4 2017 6,90?€ Sodan jälkeen. Turvapaikka vai vankila. Onko matkailu maalle uhka vai mahdollisuus. Tee ma : Ma tka ilu Ma ailm an Ku vale hti 4/2 017 Miksi yksin matkustavaa naista varoitellaan yhä. Korkeasaaren eettisyys puntarissa Yhä useampi turisti uskaltautuu Kolumbiaan rauhan myötä. TEEMA: MATKAILU Essee??
Myyjä myy lehden 5 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa. tekee myy ostaa Myyjä ostaa Ison Numeron 2 euron kappalehintaan. Tuotoilla kehitetään lehteä entistä paremmaksi. Toimitus tuottaa kulttuurilehteä, jota on kiva lukea. Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 vaikuttava aikakauslehti LAATUJOURNALISMIA KÖYHYYDEN VÄHENTÄMISEKSI. isonumero.fi
KA TJ A TÄ H JÄ Toimittaja Venla Pystynen lähti selvittämään, kuinka eettistä helsinkiläisen Korkeasaaren eläintarhan toiminta on. Suomi 20–27 Turvapaikka vai vankila. Siksi häntä ilahdutti lukea gradua, jonka mukaan eläintarhan isoilla kissapedoilla on melko vähän oireellista käytöstä. Entä tapahtuiko Korkeasaaressa mitään yllättävää. ”Sain kuulla, että villieläinsairaalassa hoidossa olevien kuutinpoikasten söpö ulkonäkö pettää. Hänelle juttukeikassa antoisinta olikin huomata, että Korkeasaaressa tehdään varsin monipuolista lajiensuojelutyötä. Anni Valtonen Venla Pystynen Maailman Kuvalehti 4 / 2017 3. He ovat sanoneet, että luonnonsuojelun ei pitäisi enää keskittyä yksittäisistä lajeista huolehtimiseen vaan siihen, että ekosysteemit pysyvät edes jotenkin toimintakykyiTarinan takaa sinä”, Pystynen sanoo. ”Toisaalta mietin, onko lajiensuojelutyö lopulta turhaa väestönkasvusta johtuvan massasukupuuton takia. Ne kuulemma purevat – ja kovaa”, Pystynen sanoo. Tutkijat ennustavat nykyisten ekosysteemien romahtavan. Toimittaja sanoo pohtineensa aiemmin Korkeasaaressa käydessään, kuinka hyvin tarhatut eläimet voivat
Maailma 56 Eveliina Talvitie ja Jyri Pitkänen matkustavat ympäri maailmaa kuvaten ja taltioiden kehitysvammaisten lasten arkea. 28 Paratiisin varjoissa 32 Kotimajoitusta kyläyhteisöissä 34 Onnistujat 38 Kuvareportaasi Sodan jälkeen saapuvat turistit 46 Essee Älä sitten valita kun sinut raiskataan Ihmiset ja ilmiöt 49 Katso, järjestö Lääkärin sosiaalinen vastuu 50 Matkalla 51 Kolumni Markus Leikola 52 Arviot 53 Ilmiö Teatraalista kamppailua 54 Kulttuuri Fest Afrika 55 Kohtaamisia Igor Dorosenko 56 10 kysymystä Eveliina Talvitie ja Jyri Pitkänen 58 Sattumia Villiinny vihanneksiin! 60 Kentältä 61 Mistä tämäkin on. Maailma paloina 6 Kun hyvä ruoka ei kelpaa 7 Kuka käyttää eniten rahaa terveyden huoltoon. 62 Absurdistan Kannen kuva: David Estrada Larrañeta Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: David Estrada Larrañeta, Outi Kainiemi, Eeva Anundi David Estrada Larrañeta Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö. Entiset kalastajakylät täyttyvät hostelleista ja rantaravintoloista. Paikallisten halu rikastua vaatii turistilta vastuuta. 8 21 miljoonaa ihmistä pelastettu 9 Lukukausimaksut vuohina 10 Ikuinen palkkapulma 11 Kolumni Marianne Heikkilä 12 Maailma nyt Ikuinen karkuri – Joseph Kony Lukujutut 14 Välähdys Barnomin sirkus 16 Henkilökuva Seppo Ainamo ja Oili Wuolle 20 Turvapaikka vai vankila. Jos pimeät kadut olisivatkin täynnä naisia, pidettäisiinkö niitä silti turvattomina. Tässä numerossa Maailma 46 Yksin matkustava nainen saa usein ihmettelyä osakseen. 4 4/ 2017 Maailman Kuvalehti. Kolumbia 38 Kolumbia avautuu turismille
Turismi noilla seuduilla vaatii matkailijoilta erityistä hienovaraisuutta. Vähintä mitä matkailija voi näissä maissa lomaillessaan tehdä, on varmistaa se, ettei tule lisänneeksi ongelmia. Matkailijan on hyvä varmistaa, ettei tule lisänneeksi ongelmia. Kaukana menneisyydessä ovat tietämättömille ja kielitaidottomille turisteille räätälöidyt valmismatkat, jossa reissaajat ohjataan heitä varten järjestettyihin sikapeijaisiin. Siskot ja veljet, moottoritie on kuuma. Paikallisväestöstä irti olevaa turismia voi toki harjoittaa edelleen, mutta yhä harvempi sellaista haluaa – tai tarvitsee. Anni Valtonen Matkakuumeen tuolla puolen M IL KA A LA N EN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Toisenlainen esimerkki tulee Tansaniaan kuuluvalta Sansibarin saarelta, joka turistille näyttäytyy huolettomana paratiisina. M itä sinä odotat, kun lähdet matkalle. Tämän mahdollistaa esimerkiksi kyläyhteisömatkailu, jossa matkailija majoittuu paikalliseen perheeseen. Sen että jotain voi käydä, ei pitäisi olla kenellekään naiselle – tai miehelle – syy luopua toiveesta nähdä maailmaa. Niitä yhdistää yksi yhteinen nimittäjä: matkailijan vastuu, joka ulottuu aina matkustustavan ja kohteen valinnasta matkan aikana tehtyihin valintoihin. Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, rauhansopimuksen myötä, Kolumbia houkuttelee turisteja, joille maa ei aiemmin ole ollut matkailumielessä olemassa. Valoa kesäänne! Maailman Kuvalehti 4 / 2017 5 Pää kirjoitus. Voi olla matkailijan kannalta tärkeä tietää, että myös tuohon paratiisiin on pesiytynyt käärme: paikallisväestöä riivaava heroiiniongelma koskettaa Tansaniassa noin 300 000 ihmistä. Tai ainakin niin, että matkalla tuntee pääsevänsä suoraan kosketukseen vaikkapa erilaisen kommunikointitavan kanssa. Kokosimme tähän numeroon juttuja, joissa pohditaan matkailua eri kanteilta. Pohdimme myös ikuisuuskysymystä: miksi naisia yhä varoitetaan lähtemästä yksin matkalle. Alue on haavoittuva, koska sen asukkailla on tarve rikastua. Itse tulin harrastaneeksi jonkinlaista kyläyhteisömatkailua 1990-luvun lopun Kolumbiassa. Avoimempaan maailmaan kasvaneet kielitaitoiset ihmiset ovat valmiita löytämään kiinnostavat vaihtoehdot omin päin. Olemme varmoja siitä, ettei maailma muutu vaarattomammaksi niin, että naiset rajoittavat elämänsä vain turvallisiksi luokiteltuihin tiloihin. Vaihtelua, uuden oppimista, kokemuksia, rentoutumista, irtiottoa, vapautta. Kukaan ei kontrolloi huumebisnestä – ja siitä on nautintoa hakevan turistin helppo hyötyä. Tuolloin maata varjosti aseellinen konflikti
Ruokahävikkiä voisi pienentää esimerkiksi nostamalla ruuan hintaa tai poistamalla parasta ennen -merkinnät. Toinen vaihtoehto olisi poistaa parasta ennen -merkinnät. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa, 20–25 kiloa henkilöä kohden. Kun hyvä ruoka ei kelpaa B EN ST A N SA LL / A FP / LE H TI KU V A Koonnut Mimosa Hedberg 6 4/ 2017 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Ensimmäinen helppo ratkaisu olisi tietysti nostaa ruoan hintaa. Tämä tarkoittaa samaa kuin että yksi ostoskassi viidestä jätettäisiin kauppaan. Woolley ehdottaa haastavalle yhtälölle muutamia rohkeita ratkaisuja – vaikkakin osaa niistä voi olla vaikea niellä. Britanniassa kotitalouksien hävikki on vuosittain 7,3 miljardia kiloa, vaikka jopa 77 prosenttia maan ruokahävikistä olisi vältettävissä, kirjoittaa kestävän teollisuustuotannon tutkija Elliot Woolley The Conversation -blogissa. Niitä ei edes ollut ennen 1970-lukua, Woolley muistuttaa. Mutta ei ruokahävikki ole vain Suomen ongelma. Kuvassa FoodCycle -järjestön vapaaehtoiset keräävät lontoolaisen supermarketin lahjoittamaa ylijäämäruokaa joulukuussa 2016. Tuottajille ongelma on mutkikkaampi, sillä vähemmän myyntiä tarkoittaa vähemmän tuottoja. Woolleyn mukaan kenties paras ratkaisu olisi muuttaa koko ruokamarkkinoiden toimintaa. Mutta tietäisikö kuluttaja, milloin ruoka on oikeasti pilaantunutta. Vielä 50 vuotta sitten ruokaan käytettiin kolminkertaisesti enemmän rahaa. Kuluttajalle ratkaisun pitäisi olla melko simppeli: säästät rahaa heittämällä vähemmän ruokaa pois, ja luontokin kiittää. Jos kukin kotitalous tilaisi valmiit ateriat koteihinsa, ei ruokaa menisi yhtä paljon hukkaan
Reuters uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan naiset ovat vastoin yleisiä harhaluuloja aivan yhtä kunnianhimoisia kuin miehetkin. Selvää on, että rikkaat maat käyttävät enemmän terveydenhuoltoon kuin köyhät maat, mutta on köyhienkin kesken eroa. Boston Consulting Groupin kyselytutkimuksessa haastateltiin noin 200 000 työntekijää. Alle 30-vuotiaiden miesten ja naisten kunnianhimossa löydettiin vain pieniä eroja. Luvut ovat peräisin vuodelta 2014 ja ne ovat osa isompaa tutkimusta, joka julkaistiin huhtikuussa The Lancet -lääketieteen julkaisussa. Suomen vastaava luku on 3935 dollaria. YHDYSVALLAT $?9237 SAKSA $?5356 SUOMI $?3935 MALEDIIVIT $?1980 SEYCHELLIT $?853 TUNISIA $?791 UGANDA $?347 ANGOLA $?228 BANGLADESH $?92 SOMALIA $?33 Maailman Kuvalehti 4 / 2017 7 MAAILMA PALOINA. Kuka käyttää eniten rahaa terveydenhuoltoon. Naisten kunnianhimon puute myytti Maailman sana mingalabar Sana on myanmarin kieltä ja sitä käytetään niin vieraiden kuin tuttujenkin tervehtimiseen. Tiedemiehet muistuttavat, että terveydenhuoltoon laitetut pennoset eivät kuitenkaan suoraan johda terveydenhuollon parantuneeseen tasoon. ”Kunnianhimo ei ole pysyvä luonteenpiirre. Tulosten mukaan naiset ovat uransa alussa yhtä kunnianhimoisia kuin miehetkin, mutta kunnianhimo murenee, jos työnantaja epäonnistuu naisten tukemisessa. Yhtä kansalaista kohti eniten dollareita terveydenhuoltoon käyttää Yhdysvallat, eli 9237 dollaria vuodessa. Korkean tulotason maista vähiten puolestaan käytti Seychellit, 853 dollaria. Somaliaan verrattuna Ugandassa satsattiin terveydenhuoltoon yli kymmenkertaisesti eli 347 dollaria. Tutkimuksen on toteuttanut Global Burden of Disease Health Financing Collaborator -verkosto. Se on ominaisuus, jota voidaan hoitaa tai vahingoittaa ajan kuluessa”, tutkimuksen tekijä Matt Krentz muistutti. Tutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhuoltoon käytettyjä varoja 184 maassa. Vähiten puolestaan käyttää sisällissodan runtelema Somalia – vain 33 dollaria vuodessa. Kunnianhimon puute ei siis piillyt esimerkiksi perhestatuksessa tai äidiksi tulemisessa. Naisilla kunnianhimo kuitenkin katosi nopeammin yhtiöissä, joissa tasa-arvo laahasi jäljessä. Keskimäärin kaikissa näissä maissa rahaa käytettiin 1279 dollaria kansalaista kohti
