Tee ma : Tas a-a rvo Ma ailm an Ku vale hti 4/2 019 Kirgisian ja Romanian voimanaiset Aktivisti Ruby van der Wekken: ”Vallankumous käynnistyy lähimmältä pellolta” Senegalilainen Khardiata Sambe raivaa naisille tietä miehisessä ja valkoisessa surffikulttuurissa. 4 2019 6,90?€. Leidit laudoilla TEEMA: TASA-ARVO ”Kehityspolitiikka on joukkuepeliä” Ministeri Ville Skinnari: ??
M aa ilm an musiikin ke sk us 1979 2019 31.10.–14.11.2019 · Helsinki etnosoi.fi Gabacho Maroc (MA, FR, DZ) Savoy-teatteri 6.11.
”Opin paljon niistä kipukohdista, joita eri ihmisryhmien välillä on. ”Aihe pyöri mediassa jatkuvasti. Näin, miten vaikeaa ja samalla välttämätöntä ihmisten yhteen tuleminen on, maailmankolkasta riippumatta.” Anni Valtonen Heidi Nummi Maailman Kuvalehti 4/?2019 3. Brasilia 20–27 Brasilia barrikadeilla H EI D I N U M M I Toimitusharjoittelijamme Heidi Nummi kirjoitti jutun Brasilian konservatiivisen oikeistopolitiikan ahtaalle ajamasta seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tilanteesta. Oivalsin, että ilmiön taustalla täytyy olla jotain merkityksellistä, joka tuo eri leireissä toimivia ihmisiä yhteen – esimerkiksi feministejä ja HBLTI-ihmisiä. ”Joskus kaukaa näkee paremmin lähelle, mutta kaukaa katsomisessa on myös ylitai alitulkinnan riski.” Aktivistien maailmaan tempautuminen ja erilaisten elämänkohtaloiden kuuleminen oli antoisaa. Halusin selvittää, mistä on kyse.” Nummi koki haasteelliseksi sukeltaa brasilialaiseen kokemusmaailmaan Tarinan takaa ja luoda kokonaiskuvaa tilanteesta
Kannen kuva: Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Saara Mansikkamäki, Outi Kainiemi ja Sakari Piippo Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. Maailma 46 Tasaarvo toteutuu kaikkialla maailmassa parhaiten, jos kehitys lähtee kansalaisista itsestään, kirjoittaa Eveliina Talvitie. Suomi 16 Aktivisti Ruby van der Wekken uskoo, että ruoantuotanto on osa yhteiskunnallista muutosta. 4 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Ihan kaikkialla. Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Maailma paloina 6 Jäähyväiset jäätiköille 7 Vesipula vaivaa neljäsosaa väestöstä 8 Luonnonsuojelusta tuli hengenvaarallista 9 Intian tiikerikanta kääntyi kasvuun 10 Tehomaatalous uhkaa Gran Chacon monimuotoisuutta 11 Kolumni Ozan Yanar 12 Maailmanennätys Naisvaltaisin parlamentti Pitkät jutut 14 Välähdys Erilaiset 16 Henkilökuva Ruby van der Wekken Teema: Tasa-arvo 20 Brasilia barrikadeilla 28 Miehuus Lähi-idässä: vapautta ja vastuuta 30 Kirgisian naiset vaativat oikeuksiaan 38 Uusien mahdollisuuksien sukupolvi 40 Kuvareportaasi Surffaten kohti tasa-arvoa 46 Essee Tasa-arvoon tarvitaan rahaa ja feminismiä Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Invalidiliitto 50 Suhteita Marjaana Toiviainen ja Anca Enache 54 10 kysymystä Ville Skinnari 56 Arviot 57 Kulttuuri: Cinemaissí ja African Fashion Festival 58 Ilmiö Bolivian cholitat 59 Kolumni Elina Hirvonen 60 Kumma kolkka 62 Katso, järjestö Siemenpuu-säätiö 63 Mistä tämäkin on. Tässä numerossa Suomi 56 Kehitysyhteistyöja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari näkee salkkujensa täydentävän toisiaan
Gallonin sanoissa on selkeä yhtymäkohta Suomessa käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Maailma on täynnä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta ajaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoa. Myös aikuissosiaalityötä Pohjanmaalla tekevä ystävämme näkee työssään, kuinka määräävä luokka-asema tasa-arvon ajamisessa on: feminismi on liian akateemista suurelle joukolle suomalaisiakin naisia. Feminismistä puhuminen niille, jotka jo valmiiksi määrittelevät itsensä feministeiksi, ei tuo muutosta, Toisaalta myös äärifeminismi on ongelma, sillä hyvin harva nainen samaistuu siihen”, feministiliike Puta Peitan perustaja Karina Gallon sanoo jutussa Brasilia barrikadeilla s. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. 