Myanmarin digivallankumous 3 2018 6,90?€. Tee ma : Tu lev aisu us Kahden sissitaistelijan lapsi María José Pizarro, 40, kertoo poikkeuk sellisesta lapsuudestaan konfliktin repimässä Kolumbiassa. Sodan tytär TEEMA: TULEVAISUUS Tarvitaanko kehitysyhteis työtä enää vuonna 2050
klo 14 Tapahtumaa tukevat: Helsingin kulttuurikeskus ja Taiteen edistämiskeskus M IC KY C LE M EN T maailmakylassa.fi | #maailmakylässä | Freshlyground (ZAF) | 47SOUL (JOR/PSE/GBR) | Abou Diarra (MLI/FRA). Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Pääpartnerit: ED U PI M EN TA Tapahtuman järjestää: Oikeudenmukaisen maailman puolesta Vapaa pääsy! Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Kaisaniemen puisto, la 26.5
Halusin kuulla hänen tarinastaan jokaisen sanan, Tarinan takaa jokaisen hengenvedon, jokaisen välimerkin”, Valtonen kuvailee. Kolumbia 16–21 Sodan tytär A LV A R O C A R D O N A Päätoimittaja Anni Valtonen tapasi María José Pizarron Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa. ”Olin juuri kuullut käsittämättömän tarinan, joka oli monella tavalla niin kaukana omasta elämästäni. ”Hänen elämäntarinansa oli niin poikkeuksellinen – ja silti hän oli tyyni ja valtavan läsnä oleva.” Haastattelun jälkeen kaksikko meni yhdessä lounaalle. Ja sitten yhtäkkiä olimmekin kaksi nelikymppistä naista, jotka nauravat yhdessä parisuhdekiemuroille.” Anni Valtonen Maailman Kuvalehti 3 / 2018 3. Se kuulosti sekoitukselta raakaa ja maagista realismia. Hän etsi haastateltaviksi naisia, jotka ovat kärsineet maan viisi vuosikymmentä kestäneestä sisällissodasta. ”Tapasin María Josén hänen isänsä, sissitaistelija Carlos Pizarron nimeä kantavan järjestön tiloissa. Keskustelu kääntyi arkisiin asioihin: lapsiin ja miehiin. Nauliuduin tuoliin kiinni, kun hän alkoi kertoa elämästään sissitaistelijoiden tyttärenä
Asiantuntijat tutkijoista järjestökonkareihin laativat ennustuksensa. 4 3/ 2018 Maailman Kuvalehti. Myanmar 30 Vuosikymmeniä suljettuna olleessa Myanmarissa lähes jokaisella on nyt pääsy internetiin. Tässä numerossa Suomi 64 Tuore kehitysministeri Anne-Mari Virolainen pitää ilmastonmuutosta aikamme suurimpana haasteena. 44 Kuvareportaasi Herkkänahkaiset jättiläiset 52 Essee Rakkaus ja sääntely pelastavat Facebookin Ihmiset ja ilmiöt 55 Ruohonjuurella Juha-Erkki Mäntyniemi 56 Matkalla Turistit ihmiskokeessa 57 Kolumni Elina Hirvonen 58 Arviot 59 Ilmiö Egypti MM-kisoissa 60 Kulttuuri Freshlyground 61 Kohtaamisia Dobet Gnahoré 62 Menestyjien perhe 64 10 kysymystä Anne-Mari Virolainen 66 Ruoka Inkiväärijuomaa ja churroja 68 Katso, järjestö Reilun matkailun yhdistys 69 Mistä tämäkin on. Maailma 34 Tarvitaanko kehitysyhteistyötä enää vuonna 2050. Maailma paloina 6 Kamppailijat, 2000luvun uudet köyhät 7 Maailman heikoimmat passit 8 Enemmän kuin Spice Girls 9 Konflikti uhkaa eläimiä ja niiden puolustajia 10 Brexit ja kytevät rajapommit 11 Kolumni Hanna Weselius 12 Maailma nyt Rutikuiva kaupunki Lukujutut 14 Välähdys Sukeltaja Egeanmeren pohjassa 16 Henkilökuva María José Pizarro 22 Kansalaisten esiinmarssi 30 Suljetun maan somettajat 34 Kehitysyhteistyö vuonna 2050 40 Lisääntymättä paras. Perinteet sekoittuvat selfieihin ja someen. 70 Absurdistan Kannen kuva: Alvaro Cardóna Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Mikko Huisko, Sakari Piippo, Outi Kainiemi Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö
Päästyään koulusta ovat he valmiita ammatteihin ja saavat valita menevätkö he Helsinkiin, Lappeenrantaan, Savonlinnaan tai Tampereelle työhön.” Isän visioissa Suomi on vahvasti kaksikielinen ja tasa-arvoinen maa, jossa nuoria ohjataan koulunpenkiltä suoraan työelämään. Miten digitaalinen vallankumous ja älypuhelimet muuttavat globaalia etelää. Rakennukset ovat kestävämpiä eikä naapurin meteli kuulu”, tuumaa 10-vuotias. No, eivät ne edelleenkään lennä. Oman Lappeenrannassa kasvaneen isäni 1950-luvun kouluaineessa puhuttiin vuodesta 2000. Koulussa on pojilla neljä linjaa: metalli, kauppa, sähkö ja puu. J okainen sukupolvi kirjoittaa yleensä jossain vaiheessa koulutietään aineen, jossa visioidaan tulevaisuutta. Entä miten näkevät tulevaisuuden omat lapseni: Millainen maailma on vuona 2050, kun he ovat nelikymppisiä. Isäni fantasioissa 2000-luku oli avaruudellista aikaa, jolloin autot lentävät. Pukeuduin usein mustaan. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. En nähnyt tulevaisuutta silloin kovin lupaavana. Tulevaisuuteen tähyäminen ei ole hankalaa ainoastaan taviksille. ”Maailma on saastuneempi. Merenpinta on noussut, ilmastonmuutos on edennyt”, 14-vuotias sanoo. Ihanaa, että hän on kolmetoistavuotiaana ajatellut myös sitä, että ihminen saa itse valita, minne menee työhön. Tuollainen optimismi kuuluu 50-lukuun, jälleenrakennuksen aikaan. Tässä lehdessä katsomme tulevaisuuteen monesta eri kulmasta: Mitä on kehitysyhteistyö vuonna 2050. Se on haastavaa myös asiantuntijoille. Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, jolloin vahva tulevaisuudenvisio liittyi kolmanteen maailmansotaan, ydinsotaan. Anni Valtonen Luulot lentävistä autoista V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Maailman Kuvalehti 3 / 2018 5 Pää kirjoitus. Kävin yläastetta Siilinjärvellä ja erityisesti Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen tunnelmat itäisessä Suomessa olivat apokalyptiset. Tytöille on taas vastaavasti sopivat linjat. Valitseeko yhä useampi tulevaisuudessa lapsettomuuden. Isäni fantasioissa se oli avaruudellista aikaa, jolloin autot lentävät. Tehdäänkö sitä ja tarvitaanko sitä yhä. Noille linjoille voi pyrkiä seitsemännen luokan keväällä. Ja että työtä sitten on. Miten ratkaisemme ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ja esimerkiksi kuivuudesta johtuvan vesipulan. No, ei sitä ydinsotaa tullut. ”Kaikki liikenne on nykyistä nopeampaa: autot ja moottoripyörät kulkevat lujempaa. Löysin myös isäni aineen, jossa hän pohtii koulua vuonna 2000: ”Koulu on kymmenkerroksinen ja sen neljässä alimmassa kerroksessa on suomenkielinen ja viidessä ylemmässä ruotsinkielinen koulu
Birdsall käyttää ryhmästä termiä strugglers, ”kamppailijat”. Arvostetun ajatushautomo Center for Global Developmentin johtaja Nancy Birdsall kirjoittaa blogissaan ihmisryhmästä, josta on tutkijan mukaan tulossa kehityksen suurimpia väliinputoajia. Keskiluokalla on paukkuja tähän, mutta ryhmä on vielä pieni kehitysmaissa. Siksi odotukset tulevaisuudesta voivat olla suuret. Keskivertokamppailija on käynyt peruskoulun ja tekee töitä epävirallisella sektorilla. Hän kuuluu joukkoon, joka on hyötynyt 1990-luvun kasvusta. Yhdeksi keinoksi tutkija suosittaa verovaroilla toteutettua sosiaaliturvaa. Yksikin perheenjäsenen terveyskriisi tai bussilipun hinnan korotus voi tarkoittaa valintaa vuokran maksamisen tai lapsen ruokkimisen välillä. Silti kamppailijoiden elämä on levotonta ja stressaavaa. 6 3/ 2018 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Kamppailijat, 2000-luvun uudet köyhät ST O C K Koonnut Mimosa Hedberg Kehitysmaissa nykyisin asuvista ihmisistä 60 prosenttia kuuluu kamppailijoiden ryhmään. Heitä tulee olemaan myös samat 60 prosenttia vielä vuonna 2030, jonne YK:n kestävän kehityksen tavoitteetkin ulottuvat, arvioi tutkija. Jälkimmäiset elävät alle 1,9 dollarilla per päivä. Heitä tulee olemaan myös samat 60 prosenttia vielä vuonna 2030, arvioi tutkija. Mitä ilmiöstä tulisi ottaa opiksi. Toisin kuin turvatun keskiluokan edustajat, kamppailijoilla on vain pieni mahdollisuus maksaa veroja tai vaatia hallituksiaan vastuulle. Kehitysmaissa nykyisin asuvista ihmisistä 60 prosenttia kuuluu tähän ryhmään. Ryhmän edustajat jäävät puristuksiin turvatun keskiluokan sekä toisaalta maailman köyhimpien väliin. ”Kamppailijat ovat unohdettu enemmistö, 2000-luvun uudet köyhät”, Birdsall kirjoittaa
Matkustamisen epäoikeudenmukaisuudessa on vielä paljon kehitettävää. Maailman heikoimmat passit LE H TI KU V A Lapset ympäri maailmaa voivat pian leikkiä Frida Kahlo, Amelia Earhart ja Katherine Johnson -barbeilla. Maailman heikoin passi löytyi tänä vuonna sisäisten ristiriitojen repimästä Afganistanista, jonka passilla pääsee ilman viisumia vain 24 maahan. Barbie-brändi julkaisi uudet nuket kansainvälisenä naistenpäivänä. Indeksin kärkeen ylsivät Japani ja Singapore, joiden passeilla pääsee viisumitta jo 180 maahan. Seuraavaksi heikoimmat passit tulevat Pakistanista (30), Somaliasta (32), Jemenistä (35), Nepalista (36) ja Libyasta (36). Tarkoituksena on inspiroida tyttöjä ympäri maailmaa erilaisilla roolimalleilla, jotka muistuttavat siitä, että tytöt voivat saavuttaa mitä ikinä itse haluavat. Maailman Kuvalehti ehdottaa Minna Canthia ja Tarja Halosta, mutta miksei myös nuoremman sukupolven innoittajia Saara Aaltoa tai Almaa! Naisvaikuttajista barbeja Maailman sana robotti Tšekin kielessä sana robota viittaa pakkotyöhön. Afganistanissa on tehty viime kuukausina useita tappavia terrori-iskuja ja maan turvallisuustilanne on hälyttävä. Onko robotti tulevaisuuden ykkössana. Tuoreen selvityksen mukaan passillamme pääsee matkaamaan 178 maahan ilman viisumia. 180 178 165 144 114 71 56 36 28 24 A fg ani st an Sy yr ia N ep al In tia Va lk ove nä jä Ve nä jä M ek si ko V iro Su om i Ja pa ni Lähde: Henley Passports Index (2018) Maailman Kuvalehti 3 / 2018 7 MAAILMA PALOINA. Monelle muulle vastaava liikkuvuus on täyttä utopiaa. Aasia porskuttaa talouden lisäksi myös matkustamisen vapaudessa. Vain seitsemän passin kohdalla viisumivapaa matkustaminen heikkeni. Naiset tekivät historiaa omilla aloillaan: Earhart oli ensimmäinen Atlantin yli lentänyt nainen, Kahlo tuli tunnetuksi uniikista maalaustyylistään sekä feminismistään ja Johnson rikkoi rajoja tummaihoisena naismatemaatikkona Nasassa. Myös Irakin ja Syyrian passilla matkustaa viisumitta alle 30 maahan. Kenestä suomalaisista roolimalleista vastaavat barbit tehtäisiin. Suunta on kuitenkin kohti parempaa, kun 143 maan passin asema on vahvistunut. Suomalaiselle vapaa liikkuvuus maailmalla on itsestään selvää
