6 2019 6,90?€. ”En tiedä, miksi mieheni osti minut” Tee ma : Rak kau s Ma ailm an Ku vale hti 6/2 019 Mikä saa uskomaan rakkauteen. Opettajan ja oppilaan suhde jatkuu seuraavissa elämissä. Rakkaus yli ajan TEEMA: RAKKAUS Intian. Saamelaisaktivisti Petra Laiti: ”Suomalaisten on aika oppia tuntemaan saamelaiset” Tiibetinbuddhalainen lama Tulku Dakpa Rinpoche on oppilailleen tärkeä. ostomorsiamet ??
”Jotain samaa niissä kaikissa oli: heittäytyminen ja antautuminen”, hän sanoo. Maailman Kuvalehti 6/?2019 3. Samalla hän koki saaneensa tutustua kolmeen erilaiseen rakkauden filosofiaan. Suomi 20–27 Halikasoja, rakkauskirjeitä ja toiveikasta ikävää LA U RA O JA Toimittaja Heidi Nummi etsi tätä lehteä varten kiinnostavia rakkaustarinoita. Liiallinen määritelmiin pakottaminen saattaa helposti kutistaa, jopa kuihduttaa rakkauden.” Anni Valtonen Heidi Nummi Emilia Anundi ja argentiinalainen Pedro Mac Loughlin ovat etäsuhteessa ja odottavat yhteistä joulua. ”Ihmiset ovat varsin varovaisia puhumaan rakkaussuhteistaan, niin intiimeiksi ne kai koetaan.” Tarinan takaa Nummi oppi juttua tehdessään rakkauden yhteiskunnallisista todellisuuksista: esimerkiksi lainsäädäntö ei vielä tunnusta kaikenlaisia rakkauksia, ja asenteiden ja ennakkoluulojen kanssa on vielä paljon tehtävää. ”Oivalsin, että rakkaus on elämää itsessään; yhtä orgaanista ja muovautuvaa, selityksiä ja määritelmiä pakenevaa. Haastateltavien löytäminen osoittautui yllättävän vaikeaksi
Maailma paloina 6 Vanhojen ja vauraiden maailma 7 Muuttoliike ei pysähdy aidoilla 8 Teetä poimitaan parin euron päiväpalkalla 9 Soulin koirat eivät enää joudu lautaselle 10 Onnellisuus ennen kaikkea 11 Kolumni Hanna Weselius 12 Maailmanennätys Maailman eniten avioeroja 14 Välähdys Tanssia Kolumbian Medellinissä Pitkät jutut 16 Henkilökuva Kulttuurinsa vaalija Teema: Rakkaus 20 Halikasoja, rakkauskirjeitä ja toiveikasta ikävää 28 Mikä saa uskomaan rakkauteen. 60 Katso, järjestö Ihmisoikeusliitto Kannen kuva: Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Laurent Hazgui, Emilia Anundi, Tuomas Kärkkäinen Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. 10 kysymystä 54 Eino Nurmisto kirjoitti Homopojan oppaan, jonka tarkoituksena on antaa nuorille tietoa, jota muualta on vaikea löytää. 4 6/?2019 Maailman Kuvalehti. 30 Sydämien yhteys säilyy läpi elämän 34 "Rakkaudesta oppii aina" 36 Arki Suomessa, sydän Etiopiassa 38 "En tiedä, miksi mieheni osti minut" 46 Näin opin rakastamaan luonnon riistäjiä Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Suldaan Said Ahmed / HDL 50 Suhteita Kuopus Afganistanista 54 10 kysymystä Eino Nurmisto 56 Arviot ja vinkit 58 Ilmiö Korea-fanitus yhdistää nuoret 59 Kolumni Elina Hirvonen 60 Kumma kolkka Kokousmatkalla styroksikulisseissa 61 Mistä tämäkin on. Ihan kaikkialla. Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Kuvareportaasi 38 Intiassa köyhien perheiden tyttöjä myydään miehille, jotka eivät ole löytäneet puolisoa muulla keinoin. Tässä numerossa Essee 46 Ihminen ei ole tuhonnut luontoa silkkaa ahneuttaan, vaan myös lähimmäisenrakkauden vuoksi, pohtii Riku Siivonen. Ostomorsianten kohtalo on järkyttävä
En muista, koska viimeksi olisin kyennyt peilaamaan niin paljon omaa elämääni lehtemme teemojen äärellä. Oivalsin kaikkia näitä juttuja lukiessani jotain uutta. En sanonut sitä ääneen, koska se oli niin nolo ja pateettinen. Loppujen lopuksi kaikessa rakkaudessa on kyse sydämen lämmöstä ja sen jakamisesta. Näkemisestä ja nähdyksi tulemisesta. Hyvän ja kauniin ohella tahdoimme myös muistuttaa, että rakkauden nimissä tehdään kaiken aikaa myös raadollisia ja vahingollisia asioita. En saa koskaan tietää, onko se niin, vai luulenko vain. Antautumisesta ja uskaltamisesta. Käsitykset ja odotukset rakkaudesta laahaavat todellisuuden perässä. Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, rakkaus kuitenkin on avara, pakenee määrittelyjä, sulkee sisäänsä valtavan määrän eri muotoja ja värejä. Tajusin myös rajallisuuteni, törmäsin ennakkoluuloihini. Emme olleet nyt tällaisen rakkauspohdinnan äärellä. Ihmiset voisivat paremmin, jos Disneyn satumaailman kertoma tarina ei olisi niin hallitseva, niin kapea. Jos en olisi saanut kokea äitiyttä, en tietäisi rakkaudesta sitä mitä nyt tiedän. Ensirakkauden huumassa, pitkätukkaisen kitaristipoikaystäväni lämpimässä sylissä, minua puhutteli erityisesti Rakkaudesta -biisin seuraava riimi: Me neroja ollaan sä tiesitkö sen/ me keksimme rakkauden/ Sä olet maa, mä olen kuu. Monogamian ja heterorakkauden rinnalle otettiin polyamoria ja homorakkaus, tarkasteltiin elämänmittaisia rakkauksia ja kaukorakkauksia. Kun vielä avasimme ideoinnin mahdollisuuden lehtemme avustajille, aihe laajeni entisestään: eläimiin, toisinajatteleviin , henkisiin oppaisiin, lähimmäisiin, idoleihin, kotimaahan, omaan kansaan. Kuvareportaasimme Intiasta kertoo miehistä, jotka ostavat itselleen vaimoja maan köyhistä itäosista. Anni Valtonen Rakkauden avaruus TE EM U U LL G RÉ N Maailman Kuvalehti 6/?2019 5 Pää kirjoitus. R akennan sun sydämeesi taloa mä rakastan sua/ enemmän kuin jumalaa. Heti seuraavaksi ajattelin lapsiani, äidinrakkauden sanoja pakenevaa syvyyttä. Oppinsa rakkaudesta kertoivat niin pappi, avioerojuristi kuin parija seksuaaliterapeuttikin. Ymmärsimme, että käsitykset ja odotukset rakkaudesta laahaavat todellisuuden perässä. Tämä oli jostain syystä mieleeni noussut ensimmäinen muisto, kun lähdimme toimituksessa rakentamaan tähän numeroon temaattista kokonaisuutta aiheesta nimeltä rakkaus. Yhteinen ideointisessio avasi meille rakkauden koko laveudessaan – paljon kaikkena muuna kuin ajatuksena kuusta ja maasta, miehestä ja naisesta, äideistä ja lapsista. Joulun valoa, rakkaat lukijat! Ensi vuonna tavataan! Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. Hoilasin tuota Ismo Alangon kirjoittamaa riimiä joskus 1980-luvun lopulla, kun Sielun Veljet pökerrytti meitä maakuntienkin nuoria eri puolilla pitkää Suomenniemeä urheiluja nuorisoseurojen ylläpitämissä keikkapaikoissa
Yhdysvaltalaisen Brookingsajatushautomon Homi Kharas ja Wolfgang Fengler tekevät blogikirjoituksessaan kehityskulkujen pohjalta kiinnostavan havainnon. Kuinka rikas minusta tulee. Niin ikään nuoria ja rikkaita sekä vanhoja ja köyhiä on molempia 1,6 miljardia. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa elämme aikaa, jolloin väestö jakautuu niin, että yli 30-vuotiaita on yhtä paljon kuin sitä nuorempia – ja päälle kolmikymppisten määrä sen kun kasvaa. Vanhojen ja vauraiden maailma FL O RI A N V O N PL O ET Z/ IM A G EB RO KE R / A LL O V ER PR ES S Koonnut Ruut Tolonen Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa väestössä on yhtä paljon yli kolmekymppisiä kuin sitä nuorempia. Kuinka vanhaksi elän. Kehitys on nimittäin edennyt tilanteeseen, jossa yhä useammalla maailman asukkaalla on edessään enemmän elinvuosia ja paksumpi lompakko kuin edellisillä sukupolvilla. Tämä näkyy siinä, että nyt noin puolet maailman ihmisistä voidaan luokitella taloustilanteensa perusteella vähintään keskiluokkaisiksi. Vuonna 2030 suhdeluvut ovat nykymenolla liikkuneet siten, että vanhojen ja rikkaiden määrä on selvästi muita ryhmiä korkeampi. Samaan aikaan ihmiskunta myös vaurastuu tasaista tahtia. Maailma paloina. Kuluva vuosi on ollut vedenjakaja näiden ihmisiä eri puolella maailmaa askarruttavien kysymysten suhteen. Juuri nyt vanhoja ja rikkaita sekä nuoria ja köyhiä ihmisiä on maailmassa sama määrä eli 2,2 miljardia
Tällä hetkellä suurin osa ylipainoisista lapsista elää vauraissa maissa, mutta ongelma yleistyy erityisen nopeasti köyhissä ja alemman keskitulotason maissa. Vuosien 2000–2016 välillä maailman ylipainoisten lasten osuus puolestaan lähes tuplaantui. YK:n kehitysohjelman UNDP:n koostama, Afrikasta Eurooppaan suun-tautunutta siirtolaisuutta käsittelevä raportti tukee viestiä. Juuri niihin myös kehitysyhteistyöllä pyritään puuttumaan. 24 % 6 % 15 % 2 % 1 % 41 % 5 % 10 % Maailman Kuvalehti 6/?2019 7 MAAILMA PALOINA. ”Mikä olisi saanut sinut muuttamaan mielesi Eurooppaan lähtemisestä?” Parempi taloustilanne Ei mikään henkilökohtainen syy Parempi hallinto ja palvelut lähtömaassa Tieto siitä, kuinka vaarallinen matka on Tieto siitä, millaista elämä Euroopassa on Ei mikään Muut syyt En osaa sanoa Siirtolaisuustutkijat ovat jo pitkään olleet yhtä mieltä siitä, että rajavalvonnan lisääminen, turvapaikkapolitiikan kiristäminen ja muu maiden välisen liikkumisen vaikeuttaminen ei pysäytä luvatonta maahanmuuttoa – siksi kannattaisi panostaa laillisiin reitteihin. 60 prosenttia vastaajista kertoi, että työn löytäminen ja rahan lähettäminen perheelle oli heille tärkein syy tulla Eurooppaan. Köyhienkin maiden lapset pyöristyvät Maailman sana Hatsukoi on japania ja tarkoittaa ensirakkautta. Siihen haastatelluista vajaasta kahdesta tuhannesta eri puolilta Afrikkaa Eurooppaan tulleesta siirtolaisesta yli kaksi kolmasosaa sanoi haastattelussa, ettei ole mitään syytä, mikä olisi saanut heidät jäämään kotimaahansa. Lähde: Scaling Fences: Voices of Irregular African Migrants to Europe Muuttoliike ei pysähdy aidoilla Samaan aikaan kun aliravitsemus vaivaa 200 miljoonaa maailman lasta, yhä useamman alaikäisen paino ympäri maailmaa nousee epäterveisiin lukemiin, kertoo Unicefin tuore raportti. Esimerkiksi EteläAfrikan lapsista oli vuonna 1990 ylipainoisia alle kolme prosenttia, viime vuonna joka neljäs. Edes se, että matkan hengenvaarallisuus olisi etukäteen tiedossa, ei olisi vaikuttanut kuin murto-osaan lähteneistä. Syynä lihomiselle on heikko ruokavalio: raportti osoittaa esimerkiksi, että vajaa puolet koululaisista matalan ja keskitulotason maissa juo hiilihapollisia sokeroituja juomia vähintään kerran päivässä ja syö pikaruokaa vähintään kerran viikossa. Eniten lähtöhaluja Afrikasta vähentäisikin parempi taloudellinen tilanne ja vakaampi hallinto
Työntekijät niin Sri Lankassa kuin Intiassa ovat sairaita ja usein myös aliravittuja. Iranilaisnaisilla ei ole ollut asiaa jalkapallostadioneille sitten vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Finnwatchin mukaan edes vastuullisuussertifioinnit eivät olleet onnistuneet parantamaan työntekijöiden asemaa. Hiljattain tilanne kuitenkin muuttui, sillä kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa vaati, että Iranin tulee päästää myös naiset seuraamaan MM-kisojen karsintaottelua, jonka Iran pelasi lokakuussa Kambodžaa vastaan. ”Intian Assamissa teeplantaasien palkat ovat jopa alhaisemmat kuin maataloussektorin minimipalkat, ja Sri Lankassa haastattelemiemme työntekijöiden palkka jäi puoleen elämiseen riittävästä palkasta”, sanoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti tiedotteessa. Fifan mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut yksittäinen myönnytys, vaan naiset pääsevät katsomoihin myös vastaisuudessa. Suurin vastuullisuusongelma on Finnwatchin mukaan kuitenkin joFutiskatsomo aukesi Iranin naisille Kohti parempaa 86 % eurooppalaisista on sitä mieltä, että kehittyvien maiden auttaminen on tärkeää. Teetä poimitaan parin euron päiväpalkalla Kansalaisjärjestö Finnwatchin tuore selvitys paljastaa, että moni Suomessa myytävä tee on peräisin plantaaseilta, joilla työtekijöiden asema on surkea. pa alle kaden euron päiväpalkkaan jäävä ansiotaso. Erityisen heikossa asemassa ovat naiset, joita on yli puolet teeplantaasien työvoimasta. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty moittikin tapausta pelkäksi julkisuustempuksi. Naiskatsojat eristettiin visusti miehistä ja heitä vartioi 150 naispoliisin joukko. Teheranin 78 0000 katsojaa vetävällä stadionilla pelattuun otteluun myytiin kuitenkin vaivaiset 3 500 naisille suunnattua lippua, vaikka kysyntää olisi ollut runsaasti. Lähde: Eurobarometri 2019 IS TO C K EP AEF E/ A B ED IN TA H ER KE N A RE H 8 6/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Myös työntekijöille tarjotut luontoisedut olivat usein ala-arvoisia: monissa asuintaloissa katot vuotivat ja lämmitys puuttui. Kolonialismin perintö on edelleen vahvasti läsnä Intian ja Sri Lankan teeplantaaseilla, joilla työntekijät ovat usein siirtomaavallan aikaisten velkaorjien jälkeläisiä. Teetä ilman sympatiaa -raporttia varten haastateltiin 120 teetyöntekijää kuudella Intiassa ja Sri Lankassa toimivalla plantaasilla, jotka toimittavat teetä suurimmille suomalaisille teetaloille Forsman Tealle ja Nordqvistille sekä kansainvälisille teebrändeille
Eläinoikeusjärjestöjen ja maan nuoremman väestön aloittama keskustelu on kuitenkin saanut korealaiset pohtimaan perinneherkkunsa eettisyyttä, ja koirien kasvattamista ruuaksi ollaan tekemässä vaikeammaksi. Seuraavaksi toimia tarvittaisiin pääkaupungin ulkopuolella: EteläKoreassa on arvioiden mukaan yhä 17 000 koiranlihafarmia. Erityisen hyvin koira maistuu korealaisille kesäaikaan, ja erityisen mielellään maassa popsitaan syötäväksi jalostettua nureongi-koiraa. Soulin koirat eivät enää joudu lautaselle A FP / LE H TI KU VA Tämä Soulin liepeillä Namyangjussa sijaitsevalla koirafarmilla elänyt koira pelastettiin joutumasta syödyksi, kun farmi suljettiin marraskuussa 2017. Koiranliha on tällä hetkellä lain harmaalla alueella, sillä kesällä 2018 Etelä-Korea teki koirien tappamisesta syömistä varten laitonta, mutta toisaalta koiran syömisestä ei rangaista. Maailman Kuvalehti 6/?2019 9 MAAILMA PALOINA. Lokakuussa kehitys koiraystävällisempään suuntaan otti konkreettisen harppauksen, kun maan Soulin pormestari Park Won-soon ilmoitti sopineensa kaupungin koirateurastamoiden kanssa, että nämä lopettavat toimintansa, kirjoittaa The Korea Herald. Vaikka koiranlihan kulutus Etelä-Koreassa vähenee, maassa teurastetaan edelleen ruoaksi noin miljoona koiraa vuosittain. Sekarotuisena pidetty koiratyyppi ei ole saanut virallisen rodun tunnusta, eikä sen edustajia nähdä tepsuttamassa hihnan päässä, vaan lautasella. Oranssinruskea pystykorva nureongi on eteläkorealaisille tuttu koira
Uskon, että kun olemme selkeitä sen suhteen, mitä todella haluamme, voimme rakentaa paljon onnellisemman yhteiskunnan.” Heidi Nummi Onnellisuudesta puhutaan ja sitä tutkitaan yhä enemmän – myös taloustieteen piirissä. on Layardin mukaan epäterveellä pohjalla oleva vertailun kulttuuri. ”Julkisen keskustelun ilmapiiri on muuttumassa. Alamme kollektiivisesti kyseenalaistaa, olemmeko sittenkään eläneet oikeat asiat edellä. Sen sijaan esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa alaikäisenä naimisiin menee tytöistä edelleen 1/4 Suomessa ensimmäisen avioliittonsa solmivan morsiamen keski-ikä on 31,7 vuotta Lähteet: Unicef, Tilastokeskus 10 6/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Viime vuosikymmeninä etenkin teini-ikäisten ja nuorten aikuisten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet huomattavasti. Onnellisuus ennen kaikkea Taloustieteilijä ja onnellisuusaktivisti Richard Layard vaatii, että yhteiskunta ottaisi päätavoitteekseen ihmisten onnellisuuden edistämisen. Hän kuuluttaa globaalin onnellisuusliikkeen perään. Mielenterveysongelmien yleistyminen tapahtui samoihin aikoihin, kun sosiaalinen media arkipäiväistyi. Tähän pyrkii myös Layardin luotsaama Action for Happiness -liike. Layardin mukaan pelkkään tulotasoon ja ostovoimaan keskittyminen on ajanut yhteiskunnan harhateille. Finanssikriisi ja ilmastonmuutos ovat yhä selvemmin osoittaneet, että yhteiskunnan on aika punnita uudestaan, mikä on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Syynä Richard Layard tietää, että onnellisuuden avain on mielenterveys, ei korkea tulotaso. Käytännöllisten elämäntaitojen lisäksi tarvittaisiin myös uudenlainen onnellisuuden etiikka. RA FA EL RY B C ZY N SK I Maailman lukuja Kehitysmaissa avioliittoja solmitaan edelleen paljon ennen täysi-ikäisyyttä. Monet tutkimukset osoittavat, että tulotasolla on vain vähäinen vaikutus ihmisten onnellisuuteen. Nigerissä alle 18-vuotiaista tytöistä naimissa on 76 % Lapsiavioliitot koskettavat myös poikia, ja alle 15-vuotiaana naimisiin joutuneita miehiä maailmassa on arviolta 115 miljoonaa Eniten positiivista kehitystä on tapahtunut Etelä-Aasiassa. Globaalissa liikkeessä on mukana jo yli 150 000 osallistujaa 180:sta maasta. Erityisesti kouluilla tulisikin olla keskeinen rooli terveemmän kulttuurin rakentamisessa. Onnellinen elämä vaatii ennen kaikkea oivalluksen siitä, että muut ovat aivan yhtä tärkeitä kuin itse on.” Layardin mukaan viestin on tultava ihmisiltä itseltään: tarvitaan onnellisuuden massaliike, joka vaatii hallituksia ja talouselämää asettamaan onnellisuuden ensimmäiseksi tavoitteekseen. Huomattavasti oleellisempia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvät ihmissuhteet, merkitykselliseksi koettu työ, terveet elintavat ja ennen kaikkea mielenterveys. ”Jos keskittyy vain itseensä, elää todennäköisesti onnettoman elämän. Tulotaso on huono onnellisuuden mittari, mielenterveysongelmat taas onnellisuuden suurin este, tiivistää London School of Economicsin taloustieteen emeritusprofessori Richard Layard pitkän uransa havainnot. Silti mielenterveyshoito on heikoissa kantimissa, ja valtaosa apua tarvitsevista jää lääkehoidon varaan. Nyt, kaksikymmentä vuotta onnellisuuden parissa työtä tehtyään, Layard on optimistinen
Jos ärsyynnyn siitä, että koira söi Jouluoratorion, en saa koiraa ymmärtämään, ettei se purrut rikki vain pyöreää vinyylinpalaa vaan minulle tärkeän kulttuurisen artefaktin. Ja kun ei voi olla varmuutta, ei voi olla minkäänlaista epävarmuuttakaan. En tiedä, miten koira ajattelee. En voi kysyä siltä, miksi. Se on kuvattoman maan olento. Tällainen siitä tuli, ja minulla on siitä vastuu. Vien koiran lääkäriin useammin kuin menen itse. Joskus koira päättää olla tulematta luokseni, kun kutsun sitä. Se asettuu minun katsottavakseni ja siliteltäväkseni ja näyttää tyytyväiseltä. Käteni muistavat sen kapean ruumiin, kippurahännän, selän karkean turkin ja pehmeät, tuoksuvat korvantaustat. Sen lämpimänruskeista iiriksistä heijastuu maisema: meri, kallio ja lumesta nousevat puut. En voi kuin niellä kiukkuni. Koska kysymystä ei voi esittää, varmuutta rakkaudesta ei voi olla. Mutta se ei pure. On vain vapautta. K oira ei katso minua silmiin. Katselen koiraa. Koira on toislajinen. Outo. Koira ei piittaa kuvaamisesta. Kirsu on koristeellisen muotoinen, kohokuvioinen, märkä ja musta. Minä rakastan koiraa. Kun rakastaa kokonaan toista, hyväksyy, ettei toinen ole yhtään kuin minä. Kun rakastaa kokonaan toista, hyväksyy, ettei toinen ole yhtään kuin minä. Odotan, kunnes se päättää tulla. Tyydyn siihen. Se ei tunnistaisi minun kuvaani. Aina joskus niissä vilahtaa myös heijastus minusta itsestäni, ihmisestä, rakastamaan kykenevästä eläimestä. Se ei tunnista edes omaa peilikuvaansa. Huutaminen ei auta eikä koiraa voi juosta kiinni. Se antaa minun silitellä itseään. En tiedä, valitsisiko koira minut nyt. Katson koiraa, ja koira antaa minun katsoa itseään. En ole miettinyt, rakastaako koira minua. Tajuan geneettisen eron. Maailman Kuvalehti 6/?2019 11 Näkökulma. Kun koiraa rapsuttaa korvan sisäpinnalta, se örisee pitkään ja matalalta. Toinen ei toimi eikä ajattele kuin minä. Ainakaan se ei ajattele käsitteillä. Se katsoo maisemaa, joka heijastuu sen lämpimänruskeista iiriksistä: meri, kallio ja lumesta nousevat puut. Se voisi myös päättää purra minulta sormet poikki milloin vain. Hoivaan sitä, kävelytän sateessa, pesen vesikupin, leikkaan kynnet. Olen lukenut, että se on koiran lajityypillistä käytöstä. Puhelimeni on täynnä rakastavia kuvia koirasta. Kun koira on poissa luotani, suljen silmäni ja muistan ulkoa sen silmien ympärille täydellisen kauniisti asettuvat tummat ja vaaleat karvat. Minä valitsin sen pentuna koiratarhalta tietämättä, millainen siitä kasvaa. Katselen sen kuonoa ja lävitseni kulkee väristys, koska kuono on niin erilainen kuin ihmisen nenä. Koira ei valinnut minua. Kokonaan toinen. Hanna Weselius Rakastamaan kykenevä eläin V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Kirjoittaja on kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori. Sellaista kysymystä ei voi esittää koiralle eikä koirasta. Raadossa kieriskeltyään koira tykkää ryömiä yöksi sänkyni alle haisemaan. Koira tykkää kieriskellä maastosta löytyvissä pikkueläinten raadoissa
MAAILMAN ENITEN AVIOEROJA: Venäjä MAAILMANENNÄTYS Globaaleja äärimmäisyyksiä. Venäjällä avioliittoja puretaan väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa
Latvia 3,1 Suomi 2,5. Euroopan maista Malta laillisti avioeron vasta vuonna 2011, ja Irlannissa avioero oli perustuslaissa kielletty vuoteen 1996 asti. Euroopan maissa vähiten erotaan Bosniassa ja Irlannissa. Otveta.com -sivuston siteeraama haastattelututkimus antaa raadollisempia vastauksia: venäläisten useimmiten mainitsema syy avioerolle on puolison alkoholismi. Presidentti Vladimir Putin on näyttänyt kansalaisilleen mallia, sillä hänkin erosi vaimostaan Ljudmilasta vuonna 2013. Aiemmin harvinainen avoliitto on yleistynyt. Moldova 3,7 4. Venäjän ohella avioerolistan kärkipäässä on useita muita Itä-Euroopan maita. Vuodattipa venäläinen avioliittonsa päättymisen vuoksi surun tai ilon kyyneliä, ainakaan hän ei ole tilanteensa kanssa yksin. Venäjällä puretaan avioliittoja väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla. Kakkossijalle tosin kirii Yhdysvalloille kuuluva pikkuinen Guamin saari Tyynellä valtamerellä. Selitystä korkeille eroluvuille on haettu muun muassa siitä, että Venäjällä mennään usein naimisiin suhteellisen nuorella iällä. Sormukset nurkkaan! Venäjällä ja muissa Itä-Euroopan maissa erotaan urakalla. Pariskunta ehti olla naimisissa 30 vuotta, ja yhteisessä haastattelussa he mainitsivat eron syiksi muun muassa sen, etteivät he ehdi juuri nähdä toisiaan. 2010-luvun aikana avioerojen määrä on Venäjällä tosin selvästi laskenut, mutta niin on myös avioliittojen määrä. Tilastojen mukaan venäläisten alle 30-vuotiaana solmitut avioliitot kuitenkin kestävät pidempään kuin yli 30-vuotiaiden liitot. Kaikissa maissa avioeron saaminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Esimerkiksi Filippiinien lainsäädännössä avioero on sallittu vain muslimeille. Sittemmin Ljudmila on mennyt uusiin naimisiin, ja Vladimirin on SE RG EI M A LG AV KO / A LL O V ER PR ES S huhuttu heilastelevan entisen huippuvoimistelija Alina Kabajevan kanssa. Pienimmät eroluvut puolestaan ovat Guatemalassa ja Qatarissa. Koko ajatus rakkausavioliitosta on kulttuurisidonnainen, ja monissa maissa liitot ovat järjestettyjä. Venäjä 4,7 2. Vai kenties sittenkin pilke silmäkulmassa naapurin iloista leskeä tapaamaan. Osansa on myös sillä, että avioero on Venäjällä helppoa saada. Työ pitää miehen kiireisenä, ja lapsetkin olivat jo itsenäistyneet. Vodkaa lasiin ja kaihoisia sointuja balalaikasta. Avioliittojen ja -erojen määrästä ei tietenkään kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä minkään maan rakkauselämän auvoisuudesta. Ainakin tässä suhteessa Venäjä on muuttunut länsimaisempaan suuntaan. Teksti: Juha Mäkinen Avioeroja 1 000 ihmistä kohti: Lähde: UN Demographic Yearbook 2017 1. Guam 4,2 3. Valkovenäjä 3,4 3. Sormukset lentelevät nurkkaan niin että kilinä käy, Pietarista Vladivostokiin asti. Molemmissa maissa muutos hyväksyttiin kansanäänestyksessä. Seuraavaksi yleisimmät syyt ovat epätyydyttävät asuinolosuhteet sekä appivanhempien liiallinen puuttuminen elämään
Medellin, Kolumbia. VÄLÄHDYS. Kuva: David Estrada Larrañeta Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Nuori tyttö tanssii turisteille lauantai-iltapäivänä vuorille levittäytyvässä Comuna 13 -kaupunginosassa
Varhaislapsuuden kotipaikkakunnalla Inarissa Kun Petra Laiti valmistautuu pitämään vierasluentoa saamelaisista, hänellä on tapana lisätä esityksensä aloitusdiaan aina samat perustiedot. ”Se kuvaa hyvin sitä, mitä teen.” Petra Laitista tuli saamelaisuuden äänitorvi jo alakouluiässä. Laiti kertoo varttuneensa useilla paikkakunnilla sekä Suomessa että Ruotsissa ja olleensa koulussa aina luokkansa ainoa saamelainen. ”Kertominen pitää aloittaa aina nollasta”, Laiti sanoo. asioista Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksen puheenjohtajana ja sisäministeri Maria Ohisalon poliittisena avustajana, mutta myös puhtaasti intohimonsa vuoksi. Petra Laiti haluaa, että jonain päivänä saamelaisten ei enää tarvitse opettaa valtaväestölle, keitä he ovat. Kulttuurinsa vaalija. Elin illuusiossa, että aikuiset kyllä tietävät saamelaisista”, Laiti sanoo ja naurahtaa. saamelaisuus oli kaikille tuttua, mutta sitten perhe muutti etelään. Keitä saamelaiset ovat, kuinka paljon heitä on, missä Saamenmaa sijaitsee… Laiti on nimittäin huomannut, että luennoipa hän tarhaikäisille tai korkeakouluopiskelijoille, on suomalaisten tietotaso saamelaisista kehno. ”Lapsena ajattelin pitkään, että sitten kun olen aikuinen, minun ei enää tarvitse selittää. Twitter-tilillään hän esittelee itsensä päivystäväksi saamelaiseksi – pari vuotta sitten vitsinä syntynyt titteli on jäänyt käyttöön. 24-vuotias Laiti puhuu saamelaisTeksti: Ruut Tolonen Kuva: Eeva Anundi 16 6/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Sen myötä Laiti päätyi usein tilanteisiin, joissa hän opetti luokkakavereilleen, mitä saamelaisuus tarkoittaa
Helsingissä asuva Petra Laiti kävi Saamenmaalla viimeksi kesällä. ”Matka on niin pitkä, että julkisilla pohjoiseen ei ole mieltä lähteä alle viikoksi.” Maailman Kuvalehti 6/?2019 17
Perheessä kaikki puhuvat suomea, ruotsia ja pohjoissaamea, ja Saamenmaan ulkopuolella asuessa juuri kieli on vahvistanut Laitin saamelaisidentiteettiä. ”Heillä on ihan eri lähtökohdat opetella kieltä ja kulttuuria kuin edellisillä sukupolvilla.” ”Lapsena elin illuusiossa, että aikuiset kyllä tietävät saamelaisista.” 18 6/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA Kuka. Kun joku jatkossa haluaa tietää aiheesta, on Laitilla vihdoin jotain, minkä pariin kysyjä ohjata. ”Mitä kypsemmäksi olen tullut, sitä selvemmin huomaan, ettei sellainen erottelu ole tarpeen. Petra Laiti sanoo, että lapset ja nuoret valavat häneen toivoa saamelaisten tulevaisuudesta. Suomalaisen äidin ja saamelaisen isän tytär tosin mietti joskus, onko hän täysin vai puoliksi saamelainen. Kaikkia päivystävän saamelaisen dan kaltainen iso ja raskas uutinen, joka laittaa suunnitelmat uusiksi. Alkuperäiskansoja loukkaava lastenohjelma. ”Vaikka olisi juuri antanut töissä kaikkensa, voi tulla joku Jäämeren raVaikka perheen osoite ja asuinmaa vaihtuivat Laitin lapsuudessa monta kertaa, saamelaisuus oli ja pysyi. ”Keväällä 2015 Suomen Saamelaisnuoret järjesti mielenosoituksen, johon osallistuin. Hiljattain Laiti kirjoitti blogissaan siitä, miten vähemmistöaktivistillakin on lupa olla väsynyt ja pitää kiinni omista rajoistaan. Sittemmin asian pohtiminen on jäänyt. Kotona hyllystä löytyi saamenkielisiä kirjoja ja vaatekaapista saamenpukuja. ”Kun lukion jälkeen tutustuin muihin ikäisiini saamelaisiin, tajusin, että moni on opetellut kielen alkeista. Harrastaa käsitöitä, laulamista ja museoissa käymistä.. ”Huomasin, että sille, että kirjoittaa valtaväestölle saamelaisista, on kysyntää. Usein kannanotoista on seurannut räväköitä uutisotsikoita. Some oli myös helpoin tapa tavoittaa pohjoisessa oleva yleisö, joten panostin siihen”, Laiti muistelee. Hän ei koskaan tehnyt tietoista päätöstä alkaa saamelaisaktivistiksi, vaan asiat etenivät sitä kohden omalla painollaan. Laitin mukaan teksti ei liittynyt niinkään negatiivisen palautteen aiheuttamiin tunteisiin vaan yleisesti aktivistielämän arvaamattomuuteen. ”En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että kaikki suuret mediat puhuvat siitä, miten saamelaisia on sorrettu!” Vastatuuleen on hänen mukaansa ensimmäinen saamelaisten pakkosuomalaistamisesta kertova yleisteos, johon myös saamelaisia itseään on osallistettu. Kukka Rannan ja Jaana Kannisen saamelaisia käsittelevän Vastatuuleen -tietokirjan julkaiseminen keräsi näkyvyyttä, joka ylitti täysin Laitin odotukset. Sitä enemmän osaan nyt arvostaa sitä, että saame oli meillä kotikielenä.” Saamelaisten sivuuttaminen heitä koskevien päätösten eduskuntakäsittelyssä. mielipiteet eivät miellytä: vihapostia on tullut etenkin kulttuuriseen omimiseen liittyneiden mediamyrskyjen yhteydessä. Pian pystyssä oli blogi. Muun muassa nämä aiheet ovat saaneet aikaan sen, että Laiti on kirjautunut some-tileilleen ja antanut palaa. Sitä suuremmalla syyllä pyrin lepäämään aina kun voin.” Saamelaisia koskevat uutiset antavat harvoin aihetta juhlaan, mutta haastattelua edeltävä viikko oli Laitin mukaan poikkeus. Kiasmassa esillä ollut videoteos, jossa twerkattiin saamenpuvussa. Petra Laiti Syntynyt vuonna 1995 Opiskelee johtamista Hankenilla ja työskentelee Maria Ohisalon eduskunta-avustajana. Toimii Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajana, käy puhumassa saamelaisasioista ja keskustelee niistä aktiivisesti somessa. En stressaa siitä, kuinka saamelainen olen.” Näkyvimmin saamelaisuus on ollut Laitin elämässä läsnä kielen kautta. Laitin kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heräsi yliopiston alkuvuosina. Se oli aika pieni, mutta sain siitä intoa nähdessäni, että Helsingissä asioista voi järjestää meteliä.” Kirjoittaminen oli aina kuulunut Laitin vahvuuksiin, ja vähitellen hän sai myös itsevarmuutta ottaa asioihin kantaa. Jäämeren ratahanke
Tällä hetkellä opinnot ovat graduvaiheessa, mutta jatkosuunnitelmat ovat auki. Kaipaan pohjoiseen, mutta jos asuisin siellä, haikailisin yhtä lailla Helsinkiin”, Laiti pohtii. ”Ymmärrystä voisi lisätä matalan kynnyksen keinoin, kuten saamen kielen opettamisen kautta. Arjessaan Laiti pyrkii korjaamaan saamelaisuuteen liittyviä harhaluuloja kärsivällisesti, mutta myöntää, että välillä se turhauttaa. Laitin mielestä tämä on sääli paitsi saamelaisten vuoksi, myös siksi, että kun koko Lappia markkinoidaan saamelaisuudella, jää Etelä-Lapin peräpohjalainen kulttuuri jalkoihin. ”Minuun suhtaudutaan kuin nukkeen; hyvä ettei käydä nipistämässä poskesta! Usein ihmiset myös tuntevat pakonomaista tarvetta tulla kertomaan, että hekin ovat käyneet Lapissa.” Harva suomalainen hahmottaa, että Saamenmaa ja Etelä-Lappi ovat eri alueita. Kun Laiti laittaa gáktin eli saamenpuvun päälle ja lähtee Helsingissä kaupungille, vastassa on tuijotusta, valokuvausta, lasten ”Äiti, onko tuo aito” -kysymyksiä ja aikuisten koomisia reaktioita. ”Se, että minulla on kulttuuri, joka on säilynyt tähän päivään saakka, velvoittaa. Reissujen tarkoituksena on aina myös oppia lisää omasta kulttuurista. ”Meillä ei olla kauhean hyviä keskustelemaan alkuperäiskansasta”, Laiti toteaa. Suomalaisten saamelaisia kuten muitakin vähemmistöjä koskevan rakenteellisen tietovajeen paikkaaminen on valtion vastuulla, Laiti muistuttaa. Saamelaisten eksotisoinnilla on Suomessa pitkät perinteet. Koen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia siitä kaikki minkä voin. ”Osaan juuri ja juuri paikata housujen lahkeet. Pohjoisessa Laiti rikastaa sanavarastoaan, opettelee käsitöitä ja katsastaa, mikä on muodissa. Ja tähän tehtävään valtion olisi syytä tarttua, sillä Laiti uskoo juuri tietoisuuden kasvattamisen olevan ratkaisu saamelaisten aseman paranemiseen. Hän käy Saamenmaalla niin usein kuin mahdollista, yleensä arkisilla asioilla: festareilla, tapaamassa tuttuja ja käsityöostoksilla. Ainakin se suomalaisten keskuudessa yleinen väärinkäsitys, että saamelaiset olisivat suomalaisia – siis vähän kuin savolaiset tai hämäläiset. Ompelen itse omat gáktini.” Laiti kokee, että kuten muutkin alkuperäiskansoihin kuuluvat, hän ei harjoittele käsitöitä, uusia sanoja ja oman kulttuurinsa erityispiirteitä vain itseään varten. Vähintään yhtä tärkeä syy on, että hän voi tulevaisuudessa siirtää oppimansa seuraaville sukupolville. Merkittävä osa Laitin suvusta asuu yhä Saamenmaalla ja siihen kuuluu monia maineikkaita käsityöläisiä. ”On kiva, että nyt voin vain olla eikä tarvitse vielä miettiä tulevaisuutta. Se auttaisi hahmottamaan, miten erilainen se on kuin suomen kieli.” Vielä muutama vuosi sitten Petra Laiti haaveili muuttavansa yliopistosta valmistumisensa jälkeen Saamenmaalle. Samaan aikaan hän on kuitenkin sitä mieltä, ettei ole saamelaisten vastuulla toimia oman kulttuurinsa viestinkantajina. Voi olla, että ne raskaat kokemukset koskettavat oppilaan omia sukulaisia ja läheisiä ihmisiä.” Maailman Kuvalehti 6/?2019 19. Laitin oma into ja käsityötaidot vaihtelevat sen mukaan, millaisesta projektista on kyse. Se on positiivinen paine.” ”Kirjan voi ottaa kauniiseen käteen ja lukea ihan itse.” Mitkä sitten ovat Laitin mielestä ne asiat, jotka valtaväestön ja Euroopan ainoan alkuperäiskansan suhteessa pitäisi korjata. ”Jos esimerkiksi koulussa saamelaisoppilasta pyydetään kertomaan saamelaisten assimilaatiosta, se ei ota vähemmistön tarpeita huomioon. Mutta kun kyse on saamenpuvun tekemisestä, on motivaatio opetella tosi kova
Teksti: Heidi Nummi Kuvat: Laura Oja, Maritta Tikkinen-Arin kotialbumi Maritta tapasi miehensä Halukin 60luvulla kirjeenvaihdon kautta. 20 6/?2019 Maailman Kuvalehti TEEMA: RAKKAUS. Halikasoja, rakkauskirjeitä ja toiveikasta ikävää Rakkaus pakenee selityksiä ja määritelmiä. Kirjeet ehtivät kulkea Nilsiän kirkonkylän ja Istanbulin välillä kuusi vuotta, ennen kuin pari tapasi Berliinissä ensimmäisen kerran. Se voi syttyä ihmiseen, joka asuu toisella puolen maapalloa, sen voi jakaa useamman ihmisen kanssa eikä sen tarvitse loppua, vaikka elämä veisi eri suuntiin