Elämän jäljet TEEMA: VANHUUS 6 2018 6,90?€. "Elämä jatkuu", hän sanoo. Egyptissä vanhainkoti on häpeä Ma ailm an Ku vale hti 6/2 018 Ryhtyisitkö kummiksi vanhukselle. Isovanhemmat kannattelevat lapsenlapsia ympäri maailmaa Brasilian Amazonilla elävä Elsa Assis Fontes, 66, ei sure vanhenemistaan
Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Hyvän mielen joululaHja! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua. koko vuosi vain 53,50 € (norm. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/joulu, (09) 228 08210 (ark. 79,50 € / 10 nroa) Tilaa kätevästi netistä: www.suomen luonto.fi/joulu ann a laHj aksi 10 vuo dena iKaa SuoM en Luon noSS a! h a n n u r ä m ä / va st av a lo www.suomenluonto.fi Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto.. 9–15), tilaajapalvelu@suomenluonto.fi Tarjoustunnus: SL MK Tarjous on voimassa 6.1.2019 asti uusille tilauksille kotimaassa
Se on uuden elämän alku.” Viitanen halusi juttuun myös suomalaisen vapaaehtoisen näkökulman. Tähän lehteen Viitanen kirjoitti turvapaikan saaneen Al-Anin perheen Suomen-kodin rakentamisesta. Äiti ja isä ovat jo luvanneet hänelle oman koulupöydän. “Se hetki on hieno, kun haavoittuvainen ihminen tai perhe pitkän odoTarinan takaa tuksen jälkeen saa oleskeluluvan. Maailman Kuvalehti 6 / 2018 3. Hän on seurannut, mitä tapahtuu heille, jotka poliisi löytää, sulkee säilöönottokeskuksiin ja karkottaa maasta. Näistä kokemuksista ovat syntyneet tietokirjat Paperittomat (2010) ja Karkotetut (2016). Anni Valtonen Kaisa Viitanen Sarah AlAni, 8, on onnellinen, kun hänen perheensä lokakuussa muutti Ruukin vastaanottokeskuksesta Espooseen. Rooliin valikoitui Sirkka Laitinen, joka on viimeiset kolme vuotta paneutunut tulijoiden tukemiseen. “Sirkka on oiva esimerkki aktiivisesta kansalaisesta, joka tarttuu toimeen ja muuttaa asioita paremmaksi.” Jutun teko muistutti Viitaselle, että yksikin ystävällinen ihminen voi saada paljon aikaan. Suomi–Irak 20–27 Uutta kotia rakentamassa LA U RA O JA Toimittaja Kaisa Viitanen on perehtynyt ilman oleskelulupaa eläviin ihmisiin
Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Suomi 56 Vappu Taipale, 78, on parantanut maailmaa koko ikänsä. Egypti 28 Ibrahim Tahun, 69, asuu Egyptin ainoassa alzheimer-hoitokodissa. Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. 4 6/ 2018 Maailman Kuvalehti. Viime vuodet hän on puhunut vanhojen ihmisten arvokkaan kohtelun puolesta. Tässä numerossa Maailma 36 Mummot ovat tärkeitä lasten kasvattajia kaikkialla maailmassa. Entinen agronomi ja lentopalloilija tykkää pelata dominoa ja ratkoa sudokuja. 62 Absurdistan Kannen kuva: Giorgio Palmera Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Dana Smillie, Tuomas Kärkkäinen, Satu Kemppainen. Maailma paloina 6 Yhtä suurta keskiluokkaa 7 Konflikti tekee ruoasta luksustuotteen 8 Maailman Kuvalehteä julkaisee nyt Fingo 9 Untuvatakki on ankan painajainen 10 Ilmastonmuutos vaarantaa köyhimpien turvallisuuden 11 Kolumni Mimosa Hedberg 12 Maailma nyt Pyramidista tuli keila Lukujutut 14 Välähdys Rituaalikivi Amazonilla 16 Henkilökuva Simón Riestra 20 Uutta kotia rakentamassa Teema: Vanhuus 28 Kun vanhainkoti on häpeä 32 Kummi Suomesta, lahja Palestiinasta 36 Tärkeät mummot 40 ”Elämä on paras opettaja” Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Riitta Vartti 50 Matkalla Filippiiniläinen surffikeskus 51 Kolumni Elina Hirvonen 52 Arviot 53 Ilmiö Tanssielokuva nostaa vanhat valoon 54 Kulttuuri Skábmakovat 55 Kohtaamisia Hyasintha Ntueko 56 10 kysymystä Vappu Taipale Vanha ja väsymätön 58 Ruoka Suut makiaks! 60 Kentältä WaterFinns ry 61 Mistä tämäkin on. Ihan kaikkialla. Älylaitteet mahdollistavat yhteydenpidon myös kauempaa
Siksi tartuimme tähän aiheeseen: vanhuuteen. Täällä on helppo elää rauhallista perhe-elämää. Libanonin pakolaisleirillä elävä vanhus on kaukana kotimaastaan Palestiinasta, jatkuvien sähkökatkosten ja puutteellisen infrastruktuurin keskellä, mutta viettää päivänsä lastensa ja lastenlastensa ympäröimänä. Voisitko sinä olla kummi suomalaiselle vanhukselle. Ajatus vanhenemisesta Suomessa tuntuu ahdistavalta. Banaaliuden uhallakin teen rinnastuksen. Koulutus on ilmainen ja terveydenhuolto hyvä. Missä minulla olisi hyvä olla niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Vanhusten kotihoidon tilanne on tätä nykyä katastrofin partaalla. Vanhaa ihmistä ei jätetä yksin. Kerromme tässä lehdessä vantaalaisen Aulikki Ansamaan, 66, kummivanhuksesta Husnia Jumaanista, 84. Liian monet kuolevat yksin kodeissaan. Anni Valtonen Missä olisit mummona mieluiten. Ja edelleen: Miten on mahdollista, että