme tiedä, kuinka paljon alareunan uudet reiät vaikuttavat siihen, ettei tuulilasin takana kiepitse kylmää ilmaa tai lunta, mitä korkeat tuulilasit voivat joskus aiheuttaa. KOEAJOSSA 2026 BRP:n uusi lisävarusteena saatava takalaatikko voidaan jakaa kahteen osaan. 95 hevosvoimaa on kuitenkin 95 hevosvoimaa — ei tarvitse mennä kauas historiaan, kun se oli urheilukelkkojen lukemia. Moottori toimii reittiajossa tasapainoisesti. man teholla. Näitä tilanteita kuitenkin tulee harvoin, ja pienellä etukäteissuunnittelulla ne pystyy helposti välttämään. Suhteessa kelkan massaan ja tehoihin jousitus on erittäin hyvin balanssissa. Kyseessä on KELKKALEHTI KOEAJAA 052. Vertaansa vailla Aloimme testiryhmän kanssa pohtia Commander Core 900:n luonnetta. Testiryhmän kokemusten mukaan 95-heppainen ACE-moottori on itse asiassa yllättävän sporttinen, vaikka olimme jo päässeet hieman turruttamaan aistimme supertehokkailla turbonelareilla. Oikeastaan ainoa tilanne, jossa Commander joutui nöyrtymään, oli hieman jyrkemmät nousut, kun ajoimme kohti tunturissa sijaitsevaa laavua. Uusi korkea tuulilasi on myös laaja sivuille päin, joten suoja on entistä parempi. Commander hoitaa vetotyön niin jousituksen, moottorin kuin voimansiirronkin osalta erinomaisin arvosanoin. Jousituksen osalta Commander Core on mukava. Se ei ole sporttinen, mutta ei myöskään ylilöysä. Pikkupatikossa kelkalla pystyy pitämään vauhtia yllä ilman, että iskarit kolahtelevat pohjaan tai kelkka lähtee lapasesta. Puskuri ja led-valo ovat kauden 2026 lisävarusteuutuuksia. Tässä tilanteessa kiinnitimme lanan Brutal RE:n perään, ja silloin huomasimme, että Brutalin tehokkaampi moottori yhdistettynä karkean telamattoon teki yhdistelmästä selvästi ylivertaisen verrattuna Commanderiin. Ensimmäisenä uusi ultrakorkea tuulilasi, joka ainakin vuodenvaihteen pakkasilla suojasi kuljettajia erinomaisesti. Reittiajossa Testiryhmän huomio kiinnittyi muutamiin asioihin
Niissä konehuoneessa oli 503 Rotax, käytännössä urheilukelkkojen moottori. Ominaisuudet muistuttivat enemmän nykypäivän Commander RE:tä kuin Commander Corea. Core on monella tavalla uniikki kelkka. kelkka, jolla Lynxin mallistossa on vähän vertaisia, ainakin jos katsotaan historiaa pidemmälle. 900 ACE on vetokäytössä riittävän tehokas. Lynx puhuu itse mieluummin crossovereista, mikä sopii tähän kelkkaan hyvin. Jo nimi “Core” kertoo jotain. Alkuperäiset GLX 5900 -mallit 1980-luvulta olivat enemmän sporttisia kuin rauhallisia crossover-kelkkoja. Sille ei mielestämme löydy historiallista vertailukohtaa, edes Lynxin mallistosta. Käytännössä kaikkea, mitä tämäntyyppisen kelkan ostaja voi toivoa. Core kuvastaa perustavanlaatuista kelkkaa, josta ei oikeastaan puutu mitään – puuttuu vain käyttäjä. COMMANDER CORE 900 ACE Moottori: 900 ACE Iskutilavuus: 899 cm³ Poraus/Isk.pit: 74 x 69,7 mm Voimalinja: pDrive / QRS Tela (lev., pit., harjak.): 50 x 392,3 / 4,4 cm PowderMax Sukset: Blade DS+ Etujousitus: LFS+ taivutetuilla A-alatukivarsilla, KYB 36 Telasto: Säädettävä EasyRide+, KYB 36 / KYB 36 Jarru: Brembo Leveys: 120 cm Pituus: 324,5 cm Raideväli: 99,6 cm Kuivapaino: 277 kg Pa-säiliö: 42 l Mittaristo: 4,5” digitaalinen Hinta: 18 420 € Varusteet: Erikoiskorkea tuulilasi, Multi-LinQ-levy, sähkökäynnistin, lisäjäähdytin puhaltimella, vetokoukku, led ajovalot KELKKALEHTI KOEAJAA 053. Aika harvassa käytössä tarvitsee yli 95 hevosvoimaa. Se on ehkä Lynxin nykypäivän ydinlaite, vaikka sitä ei välttämättä sellaiseksi miellettäisikään. Vaikka Core on hyvin perustavanlaatuinen kelkka, siitä löytyy silti paljon: sporttisuutta, mukavuutta, ajamisen vaivattomuutta, työtehoa ja etenemiskykyä. Nykypäivänä kyseessä ei enää ole hyötykelkka, vaikka tällaisia kelkkoja saatetaan yhä helposti mieltää siihen segmenttiin. Lynx halusi korvata Standard-nimen Corella, koska Standard kuulosti heidän mielestään hieman vähättelevältä. Mietimme, voisiko sitä verrata nykypäivän GLX 5900:aan: itse asiassa ei
KOEAJOSSA 2026 KOEAJOSSA LYNX 49 RANGER CORE 600 EFI LYNX KELKKALEHTI KOEAJAA TEKSTI : TESTIRYHMÄ KUVAT: JANI SIPOLA, JANNE VUOJÄRVI TESTIRYHMÄ : JANI SIPOLA, SANTTU KUMPULA, JAAKKO MAIJANEN, JANNE VUOJÄRVI 054
On selvää, että hieman painavampi ja eri luontoinen nelitahtimoottori ei sovi kaikille. Mutta jotta saat semmoisen alustavan ajatuksen siitä, millaisesta kelkasta tässä on kyse, niin käytämme tämän yhden kerran sitä: kysymyksessä on peruskelkka, mutta mepä hieman perustelemme tätä meidän sanontaamme. Sen luoma keveyden tunne tuo mieleen 550-moottorit. Simppeliä tekniikkaa BRP lanseerasi 600 EFI -moottorin joitakin vuosia sitten, ja tarkoituksena oli silloin luoda moottori, joka korvaisi periaatteessa 550-puhallinkoneet. VOIKO KELKKA, JONKA HINTALAPPU NÄYTTÄÄ UUTENA KÄYTETYLLE, OLLA NYKYAIKAINEN JA TOIMIVA. Tämäntyyppisten kelkkojen markkinaosuus on kuitenkin hiipunut vuosien saatossa, ennen kaikkea kelkkailijoiden käyttötottumusten muututtua. A ika paljon kuulee puhuttavan siitä, että moottorikelkat ovat nykyään ylihinnoiteltuja. Jos ajattelemme moottorikelkkojen historiaa, niin vielä 90-luvulla ja aika pitkälle 2000-luvullakin moottorikelkkojen perustan muodostivat kelkat, jotka olivat yleensä kevyitä ja kapeatelaisia monikäyttökelkkoja. Toisaalta taas jos ajatellaan joitakin käyttäjiä, jotka ajavat hyvin äärimmäisissä, syrjäisissä olosuhteissa esimerkiksi PohjoisKanadassa, on heille simppeli kaksitahtinen, jota on helpompi korjailla, kuitenkin parempi valinta. Ja jos aletaan karsimaan ominaisuuksia, niin silloin saatetaan karsia vahingossa myös käytettävyyttä tai ajettavuutta, mikä ei tietenkään ole toivottu lopputulos. Kaikkia näitä muita kuitenkin yhdistää se, että niiden hinnat alkavat olla myös sitä premiumia. Tokihan hinnat alkavat olla aika korkealla, mutta meidän pitää huomioida näissä hinnoissa myös se, että kaikki on kallistunut. Kun laite on lähtökohtaisesti jo lähes 20 000 euron arvoinen, niin sehän alkaa näyttämään kalliilta, jos siihen tulee parituhatta euroa lisää hintaa. Jos mietimme tämäntyyppistä kelkkaa, kuin tämä 49 Ranger Core, niin sille on olemassa joku tietty odotusarvo. VIELÄKÖ NYKYPÄIVÄNÄ ON MARKKINOILLA PAIKKA KELKALLE, JOSSA EI OLE SPORTTISUUTTA TAI SOME-USKOTTAVUUTTA. Ihan samalla tapaa kuin vaikka Lynxin Ravelle tai Lynxin Shredderille on joku odotusarvo olemassa. Emme haluaisi missään tapauksessa käyttää sanaa peruskelkka esimerkiksi puhuttaessa Lynxin 49 Ranger Core -mallista, sillä se ei jotenkin kuvaa tätä kelkkaa yhtään mitenkään. Mikä on sitten tämän kelkan odotusarvo. Jos ostat Raven, odotat, että se on hyvä ajaa reitillä, se kestää pattia ja se on äärimmäisen urheilullinen. Näillä sitten ajeltiin hieman reittiä, pilkille ja minkä mihinkin vapaa-ajan viettoon. Nykyään painotus kelkkailussa voi olla jopa aika urheilullinen tai ehkä tuolla syvälumen puolella, ja nyt viimeisimpänä trendinä ovat tämmöiset supercrossoverit, joita meillä on tässä lehdessä muualla vertailussa. No, sehän voisi olla vaikka se, että se on helppo, kevyt ja vaivaton. 600 ACE:n ajateltiin alun perin korvaavan puhallinjäähdytteiset, yksinkertaiset kaksitahtimoottorit, mutta näin ei kuitenkaan käynyt, ainakaan täysin. Edullinen, mutta ei halpa On selvää, että edullinen kelkka voidaan tehdä halvalla, mutta tämä tarkoittaisi silloin myös karsittuja ominaisuuksia. TUNTEMATON SUURUUS KOEAJOSSA LYNX 49 RANGER CORE 600 EFI 600-kuutioinen EFI-moottori on reittiajossa yllättävänkin kipakka. KELKKALEHTI KOEAJAA TEKSTI : TESTIRYHMÄ KUVAT: JANI SIPOLA, JANNE VUOJÄRVI TESTIRYHMÄ : JANI SIPOLA, SANTTU KUMPULA, JAAKKO MAIJANEN, JANNE VUOJÄRVI 055. HALUSIMME SELVITTÄÄ TÄTÄ KYSYMYSTÄ, KUN VIHDOINKIN SAIMME AJOON LYNXIN EDULLISIMMAN 49 RANGERIN, JOKA LIIKKUU ROTAXIN 600 ACE -MOOTTORIN VOIMIN. Hintojen nousuhan johtuu tietenkin yleisestä inflaatiosta, joka vaivaa koko Eurooppaa. Monilta jää kuitenkin huomaamatta, että oikeastaan kaikilla valmistajilla on nykypäivänäkin mallistoissaan joko ylivuotisia tai ihan kuranttia tavaraa olevia kelkkoja, joiden hinnat eivät ole sinänsä nousseet viime vuosina oikeastaan mihinkään
Hiippaillen metsässä Koeajoimme 49 Rangeria alkutalven haastavilla lumilla. 600 EFI on tekniikaltaan hieman sellainen, että se yhdistelee mennyttä ja tulevaa. 600 EFI -moottori on hauskan kipakka voimanlähde. EFI-mallien voimalinja ja muukin tekniikka ovat hyvin simppeliä laatua. Siinä on oikeastaan kaikki meidän odotusarvojemme mukaiset ominaisuudet. Tämä on pelkkää plussaa. Se on helppo, Takarungon varustelevy mahdollistaan laukkujen ja laatikoiden kiinnittämisen. Vaikka siinä ei ole huipputehoa kuin 85 hevosvoimaa, niin Ranger kulkee mukavan kevyesti ja jouhevasti sen voimalla. PPS DS+ -alusta on loistava valinta tämän tyyppiseen kelkkaan, jossa halutaan mukavuutta ja käytännöllisyyttä. Eli jos tämmöistä kelkkaa käyttää enemmän pehmeissä lumissa liikkuvaan ajoon, voisi esimerkiksi 51 millin harjalla oleva telamatto olla ihan hyvä valinta. Muuten 49 Ranger perustuu Lynxin aivan huipputekniikkaan. Alustana on PPS DS Plus, mikä on tuttu syvälumen kelkoista. Mutta se on sitä hieman, ehkä jopa puoli vahingossa. Moottorissa ei ole pakoaukon säätimiä, ruisku on yksinkertainen läppärunkoihin ruiskuttava, tulpat ovat suoraan kannessa ja malliltaan vanhaa liittoa, ja voimansiirtokin on niin yksinkertainen, että hihnassa ei edes ole jäähdytysripoja, mikä tekee tästä kelkasta hyvin, hyvin yksinkertaisen. 49 Ranger Coressa on paljon teknisiä yhteneväisyyksiä Lynxin vuorikelkkojen kanssa. Vanha fakta, jota on sanottu aina urheiluautoista: on paljon mukavampaa ajaa pienitehoisella autolla kaasupohjassa, kuin suuritehoisella autolla körötellen. Näissä olosuhteissa kaipasimme ehkä ajoittain hieman karkeampaa mattoa. KELKKALEHTI KOEAJAA 056. Keulasta löytyy lisäjäähdytin, joka parantaa tämän kelkan käyttöominaisuuksia kovilla lumilla, ja valona käytetään merkin kirkkaita LEDvalaisimia. Jos malttaa kaasun kanssa, ja ajelee hissunkissun hiipimällä eikä yritä mennä jauhottamalla, etenee 49 Ranger tälläkin matolla ihan hyvin, mutta tarkkana toki saa olla. Mitään sen suurempia pohjaamisia ei ollut, ja herkkyyttäkin on ihan riittävästi. Sama pätee vähän moottorikelkkoihinkin. Jousitus 49 Rangerissa toimii reittiajoissa todella mukavasti. Suurella todennäköisyydellä tekniikka on yksinkertaisinta, mitä tällä hetkellä markkinoilla on tarjota. Silloin lumessa ei ollut vielä oikeastaan kunnollista kantavaa pohjakerrosta, mikä tekee ajamisesta aika haastavaa, tai lähinnä etenemisestä. Reittiajoissa on oikeastaan hauskaa, kun pystyy käyttämään koko moottorin tehoa ilman, että nopeudet nousevat liiaksi. Vesialueilla, kun ajetaan 60–80 km/h, kierrokset pysyvät mukavan alhaalla ja kelkka rullaa todella kevyesti. Ei nimi miestä pahenna Koeajomme aikana totesimme, että 49 Ranger on todella pystyvä kelkka. Eihän se nyt tietenkään mikään pattihakkuri ole, mutta niissä nopeuksissa, mitä tämä kelkka jaksaa kulkea ainakin 75–80 kiloisilla kuljettajilla, jousitus toimii yllättävän hyvin. Yllättävän sporttinen 49 Ranger ei yritä olla urheilukelkka, ei vähimmässäkään määrin. Siinä on myös käteviä sidontapisteitä. ”Mindsetin” täytyy olla se, että tämä ei ole tehokas vuorikelkka, vaan maltillisen tehoinen etenijä
Joten mene ja tiedä, olisiko esimerkiksi koko Pohjoismaiden kannalta selkeämpää, jos tämä malli olisikin 49 Rangerin sijaan Forest Fox. 49 RANGER CORE 600 EFI Moottori: 600 EFI Iskutilavuus: 599,4 cm³ Poraus/Isk.pit: 72,3 x 73 mm Voimalinja: pDrive / QRS Tela (lev., pit., harjak.): 40,6 x 392 / 3,8 Charger Sukset: Blade DS+ Etujousitus: LFS+, KYB 36 Telasto: PPS²-DS+ KYB 36 / KYB 36 Jarru: Hydraulinen jarru, teräspunosvahvistettu jarruletku Leveys: 128 cm Pituus: 318 cm Raideväli: 109,7 cm Kuivapaino: 228 kg Pa-säiliö: 37 l Mittaristo: 4,5” digitaalinen Hinta: 12 630 € Varusteet: 2 paria LinQ-kiinnikkeitä, sähkökäynnistys, keskikorkea tuulilasi se on kevyt, se on vaivaton, se on mukava, ja se on itse asiassa jopa hauska kelkka ajettavaksi. Iskunvaimentimien teknikka voi olla vaatimatonta, mutta ominaisuudet ei. Jos esimerkiksi Ski-Doo hyödyntää Tundraa jatkuvasti, niin Forest Fox oli kuitenkin yksi niistä malleista, joka on takuulla jäänyt monien 1990ja 2000-luvulla kelkkailua harrastaneiden tai kelkkoja ostaneiden mieleen. 49 Ranger Core on kelkka, joka vaikuttaa ensisilmäyksellä aika vaatimattomalta, mutta ulkoinen habitus saattaa kuitenkin hämätä pahemman kerran. Forest Fox oli se kevyt, monikäyttöinen, jopa yllättävänkin sporttinen hyötykelkka tai monikäyttökelkka. Jos kelkkaa käyttää enimmäkseen pehmeillä lumilla, voi karkeampi matto olla hyvä idea. Yksi asia, mikä meidän mieliämme pikkuisen vaivasi koko koeajon ajan, oli se, että tämän kelkan nimi on 49 Ranger. Ranger Coren vakiovarustukseen kuuluu keskikorkea tuulilasi, sähkökäynnistys sekä ilmatoiminen lisäjäähdytin. Tämä on niitä kelkkoja, joita me harvoin pääsemme ajamaan, ja kun meillä ei oikeastaan ollut sen suurempaa ennakko-odotusta siitä, millainen kelkka on, niin on mukava yllättyä positiivisesti näinkin simppelin kelkan suhteen. Vaatimattoman kuoren alla on nykyaikainen, mukava ja vaivaton kelkka, joka hoitaa erittäin suurella todennäköisyydellä sinunkin kelkkailutarpeesi. Jotenkin tuntuu, että Rovaniemellä on ehkä jäänyt hyödyntämättä tämä legendaarinen mallinimi. 49 Ranger Core on kokonaisuutena jopa virkistävän toimiva kelkka. Mutta ei se nimi miestä pahenna. Jos olet niitä kelkkailijoita, joilla ei ole tarvetta postailla ajokistaan kuvia sosiaaliseen mediaan, voit olla yllättävänkin lähellä 49 Rangerin ostajakuntaa. Toki se kuvastaa tällä hetkellä hyvin tämän mallin sijoittumista Lynxin mallistossa, mutta emme voineet välttyä ajatukselta, että kuvaisiko tätä kelkkaa hieman paremmin, jos siinä lukisikin 49 Rangerin sijaan Forest Fox. KELKKALEHTI KOEAJAA. Voisiko tämä olla se nykypäivän Forest Fox Lynxillä. Ja tämäntyyppinen kelkka sopii oikeastaan kenen tahansa käyttöön, katsomatta kelkkailukokemukseen tai edes käyttötarkoitukseen. Ja tämä 49 Ranger Core on nimenomaan sitä, mutta nykyaikaisella tekniikalla
