Liikunta & TIEDE 54 6/ 17 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 OSA I NUORI, LIIKUNTA JA ULKONÄKÖPAINEET KAUPUNKIYMPÄRISTÖSTÄ LIIKKUMISTA KANNUSTAVA HAPOTTAAKO. RAVINNOLLA ON VÄLIÄ
Heille 20 tuntia ei riittänyt tuossa teini-iän alussa. Esimerkiksi välituntijalkapallossa ”kaikki pelaa”. Entä se dia sitten. Yläkoulussa asia voikin sitten olla jo toisin. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Gorilla/Vladimir Godnik Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Varsinaista ohjattua harjoittelua oli vain noin neljännes. Pääosa oli muuta liikuntaa. Liikkuva koulu kannustaa koulun ja koulupäivän liikunnallistamiseen. Tuhat tuntia oli se vuotuisen liikunnan määrä, jonka urheileva nuori tarvitsee yläkouluiässä päästäkseen huipulle. Yksi diaesityksestä jäi erityisesti mieleeni, samoin Vesan sanat dian saatteeksi. Paino: Forssa Print 2017 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Alakoulussa lapset liikkuvat jo oma-aloitteisesti enemmän kuin yläkouluiässä. Se on loistava mahdollisuus kehittää liikunnallisia perustaitoja, pallon hallintaa, spurtteja ja käännöksiä, kestävyysominaisuuksiakin. Vielä yläkoulun kynnykselläkin isossa osassa tuota tuhatta tuntia tulee säilyttää leikinomaisuus ja/tai hyötyliikuntanäkökulma. Avajaistilaisuudessa huippu-urheilukoordinaattori Vesa Mä ki pää valotti meille, mitä nykymallin mukainen urheilijan polku on, mitä se vaatii ja mitä se antaa. Koulupäivän keskimäärin neljä vartin välituntia pitävät huolen siitä. Pitäisikö satsausta siis lisätä yläkouluun, jossa luontainen välituntiliikuntakin voi olla olematonta suurella osalla oppilaita. Kuulostaa äkkiseltään paljolta; parikymmentä tuntia viikossa. Siis, jos tähtäimessä on huippu-urheilijan ura. Jopa niillä urheilijan aluilla. Näin luodaan pohjaa sille, että aikuisiässä tuo tuhattuntinen jaksetaan painaa kovaa treeniä. Miten nykykoululainen edes tuon tuhat tuntia kerää. Aktiivisille alakoululaisille se ei välttämättä ole kovin iso ponnistus. Liikuntaa kertyi keskimäärin 30 tuntia viikossa, siis vuodessa melkein työmiehen tai -naisen 1 600 tunnin annos. Siinä oli taulukko, jossa oli lueteltu parikymmentä tämän hetken tai muutaman vuoden takaista suomalaista huippu-urheilijaa eri lajeista. Tuhat tuntia liikuntaa vuodessa on kuitenkin jopa hiukan vähemmän kuin alle kouluikäisten liikuntasuositus neuvoo – kolme tuntia päivässä eli lähes 1 100 tuntia vuodessa. Alkamassa oli Vuokatti-Ruka urheiluakatemian yläkoululeiritys. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 6 / 2017 TUHAT TUNTIA I stuin kesäkuussa Vuokatin urheiluopiston Iso-Pölly-auditoriossa. Miten silloin käy noiden tuhannen tunnin kerryttämisen. Välituntia on ehkä lyhennetty eikä liikkuminen enää ole niin luontaista kaikille. 54. Pienillä lapsilla kaikki liikunta on leikinomaista, siis lasten hyötyliikuntaa. Sen tulisi voida olla pelailua kavereiden kanssa, kouluja muita matkoja omin voimin. kari.kalliokoski@utu.fi. Tämä pani miettimään
Suvi Määttä, Reetta Lehto, Nina Sajaniemi, Maijaliisa Erkkola, Eva Roos 88 Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa: opiskelijoiden kokemuksia turvapaikanhakijoille pidetyistä liikunnallisista kielityöpajoista. Cheung 33 Kuormituksen tehon mittaus ohjaa optimisuoritukseen. Jouko Kokkonen 22 Kestävyyssuorituskykyä suorituksen taloudellisuutta parantamalla. AJASSA 40 Vuoden 2017 Liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Anna-Maiju Leinoselle. Ari Nummela 27 Hapottaako. Kristiina Ojala 9 Nuorten omaehtoinen liikkuminen – Arkeen sopivia, merkityksellisiä palasia. Jaakko Hartiala 48 OPISKELIJA OUNASTELEE: Unohdettu hyötyliikunta. Heli Mikkonen POHDITTUA 49 Isänmaallisesta vilungista katastrofaaliseen häpeään – muutama sananen etiikasta ja suomalaisesta urheiluliikkeestä. Suorituksen taloudellisuutta kannattaa harjoittaa systemaatti sesti. 47 EMERITUS IHMETTELEE: Miksei liikunta ole kuin terveellinen ruoka – jokapäiväistä. Elina Hasanen 13 Kaupunkirakenne voi kannustaa liikkumaan. 41 Sanottua liikuntalääketieteen päivillä. Annukka Alapappila T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 38 Ku va : A A LT O Y LI O P IS TO. Perinteisiltä liikuntapaikoilta löytyy vain osa nuorten oma ehtoisesta liikkumisesta. Auttaako liikunta tässä. Se on kestävyyden osaalue, joka kehittyy merkittävästi myös huippuurheiluvaiheessa. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 55 Tutkimusuutiset 62 Väitösuutiset 65 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 OSA I 66 Yleisön mediarepresentaatiot Ilta-Sanomien ja Urheilulehden vuoden 2011 miesten jääkiekon MM kisauutisoinnissa. Enni-Maria Hietavala 31 Tehoperusteinen harjoittelun määrän ja laadun arviointi – case pyöräily. Monipuoliset asuinympäristöt kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon. Mariana Siljamäki, Eeva Anttila, Maria Ponkilainen 95 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2018 2 PÄÄKIRJOITUS: Tuhat tuntia. Jouni Kuivalainen 51 NÄIN MAAILMALLA: Amerikkalaisen yleis urheilun salaisuuksien jäljillä. Kasper Salin, Mirja Hirvensalo, Costan Magnussen, Xiaolin Yang, Risto Telama, Nina Hutri-Kähönen, Jorma Viikari, Olli Raitakari, Tuija Tammelin 21 SUOMI 100: Liikkeen kaipuu. Jouko Kokkonen 54 Havuja – Perkele. – Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat elimistön happo-emästasapainoon. Stephen S. Jouko Kokkonen 50 Terveyden ja liikunnan edistämisen murto vesillä. Robert Päkk LUETTUA 53 Mies, josta tehtiin patsas – Paavo Nurmen ennätykset ja elämä. Mikko Kärmeniemi 16 Keski-ikäinen tarvitsee lisää askeleita arkeensa. Sami Kalaja 45 Paavo Nurmi -keskus 60 vuotta 46 POLTTOPISTE: Sydäntoipilaana liikuntapolun alkua etsimässä. Johanna Ihalainen 43 Motor skills -kongressin tuoreet uutiset. Roosa Pelto-Arvo, Sanna Palomäki 81 Sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteydet 3–6-vuotiaiden lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen. Kari Kalliokoski 38 LÄHIKUVASSA: Marketta Kyttä: Intohimona hyvinvointia tukeva yhdyskunta. Uudet työkalut antavat mahdollisuuden suorituskyvyn, harjoittelun ja kuntotason kehittymisen ennakointiin. Kari Kalliokoski 4 Nuori, liikunta ja ulkonäkö. Ravinnon pienemmästä happokuormasta voi olla hyötyä urheilijoille, mutta myös ikääntyville. Elina Sillanpää 42 Liikuntafysiologian symposium sukelsi syvälle liikunnan vaikutuksiin. Olli Dahlberg, Antti Laine 73 Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Nuoruusiän tärkeä kehitystehtävä on muodostaa myönteinen kuva omasta muuttuneesta kehosta
4 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: KRISTIINA OJALA Nuori, liikunta ja ulkonäkö
Auttaako liikunta tässä. Kysyi kahdeksasluokkalainen Elina Valkonen (2017), joka kirjoitti sanomalehden mielipidepastalla nuorten ulkonäköpaineista. WHO-Koululaistutkimus pyrki lisäämään tietoa asiasta viimeisimmän aineistonkeräyksensä yhteydessä. WHO-Koululaistutkimus on Suomessa käytetty nimitys tästä Maailman terveysjärjestön kanssa yhteistyössä toteutettavasta kansainvälisestä tutkimuksesta. Hoikka ja urheilullinen ihannevartalo saattaa myös aiheuttaa ahdistusta. Hoikkuuden paineet näyttävät olevan erityisen merkityksellisiä tytöille ja liikunta yksi keinoista, jolla hoikkuuteen pyritään. Laihtumisen arvioi erittäin tärkeäksi liikkumisen syyksi joka kolmas tyttö, pojista joka kymmenes. Nuoret oli kutsuttu juhlaseminaariin kertomaan tärkeinä pitämistään elämäänsä ja terveyteen liittyvistä asioista. Kuva: GORILLA/ROSS WOODHALL. 5 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Liikunnalliselta näyttäminen on ominaisuus, jota monet nuoret arvostavat. Samaa kertoivat nuoret Health Behaviour in Schoolaged Children (HBSC) -tutkimuksen 30-vuotisjuhlaseminaarissa Skotlannissa. Ulkonäköpaineet olivat yksi heidän tutkimuksen tuloksista poimimistaan aiheista. O letko mielestäsi sopusuhtainen. Nuoruusiän tärkeä kehitys tehtävä on muodostaa myönteinen kuva omasta muuttuneesta kehosta. Elina myönsi kokevansa ulkonäköpaineita itse ja kertoi monen muukin nuori kärsivän niistä
