VUODEN LUONTOKUVAT Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 1/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI | . VUOSIKERTA | TORNIONLAAKSON TALVI V · P · H J S 462424-2501 PAL.VKO: 2025-15 /. S L SLV · · · K O L S € · S K V , R K H W ”Y ” 44
SWAP IT Vaihda parempaan! Kun harkitset uuden kamerakaluston hankintaa muista, että nykyiset laitteesi ovat rahanarvoisia. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat. M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. Liity mukaan. Ikuista villi luonto SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) L P puheenjohtaja Helsinki puh. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. L L : . Tai alla olevalla kupongilla. • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . Terävämpi, nopeampi ja tarkempi Sony A1 Mark II Upeita kuvia 30 kuvan sekuntinopeudella, ylitummumaton kuvaus ja täysi AF/AE-seuranta. Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. L . pirjo.h.lindfors@gmail.com B E Kirkkonummi J E Espoo K J Karjalohja L O Espoo L J Turku, varapuheenjohtaja M H Rovaniemi S H Vantaa S M Tampere K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. Rajala Pro Shop tarjoaa hyväkuntoisista, käytetyistä digijärjestelmäkameroista, objektiiveista ja salamalaitteista vaihtohyvitystä, jolla voit kattaa osan uuden laitteesi hankintakuluista. . Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. Automaattitarkennus ja uusi ennakoiva kuvaus takaavat onnistuneet kuvat. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä. Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Turku • Helsinki Tampere • Oulu • Tukholma rajala.. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. Vaihtohyvityksen suuruus määritetään laitteen merkin, mallin ja kunnon mukaan
045 672 3003 / Susanne Furu info@luontokuva.org Ulkoasu Jukka Aalto · Armadillo Graphics Paino Grano Oy, Vaasa 2025 Kannet: Galerie Art 170 g/m2 Sisäsivut: Galerie Art 115 g/m2 Ilmestymisaikataulu 2025 Kuusi numeroa: 12.2. Julkaisija Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Kustantaja Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu 56 A 7 05830 Hyvinkää Toimitus päätoimittaja Esa Mälkönen esa.malkonen@luontokuva.org puh. Ensimmäiset varsinaiset värikuvajutut sisäsivuilla nähtiin viidentenä ilmestymisvuonna. Yhdeksänvuotiaalla yhdistyksellä oli jäseniä vasta kolmisensataa, eikä ollut varmuutta, onko pienestä yhdistyksestä lehteä pyörittämään. 040–5532135 Aineisto toimitus@luontokuva.org Vakituiset avustajat Matti Alasaarela, Merja Elisabeth Kiviluoma, Pertti Koskimies, Emilia Milonoff, V-P Peräkylä, Onni Rantanen, Ossi Saarinen, Timo-Heikki Varis ja Raija Väyrynen Ilmoitusaineisto ilmoitukset@luontokuva.org Ilmoitusmyynti Susanne Furu susanne.furu@luontokuva.org puh. Aluksi oli tyytyminen mustavalkoiseen asuun, sillä värisivujen painaminen oli kallista. Ihmeellisiä ovat elämän kuviot. Se mahdollisti oman jäsenlehden perustamisen vuonna 1986, alkujaan kokeeksi. Muutokset ovat kuitenkin maltillisia, pieniä ja turvallisia, sillä vanhaa sanontaa siteeraten: se mikä ei ole rikki, sitä ei pidä korjata. Vielä kuitenkin menee tovi, kunnes arkiston nettitoiminnot saadaan viimeisteltyä. Ensimmäisen vuoden päätoimittaja oli Heikki Willamo. 040–5444 372 toimittaja Hannu Mällinen hannu.mallinen@luontokuva.org puh. | 9.4. Palaute oli jäsenistöltä rohkaiseva, ja uudet hallitukset jatkoivat lehden julkaisua. | 17.12. vuosi! S uomen Luonnonvalokuvaajat vaurastui 1980-luvun alkuvuosina hyvin menneillä, jopa 1 500 henkeä vetäneillä Finlandia-talon luontokuvailloilla. Lehden historian kaikki liki 200 ilmestynyttä numeroa on nyt digitoitu. 045 672 3003 Tilausasiat ja osoitteenmuutokset puh. Vähitellen sivumäärät kasvoivat, ja alkuvuosien nimi Luonnonkuvaaja muuttui vuonna 1998 Luontokuvaksi. Luontokuva-lehden painos on nykyään noin 3 600. Tilaushinnat ja -ohjeet Katso palvelukortti sivulla 79 Tili Danske Bank FI 53 8000 1501 5809 56 Kansikuva Juhani Syväoja, Tornionlaakso luontokuva.org/luontokuva-lehti issn 1456–3592 O N N I ES A H A N N U M . Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, että lehden ilmiasu on alkaneen 40. TI M O -H EI K K I V -P EM IL IA M ER JA M AT TI PE RT TI O SS I R A IJ A JU K K A 4041 0955 K uv a: Es a M äl kö n en , N aa va m et sä n h ö m ö ti ai n en Luontokuva-lehden 40. | 27.8. Elettiin sitä aikaa, kun yhdistyksen jäseneksi pääsy edellytti kymmenen kuvan työnäytettä (dioina tai printteinä) ja hakijan oli laadittava myös kuvatekstit osoittamaan, että kuvaaja tuntee kohteensa. Kun yhdistys luopui jäseneksi pääsyn työnäytteistä 2003, jäsenmäärä räjähti silloisesta noin 800:sta kaksinkertaiseksi parissa vuodessa, ja kasvu jatkui kymmenkunta vuotta. Jäsenmäärän kasvu mahdollisti julkaisukertojen ja sivumäärän lisäämisen niin, että vuodesta 2007 lehti on ilmestynyt kuudesti vuodessa, ensin 68-sivuisena, sittemmin vähintään 80-sivuisena. En silloisena nuorukaisena voinut aavistaakaan, että joskus, monta kymmentä vuotta myöhemmin, toimisin lehden kymmenentenä päätoimittajana. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti oli mustavalkoinen, 24-sivuinen. | 4.6. Jäsenkunnan ulkopuolella merkittävässä tilaaja-asemassa ovat kirjastot, sekä irtonumeromyynti isoimmissa Lehtipisteissä. Digiarkisto on oleva jäsenille ilmainen lisäetu. Lehden perustamisen aikaan olin hallituksen puheenjohtaja. Hakijoista yhdistyksen hallitus hylkäsi monesti jopa puolet. | 30.10. vuoden kunniaksi hiukan muuttunut edellisvuodesta, lähinnä kannessa. Esa Mälkönen, päätoimittaja LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 3
76 SLV ry:n jäsenetuyritykset 78 Seuraavassa numerossa ja Äänestä parasta juttua 79 Liity jäseneksi ja SLV:n yhteystiedot K uv a: Pa ul St ev en s K uv a: Jo h an n es ja Ta n ja V ie ru la K uv a: Ju h an i Sy vä oj a LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 5. vuosi! 6 AJANKOHTAISTA Uutisia ja huomioita 7 NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT VLK-kiertue ja muita luontokuvanäyttelyitä 8 EETTINEN TOIMIKUNTA Jonna Wood: Hyvikset eivät lennä 9 SLV Pirjo Lindfors: Talvista ja tulista 10 AJANKUVA Kuvapoimintoja ja tapahtumia luonnossa 11 KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Pertti Koskimies: Mafiat 12 VÄLINEKOKEILUT Hannu Mällisen kokeiltavana Sonyn A1 ll ja FE 300mm f/2.8 13 VÄLINEUUTUUDET Tekniikkaa ja tarvikkeita 18 LINTURETKELLÄ TURKISSA 2024 Tomi Muukkonen eksoottisella bongausretkellä 24 VIISI VILLIÄ JA PORO Paul Stevens perehtyi hirvieläimiimme 30 HYVÄSTI PALSASUOT Hannu Eskonen katoavilla suokummuilla 35 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ JA LUONNONKUVAAJAT Näkökulmia avaamassa Pirjo Lindfors, Pertti Salolainen ja Heikki Willamo 38 ATLANTIC ODESSEY Risto Raunion ’kerran elämässä’ -matka ’kerran elämässä’ -kohteisiin 42 TORNIONLAAKSON TALVI Juhani Syväoja oikean talven maisemissa 47 HETKIÄ ERÄMAAMÖKILLÄ Veijo Kilpeläinen kaukana kaikesta 50 PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ HAILUODOSTA Jaana Kotoneva luomassa ICM-kuvia 54 OMATOIMISESTI KRUGERIN KANSALLISPUISTOSSA Johannes ja Tanja Vierula Etelä-Afrikassa 58 VALKOSELKÄTIKKA BONUKSENA Hannu Eskonen talvisen virran partaalla Kolumnit 60 LUONTOKOKEMUKSIA Merja Elisabeth: Lintujen lounasravintola 62 RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela: Salamavalokuvauksen mahdollisuuksia 64 VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen: Hiusjäätä etsimässä 66 NUORIN SILMIN Onni Rantanen: Aidon kuvan dilemma 68 AMMATTILAISTEN MATKASSA Elina Nuortie: Metsän tuntua kauppakeskuksiin 70 VARIKSENPESÄLTÄ Timo-Heikki Varis: Inhimillistä 72 OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff: Kerro minulle tarina. SISÄLLYS NUMERO 1 / 2025 3 PÄÄKIRJOITUS Esa Mälkönen: Luontokuva-lehden 40. 74 TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen: Pilasiko työ harrastuksen
Eteläisin pentue löydettiin Etelä-Norjan Hardangerviddasta ja pohjoisin Pohjois-Norjasta Varangin niemimaalta. Palkinnon arvo on 5 000€. Pentueita oli kaikkiaan 17 eri tunturialueella. Punajalkaviklojen ja isokoskeloiden määrä on kasvanut 12 viime vuoden aikana. Luontovalokuvateoksia ei tällä kertaa ollut finaalissa. Hän näkee valokuvauksen voimakkaana välineenä kertoa tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi, mutta joita käsitellään yhä liian vähän. Haahka on vähentynyt jyrkästi erityisesti läntisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä ulkosaaristossa. Suomessa pentuja oli kesällä 2024 kolmessa pentueessa yhteensä yhdeksän. https://naturephotographeroftheyear.com/previous-editions/ npoty-2024-results/ Pohjoismaissa 139 naalipentuetta, Suomessa 3 Vuonna 2024 naalin pesintöjä löydettiin Ruotsissa 72, Norjassa 64 ja Suomessa 3. Vesilinnuista voimakkaimmin taantuneita lajeja tarkastelujaksolla 1989–2023 ovat erittäin uhanalaisiksi luokitellut haahka ja tukkasotka. Suomalaismenestystä Hollannissa Kansainvälinen Nature Photographer of the Year 2024 -kilpailu keräsi lähes 23 000 kuvaa 96 maasta. 6 · LUONTOKUVA · 1 / 2025 6 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Myös naurulokki, kalalokki, kalatiira, räyskä, merikihu sekä kahlaajista meriharakka ja tylli ovat saaristossa runsastuneet. Pentueita oli edellisvuotta huomattavasti enemmän mutta ennätysvuotta 2022 vähemmän. Valokuvauksella on Willamolle (s.1952) erityinen merkitys myös aikana, jolloin visuaalinen kulttuuri on kaikkialla läsnä, mutta tärkeät tarinat uhkaavat kadota kuvien valtavaan massaan. Erityisesti näkyy saariston hanhien (meri-, valkoposkija kanadanhanhi) ja kyhmyjoutsenen voimakas runsastumisen 1990-luvulta lähtien. Vuoden luontokirjaksi valikoitui kerronnallinen tietoteos Tunturikettu. K uv a: Se pp o K er än en : M er ih an h i K uv a: Ja rn o A rt ik a K uv a: Se pp o K er än en , N aa li n pe n n u t WWF:n Vuoden luontokirja 2024 WWF valitsi Vuoden luontokirja -finalisteiksi tietokirjan, runoteoksen ja näytelmän käsikirjoituksen (Kimmo Ohtosen Tunturikettu, Heli Laaksosen Jatkos ja Juha Kauppisen Starman). Pentueiden määrä ja pentuekoko on voimakkaasti riippuvainen elinalueidensa myyrien ja sopulien määristä. Aikuisia naaleja arvioidaan olevan Fennoskandiassa nyt 582. AJANKOHTAISTA Toimittaneet: Hannu Mällinen ja Esa Mälkönen Saaristolintujen kannankehitys osin hyvinkin positiivista Saaristossa pesivien lintulajien kannankehitys on kokonaisuudessaan positiivisempi kuin lintulajien kannankehitys monissa muissa elinympäristöissä, kuten sisämaan vesistöissä. Kokonaiskilpailun voiton vei italialainen Paola Della Rocca Intiassa kuvatulla otoksella kahdesta leikkisästä lumileopardisisaruksesta. Viimeisten 12 vuoden aikana näiden lajien runsastuminen on jatkunut, mutta on tasoittumassa. Heikki Willamolle Finnfoto 2024 -palkinto Finnfoto kertoo palkitsemisperusteissaan, että Heikki Willamon työ havainnollistaa, kuinka valokuvaus voi toimia taiteen, dokumentoinnin ja vaikuttamisen välineenä. Hollantilaisten organisoimassa kilpailussa suomalaismenestyksestä vastasi Jarno Artika, joka sai toisen sijan Kasvit ja sienet -sarjassa dronekuvalla mäntyvanhuksesta keskellä puupeltoa. Muita saaristossa menestyviä vesilintuja ovat sisämaassa taantunut lapasorsa sekä erittäin nopeasti ja voimakkaasti runsastunut harmaasorsa
klo 10–17. e 7.2.–6.4.2025 Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5, 33100 Tampere Avoinna ti–su klo 10–18, ma suljettu. Ihantolantie 5, Jyväskylä. klo 10–18, ma 17.2. b 3.12.2024–23.2.2025 Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, 02820 Espoo Avoinna ti–su klo 10–17; la 1.2. c 9.1.–16.3.2025 Villa Elfvikin luontotalo Elfvikintie 4, 02600 Espoo Avoinna ma–pe klo 9–15, su klo 10–16, lauantaisin suljettu. Mia Surakka: Piilotteleva Palokärki Aika: 5.12.2024–30.4.2025 Paikka: Luontomuseo. Savontie 13, Pieksämäki. VALOKUVIA ESILLÄ K uv a: M ia Su ra kk a K uv a: A n tt i V iis te en sa ar i K uv a: A n n a V äl im äk i Koonneet: Hannu Mällinen ja Kaija Keskinen LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 7. d 1.2.–30.3.2025 Finnfoto Galleria Lempäälä Ideapark Ideaparkinkatu 4, 37570 Lempäälä Avoinna kauppakeskuksen aukioloaikoina. Koulutie 4, Leppävirta. f 25.3.–25.5.2025 Arktikum Pohjoisranta 4, 96200 Rovaniemi Avoinna ti–su klo 10–18, ma suljettu. Torangintaival 2, Kuusamo. Avoinna: ti-pe klo 9–17, la klo 10–15 Näyttely koostuu luontokuvatauluista sekä multivisioesityksestä, johon kuuluu luontokuvia, videoita sekä musiikkia. Antti Viisteensaari: Juuret suolla Aika: 1.2.–28.2.2025 Paikka: Leppävirran kirjasto. Avoinna: ti-pe klo 12–18, la-su klo 12–17 Näyttelyssä pääosassa ovat linnut, niiden ilmeikkyys ja käyttäytyminen. Julkaisemme näyttelyjä netissä ja Luontokuva-lehdessä VUODEN LUONTO KUVAT 2024 -NÄYTTELY VUODEN LUONTOKUVAT 2023 -NÄYTTELY Maarit Vepsäläinen: Pohjolan lumo–Magical North Aika: 10.1.–15.2.2025 Paikka: Kulttuurikeskus Poleeni. Avoinna: ma-ti ja to klo 10–18, ke ja pe klo 10–16, la klo 10–14 Valokuvat kertovat Vetelin Viisteennevan elämästä eri vuodenaikoina. Avoinna: ma-to klo 8–18, pe klo 8–17, la klo 9–14 Luontokuvia Pohjoismaista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. a 7.1.–28.2.2025 Tunturi-Lapin luontokeskus Peuratie 15, 99400 Enontekiö Avoinna ma–pe klo 10–16. Anna Välimäki: Metsistä, soilta ja vaaroilta– Oodi Koillismaan luonnolle Aika: 14.1.–31.5.2025 Paikka: Hannu Hautala luontokuvakeskus. NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Ilmoita meille luonto kuva näyttelystäsi! Ilmoita näyttelysi tiedot osoitteeseen nayttelyt@luontokuva.org
Eettisen toimikunnan sähköposti on eettinentoimikunta@ luontokuva.org. EETTINEN TOIMIKUNTA TÄLLÄ PALSTALLA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY:N EETTINEN TOIMIKUNTA PUNTAROI VALOKUVAAMISEN ARVOJA. Annetaan tunteiden ja olettamusten viedä… Aihe on kuumaa kamaa, ja samalla pääsee asemoimaan itsensä hyvikseksi. Luonto ja villieläimet voivat luomassamme systeemissä olla joko arvon ja rahavirtojen tuojia (villieläinja ekoturismi) tai asioita, joiden suojelua varten tarvitsee kerätä varoja. suurpetoja. Sillä kuten Taalas totesi, asioiden innokkaimmat esilletuojat ja itsensä hyviksiksi positioijat eivät välttämättä käytännössä olekaan niitä tarinan hyviksiä. Lentolakkojen ja boikottien sijaan kannustaisinkin ympäristöstämme ja eläimistöstämme oikeasti välittäviä luontokuvaajia ja luontoihmisiä luontomatkailemaan. Kun energia Hyvikset eivät lennä on suunnattu tuosta kahdesta prosentista vääntämiseen, johtaa se helposti siihen, että todellisiin ydinkysymyksiin ilmaston muutoksen hillitsemiseksi ei puututa. Saatamme keskittyä lillukan varsiin, kun teemme oman ja toisten lentämisestä ison asian ja matkailusta pahiksen. Hyvesignalointi tulee englannin kielen termistä virtue signaling. Onko tämän kolumnin agenda nyt väittää, että lentomatkailu ja haaskakuvaustoiminta on ongelmatonta. Olemaan uteliaita ja kysymään kysymyksiä. Maailma on täynnä lajeja ja ympäristöjä, joiden suojelu on mahdollista luontomatkailun vuoksi. Vai tekeekö “hyvis” kuitenkin todellisuudessa karhunpalveluksen luonnolle isommassa kuvassa. Samoin isomman kokonaisuuden hahmottaminen tuntuu usein unohtuvan, kun noustaan barrikaadeille haaskakuvaukseen liittyen. Ja luontokuvaaja saa somessa kivasti huomiota, kun hän ottaa kantaa esimerkiksi kaupallisia luontokuvauskojuja vastaan. Luontomatkailun kehittyminen taas entistä vastuullisemmaksi riippuu siitä, onko sellaiselle kysyntää. Yleistyneen mielipiteen mukaan vastuullinen, ympäristöstä välittävä ihminen välttää muun muassa matkailua, erityisesti lentämistä. Systeemiä voi muuttaa paremmaksi vain sisältä käsin. somesta @jonnawoodwild. Vastuullisuutta arvostavien luontoihmisten vähentyessä asiakaskunnasta tämä muokkaa alaa todennäköisesti vähemmän kestävään ja luonnolle epäedullisempaan suuntaan. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerinä, toteaa, että eräs ilmastoja ympäristökysymysten erityishaaste on ollut näiden asioiden innokkaimmat esilletuojat. Sosiaalinen media ja nykymedia yleensäkin rakastavat polarisaatiota ja kaikenlaista kauhistelua, ja mitä ilmeisimmin mediaa kuluttava yleisö jakaa saman rakkauden. Ja muutos on huomattavasti kestävämpää, kun osaamme ajatella asioita globaalilla perspektiivillä ja vastustamalla asioiden polarisoimista yksinkertaisesti hyviksi tai pahoiksi. 8 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. P.S. Massat eivät kuitenkaan lopeta matkailua, eivätkä etenkään he, joita luonnon tai eläinten hyvinvointi ei niin liikuta. Agenda on kannustaa pohtimaan asioita globaalimmalla perspektiivillä. Usein jaetaan kuitenkin harhaanjohtavaa “tietoa” ja ollaan selkeästi ostettu tiettyjen eturyhmien narratiivi, sen enempää sen seurauksia pohtimatta. Teksti ja kuva: Jonna Wood N ykyään on trendikästä harjoittaa hyvesignalointia. Metsästäjät eivät lopeta haaskojen pitoa (joita suurin osa Suomen haaskoista näyttää olevan), eivätkä luovu haluistaan murhata mm. Nämä sektorit tuottavat lähes 80 % EU :n päästöistä.” Kuitenkin tikunnokkaan on nostettu lentoliikenne, joka tuottaa vain 2 % maailman hiilidioksidipäästöistä. Minut tavoittaa mm. Sillä tarkoitetaan oman hyveellisyyden itsetarkoituksellista ja mahdollisesti tekopyhää signalointia ennen kaikkea ”poliittisesti korrektien” asioiden puolesta. Mitä tapahtuu, jos ihmiset, jotka välittävät ympäristöstä ja eläimistä lopettavat luontomatkailun, koska he yllä mainittujen hyvesignaloijien ja vaikuttajien myötä kokevat sen tarpeelliseksi voidakseen kokea välittävänsä ympäristöstä ja eläimistä. Mutta onko sellaisen tukeminen ja siihen osallistuminen kuitenkaan todellisuudessa rakkautta kanssaeläimiä ja ympäristöämme kohtaan. Toki luonnolla pitäisi ideologisesti olla itseisarvo, mutta realistisesti me emme elä ideologisesti toimivassa järjestelmässä. Olen astunut sivuun SLV :n Eettisen toimikunnan puheenjohtajan ja jäsenen roolista kahden vuoden vapaaehtoisrupeaman jälkeen. Ei. “ EU :n neljä suurinta päästösektoria ovat sähköntuotanto, liikenne, teollisuus ja asuminen tässä suuruusjärjestyksessä. Kunnon luontokuvaaja ei kojuja käytä… Toisten toimintaa kritisoivalla mustavalkoisella narratiivilla saa ainakin hetkellisesti kokemuksen omasta paremmuudestaan ja enemmän engagementtiä. Kirjassa Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin, Petteri Taalas, joka on toiminut mm. Yksittäisten luontoaktivistien ja tutkijoiden harkitsemattomat ulostulot ovat tehneet hallaa itse asialle. Kiinnittämään huomiota ja suosimaan vastuullisempia toimijoita ja palvelun tarjoajia. Emme näe ilmastoa lentokoneilta. Uusi Eettinen toimikunta jatkaa toimintaa normaalisti 2025. Voisi jopa kuvitella, että osalla näistä alueista ja lajeista on potentiaalia sitoa päästöjä enemmän kuin globaali lentomatkailu niitä tuottaa. On trendikästä ja “hyveellistä” olla lentolakossa tai vouhkata haaskakuvauksesta
Se ei vaadi rekisteröitymistä eikä oman tilin perustamista. Ennallistamispoltot auttavat metsiä palautumaan luonnonmukaisempaan tilaan. Yhdistyksemme tämän vuoden legenda on inarilainen, pitkän uran luontokuvaajana tehnyt Martti Rikkonen. Talvipäivien ohjelmaryhmä on rakentanut jälleen tiiviin ja monipuolisen ohjelmapaketin, josta löytyy jokaiselle jotakin. Tämä on ainutkertainen tilaisuus kuulla Martin hersyviä tarinoita sekä päästä mukaan hänen kuvausmatkoilleen metsiin ja tuntureille. Hänelle on varattu ohjelmassa aikaa 1,5 tuntia. Life2Taiga on EU -rahoitteinen projekti, jonka päätavoite on ennallistaa metsiä Suomessa ja Ruotsissa ennallistamispoltoilla. Valon voima on ihmeellinen ja luo toivoa ja uskoa siihen, että lumi ja talvi täällä etelässä säilyisi vielä ainakin hetken pitempään. Tule mukaan kokemaan ja näkemään hienoja kuvaesityksiä, inspiroidu mielenkiintoisissa koulutuksissa, verkostoidu muiden luontokuvaajien kanssa ja tapaa vanhoja ja uusia tuttuja. Siksi on koitettava nauttia jokaisesta aurinkoisesta ja talvisesta päivästä, joka täällä etelässä vastaan tulee. Hanke on käynnissä vuosina 2022–2028, ja Suomessa siitä vastaa Metsähallituksen Luontopalvelut. SLV SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY – PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ K uv ak o ll aa si Pi rj o Li n df o rs – Tu n n el m ia Ta lv ip äi vi lt ä 20 24 Metsä palaa K ävin tutustumassa Suomen luontokeskus Haltiassa esillä olevaan, todella mielenkiintoiseen Metsä palaa -erikoisnäyttelyyn, joka kertoo miten metsäluontoa voidaan ennallistaa tulen avulla. Se on sillä selvä! Yhdistyksen Talvipäivät Yhdistyksen Talvipäivät järjestetään Hotelli Haaga Central Parkissa Helsingissä 15 – 16.3. Valoisia ja aurinkoisia talvipäiviä kaikille! Pirjo Lindfors Puheenjohtaja Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 9. Kannattaa siis ottaa tämä kanava seurantaan ja katsoa siellä olevat hienot esitykset. 2025. Siis lämpimästi tervetuloa! Talvista ja tulista Etelän talvi Ilmasto-opas kertoo, että ilmaston lämmetessä lumipeite jää ohuemmaksi ja luminen vuodenaika varsinkin Eteläja Länsi Suomessa lyhenee. Niillä lisätään metsäluonnon monimuotoisuutta, jonka avulla metsäluonto pystyy paremmin vastaamaan erilaisiin uhkiin ja muutoksiin. Yksipuolisuus tekee metsäluonnosta haavoittuvaisen ilmastonmuutokselle, hyönteisille ja myrskyille. Tälle näyttelylle vahva ja lämmin suositus! Vuoden Luontokuva 2024 -festivaalin esitykset Kuten aikaisemmin jo lupailin, kaikki Vuoden Luontokuva 2024 -festivaalin esitykset ovat nyt vapaasti kaikkien katsottavissa yhdistyksemme omalla YouTube-kanavalla. Toivottavasti näen Talvipäivillä tuttujen lisäksi myös paljon uusia, luontokuvauksesta kiinnostuneita luonnon ystäviä. Tästä kertova näyttely on esillä Haltiassa 6.4.2026 asti. Metsien hakkuut ovat yksipuolistaneet maamme metsäluontoa. Niiden avulla jäljitellään luontaisia metsäpaloja, jolloin syntyy kuollutta ja hiiltynyttä puuta, jota moni uhanalainen laji tarvitsee. Googlaa YouTube Suomen Luonnonvalokuvaajat ja katso. Kannustan mahdollisimman monia jäseniämme osallistumaan tapahtumaan, johon voit nyt ensi kertaa ottaa mukaan myös ystäväsi, joka ei ole yhdistyksen jäsen! Aktiivinen osallistuminen on ainoa tapa, jolla voimme turvata tämän yhteisöllisen tapahtuman tulevaisuuden myös jatkossa. Etelässä asuvalle talven ystävälle nämä ennusteet tuntuvat karuilta, varsinkin kun aina ei voi tai pysty matkustamaan pohjoiseen. Tästä suuri kiitos yhdistyksen aktiiviselle ja ahkeralle videoryhmälle, joka on toteuttanut tallenteet. Lumiset päivät näillä alueilla saattavat tällä vuosisadalla vähentyä jopa puoleen nykyisestä