TÄMÄ ARTIKKELI ON TIIVISTELMÄ BRETT TURCOTTEN KANSSA KELEKKAMESSUILLA NAUHOITETUSTA PODCASTISTA. LÖYDÄT PODCASTIN KOKONAISUUDESSAAN SPOTIFYSTA KELKKALEHTI PODCAST -SIVULTA. LYHENTÄMÄTÖN KÄÄNNÖS HAASTATTELUSTA LÖYTYY WWW.KELKKALEHTI.COM HAASTATTELUSSA BRETT TURCOTTE KELKKAHENKILÖT 058. PÄÄSET PODCASTIIN SUORAAN SKANNAAMALLA OHESSA OLEVAN QR-KOODIN PUHELIMESI KAMERALLA
”Tämä tapahtuma vastaa täysin sitä mainetta, joka tähän vuodenaikaan kuuluu, kun moottorikelkkailuun liittyvä innostus kasvaa selvästi. ”Monet temput ovat ikään kuin varastossa odottamassa oikeaa hetkeä. Kasvoin itse katsellen hänen kilpailevan X Gamesin freestyle-kilpailuissa. ”Olen tavannut ihmisiä kaikkialta”, Turcotte iloitsee. Kilpailijan näkökulmasta Turcotte seuraa tarkasti muiden tekemistä. Ulkopuolelta katsottuna X Gamesissa huomattiin, miten vahvasti laji puhutteli yleisöä etenkin sosiaalisessa mediassa, ja palautetta tuli runsaasti: moottorikelkat haluttiin takaisin. Se tekee kilpailusta erityisen jännittävän”, Turcotte kuvailee. ”Joskus pieni takapakki voi olla juuri se, mikä vie eteenpäin”, Turcotte pohtii. Valmistautumista Turcotte kertoo, että monilla kilpailijoilla on paljon asioita puolellaan – harjoitusohjelmat ovat kunnossa ja kesän aikana on treenattu ahkerasti. Hän on pohtinut, mikä toi moottorikelkkailun takaisin tapahtumaan. Turcotte ei ollut kuullut Jyristä aiemmin, joten tämä tieto sai hänet innostumaan. Kaikki suunnitelmat, ajatustyö ja mielentila muuttui. Moottorikelkkailun paluu X Gamesiin koetaan Turcotten mukaan lähes siunauksena – ajoitus ei voisi olla parempi. Tapahtuman ainutlaatuisuus näkyy myös siinä, miten koko Rovaniemen kaupunki elää kelkkailusta. Vaikka loukkaantumisiakin sattuu, ne eivät aina hidasta menoa, vaan parhaimmillaan jopa vahvistavat kuljettajaa. Turcotte toteaa, että on mahtavaa palata takaisin entiseen ja päästä näyttämään 37 vuoden treenaamisen tuloksia ja osaamista. Turcotte kertoo, että Bodin on kuljettaja, joka aina pyrkii yllättämään – hän ei ole vielä julkisesti paljastanut osalKANADALAINEN BRETT TURCOTTE EI OLE VAIN MOOTTORIKELKKAILUN MAAILMANHUIPPU – HÄN ON LAJIN SUUNNANNÄYTTÄJÄ, JOKA YHDISTÄÄ KILPAILUVIETIN, TAKAMAASTON VAPAUDEN JA VUOSIKYMMENTEN KOKEMUKSEN HARVINAISEN RAUHALLISEKSI ITSEVARMUUDEKSI. Yksi Kelekkamessujen merkittävimmistä piirteistä on sen kansainvälistyminen, mukaan on tullut entistä enemmän osallistujia eri puolilta maailmaa. T urcotte kertoo olleensa vaikuttunut Kelekkamessujen tunnelmasta. Todella pieni marginaali lajin ääreltä pääsee tekemään läpimurtoa ja saa kutsun X Gamesiin, joten tämä on mahtavaa”, Turcotte myhäilee. Ulkona on viileää ja sateista, ja ihmiset, joita olen tavannut tällä viikolla, ovat olleet uskomattoman innostuneita kelkkailusta. Turcotte mainitsee, miten ikkunoissa näkyivät kelkkasafareiden mainokset ja kaupunkikuvassa kulkeneet autot kelkat kyydissään kertoivat siitä, että ollaan aidosti kelkkakaupungissa. KELKKALEHDEN PÄÄTOIMITTAJA JANI SIPOLA TAPASI TURCOTTEN ROVANIEMELLÄ KELEKKAMESSUILLA KESKUSTELLEN MM. Hän tietää, että monilla on osaamista ja temppuja, joita ei ole vielä julkaistu tai esitelty yleisölle. Edellisen kerran moottorikelkkailijat ovat osallistuneet X Gamesiin vuonna 2020. Mukana on porukkaa Suomesta, Norjasta ja Ruotsista, Amerikasta ja kuten itse olen: Kanadasta. Harmillisesti myöhemmin ilmeni, ettei Jyri pääse osallistumaan X Gamesiin loukkaantumisensa myötä. Kuluneen viiden vuoden aikana Turcotte on keskittynyt kasvattamaan omaa yritystoimintaansa ja brändiään, ja tuomaan esiin moottorikelkkailua ilman X Gamesin tuomaa globaalia näkyvyyttä. Keskusteluun nousee ”villi kortti” Bodin, jonka osallistumisesta X Gamesiin on liikkunut huhuja. Laji on nykyään todella globaali.” Lajin paluu X Gamesiin 2026 X Gamesin rooli moottorikelkkailulle ja lajin näkyvyydelle on suuri. Suomesta Jyri Keskiaho on myös saanut kutsun X Gamesiin ja Turcotten haastattelun aikaan oli vielä selvää, että Jyri osallistuu. Se on hienoa nähdä.”, toteaa Turcotte. PELKO POLTTOAINEENA HAASTATTELUSSA BRETT TURCOTTE HAASTATTELU : JANI SIPOLA KÄÄNNÖS JA TEKSTI : JONNA HOTTINEN KUVAT: SLEDTRAX KELKKAHENKILÖT 059. ”Keskustelin tovi sitten tuolla Alexander Nordgaardin kanssa. ”Luulin, että tiesin kaikki, joita vastaan tulen kisaamaan, joten tämä on jännittävää, tämä saa minut syttymään. LAJIN PALUUSTA WINTER X GAMESEIHIN, TURVALLISUUDESTA JA SIITÄ, MIKÄ MOTIVOI HUIPPUKUSKIA HAASTAMAAN ITSEÄÄN JOKA PÄIVÄ. Kun Turcotte kuuli uutiset, että laji palaa sinne, hänen maailmansa pyörähti ympäri
Näin on käynyt minulle ja useille muille.” Turcotte arvioi, että laji ei ole vielä aivan siinä pisteessä, että turvatyynyn käyttö olisi kilpailuissa arkipäivää. Hän kertoo myös omista kokemuksistaan: ”Jos laskeudut vähänkin sivuttain, turvatyyny voi imaista sinut sisäänsä ja tilanne muuttuu nopeasti vaaralliseksi. Turvallisuushaasteet Winter X Games -kilpailuissa ei nähdä turvatyynyjä alastuloissa ja tänä vuonna hyppyri on entistä suurempi, mikä tuo lisää haasteita. Turcotte kertoo, että olipa hän sitten pyörän tai moottorikelkan selässä, ensimmäisen hypyn onnistuminen luo vahvan perustan koko sessiolle. Backflip toimii hänelle myös mittarina: kun setup on tuttu, hypyn ja alastulon tuntuma selviää heti ensimmäisellä kerralla, ja temppu kertoo, miltä ajaminen sinä päivänä tuntuu. Turvatyyny on tuonut rohkeutta harjoitteluun”, Turcotte tiivistää. listumistaan, mutta hänen aiemmat somejulkaisunsa antavat viitteitä aktiivisesta treenistä. KELKKAHENKILÖT KUN TAITOIMME TÄTÄ ARTIKKELIA, OLI SAMAAN AIKAAN KÄYNNISSÄ X-GAMESIEN TALVIKISAT COLORADON ASPENISSA. Bag Jump -yritys olisi valmis sponsoroimaan tapahtumaa ja tuomaan lisää turvallisuutta, mutta kuljettajat ja järjestäjät eivät ole ehkä vielä täysin miettineet, miten suuri muutos se olisi. ”Turvatyyny auttaisi varmasti lajin kehitystä, mutta on vielä pohdittava, miten se vaikuttaisi kilpailun dynamiikkaan”, hän sanoo. KELKKANA HÄNELLÄ OLI KÄYTÖSSÄ POLARIKSEN TEHTAAN RAKENTAMA 9RMOOTTORIIN POHJAUTUNUT KILPURI. Kokemus ja toistot ovat tuoneet varmuutta. Turcotte kuvaa, kuinka aiemmin kaikki energia meni X Gamesiin valmistautumiseen ja kilpailuun. Turcotten oma suhtautuminen backflipiinkin on muuttunut: nykyään kyseessä on enemmänkin lämmittelytemppu, jolla hän tunnustelee ajopäivän fiilistä. BRETT TURCOTTE VEI KULTAA MOLEMMISSA LAJEISSA. Kun kilpailut jäivät tauolle, ajamiseen tuli uusi ilo: ramppiajo tuntui taas hauskalta, demokeikkoja saattoi tehdä omalla tahdilla ja harrastuksesta tuli jälleen vapaampaa. Omassa harjoittelussaan Turcotte on hyödyntänyt turvatyynyjä ja pystynyt kokeilemaan temppuja, joita ei olisi koskaan uskaltanut testata vaahtomuovikuopassa. Turcotte myöntää, että turvatyyny parantaisi turvallisuutta, mutta samalla se rajoittaisi joitain temppuja – erityisesti suurten ”turndown whip” -temppujen tekeminen turvatyynyyn on käytännössä mahdotonta. Kokemuksen merkitys Monet pitävät jo pelkkää perus ”backflipiä” moottorikelkalla tajunnanräjäyttävänä. ”On temppuja, joita teen mieluummin turvatyynyyn kuin vaahtomuoviin – ja toisin päin. ”Jos Bodin ilmestyy paikalle, voi olla varma, että hän yrittää jotain uutta”, Turcotte arvelee. Hän kuvailee, että kun ensimmäinen hyppy menee hyvin, toinen hyppy rampilla on lähes poikkeuksetta voltti – silloin kyse on hänelle enemmänkin lämmittelystä. TÄNÄ VUONNA KELKAT KISASIVAT FREESTYLESSÄ JA SPEED&STYLESSA. Hän mainitsee, että on juuri nyt ajanut yhden uransa edistyksellisimmistä vuosista sekä moottorikelkalla että motocrosspyörällä. TUPLASTI X-GAMES -KULTAA 2026! 060. Jos kaikki tuntuu hyvältä, tämä määrittää koko loppupäivän fiiliksen. Ensimmäinen hyppy jännittää, mutta kun sen saa tehtyä, seuraava askel on jo selvä. Hän on jatkanut demoajoja rampeilla vuodesta 2020 lähtien, ja harjoittelee omalla rampillaan sekä turvatyynyllä kotikaupungissaan. Hän tiedostaa, että temppu kuulostaa ulkopuolisille hullulta, eikä se ole hänellekään aina ollut rutiinia. Turcotte luottaa taitoihinsa ja pystyy nykyisin hallitsemaan tempun täysin. Harjoittelun arki Valmistautumisesta puhuttaessa Turcotte kertoo, ettei treenaa pelkästään vuorilla, vaan myös rampeilla
Turcotte kertoo viettävänsä keväällä suurimman osan ajastaan Whistlerissä, jossa kevätlumen sateet tuovat pehmeää puuterilunta – aivan kuten Spencerin seuduilla. Elokuva julkaistiin joulukuun ensimmäisellä viikolla. Viime kaudella Turcotte keskittyi Sleddingelokuvan tekemiseen, jossa hän pilkkoo kelkkailun merkityksiä osiin: inspiraatiosta ja nuoremman sukupolven innostamisesta, ystävien kanssa puuterin jahtaamiseen sekä takamaastoon, kilpailun tärkeydestä kevään hyppysessioihin, jotka ovat hänen omaa aikaansa loistaa. Maastorajoitukset vaikuttavat Brittiläisessä Kolumbiassa on rajoituksia moottorikelkkailulle, esimerkiksi Revelstoke Reapersin ja Blue Riverin seudulla tilanne vaihtelee: joitakin alueita avataan uudelleen, osa suljetaan metsähakkuiden tai villieläinten vuoksi. Päästyään puurajan yläpuolelle hän kuvailee maaston muistuttavan skeittipuistoa ja sanoo, että noin 90 prosenttia hänen isoista kevään tempuistaan tapahtuu juuri siellä. Erityisesti viime kauden alun videot ovat olleet Turcotten omia suosikkeja – niiden tekeminen on ollut nautittavaa, ja hän on saanut niihin paljon iloa. Kauden edetessä hypyt ja rakennetut spotit tuovat sisältöön vaihtelua, ja juuri tämä monipuolisuus onkin Turcotten mielestä moottorikelkkailun parhaita puolia. Löydät videon Brettin YouTube-kanavalta. Kun vertaillaan takamaastoa ja ramppia, Turcotte korostaa ramppien etuja: olosuhteet voivat olla kovemmat, alastulot tiukasti pakattuja ja rakenteet teräksestä sekä vanerista, mutta muuttujat pysyvät hallinnassa. Monipuolinen osaaminen Turcotte hyödyntää molempien maailmojen taitoja ajossaan. Turcotte korostaa, että paikallisen kerhon jäsenyys ja sääntöjen tunteminen on tärkeää – se voi ratkaista koko ajopäivän onnistumisen. Arjen etuihin kuuluu mahdollisuus soittaa ystäville eri paikkakunnille, ja päättää ajopaikka jo ennen lähtöä – tällaiset mahdollisuudet ovat suuri etu lajin harrastajalle. Takamaastossa jokainen hyppy on yllätys, kun taas rampeilla johdonmukaisuus tuo turvaa. ”SEKÄ TAKAMAASTON ETTÄ FREESTYLEN OSAAMINEN RIKASTUTTAA HÄNEN AJOTYYLIÄÄN JA EROTTAA HÄNET NIISTÄ, JOTKA KESKITTYVÄT VAIN YHTEEN OSAALUEESEEN.” KELKKAHENKILÖT 062. Kamloopsissa, Brittiläisessä Kolumbiassa, hän on lähellä sekä Revelstokea että Blue Riveriä – lapsuuden kotikaupunki Clearwater on näiden puolivälissä. Useimmiten rajoitukset koskevat tiettyjä ajankohtia, kuten kauden alkua tai loppua, ja huhtikuussa alueet yleensä taas avautuvat. Se tekee rampeista ennakoitavampia kuin takamaastosta, jossa jokainen hyppy on arvoitus – lumen laatu, lähtörampin tuntuma ja hyppyjen kestävyys vaihtelevat jatkuvasti. Sekä takamaaston että freestylen osaaminen rikastuttaa hänen ajotyyliään ja erottaa hänet niistä, jotka keskittyvät vain yhteen osa-alueeseen. Monipuolinen kokemus näkyy myös hänen tekemässään sisällössä, joka on viime vuosina saanut uudenlaista syvyyttä. Sijainnin edut Turcotten kelkkailun mahdollistaa myös hänen kotipaikkansa: kolmen tunnin ajomatkan sisällä sijaitsevat Pohjois-Amerikan, ellei maailman, parhaat kelkkailualueet