20-27. Sen lisäksi on monia muita: luokka, etnisyys, koulutus. Meillä on mahdollisuus puolustaa oikeudenmukaisuutta ja puuttua eriarvoisuuteen. Tavallaan itsestäänselvyys, mutta ei kuitenkaan. Siksi niiden, jotka siihen pystyvät, on toimittava. Pelkästään naisena oleminen ei ole vielä kaiken kattava yhdistävä tekijä”, ystäväni sanoi. Se on meidän tehtävämme. Vaikka kaupunkien ja maaseudun välinen jako ei olekaan Suomessa yhtä voimakas kuin Brasiliassa, moni suomalainenkin kokee yliopistokaupunkeihin keskittyneen, akateemisen ja teoriapainotteisen feminismin vieraaksi. Käytimme yhden kauniin kesäisen päivän ja yön tarkastellaksemme elämäämme ja ajatteluamme kolmenkymmenen vuoden takaa tähän päivään. ”Se, että on nainen, on vain yksi yhteinen nimittäjä. ”Feminismi on toimintaa, ei teoriaa”, Gallon muistuttaa. Yksi meistä puhui kaikkien puolesta sanoessaan, että kokemukset eri puolilla maailmaa ovat paljastaneet hänelle, kuinka eri asemassa olemme täällä valkoisina naisina: voimme matkustaa yksin, voimme ostaa talon, meidän ei tarvitse suunnitella kaikkia tekemisiämme ja vaikkapa turvallisia kotiinpaluureittejä etukäteen. Teimme yhdessä havainnon: käsityksemme sukupuolesta ja tasa-arvosta ovat tätä nykyä paljon monisyisempiä kuin kaksikymppisinä. Tähän samaan törmäsi toimittaja Heidi Nummi keskustellessaan Brasiliassa paikallisten feministien kanssa: feminismi oli lähes poikkeuksetta etuoikeutettujen tilojen feminismiä, joka ei ulotu köyhien, syrjäseuduilla asuvien naisten todellisuuteen. Olimme yhtä mieltä siitä, että on helppoa löytää yhteinen kieli koulutetun feministinaisen kanssa missä tahansa, mutta kouluttamattoman maaseudulla asuvan naisen kanssa se ei aina helposti tapahdu. ”Feminismi on toimintaa, ei teoriaa” Anni Valtonen Kaikki eivät pysty, mutta me pystymme TE EM U U LL G RÉ N Maailman Kuvalehti 4/?2019 5 Pää kirjoitus. Se on liian keskiluokkaista puhutellakseen tai antaakseen työkaluja arjen epäkohdista selviytymiseen. ”Juuri se on suurin ongelma. K esällä minulla oli ilo tavata opiskeluaikojeni feministiystäviä: yksitoistahenkinen joukko akateemisia naisia tutkijoista toimittajiin, professoreista viestintäpäälliköihin, aikuissosiaalityön johtajista yliopistolehtoreihin
Mediahuomion ansiosta Okjökull jää historiaan maailman ensimmäisenä jäätikkönä, jonka ilmastonmuutos tappoi. 1900-luvun alussa jäätikön pinta-ala oli vielä 15 neliökilometriä ja jään paksuus 50 metriä. Jäähyväisten kohteesta oli yhä jäljellä rippeet, mutta elonmerkkejä ei enää ollut perusteltua odottaa: jo viisi vuotta sitten tutkijat totesivat Islannin länsiosassa sijainneen Okjökullin jäätikön kuolleeksi. 700 vuotta vanhan Okjökullin viimeinen vuosisata oli nopeaa alamäkeä. Jäähyväiset jäätiköille A LL O V ER PR ES S / EP AEF E/ ST R Koonnut Ruut Tolonen Maailman jäätiköt sulavat nopeammin kuin aiemmin on arvioitu, kertoi myös keväällä Nature-lehdessä julkaistu tutkimus. Vuonna 2012 jäämassa oli ilmaston lämpenemisen myötä huvennut vajaan neliökilometrisin lämpäreeksi, joka ei enää liikkunut, kuten jäätikön määritelmänsä mukaan kuuluisi. Ökjökullin paikalle kiinnitettiin laatta muistuttamaan tosiasiasta: Jos maapallon lämpeneminen jatkuu nykyistä tahtia, kahdensadan vuoden päästä kaikki Islannin jäätiköt ovat kokeneet saman kohtalon. Todellisuudessa moni pienempi jäätikkö on jo aiemmin sulanut ilman, että asia olisi noussut otsikoihin. Maailma paloina. Saattoväkenä oli satapäinen joukko tieteentekijöitä, poliitikkoja, toimittajia ja silmäätekeviä, kun Islannissa järjestettiin elokuun lopulla kansainvälisen uutiskynnyksen ylittänyt muistotilaisuus
Vesistressi on sana, jonka voi ennustaa hiipivän yleiskieleen lähivuosina. Erittäin korkea Korkea Korkea–keskitasoinen Keskitasoinen–matala Matala Vesistressi eri maissa Maailman Kuvalehti 4/?2019 7 MAAILMA PALOINA. Ensin puut, sitten pyssy Maailman sana Hän Suomen kielen tasa-arvoisin sana, jota ulkoministeriökin markkinoi vientivalttina. Ennusteen mukaan niin kutsutut nollapäivät, jolloin hanoista ei enää tule vettä, tulevat yleistymään. Maailman luonnonvarainstituutti toteaa tuoreessa raportissaan, että eriVesipula vaivaa neljäsosaa väestöstä Mitä yhteistä on pyssyllä ja puuntaimilla. Kuukautta myöhemmin viranomaiset haluavat kuvatodisteita siitä, että puista on pidetty huolta. Vesipulalla voi raportin mukaan olla myös sosiaalisia ja poliittisia seurauksia. tyisen suurta vesistressi on Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Se voi kärjistä konflikteja, lisätä siirtolaisuutta, hankaloittaa ruoantuotantoa ja aiheuttaa riskejä vedestä riippuvaisille teollisuudenaloille. Pelkkä lupaus asiasta ei riitä, vaan asetta haluavan on toimitettava