Lähde: Gapminder KU V A KA A PP A U S / D A IL Y M O TI O N C O O LL O U D / FL IC KR 8 3/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Viidestä naisesta koostuvan Yegnan nimi tarkoittaa ”meidän”, ja 8,5 miljoonaa etiopialaista on jo kuullut yhtyeen viesteistä. Cáceres ammuttiin kuoliaaksi makuuhuoneeseensa kaksi vuotta sitten. Tämä aiheuttaa kasvavia haasteita etenkin maan tytöille, kun esimerkiksi koulutuksesta ja työstä käy yhä kovempi kilpailu. ”Ihmiset pitävät tyttöjä vähemmässä arvossa, ja niin ajattelimme aiemmin itsekin. Britannian kehitysapuvirasto DFID auttoi luomaan yhtyeen vuonna 2012 rahoittaakseen bändin kautta tasa-arvotyötä Etiopiassa. Etiopian talous kasvaa kohisten, mutta samalla kasvaa väkiluku. Hän on patoa rakentavan yhtiön toimitusjohtaja, ja Cáceres vastusti äänekkäästi ympäristöä uhkaavaa hanketta. Cáceres oli sanonut ennen kuolemaansa pelkäävänsä miestä tämän tiedustelutaustan takia. Nyt pidätetty mies David Castillo Mejía on jo yhdeksäs murhasta pidätetty, mutta pidätystä pidetään hyvin merkittävänä, sillä miestä epäillään verityön ”henkiseksi tekijäksi”. Viidestä nuoresta naisesta koostuva etiopialaisyhtye levittää tärkeää sanomaa tasa-arvon puolesta. Murha järkytti kansalaisyhteiskunnan puolustajia ympäri maailmaa. Tasa-arvotyö on Etiopiassa tarpeen, sillä yksi viidestä tytöstä joutuu edelleen naimisiin alle 15-vuotiaana. Hondurasin viranomaiset ovat pidättäneet maan armeijan entisen tiedustelu-upseerin ympäristöaktivisti Berta Cáceresin murhan suunnittelusta. Yegna sai tukea yksityisiltä hyväntekeväisyysjärjestöiltä, ja toiminta saa jatkua – vaikkakin yksi laulajista on parasta aikaa äitiyslomalla. Uutiset pidätyksestä julkistettiin, kun Hondurasissa järjestettiin useita oikeutta vaativia mielenilmauksia. Cáceres on yksi 130 ympäristöaktivistista ja maaoikeuksien puolustajasta, jota on murhattu Hondurasissa sitten vuoden 2009 vallankaappauksen. NaisteLäpimurtopidätys aktivistin murhassa Kohti parempaa Noin 80 prosenttia kaikista maailman yksivuotiaista lapsista on saanut rokotteen jotakin tautia vastaan. Yegna lisää musiikkinsa kautta tietoisuutta lapsiavioliitoista, seksuaalisesta häirinnästä, väkivallasta ja koulutuksen tärkeydestä. Mutta Yegna on muuttanut näkemyksemme”, 14-vuotias etiopialainen Bilen kertoo The Guardianille . noikeuksia puolustavat tahot moittivat päätöstä. Jo 70 prosenttia väestöstä on alle 30-vuotiaita. Enemmän kuin spaissarit Brittilehdistö leimasi heidät Etiopian Spice Girls -bändiksi, mutta Yegna on todellisuudessa paljon enemmän: tärkeä sanoma etiopialaisilta etiopialaisille. Viime vuonna rahoitus päätettiin kuitenkin lopettaa, sillä virasto näki tehokkaampia tapoja auttaa maailman köyhimpiä
Kidnappaajat vaativat huomattavia lunnaita. Kongon humanitaarinen tilanne on hälyttävä, kun unohdettu kriisi paisuu paisumistaan. Ongelmana on etenkin salametsästys, jota konfliktit ruokkivat. Itä-Kongosta kantautuu huolestuttavia uutisia, kun paikallisten lähteiden mukaan 18 gorillojen suojelutyön parissa toimivaa henkilöä on kidnapattu Kahuzi-Biegan kansallispuistosta aseellisen sissiryhmän toimesta. Konflikti uhkaa eläimiä ja niiden puolustajia ER IC KI LB Y / FL IC KR Alkuvuodesta YK:n ympäristöohjelma UNEP varoitti, että Afrikan konfliktit uhkaavat monia eläinlajeja. Taistelut ovat kiihtyneet viime aikoina juuri maan itäosissa, missä myös tärkeät luonnonsuojelualueet sijaitsevat. Kongon demokraattinen tasavalta on ollut vuosien mittaan yksi Afrikan vaarallisimpia paikkoja puolustaa ympäristöä. Epätoivoisesta tilanteesta kertovat myös gorillatyöntekijöiden kidnappaukset. Global Witness -järjestön raportin mukaan vuonna 2016 ympäristöaktivisteja tapettiin ympäri maailmaa ennätysmäärä, yli 200. Maailman Kuvalehti 3 / 2018 9 MAAILMA PALOINA. Kongossa gorillatyöntekijöiden kidnappaaminen kertoo surullista tarinaa maan epätoivoisesta tilanteesta. Alueella elää hyvin uhanalainen itäinen tasankogorilla, joita on enää noin 250 yksilöä. Tapaus kertoo synkkää tarinaa luonnonsuojelijoiden asemasta maailmalla. 4,5 miljoonaa on jo joutunut pakenemaan kotimaastaan ja 13 miljoonaa on avun tarpeessa. Alkuvuodesta YK:n ympäristöohjelma UNEP varoittikin, että Afrikan konfliktit uhkaavat monia eläinlajeja