Iskunvaimennusteknologia säätää automaattisesti kaikkia neljää FOX-iskunvaimentajaa ajotavan ja olosuhteiden mukaan ja maksimoi kelkan hallittavuuden. COMFORT: Pehmein asetus, joka maksimoi mukavuuden ja ajonautinnon ilman jousituksen pohjaantumista. Tiukat kurvit nopeassa vauhdissa vastalanatulla reitillä tai agressiivinen vauhti rajussa patikossa – DYNAMIX vie urheilullisen kelkkailun täysin uudelle tasolle. Ohjaaminen on kevyttä ja hallittua. Hän kuvailee kokemusta palkitsevaksi ja samalla turhauttavaksi: yhdessä ajaminen hyvien kavereiden kanssa vie jatkuvasti eteenpäin, mutta vaatii myös paljon. EXTREME: Asetus kaikkein vaativimpaan ja kovavauhtisimpaan patikkoajoon.. Monet alueet elävät kelkkailusta. Kilpailu kehittää Turcotte toteaa, että ajaessaan Caleb Kesterken kaltaisten kuljettajien kanssa kaikki haluavat hieman silittää omaa egoaan. Kun onnistuu jossain, minkä kokee vaikeaksi tai hienoksi, päivästä tulee kissa ja hiiri -leikki, jossa pyritään olemaan toinen toistaan parempia. JOUSITUKSEN KOLME ESIASETUSTA TÄRKEIMMÄT EDUT DYNAMIX-tekniikan ansiosta saavutetaan täydellinen ajoneuvon hallittavuus kaikkien neljän iskunvaimentajan kontrollilla. Voit tarkkailla selkeältä 7S-näytöltä iskunvaimentimien toimintaa ja liikkeitä ajon aikana. ”CALEBIN KANSSA AJAESSA KUMPIKIN PUSKEE KOKO AJAN TOISTAAN, EI YLIMIELISESTI, VAAN ILOLLA SIITÄ, ETTÄ NÄKEE TOISEN YRITTÄVÄN JA KEHITTYVÄN.” WWW.POLARISMOOTTORIKELKAT.FI MOOTTORIKELKKOJEN KEHITTYNEIN ISKUNVAIMENNUS. Siellä ei tarvitse kilpailla parkkipaikoista, kuten Revelstokessa, jossa puuteripäivinä ajetaan paikalle aamuyöstä. Ainoa tehtäväsi on valita 7S-näytöltä ajotapasi. RACE: Urheilullinen asetus, kun ajat vauhdikaasti erityyppisillä reiteillä. Blue Riverissä on kuusi aluetta, joihin pääsee ajamaan suoraan kotiovelta. Blue Riverissä voi mennä syvälle syrjään ja kohdata enemmän paikallisia. Revelstoke on kasvanut, mutta Blue River on säilynyt rauhallisempana. DYNAMIX Semi-Active -jousitus on kehitetty ja valmistettu kuljettajan näkökulmasta. Älykään tekniikan ansiosta voit ajaa nopeammin, aggressiivisemmin ja mukavammin. IMU ohjaa tiedon iskunvaimentimille, jotka säätyvät automaattisesti maksimaalisen hallittavuuden saavuttamiseksi kaikissa olosuhteissa. DYNAMIX-aktiiviohjaus lähtee patentoidusta IMU (Inertial Messurement Unit) -keskusyksiköstä, joka tuntee ajoneuvon kaikki liikkeet ja kallistukset. Blue Riverissä ihmiset eivät välitä kaluston tasosta – tärkeintä on päästä vuorille ajamaan. Kun ruuhkaa syntyy, osa kelkkailijoista hakeutuu kauemmas ja saattaa päätyä vahingossa rajoitetuille alueille sekä ongelmiin lainvalvojien kanssa. INTERGROITU JÄRJESTELMÄ DYNAMIX on täysin integrotu 7S / RIDE COMMAND -näytön kanssa
Siksi hänen tavoitteensa talvikaudella, marraskuusta maaliskuuhun, on pelottaa itseään jokaisella ajokerralla – joskus vain prosentin verran. Kasvu jatkuu Turcotte ihailee Calebin poikkeuksellista teknistä osaamista. Ajatus on, että lähtee vuorille ja päivän päätteeksi tuntee olevansa edes hieman parempi kuin edellisenä päivänä. Klinikkatoiminta on hänelle tapa antaa takaisin lajille, joka on mahdollistanut hänen elämänsä. Kun kelkan ostaa, sitoutuu yleensä ajamaan mahdollisimman paljon – toisin kuin golfmailojen kanssa. ”Calebin kanssa ajaessa kumpikin puskee koko ajan toistaan, ei ylimielisesti, vaan ilolla siitä, että näkee toisen yrittävän ja kehittyvän. Moottorikelkkailu vaatii ison ajallisen investoinnin. Hän ei tunne ketään, jolla olisi samanlainen kyky viedä tekninen takamaastoajo niin pitkälle. ”On hienoa voida antaa takaisin ja nähdä muiden kehittyvän ja onnistuvan – se on todella palkitsevaa.” Klinikoilla hän jakaa asioita, jotka on itse oppinut kantapään kautta, ja tuo ne uusille kuskeille, harrastajille ja kokeneille kuljettajille. Caleb ei ehkä halua tehdä voltteja yhtään sen enempää lämmittelyksi, kuin Brett itse haluaa hypätä ”bow tie” -temppua 18-metrisen kallion yli, mutta he tarvitsevat sen tunteen. Se tekee ajamisesta palkitsevaa. Joka päivä on tehtävä jotain pelottavaa, jotta päivä tuntuu merkitykselliseltä. Tämä voi tarkoittaa uuden linjan kokeilemista, erilaisen lähestymisen ottamista kuin kaverilla, tai täysin uuden maaston tutkimista. Lajin hienous piilee siinä, ettei tarvitse olla paras vain yhdessä asiassa – voi olla todella hyvä monessa eri osa-alueessa”, Turcotte toteaa. Ilman pelkoa kehitys pysähtyy ja tulee tasanne. Turcotte pyrkii madaltamaan oppimiskäyrää, koska moottorikelkkailu ei ole helppo laji. Oppimisen ilo Turcotte pitää kelkkailuklinikoita joka toinen viikonloppu koko talven, eikä tee niitä joka viikko, jotta ei pala loppuun ohjaajana. Samalla syntyy molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys omista rajoista. Laji on usein itsekäs siinä mielessä, ettei kyse ole siitä, että ostetaan kelkka ja ajetaan kerran vuodessa. Siihen ei ole helppo päästä sisään, ja pelissä on paljon rahaa ja aikaa. Klinikoiden kautta Turcotte haluaa tehdä oppimisesta nautittavampaa, oli kyse KELKKAHENKILÖT 064. Vaikka Turcotte pitää itseään lahjakkaana, Calebin tekemiset saavat hänet usein ajattelemaan: ”Tuo on ihan hullua, en edes tiedä, haluanko tehdä tuota.” Turcotte huomauttaa, että tämä liittyy samaan ilmiöön, kuin voltin tekeminen lämmittelynä. Turcotte kokee, että on ollut onnekas lahjakkuutensa kanssa, tehnyt kovasti töitä ja päässyt nykyiseen pisteeseensä. Turcotte uskoo, että toimintalajien huippuurheilijoille on tärkeää tuntea pieni pelko joka päivä
Kuvaaja kulkee hänen varjonaan. Uusi näkökulma Sosiaalinen media on haastavaa, mutta siitä on tullut osa Turcotten taitoja. Käytössä on Cardojen ja POV-kameroiden järjestelmä, tällä hetkellä Insta360. sitten lajin aloittamisesta tai keskitasolla ”bow tie” -käännöksen tai ”re-entryn” opettelusta. Välillä se tuntuu kuormittavalta, ja toisina päivinä taas niin luonnolliselta, ettei hän edes huomaa tekevänsä sitä. KÄYTÖSSÄ ON CARDOJEN JA POV-KAMEROIDEN JÄRJESTELMÄ, TÄLLÄ HETKELLÄ INSTA360.” Brett Turcotten Youtube-kanavalle pääset tästä linkistä! KELKKAHENKILÖT 065. Hän haluaa erottaa kanavansa muista moottorikelkkailu-YouTube-kanavista. Hän ei pelkää ottaa puhelinta esiin ja puhua sille tai kuvata vlogia vaikka kesken klinikan. ”Teen paljon töitä IT-puolen kanssa ja yritän selvittää, pystynkö tallentamaan sen, mitä kuulen kypärässäni suoraan kameraan, ja samalla myös kelkan äänet. HÄN HALUAA EROTTAA KANAVANSA MUISTA MOOTTORIKELKKAILUYOUTUBE-KANAVISTA. Turcottella on hyvä käsitys siitä, mikä toimii hänen aikataulussaan. Kokonaisuus on lähellä saumatonta, mutta editointi on vaikein osa. Turcotte kokee olevansa hyvin lähellä tavoitettaan. Cardo tukemassa Turcottella on Cardolla kontakteja, jotka auttavat häntä ja tukevat hänen kanavaansa tänäkin vuonna. ”TURCOTTE KOKEE OLEVANSA HYVIN LÄHELLÄ TAVOITETTAAN. Hän haluaa muuttaa hieman YouTube-kanavansa ilmettä ja parantaa reelsien ja shortsien laatua tuomalla mukaan ulkopuolisen näkökulman siihen, millaista hänen elämänsä ja moottorikelkkailu ovat. Yhdelle SD-kortille täytyy saada mahtumaan todella paljon”, Turcotte kertoo. Hän tasapainottelee tätä omaan sosiaaliseen elämäänsä ja siihen, että ajaa myös kavereidensa kanssa. Henkilökohtainen fiilis säilyy, mutta näkökulma vaihtuu. Tänä vuonna Turcotte on palkannut kuvaajan, joten hän saa enemmän kolmannen persoonan näkökulmaa elämäänsä verrattuna ensimmäiseen persoonaan, jossa puhuu itse kameralle
Brett Turcotte seisoo tämän kehityksen ytimessä – kokeneena kilpailijana, luovana sisällöntuottajana ja valmentajana, joka tietää, että suurin voitto ei aina ole mitali, vaan se tunne, kun vuorelta palataan takaisin yhdessä. ”Kuulet, kun nauratte toisillenne tai kiroilette seuraavaa pätkää. Se on ollut tavoitteeni: pystyä tallentamaan kunnollinen ryhmäajo. Päinvastoin. Olipa kyse X Gamesin jättihyppyreistä, takamaaston kartoittamattomista linjoista tai ramppiharjoittelusta turvatyynyyn, Turcotte lähestyy kaikkea samalla periaatteella: valmistautuminen, suunnitelma ja yhteispeli ratkaisevat. Turcotte hehkuttaa Cardoa: ”Mielestäni olemme todella, todella lähellä. KELKKAHENKILÖT 066. He voivat kommunikoida handsfreetyyliin lennossa ilman, että tarvitsee pysähtyä ja painaa radiosta mitään. Ajattelet vain, että huh, nyt se painaa. Se on hauskaa ja siistiä”, Turcotte nauraa. Moottorikelkkailun paluu Winter X Gamesiin osuu täydellisesti hetkeen, jossa laji etsii tasapainoa näyttävyyden, turvallisuuden ja uuden sukupolven inspiroimisen välillä. Vuosikymmenten kokemus on tuonut mukanaan rauhallisuutta, mutta ei vähentänyt intohimoa. Turcotten maailma rakentuu jatkuvasta oppimisesta, pienestä päivittäisestä pelosta ja luottamuksesta siihen, että kehitys syntyy rajojen kunnioittamisesta, ei niiden uhmaamisesta. Cardojen välityksellä kommunikointi tuo mukaan valtavasti hauskuutta. Joskus kuulet vain kelkan äänen, kun toinen ajaa täydellä kaasulla. Cardot ovat joka tapauksessa aivan mahtavia.” Turcotte ja hänen kaverinsa käyttävät Cardoja paljon silloin, kun ovat reissuilla, pudottautuessaan linjoihin tai kiipeämässä ylös. Tällaisissa tilanteissa täytyy myös ajaa melko tiiviisti, mutta juuri silloin olisi siistiä pystyä leikkaamaan edestakaisin kameroiden välillä sen mukaan, kuka puhuu. Yksikään temppu ei synny yksin, eikä yksikään onnistuminen ole vain yhden ihmisen saavutus. ”Se tekee ajamisesta helpompaa tai ainakin sujuvampaa, koska pysähdytään vähemmän. Yhä kehittyen Brett Turcotte ei aja enää todistaakseen olevansa paras – hän ajaa, koska haluaa kehittyä yhä. Pudottaudutaan johonkin, ja voidaan heti nauraa ja sanoa, että en ehkä seuraisi tuota linjaa”, Turcotte kertoo
Lisäksi miesten kalenteriin mahtui joulun aikaan parin viikon mittainen, kelkkailuntäyteinen, vapaajakso. ”Kanadassa alkukausi on lähtenyt hyvin käyntiin. Siinä oli vakiona 2,6 tuuman Powerclaw-matto, vaihdoin sen 3-tuumaiseen Powerclawiin. Eipä ajettu. Ajokauteen on mahtunut jo myös pieniä kalustovaurioita. ”Minä ostin tälle kaudelle uuden Sidewinderin. KELKKAREISSU K anadan kirjeenvaihtajamme kehuu alkukauden lumiolosuhteita mahtaviksi. Haastattelupäivään 19. ”Meitä on Brittiläisessä Kolumbiassa neljän hengen ajoporukka, tuolla meitä oli ajamassa 9 henkilöä. Ja on siinä vielä tuo MC Expressin 250 tehokitti, mutta nyt olisi tarkoituksena hommata siihen isompi välijäähdytin ja vaihtaa Maptunin kartta. Lumet oli heti ensimmäisestä päivästä lähtien älyttömän hyvät; joku 80–90 cm oli puuteria pohjan päälle ja kokonaislumimäärä taisi olla silloin joulukuun alussa jo lähemmäs kaksi metriä”, Janzka kertoo. Siellä ajettiin sitten viitisen päivää. Varmaankin laitan saman kuin viime vuonna, eli 260-heppainen ”fast spool”, kun se sen verran paljon lujemmin vetää. Se kylän alue on yleensä todella vähälumista seutua, ja nyt sielläkin oli noin 60 cm lunta”, muistelee Janzka. Perillä oltiin keskiviikko-torstai-välisenä yönä, ja sitten jo perjantaina käytiin ostamassa Polaris-kaupasta Artulle 2024 vuosimallin Polaris Boost 165 Khaos. Ja Skinsin penkin sekä pystyohjauksen minä siihen laitoin”, hän luettelee. ”Jouluvapailla ajettiin autolla Valemountiin, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. MIEHELLÄ LÄHTEE NYT KÄYNTIIN TOINEN TALVI KANADAN MAISEMISSA, JA HÄN PÄÄTYI MEIDÄN SIKÄLÄISEKSI KIRJEENVAIHTAJAKSEMME. UUSI KELKKA, UUSIA MAISEMIA JANI KURTIN KUULUMISIA KANADASTA HAASTATTELU : JANI SIPOLA TEKSTI : ELISA AHLBERG KUVAT: JANI KURTIN ALBUMI 069. tammikuuta mennessä ajopäiviä oli kertynyt yhteensä 16 ja kilometrejä kelkan mittariin reilu tuhat. ”Rullien kanssa ei ole ollut nyt mitään ongelmaa, kun laitoin siihen vanhasta kelkasta SRViperin kytkimen, ja ne samat rullat ovat tainneet jo 3 000 km pyöriä, ei ole tarvinnut niiden kanssa tapella. Siinä oli 618 kilometriä ajettuna, kun sen lokakuussa ostin. Kaksi vanhasta kelkasta napattua käytettyä hihnaa on mennyt rikki; ne oli jo reilusti ajettuja ja on ainoat osat, jotka on hajonneet, mutkalle menneiden Ice Agen liukurunkojen lisäksi. Jumissa oltiin aika lailla. Mutta oli mahtava nähdä, miten se porukka selvisi niissä lumissa, kun kaikilla ei ollut ihan hirveästi ajokokemusta. Kalustopäivitystä Myös Janzka päivitti kelkkakalustonsa kuluvalle kaudelle. Artulla on mennyt Polariksessa pari kytkimen jousta poikki sekä yksi tulppa”, kertaa Janzka. Mitattiin probella ja pelkästään uutta lunta oli joku 110–120 cm.” JANI KURTTI, ELI SOMETUTTAVALLISEMMIN JANZKAK, KERTOI SYKSYN LEHDISSÄMME TALVESTAAN KANADAN LUMILLA. Lauantaina lähdettiin ensimmäiselle ajoreissulle tuohon lähivuorelle, Torby Mountainille, minne on matkaa noin 115 km ajomatka. TÄSSÄ HÄNEN KUULUMISIAAN IHAN TUOREELTAAN. ”Ajoalueet on noin 20–30 kilometriä siitä kylältä Blue Riverin suuntaan, ja siellä satelee yleensä enemmän lunta. Lähdettiin joulukuun 3. KAUSI ON KÄYNNISTYNYT ENNÄTYSLUMISSA UUDELLA KELKALLA JA UUDESSA SEURASSA. Onhan sitä vähän laiteltu, mm. Ekana päivänä kun mentiin sinne vuorille ja astui ensimmäisen kerran reitin sivussa pois kelkan päältä, niin oli todella yllätys, kuinka paljon sitä lunta oikeasti oli. Sattui kyllä melkoista Hannu Hanhen tuuria kelien suhteen, koska kuultiin paikallisilta, että Valemountissa on todella harvoin niin paljoa lunta. Muut tuli itäisestä Kanadasta ja mukana oli myös yksi suomalainen metsäkoneyrittäjä.” ”Osalla porukasta oli kovia puheita siitä, että ajavat kahta tankkia päivässä ja me sitä Artun kanssa vähän sitten toivottiinkin. Sinne oli satanut 110 cm uutta lunta ja pääsin ajamaan syvimmillä lumilla, mitä olen koskaan ajanut”, Janzka kertoo. BlingFactoryn shorttipuskuri ja 9 tuuman pyöräkitti. Uusia ajomaisemia Suomalaisten tavoitteena on ollut tehdä viikot töitä ja kelkkailla kaikki viikonloput. päivä Kuusamosta kaverini Artun kanssa ja matkustettiin lähes 36 tuntia, että päästiin perille Kanadaan