??Tutkijat arvioivat, että jopa 471 miljoonaa?. Niiden menestyksestä tuntuu olevan vielä paljon hämmennystä. Saaren maaperä on hyvin vulkaanista ja siksi myös erittäin hedelmällistä. Mutta entä YK:n kahdeksan vuosituhattavoitetta, joiden eteen ponnisteltiin vuoteen 2015 asti. ??köyhyydestä.?. Kun tutkijoiden mukaan katsotaan ajanjaksoa 2000-2015, arviolta 21-29 miljoonaa lisäihmishenkeä Perunaa, ei pilveä Kohti parempaa Poliotapaukset ovat vähentyneet vuodesta 1988 yli 99 prosenttia. Kysymykseen pyrkivät vastaamaan Brookings-instituutin tutkijat John McArthur ja Krista Rasmussen, jotka kirjoittivat aiheesta vastikään myös Guardianissa . Erot eri alueilla olivat hyvin suuria. pelastettiin verrattuna siihen, jos maailman maat olisivat jatkaneet toimiaan samaan tapaan kuin ennen vuosituhattavoitteita. Osa tavoitteista saavutettiin paremmin kuin toiset. Tutkijat arvioivat, että jopa 471 miljoonaa ihmistä pelastettiin äärimmäisestä köyhyydestä, mutta toisaalta esimerkiksi puhtaan veden saanti ei parantunut juurikaan maailmanlaajuisesti. Lähde: WHO FA R SH A D U SY A N / A FP / LE H TI KU VA TE EM U KU M PU LA IN EN 8 4/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. ??ihmistä pelastettiin äärimmäisestä?. Poliisin kampanja aloitettiin samaan aikaan, kun Australian tukema perunoiden viljelysprojekti käynnistettiin, raportoi One Papua New Guinea. Kuvan poika työskentelee kadulla pyytäen rahaa ohilkulkijoilta esittämällä pahankarkottamisrituaalia. Oman tuotannon kasvattaminen vahvistaa Vanuatun ruokaturvaa, jotta maan ei tarvitse tukeutua yhtä vahvasti kalliiseen tuontitavaraan kuin tällä hetkellä. Noin 9 miljoonaa afganistanilaista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Vanuatun poliisi on jakanut Tannasaarella paikallisille ilmaisia puutarhatyökaluja houkutellakseen heidät lopettamaan kannabiksen viljelyn ja kasvattamaan sen sijaan kasviksia, kertoo BBC. Päätavoitteita on 17 ja niihin pyritään pääsemään vuoteen 2030 mennessä. Ongelma poliisin mukaan on, että trooppiset kasvit menestyvät saarella erittäin hyvin, ja siksi nuoret ovat innostuneet kannabiksen kasvatuksesta ja käytöstä. Kun vielä tuolloin tautiin sairastui yli 350 000 ihmistä, vuonna 2016 tapauksia oli enää 37. 21 miljoonaa ihmistä pelastettu Maailman maat ovat ottaneet uudet YK:n kestävän kehityksen tavoitteet jo vahvasti agendalleen. Perinteisempään viljelykseen siirtyminen on ollut poliisin mukaan haaste. Tutkijoiden mukaan on tärkeää analysoida vuosituhattavoitteiden menestystä, jotta maailmalla olisi mahdollisuus yltää uusiin, vieläkin kunnianhimoisimpiin tavoitteisiin
Hallituksen tuoreet toimet kielivät pahenevasta käteispulasta, ja ihmiset ovat joutuneet jonottamaan tunteja pankkiautomaateille. Asiasta uutisoi hallitusmyönteinen zimbabwelaislehti Sunday Mail. Tämä ei kuitenkaan Zimbabwessa toistaiseksi toteudu. Zimbabwen opetusministeri Lazarus Dokora on luvannut, että vähävaraiset perheet voivat jatkossa maksaa lastensa lukukausimaksut karjassa, esimerkiksi vuohilla tai lampailla. Vähävaraisille perheille tarjotaan Zimbabwessa jatkossa mahdollisuutta maksaa lastensa lukukausimaksut esimerkiksi vuohilla tai lampailla. Lukukausimaksut vuohina M W AT SO N / M A RY EV A N S PI C TU R E LI B R A RY / LE H TI KU VA Maailman Kuvalehti 4 / 2017 9 MAAILMA PALOINA. Ministeri Dokora on jo pitkään puolustanut koulumaksuja, vaikka YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti ilmainen perusja keskiasteen koulutus tulisi taata kaikille. Karjan lisäksi hänen mielestään koulut voisivat ottaa maksuksi myös palveluita. Lehden mukaan jo monet julkiset peruskoulut ovat omaksunut käytännön. Kriitikoiden mukaan syy on investointien puutteessa ja kasvavassa työttömyydessä. Zimbabwe antoi vastikään luvan kansalaisilleen käyttää karjaa myös lainantakauksessa. Ministeri peräsi kouluilta joustoa lukukausimaksujen suhteen. Hallitus väittää käteisen vähäisyyden johtuvan siitä, että ihmiset vievät liikaa käteistä pois maasta. ”Jos yhteisössä on rakennusmies, hänelle pitäisi antaa mahdollisuus työskennellä lukukausimaksujen eteen”, Dokora sanoi
