VUOSIKERTA | MUSTAA JA VALKOISTA M E · J · S S / J L 462424-2506 PAL.VKO: 2026-07. SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJIEN TALVIPÄIVIÄ vietetään 14.–15.3.2026 Tuusulassa Hotelli Gustavelundissa Laita päivämäärä kalenteriisi ja tule mukaan katsomaan mikä puhuttaa luontokuvauksessa juuri nyt! Lisätiedot päivittyvät SLV:n sivuille luontokuva.org Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 6/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI |
Löydä luontokuvauksen uudet ulottuvuudet. Avaa QR-koodi ja sukella kuvaan! Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) M H puheenjohtaja Rovaniemi puh. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. hannu.mallinen@live. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat. Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. B E Kirkkonummi K J Karjalohja L O Espoo S -L P Turku S H Vantaa S M Tampere (varapuheenjohtaja) K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo . Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. Kun kuva on tärkeä, tulostimellakin on merkitystä. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . . Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. L L : . Tai alla olevalla kupongilla. Siihen voi palata, katsoa syvemmälle, löytää uutta”, hän kertoo. – Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. “Tulostettu kuva saa pysähtymään. Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. KUVA HERÄÄ ELOON PAPERILLA Tutustu tarinoihin kuvien takana. MIA SURAKKA , Finnish Photo Awards 2024 voittaja, on kymmenen vuoden ajan vanginnut luonnon yllättäviä hetkiä. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Luontokuva-lehti, Vuoden Luontokuvat -kirja, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. Canonin ohjelmistot tukevat tarkkaa sommittelua ja värinhallintaa, ja tulostin mukautuu moniin kokoja materiaalitarpeisiin. ”Ihastun kuvaan uudelleen, kun näen sen tulostettuna.” CANON IMAGEPROGRAF PRO -sarjan 12-väriset suurkuvatulostimet toistavat valokuvan jokaisen yksityiskohdan – juuri niin kuin kuvaaja on sen tarkoittanut. Mian teoksessa sukeltavasta linnusta Chroma Optimizer tuo pintaan syvyyttä ja valoa. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä. Liity mukaan. L . Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa
| 15.4. Kuva on saatu liiketunnistimella, kamera-ansalla, eli kuvaaja ei ole ollut itse painamassa laukaisinta. Monista muista kilpailuista poiketen pesäkuvia ei saa vapaasti ottaa, vaan ainoastaan teleobjektiivilla. Halutaan että kuvat on otettu eläimistä luonnollisissa oloissa. Jos kuvaa ruokinta-automaattiseudulla jolkottavaa naalia, onko se luvallinen kisakuva. Minkä matkan päässä naalin on pitänyt olla ruokinta-automaatista, ettei sitä tulkita ruokinnan avulla otetuksi. Liekö käynyt jo niin, että kun on valtavasti vaikeissakin luonnonvaloolosuhteissa otettuja hienoja kuvia, niin silloin harvinaisemmat keinovalaistustoteutukset vangitsevat tuomarien huomion. | 26.8. Tilaushinnat ja -ohjeet Katso palvelukortti sivulla 79 Tili Danske Bank FI 53 8000 1501 5809 56 Kansikuva Jorma luhta, Suo, Pudasjärvi 2023 luontokuva.org/luontokuva-lehti issn 1456–3592 ES A H A N N U M . Eikä kannata ruokkia nälkiintyneitä pöllöjä kuvanottomielessä. V -P EM IL IA M ER JA M AT TI PE RT TI TI M O -H EI K K I O SS I R A IJ A JU K K A 4041 1029 K uv a: Es a M äl kö n en , su pi ko ir a le d -v al o ss a Maailman parhaat -kisa T ässä lehdessä on katsaus maapallomme suurimpaan luontokuvakilpailuun nimeltä Wildlife Photographer of the Year ( WPY ). Esa Mälkönen, päätoimittaja LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 3. Säännön tarkoitus on tietysti hyvä, sillä useimmat lajit häiriintyvät lähelle viedystä kamerasta. WPY -kilpailun säännöt ovat oma lukunsa. Mutta mikä kilpailussa tällä kertaa yllättää on se, kuinka moni sarjavoittajista on otettu salamavaloilla tai muulla keinovalolla: enemmistö eli peräti 8 normaalisarjojen 12 voittajakuvasta! Tämä on täysin epäloogista kamerakehityksen valossa, sillä kennojen herkkyydethän ovat aivan valtavasti kehittyneet. Yksi heikkous on, kuinka sääntöä voi valvoa, ja miten tulkita. | 16.12. Millainen poru syntyisi, jos omaan Vuoden Luontokuva -kisaamme tulisi sama ruokintakuvakielto. 045 672 3003 / Susanne Furu info@luontokuva.org Ulkoasu Jukka Aalto · Armadillo Graphics Paino Grano Oy, Vaasa 2025 Kannet: Galerie Art 170 g/m2 Sisäsivut: Galerie Art 115 g/m2 Ilmestymisaikataulu 2026 Kuusi numeroa: 18.2. Julkaisija Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Kustantaja Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu 56 A 7 05830 Hyvinkää Toimitus päätoimittaja Esa Mälkönen esa.malkonen@luontokuva.org puh. Lähes kaikki karhu-, susi-, ahmaja kotkakuvat ovat jatkossa pannassa, sillä ani harvoin niitä pääsee ilman ruokintaa kuvaamaan. 2026 osalta vielä pitemmälle säännöissään. Usein monet pienemmät kilpailut seuraavat jollain viiveellä suurimman sääntöjä. 045 672 3003 Tilausasiat ja osoitteenmuutokset puh. 040–5444 372 toimittaja Hannu Mällinen hannu.mallinen@luontokuva.org puh. Kilpailu on mennyt v. Esimerkiksi ruokinnan avulla ei saa ottaa kilpailukuvia. 040–5532135 Aineisto toimitus@luontokuva.org Vakituiset avustajat Matti Alasaarela, Merja Elisabeth Kiviluoma, Pertti Koskimies, Emilia Milonoff, V-P Peräkylä, Ossi Saarinen, Timo-Heikki Varis ja Raija Väyrynen Ilmoitusaineisto ilmoitukset@luontokuva.org Ilmoitusmyynti Susanne Furu susanne.furu@luontokuva.org puh. Kilpailuissa on vaikea pärjätä kuvilla, joiden kaltaisia on jo paljon. | 29.10. Aikoinaan maineikas kilpailu tunnettiin nimellä BBC . | 10.6. Kymmenet tuhannet pikkulintujen talviruokintapaikat joutuvat kilpailumielessä pannaan. Tämä on sääntöjen mukaista, ja kamera-ansalla on voitettu WPY ennenkin, joku vuosi sitten siperiantiikerillä ja sitä ennen lumileopardilla. Tästä säännöstä voi olla montaa mieltä. Tämän vuoden voittajakuva ei varsinaisesti yllätä, se on taitavasti salamavaloilla toteutettu kuva yöllisestä ruskohyeenasta
VUODEN LUONTOKUVAT HELSINKI | TAMPERE | OULU | TURKU | WWW.RAJALACAMERA.FI Kysy myös vaihtotarjousta swapit@rajalacamera.fi luontokuvaajan uusi luottokamera! HELSINKI | TAMPERE | OULU | TURKU | WWW.RAJALACAMERA.FI Kysy myös vaihtotarjousta swapit@rajalacamera.fi 33 Mpx Täyden koon kenno Pre-capture ja 30fps sarjakuvaus Pimentymätön etsinkuva (Black-out free) 4k60p video ilman croppia ja 4k120p cropilla Paranneltu kohteentunnistus ja paljon muuta! Kysy vaihtotarjous jo tänään – swapit@rajalacamera.fi Toimitukset alkavat Joulukuussa 2025 Kauan odotettu on vihdoin julkaistu Ad_222x140mm_4mm_bleed.indd 1 Ad_222x140mm_4mm_bleed.indd 1 02/12/2025 15.22.40 02/12/2025 15.22.40. S L SLV · · S € · K O L S K V , R M R ”L I ” T · K 45
Kolumnit 62 LUONTOKOKEMUKSIA Merja Elisabeth: Eläin on aina viaton 64 RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela: Nuori ilves ja vanha uros 66 VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen: Vaiveron lumoissa 38 SAFARILLA SUOMESSA Jonna Wood etsimässä eläimiä omin avuin 43 VEDEN MUODOT Jari Lindeman abstraktissa kuvamaailmassa 68 AMMATTILAISTEN MATKASSA Elina Nuortie: Ammattiluontokuvaajat 20 vuotta 70 VARIKSENPESÄLTÄ Timo-Heikki Varis: Matkatoverini Musca Domestica 72 OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff: Näkyvä kuva 74 TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen: Liiturin liito 78 Seuraavassa numerossa ja Äänestä parasta juttua 79 Liity jäseneksi ja SLV:n yhteystiedot K uv a: K ar i A uv in en K uv a: Ja ri Li n de m an K uv a: Jo n n a W o o d K uv a: R ai ja V äy ry n en 46 TANSSI Mia Surakka silkkiuikkujen soitimilla 50 LINTUJA LUOVILLA KUVAUSTEKNIIKOILLA Jaana Kotamäki luo ICM:llä ja monivalotuksella. SISÄLLYS NUMERO 6 / 2025 3 PÄÄKIRJOITUS Esa Mälkönen: Maailman parhaat -kisa 6 AJANKOHTAISTA 7 VÄLINEUUTUUDET JA UUDET KIRJAT 8 EETTINEN TOIMIKUNTA Susanna Seitakallio: Ei sen kamerankaan aina iholla tarvitse olla. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 5. Petteri Hautamaan puheenvuoro Vuoden Luontokuva -kilpailusta 56 LUMITYKKI TALVIKUVAAJAN APUNA Markku Filatov hyödyntää laskettelukeskusten lunta. Paul Stevens pohtii kuvaamisen ulottuvuuksia. 60 MILLOIN LUOVUUS ON LUOVAA. 9 SLV Hannu Mällinen: Vierivä kivi ei sammaloidu 10 VÄLINEKOKEILUT Hannu Mällisen kokeiltavana Canon R6 Mk III 11 NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT VLK-kiertue ja muita luontokuvanäyttelyitä 12 AJANKUVA Kuvapoimintoja ja tapahtumia luonnossa 13 KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Pertti Koskimies: Suomalainen 14 MAAIMAN PARHAAT 2025 Wildlife Photographer of the Year (WPY) 18 EUROOPAN PARHAAT 2025 European Wildlife Photographer of the Year (GDT) 22 VUODEN LUONTOKUVA 2026 -KILPAILU Kilpailukuvien lataus avautuu 15.1.2026 24 MUSTAA JA VALKOISTA – JA HIUKAN VÄRIÄ Jorma Luhta pohtii mustavalkoisen valokuvauksen olemusta S L SLV · · S € · K O L S K V , R M R ”L I ” T · K 45. 58 NÄRHI VARASTOI ITSELLEEN – JA MUILLE Tuomo Hurme avaa närhien talveen sopeutumista. VUODEN LUONTOKUVAT HELSINKI | TAMPERE | OULU | TURKU | WWW.RAJALACAMERA.FI Kysy myös vaihtotarjousta swapit@rajalacamera.fi luontokuvaajan uusi luottokamera! HELSINKI | TAMPERE | OULU | TURKU | WWW.RAJALACAMERA.FI Kysy myös vaihtotarjousta swapit@rajalacamera.fi 33 Mpx Täyden koon kenno Pre-capture ja 30fps sarjakuvaus Pimentymätön etsinkuva (Black-out free) 4k60p video ilman croppia ja 4k120p cropilla Paranneltu kohteentunnistus ja paljon muuta! Kysy vaihtotarjous jo tänään – swapit@rajalacamera.fi Toimitukset alkavat Joulukuussa 2025 Kauan odotettu on vihdoin julkaistu Ad_222x140mm_4mm_bleed.indd 1 Ad_222x140mm_4mm_bleed.indd 1 02/12/2025 15.22.40 02/12/2025 15.22.40 32 JURMON JÄNÖT Kari Auvinen lumettomassa saaressa 54 MIKSEI PALKITA LUONNONSUOJELULLISIA KUVIA
päälaen takaosasta niskaan kulkevista mustavalkeista juovista. Talven yli hengissä säilyminen tärkeämpää kuin lisääntymismenestys Väitöskirjatutkija Inari Nousiaisen mukaan sekä hengissä säilyminen että menestys pesimäseudulla vaikuttavat positiivisesti varpuslintujen kannanvaihteluihin, mutta ensin mainitulla on suurempi rooli. Tutkimus vahvistaa käsitystä, että kaukomuuttavia lintuja tulee suojella muuallakin kuin niiden pesimäalueilla. Lajin tunnistaa kaakkuriksi mm. Samalla moderniin elämänmenoon viittaavat yksityiskohdat rajataan kuvien ulkopuolelle. Tutkimusaineisto koostuu muun muassa somevaikuttajien haastatteluista, tekoälyn analysoimista luontokuvista sekä kansallispuistoissa tehdyistä havainnoista. Kuikalla juovitus on kaulan sivulla. AJANKOHTAISTA Toimittaneet: Hannu Mällinen ja Esa Mälkönen K uv a: Se pp o K er än en , va ri ks en m ar ja ja so pu li K uv a: M eh m et C ad ir o gl u, Si n it ia in en K uv a: Se pp o K er än en , K uu ta m o ll a Tuntureilla variksenmarja leviää ja mustikka taantuu Oulun yliopiston tutkijat ovat havainneet, että puuttomien tunturikankaiden yleisimmät kasvillisuustyypit, kuten mustikka-, variksenmarja-, vaivaiskoivuja kanervatyyppi, ovat alkaneet muistuttaa toisiaan eli homogenisoitua. Syy tähän lienee, että kaukomuuttajat viipyvät vähemmän aikaa lisääntymisalueillaan ja pesivät usein vain kerran kesän aikana. Sitä vastoin Lapissa ja Koillismaalla esiintyy pikkujyrsijöitä vain niukasti. Luontokuvat eivät kerro todellisuudesta vaan toiveistamme Suomalaisten sosiaalisessa mediassa jakamat luontokuvat eivät toimi todellisuuden peilinä, vaan ne heijastelevat ideaalia koskemattomasta luonnosta. 3) oli virheellisesti työnimi kuikka. Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa tilanne kuitenkin poikkeaa tästä trendistä. Esimerkiksi pihapiirin tuttujen lintujen, kuten kirjosiepon ja sinitiaisen, yksilömääriin vaikuttaa enemmän se, miten aikuiset linnut selviävät talvesta kuin edelliskesän poikasten määrä. Sen sijaan abstraktit ympäristöuhat, kuten ilmastonmuutos tai luontokato, ovat sosiaalisen median luontokeskusteluissa lähes näkymättömiä. Moni Euroopassa talvehtiva laji taas voi pesiä kahdesti. Lämpenemisen yhteydessä arktinen alue myös vihertyy ja pensastuu. Hengissä säilymisen vaikutus vuosittaiseen kannanvaihteluun oli suurinta kirjosiepon kaltaisten tropiikissa talvehtivien kaukomuuttajien parissa. Keskeinen havainto on, että sosiaalisessa mediassa kuva suomalaisesta luonnosta on voimakkaasti idealisoitu ja siinä toistuu yhä 1800-luvun karelianismista periytyvä kansallismaiseman kuvasto. Myyriä runsaasti etelässä, niukasti pohjoisessa Myyrien kannanvaihteluissa on ollut pitkästä aikaa havaittavissa laaja-alaista säännöllisyyttä myös eteläisessä Suomessa. Porot pitävät kasvillisuuden matalana, joten arktinen pensastuminen näkyy Suomen Lapissa varpujen, etenkin variksenmarjan, leviämisenä. Markus Sjöbergin väitöstutkimus paljastaa, että kuvista rajataan pois elementit, jotka rikkovat koskemattoman luonnon kertomuksen. Sinitiaisella ja muilla Euroopassa talvehtivilla lajeilla vaikutus ei ollut yhtä suuri. Erityisesti metsämyyrien kannat ovat nousseet merkittävästi kesän aikana, paikoin jopa ennätykselliselle tasolle. Joillain alueilla, esimerkiksi Käsivarressa, kannat ovat kasvaneet hieman syklin aallonpohjasta, mutta näilläkin alueilla seuraava huippu ajoittuu aikaisintaan syksylle 2027. Meilläkin tunturit pensastuvat, mutta tunturikoivujen ja pensaiden runsastumista täällä hidastaa laaja porolaidunnus. Myös peltomyyriä tavattiin Luken seurantapyynneissä enemmän kuin viime vuosina. Hannu Mällinen SLV:n puheenjohtajaksi Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n puheenjohtajaksi on valittu rovaniemeläinen Hannu Mällinen. Kuvassa kuitenkin on kaakkuri. Se linkittyy variksenmarjan voimakkaaseen lisääntymiseen etenkin mustikkavaltaisella kasvillisuustyypillä, jossa mustikka taantuu. Se voi aiheuttaa luonnon kulumista ohjaamalla ihmismassoja ”instagrammattaviin” kohteisiin, mutta toisaalta se voi levittää tietoisuutta ja suojella herkkiä paikkoja. 6 · LUONTOKUVA · 6 / 2025 6 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Hänen ajatuksiinsa voi tutustua lehtemme sivulla 9. Sosiaalinen media on kaksiteräinen miekka ympäristönsuojelulle. Oikaisu Luontokuva-lehden 5/2025 kansikuvan kuvatekstinä (s
Kirjan runomitta on vapaamuotoinen, ja se elää säkeiden ryhmittelyllä, rivien vaihdoilla, rytmin rakenteella ja päätyy usein viimeisen rivin yllätyksellisyyteen. Paino on 330 g. Hintaluokka 3130 €. Painoa on n. Lähin tarkennus on 16 cm ja paino 220 g. Lumi juoksi, juoksi ja rullasi kieppui kinokseksi ja valo piirsi muodon. Paino on kiinnityksestä riippuen 1 , 6 – 1 , 7 kg. Hintaluokka 2300 €. Kirjan painojäljessä on jonkin verran toivomisen varaa, talven hohde ei pääse parhaimpaansa. Se on vuosikymmenien kooste heidän luontoja valokuvausharrastuksestaan. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 7. Hintaluokka 600 € Nikkor Z DX 16 – 50 mm f 2 . Ennakkokuvauksen eli purskekuvaustilan käyttöä on kehitetty ja yksinkertaistettu. Lähin tarkennus on 150 cm. RUNGOT Canon EOS R 6 Mark III -version pikselimäärä on noussut edeltäjänsä 24 :stä 32 MP :hen. Mutta kirjasta olisi saanut jättää pois pari arveluttavaa temppua, erityisesti kuvatarinan, jossa sinitiaiselle yritetään laittaa päähän pieni neulottu myssy. 5 1 . Reilut 60 talvista valokuvaa, useimmiten yksi aukeamalla. 7 on kevyt APS-C objektiivi. Hintaluokka 930 €. Lähin tarkennusetäisyys on 45 cm. Runojen pituus vaihtelee paljonkin, mutta useimmissa on 7–10 riviä. Canon RFja Lkiinnityksillä tarkennus tehdään aina käsin. Lähempänä tarkennus on hoidettava käsin (lähimmillään 30 cm). Tyypillisesti kukin sadasta tarinasta on puolen sivun tai kokosivun mittainen ja sitä tukee 2–10 kuvaa. Tarinoihin on hyvin sisällytetty omien luontohavaintojen ja kuvauskokemusten lisäksi tutkittua tietoa eläimistä. Koko perheen kirja, jossa muun muassa lapsia on ilahdutettu ottamalla ruokahoukuttimien avulla kuvia linnuista, jotka ”lukevat” omaa sivua lintukirjasta. Tässä yksi esimerkki: Tuuli puhui, puhui ja puhkui pyöritti penkan. Paino on 346 g. 2 STM on valovoimainen ja luokassaan edullinen kinokoon normaaliobjektiivi. Hintaluokka 450 €. Hintaluokka 550 €. Kuvat kertovat hangen erilaisista muodoista ja varjojen leikeistä. Nikkor Z DX Micro 35 mm f 1 . 500 g. Teksti: Esa Mälkönen UUDET KIRJAT HANKI – THE SNOW Mika Honkalinna Sivukoko 18,5 × 27 cm, 120 s, Lumimuutos 2025 M onia luontokirjoja tehnyt Mika Honkalinna yllättää runokirjan ja valokuvateoksen yhdistelmällä. SATA TARINAA LUONNOSTA Matti & Erkki Alasaarela 24 × 20 cm, 280 s, Aviodor 2025 A lasaarelan veljesten teos on sivuja kuvamäärältään tuhti, noin 450 luontokuvan kirja. VÄLINEUUTUUDET LUONTOKUVAAJAN TEKNIIKKAA JA TARVIKKEITA Toimittanut: Vesa-Pekka Peräkylä OBJEKTIIVIT Canon RF 45 mm f 1 . 8 VR on Nikonin ensimmäinen valovoimainen APS-C zoom Zkiinnityksellä. Muistikorttipaikkana on SD :n lisäksi nyt myös nopea CF express B. 5 X Ultra Macro APO on kinokoon objektiivi Sony E, Nikon Z ja Canon EF -kiinnityksiin. Kirja on lintupainotteinen, mutta esillä on myös nisäkkäitä ja hyönteisiä sekä muutamia maisemia. Kaikkiaan 30 runoa suomeksi ja englanniksi. Lähin tarkennusetäisyys 15 – 25 cm. Näissä autofokus toimii 1 , 5 m lähtien. Laowa 180 mm f 4 . Kuvat ovat ensisijaisesti muototai tilannekuvia eläimistä, ja vaikka suuri osa kuvista on pienikokoisia, homma toimii, koska ’eläin maisemassa’ -tyylisiä kuvia ei ole. Kirjan teksti on monipuolinen. Eläimiä edustavat vain niiden hankijäljet. Laowa 200 mm F 2 on saatavilla Sony E, Nikon Z ja Canon EF -kiinnityksillä
