Maailman Kuvalehti lähti ensi kertaa aboriginaalien matkaan – ja tutustui maailman vanhimpaan elävään kulttuuriin. Tee ma : Alk up erä isk ans at Maasaimiehet morsiusmaksua keräämässä Joiku on tunnetta Sori siitä! Miten pyydetään anteeksi alku peräiskansoilta. Australian ensimmäiset TEEMA: ALKUPERÄISKANSAT 2 2018 6,90?€
Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Pääpartnerit: JO N X PI LL EM ER Freshlyground (RSA) Lauantai 26.5. Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Freshlyground (RSA) ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus
”Rannalla törmäsimme maasaimiehiin. Jutustelu kehittyi haastatteluksi, joka jatkui vielä Tarinan takaa Suomesta käsin WhatsAppin kautta. Pakkanen näkee, ettei morsiusmaksu ole suomalaisen feministin näkökulmasta ongelmaton asia. Oli pakko kysyä, mitä ihmettä tasankojen paimentolaiset tekevät Intian valtameren rannalla”, Pakkanen sanoo. Kenia 32–35 Savannien miehet vaimoa vailla M EE R I KO U TA N IE M I Toimittaja Lea Pakkanen ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi tekivät jutun Tansanian Sansibarilta, jossa tutkivat paikallisten elinkeinojen ja turismin suhdetta. Selvisi, että miehet ovat saarella tienaamassa rahaa morsiusmaksua varten myymällä koruja. ”Nuoren ihmisen tarve edetä elämässään, perustaa perhe ja päästä yhteisössään täysivaltaiseen asemaan on universaali, käytännön haasteet puolestaan kulttuurisidonnaisia.” Anni Valtonen Lea Pakkanen ja Meeri Koutaniemi Maailman Kuvalehti 2 / 2018 3. Juttuaihe käveli kirjaimellisesti vastaan. ”Oli kiinnostavaa tulkita järjestelmää parikymppisen maasaikundin näkökulmasta.” Erilaisista lähtökohdista huolimatta kohtaaminen oli helppo ja antoisa
Maailma paloina 6 Kehitysministerin tuulinen pesti 7 Kriisit, jotka maailma unohti 8 Nigerian somenaiset rulettavat 9 Ilmastonmuutos tekee kilpikonnista naaraita 10 Kuinka sokea pärjää maanjäristyksessä. Tansania 49 Tansaniassa työtä tekevän LiiKe ry:n toiminnanjohtaja Ari Koivu sanoo, ettei Afrikka saa olla kaatopaikka. 11 Kolumni Mimosa Hedberg 12 Maailma nyt Venezuela ajautui nälkäkatastrofiin Lukujutut 14 Välähdys Gambialainen paini 16 Henkilökuva Menna Lehbib 20 Paimentolaispäiväkirja 28 Miten pyydät oikein anteeksi alkuperäiskansoilta. 4 2/ 2018 Maailman Kuvalehti. Kenia 20 Näytelmäkirjalija matkusti Kenian syrjäseuduille seuraamaan maasaiden elämää tuliaisinaan viskiä ja kuivattua poronlihaa. Ovatko anteeksipyynnöt vain valtion imagoa kiillottavaa sanahelinää. 62 Absurdistan Kannen kuva: Dave Laslett (kuvassa Lindsay May) Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Miikka Pirinen, Eeva Anundi, Teemu Kumpulainen Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö. 30 Savannien miehet vaimoa vailla 38 Joiku on tunnetta 40 Kuvareportaasi Ensimmäinen kansa Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Liike ry:n Ari Koivu 50 Matkalla Vuorille diktaattoria kumartamaan 51 Kolumni Elina Hirvonen 52 Arviot 53 Ilmiö Sisustusta roskalavalta 54 Kulttuuri Nuubialaista poppia 55 Kohtaamisia Raghu Rai 56 10 kysymystä Kanssakulkijat 58 Ruoka Leipäsestä lohtua 60 Katso, järjestö Saamelaisnuoret ry 61 Mistä tämäkin on. Tässä numerossa Maailma 28 Miten pyytää oikein anteeksi alkuperäiskansoilta
Lähivuosina edullisella aurinkoenergialla saadaan sähköä 70 miljoonalle ihmiselle maailman köyhimmissä kolkissa Aasiassa ja Afrikassa. Tuo päivä on saanut nimen Day Zero ja sen ennustetaan pahimmillaan olevan edessä jo huhtikuussa. Vesivaratutkijan Kevin Winterin mukaan se on yhtä järkevää kuin auton ohjaaminen peruutuspeiliin katsomalla. Parhaimmillaankin veden uskotaan riittävän vain marraskuuhun. Kapkaupungissa veden loppumisen taustalla on ennätysmäinen kuivuusjakso, kaupungin nopea kasvu ja kiihtyvä ilmastonmuutos. Ilmastoahdistusta voi helpottaa lukemalla myönteisiä uutisia. P esemätön tukka on nykyään osoitus vastuullisuudesta. Ilmastoahdistusta voi helpottaa tehokkaasti toimimalla järjestössä ja vaikuttamalla politiikkaan mutta ensiapuna auttaa myös myönteisten uutisten lukeminen. Méxicossa monella 21 miljoonasta asukkaasta vettä tulee hanasta vain muutaman tunnin päivässä, joka viidennellä vain kerran viikossa. Silloin muistaa, miten paljon hyviä asioita ja isoja muutoksia tällä sektorilla juuri nyt tapahtuu. Ainakin minun on välillä pakko olla somepaastolla ja seuraamatta uutisia, keskittyä hiihtämiseen tai höpsöjen tv-sarjojen katseluun. Myös Jakartassa, Sao Paolossa, Pekingissä, Kairossa, Bangaloressa ja Tokiossa riittävä vedensaanti on ongelma. Kaupoista ovat ämpärit ja vesiastiat loppu ja aamuisin ihmiset jonottavat ruokakauppojen edessä, sillä pullovettä riittää vain nopeimmille. Ilmastonmuutos on osoittanut, että normaalia ei enää ole. Etelä-Afrikassa lasketaan hermostuneina päiviä siihen, kun vedentulo hanoista loppuu kokonaan. Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti myös monien alkuperäiskansojen elinolosuhteisiin ja perinteisiin elinkeinoihin. Tämä on yksi teema, jota te lukijat olette meiltä usein toivoneet. Vuorokaudessa hanavettä on sallittua kuluttaa vain 50 litraa, mikä on lähes saman verran kuin me suomalaiset vedämme päivittäin vessasta alas. Tässä lehdessä näytelmäkirjailija Marie Kajava kertoo tutustumisestaan Itä-Afrikan paimentolaisten arkeen, ja lehti on muutenkin omistettu alkuperäiskansoille. Siinä missä ennen oli kalaisa järvi, on nyt ruskeaa hiekkaa, maissipeltojen tilalla kuivuuttaan halkeilevaa maata. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 5 Pää kirjoitus. Esimerkiksi viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin uusiutuvilla energianlähteillä tuotettiin Euroopassa enemmän energiaa kuin kivihiilellä. Kaupungissa on ryhdytty tiukkoihin säästötoimiin: Suihkussa suositellaan käytävän 90 sekunnissa ja kaikki käyttövesi kerätään talteen uusiokäyttöä varten. Kapkaupungin tilanne kuulostaa suorastaan apokalyptiseltä, mutta kyse ei ole vain yhdestä kaupungista. Antoisia lukuhetkiä! Laura Häkli On ihan ok jättää tukka pesemättä M IL KA A LA N EN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. Tutkimuksia ja huonoja uutisia ilmastonmuutoksesta saadaan joka päivä jostain päin maailmaa. Näin sanoi Kapkaupungissa asuva Darryn Ten, kun uutiskanava CNN haastatteli häntä kaupungin katastrofaalisesta vesipulasta. Ennusteet kaupungin vedenkulutuksesta on laadittu menneiden vuosien säätietojen perusteella, ja poikkeuksellisten kuivien kausien jälkeen normaaliolosuhteiden on uskottu palaavan. Etelä-Afrikassa sateet ovat vähentyneet, lämpötilat nousseet ja ääri-ilmiöitä on entistä useammin
Tuulinen pesti LE H TI KU VA Koonnut Mimosa Hedberg Sipilän hallitus sai jo kolmannen kehitysministerinsä. Jo tuolloin järjestöt olivat huolissaan, kuinka liika vaihtuvuus lisää epävarmuutta kehityskentällä. Alkuvuodesta Suomen kehitysministeri vaihtui jälleen, kun Kai Mykkänen (kok.) siirtyi sisäministeriksi ja tilalle nousi kokoomuksen kansanedustaja Anne-Mari Virolainen, 52. Edelliselläkin hallituskaudella tehtävässä nähtiin niin ikään kolme eri henkilöä: ensin Heidi Hautala (vihr.), joka ryvettyi omistajaohjausepäselvyyksissä, sitten Pekka Haavisto (vihr.), joka jätti lopulta hallituksen muiden vihreiden kanssa ydinvoiman vuoksi, sekä kolmantena Sirpa Paatero (sd.), joka ehti hoitaa tehtävää vain alle vuoden ennen seuraavia vaaleja. Kehitysministerin tehtävä on varsin tuore. Toimi Kankaanniemestä (kd.) tuli maamme ensimmäinen kehitysministeri vuonna 1991. Väyrynen onkin sinnikäs ministeri, sillä hän on ensimmäinen suomalainen, joka on toiminut ministerinä viidellä eri vuosikymmenellä 1970-luvulta 2010-luvulle. Kehitysministerin pesti on ollut viime vuosina varsin tuulinen, ja Juha Sipilänkin (kesk.) hallitus sai jo kolmannen kehitysministerinsä. Edellisen kerran yhden ja saman kehitysministerin kausi kesti kokonaiset neljä vuotta, kun Paavo Väyrynen (kesk.) hoiti pestiä vuosina 2007–2011. Anne-Mari Virolainen ehtii olla pestissä vain reilun vuoden ennen seuraavia vaaleja. 6 2/ 2018 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Mykkästä ennen virkaa ehti hoitaa vain noin vuoden verran Lenita Toivakka (kok.), joka koki raskaaksi perheyhtiönsä verosuunnitteluun kohdistuneen kielteisen julkisuuden. Hänen johdollaan Suomelle laadittiin ensimmäinen kehitysyhteistyöstrategia
Kahdeksan vuotta konfliktia takana. 13 vuotta sotaa ja kroonista köyhyyttä. Avustusjärjestö Caren tuore raportti listaa kymmenen vähiten uutisoitua humanitaarista kriisiä ympäri maailmaa vuodelta 2017. 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 Po hj oi sKo re a Er itr ea B ur un di Su da n Ko ng on de m ok ra at tin en ta sa va lta M al i V ie tn am Ts ad jä rv en al ue Ke sk i-A fr ik an ta sa va lta Pe ru Mediassa julkaistujen juttujen määrät Pahimmat tulvat vuosikymmeniin. Kriisit, jotka maailma unohti Aucklandissa tehtiin vastikään historiaa, kun Uuden-Seelannin maoreista koostuvat jalkapallojoukkueet kohtasivat Australian alkuperäiskansojen joukkueet. Toiseksi listalla nousi viime vuoden ykkönen Eritrea, jossa 700 000 ihmistä kärsii tälläkin hetkellä kuivuudesta sekä puhtaan juomaveden ja ruoan puutteesta. Nälänhätää ja luonnonkatastrofeja. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 7 MAAILMA PALOINA. YK:n mukaan 18 miljoonan ihmisen ruokaturva on vaarantunut Pohjois-Koreassa. Kumpi sitten vei pelin. Australian joukkueen pelaaja Keifer Dotta painotti, kuinka haastavaa alkuperäiskansan edustajan on murtautua valtavirtaan. Uudessa-Seelannissa maoreja on noin 600 000, eli kuudesosa maan väestöstä. Kriisi koskee 70 prosenttia maan väestöstä. Etnisiä vainoja jo neljättä vuotta. Mutta näiden maiden ihmiset ovat aivan liian kaukana maailman kameroista ja mikeistä”, Caren pääsihteeri Laurie Lee muistuttaa. Jalkapalloa ei kuitenkaan useimmiten yhdistetä alkuperäiskansoihin. Kansainvälinen turnaus on yksi askel tehdä alkuperäiskansojen edustajia yhä näkyvämmiksi. Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen turnaus maiden alkuperäiskansojen välillä. Etnisten jännitteiden repimä maa. Kriisien saamalla mediahuomiolla on suora linkki lahjoitusten määrään. Kuivuutta, nälänhätää ja vesipulaa. Yli 20 vuotta sotaa ja väkivaltaa. Kärkisijalla on hieman yllättäen Pohjois-Korea, joka on kylläkin välähdellyt otsikoissa ydinuhittelunsa puolesta, mutta maan humanitaarinen hätä on jäänyt vähemmälle huomiolle. ”On hyvin vaikeaa saada tunnustusta kyvyistämme”, Dotta totesi radiohaastattelussa. Raporttia varten käytiin läpi yli 1,2 miljoonaa verkkojuttua kolmella eri kielellä. Pitkittynyt maan sisäinen konflikti. Kokonaisuudessaan vuoden 2016 vähiten uutisoiduista kriiseistä seitsemän ylsi myös vuoden 2017 top10-listalle. Tällä kertaa maorijoukkueet olivat sekä naisten että miesten sarjassa vahvempia. Pahin taifuuni vuosikymmeneen. Jalkapallo yhdisti alkuperäiskansat Maailman sana Áinnas! Ilmaisu on pohjoissaamea, ja kääntyy kohteliaasti ”kaikin mokomin”. ”Me kaikki tiedämme, että yksi ainoa valokuva voi saada maailman kääntämään katseensa tiettyyn ongelmaan
”Naiset ovat parempia tarinankertojia”, Ikeji sanoo CNN:lle. Afrikan suurin maa kohtaa samalla isoja haasteita, sillä viime vuonna työttömyysaste nousi 18,8 prosenttiin. ”Me olemme aitoja tarinoissamme.” ??Nigerialainen sometähti ??uskoo, että menestyneiden?. Potentiaalista, nuorta someyleisöä siis riittää. Nigerian somenaiset rulettavat Nigerian Lagos on yksi maailman väkirikkaimpia suurkaupunkeja 23 miljoonalla asukkaallaan. Toisin sanoen, jos kyseessä olisi kouluarvosana, paras oppilas hädin tuskin pääsisi kokeesta läpi. Sisi Yemmie puolestaan tekee nigerialaista keittiötä tutuksi vloggaamalla suoraan omasta keittiöstään. Miljonääribloggaajalla on myös oma sosiaalisen median verkostoitumiskanava Linda Ikeji Social (LIS). Linda Ikeji on menestynyt miljonääribloggaaja Nigeriasta, jossa somea käyttää jo arviolta yli 15 miljoonaa ihmistä. Yhdysvaltalaismedia CNN kuitenkin uutisoi, että joukko nuoria nigerialaisia ja etenkin naisia on onnistunut kääntämään somebuumin menestyksekkääksi uraksi. Chiamaka Obuekwe on taas suosittu matkabloggaaja ja matkatoimiston perustaja, joka jakaa reissutarinoitaan Nigerian tallaamattomilta poluilta. Sveitsi ja Yhdysvallat ovat maailman suurimmat veroparatiisit, selviää Financial Secrecy Index -tutkimuksesta. Yksi tunnetuimmista nigerialaisista sometähdistä Yhdysvallat pahimpia veroparatiiseja Kohti parempaa Joka päivä noin 300 000 ihmistä pääsee puhtaan juomaveden piiriin. ja sama asia: sukupuoli.?. on Linda Ikeji, joka aloitti uransa juorublogilla, mutta on sittemmin rakentanut yhden Nigerian suurimmista yksityisistä tv-asemista, Linja Ikeji TV:n. Indeksin mukaan maailman taloudellisesti läpinäkyvin maa on Slovenia, ja silti senkin pisteet ovat vain 41.8 sadasta, nollan ollessa ihannetila. naissomettajien takana on yksi. Kasvava kaupunki on nousemassa samalla Länsi-Afrikan somepääkaupungiksi, kun metropolin asukkaista noin 10 miljoonaa on alle 25-vuotiaita, ja kaikista nigerialaisista arviolta jo yli 15 miljoonaa käyttää sosiaalista mediaa. Yhdysvaltojen nousu listalla on osa huolestuttavaa trendiä. Tax Justice Networkin indeksi listaa kattavasti salaisuusvaltioita: paikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden piilottaa omaisuutta ja voittoja valtioiden verottajilta. Ikeji uskoo, että heidän kaikkien menestyksen takana on yksi ja sama asia: sukupuoli. Yhdysvallat on nyt yksi merkittävimpiä salaisuusvaltioita, koska se kieltäytyy ottamasta osaa kansainvälisiin talouden avoimuuteen tähtääviin aloitteisiin esimerkiksi jakamalla verotietoja muiden maiden kanssa. Lähde: Our World in Data R U U TU KA A PP A U S / YO U TU B E / LI N D A IK EJ E TV 8 2/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Vielä vuonna 2013 maa oli kuudennella sijalla, ja vuonna 2015 kolmannella
Liemikilpikonnien yksi suurimmista populaatioista – noin 200 000 pesivää naarasta – elää juuri Ison valliriutan pohjoisosissa. Yksi vaihtoehto on suoja, joka pystytettäisiin pesimisrantojen ylle suitsimaan kohoavia lämpötiloja. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 9 MAAILMA PALOINA. WWF kuitenkin painottaa, että Ison valliriutan aarteiden säilyttämiseksi maailman maiden olisi ennen kaikkea sitouduttava kunnianhimoisempiin ilmastotavoitteisiin. Current Biology -tieteisjulkaisussa esitelty tutkimus kertoo, että meriveden kohoavat lämpötilat ovat muuttamassa tietyt merikilpikonnapopulaatiot lähes kokonaan naaraspuolisiksi Australian Isolla valliriutalla. Ison valliriutan nousevat meriveden lämpötilat, jotka on linkitetty ilmastonmuutokseen, ovat johtaneet siihen, että enää populaation parissa ei synny juuri lainkaan uroksia. Nyt ilmaston lämpeneminen on tekemässä populaatiosta täysin naaraspuolisen. Lajin sukupuolen määrittyminen liittyy munien hautomislämpötilaan: mitä lämpimämpi pesä, sitä enemmän naaraita. Toivoa vielä on, ja järjestöt etsivät nyt käytännön keinoja, joilla konnapopulaatio saataisiin pelastettua. Ilmastonmuutos tekee kilpikonnista naaraita FL IC KR / B ER N A R D D U PO N T Liemikilpikonnien sukupuolen määrittyminen liittyy munien hautomislämpötilaan: mitä lämpimämpi pesä, sitä enemmän naaraita. Niitä onkin pyydetty juuri suurten kilpiensä takia ja laji on uhanalainen. Populaatio on kuitenkin vaarassa romahtaa ilman uroksia, sillä tutkijoiden mukaan tällä hetkellä 86,8 prosenttia aikuisyksilöistä on naaraita ja nuoremmista jo yli 99 prosenttia. Kyseessä on liemikilpikonnalaji, jonka edustajat voivat kasvaa jopa 200-kiloisiksi. Tutkimusta toteuttamassa oli maailman luontosäätiö WWF, jonka mukaan hälytyskellojen pitäisi soida kilpikonnien puolesta
Hän menetti itse näkönsä 25-vuotiaana, mikä oli nuorelle maisteriopiskelijalle valtava pala niellä. Kun perhe ympärillä joutuu lähtemään vaikkapa peltotöihin, jätetään vammainen perheenjäsen usein yksin kotiin. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Katastrofin jälkihoidossa vammaiset olivat myös eriarvoisessa asemassa, kun taloja alettiin jälleenrakentaa. Kukaan ei ollut kertonut pojalle, kuinka toimia.” Pokharelin mukaan esimerkiksi katastrofivalmiussuunnitelmissa ei oltu otettu huomioon vammaisia ennen vuoden 2015 järistyksiä. Useilta vammaisilta toinen tukierä on jäänyt saamatta, koska apua rakentamiseen on tarjolla heikosti. Pokharel itse selvisi Kathmandussa järistyksistä, koska tiesi, miten toimia. Pokharel arvioi, että vammaisten asema Nepalissa on yleisesti parantunut monarkian päättymisen jälkeen vuodesta 2008, mutta vielä on paljon tehtävää erityisesti köyhissä kyläyhteisöissä. Tuolloin hän teki töitä avustusprojektissa maaseudulla ja altistui maataloudessa käytettäviin tuholaismyrkkyille, joiden valvonta oli puutteellista. ”Hänen siskonsa juoksi talosta ulos. Kuinka sokea pärjää maan järistyksessä. Nepalin maanjäristykset opettivat, että vammaisten huomioimisessa on vielä petrattavaa. He eivät halua, että tulevat sukupolvet joutuisivat käymään samaa läpi.” Mimosa Hedberg Nepalilainen Birendra Raj Pokharel, kansainvälisen Abilis-säätiön Nepalin maakoordinaattori, on arvostettu vammaiskysymysten asiantuntija. ”Vammaiset kohtasivat valtavia haasteita. Monet vammaiset ovat Nepalissa hyvin sidottuja kotiinsa. Valtio maksaa kansalaisille jälleenrakentamista varten tukirahaa, mutta raha tulee useassa erässä ja jatkoeriä saadakseen on noudatettava tiukkoja ohjeita. Pian hän koki omakohtaisesti, kuinka eriarvoisessa asemassa vammaiset olivat Nepalissa. Sisko selvisi, poika kuoli. ”Tajusin silloin, että halusin työskennellä vammaisten elämän parantamiseksi.” Maailman Kuvalehti tapasi Pokharelin Helsingissä, kun tämä saapui ulkoministeriön ja Abiliksen isännöimään vammaistyön kansainvälisen rahoittajaverkoston huippukokoukseen. Vuoden 2015 voimakkaat maanjäristykset herättivät siihen, että vammaiset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa humanitaarisissa kriiseissä. Nepalin vuoden 2015 maanjäristykset osoittivat, miten eriarvoisessa asemassa vammaiset ovat luonnonkatastrofien ja konfliktien iskiessä. LA X M I PR A SA D N G A KH U SI / U N D P N EP A L Maailman lukuja Lähde: YK:n State of the World’s Indigenous Peoples -raportti, 2017 Maailmassa on tällä hetkellä eri alkuperäiskansojen edustajia yhteensä noin Heistä kaikista elää Aasiassa Latinalaisessa Amerikan alkuperäiskansan edustajia on He muodostavat alueen köyhimmistä ihmisistä Saamelaisia elää pohjoisella pallonpuoliskolla arviolta 10 2/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Pokharel kertoo, kuinka maanjäristyksen aikana eräs 11-vuotias vammainen poika oli piiloutunut sänkynsä alle. Vammaisia menehtyy luonnonkatastrofeissa ja konflikteissa neljä kertaa enemmän kuin muita
Eikä Trump ole ainoa sammakoita pulautteleva valtionpäämies. Mikä minä olen tästä kirjoittamaan, eikö olekin väsynyttä ihmetellä mielikuvia Afrikasta 2010-luvulla. Vaikka tiedostamme repaleisissa vaatteissa kuvattujen afrikkalaisorpojen esittämisen ongelman (niiden ainaisten kärpästen kanssa), sorrumme itsekin välillä väärien mielikuvien vahvistamiseen. Ja sillä, mitä Yhdysvaltain presidentti sanoo, on oikeasti merkitystä: mielikuvat jäävät maailman mieliin. Siispä kehotan: enemmän jeesustelua, vähemmän hyssyttelyä. Emmanuel Macronkin on raivostuttanut sanomalla, että Afrikalla on sivistymättömyysongelma. Kuolinsyytutkinnan mukaan mies ei kuollut väkivaltaisesti. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 11 Näkökulma. Mimosa Hedberg Lisää jeesustelua, kiitos! V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimitussihteeri. Eikä suomalaismedia ole yksin yleistyksiensä kanssa – vastikään ranskalaistoimittaja kohautti kysymällä palkitulta nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichielta, onko Nigeriassa kirjakauppoja. Mutta silloin kun kukaan ei jeesustele, valtionjohtajatasolla asti kuullaan kolonialismilta haiskahtavia lapsuksia. Mutta se yksipuolinen tapa, jolla valtavan rikkaasta maanosasta ja sen yksilöistä puhutaan, on yhtä kulunut kuin Afrikan tähti , jossa etsitään timanttia villejä vilisevältä pelilaudalta. ” U gandassa on yhä käytössä epäinhimillinen käytäntö, jossa henkilön kaulaan laitetaan bensiinillä täytetty autonrengas, joka tuikataan tuleen. Palkittu New Tork Timesin toimittaja Nicholas Kristof huomautti presidentille, että esimerkiksi Etiopian talous kasvaa nopeimmin maailmassa – yli tuplatahtia Yhdysvaltoihin verrattuna. En väitä, etteikö ongelmia olisi valtavalla, yli 30 miljoonan neliökilometrin pinta-alan kattavalla mantereella, johon mahtuu yli 50 maata. Radi-aid -järjestö tarjoaa ennakkoluulojen taistelua vastaan selkeät speksit. Mieti, ennen kuin julkaiset esimerkiksi somessa kuvia, joilla saatat tahtomattasi vahvistaa taantuneita käsityksiä. Alkuvuodesta Donald Trump kohautti viittaamalla Afrikan maihin ”persläpimaina”. Tämä on sitä vääristynyttä Afrikka-kuvaa, jota ei soisi syövytettävän ihmisten mieliin. Kunnioita muita kulttuureja, vältä yleistyksiä ja haasta jatkuvasti ennakkokäsityksiäsi. Vastaava on Yhdysvalloissa utopiaa. Kyseessä on toki Trump, mutta häntä kannattaa edelleen noin 40 prosenttia amerikkalaisista. Eikö olekin väsynyttä ihmetellä mielikuvia Afrikasta 2010-luvulla. Omituisia lapsuksia Afrikasta taantuneena mantereena kuulee valtionjohtajia myöten. Pohdin, miten necklacing liittyy tapaukseen. Ei Maailman Kuvalehtikään ole pyhimys. Kuolema on erittäin kivulias ja voi kestää pitkään.” Hieraisin silmiäni, kun luin uutista suomalaisliikemiehen kuolemasta Ugandassa. Sekin kertoo paljon, että aihetta on todella vaikea tuoda esille ”jeesustelematta”. Ruanda puolestaan pyrkii parasta aikaa siihen, että kaikki tytöt saisivat rokotesuojan syöpää aiheuttavaa papilloomavirusta vastaan. Uganda on verrattain rauhallinen Itä-Afrikan maa, jossa ihmisiä ei ole tapana kiduttaa kaduilla palavat autonrenkaat sauhuten
12 2/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT. Käsivarren ympärysmitta on edelleen liian pieni, mikä kertoo aliravitsemuksesta. Venezuela ajautui nälkäkatastrofiin Hyperinflaation köyhdyttämässä Venezuelassa sadat tuhannet lapset ovat vaarassa menehtyä aliravitsemukseen. Teksti ja kuva Maija Salmi Carmen Parejo, 34, tuo yksivuotiaan Jesus-poikansa guayanalaiselle hyväntekeväisyysklinikalle mitattavaksi ja punnittavaksi
Näistä lapsista 8–10 menehtyy”, kertoo Maritza Moreno, Guayananassa sijaitsevan Caronin kunnan sairaanhoitajakoulun johtaja. Presidentti ei myönnä Venezuelassa olevan humanitaaristä kriisiä eikä maa ole ottanut vastaan sille tarjottua kansainvälistä apua. Helmikuussa julkaistun kolmen venezuelalaisyliopiston tekemän tutkimuksen mukaan venezuelalaiset laihtuivat keskimäärin 11 kiloa viime vuonna ja lähes 90 prosenttia kansasta elää köyhyydestä. Meillä ei niitä enää ole”, kertoo caracasilaisessa sairaalassa työskentelevä lääkäri Alexandra Rivero Fraute. De Cesaris antaa Albornalle kuitupistoista jauhosekoitusta, ja avaa oven jo seuraavalle – aliravittua lapsenlastaan punnittavaksi tuovalle isoäidille. Sadat tuhannet ovat jo paenneet ja Venezuelassa pelätään muhivan seuraava suuri siirtolaiskriisi. Kansainvälinen yhteisö on jo tuominnut vaalit epädemokraattisina, sillä Maduron hallinto on evännyt maan tärkeimmiltä oppositiovaikuttajilta mahdollisuuden osallistua vaaleihin. ”Joudun lähes aina sanomaan potilailleni, että lähtekää Panamaan tai Kolumbiaan hakemaan lääkkeitä. toukokuuta. Käteistä rahaa on lähes mahdoton saada, sillä setelien painaminen on kalliimpaa kuin niiden arvo. Oppositioliitouma MUD on tuominnut vaalit epädemokraattisina ja aikoo boikotoida niitä. ”Jo 33 prosenttia kaikista venezuelalaislapsista kärsii kasvuhäiriöistä heikon ravinnonsaannin seurauksena”, varoittaa Venezuelan Caritasin johtaja Susana Rafalli. Tänä vuonna sen odotetaan kiihtyvän entisestään. Hallitus on rajoittanut käteisnostoja ja automaateista saa nostaa ainoastaan 10 000 bolivaria päivässä. MS Maailman Kuvalehti 2 / 2018 13. Isaiasilla on kotona myös viisi sisarusta. Lähes kaksikymmentä vuotta vallassa ollut sosialistihallinto on romuttanut talousrakenteen, ja maan oma tuotanto on käytännössä pysähtynyt. ”Tänään en vielä mitään. Humanitaariseen kriisiin ei ole luvassa ratkaisua ainakaan lähiaikoina, sillä Nicolas Maduron johtama sosialistihallitus on määrännyt maahan pidettäväksi ennenaikaiset presidentinvaalit 20. Lähes varmana voittajana pidetään vuodesta 2013 maata hallinnutta presidentti Nicolas Maduroa, vaikka hänen kannatuksensa on pohjalukemissa, tilastoista riippuen 10–25 prosentin välillä. Ruokapulan lisäksi venezuelalaisten kohtaloksi voivat koitua perussairaudet, sillä edes yksinkertaisia antibiootteja ei ole enää juurikaan saatavilla. Ruokin heitä sillä, mitä satun löytämään ja mitä pystyn ostamaan”, Alborna vastaa. Rivero Frauten mukaan ihmisten hoitamiseen käytetään myös eläinten lääkkeitä. Vakavat sairaudet, kuten syöpä tai hiv, tarkoittavat Venezuelassa jo lähes varmaa kuolemaa. Esimerkiksi Suomessa asuvien venezuelalaisten olisi mentävä Osloon, sillä Suomen ja Ruotsin suurlähetystöt on suljettu. Guayana kuuluu Bolivarin osavaltioon, jossa lasten nälkäkuolemat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti Venezuelan talouskriisin seurauksena. Jo nykyisellään elintarvikkeiden hinnat voivat nousta 100 prosentilla päivässä. ”Emme pysty auttamaan kaikkia apua tarvitsevia, ainoastaan kaikkein huonoimmassa asemassa olevia”, de Cesaris valittaa. Tutkimustuloksiin on helppo uskoa, sillä roskakasoista ruokaa etsivistä ihmisistä on tullut arkinen näky kaupunkien kaduilla. Yhdysvallat ja EU ovat määränneet Maduron hallinnolle lukuisia pakotteita ja tuominneet tulevat vaalit epädemokraattisina. Mitä annat hänelle ruoaksi?” kysyy Maria Nuria de Cesaris poikaansa Isaiaksen punnittavaksi tuoneelta Matilde Albornalta, 30. Öljystä riippuvainen Venezuela on ajautunut kriisiin öljyn maailmanmarkkinahinnan laskettua. toukokuuta. Haavoittuvia ryhmiä tukevan Caritas-kansalaisjärjestön viime vuoden lopussa julkistaman raportin mukaan lähes 300 000 lasta on vaarassa kuolla Venezuelassa nälkään tänä vuonna, mikäli maan kaoottinen tilanne jatkuu. Todellisuudessa luku voi olla vielä suurempi, eikä nälkä kosketa ainoastaan lapsia. Epätoivoinen tilanne on käytännössä pakottanut venezuelalaiset lähtemään maasta. Maassa on pulaa kaikesta jauhoista vessapaperiin. Hyperinflaation seurauksena Venezuelan minimipalkka on painunut hieman alle 800 000 bolivariin eli muutamaan dollariin, mikä riittää hädin tuskin kahteen 24 kananmunan kartonkiin. ”Joka päivä Guayanan sairaaloihin tuodaan noin 20 aliravitsemuksesta kärsivää lasta. Korttimaksupäätteitä on ilmestynyt käteispulan seurauksena jopa katukioskeihin, ja ihmiset jonottavat automaateille useita tunteja päivässä. Viime vuoden lopulla Venezuelan inflaatio oli maailman korkein, yli 2 000 prosenttia. kärit ja sairaanhoitajat lähtevät ulkomaille töihin paremman palkan ja työolosuhteiden perässä. Tilannetta pahentaa krooninen pula henkilökunnasta, sillä lää”Lähtekää Panamaan tai Kolumbiaan hakemaan lääkkeitä!” Fakta Venezuelan vaalit Venezuelassa järjestetään ennenaikaiset presidentinvaalit 20. Maduro on ehdokkaana vaaleissa ja hänen uudelleenvalintaansa pidetään lähes varmana. De Cesaris pyörittää Meals4hope-hyväntekeväisyysjärjestöä eteläisessä Venezuelassa sijaitsevassa Guayanan kaupungissa. Siksi monelle Maduron jatkokausi voisi kirjaimellisesti tarkoittaa kuolemaa. Ongelmana on myös ulkomailla asuvien venezuelalaisten heikot mahdollisuudet äänestää. ”Normaalipainoon on matkaa vielä lähes kaksi kiloa
Ennen ottelua painijat kaatavat päällensä vettä tai maitoa. Ottelun voittaa se, joka lyömällä tai heittämällä saa vastustajansa kaatumaan joko polvilleen tai niin, että tämän neljä raajaa ovat maassa. Vaikka laji esitellään painina, vastustajan lyöminen on sallittua. Ottelijat eivät saa käyttää hanskoja. VÄLÄHDYS. Gambia. Päämääränä on syöstä vastustaja ulos hiekkakehästä. Serrekundan painiareenalla nautitaan värikkäistä ja kiivasluonteisista otteluista. Painista käytetään paikallisten keskuudessa nimitystä laamb. Märälle iholle levitetään hiekkaa, mikä vaikeuttaa otteen saamista. Kuva: Teemu Silván 14 2?/?2018 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Paini sisältää runsaasti voodoohon liittyviä rituaaleja tansseista amulettien käyttöön
Maailman Kuvalehti 2/?2018 15
Unohdetun kansan ääni. on jäänyt ratkaisematta. Sodan sytyttyä isä lähti rintataasti toiseen kuppiin. Hän on omistanut elämänsä kotimaalleen LänsiSaharalle – vaikkei ole siellä koskaan käynyt. Lehbib kaataa teetä kuppiin, nostaa lasin ilmaan ja alkaa valuttaa teetä hiTeksti ja kuvat Kukka Ranta 16 2?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Niin myös Lehbibin perhe. Unohdetun konfliktin taustalla vaikuttavat alueen rikkaat luonnonvarat, kuten fosfaatti ja kalakannat, joita Marokko kauppaa maailmalla. Kyseessä on rituaali, jonka Länsi-Saharan aavikkokansa tekee kolmesti päivässä, kolmen juoman verran. Vaikka puitteet ovat varsin erilaiset, tunnelma on kuin Länsi-Saharassa – Menna Lehbibin kotimaassa Länsi-Afrikan rannikolla. Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa ja siellä pesii konflikti, joka Olohuoneen lasipöydällä on tarjotin täynnä teekupposia, keittolevyn päällä lämpiää teevesi. Sama toistetaan niin monta kertaa, kunnes tee on kuohkeaa. Sota alkoi, kun Espanja luopui siirtomaastaan vuonna 1975. ”Ensimmäinen kuppi maistuu kitkerältä kuin elämä, toinen on makeaa kuin rakkaus ja kolmas on pehmeä kuin kuolema”, Lehbib opastaa, ja jatkaa seuraavan kupillisen valmistusta. Välittömästi sen jälkeen Mauritania ja Marokko miehittivät alueen. Lehbibin isä oli liittynyt vuotta aiemmin ensimmäisten joukossa Länsi-Saharan vapautusliike Polisarion sotilaaksi. Menna Lehbib syntyi pakolaisleirillä Algerian aavikolla. Tosin Lehbib, 39, ei itse ole koskaan käynyt siellä, sillä valtaosa länsisaharalaisista on asunut jo yli neljän vuosikymmenen ajan Algeriassa pakolaisleireillä
Siellä pesinyt konflikti on edelleen ratkaisematta.. Lehbib ei ole ikinä käynyt kotimaassaan Länsi-Saharassa, joka on Afrikan viimeinen siirtomaa
Usein tuntuu, että länsisaharalaisilla on konflikti Ranskan kanssa, ei Marokon.” EU -tuomioistuin teki helmikuussa 2018 tärkeän linjauksen. Pienen kansan voimat eivät kuitenkaan riittäneet Marokolle, joka otti kaksi-kolmasosaa maasta haltuun ja asutti alueen nopeasti marokkolaisilla. Menna Lehbib syntyi 1979 pakolaisleirillä Lounais-Algeriassa. ”Odotimme teltoissamme lupauksia, jotka olivatkin valheita. ”Vanhemmat halusivat kouluttaa meidät, sillä he eivät itse ole lukuja kirjoitustaitoisia. Ollut pakolainen LounaisAlgeriassa syntymästä lähtien. Harrastaa lukemista ja rakastaa poliittisia kirjoja ja uutisia. Suurin toive on vielä nähdä kotimaan vapaus. Nyt, 42 vuotta myöhemmin, yhä noin 165 000 ihmistä odottaa kotiin pääsyä samoilla leireillä. Hieman myöhemmin Libyasta ja Algeriasta alkoi saapua apua”, Lehbib kuvailee oloja. Alakoulun jälkeen lapset jaettiin ryhmiin ja lähettiin parempiin kouluihin joko Algeriaan, Libyaan tai Kuubaan. Kaksi vuotta myöhemmin myös Menna Lehbibin äiti lähti pakoon, kun Marokon ilmaiskut kiihtyivät. Ei halua Marokon miehittävän Länsi-Saharaa tai olla Marokon kansalainen. Kesät vietettiin perheen parissa pakolaisleireissä. Edessä oli tyhjä tuulten täyttämä autiomaa, jonne naiset ryhtyivät pystyttämään väliaikaisia leirejä. suojista sissit suorittivat tiheitä hyökkäyksiään, ja siellä Menna Lehbibin isäkin on viettänyt valtaosan elämästään. Polisarion haltuun Länsi-Saharasta jäi pitkä kaistale Mauritanian ja Algerian rajan pinnassa: sitä kutsutaan vapautetuksi alueeksi. ”En juuri ollut isäni kanssa tekemisissä. Siellä asuttiin kaukana vanhemmista koko lukuvuosi putkeen. 18 2?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. ”Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Alue on nykyisin yksi maailman suurimmista miinakentistä, joka on vienyt hengen tuhansilta ihmisiltä. Ihmettelin usein lapsena, että miksi tuo mies tulee taloomme?” Marokko rakensi 1980-luvulla suojakseen 2700 kilometrin pituisen muurin ja miinoitti hiekkavallin edustan. Lehbib päätyi satapäisen lapsilauman mukana yläasteelle Algeriaan Chlefin kaupunkiin. Helmikuussa 1976 Polisario julisti Länsi-Saharan itsenäiseksi. Samaan aikaan ensimmäiset pakolaiset alkoivat suunnata Algerian aavikolle turvaan. Menna Lehbib, 39 Länsi-Saharan itsenäisyysliike Polisarion edustaja Suomessa. Sota vei heiltä mahdollisuuden kouluttautua.” Mauritanialaiset vetäytyivät pois Länsi-Saharasta elokuussa 1979. Kymmeniä tuhansia siviilejä kulki jalan Algerian rajalle. Hiekkadyynien rawien mielet täyttyivät toivosta ja ihmiset odottivat kotiin pääsyä.” Lehbib muistelee, kuinka YK:lta tuli viestejä rekka-autoista, jotka tulisivat pian hakemaan ihmisiä leireiltä. Sen mukaan EU:n kahdenvälinen kalastussopimus Marokon kanssa ei voi enää kattaa Länsi-Saharan aluevesiä tai muuten sopiKuka. Tykkää vapaudesta ja itsenäisyydestä. Hän on kuin isä, veli, ystävä ja neuvonantaja. Polisario suostui tähän, koska Länsi-Saharan kansalle, sahraweille, luvattiin kansanäänestys itsenäisyydestä – mahdollisuus päättää itse tulevaisuudestaan. Moni kuoli matkalla. Ei ollut mitään: ei vessoja, eikä suihkuja. ”Yritys on aina tyssännyt Marokon vastustukseen. Ajan mittaan perheeseen syntyi vielä viisi lasta, kaikki keskellä hiekkadyynejä. Aavikkosotaa kesti vuoteen 1991, kunnes Marokon ja Polisarion välille saatiin tulitauko YK:n ja Afrikan Unionin välittämällä rauhansopimuksella. Se on ollut mahdollista Ranskan tuella, jolla on veto-oikeus YK:n turvallisuusneuvostossa. Asuu Suomessa pääkaupunkiseudulla sahrawimiehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Kolmen kuukauden jälkeen vanhempamme käskivät meidät takaisin kouluun.” On kulunut jo 27 vuotta, eikä kansanäänestystä ole vieläkään pidetty. Esikuvana on Länsi-Saharan ensimmäinen presidentti Mohamed Abdelaziz, joka kuoli toukokuussa 2016. Lapset nukkuivat majatalojen kerrossängyissä. ”Tuolloin kaikki Algeriassa opiskelevat suuntasivat pakolaisleireille, sahmalle ja äiti jäi kotiin Menna Lehbibin isosiskon kanssa, joka kuitenkin kuoli vuodenikäisenä ruuan ja lääkkeiden puutteeseen. Lehbib opiskeli kuudesta kymmeneen ikävuoteen asti pakolaisleirin omassa koulussa
Lasten mentyä nukkumaan hän lukee yömyöhään ja pitää yhteyksiä maailmanlaajuiseen länsisaharalaisten verkostoonsa. He ovat osa yhteiskuntaa siinä missä miehetkin. ti. Euroopassa ja Aasiassa Polisarion tietotoimistoja on noin viitisenkymmentä. He ovat osa yhteiskuntaa siinä missä miehetkin. Kun vauva oli kuuden kuukauden ikäinen, Lehbib nimitettiin Polisarion edustajaksi Suomeen. Hän aloitti työn sahrawinaisten kansallisessa järjestössä ja toimi naisten kulttuurikeskuksen presidenttinä. Olemme edistyksellisiä: naiset voivat erota ja mennä naimisiin niin monta kertaa kuin haluavat.” Maailman Kuvalehti 2/?2018 19. Vuonna 2002 Lehbib sai päätökseen kahden vuoden lakiopinnot algerialaisessa yliopistossa ja palasi pakolaisleirille. Lehbib muutti Osloon, ja pian juhlittiin myös häitä Algerian pakolaisleirissä. Pakolaisleireiltä on kaikunut pelkoa nuoren polven radikalisoitumisesta. Töitä ei juuri ole. Kaksi seuraavaa lasta syntyivät Suomen kansalaisina. Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa Polisariolla on yli 80 suurlähetystöä. Lehbibin työtä on lisätä tietoisuutta Länsi-Saharasta ja edistää sen itsenäistymistä. Haasteita tuovat tämän kylmän maan vaikea kieli, unohdettua konfliktia suuremmat kriisit maailmalla sekä oman elämän ruuhkavuodet. ”Kun Suomi juhli 100-vuotisjuhlaansa, itkin vuolaasti. Parin ensimmäinen lapsi syntyi Norjassa. Siellä on puute vedestä, ruuasta, terveyspalveluista ja koulutuksesta. ”Nuoret eivät enää kestä odottamista, vaan haluaisivat palata sotaan. Sama tunne valtaa minut usein, kun olen suurlähetystöissä vieraana juhlimassa itsenäisyyspäiviä. Se on tunne, että minulta itseltäni puuttuu jotain." mus olisi kansainvälisen lain vastainen, koska alue on Marokon miehittämä. Päiväkodin päätyttyä Lehbib viettää kiireistä perhe-elämää. ”Naiset ovat rakentaneet leirit. ”Nyt voimme painostaa muitakin ulkomaisia yrityksiä jättämään bisnekset miehittäjävaltion kanssa.” Esimerkkinä Lehbib mainitsee Länsi-Saharassa Marokon kanssa yhteistyötä tekevän suomalaisen konepajayhtiö Wärtsilän, joka juuri uusi sopimuksensa Marokon kanssa sähkövoimaloiden toimittamiseksi Länsi-Saharaan. Aviomies oli löytynyt Espanjasta, jonne Kuubassa opiskellut sahrawimies oli tullut työstämään väitöskirjaansa. Syyskuussa 2009 puhelin soi: Polisarion edustaja totesi, että maa tarvitsee Lehbibiä Norjassa, jonne oltiin avaamassa uutta tiedotustoimistoa. EU-tuomioistuimen päätöksen laajempia seurauksia vasta arvellaan, mutta joka tapauksessa kyseessä on iso toivonpilkahdus. Algerian puolella pakolaisleirit ovat eristyksissä. Olemme edistyksellisiä: naiset voivat erota ja mennä naimisiin niin monta kertaa kuin haluavat.” Vuonna 2007 Lehbib sai apurahan ja pänttäsi maisterinpaperit Espanjassa. Leirit ovat riippuvaisia kansainvälisestä avusta, joka sekin on nyt talouskriisin myötä heikentynyt kriittisesJoka vuosi Menna Lehbibin perhe suuntaa lomalle Algeriaan pakolaisleirille, jossa suomalaistuneet pienokaiset oppivat sukulaisten ympäröimänä omaa kulttuuria ja kieltään. ”Naiset ovat rakentaneet leirit. Monille olisi parempi kuolla kuin elää tätä elämää”, Lehbib sanoo. ”Se on suuri voitto”, Lehbib hehkuu
Hän oppi jotain sitkeydestä, sateen tärkeydestä, perinteistä – ja omasta länsimaalaisuudestaan. Paimentolaispäiväkirja Näytelmäkirjailija matkusti Kenian syrjäseuduille seuraamaan maasaiden elämää tuliaisinaan viskiä, kuivattua poronlihaa ja lakkahilloa. Teksti Marie Kajava Kuvat Miikka Pirinen