Hän painotti puhuvansa yksityishenkilönä. Mimosa Hedberg Miksi ulkomaalaiset saavat paljon enemmän palkkaa kuin paikalliset avustustyöntekijät. Vuonna 2016 heitä oli 135 miljoonaa, ja kiinalaisturismista hyötyivät eniten Japani, Etelä-Korea ja Thaimaa. Aiheesta kirjoitti vastikään myös Malmön yliopiston kehitysviestinnän lehtori Tobias Denskus Guardianin mielipidesivuilla. Tämä voi johtua esimerkiksi suuresta määrästä työmatkoja tai tarpeesta kommunikoida päämajan kanssa eri aikavyöhykkeillä. 1 800 000 000 Vuoteen 2030 mennessä kansainvälisiä matkoja arvioidaan tehtävän jo 1,8 miljardia vuodessa. 0,4% oli Suomen osuus 1,2 miljardista vuonna 2015 tehdystä kansainvälisestä matkasta. ”Valtaosalla avustustyöntekijöistä ei ole avokätisiä diplomaattisia tai YK:n tarjoamia asumisjärjestelyjä saati muuttoavustuksia”, Denskus sanoo. Toisaalta Denskus uskoo, että ekspattityöntekijöiden kysyntäkään ei tule laantumaan. Avustusmaailma on muuttunut yhä ammattitaitoisemmaksi. 135 000 000 Turisteja maailmalle tulee eniten Kiinasta. Lähde: Maailman matkailujärjestö UNWTO, Tilastokeskus ja MaRa. 10 4/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Paikallisten työntekijöiden sopimukset ovat myös usein pidempiä kuin ekspattien kuukausien mittaiset komennukset. Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen neuvonantaja Leena Akatama puhui aiheesta keväällä Historians without borders -järjestön paneelissa Helsingissä. Hän näkee ongelman osana kolonialismin perintöä. TH O M A S LE U TH A R D / FL IC KR Maailman lukuja Matkailu on maailmanlaajuisesti valtava bisnes, joka tuottaa kohdemaihin potentiaalisesti niin muhkeita voittoja kuin vakavia ympäristöongelmiakin. 500 000 000 kansainvälistä matkaa tehtiin Euroopan unioniin vuonna 2016, eli noin 40 prosenttia koko maailman reissuista. ”Valtaosalla avustustyöntekijöistä ei ole avokätisiä diplomaattisia tai YK:n tarjoamia asumisjärjestelyjä saati muuttoavustuksia”, kehitysviestinnän lehtori Tobias Denskus muistuttaa. Paikalliset työntekijät työskentelevät usein perinteistä 9–17 työaikaa, kun ekspatit työskentelevät epäsäännöllisemmin. Monilla aloilla rekrytoidaan kansainvälisen koulutuksen saaneita osaajia, joilla on hallussaan paikallinen kielitaito ja tuntemus. ”Kansainväliset asiantuntijat elävät usein hyvin erillään muusta väestöstä luksustaloissa, heillä on palvelusväkeä ja paremmat palkat kuin paikallisilla. Kun vaatimukset siitä, että asiantuntijoille tulisi maksaa asiantuntijoille kuuluvaa palkkaa pätevät niin globaalisti kuin paikallisesti, on löydettävä balanssi sille, paljonko projektivastaavalle maksetaan Brysselissä ja Nairobissa, Denskus kirjoittaa. Ekspattien palkkadilemma Ulkomaisten ja paikallisten avustustyöntekijöiden palkkaerot ovat kehitysmaailmassa ikuinen kiistanaihe. Ja siksi palkoista pitää uskaltaa puhua jatkossakin. Denskus perää ikuisuuskysymykseen lisää nyansseja. Tutkijan pohjimmainen sanoma on, että palkkakysymys ei ole yhtä yksioikoinen, kuin usein annetaan ymmärtää. Tämä kuviohan on todella tuttu jostain”, Akatama sanoi. Ekspattien osaamista tarvitaan, mutta heidän täytyy saada sellaiset tulot kohdemaassa, että siellä työskenteleminen on järkevää. Nämä seikat tekevät palkan vertaamisesta vaikeaa, tutkija muistuttaa. Toisaalta Denskus myöntää, että paikallisten työntekijöiden matkakorvauksiin ja lasten kouluavustuksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota
Erilaisilla lentopäästökompensaatioilla voi kyllä hyvittää ympäristörikkomuksia, mutta paljon matkustavan kannattaa suosia suoria lentoja, jotka kuormittavat maapalloa vähiten. Suurimmat matkailun haitat syntyvät lentoliikenteestä, ja siksi pyrin itse välttämään lentämistä muilla kuin pakollisilla työmatkoilla. Mitä hitaammin liikkuu, sitä vähemmän kuormittaa luontoa. Reissaan itse työja vapaa-ajan matkoja kotimaassa mieluiten junalla. Maailman Kuvalehti 4 / 2017 11 Näkökulma. Me matkustajat voimme edellyttää matkanjärjestäjiltä entistä avoimempaa eettisten normien ja lainsäädännön noudattamista. Suurista turistivirroista hyötyvät silloin vain ylikansalliset ketjut ja paikalliset yrittäjät ja asukkaat jäävät usein turistien valuuttavirran ulkopuolelle. Eettisenä periaatteena on ollut kotimaan matkailu, joko tuttavien ja läheisten luona tai leiripaikoilla. Tämän periaatteen reilua matkailua suosiva tuntee ja sitä pidetään rautalankaohjeena matkailun eettisyydessä. Kotimaassa on hyvä tutustua maakuntien perinteisiin, ruokiin ja murteisiin. Perheemme suosii usein pidempiä matkoja ja vähemmän pieniä pyrähdyksiä. Minä päätän. Vastuullinen matkailija tietää, että turistien suosimat hotellit ovat usein ulkomaalaisomistuksessa ja usein sekä