Harva muistaa, että Pohjois-Irlantia repi vielä 1990-luvulla raju sisäinen konflikti. 30-vuotisen konfliktin päätti vuonna 1998 Pitkänperjantain sopimus, josta tuli kuluneeksi keväällä 20 vuotta. Rauhan yhtenä merkittävänä onnistumisena on pidetty Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen avoimen rajan järjestelyä. Toisaalta, jos identiteettisi on riippuvainen rajasta, se on olemassa juuri sinulle”, Carr kuvailee The Guardian -lehden mielipidekirjoituksessaan. Brexit ja kytevät rajapommit Mitä brittien ero Euroopan unionista tekee herkille raja-alueille, joilla ihmisten ja tavaran vapaa liikkuvuus ei ole välttämättä enää taattua. Pohjois-Irlannin rajan epävarma tilanne ei ole ainoa, joka herättää huolta. Siihen asti Euroopan johtajilla on aikaa neuvotella yksityiskohdista, jotka voivat pahimmillaan vaikuttaa niin rauhaan kuin nälkäänkin – Euroopan sisällä. Brexitin on tarkoitus toteutua ensi vuoden keväällä. Heistä Afrikassa asuu noin 10 3/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. eli yhteensä 60 miljoonaa. Mimosa Hedberg Kangertelevat Brexit-neuvottelut ovat täydessä vauhdissa, ja yhä suuremmaksi kysymykseksi on nousemassa, mitä tapahtuu Britannian raja-alueille. ”Raja ei ole siellä, jos identiteettisi vaatii, että sitä ei ole. A LE X J W H IT E / FL IC KR Maailman lukuja Tuoreen tutkimuksen mukaan yksikään Afrikan maa ei tule saavuttamaan Agenda 2030 -tavoitetta lopettaa lasten aliravitsemus vuoteen 2030 mennessä. Miehen toteamus ei pidä täysin paikRajakontrollit iskisivät Pohjois-Irlannin rauhaan raskaasti, pelkäävät monet asiantuntijat ja eritoten paikalliset. ”Eihän rajaa enää olekaan”, eräs raja-alueella asuva maanviljelijä tokaisi kirjailija Garrett Carrille. Konfliktin varjot ovat viime vuosina hellittäneet, mutta eivät kokonaan kadonneet. Tältä tilanne näyttää tällä hetkellä: Lähde: 2017 Global Nutrition report 10 000 000 Toisaalta ylipainoisia lapsia l öytyy Afrikasta myös jo Maailman alle viisivuotiaista lapsista kitukasvuisia on 23% 155 miljoonaa. kaansa: virallinen raja on olemassa, mutta koska se ei näy ulkoisesti alueen ihmisille, voi vastapuoli olla huomioimatta sitä. Kaikenlaiset rajakontrollit iskisivät rauhaan raskaasti, kirjoittaja uskoo. Ranskalaissatama Calais’n johtaja totesi vastikään, että tilanne Calais’ssa voi olla ”10 kertaa pahempi” kuin Irlannin rajalla. Pohjois-Irlanti kuuluu edelleen Isolle-Britannialle, vaikka osa haluaisi liittää maan Irlantiin. Eri ryhmien iskuja tapahtuu edelleen, ja vaikean ajanjakson perintö näkyy nykypäivänä joka puolella maassa, eritoten raja-alueilla. Euroopan ytimessä kyti alituinen pommien ja väkivallan uhka, kun irlantilaisja brittimieliset kamppailivat keskenään. Pohjois-Irlannin ja Irlannin välinen raja huolettaa etenkin paikallisia. Mikäli Brexit-sopimus sisältää pakollisia rajatarkistuksia, voivat sataman johtajan mukaan rekkajonot kasvaa 50-kilometrisiksi ja aiheuttaa Britanniassa jopa ruokapulia. Valtaosa pohjoisirlantilaisista äänesti Britannian EU:ssa pysymisen puolella. Kyseessä on siis hyvin hienovarainen järjestely, joka sallii yhteiselon erilaisten poliittisten mielipiteiden välillä
Albumikuvat nojaavat tulevaan eri tavalla kuin väkivallan kuvat. Olen perinyt isoäidin tekniikan. Painan mieleeni ratkaisemattoman hetken, jossa jonossa kävelevistä lapsista kuka tahansa voi olla minun. Ne ovat vastakuvia uutisille ja yleisille oletuksille muistamisen arvoisesta elämästä. Mikä takki hänellä oli aamulla päällä. Maailma vain laskostui noin, ja siitä palkitaan. Selaan muut voittajakuvat. Teen peukalo-etusormirajauksia. Lapset, ihmiset, tulitikun mittaiset. Hanna Weselius Rajauksia maailmasta V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Kirjoittaja on kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori. Tarvitaan myös etunojaa. K eväisenä aamuna luen, että kuva palavasta venezuelalaisesta miehestä on voittanut World Press Photon pääpalkinnon. En millään erota häntä, ja hyvä niin. Uutiskuvat tekevät ihmisistä tapahtumien symboleita, mikä tekee tuskan meille helpommaksi käsitellä. Palavasta miehestä julkaistiin useita kuvia. Kuvaaja Ronaldo Schemidt kertoo, että Caracasin mielenosoituksessa palamaan syttynyt mies oli parin metrin päässä, ja kuuman humahduksen tuntiessaan Schemidt kääntyi ja laukaisi umpimähkään. Vasta sitten hän tajusi, mitä oli tapahtunut. Sommitelmat ovat horjahtelevia ja hetket arkisia, eivät mitään kohokohtia. Ehkä hän kokosi kuvitteellista perhealbumia. Keväisenä iltapäivänä katson ulos ikkunasta. Se ei kuitenkaan yksin tee kuvasta merkityksellistä. Miksi juuri tämä voitti kilpailun. Huonovointiseksi tekevät paitsi kuvissa näkyvät asiat, myös se, että jossain kaukana lymyävästä väkivallasta ja kurjuudesta kootaan viihdyttävä vuotuinen mediatapahtuma sekä esteettisesti yhtenäinen arkisto. Tai voin myös