Vain yhdestä kamerasta kerrottiin kyltillä, kuten laki vaatii. Teksti ja kuva: Susanna Seitakallio Ei sen kamerankaan aina iholla tarvitse olla V alvontakamerat, kamera-ansat tai riistakamerat, millä nimellä näitä ilman ihmisen läsnäoloa kuvaavia kameroita nyt halutaankin kutsua, ovat jo osa monen luontokuvaajankin arkipäivää. Mielenkiintoinen vaihtoehto luontokuvaajalle niin kamera-ansaharrastuksen mahdollistamiseksi kuin muutenkin oman luontokuvaamisen kannalta on oman metsätilan osto. Metsähallitus tai kaupungit eivät mailleen lupia ole kuitenkaan antaneet, jos jostain lupa on herunut, voidaan puhua jo lähes ihmeestä. Eipä siinä, iloisesti heiluttelin sitten kameralle pissaamisen lomassa. Huonommallakin kuvanlaadulla pystyy kätevästi selvittämään vaikkapa soitimen keskuksen tai seuraamaan mitä eläimiä lähimetsissä viilettää ja minne kannattaa suunnata kuvaamaan. Hyvä meidän kaikkien muistaa, että muitakin motiiveja ihmisillä on, kuin se luontokuva. 8 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Upeaa olisi, jos sen kuvausmetsän vielä lopuksi testamenttaisi esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, vaikkapa kiitoksena luonnolle ikimuistoisista luontokuvista. “Nykyisen käytännön mukaan riistakameran pito on maanomistajan suostumusta edellyttävää toimintaa ja siksi luvanvaraista. Riistakameran käyttö vaatii kuitenkin aina maanomistajan luvan. Rikosnimike on hallinnan loukkaus.” Tämä selkeää, ikävämpää oli kuulla, että valtionmailta luvattomia riistakameroita otetaan talteen useita joka vuosi. EETTINEN TOIMIKUNTA TÄLLÄ PALSTALLA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY:N EETTINEN TOIMIKUNTA PUNTAROI VALOKUVAAMISEN ARVOJA. On laitonta ja saattaa jopa aiheuttaa kuolemanvaaran metsän asukeille ja kuvan kohteelle etenkin, jos valvontakamerat pitkin metsiä yleistyvät ja niistä aletaan ajatella, että jonkun mukavan luontokuvaajan kamera se tuossa puussa vain raksuttaa. Kysyin Metsähallituksen erävalvontapäälliköltä, miten hän riistakamerat työssään näkee. Oikein hyödyllisiä apuvälineitä siis. a Pientä hajurakoa kameraan. Vuoden 2025 elokuussa Maanmittauslaitoksen kauppahintatilastojen mukaan metsätilojen keskihinta oli valtakunnallisesti 5 036,96 €/ha. Puhumattakaan itse tehdyistä kamera-ansoista ja niillä otetuista kuvista, joissa vain mielikuvitus rajoittaa kameran sijoittelun mahdollisuuksia, ja kuvanlaatu on juuri niin hyvä kuin haluat. Ajatuksia isosti herätti tieto siitä, että luvaton valvontakamera voi olla myös vakavienkin luontoja erärikosten tekovälineenä. Kaikilla ei omaa metsää ole, eikä maanomistajan selvittäminen saatikka luvan hankkiminen ole mielessä käynyt, kun kameralle on mieleinen paikka löytynyt. Mikäli et omista omaa metsää, kannattaa kilauttaa kaverille, moni omistaa. Suosittelen solmimaan kirjallisen sopimuksen. Naaraskädelliset pissaavat yleisimmin kyykyssä, ja ainakin minulla katse silloin harhailee kyykkyni tasalla, jossa onkin paras korkeus pienten eläinten kuvaamiseen. Toivon jatkossa myös soittoa erävalvontaan tai poliisille, mikäli maastossa, etenkin metsähallituksen tai kaupungin mailla, riistakameraan törmäät. Etenkin, kun nyt tiedämme näiden kohteiden lupapolitiikan. Se viattomalta tuntuva ajatus kamera-ansan viemisestä metsään ilman maanomistajan lupaa aiheuttaa turhaa työtä viranomaisille. Jos vielä olet valmis pieneen korvaukseen, varmasti lupa jollekin metsätilkulle lailliseenkin kuvaukseen lohkeaa. Jostain syystä olin kaikissa tilanteissa pissalla, kun kameran huomasin, ja toki kamera sattui aina suoraan minuun osoittamaan. Kamera voi olla keino ja alusta seurata esimerkiksi suurpetojen liikkeitä ja pyytää niitä varsin tehokkaasti myös luvatta. On siis katsottu, että riistakameran pitäminen toisen maalla (valtionkaan) ei ole jokaisenoikeus. Kannattaa tarjontaan tutustua, esimerkiksi metsälailla suojattu ojittamaton suo voi olla huomattavasti edullisempi kuin talousmetsänä myytävä kohde. Istuskelin leppoisasti ystävän sohvalla, ja kamera laukoi takapihalla. Itse muistan muutaman tilanteen, kun olen metsässä riistakameraan törmännyt. Luonnon näkökulmasta turvallisinta on varmistaa, että lupa-asiat ovat kunnossa. Luontokuvaaja voi olla myös maanomistaja, ja moni onkin. Kaikille osapuolille reilumpaa, eikä väärinkäsityksiä pääse syntymään. Helpottaa huomattavasti, kun voi oman metsän kätköihin kameroita ripustella
Hannu Mällinen Hallituksen puheenjohtaja Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 9. Seniorina ja eläkeläisenä taas aikaa riittää, ja sitten voidaan päivitellä, että mitenkähän niitä nuoria saataisiin yhdistystoimintaan mukaan. Omassa pienessä somekuplassani näen paljon esimerkiksi tekoälyllä tehtyjä revontulija maisemakuvia. AI . Nuoret viihtyvät paljolti kokonaan omissa sosiaalisen median formaateissa ja piireissä, joissa ry-muotoinen toiminta kalskahtaa vieraalta ja ehkä ysärin tai kasarin kankealta. Yhdistyksemme keskeinen elinehto on jäsenistö. Tekeekö tekoäly valokuvaajista tarpeettomia. Tehdään yhdessä Suomen Luonnonvalokuvaajille tarkoitus kohti 2030-lukua. Vierivä kivi ei sammaloidu, sanotaan. Jatkan samalla tematiikalla, hieman eri näkökulmista. Tekoälykuvien ekspansio on saanut myös somen käyttäjät epäilemään jokaista vähänkään ihmeellisemmän näköistä valokuvaa tekoälyllä tehdyksi, vaikka kyseessä olisi perehtyneemmälle katsojalle normaalista valokuvausteknisestä tuotoksesta. SLV SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY – PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ Vierivä kivi ei sammaloidu Edeltäjäni, Pirjo Lindfors kirjoitti edellisen Luontokuva-lehden kolumnissaan muutoksen vääjäämättömyydestä ja sen näkemisestä mahdollisuutena. Lopputulos oli vaikuttava, mutta taustalle jäi kummittelemaan häiritsevä tunne. Mennyt hetki on iäksi kadonnut, se jää elämään näkijänsä ja kokijansa usein myöhemmin värittyviin muistoihin. Muutoksen väistämättömyys koskee myös Suomen Luonnonvalokuvaajia yhdistyksenä. Tulemme suuntaamaan rohkeasti kohti tulevaisuutta, emme pelkää muutosta, mutta pyrimme pitämään kiinni parhaista perinteistä. E lämme, teemme ratkaisuja ja vaikutamme aina omassa ajassamme. Emme silti voi haikailla menneeseen, vaan meidän pitää pyrkiä muuttumaan maailman mukana – pitämällä samalla kiinni keskeisistä arvoistamme. Ilman jäseniä meillä ei ole yhteistä tarkoitusta. Kamera ei ole ihmissilmä, eikä se näe todellisuutta samoin kuin ihminen. Jokainen aikakausi on omansa näköinen, eikä mennyttä pystytä sellaisenaan elämään uudelleen. Hetki voidaan tallentaa myös valokuvaksi, jota me luonnonvalokuvaajat melko usein harrastamme. Tietysti näitä eivät levitä vakavasti otettavat tahot ainakaan ilman asianmukaisia merkintöjä siitä, että kyseessä on tekoälyn rakentama kuva. Valokuvan kiehtovuus on nimenomaan pysähtyneessä hetkessä. Emme voi haikailla menneeseen, vaan meidän on pyrittävä tekemään yhdistyksessä sellaista toimintaa, joka toimii tässä ajassa. Yhdistyksen on elettävä ajassa, pyrittävä sopeutumaan kulloisenkin ajan mukanaan tuomiin haasteisiin unohtamatta kuitenkaan juuriaan. Tai kameraan määritetty pitkä suljinaika voi maalata virtaavan veden samettiseksi massaksi, tai tuulen mukana liikkuvat taivaan pilvet viuhkoiksi – joita myöskään emme paljailla silmillä sellaisenaan pysty näkemään. Ruuhkavuosiaan elävät perheelliset ja uraohjukset taas ovat aivan liian kiireisiä sitoutuakseen mihinkään. Testasin itsekin Photoshopin Generative Fill -ominaisuutta eräässä maisemakuvassa, jossa laiturin reunat jäivät panoraamakuvan reunoille häiritsevästi, eikä jalustan kanssa päässyt kauemmaksi jokeen, jotta kuvaustilanteessa olisi voinut häiriön välttää. Yhdistys tulee jatkamaan aiemmin viitoitetulla tiellä. Tekoäly haastaa meitä usealla tavalla. Mutta kuvien levikki on valtavaa, ja kuvat parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa varsin aidon näköisiä. Ne asiat, jotka olivat 20 vuotta saati vielä kauemmin sitten, eivät sellaisenaan usein toimi tänä päivänä. Miksi kuulua yhdistykseen, on tänä päivänä yleinen haaste, joka ei koske yksin Suomen Luonnonvalokuvaajia, vaan yhdistystoimintaa ylipäätään. Tekoälyä on myös mukana kuvankäsittelyohjelmistojen uusimmissa toiminnoissa. Valokuvan luonne ja vaalittu eetos on olla dokumentaarinen, mutta se on uskollinen todellisuudelle vain suhteessa valokuvan lainalaisuuksiin. Uusin villitys ja samalla haaste ajassamme valokuvauksen rajapinnoilla on tekoäly. Valokuvaus ja kaikki siihen kytkeytyvä tekniikka – kamerat ja kuvankäsittelyohjelmat etupäässä – kehittyvät valtavilla harppauksilla koko ajan. Ilman jäseniä, ei ole yhdistystä. Kamerassa määrittämämme lyhyt suljinaika voi tallentaa taianomaisen kuukkelin siipien väläyksen vastavalossa – jotain, jota paljailla silmillä emme sellaisenaan koskaan näe. Mitä tapahtuu, jos valokuvassa vaalimamme dokumentaarisuuden eetos ja kytkös todellisuudessa tapahtuneeseen katkeavat. Kaikesta huolimatta katson itse tulevaisuuteen toiveikkaana. Kutsun sinut, hyvä lukija ja yhdistyksen jäsen, mukaan
Lukunopeuden kasvu ei siis ole tullut ilmaiseksi, mikä tuntuma muistuttaa paljon EOS R5:n ja R5 Mark II :n väliä. Canonin tuoteportfoliossa EOS R6-sarja on monitoimikamera: esimerkiksi luontokuvaajille kameroiden ominaisuudet ovat olleet yhdistelmä lintuja eläinkuvaukseen tarvittavaa nopeutta ja täyden kennokoon kuvanlaatua ja dynamiikkaa. Alkuperäinen EOS R6 julkaistiin vuonna 2020 ja R6 Mark II vuonna 2022, joten EOS R6-kameroiden päivityssykli on ollut 2-3 vuotta. Ilman R6 Mark II ja III -versioiden rinnakkain vertailua on hankalaa käytännössä todentaa suuria muutoksia tarkennusnopeudessa, tarkkuudessa tai kohteen silmänseurannassa. Kakkosversion kaksi SD -korttipaikkaa on myös vaihtunut kolmosversioon SD ja CF express B -korttipaikaksi, joka jälkimmäinen muistikortti on kirjoitusnopeudeltaan parempi, ja johon kameran välimuisti tyhjenee selkeästi nopeammin. 10 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Suorituskyky on kuitenkin harpannut eteenpäin, sillä kamera pystyy puskuroimaan tuplasti enemmän ruutuja kameran välimuistiin (150 raw-ruutua vs. Runko on sääsuojattu ja magnesiumvahvistettu. Kennon lukunopeus on parantunut. Still-kuvissa ja luontokuvapuolella kennon lukunopeudella on merkitystä esimerkiksi lintuja kuvatessa, jotta lentävän linnun siivet toistuvat kuvassa suorina eivätkä vääntyneinä. Merkittävä parannus EOS R6 Mark III :ssa on, että ennakkokuvaus on nyt valittavissa pikapainikkeen takana – aiemmissa Canonin kameramalleissa se on pitänyt valikosta käydä säätämässä, mikä on ollut naputuksen aihe niin EOS R5 Mark II :n kuin EOS R1:n kohdallakin. Kiinnostavasti CF express-muistikortit ovat nykyisin per gigatavu jopa halvempia kuin SD UHS II muistikortit. Elektroninen suljin toisaalta tiputtaa kuvien bittisyvyyttä 14:sta 12:een, mikä käytännössä tarkoittaa matalampaa dynamiikkaa. Selkeä käyttökokemusta parantava muutos on, että laukaisin puoliväliin painamalla käynnistyvä ennakkokuvaus tallentaa kameran välimuistiin nyt itsenäisiä kuvatiedostoja R6 Mark II :n kuvarullan sijaan. Kääntöpuolena kennon lukunopeuden kasvusta on, että dynamiikka on hieman heikentynyt ja kaikista korkeimmilla ISO illa kuvat ovat myös hieman kohinaisempia. Samalla ero isomman sisaruksen, EOS R5-sarjan 45 megapikselin kennoon pienenee. Canon EOS R6 Mark III on kelpo päivitys kilpailtuun kamerasegmenttiin ja tuo parannuksia kamerasarjan edellisversioon nähden. Kameran välimuistiin tallentuu puolen sekunnin ajalta kuvia, mikä tarkoittaa maksiminopeudella 20 kuvan puskuria ennen laukaisimen painamista pohjaan. Tällä on tavoiteltu videokäytössä pienempää ns. R6 Mark III pohjaa etukäteen otaksutusti aiemmin syksyllä julkaistun EOS C50-elokuvakameran kanssa samaan 7K-resoluution kennoon. VÄLINEKOKEILUT Teksti: Hannu Mällinen CANON EOS R6 MARK III Kokeilussa Canonin täysikennoisen keskisarjalaisen uusin versio C anon julkaisi 6.11. Ulkoisesti EOS R6 Mark III on keskeisiltä osin identtinen R6 Mark II :n kanssa. Canonin mukaan R6 Mark III :n automaattitarkennusta on viilattu Mark II :a paremmaksi, ja että se on samaa tasoa EOS R5 Mark II :n tarkennusjärjestelmän kanssa. 75 raw-ruutua). Kameran kennoresoluutio 32,5 megapikseliä siis hyppää selkeästi ylöspäin Mark II :n 24,2 megapikselistä. Tuosta kuvarullastahan yksittäiset kuvat piti erikseen irrottaa joko kamerassa tai tietokoneella Canonin DPP -ohjelmistolla. Hintalappu puolestaan on ollut selkeästi kevyempi verrattuna R5-sarjaan. Kameran hallintapainikkeiden sijainti on ennallaan, takanäytön koko ja resoluutio ennallaan ja etsimen resoluutiokin ennallaan. Korkeilla ISO -arvoilla (1600-) erot 14ja 12-bittisten kuvatiedostojen dynamiikassa pienenevät ja lopulta käytännössä häviävät. Suurin sarjakuvausnopeus 40 k/s saavutetaan elektronista suljinta käyttämällä, mekaanisella suurin nopeus rajoittuu 12 kuvaan sekunnissa. Tämä on merkitsevintä matalilla ISO illa, jolloin 2 bitin ero bittisyvyydessä voi tuottaa jopa parikin valotusaskelta eroa dynamiikassa. kameravalmistajalle tärkeän keskisarjan, eli EOS R6 -järjestelmäkameran uusimman version. Toisaalta kamerasarjojen kennoteknologiassa on selkeitäkin eroja, sillä R5 Mark II :ssa käytetään pinottua ja taustavalaistua kennoa, siinä missä R6 Mark III :n kenno on tavanomainen. Kiitokset Canon Suomelle kamerakokeilun mahdollistamisesta. rolling shutter efektiä, joka vääntää kuvaalalla näkyviä pystylinjoja panoroidessa. Suurin sarjakuvausnopeus on ennallaan 40 ruutua sekunnissa. Hintaluokka on 3130 euroa
Auli Leivonen Metsän sylissä Aika: 1.12. Kellosilta 9, Helsinki Avoinna: ma-to klo 8–20, pe klo 8–18 Näyttely kertoo luonnosta Helsingissä ja Espoossa. Raimo Sundelin Metsä peittää saaret Aika: 21.8. – 31.12.2025 Paikka: Viking Grace d 28.10.2025–8.2.2026 Suomen luontokeskus Haltia Haltia Sali, Nuuksiontie 84, Espoo Avoinna ti–su klo 10–17 e 1.11.–31.12.2025 Joroisten kirjasto Mutalantie 3 A, Joroinen Avoinna ma–su klo 7–22 LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 11. Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki Avoinna: ti-pe klo 10–17, la klo 10–18, su klo 10–16 (juhlapyhinä poikkeuksia) Näyttely esittelee Käsivarren erämaan luontoa yhdistämällä fantasiamaailman tunnelmia sekä dokumentaarisen luontokuvauksen realismia. f 1.11.–7.12.2025 ja 26.12.2025–1.2.2026 Maretarium Sapokankatu 2, Kotka Avoinna ma klo 10–17, ti klo 12–19, ke–su klo 10–17 g 28.1.–22.3.2026 Villa Elfvikin luontotalo Elfvikintie 4, Espoo Avoinna ma–pe klo 9–15, su klo 10–16, la suljettu h 13.2.–12.4.2026 Museokeskus Vapriikki Kanavagalleria Alaverstaanraitti 5, Tampere Avoinna ti–su klo 10–18, ma suljettu i 18.2.–22.3.2026 Kulttuurikeskus Vanha Paukku Patruunagalleria Vanhan Paukuntie 1, Lapua Avoinna ma–to klo 11–19, pe klo 11–17, la klo 11–15, su suljettu Jetro Luhtaa Käsivarren lumo Aika: 12.11.2025 – 15.2.2026 Paikka: Helsingin luonnontieteellinen museo. – 29.12.2025 Paikka: Pasilan kirjasto. a 1.11.2025–4.1.2026 Kolin luontokeskus Ukko Yläkolintie 39, Koli Avoinna ti–la klo 10–17, su klo 10–15 b 4.11.2025–4.1.2026 Suomen Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A, Riihimäki Avoinna ti–su klo 10–16 c 8.12.2025–25.2.2026 Tunturi-Lapin luontokeskus Peuratie 15, Enontekiö Avoinna ma–ke klo 10–16, 24.–26.12. – 29.12.2025 Paikka: Etelä-Haagan kirjasto. suljettu NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Ilmoita meille luonto kuvanäyttelystäsi! Ilmoita näyttelysi tiedot osoitteeseen nayttelyt@luontokuva.org. Isonnevantie 16 B, Helsinki Avoinna: ma-to klo 8–20, pe klo 8–16, la klo 10–16 Valokuvatauluja Suomen luonnon eläimistä. Julkaisemme näyttelyjä netissä ja Luontokuva-lehdessä Koonneet: Hannu Mällinen ja Kaija Keskinen K uv a: V ei kk o Su ve la K uv a: M ar ku s Va re sv uo VUODEN LUONTO KUVAT 2024 -NÄYTTELY VUODEN LUONTO KUVAT 2025 -NÄYTTELY Markus Varesvuo Linnun lailla – valokuvia linnuista Aika: 22.11 – 31.12.2025 Paikka: ARS Longa Galleria, Annankatu 12, Helsinki Avoinna: ti-pe klo 12–17, la-su klo 12–16 Markus Varesvuon 20-vuotisjuhlanäyttely Janne Salomeri Luonnon kehä – Valokuvia luonnosta Kehä ykkösen sisäpuolella Aika: 2.12
Kaloilla ruumiin lämpötila vaihtelee veden lämpötilan mukaan. 12 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. – 2.2.2025 Päivä 20.12. Helsinki 9:23 15:12 9:22 15:28 9:04 15:58 8:33 16:36 Oulu 10:28 14:03 10:20 14:26 9:48 15:09 9:02 16:02 Utsjoki 11:31 13:15 9:50 15:02 Kuu . . Perinteiset kulkureitit yhdistävät parhaita ruokailuja suojapaikkoja, ja eläimet pysyvät poluillaan pääasiassa hajuaistin avulla. . . . Päästäiset pysyttelevät talvella pääosaksi maaonkaloissa ja liikkuvat kesää harvemmin vesien äärellä. Aurinko . Talvella kala tarvitsee hyvin vähän energiaa, vaikka se ei esimerkiksi lepakoista, siilistä ja selkärangattomista poiketen horrokseen vaivukaan AJANKUVA AJANKOHTAISIA POIMINTOJA VUODEN LUONTOKUVA 2024 -KILPAILUN SEMIFINALISTISADOSTA Teksti ja kuvavalinnat: Pertti Koskimies Auringon nousu ja lasku sekä kuun vaiheet 20.12. 4.1. Päästäisten kallo ja aivot kutistuvat ja ruumis lyhenee talvella, mikä säästää energiaa. Lumikiepissä lämmittelevä kanalintu kuluttaa niin vähän energiaa, että se ei kylmimpinä päivinä nouse ulkoilmaan ollenkaan eikä syö seuraavanakaan päivänä usein tuntia pitempään. 2.2. Niukkalumisista ja jäisistä talvista kärsivät esimerkiksi myyrät, mikä tietää nälänhätää niitä syöville pedoillekin. 18.1. . NYT LUONNOSSA Hirvet, valkohäntäja metsäkauriit ylittävät tien usein samoilta kohdilta. Yhä suurempi osa kasvaneesta sademäärästä tulee talvellakin vetenä. . . . Se saalistaa selkärangattomien lisäksi pikkukaloja ja sammakoita, jotka kuolevat nopeasti syljen myrkkyihin. Hirvieläimillä on päässään ja varpaidensa väleissä hajurauhasia, joista erittyvät yhdisteet jäävät kulkuväylien merkeiksi. Kalat aistivat veden lämpötilan tarkasti ja sopeuttavat liikkumisensa, elintoimintansa ja ravinnonkäyttönsä sen mukaan. Lumen puute ja jääkerrokset maanpinnassa ja lumipatjassa vaikeuttavat pohjoisten kasvien ja eläinten selviytymistä. LUMEN AIKA LYHENEE Kuva: Mia Honkanen, Ensituisku Lumipeitteen kesto on lyhentynyt Etelä-Suomessa 1960-luvulta keskimäärin kuutisen viikkoa. KESKITALVI KULUU NUKKUEN Kuva: Taneli Moilanen: Yöpuulle Tarkkasilmäiset korpit seuraavat toistensa mutta myös petoeläinten ja ihmisten touhuja löytääkseen ruokaa. . MYRKYLLINEN NISÄKÄS Kuva: Kai Hypén, Kivellä taas Alle kymmensenttinen ja 10–20-grammainen vesipäästäinen on suurin päästäisemme ja ainoa myrkyllinen nisäkkäämme. Pimeimpinä talviviikkoina päivälinnuilla on aikaa syödä vain muutama tunti vuorokaudessa.