raaka-aineet, työvoima että tavarat kuljetetaan kohteeseen ulkomailta. Nousut ja laskut ovat ympäristön kannalta aina rasite, niitä tarjotaan usein myös alennushintaisissa matkustustavoissa. Pahimmillaan ”turistirysissä” on havaittu lapsityövoiman ja laittoman työvoiman käyttöä, väärinkäytöksiä ja työehtosopimusten laiminlyöntiä, jotka osaltaan estävät köyhyyden vähentämistä. Matkaa suunnitellessa on hyvä tarkistaa oman matkanjärjestäjän taustat ja suositukset, mikä onnistuu netin ja sosiaalisen median kautta. Reilu matkailu alkaa tahtotilasta. Olen perustellut kotimaanmatkailua myös sillä, että se tarjoaa yrittäjille mahdollisuuden elinkeinon harjoittamiseen, työllisyyttä ja kasvumahdollisuuksia. Kulttuurin kunnioittaminen tulee esille kaikessa: ruokakulttuurissa, vaatetuksessa, uskonnossa, tapakulttuurissa ja siinä miten tervehditään ja kohdataan toisemme. Avoimet ja yhteiset pelisäännöt auttavat esimerkiksi majoitusta ja erilaisia palveluja tarjoavaa ansaitsemaan hyviä arvosteluja tuottamistaan palveluista ja palveluntarjoaja voi seurata helposti onnistumistaan tarkistamalla vieraiden palautetta omasta kohteesta. Olemme vuokranneet mökkejä kuukaudeksi, jolloin pieniä minilomia ei tule tehtyä. Kehitysyhteistyövuosina opin, että ulkomaanmatkaa suunnitellessa paikalliseen kulttuuriin kannattaa tutustua etukäteen. Kielen hallitseminen kuroo umpeen kuilua paikallisen ja turistin välillä. Marianne Heikkilä Aidon elämyksen jäljillä JO U N I H A R A LA Kirjoittaja on Marttaliiton pääsihteeri. M itä hitaammin liikkuu, sitä vähemmän kuormittaa luontoa
Kaikesta juhlisuudesta huolimatta miestä ei ole saatu vieläkään kiinni. Teksti Mimosa Hedberg Kuva Lehtikuva / AP Kapinallisjohtaja Jospeph Kony on piileskellyt Afrikan syrjäseuduilla jo yli kymmenen vuotta. Ugandalaisen kapinallisjohtajan vaikutus on hiipunut vuosien varrella Keski-Afrikassa. 12 4/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT. Ikuinen karkuri Yhdysvallat ja Uganda päättivät kenties maailman pahamaineisimman karkulaisen Joseph Konyn ihmisjahdin
Tänä vuonna ryhmän arvioidaan tappaneen kolme ihmistä ja kaapanneen lähes 150. Konyn armeija terrorisoi Ugandaa etenkin vuosina 19862006, kaapaten kymmeniä tuhansia lapsia sotilaiksi ja seksiorjiksi. Maaliskuussa oltiin jo todella lähellä. On totta, että ryhmä on heikentynyt. Valveutuneet kansalaiset nousivat tökeröstä kampanjasta takajaloilleen. Se oli klassinen esimerkki valkoisen miehen taakasta: kerättiin rahaa Afrikan pelastamiselle ja asian eteen, joka ei ollut alueen tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Ugandalaissotilaille jäi käteen vain kapinallisjohtajan kylpyamme, jota uskolliset sotilaat olivat kantaneet takamailla vuosikausia mukanaan. Nykyisin heitä arvellaan olevan jäljellä enää noin sata. Ja ugandalaissotilaat olivat kintereillä. Yhdistettynä sotilaalliseen paineeseen sitä on pidetty merkittävänä Konyn liikkeen heikentäjänä. Pelkästään Yhdysvallat ehti käyttää Konyn-vastaiseen operaatioon noin 780 miljoonaa dollaria. Sissiliike LRA jatkaa summittaisia iskujaan Kafia Kingissä, mutta se ei ole ollut vastuussa suuremmista julmuuksista sitten vuoden 2010. Vuodesta 2006 LRA:n vaikutus Ugandassa on ollut hiipumaan päin Konyn paetessa joukkoineen naapurimaihin. ”Ugandan ja Yhdysvaltain joukkojen vetäytyminen jättää valtavan tyhjiön. Videon mittakaava oli vääristynyt sen maalatessa kuvaa 30 000 lapsen armeijasta. Kony ja LRA ovat jättäneet syvät haavat lukemattomien elämään – ei pelkästään Ugandassa, vaan laajalti Keski-Afrikassa. Kristinuskon profeetaksi julistautunut Kony on luotsannut perustamaansa Lord’s Resistance Army -sissiliikettä (LRA) 30 vuotta. Uganda ja Yhdysvallat ehtivät jahdata Konya yhdessä kuusi vuotta, kunnes miehen etsinnät päätettiin tänä keväänä lopettaa tuloksettomina. Videolla unohdettiin kertoa, että Konyn vaikutus Keski-Afrikassa oli jo vuonna 2012 huomattavasti heikentynyt. ”Mitä meihin tulee, olemme jo saavuttaneet tehtävämme”, Ugandan armeijan tiedottaja Richard Karemire totesi New York Timesin mukaan. Hänet oli ajettu Ugandasta ulos vuosia sitten ja naapurimaihin karanneella miehellä oli enää korkeintaan satoja sotilaita mukanaan. YK:n mukaan sissiliike on surmannut yli 100 000 ihmistä ja pakottanut kaksi miljoonaa pakenemaan kodeistaan. Mutta sitä ei ole voitettu, joten emme voi istua mukavasti ja sanoa, etteivätkö he muodostaisi uhkaa meille”, eteläafrikkalaisen Institute for Security Studiesin vanhempi tutkija Martin Ewi sanoi Washington Postille. Kaksi LRA:sta loikannutta johtajaa vahvistaa Otton arvion IRIN-medialle. Ohjelma kannusti loikkaamiseen lentolehtisten ja kovaäänisten avulla. Kansainvälinen