Suomessa moni ihminen ei saa vanheta kunnioituksen ja rakkauden, vaan yksinäisyyden ja avuttomuuden ympäröimänä. He sanovat usein, kuinka hieno maa Suomi on asua, kun on työikäinen ja terve. Silti monelle heistä ajatus vanhenemisesta Suomessa tuntuu ahdistavalta. Suomi on täynnä yksinäisiä vanhuksia, joiden luona ei käy kukaan. VE SS I H ÄM ÄL ÄI N EN Maailman Kuvalehti 6 / 2018 5 Pää kirjoitus. Maissa, joissa infrastruktuuri ja sosiaaliturva ovat heikompia, vanhukset ovat riippuvaisia jälkikasvustaan, mutta toisaalta vanhuuden laatua nostaa yhteisön tuki. M aailmassa on nyt enemmän vanhuksia kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Tunnen lukuisia uusia suomalaisia, jotka ovat kasvaneet yhteisöllisen kulttuurin maissa eri puolilla Latinalaista Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa. Hirvonen kysyy, miten on mahdollista, että maailman vauraimpiin kuuluvassa maassa on vuodesta toiseen varaa jättää heitteille ihmisiä, jotka eivät enää pärjää itse. Olen miettinyt, missä itse haluaisin vanheta. Eri yhteiskunnat pystyvät mukautumaan tuleviin väestörakennemuutoksiin eri tavoin. Mitä voimme tehdä, jotta näin ei olisi. Niin se tuntuu kyllä kantasuomalaisestakin. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Viime vuonna julkaistun YK:n ikääntymisraportin mukaan yli 59-vuotiaiden määrä on yli kaksinkertaistunut vajaassa 40 vuodessa. Ajatus laitoksessa vanhenemisesta, ilman yhteisön tukea ja turvaa, tuntuu muualta tänne tulleesta painajaismaiselta. Väestön ikääntyminen tulee muuttamaan yhteiskuntia merkittävästi kaikkialla maailmassa. En ehkä haluaisi jäädä tänne – varsinkaan jos lapseni eivät jää. Elina Hirvonen kertoo tämän lehden kolumnissaan oikeusoppineiden kannanotosta, jonka mukaan Suomessa vanhuksia jätetään heitteille. Jäisinkö Suomeen
Suurin on keskiluokka, johon kuuluvia ihmisiä on jo 3,59 miljardia – aavistuksen enemmän kuin haavoittuvia eli heitä, jotka ovat nousseet äärimmäisestä köyhyydestä mutta vaarassa vajota sinne takaisin. Joka sekunti me keskiluokkaiset saamme viisi uutta seuralaista, enimmäkseen Aasian maista. Yhtä suurta keskiluokkaa IS TO CK Koonnut Ruut Tolonen Monilla keskiluokkaan kuuluvilla on varaa pitää lomaa ja matkustaa ehkä jopa ulkomaille. 6 6/ 2018 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Keskiluokkaisen ei tarvitse elää kädestä suuhun, vaan hänellä on varaa leffalippuun – ehkä jopa lomamatkaan. Keskiluokaksi lasketaan kotitaloudet, joilla on päivittäin käytettävissään 11–110 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohden. Tämä tarkoittaa, että keskiluokkaan kuuluvilla on varaa sellaisiin köyhille saavuttamattomiin ylellisyyksiin kuten jääkaappiin tai pesukoneeseen. Työpaikan menettäminen ei aja keskiluokan edustajaa välittömään taloudelliseen katastrofiin. Sellaisesta joukosta suomalaisen ei tarvitse pelätä erottuvansa. Vuonna 2030 meitä on ennusteen mukaan kaksi kolmasosaa maailman väestöstä. He jaottelevat maailman asukkaat neljään ryhmään: köyhät, haavoittuvat, keskiluokkaiset ja rikkaat. Keskiluokan kasvu näkyy jo maailman lentokentillä. Lukee verotiedoissamme mitä hyvänsä, meillä suomalaisilla on tapana sijoittaa itsemme keskiluokkaan. Ensimmäistä kertaa historiassa myös suurin osa maailman ihmisistä voi ilmoittautua keskiluokkaisiksi, ja vieläpä perustellusti, arvioivat yhdysvaltalaisen Brookings-ajatushautomon Homi Kharas ja Kristofer Hamel blogissaan
Rekisteristä päätettiin huippukokouksessa Lontoossa, missä aihe herätti kiivasta keskustelua. Näin aterian suhteellinen hinta vaihtelee eri maissa EteläSudan Jemen Syria Nepal Yhdysvallat 1,20 $ 15,75 $ 39,52 $ 62,37 $ 348,36 $ Maailman Kuvalehti 6 / 2018 7 MAAILMA PALOINA. Jotta vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan uudestaan, pistivät järjestöt loppusyksystä pystyyn Interpolin kanssa yhteistyötä tekevän kansainvälisen rekisterin, jonka tehtävä on estää potentiaalisten hyväksikäyttäjien pääsy järjestökentälle tai siirtyminen siellä tehtävästä toiseen. Osallistujat totesivat, että jos hyväksikäyttö ja häirintä todella halutaan kitkeä avustustyön kentältä, rekisterin kaltaisten teknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan samassa mitassa muutosta myös järjestöjen johtamisja toimintakulttuureihin. Etelä-Sudanissa, Koillis-Nigeriassa ja Jemenissä ruoan hinnan nousu on yhteydessä aseelliseen konfliktiin. Vaikka monessa muussa kehittyvässä maassa ruoka hieman halpeni viime vuonna, ovat ihmiset äärimmäisen eriarvoisessa asemassa sen suhteen, mitä vatsan täyteen saaminen heille maksaa. Tarkoituksena on antaa vauraissa maissa eläville mielikuva