paheksuen kieltäytyä katsomasta näitä tapahtumia, viis siitä, että kuvissa näkyvät ihmiset joutuvat elämään ne. Koska se on paras sommitelma, arvaan. Kolmesataa lasta kiertää puistoa ja ruohokenttää: koulussa on tänään Unicef-kävely. Jotkut lapset loikkivat kuin vasikat, toiset näyttävät uppoutuneen keskusteluihin eivätkä näytä huomaavan poukkoilijoita ympärillään. Vielä hetken yritän tähystää joukosta omaa lastani. Ne erottavat menneestä erityisiä ihmisiä ja tapahtumia, jollaisten toivoo toistuvan aina uudestaan, aina samanlaisina. Kuvat huutavat tulevaisuudelle: Tätä ei koskaan enää! Tee jotain! Maailman Kuvalehti 3 / 2018 11 Näkökulma. World Press Photo -kuvat naulitsevat minut tähän, pakottavat muistamaan itsensä ja huutavat tulevaisuudelle: Tätä ei koskaan enää! Tee jotain, ettei! Isoäidilläni ei ollut kameraa, mutta hänellä oli tapana rajata sormillaan suorakaiteita maailmasta. Haluan muistaa, että tänään nämä koululaiset omistivat päivänsä sille, että vähemmän onnekkaat lapset saavat ensi vuodeksi koulutarvikkeita. Valokuva nojaa menneeseen, muistuttaa jostain, mikä on poissa. Näin kävi, vaikkei kuvaaja odottanut eikä tähdännyt. Siinä näkyy ratkaiseva hetki, jona tapahtumasisältö tiivistyi oikeanlaiseen asetelmaan. Teen rajauksen. Haluan muistaa talvenkuluttaman ruohokentän, pölyisen ikkunan ja auringon, joka kultaa tämän toiveikkaan asetelman. Vatsaa vääntää, mielen valtaa epätoivo. Sen äärellä voin kärsiä vapaaehtoisesti
Vuosi 2017 oli maassa noin sadan vuoden pituisen mittaushistorian kuivin. Teksti ja kuvat Miia Manner Afrikassa on tietenkin kärsitty vesipulasta ennenkin, mutta vauraassa Etelä-Afrikassa tilanne on uusi. Rutikuiva kaupunki Kapkaupungissa kärsitään vakavasta vesipulasta, kun pitkä ja vähäsateinen jakso piinaa Etelä-Afrikkaa jo kolmatta vuotta. 12 3/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT
Paikalla on kuitenkin vartijoita ja poliiseja, jotka tarkkailevat noudettavaa vesimäärää. Alueella on viime vuosina satanut vähemmän kuin koskaan. Sitä ei ole peruttu. Viisikymmentä litraa vettä riittää 90 sekunnin mittaiseen suihkuun, yhden aterian keittoveteen, kahteen käsienpesuun ja hampaidenharjaukseen, yhteen wc-käyntiin ja kahteen litraan juomavettä. Maaliskuun lopulla Kapkaupungissa saatiin sateita. Ohitamme vauraan, vehreänä kukkivan asuinalueen. Se on yksi syy, miksi kaupunki on ajautunut ahdinkoon – vedenkäyttö on ollut höveliä. Vesihanojen sulkemista on juuri lykätty ensi vuodelle, mutta massiiviset vedensäästötalkoot ovat vasta alussa. Vedensäästön edistämiseksi perustettu Facebook-ryhmä kiehuu: Onko kauppaan saatu viiden litran vesikanistereja. Kuuliainen kapkaupunkilainen huuhtelee vessan nyt harmaalla vedellä, jota kaupunkilaiset ovat ryhtyneet haalimaan. Vedennoutopuuhissa ovat lähinnä eläkeläiset. Epäillään julkista vesilaitosta vilpistä, riistosta, valehtelusta ja laiskuudesta. Massiiviset tankkiautot rahtaavat vettä muista provinsseista varakkaiden asukkaiden kukkaistutuksille ja uima-altaisiin. Etelä-Afrikka on myös koko mantereen talousveturi, ja se on suurin ulkomainen sijoittaja muissa Afrikan maissa. Ryhmässä vertaillaan myös vesilaskujen summia. Vesipatojen vesivarat ovat niin niukat, ettei Rameez uskalla juoda hanavettä. Rikkeistä seuraa kapkaupunkilaisen kuukausipalkkaan suhteutettuna valtava sakko, noin 10 000 randia. Siihen tarvitaan lupa, Rameez kertoo tyytyväisenä, sillä hallitsematon pohjaveden käyttö ei ole hyvästä. Rameezin viisihenkinen perhe säästää vettä käyttäen hanavettä vain sata litraa päivässä. Entä koiran. Jos vedenkäyttö ei vähene tarpeeksi, asukkaiden vesihanat suljetaan ja asukkaiden on noudettava talousvetensä vedenjakelupisteiltä. Se on kuuma puheenaihe kaupungissa ja sosiaalisessa mediassa. Vettä saa noutopisteeltä 25 litraa päivässä henkeä kohden. Facebook-ryhmässä kiiteltiin luojaa, jaettiin valokuvia sadepilvistä ja vertailtiin kerättyjä sademääriä eri kaupunginosien kesken. Aamupäivällä vesipisteellä on rauhallista. Vesihanojen sulkeminen olisi katastrofi talouselämälle ja matkailulle. Asukkaiden keskipalkka on noin 5 0007 000 randia, eli noin 500 euroa. Helmikuun alusta kapkaupunkilainen on saanut käyttää hanavettä 50 litraa päivässä. Maanosan mittapuulla vauraassa Etelä-Afrikassa ja varsinkin Kapkaupungissa tilanne on kuitenkin uusi. Kapkaupungin väkiluku on kasvanut 2 miljoonasta 3,7 miljoonaan vuosina 1996-2011. Rahalla saa, myös vettä, hän toteaa. Rameezin mukaan kaupungin vesilaitosta kritisoidaan, koska vesipatojen kapasiteettia ei ole lisätty väkiluvun kasvun myötä. Hän epäilee, että patojen pohjalla lilluvassa vedessä on bakteereja. Maailman Kuvalehti 3 / 2018 13. Ainakin siihen asti, kun nollapäivä asetettiin ensimmäisen kerran helmikuussa. Vettä kutsutaan