rikostuomioistuin on etsintäkuuluttanut Konyn sotarikoksista. ”LRA muodostaa vakavan riskin siviiliväestölle niin kauan, kun Konyn annetaan kulkea vapaana Afrikassa”, järjestön tutkimusjohtaja Paul Ronan sanoi vastikään CNN:n mukaan. He hyökkäsivät seurueen kimppuun, mutta Kony onnistui jälleen pakenemaan, New York Times kirjoittaa. Lontoon SOAS yliopiston tutkija Phil Clark alleviivaa, että sotilaallinen vaihtoehto on nyt nähty. ”Kony vanhenee ja on menettämässä otteensa sotilaistaan”, toinen loikkari sanoi. Tällä hetkellä ryhmä operoi Kafia Kingin syrjäseudulla, joka on Afrikan versio villistä lännestä Sudanin ja Etelä-Sudanin raja-alueella. Videolla maalattiin kuvaa järkyttävästä sotarikollisesta, joka Kony epäilemättä on ollutkin, ja vaadittiin miehen saattamista oikeuden eteen. Joukkojen vetäytyminen jättää valtavan tyhjiön. Yhdysvallat ja Uganda katsoivat kapinallisjohtajan vaikutusvallan murentuneen, koska tämän pääkätyrit on jo saatu kiinni. Monet näkevät ratkaisun alueen pitkäaikaiseen rauhaan kuitenkin ennen kaikkea poliittisena, ei sotilaallisena. Sosiaalisessa mediassa noustiin barrikadeille: kuka on tämä Kony ja miksi häntä ei ole jo napattu, raivottiin. Fakta #StopKony2012 Vuonna 2012 Konysta tuli yhdessä yössä yksi maailman pelätyimmistä ihmishirviöistä, kun yhdysvaltalainen Invisible Children -järjestö julkaisi Kony 2012 -viraalivideon, joka tavoitti miljoonia ihmisiä. Maailman etsityin mies Joseph Kony matkusti noin 30 sotilaan sekä 40 naisen ja lapsen kanssa Keski-Afrikan tasavallassa sijaitsevan Chinko-suojelualueen läpi. ”Tarvitsemme poliittisen ratkaisun, jossa armahdus on keskiössä”, Clark sanoi IRIN-medialle. Maailman Kuvalehti 4 / 2017 13. Enimmillään LRA:han kuului tuhansia taistelijoita. Silti pelkona on, että operaation päättyessä LRA valtaa jalansijaa hauraassa Keski-Afrikan tasavallassa, jonka maan sisäisten ryhmittyen taistelut ovat jättäneet kaaoksen tilaan. Ugandan Keski-Afrikan tasavallassa sijaitsevien joukkojen johtaja, eversti Richard Otto, uskoo Konyn aikaisemmin vahvan roolin merkittävästi heikentyneen LRA:ssa. Ryhmän heikentymistä on edesauttanut Ugandan vuonna 2000 aloittama armahdusohjelma, joka on sallinut noin 13 000 entisen LRA-sissin laskea aseensa ja palata Ugandaan ilman syytteitä. Ja Invisible Children jatkaa edelleen kampanjoimista
Kuva: Lucas Jackson / Reuters / Lehtikuva 14 4?/?2017 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Kissapetojen kouluttaja Alexander Lacey makaa leijonan päällä vihoviimeisessä Ringling Bros and Barnum & Bailey -sirkuksen esityksessä. Eläinoikeusaktivistit iloitsivat vuonna 1884 perustetun sirkuksen lakkauttamispäätöksestä. VÄLÄHDYS. Aktivistit olivat kokoontuneet lippujonoon ”älä maksa eläinten hyväksikäytöstä” -kylttien kanssa. New York, Yhdysvallat
Maailman Kuvalehti 4/?2017 15
Seppo Ainamo on matkalla päivän kolmanteen tapaamiseen, haastattelemaan koululaisia, joita opettajat ovat ehdottaneet Zimbabwen AIDS-orvot ry:n kummilapsiohjelmaan. Vilkutukset ja Seppo-huudot seuraavat Nissania joka mutkan takana. Näillä teillä harva liikkuu henkilöautolla, mutta Ainamon maasturi on monelle tuttu. Sadat tuhannet lapset olivat menettäneet ainakin toisen vanhempansa epidemian vuoksi, eikä orpojen sukulaisilla usein ole rahaa maksaa lasten koulumaksuja. Ainamo oli hankkinut tuttavapiiristään 18:lle koululaiselle sponsorit, jotka huolehtivat koulumaksuista. Kun pari tapasi, hivin esiintyvyys oli Zimbambwessa korkeimmil16 4?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Seppo Ainamo ja Oili Wuolle panevat osaamisensa ja verkostonsa peliin, jotta zimbabwelaiset aids-orvot pääsisivät kouluun. Ainamo vastaa kaikkiin käden heilautuksella. Wuolle on pakannut auton täylaan. Seikkailutoverit. Teksti Veera Adolfsen Kuvat Saara Mansikkamäki Pankin työntekijät kyselivät itselleen omaa kummilasta Zimbabwesta. On kuivan kauden loppu, ja auto nostaa ilmaan pienen pölypilven. Pian kymmenet Suomen Tienpientareella reput selässä kulkevien lasten päät kääntyvät, kun vihreä Nissan töyssyttelee Dzivarasekwan asutusalueen kuoppaisia katuja pitkin. Kummeista oli niin paljon tarjontaa ja avun tarpeessa olevia lapsia niin paljon, että projekti vei mukanaan. Zimbabwelaisten aids-orpojen auttaminen on ollut Ainamon ja hänen vaimonsa Oili Wuolteen isoin yhteinen projekti. Molemmista tuntui luontevalta, että kun itsellä menee hyvin ja on hyvissä hommissa, voi auttaa muita. Wuolle lähti saman tien mukaan projektiin, ja hänen verkostojensa kautta kummien määrä lähti nousukiitoon
Finanssija yritysmaailmassa menestyneen uran tehneet Seppo Ainamo ja Oili Wuolle ajattelevat, että kun itsellä menee hyvin, voi auttaa muita.