viranomaisille valokuvia itsestään istutuspuuhissa. Aseen omistaminen on Punjabissa yleistä, joten linjaus on nopea tapa paikata puukatoa, jota metsän raivaus rakennushankkeiden tieltä aiheuttaa. Monissa alueen maissa maatalous, teollisuus ja kunnat käyttävät vuosittain 80 prosenttia saatavilla olevasta pintaja pohjavedestä. Sillä tarkoitetaan makean veden saatavuuden ja tarpeen välistä epätasapainoa – ilmiötä, joka koskettaa tällä hetkellä neljännestä maailman väestöstä, ja tulevaisuudessa vielä useampaa. Niinpä jo lyhyt kuivuuskausi, jollaisten ennustetaan yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä, voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Paljonkin, kun ollaan Punjabin osavaltiossa Pohjois-Intiassa. Kesäkuussa maailman ympäristöpäivänä alkanut kokeilu on lähtenyt käyntiin lupaavasti, ja istutusvaatimusta harkitaan laajennettavaksi koskemaan myös aselupansa uusijoita. Punjabin Ferozepurin alueen varajohtaja nimittäin vaatii, että jos alueella mielii ostaa tuliaseen, on asukkaan aseluvan saadakseen istutettava vähintään 10 puuntaimea
Aktivistit osoittivat elokussa mieltään Amazonian palojen vuoksi Brasilian pääkaupungissa Rio de Janeirossa. Filippiinien ohella Brasilia, Kolumbia ja Honduras kuuluvat maihin, joissa ympäristön puolustaminen tapahtuu usein oman hengen uhalla. Viime vuosina noin kolmannes murhatuista aktivisteista kuului alkuperäiskansoihin. Kaikkiaan tutkitulla aikavälillä yli 1500 luonnonsuojelijaa menetti henkensä. Nature Sustainability -lehdessä julkaistun selvityksen mukaan vuosien 2002–2017 välillä ympäristön puolustajien turvallisuus heikkeni niin, että vuonna 2017 aktivisteja murhattiin puolet useammin kuin vuosituhannen alkupuolella. Välimeren rantavaltioiden viranomaiset ovat vaikeuttaneet pelastusalusten toimintaa jo kahden edellisen vuoden ajan ja pyrkineet estämään etsintäja pelastusoperaatiot. Suurimmassa vaarassa ovat alkuperäiskansoihin kuuluvat ympäristöaktiivit – etenkin ne, jotka puuttuvat kaivosteollisuuden tai maatalouden aiheuttamiin haittoihin. Lääkärit ilman rajoja joutui lopettamaan pelastustehtävät alueella joulukuussa 2018, kun järjestön silloinen pelastusalus ei enää saanut lippua, jonka alla purjehtia. Määrä on tuplasti enemmän ihmisiä kuin mitä Britannian ja Australian asevoimat ovat tappaneet sota-alueilla samalla aikavälillä, raportin koonneet tutkijat muistuttavat. Luonnonsuojelusta tuli hengenvaarallista Luonnon puolustamisesta on tullut viime vuosina aiempaa riskialttiimpaa. Kaikkein riskialtteinta ympäristön puolustaminen on Filippiineillä: viime vuonna siellä murhattiin keskimäärin kolme ympäristöaktivistia joka viikko. Murhatuiden joukossa on järjestötyöntekijöitä, toimittajia, juristeja ja muita ympäristöasioiden puolesta puhuneita tahoja. Välimeren keskisestä reitistä onkin tullut maailman vaarallisin reitti siirtolaisille, sillä haaksirikon sattuessa he jäävät yleensä täysin meren armoille. Se kuljettaa pelastamansa siirtolaiset lähimpään turvalliseen satamaan. Lähde: Wellcome Global Monitor LE H TI KU VA / A FP / M A U RO PI M EN TE L A FP / LE H TI KU VA / C LE M EN T M A H O U D EA U 8 4/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Norjan lipun alla purjehtiva Ocean Viking -pelastusalus pääsi töihin elokuun alussa. Lääkärit ilman rajoja pelastaa taas Välimerellä Kohti parempaa 92 % maailman ihmisistä uskoo, että lapset on tärkeä rokottaa. Lääkärit ilman rajoja -järjestö palasi pelastustehtäviin Välimerelle vajaan vuoden tauon jälkeen
Intian hallitus kertoi loppukesästä ilouutisen: maan uhanalainen tiikerikanta on kasvanut viimeisten neljän vuoden aikana 30 prosentilla. Avainasemassa tiikerikannan elvyttämisessä on ollut tiikerien ja ihmisten pitäminen riittävän etäällä toisistaan. Tiikerien suojelualueiden määrää on lisätty Intiassa roimasti. Tämä tarkoittaa, että yli kaksi kolmasosaa maailman tiikeripopulaatiosta elää parhaillaan Intiassa, mitä pääministeri Narenda Modi kuvailee ”historialliseksi saavutukseksi.” Tiikerit voivat hyvin myös naapurimaassa Nepalissa, jossa kanta on lähes kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa. Tämä ennaltaehkäisee sitä, että tiikerit vaeltavat kyliin, missä niiden on vaara tulla tapetuiksi. Maailman Kuvalehti 4/?2019 9 MAAILMA PALOINA. Toimia maailman suurimman kissaeläimen suojelemiseksi kuitenkin tarvitaan yhä. Intian tiikerikanta kääntyi kasvuun IS TO C K Luonnossa villinä elävien tiikerien määrä on vähentynyt sadassa vuodessa 97 prosentilla. Intia ja muut maat, joissa tiikereitä elää, ovat luvanneet tehdä työtä sen eteen, että tiikereiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2022 mennessä. Suojelutoimien ansiosta Intian luonnossa tiikereitä on nyt lähes 3 000. Samaan aikaan Intia on kiristänyt merkittävästi salametsästyksen vastaista työtä ja koventanut salametsästyksestä annettavia rangaistuksia. 1900-luvun alussa maapallolla vaelsi vielä yli 100 000 tiikeriä, mihin nähden nykyinen tiikeripopulaatio on yhä hävettävän pieni
”Jos nykyinen kehitys jatkuu, tuhoutuu lajeja ennen kuin ne ehditään edes löytää.” Sarvary kertoo kuitenkin positiivisesta muutoksesta. Mitä paremmin Chacon tilanne tunnetaan maailmalla, sitä paremmat edellytykset suojelutoimilla on onnistua. Silti Chacoa ei vielä suojella, koska alue on kansainvälisesti tuntematon. Chacon tilanne koskettaa myös eurooppalaiskuluttajia, sillä EU tuo 97 prosenttia kuluttamastaan soijasta. Matalan tulotason maissa naispomot ovat keskimäärin 6 vuotta nuorempia kuin miesjohtajat. Tehomaatalous uhkaa Gran Chacon monimuotoisuutta Amazonian varjoon jäänyt Gran Chaco on Etelä-Amerikan toisiksi suurin ekosysteemi – ja kaikkein uhatuin. Saksalaisen Humboldtin yliopiston tutkimuksen mukaan yli puolet Chacon linnuista ja 30 prosenttia kaikista nisäkkäistä tulevat katoamaan seuraavan 10-25 vuoden kuluessa, ellei radikaaleihin suojelutoimiin ryhdytä. Paraguaylaisen ympäristöjärjestö Para la Tierran mukaan ensimmäinen askel Gran Chacon pelastamiseksi onkin lisätä metsän kansainvälisestä tunnettuutta. Monimuotoisessa Chacossa eläviä kotoperäisiä lajeja ovat esimerkiksi vyötiäinen, jaguaari sekä suuri muurahaiskarhu. ”Gran Chacossa elää todennäköisesti lukemattomia lajeja, joita ei vielä tunneta”, kommentoi Joseph Sarvary, yksi Para la Tierran perustajajäsenistä. Chacon ilmasto ei sovellu monokulttuuriseen viljelyyn, ja siksi soijankasvatus Gran Chaco jakaa Amazonian kohtalon: metsäkato uhkaa tuhota alueen monimuotoisuuden. Mighty Earth -järjestön selvityksen mukaan kemikaalit ovat muokanneet Chacoa voimakkaasti jo nyt: vesiväylät ovat saastuneet ja paikalliset yhteisöt ovat kertoneet syntymävikojen, syöpien ja hengitysteiden sairauksien yleistyneen. Chacoa on hakattu viljelymaiksi jo vuosikymmenten ajan, mutta viime vuosina hakkuut ovat kiihtyneet. Johtavassa asemassa olevista työntekijöistä naisia on vain 27 % Naiset kuitenkin nousevat johtoportaaseen nopeammin. Suuryritysten on helppo jatkaa ja laajentaa hakkuita Chacossa, sillä alueen suojeluun ei kohdistu samanlaista globaalia painostusta kuin Amazonian. vaatii geenimuuntelua, suuria määriä kemiallisia lannoitteita sekä tuholaismyrkkyjä. Chacon ainutlaatuista biodiversiteettiä uhkaa kuitenkin sama kohtalo kuin Amazoniaa: metsän katoaminen lihanja soijantuotannon tieltä. Heidi Nummi Amazonian sademetsän hälyttävä tilanne on kaikille tuttu. Aluetta asuttavat myös lukuisat alkuperäiskansat, joista osa elää edelleen tavoittamattomissa. Samalla alkuperäiskansojen elämä on vaarassa tuhoutua metsän mukana. Maailmassa työn syrjässä kiinni on 700 miljoonaa naista vähemmän kuin miestä. Huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt Paraguayn, Argentiinan, Bolivian ja hieman Brasiliankin alueelle levittäytyvä Gran Chaco – Etelä-Amerikan suurin metsäalue heti Amazonian jälkeen. Paraguaylaiset nuoret ovat heränneet ympäristön tilaan ja vaativat äänekkäästi Gran Chacon suojelutoimien aloittamista. FL IC KR / A N D RE A FE RR EI RA Maailman lukuja Sukupuolten tasa-arvo työelämässä etenee, mutta globaalisti naisilla riittää yhä kirittävää miehiin nähden. Tasa-arvoa työpaikoilla heikentää yhä se, että maita, joissa seksuaalinen häirintä työelämässä on kielletty, on vasta 130 Lähteet: Maailman työjärjestö ILO, UN Women 10 4/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA
O len kolmekymppinen aikuinen, joten ympärilläni monet saavat perheenlisäystä. Vauvojen alkaessa tupsahdella tuttavaperheisiin olen ollut hämmentynyt, kuinka perinteisiin sukupuolirooleihin hyvinkin tasa-arvoisetkin pariskunnat ajautuvat. Rakenteellisiin muutoksiin tarvittaisiin poliittisia toimia, ja tällä hallituskaudella on tuhannen taalan paikka perhevapaiden uudistamiseksi. Pienten lasten hoitovastuu siis kasautuu naisille. Olen joutunut selittelemään perheemme ratkaisua. Toisaalta kyse on myös yhteiskunnan rakenteista, kuten tilastotkin osoittavat. Rakenteiden vaikutukset heijastuvat työuriin. Isät, käyttäkää etuoikeuttanne olla lastenne kanssa! Ozan Yanar Hei isä, käytä etuoikeuttasi! TE EM U U LL G RÉ N Kirjoittaja on vanhempainvapaata viettävä helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka on väsynyt yöheräämisistä, mutta uskoo kahvin voimaan. Olen joutunut selittelemään perheemme ratkaisua. Kaveribrunsseilla on alkanut näkyä paljon rattaita. Kotihoidontuen saajista 93 prosenttia on naisia. Suomessa ollaan huolissaan syntyvyydestä. Jos työja perhe-elämä olisivat tasa-arvoisempia, se saattaisi tehdä myös lapsiperhe-elämästä ajatuksena nykyistä houkuttelevamman. Kulttuuri muuttuu tässä asiassa, mutta hitaasti. Tilastojen valossa tämä ei ole yllättävää: isien osuus perhevapaista jää alle kymmeneen prosenttiin. En tiennyt sitäkään, miten huikeaa on nähdä oman lapsen opettelevan seisomista tai hymyilevän juuri minulle koko sydämestään. Tarkoitukseni ei ole tuomita kenenkään ratkaisuja – jokaisen perheen tilanne on erilainen. Maailman Kuvalehti 4/?2019 11 Näkökulma. Monille työssä jatkaminen ja vanhempainvapaan käyttämättä jättäminen ovat taloudellinen kysymys. Yhtäältä on tietenkin jokaisen oma asia, kuinka oman lapsensa kasvattaa ja hoivaa. Naisille kasaantuvat perhevapaat vaikuttavat heidän palkkakehitykseensä, uralla etenemiseensä, jopa eläkkeisiin. Itse en vaihtaisi näitä tyttäreni kanssa vietettyjä kuukausia mihinkään. Lapsen kanssa kotona oleminen on ollut vaikeinta ja palkitsevinta, mitä olen koskaan tehnyt. Ennen tätä minulla ei ollut mitään käsitystä, kuinka vaikeaa on olla läsnä ja vastuussa kokonaisesta elämästä vuorokauden ympäri. Mikäli perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin, tulisi myös työelämästä tasa-arvoisempi. Kun molemmat ovat läsnä lapsen arjessa, ei toiselle vanhemmalle tarvitse selittää, minkä koon vaatteita nyt tarvitaan tai mitä lapsen tulisi syödä. Kun olen päiväsaikaan käynyt lastenhoitohuoneissa vaihtamassa vaippoja tai syöttämässä tytärtäni, monet äidit ovat jopa yllättyneet kuullessaan, että olen hoitovapaalla. Bilemuisteloiden ja reppureissuista puhumisen sijaan keskustelut ovat kääntyneet pohdinnoiksi hoitojärjestelyistä tai isompaan asuntoon muuttamisesta. Nuoret naiset voivat joutua syrjityiksi työnhaussa, koska heidän rekrytoimistaan pidetään riskinä juuri pitkien perhevapaiden vuoksi. Naiset viettävät vauvakuplassa kuukausia, kun taas monet miehet viipyvät lapsen kanssa kotona vain muutaman viikon. He saisivat viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Myös minusta tuli isä kymmenen kuukautta sitten. Myös miehet hyötyisivät perhevapaiden tasaisemmasta jakautumisesta
Kuva on vuodelta 2013. Ruandan parlamentissa kaksi kolmesta edustajasta on naisia. MAAILMAN NAISVALTAISIN PARLAMENTTI: RUANDA MAAILMANENNÄTYS Globaaleja äärimmäisyyksiä
Osana tätä naisten asemaa maan politiikassa vahvistettiin. Ruanda on pitänyt ykkössijaa jo vuodesta 2003, jolloin maassa järjestettiin ensimmäiset vaalit vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen. Meksiko 48,2% 8. Vähä vähältä Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maat ovat kuitenkin kirineet listalla ylemmäs. Tanska on enää sijalla 27. Teksti: Juha Mäkinen 1. Mukabalisan johtamassa Ruandan edustajainhuoneessa on näet suurempi osuus naisia kuin minkään muun maan parlamentissa. Naisvallan taustalla ovat osittain kansanmurhan kokemukset. Raportti pisteyttää maita muun muassa naisten koulutuksen, palkkatason ja poliittisen osallistumisen suhteen. Nyt tuon rajapyykin on sivuuttanut 17 valtiota. Bolivia 53,1 % 4. Kenties Matti Vanhanen ja me kaikki voimme sittenkin olla hieman ylpeitä Suomen eduskunnasta – ja ennen kaikkea suomalaisista äänestäjistä. Vuonna 2008 naisten osuus parlamentissa kohosi ensimmäisenä maana maailmassa yli puoleen, ja viime vuoden vaaleissa ampaistiin jo yli 60 prosentin. Suomikin ehti jo kertaalleen pudota kymmenen kärjestä, mutta viimekeväisten vaalien tulos nosti meidät sinne takaisin. Vielä 20 vuotta sitten Ruotsi oli ainoa maa, jossa naiskansanedustajia oli yli 40 prosenttia. Jos eduskunnan puhemies Matti Vanhanen sattuu kohtaamaan ruandalaiskollegansa Donatille Mukabalisan, ei hänen kannata kehuskella Suomen eduskunnan naisvaltaisuudella. Perustuslaki takaa naisille vähintään 30 prosentin osuuden alahuoneen paikoista. Monessa maassa on Ruandan tapaan varattu naisille tietty vähimmäisosuus parlamentin paikoista. Andorra 50 % 5. Meillä kun ei ole käytössä minkäänlaisia kiintiöitä, vaan naisten 47 prosentin osuus on puhtaasti kansan valinta. Ruandaa johtaa naisenemmistö Kiintiöjärjestelmät ovat siivittäneet naisten nousua politiikassa. Listan häntäpäässä on kolme valtiota, joiden parlamenteissa ei ole ainuttakaan naista: Mikronesia, Papua-Uusi-Guinea ja Vanuatu. Ruanda on tasa-arvoasioissa muutenkin edistynyt maa: Maailman talousfoorumin julkaiseman Global Gender Gap -raportin mukaan se on jopa maailman kuudenneksi tasa-arvoisin. Pitkälti kiintiöiden ansiosta maailman parlamentit ovat 2000-luvulla naisistuneet hyvää vauhtia. Suomi 47 % Maailman naisvaltaisimmat parlamentit Lähde: Parlamenttienvälinen liitto (IPU). Toisissa maissa miesten ja naisten tasaisesta edustuksesta huolehditaan jo ehdokasasettelussa. Erilaiset kiintiöjärjestelmät ovat muutenkin kasvattaneet suosiotaan eri puolilla maailmaa. Vuosituhannen alussa kärkipaikoilla olivat vuodesta toiseen Pohjoismaat ja Hollanti, joiden keskinäinen järjestys vain vaihteli hieman. Kuuba 53,2 % 3. Verenvuodatuksen jälkeen Ruandalle haluttiin luoda perustuslaki, joka vakauttaisi maata ja estäisi etnisen väkivallan. Ruanda 61,3 % 2. Kun kaikkien maiden parlamentaarikot lasketaan yhteen, rahFL IC KR / RW A N D A G O V ER N M EN T tusen vajaa neljäsosa heistä on naisia
Kirjaan pohjautuva näyttely on esillä Tallinnan Dokfoto Keskuksessa 10. Benin. Pariskunta Agossa-Koumassou ja Agbetou Elaou ovat isovanhempia Prudencia-tytölle, joka on yksi Jyri Pitkäsen ja Eveliina Talvitien Erilaisetkirjan päähenkilöistä. Kirja kertoo kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä arjesta eri puolilla maailmaa. marraskuuta asti. Kuva: Jyri Pitkänen Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. VÄLÄHDYS. Dassa-Zoume
”Olen oppinut täällä, että ruoka on yhteiskunnan ydinkysymys”, hän aloittaa. Ekologista lähiruokaa, talkoohenkeä, yhteyksiä kaupungin ja maaseudun välille. Niiden äärellä Ruby van der Wekken kertoo, miksi ja miten tuusulalaisella maatilalla muutetaan maailmaa. ”Tervetuloa toimistoomme”, nainen sanoo iloisesti. Pieni hienosäätö ei riitä, vaan koko yhteiskunnan on muututtava radikaalisti, ja ruoka voi olla siinä keskeisessä asemassa. Tila on valjastettu osaksi kymmenen vuotta sitten perustettua Oma maa -ruokaosuuskuntaa, jonka hallituksessa van der Wekken toimii. ”Se voi olla avain taloudellisesti ja ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan.” Teksti: Juha Mäkinen Kuvat: Saara Mansikkamäki 16 4/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Osuuskunta harjoittaa kumppanuusmaataloutta. Se tarkoittaa, että ruoan tuottajat ja kuluttajat jakavat niin hyödyt kuin riskit. ”Pohjimmiltaan Oma maa on osuuskunta, joka tuottaa jäsenilleen ruokaLassilan tila on yli 300 vuotta vanha sukutila, mutta nykyään sen pelloilla häärii myös innokkaita kaupunkilaisia. Ruby van der Wekken uskoo, että muutos kohti ekologista demokratiaa käynnistyy lähimmältä pellolta. Käytännössä osuuskuntaan liittyvä ihminen maksaa tietyn kuukausittaisen summan, jonka vastineeksi hän saa kerran viikossa säkillisen ruokaa, satokassin, josta löytyy tilalla viljeltyjä ja itse jatkojalostettuja tuotteita. ”Jos haluaa muutosta, se on juurrutettava ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin – kuten ruokaan.” Van der Wekkenin mukaan selvitäksemme ekologisista ja sosiaalisista ongelmista tarvitsemme systeemisen muutoksen. Itään päin avautuu peltomaisema, ja taustalla siintää taiteilijakodeistaan tunnettu Tuusulanjärvi. Olemme mäennyppylällä Lassilan tilan mailla. ”Toimisto” koostuu laakeasta kivipaadesta ja parista puupenkistä. Vieressä on pieni luomukanala. Trendikästä ja söpöä – mutta Ruby van der Wekkenille kyse on paljon suuremmista asioista. Aktivisti henkeen ja vereen
Ruby van der Wekken omaksui halun muuttaa maailmaa jo lapsuudessaan. Kotona vaikutti hyvän tekemisen eetos.
Rönkkö työskenteli tuolloin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa (nykyisen Fingon edeltäjä). Ruby van der Wekken Syntynyt vuonna 1972. Aktivismi yhdisti pariskuntaa. Äidin vanhemmat taas olivat Pelastusarmeijan upseereja Intiassa, ja äiti työskenteli nuorena Äiti Teresan kanssa Kalkutan slummeissa. Työskennellyt muun muassa Siemenpuu-säätiössä ja useissa kansalaisjärjestöjen projekteissa. Hänen ja Rönkön esikoislapsi kuoli synnytyksen yhteydessä. Tuhannet ihmiset joka puolelta maailmaa kokoontuivat yhteen, jakoivat kokemuksia ja pohtivat keinoja maailman muuttamiseksi.” Brasiliasta tuli myös pariskunnan koti kolmen vuoden ajaksi, kun Rönkkö sai töitä Suomen rahoittamasta kehitysyhteistyöhankkeesta. Lassilan tila pystyy kuitenkin tarjoamaan perustarpeet enimmillään noin 200 perheelle. Meille oli selvää, että tyttäremme kuului hauRyby van der Wekken näkee, että Oma maa -ruokaosuuskunta on yksi paikallinen ratkaisu globaaleihin ongelmiin. Samaan aikaan ihmisten massat tekevät ruokaostoksensa automarketeissa kuten ennenkin. Työharjoittelu hyväntekeväisyysjärjestuminen, vastavoima talouseliitin kokouksille Davosissa. Siten voi vähitellen rakentaa vaihtoehtoisen talousjärjestelmän, solidaarisuustalouden.” Ruby van der Wekkenin halu muuttaa maailmaa on jo lapsuudessa omaksuttu. Noihin vuosiin mahtuu myös yksi van der Wekkenin elämän suurimmista tragedioista. Se tuntui konkreettiselta tavalta puuttua maailman kärsimyksiin. Tammikuussa 2001 Van der Wekken ja Rönkkö lähtivät yhdessä Brasilian Porto Alegreen osallistuakseen ensimmäiseen Maailman sosiaalifoorumiin. Isänisä oli ammatiltaan maanviljelijä, mutta toimi myös maallikkosaarnaajana. Vain Rönkkö oli palkattu projektiin, mutta van der Wekkenkin osallistui siihen innolla. Mutta on hyvin tärkeää, että ihmiset sitoutuvat pitkäjänteisempään muutoksen tavoitteeseen. Kodissa oli vahva kristillinen hyvän tekemisen eetos, jolla oli jo useamman sukupolven perinteet. Hän matkusti veneellä pikkukyliin ja haastatteli paikallisia ihmisiä. ”Perheen lisäksi aikani menee lähinnä aktivismiin.” 18 4/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. ”Se oli merkittävä kokemus ja antoi paljon toivoa. Jos tiedät, että äitisi on kerännyt ruumiita kaduilta, ei sen kaltainen kärsimys tunnu niin etäiseltä, vaikka itse asuisikin vauraassa maassa.” Nuori Ruby halusi ryhtyä lääkäriksi. Puoliso kustantaja Mika Rönkkö, kaksi lasta. Ne ovat kuin kristalleja, jotka linkittyvät toisiinsa. Kun töitä ei tahtonut löytyä, nuori perhe asettui isän kotimaahan Hollantiin. Mutta tavoite on pikemminkin synnyttää useita pieniä toimijoita. Hän aloittikin lääketieteen opinnot Belgiassa, mutta vaihtoi pian viestintäalalle. ”Ihmiset kysyvät usein, miten tätä voi skaalata isommaksi. ”Äidiltäni olin kuullut siitä, millaista on elämä Intian köyhissä oloissa. Se suhde päättyi eroon, mutta uusi rakkaus, nykyinen aviomies Mika Rönkkö, löytyi täkäläisistä kehitysmaa-aktivistipiireistä. Foorumi on globalisaatiokriittisten kansalaisliikkeiden tärkein kokoonkasseja. He asuivat pienessä kylässä Brasilian pohjoisosissa. Hän syntyi Kanadassa hollantilaisen isän ja intialaisen äidin perheeseen. tö Oxfamin Brysselin toimistossa avasi silmät toisenlaisille mahdollisuuksille. ”Brasiliassa on pieni hauta, josta sikäläiset ystävämme huolehtivat. Vanhemmat tapasivat Yhdysvalloissa, jonne he olivat lähteneet opintojen ja paremman tulevaisuuden perässä. Pitkän aikavälin tavoite on ekologinen demokratia.” Tavoitteet ovat korkealla, kuten niiden kuuluu ollakin. ”Minulla oli työtoveri, joka kertoi minulle paljon globalisaatiokriittisestä liikkeestä. Opiskellut yhteisöviestintää Belgiassa sekä sosiaalija kulttuuriantropologiaa Helsingissä. Tajusin, ettei minun tarvitse olla lääkäri voidakseni vaikuttaa asioihin.” Belgiasta van der Wekken päätyi Suomeen silloisen poikaystävän perässä. Kuka
”Äitini oli peloissaan ja ihmetteli, miksi menen sinne. Toki joskus mietin, olenko riittävästi läsnä lapsilleni, mutta samaan aikaan tiedän, että teen tätä osittain myös heidän vuokseen.” Van der Wekken toimii tutun periaatteen mukaan: paikallisia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Lisäksi hän sai osansa rasistisesta huutelusta kaduilla. Vasta aikuisiällä hän teki uuden matkan, jolla kävi tapaamassa sukulaisiaan. Olen luottavainen sen suhteen, että voimme sen kautta edistää myös muita asioita.” Trumpin, Putinin ja Bolsonaron maailmassa maailman muuttaminen paremmaksi voi tuntua toivottamalta. Hän myöntää olevansa aktivisti henkeen ja vereen. Siinä voisin olla mukana!” data sinne, sillä paikalliset naiset olivat vahvasti tukenani sekä raskausaikana, että surun käsittelyssä.” Henkilökohtaisesta tragediastakin löytyi yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Kun van der Wekken puhui asiasta paikallisten naisten kanssa, hänelle valkeni, miten korkealla tasolla lapsikuolleisuus Brasiliassa oli. huksenmoinen harmi, etten nuorena viihtynyt keittiössä hänen kanssaan!” Intiassa van der Wekken kävi äitinsä kanssa pikkulapsena, mutta siltä reissulta ei jäänyt paljoa muistoja. ”Näen Oman Maan osana laajempaa prosessia. Henkilökohtaisista asioistaan kertoessaan hän on vaiteliaampi ja valikoi sanojaan harkiten. Viime kesänä van der Wekken matkusti jokavuotiseen tapaan perheensä kanssa Hollantiin tapaamaan vanhempiaan. ”Äidilläni ei ole Euroopassa muita sukulaisia, ja myös isäni sukulaiset ovat hajallaan. Aikaisemmin hän on ollut mukana perustamassa Stadin aikapankkia, jonka toiminta hiipui verottajan tulkintaan aikapankin kautta tehtävän työn verotuksesta. Moni aktivisti kokee uupumusta. En koe ongelmaksi sitä, ettei minulla ole tarpeeksi vapaa-aikaa. Uskon, että on paljon asioita, joita pystymme tekemään ja joihin pystymme vaikuttamaan.” ”Jos voisin vielä toivoa jotakin isoa vaikuttamisen kohdetta, se voisi olla kampanja globaalin kansalaisuuden puolesta. Hän halusi minun identifioituvan siihen, että olen syntynyt Kanadassa. Tällä hetkellä ratkaisu on ruokaosuuskunta. Ihmiset eivät todellakaan synny tasa-arvoisina. Minulle kokemus oli fantastinen ja vahvisti vakaumustani siitä, että olen osa maailmaa, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan.” Puhuessaan kumppanuusmaataloudesta tai vaihtoehtoisista talousmalleista van der Wekkenin suusta tulee puhetta taukoamattomana virtana. Se on tämän kosmopoliittisen elämän kääntöpuoli: vanhempani ikääntyvät, ja heitä nähdäkseni minun on lennettävä Hollantiin.” Van der Wekkenin äidille muutto Hollantiin oli aikoinaan vaikea paikka. ”Äiti korosti minulle aina, että olen länsimainen ihminen. Mutta toki hän halusi välittää myös intialaisuutta, etenkin intialaisen ruoan saloja. Kolmekymppisenä hän ei oppinut kunnolla kieltä ja sen vuoksi töiden löytäminen oli vaikeaa. ”En ole tällä hetkellä mitenkään erityisen angstinen, sillä olen painiskellut näiden asioiden kanssa jo pitkään, eikä ole mitenkään yllätys, että maailma on sellainen kuin se tällä hetkellä on. ”Perheen lisäksi kaikki aikani menee lähinnä aktivismiin. On pa”Jos haluaa muutosta, se on juurrutettava ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin – kuten ruokaan.” Maailman Kuvalehti 4/?2019 19
TEEMA: TASA-ARVO. Feministien järjestämässä kadunvaltaustapahtumassa, blocassa, tunnelma on karnevaalinomainen ja riehakas, mutta kuitenkin poliittisesti latautunut