siitä, kuinka kallista ruoka on maailman köyhimmille. Luvut selviävät YK:n ruokaohjelman Counting the Beans -indeksistä, johon on koottu tiedot 52 kehittyvästä maasta. Indeksi käyttää ympäri maailman samanarvoiseksi muunnettua keskituloa per asukas ja laskee sen mukaan, kuinka monta prosenttia tuloistaan ihmisten täytyy käyttää saadakseen yksinkertainen mutta ravitseva ruoka-annos. Jos keskituloinen newyorkilainen kokkaa näistä lounasmuhennoksen, ainekset maksavat hänelle 1,2 Yhdysvaltain dollaria eli 0,6 prosenttia päivän tuloista. Hieman papuja tai linssejä, vettä, ruokaöljyä. Uusi rekisteri torjumaan hyväksikäyttöä Maailman sana hwangap on koreankielinen nimitys 60-vuotisjuhlille, joita pidetään koko elämän tärkeimpänä syntymäpäivänä. Samalla logiikalla annos maksaisi Koillis-Nigeriassa 222 ja Jemenissä 62 dollaria. Saadakseen vastaavan aterian Etelä-Sudanissa asuva ihminen joutuu käyttämään reseptiin kahden päivän tulonsa, mikä tarkoittaisi New Yorkissa noin 348 dollaria. Konflikti tekee ruoasta luksustuotteen Helmikuussa apusektori joutui ikävään valoon, kun selvisi, että brittijärjestö Oxfamin työntekijät olivat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen naisia ja lapsia katastrofialueilla
Fingon uutta toimintaohjelmaa aletaan toteuttaa vuoden 2019 alusta. Sitä odotellessa: sanan isänä pidetty norjalaissosiologi Johan Galtung määritteli jo 1970-luvulla rauhanrakentamisen olevan ”konkreettista toimintaa rauhan edistämiseksi”. ”Toivomme, että pystymme tarjoamaan lukijoillemme entistä laajemman kattauksen kiinnostavia ja ajankohtaisia juttuja globaalipolitiikasta, kehityksestä, ympäristöstä ja ihmisistä. Toiveissa on, että lista täydentyy lähitulevaisuudessa Oxford English Dictionarylla. ”Lukijoidemme kannalta järjestöjen yhdistyminen on hyvä juttu, koska se vahvistaa kattojärjestön asemaa reilun ja kestävän maailman puolestapuhujana sekä maailman Rauhanrakentaminen pääsi sanakirjoihin Kohti parempaa Maailman yli 15-vuotiaista jo 86 prosenttia osaa lukea ja lukutaitoisten määrä kasvaa tasaisesti. Merkittävimpänä englanninkielisenä sanakirjana pidetyn teoksen toimitus kertoo tekevänsä taustaselvitystä termistä ja harkitsevansa sen sisällyttämistä sanakirjaan. Haluamme kertoa tarinoita, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa”, Häkli sanoo. Maailman Kuvalehteä julkaisee nyt Kepan sijaan Fingo, virallisemmin Suomalaiset kehitysjärjestöt Finnish Development NGOs Fingo ry. heikoimpien ja kansalaisyhteiskunnan äänenä”, kertoo Fingon viestintäjohtaja ja Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja Laura Häkli. Harva tavallinen kansalainen kuitenkaan tietää, mitä termi oikeastaan tarkoittaa, ja tiedon lähteelle pääsemistä puolestaan hidastaa se, ettei sanaa ´peacebuilding´ löydy sanakirjoista. Maailman Kuvalehden verkkosivuille uudistus tuo lisää kiinnostavaa sisältöä: jatkossa sieltä voi lukea aiempaa enemmän maailman tilaan liittyviä uutisia. Siksi rauhanjärjestöjen yhdessä luotsaama kampanja on ottanut tavoitteekseen ujuttaa rauhanrakentamisen sanakirjoihin. Uudella kattojärjestöllä Fingolla on jäseninään 300 kehitysyhteistyötä, vaikuttamista ja globaalikasvatusta tekevää järjestöä. Maailman Kuvalehteä julkaisee nyt Fingo Huomasitko, että tämän lehden sisällysluettelossa lukee julkaisijan kohdalla uusi nimi. Rauhantyö on nykymaailmassa yhä tärkeämpää. Lähde: Unesco FI N G O RY AM AZ O N 8 6/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Nimenmuutos johtuu siitä, että kehitysjärjestön kattojärjestö Kepa ja kehitysjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ovat lyöneet hynttyyt yhteen. Työ tuottaa tulosta, sillä syksyllä Collins Dictionary, Cambridge Dictionary and Macmillan Dictionary lisäsivät sanan omaan sanastoonsa
Untuvalle on luotu vastuullisuuden takaava RSC-sertifikaatti, mutta PETA on raportoinut myös sen saaneiden tuottajien kaltoinkohdelleen ankkoja. Pehmeä ja haituvainen höyhenkerros toimii lämmöneristeenä vesilinnun ihon ja päällimmäisten, kovempien höyhenien välissä. Eläintenystävän ykkösvalinta on jokin muu takintäyte. Untuvatakki on ankan painajainen IS TO CK Untuva on erittäin kevyt ja lämmin vuorimateriaali, mutta sen käyttöön liittyy eettisiä ongelmia etenkin silloin, kun untuva kynitään eläviltä ankoilta. Kynintä toistetaan kuuden viikon välein. Niitä ei puuduteta toimenpidettä varten ja usein eläimet ovat kovakouraisen kynimisen jäljiltä vereslihalla. Ihmisiholtakin pakkanen pysyy loitolla, kun ylle vetäisee myös muotinäytösten catwalkeilta tutun vaatteen. Untuvaa saadaankin lihantuotannon – jossa on omat eettiset ongelmansa – sivutuotteena, mutta merkittävä määrä kynitään eläviltä ankoilta. Untuva on ankan oma ase kylmyyttä vastaan. Lämmön varjopuoli kuitenkin on, että untuvan matka takinvuoriin tuottaa eläimille suunnatonta kipua. Maailman Kuvalehti 6 / 2018 9 MAAILMA PALOINA. Miten siis pysyä lämpimänä ilman ankkojen kärsimystä. Suurin osa on peräisin ankasta, joka on osa kiinalaista ruokaympyrää. PETAn mukaan 80 prosenttia maailman untuvasta tulee Kiinasta. ”Monella kuluttajalla on selvä käsitys turkistuotannon eläimille aiheuttamasta kärsimyksestä, mutta ei tietoa untuvantuotannon julmuudesta”, sanoo Yvonne Taylor eläinsuojelujärjestöstä PETAsta The Guardianille