Kiirehtivät luontomuseot kin liki 200 vuotta sitten kilpaa viimeisille siivettömän ruokin pesille, kasvoi munakokoelman arvo, kun kaikki eivät ehtineet. Olenhan suomalainen. Hurrasi haastattelija Pirjon saavutukselle niin sanottujen lintusuojelijoiden lehdessä, oli hänkin huolenilmaisuvelvoitteensa jo väitöskirjassaan hupenevista haukoista täyttänyt. Tee-se-itse-asiantuntijana hän luulee luontoa netissä, kirjoissa, lehdissä ja radiossa. Metsästäjäliitto ja pelkoa ykköstuotteenaan myyvä media soittaa tuomion pasuunaa kuin Niilo Yli-Vainio, yksi Seppokaan ei erällä uskalla enää nojata taunuksen oveen, sivuikkunasta torrakolla huiskii. Herralle kiitos hyvyydestään ja luonnonvarjeluministeristä, joka jumalallisesta ilmoituksesta todistaa todeksi Punahilkan ja luoma kunnan kruunuksi suomalaisen. Suomalaisen ylikulutuspäivä on EU -ennätys, 6.4., planeetan keskivertoihmisellä 24.7. Jo singahtaa talouskasvu ja työllisyys taivaisiin, voitamme pesäpallon maailmanmestaruuden ja mamut lennätetään Liberiaan esi-isäinsä viidakoihin. Muitakin alueita arvotti kahlaajasun muilla määrillä, jotka ovat mielikuvitusta eivätkä tiedettä. SUOMALAINEN LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 13. Nettisuomalainen sisältöteollisuustyöläinen vaeltelee viittapoluilla, meloo, maastopyöräilee, alamäkijuoksee, kiipeilee, hiihtelee, lumirämpii, pulkkailee, pussaa kymmentä koiraansa, kekkaloi rinkan, päivärepun, juomarepun, cityrepun, läskipyörän, maantiepyörän, hiekkatiepyörän, hybridipyörän, retkipyörän, kaupunkipyörän, fitnesspyörän ja cyclocrosspyörän mainospylväänä. Suomalainen äänesti hyvän hallitusohjelman. Rotta, sokeritoukka ja syys lomalla Thaimaasta tuotu torakka. Nettisuomalainen on niin täynnä itseään, että siihen ei mahdu ekologian, eläineikä kasviopin alkeitakaan. Suomalainen kyntää metsän muutaman vuosikymmenen välein kuun kamaraksi, missä mustikat, metsätähdet, änkyrimadot, siirat, sienirihmastot, kaikki elävä murskataan telaketjuilla, yli puoli miljoonaa linnunmunaa ja -poikasta joka kesä. Lapinlahtelaiset yhteystiedot helpottavat kodinturvajoukkojen kokoamista, jotka pyssytyöläisten ammattijärjestön, Riistakeskuksen, tunnetun luovalla laintulkinnalla hävittävät sudet Skandinaviasta Samarkandiin. Kiikarisuomalaisen maailma on tungos lintutornissa, kiire pellonkulmalle puoliväliin Suomea, ankaraa kilvoittelua ja mielenhallintaa, kun tänä vuonna jäi toiseksi Töölön tiistaipinnoissa ja 2003 myöhästyi minuutin gobintyllistä. Niinpä hän etsii itseään ja uutta taustaa naamalle ja navalle Borneosta Kookossaarille. Kamerasuomalainen sanoo kuviensa havahduttavan kansakunnan alkuluonnon palvontaan, joku kuulemma jo myy Portugalin-bungalowia ja toinen peruu Tongan-matkaa. Iloitsi yksi Heikkikin 50 vuotta sitten muuttohaukan häviämisestä, hänellä oli se jo. Nettisuomalainen tiedostaa, että tiedostamisen lisäksi pitää tehdä. Tekemistä vaille on enää pelsepuupia pelottavamman sielunvihollisen surma. Teksti ja kuva: Pertti Koskimies ” Y lipäätään ilmasto ja luonnon monimuotoisuus ovat meille suomalaisille hyvin tärkeitä kysymyksiä.” Siksipä suomalainen kuumentaa ilmastoa nelinkertaisesti kestävään päästötasoon verrattuna, eikä kylmyys sitä selitä. Ison pahan suden. Suomalainen viihtyy asfalttikentän ympäröimässä betonikolossissa, tavaratalossa ja pysäköintiluolassa, jossa luonto on käsityskyvyn kokoinen. Prosentti suomalaisista empii onnentiellä. Ynnää ainoana ulkopäivänä laskentalinjalla joka vinkaisun ja vilahduksen, kun ei hallitse lajikohtaista havaittavuutta, elintapoja, etologian alkeita. Suomalainen on saattohoitanut luontotyypeistä 48 ja metsätyypeistä 77 prosenttia uhan alaisiksi, puolet lintulajeista punaiselle listalle, metsot, hömötiaiset, helmipöllöt, kuuk kelit, jänikset, oravat, ketut, kärpät sun muut pohjoisen parhaat sopeutujat syöksykierteeseen. Kamerakauppiaat, kuvamatkajärjestäjät, piilokojukeisarit ja muut piirimyyjät toki tekevät tiliä. Ei elä akatemiaornitologikaan enää lintujen kanssa, välissä on lähetin, kamera ja ruutu, teoreetikkona mallintaa yhä enemmän yhä vähemmästä, kohta kaiken ei mistään merkityksellisestä. Toistaiseksi alan luontotase on pahasti miinuksella, mutta huomiotaloudessa hyvä tarina on ainoa mikä merkitsee. Somesta ja linssiväen jonotuspaikoilta hän löytää viimeiset aikuiset petäjät, amerikanhaapanat ja lennätyskuviin lapinpöllöt, rahalla saa kirjolohikarhut, pelkosilmäkaakkurit, kotkankynnet, jäälokit ja jalopeurat raamatullisissa kehyksissä. Hän ei erota peippoa pajulinnusta, aikahan kuluu vempeleiden, maskien ja tasojen tekniikoissa. Nettisuomalaiselle rakkain asia on oma naama taustana luontosuoritusareenat ja kamppeet kauden väreissä. Vai kevätlomalta Gambiasta. Suomalainen himoitsee hilavitkuttimia kuin siirtomaan alkuasukas lasihelmiä. KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Tällä palstalla biologi ja tietokirjailija Pertti Koskimies ruotii maailman menoa. Mökkislummissa suomalainen ylistää luontoa muskeliveneellä niin, että hauki harkitsee puuhun nousemista. Kamerasuomalainen toteuttaa itseään tunkemalla tietokoneen täyteen karhu-, susi-, virtahepo-, norsu-, pingviinija jääkarhukuvia. Eipä minunkaan tekemiset täytä toiveita. Parille pataljoonalle on Wolt-miljonääreillä vielä käyttöä, kansallissankarit monistavat orjatyöideansa soteen, kun me muut löhötään Stubbin peesissä Isä Aurinkoisen Amerikanlahdella. Suomalainen elää itsepetoksessa, sitä lietsoo lässytyksessään Toivo on tekoja (2025) myös kultainen vasikkamme Sanna Marin. Valtakunnan lintujärjestökin julistaa epäsopivan metodin mekaanisella aritmetiikalla, että Kaldoaivin puolikkaassa ykkösluokan lintualueen kriteerinä pesisi 351–492 paria piekanoja, kymmenkertaisella tiheydellä todellisesta. Aikamme Astrid Lindgren. Heimon kantaäiti on Pirjo, joka vaaroja uhmaten ja ilmastoja luontovastuunsa ulkoistaen lensi 60 maahan ruksatakseen 8 020 MM -pinnaa, jää monta a-nelosta perintönä ihmiskunnalle
Hän otti Legends of the Falls (Putouksen legendat) kuvan myrskylinnuista sumu/vesiverhon pehmentäessä islantilaista kalliomaisemaa. Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun hän toi mainetta kansainvälisestä kuvakilpailusta Suomelle. Koko kilpailun voittoon ylsi eteläafrikkalainen Wim van den Heever Namibiassa otetulla ruskohyeenakuvalla ”Ghost Town Visitor” (Aavekaupungin vierailija). 8 , ISO 3200 , 2 salamavaloa, liiketunnistin 14 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Kilpailuun ladattiin ennätykselliset 60 636 kuvaa kaikkiaan 113 maasta/territoriosta. M aailman arvostetuimpana luontokuvauskilpailuna pidetään brittien järjestämää Wildlife Photographer of the Year ( WPY ) -kilpailua, jonka kehittäjä ja tuottaja on National History Museum, London. MAAILMAN PARHAAT 2025 Teksti: Esa Mälkönen Wildlife Photographer of the Year Suomalaismenestyksestä vastasi tänä vuonna Stefan Gerrits, Suomessa jo parikymmentä vuotta asunut ja tänne perheen perustanut hollantilainen. Kaikki palkitut kuvat: www.nhm.ac.uk/wpy/gallery Ghost Town Visitor (Aavekaupungin vierailija) Ruskohyeena Wim van den Heever, Etelä-Afrikka (kuvauspaikka Namibia) Wildlife Photographer of the Year 2025: Päävoitto (ja Urbaanin sarjan voitto) 17 35mm ( 17mm), 15s, f 2 . Alueen myrskylinnut ovat legendaarisia siitä, että ne voivat lentää 60-metrisen putouksen poikki pesimäpaikoilleen. Kuva erittäin harvinaisesta hyeenalajista on otettu liiketunnistimen avulla ja salamavaloja käyttäen taustana hylätty kaivoskaupunki
b After the Destruction (Tuhon jälkeen) Sarvijäärä Andrea Dominizi, Italia Wildlife Photographer of the Year 2025 sarjavoittaja: Nuoret 10 17mm ( 17mm), 1 / 80s, f 8 , ISO 400 , salamavalo b Pikkupuusammakot soitimella Quentin Martinez, Ranska (kuvauspaikka Ranskan Guayana) Wildlife Photographer of the Year 2025 sarjavoittaja: Sammakkoeläimet ja matelijat 17 40mm ( 24mm), 1 / 200s, f 16 , ISO 500 , 4 salamavaloa a Deadly Allure (Kuolettava lumo) Saalista pyytävä maljakasvi Chien Lee, Malesia Wildlife Photographer of the Year 2025 sarjavoittaja: Kasvit ja sienet 15mm, 30s, f 16 , ISO 100 , UVlamppu LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 15
8 , ISO 1250 a Myrskylinnut sumussa Stefan Gerrits, Suomi (kuvauspaikka Islanti) Wildlife Photographer of the Year 2025 kunniamaininta: Eläimet ympäristössään 500mm, 1 / 2500s, f 4 , ISO 250 16 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Wildlife Photographer of the Year a Mad Hatterpillar (Hattuhullu toukka) Eukalyptustoukka päähineineen Georgina Steytler, Australia Wildlife Photographer of the Year 2025 sarjavoittaja: Selkärangattomat 90mm, 1 / 50c, f 22 , ISO 500 , salamavalo d Caught in the Headlights (Valoihin jähmettynyt) Riippuhämähäkki Simone Baumeister, Saksa Wildlife Photographer of the Year 2025 sarjavoittaja: Luonnon taidetta 50mm, 1 / 250s, f 2
6 , ISO 2500 , salamavalo LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 17. c Synchronised Fishing (Yhteiskalustusta) Hopeakylkikala ja silkkihaikara Qingrong Yang, Kiina Wildlife Photographer of the Year 2025 sarjavoittaja: Lintujen käyttäytyminen 400mm, 1 / 2500s, f 5 , ISO 110 b Like an Eel out of Water (Kuin kala kuivalla maalla) Mureeni Shane Gross, Kanada (kuvauspaikka Seychellit) Wildlife Photographer of the Year 2025 sarjavoittaja: Eläimet ympäristössään 24 70mm ( 24mm), 1 / 250s, f 5
Kilpailun päävoiton otti saksalainen, vasta 20-vuotias Luca Lorenz kuvalla ”Silent Despair ” (Hiljainen epätoivo). Kuvassa jääkiteiden ympäröimässä ikkunassa näkyy luodin jättämä reikä. Kuvassa varpuspöllökoiras yrittää tuoda myyrää poikasille, joita ei enää löydä. Kilpailun kestomenestyjä Hannu Ahonen voitti Luonnon Studio -sarjan kuvalla ”War is over” (Sota on ohi). 3 , ISO 2500 18 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. d Silent Despair (Hiljainen epätoivo) Varpuspöllö Luca Lorenz, Saksa GDT European Wildlife Photographer of the Year, kilpailun päävoitto 180 600mm ( 600mm), 1 / 125s, f 6 . Kuvat saa ottaa missä päin maailmaa tahansa. Linnut-sarjassa Mia Surakka sai kunniamaininnan soidinaikaisella silkkiuikkukuvalla ”Piercing Gaze” (Läpitunkeva katse). Lentokyvyttömät poikaset olivat lähteneet pesäkolosta, mutta katosivat, todennäköisesti petojen vieminä. Kilpailu keräsi 24 500 kuvaa 48 maan kuvaajilta. Suomalaiset saivat noin sadan parhaan kuvan joukkoon kaksi kuvaa. S aksalaisen Die Gesellschaft Deutscher Tierfotografen -luontokuvajärjestön kilpailu GDT European Wildlife Photographer of the Year mielletään usein Euroopan mestaruuskisaksi. Kilpailuun voivat osallistua kaikki eurooppalaiset kuvaajat (ja GDT yhdistykseen kuuluvat muunmaalaiset). Lorenz seurasi varpuspöllön EUROOPAN PARHAAT 2025 GDT Europäischer Naturfotograf des Jahres Teksti: Esa Mälkönen pesintää
c Metsäpalo Tobias Richter, Saksa GDT European Wildlife Photographer of the Year sarjavoittaja: Kasvit ja sienet 400mm + 2x telejatke ( 800mm), 1 / 15s, f 5 . 6 , ISO 3200 b Forensics (Forensiikka) Fluoresoivaa väriainetta merikilpikonna tutkimuksessa Brita Jaschinski, Iso-Britannia GDT European Wildlife Photographer of the Year sarjavoittaja: Ihminen ja Luonto 24 90mm ( 53mm), 1 / 20s, f 5 . 6 , ISO 1600 LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 19
5 , ISO 5000 20 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. 1 , ISO 100 b War is over (Sota on ohi), Luodinreikä ikkunassa Hannu Ahonen, Suomi GDT European Wildlife Photographer of the Year sarjavoittaja: Ihminen ja luonto 100mm, , 6s, f 13 , ISO 100 d Piercing Gaze (Läpitunkeva katse), Silkkiuikku Mia Surakka, Suomi GDT European Wildlife Photographer of the Year kunniamaininta: Linnut 600mm, 1 / 1600s, f 4 . GDT Europäischer Naturfotograf des Jahres b Laulujoutsenet lumisateessa Terje Kolaas, Norja GDT European Wildlife Photographer of the Year sarjavoittaja: Linnut Drone, 28mm (kinovast.), 1 / 25s, f 7
FRAME ON KUVAAJIEN UUSI KLUBI LIITY NYT rajalacamera.fi/rajala-frame LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 21
LATAA KILPAILUKUVASI 15.1.2026–5.2.2026 Edullisempi osallistuminen SLV:n jäsenille! LUONTOKUVA.ORG/VUODEN-LUONTOKUVA Kuvat: Kärpäsen eväät, Merja Kiviluoma · Fraktaalivelhon metsässä, Jukka Pihlajaniemi · Pyrstötiainen, Veikko Suvela · Neidonkorento, Pekka Auramaa 22 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. VUODEN LUONTOKUVA 2026 KILPAILU AVAUTUU 15.1.2026 Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry POHJOISMAIDEN SUURIN LUONTOKUVAKILPAILU Katso kilpailusäännöt ja ohjeet 15.12.2026 mennessä luontokuva.org Lataa kilpailukuvasi 15.1.2026 – 5.2.2026
Vuoden Luontokuva -kilpailu välittää katsojille tuoreita näköaloja suomalaiseen luontoon. (Vuosittain vaihtuva teema ) LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 23. Ammattilaisten lisäksi palkintosijoille ovat nousseet myös monet harrastajakuvaajat – pysäyttävä kuva on aina monien tekijöiden summa: visuaalista silmää, valokuvaamisen taitoa, luonnon tuntemusta – ja onnea. 2 Muuta kuva oikeaan kokoon: kuvan pitkän sivun pituus 1920 pikseliä. VUODEN LUONTOKUVA 2026 KILPAILU AVAUTUU 15.1.2026 Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry POHJOISMAIDEN SUURIN LUONTOKUVAKILPAILU Katso kilpailusäännöt ja ohjeet 15.12.2026 mennessä luontokuva.org Lataa kilpailukuvasi 15.1.2026 – 5.2.2026. Kilpailun sadosta voidaan työstää myös muita painotuotteita. 4 Maksa osallistumismaksu. 3 Rekisteröidy lataussivulle osallistu.vuodenluontokuva.com ja seuraa ohjeita. LATAA KILPAILUKUVASI 15.1.2026–5.2.2026 Edullisempi osallistuminen SLV:n jäsenille! LUONTOKUVA.ORG/VUODEN-LUONTOKUVA S uomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n 46. Kilpailu odottaa nyt Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! PALKINTOINA YLI 20 000 € Pääpalkinto 5 000 € Sarjavoittajat 1 000 € Sarjojen 2.sijat 500 € Sarjojen 3.sijat 300 € Erikoispalkinto kilpailun parhaasta kännykkäkuvasta 200€ OSALLISTUMINEN ON HELPPOA 1 Valitse parhaat luontokuvasi. Palkitut kuvat ja monipuolinen katsaus muuta parhaimmistoa julkaistaan Vuoden Luontokuvat 2026 -kirjassa. KILPAILUSARJAT # Kasvit ja sienet # Linnut # Maisemat # Nisäkkäät # Muut eläimet # Luonnon yksityiskohdat ja muodot # Ihminen ja luonto # Nuoret, alle 18 vuotiaat # Kuvaparit: aiheena vastakohdat ja kontrastit OSALLISTUMISMAKSUT Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsen 30 € Ei-jäsen 47 € Nuorten sarja on ilmainen kaikille alle 18 vuotiaille KILPAILU PÄHKINÄNKUORESSA • Kilpailu on avoin kaikille • Osallistuminen vain digitaalisilla tiedostoilla • Maltillinen kuvankäsittely sallittu • Kuvausaika 1.1.2024-31.12.2025 • Kuvauspaikka Suomi • Ei aikaisemmin suomalaisissa kilpailuissa palkittuja kuvia • Kuvat itse kuvattuja, kuviin pitää kuvaajalla olla täydet oikeudet • Originaalit pyydetään erikseen kilpailussa menestyneiltä LUONTOKUVAUKSEN KLASSIKOT Tulokset julkistetaan Vuoden Luontokuva -gaalassa lokakuussa 2026. Jäsenelle osallistuminen on edullisempaa. Maamme tunnetuin valokuvanäyttely, Vuoden Luontokuvat, kiertää vuosittain useana rinnakkaisnäyttelynä taukoamatta Helsingistä Enontekiölle. Menestyminen Vuoden Luontokuva -kilpailussa on suomalaisen luontokuvaajan haave. Jos et ole vielä jäsen, harkitse liittymistä. Kilpailukuvien lataussivut avataan 15.1.2026. Luontokuvaajien kokemista elämyksistä, yllätyksistä ja oivalluksista kumpuava palkittujen kuvien kokonaisuus kertoo luontomme moniilmeisyydestä – sen karuudesta ja yltäkylläisyydestä
24 · LUONTOKUVA · 6 / 2025
Kuvasin väridioja likimain pakosta, koska niitä myymällä elätin itseni valokuvaajana. Toisaalta opin valtavasti uusia asioita, jotka ovat leimanneet töitäni ja tyyliäni tähän päivään asti. Niinpä valokuvaajan mustavalkovedokset olivat Suomessa kuusikymmenluvulla pääosin arkisia käyttökuvia ja kahdeksankymmenluvun puolivälistä eteenpäin lähes yksinomaan hartaudella loihdittuja taide-esineitä. Ja miten silmät ja aivot näkevät ne erilaisissa valoissa. Väripimiössä kuvien kaikkia ominaisuuksia ei pystynyt säätämään kuten mustavalkoprinttiä. 80-luvulla maailma värillistyi lopullisesti, ja mustavalkoinen alkoi kuvastaa köyhyyttä ja vanhanaikaisuutta. Esimerkkeinä Josef Sudek, Edward Weston tai Eugene Smith tekivät hyvin erilaisia vedoksia. Ennen tuota aikaa en ollut oikeasti ja valppaasti koskaan tutkinut, minkä värisiä ovat taivas, kuusenrungot, soiden kasvit kesällä ja syksyllä jne. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 25. En kyennyt hillitsemään mielihaluja. 1970-luvun alussa Tuomo-Juhani Vuorenmaan päätoimittama Valokuva -lehti toi nähtävilleni koko maailman ja koko valokuvan historian mestarikuvaajat. Teksti ja kuvat: Jorma Luhta ja hiukan väriä Aivan aluksi aikaansaannosteni taso laski ja maine kuvantekijänä suorastaan romahti. Nuotiokokkaamisen noki oli mustannut sormeni niin syvään, ettei niihin pystynyt mikään saippua. Uittaminen heikenteessä puhdisti kädet hetkessä, ja hajun houkuttamina epäluuloisimmatkin koirat luikahtivat nuolemaan sormiani kuin tikkukarkkeja. MUSTAA JA VALKOISTA V uosina 1964-1989 kamerassani oli melkein aina mustavalkofilmi. Aloin saada myös julkista tunnustusta nimenomaisesti mustavalkotaiturina. Hän kehitti kuvat alun perin melko tummiksi ja kirkasti huippuvaloja Farmerin heikenne -nimisellä verilipeälitkulla. Ihminen ei kuitenkaan välttämättä ole järkevä tai laskelmoiva, sillä vuosikymmenen lopussa innostuin vastustamattomasti värinegasta ja värivedostuksesta. Toisaalta valokuvanäyttelyt ja kuvateokset yleistyivät ja niissä taito loihtia mustavalkoprinttejä koettiin tärkeäksi ja arvokkaaksi. Syövyttävä liemi vaikutti myös ulkoiseen habitukseeni. 1970-luvun alkupuolelle saakka sanomalehdet ja televisio olivat mustavalkoisia. Jälkikäteen arvioiden vedostustaitoni oli etevimmillään 80-luvun puolivälissä. Innostuin apinoimaan Smithin tekniikkaa. Seuraavan kerran elämääni sekoitti filmien skannaaminen ja kuvien puliveivaaminen tietokoa Pudasjärvi 1987 d Aarniometsän kelo, Sodankylä 2021
Valokuvauksen klassikot painottivat liki sata vuotta aiemmin, ettei kuvantekijällä ole kuin sävyjen kirjo syvästä mustasta puhtaaseen valkoiseen, eikä sen laajuudesta kannata tinkiä. 26 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. d Kivitasku, Paistunturin erämaa Utsjoki 2012. Koska tarkoitin kuvani painettaviksi tai tulostettaviksi, välttelin liian kylläisiä neliväripainolla tulostumattomia värejä. Vinksahtanut vedos näyttää värjätyltä ja hyvin loivasävyiseiltä mustavalkokuvalta ilman mustaa ja valkoista. Kuten aiemminkin, ensin meni huonommaksi ja myöhemmin taito harjaantui yllättävänkin nopeasti. Jos tasapaino notkahtaa mihin hyvänsä suuntaan, kuvasta häviää kaikki voima. Kemiallinen värivedostus oli puolestaan opettanut tarkan väritasapainon tärkeyttä. Aivan mustassa ja aivan valkoisessa värikuvani olivat varsin neutraaleja. b Kuikkaperhe elokuun hallayönä, Vaala 2025. RGB -kuvieni kaikki kolme väriä yltivät samalla tavoin mustasta valkoiseen, kuin kolme eri suotimilla kuvattua mustavalkokuvaa. c Hirvi ja vasa, Juortanansalo Kuhmo 1983. neruudulla vähän ennen vuosituhannen vaihdetta. Digikeinoin tehdyissä printeissä yhdistin nämä molemmat opit tai havainnot
