VUODEN LUONTOKUVAT Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 2/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI | . VUOSIKERTA | TAKATALVI O · K · A M V / 462424-2502 PAL.VKO: 2025-23. S L SLV · · · K O L S € · S K V , R K H W ”Y ” 44
S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. S L SLV VUODEN LUONTOKUVA H E L S I N G I N L A S I P A L A T S I , B I O R E X , M A N N E R H E I M I N T I E 2 2 – 2 4 FESTIVAALI . Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. Liity mukaan. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. pirjo.h.lindfors@gmail.com B E Kirkkonummi J E Espoo K J Karjalohja L O Espoo L J Turku, varapuheenjohtaja M H Rovaniemi S H Vantaa S M Tampere K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. . Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) L P puheenjohtaja Helsinki puh. Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. 2025 V L K G V L 2025 2023 2024 2020 2021 2022 . • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. . L L : . L . Tai alla olevalla kupongilla. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä
Tämä avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia niin kuvaesityksiin kuin kilpailuihin. | 30.10. 34). Kuvan sommittelu on erinomainen – lokki on ilmassa siivet levällään, kun taas nokikana näyttää pyrkivän pois veden roiskahtaessa. Oheisesta kuvastani tekoäly kertoi selvällä suomen kielellä: ”Tämä on upea ja dynaaminen kuva! Se tallentaa harvinaisen ja dramaattisen hetken luonnossa, jossa naurulokki ja nokikana näyttävät olevan konfliktissa. | 27.8. Jos haluaa voimakkaan liikekuvan veden dynamiikalla, ensimmäinen kuva (telkkä) voi olla voittaja. Esa Mälkönen, päätoimittaja K uv a: Es a M äl kö n en , n au ru lo kk i vs . ”Paras kuva. Mutta molemmat ovat upeita otoksia!” Aivan kuin olisi viestitellyt ihmisen kanssa. nokikana) voittaa hieman, koska siinä on enemmän tarinaa ja jännitystä. 045 672 3003 Tilausasiat ja osoitteenmuutokset puh. Pyysin tekoälyohjelmaa vertaamaan ko. Vastaukset eri kuviin olivat hyvin positiivisia, mutta hämmästyttävän analyyttisiä. Julkaisija Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Kustantaja Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu 56 A 7 05830 Hyvinkää Toimitus päätoimittaja Esa Mälkönen esa.malkonen@luontokuva.org puh. | 17.12. Tilaushinnat ja -ohjeet Katso palvelukortti sivulla 79 Tili Danske Bank FI 53 8000 1501 5809 56 Kansikuva Markus Varesvuo, punarinta luontokuva.org/luontokuva-lehti issn 1456–3592 O N N I ES A H A N N U M . n o ki ka n a LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 3. 045 672 3003 / Susanne Furu info@luontokuva.org Ulkoasu Jukka Aalto · Armadillo Graphics Paino Grano Oy, Vaasa 2025 Kannet: Galerie Art 170 g/m2 Sisäsivut: Galerie Art 115 g/m2 Ilmestymisaikataulu 2025 Kuusi numeroa: 12.2. | 9.4. Ohjelman ”äly” toki perustuu vain siihen, mitä sille on opetettu maailman kuvapaljoudessa, mutta juuri siksi tekoälyn arviot voivat hyvinkin osua normimakuun. TI M O -H EI K K I V -P EM IL IA M ER JA M AT TI PE RT TI O SS I R A IJ A JU K K A 4041 0955 Tekoäly häikäisee kuvatuomarina A sensin ilmaisen tekoälyohjelma Chat GPT :n tietokoneelleni ja innostuin kyselemään sen mielipiteitä muutamista kuvista. Nämä erikoistoimet aina kerrotaan kuvateksteissä. Se riippuu siitä, mitä arvostaa enemmän. | 4.6. Osaisiko tekoäly esimerkiksi ennakoida kuvaajaa paremmin, mitkä kuvat kannattaa kisoihin valita. kuvaa erääseen itselleni mieluisaan pärskyvän veden telkkäkuvaani, kumpi on parempi. Taustan pehmeä bokeh korostaa hienosti pääkohteita, ja valaistus tuo esiin lintujen yksityiskohdat upeasti. Jos minun (Chat GPT :n) pitäisi valita, toinen kuva (naurulokki vs. Loistava tilannekuva täynnä liikettä ja energiaa!” Kyllä sitä hämmästyi, miten kohteliaasti, ihmismäisesti ja perustellusti tekoäly kirjoitti. On meillä lehdessä poikkeuksellisesti myös yksi tekoälyllä tehty kuva, orava (s. Lintulajitkin olivat oikein. 040–5532135 Aineisto toimitus@luontokuva.org Vakituiset avustajat Matti Alasaarela, Merja Elisabeth Kiviluoma, Pertti Koskimies, Emilia Milonoff, V-P Peräkylä, Onni Rantanen, Ossi Saarinen, Timo-Heikki Varis ja Raija Väyrynen Ilmoitusaineisto ilmoitukset@luontokuva.org Ilmoitusmyynti Susanne Furu susanne.furu@luontokuva.org puh. Tässä lehdessä laitoimme tekoälyn analysoimaan pohjoismaisen NNPC -kuvakilpailun voittoisan sisiliskokuvan (s. 040–5444 372 toimittaja Hannu Mällinen hannu.mallinen@luontokuva.org puh. Jos taas arvostaa vuorovaikutusta ja dramaattista kohtausta, toinen kuva on paras. 12)
52 ABSTRAKTIO JA MINIMALISMI Jaana Kotamäki luovan kuvailmauksen ytimessä 56 RYHÄVALAITA KUVAAMASSA Alwin Hardenbol Jäämeren äärellä 59 NOKIKANA ITKEE Hannu Eskonen seurasi nokikanojen yhteenottoja. SISÄLLYS NUMERO 2 / 2025 3 PÄÄKIRJOITUS Esa Mälkönen: Tekoäly häikäisee kuvatuomarina 6 AJANKOHTAISTA Uutisia ja huomioita. 72 OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff: Identiteettikriisi 74 TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen: Suurpetokuvia ilman kaupallisia piilokojuja. 40 METSÄ SOI Mia Surakka metsomailla 60 SAIMAANNORPPA HAASTAA KUVAAJAN Anssi Vainikka avaa vastuullisen kuvaamisen keinoja. 35 OULANGAN KOTKAKOJUILLA Lassi Rautiainen muistelee kotkakuvauksen kehittymistä. päävoitto ja nuorten sarjan voitto 13 UUDET KIRJAT Kirja-arvosteluissa Retki Ikimetsään ja Perhosmaailma 14 VÄLINEUUTUUDET Tekniikkaa ja tarvikkeita 15 NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT VLK-kiertue ja muita luontokuvanäyttelyitä 24 TAKATALVEN VOIMA Markus Varesvuo ja linnut lumimyräkässä 30 ORAVAPROJEKTI PUUN LATVASSA Tuomas Heinonen viritti korkealle kamera-ansan. Kolumnit 62 LUONTOKOKEMUKSIA Merja Elisabeth: Lajituntemus auttaa pöllöjen kuvaamisessa. 64 RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela: Kurkiparvet 66 VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen: Röysiä ja jääpalloja 68 AMMATTILAISTEN MATKASSA Makku Saiha: Arkistojen kätköillä 70 VARIKSENPESÄLTÄ Timo-Heikki Varis: Merkitty – haittaako. 16 V NIIN KUIN VARANGIN VETOVOIMA Minna Lindrothin sarjan ”Luontokuvausta norjalaisittain” osa 2/4: Knut-Sverre Horn K uv a: K n u tSv er re H o rn K uv a: M ia Su ra kk a K uv a: Ja an a K o ta m äk i LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 5. 76 SLV ry:n jäsenetuyritykset 78 Seuraavassa numerossa ja Äänestä parasta juttua 79 Liity jäseneksi ja SLV:n yhteystiedot 44 KÄÄRMEITÄ, KONNIA, KORENTOJA Jukka-Pekka Tikkanen, VLK-voittaja 2013, innostuu yhä matelijoista. Puheenvuoro eläinten kotirauhasta. 9 SLV Pirjo Lindfors: Meitä pitäisi olla enemmän! 10 AJANKUVA Kuvapoimintoja ja tapahtumia luonnossa 11 KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Pertti Koskimies: Murrosikäiset 12 SUOMALAISMENESTYSTÄ NORJASSA NNPC-kilpailusta mm. 8 EETTINEN TOIMIKUNTA Tiina Kauppinen: Eläinten ruokinta kuvauspaikoilla – Mitä sen vaikutuksista tiedetään. 48 TOISENLAISIA KUVIA Hannu Ahonen, VLK-voittaja 2002, pyrkii dokumentaarisuudesta mielikuvitusmaailmoihin
Hilpeyttä herättänyt teema on ollut huippusuosittu, joten se päätettiin taas kymmenen vuoden jälkeen ottaa takaisin. Samanlaista riippuvuutta lintujen runsauden ja yöperhosten runsauden välillä ei kuitenkaan havaittu Eteläja Keski-Suomessa eikä niiden yöperhosten osalta, joiden toukkia on lintujen saatavilla vasta myöhemmin kesällä. Munina tai aikuisina talvehtivien yöperhosten määrä keväällä ja alkukesällä selittää merkitsevästi lintujen runsautta erityisesti havumetsävyöhykkeen pohjoisosassa. Kaupunkiluonto voi kuitenkin olla jopa monimuotoisempaa kuin maaseudun tehokkaasti hoidettu maaja metsätalousmaisema. Kanta on tiheimmillään (yli 30 yksilöä/1000 ha) Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen, Satakunnan eteläosien ja Länsi-Uudenmaan alueella. Yöperhosten runsaus vaikuttaa pohjoisten metsien lintujen määrään Tutkimuksessa selvitettiin, miten muutokset yöperhosten määrässä vaikuttavat hyönteisiä syövien lintujen pesimäkantoihin Suomessa. Heidän lähiluontonsa on kaupunkiluontoa: villin luonnon saarekkeita rakennusten, teiden ja parkkipaikkojen puristuksessa. Urbaani kevät on ollut Kevätseurannan teemana kahdesti aiemminkin, vuosina 2015 ja 2005. AJANKOHTAISTA Toimittaneet: Hannu Mällinen ja Esa Mälkönen A n tt i Le in o n en , su si Se pp o K er än en , va lk o h än tä ka ur is Es a M äl kö se n , ke ih äs m it ta ri A n tt i Le in o n en , la ul uj o u ts en et Luontoliiton Kevätseuranta: Teemana urbaani kevät Luontoliiton jo 49 vuotta jatkuneen Kevätseuranta-kampanjan teemana on tänä vuonna urbaani kevät. Suomen väestöstä noin 70 prosenttia asuu kaupungeissa. Kyse on myös poliittisesta vastuusta: kun susia käytetään poliittisena keppihevosena, tilanne voi näyttäytyä susialueilla sellaisena, jota ei ole pakko hyväksyä, jolloin motivaatio sopeutua susien kanssa e lämiseen saattaa laskea entisestään. Valkohäntäkannassa pientä laskua Luonnonvarakeskuksen (Luke) uuden kanta-arvion mukaan Suomessa oli talvella 2024–2025 noin 107 000 valkohäntäpeuraa (-kaurista). Yhteiskunnallinen muutos tapporahoista suojeluun on ollut verrattain tuore prosessi. Vaikka kaupunkilainen saattaa suunnata retkelle kaupungin ulkopuolelle halutessaan päästä luontoon, hän viettää kuitenkin arjessaan enemmän aikaa lähiluonnossa jopa huomaamattaan. Tutkimus perustuu Lieksassa 2019–2020 tehtyihin haastatteluihin ja havainnointiin sekä dokumentaarisiin lähteisiin ja sosiaalisen median keskusteluihin. Tämä korostaa, kuinka lajien välinen vuorovaikutus on sidoksissa ympäristöön, ja viittaa siihen, että hyönteiskantojen taantuminen voi johtaa niitä syövien lintujen vähenemiseen. Väitös: Sudet kuuluvat Suomen luontoon Sanna Komin väitöstutkimuksessa analysoidaan, miksi susiensuojelu herättää niin kiivasta keskustelua Suomessa. Usein sanotaan, että negatiiviset asenteet susia kohtaan olisivat automaattinen osa ihmisten ja susien yhteistä historiaa, mutta väitöstutkimus esittää etenkin eliittiin kuuluvien metsästäjien aktiivisesti luoneen negatiivista kuvaa susista 1900-luvun vaihteessa. Pohjoista vaikutusta selittää, että siellä lintujen pesimäkaudet ovat lyhyitä, ravintoverkot yksinkertaisia ja yöperhosten määrän vaihtelu eri vuosina on luonnostaan voimakasta. Kanta on pienentynyt viime vuodesta noin 5 %. Kanta-arvio sovittaa yhteen eri aineistoissa nähtävän kehityksen. Saalis ja metsästäjien arviot viittaavat kannan pienenemiseen, mutta peurakolareiden määrä on pysynyt ennallaan. 6 · LUONTOKUVA · 2 / 2025 6 · LUONTOKUVA · 2 / 2025
Älä siis jaa pesivien eläinten paikkatietoja kenellekään. Muuttolinnut palaavat takaisin pitkän talven jälkeen, aloittavat kiihkeät soidinmenonsa ja lopulta hiljentyvät pesimään. Kukapa ei ihastuisi söpöihin ketun pentuihin tai pöllön poikasiin sosiaalisen median kanavissa. Eläinten poikaset vetävät valokuvaajia puoleensa magneetin lailla. Seurattujen puiden lehtien puhkeamisen ajankohdassa havaittiin jopa 12 päivän ero. Se lisää myös muiden kuvaajien innostusta lähteä etsimään samoja eläimiä ja pesiä, mikä altistaa eläimet häiriöille. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 7. Suomalaiset saivat neljä kunniamainintaa: lintusarjassa Stefan Gerrits lokeilla utuisessa jyrkänteessä, ilmakuvasarjassa Elmeri Juuti dronekuvalla kuikkalinnuista tunnelmallisessa valossa, taidekuvasarjassa Tom Nickels lähikuvalla pelikaanin nokasta ja Ilkka Niskanen Hetkiä luonnossa -sarjassa jänissiluetilla revontulinäkymässä. Lintujen ja muiden eläinten pesimärauhan rikkominen on kielletty myös luonnonsuojelulailla. Älä jaa paikkatietoja edes parhaalle kaverillesi Vastuullinen valokuvaaja ymmärtää, että paikkatietojen jakaminen muille luonnossa liikkujille lisää häiriöitä pesän läheisyydessä. Kymenlaakson Sippolasta löytyi erittäin uhanalainen röyhelökääpä, joka on vähitellen levinnyt eteläiseen Suomeen. Tunne vastuusi, äläkä kuvaa pesintää. Jos jokainen kuvaaja kertoo paikan, vaikka vain yhdelle, niin se on nopeasti kymmenien ihmisten tiedossa, ja riski pesinnän epäonnistumiseen kasvaa. Tutkimus osoittaa, että yksittäisten puiden kasvukauden ajoitus ja kesto eroavat paikallisten kasvuolosuhteiden vuoksi jopa suhteellisen pienessä ja yhtenäisessä metsäalueessa. Suojelualueilta merkittäviä kasvija kääpähavaintoja 2024 Metsähallituksen kartoituksissa löydettiin viime vuonna useita uusia esiintymiä putkilokasveista, kuten lettorikkoja ja tundrasaroja. Muista, että olet sosiaalisessa mediassa usein esikuva omille seuraajillesi. Se lisää painetta reaaliaikaiseen kuvien ja videoiden julkaisuun. Jos sattumalta törmäät lintujen maastopoikasiin, poistu paikalta mahdollisimman nopeasti. Oulangan kansallispuistolle löytyi uusi laji, erittäin uhanalainen kanadankääpä. Tunne vastuusi Oleellista on, että valokuvaaja tuntee kohteensa tarpeet ja käyttäytymisen tarkasti sekä huomioi oman toimintansa vaikutukset. Suomen Luonnonvalokuvaajien eettiset periaatteet: https://luontokuva.org/eettiset-saannot PUHEENVUORO Luonnon eläimet ansaitsevat kotirauhan! b Sääksi voi lähteä pesältään jopa satojen metrien päästä ihmisen lähestyessä pesää ja näin munat tai poikaset voivat jäädä ilman emon suojaa. Aina luonnossa liikkuessa on muistettava, että se on eläinten koti. Finnfoto ry Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Suomen Ammattiluontokuvaajat SAL ry K uv a: M ik ko O iv uk ka Il kk a N is ka n en , G la n zl ic h te r 20 25 , ku n n ia m ai n in ta Suomalaismenestystä Glanzlichter-kilpailussa Saksan Glanzlichter 2025 -kilpailu saavutti oman ennätyksenä 22 700 kuvalla 949 kuvaajalta 35 maasta. Vilkkaan polun varteen tai mökkipihan pönttöihin asettuneet linnut voivat olla tottuneita ihmisiin. Kuvat: glantzlichter.com Saman lajin puut samassa metsässä heräävät kevääseen omia aikojaan Tulokset saatiin ensimmäistä kertaa kokeillulla menetelmällä, jossa tutkijat laserkeilasivat metsäalueen tunnin välein koko kasvukauden ajan. Pääpalkinnon otti norjalainen Pål Hermansen dronekuvalla jääkarhusta mursusaaliin kanssa. Ehdoton rauha haudonta-aikana Sosiaalinen media on monelle valokuvaajalle tärkeä paikka esitellä omia luontokuvia. Julkaise kuvat vasta, kun poikaset ovat varmasti lähteneet pesästä, ja niin että tarkan paikan tunnistaminen on mahdotonta. Erittäin uhanalaisista sammalista löytyi nallikkasammal Kuusiston linnanraunioista ja piirtosammaleelle uusi esiintymä Kittilän Taljavaarasta. Tutkimus keskittyi rauduskoivuihin ja havaitsi, että lähialueen lajikirjo ja kilpailu valosta vaikuttivat keväisen lehtien puhkeamisen ajoitukseen, kun taas veden saatavuus muokkasi syksyisen lehtien varisemisen ajoitusta. Aseta silti kuvatessa aina luonnon eläinten hyvinvointi etusijalle ja varmista emoille ruokintarauha. Lisäksi kasvukauden ajoituksella havaittiin olevan suuri merkitys; esimerkiksi aikainen lehtien puhkeaminen oli yhteydessä latvuksen pinta-alan kasvuun myöhemmin kaudella. Kevät ja kesä ovat valokuvaajalle kiireistä aikaa. Lapissa erittäin uhanalainen tunturitöppösammal löytyi Käsivarresta. Oikean tiedon jakaminen julkaisujen yhteydessä lisää tietoisuutta ja ymmärrystä myös muiden keskuudessa. Useat muutkin eläimet lisääntyvät keväällä. Kertomalla paikkatiedot muille vierailut pesän läheisyydessä lisääntyvät
Ruokinta voi vaikuttaa eläinpopulaation perimään, jos se toimii luonnonvalintaa vastaan auttamalla heikkoja yksilöitä selviytymään ja lisääntymään, ja lisätä populaatioiden sisäsiittoisuutta useiden toisilleen sukua olevien eläinten kerääntyessä samoille alueille. Konfliktit saattavat lisääntyä ruokinnan lopettamisen jälkeen, jos ruokintaan tottuneet eläimet etsiytyvät ihmisten lähelle. Miten suurpetojen kuvausja katseluturismi vaikuttaa petojen ja saaliseläinten dynamiikkaan, ei vielä tarkkaan tiedetä. Houkutteleva ruokintapaikka voi pienentää ruokinnalla käyvien eläinten elinpiiriä ja koota paikalle suuria määriä eläimiä, jotka muuten viihtyisivät kauempana toisistaan. Mitä pidempään karhuja on ruokittu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne vierailevat ruokinnalla. Ulkomaisten tutkimusten mukaan turismia varten järjestetty ruokinta voi muuttaa eläinten käyttäytymistä ja vaikuttaa negatiivisesti niiden terveyteen. Suomalaisen tutkimuksen mukaan karhujen elinpiiri voi pienentyä ruokintapaikkojen läheisyydessä, koska ravinnon hankkimiseksi ei tarvitse tehdä pitkiä saalistusmatkoja. Haaskaruokinnalla tiedetään olevan vaikutusta karhujen liikkumiseen, kannan paikalliseen tiheyteen, vuorokausiaktiivisuuteen ja jopa talviuneen. S uomessa eläimiä saa ruokkia ja haaskoja pitää muun muassa eläinten valokuvausta ja katselua varten, kunhan huolehtii ilmoitusvelvollisuudesta ja noudattaa haaskanpidosta annettuja määräyksiä. Ruokinta voi vähentää haaskalla käyvien eläinten ihmispelkoa, mikä ei ole villieläinten selviytymisen kannalta toivottavaa. Ruokintapaikan pitäminen siistinä, ajoittainen vaihtaminen ja vanhan paikan siivoaminen auttavat vähentämään tautipainetta. Huomionarvoista on, että karhua ei saa ampua haaskalta, mutta kun haaskat metsästyskauden alkaessa poistetaan, haaskalla käymään tottunut karhu voi olla helppo saalis metsästäjille. Rajoittamalla käytettyjen ravintohoukuttimien määrää, kuvaajien ja katselijoiden määrää ruokintapaikalla, ohjeistamalla käyttäytymistä sekä rajaamalla selkeät kuvausja katseluaikataulut voidaan tarjota eläimille turvallinen ruokailumahdollisuus. Karhujen haaskaruokintaan tiedetään liittyvän riskejä ihmisen turvallisuuden näkökulmasta, mutta ruokinnan ei ole havaittu olevan suoraan yhteydessä niin sanottuihin ongelmakarhutapauksiin tai aiheuttaneen Suomessa konflikteja ihmisten ja karhujen välille. Katsaus tutkimusartikkeleihin kertoo, että haaskaruokinnan vaikutuksista eläimiin on vain vähän tietoa. Suomen Riista 66: 7–20 (2020) 8 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Tarjotun ruoan hyvä laatu ja sopivuus kohdelajille edistävät eläinten kykyä vastustaa tauteja. Syrjäseuduilla tapahtuvan ruokinnan ei ole havaittu muuttavan karhujen käyttäytymistä muualla kuin ruokinnan suorassa vaikutuspiirissä. Tarjoamalla vain luontaista ravintoa varmistetaan, ettei ruokinta vaikuta negatiivisesti eläinten terveyteen. Suurpetojen kaupallinen kuvausja katselutoiminta keskittyy Kainuun ja Koillismaan itäosiin. Ennen haaskaruokintaan ryhtymistä on hyvä punnita ruokinnan hyötyjä ja haittoja, sillä yhdenkin lajin ruokinta vaikuttaa laajasti koko eliöyhteisöön, tutkijat muistuttavat. Kaikkiaan haaskaruokinnan vaikutukset ovat tutkimuksen valossa paikallisia, ja niitä voidaan asianmukaisella toiminnalla pienentää. Varmuudella ei kuitenkaan voida sanoa, mikä osuus kaupallisella kuvaustoiminnalla on porojen paikalliseen vähenemiseen. Ruokinta voi hyödyttää niin turismia kuin ruokinnalla käyviä eläimiä, mutta sillä voi olla myös yllättäviä haittoja. Vaikka valtaosa haaskoista on metsästäjien pitämiä, myös moni luontokuvaaja ja luontomatkailuyrittäjä hyödyntää eläinperäisiä syöttejä ja haaskoja. Viitteitä on siitä, että saaliseläinten, kuten hirven ja metsäpeuran kannat ovat paikallisesti pienentyneet ja vasatuotto heikentynyt Kainuussa alueilla, joilla haaskaruokinta on tiheintä ja petokannat vahvoja. EETTINEN TOIMIKUNTA TÄLLÄ PALSTALLA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY:N EETTINEN TOIMIKUNTA PUNTAROI VALOKUVAAMISEN ARVOJA. On arvioitu, että petoeläinten pennut eivät ehkä opi saalistamaan kunnolla, jos ne vierailevat tiheästi ruokintapaikoilla. Tutkijoiden mukaan ruokintapaikkojen olisi hyvä olla riittävän kaukana paikoista, joissa petojen ja ihmisten väliset konfliktit ovat mahdollisia. Lisätietoa: Kaarina Kauhala ja Marja Isomursu: Riistaruokinnan ekologiset vaikutukset – kirjallisuuskatsaus. Yhden pedon ruokinta voi vaikuttaa toisen pedon kantaan: Sloveniassa karhut varastivat ilvesten tappamia metsäkaurishaaskoja erityisesti viljaruokintojen läheisyydessä. Samalla kuvaajan on hyväksyttävä suurpetojen kuvaamiseen epävarmuus: eettisesti ei voida taata 100 % todennäköisyyttä tietyn lajin näkemiseen. Myös poron tiedetään alustavien tutkimusten perusteella välttävän paikallisesti karhujen haaskaruokinta-alueita. Teksti: Tiina Kauppinen · Kuva: Olli Leino Eläinten ruokinta kuvauspaikoilla – mitä sen vaikutuksista tiedetään. Useiden yksilöiden ja eri lajien kohtaaminen ruokintapaikoilla voi kasvattaa tautien ja loisten tarttumisen riskiä. Eläinten katselua ja kuvausta tarjoavia toimijoita on kymmeniä, ja ne vetävät vuosittain tuhansia turisteja. Eräässä tutkimuksessa ruokintapaikkoja hyödyntävien petojen ja sekasyöjien havaittiin ryöstävän tavanomaista enemmän ruokintojen läheisyydessä olevia lintujen maapesiä. Ruokinnan riskit on hyvä tunnistaa, mutta hyvin toteutetulla ja rajoitetulla riistaruokinnalla negatiivisilta vaikutuksilta voidaan pitkälti välttyä. Eläinten välinen kilpailu ruokintapaikoilla (myös luontaisilla haaskoilla) voi aiheuttaa aggressioita. Suurpedoistamme talviunta nukkuvat karhut käyvät ruokinnoilla ja hyötyvät niistä eniten, mutta myös ahma ja susi vierailevat ihmisen tarjoamilla haaskoilla. Pieniä määriä eläimille sopivaa ruokaa eri paikoissa vaihtelevina aikoina pitää huolen, ettei ravintohoukuttelu lisää petojen paikallista tiheyttä. Toisaalta pienissä populaatioissa yhdenkin yksilön selviytyminen lisääntymisikään asti, vaikka ruokittuna, on voitto