”Me lähdetään autolla normaalisti joskus viimeistään seiskan-kahdeksan aikoihin liikkeelle, kun menee kuitenkin se reilu pari tuntia päästä paikoille ja silloin päästään noin kymmeneltä ajamaan sieltä parkkipaikalta, mikä riittää ihan hyvin. Me ajellaan aina kypärävaloilla pimeässä niin pitkään, kuin bensaa riittää. Nyt kun Arttu on mukana, niin tuntuu, että me suomalaiset ollaan kuitenkin illalla aina viimeisinä parkkipaikoilla. Me ajetaan niin pitkään, kuin pystytään”, Janzka toteaa. Mutta miksipä ei; on niin mahtavat maastot ja lumet, että miksi jättää päivä kesken, matkustaa ensin pitkiä matkoja ja sitten lähteä aikaisin pois. Suomalaiskaksikko on pyrkinyt myös ottamaan ajopäivistä kaiken irti. Lisäbensaa on yleensä mukana 17 litraa kahteen kelkkaan. Ei ole syytä lähteä kovin aikaisin aamulla. Aina alaspäin lähtiessä sitä mietti, että tuleeko joku iso vuorenseinämä niskaan, joten oli välillä vähän hurjaakin lähteä siellä pimeässä seikkailemaan”. Me ihmeteltiin, että miten he voi missata yhden kauden syvimmistä päivistä sen perusteella, että laaksossa sataa vettä. Silloin laskeuduttiin suomalaisporukalla alemmaksi hieman haastavampiin paikkoihin, ja siellä ei taas ollut yhtään jälkeä. Oltiin siellä neljä päivää ja viimeisenä päivänä olikin sitten joka paikka jo ajettu niin täyteen jälkiä, kuin olla ja voi. KELKKAREISSU Kärppänä paikalla Myös oikealla ajoituksella voi olla suuri rooli siinä, minkälaisissa olosuhteissa pääsee ajamaan. Porukka ajaa yleisesti siinä alueella, missä ei ole puita.” TUNTUU, ETTÄ ME SUOMALAISET OLLAAN KUITENKIN ILLALLA AINA VIIMEISINÄ PARKKIPAIKOILLA. Oluttölkkejä näkyi valitettavasti Valemountissakin maassa ympäriinsä.” Myös Blue Riverissä suomalaisia askarruttivat kanadalaisten aivoitukset. Muutama kelkka oli mennyt aamulla meidän edeltä, mutta päästiin ajamaan ihan koskemattomilla alueilla pari päivää. ”Arttu kysyi yhden ajopäivän jälkeen, että mitä me tehdään väärin, kun meillä on kelkat aina ihan ryytteessä ja lumessa, ja muiden kelkat on ihan puhtaat. ”Oltiin Blue Riverissä, jossa lunta oli jopa enemmän kuin Revelstokessa, 3,60 metriä! Sunnuntaina satoi sitten alhaalla vettä ja keli oli plussan puolella. Silloin oli vuorilla myös mahtavannäköinen auringonlasku, todella hieno ilta”, kuvailee Janzka. Alpinella ei ollut ajanut vielä kukaan. ”Joulupäivänä porukka ei aja, ja me hyökättiin siellä Valemountissa maastoon sitten heti tapaninpäivänä. ”Valemountissa kolmas ajopäivä oli kaikista paras; mahtavat lumet, -20 pakkasta, aurinko paistoi ja ajettiin aamusta iltaan. Kanadalainen mentaliteetti Janzkan mukaan heillä on välillä ollut vaikeuksia ymmärtää paikallista mentaliteettia ja ajokulttuuria. Oltiin eri majoituksessa kuin kanadalaiset ja he ilmoittivat meille aamusta, että lähtevät pois, kun vettä sataa. Me lähdettiin 070. ”Lumet oli kuitenkin vähän arvaamattomat ja nähtiin myös lumivyöry. ME AJELLAAN AINA KYPÄRÄVALOILLA PIMEÄSSÄ NIIN PITKÄÄN, KUIN BENSAA RIITTÄÄ. Totesin vaan, ettei se kelkka siinä kaljanjuonnissa mene kovin lumiseksi
Kun varsinainen. Polaris tarjoaa RMK-malleissa juuri niitä ominaisuuksia mitä asiakkaat haluavat: Salaman nopea vaste kaasuun Välitön noste lumelle Enemmän tehoa ja keveyttä Matalat hyrrävoimat Optimaalinen ergonomia ja ketteryyttä tuova kevyt ja tarkka ohjaus RMK – ROCKY MOUNTAIN KING – AINUTLAATUISTA SYVÄNLUMEN KELKKAILUN JOHTAJUUTTA! MALLISTO: 2026 650 RMK 155” SP 2026 850 RMK 155” SP 2026 9R RMK KHAOS 165” ES 7S 2026 9R RMK KHAOS 155” LE 7S 2026 9R RMK KHAOS 155” 7S 2026 BOOST RMK KHAOS 155” 7S 2026 9R RMK KHAOS 146” 7S 2026 9R PRO RMK 155” ES 7S 2026 9R PRO RMK 165” ES 7S 7S-näyttö ’25 9R RMK KHAOS 146 sitten ajamaan reittiä ja 1 300 metrissä vesisade muuttui lumisateeksi. Löydettiin kyllä ihan huippumesta. Omat kamppeet ainakin pitää sen verran hyvin vettä, ettei ollut mitään hätää”, kertoo Janzka. Kelkka oli vaan sen verran kostea, että keräsi lunta ja eteneminen oli raskasta, saatiin vähän taistella. LOPPUERÄ! NYT ERITYISEN HYVÄ TARJOUS! KYSY POLARIS-KAUPPIAALTA! WWW.POLARISMOOTTORIKELKAT.FI Polaris on hallinnut Deep Snow -osaamista ja etumatka jatkuu. Meillä oli mukana yksi kanadalainen, joka tavattiin edellisiltana baarissa, ja he oli Artun kanssa ajoittain jumissa. MIKSI RMK ON NIIN SUOSITTU. ”Lämpötila oli pikkupakkasella lähellä nollaa ja olihan sitä uutta lunta taas yön aikana satanut. Suuret tähdet kuten Chris Burandt ja Jackson Hole MM Hillclimb -kuningas Keith Curtis ovat antaneet Polaris RMK -malleihin osaamisen leimaa
Toki mennään sinne Artun kanssa vaikka kahdestaan, jos ei muita ole lähdössä tutkimaan aluetta.” Janzka miettii jo myös seuraavaa ajokautta. Kokonaislumimäärä on vaihdellut 2,50 ja 3,60 metrin väliltä. Tällä hetkellä täällä on huonoimmat lumet, missä olen koskaan täällä BC:ssä ajanut, ihan hankikelit.” ”Tässä on vielä suunnitelmat hieman auki siitä, milloin mennään Revelstokeen, mutta tänään sovittiin Muskokan (toim. Kanadalainen katsoi sellaista karttasovellusta, johon voi merkata omat ajot julkisiksi, niin siihen alueelle ei ainakaan ollut yhtään merkintää. Nyt oli viikon lauha jakso, joka painoi lumia ainakin 60 cm alaspäin. ”Nyt kun Arttu on ollut mukana, niin on ollut mahtavaa, että on voitu ajaa pidempään eikä ole ollut kiire lähteä kämpille kesken ajopäivän. Se oli kyllä semmoinen paikka Blue Riverissä, johon on pakko lähteä vielä uudestaankin.” Jatkosuunnitelmia Vaikka suomalaiset saivat alkukaudesta nauttia huippulumista, ei lumitilanne sielläkään ole Janzkan mukaan kokoajan yhtä juhlaa. Tällä kertaa mennään Artun kanssa, koska Trevor loukkasi juuri polvensa eikä todennäköisesti pääse mukaan. Lisäksi on ajettu Blue Riverillä, Torby Mountainilla, Parkervillen kultakylässä sekä Powder Kingissä. Matt Doetsch) kanssa ajohommista tälle kaudelle. Ollaan menossa sinne perinteiseen ojankanjonin rymyämispaikkaan, missä olin mukana viime vuonnakin. 072 reitti päättyi ja takamaastoihin olisi lähtenyt vielä 15 kilometrin pituinen ”single track”, niin me ajettiin sitä noin 500 metriä ja koukattiin siitä metsään, eikä siellä ollut taas yhtään jälkeä. ”Nyt on ajettu viitisen päivää Valemountissa, jossa en tosiaan ollut koskaan aiemmin ajanut. huom. Ehkä, jos saan omasta kaveriporukasta houkattua jollekin viikon tai parin reissulle sakkia, mutta toki kustannukset on aika isot, vaikka ei opaspalveluita tarvitakaan”. KELKKAREISSU 072. Jos ensi vuonna tulen tänne, niin en tiedä, saanko taas suomalaisia ajokavereita. Päivä pyörittiin siinä ihan vieressä. Takaraivossa on myös vielä Alaskan reissu; odotellaan sinne vähän lisää lunta ja katsotaan, milloin hyökätään sinne ja minkälainen porukka saadaan kasaan
Walker Evans 2” Clicker Hi/Lo -kaasuiskunvaimennus (hidas ja nopea puristussäätö) on säädettävissä jokaisen henkilökohtaiseen ajotyyliin ja ajotapaan. Race Mod 9R* -moottori on kerännyt jo mainetta todella nopealla kierrosherkkyydellä ja huipputeholla. WWW.POLARISMOOTTORIKELKAT.FI CROSS COUNTRY RACING REITTIEN NOPEIMMAT 650 INDY XCR 137 ES 7S Kiihtyvyys 10/10 pistettä Jarruteho ja tuntuma 10/10 pistettä Hallittavuus jarrutuksissa 10/10 pistettä Telamaton pito jarrutuksissa ja kiihdytyksissä 10/10 pistettä Säilytystilat 10/10 pistettä Nopein kiihtyvyys Testin paras Parhaat jarrut Testin paras Kevyin Testin paras Pihein Testin paras Voimalinja Testin paras Kelkkalehti 1/2024 (XCR 650 136 ES) XCR-mallit on kehitetty nopeisiin ja kisavauhtisiin ajoihin vaativille reiteille. Ota sinäkin reittien kuninkuus haltuusi tyylillä ja mukavuudella! Vakiovarusteena sähkökäynnistys, 7S GPS Navi, parannetut NightBlade LED -ajovalot ja SMART-kahva-/peukalolämmitys. *9R-moottorissa on 7 % enemmän huipputehoa, jopa 12 % enemmän vääntöä ja on 1,2 kg kevyempi vrt Patriot 850 -moottoriin.. CC Racing -alusta on vahvistettu ja rakennettu kestämään rajuimmatkin patikot. 7S GPS Navilla varustettuna ajomukavuus on tuotu aivan huipputasolle. XCR on jo enduroja sprint-kisojen legendaarinen menestyjä. XCR-jarrut ovat todistetusti alan parasta antia. XCR 9R on varmasti yksi markkinoiden nopeimmista reittikelkoista. XCR-malleissa on vakiovarusteena sähkökäynnistys. UUTTA! Uusi Long Tail 137” -telasto Uudet hakaneulajouset/kiinnityspisteet 20% jäykempi jousitus/iskunvaimennus 9R INDY XCR 137 ES/7S Uusi huipputehokas ja erittäin nopea XCR-malli
ONKO 3D-TULOSTIN TULEVAISUUDEN PYLVÄSPORAKONE. TÄMÄ EI OLE ENÄÄ HAIHATTELUA, VAAN SE ON IHAN ARKIPÄIVÄÄ 3D-TULOSTUKSEN MYÖTÄ. KOTIIN, TALLIIN JA MONIPUOLISIIN HARRASTUKSIIN TEKSTI JA KUVAT: TEPPO VERTOMAA KELKKATEKNIIKKAA 074. MILTÄ KUULOSTAA AJATUS, JOSSA RIKKOONTUNUTTA KELKAN OSAA EI KÄYDÄKÄÄN KAUPASTA UUTTA, VAAN SEN VOI TUOTTAA MELKO PIENELLÄ VAIVALLA KOTIOLOISSA. 3D -TULOSTUS TEKSTI: ?. KÄYMME LÄPI MUUTAMIA PERUSASIOITA 3D-TULOSTUKSESTA JA SEN MAHDOLLISUUKSISTA. KUVAT: ?
Harrastajat turvautuivat perinteisiin menetelmiin, jotka vaativat aikaa ja kädentaitoja. Slicer pilkkoo mallin ohuiksi vaakakerroksiksi ja muuntaa sen tulostimelle ymmärrettäväksi tulostusohjeeksi (G-code), jossa määritellään muun muassa liikeradat, tulostusnopeudet ja materiaalin määrä. Useissa tulostimissa käyttölogiikka on tehty kuluttajaystävälliseksi. Kotikäyttäjien ja pienten työpajojen yleisin menetelmä on FDM (Fused Deposition Modeling), joka tunnetaan myös nimellä FFF (Fused Filament Fabrication). Tämä eroaa perinteisistä valmistusmenetelmistä, kuten jyrsinnästä tai sorvauksesta, joissa materiaalia poistetaan halutun muodon saavuttamiseksi. Tulostimessa tulostuspää kuumenee ja sulattaa filamentin, joka pursotetaan suuttimen (nozzle) läpi tulostusalustalle. Vaihtoehdot olivat usein romukelkasta etsintä, liimaus tai pahimmillaan kiinnostus koko projektiin loppui. Hyvän perustulostimen voi saada jopa alle 500 eurolla. Nykyään 3D-tulostimella voi valmistaa tarkan korvaavan osan, jos digitaalinen malli on saatavilla valmiina (esimerkiksi yhteisöjen jakamana) tai jos osaamista mallintamiseen riittää. KELKKATEKNIIKKAA 075. Ennen 3D-tulostuksen yleistymistä harrastajat joutuivat keksimään kotikonsteja, kun muoviosa rikkoutui tai hävisi – esimerkiksi takavalon kehys vaurioitui tai kuomun kiinnitysvipu katkeaa. FDMtulostimissa raaka-aineena käytetään muovifilamenttia, eli rullalla olevaa ohutta muovilankaa. Teknologia perustuu additiiviseen valmistukseen (additive manufacturing), jossa esine rakennetaan kerros kerrokselta materiaalia lisäämällä. 3D -tulostus eli kolmiulotteinen tulostaminen on viime vuosina yleistynyt voimakkaasti harrastajakäytössä. Suutin liikkuu ohjelmoitujen polkujen mukaisesti 3D -TULOSTUS Tulostimia on hyvin monen tyyppisiä ja kokoisia. Kelkkailijoille 3D-tulostus on tuonut todellisen pelastuksen esimerkiksi vanhempien ja harvinaisempien kelkkojen korjauksissa. Tulostusprosessi alkaa digitaalisesta 3D-mallista, joka käsitellään slicer-ohjelmassa. Tulostimessa suutin pursottaa filamentin, eli täyteaineen tulostusalustalle, muodostaen lopulta halutun objektin. Jos käytössä on 3D-skanneri, rikkoutuneen osan voi skannata ja käyttää apuna, kun mallinnetaan uutta digitaalista mallia
Tämä on jo huomattavan yleinen tapa. Käytettävien filamenttien laatuja ja värejä on valtava määrä. Jokainen kerros jähmettyy nopeasti, minkä jälkeen seuraava kerros voidaan lisätä sen päälle. Ensin tulostetaan 3D-muotti sylinteristä. KELKKATEKNIIKKAA 076. Verkosta malleja Valmiita 3D-malleja löytyy verkosta valtavia määriä. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Periaatteessa rajana on nykymateriaaleilla ja tekniikoilla vain suunnitteluosaaminen ja mielikuvitus. Kun 3D-tulostusta vielä yhdistetään perinteisempiin menetelmiin, se avaa aivan uusia ja monipuolisia mahdollisuuksia rakenteluun. Suosituimmilta alustoilta, kuten Thingiverse, Printables, MakerWorld ja Cults3D, löytyy yhteensä useita miljoonia malleja. Kun muottiin kaadetaan sulaa alumiiniseosta, katoaa muovinen muotti ja tilalle tulee sylinterin tai lohkon raakavalu. ja rakentaa kappaletta kerros kerrokselta alhaalta ylöspäin. Tulostuspää liikkuu kolmeen suuntaan, mistä tulee nimi 3D. Näillä menetelmillä voidaan saavuttaa selvästi parempi lopputulos kuin pelkällä 3Dtulosteella: kappaleesta tulee usein kestävämpi, kevyempi ja sileäpintaisempi. Muotteja Tulosteesta voidaan valmistaa myös muotteja; joko suoraan negatiivinen muotti tai positiivinen plug-malli (eli master-malli), joka vastaa tarkasti lopputuotteen ulkomuotoa ja toimii muotin valmistuksen lähtökohtana. 3D-tulostus on tehnyt harrastuksesta helpompaa ja saavutettavampaa – erityisesti se on vienyt osien korjaamisen ja valmistamisen täysin uudelle tasolle. Myös moottoreita Jos osaaminen riittää pidemmälle, voidaan muottitulostuksella tehdä vaikka kokonainen moottori. Tämä muotti upotetaan hiekkavalukehikkoon. Plug-mallia voidaan käyttää myös hartsivalussa. Valikoima kattaa laajasti eri harrastuksia: autotalli ja rakentaminen, elektroniikka, valokuvaus, pelaaminen, käsityöt, musiikki, RC-ajoneuvot, cosplay, veneily, kodin järjestely ja lähes kaiken, mitä kuvitella saattaa. Plug-mallia hyödynnetään tämän jälkeen perinteisissä komposiittimenetelmissä, kuten lasitai hiilikuitulaminoinnissa. Osia tulostamalla Tulostettavia osia voivat olla vaikkapa takavalon tai etuvalon kehykset ja kiinnikkeet, tai jopa itse takavalo (varsinkin muotilla), kaasukahvan rungot, katkaisijat tai vipukytkimet (erityisesti vanhoissa malleissa), kuomun tai tuulilasin kiinnitysvivut ja -pidikkeet, käsisuojien kiinnikkeet ja vahvikkeet, pulttien päähän tulevat muovitulpat rungossa, suojakumit ja jotkin tiivisteet... Arviolta suurin osa malleista on ilmaisia, erityisesti peruskäyttöön tarkoitetut apuvälineet ja harrastemallit. Tällöin plugista valmistetaan ensin kestävä muotti, jonka avulla voidaan tehdä useita toistettavia kappaleita. Maksulliset mallit liittyvät tyypillisesti valmiisiin tuotemaisiin kokonaisuuksiin, tarkasti suunniteltuihin mekaanisiin osiin, koriste-esineisiin tai suunnittelijoiden omiin erikoismalleihin, Netin palveluista löytyy runsaasti valmiita malleja 3Dtulostuksien pohjaksi
Helppo alku Harrastaja voi edetä täysin omaan tahtiinsa. Nykyään hyvän perusFDM-tulostimen saa jo 200–500 eurolla. Materiaalit eroavat toisistaan erityisesti helppokäyttöisyyden, lämmönkestävyyden ja ulkokäytön soveltuvuuden osalta. Tässä skannerilla luotiin kuva leukasuojasta. Kiinnostuksen kasvaessa monet alkavat säätää slicer-ohjelmiston parametreja, kuten seinämävahvuuksia, sisätäyttöä (infill), kerrospaksuutta, tukirakenteita (supports), tulostusnopeutta, lämpötiloja ja virtausmäärää. Oman mallin voi myös jakaa muille edellä mainituilla alustoilla. Vaikka valmiit 3D-mallit kattavat valtaosan autotalliharrastajan tarpeista, oman mallin suunnittelu mahdollistaa täysin räätälöidyt apuvälineet ja korjausosat. 3D-skannaus on yksi apuvälineistä. PLA on biohajoava ja sitä käytetään myös monissa kertakäyttötuotteissa. KELKKATEKNIIKKAA 077. joissa hinta on yleensä muutamasta eurosta muutamaan kymmeneen euroon. PLA:n heikkouksia ovat rajallinen lämmönkestävyys (noin 60 °C) ja huono UV-kestäJos tulostimelle ei keksi muuta käyttöä, voi sillä tulostaa vaikka mielenkiintoisa sisustuselementtejä. Aluksi riittää valmiiden mallien lataaminen ja tulostaminen oletusasetuksilla. Näissä värinvaihdon aikana suutinta ei tarvitse tyhjentää edellisestä väristä, mikä vähentää materiaalihukkaa ja nopeuttaa tulostusta. Tyypillistä on myös tulostaa tulostimelle ja tulostamisprosessille hyödyllisiä apuvälineitä, kuten filamenttikelojen pidikkeitä, työkalutelineitä, kaapimia tai suuttimen puhdistustarvikkeita – monet näistä löytyvät valmiina malleina yhteisöjen sivustoilta. Suljetulla kotelolla ja laajemmalla automatiikalla varustetut mallit sijoittuvat usein 500–2 000 euron hintaluokkaan tai sen yläpuolelle. Kalliimmissa malleissa on usein edistyneempiä moniväritulostusratkaisuja, kuten IDEX-rakenteet (Independent Dual Extruder) tai tool changer -järjestelmät. Materiaalit Kotikäytössä 3D-tulostuksessa yleisimpiä filamentteja ovat PLA (mukaan lukien uudet HT-PLA-variantit), PETG, ABS ja TPU, sekä jäykemmät vahvisteelliset materiaalit. 3D-tulostimet Harrastajille suunnattujen FDM-3D-tulostimien kehitys on ollut nopeaa 2010-luvulta lähtien. Soveltuvia ohjelmia ovat esimerkiksi Tinkercard, Fusion 360 ja FreeCAD. Seuraavassa vaiheessa usein opetellaan suunnittelemaan omia malleja CAD-ohjelmilla sekä kokeilemaan monimutkaisempia materiaaleja. Aloittelijalle sopivimpia ohjelmia ovat ilmaiset tai ilmaiskäyttöiset, selkeät työkalut. Se tulostuu luotettavasti ilman suljettua koteloa tai monimutkaisia asetuksia. Vuosikymmenen alussa laadukas kotitulostin maksoi tyypillisesti yli 2 000 euroa ja vaati paljon manuaalista säätöä sekä teknistä osaamista. Esimerkiksi Creality Ender-3 -sarjan mallit, Elegooja Anycubic-mallit alkavat alle 200 eurosta, ja hieman kehittyneemmät Bambu Lab A1 -sarjan laitteet ovat noin 300–400 euron hintaluokassa. PLA on ylivoimaisesti yleisin ja helpoin materiaali aloittelijoille
Nykyiset HT-PLAfilamentit tulostuvat yleensä yhtä helposti kuin tavallinen PLA – suljettua koteloa tai erikoislaitteita ei tarvita. Sen lämmönkestävyys on noin 70–80 °C ja UV-kestävyys erinomainen – ulkokäytössä se kestää useita vuosia ilman merkittävää heikkenemistä. Erikoisempia ovat esimerkiksi hiilikuituja lasikuituvahvisteiset versiot, jotka tuovat lisää lujuutta, sekä erittäin vaativat materiaalit kuten PEEK. Menetelmä on edullinen ja helppokäyttöinen, ja se toimii hyvin esimerkiksi älypuhelimilla ja droneilla. ABS kestää lämpöä selvästi paremmin kuin PLA tai PETG (tyypillisesti 95–105 °C). LW-PLA tai Foaming PLA) ovat erikoisuus, jotka laajenevat tulostuksen aikana ja tekevät osasta huomattavasti kevyemmän (jopa 65–70 % vähemmän materiaalia). CES 2026 -messuilla esitellyt innovaatiot sekä tutkimusprojektit viittaavat siihen, että lähivuosina harrastajat voivat tulostaa entistä monimutkaisempia ja toiminnallisempia osia aiempaa helpommin. Tämän lisäksi 3D-skannausta tehdään 3Dskannereilla, joiden tekniikka voi perustua esimerkiksi strukturoituun valoon tai vaikkapa laseriin. Kybin säätönupikka on suosittu objekti. Materiaali on iskunkestävä ja sopii hyvin kodinkoneiden osiin ja auton sisätiloihin. Markkinoilla on satoja erilaisia filamentteja ja näistä vielä eri vaihtoehdot. Vahvuutena on erinomainen kerrosten tarttuvuus, minkä ansiosta tulosteet ovat siistejä ja mittatarkkoja. ABS:n tulostaminen vaatii hieman huolellisempia olosuhteita, sillä se kutistuu jäähtyessään. vyys: ulkona auringonvalossa osa voi haurastua jo puolen vuoden–vuoden sisällä. HT-PLA on uusi kehitetty versio tavallisesta PLA:sta paremman lämmönkestävyyden saavuttamiseksi (väitetysti jopa 120–150 °C valmistajasta riippuen). Osa tuotteista saavuttaa korkean lämmönkestävyyden suoraan tulostettuna, vaikka jotkut hyötyvät jälkikäsittelystä (annealing). Tunnetuin esimerkki ABS-muovista on LEGOpalikka. Ammattitason tarkkuus ja toistettavuus edellyttävät kuitenkin edelleen usein erikoislaitteistoa. Jos ei muuta, niin voihan tulostimella tehdä erikoisen värisen nupin. Niitä käytetään erityisesti RC-lentokoneissa, droneissa ja muissa kevyttä rakennetta vaativissa kohteissa. Näitä käytetään lähinnä ammattimaisemmissa tai erityissovelluksissa. Käytössä olevat innovaatiot ja kehitteillä olevat teknologiat Vuonna 2026 3D-tulostus kotikäytössä kehittyy erityisesti monimateriaalitulostuksen, tulostusnopeuksien ja tekoälyn (AI) integroinnin myötä. Ilman koteloa tulostus voi onnistua hitaammilla nopeuksilla ja lisäsäädöillä. Parhaat tulokset saadaan suljetussa kotelossa, jossa lämpötila pysyy korkeampana ja tasaisena. Vaahtoavat PLA-materiaalit (esim. Olipa joku lisännyt palveuun Polaris Widetrak LX:n imupöntön kannenkin. Annealing tarkoittaa tulostetun kappaleen kontrolloitua lämmittämistä uunissa valmistajan ohjeiden mukaiseen lämpötilaan (yleensä 80–100 °C 30–60 minuutiksi) ja hitaasta jäähdyttämisestä, mikä kristalloi materiaalin rakennetta ja parantaa lämmönkestävyyttä. PETG tulostuu melko helposti ja kerrosten tarttuvuus on hyvä. 3D-skannaus apuna Fotogrammetriassa kohteesta otetaan useita valokuvia eri kulmista, ja ohjelmisto rekonstruoi niistä 3D-mallin. 3D-skannauksen tekniikat kehittyvät nopeasti kohti helpompaa mobiilikäyttöä, tekoälyavusteisuutta ja parempaa laatua. TPU on haastavampi tulostaa joustavuutensa vuoksi – se vaatii usein hitaampaa nopeutta. PETG on kestävä ja hieman joustava materiaali, jota käytetään paljon esimerkiksi juomapulloissa ja elintarvikepakkauksissa. Tässä esimerkkinä Polariksen sivuposkien lukot, joille löytyi valmis malli netistä. Tässä osa eriteltynä sunnitteluohjelmassa. KELKKATEKNIIKKAA 078. TPU on joustava ja iskunkestävä materiaali, jota käytetään esimerkiksi suojakuorissa, tiivisteissä ja pehmeissä renkaissa
080 KELKKATEKNIIKKAA TEKSTI JA KUVAT: JANI SIPOLA 080
Hyvin toimiva pikasäätö monipuolistaa kelkan käyttömahdollisuuksia tai ainakin käyttömukavuutta. LEN-ISKUNVAIMENTIMET EIVÄT OLE VIELÄ SUOMESSA VALTAVIRTAA. Testit jatkuvat Boondockeriin testiin saatu sarja maksaa noin 2 500 euroa. YRITYKSEN AJATUS ON YKSINKERTAINEN: TARJOTA ALKUPERÄISIÄ ISKAREITA PAREMPI SÄÄTÖVARA, KESTÄVYYS JA AJOTUNTUMA ILMAN, ETTÄ HINNAT NOUSEVAT AIVAN ÄLYTTÖMYYKSIIN. Eli pyörää ei ole keksitty uudelleen. Tämä tekee niistä kiinnostavan vaihtoehdon esimerkiksi työkelkkoihin, reittikelkkoihin ja matkakelkkoihin, joissa halutaan lisää hallittavuutta ja mukavuutta ilman radikaalia kustannusnousua. Käytännössä LEN-iskunvaimentimien suurin etu on säädettävyys. Jos LEN-iskunvaimentimia pitäisi kuvata yhdellä lauseella, ne ovat järkevän hintaluokan suorituskykypäivitys kelkan jousitukseen. Useissa malleissa on erillinen säätö puristusja palautusvaimennukselle, yleensä viisiportaisella säädöllä. Muille merkeille, kuten Polarikseen, LEN-vaimentimien tarjoamaa laatua ei tähän hintaan ole saatavilla. Nopea testimme osoitti, että klikkerin vaikutusalue on laaja. Meidän testissämme olevien iskareiden lisäsäiliöissä on erilliset ”jäähdytysrivat”, jotka poistavat lämpöä vaimentimen rakenteesta. LEN-vaimentimissa helppoa on myös huollettavuus. Vaimentimien huolto ei vaadi erikoistyökaluja aukaisuun tai kaasun lisäämiseen. Ne tarjoavat enemmän säätöä, parempaa hallittavuutta ja usein myös parempaa kestävyyttä kuin perusvakioiskarit. KYBiltä löytyy EA3-säädettäviä vaimentimia suunnilleen samassa hintaluokassa, mutta nämähän yleensä passaavat vain BRP-tuotteisiin. Tämä antaa kuskille mahdollisuuden muokata kelkan käyttäytymistä melko laajalla alueella: pehmeämmäksi rauhalliseen reittiajoon tai jämäkämmäksi kovaan ajoon, kuormattuun käyttöön tai hyppyihin. LEN-vaimentimia maahantuo Duell. LEN PERFORMANCE ON YHDYSVALTALAINEN PIENEMPI VALMISTAJA, JOKA KESKITTYY JÄLKIASENNETTAVIIN ISKUNVAIMENTIMIIN ERITYISESTI KELKKOIHIN SEKÄ OSIN MYÖS ATVJA UTV-AJONEUVOIHIN. Runko on anodisoitua alumiinia, joka kestää hyvin korroosiota ja johtaa lämpöä tehokkaasti pois vaimentimesta. Samassa hintaluokassa on esimerkiksi joitakin Foxin edullisemman pään vaimentimia, mutta niiden ominaisuudet ovat sitten huomattavasti rajallisemmat. M oottorikelkoissa LEN:n tuotteet sijoittuvat selkeästi jousituksen päivittämiseen. Tiukimmassa asennossa takapukki ei elänyt kuormankaan alla, kun taas löysin alue otti käyttöön koko joustomatkan. EDULLISEMPAA SUORITUSKYKYÄ ENSITESTISSÄ LEN-ISKUNVAIMENTIMET KELKKATEKNIIKKAA 081. Monessa vakioiskarissa säätö on joko hyvin rajallinen tai sitä ei ole lainkaan. Teknisesti LEN-iskarit nojaavat perinteiseen, mutta toimivaan rakenteeseen. Valikoimasta löytyy sekä suksien iskunvaimentimia että telaston etuja takaiskareita. Jatkamme LEN-vaimentimien testiä talven mittaan ja palaamme aiheeseen kera suurempien kokemusten tulevissa numeroissamme. Kahden tulen välissä LEN:n filosofia näkyy myös siinä, että tuotteet eivät ole varsinaisia kilpaiskareita, vaan ennemminkin käytännöllisiä päivityksiä harrastajille ja aktiivisille kelkkailijoille. Ne asettuvat suorituskyvyltään alkuperäisten perusiskareiden ja kaikkein kalleimpien kisatason vaimentimien väliin. Ne on tehty korvaamaan alkuperäiset vaimentimet suoraan, eli asennus tapahtuu ilman suuria rakenteellisia muutoksia kelkkaan. Etuiskarit maksavat parina noin 1 200 euroa
Tämä ajatus vahvistui, kun vierailimme Idahossa RK-Tekin pajalla. Tämä oli ensimmäinen laatuaan tämän kelkan historian aikana. Kun juttelimme aiheesta Ryan Harrisin kanssa (toim. Pahin ongelma oli uusien iskareiden testauksen yhteydessä katkennut vetopuolen hammashihna. Teimme jossain vaiheessa päätöksen, ettei tätä kelkkaa myydä koskaan. Kelkkaan ei ole tarvinnut tehdä sen suurempia remontteja. Onneksi nurkissa oli yksi Summitista yli jäänyt matto. Siellä nurkassa kyyhötti surullisen näköisenä kelkka, joka oli Snowestin vuoden 2002 projekti. Snowestlehden päätoimittaja), hän sanoi, että sitä kelkkaa ei olisi pitänyt koskaan myydä. Lisäksi iskarit vaihtuivat LEN:iin. Kyseessä on talvella 2020 rakennettu ”modi”. KELKKATEKNIIKKAA 082. Huoltojen osalta kelkka kävi läpi perushuollot. Siitäkin huolimatta, että Boondocker puukotettiin ”pilalle” heti tuoreeltaan, se on toiminut verrattain hyvin. Toki, viime keväänä pikku osumassa matto antautui, ja se jouduttiin vaihtamaan nyt tälle kaudelle. 082 VANHA SOTARATSU KOETUKSELLA – PROJEKTIMME KULKEE YHÄ K uvissamme näkyvä Boondocker on varmaan lehden lukijoille tuttu kelkka. Tähän kuului voimalinjan puhdistus, kytkimen jousen vaihto uuteen, bensansuodattimien ja tulppien vaihto, sekä iskareiden huolto. Boondockerimme on kulkenut nyt noin 4 000 kilometriä. Asensimme siis rakennusvaiheessa ketjun tilalle MVM-remmivedon. huom. Ongelma on siinä, että Modshop ei enää myy tätä hihnaa, joten meidän on tilattava uusi varaosa USA:sta
amoqsports.com / @amoqsports UNLIMITED PASSION Jackets Black/Orange // 645-25060408 Black/Hivis // 645-25060409 Black/Red // 645-25060406 Pants Black // 645-25080301 APEX Racing Maximum freedom of movement and comfort amoqsports.com / @amoqsports www.SeParas.fi aki.hautaniemi@separas.fi 0407280116 / Aki Suojaa tallin ja kärryn lattiat suosituilla swisstrax-laatoilla käy myös lukuisiin muihin käyttökohteisiin niitä nimittäin on! ps. ei tarvi välttämättä olla skiido-mies tai -nainen, myydään myös muillekin kysy tarjous!
TEKSTI: JONNA HOTTINEN KUVAT: RAAHEN MOTOCAFE SUOSION RESEPTI KELKKAKAUPPIAAT 084
Esan poika Ville Koutonen astui yritykseen mukaan vuonna 2001 ja myöhemmin toimitusjohtajan saappaisiin sukupolvenvaihdoksen myötä. Muutoin Ville toteaa, että on pysytty siinä, mitä oikeasti osataan. Motocafesta löytyy niin moottorikelkat, mönkijät, veneet kuin pienkoneet. Isän ja pojan yhteistyö näkyy vielä tänäkin päivänä koneliikkeen arjessa, sillä Esa on edelleen päivittäin varaston puolella touhuamassa, vaikka onkin siirtänyt vastuun Villelle. Tiukkaa oli bisneksen osalta varsinkin, ei ollut nettiä eikä muuta tukea, kaupanteko tyssäsi, mutta sieltä selvittiin”, kertoo Esa. M otocafen tarina alkoi lokakuussa 1980, kun Esa Koutonen perusti pienkonemyymälän Raahen Ouluntien varrelle. ”Kyllähän 90-luvun lama koetteli erityisesti, se oli rankkaa aikaa yrittäjille ja muillekin. KELKKAKAUPPIAAT 085. Olipa kyse kelkkailusta, mönkijöistä tai pienkoneista, kun harrastajat etsivät asiantuntevaa palvelua ja reiluja kauppoja, on Motocafe varma valinta. Yrityksen alkuperäinen nimi oli Raahen Saha– ja Moottoripyörätarvike. POHJOIS-POHJANMAAN RANNIKOLLA SYKKII KONEKAUPAN SYDÄN, RAAHEN MOTOCAFE. ”Silloin mietti, että mitähän tässä oli tullut tehtyä”, Ville naurahtaa. Esa Koutonen on perustaja ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja, joka on ohjannut yritystä strategisesti eteenpäin ja tehnyt rohkeita ratkaisuja. Kokemus ja tuore näkökulma kulkevat käsi kädessä. Erikoisin vaihdossa tullut laite on Villen mukaan ollut Jaguar. Sukupolvet yhteistyössä Motocafen perheyrityksen juuret ulottuvat syvälle. YRITYS ON REILUN NELJÄN VUOSIKYMMENEN AIKANA KASVANUT PIENESTÄ LIIKKEESTÄ KOKO SEUDUN KONEKAUPAN KESKUKSEKSI JA SÄILYTTÄNYT SEN TÄRKEIMMÄN: ASIAKKAIDEN LUOTTAMUKSEN. Vuonna 1993 yrityksen mukaan tuli Kesoil-huoltoasematoiminta, jolloin yritys muutti aiemmista vuokratiloista omaan kiinteistöön ja nimeksi muodostui Motocafe. Alku oli vaatimaton, mutta periksiantamattomuus ja asiakaslähtöisyys tekivät liikkeestä nopeasti paikallisen tukipilarin. Uusi nimi syntyi luontevasti siitä, että samasta ovesta sisään astuessaan pääsi oikealla sijainneen huoltoaseman palveluiden äärelle tai vasemmalle kaartaessa moto-osaston puolelle; yritys tarjosi siis rehellisesti moottorilaitteita ja kahvia. Vuosien saatossa tuotevalikoima on kasvanut. KUN KELKKAILUN YSTÄVÄT, MÖNKIJÄMAAKARIT TAI PIENKONEIDEN HARRASTAJAT HAKEVAT LAADUKASTA PALVELUA JA REILUA KAUPANKÄYNTIÄ, MOTOCAFE NOUSEE ESIIN. SUOSION RESEPTI Raahen Motocafe on Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva täyden palvelun koneliike
”Palvelu on varmasti se meidän valttikortti tällä alalla”, Ville iloitsee. Vaikka koneet vaihtavat omistajaa, niin reilu meininki ja lupauksista kiinni pitäminen on pysynyt Motocafessa muuttumattomana. Esa on yksi Raahen moottorikelkkailijat ry:n perustajajäsenistä. Ville kertoo, että he olivat 2000-luvun alkupuolella vahvasti edustamassa myös Levin Kelkkakunkuissa omalla tiimillään, Neste Ouluntie Racing Teamin voimin. Motocafe on monelle kohtaamispaikka, jossa konekauppa hoituu rehdisti. Motocafe muutti vuonna 2019 uusiin, 5 500 neliömetrin tiloihin kasitien varteen entiseen Smartian kiinteistöön – puolet myymälää, puolet varastoa sekä erilliset huoltoja toimistotilat. ”Meidän alallamme nopeasti henkilöityy palvelu ja koska olemme toimineet kauan alalla, on yrityksen kivijalkamaine kiirinyt kauas ja se tuo asiakkaan aina takaisin, vaikka edellisestä hankinnasta olisi kulunut jo useitakin vuosia. ”Kelit vaikuttavat paljon tekemiseen, hieman myös nykyinen maailmanaika, jossa ihmiset Neljänkymmenen vuoden aikana yritys on kasvanut seudun merkittäväksi konekaupan toimijaksi – ja onnistunut säilyttämään asiakkaidensa vankan luottamuksen koko matkan ajan. Koutosten filosofia on yksinkertainen: pidetään lupaukset, tunnetaan tuotteet ja kohdellaan asiakkaita tasavertaisesti. Varaosat, tarvikkeet ja huoltopalvelut täydentävät kokonaisuuden, mutta Motocafessa apu jatkuu myös kaupanteon jälkeen. KELKKAKAUPPIAAT 086. Mieleisen laitteen hakee vaikka satojen kilometrien päästä”, kertoo Ville. Kasvun ja muutoksen vuodet Ville toteaa, että vuosituhannen vaihteessa, kun digitaalisuus alkoi ottaa valtaa, tuli mukana paljon hyviä juttuja, jotka laajensivat toimintakenttää. Kelkkailemaankin ovat Esa ja Ville työarjen keskellä ehtineet, sillä esimerkiksi Esa on ollut mukana 90-luvun taitteessa perinteisillä Tulppiosafareilla. Nykyiset tilat ovat 5 500 neliömetriä, josta noin puolet myymälää ja puolet varastoa. Motocafe kasvoi ja muutti isompiin tiloihin vuonna 2019, kasitien varteen, kun Pattijoen entinen Smartian liiketalo ostettiin yrityksen uudeksi kodiksi. Lisäksi erilliset huoltoja toimistotilat. Haasteitakin on ollut, lähinnä liiketoimintaan on vaikuttanut huonot talvet. Pienen kaupungin asiakaskunta pysyi, mutta mukaan tuli myös muiden paikkakuntien asiakkaat
”Ennen oli 3–4 reissua kauteen, joista 1–2 pitkiä reissuja Ruotsiin, Kilpisjärvelle, Raattamaan ja muualle. Ville toteaa, että syvässä lumessa moottorikelkkailu saa täysin uuden värin, oppii paljon uutta ja pääsee nauttimaan upeista maisemista. Silti meillä ei pompotella asiakasta myyjältä toiselle, vaan kaikki osaavat palvella jokaisen osaalueen ja pyytää apua toisiltaan tarvittaessa”, Ville kertoo. Motocafe on syvästi raahelainen yritys, jonka historia ja kasvu ovat tiiviisti sidoksissa alueeseen. Muutoin Ville kokee, ettei ala ole niin suhdanneherkkä maailman talouteen nähden, kuin moni muu. Viime vuosina Ville on nauttinut eniten syvänlumenkelkkailusta Ruotsissa, esimerkiksi Saxnäsin alueella. ”Jokaisella on henkilöstössämme omat vahvuutensa. Isot investoinnit ovat takana tilojen myötä, joten mitään suurempaa suunnitelmaa laajentua tai muuta ei ole. Paikallinen juurevuus Motocafen vahvuus ei ole pelkästään numeroissa. ”Syvässä lumessa moottorikelkkailu saa täysin uuden värin, oppii paljon uutta ja pääsee nauttimaan upeista maisemista. ”Nyt olemme siellä, missä haluamme olla. käyttävät rahaa vähemmän pelätessään tulevaa”, Ville arvelee. Reissuilla sattui ja tapahtui, mutta suuremmilta haavereilta onneksi vältyttiin. ”Aurinko paistoi, 2 000 kilometriä moottorikelkkailua viiteen päivään, se oli hieno reissu”, Esa kuvailee. Pidetään huolta nykyisestä ja palvellaan asiakkaita parhaamme mukaan”, Ville kiteyttää. Esa kertoo, että on yksi Raahen moottorikelkkailijat ry:n perustajajäsenistä ja 90-luvulla tuli seuran puitteissa paljon kelkkareissuja alle. ”Kaikki ei ole painokelpoista, mutta hyviä reissuja on ollut monia”, Esa naurahtaa. Reittikelkkailu on Villen ja Esan mieleen. Asiakaspalautteissa korostuvat mutkaton palvelu, asiantunteva henkilökunta ja apu, joka ei lopu kaupantekoon. Näistä hän kertoo olevan paljon hyviä muistoja. Kuusi vuotta sitten Motocafessa työskenteli viitisen henkilöä ja tänä päivänä yritys työllistää noin yksitoista henkilöä. Esa kertoo, että yksi mieleenpainuvimpia on ollut Raahesta Kilpisjärvelle ja takaisin toteutettu omatoimi kelkkareissu kaverin kanssa vuonna 2014, jolloin he ajoivat merenjäätä pitkin Ouluun ja sieltä kelkkareittejä pitkin Kilpisjärvelle, majoittuen Rovaniemellä, Levillä ja Kilpisjärvellä. Kisakansaa Ville kertoo, että he olivat 2000-luvun alkupuolella vahvasti edustamassa myös Levin Kelkkakunkuissa omalla tiimillään, Neste Ouluntie Racing Teamin voimin. Vapaata aikaa Kelkkailemaankin ovat Esa ja Ville työarjen keskellä ehtineet, sillä esimerkiksi Esa on ollut mukana 90-luvun taitteessa perinteisillä Tulppiosafareilla. Ville kokee, että esimerkiksi Ukkohalla-Paljakkaja Paltamo-Vaalaalueen reitit ovat huippupätkiä ajella. KELKKAKAUPPIAAT 087. ”Tiimillä oli käytössään rekka, joka oli yhteistyössä Niemen porukan kanssa ja Pekka ajoi itse menestyksekkäästi enduroa kilpaa sekä useamman Kelkkakunkun”, Ville kertoo. Yrityksessä on aina katsottu eteenpäin, sinne mihin suuntaan ala ja asiakkaiden tarpeet kehittyvät. Toki reittikelkkailukin on mieleen ja esimerkiksi Ukkohalla-Paljakkaja Paltamo-Vaala-alueen reitit ovat huippupätkiä ajella”, Ville toteaa. Seuran retkiä ajettiin myös Hailuotoon ja monia muita”, Ville muistelee. ”Meillä oli kaikilla samanlaiset Rukan tiimiasut ja teippaukset, ja nuo ajokamppeet on tietenkin edelleen tallessa. Syvänlumen lumoissa Myös Villelle kelkkailu on aina ollut mieleinen laji, ja sitä hän on aiemmin enemmänkin ehtinyt harrastella, mutta nykyään Villen vapaa-aika on kulunut enemmän oman jälkikasvun harrastusten äärellä. ”REV:it tuli niihin aikoihin ja kuljimme tiimirekalla puolenkymmenen kuskin voimin kisahommilla”, Ville muistelee. On voitu jakaa eri rooleja ja tekemistä. Ajettiin monenlaisia kisoja ja kuskeja oli useammassa luokassa A-luokasta veteraaneihin”, Ville hymyilee
KELKKAKERHOT 088. TEKSTI: JONNA HOTTINEN KUVAT: LUMI-SAVON MOOTTORIKELKKAILIJAT RY AKTIIVINEN KELKKAYHTEISÖ ITÄ-SUOMESSA LUMI-SAVON MOOTTORIKELKKAILIJAT RY LUMI-SAVON MOOTTORIKELKKAILIJAT RY (LSMK) ON VUOSIEN AJAN OLLUT KESKEINEN MOOTTORIKELKKAILUN EDISTÄJÄ POHJOIS-SAVON JA LÄHIALUEIDEN MAASTOISSA. YHDISTYS TOIMII JÄRJESTÄYTYNEESTI MUUN MUASSA NILSIÄN, TAHKON, JUANKOSKEN, RAUTAVAARAN JA SIILINJÄRVEN ALUEILLA, TARJOTEN KELKKAILIJOILLE MAANOMISTAJIEN KANSSA NEUVOTELTUJA KERHOURIA, JOITA HOIDETAAN KERHON JÄSENMAKSUILLA JA URALUPAMAKSUILLA, SEKÄ TAPAHTUMIA JA YHTEISÖLLISTÄ TOIMINTAA
Kerholla on pitkä historia, se toimi vielä ennen vuosituhannen vaihdetta nimellä Pisan Moottorikelkkailijat. Tätä uraa hyödynnetään niin arkikelkkailuun kuin tapahtumien yhteydessä, ja se on osa LSMK:n yhteistyötä muun muassa Rautavaaran Kelekka-ajot tapahtumassa. ”Viime syksynä Ylä-Luostan kelkkauran linjausta siirrettiin yksityisen maanomistajan maalta metsäyhtiön maalle, jonne kerholla on olemassa pidempiaikainen sopimuskumppanuus. LSMK:n yhteistyö maanomistajien kanssa takaa, että kerhon ylläpitämät kerhourat ovat käytettävissä kaikille moottorikelkkailijoille myös tulevaisuudessa. Pentikäinen kertoo, että kerhon jäsenet ovat aktiivisesti talkoilemassa urien ylläpidon eteen, jokaisena vuodenaikana. Kerhourat LSMK ylläpitää useita kerhoreittejä alueellaan, jotka täydentävät myös julkisia moottorikelkkareittejä ja -uria. Rautavaaran kunta ylläpitää erillisiä virallisia runkoreittejä, jotka yhdistävät muun muassa Rautavaaran keskustan Metsäkartanoon, Ylä-Luostaan sekä Varpaisjärven ja Sotkamon rajoille, joten kerhon urat luovat kelkkailijoille tärkeää jatkoa reitteihin. LSMK:lla toimii tiedottajana Janin lisäksi Ylä-Luostalla sijaitsevan Erä Gana ja Guggo Oy:n omistaja Jukka Muukka, joka hoitaa kerhon somepäivityksiä ja muuta infoa samalla, kun pyörittää vaimonsa Kirsin kanssa talvisin kelkkakahviota. Pohjat maastossa ovat kunnossa ja lumisateita odotetaan alueelle innokkaasti. Lumi-Savon Moottorikelkkailijat kannustavat uusia harrastajia mukaan toimintaan. Jäsenyys tarjoaa etuja kuten urien käyttöoikeuden, mahdollisuuden osallistua talkoisiin ja tapahtumiin, sekä keinoja tutustua muihin alueen kelkkailijoihin. ”Nytkin uudet urat ovat Kuopion kaupungin kanssa suunnitteilla”, väläyttää Jani. L umi-Savon moottorikelkkailijat ry on Suomen Moottorikelkkailijat ry:n jäsenseura, jonka tavoitteena on turvallisen ja vastuuntuntoisen harrastamisen edistäminen. LSMK:n toiminnasta ja ajokauden etenemisestä vastaa puheenjohtaja Jani Pentikäinen, joka on toiminut tehtävässään jo 20 vuotta. Rautavaaran alue on tunnettu hyvälumisuudestaan. KELKKAKERHOT 089. Se kulkee Ylä-Luostan kylältä Maamonsuon maastoon. Emme siis saa muuta ulkopuolista tukea, joten olemme kiitollisia kaikista heistä, jotka haluavat olla mukana tukemassa reitistön ylläpitoa jäsenmaksujen ja uramaksujen puitteissa”, toteaa Jani. LUMI-SAVON MOOTTORIKELKKAILIJAT RY Työnlaatu, johon aina tulisi pyrkiä reittipohjilla. Talkoohengessä Ylä-Luosta – Maamonsuo kelkkaura on yksi LSMK:n kerhourakokonaisuuksista Rautavaaran alueella. LSMK ei vain ylläpidä reittejä, vaan myös kehittää ja optimoi niitä olosuhteiden ja käyttöpalautteen perusteella”, kertoo Jani Pentikäinen. ”Nämä vähälumiset talvet ovat luonnollisesti toiminnallemme haitallisia, sillä saamme kerhourien ylläpitämiseen varat täysin niistä kerättävistä uramaksuista sekä kerhon jäsenmaksuista. Kerhon urat tarjoavat kelkkailijoille laajoja ajomahdollisuuksia. Tämä toteutettiin vapaaehtoisen talkoomaksun avulla”, kertoo Pentikäinen. ”Olemme tehneet muutamia urien siirtoja tälle kaudelle, osa maanomistajien ehdotuksien puitteissa. Kerhouralla ajaminen toimii luontevana jatkeena kunnan virallisille runkoreiteille, jolloin kelkkailija voi suunnitella pidempiä ajoreittejä alueelle. ” Tällä hetkellä lumitilanne on tammikuun puolivälissä vielä vähäinen, mutta ajettavissa”, Pentikäinen kertoo. Muutos tehtiin turvallisuuden ja reitin toimivuuden parantamiseksi. Kerhourat hoidetaan osittain koneellisesti, ja jäsenet voivat ajaa näillä urilla ilman erillistä uramaksua, ja muilla on mahdollisuus ostaa uralupa
VIIME KAUDELLA PERÄTI KOLME MESTARUUTTA KAHMINUT IIVARI KLEMOLA DEBYTOI TÄNÄ TALVENA SM PRO -LUOKASSA JA TEKEE PARHAANSA MYÖS SOMESSA, JOTTA LAJI SAISI ENEMMÄN NÄKYVYYTTÄ JA KUSKIT YHTEISTYÖKUMPPANEITA. KLEMOLA KANNUSTAA MUITAKIN SAMAAN! LUOKKANOUSIJA IIVARI KLEMOLA KISAT ENDURO SPRINT YOUTUBE-VIDEOITA JA KISAAMISTA KELKKAKISAT 090
Iivari Klemola tekee aktiivisesti somea ja yrittää parhaansa mukaan saada lajille lisää näkyvyyttä. Videoiden tekeminen on kuitenkin palkitsevaa ja ne tuntuvat ihmisiä kiinnostavan. Kun sain opinnot pakettiin, hankin loppuvuonna 2023 alle myös uuden kelkan. 2004 kelkalla Jokamiesluokassa. kuumassa luokassa (A-luokka). Niiden tekeminen on todella aikaa vievää ja ideoita on enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen. Innostus syttyi, kun seurasin enoni kilvanajoa sprintissä ja endurossa sen ajan ns. Klemola haluaakin kannustaa myös muita sprintja endurokuskeja panostamaan someen. Allaan hänellä on ollut viime vuosina kaksi kisakelkkaa liki 20 vuoden ikäerolla. K uopiossa asuva ja Haminasta kotoisin oleva, maanrakennusfirmassa työskentelevä Iivari Klemola, 26, aloitti kisaamisen kymmenisen vuotta sitten. Enpä ole sellaista kelkkaa nähnyt, mikä ei olisi merkittävää päänvaivaa aiheuttanut, hän naurahtaa. KELKKAKISAT 091. Löydät hänet YouTubesta nimellä Iivari Klemola ja Instagramista sekä Facebookista nimellä Iivari Klemola Motorsport. Videoiden tekeminen on aikaa vievää, mutta palkitsevaa. 2004 kelkalla! Klemola iloitsee. Ekat pari vuotta ajoin ilmajäähdytteisellä kelkalla junioreissa, kuten silloisilla säännöillä kuului ajaa. Videoita ja varaosien metsästelyä Itse ajamisen lisäksi kelkkaharrastus on Klemolalle paljon muutakin. Kiersin mukana katsomassa kisoja ja haaveilin itsekin kilpailemisesta. Jokamiesluokan mestaruus irtosi sillä enoni vanhalla vm. Vanha kelkka saa valitettavasti tällä kaudella jäädä talliin lepäämään, koska jos kilpailee SM-arvon saaneessa luokassa, ei sprintin sääntöjen mukaan saa kilpailla samassa kilpailussa myös muissa luokissa. Olisi mukavaa, jos muutkin innostuisivat enemmän somen tekemisestä. Vuonna 2016 haave toteutui, kun Klemola ajoi ensimmäiset sprintit. Armeija ja opiskelut tulivat väliin, ja joitain vuosia Klemola ajeli yksittäisiä sprinttejä, pääosin Historic-luokassa. Paljonhan sitä saa olla säätämässä kelkkoja ja pohtia kaikenlaisia teknisiä haasteita ja olla etsimässä kelkkoihin varaosia. Vuonna 2017 voitin SM Junioreiden mestaruuden, ja 2018 siirryin täysi-ikäistyttyäni Harraste A -luokkaan pariksi talveksi, hän kertoo. Viime kaudella hän ansaitsi nousun SM Pro -luokkaan niin sprintissä kuin endurossa. ”Kisaviikonloppuna sai kisata tuplasti enemmän ja kiertää radan neljästi per päivä!” Tällä kaudella hän kuitenkin kisaa vain SM Pro -luokassa. Tulevalla kaudella Klemola nähdään ensimmäistä kertaa SM Pro -luokassa niin sprintissä kuin endurossa. Ajoin Semi Prossa 2024 sprintit ja viimeisen enduron, sekä 2025 täyden kauden niin sprinttiä kuin enduroa, ja lisäksi kisasin sprintissä myös tuolla enon vanhalla vm. Allaan hänellä oli sama menopeli, jolla hänen enonsa oli aikanaan kilpaillut, ja jonka eno oli ostanut uutena vuonna 2004. Viime kaudella Klemola voitti kaikki luokat, joissa kilpaili: niin enduron kuin sprintin mestaruudet Semi-Pro -luokassa ja lisäksi Jokamiesluokan mestaruuden sprintissä. Lisäksi yritän aktiivisesti tehdä somea ja videoita YouTubeen niin paljon, kuin vain suinkin ehdin. Klemolan tie SM Pro -luokkaan Klemola muistelee ajaneensa ensimmäistä kertaa kelkalla noin 12-vuotiaana. Saataisiin meille kaikille ja koko lajille enemmän näkyvyyttä ja kenties lisää harrastajia ja yhteistyökumppaneita lajin pariin! Tämän näkee mielestäni monessa muussa lajissa, TEKSTI: MILLA VAHTILA KUVAT: MILLA VAHTILA, SAMU PUURINEN JA IIVARI KLEMOLAN KOTIALBUMI Iivari Klemola nautti, kun pystyi kilpailemaan sprintissä menneinä kausina kahdessa eri luokassa
Eniten ja hieman kauhunsekaisin tuntein odotan kyllä tulevaa Gianttia. Mielestäni kisaan valmistautuminen ilman Klemola voitti viime kaudella Jokamiesluokan enonsa vanhalla vuosimallin 2004 Lynx Racing 440 -kilpakelkalla. SM SPRINT SONKAJÄRVI 21.–22.2.2026 2. KELKKAKISAT 092. Tykkään myös kesäisin kuntoilla maastopyörällä metsäpolkuja pitkin. Lisäksi toivon todella, että Asikkalassa päästäisiin ajamaan suunnitellusti helmikuun alussa. Tällä kaudella endurossa ajetaan taas legendaarinen Kemijärven Giant kaksipäiväisenä maaliskuun alussa. Klemolan mukaan kelkkailussa parasta ovat luonto, vauhti ja onnistumiset. Viime kaudella oma vauhti oli etenkin Giantissa ekan pätkän varmistelun jälkeen varmasti parasta enduroa, mihin olen ikinä pystynyt. KOIVULAHTI ST1 7.–8.3.2026 SM / FM 3–4. ”Kannattaa todellakin kisata vanhemmallakin kelkalla ja kuten näkyy, sellaisella voi pärjätäkin. Kesästä alkaen minulla on ollut kuntoohjelma ja treenejä viisi kertaa viikossa: kuntosaliharjoittelua ja lenkkeilyä erilaisilla sykkeillä. Vuodenvaihteessa kävin Levillä ajamassa, ja vielä olisi tarkoitus lähteä Sallaan, kun ei täällä Kuopiossa oikein ole tarpeeksi lunta vielä näin tammikuun jälkipuoliskollakaan. Tällä kaudella hän haaveilee, josko voisi SM Pro:ssa kolkutella niin endurossa kuin sprintissä viiden kärkeä. Jos kisa-aamuna meinaa oksettaa hampaita pestessä, niin lataus on kohdillaan. Kilpailuhenkisyys, adrenaliini ja onnistumisen tunteet ovat kisaamisessa parasta. Kisatessa ei toki ehdi maisemia katsella. jossa kuskit ovat lähteneet tekemään somea. SMK ry Lisätietoa enduroja sprinttikilpailuista ja niihin osallistumisesta löydät Suomen Moottorikelkkailijat ry:n eli SMK ry:n sivuilta osoitteesta www.smkry.fi Muista myös seurata SMK:ta somessa – löydät SMK:n niin Instagramista, YouTubesta kuin Facebookista nimellä Suomen Moottorikelkkailijat ry! Ainahan sitä lähdetään voitosta ajamaan, mutta realistinen pitää olla, kun ensimmäistä kertaa ajan SM Pro:ssa. Kisan jälkeen kroppa meni aivan sekaisin, eikä ole ikinä ollut niin huono olo urheilusuorituksen jälkeen, joten todella tiesin antaneeni kaikkeni, ja Semi Pro:n enduromestaruushan sillä tuli. ”Vanha kelkka on oikea kilpakelkka: siinä on kunnon äänet ja se käyttäytyy, kuten kilpakelkan kuuluukin”, Klemola kehuu naureskellen. SM SPRINT SOINI 28.2.2026 SM ENDURO ROVANIEMI 6.–7.3.2026 SM ENDURO KEMIJÄRVI GIANT 2 PV 21.3.2026 SM ENDURO SALLA KIIHDYTYSKILPAILUT 14.–15.2.2026 SM / FM 1–2. Tavoitteet korkealla Tulevalla kaudella Klemola toivoo, että voi antaa parhaansa kuten viime kaudella. Myös huonolumiset talvet tuovat lajiin omat haasteensa. Hyvä keli, erämaa, komeat maisemat ja kavereiden kanssa ajelu tuovat hyvän fiiliksen. Jos vain on mahdollista, niin keskiviikon jälkeen ennen kisaviikonloppua kelkkaan ei kosketa, vaan vikat päivät huilataan ja kerätään energiaa. Sekin vie aikaa ja rahaa, jos on etsittävä lunta pohjoisemmasta. Tasaisella ja liukkaalla radalla se voi olla uutta kelkkaa parempikin valinta.” SPRINT JA ENDURO 7.2.2026 SM ENDURO ASIKKALA 14.–15.2.2026 1. PYHÄJÄRVI MUUT TAPAHTUMAT 6.–7.3.2026 KELEKKA-AJOT RAUTAVAARA KISAKALENTERI kiirettä on parasta. Toki tulevaisuudessa tavoitteena ovat kärkisijat. Mitkä ovat Klemolan vinkit, miten yltää kisoissa parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Se on ollut 2000-luvun alkupuolella etelän miesten kisa, ja siellä olen pikkupoikana ihaillut, kun oikeat kilpakelkat hyppäävät asfalttitien yli kesken erikoiskokeen, Klemola muistelee. NIVALA VVL-CIRCUIT 21.–22.3.2026 SM / FM 5–6. On mieletöntä, kun saa hyvän vauhdin päälle ja tuntuu, että ajo sujuu. Tälle kaudelle Klemola on valmistautunut treenaamalla enemmän kuin koskaan
Aikansa kovimmat suomalaiset kisakuskit ovat käyneet siellä voitokkaasti kamppailemassa norjalaisia vastaan, mm. FINNJÄVELIT TANAN RETROCROSSEISSA TEKSTI: MARKO WILLIG KUVAT: JONNA NIKUMAA, MARKO WILLIG Rinteeseen oli ”jännä” tyrkätä, kun alhaalla odotti tiukka 90-asteen mutka vasemmalle. Ruotsissa luokkajako ja kelkkojen rakentelusäännöt ovat hieman erilaiset, ja osaltaan siksi ruotsalaisia ei ole paljoa näkynyt Suomessa tai Norjassa vintage-ralleissa kisaamassa. Osallistumisja lisenssivakuutuskustannukset ovatkin siellä pysyneet maltillisina, vähintään puolet halvempina, ja viivalla näkyykin paljon juuri ladosta esille otettuja kelkkavanhuksia, joilla kuskit ajavat ehkä yhden kisan vuodessa. Ari Peteri ja Pauli Piippola. Radassa ei ole nykyaikaisia, valitettavasti Suomessakin vintage-kisoissa välillä nähtäviä isoja hyppyjä, tai karmeaa vastapattia, jota eivät 70-luvun latikelkat eivätkä vanhemmat erillisjousitetutkaan kelkat kestä. J o kultaisella kahdeksankymmentäluvulla kelkoilla ajettiin kilpaa tuntureiden välissä sijaitsevalla legendaarisella Luftjokin crossiradalla. Radan profiili on säilynyt täysin samanlaisena kasarilta asti. Yrttijaska on herrasmies, ja Janin heitettyä reilut immelmannit hän odotti reilusti radan varressa, että Jan sai kelkkansa takaisin pystyyn, ja antoi sen jälkeen vielä huomattavasti vanhemman kisakumppaninsa ajaa ensimmäisenä ruutulipulle. Luokassa 1, yksisylinteriset latit, vain kaksi kuskia: suomalainen vannoutunut Yamaha-kuski Jaakko Yrttiaho ja norjalainen, lähes 80-vuotias Jan Magnar Henriksen. Latikeula-luokissa – luokat 1 ja 2 – kuskeja oli vain kourallinen. Kisa näiden kahden välillä taisi päättyä tasapisteisiin, kun he saivat ajaa vain kaksi erää. Ruotsalaiset karsastavat myös näissä “harrastekisoissa” ajamista kalliin FIM-lisenssin alla ja suosivat muita, edullisempia palveluntarjoajia. Myös kelkkojen rakentelusäännöt vastaavat Suomea, joten Norjaan on helppoa lähteä ajamaan kilpaa. HUHTIKUUSSA 2025 AJETTUIHIN TANAN RETROCROSSEIHIN OSALLISTUI RUNSAS SUOMALAISKULJETTAJIEN JOUKKO, JOKA KERÄSI MYÖS PALKINTOPALLISIJOITUKSIA. Norjassa vintage-kaluston taso on noussut vuosi vuodelta, ja vakiot kelkkavanhukset ovat sielläkin jäämässä viivalta pois. Luftjokin radassa on hienoja korkeuseroja, ja sitä joidenkin kaipaamaa vastapattiakin syntyi kisojen edetessä aivan riittävästi niin, että kolmansiin ja viimeisiin eriin tampparin oli käytävä tasoittamassa pahimmat kuopat pois. Luokista ysäri ja varsinkin iso ysäri, eli yli 600 cc kelkat, ovat todella suosittuja, ja tänä vuonna nähtiin hurjia viritettyjä kolmisylinterisiä laitteita. Luokkajako Norjan malliin Luokkajako on vastaavanlainen kuin vintage-kisoissa Suomessa. Ja jos eivät kestä vehkeet, niin ei varsinkaan niiden varttuneempien kuljettajien selät. Vintage-innostuksen levittyä myös Norjaan, on siellä vuosien hiljaiselon jälkeen alettu järjestää kerran vuodessa Retrocross i Tana -kisaa. KELKKAKISAT 094
Sinnehän on silloinkin menty milläs muullakaan, kuin vanhalla bussilla… Jaakko Yrttiaho ja Jan Magnar Henriksen kisaamassa. Tyyliin sopiva kuljetuskalusto Itselläni vintage-kisoista oli ollut vuoden tauko, eikä Hello Kitty Lynxilläkään ollut ajettu sitten vuoden 2022 Levin finaalien jälkeen. Finnjävel, entinen vankibussi Tenovuonossa. Team Finland. Hieno suoritus vasta vanhoilla päivillään kelkalla kilpailemisen aloittaneelta Pertiltä, ja vielä vakiokelkalla – varsinkin, kun vastassa oli entinen Euroopan mestari Jostein Biti viritetyllä kisa-Lynxillään. Tyyliin sopiva, vuodesta 2016 suossa seissyt vanha Ylitornion vankibussi, Mersun Vario, saatiin käyntiin ja liikkeelle pienen suostuttelun jälkeen. Hello Kitty ja Pinkki Pörriäinen tien tukkona. Pikkuysärissä on paljon osallistujia. Toni Koivukangas luokissa 5 ja 7. Toni Koivukangas sijoittui kolmanneksi luokassa 7 ja Peekepappa Millennium-luokan (8) toiseksi. Pertti ”Peekepappa” luokissa 7 ja 8. Yrttijaska oli ajamissaan luokissa podiumilla. Itse, kuten muutkin podiumin ulkopuolelle jääneet, saimme upean mitalin muistoksi hienosta tapahtumasta. KELKKAKISAT 095. Jaakko Gerdt luokissa 2 ja 6. Tuomo Koivukangas luokassa 3. Retrokisoihin kuljetuskalustonkin mielestäni kuuluu olla retroa. Bussi vaati yllättävän paljon hitsaamista ja huomiota, mutta niin vain Finnjävel Racing Teamin reissubussi saatiin leimalle, maalattua ja teipattua reissuun. Ensi kaudella Finnjävelit suuntaavat Tanan retrokisan lisäksi Ruotsiin ajamaan vintagea, ja kaudella 2027 toivottavasti vihdoin, monen vuoden suunnittelun jälkeen, Italian Alpeille. Marko Willig luokassa 3. Yrttijaska ajoi luokissa 1 ja 2. Kilpurissa olikin paljon laitettavaa, mutta Niskan Pasi pajotti sen ansiokkaasti kasaan kisoja varten, ja iskarit kävivät Rautionahon Petrin hoivissa Lapin Akkumaailmassa. Raikko Tarkiainen luokassa 2. Viime vuonna olin Tanan retrocrosseissa katsojana, ja silloin heräsi kipinä osallistua itsekin tänä vuonna. Suomalaisedustus Suomesta meitä oli ajamassa seitsemän kuljettajaa kahdentoista kelkan voimin. Siellä on aikoinaan kasarilla ajettu Suomi–Ruotsi–Italia-maaotteluita. Peekepappa ja tekonivelet eivät mahdollista roikkumista. Tanassa, kuten hippohiihdoissakin, kaikki palkitaan jollain tavalla: voittajat saivat pokaalien lisäksi tavarapalkintoja ja porontaljat kotiin viemisiksi
EP37 Riksgränsen ft. Jonna ja Jesse Hottinen EP36 Arctic Cat 2026 -mallisto EP35 MIKA SALO 096. PODCAST UUSIMMAT JAKSOT: EP54 Brett Turcotte EP53 Iisko-Matti ja Hemmo EP52 Olli Autonen EP51 Kelkkalehti 5-2025 EP50 Testaus on rankkaa työtä EP49 Pelottavia tilanteita vuorilla EP48 Pattirallia USA:ssa EP47 Snowshoot real life EP46 Kelekkamessut EP45 Huikea Yllätys EP44 Jani Kurtti osa 2 EP43 Jani Kurtti EP42 Kelkkalehti 3-25 taustaa EP41 Vesa Silvan EP40 Kelkkailun kehitystä EP39 Suojavarusteet EP38 Joko kausi alkoi
PÄÄSET PODCASTIIMME SKANNAAMALLA OHEISEN LINKIN. KUUNTELE PODCASTIAMME TÄYSIN VELOITUKSETTA SPOTIFYSSA EP54 Brett Turcotte EP53 Iisko-Matti ja Hemmo EP52 Olli Autonen EP51 Kelkkalehti 5-2025 EP50 Testaus on rankkaa työtä EP49 Pelottavia tilanteita vuorilla EP48 Pattirallia USA:ssa EP47 Snowshoot real life EP46 Kelekkamessut EP45 Huikea Yllätys EP44 Jani Kurtti osa 2 EP43 Jani Kurtti EP42 Kelkkalehti 3-25 taustaa EP41 Vesa Silvan EP40 Kelkkailun kehitystä EP39 Suojavarusteet EP38 Joko kausi alkoi. EP37 Riksgränsen ft. LÖYDÄT PODCASTIN SPOTIFYSTA NIMELLÄ ”KELKKALEHTI PODCAST”. Jonna ja Jesse Hottinen EP36 Arctic Cat 2026 -mallisto EP35 MIKA SALO 097