Pohjamustumaan saatiin mitattavastikin huikeita densiteettiarvoja tehokkaan LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 27. ”Digitaalinen vedostus” ei tuo mustavalkokuvaan kummoista lisää, mutta on vähintäänkin toimivaa. Korkean iän tuoma varovaisuus estänee heittäytymästä uusiin hullutuksiin yhtä ehdottomasti kuin joskus aiemmin. Jo pelkästään terveyssyiden vuoksi en aio palata kemikaalipimiön myrkkyhöyryihin. Ja samaan aikaan on yhä vaikeampi tavoittaa tai edes muistaa sitä innostusta ja intohimoa, jolla melkein neljäkymmentä vuotta sitten heittäydyin värilliseen maailmaan. Toisin sanoen jotain tyhmää ja pelottavaa voisi olla tapahtumassa. Muilla papereilla ja kehitteillä samanlaisen lopputuloksen loihti vedoksen uittaminen jälkikäteen tietyissä sävytteissä. Kaivelen esiin vanhoja mustavalkoprinttejäni ja noita ani harvoja tiedostoja vanhoista mustavalkonegoista. Nyt se on toistoa ja rutiinia. Viime vuosina olen omasta mielestäni ja omilla kriteereilläni lopullisesti oppinut tekemään värikuvan. Tein kaikki 80-luvun mustavalkoiset näyttelyprintit joko sellaisella vedostuspaperin ja kehitteen yhdistelmällä, joka aikaansai sävyskaalan keskialueille ja vaaleaan päähän lievän kellanruskean sävyn ja toisaalla aivan tummin varjopää vivahti jonnekin violettiin. Seepiasävytys synnytti mielikuvan laajemmasta sävyskaalasta, vaaleat kirkkaampia, musta mustempaa. En kaipaa kuviini vanhojen vedostusmenetelmien antamaa ylimääräistä hehkutusta
Herkin diafilmi oli 125 asaa ja tavallisin mustavalkoinen 400 asaa isolla valotusja prässäysvaralla. Nyt olen päätynyt työstämään kaikki uudet mustavalkokuvat ulkoisesti 80-luvun ”oikeitten” valokuvaprinttieni näköisiksi ja värisiksi. Tällaisia menetelmiä harrastettiin runsaasti Taideteollisessa Korkeakoulussa, ja itse olin koulun kanssa likimain naimisissa. Noihin aikoihin silmätarkennus tarkoitti aivan muuta kuin 51 vuotta myöhemmin. Lentävä lintu tarkennettiin silmän ja käden yhteistyönä tähystyslasille. c Kevättulva aapasuolla, Simo toukokuu 1982. d Talvinen suomaisema, Pudasjärvi 2024. b Syksyn ja talven välissä, Simo joulukuu 2015. 28 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. b 1970-luvulla valinta mustavalkoja värifilmin välillä tehtiin enemmän valon määrän kuin ilmaisun ehdoilla. Samoista tiedostoista syntyy ilmaisevia mustesuihkutulosteita, mutta ne pystyy myös painamaan tavallisella neliväripainolla, jos ei loisteliaasti, niin kuitenkin ihan tarpeeksi hyvin. Digitaalisesti se on helppo toteuttaa. mutta ylen myrkyllisen seleenitoonin ansiosta. Kotka laskeutuu, Kuortane 1974
Kaikki tähänastinen on ollut alustusta tämän tekstin suurelle kysymykselle: Millainen on hyvä mustavalkokuva, millainen värikuva. Tulos oli tai ei ollut yllättävä. Mistä tiedän vaihtaa kameraani kuvitteellisen mustavalkofilmin. Miten niiden vaikutus eroaa. Huonona puolena osaan vain kysyä, enkä usko yleispätevää vastausta olevankaan. Olen itse asiassa jo parikymmentä vuotta haikaillut suokuvien kääntämistä mustavalkoiseksi. Jos kurkistelen ympärilleni, tätä lehteä tai sosiaalista mediaa, havaitsen monen luontokuvaajan napsauttavan mustavalkoiseksi näkymät, joissa ei ole oikein mitään värejä. Omista aiheistani pomppaa mieleen syksyn ja talven rajalla kuvaamani suomaisemat. Mustavalkoisina niistä katosi juuri se hienous ja herkkyys, joka kasLUONTOKUVA · 6 / 2025 · 29
Mustavalkokuvaaja voi ohittaa koko inttämisen ja keskittyä kuvaan. Lisäksi sen tunnetila sopi tarkasti tekeillä olevaan kirjaani. Tästä seuraa ärhäkkä väittely revontulikuvien oikeista ja luonnollisista väreistä. Kovalla etsimisellä löysin kaksi hyvin graafista suonäkymää, joita mustavalkoisuus ei ainakaan huonontanut. Tämä kuva sai innoituksen täytetyn suden aiheuttamasta polemiikista. Mustavalkoisen tekeminen värikuvasta tuntuu luonnottomalta tai vähintäänkin vaatii selkeän perustelun. Ongelmallani on myönteinenkin puoli. 30 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Entä päinvastoin, ylenpalttisen värikylläiset revontulet. Mustavalkoisen filmin aikaan kannoin matkassani suodattimia, jotka nyt voi unohtaa. Odotettavissa olevaa mustavalkoista syrjähyppyäni hidastaa tavallinen kennollinen kamera, joka taltioi maailmaa kolmen RGB -värin yhdistelmänä. Vähän vaisummat leiskunnat, kirkasta valoa d Karhu ja jänis. Revontulten kirkkaus osuu aika keskelle ihmisen värinäön kynnystä. Pudasjärvi 1984. Kun puoli vuosisataa sitten latasin Tri-X:n kameraani, valinta oli jo tehty. sysimustalla taivaalla, ovatkin paljon otollisempi lähtökohta. Lapset, nuoret ja hyväsilmäiset näkevät ne värillisinä, me ikäloput useimmiten värittömänä valona mustalla taivaalla. Jos säteily täyttää koko taivaankannen ja kontrasti syntyy punaisen ja vihreän vuorottelusta, mustavalkokuva aiheesta ei näytä oikein miltään. Suodatinefektin voi aavistuksen sinertävien lumija jääpintojen ja toisaalta kellanruskeitten varpujen ja sarojen vastaväreistä
Eugene Smithin vedostustekniikkaan. Vaikka pimeä tehtäisiin vedostamalla, näkymät sykähdyttävät tai metsäneläimet liikkuvat useinkin hyvin niukassa valossa. c Revontulet, Paistunturin erämaa Utsjoki 2019. Digitekniikan ja digikameroitten tulo toi mukanaan kiivaan sanailun todellisuuden muokkaamisesta ja vilungista. Tämä havainnollistuu parhaiten, jos lukija katselee kuvankäsittelyohjelmassa minkä tahansa värikuvan eri värikanavia. Tänä päivänä mustavalkoisuus mahdollistaa myös sellaisen potentiaalin, joka lajin kulta-aikaan viisitai kuusikymmentä vuotta sitten oli mahdotonta yhtä lailla metsässä kuin kadulla. Mustavalkoisen voi vedostaa vaikka miten tummaksi tai vaaleaksi. a Tämä karhukuva seikkaili jossain näyttelyssä, ja valpas yleisön edustaja havaitsi yhtäläisyyksiä W. Perinteiseen mustavalkovedostukseen verrattuna kyse on kuitenkin aivan hienosäädöistä. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin kaikki säätävät digivärikuvan kontrastia, tummuutta ja väritasapainoa mieluisaksi. Mielensäpahoittajien ikäpolvi koostui diakuvaajista, jotka eivät itse tehneet kuvan ilmeelle mitään sulkimen laukaisuhetken jälkeen. Mustavalkokuvan yön tai aamun tuntu on helppo loihtia vedoksen ilmeillä eikä todellinen kuvaushetki ole yhtä olennainen. Oikeassa hän olikin. Keskiverto digikamera aikaansaa ihan kelvollista mustavalkojälkeä noin 200 kertaa suuremmilla herkkyyksillä kuin legandaarinen Tri-X -filmi. Kuhmo 1980. Mustavalkokuva on abstrakti, jo lähtökohtaisesti muutettu ja erilainen kuin omin silmin nähty todellisuus. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 31. Mustavalkoisuus suosii graafisia näkymiä ja ainakin minun töissäni väriprinttejä kontrastikkaampia vedoksia. Toisissa tilanteissa valo ja sen luonne on hyvän kuvan kannalta vielä pykälän tärkeämpää kuin värikuvassa. Jos värikuvasta haluaa luonnollisen, sillä on kutakuinkin yksi oikea tummuus. Värikuvan pimeä yö tai oranssi aamuvalo vangitaan kuvaamalla yöllä ja aamulla. voi valita jälkikäteen
Kun sitten polkua pitkin kävelin kolmen metrin päähän, niin jänö pomppi parikymmentä metriä ja pysähtyi b Maistuu kevättalvella pupulle hyvin kanervakin. Jänis oli mielestään täydellisesti piilossa ja pysyi paikallaan hievahtamatta. JURMON JÄNÖT Teksti ja kuvat: Kari Auvinen K un astuin maaliskuun lopun aamuna ulos Jurmon majapaikasta, en voinut kuin ihmetellä lumetonta maisemaa, jota on jatkunut jo muutaman vuoden. Jotain valkoista kuitenkin erottui kanervikon ja katajikon seasta. d Harmaassa kevätsäässä erottaa helposti talvipukuisen pupujussin harmaasta kivikosta. Joskus näkyi vain pelkät valkoiset korvat mustilla korvamerkeillä. 32 · LUONTOKUVA · 6 / 2025
1990-luvulla Jurmossa oli tunturipöllökin jänöjen riesana. Huolimatta nimestään ”metsä jänis” se valitsee Jurmossa elinpiirikseen mieluummin nummen katajikon ja kanervikon kuin mäntymetsän tai rantalepikon. Tästä syystä olen palaamassa vanhaan kunnon dokumenttikuvaukseen. Mielestäni mustavalkoinen ilmaisu sopii valkoisen pupun ja tumman maaston kuvaamiseen. Kun olen ammattivalokuvaajana joutunut parantamaan tuotteita mainoskuviin, uskoin omaan ”käsi työhöni” myös luontokuvissani. Yleensäkin aamuisin oli paras aika kuvaamiseen. Tummanharmailla kivikkoja ruskeilla särkillä talvipukuinen jänö paistaa valkoisena plänttinä. En luonut uusia kuvia koneella, vaan tein kuvasta paremmin tilannetta vastaavaksi. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 33. Retkeilen kevyt kamerakalusto mukana valokuvaten mielenkiintoisia tapahtumia ja kauniita valoja. Harmaanruskeat jänöt pomppivat polulta pakoon samaan tapaan, viime hetkellä. Kesäinen harmaanruskea väri pupun turkissa sulautti ne yllättävän hyvin katajikkoon ja rantojen kivierämaihin. Maaliskuisen puolen päivän talsimisen aikana voi havaita 20-40 täysin valkoista tai juuri kesäturkin vaihtumisen aloittavaa kesyhköä pupua. Paikallaan päivällä siestaa viettävä pupu valitsee yleensä lämpimän aurinkoisen katajavarvikon reunan tai tuulensuojaisen kallionkolon torkkumispaikakseen. Kiikareilla sai etsiä katajikkojen ja kanervikkojen alla lymyäviä jänöjä tosissaan. Itse en pääse laajojen katajaja kanervakasvustojen läpi millään, mutta puput pomppivat vinhaa vauhtia siksakkia kauemmaksi suojaan, jos haluavat. Ihmettelen pupujen hyppelehtimistaitoja. Pupun havaitsee jo kaukaa, ja luulen, että pupukin noteeraa meikäläiset polkujen varsilta, mutta se luottaa ”suojaväriinsä”. Säädän kyllä värit, kontrastit, rajaukset vanhaan malliin, poistan turhan oksan tai korren, mutta kuvan peruselementtejä ja tilanteen muuttamista toiseksi en tee. Aamuisin on jo kevättä pupujen rinnassa, ja ne viihtyvät asutusten läheisyydessä pihoilla ja niityillä pitäessään kosiomenoja. Viimeiset kolme vuotta on Jurmon nummet ja rannat olleet jänisten kansoittamaa. Parhaassa tapauksessa se aloitti ruoan puputtamisen välittämättä vaarallisista luonnontarkkailijahemmoista. Jänöt olivat rauhoittuneet ruokaja kevättouhuistaan. Luulen, että ne etsivät suojaa ihmisasutuksen läheltä merikotkilta ja lähisaarissa pesiviltä huuhkajilta. Kesäaikana Jurmossa ollessani pupuja oli yhtä paljon kuin maaliskuussakin. Samantyyppinen tapahtumaketju toistui kävelymatkan aikana monia kertoja. Kokoontuvat ihan ikkunoiden alle ja torkkuvat pihapiirissä. Nyt tekoälyllä voi koko luontokuvan tehdä nappia painamalla tai puhekomennolla kuvaa ottamatta. arvioimaan tilannetta. On hienoa kuljeksia ilman kiirettä Jurmon rannoilla ja nummilla vuodesta toiseen etsien sopivia kuvakulmia etenkin nyt jänöjusseista
d Pihaparlamentti kokoontuu Norr granssintalon kuistin eteen pitämään kokousta ja syömään linnuilta pudonneet jyvät ja orastavaa heinikkoa. 34 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. a Kevätahavan puhaltaessa tämä pupu on valinnut tuulensuojaisan ja aurinkoisen kivenreunan turvapaikakseen
LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 35. d Unohtunut turkin siistiminen, kun on niin lämmin torkkupaikka, että silmät melkein sulkeutuu. Tällä käpälällä on helppo edetä lumihangessa ja näköjään myös karvikossa ja katajikossa. a Korvaa kutittaa. c ”Hyvä” suojaväri, välillä korvatkin luimussa
36 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. K U V A : J A R M O M A N N IN EN 59,90 * € (12 kk, norm. 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi Tarjoustunnus: SL_Luontokuva TILAA LAHJAKSI! Suomen Luonto on oma hetkesi luonnossa, lehti tulvillaan tietoa ja tunnelmia. 106 €) Tilaa helposti QR-koodin avulla. b Kesäpukuinen pupu Jurmon kesannolla olevalla niityllä aamiaisellaan. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI TÖ Y H TÖ T IA IN EN . TILAA: suomenluonto.fi/joulu (09) 2280 8210 (ark. Ilmeisesti tiineenä oleva harmaanruskea pupu sulautuu melko hyvin kivikkoon. Hyvän mielen joululahja! SUOMEN LUONTO LEHTI + DIGI * Voit maksaa kahdessa erässä SL_2025_09_SL_jouluilmo_Luontokuva.indd 23 SL_2025_09_SL_jouluilmo_Luontokuva.indd 23 3.11.2025 13.21 3.11.2025 13.21 d Suojaväri toimii hyvin kesällä
9–15) tilaajapalvelu@sll.fi Tarjoustunnus: SL_Luontokuva TILAA LAHJAKSI! Suomen Luonto on oma hetkesi luonnossa, lehti tulvillaan tietoa ja tunnelmia. K U V A : J A R M O M A N N IN EN 59,90 * € (12 kk, norm. SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI TÖ Y H TÖ T IA IN EN . Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. TILAA: suomenluonto.fi/joulu (09) 2280 8210 (ark. 106 €) Tilaa helposti QR-koodin avulla. Hyvän mielen joululahja! SUOMEN LUONTO LEHTI + DIGI * Voit maksaa kahdessa erässä SL_2025_09_SL_jouluilmo_Luontokuva.indd 23 SL_2025_09_SL_jouluilmo_Luontokuva.indd 23 3.11.2025 13.21 3.11.2025 13.21 LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 37
Ilveksen olen nähnyt vilaukselta muutaman kerran. Jäin pohtimaan, miksi niin moni meistä sitten lähtee kuvausmatkoille ulkomaille. Onko Suomen luonnosta jo parhaimmat luontokuvaustarinat kerrottu ja lajit kuvattu. Huomion, että jos havaintoilmoitus edes koski ihka oikeaa sutta, samaisesta sudesta on voitu tehdä kymmeniä tai satoja ilmoituksia. Floridasta ehkä sitten myöhemmin, laitetaan Suomi ensin. Ei kaupallisia kojuja, ei lavastettuja tilanteita, ei riistakamerarenkejä tekemässä työtä puolestani, ei lämpökameroita tai muita eläinten löytämistä helpottavia laitteita, ei palkattuja oppaita tai ennakkotyötä alueiden kartoitukseen. PuhTeksti ja kuvat: Jonna Wood dasta villiä koskematonta luontoa ja upean luontosuhteen omaavia suomalaisia kuulostaa olevan jokaisen nurkan ja kannon takana. Sain tehtäväksi sitten kirjoittaa juttu pohjoisemman kotimaani luonnon kuvaamisesta. 38 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Halusin kokeilla, mitä minun on Suomen luonnosta mahdollista löytää kuvattavaksi vain ns. Muun muassa Visit-organisaatiot Suomessa myyvät tarinaa Suomesta metsien maana. Vain kuvaaja, kamera ja kulkuneuvo. Ymmärrän, että vaihtelu välillä virkistää itse kutakin. Me luonnossa paljon aikaa viettävät luontokuvaajathan sen tiedämme, minkälaista täällä on löytää luonnontilaista luontoa, saatikka villieläimiä kameran eteen. Mutta totuus taisikin olla se, että susihavaintoilmoitusten määrä on ehkä tarkoitushakuisesti lisääntynyt huomattavasti, mutta ne eivät korreloi todellisen susien määrän kanssa alkuunkaan. Kovasti lisääntyneiden susihavaintoilmoitusten perusteella voisi kuvitella, että luonnossa tiheimmillä susireviireillä liikkuva luontokuvaaja heihin saattaisi törmätä. He olivat kovin ihmeissään siitä, että miksi karhuja nähdäkseen pitää matkustaa syrjäseudulle istumaan piiloon ja odottamaan ruokinnan avulla karhuja saapuvaksi, kun kotona Yhdysvalloissa karhuja näkee vaikka viikoittain kotipihalla. Vai onko kenties muualla enemmän saavutettavaa elinvoimaista luontoa ja villieläimiä kuvattavaksi. Turun seudulla safariretkilläni en ole nähnyt jälkeäkään kolmesta suurpedostamme sudesta, karhusta tai ahmasta, vaikka Turun pohjoispuolella ja muutenkin täältäpäin Suomea löytyy maan suurimmat susikeskittymät. Olin juuri palannut visiitiltä toiseen kotimaahani ja jokseenkin maaninen manaattikokemuksistani. Lähdin omalle safarille Suomeen katsomaan, millaisia villieläimiä pääsisin jokseenkin helposti ”kotipihallani” kuvaamaan. SAFARILLA SUOMESSA T arjosin päätoimittajalle juttua luontokuvaamisesta Floridassa. Tähän tulee jonkun piha. Mutta niin paljon, että lehdellä on toisinaan pulaa kotimaisista jutuista ja liikatarjontaa ulkomaan retkiltä. Meillähän on Suomessa upeaa luontoa ja erityisen kuvauksellista, karismaattista ja suosittua megafaunaa, kuten karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja… mutta ehkä heitä on vain liian vähän. Ulkomaalaisia ja kotimaisia somevaikuttajia kutsutaan kertomaan Suomen luonnon ja luontomatkailun ilosanomaa maailmalle, ja moni heistä toistaakin miljoonille seuraajilleen mantraa siitä, miten yli 70 % Suomen pinta-alasta on metsää. Ehkä Suomen luonto ei olekaan ihan kaikkea sitä, millaista tarinaa meitä on siitä saatu kertomaan. Sain kuulla, että Luontokuva-lehteen tarjotaan kovin paljon juttuja ulkomailta, vaikka toive on Suomen luonnosta ja sen kuvaamisesta. Susi on kuitenkin edelleen Suomessa uhanalainen ja harvinainen, ja luonnossa liikkuja saa d Kettuperhe rakennustyömaalla. Erityisesti on jäänyt mieleen tapaus, jossa USA :sta Suomeen kutsutut vaikuttajat vietiin Itä-Suomeen kuvauskojuun katsomaan karhuja. Teen päivätyötä luontomatkailukehityksen ja markkinoinnin parissa ja seuraan mielenkiinnolla alaa niin Suomessa kuin globaalisti. Eikä siis myöskään kotikonnuilta muualle matkustamista. luontoon menemällä
Tästä saattaa aiheutua samankaltainen harha kettujen määrästä Suomessa kuin höpsöistä susihavaintoilmoituksistakin. Nisäkkäistä juuri kettuihin onkin rusakkojen ja kauriiden mukana ehkä helpoin törmätä safariajeluilla. Olemme jo niin tottuneita luontoon ilman luontoa, että kun sieltä löytyykin luontoa, niin moni huutaa sutta. Sosiaalinen c Yön villit. Repolaiset Moni villieläin on kuitenkin nykyisin paremmassa turvassa kaupunkialueilla kuin maaseudun luonnossa. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 39. Viime talvena eräs ahma kokeili jopa kaupunkielämää Turun keskustassa. Suurin osa meistä kuvaajista kun asustaa taa jama-alueilla, ja etsimen eteen löytyy useasti ihmiseen jokseenkin tottunut kettu. Tai siis ehti ahma yhden ”pelastajansa” sormen puraista poikki… mutta kyllähän sitä itsekin saattaisi vähän puolustautua, jos joku tulisi tunkemaan häkkiin juuri, kun olet ehtinyt kaupungin sykkeeseen. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että Suomessa on liian vähän villieläimiä, kun se on jo virallisen ilmoituksen paikka, jos sellaisen näkee tai edes kuvittelee näkevänsä. Mietin miten hassuiksi ihmiset ovat ruvenneet, kun ilmoittelevat luonnossa olevasta luonnosta. Näin tosin taitaa tapahtua joillekin etenkin viikonloppuiltaisin menon villiintyessä hieman liian kovaksi murinaksi. Ahmojen tiedetään laajentaneen asuinkontujaan tänne eteläiseenkin Suomeen päin. Seurasin tilannepäivityksiä city-ahman seikkailusta jännittyneenä ja olin vallan hurmiossa, kun tilanne päättyi menestyksekkääseen villieläimen väkivallattomaan kiinniottoon muutaman korttelin päässä kodistani ja hyväkuntoisen kaupunkilomailijan palautukseen taajaman ulkopuolelle. Tästä esimerkkinä ihana punakettumme. olla todella onnekas, jos hukan pääsee näkemään edes vilaukselta, saatikka kuvaamaan
