VUOSIKERTA | VUODEN LUONTOKUVAT VLK-KILPAILUN TUNNELMAT JA TULOKSET · PIILOKOJUJEN MESTARI BENCE MÁTÉ / 462424-2505 PAL.VKO: 2025-51. S L SLV · · · K O L S € · S K V , R M R ”L I ” T · K 45. VUODEN LUONTOKUVAT Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 5/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI |
M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. Tulostus on osa taiteilijan ilmaisua, ja siksi välineillä on väliä. CANON IMAGEPROGRAF PRO -sarjan 12-väriset suurkuvatulostimet mahdollistavat sen tarkkuuden, mitä Metson kaltaiset ammattilaiset tarvitsevat. Se kertoo ajasta, jossa elämme”, hän sanoo. Tai alla olevalla kupongilla. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. Lintujen kuvaamisen hän aloitti jo 1977, ja valokuvasta tuli elinkeino ja elämäntapa. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä. Metson kuva murtuvasta jäävuoresta on Vuoden lehtikuva 2024. Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat. Löydä luontokuvauksen uudet ulottuvuudet. S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. L . . JUHA METSON linssin läpi maailma muuttuu taiteeksi. pirjo.h.lindfors@gmail.com B E Kirkkonummi J E Espoo K J Karjalohja L O Espoo L J Turku, varapuheenjohtaja M H Rovaniemi S H Vantaa S M Tampere K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. L L : . Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Fyysisellä kuvalla on voima pysäyttää – ja jäädä mieleen. Avaa QR-koodi ja sukella kuvaan! Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) L P puheenjohtaja Helsinki puh. Liity mukaan. KUVALLA ON KATSOJAN ÄÄNI Tutustu tarinoihin kuvien takana. Juhan upeassa kuvassa murtuvasta jäävuoresta tulostimen laaja väriskaala tulee täydellisesti eloon – sinisen sävyt tuovat kolmiulotteisuutta ja tekevät valosta lämpimämpää. “Kuva on viestikapula. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna
V -P EM IL IA M ER JA M AT TI PE RT TI TI M O -H EI K K I O SS I R A IJ A JU K K A 4041 1029 K uv a: Es a M äl kö n en , 14 .2 8, 50 m m , 1/ 80 s, f 7. Tilaushinnat ja -ohjeet Katso palvelukortti sivulla 79 Tili Danske Bank FI 53 8000 1501 5809 56 Kansikuva Ari Heino, ’I see you’, kuikka (rajattu kilpailukuvasta) luontokuva.org/luontokuva-lehti issn 1456–3592 ES A H A N N U M . 040–5444 372 toimittaja Hannu Mällinen hannu.mallinen@luontokuva.org puh. Analysointikelpoisia lintusarjan semifinalistikuvia oli tänä vuonna 133. Jälkimmäiset vievät aukon verran vähemmän valovoimaa, ja ovat yleensä terävyydeltään ja kontrastiltaan parempia. Lintukuvien parhaimmisto on otettu ”vain” 36 eri kameramallilla, kun kameramalleja on koko kilpailun semifinalistikuvissa hulppeat 92. Reippaasti päälle kymppitonnin hintaisia valovoimaisia kiinteäpolttovälisiä 400/2.8, 500/4.0 ja 600/4 teleobjektiiveja on käytetty noin joka viidennessä menestyskuvassa. Suurimmat herkkyydet kuitenkin näkyvät yllättävän vähän menestyskuvissa, vain 7 %:ssa on ISO -arvo 6400 tai enemmän. Joukossa on vain kaksi 2x-telekonvertteria, kaikki muut 1.4x-konverttereita. ”Vanhan ajan” ISO -arvoja 50–800 on sitä vastoin käytetty liki kolmasosassa. Kamerakennojen herkkyydet ovat kohentuneet hurjasti. | 17.12. | 30.10. | 27.8. Lintukuvaajia usein kyseenalaistetaan zoom-kuvaajina, kun arvellaan kuvaajan käyttävän vain zoomin pisintä asentoa. Objektiivina on yli puolessa zoom (58 %), useimmiten vähintään 400 milliin ulottuva. Mutta lintukuvaaja voi nukkua aamulla ihan rauhassa. Viidesosassa julkaisulupaa ei ole, yleensä sen vuoksi, että kuvaaja haluaa kilpailla samalla kuvalla vielä toisenakin vuonna ilman, että se ”kuluu” mahdollisessa julkaisemisessa. 1, is o 80 Metadataa lintukuvaajista V uoden Luontokuva -kilpailun kuvien metatiedot kertovat kuvauskaluston, säädöt ja kuvausajankohdan. Innokkaat lintuharrastajat lähtevät retkilleen varsinkin keväisin ja alkukesäisin jo aamuvarhaisella, sillä useimmat lajit muuttavat ja laulavat parhaiten auringon nousun lähitunteina. 040–5532135 Aineisto toimitus@luontokuva.org Vakituiset avustajat Matti Alasaarela, Merja Elisabeth Kiviluoma, Pertti Koskimies, Emilia Milonoff, V-P Peräkylä, Ossi Saarinen, Timo-Heikki Varis ja Raija Väyrynen Ilmoitusaineisto ilmoitukset@luontokuva.org Ilmoitusmyynti Susanne Furu susanne.furu@luontokuva.org puh. Mediaani kertoo tietojoukon keskiluvun (puolet havainnoista on pienempiä, puolet suurempia). Esa Mälkönen, päätoimittaja LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 3. | 4.6. Osin näin onkin, VLK -kilpailun perusteella noin puolet kuvista on otettu zoomin maksimiasennossa. Semifinalistilintukuvista on otettu aamuvarhaisella klo 4–8 vain 11 %. Lehdellämme on mahdollisuus analysoida metatietoja julkaisuluvallisista semifinalistikuvista. | 9.4. 045 672 3003 / Susanne Furu info@luontokuva.org Ulkoasu Jukka Aalto · Armadillo Graphics Paino Grano Oy, Vaasa 2025 Kannet: Galerie Art 170 g/m2 Sisäsivut: Galerie Art 115 g/m2 Ilmestymisaikataulu 2025 Kuusi numeroa: 12.2. Ääriarvot voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. 045 672 3003 Tilausasiat ja osoitteenmuutokset puh. Niiden perusteella mediaanilintukuvaaja on ottanut kuvan keskihintaisella järjestelmäkameralla kesäkuussa klo 14 zoom-objektiivin 400 millin polttovälillä käyttäen ISO -arvona 1600, suljinaikana 1/2000s ja himmenninaukkona 5,6. Telekonvertteri on ollut kiinnitettynä vähintään 300-millisissä viidesosassa, myös monissa zoomeissa. Ehkä lintukuvaajan alitajunnassa on vielä aika, jolloin pienet ISO -luvut olivat laadultaan ylivoimaisia. Julkaisija Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Kustantaja Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu 56 A 7 05830 Hyvinkää Toimitus päätoimittaja Esa Mälkönen esa.malkonen@luontokuva.org puh. Moniin muihin sarjoihin nähden lintukuvauskalusto on uudempaa, ja enää vain noin kymmenys parhaista lintukuvista on otettu peilillisellä kamerarungolla