Niillaksen mukaan puku tuntuu “ihan aikuisten kelkkahaalarilta”, mikä on iso kehu. 098. Haalarin sisäpuolelta löytyvät henkselit yllättivät positiivisesti – jopa Niillaksen, joka ei normaalisti pidä henkseleistä edes toppahousuissa. Istuvuus ja mukavuus Koko 140 cm on paikkansapitävä. Lahkeet, hihat ja yksityiskohdat Lahkeissa on pitkät vetoketjut ja sivusta avattavat lumipussit, jotka helpottavat kenkien pukemista. Liikkuminen ja materiaalit Haalarin materiaali on pehmeää, lämmintä ja hyvin taipuvaa, mikä tekee liikkumisesta helppoa niin kävellessä, kyykistyessä kuin kelkan päälläkin. Kangas ei kahise liikaa – ääntä kuuluu jonkin verran kävellessä, mutta se ei ole häiritsevää. Sisäpuolen pehmeä, tikattu kangas lisää mukavuutta, ja istuvuus on kauttaaltaan onnistunut. Huppu kiinnittyy neppareilla. Lumipusseissa on erillinen kiinnike kengännauhaan, joka estää pussin nousemisen syvässä lumessa. Tämä on iso plussa, sillä niissä tärkeät tarvikkeet kulkevat mukana ja löytyvät helposti. Se on lämmin, hyvin istuva ja suunniteltu niin, että lapsen on helppo liikkua ja olla aktiivinen. Puku tuntuu lapsen päällä siltä kuin se olisi tehty oikeasti käyttöön, ei vain näyttämään hyvältä. Ajatellen kysymyksessä olevan lasten haalari, toivoisi heijastavia yksityiskohtia olevan enemmän. KELKKAILUNMAAILMA AMOQ DYNAMIC YOUTH MONOSUIT A MOQ Dynamic Youth Monosuit on lasten kelkkahaalari, joka tekee vaikutuksen jo ensisilmäyksellä – ja erityisesti käytössä. Ulkonäkö ja värit Värimaailma (black / yellow/ sky blue) on rohkea ja erottuva. Tämä haalari ei ole vain lasten versio, vaan oikea kelkkahaalari pienelle kelkkailijalle. Taskut ja käytännöllisyys Taskuja tässä haalarissa todella riittää: taskut etureisissä, rintatasku sekä lisäksi sisäpuolella erillinen rintatasku. Pieni miinus tulee takapuolen keltaisesta sävystä: kelkkailussa se voi likaantua herkästi, ja musta olisi ollut siinä kohtaa käytännöllisempi valinta. Arvostelijana toimii 7-vuotias Niillas, jolle haalareissa kaikkein tärkeintä on yksi asia: niiden pitää tuntua hyvälle. Hihansuissa on napakat tarrat sekä sisähiha peukaloreiällä, jotta hiha ei karkaa ylös. Heijastavina yksityiskohtina haalarissa on Amoqin logot pohkeiden kohdalla takana ja hupussa. Yhteenveto AMOQ Dynamic Youth Monosuit on erittäin onnistunut lasten kelkkahaalari, jossa yhdistyvät mukavuus, käytännöllisyys ja aito kelkkailuhenki. Niillaksen sanoin tärkeintä on, että haalarit tuntuvat hyvälle – ja tässä puvussa ne tuntuvat hyvälle siksi, että liikkuminen on helppoa ja kevyttä. Erityistä kiitosta saa sininen tehosteväri, joka näkyy hauskasti yksityiskohdissa, kuten hätäkatkaisijan pidikkeessä ja rintataskun vetoketjussa. Tässä puvussa tunne osuu nappiin. Kainaloissa ja haaroissa löytyy ventilaatiovetoketjut, joiden takana verkkokangas, joten lumi ei pääse haalarin sisälle, vaikka kaipaisi viilennystä. Niillaksen mielestä värit ovat “hieman kuin kana tai tipu”, mutta silti hyvän näköiset ja tyylikkäät. Tässä puvussa ne tuntuvat hyviltä eivätkä häiritse liikkumista
Ensivaikutelma kypärästä syntyi jo käteen ottaessa: se muistutti kesän alamäkipyöräkypärää, sillä kypärä on todella kevyt. Tästä huolimatta kypärä tuntuu päässä lapsesta erittäin mukavalta ja ennen kaikkea kevyeltä verrattuna aiempiin lapsen käyttämiin kypäriin. Mattamusta väri näyttää “aidolta kisakypärältä”, mikä nostaa fiilistä heti. Huolella suunnitellut yksityiskohdat, kuten säädettävät neopreenihenkseleillä varustetut olkaimet, säädettävä vyötärö, naisten mallin drop seat -järjestelmä, irrotettava huppu, laserleikatut peukaloreiät sekä YKK Aquaguard -vetoketjut, tekevät haalarista viimeistellyn ja käytännöllisen kokonaisuuden. Suorituskykyinen monosuit niille, jotka haluavat liikkuvuutta, suojaa ja toiminnallisuutta – ilman kompromisseja. AMOQ METEOR V2 JNR MX & YOUTH SNOW A MOQ Meteor V2 JNR MX -kypärä (matt black, koko YXL) ja AMOQ Youth Snow -ajolasit (black-orange, keltainen linssi) pääsivät 7-vuotiaan Niillaksen testiin talvisissa ajohommissa. Ulkonäöltään kypärä on tyylikäs ja selvästi lapsen mieleen. Muovinen runkomateriaali ei ole kovin taipuisaa, joten kovilla pakkasilla lasit voivat tuntua hieman kankeilta käsitellä. AMOQ ROCKET V3 -HAALARI A MOQ ROCKET V3 on täysin uuden sukupolven haalari, joka tarjoaa enemmän kuin mikään muu samassa hintaluokassa. ROCKET V3 on täydellinen vaate aktiiviselle kuljettajalle. Kevyt kuorirakenne pehmeästä ja joustavasta Nylon -kankaasta tarjoaa mukavuutta ja liikkuvuutta, samalla kun vahvistukset kriittisissä kohdissa takaavat kestävyyden myös kovassa ajossa. AMOQin omat Youth Snow -ajolasit istuvat kypärän kanssa hyvin yhteen ja muodostavat siistin kokonaisuuden. Hengittävyys on yksi puvun suurimmista vahvuuksista – suuret tuuletusaukot kainaloissa, reisien sisäpuolella ja yläselässä takaavat maksimaalisen ilmankierron myös kovassa ajossa. Ajolaseihin kuuluu vaihtolinssi sekä nenäsuoja, mikä on hieno lisä tässä hintaluokassa. Testaajalla päänympärys on todellisuudessa hieman tätä suurempi, mutta silti kyseinen kypärä on hänelle sopiva. Laaja linssi tarjoaa hyvän näkökentän, mikä helpottaa lapsen havainnointia ajossa. Kypärän mitoituksessa YXL-koko on ilmoitettu päänympärykselle 53–54 cm. Kun Niillas painaa kypärän leukasuojaa vasten aikuisen kämmentä, posket pääsevät hieman liikkumaan eteenpäin. Ajolasit täydentävät kokonaisuuden hyvin ja tarjoavat riittävän suojan sekä näkyvyyden. Rocket V3-Haalari pitää sinut kuivana sillä, haalarissa on loistava yhdistelmä 20 000 mm:n vesipilaria, 20 000 g/m:n hengittävyyttä ja täysin teipatut saumat. Käytössä ne istuvat kuitenkin hyvin lapsen kasvoille ja tuntuvat mukavilta. Amoq Meteor V2 JNR MX -kypärä on erittäin kevyt, mukava ja lapsen mieleen oleva vaihtoehto pienelle kuskille. 099. Poskipehmusteiden osalta huomattiin kuitenkin pieni miinus: ne jäävät hieman taakse lapsen kasvoilla. Kevyt 60 gramman eristys ylävartalossa tarjoaa juuri sopivan suojan tuntumatta kömpelöltä ja uusi eristävä etafoam takamuksessa tekee puvusta entistä mukavamman kylmissä olosuhteissa. Ajolasien pehmusteet ovat melko ohutta materiaalia, mutta käytännössä ne toimivat yllättävän hyvin: ajovauhdissa viima pysyy poissa eikä ilmavirtaus pääse silmiin. Pienistä istuvuusja materiaalihuomioista huolimatta kyseessä on hintaluokassaan täysin toimiva ja suositeltava varustepaketti pienelle kelkkailijalle. Sen sijaan toisen valmistajan ajolasit eivät istuneet kypärään yhtä hyvin, joten yhteensopivuus kannattaa huomioida. Tästä syystä suosittelemme ehdottomasti sovittamaan kypärää ennen ostopäätöstä, jotta istuvuus on varmasti oikea. Tämä on lapselle iso plussa, sillä painava kypärä väsyttää nopeasti niskoja. Päähän laitettaessa kypärä istahtaa hyvin paikalleen ja sisäpehmusteet tuntuvat Niillaksesta miellyttäviltä
Yleisöllä on myös mahdollisuus testata e-Sled-sähkökelkkaa. Lisätietoa tapahtumasta: www. snowcrossoulu.com. Rahapalkinnoista taistelevat myös viime kaudella Ruotsin sarjaa ajanut Miika Lammi sekä viime vuoden mitalistit Aleksi Juntunen ja Roy Ylä-Onnenvuori. Junior-200 luokkaan Bothnia Cup Stadionilla, viime vuotta lukuun ottamatta, aina yhdistettyinä luokkina ajettu Microja Miniluokkien kilpailu palaa stadionille. Bothnia Cupin kokonaisvoitto olisi Rinteelle merkittävä näyttö uran seuraavaa askelta ajatellen. Stadioncross Oulu on vakiinnuttanut asemansa Euroopan suurimpana moottorikelkkakilpailutapahtuma ja kerää vuosittain 4 000–5 000 kävijää. Hyvää ruokaa, juomaa ja hilpeä tunnelma Tapahtuma-alueella palvelevat useat ruokapisteet ja anniskeluravintolat, sekä erillinen VIP-alue. Molempina päivinä J-200-luokan finaalit ajetaan iltavalaistuksessa Pro-luokan Bothnia Cupin tauolla suuren yleisön edessä. Junior-200 nimellä kulkeva 7–11-vuotiaiden tulevaisuuden tähtien kilpailu ajetaan tänä vuonna lähes samalla formaatilla kuin aikuisten Pro-luokan Bothnia Cup. J-200-luokka ajaa molempina päivinä kahdet alkuerät ja finaalin. Kilpailut alkavat molempina päivinä klo 14 ja portit avataan yleisölle klo 13. Suurimman haasteen hänelle tarjoaa vasta 17-vuotias tallikaveri Topi Rinne, jota on povattu seuraavaksi suomalaiseksi ammattilaiskuljettajaksi jo ensi kaudeksi. Lauantain finaalista jaetaan kaksinkertaiset pisteet, kuten Pro-luokan Bothnia Cupissa. Virtanen) kanssa ja taukomusiikista vastaa Dj Diego. Tapahtuman juontaa tuttuun tapaan Alexway yhdessä Veera Markussenin (os. Some: @snowcrossoulu KUVAT: VEETI KETTUNEN 100. KELKKAILUNMAAILMA variaattori KELKKAILUN MAAILMA & VARUSTEET STADIONCROSS OULU 2026 2 0.–21. Yhtäjaksoisesti jo kymmenen vuoden ajan järjestetty kilpailu käynnistää uuden vuosikymmenensä merkittävillä kilpailuformaatin uudistuksilla, jotka näkyvät erityisesti juniorija kansallisissa luokissa. Uudistus lisää tasaisuutta ja vähentää yksittäisten virheiden vaikutusta lopputuloksiin. Triple Crown -formaatti kansallisiin luokkiin Useissa kansallisissa luokissa siirrytään Amerikan ISOCsarjasta tuttuun Triple Crown -formaattiin, jossa luokka ajaa kolme finaalierää, ja voittajaksi kruunataan eniten pisteitä kolmesta finaalista kerännyt kuljettaja. Pro-luokan Bothnia Cup säilyy ennallaan Kilpailun pääluokka, Pro, ajaa edelleen perinteisen Bothnia Cup-sarjan, joka koostuu kolmesta erillisestä kilpailusta: • Perjantai-illan Stadioncrossin SM-kilpailu (klo 18 alkaen) • Lauantain Dominator -kilpailu (klo 15–16) • Lauantai-illan Super Snocross (klo 18 alkaen) Bothnia Cupin ennakkosuosikkina starttaa kahden edellisvuoden voittaja Aki Pihlaja. Iltakilpailuiden startit kruunaa pyrotekniikka ja viikonlopun päättää ilotulitus. helmikuuta Raksilan pesäpallostadionilla järjestettävä Stadioncross Oulu siirtyy toiselle vuosikymmenelle
20.-21.2.2026 RAKSILAN PESÄPALLOSTADION INTERNATIONAL BOTHNIA CUP WWW.STADIONCROSSOULU.COM OULU LIVESTREAM LIVE.SNOWCROSSOULU.COM LIPUT TAPAHTUMAAN MYY EUROOPAN SUURIN MOOTTORIKELKKAKILPAILU
variaattori KELKKAILUN MAAILMA & VARUSTEET SM SNOWCROSS -KAUSI KÄYNNISTYY POIKKEUKSELLISESTI MIKKELISSÄ KELKKAILUNMAAILMA S M Snowcross -kilpailukausi käynnistyy kaudella 2026 poikkeuksellisesti Mikkelistä. Kuvat: Teppo Vertomaa ja Pera Hussi 102. Rovaniemeltä karavaani suuntaa suoraan PowerParkiin, Alahärmään, jossa kausi huipentuu näyttävään finaaliin Loukko. Katseet ovat kuitenkin vahvasti alkavassa SM-kaudessa ja ensimmäistä osakilpailua isännöi Kone ja Tarvike Mika Leppänen Oy. Finaalikilpailussa ajetaan lisälähtöjen kera tuplapisteistä, sillä yhden osakilpailun peruuntuminen tuo lisäpanoksia kauden päätökseen. VIP-alue rakentuu raviradan sisäpuolelle, tarjoten suoran näkyvyyden kilpailuradalle. Saatavilla on useita eri lipputyyppejä. Mikkelistä kausi jatkuu Rovaniemelle 21.–22.3.2026, jolloin kilpailut ajetaan Mäntyvaarassa. Jokaisessa osakilpailussa on tarjolla myös VIP-liput ja omat VIP-alueet. PowerParkin alueelta löytyy katetut katsomot, näyttävä VIP-rakennus terasseineen sekä valtava Palace-halli, johon kokoontuu runsaasti näytteilleasettajia ja aktiviteetteja yleisölle. Tapahtuman liput ovat ostettavissa MobilePayn kautta kirjoittamalla vastaanottajaksi 34607 ja valitsemalla Snowcross SM Mikkeli. comin isännöimänä. Kaikki SM Snowcross -kauden tapahtumat ovat perheystävällisiä ja tekemistä sekä nähtävää riittää koko päiväksi. Tämä takaa jännitystä mestaruustaisteluun aivan viime metreille saakka. Lisätietoa SM Snowcross -sarjasta ja tapahtumista löytyy osoitteesta: www.snowcross-sm.fi Lisätiedot: Julia Rantala Promoottori – SM Snowcross 040 537 5547 julia_rantala@icloud.com SM-kisakausi alkaa Mikkelissä, mutta snowcrossissa ajettiin tammikuussa Rovaniemellä kahtena viikonloppuna kansallisia kisoja. Finaalin liput tulevat myyntiin aivan pian – pysy kuulolla! VIP-alue tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden myös yrityksille: tervetuloa viettämään koko yrityksen voimin kevättalven virkistyspäivää huippu-urheilun parissa. Alun perin kauden oli määrä alkaa Nivalassa, mutta osakilpailua järjestävä kerho joutui perumaan tapahtuman heikon lumitilanteen vuoksi. Rovaniemen kilpailua on kehitetty määrätietoisesti ja viikonloppua odotetaan innolla niin kilpailijoiden kuin yleisönkin keskuudessa. Kilpailu ajetaan suunnitelmien mukaisesti Mikkelin raviradalla, jonne on kuljetettu mittavat määrät lunta kilpailuradan varmistamiseksi. Osakilpailun järjestää LAMK ja tapahtumaa isännöi paikallinen Koneliike Korteniemi
Tilava piha kelkoille, lämmin sauna ja runsas aamiainen hintaan sisältyen. Useat safariyritykset ovat löytäneet Totaltekin kovametalliohjarit, jotka lisäävät reittiajon turvallisuutta ja tuovat kestävyytensä myötä säästöä kalustokuluihin.. KELKKALEHDEN LUKIJOILLE -10% majoituksesta koodilla: KELKKALEHTI Valtatie 49, 99100 Kittilä info@hotellikittila.fi, 044 7600 200 hotellikittila.fi PÄIVÄ REITILLÄ ILTA SAUNASSA MOOTTORIKELKAT: Huollot, Korjaukset, Varaosamyynti ERIKOISTYÖT: Iskarityöt, Kampiakselityöt, Ohjelmoinnit MUUT PALVELUT: Pienkonekorjaus/-huolto KELKAN PERUSHUOLLOT alk. Hotelli Kittilä on kelkkailijan luonteva pysähdyspaikka keskellä Lapin parhaita uria. 0207 340 550 Totaltekin tuotteiden jälleenmyyjät Suomessa www.totaltek.fi TCR -CA -06F KERIMÄKI: SMT Motors 050 567 1960 KANKAANPÄÄ: Jojamont Oy 010 396 6504 HARTOLA: T:mi Juki-Motors 0440 498 301 IISALMI: Savon Pro Service (017) 825 444 IVALO: T:mi Portti Motors 040 753 8467 IVALO: Tuovilan Gummi Oy 040 661 6898 JOENSUU: Kone ja Tarvike Mika Leppänen Oy (013) 552 559 JYVÄSKYLÄ: Jyväs-Marine Oy 010 820 0829 JYVÄSKYLÄ: Keljon Konehuolto Oy 040 580 1112 JÄRVENPÄÄ: Moto-Up Oy 0400 402 681 KAJAANI: Tokmanni Oy Motomaxi 020 728 7621 KAJAANI: KPM Tech 050 527 3885 KARIGASNIEMI: Sarre Oy (016) 676 111 KAUHAJOKI: Suupohjan Varaosa ja Huolto Oy 010 470 9860 KEMIJÄRVI: Tuovirengas Oy 040 054 0892 KILPISJÄRVI: Kilpishalli Oy 010 320 4770 KOKKOLA: Akku-Tarvike Määttälä Ky (06) 831 8611 OULU: AMT Suspension 040 746 1792 MUONIO: KoneMuonio Oy 040 580 7150 OULU: Tarvike.com Oulu 044 187 7204 PIEKSÄMÄKI: MP-Huolto Jarkko Honkanen 040 760 7997 PUDASJÄRVI: Pienkonehuolto Keskiaho Oy (08) 822 007 RAAHE: Raahen Motocafe Oy (08) 237 489 90 ROVANIEMI: Lapin Akkumaailma Oy 020 734 3441 ROVANIEMI: Tarvike.com Rovaniemi 040 648 3405 ROVANIEMI: Koneliike Korteniemi Oy 020 743 3570 RUOVESI: VK-Motors Oy (03) 474 0040 SEINÄJOKI: Jokiniemi Motors Oy 040 140 8208 SODANKYLÄ: Arctic Powersports Oy 0500 998 472 SODANKYLÄ: KoneVasara Oy 040 529 6712 TORNIO: Keinänen Oy 010 396 4101 TURENKI: MKS Service Oy 0400 487 389 VIITASAARI: Oikea Konekauppa Viitasaari 020 757 1980 ÄHTÄRI: Niko Korsumäki Racing Oy 0500 953 200 TERVAJOKI: Loukko.com Tervajoki 010 470 9855 KUOPIO: Kone ja Tarvike Mika Leppänen Oy (017) 363 1469 OULU: Kelkkakuume Oy 044 799 7653 KUUSAMO: Koillis-Motor Oy (08) 852 1855 FORSSA: TTM Factory 050 338 7887 JOENSUU: 7Tech Suspension 050 347 4493 Oh jar ika up pia s Isk ar ika up pia s Hu olt op ist e KITTILÄ: 82 Service Oy 040 738 5056 KUOPIO: Service Kasurinen T:mi 044 201 3822 JOUTSA: Tahto Works 044 281 8342 KAJAANI: Kajaanin Pienkone Oy 044 728 3025 KAUHAJOKI: Loukko.com Kauhajoki 010 470 9803 OULU: Motor Service Portaankorva 040 068 7640 TAMPERE: Loukko.com Tampere 010 470 9812 RANUA: Tarvike.com Ranua 040 593 8330 Lapin matkailun menestystarina toi mukanaan työtä myös meille. 99e LEVIMOTOR OY | Varastotie 6 | 99130 SIRKKA www.levimotor.fi Levimotor Korjaamo puh: +358 44 982 7206 Moottorikelkat Ville Rauhala puh: +358 45 609 0480 KELKKAVUOKRAUS Lorem ipsum Wild Nordic Valmistamme kovametalliohjareita kaikkiin kelkkamerkkeihin seuraavina malleina: ZERO, UTILITY, FREERIDE, TOURING, RACING ja SPRINT Totaltek Ky Nikkarinkuja 8 96910 ROVANIEMI puh