”Match-makerina” toimi yhteinen tuttu, joka järjesti Ainamon noutamaan Wuolteen Hararen lentokentältä. Jos on toimeentuleva ihminen, Zimbabwessa kuuluu asiaan palkata kotiapua. ”No niin, kirjoittakaa nyt vihkoon kaikkien retkellä olevien ihmisten nimet. Suomen päässä madam saakin sitten tottua tekemään taloustyöt itse”, Wuolle naurahtaa. Oili Wuolle Syntynyt 1951 Tutkinto Kauppatieteiden maisteri Ura Rahoitusasiantuntija, joka teki työuransa Rahoitustarkastuksessa ja Suomen Pankissa Vapaaehtoistyö Johtaa Zimbabwen AIDS-orvot ry:n kenttätyötä Seppo Ainamon kanssa Kirjallisuuden hahmo, jota muistuttaa puolison mielestä Niskavuoren Heta Seppo Ainamo Syntynyt 1940 Tutkinto Valtiotieteiden maisteri Ura Teki uransa suuryritysten myyntipuolella sekä liikkeenjohdon konsulttina Vapaaehtoistyö Zimbabwen AIDS-orvot ry:n perustaja ja toinen kenttätyön johtaja Sarjakuvasankari, jota muistuttaa puolison mielestä Tintti Soittolista Beethoven: Oodi ilolle Beethoven: Viides pianokonsertto Sibelius: 2. Noin puolen vuoden päästä ensitreffeistä hankimme yhteisen asunnon, kun kyllästyimme fillaroimaan toistemme luo”, Wuolle virnistää. sinfonia Dzikwa Maamme-laulu Kuuntele Oilin ja Sepon lista Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki Seppo Ainamon ja Oili Wuolteen elämä jakautuu Zimbabwen ja Suomen välillä. Siirtymä ei suju ihan saumattomasti, vaikka Ainamo ja Wuolle ovat vaihtaneet kotimaataan sykleittäin jo vuodesta 2000. ”Hararessa meillä on kolme työntekijää, jotka asuvat samassa pihapiirissä. Isä kuoli tapaturmaisesti, kun Oili oli viiden vanha. Oili lukikin ahkerasti ja pärjäsi koulussa. 18 4?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Kuusi viikkoa myöhemmin Ainamo ja Wuolle istuvat pöydän ääressä kotonaan Munkkivuoressa ja juovat kuumaa teetä Arabian mukeista. teen suomalaisia vierailijoita ja dzivarasekwalaisia kolmasluokkalaisia. Muutamaa päivää aiemmin Suomeen palannutta Wuolletta palelee, ja sisäinen kellokin on vielä sekaisin. Meille on tärkeää elää välillä suomalaista elämää, nähdä sukulaisia ja ystäviä, käydä Helsingin kulttuuririennoissa ja olla metsässä”, Wuolle sanoo. ”Vaikka työmme on Zimbabwessa, haluamme pitää myös Suomi-kodin. Pariskunta tapasi toisensa 20 vuotta sitten, kun työ oli tuonut molemmat Zimbabween. Hararessa työpäivät ovat intensiivisiä ja asioiden hoitaminen usein hankalaa. Tarkoitus on nähdä esimerkiksi kirahveja ja norsuja, joihin lapset muuten tutustuisivat vain kuvissa. Harrastukset ja seikkailumieli ovat yhdistäneet pariskuntaa. Kodin vaihdos on aina iso muutos arjen rytmissä ja elämäntavassa. Toisaalta kotitöitä ei tarvitse tehdä itse, ja aamun voi aloittaa pulahtamalla oman pihan uima-altaaseen. Ainamo perehdytti konsulttina paikallisia yrittäjiä neuvottelutaidon ja liiketoimintasuunnitelmien saloihin. Talvisessa Helsingissä ei herää aamukuudelta aurinkoon, kuten pariskunnan toisessa kodissa Hararessa. Äiti teki kaikkensa lastensa eteen ja korosti erityisesti koulutuksen tärkeyttä. Wuolle taas työskenteli rahoituskoulutusohjelman johtajana järjestössä, joka koulutti Itä-Afrikan maiden keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden asiantuntijoita. Suhteen alkuvuosina Zimbabwe tuli tutuksi, kun he ajelivat pitkiä matkoja Ainamon asiakkaiden perässä. Oili Wuolle itse kasvoi pienellä paikkakunnalla perheensä ”isättömänä hännänhuippuna”. Sitten kun vastaan tulee eläimiä, kirjoitetaan niistäkin”, Wuolle ohjeistaa. Kun Ainamo täytti 60 vuotta, pariskunta kiipesi jopa Kilimanjaron huipulle. Ketkä. Kodinvaihdos on aina iso muutos arjen rytmissä ja elämäntavassa. Jälkimmäiset ovat saaneet vapaapäivän koulusta eläinpuistoretkeä varten. Helsinki-elämää leimaa helppous: julkisilla ja kävellen pääsee turvallisesti joka paikkaan, lempiruisleipää saa kaupasta, puhdasta vettä tulee hanasta ja netti toimii nopeasti. ”Entinen työkaverini oli ajatellut, että varmaan viihtyisimme yhdessä