. . AJANKUVA AJANKOHTAISIA POIMINTOJA VUODEN LUONTOKUVA 2024 -KILPAILUN SEMIFINALISTISADOSTA Teksti ja kuvavalinnat: Pertti Koskimies Auringon nousu ja lasku sekä kuun vaiheet 12.2.–13.4.2025 Päivä 12.2. . Näiden lajien elinpaikoilla on liikuttava varoen, sillä emolinnut häiriintyvät erityisen herkästi juuri pesimäkauden alkuvaiheessa. Näätä on hyötynyt pöllönpöntöistä, jotka ovat korvanneet lepopaikoiksi ja ruokavarastoiksi tarvittavien kolopuiden hupenemista. ROHKEASTI PIHAPIIREIHIN Kuva: Esko Pitkänen, Puppeli pihavaloissa Kauriit, rusakot ja metsäjänikset ruokailevat pihapiireissä talvihämärässä ja -öisin. Emot keräävät muutamassa viikossa pesäpoikasille jopa yli satatuhatta siementä, mikä onnistuu vain aukinaisista kävyistä ennen siementen varisemista. Näädät käyvät usein lintujen ruokintapaikoilla, koska saaliseläimistä etenkin oravia on metsissä vähemmän kuin ennen. . Onnistuminen nopeissa tilanteissa vaatii hyviä hoksottimia ja rivakoita kuvausrutiineja – ja silloinkin saaliina saattaa olla muu kuin toivottu kuva. Näätä on runsastunut moninkertaisesti viime vuosikymmeninä lajin metsästyksen liki loputtua, kun luonnoneläinten turkiskauppa päättyi. . . LISÄÄ HUUMORIA ELÄINKUVIIN Kuva: Pinja Sarkkinen, Salakakkija Arkoja eläimiä etsittäessä on tärkeintä tuntea niiden ympäristövaatimuksia ja käyttäytymistä sekä väijyä pitkiä aikoja hiljaa. . . Käpylinnut vaeltavat syksyyn mennessä jopa 1 000–3 000 kilometrin matkoja etsiessään seuraavaa antoisan käpysadon seutua. . . Eläimiä eivät enää pelota kirkkaat valot eivätkä äänet entiseen tapaan. KÄPYLINNUT KIIREISINÄ Kuva: Pyry Kortelainen, Ihastuneet Pikkukäpylinnut munivat jo maaliskuussa, jotta poikaset ovat pesässä juuri niinä viikkoina, jolloin kuusen käpysuomut avautuvat. . 29.3. Ihmisasumusten liepeillä eläimet ovat paremmassa turvassa petoeläimiltä, mikä on merkittävimpiä syitä niiden siirtymisessä maaseudulta taajamiin. NYT LUONNOSSA Pöllöt, korpit, tunturihaukat ja maaja merikotkat alkavat pesiä jo lopputalvella, jotta poikaset ehtivät itsenäistyä ennen seuraavaa talvea. Helsinki 8:07 17:03 7:21 17:45 6:40 18:20 5:54 18:57 6:09 20:34 Oulu 8:28 16:38 7:31 17:31 6:40 18:16 5:45 19:02 5:50 20:50 Utsjoki 8:58 15:56 7:43 17:08 6:38 18:06 5:29 19:07 5:18 21:10 Kuu . . . Jos humoristinen, sitä parempi. 13.4.* Aurinko . 28.2. * K es äa ik a 10 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. 14.3. Pöllöistä, haukoista ja kotkista kuitenkin vain osa naaraista pystyy tuottamaan munapesyeen siitä riippuen, tuoko koiras munintaa edeltävinä viikkoina tarpeeksi ruokaa
Metsästäjä kuulemma kunnioittaa saalistaan – mutta miksi itketään, kun vähintään kerran vuodessa pyssytohinassa kuolee ihminen. Hän oli oikeassa. Presidentti tarjosi itsenäisyyspäivän juhlissa uhanalaisia riekkoja, mikä todisti oikeaksi suuren Ilkka Hanskin tokaisun, että päättäjien luontosuhde on riekonrinta lautasella. Meillä pyssyja poromafiat sortavat lajeja ja ravintoverkkoja, mutta metsätalous on kuin Sisilian Cosa nostra , mafioiden mafia ja valtio valtiossa. Pienet ja isot. Valehtelusta ja tyhjistä lupauksista tuli valtavirtaa kaikessa, kun ”köyhät ja luonto hautaan” -hallitus epäpätevine ministereineen aloitti kesällä 2023. Nykyisin kaikki uutiset masentavat. Syynä tappolupiin on poronhoito, jonka vuoksi jokainen suurpeto on jo henkipatto kolmasosalla Suomesta uhanalaisuuksista, kansallisista laeista ja EU -direktiiveistä piittaamatta. RKP :lle käy kaikki, kunhan turkiseläimiä saa kiduttaa ja merimetsoja tappaa ruotsiksi. Persujen talutusnuorassa Orpo puhuu tiedolla johtamisesta, mutta Suomen ympäristökeskus totesi esimerkiksi vanhojen metsien suojelukriteerien olevan ”tieteellisen tiedon tarkoitushakuista vääristelyä”. Markkinauskon lipunkantajassa Helsingin Sanomissa raharikas sijoittaja Inka Mero lahtasi kuusikkoon kasapäin häkistä viskattuja fasaaneja ja neuvoi pyssy ojossa, miten köyhiä kyykytetään (26.12.2024). Poliitikot pakotettiin puhumaan ympäristönsuojelusta. Ainakin lantalaisilta se pitäisi kieltää kokonaan. KIRJEITÄ ROSVOHODUSTA Tällä palstalla biologi ja tietokirjailija Pertti Koskimies ruotii maailman menoa. Los Angelesissa paloivat myös ökyrikkaiden talot ja tavarat, heidän joiden vuotuinen ekojalanjälki tulee minuutissa täyteen. Pedot painukoot erämaihin, kiljuvat petovihaajat, mutta nyt ne tapetaan viimeiselläkin promillella maatamme. Se on hävittämässä tuhat lajia sukupuuttoon ja Ilkka Hanskin pätevän arvion mukaan kohta toisen tuhannen. Pyssymiehet inttävät, että 300 sutta on kuolemaksi Suomen melkein miljoonalle koiralle, joita autoilla notkuvat rapakuntoiset möhömahat päästävät holtittomasti metsiin ja teille ja tappavat itse kelvottomina riistanajajina. BirdLifen suojelujohtaja Lehtiniemi hyssytteli presidentin törppöilyä sillä, että riekot oli tapettu talvella. Kyllähän vihreillä, vasemmistoja keskustapuolueilla on omat surkeutensa, mutta nykymeno on kuolettavinta koskaan. DDT kiellettiin petolintututkijoiden ja vesakkomyrkyt Hattuvaara-liikkeen ansiosta, Koijärvi ja Siikalahti suojeltiin linnuille, Suomen luonto Teuvo Suomisen johdolla puolusti ärhäkästi ikimetsiä ja lintusoita, petoeläimiä ja kukkaniittyjä. Eikö hän tiedä, että kanalintujen tappaminen syksyllä ja talvella kasvattaa populaation kokonaiskuolevuutta. Teksti ja kuva: Pertti Koskimies I lkka Stén, lintututkija ja rengastustoimiston johtaja Helsingin yliopiston eläinmuseossa, tokaisi Suomen luonnossa 1970-luvulla luonnonsuojelijoiden haikailevan 50-lukua takaisin, mutta tulisi aika, jolloin toivomme 70-luvun palaavan. Mutta 70-luvulla oli jotain, mitä ei enää ole. Pöyhkeä yläluokka lobbaa villieläinten hupitappamista. Ilveksiä saatiin siis lisää tappamalla entiset! Pyssyuskovaisten mukaanhan eläinten elämä on yhtä nälkää ja pelkoa, kunnes luoti armollisesti lopettaa kärsimykset. Ryöstöporotalous on ylisuurin verovaroin ylläpidetty himmeli, jonka jäljiltä maankamara jäkälineen ja hyönteisineen autioituu, jonka vuoksi kotoperäisen metsäpeuran pakeneminen raiskatusta Kainuusta estyy, joka on heinäruokintoineen ja moottorinpärinöineen irvikuva luontaiselinkeinosta. Apuliassa on Sacra corona unita , Napolissa Camorra ja Calabriassa ´Ndrangheta . Yksi uutinen sentään ilahdutti. Purra on päällikkönä ja kuin perussuomalaisten haarakonttorin käskyläisinä kokoomuslaiset. Oli aikaa torjua ilmastokaaos ja luontokato. Toivoa. Salatappajien suojeluspyhimys Essayahin muka-kristilliset saarnaavat Jeesuksen oppeja muille, mutta noudattavat niitä huonommin kuin pahimmat pakanat, hyysäävät Israelin kansanmurhaja terrorivaltiota, jonka aiheuttamaan holokaustiin syyllistyy myös vaikeneva Suomi. MAFIAT LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 11. Ympäristöministeri Mykkänen itki aiheesta saamaansa arvostelua, ja seuraajansa Multala laukoi jo ekapäivänään metsäteollisuuden mantroja. Rauhanliike marssitti nuorisojoukkoja. Takavuosina Hämeen ilvekset pelastettiin nälkäkuolemalta ampumalla. Raakkutuhot ja päästötaseet ovat vain jäävuoren huippu tämän maailmanlopun elinkeinon tekopyhistä muka-kestävyyspuheista. Tammikuussa 2024 Malinen sepitteli, että ”Ansio ilveksen menestyksestä kuuluu kiistatta metsästäjille ja metsästysviranomaisille, jotka osasivat aloittaa ajoissa ilveskannan kestävän pyynnin”. Minulla on tutkijana tiukoin kriteerein myönnetty kulkulupa Utsjoen Kevon ja Ilomantsin Koivusuon luonnonpuistoissa, mutta neulastakaan en saa männystä nyppäistä. Metsästäjien etujärjestö Suomen riistakeskus, valtion suojelualueita hallinnoiva Metsähallitus ja luonnontuhonnan päämaja maaja metsätalousministeriö nostivat häikäilemättömyyden uudelle tasolle salliessaan suurpetojen tappamisen luonnonpuistoissa. Kyllähän 70-luvulla suurpetoja vihattiin vielä silmittömämmin kuin nykyään, soita ojitettiin raivopäisesti ja pohjoisen metsiä raiskattiin jääkauden jälkitilaan, nokkamiehenä Metsähallituksen pääjohtaja Osaran käsikassara Aarne Erkko Järvinen, joka ylisti ikimetsiä kirjoissaan mutta tuhosi niitä maailmanennätystahdilla. Metsästys ja kalastus -lehdessä erätoimittaja Jere Malinen riemuitsi syyskuussa 2023 siitä, että metsoja sai taas tappaa talvellakin, kun niitä on ”niin paljon” – oikeasti viidesosa 50 vuoden takaisesta. Palaisipa koko Kalifornia, Florida, koko tuo hullu Trumpin typeryyden tyrannia, joka joutaisi lentää Muskin raketilla Marsia mylläämään
Sony A1 II :ssa on valmistajan A7R V ja A9 III -kameroista tuttu tekoälyä hyödyntävä AI -yksikkö tarkennusjärjestelmän tukena. Erityyppisten RAW -tiedostojen suhteen ero puskurointikyvyssä on kuitenkin suuri: häviöttömästi pakattua RAW ia mahtuu välimuistiin vain 100 ruutua ja pakkaamatonta 84 ruutua. Toisaalta vaikka häviöllinen pakkaus kadottaa osan alkuperäisen raakakuvatiedoston datasta, niin sillä ei välttämättä ole suurta käytännön merkitystä. Alkuperäinen A1 julkaistiin tammikuussa 2021, joten päivityssykli on valmistajalle varsin tyypillinen kolme-neljä vuotta. Samoin kamerarungon etupuolella objektiivikiinnityksen vieressä oleva C5 -painike on ahtaassa paikassa – osin Sonyn kameroiden mitoituksestakin johtuen, eli tilaa ei ole enempää. Nopeutta tarvitsevien kannattaa pysytellä CF express-muistikorteissa, sillä nopeallakin SD -kortilla käytännön suorituskyky tippuu selkeästi. Valintakiekkojen pientä lukitusnuppia täytyy kuitenkin pitää pohjassa, jotta valintakiekko toimii, mikä on hanskat kädessä hankalaa. Käytännössä A1 II :n kohteenja silmäntunnistus toimii vakuuttavasti, mutta vaikutelmaksi jää, että verrattuna Canonin uusimpiin ( EOS R5 Mark II ja EOS R1) kohteen pitää olla kuva-alalla suurempi, jotta Sony tarraa siihen. A-tyypin CF express-kortille puskurimuisti onneksi tyhjenee vikkelästi, mutta siitä huolimatta käytännön suorituskyky pysyy lippulaivamaisella tasolla oikeastaan vain tallennusmuodon ollessa jpg tai häviöllisesti pakattu RAW . C5 voisi kuitenkin X 12 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Sarjakuvausnopeus on ennallaan, 10 k/s mekaanisella ja 30 k/s elektronisella sulkimella (häviöllisesti pakattu 30 k/s; häviöttömästi pakattu RAW 20 k/s). Pääosin kaikki painikkeet ovat mukautettavissa ja onnistuneesti sijoiteltuja. VÄLINEKOKEILUT Teksti ja kuva: Hannu Mällinen SONYN YKKÖSLUOKAN SYÖMÄHAMPAAT Kokeilussa Sony A1 II ja FE 300mm f/2.8 GM OSS S ony julkaisi viime vuoden marraskuussa sen järjestelmäkameroiden lippulaivaa edustavan Alpha 1 -sarjan II version. Toisaalta A1 II suoriutuu läpi ISO -skaalan hieman paremmin dynamiikassa kuin alkuperäinen A1 (esim. Kameran takanäyttö on kasvanut hieman ollen nyt 3,2 tuumaa. Alkuperäisen A1:n tavoin, myös A1 II perustuu 50,1 megapikselin pinottuun kennoon. Kuvaussuureiden (suljinaika, aukko, ISO , valotuskompensaatio) säätämiseksi peukalorullia on kaksi, etusormirullia yksi. Takanäyttö on neliakselisesti taittuva, mikä on selkeä kehitysaskel alkuperäistä A1:stä. Kameran päällä olevien valintakiekkojen keskellä olevat lukitusnupit tulisi mielestäni olla samalla käyttölogiikalla kuin uloin peukalorulla: napin painaminen pohjaan lukitsee rullan, sen ollessa ylhäällä rulla toimii vapaasti. Niin tai näin, Sonyn lippulaiva hyötyisi nopeammasta CF express 4.0 arkkitehtuurista – tai kilpailevien valmistajien käyttämistä B-tyypin CF express-korteista, joiden kirjoitusnopeudet ovat A-tyypin kortteihin verrattuna kaksinkertaisia. Kohteen tunnistettuaan järjestelmä kykenee seuraamaan sitä moitteettomasti, ja muistikortille tallentuu silmäteräviä ruutuja korkealla prosentilla. ISO 100 Photographic Dynamic Range; A1 11,34 EV vs. Uutena ominaisuutena kohteentunnistuksessa on automaattitoiminto, jolla kamera pyrkii tunnistamaan tarkennuskohteen ilman, että kuvaajan itse täytyy se erikseen määrittää. Sen seurauksena A1 II :n tarkennus kykenee tunnistamaan laajan skaalan erilaisia kohteita (ihmiset, eläimet, linnut, hyönteiset, autot ja junat sekä lentokoneet). Kuvausmoodien valintakiekko on kameran päällä etsimen oikealla puolen, tarkennusnopeuksien ja tarkennustapojen valintakiekko etsimen vasemmalla puolen. A1 II :ssa on myös ennakkokuvaustoiminto, jolla laukaisimen etuvedolla voidaan tallentaa mukautettavasti kameran välimuistiin 0,03–1 sekunnin ajalta kuvia, eli maksimissaan 30 kuvaa ennen laukaisimen painamista pohjaan. Tarkennus osaa tunnistaa kohteen osia, kuten esimerkiksi silmät, ja Sonyn mukaan A1 II tarjoaa ihmisten ja eläinten silmien tunnistuksessa 30 %:n parannuksen ja lintujen silmiin 50 %:n parannuksen. Etsimen resoluutio on ennallaan 9,44 miljoonalla kuvapisteellä, mutta sen virkistystaajuutta voidaan resoluutiosta tinkimällä nostaa 60 ruudusta 120 ruutuun tai jopa 240 ruutuun sekunnissa. Kenno on pohjimmiltaan täysin sama, eli mitään mullistavaa uutta kennoteknologiaa Sony ei tuoreeseen lippulaivaansa ole rakentanut. Laukaisimen takana kameran päällä on kookkaat ja reilusti rungosta ulkonevat kustomoitavat C1 ja C2 -painikkeet – näitä käyttää mielellään talvipakkasilla hanskat kädessä. A1 II 11,61 EV ). Kameran kennovakaajan ( IBIS ) teho on päivittynyt 5,5 valotusaskeleesta II -version 8,5 askeleeseen kuva-alan keskellä ja 7 askeleeseen kuva-alan reunoilla. Sony A1 II :n välimuistiin mahtuu 400 jpg-kuvaa tai 240 häviöllisesti pakattua RAW -tiedostoa, mitkä ovat vakuuttavia lukuja etenkin, kun huomioidaan kameran 50 megapikselin resoluutio. A1 II jakaa saman nappien sijoittelun ja käyttöergonomian A9 III :n kanssa
Muista merkeistä tai Sonyn alemmista malleista siirtyessä A1 II on varteenotettava investointi, sillä vaikka sen keskeiset ominaisuudet osin perustuvatkin 4 vuoden takaiseen A1:een, niin ovat edelleen täysin kurantteja – mutta toisaalta ja juuri siksi A1:n omistajalla päivitystarvetta ei välttämättä ole. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 13. 8 ja 100 mm f 2 . Suurin nopeus on 30 k/s. Hintaluokka 5400 €. Vastavalosuoja tuntuu jämäkältä, ja se pyörähtää kiinni objektiivin etupuolelle napakasti. Laowalta on tullut käsitarkenteiset 55 mm f 2 . Hintaluokka 420 € Tamron on julkaissut ensimmäisen Canon RF-S bajonetin objektiivinsa 11 – 20 mm f 2 . Lähin tarkennus 15 cm. Sony A1 II on uudistuksena maltillinen. vaikkapa miten Sonyn A9 III ja sen globaali suljin teki). 300mm f/2.8 Sony FE 300mm f/2.8 GM OSS julkaistiin marraskuussa 2023, ja se oli lanseeraushetkellä kevyin f/2.8-valovoimainen 300-millinen tele kuunaan tehty: se painaa ilman jalustakiinnitystä vain 1 470 g, mikä on noin puolet siitä, mitä vastaavat objektiivit ovat painaneet. Niukassa valossa ja matalakontrastisissa kohteissa kuitenkin havaitsin hieman tarkennuksen hakemista. Painoa on 1 , 2 – 1 , 3 kg. Hintaluokka 400 €. Pystykahvalla varustettuun A1 II -runkoon kiinnitettynä objektiivi tasapainottuu mukavasti jalustapannan tuntumasta kiinni pitäessä. olla C1 ja C2 -painikkeiden tapaan reilummin rungosta kohoava, jolloin sen tavoittaisi paremmin. 11-lehtinen himmennin yhdessä suuren valovoiman kanssa mahdollistavat kuviin pehmeän bokehin. Kokonaisuudessa A1 II :n ergonomia on kunnossa ja sen arviointi ylipäätään pitkälti makuasioita. Objektiivi painaa 340 g ja on 84 mm pitkä. Kilpailu kameramallien ylemmissä segmenteissä on tiukkaa, ja riippuen mitä mittareita painotetaan, ykköseksi voi päätyä useakin vaihtoehto – tai samalta valmistajalta toinen malli. Tarkennuksesta huolehtii kaksi Sonyn XD -lineaarimoottoria. Objektiivissa on tavanomaiset kytkimet automaattitarkennukselle, tarkennusalueen rajoitukselle ja kuvanvakaajan toiminnalle, sekä ulompana tarkennuskehän takana kustomoitavat painikkeet ja säätökehä. Tarjolla on E, Z, RF, L ja GFX – bajonetit. 96 MP monivalotus ja 6 K / 30 Pvideokuvaus onnistuvat. Se tuo valmistajan lippulaivakameraan muutaman oleellisesti suorituskykyä parantavan päivityksen, mutta ei mullista segmentin tai ylipäätään kameratekniikan tilannetta (vrt. Kiitokset Sony Nordicille välinekokeilun mahdollistamisesta. speed boosttoiminto, jolla matalammalta sarjakuvausnopeudelta voidaan siirtyä maksiminopeuteen napin painalluksella. 8 Tilt -S hift 1 X Macro-objektiivit perspektiivinkorjaussäädöllä. Sonyn 300-millinen tuottaa reunasta reunaan terävää kuvaa, ja valovoimaisille superteleille ominaisesti se on optisesti parhaimmillaan jo täydellä aukolla. Ulkoisen akun kanssa se kykenee 70 peräkkäiseen täyden 100 W s välähdykseen noin yhden sekunnin varautumisajalla. Yhdessä A1 II :n kanssa 300-millinen on nopea ja äänetön tarkentaja. Objektiivin optinen rakenne sisälOBJEKTIIVIT Samyang on tuonut Canon RFbajonettiin APS-C laajakulman 12 mm f 2 , kinovastaavuudeltaan 19 mm. Kinorungoilla maksimikallistus on 10 astetta ja siirto 12 mm. MUUT Godox julkaisi nopeasti varautuvan V 100 salamalaitteen. Paino on 213 g, pituus 57 mm ja lähin tarkennus 20 cm. Toisaalta kookkaammat ja helpommin lähestyttävät kohteet voi valovoimaisella 300-millisellä irrottaa näyttävästi taustastaan – ja toisaalta se on yhteensopiva valmistajan 1,4X ja 2X -telejatkeiden kanssa, jolloin saatavilla ovat 420mm ja 600mm polttovälit. Sonyn 300-millinen tuntuu todella kevyeltä käsitellä, ja sitä kantaa maastossa vaivatta mukana. Luontokuvauksessa 300 milliä on nykymittapuulla kenties vähän, eikä sillä tietysti tavoita kaukaisempia tai pienempiä kohteita samalla tapaa kuin 500–800-millisillä. Kuvaympyrä riittää kinokoon ja jopa keskikoon kennoille. tää kolme Super ED ja yhden ED -elementin ( ED , extra low dispersion), joiden ansiosta optiset vääristymät voidaan minimoida. Sisäisellä akulla aika on 1 , 7 sekuntia. Hintaluokka 770 €. Suurin suurennussuhde 1 : 1 ja lyhin tarkennus 27 cm 55 millisellä ja 32 cm 100 millisellä. VÄLINEUUTUUDET LUONTOKUVAAJAN TEKNIIKKAA JA TARVIKKEITA Toimittanut: Vesa-Pekka Peräkylä RUNGOT Leica SL 3 -S on kinokoon 24 MP runko Lbajonetilla. Hintaluokka 1250 USD. Oleellista myös on, että keskeiset kameravalmistajat ovat ominaisuuksissa niin lähellä toisiaan, että ratkaisevan kuvan saaminen on enemmän kiinni kuvaajasta kuin siitä, minkä merkkinen työkalu hänellä on. Rungossa on IP 54 suojaus. 8 Di III-A RXD ( 18 – 32 mm kinovastaavuus). Oletuksena C5-painikkeeseen on konfiguroituna ns. Mukana tulee pieni lisäsalama, joka voi toimia täytevalona. 5 akselisen kuvanvakaajan teho 5 , 5 aukkoa. Jalustapanta pyörii löysennettynä vapaasti, eikä siinä ole vaakaja pystykuvausasentojen kohdalla pysähdyslovia, mikä ei ole mielestäni paras ratkaisu. CF express Type B ja SDXC UHS ll muistikorttipaikat. Sony A1 II :n hintaluokka on 7 800 € ja FE 300mm f/2.8 GM OSS -objektiivin 7 000 €
Liiketunnistimen toimintaperiaate selviää tutkimalla. Kamerasta tulee laukaisimeen kolme johtoa. Punainen (+) ja musta (–) ovat virtajohtoja, ja kolmas valkoinen johto maadoittaa (–) vain silloin, kun tunnistin havaitsee liikettä. Liiketunnistimen näkökenttää tulee rajoittaa siten, että se vastaa kameran objektiivin näkökenttää tai on hieman kapeampi, jotta kuvattava kohde on kokonaan kuvassa kameran lauetessa. Joissakin laukaisimissa johto on liitetty 2,5 mm:n liittimellä laukaisimeen. Johtojen päät (3 kpl) paljastetaan ja liitetään releeseen kaaviokuvan mukaan. Tässä esitetyn omatekoisen kamera-ansan toiminta-aika on jopa useita viikkoja. Kamera ja liiketunnistin Menetelmä sopii järjestelmäkameroille, joissa on liitäntä langalliselle kaukolaukaisimelle. Näillä kahdella kytkimellä voidaan yhdistää kaikki kolme kaukolaukaisimen johtoa yhteen, jolloin kamera laukeaa. L uonnonvaraisten eläinten liikkumista voidaan seurata riistakameroilla. Riistakameroiden hyvä puoli on niiden pitkä toiminta-aika ja etäkäyttömahdollisuus. OMATEKOINEN KAMERA-ANSA Teksti ja kuvat: Matti Alasaarela c Ylhäällä liiketunnistin ja sen molemmin puolin levyt, jotka kaventavat tunnistimen näkökenttää. Rakennusohjeet Kaukolaukaisimen laukaisupää irrotetaan tai johto katkaistaan laukaisupään vierestä. Ennen kuin päätät kamera-ansan rakentamisesta, selvitä laukaisimen toiminta avaamalla ja tutkimalla mitkä johdot yhdistämällä kamera laukeaa. Kamera menee valmiustilaan, kun kaksi niistä yhdistetään, ja laukeaa, kun kolmaskin johto kytketään samaan nippuun. Se saattaa kuitenkin mennä rikki, jos virtajohdot kytkee väärin päin. Se vain kytkee kaukolaukaisimen johtoja yhteen samalla tavalla, kuin jos itse painaisit kaukolaukaisimen nappia. Se toimii ainakin Nikonin järjestelmäkameroissa. Releen istuttaminen piirilevylle helpottaa kytkemistä. Kuvien laatu ei kuitenkaan ole riittävän hyvä useimpien luontokuvaajien mielestä. Sen vieressä kytkin. d Kameran yläpuolella on liiketunnistin kytkentöineen ja akku. Tässä ohjeessa esitetystä tunnistimesta lähtee kolme johtoa, punainen, musta ja valkoinen. Usein akut tai patterit kestävät 2–3 kuukautta. Koska kuvauspaikoilla ei yleensä ole verkkovirtaa käytettävissä, tulee tunnistimen toimia 12 voltin tasavirralla. Riistakameroihin verrattuna kaupallisten kamera-ansojen toiminta-aika on lyhyt, pisimmillään vain muutamia päiviä. Siihen tarvitaan liiketunnistin ja rele, joka kytkee nuo johdot yhteen. Kaaviossa esitetty kytkentä toimii hyvin. Et tarvitse laukaisinta, vain johdon. Liiketunnistimen ja kamerakotelon väliin tarvitaan silloin riittävän pitkä ulkokäyttöön tarkoitettu 3-johtoinen kumikaapeli. Oikein tehtynä tämä kamera-ansa on turvallinen, sillä se ei lähetä minkäänlaista sähkövirtaa kameran suuntaan. 14 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Asia tulee varmistaa myös kameran valmistajalta, ettei vahingossa riko kameraa väärillä kytkennöillä. Releen ohjauskärjet liitetään liiketunnistimen valkoiseen (-) ja punaiseen (+) johtoon. Vanerikotelo on vuorattu ulkopuolelta vedenpitävällä maastokuviokankaalla ja sisäpuolelta ääntä vaimentavalla solukumieristeellä. Releessä on kaksi vaihtokytkintä, jotka mo lemmat sulkeutuvat, kun ohjauskärkiin tulee jännite. Myös liiketunnistin voidaan asentaa samaan koteloon. Tarvittaessa tunnistimen voi suojata laittamalla vain yhteen suuntaan sähkövirtaa päästävän diodin plus-johtoon kytkimen jälkeen. Liiketunnistin on pitkäikäinen. Olen käyttänyt sitä D4 ja D5 kameroilla. Toiminta-alue kannattaa säätää kokeilemalla. Kameran laukaisun tulee perustua oikosulkuun laukaisimessa. Kameran aukko on lasitettu. Kamera, akku ja kytkennät on hyvä sijoittaa samaan säänkestävään koteloon. Rajaamisen voi tehdä liiketunnistimen sivuille kiinnitetyillä levyillä, jotka kaventavat tunnistimen näkökenttää. En vastaa väärien kytkentöjen aiheuttamasta kameran tai liiketunnistimen rikkoutumisesta. Liiketunnistimen voi sijoittaa myös erillisenä kuvauskohteen viereen, esimerkiksi silloin, kun haluaa kuvata kolostaan esiin ryömivää kohdetta. Se toimii myös muilla kameramerkeillä, joissa on samantyyppinen kaukolaukaisinliitäntä
Liiketunnistimen Lux-säätimellä voidaan määrittää kamera kuvaamaan vain hämärään tai pimeään aikaan. Rele 12V / 2A 2 x vaihto 2,50 € 3. Asetuksissa tulee sarjan pituus rajata. Kaukolaukaisin (langallinen, esim. Ohjauskärjet ovat releen toisessa päässä hieman erillään muista. Liiketunnistin ei reagoi lumieikä vesisateeseen, mutta edessä heiluvat oksat voivat laukaista kameran. Axxel liiketunnistin 12V 180° IP 44 15 € 2. Loppusyksyllä ja talvella kotelon suojalasi saattaa huurtua nopeiden lämpötilavaihteluiden takia. Liiketunnistimesta voidaan säätää, kuinka pitkä on toiminta-aika sen havaitessa liikettä. Jos on oletettavissa, että kohde vain juoksee kameran näkökentän läpi, voi valita esimerkiksi nopean 10 kuvan sarjan. Jos siis kamera laukeaa vaikkapa 50 kertaa vuorokaudessa, akku kestää yli 20 päivää. Huomaa, että releen vaihtokärkien (kolme kärkeä rivissä molemmilla laidoilla) keskimmäisiä kärkiä ei tarvita tässä laitteessa. c Liiketunnistimen johdot tulevat näkyviin, kun irrottaa tunnistimen alaosan. c Kamera-ansan ottama kuva ilveksestä illan jo hämärtyessä. Hähnel) tai vain laukaisimen johto 5–28 € 4. Varsinkin tilanne, jossa aurinko lämmittää tuulessa heiluvia oksia, saa kameran laulamaan jatkuvasti. Tämän Time-kytkimen säätöväli on 10 s – 15 min. Kamera-ansaa voi käyttää myös yökuvaukseen varustamalla kamera triggerillä ja asentamalla kohdealueen ympärille riittävästi radio-ohjattuja salamavaloja. Kameran asetuksista kannattaa valita sarjakuvaustila. Time-kytkimellä voi säätää, kuinka tiheään kamera ottaa valitun sarjan kuvia. Keinukytkin no:1 1 € 5. Kohteen liikkumista on myös hyvä tarkkailla etukäteen esimerkiksi riistakameralla ennen kamera-ansan asentamista, jolloin kameran sijoittaminen ja tarkennusetäisyyden määrittäminen on helpompaa. Akku 12V 7,2 Ah 18 € 7. Jos kamera on asetettu sarjakuvaustilaan, jossa laukaisimen pitäminen alhaalla ottaa 5 kuvaa ja Time-kytkin on asetettu 30 sekuntiin, niin silloin kamera ottaa 5 kuvaa 30 sekunnin välein, jos liike jatkuu vielä silloinkin. Käyttämieni kameroiden akuilla voi ottaa yli tuhat kuvaa yhdellä latauksella. Kamera-ansan voi yleensä asettaa lähelle kohdetta ja varustaa lyhytpolttovälisellä objektiivilla, jolloin syväterävyysalue on laajempi. Huurtumista voidaan estää lasin huurteenpoistokäsittelyllä. Sen kylmempiä ilmoja en ole vielä päässyt testaamaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon kamera-ansan paikkaa valitessa. Käytännössä olen käynyt vaihtamassa muistikortit 2–3 viikon välein. Sulakepesä SUPE 1 + sulake 5 × 20/1,6A 2 € 6. Salamavalojen akut tyhjentyvät yleensä jo vuorokaudessa, joten ne täytyy vaihtaa tai ladata joka päivä. Liiketunnistimen 7Ah:n akku kestää 2–3 kuukautta. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 15. Piirilevy DIP 20 2 € Lisäksi erivärisiä kytkentäjohtimia, juotostinaa, eristysteippiä ja pari lyhyttä kytkentäkiskon pätkää. Kamera tulee asettaa manuaalitarkennustilaan ja tarkentaa kohteen oletettuun etäisyyteen, ellei ole varma, että automaattitarkennus löytää kohteen. Kamerasta tulevien kaukolaukaisimen johtojen (3 kpl) järjestyksellä ei ole väliä, kunhan ne kytketään kaaviossa osoitettuihin kärkiin. Tätä ominaisuutta voi käyttää kuvamäärän rajoittamiseksi silloin, kun on odotettavissa, että kohde touhuaa paikalla pitkän aikaa. Kertaakaan akut eivät ole olleet tyhjiä. Laita sulake akusta lähtevään +johtoon, ennen kytkintä. Jos sen sijaan kohde jää touhuamaan näkökenttään, hyvä valinta on esimerkiksi 5 kuvaa sekunnin välein. Rele pitää kameran kuvaustilassa koko tämän ajan. Jos sitä ei rajaa, kuvaa kamera jatkuvasti koko liiketunnistimeen asetetun toiminta-ajan, ja muistikortti täyttyy nopeasti. Kamera-ansa toimii ainakin -20 asteen pakkasessa. Käyttöohjeet Miten pitkäksi aikaa kameran voi jättää kuvaamaan, riippuu siitä, kuinka paljon kameran edessä on liikettä. Tarvittavat osat (ei sisällä kamerakotelon materiaaleja) Hinta 1
Ohjelmassa on myös positiivista palautetta saanut paneelikeskustelu, jossa käsitellään tämän vuoden teemaa: ”Voiko luontokuvalla vaikuttaa?” Panelistit pääsevät käsittelemään aihetta monestakin eri näkökulmasta. Tapahtumassa pääsee jälleen nauttimaan tasokkaasta ja monipuolisesta ohjelmasta, jossa pääosassa ovat tietysti luontokuvat. Koulutuksista saat uutta osaamista ja uusia tapoja katsoa ympärille kuvatessasi. Tule päiväksi tai kahdeksi seuraamaan ohjelmia edullisesti (esim. Ilmoittaudu 27.2. Ota halutessasi oma tietokone ja pari lyhyttä videopätkää mukaan, niin pääset heti kokeilemaan Reelsin tekemistä käytännössä! Sunnuntain kuvaesityksissä näemme makrokuvia muodonvaihdoksista ja kuulemme miten safarireissun voi toteuttaa myös omatoimisesti. 8:00–9:00 Aamiainen 9:15–9:45 Sami Karjalainen: Muodonvaihdoksia ihmettelemässä 9:45–10:00 Tauko 10:00–11:00 Jukka Lämsä ja Petri Koivisto Videokoulutus: Näin syntyy Reels 11:00–11:30 Kahvitauko 11:30–12:15 3 x Yhden kuvan tarina 12:15–12:30 Tauko 12:30–13:15 Kerttu Kotakorpi: Minun luontoni muutoksessa 13:15–14:15 Lounas 14:15–15:00 Johannes ja Tanja Vierula: Omatoimisesti Krugerin kansallispuistossa 15:00–15:15 Tauko 15:15–16:15 Paneelikeskustelu: Voiko luontokuvalla vaikuttaa. Videokoulutuksessa opetellaan tekemään Reels. Toinen syy tulla mukaan tapahtumaan on lähes yhtä tärkeä, ja joillekin kenties tärkeämpikin, nimittäin toisten samanhenkisten ihmisten tapaaminen, vanhojen ystävien kanssa seurustelu sekä uusien tuttavuuksien solmiminen. Iltaisin tunnelma on iloinen, ja ehkäpä ne parhaat ideat syntyvätkin siinä vaiheessa, kun keskustellaan päivän aikana nähdyistä ohjelmista ja mietitään, miten ohjelmien antia voisi hyödyntää omassa kuvaamisessa. Hotelli Haagan sijainti hyvien kulkuyhteyksien varrella mahdollistaa nyt helpommin päivälippujen hyödyntämisen. koko päivän ohjelmalippu ilman ruokailua á 40 €), tai majoittaudu Hotelli Haagaan koko viikonlopuksi. mennessä. Olli Leino, Kerttu Kotakorpi, Johannes Vierula ja Emilia Milonoff 16:30 -17:00 Talvipäivien kuvakisan tulokset ja talvipäivien päätöspuhe 16 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. sunnuntai 16.3.2025 Hotel Haaga Central Park, Nuijamiestentie 10, 00320 Helsinki Lauantai 15.3. 10:00–10:45 SLV :n sääntömääräinen Kevätkokous (jäsenille, vapaa pääsy) 11:00–11:15 Tervetuloa Talvipäiville! Pirjo Lindfors 11:15–12:00 Heidi Suomi: Lähiluonnon kätköissä – Kertomuksia piilottelevasta lähiluonnosta 12:00–13:00 Lounas 13:00–14:00 Paavo Hamunen: Luontokuvaus ilman rajoja – Mielikuvituksen ja monipuolisuuden voima 14:00–14:15 Tauko 14:15–15:15 Yhteistyökumppaneiden työpajat 15:15–15:45 Kahvitauko 15:45–16:30 Heli Nukki: Sielun heijastuksia 16:30–17:00 Talvipäivien kuvakisa 17:00–18:30 Illallinen 18:30–20:00 Martti Rikkonen ”Legenda muistelee”: Tunturista – metsään!!! 20:00–20:30 Tauko 20:30– 10 kuvaa -esitykset Sunnuntai 16.3. LUONNONVALOKUVAAJIEN TALVIPÄIVÄT Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n Talvipäivät lauantai 15.3. Lisätiedot ja ilmoittautumislomake: luontokuva.org. Lauantain kuvaesityksissä kurkistetaan lähiluonnon kiehtovaan maailmaan ja nautiTALVIPÄIVÄT taan tunnelmallisista luontokuvista. Yhteistyökumppanit sekä jäsenetuyritykset ovat myös paikalla esittelemässä tuotteitaan ja palveluitaan. Legenda Martti Rikkonen vie yleisön ”Tunturista metsään”. Tervetuloa mukaan olitpa sitten jo vanha Talvipäiväkonkari tai ensimmäistä kertaa miettimässä mukaan tuloa! Muutokset mahdollisia. Kerttu Kotakorpi kertoo esityksessään, mitä luonto hänelle merkitsee, ja miten hän toimii ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Viikonloppuna on aikaa jutella luontokuvauksesta, tulevista suunnitelmista ja kuvausprojekteista. K evään tapahtumien ehdoton ykkönen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n järjestämä rento viikonlopputapahtuma Talvipäivät järjestetään tänä vuonna Helsingissä. Esitykset inspiroivat kenties kokeilemaan jotain aivan uutta, mitä et ole ennen tehnyt. Kannattaa tulla katsomaan, mitä tarjouksia tänä vuonna on Talvipäiviin osallistuville
Kannattaa ottaa mukaan muutama oma lyhyt videoklippi, jolloin voit tehdä samalla oman Reelsin. Hän kertoo, että kun hän aloitti luontokuvauksen yli kymmenen vuotta sitten, kiinnostus ympäröivään luontoon ja sen piilotteleviin eläimiin kasvoi entisestään. Lapsuusajan harrastusten ja myöhemmin työn parissa vietetty aika on opettanut häntä havainnoimaan luontoa erityisellä tavalla. Ilmasto on valtavassa myllerryksessä, ja se näkyy jo Suomessa lyhenevänä talvena ja köyhtyvänä luontona. Sami Karjalainen Sami on hyönteisiin erikoistunut valokuvaaja ja tietokirjailija, jolle on myönnetty mm. tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Viime vuosina hän on keskittynyt erityisesti pääkaupunkiseudun eläinten kuvaamiseen. Heli kuvaa luontoa pääosin kotiseudullaan ja muualla läntisessä Suomessa. Hän muutti nelisenkymmentä vuotta sitten Lappiin kokeillakseen elämää siellä, mutta Lappi vei miehen kokonaan. Käydään läpi perussäätöjä ja “tulostetaan” valmis video. Hän uskoo, että kauniilla kuvilla ja luontoon tutustumalla voi innostaa muitakin puolustamaan ainutlaatuista pohjoista luontoamme isojen muutosten kourissa. Martti Rikkonen Martti on pitkän linjan inarilainen luontokuvaaja. Opitaan videoiden leikkaamista ja liimaamista sekä still-valokuvien ja musiikin lisäämistä. Tunnelmallisilla kuvillaan hän haluaa koskettaa, puhutella ja herätellä ajattelemaan, näkemään ja kokemaan luonnon kauneutta ja merkitystä. Esityksen aikana saat vinkkejä, miten löydät mielikuvituksen ja monipuolisuuden voiman unohtamatta kuvaamisen perusasioita. Talvipäivillä odottaa muistorikas esitys. Hän näyttää hyönteiskuviaan ja esittelee hyönteisten muodonvaihdoksia käsittelevän uuden kirjansa Muodonvaihdoksia ihmettelemässä. Esitys tarjoaa katsauksen omatoimisafarin arkeen: miten kuvausmatka onnistuu omatoimisesti, miten tarkkailla luontoa ja millaisia tilanteita on hyvä välttää. Esityksessään hän painottaa luonnontuntemuksen, oman luovuuden, kamerakalustojen ja tiedostojen moninaisen käytön merkitystä. Camera Borealiksen puuhamiehenä ja taiteellisena johtajana. Hänen teoksiinsa kuuluvat Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit, Rantojen hyönteiset, Suomen leppäkertut ja Suomen hyppyhämähäkit. Paavo Hamunen Paavolla on pitkä kokemus valoja videokuvaajana, mikä on tehnyt hänestä yhden Suomen arvostetuimmista luontokuvauksen kouluttajista. Heidi Suomi Vantaalaiselle Heidille luontokuvaus on intohimo ja tapa ilmaista itseään. Talvipäivien esiintyjät LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 17. Johannes ja Tanja Vierula Johanneksen kiinnostuksen kohteena ovat ennen kaikkea suurpedot. Pohjana käytetään ilmaista Davinci Resolve -ohjelmaa, jonka voi ladata valmiiksi omalle koneelleen. Hän on voittanut Vuoden Luontokuva -kilpailun kahdesti, revontulilla 1995 ja korpeilla 1997. Jukka Lämsä ja Petri Koivisto Videokouluttajat Jukka ja Petri opastavat, miten helposti voi tehdä Reelsin. Pitkä ura TV -uutisten meteorologina on vaihtunut luonto-ohjelmien toimittamiseen. ”Erityisiä mielenkiinnon kohteitani ovat olleet yölliset kohtaamiset mäyrien ja pöllöjen kanssa.” Heli Nukki Porilainen ammattivalokuvaaja ja luonnon monimuotoisuuden asiantuntija. Tanja puolestaan löysi eläinten kuvauksen Etelä-Afrikan matkallaan vuonna 2019. Esityksessään he jakavat kokemuksiaan siitä, millaista on viettää viikkoja Afrikan luonnon keskellä ilman opasta. Martti on tunnettu hersyvästä tyylistään ja toiminut mm. Kerttu Kotakorpi Kerttu on meteorologi ja ilmastovaikuttaja
18 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Syksyllä 1988 olin ollut kahden viikon ryhmämatkalla Kaakkois-Turkissa. Marokosta ja Turkista. Lempiharrastukseni kävely oli montaa päivää vaivalloista. Pitkä odotus kohdistui ainoaan ulkomaanmatkaani, ryhmämatka Turkkiin oli vuoden kohokohta. Ne olen kuvannut, mutten läheskään kaikkia Euroopan kuudestasadasta pesimälinnusta. c Ruostepyrstö 3.5. Kuvia piti työstää toistasataa. Istuin koneen ääressä ja samalla löysin kovalevyiltä sinne jääneitä helmiä, joita lisäsin kotisivuilleni. Vaimo varoitteli liiasta istumisesta, ja niinhän siinä kävi, että pakara ja selkä jämähtivät. Toukokuussa 2024 tarjoutui taas mahdollisuus lähteä Turkkiin pienellä porukalla. Euroopan äärilaidat ovat olleet niitä antoisimpia kuvauspaikkoja, Pohjois-Norja, Islanti, Espanja, LINTURETKELLÄ TURKISSA 2024 Teksti ja kuvat: Tomi Muukkonen Kreikka, Unkari ja Bulgaria. Paljon helpompaa, kuin yrittää metsästää kuvia harvinaisuuksista Suomessa, on lähteä ulkomaille. Länsi-Palearktisen alueen lajeja on pitänyt hakea Euroopan ulkopuolelta mm. Lintukirjoja siis tehdään vielä, osa niistä myös nettiversioina. Loppuvuodesta työstin kuvatilausta kolmen kirjan sarjan viimeiseen osaan. Sattui monta pimeää päivää peräkkäin. S uomessa pesii vuosittain noin 235 lintulajia. h Palmukyyhkyjen taistelu 4.5. Minulle tuotti suurta nautintoa nähdä ensimmäisessä osassa kuvani brittiläisestä peruslajista, pikkuliitäjästä; minä kun olin käynyt Atlantilla vain yhdellä ainoalla veneretkellä Irlannissa. Kun linnun kuvaa pesimäpaikalla, se on omassa ympäristössään. Keväällä 2012 vedin matkan parille kaverille samoille seuduille, ja keväällä 2013 olin erään lintumiehen mukana jälleen Turkissa, nyt legendaarisella Van-järvellä saakka. d Harmaakultainta laulaa 5.5
Tässä tapauksessa kirjaimellisesti vanhaan, sillä jälleen kerran siirryimme menneeseen aikaan, jolloin kulkuneuvoihin kuuluivat autojen lisäksi aasit, muulit ja hevosrattaat. Yöllä saavuimme vanhaan tuttuun Birecikin kaupunkiin. Nyt vieressä oli pukumies, joka luuli minua britiksi. Ympäristö on aika karua, jokivarressa rehevämpää. Matkatavarat olivat löytäneet kohteeseemme ilmeisesti jo aiemmalla lennolla, vaikkei sen pitänyt olla mahdollista! Laukut olivat eri salissa kuin muiden matkalaisten. Kuvankaunis tyttö pyöritti vanhempiaan miten halusi. d Kivikkokiuru 4.5. Mittarissa oli 30 000 km, mutta yhdet jarrupalat olivat loppuneet aikoja sitten; jarru lukittui pitkäksi aikaa jarrutuksien jäla Kivikkosatakieli laululennossa 5.5. Alue on kurdien asuttamaa aina Iranin ja Armenian rajalle saakka. Pikkubussi rämisi ja paukahteli töyssyissä saatanallisesti. Muutos entiseen olivat kalanviljelylaitokset. Vieressä istui hyvin suomea puhuva isä, oli terveydenhoitoalalla Suomessa. Turkkilainen perhe kävi kerran vuodessa kotimaassaan. Oppaanamme toimi ystäväni Petro Pynnönen, jonka kanssa olin ollut ulkomailla kaksi kertaa aiemmin. Hän kyseli Suomen koulujärjestelmästä, näytti ylpeänä pientä rintamerkkiä, hän työskenteli Unicefille, neljä lasta, eronnut. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 19. Ensimmäinen retkipäivä oli suomalaisittain helteinen. Nyt ei sentään enää ollut kaloja hotellin ravintolan portailla auringonpaahteessa. Pääosa kohteistamme oli Kaakkoisja Itä-Turkissa Eufrat-joesta itään. Birecik sijaitsee Eufrat-joen varrella. Emme millään ehtineet jatkolennolle Gazianstepiin, mutta illalla meni vielä toinen lento. d Lammaspaimen 5.5. Meillä oli lento ensin Istanbuliin. Petro on aivan uskomattoman tarkka havaitsemaan lintuja, häneltä eivät jää lintujen inahduksetkaan tunnistamatta
Kirjoitin havaintovihkoa, kello 5 lähdettiin kauemmas aromaille, jossa pääkohteena kenttähyyppä. Opas oli täällä ensi kertaa, mutta tuntui tietävän alueen lintupaikat paremmin kuin minä, sillä päivän aikana kaikki olennaiset lajit yhtä lukuun ottamatta olivat jo hoidossa. Petro sanoi, ettei jalkaa kannata jättää oven väliin. Peltoja halkova oja toimi viemärinä. Hollantilainen kertoi kuvanneensa aasiansulttaanikanaa lähietäisyydeltä. Onneksi nyt ei tarvinnut juoda teetä. d Vihertikka 6.5. Takapenkkiläinen otti kuvan sotilaasta. b Punarintanakkeli 6.5. Hyvää viiniäkin saatiin, oli täydellinen lomafiilis. Nytkin siellä oli tarhavarpusia, puuttuva laji löytyi. 3:30 piti avata ikkuna, oli kuuma. keen. Olisin halunnut kuvan isosta panssariajoneuvosta, mutta pidin tietenkin kamerani poissa. Matka meinasi tyssätä, kun sotilaat pysäyttivät automme. Olimme jo kerran etsineet persianpöllösiä teepuistosta, mutta nyt ne löytyivät hollantilaisilta saamamme tarkan vinkin perusteella, kaksi lintua oksalla kiinni toisissaan. Hotellisiestan jälkeen kohteemme oli tuulinen ylänköaro, jossa pesälle menevä ylänkökiuru antoi kuvauttaa itsensä. No koska se ei sit mee kiinni. Kaupunki valoineen heijastui joen pintaan. Pistoolimies huomasi sen ja käski b Arohiirihaukka 7.5. 20 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Iltapäivällä balkanintiaisen kuvaaminen keskeytyi rankkaan raekuuroon. Auringon laskiessa olimme pari kilometriä Syyrian rajasta. Sittemmin ateriat olivatkin paljon vaatimattomampia. Löyhkä ei nyt innostanut kuvaamaan, mutta hajukylässä kävi kuitenkin tuuri. Sittemmin kuvani osoittautui varsinaiseksi helmeksi, sillä se oli lajista ensimmäinen lentokuva, jonka kuvatoimisto löysi kirjaan. Pikkukylään oli unohtunut rakentaa vedenpuhdistamo. Seitsemän tarjoilijaa ja lopulta itse ravintolapäällikkö tuli palvelemaan meitä. Jarmo pääsi kävelemään yhden aavikkopyyn viereen, minä sain vain lentokuvan. Istuin väärällä puolella autoa, mutta onnistuin kuvaamaan toisten takaa palmukyyhkyjen taistelua. Kallioalueella neljä lajia kiuruja oli äänessä ja sain ensimmäiset kuvani idänpikkukiurusta. Miksi. Opastin porukan illalliselle valkoisten pöytäliinojen ravintolaan. Siitä tuli paha olo, koska se oli vahvempaa kuin kahvi. Osasin neuvoa pistaasipuutarhan, jonka löysin 12 vuotta aiemmin. Sitä ei löytynyt, piti tyytyä liitohaukkaan ja tamariskivarpuseen. Olin kuvannut persiantimalin, siropriinian, idänorfeuskertun ja kaspiankertun jo aiemmin, joten minulla ei ollut paineita niiden suhteen. Löysimme kaksi kenttähyyppää. Lähtiessämme pomo kiirehti perääni, antoi paperilapulla puhelinnumeronsa ja pyysi minua lähettämään WhatsAppilla kaikki kuvani hänelle, heh! Hotellilla kaikilla omat huoneet, nukuin pelkkä lakana päällä. 320 kuvasta oli mistä valita
Joukkomme oli nähnyt arovarpusen, joka minulla oli hyvin kuvattuna jo muualta. Muut nousivat aamuyöllä traktorin peräkärryn avolavalle. Saatiin kuitenkin jatkaa matkaa. Vaikka lukee kahvila, voi olla, että saa vain teetä. Pitääkö Demiriinkin vielä lähteä, kun tämä kolmas kerta jäi nyt väliin. Idänorfeuskerttu ei suostunut näyttäytymään millään, lauloi vain puun latvapuolella. Sain vertailla vierekkäin laulavia kallioja idänkallionakkeleita. Päivän paras oli kuitenkin vihertikka. Kylän kahvilat olivat kiinni, käytiin kauempana. Omalla kuvausreisc Hietakyyhkyt 8.5. Linnut eivät pakkasessa laulaneet, mutta kaikki toivelajit kaspianlumikanaa, partakorppikotkaa ja kalliokiipijää myöten olivat näkyneet. Keskellä päähuonetta oli kamiina, mutta lämpö ei oikein kantautunut huoneisiin. Suomessa tauti oli levinnyt bongarien keskuudessa, ei kai nyt vaan! Lähtö oli kello neljä Isikliin. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 21. Paluumatkalla rapa oli roiskunut. Oloni koheni ja lähdin kiipeämään. Tärisin vällyjen alla horkassa, mutta onneksi sain köhiä yksin omassa huoneessa. Lammaspaimenia oli peräti kolme miestä. Porukat lähtivät uudestaan kiipeämään ylätasangolle, jossa olin käynyt aikanaan. poistamaan kuvat. Olisin ottanut suihkun, mutta tuli vain kylmää vettä. Majatalon huoneet olivat jääkylmiä. Yksi näytti puhelimestaan kuvaa huuhkajasta ja kysyi, että etsimmekö punaperätaskua. Oloni oli sen verran voipunut, että jäin alarinteelle, ja hyvä niin, sillä sain retken parhaat kuvani, unelmalaji kivikkosatakieli soidinlennossa ja minulle kokonaan uudesta lajista harmaakultarinnasta lähipotretin. Ovi piti kuitenkin pitää auki, että tuli edes vähän lämpöä. Aamuhämärän retki jäi lyhyeksi sateen takia. Yöllä minulla nousi kuume. Jarmo oli saanut kuvia kultahemposta, josta minulla ei kuvia ollut. Iltapäivän lämpö teki hyvää, ja iltaa kohden tervehdyin. Kuuluisa pomppukyyti Demirkazikin vuorenrinteelle 2 000 metriin, jossa heitä odotti uuden lumen peittämä maa. Matkalla takaisin Gaziantepiin pysähdys tuotti pikkutikan ja pyrstötiaisen, autonavaimemme löytyivät maasta auton vierestä! Hautausmaalta löytyi punarintanakkelipari. Mutta sitten tuli jäävettä niskaan, oliivikultarinnasta minulla ei ole digikuvaa ollenkaan. Adanan lähellä näimme maanjäristyksen halkaisemia kerrostaloja. Matkalla vuoristoon satoi monsuunimaisesti. Minä olin jo piilottanut muistikortinkin. a Sade 8.5
22 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Opas jäi ilman, mikä vähän vaikutti ilmapiiriin. Ylimmät linnut olivat kivikkosirkkuja. Päällisin puolin olivat aika harmaita. Aamulla tutkimme taas Isiklin rosoisia rinteitä. Ruostekurkkusirkut lauloivat haikeaa säveltä, linnusto oli runsas. Illalla yritimme vielä löytää punaperätaskua, turhaan. Van on legendaarinen suolajärvi 1 650 metrissä Itä-Turkissa. Erinomaisen aamupalan jälkeen jouduimme taas pakkaamaan, sillä jatkoimme kohti koillista. Alemmilla rinteillä lauloivat peltosirkut, joten oli kivuttava jyrkkää rinnettä. Van-järveltä löytyi minulle toinen uusi laji, vuoritiltaltti, josta onnistuin saamaan kuvatkin. Vanhan moskeijan viereen oli rakennettu laskettelijoille uusi rinneravintola, jossa nautimme aamupalan terassilla. Alun perin lento piti olla Ankaran kautta. Kiivetessä tuli mukavasti lämmin, kun hanskatkin olivat jääneet hotellille. Viimeisenä aamuna menimme taas Ishak Pasalle. Ensin tuotiin hanavettä, sitten pullovettä kahdeksalle. Aamulla oli aivan kirkasta ja kylmää. Jokaisella oli erilainen hijab pään peittona. Hotelli oli siisti, mutta illallinen katastrofi. Lintu on aina hyvä myös nähdä. Välilento Istanbulin kautta itään Vaniin, eli jouduimme koukkaamaan Euroopan kautta. Meitä varikset karttoivat. Tiepuolessa ennen Dogubayazitia oli räntää. Kuvasin samalla alppivariksen lennossa. Nyt alkoi jo lämpöväreily vaikuttaa auringon noustua vuoren takaa, mutta aika hyvät kuvat sain lajista, joka olikin jo neljäs uusi. Turvatarkastuspaikalla haettiin englantia puhuva paikalle, joka ilmoitti, ettei Araratille ole asiaa, koska siellä on turisteille vaarallisia terroristeja. Laavakentällä panin merkille, miten hyvä suojaväri siellä pesivillä pikkulinnuilla oli. Vähän hassua, että yksi henkilö sai kahden hengen huoneen, pariskunta peräti sviitin, meillä oli vähän ahdas huone oppaan kanssa. Lintujen konsertista oli vaikea ottaa tolkkua, monetkaan laulut eivät olleet Suomesta tuttuja. Arojärvellä oli ruostesorsia ja hietakyyhkyjä. Suojelualueella kolme neitoa palasi pelloilta koreineen mustavarisparven keskeltä ilman, että varikset olisivat siirtyneet yhtään syrjemmälle. Vihertikka on erittäin vaikeasti kuvattava muuten kuin juomapaikoilla lasin takaa. Nopea illallinen kebabtyyppisessä paikassa. Joukko naisia kulki Ararat-kylän laidalla. sulla olisin tietenkin etsinyt majapaikan ja kuvannut pesää piilosta. Laskujoettomalla järvellä hyviä lintupaikkoja ovat jokisuistot. Arohiirihaukasta sain kuitenkin hyvät lentokuvat, mutta sitten tuli kiire poistua tukikohdan maisemista sotilaiden huudettua kauempaa. d Kallionakkeli 9.5. Ne olivat todella kauniita, olisinpa saanut kuvata heitä! Kaupunkiin hotellille palattiin poikkeuksellisesti jo viiden aikaan. Lopulta ruoka tuotiin, mutta vain kuudelle. b Kultahemppo 9.5. Seuraava uusi laji minulle oli aasianruusutulkku, josta vähissä valoissa välttävät kuvat. Kasvimaailma oli aivan ihmeellinen, kukkia oli vaikka minkälaisia, varmasti hyönteisiäkin. Etsiessämme viimeistä puuttuvaa lajia, rotkotulkkua, äkkäsin että Araratin vuorelle (5 100 m) nousee tie, ei nyt varmaankaan yli viiteen kilometriin, mutta lähelle lumirajaa kuitenkin. Jättäydyin jälkeen helpottaakseni aamukahvin poistumista, kun muuttohaukka teki lentonäytöksenporukalle dramaattiset tummansiniset pilvet taustalla. En olisi muuten päässyt puron yli, mutta lampaiden sorkkien jäljet olivat jäätyneet, ja tossuni saivat koloista otetta liukkauden sijaan. Vanilla odotti palveluhenkinen luxushotelli, jossa pikkolo parkkeerasi auton. Linnuilla on paha tapa lainailla säkeitä aivan eri lajien lauluista, mikä vaikeuttaa maastomäärityksiä. Huomasin lumivarpusen pitävän pontevasti reviiriä puron toisella puolella
Tuuletin, sillä olin varma lajista. d Van paimenet 8.5. Olisin voinut vannoa, että pyrstön tyviosat olivat puhtaan valkeat. Palasimme Vaniin ja sieltä pitkälle kaakkoon lähelle Irania yrittämään vielä parista paikasta rotkotulkkua, joka on kuin pienempi ja vaatimattomampi versio aasianruusutulkusta. Mukavan avoimia maisemia, kuntoa vaativia rinteitä, saapa nähdä! e Kivikkosirkku 9.5. Mutta niin vain oli lopulta myönnettävä, että järjettömän kova valo teki tepposet. Ihminen näkee helposti sen, mitä toivookin. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 23. Olipa taas hyvä opetus! Ehkä minun ei tarvitse enää Itä-Turkkiin asti rotkotulkun takia lähteä, mutta jäihän siellä monta muuta lajia vielä kuvaamatta kuten aasiansulttaanikana. Linnuthan eivät olleet tarpeeksi pieniäkään, eli olivat aasianruusutulkkuja. Painoin pieniä eroja tuntomerkeissä mieleeni Andyn puhelimesta, ja lopulta karulla rinneaavikolla kaksi oikean näköistä lintua lensi ohi. Muut jäivät odottamaan, että sain rauhassa lähestyä lintua kohtuulliselle kuvaushollille, mikä liikutti minua, sain toisen mahdollisuuden. Linnut ovat tottuneet paimentolaisiin, eivätkä aina ole liian arkoja. a Lumivarpunen 10.5. Laskeutuessamme rinnettä yksi kultahemppo esitti touhukkaasti jännää soidinta painaen aina välillä pään alas
Auton ovi ja ikkuna toimivat muurina minun ja hirvieläinten välillä. Menin istumaan piiloon metsän reunaan naamioverkon taakse. Seuraavana kesänä hankin uuden kameran, joka osoittautui hyväksi hämäräkuvaukseen. Viljapelto oli tyhjä ja hiljainen, edes valkohäntäkauriita ei näkynyt. Aloitettuani luontokuvauksen harrastamisen vakavammin kuusi vuotta sitten heräsi halu saada kunnon kuva hirvestä. Auringon hiipiessä matalammaksi hirvilehmä ilmestyi vasan kanssa ja pysyi kaukana. Käytin autoani piilokojuna suurimman osan ajasta, mutta koko ajan minusta tuntui, että jotain puutui. Kokemukseni karttuessa sain parempia, jopa hyviä kuvia hirvieläimistä. Asetuin odottamaan eläimiä hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Eläimet olivat yleensä melko kaukana pelloilla, enkä tuntenut olevani osa niiden maailmaa. Lisää hirviä, sonneja ja lehmiä, käveli d Hirvisonni tarkistaa lehmän valmiudet parittelemaan. Sen jälkeen olen halunnut nähdä kokonaisen hirven luonnossa. Olin onnellinen ja tyytyväinen, vaikka silloinen kuvauskalustoni ei ollut paras mahdollinen hämäräajan kuvaukseen. 24 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Näin vain takajalan, kun hirvi hävisi metsän pimeyteen. Se tapahtui vihdoin melkein 20 vuotta myöhemmin, kun havaitsin hirven iltahämärässä tien 51 laidalla turvallisesti riista-aidan takana. Kolmantena kesänä päivitin kamerakalustoni valovoimaisella 400mm f/2.8 -objektiivilla ja päätin kokeilla jotain uutta. Tämä onnistui saman vuoden kesällä, jolloin otin myös ensimmäiset kuvat valkohäntäja metsäkauriista. VIISI VILLIÄ JA PORO Teksti ja kuvat: Paul Stevens HIRVI N äin vilahduksen hirvestä ensimmäisen kerran Nuuksion kansallispuistossa vuonna 1997
b Metsäkaurisuros vartioi reviirillään. METSÄKAURIS Ensimmäisenä koronapandemian keväänä ja kesällä tein töitä etänä, joten minulla oli enemmän mahdollisuuksia seurata lähiluontoa. Yritin pysyä rauhallisena ja hiljaisena, jos hirvet vaikka kävelisivät ihan piilopaikkani eteen. Suoraan edessäni, noin 15–30 metrin päässä, hirvet söivät viljaa aivan rauhassa. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 25. Ja ihme kyllä hirvet tulivat lähelle, pelottavan lähelle teleobjektiivin läpi katsottuna. metsästä pellolle. Silti jotain puutui, vaikka olin todella iloinen hienosta, vajaan kahden tunnin kohtaamisesta. Aluksi kauriit eivät kiehtoneet minua yhtä paljon kuin hirvet, varsinkaan valkohäntäkauris. Sykkeeni nousi jännityksestä. Aurinko laski, hämärä tuli, suljinnopeudet pitenivät, ja hirvet pysyivät edessäni. Luin, että metsäkauris tuli osittain omin jaloin Ruotsista Suomeen ja osittain siirtoistutuksilla ulkomailta ja maan sisällä. Joskus näin vain kauriita, enkä yhtään hirveä. Huomasin, että olin kuvannut hirviä vain kuvauskohteina. Pikkuhiljaa kiinnostukseni niitä kohtaan kasvoi. Kameran suljinääni sai yhden sonnin katsomaan äänen suuntaan, mutta se ei kyennyt erottamaan minua taustasta, joten se jatkoi syömistä. Kun menin kuvaamaan hirviä, valkohäntäkauris ja metsäkauris olivat sivusaalista. Hitaasti mutta varmasti pieni lauma tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Hirvilehmä vasoineen siirtyi kauemmaksi. Aloin korjata asiaa lukemalla lisää, jotta ymmärtäisin paremmin hirvien käyttäytymistä, jota olin kuvannut. Pikkuhiljaa ne kävelivät kauemmaksi. Valkohäntäkauris sen sijaan tuotiin Amerikasta Suomeen metsästystä varten. Keskikesän lopulla ihmettelin, kun yhtenä iltana näin c Viljaa maistuu hirvelle. Halusin tietää enemmän niiden taustasta. En myöskään tiennyt, tuliko metsäkauris Suomeen omiin jaloin, vai istutettiinko sekin. Tämä oli siihen asti paras kokemukseni hirvien kanssa. En tiennyt, miksi valkohäntäkauris tuotiin Suomeen. Lopulta hirvet olivat niin kaukana, että uskalsin liikkua ja poistua piilopaikaltani. En tiennyt niistä muuta kuin perustiedot
Tiesin jo etukäteen, kuinka vaikeaa metsäpeuran löytäminen olisi ja kuinka haastavaa olisi päästää riittävän lähelle. Metsäkauriin kymmenen kuukauden kantoaika on pidempi kuin muilla hirvieläimillä, sillä naaras synnyttää vasta seuraavan vuoden kesäkuussa. muilta uroksilta. Parittelussa munasolut hedelmöittyvät loppukesällä, mutta sikiö alkaa kehittyä vasta myöhemmin. Tällä kertaa luin metsäpeurasta ennen kuin yritin kuvata sitä, ja perustiedot auttoivat liikkumaan oikeanlaisessa maastossa. Naaras juoksi kahdeksikkoa kahden puun ympäri. Sen jälkeen olen päässyt kuvaamaan metsäkaurisuroksen ajavan naarasta takaa. Talvella näin vain jalanjälkiä lumessa, mutta kesällä onnistuin, kuten kerroin ”Petraa etsimässä” -artikkelissani (Luontokuva 2/2024). Kotona etsin tietoa metsäkauriin lisääntymisbiologiasta. METSÄPEURA Kokemukseni ja tietoni kasvaessa halusin nähdä ja kuvata myös Suomen toisen alkuperäisen hirvieläimen, metsäpeuran. Yllätyin, kun luin, että metsäkaurisuros perustaa reviirin huhtikuussa, jota se puolustaa d Metsäpeuralaumassa aina joku yksilö tarkkailee ympäristöä. 26 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Ei se voinut olla kiimaleikki vielä heinäkuun lopussa, kun hirvieläinten kiima-aika on vasta syksyllä. c Metsäpeurojen valtahirvas ehtii myös syödä vaatimien kanssa. Metsäkauriin kiima-aika on jo loppukesällä, jolloin uros ajaa takaa kaikkia reviirillään olevia naaraita ennen kuin astuu niitä. Syy muita hirvieläimiä aikaisempaan kiimaai kaan on metsäkaurisnaaraan viiveinen sikiön kehitys
Huomasin myös, että pystyin ennakoimaan paremmin metsäpeuran käyttäytymistä. Luonnossa etsin niitä käyttäytymispiirteitä, joista olin lukenut kirjoista tai tieteellisistä artikkeleista. a Poroilla on usein omistajan merkki toisessa korvassa. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 27. Toisesta koulutuksestani eläinekologian alalla oli tässä hyötyä. Ostin kaikki siihen asti kirjoitetut kirjat metsäpeurasta. PORO Lukiessani metsäpeurasta luin myös porosta, joka on tunturipeuran kesytetty sukulainen ja Suomen kolmas heti jääkauden jälkeen saapuneista, alkuperäisistä hirvieläimistä hirven ja metsäpeuran ohella. Se ajoi nuorempia hirvaita tokan reunalle tai kokonaan pois rykimätokasta. Rykimää kuvatessani pystyin katsomaan, kuinka valtahirvas vartioi vaatimia haaremissaan välillä tarkistaen niiden paritteluhalukkuutta. d Poron rykimätokka tunturilla. ja seuraamaan metsäpeuraa kolmena eri vuodenaikana. Kun tietoni kuvauskohteesta kasvoi, myös kohteen kuvaamisen ilo kasvoi. Vaatimet söivät lähes jatkuvasti, mutta välillä ylempitasoinen vaadin ajoi alempitasoista takaa. Yhdessä tokassa näin nuoren, melkein täysikasvuisen valtahirvaan. Mietin, mitä sille kävisi, jos se kohtaisi täysikasvuinen hirvaan. Ensimmäisen rykimäajan kuvaamisen jälkeen kiinnostukseni metsäpeuraa kohtaan kasvoi entisestään. Oppimalla lisää tästä hienosta eläimestä kasvoi intoni seuraavalle kuvausmatkalleni. Välillä hirvas ehti jopa syödä vähän ruohoa. Poron käyttäytyminen on melko samanlaista kuin metsäpeuran, vaikka poro on puolikesy. Todennäköisesti nuorempi hirvas joutuisi luovuttamaan paikkansa tokassa ja odottamaan vähintään vuoden, ennen kuin se olisi riittävän suuri ja vahva puolustamaan omaa haaremiaan
Naaras puolestaan etsii parhaan mahdollisen uroksen. Uusi tieto lisäsi kiinnostustani poroa kohtaan, ja hain kuvia, joissa näkyisivät poron ja metsäpeuran erot, esimerkiksi sarvien leveys tai jalkojen pituus. Jos hirvilehmä ei löydä sopivaa sonnia eikä tule tiineeksi, sen kiima loppuu ja alkaa uudelleen muutaman viikon kuluttua. Vaikka en ole nähnyt hirven kiimaleikkiä, olen huomannut, kuinka hirvilehmä ei ole kiinnostanut nuorista sonneista. astuu lehmän. Kun hirvilehmä tulee kiimaan, sonnit innostuvat ja kerääntyvät sen ympärille. VALKOHÄNTÄKAURIS Minnesotassa asuvat suomalaiset lähettivät Suomeen kahdeksan kaurista, josta neljä naarasta ja yksi uros saapuivat Laukon Kartanolle syksyllä 1934. Olen muutaman kerran kuvannutkin tilanteen, jossa nuori sonni on innostunut lehmästä, mutta lehmä ei ole kiinnostanut teini-ikäisestä sonnista vaan karannut pois. Näistä viidestä ja vuonna 1948 saapuneista neljästä eläimestä polveutuvat kaikki nykyään Suomessa elävät 117 000 valkohäntäkaurista. Urokset etsivät naaraita ja voivat vaeltaa pitkiä matkoja löytääkseen niin monta kuin mahdollista. Jos poronhoito loppuisi, eloon jääneet porot villiintyisivät nopeasti, niin kuin on käynyt Norjassa, jossa suurin osaa villeistä tunturipeuroista polveutuu poroista. Sonnit seuraavat lehmää siihen asti, kunnes lehmä valitsee sopivin isäkandidaatin ja tämä d Valkohäntäkauriin naaraat ja urokset ruokailemassa yhdessä. Tutkiessani hirveä opin, miten sen lisääntymiskäyttäytyminen eroaa metsäpeuran ja metsäkauriin käyttäytymisestä. Isot, täysikasvuiset, monipiikkisellä sarvikruunalla somistautuneet sonnit vuorostaan kiihdyttävät lehmän kiimaan tuloa. 28 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Hirvisonnit kasvattavat sarvet, kuten kaikki hirvieläinten urokset, mutta ne eivät kerrytä hirvilehmiä haaremiin niin kuin metsäpeura, eivätkä puolustaa reviiriään niin kuin metsäkauris. Luin myös valkohäntäkauriin lisääntymisbiologiasta, joka muistuttaa hirven vastaavaa. Löysin kirjastosta niin hyvän kirjan hirvestä, että ostin oman kappaleen antikvariaatista. Lukemalla uutta tietoa metsäpeurasta huomasin, kuinka vähän loppujen lopuksi tiesin myöskään hirven elämästä ja historiasta. Jos kaksi urosta haluaa paritella saman naaran kanssa, ne kamppailevat keskenään ja vahvempi pääsee astumaan naaraan. Seuraavalla lomallani poronhoitoalueella katsoin poroa uusin silmiin
Hirven sijaan kallion takaa ilmestyi viisi täpläkaurisurosta upeine sarvikruunuineen. Syy selvisi lukiessani. Naaraat ja urokset liikkuvat pääsääntöisesti erillään kiima-ajan ulkopuolella. TÄPLÄKAURIS Monen vuoden yrittämisen tuloksena olin saanut kuvattua neljä villinä elävää hirvieläintä ja poron. Eräänä hiljaisena, usvaisena kesäaamuna istuin piilossa pellon reunalla odottamassa hirven ilmestymistä usvasta. Olin lukenut paljon niistä ja oppinut paljon niiden seuraamisesta ja kuvaamisesta, mutta tiedon janoni Suomen hirvieläimisistä ei ole tyydyttynyt, vaan se on kasvanut entisestään. Se oli siinä. Etummaisella vaurioitunut tai tulehtunut silmä. Ainoa ratkaisu oli opiskella täpläkauriin biologiaa. Suunnatessani pois metsästä näin liikettä edessäni. Urokset liikkuvat usein yhdessä laumana kuten olin nähnytkin, mutta en tiennyt, kulkivatko naarat lähimetsissä vai jossain kauempana. Kiertelin vielä hetken mäntykankaalla, kun aivan sattumalta kolme täpläkaurista seisoi tiheikössä edessäni. Hitaasti ne kulkivat pellon poikki syödessään. Ne tutkivat minua riittävän pitkään, että ehdin nostaa kamerani kuvaamaan kolmea kaunista naarasta. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 29. Löysin kauriiden luurankoja ja kalloja, kohtasin yllättäen metsäjäniksen, mutta en nähnyt yhtäkään elävää hirvieläintä. Haluan oppia lisää niiden biologiasta, jotta saisin enemmän irti ja nauttisin vielä enemmän ajasta, jonka vietän hirvieläinten seurassa. d Yllätyskohtaaminen täpläkaurisnaaraiden kanssa. Eläimet pysähtyivät sen verran pitkäksi ajaksi, että ehdin tunnistaa ne täpläkauriiksi. Yksi hirvieläin, täpläkauris, puuttui. Olin lukenut täpläkauriin viihtyvän myös metsissä, joten päätin tutkia lähimetsiä. Seuraavana kesänä kuvasin taas täpläkaurisuroksia, mutta kummallakaan kerralla en nähnyt naaraita. En ehtinyt kuvata niitä ja annoin niiden mennä. Olin nähnyt ystävieni kuvia täpläkauriista, mutta vaikka olin kuvannut samalla alueella, täpläkauris ei ollut tullut kamerani eteen. Olin kuvannut kaikki villit hirvieläimet sekä puoliksi villinä elävän poron. Ihmettelin, miksi naaraat eivät tulleet pellolle urosten kanssa. a Neljä täpläkaurisurosta aikaisin syysaamulla
Saamenkielinen palsa-sana tarkoittaa turvekumpua. Tällainen on punakuirikin. d Palsasoilla elää harvinaisia arktisia lintuja. V uonna 1978 tein parin kaverin kanssa eräretken Enontekiön Käsivarteen; Kilpisjärveltä Ropille. 30 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Sen aikaisia kuvia ei tosin montaa ole säilynyt nykypäiviin asti. englanniksi palsasuo on palsa mire. Routalinssin kasvua edistää ohut lumipeite talvisin. Palsasuot ovat pohjoisimman Suomen erikoisimpia luonnonnähtävyyksiä. Niiden avulla seurataan palsasuon sulamista. Onhan ne ainutlaatuisia maisemiltaan, ja niillä elää tukku harvinaisia arktisia lintuja. Paikoin tämä ilmiö näkyy jo nyt: palsasuot sulavat! Palsat liittyvät ikiroutailmiöön, ja niitä löytyykin Pohjoismaiden lisäksi Venäjän pohjoisosista, Alaskasta, Kanadasta, Japanista ja Islannista. Euroopan luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa palsat luokitellaan kriittisesti uhanalaisiksi eli niiden pelätään häviävän Pohjolasta seuraavan 50 vuoden aikana. Tuolla retkellä törmäsin ensimmäistä kertaa palsasoihin, ja siitä lähtien kesäiset Lappiin suuntautuneet kuvausretket ovat usein koukanneet myös palsasoille. Matala palsa syntyy jo kymmenessä vuodessa, korkean jopa 5–7 metriin yltävän HYVÄSTI PALSASUOT Teksti ja kuvat: Hannu Eskonen b Peeran laakiopalsan yli menee mittakeppien rivistö. Hiljalleen routalinssi kasvaa korkeutta. Utsjoella, Enontekiöllä ja Inarin pohjoisosissa niihin vielä pääsee helposti tutustumaan, mutta ei välttämättä enää kauaa. Jo tuolloin lukiovuosina repussa oli myös järjestelmäkamera; Konican Autoreflex T. Näin kylmissä oloissa suoturpeen sisään syntyy routalinssi, joka hiljalleen kasvaa. Palsasuo syntyy tavalliselle aapasuolle, jos paikan keskilämpötila on alle –1 celsiusastetta. Saamesta sana onkin levinnyt useisiin eurooppalaisiin kieliin: mm
LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 31
Pounikolla tarkoitetaan laajoja turvekumpareikkoja aapasuon reunamilla. Lähinnä niitä voisi verrata eteläisiin rämeisiin. a Toinen lintukuvaajien toivekohde on komea mustaviklo. Joskus harvoin vetisestä suosta nousee laaja-alainen suuri palsa. Palsat olivatkin komeita vuonna 1996 tämän kuvan ottohetkellä heinäkuussa. Ainutlaatuinen luonto Palsasuoalueilla suoluonto on rikasta. Tällaisella palsalla voi olla mahtavat mitat: Peeran laakiopalsa on ollut aikoinaan 590 m pitkä ja 115 m leveä. Ei c Karigasniemen Piesjänkä on Suomen kuuluisimpia palsasoita. Palsakumpuja ja jäännöslampia ympäröi rikas aapasuo nevoineen ja pounikkoineen. Tällöin suota kutsutaan kumpusuoksi. Suot rajoittuvat tunturikoivukankaisiin, ja lähellä on usein vielä puuttomia tuntureitakin. a Vesipääsky on valokuvaajan toivekohde: kesynä lintuna se antaa kuvaajan seurailla toimiaan lähietäisyydeltä. Sen paikalla on kraaterimainen pyöreähkö suolampare, tieteelliseltä nimeltään termokarstiallikko. Suomen vanhimmat palsakummut voivat olla jopa yli 2 000 vuotta vanhoja. 32 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Kymmenessä vuodessa turvekummusta ei ole jäljellä yhtään mitään. Kesäisin palsakumpu toki sulaa pinnastaan, noin puoleen metriin saakka, mutta sitten vastassa onkin kova ja kiinteä routainen jäälinssi. Palsat voivat olla pienialaisia suosta nousevia kumpuja. palsan ikä on helposti 100 vuotta. Saavutettuaan maksimikorkeutensa palsakumpu alkaa halkeilla pinnastaan, ja jos vielä tuuli ja sadevesi nopeuttavat halkeamien kasvua, voi palsa sulaa nopeastikin
Kun lähistöllä on vielä tunturipaljakoiden ja -koivikoiden lajistoa tarjolla, muodostavat palsasuot todellisia luontokeitaita retkeläisille. Lintuharrastajille palsasuot ovat todellisia keitaita. b Palsasoiden maisemiin kuuluvat myös petolinnut. olekaan mikään ihme, että luontoharrastajat suuntaavat kulkunsa palsasoille. Monen etelänkin ihmisen sormet syyhyävät, kun tiedetään, että palsoilla kypsyy loppukesällä runsas hillasato. Suuret palsat ovat sulaneet pois. d Suunnilleen sama paikka kuin vierfeisen sivun kuvassa kesällä 2023. Luonnonkeitaan perustan luovat kasvillisuuden ohella todella runsas hyönteislajisto. b Suonreunan koivikoissa laulavat komeasti Lapin satakielet eli sinirinnat. Parhailla palsasoilla elivät ennen vanhaan myös legendaariset tunturipöllöt ja naalit. Kahlaajia on runsaasti ja niiden aatelia edustavat mustaviklo, punakuiri, vesipääsky ja lapinsirri. Sieltä löytää usein lintuharvinaisuuksia. Piesjängällä on yhä palsoja suon pohjoisosissa. Petolinnut saalistavat myös näillä aukeilla soilla: ampu-, muuttoja sinisuohaukkoja, piekanoja, tunturikihuja ja pöllöjä näkee soilla aika usein. Kuvassa ampuhaukka. Kasvillisuus on tyypillistä soiden lajistoa saroineen, suopursuineen, suokukkineen, vaivaiskoivuineen ja luhta-, suoja töppövilloineen. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 33. Myös vesilintumäärät ovat runsaita hanhista allien, mustalintujen ja lapasotkien kautta kaakkuriin. Niiden saalislistalla lintujen ohella ovat sopulit, punaja lapinmyyrät. Myös varpuslinnuista löytyy harvinaisuuksia: pohjankeltavästäräkki, sinirinta, lapinsirkku, lapinkirvinen ja tundraurpiainen
Nykyiset arviot ilmaston lämpenemisestä eivät anna armoa palsasoille. Tekopalsa ja muita tutkimuksia Vuonna 1976 Kevon biologisella asemalla tehtiin koe, jossa sopivalla suolla pidettiin lumettomana suoala koko talven ajan. 34 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Niitä on linjoina palsakumpujen yli yhteensä 123 kpl. Myös Laassaniemen palsoista jopa 57 % on hävinnyt. Vuodesta 2017 Käsivarren palsasoita on seurattu tarkasti. Siinä selvisi, että noin 30 % palsasoista oli jo kadonnut kokonaan. Hillojen ohella menetämme paljon muutakin. Ne tulevat katoamaan luonnostamme lähitulevaisuudessa. Uusia palsasoiden alkuvaiheitakaan ei ole enää löydetty 2000-luvulla. Huoli palsasoista on aiheellinen, sillä tiedetään, että arktisen alueen lämpeneminen on jopa neljä kertaa suurempaa ja nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin. Vuosittain mitataan palsoilla satelliittien avulla turvekummun korkeutta senttien tarkoista mittauspisteistä. Monet arktiset eläimet ovat palsoihin sidoksissa. b Palsasuon näkyvin kasvi on varmasti hilla. c Pohjoisimman Tunturi-Lapin soilla pesii mustahuppuisia pohjankeltavästäräkkejä. Muutamassa vuodessa syntyikin matala palsakumpu. Ainutlaatuisten palsasoiden häviäminen on suuri murhe. Eivät ne sukupuuttoon kuole, mutta Pohjolassa ne eivät voi siirtyä enää pohjoisemmaksi, koska Jäämeri tulee vastaan. Esimerkiksi Peeran laakiopalsalla turvekumpu on sulanut 5 vuodessa 60 cm ja palsasta 46 % on jo sulanut pois. Jos ne sulavat, kotinsa menettävät punakuirin, pohjankeltavästäräkin, tunturikihun ja lapinkirvisen kaltaiset lintuharvinaisuudet. Se on suuri tappio luonnollemme. Alkukesällä kukkivana ja loppukesällä marjovana. Huoli palsasoiden tulevaisuudesta onkin poikinut useita tutkimuksia Suomen yliopistoissa. Suomen luonnosta tällaiset lajit voivat siis kadota kokonaan. Vastikään koneälyn avulla tehtiin laaja maastokartoitus Lapin alueen luonnosta
LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 35. SLV ry:n puheenjohtaja Pirjo Lindforsin mukaan eettisten kysymysten nosto yhdeksi yhdistyksen kärjeksi on tässä ajassa erittäin tärkeää. Toisaalta on myös heitä, jotka karsastavat kaikenlaista aktivismia. Tavoitteen toteuttamiseksi yhdistys on muiden muassa päivittänyt luonnonvalokuvaajien eettisen ohjeistuksen, sekä rekrytoinut aktiivisesti toimivan eettisen toimikunnan. johon paras keino vastata on tiedon ja tietoisuuden lisääminen. Luontokuvaajan etiikka pohjautuu luonnontuntemukseen ja -arvostukseen, joten on luontevaa, että luonnonsuojelulliset teemat nousevat myös SLV :ssä esille. LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ & SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT S uomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on yhtenä strategisena tavoitteenaan nostanut esille luontokuvauksen etiikkaa. Samaa mieltä ovat luontokuvaajakonkarit Heikki Willamo ja Pertti Salolainen, jotka kumpikin ovat tahoillaan ja tavoillaan edistäneet luonnonsuojelua jo vuosikymmenten ajan. ”Luontokuvauksen etiikan esille nosto on osin reagointia valtavan suosituksi tulleen luontokuvauksen lieveilmiöihin, joita aina välillä valitettavasti nousee julkisuuteen” , Pirjo kertoo jatkaen samaan hengenvetoon: ”Toisaalta emme halua syyllistää ja osoitella sormella ketään, vaan pyrimme rakentavasti ja positiivisen kautta ohjaamaan kuvaustoimintaa eettisempään suuntaan.” Pirjon näkemyksen mukaan luontokuvaajien epäeettinen, luontokappaleita häiritsevä toiminta pohjautuu useimmiten tietämättömyyteen, Teksti: Hannu Mällinen Kuvat: Pertti Salolainen, Heikki Willamo, Pirjo Lindfors c Heikki Willamo a Mäyrä SLV terävöittää luontokuvauksen ja luonnonsuojelun yhteyttä. Jokainen voi omalla panostuksellaan edesauttaa vaikkapa vanhojen metsien ja muiden harvinaistuvien biotooppien sekä uhanalaisten lajien selviämistä”, Pirjo kertoo. Päinvastoin näemme luonnonsuojelun ja eettisyyden jokaiselle luontokuvaajalle kuuluvana asiana ja jopa positiivisena velvollisuutena. ”Emme näe SLV :ssä luonnonsuojelullisten kysymysten esille tuomista hankalana. Pirjo Lindfors kertoo tiedostavansa, että yhdistyksestä löytyy jäseniä, joiden mielestä luontokuvaajien tulisi olla paljon räväkämmin luonnonsuojelijoita
Ajattelen, että luonnonsuojelulla on yhteys kaikkeen. Valokuvaamisen hän aloitti teini-iässä ja on kuvannut ja kirjoittanut ammatikseen vuodesta 1982. Olemme osa luontoa ja siitä täysin riippuvaisia” , Heikki pohtii. ”Se ei johdu pelkästään siitä, että olen luontokuvaaja. Aikoinaan hän johti valmistelutyötä, jonka seurauksena WWF Suomi perustettiin vuonna 1972 – ja on myös järjestön kunniapuheenjohtaja. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustanut Luonnonperintösäätiölle oman keräyksen, jonka tarkoituksena on kannustaa luontokuvaajia toimimaan konkreettisesti Ikimetsien hyväksi. Luontokuvauksessa hän on kaikkiruokainen eli eläimet, maisemat, kasvit ja hyönteiset kuuluvat kaikki mielenkiinnon kohteisiin. ”Olen toiminut luonnonsuojelussa koko ikäni, jo kouluaikojen luontokerhosta alkaen” , Pertti kertoo. Elämällä on itseisarvonsa. ”Olen harrastanut valokuvausta 20-vuotiaasta lähtien” , Pertti kertoo. Pertti Salolaisen mielestä tämä on merkityksellistä monessakin mielessä. ”Useat kuvani syntyvät ennakolta suunnittelematta, spontaanisti” , Pertti valottaa ja jatkaa: ”Ongelmana silloin on, ettei kuva välity katsojalle samalla tunnetasolla kuin kuvaajalle.” Luonto merkitsee Pertille elämän keskeistä sisältöä. Pertti Salolainen on helsinkiläinen luontokuvaaja, luonnonsuojelija ja poliitikko. Pertin mielestä luonnonvalokuvaus on paitsi upea esteettinen nautinto, myös protesti ja viesti siitä, mitä olemme menettämässä. ”Juuri nyt jännitän, mitä tapahtuu valtion vanhoille metsille. Luonnonsuojelulla ja luontokuvauksella on ollut hänelle aina kiinteä yhteys. ”Kun ikä karttuu, mies hidastuu, mutta halu valokuvata ja puhua luonnon puolesta ei katoa” , Heikki virnistää. Luonto merkitsee Heikille iloa ja surua. ”Valokuvaan pelkästään luontoa. Parhaimmillaan luontokuvat avaavat ihmisiä näkemään, miten kaunis b Kanahaukka d Pertti Salolainen 36 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. ”Surua siitä, mitä kaikkialla tapahtuu, iloa niistä hetkistä, jolloin ovi raottuu ja saan nähdä jotain tärkeää” , hän selittää ja jatkaa: ”Hehtaarin tonttiamme hoidamme ja jätämme hoitamatta pitkälti luonnon ehdoilla, joten asun keskellä monimuotoista elämää. Eteläsuomalainen metsä, eläimet, erityisesti nisäkkäät ja vanhat myytit kiinnostavat minua, ja niiden ympärillä työtäni olen tehnyt” , Heikki kertoo. Heikki Willamo on lukuisista teoksistaan tunnettu valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja -kirjailija Karjalohjalta. Pihapiiri on muodostunut vuosi vuodelta tärkeämmäksi keitaaksi hävityksen keskellä.” Luonnon valokuvaaminen on Heikille elämäntapa ja suuri osa identiteettiä. Kohta ei Etelä-Suomessa ole enää vanhoja metsiä suojeltavaksi. Nuorena kokoomuksen kansanedustajana Pertti oli perustamassa vuonna 1979 Eduskunnan Ympäristöja luontoryhmää. ”Asiahan on juuri nyt ajankohtainen. ”Se kiinnostaa ja varsinkin nykyisin, kun alkuperäisluonto on vakavasti uhattuna, syntyy suorastaan pakottava tarve toimia sen suojelun puolesta”, hän selittää. Etelä-Suomessa on suojeltu vain noin 3 % metsistä” , hän teroittaa
”Metsäluontomme ahdinko syvenee kovaa vauhtia, yleisetkin metsälajit vähenevät ja liittyvät pitkälle uhanalaisten listalle, mutta valtiovalta vain kiihdyttää tuhoa” , Heikki kertoo jatkaen: ”Luonnonperintösäätiö tekee konkreettista työtä ostaessaan metsiä suojeltaviksi, ja jokainen suojeltu hehtaari on pieni voitto luonnolle. Luontokuvaajat jos ketkä näkevät luontomme ahdingon ja metsien tuhon, joten juuri heidän luulisi olevan erityisen huolissaan maailman menosta” , Heikki jatkaa samaan ääneen. ”On täysin luonnollista, että ihmiset ajattelevat luonnonsuojelusta eri tavoilla. Pirjo Lindforsin mukaan juuri sellaista viestiä myös SLV haluaa vaalia: luonnonsuojelu on luontokuvaajien yhteinen asia. On kiivaita aktivisteja, mutta myös maltillisemmin asioihin suhtautuvia. Kaikille on tilaa ja kaikilla on varmasti jotain annettavaa. Tämä johtaa toivottavasti uusiin suojeluhankkeisiin” , hän miettii. Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys.” Pirjon mukaan juuri siksi SLV on päättänyt perustaa Luonnonperintösäätiölle oman keräyksen. ”Luontokuvaajat voivat opastaa ihmisiä liikkumaan luonnossa sitä liiaksi häiritsemättä, kun monet liian innokkaat kuvaajat häiritsevät lintujen pesintää ja elämää jopa niin pahoin, että pesintä saattaa epäonnistua” , Pertti kertoo. ”Suomen Luonnonvalokuvaajat haluaa tukea Luonnonperintösäätiön arvokasta työtä. Keräys löytyy osoitteesta: luonnonperintosaatio.fi > keräykset > yhteisökeräykset c Pirjo Lindfors d Kesätuuli LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 37. luonto on ja mitä meillä vielä on jäljellä. Ja keräys on toki avoin kaikille luonnon ystäville”, hän kertoo. ”Kaikki teot ovat arvokkaita, jokainen toimikoon omalla osaamisalueellaan. ”Toivottavasti toukokuun koittaessa paljon enemmän” , Pirjo päättää. Myös Heikki Willamon mielestä yhteistyö luonnonvalokuvaajien ja Luonnonperintösäätiön kanssa on erittäin tärkeää. Konkarit ovat tahoillaan oivallisia esimerkkejä siitä, miten erilaisista taustoista huolimatta luonnon suojelemisen tärkeys on yhdistävä tekijä. Toivon kaikkien osallistuvan keräykseen omien mahdollisuuksiensa mukaan.” Sekä Pertin että Heikin mielestä luontokuvaajien tulisi ylipäätään toimia monella tasolla ja useilla keinoilla luonnonsuojelun eteen. Eihän yksi keräys tietenkään kaikkia asioita ratkaise, mutta se on mielestämme yksi konkreettinen keino, jolla luontokuvaajat voivat yhdessä osallistua luonnonsuojeluun. ”Suomen Luonnonvalokuvaajat luontoa suojelemassa” on auki 17.5.2025 saakka, ja potissa on tällä hetkellä runsaat 5 000 €
Ympäröivää äänimaailmaa ei voi sanoin kuvailla. Lahti laivan ympärillä kuhisee eksoottista elämää. Kohteen vuoristoinen profiili on jäätiköiden peittämä, mutta riutuu ilmaston lämpenemisen kourissa yhtenä herkimmistä alueista 38 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Sen asukkaita ovat pingviinit, turkishylkeet sekä tonnien painoiset merinorsut. ATLANTIC ODYSSEY Teksti ja kuvat: Risto Raunio Kerran elämässä A tlantic Odyssey on laivamatka kaukaa etelästä yli päiväntasaajan. Ilmassa kaartelevat isot ja erilaiset lentotaiturit kuten albatrossit, liitäjät ja kihut. Keinuminen Atlantin aalloilla rauhoittuu, ja paikallaan pysymisen varmistaa pohjaan laskettu massiivinen ankkuri. Päivien ajan laivaa ovat seuranneet ennen näkemättömät merilinnut, mutta nyt näiden siivekkäiden määrä kertaantuu. Neljän myrskyisän vuorokauden jälkeen laivamme kaartaa rauhallisesti suojaisan Fortuna Bay -lahden perukoille. Samalla se on ”Kerran elämässä” -matka kerran elämässä -kohteisiin eikä onnistu kuin kerran vuodessa
Tarkastus tulee ottaa tosissaan, sillä se on äärimmäisen pikkutarkka sekä aidosti hyvä asia. Vähän tunnettu tuote Laivamme on 1A-super-jääluokkaan kuuluva Hollantiin rekisteröity m/v Hondius. Tavoitteena on matkata ekologisesti keskittymällä Atlantin sekä sen asumattomien saarten luontoon, mutta toki myös asuttujen saarten historiaan ja nykypäivään. a Etelä-Georgiassa asustaa huomattava osa maailman kuningaspingviineistä. Ilman ja veden lämpötila on hiukan nollan yläpuolella. Sitä ei voi verrata amerikkalaisvarustamojen tarjoamaan tuhansien matkustajien luksusluokan satamahyppelyyn, vaan se on luontopainotteinen tutkimusmatka juuri siihen tehtävään erikoistuneella aluksella. Kuvan Fortuna Bayssa 12 000, mutta esimerkiksi St Andrews Bayssa yli 200 000. dd Etelänisohylje(merinorsu) ja kergueleninhyljenuorukaiset ihmettelevät toisiaan Etelä-Georgiassa. Tätä pitkää, yli kuukauden kestävää ja kerran vuodessa tapahtuvaa siirtymää varten on tarjolla yllättävän kiinnostava matkailutuote nimeltään Atlantic Odyssey. Sen operaattorina toimii jo vuosien ajan antarktisiin ja arktisiin kohteisiin erikoistunut hollantilainen Oceanwide Expeditions. Vaikka se on ollut tarjolla jo pitkään, ei se edelleenkään ole kovin tunnettu – ei ainakaan Suomessa. Antarktiksen kesäsesonki on juuri päättynyt, joten laiva siirtyy operoimaan arktisille vesille pohjoisen kesän ajaksi. Edessä on vielä bioturvallisuustarkastus, jonka tarkoitus on estää vieraslajien kulkeutuminen saarelle sekä lintuinfluenssan leviäminen rannalta toiselle. Merilinnut seuraavat laivaa, ja jotkut niistä lentelevät laivan ympärillä paikallisesti. maailmassa. Mahdollista se on siksi, että mainingit eivät estä matkustajien siirtymistä laivasta kumiveneisiin eikä liian korkea ranta-aallokko siirtymistä veneestä rantaan. Tällä kertaa mukana on 119 matkustajaa 23 maasta – suomalaisia kaksi. Matkapuhelimet eivät saarella toimi. Pienet saaret tarjoavat a Kuukauden aikana nähtiin lukuisia albatrossilajeja, kuten kuvan jättiläisalbatrossi. Luontoja erityisesti lintuharrastajalle pitkä merimatka on häkellyttävä. Kohti pohjoista Etelä-Georgian jälkeen kurssi kääntyy kohti autioita Gough-, Inaccessibleja Nightingale-saaria. Nykyisin Grytviken on Etelä-Georgian ainoa asuttu kohde. Silti maihin ei noin vain mennä. Matkustajat voivat jäädä pois laivasta St Helenan saarella tai viimeistään Kap Verdellä. Käyttäytyminen rantakohteissa on valvottua sekä liikkuminen rajoitettua. Tutkimusmatkan aikana on mahdollista havaita useita lintulajeja, jotka elävät ja pesivät ainoastaan Keski-Atlantin saarilla tiettyjen endeemisten maalintujen lisäksi. Yksi rantakohde on pakollinen. Samalla se on saaren hallinnollinen keskus, josta löytyy myös museo, posti, matkamuistomyymälä, kirkko sekä kuuluisan tutkimusmatkailijan Ernest Shackletonin hauta. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 39. Matka alkaa maaliskuussa Ushuaiasta, joka on yksi Etelä-Amerikan eteläisimmistä kaupungeista. Se on Grytviken – alun perin norjalaisperäinen, nykyisin museostatuksen omaava entinen valaanpyyntiasema, joka muistuttaa meitä surullisesta, 1900-luvun alun ryöstömäisestä valaanpyyntiteollisuudesta. Niistä molemmista toimii lentoyhteys mantereelle. Ranta-aktiviteetit keskellä aavaa valtamerta ovat hyvin sääriippuvaisia. Ankkuripaikka sijaitsee Etelä-Atlantilla, Subantarktisen merialueen rajamailla, englantilaisten hallinnoimalla Etelä-Georgian saarella. d Harvinainen ja vaikeasti tavoitettava silmälasiliitäjä. Olemme onnekkaita, sillä rantautuminen on sekä mahdollista että luvallista. Juhlapuvut, -hameet ja solmiot; niitä ei tällä matkalla tarvita! Laiva tarjoaa 80 hyttiä ja 170 vuodepaikkaa. Etelä-Georgian vesillä viivytään kolme vuorokautta. Muutama rantautuminen sekä muutama kumiveneajelu suojaisten rantojen tuntumassa täyttävät päivät
Iloisesti tervehtivien paikallisten joukossa vierailija tuntee olonsa aidosti tervetulleeksi. Kiireetön elämäntapa huokuu kaikkialla. Horisontissa häämöttää Ascension-saari. Kolmen päivän jälkeen hyvästelemme Jamestownin historiaa henkivät kadut sekä runsaat 30 matkustajaa. Saarella on koulu, kauppoja, posti, ravintoloita, sairaala, hiukan yöelämää, taksi ja julkinen liikenne sekä Napoleonin hautamuistomerkki, brittiläinen hallinto ja golfkenttä. Nimensä mukaisesti saaren jyrkkä profiili viestii lähes mahdottomasta rantautumisesta. Se on tunnettu ainakin laadukkaista hummereistaan, joista seuraavan illan päivällisemmekin koostui. Asutuksen historia on jo vuosisatoja vanha, ja paikallisen matkaoppaan mukaan saarella elää nyt noin 4 700 asukasta. Kosteus alkaa tuntua iholla. 40 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. d Inaccessible Island. Aamulla mainingit pyyhkivät mennen tullen c Uuden-amsterdaminhylkeen lisääntymispaikkoja ovat maailmanperintökohteina tunnetut Gough-, Innaccesible-, Nightingaleja Tristan Da Cunhasaaret. Saarella on koulu, kauppa, posti ja matkamuistomyymälä sekä brittiläinen hallinto. Ylitämme Kauriin kääntöpiirin asianmukaisten fanfaarien soidessa, ja liu’umme hiljalleen trooppiseen ilmanalaan. Inaccesibleja Nightingale -saarten vesillä viivyttiin kaksi päivää, mutta vain yksi meriaktiviteetti kyettiin toteuttamaan. Matkapuhelimet eivät saarella toimi. vain vähän suojaa, joten korkean turvallisuustason takia joitakin aktiviteetteja joudutaan usein myös perumaan. Se kuuluu Britannialle, mutta amerikkalaisilla on siellä sotilastukikohta. Pitkän ajan rantautumistilasto Tristan da Cunhalle on ollut 35 %, ja siinä me onnistuimme! Tulivuorisaari Tristan da Cunha on ollut asuttu jo ainakin 300 vuoden ajan. Matkapuhelimet eivät toimi, mutta kolikkopuhelimet katujen varsilla ovat vielä arvossaan. Nykyinen asukasluku on noin 250, vaikka elinolosuhteet ovat hyvin vaatimattomat. Meriveden lämpötila on noussut reilusti. On aika kaivaa shortsit ja t-paita esiin. Ankkuri lasketaan St Helenan sataman tuntumaan. Iltapäiväkierroksella tulivuorisaaren rannat tarjoavat upeita värisävyjä ja jylhiä maisemia sekä valtavan määrän lintuja, jotka lentelevät laivan ympärillä. Kuvernööri on myöntänyt virallisen vierailuluvan seuraavaksi aamuksi. Maissa on mahdollista vierailla joko omaehtoisesti tai hyödyntämällä matkanjärjestäjän tarjoamia aktiviteetteja
Miehistö kantaa matkalaukut laiturille samalla, kun henkilökunta hyvästelee matkustajat. Pesulapalvelu, juomat sekä internet ovat maksullisia. Matkustajien tapaan miehistö on kansainvälinen, ja kaikki virallinen kommunikointi laivalla tapahtuu englannin kielellä. Matka edellyttää toki pitkää yhtenäistä vapaa-aikaa ja sopii erityisesti rentoon elämäntyyliin tottuneille. Merimatkan aikana on mahdollista nähdä muun muassa neljännes maailman pingviinilajeista sekä kolmannes maailman albatrossilajeista. Aamulla matkustajilla on mahdollisuus pulikoida keskellä Atlantin valtamerta, missä suloisen pehmeä, +31,7 C-asteinen merivesi hivelee uimareita. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 41. – Kyllä, todella! Matkustajat saavat vierailla komentosillalla vapaasti hetkittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, kertoo laivan kolmas suomalainen eli merikapteeni Miia Holma. yli rantautumispaikan laiturin, joten ankkuri nousee samaa tahtia auringon kanssa. Kaikki on vielä hyvin, kunnes kuulemme, että Neptunus atraimineen on onnistunut yöllä tunkeutumaan alukselle! Merimatka päättyy kuitenkin onnellisten tähtien alla Kap Verdelle Praian turistikylän satamaan. Myös monet matkustajat hyvästelevät toisensa, sillä kuukaudessa on ehtinyt rakentua uusia, kuka ties yli sosiaalisten kanavien kantavia ihmissuhteita. Laivan matka kohti Pohjoista Jäämerta jatkuu ilman matkustajia. Paluumahdollisuus St Helenalta onnistuu Etelä-Afrikan kautta, mutta lentoja ei ole päivittäin. Lähtöpaikalle Ushuaiaan on hyvä matkustaa ainakin kaksi päivää ennen laivan lähtöä. Tämä pingviinilaji on luokiteltu uhanalaiseksi. Siipien kärkiväli on ”vain” kaksi metriä. Vedenpitäville sekä lämpimille vaatteille on runsaasti käyttöä alkumatkassa, mutta Kauriin kääntöpiirin jälkeen riittää shortsit ja sandaalit. Kap Verdeltä on lentoja muutamaan kohteeseen Euroopassa. Silloin on aikaa sivistää itseään osallistumalla mielenkiintoisiin esitelmiin laivan luentosalissa. Matka ei sovellu liikuntaesteisille. Kukin laivan 14 kouluttautuneesta luonto-oppaasta on oman alansa ja parhaimmillaan professoritason asiantuntija. Päiväntasaaja jää taakse sydänyöllä ilman seremonioita, eikä ketään vedetä kölin alta. Matka pähkinänkuoressa Kodikas, vaativiin olosuhteisiin rakennettu hyväkuntoinen laiva, pieni kansainvälinen matkustajajoukko sekä joustava tutkimusmatkatyyppinen ohjelma luovat yhdessä monimuotoiset puitteet yli kuukauden merimatkalle halki Atlantin valtameren. Keli on rasvatyyni, tunnelma leppoisa eikä laiva keinu yhtään. Se tarjoaa myös monipuolisia kokemuksia varsinkin luontoharrastajille, tutkijoille tai valokuvaajille, mutta myös aitoa vaihtelua perinteiseen laivamatkailuun kyllästyneille. Matkapäivät merellä Yli kuukauden mittaiseen merimatkaan halki At lan tin mahtuu monta siirtymäpäivää saarikohteiden välillä. Laivan valuutta on euro, mutta saarilla ostoksiin on edullisinta varata hiukan Englannin puntia käteisenä. Miia on viihtynyt m/v Hondiuksella jo vuodesta 2021 ja kertoo pitävänsä laivan ekologisuudesta, työilmapiiristä sekä erityisesti alueista, joilla laiva operoi. Toisinaan hänet löytää myös laivan kannelta kamera kädessään. Lentokalat sekä delfiinit ja harvalukuiset valaat tarjoavat luonnonmukaista matkaviihdettä, mutta merilintuja tapaa enää satunnaisesti. Aktiivipäivinä sama joukko seisoo tottuneesti kumiveneiden ohjaimissa. Lennot tai hotelliyöt maissa eivät sisälly matkan hintaan, joten turvallisinta on varata ne erikseen kokeneen matkatoimiston kautta. Laivalla on täysihoito. d Merkittävä osa pitkätöyhtöpingviineistä pesii Gough-saarella, Etelä-Atlantilla. a Uhanalainen hoikka-albatrossi on albatrosseista pienimpiä
TORNIONLAAKSON TALVI Teksti ja kuvat: Juhani Syväoja 42 · LUONTOKUVA · 1 / 2025
Myös talvehtivia isokoskeloita, laulujoutsenia ja koskikaroja näkyy silloin tällöin, vaikka erityisesti koskikarat ja laulujoutsenetkin viettävät talvea mieluummin Tornionjokeen laskevien sivujokien sulapaikoissa. Myös tämä joki virtaa järvialueen läpi, joskin vain alajuoksu Armasjärvestä lähtien tunnetaan Armasjoki-nimellä. Kovilla pakkasilla koskista nouseva höyry ja höyryn huurruttamat puut niiden äärellä ovat mielenkiintoisia kohteita. Tähän lienee syynä se, että molemmat suosivat matalaa vettä, sillä ne poimivat ruokansa enimmäkseen pohjasta. Niiden kuvauksellinen ilme vaihtelee sään mukaan. b Vielä muutama vuosi sitten villiminkit ja niiden jäljet olivat tavallinen näky talvisilla virroilla. Kosket mahdollistavat myös kaloista ja muusta vedenalaisesta elämästä riippuvaisten eläinten selviämisen talven yli. Koskikarat ruokailevat kosken matalissa virtapaikoissa, ja laulujoutsenet mieluusti koskien liepeillä olevissa sulissa suvantopaikoissa. Pienempien jokien koskilla valokuvaajan on helpompi päästä lähemmäksi eläimiä kuin itse valtaväylällä. Oma suosikkini näiden sivujokien joukossa on Ylitornion sisämaan metsäseuduilta lähtevä Tengeliönjoki, joka erämaisen järvialueen läpi virrattuaan laskee Tornionjokeen Aavasaksan kohdalla. Toinen suosikkini sivujokien joukossa on Ruotsin puolelta Luppion kylän kohdalla Tornionjokeen laskeva Armasjoki. T alvisen luonnon kuvaajalle Tornionlaakso tarjoaa monenlaisia vaihtoehtoja. Tavallisin niistä on nykyisin saukko, joka vaikuttaa syrjäyttäneen ennen niin runsaslukuisen minkin. Näin on varsinkin kevättalvella, kun auringonvalo sävyttää näkymiä. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 43. Joessa on monta koskea ja nivaa. Ne vetävät puoleensa kevään ensimmäisiä muuttavia vesilintuja kuten telkkiä, c Kattilakoski höyryää tammikuun pakkasessa. Armasjoki sulaa keväällä ennen alueen muita vesistöjä. Nivat ovat pienehköjä koskia, jotka kuitenkin näyttävät pysyvän ainakin osittain sulina läpi talven. Itse jokeen ja sen yläpuoliseen Armasjärveen ilmestyy silloin sulia myös hitaasti virtaaviin suvantopaikkoihin. Itse katselen asiaa ensisijaisesti maisemakuvaajana, mutta usein törmään eläimiin, joiden kuvaamiseen olen aina varautunut. Tornionlaakson valtaväylä Tornionjoki on sydäntalven aikana pääosin jään ja lumen peitossa, mutta mahtikosket, Kukkolankoski, Matkakoski, Vuennonkoski ja Kattilakoski sekä monet vähäisemmätkin kosket ovat aina sulina
sinisorsia, koskeloita, laulujoutsenia, metsähanhia ja kanadanhanhia. 44 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Talvisin, marraskuusta alkaen merikotkat tekevät Tornionjokea seuraillen ”partiolentoja” Perämereltä kymmenien kilometrien päähän ylävirralle päin. Lennot näyttäisivät olevan päivittäisiä niin, että kotkat palaavat ennen pimeää takaisin meren äärelle. Kun Tornionjoki virtaa pääsääntöisesti pohjoisesta etelään, tulee jäitä alajuoksun vapautumisen jälkeen vielä ainakin viikon ajan vähäisemmässä määrin yläjuoksulta päin. Keväällä jäidenlähdön aikaan merikotkia saattaa olla useita samanaikaisesti poimimassa kuolleita kaloja, joita virta silloin tuo mukanaan. Armasjoella kuten Suomen puolelta laskevilla sivujoillakin asustaa saukkojen ohella myös majavia, jotka ovat alkuperäistä eurooppalaista lajia. Niitä saattaa joskus tavata myös itse Tornionjoella. Silloin Ylitorniolla c Kukkolankosken Ruotsin puolen rakennukset kertovat perinnekalastuksen historiasta. Siellä kun jäät lähtevät liikkeelle myöhemmin. d Aavasaksan sillan alapuolen virtapaikka sinnittelee sulana pitkälle joulukuuhun
Tornionja Kemijoen välisellä erämaisella vedenjakaja-alueella Ylitornion ja Rovaniemen välillä Aavasaksa-Muurola -tien molemmin puolin c Talvea vaten Kukkolankoskelle rakennetaan krenkut mateen pyyntiä varten. Sen rannalla on vuosisatoja vanha kalakenttä. Ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta kiinnostuneelle valokuvaajalle alue tarjoaa ikivanhan kulttuuriympäristön lippoajineen, vanhoine kalamajoineen ja kalastusta varten vanhoilla tekniikoilla rakennettuine krenkuiksi kutsuttuine telineineen. Molemmin puolin rajaa kalastusoikeudet koskella ovat osakastaloilla, joiden oikeudet kalastukseen ovat muotoutuneet jo1500–1700-luvuilla. Koskesta pyydetään kesällä siikaa ja lohta 1200-luvulta periytyvällä lippoamistekniikalla. Syksyisin pyydetään nahkiaista ja talvisin madetta omilla perinteisillä merroillaan. Osakaskunnan tehtäviin kuuluu myös kalastusperinteen ylläpitäminen. Iso joukko laulujoutsenia, kanadanhanhia ja sorsalintuja polkee päiväkausia paikallaan voimakkaassa virrassa veden mukanaan tuomia herkkupaloja napsien. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 45. Aavasaksan sillan yläpuolella saattaa nähdä lintujen erikoista käyttäytymistä. Käytäntö jatkuu edelleen rajan molemmin puolin. d Alkutalvesta hongat seisovat kuuraisina kivirakan laidalla Aavasaksanvaaralla. Talvella rannalla on usein ylimääräisiä mertoja, jotka eivät jostain syystä kaikki ole pyynnissä. Oikeudet periytyvät sukupolvenvaihdosten myötä tai maakauppojen yhteydessä. Kukkolankoski on noin 3,5 km pitkä koski, jonka pudotuskorkeus on noin 14 m. Pakkashöyryt kovimmilla pakkasilla luovat tietenkin oman tunnelmansa. Itse Tornionjoen ja sen äärellä olevien vaaramaisemien lisäksi löytyy luontokuvaajalle sisämaasta muuta mielenkiintoista kuvattavaa ja koettavaa
Tien eteläpuolella on Kilsiaapa. Kuten helposti saavutettavilla Tornionjoen lähialueen vaaroilla, tykkylumi peittää joinakin talvina suosaarekkeiden puita, joskin nykyään entistä harvemmin. Kun maisemat sitten peittyvät lumeen, on lumi ensin pehmeätä ja upottavaa. Ne ovat talvellakin luontokuvaajalle ehtymätön inspiraation lähde. Etäämpänä joesta tulevat vastaan laajat erämaiset metsäja suoalueet, joiden saavuttaminen vaatii vähän enemmän työtä. Kuuraiset, mutta lumettomat suot ovat yksi lempikohteistani. c Harvinaisen runsas kuura marraskuussa on houkutellut kulkijan suolle. Maastokarttojen tutkijalle selviää, että suon lappilainen nimi on yleensä jänkä, mutta Tornionlaaksossa jänkkä. d Lokakuussa rimmet ovat jo jäässä. Joskus alkutalvesta on pitkiä pakkasjaksoja, jotka jäädyttävät suot kivikoviksi ja rimmet kantaviksi. Suon metsäisen saarekkeen nimi on puolestaan saajo. Hankikelejä riittää usein toukokuulle asti. Tien pohjoispuolella on mm. Kaiken kaikkiaan Tornionlaakso tarjoaa talvellakin luontokuvaajalle runsaasti melko helposti saavutettavia kohteita. Alueella on muutamia metsähallituksen autiotupia, yksityisiä avoimia tupia ja laavuja. Koskien äärellä viihtyvät myös kaloista ja muusta veden elämästä riippuvaiset nisäkkäät ja linnut. on laajoja Natura-alueita rimpisine soineen ja ikimetsäsaarekkeineen. Sellaisia ovat Tornionjoki aina suline koskineen ja sivujokineen sekä ympäröivät vaarat tykkylumineen. Jos suojakelejä ei ole, tuuli tiivistää hangen kantavaksi. 46 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Hanki kovettuu kuitenkin avoimilla soilla hiihtäjää ja lumikenkäilijää kantavaksi yleensä viimeistään tammikuussa. laaja Mustiaapa ja metsäsaareikkeiden pilkkoma Palokkaan alue
Odottelua ja päivänokoset. Haaveilin tulisiko sinne muuttolintuja. Paikalle tuli joutsenia, kurkia ja kahlaajia. Silloin päätin, tämä on minun paikkani, vaikka lunta oli yli metri eikä pihasta nähnyt millaista siellä oli. Laitoin objektiivit, keittimet ja ruokatarvikkeet paikoilleen. Laitoin ensitöikseni kaasulämmittimen päälle ja kytkin akunjohdot kaapeleihin ja näin sain tuulettimilla estettyä kojun huurtumisen. Myönteisiä yllätyksiä tuli. Katselin netistä monenlaisia mökkejä. Tulin suolle, lumi oli sohjoontunut. Sitten yksi tärppäsi: sähkötön, kaminalla lämmitettävä pieni erämaamökki metsälammen rannalla kahden suon ympäröimänä. Mökin vastarannalla oli laskupuro/-joki. Kevään edistyessä kuului lammen takaa mekastusta – siellä oli joutsenia ja kahlaajista vikloja Teksti ja kuvat: Veijo Kilpeläinen sekä suokukkoja. Olin talvella ajanut moottorikelkalla jäätä pitkin, ja sitä uraa pääsi keväällä kävellen, vaikka vettä lainehti molemmin puolin kelkkareittiä. Kahlasin lumessa kojulle. Kun kävin katsomassa mökkiä kevättalvella, näkyi ketun ja ahman jälkiä ja sujahtipa kuukkelikin. Mieleni teki hankkia mökki, koska jokin henkireikä pitää olla. HETKIÄ ERÄMAAMÖKILLÄ M uutin eläkkeelle jäätyäni KeskiSuomesta kotiseudulle Kainuuseen kerrostaloon asumaan. Olin ollut jo kaksi vuorokautta kojussa, kun kelojen seasta näin jotain ruskeaa ja huomasin d Mitähän kurkien päässä liikkuu, kun etsivät ruokaa lumen alta. Seuraavaksi kevääksi vein jokisuuhun kojun moottorikelkalla, ei se helposti mennyt, sain vasta hikisen urakan jälkeen paikoilleen. Unelmani täyttyi oma mökki. Varauduin pidempiaikaiseen kojussa olemiseen. Jonkin ajan kuluttua havahduin hereille, kun metsähanhet tulivat sulapaikkaan. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 47
Ei muuta kuin kahlaamaan routaista suota pitkin. Ahma kierteli sulapaikan reunaa kuono lumen pintaa viistäen etsien syötiksi laittamiani kalanperkeitä ja silavaa. Lunta tuli taivaan täydeltä noin 30 cm vuorokaudessa. Kaksi metsähanhea jäi sulapaikkaan. Oli hyvä hiirivuosi, ja ykskaks huomasin auton vanteiden alla, että mikäs tuolla, ja lumikkohan sieltä kurkisteli. c Kuukkeli viihtyy mökin kuusikossa. Samoihin aikoihin alkoi karmea takatalvi. Kamera oli kiväärin perästä tehdyssä olkatuessa ja eikun nopeasti ulos. Odotin ”sormi liipasimella” jännittäen jokohan saan ahmasta ensimmäiset kuvat. Ilma lämpesi, lumi ja lammen jää suli, ja eväätkin loppuivat. Olipa antoisa neljän vuorokauden kuvareissu. sen ahmaksi. Kuvasin tilannetta koko ajan ja parhaimmillaan sain samaan kuvaan molemmat metsähanhet ja ahman. Kesäisenä päivänä istuttiin vaimon kanssa hörppimässä kahvia. Pääsin mökille onnellisesti ja mökki äkkiä lämpimäksi, kaminan lämpö jalkoja lämmittämään. Vettä ja hyhmää oli yli polven, teki kylmää jaloille, ja taisi siinä kaikki paikat kastua. 48 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Lintuja tuli koko ajan lisää, eikä lumisade haitannut niitä mitenkään. Mietin, miten pääsen pois. d Ahma vaanii hanhia keväisellä sulapaikalla
Sain rapsuteltua muutaman kuvan ja sitten ajattelin, että pitäisi laskeutua alemmaksi maan rajaan, mistä saisi tukea. Sinne jäi eikä tullut esille. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 49. Tarkastelin kuvia kameran näytöltä olipa harvinainen kuvasaalis! Huomasin, että viikon aikana kaikki hiiret katosivat pihapiiristä. Seurasin kun lumikko tuli kivien raosta. Jo armeijassa opittu konsti, polvituelta ammuttiin sielläkin. b Vikkelä lumikko, Euroopan pienin näätäeläin, pihapiirin kivikossa. Lumikko oli hyvä hiirenloukku. b Joutsenet sinisen taivaan alla. Tutkin ahman jälkiä. Jätin sinne rauhassa, ateriansa oli ansainnut siinä kohtaa. Keväällä on äitienpäivään saakka teräshanget, jolloin pääsen seuraamaan kävellen tai hiihtelemällä kevään etenemistä. Taas lumikko livahti koloon, ja sieltä singahti kolme hiirtä ja lumikko salamana perässä ja nappasi yhtä hiirtä niskasta ja heti koloon. Nyt talven kauniina pakkaspäivänä on hienot korkeat hanget ja matalalta paistava aurinko. Sain otettua muutaman kuvan
Jostain aloittaakseni menen kuvaamaan aallonmurtajan päälle, kaukaisimpaan pisteeseen meren suuntaan. Seison lautan keulassa ja katson hitaasti lähestyvää metsänrajaa. Siellä meri on vielä auki, vaikka talvi on jo hidastanut sitä, jähmettänyt Teksti ja kuvat: Jaana Kotoneva 50 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Hailuoto. Toisaalla hiekassa on samanmuotoinen kuoppa. Sen läpi näkyy matala hiekkapohja ja miten vesi on nostanut osan hiekasta ylös soikioina kasoina, ja miten hiekka on jäätynyt siihen, jään sisään, kolmiulotteiseksi pinnaksi. PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ HAILUODOSTA Perjantai, ensimmäinen joulukuuta J äälohkareet kieppuvat hypnoottisena pyörteenä lautan sivuilla sen halkoessa jäätymään alkanutta uraa, jota se kulkee edestakaisin päivästä toiseen pysähtyen rantaan vain yöksi. Otan kameran ja suuntaan ulos. Ei tarvitse yrittää nähdä ja löytää kaikkia kuvauskohteita kerralla, ei tarvitse yrittää saada kaikkea kerralla. Näen hänet kävelemässä jäällä. Tuuli on kerrostanut lunta dyyneiksi jättäen osan jäästä paljaaksi. Kenkiin sujautan kertakäyttöiset jalanlämmittimet, sillä varpaani ovat akilleenkantapääni pakkasessa seisoskellessa. Muistan jälleen, miksi tykkään kuvata samaa tuttua paikkaa. Minulla, maakravulla, olisi ehkä mennyt hetki huomata tuo mahdollisuus. Rannassa matkaseuralaiseni on ehtinyt kameran kanssa ennen minua kuvaamaan. En erota siitä yksityiskohtia, silmäni ei tartu mihinkään innostavaan niin kuin kotona tutuissa maisemissa. Ulkona kaikki on massaa. Nähtävää on liikaa, kaikki on uutta. Hotellilla vien tavarat huoneeseen, syön vähän ja laitan lisää vaatekerrastoja päälle. Olen menossa sinne ensimmäistä kertaa. Tutussa paikassa saan keskittyä hetkeen ja siihen mikä kiinnittää huomioni juuri nyt ilman pelkoa jonkun toisen menettämisestä. Pieniä hopeanhohtoisia kaloja on jäänyt loukkuun jäätyvän veden keskelle, ja ne makaavat kyljellään liikkumatta hiekkamuodostelmien ja ilmakuplien kaverina kevääseen saakka. Ei tarvitse yrittää etsiä ja metsästää; tutussa paikassa saan antaa kuvauskohteen tulla luokseni
Näkymä on 360 astetta kauas, osaksi silmänkantamattomiin. Viime talvena ostettu takki pitää tuulen hyvin. Tämä paikka on yhtä tyhjä ja hiljainen kuin itse haluaisin olla. Kintaissa sen sijaan pitää asettaa lämmittimiä välillä toiseen paikkaan, sillä kädet saavat enemmän osumaa tuulesta kamerasta kiinni pitäessäni. Paljon. pinnalta, tumman veden kuultaessa ohuen jääkerroksen läpi. Huppu on aivan loistava kapistus, huomaan nyt sen hyödyn. Jossain kaukana joku paikallinen lapsi huutaa. Kun käännän selkäni tuulelle, välillä en edes huomaa sitä. Rakastan tätä valoa, jonka tämä tila mahdollistaa. Metsän säveliin tottuneelle äänimaailma on omituisen tyhjä. Meri häviää harmaaseen taivaaseen. Mietin, minkälainen paikka tämä on kesällä, kun tilalla on hiekkaranta ja kahluusyvyistä vettä riittää pitkään. Meri vilahtaa silmissäni pienenä kaistaleena korkeiden lumeen pukeutuneiden heinämättäiden takaa. Katsoa horisonttiin. Ihan kuin aurinko paistaisi läpi, vaikka aurinko paistaakin toisesta suunnasta. Katson jälleen merelle horisonttiin. Tuntuu, että kuvaan jotain tunnetta, mutta en saa sitä kiinni. Olen jämähtänyt tähän ahtojäiden keskelle. Lähden takaisin rantaa kohti ja 52 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Mietin pitäisikö käydä sisällä lämmittelemässä. Seisoa. Kävelyä helpottamaan tehdyt pitkospuut kiemurtelevat mättäiden keskellä ennen kuin ne saapuvat rantaan. Täällä kuuluvat äänet niin kauas, tavallinenkin puheääni. Lintubongarit olivat nähneet enemmän lintuja kuin minä, mutta minä etsinkin eri asioita. Melkein kuin kaatosade olisi tulossa päälle – näkyy vain harmaa seinämä. Kaksi tuntia aikaa ennen auringonlaskua. Nyt varpaissa nipistelee hieman. Huomaan tarkenevani yllättävän hyvin – tuuli on suotuisa täällä Marjaniemessä, ainakin tänään. Seison keskellä jäitä ja mieleni lepää tässä tyhjyydessä. Voisin katsella valon muuttumista loputtomasti. Ihan kuin peltolakeuksien keskellä – näen värien vaihtelut pastellien eri sävyistä punertavan kirkkaasta neutraaliin, harmaan kautta siniseen ja taittuen takaisin pastelleihin. Lintujen laulujen sijaan kuulen tuulen suhinan korvissani. Lauantai, toinen joulukuuta Lumi narskuu kenkieni alla. Ahtojäälohkareet reunustavat lumipeitteen saanutta matalampaa rantaa. On ihmisiä. Kun käännän katsettani oikealle, taivas muuttuu harmaammaksi ja synkemmäksi. Mieleni ei tee tehdä mitään. Taivas on ympärilläni joka puolella erivärinen. Ilman sitä olisi paljon kylmempi. Vain olla. Jaloissa ei tunnu vielä kylmyys, koska lämmittimet pitävät huolen sen pysymisestä pois. Selkäni takana on kirkasta ja sinistä, pilvien alareuna näkyy vaaleana. Voin kuvitella niiden alla olevat upottavat hiekkadyynit. Vasemmalla auringon suunnassa pilkahtaa hieman punertavaa pilviverhon takaa
Joskus on vain päätettävä, että nyt riittää, nyt on kaikki kuvat kuvattu viima tuntuu sen verran jo kylmältä iholla. Katselin alas, en ylös, ja loin yhteyttä heinämättään kanssa. Aurinko yrittää saada säteitään näkyviin edelleen harmaiden pilvien takaa. Käsiin navakoitunut tuuli hieman tuntuu. sisälle hetkeksi lämmittelemään pienelle paussille, jotta jaksan kuvata vielä päivän tarjoaman viimeisen valon. Löydän saman rytmin kuin kotona. Pieni koivu, pari koivua vierekkäin. Kuuden tunnin pihalla olon jälkeen ruoka on kultaa ja peiton alla lämpö maittaa. Huomaan kuinka pieni pintakylmyys tuntuu kehossani joka puolella, vaikka pihalla ei siltä tuntunut. Oloni on haikea, mutta silti täysi. Sukellan kahden lautasellisen jälkeen peittojen alle. Tuliko se tervehtimään ja auttamaan minua pääsemään sisälle tähän paikkaan viime metreillä. Niin usein kuvatessani seuralaisenani ollut taivaan sävy saa oloni kotoisaksi. Lämmittimet eivät enää lämmitä. Pääsen syömään heti myöhäistä lounasta, oikeastaan jo päivällistä. On aika käydä sisällä. Rakastamiani risuja. Juuri kun oloni on muuttunut kotoisaksi, on aika lähteä takaisin kotiin; pakkaamaan, kohti autoa ja lauttaa. Uudelleen ulos lähtiessäni tungen käsien lämmittimet kenkiin. Kuvaan niitä ja penkereen kiviä. Tämä paikka alkaa ottamaan minut omakseni. Voin jälleen ihmetellä. Kuvaan sinisiä kuvia. Kohteet alkavat tulla minun luo sen sijaan että etsisin niitä. Varpaita ei palella viimeisen parin tunnin aikana enää ollenkaan. Tyydyn peiton lämpöön. Taivaalla oli ollut halo, kuulin myöhemmin illalla. Kädenja jalanlämmittimiä ei enää ole, sillä ostin niitä vain kahdelle päivälle ajatellen selviäväni viimeisen päivän pari tuntia ilmankin. Koitan liikkua niin, että pysyn lämpöisenä. Saan mennä omalla tavallani, rauhassa. Punaiset talot pilkistävät ruskean heinän ja vihreän metsän välistä. Näen jälleen taas heiniä ja dyynejä, tällä kertaa punertavaa taivasta vasten. Nyt päätän lähteä. Tulee kylmä. Poskeni helottavat kuin aurinkoisen kesäpäivän jälkeen. Huomaan pysähtyväni pohtimaan, missä on minun mereni, paikan elementti. Alan näkemään toisin, tavalla, jolla näen tutuissa paikoissa, joissa kuvaan uudelleen ja uudelleen. Tekisi mieli mennä kuumaan suihkuun, mutta en jaksa riisua ja pukea iltaa varten uudelleen. Varpaita puristaa vähän, mutta mieluummin pieni ahtaus kuin kylmyys. Löydän nyt itsestäni saman rauhan, mikä paikassa on. Mitä enemmän aurinko valaisee taivasta tehden tilaa itselleen edellisten päivien harmaiden pilvien keskelle, sitä enemmän löydän läsnäolon. Tyhjyyden, hiljaisuuden, seesteisyyden, pysähtyneisyyden uudella tavalla. Minä en nähnyt. Varpaissakin alkaa tuntua kylmyys eri tavalla. Tuuli piiskaa naamaani käännyttyäni toisinpäin. Onneksi tuulee vähemmän kuin eilen illalla. Seison penkereellä, kun aurinko on painunut jo alas. Joku toinen lintu kaukaisuudessa, saaren sisäosassa, juttelee myös harvakseltaan. Keskittyä havainnoimaan ja huomioimaan. Kiitos Hailuoto. Yksinäinen lintu lentää ylitseni. Enää ei ole kiire kuvata, tarve löytää parhaimpia tai upeimpia juttuja ja ehtiä kuvaamaan kaikkea. On kulunut tunti auringonlaskusta, kun palaan hotellille. Kaikki on läsnä, kaikki on tässä. Muutun vieraasta osaksi tätä paikkaa. Huomioni kiinnittyy kuitenkin heiniin, rannan hiekkadyyneillä oleviin. Sunnuntai, kolmas joulukuuta On viimeinen päiväni täällä. Löydän yhteyden. Jään kuvaamaan niitä, heiniä metsää vasten. Ehkä pitäisi lähteä sisälle syömään, mutta kun nousen ylös ja lähden liikkeelle, tulee jälleen lämmin ja löydän uuden kuvauspaikan. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 53. Sillä on jotain asiaa
KRUGERIN KANSALLISPUISTOSSA Teksti: Johannes Vierula Kuvat: Tanja ja Johannes Vierula Omatoimisesti O n vaikea kuvailla tunnetta, joka syntyy, kun villi leijona tuijottaa muutaman metrin päästä suoraan silmiin. Lyhyessä hetkessä ehtii käydä läpi laajan kirjon erilaisia tunteita: pelkoa, hermostuneisuutta, kunnioitusta, innostusta ja jännitystä – kaikkea samaan aikaan. Samassa iskee pakonomainen tarve kääntää katse toisaalle. Istun puolisoni kanssa pienessä Volkswagen Polossa kapealla tiellä Etelä-Afrikassa, Krugerin kansallispuiston keskiosissa. Ehkä se on primitiivinen reaktio, joka muistuttaa siitä, että täällä ihminen ei ole ravintoketjun huipulla. Sen läpitunkeva ja intensiivinen katse saa vatsan muljahtamaan epämiellyttävästi. Paikalla ei ole muita ihmisiä, oppaita, safariautojen letkaa – ei mitään, c Leopardin päiväunet 54 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Tuntuu kuin muu maailma ympärilläsi lakkaisi olemasta
Omatoimisafarin viehätys piilee sen ainutlaatuisuudessa. Pidämme auton ikkunat auki ja jatkamme kuvaamista välttäen äkkinäisiä liikkeitä, jottei leijonien huomio kiinnittyisi meihin. Eläinten ja erityisesti petojen löytäminen itsenäisesti edellyttää usein hyvää tuuria. Näen syyllisen taustapeilistä – jykevä naarasleijona liikkuu aivan automme takana ja rojahtaa tyynesti makuulle oikean takarenkaan viereen. Emme ehdi olla leijonien kanssa kauaa yksin, kun vastaan tulevalle kaistalle kurvaa toinen auto. Omatoimisafarin viehätys Olemme jo kolmatta kertaa Krugerissa muutaman viikon mittaisella omatoimisella kuvausreissulla. mikä toisi edes nimellistä turvaa. Teiden kunto vaihtelee, ja automme oli jo kertaalleen jäädä jumiin hiekkaan ylittäessämme kuivunutta joenuomaa. Olo on kuin pikkupojalla leluosastolla. Puistossa vierailee vuosittain lähes kaksi miljoonaa vierailijaa, mikä aiheuttaa ajoittain tungosta, erityisesti puiston eteläosissa, jossa safariautot ja omatoimimatkailijat ovat yleinen näky. c Urosleijona hiljaisella hiekkatiellä a Naarasleijona lämmittelemässä asfaltilla aivan automme vieressä LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 55. Juuri tämä omatoimisuus sai meidät ihastumaan Krugeriin, sillä spontaanit, itse löydetyt havainnot tuntuvat täysin erilaisilta kuin safariautosta koetut elämykset. Leijonalauma on upea kokemus itsessään, mutta nyt olosuhteet ovat ihanteelliset kuvaamiseen. Pitkät ajot ilman petohavaintoja ovat yleisiä, joten on tärkeää oppia nauttimaan puiston tunnelmasta myös rauhallisina hetkinä. Hiljalleen autoja alkaa kertyä meidän ja leijonalauman ympärille. Krugerin taianomaisuus piilee kuitenkin siinä, että onni saattaa kääntyä yllättäen, ja seuraavan mutkan takaa voi löytyä jotain, mitä ei unohda koskaan. Ylimääräisistä sydämentykytyksistä viisastuneina päätimme, että loppureissun aikana vältämme kaikkein huonokuntoisimpia teitä. Suurin osa turisteista liikkuu päällystetyillä pääteillä, joten rauhaa ja yksityisyyttä arvostavan kannattaa suunnata pienemmille hiekkateille. Sammutan virran. Me jatkamme matkaa puiston pohjoisosiin, yhtä kokemusta ja satoja kuvia rikkaampana. Yli 3 000 kilometrin asfalttija hiekkatieverkosto takaa sen, että kuka tahansa voi löytää hiljaisia teitä ja ainutlaatuisia kuvauskohteita. Vaikka huoli tilanteen turvallisuudesta hiipii mieleen, tiedän, että pedot ovat täällä pääosin tottuneet autoilijoihin. Noin tunnin kestäneen tiesulun jälkeen leijonalauma päättää jatkaa matkaansa, todennäköisesti lepäämään varjoisaan paikkaan ennen illan pimeneviä tunteja. Emme ole jumissa safariautojen jonossa, vaan voimme itsenäisesti etsiä omat reittimme. Puiston pinta-ala on kuitenkin noin kaksi kertaa Uudenmaan kokoinen, joten reittivaihtoehtoja riittää. Vastaava leijonakokemus vaatii tietenkin ripauksen tuuria. Peruutustutkan ääni rikkoo hiljaisuuden. Näimme hetkeä aikaisemmin muutaman leijonan liikkuvan tiellä, jonka reunaan pysäköimme automme. Nyt auton lähettyvillä on kahdeksan leijonaa, joita ei näytä hetkauttavan läsnäolomme lainkaan
Leopardit ovat taitavia piiloutumaan ja jäävät helposti huomaamatta hätäiseltä kuskilta. Aamuajolle kannattaa siten suunnata heti, kun leirintäalueen portit aukeavat hieman ennen auringonnousua. Petojen jäljillä Eläimet ovat aktiivisimmillaan päivän viileimpinä hetkinä, ja parhaat havainnot tehdään usein aamun ensimmäisinä tai iltapäivän viimeisinä tunteina. Joskus tassunjäljet hiekassa voivat paljastaa pedon reitin. Kartasta on tullut meille tärkeä työkalu ajojen suunnittelussa. Puiston tieverkostosta on tullut luonnollinen osa eläinten käyttäytymistä. Puistoon perehtyminen edesauttaa kuvaustilanteiden löytämisessä, mutta se ei ole välttämätöntä omatoimimatkaajalle. Osa luontokuvaajista ajattelee, että ihmisen rakentamat tiet eivät kuulu autenttisiin luontokuviin. Lintujen ja antilooppien varoitusäänet voivat paljastaa lähistöllä liikkuvan pedon. Myös keskustelut muiden autoilijoiden kanssa auttavat saamaan tietoa tuoreista havainnoista. Siinä missä hyeenat ovat oppineet käyttämään päätieverkon alla olevia rumpuputkia pesäkoloina, jotkut pedoista hyödyntävät teitä saalistamisessa. Leirintäalueiden havaintotaulut ja kännykän Latest Sightings -sovellus tarjoavat arvokasta tietoa – sovellus toimii tosin vain verkkoyhteyden salliessa. Petoja etsiessä on tärkeää kuunnella luonnon ääniä ja ajaa riittävän hitaasti. Hurahdin eläinten jäljittämiseen totaalisesti ensimmäisen reissumme jälkeen. b Lähikuvassa täplähyeena d Norsulauman juomahetki 56 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Meitä ne eivät haittaa – päinvastoin, ne ovat olennainen osa Krugeria. Viime kädessä kyse on aina tuurista. Luin kirjallisuutta eläinten käyttäytymisestä puistossa ja päädyin lopulta laatimaan oman lämpökartan kissapetojen liikkeistä aikaisempiin havaintoihin perustuen. Monet pedot viihtyvät aamuisin nopeasti lämpenevillä asfaltoiduilla teillä
Mutta väitän, että juuri omatoimisuus tekee kokemuksesta mieleenpainuvan ja syvemmän. Tiedän, että muutaman kilometrin matkalla on ainakin kolmen leopardiyksilön reviiri. Oppaan avulla pääsee nopeasti eläinten luo ja parhaisiin kuvauspaikkoihin. Käymme puolisoni kanssa läpi reissun kohokohtia lennolla Johannesburgista Helsinkiin. Ehdin pysäyttää auton sen eteen kahdesti, ennen kuin leopardi kävelee tien yli ja rehevään joenuomaan. Se kertoo, kuinka paljon Krugerin kansallispuisto meille merkitsee ja kuinka syviä, unohtumattomia hetkiä olemme siellä saaneet kokea. Kaikki tämä tapahtuu vain 30 minuutissa – varmasti meidän tapahtumarikkain puolituntisemme puistossa ikinä. Hetkeä myöhemmin löydämme viisi leijonaa ylittämässä tietä aivan automme edestä. Moukan tuuria. Safarimuistoja Onko omatoimisafari sitten paras tapa kuvata Afrikan villiä luontoa. d Villikoirat iltavalossa dd Gnu-antilooppi ja vasa a Yllättävä kohtaaminen leopardin kanssa LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 57. Puolisoni silmät kostuvat – liikutus on molemminpuolinen. Se liikkuu itsevarmasti ja elegantisti. Iltapäivän viimeisiksi tunneiksi suuntaamme ennestään tutulle tielle, joka seuraa jokea. Katselen kelloani ja pohdin, missä olisimme nyt, jos olisimme vielä puistossa – todennäköisesti Tshokwanen taukopaikalla aamukahvia siemaillen tai ajamassa S86-hiekkatietä, ennen kuin suuntaisimme Kumana-padolle katsomaan, mitä eläimiä kuivuus on tuonut veden äärelle. Omatoimisafari vaatii sen sijaan seikkailumieltä, aikaa ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Pian sen jälkeen villikoiralauma jolkottelee vastaan täydellisessä iltavalossa, ja olemme jälleen ainut auto paikalla. Jos aikaa on rajallisesti ja tavoitteena on kuvata mahdollisimman monta eläintä lyhyessä ajassa, vierailu yksityisessä lodgessa kokeneen oppaan kanssa on todennäköisesti paras vaihtoehto. Opastettu safariauto ohittaa meidät vauhdilla vain hetkeä ennen kuin huomaan leopardin kävelevän suoraan meitä kohti tien reunaa pitkin. Haluaisin ottaa kunnian havainnoista itselleni, mutta täytyy olla rehellinen: olemme ajaneet saman pätkän vastaavissa olosuhteissa lukuisia kertoja ilman yhtään petohavaintoa. Ei välttämättä. Muutamassa sekunnissa se katoaa jäljittämättömiin, yhtä yllättäen kuin ilmestyikin. Onni kääntyy yllättäen Kiertelemme puistoa ensimmäisenä aamuna kahdeksan tuntia saamatta ainuttakaan onnistunutta kuvaa. Kädet tärisevät, ja sydämen syke tuntuu korvissa – tällaiset kohtaamiset ovat harvinaisia, ja saamme jakaa hetken leopardin kanssa kahden
Siirryin vähän syrjemmäksi, ja lajin määritys osui oikeaksi. Pikku-uikku sukelteli ja nousi pintaan ahvenen tirri tai iso pohjatoukka nokassaan, ja sain siitä ikuistettua runsaasti kuvia. Pikku-uikkuja olen minäkin muutamaan otteeseen lähtenyt etsiskelemään. Tällainen erikoisuus on esimerkiksi pikku-uikku. Tällaiset virtapaikat ovat myös lintujen mieleen. Joskus kaislikoista löytyy pyrstötiaisia ja viiksitimaleita. a Pikku-uikku on taitava ja nopea sukeltaja ja löytää helposti ravinnokseen pikkukaloja ja pohjaeläimiä. Usean koskiretken lopputuloksena vihdoin onnisti. Hetken istuskelun jälkeen mieli muuttui, kun muistin, että talvella niillä ei enää ole punaista päälakea ja ainoaksi mahdollisuudeksi tuli valkoselkätikka. 58 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Pikku-uikku poistui hiljakseen syrjemmälle. Harvinainen se toki on edelleen, mutta varsinkin talviaikaisia havaintoja on alkanut kertyä. Pikku-uikku on viimeisten vuosikymmenten aikana yleistynyt Suomessa. Siinä kuvien katseluun keskittyneenä huomasin kameran päälle putoavaa koivupuun putua. Kun sulista virtavesistä löytyy vieläkin harvinaisempaa lajistoa, käy paikalla jo vilske myös lintuharrastajien ja luontovalokuvaajien toimesta. Pari kuvaa… sillähän on punainen päälaki. Katse ylös ja siinä 4–5 metrin korkeudella tikka koversi talvikoloa itselleen kolon sisällä ja aina välillä viskasi kolon suulta putua alas niskaani. Tällaisia ovat esimerkiksi koskikarat, haapanat, tavit, koskelot ja peukaloiset. Vesillä talvehtii usein harvinaisuuksia ja paikallisiakin erikoisuuksia. VALKOSELKÄTIKKA BONUKSENA K eskija Itä-Suomen järvet liittyvät toisiinsa jokien ja koskien välityksellä. a Koloa kaiveleva valkoselkätikka nousee aina välillä lentoaukon suulle nokka täynnä koivusilppua ja sinkauttaa purun pään heilahdusliikkeellä pökkelön alle. Teksti ja kuvat: Hannu Eskonen Niinpä keskityin tarkistamaan kuvasatoa kameran takakannelta. Se pesii rehevillä lintujärvillä, ja pienenä piilottelevana lintuna sitä on erittäin vaikea havaita. Siis nuori käpytikka. Sillä on tapana sukeltaa pitempiä etappeja ja joskus tiheän rantakasvillisuuden suojaan katseilta. Pesimälintuna sen kannat vaihtelevat runsaasti vuosittain, ehkä noin 1–20 pariin. Talvisilta virtapaikoilta se kyllä löytyy jo helpommin kiikarien ja kameroiden etsimille