Kettuja siis näkee yhä useammin taajamaluonnossa, jossa heillä on nykyään edullisimmat ja turvallisimmat elinolot, sekä monissa internetin kanavissa; silti ketut ovat todellisuudessa vähentyneet Suomessa paljon. He eivät olekaan enää vain kaksi lajinsa edustajaa, he eivät ole enää joutsenia, heistä tulee ystäviä, perhettä, tuttuja, tärkeitä. Suurimpina syinä tähän näyttäisi olevan luonnollisen elintilan eli luonnonmukaisten metsien katoaminen ja samaan aikaan tapahtuva kettujen metsästys. Kävin heidän luonaan lähes joka toinen ilta työpäivän jälkeen viikkojen ajan, aina jännittäen, josko paikalta löytyisi juuri tänään vielä enemmän perhettä. Kiinnyin näinä itseään toistavina iltoina joutsenpariskuntaan. Lisäksi kettua jahdataan tapettavaksi koirien avulla, suksilla tai moottorikelkoilla jäljittäen. He olivat tietojeni mukaan pesineet tällä paikalla menestyksekkäästi aiemminkin, vaikka ohikulkuliikennettä oli alueella jonkin verran, sekä partiolaisten maja vain muutaman kymmenen metrin päässä lintujen pesästä. Höyhensaarilla ei näyttänyt olevan huolenhäivää, ja lähdin myös itse kävelemään takaisin autolle ja kotia kohti. Juurikaan paljon muuta kuin höyhensaarilla hengailua ei ollut ohjelmassa. Nämä alkukesän illat olivat hyvin pitkälti vain joutsenpariskunnan päiväunien, pesän ruokojen uudelleen järjestelyn ja pesän ympärillä uiskentelun seuraamista. Yleisimpiä ketunmetsästystapoja on jalkanaru, haaskalla houkuttelu, lippusiima sekä loukkupyynti. Juhannusaattona matkasin paikalle keskikesän juhlistamisen jälkeen, vain katsomaan onko heillä kaikki hyvin, ja hetken aikaa istuin suorittamassa jo perinteeksi muodostunutta joutsentorkkujen seurantaa. Kettuja saa metsästää lähes ympäri vuoden muutamaa kesäkuukautta lukuun ottamatta. Hoidetuissa talousmetsissä on vähemmän ketulle sopivaa ravintoa, joka saa taajama-alueet vähemmän hoidettuine virkistysalueineen ja ihmisten ruoanjätteineen toimimaan ketuille otollisempina asuinalueina. Mietin välillä kuvaussafareillani, että onko luonnonsuojelu oikeastaan turhaa, kun tällainen luontokadon kiihdyttäminen jo valmiiksi väheneviä tai pieniä kantoja tappamalla on yhteiskunnassamme laillista. Näin minulle käy usein, kun pääsen viettämään hieman pidempään samojen kanssaeläjien läheisyydessä. Miten ironiselta se välillä tuntuukin, että meidän on suojeltava luontoa itseltämme, ei niinkään luonnon vaan itsemme vuoksi, ja silti jengi on aseet kourassa ”suojelemassa luontoa siltä itseltään” kannanhoidon nimissä tai ”suojelemassa ihmistä luonnolta”. Kunnes kettuperhe päästää minut hetkeksi osaksi elämäänsä ja muistuttaa minua siitä, miten sanoinkuvailemattoman kaunista on kokea hetki yhteyttä ja ymmärrystä yli lajien. c Laulujoutsen höyhenten asettelun jälkeen. media täyttyy kettukuvista ja luo mielikuvaa kovin ketturikkaasta Suomesta. En koskaan nähnyt pesän sisälle, montako munaa siellä oli valmistautumassa maailmaan, oliko siellä munia ollenkaan. Rajusta kannanlaskusta huolimatta Suomessa tapetaan noin 60 000 kettua vuodessa. Niinpä taas vakuutun suojelun ja etenkin ennallistamisen tärkeydestä, ja istun koneella kirjoittamassa Suomen luonnosta lehteen. Välillä näillä hämärän rajamailla ajelemillani safareilla sattuu aivoihin, kun jää aikaa ajattelulle. Se oli viimeinen iltani joutsenpariskunnan kanssa. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana kettujen määrän kerrotaan pudonneen noin puoleen metsissämme. Välillä kun saavuin paikalle, pesällä ei ollut ketään ja jonkin ajan odottelun jälkeen pariskunta ilmestyi taas pesäpaikoille. Tyypillinen ilta sujui niin, että naaras torkkui pesällä ja uros ui vastarannalle, eli minun lähelleni, asettui sopivalle kivelle asetellen toisen räpylänsä höyhenpukunsa sisään ja painaen päänsä pehmoiseen höyhentyynyynsä sulkien silmänsä. Lopultahan luonnonsuojelussa on kyse ihmiskunnan elinolosuhteiden ja oman lajimme selviytymisen suojelusta. Kansallislintu Viime kesänä jumituin moneksi illaksi luontopolun viereisen vesistön läheisyyteen seuraamaan sen vastarannalla pesivää laulujoutsenpariskuntaa. 40 · LUONTOKUVA · 6 / 2025
Luontokuvaajana osaamme pitkälti tulkita käytöstä ja ymmärrämme muutoinkin pitää kunnon etäisyyden ja olla aiheuttamatta liiallista häiriötä. Hallikalliolla Alkukeväästä voi saariston luodoilta bongata karvaisia kallionmuotoja. Kevät on tärkeää köllöttelyaikaa. Turkin pitää kuivua, jotta karvanvaihto onnistuu. Harmaahylkeetkin ovat riistaeläimiä Suomessa. Hallikalliota lähestyttäessä onkin siis syytä pitää sopiva välimatka ja tarkkailla hylkeiden käytöstä, jotta ei vahingossa pelästytä koko hallijoukkiota veteen. Ensi kesänä saatan palata paikan päälle ”älä häiritse pesintää” kylttien kanssa. Kauempaa katsottuna luodolla köllöttelevää harmaahyljejoukkiota on melkein mahdoton erottaa, niin hyvin he maastoutuvat osaksi kalliota. Kun juhannuksen jälkeen palasin paikalle oli pesä munineen, jotka näin nyt ensimmäisen kerran, hylätty ja hieman sortunut huollon puutteesta. Eläinten elintila kaventuu ja turvattomuus lisääntyy taajamien ulkopuolella mm. Veneen vakoojaksi lähetetty hylje voi paljastaa koko yhdyskunnan tarkalle luontokuvaajalle päästäessään pienen sierainten vedenpoistotuhauksen noustessaan pinnalle veneen takaa. Partiolaisten majan edessä, jossa myös itse kaikki nuo illat istuin, oli merkkejä illanvietosta. metsänhakkuiden ja metsästyksen vuoksi. Miten voimme auttaa taajamiin hakeutuvia eläimiä ja taata heille esimerkiksi pesimärauhan, kun iso osa väestöstä ei todennäköisesti joko edes huomaa pesää saatikka osaa huomioida oman toimintansa vaikutusta pesän lähistöllä. Nykyisin halleja saa taas tappaa, mutta onneksi hylkeiden metsästys ei tällä LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 41. Nuotion jämiä ihmetellessäni mietin, miten turvata pesimärauha taajamiin hakeutuville eläimille. Kuten niin usein käy, metsästys romahdutti hallikannat 1970-luvulla, ja hallit rauhoitettiin metsästykseltä 1980-luvulla
hetkellä trendaa harrastajien parissa ja osa luvista jää käyttämättä. d Toukokuun illanviettoa, kylmää keliä ja lämmintä valoa. Kastunut tumma turkki aallokon seassa jännittää vähän kameran automaattitarkennustakin. Safarit jatkuvat kotikonnuilla, kuten myös työ luontorikkaamman Suomen eteen. Jotkut taas nostavat itseään jopa hieman korkeammalle ja katsovat oikein kunnolla tulijaa kuin sanoakseen, että jaahas, sitä on neidillä iso kamera, nyt tulee sitten hyviä kuvia. 42 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Hallien suojelutaso onkin nyt Suomessa hyvällä mallilla, ja kannan kehityssuunnan ennustetaan olevan paraneva. Yhteiselo ja runsaslukuisemmat villieläinkannat ovat se paras tie eteenpäin niin ihmisen, ilmaston, luonnon monimuotoisuuden kuin luontokuvaajienkin kannalta; safarimatka jolla me kaikki olemme. Jotkut kurkkaavat vain nopeasti ja vajoavat saman tien takaisin pinnan alle. Se kuulostaa lähes samalta kuin valas tai delfiini. Kiitos kun luit Suomi-safari matkastani ja sen herättämistä mietteistä. c Harmaahylkeet Turun saaristossa. Suurin osa kuvista esittääkin vain tummaa epämääräistä möykkyä kirkkaiden heijastusten ympäröimänä. Uteliaita päitä nousee vedestä useampia. Jos kalliolla köllöttely on päivän osalta suoritettu ja hylkeet ovat vedessä, jää kovin pieni osa hylkeestä vedenpäällisen kuvaajan saavutettavaksi, ja sekin vain satunnaisina hetkinä, kun hylje ilmestyy pinnalle ennalta arvaamattomasta kohdasta. Harmaahylkeitä voisi siis jopa löytää kuvattavaksi ihan vain veneilemällä saaristossa! Heidän kuvaamisensa tosin tuo mukanaan erilaisia haasteita kuin kuivanmaan nisäkkäiden kuvaaminen. Jos kohde kuitenkin osuu etsimeen ja vielä ehtii tarkentua ennen seuraavaa lainetta tai sukellusta, on valon suunnalla ja määrällä suuri merkitys. Kun on löytänyt tiensä lähelle hallien lepoluotoja, sammuttanut moottorin ja kuuntelee… saattaa nopeasti alkaa kuulla aiemmin mainitun vakoojan paljastaneita tuhahduksia veneen läheltä
Uuden ja ainutlaatuisen kuvaaminen on hankalampaa vuosi vuodelta. Samat maisemat ja eläimet tallentuvat kennoille yhä uudestaan ja uudestaan. Olin jo melkein missannut sääksen kalastussukelluksen samaisella lammella. Oli kyseessä sitten katuvalokuvaus, tapahtumien taltiointi tai luontokuvaus, kiehtovinta on huomata ja valokuvata jotain, mitä muut eivät ole välttämättä havainneet. Tähtäilin rantaa ja pientä puroa isolla putkella, mikä olisi muiden silmään varmasti näyttänyt huvittavalta. Abstraktius on toki katsojan silmässä, eikä kaikki kuvaus välttämättä istu siihen kategoriaan kirjaimellisesti, d Puro ilta-auringossa LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 43. En uskaltanut ottaa 200– 600 mm objektiivia irti kamerastani, koska aina voi tapahtua jotain yllättävää. Tunnin kuvaamisen jälkeen aloin katselemaan ympärilleni, kun joutsenten illallinen vain jatkui ja jatkui. Kuvaan myös maisemia ja eläimiä, mutta mistä koen eniten saavani inspiraatiota ja onnistumisen tunteita, on abstrakti luontokuvaus. Luontokuvauksessa se ei olekaan ihan helppo tehtävä. VEDEN MUODOT K eväisenä iltana kuvasin joutsenia pienellä lammella. Puron virtaus näytti hienolta etsimessä ja hyvin erilaiselta kuin paljain silmin. Otin muutaman kuvan ja totesin, että 600 mm:n polttovälihän on mainio ”makrokuvaukseen” Kuvauskohteen löytäminen lammen rannalta oli yhdistelmä tuuria ja uteliaisuutta. Luontoa on valokuvattu alkuajoista lähtien, ja varmasti monen mielestä kaikki on jo kuvattu. Valokuvauksessa minua on aina kiehtonut asiat, kohteet tai Teksti ja kuvat: Jari Lindeman näkymät, joita muut eivät ”näe”. Lisäksi puihin paistava ilta-aurinko heijastui vedestä. Tässä näkemisellä tarkoitan jonkin havaitsemista ja kuvaamista, jota muut eivät ole hoksanneet tai vain pysähtyneet katsomaan
Järkkäreitä pienemmän koon vuoksi se kulkee usein mukana. Siitä voi saada uutta inspiraatiota omaan tyyliin. Pienemmillä ja vanhemmillakin kameroilla pärjää. Kysyin usein vierailijoilta, että löydätkö kaksi älypuhelinkuvaa ja hyvin harva arvasi oikein. Älypuhelimen pokkari voittaa puolestaan zoomilla. Tämä vakuutti minut älypuhelimen käytön kannattavuudesta. Vedellä on monet kasvot ja se on loputon kuvauskohteiden aarreaitta. c Älypuhelimella otettu näyttelykuva. On hauskaa bongata erilaisia lumen ja jään kuvioita ja antaa mielikuvituksen laukata. Siihen yhdistettynä rannoilta mahdollisesti löytyvät hiekka, kasvit, kivet, puut, jää, lumi ja varjot luovat mainion paikan etsiä kuvausmahdollisuuksia. Haasteena ovat lyhyet päivät ja dronen kameran melko vaatimaton valovoima. Kun löydät tarkoituksella tai sattumalta hienon kuvauskohteen, ja saat vielä kuvattua sen talteen, kuvausharrastus palkitsee harrastajan. Toki älypuhelin on hyvä kamera, koska se on useimmiten mukana. Kuvaan eniten pienellä pokkarilla. Alkutalvet ovat monesti parasta aikaa, kun jään päällä ei ole niin paljoa lunta. Jos en olisi asiasta maininnut, kukaan ei olisi arvannut, että joukossa oli muutama älypuhelimella otettu kuva. 44 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Loppujen lopuksi abstraktien kuvien kuvaamisessa hienointa on löytämisen ilo. Polttoväli vastaa 24-200mm kinokoossa, joten pokkari on monikäyttöisempi. On myös joissain tapauksissa turvallisempaa kuvata dronella kuin esimerkiksi kävellä kameran kanssa joen jäällä. Jos mietit, että mistä aloittaa ja mistä löytää kuvattavaa, kannattaa suunnata rannoille. Suosikkikohteitani ovatkin paikat, joissa jää on ohutta ja muuttuu jatkuvasti. Sen etuina ovat koko ja zoom. mutta joka tapauksessa askel kohti taiteellisempaa ilmaisua on otettu ja dokumentaarisuus jätetty taaemmas. Olen huomannut, että kiinteän polttovälin kamerat eivät ole niin käteviä, koska hyvin usein ei pääse parhaaseen mahdolliseen kuvauspaikkaan ja joutuu käyttämään zoomia, jotta kuvasta saa poisrajattua turhat. Järjestin viime vuonna Sotkamossa valokuvanäyttelyn, jonka 16 kuvasta kaksi oli kuvattu älypuhelimella. Jos itse tykkäät kuvata dokumentaarisia, esittäviä valokuvia luonnosta, suosittelen kokeilemaan abstraktimpaa ilmaisua. Kuvauskaluston suhteen abstraktien kuvien kuvaaminen ei ole vaativaa. a Jään sävyt luovat kuvioita, joista voi etsiä monenlaisia hahmoja. Kuvattavat kohteet ovat joka päivä erilaisia. Drone on puolestaan kätevä kamera, jolla saa sellaisia kuvakulmia, joita muuten ei voisi saavuttaa
c Keskitalven aurinko pakkashangessa a Veden heijastuksia syvällä lammella a Järven jäätä keväällä LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 45
Vahvin voittaa ja saa tahtonsa läpi. He liukuivat vedessä toisiaan tarkkaillen, kaulat kaareutuen. Miten vanhoja ovatkaan nämä lajille tyypilliset liikkeet, joita linnut esittävät keväästä toiseen, ihmisten seuratessa niitä ja miettien niiden tarkoitusta. Rituaali vei heidät mukanaan, ja hetkeksi he unohtivat ympäröivän maailman. Pesänrakennusta edeltävät useat pienet eleet, joilla linnut vahvistavat parisuhdettaan ja puolison valintaa. Ensimmäinen auringonsäde hipaisi järven pintaa – silloin silkkiuikut aloittivat tanssinsa. Toiset koiraat saattavat yrittää liehitellä naarasta edelleen, jolloin tilanne kärjistyy rajuiksi tappeluiksi rakkaintaan puolustavan koiraan ajaessa kilpakosijat pois. Rantakaislikko taipui tuulessa, ja lintujen laulu täytti ilman. 46 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Kun pariutuminen on vahvistettu lahjoin ja pesänrakennusta edeltävin elein, pariskunta ryhtyy yhdessä puolustamaan valitsemaansa paikkaa, johon ne rakentavat yhteisen pesän. TANSSI S ilkkiuikkujen vauhdikkaat reviiritaistelut ja soidinajan kauniit tanssiliikkeet ovat aina kiehtoneet minua. Koiraat mittelevät voimiaan terävillä nokillaan tavoitteenaan painaa vastustaja veden alle. Veden päälle kohotessaan nämä sulavalinjaiset tanssijat esittelevät toisilleen vesikasveja kuin kertoakseen ”näistä me rakennamme yhteisen kodin”. Teksti ja kuvat: Mia Surakka Järven jää antoi periksi, ja talven hiljaisuus vaihtui kevään sykkeeseen. Se oli aika, jolloin silkkiuikut palasivat kotiin
LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 47
Tavoitteenani on ollut taltioida paitsi lintujen välistä yhteyttä, myös kylmien kevätaamujen upeita valo-olosuhteita ja luonnon heräämistä aamulla, kun linnut ovat aktiivisimmillaan. Nyt luontokuvaajana olen valokuvannut silkkiuikkujen keväisiä soidinmenoja jo usean vuoden ajan kelluvan piilokojuni suojista. Eteläja Keski-Suomessa yleinen silkkiuikku on visuaalisesti upea ja käytökseltään mielenkiintoinen laji. Useiden vuosien kuvaamisen ansiosta kuvia silkkiuikuista oli kertynyt paljon, ja mietin, miten voisin kuviani käyttää. Päätin koostaa niistä näyttelyn TANSSI , joka onkin ollut esillä jo kahdessa kohteessa: Liminganlahden Luontokeskuksessa sekä Kuusamo-talolla. Tämän vuoden keväällä tuli ajankohtaiseksi myös toisen kuvakokonaisuuden 48 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Tämä on vaatinut kymmeniä aikaisia heräämisiä keskellä yötä, ja kylmyyden sietämistä järvien veden lämpötilan ollessa nollan tietämillä. Lisäksi sillä on minulle erityinen merkitys, koska lapsuudessani silkkiuikkuja pesi lähellä kotiani, ja muistan kuinka jo kaukaa tunnistin lintulajin sen erikoisesta silhuetista: pitkä kaula, ja hauska töyhtöinen pää
Arvonimiä ovat perustason EP (European Photographer), laadukkaamman osaamisen QEP (Qualified European Photographer) sekä korkeimman tason MQEP (Master Qualified European Photographer). Hakuprosessi tehdään verkossa, mutta varsinaisen arviointi perustuu fyysisiin kuviin, jotka arvostellaan paikan päällä järjestettävässä arviointitilaisuudessa. Suo mesta FEP :iin kuuluu Suomen Ammattivalokuvaajat ry. Mikä MQEP. Arvonimiä on myönnetty vuodesta 1999 alkaen. Hakemukseen kuuluu 20 kuvan kokonaisuus ja sen lisäksi hakijat voivat liittää mukaan myös tukimateriaalia. Kesäkuun arviointi tapahtui Ruotsissa, ja silkkiuikkusarjani läpäisi arviointiseulan. Kesäkuun arvioinnissa hyväksytyt: www.europeanphotographers.eu /qualification-results/?compo_id=1006 LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 49. koostaminen, kun MQEP -haku avautui. Euroopan ammattivalokuvaajien kattojärjestö FEP (Federation of European Professional Photographers) tarjoaa järjestöjen jäsenille mahdollisuu den kolmiportaiseen arvonimijärjestelmään. MQEP -arvonimeä voivat hakea aiemmin QEP :n hyväksytysti suorittaneet valokuvaajat; tähän mennessä noin 100 on saanut MQEP -arvonimen. MQEP :n saavuttaminen edellyttää kuvakokonaisuudella osoitettavia teknisiä taitoja sekä taiteellista näkemystä. Hakemukset arvioi kansainvälinen seitsemän tuomarin raati, ja läpi pääseminen vaatii vähintään viittä puoltoääntä tuomaristolta. Valitsin silkkiuikkukuvistani 20 kuvan sarjan, teetin kuvista fyysiset tulosteet ja lähetin kokonaisuuden arvioitavaksi
LINTUJA LUOVILLA KUVAUSTEKNIIKOILLA Teksti ja kuvat: Jaana Kotamäki 50 · LUONTOKUVA · 6 / 2025
LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 51. Monivalotuksella kerroksellisuutta Yhtä lailla kuin ICM -kuvaus, niin myös monivalotus avaa aivan uusia näkymiä valokuvailmaisuumme ja sopii todella hyvin lintukuvaukseen. Mistä sitten ICM on saanut alkunsa. Lintukuvaus on ollut kautta aikojen äärimmäisen suosittua, ja ehkä eniten kuvattu genre luond Monivalotuskuva, jossa on yhdistetty maakotkat sekä ympäröivä tunturi maisema. Ekspressionismissa taas keskeistä ovat taiteilijan sisäisten tunteiden ilmaiseminen, ja impressiossa keskiönä ovat tulkinnan vapaus todellisuudesta. Siitä huolimatta luovia tekniikoita käytetään lintujen kuvaamisessa yllättävän vähän. Kameraa käytetään taidepensselin tavoin, ja sillä voidaan maalata näkemäänsä, ja parhaimmillaan lopputuloksena voidaan saada uniikki kuvateos. Impressionismissa luonnon väri ja valo ovat keskeisenä ja yksityiskohdat toisarvoisia. Mikä tahansa rajoja rikkova lopputulos voi olla avain laajentaa ja kehittää omaa ilmaisuaan. Teksti ja kuvat: Jaana Kotamäki to kuvaajien keskuudessa. ICM -tekniikalla pyritään luomaan erilaisia tunnelmia ja herättelemään tunteita. Kuvat syntyvät jo lähes valmiiksi kamerassa ja yhdellä valotuksella. Lähtökohtana on aina pitkä valotusaika, jonka aikana kameraa liikutellaan harkitusti. Vaikkakin genre antaa rajattomat mahdollisuudet luovan kuvan toteuttamiseen, jossa vain mielikuvitus on rajana. Se sopii myös todella hyvin lintujen kuvaamiseen. Kuva on saanut nimekseen Jääkotkat. Icm-tekniikalla väriä, valoa ja liikettä Hallittu ICM -tekniikka (Intentional Camera Movement) on yksi hyvä keino oman ilmaisukyvyn kehittämiseen ja saavuttamiseen. Vaikutteita on syntynyt niin impressionismista, ekspressionismista kuin impressiostakin. Minua on aina kiinnostanut koko luonnon kirjo, ja myös lintukuvaus on ollut mukana kuvauksissani jokseenkin aina. Hienointa on löytää oma taiteellinen ote, kun painolastina ei olekaan enää kuvan K un puhutaan luovista kuvaustekniikoista, niin dokumentoivan kuvan sijaan pääpaino on silloin taiteellisessa lähestymistavassa, jossa luovuudelle ei ole rajoja. Monivalotuksella otettuja lintukuvia näkee myös valitettavan vähän. Tosin kuvia pitää ottaa todella paljon, jotta otos ei näytä tärähtäneeltä, sillä ero saattaa olla hiuksenhieno. Aina joskus olisi hyvä heittäytyä pois omalta mukavuusalueeltaan ja kokeilla jotakin aivan uutta. Monivalotuksella saadaan kiinnostavia vaihtoehtoja ja visioita, uutta näkemystä sekä ennen kaikkea persoonallista otetta kuvaan. Tekniikan lisäksi tarvitaan myös omaa näkemystä ja visuaalista silmää. Tekniikka vaatii usein kärsivällisyyttä, sillä onnistumisprosentti on pienempi kuin perinteisellä kuvaustyylillä. Tänä päivänä vallitsevin kuvausmuotoni on puhtaasti taiteellinen ja kokeellinen kuvaustyyli. Valotuksen pituus riippuu paljolti halutusta lopputuloksesta ja kuvaajan tavoitteesta
52 · LUONTOKUVA · 6 / 2025
Kuusamossa oli tuolloin hurjat pakkassäät, joten kotka muuttuikin yllättäen ikään kuin jääkotkaksi, joka viehätti minua kovasti. Ja siinä juuri genren viehätys. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 53. näköisyystai terävyysvaatimukset, vaan puhtaasti omat ilmaisulliset keinot. Mielenkiintoa lisää myös se, ettei koskaan voi tietää etukäteen, että miltä kuvan lopputulos näyttää, ja se tuo aina oman mielenkiintoisen lisän kuvauksiin. Kuvauksellinen närhi on yksi vakituisista vieraistani ruokinnan pähkinäapajilla. Tänä päivänä lähes kaikista kameramalleista löytyvät jo vakiona monivalotustoiminnot, joiden asetukset kannattaa opetella hyvin. Kameran monivalotuksessa yhdistetään useampi valotus yhdeksi kuvaksi. Kun useampia valotuksia yhdistetään yhdeksi kuvaksi, voi parhaimmillaan syntyä mitä upeampia taidekuvia luonnosta. Itse käytän lintukuvauksessa yleensä maksimissaan kolmea eri valotusta. Ja toki lintujen talviruokinnasta huolehtiminen on ylipäätään tärkeää, sillä se antaa itselle aina hyvän mielen. Monivalotuksessa otan aina ensin kuvan linnusta, jonka yhdistän sitten sopivaan ympäröivään maisemaan. Ilmaisulliset vapaudet veivät siis jälleen kerran voiton perinteisestä kuvauksesta. Lintukuvaus onkin saanut itselläni aivan uudenlaisen merkityksen näiden luovien tekniikoiden myötä, eikä perinteinen lintukuvaus innosta enää vastaavalla tavalla. Pidän lintujen talviruokintaa Kemiönsaaren vapaa-ajan torpallani. Hyviä puolia on myös se, että omalla tutulla kuvausreviirillä pääsee helposti tietynlaiseen rentoon flow-tilaan, jossa mieli lepää ja joka on itselle tosi tärkeätä. Helpointa on aloittaa kaksoisvalotuksella, josta voi asteittain edetä useampiin päällekkäisvalotuksiin. Yksi hyvä keino on käyttää apuna erilaisia pintarakenteita. Kyllähän lintuja kuvaa, mutta se yhdistäminen sopivaan maisemaan tai vastaavaan onkin sitten jo vaikeampi rasti. b Närhen monivalotuskuvalla saadaan kerroksellisuutta. Kuvaaja voi itse valita valotuksen määrän, joka voi olla esimerkiksi 2–9, riippuen siitä mitä kuvalla halutaan kertoa tai korostaa. Hyvä kuvahan ei koskaan tule helpolla, joten monivalotuskin vaatii kurinalaista harjoittelua. a ICM -tekniikalla toteutettu kuva, jossa liike ja maalauksellisuus on keskeistä. Vaikka ne olisivat jo selkäytimessä, niin hyvän kuvan aikaansaaminen onkin sitten eri juttu. Sen lisäksi, että lintuja on mukava seurata, niin niitä pääsee myös ruokinnalta hyvin kuvaamaan. Tekniikan lisäksi tarvitaan myös kuvaajan näkemystä ja sommittelutaitoa. Omaa kuvallista näkemystään voi alati kehittää, kun vaan rohkeasti heittäytyy kokeilemaan jotakin uutta. Oulangan Juhtivaaran kotkakojussa kokeilin taannoin yhdistää maakotkan ympäröivään tunturimaisemaan. a Kaksoisvalotuskuva, jossa närhen lentokuva on yhdistetty sinisen hetken lumisadekuvaan. Luovat kuvaustekniikat ovat nykyisin se vallitsevin kuvausmuoto, kun lintuja lähestyn. Ne ovat vuosien saatossa tottuneet minuun niin hyvin, etten tarvitse enää edes mitään piiloa niiden kuvaamiseen. Vaikein rasti on se, että mitä sitten yhdistää keskenään. Itselleni oli heti selvää, että kuvaan noita ylväitä petolintuja sekä ICM -tekniikalla että monivalotuksilla
Kuvat olisi voinut jaotella muullakin tapaa, tämä on yksi näkökulma lähestyä aihetta. ”Ei selkeästi luonnonsuojelullisten kuvien” määrä oli lähes nelinkertainen. Osa kuvista olisi sopinut useampaankin tässä mainittuun kategoriaan. Miksei Vuoden Luontokuva -kilpailussa palkita luonnonsuojelullisia kuvia. Mutta mihin vedetään raja. Huomioita ”Selkeästi luonnonsuojelullisia tai kantaa ottavia” kuvia palkittiin 11 vuoden aikana 9 kpl, joista 3 kpl päätyi sarjavoittajiksi. Aika moni luontokuva nimittäin sopii ainakin jollain tapaa tuohon laajaan aiheeseen. Ymmärrän, että ”Ihminen ja luonto” -aiheen alle mahtuu toki paljon muutakin kuin luonnonsuojelunäkemystä. Kaikkia näitä on vuosien varrella palkittu ”Ihminen ja luonto” -sarjassa. Kävin läpi kaikki vuosina 2015-2025 ”Ihminen ja luonto” -sarjassa palkitut kuvat ja ryhmittelin ne tunnistamiini kategorioihin / aihealueisiin. O len esittänyt otsikon kysymyksen joka kerta analysoidessani Vuoden Luontokuva -kilpailun satoa. Toki nämä ryhmittelyt ja rajanvedot ovat hyvin subjektiivisia. Sitten olisi vielä kuvia luontoa kuvaavista luontokuvaajista ja verhoja vasten kuvattu hyttynen. Nämä kategoriat jaoin vielä ”selkeästi luonnonsuojelullisiin tai kantaa ottaviin”, sekä ”ei selkeästi luonnonsuojelullisiin” -kuviin. Eli jos haluat varmaa kisamenestystä VLK :n ”Ihminen ja luonto” -sarjassa, niin älä kuvaa selkeästi luonnonsuojelullisia tai kantaa ottavia kuvia! PUHEENVUORO Teksti ja kuva: Petteri Hautamaa 54 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Riittääkö rajanvetoon ladon d Tälläkään luonnonsuojelullisella kuvalla ei ollut asiaa palkinnoille VLK :ssa. Vastaavasti ”ei selkeästi luonnonsuojelullista näkökulmaa” omaavia kuvia palkittiin 35 kpl, joista 8 kpl sai sarjavoiton. Itse en olisi niitä palkinnut. Entäpä retkiluistelijat jäällä tai nurinpäin käännetty vesiheijastuskuva puistosta. Koen, että tällainen kuva saisi palkittuna huimasti näkyvyyttä ja avaisi tärkeää keskustelua luonnon suojelemiseksi luontokadon aikana. päällä nököttävä viirupöllö tai sisiliskokuvan bokehissa erottuva ihmisen silmä. VLK :ssa on mielenkiintoinen ”Ihmi nen ja Luonto” -sarja (aiemmalta pitkä aikai selta nimeltään ”Luonto ja ihminen”), jonne olisi tulkintani mukaan luontevaa lähettää juuri vahvan luonnonsuojelullisia ja kantaa ottavia kuvia
Palkituissa kuvissa ei myöskään ikinä näy luonnonsuojeluaktivismi. Veikkaan, että sinne kanavoidaan paljon kuvia, joita ei ole ensisijaisesti kuvattu luonnonsuojelullisella näkökulmalla. Suomessa harrastetaan epäeettistä lintukannoille haitallista metsästystä, kuten Ahvenanmaan haahkan kevätteurastusta tai metsäkanalintujen metsästystä syyssoitimelta. Siellähän kuvataan luontevasti muutenkin eläimiä, ja kaiken lisäksi kaupunkieläimet ovat usein salomaiden serkkujaan kesympiä ja helpommin kuvattavia. Se kyllä kuvaa ihmisten luontosuhdetta positiivisesti, mutta lähtökohtaisesti tällaiset palkitut kuvat ovat helppoja ja yksinkertaisia. Tuntuu hassulta, miten vahvasti ”Ihminen ja luonto” -sarjassa on läsnä ihmisten normaali oleskelu luonnossa. Vaikkapa Elokapinan kadunvaltaus (jossa poliisi käyttää tarSelkeästi luonnonsuojelullinen tai kantaa ottava näkökulma Teema Palkittuja Sarjavoittajia Sarjavoittajavuodet Tehometsätalous, kaivostoiminta, turvetuotanto ym. luvallisesti kuvaamaan. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 55. Siis ihan tavallinen luonnossa harrastaminen, oleilu tai työskentely. Tosin täysin arpaonnesta kiinni olisivatko ne tulleet noissa kilpaillummissa sarjoissa palkituksi. Eivät ainakaan suoran toiminnan luonnonsuojelijoita. Virtavesiluonnon vaelluskaloja haittaavat ihmisen rakentamat padot ja nousuesteet puuttuivat myös täysin palkintopallilta 11 vuoden ajanjaksolta. Kokonaan poissaolollaan loistava aihe on turkistarhaus, tuo täysin epäeettinen ja tarpeeton eläinrääkkäyselinkeino. Mielestäni Ihmisen positiiviset teot luonnossa, kuten erilaiset luonnon ennallistamisprojektit saisivat myös näkyä enemmän. Kaipaan sellaisia enemmän, kuin laskelmoivia kivoja somepeukutuskuvia, joita näkee muutenkin ähkyksi asti. Suomessa rehottaa salametsästyskulttuuri, joka vaikuttaa olevan syrjäpitäjissä vaietusti hyväksyttyä. Nämä kuvat olisi yhtä hyvin voinut ilmoittaa myös vaikka linnuttai nisäkkäät-sarjaan. Peräti 11 kuvaa palkittiin sillä, että eläinkuva on otettu kaupunkiympäristössä tai ihmisen elinpiirissä. Luonto esittäytyy niissä positiivisessa valossa enemmänkin sivuroolissa. Yksikään turkistarha ei kestäisi päivänvaloa, siksi ne ovat tarkoin aidattuja, eikä niihin pääse ns. Ei enempään, vaikka metsiä kaatuu avohakkuina vuosittain suunnilleen Helsingin ja Espoon yhteispinta-alan verran, joukossa viimeisiä arvokkaita vanhoja metsiä! Lähiluonnon uhraaminen liikarakentamisen alle ei näkynyt lainkaan palkituissa kuvissa. Niillä ei ole välttämättä mitään sanottavaa. Onko metsästystä negatiivisesti käsittelevät luontokuvat sivuutettu tietoisesti tuomaroinnissa hälyn välttämiseksi, vai eikö kukaan uskalla tai halua kuvata niitä. Tarhaeläimet eivät ole luonnoneläimiä, mutta niiden lajitovereita elää luonnossamme. ihmisen aiheuttama ympäristöhaitta 4 2 2022, 2024 Eläimet ihmisen uhreina (liikenne, tuulivoima, metsästys) 5 1 2015 Yhteensä 9 3 – Ei selkeästi luonnonsuojelullinen näkökulma Ihminen luonnossa (harrastaa tai tekee työtä) 9 3 2018, 2019, 2025 Ihminen valokuvaa luontoa 2 1 2023 Ihminen katsoo eläintä 2 – Lavastettu karhukuva 2 1 2016 Taidevalokuva 4 1 2021 Eläin ihmisen elinpiirissä tai kaupunkiluonnossa 11 2 2017, 2020 Sukeltaja vesiluonnossa 3 – Ihmisen rakennelma ja luonnonilmiö samassa kuvassa 2 – Yhteensä 35 8 – peettomia voimakeinoja) tai metsäyhtiöiden hakkuita vastaan tehdyt mielenosoitukset olisivat aiheena mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Onko syynä tuomariston valintaperusteet vai kilpailuun lähetetyt kuvat. Vai onko valitettava totuus, etteivät luontokuvaajat ole luonnonsuojelijoita. Kymmenessä vuodessa tällainen kuva on palkittu vain kerran (2019 kilpailussa palkittiin poikkeusluvalla ammuttu susi). On aika tulkinnanvaraista, missä menee muiden sarjojen ja ”Ihminen ja luonto” -sarjan raja. Takavuosina sarjassa on nähty räväkämpiäkin, jopa järkyttäviä toteutuksia. Vuosittain löytyy yhä lukuisia salametsästettyjä rauhoitettuja petolintuja, kuinkahan moni jää lisäksi pimentoon. Avohakkuuaihe oli päässyt vain yhteen ainoaan palkittuun kuvaan. Toki ihmisen luontosuhdetta kuvaaville oivaltaville, harvinaislaatuisille ja visuaalisesti näyttäville kuville on aina paikkansa, hyvänä esimerkkinä 2019 sarjavoittaja ”Melonta”. ”Ihminen ja luonto” -sarjassa palkittu kuva on keskimääräisesti visuaalisesti näyttävää ihmisen ja luonnon yhteiseloa. Metsästys ja metsästetyt eläimet on selvästi jäänyt vaietuksi aiheeksi. Entä missä olivat ympäristötuhojen tappamat eläimet tai ihmisen vesistöihin johtamat likavesipäästöt. Mäyriäkin lahdataan täysin tarpeettomasti ”haittaeläimenä” metsästäjien toimesta
Tykkyjä pohjoisen vaaroille ja tuntureille ei kerry enää niin satavarmasti kuin on tähän asti kertynyt. Talvet lyhenevät. 56 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Tai kertyy kyllä, mutta lauhat ilmasd Härmistyminen puiden oksilla on jo hyvässä vauhdissa. Huonojen vähälumisten talvien seurauksena kunnon talvikuvat ovat jäämässä historiaan. LUMITYKKI TALVIKUVAAJAN APUNA Teksti ja kuvat: Markku Filatov K uulostaa oudolta, kalliilta ja ylipäätään ihan päättömältä ajatukselta. Lumitykki kuuluu laskettelurinteisiin tai ensilumen laduille, ja siellä ne nytkin ovat
Tämä tarkoittaa hakeutumista laskettelurinteiden lähistöjen maisemaan. Se syntyy heti alkutalvesta lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle. Lopulta se on puiden latvuksiin ja oksille kasaantuva raskas lumikerrostuma, joka kestää pitkälle kevääseen asti. Mielellään vielä tuulen alapuolelle. Toinen hyvä asia kaamosajan valokuvaamisessa on, että aamu-uninenkin ehtii kymmenen jälkeen nousevalle auringonnousun aamuvaloille. Pienet kiteet sirottavat valoa eri suuntiin, jolloin lumi tai tykky alkaa kimaltamaan. Teksti ja kuvat: Markku Filatov tojaksot ja vesisateet pudottavat lumet kuorrutuksen alkuun päässeiltä puiden oksilta. Kaamosajan valo ja lumitykkien alati ilmassa leijuvat jääkiteet tekevät ympäristöstä taianomaisen. Joitain pieniä rajoitteita tämän kaltaiselle toiminnalle kuitenkin on. Tiiviinä se pysyy puiden oksilla usein myös lyhyiden lauhojen jaksojen aikana. Samoilla saappaan sijoilla menee myös iltavalot. Se syntyy lumitykin tuottaman pienipisaraisen veden ja paineilman reaktiosta ilman ollessa alle °C. Hyödyntää kuitenkin voi laskettelukeskusten lumitykeiltä tuulen mukana karanneita jääkiteitä. Onko kohta ilmastonmuutoksen seurauksena leutojen ja vähälumisten talvien ainoa pelastus talvimaiseman kuvaajalle hakeutua tekolunta syytävän tykin läheisyyteen. Jääkiteiden läpi tuleva valo on yksi talvikuvaajan suurimmista aarteista. Alkutalvesta kun luonnon oma talvi ja lumikuorrutetut puut ovat vielä paljaana, on tekolumitalvi jo päässyt hyvään alkuun. Puihin aidosti ja luonnollisesti kertyvä tykkylumi sekä taivaalta satava tykkilumi muodostavat hyvin kestävän lumikuorrutuksen puiden oksille. Valo voi hajota väreiksi sateenkaaren tapaan. Se tarjoaa valokuvaajalle erinomaisen ympäristön, jossa myös auringonvalon tavallisuudesta poikkeava käyttäytyminen pääsee oikeuksiinsa. Jotain hyvääkin voi löytää päivän lyhyydestä. c Taustalla lumitykkien tuiskua. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 57. Omaa lumitykkiä tuskin kannattaa ostaa, ei edes harkita. Ei ehkä kaikkein visuaalisin ja helpoin kohde. Se sopii hyvin mainosja kaikkeen muuhunkin kuvaukseen. Jääkide toimii pienen prisman tai peilin tapaan. Ilmassa on jatkuvasti lumitykeistä tuulen mukana karkaavia lumija jääkiteitä. Tykkilumi on tiivistä ja kulutusta paljon paremmin kestävä kuin luonnonlumi. Mikä tai mitä on puiden oksille kertyvä tykkylumi. Tai kesti ennen ilmaston lämpenemistä ja jatkuvia keskellä talvea olevia lauhoja vesisateisia jaksoja. Ei tarvitse nousta kukonlaulun aikaan tai jopa tuntia aiemmin niin sanotun sianpieremän aikaan. Tykky ei kerry pelkästään taivaalta sataneesta lumesta, vaan ennen kaikkea se syntyy kostean pakkasilman härmistyessä puihin kiinni. d Tykkilumikiteiden aiheuttamia valoilmiöitä. Eikä tällaisia varsinkaan hyviä paikkoja ole kovin montaa. Pelottava ennustemalli, mutta vääjäämätön, ellei nopeasti tehdä jotain muutakin kuin vain sanahelinää. Kiteet ja auringonvalo aiheuttavat keinotekoisia haloilmiöitä, eli valoilmiöitä, kuten renkaita ja kaaria taivaalla. Lumitykin kide on äärimmäisen pieni, noin muutamien kymmenien mikronien kokoinen jääkiteestä muodostunut hiukkanen
Tämä on lajin säilymistä turvaava luonnonlaki. On siis yhdentekevää, sattuuko närhi talvipakkasilla osumaan omalle ruokavarastolleen. Siksi närhi on talvilinnustomme kauneimpia. NÄRHI VARASTOI ITSELLEEN N ärhi on viisas lintu. Teksti ja kuvat: Tuomo Hurme – ja muiden tarpeisiin Kannattaa huomata, ettei närhi kokoa talvivarastoja pelkästään itseään varten. Idea on siinä, että jokainen närhi toimii lajille tyypilliseen tapaan. Kullakin lajilla on puissa tietyt lajityypilliset d Närhen höyhenpukua koristaa kaunis sinisen ja mustan kirjaama kuvio siivellä. Närhi on aikojen saatossa oppinut, että kun pakkaset tulevat ja hanki peittää maan, jokapäiväinen ruoka saattaa olla todella tiukassa. Ei se välttämättä edes muista omien kellariensa sijaintia. 58 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Niinpä närhi käyttää jokaisen syyspäivän ravinnon varastoimiseen – itselle ja lajitovereille. Myös musta viiksijuova lisää sen ilmeikkyyttä. Kaikenlaisen syötäväksi kelpaavan varastoiminen luonnon omiin ”kellareihin”, kivenkoloihin, puiden juuristojen alle tai muihin sopiviin kätköihin on osa närhen selviytymistarinaa. Samalla periaatteella toimivat myös metsien tiaiset. Samalla tämä toinen närhi voi hyödyntää ensimmäisen tekemän varaston antia. Riittää, kun se kokemusperäisesti löytää toisen närhen kätkön. Syksyn edetessä se ymmärtää, että mennään kohti ankeita aikoja
Närhi toisensa perään lentää metsäreviiriltään avomaalle, laskeutuu pellolle ja nappaa nokkaansa hyödyntämättä jääneen pikkuperunan. Niiden pitää päivittäin vierailla myös lintujen ruokintapaikoilla siemeniä, jyviä ja rasvaa napsimassa. viikkokausia, niin kauan kuin hylättyjä pottuja riittää. paikat, jonne syksyiset hyönteisja hämähäkkivarastot kätketään. Annetaan siis närhellekin sen kaipaama jouluilo! a Närhi on hiljainen metsien asukas, joka vain pesintäajan ulkopuolella vierailee asutuksen piirissä. Tätä närhet voivat jatkaa jopa a Pesärosvoksi haukuttu närhi saa paljon anteeksi pelkästään harvinaisen tyylikkään ulkomuotonsa ansiosta. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 59. Taas lentoon, ja peruna kiidätetään metsän suojassa sijaitsevaan varastoon. Vaikka närhi onkin aika isoruokainen, eiköhän meillä sentään ole varaa sallia sen vierailu tiaisten ja pikkuvarpusten herkkupaloilla. Onhan närhi kuitenkin talvilinnustomme kauneimpia edustajia. Pelkkien ruokavarastojen turvin vain harvat närhet selviävät talvesta elävien kirjoissa. Tietysti närhet keräävät varastoihinsa kaikkea muutakin syötäväksi kelpaavaa, mitä ihmisten nurkista löytävät. Jouluiloa närhellekin Syksyllä närhien käyttäytymisessä on eräs näkyvä piirre. Talvella sitä houkuttavat lintujen ruokintapaikat. d Närhen käheä varoitusrääkäisy ei välttämättä ole kaunista kuultavaa, mutta osaa se muutakin. Talviset sekaparvet säästyvät liialta kilpailulta, kun eri lajeilla on omat kohteensa, mistä ravintoa etsivät. Keväinen laulu on vaimeaa kujertelua, ja toisinaan se saattaa matkia erehdyttävästi kissan naukumista. Kun puutarhurit ja viljelijät ovat nostaneet pottumailta perunansa ja vieneet ne säilöön, on närhien vuoro toimia
Valmiissa kuvassa kaakkuri erottuu hyvin lammen vaaleammasta rannasta, vesi on sopivasti tumma ja pehmeä valo valaisee kaakkurin. Tämä ero näkyy selvästi revontulikuvissa. Luovuus ei kuitenkaan rajaudu yhteen vaiheeseen, vaan voi ilmetä jokaisessa kuvauksen vaiheessa. Digipimiössä kuvaaja käyttää luovuuttaan kuvankäsittelyohjelman työkaluilla. Joillakin luovuus tapahtuu vasta kuvan kehityksessä tai käsittelyssä digitaalisessa pimiössä. Mielestäni ei olisi ollut. Emilia Milonoff pohdiskeli osuvasti artikkelissaan (5/2024), kuinka jokainen kuvaaja käyttää aina luovuutta. Pilvisenä iltana otin hivenen alivalottuneen mutta silti sopivan kuvan kaakkurista, jossa histogrammi oli kellomainen ja sävyt jakautuivat tasaisesti. Koska kamera tallentaa valoa eri tavalla kuin silmämme ja aivomme näkevät, kuvaajan on käytettävä luovuuttaan saadakseen lopullisen kuvan tunnelman näyttämään siltä, miltä hän koki kuvaushetkellä. Etukäteen suunniteltu kuva vaatii kuvaajalta kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta. Olisiko lopputulos ollut luovampi, jos olisin suunnitellut kuvan tarkasti etukäteen ja alivalottanut kuvaa enemmän ottohetkellä. Jotkut kuvaajat ajattelevat, että luovuus on kes keisessä roolissa jo ennen maastoon lähtöä, esimerkiksi kun suunnittelevat valon suuntaa, pehmeyttä tai kuvaelementtejä halutun tunnelman luomiseksi. Kun on oppinut ohjelman, se antaa lisämahdollisuuksia luovuuteen, vaikka kuvaaja olisi jo etukäteen suunnitellut ja ottanut haluamansa kuvan. Miksi näin on. Vuosien varrella olen saanut käsityksen, että etukäteen suunniteltua kuvaa arvostetaan enemmän. Ehkä tämäkin on jäänyt filmiajasta, jolloin luovuuden käyttäminen kuvan ottamisen jälkeen oli monille rajallista tai mahdotonta. Näiden tekniikkojen käyttö vaatii taiteellista näkemystä luonnosta, mutta ei välttämättä tee kuvasta luovempaa kuin kaunis, luonnollinen kuva kohteesta elinympäristössään. V iime vuosina olen miettinyt monesti, milloin ja miten luovuus ilmenee luontokuvauksessa. Jos kuvaaja kehittää kuvaa digipimiössä korostaakseen sen kohdetta tai muuttaakseen sen tunnelmaa, onko se vähemmän luovaa, kuin jos hän olisi suunnitellut kaiken etukäteen. Monet ajattelevat, että luovuutta syntyy vain käyttämällä niin sanottuja luovia tekniikkoja, kuten monivalotusta tai tarkoituksellista kameran liikuttamista. Jokaisella kuvaajalla on oma käsityksensä luovuudesta ja siitä, missä vaiheessa sitä tapahtuu tai ei tapahdu. Digipimiössä käytin luovuutta kehittääkseni halumani lopputuloksen. Digikamerat näkevät vihreät revontulet, mutta aivomme piirtävät yleensä vain harmahtavan, leijuvan pilven. Pohjakuva kevyellä käsittelyllä ja rajauksella näytti kivalta mutta hieman tylsältä, josta kaakkuri ei erottunut taustasta. Diojen kanssa kehitysja muokkausmahdollisuudet olivat rajalliset, kun taas negatiivifilmillä, varsinkin mustavalkoisella, oli enemmän mahdollisuuksia muokata kuvaa. Maastossa syntynyt kuva puolestaan vaatii nopeaa reagointia ja sommittelutaitoa, esimerkiksi kun aurinko valaisee kohteen hetkellisesti tai kun kohde jää sekunniksi kuvaukselliseen paikkaan. Raakakuvien säätömahdollisuudet ovat suuret antaen kuvaajalle mahdollisuuden käyttää luovuuttaan kuvien kehitysvaiheessa. Useimpien luontokuvakilpailujen säännöissä lukee, että vain kohtuullinen kuvankäsittely on sallittu. Filmien kehittäminen vaati myös oman tilan ja pahojen kemikaalien käsittelyä, mikä esti monia, itseni mukaan lukien, kehittämästä kuvia. MILLOIN LUOVUUS ON LUOVAA. Tietokoneen ääressä kuvaaja voi rauhassa miettiä ja kokeilla, miten kuvan tunnelma tai kohde saadaan enemmän vastaamaan sitä, mitä hän näki maastossa. Hän kirjoitti, että luovuus on aina läsnä, eikä ole oikeaa tai väärää aikaa sille. Tummat eivät olleet liian tummia, eivätkä valkoiset palaneet puhki. Onko ennakkosuunnittelu luovampaa kuin reagoiva luovuus kuvanottohetkellä, tai luovuus kuvan kehitysvaiheessa digipimiössä. Filmille kuvatessa kuvaajan oli oltava nykyaikaa suunnitelmallisempi. Onko mahdollista, että käsityksemme luovuudesta on peräisin filmiajalta. Kuvaaja tarvitsee toki jonkinlaisen tietokoneen, kuten älypuhelimen, tabletin, läppärin tai pöytäkoneen, johon on laitettu kuvankäsittelyohjelma. Digikamerat tuottavat lähtökohtaisesti raakakuvia, diginegatiiveja (kuten DNG , RAW , NEF , CR 3), joihin tallentuu enemmän kennon keräämää valoa kuin kameran kuvankäsittelyproTeksti ja kuvat: Paul Stevens fiililla tuotettuihin JPEG -kuviin. Onni Rantanen (1/2025) toi hyvin esiin, kuinka kuvaaja voi hyödyntää kameran tuottaman kuvan potentiaalia kehittämällä sitä digipimiössä. Miksihän. Luovuutta voi tapahtua milloin tahansa ja monessa koh60 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Toiset menevät maastoon ilman tarkkaa suunnitelmaa, ja luovuus syntyy kuvanottohetkellä. Mielestäni ei ole. Muokkasin kuvan osa-alueita tuomaan kaakkurin paremmin näkyväksi. Ennalta piti päättää, kuvataanko mustavalkovai värifilmille, dioille vai negatiiville. Säätöesimerkki Käytän esimerkkinä kuvaa kauniista kaakkurista, jota olin mielessäni hahmotellut jonkin aikaa ilman tarkkaa suunnitelmaa. Mielestäni nämä ovat enemmän taiteellisia eivätkä luovia tekniikkoja. Kaakkuri olisi ollut liian tumma, ja olisin silti kehittänyt kuvan digipimiössä tuodakseni sen esiin taustasta
Se aktivoituu, kun luonto herättää kuvaajassa luovuuden ja jatkuu siihen saakka, kunnes kuvaaja saa haluamansa lopputuloksen. dassa kuvan luomisprosessia. Jokainen kuvaaja luo kuviansa omalla tavallaan, eikä yksi tapa ole välttämättä parempi tai luovempi kuin toinen. Luovuus on siis jatkumo, joka alkaa jostain pisteestä ja päättyy valmiin kuvan syntymiseen. Pääasia on, että nautimme luontokuvauksesta ja olemme tyytyväisiä ottamiimme kuviin. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 61. Olemme kaikki erilaisia, ja aivojemme toiminta ja luonteemme muokkaavat meitä kuvaamaan itsellemme sopivimmalla tavalla
On tuntunut tuskaiselta se, että eläimet, joita kunnioitan, arvostan ja kuvaan, on jonkun toisen tappolistalla, enkä pysty mitenkään niitä suojelemaan. Syksyllä somessa kiersi kuvottava kuva tapetusta mäyräja supikoirarivistä, jonka takana asemiehet ylpeilivät. Teksti ja kuvat: Merja Elisabeth V iimeiset vuosikymmenet ovat muuttaneet suomalaisten luontosuhdetta järisyttävän paljon. Vielä nuoruudessani tapasin vastuullisia metsästäjiä. Supikoira on vieraslajina lähes demonisoitu eläin. LUONTO KOKEMUKSIA Merja Elisabeth on luontokuvaukseen hurahtanut toimittaja, joka viettää vapaa-aikansa mieluiten metsissä. Pyssyt näyttävät siis olevan nyt pelkkiä penisten jatkeita tappajien käsissä. Koska metsästäjä itse haluaa tappaa kanalinnun, hän katsoo muut nisäkkäät kilpailijakseen. Tämä kömpelö eläin ei pääse edes puuhun. Katson eläimellä olevan sama oikeus tähän maailmaan kuin ihmiselläkin. Siten etulyöntiasemassa ovat ketterämmät nisäkkäät ja isot siivekkäät. ELÄIN ON AINA VIATON Metsästysseuroissa järjestetään viihteellisiä tappokilpailuja joka vuosi. Tällä logiikalla pitäisi tappaa valtaosa luonnonvaraisista eläimistä, sillä linnunmunat ovat kovaa valuuttaa luonnossa. Jos metsästäjä on aidosti huolissaan kanalinnuista, hänen pitäisi itse lopettaa niiden tappaminen. Aina. Minulle luontokuvaus on ennen muuta eläinten arvostamista. Etenkin varislinnut napsi62 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Mielestäni luontoa pidetään suorastaan pilkkana. Jos metsästäjä olisi aidosti huolissaan kanalintukannasta, hänen pitäisi itse lakata tappamasta niitä. d Riekko. Minun maailmassani eläin on aina viaton. Metsästys oli aikoinaan välttämätön ruoanhankintamuoto hengissä pysymiseksi. Tutkimusten mukaan (dosentti Kauhala) supikoiran evääksi päätyy linnunmunista lähinnä varpuslinnun munia, ei kananlinnun tai vesilinnun munia. Minulle luontokuvaus on ennen muuta eläinten arvostamista. Metsästäjä tappaa mieluiten nisäkkäitä, jotka ’syövät kanalinnun munia’, kuten iänikuinen hokema kuuluu. Se näkyy erityisesti vihamielisenä suhteena tiettyihin eläimiin. Eläimillä ei ole mitään itseisarvoa, eikä luontoarvoista ole enää tietoakaan. Minussa tämä tuntuu valtavana suruna. b Mäyrä. Nykyinen metsästyskulttuuri on hälyttävän paljon tappoharrastusta, viihdettä, huvia, urheilua, kilpailua, ulkoilumuoto tai ajanviete. Toisaalla pienpetojen tappokilpailussa voitti se, jolla oli korkein kasa kuolleita eläimiä. Se näkyy yhteiskunnallisissa asenteissa, teoissa, poliittisissa linjauksissa, lainsäädännössä, virkamiesten päätöksissä, metsäteollisuudessa – koko yhteiskuntarakenteessa
Ne kuulemma uhkaavat lapsia koulutiellä. vat maasta ja puusta kesäiset herkkuruokansa. Mikään eläin ei ansaitse osakseen vihaa. Tämä hitaasti lisääntyvä näätäeläin rinnastetaan supikoiraan, joka tekee toistakymmentäkin pentua kerrallaan. Nyt luotisateeseen on joutunut uhanalainen susi, jota harva meistä edes näkee elämänsä aikana. En väitä, etteikö kannanhoitoa jossain tapauksissa tarvittaisi. Tosin niistäkin kuolee 90 % ennen ensimmäistä ikävuottaan. Lapsien henkeä ja terveyttä uhkaavat pedofiilit, rattijuopot, liikenne, koulukiusaajat ja liian usein heidän omat vanhempansa! Susilla ei ole mitään tekemistä lasten koulutien kanssa. Jollei tämä huolestuta eläinystävää, mikä sitten. Eläin ei voi astella ruokakauppaan, vaan sen täytyy saada ravintonsa luonnosta. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 63. Eläin ei silti ole ’munarosvo’ tai ’pesärosvo’. Siihen on tärkeätä puuttua. Maailmanlaajuisesti vain kuusi prosenttia kaikista maapallon nisäkkäistä on luonnonvaraisia (Lähde: PNAS ). Näyttää kuitenkin siltä, että susi on päätetty hävittää Suomen luonnosta. Aina. Sen sijaan esimerkiksi mäyrän – harmittoman madonsyöjän – vainoaminen on järjetöntä. Se syö ja paskoo, kuten kaikki muukin elollinen. Esimerkiksi minkki syö saaristoissa tehokkaasti linnun munat ja poikaset. WWF :n raportin mukaan villieläinten kannat ovat pienentyneet noin 73 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana. Sama meno tulee jatkumaan kiihtyvällä vauhdilla. Vain pieni osa metsästäjän tappamista eläinlajeista päätyy ruokapöytään, muuta tappotoimintaa kutsutaan kannanhoidoksi. Tiukassa on tämänkin eläimen arkkityyppinen viha. Eläin on aina viaton
Se viipyi alueella viikon. 64 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Ilves ei pelästynyt välähdyksiä, vaikka kuvasin sitä kolmen kuvan sarjoina kymmenen kertaa. Pääsin kuvaamaan sitä kahtena yönä, jolloin se tuli pikkulintujen ruokintapaikalle jänisten jälkiä seuraten. 10 m Valotusaika 1/250 s ISO 2500 Aukko f/8 Valotusohjelma manuaalinen Kuvan laatu Raw Kuvan perussäädöt Lightroom Classic Jatkokäsittely Topaz AI I lvekset, kuten muutkin suurpetomme, ovat helposti tunnistettavissa yksilöllisen ulkoasunsa avulla. Nämä ilvekset on kuvattu samassa paikassa muutaman vuoden välein. Sen jälkeen se hakeutui mökkitontillemme, jossa oli sinä vuonna runsaasti jäniksiä. . Tämä eksoottinen, ainoa luonnossamme esiintyvä suuri kissapeto voi olla lähes puumamaisen yksivärinen tai täplikäs, kuten afrikkalainen serkkunsa gepardi. NUORI ILVES Kuvausaika 4.3.2021 klo 5.29 Kamera Täyskennoinen peilillinen järjestelmäkamera Objektiivi 120-300/f2,8 Polttoväli 180 mm Etäisyys kohteesta n. Käytin kuvatessa kolmea salamavaloa. Tämä nuori ilves menetti traagisesti veljensä auto-onnettomuudessa. Kuvia on rajattu
Tunnistin ilveksen samaksi, joka kävi näyttäytymässä kolme vuotta aiemmin. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 65. Valaistus hoitui 5 watin led-valolla. RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela avaa kuviensa taustoja. Ilves ei pelästynyt liiketunnistimen sytyttämää valoa, päinvastoin, se saapui paikalle uudestaan seuraavana yönä. Pimeällä liikkunut uros kuvautti itsensä kamera-ansassa. Teksti ja kuvat: Matti Alasaarela VANHA UROS Kuvauspäivä 12.2.2025 klo 20.27 Kamera Täyskennoinen peilillinen järjestelmäkamera Objektiivi 24-70/2,8 Polttoväli 27 mm Etäisyys kohteesta n. 3 m Valotusaika 1/250 s ISO 1000 Aukko f/4,5 Valotusohjelma manuaalinen Kuvan laatu Raw Kuvan perussäädöt Lightroom Classic Jatkokäsittely Topaz AI
Huomasin, että vaikka oli talviaika, vaiverossa oli valmiit kukkanuput nähtävissä. Sittemmin on tullut muita, uudempia kameroita ja objektiivivalikoimakin on laajentunut kalansilmästä teleen. Aluksi kuvasin Sigman ensimmäisillä kameroilla, Sigma SD 10 ja SD 1, ja ainoana objektiivina käytin pitkään Sigman 150 mm makrolinssiä. Tuo yhdistelmä ei varmaankaan ollut helpoin, mutta opettavainen se oli. Samalla tuli kasvioppaista perehdyttyä tarkemmin kasvikohteen erityisominaisuuksiin ja tuntomerkkeihin. Se tuntui silloin digipokkarin jälkeen yksinkertaiselta ratkaisulta. luontokuvausta. Olenkin pyrkinyt kuvaamaan kasvia, kuten otsikkoni vaiveroa, sen eri kehitysvaiheissa. Ihmettelin ja tarkastelin sitä tarkemmin. Minun kuvani eivät ehkä ole parantuneet, mutta kuvauskaluston uusiutuminen ja kehittyminen ovat vain kasvattaneet kuvausintoani. Kasvien kuvaamisen mielenkiintoa on säilyttänyt niiden monimuotoisuus. P arikymmentä vuotta sitten saatuani ensimmäisen digijärkkärin aloitin valokuvaamalla kasveja. Ajan myötä kamerat ovat kehittyneet ja tulleet monimutkaisemmiksi ominaisuuksiltaan vaikkakin mielestäni helpommiksi käyttää. Etenkin lähikuvaukseen on tarjolla mielenkiintoisia näköja kuvakulmia. Sigman hitaat kamerat opettivat kärsivällisyyttä ja vaativat jalustan käyttöä, se oli todellista still-kuvaamista. Samassa varvussa oli vielä edellisvuotisiin ja sitä edellisiin kukkavarsiin kehittyneet tyhjät siemenkodat jäljellä. Silloin sen ruskeat talven yli säilyvät nahkealehtiset, pystyhaaraiset, puutuneet varvut ylettyivät lumipeitteen yläpuolelle muiden varpukasvien peittyessä lumen alle. Vuodenaikaisvaihtelut, erilaiset kehitysvaiheet, värit ja muodot houkuttavat kuvaamaan kasveja läheltä ja kaukaa. Kasvien valokuvaaminen oli aluksi intohimoni, myöhemmin kohdevalikoima on VAIVERON LUMOISSA laajentunut. Monelta kulkijalta tämä kasvi jää muulloinkin havaitsematta sen huomiota herättämättömän ulkoasun takia ja ehkä myös siksi, että se ei tuota marjoja, joilla se kerjäisi ihmisen kiinnostusta. Kasvitieteen lajiopinnoissakaan tämä kasvi ei ollut tehnyt minuun sellaista vaikutusta kuin nyt. Ihastuin vaiveroon, tuohon vaatimattomaan karujen paikkojen varpukasviin, kiinnittäessäni huomion siihen talvella. 66 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Silti olen enimmäkseen harrastanut ns
Vaivero leviää tehokkaasti juurivesojen avulla muodostaen laajojakin varvikkoja. Kukka tuottaa myös mettä, joka kiinnostaa hyönteisiä. Näitä kasviorganologisia yksityiskohtia voi makrokuvassa nähdä. Hailuodon rämesoiden ja karujen metsälampareiden reunamat ovat sille sopivia kasvupaikkoja. Ikivihantana se myös pystyy tehokkaasti hyödyntämään lyhyen kevätkauden kukintaan, kasvuun ja siementuottoon. Se on ns. Siellä se on nimeltään suomenmyrtti, finnmyrten. Vaiveron ulkonäkö vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Toukokuun lopulla, kun kukinta alkaa olla ohi, on aika uusia lehdet, kypsyttää siemenet ja kasvattaa seuraavan kevään kukkanuput. Kukan heteet jäävät ruukkumaisen teriön sisäpuolelle, mutta emin luotti työntyy näkyvästi ulkopuolelle. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 67. Tällainen varhainen herääminen on mahdollista kasville, joka ei pudota lehtiään talveksi ja joka muodostaa seuraavan kevään kukkanuput jo edellisen kasvukauden aikana. VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen on eläkkeellä oleva oululainen eläinlääkäri ja biologi, joka retkeilee lähiympäristössään kameran kanssa. Vaivero on myrkyllinen kasvi. Varhainen kukinta takaa sen, että siitepöly hyönteispölytteisellä kasvilla leviää tehokkaasti ennen kuin muut kasvit houkuttelevat pölyttäjiä. Kussakin lokerossa on useita pieniä siemeniä, ja emin kuivuva vartalo säilyy mukana kotahedelmässä. Myrkyllisyytensä takia sitä ei ole kansanlääkinnässäkään käytetty merkittävänä lääkekasvina toisin kuin monia muita kanervakasveja. Metiset kukat ovat myös muurahaisten suosiossa, ja usein näkeekin ruukkumaisiin kukkiin koverretun reikiä, joista muurahainen on työntynyt mesilähteelle. Jostain syystä vaivero ei ole ollut myöskään suosittu kaunokirjallisuudessa tai taiteessa, eikä siitä löydy mainintoja noissa yhteyksissä, kuten löytyy monista muista suomalaisista kasveista. Sen kauniit valkoiset kukat ovat toispuolisena terttuna, jossa voi olla toistakymmentä ruukkumaista kukkaa. Hailuotoon se on levinnyt pikkuhiljaa jääkauden jälkeisen maankohoamisen ja kasvillisuuden palautumisen myötä. Tyypillistä tälle varvulle on lehtien kukkaperien ja verhiön kilpikarvaisuus, joka varsinkin lähikuvissa näkyy silmiinpistävänä erikoisuutena. Talvella lehdet kestävät pakkasta ja kuivuutta, ja keväällä, kun lämpöä ja valoa on riittävästi, ne vihertyvät oliivinvihreiksi ja ovat valmiita aloittamaan jälleen fotosynteesin. Vaiveron kukinta ajoittuu toukokuun alkupuolelle, ja se on siten ensimmäisiä kukkivia varpukasveja paikoin jopa ennen kuin lumi on täysin sulanut. Muualla Pohjoismaissa sitä esiintyy harvinaisena. ainavihanta, sen lehdet säilyvät talven yli, mutta ne muuttuvat syksyllä ruosteenruskeiksi lehtivihreän hävittyä. Muiden kasvien ollessa vielä lepovaiheessa vaivero on valmis kukkimaan. Kotahedelmä on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Vaivero on siten tärkeä pohjoisen kevään avainlaji tarjoten ravintoa silloin, kun sitä on vähiten saatavissa. Silti vaiverolla on aivan erityinen merkitys kasvikuvaajalle, jolle se tarjoaa mielenkiintoisen ja monimuotoisen kuvauskohteen kaikkina vuodenaikoina. Teksti ja kuvat: Raija Väyrynen Vaivero on alkuperäinen, yleinen, itäinen laji Suomessa, ja sitä kasvaa myös Hailuodossa, joka on lajin levinneisyysalueen länsilaidalla. Se sisältää samaa toksiinia kuin suokukka, andromedotoksiinia. Vaiveron kukat ovatkin elintärkeitä energianlähteitä varhaisille hyönteisille. Ensimmäiset koteloina talvehtineet kangasperhoset ovat heti kuoriuduttuaan ruokailemassa vaiveron kukissa samoin pitkäkielisimmät kimalaiset. Sitä esiintyy myös Ruotsin puolella, Tornionjokilaaksossa. Vaiveron aluksi vihreissä, myöhemmin ruskettuvissa viisilokeroisissa kotahedelmissä kehittyvät siemenet varisevat myöhään syksyllä. Lehdet uusiutuvat myöhemmin kesällä kukinnan päätyttyä. Vaivero on kevään varhaisimpia kukkijoita
Jäsenyys edellyttää ammattimaisen luontokuvauksen ja luontokuvausalan yrittäjyyden kriteerien täyttämistä. Kirjojen sähköiset versiot tulevat ladattaviksi ammattiluontokuvaajat.fi-verkkosivustolta. suurimmaksi luontokuvakilpailuksi. Kameroiden korteille tallentui ikonisten näkymien lisäksi kuukkeleita, närhiä, tiaisia – ja luontokuvaajia, innokkaimmat tirpuset kun napsivat eväitä kuvaajien kädestä ja pään päältä. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 69. Yhdistys on perustettu 2005 toimimaan suomalaisten ammattiluontokuvaajien etujen ajajana sekä mm. Metsähallituksen Luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Kaisa Junninen, kertoi Sanni AMMATTILUONTOKUVAAJAT 20 VUOTTA Sepon kuvin vanhojen metsien monimuotoisuuden monisatavuotisista kerroksista ja täydestä kirjosta. Menneet 20 vuotta on hyvä pohja tulevien vuosikymmenten yhteistyölle. julkistettiin Nature Exposed II -kirja ja esitettiin kunniajäseneksi valitun Jari Peltomäen työtä. AMMATTILAISTEN MATKASSA Suomen Ammattiluontokuvaajat SAL ry:n jäsenet vuorottelevat kolumnisteina. Metsien heikkenevä tila huolestuttaa luonnossa liikkuvia ammattilaisia, ja yhdistys hakee rahoitusta myös suuremman metsähankkeen toteuttamiseen. – 15.8. Tilaisuudessa mm. Jokaisen luontokuvaajan kannattaa aika ajoin miettiä perusteita oikeudelleen liikkua ja kuvata luonnossa. Teksti: Elina Nuortie Kuvat: Elina Nuortie (vas) ja Krista Ylinen (oik) K uluva vuosi on Suomen Ammattiluontokuvaajien 20. Singerjärven rannalla 20-vuotisjuhlaviikonloppua vietettiin ruskan kultaamassa Kuusamossa lokakuun alussa. Junninen painotti erityisesti SLV :n Eettisessä periaatteissakin mainittua ohjetta: älä levitä kuvattavan kohteen paikkatietoja. Juhlapäivää piristivät varhaisaamu Pähkänäkalliolla ja iltapäiväretki Konttaisen helmaan. edistämään kotimaista luontokuvausta, alan kulttuuria ja etiikkaa yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajien kanssa. Kannattaa muistaa, että Pähkänänkallion rajoitusosalla liikkuminen on kielletty 1.4. Esitys antoi ajattelemisen aihetta ja ravisteli luontokuvaajienkin omatuntoa. Vaikuttavia hankkeita Ammattiluontokuvaajat ovat vieneet läpi hankkeita, kuten Suomi 100 v -ohjelmistoon kuulunut Suomalainen maisema, joka toteutettiin monena eri mediana ja tapahtumana. Jäsenet tuottavat paitsi tasokkaita luontokuvia ja -videoita myös monipuolisia luontopalveluja, kuvausjärjestelyjä ja -matkoja, alan koulutusta, graafista suunnittelua ja kuvatuotteita. Kilpailusivuilla käytiin yli 2 miljoonaa kertaa, ääniä annettiin yli miljoona, ja kuukauden 10 parasta kuvaa näkyivät TV -1:ssä joka kuukausi. Tämä koskee niin eläimiä, kasveja kuin maisemiakin. Hankkeen rungon muodosti samanniminen neliosainen kirjasarja, ja Minun maisemani -kilpailu kasvoi liki 40 000 kuvallaan tiettävästi maailman 2. Nature Exposed I ja II -kirjat tuovat esille toimintaa jäsenistön omista lähtökohdista. Kelohuvilan kynttilävalaistus ja Koillismaan herkut loivat juhlailtaan lämpimän, liki hartaan mutta iloisen tunnelman. Toisaalta niissä näkyy myös elinympäristöjen säilyttämisen eteen tehty työ ja toivo paremmasta. Yhdistys on toteuttanut myös näyttelyitä, joista viimeisin, Metsän tuntu, kiersi Finnfoton Gallerioissa juhlavuoden helmikuun alusta syyskuun loppuun. juhlavuosi. Artikkeleissa esitellään kuvausprojekteja, ja monista välittyy huoli luonnon ja kulttuuriperinnön tilasta