Pakolaisuus on heille turvallisuutta merkittävästi heikentävä tekijä, sillä poikkeusolosuhteissa naisilla on suuri riski joutua esimerkiksi väkivallan tai raiskauksen uhriksi. Helposti sitä pidentäisi se, jos yhä useampi saadaan tumppaamaan savukkeensa, sillä tupakka on kansanterveyden pahin vihollinen. Mielestäni meidän pitäisi aloittaa opettamalla lapsille ilmastonmuutoksesta, niin he voisivat kertoa siitä vanhemmilleen.” Keskeisin keino ilmastomuutoksen aiheuttamien turvallisuusriskien ehkäisemisessä on maapallon lämpenemisen hillitseminen. Vaikka yksin ilmastonmuutos ei synnytä sotia, oikukkaaksi muuttuvat sääolosuhteet voivat todistetusti herkistää konflikteille tai ruokkia niitä. ”On niin paljon muitakin ongelmia: korruptio, Al-Shabaab, merirosvous… Ihmisten, joita ilmastonmuutos eniten koskettaa, pitäisi kuitenkin saada tieto siitä, mitä on meneillään. Vuonna 2015 syntyneen lapsen keskimääräinen elinikä on 71,4 Luku voi vielä kasvaa. Heikko ruokaturva on siis kärjistänyt konfliktia.” Ankarimmin ilmastomuutoksen vaikutukset kuitenkin iskevät naisiin, Dayib sanoo. ”Nälästä kärsiviä nuoria on paljon ja työttömyysluvut korkeita, joten terroristijärjestö Al-Shabaab on onnistunut hyvin rekrytoinneissaan, sillä se tarjoaa nuorille miehelle toimeentulon. Ruut Tolonen Ilmastonmuutosta ei ehkä ensisijaisesti mielletä turvallisuuskysymykseksi, mutta sitä se kuitenkin on monille maailman köyhimmistä. Hän vieraili loppusyksystä Helsingissä kertomassa toisen kotimaansa tilanteesta. Näin on käynyt Somaliassa, jossa ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset kansalaisten turvallisuuteen ovat jo selvästi nähtävillä, sanoo Somalian UN Womenia johtava suomensomali Fadumo Dayib. ”Lisäksi perheillä on paine naittaa tyttärensä nuorina, koska silloin heillä on yksi suu vähemmän ruokittavana.” Dayibin mukaan Somaliassa keskustelu ilmastonmuutoksesta ei ole vielä alkanut, eikä hän usko suurimman osan kansasta edes tietävän, mikä ilmastonmuutos on. Maailmassa on tupakoitsijoita yhteensä 1,1 miljardia Joista matalantai keskitulon maissa elää 80 % Tupakka tappaa joka toisen käyttäjistään, mutta sen ohella passiivisen tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee maailmassa vuosittain 890 000 Lähde: Maailman terveysjärjestö WHO 10 6/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Somaliassa kuivuus on johtanut ruokapulaan, joka heikentää etenkin naisten asemaa. Ilmastonmuutos vaarantaa köyhimpien turvallisuuden Äärisäät ruokkivat konfliktialttiutta ja heikentävät naisten asemaa Somaliassa. Siitä suurin vastuu on teollisuusmailla – me kun tuotamme suurimmat hiilidioksidipäästöt. Maasta riippuen Afrikan naisista 48–78 prosenttia kärsii ilmastonIlmastomuutoksen ja konfliktien vaikutukset iskevät kaikista ankarimmin naisiin. U N PH O TO /T O BI N JO N ES Maailman lukuja Maailman asukkaiden elinajanodote on noussut tällä vuosituhannella viisi vuotta. Koska Somalian ruoantuotannosta 70 prosenttia on riippuvaista sään kausivaihtelusta, ovat äärimmäiset kuivuusjaksot johtaneet ruokapulaan. Moni somali on joutunut lähtemään pakolaiseksi kotimaansa sisällä, ja näistä maan sisäisistä pakolaisista neljä viidestä on naisia. muutoksen seurauksista arjessaan
Todella paljon positiivisempi kuin meillä realismia ylitsepursuavilla milleniaaleilla, jotka emme edes uskalla hankkia lapsia, koska maailma on jo parinkymmenen vuoden päästä aivan varmasti tuhoutunut. Ja avomieliset nepalit ottivat heidät vastaan, vaikka maa ei ollut tottunut tällaisiin tulijoihin – tai oikeastaan juuri minkäänlaisiin tulijoihin tuolloin. Erityisesti mieleeni jäi, kun hipeiltä kysyttiin, miten Nepal ja Kathmandu ovat muuttuneet. Mitä jos ottaisimme mallia vanhoilta hipeiltä. Minussa heräsi kuitenkin kunnioitus: nämä tyypit vastustivat vahvasti sen ajan henkeä, kylmää sotaa ja alituista asevarustelua sekä univormuja. Toisin kuin voisi kuvitella, he eivät aloittaneet pitkää listaa miinuspuolista, joita itsellä tulee helposti listattua: tukahduttavat saasteet, junnaava politiikka, sitkeä köyhyys. K athmandusta löytyy katu, jota paikalliset ovat jo viitisenkymmentä vuotta kutsuneet leikkisästi Freak Streetiksi , friikkien kaduksi. Joogasivat ja meditoivat, etsivät elämän tarkoitusta. Kuului simppeli vastaus: ”Elämä on Nepalissa parempaa kuin ikinä. Täällä jumalat tanssivat vuorilla.” Vanhat hipit ovat eläneet läpi valtavan myllerryksen aikakauden, ja edelleen suhtautuminen maailmaan on myönteinen. Eikö muka mahdollista. Mimosa Hedberg Milleniaali, ota opiksi hipeiltä VE SS I H ÄM ÄL ÄI N EN Kirjoittaja työskentelee Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijana Nepalissa. Ja meillä on kaikki keinot pitää se tällaisena – ja tehdä siitä jopa parempi. Olisi helppoa tuomita viisikymmentä vuotta sitten tänne huumepäissään rellestämään tulleet länkkärit. Se on nykyisin mitäänsanomaton pölyinen tienpätkä, jossa on kauniita talovanhuksia, mutta myös ylihintaisia kahviloita ja kaameita t-paitoja myyviä turistipuoteja. ”Elämä on Nepalissa parempaa kuin ikinä. Tai vaikka matkustamalla maateitse Nepaliin ja rakentamalla uudenlaisen elämän siellä – vaikka sitten pilveä poltellen. Esimerkiksi toimittaja Emma Vepsä luopui jo pari vuotta sitten lentämisestä ja kirjoitti kirjan Afganistanin läpi liftaamisesta. Muutosta ei saa aikaan kotona yksinään mutisemalla, vaan lähtemällä oman kuplan ulkopuolelle, epämukavuusalueelle. Minulla oli vastikään kunnia tavata näitä alkuperäisiä hippejä täällä Nepalissa, kun harmaahapset kokoontuivat muistelemaan sumuisia vuosiaan. Pitkätukat saapuivat Nepaliin liftaten, kimppakyydeillä tai paikallisilla busseilla (jotka siihen aikaan olivat todella paikallisia), tekivät kuukausien matkan Afganistanin läpi Euroopasta itään, koska uskoivat toisenlaisen elämän mahdollisuuteen. Vastaavaa on vaikea kuvitella nykypäivän Euroopassa, jossa muualta turvan toivossa tullut otetaan vastaan polttopulloin. Ilmaston lämpeneminen on mahdollista pysäyttää 1,5 asteeseen, jos vain kaikki yritämme. Maailma on tilastojen valossa terveempi ja koulutetumpi kuin ikinä. Vielä 1960ja 70-luvuilla samalla paikalla kuhisi Nepaliin saapuvia hippejä, jotka polttivat pilveä, juhlivat ja juoksentelivat alastomina kadulla. Melko hippiä touhua sekin. Kun hippi teki pilvipäissään Freak Streetillä alastonviuhahduksen, kietoivat nepalit hänet peittoon ja tarjosivat teetä. Täällä jumalat tanssivat vuorilla.” Maailman Kuvalehti 6 / 2018 11 Näkökulma
Teksti: Susanna Karvinen Kuva: iStock Vuosisadan puoleenväliin mennessä ikääntyneiden määrän ennustetaan tuplaantuvan nykyisestä. Väestön ikääntyminen tulee muuttamaan yhteiskuntia merkittävästi kaikkialla maailmassa. Pyramidista tuli keila Maailmassa on nyt enemmän vanhuksia kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. 12 6/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT
Ensi kertaa maailman historiassa väestö ikääntyy merkittävästi globaalilla tasolla. V iime vuonna julkaistun YK:n ikääntymisraportin mukaan yli 59-vuotiaiden määrä maailmassa on yli kaksinkertaistunut vajaassa 40 vuodessa. Ongelmat ovat Suomelle tuttuja, mutta enemmän haasteita on köyhissä maissa. Vanhukset nähdään usein passiivisina sosiaalietuuksien vastaanottajina, mutta HelpAge International -järjestön mukaan monessa kehittyvässä maassa esimerkiksi maanviljely on pitkälti iäkkäiden työntekijöiden varassa. maissa väestötilanne on vastaava kuin teollisuusmaissa. Vuosisadan puoleenväliin mennessä ikääntyneiden määrän ennustetaan tuplaantuvan nykyisestä. Afrikassa heitä arvioidaan olevan yhdeksän prosenttia. ”Väestörakenteen muutos alkoi, kun hedelmällisyys kaikissa länsimaissa ensin kohosi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen ja sitten laski nopeasti historiallisen alas”, Silventoinen sanoo. Vanheneminen on juhlan aihe, sillä se todistaa ihmiskunnan suurta saavutusta, elintason nousua. Korkeampi elinikä on tosin sielläkin nostanut yli 59-vuotiaiden osuutta väestöstä merkittävästi. 8 milj. Asenteiden muutos vanhoja ihmisiä kohtaan on paikallaan, mutta totta on sekin, että vanhusväestöstä huolehtiminen käy kaikkialla maailmassa kalliiksi. ”Juuri nyt meidän olisi huolehdittava heidän arvokkaasta vanhuudestaan. Selkeän pyramidiin väestö asettuu edelleen ainakin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, missä nuoret ikäluokat ovat suuria ja syntyvyys kasvussa. Vuonna 2050 vanhempien ihmisten osuus väestöstä tulee olemaan Euroopassa yli kolmanneksen ja Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Oseaniassa noin neljäsosan väestöstä. Maailman Kuvalehti 6 / 2018 13. Vain yksi neljästä vanhasta ihmisestä saa eläkettä. Muuttuvat väestörakenteet pakottavat pohtimaan, millainen on ikääntyvien rooli yhteiskunnassa. Väestön ikääntymisen on myös sanottu muun muassa vähentävän yhteiskuntien luovuutta ja muuttavan kulutusta. Tällä hetkellä ikääntyminen on pisimmällä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joissa useampi kuin joka viides on yli 59-vuotias. Kasvava hoivan tarve voi muuttaa yhteiskunnan muitakin alueita, jos valtio päättää hoivakulut kattaakseen leikata esimerkiksi koulutuksesta. Kehittyvissä maissa 80 prosentilla vanhuksista ei ole säännöllistä toimeentuloa. Tällä hetkellä matalanja keskitulotason maissa vain yksi neljästä vanhasta ihmisestä saa eläkettä. Helsingin yliopiston väestötieteen yliopistonlehtorin Karri Silventoisen mukaan väestön ikääntyminen erityisesti teollisuusmaissa ei kuitenkaan johdu pelkästään elintason kohenemisesta, vaan ensisijaisesti suurista ikäluokista ja syntyvyyden alenemisesta. Selkein esimerkki tästä on Kiina, jossa väestö vanhenee ja vaurastuu, mutta joka ei vielä ole elintasoltaan lähelläkään teollisuusmaita”, Silventoinen sanoo. 4 milj. Vuonna 1980 kehittyvissä maissa asui 56 prosenttia maailman yli 59-vuotiaista, vuonna 2017 jo kaksi kolmasosaa ja ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä 79 prosenttia. Vuonna 2014 luku oli noussut 12 prosenttiin. Monet matalamman tulotason maat kuten Chile, Kiina ja Venäjä tulevat vuoteen 2050 mennessä kokemaan vastaavanlaisen väestörakenteen kuin Japani. Myös Japanissa jo 30 prosenttia väestöstä on yli kuusikymppisiä. ”Pitkän vanhuuden sijaan meillä saattaa olla myöhemmin alkava jäähdyttely, jota voi leimata osittainen työssäolo ja aktiivinen vapaa-aika”, Silventoinen sanoo. Suurille ikäluokille on maksettava eläkkeitä ja hoitopalveluja. Parinkymmenen vuoden päästä huoltosuhde korjaantuu, kun suuret ikäluokat eivät enää kuluta terveydenhuollon resursseja. Silventoisen mukaan tulevaisuudessa ikääntyneet tulevat olemaan nykyistä aktiivisempi väestöryhmä myös korkean tulotason maissa. Silventoinen muistuttaa, että väestön ikääntyminen on vain lyhyen aikavälin ongelma. 6 milj. Väestön ikääntyminen koskettaa koko maailmaa, mutta vaikuttaa nyt eniten matalanja keskitulotason maissa. 2 milj. Näin maailma vanhenee Vuonna 1950 noin kahdeksan prosenttia maailman väestöstä oli yli 59-vuotiaita. Monessa maailmankolkassa väestöpyramidi ei siis enää ole oikea termi, vaan pian voidaan puhua pikemminkin keiloista. Suurten ikäluokkien ansiosta meillä on nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme”, Silventoinen muistuttaa. ”Jo nyt monissa keskitulotason Väestön ikääntyminen on vain lyhyen aikavälin ongelma. Lähde: YK 80+ 60–79 15–59 0–14 1950 2017 2030 2050 10 milj
Amazonilla, Rio Negro -joen ylängöllä, alueen shamaanit pitävät pyhättönä paikkaa, josta löytyy ikivanha kalliopiirros mieshahmosta sukuelimineen. VÄLÄHDYS. Hahmo on kenties Koai, yksi alkuperäiskansojen rakastetuimmista jumalista. São Gabriel de Cachoeira. Kuva: Giorgio Palmera 14 6/?2018 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Brasilia
Maailman Kuvalehti 6/?2018 15
Esikoinen päätyy erilleen muusta perheestä naapurin tädin otettua oikeuden omiin käsiinsä. Silvia ja Hugo teljetään kahdeksi vuodeksi vankilaan. Kommunistikorttia. Naapurusto on toki selvillä pidätyksestä ja sen syistä. Pienelle kyselijälle ei vielä tuolloin kerrota, että hänen äitinsä Silvia ja isäpuolensa Hugo on pidätetty. Eletään vuotta 1983. Häntä kuvaillaan ystävälliseksi, teräväksi ja vieraanvaraiseksi persoonaksi. Simón Riestra eli ison osan lapsuudestaan isovanhempiensa hoivissa Chilessä. Kotikaupungissaan Tampereella Riestra, 43, tunnetaan hersyvän itseironian lisäksi Maailmantango-festivaalin perustajana ja intomielisenä kaupunkikulttuurin kehittäjänä. Lopulta paljastuu, että Pablo ja Javiera on viety vankilaan vanhempiensa kanssa. Pojan mielestä idea on hauska. Simónin osalta leikki jatkuu vain muutaman päivän. Missä ovat isä ja äiti sekä Pablo-veli ja Javiera-sisko?” Simón alkaa silti kysellä. na 1973 vallan anastanutta kenraali Augusto Pinochetin johtamaa sotilasjunttaa vastaan. Samalla kun Riestra laittaa pöydän koreaksi, hän johdattaa vieraansa synnyinkaupunkiinsa Chilen Santiagoon. Isoäitien kasvattama. Ullakkopiileskelyn jälkeen Eliatiin. Naapurin Juana-täti astelee vaivihkaa Simónia vastaan ja taluttaa tämän kotiinsa. Hän sanoo, että nyt ryhdytään rakentamaan Simónille majaa talon välikaton alle. Tuonaikaisessa Chilessä monet joutuvat elämään peitetarinaa vuosia. Kahdeksanvuotias Simón on palaamassa koulusta koTeksti: Eveliina Talvitie Kuvat: Jyri Pitkänen 16 6?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Ryhmä kapinoi vuon”Mitä korttia käytetään. Häntä odottaa pelottava näky: Kotipiha on täynnä poliisiautoja. ”Miksei kotiin voi mennä. Vanhemmat keskittyivät vallankumoukseen. Mamukorttia?” Simón Riestra kysyy ja nauraa niin, että nauru peittoaa keittiössä pyörivän pesukoneen kolinan. Silvian tiedetään toimivan agitaattorina ja Hugon sissikomentajana vastarintaliikkeen MIR-ryhmässä. Perheen kahden nuorimman lapsen kohtalo ei selviä pitkään aikaan, vaikka sukulaiset etsivät heitä. Aktivistikorttia
Kaikilla on oikeus perusasioihin”, Simón Riestra sanoo.. ”Meidän työssäkäyvien pitää maksaa veroja niin, ettei kenenkään tarvitse kärsiä
”Sydämeltäni olen proletaari”, hän huomauttaa ja jatkaa tarinaansa. ”Napanuora vanhalle mantereelle ei ole katkennut, toisin kuin Yhdysvalloissa.” ”Haluatteko muuten maistaa paikallista olutta”, hän vaihtaa aihetta. Siksi siirtolaisten kulttuuri Chilessä pysyi Riestran mukaan eurooppalaisena. Supersankarikseen Riestra nimeää Nälkäpeli-trilogian Katniss Everdeenin. Molemmat olivat käyneet lukion ja korostivat tyttärenpoikansakin kasvatuksessa koulutuksen merkitystä. Kai se oli jonkinlainen identiteettikriisi.” Riestra päätti suunnata Eurooppaan ja hankki kriminologian opiskelupaikan Roomasta. ”Myöhemmin olen ymmärtänyt, että isovanhempani halusivat pitää minut mahdollisimman etäällä siitä maailmasta.” Simón jää asumaan isoäitinsä ja isomummunsa taloon meren rannalle vielä vanhempiensa vapauduttua. Kuvio ei ole kovin erikoinen – Chilessä perhe tarkoittaa useiden sukupolvien yhteisöä ja isovanhemmat toimivat usein lasten ensisijaisina kasvattajina. Konserttien lisäksi festivaali tarjoaa muun muassa taidenäyttelyitä, tanssikursseja, elokuvia ja runoiltoja. Juuri noin sen pitää mennä”, Riestra sanoo ja kantaa lisää herkkuja pöytään. Myös trappistitai fransiskaanimunkin elämä olisi tullut kysymykseen. ”Vasemmistosisseillä on oma kotikulttuurinsa. Vankilatuomion jälkeenkin Silvia ja Hugo jatkoivat vastarintaliikkeessä. Kaksikko poikkesi ikäpolvensa tyypillisimmistä edustajista. ”Lapseni ovat eurooppalaisia. Hän puhuu lastensa kanssa espanjaa, italiaa ja suomea. Asuu Tampereen Pyynikinrinteellä suomalaisen avopuolisonsa sekä tyttäriensä Isadoran ja Saran kanssa. Hän työskentelee kaiken muun ohella osa-aikaisesti tamperelaisessa Pyynikin käsityöläispanimossa. Jälkimmäisten varalle oli jo tehty sopimus pappien kanssa. Olut on Riestran uusin intohimo. Äidin vanhemmat muuttivat 1800-luvulla Italiasta ja biologisen isän vanhemmat Pohjois-Espanjasta. Vanhempien ja pojan välillä on edelleen paljon kipeitä asioita, joiden käsitteleminen on mahdotonta. 18 6?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. He ovat syntyneet Suomessa ja Suomi on osa Eurooppaa.” Itsensä hän määrittelee maailmankansalaiseksi. Tampereella vuosittain järjestettävän kaupunkitapahtuma Maailmantango-festivaalin johtaja. Traagisempi puoli – vanhempien vankilassa kokema kidutus – selviää hänelle vasta vanhempana. Vierailut ovat jännittäviä. Silvian ja Hugon tarinoisKuka. Riestran 15-vuotias Isadora-tytär kurkkii keittiön ovelta ja tiedustelee, voisiko isä ajaa hänen ystävänsä huomenna töihin, koska tämä ei enää ehdi bussiin. na-isoäiti ja isomummu Aida hakevat Simónin luokseen. Uusi manner tarjosi tuolloin mahdollisuudet parempaan elämään. ”Parikymppisenä aloin pohtia, kuka olen ja missä minun kuuluisi elää. Isä ratkaisisi tilanteen siten, että antaisi taksirahaa, mutta tytär pyöräyttää silmiään, kääntyy kannoillaan ja poistuu. Elianan ja Aidan mielestä vain lääkärin, diplomi-insinöörin ja juristin urat olivat kunnollisia ammattivaihtoehtoja pojanpojalle. He muuttivat Suomeen, jossa toimi aktiivinen Chile-solidaarisuusliike. ”Eliana ja Aida opettivat, että jos nainen on kauhea, se johtuu siitä, että hänessä elää liikaa miestä”, Riestra nauraa. Nyt Riestra nimeää Elianan ja Aidan nuoruutensa tärkeimmiksi esikuviksi. Naiset kulkivat Argentiinan Eva Peronin viitoittamaa tietä. Pariskunta karkotettiin Chilestä. Pikku-Simón käy tapaamassa vanhempiaan vankilassa. Sekä Elianasta että Aidasta piirtyy vahvan naisen muotokuva. Niinpä hän osti maaliskuussa 1998 menolipun Varkauteen, jonne vanhemmat olivat asettuneet. Isä, äiti ja poika keskustelivat, mutta aika ei riittänyt. Luostarin välttääkseen Riestra alkoi opiskella oikeustiedettä Riestra edistyi opinnoissaan, mutta ilman vastausta jääneet kysymykset pyörivät mielessä yhä enemmän. Riestra määrittelee itsensä maailmankansalaiseksi. Jos ei totellut, sai ympäri korvia. Edellisestä tapaamisesta oli kuusi vuotta eikä 1980-luvun tapahtumia oltu käsitelty. ”On hienoa, että hän kapinoi. Kumpikaan ei allekirjoittanut diktatuurihallinnon edellyttämää asiakirjaa, jossa he olisivat pyytäneet toimiaan anteeksi maan hallinnolta. Isoäidit olivat ankaria kasvattajia. Riestra jäi Santiagoon. Simón Riestra noin viisivuotiaana synnyinmaassaan Chilessä. Riestra ei ole hakenut Suomen kansalaisuutta – ei liioin Italian tai Espanjan, vaikka hänellä olisi mahdollisuus niihinkin. Ennen sitä hän halusi kuitenkin tavata vanhempansa ja käydä heidän kanssaan asioita läpi. Simón Riestra Syntynyt vuonna 1975 Chilen Santiagossa. Juristikokelas arvioi, että asiat selviäisivät kolmessa kuukaudessa
Riestra jää asumaa heidän luokseen ja hankkii paikallisesta lukiosta taideopettajan sijaisuuksia. ”Ei ollenkaan. Chilen poliittista tilannetta Riestra seuraa lehtien välityksellä ja kuvailee tämänhetkisen oikeistohallituksen politiikkaa röyhkeäksi. Hugo työskentelee huoltomiehenä ja Silvia-äiti opettaa espanjaa. Viime vuonna Riestra jakoi Tampereella Kansanuutisia Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana. Näin säilytetään yhteiskuntarauha”, hän sanoo. Maailmantango-festivaalin hän järjesti ensimmäisen kerran 12 vuotta sitten Tampereelle asetuttuaan ja on siitä lähtien joka vuosi laajentanut ja monipuolistanut tapahtumaa. Nuoruuden kiinnekohdat Santiagossa ovat kadonneet. Meillä oli siellä paljon tovereita.” Riestra muistaa erityisen hyvin talvisodan ja jatkosodan käyneen toveri Ilpon, joka vieraili perheen kodissa miltei joka viikonloppu. Suurin osa chileläispakolaisista palasi takaisin kotimaahansa Pinochetin hallinnon päätyttyä 1990-luvun alussa, mutta Riestran vanhemmat ovat jääneet Suomeen. Hän on ollut mukana lukemattomissa muissakin tamperelaisissa kaupunkitapahtumissa ja puolustanut näkyvästi vapaita kulttuuritiloja. Voisi olettaa, että pieni Varkaus näytti Santiagossa kasvaneen nuoren miehen silmissä ankealta. Heillä on syviä sotatraumoja – minullakin on – mutta yritän purkaa niitä rakkauden ja työn avulla. Kaikilla on oikeus perusasioihin. Silvia, Hugo ja Ilpo tuntuivat ymmärtävän hyvin toisiaan. Meidän työssäkäyvien pitää maksaa veroja niin, ettei kenenkään tarvitse kärsiä. ”Sitä, että luon hyvinvointia ja olen kaikille ystävällinen. Kriittinen sävy nousee kuitenkin pintaan, kun puhutaan tämän hetken ilmapiiristä. Teen pieniä eleitä. Tämän lisäksi hän työskentelee paikallisessa panimossa. Isovanhemmat ovat kuolleet. Ainoa, mitä Riestra Chilestä kaipaa, on meri. Riestra on Suomelle kiitollinen monesta asiasta. ”Epätasa-arvo on pahinta väkivaltaa. Vien pihassa leikkiville lapsille kesällä mansikoita.” Chilessä Riestra ei ole käynyt sen jälkeen, kun sieltä lähti vuonna 1998. Varkaus oli erityisesti vielä tuolloin hieno työläiskaupunki. Oikeustieteen opinnot jäävät ja hän hakeutuu ammattikouluun artesaanilinjalle. Simón Riestra tunnetaan Tampereella aktiivisena kulttuuritapahtumien järjestäjänä. Sen puutteeseen on lääkkeensä. ”Vasemmistosisseillä on oma kotikulttuurinsa.” Maailman Kuvalehti 6/?2018 19. Mutta takaisin Varkauteen ja vuoteen 1998. Hymyilen. ”Kun kaipaus iskee, menen syysmyrskyllä saunomaan Rauhaniemen kansankylpylään.” sa on valtavasti paatoksellisuutta, josta en pidä, vaikka ymmärränkin ilmiön. Mitä aktivismi hänelle tarkoittaa 2010-luvun Suomessa. ”Kannatus on niin pieni, ettei sellainen liike edusta ketään.” Puoluepolitiikkaakin hän on kokeillut. Mies osoittautuu kiihkeäksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannattajaksi. Se oli maanalaistoimintaa, mutta henki oli sama. Annan toisille tilaa ja kunnioitan yhteisiä sääntöjä. Pyrin olemaan mahdollisimman rakentava.” Ja on Riestra rakentanutkin. Jokaisen pitää olla valmis antamaan omistaan. Annan paidan, jos jollakin on kylmä. Mieleen palautui, kun hän 1980-luvulla jakoi isoäidin kanssa El Siglo ja El Rebelde -lehtiä Santiagossa. Aidan ja Elianan vaaleansininen rantatalo on poissa. Oman osansa kritiikistä saa media, joka nostaa äärioikeistoa hänen mielestään liian isosti näkyviin. Sitten 1930-luvun Suomessa ei ole tehty niin paljon henkistä pahaa kuin mitä nykyhallitus on tehnyt leikkaamalla heikompiosaisten toimeentulosta.” ”Suomessa on totuttu siihen, että kaikista huolehditaan. Riestran ”korteista” käyttämättä on vielä aktivistikortti
Teksti: Kaisa Viitanen Kuvat: Laura Oja. Uutta kotia rakentamassa Pitkän odotuksen jälkeen Al-Anin perhe aloittelee uutta elämää puolityhjässä kerrostalokaksiossa. Ilman vapaaehtoisten apua ja lahjoitustavaraa pakolaisten arki olisi paljon vaikeampaa