K uv a: A n tt i Le in o n en , su si K uv a: Se pp o K er än en , py y K uv a: A n tt i Le in o n en , h ö m ö ti ai n en 6 · LUONTOKUVA · 5 / 2025 6 · LUONTOKUVA · 5 / 2025. Jotta kyse olisi lajin pysyvästä sopeutumisesta ja evoluutiosta, on ominaisuuden kuitenkin oltava jälkeläisille periytyvä eli geneettisesti koodattu. Keväiden keskilämpötilan nousu selittää talitiaisen pesinnän aikaistumisen kokonaan, mutta hömötiaisen osalta vain puolet muutoksesta. Lämpötilaltaan normaalia kylmempi loppukevät ja alkukesä ei suosinut kanalintupoikueita. Tänä vuonna myös myyriä on ollut erityisen vähän Lapissa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Susia oli maaliskuussa 2025 todennäköisimmin 430 (todennäköisyysväli 413–465) yksilöä. Kokonaan Suomessa sijaitsevilla reviireillä arvioitiin olevan 394 (379–413) sutta. Kun myyriä on vähän, pedot turvautuvat saalistuksessaan enemmän maassa pesivien lintujen muniin ja poikasiin. Kanta-arviossa käytettävän aineiston kattavuus on parantunut edellisvuodesta runsaan DNA ja havaintoaineiston myötä. Rajalaumat ja -parit mukaan lukien perhelaumoja oli 57 (54–61) ja pareja 19 (15–22). Toukkien ajoittuminen on muuttunut ilmaston lämmetessä, ja lintujen olisi pysyttävä muutoksessa mukana. Tiheydet ovat nyt lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Talitiaiset munivat keväällä pesäänsä ensimmäisen munan nykyisin keskimäärin noin kolme ja hömötiaiset noin seitsemän päivää aikaisemmin kuin viisi vuosikymmentä sitten. Heinäkuun alkukolmanneksen jälkeen saapuneet helteet saattoivat tulla liian myöhään kanalintupoikueiden näkökulmasta. Susireviirejä oli maaliskuussa todennäköisimmin 76 (90 % todennäköisyysvälillä 73–79). AJANKOHTAISTA Toimittaneet: Hannu Mällinen ja Esa Mälkönen Metsäkanalinnut laskussa Valtakunnallisesti tarkasteltuna metsoja teerikantojen maltillinen lasku on jatkunut, ja pyykanta on pysynyt viime vuoden tasolla. Eläimet voivat muuttaa käytöstään nopeasti: sama yksilö voi ajoittaa pesintänsä eri vuosina eri tavoin kevään ajoittumiseen mukautuen. Teerellä ja pyyllä poikasosuudet ovat pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Poronhoitoalueella ei arvioitu maaliskuussa 2025 olleen pysyviä reviirejä. Reviirit hävisivät kevääseen mennessä, kun 26 sutta tapettiin poikkeusluvin. Riekkokannan selvä alamäki on jatkunut. Susien kokonaisyksilömäärään lasketaan laumaja parireviireillä asuvat sudet, reviirien ulkopuolella elävät yksilöt sekä puolet rajareviirien yksilöistä. Susireviirillä tarkoitetaan aluetta, jota asuttaa joko susilauma tai -pari. Susikanta kasvaa lännessä Suden kannan kasvu painottuu erityisesti Lounais-Suomeen. Metson ja riekon poikasosuudet ovat tänä kesänä alhaisimmat, mitä viimeisen kymmenen seurantavuoden aikana on havaittu. On yhä arvoitus, mistä ympäristötekijästä hömötiaisen odotettua voimakkaampi pesinnän aikaistuminen johtuu. Taantuva hömötiainen joustaa – aikaistanut pesintää jo viikolla Oululaiset talija hömötiaiset ovat aikaistaneet pesintäänsä viime vuosikymmeninä. Syksyllä 2024 poronhoitoalueella arvioitiin olleen kuusi reviiriä, joista yhdellä oli perhelauma. Metsäkanalintujen pienet poikaset tarvitsevat kehittyäkseen hyönteisravintoa, jota on parhaiten tarjolla lämpimällä. Muninnan ajoitus vaikuttaa siihen, mihin aikaan emot ruokkivat poikasiaan – talija hömötiaisille tärkeää ravintoa ovat muiden muassa puiden lehtiä syövät yöperhosten toukat
4 VCMobjektiivien sarjaan. Hintaluokka 940 €. Poronhoitoalueen ulkopuolelle laskettu ilvesten kokonaismäärä syksylle 2024 oli todennäköisimmin 2 882 (90 % todennäköisyysvälillä 2 578–3 221). Useilla vesilintulajeilla poikastuotto parani, mutta taantuma jatkuu Kevään ja kesän 2025 vesilintulaskentojen perusteella useiden taantuneiden vesilintulajien parimäärät ja poikastuotto ovat kasvaneet viime vuoteen verrattuna. Vielä kesällä 2024 kannan kasvu oli 15 prosenttia. Hintaluokka 2200 €. Suurin, Rauman satamassa sijaitseva yhdyskunta, pieneni reilulla tuhannella pesällä käsittäen vajaat 6 600 pesää. Lähin tarkennus 25 – 65 cm .P aino 540 g. Panasonicin Lumix S 100 – 500 mm f 5 – 7 . 3 DG Contemporary on polttovälialueeltaan monipuolinen objektiivi Lja Sony Ebajonetteihin. 8 Macro GM objektiivilla pääsee 1 , 4 kertaiseen suurennukseen, telejatkeella jopa 2 . Näissä yhdyskunnissa pesi yli puolet koko Suomen merimetsokannasta. Yhden vuoden hyvä tulos ei kuitenkaan riitä kääntämään vesilintukantojen pitkään jatkunutta taantumaa. Kanta on romahtanut 97 % pitkällä aikavälillä. 5 – 6 . Hintaluokka 3500 €. Lähin tarkennus on 1 , 7 m. Hintaluokka 4200 €. RUNGOT Canon EOS C 50 on 32 MP kinokoon Cinema-sarjalainen ja kykenee 7 K 60 p kuvanlaatuun. Ilveskanta kasvoi 21 % syksystä 2023 syksyyn 2024. Laji on nykyisin niin harvalukuinen, ettei kannanmuutoksia voida enää luotettavasti tulkita. Sony FE 100 mm f 2 . Lähin tarkennus , 8 – 1 , 5 m. Suomessa havaittiin 67 merimetsoyhdyskuntaa, jotka pesivät yhteensä 104 luodolla tai saarella. Lähin tarkennus on 26 cm. Sisarustensa tavoin siinä on pykälätön aukkorengas ja pöly-/kosteussuojaus. Taantumisen taustalla vaikuttavat muun muassa vesistöjen ylirehevöityminen, veden värin tummuminen ojitusten seurauksena sekä vieraspetojen runsastuminen. Paino 1800 g. Erityisesti sinisorsalla, telkällä ja haapanalla poikastuotto oli selvästi parempi kuin vuonna 2024. Sigma 20 – 200 mm f 3 . Automaattitarkennus voidaan aktivoida usealla tavalla. Hintaluokka 1700 €. K uv a: Se pp o K er än en , pu n as o tk a K uv a: Se pp o K er än en , m er im et so LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 7. Painoa on 1285 g ilman jalustapantaa. VÄLINEUUTUUDET LUONTOKUVAAJAN TEKNIIKKAA JA TARVIKKEITA Toimittanut: Vesa-Pekka Peräkylä OBJEKTIIVIT Canon RF 85 mm f 1 . Kannan kasvu on voimistunut viimeisen kahden vuoden aikana, koska metsästysverotus on ollut vähäistä. Merimetsokannan kasvu taittui Kesällä 2025 merimetson pesiä laskettiin Suomessa noin 31 910 kappaletta. Lähin tarkennus 75 cm, ja paino 636 g. Ilveskanta kasvanut 21 % Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan ilveskanta on kasvussa. 1 OIS on kinokoon telezoom Lbajonettiin. Etsintä ei ole eikä kennon vakainta. Yhdyskunnista yhdeksän pesi pienissä porukoissa merimerkkien, linjataulujen tai majakan rakenteissa. Sigma 200 mm f 2 DG OS Sports on saatavana Ltai Sony E -bajonetilla. Mitoiltaan C 50 on kompakti, mutta sisältää lukuisia elokuvakameralta odotettavia ominaisuuksia, mm. Pesimäkanta pieneni edelliskesästä yhdellä prosentilla. HDMIliitin on täysikokoinen ja rungossa on jäähdytyspuhallin. Saman kasvunopeuden ennustetaan jatkuvan ainakin syksyyn 2025 saakka. Hintaluokka 3660 €. Hintaluokka 1930 €. Yli tuhannen pesän merimetsoyhdyskunnat sijaitsivat Porissa (2), Raumalla, Maskussa, Turussa, Raaseporissa, Espoossa ja Porvoossa. Lähin tarkennus 80 cm. OM Systemin M.Z uiko Digital ED 50 – 200 mm f 2 . Vesilintukantojen taantuminen on edelleen silmiinpistävää pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä. Ennuste ilvesten lukumäärästä syksylle 2025 ennen metsästyskautta 2025/2026 on 3 485 (3 125–3 892). Paino 1075 g ilman jalustakiinnikettä. 8 IS Pro:n kinovastaavuus on 100 – 400 mm. 8 kertaiseen. 4 L VCM sopii mitoiltaan Canonin f 1 . Surullisin tilanne on punasotkalla. Zoomin mekanismi on sisäinen, eli mekaaninen pituus ei muutu. Paino 646 g
Jotkin kuvista näyttävät, miten eläin näennäisesti hyötyy ihmisen jälkeensä jättämästä jätteestä. Tyhjentyneet kaupungit, rikkinäiset rakennukset ja purkujäte muodostavat eläimille uudenlaisen elinympäristön. Kuvissa muoviverkkoon kuollut kilpikonna tai merilintu takertuneena kalaverkon palaan eivät ole vain yksittäistapauksia, vaan osa laajempaa, itse luomaamme ympäristöongelmaa. Koskemattoman luonnon ja villieläinten esittäminen autenttisessa ympäristössään tuo katsojalle tärkeää tietoa ja ymmärrystä luonnon omista ehdoista ja toimintamekanismeista, kun ihminen ei ole sekoittamassa pakkaa. Tämä ei tarkoita, että luontokuva menettäisi arvonsa; luontokuvalla voi nähdä uuden merkityksen, kun se näyttää luonnon ja kulttuurin lomittumisen. Luonnon ja kulttuurin rajoja on perinteisesti pidetty luontokuvauksessa tiukasti erillään, mutta ihmistoiminnan ja siitä syntyvän jätteen sisällyttäminen luontokuviin asettaa tutkijoiden mukaan koko luontokuvauksen perinteen uuteen valoon. Media & viestintä 48, nro 2. Teksti: Tiina Kauppinen · Kuva: Susanna Seitakallio Jätteen vai luonnon kuva. Jäte tuo kuvaan ihmisen läsnäolon silloinkin, kun emme itse ole näkyvissä. Eläimen toimijuus ei katoa, vaikka sen valinnat tapahtuvat ihmisen tuottamien materiaalien keskellä, huomauttavat Uusitalo ja Lehtokunnas. Luonto ja eläimet eivät myöskään elä irrallaan kulttuurisista rakenteista, vaan niiden keskellä ja ehdoilla. Luontokuvan katsojan ei kannata enää etsiä kuvaa, jossa luonto olisi vain kaunis ja koskematon. S uomalainen luonto halutaan usein nähdä mieluiten puhtaana ja alkuperäisenä, koskemattomana tai vähintään erillään ihmistoiminnasta. Jäte liittää eläimen elämän ja ihmisen valinnat toisiinsa tavalla, jota ei voi ohittaa, vaikka mieli tekisi. Luontokuva ei vain näytä kohdetta, vaan myös paljastaa suhteita, jotka sitovat sen ihmisen toimintaan. Tutustu alkuperäistutkimukseen: Uusitalo ja Lehtokunnas 2025. Kuvan arvo ei ole vain siinä, mitä se tallentaa ja dokumentoi, vaan siinä, mitä se paljastaa suhteistamme muihin eläviin olentoihin ja elin ympäristöihin. EETTINEN TOIMIKUNTA TÄLLÄ PALSTALLA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY:N EETTINEN TOIMIKUNTA PUNTAROI VALOKUVAAMISEN ARVOJA. Kuvissa esiintyvät muovipussit, talojen rauniot tai metalliromu eivät ole pelkkiä häiriöitä, vaan keskeisiä osia kuvattua tilaa. Kuvat näyttävät eläimiä ympäristöissä, joissa jäte on muuttanut niiden elinehtoja. Jätteen laajentama luontokuva. Sama pätee luontokuviin: tunturimaisemat, aarnimetsät ja suolammet, villit eläimet ja kasvien yksityiskohdat tuntuvat olevan kauneimmillaan silloin, kun näkymää ei ole sotkettu ihmisen toiminnasta kertovilla merkeillä. Kuvasta tulee väline, joka ei pysähdy esteettiseen kokemukseen, vaan laajenee eettiseksi kysymykseksi. Katsoja joutuu kohtaamaan sen, että kasvit ja eläimet elävät maailmassa, jota ihmisen jätteet muovaavat. Eläinten, jätteen ja ihmisten suhteiset toimijuudet luontokuvakilpailun kuvastossa. Ihmisen toiminnan jälkiä dokumentoiva kuva näyttää, ettei luonto automaattisesti palaudu entiselleen, vaan muovautuu uudeksi. “Jäte on sekä materiaalinen vaara että moraalinen muistutus siitä, että eläimen kohtalo on kytkeytynyt ihmisen toimintaan”, tutkijat toteavat. Eläin ei välttämättä ole kärsijä, vaan toimija ja osa maisemaa, jossa ihmisen ja luonnon jäljet limittyvät. Lintu on voinut rakentaa pesänsä metalliromun suojiin tai käyttää muoviroskaa pesänrakennusmateriaalina. Ihmisperäisen jätteen ja villieläinten suhteet arkistuvat luontokuvauksen historiaan, toteaa tutkimus jätteen laajentamasta luontokuvasta (Uusitalo ja Lehtokunnas, 2025). Tutkijoiden mukaan jätteellistyneet luontokuvat eivät ainoastaan dokumentoi ympäristön muutosta, vaan kutsuvat katsojaa pohtimaan omaa osallisuuttaan siihen. Tampereen yliopiston viestintäja sosiaalitieteiden tutkijat Niina Uusitalo ja Taru Lehtokunnas tutkivat Wildlife Photographer of the Year -kilpailun eläimiä ja jätettä esittäviä luontokuvia vuosilta 2011–2024. Vaikka emme haluaisi nähdä jälkeemme jättämäämme roinaa, onko se juuri sitä, mikä meidän pitäisi nähdä. Päin vastoin, toimijuus tulee näkyväksi juuri tilanteissa, joissa eläin ottaa ympäristön haltuun, pakon sanelemana tai vapaaehtoisesti. Yhtä lailla olennaista ymmärrystä omasta toiminnastamme tarjoaa luontokuva, joka näyttää toimintamme jäljet ja seuraukset. Osassa tutkituista kuvista eläimet ovat ottaneet käyttöönsä ihmisen hylkäämiä tiloja. Tutkituissa luontokuvissa jäte ei jää taustalle, vaan se on keskeinen ja aktiivinen, eläimen olemassaoloa muokkaava tekijä. Luontokuvissa esimerkiksi ohi kulkevat autot, metsään heitetyt nuuskarasiat ja hakkuuaukeiden jätteet ovat usein ei-toivottua materiaalia, joka pyritään rajaamaan luontoa esittävästä kuvasta pois. Eläintä on vaikeaa esittää luontokuvassa täysin erillään ihmisestä – eikä ehkä tarpeellistakaan. Onko kyse tällöin eläimen selviytymisestä heikentyneissä oloissa, vai uudenlaisen ympäristön hyväksymisestä ja hyödyntämisestä. Kuvissa, joissa ihmisen toiminnan vaikutus halutaan ennemmin paljastaa kuin piilottaa, näkyy toinen todellisuus: ihmisen jälkeensä jättämä roska sekä muut jäljet, kuten maaston ja elinympäristöjen muokkaaminen, kietoutuvat erottamattomaksi osaksi luontoa. DOI : https://doi.org/10.23983/mv.154984 8 · LUONTOKUVA · 5 / 2025. Tämäntyyppiselle luontokuvalle voisi suomalaisessakin kontekstissa olla tarvetta
Yhdistyksemme arvokkain voimavara ovat sen jäsenet. Keräys kulkee nimellä Suomen Luonnonvalokuvaajat luontoa suojelemassa, ja linkki siihen löytyy Luonnonperintösäätiön ja yhdistyksemme kotisivuilta. Olen iloinnut erittäin paljon yhteistyöstä Luontoliiton kanssa. Tapahtumat ja yhteisöt tukevat toisiaan ja antavat toisilleen positiivista näkyvyyttä. Toivon, että mahdollisimman moni osallistuisi siihen omien mahdollisuuksiensa mukaan. Suomen Luonnonvalokuvaajien oma keräys Ikimetsien hyväksi on edelleen käynnissä. Muutos ei tapahdu hetkessä, ja tasapainon saavuttamiseen tarvitaan edelleen aikaa. Vanha totuushan on, että nuorena solmittu luontosuhde kestää läpi koko elämän. Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Suomi on pieni maa, jossa piirit ovat pieniä. Nuorten tukeminen ja kannustaminen palkitsee varmasti tulevaisuudessa. On ilo olla edelleen mukana, vaikka nyt siellä katsomon puolella. Jo ensimetreillä hallituksessa oli tehtävä jäsenten kannalta ikäviä päätöksiä mm. Jäsenkirjeet, aktiivinen some ja monipuolinen webinaaritarjonta tavoittavat kaikki jäsenet, riippumatta siitä missä päin Suomea sitten asuukin. Muutoksen voi nähdä mahdollisuutena kehittyä ja kasvaa, niin ihmisenä, yhteisön jäsenenä kuin organisaationakin. Myönnän, että alku ei ollut helppoa. N äitä samoja sanoja käytin myös silloin, kun kirjoitin ensimmäisen Pu heen johtajan kynästä kolumnin Luontokuva-lehden numeroon 6/2022. Pirjo Lindfors Hallituksen puheenjohtaja Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry K uv a: Pe kk a O va sk ai n en LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 9. Tähän liittyen yhteistyö myös Hannu Hautala -säätiön kanssa aloitettiin tänä vuonna. On hienoa, että olette mukana tukemassa suomalaista luontokuvausta, ja toivon, että kuljette rinnallamme myös jatkossa, pitkälle tulevaisuuteen. Nyt on aika jättää puheenjohtajan tehtävät ja katsoa elämässä uuteen suuntaan. Tarkalla seurannalla aloimme saada taloutta ohjattua oikeaan suuntaan. Siksi haluankin lausua erityiskiitokset kaikille yhdistyksemme jäsenille. Suomen Luonnonvalokuvaajat on jo kaksi vuotta ollut Kuusamo Nature Photo -luontokuvafestivaalin yhteistyökumppani. Yhdistyksen taloudelliset näkymät olivat huolestuttavia, eivätkä maailmanpolitiikan myllerrykset ja yleinen hintojen nousu helpottaneet tilannetta. Olin vastavalittuna hallituksen puheenjohtajana katsomassa uteliaana tulevaisuuteen tässä mielenkiintoisessa, mutta haastavassa tehtävässä suomalaisen luontokuvauksen näköalapaikalla. Kuluja jouduttiin myös voimakkaasti karsimaan. jäsenmaksuja korottamalla. Siksi on tärkeää, että saman alan toimijat tekevät yhteistyötä. SLV SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY – PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ Mikään ei ole pysyvää – paitsi muutos Kaikenlaisiin muuttuviin tilanteisiin liittyy aina haasteita ja mahdollisuuksia. Olen halunnut kehittää yhdistyksemme toimintaa avoimempaan, eettisempään ja yhteisöllisempään suuntaan niin, että jokaisella jäsenellä olisi mahdollisuus saada tietoja ja taitoja onnistuneeseen ja vastuulliseen kuvaamisen. Järjestämme edelleen yhdessä kaksi kertaa vuodessa lapsille ja nuorille oman luontokuvakilpailun. Takana on seitsemän vuotta yhdistyksen hallituksessa, ja niistä kolme viimeistä vuotta hallituksen puheenjohtajana. Omana vahvuutenani näkisin kyvyn verkostoitua, innostua sekä kehittää yhteistyötä myös uusien, yhdistyksen arvoja tukevien kumppaneiden kanssa. Pienelläkin lahjoituksella on suuri merkitys. Luonnonperintösäätiö on myös lähellä sydäntäni. Vuoden Luontokuva -kilpailu, jäsentapahtumat, jäsenhankinta ja tämä lehti ovat yhdistyksemme toiminnan vahvaa ydintä. Toivon, että olen voinut jättää yhdistykseen oman peukalonjälkeni avoimuuden, eettisyyden ja yhteisöllisyyden kautta. Samoin toivon tälle hienolle yhdistykselle, sen uudelle hallitukselle ja uudelle puheenjohtajalle onnea ja menestystä tulevissa haasteissa
suljettu VUODEN LUONTO KUVAT 2025 -NÄYTTELY VALOKUVIA ESILLÄ Janne Salomeri Luonnon kehä Aika: 5.11. – 31.12.2025 Paikka: Viking Grace Jetro Luhtaa Käsivarren lumo Aika: 12.11.2025 – 15.2.2026 Paikka: Helsingin luonnontieteellinen museo. – 31.10.2025 Paikka: Parkanon kirjasto. Kaarlo Hännisentie 2, 93600 Kuusamo. Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki Avoinna: ti-pe klo 10–17, la klo 10–18, su klo 10–16 (ks. Avoinna: ma klo 12–19, ti-to klo 11–17, pe klo 11–15 Mia Surakka Tanssi Aika: 11.9. Avoinna: ma-to klo 11–16, pe 11–14, sekä tapahtumien yhteydessä Auli Leivonen Metsän sylissä Aika: 1.12. NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Ilmoita meille luonto kuva näyttelystäsi! Ilmoita näyttelysi tiedot osoitteeseen nayttelyt@luontokuva.org. Julkaisemme näyttelyjä netissä ja Luontokuva-lehdessä Koonneet: Hannu Mällinen ja Kaija Keskinen K uv a: Je tr o Lu h ta a K uv a: Ja n n e Sa lo m er i K uv a: R ai m o Su n de li n K uv a: A ul i Le iv o n en VUODEN LUONTO KUVAT 2024 -NÄYTTELY a 3.10.–30.11.2025 Keski-Suomen luontomuseo Ihantolantie 5, 40720 Jyväskylä Avoinna ti–pe klo 12–18, la–su klo 12–17, vapaa pääsy b 1.11.2025–4.1.2026 Kolin luontokeskus Ukko Yläkolintie 39, 83960 Koli Avoinna ti–la klo 10–17, su klo 10–15 c 4.11.2025–4.1.2026 Suomen Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki Avoinna ti–su klo 10–16 Mia Surakka Maakotka elinpiirinsä rajalla Aika 1.10. – 28.11.2025 Paikka: Pitäjänmäen kirjasto. – 29.12.2025 Paikka: Pasilan kirjasto. Jousipolku 1, Helsinki Avoinna: ma-to klo 9–20, pe klo 9–16, la klo 10–16 Aika: 2.12. juhlapyhien aukiolot Luomuksen nettisivuilta) Käsivarren erämailta fantasiamaailman tunnelmia sekä dokumentaarisen luontokuvauksen realismia. LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 11. Kellosilta 9, Helsinki Avoinna: ma-to klo 8–20, pe klo 8–18 Valokuvia luonnosta Kehä ykkösen sisäpuolella Raimo Sundelin Metsä peittää saaret Aika: 21.8. – 29.12.2025 Paikka: Etelä-Haagan kirjasto. e 28.10.2025–8.2.2026 Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, 02820 Espoo Avoinna ti–su klo 10–17 f 1.11.–31.12.2025 Joroisten kirjasto Mutalantie 3 A, 79600 Joroinen Avoinna ma–su klo 7–22 g 1.11.2025–31.1.2026 Maretarium Sapokankatu 2, 48100 Kotka Avoinna ma klo 10–17, ti klo 12–19, ke–su klo 10–17 h 28.1.–22.3.2026 Villa Elfvikin luontotalo Elfvikintie 4, 02600 Espoo Avoinna ma–pe klo 9–15, su klo 10–16, la suljettu d 8.12.2025–25.2.2026 Tunturi-Lapin luontokeskus Peuratie 15, 99400 Enontekiö Avoinna ma–ke klo 10–16, 24.12. – 31.10.2025 Paikka: Kuusamotalo, Ylälämpiö. Parkanontie 57, 39700 Parkano. Isonnevantie 16 B, Helsinki Avoinna: ma-to klo 8–20, pe klo 8–16, la klo 10–16 Valokuvatauluja Suomen luonnon eläimistä
Lohi ja taimen kutevat virtaavissa vesissä, nieriä ja muikku järvissä, siika myös meressä. Pääosa myrskyistä saapuu Suomeen lounaasta Atlantin isompien myräköiden häntinä. . AJANKUVA AJANKOHTAISIA POIMINTOJA VUODEN LUONTOKUVA 2024 -KILPAILUN SEMIFINALISTISADOSTA Teksti ja kuvavalinnat: Pertti Koskimies AURINGON NOUSU JA LASKU SEKÄ KUUN VAIHEET 5.11. Aurinko . Korppipari vahtii reviiriään ympäri vuoden ja ajaa tunkeilijat tiehensä. NYT LUONNOSSA ”Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana”, sanoi korpirahvas. . Hanhet ovat runsastuneet moninkertaisesti erityisesti Pohjanmeren rannikkoseutujen talviaikaisten metsästysrajoitusten ansiosta. 20.12. Loppusyksyllä Aurinko paistaa päivisinkin matalalta, mikä luo hienoja valoja merimaisemille. 5.12. Helsinki 7:54 16:13 8:32 15:39 9:04 15:17 9:23 15:12 Oulu 8:21 15:42 9:13 14:54 10:01 14:16 10:28 14:03 Utsjoki 9:02 14:48 10:35 13:19 Kuu . ELÄMÄNPUU Kuva: Roberto Barilani, Puun elämäntarina Aihkipetäjä voi elää jopa yli 800-vuotiaaksi. . Pääosa lohikaloistamme kutee syksyllä, kun vedet viilenevät viiden plusasteen paikkeille. Säännöstä on poikkeuksia esimerkiksi muutamissa Pohjois -K arjalan järvissä, joissa muikku kutee helmi–maaliskuussa. . Parvessa nuoret yksilöt myös tarkkailevat toisiaan parinmuodostus mielessään. Sadat tuhannet hanhet pysähtyvät ruokailemaan syyskuun lopulta marraskuun alkuun etenkin Itä -S uomen pelloille, kun ne vielä vuosisadan alussa lensivät pysähtymättä maamme yli. 20.11. Nuoret ja muut reviirittömät yksilöt pystyvät vain parvissa ruokailemaan reviiriparin elinpiirillä. 12 · LUONTOKUVA · 5 / 2025. Noina vuosisatoina ikiaihki on elättänyt mittaamattoman yksilöjoukon kymmenistä tikka-, sienija hyönteislajeista. Kesävieraiden palattua mantereelle luonto elää merensaaristossa yhtä rauhassa kuin suurimmissa Lapin erämaissa. – 20.12.2025 Päivä 5.11. . Esimerkiksi valkoposkihanhia oli 1960 luvulla maailmassa noin 30 000 , nykyään 40 kertaisesti. . . VARTIOSSA Kuva: Veeti Sarajärvi, Synkät vartijat Korpit ovat jakaneet koko Suomen yli 20 000 reviiriksi, joilla linnut elävät koko ikänsä, yleensä muutaman kymmenen neliökilometrin alueella. Kuoltuaan se saattaa seisoa ylväänä kelopilarina pari vuosisataa eikä maahan rojahdettuaankaan laho olemattomiin moneen sataan vuoteen. . . . Lokaja marraskuu ovat kiivainta kutuaikaa. SYYSMYRSKY HUOKAA Kuva: Jari Hakala, Tuulinen aamu Loka-marraskuu on tuulten ja myrskyjen aikaa
SDP :n Kalevi Sorsa oli pääministeri kymmenen vuotta. Ajattelevalle ihmiselle on karmea kohtalo elää rasistisen luontotuhohallituksen ja arvottoman presidentin aikana. Mutta narsistinen presidenttimme Stubb käski ”jäitä hattuun” Trumpia vastustaville ja neuvoi, että ”älä kysy, mitä Amerikka voi tehdä sinulle, vaan mitä sinä voit tehdä Amerikalle” (Helsingin Sanomat 26.3.2025). Suomalainen lääkäri löysi sorsan, teki siitä pääministerin, ja pian 200 000 ihmistä haki töitä. Juha Sipilä hehkutti erityistä ”susille nappi otsaan vaan” -luontosuhdetta. Vanhanen väitti, että metsätalouden vaikutusta biodiversiteettiin, ilmastoon ja vesistöihin pitäisi tutkia objektiivisesti, vaikka riippumaton tiede jopa kepuohjatussa Luonnonvarakeskuksessa todistaa, että metsätalous on ekologisesti kestämäSONTA-MIDAS töntä. Teksti ja kuva: Pertti Koskimies K aikki, mihin Fryygian kuningas Midas kosketti, muuttui kullaksi. KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Tällä palstalla biologi ja tietokirjailija Pertti Koskimies ruotii maailman menoa. On kummallista, että joku haaskaa elämänsä kepin viskelyyn, mutta vielä oudompaa on olettaa, että se toisi ihmiselle edes alkeisoppimäärän metsäluonnosta. Eivätkö he muista, että juutalaiset murhasivat Jeesuksenkin Palestiinassa. Kun jäitä on hatussa, aivot jäätyvät. Kristittyjä teeskentelevät kansanmurhan kannattajat väittävät minun lietsovan kirkonpolttoja ja uhkaavat rikosilmoituksilla, kun vaadin perusinhimillisyyttä, ihmisten ja muiden lajien oikeuksia. YK :n ilmastokokouksessa Orpon päävies ti muille maille oli, että ”ilmastotavoitteisiin pää sy vaatii sitoutumista konkreettisiin tekoihin”. Trump hallintoineen kiihdyttää luontokatoa ja ilmastokaaosta enemmän kuin mikään muu, murhaa palestiinalaisia ja ukrainalaisia paijatessaan sotarikollisia Netanjahua ja Putinia, lietsoo väkivaltaa ja rasismia kansalaisten ja kansakuntien välille, hajottaa sopimuspohjaisen maailmanjärjestyksen – Suomenkin elin ehdon – ja tahtoo universumin tyranniksi, valehtelee kilpaa itsensä kanssa ja väheksyy tiedettä, lopettaa rokotukset hengenvaarallisia tauteja vastaan, on epäjohdonmukaisuudessaan ja epävakaudessaan taaperon tasolla. Minusta poiketen kristityt ovat käyneet kansanryhmien kimppuun niin miekoin kuin sanoin. Nyt kuninkaat syytävät sontaa. Kuin lapset, jotka anelevat vapautusta läksyistä, koska entisetkin on tekemättä. "Luen mieluummin virkamiesten raportteja kuin päivystävien dosenttien sepustuksia", ja ”ennen professorina oli kolme hyvää syytä olla, kesä-, heinäja elokuu". Metsätalous inttää raiskioita ja pöheikköjä metsiksi ja palkkaa aivopesijöiksi urheilijoita, missejä, laulajapimuja ja TV :n lapsellisissa peliohjelmissa koohottavia tyhjännaurajia, noita joka-alan-asiantuntijoita. Johtajista tulee mieleeni 1980luvun vitsi lääkäreistä. Keskustapuolueen pomot pysyvät uskollisena Lipposta ja Marinia elähdyttävälle ”oikein taikka väärin rahat kokoon käärin” -linjalle. Matti Vanhanen alentui 14.9.2025 Helsingin Sanomissa metsärauhan nimissä juoksupojaksi metsätalouden mafiosoille, joilla on jo nyt täysi valta myllätä kolme neljäsosaa maamme kamarasta pusikoiksi. Amerikkalainen väitti lääkärin tehneen kädettömälle miehelle käden, minkä jälkeen mies haki töitä. Hakkuurajoituksia vastusti myös Sanna Marin. "Sellaisia kirottuja, läpeensä ilkeitä, lä peensä myrkyllisiä, läpeensä perkeleellisiä olentoja, ovat nämä juutalaiset, jotka jo 1400 vuotta ovat olleet meidän vaivanamme, ruttonamme ja kaikkena onnettomuutenamme ja vieläkin ovat”, pauhasi myös luterilaistemme oppi-isä Martti Luther (Von den Juden und ihren L?gen , 1534). Eikä metsien tuhoaminen vessapaperiksi ja pahvilaatikoiksi ole sosiaalisesti eikä taloudellisestikaan järjellistä. Sanna Marin nyyhki krokotiilin kyyneleitä ilmastokaaoksesta ja köyhistä, mutta valkopesee nyt maailman äärissä lentelevänä tyhjänpuhujana Tony Blairin, saudityrannien ja muiden ihmisoikeusrikollisten likapyykkiä. Sorsan seuraajista Paavo Lipponen ajoi rikkaiden asiaa ja härskisti omaansakin Venäjän kaasuputkilla. Mutta teini-ikäisten pusikoiden riipiminen sellukattilaan ja puupeltojen kyntäminen katerpillarilla johtavat siihen, että puska-Suomesta on tullut hiilinielun ja -varaston sijaan ilmastokaaosta kiihdyttävä päästölähde. Aikana, jolloin johtajilla ei voi olla tärkeämpää työtä lasten, ei ihmiseikä luomakunnan eteen kuin luontokadon ja ilmastokaaoksen torjunta, nämä epäloogiset anti-Midakset touhottavat luonnontuhonnan törppöinä mainospylväinä, puolustavat kvartaalitalouden yltiöahneutta. Vanhasessa olisi sentään valtio mies ainesta, vertaapa Orpoon tai Keskisarjaan, kuin piirimyyjään ja räkänokkaan katujätkään. Ruotsalainen lääkäri teki käden jatkeeksi miehen, joka haki töitä. Anteeksiantamattominta on Trumpin hännystely, joka ainoastaan rohkaisee maailman suurinta tomppelia entistä hullumpiin tollontöihin. Hän perusti ympäristöministeriön. Parinkymmenen vuoden kuluessa puhki kävelemäni saapaskasakin näkee Trumpin takapuolen nuoleskelun vaarallisemmaksi kuin Hitlerin myötäilyn 1930-luvulla. LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 13. Savotta-hupailussa hakkuista hihkuivat keskenkasvuisten innolla entiset keihäänheittäjät. Metsien hiilinielujen piti varmistaa, että Suomen lakiin kirjattu tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 toteutuisi. Kävikö Stubbille näin jo 2015 valtionvarainministerinä. Metsämafian lobbareiksi alentuneet Orpo ja Ruotsin pääministeri Kristersson anelevat nyt komissiolta armoa nykyhakkuiden jatkamiseen, koska ilmastonmuutos on kasvattanut metsätuhoja ja hidastanut puiden kasvua – jatkakaamme siis hakkuita, jotta ilmastonmuutos kasvattaisi vielä enemmän metsätuhoja ja hidastaisi kasvua. Sorsalla oli huonoinakin vuosina visio: hyvinvointiyhteiskunta. Ainoa keino välttää EU :lta tästä tuleva miljardien eurojen lasku on vähentää hakkuita. Vanhanen horisi, että metsäalasta on suojeltu 13 prosenttia, mutta kalliot ja kitumaat poistaen oikeasti kolme. Mainospuheissaan hän valehtelee edelleen Suomen saavuttavan hiilineutraaliuden 10 vuodessa, vaikka tutkimusten perusteella se vie vähintään 25 vuotta
Myös kromaattiset aberraatiot ovat helposti läsnä, mutta ne on nykyisin helppoa jopa automaattisesti korjata jälkikäsittelyssä. Mutta verrokkina Canonin, Nikonin ja Sonyn 600mm F4 supertelet ovat valmistajiensa huipputuotteita, joihin on pakattu valmistajansa paras optinen osaaminen, ja hintalaput ovat alle tai reilusti yli 15 000€. Viime aikojen teleobjektiivien kevennystrendin osa Sigman tuore 300–600-millinen ei sen sijaan ole: objektiivi on suurikokoinen (pituus 468mm ilman vastavalosuojaa) ja painava (3 970g) mötkö, jota ei parhaallakaan tahdolla voida pitää helposti mukana kuljetettavana maastotelenä. Objektiivin tarkennuksesta huolehtii Sigman mainio HLA -moottori, eikä sen nopeudessa tai tarkkuudessa ole naputtamista. Edullisuus on tietysti suhteellista, sillä objektiivin myyntihinnan ollessa n. Sigman 300–600-millinen on täydellä aukolla parhaimmillaan laajasta päästä noin puoliväliin polttovälialuetta, jossa tulokset ovat erinomaisia kuva-alan keskellä ja varsin hyviä reunoilla. Painon ja pituuden ohella kyse on myös painonjakaumasta, miten objektiivi ja kamera tasapainottuvat käsinkuvausotteessa, ja tässä suhteessa Sigmassa on paljon hyvää: hieman zoom-kehän etupuolelta objektiivia pidellessä se tasapainottuu varsin hyvin ja zoom-kehä on peukalolla sopivasti säädettävissä. Kiitokset Sigma Imaging Nordicille objektiivikokeilun mahdollistamisesta. Objektiivin tarkennuskehän liike on aika pitkä, mutta sen käyttöön voi valita power focus -tilan, jolloin tarkennus liikkuu eteen tai taakse pienemmällä käsiliikkeellä ja vaihtuvalla tarkennusnopeudella. VÄLINEKOKEILUT Teksti ja kuva: Hannu Mällinen VALOVOIMAINEN SUPERTELEZOOM Kokeilussa Sigma 300–600mm F4 DG OS Sports S igman supertelezoom 300–600 F4 -objektiivi on parillakin tapaa melkoisen mullistava: koskaan ennen ei ole ollut tämän polttovälialueen F4-valovoimaista zoom-objektiivia, eikä koskaan 600mm polttoväliin F4-valovoimalla kykenevää objektiivia ”näin edullisesti”. Sen sijaan 600mm polttoväli on hieman pehmeä keskellä ja selkeämmin pehmeä kuva-alan reunoilla. Ku van vakaajan tehoksi Sigma ilmoittaa 5,5 valotusaskelta, se on hyvä suoritusarvo. 300–600mm on kattava polttovälialue ja F4 valovoima takaa liikkeen pysäyttäviä valotusaikoja sekä mainion bokehin. Tuomiota ei kannata ymmärtää väärin, optisesti objektiivi on todella kova suoriutuja, mutta jos verrataan aivan kaikista parhaisiin, niin on todettava, että puolta halvemmalla ei sittenkään voi saada yhtä hyvää. Huomionarvoista on myös, että Sony rajoittaa kolmannen osapuolen objektiiveilla runkojensa sarjakuvausnopeuden 15 ruutuun sekunnissa, ja että Sonyn telejatkeet eivät toimi Sigman 300–600-millisessä. Mutta entä terävyys ja kuvanlaatu, voiko yli puolet edullisempi objektiivi haastaa toisten valmistajien 600-milliset huippusupertelet. Telepään terävyys paranee himmennettäessä F5.6:een, joka kannattaakin tehdä, mikäli valaistusolot sen sallivat. Sigma 300–600-millisen hallittavuus on hyvä, painikkeet toimivat napakan sujuvasti ja zoomsekä tarkennuskehä ovat sopivasti vaimennettuja. 7 300€, ei se ole aivan tavallinen kuluttajatuote. Sigma 300–600mm F4 DG OS Sports saavutti EISA -palkinnon ultra-telephoto zoom lens -kategoriassa. 14 · LUONTOKUVA · 5 / 2025. Toisaalta objektiivin ollessa näin kookas ja painava, on sen todennäköisin käyttömuoto jalustalta, eikä parhainkaan kuvanvakaaja pysäytä kuvauskohteen liikettä. Toisaalta ei siitä niin hirveän kauan ole, kun Canonin EF -kiinnitteisen 600mm F4 -objektiivin vuonna 2011 julkaistu II -versio painoi aivan samaa luokkaa, eli hieman alle 4 kiloa (ja kuriositeettina saman objektiivin I-versio vuodelta 1999 lähenteli 5,5 kiloa). Sen sijaan jalustakiinnikkeestä pidellessä objektiivi tuntuu hieman etupainoiselta, ja käsikäytössä jalustakiinnike kannattaakin kääntää pois tieltä objektiivin yläpuoliseksi ”kahvaksi”. Harmillisesti Sigmaa ei ole saatavilla Canon RF eikä Nikonin Z-bajoneteille, vaan saatavilla on Sonyyn sopiva E-versio ja mm. Panasonicin käyttämä L-versio
Minä jäin ihmettelemään myös tällä itsellenikin tutulla kotkanpesällä ravannutta isoa ihmismäärää. Ei paalukenkiä, ei tikkaita. – Vähän mutta kovaa tavaraa, vastattiin ylhäältä kangasmajasta. Lukija voi kuvitella, että tässä tapauksessa hakaneulojen rooli lepattamisen estämiseen ja rakojen tukkimiseen kasvaa entisestään. Seuraavaksi raato sijoiteKIRJAMUISTELOITA taan linja-autoon, kunnes jossain Soinin takamailla painetaan summeria keskellä metsää. Kirja ei ole valokuvateos eikä oikein romaanikaan. Teksti: Jorma Luhta KOTKIA JA MATKAAMISTA MISTÄ MATKA MIHIN Eero Murtomäki Sivukoko 15 × 21 cm, 168 s, Lumimuutos Osuuskunta 2021 M illaista oli lintujen valokuvaaminen 1960-luvun alussa. Petolintuja piti syystäkin kuvata salassa. Jokainen oli nuori ja innokas. Likimain kaikki tehtiin ensimmäistä kertaa. Petolintujen pesäkuvaus oli 60-luvulla suosittua. *** Murtomäki ja kuvauskumppani Heik ki Seppälä onnistuvat hankkimaan sian ruhon, joka monien vaiheiden jälkeen matkaa muoviin käärittynä paikallisjunassa Vaasasta Seinäjoelle. LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 15. 60-luvun puoliväliin mennessä kojukuvaajan hakaneulateknologia oli levinnyt jo Seinäjoelle ja jopa Tuuriin saakka. Kotimaan luontokirjallisuuteen suhteutettuna opus on sukua niille Yrjö Kokon kirjoille, joissa yksityiskohtaisesti kuvaillaan lintujen valokuvausta, mutta valokuvat sinänsä jäävät sivurooliin. Mistä matka mihin -kirja kertoo toisaalta kotkan kuvaamisesta 1963 ja siihen liittyvästä nuoren miehen vaelluksesta aikuisuuteen ja pois sovinnaisuudesta. He kummastelivat kangaskääröä naapuripuussa. Niinpä siis parivaljakko hyppää bussista, kerää suksensa, reppunsa ja miehekkäästi tuoksuvan muovikäärönsä ja painelee umpihankeen suolle. Vanhemmasta kojunrakennustekniikasta kiinnostuneelle on aihetta kertoa, että hakaneulat olivat alun pitäen eräänlainen hullun idea. Kuvauspiilo petäjän latvaan syntyy vielä simppelimmin: kankaat oksien varaan, oksa istuimeksi, toinen jalkojen alle, narulenkki objektiivin kannatteluun ja vihertävä takki katoksi. – Onko tullut kuvia. Sellaiset asiat kuin lupa kojuntekoon ja raatojen levittelyyn eivät käyneet edes mielessä. Raato asetellaan sopivalle mättäälle ja lumeen kauhotaan tila kojulle. Murtomäen lisäksi koulupoikaikäiset Heikki Seppälä, Risto Palokangas ja Juhani Koivusaari ikuistivat maatai merikotkaa juuri Suomisen ”Katoavaa aatelia” varten. 60-luvun ”koju” syntyi muutamasta maastosta sivalletusta kepistä, kangaskaupan jäännöspaloista ja uusimpana innovaationa kimpusta hakaneuloja. Sanat jäivät Taiton mieleen, koska perholaisessa arkikielessä ei puhuttu kovasta tavarasta. Sitä ennen ja sen jälkeenkin on hikoiltu ja paleltu ja venytetty hernekeittopurkkia riittämään kahdelle hengelle ja monelle päivälle. Eero Murtomäki on kaksikymmenvuotias, hän on hylännyt ensimmäisen ja ainoan työpaikkansa ja päättää ryhtyä pärjäämään luontoa valokuvaamalla. Teuvo Suomisen vanhemmat työskentelivät lääkäreinä psykiatrisessa sairaalassa Vaasassa. Murtomäki toteaa sellaisen nyt tarpeettomaksi ja jopa hölmöksi, koska automaattiset livekamerat kuvaavat paremmin ja likimain häiriöttä. Teuvo Suominen oli valmistelemassa isoa kirjahanketta petolintujen uhanalaisuudesta. Sen sisältä ihmisääni ilmoitti olevansa Eero Murtomäki ja valokuvaavansa kotkaa. Kekseliäisyyden vaatimusta lisäsi rahattomuus ja autottomuus. Kukaan Suomessa ei ollut tehnyt aiemmin samaa ratkaisua. Uskoni mukaan sana koju tarkoittaa tämän lehden lukijoille latoa tai pientä mökkiä muistuttavaa rakennelmaa. Miksi et käytä hakaneuloja, ihmetteli ohi kävellyt sairaalan asiakas. Perhossa asunut ja Pentti Linkolan kanssa ystävystynyt erämies Taito Lehtimäki kertoi kolme vuotta myöhemmin opastaneensa jonkun tutkijan kuvauskesänä samalle pesälle. Itse en osaa kuvitella mitään niin mielenkiintoista kuin 60-luvun luontokuvaus Suomessa. Jotain pikkulintua kuvatakseen koulupoika Teuvo rakensi sairaalan pihassa piiloa ja sitoi vanhoja lakanoita narunpätkillä toisiinsa. Muutama viikko myöhemmin Eero näppää kaksi mustavalkoruutua sian päällä seisovasta kotkasta. Kuusikymmenluvun alussa maakotka oli paljon nykyistä vähälukuisempi ja kaikkia petolintuja vihattiin ja tapettiin. Sekä maaettä merikotkan pelättiin riutuvan sukupuuttoon. 2020-luvulla keskimääräisen kotkanpesän ainoa ihmisvieras on poikasten rengastaja. Yleiseen tulotasoon suhteutettuna kunnon kamerat maksoivat vuoden tienestit, eikä muuhun liiennyt oikein markkaakaan. Kirjoittaja muistelee tapahtunutta 58 vuotta myöhemmin vanhuuden kynnyksellä ja ihmettelee itsekin, miten paljon yhden vuoden aikana voi tapahtua. *** Tuttuja ja tuntemattomia haastattelemalla Mur tomäki ja Seppälä saavat selville kotkan pesäpaikan Eteläja Keski-Pohjanmaan rajalta
Vuoden Luontokuva · Nisäkkäät-sarja 1. sija OSSI SAARINEN Tassut V U O D E N L U O N T O K U VA 2025 K I L PA I L U 29.4.2024, klo 18.37, Nikon Z 8, 800 mm, 1/400 s, f 6.3, iso 2000 16 · LUONTOKUVA · 5 / 2025
Vuoden Luontokuva -kilpailuun Ossi laittoi valtaosin normaalisti rajattuja kuvia. Ja sen se teki! Kuvasta tuli Vuoden Luontokuva. Tämän lehtemme sivulla 74 hän kolumnissaan kertoo, miten voi luontokuvaajan ammatissa elättää itsensä. Yhtäkkiä hän havahtui, ilves näkyi metsässä, vain parin kymmenen metrin päässä. 29-vuotiaana Ossi on yksi kilpailun 45-vuotisen historian harvoista alle kolmekymppisistä voittajista. Se herättää mielenkiinnon ja kestää katselua. Kuva ilveksen tassuista rikkoo perinteisen luontokuvan määritelmää. Siihen palasi mielellään kerta toisensa jälkeen. Lahden/Hollolan seuduilta kotoisin oleva Ossi muutti pääkaupunkiseudulle 2017, kun aloitti maantieteen opiskelut yliopistossa. Oli suuri riski, että tuomaristo ei päätöntä kuvaa ollenkaan arvostaisi, mutta oli myös mahdollista, että se aivan poikkeuksellisena toteutuksena herättäisi tuomarien huomion. Hänellä oli kuitenkin 800-millinen tele, mikä merkitsi, että ilves ei millään mahtunut kokonaan kuvaan. Kuvausta varten hän liikkui avoimempaan kuvauspaikkaan. Ossi ei kuitenkaan ole aivan tavallinen nuori, hän on onnistunut jo luomaan merkittävän uran Soosseli-nimimerkillä erityisesti Instagramissa, jossa hänen kuvillaan on yli 400 000 seuraajaa, valtaosin ulkomailta. U seimmat meistä olisivat ikionnellisia, jos ilvestä pääsisi niin lähelle, että vain pää mahtuisi kuvaan. Eräänä iltana Ossi Saarinen lähestyi niittyä, jossa oli onnistunut kuvaamaan jo edellisenä aamuna ja iltana ilvestä. Omaleimainen sommittelu tuo jännitettä kuvaan. Väljempänä, ilveksen kokonaan näyttävänä rajauksena kuva ei varmaankaan olisi päätynyt koko kilpailun voittajaksi. Vaistonvaraisesti hän kuvasi välillä ilveskissan päätä, välillä sen tassuja. Mutta Vuoden Luontokuva ehkä jäisi silloin ottamatta. Odotteli sitten metsän reunassa, ja vilkuili välillä selkänsä taakse. Vaaditaan valtava määrä työtä ja lopuksi myös onnea, että tällainen kuva saadaan tallennettua. Kuva erottui selvästi muiden tasokkaiden kuvien joukosta poikkeuk sellisen aiheen ja hienon toteutuksen myötä. Mutta häntä viehätti myös kuva, johon ei ollut pää mahtunut. Rohkeasti erilainen otos tilanteesta, johon harva haaveistaan huolimatta koskaan pääsee. Hän kulki metsän kautta, jotta ei pelästyttäisi niityllä mahdollisesti olevia ilveksen saaliseläimiä. Te ks ti : Es a M äl kö n en K uv at : O ss i Sa ar in en Tuomaristo: Tämän vuoden kilpailussa ja finalisteissa oli mukana ilveskuvia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. c Pyrstötiainen d Kettu b Ossi LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 17. Puolentoista vuoden jälkeen hän päätti pitää opinnoissa kuuden kuukauden tauon, kun luontokuvaus alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Tupsukorvia sitä kuvaisi. Taukoa on kestänyt nyt kuusi vuotta. Sopivassa paikassa etäisyyttä oli enää kymmenkunta metriä. Puolen vuoden jälkeen hän ajatteli pitää vielä toisen saman pituisen opiskelutauon
Metadatan kertomaa Lehdellä on ollut mahdollisuus analysoida palkittujen lisäksi myös muu julkaisuluvallinen semifinalistikanta, eli noin 900 yksittäissarjojen ”semikuvaa” (osassa kilpailukuvista on käyttöesto). Superlaajakulmien, enintään 20 mm, osuus maisemakuvista on merkittävä 28 %. Kesäluonnon runsaus, suven valoisuus ja lomien tuomat kuvausmahdollisuudet näkyvät. Taulukossa on metatietojen kertoma tosiasiallinen polttoväli, kinovastaavuus on jonkin verran suurempi, koska noin viidesosa kuvista on otettu kinokokoa pienikennoisemmalla kameralla. kerran. Lisäksi valittiin paras puhelimella otettu kuva. Menestyskuvien objektiivit Oheisissa taulukoissa on esitetty semifinalistiskuvien polttovälijakauma (ilman droneja/kännyjä/peruspokkareita) kahden kilpailun suosituimman sarjan eli Linnut-sarjan ja Maisemat-sarjan osalta. Palkitut kuvat ovat nähtävissä myös nettisivulla www.vuodenluontokuva.fi. ILVESKISSAN VUOSI Teksti: Esa Mälkönen V U O D E N L U O N T O K U VA 2025 K I L PA I L U 6 % 5 % 13 % 21 % 30 % 25 % 10 – 35 36 – 99 100 – 199 200 – 399 400 – 599 600 – 1200 LINNUT-SARJA Kamerassa käytetty polttoväli (mm) 10 – 35 36 – 99 100 – 199 200 – 399 400 – 599 600 – 1200 58 % 21 % 13 % 6 % 1 % 1 % MAISEMAT-SARJA Kamerassa käytetty polttoväli (mm) Tarkemmat metadatat löytyvät kaikista palkitusta ja yli sadasta muusta vähintään semifinaaliin yltäneestä kuvasta uudesta Vuoden Luontokuvat 2025 -kirjasta. Saman verran on otettu iltamyöhäisellä/yöllä klo 22 jälkeen (ennen klo 4). Lähes tuhannen parhaimmistoon kuuluvan kuvan metatiedot kertovat varsin hyvin, millaisella kalustolla, milloin, ja millaisilla säädöillä menestyskuvat otetaan. Ilveksestä tuli kilpailuhistorian kahdeksas nisäkäslaji, jolla on ylletty pääpalkintoon. Maisemakuvaaja puolestaan käyttää mieluiten laajakulmaa, yli puolet (58 %) maisemakuvista on otettu laajakulmaisella enintään 35 mm polttovälillä. 18 · LUONTOKUVA · 5 / 2025. Arvostelun eteneminen Neljä tuomaria (Kai Fagerström, Hannu Laakso, Marjo Lalli, Jukka Risikko) puntaroi ensin omissa oloissaan kuvia ja valitsi kustakin sarjasta omat muutaman kymmenen suosikkiaan. Lintukuvaaja tarvitsee pääsääntöisesti pitkän polttovälin, 55 %:ssa lintusarjan kuvista polttoväli on vähintään 400 mm. V uoden Luontokuvasta kilpailtiin nyt 45. Luvut ovat hyvin samankaltaiset kuin vuosi sitten. Näistä kilpailun finalisteiksi ja palkintosijoista kisaamaan ylsi 207 kuvaajalta 589 kuvaa (yksittäissarjoissa 381 kuvaa ja 39 portfoliossa 208 kuvaa). Kokouksen kohokohta oli Vuoden Luontokuvan valinta sarjavoittajista. Voittajaksi ylsi rohkean rajauksen kuva ”Tassut”, lähikuva ilveksen jaloista, kuvaajana Ossi Saarinen. Tähän ylsi yksittäissarjoissa 1 099 kuvaa ja portfolioissa yhteensä 411 kuvaa. Osallistujamäärä oli hieman pienempi, nyt 735 kuvaajaa (edellisvuonna 774). Vuoden Luontokuva 2025 -kilpailu keräsi 12 033 kuvaa, käytännössä saman kuvamäärän kuin vuonna 2024 (12 116). Tuomarit pitivät lopuksi ratkaisevan yhteisen kokouksen, jossa valitsivat finalistien joukosta palkittavaksi 32 yksittäiskuvaa ja 3 portfoliota (yhteensä 16 kuvaa). Valtaosa menestyskuvista otetaan ”normaaliaikaan”, vain 9 % kuvista on otettu aamuvarhaisella klo 4–8. Vaihtuvan sarjan, portfolioiden, osuus oli 1 363 kuvaa (266 portfoliota). Seuraavaksi tuomarit pisteyttivät edelleen toisistaan tietämättä kaikki semifinalistikuvat. Jos yksikin tuomari puolsi, kuvasta tuli semifinalisti. Kamerakirjo on tälläkin kertaa suuri, kuvat on otettu kuuden eri järjestelmäkameravalmistajan yhteensä 92 eri kameramallilla! Dronella on otettu pärjänneistä 3 %, kamerapuhelimella 1 %. Aiemmat ovat karhu (neljässä kuvassa), hirvi (kahdesti), norppa, ahma, susi, kettu ja kärppä. Eniten semikuvia on vuosineljännekseltä kesä-elokuu (35 %), vähiten tammi-maaliskuulta (14 %)
LINNUT NISÄKKÄÄT KASVIT JA SIENET Aavistaa kietoutuu · Timo Vesterinen Aamun soitto · Tuomas Heinonen Hämärä odotti · Timo Vesterinen I see you · Ari Heino Kärpäsen eväät · Merja Kiviluoma Talven haamu · Tom Nickels Lummepuu · Hannu Ahonen Pidän sinua silmällä · Stefan Gerrits Yölento · Olli Leino Kärppänä paikalla · Ville Heikkinen Naali ja lumi · Markus Varesvuo Tassut · Ossi Saarinen SA R JA V O IT TA JA 2 . PA LK IN T O 3. PA LK IN T O K U N N IA M A IN IN TA LUONTOKUVA · 5 / 2025 · 19
PA LK IN T O K U N N IA M A IN IN TA Supersalamapilvi · Jaakko Ruola Unen omainen · Ari-Matti Nikula Vanhin · Atro Saukko MAISEMAT Hattara · Sami Nurmi 20 · LUONTOKUVA · 5 / 2025. MUUT ELÄIMET Pyrstön tanssi · Petteri Hautamaa Rinnakkaistodellisuuksia · Hannu Ahonen Kubistinen jonglööri · Hannu Ahonen Hyttyselle hyvät veret · Esko Pitkänen Fraktaalivelhon metsässä · Jukka Pihlajaniemi Koskettelua · Hannu Ahonen Mikko Saareila · Hauen silmä LUONNON YKSITYISKOHDAT JA MUODOT Neidonkorento · Pekka Auramaa SA R JA V O IT TA JA 2 . PA LK IN T O 3