Varsinaisia raja-arvoja vaikkapa myönteiselle käsitykselle ulkonäöstä mittarille ei ollut määritelty. Ruumiinkuvalla tarkoitetaan ihmisen luomaa mielikuva omasta ulkonäöstään. Nuorten käsitykset omasta ulkonäöstä Painoonsa tyytyväisten ja tyytymättömien nuorten osuuksista oli siis tietoa jo olemassa. Täyttämisohjeissa annet tiin esimerkkejä liikunnasta ja sen intensiteetistä. Nuorilta on kysytty heidän käsitystään oman kehon painosta jo useamman aineistonkeräyksen yhteydessä. Korkeimmat, myönteistä käsitystä omasta ulkonäöstä kuvaavat pistemäärät saivat 15-vuotiaat joka päivä liikkuneet pojat. Pojista painoansa sopivana suhteessa pituuteensa piti usein tai aina 58 prosenttia ja tytöistä 43 prosenttia. Viimeisimmässä kyselyssä vuonna 2014 tytöistä lähes joka toinen ilmoitti pitävänsä itseään hieman liian tai liian lihavana. Ojalan ynnä muiden (2016) tutkimuksessa liikuntaa arvioitiin mittarilla, johon nuori vastaaja merkitsi, kuinka monena päivänä hän oli liikkunut vähintään 60 minuuttia kyselyä edeltävinä seitsemänä päivänä. Vain puolet nuorista siis ilmoitti pitävänsä itseään sopivan kokoisena. Tytöillä teini-iän fyysisiin muutoksiin kuuluu kehon rasvan lisääntyminen, mikä aiheuttaa usein tyytymättömyyttä oman kehon muotoon ja painoon. Tytöillä hoikkuusja ulkonäköpaineet ovat keskimäärin yleisempiä ja voimakkaampia kuin pojilla, mikä osittain johtuu heille poikia herkemmin annetuista painoa ja ulkonäköä koskevista arvioista ja kommenteista. Laihduttaminen on huomattavasti yleisempää tytöillä kuin pojilla, mutta viime vuosina ylipainoisten poikien laihdutusyritykset ovat yleistyneet 2000-lukuun verrattuna (Ojala ym. Tytöt joutuvat kohtaamaan bodyshamingia vaikkeivät pojatkaan siltä kokonaan välty. (Ojala ym. WHO-Koululaistutkimuksen aiemmat tulokset ovat osoittaneet, että tytöillä painoonsa tyytymättömien osuudet on huomattavasti suurempia kuin painoindeksin perusteella ylipainoisten osuudet. 6 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 WHO-Koululaistutkimuksessa tarkastellaan 11-, 13ja 15-vuotiaiden koululaisten koettua terveyttä, hyvinvointia ja terveystottumuksia nuorten arkisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Nuorten ulkonäköpaineet Elina Valkonen (2017) kirjoittaa ulkonäköpaineiden olevan omasta kehosta, kauneudesta, painosta tai tyylistä stressaamista. On viitteitä, että sukupuolten välinen ero tässä ikävässä asiassa on kaventumassa. Nuorten vastauksista BESAA-väitteisiin muodostettiin summamuuttuja siten, että käsitys ulkonäöstä oli sitä myönteisempi, mitä korkeamman arvon summamuuttuja sai. Yksilöllisten erojen ja aikataulujen vaihtelut ovat suuria. Mittari sisälsi väitteitä yleisesti ulkonäöstä, kehonpainosta ja muiden oletetuista käsityksistä vastaajan ulkonäöstä. Saman ikäisten poikien käsitykset vartalostaan ja sen painosta jakautuivat kahteen suuntaan: noin joka viides heistä piti itseään liian lihavana ja samansuuruinen osuus liian laihana. Toisaalta pojilla pituuskasvu on yläkouluiässä vielä kesken ja sinänsä myönteiseksi koettu lihasmassan kasvu saattaa odotuttaa itseään. Liikunnan myönteinen yhteys Liikunnan on esitetty suojaavan nuoria tyytymättömyydeltä omaa kehoa kohtaan (Monteiro Gaspar ym. Summamuuttujan pistemäärien jakauma noudatteli normaalijakaumaa, mikä kertoo paitsi mittarin toimivuudesta, myös siitä, että suurin osa nuorista arvioi ulkonäköään ja kehoaan ”keskimääräisesti”. Hän jatkaa, että ulkonäköpaineiden henkilökohtainen merkitys vaihtelee, mutta monien nuorten elämään ne vaikuttavat ja joidenkin nuorten elämää ne jopa hallitsevat. Vuoden 2014 WHO-Koululaistutkimukseen lisättiin moniulotteista ulkonäön kokemista arvioimaan lyhennetty Body Esteem Scale for Adults and Adolescents, BESAAmittari (Mendelson ym. 2010). 2001). 2011). Poikien ryhmässä summamuuttujan arvot kasvoivat säännöllisesti liikuntaUlkonäköpaineiden merkitys vaihtelee, mutta monien nuorten elämään ne vaikuttavat ja joidenkin elämää ne jopa hallitsevat.. Painoonsa tyytyväisten ja tyytymättömien nuorten osuudet ovat pysyneet suhteellisen muuttumattomina viimeiset parikymmentä vuotta. Erittäin kielteisesti tai erittäin myönteisesti ulkonäköänsä arvioivat nuoret olivat pieni vähemmistö. 2016.) Pojilla oman ulkonäön arviot kallistuivat myönteistä päätä kohti: pojat saivat huomattavasti korkeampia summamuuttujan arvoja eli kokivat ulkonäkönsä myönteisemmin tyttöihin verrattuna. Painon yhteys nuoren käsityksiin omasta ulkonäöstä ja kehosta ei ole yksiselitteinen, mutta yleisesti ottaen tyytymättömyys kehoon lisääntyy painoindeksin noustessa (Bucchianeri ym. Lapset ja nuoret kohtaavat ulkonäköön sekä kehon muotoon ja painoon liittyviä rooliodotuksia jo varhain. 2012). 2013). Pojista viidesosa (20 %) ja tytöistä joka toinen (49 %) vastasi tähän väitteeseen usein tai aina. Esimerkkinä vastauksista poikien yleisin vastaus väitteeseen ”muuttaisin monia asioita ulkonäössäni, jos voisin” oli joskus, tytöillä usein. Liikunta oli myönteisesti yhteydessä nuorten arvioihin ulkonäöstään myös WHO-Koululaistutkimuksen tuloksissa. Myönteinen ruumiinkuva on yhteydessä koettuun itsetuntoon ja siten sillä on vaikutuksensa nuorten hyvinvoinnille (van den Berg ym
WHO-Koululaistutkimus on pitkäkestoinen, monitieteinen lasten ja nuorten hyvinvointia laajasti tarkasteleva kansainvälinen kyse lytutkimus. Liikunnan mittari Moderate-to-vigorous physical activity on esimerkki tällaisesta kysymyksestä. http://www.hbsc.org). Ylipainoisuus arvioitin ikätasoon sovitetun painoindeksin perusteella. Myönteinen käsitys ulkonäöstä ja kehos ta voi puolestaan edistää liikkumista: myönteinen ruumiinkuva on yhteydessä runsaampaan liikuntaan sekä normaaliettä ylipainoisilla 14–16-vuotiailla nuorilla (Kantanista ym. Oppilaat vastaavat kyselyyn nimettöminä koulutuntien aikana. 7 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 päivien mukana sekä normaaliettä ylipainoisilla pojilla. Yli 30 vuotta jatkuneen tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista ja yhteiskunnallisesti puhuttelevaa tutkimustietoa kouluikäisten lasten ja nuorten terveyden kokemuksista ja terveyskäyttäytymisestä sekä selvittää näissä tapahtuneita ajallisia muutoksia. Osa selittää tätä sukupuolten välistä kokemuseroa käytettyjen mittareiden puutteilla. Nuoren sukupuoli on merkityksellinen: tyttöjen ja poikien erilainen suhtautuminen ulkonäköönsä sekä poikkeava liikunnan ja ulkonäön kokemisen yhteys on syytä huomata. Nuoren liikunnan ja ulkonäön kokemisen väliseen yhteyteen vaikuttavat kuitenkin hyvin monet tekijät, kuten liikkujan ikä, useat psyykkiset luonteenpiirteet sekä liikunnan määrä ja harrastetut lajit. Kyselyt sisältävät lukuisia nuorten terveyttä ja terveyskäyttäytymistä koskevia kysymyksiä ja väittämiä. Kuluneen yli 30 vuoden aikana WHO-Koululaistutkimuksen painopisteet ovat vaihdelleet keskittyen kulloinkin ajankohtaisiin nuorten terveyttä ja arkea tarkasteleviin teemoihin. Näyttäisi siltä, että pojat eivät pidä painoa niin merkittävänä itsensä ja ulkonäkönsä arviointiperusteena kuin tytöt. Pojilla ylipainoisuudella oli liikuntaa voimakkaampi yhteys vain yhteen osaan: heidän käsityksiinsä omasta painostaan. Liikunnan laajakaista vai pätkiikö yhteys. Poikien ja tyttöjen tuloksista ilmeni lisää eroja, kun käsityksiä ulkonäöstä, liikuntaa ja painoindeksiä tarkasteltiin tilastollisesti yhtäaikaisesti. WHO-Koululaistutkimuksen aineistot kerätään strukturoiduin kyselylomakkein 11-, 13ja 15-vuotiailta koululaisilta joka neljäs vuosi. Toinen yleinen arvostelun kohde on painoindeksin käyttö ylipainoisuuden arvioinnissa. Tytöillä sekä liikunta että painoindeksi olivat yhteydessä käsitykseen omasta ulkonäöstä yleensä, mutta pojilla vastaavia yhteyksiä ei löydetty. Väestötason tutkimuksissa painoindeksin käytön on todettu olevan riittävän luotettava menetelmä normaalija ylipainoisuusjaotteluun. Kansallisesti edustavan määrällisen aineiston analysointiin käytetään soveltuvia tilastollisia menetelmiä. Erityisesti urhei levien poikien kohdalla törmää väitteeseen, ettei painoindeksi paljasta rasvaa painavamman lihaksen osuutta kehosta. Liikunnan yhteys nuoren myönteisempiin käsityksiin omasta ulkonäöstä ei tuloksena yllätä. Vastapainona edelliselle kyselyyn vastaamisen nimettömyys antaa nuorille äänen tässäkin kokemuksellisessa asiassa, jota he itse pitävät merkityksellisenä. Kansainvälinen tutkimusprotokolla määrittelee aineistonkeräyksen muodon lisäksi kaikissa osallistujamaissa esitettävät kysymykset. Yleisesti ottaen ylipainoisiksi tai lihaviksi luokittuneet pojat ja tytöt kokivat ulkonäkönsä kielteisemmin kuin normaalipainoiset ikätoverinsa. Jo aiemmin on todettu, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on positiivisesti yhteydessä nuorten kehonkuvaan ja itsetuntoon ja että liikuntaa harrastavat nuoret kokevat itsensä muita yleisemmin hyvännäköisiksi (Pihlajaniemi 2014). Lisäksi tytöillä ylipaino oli liikuntaa voimakkaammin yhteydessä kaikkiin BESAA-mittarin kolmeen ulottuvuuteen. Tutkimuksen tekijöitä on painoindeksin käyttöä enemmän mietityttänyt kysymys, onko BESAAmittarin kaltaisten ulkonäköön ja painoon liittyvien kysymysten esittäminen nuorille oikeutettua. On mahdollista, että ne osaltaan kiinnittävät huomiota muutoinkin ahdistaviin asioihin ja lisäävät ulkonäkö keskeisyyspuhetta. BESAA-mittarikin on alun perin kehitetty nuorille naisille, mutta sen luotettavuus pojille ja miehille on testattu. Liikunnan ansioista paraneva kestävyyskunto, kohonnut mieliala, pätevyydenkokemukset ja parempi itsetunto ovat todennäköisiä selityksiä liikunnan ja myönteisempien ulkonäkökäsitysten yhteydelle (Biddle & Asare 2011; Janssen & LeBlanc 2010). Ulkonäköpaineentasausta Nuorten kykyä tarkastella kriittisesti ulkonäkökeskeisyyttä ja terveysviesteillä leikittelevää mainonNÄIN TUTKITTIIN W HO-Koululaistutkimus on Suomessa käytetty nimi WHO:n Euroopan toimiston kanssa yhteistyössä toteutettavasta, yli 40 osallistujamaan Health Behaviour in School-aged Children tutkimuksesta (ks. 2015). Poikkeustapauksia tietysti on, mutta WHO-Koululaistutkimuksen tulokset perustuvat laajaan, kansallisesti koko ikäryhmää edustavaan aineistoon. Kyselyyn voidaan liittää näiden kansallisen vertailun mahdollistavien kysymysten lisäksi vapaavalintaisia kysymyssarjoja tutkimusprotokollasta (esimerkkinä liikuntasyyt) sekä muita kysymyksiä tärkeiksi koetuista aiheista (esimerkkinä Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults -mittari). Seuraava aineistokeräys on keväällä 2018.
Liikunta & Tiede, 53 (2–3), 64–72. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Stakes. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. Janssen, I. Laihtumisen arvioi erittäin tärkeäksi liikkumisensa syyksi joka kolmas tyttö. & Kannas, L. Parasta olisi, että nuoren liikuntatottumukset muotoutuisivat ilman tietoista valintaa terveyttä ja hyvinvointia edistäviksi. Ojala, K. Body image, BMI, and physical activity in girls and boys aged 14–16 years. Vaakakapina. Amaral, T.F. Nuoret, joilla oli painoindeksin perusteella ylipainoa, arvioivat laihtumisen erittäin tärkeäksi liikkumisensa syyksi huomattavasti normaalipainoisia nuoria yleisemmin. Oman ruumiinmuodon pohdinta voi muutoinkin saada ajoittain valtavat mittasuhteet nuoren mielessä. Keskisuomalainen 4.10.2017, 38. & Kannas, L. Välimaa, R. Monteiro Gaspar, M. van den Berg, P.A. 2016. KRISTIINA OJALA, TtT Yliopistonlehtori Terveystieteiden tieteenalaryhmä Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kristiina.ojala@jyu.fi LÄHTEET: Biddle, S.J.H. Onko sukupuolella väliä. British Journal of Sport Medicine 45, 886–895. 2010. Viime aikoina syömishäiriöiden torjuntaohjelmaksi ja itsensä hyväksymisen airueksi on noussut kehopositiivisuutta korostava Vaakakapinailmiö. Mond, J. Vaakakapinan sivuilla annetaan neuvo, ettei liikunnan tärkeyttä pidä perustella lapselle ulkonäön näkökulmasta. Tässä liikuntasyiden arviointitarkastelussa 15-vuotiailla tytöillä halu näyttää hyvältä syrjäytti hauskanpidon. Tutkimuksissa kehotyytyväisyyden oli jo aiemmin todettu ennustavan vähäisempää painonnousua kehoonsa tyytyväisillä ylipainoisilla tytöillä verrattuna niihin ylipainoisiin tyttöihin, jotka laihduttivat ja olivat tyytymättömiä painoonsa (van den Berg & Neumark-Sztainer 2007). 2006). https://yle.fi/aihe/ artikkeli/2017/06/07/vaakakapina-miksi-tassa-jarkea-ravitsemusasiantuntija-patrik-borg-vastaa. Mendelson, B. 8 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 taa on tarpeellista kehittää ja tukea. Physical activity and mental health in children and adolescents: A review of reviews. Borg, P. 2012 Overweight adolescents’ self-perceived weight and weight control behaviour. Arikian, A.J. Body Image 15, 40–43. Body dissatisfaction from adolescence to young adulthood: Findings from a 10-year longitudinal study. 2011. Tynjälä, J. 2006. & KrólZieli ?ska, M. Oliveira, B.M.P.M. & Asare, M. Liikunnan ja painoindeksin yhteydet 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen käsityksiin kehostaan. Protective effect of physical activity on dissatisfaction with body image in children – a cross-sectional study. & Neumark-Sztainer, D. J. Tomczak, M. Ojala, K. Yksipuolinen ja huono ulkonäkökeskeinen liikunnan perustelu voi pilata koko hauskan asian. Liikunta-aktiivisuuden yhteys nuorten kehonkuvaan ja itsetuntoon: WHO-Koululaistutkimus. 2014. Hannan, P.J., Eisenberg M.E. Valkonen, E. Bucchianeri, M.M. Journal of Adolescent Health 47 (3), 290–296. Teoksessa Karvonen, S. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7: 40. K. Yleisimmät olivat halu pitää hauskaa, halu päästä hyvään kuntoon ja halu parantaa terveyttä. Villberg, J. Journal of Personality Assessment 76 (1), 90–106. & White, D.R. Pihlajaniemi, N. Terveystieteiden laitos. Psychology of Sport and Exercise 12 (5), 563–569. Pojat nostavat painoja ja tytöt pudottavat niitä – WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia. HBSC study in Finland 1994–2010. http://www.ijbnpa.org/content/7/1/40. Ojala. Hyvinvointi, terveys, pojat ja tytöt. Fat ‘n happy 5 years later: Is it bad for overweight girls to like their bodies. Elina Valkonen (2017) viittaa mielipidekirjoituksessaan ulkonäköpaineiden lisääntyvän somen ja muun median kasvaneen merkityksen vuoksi. Tynjälä, J. 2017. Vuori, M. Journal of Adolescent Health 41 (4), 415–417. Ne ovatkin pullollaan vartalonmuokkaukseen liittyvää viihdettä, laihdutusja treeniohjeita sekä edellisiin liittyviä tuotteita ja tarvikkeita, joiden avulla pyritään hoikempaan ja/ tai lihaksikkaampaan vartaloon. Hoikkuuden paineet näyttivät olevan erityisen merkityksellisiä tytöille ja liikunta yksi keinoista, jolla hoikkuuteen pyrittiin. Villberg, J. Ulkonäköön ja painoon liittyvillä syillä ei kuitenkaan ollut yhteyttä harrastetun liikunnan määrään. The link between body dissatisfaction and self-esteem in adolescents: similarities across gender, age, weight status, race/ethnicity, and socioeconomic status. van den Berg, P. & LeBlanc, A.G. Villberg, J. 2015. Välimaa, R. Ackard, D. Body Image 10, 1–7. Borowiec, J. 2011. 2007. & Neumark-Sztainer, D. Jyväskylän yliopisto. Tynjälä, J. (toim.). 2001. & Kannas, L. 2013. Journal of Obesity, 3 (2012). Osi ?ski, W. & Borges, N. Mendelson, M. & Neumark-Sztainer, D. BodyEsteem Scale for Adolescents and Adults. http://www.hindawi.com/journals/jobes/2012/180176/. Pro gradu. Kannusta liikuntaan muista kuin ulkonäkösyistä WHO-Koululaistutkimukseen kymmenkunta vuotta sitten vastanneilla yläkouluikäisillä pojilla ja tytöillä erittäin tärkeiksi arvioitujen oman liikkumisen syiden kolmen kärki oli hyvin samankaltainen (Ojala ym. Kantanista, A. Mukaan mahtuu kelpo ohjeita normaalipainon ylläpidosta terveellisen syömisen ja järkevän liikkumisen avulla, mutta myös Elina oli huomannut ulkonäköpaineilla tehtävän bisneksen. Vaakakapina – miksi tässä on järkeä. Nuoret stressaavat turhaan ulkonäöstään. K. 2010. Vaakakapinasivustolla Patrik Borg esittää lisää tutkimusnäyttöä kehopositiivisuuden hyvistä puolista painonhallinnassa. Nuorten Elinolot -vuosikirja, 72–82. Mainosten ja viihteen lisäksi sanat paino, ulkonäkö ja liikunta esiintyvät yhdessä joidenkin urheilun painoluokkatai arvostelulajien lieveilmiöitä käsiteltäessä sekä syömishäiriöiden yhteydessä. Ulkonäkö on nuorille tärkeä asia, mutta sen korostaminen liikunnan yhteydessä ei ole järkevää eikä reilua yläkoululaisille. Tuetko vai vahingoitatko lapsen kehonkuvaa https:// yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/27/tuetko-vai-vahingoitatko-lapsen-kehonkuvaa-testaa-itsesi.. Välimaa, R. Eisenberg, M
10 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Perinteisiltä liikuntapaikoilta löytyy vain osa nuorten omaehtoisesta liikkumisesta. Nuoret lenkkeilivät ja kuljeskelivat, temppuili vat, laskivat ja kiipeilivät, liikkuivat vedessä, pallo ja mailapelien sekä pihapelien ja leikkien parissa, luis telivat ja hiihtivät, tekivät lihaskuntoharjoitteita ja venyttelivät, tanssivat ja retkeilivät sekä harjoittivat hyötyliikkumista ja joitakin muita liikkumismuotoja kuten esimerkiksi airsoftin pelaamista.. Silmiinpistävän usein liikuttiin, jos se sopi jonkin tärkeämmän asian oheen. Omaehtoisen liikkumisen ilmiön ymmärtämiseksi on ensin pyrittävä astumaan aikuisten rakentamien karsinoiden ulkopuolelle ja kuunneltava nuorten ääntä. Omaehtoisesti liikuttaessa ollaan usein koros tuneesti poissa institutionaalisen arjen piiristä, viet tämässä aikaa vapaasti. Millaisin ehdoin se sopii osaksi vapaaajanviettoa. Nuorten kertomasta oli helppo löytää rationaa lisen päämääriin pyrkimisen vastakohtana vapaan leikkisyyden arvo. Mistä omaehtoisessa liikkumisessa on kyse nuorille itselleen. Esimerkiksi tanssiminen tai pallon potkiskelu voivat olla oheistoimintaa hen gailulle kentän laidalla, ja parhaan kaverin kanssa saa rauhassa jutella, kun kävelee samalla hiljaisia polkuja pitkin. Nuorten omaehtoisen liikkumisen muotoja voi kuvata listaamalla niitä väljästi liikuntalajeihin poh jaten. Huomionarvoista on myös, että varsinaisen fyysisen aktiivisuuden rooli vaihteli pääosasta oheistoimintaan. Omaehtoinen liikkuminen ei asetu valmiiksi muotoiltuihin jär jestetyn liikunnan tai liikuntapolitiikan lokeroihin vaan syntyy toisenlaisista lähtökohdista. Sosiaalisuus on haastattelujen perusteella asia, jos ta nuorten valinnat pitkälti juontuvat. Leikki ei sanana välttämättä enää sovi nuoren suuhun, mutta kun leikin määrittelee leikkisyyden kokemuksen kautta, kuuluu nuorten kertomuksissa sen merkitys. Haastattelut paljastivat, että omaehtoisen liikkumisen muodot ja paikat määräytyvät suurelta osin logiikalla, joka poikkeaa liikuntakulttuurin ja etenkin organisoidun liikunnan tavallisista ajattelu malleista. Vapaata, leikkisää Arjen osaalueet saavat merkityksiä suhteessa toi siinsa. Erilaisessa seurassa valitaan erilaisia liikkumisen muotoja ja tapoja, ja usein oikean seuran puuttuessa ei liikkumisessakaan ole mieltä. Vähintään yhtä olennaista on kuitenkin kertoa lis tattujen liikkumismuotojen harjoittamisen monen kirjavista tavoista. Ne ovat lähtökoh diltaan nuorten omaehtoista toimintaa, ja niihin on liitetty etenkin vapauden, huvin, kavereiden kanssa yhdessä tekemisen ja liikkumismuodon luovan N uorten omaehtoinen liikkuminen on haastava ilmiö havaita, tutkia ja ymmär tää. Sen näyttämöt löytyvät kasvatuksen ja ohjatun liikunnan ulkopuolelta – ja juuri siksi jäävät helposti pimentoon. Siten he esimerkiksi liikkumisen sisältöjä ja tavoitteita valit semalla osallistuvat liikuntakulttuurin muutokseen. Samalla on kuitenkin huomioitava, millaisten rajo jen sisällä nuoret voivat valintoja tehdä. Tutkiva katse on suunnattava laveammalle kuin etsimään ’liikuntalajeja’ ’liikuntapaikoilta’. Silloin ei rajauduta löytämään vain sellaista toimintaa, jossa toistetaan järjestäytyneen liikunnan tunnettuja sisäl töjä. Lähtökohtana on syytä pitää, että nuoret eivät ole vain passiivisia sosiaalistujia vaan myös aktiivisia osallistujia, jotka voivat toiminnallaan muokata heitä ympäröivää kulttuuria (Alanen 2009). Sen tulee sopia myös paikkaan, mihin on yhdessä päädytty viettämään aikaa. Sen elementtejä ovat va paus, kisailu, vauhti ja vaara, seikkailu sekä luovuus, ja sen päämäärä sisältyy tekemiseen itsessään. Toiminnan alulle panijoina sekä arvottajina ovat nuoret itse, mikä tekee liikkumisesta ennakoimatonta. Yksinkin liiku taan, mutta usein sopivien kavereiden ja sisarusten olemassaolo tai vanhempien liikkumishalu tietyllä hetkellä ovat edellytyksiä nuoren liikkumiselle. Silloin nuoret valitsevat tekemisiä ja sen paikkoja yhdessäolon vuoksi tai voidakseen vetäytyä tietystä seurasta ja tiettyjen katseiden alta. Caillois 1961; Hänninen 2003.) Parhaita ympäristöjä suurelle osalle liikkumista näyttäisivät olevan sellai set paikat, jotka sallivat leikkisyyden. ”Ollaan vaan kavereiden kanssa” Tutkimuksessani haastattelin yläasteikäisiä erilaisis sa ympäristöissä asuvia ja erilailla liikkuvia tyttöjä ja poikia. Paljon riippuu porukasta myös silloin, kun läh tökohtana on ajanvietteen keksimisen sijasta halu harjoittaa tiettyä liikkumismuotoa. Entä voisiko sitä jotenkin edistää. (Mm. Omaehtoisesti liikkumaan lähteminen tarjoaa nuorelle hänen arkeensa sopivia merkityksellisiä palasia, usein yhdessäolon ja leikkisyyden sallivilla paikoilla. Omaehtoinen liikkuminen on usein spontaanisti keksittyä ajanvietettä, jonka tulee sopia yhdessäolon muodoksi tietyssä seurassa. Esimerkiksi luistelukentällä ”pyräh deltiin” samalla musiikkia kuunnellen, jalka pallokentällä ”potkittiin ylärimaan” välillä istuskel len ja jutellen, uimahallissa ”lilluttiin” kavereiden kanssa, ja lenkkeily saattoi olla seikkailua metsäpo luilla koiran ja kameran kanssa. Omaehtoinen liikkuminen ulottuu yli niiden rajojen ja määritysten, joilla liikunta on aikuisjohtoisissa instituutioissa ollut tapana jäsentää. Asuinalueelta ei aina löydy riittävästi porukkaa pelaamaan jalkapalloa tai katulätkää, kaverit eivät ehkä innostukaan illalla pulkkamäkeen, tai isä ei ota tänään mukaansa kuntosalille. Niissä liiku taan rennosti huvitellen ja tilaa luovastikin käyttäen. Nuorisokulttuurisiksi liikkumismuodoiksi tai vaihtoehtoliikuntalajeiksi on kutsuttu lajeja kuten skeittaus, parkour ja lumilautailu
Hajaasutusalueella asuvien nuorten kertomukset sisälsivät kiinnostavia kuvauksia omaehtoisuudesta. Pääaineis tona olivat 12–16vuotiaiden nuorten teemahaastattelut (27 yksilö ja 7 ryhmähaastattelua, 42 haastateltua nuorta). Liikkuminen voi olla har rastamista itse valittujen suoritus ja taitotavoittei den saavuttamiseksi tai pyrkimistä jonkin fyysisen kunnon osaalueen kohentamiseen. Liikunnan hyödyt eivät ole yläasteikäisillekään vieraita. Haas tatteluja edelsi kysely kahdeksasluokkalaisille (N=114), mikä tuotti esiymmärrystä sekä mahdollisti liikuntaharrastuneisuu den sekä asuinalueen yhdyskuntarakenteen suhteen erilaisten tyttöjen ja poikien löytämisen haastatteluihin. Mikäli nuori kokee paikan olevan tarkoitettu tai varattuna toisenlaisille ihmisille tai toiminnalle, hän jää helposti sen ulko puolelle. Nuorten omaehtoisen liikkumisen paikat olivat moni naisia ympäristöjä kotipihasta uimahalliin, metsäautotiestä pallokenttään ja maantiestä hiekka monttuun. On kuitenkin huomionarvoista, että haas tattelussa kukaan ei yhdistänyt omaehtoista liikku mistaan terveyteen. Nuori saattoi esimerkiksi harjoitella tiettyä temppua trampoliinil la monta viikkoa, käydä aamuisilla juoksulenkeillä tai tehdä vatsalihasliikkeitä yksin omassa huonees saan. Toisin sanoen liik kumisympäristöt ovat eri ihmisille erilailla merkityk sellisiä tiloja (ks. Nuori pohti oikeut. Toiminnassa näkyy sopeutuminen lähiympäristöön. Aineiston analysointimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Toimintaa ei rajattu kuormittavuuden perusteella. Niihin kuului moneen erilaiseen toimin taan tarkoitettuja ja käytettyjä, yksityisiä, puolijulki sia ja julkisia paikkoja. Johtopäätöksenä voi esittää, että terveyden edistäminen liikunnan avulla ei saanut nuoria liikkeelle omaehtoisesti. Onko tilaa – minulle. Teo reettisena viitekehyksenä sovellettiin sosiaalisen tilan teoriaa (Massey 2005). Tiukempaan kaupunkitilaan verrattuna he näyttivät nauttivan riittävän isosta ja normeiltaan väljemmästä tilasta. Nuoret voivat väistää lasten tiloiksi merkityksellistyvistä paikoista kuten leikkipuistoista tai pulkkamäistä. 11 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 sovel tamisen arvostus (mm. Vaikka monikaan aineistoni nuorista ei harrastanut mitään nuorisokulttuurista liikkumismuotoa, ilmeni saman kaltaista ruumiillisuutta monenlaisissa ympäristöis sä, kuten uimarannoilla ja halleissa, trampoliineilla ja leikkipuiston telineillä sekä pulkkamäissä. Sellaisiin viittasi puhe esimerkiksi kuntosalista ja uimarannan laiturista. Osa haastatel luista etsittiin nuorten vapaaajan ympäristöistä. Kun ohjattujen liikuntaharrastusten paikoiksi varataan laadukkaita liikuntapaikkoja, vaikka sitten kauempana asuinympäristöistä, omaehtoisen liikku misen paikoille ohjaavat puolestaan läheinen sijainti sekä vapaan tilan löytymisen mahdollisuudet. Tutkimusaineisto koottiin yhden kunnan alueelta. Niukasti liikkunut nuori ei koe kuuluvansa paik kaan, jonka näkee itseään taitavampien liikkujien tilana. Mitä vähemmän nuori on aiem min liikkunut, sitä useammin jokin liikkumisen paikka voi tuntua olevan tarkoitettu toisille, osaavil le ja oikeaan joukkoon kuuluville. Etuoikeutettujen toisten poissa ollessa tila on vapaammin käytettävissä. Toisten tilaan on vaikea astua, sillä samalla altis taa itsensä ulkopuolisuuden, joskus noloudenkin, kokemukselle. Tutkimuk sessa hyödynnettiin aineistona lisäksi karttoja haastateltujen nuorten liikkumisen paikoista sekä havainnointia. Liikkumis into näyttää harvoin laantuvan laadukkaan paikan puutteeseen. Harinen 2010). Sellaisia olivat aineistossa esimerkiksi monet pallo tai mailapelin kentät. Tyttöjen kokemina jotkin liikkumisen paikat olivat maskuliinisuuden tilo ja, joita miehet tai pojat läsnä ollessaan hallitse vat. Koulumatkojen kulkeminen ja koulun välitunnil la liikkuminen rajattiin pois tarkastelusta. Valmiiksi rakennetun toimintaympäristön ja käytäntöjen puuttuessa on sekä pakko että mahdol lisuus luoda itse, paikkaa muokaten ja liikkumista paikkaan soveltaen. Massey 2005). On tärkeää huomata, että erilaisten nuorten koke mukset liikkumisympäristöistä, jopa samoista NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksen kohteena oleva omaehtoinen liikkumi nen rajattiin organisoimattomaan liikkumiseen, joka on omasta halusta ja mielenkiinnosta tapahtuvaa. Nuo risokulttuuristen liikkumismuotojen käytäntöjä ja tavoitteita voi tunnistaa laajalti muussakin nuorten omaehtoisessa liikkumisessa. Kun rajoittavia normeja on vähän, tilaa saa tehdä omaksi. Paikkojen voidaan myös kokea olevan oikeaan porukkaan kuuluvien tois ten nuorten hallinnassa. On helppo nähdä, että esimer kiksi pesäpallon pelaaminen maaseudun kotipihassa palloa rantaveteen lyöden ilmentää omaehtoisempaa ympäristön käyttöä kuin sama peli kaupungin hiek katekonurmikentällä. Tavoitteellinen tekeminen on myös osa nuorten omaehtoista liikkumista. Neuvottelua aikuisten tilassa Toistuva teema nuorten puheessa oli aikuisten suh tautuminen nuorten toimintaan. paikoista, poikkeavat toisistaan. Sitä vastoin liikunta lajien suorituspaikoiksi funktionalisoitujen paikko jen normit voivat olla tehokkaita omaehtoisuuden rajoittimia. Ratkaisevaa on usein se, millaista toimintaa ja millaisia ihmisiä on läsnä samanaikai sesti. Koti piha voi käydä yhtälailla pallokentäksi kuin budola jin areenaksi, katusählyyn sopii pieni alue koti kadun asfalt tia ja yksi maali, ja läheinen metsäautotie tarjoaa sopivasti arvaamattoman pulkkamäen. Varsinaisilta liikuntapaikoilta löytyy vain osa nuorten omaehtoisesta liikkumisesta. Olennainen kysymys nuorten omaehtoisen toiminnan kannalta onkin, kokeeko nuori itsellään olevan oikeuden toimintaansa paikassa, jossa hän haluaisi liikkua
2014. 2009. Etenkin liikunnan nuorisotutkimuksessa tarvitaan lisää tietoa nuorista aitoina subjekteina, jotka toimivat ja merkityksellistävät omista lähtökohdistaan. Barash. 2005. Paju, E. 12 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 taan käyttää jotakin aikuisen hallinnassa olevaa paikkaa, kertoi aikuisen paheksuneen hänen toimin taansa, saattoi käyttää jotakin paikkaa mukautuen aikuisten näkemyksiin tai väistyä liikkumisen pai kasta. Omaehtoisen toiminnan edistämiseksi olisi tärkeää tarjota liikku matilaa (ks. Caillois, R. New York: Free Press of Glencoe, Inc. 1961. Nämä toimintatilat taas eivät useinkaan vastaa sitä, mitä nuori omaehtoiselta vapaaajanvietolta hakee. & Berg, P. 2013. Nuorten ääni kuuluviin L iikunta ja vapaaaikapoliittiseen päätöksentekoon tarvi taan perusteltua tutkittua tietoa. Rannikko (toim.) Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys. Nuorten äänten kuuntelu antoi tässä tutkimuksessa mahdolli suuden tehdä tulkintoja omaehtoisesta liikkumisesta nuorten koke musmaailmoista lähtien. Jyväskylän yliopisto. myös Paju & Berg 2013) sekä fyysisesti, sosiaalisesti että kulttuurisesti. Rannikko, A. 2010. Alanen & K. Yhteiskunnallisista ilmi öistä tulee tuottaa tietoa uusista näkökulmista. Teoksessa: P. Kivijärvi, A. Teos on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7204-2 LÄHTEET Alanen, L. Massey, D. Valmiiksi määritetyt liikunnan maailmat vastaavat vain osittain nuorten merkityksenantoja – ja sen sijaan sulkevat helposti ulko puolelle juuri niitä, joiden liikuntaa pyrimme edistämään. Haastat telujen perusteella nämä palaset löytyvät ennemmin yhdessäolon ja leikkisyyden sallivilta kuin hyödylli sen liikunnan suorittamiseen ohjaavilta paikoilta. Man, Play, and Games. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi. Tällaista oli aineistossa esimerkiksi seinäpallon pelaaminen työmaakopilla sekä skeittaus kaupunkiympäristön spoteilla. Omaehtoisuuden tilan voi katsoa rajoittuneen myös kulttuurisesti: kasvattavan ja ohjatun toiminnan arvostuksen johdosta nuoria pyritään ohjaamaan turvallisiin, aikuisten muotoilemiin toimintatiloihin. On lähdetty liikkeelle aikuisten tavoista jäsentää ilmiöitä, vaikka tavoitteena olisikin ollut ymmärtää lasten ja nuorten elämis maailmoja. Tämä on ilmeisintä kaupungeissa, joissa funktionalisoimatonta tilaa on hyvin rajoitetusti. Liikkumisen tärkeäksi ehdoksi voi muotoilla, että nuoren lähiympäristöstä löytyy paik ka, jossa on tilaa nuoren tavalle liikkua. Nuoret etsivät toiminnan mahdollisuuksia neuvottelemalla tilojen sallituista käyttötavoista sekä lainaamalla tilaa hetkeksi käyttöönsä silloin, kun se oli normien mukaiselta käytöltä vapaa. 2016. Lasten ja nuorten liikkumisen ilmiöiden tutkiminen on erityisen haastavaa, sillä heidän toimintaympäristönsä muuttuvat nopeasti. Erilaisille nuoril le merkityksellisen liikkumisen mahdollistamiseksi olisi tarjottava vapaata toimintatilaa monenlaiselle omin ehdoin toteutetulle liikkumiselle. Lasten ja nuorten liikkumisen ilmiöiden nopea muutos ja enna koimattomuus edellyttävät jatkuvaa tutkimusta erilaisin mene telmin ja aineistoin. Vaihtoehtoliikuntalajit julkisen tilan valtageometrioissa. Käyhkö & A. Tulkinta oli selvä: omaehtoinen liikkuminen ulottuu yli rajojen ja määritysten, joilla liikunta on aikuisjohtoisissa instituutioissa ollut tapana jäsentää. Hänninen, R. Teoksessa: L. Harinen, P. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65, 65–68. Lontoo: SAGE. Nuorilla on mahdollisuus valita liikkumisen paik koja ja muotoja niissä rajoissa, joita heidän ympä ristönsä asettaa. Omaehtoisesti liikkeelle lähtemisen edellytys on, että toiminta tarjoaa nuorelle hänen arkensa koko naisuuteen sopivia, merkityksellisiä palasia. Vastaan tuli havaintoja, jotka olennaisesti valaisevat, osin jopa kyseenalaistavat, aiempaa tutkimustietoa. Harinen, M. Nuorten suhde näin ilmenneeseen aikuisten tilal liseen valtaan oli pääosin kunnioittava. 2003. Tarvitaan paikkoja, joita nuori saa käyttää soveltaen liikkumismuotoja tarkoitusta ja tilannetta vastaaviksi. For Space. Kasvatus & Aika 4 (2), 99–108. Liikuntalajien ja liikuntapaikkojen luetteloihin sijoittamalla kuva taan todenmukaisesti vain pientä osaa liikkumisesta. Aikuisen liikunnanedistäjän tehtävistä tärkeimpiin kuuluukin olla arvotta matta tekemisiä vain omasta näkökulmastaan käsin ja antaa nuor ten itse määrittää, miten ja missä liikkuminen voi antaa jotakin heille tärkeää. 2000luvun nuorille omaehtoisen toiminnan tiloja on tarjolla niukemmin kuin aiemmille suku polville. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. ELINA HASANEN, LitM Jyväskylän yliopisto Sähköposti: elina.hasanen@gmail.com Kirjoittajan väitöskirja ””Me ollaan koko ajan liikkeessä” – Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä” tarkastettiin 2.12.2017 Jyväskylän yliopistossa. Käänt. Valmiilta listoilta rastitetut liikunnan merkitykset voivat selittää vain osittain sitä, miten liikkumisen mielekkyys arjen tilanteissa muotoutuu. Nuorten lähtökohtien tuominen tiettäviksi edistää heidän liikuntakäyttäytymisensä ja vapaaajan valintojensa ymmärtämistä. Skeittaripoika se laudallansa...: liikunnan muuttuvat merkitykset ja maisemat. Ilmiö ja käsite. Liikkumatilaa lapsille ja nuorille! Julkaisussa: P. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 76. Leikki. Joensuu: University Press of Eastern Finland, 120–136. Piilossa kasvattajilta: nuoret ja hengailutilojen viehätys. Harinen & A. Alue ja ympäristö 45 (1), 27–38. Johdatus lapsuudentutkimukseen. Lasten ja nuorten liikunnan tutkimuksen ulkokohtaisuus on merkinnyt sitä, että kohderyhmää on tutkittu kuulematta heidän ääntään. Tampere: Vastapaino, 9–30. Jos he toi mivatkin joskus tiloissa epätavanomaisesti, oli toi minta konflikteja välttelevää. (Ks. M. myös Kivijärvi 2014; Rannikko 2016.) Nuoret ovat hakeutuneet omaehtoisen toiminnan ja oleskelun mahdollistaviin paikkoihin kautta his torian. Karila (toim.) Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Valintojen voi ajatella kerto van siitä, mihin suuntaan nuoret liikuntakulttuuria veisivät, jotta se tarjoaisi heidän sukupolvelleen mielekkäitä osallistumisen kenttiä.
13 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: MIKKO KÄRMENIEMI Kaupunkirakenne voi kannustaa liikkumaan Kuva: ANTERO AALTONEN
K aupungistuminen, liikkumattomuus ja ilmastonmuutos kietoutuvat erottamattomalla tavalla yhteen. Ilmastonmuutos on tällä hetkellä ehkä suurin yksit täinen ympäristöä ja ihmisten terveyttä uhkaava tekijä. Rakennettu ympäristö viittaa siihen, miten eri toiminnot kuten asuminen, palvelut, työpaikat, koulut, vapaa-ajan määränpäät ovat sijoittuneet yhdyskuntarakenteen sisälle. Olemme syntyneet liikkumaan emme liikuteltaviksi. 2016). Noin viidesosa Suomen kasvihuonepäästöistä on peräisin liikenteestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liikenteen osalta päästöjä tulee vähentää jopa 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen – eikä sekään luultavasti ole riittävästi (Ympäristöministeriö 2017). Väestötasolla fyysisen aktiivisuuden lisääminen edellyttää sellaisten ekologisten mallien hyödyntämistä, jotka huomioivat yksilötason psykososiaalisten tekijöiden lisäksi myös toimintapoliittiset ja fyysiseen rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät (Sallis, Cervero ym. 2016). Painopiste on hiljalleen siirtymässä kohti liikkumattomuuden ehkäisyä ja aktiivisen elämäntavan omaksumista. Yksityisautoilu on huono hyvän kaupunkikehityksen mahdollistaja. Yksityisautoilu heikentää kaupunkiympäristön houkuttelevuutta, koska kadut ruuhkautuvat ja tilaa jää vähemmän viheralueille ja ihmisten kohtaamisen mahdollistaville paikoille. Jos kaupunki on suunniteltu oikealla tavalla, se kannustaa ihmisiä kävelemään, pyöräiKaupunkisuunnittelu ohjaa osaltaan liikkumisvalintoja. Samaan aikaan yksityisautoilu oli muodostumassa hallitsevaksi kulkumuodoksi, mikä on johtanut kaupunkirakenteiden hajoamiseen, koska yhdyskuntasuunnittelua on tehty pitkälti yksityisautoilun ehdoilla.. Liikenne on johdettua kysyntää. Olennaista olisi pyrkiä palauttamaan fyysinen aktiivisuus luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää. Siinä rakennetun ympäristön rooli korostuu. Tehok kain, mutta haastavin keino vähentää liikenteen päästöjä on vähentää henkilöautoliikenteen määrää. Yli puolet maailman väestöstä asuu tällä hetkellä kaupungeissa ja tulevaisuudessa kaupungistumisen on ennustettu kiihtyvän (United Nations 2015). Kaupunkien kasvava väestömäärä asettaa haasteita ekologisesti kestävien ja ihmisten terveyttä edistävien elinympäristöjen rakentamiselle. Esimerkiksi Suomessa kaupungistuminen tapahtui verrattain myöhään. Maankäyttö ja liikennepolitiikka on tunnistettu eräiksi tekijöiksi fyysisen inaktiivisuuden taustalla ja hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan lisätä aktiivisia liikennemuotoja ja edistää fyysistä aktiivisuutta väestötasolla pitkäkestoisin tuloksin (Sallis, Bull ym. Lisäksi jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden tunne ja ympäristön esteettisyys heikkenevät. Perinteisesti fyysisen aktiivisuuden edistäminen on keskittynyt vapaa-ajan liikuntaharrastusten edistämiseen, mikä on osoittautunut riittämättömäksi lähestymistavaksi. Väestötasolla fyysisen aktiivisuuden lisääminen edellyttää myös rakennettuun ympäristöön liittyvien tekijöiden huomioimista. Pariisin ilmastosopimuksen tiimoilta EU:n komissio asetti Suomen päästövähennysvelvoitteeksi 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Mitä enemmän ajoratoja, kaistoja, pysäköintipaikkoja ynnä muuta autoiluinfras truktuuria rakennetaan, sitä enemmän autolla ajetaan. 2006). Monipuoliset asuinympäristöt, joissa asuminen, työpaikat, palvelut ja erilaiset vapaa-ajan kohteet ovat lähellä toisiaan, kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon. Toinen maailmanlaajuinen trendi aiheen taustalla on kaupungistuminen. Lisäksi se viittaa liikennejärjestelmään eli siihen, miten näiden eri toimintojen välillä liikutaan. Kaikki tämä on sidoksissa fyysisen inaktiivisuuden globaaliin ongelmaan, joka lisää monien kroonisten tautien riskiä ja vähentää elinajan odotetta. 14 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Tästä päädytään helposti noidankehään, sillä yksi tyisautoilun ehdoilla toteutetut kaupunkirakenteet myös lisäävät autoilua. Ne ovat keskeisimmät globaalit haasteet, joista kumpuaa tarve tutkia rakennetun ympäristön vaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen. Kaupunkisuunnittelu osaltaan ohjaa liikkumisvalintoja, joten voisi väittää, että olemme itse suunnitelleet arkisen fyysisen aktiivisuuden pois elämästämme. Eheyttä ja tiivistävä kaupunkisuunnittelu ovat olleet paljon esillä, mutta yhä edelleen suomalaista kaupunkimaisemaa hallitsevat moottoriteiden varsilla sijaitsevat peltomarketit, kaupunkialueen reunoille rakennettavat pientalovaltaiset uudet asuinalueet ja työpaikkojen sijoittuminen vain niille varatuille alueille. Tutkimuksista alkaa olla jo melko vankkoja todisteita siitä, että ihmisten elämänlaatua parantava ja vetovoimainen kaupunkiympäristö luodaan panostamalla aktiivisia liikennemuotoja – kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä – tukeviin olosuhteisiin (Giles-Corti, Vernez-Moudon ym. Ihmisten elämänlaatua parantava ja vetovoimainen kaupunkiympäristö luodaan panostamalla aktiivisia liikennemuotoja – kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä – tukeviin olosuhteisiin
Valtaosa tilastollisesti merkittävistä positiivisista yhteyksistä koski hyötyliikuntaa – eli välimatkojen kulkemista joko kävellen tai pyöräillen – ja kokonaisaktiivisuutta. Monipuolisten asuinalueiden synty edellyttää riittävää väestöpohjaa, mikä mahdollistaa lähipalvelujen syntymisen ja toimivan joukkoliikenteen. Pitkittäistutkimusten tarve on nostettu esiin useissa tieteellisissä julkaisuissa (Ding, Gebel 2012). Näin ollen kaavoituksessa tulisi suosia monipuolisuutta ja sekoittaa alueiden käyttötarkoituksia keskenään. Asemakaavoitus määrittelee tällä hetkellä varsin tiukasti tietyn alueen käyttötarkoituksen, mikä helposti johtaa suuriin välimatkoihin ja autoriippuvuuteen, koska tietty alue on varattu esimerkiksi ainoastaan asutukselle tai kaupalle. 15 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 lemään ja käyttämään joukkoliikennettä ja tällä on suora vaikutus niin terveyteen ja ympäristöön kuin koko kaupungin elinvoimaisuuteen. Fyysiseen aktiivisuuteen kannustava elinympäristö koostuu useista tekijöistä. Kaavoituksessa määritelty maankäytön monipuolisuus – asumiseen tarkoitetut rakennukset sekoittuneena julkisten ja yksityisten palveluiden, työpaikkojen ja vapaa-ajan määränpäiden kanssa – on yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen. Objektiivisesti mitattu määränpäiden ja julkisen liikenteen parantunut saavutettavuus ja maankäytön monipuolistuminen olivat yhteydessä fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen. Päivittäisen elämän edellytykset pitäisi saada kävelyja pyöräilymatkan päähän. Monipuolisten asuinalueiden synty edellyttää riittävää väestöpohjaa, mikä mahdollistaa lähipalvelujen syntymisen ja toimivan joukkoliikenteen. Lisäksi tarkastelimme sitä, miten muutokset rakennetussa ympäristössä vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. Aktiivisiin liikennemuotoihin liittyvä uusi infrastruktuuri oli yhteydessä korkeampaan fyysiseen. Rakennetun ympäristön muutokset olivat yhteydessä fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen, tosin lopullista syy-seuraus – suhdetta ei voida vielä varmistaa. Sisällytimme katsaukseen 21 prospektiivista kohorttitutkimusta, joissa tarkasteltiin muuttamista erilaisten ympäristöjen välillä ja 30 rakennetun ympäristön muokkaamiseen liittyvää luonnollista koetta. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja väestötiheyden kasvun tarpeet onkin tunnistettu useissa kaupungeissa. Etsimme englanninkielisiä tiedejulkaisuissa joulukuuhun 2015 saakka julkaistuja alkuperäistutkimuksia kuudesta tietokannasta: Medline, PubMed, Scopus, Web of Science, Transportation Research Information Services ja Active Living Research. Tulokset vahvistavat käsitystä aktiivisten liikennemuotojen varaan suunniteltujen yhdyskuntarakenteiden terveyshyödyistä ja niitä voidaan hyödyntää myös kestävän kehityksen mukaisten kaupunkirakenteiden toteuttamisessa. Viimeisen 15 vuoden aikana tutkimuksissa on tunnistettu useita rakennettuun ympäristöön liittyviä tekijöitä kuten määränpäiden saavutettavuus, kävelyja pyöräily-ystävällinen katuverkosto, väestötiheys ja julkisen liikenteen saavutettavuus, jotka saavat ihmiset käyttämään aktiivisia liikennemuotoja (Brownson, Hoehner ym. Julkisen liikenteen toimivuus ja kävelyja pyöräilyreittien esteettiset ja laadulliset tekijät edistävät myös asiaa. Tutkimusten täytyi hyödyntää pitkittäisasetelmaa ja tarkastella rakennetun ympäristön muutosten yhteyttä muutoksiin fyysisessä aktiivisuudessa. Tulokset vahvistavat aiemmissa poikkileikkaustutkimuksissa tehtyjä löydöksiä siitä, että näihin tekijöihin vaikuttamalla voidaan edistää fyysistä aktiivisuutta väestötasolla kaupunkiympäristöissä. Siinä rakennetun ympäristön rooli korostuu. Jotta yhdyskuntasuunnittelua ohjaavaa toimintapolitiikkaa voidaan muokata tukemaan arkista fyysistä aktiivisuutta edistävien ympäristöjen rakentamista, tarvitaan luotettavaa tietoa niistä rakennetun ympäristön tekijöistä, jotka vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Pitkittäistutkimuksista luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi Viime vuosina pitkittäistutkimukset ovat yleistyneet. Pyrimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistamaan rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät, jotka ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Sen sijaan ainoastaan liikuntapaikkojen läheisyys oli yhteydessä vapaa-ajan liikuntaan. Monipuoliset asuinympäristöt, missä asuminen, työpaikat, palvelut ja erilaiset vapaa-ajan määränpäät ovat lähellä toisiaan, kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon, minkä pitäisi olla helpoin, nopein ja mukavin vaihtoehto. Olennaista olisi pyrkiä palauttamaan fyysinen aktiivisuus luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää. Nämä todisteet ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta peräisin poikkileikkausaineistoista, joiden syy-seuraussuhde voidaan asettaa kyseen alaiseksi. 2009). Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että rakennettu ympäristö ja yhdyskuntasuunnittelu osaltaan vaikuttavat siihen, miten kaupungeissa liikutaan
An ecological approach to creating active living communities. City planning and population health: a global challenge. Teknologiaa on esitetty ratkaisuiksi niin liikenneruuhkiin kuin hillitsemään autoiluun liittyviä päästöjä ja onnettomuuksia. MIKKO KÄRMENIEMI, LitM, KTM Tohtorikoulutettava Elinikäisen Terveyden Tutkimusyksikkö Oulun yliopisto Liikuntaklinikka, ODL Sähköposti: mikko.karmeniemi@oulu.fi Kirjoittajan ja tutkimusryhmän tutkimus ”Rakennettu ympäristö fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä: systemaattinen kirjallisuuskatsaus pitkittäistutkimuksista” palkittiin Liikuntatieteen päivillä 1.9. The Lancet 388 (10062), 2912–2924. Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030 – Kohti ilmastoviisasta arkea. Sallis, J.F. Tämänkin kirjoituksen ydinviesti kuuluu: yksityisautoilu on huono hyvän kaupunkikehityksen mahdollistaja. Measuring the Built Environment for Physical Activity. 2015. Day, K. Dannenberg, A.L. Kraft, M.K. Ding, D. Sallis, J.F. Olemme syntyneet liikkumaan emme liikuteltaviksi.. Vernez-Moudon, A. Frank, L.D. Ascher, W. 2012. New York: Department of Economic and Social Affairs, Population Division. Teknologia ei saa olla este parempien elinympäristöjen rakentamiselle. & Kerr, J. American Journal of Preventive Medicine 36 (4), 99–123. Hoehner, C.M. Badland, H. 2016. 2017. & Owen, N. Turrel, G. & Sallis, J.F. Lyhenne MaaS tulee sanoista Mobility as a Service ja se mahdollistaa koko liikennejärjestelmää hyödyntävien matkaketjujen muodostamisen yhden luukun periaatteella. State of the Science. & Gegel, K. Muokkaamalla ympäristöä tukemaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä näiden liikkumismuotojen kulkutapaosuuksia voidaan kasvattaa ja vähentää henkilökohtaisten moottoriajoneuvojen käyttöä. Griffiths, P. World Urbanization Prospects: the 2014 revision. Health and Place, 18 (1), 100–105. Yhä vahvemmin alkaa näyttää siltä, että robottiautomaailma tulee toteutumaan. Reis, R. Liikkuminen palveluna ja robottiautot tulevat varmasti poistamaan tarpeen auton omistamiselle, mutta kaiken älyliikenteeseen liittyvän teknologiahuuman keskellä meidän pitää kuitenkin muistaa, että tarve käyttää autoa määritellään maankäytöllä ja yhdyskuntarakenteella. Sallis, J.E. Ympäristöministeriön raportteja 21:2017. Burdett, R. Bull, F. LÄHTEET: Brownson, R.C. Annual Review of Public Health, 27, 297–322. Lancet 388 (10062), 2936–2947. Robottiautoja kehittää tällä hetkellä jokainen itseään kunnioittava autonvalmistaja – se ei ole enää pelkästään it-firmojen puuhastelua. Helsinki: Ympäristöministeriö. Forsyth, A. käyttäytymisja yhteiskuntatieteiden parhaan nuoren tutkijan palkinnolla. Katuverkosto ja infrastruktuuri, jossa on panostettu pyöräilyja kävelymahdollisuuksien laatuun tarkoittaa esimerkiksi jalankulun ja pyöräilyn rakenteellista erottelua erityisesti paikoissa, joissa on paljon tienkäyttäjiä. Cervero, R.B. Foster, S. 2006. Giles-Corti, B. Monissa kaupungeissa rakennetaan oletusarvoisesti yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä, jotka esimerkiksi keskusta-alueilla eivät palvele parhaalla mahdollisella tavalla kumpaakaan käyttäjäryhmää. Kaupunkiliikenteen tulevaisuus – älyliikennettä ja robottiautoja. Liikkuminen palveluna (MaaS) ja autonomiset autot ovat saaneet paljon mediahuomiota viime aikoi na. Henderson, K.A. Built environment, physical activity, and obesity: What have we learned from reviewing the literature. 2009. Jos haluamme olla viisaita kaupunkiliikenteen tulevaisuuden suhteen, meidän tulee panostaa ensisijaisesti hyvään yhdyskuntarakenteeseen, joka mahdollistaa aktiivisten liikennemuotojen eli kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen priorisoinnin. Lowe, M. 16 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 aktiivisuuteen. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. United Nations. Giles-Corti, B. Use of science to guide city planning policy and practice: how to achieve healthy and sustainable future cities. Stevenson, M. & Stevenson, M. 2016. Ympäristöministeriö
17 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: KASPER SALIN, MIRJA HIRVENSALO, COSTAN MAGNUSSEN, XIAOLIN YANG, RISTO TELAMA, NINA HUTRI-KÄHÖNEN, JORMA VIIKARI, OLLI RAITAKARI, TUIJA TAMMELIN Keski-ikäinen tarvitsee lisää askeleita arkeensa Ku va : A N TE R O A A LT O N E N
Kehitys on samansuuntaista kaikkialla länsimaissa. 2015; Mathiessen ym. Suomalaisista aikuisista liikuntasuosituk sen saavuttaakin vain noin puolet (Husu ym. Vaikka inten siivisemmän ja kestoltaan pidempiaikainen fyysisen aktiivisuus, kuten juoksuharrastus, on lisääntynyt, samaan aikaan esimerkiksi kuntosaliharrastuksen ja kehonhuoltoliikunnan suosio on kasvanut. Neljäsosa tutkittavista lisäsi ja viidesosa vähensi päivittäistä askelten koko naismäärää vähintään 2 000 askelta päivässä (Tau lukko 1). Siinä selvitettiin, miten as kelmittareilla mitattu fyysisen aktiivisuuden lisäämi nen, ylläpitäminen tai vähentäminen oli yhteydessä painoindeksin (BMI) muutoksiin neljän vuoden ai kana. Tavoitteena oli selvittää fyysisen aktii visuuden muutosten yhteys ylipainon kehittymiseen aikuisilla suomalaisilla. 18 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Harrastamme enemmän liikuntaa, mutta lihomme siitä huolimatta. 2009; Dwyer ym. Keski-iässä tarvitaankin lisää askeleita arkeen, jotta painonnousu pysyy kurissa. Oletettavasti osalla 30–45vuotiailla tut kimushenkilöillä on myös lapsiin ja työhön liittyviä velvollisuuksia, jotka voivat vähentää pitkäkestoisia liikuntaharrastuksia. Se, ettei askelmäärän kasvu näkynyt koko tutkimus joukon aerobisissa askeleissa saattaa heijastaa lii kuntakulttuurin muutoksia Suomessa. 2016). 2007). Lihavuuden ja ylipainon katsotaan syntyvän pää asiassa liiallisen ravinnonsaannin ja vähäisen fyysi sen aktiivisuuden yhteisvaikutuksen tuloksena (Hill ym. Askel mittari ei kuvaa liikunnan määrää näissä liikunta muodoissa. Tutkittavat olivat 30–45vuotiaita tutkimuksen lähtötilantees sa vuonna 2007. Paradoksaalista on, että ihmiset harrastavat entistä enemmän liikuntaa, mutta lihovat siitä huolimatta. Inaktii visuus on yhteydessä muun muassa lihavuuteen ja muihin metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin (Lee ym. Askelten kokonaismäärän lisäksi tutkittiin ae robisia askeleita, joita syntyy vähintään kymmenen minuutin yhtäjaksoisesta askeltamisesta. Positiivisiakin viestejä painon muutoksista on onneksi saatu pitkittäistutkimuksis ta; kohonnut riski sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksiin laskee normaaliksi, kun ylipainoiset tut kimushenkilöt vähensivät painoaan samalle tasolle niiden henkilöiden kanssa, jotka eivät olleet koskaan olleet ylipainoisia (Juonala ym 2011). Aerobiset askeleet säilyivät samalla tasolla lähes puolella tutkimusjoukosta ja neljänneksellä ne lisääntyivät tai vähenivät yli 1 000 askeleella tutki musvuosien välillä. Tulokset ovat kaikkial la länsimaissa ja jo monissa kehittyvissä maissakin saman suuntaisia. Terveyttä edistävän kestävyysliikuntasuosituksen mukaan aikuisten tulisi liikkua viikoittain vähin tään kaksi ja puoli tuntia kohtuullisen reippaasti tai rasit tavasti runsaan tunnin ajan (Haskell ym. Harri Helajärven väitöstutkimus vuonna 2016 osoitti, että erityisesti heillä, jotka istuvat paljon tele vision ääressä on lisääntynyt ylipainon, lihavuuden ja rasvamaksan riski. 2012). Suuri osa ihmisistä istuu töissä, ja muutkin elämäntavat kuten television katselu, työmatkojen kulkeminen autolla ja teknologian lisääntyminen ihmisten kommuni koinnissa ovat muuttaneet elämää entistä passiivi Kaikki Naiset Miehet % (n) % (n) % (n) Askelten kokonaismäärä/ päivä Lisääjät ?2,000 25,3 (261) 24,8 (130) 25,8 (131) Ylläpitäjät 56,1 (579) 59,2 (311) 52,8 (268) Vähentäjät (-2,000) 18,7 (193) 16,0 (84) 21,5 (109) Aerobiset askeleet/päivä* Lisääjät (+1,000) 24,7 (255) 25,1 (132) 24,2 (123) Ylläpitäjät 47,9 (495) 44,8 (235) 51,2 (260) Vähentäjät (-1,000) 27,4 (283) 30,1 (158) 24,6 (125) * Aerobiset askeleet syntyvät kymmenen minuutin yhtäjaksoisesta kävelystä tai muusta askeltamisesta (vähintään 60 askelta minuutissa) semmaksi. Paino nousee kaikkialla Vuosien 2007 ja 2011 välillä sekä naisten että mies ten painoindeksi kasvoi tilastollisesti merkitseväs ti naisilla 25,1:stä 25,8:een (p<.001) ja miehillä 26,5:stä 26,7:ään (p=.008). Taustalla on hyvin tunnettu syy; arjen kokonaisarki aktiivisuuden vähäisyys (Hallal ym. Aikuisilla myös aineenvaihdunnan vähit täinen hidastuminen iän myötä lisää ylipainon riskiä. 2011), joissa kaikissa on havaittu aikuisväestön askelmäärän vähenevän iän kasvaessa. V iimeisten vuosikymmenien aikana fyysi nen inaktiivisuus on kasvanut merkittä väksi terveysongelmaksi kehittyneissä ja kehittyvissä yhteiskunnissa. Askelissa pieni noususuunta Kaiken kaikkiaan kokonaisaskelmäärä lisääntyi hie man tutkimusvuosien välillä. Kymmenen tuhannen päivittäistä askelmääräsuosi tuksen (TudorLocke & Basset 2008) saavuttaa vain noin viidesosa suomalaisista aikuisista (Hirvensalo ym. Laajan tutkimuskoosteen mukaan niiden ihmisten osuus, joiden painoindeksi (BMI) TAULUKKO 1. Miesten ja naisten osuudet (%) eri luokissa askelten kokonaismäärän ja aerobisten askeleiden mukaan vuosien 2007 ja 2011 välillä, n=1033.. Fyysisen aktiivisuuden ja painoindeksin muutosta tutkittiin LASERItutkimuksessa vuosien 2007 ja 2011 välillä. Mittaukset toistettiin neljä vuotta myöhemmin vuonna 2011. Se on itsenäi nen kuolinsyy ja yhdysvaikutustensa vuoksi yhtey dessä monien sairauksien riskitekijöihin. 2011). Tutkimustulokset poikkeavat aikaisemmista tut kimuksista (Hagströmer ym. 2011). 2012)
2008) 27 ja 31vuotisseurantatutki muksissa vuosina 2007 ja 2011–2012. Aerobiset askeleet syntyvät kymmenen minuutin yhtäjaksoisesta kävelystä (vähintään 60 askelta/minuutti), juoksusta ja muusta vastaavasta liikkees tä. Arkiliikuntaa lisäämällä aske leet kertyvät päivän mittaan monella tavalla, mikäli siihen antaa mahdollisuuden. Neljän vuoden seurantajakson aikana askelmittaritiedot sekä paino ja pituus saatiin yhteensä 1 033 osallistujalta mo lemmista mittauspisteistä. 19 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 ylittää 25 kg/m 2 on kasvanut lähes kymmenen pro senttia vuodesta 1980 vuoteen 2013 (Ng ym. Painoindeksi laskettiin jakamalla paino pituuden neliöllä (paino [kg]/pituus [m] 2 ). 2014). Osallistujat ryhmiteltiin askelten kokonaismäärän mukaan askelten 1) lisääjiin, 2) vähentäjiin ja 3) ylläpitäjiin. Kuvas sa 1 näkyy muutoksen vaikutus sukupuolit tain jaoteltuna. Arjen valinnat periy tyvät helposti jälkipolville, joten aikuisen on hyvä tiedostaa minkälaisen mallin hän antaa lapsilleen. Paino ja pituus mitattiin tutkimuskeskuk sissa muiden laboratoriomittausten yhteydessä. Naisten ja miesten painoindeksi vuosina 2007 ja 2011 fyysisen aktiivisuuden muutosryhmissä, joissa askelten kokonaismäärä lisääntyi (>2000 askelta), pysyi samana, tai vähentyi > 2000 askelta) . Tutkimuksessa käytettiin Omron Walking Style One (HJ152RE) askelmittaria, joka mittaa askelten kokonais määrän lisäksi aerobiset askeleet. 2012; DwyerLindgren ym. Luvut pylväiden yläpuolella ovat p-arvoja, jotka kuvaavat muutosta 2007 ja 2011 välillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa fyy sinen aktiivisuuden muutoksia on tutkittu objektii visesti on havaittu, ettei edes liikunnan lisääminen laske painoindeksiä ainakaan lyhyellä aikavälillä (Newton ym. Aktii visuustason säilyttäminen ei siis riitä painonou sun ehkäisemiseen. KUVA 1. Ryhmien painoindeksin muutoksia verrattiin vuosien 2007 ja 2011 välillä. Lancetissa julkaistussa tutkimuksessa, jossa yhdis tettiin lähes 1 700 tutkimuksen tulokset vuodesta 1975 vuoteen 2014, havaittiin, että painoindeksi on kasvanut aikuisilla miehillä arvosta 21,7 arvoon 24,2 ja naisilla 21,1:stä 24,4:ään (NCD 2016). Tähän osatut kimukseen otettiin mukaan ne henkilöt, jotka pitivät askel mittaria vähintään kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa molempina mittausajankohtina ja joiden paino ja pituustiedot olivat käytettävissä molemmista tutkimusajan kohdista (n=1033). Sen sijaan painoindeksi nousi erittäin merkitsevästi niillä henkilöillä, joiden askelmäärä pysyi samalla tasolla tai väheni. NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksen aineisto on kerätty Lasten Sepelvalti motaudin Riskitekijät (LASERI) tutkimusprojektin (Raitakari ym. Liikunnan lisääminen on yhteydessä painon nousuun Tämän tutkimuksen mukaan tarvitaan melko suuri lisäys fyysiseen aktiivisuuteen, jotta paino ei nousisi keskiiässä. Kuvasta voidaan havaita, että naisten oli vaikeampaa pitää painoaan kurissa kuin miesten vaikka he lisäsivätkin askeleitaan 2 000:lla tutkimus vuosien välillä. 2013). Istumatyötä on hyvä tauottaa pienellä kävelyllä ja työmatkoihin kannat taa lisätä jonkin verran askeleita, jokaista siirtymää päivän aikan ei ole pakko tehdä autolla ja hissin voi useimmiten vaihtaa portaisiin. Koko tutkimusjoukkoa tarkasteltaessa vain niiden henkilöiden painoindeksi pysyi samal la tasolla, joiden askelten kokonaismäärä kasvoi yli 2 000 askelta vuodesta 2007 vuoteen 2011. Naisten oli vaikeampaa pitää painoaan kurissa kuin miesten vaikka he lisäsivätkin askeleitaan.. Arkiliikunnasta lisää askeleita Tutkimustulokset osoittavat, että keskiikäiset aikui set tarvitsevat painon pysymiseen samalla tasol la fyysisen aktiivisuuden huomattavaa lisäämistä
et al. Schulte, P.J. 2014. Matthiessen, J. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Lee, I.M. Hagströmer, M. 2014. BMJ, 342(c7249). The Lancet, 383(9922), 1059–1066.. 2013. Circulation, 126, 126–132. Physical activity and public health: updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. et al. et al. Rönnemaa, T. Kwak, L. Andersen, E.W. Vähä-Ypyä, H. Husu, P. Association of change in daily step count over five years with insulin sensitivity and adiposity: population based cohort study. 2016. Peters, J.C. Han, H. Bull, F. Fleming, T. et al. How Many Steps/Day Are Enough. Cohort profile: the cardiovascular risk in Young Finns Study. Berenson, M.D. Tudor-Locke, C. et al. Objectively measured sedentary behavior and physical activity in a sample of Finnish adults: a cross-sectional study. BMC Public Health, 16, 920. Shiroma, E.J. Pate, R.R. International Journal of Behavoiural Nutriation and Physical Activity, 9(1), 44. 2016. International Journal of Epidemioly, 37(6), 1220–1226. Scandinavian Journal of Public Health, 39 (7) 669–677. Hill, J.O. 2012. Pedometer determined physical activity tracks in African American adults: The Jackson Heart Study. et al. Juonala, M. 28;116(9):1081–93. Lobelo, F. 2011. R.L. et al. Schmidt, M.D. Yang, X. 20 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 KASPER SALIN, LitT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti kasper.salin@jyu.fi MIRJA HIRVENSALO, LitT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti mirja.hirvensalo@jyu.fi COSTAN MAGNUSSEN, PhD Menzies Institute for Medical Research, Hobart University of Tasmania Australia XIAOLIN YANG, LitT, dosentti LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä RISTO TELAMA, LItT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto NINA HUTRI-KÄHÖNEN, LT Taitokeskus Tampereen yliopisto JORMA VIIKARI, LKT Sydäntutkimuskeskus Turun yliopisto, TYKS OLLI RAITAKARI, LT Sydäntutkimuskeskus Turun yliopisto, TYKS TUIJA TAMMELIN, FT LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä Artikkeli perustuu kirjoittajien alkuperäsijulkaisuun: Salin K, Hirvensalo M, Magnussen CG, Telama R, Hutri-Kähönen N, Viikari J, Raitakari O, & Tammelin T. Childhood Adiposity, Adult Adiposity, and Cardiovascular Risk Factors New England Journal of Medicine, 365:1876–85. Robinson, M. Population Health Metrics, 11(7), 1. Juonala, M. Preliminary Pedometer Indices for Public Health. International Journal of Enviromental Research and Public Health, 2017 14, 1015; doi:10.3390/ijerph 14091015 LÄHTEET: Dwyer, T. 2012. Dubbert, P.M. Tammelin, T. et al. Haskell, W.L. NCD Risk Factor Collaboration. 2011. Haffner, S.M. et al. Trends in adult body-mass index in 200 countries from 1975 to 2014: a pooled analysis of 1698 population-based measurement studies with 19.2 million participants. Oja, P. Viikari, J. 2008. et al. Sports Medicine, 34(1), 1–8. A 6 year longitudinal study of acclerometer-measured physical activity and sedentary time in Swedish adults. Dwyer-Lindgren, L. & Bassett, D.R. Freedman G, Engell R.E. Sedentary behavior and health with special reference to obesity and fatty liver in early midlife. Yates, T. Ng, M. Raitakari, O. Prevalence of physical activity and obesity in US counties, 2001–2011: a road map for action. Hirvensalo, M. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Daily steps among Finnish adults: variation by age, gender, and socioeconomic position. Turku: Painosalama Oy. Väitöskirja. Magnussen, C.G. Raustorp, A. Suni, J. Reduction in pedometer-determined physical activity in the adult Danish population from 2007 to 2012. Global physical inactivity levels: surveillance progress, pitfalls and prospects. Newton, jr. 2004. Magnussen, C. Lee, I.M. 2012. et al. The Lancet, 384(9945) 766–781. Scandinavian Journal of Public Health 43, 525–533. Energy balance and obesity. 2012. 2015. Hallal, P.C. et al. 2007. 2011. 2016. Circulation. Ukoumunne O.C. Helajärvi, H. Journal of Science and Medicine in Sport, 18, 553–557. Changes in daily steps and body mass index and waist to height ratio during four year follow-up in adults: Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Andersen, L.B. The Lancet, 380(9838), 247–257. Global, regional and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. et al. 2015. Wvatt, H.R. Lancet, 387(10026) 1377–1396. Association between change in daily ambulatory activity and cardiovascular events in people with impaired glucose tolerance (NAVIGATOR trial): a cohort analysis. The Lancet, 380(9838), 219–229. Ponsonby A-L. Raitakari, O.T. Telama, R