Tuskastuin muutaman kerran, kun huomasin, ettei autokärpänen olekaan mikään helppo nakki. Kehittyi kolmen viikon suhde; lyhyt aika ihmiselämässä, mutta kärpäsen elinikäinen. Pidin ajaessa kameraa sylissä. Teksti ja kuvat: Timo-Heikki Varis S yyskuun puolivälissä autooni ilmestyi kärpänen. Eräänä syyskuun loppupuolen koleana aamuna kärpänen jökötti sananmukaisesti kärpäsenä katossa lähellä tuulilasin yläreunaa. Kärpäsprojektissa se oli vaihdekepin nuppi. Kuin kiusallaan se viihtyi objektiivin vastavalosuojassa tai kämmenselällä. Ilmanvaihdon symbolien läheisyydessä palava pieni vihreä valo, kuin kiiltomadon loiste, kiinnosti kärpästä erityisen paljon. Kun haave toteutui, näytti kuva jotenkin arvokkaalta; kauniisti ommeltua nahkaa ja sillä viisiin. Kesti aikansa, että kohde istahti sopivalle hollille. Kuvatessa on monesti jokin haavepaikka, johon kohteen haluaa. Pyysin ihmismatkakumppaneitani noudattamaan kärpäsen suhteen viidettä käskyä, koska halusin kuvata uskollista ystävääni. Vaati muutaman kilometrin ajon, kunnes auto lämpeni ja c Vaihdekepillä. Kuviin tuli ”sairaan” vihreä sävy tuulilasin yläosan vihreän himmennyksen takia. Kärpäsestä tuli matkatoverini, joka viivähti milloin korvanlehdellä, nenänpäässä ja kämmenselällä. Se ei suostunut lähtemään ulos, vaikka pidin tarkoituksella molempia etuovia auki ja hätistelinkin. 70 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. VARIKSENPESÄLTÄ Viitasaarelainen Timo-Heikki Varis tarkkailee lintujen ja karvapuolen eläinten touhuja. MATKATOVERINI MUSCA DOMESTICA pienet siivet alkoivat surista
e Kärpäsenä katossa. Se, vaiko pitäisikö sanoa HÄN , oli huonekärpänen Musca domestica . Wikipediassa hänestä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Herkkuhetken jälkeen alkoi etujalkojen villi vispaus, kun kärpänen pesi kasvonsa. Käytiin kertaalleen Pihtiputaalla, Karttulassa, Äänekoskella, Haapavedellä ja lokakuun alkupuolella Sotkamossa ja Kuhmossa. Se on minusta pikkusen yksipuolista. Paino 12 milligrammaa, pituus 6-8 mm, nopeus 7,2 km/h (auton kyydissä jopa 100 km/h). Rupesin rätnäämään, millä reissuilla se oli ollut mukana. Kotikuntani Viitasaaren keskustassa käytiin yhdessä monestikin. Ostin pari jäätelötuuttia. Pois tullessa huomasin hämähäkin liittyneen matkaseuraksemme. Siisti olla pitää kärpäsenkin elämässään. Huolestuin kärpäsen puolesta. Jätin omastani kannen nuolematta ja asetin kojelaudalle. Harvalle kärpäselle kertyy matkakilometrejä noin ruhtinaallisesti. Etsiskelin auton penkkien alta. Nostin auton sisälämpötilan niin korkealle kuin mahdollista. Meni kenties puoli minuuttia, kun herkkusuu istahti kannelle. Oletan lukijoiden kysyvän, mitä hyönteinen oli lajiaan. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 71. Huoli kasvoi yöpakkasten alettua lokakuussa. Kävin saman päivän illansuussa viemässä piilokojun hirvien kulkupaikalle kosken rannalle. a Hei kiiltomato, käytkö täällä useinkin. Pikku lentäväinen oli viihtynyt autossani kolmisen viikkoa. En nähnyt enää tuttua vilahdusta silmäkulmassa enkä tuntenut hentoa hivelyä kämmenselässä. Kylläpä imukärsä vipatti iloisesti. d On jäätelö hyvää, kun… Eräänä päivänä, kun käytiin kaupoilla, päätin suoda vaimolleni, kärpäselle ja itselleni pienen herkkuhetken. Kun kärpästä ei näkynyt pariin päivään, päättelin sen tulleen täyteen ikään
Keskustelin kunnianhimosta myös toiselta kantilta muutaman luontokuvaajan kanssa. Pohdimme omien kuvien arvostamista ja kykyä arvioida niitä kilpailuihin osallistumisen kannalta. Keskustelu sattui syntymään ajallisesti samoihin aikoihin hakemusten läpikäynnin kanssa. Luontokuvaus on monelle ”vain harrastus”, ja sen toteamisen myötä tuntuu monesti katoavan halu tehdä kuvillaan muutakin kuin NÄKYVÄ KUVA laittaa niitä sometilille oman kuplan ihasteltavaksi. Jäin kuitenkin eniten miettimään kunnianhimoa ja sen merkitystä luovilla aloilla. Se, mitä haluaisin nähdä enemmän, on luontokuvaajien laadukkaat ja kunnianhimoiset projektit. Puuttuuko meiltä tieto siitä, että apurahaa voi hakea kuka vain. Vai vielä pahempaa, puuttuuko meiltä kunnianhimo ja tahto tuoda töitämme nähtäväksi. Kotoa ei kukaan tule hakemaan, mutta ei kukaan kyllä myöskään estele, mikäli haluat jotain toteuttaa. Niitäkin hakemusten seassa on, mutta niitä on harmillisen vähän. Kantavana teemana oli miettiä, miksi maamme suurimmassa luontokuvakilpailussa voittajien ryhmä on usein niin samankaltainen ja mikä kaikki vaikuttaa siihen tosiasiaan, ettei alastamme jää järin monimuotoinen kuva. Yhtenä keinona nostan apurahan hakemisen omalle projektille. Keskustelu oli varsin virkistävä, ja pohdimme, miten saisimme monimuotoisuutta näkyvämmäksi myös kilpailuissa. Teksti: Emilia Milonoff Kuvat: Tuomas Heinonen M inulla on ollut kunnia olla useampana vuonna osana toimikuntaa, joka käsittelee valokuvausalan toimijoiden apurahahakemuksia. Se on ollut mielenkiintoinen katsaus siihen, minkälaisia aiheita ja kokonaisuuksia valokuvaajat haluavat tuoda valitsimillaan tavoilla näkyväksi. OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff jäsentelee ajatuksiaan luontokuvauksesta. Siihen löytyy keinoja ja siihen löytyy sparraajia, kun vain niiden äärelle hankkiudut. Siinä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta se ei poissulje sitä, etteikö omiin tuotoksiinsa voisi suhtautua astetta kunnianhimoisemmin. Nämä ajatukset kietoutuivat apurahatyöryhmässä käytyjen keskustelujen kanssa vahvaksi tunteeksi siitä, ettei sitä ainakaan ole liikaa tai se on hyvin keskittynyttä. 72 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Uskalla tehdä työsi näkyväksi. Mistä se johtuu
Pyydä samalla jotain luotettua tahoa myös tarkastelemaan projektiasi kokonaisuutena, pyydä rakentavaa kritiikkiä. Koska miksi toinen olisi enemmän totta kuin toinen vain siksi, että se miellyttää itseämme enemmän. Mikä on kiinnostavaa siinä, mitä juuri sinä teet. Tämän lisäksi hyvin tärkeää roolia näyttelee työnäyte, hahmotelma projektin kuvista tai valmiita esimerkkikuvia, mikäli sellaisia on jo valmiina. Usko itseesi, tee kuvasi näkyväksi. Hyvä työnäyte antaa arvioijalle näkemyksen siitä, kuinka syvällisesti olet paneutunut omaan materiaaliisi ja miten hyvin olet kartalla siitä, mitä haluat tuottaa. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 73. Vähintäänkin vaali omalta osaltasi keskustelun kulttuuria, jotta olet sekä kehittyjän että kehittäjän roolissa. Mieleeni on ikuisesti jäänyt erään luovan alan opettajani kehotus: ”Tee työsi niin, että se kestää tarkastelua kaikilta puolilta.” Eli toisin sanoen, älä jätä päällisin puolin kiillotetun työn takapuolta repsottamaan. Pelkkä ”wow” tai ”upea otos” ei ole riittävää keskustelua, eikä sillä ole arvoa silloin, kun haluamme kehittyä oman työmme asiantuntijoiksi. Arvioijan näkökulmasta hyvä hakemus on seuraavanlainen: se sisältää selkeän esittelyn projektista, asia pitää tulla kompaktisti ja kirkkaasti esille muutamalla lauseella. Oma projekti on syytä kirkastaa itselleen mahdollisimman hyvin, jotta pystyt sen artikuloimaan ymmärrettävästi kelle tahansa. Kaikki tämä pitäisi rakentua niin, että olet valmis ottamaan vastaan palautetta ja hiomaan työjälkeäsi tarpeen vaatiessa. Toivon, että jatkossa hakemusten seassa on luontokuvaajien harkittuja ja hienoja kokonaisuuksia entistä enemmän. On myös tärkeää erottua massasta. Luontokuvaajille yleisimmät tavat tuntuvat olevan näyttelyt, pienet tapahtumat ja kirjaprojektit. Pyri vastaamaan kysymyksiin kuka, mitä, missä ja milloin, mutta vastaa niihin lyhyesti ja pyydä joku editoimaan/oikolukemaan hakemuksesi. Ensin on luonnollisesti tärkeää hahmotella, mitä haluaa tehdä. Viimeistele ja editoi. Mikäli kieltäydymme uskomasta kritiikin ääniä, olisi samalla kieltäydyttävä uskomasta ylistystä. Väitän, että meistä melkein jokaisella on kovalevyillä näyttelyn verran kuvia. Rehellinen läpiluotaus omaan materiaaliin, sen tarkasteleminen kriittisesti ja aidosti pyrkien objektiiviseen analyysiin projektistasi antaa hyvät valmiudet tuottaa jotain arvokasta. Linkki instagram-tilille tai muuhun somekanavaan ei ole työnäyte
Kolo oli mukavasti kuvauskorkeudella, mutta alkuun ainoat kuvat syntyivät kolosta ulos kurkistavasta liito-oravasta. Aina kun näin liidon lähteneen haavan latvasta, painoin laukaisimen pohjaan ja toivoin parasta. Odotin siis kevään etenemistä ja öiden lyhentymistä. Latvasta se liiti lähes joka kerta lähimpänä, kymmenisen metrin päässä, olevaan kuuseen odottelemaan. Toukokuussa liito-orava lähti liikkeelle jo valoisan aikaan, ja ilokseni huomasin pesäkolossa asustavan naaraan lisäksi myös kolme poikasta. Pari iltaa myöhemmin myös emo tallentui kuvaan liitopoimut levällään. Myös valon vähäisyys vaikeutti tilannetta, ja jouduin arpomaan kuvan rakeisuuden ja riittävän nopean suljinajan välillä. En huomannut niiden käyttäytymisessä mitään eroa, vaan kaikki neljä läsähtelivät taas yksi kerrallaan kuusen runkoon aivan pääni viereen. Ehkäpä ensi keväänä tarjoutuu taas uusi mahdollisuus. Vaihdoin laajakulmalinssiin (24-70mm) ja asetin kamerani jalustalle aivan kuusen vierelle, osoittaen liito-oravien pesäpuuta kohti. Ensimmäisillä kerroilla kaikki kuvat olivat tavalla tai toisella epäonnistuneita. Jo parin illan yrittämisen jälkeen totesin etälaukaisimen toimivan hieman viiveellä ja muutenkin vaihtelevalla luotettavuudella. Tuon kyseisen puun perimmäinen käyttötarkoitus tuli pian selväksi, kun rusehtavia papanoita ja tahmeaa nestettä alkoi valua päälleni. Teksti ja kuvat: Ossi Saarinen S uunnittelen yksittäistä kuvaa hyvin harvoin tarkasti etukäteen. Liito-oravien liidot puusta puuhun oli upeaa katseltavaa, mutta sivusta päin otettuna muuten onnistunutkin liitokuva näyttäisi hieman tylsältä. Harvoin liito-oravien laskeutumispaikka olisi niin hyvin ennalta arvattavissa jokaisena iltana. Kahden viikon lähes jokailtaisen paikallaan seisomisen jälkeen kaikki palaset osuivat lopulta kohdilleen, ja sain yhden poikasista kuvattua jokseenkin onnistuneesti kesken sen liidon. Jotta sain edellä mainitut asetukset säädettyä kohtuullisiksi, jouduin käyttämään laajinta mahdollista (f/2.8) aukkoa, jolloin kuva täytyi ottaa juuri oikealla hetkellä, jotta tarkennus olisi kohdillaan. Kuvan taustassa olisi vielä ollut kehittämisen varaa, mutta totesin liito-oravien siltä keväältä riittäneen ja siirryin muihin aiheisiin. Nappisilmäinen jyrsijä lähti öiselle liitoseikkailulleen vasta pimeän tultua. Pian auringonlaskun jälkeen kaikki neljä liito-oravaa yksi kerrallaan liitivät kuuseen, aivan kamerani viereen. Seurasin tätä näytelmää kauempaa useamman illan ajan. Vasta kolmantena keväänä, hämärtyvässä illassa jälleen yhtä uutta haavan koloa tuijottaessani, onnistuin lopulta näkemään itse eläimen. Joitakin minuutteja myöhemmin kaikki kolme poikasta hyppäsivät emonsa perässä kohti tuntematonta – osa onnistuneemmin kuin toiset. Päätin varovasti kokeilla, miten liito-oravat reagoisivat siihen, jos seisoisinkin itse kuusen juurella kamerani kanssa. Poikaset alkoivat olla liidoissaan jo sen verran taitavia, että ne onnistuivat laskeutumaan kuusen rungolle lähes joka kerta samaan kohtaan. En odottanutkaan onnistuneen kuvan syntyvän heti ja päädyin viettämään pari viikkoa tätä yhtä tiettyä kuvaa yrittäen. Kuusen juurella olevista sadoista vanhemmista papanoista olisi tietysti voinut päätellä, mitä tuleman pitää. Käytin pitkää keppiä apuna arvioidessani lähestyvän liito-oravan lentorataa ja etäisyyttä kamerasta, ja asetin tarkennuksen manuaalisesti parin-kolmen metrin päähän. Noin 90 % kuvista liitoorava ei osunut kapealle tarkennusalueelle kuvanottohetkellä ja lopuissa kuvissa osa eläimestä oli kuva-alueen ulkopuolella. Jätin kameran paikoilleen ja siirryin kauemmaksi etälaukaisin valmiina kädessäni. Yleensä se on lähes mahdotonta ja turhaa, luontokappaleet kun toimivat omaksi parhaaksi katsomallaan tavalla eivätkä niin kuin minä kuvaajana toivoisin. Toissakeväänä suunnitelmallisuudelle kuitenkin tarjoutui erinomainen tilaisuus. TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen kuvaa työkseen villieläimiä, etsien yhä haastavampia kohteita lähiluonnosta ja tarvittaessa kauempaakin. Poikaset oppivat pian emon tavoille ja seurasivat sen liikkeitä lähes identtisesti. Sain idean kuvasta, joka tuntui alkuun ajatuksena lähes mahdottomalta, mutta samalla tajusin tilaisuuden olevan siihen täydellinen. Vastaavia kuvia olin ottanut jo ihan riittävästi. LIITURIN LIITO 74 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Olin jo parina keväänä käynyt tutkimassa hyvin urbaanilla paikalla sijaitsevaa liito-oravan reviiriä, jonka olin tulkinnut papanalöydösten perusteella aktiiviseksi. Joka ilta hieman auringonlaskun jälkeen emo tuli ensimmäisenä ulos kolosta, katseli hetken aikaa ympärilleen ja kiipesi sitten pesäpuunsa latvaan
LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 75
VUODEN LUONTOKUVAT. S L SLV · · · K O L S € · S K V , R M R ”L I ” T · K 45
Katso valtakirjaohjeet: nnfoto. Maalattu ruska valokuvauksen luovia tekniikoita, Ari-Matti Nikula 16.–20.9. Luonnon siveltimellä – luovan valokuvauksen jatkokurssi, Jaana Kotamäki 21.–25.9. Henkilökuvaus studiossa, Vesa Tyni 12.–16.10. Luonnon siveltimellä, syksyn sävyt talteen taidepensselin tavoin -luontovalokuvauskurssi, Jaana Kotamäki 14.–18.9. Löydät meidät somesta: @KuusamoOpisto #kuusamoopisto Tervetuloa Kuusamo-opistolle! Muista hyödyntää jäsenalennuksesi lyhytkursseillamme Kuusamon luontokuvauslinjan hakuaika on alkanut, hae viimeistään 15.7.2026 www.kuusamo-opisto.fi/luontokuvauslinja2627 Lue lisää: www.kuusamo-opisto.fi/valokuvaus Kuva: Jaana Kotamäki ANNA KOPIOSTO-VALTAKIRJA! Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on Finnfoto ry:n jäsenjärjestö ja Finnfoto puolestaan on tekijänoikeusjärjestö Kopioston jäsen. Ruskakuvauksen retriitti Närängän erämaatilalla, Petteri Törmänen 7.–11.9. Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto mahdollistaa sen, että mm. Finnfoton apurahoja jäsenistölle rahoitetaan Kopioston tilittämillä kopiointikorvauksilla. Valokuva on tekijänoikeuden alainen teos, jonka tekijä on aina luonnollinen henkilö, ei yhteisö tai yritys. Luonnon siveltimellä luovaa valokuvailmaisua talvikuvaukseen, Jaana Kotamäki 16.-20.2. Henkilökuvaus miljöössä, Vesa Tyni 17.–21.8. Neljä kansallispuistoa kuvaten Ruska edition, Petteri Törmänen 21.–25.9. LUONTOKUVA · 6 / 2025 · 77. Digikuvauksen peruskurssi, Petteri Törmänen 6.–10.7. Vanhat linssit luovassa kuvauksessa, Ari-Matti Nikula 11.–15.11. Neljä kansallispuistoa kuvaten, Petteri Törmänen 13.–17.7. Kuusamon parhaat maisemat, kasvit ja karhut, Jarmo Manninen 22.–26.6. Luonnon siveltimellä, kesän herkkyys taiteen keinoin -luontovalokuvauskurssi, Jaana Kotamäki 29.6.-3.7. Etsimessä toukolinnut valokuvauskurssi, Jarmo Manninen 13.–17.5. Siksi on tärkeää, että annat Kopiosto-valtakirjan, jos kuviasi (tai tekstejäsi) julkaistaan painettuna tai internetissä. Henkilökuvaus miljöössä, Vesa Tyni 8.–12.6. Yöttömän yön kasvikuvauskurssi, Petteri Törmänen 22.–26.6. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäseneduista tarkemmin: www.luontokuva.org/jasenedut JÄSENETUYRITYKSET VUODEN LUONTOKUVA 2025 -näyttelykokonaisuus esillä Suomen luontokeskus Haltiassa, Nuuksiossa 28.10.2025-8.2.2026 – tervetuloa! Lue lisää: haltia.com/nayttelyt Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Kuva: Suomen luonnonvalokuvaajat Valokuvauskurssit Kuusamossa 2026 Tykky ja taivas Maisemakuvauksen erikoiskurssi, Jarmo Manninen 4.–8.2. Pohjoinen valo ja kesäyön maisemat, Petteri Törmänen 29.6.-3.7. Syystaivas ja usvamaisemat, Jarmo Manninen 26.–30.8. valokuvia voidaan käyttää joustavasti ja valokuvaaja saa tästä myös korvauksen
Toiseksi tuli Timo-Heikki Variksen kolumni Koukussa hitaaseen siivenlyöntiin. Mikael Rantalaiselle kylmä on kauneuden liittolainen · Petteri Hautamaan lämpökameraoppeja · Pekka Lehtonen linturetkellä Japanissa K uv a: M ik ae l R an ta la in en 78 · LUONTOKUVA · 6 / 2025. Äänestä 25.1.2026 mennessä lehden nettisivuilla osoitteessa: luontokuva.org/luontokuva-lehti. Osallistu samalla myös arvontaan! Yhteystietonsa jättäneiden äänestäjien kesken arvomme voittajan valinnan mukaan Vuoden Luontokuvat 2025 -kirjan tai tässä lehdessä esitellyn Mika Honkalinnan kirjan Hanki – The Snow. Äänestäneiden kesken arvotun kirjan voitti Allan Nyyssönen, Joroinen Osallistu nettiäänestykseen ja kerro meille, mikä on mielestäsi tämän Luontokuvan paras juttu. ÄÄNESTÄ PARASTA JUTTUA! SEURAAVASSA NUMEROSSA · LUONTOKUVA 1/2026 ILMESTYY 18.2.2026 Viime numeron parhaat Luontokuva 5/2025 parhaaksi äänestettiin toimituksen koostama Vuoden Luontokuva 2025 -kilpailun tunnelmat ja tulokset
Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä. Löydä luontokuvauksen uudet ulottuvuudet. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . L . Canonin ohjelmistot tukevat tarkkaa sommittelua ja värinhallintaa, ja tulostin mukautuu moniin kokoja materiaalitarpeisiin. ”Ihastun kuvaan uudelleen, kun näen sen tulostettuna.” CANON IMAGEPROGRAF PRO -sarjan 12-väriset suurkuvatulostimet toistavat valokuvan jokaisen yksityiskohdan – juuri niin kuin kuvaaja on sen tarkoittanut. Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Mian teoksessa sukeltavasta linnusta Chroma Optimizer tuo pintaan syvyyttä ja valoa. Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . MIA SURAKKA , Finnish Photo Awards 2024 voittaja, on kymmenen vuoden ajan vanginnut luonnon yllättäviä hetkiä. L L : . hannu.mallinen@live. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. Tai alla olevalla kupongilla. “Tulostettu kuva saa pysähtymään. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. . Avaa QR-koodi ja sukella kuvaan! Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) M H puheenjohtaja Rovaniemi puh. Kun kuva on tärkeä, tulostimellakin on merkitystä. KUVA HERÄÄ ELOON PAPERILLA Tutustu tarinoihin kuvien takana. M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Luontokuva-lehti, Vuoden Luontokuvat -kirja, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. – Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. Siihen voi palata, katsoa syvemmälle, löytää uutta”, hän kertoo. • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. B E Kirkkonummi K J Karjalohja L O Espoo S -L P Turku S H Vantaa S M Tampere (varapuheenjohtaja) K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo . Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. Liity mukaan. Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat
SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJIEN TALVIPÄIVIÄ vietetään 14.–15.3.2026 Tuusulassa Hotelli Gustavelundissa Laita päivämäärä kalenteriisi ja tule mukaan katsomaan mikä puhuttaa luontokuvauksessa juuri nyt! Lisätiedot päivittyvät SLV:n sivuille luontokuva.org Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 6/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI | . VUOSIKERTA | MUSTAA JA VALKOISTA M E · J · S S / J L 462424-2506 PAL.VKO: 2026-07