Neuvottelutaidot ovat edelleen terässä, sillä järjestö toimii lahjoitusten varassa. Esimerkiksi yhdessä tilaisuudessa Munkkiniemessä näimme Teemu Selänteen. Kerran satunnainen lentokonetuttavuus lahjoitti yhdistykselle 1000 euroa, Wuolle muistelee. Seppo sanoi, että nyt vain juttelemaan ja viemään sille meidän vuosikalenteri, ja mä sitten menin”, Wuolle nauraa. Esimerkiksi Tšekin suurlähettilään kanssa juttelin juoksija Emil Zatopekista. Kerroin, että olin Olympiastadionilla paikalla, kun Zatopek voitti kolme olympiakultaa”, Ainamo kertoo. Kaikkia se ei kuitenkaan kiinnosta, ja on hyvä, jos sellaisillakin ihmisillä voi olla mukavaa meidän seurassa”, Ainamo sanoo. Wuolle ja Ainamo eivät aio luopua kenttätöistä kokonaan, mutta heillä on jo suunnitelmia lisääntyvälle vapaa-ajalle. Nyt keskus toimii pitkälti aurinkoenergialla. ”Seppo on niin määrätietoinen. Myös Ainamo on pohtinut työssä omaa lapsuuttaan. Tuttavuuden tekeminen kannattaa: Tšekin suurlähetystö lahjoitti yhdistykselle 12 000 dollaria, joiden avulla toimintakeskukseen saatiin asennettua aurinkopaneelit. ”Kääntöpuolena tässä on se, että välillä pitää erikseen päättää, että ei puhuta tänä iltana Dzikwasta tai meidän järjestöstä. Pariskunta käy ahkerasti eri lähetystöjen tilaisuuksissa Hararessa tutustumassa ihmisiin ja etsimässä kontakteja. miseen. Silloin hän miettii, mitenhän olisi itse pärjännyt lapsena, jos olisi tehnyt Honkajoen peltojen ja metsien sijaan tutkimusmatkojaan Dzivarasekwan kaduilla. Ainamo haaveilee sukututkimuksen tekemisestä ja muistelmien kirjoittamisesta. Kummit ovat Wuolteen ja Ainamon mukaan hyvin sitoutuneita pitkäjänteiseen autta”Kun laittaa itsensä lapsen asemaan, pystyy yleensä ymmärtämään, mikä motiivi hänellä on.” Maailman Kuvalehti 4?/?2017 19. ”Kun näkee tilaisuuden, pitää vain tarttua siihen. Wuolle taas haluaisi ajaa Kalaharin autiomaan läpi, nähdä vuoristogorilloja ja opetella jonkun uuden taidon. Toistaiseksi Selänteestä ei ole kuulunut, mutta vuosien varrella jutustelu on avannut paljon ovia. Ja nyt meidän kummiohjelmassa olleita nuoria on päässyt yliopistoihin Kiinaan ja Turkkiin asti”, Wuolle sanoo. Varminta tuloa ovat suoraan lasten koulunkäyntiin ja ruokailuun menevät kummilahjoitukset. Kun laittaa itsensä lapsen asemaan, pystyy yleensä ymmärtämään, mikä motiivi hänellä on.” Seppo Ainamo teki aikoinaan vuosia töitä suuryritysten myyntineuvottelijana ja sitten neuvottelutaidon kouluttajana. ”Esimerkiksi videoiden editoiminen olisi hyvä taito, jos haluaisi vaikka jatkaa järjestön viestinnän ja markkinoinnin tekemistä.” ”On hienoa, että voin laittaa eteenpäin äidin ajatusta siitä, että kirjoilla ja koulutuksella on väliä. ”Tiedotamme kummeille säännöllisesti heidän omien kummilastensa kuulumisista, mikä lisää sitoutumista.” Muiden avustusten haaliminen vaatii jatkuvaa työtä. Joskus Wuolle tutustuu järjestön toimintakeskuksella tutunoloisiin lapsiin, jotka seikkailevat omassa mielikuvitusmaailmassaan, himoitsevat kirjoja ja haluavat päästä esiintymään. Jos ajattelee sitä pientä tyttöä Honkajoella, niin onhan sille avautunut opiskelun kautta mielettömät maailmat. Helsingissäkin mennään Ainamon mukaan yleensä ”tukka putkella” tilaisuudesta toiseen, kerrotaan järjestöstä, tavataan vanhoja tukijoita ja pyritään hankkimaan uusia. ”Jos joku lapsi vaikka valehtelee, koitan miettiä, olisinko itse tehnyt lapsena samalla tavalla. Lähitulevaisuudessa kenttätoiminnalle on tarkoitus etsiä uusi johtaja, jotta toiminta voidaan turvata jatkossakin
Maailman Kuvalehti otti selvää, miten eettistä Korkeasaaren toiminta on. Eläintarhoja kritisoidaan eläinten pitämisestä ihmisten viihdykkeenä ja puolustetaan niiden lajiensuojelutyön takia. Teksti Venla Pystynen Kuvat Katja Tähjä TURVAPAIKKA 20 4?/?2017 Maailman Kuvalehti