Voin todeta, että tämän vuoden ohjelma oli erittäin onnistunut, siitä kiitos Talvipäivien työryhmälle. Oma sisareni liittyi mukaan, vaikka ei ole luontokuvaaja. Myös nuorien saaminen mukaan on vaikeaa, emmekä ole ainoa yhdistys, joka kamppailee näiden samojen ongelmien kanssa. Tässäpä oiva haaste teille kaikille! Luonnon eläimet ansaitsevat kotirauhan On jälleen tullut aika muistuttaa kaikkia luonnossa kulkijoita vastuullisesta ja eettisestä toiminnasta. Näkisin kuitenkin, että jäsenhankinta on meidän kaikkien yhteinen asia. Yli 55-vuotiaiden osuus jäsenistöstämme on n. Pirjo Lindfors Puheenjohtaja Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry K uv a: O ll i Le in o – Ta lv ip äi vi en tu n n el m aa LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 9. Jäsenmäärän kehitys herättää myös suurta huolta. Luontoa kuvaavia naisia on kuitenkin paljon enemmän. Annetaan kaikille pesimärauha! Muista asettaa luonnon ja eläinten hyvinvointi itsesi ja somepeukkujen edelle ja noudata luonnonsuojelulakia. Jokainen jäsen voi vaikuttaa ja osallistua, vaikkapa houkuttelemalla yhden ystävänsä mukaan yhdistykseen. Trendi on ollut jo usean vuoden ajan laskeva. Muuttolinnut palaavat pesimään pitkän talven jälkeen, ja myös muut metsän eläimet aktivoituvat kevään aikana lisääntymään. Suurimpana ryhmänä 65–69 -vuotiaat noin 18 % osuudella. Siitä on mahdollista saada erilaista dataa ja graafisia esityksiä meidän jäsenistömme rakenteesta. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja monipuolinen, näimme paljon upeita kuvia, ja etenkin lahjakkaat naiskuvaajat toivat viikonlopun ohjelmaan uusia syvempiä, myös tunteisiin vetoavia sävyjä ja kerroksia. Olisi todella hienoa, jos naiset liittyisivät aktiivisemmin mukaan yhdistykseemme. Menetämme joka vuosi enemmän jäseniä kuin uusia tulee tilalle. En ole aikaisemmin nähnyt tapahtumassa näin paljon ensikertalaisia, ja se ilahdutti suuresti. Tulemme järjestämään erilaisia jäsenhankintakampanjoita somessa, ja hallituksen jäsenet jalkautuvat erilaisiin tapahtumiin tekemään jäsenhankintaa. Luonto kiittää! Lue lisätietoja kampanjasta lehden sivulta 7. Hän teki sen kannatuksen vuoksi ja rakkaudesta luontoon ja luontokuviin. Heidi Suomi, Heli Nukki, Kerttu Kotakorpi ja Tanja Vierula olivat näiden Talvipäivien todellinen supernelikko! Tapahtuma avattiin tänä vuonna ensi kertaa myös ei-jäsenille. SLV SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY – PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ Meitä pitäisi olla enemmän! Talvipäivät Yhdistyksen Talvipäivät vietettiin tänä vuonna Hotelli Haagassa, Helsingissä. Se oli yksi syy, miksi Talvipäivät päätettiin järjestää Helsingissä, jossa uteliaita luontokuvauksen ystäviä on enemmän kuin muualla. Älä jaa pesivien lintujen ja eläimien paikkatietoja kenellekään ja julkaise mahdolliset kuvat mielellään vasta pesinnän päätyttyä. Vastuullista ja kaunista kevättä kaikille luonnossa kulkijoille. Se on ainoa keino tasapainottaa tätä yhdistyksessä vallalla olevaa ja monien mielestä jopa hiukan pelottavaltakin tuntuvaa ”miehistä ylivaltaa”. Naisten osuus jäsenistöstä on vain hiukan yli 23 %. Tänä vuonna hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on jäsenhankinta. Samoin sukupuolijakaumassa on suuri epätasapaino. Painavaa jäsenasiaa Otimme viime vuoden loppupuolella käyttöön uuden jäsenrekisterijärjestelmän. Jotta pystymme jatkossakin julkaisemaan tätä hienoa lehteä ja jotta yhdistyksemme säilyisi vireänä ja toimintakykyisenä myös tulevaisuudessa, tarvitsemme siihen taustalle riittävän suuren jäsenistön ja sen tuen. 75 %
. 10 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. METSÄSEIKKAILU JÄÄ MIELEEN Kuva: Joni Valkila: Kappale kauneinta Helsinkiä Lapsuus on tärkein vaihe ihmisyksilön luontosuhteen kehitykselle. Luonnonmetsien säästämistä vastustetaan usein siksi, että ihmisen on niissä muka vaikea kulkea. 4 . Ennakkoluulottomalle lapselle lahoavat liekopuut, vastakaatuneet rungot, tiheiköt, suoputamat, rahkareunaiset pikku lammikot, kaikki luonnonmetsän piirteet ovat yhtä suurta, mieleen jäävää seikkailua. . Yhtä lailla lounaanlauhojen lennättämiä rastaita, punarintoja ja muita ensimuuttajia menehtyy kylmänpurkausten vielä palatessa. VALOSTA KUVAKSI Kuva: Erkki Tanskanen: Myrsky saapuu Valo luo valokuvan – ja vuodenja vuorokaudenaika, sääolot, ilmansuunta ja monet muut paikalliset ympäristöolot luovat valon. . . AJANKUVA AJANKOHTAISIA POIMINTOJA VUODEN LUONTOKUVA 2024 -KILPAILUN SEMIFINALISTISADOSTA Teksti ja kuvavalinnat: Pertti Koskimies AURINGON NOUSU JA LASKU SEKÄ KUUN VAIHEET 13.4. Valokuvaajalle piisaa esimerkkejä valon vaikutuksista kuvaan pelkästään kotinurkilla. . 11.6. ). Suven sanottiin alkavan kolmen suviyön jälkeisenä ensimmäisenä suvipäivänä ( 14 . . . 27.4. Helsinki 6:09 20:34 5:28 21:09 4:48 21:47 4:16 22:20 3:57 22:44 Oulu 5:50 20:50 4:58 21:36 4:03 22:28 3:11 23:22 2:29 0:06 Utsjoki 5:18 21:10 4:07 22:17 2:29 23:55 – – – – Kuu . 27.5. Kuukausia sinnitelleitä talitiaisiakin kuolee suhteellisesti enemmän loppukuin keskitalvella, koska nyt on vallattava myös reviiri ja kilpailtava pesäkoloista. . Vaan huhtikuussa kaikki muuttuu – vaikka kuvaisi kuin päiväkirjaksi saman oksan, pensaan, tienpenkan tai rapunpielen monta kertaa viikossa, aina näkee uutta ja oppii katsomaan tarkemmin. 12.5. . . Maisemat, kasvit, värit, koko arkiympäristö on pysynyt talvikuukaudet varsinkin lumettomassa etelässä tylsän yksitotisena. . Aurinko . . ILMASTA UUTTAA SUUNTAA Kuva: Petri Puurunen: Mennäänpäs mokoman tien yli että heilahtaa Tavanomainenkin maisema ja retkitilanne herättää uusia ajatuksia, kun sen kuvaa epätavallisesta suunnasta. Ruokavarojen huvettua voimat olivat loppu ja ilmeet apeat. – 11.6.2025 Päivä 13.4. NYT LUONNOSSA Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristääpi, sanoi vanha kansa. . Ilmakuvaus tarjoaa kekseliäälle kuvaajalle uusia mahdollisuuksia uraauurtavaan ilmaisuun ja ympäristömuutosten tallentamiseen. Sama maisema näyttää aivan erilaiselta eri valo-oloissa
Mutta mitä on saatu aikaan puolessa vuosisadassa. Mutta se, että nykyäänkin päättäjistä, puolueista, virkamiehistä, yritysjohtajista, piirimyyjistä, järjestöistä, kansalaisista, kaikista kaksijalkaisista 99,99 prosenttia ajaa vain ihmisen asiaa luonnon ja lastensakin kustannuksella, on käsittämätöntä luontotuhosta kertovassa tietotulvassa. Yhdestä kymmentuntisesta lennosta kertyy neljäsosa keskivertosuomalaisen vuosittaisesta hiilijalanjäljestä. Woodin ”paremmat tiedot” lentomatkailun ilmastopäästöistä perustuvat Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksen kirjaan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin . Vaikka Rooman Klubin laskelmat luonnonvarojen riittävyydestä eivät toteutuneet vuoden tarkkuudella, ovat niiden lähtökohdat ja johtopäätökset kristallinkirkkaita. Minä, minun, minulle. Ekoja ilmastokatastrofi kiihtyy kiihtymistään. Wood luulee, että ”on trendikästä ja ’hyveellistä’ olla lentolakossa tai vouhkata haaskakuvauksesta… Mitä tapahtuu, jos ihmiset, jotka välittävät ympäristöstä ja eläimistä lopettavat luontomatkailun, koska he yllä mainittujen hyvesignaloijien ja vaikuttajien myötä kokevat sen tarpeelliseksi voidakseen kokea välittävänsä ympäristöstä ja eläimistä?” Wood kysyy, osoittaako kauhistelu lentomatkailusta ”rakkautta kanssaeläimiä ja ympäristöämme kohtaan”. Vain prosentti maailman ihmisistä aiheuttaa puolet lentomatkailun päästöistä – kuolevan maapallon ja lastemme kustannuksella! Harhoissa on helppo elää, sillä tieto lisää tuskaa. Tuotteiden ja toimien koko elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten kiistaton huippuasiantuntija Suomessa, Aaltoja Helsingin yliopiston tutkija Michael Lettenmeier on laskenut, että lentoliikenteen ilmastovaikutus on jopa 11–12 prosenttia kaikista päästöistä eikä ikinä ainoastaan kaksi prosenttia toisin kuin Taalas väittää ottaessaan huomioon vain polttoaineen palamisessa syntyneen hiilidioksidin ja unohtaessaan vesihöyryn, aerosolit ja typen oksidit. Noihin aikoihin julkaistiin kymmeniä muitakin kirjoja ja tuhansia artikkeleita siitä, kuinka jokaisen pitää kulutusvalinnoissaan ja tekemisissään tinkiä mielihaluistaan eläinten, kasvien ja lastemme hyväksi. Kuten oli hänen ajamansa vahvan markan politiikka, balttien itsenäisyystaistelun toppuuttelu ja monet muut löperöt fundeeraukset. Hänen mukaansa ”hyvikset” jakavat ”harhaanjohtavaa ´tietoa´”. Koivisto ei juuri puhunut luonnosta eikä luonnonsuojelusta, mutta olihan hänkin aikansa lapsi. Minäkin kirjoitin parikymppisenä, että ”olisi hyvä, jos ihminen suojelisi luontoa”. Tuolla tyylillä alentuu matelemaan edelleenkin 99 prosenttia luontokirjoittajista. Luonnonsuojeluvuoden kes keisimpiä tavoitteita oli jakaa tietoa ympäristöteemoista ja herättää yksilöissä vastuuntuntoa elinympäristöään kohtaan. Jo luonnonsuojeluvuodeksi julistettuna vuonna 1970 minulle kertyi mapillinen pelkästään maakuntalehti Etelä-Saimaasta leikattuja lehtijuttuja luonnonja ympäristönsuojelusta. Meille ei todellakaan käy hyvin! LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 11. Sen todistavat tilastot ekosysteemien, ravintoverkkojen ja eliöyhteisöjen globaaleista romahduksista, ja niitä tilastoja minäkin tutkin niin yliopistossa 1970–1990-luvuilla kuin riippumattomana tutkijana joka jumalan päivä sen jälkeen. Eipä juuri mitään. Kun lukee lehtiä, kuuntelee uutisia ja ihmisten puheita, vyöryy teiniasenne päälle kuin kaiken nielevä musta aukko – niilläkin, joiden uskoisi tuntevan maailmantoden tavankansalaista tarkemmin. Tiivistän tässä vain sen, miksi lentoja ylipäänsä kaukomatkailun kritisointi ei ole ”hyvesignalointia” toisin kuin Wood inttää vaan faktaa. Lukutaitoiset kerratkoot Luontokuva-lehden 1/2023 kirjoituksestani, miten paljon pätevämmät elonkehän asiantuntijat teilaavat Taalaksen väitteet ja väärinymmärrykset. Joskus prosentin tuskanhuudot yltävät minunkin korviini. Ällistyttävä esimerkki ymmärrysvajeesta oli tämän lehden viime numeron kirjoitus Hyvikset eivät lennä , jonka kirjoitti luonnonkuvaajien eettisen toimikunnan ex-puheenjohtaja Jonna Wood. Ei lentely maailman ääriin ole ihmisoikeus eikä perustarpeiden tyydyttämistä planeetalla, jolla ei muuhun ole enää resursseja, vaikka minustakin tuntuisi tosi kivalta tähtäillä kameralla leijonia tai pingviinejä tai lillua lämpimässä laguunissa kaukomailla. Melkein kaikki ihmiset vauvoista vaareihin, pariskunnista perheisiin, päiväkotilapsista poliitikkoihin käyttäytyvät kuin murrosikäiset teinit. Ei tule kuulemma uni, kun kuulee elämänverkon romahtavan murrosikämäisten mielihalujen tähden, kun lukee taloudellisestikin konkurssikypsän maailmanlopun pikkuelinkeinon tuhoavan rajusti paitsi luontoa myös oman perustansa, kun kuulee äänestävänsä tolloja ja valehtelijoita valtaan, kun on uskossaan niin sokea ja sydämessään kalmankylmä, että puolustelee lasten, vanhusten, kymmenien tuhansien ilmiselvästi hyttysen arvoisina pitämiensä ihmisten teurastamista muka-valitun kansan jumalallisella oikeudella, alueen historiaa tuntematta, Harmageddonin hurmahengessä. Juurisyyn siihen, että meidät hukuttavasta luontotuhotiedosta huolimatta mitään merkittävää käännettä ei tapahdu, tiivisti vuosia sitten radiossa filosofian professori Timo Airaksinen. Suomen ympäristökeskuksen laskelmat tukevat Lettenmeierin johtopäätöksiä. Teksti ja kuva: Pertti Koskimies MURROSIKÄISET ” E llemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Presidentti Mauno Koiviston kuolinilmoituksessakin toistettu elämänohje on naiivi ja kestämätön, vastuuton ja vaarallinen. KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Tällä palstalla biologi ja tietokirjailija Pertti Koskimies ruotii maailman menoa. Minusta tuli sen vuoden tammikuussa, 13-vuotiaana, luonnonsuojelija, kun LuontoLiiton talvipäivillä Hämeenlinnassa kuuntelin Pentti Linkolan palavasieluista puhetta metsien hädästä, ja kun me keskikoululaiset marssimme mielenosoituksessa kaduilla, huudoistamme ärsyyntyneiden poliisien töniessä
sija SUOMALAISMENESTYSTÄ NORJASSA 12 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Kuvan mustavalkoisuus tuo esiin hienovaraisia yksityiskohtia ja tekstuureja tehden siitä lähes unenomaisen.” d Nooa Mikkola, Nuorten 1.sija, Metsähanhi, osa 6 kuvan portfoliota c Henrik Sell, NNPC 2025, Linnut 2. Se näyttää röntgenkuvamaiselta ja antaa vaikutelman keveydestä ja läpinäkyvyydestä. Teksti: Esa Mälkönen c Sfefan Gerrits, NNPC 2025 päävoitto Tekoälyohjelma Chat GPT :n arvio kuvasta: ”Kuva on hieno mustavalkoinen taideteos, jossa näkyy läpikuultavia kukkia ja lisko. sija d Mikael Koskinen, NNPC 2025, Nisäkkäät 2. Teoksen esteettinen sommittelu on hyvin tasapainoinen – lisko on kuvassa dynaamisessa asennossa, mikä luo kontrastin herkkien kukkien kanssa
Nisäkkäät-sarjassa kakkossijan otti Mikael Koskinen ilveksellä ja kolmossijan Seppo Pöllänen susilla. em d Tommy Vikars, NNPC 2025, Luova-sarja 2. Nämä perhoset on esitelty useimmiten niin, että aukeaman oikeanpuoleisella sivulla on kokosivun valokuva ja vasemmalla reilunmittainen lajiteksti ja kaksi pikkukuvaa, joskus useampikin. N ordic Nature Photo Competition ( NNPC 2025) on norjalaisten järjestämä kilpailu, joka kerää yleensä nelisentuhatta kuvaa. Linnut-sarjassa Henrik Sell ylsi kakkossijalle kuvallaan veden pinnan tuntumassa korentoa saalistavasta nuolihaukasta ja luovassa sarjassa Tommy Vikars sai kakkossijan öisellä helmipöllö-puunrunko-toteutuksella. Kunniamainintoja suomalaisista saivat lintusarjassa Stefan Gerrits, Jari Kostet, Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo, nisäkässarjassa Jarmo Manninen, Risto Raunio ja Tom Nickels, luovat-sarjassa Ari-Matti Nikula, Roberto Barilani, Tuomo Vilkkilä ja Tuulikki Korhonen, maisemat-sarjassa Kirsi Koivisto. Yöperhosista kirjaan on päässyt vähän päälle kolmesataa ilmeisen oleellista lajia. Moniin kuviin on tallentunut mainiosti metsänkävijöille tuttuja tunnelmia, mutta mukana on joukko valotuksiltaan ja sommitelmiltaan näppäilijätasoisia otoksia, ihmisiäkin liikaa. Kirja on kuuden perhosharrastajan kirjoittama ja pääosin kuvaamakin. SKS Kirjat 2025. pk PERHOSMAAILMA H.Diekmann, R.Flyktman, O.Pihlajamaa, T.Salmela, M.Selänne, H.Tabell Sivukoko 21 × 21 cm, 528 sivua, Readme.fi, 2025 S uomessa on havaittu lähes 2 700 perhoslajia. Perhosmaailm a on paljon enemmän kuin tavallinen perhoskirja, se avaa kunnon näkymän myös yöperhosten maailmaan. R etki ikimetsään on Mattilan kirjoittama ja Saloriutan pääosaksi kuvittama puolustuspuhe luonnonmetsille, eläinten, kasvien ja sienten oikeille kodeille, joita Suomessa on jäljellä viimeisinä sirpaleina vain muutama prosentti metsäalasta, yli kolmesta neljäsosasta maastamme. Kuvamäärä on kuitenkin vain noin kolmasosa omasta Vuoden Luontokuva -kilpailustamme. KOHTEET JA VINKIT LUONTOON LÄHTIJÄLLE Päivi Mattila & Teemu Saloriutta Sivukoko 17 × 21 cm, 240 s. Päiväperhoset ovat tavalliselle luonnontarkkailijalle näkyvin perhosryhmä, ja ne oikeutetusti saavat 230 sivua tuhdista yli viisisataasivuisesta kirjasta. Suosittelen. NNPC pitää itseään Pohjoismaiden mestaruuskilpailuna, sillä kuvien tulee olla otettu Pohjoismaissa. Kilpailun palkitut kuvat: www.nnpc.no UUDET KIRJAT Teksti: Pertti Koskimies ( PK ) ja Esa Mälkönen ( EM ) RETKI IKIMETSÄÄN. Kirjaan on haastateltu metsissä viihtyviä kulkijoita, joiden luontosuhteesta sopii omaksua oivaltavia näkökohtia. Ne kattavat mainiosti erilaisia metsätyyppejä rannikkoseutujen jalopuulehdoista itärajan ikikuusikoihin ja lännen maankohoamisrannikon sekametsistä Utsjoen tunturikoivikoihin. Näistä reilu 120 on päiväperhosia, mutta valtaosa ns. Tämän vuoden kilpailun päävoittoon ja lähikuvasarjan ykköseksi ylsi graafinen liskokuva, kuvaajana Suomessa jo pitkään asunut, alkujaan Hollannista kotoisin oleva Stefan Gerrits. Alkupuoliskossa kerrotaan selkeästi mutta tietomäärästä tinkimättä luonnonmetsien synnystä ja monimuotoisuudesta, metsien vuosisataisista käyttötavoista, suojelun historiasta ja nykyisyydestä sekä metsäretkeilystä. sija LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 13. yöperhosia (joista osa tosin lentää päivälläkin). Katsojaa säväyttävät myös monet laajakulmaobjektiivilla otetut perhoskuvat, joissa näkyy kauniisti perhosen elinympäristö. Tekstistä siis kiitettävä, kuvituksesta tyydyttävä arvosana. Nuorten sarjassa kilpailtiin portfolioilla ja siinä voiton otti Nooa Mikkola viiden lintukuvan ja yhden hirvikuvan kokonaisuudella. Jälkipuoliskossa esitellään liki 30 esimerkkikohdetta etelärannikolta Utsjoelle luonnonpiirteineen, retkireitteineen ja palveluvarustuksineen. Kuvat esittävät luonnonmetsiä joka puolella Suomea ja joitakin eliölajeja. Kukin laji on esitelty pääosin yhdellä kokosivulla, osa puolikkaalla sivulla. Kuvat näyttävät, että monet yöperhosista, esimerkiksi eräät yökköset ja kiitäjät, ovat hämmästyttävän kauniita tai vähintäänkin erikoisia olemukseltaan. Teoksessa on miellyttävän rauhallinen taitto, jouheva teksti ja selkeät lajikuvat
Video 4 K 60 p. Paino 1210 g. Canon RF-S 14 – 30 f 4 – 6 . Zoomaukseen voi käyttää kierrettävää rengasta tai zoomauskytkintä. Etuhalkaisija on 167 mm. Hinta-arvio noin 400 € OBJEKTIIVIT Canon RF 20 mm f 1 . Kenno on ns. zoomin APS-C -runkoihin L-, E-, Xja RFbajoneteilla. 22 – 48 mm) objektiivia voi zoomata sisäisellä moottorilla, myös etänä. 3 – 8 G. 8 – 4 . Lähin tarkennusetäisyys 15 cm. Lähin tarkennus 1 , 7 – 3 , 5 m. 5 aukon vakaaja. Kinovast. Mm. 3 kanssa 1080 €. Hintaluokka 7300 €. Hintaluokka 1080 €. keskikokoa ( 44 × 33 mm). akun). Takakannessa on kosketusnäyttö. Etsin 5 , 76 MP. Painoa 181 g. Lähin tarkennus 1 , 3 m. Lähin tarkennus 5 cm. Hintaluokka 2800 €. Hintaluokka 1430 €. Hintaluokka 820 €, kittiobjektiivin RF-S 14 – 30 mm f 4 – 6 . 13 cm), objektiivin pituus 75 mm ja paino 304 g. 4 valovoimaisten VCMsarjaa ( 24 mm, 35 mm ja 50 mm). Sisäinen 4 EV harmaasuodin. Painoa 3980 g. Video 4 K / 30 p. Objektiivin kanssa voi käyttää Sonyn telejatkeita. Pituus 468 mm ei muutu zoomatessa. 200 – 800 mm) on saanut IIversion. OM Systemsin uusi OM3 käyttää samaa 20 MP Four Thirds kokoista pinottua CMOS kennoa kuin OM1 Mk II. 5 . 8 IS STM on kompakti kohtuuvalovoimainen sisar vastaavalle 28 – 70 mm f 2 . OM3 lainaa useita ominaisuuksia kalliimmasta veljestään, mm. 3 IS (kinovast . Canon RF 16 – 28 mm f 2 . 14 · LUONTOKUVA · 2 / 2025 14 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. 8 objektiiville. Canon EOS R 50 V on 24 MPkennoinen pienikokoinen APS-C järjestelmäkamerarunko, jonka tavoittelee erityisesti videoinnista kiinnostuneita. Hintaluokka 2200 € Sigman 300 – 600 mm f 4 DG OS Sports on valovoimainen telezoom FEja Lbajonetteihin. Pituus 346 mm ei muutu zoomatessa. Sonyn uusin telezoom on FE 400 – 800 mm f 6 . Paino ilman akkua 374 g. 3 IS STM PZ (kinovast. Lähin tarkennus on 20 – 25 cm. Lukittavan aukkorenkaan pykäläisyys on poiskytkettävissä. 7 DC OS Cont. 28 mm). Fujifilm GFX 100 RF on 102 MP :n ”kompaktikamera” kiinteällä 35 mm f 4 objektiivilla (kinovast. Lähin tarkennus 20 cm. Sonyn laajakulmauutuus on FE 16 mm f 1 . 24 / 26 – 450 / 480 mm . 4 L VCM jatkaa aiemmin ilmestyneiden samankokoisten 1 . L ähin tarkennusetäisyys 17 – 105 cm. Ei etsintä. Lähin tarkennus 20 cm. Sigma on esitellyt polttovälikertoimen 18 , 8 omaavan 16 – 300 mm f 3 . LCDtakanäyttö 7 , 5 cm, ei etsintä. Vakaajan teho 5 aukkoa. Hintaluokka 1500 €. Painoa 2475 g. Hintaluokka 3100 €. Hintaluokka 6000 €. 5 – 6 . Hintaluokka 760 €. Painoa 445 g. Hintaluokka 1100 €. Painoa 614 g. vakaimien yhteistoiminta ja sääsuojaus on parantunut. OM Systemsin M.Z uiko Digital ED 100 – 400 mm f 5 – 6 . Paino 1125 g. 8 G. Paino 735 g (sis. Nikonin Nikkor 28 – 135 mm f 4 PZ on ammattimaiseen videokuvaamiseen suunniteltu objektiivi moottoroidulla zoomilla. Etuhalkaisija on 120 mm. Pituutta on 99 mm, painoa 519 g. Hintaluokka 2000 €. VÄLINEUUTUUDET LUONTOKUVAAJAN TEKNIIKKAA JA TARVIKKEITA Toimittanut: Vesa-Pekka Peräkylä RUNGOT Canonin vastaus uudelleen virinneeseen kompaktikamera-kysyntään on PowerShot V 1 , jossa on 1 , 4 tuuman CMOSkenno. Video 4 K 60 p, myös 4 K 30 p 6 K :sta. Lähin tarkennusetäisyys 2 , 8 – 4 , 5 m. Lähin tarkennus on 15 cm (man . 50 k/s kuvaus automaattitarkennuksella ( 120 k/s jos lukittu), 4 K / 60 p video, 50 MP kuva pikselisiirrolla ( 80 MP jos jalustalla). Erityisen laajakulmainen zoom (kinovast.) 16 – 50 mm f 2
Torangintaival 2, Kuusamo Avoinna: ti-pe klo 9–17, la klo 10–15 Näyttely koostuu luontokuvatauluista sekä multivisioesityksestä, johon kuuluu luontokuvia, videoita sekä musiikkia. Suomen Ammattiluontokuvaajat ry:n näyttely kertoo, millainen suomalainen metsä on ollut ja millainen se voisi taas olla ilman turboahdettua metsätaloutta. a 25.3.–1.6.2025 Arktikum Pohjoisranta 4, Rovaniemi Avoinna ti–su klo 10–18, ma suljettu. Pirkankatu 2, Tampere Avoinna: ma-pe klo 9–20, la klo 10–16, su klo 10–17 Erkko Badermannin ja Mia Surakan näyttelyssä tunnelmallisia lähikuvia sekä vauhdikkaita tilannekuvia linnuista. Paikka: Osk Lumimuutoksen galleria. K uv a: M er ja Pa ak ka n en K uv a: M ia Su ra kk a K uv a: Sa n n a H il lb er g K uv a: Pe kk a Tu ur i K uv a: Ja ri Pe lt o m äk i LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 15. – 16.5.2025 Paikka: Ylöjärven pääkirjasto Leija. – 30.7.2025 Kaari, Helsinki 1.8. b 2.5.–1.6.2025 Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalon puistotie 215, Turku Avoinna ma–ti klo 11–17, ke klo 11–20, to–su klo 11–17. Julkaisemme näyttelyjä netissä ja Luontokuva-lehdessä VUODEN LUONTO KUVAT 2024 -NÄYTTELY Koonneet: Hannu Mällinen ja Kaija Keskinen Merja Paakkanen Rakkaudella suurtuntureille Aika: 11.3 – 23.4.2025 Paikka: Tunturi-Lapin luontokeskus. Mia Surakka Piilotteleva Palokärki Aika: 5.12.2024 – 30.4.2025 Paikka: Luontomuseo. Anna Välimäki Metsistä, soilta ja vaaroilta – Oodi Koillismaan luonnolle Aika: 14.1. Sanna Hillberg Ihan tavallisena päivänä Aika: 28.4. – 29.9.2025 Goodman, Hämeenlinna Finnfoto Galleriat, avoinna kauppakeskuksen aukioloaikoina. c 1.4.–30.5.2025 Finnfoto Galleria Kauppakeskus Kaari Kantelettarentie 1, 2.kerros, Helsinki Avoinna ma–pe klo 7–21, la klo 7–20, su klo 7–19. – 31.5.2025 Paikka: Hannu Hautala luontokuvakeskus. – 4.5.2025 Paikka: Pääkirjasto Metso. – 30.5.2025 Ideapark, Lempäälä 1.6. Peuratie 15, Enontekiö Avoinna: ma-ke klo 10–16, to klo 11–16, pe klo 11–17 Näyttely on rakkaudenosoitus pohjoiselle tunturiluonnolle ja vie katsojan Käsivarren alueen tuntureille eri vuodenaikoina. Markku Saiha Selkämeren rannalla Aika: Koko kevät ja kesä. Satavuotinen pienkalastajien ammattikunta on katoamassa. Ihantolantie 5, Jyväskylä Avoinna: ti-pe klo 12–18, la-su klo 12–17 Näyttelyssä pääosassa ovat linnut, niiden ilmeikkyys ja käyttäytyminen. Yhteisnäyttely Lintujen Lumo Aika: 14.4. NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Ilmoita meille luonto kuva näyttelystäsi! Ilmoita näyttelysi tiedot osoitteeseen nayttelyt@luontokuva.org. Koivumäentie 2, Ylöjärvi Avoinna: ma-ti klo 9–20, ke-pe klo 9–19, la klo 10–15, su klo 11–15 Näyttely keskittyy pieniin ohikiitäviin hetkiin luonnossa, keskellä omaa arkipäivää Yhteisnäyttely Metsän tuntu 1.4. Näyttelyn valokuvat kertovat jotain mihin emme voi enää palata. Asemantie 35 B, Tohmajärvi
16 · LUONTOKUVA · 2 / 2025
Ainut oikeasti hyvä ruutu niistä tuhansista, joita syntyi kahden peräkkäisen päivän aikana. Lähestyn asioita kuitenkin journalistisesti, en ole aktivisti. Paikallislehti käytti nuoren miehen kuvia ja viitoitti tietä toimittajan uralle. Kaikki nämä taidot ovat erittäin hyödyllisiä kuvajournalistille. Yliopistoon Knut-Sverre palasi vielä 2009 opiskellakseen lintujen tunnistamista. Varpuset saattoivat toimia porttina laajempaankin luontorakkauteen, sillä Knut-Sverre alkoi mietiskellä biologiaa tulevaisuuden urana. Journalistinen riippumattomuus on tärkein arvo.” LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 17. Näistä isovanhempien puutarhassa kylpevistä varpusista taisi lähteä kasvuun elämänikäinen kiinnostus lintuihin. LUONTOKUVAUSTA NORJALAISITTAIN MINNA LINDROTHIN JUTTUSARJAN OSA 2/4 NIIN KUIN VARANGIN VETOVOIMA Kuvat: Knut-Sverre Horn · Teksti: Minna Lindroth a Karimetso myrskyn jälkeisiä aaltoja vasten. Luontorakkauteni ohjaa varmaankin ammatillisia päätöksiäni jossain määrin, esimerkiksi sitä millaisista aiheista päätän kirjoittaa. V O slon eteläpuolelta kotoisin olevan Knut-Sverre Hornin isoäiti ohjeisti lapsenlastaan olemaan häiritsemättä varpusia. ”Luontoa kuvatessa kertyy ymmärrystä valosta ja sitä oppii paljon niin sinnikkyydestä kuin ennakoimisestakin. Mutta kymmenvuotiaana saatu kamera avasikin tien kuvien maailmaan, ja jo 12-vuotiaana käytössä oli ensimmäinen järjestelmäkamera. Käsittelen jutuissani muun muassa ilmastoaiheita ja luonnonsuojelukysymyksiä. Seurasi yhteiskuntaja aatetieteiden historian opiskelu yliopistossa ja vuonna 2002 alkanut toimittajan työ Norjan yleisradiossa ( NRK ). Luontokuvaus opettaa visualisoimaan mielessään, mitä haluaa saavuttaa ja suunnittelemaan sen toteuttamista
Oma tyyli, onko sellaista. 18 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Kuvilla pikkukajavista ikkunassa on ollut menestystä eurooppalaisissa luontokuvakilpailuissa: sarjavoitot italialaisen Asferico-kilpailun Ihminen ja luonto -sarjassa, brittiläisen Wildlife Photographer of the Year -kilpailun Kaupunkien villieläimet -sarjassa, Nature Photographer of the Year -kilpailun Linnut-sarjassa ja kunniamaininta saksalaisessa European Wildlife Photographer of the Year -kilpailussa. Olin ylettömän onnellinen tämän epätavallisen pikkukajavakuvan yltämisestä palkintosijoille WPY -kilpailussa. Knut-Sverre vähän kiemurtelee, kun puhumme tunnistettavuudesta. Pikkukajavia riittää Varanginvuonon rannoilla, ja niitä Knut-Sverre on projektoinut kattavasti tutkien kamerallaan niiden elämää ja välillä tuntuu kuin myös niiden sielunmaisemaa. Sillivalaat ovat viime vuosina löytäneet tiensä takaisin. c Toimittajana pyrin välittämään tietoa selkeästi ja yksiselitteisesti, mutta kuvaajaminäni haluaa jättää asioita katsojan mielikuvituksen varaan, vaikka vaarana olisikin karkoittaa yleisö tykkänään. Lienee paikallaan sanoa, että keikun aidalla mitä tulee oman tyylini määrittelyyn.” Knut-Sverrellä on kuitenkin laaja-alaisuutensa sisällä myös oma, tunnusmerkillinen tapa kuvata, ja sillä hän on menestynyt valokuvakilpailuissa. b Isot valaat metsästettiin sukupuuttoon Varangin niemimaalla lähes 150 vuotta sitten. Koen yhtäältä kiehtovana, että alkaisin kultivoida jotain tiettyä tyyliä, joka olisi jotenkin juuri Knut-Sverre Hornia, ja toisaalta nautin siitä vapaudesta, että voin heittäytyä mitä erilaisimpiin projekteihin, jotka syystä tai toisesta kiinnittävät huomioni.” ”Minua miellyttää hienovaraiset kuvat, joilla ei alleviivata tai julisteta mitään suureellista, mutta toisaalta en voi vastustaa jännittävää toimintakuvaa upeasta linnusta, kukkivien niittyjen hehkuvia värejä, revontulia tai vaikkapa keskiyön aurinkoa. Esimerkkinä toimikoon kuva, jossa linnun nokka ja jalat kohtaavat toisensa – kuvaa katsoessa on vaikea muistaa, etteivät ne kuulu samalle linnulle. ”En koe voivani sanoa, että kuvani olisivat minun kuvikseni tunnistettavissa. Valitettavasti kohdalle on osunut myös traaginen kesä vuonna 2023, jolloin lintuinfluenssa teki tuhoa Manner-Norjan suurimmassa pikkukajavayhdyskunnassa Ekkerøyan niemellä
Kuvaajan oli menestyttävä jokaisella kuvallaan, jos mieli tavoitella päävoittoa.” (Sääntöjä on sittemmin muutettu, mutta tämä tapahtui vain muutama vuosi sitten.) ”Yksilötasolla väitän, että kilpailut voivat harhauttaa kuvaajan hakemaan menestystä samantyyppisillä kuvilla kuin aiemman vuoden voittajat sen sijaan, että kuvaaja toteuttaisi omia ideoitaan. Jokusen kilpailun tuomaristossakin hän on istunut, ja ottanut osaa kilpailuihin. Mutta se voi olla tuhoisaa, jos perimmäinen tavoite on luoda jotain ainutlaatuista ja jalostaa oma sanomaa.” Knut-Sverre näkee kuitenkin myös kolikon etupuolen, varsinkin vakavammin otettavissa kilpailuissa, niissä, joissa on vuosien varrella arvosc Maisemakuvaus kiehtoo – erityisesti sellaiset, joissa ei ole horisonttia – mutta usein linnut vetävät huomioni puoleensa. Kysyin mitä hän ajattelee luontokuvakilpailuista; vastaus oli, että ne ovat vaarallisia! ”Yleisellä tasolla ne voivat johdattaa luontokuvausta ihan hakoteille tai tukahduttaa luovan yhteisön vapautta. Kilpailemisesta Knut-Sverre on juontanut kaikki Norsk Naturfotofestivaalit tähän mennessä – on muuten Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma tällä hetkellä – ja muutaman edeltäjänkin, eli tänä keväänä tulee täyteen kaikkiaan 12 juontoa Skin festivaaleilla Oslon liepeillä. Hyvä esimerkki Norjasta on tapaus, joka liittyi metsästys-, kalastusja ulkoilulehti Villmarkslivin valokuvakilpailuun Fotojakta, sittemmin Norges mesterskapet i naturfoto, jonka tuomaristo oli sovinnainen, jopa vanhoillinen. Knut-Sverreltä on hauska kysellä mielipidettä asioista, sillä miehellä on mielipiteitä. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 19. Jos tavoittelee juuri tietynlaista kuvaa puhtaasti kilpailuvoitto mielessä, silloin on vaarassa menettää se jokin itselle omintakeinen, leimallisesti juuri omaan luovaan näkemykseen perustuva ydin. Kilpailun säännöt käytännössä kurittivat rohkeudesta ja kekseliäisyydestä. Tai mikäpä siinä, jos tavoitteena on sulka hattuun ja mahdollisesti kaupallisen menestyksen kasvattaminen. Tätä kuvaa kehittelin mielessäni vuosikausia kunnes vihdoin löysin paikalle oikeaan aikaan kevättulvien pauhatessa
a Keväällä ja alkukesästä juuri suokukot ovat todennäköisesti Varangin suurin vetonaula kuvaajien keskuudessa. ”Siitä on jo yhdeksän vuotta, kun viimeksi olin ulkomailla kuvaamassa. Soidinpaikoilla on harvoin kovin kuvauksellista; maastoa rumentaa talven jäljiltä paljastuneet lakastuneet heinät ja muutenkin sotkuinen näky, mikäli paikoille ylipäätään pystyy kulkemaan. Tähän voi kulua vuosia.” Siinä missä aloitteleva kuvaaja näkee hyvän kuvan menestyksenä, kokeneempi ja kunnianhimoisempi kuvaaja näkee loistavan kuvan aihion, luonnosvaiheen. ”Kannattaa opiskella kohdetta riittävästi, raapaista sitä pintaa syvemmältä; työstää uusia ideoita; ennakoida jotain oikeaa aikaa ja paikkaa, jossa on poikkeuksellisen valokuvan mahdollisuus; ja herpaantumatta jaksaa yrittää ja yrittää, kunnes vihdoin palaset loksahtavat paikalleen ja käsissä on jotain ylitse muiden. Niissä on inspiraation mahdollisuus ja mahdollinen oivallus miettiessä, miten parantaa omia kuvia. Valokuvausta Varangin niemimaalla – entä muualla. Oma polku voi olla jossain ihan muualla. ”Parhaimmillaan kilpailumenestys voi vahvistaa luottamusta omaan työhön ja luoda uskoa siihen, että omilla kuvilla on paikkansa muiden joukossa ja että ne puhuttelevat laajempaakin yleisöä. Hienovaraiset kuvat, jotka puhuttelevat katsojaa ilman suuria elkeitä ja joiden sanoma avautuu hitaasti, useammalla katsannolla, sellaiset ehkä harvemmin nousevat palkintosijoille ja saattavat kuitenkin olla kuvaajan paras työ. Knut-Sverren näkemys on, että parhaimpien valokuvaajien työt voivat innoittaa ja kirittää omaa tekemistä. 20 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei niillä ole väliä.” Kilpailuista saatavaa palautetta ei kannata haikailla turhan vakavasti. c Ketulla on suussaan punakylkirastaan poikanen. Kaukokaipuusta tuli häiriötekijä. Alkoi tuntua siltä, että matkustelu niinkin mahtaviin kohteisiin kuin Galapagos-saaret, Etelänapa ja muut syystäkin kuuluisat paikat, olivat pois siitä ajasta ja energiasta, jota tarvitsin panostaakseni päällimmäisiin päämääriini. Jos kilpailu ei sovi omaan toimintaan, jos omat kuvat eivät tunnu kilpailuareenoille sopivilta, on turha tuhlata aikaa saatikka energiaa. Haluan uppoutua syvemmälle toistuviin teemoihin ja vuosittaisiin ilmiöihin. Olen saanut maistaa sarjavoittajan onnea ja iloa useammassakin isossa kansainvälisessä kilpailussa. tettu uudistumista ja henkilökohtaista otetta
”Varanki oli kompromissi. Jätimme siis Oslon ja muutimme pohjoiseen joulukuussa 1996 aikeena viettää viitisen vuotta Jäämeren äärellä. ”Seuraava iso muutos elämässä oli hetki, jolloin vaihdoin metsästysaseen huippukiikareihin. Paluu etelään on siirtynyt määräämättömäksi ajaksi (jo noin kolmenkymmenen vuoden ajan).” Knut-Sverre kuvitteli metsästävänsä ja kalastavansa kaiken vapaa-aikansa. Kotikonnuilla on aivan liikaa nähtävää ja päässä paljon ideoita, joiden pariin en ole vielä ehtinyt.” Mikä toi Varangin niemimaalle. Luovuin kaukomatkailusta ja keskityin kuvaamaan Varangin niemimaalla, minkä seurauksena luontokuvaamiseni on kehittynyt ja hioutunut ihan eri vauhtia kuin aiemmin. Lintuinto oli hiipunut nuoruuden vuosista, mutta Varangin erityinen lintumaailma alkoi lämmitellä kiinnostusta uudelleen. Ehdotus sai täystyrmäyksen, mutta hän saattoi kuvitella asuvansa muutaman vuoden synnyinseudullaan Varanginvuonon varrella. Ehkä vielä joskus palaan Afrikkaan, tai käyn jossain superlintukohteessa kuten Falklandin saarilla tai Etelä-Amerikan sademetsissä, mutta mikään näistä ei ole toivelistallani nyt. Olin kokenut niin monia tunteita herätteleviä kohtaamisia Varangin luonnonvaraisten eläinten parissa, etten enää kyennyt katsomaan niitä aseen etsimen läpi.” d Pulmunen painaa kortta maahan päästäkseen käsiksi siemeniin. Onneksi lapset kasvavat, ja Knut-Sverre palasi luontokuvauksen pariin uudelleen, nyt elettiin vuotta 2009, ja repussa kulki Nikonin digitaalinen järjestelmäkamera D300. Halusin arktisille alueille ja ehdotin silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni muutamaa vuotta Huippuvuorilla. Kameravälineistö uusiutui, ja Knut-Sverre löysi itsensä kuvaamasta luontoa vakavuudella, joka tuotti muutaman kilpailuvoiton – mutta sitten syntyi ensimmäinen kahdesta pojasta, ja perhe ajoi luontokuvauksen ohi. Kuva on yksi suosikeistani viime vuosilta, mutta kilpailuihin sillä ei ole mitään asiaa. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 21
Tilanne on muuttunut aika paljonkin parin vuosikymmenen aikana. 22 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. WPY -sarjavoittajana. ”Lisäksi tiesin, että löytäisin kyhmyhaahkoja ja allihaahkoja sieltä sun täältä, olin niitä ammoin vietetyllä pääsiäislomalla nähnytkin, mutta häpeäkseni on myönnettävä, etten ollut edes kuullut pikkukajavien yhdyskunnasta Ekkerøyllä taikka Hornøyan lintuvuorista! Sitäkään en tiennyt, että alue oli kahlaajaparatiisi ja veti harhailevia muukalaislajeja magneetin lailla.” Knut-Sverren mielestä kaunis vuoristomaisema oli jylhä ja karu, kuohuvien vesiputouksien pauhulla varustettu. Tilanteista syntyneistä kuvista viidellä olen osallistunut kilpailuihin ja menestynytkin kuudessa, mm. Valo on kuitenkin suorastaan ylimaallinen, mikä on looginen seuraus siitä, että valo ei peity vuorten taakse mistään suunnasta. Kesti aikansa rakastua Varangin niemimaan avaraan avoimuuteen. ”Välillä hemmottelen itseäni ajattelemalla, että ehkä kuvillani ja jutuillani olen edesauttanut muutosta. Paikallisille luonto oli paikka, jossa metsästettiin, kalastettiin ja kerättiin luonnonsatoa. Ainakin olen saanut olla osa muutosta.” b Olen kuvannut pikkukajavia saman rakennuksen samassa ikkunasyvennyksessä lukemattomia kertoja viiden vuoden aikana. Alkuaikoina, kun Knut-Sverre oli saapunut Varangin niemimaalle väliaikaisen pysyvästi, ja alkoi tutustua seutuun turistia syvemmin, hän iski silmänsä erityisesti Komagværin ja Skellelvin kuvankauniisiin rantoihin. Luonnon itseisarvo on tullut näkyvämmäksi, kun seutua on markkinoitu lintumatkailukohteena ja Varangin niemimaan vuonna 2006 perustettu luonnonpuisto on saanut arvoistaan huomiota. Kulttuurishokki iski etelänmieheen, luonnollisesti. Siellä huviteltiin lumikelkkailemalla. Hän eli nyt maaseudulla, jossa termi luonnonsuojelija oli useimmiten haukkumasana. d Hellyttävä vesipääsky on ja pysyy suosikkikohteena
”Valitettavasti löytyy tietämättömiä matkailijoita, joilla ei ole hallussa edes luontokuvausetiikan alkeita saatikka syvempää ymmärrystä luonnosta tai luonnonvaraisista eläimistä. Harvaanasuttujen seutujen mentaliteettiin kuuluu jonkinlainen vahvahko tunne omien seutujensa omistajuudesta ja oikeudesta käyttää niitä, eikä siihen aina istu kaupunkilaiseksi koettu luonnonsuojeluetiikka tai -retoriikka, mutta ihmiset ovat täällä myös heränneet haluun suojella sitä mitä heillä on.” ”Ensi alkuun Norjan matkailuala ei osannut mainostaa Varangin niemimaan linnuilla ollenkaan. Laji on haitallinen vieras Tyyneltä mereltä, josta se on kulkeutunut Luoteis-Venäjän neuvostoajan kalaviljelyslaitoksilta länteen. huom. Kaikenlainen häiriötoiminta vaikuttaa rajoittavasti koko alaan.” Suurimmaksi osaksi Knut-Sverre näkee ja kohtaa matkailijoita, joiden toiminta ei aiheuta ongelmia. Täällä siitä on uhkaa Atlantin lohelle. ”Uskon, että turismi on auttanut paikallisia näkemään oman kotiseutunsa luonnon uusin silmin ja tuntemaan ylpeyttä siitä. Suomalainen kulttuuriperintö on monille jopa ylpeyden aihe, ja suomalaiset kohdataan sisarina ja veljinä. ”Olen havaitsevinani, että matkailijat kokevat itsensä yleensä lämpimästi tervetulleiksi Varangilla, suomalaiset erityisesti. Suomalainen Finnature Jari (ja Ulla*) Peltomäen johdolla oli uranuurtaja Varangilla!” Nyt on toisin. Mitä mieltä varankilaiset ovat lintuja luontoturisteistaan. * Toim. Monet paikalliset ovat lähtöisin Suomesta, joko itse tai esivanhemmat, kuten sukunimistä voi todeta. a Lintuinfluessa tuhosi yli puolet paikallisesta pikkukajavayhdyskunnastamme. Knut-Sverre nostaa muun muassa Båtsfjordin arktisten vesilintujen kuvaamiseen tarkoitetut kelluvat kojut yhtenä esimerkkinä menestyvästä toiminnasta, ja alueella on muitakin lintumatkailijoita palvelevia toimijoita. Vierailevat lintuilijat ovat yleisesti ottaen tervetulleita ja jakavat myös auliisti havaintojaan, mistä paikallinenkin lintuilija hyötyy. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 23. d Kuvan kyttyrälohi vaikuttaa kovia kärsineeltä. Toivoisin, että jokainen ottaisi osaa ymmärryksen ja tietämyksen leviämiseen jakamalla tietoa, kun havaitsee jonkun toimivan muille haitallisesti
Kun vielä samaan aikaan satoi lunta paikasta riippuen 20–30 cm, oli tilanne lintujen kannalta varsin tukala. Sää kylmeni nopeasti pohjoisvirtauksen myötä, ja huhtikuun kolmantena ja neljäntenä päivänä mylläsi todellinen takatalvi lämpötilan pysytellessä koko ajan reilusti pakkasella. Erittäin kova pohjoistuuli lisäsi pakkasen purevuutta. TAKATALVEN VOIMA J onkinasteisia takatalvia esiintyy Suomessa jokaisena keväänä. Linnut joutuvat reagoimaan, mikäli lumi ja jää peittävät ruokailumaat useammaksi päiväksi. 24 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Maaliskuussa 2024 oli poikkeuksellisen lämmin jakso, jonka myötä Suomeen oli saapunut vuodenaikaan nähden erityisen paljon mm. Pakomuutot kohti eteläisiä ilmansuuntia ovat tyypillisiä reaktioita tällaisissa takatalvitilanteissa. rastaita, punarintoja, rautiaisia ja kyyhkyjä. Paikkalinnut ovat niihin hyvin sopeutuneet, mutta muuttolinnuille niistä saattaa olla merkittävää haittaa. Tämä laulurastas kävi muutamassa metrissä syömässä tarjottua pähkinämurskaa. Seurasin ja kuvasin kolmea erityyppistä takatalvitilannetta vuonna 2024. Kolmas huhtikuuta seurattiin useammassakin Teksti ja kuvat: Markus Varesvuo d Ankarissa takatalven olosuhteissa linnut häärivät ruokaa etsiessään aivan jaloissa unohtaen normaalin arkuutensa
Yleensä tarkennuspisteiden rajoittaminen parantaa onnistumisprosenttia. Järripeippo. d Lentävän linnun kuvaaminen sakeassa lumipyryssä tai tuulen nostattamassa lumipölähdyksessä on haasteellista, mutta ei mahdotonta. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 25
Lauluja punakylkirastas. 26 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. a Linnut hakivat tuulelta ja kylmyydeltä suojaa rakennusten kivijaloista ja toisistaan. c Tuulenpuuskat olivat niin kovia, että linnuilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Peippo
Itse olin tuolloin Utössä, missä olosuhteet olivat todella karut. Tässä tilanteessa rastasta reilusti pienempi luotokirvinen ajaa omimaltaan ruokailupaikalta kilpailijan pois. Linnut taistelivat harvoista sulana pysyneistä ruokailupaikoista. Näin monta kertaa tilanteen, jossa lintu ei pysynyt kovassa myräkässä pystyssä vaan pyöri hankea pitkin holtittomasti. Ottamalla pitkiä kuvasarjoja sai kuitenkin myös kuvia, joissa lumimyräkkä oli vahvasti esillä ja linnutkin vielä tunnistettavia. Laulurastas ja punarinta. Laulurastas. Omat, naapurien ja kyläkaupan linnunruokavarastot tyhjenivät ripeästi nälkäisten lintujen kupuihin. Todistin sencc Kovimmissa tuulenpuuskissa linnut katosivat kokonaan valkoisen lumiseinän sisään. c Eipä ole ennen tullut vastaan lumenpinnalla tuulen voimasta pyörivää lintua. paikassa etelärannikolla tuhansien lintujen pakomuuttoa kohti etelää tai lounasta. Yritin parin päivän ajan parhaani mukaan kuvata dramaattisia olosuhteita. a Utön itärannan levävallin muutamat lumettomat kohdat keräsivät runsaasti ruokaa etsiviä lintuja. Parin edellisen päivän pakkaskelit olivat heikentäneet pitkän merenylityksen uuvuttamia lintuja edelleen, eikä niillä ollut energiaa lähteä pakomuutolle. Osa linnuista haki lämpöä ja suojaa rakennusten kivijaloista ja toisiinsa kiinni käpertymällä. Hyinen pakkastuuli puhalsi pohjoisesta luokkaa 15 m/s, ja lunta pyrytti reippaasti peittäen nopeasti alleen vähätkin avoimet ruokailumaat. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 27. Parin päivän sisällä kuolleita lintuja löytyi viitisentoista, mutta moni lintu menehtyi ihmissilmän näkymättömiin koloihin ja pensaiden näennäiseen suojaan. Luotokirvinen ja punakylkirastas. Linnut kerääntyivät satapäisiksi parviksi harvoille ruokinnoille. Oma haasteensa oli saada voimakas lumisade näkyviin olosuhteissa, joissa tausta oli pääosin lumen valkaisema, ja välillä tuuli pöllytti pakkaslunta niin, että ainoa mikä näkyi oli tuulen nostattama valkoinen lumipilvi. Seuraava aamuna myrsky oli tiessään, mutta selkeässä pakkaskelissä epätoivoinen ruoan etsintä jatkui hankien keskellä. Päivän edettyä myöhäiseen iltapäivään kävi selväksi, että moni lintu tulee menehtymään seuraavan yön aikana. Kertatarkennus oli ainoa keino pitää tarkennus linnuissa
Oli varsin erikoista nähdä kivitaskuja, metsäkirvisiä ja västäräkkejä kahlaamassa lumihangessa. Seurasin myös yhden meriharakkapariskunnan touhuja tuiskun keskellä. Nokka lämpimään höyhenpeitteen alle ja odottelemaan kevään paluuta. d Metsäkirvinen on kaukomuuttaja, jonka pääjoukot palaavat Suomeen vasta huhti– toukokuun taitteessa eikä niitä juuri koskaan näe ruokailemassa hankien keskellä. jon hyönteissyöjiä. Niillä ei ollut hätää, koska meren pysyessä avoimena ruokaa löytyi entikin kuinka luotokirvinen ajoi tiehensä rantapenkan levävallin ainoassa sulakohdassa ruokailleen, itseään reilusti suuremman punakylkirastaan. Lintuja kerääntyi rannoille etsimään hyönteisravintoa. Meriharakka. Toinen takatalvitilanne osui kohdalleni Es poossa huhtikuun kahdennenkymmenen päivän tienoilla, jolloin lunta kertyi nopeasti reilut kaksikymmentä senttiä. Hyönteisiä ne tuntuivat kuitenkin löytävän rantaviivan tuntumasta. Lintujen muutto oli tuolloin edennyt niin pitkälle, että maastossa oli jo palc Meren pysyessä auki ei vesilinnuilla ja kahlaajilla ole vaikeuksia takatalvitilanteissa ravinnon löytämisen suhteen. 28 · LUONTOKUVA · 2 / 2025
Tuntui oudolta seurata töyhtöhyypän innokasta soidinlentoa tiheässä lumisateessa. Osa linnuista jopa jatkoi normaaleja kevättouhujaan kelistä välittämättä. c Töyhtöhyypän soidinlentoa ei pysäyttänyt parinkymmenen sentin lumikerros eikä sankka lumipyry! LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 29. Takatalvi oli lyhyt yhden vuorokauden mittainen kylmänpurkaus, jonka aikana uutta lunta tuprutti noin 20 cm. Kolmas takatalvitilanne osui huhtikuun lopul le Muhoksen ja Tyrnävän alueelle. seen malliin. Linnun soidinvire oli vahvempi kuin takatalven voima. Pääosan valoisasta ajasta ne käyttivät nukkumiseen nokka lämpimässä höyhenten sisään aseteltuna, odotellen rauhallisesti kevätkelien paluuta. Linnut olivat ilmeisesti ehtineet muuttomatkan jälkeen tankata kunnolla ravintoa, ja ne tuntuivat energiaa säästäen odottavan lämmön paluuta
Tällä kertaa puun latvasta tietenkin, ja käyttäen avuksi liikkeentunnistimia, ettei tarvitse itse latvassa joulutähtenä kiikkua päivät pitkät. Tätä projektia miettiessä oli paljon hyötyä yläköysisoolokiipeilyn TRS (top rope solon) tekniikoiden opettelusta. Korkeammalla jalkalenkistä voi luopua, kun saa oksat avukseen. En lähde tässä avaamaan a Orava tykkäsi usein rapsutella ja pudistaa turkkiaan kameran edessä. Orava on kuitenkin aina kuvattu maassa, usein mussuttamassa pähkinää, koska miksi muuten se tulisi aivan kameran eteen kuin kuvauspalkkio mielessä. V uodet ovat vierineet, ja olen kuvannut eri cityeläimiä niiden luontaisessa ympäristössä laajakulmalla. Nyt kuitenkin päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Usein uudet ideat tulevat liian Teksti ja kuvat: Tuomas Heinonen ORAVAPROJEKTI PUUN LATVASSA myöhään mieleen tai sitten niitä ei jaksa työstää harjoitusmielessä ennen tositoimia. Pylväskenkiä en pitänyt vaihtoehtona vaan ajatus lähti, että köysi tukevan oksan yli ja rungon ympäri lukkoon. Kohteena on ollut muun muassa mäyrä, kettu, metsäkauris, supikoira, valkohäntäkauris, metsähiiri ja orava. Sitten kiipeilytermein jumarointia harrastamaan eli kiipeämään nousukahvaa tai nousukahvoja käyttäen jalkalenkki apuna lihasvoimalla köyttä pitkin ylöspäin. 30 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Löysinkin syksyllä pari hyvää puuta ja aloin harjoittelemaan. Talvikausi oli tulossa, ja talvella ei ole kohteita luonnossa samalla tavalla kuin kesällä, jotain uutta oli keksittävä. Eli kuinka kiivetä yksin itse itseään turvallisesti varmistaen. Viime syksynä aloin tutkimaan lähialueiden puita, sillä silmällä, jos lähtisi hakemaan oravakuvaa jostain kuvauksellisesta puusta. Ensimmäinen vaihe oli miettiä miten ja millä varustein, ja millä tekniikalla kiipeän puuhun turvallisesti vahingoittamatta puuta
Kun puita alkoi lajien puolesta käydä läpi, mänty oli selkeästi sopivin puu. Mahtoiko polulla mennä koiran ulkoiluttaja. Korkeus rajaa todennäköisesti pois ulkopuoliset soolokiipeilijät, jos he kiinnostuvat puussa olevasta kamerasta. Asetin puulle muutamia vaatimuksia: ensinnäkin sen piti olla sellainen, että siihen on turvallista kiivetä ja suhteellisen helppoa. Halusin, että kuvasta välittyy, että se on kuvattu korkealla eläinten omassa maailmassa. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 31. Helppous tässä tarkoittaa, että ensimmäiset oksat ovat jossain 4–6 metrin korkeudessa ja siitä eteenpäin oksat ovat myös riittävän paksuja sekä elossa. Toisena vaatimuksena oli, että kuvasta pitäisi saada mielenkiintoinen ja avara. Ei ensimmäisellä oksalla, ”tikaskorkeudella”. Löysin myös hyviä tammia sekä muita lehtipuita, mutta niiden sijainnit olivat sellaisia, että kiipeäminen puuhun olisi todennäköisesti aiheuttanut kiinnostusta ohikulkic Orava tähystää alas. käyttämiäni tekniikoita sen enempää, mutta todettakoon kuitenkin, että kiipeän kahden varmistuksen taktiikalla eli aina on kaksi eri laitetta tai pistettä varmistamassa, etten pahasti putoa. Kuvaan piti myös saada syväterävyyttä oikealla tavalla. Puu ja kuvakulma Sopivan puun etsiminen oli oma urakkansa
Onneksi näitä kaikenlaisia kiinnityksiä on tullut vuosien aikana mietittyä, ja ratkaisu löytyi yllättävän helposti ja jopa ilman hankintoja! Nyt olen kiinnittänyt puun latvustoon ”jalustan” liinalla, missä olevassa kuulapäässä kamerani on kiinni kevyellä, mutta täysin 100 prosenttisella sääsuojalla. Kuvakulman miettiminen 8–12 metriä alempaa on huomattavasti toiveikkaampaa kuin puussa. Palataan kuitenkin käynnissä olevaan projektiin. joissa ja varmasti myös joku olisi pahoittanut mielensä aikuisen miehen harrastuksesta. Projektina oravaa voisi sitä kautta pitää ehkä harjoitusprojektina johonkin tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessa alkaa jo itse miettimään, onko oravakuva tämän työn ja vaivan arvoinen – ei varmasti ole. Niiden tuli olla kevyitä, eikä maassa käyttämäni ratkaisut olisi ketteriä puun latvassa. Kun sitten lopulta löytää sopivan puun, tai ainakin sellaisen, minkä uskoo soveltuvan projektiin, alkaa kuvakulman ja itse kuvan suunnittelu. Puu oli siis löydettävä alueelta, missä ulkoilijoita ei niin paljoa liiku. Muutamia hyviä kuusia on tullut löydettyä, mutta niihin pitäisi todennäköisesti kiivetä ainakin ensimmäisellä kerralla liidaten eli alaköysikiipeilynä trädityylillä, jossa varmistukset tuodaan mukana, tässä tapauksessa nauhalenkit rungon ympäri. Kun metsiä on tässä kävellyt läpi katsoen puita aivan eri kulmasta, ei hienoja projektiin sopivia puita olekaan ihan joka kulmassa, niitä on jopa harvinaisen vähän. 32 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Sijoitin tämän haaran taakse sitten pähkinäautomaatin ajatuksena saada orava istumaan c Projektimänty missä voi havaita köysien menevän latvaan. Oksa on hieman lahonnut halkeamasta, koska siitä on historiassa katkennut toinen latva. Tämä vaatii sitten mukaan jo kaverin, joka hallitsee tämän kiipeilytekniikan varmistustavan. Laajakulmalla kuvattaessa ei voi käyttää riittävää sadetai lumilippaa suojana. Kaikki ne piti miettiä uudestaan. Puussa, mihin olen nyt laittanut panokset talven osalta ja mistä artikkelin kuvitus on, komeilee toisen haaran oksa 90 asteen kulmassa. Kuitenkin tämä avaa mahdollisuuksia puuhastella ja harrastaa sekä saattaa avata mahdollisuuksia muihin kuviin vastaavassa ympäristössä. Alkaa kuulostaa työläältä, mutta onnistuessaan mahdollisuus voisi olla todella hienoon ja erilaiseen kuvaan. Tämä kohta lisää kohdan kuvauksellisuutta. Alhaalta kuvan näkee eri lailla, ja ylhäällä joutuu useimmiten toteamaan, ettei se toimi ja vaikka toimisi, kuinka siihen saisi houkuteltua palkintoautomaatilla oravan. d Epäonnistunut närhi. Kamera Kamera, laajakulma, niiden sääsuojaus ja jalusta
LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 33. Orava kuitenkin pyörii oksalta toiselle, ja näin kuviin on mahdollista saada enemmän eloa ja vähemmän pähkinäposkia. Oikeastaan automaatin ei tarvitse olla ihan siinä kuva-alalla vaan se voi olla alempana kuvan ulkopuolella. Pakkasta on ollut vähän, eikä lumisia winter wonderland -kelejä ole ollut pitkiä jaksoja. Oravan saaminen kuvaan onnistuikin varsin nopeasti, ja asetelma näytti toimivan, kunnes tulivat syksyn kosteudet ja ankeus. d Närhi sateisen sumuisena päivänä. Päätin jatkaa projektia talvella, kun pakkasjaksot alkavat ja ilma on kuivempaa. Maisema oli todella kaunis, kaikki c Orava tähystää juuri oikeassa paikassa "vääränä päivänä". Yöt olivat niin kosteita, ettei kameraa ollut järkevää pitää puussa linssi märkänä. Kun pakkasta ja lunta lopulta tuli edes vähäsen, vein kameran takaisin puuhun ja täytin pähkinäautomaatin. Tuhnukeli sopi usein näihin kuviin. Talvi ei kuitenkaan ole ollut ihan sellainen talvi mitä odotin. oksan päälle
Ehkä kuvassa olisi voinut olla enemmän harmaata turkissa ja kokokin on liian iso. Pöllö istui niin kameran eteen, että kuvaan jäi vain kynnet ja villasukat. d Pöllön kynnet ja villasäärystimet 34 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Kyttäsin sääennustetta, että kuinka monta päivää peliaikaa on. Somemaailmassa kuitenkin kuva uppoaisi kuin kuuma veitsi voihin. Ei siitä mitään hyvää kuvaa tullut, mutta lajipinna kuitenkin... Pikkulinnuista sinitiaisesta ja talitiaisesta on havaintoja, mutta kamerani on asetettu niin, ettei se kuvaa pikkulintujen pyörimistä. Yksi unelmavieras pyörähti myös yöllä, osasin toivoa sitä, mutta en pitänyt todennäköisenä. Lähetin kuvan useammalle kaverille, kehuja tuli. Närhi tai joku. Puuhun piti kiivetä varovaisesti pudottamatta oksien päältä lumia kuva-alalta. Ei hyvältä näyttänyt. Lopulta lumet sulivat puusta. Tuskin se olisi kisassa kuitenkaan pärjännyt, koska on vain orava. AI tekoäly Kuvia siirtäessäni koneelle päätin kokeilla testiä ja latasin tyhjän kuvan Photoshoppiin ja ohjeistin ohjelmaa lisäämään oksan päälle oravan, ohjelma teki kolme eri versiota, joista yksi oli yllättävän hyvä. Oravaa ei näkynyt. Päivät kuluivat ja sääennuste heikkeni. Kameran edestä nimittäin vilahti näätä keskellä yötä. Tuli Ai-orava, tekoälyllä tehty. Epäonnistumista en olisi hyväksynyt itselleni, vaikka lopputulokseen ei kuitenkaan voi kokonaan vaikuttaa. Kohti seuraavaa latvaa! c The lumimaisema! Tulisiko orava. Odotin ja odotin, kävin täyttämässä automaatin, ettei se jäisi siitä kiinni. Yritin lohduttaa, että jos en saanut haluamaani kuvaa, sain ainakin hienon tarinan siitä, kuinka kuvien takana saattaa olla paljon taustatyötä. Ehkä tässä ei ole edes tärkeintä saada se kuva vaan enemmän tekemisen ilo. Yllätyksenä oksalla kävi myös istumassa pöllö, se oli todennäköisesti viirutai lehtopöllö. Muita vierailijoita Viereisen harjoituspuun ja tämän projektimännyn saldona on tätä kirjoittaessani ollut orava, närhi sekä käpytikka vakiovieraina. Käpytikka kävi, myös närhi. oli valkoista. Näin ainakin luen itseäni, koska ei harmita, etten saanut kuvaa. Alkaako kuulostamaan hullun hommalta. Niin varmasti olisi ollutkin, jos se olisi ollut luomu. Yksi jopa kommentoi ”kisakuvakamaa”. Tiedän että vuosia sitten olisin stressannut tilannetta ja tahtotila onnistua olisi ollut korkeampi. Närhen käydessä kameran laajakulman linssi oli aivan lumessa – tietenkin. Orava tuli istumaan juuri siihen paikkaan, mihin olin sen suunnitellut tulevankin
Hannun jäädessä kuvaamaan pikkulintuja ajoin moottorikelkalla Juhtivaaran laelle. Tiedossamme oli maakotkan pesä Juhtivaaralla. Samalla reissulla vierailimme Kuusamon yhteismetsän toiminnanjohtaja Martti Rautiaisen OULANGAN KOTKAKOJULLA Teksti ja kuvat: Lassi Rautiainen luona. Rauhallisena tunnettu b Hannu Hautalan kanssa liikuimme usein myös Oulangalla. Kysyin Hannulta, josko ruvetaan kimppaan. Talvella Hannun yksi suosikkikohde oli Oulankajoen törmän pikkuruinen koju: lapintiainen, hömötiainen, kuukkeli… ja kenties joskus haavelajina maakotka jokimiljöössä. Näin sivujuonteena syntyi monivuotinen Minun metsäni -kirja neljällä kielellä sekä näyttelyt useissa maissa. ”Juhtivaaran rinteessä minulla on ollut kuukkelien ruokintaa mutta ei laella.” Ajoimme heti kahdella kelkalla näköalapaikalle. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 35. Lupa heltisi. Näkymä Oulankajoen kanjoniin komean petäjikön siivilöimänä lumosi minut. Serkkuni Martti kuitenkin nuhteli meitä: ”Te luontokuvaajat kyllä kuvaatte kaiken maailman öttiäisiä vaan ette metsätaloutta.” Vastasin, ettei ole rahaa. Kuuntelimme kolmestaan (Paavo Hamunen mukana) korvat punaisina, mitä mieltä poroisännät ovat luontokuvaajista. Hannua ei tarvinnut enempää yllyttää. Palattuani lintukopperoiselle kysyin Hannulta, onko hän koskaan kuvannut lintuja Juhtin korkeimmalta kohdalta. Siltä istumalta Martti soitti Suomen metsäsäätiölle, ja kohta olimme pääkaupungissa neuvottelemassa. K uljin 1980-luvulta lähtien aktiivisesti Hannu Hautalan kanssa Oulangalla ja muualla Kuusamon ympäristössä. Voisin tuoda Kuhmosta jonkun karhukojuistani ja pari possua. Kuusamon yhteismetsä on säästänyt Juhtivaaran hakkuilta ja suhtautunut kannustavasti wildlife-matkailuun. Poromiesten luottamus Edessä oli tärkein neuvottelu: kuinka voitamme poromiesten luottamuksen, jotta kotkien ruokinta ja kuvaus onnistuu. Koska Metsähallitus hallinnoi Oulangan kansallispuistoa, johon Kuusamon yhteismetsä rajoittuu, pyysimme Matti Hovia kutsumaan palaveriin Kuusamon paliskuntien poroisännät Karhuntassuun
Hannu päivysti kiikaroimalla Jäkälämutkaan johtavalta tieltä. Matti Hovi tarjoili lisää kahvia ja mainitsi kotkien suojelusta. Ensimmäinen talvi kului ilman yhtään kuvaa. Kun kuvaaja oli kojussa, moottorikelkkapartiot tulivat kahvittelemaan ja näin estivät kuvaamisen. Oulangan alueesta vastaava Osmo Säkkinen tuli samaan tulokseen. Valtio maksaa pesivästä maakotkaparista paliskunnalle korvauksia. Kotkien pesintä on onnistunut lähes joka vuosi. Toisin kävi eräälle kuvaajalle, joka vei haaskoja eri paliskunnan reviirille kysymättä keneltäkään. Kerroin, että me ruokimme kotkia, mikä takaa pesinnän onnistumisen ja paliskunta nostaa rahat. ”Eiköhän me anneta pojille lupa kuvata ja ruokkia kotkia rauhassa”, Sauli Pitkänen, yksi viidestä poroisännästä totesi. a Kuusamon kuvatuin laji, kuukkeli, vastavalossa. Tämän neuvottelun hedelmät ovat nautittavissa edelleen: koskaan Oulangalla poromiesten taholta ei ole ollut mitään ongelmaa. Kuljetimme 1999 Kuhmosta tuomani pienen yhden hengen kojun Juhtivaaran huipulle. Suurin korvaus saadaan, jos pesätarkastaja toteaa poikasten (poikasen) lentäneen maailmalle. 36 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Otin esille Ruotsin mallin mukaisesti Suomessakin sovitun korvausjärjestelmän. d Ensimmäisen yhden hengen kotkakojun vein Juhtivaaralle 1999
Yllätyin, kun kuulin outoa sirisevää ääntä (naaraan kutsu), ja kotkat parittelivat. Kuulin Nikon-kuvaajilta, että puskuri kestää parikymmentä laukausta. Sain Optotekin Risto Kostamolta hyvän tarjouksen filmirungoistani linsseineen. Vehmaalla merikotkia V.1989 toukokuussa kolme merikotkaa tuli haaskalleni Kuhmossa, jossa sitä ennen merikotkia oli d Normaalisti haaskoilla korppi kiusaa kotkia. 2002 Nikon-kuvaaja. Ei tästä kyllä sellaista sensaatiota tullut kuten Hannun 1970-luvulla Pohjanmaalla taltioima Vuoden lehtikuva parittelevista kotkista. Painoin nappia ja kirosin kameraa. Näin minusta tuli v. Canon D30 digikameran puskuri täyttyi kuuden otoksen jälkeen. Tulva kuljetti kojua kilometrin verran, mutta koju pelastettiin. Niinpä kärryyni tarttui Kuhmosta kahden hengen koju, joka myöhemmin kulkeutui Viroon, kun menin Lihulan festivaaleille puhumaan kojukuvauksista. Kamera vaihtuu Maaliskuussa 2002 istuin kojussa. Pettymykseni seurauksena vaihdoin koko kamera kaluston – en ollut koskaan aiemmin kuvannut kotkien parittelua. c Kameran puskurimuisti täyttyi kuuden otoksen jälkeen 18.3.2002. Juhtivaaralla harakalla on vastaava rooli. Kun kotkat antautuivat kuvattavaksi, halusimme olla molemmat yhtä aikaa kojussa. Mati Kose sai pitää kojuni. Virossa en kuitenkaan ehtinyt kuvata kotkia. Olin kuvannut Canonilla vuodesta 1975 lähtien. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 37
Harmaapäätikkoja ei ollut 2000-luvun alussa, mutta nykyisin niistä on tullut vakiolaji. nähty harvoin. Niinpä Vehmaan merikotkakoju siirrettiin Juhtivaaralle edesmenneen Jouko Viitalan traktorin turvin. Innostuin myös merikotkista niin paljon, että rakennutin Rauli Karaisella Vehmaalle oman 3–4 hengen koppini viidellä kamerapaikalla. Oulangalla maakotkastudio alkoi toimia niin hyvin, että tuli tarve lisätä kojukapasiteettia. d Syksyn kohokohtiin kuuluu varpushaukan tarjoama näytelmä närhien kanssa. a Lapintiaisten määrä on vähentynyt. Olli möi mm. Sinne aikautui myös Petteri Törmäsen nikkaroima piilo, joka alun perin toimi Kuusamon kaatopaikalla meidän kolmen yhteiskäytössä. Sain käyttää myös heidän kojuaan, jonne sekä Vehmaalle opastin muutamia ulkomaisia asiakkaita kuten ruotsalaisen lintukuvaajan Brutus Östlingin. Turun-Kaarinan jengi Kari Harell, Olli Hietanen ja Kari Westerholm jelppivät. Yhteistyötä Helsingin reissut taittuivat Hannun kanssa jomman kumman autolla monta kertaa vuodessa. 38 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Yksi vakio kahvittelutai lounashetki vietettiin Olli Lamminsalon firmassa. peilikaappeja
Juhtivaaralla aloin kulkea valoisana aikana myöhemmin aamulla tai jopa keskipäivällä. Viime vuosien kuluessa kotkaparin varmin lounasaika on ollut klo 12–15 haarukassa. Vuonna 2023 Olli möi ”piilokojupisneksensä” Mikko Oivukalle. Syksyllä eksoottista on, kun varpushaukka jahtaa närhiä. Ilveksen jälkiä olen huomannut, mutta vain kerran nähnyt vilauksen autolla ajaessani. f Punalakki on ollut minulle kotkaakin kiinnostavampi kohde. Keväällä merikotka saattaa piipahtaa. Perinteiset talven lajit ovat em. Veri veti Ollia Kuusamoon. Eräällä kelkkakeikalla Olli oli mukanani Oulangalla. vanhaa koulukuntaa: varsinkin kotkakojuun on aina mentävä pimeällä, ettei kotka näe ihmistä. Punahiippa Kiehtovin laji Juhtivaaralla on ollut palokärki. Ollille kiitos mielenkiintoisista vuosista: kotkien ohella olimme monesti myös pöllöilemässä. b Suunnittelin kuukkelin ja tiaisten kuvausta kaukolaukaisulla. Asiakkaita riitti molemmille. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 39. Jopa ajoneuvojen sijaintia piti miettiä. Ny kyi nen kotkapari on eri kuin aloittaessani vuon na 1999. Sen kaukaa kiirivä huuto ja lähellä kuultava siipien kahina synnyttävät joka kerta jännitteen. lisäksi käpytikka, harmaapäätikka, kuukkeli, harakka, korppi (vaikea kuvattava), varis, hömötiainen, talitiainen, töyhtötiainen, sinitiainen ja orava. Paritteluja olen todennut tammikuun lopun ja maaliskuun puolivälin jaksolla enimmillään jopa kolmesti samana päivänä. Hannu ihmetteli päivärytmiin siirtymistäni ja ennen kaikkea sitä, että kotkapari on niin tottunut ihmisiin, että vaikka ne ovat haaskalla syömässä ja joutuvat lennähtämään pois, ne palaavat melko pian takaisin. Kojuun päivälläkin Hannu edusti ns. Monet ovat nähneet varpuspöllön kytiksellä kojujen luona. Kun hän sitten muutti Kuusamoon, päädyimme yhteistyöhön Juhtivaaran kotkakojujen käytöstä: Olli puuhasi kaksi kojua lisää kahden kojuni jatkeeksi. Kuhmossa opin petoja ja lintuja kuvatessani, että kojuun mennessä ei tarvita taikauskoon perustuvaa jälkien palauttajaa, eikä sillä ole merkitystä, näkeekö kohde ihmisen kojuun menon. Vehmaalta tuotu koju on jo ränsistynyt, mutta Tapio Seppälä on sitä korjaillut. Yllätyin palokärjen rohkeudesta. Harmittavasti lapintiainen on vähentynyt. Uroksen punahiippa lisää salaperäistä fiilistä. Koska asiakasmäärät lisääntyivät, tuli tarve organisoida liikkumiset inhimillisiin aikoihin. Nisäkkäistä ahma ja kettu ovat tallentuneet muistikorteille
Silloin on metsokuninkaiden vuoro ottaa areena haltuun ja näyttää voimansa. Ilma on kylmä, hieman pakkasen puolella, ja retkialusta ei vedä vertoja oman sänkyni pehmeälle patjalle. Teltassa ollessani, syvälle lämpimän makuupussini sisälle kääriytyneenä kuuntelen illan lupaavia ääniä. Vaimea, mutta samalla vahva ääni ilmoittaa kukon olevan valmis mittelemään voimiaan haastajien kanssa. 40 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Jopa 4 kiloiseksi kasvava vanha ukkometso lehahtaa kömpelön kuuloisesti männyn oksalle ja aloittaa ääntelyn. Nenäni on jäässä. Olen aivan hiljaa teltassa, jotta en vahingossakaan tule pelästyttäneeksi metsoa pois. A urinko alkaa painua mailleen ja hämä rä laskeutuu metsään. Viimeiset valonsäteet viipyilevät vielä korkeiden havupuiden latvoissa, kunnes nekin säde kerrallaan häviävät. Aavistelen kuulemistani voimakkaista äänistä, että reviirin ukkometso on lennähtänyt melko lähelle telttaani puun oksalle. Välillä nokan naksuttelu ensin hitaammin, mutta loppua kohti nopeutuen ja hioen kutsuu naaraita lähemmäs valtakukon aluetta. Illan pimetessä koirasmetso saapuu soidinalueelleen. Kaikki nämä äänet ovat kuitenkin vasta alkusoittoa näytelmälle, joka alkaa METSÄ SOI Teksti ja kuvat: Mia Surakka muutamien tuntien päästä, metsän pimeydessä aamuyön tunteina. Ensikertalainen yllättyy äänestä, joka kuulostaa eniten sian röhkinnältä. Jatkan unia, koska metsä on nyt hiljainen. Metsä ympärilläni on jo pimeä, ja nukahdan nopeasti viileässä ilmassa metsän sylissä. Koppeloita, eli metsonaaraita saattaa saapua lähelle jo illalla, ja niiden vaimeampaa kotkottelua on hankalampi kuulla. Tarpeeksi monina aamuina luonto itse on ollut antamatta kuvia, joita olen tullut tänne pyytämään, kuvia metson soitimesta, kuvia Suomen isoimpien kanalintujen taisteluista ja metson suvun jatkamisesta. Yöllä herään kylkeä kääntäessäni. Tätä hetkeä olen odottanut taas vuoden päivät, enkä aio pilata sitä
Mitä useampia taisteluita metso onnistuu voittamaan, sen houHerään ääniin jo ennen varmuuden vuoksi asettamaani herätyskellon soittoa. On vielä ihan pimeää, ja kuvaamisesta ei tule mitään. Metsojen soidin tapahtuu alueen valtakukon reviirillä, ja kuvaajan on mahdotonta tietää varmuudella, mikä alueen metsoista on tänä vuonna vahvin. Aamun valjetessa otan ensimmäisiä kuvia lähellä tepastelevasta linnusta liian isolla ISO :lla, sillä koskaan ei tiedä, ovatko nämä aamun ainoat kuvaustilanteet. Jos auringon noustessa metsoja on edelleen näkyvissä, on hyvät todennäköisyydet, että soitimen keskus on löytynyt. Kaivaudun ulos makuupussista. Metsokukoilla on reviirit, joita ne hallitsevat. Se on ainoa tapa todistaa vahvuutensa, ja saada mahdollisuus paritteluun. Metsä soi! Nokan naksuttelua kuuluu joka puolelta, samoin röhkimistä. Kauempana ukkometsot ottavat yhteen verisesti. Haastajat nimittäin jättävät oman reviirinsä aamulla, ja lähtevät vaeltamaan kohti vahvimman kukon soidinpaikkaa haastaen sen taisteluihin. Puen monta kerrosta vaatteita päälle, kaivan kameroiden akut lämpimästä 42 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Tämä on aamun kylmin hetki lämpömittarinkin lukemissa, mutta myös siksi, että metsokuvaajan työ on paikallaan istumista vielä useita tunteja. Ne kutsuvat naaraita luokseen keväällä, ja taistelevat toisten metsokukkojen kanssa. Voin vain kuunnella ympärilläni tapahtuvaa metsojen soidinta ihmeissäni. Siivillä toisen metson hakkaaminen kuulostaa rajulta, en vain pääse näkemään tilannetta, vaikka kuinka yritän tihrustaa teltan pienistä verkkoikkunoista. Nyt ei nukuta enää yhtään. makuupussini sisältä ja laitan kamerat valmiiksi liian kiireellä
On mahdotonta tietää tarkalleen, missä soitimen keskus tulee minkäkin vuonna olemaan. Teltassa yöpyessä voi kuunnella mistä suunnalta kuuluu eniten metsojen ääniä, ja telttaa voi seuraavana aamuna siirtää näiden havaintojen perusteella oikeaan suuntaan. Tuoreella lumella saattaa löytyä siipien raahaamisjälkiä, jotka ovat todiste metson uhmakkaasta soidinkäyttäytymisestä. Telttaan pitää mennä jo alkuillasta, koska metsot saapuvat soidinpaikalle auringon laskiessa. Soitimen löytäminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Metsoreviireiden kokonaisalue voi olla hyvin suuri, vähintään noin 50 hehtaarin yhtenäinen metsäalue. Niin kauan kuin valtakukko voittaa taistelut, se saa pidettyä naaraat ympärillään. Onnea siis tarvitaan myös. Tappelut tapahtuvat varsinkin soidinajan edetessä lähellä valtakukon reviiriä. Välillä jokin toinen koirasmetso tulee lähelle valtakukon soidinkeskusta, jolloin tilanne kärjistyy tappeluksi tai haastaja lähtee karkuun valtakukon käydessä sen päälle. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 43. Tällaiset kohdat kannattaa merkitä tutkimansa alueen kartalle. Yöpyminen metson reviirillä on upea kokemus, ja olen ollut erittäin onnekas päästessäni todistamaan näitä tilanteita ja vieläpä onnistumaan niiden kuvaamisessa. Tämän lehden ilmestyessä, huhtikuun alussa on juuri oikea aika lähteä metsään etsimään jälkiä. Yö soivan metsän keskellä on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen. Niiden aineiston avulla saattaa löytyä jo tarkempaa aluetta, jossa metso viihtyy useampina aamuina, ja kuvausteltan paikka alkaa silloin hahmottua. Ne asettuvat matalaan asentoon osoittaen, että ovat valmiita parittelemaan. Metsokukko asettuu naaraan päälle sen niskahöyheniä kiskoen, ja muutamien sekuntien päästä tilanne on ohi. Niitä voi löytyä hakomispuun juurelta ja kallioisilta kukkuloilta, joilla metso tepastelee soidinajan alkaessa. Tästä eteenpäin onkin sitten telttailun aika. Soidinpaikkojen välimatka on keskimäärin noin 2 kilometriä. Parittelusta muutaman päivän kuluttua koppelu munii 6–9 munaa maassa olevaan pesään. Haudonta kestää vajaan kuukauden. Parittelun jälkeen naaras aloittaa oman osuutensa metson suvun jatkamisesta, ja hakeutuu lähialueelle pesimään. Naaraat lähestyvät vahvinta metsoa, ja kevään edetessä naaraita kerääntyy valtakukon soidinpaikalle useita. Kevään soidinajan edetessä kaikki alueen naaraat kerääntyvät vähitellen tämän vahvimman kukon ympärille, ja lopulta se parittelee kaikkien niiden kanssa. Metsokukko ei kuitenkaan ryhdy toimeen, vaan näyttää käyttävän tilannetta hyödyksi houkutellakseen vielä useampia naaraita paikalle. Olen todistanut tilannetta, jossa naaraita pyörii metsokukon ympärillä. Jos metson soitimen löytää, on silti mahdollista jäädä aivan ilman kuvia kertomani käyttäytymiskuvion vuoksi. Nämä kukkulat ovat monesti metson soitimen pääpaikkoja, joilla parittelutkin mahdollisesti tapahtuvat. Metso levittää siipensä leveästi alas ja jättää lumeen viivat askeltensa viereen. Metso kukko kiertelee parittelua odottavan naaraan ympärillä kaula ojennettuna, nokkaansa naksuttaen. Jos huhtikuun alussa sataa tuoretta lunta, kannattaa silloin mennä alueelle tutkimaan jälkiä. Ja koska ainoa mahdollisuus kuviin on yöpyä koko yö yhdessä paikassa, alkaa muutaman viikon soidinaika tuntua aika lyhyeltä ajalta soitimen keskuksen paikallistamiseen. Kun alustavat maastotutkimukset on tehty, voi laittaa puihin riistakameroita tallentamaan yöllisiä tapahtumia. Yön jälkeen, kun metsot ovat poistuneet alueelta, kannattaa edelleen etsiä jälkiä esimerkiksi tappeluista. Miten etsiä metson soidinta Soitimen etsiminen alkaa maalis-huhtikuun vaihteessa (Etelä-Suomessa) jälkien etsimisellä. Metson reviirillä on runsaasti ulostetta, havujen syömisestä vihertäviä pötkylöitä. Se tekee näyttäviä hypähdyksiä vahvistaen näin asemaansa. Metson soitimen löytäminen on haastavaa, ja saattaa vaatia useiden vuosien työn. kuttelevammaksi se muuttuu naaraiden silmissä. Jos maastosta löytyy höyheniä, ovat ne merkki siinä kohdalla käydyistä tappeluista. Tyypillinen elinympäristö on havutai sekametsä, jossa on mahdollisesti kangasmetsää, rämettä ja kallioisia kukkuloita
Hän viettää kuvauspaikalla yleensä koko päivän eväät mukanaan, ja usein tarkkailee käärmeitä niiden yläpuolelta kalliolta kiikareilla tai optiikan läpi pyrkien ennakoimaan, milloin voisi tapahtua jotain mielenkiintoista ja kannattaisi lähestyä. Töissä ollessani kuvaan pääsääntöisesti viikonloppuina.” Matelijoiden kohdalla kuvausaika on laajentunut keväästä syksyn loppuun asti. Kyy pääsi kuvaustouhuissa pistämään, hän ajoi sairaalan ovelle, pyörtyi siihen, mutta ennätti sanoa, että kyy on pistänyt. Näillä ohjeilla pääsin sisään kyiden maailmaan. ”Käärmeitä ja sammakoita on kivenheiton päässä kotoa.” Pisimmät kuvausretket ulottuvat rannikon rantakäärmepaikoille. E spoolainen Jukka-Pekka Tikkanen voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun vuonna 2013 ääriharvinaisella tilannekuvalla ”Elävänä nielty”. Kiinnostus käärmeisiin ei ole sammunut, vaikka kerran niiden vuoksi hengenlähtö oli lähellä. Sieltä löytyy myös erityisen paljon vaskitsoja ja sisiliskoja. Kyiden muodostamat hajukartat, joiden mukaan ne liikkuvat päivisin, ovat minulle tuttuja. ”Kevään koittaessa käyn usein katsomassa tuttuja käärmeja sammakkopaikkoja, jotta osaan olla paikalla, kun sammakot aloittavat kutupuuhat. Paikassa on runsaasti käärmeille ja niiden saaliseläimille ruokaa. Kuviaan hän ei julkaise esimerkiksi somessa ja virnistää, että kuvaakin vain kilpailukuvia. Seuraan niiden liikkumista pitkin kesää. d Kyy 44 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Se tuo sopivan haasteen ja mittarin. Tikkanen oli jo aiempina vuosina saanut VLK -kisassa pari sarjavoittoa, ja myös huippuvuoden jälkeen erilaisia kilpailusijoituksia on kertynyt. Usein tiedän, mistä löydän tietyn yksilön eri vuorokauden aikaan.” Tikkanen kertoo, että hänellä on kolme hyvää matelijaja sammakkopaikkaa, joista varsinkin yksi on matelijakuvaajan paratiisi. Tikkanen (s.1964) asuu Nuuksion luonnonsuojelualueen kyljessä. En pidä töissä talviaikaan lomaa KÄÄRMEITÄ, KONNIA, KORENTOJA Kuvat ja kuvatekstit: Jukka-Pekka Tikkanen · Teksti: Esa Mälkönen VLK-VOITTAJIA VUOSIEN TAKAA vaan pidän lomat ja pekkaset parhaaseen sammakkoja käärmeaikaan keväällä ja kesä-heinäkuussa. Kuvassa rantakäärme on nielemässä vaskitsaa. Siellä on vettä, etelärinne ja pieni suoalue sekä kivikkoa ja kalliota. Häntä kiehtovat matelijat, sammakkoeläimet, ja enenevässä määrin myös korennot. ”Soitin aikanaan Urpo Koposelle, joka antoi vinkkejä varsinkin kyiden seuraamiseen läpi kesän
d Varattu LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 45. c Kosiomatkalla
c Välipala c Oksalla d Surffari 46 · LUONTOKUVA · 2 / 2025
d Kiipeilijät LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 47
Usein taiteellisilla kasvikuvilla. Kilpailumenestys ei jäänyt Ahosella tähän alle nelikymppisenä saavutettuun suurvoittoon, vaan sen jälkeenkin niin sarjavoittoja kuin muuta menestystä on tullut Vuoden Luontokuva -kilpailuissa ja Saksan GDT -kilpailuissa. Kuva oli aikanaan perinteisiä rajoja rikkova, sillä valtaosin menestyskuvat korostivat, ja korostavat nykyisinkin, luonnon kauneutta. Nykykameroiden tekniikasta hän ei juuri välitä, eikä käytä edes automaattitarkennusta vaan tarkentaa käsin, koska yleensä pääkohde tulee kuva-alalla muualle kuin kameran ensiksi tarjoamaan tarkennuspisteeseen. Kuvani voi viedä minua menneeseen, nykyhetkeen tai tulevaan.” Ahonen kuvaa vain aivan lähiympäristössä. Esimerkiksi heijastimia, peilejä ja mustaa kangasta hän käyttää tarvittaessa valaistusapuna. Muutoin hän on kyllä avoin teknisille ratkaisuille, kohteen vaatiessa. Hän toteaakin: ”En ole oikea kasvikuvaaja, mutta niillä aiheilla näytän parhaiten pärjäävän.” Dokumentaarisuutta tärkeämpää on jo pitkään ollut taltioida kuviin mielikuvitusmaailmoja. b Suomalaiseen pesään on liian moni käki muninut. ”Nyt vasta olen ymmärtänyt, että usein välillisesti kuvaankin itseäni, heijastan itseäni VLK-VOITTAJIA VUOSIEN TAKAA TOISENLAISIA KUVIA Kuvat ja kuvatekstit: Hannu Ahonen · Teksti: Esa Mälkönen luontoon, näen itseni väreissä ja muodoissa, kasveissa ja eläimissä. T ikkakoskelainen Hannu Ahonen voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun vuonna 2002 kuvalla ”Ihmisen synnyttämät kyyt”, jossa näkyi auton alle murskaantunut kyy ja sen poikaset. 48 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Naurahtaa, että käytännössä kuvaa niin lähellä kotia, että näkee aina kotinsa savupiipun. Nykypäivän nopeilla kameroilla valtaviin kuvamääriin päätyvä voi hämmästyä Ahosen rajallisista kuvamääristä: ”Tallennan kuvia vuosittain kahdestasadasta vajaaseen tuhanteen”, ja lisää ”niistäkin voisi suurimman osan karsia pois…” d Kaikkea elollista ympäröi ihmisen aiheuttama värähtely
LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 49
50 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. c Finlandia-hymni…Nyt d Tuolla voisi elää vielä jokin tullakseen tapettavaksi
c Liito-oravan ja lapsen perintömetsä d Metson metsä LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 51
Monesti mustavalkoisuus sopii tähän genreen värikuvaa paremmin, mutta riippuu toki aiheesta. Kun halutaan irrottautua valokuvan esittävyydestä, niin yksi hyvä keino siihen on heittäytyä abstraktiin maailmaan. Kun kyseessä on pelkistetty kuvailmaisu, niin yksinkertaiset muodot voivat luoda kiinnostavia elementtejä ja kokonaisuuksia. Mutta mitä eroa niillä sitten on keskenään. Niissä voi näkyä myös geometrisiä muotoja ja värien harmoniaa. Ja sanonta, vähemmän on enemmän, sopii tähän paremmin kuin hyvin. b ICM -tekniikalla syntynyttä abstraktiota, jossa kohteena hämähäkinseitti. d Värin ja muodon vuoropuhelua. 52 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Se sopii myös hyvin luonnon erilaisten aiheiden kuvaamiseen, kun halutaan riisua kaikki turha rönsy pois ja keskittyä kuvan yksin kertaistamiseen. Minimalistisessa kuvaustyylissä sen sijaan kohteen pelkistäminen on avainasemassa. Kohteeksi voidaan poimia ainoastaan se jokin oleellinen eikä mitään muuta. Itse kohde esiintyy kuvassa hillitysti. Syntyy ei-esittävä kuva, joka ei pyri missään määrin todellisuuteen. Siinä visuaalinen sisältö on keskeisenä. Sekä minimalismi että abstraktio kietoutuvat väistämättä toisiinsa, ja sen tähden käsittelenkin niitä yhdessä. Ja näin äärimmilleen pelkistetty sommitelma toimii jo ihan sellaisenaan eikä kaipaa siihen mitään muuta. KuvaABSTRAKTIO JA MINIMALISMI Teksti ja kuvat: Jaana Kotamäki ala rakentuu hyvin vähäisistä elementeistä. Puhtaassa abstraktiossa muoto näkyy usein graafisesta näkökulmasta, jolloin kuvassa saattaa esiintyä sekä kolmiota että ympyrää. M inimalismi on abstraktin taiteen suuntaus ja yksi valokuvauksen ilmaisumuodoista. On kuvaustyyli sitten kumpi tahansa, niin kameran tekniikan hyvä hallinta ei vielä yksinään riitä, vaan tarvitaan myös visuaalista silmää sekä mielellään myös oman sisimmän avaamista. Yhtä lailla keskeisenä voivat olla erilaiset muodot ja linjat. Molemmilla, sekä abstraktiolla että minimalismilla, voidaan kehittää omaa valokuvailmaisua. Niukkuuden taidetta Minimalismissa on kyse kirjaimellisesti niukkuuden taiteesta, joka jo ajatuksena on kiehtova. Kuvat edustavat kokonaisuuksia, rakentuen järjestyksestä, harmoniasta ja yksinkertaisuudesta
Kun aloin kuvaamaan niitä ICM -tekniikalla, niin liike ja värit tulivat niihin keskeisiksi. Aiheet lähiluonnosta Olen jo pitkään ammentanut lähes kaikki aiheeni yksinomaan lähiluonnosta, jossa myös mieli 54 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Ylipäätään luovat kuvaustekniikat soveltuvat abstraktion kuvaamiseen yllättävänkin hyvin. Tai vaihtoehtoisesti yksinkertaiset muodot ja tekstuurit, kun ympäristöä tarkastellaan lähilinssin läpi. Abstrakti käsitteenä on tuttu valokuvataiteessa, mutta soveltuuko se luontokuvaan. Molemmille on toki paikkansa. Abstraktio Abstrakti eli epäesittävä valokuva on kautta aikojen jakanut vahvasti mielipiteitä ja ollut jollakin tapaa hyvin kiistanalainen. Luova kuvaustapa Dokumentaarinen kuvaaja haluaa ennen kaikkea pyrkiä totuuteen, ja ilmentää kuvillaan konkreettisesti näkemäänsä. Kohteita saattaa löytyä niin yksittäisistä pisaroista heijastuvine maisemineen kuin seiteistä spektrin väreineenkin. Kun abstrakti kuvaustyyli alkaa kiinnostamaan, niin dokumentoivan luontokuvauksen voi silloin unohtaa hetkeksi kokonaan, sillä abstraktio on täysin dokumenttikuvan vastakohta. Joko hieman graafisemmasta näkökulmasta, johon kameran päällekkäisvalotus sopii hyvin. Tarjolla on paljon kiehtovia ja kiinnostavia maailmoja, joista voi poimia ne itselle kiinnostavimmat minimalistiset aiheet. Niitä voivat olla esimerkiksi yksinäinen puu avaran maiseman keskellä. Hämähäkinverkot ovat aina kuuluneet kuvausaiheisiini. Muoto ja väri keskenään toimivat aina hyvänä parivaljakkona. Itseäni on aina viehättänyt erilaiset minimalistiset aiheet, joihin yksinkertaiset kuvaideat sopivat parhaiten. Tai sitten lähestymistapa voi olla maalauksellisempi, johon taas ICM -tekniikka on hyvä vaihtoehto. Kyllä mielestäni soveltuu. Ja jo pelkästään tuo lisää genren kiinnostavuutta, ainakin omassa päässäni. Ja kun kuvan käänsi vielä ylösalaisin, niin kohde muuttui yhä enemmän abstraktimpaan suuntaan, ja silloin koin onnistuneeni. Ja näin lopputulosta ei välttämättä enää tunnistanutkaan seitiksi, vaan syntyi lähes abstrakti kuva. Myös vesi tarjoaa paljon hyviä aiheita erilaisine muotoineen. Abstrakti kuva voi syntyä jo pelkästään eri väreistä, tai sitten kuva voi rakentua erilaisista muodoista, linjoista tai tekstuurista. Luovalle valokuvaajalle sen sijaan on tärkeintä idean ja tunteen välittäminen sekä myös jotakin itsestään. Luonnon eri aiheita voidaan aivan hyvin lähestyä myös abstraktion keinoin
d Pelkistettyä kuvailmaisua minimalistisin keinoin. Kurssitarjontaani voi tutustua Kuusamo-opiston sivustolta/Kurssitarjonta/Valokuvaus. b Minimalistinen lähestymistapa yksit täisestä pisarasta. lepää parhaiten. Luovat kuvaustyylit eli ICM -tekniikka ja kameran monivalotustoiminnot ovat olleet kuvauksissani jo lähes 20 vuotta. Mikäli abstraktio ja minimalistinen kuvaustapa kiinnostaa, niin olen lisännyt nuo genret Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston tuleviin kesän ja syksyn kurssitarjontoihini, ICM -tekniikan ja päällekkäisvalotuksen lisäksi. Erityisesti ICM -tekniikassa kuva selkiytyy jo lähtökohtaisesti soveltuen näin hyvin minimalismiin, ja päällekkäisvalotuksissa taas kerroksellisuudella saadaan heräteltyä kenties hieman abstraktisempaa maailmaa. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 55. Keskeistä kursseillani on myös oman valokuvailmaisun kehittäminen. Koska kyseessä on itselle tuttu kuvausympäristö, niin rento mielentila auttaa herkemmin löytämään niitä itselle kiinnostavia visuaalisia aiheita, joita sitten taltioida värien, muotojen ja tunnetilojen siivittäminä. Parhaimmillaan minimalismin ja abstraktin ilmaisun lopputuloksena saattaa syntyä täysin uniikki kuvateos. g Abstrakti kuva monivalotuksen keinoin. a Kohteen pelkistämisellä syntyy niukkuuden taidetta. Ja olen huomannut, että ne soveltuvat hyvin myös erilaisiin minimalistisiin aiheisiin
RYHÄVALAITA KUVAAMASSA Teksti ja kuvat: Alwin Hardenbol Erityisen yleisiä havainnot ovat olleet Vardøn ja Båtsfjordin vesillä sekä Hornøyan saaren ympäristössä. Kutu tapahtuu kesäisin pääasiassa Itä-Finnmarkissa ja Venäjän puolella rajaa. d Hyppäävä ryhävalas 56 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. P ohjois-Norjan Varanger on maineikas luontokuvausalue, jonne viime reissuni 2024 tarjosi uusia ja jännittäviä mahdollisuuksia ryhävalaiden ja naalien kuvaukseen. Loikkaaminen, jossa ryhävalas hyppää joko osittain tai kokonaan vedenpinnan yläpuolelle, on uskomab Valas nostaa pyrstön vedenpinnalle aloittaessaaan syvän sukelluksen, joskus myös kommunikoidakseen tai leikkiäkseen. Kaksi erityisen mielenkiintoista kuvaustilannetta olivat ryhävalaiden loikkaaminen sekä kolmen tai neljän yksilön samanaikainen pintasyöksy. Lisäksi uusi, vankeudessa kasvatettu naaliryhmä vapautettiin Varangin niemimaalle vuonna 2024. Pystyin itsekin tunnistamaan tämän kalalajin kuvistani. Syynä tähän on todennäköisesti ryhävalaiden mieluisan saaliskalalajin, villakuoreen (Mallotus villosus ) kutuaikainen ilmestyminen. Vähintään vuodesta 2022 lähtien ryhävalaita on havaittu Varangerissa touko-heinäkuun aikana. Molempia lajeja on toki esiintynyt alueella aiemminkin, mutta nyt pääsin osallistumaan Vardøsta lähtevään ribillä eli jäykkärunkoisella kumiveneellä tehtävään matkaan valaiden pariin
LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 57
ton näky mutta erittäin haastava kuvattava. On uskomatonta, että näin valtava eläin pystyy ponnistamaan kokonaan veden yläpuolelle. Suuret lokkiparvet, erityisesti pikkukajavat, kokoontuvat valaiden pintaan nostamien kalojen ympärille, ja niiden perässä saapuvat merikihut varastelemaan saalista. Tieteellisestä näkökulmasta loikkaaminen on erityisen kiehtovaa, sillä sen tarkoitusta ei vielä täysin ymmärretä. Loikkaamisen, kuten myös pyrstön ja evien läimäyttelyn, on todettu tuottavan veden alla kovia ääniä, jotka voivat kantautua pitkien matkojen päähän. Suosittelen nopeaa suljinaikaa, vähintään 1/2000 sekuntia, mutta loikkien kuvaamisessa vielä 1/3200 sekunnilla saatoin havaita parhaassa kuvassani pientä liike-epäterävyyttä. Kunnon loikan (90 % valaasta ilmassa) saavuttamiseksi ryhävalaan on ponnistettava noin 29 kilometrin tuntinopeuteen. Naalien kuvaamisesta voi lyhyesti todeta, että niiden havaitsemiseen tuli hyviä mahdollisuuksia ajaessani yöaikaan Kibergin ja Svartnesin välillä. Sama pätee ryhmäruokailusyöksyyn. Näiden hetkien taltiointi vaatii jatkuvaa valmiutta, sillä ne tapahtuvat yllättäen ja kestävät vain sekunnin luokkaa. Kärsivällisesti kun odotti, saattoi naali jopa lähestyä kuvaajaa, mahdollistaen intiimit ja läheiset kuvaushetket. Tämä ei ole yllättävää, sillä ryhävalaat voivat painaa jopa 40 tonnia. Tutkijat ovat ehdottaneet useita mahdollisia syitä, kuten kommunikointia, leikkimistä tai loisten poistamista ihosta. Ryhävalaita kuvatessa kannattaa samalla tarkkailla myös lintujen käyttäytymistä. Tämä ilmiö, jossa eläin varastaa toisen saaliin, tunnetaan nimellä kleptoparasitismi. Lisätietoa naaleista ja niiden suojelutyöstä: NINA (Norwegian Institute for Natur Research), nina.no Lisää kuviani voi nähdä osoitteessa alwinsnature.com c Ryhmässä saalistavia valaita ja toivekkaita pikkukajavia d Naali Varangin kesäyössä 58 · LUONTOKUVA · 2 / 2025
Siirtyikö se jonnekin muualle nuolemaan haavojaan. Kaksi piestyä nokikanaa nuolivat haavojaan kasvillisuuden suojassa. Ei sillä kuitenkaan ollut mitään mahdollisuutta testosteronihöyryisen uroksen käsittelyssä. Miten tämä kaikki sitten päättyi. Vain kanalintujen soitimilta on kertynyt tarinoita ja kuvia verissä päin taistelevista uroslinnuista. Poikasia on kuitenkin jopa 12. Heti jos ne liikahtivatkin kohti avovettä, oli tuttu uros odottamassa. Tämä tuli päälle kuin höyryjyrä, painoi heikomman monesti veden alle ja repi nokallaan sulkia ja höyheniä heikommastaan. Teksti ja kuvat: Hannu Eskonen NOKIKANA ITKEE ihan oikeasti repi sen kokonaan irti. Sinne ilmestyi nokikanapari jo varhain huhtikuulla heti naurulokkien ja sinisorsien vanavedessä. Ne ottivat haltuunsa koko pienen sulan. Tapasin tämän linnun jo pari vuotta sitten Palokkajärvellä Jyväskylässä. Kesän lopulla nokikanaemoilla on mukanaan vain muutamia itsensä kokoisia nuoria lintuja. Omalla kohdalla tällainen yliaggressiivinen lintu oli nokikana. Toivottavasti. Soilla, pelloilla, metsissä ja sulavesien äärellä linnut käyvät taistojaan naaraiden suosiosta ja pesimäpaikoista. Joskus testosteronihöyryisiä taistoja käyvät muutamat muutkin lintulajit. Avovesi laajeni nopeasti. Loppukesällä ylimääräiset hormonihöyryt pitäisi jo olla tipotiessään ja emojen keskittyvän poikastensa hoitoon. Vähän myöhemmin paikalle tuli toinen nokikanauros, joka tietysti myös joutui kovaan käsittelyyn hallitsevan uroksen edessä. Se tuli sulalle haastamaan ensin tullutta. Tähän kilpeen hyökkäävä nokikana keskitti voimansa ja b Hyökkääjä repi valkean otsakilven kokonaan irti toiselta, joka aivan kuin itki menetystään. Heikompi pääsi kuitenkin livahtamaan pakoon rannan töyrään suojiin. Nyt koitos oli entistäkin hyökkäävämpi. d Hävinnyt nokikana pakenee verissä päin. Ne pysyivätkin loitommalla niin kauan kuin sula oli vielä pieni. Nokikana on pitkäikäinen lintu, vanhimmat linnut ovat olleet jopa 18-vuotiaita. Keväällä Palokkajärven lintukolonialla on käytössään pieni sula, johon valuu läheisen moottoritien sulavesiä. Hallitseva reviirinomistaja jäi avoveteen vartioimaan. Heikompi väistyy ja poistuu paikalta. Paikalle ilmestyi kuitenkin uusi yksinäinen nokikanauros. Ensimmäinen selkään saanut uros siirtyi avoveden laajenemisen myötä vähän syrjemmälle, löysi naaraan ja pesi onnistuneesti. J oka kevät sadat luontokuvaajat hakeutuvat kameroineen lintujen soidinpaikoille. Loppukesällä sen suurta hupia oli antaa kyytiä lokkien-, sorsienja silkkiuikkujen poikueille. Ja veri lensi. Tätä on selitelty sillä, että emon aggression seurauksena osa poikasista karkaa emon ulottumattomiin. Otsakilpensä menettänyttä lintua en tuon ensimmäisen tapaamisen jälkeen enää nähnyt. Nokikanojen soitimessa valkoisella nokalla ja otsakilvellä on tärkeä rooli. Tosin nokikanan tiedetään kurmottavan omia poikasiaankin kovalla kädellä. Riita päättyy yleensä varsin nopeasti ja verettömästi. Heikommalle ei annettu mitään armoa. Hyökkäävää urosta säesti sen oma naaras, joka seurasi vieressä, kun toista piestiin ja taisi vähän nokkaistakin siinä sivussa. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 59. Tällöin tämäkin nokikanauros pakeni rantatöyrään suojaan. Selviävätkö ne hengissä siitä eteenpäin, ei ole tiedossa. Vanhaan tapaan toinen niistä oli erittäin aggressiivinen muita lintuja kohtaan
Kauniista luonnonympäristöstään tunnettu Kolovesi on nykyisin varsin huonoa norppa-aluetta, sillä koko alueen kanta koostuu enintään 15 norpasta. Tietenkään aivan viereen asti ei koskaan päästä, joten kuvaajalla on syytä olla käytössään vähintään 400 mm vakaajallista ja muutenkin säänkestävää optiikkaa. Rantakuvausta suunnittelevan on varmistuttava, ettei alueella ole liikkumisrajoituksia ja ettei norppa pääse niin sanotusti yllättämään kuvaajaa itseään ilmaantumalla liiankin näkyvästä paikasta, jolloin norpan häiriintymistä ei voida enää estää. Tällöin norpat makoilevat mielellään viimeisillä jäälautoilla, joilta ne on helppo havaita. Loppukevät on parasta kuvausaikaa Jäidenlähdön jälkeinen kevät on parasta norpankuvausaikaa. Uhanalaisen ja aran norpan kuvaamisessa tulee kuitenkin noudattaa niin luonnonsuojelulakia kuin vastuullisia periaatteita. Nestorinpäivän aikoihin helmiSaimaannorppakanta on ollut hitaassa kasvussa ja lajista on runsastumisen myötä tulossa mahdollinen kuvauskohde. Arkuus tekee saimaannorpasta myös hyvin herkän kaikenlaiselle ihmisperäiselle häiriölle. Rannalta lähestyminen on vaikeaa Norppa häiriintyy herkästi rannan kautta lähestyttäessä, sillä todellisen uhan norpalle muodostavat – joskin varsin satunnaisesti nekin – suurpedot. Vaikka saimaannorppia voi nykyisin tavata lähes koko Saimaan alueella, on kanta keskittynyt voimakkaasti Pihlajaveden ja Haukiveden alueille. Tiettyä etäisyyttä norpan häiriintymiselle on mahdotonta antaa, sillä jääräpäiset nuoret yksilöt ja vanhat ja raihnaiset norpat voivat sietää ihmistä selvästi lähempänä kuin arimmat hyväkuntoiset yksilöt. Vastuullisen saimaannorppakuvauksen lähtökohta on tavoitella kivellä makoilevaa ja karvaansa kuivattelevaa norppaa järveltä päin lähestyen ja pitää se kivellä ilman, että norppa häiriintyy ja joutuu kastautumaan sillä seurauksella, että turhaan uintiin ja uuteen kuivattelujaksoon kuluu energiaa. Tarvittaessa norpan käyttäytymistä on tarkkailtava kiikareilla ja lähestyminen keskeytettävä, jos norppa osoittaa hermostumisen merkkejä. Saimaannorppa on yleisesti ottaen hyvin arka, koska kenties vain arimmat yksilöt selvisivät voimakkaasta vainosta ja metsästykseltä, jotka olivat hävittää tyystin tämän ainutlaatuisen sisävesien hylkeen ennen kuin metsästys kiellettiin vuonna 1955. Saimaan alueen norppamatkoja järjestävät toimijat ovat pääsääntöisesti sitoutuneet Metsähallituksen vetämässä Yhteinen saimaannorppamme – LIFE -hankkeessa luotuihin vastuullisen norppamatkailun pelisääntöihin (julkaisut.metsa.fi/julkaisu/norppaystavallisen-matkailun-pelisaannot/) ja osaavat toimia norppakantaa haittaamatta. 60 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Pesimäaikaan tammi-maaliskuussa norppia ei tule lähestyä ja kaikenlaiset lumenkeräymärannat on syytä kiertää talvisella Saimaalla kaukaa. Norpat ovat vähintään jossain määrin tottuneet ihmisiin ja on huomattu, että esimerkiksi moottorivene on norpalle helpommin hallittava uhka kuin yllättäen ilmestyvä meloja. Paras kuvaussää norppien kiville nousun kannalta on toki tyyni ja aurinkoinen. Joskus norppa voi uteliaana tulla uimasille hyvinkin lähelle venettä, ja hyvällä onnella norpan voi nähdä talviaikaan jäällä. Tehokkaiden suojelutoimien ansiosta ilmastonmuutoksen ja pyydyskalastuksen uhkaama saimaannorppakanta on kasvanut lähes 500 yksilön vahvuiseksi. Vaikka yksilökohtaiset erot norppien luonteenpiirteissä ja ihmisarkuudessa ovat suuria, ei ensikertalainen voi tuntea tavoittelemiaan Teksti ja kuva: Anssi Vainikka UHANALAINEN SAIMAANNORPPA HAASTAA KUVAAJAN norppia. Kokeneet oppaat osaavat lähestyä norppaa ja tarkkailla sen käyttäytymistä niin, että tavoite onnistuu. Kokenut ja varovainen kuvaaja voi kuitenkin rannan kautta päästä kuvaamaan tietyn norpan huomaamattomammin kuin veneen avulla. Keskikesällä norpat voivat nousta kiville lähinnä tyyninä öinä, kun muuten niiden havainnointi on enemmän tai vähemmän satunnaista eikä onnistu tavoitteellisesti. Reilun sadan yksilön kokoiseksi pienentynyt norppakanta lähti hitaaseen kasvuun vasta 1980-luvulla, kun Saimaan elohopeaongelmat saatiin lievenemään ja Joensuun yliopiston (nyk. Tästä syystä saimaannorppakuvaa tavoittelevan luontokuvaajan on hyvä perehtyä norppakuvauksen eettisesti kestäviin toimintamalleihin ennen Saimaalle lähtöä. Tilanne on erilainen, jos norppa omaehtoisesti lähestyy esimerkiksi mökkirantaa tai muuten rantaan leiriytynyttä kuvaajaa. Tyypillisin norppahavainto on usean sadan metrin päästä hetken aikaan pilkottava otsa, josta ei kummoista luontokuvaa irtoa. Sama koskee norpalle kolattuja kinoksia ja rakennettuja rantaan asetettuja keinopesiä, jos sellaisia pääsee näkemään. Samalla saimaannorpasta on tulossa yhä tutumpi entistä useammille Saimaalla liikkujille – ja myös luontokuvaajille. S aimaannorppa, Pusa hispida saimensis , on ainut kotoperäinen nisäkäslajimme tai vähintään norpan Saimaaseen sopeutunut, eriytynyt alalaji, jollaista ei tavata missään muualla maailmassa. Vain Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistoissa norpat saavat elää rauhassa suurimmilta ihmisvaikutuksilta, joskin Natura-ohjelmassa mukana olevat rantojensuojelualueet ja kaavoituksella huomioidut rantarakentamisen rajoitukset edesauttavat osaltaan norppien pesintää. Itä-Suomen yliopiston) ja WWF :n yhdessä käynnistämät suojelutoimet alkoivat vaikuttaa varsinkin ihmisten asenteisiin. Hyvä lähtöpiste norpparetkelle on esimerkiksi Savonlinnan Oravi. Toisinaan tietty norppayksilö asettautuu toviksi hyvinkin lähelle ihmisiä: norppia on aika ajoin voinut havainnoida esimerkiksi Savonlinnassa Olavinlinnan ympäristön kapeissa salmissa. Lähde oppaan matkaan Helpoin ja vastuullisin tapa saada kuvia saimaannorpasta on lähteä kaupalliselle norppakuvausmatkalle norppien karvanvaihdon aikaan keväällä toukokuussa heti jäidenlähdön jälkeen
Norpat ovat tunnistettavissa yksilöllisistä turkkikuvioista. Huomaa kuitenkin, että kuvien tarjoaminen tutkimuskäyttöön ei anna erivapauksia norppien kuvaukseen. Saimaannorppakantaa seurataan valokuvien ja turkkikuvioiden avulla Jos pääset kuvaamaan saimaannorpan, voit etsiä kuvaamasi norpan tietoja WWF :n ylläpitämän norppagallerian kautta: wwf.fi/norppagalleria/. Saimaannorpan kuvaaminen ei siis edellytä poikkeuslupaa, koska sellaista ei voi kuvauk seen saada. c Saimaannorpat nousevat toukokuussa kiville kuivattamaan vaihtuvaa karvaansa. Yksittäisiä poikkeuslupia merkittävien norppadokumenttien tekoon on takavuosina myönnetty koulutusja osin tutkimustarkoituksen perusteella, eikä luvituksista aina ole selvitty ilman valituksiakaan. Tuottamalla tuloja järjestetty norppamatkailu ja -kuvaus voivat lisätä saimaannorpan paikallista hyväksyttävyyttä. Saimaannorppa on edelleen erittäin uhanalainen ja edellyttää tämän mukaista asennoitumista niin itse kuvaamisessa kuin kuvien julkaisemisessa. Norppakuvaus voi tukea norpan suojelua Parasta luonnonsuojelua on usein pysyä kotona. Tahatonta häirintää ei kuitenkaan koskaan täysin voida välttää, jos pelkkä alueella liikkuminen ja muu toiminta sitä aiheuttaa. kuun lopussa syntyvät kuutit ovat hyvin alttiita yksinjäämiselle ja kaikenlaiselle häiriölle vielä huhtikuussakin. Saimaannorpan tunnettuja pesäpaikkoja uhkaavien rantojen hakkuiden ajankohtiin ELY -keskus voi kuitenkin osaltaan puuttua. Voit myös auttaa tutkimusta lähettämällä omat norppakuvasi yksilön tunnistusta varten sivuston linkkien kautta. Jos haluat tukea norppatutkimusta kuvaamisen avulla, on suositeltavaa ottaa jo etukäteen yhteyttä Itä-Suomen yliopiston norppatutkijoihin tai aluksi vaikkapa tämän jutun kirjoittajaan, jotta toimintamalleista ja lupakäytännöstä saadaan sovittua. Norppakuvauksen lainsäädäntö Saimaannorppa kuuluu EU :n luontodirektiivin liitteen IV a lajeihin. Kuvaaminen ei kuitenkaan saa häiritä saimaannorppia. Yleisen oikeustajun kannalta on toki absurdia, että esimerkiksi metsänhakkuita voidaan toteuttaa lintujen pesimäaikaan huolimatta pesimälintujen uhanalaisuudesta, kun jokin toinen laji ei saisi millään tavalla reagoida luontoon myönteisestikään suhtautuvan ihmisen läsnäoloon. Viimeistään, kun norppa laskee päätään tai viiksiään veteen, on poistuttava paikalta. Häirinnän määrittelyn hankaluus Häirinnän määrittely rikosoikeudellisten kysymysten ratkaisun yhteydessä on usein vaikeaa, mutta ELY -keskuksen tulkinnan mukaan häirinnäksi voidaan laskea jo se, kun karvanvaihtoaikaan kivellä oleva norppa selvästi reagoi kuvaajan läsnäoloon esimerkiksi nostamalla päätään ja valmistautuu heittäytymään takaisin veteen. Se on maakotkan, naalin, tunturihaukan ja muuttohaukan tapaan Metsähallituksen erityisvastuulaji, jonka seurantaja suojelutyötä edistetään ja toteutetaan yhteistyössä muun muassa ELY -keskusten, Itä-Suomen yliopiston, WWF Suomen ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Erityisesti kuolleena löytyneistä tai vahingoittuneista norpista mutta myös muista norppahavainnoista voi ilmoittaa Metsähallitukselle norppasivuston ohjeistuksen mukaisesti: www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-suojelu/saimaannorppa/ ilmoita-saimaannorppahavainnosta/. Saimaannorpan suojelu on tuonut Saimaalle monien mielestä kielteisiä pyydyskalastusrajoituksia, eikä suhtautuminen norppaan tai moniin muihinkaan haluttuihin kuvauskohteisiin ole aina yksiselitteisen positiivista. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 61. Luonnonsuojelulain 83 § mukaista lupaa ei kuitenkaan voi saada pelkän luontokuvaustarpeen perusteella, vaikka toiminta olisi ammattimaista. Saimaannorpan ehdottomasta suojelusta ja häirintäkiellosta voidaan poiketa vain ELY -keskuksen poikkeusluvalla EU :n luontodirektiivissä mainituin ehdoin, jotka on kirjattu myös luonnonsuojelulakiin (9/2023). Esittämällä norppakuviaan kuvaaja voi myös lisätä tietoisuutta tästä ainutlaatuisesta lajista ja tukea sen suojelumyönteisyyden kehittymistä
Itse kävin paikalla kerran, ja ainakin silloin kuvaajat käyttäytyivät mallikkaasti. Sen sijaan maahan pesivä, uhanalainen huuhkaja on poikkeuksellinen lintu siinä, sillä se helposti hylkää munansa ja poikasensa pesinnän alkuvaiheessa häirinnän vuoksi. g Yksinäinen huuhkaja huhuilee kotipaikkani lähellä. Omasta mielestäni pöllöjä pystyy kuvaamaan eettisesti lajin huomioon ottaen. Kun sitten joku keksi ottaa kuvan kuvaajista ja laittaa sen someen, nousi valtava maalitusprojekti. Peloton lintu itse ’lähenteli’ kuvaajia kyllä useaan otteeseen kulkuväylälle. Pari kesää sitten eräs kuvaaja oli etsinyt ja löytänyt niiden pesän. Merkitystä on myös sillä, onko kyseessä yövai päiväaktiivinen pöllö. b Laajasalossa vieraillut lapinpöllö sai tunteet kuohumaan. Ravintoa se kuitenkin sai runsaasti. Siitä voi ainakin teoriassa koitua ikävyyksiä pöllöllekin. Voit kuitenkin kulkea satojen muiden ihmisten tavoin siellä koirien tai kiikarin kanssa, siitä ei jää ’somejälkeä’ eikä seuraa moitteita. Pesää ei pitäisi missään tapauksessa lähestyä. Tästä on tiedossani surullinen esimerkki. Pesintäaika on kriittinen kuvauksen kannalta. 62 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Omalle somesivulle laittamani talvisen pöllökuvan alle olen saanut pari kertaa sen tyypillisen moitteen: ’pöllöt pitäisi jättää rauhaan’. On toki huomioitava se, että pöllön kuvan julkaiseminen johtaa mahdollisesti kansainvaellukseen kyseiseen paikkaan. Kuvan julkaisemisajankohtaa kannattaa siis miettiä. Näin on voinut käydä useamminkin, sillä kuvaajan mukaan parin kuvaaminen on jatkunut vuosia. Paikka oli pöllölle erinomainen, sillä se löysi sieltä paljon syömistä ja viipyi pitkään. Teksti ja kuvat: Merja Elisabeth pitäisi kulkea kaupungin puistossa kameran kanssa, jos tietää siellä asustavan esimerkiksi lehtopöllön. Viime keväänä lapinpöllö ilmaantui ItäHelsingin suositulle ulkoilualueelle. Tarkoittaako lause esimerkiksi sitä, ettei d Syksy tuo pöllöjä kaupunkeihin (hiiripöllö). Sen puoliso kuoli viime vuonna eikä tunnu todennäköiseltä, että se löytäisi enää kumppania. Ihmisen sietämisessä esimerkiksi lapinpöllöllä ja viirupöllöllä on valtava ero! Pöllön saalistusmailla käveleminen voi vaikeuttaa pelottomankin pöllön ravinLAJIN TUNTEMUS nonsaantia. Merkitystä on muun muassa linnun ’pelkokertoimella’ ihmistä kohtaan. Olen useana talvena tavannut huuhkajapariskunnan kotini lähellä niiden päivehtimismetsässä. LUONTO KOKEMUKSIA Merja Elisabeth on luontokuvaukseen hurahtanut toimittaja, joka viettää vapaa-aikansa mieluiten metsissä. Eipä ihme, sillä ne ovat tavattoman viehättäviä ja ihastuttavia lintuja. auttaa pöllöjen kuvaamisessa P öllöt ovat kuvaajille mieluisia kuvauskohteita. Jos oman pihan pesäpöntössä pesii vaikkapa helmipöllö, en näe mitään syytä, miksei siitä voisi jonkun kuvan ottaa. Tällä hetkellä kyseisessä metsässä huhuilee tiettävästi vain yksi huuhkaja. Mikä tekee kameran nostamisesta ylös puuta kohden eettisesti väärän. Siten lintujen pesintä keskeytyi. Pöllöjen kuvaaminen herättää kuitenkin valtavasti tunteita puoleen ja toiseen. Yöpöllöt ovat kaupungeissa tottuneet ääniin ja kulkijoihin, mutta toki niiden pitää saada nukkua
LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 63
Syysmuutto ei ehkä ole ihan yhtä näyttävä, koska muutto ajoittuu pidemmälle aikavälille. Ensin tulevat joutsenet, sitten hanhet ja viimeisenä kurjet. Kun vanhana reservin upseerina saavuin paikalle, ne ottivat kiltisti asennon. Isot linnut palaavat syksyllä. Jatkoivat ruokailua, kun komensin ”Lepo, jatkakaa”. Teksti ja kuvat: Matti Alasaarela ASENTO! Kuvauspäivä 27.4.2022 klo 19.40 Kamera Täyskennoinen peilitön järjestelmäkamera Objektiivi 200–500/f5,6 Polttoväli 500 mm Etäisyys kohteesta 105 m Valotusaika 1/2000 s ISO 2200 Aukko f/8 Valotusohjelma manuaalinen Kuvan laatu Raw Kuvan perussäädöt Lightroom Classic T yrnävän laajoille peltoaukeille saapuu joka kevätmuuton aikana ruokailemaan tuhansia kurkia, hanhia ja joutsenia. Tässä parvessa oli arviolta 1 500 kurkea. RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela avaa kuviensa taustoja. 64 · LUONTOKUVA · 2 / 2025
LEPO! Kuvauspäivä 27.4.2022 klo 19.40 Kamera Täyskennoinen peilitön järjestelmäkamera Objektiivi 200–500/f5,6 Polttoväli 500 mm Etäisyys kohteesta 105 m Valotusaika 1/2500 s ISO 3200 Aukko f/8 Valotusohjelma manuaalinen Kuvan laatu Raw Kuvan perussäädöt Lightroom Classic LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 65
Näin muistan tapahtuneen mm. VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen on eläkkeellä oleva oululainen eläinlääkäri ja biologi, joka retkeilee lähiympäristössään kameran kanssa. Jos jää kelluu, tiheyseron vuoksi pinnalla näkyy vain 10–15 % kelluvan jään paksuudesta. Pohjautuneet ahtojääröykkiöt voivat kasvaa harjaltaan jopa 13–15 metriä korkeiksi. Teksti ja kuvat: Raija Väyrynen RÖYSIÄ JA JÄÄPALLOJA V iidentoista vuoden aikana viikonloppuja loma-asujana Hailuodossa on saanut kokea monenlaisia talvia ja jääolosuhteita sekä opetella talveen ja jäähän liittyviä saaristolaisten käyttämiä sanoja ja sanontoja. Ahtojäätä taas muodostuu, kun jää rikkoontuu puristuessaan lohkareiksi ja kasaantuu päällekkäin röykkiöiksi. Perämeren ulkomerellinen jääkenttä on liikkuvaa ajojäätä. vuonna 2021. Jäinen talvi kestää keskimäärin kuusi kuukautta, marraskuusta toukokuuhun. Jääpeitteen sulaminen alkaa huhtikuussa. Silloin ahtojäätä voi työntyä matalikoille ja rantaan ankkuroituen meren pohjaan. Alkutalvesta jään paksuuden ollessa alle 30 cm saattaa sopivan kova länsilounainen tuuli rikkoa jääkenttää. Tämä on mahdollistanut saaren ja mantereen välisen jäätien useina vuosina myös ns. Jääeroosio on olennainen mekanismi Perämeren rannikkoalueen luonnon uudistajana ja sen biodiversiteetin ylläpitäjänä. Öinen voimakas etelätuuli 66 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Keväällä jään haurastuminen ja sulaminen rannoilta mahdollistaa kovien tuulten aikaansaamana jäiden liikkumisen Hailuodon länsipuolella. Näihin veden olomuodon muutoksiin yhdistyneenä tuulet, merivedenkorkeuden vaihtelut ja virtaukset tarjoavat mahdollisuuden nähdä ja valokuvata saaristolle erityisiä, mutta manterelaiselle harvinaisia luonnonilmiöitä. Keskitalvella, kun jääpeite on kiinnittynyt rantoihin ja matalikoihin, se on kiintojäätä, joka ei juurikaan rantojen tuntumassa liiku. Kun saarta ympäröi meri joka puolelta ja sinne kuljetaan merimatka lautalla, näkee meren jäätymisen, ajojäiden liikkumisen, ahtojääröykkiöt ja jään sulamisen. Merenpinnan alapuolelle piiloon voi kertyä silloin jäätä 4–20 metriä. huhtikuussa 10.4. virallisena jäätienä ELY -keskuksen ylläpitämänä. Jääpeitteen on mitattu paksuudeltaan vaihtelevan 45–100 cm välillä. Välissä tietysti on tutumpi sulavesiaika. Maalle rantaan työntyvä jää saa aikaan merenpohjan ja rannan mekaanista eroosiota. Hailuotoa ympäröivä meri on jäätynyt joka vuosi. Tavallisesti touko-kesäkuun vaihteessa viimeisetkin jäälautat ovat häipyneet
Toisentyyppinen jännittävä ja erikoinen jäätymisilmiö tapahtui marraskuun alussa vuonna 2019. puhalsi 20 m/s ja jäät liikkuivat Marjaniemen aallonmurtajaa kohden. Etelämpänä Kalajoella päin on aikoinaan käytetty myös nimeä kalla. Sinä talvena jään paksuus alueella oli 20–50 cm ja pitkään jatkuneen puuskaisen tuulen voimalla jäät työntyivät aallonmurtajaa vasten ja aallonmurtajan päälle jopa 13 metriä korkeaksi röysäksi. Näitä kiehtovia syksyisen ja talvisen luonnon tapahtumia saaressa on ollut jännittävää ihmetellä, kuvata ja pohtia niiden syntyä ja merkitystä luonnossa. Raumalainen Raimo Sundelin kommentoi minulle: ”Sanok te noit röysyiks, meil ne o röykjöi!” Raahessa jääröykkiöistä on käytetty nimitystä röyssy, kertoi minulle syntyperäinen raahelainen. Kuvauksieni aikaan olosuhteet ilmiölle olivat kaikin tavoin suotuisat ja jääpallot jäivät rannalle kulkijoiden hämmästeltäviksi. Luotolaiset sanovat, että jää on röysinyt ja syntyy röysä. Maailmalla jääpalloja on kuvattu syntyvän Michigan järvellä lähes vuosittain ja olen nähnyt jääpallokuvia myös Siperiasta Ob-lahdelta. Monet paikkojen nimet ja nimeämisperusteet kertovat meille menneestä kulttuurista ja paikan luonnosta, paikannimi on paikan muisti. Tuulen suunnasta riippuen ahtojäitä kasaantuu hieman eri paikkoihin eri vuosina ja niitä näkee myös Sunikarissa ja Keskiniemessä. c Hiekkaisia jääpalloja, Keskiniemessä 2.12.2020 g Röysät Marjaniemessä 9.3.2024 h Jääpalloja Marjaniemen hiekkarannalla 4.11.2019 LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 67. Suuremmat, raskaammat pallot näyttivät saaneen rantahiekkaa mukaansa ja olivatkin väriltään hiekanruskeita. Näin laaja-alaisena ja näyttävänä en tätä ilmiötä ole Hailuodossa sittemmin nähnyt. Hailuodon jääpallot olivat niin harvinainen tapahtuma, että se ylitti uutiskynnyksen Suomen ulkopuolellakin. Tuuli tuo jatkuvasti lisää jääsohjoa mukanaan. Pallojäätä voi muodostua syksyllä meren alkaessa jäätyä. Jos pallot jäisivät veteen, ne ehkä jäätyisivät toisiinsa tai lumen sataessa ne peittyisivät. Röysiä kasaantuu lähes vuosittain rannan tuntumaan, mutta näin isoja harvemmin. Miten nämä jääpallot syntyvät. Kallankarit, Maakalla ja Ulkokalla nimet viittaavat ahtojäiden aikaansaannoksiin. Palloja alkaa muotoutua, kun merivesi jäähtyessään saavuttaa hieman alle jäätymispisteen lämpötilan, ilma on vähän pakkasen puolella ja mereltä matalalle rannalle puhaltava tuuli pyörittelee jäätyvää sohjokeräymää tai pientä jääpalaa. Täytyy olla oikeat olosuhteet sekä merivedessä, että ilmassa. Pikkuhiljaa pyörivä liike kasvattaa pallot suuremmiksi, tennispallon kokoisiksi ja lopulta ne aaltojen kierittäminä tai veden laskiessa päätyvät rantahietikolle. Paikkakuntalaiset tuntuvat tietävän aina oikean paikallisesti käytetyn termin, joten parasta lienee kysyä heiltä. Jään muodostamia ahtojääkasoja olen kuullut nimitettävän monilla nimillä: röysi, röysy ja röysä. Tämä luonnonilmiö kiinnosti kovasti ja ihmiset kävivät kevään aikana röysiä ihmettelemässä ja ihailemassa. Silloin saatiin nähdä Marjaniemen uimarannan rantavedessä ja hietikolla sadoittain tennispallon kokoisia ja sitä suurempiakin n. 20 cm halkaisijaltaan olevia jääpalloja, luonnon pallomeri. Jääpalloja olen kuvannut myös Keskiniemessä matalalle hiekkarannalle levittäytyneenä vuonna 2020 ja myös viime syksynä rantavedessä kellumassa. Hyyhmäisen meriveden velloessa rantavedessä edestakaisin aihiot kasvavat kokoa ja hioutuvat sileiksi jääpalloiksi. Talvella 2024 jääröysät työtyivät Marjaniemen uimarannan edustan matalikolle, jossa ne näyttävinä ja vaarallisinakin olivat jälleen yleisen kiinnostuksen kohteina ja elokuvantekijöiden rekvisiittana. Kalla tarkoittaa kariin kasaantunutta ja siihen ankkuroitunutta pitkään sulamattomana säilyvää jääröykkiötä. Tuulen liikutellessa palloaihioita alijäähtyneestä vedestä kerrostuu uutta jäätä pallon ympärille
Välttämättömyyssyistä monipuolistunut kuvaaminen lavensi aiheita, ja kun vuosikymmeniä kertyi, arkistoa selatessa huomasi, että moni tuttu retkikohde oli muuttunut. Yhdistyksen perustamisen aikoihin mediassa nousi esille entistä useammin luontoon liittyneet muutokset kuten soiden ojitukset, lintujen kuolemat, metsien parturointi ja moni muu nykyisin varsin normiasialta tuntuva uutisjuttu. Mutta olin ammattilainen, näin luki veroilmoituksessa. Olisi pitänyt suutarin pysyä lestissään, mutta onneksi vertaistukea oli tarjolla monilta kohtalotovereilta. Kuvien tarve johti monilla myös kaupalliseen toimintaan, jos sattumanvaraisesta käyttöoikeuksien myynnistä voi noin järkevältä tuntuvaa termiä käyttää. Studiota kuitenkin osasin välttää. ARKISTOJEN KÄTKÖILLÄ 68 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Raha tuli mukaan, ja se loi mahdollisuuksia hankkia parempia välineitä ja kuvata enemmän. Uraputki oli aluillaan, yksillä paremmin suunniteltuna kuin toisilla. Varsin nopeasti selvisi, että ammattilaisuus osaavana valokuvaajana oli toiveajattelua. Puhtaat luontokuvat eivät juuri tarjonneet medialle uutta, ja kirjoja tehtiin vähemmän samaan aikaan, kun kulut kasvoivat. Maallinen ohjaus tiukensi otettaan vuosien kuluessa. Ympäristöherääminen synnytti myös tarpeen näyttää luonnossa tapahtuvia muutoksia, ja meille luontonäppäilijöille syntyi luonteva rooli olla työssä mukana. Puoli vuosisataa sitten tuo kaikki oli kuitenkin uutta. Kaikella puolensa. Itse kuuluin jo silloin vähemmän maallisia asioita kuin kuvaamista miettineeseen ryhmään. Teksti ja kuvat: Markku Saiha V altaosaa luontokuvaajista, ainakin silloin kun itse aloitin, motivoi ympä ristönsuojeluun liittyvät teemat. Kaikkea saattoi opetella, ja näin tapahtui vuosien mittaan, ja oma repertuaari laajeni kattamaan paljon muutakin kuin selkeät lajikuvat. Luonnon ehdoilla toimineet ihmiset olivat kadonneet, menettäneet tehtävänsä. Samalla alati laajeneva luontokuvaajien kansakunta katseli vinoon tällaista kuvaajaa, joka ei enää keskittynytkään diafilmin tarjoamaan raamiin, vaan kuvasi kummallisen näköisillä kameroilla ja jopa mustavalkoista. Palaaminen takaisin harrastajaksi ei ollut mahdollista velkasaldon sukellettua kriittisille rajoille. Samaa kehitystä ei ollut havaittavissa linnuissa eikä kasveissa, mutta maisemissani merellä olleet puuveneet olivat korvaantuneet muovisilla, ja taivaanrantaa koristelivat tuulivoimalat. Verottaja vaihtoi mielellään titteliksi valokuvaajan, ja kohta jo maksettiin sekä ennakkoja että eläkemaksuja. AMMATTILAISTEN MATKASSA Suomen Ammattiluontokuvaajat SAL ry:n jäsenet vuorottelevat kolumnisteina. Eteenpäin siis. Suurimmalla osalla tuon ajan luontoa kuvanneista oli oma erityissektorinsa, josta oli tietoa ja ympäristöosaamista enemmän kuin toisilla, ja moni profiloitui alueensa kuvaajana myös median silmissä. Kun vierailin retkikumppanin työmaalla, huippustudiossa, en olisi noista kuvauksista selvinnyt edes tuurilla. Toki luonnontuntemus oli ennallaan, ja himmentäminen onnistui, mutta jos mukavuusalueelta joutui hyppäämään pois, hakeutui sormi suuhun
Myyntikuvien arkistosta oli tullut pala tallennettua historiaa, monen kohteen osalta ainoita dokumentteja tuollaisen maailman olemassaolosta. Ei ole museomme sektoria, ei ole resursseja, ei kiinnosta, kerrottiin. d Näkymä Porin Tahkoluodosta, vene historiaa ja tuulivoimalatkin parinkymmenen vuoden päästä. Kaikelle kuvatulle materiaalille, laadukkaallekaan, ei synny välitöntä käyttöä, eikä nettisivuille lataaminen aina tarjoa aiheen arvon mukaista foorumia. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 69. Hämmennys oli melkoinen, koska käsissäni oli ylittämättömällä teknisellä osaamisella kuvattuja ainutlaatuisia dokumentteja. Osa heistä arkistoi kuvansa kirjoihin, osa sai kerrottavansa esille näyttelyissä, uusimmat voivat löytyä nettisivujen alati kasvavasta massasta. Tilanteen kirkastuttua huomaan, että oma arkistoni on samassa asemassa. Kirjaan miten rantojen laidunnus näkyy kuvan maisemassa, miksi ulkosaaren mökki on pelastanut henkiä, ja millä mustalla aineella puuvenettä kuvassa käsitellään. Entä tämän päivän kuvat, joka ovat sadan vuoden päästä vastaavaa historiaa. Saaret kasvavat umpeen. Tällaisen kuva-arkiston kimpussa pääsin loppuvuodesta työskentelemään. Paikalliseen taidemuseoon haluttiin pari valmista näyttelyä, jonkin verran kulttuuridokumentteja myös, mutta elämän mittainen muuttuc Saari Selkämeren rannikolla, kuvien aikaväli 45 vuotta. van ympäristömme tarkkailu ja sen tuottama kuva-aineisto ei kiinnostanut ketään. Miksi. Teen sen, koska kukaan muukaan ei siihen pysty. Kuvat ovat minun, tiedän mitä niissä on, miksi kuvattu ja milloin. Jo viime vuosituhannen puolella huomasin näyttelyä varten kuvia katsastaessani, että kaikki aikanaan itsestään selvältä tuntuneet näkymät olivat kadonneet, vain kuvat olivat jäljellä. Viimeisen vuoden aikana on ympäriltä poistunut kollegoja vuosikymmenten takaa. Samaan aikaan museoiden arkistoista kaivetaan kuvia sadan vuoden takaa, ja esitellään niitä arvokkaina otoksina menneestä. Arkisto syntyy ja täydentyy jokaisena tuulipäivänä, valmiina linkin takana liitettäväksi mihin tahansa yhteiseen arkistoon, jos joku näkee tuon klikkauksen tarpeelliseksi. Into tarkentaa hakusanoja on kasvanut samassa suhteessa kuin olen kuunnellut kommentteja, ettei museoiden henkilökunnalla ole tuollaiseen mahdollisuuksia eikä välttämättä edes osaamista
Rengastettujen lintujen tarkoituksellisesta kuvaamisesta on tullut osa lintututkimusta. Toiminnalla on yhtä iso, ellei isompi oikeutus, kuin valokuvaamisella. VARIKSENPESÄLTÄ Viitasaarelainen Timo-Heikki Varis tarkkailee lintujen ja karvapuolen eläinten touhuja. Yhteistyö on tuottanut uutta ja usein lähes ajantasaista tietoa lintub Rengas olisi saattanut pelastaa Sointu-huuhkajan jalan. Kuvaajien on vain hyväksyttävä renkaiden ja pantojen olemassaolo. Renkaat näkyvät selvästi esimerkiksi suurilla petolinnuilla, lokeilla, MERKITTY – HAITTAAKO. Kuka malttaa olla painamatta nappia, kun etsimessä komeilee maakotka vaikkakin rengastettu. Merkitseminen on osa tutkimusta. 70 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Maakotkan ja huuhkajan karvaiset koivet peittävät renkaan useimmiten. Näin luontovalokuvaus ja tutkimus lyövät kättä. Merikotkalla ja kalasääskellä rengas näkyy kuvissa lähes aina. Väreillä ja isokokoisilla numeroilla varustetut niin sanotut lukurenkaat ja kaulapannat on luettavissa kuvista. Ja kun kainuulaisen suon laitaan ilmestyy peurapartti joukossaan pantavaadin, en minä ainakaan jätä kuvaamatta. (dia) d Rouva-83 laumoineen kuhmolaisella suolla palkimassa. kahlaajilla sekä kaularenkain merkityillä sorsalinnuilla. Teksti ja kuvat: Timo-Heikki Varis P akko myöntää, että mielessä vähän muljahtaa, kun etsimessä olevan linnun nilkassa kiiltää metalli tai nisäkkään kaulaa kiertää keltainen panta
Sitä paitsi kumpaakin luontoharrastajaa sitoo samantyyppiset eettiset säännöt. Samalla alkaa yksilön tarina. Otin pöllön huostaani ja hoidin sitä pari kuukautta. Rengastajalla on työhönsä lupa, jonka hän on ansainnut tiukan lajituntemustentin kautta. Aitoudesta tuli mieleen, että mitenkähän kuvakilpailujen tuomaristot kokevat asian. Kulkeeko aitouden raja pienessä alumiinirenkaassa. Kohteen kunnioitus on niistä ensisijaisin, varsinkin kun vieraillaan lintujen pesillä. Rengaskontrolli aloittaa ja päättää aina yhden luvun yksilön elämäntarinassa. b Viitasaarelainen viirupöllö lähtee rengastajan käsistä ja tarina alkaa. Kahden viikon kuluttua sama lintu nähtiin Kuusamossa. Niistä saa siten ”aidomman” kuvan. Yhteisillä retkillä tietojen vaihto on luontevaa ja luottamuksellista. Vastavuoroisesti toimitin tietoa omista havainnoistani. Luontokuvaajan kannattaa kuunnella isolla korvalla rengastajan ohjeita. Laskin kuitenkin linnun vapaaksi. Kun lintu tai nisäkäs merkitään, siitä tulee yksilö. jen liikkeistä. Se löytyi kolmen kuukauden kuluttua huonokuntoisena ja menehtyi. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 71. Lintu astui ahmalle tarkoitettuihin pyyntirautoihin. Kenties legendaarisimman tarinan ”päähenkilö” oli Hämeessä elänyt, Yltiön Mammaksi nimetty viirupöllönaaras. Olisipa Sointu-huuhkajallakin ollut tuollainen pelastusrengas. Kuvasin eräänä maaliskuisena päivänä rengastetun maakotkan. Suurimmalla osalla kuvattavia ei ole rengasta jalassaan tai pantaa kaulassaan. Lintu astui saukolle asetettuihin rautoihin kotini läheisellä kalankasvatusaltaalla. Voin kuvitella pettymyksen, jos muutoin hieno luontokuva jäisi palkitsematta vain siksi, että kohde on merkitty. Rautojen sangat löivät renkaaseen, joka vaimensi iskun niin, ettei linnun nilkkaluu katkennut. Takavuosina Kainuussa tutkijat ystävällisesti vihjaisivat, mistä saattaisi löytää metsäpeuroja kuvattavaksi. Huuhkajan vasen jalka ei toipunut täydellisesti. Parhaimmillaan luontovalokuvaajan ja rengastajan yhteistyö kantaa hienoa hedelmää. Koskettava on myös tarina Pekka Helon 1970-luvulla rengastamasta kotkakoiraasta. Suretti ja suututti. Se voi olla vuosikausia kestävä ja jatkuvasti täydentyvä
Epärelevantin kuuloista pohdintaa, jos ei ole itse havahtunut keskeltä luontokuvaajan identiteettikriisiä. Tuntuu tyhmältä esittää itselleen tuo edeltävä kysymys, eihän minun ole pakko olla yhtään mitään. Kuinka monesti olen tuskaillut alhaista motivaatiota ja miettinyt, löytyykö sitä enää ollenkaan. Tunnistan olevani ja aina olleeni suhteellisen kaikki tai ei mitään -tyyppi. Vain yksi asia on ollut läsnä koko sen ajan, kun olen kameraa käsissäni pidellyt, nimittäin jatkuva muutos suhteessani kuvauk seen. Kun mietin aikaa luontokuvauksen parissa, näen sen jonkinlaisena aaltoilevana käyränä, jossa toinen muuttuja on aika ja toinen on innostuneisuus. Siinä missä se usein johtaa kokonaisvaltaiseen syventymiseen kulloinkin kiinnostavan aiheen parissa, on varjopuolena nopea ja totaalinen kyllästyminen, ja epäonnistumisten alhainen sietokyky. On ollut aallonpohjia luovuuden tai jaksamisen tiimoilta ja toisaalta taas loputtoman tuntuista energiaa ja ideointikykyä. Eikä varsinkaan määritellä olemisiani kenenkään muiden olettamuksien kautta. Tämän omi72 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. Jos vastaan jo toista vuotta kysymykseen ”oletko kuvannut paljon” aika vähän totuutta sisältävillä sanoilla ”En nyt oikein ole ehtinyt”, niin missä vaiheessa muutun kuvaajasta joksikin muuksi. Ajan kanssa ja omien tarpeiden tunnistamisen myötä alkoi kamerarepun sisältö vakiintua ja sen vaihtuvuus hidastui hidastumistaan. naisuuden jalostaminen määrätietoisuudeksi kärsimättömyyden sijaan on ollut haastava työmaa. Toki myös aiheen parissa käytetty aika korreloi vahvasti sen kanssa, kuinka kiinnostunut siitä on. Mitä enemmän kuvaan, sitä enemmän kuvaan, ja toisin päin. Melkoista vuoristorataa, voisi joku todeta. Vuodenajat vaihtelevat tuoden luonnollista rytmiä aktiivisempiin ja passiivisempiin kausiin. Ensimmäisinä vuosina kalusto vaihtui usein, eikä oikeaa tarvetta osannut erottaa kuvitellusta tarpeesta. Pelkkä kameran pitely ja sillä osoittelu ei ole tätä terävää kulmaa hionut, mutta luonnon rytmin tahtiin hidastuminen on auttanut senkin edestä. Alun hapuilua ja ensimmäisen järkkärin asetusten ihmettelyä (en ollut silloinkaan mikään ohjekirjan lukija), paljon askeleita luonnossa ja oman kehityksen intoa ja tuskailua. Uskon silti samaistumispintaa löytyvän. Aika menee eteenpäin ja innostuneisuuden taso vaihtelee. Pian olen kuitenkin puuhannut taas innostuneena kuvaamisen parista. Onko minun pakko olla luontokuvaaja. Motivaattorit vaihtuvat, ja oman pystyvyyden ymmärrys kasvaa, joka taas saa innostuneisuuden käyrän nousuun. Monia vuosia elämäni tuntui nivoutuvan kaikilta osin luontokuvauksen ympärille ja IDENTITEETTIKRIISI R eiluun vuosikymmeneen luontokuvausta mahtuu paljon. Olenko luontokuvaaja, jos en ole koskenut kameraan kahteen kuukauteen. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta kun näitä yhtälöitä värkkäilee muuttuvissa elämäntilanteissa ja ympäröivän todellisuuden mullistuksessa, olen löytänyt itseni usein hämmennyksen ääreltä
Ekana ei olekaan mielessä teerensoidin ja pikkuketut, vaikka uskokaa, niitä on kova ikävä. Ehkä enemmänkin yritän irti hallinnan tunteesta ja siitä, miten määrittelen itseni. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 73. vaa niin kauan. Olen tuntenut siihen niin suurta paloa ja saanut kokea hienoja hetkiä sen parissa. Nyt mietin, milloin kalliot kuivuvat ja odotan, kun saan laittaa kaiken henkisen ja fyysisen voimani peliin kiipeämällä niitä ylös. Ei niinkään se, ettei luonnossa olisi nautittavaa, vaan se, etten osaisi tehdä sitä ilman kuvaamisen tuomaa iloa. Tämä on myös ensimmäinen asia elämässäni, josta olen ollut varma, etten koskaan luovu. Irtipäästäminen on aika jyrkkä ilmaisu, en tarkoita, että lopettaisin kuvaamisen. On siis aika päästä irti identiteetin määrittelystä minkään yksittäisen suorituksen, harrastuksen tai onnistumisen kautta. On ollut aika hienoa pikkuhiljaa tajuta, että on oppinut nauttimaan luonnosta uusin tavoin, ilman kameraa, vaikka se tuntui vielä tovi sitten absurdilta. Teksti ja kuva: Emilia Milonoff nautin siitä suuresti. Minulla on ollut absoluuttisen kirkas ajatus siitä, että minä olen tätä ja tämä on minua. Kaikki tai ei mitään on rasittava tapa elää, mutta se on oikein valjastettuna mieletön eteenpäin työntävä tuli. Odotan myös metsäpolkujen kuivumista ja järvien sulamista, tänä kesänä aion opetella käsittelemään omat kalani paremmin. Harvoin sellaisia harrastuksia tai työtä elämässään kohtaa. Ne ovat myös kaksi asiaa, joihin uskon palaavani, kun niiden aika taas on. Harrastuksesta on tullut elämäntapa, tulonlähde, sosiaalisen elämän lähde ja kokonaisuus, joka on ohjaillut elämäni suuntaa. On vaikea päästää irti jostain, jonka on kokenut määrittävän minäkuKeväässä edelleen parasta on ensimmäisen mustarastaan laulu ja valo, mutta huomaan, etten niiden myötä katselekaan vaihtuvaa vuodenaikaa samanlaisten odotusten kanssa. Vain muutos on pysyvää. Jos ikinä piti itseäni missään esitellä, niin usein esittelyyn kuului maininta siitä, että olen ennen kaikkea luontokuvaaja. OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff jäsentelee ajatuksiaan luontokuvauksesta. On ollut yksi vaikeimmista oman identiteetin hämmennystiloista huomata olevansa kiinnostunut oikeastaan mistä tahansa muusta enemmän kuin luontokuvauksesta. Vaan kuinka ollakaan, kaikki tai ei mitään. Olen luontokuvaaja, olen hääkuvaaja, olen kiipeilijä, olen retkeilijä, olen kalastaja, olen retkeilyvälinemyyjä, olen ihan mitä tahansa, mihin tulevaisuudessa keksin mielenkiintoni suunnata
Kamerat alkoivat laulaa kojun sisällä, ja olin itsekin tuolloin ihan tyytyväinen omiin otoksiini. Laadukkaista karhukuvista kuitenkin edelleen arviolta noin 99 % on kaupallisista piilokojuista kuvattuja. Suurpetojen kojukuvauksessa on toki myös mahdollisia hyviä puolia. Luonnossa muuten niin vaikeasti havaittavien eläinten tuominen suuremman yleisön saavutettavaksi voi mahdollisesti kitkeä turhaa petovihaa. Nämä kojukäynnit jäivät itselleni viimeisiksi. Kojuyrittäjä oli lupaillut todennäköisiä kuvia mm. maastoon vaijerilla kiinnitetty sian ruho ja lohta. Karhujen säännöllinen ruokinta muuttaa tutkitusti niiden käyttäytymistä, niille potentiaalisesti haitallisella tavalla (Penteriani et al., 2021). Susikannan kasvettua Lounais-Suomessa ja ahmakannan hiljalleen elpyessä, on niistä viime aikoina alkanut näkyä hieman enemmän kuvia myös kojujen ulkopuolelta. Lisäksi tuhansien ihmisten kuvatessa samoja eläimiä samoissa maisemissa, on joukosta erottuvien, uudenlaisten kuvien saaminen hankalaa vaikkei toki mahdotonta. Kesällä 2018 suuntasin Suomussalmelle toiselle suositulle piilokojulle. Kaupallisesta piilokojusta kuvatessa joku toinen on tehnyt suurimman osan työstä valmiiksi, ja kuvaajan tehtäväksi jää lähinnä kojulle siirtyminen ja sen sisällä odottaminen. Silloin hienoilta tuntuneet tilanteet ovat vuosien saatossa menettäneet hohtonsa, eivätkä nuo hetket mahdu enää lähellekään SUURPETOKUVIA ilman kaupallisia piilokojuja. Karhut olivat tässä vaiheessa ottaneet joitain askelia kauemmas metsän puolelle, mutta pian tilanteen rauhoituttua alkoi niitä putkahdella kojun eteen eri puolilta metsää. Karhujen tottuminen ihmisten läsnäoloon on omiaan myös lisäämään riskiä ihmisten ja karhujen välisiin vaaratilanteisiin, vaikka toistaiseksi suuremmilta ongelmilta on ilmeisesti vältytty. Näin ja kuvasin elämäni ensimmäisen villin karhun vuonna 2016 Kuhmon lähellä sijaitsevasta kojusta. Kuvien avulla voidaan myös levittää tietoisuutta suurpetojen ja Suomen luonnon tilasta sekä tukea niin sanottua ekoturismia. Siirryimme kojun sisään, ja kojuyrityksen työntekijä ajoi sillä välin mönkijällä karhujen keskelle heittelemään ruokaa ympäriinsä taktisiin kuvauskohtiin. Maanpinta tosin oli aivan tasaiseksi tallattu, ja kalanperkeet karhujen suussa näyttivät jokseenkin epäluonnollisilta. Karhut vaikuttivat jokseenkin aroilta, ja kokemus oli silloin ensikertalaiselle hieno. Ruokinnassa on myös eettisiä haasteita. Pelkkä hienon kuvan saaminen ei enää tuo itselleni samaa iloa kuin ennen, vaan lopputulostakin usein tärkeämmäksi on noussut tarina ja tehty työ kuvan taustalla. Muista suurpedoista poikkeuksen muodostaa lisäksi ilves, joka vierailee keinotekoisilla haaskoilla vain harvoin. TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen kuvaa työkseen villieläimiä, etsien yhä haastavampia kohteita lähiluonnosta ja tarvittaessa kauempaakin. Kojuja on paljon erilaisia toiset huomattavasti eettisemmin toteutettuja kuin toiset. Autolta kojulle oppaan johdolla käveltyämme olivat karhut jo nälkäisen näköisinä odottamassa kojun edustalla. Siinä missä toisella paikalla jopa kymmenien suurpetojen näkeminen on lähes taattua, voi toisella kojulla vierähtää useampikin yö ilman yhdenkään kuvan syntymistä. kärkeä, ikimuistoisimpia eläinkohtaamisia muistellessani. Välimatka ihmisryhmän ja karhujen välillä oli vain joitakin kymmeniä metrejä. Teksti ja kuvat: Ossi Saarinen S uurin osa somessa vastaantulevista kuvista Suomen suurpedoista on otettu kaupallisista piilokojuista, joiden läheisyyteen eläimet on houkuteltu ruoalla. Aina välillä opas kehotti kovaan ääneen puhuneita kuvaajia hiljaisuuteen, mikä tuntui tilanteessa hieman koomiselta, karhut kun eivät vaikuttaneet ihmisten läsnäolosta välittävän yhtään. Kauempana suon toisella laidalla juoksi myös muutama susi. Houkuttimena karhuille oli mm. Myös ruokinnan laadussa ja määrässä on paljon eroja, aina sianruhoista ja koiranruoasta pienempiin ja epäsäännöllisempiin houkuttimiin. 74 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. puissa kiipeilevistä karhunpennuista. Ruokintapaikkojen läheisyyteen syntyy myös epäluonnollisia petokeskittymiä, ja tarjottu ravinto voi mahdollistaa erilaisten tautien leviämisen populaatioissa. Enimmillään karhuja oli reilusti toistakymmentä, niin naaraita, uroksia kuin muutaman kuukauden ikäisiä pentujakin
Ilman piilokojua ja ruokahoukuttimia karhujen kuvaaminen on luonnollisesti paljon hankalampaa ja suurin osa kohtaamisista on ollut vain hyvin lyhyitä vilauksia hämärässä. LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 75. Ja jos petokuvat alkavat hiljalleen toistaa itseään, voi myös harkita olisiko niitä mahdollista saada myös muilla keinoin. Joukkoon mahtuu myös hieman jännittävämpi tilanne, kun päädyin kolmen karhun ympäröimäksi lähietäisyydeltä pellonreunassa. Näiden reissujen aikana olen nähnyt yhteensä reilut kymmenen eri karhuyksilöä. Toisaalta jatkuva kuvavirta suurpedoista sosiaalisessa mediassa voi myös johtaa vääristyneeseen kuvaan eläinkantojen koosta tai luontaisesta käyttäytymisestä. Kuviakin on syntynyt, mutta kojukuville tyypilliset upeat metsä-, suoja lampimaisemat heijastuksineen ovat vielä kaukainen haave. Parin kojukuvauskokemukseni jälkeen olen yrittänyt kuvata karhuja kolmesti ilman piilokojuja. Suurpetojen kuvaaminen ilman kaupallisia piilokojuja on vaikeaa ja vaatii kuvaajalta paljon aikaa ja omistautuneisuutta. Toisaalta kulttuurimaisemissa otetut kuvat myös varmasti erottuvat joukosta. Toisaalta sekään, että kaikki piilokojuja käyttävät kuvaajat lähtisivät samaan aikaan jalkaisin tai renkain maastoon arkoja suurpetoja jäljittämään, ei kuulosta välttämättä eläinten kannalta parhaalta ratkaisulta. Haluan kuitenkin kehottaa jokaista kojukuvaajaa pohtimaan, tapahtuuko eläinten houkuttelu kyseisellä kojulla eettisesti kestävästi. Ymmärrän siis hyvin, miksi moni mieluummin maksaa kojuyrittäjälle etukäteistyön tekemisestä ja käyttää yönsä kojussa mukavasti istuen ja eläimiä kuvaten kuin yleensä varsin tyhjiä pellonreunoja kiikareilla skannaten. Kaksi näistä kerroista on ollut noin viikon mittaisia kesäisiä reissuja Pohjois-Karjalaan, jossa olen yrittänyt kuvata pelloilla ja niityillä ruokailevia karhuja. Tarkoituksenani ei siis suinkaan ole tuomita kaikkia kaupallisia kojuja käyttäviä kuvaajia
(Oulu) *Kukkiva suo -luontovalokuvauksen peruskurssi, Mika Honkalinna 11.–15.6. Jouni Klinga 76 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. tunnus 46/12/Mj SMAL 42613. * Luonnon siveltimellä, syksyn sävyt talteen taidepensselin tavoin, Jaana Kotamäki 15.–19.9. * Maalattu ruska valokuvauksen luovia tekniikoita, Ari-Matti Nikula 17.–21.9. Luontomatkakohteita 2025-2026: Kiinan salattu luonto 2.-19.5.2025; Huippuvuoret & jääkarhut 24.5.-4.6.2025 Täynnä; Islannin kiertomatka 1.-14.6.2025 2 paikkaa; Unkarin piilokojut 14.-21.6.2025 2 paikkaa; Mongolian kiertomatka 30.6.-19.7-2025; Papua-Uusi-Guinea 3.-20.8.2025; Peru: Amazon & Andit 26.9.-12.10.2025; Madagaskarin kiertomatka 13.10.-2.11.2025; Kenian kuvaussafari 31.10.12.11.2025, Uuden-Seelannin kiertomatka 23.10.-14.11.2025. (Liminka) * Valokuvauksen alkeet maisemakuvaukseen, Raisa Tasanto 9.–13.6. * Neljä kansallispuistoa kuvaten, Anna Välimäki 14.–18.7. * Neljä kansallispuistoa kuvaten Ruska edition, Anna Välimäki 22.–26.9. * Henkilökuvaus studiossa, Vesa Tyni 13.–17.10. * Luonnon siveltimellä, kesän herkkyys taiteen keinoin, Jaana Kotamäki 23.–27.6. (Liminka) Punaisella tähdellä (*) merkityt kurssit ovat melkein täynnä tai niihin on vain jonotuspaikkoja. (Oulu) *Kuvaa lähiluontoa luovasti, Ari-Matti Nikula 6.–8.6. (Raahe) 19.–21.9. (Ylivieska) *Suo ja syksy – luontovalokuvauksen peruskurssi, Mika Honkalinna 24.–28.9. Ari-Matti Nikula OPISKELE VALOKUVAUSTA KESÄYLIOPISTOSSA KUUSAMO * Henkilökuvaus miljöössä, Vesa Tyni 9.–13.6. * Henkilökuvaus miljöössä, Vesa Tyni 18.–22.8. Galapagossaaret & Amazon 1.-17.11.2025; Costa Rican kiertomatka 18.11.-5.12.2025, Falklandinsaaret 19.11.-8.12.2025 1 paikka; Etelä-Afrikka: Zimanga 22.11.-2.12.2025; Kerkinijärvi & pelikaanit 2.-7.1.2026; Japanin lumiapinat & kurjet 15.28.2.2026; Tansanian suursafari 18.-28.2.2026; Islanti & naalit 6.-12.4.2026; Namibian kiertomatka 15.4.-5.5.2026; Huippuvuoret & jääkarhut 16.-27.5.2026; Australian kiertomatka 19.8.-12.9.2026; Brasilian Pantanal & Iguassu Syyskuu 2026; Patagonia & Falkland 19.11.-7.12.2026 www.Kuvausmatkat.fi info@kuvausmatkat.fi Jouni Klinga 0400 191 348 Tiina Herranen 050 520 1827 Papua-Uusi-Guinea & Paratiisilinnut 3.-20.8.2025 Kuva: Kuningasparatiisilintu. OULU, LIMINKA, RAAHE JA YLIVIESKA * Henkilökuvaus kaupunkimiljöössä, Vesa Tyni 29.5.–1.6. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.ppkyo.fi/valokuvaus Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäseneduista tarkemmin: www.luontokuva.org/jasenedut JÄSENETUYRITYKSET Valokuvaajan matkatoimisto Rek. * Luonnon siveltimellä – luovan valokuvauksen jatkokurssi, Jaana Kotamäki 22.–26.9
Vielä ehdit kokemaan nämä ja monta muuta asiaa nykyisessä Suomen luonto -päänäyttelyssä, joka on avoinna vain 30.10.2025 saakka. Vai innostutko liito-orava pelistä tai panoraaman revontulista Halla-karhusta puhumattakaan. Tai tutustunut taiteeseen Haltiassa. 0400-159452, 0400-432218 LUONTOKUVA · 2 / 2025 · 77. KOE SUOMEN LUONTO -PÄÄNÄYTTELY HALTIASSA Oletko kulkenut lumikanjonin läpi tai rentoutunut Luontoäidin kutsussa. LUONTO KOSKETTAA Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Luontoelämyksiä koko perheelle Erä-Eeron luontokuvausja katselukojut Lieksassa info@eraeero.com www.eraeero.com Puh
Osallistu samalla myös arvontaan! Yhteystietonsa jättäneiden äänestäjien kesken arvomme voittajan valinnan mukaan Vuoden Luontokuvat 2024 -kirjan tai tässä lehdessä arvioidun kirjan Perhosmaailma. Anna Välimäen koukuttava makromaailma · Petteri Hautamaa naalien mailla · Antti Koli kiitäjäperhosia kuvaamassa K uv a: A n n a V äl im äk i 78 · LUONTOKUVA · 2 / 2025. ÄÄNESTÄ PARASTA JUTTUA! SEURAAVASSA NUMEROSSA · LUONTOKUVA 3/2025 ILMESTYY 4.6.2025 Viime numeron parhaat Luontokuva 1/2025 parhaaksi äänestettiin Veijo Kilpeläisen Hetkiä erämaamökillä ja toiseksi tuli Hannu Eskosen Hyvästi palsasuot. Äänestäneiden kesken arvotun kirjan voitti Esa Kinnunen, Joensuu Osallistu nettiäänestykseen ja kerro meille, mikä on mielestäsi tämän Luontokuvan paras juttu. Äänestä 10.5.2025 mennessä lehden nettisivuilla osoitteessa: luontokuva.org/luontokuva-lehti
Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. Liity mukaan. Tai alla olevalla kupongilla. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. . Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. 2025 V L K G V L 2025 2023 2024 2020 2021 2022 . Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) L P puheenjohtaja Helsinki puh. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. S L SLV VUODEN LUONTOKUVA H E L S I N G I N L A S I P A L A T S I , B I O R E X , M A N N E R H E I M I N T I E 2 2 – 2 4 FESTIVAALI . • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. L . ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . pirjo.h.lindfors@gmail.com B E Kirkkonummi J E Espoo K J Karjalohja L O Espoo L J Turku, varapuheenjohtaja M H Rovaniemi S H Vantaa S M Tampere K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. L L : . . Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat
S L SLV · · · K O L S € · S K V , R K H W ”Y ” 44. VUOSIKERTA | TAKATALVI O · K · A M V / 462424-2502 PAL.VKO: 2025-23. VUODEN LUONTOKUVAT Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 2/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI |