KESÄKUUTA 2013 • Nro 12 • WWW.METSALEHTI.FI Isojoen sahan Esa Hakamäki pitää puukaupan epätasaisuutta hintaa suurempana ongelmana. Sivut 10–11 Ajankohtaista: Kääntyykö sahamaaottelu. METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 20. ›› sivu 3 Puukauppa: Puu voi olla liian suuri ›› sivu 12 Metsänhoito: Metsämyyrän tuhot kuntoon ›› sivut 14–15 Metsäkoneet: Elmian anti ›› sivut 22–23 Sahapomo sopuisana M irj a Ko iv is to
Kehitys menee siis luonnon kannalta koko ajan parempaan suuntaan. Hyönteisten aiheuttamaa riskiä on vaikea uskoa, koska meillä ei ole miesmuistiin ollut samanlaista tilannetta kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. ” Tapion johtaja Ritva Toivonen tiedotteessaan 7. Eduskunnan käsittelyssä oleva hyönteistuholain uudistus tulee tarpeeseen. Sivu 21 Ilmastonmuutos aikaisti kevään Sivu 24 Näin varaat vettä uudistusalalle Sivu 25 Hankintapuu myy, jos joku vain tekisi Sivu 26 Säveltäjän suosikkipuu Tarinan mukaan Beethoven piti enemmän puista kuin ihmisistä. Keväät ovat aikaistuneet, joten jo nykyisen lain aikarajat tuoreen kuusitavaran säilyttämiselle metsässä ovat aivan liian väljiä. . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. ”Puun tarve kasvaa Euroopassa” Euroopan metsäinstituutin johtaja Risto Päivinen seuraa metsäalan murrosta aitiopaikalta. Syömäkuviot kuusten kyljissä alkavat olla valmiita ja munat munittuna. Lahopuuta on nyt metsissä enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Sivu 20 Monenlaisia hyttyskarkotteita Metsälehti testasi parhaat aineet inisijöiden häätöön. 2 METSÄLEHTI 12 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. Nopeimmat tekevät sisarussarjan vielä toiseen puuhun. HANNU JAUHIAINEN Lahopuun määrä kasvaa Laki metsien hyönteisja sienituhojen torjunnasta on tarpeellinen metsänomistajien ja yhteiskunnan näkökulmasta. Metsäntutkimuslaitos ja Suomen metsäkeskus kehottivatkin viime viikolla metsänomistajia tarkkailemaan kuusikoitaan. Tuho on estettävä alkuunsa, koska myöhemmin sen pysäyttäminen on lähes mahdotonta. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. Sivu 8 Naapurissa jättimäinen taimienhoitourakka Viime vuosikymmenen myrskyjen jälkityöt jatkuvat Etelä-Ruotsissa. Puun voi jättää lahoamaan. Vaan eipä ole enää. Sivu 30. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. Usein kuitenkin unohtuu, että lahopuun määrään on vaikuttanut metsätalouden lisäksi myös maaseudun asutus. Pienet myrskyja tykkytuhot sekä tuulen kaatamat siemenpuutkin jäävät usein korjaamatta – jo senkin vuoksi, että omatoimisia metsänomistajia on vähän. Käsillä oleva luonnos lakiuudistukseksi asettaa kuitenkin niin tiukkoja vaateita tuoreen tuhopuuston minimimäärälle, että asiasta uhkaa tulla maanomistajille kohtuuton tehtävä. Rungot tulisi mahdollisimman pian viedä pois, jos niitä on metsässä vähintään 20. kesäkuuta. Naapurimaissa vuoden 1969 myrskystä sai alkunsa tuho, joka jatkui yli 15 vuotta ja pilasi miljoonia kuutiometrejä puuta. Kaarnakuoriaisen huomaa ruskeasta purusta puun tyvellä tai pienten reikien ympärillä puun pinnalla. Metsän siistiminen on turhaa ja usein myös haitallista, sillä rungossa voi olla jäljellä kaarnakuoriaisten luontaisia vihollisia. AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.. 150 kilometriä UKK-puistossa Sivut 16–17 Yhteismetsä antoi tilaa hengähtää Sivut 18–19 Pitkä taistelu tukinuitosta Pyynikin legendaarinen uittotunneli on avattu yleisölle. Nyt nämä samat tilat ovat monta kertaa asumattomia ja vain metsätalouskäytössä. Sivut 4–5 Lannoitteita ehkä hieman halvemmalla Sivu 7 Otollinen hakkuuaika jää käyttämättä Puuta ei nykymaailmassa kannata sahata varastoon. Terveet puut ovat vaarassa vasta, kun hyönteisiä on todella paljon. Pikkutiloilla kerättiin aikoinaan metsästä kaikki risutkin polttopuuksi. PÄÄKIRJOITUS 20.6.2013 A lkukesä on ollut kaarnakuoriaisille erinomainen. /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Metsänomistajalle tehokas keino ehkäistä tuhoa on uudistaa kasvunsa lopettaneet kuusikot, sillä ne ovat kaikkein alteimpia myös kaarnakuoriaisten aiheuttamille tuhoille. Etelä-Suomen kuusikoissa tuhohälytys Nykymuotoista metsätaloutta on arvosteltu sen vuoksi, että talousmetsissä on lahopuuta vähemmän kuin luonnonmetsissä. Jos lämmintä riittää, sukupolvia ehtii valmistua kesän aikana kaksi, kuten tapahtui viimeksi 2011. On ollut sen verran ukkosmyrskyjä.” Hessu Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.. Kun kaarna irtoaa kuusen kyljestä isoina laattoina, kiirettä ei enää ole. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. Sivu 9 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Hämähäkin työnäyte ”Pitkän poutajakson jälkeen järeässä korpikuusikossa oli hämähäkkien pyydyksiä runsaasti. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.. Ja lisää tulee, jos ja kun nykymeno jatkuu. www.metsalehti.. Normaalisti kaarnakuoriaiset munivat tukkikasoihin tai jo valmiiksi heikentyneisiin puihin esimerkiksi myrskytuhon jälkeen. Lähes kaikista koepyydyksistä on löytynyt hyönteisiä huolestuttavan paljon. Kaarnakuoriaisten määrä on kasvanut hälyttävän suureksi monin paikoin Etelä-Suomessa. Niiden on huomattu iskeytyneen myös terveisiin puihin
Puun tulevasta riittävyydestä ei silloin jaksettu kantaa huolta. ”Gudrun ja Per toivat ruotsalaissahureille rahaa aivan järjettömästi.” Ruotsin sahoilla on parhaillaan tiukat paikat. Etelä-Ruotsin metsänomistajien metsäyhtiö Södran metsäpäällikkö Håkan Larsson myöntää, että puun kysynnän ja tarjonnan suhde on tiukka. Tosin puuta Etelä-Ruotsiin tulee myös alueen ulkopuolelta. Tarjonnan vahvistamiseksi tukin hintaa joudutaan nostamaan, vaikka sahaus on tappiollista. Nyt huolta riittää senkin edestä. Håkan Larsson MIKKO RIIKILÄ S uomen sahat elävät nyt tiukkoja aikoja, mutta jos yhtään lohduttaa, Etelä-Ruotsin sahureilla on vieläkin vaikeampaa. ”Suomalaiset sahat eivät suoraan kilpaile Etelä-Ruotsin sahojen kanssa. ”Olemme talven ja syksyn aikana onnistuneet korottamaan sahatavaran hintaa esimerkiksi Britannian markkinoilla, vaikka markkinat edelleen toki ovatkin hauraat”, Larsson kertoo. Hyötyykö Suomi Saksassa ja Ruotsissa tehdyt, 1990-luvulla alkaneet jättimäiset sahainvestoinnit ovat luoneet Eurooppaan miljoonien kuutiometrien ylikapasiteetin, jonka vaikutukset on kunnolla nähty vasta viime vuosina koetun talousahdingon aikana. Jos jarrutat ensimmäisenä, häviät, eikä hyvin käy silloinkaan, jos ajat mutkaan liian lujaa. Eteläisen Ruotsin maaja metsätalouteen keskittynyt taloussanomalehti ATL kuvaa saA nd re as Li nd ho lm K ar l N ils so n. Södran Larsson vastaa toteamalla, että yhtiö tekee ratkaisunsa sen mukaan, minkä se arvioi edullisimmaksi omalle toiminnalleen. Investointeihin ei tosin ole varaa, ellei toiminta ole voitollista. ”Haluamme vahvistaa puuvarantojamme syksyä varten, jolloin sahojemme tukin tarve kasvaa. AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 12 • 2013 3 hateollisuuden tilannetta ”hullujen ralliksi”, jossa kurvi lähestyy. Perimmiltään vaikeudet juontavat 2000-luvun jälkipuoliskolle. ”Jos tuotanto täällä taantuu, se voi hyödyttää suomalaissahoja olettaen, että ne pystyvät lisäämään puun ostojaan järkevään hintaan.” Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori on varovaisempi. Södra perusteli korotusta halulla varmistaa tukin saatavuus syksyllä, kun tukin tarve kasvaa. Ne sinnittelevät samoilla laihoilla markkinoilla, mutta naapurin lisäriesana ovat korkealle arvostettu kruunu ja takavuosien suurmyrskyjen hivuttamat metsävarat. Yksityiset sahayrittäjät raivostuivat Södralle, kun yhtiö ilmoitti toukokuun lopulla nostavansa tukin hintaa 40 kruunulla kuutiolta, siis vajaalla viidellä eurolla. Matalasuhdanteen vallitessa he näyttävät jääneen odottelemaan parempia aikoja”, valittelee Etelä-Ruotsin yksityisten sahojen yhdistyksen Såg i Sydin toiminnanjohtaja Per Arne Norholtz. Puunhankkijoiden työtä ei helpota, että myrskyt kaatoivat alueelta 20 vuoden hakkuita vastaavan puumäärän. ”Tarkoitus on lisätä sahaus tasolle, jolla aikaisemmin olimme, muun muassa hiomalla uusi Värön suursaha huippukuntoon.” Södran peliliike sai muut raivoon Yhdestä sekä suursahuri Södra että paikalliset yksityissahat ovat yhtä mieltä. Suomalaisarvion mukaan ruotsalaissahureille tuli rahaa ”aivan järjettömästi”. Mitä korkeampi kurssi, sitä vähemmän ruotsalaissahuri saa kruunuja myydessään lankkua vientiin. ”Metsänomistajat eivät ole Suomen ja Ruotsin sahatavaratuotanto 1990–2011 Naapurin etumatka kutistuu Lähde: Metsätilastollinen vuosikirja 2012 ja Skogsstatistisk årsbok 2012 Suomi 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 miljoonaa m Ruotsi 5 10 15 20 innostuneita myymään puuta. Suurvoitot käytettiin uusien sahojen rakentamiseen. Siellä kuusesta tuotetaan paljolti rakennesahatavaraa, jota meillä ei sahaa.” Ruotsin sahakriisi voi auttaa suomalaisia Etelä-Ruotsin mahtava sahateollisuus on Suomenkin sahoja tukalammassa asemassa. Sen mukaan merkkejä sahatavaramarkkinoiden vahvistumisesta on näkyvissä. Tuotannon leikkauksia suuryhtiö ei suunnittele, päinvastoin. Yksityissahoja edustava Norholtz myöntää, että monet ruotsalaisasiantuntijatkin ovat arvioineet ylikapasiteetin purkamisen alkavan eteläisestä Ruotsista. Kuvassa sahatavaraa lajitellaan Södran sahalla Mönsteråsissa. Tosin ”hullun rallissa” kaikki painavat yhä kaasua. Korotus tulkittiin yrityksenä käyttää ison yhtiön kassavaroja yksityisten sahojen kaatamiseen. Viisi vuotta sitten eurolla sai liki 12 kruunua, nyt noin 8,5. Samaan aikaan kruunun kurssi oli poikkeuksellisen alhaalla. Sahaus jatkuu niin kauan, kun myyntituotot kattavat muuttuvat kustannukset tai sahurien rahat riittävät. Silloin Gudrunja Per-myrskyjen kaatamaa tukkia oli tarjolla paljon ja se oli halpaa
Kesällä vapaa-aika kuluu mökkeilyn ja kulttuurin parissa.. ”Puumarkkinat taitavatkin olla parhaiten toimiva osa Suomen metsäsektoria. › Euroopan metsäinstituutin varajohtaja vuodesta 1993 ja johtaja vuodesta 2000. Tulos oli reaalisesti 12 prosenttia pienempi kuin edellisvuonna, Metsäntutkimuslaitos kertoo. Vaihtuuko paperi Varkaudessa aaltopahviksi. Talouden epävireestä huolimatta puukauppaa on käyty 13 prosenttia enemmän kuin viime vuonna ja markkinahakkuita on tehty ennätysmäärä. Yhtiö laatii selvityksen, jossa arvioidaan ensikuituun pohjautuvan aaltopahvin raaka-aineen valmistuksen kannattavuutta Varkaudessa. Metsälakiesitys eduskuntaan Esitys uudeksi metsälaiksi on lähetetty eduskunnan käsittelyyn. › Viihtyy talvisin jäällä, eli talviverkoilla sekä kaukalopalloa ja jääkiekkoa pelaten. 4 METSÄLEHTI 12 • 2013 LYHYESTI Kirjanpainajan uhka pahenee Tämä kevät on ollut kirjanpainajahyönteisten parveilulle suotuisa. Tuholle alteimpia ovat vanhat kuusikot, lämpimät metsänreunat ja kuivien kasvupaikkojen metsät. Liuskekaasusta energiapelin yllätyskortti 20 vuotta täyttävän Euroopan metsäinstituutin johtaja Risto Päivinen seuraa näköalapaikalta metsien käytön muutosta. Länsi-Suomessa tulosta kertyi 99 euroa hehtaarilta ja Pohjois-Suomessa 25 euroa hehtaarilta. Yksityismetsien tulos laski Yksityismetsien liiketulos jäi viime vuonna 1,1 miljardiin euroon. Vinkkejä ilmastoystävälliseen metsänhoitoon Ilmastonmuutosta voidaan hillitä metsänhoitotapoja muuttamalla. Ennen EFIin siirtymistä Joensuun yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan dekaani. Risto Päivinen › 60-vuotias maatalousja metsätieteiden tohtori. › Kotoisin Lappeenrannasta. Väitöskirja käsitteli metsien inventointia. Lausuntokierroksen jälkeen lakiesitykseen tehtiin vielä pieniä muutoksia. Kirjanpainajan iskeytymisen tunnistaa ruskeasta purusta puun rungon tyvellä tai pinnalla pienten reikien ympärillä. Varsinainen selvitys valmistuu ensi vuoden alkupuolella, mutta alustava kannattavuustutkimus puolsi muutosta. Stora Enso harkitsee Varkauden tehtaan paperikoneen muuttamista tuottamaan pahvin raaka-ainetta. Se on 8 euroa vähemmän kuin vuonna 2011. Ilmastoystävälliset hoitotavat maksimoivat metsien ilmastoa viilentävän vaikutuksen esimerkiksi metsien hiilivarastoja kasvattamalla. Vakavimmat ongelmat ovat lopputuotemarkkinoilla”, Järvinen totesi Fiskarsin puumarkkinapäivässä. Sopivia keinoja ovat muun muassa sekametsien ja pit kien kiertoaikojen suosiminen, turhien kunnostusojitusten välttäminen, nopea uudistaminen ja taimikonhoito sekä säästöpuiden jättäminen. Hehtaarikohtainen tulos jäi 80 euroon hehtaarilta. Parhaaseen tulokseen yllettiin Itä-Suomessa, jossa tuotto oli 125 euroa hehtaarilta. Metsänomistajia kehotetaan tarkastamaan kuusimetsänsä alkukesän aikana. Kiekkoseurana Metla Tractors. Helsingin yliopiston järjestämässä tapahtumassa kokoontuneet metsäja ilmastotutkijat ovat laatineet suositukset ilmastoystävällisistä hoitotavoista. Tuhoriski on kohonnut Etelä-Suomen metsissä ja vaarana on kirjanpainajien iskeytyminen eläviin kuusiin, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen metsäkeskus varoittavat. › Perheessä vaimo, kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta. MTK: Puumarkkinat metsäsektorin toimivin osa Puumarkkinat ovat tänä vuonna toimineet erinomaisesti, MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen arvioi. Aiemmassa esityksessä aikarajat olivat 7 ja 20 vuotta ja keskipituusvaatimus 50 senttiä. Uudistamiseen liittyviä vaatimuksia korjattiin: Etelä-Suomessa taimikon tulee saavuttaa 40 sentin keskipituus 10 vuodessa, Pohjois-Suomessa 25 vuodessa
Onneksi sentään kotimaisia, kansainvälisesti arvostettuja käsintehtyjä kokopuuhuonekaluja oli päässyt monumentin sisustukseen. Silloin ihmisillä olisi turvallinen olo, että kaikki kivet on käännetty ja selvitetty, mitä päätöksestä voi seurata. Yhdessä saa enemmän aikaan. Ensivaikutelma ei hivellyt silmää. Metsät ovat pullollaan hyvälaatuista puuraaka-ainetta. Esimerkiksi metsäntutkimus on palvelua. Joku lausui: ”Kyllä tämä saarni antaa valoisan vaikutelman.” Saarni – mistähän sitä oli saatu. Puolueettomalle tutkimustiedolle on kysyntää, kun päätetään esimerkiksi energiapolitiikasta tai ilmastonmuutoksen torjumisesta. Muualla EFI on laajentunut. Olen huomannut, että kun on tarpeeksi kokemusta, uskaltaa yksinkertaistaa. Itävaltalaisia CLT-levyjä, joita valmistetaan Stora Enson Itävallan tehtailla itävaltalaisesta kuusesta, oli käytetty siksi, että Suomessa niitä ei tehdä vähäisen kysynnän vuoksi. Suomesta tutkimukseen osallistui professori Kari Mielikäinen. Aikataulun mukaisesti edessämme kohosi tummanpuhuva puurakennus torneineen ja äskettäin viherrakennettuine ympäristöineen. ”Puuenergia nousee ehkä seuraavat 20–30 vuotta. Niitä vain ei aina osata mieltää elinkeinoksi. ”Kiina nousee yllättävän nopeasti. M etsälehti vietti 80-vuotisjuhliaan Suomen luontokeskus Haltiassa. Myöhemmin on vahvistunut, että Haltiassa on käytetty huomattava määrä itävaltalaista kuusta ja muuta puuta. Tie kiemurteli läpi lehtometsien. Katse Kiinaan Euroopan metsäinstituutin pääkonttorilla Joensuussa henkilökunnan määrä on pysynyt noin viidessäkymmenessä. Metsien maassa rakennetaan kaupunginosia ja omakotialueita tiilistä ja lekaharkoista. Jalostus on raakalaudan sahaamista ja sellun -ja paperin valmistusta. Pohjois-Amerikan halpa liuskekaasu vaikuttaa myös uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Silloin saa sanoman perille.” ”Puuenergia nousee 20–30 vuotta. Hän näkee myös monia mielenkiintoisia uusia keksintöjä, kuten nanosellu, joka tekee tuotteista kevyitä mutta vahvoja. Loppu tulee muilta jäsenvaltioilta ja valtaosa Euroopan unionilta. Seurueessa joku tiesi, että rakennukseen oli käytetty paljon itävaltalaista puuta. ”Yritämme edistää sitä, että politiikka perustuisi parhaaseen tietoon. Maalaisihminen mielsi myös rakennuksen järvenpuoleisen sivun normaaliksi moderniksi rakennukseksi, jonka terasseilla oli lasikaiteet. On perustettu professuurikin. Jos intialaisista ja kiinalaisista matkailijoista pienikin siivu tulee tänne, se merkitsee isoa joukkoa.” Myös metsiin liittyvät palvelut kasvavat. Tämä kaikki siivitti myös EFIn alkutaivalta. Mikä meitä suomalaisia vaivaa. Sääliksi käy Haltian oppaita, jotka joutuvat ulkomaisille vierailijoille esittelemään suomalaisen puurakentamisen ihmettä. EFIn jäseninä on 25 maata ja 130 organisaatiota, kuten tutkimuslaitoksia myös Euroopan ulkopuolelta. Avarissa auloissa oli puupintaa lattiasta kattoon. Ruokaillessamme olin saada poronpaistirullan väärään kurkkuun. Pitää osata kertoa Viime aikoina Euroopan metsäinstituuttia on työllistänyt ennen muuta tutkimustiedon välittäminen poliitikoille. Vauhdikas alku Euroopan metsäinstituutti (EFI) perustettiin Joensuuhun 1993, vain muutama vuosi sen jälkeen, kun Berliinin muuri oli murtunut. 5 METSÄLEHTI 12 • 2013 RIITTA ALESTALO KOLUMNI Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. Yhteistyö Euroopassa lisääntyi, ja metsäntutkimuksessa luontevan foorumin tarjosi vastaperustettu instituutti. Rion ilmastosopimus oli solmittu 1992, ja Euroopan metsäministerit päättivät tiivistää yhteistyötä 1993 Suomessa pidetyssä kokouksessa. Metsien käytössä on meneillään murrosvaihe, ja puun tarve Euroopassa on paremminkin lisääntymässä kuin vähenemässä. ”Se oli yllättävä kortti.” Paperitehtaita on viime aikoina suljettu Euroopasta, mutta sahapuun käyttö voi Päivisen mukaan kasvaa puurakentamisen myötä. Suomessa on mennyt miljoonia euroja erilaisiin EU-hankkeisiin puuhun liittyvien innovaatioiden löytämiseksi. Liimapuuta valmistaa sentään jokunen yritys, levyteollisuus keskittyy lastulevyihin. Saunanlauteetkin olivat liimapuuta, joka oli ilmeisesti vääntynyt laivakuljetuksen kosteudessa tai reagoinut ensimmäisiin löylyihin ei-toivotulla tavalla. Aulassa oli liimapuutaapeli, joka ei näyttänyt aivan kotoperäiseltä. Siellä puurakennusmarkkinoilla on valtava kasvupotentiaali. Lehmukset olivat puhjenneet hentoon lehteen ja kielot kukkivat, kevät oli askeleen edempänä kuin kotimetsissä Salpausselän pohjoispuolella. Sisätiloissa tuoksui puu. ”Poliitikoille pitää puhua tavalla, johon tutkijat eivät yleensä ole kovin tottuneita. ”1+1+1 onkin 5”, Päivinen havainnollistaa. Kansainvälistyminen oli muutenkin ajankohtaista. Hyvä esimerkki tästä on Brysselissä toimiva Think Forest -foorumi, jonka puheenjohtaja on Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson. Tämän vuoden budjetti on noin 15 miljoonaa euroa, josta miljoona on Suomesta. – näytti käsitellyltä läpikuultavalla valkoisella. Palkkalistoilla on yhteensä lähes 150 ihmistä. ”Luontomatkailu lisääntyy myös Suomessa. Siinä vaiheessa kun todetaan, että puu ei olekaan suomalaista, tekisi varmaan mieli paeta Nuuksion metsiin ja laittaa pää pensaaseen. Pelkästään metsätuotteiden markkina on siellä valtava. Sitten todennäköisesti keksitään jotain muuta”, pohtii instituutin johtaja Risto Päivinen. Varsinainen läpimurto oli 1996 valmistunut selvitys Euroopan metsien kasvusta, joka viimeistään osoitti, että metsät eivät ole kuolemassa. Nykyään metsien kasvusta hyödynnetään vain runsaat puolet. CLT:n päämarkkina-alue on Keski-Euroopassa. Tosin tilanne voi muuttua nopeasti. Se on meidän rooli.” Myös tiedon välittämiseen tarvitaan taitoa. EFIn on tärkeää pitää ovet auki myös siihen suuntaan.” Toinen tärkeä maa on Venäjä, jota kansainvälinen metsäpolitiikka kiinnostaa nykyään paljon enemmän kuin ennen. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.?. Keski-Euroopassa arvostetaan lämmintä luonnonmate riaalia, puuta. EFIlle tutkimushanke opetti tutkijoiden verkoston voiman. Luontokeskuksen itävaltalainen kuusi ELIISA KALLIONIEMI, teksti SAKU RUUSILA, kuva E uroopan metsäinstituutista on lyhyessä ajassa kasvanut vaikutusvaltainen tutkijoiden verkosto, jonka palveluja poliitikot tarvitsevat entistä enemmän. Viimeksi europarlamentaarikkoja kutsuttiin foorumille keskustelemaan ilmastonmuutoksesta. Sitten keksitään jotain muuta.” Ulkomailla EFI tunnetaan paremmin kuin täällä, mutta EFIn ansiosta Suomi on saanut paljon tunnettuutta lisää, arvioi Risto Päivinen.. Aluetoimistoja on viisi ja niiden lisäksi projektien mukaan organisoituvia toimistoja. Uusia avauksia on tehty juuri Kiinaan, joka on entistä tärkeämpi yhteistyökumppani Euroopalle. Pyöreäseinäinen torni toi mieleen säilörehutornin. Mutta pyörä on jo keksitty, pitäisi vain ruveta pyörää käyttämään. Tummanpuhuva fasaadi oli umpinainen ja raskas. Itävaltalaista puuta, Suomen puurakentamisen lippulaivaan! Pääsimme rakennukseen ennen sen virallista avaamista, ja rakennuksen viimeistely oli vielä osittain kesken. Sateisena toukokuun iltapäivänä suunnistimme kohti Nuuksion kansallispuistoa Espoossa
Sinä saat lahjaksi upean 80-vuotisjuhlakirjan suosittelustasi. Metsälehden tilausmaksun voit vähentää verotuksessa. Suosittelija saa lahjaksi juhlakirjan (arvo 48 euroa).. Metsälehti on kuin saha, korvaamaton työväline metsänomistajalle. Kiitos menneestä ja tulevasta. Kestotilaus on iloinen asia, puolin ja toisin. Jo yksi Metsälehden numero maksaa takaisin koko vuoden tilauksen tiedoillaan ja vinkeillään. Ystäväsi saa nyt Metsälehden ja Makasiinin mahtavana juhlatarjouksena sinun kauttasi. Me haluamme muistaa sinua koko vuoden. 6 METSÄLEHTI 12 • 2013 Polku omaan metsään www.metsalehti.. (muista mainita myös tilausnumerosi), soittamalla asiakaspalveluun 09-315 49 840 tai asiakaspalvelussamme netissä, www.metsalehti.?. Saat upean 80-vuotisjuhlakirjan. 80-vuotisjuhlakirja on hauska ja upea palkintosi Hannu Virtasen rakastetut pilakuvat nyt kirjoissa ja kansissa vuosien varrelta. 2. 50 % 50 % 4 kk tutustumistarjous kesä-syyskuu puoleen hintaan 20 euroa + tilauksen hankkijalle 80-vuotisjuhlakirja Palkintotilaus on helppo juttu Tilauksen voi lähettää meille tilauskupongilla, sähkö postilla tilaukset@metsalehti.. Kun yleinen taloudellinen epävarmuus kasvaa, Metsä lehden ajankohtaisesta asiantuntijuudesta on entistä enemmän hyötyä. 1. Kestotilaajallemme kuluva vuosi on pelkkää juhlaa. Jaa iloa palkintotilauksella. Meistä Metsälehden 80-vuotisjuhla on niin iloinen asia, että nyt kutsumme mukaan juhlimaan myös kestotilaajiemme ystävät. 5. 4. Hanki tilaus. Lähettäkää Metsälehti ja Metsälehti Makasiini uudelle tilaajallenne 4 kk tutustumistarjouksena (kesä-syyskuu) puoleen hintaan 20 euroa. Metsälehti auttaa sinua kantamaan vastuusi omaisuudestasi ja hyötymään ja nauttimaan metsästäsi enemmän. Kyllä, luit aivan oikein. Niin maailma muuttuu, mutta metsässä kaikki on hyvin! Juhlakirja (arvo 48 euroa) postitetaan toukokuussa Jaa supertarjous. Jaa iloa palkintotilauksella. Huomio kaikki kestotilaajat! Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Asiakasnumero (lehden osoitekentästä) Uusi tilaaja Suosittelija Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5011305 Info:00003 00003 VASTAUSLÄHETYS Metsälehti maksaa tilauksen postimaksun Lehti sulle, kirja mulle. Miksi ihmeessä ystäväsi kannattaa tilata Metsälehti. 3. Voiko parempaa suosittelijaa Metsälehden tilaukselle olla kuin kestotilaaja
Tällä hetkellä lannoitus maksaa yhteishankkeissa keskimäärin 400 euroa hehtaarilta ennen arvonlisäveroa. Suuria muutoksia ei odoteta. Suurta alennus myyntiä ei silti ole luvassa. tuotti pettymyksen ”Hinnat voivat laskea maltillisesti. Vapaa-aikanaan Jyrki Iivonen harrastaa metsätöitä Mäntyharjulla. ”Lannoitteiden hinnoittelu riippuu kysynnästä, ei niinkään raaka-aineiden hinnoista. Ajatellaan, että saadaan mahdollisimman paljon tuloja ilman uudistamisvelvoitetta ja ilman, että edes naapuri huomaa metsässä käydyn.” ”Tämä on mahdoton yhtälö. tiivisesti palvelujaan.” Ritva Toivosen mielestä nyt on hyvä tilaisuus kampanjoida muutoksen puolesta. Tulee paljon pettyneitä ihmisiä.” Äänestyksessä myös enemmistö yleisöstä suhtautui uudenlaisiin hakkuisiin epäillen. Omatoiminen levittäjä selviää lyhyemmällä varoitusajalla. Liuskekaasun sekä muiden energiamuotojen tulo painaa maakaasun hintoja alas. Jos hinnat jonkin verran laskevat, puhutaan 10–20 euron kokonaiskustannusten laskusta yhteishankkeissa. ”Vapaus tuo riskin” Toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä liputti kuitenkin muutoksen puolesta. Metsäpäivien paneelissa Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo arvioi, että metsälain muutos tuo lisää puuta markkinoille. ”Mistä tasaisuus johtuu. ”Iso osa metsänomistajista on passiivisia, mikä johtuu osaksi kaavamaisesta toimintamallista, johon metsänomistajia nykyään ohjataan.” Professori Matti Kärkkäisen mielestä lakiuudistukselta odotetaan turhan paljon. on pitkästä aikaa uusi avaus ja hyvä keino edistää kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Vapauden lisääntyssä epäonnistumisten riski toki kasvaa. ”Metsäalan toimijat ovat kiillottaneet kilpiään ja tarjoavat akLakimuutos tuo lisää puuta markkinoille M atti Kärkkäisen mielestä metsäalalla ei olla kovin valmiita uudistuksiin. Muutama vuosi sitten viljojen hinnat nousivat ja lannoitteiden hinnat seurasivat ylikysynnän seurauksena perässä. Hänen mukaansa käyttäjiä on ollut arvioidun 60000 sijasta vain 3000. Lannoitus maksaa yhteishankkeissa keskimäärin 400 euroa hehtaarilta ennen arvonlisäveroa. TIIA PUUKILA Metsiin saatetaan jatkossa nakella lannoitetta nykyistä edullisemmin. En usko, että mitään romahdusta tulee, mutta hinnat eivätkä ainakaan nouse”, sanoo PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne. Sen perässä ei kannata juosta”, sanoo Yaran metsälannoitteiden myyntipäällikkö Petri Kortejärvi. Jyrki Iivosesta vuoden metsävaikuttaja Vuoden metsävaikuttaja -titteli myönnettiin tällä kertaa Helsingin Sanomien toimittaja Jyrki Iivoselle, joka on seurannut metsäalaa 1980-luvulta lähtien. Lannoituksista 95 prosenttia tehdään yhteishankkeina, jotka suunnitellaan hyvissä ajoin. Levityksen osuus kustannuksista on noin puolet. Lannoitteiden hinnat laskussa Maakaasun hinnan alamäen uskotaan heijastuvan pian myös metsälannoitteisiin. ”Kuulen kommentteja, että tuleva laki mahdollistaa kunkin mieltymysten mukaisen metsien käsittelyn. Lannoitteiden kysyntä ja tarjonta ovat kutakuinkin tasapainossa, mikä sekin ennakoi lannoitteiden hieman halpenevan. Myös muiden raaka-aineiden, kuten kaliumin ja fosforin, hinnat ovat laskeneet. Viime aikojen tasaisesta menosta poikkeavat ainoastaan huippuvuosi 2007 ja vuosi 2009, jolloin puuta myytiin ennätysmäisen vähän. Myös Pellervon taloustutkimus PTT povaa metsälannoitteiden hintojen alenevan hieman nykyisestä. M etsäkeskuksen johtaja Ari Eini myönsi, että käyttäjämäärä on ollut pettymys. Siitä huolimatta palvelu on hänen mielestään hyvä, ja se avaa valtavat mahdollisuudet kehittää koko metsäelinkeinoa. Maakaasun hinta puolestaan vaikuttaa merkittävästi lannoitteiden valmistuskustannuksiin. Esimerkkinä tästä on on Metsäkeskuksen lanseeraaman internetpalvelun odotettua huonompi suosio. Kesän lannoitushankkeiden valmistelu tulee aloittaa jo marras-joulukuun aikana, jotta levityskalusto saadaan varattua ja itse työ hoituu mahdollisimman edullisesti. Hän toivoikin paneeliin osallistuneelta Tapion johtaja Ritva Toivoselta hyviä metsänhoitosuosituksia. Yhteen laskien nämäkin erot tasoittuvat. Merkittävin syy pudotukseen on maakaasu. Ale korkeintaan kymppejä Lannoitevalmistaja Yara suhtautuu hintojen laskuun varauksella. Nuutinen on pannut tyytyväisenä merkille, kuinka paljon uusi laki on jo tuonut hyvää metsänomistajille, vaikka sitä ei vielä ole edes säädetty. Tarjolla on metsänomistajille paljon uutta. Metsäpäivien yleisö suhtautui epäillen uusiin vapauksiin. Metsään.. -palveluun. Onko se ostajien tahto vai onko metsänomistajien rahantarve vakio?” pohti Karhinen avatessaan OP-Pohjolan metsäpäivät Joensuussa viime viikolla. Yhtiön mukaan heinäkuu ratkaisee, mihin suuntaan lannoitteiden hinnat kehittyvät. 7 METSÄLEHTI 12 • 2013 ELIISA KALLIONIEMI O P-Pohjola-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen hämmästelee yksityismetsien puunmyyntitulojen tasaisuutta, vaikka julkisessa keskustelussa puukaupasta saa erilaisen kuvan. ” Kun ollaan luomassa, ei vain uutta tuotetta vaan uutta kulttuuria, on ymmärrettävää, että se kestää.” T omi Salon mielestä Metsään.. Nyt tuotantokapasiteettia on lisätty. Maalmanpankki ennustaa lannoitteiden hintojen laskevan tänä vuonna lähes kuusi prosenttia ja tippuvan toiset viisi prosenttia seuraavien kahden vuoden kuluessa. Es a K ur ki. ” Menkää katsomaan, mitä uusi tietotekniikka mahdollistaa”, hän kannusti metsäpäivien yleisöä, josta vajaa puolet oli tutustunut Metsään.
Läpi kesän tapahtuvassa puunkorjuussa on huomioitava myös kasvava sienituhoriski. Maallikko voisi ajatella, että keskikesän hakkuita kannattaa lisätä tulevaisuudessa. Juuri lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa uudeksi metsätuholaiksi puhutaan kuukauden määräajasta kesäaikaisissa hakkuissa korjattavan puun poiskuljetukselle. Sen tekeminen on tärkeää varsinkin vielä suhteellisen terveissä metsissä.” Miksi saha ei soi heinäkuussa. Tiedottaja Jan Södersved ”Nykymaailmassa ei valmista tavaraa oikein kannata sahata varastoon.”. Kesähakkuissa on kaadetut puut korjattava vikkelään pois metsästä ja metsän tuntumasta, muistuttaa valtakunnallinen hyönteistuhovastaava Hannu Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta. ”Teitä pitää käyttää silloin, kun ne ovat kantavia. Etelä-Suomessa järeämpää puuta sisältävien leimikoiden hakkuut hiljenevät jo kesäkuun ensimmäisillä viikoilla viritäkseen taas uudestaan elokuulla. Tuoreet kuusipuupinot ovat houkuttelevia lisääntymispaikkoja varsinkin kirjanpainajille. Kun puhutaan kesähakkuista, tarkoitetaan todellisuudessa usein kelirikkoajan hakkuita alkukesällä ja -syksyllä. Islamin paastokuukausi, hyönteistuhojen vaara sekä lintujen pesintä hiljentävät motot. Kun energia on kallista, voisi ajatella niinkin, että kakkosnelosia kannattaa pitää sahojen kuivauskamareissa mieluummin kesän helteillä kuin syksyn sadesäillä. Kelirikko taas on erilainen eri puolilla Suomea”, Merivuori arvioi. Rastaat kuuluvat lintulajeihin, joiden pesintä kärsii kesäaikaisista hakkuista. Kiireisimmät tekevät kesäkuulla jo toista poikuetta. Tilanne vaihtelee yrityksittäin ja markkinatilanteen mukaan. Niiden lajitiheys on kuitenkin niin suuri, ettei hakkuilla ole tutkimusten mukaan suurta merkitystä lajien säilymiselle. ”Torjunnassa on vieläkin puutteita. Akselipainothan eivät välttämättä näissä suuremmissa rekoissa nouse. 8 METSÄLEHTI 12 • 2013 Birdlife Suomi ry:stä sanoo, että kesäkuun alku on Etelä-Suomessa pesinnän huippuaikaa, vaikka myöhäisemmät lajit hautovat vielä munia tai rakentavat pesiä. Lintulajistoltaan runsaimmat lehtomaiset kohteet kannattaa rauhoittaa sulan maan aikaiselta puunkorjuulta. Keskikesän kuivilla keleillä varsinkin tiukat savimaat ovat kuin betonia. ”Tänä vuonna keskikesää hiljentää sahoilla sekin, että arabimaissa vietetään islamilaista paastokuukautta eli ramadania poikkeuksellisen aikaisin”, Merivuori sanoo. Muun muassa peippojen, pajulintujen, rastaiden ja metsäkirvisten pesiä tuhoutuu kesäaikaisissa hakkuissa huomattava määrä. Keskikesällä sahojen huoltoja lomaseisokit hiljentävät puunkorjuuta järeää puuta sisältävillä leimikoilla. Raakapuun kaukokuljetuksessa otettaneen käyttöön entistä suuremmat, 76-tonniset jättirekat. Heinäkuulla moni tukkeja vastaanottava ja jalostava saha seisoo. ”On totta, että energian kulutus putoaa jonkun verran, jos sahatavara kuivataan kesällä syksyn sijaan. Toimitusjohtaja Kai Merivuori Suomen Sahat ry:stä kertoo, että yhdistyksen jäsensahoilla heinäkuun lomaja huoltoseisokki kestää yleensä 2–4 viikkoa. Lintujen pesimäkauden aikana suositellaan, että hakkuita vältettäisiin kaikkein rehevimmillä kohteilla. Mutta tuotantoa ei voi oikein sillä tavalla kumuloida, emme tiedä miten markkinat vetävät taas syksyllä.” Lintuja enemmän – samoin tuhoja Kesä on luonnossa kiivasta lisääntymisen aikaa. ”Nykymaailmassa ei valmista tavaraa oikein kannata sahata varastoon.” Merivuori myöntää, että kesäaikaisessa puunkorjuussa on etunsa. Kelirikko vaivaa monilla seuduilla vielä toukokuussa pehmeillä mailla ja heikoilla tiepohjilla. Niillä kelpaisi ajella. MARTTI LINNA teksti ja kuvat P uuta korjataan nykyisin metsistä ympäri vuoden, mutta keskikesällä motot eivät juuri tukkipuuvaltaisia leimikoita käsittele. ”Maannousemaa on torjuttava sekä männyllä että kuusella”, Hannu Heikkilä sanoo
Edessä onkin jättimäinen taimikonhoitourakka, ja haaste pahenee vuosi vuodelta. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on 12–15 kuutiota vuodessa hehtaarilla.. Petersson korostaa hoidon ajoitusta. Kohdalle sattuessaan rajumyrsky kaataa metsän joka tapauksessa.” Etelä-Ruotsin viljelykuusikot kasvatetaan 50–55 vuoden kiertoajalla. Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Tammikuussa 2005 rajumyrsky iski Etelä-Ruotsin metsiin. Parissa vuodessa into metsänhoitoon kuitenkin kohosi odottamattoman korkealle.” Metsänhoidon menetelmiä myrsky ei muuttanut. Pääosin Etelä-Ruotsin myrskyalueiden taimikoissa toimitaan samaan tapaan kuin meillä. Työ on liki puolet nopeampaa ja halvempaa kuin täysperkaus.” Maailman suurin risusavotta Etelä-Ruotsin metsiä raadelleesta Gudrunmyrskystä on kahdeksan vuotta. Puuta kaatui kerralla 75 miljoonaa kuutiota, mikä vastaa alueen 20 vuoden hakkuumäärää. Etelä-Ruotsin Gudrun-myrskyn jäljiltä riittää perattavaa yli 100 000 hehtaaria. Södra kokeilee reikäperkausta Vesakoituneiden myrskytaimikoiden täysperkaus maksaa Peterssonin mukaan keskimäärin 300 euroa hehtaarilla. Sitä ei vielä ole Peterssonin mukaan mietitty, miten jäljelle jäävä, nopeasti vankistuva vesakko aikanaan poistetaan. Koivuja jätetään taimikon aukkopaikkoihin. Nyt alueella on edessä jättimäinen taimikonhoitourakka eikä aikaa ole hukattavaksi. Metsäyhtiö Södran Toftaholmin tilalla vuonna 2006 myrskyalueelle istutettu taimikko on kehittynyt mallikkaasti. ”Poistamme vain vesat, jotka ovat 70 sentin säteellä taimesta. Myrskytaimikoissa oikea aika on parhaillaan käsillä. ”Pelkäsimme, että he eivät suurtuhon jälkeen motivoidu investoimaan metsiinsä. metsakirjakauppa.. Valtapuulajina on ollut kuusi. Nid., 144 sivua, nelivärikuvitus Kustantajan hinta 29,00 € verkkokauppa www.metsakirjakauppa.. ”Aluksi pohdimme esimerkiksi harvennusten lieventämistä. Kaikki lehtipuu raivataan kerralla pois. Nyt kuusentaimet ovat noin metrisiä, mutta ne ovat pääosin sankan, monimetrisen koivupöheikön peitossa. Suururakan helpottamiseksi Södra on ryhtynyt kokeilemaan reikäperkausta. Kirjaan on valittu 100 lehti sammalta, jotka peittävät kattavasti Suomen soiden ja metsien maapohjaa. Totesimme kuitenkin, ettei taloudellisesti perusteltuja toimintatapoja kannata muuttaa. Koivupöheiköt näet sakenevat ja kuusentaimet menettävät varjossa elinvoimansa. Myrskyaukkoja tuli yhteensä 140000 hehtaaria, kun mukaan lasketaan pari vuotta myöhemmin riehuneen Per-myrskyn tuhot. Suomalaisittain arvioiden hinta tuntuu yllättävän edulliselta. 9 METSÄLEHTI 12 • 2013 Uutuus Uutuus Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turve maiden värikylläiseen maailmaan. Viivyttely taas nostaa työn hintaa. Sammalten hohto Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.. Tältä näyttää maailman suurin taimikonhoitotyömaa. Liian varhain tehdyn perkauksen jälkeen vesakko ohittaa uudelleen taimet muutamassa vuodessa. Se joudutaan perkaamaan vielä uudestaan. Metsänhoito ei muuttunut Myrskyn jäljiltä metsänomistajat olivat Peterssonin mukaan lamaantuneita. Metsänhoidon kehittämispäällikkö Magnus Petersson Södrasta kertoo, että alueet on 90-prosenttisesti metsitetty. Södran metsäosaston kehittämispäällikkö Magnus Peterssonin mukaan myrsky alojen taimikoissa kokeillaan tavallista nopeampaa reikäperkausta. Ruotsin metsäkeskuksen, Skog styrelsen Växjön alueen johtaja Jerker Bergdahl laskee, että taimikoiden raivauksen työmäärä vastaa 2000:tta metsurityövuotta
”Toisen omaisuuden käytön ohjaaminen on vaikea kysymys. Puunhankinnan pitää perustua kumppanuuteen metsänomistajien kanssa.” Kumppanuuden pitäisi olla kivaa, mutta se saattaa olla välillä vaikeaa. Etujärjestömiehen ääni kuuluu kun Hakamäki muistuttaa, että sahojen elämänrako eli sahatavaran ja tukkipuun reaalihintojen ero on kaventunut. nopeasti vallitsevaan tilanteeseen myös raaka-aineen osalta, mutta sitä metsänomistajat eivätkä heidän etujärjestönsä aina tunnu ymmärtävän.” Enemmän ja tasaisemmin Hakamäki pitää tällä hetkellä puukaupan epätasaisuutta hintatasoa suurempana ongelmana. Hakamäki uskoo, että kantohinIstutusmetsistäkin laatupuuta Isojoen saha käyttää 280 000 kuutiometriä tukkia, sekä mäntyä että kuusta. Pois köydenvetokulttuurista Hakamäki ei halua nähdä puunjalostusta ja metsätaloutta köydenvetona, jossa toisen voitto on toisen tappio. ”Metsänomistajat tarvitsevat sahoja ja jos tukista maksetaan jatkuvasti yli kustannusten, niin ostajien määrä vähenee. ”Nykyisten sahatavarahintojen kanssa voidaan elää ja sahausta kasvattaa, jos vain puuta tarjottaisiin enemmän ja tasaisemmin, mutta tukin hinnoissa ei ole minkäänlaista nousunvaraa. Puukauppa ei ole köydenvetoa Suomen Sahojen puheenjohtaja Esa Hakamäki on siitä harvinainen etujärjestömies, että hän ei syytä muita. Hakamäki on pitkä, hillitynoloinen mies, joka ei syytä yksin kantohintojen liian korkeaa tasoa, puunmyyntihaluja kuin politiikkaakaan, vaan puhuu yhteisen ymmärryksen puolesta. Toteamus ei kuulosta siltä, että hän vaatisi kantohintoihin viitosen alennusta, eikä niissä ole paljon otettavaakaan, sillä metsätaloudenkin kannattavuus on laskenut. Jos on kova riita päällä, niin tuskin puunhankinta kovin helppoa silloin on.” Ja kunnon kumppanuuteen kuuluu antaa välillä kunnon palautetta. Sitä ei sahojen talous kestä.” Hakamäki puhuu kolmen sukupolven kokemuksella, sillä Isojoen sahan yli 60-vuotisen historian ajan oma puunhankinta on ollut jos ei menestyksen, niin ainakin pärjäämisen tae. Isojoen sahan toimitusjohtaja ja yksityisten sahojen järjestön Suomen Sahat ry:n puheenjohtaja Esa Hakamäki ei liity tähän kuoroon. Rannikon tuntumassa runkokoko on pienehkö, joten sahausta on kehitetty pikkutukin suuntaan aina kuitupuun rajoille saakka. ”Kustannustasoa pitää sopeuttaa Mutta jos puuta ei tarjota myytäväksi entistä enempää, markkinatalouden lakien mukaan hintaa pitää korottaa, jos haluaa ostaa enemmän. Tällainen kehitys johtaa samanlaiseen hintakehitykseen kuin kuitupuulla”, hän varoittaa. Puukaupan tulisi olla kumppanuutta. ”Molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan. 10 METSÄLEHTI 12 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN, teksti MIRJA KOIVISTO, kuvat M etsäalallakin on enemmän kuin tavallista kuulla vaatimuksia, joiden mukaan muiden pitäisi tehdä jotain jollakin tavalla toisin, jotta oma toiminta kannattaisi paremmin. ”Istutusmetsistäkin tulee laatupuuta, vaikkakaan ei entisen veroista.” Lähdössä ehkä kauaskin, silllä Kiinan-vienti on kasvanut nopeasti.. Mutta jotain puuntarjonnan lisäämiseksi olisi tehtävä, nukkuvat metsänomistajat heräteltävä. Eikä vain ostettavan lisämäärän osalta, vaan koko ostomäärältä
Metsäliiton omistusta kesti 13 vuotta. Kolmannesta polvesta ovat sahalla mukana myös veli ja sisar. Kuten moni muukin maakunnan mies, perustaja-isoisä oli käynyt lännellä parikin kertaa ja vuodet kanadalaissahalla kartuttivat henkistä perintöä. ”Alkuvuoden aikana Kiina on noussut kuusisahatavaran viiden suurimman vientimaan joukkoon.” Kiinan huonekaluteollisuus haluaa vaaleaa kuusta. ”Jäsenistöllä tuntuu olevan leimikkovarantoja kohtuullisesti. Koivu olisi kovempaa puuta, mutta määrät eivät riitä. Sukupolvenvaihdoksessa sotien jälkeen päätettiin, että tilaa ei jaeta, vaan kahdelle pojalle lähdetään katsomaan sahan paikkaa naapurikunnasta Isojoelta. ”Toiminnan kasvaessa tulee entistä enemmän sosiaalista painetta, että pitäisi kehittää vieläkin pitemmälle.” Isojen sahan liikevaihto on noin 30 miljoonaa euroa, kahden loton jättipotin verran. Mutta sahurit ovat sitkeitä ja jollakin tavalla huonojen aikojen yli on eletty ennenkin. Metsäliitto ei halunnut rakentaa sahaa uudestaan, mutta Hakamäet halusivat ostaa sen takaisin. Suomessa elo jatkui Karijoen tilalla ja pienellä sahauksella. Vuonna 1989 saha paloi maan tasalle muutamassa tunnissa. Esa Hakamäki ei näekään Kiinan-vientiä parempana liiketoimintana, mutta se lisää menekkiä. Suomen sahatavaravienti vuosien 2012 ja 2013 ensimmäisellä neljänneksellä Kiina nousussa Lähde: Tulli 1–3/2013 Japani Egypti IsoBritannia Ranska SaudiArabia Saksa Kiina Algeria Israel Hollanti 300 250 200 150 100 50 1 000 m 1–3/2012 Eikä kasvulle näy rajaa. Pääomavaltaisella alalla tarvitaan kylmäpäisyyttä.” Yrittäjäperinne on ennakkoluulottomuutta ja riskinottokykyä, jotka vievät eteenpäin jos ovat viedäkseen. ”Halu lähteä kokeilemaan, oma tahtotila ja palo pitää olla, en osaa sanoa sen paremmin. Kaupankäyntikieli on englanti. Toinen sukupolvi sekä myi että osti sahan takaisin, sillä Kaskisten sellutehtaan puunhankinnan vuoksi Metsäliiton teollisuus teki vastustamattoman tarjouksen. ”Lukion jälkeen oli haluja muuallekin, mutta helpoin uratie aukeni suvun perinteistä ja viitoitetulta tieltä.” Mistä sitten sahuri on tehty. Kiinalaiset osaavat vääntää hinnasta. Muutama vuosi sitten Kiina oli Suomelle merkityksetön markkina, mutta nyt sahauksesta viisi prosenttia ja viennistä kymmenen prosenttia menee Kiinaan. 11 METSÄLEHTI 12 • 2013 Puukauppa ei ole köydenvetoa ”Jos on kova riita päällä, niin tuskin puunhankinta kovin helppoa silloin on.” Isojoen saha etelälaidalla Etelä-Pohjanmaata on amerikanoppien ja eteläpohjalaisen yrittäjäperinteen päälle rakentuva juonitarina, jota ryydittävät sukupolvenvaihdokset, luopuminen ja takaisinosto, ja kahdesti saha on palanut kivijalkaan. Jos tuotantolaitokset keskittyisivät eri sektoreille, niin puusumasta voitaisiin jakaa kullekin parhaiten sopivat laadut.” Hyviä enteitä Nykytilannetta Hakamäki ei näe enää erityisen tiukkana, vaan nyt ollaan jossakin katastro?n ja huonon ajan välissä, kenties jopa koittavan paremman ajan alussa. Ilmassa on monia myönteisiä merkkejä, jotka voivat toteutua tai sitten ei. Siitä syntyi perheyritys, jossa oli mukana perustaja, kaksi poikaa ja vävy, ja alusta alkaen tavoitteena oli teollinen mittakaava. Hakamäen mukaan Kiina on yhtä helppo tai vaikea markkina kuin mikä tahansa maa. ”Aasian ja Pohjois-Afrikan imu tuntuu jatkuvan kohtuullisen hyvänä. Tuotanto lähti käyntiin 1993 ja Esa Hakamäki valmistui sahakoulusta 1995. Syksyllä hinnat laskevat jonkin verran, mutta kuinka paljon, se riippuu kysynnän kehityksestä. Valintana perinne Hakamäki ei koe uravalintaansa annettuna asiana, vaan valintana. ”Hulluna vuotena 2007 tuotantoa kasvatettiin ja puuta ostettiin hinnalla millä hyvänsä. Yksityiset sahat ovat itsenäisiä, ja saattavat olla myös itsepäisiä. Sen jälkeen ei hyviä aikoja ole nähty.” Pidot päättyivät vuoden 2008 taantumaan. ”Merkittävin markkina on edelleen ja tulee olemaan Euroopassa. Se hillitsee kantohintoja.” Vaikeiden aikojen yli on eletty ennenkin Sahojen talousvaikeudet ovat osin itseaiheutettuja. Euroopan sahojen etu on, että ne pystyvät tarjoamaan Amerikkaa monipuolisempaa, asiakaslähtöisempää tuotevalikoimaa. Jos Amerikan sahatavara pysyy omalla mantereella, niin se on pois Kiinasta, jolloin eurooppalaiselle tavaralle avautuu markkinoita. ”Yhteistyötä puunhankinnassa voisi miettiä. Kielteisiä viestejä ei ole vielä kuulunut, vaikka suurin mäntymarkkina Egypti huolestuttaa.” Yhdysvaltojen asuinrakentamisen elpymiseltä odotetaan paljon. Sahatavaran rahtikustannus on samaa tasoa, viedään se sitten laivalla Kiinaan tai rekalla Keski-Eurooppaan. ”Jos saisin sen tukun puhtaana, niin laajentaisin sahaa.” Perintökalu tojen huiput on tältä vuodelta nähty. Ja Euroopan sisällä Suomen hidaskasvuisella ja tasasyisellä puulla on etunsa.” Sahojen pahin aika on takana, mutta kantohinnoissa ei siltikään ole minkäänlaista nousunvaraa, Esa Hakamäki korostaa.. Maailman tavaravirta käy Kiinasta Eurooppaan ja kontit täytyy joka tapauksessa laivata takaisin Kiinaan, jotta niillä voidaan rahdata lisää maailman tehtaan tuotteita länsimarkkinoille. Hakamäellä riittää uskoa. Kauppaa käydään useimmiten vientiagentin välityksellä, mutta suoriakin yhteyksiä on. Paluu oli luontevaa, koska Hakamäkien puunhankinta oli jatkunut Metsäliitonkin omistuksen ajan. ”Jos ennusteet toteutuvat, niin tilanne saattaa muuttua myönteisemmäksi.” Sahurin aurinko nousee Kiinasta Ja Kiina on iso asia
Erikoiskäyttössä niistä voidaan saada vähintään sahatukin hinta”, kertoo metsänhoitoyhdistys Uusimaan toiminnanjohtaja Timo Leirimaa. Ylikasvaneissa puissa myös laatu monesti kärsii. ”Tämä on se ongelma. Tarkoituksella puita ei kannata lihottaa liikaa. Mikäli ylikokoisia puita on leimikolla vain muutama ja vaihtoehtona sellun keitto tai voimalaitos, kannattaa jopa harkita puiden säästämistä tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi. R od eo. Tuhti halkaisija syö tilipussia Ylijäreitä puita tavataan etenkin Päijätja Kanta-Hämeessä sekä muualla eteläisimmässä Suomessa. Laatupuulle vaihtoehtoina ovat vaneritehtaat ja puusepät, halkeillut päätyy energiaksi tai selluksi. Ylisuuret puut ovat poikkeuksellisia erikoispuita, koska ne ovat niin kookkaita. Yhdistyksellä on yhteyksiä niin piensahureihin, puuseppiin kuin taiteilijoihinkin. Markkinapaikka puuttuu Ajoittain ylikokoisille puille on kysyntää. Esimerkiksi Eurassa sijaitsevan Biolanin pääkonttorin rungon rakenteisiin käytettiin hyvin suuria pölkkyjä. Meidän pitäisi vain löytää asiakkaat niille. Sirkkelimiehet pystyvät sahaamaan hyvinkin järeää puuta. Pääasiassa ne tulevat vanhoista rehevien maiden kuusikoista. ”Pahimmillaan sata vuotta kasvanut puu lyödään liian suuren kokonsa takia sellukattilaan. Kantomurskaimella suurikin puu saadaan paloiteltua. Kaikkein suurimpien puiden kaatoon tarvitaan metsuri, eikä pitkien runkojen kuljetus onnistu ilman pylväsautoa. ”Tämä on ylisuurten puiden ongelma: asiakkaat ja myyjä eivät kohtaa.” Kun kannon halkaisija ylittää 65 senttiä, ei tukille löydy enää helposti ottajaa. Ei-toivottu vieras Ylijäreille tukeille pitää löytää sopiva ostaja, eikä se aina ole helppoa. Vuositasolla hankimme yli kaksi miljoonaa kuutiota puuta. Halkeillut, laho tai muuten kärsinyt puu ei kelpaa liiemmin sahoille kuin vaneritehtaillekaan. Ja tiedän, etteivät ylisuuret puut ole himottuja sellutehtaillakaan. Puunostajat joutuvat kuitenkin silloin tällöin raapimaan päätään, kun leimikosta löytyy halkaisijaltaan yli 65-senttisiä puita. Se tietää noin kaksi kolmannesta ohuempaa tilipussia. ”Ylisuuria puita tulee vuodessa useampi rekkakuormallinen, muutama sata mottia. Liikaa ei puita kannata lihottaa Puiden kasvatus ylijäreiksi ei ole viisasta, sillä jättitukit joutuvat pahimmassa tapauksessa sellukattilaan. 12 METSÄLEHTI 12 • 2013 PUUKAUPPA TIIA PUUKILA Y lisuurten puiden osuus tienvarsipinoissa on vähentynyt. Jos puu ei mahdu sahan tuutista sisään, tukin mottihinta muuttuu herkästi kuidun tai energiapuun hinnaksi. Leimikko, jossa kasvaa yksittäisiä puita enemmän ylijäreitä runkoja, ei houkuttele sahureita. Versowoodilta osa ylisuurista puista päätyy vaneritehtaille. Erikoiskäyttöä kuitenkin rajaavat kaatoja kuljetuskustannukset. Harmikseen Versowoodin metsäpäällikkö kuuli, että puut oli tuotu Keski-Euroopasta, koska Suomesta ei uskottu löytyvän sopivan kokoisia. Se näkyy hinnassa. Ylikokoisia mäntyjä sen sijaan tulee harvoin vastaan. Ne ovat pääasiassa unohtuneita siemenpuita. Vanhoissa järeissä puissa sydänhalkeamat ovat tavallisia ja laho sekä muut tuholaiset yleinen vaiva. Ne ovat liian järeitä suurillekin sahoille. Niissä on mahdollista sorvata halkaisijaltaan jopa 75-senttisiä tukkeja. Vaneritehtaiden lisäksi puita ottavat vastaan vanneja sirkkelisahurit. Etenkin rinnemailla kuuset kasvavat mittavan kokoisiksi. Asiakkaat ja myyjä eivät kohtaa. Ylikokoisista puista syntyy pirttikalusteita, hirsimökkejä sekä taideteoksia. Halukkaat voivat meiltä niitä kysellä”, Torpo sanoo. Suurten pöllien käsittely on kuitenkin hidasta ja työlästä, eivätkä sahurit aina jaksa innostua niistä. Ylisuuret puut eivät ole iso ongelma, mutta aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa”, kertoo Versowoodin metsäpäällikkö Jussi Torpo. Ne joudutaan pilkkomaan, jotta ne sopivat kuorimoon”, Torpo sanoo. Jos sellutehdaskin sanoo ei, jäljelle jää energiakäyttö. ”Jos puut joudutaan ohjaamaan kuiduksi tai energiaksi, niille yritetään etsiä erikoiskäyttömuoto
. . . . . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . . . . . Uudistushakkuu . . . . . . . Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. . . Harvennushakkuu . . Ensiharvennus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Ensiharvennus . . . . . Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Ensiharvennus . . . . . . nousussa . . . . . . . . . . . Uudistushakkuu . . Myyntiin tulleet isot leimikot ovat nostaneet keskihinnan 60 euron tuntumaan. . . . . . . . Harvennushakkuu . Harvennushakkuu . . . . . . Hankintahinnat . . . . . . Ensiharvennus . . Uudistushakkuu . . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . . . . . . . . nousussa . . . . . . . . . . . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . . . Ensiharvennus . Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. nousussa . . . . . 13 METSÄLEHTI 12 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 21–24 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 24 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI . . . Hankintahinnat . . . Harvennushakkuu . . Uudistushakkuu . . . Hankintahinnat . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . . Harvennushakkuu . . . . Kymenlaaksossa puukauppaa on käyty vilkkaasti ja nousevin hinnoin koko kevät, mutta viime viikkoina suunta on jo ollut laskeva, metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson toiminnanjohtaja Jari Ursin kertoo. . . . . . . . . . . . Hankintahinnat . . KYMI-SAVO . Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hankintahinnat . . . MIKKO HÄYRYNEN Alkuvuoden puukauppamäärien perusteella on mahdollista, että tänä vuonna ylletään jopa vuoden 2007 huippulukemiin. . ”En usko hintojen jyrkkään pudotukseen, mutta tasoittumista voi tapahtua.” Hyvältä näyttää Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–24, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0. . . . . . . nousussa . . . . . KESKI-SUOMI . . Hankintahinnat . . . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . Hankintahinnat . . . . . . . . . . Uudistushakkuu . . . . . . . . . . nousussa . . . . . LAPPI . . . . . Harvennushakkuu . . . Harvennushakkuu . . Viime kuukausien hinnannousu lienee kuitenkin tasaantumassa. Päijät-Hämeen mhy:n alueella leimikoita on tehty lähes yhtä paljon kuin 2007. . Ensiharvennus . . . . . . nousussa . . . . . . ETELÄ-POHJANMAA . Hankintahinnat . . . Harvennushakkuu . . . . . Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. . . . . . . . . Nyt syksyn myynteihin ei ole leimikkovarastoja, vaan pitää tehdä uusia”, toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen sanoo. KOKO MAA . Uudistushakkuu . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . . laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat . . . . nousussa . . . . ”Tarjouksiakaan ei tule samalla tavalla kuin huhti-toukokuussa.” Ostajilla on pystyvarantoja loppukesään saakka. . Ensiharvennus . . KAINUU-POHJANMAA . . . . . Uudistushakkuu . Uudistushakkuu . . . . . . . . SAVO-KARJALA . . . . . Päätehakkuiden tukinhinnat ovat 57–63 euron haarukassa. . . Ursin uskoo, että nyt vedetään henkeä ja kauppaa käydään taas aktiivisesti syksyllä. . . . . . . . . . Ensiharvennus . nousussa . . ”Leimikoista on myyty jo ennätysmäärä, 80 prosenttia
Tuhokorvauksien kannalta latvatuhot ovat hankalia. Ei pidä kuitenkaan unohtaa metsämyyrien aiheuttamia tuhoja. Metsämyyrille kelpaavat myös männyn ylimpien sivuoksien kärkisilmut ja vuosikasvainten kuori. Tässä tyvisilmusta lähtee uusi verso. Monilatvaisuus ilmenee yleensä jo tuhotalvea seuraavana kesänä – sivuoksien vuosikasvaimet alkavat taipua ylöspäin jo heinäkuussa. Uusi pääranka muodostuu useimmiten sivuoksasta. Metsämyyrien aiheuttamia latvatuhoja on usein sekoitettu hirvituhoihin. Taimet eivät kuole, vaan jatkavat kasvuaan. Kuusi ja mänty erilaisia Kuusi ja mänty reagoivat hieman eri tavoin latvasyöntiin. METSÄSTÄ METSÄLEHTI 12 • 2013 14 METSÄNHOITO HEIKKI HENTTONEN ja OTSO HUITU, teksti HEIKKI HENTTONEN, kuvat M yyrien aiheuttamista taimituhoista puhuttaessa useimmiten mainitaan peltomyyrän aiheuttamat ongelmat, koska ne ovat taloudellisesti suurimmat. Tämä voi ilmetä useankin metrin korkeudessa. Metsämyyrät voivat kavuta helposti useampimetristenkin nuorten puiden latvaan. Tavallisesti useampi ylimmän oksakiehkuran oksista kilpailee uuden päärangan asemasta, ja seurauksena on monilatvaisuutta. Metsämyyrän aiheuttamat syöntijäljet eivät ole niin näkyviä kuin peltomyyrien pystyyn tappamat taimet, mutta yleisiä latvatuhot kuitenkin ovat. Jos mäntytaimikkoon mennään vuosi tuhon jälkeen ja nähdään päärangan päässä oleva tupsu ja kilpailevat sivuoksat, usein hirvi on ainoa mieleen tuleva syy. Juhannukseen mennessä taimien kohtalon näkee. Latvahoito kannattaa.. Kuusi voi vastata kärkisilmujen menetykseen monellakin tavalla. Metsämyyrät kiipeävät talvella männyntai kuusentaimen latvaan ja kaluavat kärkisilmuja. Keväällä 2009, siis Etelä-Suomen vuoden 2008 suuren myyrähuipun jälkeen, ajelimme Hämeen, Keski-Suomen ja Savon sivuteitä, ja liki kaikissa kuusitaimikoissa oli runsasta latvatuhoa, erityisesti 1–2 metrin mittaisissa taimissa. Vaikka pienet pottitaimet lumen sulettua näyttäisivät tuhotuilta, ne ovat yllättävän tehokkaita toipumaan. Tämän kuusen latva käsiteltiin vuosia aiemmin polvenkorkuisena, ja näin sorja näre on kasvamassa. Taimien latvoja voidaan kuitenkin hoitaa kuntoon. Metsämyyrän jälkiä voi korjata Peltomyyrän lisäksi myös metsämyyrä aiheuttaa tuhoja taimikoissa. Uusi pääranka voi muodostua myös syöntikohdan alapuolelta rungon leposilmusta. Helpoin ratkaisu on latvahoito. Pohjois-Suomessa metsämyyrät kiipeävät talvella säännöllisesti syömään luppoa korkealtakin vanhoista kuusista. Vaikka kasvuja laatutappioita hieman tulee, niiden arviointi on vaikeaa, ja siksi korvauksia ei edes anota. ”Olemme kokeilleet metsämyyrien latvatuhojen hoitoa, ja tulokset näyttävät hyviltä.” Pottitaimet toipuvat. Kuusen kilpailevat latvaehdokkaat vuosi latvasyönnin jälkeen
Useimmiten taimet lähtevät uuteen kasvuun tyvisilmuista tai alaoksasta, jolloin täydentäminen ei ole tarpeen. Myyrätalven jälkeen keväällä saattaa vaikuttaa siltä, että kaikki on tuhottu, mutta kokemus ja tutkimukset osoittavat, että nuoret taimet ovat yllättävän hyviä toipumaan. Tarkista tilanne juhannuksen tienoilla. Jos kilpailevat haarat ovat kasvaneet jo pari kesää, kannattaa katkaista ylimääräisten haarojen viimeiset vuosikasvaimet ja jättää parhaan näköinen uudeksi päärangaksi. Jos myös ylimpien sivuoksien kärjet on syöty, uusi pääranka muodostuu alempaa ja tuottaa isompaa mutkaa. Suurimman hyödyn saa, kun latvat hoitaa heti tuhoa seuraavana kesänä, mutta seuraavana talvenakin ehtii vielä hyvin. Ensi talvena maan eteläpuoliskossa saattaa taas metsämyyriä vilistä. Ylimääräisten oksien kärjet voi katkoa oksasaksilla, puukolla tms. Olemme katkoneet kärkiä kolmekin vuotta vanhoista kilpailevista latvoista. Vanha pääranka jää poikaoksaksi tulevaan uuteen päärankaan, jollei sitä leikata tyveään myöten pois. Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että kärkisilmujen tuhoa seuraavan ranganvaihdon ulkoiset merkit – poikaoksa ja runkomutka – häviävät yllättävänkin nopeasti puun kasvaessa. Olemme kirjoitelleet aiheesta vuosia sitten, joten on korkea aika kerrata opit. Talvella tuhottujen latvasilmujen seurauksena syöntikohtaan muodostuu kesällä kääpiöversojen muodostama tupsu. Joskus jatkohoito on tarpeen. Nuoret pottitaimet Nuoret pottitaimet ovat oma lukunsa. Kilpailu uudesta päärangan asemasta voi kuitenkin olla sitkasta, ja siksi hoidon tulokset kannattaa käydä tarkistamassa vuotta myöhemmin ja uudistaa tarpeen mukaan. Kuusella latvan syönti näkyy usein helpommin kuin männyllä, jolla latvasilmujen suomut saattavat olla jäljellä. Mitä tehdä. Metsämyyrän jälkiä voi korjata Jos latva ei ole liian korkealla, on helppoa napsaista kilpailevista ylimääräisistä sivuoksista kärki tai kärkisilmut pois ja jättää lupaavimman näköinen oksa muotoutumaan uudeksi päärangaksi. Jos pienet pottitaimet on katkottu tai kaluttu, älä vaivu epätoivoon. Kuusen taimen latvasyönti on helppo havaita: koko latvan kärki on yleensä syöty. 15 METSÄLEHTI 12 • 2013 Vinkit taimikon tarkastukseen Tarkista taimikkosi lumen sulettua. Talvella metsämyyrän syömän männyntaimen latvaan muodostuu seuraavana kesänä kääpiöversoista tupsu, joka on helppo erottaa kauempaakin. Varsinkin pienet taimet löytyvät helpommin ennen kasvukauden tuomaa muuta vihreyttä. Tupsun näkee kaukaa.. Kuusella helppo huomata. Aktiivinen metsänkasvattaja voi merkitä näitä puita, ja poistaa niitä vaikkapa ensiharvennuksen yhteydessä. Totuus kuitenkin on, että pelkästään metsämyyrätuhoja vastaan harvoin tehdään ennakkoon mitään. Pienemmät taimet löytyvät paremmin lehdettömänä aikana, jos alueella on vesakkoa. On runsaasti tapauksia, jolloin ”täystuho” on nopeasti keväällä täydennetty ja syksyllä alueella onkin sitten kaksinkertainen taimitiheys. Kokemuksemme mukaan tällainen poikaoksa leikkaamattomanakin kuitenkin häviää pian, niin että viiden vuoden päästä vain osassa taimia on pieni tappi jäljellä. Hirvituhojen torjuntaan tarkoitetut menetelmät (karkotteet, suojat) sopivat myös ennakkotorjunnaksi metsämyyriä vastaan, samoin kuin ahkera loukkupyynti riskialttiissa taimikoissa loppusyksyllä. Latvahoidon vaikutukset näkyvät nopeasti, ja uusi kilpailusta vapaa pääranka kasvaa hyvin. Uusi pääranka lähtee kuitenkin ehjästä sivuoksasta. Tarkista taimikko uudelleen vuotta myöhemmin. Koko oksaa ei pidä katkaista, koska silloin menetetään pienestä taimesta liikaa yhteyttävää neulasmassaa. Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. Olemme pitkään kokeilleet metsämyyrien aiheuttamien latvatuhojen jäljiltä latvojen hoitoa, ja tulokset näyttävät hyviltä. Männyllä uusi pääranka muodostuu ylimmästä ehjästä sivuoksasta. Taimien toipuminen näkyy jo alkukesällä, joten kannattaa hieman odottaa ja päättää sitten. Mahdollisen tulevan tyvitukin sisällä vika tietenkin näkyy. Jos vain yksikin silmu tai oksa on tyvellä säilynyt, elämä jatkuu
Vaeltajien suosikkiajankohdat ovat kevättalven hankikelit ja syksyn ruska-aika. Koillisessa, Venäjän rajalla, nousi suoja metsäerämaan takaa Korvatunturin kolmihuippuinen tunturi. Metsämarssilla, jota suoaavat ja Kemijoen latvahaarat sopivasti katkoivat, pisti erityisesti silmään porojen vaikutus kenttäkerrokseen. Jo viikon mittaisella retkellä ennättää tutustua alueen luontoon kohtuullisen laajasti eikä pimeyskään haittaa – aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella läpi vuorokauden. Silloin on alueen autioja varaustuvilla tungosta. Näin lähtöpaikaksi valikoitui Kemihaara. Kun laskeutuu Kemihaarasta tulevaa uraa Jaurujoen laaksoon säväyttää kulkijaa luokona maassa makaavat hopekylkisiksi keloiksi muuttuneet tuulenkaatopetäjät. Maurin jäljet näkyvät yhä Halusin tutustua ensin kunnon metsäerämaahan ja sen jälkeen koukata tuntureiden kautta takaisin. Ripeksi hieman vettä ja tuuli navakasti suunnatessani Naltiohaaran vartta kohden kämppää. Kekkosen puisto on vakiinnuttanut paikkansa vaeltajien keskuudessa, eikä puiston merkitys tiettömänä erämaana ainakaan vähene tulevaisuudessa. Silloin kannattaa suunnata todelliseen erämetsään, Kekkosen puistoon. Luoteen suunnalla riitti metsiä ja soita yli kaksikymmentä kilometriä ennen Saariselän tunturikyömyjä. Kävijämäärällä mitattuna puisto on Suomen toiseksi suosituin heti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston jälkeen. Noita luoteen suunnan tunturikyömyjä kohden suuntasin kulkuni heti Naltiotunturilta laskeuduttuani. Jaurujoen rannalta löytyi Peuraselän KOMEINTA KOILLISKAIRAA Jos poroaidassa ei ole porttia, läpi pääsee lanttopaikasta ryömimällä. Ensimmäinen tavoitteeni oli Naltiojoen kämppä, jonne matkaa Kemihaarasta on kymmenisen kilometriä. Puistossa risteilee runsaasti poroaitoja, ja lisää on rakenteilla maastoon ajetuistatolppakasoista ja verkkoaitarullista päätellen. Kaakkoon, noin kymmenkilometrisen taipaleen taakse jäi Nuorttijoen kanjoni. Jaurujoen laaksoon laskeutuvaa polkua astellessa alkoi vastaan tulla kaatuneita puita. Liikkumiseen, leiriytymiseen ja tulien tekoon on puiston eri osissa erilaiset säännöt. Kuitenkin alkukesästä, kun käki kukkuu ja lehti alkaa viheriöidä, on luonto monipuolisimmillaan. Kesäaikaista matkailua rajoittaa tai matkailijoita pelottaa eniten räkkä, eli verta imevien itikoiden ja mäkärien runsas esiintyminen. Alueen suuri koko ja etenkin tiettömyys tekee siitä vaeltajan mielikohteen. Suurin matkailijaja retkeilijäpaine kohdistuu Saariselän perusosan alueelle. Jäkäläpaikat oli syöty lähes mustalle muralle. Eikä Naltio pettänyt seuraavana aamuna maisemmillaan. Puut oli kaatanut syksyllä 1982 Pohjois-Suomessa tuhoja tehnyt Mauri-myrsky. Pitkosta sekä vanhaa ja uutta poroaitaa Vieriaavalta. Kuusirungot olivat jo lahoamassa, mutta männyt pötköttivät lappeellaan hopeakylkisinä keloina. V appuna 1983 perustettu Urho Kekkosen kansallispuisto käsittää 2 550 neliökilometriä tietöntä erämaata, jossa liikkujan on poroja rajamiehiä lukuun ottamatta luotettava omiin jalkoihinsa. Lopulta rinteessä oli muutaman hehtaarin alalla satoja runkoja. Ne runnoi pitkälleen syyskuussa 1982 riehunut Mauri-myrsky.
Tasankojen mies tuntureilla Päätin jatkaa matkaa Jaurulta vasta illalla. Anterinmukka, eli Keskon kämppä, on saanut vaeltajien keskuudessa nimityksen Kairan Hilton. Anterinmukan kämpälle pääsin sopivasti, kun siellä yöpyneet vaeltajat heräilivät aamutoimiin. Pilvetön taivas takasi sen, ettei tarvinnut virittää laavukangasta mahdollisen sateen varalle. Jo se on hyvä syy lähteä puolentoista sadan kilometrin vaellukselle. Eteneminen rajamiesten mönkijäuralla oli tuntureiden lakialueella helppoa. 17. Vongoivajoki valuttaa tuntureiden vedet yhtenä pitkänä koskena kohti Jaurujokea. Ne olivat jääneet tuntureille kesän viettoon. Aluksi etenin vanhaa tiepohjaa etelään. Matka jatkui illasta. Näin olisi viileämpi kävellä ja valokuvaus onnistuisi paremmin kesäyön valoissa. Täällä tapasin retken ainoat porot. Pian edessä oli Anterijoki. Kemihaarassa gps-laite näyttää kuljetuksi matkaksi kuudessa päivässä 150,5 kilometriä, joista lyhin oli ensimmäisen illan vaellus Naltiojoen kämpälle 11,2 kilometriä ja pisin 22 tuntia kestänyt taival Anterinmukasta Peskihaaraan 55,3 kilometriä. Vongoivajoelta otin suunnan Jaurujoen latvoille katsastamaan puistoon olennaisesti kuuluvaa elementtiä, suuria aapasoita. Onneksi vesi oli kristallinkirkasta ja pohjakivikko selvästi näkyvissä, kun kahlasin noin 40 metriä leveän joen yli. Metsäerämaan keskeltä kohoavan yksittäisen Naltiotunturin huipulta avautuu mahtava näköala kohti koillista ja horisontissa siintävää Korvatunturia. Joudun ylittämään toistamiseen Anterijoen, ja sen jälkeen alkoi nousu uudestaan tuntureille. Olin saanut Lapin rajavartioston esikunnasta rajavyöhykeluvan Talkkunapään ja Anterinjoen väliselle osuudelle. Ne runnoi pitkälleen syyskuussa 1982 riehunut Mauri-myrsky. Paluu Kemihaaraan tapahtui suurempia suoaavoja väistellen Peskihaaran kämpälle. Kämpässä näytti olevan tungosta ja kello oli yli puolenyön, joten katsoin parhaasi virittää piha-alueelle rankisen nukkumapaikaksi. Urho Kekkosen kansallispuisto › Perustettu 1.5.1983 › Koko 2 550 km › Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueella › Puistossa toimii Kemin-Sompion, Lapin ja Ivalon palis kunnat › Vuonna 2012 kävijöitä 300 400 ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat Kun laskeutuu Kemihaarasta tulevaa uraa Jaurujoen laaksoon säväyttää kulkijaa luokona maassa makaavat hopekylkisiksi keloiksi muuttuneet tuulenkaatopetäjät. KOMEINTA KOILLISKAIRAA Urho Kekkosen kansallispuisto täyttää 30 vuotta. Se on jykevistä kelohirsistä salvettu autiotupa ja joen rannasta löytyy myös sauna. Kun asteli uralta sivuun, jousti jäkälämatto askeleen alla kuin muutaman sentin paksuinen vaahtomuovipatja. Suuntasin Kielitunturin laen kautta Sihverinlakopäälle ja siitä alas Vongoivajoen varteen. Makeitten yöunien jälkeen oli jäljellä vielä viimeinen 13 kilometrin etappi Kemihaaraan. METSÄLEHTI 12 • 2013 autiotupa
Neljävuotias Santtu Raappana, Eija Pellikan veljen pojanpoika, on myös suvun yhtymän osakas. Jo kymmenen vuotta sitten, kun sukupolvenvaihdos tehtiin, toiPentti Pellikka sanoo. Suvulle jäi kolme yhtymää, yhteensä toista sataa hehtaaria metsää Haukiputaan ja Limingan suunnalla, joten ainakin neuvonantajan paikka saattaa vielä olla auki. Vuodesta 1970 hänen kontollaan ovat olleet suvun nimiin ostettujen yhtymien kirjanpito, veroilmoitukset sekä tilakäynnit. Viimeisimmät tilat hankittiin vuosina 1995–2000. Vuosikymmen takaperin hän siirsi vaimonsa Eija Pellikan kanssa tilaosuutensa tyttäriensä Outin ja Helin nimiin. Metsärahat metsään Suvun yhtymien tarina alkoi 1970-luvulta. Pentti ja Eija Pellikka sekä Minna ja Santtu Raappana tulevat syksyllä takapihan metsiin poimimaan mesimarjoja ja mustikoita. ”Metsänhoito ei ole ihan yksioikoista. 76-vuotiaalle hanslankarille tämä tietää vuosittain 20– 30 päivää vähemmän maastossa sekä rutkasti lisää vapaita tunteja veroilmoituksen jättöpäivän lähestyessä. Aivan vapaaksi herraksi Pellikka ei välttämättä pääse vieläkään. ”Siihen aikaan metsäteollisuuden näkymät olivat aika hyvät. Pellikka päätti yhdessä vaimonsa ja vaimon veljien Kalevi ja Reijo Raappanan kanssa sijoittaa tilakaupoista saadut rahat takaisin metsiin. Kuusi yhtymää, kaikkiaan noin 280 hehtaaria, liitetään Kiimingin yhteismetsään. Oma työ ei kuitenkaan lopu, vaikka ulkopuolinen hoitotyöt tekisikin. Se vaatii työtä ja tilakäyntejä. Metsää karttui neljässä vuosikymmenessä lähes neljäsataa hehtaaria. Kuviolla on käytävä itse katsomassa, mitä tehdään ja miten urakka rajataan. Sen takia minä olen luopunut omasta osuudestani.” Yhdeksän yhtymää, yhdeksän veroilmoitusta Pellikoiden tavoin myös Raappanan veljekset ovat siirtäneet met. ”Rästitöitä ei tälläkään hetkellä ole missään.” Kun Pellikan ja Raappanan veljesten aika ja voimat eivät enää riittäneet suurille aloille, avuksi palkattiin metsänhoitoyhdistys. ”Minä olen nyt jäämässä eläkkeelle. Halusimme sijoittaa metsiin, ja yhdessä oli helpompi ostaa isompikin tila”, Vihdoin eläkkeelle Kun suvun yhtymät liitetään yhteismetsään, pääsee tilakäynneistä ja kirjanpidosta vastannut yhtymien yleismieskin ansaituille vapaille. Koko ajan kantava ajatus on ollut sama: metsän on tarkoitus säilyä suvussa ja sitä on hoidettava hyvin. Haukipudas TIIA PUUKILA, teksti JUKKA-PEKKA MOILANEN / KuvaUljas, kuvat K iviniemeläinen Pentti Pellikka saa pikkuhiljaa huokaista. Tuolloin Pellikan apen Lauri Raappanan perikunnan metsiä myytiin ja tulot jaettiin perillisten kesken. Myös työn jälki pitää tarkastaa. 18 METSÄLEHTI 12 • 2013 METSÄNOMISTAJA voin pikkuhiljaa pääseväni irti näistä hommista”, Pellikka sanoo. Vielä tänä vuonna tilanne muuttuu
Oikein hauskaa kesää sinulle hyvä lukijamme.. Nyt jälkipolvi pikkuhiljaa hajaantuu ympäri maata, kokoontuminen vaatii järjestelyä ja yhteisistä asioista päättäminen on välillä hankalaa. Aikaisemmin yhtymien osakkaat asuivat kilometrin säteellä ja näkivät päivittäin. Yhteismetsässä enemmistö tekee päätökset eivätkä yksittäiset soraäänet jarruta menoa. Myös Limingassa sijaitseva suvun metsäyhtymä odottaa pääsyä yhteismetsään. Kun Kiimingin yhteismetsästä kiinnostuneita haettiin pari vuotta sitten, kaikki yhtymien kuusi osakasta innostuivat. Yksityisten metsänomistajien lisäksi hankkeeseen lähti mukaan myös Oulun kaupunki ja Kiimingin kunta. Osakkaiden ei tarvitse olla niin sanotusti hankalia ihmisiä vaan ollaanhan sitä luonnostaankin eri mieltä eri asioista”, Eija Pellikka sanoo. Yhteismetsässä kaikki hoituu samalla kertaa. Taas se tuli. Näin tulevat sukupolvenvaihdokset sujuvat helpommin. Leikkimökin verannalla kuivuvat polttopuut siistissä pinossa. Suosittelemme erittäin vahvaa yliannostusta. Jokaisen yhdeksän yhtymän kirjanpito sekä veroja arvolisäveroilmoitukset on pitänyt laatia erikseen. Kesä. ”Mietimme aikanaan, että näistä omista yhtymistä muodostettaisiin yhteismetsä, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin. Siinä on myös ulkoilualue lähellä, joten metsillä taitaa olla muutakin kuin metsätaloudellista arvoa”, Pellikka sanoo. Jokaisella meistä on omat työnsä, eikä aktiivista metsänhoitoon perehtynyttä jatkajaa löytynyt”, Pellikka sanoo. Aina se yllättää, ja aina se yllättää yhtä mieluisasti. www.metsalehti.. sää lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Sukupolvenvaihdosten myötä Pellikan työtaakka on kasvanut. Heillä oli jo entuudestaan hyviä kokemuksia Pudasjärvellä sijaitsevasta Pärjänsuon yhteismetsästä, jossa he ovat mukana. sä -hankkeen pohjalta syntyneen Kiiminkien yhteismetsän perustamiskokous pidetään näillä näkymin syksyllä. 19 12 • 2013 ”Osakkaiden ei tarvitse olla hankalia ihmisiä, ollaanhan sitä luonnostaankin eri mieltä.” Pentti ja Eija Pellikan mukaan tärkeintä ei ole metsänomistus vaan se, että metsät myös tuottavat. Soraäänet eivät jarruta Yhteismetsään liittyminen helpottaa myös päätöksen tekoa. Jotain kuitenkin pidetään itselläkin. Meillä on jotain, mitä kenelläkään muulla ei ole. Tällä hetkellä alueella on meneillään tarveselvitys. Yhtymien osakkaat eivät enää ole samoja jokaisessa yhtymässä. ”Haukiputaan metsät ovat vain viiden kilometrin päässä, joten ne pidetään yhteismetsien ulkopuolella. Siellä on resursseja palkata henkilö, joka huolehtii, että metsät ovat kunnossa ja tuottavat.” Yhteisellä päätöksellä Pellikoista ja Raappanoista tuli 930 hehtaarin suuruisen Kiimingin yhteismetsän suurimmat yksityiset osakkaat. Ongelmana on, ettei yhtymässä puu kaadu tai raivaussaha soi, elleivät kaikki ole samaa mieltä. ”Yhtymä on todellakin siinä mielessä vaikea. Tavoitteena on, että silloin jokainen saa oman omistusosuuden yhteismetsästä ja yhtymät hajotetaan. ”Luotamme siihen, että yhteismetsässä metsät tulee hoidettua hyvin. Nyt on aika nauttia valosta, lämmöstä, päättymättömistä päivistä, linnunlaulusta ja suomalaisen metsän kesäisestä raikkaudesta. Osakkaiden määrän kasvaessa erilaisia mielipiteitä on enemmän. Metsäkeskuksen Toimiva metPääskysestä ei päivääkään
Vaunu kuljetti nipun Pyhäjärveen. Metsähallitus teki 1950-luvun lopulla uittoyhdistyksen kanssa suunnitelman siirtyä nippu-uittoon koko Kokemäenjoen vesistöalueella. Kun ei päästy uittamaan Tammerkoskesta, oli keksittävä jotain muuta: mentiin Näsija Pyhäjärveä erottavan Pyynikinharjun yli ja ali. ”Maaherra hyväksyi uittoväylän valitusvyörystä huolimatta.” Ensimmäinen ylimenijä oli kauppias C.J. Lain mukaan uittaminen oli sallittua Tammerkoskessa, ja uittajat olivatkin hakeneet 1850-luvulta alkaen useita kertoja uittolupaa koskeen. Tukkilaisten tuli työnnellä tukit pitkähkön rännin läpi lautattavaksi. Niput uitettiin Näsijärven päästä tunnelia myöten Pyhäjärven puolelle Pyynikinharjun rinteeseen, josta nosturi nosti nipun kiskoilla olevaan siirtovaunuun. Tukit lastattiin Näsijärven rannassa vaunuun, jonka vorokin kiertämä vetoköysi hinasi raiteita myöten ylös harjun päälle. Puuta Pyynikin yli ja ali Tamperelaisesta tukinuitosta ei ole riitoja puuttunut. Liian myöhään Sodan jälkeen siirryttiin Näsijärvelläkin nippu-uittoon. 20 METSÄLEHTI 12 • 2013 ESKO PAKKANEN P uuta on ehditty uittaa maamme varmaan kaikissa joissa ja koskissa, Imatrassakin, mutta yksi koski jäi uittajilta valloittamatta: Tammerkoski Tampereella. kesäkuuta. Pitkään valmisteltu tunneli Borgin sahayhtiö teki kuitenkin konkurssin jo vuonna 1865, ja saha sekä tukkirata siirtyivät viisi vuotta myöhemmin huutokaupassa porilaiselle W. Uittotunneli toimi, mutta… sille ei ollut enää käyttöä! Uitto oli sillä välin loppunut lähes tyystin Kokemäenjoessa. Nippu-uittotunnelin koenippujen lasku käynnissä syyskuussa 1968. Borgin Isonsannan höyrysaha Porissa, joka oli Ty öv äe n ke sk us m us eo W er st aa n ko ko el m a. Borg oli kuvitellut voivansa uittaa Tampereen pohjoispuolelta hankkimansa tukit Tammerkoskesta, mutta ei saanut uittolupaa. Tunnelityö tehtiin vauhdilla ja se valmistui toukokuussa 1930. Rosenlew & C:o:lle. Sitä pitkin voi päiväsaikaan kulkea harjun ali. Perusteluna oli, että uitto häiritsisi kosken rannalla olevien tehtaiden toimintaa ja olisi jopa saattanut vahingoittaa niiden voimanotossaan tarvitsemia patoja ja muita laitteita. M et la n ku va -a rk is to lähtenyt käyntiin kesällä 1862. Se maksoi 5,6 miljoonaa markkaa (nykyrahassa 8 miljoonaa euroa). Turhaan – viimeistään ylimmässä oikeusasteessa lupa oli evätty tai jätetty käsittelemättä. Se sai myös Rosenlewin siirtymään höyryvoimaan. Rosenlew, joka oli vesistön ylivoimaisesti suurin uittaja, oli näet päättänyt syksyllä 1966 siirtyä kokonaan maakuljetuksiin. Hanke viivästyi – kohtalokkaalla tavalla. Töihin päästiin vasta kesällä 1966, ja Metsähallituksen rakennuttama tunneli valmistui kesällä 1968. Se lisäsi paineita rakentaa uusi, ”yleinen” tukkirata tai uittoränni Tammerkoskeen. Rosenlewin tukkiradan viereen tuli toinen rata vuonna 1873, kun Reposaaren Höyrysahayhtiö rakensi oman tukkiradan – Rosenlewin vastustuksesta huolimatta. Yhtiöt eivät aluksi päästäneet kilpailijoita radoilleen; sittemmin kyllä, mutta korkeilla taksoilla. Vuonna 1911 nousi Tammerkosken uitto jälleen esiin; nyt oli asialla Metsähallitus. Ratkaisu oli hankala ja kallis, joten sahayhtiö rakensi vuonna 1863 tukkitien harjun yli. Ahlström-yhtiön teettämä tunnelisuunnitelma sai niin viranomaisten kuin myös Tampereen kaupungin ja teollisuuden hyväksynnän, ja rakennustyöt alkoivat Pispalassa syyskuussa 1929. Se merkitsi myös Pyynikin uittotunnelin muuttamista nippu-uitolle soveliaaksi. Rata oli Näsijärven puolella kettinkirata, Pyhäjärven puolella rullarata, ja se oli höyrykäyttöinen. Tällä kertaa maaherra hyväksyi uittoväylän rakentamisen Tammerkoskeen, ja vaikka päätöstä seurasi valitusten vyöry, KHO vahvisti Tammerkosken uittosäännön huhtikuussa 1925. Lukuisista yrityksistä huolimatta kolmatta tukkitietä ei rakennettu, ei myöskään ränniä. Aluksi tukit nostettiin Lielahden rantaan suuriin lansseihin ja talvikelillä vedätettiin hevosilla Pyynikinharjun yli. Koenippujen jälkeen ei tunnelissa ole uitettu. Ei siksi, etteikö Tammerkoskessa olisi voitu tukkeja uittaa, vaan koska kaupungin teollisuuspatruunat eivät sitä sallineet. Väinö Voionmaa pelkisti radan toiminnan: ”Näsijärven puoleiselle harjun rinteelle laitettiin kiskotie, jota pitkin tukit hevosvoimalla vedettiin harjulle, mistä ne sitten itsekseen saivat rullia pitkin huristaa alas Pyhäjärveen.” Tukkien veto harjunlaelle tapahtui kahden hevosen kiertämällä vorokilla, joka oli samanlainen kuin hevosponttuilla käytetty. Radan toiminta jatkui lisääntyvin tukkimäärin. Pyynikin uittotunneli avattiin yleisölle 4. Uittoränniä ei kuitenkaan rakennettu, vaan sen sijaan kaivettiin tunneli Pyynikinharjun ali, kuten oli ehdotettu jo 1880-luvulla. Rosenlewin tukkitien alapää Pyhäjärven puolella 1910-luvulla. Rosenlewin uudesta radasta tuli Reposaaren rataa tehokkaampi, siitä kulki 500 tukkia tunnissa ja samalla radan käyttökustannukset alenivat. Samalla päättyi 70 vuotta kestänyt kiistely Tammerkosken uitosta