harmaaksi silloin, kun se on käytetty kerran: suihkussa, pesukoneessa, astioidenpesussa. Spekuloidaan sade-ennusteita. Rahalla voi myös hankkia oman porakaivon pihalleen. Hänen mielestään kansainvälinen media on retostellut vesikriisillä liikaakin. Samaan aikaan kaupungin vesilaitos asensi uusia vedenjakelupisteitä urheilukentille nollapäivää varten. Miksi vettä tuhlataan pallokentän kasteluun. Matkan varrella Rameez päivittelee ympäröivää näkyä: Pöytävuoren rinteiden nurmi on palanut mustaksi. Afrikassa on kärsitty vesipulasta ennenkin. Kapkaupungin vesivarat ovat huvenneet hälyttävästi. Day Zero, nollapäivä, asetettiin ensin maaliskuulle, sitten huhtikuulle, ja taas edemmäs. Se on vain siirretty eteenpäin. Uber-kuljettaja Rameez Awan suostuu muitta mutkitta ehdotukseeni tutustua yleiseen vedenjakelupisteeseen. pesee uima-allasta ja tehdään ilmiantoja. Juomaveden Rameez noutaa vedenjakelupisteeltä. Myös Rameez on huolissaan matkailijoiden vähentymisestä. Väestönlaskentaa ei ole vuoden 2011 jälkeen tehty. Suomalainen käyttää keskimäärin saman verran vettä pelkästään WC:n huuhteluun joka päivä. Kapkaupunki on metropoli, joka vastaa kymmenen prosentin osuudesta Etelä-Afrikan bruttokansantuotteesta. Juomavettä haetaan vesipisteiltä. Matkailu työllistää kaupungissa noin 300 000 ihmistä. Voiko harmaalla vedellä pestä auton. Mikä aine on paras harmaan veden hajun poistamiseen. Kytätään naapuria, joka Kuuliainen kapkaupunkilainen huuhtelee vessan nyt harmaalla vedellä. Rameezin mukaan kaikki eivät välitä vesikriisistä tai väittävät, ettei huoleen ole syytä. Rameezin viisihenkinen perhe käyttää hanavettä vain sata litraa päivässä
Kreikalla on EU:n pisin rantaviiva, heikko jätehuolto ja kova kertakäyttömuovin kulutus. VÄLÄHDYS. Vedenalaiset roskankerääjät puhdistavat merta rojusta, joka on pääosin muovia. Kreikka. Vapaaehtoinen sukeltaja kerää autonrenkaita Egeanmeren pohjasta lähellä Ateenaa. Kuva: Vassilis Tsiairis / AP / Lehtikuva 14 3/?2018 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä
Maailman Kuvalehti 3/?2018 15
ja isovanhempia kuulustellaan, armeija vartioi heidän taloaan yötä päivää. Isosiskoa Perheen kuopus on kahdeksankuinen vauva, kun isä operoi ryöstöretken Bogotán pohjoispuolella sijaitsevaan armeijan asevarastoon. Saalis on mittava: 5 000 asetta. María José Pizarro, 40, on elänyt turbulentin elämän. Syyskuussa 1979, yhdeksän kuukauden päästä aseryöstöstä, Pizarro ja Rodríguez pidätetään Santanderissa. Isän missiona on rakentaa Kolumbiasta yhteiskunta, jossa sen kaikki sen asukkaat ovat tasa-arvoisia ja heillä on samat oikeudet. Sodan tytär. Pikkuruinen Maria José ja hänen kahdeksanvuotias siskopuolensa Claudia jäävät äidinpuoleisten isovanhempiensa hoteisiin. Tämä on niin sanottu operación limpia , puhdas operaatio. On uudenvuodenaatto 1978. Fyysisen kidutuksen ohessa äidille näytetään Bogotássa kuvattuja videonauhoja tyttäristään, jotta tämä murtuisi ja tunnustaisi osallisuutensa kapinallisliikkeen toimintaan. Ryöstöä varten on kaivettu sata metriä pitkä tunneli maan alle. M-19-sissiliikkeen Movimiento de 19 de Abrilin komentaja Carlos Pizarro. Hän kasvoi kahden sissitaisteli jan lapsena, ja joutui pakenemaan ympäri maailmaa. Heitä kidutetaan kuukauden ajan. Sotilaat nukkuvat olohuoneen sohvalla. Lapsi on María José ja isä on Teksti Anni Valtonen Kuvat Alvaro Cardóna, Mariá José Pizarron kotialbumi 16 3?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Silti yhtään laukausta ei ammuta, kukaan ei kuole. Carlos Pizarro ja hänen puolisonsa, sissitaistelija Myriam Rodríguez, pakenevat
Yksi hänen töistään on kerätä maanpaossa olleiden ihmisten tarinoita.. María José Pizarro työskentelee isänsä nimeä kantavassa järjestössä
Kuten kaikki muutkin, María José luuli lapsena tuon kaiken olevan ihan tavallista. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi 1970-luvulle. ”Ikkunat oli peitetty telttakankaalla. Lasten käskettiin kävellä keskellä käytävää, etteivät selleissään olevat mielisairaat olisi käyneet heihin käsiksi. María José muistaa, että vangit olivat tehneet kaikkensa, jotta ympäristö ei näyttäisi lasten vierailupäivänä vankilalta. Vangit esiintyivät ja esittivät lapYhden kerran nunnat antoivat María Josén ja siskon jäädä äidin luo vankilaan yöksi. Tosiasiassa tuo ”prinsessan sänky” oli vuode, joka oli tehty vilteistä ja lakanoista, omaa rauhaa ja suojaa antamaan huoneessa, joka oli täynnä kaikenlaisia rikoksia tehneitä naisia. Vanrhemmat lähtivät kuitenkin perustamaan sissiliikkeen läntistä rintamaa, ja María José saattoi nähdä isäänsä taas vain puolen vuoden välein. Pieni María José kiipeili isänsä sellin ikkuna kaltereissa. Isän luo poliittisten vankien osastolle päästäkseen sisarusten piti ohittaa mielisairaiden osasto. Isänsä sukunimeä kantavaan pieneen María Joséen kohdistuva vaino ja uhkailut olivat jatkuvia. María José ja siskopuoli Claudia (oik.) tapasivat harvoin vanhempiaan Carlos Pizaroa ja Myriam Rodríguezia. Äitiä tavatakseen tyttöjen piti matkustaa kymmeniä tunteja bussissa. Lapsi ei päässyt kouluun, koska hänen piti pysyä piilossa. Lapset näkevät isäänm sä kerran kuukaudessa, kauempana olevaa äitiään vielä harvemmin. Äiti oli kuuliainen vanki, joten hän sai tavata meitä vankilan sisäpihalla, kukkien keskellä”, María José muistaa. Vankilassa olivat isäni lisäksi hänen siskonsa ja veljensä. Osa heistä on vasemmistolaisten sissien, osa puolisotilaallisten sotilaiden, osa Kolumbian armeijan sotilaiden lapsia. sille nukketeatteria. Kolumbiaan on hiljattain solmittu rauha, jonka ovat allekirjoittaneet sissijärjestö Farc ja Kolumbian armeija. Vanhemmat ovat vangittuna, isä Bogotassa, äiti Santanderissa Bucaramangassa. Päästäkseni isän luo minun piti mennä kaikkien turvatarkastusten läpi. Muutaman vuoden ikäinen María José kiipeili isän sellin ikkunakaltereissa. 18 3?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. ”Tapasin isääni aina kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Politiikan kutsua on ollut mahdoton olla kuulematta. Myös he kuuluivat M-19-järjestöön”, María José kertoo. María Josén kaltaisia sodan lapsia sodalle vanhempansa menettäneitä on Kolumbiassa tuhansia. Hän on saanut taistelutahtonsa verenperintönä. Nyt María José Pizarro, 40, kertoo tarinaansa Maailman Kuvalehdelle isänsä nimeä kantavan järjestön tiloissa Bogotássa. María Josélle tuo yö äidin vieressä oli ihmeellinen ja ihana. Myriam Rodriguez istui tuomiotaan nunnien johtamassa naisvankilassa. Tällaisia ovat María José Pizarron elämän ensimmäiset kuukaudet. Maria José oli isovanhempiensa hoidossa, kunnes maan hallitus vaihtui 1982 ja äiti ja isä armahdettiin. Tosiasiassa hänen lapsenoikeuksiaan loukattiin moninkertaisesti: häneltä kiellettiin oikeus koulutukseen, perheeseen sekä turvallisuuteen. Nämä lapset eivät ole voineet asua vanhempiensa kanssa eikä heillä ole ollut yhteistä arkea. Hänen tarinansa on uniikki, mutta ei mitenkään harvinainen 50 vuotta sisällissotaa käyneessä maassa. ”Ajattelin aina nukkuneeni tuon yön prinsessan sängyssä”, hän sanoo. María José Pizarro on valittu valtavalla äänivyöryllä vasemmistokoalition kansanedustajaksi kongressiin
On luotava kokonainen peite-elämä, ettei kukaan epäilisi. Tuolloin hän vaihtoi ensimmäistä kertaa sukunimensä, tavoitteena päästä pois maasta. Isään ei saatu yhteyttä. Etsintäkuulutettu. Siinä luki: SE BUSCA. Opin jo pienenä valehtelemaan tosi hyvin”, María José sanoo ja naurahtaa. Äitini oli useimmiten vaatesuunnittelija. Hänelle teetettiin uusi syntymätodistus sukulaistensa tyttärenä ja hän matkusti äidin ja siskon kanssa Panamaan. Perhe muutti useita kertoja vuodessa María Josén syntymästä aina isän kuolemaan asti. Maaliskuussa 1990 solmitun rauhansopimuksen jälkeen perhe palasi Kolumbiaan aloittaakseen kaiken alusta. kään. En voinut olla yhteydessä äitiini, siskooni tai toiseen mummiini.” Tuohon aikaan kirjeiden perillemeno kesti kuukauden, mannertenväliset puhelut eivät tulleet kysymykseen”Kun olet sissien lapsi, et ikinä voi kertoa ydinperheesi ulkopuo lisille, keitä vanhempasi ovat. ”Äitini ei koskaan päässyt Ranskaan. ”Olin 6-vuotias – ja pääsin vihdoin asumaan äitini kanssa vuodeksi. ”Huokasimme helpotuksesta, vihdoin meille tulee normaali elämä.” Pizarro-Rodríguezin perheen ”normaali” elämä kesti kuitenkin vain 45 päivää. Kun 10-vuotias María José palasi Pariisin vuosien jälkeen yksin takaisin kotiin, Bogotan lentokentän seinällä oli valokuva hänen isästään edestä ja sivulta. ”Olin elänyt piilossa koko elämäni, ja nyt isäni vei minut kanssaan joMuutaman vuoden ikäinen María José tapasi isäänsä ja äitiään vankiloissa ja heidän vapaana ollessaan salaisissa paikoissa. Mutta ei mennyt kuin muutama päivä, kun koti oli taas täynnä siviiliasuisia poliiseja. Lopulta turvapaikka varmistui Ranskasta, ja 7-vuotias tyttö matkusti Pariisiin sinne edeltä menneiden isän äitinsä ja tätinsä luo. ”Olin paniikissa: minut otetaan kiinni. ”Isää salakuunneltiin ja armeija uhkaili tietävänsä minun olinpaikkani – ja että minut tultaisiin hakemaan.” Äiti jätti sissiliikkeen vuonna 1984. Omassa peitetarinassani isäni oli diplomaatti tai yritysjohtaja, joka matkusti paljon. Ne olivat elämäni kaksi masentavinta vuotta. Äiti syöksyi maahanmuuttovirastoon ja yritti saada minulle uuden passin, että pääsisin taas pakenemaan.” Monien vaiheiden jälkeen passi saatiin ja María José, hänen äitinsä ja isoäitinsä lähtivät Ecuadoriin. Mutta kukaan ei jostain syystä kiinnittänyt minuun mitään huomiota.” Vastassa ollut äiti ja tytär viettivät ensin kaksi viikkoa vartioidussa turvatalossa ja pääsivät sitten kotiin. Carlos Pizarro luotsasi M-19-liikeen poliittiseksi puolueeksi ja asettui ehdolle Kolumbian presidentiksi. Sissin lapsena on pakko keksiä tarinoita, olitpa kolme, neljä tai viisitoistavuotias. Tämä yhteiselo keskeytyi, kun M-19 valtasi Bogotán oikeustalon – ja isäni otti vastuun iskusta ryhmän komentajana.” María Josén vainoaminen alkoi uudelleen. Myriam Rodríguezille soitettiin: Teillä on jotain, mitä me haluamme – ja luuri lyötiin kiinni. Nuo neljäkymmentäviisi päivää olivat María Josélle mullistavia. ”Äiti meni paniikkiin. María José oli niin masentunut, että anoppi soitti miniälleen, että tyttö täytyy palauttaa Kolumbiaan. Opin jo pienenä valehtelemaan.” Maailman Kuvalehti 3/?2018 19. ”Kun olet sissien lapsi, et ikinä voi kertoa ydinperheesi ulkopuoliselle, keitä vanhempasi ovat
Missä rahat ovat. María José tuli raskaaksi matkan aikana, ja Brasiliassa prostituoidut antoivat hänelle vaatteita syntyvää vauvaa varten. Hän yritti korvata minulle menetetyn yhteisen ajan, ja otti minut mukaansa kampanjatilaisuuksiin.” Murhayritysten pelossa Carlos Pizarro oli vuorokauden jokaisen tunnin kolmenkymmenen turvamiehen ympäröimä. Silloin tiesin, mitä oli tapahtunut.” Kampanjakiertueella ollutta Carlos Pizarroa oli ammuttu 15 kertaa päähän lentokoneessa lennon aikana. Koko maa itki.” Kun María José palasi kouluun, kiusaaminen alkoi: ”Katsokaa tuota, onneksi tappoivat sen isän, sen kusipääsissin…” Huutelu jatkui vuosia. Tekijä oli palkkamurhaaja. ”Koskaan ei tutkittu mitään, korjattu mitään, kukaan ei soittanut meille ja kysynyt, kuinka meitä voitaisiin auttaa isämme murhan jälkeen. Minut pyydettiin luokasta ulos ja näin äitini itkevän. Olin ollut luokassa ihan eri niminen henkilö. Ihmiset jonottivat päästäkseen jättämään jäähyväiset Pizarrolle. päivä pidettävissä Kolumbian presidentinvaaleissa María José työskentelee Gustavo Petron kampanjapäällikkönä. Ainut asia, mitä teiltä pyydän: Älkää unohtako minua.” Seuraavana päivänä María José meni normaalisti kouluun. ka paikkaan. En saanut hyvästellä isääni yksityisesti. ”Mitkä rahat, kysyin. Aivan kuin meitä ei olisi olemassa.” 18-vuotiaana María José heitti repun selkäänsä ja lähti matkustamaan ympäri Etelä-Amerikkaa. ”Toimittajat olivat aggressiivisia. Äiti lähetti tyttärelleen kaiken säilyttämänsä materiaalin isästä, valokuvat ja lehtileikkeet. María José oli yhä lainatulla identiteetillä, siskopuolensa isän tytär. HENKILÖKUVA Toukokuun 27. Hän pesi pyykkiä Etelä-Amerikan rannikkoseuduilla. matkusti yksin, ilman rahaa, vain koira seuranaan. ”En voi olla korostamatta tätä liikaa: Olen presidenttiehdokkaan tytär – hänen elämänsä viimeisten neljänkymmenenviiden päivän ajan, mutta ennen kaikkea olen sissikomentajan tytär, sissitaistelijaäidin tytär, ja amiraalin tyttären tytär. Hän muutti Espanjaan, missä kukaan ei tuntenut hänen menneisyyttään. Tytär alkoi perehtyä isänsä ideologiaan. Säikähdin kamalasti, kun oma nimeni sanottiin ääneen julkisesti. Voi olla, että minut tapetaan pian. Seurasi kolmen päivän ruumiinvalvojaiset ja maansuru. Kaksitoista vuotta Carlos Pizarron kuoleman jälkeen kotiin alkoi taas tulla puheluita. ”Jos minut tapetaan, minua ammutaan päähän, eikä luotiliivi suojaa minua silloin mitenkään. Syntyi dokumentti Pizarro , jossa näkökulma on hänen omansa. Olen kaikkea tätä.” Carlos Pizarroa oli ammuttu 15 kertaa päähän lentokoneessa len non aikana. Kyseessä on ihminen, jota rakastat, mutta jonka kaikki kolumbialaiset omistavat. Kasvoni yritettiin peittää, etteivät kaikki valokuvaisi minua. ”Olin tunnilla, kun koulun rehtori tuli luokkaan kysyen María José Pizarroa. Hallitusta tukevien puolisotilaallisten joukkojen komentaja Carlos Castaño oli julkaissut hiljattain kirjan Mi Confesión (Tunnustukseni), jossa Carlos Pizarron väitettiin saaneen valtavan summan rahaa huumeparoni Pablo Escobarilta palk kioksi oikeustalon valtaamisesta. María José sanoo oppineensa sissivanhemmiltaan ja koko häntä ympäröineeltä perheeltä kyvyn viihtyä niin viiden tähden hotellissa kuin kaikkein vaatimattomimmassa hökkelissä. Intiaanit majoittivat häntä ja antoivat ruokaa. Ilman terapiaa, koska sellaiseen ei ole ollut rahaa.” María José sanoo työstäneensä isäänsä liittyviä muistoja viisitoista vuotta. Minulla oli lapsi, olin yksinhuoltaja.” Kun kuuntelee María Josén elämäntarinaa, herää väkisin kysymys, miten hän on selvinnyt kaikesta täysjärkisenä. 20 3?/?2018 Maailman Kuvalehti. Minä elin hipin elämää. Murhaa edeltävänä iltana Carlos Pizarrolta kysyttiin, miksei tämä käytä luotiliiviä. Bolivarin aukio oli täynnä ihmisiä. ”Olen kulkenut tieni yksin, työstänyt traumojani. Neljä vuotta hän María José palasi Kolumbiaan 2002, tuliaisinaan kaksivuotias tyttärensä Maya