Pesimäkanta on 250 parin luokkaa. Lisäksi tarvitaan runsaasti lahopuupökkelöitä. Nykyään tällaisia metsärippeitä löytyy lähinnä merenja järvien rannoilta ja jokivarsilta. Monet valkoselkätikkojen pesimäreviirit rajoittuvatkin kesämökkitontteihin. Aivan viime vuosikymmeninä on valkoselkätikalla mennyt vähän paremmin. Ennen vanhaan tällaisia reheviä lehtoja syntyi kaskija hakamaille. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 59. Järvien rannoilla asustelevat myös ihmiset kesämökeillään. Siinä sitä seurasin vierestä, kun valkoselkätikka ahersi talvikolon kimpussa paikalla oloni häiritsemättä vähääkään. Syynä valkoselkätikan taantumaan on metsätalous, joka menneinä vuosina tuhosi sopivat tikkareviirit. Se on kuudenneksi suurin sakko lintumaailmastamme merija kiljukotkan, kiljuhanhen, tunturihaukan ja heinäkurpan jälkeen. c Valkoselkätikka kaivelee lehtipuupökkelöstä hyönteistoukkia ravinnokseen. Valkoselkätikan pesimäpaikoilla tarvitaan vanhoja lehtoja, joissa on pesimäpuiksi kelpaavia koivuja ja haapoja. Linnun tappaminen ja pesän tuhoaminen on kallista puuhaa. Se on taantunut nopeasti ja suuresti; 1950-luvulta nykypäiviin sen kannat Suomessa ovat romahtaneet peräti yli 90 %. Ne eivät valkoselkätikalle kelpaa. Pienimmillään ne olivat 1990-luvulla, vain noin 30 paria. Uusilla metsänkäsittelytavoilla tilanne paranee, jos ne vain yleistyisivät laajempaan käyttöön nopeammin. Lehdot ovat huvenneet koska metsäteollisuus on korvannut koivikot ja haavikot kuusikoilla. Pidän valkoselkätikkaa lehtolinnuston kruunaamattomana kuninkaana. Lehdoissa elää monia muitakin harvinaisia ja uhanalaisia lintuja muita eläinlajeja, kasveista puhumattakaan. Lehdon puista noin 10 % pitää olla pystyyn kuolleita, jotta niistä riittää ravintoa koko talveksi. Valkoselkätikka on yhä edelleen uhanalainen laji. Valkoselkätikan hävittämisestä saa 4 037 euron sakot. Pesällä keväällä kuvausta ei olisi kannattanut aloittaakaan ilman hankittua lupaa. Mökkiläisillä on varsin suuri mahdollisuus vaikuttaa tikkojen, valkoselkätikan ohella pikku-, käpyja harmaapäätikkojen elinmahdollisuuksiin mökkinaapureina. ”Lehto on elämän kehto” sanotaan vanhassa sananlaskussakin
Varpuspöllö ja lumikko ottivat niistä omansa. Koenkin oppineeni linnuista mielenkiintoisia asioita, joista ei kirjoissa kerrota. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olin saanut auttaa järrejä muuttonsa välietapilla. Ehkä sain pelastettua niistä muutaman. Ruokintapaikasta onkin tullut toinen olohuoneeni, ja saatan viipyillä siellä koko valoisan ajan. Äänimaailma oli huumaava Keravan metsässä, jossa ei kyseisen lintulajin ääntä yleensä kuule. L intujen talviruokinnan pitäminen on mukavaa puuhaa, ja olen pitänyt niille lounasaravintolaa jo useita vuosia. Nykyisin minulle riittää se, että saan tarkkailla lintuja ja muita elämiä ja oppia niistä. Sen jälkeen tuli täysi hiljaisuus. Tänä vuonna ne tulivat jo uudenvuodenpäivänä. Aluksi ruokintapaikka oli kuvausstudioni, mutta nyt tuntuu, että kaikki kuvat on sieltä jo otettu. d Punarinnoilla oli viime vuonna haastava takatalvi. Hetki oli todella pysäyttävä. Viime kevään takatalvi toi ruokinnalleni muutamia kesäisiä lajeja, esimerkiksi rautiaisia, useita punarintoja ja suurehkon määrän järripeippoja. Kolme talvea olen nyt kantanut siivekkäille ystäville ruokaa metsän siimekseen. Ehkäpä puussa käytiin keskustelua matkasuunnitelmista, sillä yhtäkkiä kaikki järrit lähtivät lentoon yhtä aikaa suunnaten kohti pohjoista. Kun taloyhtiössäni ruokinta kiellettiin muutama vuosi sitten, siirryin metsään. Kevään edetessä ne alkavat rakennella pesäänsä läheiseen koivikkoon. Viime kevään takatalvi oli katastrofi niiden pesinnälle. Vaikutti siltä, että joku kutsui ne koolle. Eräänä aamuna kuulin järripeipon ääntelyä ja ihmettelin niiden kokoontumista ääntelevän koiraan ympärille samaan puuhun juuri yläpuolelleni. Takatalvelta on jäänyt mieleeni erityisen koskettava hetki. LUONTO KOKEMUKSIA Merja Elisabeth on luontokuvaukseen hurahtanut toimittaja, joka viettää vapaa-aikansa mieluiten metsissä. – kuin toinen olohuoneeni 60 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Teksti ja kuvat: Merja Elisabeth LINTUJEN LOUNASRAVINTOLA c Pyrstötiaispariskunta rakensi taidolla hienon pesän, mutta takatalvi vei sen mennessään. Pyrstötiaiset tulevat tavallisesti vasta keväällä, sillä kyseinen alue on niiden pesintäpaikka. Juuri kun munat oli munittu, lumimassat peittivät puut eikä hautominen enää onnistunut. Kuka tietää, ehkä niistä jokunen päätyy isäni mökille Inarille, jossa järrin ääni on toukokuussa vallitseva. Tänä talvena ei ole näkynyt kuin vakiasukkaat: käpyja harmaapäätikat. Viime keväänä ruokinnallani kävi myös runsaasti tikkoja: käpytikkoja, harmaapäätikkoja, pikkutikka ja valkoselkätikka
Ruokintapaikkani ei ole vain lintuja varten, vaan siellä saavat käydä kaikki evästä tarvitsevat vieraat, kuten jyrsijät. Syystalvesta näin rotan yhden kerran. Ensimmäisen syystulvan jälkeen hävisivät metsämyyrät tyystin, mutta tilalle tuli kolme metsähiirtä. Se mutusteli muutaman siemenen, muttei koskaan enää palannut. Birdlifen mukaan linturuokinnat ovat vähentyneet, joten olen kokenut entistä tärkeämmäksi avustaa lintuja talven yli. b Hiiret ovat hyvin tervetulleita ruokavieraita lounasruokalaani. Metsäruokinta on myös ihana paikka nauttia talvisesta metsästä! c Menneen vuoden takatalvi toi ruokinnalleni suuren määrän järripeippoja. Tällä hetkellä paikalla on metsähiirien lisäksi päästäinen ja vaivaishiiri. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 61
Pienestä kuvasta selviävät kuvauspaikan järjestelyt. Toinen taustasalama näkyy oikealla, toinen jää kuvan ulkopuolelle. Kuvaa on kropattu. Esimerkiksi kolmella radio-ohjatulla salamalla, joita kutakin voidaan säätää triggerillä erikseen, voi saada aikaan hyvin erilaisia kuvia. Teksti ja kuvat: Matti Alasaarela RUSAKOT LUMISATEESSA Kuvauspäivä 4.4.2022 klo 23.09 Kamera Täyskennoinen peilillinen kamera DSLR Objektiivi 24–70 mm f2,8 Polttoväli 32 mm Etäisyys kohteesta 4,22 m Valotusaika 1/250 s ISO 1600 Aukko f/4,5 Valotusohjelma manuaalinen Kuvan laatu Raw Kuvan perussäädöt Lightroom Classic . Keskellä lumikinosta on kuoppa, jossa on kauroja jäniksiä varten. Salamavaloilla se on helpompaa. Nämä kuvat ovat syntyneet ilveksen kuvauksen sivutuotteena. RUUDUN TAKAA Matti Alasaarela avaa kuviensa taustoja. Etusalaman teho on säädetty heikommalle kuin takasalamoiden. Etualalla on yksi salama noin neljän metrin etäisyydellä. 62 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. K äyttämällä useita salamavaloja, voidaan saada aikaan monenlaisia valaistusolosuhteita. Hetkessä lumikerros peitti niiden selkiä. Eivät rusakot siitä välittäneet. Kuvassa on käytetty kahta taustasalamaa, yksi molemmilla puolilla rusakoita noin kolmen metrin etäisyydellä kinoksen takana. Luonnossa halutun kohteen saaminen vastavaloon on vaikeaa. Olikohan se Hannu Hautala, joka kutsui vastavaloa valojen aateliksi. Hyvin sakea lumipyry yllätti syömään tulleet rusakot
Tässä kuvassa on käytetty vain yhtä salamaa, joka on kameran sivussa, noin 1,5 metrin päässä. Melkoinen tuppo rusakon rintakarvoista on jäänyt metsäjäniksen tassuun. Etäisyys salamasta jäniksiin on noin neljä metriä. Kuvaa on kropattu. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 63. METSÄJÄNIS JA RUSAKKO Kuvauspäivä 3.3.2021 klo 21.40 Kamera Täyskennoinen peilillinen kamera DSLR Objektiivi 24–70 mm f2,8 Polttoväli 38 mm Etäisyys kohteesta 4,22 m Valotusaika 1/250 s ISO 2000 Aukko f/8 Valotusohjelma manuaalinen Kuvan laatu Raw Kuvan perussäädöt Lightroom Classic . Näin käy usein rusakon ja metsäjänisten yhteenotoissa. Tappelu päättyi rusakon pakenemiseen
Tuon merkillisen löydön jälkeen tuli perehdyttyä tarkemmin hiusjään esiintymiseen ja sen syntyyn ja tutkittua, mitä tästä ilmiöstä tiedettiin. Nämä opinnot ovat osaltaan ohjanneet ja viitoittaneet kiinnostustani myös valokuvauksen osalta. Osin tämä johtuu siitä, että kuvaan paljon, viikoittain ja jopa päivittäin. Tällainen kiinnostava ilmiö on alkutalvisin ennen lumentuloa esiintyvä hiusjään muodostuminen lahoaviin lehtipuiden maapuihin ja oksiin. 64 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Biologian opinnot ovat antaneet luonnon havainnoimiselle hyvät perustiedot ja kiinnostuksen HIUSJÄÄTÄ ETSIMÄSSÄ etsimään vastauksia sellaiseen, mikä on ollut minulle aiemmin tuntematonta. Käyn paljon lähiseudulla Oulun alueella, Lakeudella ja Hailuodossa kuvausretkillä samoissa paikoissa vuodesta toiseen. Niinpä kuviini tallentuu monenlaista luonnon tapahtumaa eri aikoina samoilta paikoilta. Suojelualue on perustettu Perämeren maankohoamisrannalle, ja sen luontopolun varrella kasvavassa harmaaleppäryteikön lahopuissa oli tuona syksynä monin paikoin oudon näköistä valkoista hiusmaista lunta. Paria vuotta lukuun ottamatta olenkin onnistunut sekä löytämään että valokuvaamaan tätä kiehtovaa jäätä Oulussa ihan kotini lähellä sijaitsevassa Hietasaaressa. Teksti ja kuvat: Raija Väyrynen A ktiivisen luontokuvaukseni alkuajoista on jo parikymmentä vuotta, ja huomaan kuva-arkistoani tarkastellessa kuvissani tietynlaista jaksottaisuutta ja vuodenaikoihin liittyvien ilmiöiden seurantaa. Opiskelin aikoinani biologiaa eläintiede ja kasvitiede pääaineina. Hetken ihmettelyn jälkeen se osoittautui sormien lämmössä sulavaksi jääksi, hiusjääksi. VUOSIEN VARRELTA Raija Väyrynen on eläkkeellä oleva oululainen eläinlääkäri ja biologi, joka retkeilee lähiympäristössään kameran kanssa. Ensimmäisen löydön jälkeen olen yrittänyt löytää hiusjäätä syksyisin ilmiölle otollisten säiden aikoihin. Ensimmäisen kerran näin ja valokuvasin hiusjäätä marraskuun puolivälissä 2017 Piispanletossa, Letonniemen suojelualueella muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta pohjoiseen
Harmaaleppäryteikkö kaupunViime vuosi olikin hiusjäälle otollinen säiden suhteen, ja onnistuin näkemään ja valokuvaamaan sitä lokakuun alkupuolelta marraskuun lopulle saakka samoissa paikoissa saarta. Wagner ja C. Onhan tämä sellainen ilmiö, joka ei suuria retkeilijämääriä houkuttele, ja maasto, jossa hiusjäätä voisi nähdä, on sellaista, josta ainakin kaupunkialueella pyritään eroon. Ilmeisesti on muitakin lahottajasieniä, jotka voivat liittyä tähän ilmiöön. Hiusjäätä alkaa muodostua kostean sääjakson jälkeen ilman kylmetessä muutamalle pakkasasteelle. Paras aika ja kauneimmat kuvat tästä jääilmiöstä saakin varhain aamulla, kun on vielä tyyntä eikä aurinko ole alkanut jäätä sulattaa. Mätzler saivat kokeellisessa tutkimuksessaan selville sikäläisen lehtipuuta lahottavan kylmää kestävän sienen, liilatalin, Exidiopsis effusa, liittyvän jäähiusten muodostumiseen. Hiusjääilmiö on tunnettu jo toista sataa vuotta. näiden puukappaleiden kuori oli osin jo rullaantunut kierteelle tai ainakin haljennut, ja hiusjää työntyi sieltä monesti tulitikun mittaisina kaarevina suortuvina. Jos lahopuu oli aivan paljas, hiusjää näkyi piikkimäisinä suoraan sojottavana partamaisena sänkenä. Näin biologin silmin tarkasteltuna myös ilmiön tausta kiinnostaa. Hietasaaressa on vielä paljon leppäryteikköä ja lahoavaa maapuuta, joihin sitä märän ja sateisen syksyn jälkeen heti ensimmäisen pakkasyön jälkeen ilmaantui. Viime syksynä säätietoihin perustuen jo ensimmäinen retki osui oikeana hetkenä oikeaan paikkaan. Kun lahopuu jäätyy sisältäkin, niin hiusjään muodostuminen loppuu. Saksalainen mannerjäätutkija A. Tarvitaan lahopuu, kylmässä aktiivinen lahottajasieni ja otolliset sääolosuhteet. Puristuvan nesteen on todettu sisältävän monenlaisia kemikaaleja, kuten ligniiniä, jotka estävät nesteen kiteytymisen. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 65. kohti, jolloin se sulaa. Perämeren maannousemarannat kuitenkin pitänevät huolen siitä, että jatkossakin jossain määrin epäsiistiä lahoavaa lepikkoa hiusjäätäkin varten riittää. Kotimatkalla auton lämpimässä jää tietysti suli. Lahottajasienen osuus varmistui, kun tutkijat kuumensivat tai käsittelivät sienimyrkyllä jäähiuksia muodostaneen puukappaleen. Yöllä olikin lämpötila laskenut 5 astetta pakkasen puolelle, ja eikös vaan, hiusjäätä oli laho-oksista työntynyt senttimetrin verran. Se on myös kovin haurasta ja helposti sulavaa, joten varovainen täytyy olla, ettei vaurioita sitä täristämällä maata tai hengittämällä lämmintä hengitysilmaa hiusjäätä gin liepeillä olevilla virkistysalueilla ei kiehdo kaikkia luontoihmisiäkään, ja niitä ollaan halukkaita siistimään puistomaisiksi alueiksi. Tällöin lahopuu on vielä sulaa, ja nesteen pusertuessa puun huokosista kylmään muutaman asteen pakkasilmaan, se pikkuhiljaa jäätyy hiuksen hienoiksi 0,01 mm paksuisiksi langoiksi. Monta vuotta ilmiötä seuranneena osaankin melko varmasti itselleni ennustaa, milloin hiusjäätä todennäköisimmin näkee. Laitoin kosteat oksat kuitenkin parvekkeelle yöksi. Vaikkakin hiusjää on ilmeisen yleinen, tulee sitä harvoin nähtyä ja vielä harvemmin ainakin lähimaastossa. Välillä ne taisivat sään lämmetessä sulaakin, mutta sitä ilmaantui uudelleen kylmän yön jälkeen. Hiusjää on kaikkien muiden jäätymisilmiöiden ohella todella mielenkiintoinen ja valokuvauksellinen seurattava. Uteliaisuuttani päätin tänä syksynä itsekin tehdä pienen kokeen. Kun huomasin, että jäätä ilmaantui sulamisen jälkeen samoihin oksiin, keräsin niitä muutaman. Näin jäähius voi kasvaa useiden senttimetrien pituiseksi. Ts. Myöhemmin vuonna 2015 sveitsiläiset tutkijat G. Kuvatessani hiusjäätä huomasin, että se on pusertunut suoraan puuaineksesta, kuoren alta. Syntynyt hiusjää näyttää kauempaa katsoen ihan lumelta, eivätkä retkikaverit useinkaan sitä huomanneet, elleivät olleet varta vasten varautuneen hiusjään näkemiseen. Jotta tällainen tapahtuisi on monen osatekijän oltava kohdallaan. Kun sienikasvu hävitettiin ei jäähiuksia muutoin suotuisissa olosuhteissa enää muodostunut. Wegener raportoi hiusjäästä jo vuonna 1917
1900-luvulle tultaessa modernilta kuulostavat tekniikat, kuten valokuvamallien ihoryppyjen poistaminen, ruumiinmuotojen muovaaminen ja monet muut luovat keinot muokata valokuvia olivat arkipäivää. En voinut olla kommentoimatta ratkaisua kilpailun järjestäjille. Joku kuvan asetelmassa ei miellyttänyt häntä. Vain parisenkymmentä vuotta ensimmäisen valokuvan ottamisesta vuonna 1846 Calvert Richard Jones ikuisti kuvan viidestä munkista Maltassa Calotype tyyppisellä alkukantaisella kameralla. Tällainen valon muovaaminen luo syvyyttä ja eloa muutoin kaksiulotteisiin kuviin ja korostaa kuvan tärkeitä komponentteja. Käyttäen mustetta hän maalasi yhden munkeista piiloon kuvan negatiivista, ja kun värit muutettiin oikeiksi lopullisessa kuvassa, viides munkki olikin taianomaisesti kadonnut osaksi valkoista taivasta. Tämä oli malliesimerkki siitä, kuinka väärät käsitykset ihmisillä voi olla valokuvien muokkaamisesta. Todellisuudessa kuvien muokkaaAIDON KUVAN DILEMMA minen ja manipuloiminen on yhtä vanha taito kuin itse valokuvaaminen. O lin osallistumassa muutama vuosi sitten luontokuvakilpailuun, jonka säännöissä kiellettiin kaikenlainen kuvien muokkaaminen. Ihmissilmä ja kamera ovat yksinkertaisesti erilaisia näkemyksiä ympäröivästä maailmasta, kumpikin omine teknisine rajoitteineen. Monet meistä ovat kuulleet seuraavanlaisia lausahduksia kuvaajauransa varrella: ”Onpa hienoja kuvia, tuon kameran täytyy maksaa maltaita! Onko näitä kuvia muokattu. Ei kovin kaukana Photoshopin clone stamptyökalusta, eikö. Vastaavia esimerkkejä kuvamanipulaatiosta, joissa esimerkiksi yhdisteltiin komponentteja eri kuvista ja maalauksista keskenään, on valtavasti jo 1800-luvun loppupuolelta. Miksi siis kameran näkemys tietystä 66 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Siis mitä, niitä on manipuloitu?!” Huokaus… Kuvien muokkaaminen ei ole millään tavalla uusi, modernin digitaalisen teknologian mahdollistama taikakeino tehdä kuvista parempia. Käytännön toteutus vain tapahtui analogisesti eikä Photoshopin ruudulla. Tämäkään käsittelymetodi ei ole uusi keksintö, vaan yleinen käytäntö jo filmille kuvatessa. Vai että on. Tekniikka, jonka oppiminen mullisti myös oman kuvankäsittelyrutiinini, on valikoiva alueiden kirkkaustason vaalentaminen tai tummentaminen (dodging & burning)
Taiteessa on kyse oman luovuuden toteuttamisesta sekä oman näkemyksen esille tuomisesta, ja onnistuessa saattaa teoksillaan jopa herättää tuntemuksia toisissa ihmisissä. Suuri osa näistä kuvista on luotu hämmentämään ja johtamaan harhaan, eikä sillä tietenkään ole mitään tekemistä taiteen ja normaalin kuvankäsittelyn kanssa. a Käsitelty kuva d Kuva suoraan kamerasta LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 67. Minusta on merkillistä, että ihmiset kehuvat ja arvostavat näkemiään kuvia, mutta kuullessaan niiden olevan jollain tavalla muo kattuja äänensävy muuttuu epäileväisemmäksi, aivan kuin heitä olisi johdatettu harhaan. Jokaisen on itse löydettävä omat mieltymyksensä kuvien jälkikäsittelyn suhteen. Teksti ja kuvat: Onni Rantanen tilanteesta tai maisemasta olisi varteenotettavampi kuin ihmisen. Tämän jälkeen kunkin kameran sisäinen tietokone luo omanlaisensa näkemyksen todellisuudesta, jossa mahdollisesti värejä on korostettu, kontrastia lisätty, kohinaa poistettu, yksityiskohtia terävöitetty ja niin edelleen. NUORIN SILMIN Onni Rantanen on 21-vuotias lintukuvaaja, joka on erityisen kiintynyt lähiseutunsa metsäluontoon. Valokuvaus on yksi monista taiteen lajeista, ja kamera on pelkkä työkalu visuaalisen teoksen luomisessa. Siinä piilee tämän lajin yksi hienouksista: vapaus tehdä kameran tuottamasta visiosta haluamansa näköinen lopputulos. Tämän takia oletamme helposti, että tuotettu kuva on absoluuttinen totuus. Kuvaajalla tulisi olla siis valtuus muokata kuvansa, taiteensa, vastaamaan omaa visiotaan. Kuvia ei vain oteta, ne luodaan. Oma filosofiani luontokuvaajana on se, että pyrin herättämään ja korostamaan sitä tiettyä tunnelmaa, joka kuvaushetkellä luonnossa vallitsi, hyvän maun rajoissa. On täysin subjektiivista, kuinka paljon muokkaamista tämä käytännössä tarkoittaa kullekin kuvaajalle. Mielestäni ihmisten tulisi keskittyä nauttimaan kuvasta eikä jumittua visuaalisen kokemuksen kannalta epäoleellisiin taustaseikkoihin. On kuitenkin ymmärrettävää ja tärkeääkin tarkastella kuvia kriittisesti tekoälyn ollessa kaikkien käytettävissä, täyttäen internetin todellisuutta jäljittelevillä kuvilla. Jokainen meistä näkee maailman omalla uniikilla tavallaan. On asia erikseen, jos kyseessä on lehtikuvaaja, jonka tehtävänä on dokumentoida tilanteita ilman suurempia taiteellisia päämääriä. Suhtaudummekin ehkä valokuviin kriittisemmin kuin esimerkiksi maalauksiin siksi, että mekaaninen laite tuottaa äärimmäisen realistisen näköisen kuvan puolestamme. On siis absurdi väite, että suoraan kamerasta, eli ilman jälkikäsittelyä, kuvat olisivat jollain tapaa aidompia tehden kuvaajasta jollain tapaa muita paremman. Jo siitä hetkestä lähtien, kun kuvaaja säätää suljinaikaa ja aukkoa vaikuttaen siihen, kuinka paljon valoa pääsee osumaan kameran kennoon, todellisuutta muokataan. Mielestäni se on pikemminkin valokuvien todellisen potentiaalin hukkaan heittämistä. Valokuva ei ikinä ole täydellinen kopio todellisuudesta, eikä sen aina kuulukaan olla. Lyhyt totuus on se, että 99 % kaikista näkemistämme kuvista on jollain tavalla muokattuja tai käsiteltyjä versioita ”totuudesta”, eikä sen pitäisi olla ainoastaan huono asia
Moni suomalainenhan ei edes tiedä, miltä oikea metsä näyttää ja tuntuu. Redi, Helsinki, 1.4.–30.5. Moni saattaa pitää tavanomaista talousmetsää tai jopa varsinaista puupeltoa oikeana metsänä. Näyttelyn kuvista voi aistia, millainen suomalainen metsä on ollut – ja millainen se voisi taas olla ilman turboahdettua metsätaloutta. AMMATTILAISTEN MATKASSA Suomen Ammattiluontokuvaajat SAL ry:n jäsenet vuorottelevat kolumnisteina. Goodman, Hämeenlinna. Olemme toimineet yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajien kanssa alusta asti, ja SLV :n jäsenet ovat voineet hyödyntää jäsentemme tuottamia luontokuvaukseen liittyviä palveluja ja tuotteita, usein jäsenetuhintaan. Metsäteemaa täysin toisesta tulokulmasta lähestyvällä Metsän tuntu -kuvakokonaisuudella ammattiluontokuvaajat haluavat tuoda oikean metsän tuntua kauppakeskuksiin, joissa ihmiset niin arjessaan kuin vapaa-ajallaan muutenkin liikkuvat. Teksti ja kuvat: Elina Nuortie S uomen Ammattiluontokuvaajat täyttää tänä vuonna 20 vuotta! Yhdistyksemme on edistänyt suomalaista ammattimaista luontokuvausta ja luontokuvausyrittäjyyttä jo vuodesta 2005. Juhlavuotemme menee vahvasti metsään. Avoinna kauppakeskusten aukioloaikoina. Luontokuvassa 3/24 esiteltyyn Suomen, Ruotsin ja Norjan ammattiluontokuvaajien yhteiseen ”Pohjoismainen metsä” -työnimellä etenevään valokuvanäyttelyja koulutusohjelma -hankkeeseen linkittyvä ja sitä tukeva ”Metsän tuntu” -näyttely on jo ripustettu Finnfoton Galleriaan, Helsingin Redi-kauppakeskukseen! Näyttelykierros jatkuu syyskuun loppuun asti, ja juhlavuosi huipentuu lokakuun alussa vietettävään juhlaan Kuusamon metsämaisemissa. Idea Park, Lempäälä, 1.6.–30.7. 68 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Metsän tuntu -näyttelyllä pyrimme luomaan katsojalle mahdollisuuden kokea ja oivaltaa, minkälainen rauhan tyyssija ja monimuotoisuuden kehto oikea luonnontilainen tai edes lähes luonnontilainen metsä on. METSÄN TUNTUA KAUPPAKESKUKSIIN ac Omat kuvani karsiutuivat Metsän tuntu -näyttelyn kuvavalinnoissa. Kaari, Helsinki 1.8.–29.9. Käy katsomassa parempia kuvia Finnfoton Gallerioissa: 1.2.–30.3
Näiden erilaisten metsänäyttelyidemme avulla pyrimme herättämään katsojan ymmär tämään, että metsä on paitsi aivan olennainen osa suomalaista luontoa ja suomalaisuutta myös elintärkeä ekosysteemi ja elämän verkko, jonka solmuja mekin olemme. Näytämme väläyksiä metsistä, jollaisista jokainen luontoihminen unelmoi. Raotamme Metsän tuntu -näyttelyvieraille tämän tulevankin hankkeen keskeisiä aihekokonaisuuksia, kuten teollisen metsätalouden vaikutuksia ilmastoon ja luontokatoon, kestävää metsänhoitoa ja sen positiivisia vaikutuksia sekä muita metsän ominaispiirteitä säilyttävämpiä metsien käyttötapoja. Kurkistamme metsän komeroihin, tarkkailemme arkoja asukkeja ja kutkuttavia kulkijoita, luomme aavistuksia maahisista ja metsänhaltioista. Näyttelyn yhteydessä kerromme, miten Suomen Ammattiluontokuvaajat toimii pohjoisten metsiemme puolesta myös yhteistyössä ruotsalaisten ja norjalaisten kollegojen kanssa Pohjoismainen metsä -teemaisen valokuvanäyttelyn ja koulutusohjelman muodossa. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 69
Se kortteeri jäi lyhytaikaiseksi. Mutta miksi me ”tavalliset” ihmiset pyrimme inhimillistämään eläimiä. Sen ainoan kerran jälkeen, kun puhuimme linnuista, juteltavaa jäi entistäkin vähemmän. Joku toinen olisi saattanut sanailla, että varis raakkui rumasti. Vuokraemäntäni oli pahantuulinen – meillä päin sanottaisiin – käränen mummo. juteltavaa. ”Silminnäkijä?: Joutsenten rakkaustarina olikin murha”. Maakuntalehti julkaisi toukokuussa 2019 hätkäyttävän jutun. Palatessaan kerran maaliskuiselta kalareissultaan hän kuvaili, kuinka muuttovaris oli häntä kuusenINHIMILLISTÄ latvassa kumarrellen tervehtinyt: ”Aarrmas, Aarrmas!” Inhimillistämisen tapa kertoo ihmisestä itsestään ja hänen suhteestaan luontoon. sen kautta meidän on helpompi ilmaista kokemaamme. Isäni koki kohtaamisen muuttovariksen kanssa positiivisena. Uskontoon ja luomisoppiin nojaavan asenne lienee kaikkein mutkattomin tehtäessä eroa ihmisen ja eläimen välille. E läinten inhimillistäminen jakaa mielipiteitä. ”Eikös se käki ole semmonen huoralintu, kun se munii toisten lintujen pesiin?” Mummon lause liikautti nuoren pojan mieltä?. Käsittääkseni siksi, että. Jutussa kerrottiin, d Maakotkan harteille on aikojen saatossa lastattu inhimillisiä ominaisuuksia laidasta laitaan; upea saalistaja ja lintujen kuningas, riistarosvo ja julma sisarsurmaaja. Asuin yhteiskouluaikana erään talven kovan pakkasjakson kirkonkylässä. Hänen kanssaan oli aika vähän yhteistä. 70 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Tässä suhteessa isäni ei ollut vakavikko. Tiukka tiedemies saattaa karsastaa viittauksia eläinten ajattelukykyyn ja tunteisiin
Päinvastoin.” c Ehkä otin, ehkä en. VARIKSENPESÄLTÄ Viitasaarelainen Timo-Heikki Varis tarkkailee lintujen ja karvapuolen eläinten touhuja. Raevaara kiteytti inhimillistämisen niin humaanilla tavalla, että hattu päästä: ”Kun miettii maailman menoa ja ihmiskunnan historiaa, tulee väistämättä mieleen, ettei ongelma ole koskaan ollut liika inhimillistäminen. tuntuu ja miltä. Ihmettelin kovasti, miksei lehden toimitussihteerin tai kenenkään kellot soineet. ja lopulta kohtelemme niitä?. Silminnäkijän mielestä. Bongasin filosofian tohtori ja kirjailija Tiina Raevaaran kolumnin Suomen Kuvalehdessä. Kokemiemme inhimillisten piirteiden perusteella me myös ajattelemme ja puhumme eläimistä. Kun kohtaamme eläimiä?, ne ovat tyhmiä?, viisaita, ovelia, julmia, kavalia, ahneita, raakoja, suloisia. näyttää?. Luontokappaleiden inhimillistäminen toimii hyvässä ja pahassa. Hän äyskäisi häntä haukkuvalle koiralle: ”Mikskähän havukaks se minua luuloo.” LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 71. Teksti ja kuvat: Timo-Heikki Varis Valtaosa meistä inhimillistää. 13.5.2021. b Viaton ja söpö metsäpeuranvasa. Syntyy tarve ilmaista jotenkin, miltä. murhaajajoutsen työnsi vastustajansa surman suuhun. huomaamattaan. Kun ihmiselle halutaan lastata positiivisia ominaisuuksia, niin hän on nallekarhu, pääskyläinen, satakieli… Kun taas halutaan olla ilkeitä, niin nimitellään iilimadoksi, raatokärpäseksi, vanhaksi huuhkajaksi, sudeksi ym. Kylämme kaupalla sattui taannoin välikohtaus, jossa eräs vanhempi naisihminen eläimellisti itseään. Tapahtuu sitä eläimellistämistäkin (olipa hankala sana). Hän kyseenalaisti, että eläinten käyttäytyminen olisi pelkkää vaistotoimintoa. kuinka kaksi tappelevaa joutsenta oli ajautunut moottoritielle, jolloin toinen linnuista jäi auton alle ja kuoli
Ne kulkevat perimässämme, kehittyvät ja muuntuvat, mutta pysyvät olennaisina keinoina jakaa koettua, kertoa menneestä ja tulevasta. Jos minun pitäisi, voisin 10 kuvan sarjalla kertoa kiinnostavan kuvallisen 72 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Yritän miettiä koko mukana olevan optiikka -arsenaalini läpi, miten kuvaan tämän tilanteen kiinnostavasti 24mm tai 400mm optiikalla. Jään kuvaamaan toimintaa, kun pitäisi kuvata tapahtumaa. Miten nämä ominaisuudet saavutetaan. En pyri ottamaan pelkästään yksittäisiä täydellisiä ruutuja, vaan monipuolisen sarjan, johon tiedän olevani tyytyväinen, kun katselen saalistani myöhemmin. Ihmiskunnan kulttuurihistoriassa harvat asiat ovat yhtä muinaisia ja voimakkaita kuin kuvallinen ilmaisu ja tarinan kerronta. Toistelen mielessäni ”muista katsoa myös silmillä, älä pelkästään etsimen läpi”. Katse kapenee kohti kuvauskohdetta, ja kaikki ympärillä unohtuu. Ne on ainakin helppo jäädä saavuttamatta, ainakin oman kokemuksen mukaan. Rajaukset, optiikan vaihto, kohteen sijoittelu, ympäristön tallentaminen ja monipuoliset kuvakulmat, niitä haluan ja niitä kohti pyrin. Tiedän jo kuvaustilanteessa, mikä minua kismittää jälkikäteen, ja se on selkeät käyttämättä jääneet tilaisuudet, jotka ovat ilmiselviä jälkikäteen katsottuna. Teksti ja kuva: Emilia Milonoff KERRO MINULLE TARINA tarinan päivän arkisista tapahtumista. Tuntuu, että tällä metodilla syntyy myös usein kiinnostavimmat yksittäiset ruudut. Harjoittelen tätä usein retkillä, joille jaksan ottaa kameran mukaan. Usein se liittyy siihen, että jään jollekin pintapuoliselle tasolle jumiin kuvaustilanteessa, enkä osaa enää katsoa kokonaisuutta. OLEN MIETTINYT Emilia Milonoff jäsentelee ajatuksiaan luontokuvauksesta. Jokainen kuva kai kertoo jonkinlaisen tarinan kuvaustilanteesta, esimerkiksi potrettiY ksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai kertooko. Tällöin tulee myös kuvattua paljon dokumentaarista materiaalia elämästä, sen vaiheista ja ympäröivästä luonnosta ja sen vaiheista. Pyrin tuottamaan täysin kuvilla kerrotun tarinan ajasta, jonka vietin retkelläni. Ehkä vapautan itselleni tilaa kuvata kuvasarjaa, jossa jokainen kuva ei ole niin sanottu show stopper ja tulen kuvanneeksi vapautuneemmalla mielentilalla. Kuvan kiinnostavuus piilee usein sen syvyydessä ja tarinallisuudessa
Ne jättävät tilaa ajatella, mitä tapahtui ennen kuin saavuin ja mitä tapahtuu, kun lähden täältä. Onko sillä huolettomia hetkiä selviytymisen lomassa. kuva ketusta kertoo ehkä sen ilmeikkyydestä ja yksilöllisistä piirteistä ja tiukasti rajattu kuva lintujen soidinmenoista kertoo niiden käytöksestä. Kuvia on syntynyt, kamera on keikkunut mukana ja luulen, että parhaat kuvat ovat dokumentaarisia otoksia juuri tästä hetkestä. Niillä ei voiteta luontokuvakilpailuja, mutta ne kertovat tarinan tammikuun alusta kaamoksen keskellä. Otin niistä mielenkiintoisia tarinallisia kuvia tai en. Ollessaan osa isompaa kokonaisuutta, esimerkiksi näyttelyä tai kuvaesitystä, sen tyyppinen kuva toimii hienosti osana tarinaa, se kertoo yksityiskohtaisesti kohteesta ja syventää tietämystä aiheesta. Tunturit ainakin pysyvät paikallaan piittaamatta siitä, kuinka monelle jaksoin kiivetä tai miten pohjoisen oikukas luonto soi minulle näyttäytyä. Onnistunut tarinallinen kuva jättää tilaa omien ajatusten vaellukselle ja sisältää jonLUONTOKUVA · 1 / 2025 · 73. Niissä on mielenkiintoinen valo, kauniit linjat ja onnistunut sommittelu. Mitä kuvan kohteen tajunnassa virtasi, millainen sen elämä on. Huomaan, että yksittäisten huippuotosten, ”kisakuvien”, havittelun kaiku on jollain tapaa sisältäni vaimentunut. En näe valmiita ruutuja päässäni, en ole koskaan nähnyt, mutta näen tunnelman ja tarinan. Mutta pelkästään toiminnan tarkka kuvaaminen tai eläimen lähikuva ei kerro tarinaa. En tarkoita sitä, ettenkö unelmoisi tietyissä olosuhteissa saavani kuviini upeita maisemia ja varsinkin näkeväni ja kuvaavani eläimiä niiden ympäristössä, mutta huomaan, etten ole enää valmis laittamaan siihen samanlaista vaivannäköä kuin joskus. kinlaista kerroksellisuutta. Kun sitten valitsen ottaa kameran mukaan, on usein päässäni jo ajatus siitä, mitä haluan saavuttaa. Mutta huomaan tämän palvelevan hienosti kaipaamaani tarinallisen kuvan metsästystä. Se käy läpi kaikki kuviteltavissa olevat säätilat, vuodenajat ja näkee elollisten kulkevan lomitsensa, muuttuu ja toisaalta pysyy. Kirjoittaessani tätä olen Kilpisjärvellä tammikuun syvässä kaamoksessa, ja päivät on käytetty retkeillen ja ulkona puuhastellen. Huomaan itse kiinnostuvani eniten kuvista, jotka jättävät minut miettimään, mitä tapahtui ennen kuvan ottoa tai sen jälkeen, mitä ruudun ulkopuolella on. Maisemakuvissa eniten kiehtoo mielenkiintoinen pysähtyneisyys, tuo sama maisema jatkaa paikallaan, vaikka kuvaaja poistuu. Aamuisin uni ja aamukahvi kiinnostavat enemmän kuin silmät ristissä valvominen huippuvalojen tähden, ja iltaisin tuntuu tärkeältä viettää aikaa vanhentuvan koiraseniorin kanssa
Aloitetaan negatiivisista puolista. Menikö hieno harrastus samalla pilalle. Onnistuneen materiaalin taltioiminen muistikortille ei ole enää vain hieno lisä luontoharrastukseen, vaan enemmänkin välttämättömyys, jos haluaa saada vuokransa ja muut pakolliset kulunsa maksettua. Olen tulkinnut sanonnan niin, että siinä vaiheessa kun oman harrastuksen alkaa ottamaan niin tosissaan, että siitä kehittyy tulonlähde tai jopa täysipäiväinen työ, katoaa siitä lopulta ilo ja se alkaa todella tuntua työnteolta. Luontokuvia menee lisääntyvän sisällön ja tekoälyn kehittymisen myötä kaupaksi yhä vähemmän, eikä edes kameran takana onnistumiset takaa enää riittävää elinkeinoa. 74 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. PILASIKO TYÖ HARRASTUKSEN. Kuvasin ennen paljon kettuja. Oma luontokuvausharrastukseni kehittyi täysipäiväiseksi (vai pitäisikö sanoa ennemmin täysiöiseksi) työksi 22-vuotiaana. Uusia keinoja erottua yhä kasvavasta luontokuvaajien joukosta on keksittävä ennemmin tai myöhemmin. Nämä hämäräaktiiviset petoeläimet uskomattoman suloisine pentuineen olivat itselleni hyvin mielenkiintoinen kuvauskohde. O len joskus kuullut sanottavan “Älä anna työn pilata hienoa harrastusta”. Siinä missä aiemmin luontokuvaus oli itselleni vain ulkoilmasta nauttimista, hienoja elämyksiä ja satunnaisia onnistumisia kameran takana, on se nykyään myös lähes jokapäiväistä pohdintaa siitä, mistä ihmeestä saan seuraavan kuukauden tai vuoden tulot taiottua. Ketut olivat ja ovat vieläkin kohtuullisen helppoja kuvattavia
Edellisten kappaleiden perusteella voisi ajatella, että hieno harrastus on toden totta mennyt pilalle. Huomionarvoista on toki se, että aloitin luontokuvaustyöni jo varsin nuorena, eikä minulla ole pidempiaikaista kokemusta perinteisestä “kahdeksasta neljään” -päivätyöstä. Teksti ja kuvat: Ossi Saarinen Onnistuneilla kuvilla sai myös niin sanotusti leipää pöytään. Ehkäpä osittain siksi, etten koe sen enää olevan sen arvoista, ja ne aikaiset aamuyön tunnit on järkevämpi käyttää harvemmin kuvattujen eläinten perässä. Vaikea silti ajatella, että jaksaisin koko yön metsässä notkumisen ja parin tunnin unien jälkeen enää lähteä toimistolle koko päiväksi tietokoneen ruutua tuijottamaan – yhtään fyysisemmästä työstä puhumattakaan. Siitä, pystynkö tekemään tätä vielä kymmenen vuoden kuluttua, en ole ollenkaan varma, mutta aamuyöllä pellon laidassa ilvestä odotellessa on hyvin aikaa pohtia ja suunnitella tulevaa. TOIMISTONI METSÄSSÄ Ossi Saarinen kuvaa työkseen villieläimiä, etsien yhä haastavampia kohteita lähiluonnosta ja tarvittaessa kauempaakin. LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 75. Mielenkiintoni kettuja kohtaan eläiminä ei ole kadonnut mihinkään, mutta en ole niitä pariin vuoteen kuvannut juuri ollenkaan. Harrastuksen vaihtuminen työksi on tuonut mukanaan sekä hyviä, että huonoja puolia, mutta luonnossa koetut ikimuistoiset hetket ovat ainakin toistaiseksi olleet kaiken vaivan ja murehtimisen arvoisia. Kettujen ja muiden “inflaatiota” kärsineiden lajien perässä meneminen on osaltani vaihtunut harvinaisempien ja vähemmän kuvattujen kohteiden, kuten ilveksen ja liito-oravan etsimiseen. Tulonlähteistä murehtiminen ja paine onnistua kameran takana ovat tuskin ihan hetkessä mihinkään katoamassa, mutta kokonaisuuden näen silti ehdottomasti positiivisessa valossa. Vaikka Suomen kettukanta on ollut tuntuvassa laskussa, ilmestyy uusia kettukuvia sosiaalisen median kanaville yhä kiihtyvällä nopeudella. Turhat ja vältettävissä olevat virheet, kun tuntuvat loppupeleissä lompakossa. Satunnaisen sinne tänne kokeilemisen sijaan tulee oikeasti mietittyä perusteellisesti, mitä kaikkea tarkalleen täytyy tehdä, että pääsee tavoitteeseensa. Voin halutessani myös palata samalle kuvauspaikalle vaikka viikon jokaisena päivänä, eikä luonnossa olemista tarvitse keskittää vain viikonlopuille. Voin järjestää vuorokausirytmini juuri tavoittelemani eläimen oman rytmin mukaisesti murehtimatta sitä, olenko seuraavana päivänä liian väsynyt tekemään jotain ihan muuta. Kun onnistumisesta tulee välttämättömyys, tulee senhetkiseen projektiin tai yksittäiseen kuvaustilanteeseen myös keskityttyä paremmin. Hellyttävällä ketunpentukuvalla ei yksinkertaisesti ole enää samaa rahallista arvoa mitä aiemmin. Onnistumisten tärkeys on korostunut, mutta niitä myös tulee huomattavasti enemmän, kun hommaan ehtii oikeasti keskittyä. Tästä lisää myöhemmin. Itselleni hienojen kuvien saaminen on ollut aina toissijaista ja ennen kaikkea nautin luonnossa olemisesta ja villieläinten tarkkailemisesta, oli se sitten kameran tai kiikareiden läpi. Ennen kaikkea on lähes rajattomasti aikaa olla luonnossa ja tehdä sitä, mistä eniten nautin – etsiä ja kuvata villieläimiä. Mitä hyvää harrastuksen vaihtumisessa työksi on sitten ollut. Juuri yhtään ilveskuvaa en ole vielä myynyt, mutta uskon, että sekin projekti kääntyy lopulta vielä taloudellisestikin kannattavaksi. En tosin sanoisi, että tämän muutoksen taustalla ovat perimmiltään niinkään taloudelliset suunnitelmat, vaan ennemminkin uusien haasteiden kaipaaminen
* Henkilökuvaus miljöössä, Vesa Tyni 18.–22.8. * Salama ja muut lisävalot luontovalokuvauksessa, Ari-Matti Nikula 2.–6.4. * Syystaivas ja usvamaisemat, Jarmo Manninen 27.–31.8. * Digikuvauksen peruskurssi, Petteri Törmänen 7.–11.7. * Ensilumi etsimessä -valokuvauskurssi, Petteri Törmänen 17.–21.11. * Luonnon siveltimellä, syksyn sävyt talteen taidepensselin tavoin, Jaana Kotamäki 15.–19.9. * Luonnon siveltimellä, kesän herkkyys taiteen keinoin, Jaana Kotamäki 23.–27.6. * Neljä kansallispuistoa kuvaten, Anna Välimäki 14.–18.7. Kiina avautui luontomatkailijoille! Koe kultafasaani, pikkupanda, lumiapina, lumileopardi... * Yöttömän yön kasvikuvauskurssi, Petteri Törmänen 23.–27.6. tunnus 46/12/Mj SMAL 42613. * Henkilökuvaus studiossa, Vesa Tyni 13.–17.10. * Henkilökuvaus miljöössä, Vesa Tyni 9.–13.6. * Lightroom -kuvankäsittely tutuksi, Jarmo Manninen 19.–23.11. Ku va : Jo un i Kl in ga 76 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. * Neljä kansallispuistoa kuvaten Ruska edition, Anna Välimäki 22.–26.9. * Kuusamon parhaat maisemat, kasvit ja karhut, Jarmo Manninen 30.6.–4.7. * Vanhat linssit luovassa kuvauksessa, Ari-Matti Nikula 14.–18.5. LUONTOMATKAT 2025-2026 Botswana & Viktorian putoukset 19.3.-2.4.2025, täynnä •Islanti & Naalit 2.-8.4.2025 • Kiinan salattu luonto 2.-19.5.2025• Huippuvuoret & jääkarhut 24.5.-4.6.2025, täynnä • Islannin kiertomatka 1.-14.6.2025 • Unkarin piilokojut 14.-21.6.2025 • Mongolian kiertomatka 30.6.-17.7.2025 • Papua-Uusi-Guinea 2.-18.8.2025 • Uganda & Ruanda 14.-29.8.2025 • Perun kiertomatka 9.2025 • Madagaskarin kiertomatka 13.10.-2.11.2025 • Uuden Seelannin kiertomatka 23.10.-14.11.2025 • Kenian kuvaussafari & Oltepesi 31.10.-12.11.2025 • Galapagos & Amazon 1.-17.11.2025 • Etelä-Afrikka & Zimanga 22.11.-2.12.2025 • Falklandinsaaret erikoismatka 20.11.-8.12.2025 • Costa Rican kiertomatka 18.11.-5.12.2025 • Japanin lumiapinat & kurjet 15.-28.2.2026 • Tansanian erikoissafari 18.-28.2.2026 • Intian tiikerisafari 20.3.-4.4.2026 • Vietnam & Kambodza 19.3.-7.4.2026 • Namibian kiertomatka 15.4.-5.5.2026 • Indonesian kiertomatka 10.-25.5.2026 • Huippuvuoret & jääkarhut 16.-27.5.2026 • Unkarin piilokojut 30.5.-6.6.2026 • Australian kiertomatka 19.8.-12.9.2026 • Uuden Seelannin kiertomatka 22.10.-13.11.2026 • Patagonia & Falkland 19.11.-7.12.2026 Suomen Kuvausmatkat Oy Suomen Kuvausmatkat Oy www.Kuvausmatkat.fi www.Kuvausmatkat.fi info@kuvausmatkat.fi info@kuvausmatkat.fi Jouni Klinga Jouni Klinga 0400 191 348 0400 191 348 Tiina Herranen Tiina Herranen 050 520 1827 050 520 1827 Kiinan salattu luonto 2.-19.5.2025 Ku lta fa sa an i, Ki in a. * Luonnon siveltimellä – luovan valokuvauksen jatkokurssi, Jaana Kotamäki 22.–26.9. Valokuvauskurssit Kuusamossa 2025 * Monivalotus aloittelijasta mestariksi, Ari-Matti Nikula 19.–23.3. * Tähdet ja Kuusamo, Ari-Matti Nikula 10.–14.9. * B&W filmikuvauskurssi, Ari-Matti Nikula 7.–11.7. Löydät meidät somesta: @KuusamoOpisto #kuusamoopisto Tervetuloa Kuusamo-opistolle! Kuva: Ari-Matti Nikula Muista hyödyntää jäsenalennuksesi lyhytkursseillamme Valokuvauslinjamme on uudistunut, tutustu syksyllä alkavaan Kuusamon luontokuvauslinjaan nettisivuillamme www.kuusamo-opisto.fi/valokuvauslinja-2025-2026 Lue lisää: www.kuusamo-opisto.fi/valokuvaus Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäseneduista tarkemmin: www.luontokuva.org/jasenedut JÄSENETUYRITYKSET Rek. * Pohjoinen valo ja kesäyön maisemat, Petteri Törmänen 30.6.–4.7. * Kontion polulla – valokuvauskurssi, Jarmo Manninen 18.–22.8. * Maisemavalokuvaus: Ruska ja vanhat metsät, Petteri Törmänen 8.–12.9. * Maalattu ruska valokuvauksen luovia tekniikoita, Ari-Matti Nikula 17.–21.9
Tee lahjoitus metsiensuojelun hyväksi. Suojele pala ikimetsää Suojele pala ikimetsää Tee lahjoitus metsiensuojelun hyväksi. Kuva: VLK 2024 voittajakuvat -näyttelykokonaisuus esillä Suomen luontokeskus Haltiassa, Nuuksiossa 23.2.2025 saakka! Lue lisää: haltia.com/nayttelyt VUODEN LUONTOKUVAT 2024 Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com ANNA KOPIOSTO-VALTAKIRJA! Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on Finnfoto ry:n jäsenjärjestö ja Finnfoto puolestaan on tekijänoikeusjärjestö Kopioston jäsen. Ra ha nk er äy slu pa RA /2 02 0/ 92 1 Fuengirola 225x210.indd 1 Fuengirola 225x210.indd 1 9.9.2024 13.02.37 9.9.2024 13.02.37 LUONTOKUVA · 1 / 2025 · 77. Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto mahdollistaa sen, että mm. Katso valtakirjaohjeet: nnfoto. Valokuva on tekijänoikeuden alainen teos, jonka tekijä on aina luonnollinen henkilö, ei yhteisö tai yritys. Finnfoton apurahoja jäsenistölle rahoitetaan Kopioston tilittämillä kopiointikorvauksilla. Siitä jää pysyvä jälki. valokuvia voidaan käyttää joustavasti ja valokuvaaja saa tästä myös korvauksen. Pysyvästi. Siksi on tärkeää, että annat Kopiosto-valtakirjan, jos kuviasi (tai tekstejäsi) julkaistaan painettuna tai internetissä. R Suojelee suomalaista luontoa. Siitä jää pysyvä jälki
Osallistu samalla myös arvontaan! Yhteystietonsa jättäneiden äänestäjien kesken arvomme voittajan valinnan mukaan uuden Vuoden Luontokuvat 2024 -kirjan tai edellislehdessä arvioidun Markku Välitalon kirjan Korouama tarinoin kuljettu. Jukka-Pekka Tikkasen sammakot ja korennot · Markus Varesvuon takatalven linnut · Anssi Vainikka saimaannorpan kuvaamisesta K uv a: Ju kk aPe kk a Ti kk an en 78 · LUONTOKUVA · 1 / 2025. Äänestä 15.3.2025 mennessä lehden nettisivuilla osoitteessa: luontokuva.org/luontokuva-lehti. Osallistu nettiäänestykseen ja kerro meille, mikä on mielestäsi tämän Luontokuvan paras juttu. ÄÄNESTÄ PARASTA JUTTUA! SEURAAVASSA NUMEROSSA · LUONTOKUVA 2/2025 ILMESTYY 9.4.2025 Viime numeron parhaat Luontokuva 6/2024 parhaiksi äänestettiin tasatuloksin Minna Lindrothin kirjoittama, Tom Dyringin kuvaama Tomin paratiisissa on käärme sekä Antti Leinosen Hannun muistometsä Äänestäneiden kesken arvotun kirjan voitti Jari Tuominen, Hämeenlinna
Tiedotamme yhdistyksen uutisista myös näissä kanavissa. Automaattitarkennus ja uusi ennakoiva kuvaus takaavat onnistuneet kuvat. Terävämpi, nopeampi ja tarkempi Sony A1 Mark II Upeita kuvia 30 kuvan sekuntinopeudella, ylitummumaton kuvaus ja täysi AF/AE-seuranta. susanne.furu@luontokuva.org Tili: Danske Bank Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Uudenmaankatu A , Hyvinkää Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Tili: Danske Bank Nimi Syntymäaika (nuorisojäseneksi liittyvä) Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi (v. ), liittymismaksu* , ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen Nuorisojäsen (alle v.) Perhejäsen (ei lehteä) Lue lisää ja katso kesken vuotta liittyvän alennettu jäsenmaksu loppuvuodelle: www.luontokuva.org *liittymismaksua ei peritä perheja nuorisojäseniltä Tilaan vain lehden heti seuraavasta numerosta alkaen Kestotilaus Vuositilaus ( numeroa) Ulkomaille meneviin lisäpostimaksu ( numeroa) aika paikka allekirjoitus Kiinnitä postimerkki Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A Hyvinkää L Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on perustettu vuonna . M Syysja Talvipäivät, jäsenhinnat jäsenetuyrityksissä, edullisempi osallistuminen Vuoden Luontokuva -kilpailuun, sähköiset jäsentiedotteet… Jäsenyydellä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet. SWAP IT Vaihda parempaan! Kun harkitset uuden kamerakaluston hankintaa muista, että nykyiset laitteesi ovat rahanarvoisia. Ryhmässä jäsenet jakavat ja kommentoivat luontokuvia, sekä keskustelevat luontokuvauksesta. . L . pirjo.h.lindfors@gmail.com B E Kirkkonummi J E Espoo K J Karjalohja L O Espoo L J Turku, varapuheenjohtaja M H Rovaniemi S H Vantaa S M Tampere K K Degerby (varajäsen) Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Toimistoaika klo Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry Uudenmaankatu A , Hyvinkää S F , järjestösihteeri Puh. • Sivuston linkillä pääset helposti Vuoden Luontokuva -sivuille. Tai alla olevalla kupongilla. Liity mukaan. Ikuista villi luonto SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry hallitus Yhteistyökumppanit (alla) L P puheenjohtaja Helsinki puh. Katso ja täytä jäsenhakemus netissä. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Luontokuvauksen erikoislehti ilmestyy kuutena täysin nelivärisenä numerona vuodessa. Rajala Pro Shop tarjoaa hyväkuntoisista, käytetyistä digijärjestelmäkameroista, objektiiveista ja salamalaitteista vaihtohyvitystä, jolla voit kattaa osan uuden laitteesi hankintakuluista. Vuosikerran tilaushinta on erikseen tilattuna kestotilauksena ja määräaikaisena . Jäsenmaksut • Liittymismaksu (ei peritä nuorisoeikä perhejäseniltä) • Varsinainen jäsen (sisältää lehden) • Nuorisojäsen (alle vuotta, sisältää lehden) • Perhejäsen (ei lehteä) Kesken vuotta liittyvän ensimmäinen jäsenmaksu on alempi, sillä se suhteutetaan liittymisvuoden jäsenyysaikaan (ilmestyviin lehtiin). Turku • Helsinki Tampere • Oulu • Tukholma rajala.. Lehti on myynnissä myös Lehtipisteissä. Noin -sivuinen paketti luontokuvia ja luontokuvatietoutta pitää sinut ajantasalla tapahtumissa meillä ja maailmalla. S L F I • Yhdistyksen ylläpitämään, kaikille avoimeen julkiseen Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli henkilöä. • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n ajankohtaiset asiat. L L : . Vaihtohyvityksen suuruus määritetään laitteen merkin, mallin ja kunnon mukaan. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien yhdyssiteenä. • Käy lisäksi seuraamassa Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n virallisia sivuja Facebookissa ja Instagramissa. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu noin jäsentä
S L SLV · · · K O L S € · S K V , R K H W ”Y ” 44. VUOSIKERTA | TORNIONLAAKSON TALVI V · P · H J S 462424-2501 PAL.VKO: 2025-15 /. VUODEN LUONTOKUVAT Su om en Lu on no nv alo ku va aja t SL V ry 1/ 20 25 , SUOMALAISEN LUONNONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI |