. Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 4/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI | . 2025 V L K G V L 2025 2023 2024 2020 2021 2022 . S L SLV VUODEN LUONTOKUVA H E L S I N G I N L A S I P A L A T S I , B I O R E X , M A N N E R H E I M I N T I E 2 2 – 2 4 FESTIVAALI . VUOSIKERTA | PINGVIINIEN VALTAKUNTA VLK · S · P R R / 462424-2504 PAL.VKO: 2025-43
MIA SURAKKA , Finnish Photo Awards 2024 voittaja, on kymmenen vuoden ajan vanginnut luonnon yllättäviä hetkiä. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. Mian teoksessa sukeltavasta linnusta Chroma Optimizer tuo pintaan syvyyttä ja valoa. . • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat. Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. Löydä luontokuvauksen uudet ulottuvuudet. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. Siihen voi palata, katsoa syvemmälle, löytää uutta”, hän kertoo. “Tulostettu kuva saa pysähtymään. pirjo.h.lindfors@gmail.com B E Kirkkonummi J E Espoo K J Karjalohja L O Espoo L J Turku, varapuheenjohtaja M H Rovaniemi S H Vantaa S M Tampere K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä. ”Ihastun kuvaan uudelleen, kun näen sen tulostettuna.” CANON IMAGEPROGRAF PRO -sarjan 12-väriset suurkuvatulostimet toistavat valokuvan jokaisen yksityiskohdan – juuri niin kuin kuvaaja on sen tarkoittanut. KUVA HERÄÄ ELOON PAPERILLA Tutustu tarinoihin kuvien takana. Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. Canonin ohjelmistot tukevat tarkkaa sommittelua ja värinhallintaa, ja tulostin mukautuu moniin kokoja materiaalitarpeisiin. L L : . S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. Avaa QR-koodi ja sukella kuvaan! Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) L P puheenjohtaja Helsinki puh. Tai alla olevalla kupongilla. Kun kuva on tärkeä, tulostimellakin on merkitystä. Liity mukaan. Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. L . Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle
Tämä on tyypillinen esimerkki, miten voi käydä, kun viestinnästä vastaava hankkii kuvan jostain puoli-ilmaisesta ulkolaisesta kuvapankista, ja ehkä itse lisää vielä väärän tieteellisen nimen. 045 672 3003 / Susanne Furu info@luontokuva.org Ulkoasu Jukka Aalto · Armadillo Graphics Paino Grano Oy, Vaasa 2025 Kannet: Galerie Art 170 g/m2 Sisäsivut: Galerie Art 115 g/m2 Ilmestymisaikataulu 2025 Kuusi numeroa: 12.2. Ei löytynyt tunnistuskuvaa Lintuoppaasta (Euroopan ja Välimeren alueen linnut). Tilaushinnat ja -ohjeet Katso palvelukortti sivulla 79 Tili Danske Bank FI 53 8000 1501 5809 56 Kansikuva Risto Raunio, keisaripingviinit luontokuva.org/luontokuva-lehti issn 1456–3592 ES A H A N N U M . Osoittautui että kuvan linnut olivat naamiokuhankeittäjiä (Oriolus chinensis ), kaukana Aasiassa eläviä, ei koskaan Suomessa nähtyjä. 040–5444 372 toimittaja Hannu Mällinen hannu.mallinen@luontokuva.org puh. Kurjet tuntuvat myös tietävän, missä saa oivan kaikupohjan. Sitten huomio kiintyi lintujen päässä olevaan paksuun mustaan silmäjuovaan, ei suomalaisella sellaista ole. Sitten riemastutti kurkien ilmaantuminen. Sellainen on muutaman sadan metrin päässä mökistä oleva pieni luoto. Eräskin kurkipari pesi lammen reunassa vain muutama kymmenen metriä mökille tulevasta hiekkatiestä. Mökin äänimaailman huikein taso on kurkien huudot. Siellä oli kuva kahdesta keltamustasta linnusta pesällä, ja tekstinä kuhankeittäjä, Oriolus oriolus , Etelä-Savon maakuntalintu. | 4.6. Varmaa syytä vähenemiseen ei tiedetä, eniten lie vaikuttanut, että kuhankeittäjän suosimat vesistöjen reunamien lehtimetsät, erityisesti kookkaat koivikot, ovat mökkirakentamisten ja hakkuiden myötä vähentyneet. | 30.10. Ensin iski tajuntaan, miksi kaksi kirkkaankeltaista pesällä, kun suomalaisen kuhankeittäjän naaras on vaatimattoman värinen. 045 672 3003 Tilausasiat ja osoitteenmuutokset puh. Ehkä muutama muukin lintuharrastaja, sillä lehden nettipainokseen on sittemmin vaihdettu oikean kuhankeittäjän kuva. Joku ehkä voisi valittaa, ettei sellaisessa saa nukuttua, mutta oma sydämeni huutaa riemusta. Kun hankin mökin nelisenkymmentä vuotta sitten, alkuaikoina kuulin kuhankeittäjiä joka kesä, nyt en enää yhtään viimeiseen kymmeneen vuoteen. Hieman selailin, kunnes verenpaineet nousivat sivulla 14. Ensimmäinen yllätys oli, kun reilut parikymmentä vuotta sitten siihen asti arkana pysytelleet laulujoutsenet alkoivat pesiä mökkivesillä. Oheinen riistakamerakuva kertoo, että kurjet pistäytyvät jopa mökkipihalla. Mutta ovat vuosikymmenet tuoneet mökkilinnustoon hyviäkin piirteitä, erityisesti kaksi suurta lajia. Hyvä niin. No tietokoneella tutkimaan. Julkaisija Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Kustantaja Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu 56 A 7 05830 Hyvinkää Toimitus päätoimittaja Esa Mälkönen esa.malkonen@luontokuva.org puh. | 27.8. Laitoin palautetta kyseiselle asiakaslehdelle. 040–5532135 Aineisto toimitus@luontokuva.org Vakituiset avustajat Matti Alasaarela, Merja Elisabeth Kiviluoma, Pertti Koskimies, Emilia Milonoff, V-P Peräkylä, Ossi Saarinen, Timo-Heikki Varis ja Raija Väyrynen Ilmoitusaineisto ilmoitukset@luontokuva.org Ilmoitusmyynti Susanne Furu susanne.furu@luontokuva.org puh. Parhaiden aikojen kannasta on Suomessa jäljellä ehkä neljännes, alle pari tuhatta paria. Esa Mälkönen, päätoimittaja LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 3. | 9.4. V -P EM IL IA M ER JA M AT TI PE RT TI TI M O -H EI K K I O SS I R A IJ A JU K K A 4041 1029 K uv a: Es a M äl kö n en , R iis ta ka m er ak uv a m ö kk ip ih al ta Mökkilintuja K esän kynnyksellä kolahti postilaatikkoon mökkipaikkakuntani sähköverkkoyhtiön Järvi-Suomen Energian asiakaslehti (Verkossa 1/2025). Kun siellä kaksi kurkea huutaa aamuvarhaisella, se kaikuu yli vesien hurjalla alkukantaisella voimalla. | 17.12
1 § Kokouksen avaus 2 § Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi ääntenlaskijaa ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa. pykälän mukaisesti. Vapaa pääsy SLV:n jäsenille. Luoviin seikkailuihin suunnitellussa kevyessä ?6700-kamerassa on tekoälypohjainen parannettu automaattitarkennus, 26mpx kenno, 5-akselin runkovakaaja ja paljon muuta! Täydellinen valinta luontoja lintukuvaukseen!. 17 § Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. 3 § Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus. 18 § Käsitellään muut asiat, jotka kokous toteaa kiireelliseksi vähintään 3/4 määräenemmistöllä annetuista äänistä ottaen kuitenkin huomioon yhdistyslain 24 §:n määräykset. 11 § Valitaan hallituksen puheenjohtaja. pykälän mukaisesti. 9 § Päätetään seuraavana vuonna liittyviltä varsinaisilta jäseniltä, perhejäseniltä, nuorisojäseniltä ja jäsenyhdistyksiltä perittävän liittymismaksun suuruus. 8 § Käsitellään hallituksen esittelemä talousarvio seuraavalle vuodelle. 16 § Käsitellään kokoukselle tehdyt aloitteet. 12 § Päätetään kuinka monta jäsentä hallitukseen valitaan erovuoroisten tilalle sääntöjen 24. 5 § Hyväksytään kokouksen työjärjestys. 15 § Valitaan seuraavaksi kalenterivuodeksi tilintarkastaja tai tilintarkastajat ja varatilintarkastajat sääntöjen 28. 13 § Valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle 14 § Valitaan hallituksen varajäsen. 6 § Käsitellään hallituksen esittelemä toimintasuunnitelma seuraavalle vuodelle. H M Kuvia Pohjoiskalotilta , M S Itämeren rannalla ja M K Puu, joka nielaisi naisen . Kts. 7 § Päätetään ulkomailla asuvilta jäseniltä korkeampien postituskustannusten vuoksi perittävästä mahdollisesta palvelumaksusta. ESITYSLISTA SYYSKOKOUSKUTSU S L SLV Perjantai 25.10.2025 · klo 17.00 · Hotelli Arthur, Vuorikatu 19, 00100 Helsinki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenten SYYSKOKOUS JA VLK-FESTIVAALIEN ETKOT pidetään perjantaina 25.10.2025 Helsingissä Hotelli Arthurissa alkaen klo 17.00. luontokuva.org. 4 § Todetaan osanottajat ja hyväksytään mahdolliset valtakirjat. H HELSINKI | TAMPERE | OULU | TURKU | WWW.RAJALACAMERA.FI Kysy myös vaihtotarjousta swapit@rajalacamera.fi Uuden sukupolven luovuutta on kompakti APS-C-kamera, jossa uusin tekoälytekniikka yhdistyy Sonyn ?-sarjan erinomaiseen kuvanlaatuun. 10 § Päätetään varsinaisten jäsenten, perhejäsenten, nuorisojäsenten, jäsenyhdistysten ja kannatusjäsenten jäsenmaksu seuraavalle vuodelle. Virallisen kokousohjelman jälkeen tilaisuus jatkuu Etkoilla klo 18.00, jossa kuvaesityksiä pitävät mm
Välineuutuudet. 10 AJANKUVA Kuvapoimintoja ja tapahtumia luonnossa 11 KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Pertti Koskimies: Holokausti 12 NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT VLK-kiertue ja muita luontokuvanäyttelyitä 14 VÄLINEKOKEILUT Hannu Mällisen kokeiltavana Sony FE 400–800mm 16 UUDET KIRJAT Kirja-arvosteluissa Suomen kolopesijät, Panoraamojen Lappi, Muodonvaihdoksia ihmettelemässä ja Rantojen hiljaiset 18 VLK 2025 -KILPAILUN FINALISTEJA 26 PINGVINIEN VALTAKUNTA Risto Raunion kuvissa kaikki 19 pingviinilajia 32 KERROKSIIN KÄTKETTY Minna Lindrothin norjalaiskuvaajasarjan osa 3/4: Wenche Dahle 38 PAANAJÄRVEN SEIKKAILUT Lassi Rautiainen venäläisyyttä oppimassa 44 JOKILAAKSOJA JA TUNTUREITA SUOMEN PÄÄLAELLA Hannu Mällinen Utsjoen Lapissa 49 ITÄMEREN HELMET Markku Könkkölän kasvikuvausta Gotlannissa, Öölannissa ja Saarenmaalla 54 METSÄLUONNON AHDINKO KASVAA Heikki Willamo tarkastelee metsien tilaa 58 AMIRAALIT 31.8. 8 EETTINEN TOIMIKUNTA Anssi Vainikka: Väärin kuvattu 9 SLV Pirjo Lindfors: Mitä luontokuvaus minulle merkitsee. Seppo Keränen ja vaeltajaperhoset 60 SILKKIUIKKUJEN PERHE-ELÄMÄÄ Kirsi Kostamo pääkaupungin rantamilla Kolumnit 62 LUONTOKOKEMUKSIA Merja Elisabeth: Liito-oravan jäljillä 64 RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela: Pensastasku ja haapaperhonen 66 VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen: Perhosia lennossa 68 AMMATTILAISTEN MATKASSA Jaana Kotamäki: Hiljainen virta 70 VARIKSENPESÄLTÄ Timo-Heikki Varis: Selvisin keväästä 72 OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff: Liikaa millejä, liian vähän aikaa 74 TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen: Ikimuistoisin kohtaaminen 78 Seuraavassa numerossa ja Äänestä parasta juttua 79 Liity jäseneksi ja SLV:n yhteystiedot K uv a: M ar kk u K ö n kk ö lä K uv a: M er ja El is ab et h K uv a: R is to R au n io LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 5. SISÄLLYS NUMERO 4 / 2025 3 PÄÄKIRJOITUS Esa Mälkönen: Mökkilintuja 6 AJANKOHTAISTA Uutisia ja huomioita
Niiden määrä on nyt neljättä vuotta peräkkäin hyvin alhaisella tasolla. Maanomistajalla on hallintaoikeus omaan maahansa, minkä lisäksi kamera-ansoihin liittyy tietosuojakysymyksiä, jos kuviin päätyy ihmisiä. Jos kamera kuvaa automaattisesti ja pysyvästi ilman valvontaa, kyse on kamera-ansasta. Runsastuvat eteläiset lajit ovat tyypillisesti generalisteja eli ne eivät ole elinympäristövaatimuksiltaan tiukkoja, vaan menestyvät monenlaisissa ympäristöissä sekä hyötyvät ilmastonmuutoksesta. Jokaisenoikeudet eivät kata kamera-ansoja toisen maalla Erilaiset kamera-ansat ja riistakamerat ovat lisänneet suosiotaan luontokuvaajien keskuudessa. Keväisissä lentolaskennoissa havaitut itämerennorppamäärät ovat vaihdelleet paljon viime vuosina. Pajulintujen pesimäkannasta on kadonnut 2000-luvun aikana kolmannes, noin kolme miljoonaa pesivää paria. Arvion mukaan kanta kasvaisi ilman metsästystä noin seitsemän prosentin vuosivauhtia. Kamera-ansan ja tavanomaisen kuvaamisen ero ei riipu etäisyydestä, vaan siitä onko kameraa ohjaamassa ihminen vai toimiiko se automaattisesti ilman läsnäoloa. SLV :n Eettinen toimikunta suosittelee solmimaan kirjallisen luvan maanomistajan kanssa aina, kun kamera-ansoja käytetään, sekä huolehtimaan tarvittavista kylteistä, mikäli kuviin voi päätyä ihmisiä. Jään määrä vaikuttaa siihen, miten suuri osa hylkeistä on laskentojen aikaan jäällä laskijoiden nähtävillä. Muutoksen syyt eivät ole selvillä, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja ihmisen maankäyttö voivat heikentää Afrikassa ja Etelä-Euroopassa sijaitsevia talvija muutonaikaisia levähdyskohteita. Jokaisenoikeudet eivät kuitenkaan anna lupaa kamera-ansan tai riistakameran käyttöön ilman maanomistajan lupaa, riippumatta siitä, onko maanomistaja yksityinen, kunta tai Metsähallitus. Kulttuuriympäristöissä pesivien lajien kannanmuutokset liittynevät maankäytön muutoksiin, kuten maatalouden tai jätehuollon tehostumiseen. Metsästys on kuitenkin painanut kasvuvauhdin noin viiden prosentin tienoille. Erityisen runsaasti havaittiin esimerkiksi naakkoja, mustarastaita, peukaloisia ja tiltaltteja. Perinteisten maatalousympäristöjen lajeista esimerkiksi kuoveja ja varpusia havaittiin vähemmän kuin koskaan ennen. Mallinnuksen perusteella ilmastonmuutoksen myötä muuttuvat jääolot selittävät muutosta varsin hyvin, minkä epäillään johtuvan muutoksesta hylkeiden käyttäytymisessä. Mallinnusten perusteella myös vuonna 2015 uudelleen aloitetulla hylkeiden metsästyksellä on merkittävä vaikutus populaation kokoon ja kasvuun. Kasvun taustalla ovat metsästyskiellot sekä ympäristölle vaarallisten aineiden, kuten PCB :n ja DDT :n, käytön lopettaminen. Ympäristömyrkkyjen vähentämisen ansiosta norppien lisääntymiskyky on palautunut normaalille tasolle. Koko maassa erilaisissa metsissä esiintyvä pajulintu on vähentynyt viime vuosina rajusti. Maatalousympäristön linnut vähenevät, eteläiset yleislajit runsastuvat Alkukesän pesimälintulaskennoissa korostui monen tutun linnun ennätyksellinen vähyys kautta laskentojen historian. Sen sijaan eteläisten lajien voittokulku jatkuu. 6 · LUONTOKUVA · 4 / 2025 6 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Hyvin vähissä olivat myös tervapääsky, kivitasku ja harakka. AJANKOHTAISTA Toimittaneet: Hannu Mällinen ja Esa Mälkönen K uv a Se pp o K er än en , It äm er en n o rp pa K uv a: A n tt i Le in o n en , Pe uk al o in en K uv a: Es a M äl kö n en , ri is ta ka m er a Itämerennorppakanta kasvanut 25 000:een Itämerennorppien määrä on kasvanut noin 5 000 yksilöstä 25 000 yksilöön 1970-luvun aallonpohjan jälkeen
Hintaluokka 500 €. Yhtenä tärkeänä tekijänä pidetään kuitenkin kiihtyvää umpeenkasvua, koska kirjokerttu ei viihdy metsissä. Ohjeluku on ISO 100 herkkyydellä 14 mm polttovälillä 14 m ja 200 mm:llä 58 m. Lähin tarkennus 28 cm. Apukinoksista suurin osa, yli 70 prosenttia, oli käytössä norppien pesänä eli joko emon ja kuutin yhteisenä poikaspesänä tai muiden norppien lepopesänä. Lajin kannantaantumisen syitä ei tunneta kovin hyvin. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 7. Suomen kirjokerttukanta on tällä hetkellä pitkälti Turun saariston varassa. Aikuisia saimaannorppia on nykyään noin 500. Hinta luokka 1700 €. Vaivannäkö palkittiin: noin 80 prosenttia eli valtaosa kuuteista syntyi luonnonkinosten vähyyden vuoksi apukinokseen tai keinopesään. OBJEKTIIVIT Fujifilm XF 23 mm f 2 . VÄLINEUUTUUDET LUONTOKUVAAJAN TEKNIIKKAA JA TARVIKKEITA Toimittanut: Vesa-Pekka Peräkylä Saimaannorpan kuutteja syntyi ennätysmäärä Saimaannorpan pesälaskennoissa havaittiin viime keväänä yhteensä ennätykselliset 111 syntynyttä kuuttia. Apukinoksia kolattiin Saimaalle yli 330 ja kelluvia keinopesiä asennettiin noin 40 kappaletta. 90 g painolla ja 23 mm pituudella se on erityisen pienikokoinen. Polttovälisäätö toimii sisäisesti vaikuttamatta pituuteen. 8 R WR on pannukakkuobjektiivi valmistajan omiin runkoihin. Suomen viimeisiä kirjokerttuja etsitään Saaristomerellä Lounais-Suomen erikoisuus, varpuslintujen heimoon kuuluva kirjokerttu, on hälyttävästi häviämässä Suomen pesimälajistosta. Paino on 525 – 560 g bajonetista riippuen. Hintaluokka 1050 €. Mahdollisesti myös olosuhteet talvehtimisalueilla tai muuttoreiteillä ovat heikentyneet. Lähin tarkennus on polttovälistä riippuen 19 – 30 cm. SUOMEN LUONTOKESKUS HALTIA, NUUKSIONTIE 84, ESPOO | HALTIA.COM METSÄ PALAA! ELDEN GER SKOGEN LIV BURN TO BE WILD 4.5.2024–6.4.2026 MUUT Canon on julkaissut kevyen päivityksen salamaan Speedlite EL1 V 2 . Lähin tarkennus 20 cm. Koska talvi oli lauha ja vähäluminen, apukinoskolaukset ja kelluvat keinopesät olivat merkittävässä roolissa saimaannorpan pesinnän onnistumisen kannalta. Tamron 16 – 30 mm f 2 . Hintaluokka 990 €. Ahvenanmaan puolella Kökarissa ja Brändössä esiintyy enää pieni kanta. Tänä ja ensi vuoden aikana kirjokerttuja kartoitetaan yli 110 saarella Turun saaristossa. Sigma 17 – 40 mm f 1 . Varautumisaika on , 1 – , 9 sekuntia. 8 DC Art on valovoimainen normaalizoom APS-Crunkoihin. Suomessa kirjokerttu runsastui 1940-luvun jälkeen, mutta nyt huippuvuosista kanta on laskenut yli 90 %. Se tulee sataville L-, E-, Xja RFbajonetteihin. Keskiössä ovat erityisesti kyläsaaret, joilta löytyy niittyjä, ketoja, metsänreunoja ja vanhoja umpeenkasvaneita laidunmaita. 8 Di III VXD G 2 on kinokoon superlaajakulma Sony Eja Nikon Zkiinnityksiin. Akun riittoisuus on hieman kasvanut ollen 340 täyttä välähdystä, mutta teho on hitusen pienempi
miten voi aidosti tuntea iloa enää pienten suojelukulissien lomasta löydetyistä pohjantikoista tai kelosuonreunoista, kun selän takana lymyilevät metrin syvyiset metsäkoneurat. Elämys on edelleen myös tuote, josta ollaan valmiita maksamaan. Lintusaaren oppaan ja valvojan Boris Belchevin mukaan suomalaiset lintukuvaajat toimivat saarella kiitettävän asiallisesti. Tuttuja mustikkametsiä ei enää ole, kanttarellipaikat kasvavat horsmaa, kuvausympäristöt on hajotettu, maisemat viety. Täytyy muistaa, että kuvien tilanteet on koettu ja eletty, ja itsenäisiksi kuvateoksikseen kuvat muuttuvat, kun alkuperäinen tilanne, tunne ja kokemus unohtuvat. Kiitos historialle ja menneille polville elämme demokraattisessa maassa. Luonnonaitouden katoaminen vie pohjaa kuvaamiselta . a Hornøyan lunnit. Jos joku onnistuu saamaan upean kuvan harvinaisesta lintuvieraasta, ei syöksytä perään etsimään samaa kuvaa uudestaan vaan nautitaan alkuperäisestä. Kun laji on kuvattu, se ei vielä ole tunnettu. Se mikä on väärin kuvattu tänään, voi olla juuri oikein toimittu huomenna. Mikä siis lopulta on luontokuvan arvo. Kuvia, joita me pidempään ja paremmin kuvanneet voimme pitää varsin merkityksettöminä, huonoina tai suorastaan ärsyttävinä. Ilves ei vielä ole tullut luonnossa vastaan, mutta mitä sitten, kun sekin on kuvattu. 2022) julkaiseman Luonnon virkistyskäyttö 2020-raportin mukaan luontovalokuvausta tai -maalausta harrasti vuonna 2020 yli 1,5 miljoonaa suomalaista. Olemme taipuvaisia tuomitsemaan, koska itse osaamme paremmin. EETTINEN TOIMIKUNTA TÄLLÄ PALSTALLA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY:N EETTINEN TOIMIKUNTA PUNTAROI VALOKUVAAMISEN ARVOJA. Ei vain vaaliuurnilla vaan mielipiteillä, somessa ja lehdissä. Luontokuvauksessa onni seuraa ahkeraa, ja hyviin kuviin ainut tilastotieteellisesti pätevä keino on viettää maastoissa aikaa niin paljon kuin koskaan voi. Harvinainen laji, erikoinen tilanne, jotain uutta eläinten käyttäytymisestä; uusi tieto on ainakin omissa arviointiperusteissani korkealla. Voimme ohjeistaa eettisen kuvauksen sääntöihin ja tehdä teknisiä listauksia eri tilanteisiin soveltuvista käyttäytymissäännöistä. Avointen kuvatoimistojen kautta harrastajatkin saavat kuviaan kaupaksi, mutta rikastumaan niillä ei pääse. Mitä paremmin luonnon tuntee, sitä enemmän sen tuhoaminen myös sattuu. 8 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Luonnonvarakeskuksen (Neuvonen ym. Kannustetaan joka ikistä talitinttien ja auringonlaskujen kuvaajaa jatkamaan, perehtymään, opettelemaan, tuntemaan ja äänestämään. Vaikka vain pieni osa harrastajista julkaisee kuviaan kaikkien nähtäville, on sosiaalinen media täynnä luontokuvia yhdistykseemme kuulumattomilta kuvaajilta. Kun toiminta perustuu tietoon, osaamiseen ja kohteiden tuntemukseen, pystyy kuvalla välittämään edustavaa informaatiota ja välttämään kohteelle aiheutetut haitat. Yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen voi lakonisesti todeta, että lähes kaikki on jo koettu. Kun elämykset on jo koettu, jää luontokuvalle arvo valokuvana. Suomen uhanalaiset eivät kestä, että kaikki 1,5 miljoonaa kuvaajaa haluaisivat niistä oman kuvan. Keskitytään eettisiä sääntöjä ja lainsäädäntöä rikkovan väärinkuvaamisen kritisoimiseen, ja kunnioitetaan toisia kuvaajia. Kuvausharrastuksen alkutaipaleella jokainen uusi laji, uusi kohtaaminen, ensimmäinen karhuyö, kaikki olivat valtavia tapauksia. Karhu lohenpää suussa, hirvi pellolla, kettu kaupungissa – väärin kuvattu. Kuinka paljon suuren yleisön luonnontuntemus onkaan parantunut kuvauksen myötä, kun nykyään tekoälysovelluksetkin osaavat auttaa lajintunnistuksessa. Kuvana luontokuvaan pätevät samat arviointiperusteet kuin muihinkin valokuviin. Teksti ja kuva: Anssi Vainikka Väärin kuvattu S uttuinen kuva oravasta, auringonlaskussa horisontti kallellaan, talitintti lintulaudalla keskellä ruutua – väärin kuvattu. Ja joita olemme myös kärkkäästi tuomitsemassa, kaupallinen elämys on väärin koettu. Tohdin väittää, että useimmiten ja myös aidoimmillaan luontokuvauksen arvo on se elämys, joka kuvan ottamiseen liittyy. Tämä tarjonta ei tottele kuvaajaa eikä sen pidäkään totella. Kamerat naulaan vai myyntiin. Kuva on myös dokumentti, jonka avulla lajintunnistus on helppoa jälkikäteen. Opetellaan kokemaan luontoa myös muiden kuvien ja kokemusten kautta. Kaikessa biologiassa ja luonnontuntemuksessa voi mennä syvemmälle ja syvemmälle tulematta koskaan valmiiksi. Kuvan ohessa voi aina olla tarina. Pyritään siis kannustamaan, auttamaan ja neuvomaan – ei tuomitsemaan. Luonnonvalokuvaajista vallan pieni jouk ko, jos juuri kukaan, elää varsinaisesti myymällä kuvia. Vau-efektejä kuviin saa viimeisimmän teknisen kaluston tai luovien tekniikoiden avulla, ja joskus yleisö näyttää pitävän myös vahvasta kuvankäsittelystä, mutta osaammeko arvostaa luontokuvia myös teknisen laadun ohi. Luontokuvauksen tärkein sääntö on kuitenkin tuntea kuvaamansa kohteet. Ankea metsätalousmaisema esitetty merkityksellisenä, padottu joki upeana vesiluontona – väärin kuvattu. Kaupallista kysyntää aidosti laadukkaille luontokuville on vähän, sanomalehdet tuntuvat tyytyvän jopa eläintarhoissa otettuihin kuviin tai mihin vaan arkistoista löytyvään lehden oman kuvaajan otokseen. On hallittava valo, sommittelu, rakennettava luontaisesta tilanteesta teos rakentamatta sitä, luottamalla luonnon omaan tarjontaan. Olkoon kuvan arvo suurimmalle osalle kuvaajista hyväksytysti elämyksessä, jonka kuvan ottaminen ja kuvaustilanne tuovat
Se on ollut oman kuvaamisen kannalta yksi tärkeimmistä päätöksistäni, ellei sitten ihan se tärkein. ”Luontokuvaus merkitsee minulle läsnä oloa ja mahdollisuuksia katsoa ympä rillä olevaa maailmaa uudella tavalla. Minulla ei ole koskaan ollut erityisen suurta intoa kilpailemiseen, mutta sitäkin enemmän omien taitojen ja näkemysten kehittämiseen. Säätiöllä on festivaalin ajan myös oma messupöytä tapahtuman näyttelyalueella. Siihen kuuluu mielestäni myös avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus toisia kuvaajia kohtaan. jälleen Lasipalatsin BioRexissä. Meitä kaikkia luontokuvaajia yhdistää varmasti rakkaus luontoon sekä halu kehittää itseämme luontokuvaajina. Kameran kautta pystyn syventämään omaa havainnointia ja saavuttamaan läheisemmän yhteyden luontoon.” A loitin luonnon kuvaamisen joskus 2000-kuvun loppupuolella lahjaksi saadulla käytetyllä Nikon D50 -kameralla. Erilaisista näkemyksistä huolimatta yhdistyksemme haluaa olla kaikkia luontokuvaajia yhdistävä toimija, jonka yhtenä tärkeänä tavoitteena on tarjota mahdollisimman monelle luontokuvauksesta kiinnostuneelle tietoja ja taitoja onnistuneeseen ja vastuulliseen kuvaamiseen. Yhdistyksen eettisiin periaatteisiin kannattaa myös tutustua. Aloitin maisemakuvaajana. Nähdään Vuoden Luontokuva -festivaaleilla BioRexissä! Pirjo Lindfors Hallituksen puheenjohtaja Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry K uv ak o ll aa si : Pi rj o Li n df o rs LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 9. Ne löytyvät kotisivuiltamme osoitteesta www. Muistelemme Hautalaa festivaaleilla, kun säätiön asiamies Ari-Matti Nikula tulee kertomaan yleisölle Hannun elämästä ja kuvista. Sen jälkeen syttyi uteliaisuus kokea ja kokeilla myös jotain muuta. Olen harmikseni huomannut, että toisiin kuvaajiin kohdistuvaa kritiikkiä syntyy etenkin silloin, kun arvomaailma ja ajattelutapa eivät kohtaa. ”Luonnonkuvaaja kunnioittaa toisen luontokuvaajan työrauhaa, ilmaisunvapautta ja tekijänoikeuksia niin maastossa kuin digitaalisissa kanavissa. Hannu Hautalan positiivisuus sekä avoin ja innostava elämänasenne ovat edelleen hyvänä esimerkkinä ihan meille kaikille. Muistelemme Hannu Hautalaa Tämän vuoden Luontokuvafestivaali järjeste tään 25.10. Kun innostus kasvoi, myös kamerakalusto alkoi päivittyä uudempiin ja parempiin malleihin. Minulle se on antanut paljon hienoja kokemuksia ja vienyt uskomattoman upeisiin paikkoihin, jotka muuten olisivat ehkä jääneet näkemättä. Kaikenlaisen eripuran ja kinastelun sijaan olisi hyvä pitää mielessä, mitä yhdistyksen eettisissä periaatteissa sanotaan. Tämän jälkeen kuvaaminen muuttui tavoitteellisemmaksi ja kunnianhimoisemmaksi. Osallistuin erilaisille kursseille ja liityin myös Kameraseuraan. Olen kuvannut suurpetoja ja petolintuja piilokojuista ja vesilintuja kelluvasta piilokojusta, opetellut luovia kuvaustekniikoita, matkustanut kauas ja katsonut lähelle. Paikka on osoittautunut tilojensa ja sijaintinsa puolesta erittäin sopivaksi tähän vuoden merkittävimpään luontokuvatapahtumaan. luontokuva.org/eettiset-saannot. Säätiö perustettiin vuonna 2007, ja Hautala lahjoitti säätiölle kaikki kuvansa. Liityin Suomen Luonnonvalokuvaajiin vuonna 2012. Myös meidän yhdistyksemme haluaa kunnioittaa Hannu Hautalan elämäntyötä ja vaalia hänen jättämäänsä perintöä. SLV SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY – PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ Mitä luontokuvaus minulle merkitsee. Kaikilla kiinnostuneilla on nyt mahdollisuus saada lisätietoja niin Hannusta kuin Hannu Hautala -säätiöstä ja sen tekemästä arvokkaasta työstä. Omien rajojen ja oman näkemyksen etsiminen on tuntunut tärkeältä, ja on sitä edelleen, samoin ilo pienistä ja välillä isommistakin onnistumisista. Olemme tänä vuonna aloittaneet yhteistyön Hannu Hautala -säätiön kanssa. Luontokuvaus on hieno harrastus, toisille jopa ammatti
Suurimman heinäkasvimme latvaröyhyssä kehittyy valtava määrä pikkuisia siemeniä, joita talvella levittää tuuli ja keväällä sulamisvedet. . . Helsinki 6:29 20:06 7:02 19:23 7:41 18:34 8:15 17:53 7:54 16:13 Oulu 6:16 20:14 6:58 19:22 7:46 18:24 8:30 17:33 8:21 15:42 Utsjoki 5:53 20:24 6:49 19:19 7:52 18:06 8:51 17:01 9:02 14:48 Kuu . *T al vi ai ka 10 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. . Nykyisin kauriita on Eteläja LänsiSuomessa yli 100 000 yksilöä – niin paljon, että eläimet vähentävät paikoin merkittävästi nuoria lehtipuita ja mustikanvarvikkoa ja ylläpitävät ylitiheitä punkkikantoja. Naakka kuuluu niihin harvoihin varpuslintuihin, jolla koiras ja naaras elävät yhdessä koko ikänsä. Järviruo´on siemenet maistuvat talvella sinitiaisille ja viiksitimaleille. . Niistä näkyvimpiä ovat kovakuoriaisiin kuuluvat ja jopa kolmisenttisiksi kasvavat, monivuotiset maakiitäjät, lyhyiden peitinsiipien luonnehtima lyhytsiipiset, joka on hyvin monimuotoinen eli satojen lajien kovakuoriaisheimo, sekä juoksujalkaiset, joiden etummainen raajapari on kehittynyt leuoiksi. . 5.11.* Aurinko . NYT LUONNOSSA Järviruoko kukkii elo–syyskuussa. . KANSALLISKALA Kuva: Mikko Saareila, Ahvenparvi Ahven on Suomen kansalliskala ja yleisin kalalaji, joka elää kaikissa vesistöissä lukuun ottamatta Käsivarren tunturiylänköjen järviä. Järviruovikot laajenivat monisatakertaisiksi 1900 luvulla vesien rehevöitymisen ja karjan rantalaidunnuksen loppumisen myötä, mistä syntyi uusi pesimäympäristö monille tulokaslinnuille. AJANKUVA AJANKOHTAISIA POIMINTOJA VUODEN LUONTOKUVA 2024 -KILPAILUN SEMIFINALISTISADOSTA Teksti ja kuvavalinnat: Pertti Koskimies AURINGON NOUSU JA LASKU SEKÄ KUUN VAIHEET 7.9. Naakka pesi aiemmin tyypillisimmin keskiaikaisissa kivikirkoissa, mistä se sai ”kirkollisia” lempinimiä, kuten kirkkoherra ja kirkhakkinen. 21.9. . 21.10. Ahven kasvaa yleensä 15–30-senttiseksi ja 50–350-grammaiseksi. KIRKKOHERRASTA MAALLISEKSI Kuva: Hannu Kytö, Mie romahan Naakat ovat peltolakeuksien näkyvimpiä ja kuuluvimpia lintuja Etelä-Suomessa ympäri vuoden. Ahven tulee toimeen monissa happamavetisissä suolammissakin, joissa muut kalalajit eivät pärjää. . . – 5.11.2025 Päivä 7.9. . Maaperässä elää eloperäistä ainesta syöviä ja multaa tuottavia hajottajia, kuten lieroja, siiroja, änkyrimatoja ja punkkeja, mutta myös valtava joukko petoja. VOITTAJA AMERIKASTA Kuva: Luukas Rautavuori, Valkohäntäpeura Valkohäntäkaurista sanotaan peuraksi, vaikka peuroja on vain yksi, kaukaisempaa sukua kaurislajeille oleva laji (alalajeina tunturipeura (puolikesynä muotona poro), metsäpeura ja karibu). . Nykyään yhdyskuntia pesii tehdas-, varasto-, asuinja muissa isoissa rakennuksissa sekä peltometsiköiden puunkoloissa ja pöntöissä. 7.10. Makro-objektiiville löytyy loputtomasti kohteita loppukesälläkin. . Valkohäntäkauris on amerikkalainen laji, jonka ensimmäiset yksilöt amerikansuomalaiset lahjoittivat synnyinmaahansa 90 vuotta sitten.
Ihmisoikeuksista teoriassa paasaava maailma hokee kuin horkassa, että Israelilla on oikeus puolustautua – ampumalla vauvoja, viimeisille ruoanjakopaikoille tähtäimiin houkuteltuja nälkäisiä äitejä lapsineen, mummoja, raajarikkoja, lääkäreitä, sairaanhoitajia, toimittajia! Holokaustille hurraavat täällä kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset, perusteena paimentolaisheimojen parituhatvuotiset tarinat mielikuvitusolennon valitsemasta kansasta. Järkyttävin esimerkki on Israel, joka on laittomilla siirtokunnillaan ja tykeillään vallannut ja terrorisoinut Palestiinan maata ja kansaa liki 80 vuotta. Teksti ja kuva: Pertti Koskimies HOLOKAUSTI ” R aja kävi vispiläjeepillä. Yhteistyö, heikomman puolustaminen, luonnon suojeleminen, moraali, luottamus, ihmisarvo, rauha, huolenpito – ihanteita eilen, halveksittua tänään. Kangasniemen Jallu, Lemmenjoen eläinten ykkösturva, talutti tuomiolle monet salatappajat. Heistä yksi luopio ihannoikin poromafiaa niin sokeasti, että paljasti sille salattavia petolinnunpesiä ja hyväksyi kotkakorvausperusteeksi tekaistuja reviirejä. Keinuin kymmenien sääksipetäjien latvoissa. Viimeisen lohen nostaminen Tenosta ja viimeisen jäkälän syöttäminen porodivisioonalle johtaa tuhoon riippumatta siitä, puhutaanko touhussa saamea vai suomea. Ilman kotkia, haukkoja, perhettä, luottoystävää en jaksaisi elää. Pysyäkseni järjissäni järjettömien terrorisoimassa maailmassa elin taas seitsemän kuukautta metsissä ja kosteikoilla koukkunokkien ja laululintujen kanssa, hiihdin ja patikoin viidettä viikkoa haukkatunturissa kuningatar mukanani, haukat pesivät jo kahdessa pöntössä. Moraalikato, väkivalta, aseet, sotahulluus ovat ajan henki, luontoa ja ihmistä vastaan. Kaikkia näitä moraalittomia odottaa historian ankara tuomio. Se oli suuri hetki, kuten ne monet kerrat, kun olen seurannut kallion varjoista poikasiaan ruokkivaa tunturihaukkaa. YK , Kansainvälinen rikostuomioistuin, Lääkärit ilman rajoja ja muut ihmisoikeusjärjestöt, israelilaiset muiden mukana, riippumattomat tutkijat ja asiantuntijat todistavat Israelin terrorismin kansanmurhaksi, etniseksi puhdistukseksi, rikokseksi ihmisyyttä vastaan. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 11. Suomessa presidentti Stubb, ministerit Valtonen, Orpo, Purra, Häkkänen lässyttävät somessa mutta tekemättömyydessä he ja heidän äänestäjänsä tukevat kansanmurhaa. Heidän kanssaan tiedän mihin kuulun, mikä on arvokasta ja oikein. Se on kuukausia estänyt veden, ruoan, lääkkeiden ja välttämättömän humanitaarisen avun pääsyn Gazaan. ”Mut sus ei käytä muovii!” En yllättynyt alkukesällä, kun Keskusrikospoliisin ja Lapin rajavartioston kaksivuotisten tutkimusten perusteella joukko inarilaisia poromiehiä pidätettiin epäiltyinä muun muassa melkein 10 vuotta jatkuneesta törkeästä metsästysrikoksesta, törkeästä varkaudesta ja törkeästä rahanpesusta. Muistan ensimmäisen kotkanpesinnän yli 30 vuotta sitten rakentamallani tekopesällä, jossa naaras nyt varttui, kuinka hiivin viereiseen kuusenpersukseen ja minusta tietämättä emo ruokki poikastaan. Israel on tappanut jo yli 60 000 palestiinalaista ja vammauttanut moninkertaisen määrän. ”Sus!”, tokaisi toverini. Rajavartiosto kävi luonnonpuistossa valvontalennolla, eikä tutkimusaseman talonmiehellä ollut kalareissulla kelkkakypärää. Paasataan turvallisuudesta, vaikka väkivalta johtaa kaikkien turvattomuuteen. Hamasin helppo hyökkäys lokakuussa 2023 panee epäilemään, että Israel tapatti kansalaisiaan verukkeeksi holokaustiin, jossa kaksimiljoonaisen Gazan kansan asuintalot, sairaalat, koulut ja kaupat on jyrätty soraläjiksi. Karvalakista tuli moitteita.” Kuusi sanaa Fiellun kodan vieraskirjassa kertoi, mitä takaviikolla tapahtui. Stubb sai kakaistua, että Gazan ”nälänhätä on ihmisen aiheuttama”. Petovihasta, laiduntuhosta ja rikoksista piittaamatta urbaaniunelmahötössä hoetaan mantraa alkuperäiskansan ”kestävästä luontaiselinkeinosta”. Yhtä raukkamainen media, YLE ja Helsingin Sanomat etunenässä, on tukenut kansanmurhaa kopioimalla Israelin valhevuoret. Heidän jäljiltään löysin heinähirven jätteet muovinriekaleiden ja metristen narunpätkien seasta, niitä kylvävät poromiehet kaikkialle. Esimerkiksi kuolleita poroja lavastetaan yleisesti petojen tappamiksi, Hammastunturissa tarkistetussa tapauksessa vaikkapa pirskottamalla metson verta todisteeksi muka ahmasta. Mikään ei voisi olla suuremmassa ristiriidassa kristinuskon kanssa kuin tämä antikristusten hoosianna. Onneksi viranomaiset valvovat, minultakin on Kevolla kysytty kulkulupaa. Oikeasti kaikki kansat ottavat käyttöönsä aikakautensa tehokkaimman tekniikan luonnon riistämiseksi, ruutiaseet, myrkyt, räjähdysaineet, moottorikelkat, katerpillarit. Touhutakseen rauhassa poromiehet vaativat tietää etukäteen, missä Metsähallituksen valvojat liikkuvat. Oikein vai väärin – mitä väliä. Istuin kahdessa kotkanpesässä Ilomantsin salasopukoissa, rengastin kohta lentävät liki viisikiloisen naaraan ja kolmeja puolikiloisen koiraan ja ihailin niiden tuttujen äitien liitoa pilvissä. Ammattihavainnoijille on selvää, että ilmitullut mafiamainen rikoskokonaisuus ei ole ainoa veronmaksajien ylläpitämässä elinkeinossa. Loputtomasta lässytyksestä huolimatta lohella, sudella, kotkalla, aihkilla, ikiraakulla ei ole sitäkään itseisarvoa, joka niillä hetken oli. Samalla häpeällisellä arvottomuudella norpan tappaa nailon, suden nikkeli, vanhat metsät monitoimikone. Hitlerin ja Putinin veroinen pösilö pitäisi pysäyttää, mutta pelkuripäättäjät mielistelevät tuota uhmaikäistä taaperoa, eturivissä suomalaiset. Ymmärrysrajoitteisten yhdysvaltalaisten messiaana Trump on antanut Israelille valtuudet pakkosiirtää palestiinalaiset rikkaiden Rivieran tieltä. On enää entistä itsekkäämpiä ihmisiä ja kansakuntia, pöljempiä päättäjiä ja puolueita, rikollisempia rahaeliittejä ja rivikansalaisia. KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Tällä palstalla biologi ja tietokirjailija Pertti Koskimies ruotii maailman menoa
– 9.9.2025 Paikka: Hannu Hautala Luontokuvakeskus. – 28.9.2025 Paikka: Suomen Luontokeskus Haltia. Outi Pihlajoki Kansallispuiston suojassa Aika: 2.6. – 28.9.2025 Paikka: Hangon kaupungintalo. – 30.9.2025 Paikka: Karviatalo. Suomen Ammattiluontokuvaajat ry:n Metsän tuntu -valokuvanäyttely; Millainen suomalainen metsä on ollut ja millainen se voisi taas olla. – 29.8.2025 Paikka: Pikku-Finlandia. Tyyni Tuulionkatu 12, 39930 Karvia Avoinna: ma-pe klo 15–21.00, la klo 10–17, su klo 12–21 Aika: 1.10. – 29.9.2025 Paikka: Goodman, Hämeenlinna Galleria on auki kauppakeskuksen aukioloaikoina. – 29.8.2025 Paikka: Liminganlahden luontokeskus. Kaarlo Hännisentie 2, 93600 Kuusamo Avoinna: ma-to klo 11–16, pe 11–14, sekä tapahtumien yhteydessä. Museotie 1, 31500 Koski Tl Avoinna: su klo 12–15 Risto Raunion ja kirjailija Reetta Niemelän kokonaisuus pingviineistä ja arktisesta maailmasta. Parkanontie 57, 39700 Parkano Avoinna: ma klo 12–19, ti-to klo 11–17, pe klo 11–15 Mia Surakka Tanssi Aika: 11.9. Raimo Sundelin Metsä peittää saaret Aika: 21.8. Julkaisemme näyttelyjä netissä ja Luontokuva-lehdessä Koonneet: Hannu Mällinen ja Kaija Keskinen K uv a: M ia Su ra kk a K uv a: Ja ri Pe lt o m äk i VUODEN LUONTO KUVAT 2024 -NÄYTTELY Susanna Alava Valoa kohti Aika: 2.8. Bulevardi 6, 10900 Hanko Avoinna: ma-pe klo 8–16 Yhteisnäyttely Eläimillä on Asiaa! Aika: 8.7. NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Ilmoita meille luonto kuva näyttelystäsi! Ilmoita näyttelysi tiedot osoitteeseen nayttelyt@luontokuva.org. Toringantaival 2, Kuusamo Avoinna: ti-pe klo 10–18, la klo 10–15 Näyttelyssä kasviluonto puhkeaa visuaaliseen runouteen. Rantakurvi 6, 91900 Liminka Avoinna: ma-su klo 9–16 Näytteillä on 12 teosta kaakkureista ja kuikista. Erkko Badermann Kuiskauksia siiviltä Aika: 2.8. Taru Rantala Luonnon Runoutta Aika: 10.6. – 31.10.2025 Paikka: Parkanon kirjasto. – 28.9.2025 Paikka: Yrjö Liipolan taidemuseo. Karamzininranta 4, 00100 Helsinki Avoinna: ma-ti klo 11–21, ke-la klo 11–22 Luovasti toteutettuja omakuvia ja luontokuvia. – 31.10.2025 Paikka: Kuusamotalo, Ylälämpiö. – 31.12.2025 Paikka: Viking Grace 12 · LUONTOKUVA · 4 / 2025 12 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Raimo Sundelin Rantojen hiljaiset Aika: 10.9. Mia Surakka Maakotka elinpiirinsä rajalla Aika: 1.9. Yhteisnäyttely Metsän tuntu Aika: 1.8. a 11.–30.9.2025 Kuusamotalo Kaarlo Hännisentie 2, 93600 Kuusamo Avoinna ma–to klo 11–16, pe klo 11–14, Kuusamo Nature Photo -festivaalin aikana 11.–14.9. sekä muiden tapahtumien yhteydessä. Nuuksiontie 84, 02820 Espoo Avoinna: ma-su klo 10–18 Kunnianosoitus kymmenen vuotta täyttävälle Teijon kansallispuistolle. b 3.10.–30.11.2025 Keski-Suomen luontomuseo Ihantolantie 5, 40720 Jyväskylä Avoinna ti–pe klo 12–18, la–su klo 12–17 Vapaa pääsy
Kolmitasoinen opintopolku ratkaisee kaikki kuvauspulmasi. 044 7943 565 JOKAISESSA MEISSÄ ASUU PIENI LUONTOKUVAAJA NYT SE PITÄÄ VAIN LÖYTÄÄ! Valitse kolmesta koulutuspolusta omasi -perusteista mestaritasoon saakka!. Verkkokurssit, Luontokuvauksen ammatilliset perusteet koulutus ja huippuna Luontokuvaajan Master class -jatkokoulutus antavat sinulle varmuuden kameran käytöstä, luontokuvauksen kaikista aihealueista, tiedostojen parissa toimimisesta, sekä omien tiedostomateriaalien hyödyntämisestä kirjoina, esityksinä, kuvakilpailussa ja kaikessa muussa julkaisutoiminnassa. TUTUSTU KOULUTUKSIIN OTAVAN OPISTON SIVUILLA! Lisätietoja: kurssit@otavanopisto.fi p. Pääset heti alkuun, vaikka kamerasi olisi kännykkä
VÄLINEKOKEILUT Teksti: Hannu Mällinen ULOTTUVIN SONYN SUPERTELE Kokeilussa Sony FE 400–800mm F6.3–8 G OSS S ony julkaisi helmikuun lopulla uuden supertelezoomin, FE 400–800mm F6.3–8 G OSS , joka on telepäässä toistaiseksi ulottuvin Sonyn objektiivi. Polttovälin vaihtaminen on FE 400–800 millisellä nopeaa ja laajasta telepäähän päästään yhdellä peukaloliikkeellä: zoom-kehä pyörii alle neljänneskierroksen. Muototekijältään uutuuszoomi on selkeää sukua suositulle Sony FE 200–600mm F5.6–6.3 G OSS -objektiiville, mutta on sitä hieman pidempi (346mm vs. Sony ei ole kokeilemistani kaikkein terävin 800 milliin ulottuva objektiivi, mutta ei mainittavan pehmeäkään. Kehän tuntuma on hieman mekaaninen, mutta sujuva. 800mm voi olla suuri, jopa ratkaiseva merkitys – puhumattakaan siitä edusta, että kohde saadaan riittävän suureksi kuva-alalle riittävän kaukaa, jolloin kuvat voidaan saada talteen kuvauskohdetta häiritsemättä. Objektiivin etuna on monikäyttöinen ja segmentissä totuttua pitemmälle ulottuva telepää: 600mm vs. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että nopeissa tilanteissa villiä luontoa kuvattaessa – johon Sonyn tuore supertelezoom on kuitenkin suorastaan tehty – joudutaan kameran ISO arvoa useissa tilanteissa ruuvaamaan suuremmalle, jotta saadaan liikkeen pysäyttämiseksi tarpeeksi lyhyitä suljinaikoja. Lähimmät tarkennusetäisyydet toimivat joka tapauksessa hyvin esimerkiksi lintujen ruokinnalla ja vastaavissa aiheissa. Eikä se toisaalta ole nopein tarkentaja, vaikka siinä onkin kaksin kappalein Sonyn lineearitarkennusmoottoreita, mutta ei käyttökokemus toisaalta ole missään tilanteessa kangerteleva tarkennus. Tämä ei ole alati someistuvassa ja popularisoituvassa villin luonnon kuvaamisessa lainkaan vähäpätöinen seikka: aloittelijankin on mahdollista saada komeita lähikuvia villistä luonnosta ilman, että luonnolle aiheutuu haittaa kuvaajan pyrkiessä liian lähelle kohdetta lähikuvien saamiseksi. Sonyn koko ei muutu zoomattaessa, Canonin muuttuu. Suotimet tässä koossa ovat kalliita, mikä on hyvä tiedostaa. 95mm). Optiikan suorituskykyä voisikin luonnehtia eleettömän varmaksi. Kiitokset Sony Nordicille objektiivikokeilun mahdollistamisesta. Vaikka Sony FE 400–800 ei ylpeilekään valtavalla valovoimalla, niin sillä pystyy irrottamaan kohteen hienosti taustastaan ja 11-lehtinen himmennin tuottaa varsin nättiä bokehia. Objektiivi myös tarkentuu varsin lähelle etenkin 400mm päädyssä (1,7m), mutta 800mm:llä keskitasoisesti (3,5m). Canon on Sonya keveämpi ja kompaktimpi, mutta valovoimaltaan pykälän pimeämpi. Objektiivin etulinssi on kookas ja suodinkierre 105 mm. Sonyn versio 800 milliin ulottuvasta supertelezoomista eroaa oleellisesti Canonin RF 200–800mm F6.3–9 IS USM -objektiivista. Noin 600:sta 800 mm:iin objektiivin valovoima on F8, ja 400:sta noin 500 mm:iin F6.3. 2120g) sekä varustettu suuremmalla etulinssillä (105mm vs. Supertelejen maailmassa keskihintaiselta objektiivilta ei voida odottaa samaa terävyyttä ja aberraatioiden vähyyttä kuin +10 t€ hintaluokan huippuputkilta. Suurempi valovoima olisi tietenkin vaatinut kookkaampaa ja painavampaa objektiivia, sekä samalla suurempaa hintalappua; mikään ei tule ilmaiseksi. 2400€), mutta Sony toisaalta on hieman terävämpi. 318mm) ja painavampi (2475g vs. Sony FE 200–600mm ei ollut aivan kevyt maastossa käsivaralta käytettäessä, ja FE 400–800mm hieman painavampana antaa samankaltaisen käyttökokemuksen: Objektiivi toimii hyvin käsivaralta hieman pitempiäkin jaksoja, mutta ei kuitenkaan edusta samaa kevennystrendiä kuin esimerkiksi Sonyn uusin 300-millinen F2.8 valovoimainen tai vaikkapa Sigman 500-millinen F5.6-valovoimainen objektiivi, jotka saivat maastossa aikaan spontaanin ”vau, miten kevyt” -reaktion. Sonyn 200–600-millinen tarjoaa suhteessa hintalappuunsa hyvää optista suorituskykyä, ja sama pätee pitkälti tuoreeseen 400–800-milliseen. 14 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Sony on Canonia kalliimpi (3100€ vs
FRAME ON KUVAAJIEN UUSI KLUBI LIITY NYT rajalacamera.fi/rajala-frame LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 15
Pursiainen, K. Kirjan sopivan tiiviit tekstit mahtuvat neljällä kielellä hyvin aukeamille, joita seuraa kuvajakso. Kirja antaakin eniten lintukuvien katselijoille sekä heille, jotka kaipaavat kevytlukuista perustietoa kolojen linnuista ja nisäkkäistä. Ne ovat kauniita, näyttäviä ja kertovia, ja esittelevät monipuolisesti ja elävästi saaristorantojen kasvilajeja, kasvillisuutta, saaristoympäristöjä, eri vuodenaikoja saaristossa sekä ihmisen osallisuutta tuossa kokonaisuudessa. Tekijät ovat Oulun seudulta, ja kirjan esikuvana on Hautalan valokuvaama ja Erkki Kellomäen ja Asko Kaikusalon kirjoittama Kololinnut ja muut pökkelöpesijät (Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1977). Kirjan kuvat ovat pitkän linjan luontokuvaajan Raimo Sundelinin käsialaa. ar RANTOJEN HILJAISET Raimo Sundelin (kuvat) & Janne Lampolahti (teksti) Tekstit suomeksi sekä ruotsiksi Sivukoko 26.5 × 23 cm, 223 s, John Nurmisen Säätiö 2025 S aariston sileäksi hioutuneet kalliot ja tuulenpieksämät männynkäkkärät ovat ainutlaatuisia ja kauniita. Tekstiin on pujahtanut jonkin verran pikku asiavirheitä; esimerkiksi tervapääsky ei pesi yksivuotiaana, ja käki munii yli 10 munaa. Kokonaiskuvaa kololajistosta ja lajien esiintymisestä ja lukusuhteista ei synny, koska levinneisyys ja runsaus mainitaan suurpiirteisesti, jos ollenkaan, ja mukana on yhtäläisellä tilankäytöllä tiaisten ja kaikkien muidenkin kanssa esimerkiksi kuningaskalastaja, sininärhi, harjalintu ja punajalkahaukka sekä suuri joukko hyvinkin avoimissa paikoissa pesiviä lajeja. Ratkaisu on kuitenkin tekijän idea, ja lähtökohtana hänellä on ollut nimenomaan panoraamakirja. Alkuluvuissa tarkastellaan lyhyesti kolopesinnän kehittymistä, kolopesijöiden asemaa lintuyhteisöissä, ympäristömuutosten vaikutusta sekä nisäkkäitä ja hyönteisiä kolopesijöinä. Jostakin syystä kuvasivuilla ei ole sivunumeroita, ja näin lukija joutuu lehteilemään tekstisivujen ja kirjan lopussa olevien kuvauspaikkatietojen välillä päästäkseen selville, mistä päin mikin kuva on otettu. Tiedoiltaan Hautalan kirja on edelleenkin yliveto. Lampolahden tekstit ovat lämpimän yleistajuisia, monipuolisia, persoonallisia ja eläviä, ja niissä on kätkettynä paljon kiinnostavaa asiaa. Panoraamakuvia tehdään paljolti yhdistämällä kokonaisuuksia useista eri kuvista. Tekstit ovat hyvin lyhyitä, pintapuolisia ja eri lajeista eri teemoista, eikä niissä ole juurikaan uutta tutkimustai muista kirjoista löytymätöntä sisältöä. Hohtola, J. Ratkaisu tekee kirjasta ulkoasultaan melko yksitoikkoisen, kun taittoa ei ole voitu rytmittää kuvien koon vaihtelulla, mutta kyllähän isot kuvat voivat toisaalta myös ihastuttaa Lapin maisemissa viihtyviä ihmisiä. Esimerkiksi syksyn revontulista ja talven kuutamoöistä olisi riittänyt pienempikin kuvamäärä. Kuvat ovat tutusti laadukkaita kaikin tavoin. Kirjan lopussa on kuusamolaisen Hannu Hautala -säätiön asiamiehen Kari Kantolan kirjoittama henkilökuva luontokuvauksen uranuurtajasta Hannu Hautalasta. rottelun taso vai painovärin säästäminen. Kuvien takaa kuultaa vuosikymmenten sinnikäs työ. Kun avaa kirjan, pääsee aitiopaikalle katselemaan rikasta ja värikästä kasvimaailmaa, joka täyttää jopa karujen kallioidenkin pienimmät kolot. Lajunen, J. UUDET KIRJAT Teksti: Pertti Koskimies ( PK ), Arno Rautavaara ( AR ), Soili Stenroos ( SS ) SUOMEN KOLOPESIJÄT L. Nyt paikkatiedot on annettu vaillinaisesti. Yleisesti käytetty tapa olisi ollut mainita paikan nimi, kunta ja kuvausajankohta tyyliin Pakasaivo, Kolari, 9/ 2020 pelkän Pakasaivon nimen asemesta, kaikki kun eivät, varsinkaan ulkomaalaiset, tunne Lappia yhtä hyvin kuin kirjan tekijä. Näin kuva voi esittää jopa 180 asteen levyistä näkymää, minkä hahmottaminen voi vaatia katsojalta pään kääntelyä. Lisäksi esitellään avoimissakin onkaloissa pesiviä lajeja sekä nisäkkäistä lepakot, orava, liito-orava ja näätä. Moni tämän kirjan kuvista olisi ollut luontevampi perinteisemmin rajattuna; nyt tuntuu siltä, että joidenkin kuvien laidoilla on ylimääräistä tavaraa, kun kuvat on pakotettu koko aukeaman levyisiksi. Mällinen tuntee kotimaakuntansa hyvin ja on näin päässyt valitsemaan kirjaan mielimaisemiaan eri puolilta Lappia. Kuvitus kattaa Lapin erilaiset maisemat ja vuodenaikojen vaihtelut hyvin, mutta sata näin suurikokoista kuvaa samaan kirjaan sullottuna johtaa helposti kuvien samankaltaisuuteen. Parempi ratkaisu olisi ollut varustaa kuvasivutkin numeroilla ja latoa kuvauspaikkatiedot vaikka kuvien alareunan päälle. Ruotsin kieltä en valitettavasti kykene Kirjan parasta antia ovat valokuvat, joskin suuri osa niistä on tavanomaisia potretteja, yhdestä muutamaan lajia kohti. Lieneekö tähän syynä kuvaajan mieltymys varovaiseen sävyasteikkoon, värie16 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Kirjan painojälki on paikoin yllättävän samea. Tekstistä vastaavat lintufysiologi Esa Hohtola ja kemian professori Jouni Pursiainen ja kuvista luontokuvaaja Jari Peltomäki ja emeritusrehtori Lauri Lajunen. Peltomäki, E. Kantola Sivukoko 21 × 27 cm, 151 s, Reuna Publishing 2024 S uomen kolopesijät esittelee koloissa tai puoliavoimissakin onkaloissa pesivät lintuja nisäkäslajit. pk PANORAAMOJEN LAPPI Hannu Mällinen Sivukoko 28 × 24 cm, 240 s Tekstit suomeksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi Omakustanne (8 Seasons of Lapland Oy) L appilainen Hannu Mällinen on julkaissut isokokoisen kirjan, jossa Lapin maisemia esitellään sadan täyden aukeaman, siis pöydälle avattuna 56 cm leveinä ja 24 cm korkeina, kuvina. Lapin luontoa esittelevältä kirjalta olisi odottanut raikkaampaa ja kontrastisempaa värimaailmaa. Pääosa kirjasta esittelee kololintuja ryhmittäin ja lajeittain: tikat, tiaiset, pöllöt, vesilinnut, petolinnut (kirjassa vanhentuneesti päiväpetolinnut), muut kolopesijälajit, muurarit ja hiekkakolojen kaivajat
Eliöiden evoluutio on äärimmäisen monimutkaista eikä ennustettavissa, joten hieman karsastan sen rajuhkoa suoraviivaistamista teksteissä. euroopanmerikaali ja kalliokäärmeenpistonyrtti; ks. Mutta teknisesti orientoituneelle insinöörille kaikki näyttää olevan mahdollista. Nämä vähäiset huomiot eivät häiritse kokonaisuutta mitenkään – kirja on näyttävä, taidokkaasti tehty, ilahduttava ja huolellisen lukemisen arvoinen. ar LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 17. Painojälki on hyvää ja paperi miellyttävää. Hän jopa äänitti kaikkien sirinät (joista ikääntyvä kustannustoimittaja kykeni ääniraidoilta kuulemaan vain matalataajuisimmat). Varmaan jokainen oppii teksteistä jotain uutta. Kustannuspäätöksen teko oli helppoa. Tekstikappaleet on sijoiteltu sopivan pituisina kokonaisuuksina kuvien lomaan, ja siten ne rytmittävät kirjaa luontevasti. Muutamat kuvat ovat toistuneet hiukan tummina. Samin uusin kirja käsittelee hyönteismaailman muodonvaihdoksia. Kaikki nämä teokset ovat samalla tavalla kattavia ja pieteetillä tehtyjä, suorastaan Tieto-Finlandia -tasoa jokainen. Uudistettu ja täydennetty kirjan toinen painos päästiinkin julkaisemaan vuonna 2010. Taitossa on joillain sivuilla ehkä turhan paljon tyhjää tilaa, mutta se on myös makukysymys, ja koko sivun/aukeaman kuvat sekä valkoisen ja mustan taustavärin vaihtelu tasapainottavat asiaa. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2025 M uistan hyvin, kun minulle ennestään tuntematon talonrakennusinsinööri ja intohimoinen hyönteisharrastaja Sami Karjalainen vuonna 2002 tarjosi julkaistavaksi teoksensa Suomen sudenkorennot. Tätä alkuvuodesta 2025 ilmestynyttä monipuolista kirjaa on jo ehditty kehua kaikin kuviteltavissa olevin suomen kielen ylisanoin siinä määrin, etten rupea niitä tässä kertaamaan – minulle on riittävä laadun tae, kun kirjan tekijän nimenä lukee Sami Karjalainen. Aineisto oli vain taittamista, värierottelua ja painamista vaille valmis, esikoistietokirjaksi ainutlaatuisen kypsää tavaraa. Hän oli onnistunut valokuvaamaan kaikki nuo maamme suorasiipiset. kunnolla arvioimaan (käännös Barbara Huldén). Arvostan myös erillistä kuvauspaikkaluetteloa ja -karttaa. Kirja avasi siis ihmisten silmät ennen kovin vähän esillä olleeseen maailmaan. Yksittäisiä huomioita: Dyyniketo-orvokkia ei nykynäkemyksen mukaan ole Suomessa eli kyseessä on keto-orvokki. ss MUODONVAIHDOKSIA IHMETTELEMÄSSÄ Sami Karjalainen Sivukoko 19 × 22,5 cm, 286 s. Ja lisää oli tulossa tasaiseen tahtiin: kirja neidonkorentojen elämästä 2013, Suomen leppäkertut 2020 ja Suomen hyppyhämähäkit 2022. Kaikkien edellä mainittujen pikkuisten ja vikkeläliikkeisten ötököiden valokuvaaminen ei sujuisi tavalliselta kameranulkoiluttajalta eikä edes monelta taitavimmista lintu-, nisäkäsja kasvikuvaajaltammekaan, vaan Karjalaisen on täytynyt kehittää aivan omat tekniset ratkaisunsa päästäkseen niihin lopputuloksiin, joita hänen kirjojensa kuvitus edustaa. Siinä välissä Sami Karjalainen toi julkaistavaksi kirjan Suomen heinäsirkat ja hepokatit. Myös John Nurmisen Säätiön satsausta tähän tärkeään aiheeseen sopii arvostaa. Mitään yhtä valmiiksi ajateltua kokonaisuutta perusteellisine ja kiinnostavasti kirjoitettuine teksteineen sekä loisteliaine valokuvineen en ollut aikaisemmin saanut käsiini. Luomuksen laji.fi -sivusto, jota päivitetään vuosittain). Kirja sai osakseen runsaasti huomiota ja herätti aivan uuden kiinnostuksen aiheen, kun luonnonharrastajat, muutoinkin lentäviä kohteita tarkkailevat ornitologit etunenässä, rupesivat kirjaamaan muistiin korentohavaintojaan. Muutamassa vuodessa Suomen korentolajien määrä kasvoi lähes kymmenellä. Meidän suomalaisten luontokuvaajien joukossa Sami Karjalainen on oman juttunsa keksinyt ja kehittänyt kaveri, joka jaksaa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Parin kasvin nimi on muuttunut (po. Kuten taannoisen Vammalan kirjapainon ”kuvamestarilla” Seppo Mäkisellä oli tapana huomautella: voisi ehkä hiukan kirkastaa
Finalistit selvisivät tuomareiden semifinalistikuville edelleen toisistaan tietämättä antamien pisteiden perusteella. Palkitut 32 yksittäissarjojen kuvaa ja 3 portfoliota (yhteensä 16 kuvaa) valikoituivat tuomariston kokouksessa sarjansa pisteiden kärkipuoliskoon yltäneistä finalistikuvista. Semifinalistiksi pääsy edellytti, että vähintään yksi tuomari esitti kuvaa jatkoon. 18 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Toimittaneet: Esa Mälkönen ja Kaija Keskinen Kuvavalinta: Jukka Aalto VUODEN LUONTOKUVA 2025 finalisteja TUOMAROINNIN VAIHEET 1. Vuoden vaihtuvana sarjana oli Portfolio, ja siihen osallistuttiin 266 kuvakokonaisuudella, yhteensä 1363 kuvalla. d Saariston leppä kevätyössä · Mikko Ankelo · Maisemat V uoden Luontokuva 2025 -kilpailu keräsi 12 033 kuvaa 735 kuvaajalta. Arviointi tapahtui omissa oloissa muista tietämättä. Finaaliin päässeiltä pyydettiin originaalit kuvan sääntöjen mukaisuuden tarkistamiseksi. Uudelleen pisteytyksen jälkeen semifinalisteista nousi finalisteiksi 589 kuvaa 207 kuvaajalta (yksittäissarjoissa 381 kuvaa ja 39 portfoliossa 208 kuvaa). 3. Finalistikuvien määrä vaihteli sarjakohtaisesti. Semifinalistiksi ylsi 1510 kuvaa 426 kuvaajalta (yksittäissarjoissa 1099 kuvaa ja 78 portfoliossa 411 kuvaa). Eniten finalistikuvia oli sarjassa Linnut (91) ja vähiten sarjassa Kasvit ja sienet (32). Ensimmäisellä tuomarointikierroksella neljä tuomaria puntaroi omissa oloissaan kuvia ja äänesti kustakin sarjasta omat muutaman kymmenen suosikkiaan jatkoon. Yksittäissarjoissa niitä oli keskimäärin 48 kuvaa / sarja ja portfolioissa 5. Vuoden Luontokuva 2025 ja muut palkitut kuvat julkistetaan Vuoden Luontokuva 2025 -festivaaleilla lauantaina 25.10.2025 Helsingin Lasipalatsin Bio Rexissa (Mannerheimintie 22-24). Tähän artikkeliin on poimittu kuvia, jotka ylsivät finalistiksi, mutta eivät kuitenkaan palkituiksi. 2. Tuomaristo valitsi myös kilpailun parhaan puhelimella otetun kuvan ja tilaisuuden lopuksi sarjavoittajien joukosta Vuoden Luontokuvan 2025
VUODEN LUONTOKUVA 2025 a Kurinpito Toni Pälli · Nisäkkäät a Metsäjänis · Jarmo Manninen · Nisäkkäät d Tappajan katse · Joel Karnio · Nuoret LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 19
finalisteja VUODEN LUONTOKUVA 2025 b Pulassa Milla Rannila · Nisäkkäät d Rakkauden raunioilla Timo Nurkka · Muut eläimet d Lumpeen tähtitarha · Riina Pippuri · Kasvit ja sienet 20 · LUONTOKUVA · 4 / 2025
d Karu · Minna Hynninen · Maisemat a Metsän mustavalkoiset · Olli Leino · Portfoliot d Nokan puhdistus · Eero Hauta-aho · Linnut LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 21
c Tuijotus · Tatu Tainio · Muut eläimet f Hidden beauty Malena Nilsson · Kasvit ja sienet b Metsän värikäs harvinaisuus Anton Hagman · Nuoret d Laskeutuva laulujoutsen Janne Mankinen · Linnut 22 · LUONTOKUVA · 4 / 2025
finalisteja VUODEN LUONTOKUVA 2025 a Kuorrute · Anna Välimäki Luonnon yksityiskohdat ja muotdot a Haikaran miljöö Petri Pietiläinen · Ihminen ja luonto c Tuulen töitä Esa Ylisuvanto · Maisemat LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 23
Tarkka ohjelma: luontokuva.org I · B R 12.30 Kuvaesitys: Vuoden Luontokuva 2025 -kilpailun parhaimmistoa 13.30 Tauko (messualueella jatkuvat tuote-esittelyt) G · B R Maksullinen saliohjelma. . · · Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry VUODEN LUONTOKUVA HELSINGIN LASIPALATSI · BIO REX · MANNERHEIMINTIE 22–24 · KLO 12.00-18.00 FESTIVAALI . 2025 O (muutokset mahdollisia) Festivaalialueelle ilmainen sisäänpääsy, näyttely ja messualue aukeavat klo 12.00. (myös paikan päältä), 14.00 Tervehdys Suomen Luonnonvalokuvaajista , puheenjohtaja P L 14.05 Esitys: Hannu Hautala, elämä ja kuvat , Hannu Hautala -säätiön asiamies A -M N 14.35 Kuvaesitys: Pingviinien valtakunta, Sony-kuvaaja R R 15.05 Tauko 15.30 Kuvaesitys: Toisin nähtynä Ammattivalokuvaaja J K 16.00 Kuvaesitys: e Power of the Squirrel (Kuinka tavallinen aihe, oravat, muuttivat valokuvaajan urani) Canon Ambassador D C 16.30 Tauko 17.00 Vuoden Luontokuva 2025 julkistus : palkitut kuvat ja tuomariston kommentit 18.00 Gaala päättyy V – L 18.30 Illallinen (illalliskorteilla erillishinta) LIPUT K U M P P A N I M M E Hannu Hautala, elämä ja kuvat A -M N · 14.05 e Power of the Squirrel D C · 16.00 Toisin nähtynä J K · 15.30 Pingviinien valtakunta R · 14.35 24 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Liput 35 €, SLV:n jäsenet 30 €, lippu
· · Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry VUODEN LUONTOKUVA HELSINGIN LASIPALATSI · BIO REX · MANNERHEIMINTIE 22–24 · KLO 12.00-18.00 FESTIVAALI . . Liput 35 €, SLV:n jäsenet 30 €, lippu. 2025 O (muutokset mahdollisia) Festivaalialueelle ilmainen sisäänpääsy, näyttely ja messualue aukeavat klo 12.00. Tarkka ohjelma: luontokuva.org I · B R 12.30 Kuvaesitys: Vuoden Luontokuva 2025 -kilpailun parhaimmistoa 13.30 Tauko (messualueella jatkuvat tuote-esittelyt) G · B R Maksullinen saliohjelma. (myös paikan päältä), 14.00 Tervehdys Suomen Luonnonvalokuvaajista , puheenjohtaja P L 14.05 Esitys: Hannu Hautala, elämä ja kuvat , Hannu Hautala -säätiön asiamies A -M N 14.35 Kuvaesitys: Pingviinien valtakunta, Sony-kuvaaja R R 15.05 Tauko 15.30 Kuvaesitys: Toisin nähtynä Ammattivalokuvaaja J K 16.00 Kuvaesitys: e Power of the Squirrel (Kuinka tavallinen aihe, oravat, muuttivat valokuvaajan urani) Canon Ambassador D C 16.30 Tauko 17.00 Vuoden Luontokuva 2025 julkistus : palkitut kuvat ja tuomariston kommentit 18.00 Gaala päättyy V – L 18.30 Illallinen (illalliskorteilla erillishinta) LIPUT K U M P P A N I M M E Hannu Hautala, elämä ja kuvat A -M N · 14.05 e Power of the Squirrel D C · 16.00 Toisin nähtynä J K · 15.30 Pingviinien valtakunta R · 14.35 LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 25
Keltasilmäpingviinin kasvojen ja silmien väri poikkeaa muista lajeista selvästi. Ensimmäinen pingviinikohtaaminen oli ollut kolmetoista vuotta aikaisemmin Antarktiksen niemimaalla. Etelä-Georgia, Gold Harbour 10/2023. Etelä-Georgia, Salisbury Plain, 10/2023. h Kuningaspingviinit ovat lähdössä merellä suurina massoina. Kaikilla pingviinilajeilla on omat, ainutlaatuiset erityispiirteensä. PINGVIINIEN VALTAKUNTA Teksti: Terhi Paavola, kuvat: Risto Raunio M yssypingviini, keisaripingviini, jääpingviini, kuningaspingviini ja viisitoista muuta. Risto Raunio on onnistunut kuvaamaan ne kaikki. Jo Rossinmeren matkan aikana hän alkoi tutkia, kuinka monta pingviinilajia maailmassa oikeastaan oli, ja missä ne asuivat. d Valkokulmapingviinin tie mereltä kotiyhdyskuntaan tarkoittaa toisinaan puikkelehtimista etelänisohylkeiden välissä. Tämän erakon kohtaaminen oli käännekohta Raunion kuvausuralla. Tammikuussa 2023 Raunio oli kuvausmatkalla Eteläisellä jäämerellä. 26 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. ”Huomasin keltasilmäpingviinin kuvattuani, että olin ikuistanut kolme neljäsosaa kaikista maailman pingviinilajeista”, hän kertoo. Vielä tuolloin muidenkin pingviinilajien aktiivinen etsiminen ei ollut tullut mieleen, mutta Raunio kuvasi lintuja aina niitä kohdatessaan. Siellä hän kuvasi valkokulmaja myssypingviinejä ja ihastui sympaattisiin lintuihin. Keltasilmäpingviinin kuvaamisen jälkeen tavoite alkoi kuitenkin muodostua. Vain harva kuvaaja on onnistunut ikuistamaan kaikki pingviinilajit, ja Rauniolta niitä puuttui enää muutama. Ikuistaessaan Rossinmeren alueen ja Etelämannerta ympäröivien subantarktisten saarten eläimistöä hän kohtasi erittäin uhanalaisen keltasilmäpingviinin. Se on myös muita huomattavasti arempi ja toisin kuin useimmat pingviinit, se pesii yhdyskuntien sijaan yksin
Raunio oli Rossinmeren matkalla Suomen Kuvausmatkojen Jouni Klingan kanssa. ”Hieman laskentatavasta riippuen lajeja on 19, ja tuolloin olin kuvannut niistä runsaan tusinan”, hän kertoo. Yhdessä miehet selvittelivät mahdollisuuksia puuttuvien lajien kuvaamiseen. Korona sotki monen muun asian lisäksi nämä suunnitelmat. Niistä yksi – pystytöyhtöpingviini – löytyisi pienellä räätälöinnillä jo seuraavasta suunnitellusta Uuden-Seelannin matkakohteesta. ”Pingviiniyhdyskunnan läheisyyteen lennetään Chilestä, joka piti rajoitukset tiukkoina pit kään.” LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 27. Kokoelman täydentyminen motivoi Rauniota kuvaamaan loputkin lajit, jotka hän ikuisti Galapagossaarilla, Keski-Atlantilla sekä Uuden-Seelannin hallintoon kuuluvilla Antipodesja Boyntysaarilla. Kuvausuran kohokohta Raunio on erityisen ihastunut koleisiin kuvauskohteisiin – niin pohjoisen arktisiin kuin etelän antarktisiinkin. ”Klinga teki paljon töitä sen eteen, että pääsimme matkaan seuraavana vuonna”, Raunio kertoo. Pohjoisesta pingviinejä ei löydy, mutta vuonna 2020 kuvaajan oli tarkoitus matkustaa Etelä mantereelle – ainoaan paikkaan maailmassa, jossa on mahdollista ikuistaa ikoninen keisaripingviini
Hän ei kierrä kysymystä myöskään matkustamisen vaikutuksista lajikatoon. Falklandinsaaret, 10/2018. Kuvausaikaa on yleensä vain pari tuntia, ja sopiva valo ja muut olosuhteet ovat tuurista kiinni.” Nyt aikaa oli useampi päivä, ja oppaan saattelemana Raunio ja Klinga kuvasivat pingviiniyhdyskuntaa useita tunteja kerrallaan. Moni muukin pingviinilaji on merkitty niin sanottuun punaiseen kirjaan muiden sellaisten lajien kanssa, jotka ovat häviämässä maapallolta. Valkokulmapingviineistään tunnettu Port Risto Raunio esiintyy Vuoden Luontokuva -gaalassa Helsingissä 25.10.2025. Laajakulmaa tarvittiin paitsi lähikuvissa myös siksi, että valtavan, jopa 4 000 pesivän parin keisaripingviiniyhdyskunnan tallentaminen vaati luovuutta. Rauniolle aivan pingviiniyhdyskunnan ääressä asuminen oli koko kuvausprojektin kohokohta. Vanhemmat eivät saa haettua poikasilleen riittävästi ruokaa, joten poikaskato on useilla pingviinilajeilla melkoinen”, Raunio kertoo. Vaivannäkö palkittiin, ja vuonna 2021 miehet olivat koneessa matkalla Etelämantereelle ja Union Glacier -telttaleiriin, joka toimii tukikohtana muun muassa vuorikiipeilijöille, tutkijoille – ja muutamalle luontokuvaajalle. Läheskään kaikki pingviinilajit eivät kuitenkaan vietä elämäänsä tällaisissa olosuhteissa. Myös sellaisia kuvakulmia tarvittiin, joita pitkiin objekteihin tottuneet kuvaajat harvemmin hyödyntävät. Kesäaikana Etelämantereella riittää valoa, ja lämpötilakin on varsin kohtuullinen päivien parista miinusasteesta öiden kymmeneen pakkasasteeseen. Esimerkiksi valkokulmapingviinin on tutkittu häiriintyvän turismista. Mitä pingviineille tapahtuu. ”Meriä liikakalastetaan, ja lisäksi merivesien lämpeneminen muuttaa lintujen ravintotasapainoa. Taustalla häämöttää niiden tuhatpäinen kotiyhdyskunta. d Ryhmä kalliotöyhtöpingviinejä matkalla merelle. Kuvausolosuhteet olivat hyvät, ja pingviiniyhdyskuntaa saattoi kuvata useissa erilaisissa olosuhteissa lumimyrskyistä lempeisiin tyynen aamun valoihin. Esimerkiksi galapagosinpingviini ja afrikanpingviini elävät lämpimässä – jopa kolmessakymmenessä asteessa – ympäri vuoden. Toista on talvella, jolloin aurinko ei juuri näyttäydy, ja lukemat putoavat jopa kuuteenkymmeneen pakkasasteeseen. Keisaripingviineillä ei ole ihmisistä huonoja kokemuksia, ja ne lähestyivät rauhassa paikallaan olevia kuvaajia uteliaina ja jopa nyppivät näiden housunlahkeita. ”Suurilta aluksilta laskeudutaan Zodiac-kumiveneisiin, joilla eläimiä on mahdollista lähestyä. Moni yhdistää pingviinit ehkä juuri keisaripingviinien vuoksi pakkaseen, lumeen ja jäähän. Etelä-Afrikan suosituilla turistialueilla elävä afrikanpingviini on hieman ristiriitaisestikin yhtä aikaa sekä yksi maailman kuvatuimmista että yksi uhanalaisimmista pingviinilajeista. Silloin telttaleiri on jo purettu, eikä paikalla ole enää ihmisiä. 28 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. ”Rantautuminen saarikohteisiin voi olla mahdotonta tai suojelusyistä kielletty, jolloin pingviinejä kuvataan mereltä”, hän kertoo
Lockroyn satama Etelämantereen niemimaan edustalla on pingviiniturismin suosikkikohde. Huolellisesti kootulla pingviinikokoelmallaan Raunio pyrkii kiinnittämään huomiota maapallon herkkien alueiden haasteisiin, jotka ihminen on toimillaan aiheuttanut. Odotettu, mutta ennalta täysin epävarma kohtaaminen erittäin uhanalaisen pystytöyhtöpingviinin kanssa oli vuosia kestäneen projektin upea sinetti.” Raunion mielestä pystytöyhtöpingviiniin on hyvä lopettaa paitsi pingviinien, myös muiden lajien keräily. Sää, avomeri ja asumaton Antipodien saari noin 850 kilometriä Uuden Seelannin itäpuolella tarjosivat parastaan. ”Kirjan tarkoituksena on kasvattaa seuraavan sukupolven ympäristötietoisuutta”, Raunio kertoo. Hän ei esimerkiksi lähde etsimään itseltään puuttuvia albatrossilajeja, vaikka niitäkään ei olisi enää kuin muutama. d Ajoitus on tärkeää. Myös kansainvälisissä kuvakilpailuissa menestyminen on tuonut aiheelle näkyvyyttä. Kun matkustaminen alkoi uudelleen, pesintä putosi välittömästi 46 % edellisestä vuodesta. ”Kuin palkintona, se tapahtui uskomattoman upeissa olosuhteissa. ”Niemelän kanssa olemme järjestäneet myös ’Eläimillä on Asiaa!’ -valokuvanäyttelyn, joka on kohdannut yllättävän suosion. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 29. Rossinmeri, 1/2023. Koro nan aikaan turistit katosivat, ja pingviinikanta lisääntyi 83 %. c Ryhmä jääpingviinejä on noussut lepäämään jäälautalle. Siihen pääsee tutustumaan sunnuntaisin syyskuun loppuun saakka Yrjö Liipolan taidemuseossa Koski TL :ssä.” Aika rauhoittua Raunion kuvausten viimeinen pingviinilaji – laji numero 19 – on Uuden-Seelannin eteläpuolella ikuistettu pystytöyhtöpingviini. Raunio itse pitää ehkä kaikkien tärkeimpänä vaikuttamistekona parhaillaan tekeillä olevaa lapsille ja nuorille suunnattua pingviinikirjaa, jota hän työstää yhteistyössä lastenkirjailija Reetta Niemelän kanssa. ”Nyt on hiljalleen aika downshiftata”, hän toteaa. ”Projekti päättyi joulukuussa 2024”, Raunio kertoo. Pingviinikokoelmasta on tehty artikkeleja ja järjestetty näyttelyitä. Uusi-Seelanti, Bounty Island 12/2024. Niin pystytöyhtöpingviineille kuin merileijonallekin on tärkeää osata rantautua oikeaan aikaan rantatyrskyjen lomassa
Tiesitkö pingviineistä tämän. # Pingviinit ovat lentokyvyttömiä, mutta mestarillisia uimareita. Maailmassa elää luokittelusta riippuen noin 19 pingviinilajia, jotka jakautuvat kuuteen sukuun. ??Aptenodytes, kuningaspingviinit ??Eudyptes, töyhtöpingviinit ??Eudyptula ??Megadyptes ??Pygoscelis, mustapääpingviinit ??Spheniscus, juovapingviinit # Kaikki pingviinit elävät eteläisellä pallonpuoliskolla, Etelämantereen –60 °C pakkasesta päiväntasaajan +30 °C lämpöön. Esimerkiksi keisaripingviini voi sukeltaa yli 500 metrin syvyyteen ja olla veden alla yli 20 minuuttia. Patagonianpingviinin aasin hirnuntaa muistuttava huuto kuuluu kauas. # Vaikka pingviinit ovat erittäin sopeutuvia, ne eivät ole kyenneet sopeutumaan ilmastonmuutoksen, liikakalastuksen ja turismin kiihtyvään tahtiin, joiden seurauksena moni pingviinilaji on vaarassa hävitä maapallolta. # Myssypingviini nukkuu mikrounia, jopa 10 000 kertaa päivässä, muutaman sekunnin kerrallaan. # Pingviinit tunnistavat kumppaninsa äänestä. # Pingviinejä tavataan Etelämantereella, Etelä-Amerikan eteläosissa, Etelä-Afrikan etelärannikolla, Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Galapagossaarilla. ??Keltasilmäpingviini Megadyptes antipodes Enderby Island 12/2024 ??Jääpingviini Pygoscelis adeliae Antarktis, Cape Adare 1/2023 ??Valkokulmapingviini Pygoscelis papua Falklandinsaaret 2/2016 ??Galapagosinpingviini Spheniscus mendiculus Galapagossaaret 10/2024 ??Patagonianpingviini Spheniscus magellanicus Falklandinsaaret 2/2016 ??Myssypingviini Pygoscelis antarcticus Antarktis, Useful Island 11/2019 ??Afrikanpingviini Spheniscus demersus Etelä-Afrikka 2/2024 ??Perunpingviini Spheniscus humboldti Isla Cachagua 10/2023 LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 31. # Päiväntasaajalla elävä galapagosinpingviini viilentää itseään läähättämällä
Monivalotus, kameran liike ja pitkä suljinaika 32 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. KERROKSIIN KÄTKETTY Teksti: Minna Lindroth · Kuvat: Wenche Dahle LUONTOKUVAUSTA NORJALAISITTAIN MINNA LINDROTHIN JUTTUSARJAN OSA 3/4 d Flatangerin saaristoa
Olen Norjan luontokuvaajat -yhdistyksen ja Bio Foton jäsen. Oli vain kamera ja minä, ja löysimme heti yhteisen sävelen. Nämä ovat ruutuja, joita kuvittelen käyttäväni taustana, kun koostan kuviani. Monet kutsuvat minua luontokuvaajaksi, mikä on ihan okei. Olen aina vaikuttunut niistä tuloksista, mitä kaukaa matkanneet kuvaajat tuottavat ollessaan Ole Martinin kanssa merellä kuvaamassa merikotkia. Siinä kiehtoo ennakoimattomuus; kuvaan voi tarttua kaikenlaista ja on vaikea tietää tarkalleen millainen kuva syntyy. Työskentelen paljon pitkillä suljinajoilla ja silloin käytän mieluusti kameran liikettä. – Kuvaan itselleni, Wenche jatkaa. kamerani. Matkani kameran takana alkoi vuonna 2014, kun Ole Martin antoi minulle ensimmäisen LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 33. – Kun siippana on Norjan kuuluisa ”Kotkamies”, en ole voinut välttyä näkemästä toinen toistaan upeampia kuvia vuosien saatossa, kaikki tuhannen skarppeja ja kotkan elämää dokumentoivia. Saatan myös käyttää kumpaakin. K ysymykseeni ”Kuka on Wenche Dahle?”, Wenche vastaa näin: – Nainen, keskinorjalaisessa Fla tan gerin rannikkokunnassa kasvanut ja ikänsä asunut, vuosimallia 1970. Koulutukseltani olen lähihoitaja, minulla on myös estetiikan kandidaatin tutkinto. Työskentelen siis laajan skaalan ääripäissä, yhtäällä kuvissa on kaikkea monessa kerroksessa ja toisaalla kuvassa on jonkinlainen tyhjyys, sekin mielellään mustavalkoisena. Mutta leikkiessäni uuden kamerani kanssa minusta tuli pieni lapsi, joka ei halunnut välittää opeista ja säännöistä. Otan kuvia eläimistä, linnuista ja luonnosta, mutta kaikkein parasta on leikitellä ja tutkailla luovia mahdollisuuksia niin kamerassa kuin jälkityöstössäkin. – Osasin valokuvaussäännöt, tiesin mitä hyvän kuvan saamiseen tarvittiin. Teen paljon monivalotuksia ja käytän ICM -tekniikkaa, usein myös yhdessä. – Kutsun itseäni taidekuvaajaksi, vaikka luonto on kuvissani läsnä lähes aina. Jälkikäsittelyssä käytössäni on Lightroom ja Photoshop. Tapaan sanoa, että keräilen taustoja. Tunsin leikkiväni ja löysin itsestäni vapauden. Miten määrittelet itseäsi valokuvaajana. Wenche hyppäsi melkein heti syvään päätyyn monivalotuksien ja muiden erikoislajien pariin. Mutta minulla ei ollut mitään todistettavaa, kamera oli lahja, eikä minulla ollut paineita tuottaa mitään vastineeksi. Sillä siunaamalla, kun kädessäni oli oma kamera, ymmärsin haluavani ottaa toisenlaisia kuvia, kokeilla jotain erilaista ja tutkia uusia mahdollisuuksia sen sijaan, että yrittäisin kopioida näkemiäni kuvia. Silläkin uhalla, että tekisin jotain, mitä luontokuvausyhteisö ei katsoisi arvostavin silmin. Teen kuvia kasaamalla eri tasoja päällekkäin. – Kuin vastakohtana tälle monikerroksisuudelle, moninaisuudelle ja monitulkinnaiselle rakastan myös antautua minimalistiselle kuvaukselle. Laulan kuorossa, nautin luontoilusta, rakastan pihatöitä ja iloitsen linnunlaulusta. Löysin lohtua valokuvauksesta. Joskus teen tasot kamerassa monivalotuksella, toisinaan taas kuvankäsittelyohjelmalla. Leikkisyys ottaa vallan. Olen naimisissa Ole Martin Dahlen kanssa, ja meillä on kaksi poikaa. – Annan luovuuden ohjata työtäni enkä arastele käyttää ja yhdistellä tekniikoita. Samalla alkoi myös uusi vaihe elämässäni, jota sairastelu ja ahdistus oli varjostanut pitkään. Minua kiehtoo tavoitella jotain paljasta ja puhdasta, yksinkertaista. Minulla on kotona studio, jossa otan muotokuvia ihmisistä; sielläkin kuvaan astuu luovia ratkaisuja. Vaikeat ajatukset vaimenivat leikin ja luovuuden alle. Kysyin mikä niissä kiinnostaa ja miksi hakeutua marginaaliin, jota hieman ylenkatsotaan; tekniikoilla kikkailuun on suhtauduttu aika ahtaasti luontokuvauksen genressä
En ole varsinaisesti hakenut kuvaesitystai näyttelymahdollisuuksia. Wenche ei odottanut lupaa saada tehdä omanlaistaan, ryhtyi vain tekemään, mitä sielu janosi. Hän alkoi tehdä omaa juttuaan ja oli nopeasti isojen asioiden äärellä: ensimmäinen näyttely, jota seurasi ensimmäinen kansainvälinen kuvaesitys Saksassa, jota seurasi ensimmäisen kirjan teko. Kuten tapahtui Saksassa vuonna 2018 ollessani pitämässä kuvaesitystä Stapelfelder Fototage -tapahtumassa, jossa kustantaja Martin Breutmann Bildperle-kustantamosta ehdotti, että tekisimme kirjan minusta, tarinastani ja kuvistani. Voi myös todeta, että olen ollut onnekas, mikä pitää ehdottomasti paikkansa, mutta on tarvittu myös rohkeutta ja luottamusta siihen, että eteen tulevat haasteet ovat aitoja ja osuvat oikeaan hetkeen. Ihailtavaa rohkeutta. h Vanhan talon sielu 34 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Tilaisuudet ovat tulleet eteeni. Tartuin tilaisuuteen tietämättä oikeastaan, mitä se sisälsi tai mitä se vaati enkä kadu c Katse b Kaksoisvalotusta kamerassa Maasai Marassa d Lokit vetävät puoleensa. Hänestä tuntui heti alussa puuttuvan aloittelevan arkuus tai epäily. Olin Saksassa paikalla yleisön seassa todistamassa, miten suhteellisen untuvikkokuvaaja Wenche ihmeellisillä kuvillaan ja kertomuksellaan liikutti yleisöä kyyneliin ja raikuviin aplodeihin. – Jaa, niinkin voi ehkä sanoa, mutta itse ajattelen, että olen vain seurannut sydäntäni. Kirjani ”I lyset fra et havn” (Meren valossa) julkaistiin seuraavan vuonna norjaksi, englanniksi ja saksaksi. Ei minulla ole ollut suunnitelmaa kuvilleni, mutta olen hyödyntänyt kohdalleni osuneet mahdollisuudet ja ottanut niistä ilon irti. Jokin Wenchen töissä osuu ja uppoaa
Se on bonus, ja tunnen yhteisöllisyyttä näissä kohtaamisissa. – Ajattelisin, että lähestyn kuvattavaa samalla tunteella ja sitoutumisella riippumatta siitä, missä olen. Sitä en ole katunut ja tiedän, että se on auttanut muita matkani varrella. Ehkä se jokin on elämä. Olisi ehkä hyväkin kysellä kanssakuvaajien mielipiteitä ja mikä ettei neuvojakin, mutten ole siinä kovin hyvä. Mitä haet kuvillasi. Odotatko saavasi jakaa työsi tuloksia vai epäröitkö luovuttaa kuvasi maailman haltuun. Puhun intohimoisesti avoimuuden puolesta mielenterveyteen liittyvissä asioissa, ja se on valokuvauksen ansiota. Päätin siinä ja silloin rikkoa hiljaisuuden tabun ja olla rehellinen. Etsin hienoja hetkiä ja kohtaamisia luonnossa. Ja annan lapsen sisälläni leikkiä ja huvitella. sitä. Olen kulloisessakin hetkessä missä tahansa; haen kameralla yhteyttä edessäni olevaan ja tavoittelen sen olemusta pintaa syvemmältä… Luulen, LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 35. – Viihdyn parhaiten itsekseni, sukellan nopeasti omaan kuplaani, eikä siellä ole tilaa muille. Ja sosiaalinen media vie aikaa muulta. – Kerron lapsuudestani ja kasvatuksestani, kerron miten vaikeaa aikaa se oli ja mitä se teki minulle. – Aiemmin jaoin kuviani aktiivisesti Facebookissa ja Instagramissa mutta nyt… en tiedä, olen varautuneempi. Ajoittain tuntuu kuin olisin kyllästynyt itseeni. Ne tuntuvat seutuun juurtuneilta, sen maahan ja veteen, kotiisi. Olen yksin myös jälkityöstössä. Oletko työskennelläsi mielessäsi yksin, vai käytkö dialogia vaikkapa yleisön kanssa. Mitä toivot katsojan saavan kuvistasi. Kirja on myynyt hyvin, olen kohdannut monia hienoja ihmisiä ja saanut paljon kokemusta. Tunnit kuluvat, mutta tuntuu kuin vain minuutteja olisi vierähtänyt. Kuvatessa irtaudun ympäröivästä maailmasta ja leikki käynnistyy. – Kuvaesityksieni aikana näen usein yleisössä kyyneliä. Luonto, se vain on eikä se tarvitse minua, mutta minä tarvitsen sitä. – Etsin taukoa ajattelusta ja stressistä. Onko lähestymistavassasi eroa, kun kuvaat muualla, vaikkapa Afrikassa. En pyri siihen, mutta tarinani ja kuvani, jotka olen ottanut ja rakentanut sellaisiksi, että itse koen niiden toimivan, liikuttavat ihmisiä, vahvastikin. Kun olin ensimmäistä kertaa laatimassa kuvaesitystä, ymmärsin, että kuvat ja teksti kertoivat minusta. Se on hieno olemisen tila. Jokin kuvissani kolahtaa ja saa aikaan reaktion, ehkä kipeänkin, mutta samalla kauniin. Flatangerissa ottamasi kuvat ovat henkilökohtaisia
a Vanha talo otti vakaasti vastaan raskaan lumen, joka kinostui siihen, missä ensin kohtasi vastusta. d Kottarainen vain ja turvalliset reunat 36 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Lumi piirsi seinät ja sulautti katon lumiseen taivaaseen
Työskentelytapani antaa vapautta, koska voin ottaa kuvia kelissä kuin kelissä. – Nyt on vaikea kysymys. Vieläkö he tuntuvat esikuvilta, vai onko katseesi suuntautunut muualle. – Oli muutama sellainen, jota olin seurannut tarkemmin kuin muita. Ehkä olisi aika ottaa määrätietoisempi ote. c Jokainen hieno auringonlasku merellä jättää jälkensä. Mikä motivoi tarttumaan kameraan ja lähtemään ulos. – On mainittava myös ranskalainen Vincent Munier, joka on vieraillut luonamme Flatangerissa useasti; rakastan hänen kuviaan. Olin ostanut hänestä kertovan kirjan ”Lights against darks”, hän on erityisen inspiroiva. Löysimme sävyjen sinfonian toistemme kuvista. Haluan jatkaa kuvaamista, ja jatkaa luovaa leikkiäni, koska sen parissa on hyvä olla. Kun kerran näytin hänelle kuviani, hän sanoi: ”Kuuntele itseäsi ja jalosta omaa tyyliäsi.” Laitoin sanat visusti mieleeni. Ja sumu! Sumu on tärkeä elementti, se vääristää maisemaa ja luo illuusioita. Sitä löydän läheltä ja kaukaa. Näiden kolmen vaikutus on osunut lujaa, ja he ovat osallisia siihen, millainen valokuvaaja minusta on tullut. Varsinkin pitkillä suljinajoilla työskenneltäessä pilvisestä kelistä on vain hyötyä. Oliko sinulla esikuvia valokuvauksen alalla tai taiteessa yleisesti ennen kuin aloit kuvata. Hän on myös mahdottoman mukava ihminen. Hän poikkesi muista valokuvaajista epädokumentaarisilla kuvillaan, joihin miellyin välittömästi. Löysimme yhteisen sävelen ja tuotimme ensin yhteisnäyttelyn ja sittemmin yhteisen kirjan, vuonna 2023, ”Blåtone” (Sinisävyt). En tiedä… Pää kuplii ideoita, täytynee kohta ottaa ne lähempään tarkasteluun ja päättää, olisiko jonkun aika juuri nyt ja tarvitseeko jokin muu aihio vielä aikaa kypsyäkseen. – Vaikka ja mikä. Myös hänellä on töissään monia kerroksia, ja tunnen vahvaa samastumista. Yksi oli Elisabeth Werp. Minne näet polkusi vievän. Se on vähän niin, että otan mitä saan, ja kuvia voi aina käyttää taustoina, joille rakentaa, joten kannustimia kyllä piisaa. – Trondheimiläinen Lars Andreas Dybvik on jännittävä valokuvaaja, jonka tapasin ensimmäistä kertaa hänen ollessaan Ole Martinin luona kuvausmatkalla. Niissä on sellaista paljautta ja haurautta, joka puhuttelee, ja pitkälle kehittynyttä ominaistyyliä, joka sekä kiehtoo että inspiroi. Syvemmälle tähän vai onko horisontti laajentumassa muualle. Mutta tietenkin juoksen ulos, jos valo räjäyttää taivaan auringon laskiessa. – Sitähän tulee elämän varrella kohdattua ihmisiä, joista jotkut ovat hyväksi ja tarttuvat matkaan, kun taas toiset kulkevat ohi ja katoavat. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 37. Olen lähinnä antanut kohtalon viedä omalla painollaan ja olen ottanut vastaan sen, mikä on tullut eteeni. En kiinnitä säähän tai valoon paljon huomiota. että etsin kipua, koska se on tuttua, tunnistettavaa ja sydäntäni lähellä
Lapsen uteliaisuudella kysyin aseesta. Isän sängyn alla oli kivääri. Olen varma, ettei minua valita. 38 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. PAANAJÄRVEN SEIKKAILUT Venäläisyyttä oppimassa Teksti ja kuvat: Lassi Rautiainen S yksy 1939. Aineistosta työstetään näyttelyitä, esitteitä, diasarjoja ja ties mitä. Hän kaveeraa neuvostojohtajien kanssa – uutta sotaa ei tule. Yksi valintani perusteluista on se, että vaikka en osaa sanaakaan venäjää, minun oletetaan selviytyvän vaikeissa olosuhteissa. Arto Ahokumpu soittaa ja onnittelee. Teen kalliin tarjouksen kahden vuoden kuvauk sista Venäjällä. 1940-luku. Saan tarjouspyynnön: Oulangan kansallispuisto rajoittuu idässä Paanajärven kansallispuistoon, ja puistopari etsii valokuvaajaa. Ei ikinä neuvostoliittoon 1970-luku. Rintamamiestilojen tyypillisin koira oli suomenpystykorva, joka haukunnallaan paljasti kaiken liikkuvan. Luoti osui toisena hiihtäneen päätä pidem män miehen otsaan. 1960-luku. ”Saatan ampua teeriä pihakoivuihin.” Teeriä ja pyitä tarkkailin ikkunoista usein, mutta koskaan isä ei tulittanut lintuja. Jo lapsena mieleeni iskostui vankkumaton päätös: ikinä en mene itärajan yli. Yksi henkiin jääneistä lapsista oli Väinö Kinnunen, jonka kanssa äitini sisko Annikki oli sittemmin naimisissa. Suomi liittyy EU :hun 1995. Partisaanit tappoivat Suomussalmen Hyryn kylässä siviilejä. 1990-luku. Metsähallitus muiden toimijoiden tapaan virittelee ”rojekteja”. Veteraanit luottivat Urkkiin. Suomussalmella syntynyt Toivo Rautiainen joutui 18-vuotiaana puolustamaan Suomea. Mitä hulluimmat ideat jahtaavat EU -rahaa. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Hulkonniemellä nuori mies hiihti keulimmaisena väijytykseen
Eräällä reissulla huomasin, että varaston bensasta oli noin puolet otettu parempaan talteen. ”En minä varastanut, lainasin. Koska Venäjällä ei myyty lyijytöntä bensaa, minun piti salakuljettaa polttoainetta. Jos sinulla on jotain, mitä minulla ei ole, ystävältä voi lainata.” Ajoreittini oli joko Vartius (Kostamus)-Vuokkiniemi-Uhtua (Kalevala)-Pääjärvi tai Kuusamon Kortesalmi-Pääjärvi ja siitä edelleen pohjoiseen a Vuosina 1997–98 tein Paanajärvelle 11 kuvausmatkaa. Asiassa auttoi se, että kukaan idiootti ei vie bensaa Venäjälle vaan kaikki hakevat halpaa polttoainetta Venäjältä. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 39. Sidoin kärryyn 3–4 kpl 20 litran kanistereita tiukasti nippuun ja molemmille reunoille tyhjät astiat siten, että pystyin heilauttamaan reunimmaista gallonaa, jolloin naapurin tullimies uskoi, että kaikki astiat ovat tyhjiä. Olin juuri ostanut lyijyttömällä bensalla raksuttavan maasturin Opel Fronteran. Hieman kiihtyneenä painostin Ivania myöntämään, että hän varasti minulta. d Kuusamon Kuntivaaralta avautuu hieno näkymä Paanajärven kansallispuistoon, jossa Karjalan korkein huippu Nuorunen (576 m) juhlistaa maiseman. Olemme ystäviä. Puiston johtajan kanssa selvittelimme tapausta. Ystävältä saa lainata Kansallispuiston lukolliseen varastoon kertyi vähitellen riittävästi bensaa, jota riitti myös moottorikelkkaani. Johtajan lisäksi vain talouspäälliköllä oli varaston avain. Bensan salakuljetus En aavistanut, että teen 1997–98 yksitoista matkaa Paanajärven kansallispuistoon ja olen ensimmäinen ulkomaalainen, joka saa vapaasti kuvata Kuusamon korkeilta itärajan paikoilta avautuvaa ainutlaatuista erämaata tunnetuimpana huippunaan Nuorunen (576 m), Karjalan tasavallan korkein kohta
Parhaiksi kartoiksi osoittautuivat desanttien käyttämät 40-luvun kartat, vaikka niistä puuttui paljon pieniä lampia ja muita yksityiskohtia. ”Et ole tullut tai lähtenyt” Tiesin, että kun on ylittänyt rajan ilman mitään merkintöjä, palatessa pahimmassa tapauksessa minut pidätetään ja rangaistaan luvattomasta maahantulosta. Pyysin soittamaan jääkiekkokaverilleni, joka päästi minut rajan yli ilman merkintöjä. ”Johtaja on huoneessaan, eikä häntä saa häiritä.” Valehtelin, että johtaja on kaverini, ja menin koputtamaan oveen. Juttelimme, hän venäjäksi ja minä suomeksi. Halasimme ystävinä, ja johtaja luullakseni selitti, kuinka hänen pikku poikansa pelaa jääkiekkoa. Mukana oli aina kaksi uutta vararengasta. Paikkaustarvikkeet olivat loppuneet. Moskova tykittää uusia määräyksiä tullille. Lopulta mies saatiin puhelimeen ja a Milloin tiet ovat kunnossa Venäjän Karjalassa. 40 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Ladan sukiat renkaat Venäjän huonokuntoisiin ja möykkelikköisiin teihin varauduin. Ihmetellessäni, miksi tuliterät renkaat eivät kestä, korjaamon mies näytti Ladan sileäksi kulunutta rengasta: ”Sukia pinta, ei mee kivi väliin!” Rajan ylitys on aina ohjelmanumero kaikkine lupapapereineen. noin 60 km Paanajärven kansallispuistoon. Niinpä maanantaina olin hyvissä ajoin palaamassa. Ajoin puomille klo 19. Mies nousi seisomaan ja sanoi jotain venäjäksi. Minut yllätti tullimiehen asettama valinta ollessani menossa autolla peräkärryn ja moottorikelkan kanssa: ”Tuli muutos, että Suomesta tulevalla yhdellä henkilöllä saa olla vain yksi moottoriajoneuvo. Tiukkailmeinen koppalakki istui jalat pöydälle ojennettuina katsomassa Venäjän MM -ottelua jääkiekossa. Tarkoitukseni oli käväistä lyhyt viikonloppureissu Kuusamosta Paanajärvellä kuvaamassa. Lopulta hän kutsui tulkiksi jonkun alaisensa, joka valisti, että suomalainen luontokuvaaja on menossa Paanajärven puistoon, mutta raja on jo kiinni. Johtaja kätteli minut ja toivotti kuvausonnea. Kysyin papereiden leimaamisesta, mutta alaisten mielestä en tarvitse merkintöjä, koska johtaja antoi heille ohjeet päästää minut heti jatkamaan matkaa. Toinen sinetöidään rajalle, kunnes palaat.” Punakoneen nimet tepsivät Kortesalmen rajanylityspaikka suljettiin perjantaisin klo 20. Noin 4 000 asukkaan kylästä löytyi vain yksi rengasliike, joka loisti tyhjyyttään. Vastaus: ei milloinkaan. Sotkun selvittely kuulusteluineen vei yli kaksi tuntia. Päättelin miehen olevan sitä ikäluokkaa, joka muistaa 1970-luvun Punakoneen loputtoman pitkän hallinnan maailman jääkiekkomahtina. Alkukesän lumen sulamisvesien uraisilla teillä poksahti kaksi nokialaista ennen Uhtuaa. Tokaisin nimet Harlamov, Mihailov, Petrov, Tretjak. Jatkatko matkaa autolla vai moottorikelkalla. Tartuin oljenkorteen ja kysyin, missä on johtaja. Venäjän virkailijat kertoivat, että tänään raja on laitettu jo kiinni
a Uskoin asiantuntijoihin (puiston vartijat), että Pääjärvi on turvallinen ylittää kelkoilla… c Kivakkakoski d Paanajärven vesissä liikkuu yli 40 kalalajia. Minulla oli mukana Paanajärven kansallispuiston johtajan Alexander Bizhonin kirjoittama lausunto, että autoni jäi lumimyrskyn vuoksi puistoon sekä selvitys myöhästymisestämme Pääjärven kelkkakeikan vuoksi. Irrotin kelkan ahkiosta, käänsin kelkan kyljelleen ja tein lapiolla lumipatjan kelkan alle. Emme ehtineet ajoissa Vartiuksen rajanylityspaikalle. Vartijat ylipuhuivat minut. Sain tulkiksi suomalaisen metsäkoneyrittäjän avustajan. Kajaanilainen Lauri Tervonen tunnisti minut ja hälytti avuksemme hotellin omistajan Niilo Salakan, joka majoitti ruotsalaiset ystäväni ja minut mökkiin, tarjosi ruokaa, ja sain käyttää hänen satelliittipuhelintaan. Kova pakkanen jumitti kelkan telan. Juutuimme sohjoon. Seuraava päivä ilman oleskelulupaa vierähti Kostamuksessa tullin ja rajan pomojen luona armoa anelemassa. Ajoin ensin tyhjällä kelkalla uran umpitielle, jotta lastin kanssa emme uudestaan ”huku”. Ahkiossa kaiken muun tavaran päällä istui kaksi puistonvartijaa huopavinkkeleissään. Oleskelulupamme oli päättymässä. Koska et ole koskaan tullut Venäjälle, et ole myöskään palannut eikä sinua voida kirjata.” Auto jumiin lumimyrskyn vuoksi Itämatkailun pelottavin kokemus tapahtui, kun lumimyrsky tukki 60 km tien puistosta Pääjärvelle. Minä olin ainut, jolla oli huopavuorikuHotellin johtajalta apua Hotelli Fregatassa oli kova meno päällä. Asuin puiston vartioiden kanssa samassa mökissä. Bizhonin koti oli jokaisella matmisaappaat. Vastustin ideaa ja halusin lähteä kulkemaan umpitietä pitkin, koska epäilin, että järven jäällä lumen alla saattaa olla vettä. Meitä pompotettiin käytävältä toiselle, uhattiin putkalla ja isoilla sakoilla. Ruotsalaiset vaipuivat synkkyyteen ja joivat peloissaan rommipullon sanoen minulle, että elämä loppuu Venäjällä. Meillä oli kaksi päivää aikaa ehtiä Kostamukseen. rajavahti lausui: ”Aja heti Suomeen. Äkisti vesi alkoi lentää kelkan ja ahkion ympärillä. Kaasu pohjassa pääsin kelkalla pois tulojäljille. Mukanani oli kaksi ruotsalaista kuvaajaa. Tutkimusjohtaja Ylo Systra (vas.) mittailee kalojen pituuksia. Oleskelulupamme loppui tuona yönä. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 41. Kelkat jäätyivät vesisohjoon Alkumatka Pääjärven ylityksessä tuntui lupaavalta. Ei ollut rahaa, yöpaikkaa eikä ruokaa tai puhelinta tai autoa. Ahkio ja ukot piti purkaa lumipatjan päälle, hakata kirveen natalla ahkion pohjaraudat jäästä vapaaksi. Neljän tunnin hikoilun päätteeksi jatkoimme matkaa taakse päin. Puiston vartijat vakuuttivat minulle, että nopein reitti on ajaa moottorikelkoilla ison Pääjärven yli. Puhelinyhteys puiston Pääjärven toimistoon ei ilahduttanut: Pääjärveltä lähtevä etukuormaaja ei ehdi aukaista umpeen myrskynnyttä tietä ennen kuin lupamme loppuu. Palasimme Kostamuksen suuntaan lähimpään hotelliin Paanajärven puiston kuskin viemänä
Salakaadon ilmoittajaksi Törmäsimme eräällä kelkkaretkellä hirven salakaatoon. Myöhemmin selvisi, että Ylo oli tehnyt poliisille minun nimelläni ilmoituksen salakaadosta. 42 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Vaatimus oli 5 000 dollaria takuumaksuna auton jäämisestä Venäjälle sekä sakot luvattomasta oleskelusta. Hän selittää komentajalle, että kyseessä on vaihtokauppa: suomalainen luontokuvaaja lainaa venemoottoria ja vastapalveluna pyytää lupaa kuvata Suomen rajalle asti. En suostunut. En koskaan mennyt. Hän oli hakannut kirveellä petäjän nurin. Hän vei minut kehumalleen parhaalle maisemakuvauspaikalle Ruskeakalliolle. Minulla oli mukana 5-heppainen Terhi. Venäläinen rajavartija vahti, että homma sujuu pykälien mukaisesti. Minun lupani ulottui 3 km etäisyydelle. Pyysin soittamaan Kostamuksen tullin pomolle. Puistonvartija ajaa kurautti paikalle. Kärrylle sain luvan, jonka mukaan kärryn saa joku tuoda rajalle, mutta koska henkilöinä meillä ei ollut kuin kertalupia rajan ylitykseen, heitin pitkän köyden Kuusamon puolelta Venäjän puolelle. Ei soittanut, koska ilta ja liian iso viskaali häirittäväksi. c Paanajärven kansallispuisto tarjoaa erämaista tunnelmaa. Viimeinen vääntö alkoi autosta. Ylo lähti puiston mökistä aiemmin Pääjärven kylään. Lähdin etsimään parempaa paikkaa. Auton ja moottorikelkkojen sekä kärryn saaminen Kortesalmen kautta kesti viikkoja. He vaativat minulta kuvat salakaadosta, ja minun pitäisi viedä heidät kelkallani salakaatopaikalle. Poistuessaan veneeltä hän ohjeisti: ”Jos näet sotilaita, nosta kädet ylös ja näytä tätä paperia.” Komendantti toteutti Ylon ehdotuksen, ja kävimme Paanajärven Kuusamon puoleisessa päässä useissa kohteissa, jonne emme saaneet Metsähallituksen ja puistojen kanssa kuvauslupaa. Lupasin käydä poliisiasemalla seuraavalla reissullani. Petäjä nurin Venäjällä kaikki on toisin. b Paanajärven rannoilla asui 40-luvulla suomalaisia, jotka sotaa paetessaan joutuivat polttamaan kotinsa. Ylo ystävälliseen tapaansa päätti, että lähdemme yhdessä. Umpiväsyneenä viimeisten Suomeen tulijoiden mukana tapasimme poikani Tomin, joka odotti meitä parkkipaikalla. Parin päivän päästä mökkiin saapui viisi poliisia. kalla ”turvakotini”. Moista tekoa ihmetellessäni kirvesmies vastasi:”Lässi, in Russia a lot of trees but not good picturers!” Komendantin vaihtokauppa Olimme Ylon kanssa Paanajärven itäpäässä lähdössä puiston veneellä kuvaamaan. Autosta takuumaksuvaatimus Tunti ennen rajan sulkemista yritimme Vartiuksessa päästä Suomeen. Kuvasin myös kiellettyä ”sähköaitaa” kuten venäläiset kertoivat. He eivät ymmärtäneet, että minulla on vain diafilmiä, jota ei voi kehittää Pääjärvellä. Ylo mainitsi tekevänsä tulet. Onnistuin tekemään tullin kanssa velkakirjan auton takuumaksusta – tai allekirjoitin venäjänkielisen sepustuksen, jota luulin velkakirjaksi. Näytin Bizhonin paperia. Totesin, että iso mänty haittaa näkymää. Siellä ollut kärrykuski sitoi köyden kärryyn ja vedin kärryn Suomeen rajaa itse ylittämättä. Rajavartiostolta oli soitettu, että tukikohdassa aivan lähellä Kuusamon rajaa korkea-arvoinen sotilaskomentaja pyytää puistolta apua päästäkseen pois rajalta, koska siellä oleva venemoottori on rikki. Paanajärven kansallispuiston tutkimusjohtaja virolainen Ylo Systra toimi usein oppaanani. Sähköaita oli pari linjaa ruostunutta rautalankaa. Hymyillen Ylo osoitti maisemaa ja kysyi, kelpaako nyt. Ylolla oli pysyvä lupa liikkua aivan Suomen rajalla. Yövyin heillä, ja johtaja antoi alaisilleen ohjeet kuvausprojektin auttamisessa. Sihtailin laajakulmalla kalliolta Paanajärvelle. Hirmuinen määrä matkatavaroita kameroineen piti rajalla pyytää tuntemattoman suomalaisen autoon. Viivyin ehkä puoli tuntia
Iskin haukea jalustalla niskaan. Viides, viimeinen uistin oli pitkällä perukkeella. Vaelsin heinäkuun yön vesisateessa 17 km 42-kiloisen rinkan kanssa. Nuorusen retkellä sama hauki vei neljä uistinta. Pienistä lammista sai haukea ja nieriää. Ei puhelinta, ei mitään b Heinäkuun helteellä vaelsin Nuoruselle. Hyytävä viima jäädytti myös posket ja nenän. Osta kuorma-auto.” Hauki jalustalla Nuorusen huipulle tekemäni matkat sekä heinäkuun helteellä että tammikuun pakkasella aiheuttivat minulle pysyvät fyysiset jäljet. He ovat olleet sympaattisia ja kohteliaita. Iso körmy kellui jalkojeni juurella. Salakaadolta moottorikelkan jäljet johtivat eräkeskuksen pihaan, josta löytyi viisijalkainen hirvi. Ahkiossa oli polttopuita ja sukset. b Ruskeakalliolta Paanajärvi näyttäytyy lähes dronemaiselta. Ei ole kansalaisten syy, että jossain on hallinnut tsaari, Stalin tai Putin. Kivakan valloitus Tammikuun kovassa pakkasessa ajoin kelkalla Nuorusen huipulle. Kiertäessäni esiintyjänä kansainvälisillä festivaaleilla tutustuin Sergey Gorshkoviin ja muutamiin muihin venäläisiin luontokuvaajiin. Mittasin hauen pituudeksi 104 cm. 2000-luku. Kaasari jäätyi. Kostamista peläten hän oli pyytänyt, että ilmoittajaksi merkitään Lassi Rautiainen. Yllättävä perustelu tuli puiston vartijoilta, kun valitin, mikseivät he kerää kuormasta tippuneita pölkkyjä pois. Halusin tallentaa myös Kivakkatunturilta talviset maisemat. Krampit iskivät pahasti jalkoihin ja jouduin parantelemaan oloani teltassa useita päiviä. Opas Sergei juuttui yksisuksisella kelkalla jo alarinteeseen. Kuhmossa asiakkaina on käynyt mm. Veden selvittyä huomasin hauen kelluvan kuolleena ja suusta pelastin kaikki uistimeni. kaksi duuman jäsentä sekä kymmeniä luontokuvaajia. kramppivoiteita tms., sillä ikinä pitkilläkään Lapin vaelluksilla en ollut kärsinyt krampeista. Nuotion lämmössä kaasari kuivui ja pääsin pois. Sergey kutsui minut sekä Moskovaan että Pietariin esiintyjäksi. Parantelin 3 pv kramppeja teltassa ja hieroin jalkojani väsyksiin asti. Sain varovasti hilattua hauen rantaan. Siitä lähtien olen väistellyt pakkasia, koska iho ei enää kestä kylmyyttä. Tästä taas seurasi minulle uhkauksia: jos venäläiset omistajat tapaavat minut Tsipringan Eräkeskuksessa, minut tapetaan. Venäjän huonoilla teillä kuorma-auton rengaskoko on tarpeen monestakin syystä. Putosin lampeen. Onnistuin 60 cm telaisella Lynxillä pääsemään huipulle jyrkkää seinämää pitkin. Sergei piti huolen, että kaikki puiston työntekijät tiesivät, kuka on maailmassa ensimmäisenä ajanut kelkalla Kivakan laelle. ”Meillä ei ongelmia pölkkyjen kanssa. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 43. Jouduin tämän tästä pysähtymään, kun en maasturillani päässyt jatkamaan matkaa
Taajamia nivoo yhteen Tenojoki ja sen vartta viettävä tie, jota usein sanotaan Suomen kauneimmaksi. Se on maamme pohjoisin kunta – näkökulmasta riippuen joko kaukana kaikesta tai keskellä kaikkea. Tai Báktevárrin levike ja Norjan puolen yli kilometrinen suurtunturi, Rásttigáisá. Maantieteellis-maisemallisesti Utsjoen taajamat ovat kaikki erilaisia: Karigasniemi sijaitsee Tenojoen yläjuoksulla mäntyvyöhykkeellä, mutta Utsjoen kirkonkylä on pohjoisempana tukevammin tunturikoivikkovyöhykettä ja yhtenäisempiä mäntymetsiä on vain pienialaisesti Utsjokilaaksossa. 44 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. U tsjoki on usealla tapaa ainoa laatuaan Suomessa. Utsjoella on kolme isoa taajamaa, kirkonkylän ohella Karigasniemi ja Nuorgam, joka tunnetaan Suomen pohjoisimpana pisteenä. Tenontie on komea, mutta siltä poikkeamalla, hakeutumalla jokitörmälle tai nousemalla tunturiin avautuu jokilaakson koko kaikessa mahtavuudessaan. Utsjoella on ainoana kuntana saamelaisenemmistö, ja saamen kieli ja kulttuuri sekä elinkeinot ovatkin keskeinen osa alueen historiaa ja nykypäivää. Pohjoisen sijaintinsa vuoksi Utsjoella on kesäaikaan Suomen pisin yötön yö, aurinko paistaa yhtäjaksoisesti yli kaksi kuukautta toukokuun puolivälin paikkeilta heinäkuun lopulle – ja vastaavasti talvella Suomen pisin kaamos, jolloin aurinko ei Teksti ja kuvat: Hannu Mällinen Utsjoella on maamme pohjoisin kansallismaisema ja kaunein tie JOKILAAKSOJA JA TUNTUREITA SUOMEN PÄÄLAELLA b Nuvvuksessa Teno virtaa aivan tuntureiden sylissä. Nuorgam taas lähenee maisemallisesti ja ilmastollisesti Varanginvuonoa ja sen merituntureita. Totta on, että Teno, jokilaakso ja sitä ympäröivät tunturit ovat kauttaaltaan kuvauksellista maisemaa, johon Tenontie tarjoaa lukuisia hienoja välähdyksiä: muutamia mainitakseni jokivarren komeat hiekkasärkät Karigasniemestä pohjoiseen tai Dalvadaksen ja Nuvvuksen kylien seutu, jossa Teno puristuu tuntureiden syliin. Pinta-alaltaan Utsjoki on suuri (5 372 km 2 ), mutta väestöltään pieni (vain 1 127 asukasta). Tai Tenon suurimman kosken, Alakönkään kuohut, jotka näkee parhaiten vanhan museotien varresta lähellä Nuorgamia
LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 45
Niinkin voi toisinaan käydä, että erämaasta joudutaan evakuoimaan sääskensyömiä ja uupuneita retkeilijöitä. d Mantojärven kirkkotuvat yöttömän yön valossa. Lohikannat ovat kuitenkin pienentyneet jyrkästi vuodesta 2019 lähtien, ja nykyisellään lohestus Tenossa on pääsääntöisesti kokonaan kiellettyä kalakantojen uhanalaisuuden vuoksi. 46 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. komeita kasvustoja tenonajuruohoa (Thymus serpyllum subsp. Maisemien ohella kirkkotupien kentällä tapaa kesäaikaan mm. Kesällä on toisinaan pitkiä sateisia ja koleita sääjaksoja vallitsevan säätilan ollessa Jäämeren arktisuutta. Teno on ollut yksi maailman suurimmista lohijoista, sillä lohisaaliit olivat parhaimmillaan jopa 250 000 kiloa yhden kalastuskauden aikana. Suomen ja Norjan rajalla virtaava Teno on valtavan monimuotoinen lohijoki, sillä ei ole yhtä Tenon lohta, vaan vesistössä esiintyy noin 30 geneettisesti erilaistunutta lohikantaa. Tämä kulttuurimaisema on varmasti yksi Utsjoen kuvatuimmista. Hyvissä sääoloissa kuvauksellista yöttömän yön pehmeää valoa on tarjolla runsaasti. tanaënsis) ja tunturic Kapustarinta on tunturi nummen tyyppilintu ja Utsjoen tuntureilla tavallinen tuttavuus. Mantojärvellä, Utsjoen kirkon kupeessa, sijaitsevat vanhat kirkkotuvat, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Utsjoki on yksi Tenon suurimmista sivujoista, ja Utsjokilaakso on pohjoisin maamme 27 kansallismaisemasta. Toisinaan Suomen korkeimpia lämpötiloja mitataan Ilmatieteenlaitoksen Kevon mittausasemalla, ja hellejaksot ovat melko tavanomaisia. nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Ötökkäallergisen paikka Utsjoen kesä ei taatusti ole, ja oikea varustautuminen on maastossa tärkeää. Tuorein uhka joella kotoperäisen atlantinlohen (Salmo salar ) tilanteeseen on sinne Barentsinmereltä levinnyt kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha ) ja sen massiiviset joukkoesiintymiset joka toinen vuosi. Yhtä selittävää tekijää jyrkälle laskulle ei ole, mutta on esitetty, että lohi kärsii ilmastonmuutoksen, heikon ravintotilanteen sekä merellä ja joessa tapahtuneen ylikalastuksen yhteisvaikutuksesta. Jokivarsien kosteikoista löytää keskimäärin valtavasti hyttysiä seuralaisiksi, tunturissa on samanlaisia määriä mäkäriä ja paarmoja. Utsjoki tunnetaan Tenojoesta ja sen lohesta, joka on vetänyt kalastajia puoleensa ja tuonut turismin muodossa merkittävää hyötyä aluetalouteen
Sen voi löytää mm. Utsjoen tunturit eivät muutenkaan korkeudellaan kauheasti ylpeile, vaan suuria korkeuseroja c Sulaoja eli Suttesgáldu on Suomen suurin lähde, ja niinpä siitä lähtevä jokikin vuolas. Áilegas tarkoittaa pohjoissaameksi pyhää, ja Ailigas-tunturit ovatkin vanhastaan saamelaisten pyhiä paikkoja ja alueensa maamerkkejä, jotka erottuvat maisemasta ja muista tuntureista. Utsjoella vuosisatainen saamelainen kulttuuriympäristö nivoutuu harmonisesti yhteen luonnonmaisemien kanssa. kaikilta Utsjoen Ailigas-tuntureilta. Tunturin laelta näkee kauas, mutta alueelle tyypilliset laakeat paljakat latistuvat valokuvissa helposti mielikuvituksenvaraiseksi jylhyydeksi. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 47. Mantojärven kirkkotupien taustalla on yksi Utsjoen kolmesta Áilegas -tunturista. Hieman samankaltaista kulttuurimaisemaa on myös Välimaan tilalla, Utsjoen kirkonkylältä Nuorgamin suuntaan, jos kohdalla osaa vain pysähtyä. katkeroa (Gentiana nivalis). Muut kaksi sijaitsevat Karigasniemessä ja Nuvvuksen kylän kupeessa. Tunturilta yhyttää tavanomaisesti muiden muassa kapustarinnan ja kiirunan, usein myös keräkurmitsan ja hyvänä pesimävuonna tunturikihun. Karigasniemen Áilegas on 620-metrisenä Ailigaksista korkein ja ylipäätään alueen tuntureista toiseksi korkein. d Keräkurmitsa on harvalukuisempi tunturipaljakan asukki
Utsjoen aluetalous on ottanut lohen uhanalaistumisen vuoksi suuren osuman, puhumattakaan jokisaamelaisesta kulttuurista, johon lohestus ja perinteiset pyyntimenetelmät ovat oleellisesti kuuluneet. d Jokiveneet makaavat nykyään pääosin toimettomina Tenon rannoilla. Voidaan perustellusti sanoa, että alue on arktisten tunturierämaiden hallitsemaa, eikä tunturiylänköjen ja erämaan laajuutta käsitä tienvarresta käsin. Kevon kanjonin ympärillä on Paistunturin erämaa-alue laajoine tunturiylänköineen ja palsasoineen. Kunnassa haaveillaan matkailun kasvattamisesta, mutta ollaan samalla siitä huolissaan. Nykyisin on paljon hiljaisempaa ja jokiveneet makaavat toimettomina rannoilla. hamuava hakeutuu ennemmin Länsi-Lappiin tai Käsivarteen. Keskimmäinen Ailigas, eli Nuvvos-Áilegas on alueelle poikkeuksellisen jyrkkäpiirteinen: sen reunamilta rinteet tippuvat jyrkkinä yli 400 metriä Tenon rantaan. 48 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Matkailijoista suuri osa vaikuttaa enemmän tai vähemmän ohikulkijoilta: matkailijoita riittää runsaasti vielä Saariselälle ja Inariin, mutta Utsjoelta liikutaan enemmän ohitse – joko Karigasniemestä rajan ylitse kohti Porsanginvuonoa ja Nordkappia tai Nuorgamista ylitse kohti Varanginvuonoa. Toisaalta maisema Tenosta vastakkaiseen suuntaan, kohti Paistunturin erämaata tarjoaa pintaraapaisun siitä, miltä puuton arktinen tunturiylänkö näyttää. Aiempina vuosina Utsjoen kesä oli lohiturismin vuoksi vilkas ja joki täynnä lohensoutajia. Tunturilla olevan Cihkàgurra-kurun latvoilta aukeaa yksi tunnusomaisimmista Tenolaakson maisemista. Etelästä käsin paikallisia syytetään toisinaan ryöstökalastuksesta, ja että Tenon lohen tilanne on itse aiheutettua – Ja vastaavasti paikalliset syyttävät tilanteesta Norjaa Jäämerellä tapahtuvasta ryöstökalastuksesta, lohikasvattamoista ja nyttemmin Tenon alajuoksulle kyttyrälohta varten pystytetyn kalapadon toimimattomuudesta. Luonnonpuiston pohjoispäädyssä Kevojärvellä on Turun yliopiston alaisuudessa toimiva Lapin tutkimusasema. Karigasniemen päädystä, Sulaojan – Suomen suurimman lähteen – kupeesta lähtee 63 kilometriä pitkä retkeilyreitti, joka kulkee halki Kevon kanjonin nousten välillä tunturiylängölle. Utsjoella sijaitsee Suomen suurin luonnonpuisto, Kevo, jonka keskiössä on 40 kilometriä pitkä ja jopa 80 metriä syvä kanjoni. Vähäväkisessä kunnassa elinvoima on tiukassa, mutta toisaalta usea paikallinen haluaisi jatkaa elämää rauhassa ilman matkailijamassoja. Karigasniemen Ailigaksen kupeessa on myös suuri poroerotuspaikka ja kahlaajabongareille ja muille lintuihmisille tuttu Piesjängän linturikas palsasuo. Toinen erämaa-alue, Kaldoaivi sijaitsee Utsjoen pohjoisosassa, Nuorgamin taajamasta kohti etelää, ja jääpä kunnan alueelle etelässä vielä reilu siivu kolmattakin erämaa-aluetta, Muotkatunturia
Järviäkin on vain muutamia ja nekin matalia. Paikoin meren rannat ovat kuitenkin jyrkkiä, varsinkin Gotlannissa. Lopputuloksena on jopa useiden metrien korkuisia kivisiä muodostelmia, joita Pohjoismaissa tavataan muualla ainoastaan pienellä alueella Pohjois-Norjassa. Keskellä alvaria oleva, jälleenrakennettu Eketorpin linna sekä saaren puolivälissä oleva Borgholmin linna ovat massiivisia ja maisemaa hallitsevia. Ympäristölle uhkana on myös jatkuvasti laajeneva kalkkikaivos, joka tietenkin on parhaimmalla kalkkialueella. Kiinnostavia ovat myös fossiilit, joita voi löytää kalkkikivistä ja -kallioista. 4,5 km LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 49. Korkeutta sillalla on yli 40 m. Vilkkaiden merireittien vuoksi kaikilla saarilla on majakoita. Ihmisen vuosituhansia jatkunut toiminta on muokannut maisemaa näilläkin saarilla. Gotlannin muinaisesta historiasta kertoo myös se, että siellä porattu öljyä viime vuosisadalla. Parhaimmillaan se on ruusujen kukinnan aikaan. Gotlannissa näkyy viikinkiaikainen historia kaikkein eniten: riimukiviä sekä veneen muotoisia kivistä tehtyjä hautoja on monin paikoin suojelukohteina. Samalla säilyy avoimia biotooppeja kasveille ja hyönteisille. Niiden mereinen ilmasto leutoine talvineen sekä kalkkiperäinen maa luovat erinomaiset olosuhteet monille muualla harvinaisille kasveille. Maaperä peittää varsin ohuelti kalkkikivistä kallioperää. Niihin pääsee myös kiipeämään ja se myös kannattaa: laajasti avautuva maisema on kuvaamisen arvoinen. Kaikilla kyseisillä saarilla on etelässä puoliaroa, alvaria, joka muistuttaa paikoin hieman Afrikan savanneja. Soilla pääsee liikkumaan kuivaan aikaan yleensä pikkukengillä. Saari on hyvin suosittu kesänviettopaikka, myös kuninkaallisilla on siellä oma “pieni mökkinsä”. Pohjoista kohti mentäessä maisema muuttuu ensin jalopuuvaltaiseksi, ja aivan pohjoisimmassa osassa metsä on mäntyvaltaista. Raukit ovat hieman ympäristöään kovempaa ainesta ja ovat siksi kestäneet paremmin eroosiota. Teksti ja kuvat: Markku Könkkölä d Miekkavalkku, Gotlanti Öölanti on ainoa kolmesta saaresta, johon on silta. Kalkkialueille tyypillisiä tippukiviluolia on kuitenkin vain Lummelundan tippukiviluolat Gotlannissa. Saaren eteläkärkeä rajaa n. Varsinkin kovalla tuulella sillan ylittäminen on aika huimaava kokemus. Sen vanhat rakennukset ja kujat ovat kuvaksellisia. Tasaisinta maasto on Öölannissa, mutta varsin matalia ovat kaikki saaret. Valmistuttuaan 1972 silta oli Euroopan pisin, yli 6 km. Ehkä helpoimmin niitä on nähtävissä Gotlannissa, jossa on myös runsaasti raukkeja. Vanhojen muurien suojassa oleva Gotlannin pääkaupunki Visby on todella kaunis UNESCO :n maailmanperintökohde. Saarella on myös todella paljon kivikirkkoja ja muitakin vanhoja rakennuksia. ITÄMEREN HELMET I tämeren suuret saaret, Gotlanti, Öölanti ja Saarenmaa, ovat etenkin kasveja kuvaavalle todellisia paratiiseja
Ihminen on kuljettanut monia lajeja kaikkialla, kuten meillä lupiinia. Saarenmaalla esimerkiksi ryssänkaali eli idänukonpalko on hyvin runsas ja paikoin sitä pyritään myös hävittämään. Rakennuksista monet ovat siltä ajalta. Viljeltyjä peltoja on Saarenmaalla vähemmän ja maisema on metsäisempi. Saarenmaa on Itämeren suurista saarista kätevimmin tavoitettavissa, ja matka sinne kulkee Muhun kautta. d Neidonkieli, Gotlanti c Idänukonpalko, Saarenmaa 50 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Saarenmaalla näkyy Neuvostoliiton miehityksen aika vieläkin selvästi. Ihmisen vaikutus näkyy kasvistossakin. Kalkkipitoisen maaperän lisäksi kasviston monimuotoisuutta lisää erilaisten biotooppien runsaus: puoliarot, lehtimetsät, havumetsät, rannat ja suot. Kannattaa katsella bussipysäkkejä — niissä neuvostoarkkitehtuuri pääsi yllättävän vapaasti rönsyilemään. Kun etäisyydet ovat pienet, niin lyhyessäkin ajassa tavoittaa monia lajeja, jotka Suomessa ovat harvinaisia tai puuttuvat kokonaan. Esimerkiksi kämmekkälajeja on jokaisella saarella enemmän kuin Suomessa. Metsät on miehityksen aikana suurelta osin kaadettu ja jätetty uudistumaan. pitkä kivimuuri, jonka rakennutti vuonna 1653 Kaarle X Kustaa saksanhirviensä suojaksi. Keväisin Gotlannin ja Öölannin maisemaa monin paikoin vaaleilla ja punaisilla kukillaan koristavat seljäkämmekät (Dactylorhiza sambucina ) puuttuvat Saarenmaalta — tai ainakin ovat puuttuneet pitkään. Gotlannin ja erityisesti Öölannin rannoilla ongelmana on paikoin kaiken peittävät neidonkielikasvustot. Suuri osa niistä on samoja kaikilla kolmella saarella, mutta muutamia erojakin toki on. Muhulla kannattaa poiketa ainakin Üügu pankalla, sieltä löytyvät ensimmäiset kimalaisorhot, miehenkämmekät ja monet muut kalkkia suosivat kasvit
c Kultakutriasteri, Öölanti d Seljakämmekkä, Gotlanti d Kimalaisorho, Saarenmaa d Papelorikko, Gotlanti c Peltomaitikka, Öölanti LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 51
c Soikkokämmekkä, Gotlanti d Baltiantoukokämmekkä, Saarenmaa d Suurvalkku, Gotlanti d Tuoksukirkiruoho, Saarenmaa c Ruostehappomarja, Saarenmaa 52 · LUONTOKUVA · 4 / 2025
Muista kasveista voisi mainita kauniin peltomaitikan, jota Suomessa on vain Seilin saarella. Komeaa miekkavalkkua Suomessa on vain Ahvenanmaalla muutamilla paikoilla, mutta näiltä kolmelta saarelta miekkavalkku voi tulla vastaan lähes missä vain. Kaljuneidonvaipat ja kurhot kukkivat vasta elokuussa, syyskierrevilkka vasta syyskuussa. baltica vain Saarenmaa • alppikämmekkä, Orchis spitzelii vain Gotlanti • lettokalkkikämmekkä, Anacamptis palustris vain Gotlanti Yhteisten kämmeköiden lista onkin pitkä. Katkeralinnunruohoa olen nähnyt Suomessa vain Ahvenanmaalla, tupsulinnunruohoa en sielläkään — esimerkiksi Saarenmaalla niitä kasvaa monin paikoin. Risteymäperäiseen Dactylorhiza majalis -ryhmään kuuluva saarenmaankämmekkä (Dactylorhiza osiliensis ) kasvaa vain Saarenmaalla — tosin jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että kyseessä on sama taksoni kuin Gotlannissa kasvava Dactylorhiza elatior . Muita eroja ovat: • kaljuneidonvaippa, Epipactis phyllanthes vain Gotlanti ja Öölanti • suurvalkku, Cephalanthera damasonium vain Gotlanti • tuoksukirkiruoho, Gymnadenia odoratissima vain Gotlanti ja Saarenmaa • balttiantoukokämmekkä, Dactylorhiza majalis ssp. Paras aika kasvien kuvaamisen kannalta on kesäkuu, koska silloin kukkivien kasvilajien määrä on suurimmillaan. Pienimmistä kämmeköistä Suomessa hyvin harvinaiset kiiltovalkku ja kimalaisorho ovat joillain kasvupaikoilla melko runsaita. Pensaskerroksen lajeista voisi ottaa esimerkkinä ummehtuneen tiskirätin hajun mieleen tuovan ruostehappomarjan. d Kataja, Gotlanti LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 53. Keltamaite on paikoin hyvin runsas, ja sen värien kirjo on paljon laajempi kuin meillä: punaisten lisäksi on myös lähes valkoisia. Mutta kyllä kukkasia riittää hyvin toukokuun alusta ainakin elokuulle asti. Niistä voisi mainita yleisen ja näyttävän soikkokämmekän, jota Suomessa on vain muutamia muutamalla paikalla. Suomessa olen nähnyt sen vain kerran Ahvenanmaalla, mutta näillä Itämeren saarilla “tuoksun” huomaa usein. Myös Suomesta loppuun kerätyllä mesikämmekällä on monia kasvupaikkoja. Syyskierrevilkkaa on siirtoistutettu Öölantiin kahteen paikkaan, joista ainakin toiseen se on kotiutunut
Suuret puut ovat näkyviä, mutta niitä ei olisi ilman sieniä. Kun näiden kahden erillisen suojelualueen välinen kalliomaasto rauhoitettiin, syntyi luontoarvoiltaan erittäin vaihteleva ja arvokas kokonaisuus. Kalliomaaston sylissä lepäävässä laaksossa vallitsee rauha. Lohjan seudun rehevyys näkyy kaikkialla, myös kuivahkoilla rinteillä, joilla keväisin kukkivat sinivuokot. Näkisin myös, miten jokaisen lajin aika tulee täyteen, kun lahoaminen ohittaa sille sopivat rajat. Ympärilläni on valtava lahopuun runsaus. P uronvarren tiheä lehtipuuviita jää taakse, kun astun tuulen lempeään suhinaan ja konkeloon kaatuneiden puiden narahduksiin. d Järeitä haapoja Metsola, Valkeakoski 54 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Näkisin jatkumon lahottajia, sienensyöjiä, petoja ja loisia – kokonaisen pienen ekosysteemin vain yhdessä puussa. Monimuotoisuuden kirjo Mietin tätä kaikkea Limbergin metsässä, yhdessä suhteellisen lähellä kotiani olevassa Luonnonperintösäätiön omistamassa metsässä. Maamme parikymmentä puulajia ovat pikkuruinen murto-osa lajeista, jotka muodostavat metsän. Kaatuneiden puuvanhusten tekemissä pikku aukoissa versova pähkinäpensaiden runsaus kertoo maaperän ravinteikkuuden lisäksi siitä, että ollaan hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, joka jaloine lehtipuineen ulottuu kapeana kaistaleena maamme lounaisosiin. Vieressäni makaa järeä kuusi. Metsää ymmärtääkseen täytyy katsoa tarkemmin. Limbergin metsä on yksi hienoimmista säätiön metsistä, joissa olen käynyt. Laakson pohjalla kosteus lisääntyy muodostaen keskustaan korpilaikun, jonka reunasta lähtee kesäisin kuivuva purouoma. Ihastelen taivaita tavoittelevia kuusia, parhaat päivänsä nähneitä pähkinäpensaita ja tervaleppiä ja haapoja korpilaikun laidassa. Se on kuoreton, osin jäkälän ja pienten sammallaikkujen peitossa. Tuo yksi puu olisi kuin kokonainen metsä pienoiskoossa, tai pikemminkin osanen kokonaisen metsän loputonta elämänkirjoa. Sen kuudentoista hehtaarin koko on jo itsessään merkityksellinen metsälajiston suojelun kannalta, mutta arvoa lisää sen eteläpuolella oleva Pytbergin Natura-alue, jossa kallionjyrkänteiden katveissa kasvaa tammia, lehmuksia sekä runsaasti pähkinäpensasta. Jos voisin nopeuttaa ajan kulkua ja kykenisin seuraamaan yhden kuusivanhuksen kuolemaa, kaatumista ja maaksi muuttumista, näkisin valtavan määrän kääpiä, sammalia, hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Paljaiden kohtien lukemattomat hyönteisten reiät ja sen kylkiä komistavat käävät kertovat, miten monelle puuvainaa on tai on ollut kotina. Sienen ja puun yhteys jatkuu läpi elämän, ja puun kuoleman jälkeen lahottajasienet ja muu hajottajaeliöstö pitää huolen siitä, että puun rakennusaineet palaavat kiertoon uusien puusukupolvien ja muiden eliölajien käyttöön. Aamu on aluillaan, katselen, kuuntelen ja haistelen vanhan aarnion tunnelmaa. Näkisin ravintoketjuja, joissa laji seuraa toistaan, tarvitsee edellisten Teksti ja kuvat: Heikki Willamo METSÄLUONNON AHDINKO KASVAA tekemiä ”valmisteluja” tai käyttää muita ravinnokseen. Sitä on kaiken kokoista, järeää runkoa ja ohutta riukua, vasta kaatunutta, jo pehmeiksi lahonnutta ja vielä pökkelönä seisovaa. Metsä on sekametsää, jossa kaikenkokoisten kuusten seassa kasvaa koivuja, tervaleppiä ja haapoja
Kosteat kohdat on ojitettu, purot oikaistu ojiksi, lähteet kuivattu ja metsät typistetty yhden lajin tasaikäisiksi puupelloiksi. Säätiö alkoi saada näkyvyyttä, joka poiki lahjoituksia, perintöjä ja muuta tukea. Tämä on äärimmäisen lyhytnäköistä, ja lisäksi vastoin kansainvälisiä sopimuksia, joita olemme allekirjoittaneet. Useiden pienten tilanteesta meillä ei ole käsitystä, ja paljon on varmasti lajeja, joita emme vielä tiedä olevan olemassakaan. Vaihtelevuudessaan se on merkittävä elämän kehto. Luonnontilaisilla metsillä on myös monen tasoisia merkityksiä ihmiselle, erityisesti suomalaiselle, jonka juuret ovat edelleen oikeassa metsässä. Jalojen lehtipuiden kruunaama puulajien kirjo on ilahduttavan monipuolinen, ja kääpäkartoituksessa löytyi uhanalaisia, punaisen listan lajeja. Metsätalous on tehnyt jo pitkään parhaansa metsiemme monimuotoisuuden kirjon kaventamiseksi. Samalla metsässä saattaa avautua harvinaisia mielen ja todellisuuden puolia – suurten puiden katveessa voi kohdata hiljaisuutta, joka muualta on lähes täysin kadonnut, sekä kauneutta, joka saa pysähtymään.” Säätiön alkuvuodet olivat hiljaiseloa, varojen keruuta ja sopivien metsien etsiskelyä. Luonnonperintösäätiö Kalastajan, kirjailijan ja luonnonsuojelijan Pentti Linkolan vuonna 1995 perustama Luonnonperintösäätiö on vahvasti metsänsuojelun asialla. Vapaasti kasvavassa metsässä ihminen voi omalla tavallaan jatkaa ikivanhaa metsänkävijän perinnettä esimerkiksi vaeltamalla, marjastamalla tai sienestämällä. Siellä on kuivia kalliometsiä, pieniä jyrkänteitä aluskivikkoineen, rehevää kangasmaata ja kosteaa korpea, josta lähtee pieni noro. Alkuperäisluonto on tärkeä omana itsenään, rauhaan jätettynä, ja juuri vanhoissa metsänytimissä elää valtaosa uhanalaisista lajeista. Sen rajojen sisään mahtuu monta uhanalaista metsätyyppiä, ja mikä tärkeintä runsaasti erilaista lahopuuta erilaisissa mikroilmastoissa. Kestävä metsätalous, jolla Suomi ylpeilee, on kestävää ainoastaan taloudellisessa mielessä, ja hiilensidontaa ajatellen siinäkin ilmeisen lyhyellä aikajänteellä. Metsässä on hätä – uhanalaisten metsätyyppien kirjo on suuri, ja jokainen niistä on koti joukolle uhanalaisia lajeja. Vasta vuonna 2000 Parikkalasta löytyi 25 hehtaarin Akanvaaran rehevä metsä, kaupat syntyivät ja säätiön ensimmäinen suojelualue näki päivänvalon. Tästä alkoi ensin hidas, mutta pikkuhiljaa kiihtyvä tahti suojelualueiden hankinnassa. Säätiö hankkii omistukseensa luonnonalueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen. Puusto hakataan yhä nuorempana, maa muokataan ja paikalle istutetaan uusi monotooninen puupelto. c Ahmauksenjoki Ahmauksenkorpi, Ulvila 56 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Säätiö esittelee toimintaansa seuraavalla tavalla: ”Luonnonperintösäätiö suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Silti valtiovaltamme kiristää yhteisten metsiemme suojelukriteereitä sellaisiksi, joilla suojeltavaa ei löytyisi edes useimmista kansallispuistoistamme. Koskemattomat tai lähes koskemattomat metsät ja muut luonnonalueet sijaitsevat pieninä saarekkeina eri puolilla maata. Muutamasta säästöpuusta tai auringon paahteessa korventuvasta lahopuusta ei ole metsälle suurtakaan iloa. Hömötiaisen jyrkkä alamäki nostaa tunteita, mutta samassa uhanalaistumisen jyrkässä luisussa on suuri määrä sieniä, kääpiä, sammalia, jäkäliä, hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Keskustelu typistyy helposti tuttuihin. Tuo lähes neljänkymmenen hehtaarin suojelualue on hieno esimerkki metsien monimuotoisuudesta
toimintavuoden puolivälissä sen rauhoittaman 238 suojelualueen yhteinen pinta-ala on jo 6 037 hehtaaria. Olisi hienoa, jos yksi säätiön rauhoitusalueista olisi nimeltään Luontokuvaajien metsä! Viitisen vuotta sitten kuolleen Pentti Linkolan jättämä perintö on kasvanut komeisiin mittoihin. d Kynäjalavalehto Kynnepää, Lohja LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 57. Konkreettisen suojelutyön lisäksi säätiö on vienyt ansiokkaasti eteenpäin viestiä vanhojen metsien tärkeydestä ja herätellyt suomalaisia niiden suojelun välttämättömyyteen. Yhdistyksemme on liittynyt tähän joukkoon, ja meneillään on metsänsuojeluun tähtäävä keräys. Näiden periaatteiden luulisi olevan lähellä jokaisen luontokuvaajan sydäntä. Se neuvottelee metsäkaupoista asiantuntemuksella osallistuen tarjouskilpailuihin tärkeiksi katsomiensa alueiden kohdalla. Säätiö ostaa suojeltavia metsiä yleisiltä markkinoilta lahjoitusvaroin ja järjestää kampanjoita moninaisten yhteistyökumppanien kanssa. Suojelutarve on suurin maamme eteläosissa, ja suojeluarvoa nostaa paikan sijainti lähellä muita suojeltuja metsäalueita. Mikäli jokainen jäsen lahjottaisi itselleen sopivan summan, saisimme kerättyä potin, jolla olisi oma merkityksensä luonnon monimuotoisuudelle. Luonnonperintösäätiön ehdottomiin toimintaperiaatteisiin kuuluu täydellinen avoimuus, ja sen perusarvot kiteytyvät kolmeen kohtaan. Luonnonperintösäätiö tuo tärkeän lisänsä valtion rahoittamiin suojeluhankkeisiin tarjoamalla myönteisen vaihtoehdon arvokkaiden metsien hävittämiselle. Meidän, jos kenenkään, tulisi näyttää esimerkkiä luonnon konkreettisesta suojelusta. Puuston eri-ikäisyys ja erityisesti lahopuun runsaus ovat kriteereinä tärkeitä, metsän lehtomaisuus, monimuotoisuutta rikastavat purot, pienet kosteikot, lähteet ja lammet, paahteiset kallionlaet ja varjoisat jyrkänteet ovat bonuksia, jotka lisäävät kiinnostavuutta entisestään. Se kasvaa edelleen, sillä nyt Luonnonperintösäätiön 30. Peruskriteerinä on, ettei metsää ole koskaan avohakattu, ja muutenkin on toivottavaa, ettei ihmiskäden jälki ole kovin suuri tai tuore. Nämä ovat uhanalaisimman luonnon suojeleminen, elämän monimuotoisuuden säilyttäminen sekä metsien koskemattomuuden ja kauneuden merkityksen korostaminen
Munasta aikaiseksi perhoseksi kehittymiseen menee siten yhteensä kuutisen viikkoa. AMIRAALIT 31.8. Isompana toukka saattaa katkaista nokkosen varren vähän latvan alapuolelta ja antaa alas repsahtaneen latvuksen kuivua. Pienenä toukka elää ylöspäin taitetun nokkosenlehden sisällä. Toukka kuoriutuu noin viidessä päivässä. Toukka-aika on reilut kolme viikkoa, sen jälkeinen kotelovaihe pari viikkoa. Teksti ja kuvat: Seppo Keränen · Kirjareferoinnit: Esa Mälkönen Kimmo Silvosen perusteellisesta Suomen perhoset ja toukat -kirjasta löytyy amiraalin elämästä muun muassa seuraavia huomioita: Amiraali on perhosten kosmopoliitti, jolle Suomen talvet ovat liian pitkiä. Samalla se kehrää lehden pitkittäissuunnassa reunoista yhteen ja elelee majassaan yksinään järsien kuivuvaa kasvia. Se saapuu ilmavirtausten mukana eteläisemmästä Euroopasta kevään lopulla tai kesällä ja saa täällä yleensä yhden kesäsukupolven, joka sitten syksyllä vaeltaa lämpimämpään Eurooppaan, joskus Afrikkaan asti Koiras valtaa tyypillisesti niityn tai peltoalueen metsänreunasta aarin tai kahden kokoisen reviirin, jolta ajaa muut koiraat pois. Pariuduttuaan naaras munii nokkosille yksitellen munat, kaikkiaan jopa 1 000. Reviirillään se päivystää erityisesti iltapäivisin ohilentäviä naaraita. Kotini lähistöllä on useita valkohäntäkauriiden ruokintapaikkoja, joihin alkusyksystä tuodaan viljaa ja omenoita. A sun Porin maaseutualueella Makholmassa, metsän reunassa meren tuntumassa. Kasvija maisemakuvausteni yhteydessä olen päässyt seuraamaan amiraalien muuttoa ulkomerellä. Silloin voi seurata amiraaleja, joita näille paikoille kerääntyy ennen muuttomatkaa etelään. Useina vuosina perhosten lukumäärä on vaihdellut suunnilleen kymmenestä kolmeenkymmeneen, mutta kuvanottovuotena paikalla oli ainakin satakunta amiraalia ja pari suruvaippaa. 58 · LUONTOKUVA · 4 / 2025
LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 59
Ne osuivat kohdalleni pienellä uimarannalla juuri, kun olin palaamassa kotiin kuvausretkeltäni. Mitään maagista tai edes erikoista ei tapahtunut, mutta koska silkkiuikun kauniiden poikasten näkeminen oli minulle ensimmäinen kerta, tilanne oli sykähdyttävä. Lisäksi silkkiuikut ovat ajoittain aika äänekkäitä, mikä voi helpottaa niiden löytämistä. Tosin en ole lintuja harrastanut vasta kuin noin viitisen vuotta, mutta aika innokkaasti olen sitä kyllä tehnyt. Olen nyt monena kesänä Teksti ja kuvat: Kirsi Kostamo pääkaupunkiseudulla törmännyt useampiin erikokoisiin silkkiuikkujen pesäyhdyskuntiin ja yksittäisiin pesiin Espoossa sekä Helsingin länsija itärannoilla. Sekä naaras että koiras osallistuvat hautomiseen, ja hautomisaika on noin neljä viikkoa. Seuraava läheisempi kohtaaminen silkkiuikkuperheen kanssa oli jälleen oikein onnistunut, sillä nyt oli koko perhe paikalla eli molemmat vanhemmat ja kolme poikasta. Olin kävelemässä Meilahdessa, kun yllättäen näköpiirini tupsahtivat emo ja poikaset uiskentelemassa noin kymmenen metrin päässä. Kelluva pesälautta saattaa toisinaan olla hyvin näkösällä. Muutaman kerran ne lähtivät pienelle seikkailulle lähiympäristöön, mutta palasivat pian takaisin, ja matka jatkui rauhallisesti eteenpäin. Voisi kai sanoa, että olen lähes täysin menettänyt sydämeni näille ihanille siivekkäille. Poikaset uivat enimmäkseen emon lähettyvillä ja seurailivat tarkkaan sen touhuja. Silkkiuikku esiintyy Suomessa vielä melko runsaslukuisena. Ensimmäinen lähempi kohtaaminen silkkiuikkuemon ja kahden poikasen kanssa tapahtui melko varhaisessa vaiheessa lintuharrastustani, ja olin tilanteesta tietysti aivan innoissani. Silkkiuikkujen perhe-elämän havainnoiminen voi hyvällä onnella olla suhteellisen helppoa pääkaupunkiseudulla. Tärkeintä lintujen pesimistouhujen tarkkailussa on kuitenkin muistaa, ettei tuppaudu liian lähelle pesää eikä mitenkään muutenkaan häiritse niiden elämänmenoa. SILKKIUIKKUJEN PERHE-ELÄMÄÄ T öyhtöpäinen silkkiuikku on ollut yksi lempilinnuistani niin kauan kuin olen lintuja ja niiden puuhia tarkkaillut. Heti kun toinen vanhempi saapui kalansaaliin kanssa, niin pari poikasta pyrähti sen eteen kurottelemaan malttamattomana pied Kävelyretken koho kohtana silkkiuikkuparin komea soidintanssi 60 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Toinen emoista enimmäkseen sukelteli ja kalasteli ruokaa perheelle, ajoittain aika menestyksellisestikin, ja toinen yritti parhaansa mukaan päästä eteenpäin pienessä aallokossa poikasten hyöriessä ympärillä. Lintu munii touko-kesäkuussa 3–6 munaa. Välillä yksi tai useampi poikasista hyppäsi aalloissa ponnistelevan emon selkään ja kuikuili sieltä viirullinen pää höyhenten välistä pilkistäen
Hauska tuokio uikkujen parissa hymyilytti suuresti koko loppupäivän. b Rauhallinen iltapäivän hetki silkkiuikkuperheen pesällä LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 61. nen välipalan toivossa. Näky oli mielestäni hellyttävä. Pesällä oli aika rauhallista, emo tarkkaili ympäristöä säännöllisesti, nousi toisinaan seisomaan ja kohenteli pesätarvikkeita, ja yksi poikasista kurkisteli selkähöyhenten välistä uteliaana. Pian ilmaantui jostain esiin kolmaskin poikanen. Kaikkein mieleenpainuvin kohtaaminen silkkiuikkuperheen kanssa sattui kuljeskellessani viime kesänä Vuosaaressa. Pienilläkin teoilla, aloitteilla ja osallistumisella tai vaikuttamisella voi olla yhdessä suuri merkitys luonnon ja lintujemme hyvinvoinnille. Meno oli vilkasta, ja metelikin välillä aika kova. Valitettavasti silkkiuikkujen kuten useiden muidenkin vesilintujen määrät vähenevät edelleen, monien voimakkaastikin, lähinnä lintuvesien huonosta tilasta johtuen. Hyvä keino on myös erilaisten luonnonsuojelujärjestöjen tukeminen tai mahdollisuuksien mukaan omista lähivesistöistä huolehtiminen esimerkiksi seuraamalla niiden kuntoa ja vesistöjen laatuun mahdollisesti vaikuttavia suunniteltuja hankkeita ja toimenpiteitä kuten rakentamisja ruoppaushankkeita sekä haitallisia vesipäästöjä. Hyvin usein tavatessaan ne tervehtivät toisiaan ilahtuneina, jäivät paikoilleen vastakkain ja heiluttivat päätään silkkiuikuille tyypilliseen tapaan puolelta toiselle. Poikkesin kesäpäivän kauppareissulla kävelemään merenlahdelle Helsingin ja Espoon rajalle ja näin siellä useita silkkiuikkupareja pesänrakennuspuuhissa. Muutaman kerran ne innostuivat ihastuttavaan pingviinitanssiin, kohottautuivat vedestä asettuen lähekkäin vastatusten ja heiluttelivat päätään sivuille poskiparrat näyttävästi sojottaen. Jokainen voi kuitenkin auttaa halutessaan vaikka vain pienillä teoilla, kuten antamalla kohtaamilleen linnuille riittävän pesäja ruokarauhan ja ylipäätänsä välttämällä turhan stressin aiheuttamista niille. Lopuksi toinenkin emo ui paikalle, koko perhe oli kasassa ja kaikki näytti olevan hyvin. Auttamisen ilon lisäksi mahdollistamme sen, että saamme jatkossakin nauttia mahdollisimman monimuotoisesta ja kukoistavasta lintumaailmasta. Hetkeksi aikaa molemmat vanhemmat lopettivat kaikki puuhansa ja olivat paikallaan vierekkäin poikasten kanssa tyytyväisen oloisina. Yksi uikkupari kiinnitti erityistä huomiota. Viimeisen tanssin aikana silkkiuikuilla oli nokassaan rönsyileviä vesikasveja, joita ne ylpeänä esittelivät toisilleen. Kaksi muuta poikasta pysyttelivät aivan pesälautan kyljessä ennen kuin itsekin kömpivät siihen. Myös silkkiuikkujen kosiomenot ovat erittäin hauskaa seurattavaa. Tämän perheen pesä oli melko lähellä rantaviivaa, ja siinä oli sillä hetkellä emo, kaksi ihan pientä poikasta ja kaksi munaa
Uhanalaisen liito-oravan suojelu on äärimmäisen tärkeä asia, ja havainnot kannattaa ilmoittaa Lajitietokeskuksen tietokantaan. LUONTO KOKEMUKSIA Merja Elisabeth on luontokuvaukseen hurahtanut toimittaja, joka viettää vapaa-aikansa mieluiten metsissä. Lehden ikääntyessä sen reunat miellyttävät ruokailijaa enemmän kuin keskusta. Se harmitti vuosia. 62 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Sen elinalue on 4–8 ha, kun uros elää noin 60 ha alueella. Tämäkin on hyvä johtolanka etsinnässä. Liiturin pesäpuu on useimmiten tikan tekemän haavan kolo. Sentään jotakin tallentui kennolle, vaikka matkaa on vielä niihin tunnelmakuviin, joita haluaisin saada. Esa on löytänyt samasta pesästä peräti neljä menehtynyttä liituria. Löysimme Lieksasta toisenkin emon, joka eli poikasensa kanssa. Vaikka liito-oravaa pyritään luonnonsuojelulailla suojelemaan, käytännössä tähän(kin) eläimeen suhtaudutaan liian usein välinpitämättömästi. Kesällä liito-orava jättää jälkeensä oksia, jotka ovat kokonaan lehdistä syötyjä. Alkukesällä liiturin herkkuruokaa ovat tuoreet haavanlehdet. b Liito-oravalla on hyvä suojaväri haapapuussa kiipeillessään. Esa on omatoimisesti tutkinut LIITO-ORAVAN JÄLJILLÄ liito-oravaa ja sen elintapoja jo vuosia. Esalla ensimmäinen lentokuva onnistui vasta seitsemän vuoden yrittämisen jälkeen. Kuluneena kesänä lähdin kuvauskaverini Esa Muikun (Esa’s Wildphotography) luokse Lieksaan, sillä hän oli löytänyt yhden naaraan, joka eli vielä jälkeläisensä kanssa samassa puun kolossa. Kesällä liituri käy lounaalla myös päiväsaikaan (klo 10–14 välillä), jolloin sen kuvaamiseenkin on hyvät mahdollisuudet. d Liito-oravan syömiä haavanlehtiä. Kuvaajalle kurren kohtaaminen on arvokasta herkkua, mutta sen etsiminen ei ole kärsimättömän puuhaa. Olin onnesta soikeana saadessani siitä satoja ruutuja, mutta ne katosivat bittiavaruuteen jostain teknisestä syystä. Liituri on aktiivinen kesäkuukausina myös päivällä. Naaras on helpompi löytää, koska sillä on pysyvä elinalue, mutta sekin vaihtaa pesäkoloa muutaman viikon välein. Jos löytää maasta ulkosyrjältä syötyjä haavanlehtiä, joissa on hampaanjälkiä, saattaa olla liiturin lehtiravintolan jäljillä. Liitokuva onkin jo toinen juttu. Esan tietojen mukaan se ei syö joka päivä talvipakkasessa. puiden koloihin. Lieksan reissullani sen poistuminen kolosta oli niin nopeaa, että en ehtinyt reagoida siihen mitenkään ja kuvatkin jäivät saamatta. Talvella se käy syömässä vain pimeän tultua, ja syöntireissu varastolle voi olla hyvin lyhyt. Mieltäni kirveli Esan kohtaama mies, joka suoritti metsässä hakkuuta ja naureskeli ulos hypänneen liito-oravan hädälle kaataessaan sen pesäpuun. Kun haavanlehdet kesän edetessä väkevöityvät, kurre vaihtaa koivun ja lepän lehtiin. Teksti ja kuvat: Merja Elisabeth L iito-orava eli arkisesti liituri on yksi mystisimmistä villieläimistämme, jota useimmat ihmiset eivät ole nähneet koskaan. Minulle uutta tietoa oli se, että talvella ne kerääntyvät lämmittämään toisiaan samaan pesään. Papanat löytyvät joko pesäpuun juurelta tai jonkun läheisen kuusen juurelta. Itse kohtasin ensimmäisen liito-oravani Espoossa neljä vuotta sitten keskellä päivää etsittyäni sitä useamman vuoden. Syksyllä liituri kerää talveksi ruokavarastoa (lepän norkkoja) a Liito-orava naaras on urosta helpompi löytää
LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 63
T ällä vuosikymmenellä kameroiden kehitys on ollut huimaa. Pensastasku tehostaa lauluaan avaamalla pikkusiivet ja heiluttelemalla niitä laulun tahdissa. Sain kuvattua pensastaskun laulusta myös videota. 5 m Valotusaika 1/3200 s ISO 2000 Aukko f/5,6 Valotusohjelma manuaalinen Kuvan laatu Raw Kuvan perussäädöt Lightroom Classic Kohinan poisto Topaz AI . Järjestelmäkameroista on poistunut melua aiheuttavat tekijät; peili ja verhosuljin. Pensastasku oli valinnut paikan esiintymislavakseen. Sarjakuvausnopeus on kasvanut, ja aivan uutena on tullut pre-cap toiminto. PENSASTASKU Kuvausaika 8.7.2021 klo 14.26 Kamera Täyskennoinen peilitön järjestelmä kamera Objektiivi 200–500/5,6 Polttoväli 500 mm Etäisyys kohteesta n. 64 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Uuden linssitekniikan ansiosta myös objektiivien paino on saattanut pudota melkein puoleen entisestä. Kun liikun valoisaan aikaan kuvaamassa, jätän lyhyet objektiivit pois ja korvaan ne kännykällä. Hyvissä olosuhteissa niillä saa jo ihan kelvollisia kuvia. Minä seurasin lintua äänettömästi sähköllä ajaen kuvaten samalla. Kameralaukun paino on pudonnut reippaasti. Lintu siirtyi edellä kukasta kukkaan. Ehkä sillä oli pesä läheisessä pensaikossa. Kuvasin sitä auton ikkunasta. Peltotien pientareella kukki pitkä rivi huopaohdakkeita. Myös kännyköiden minikamerat ovat kehittyneet
Perhonen oli niin keskittynyt työhönsä, että pääsin kuvaamaan sitä kännykällä ihan läheltä. Kolmen vuoden päästä ajelin autolla samaa peltotietä Tyrnävällä. Haapaperhonen on Suomessa esiintyvistä päiväperhosista suurimpia. Nytkin pientareet olivat täynnä kukkia ja kaikkialta kuului kärpästen ja kimalaisten surina. RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela avaa kuviensa taustoja. Karhunputken kukinnolla huomasin erittäin suuren perhosen. Teksti ja kuvat: Matti Alasaarela HAAPAPERHONEN Kuvauspäivä 13.7.2024 klo 16.29 Kamera Kännykkä iPhone Objektiivi takakameran objektiivi Polttoväli 4,25 mm Etäisyys kohteesta n. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 65. Perhosen siipien alapinnat ovat jopa värikkäämmät kuin niiden yläpinnat. 30 cm Valotusaika 1/1800 s ISO 25 Aukko f/1,8 Valotusohjelma kameran vakio Kuvan laatu jpg Kohinan poisto Topaz AI
Ne lähtevät liikkeelle salamannopeasti ja poukkoilevat täysin odottamattomaan suuntaan. pro capture toiminto. Ritarin lepattava lento pihan voikukalta voikukkaan ja sitten nopea huiputus talon katon ylitse korkealle on kyllä kesäpihan huippukokemuksia. Osa epäonnistumisista johtuu kärsimättömyydestäni tai itikoiden ja paarmojen verenhimoisista hyökkäyksistä. Tällä kuvausmenetelmällä onnistuin kuvaamaan perhosen lentoonlähtöä ja lentävää perhosta huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Päivällä lentäviä kiitäjiä näkee täällä saaressa satunnaisesti. Perhosten valokuvaamisesta innostuin enemmän saatuani kameran, jossa on ns. Joitain perhosia on todella vaikeaa ja jopa mahdotonta saada kuvatuksi siivet avoinna PERHOSIA LENNOSSA yläpinnat näkyen. Näiden paksupääperhosten kuvaaminen vaatii herkeämätöntä huomiokykyä ja nopeutta. Niiden lentotapa on nopeaa, leijuvan kolibrimaista. Kuvatessani tuli esiin useampikin hankaluus, jonka ansiosta epäonnistuneita kuvia kertyi satajopa tuhatmäärin muistikortille. Erityisen kiinnostavia ovat perhosten siipirakenne ja lentotapa. Se pitää siipiään aina yhdessä kääntyillen ja valoon peilaten väläytellen uskomattoman vihreää siiven alapintaa. Perhosia valokuvatessa kiinnittyy huomio joidenkin hiipijöiden tapaan pitää takasiivet pystyssä ja etusiivet taakse vedettyinä. Tällainen on esimerkiksi kangasperhonen. Halusin kokeilla onnistuisiko lentoonlähdön ja nopeiden liikkeiden valokuvaaminen. Se mahdollistaa nopean, 50 kuvaa sekunnissa, jatkuvatarkenteisen sarjakuvauksen ennen ja jälkeen laukaisimen painallusta ja tallentaa puskurin ja kuvanottohetken kuvia halutun määrän. Mieluisia ja jo hidastuneelle ”näppäinsormelleni” helpompia kuvattavia ovat olleet monet täpläperhoset ja tietysti ritariperhonen. Perhonen ei vaan yksinkertaisesti halua lähteä lentoon, tai se piiloutuu kesken kaiken kukan taakse, ja näppäinsormi odotellessa puutuu. VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen on eläkkeellä oleva oululainen eläinlääkäri ja biologi, joka retkeilee lähiympäristössään kameran kanssa. Näitä nopeita tapahtumia olen yrityksen ja erehdyksen kautta kokeillut ja harjoitellut eri päiväperhosilla. Perhoset ovat kiehtoneet minua lapsuudesta saakka. Kiitäjän siipien liikkeen pysäyttäminen edellyttääkin jo hyvin nopeaa suljinaikaa. Isommat päiväperhoset sen sijaan saattavat pysyä levitetyin siivin paikallaan pidempäänkin, ja niiden lentoonlähtö ja lento näyttävät hitaammilta. Osassa syy on selvä virhetarkennus tai väärä ajoitus. Niiden erottamiseen ja poistamiseen taas kuluu pöytäaikaa tuhottomasti. 66 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Siinä vaiheessa kun aloin tunnistaa päiväperhosia lajilleen, huomasin, että ne käyttäytyvät kukilla ruokaillessaan lajityypillisen kiehtovasti ja mielenkiintoisesti. Teksti ja kuvat: Raija Väyrynen A urinkoisten päivien innoittamana säilyivät suunnitelmissa perhosretket Hailuodon lähiniityille ja metsäteiden reunamille
Kyky aikaansaada työntövoimaltaan tehokas siivenisku ja ennalta-arvaamaton lentoonlähtö mahdollistaa nopean paon saalistajan uhatessa. Nämä ominaisuudet selittänevät perhosen erityisen rakenteellisen aseman lentävien eläinten evoluutiossa. Kuvasin muutamia lentoonlähtöjä mielenkiinnosta nähdäkseni siipien asentoja, ja yhdistin niitä samaan kuvaan. Perhosen siipien muoto on lentävälle eläimelle erikoinen. Huomasin itsekin, että kuvatessani saman lajin yksilöitä eri tilanteissa lentoonlähtö ei ollut identtinen. Kuvatessani perhosia lähietäisyydeltä olen tehnyt havaintoja lähinnä lentoonlähdöstä ja kukkakedolla lentämisestä. 2021). Lentämisen lisäksi perhosen siivillä on tunnetusti muitakin tehtäviä. Idean tästä sain englantilaisen valokuvaajan Andrew Fusek Petersin kirjasta Butterfly Safari . g Ritariperhonen d Loistokultasiipi c Niittyhopeatäplä LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 67. Mahdollisesti suurikokoiset siivet selittävät perhosen lennon arvaamattomuuden muihin hyönteisiin verrattuna. Näistä syistä voisi olettaa, että lentotaito kaikille perhosille ei olekaan niin tärkeää ja että poukkoileva ennakoimaton lentotyyli on evoluution aikana kehittynyt suojaksi saalistajilta. Vertailuna he käyttivät sekä joustavaa että jäykkää teknistä siipirakennetta. Lennon kolmiulotteisuus luonnossa ei ole niin häikäisevän kaunis suoritus nähtynä kaksiulotteisessa valokuvassa. Huomasin kohta, että jos lentoonlähtö ei ole spontaani, siipien asennot eivät lennossa asetu kuvauksellisesti. Suunta ei ollutkaan se, mitä odotin vaan päinvastainen. Loppuyhteenvedossaan he totesivatkin, että näistä tutkimustuloksista voisi olla hyötyä tulevaisuuden pienikokoisten droonien rakennetta suunniteltaessa. Ympärillä hääräilevä kukkakärpänen voi yhtäkkisesti tönäistä perhosen pelästyneeseen lentoon. Sekään ei vielä riitä, että perhonen hypähtää lentoon. He havaitsivat, että perhoset käyttivät siipien alasvetoa painon tukemiseen ja ylösvetoa työntövoiman synnyttämiseen. Miksi perhosen siivet ovat kehittyneet tällaisiksi, on vielä osin epäselvää. Suurikokoiset siivet mahdollistavat hitaan lennon, mutta se voi johtaa myös aerodynaamisesti tehottomaan lentoon. Siipien väritys ja kuviot voivat ilmaista myrkyllisyyttä, ne toimivat pelotteena tai auttavat maastoutumisessa. Siivet ovat epätavallisen suuret ruumiin kokoon verrattuna, lisäksi ne ovat lyhyet ja leveät. Erilaisia apukeinoja ja laskennallisia kaavoja käyttäen he tulivat päätelmään, että perhosen siiven ratkaiseva ominaisuus on siipirakenteen joustavuus, joka lisää merkittävästi liikkeellelähdön voimaa ja siiveniskun työntöä. Välillä piti perehtyä perhosen lennon kinetiikkaan ja aerodynamiikkaan. Omissa valokuvissani havaitsin, että lentoonlähtötilanteessa siipien alasvedossa perhosen takaruumis taipuu ylöspäin ja ylösvedossa siivet taipuvat kuppimaisiksi, jolloin ilmaa puristuu voimalla siipiä vasten tehostaen eteenpäin työntöä. Liikerata saattoi muuttua lennossa ja joustavat siivet kiertyä. Näitä ovat ruotsalaiset Lundin yliopiston tutkijat tutkineet tuulitunnelissa käyttäen koeperhosina luonnosta siirrettyjä keisarinviittoja (v
68 · LUONTOKUVA · 4 / 2025
Ainakin sitä on hyvä aina tavoitella. Kiinnostus oli ollut varsin vähäistä ja todennäköisesti siitä syystä, että rasitteena oli suojelukohde, josta ei saanut kaataa yhtään puuta, vaan ne oli jätettävä lahopuuksi. HILJAINEN VIRTA vää, että niin kovin moni kokee metsien taloudellisen tuoton itse suojelua tärkeämmäksi. Se on harmillista, sillä purot ovat osa luonnon monimuotoisuutta ja niillä on iso merkitys eri lajien elinympäristönä. On hieno tunne, kun voi vaalia jotakin niin kaunista ja koskematonta. Erityisesti loppukeväästä ja alkukesästä lintujen konsertti on upeaa kuultavaa ja äänimaailma huikea. Pienestä pinta-alastaan huolimatta puro ympäristöineen on merkittävä elinympäristö lukuisille eläimille. Kyseinen kuvaustapa viehättää, sillä se on mm. Ja kiinteistöstä onkin tullut minulle aivan äärettömän rakas paikka vuosien saatossa. Minua asia ei haitannut, koska suojeluarvot ovat itselleni hyvin tärkeitä. b Sympaattinen, paikkalintunakin tunnettu töyhtötiainen on tuttu näky purolehtoalueella. Sieltä löytyy aina jotakin uutta, ja eri vuodenajat tuovat kuvaukseen vaihtelua. Kuvausmahdollisuuksien lisäksi purolehto on myös eräänlainen hiljentymispaikkani, joka herkistää ja vie ajatukset hetkeksi arjesta jonnekin muualle. Teksti ja kuvat: Jaana Kotamäki K emiönsaaren mökkimiljööstäni löytyy harvinainen, hehtaarin kokoinen purolehtoalue, joka on luokiteltu metsälain arvokkaaksi suojelukohteeksi harvinaisine elinympäristöineen. Mm. Ihastuin sekä 100 vuotta vanhaan mökkimiljööseen vanhoine rakennuksineen että harvinaiseen purolehtoalueeseen. Lähes pihapiiristä avautuva purolehtoalue tarjoaa paljon erilaisia kuvausmahdollisuuksia. ekologista ja tietää aina, kuinka toimia erilaisissa sääolosuhteissa. Kiinteistö oli ollut jo useamman vuoden myynnissä. Useimmiten purolehdolla kokemani tunne on paljon voimakkaampaa, kuin mitä sieltä ottamani kuvat minussa herättävät. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 69. Se on oma voimaannuttava sielunmaisemani ja ikään kuin toinen kotini. On ikäa Purolehtoalue hiljaisine virtoineen, vanhoine puineen sekä sammalmättäineen. Itselleni onkin ollut aina ominaisinta kuvata lähimiljöössä. Näin myynti-ilmoituksen vanhasta torpasta luonnontilaisine purolehtoalueineen. AMMATTILAISTEN MATKASSA Suomen Ammattiluontokuvaajat SAL ry:n jäsenet vuorottelevat kolumnisteina. Toki pyrin saamaan kuvaan jotakin sitä samaa voimakasta tunnetta, jota koen puron läheisyydessäkin. Purolehtoalueeni on kuin pala kauneinta satumetsää hennon vihreine sammalmättäineen ja solisevine puroineen. Maisema on tuttu, helposti saavutettavissa ja näyttäytyy aina erilaisena alati vaihtuvassa valossa. Tällä hetkellä luonnontilaisia puroja on Suomessa enää valitettavan vähän jäljellä. Tänä päivänä avohakkuuta näkee ihan liikaa. Elettiin vuotta 2009, jolloin etsin itselleni vapaa-ajan paikkaa Kemiönsaarelta. Metsä vaan katoaa yhtäkkiä vuosiksi. eri lintulajien kirjo on hyvin runsasta. Itselleni puro on tärkeä jo siitäkin syystä, että on edes yksi pieni pala koskematonta luontoa, johon pystyy itse vaikuttamaan
Allekirjoittaneen reviirillä vastaavaa sai kokea vuonna 1983. Vaan kuinkas kävikään. Kevään vauhti vaihtelee, mutta joka tapauksessa jossain vaiheessa putoat kelkasta, kun kevät niin sanoakseni kaatuu päälle. Itäisessä Keski-Suomessa ja läntisessä Pohjois-Savossa helmipöllöjä pesi viime keväänä, lievästi sanoen, runsaasti. T avallinenkin kevät aiheuttaa luontoihmiselle toimeliaisuuspulssin, koska pitäisi ehtiä hoitamaan soitimet ja muuttolintujen vastaanotto. Kaikille ei riittänyt pökkelöitä tai vanhoja haukanpesiä, vaan ainakin yksi pari pesi maassa. Lintujen ruokintapaikoilla lumitunneleidensa suuaukoilta kurkkailevat viiksikuonot antoivat talvella lisävahvistusta oletukselle. Yksi erikoisimmista ilmiöistä koettiin erään pohjoissavolaisen pitäjän metsäkulmalla: seitsemän lapinpöllöparia pesi ”yhdyskuntana”. SELVISIN KEVÄÄSTÄ Allekirjoittaneella on periaatteena, ettei meikämooses lähde huuhailemaan vuoren löytääkseen, vaan vuori, tässä tapauksessa myyrävuori, saa luvan tulla luo. Suopöllöstä tuli ykköskohde, koska päiväpöllönä se ei sotkenut vuoroc Suopöllön kuvaus ei sotke päivärytmiä. Ja kun lumet sulivat, oli selvää, että nyt lähtee! Heinäiset niityt, peltojen ojanvarret ja metsäaukkojen heinästöt oli peherretty myyränmakkaroille. Että mitenkä luontokuvaajana selvisin tästä runsauden paljoudesta. d Myyräkansan hillitön väestönkasvu loi perustan upealle pöllökesälle. Poikastuotto oli erinomainen, joten tervetullut verenvahvistus tapahtui. Moni suunnistaa Lappiin ottamaan hyödyn sopuleiden tai myyrien, joskus molempien massaesiintymisestä. Ymmärsin keskittyä lähiluonnon muutamaan lajiin. Kaatuiko kevät päälle. Kaikki muutkin myyränpurijat menestyivät. Kannatti elää ja odottaa. Katovuosien jälkeen minäkin oletin, että esimerkiksi helmipöllö alkaa olla menetetty tapaus. Mennyt kevät ja kesä oli allekirjoittaneen tanhuvilla poikkeuksellinen. Myyrävuosi on toivottu tapahtuma lintukuvaajien keskuudessa. Näkihän tuon jo viime syystalvella, että saattaapi tulla myyrähuippu. 70 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Joskus odottavan aika on pitkä
d Dick Forsman auttoi nuoren sinisuohaukkakoiraan lajinmäärityksessä. Sitä paitsi pöllöparin suosimalle niitylle oli vain vartin kävelymatka. päivän aamupuolella lekottelin niittyladon nurkkalautaan nojaten auringon lempeässä lämmössä. Tuulihaukka päivysti soukan kuusen latvassa minua tarkkaillen. Kesäkuun 27. Teksti ja kuvat: Timo-Heikki Varis kausirytmiä. Sinisuohaukat leijuivat päivittäin samoilla apajilla. Ainoan ”kaukomatkan” tein Savon puolelle, jossa vietin päivän kuusen persuuksessa pesineen lapinpöllön metsässä. Siinä hetkessä muistui mieleeni Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija -kirjan ensimmäinen virke: ”Heinäkuun aamun aurinko tähtäsi ovelan näköisenä kaukaisen Mykrävuoren huipulta, erään kuusen latvasta.” Olin onnellinen tuossa hetkessä. Tuulihaukalla oli pesä niittyladon pöntössä. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 71. Toukokuussa viivähdin muutaman pitkän iltarupeaman ja yhden kokonaisen yönkin huuhkajarinteessä. Rauhoituin ikikuusikon tunnelmasta siinä missä varsinaisen kohteen uneliaasta olemuksestakin. a Huuhkajaemo tarkkaili rengastajan puuhia. g Lapinpöllö sulautuu taustaansa. Kuvasin kahta pesän ulkopuolella puuhastelevaa kermanväristä villakasaa. Jätin pöllöperheelle kiitoslahjana kaksi oravaa. VARIKSENPESÄLTÄ Viitasaarelainen Timo-Heikki Varis tarkkailee lintujen ja karvapuolen eläinten touhuja. Emolintu kuvautti itsensä rengastuskäynnin yhteydessä
Valkoisista pitkistä putkista en tohtinut koskaan unelmoidakaan, ja Tamron oli silloisen budjetin myötäinen 72 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Luottopakeista luottopakein, tästä en luovu. Inventoin sisältöä: kaksi runkoa, Canon R6 ja vanha kunnon Canon 1 D X II , joskus myös JAS Tekniikka Oy:n huolletuimmaksi rungoksi mainittu yksilö, vertaansa vailla oleva työhevonen. Erityismaininnan saa Canonin 70–200 mm L-sarjan II versio, paras ystäväni. En sinne sinänsä mitään lisää kaivannut, enemmänkin tuntui, että sisältöä oli liikaa. Sen kanssa työparina on usein 50 mm Sigman Art-sarjan prime, niin ikään yksi vakiovarusteista, varsinkin hääja potrettihommissa. Teksti ja kuva: Emilia Milonoff K amerareppuni sisältö oli mietityttänyt minua jo pitkään. Ja tietysti, kirjahyllyssä majaileva kaunotar filmiajalta: Canon AE -1 ja siinä tiukasti kiinnittyneenä 35 mm optiikka. Niin ja drone, kai se rungonkaltaiseksi lasketaan, varsinkin kun otetaan vähän tarinankerronnallisia vapauksia. Sitten on viime aikoina eturiviin vaivihkaa uiskennellut 17–40 mm Canon EF L-sarjan linssi, oikein soppeli reissukumppani ja veikeiden kuvakulmien mahdollistaja, kekseliään kuvaajan kaveri. Sitten lasitavaraan: RF osastoa edustaa 35 mm prime, helposti käytetyin linssini. Ja sitten, surkea olemus, tumma hahmo milloin missäkin hyllyn päällä ja pöydillä tönöttämässä. Okei, no onhan siellä kolmaskin runko, sukelluskotelossa asuva ja 15 mm:n kalansilmän kanssa naimisissa oleva Canon 5 D mk II , mainio tyyppi tämäkin. LIIKAA MILLEJÄ, LIIAN VÄHÄN AIKAA Ja itseasiassa vielä yksi pokkari, vedenalaiskuvaukseen yksinomaan ostettu Olympus Tough TG 6. OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff jäsentelee ajatuksiaan luontokuvauksesta. Se on linssi, josta unelmoin aikoinaan pitkään, kunnes raaskin sen käytettynä ostaa. Joka paikan höylä ja kulkee niin työkuin vapaa-ajankeikoilla aina mukana. Repussa itsessään ei ollut mitään vikaa, MrJanGearin joitain vuosia vanha, sittemmin jo mallistosta poistunut reppu oli palvellut ja palvelee edelleen mitä mainioimmin. Sen fyysinen sisältö oli jo tovin ollut hienoisessa ristiriidassa käyttötarpeideni kanssa, ja jostain syystä se aiheutti matala-asteista stressiä, aina kun sinne kurkkasin. Ne pitkät millini. Tamronin 150–600 mm G2 objektiivi. Aikoinaan paljon käyttöä nähnyt ja monia ikimuistoisia tilanteita tallentanut pitkä pötkö
Tietenkin tämä on se! Ja parhaassa tapauksessa saisin luovutettua vaihtokaupassa pitkiä millejä pois. Mutta mitä ihmettä tilalle, tätä olin pohtinut monesti. Hassua, miten painoa putosi harteilta. Ei, se oli nähty ja koettu. Edullinen kesähassuttelu pysähtyi kuin seinään, ei helkkari, siinä se nyt oli. Siitä maakotkastaan ei yhtään hyvää kuvaa tullut. Dramaattista. Kiva kesäprokkishan tästä tuli, enkä köyhtynytkään kuin huomattavasti enemmän kuin aamuinen aikomus oli. 100–400 mm. Vai voiko… Yhtä ruotsalaista tienvarsimaakotkaa lukuun ottamatta Tammukka oli nähnyt viimeksi vuosia sitten jotain muutakin kuin espoolaisen yksiön eteisen kaapin seinät. Vastaus kaikkiin elämäni fyysisiin ja psyykkisiin haasteisiin, kamerareppuni sisällön nohevoittaja, uusi reissukaverini: Canon EF 24–105 f/4 L II . Eräänä viikonloppuaamuna selailin netistä halpoja ja vanhoja muutaman kympin objektiiveja. Käytiin reissuissa ja toisinaan vähän kinasteltiinkin. Iloisesti siis suuri musta hahmo reppuun ja kohti Hyvinkään iloisinta fotoliikettä. Mitä lie kaikkea painavaa olin tuohonkin esineeseen liittänyt. Unohtaisin kaiken laadullisen ja keskittyisin sisältöön, hauska kesäprokkis ja ihan mielenkiintoista kuvata ajastaan jääneillä mutta täysin toimivilla vehkeillä. Milloin muka ei piirto ollut tarpeeksi hyvää, ja milloin emäntä itse tarkenteli päin männikköä. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 73. ratkaisu lintuja eläinkuvaajan touhuihin. Ei kai, tässähän puhutaan kuitenkin kamerakalustosta. Se myös tuntui koko olemuksellaan kysyvän minulta, miksi en kuvaa niitä lintuja ja eläimiä, sitä kohtihan tässä on yhdessä kuljettu. Ja paljon touhuttiinkin, nähtiin eläimiä ja lintuja, joista en ikinä ajatellut saavani kuvia. Niin nopeasti ei tässä korttelissa olleetkaan sähköpostit lähteneet kansioista ja vaihtolaitteet pölystä putsautuneet kuin tuona aamuna. Entäs 24–70 mm. Jos laittaisin jonkun sellaisen 5 D mk II nokkaan kiinni ja retroilisin huolettomasti koko kesän. Unohdin koko asian taas moneksi kuukaudeksi. Ehkä nyt vain oli aika miettiä jotain muuta, vähän kohdistella suuntia uudestaan ja pistää pötkö eteenpäin ansaitsemalleen jatkajalle. Ja niin optiikka vaihtoi omistajaa, aikakaudet päättyivät ja tiskin alta sai ostaa hassuja filmejä AE -1:n sisuksiin näppäiltäväksi. Se kuitenkin tuntui jotenkin liian lopulliselta ratkaisulta, eihän luontokuvaaja nyt voi pitkistä milleistään luopua. Ei, liian kallis ja painava. Tuo punaisen vyön sulavaliikkeinen moniottelija. Pohdin usein sen myymistä, josko se pääsisi jonkun kamerareppuun aitiopaikalle ja luottopeliksi. 100 mm macro. Toisaalta luopuminen on myös haikeaa, tuo kyseinen hahmo mahdollisti minulle paljon ja pidän yhteistä aikaamme suuressa arvossa. Aikaa oli kulunut ja vettä virrannut alati harvenevien käyttökertojen välissä, ja tumma hahmo kaapissa näytti päivä päivältä surkeammalta. Jalo ajatus, helpostihan sitä pystyy jonkun muutaman markan kakkulan tuosta noin vain hankkimaan ilman sivuosumia. Ei, vaikka kerta toisensa jälkeen niin kuvittelen, niin en tosiaan pidä makrohommista
Oli lämmin ilta huhtikuun lopulla. Lähes joka-aamuinen ja -iltainen etsintä tuotti lopulta vain pari jälkihavaintoa. Hetken mietinkin, tyytyisinkö kuvaamaan vain puhelimella, varsinaisen kameran ollessa käden IKIMUISTOISIN KOHTAAMINEN L uontokuvaajalta kysytään usein, mikä on ollut kaikkein hienoin tai ikimuistoisin hetki, jonka hän on luonnossa kokenut tai saanut tallennettua kameralle. Olin jo edellisenä iltana ja aikaisin aamulla kuvannut ilvestä eräällä pienellä niityllä ja ajattelin, ettei kohtaamiset ilveksen kanssa voisi enää sen uskomattomammaksi muuttua. Parikymmentä metriä metsän reunasta panin jo merkille erityisen kauniin vihreän sammalmättään ja kaatuneen puunrungon. Paluumatkalla Suomeen päätin, että tekisin kaikkeni, jotta löytäisin ilveksen sinä keväänä. Kohtaamisia tämän upean kissapedon kanssa 74 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Niitty ammotti tyhjyyttään, mutta vilkuilin jatkuvasti olkani yli taakse metsään, jossa käpytikalla oli omat metsänhoidolliset toimenpiteensä käynnissä. Laskeuduin sammaleen peittämää rinnettä alas aivan metsän reunaan, niin että näin hyvin edessä aukeavan niityn, mutta olin kuitenkin jokseenkin katseilta piilossa. Sitten vain odotin ja toivoin parasta. Keväästä 2024 alkaen vastaukseni tähän kysymykseen tulee paljon nopeammin. Kotiin ja tutuille ilvesreviireille päästyäni ei tarvinnut odottaa kauaa, kun ilveshavaintoja alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella. Maaliskuussa 2024 vietin pari viikkoa Sveitsissä paikallisen ystäväni seurassa ilveksiä ja susia etsien. Mielessäni kävi ajatus, kuinka hienoa olisi saada ilves kuvattua juuri siinä kohtaa. Ajatus ei sillä hetkellä tuntunut yhtään realistiselta, eihän ilveksellä pitäisi olisi mitään syytä tulla juuri siihen, varsinkaan minun läsnä ollessani. Teksti ja kuvat: Ossi Saarinen oli enemmän, kuin mitä tähän juttuun mahtuu, mutta yksi niistä on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Pian yhdestä vilkaisusta tulikin se kaikkein ikimuistoisin vilkaisu, kun niitylle odottamani ilves seisoikin takanani metsässä juuri siinä samaisessa kohdassa, josta olin hetkeä aiemmin haaveillut. TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen kuvaa työkseen villieläimiä, etsien yhä haastavampia kohteita lähiluonnosta ja tarvittaessa kauempaakin. Edellisessä kolumnissa kerroin vuosia jatkuneesta ilvesprojektista, joka oli valtavasta työmäärästä huolimatta johtanut vain kolmeen ilveskohtaamiseen. Vielä reilu vuosi sitten olisin joutunut hetken miettimään omaa vastaustani ja todennäköisesti päätynyt luettelemaan pitkän listan kohtaamisia monien eri eläinlajien kanssa. Saavuin taas saman niityn laitaa kohti, kaukaa metsän syvyydestä kiertäen – siltä varalta, että ilves olisi jo niityllä, enkä halunnut säikäyttää sitä. Tilanne oli kaikin puolin mykistävä, mutta mykistävää oli myös se, että jostain kumman syystä olin jättänyt kamerani hieman ylemmäs rinteeseen, minun ja ilveksen väliin. Ilves tuijotti minua vain noin parinkymmenen metrin päässä, ja lähestyminen siinä tilanteessa tuntui varsin huonolta idealta
Tuo kevät ylitti kaikki odotukseni ja villeimmätkin unelmani. ulottumattomissa. Vietimme noin 40 yhteistä minuuttia metsässä, jonka jälkeen ilves laskeutui rinnettä alas niitylle. Etäisyyttä ilvekseen oli tässä vaiheessa vain kymmenen metriä. kaan. Ilves ei ollutkaan juossut karkuun, vaan käynyt sammalmättäälle makaamaan. Ilves katosi hetkeksi näkyvistä rinteen taakse, ja pelkäsin tilaisuuteni menneen. Seuraavien päivien aikana kohtasin saman ilveksen vielä muutaman kerran, kunnes sitä ei yhtäkkiä enää näkynyt. Tilanne tuntui niin ainutkertaiselta, että päätin kuitenkin kokeilla ja otin muutaman, ehkä elämäni varovaisimman, askeleen kohti kameraani. Tällä kertaa olin onneksi valmistautunut lyhyemmällä objektiivilla. Pian ilves vaihtoi hieman paikkaa, niin että pystyin jo paremmin kuvaamaan sitä vähän kauempaa. Noukin silti kamerani maasta ja nousin vielä hieman ylemmäs rinnettä. Kasvillisuudesta ja maanpinnan muodoista johtuen en voinut siirtyä yhtään kauemmaksi, enkä uskaltanut riskeerata upeaa tilannetta alkamalla vaihtaa lyhyempää objektiivia. Kamerassani oli kiinni 800 mm objektiivi, joka oli siihen tilanteeseen aivan liian pitkä polttoväli. Ehkä se oli parin aiemman kohtaamisen aikana todennut minut vaarattomaksi ja oli nyt lähinnä utelias tutustumaan tarkemmin. Kuvasin minkä pystyin, vaikka välillä koko eläin ei edes mahtunut kuvaan mukaan. Mielenkiintoni tätä eläintä kohtaan kasvoi vain entisestään, ja toivottavasti tiemme kohtaavat vielä uudestaan. Jäin itse metsänreunaan piiloon, antaen ilveksen saalistaa rauhassa. Yhdessä vaiheessa se kävi jopa haistelemassa kauemmaksi jättämääni kamerareppuani. Ilveksen käyttäytyminen yllätti minut täysin, sillä se ei tuntunut pelkäävän minua ollenAjattelin tämän olleen niin sanottu ’kerran elämässä’ -kohtaaminen, mutta täysin sama kuvio tapahtui uudestaan heti seuraavana iltana. LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 75
2 huonetta Islanti & naalit 1.-7.4.2026 2 paikkaa Intian tiikerisafari 26.3.-7.4.2026 Namibian kiertomatka 15.4.-4.5.2026 Indonesian kiertomatka & orangit 8.-23.5.2026 Huippuvuoret & jääkarhut 16.-27.5.2026 Unkarin piilokojut | Bence Mate 30.5.-6.6.2026 Islannin kiertomatka & lunnit 5.-17.7.2026 Mongolia & arokissat 19.7.2026 alkaen Australian kiertomatka 20.8.-12.9.2026 Brasilian Pantanal & Iguassu Syyskuu 2026 Kiinan kiertomatka Lokakuu 2026 Uuden Seelannin kiertomatka 22.10.-13.11.2026 Galapagossaaret & Amazon 28.11.-13.12.2026 Patagonia & Falklandinsaaret 19.11.-7.12.2026 www.Kuvausmatkat.fi info@kuvausmatkat.fi Sirpantie 11, Vantaa 0400 191 348 050 520 1827 kuusamonaturephotography.fi | info@kuusamonaturephotography.fi Haluaisitko ikuistaa luonnon kauneuden tavalla, joka koskettaa ja kestää aikaa. Hippo, Etelä-Afrikka & Zimanga -safari 22.11.-2.12.2025. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäseneduista tarkemmin: www.luontokuva.org/jasenedut JÄSENETUYRITYKSET Suomen Kuvausmatkat Oy VALOKUVAAJAN MATKATOIMISTO Myös räätälöidyt matkat kaikkialle maailmassa! Rek. Valikoimaamme kuuluu monipuolinen kattaus: • kuvauskojuja • luontokuvauskursseja • linturetkiä • luontomatkoja Olitpa vasta-aloittanut valokuvauksen harrastaja tai kaiken kokenut ammattilainen, meillä on jotain juuri sinulle. täynnä Etelä-Afrikka: Zimanga 22.11.-2.12.2025 Kerkinijärvi & pelikaanit 3.-7.1.2026 täynnä Botswana & Viktorian putoukset 28.3.-11.4. Kuva Zimanga LUONTOMATKOJA 2025-2026 Perun kiertomatka 26.9.-12.10.2025 Madagaskarin kiertomatka 13.10.-2.11.2025 Uuden-Seelannin kiertomatka 23.10.-14.11.2025 Kenian kuvaussafari Oltepesi 31.10.-12.11.2025 Costa Rican linnut & sammakot 18.11.-5.12.2025 Falklandinsaaret 20.11.-8.12. tunnus 46/12/Mj SMAL 42613. Lähde kanssamme luontoseikkailulle – inspiroidu, opi ja ikuista luonto sellaisena kuin se meille näyttäytyy! KOE KUUSAMON LUONTO Kehitä taitojasi kokeneen oppaan johdolla! 76 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Olemme luontokuvaukseen erikoistunut yritys, joka näkee yksityiskohdat, tuntee rytmin ja tallentaa hetket – luonnollisesti
MATS ANDERSSON HANNU HUHTAMO SAMULI JUNTTILA ARNO RAFAEL MINKKINEN EEVA MÄKINEN MARJA PIRILÄ LASSI RAUTIAINEN OSSI SAARINEN MARIKA VARPENIUS www.kuusamonaturephoto.. Kuusamo XXX NATURE PHOTO FESTIVAL 11.-14.9.2025 Ku va : Ar no Ra fa el M in kk in en LUONTOKUVA · 4 / 2025 · 77
Vuoden Luontokuva 2025 -kilpailun tulokset ja tunnelmat · Terhi Paavolan haastattelussa piilokojujen mestari Bence Máté K uv a: Be n ce M át én ar ki st o 78 · LUONTOKUVA · 4 / 2025. Äänestä 5.10.2025 mennessä lehden nettisivuilla osoitteessa: luontokuva.org/luontokuva-lehti. Osallistu samalla myös arvontaan! Yhteystietonsa jättäneiden äänestäjien kesken arvomme voittajan valinnan mukaan Vuoden Luontokuvat 2024 -kirjan tai tässä lehdessä arvioidun kirjan Rantojen hiljaiset. ÄÄNESTÄ PARASTA JUTTUA! SEURAAVASSA NUMEROSSA · LUONTOKUVA 5/2025 ILMESTYY 30.10.2025 Viime numeron parhaat Luontokuva 3/2025 parhaaksi äänestettiin Petteri Hautamaan ”Naalien mailla” ja toiseksi tuli Antti Haatajan ”100 vuotta ilmastonmuutosta”. Äänestäneiden kesken arvotun kirjan voitti Juha Jokinen, Kotka Osallistu nettiäänestykseen ja kerro meille, mikä on mielestäsi tämän Luontokuvan paras juttu
Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. Avaa QR-koodi ja sukella kuvaan! Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) L P puheenjohtaja Helsinki puh. . Siihen voi palata, katsoa syvemmälle, löytää uutta”, hän kertoo. Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. ”Ihastun kuvaan uudelleen, kun näen sen tulostettuna.” CANON IMAGEPROGRAF PRO -sarjan 12-väriset suurkuvatulostimet toistavat valokuvan jokaisen yksityiskohdan – juuri niin kuin kuvaaja on sen tarkoittanut. Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Tai alla olevalla kupongilla. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat. Mian teoksessa sukeltavasta linnusta Chroma Optimizer tuo pintaan syvyyttä ja valoa. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . KUVA HERÄÄ ELOON PAPERILLA Tutustu tarinoihin kuvien takana. Liity mukaan. S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. Canonin ohjelmistot tukevat tarkkaa sommittelua ja värinhallintaa, ja tulostin mukautuu moniin kokoja materiaalitarpeisiin. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. Kun kuva on tärkeä, tulostimellakin on merkitystä. Löydä luontokuvauksen uudet ulottuvuudet. “Tulostettu kuva saa pysähtymään. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. L L : . pirjo.h.lindfors@gmail.com B E Kirkkonummi J E Espoo K J Karjalohja L O Espoo L J Turku, varapuheenjohtaja M H Rovaniemi S H Vantaa S M Tampere K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. MIA SURAKKA , Finnish Photo Awards 2024 voittaja, on kymmenen vuoden ajan vanginnut luonnon yllättäviä hetkiä. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . L . Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä
Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 4/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI | . . S L SLV VUODEN LUONTOKUVA H E L S I N G I N L A S I P A L A T S I , B I O R E X , M A N N E R H E I M I N T I E 2 2 – 2 4 FESTIVAALI . VUOSIKERTA | PINGVIINIEN VALTAKUNTA VLK · S · P R R / 462424-2504 PAL.VKO: 2025-43. 2025 V L K G V L 2025 2023 2024 2020 2021 2022