_, ,· 1 • l ' ,1 JÄRKE~IIN ODOTUKSIIN MAHDOLLISII MAALEIHIN TUTKIMUSARTIKKELIT 2012 OSA 1. . _// n &TIEDE :· LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTAAN KANNATTAA PANOSTAA
Paino: Forssa Print 2012 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 33 euroa Vuositilaus: 37 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä esientuntiieertikkeleisse käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Yleinen perustelu ihmettelyihin, miksei mukuloita laiteta itse kulkemaan kouluun, onkin se, että koulujen lähistön vilkkaan liikenteen vuoksi koulumatkat ovat vaarallisia. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Lehtikuva/Serny Pernebjerg Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Vanhemmilla on ymmärrettävä huoli siitä, onko lasten kulku kouluun turvallista. Autojen määrän kasvun ja työaikojen yleistyneen joustavuuden myötä muidenkin koululaisten koulurnatkojen motorisoituminen vanhempien avustuksella on yleistynyt. Alle kymmentä poikkeuskertaa lukuun ottamatta matka taittui pyörällä, suksilla tai kävellen. uomessa siirryttiin koululaisten kyyditsemiseen laajemmassa mitassa joskus 1970-luvulla. Ne eivät tuota vain liikettä yksittäisille koululaisille, vaan luovat myös pohjaa fyysisesti aktiivisemmalle kulttuurille. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. -·i' .( ··~\ . ".::; ~· :;.~ · .. Lakisääteisesti kuljetusten piiriin pääsevät vähintään viiden kilometrin päässä koulusta asuvat, mutta kunnittain vaihdellen taksit poimivat kulkijoita lyhyemmänkin matkan päästä. Olemmeko tehneet tuleville sukupolville karhunpalveluksen, kun olemme luoneet käytäntöjä ja kulttuuria, jossa ei oteta säännöllisen arjen hyötyjä lasten liikunnalle ja hänen kehitykselleen. KARHUNPALVELUS KOULULAISILLE Liikunta &Tiede 6/2012 Kuva: MJJMäkinen PASI KOSKI . Tähän kun vielä otetaan mukaan mopojen määrän nopea lisääntyminen myöhäisteinien keskuudessa sekä lähikoulujen lakkauttamiset, voidaan todeta, että olemme onnistuneet tehokkaasti motorisoirnaan lastemme koulumatkat. Vuosien varrella olen ollut todistamassa vilkasta liikennettä useankin koulun lähistöllä. Pitäisikö mopoistumiskehitys saada taittumaan polkupyöraist ym iskehit yksen avulla. Pitäisikö yhdyskuntaja liikennesuunnittelussa olla sellainen nuotitus koulujen lähiympäristöjen osalta, että keskeisimpänä lähtökohtana olisi lasten turvallinen kulku omin voimin. Pitäisikö koululaisille esitettyjen pyöräilykieltojen sijaan kieltääkin vanhempia autoilemasta paria kilometriä lähempänä koulua. 49. Pitäisikö koulujen lähellä asuvat koululaiset kuljettaa aamulla kauemmas, jotta heillekin tulisi jokapäiväinen koulumatka-annoksensa. Tuon neljän vuoden aikana tulin hankkineeksi siis noin 40005000 kilometrin liikunnallisen etumatkan niihin koululaisiin, jotka ovat vastaavan ajan hankkineet kokemusta autonpenkillä istumisesta. Pitäisikö kunnan ryhtyä säästämään koulukyydeissä niin että kyytiläiset jätettäisiinkin kävelymatkan päähän koulusta. Järjestelmä on varmaan aamu-unisten koululaisten, heidän vanhempiensa ja myös taksiyrittäjien kannalta hyvä juttu. pasi.koski@utu.fi Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. ~ . Hölmöä hommassa vain on se, että tuo ajoittain ruuhkaksi asti yltyvä liikennöinti syntyy pääasiassa lapsia kouluun tai sieltä pois kuskaavien vanhempien sukkuloinnista. Liikunnallisen passiivisuuden ongelma ja uhka on kansakunnan keskuudessa niin suuri, että säännöllisesti liikettä tuottavia ratkaisuja kannattaa etsiä todenteolla. En haikaile menneisyyteen, enkä halua nostaa tunnelmaa synkistä ja pimeistä oppinen kulkemisista metsänpeiojen ja muiden vaarojen keskellä, mutta leikitteIen ajatuksella, euä asiat voisivat olla toisinkin. Itselläni oli neljänä ensimmäisenä kouluvuotenani koulumatkaa kolme kilometriä yhteen suuntaan. Mitä sitten voisi tehdä. Olenkin ryhtynyt pohdiskelemaan, pitäisikö asialle tehdä jotakin. l ...
.. Kari Keskinen 16 NÄIN MAAILMALLA: Liikunnanopettajaksi italialaisittain. Heikkinen, Rauno Huttunen, Jyri Pesonen 23 Luokanopettajaopiskelijoiden koulutusja työkokemustaustojen yhteydet käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Aino Sarje 66 Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet tapauskohtaisessa tarkastelussa vuoden 2009 tennisjutut. Meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota mielemme hyvinvoinnin ja tasapainon saavuttamiseen. Jouko Kokkonen 85 Realistinen kuva reissumiehestä. .. Huippu-urheilun perinteinen rakenne on monien haasteiden edessä. Antti Laine, Elviira Välimäki 74 Kirjoituskutsu ja aikataulu 2013 75 Kirjoitusohjeet 2013 Tutkijat Sari Aaltonen ja Mika Venojärvi palkittiin Vuoden 2012 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa Liikuntalääketieteen päivillä. POHDITTUA 82 Tarvitaanko urheiluun totuuskomissiota. Erkki Vettenniemi 83 Ei muuten onnistu. Juha Valtonen, Heikki Ruismäki 29 Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. Hannu L. Drop out voi olla liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta jopa haitallisempaa kuin urheiluun osallistumattomuus. Mariana Siljamäki, Juha Perttula, Arja Sääkslahti, Eeva Anttila 60 Hilma Jalkasen voimistelujärjestelmän tyylianalyysiä. Claes Andersson 77 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikettä, ruumista ja ihmisen kuvaa. Timo Jaakkola 80 PIIKKARIT-palkinto Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitokselle. Jääkiekon nousukiito Helsingissä. Pasi Koski 4 LASERl-tutkimus: Lasten ja nuorten liikuntaan kannattaa panostaa. Urheilussa ei kilpailla vain lajien sisällä vaan yhä enemmän myös niitten välillä. Hyvä konsertti voi olla terveellisempi kuin monen tunnin rehkiminen kuntosalilla tai juoksulenkillä. Petri Järvinen AJASSA 78 Vuoden 2012 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Sari Aaltoselle 79 ICEPA kongressi: Aivot saavat lisätehoja liikunnasta. Kirsi Kuuttila, Mirja Hirvensalo, Lauri Laakso 52 Tanssinharrastajien kokema voimaantuminen eri kulttuureista lähtöisin olevissa tanssimuodoissa. Ei ole samantekevää, miten nuorisourheilu hoidetaan. Lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla on selvä yhteys aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin. TASSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. 76 EMERITUS IHMETTELEE: Ruumis on sielun koti. Mikäli julkiseen ja kauan kestäneeseen narraamiseen suhtaudutaan aikomista vaativana ongelmana, selvitystyö kannattaisi aloittaa luvatonta lääkitystä isommasta valheesta. Amatöörisäännöt olivat voimassa lähes sata vuotta ja niitä rikottiin surutta. Risto Telama, Xiaolin Yang, Mirja Hirvensalo 10 Järkeviin odotuksiin mahdollisiin maaleihin. Donna Sääkslahti 17 TUTKIMUSARTIKKELIT 2012 OSA 1 18 Liikuntakasvatuksen eetos. Karhunpalvelus koululaisille. Liikunnan asiantuntijalaumat eivät tavoita liikkumattomia. Outi Aarresola, Niilo Konttinen 36 Juniorigolfarien motivaatio ja viihtyminen golfharrastuksessa ja koululiikunnassa. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 87 Tutkimusuutiset 93 Väitökset. Lavatanssin fyysinen aktiivisuus ja kuormittavuus sekä niihin yhteydessä olevat tekijät. Esa Rovio LUETTUA 86 Stadin kingit ja Hesa n narrit. Ammattimaistuneita, kaupallistuneita ja kansainvälistyneitä lajeja ei yksinkertaisesti voida kehittää kansallisista huippu-urheilustrategioista lähtien, kuinka hyvin niitä sitten ikinä toteutetaankaan. T. Roope Nieminen, Pipsa Nieminen 45 Lavatanssiko liikuntaa. Mikael Lindfelt 15 POLTTOPISTEESSÄ: ME-hengessä yhdessä ja erikseen
LASERI-TUTKIMUS: Lasten ja nuorten kannattaa panostaa ---4 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 612012
liikuntaan Teksti: RISTO TELAMA, XIAOLIN YANG, MIRJA HIRVENSALO Sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kartoittanut LASERl-seurantatutkimus osoittaa, että lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla on selvä yhteys aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin. Liikunta nuorena ennustaa myös hyvää kuntoa aikuisena ja hyvä kunto vähentää työstressiä. Drop out voi olla liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta jopa haitallisempaa kuin urheiluun osallistumattomuus. Urheilun harrastamisen nuoruudessaan lopettaneiden liikuntaaktiivisuus oli aikuisena yhtä matalaa tasoa kuin niillä, jotka eivät olleet osallistuneet organisoituun liikuntaan lainkaan.Ei ole samantekevää, miten nuorisourheilu hoidetaan. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 5. Urheilun harrastus jo 9-12 vuoden iässä ennustaa vähäisempää metabolisen oireyhtymän esiintymistä aikuisiässä 21 vuotta myöhemmin
Vuoden 1980 urheilun harrastus luokiteltiin kolmeen luokkaan siten, että urheilijoita olivat ne, jotka osallistuivat urheiluseuran harjoituksiin vähintään kaksi kertaa viikossa ja osallistuivat vähintään piiritason kilpailuihin. LASERln aineistossa oli tutkimuksen alkaessa vuonna 1980 kuusi ikäryhmää poikia ja tyttöjä, joista neljä vanhinta ryhmää 9-, 12-, 15ja 18-vuotiaat otettiin mukaan tähän tutkimukseen, koska 3-6-vuotiailta ei kysytty urheiluun osallistumista. Useiden lapsuuden riskitekijöiden kuten korkean LDLkolesterolin, matalan HDLkolesterolin ja korkean verenpaineen joukossa, vähäinen liikunta ja vähäinen hedelmien syönti valikoituivat monimuuttuja-analyysissä ainoiksi IMT:tä merkitsevästi ennustaviksi tekijöiksi. Urheiluun osallistuminen vuonna 1980 oli selvästi yhteydessä metaboliseen oireyhtymään vuoden 2001 kaikissa ikä-sukupuoliryhmissä (p<0.00). Sen sijaan on kovin vähän luotettavaa tutkim ustietoa siitä, miten varhaisen iän liikunta on yhteydessä fyy siseen tai henkiseen terveyteen aikuisiässä. Laseritutkimuksessa on todettu metabolisen oireyhtymän lisääntyneen suomalaisten 24-vuotisiden aikuisten keskuudessa vuodesta 1986 vuoteen 2001 (Mattsson ym. Eniten oli oireilijoita ei-urheilijoissa ja vähiten urheilijoissa. Lisäksi olemme tutkineet myös sitä, miten lapsuuden liikunta ja urheilu ovat yhteydessä kahteen aikuisiän hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeään tekijään, työstressin kokemiseen ja metabolisen oireyhtymän esiintymiseen. Johtopäätös oli, että kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin, kuten liikuntaan ja ravintoon riittävän ajoissa jo kouluiässä, voidaan ehkäistä sepelvaltimotautia. Myös osallistuminen organisoituun nuorisourheiluun, ja varsinkin pysyväisluontoinen osallistuminen, ennusti erittäin hyvin myöhempää liikunnallista elämäntapaa. Pitkäaikaisia, yli kaksikym mentä vuotta kestäviä, tutkimuksia, joissa myös liikunt a on ollut mukana, on toistaiseksi toteutettu erittäin vähän. Keskeisin tulos oli, että yhdellä kertaa nuoruudessa mitattu liikunta korreloi merkitsevästi aikuisiän aktiivisuuteen, mutta korrelaatio oli matala. Kaulasuonen paksuutta ja varsinkin sen lisääntymistä pidetään sepelvaltiomotaudin alkutai ennakko-oireena. Metabolinen oireyhtymä eurooppalaisen tutkijaryhmän (EGlR) mukaan: Kohonnut insuliini ja vähintään kaksi seuraavista oireista: Korkea veren sokeri Korkea triglyseriini Korkea verenpaine Matala HDL-kolesteroli 6 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. Urheilevalla nuorella pienin metabolisen oireyhtymän todennäköisyys Metabolinen oireyhtymä voi ennakoida sekä kakkostyypin diabetesta että sydänja verisuonitautia. 2007). 2006). 2005; 2006; Telam a 2009). Metabolista oireyhtymää on määritelty eri tavoin. Lapsuuden ja nuoruuden liikunta ja urheilu luo pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle Olemme jo aikaisemmin kertoneet siitä kuinka hyvin lapsuuden ja nuoruuden liikunta ennusta aikuisiän liikuntaa (Telama & Yang 2005; Telama, Yang &Hirvensalo 2007). (juonala ym. Luotettavan tiedon lapsuuden liikunnan ja aikuisiän terveyden välisestä yhteydestä voi saada vain pitkäaikaisesta monitieteisestä seura ntatutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin, miten lapsuuden ja nuoruuden riskitekijät vuonna 1980 ovat yhteydessä kaulasuonen paksuuden (IMT) muutoksiin vuosien 2001 ja 2007 välillä. Meitä on kiinnostanut erityisesti se, että voisiko varhaisella liikunnalla olla yhteyttä aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin, ja miten mahdollinen yhteys on selitettävissä. ika paljon alkaa olla jo tutkim ustietoa siitä, että liikunta, ja varsinkin pysyväisluontoinen ja intensiivinen liikunta kouluiässä ennustaa aktiivista elämänt apaa aikuisiässä (Telama ym. Osallistujat kävivät seuran harjoituksissa korkeintaan kerran viikossa, mutta eivät juuri urheilukilpailuissa. Urheiluharrastukseen liittyi myös sellainen mielenkiintoinen tulos, että urheilun harrastamisen nuoruudessaan lopettaneiden liikuntaaktiivisuus oli aikuisena yhtä matalaa tasoa kuin niillä, jotka eivät olleet osallistuneet lainkaan urheiluharrastuksiin nuoruudessaan (Telama ym. 2010) LASER! -projektin liikuntatutkimusryhmä on keskittynyt selvittämään liikuntakäyttäytymisen kehittymistä elämän kaarelle lapsuudesta aikuisikään, erityisesti liikunnan pysyvyyttä, sen muutoksia ja liikuntaan vaikuttavia tekijöitä. Yksi mielenkiintoisimmista ja merkittävimmistä viimeaikaisista tuloksista korostaa erityisesti lapsuuden liikunnan merkitystä. Jos verrataan pysyvämpää, esimerkiksi kolme vuotta kestänyttä liikunta-aktiivisuutta ja aikuisiän liikuntaa, on yhteys huomattavasti voimakkaampi. LASERl-projektissa on selvitetty sepelvaltimotaudin riskien syntymistä ja kehittymistä lapsuudesta aikuisikään ja liikunta on ollut yhtenä tärkeänä elärnäntapatekijänä mukana lukuisissa analyyseissä. Ullwpuolisia olivat ne,jotka eivät kuuluneet kahteen edellä mainittuun ryhmään. Me käytimme eurooppalaisen tutkijaryhmän määrittelyä, jossa oireyhtymän kriteerinä on raja-arvon ylitys insuliinissa ja poikkeava arvo vähintään kahdessa muussa metabolisessa mittauksessa (Taulukko 1). Yksi harvoista tällaisista on LASERl-tutkim us (Lasten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltim otaudin riskit (LASERl) -tutkim us, katso Tietoruuiu 1). Merkittävää on, että urheilun harrastus jo 9-12 TAULUKKO 1
2009) Pitkäaikaisella urheilulla erityistä merkitystä Koska olimme havainneet, että aikuisilla erityisesti pitkäaikainen (9 vuotta) kestävä liikunta vähentää metabolisen syndroman esiintymistä (Yang ym. Jaoimme nuoret neljään ryhmään vuosien 1980 ja 1983 mittausten mukaan siten, että ne, jotka osallistuivat molemmilla kerroilla organisoituun urheiluun, nimettiin al1tiiviurheilijoiksi, ja ne, jotka eivät osallistuneet vuonna 1980, mutta osallistuivat vuonna 1983, olivat aloittajia. Akl11n11111c1ltJlll CAlot118Jat . Jonkin verran on aikaisempia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, euä liikuntaa harrastavilla on vähemmän stressiä kuin liikunnallisesti passiivisilla. Pitkäaikaisen liikunnan ja sen muutoksen vaikutusten selvittämiseksi tutkittavat jaettiin sekä vuosien 1992 että 2001 mittausten mukaan pysyvästi aktiiveihin = aktiivinen sekä 1992 että 2001, aktiivisuutta lisänneisiin, aktiivisuutta vähentäneisiin ja pysyvästi passiivisiin. Ne, jotka osallistuivat vuonna 1980, mutta eivät osallistuneet vuonna 1983, olivat iopettajia, ja ne, jotka eivät osallistuneet kumpanakaan vuonna, olivat ei-urheilijoita. Metabolisen oireyhtymän riski aikuisiässä lapsuuden ja nuoruuden urheiluharrastuksen mukaan vuoden iässä ennustaa vähäisempää metabolisen oireyhtymän esiintymistä aikuisiässä 21 vuotta myöhemmin. Lisäksi nuorempien miesten ja vanhempien naisten ryhmissä myös !opettajilla eli drop out-tapauksilla on merkitsevästi suurempi riski kuin pysyvillä urheilijoilla. Passiivisuus altistaa myös työstressille Työhön liittyvä stressi on toiseksi yleisin työn aiheuttama terveysongelma. Standardipistemäärän ja myös sen summan keskiarvo on nolla ja riski kasvaa kuviossa ylöspäin ja vähenee alaspäin. Työstressin taso 2001 oli erittäin selvästi LIIKUNTA& nEDE 49 • 6/2012 7. Kaikissa ryhmissä ei-urheilijoiden riski on tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin aktiiviurheilijoiden riski. Koska lapsuudessa havaitut sepelvaltimotaudin riskit, myös metabolinen oireyhtymä, ennustavat aikuisiän riskejä, on mahdollista, että yhteys nuorisourheilun ja aikuisiän metabolisen oireyhtymän välillä syntyy siitä, että ei-urheilijoilla on ollut jo varhaisella iällä metabolisen oireyhtymän suuntaista taipumusta, mikä jatkuu aikuisikään. Tulos ei siitä muuttunut. Työstressi voidaan määritellä, kuten LASER! -tutkirnuksessa, työn psyykkisten vaatimusten ja työn hallintamahdollisuuksien suhteeksi. LASER! -tutkirnuksen aikuisaineistossa todettiin, että liikunnallisesti aktiivinen kolmannes vuonna 1992 koki selvästi vähemmän työstressiä vuonna 2001 kuin liikunnallisesti passiivinen kolmannes. 2008), halusimme tutkia myös pitempiaikaisen nuorisourheilun yhteyksiä aikuisiän metaboliseen syndromaan. KUVIO 1. Metabolista oireyhtymää mitattiin myös niin sanotulla riskipistemäärällä, jossa kaikki riskimuuuujat (ks. Siksi se mitattiin myös lähtötasolla ja otettiin tilastollisesti huomioon analyyseissä. Kun aikuisiän liikunta otettiin analyyseissä huomioon, yhteys oli edelleen merkitsevä. Stressi on kova, kun työn vaatimukset ovat suuret, mutta työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työhön ovat pienet. Vapaa-ajan liikunta siis ennusti työstressin tasoa yhdeksän vuotta myöhemmin. 0.2 0.1 -0.1 -0.2 -0.3 -0.4 Pojat 9-12-v. Taulukko 1) otettiin huomioon laskemalla muuttujien standardoidut (z) pistemäärät yhteen. Toinen selitys nuoruuden urheilun ja aikuisiän metabolisen oireyhtymän väliselle yhteydelle voisi olla se, että nuoruuden urheilu lisää aikuisiän liikuntaa, mikä puolestaan on yhteydessä metaboliseen syndromaan. Pojat 15-18-v. Kuviosta 1. nähdään, että metabolinen riski kasvaa lähes suoraviivaisesti siirryttäessä aktiiviurheilijoista aloittajien ja lopettajien kautta ei-urheilijoihin. p< 0.01 p < 0.05 .------'-----, . ( Yang ym. p <0.01 p < 0.05 r-1-----7 Tytöt 912-v. Pitkittäistutkimuksia liikunnan ja työstressin yhteyksistä on vähän. Lop dlllllttt p < 0.01 Tytöt 15-18-v
Naisilla sen sijaan yhteys säilyi vaikka aikuisiän liikunta otettiin huomioon. Johtavuudella tarkoitetaan kilpailunhaluisuutta, suosiota toveripiirissä, taipumusta tulla usein valituksi johtajaksi, halua voittaa sekä monina harrastuksina ilmenevää aktiivisuutta (Hintsa & Hintsanen 2011). Myös liikuntaa lisänneillä stressi oli vähäisempää kuin pysyvästi passiivisilla. Esimerkiksi kodin sosioekonominen status on yhteydessä nuorten liikuntaan ja myös aikuisiän sosiaaliseen asemaan, mikä puolestaan on yhteydessä aikuisiän liikuntaan. Koska nuorena liikkuvat ovat myös aikuisiässä aktiivisempia, saattaisi selitys vähäiselle stressille löytyä aikuisiän liikunnasta. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita. Mittaukset on toistettu heille vuosina 1983, 1986, 1989, 1992, 2001, 2007 ja 2010. Tähän yhteyteen ei vaikuttanut ikä, koulutus eikä ammattiasema. Tutkittavien sosiaalinen asema aikuisiässä ei kuitenkaan selittänyt nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin yhteyttä. Lisäksi naisten joukossa myös urheilun lopettaneilla oli merkitsevästi enemmän stressiä kuin aktiiviurheilijoilla (Yang ym. Se, että nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin välillä ei aina löydy suoraa yhteyttä, ei suinkaan vähennä nuoruusiän liikunnan merkitystä aikuisiän terveyden kannalta. Tutkimusta ovat olleet toteuttamassa kaikki viisi yliopistollista lastenklinikkaa ja lukuisia muita yliopistollisia laitoksia edustaen muun muassa psykologiaa, ravitsemustiedettä ja genetiikkaa. Selitysmalli on siis seuraava: nuoruuden liikunta lisää aikuisiän liikuntaa ja sitä kautta myös kuntoa mikä edistää terveyttä ja hyvinvointia aikuisiässä. Sekä miesten että naisten joukossa oli passiivisilla ei-urheilijoilla merkitsevästi enemmän työstressiä kuin aktiiviurheilijoilla. Lisäksi jaoimrne ei-urheilijat liikuntaindeksin mukaan ahliivisiin ja passiivisiin ei-urheilijoihin. Nuorena paljon liikkuvat ovat aktiivisempia myös aikuisena ja liikkuvat aikuiset jaksavat työssä paremmin, kokevat vähemmän stressiä ja ovat terveempiä. Liikunnan osuudesta ovat vastanneet Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos ja LIKES-tutkimuskeskus. Eli tietynlaiset ihmiset hakeutuvat tietynlaisiin toimintoihin, kuten urheiluun, ja reagoivat työhön tietyllä tavalla. Toisin sanoen osallistuminen liikuntaan, varLasten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltimotaudin riskit (LASERI) -tutkimus L asten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltimotaudin Riskit (LASERI) -tutkimus on monitieteinen projekti, jossa vuonna 1980 mitattiin kaikki yleisimmät sepelvaltimotaudin riskitekijät 3-, 6-, 9-, 12-, 15-, ja 18-vuotiailta (n = 3596) lapsilta ja nuorilta. Sen sijaan johravuudeksi kutsuttu luonteen piirre osoittautui ainakin osittain tällaiseksi kolmanneksi tekijäksi. Sen sijaan, kun otettiin huomioon aikuisiän kunto, yhteys hävisi. Liikunta nuorena ennustaa hyvää kuntoa aikuisena ja hyvä kunto vähentää työstressiä (Yang ym. Toisaalta tutkimustuloksemme ovat osoittaneet, että liikunnan ja johtavuuden yhteys voi olla kaksisuuntainen. Koska tiedämme nuoruuden liikunnan ennustavan liikunnallista aikuisuutta, on yksinkertaisin selitys otsikon kysymykselle aikuisiän liikunta. Tutkimuksen koordinaattoreita ovat professorit Olli Raita kari ja Jorma Viikari Turun yliopistosta. 2010a) Koska tulostemme mukaan lapsuuden ja nuoruuden liikunta ja urheilu ennustaa aikuisiän liikuntaa ja terveyttä, halusimme nähdä, onko nuorena paljon liikkuvilla myös työstressiä vähemmän kuin vähän liikkuvilla. 20106). 1998) että aikuisiän työstressiin (Hintsa ym.2010), voisi johtavuus olla nuoruuden liikunnan ja aikuisiän työstressin yhteyttä selittävä tekijä. Useimmissa tapauksissa ei aikuisiän liikunta kuitenkaan selittänyt nuoruuden liikunnan tai urheilun ja myöhemmän hyvinvoinnin yhteyttä. Liikunnan ja työstressin yhteys oli riippumaton henkilön iästä, koulutuksesta ja ammattiasemasta. Selvitimme LASERlssa myös mahdollisten kolmansien tekijöiden vaikutusta. Miksi varhaisen iän liikunta edistää aikuisiän terveyttä ja hyvinvointia. Koska liikunta pitää yllä tai parantaa kuntoa ja kunto puolestaan vähentää sepelvalumotautiriskiä ja auttaa jaksamaan työssä vähentäen stressiä, voi kunto selittää nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin yhteyttä. Varhaisen iän liikunta vuonna 1980 ja varsinkin vuosien 1980 ja 1983 yhteenlaskettu liikunta oli yhteydessä vähäisempään työstressiin vuosina 2001 ja 2007. Tämän pystyimmekin osoittamaan LASERlssa pienellä näytteellä. 8 Ull<UNTA& TIEOE49•612012. Koska johtavuuden on todettu korreloivan sekä nuoruuden liikuntaan (Yang ym. Miten organisoitu nuorisourheilu ennustaa myöhempää työstressiä. Sitä varten nuoret jaettiin kuten edellä ensin neljään ryhmään: ahliiviurheilijat, aloittajat, /opettajat ja ei-urheilijat. 20106). ja merkitsevästi alhaisempi pysyvästi aktiiveilla kuin pysyvästi passiivisilla. (Yang ym. Toinen asia on, jos voidaan osoittaa, että Jokin kolmas tekijä on yhteydessä molempiin ja selittää nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin yhteyden. Liikunta on ollut mukana kaikissa mittauksissa. Miehillä yhteyttä selitti aikuisiän liikunta. Nuoruuden liikunnan ja aikuisiän stressin yhteys oli riippumaton aikuisiän liikunnasta. Pysyvästi passiivisilla oli neljä kertaa suurempi todennäköisyys kokea stressiä kuin pysyvästi aktiivisilla
Viikari, J. European Physical Education Review 411 ), 21-23. Liikunnanopettaja 2, 46-47. (2010) Leadership component ofType A behavior predicts physical activity in early midlife. Välimäki, 1. Yang, X. & Raitakari, 0. 120091 Tracking of physical activity from childhood to adulthood; A review. Yang, X. Rhe Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Elovainio, 0. & Viikari, J. Hirvensalo, M.& Raitakari, 0. The Cardiovascular Risk in young Finns Studv. European Heart Journal, 31, 14, 1745-1751 Telama, R. & Telama, R. Keltikangas-Järvinen, L. Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Mattson, N., Viikari, J. 11998). Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Viikari, J. Medicine & Science in Sports & Exercise 40,8, 1424-1431. Wanne, 0. Type Abehaviour as a determinant of participation in physical activity and sport among adolescent. sinkin pitkäaikainen osallistu m inen organisoituun ur heiluun näyttää vahvistavan johtavuutta (Yang ym . Pitkäaikaisen urheiluun osallistumisen vastakohta näyttää olevan urheilusta poisjäänti eli drop out. 12008) The longitudinal effects of physical activity history on metabolic syndrome. Urheilujärjestöt pahoittelevat drop outia, katoavien harrastajien ja mahdollisten tulevien kykyjen menettämisen vuoksi. 12007) Nuorisourheilusta vauhtia aktiiviseen elämäntapaan. Yang, X & Hirvensalo M. European Physical Education Review 411). 12006) Participation in organised sport as predictor of adult physical activity; a 21-year longitudinal study. Meidän havaintomme osoittavat lisäksi sen, että lyhytaikainen osallistuminen ja sitten poisjäänti urheilusta voi olla liikunnallisen elämäntavan ja myöhemmän terveyden kannalta haitallista ja jopa haitallisempaa kuin urheiluun osallistumattomuus. KIRJALLISUUS Hintsa, T. Liikkuva lapsi, 1,20-21. Pitkäaikaisesta harrastamisesta eniten terveyshyötyjä Drop outin haitat osallistumattomuuttakin suurempia Tuloksemme viittaavat siihen, että erityisesti pitkäaikainen osallistuminen intensiiviseen liikuntaan on yhteydessä myöhempään liikunnalliseen elämäntapaan ja terveyteen. 12006) Nuorten aikuisten liikunnan taustatekijät. Telama, R. Hirvensalo, M., Hintsanen, M., Pulkki-Råback, L., Viikari, J. The influence of temperament on longterm job strain and its components. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 9, 120-127 Yang, X., Telama, R., Keltikangas-Järvinen, L. Occupational Medicine, 60,369-375 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 9. 12010) The Benefits of sustained leisure time physical activity on job strain. 2010, 49, 700-7 oli05 Juonala, M., Viikari, J. A 21-year tracking study. 12009) Sustained participation in youth sport decreases metabolic syndrome in adulthood. Ovatko työstressin juuret lapsuudessa. & Raitakari, 0. Teoksessa P Pietikäinen ltoim.) Työstä, jousta ja jaksa, työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus. Obesity Facts, The European Journal of Obesity, 3, 187-195 Yang, X., Telama, R., Keltikangas-Järvinen, L. Pitkäaikainen osallistuminen voi olla omatoimista liikunnan harrastusta, mutta parhaiten pitkäaikainen intensiivinen liikunta näyttää toteutuvan osallistumisessa organisoituun urheiluun. Hintsanen, M. Telama, R. Tulostemme merkitystä lisää se, että vastaavia monitieteisiä pitkän ajan seurantatutkimuksia on tehty kovin vähän. Kipinät, tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta, LIKEStutkimuskeskus, 1, 17-19. Jokela, M. (20101 Life-time risk factors and progression of carotid atherosclerosis in young adults. & Raitakari, 0. International Journal of Obesity, doi 10.1038/ijo.2009.171 Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Hintsa, T., Pulkki-Råback, L., Hintsanen, M., Keltikangas-Järvinen, L., Viikari, J. 2011, 45-54 Hintsa, T. 11999) Factors explaining physical activity of young adults; the importance of early socialization. Kaiken kaikkiaan lapsuuden ja nuoruuden liikunnan yhteys aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin näyttää Laserin tulosten mukaan varsin selvältä. Type Abehaviour as a determinant of participation in physical activity and sport among adolescent. Koska ohjattu toiminta tapahtuu yleensä tiettyinä aikoina, se on säännöllistä ja sen vuoksi se myös muistetaan hyvin, mikä on tärkeää kyselytutkimuksessa. & Yang, X. Raitakari, 0. Kähönen, M.,Taittonen, L., Laitinen, T., Hutri-Kähönen, N., Lehtimäki, T., Jula, A., Pietikäinen, M., Jokinen, E., Telama, R., Räsänen, L., Mikkilä, V., Helenius, H., Kivimäki, M. American Journal of Preventive Medicine28,3,267-273 Telama, R. Telama, R. International Journal of Behavioral Medicine, DO1 10.1007/s12529-010-9134-5 Yang, X., Telama, R. Leino, M. Yang, X. Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mirja.hirvensalo@jyu.fi K. Tämä on jälleen uusi muistutus siitä, että lasten ja nuorten liikuntaan kannattaa satsata ja siitä, että ei ole samantekevää, miten nuorisourheilu hoidetaan. 11998). Tämä saattaa parantaa kognitiivista kyvykkyyttä kestää työelämän stressitilanteissa. Yang, X. 2010) m ikä puolestaan on eduksi stressin sietäm isen kannalta. Personality and lndividual Differences. 12005) Liikunnallinen elämäntapa, mutta miten. 21-23. & Räikkönen, Julkisessa keskustelussa on lisäksi tuotu esiin, että kilpaurheilun harrastaminen saattaa kehittää selviytymisstrategioita stressitilanteisiin, joita voivat olla loukkaantumiset, valmentajien tai vanhempien painostus ja virheet urheilusuorituksissa. & Hintsanen, M. Pediatric Exercise Science, 17, 76-88 Telama, R. RISTO TE LAMA, LitT Liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto ja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: risto.telama@jyu.fi XIAOLIN YANG, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: xiaolin.yang@likes.fi MIRJA HIRVENSALO, LitT Professori (ma). & Raitakari, 0. 12005) Physical activity from childhood to adulthood. & Räikkönen, K. & Raitakari, 0
Teksti: M IKAEL LINDFELT Järkeviin odotuksiin mahdollisiin maalethin • Kuva: ANTERO MLTONEN 10 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012
Urheilussa on siksi "luonnollinen" ansioihin perustuva eliitti. 34). Uusien tuulien uskottiin todenteolla alkavan puhaltaa, kun opetusministeriö 6.11.2008 asetti Veikkauksen silloisen johtajan Risto Niemisen johtaman ja eturivin urheiluvaikuttajista koostuvan työryhmän. Urheilua on helppoa ymmärtää ... Emme nimittäin voi lähteä siitä, että huippu-urheilun "muutoskolmio" (kaupallistuminen, medialisoituminen ja ammattimaistuminen) olisi jättänyt modernin huippu-urheilun edellytykset entiselleen. Vain muutama kuukausi raportin julkistamisen jälkeen olympiakomitea asetti uuden työryhmän, jonka tavoite oli "kääntää sanat teoiksi". Kutsun mallia huippu-urheilun perinteiseksi rakenteeksi. Odotuksia on syytä selkeyttää ja sopeuttaa nykytodellisuudessa vallitseviin ehtoihin. Tätä rakennetta halutaan nyt eri tavoin parantaa. Raportti on nimeltään Sanoista teoiksi. Huippu-urheilun perinteinen rakenne on m onien haasteiden edessä. Am m attim aistuneita, kaupallistuneita ja sen m yötä kansainvälistyneitä lajeja ei yksinkertaisesti voida kehittää kansallisista huippu-urheilustrategioista lähtien, kuinka hyvin niitä sitten ikinä toteutetaankaan. Urheilussa ei kilpailla vain lajien sisällä vaan yhä enem m än m yös niitten välillä. Nyt kokonaisuutta rakennetaan uudelleen, uusiin rakenteisiin ja uusin sisällöin. Jos em m e halua, että yksin m edia ohjaa m itä lajeja on tarjolla, voidaan kansallisessa strategiassa valita lajit, joihin Suom i panostaa. Perspektiiviä voi sanoa vertiliaaliseksi ja se perustuu järjestökarttaan, joka rakentuu maantieteellisille tekijöille paikallisesta kansalliseen ja maailmanlaajuiseen. Kilpa-urheilu on helppoa, tai ainakin sitä on helppo ymmärtää. Nämä eliitit kilpailevat kukin oman lajinsa kansainvälisissä kilpailuissa ja mittaavat itseään muiden maiden parhaita vastaan. Samaan aikaan kun huippu-urheilua 1990-luvulla Suomessa hajautettiin, kansainvälinen huippu-urheilu kaupallistui, ammattimaistui ja medialisoitui. Voittaja on juossut nopeimmin tietyn matkan, hypännyt korkeimmalle tai heittänyt pisimmälle, lajin sääntöjen puitteissa. Säännöt ovat sidoksissa yksittäisiin lajeihin, eikä voida soveltaa toisiin lajeihin. Siinä on säännöt, joitten mukaan kilpaillaan tai pelataan ja joitten perusteella on helposti määriteltävissä kuka kilpailun tai ottelun voittaa. Joku tai jotkut muodostavat aina huipun. On tarpeen ymmärtää, mitä hyvin läpiviety huippuurheilukulttuurin muutos voi saada aikaan ja mitä sen minun nähdäkseni tulisi yrittää saavuttaa. Päällimmäisin tunne nyt meneillään olevasta työstä on ehkä hämmästys siitä, että muutostarpeen näkeminen on kestänyt näin kauan. LI KUNTA& TIEDE 49 • 612012 11. Tavoitteena on kansallinen suomalainen malli, joka ilmentää suomalaisen huippu-urheilun kilpailukykyä ja joka on selkeästi suunnattu Suomessa asuville, kasvaville ja harjoitteleville urheilijoille. Aloite ja tavoite ovat tervetulleita. Paikka huipulla on lunastettava. Kun vuosien varrella valmistuneet lukuisat mietinnötkään eivät ole auttaneet laskevan trendin kääntämisessä oli aika käynnistää perusteellinen uudistusprosessi. Huippu-urheilun muutosryhmä aloitti toimintansa SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkalan johdolla ja valitsi menestyksekkään mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkosken päätoimiseksi huippu-urheiluyksikön johtajaksi. Suomalaisessa urheilussa tällaisia alahuippu-urheiluja on yhtä monta kuin lajiliittojakin, eli 74. Siirtyminen kilpa-urheilusta huippu-urheiluun on jotakuinkin yhtä selkeää. Huippu-urheilutyöryhmän ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi (OPM 2010:13). V iime vuosina kansainvälistä huippu-urheilua seuranneet eivät ole voineet välttyä huomaamasta, ettei Suomi enää pärjää kilpailussa tavalla, johon aiemmat penkkiurheilijasukupolvet ovat tottuneet. Kilpaurheilussa on aina selkeät, etukäteen annetut säännöt, jotka määrittävät mitkä suoritukset ovat ratkaisevia ja milloin joku on muita menestyksekkäämpi. Kyse voi olla myös siitä että tekee eniten maaleja, osuu lähimmäs tiettyä aluetta, käyttää vähiten lyöntejä, voittaa ratkaisevat pisteet, tekee ratkaisevan suorituksen (kuten tyrmäyksen nyrkkeilyssä tai selättää vastustajansa, kuten painissa). On tärkeää huomioida, että suomalaisen huippuurheilun muutostyö perustuu tähän lähtökohtaan. Haluan kuitenkin tuoda esiin eräitä vaikeuksia, joita kulttuurinen muutos kohtaa. Ehdotukset ovat pääosin sekä perusteellisesti harkittuja että riittävän radikaaleja vastaamaan haasteeseen. Seuraukset noteerasi myös Niemisen työryhmä "suomalaisen huippu-urheilun kehittäminen on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pudonnut kansainvälisen huippu-urheilun vauhdista" (OPM 2010:13, s. Työryhmän 7.4.2010 julkistettu raportti kertoo jo nimellään, että odotuksiin on yritetty vastata. Tästä seuraa, että jokaisessa lajissa on myös oma huippu-urheilunsa ja eliittinsä
Jo tämä merkitsee eri asioita eri lajeille, sillä kansainvälistä kilpailua eikä sen myötä lajin perusedellytyksiä voida määritellä kansallisesti. Lisäksi toiset lajit tarvitsevat muita enemmän hyviä kansallisia kehittymisympäristöjä ja soveltuvat niihin paremmin. Huippu-urheilun kaupallistuminen merkitsee myös sitä, että urheilullista kompetenssia arvioidaan uudella tavalla. Paine verrata eri urheilulajeja keskenään kasvaa koko ajan. Nämä valinnat olisivat kiintoisia anekdootteja urheilun maailmasta, elleivät ne samanaikaisesti heijastaisi jotain vakavampaa. Sen toiminta voi toisinaan liittyä perinteiseen maantieteelliseen toimintaperiaatteeseen, rnut ta sitä pitävät yllä aivan muut tavoitteet. Niitten välissä suunnistaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. On mielenkiintoista huomata, että Suomen ainoasta täysin arnmattimaistuneesta lajista, jääkiekosta, ei ole koskaan valittu vuoden urheilijaa Suomessa. 30-31, 41). Sen sijaan lajien välinen vertailu näkyy hyvin kaupallisen ja myös vähemmän kaupallisen median uutisoinnissa; siinä mitkä urheilut näkyvät, mitkä urheilijat kiinnostavat ja mitkä urheilun arvokisat saavat huomiota. Suomalainen huippu-urheilu ymmärretään paikallisena ja kansallisena asiana. Nykyisin toimii noin sata miesten ja noin neljäkymmentä naisten urheilun ammattilaisliigaa. Kansallinen lähtökohta, kansainväliset pelisäännöt Suomalaisen huippu-urheilun uusien raamien rakentamisessa ollaan enemmän tai vähemmän huippuurheilun perinteisen ja kaupallisen kornpetenssirakenteen välisen jänniueen vankina. Kaupallistuneessa huippu-urheilussa kilpailut heijastavat tapaa, jolla urheilusponsorit ja urheilumedian toimijat arvottavat eri lajeja. Kaupallistuminen on tässä yksi urheilullinen kilpailuehio. Esimerkki valaisee asiaa. Kyse on urheilijoiden ja urheilun kuluttajien priorisoinneista, Joita kaupalliset intressit ja media vahvistavat. Tämä valinta heijastaa enemmän sitä, mitä lajeja Suomessa edelleen pidetään kiinnostavina kansallisesta ja perinteisestä näkökulmasta katsottuna. Suomessa vertailu ei vielä näy vuosittaisessa urheilugaalassa, jossa muun muassa valitaan vuoden urheilija. Toi12 LJIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. Jokerien tai Kärppien tähtipelaajat vaikka eivät ole lähelläkään maailman huipputasoa lajissaan saavat paljon enemmän huomiota kuin maailmanmestari keilauksessa. Liikuntakulttuuri ei ole tässä suhteessa tietenkään muusta kulttuurista irrallaan. Sen myötä kaupallisuus vaikuttaa suoraan myös puhtaasti urheilulliseen kompetenssiin. (OPM 2010:13, ss. Aiempaa monisärmäisempi huippu-urheilu Kuva nykypäivän huippu-urheilusta on huomattavasti aiemmin kuvattua monisärmäisempi. Yksilötasolla tällä ei ole suurta merkitystä, mutta koska kaupallistuminen koskee lajeja kokonaisuuksina, lajien välinen kilpailu merkitsee sitä, että jotkut lajit saavat huomattavasti paremmat edellytykset kehittää huippu-urheilijoitaan kaikilla tavoilla. Voidaan sanoa, että urheilun sisäinen kilpailu on lwrisonlaalistunul. Riittävät taloudelliset resurssit urhei I ijoiden kehi ttärn iseksi kansainvälisen huipun tasolle voivat olla hyvinkin erisuuruisia eri lajeissa. Tätä kehitystä voi kutsua huippu-urheilun haupallisehsi hompelenssirahenteelisi. Huippuurheilun perinteinen rakenne on monien haasteiden edessä. Vaikka asiakirjassa painotetaankin, ettei nykyaikaisen huippu-urheilun yhteiskunnallista merkitystä muuttuneessa toimintaympäristössä ole vielä selvitetty, on hämmästyttävää, että sen merkitystä perustellaan näin kliseisesu , naivisti, ja jopa suorastaan sinisilmäisesti. Näitä ovat ennen kaikkea lajit, jotka eivät ole erityisen kaupallistuneita lajien välisessä kilpailussa, kuten esimerkiksi useimmat pienet olympialajit. Lähtökohtana on ja pitää olla paikallinen ja kansallinen, olkoonkin euä lajien välinen kilpailu määriuyy kansainvälisesti ja eri tavoin eri lajeissa. Koripallossa ei päästä kansainväliselle huipulle, vaikka koripalloliitossa satsauaisiin huomattavasti enemmän huipputason kehittämiseen kuin esimerkiksi salibandyssä. Kaupallistuminen ei tässä yhteydessä mikä on tärkeä huomata koske ensisijaisesti rahaa, vaan lajin ec/ellytylisiä liilpai//a horhcimma//a mahc/o//ise//a lwnsainvälisellä tasolla. Urheiluun kehittyy kaupallinen järjestelmä, joka perustuu eräänlaiseen ylikansalliseen, globaaliin logiikkaan. Median suosimaa lajia arvostetaan suhteettoman paljon enemmän kuin lajia, joka ei pärjää mediajulkisuudessa. Kansallinen agenda on tietysti kohtuullinen lähtökohta, mutta kysyä voi, onko huippu-urheilulla edelleen merkitystä "kansakunnan elinvoimaisuuden" mittarina tai että "koko yhteiskunta mittaa rajojaan huippu-urheilussa" kuten strategia-asiakirjassa huippu-urheilun tarpeellisuutta perustellaan. Muutoksen reunaehtojen ymmärtämiseksi on katsottava toiseen suuntaan. Lajit kilpailevat monilla markkinoilla Huippu-urheilun perinteisen rakenteen rinnalle on yhä vahvemmin rakentunut lajien suosioon perusi uva järjestelmä, joka pohjautuu lajin ammattimaistumiseen sekä viihc/carvoon. Ratkaisevaa on se, miten korkea taso on kansainvälisillä areenoilla. Tämänkaltaisten perustelemattomien muotoilujen kritisoiminen ei kuitenkaan johda kohti niitä todellisia haasteita, joiden edessä valittu lähtökohta on. Esimerkiksi jääkiekko on suositumpi ja harrastetumpi laji kuin jousiammunta, hiihto voittaa vastaavasti suosiossa sulkapallon. Kompetenssit voivat luonnollisesti osua yhteenkin, jos kyse on suositusta urheilulajista, mutta ei välttämättä. 31, 41). Urheilussa ei kilpailla vain lajien sisällä, vaan yhä enemmän niitten välillä. Kansallinen lähtökohta merkitsee muun muassa sitä, että huippu-urheilijoille pyritään luomaan mahdollisimman hyvät kansalliset kehittymisympäristöt. Halutaan luoda "suomalainen tapa toimia", "urheilun suomalainen identiteetti" ja vastata kysymykseen "mistä suomalainen huippuurheilu tunnetaan Y'(Of'M 2010:13, ss
Kyse on toiminnasta, joka ei mahdollista esimerkiksi opiskelua samalla, mutta panostus urheiluun voi parhaimmassa tapauksessa tuottaa taloudellisen riippumattomuuden loppuiäksi. Jos listaan lisätään jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, koripallo ja vastaavat tulee kuvasta vielä kaupallisempi ja näkymä perustuu rahakkaisiin kansainvälisiin toimijoihin, jotka eivät noudata mitään kansallista agendaa. Peukalosääntönä on, että mitä vanhempi ja vakiintuneempi laji on, sen korkeampi on sen kansainvälinen tulostaso. Tämän ajattelun pohjalta on luonnollista, että urheilullista potentiaalia arvioidaan suhteessa vallitseviin maailman huippuihin, esimerkiksi eri lajiliitoissa ja yhteistyössä uuden johtojärjesiön kanssa. Kansallisen logiikan ohella on myös toinen ajattelutapa, joka perustuu eri lajien suosioon. Vastauksena on huippu-urheilun tukijärjestelmän rakentaminen niille lajeille, jotka eivät ole ammattimaistuneet. Historia merkitsee tässä sitä, että lajilla on perinne ja sen ympärille rakentuva suorituskulttuuri (kuten esimerkiksi hiihdolla tai jääkiekolla Suomessa). Käytännöllä on myös kääntöpuolensa. Molemmissa käsittelemissäni rakenteissa (perinteinen ja kaupallinen rakenne) huipun tasoa muovaavat harrastajamäärät kansallisesti ja maailmanlaajuisesti mutta myös historiallisesti. Se seuraa urheilun sisäistä kilpailulogiikkaa ja asettaa eri lajit kilpailemaan keskenään vetovoimallisuudellaan. Kunkin lajin sisäinen, kontekstisidonnainen todellisuus saa myös sijaa pohdinnoissa. Yksittäisen, riittävän määrätietoisen ja lahjakkaan urheilijan on hakeuduttava näihin ammattilaisyrnpyröihin menestyäkseen korkeimmalla mahdollisella tasolla. Näin tunnutaan ajateltavan myös suomalaisessa strategiassa. Lajeilla, jotka eivät kiinnosta suuria massoja, ei ole sijaa tässä ajattelussa. Jos kyseessä lisäksi on yksilölaji, joka rakentuu pääosin ammattilaisten tour-k isoihin tai gaaloihin (kuten golf, pyöräily, nyrkkeily ja tennis) ei kansalliselle tukipanostukselle jää paljonkaan tehtävää. UIKUNTA& TIEDE:49•612012 13. Monisyinen tilanne pakottaa huippu-urheilua tukevat tahot strategioihin, jotka eivät ole sen paremmin läpinäkyviä kuin yleisesti legitimoituJakaan. Jokainen voitettu olympiamitali katsotaan yhtä arvokkaaksi suomalaiselle urheilulle. Tämä näkyy muun muassa siinä, että eri lajeja tuetaan hyvin eri tavoin riippuen menestyspotentiaalin analyysistä ja siitä mitä katsotaan kohtuullisiksi edellytyksiksi kansainvälisen huipputason saavuttamiseen. Ja näissä lajeissa nykyinen taso myös näkyy. Suomalaisen huippu-urheilun nykyisestä lajirikkaudesta ei olla tässä ajattelussa kovinkaan huolissaan. Lajilla voi olla paljon harrastajia kansallisesti, vaikkei se olisi kovinkaan laajasti harrastettu maailmanlaajuisesti tai päinvastoin. Seurauksena on usein, että niitä lajeja, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä panostaa huippu-urheiluun tuetaan suhteellisesti ottaen paljon enemmän. Menestys miesten jalkapallossa on tällöin paljon kiinnostavampaa ja tärkeämpää, kuin menestys olympialaisten jousiammunnassa. Sitä voi kutsua median johtamaksi lwupallisehsi urheilun logiilwhsi. saalta lajeissa, kuten tennis, golf, moottoriurheilu, nyrkkeily ja ratsastus, tie kansainväliselle huipulle on kaupallistunut kussakin lajissa omalla tavallaan niin, ellei kansallisilla satsauksilla välttämättä muuteta mitään. Sen mukaan eri lajeja voi ja tulee arvottaa, mutta vain niitten mediaja yleisövetovoirnan näkökulmasta ja toisaalta tarkastelemalla kuinka tärkeää menestys on niin sanotuissa suurissa lajeissa. Liikeyrityksinä toimivat seurat ja seurojen akaterniat houkuttelevat nuoria lahjakkuuksia koko maailmasta. Nämä edellytykset ovat olemassa eri tavoin kaikissa kansainvälisesti ammattimaistuneissa lajeissa. Tässä mielessä kansallinen panostus huippuihin on selkeä vastapaino kaupallistuneelle urheilurakenteelle. Urheilun kansallisessa logiilwssa menestystavoitteena on saada mitaleita laajalla rintamalla esimerkiksi olympialaisissa. Tämä on nimenomaan urheilullinen, ei taloudellinen ehto. Mikä tehtävä kansalliselle huippu-urheilustrategialle jää. Sama koskee lajeja, joita mediassa pidetään suurina suomalaislajeina salibandya, yleisurheilua, hiihtoa ja mäkihyppyä lukuun ottamatta. Osin siksi, että "omat "kyvyt eivät välttämättä ole kansallisen urheilujärjestelmän piirissä, osaksi siksi että maajoukkueena toimiminen näissä lajeissa on melko minimaalista. Jokaista lajia arvostetaan siksi samalla tavalla. Mediajohtoinen kaupallistunut ajattelutapa ei näe itseisarvoa urheilun monimuotoisuudessa. Seurauksena on, että vain harvat lajit ovat kiinnostavia. Voidaan panostaa lajeihin, joissa meillä on lahjakkaita harrastajia, joissa on syntynyt menestyksen tai voittamisen kulttuuri ja joissa kansainvälisen huipun tulostaso ei näytä olevan aivan liian kaukana. Mitalien määrän vai lajien suuruuden mukaan. Nämä huippu-urheilua koskevat ajattelutavat elävät rinnakkain liikuntakulttuurin todellisuudessa. Jari Litmasta ei kutsuttaisi tänään Kuningas Ln maseksi, ellei hänen tiensä olisi kulkenut Amsterdamiin, Barcelonaan ja Liverpooliin, vaan hän olisi valinnut jäämisen Lahden Reippaaseen. Lahjakkaimmat pojat (useimmiten pojat, tenniksessä tytöt) voivat tulla harkitun ja ammattimaisen valmennustoiminnan pariin tai sponsorien kiinnostuksen kohteeksi jo 14-16 vuoden ikäisinä. Näkökulma voi houkutella tekemään tietoisesti valikoivia priorisointeja, jotka perustuvat menestyrnistoiveisiin
Kun perinteinen käsitys huippu-urheilusta kohtaa kaupallisen urheilun ja mediavetoisen kaupallisen logiikan sen taustalla on luontevaa kysyä: Mikä merkitys huippu-urheilulla ylipäätään on yhteiskunnallisesti ja kaupallisella urheilulla erityisesti. 3031) sen sijaan, että yritetään muovata erityistä tapaa tehdä suomalaista huippu-urheilua. Vaihtoehtona on toimia kuten Tanska ja Team Danmark huippu-urheilustrategiassaan eli valita kansallisella tasolla tietoisesti ne lajit, joihin rajalliset resurssit suunnataan. MIKAEL LINDFELT, TT, FL Dosentti Åbo Akademi Sähköposti: mlindfel@abo.fi Kirjoittaja on teologian tohtori ja filosofian lisensiaatti, jolw muun etiikan ja elämänlwtsomustuthimu/1se11 ohella on /1irjoitta11ut tieteellisiä teoksia hilpailuurheilun etiikasta, urheilun olemuksesta ja a,--vomaailmasta. Toisin on niissä lajeissa, jotka tukeutuvat pääasiassa kansallisiin huippu-urheilun tukijärjestelmiin. Kaupallistuneet lajit tarjoavat yhä useammalle yksilölle mahdollisuuden kehittää urheilullista lahjakkuuttaan ammatiksi asti ilman, että urheilijan tarvitsee yltää korkeimmalle kansainväliselle huipputasolle. Perustelu on kaksijakoinen: Siihen ei ole resursseja ja sellainen kehitys vie kohti kansalaistoimintaan perustuvan urheilutoiminnan ja viihdeurheilun eriytymistä, kohti jakautumista jota ei haluta edesauttaa (OPM 2010:13, s. Samoin se, että strategia olisi sopusoinnussa huippu-urheilun kehitystä ohjaavan todellisuuden kanssa.Lisäksi se mahdollistaisi kompetenssin ja resurssien keskittämisen niin, että kohtuullinen menestyminen on mahdollista. Ja miten tämä ilmenee ja miten se legitimoidaan. Mitä jää käteen. Näissä lajeissa vain kansainväliset huiput tai mahdolliset sellaiset voivat harjoittaa lajiaan ammattina. Nyt ajankohtainen strategiaraportti jättää kysymyksen osittain avoimeksi, mutta ottaa samalla etäisyyttä ajatukseen, että suomalaisen huippu-urheilun tukijärjestelmästä tulisi tuki viihdeja amrnauiurheilulle. Siten voitaisiin myös muovata käytäntö, joka todella vastaa strategian kysymykseen, "mistä suomalainen huippu-urheilu tunnetaan?" (OPM 2010:13, s. Resursseilla voidaan tukea huippu-urheilua laajasti 74 eri lajissa, joita maassamme julkisin varoin tuetaan. Se on samalla tukijärjestelmä lajeille ja urheilijoille, joilla on mahdollisuuksia päästä kansainvälisen hu4?un tasolle, mutta jotka eivät saa erityisen paljon mediahuomiota tai joiden urheilullinen kilpailurnuoto ole pysynyt kaupallisen logiikan vauhdissa. Mikä tehtävä kansalliselle huippu-urheilustrategialle sitten jää 7 Vastauksena on huippu-urheilun tukijärjestelmän rakentaminen niille lajeille, jotka eivät ole ammattimaistuneet. Samalla on myönnettävä, että kansallinen huippu-urheilustrategia on näissä tapauksissa melko halpaa tuotekehitystä, jonka ammattimaiset ja kaupalliset toimijat kiitollisina ottavat vastaan. Tällainen priorisointi hyväksyy sen tosiasian, ettei sen paremmin resursseja kuin julkisuuden kiinnostustakaan riitä kaikille lajeille. Suomalaisen huippu-urheilun menestymisen odotushorisontti tarkentuisi. Toisaalta on kyse siitä, että pidetään yllä monipuolisuutta, mikä kiinnostaa yhä harvempia. Kysymys priorisoinnista tulee tällöin ajankohtaiseksi. Urheilulajien kilpailuttaminen on jo siinä vaiheessa, että eräänlainen valinta on jo tehty, mutta se voidaan myös tehdä näkyvämmin ja strategisemmin kuin mitä kaupallinen media tekee. Näissä lajeissa voidaan ainoastaan kehittää lapsija nuorisourheilua niin, että lahjakkuuksilla on edellytykset siirtyä ulkomaille ja kehittyä ammattimaisissa olosuhteissa ja toisaalta toivoa, että he haluavat edustaa Suomea kansainvälisissä kilpailuissa (esimerkiksi NHL-pelaaja osallistuu MM-kisoihin tai Jarkko Nieminen Davis Cupiin). Hän on tehnyt tutkimusyhteistyötä Ruotsin Rilcsiclrottsförbuncletin lwnssa ja osallistuu pohjoismaiseen liikuntatuthimuliseen oman erilioisa/ansa perspehtuvistå, enimmäliseen Ruotsissa. Se puolestaan näkyy taloudellisissa edellytyksissä ja sen myötä suoraan urheilullisissa edellytyksissä. Ne kilpailevat keskenään etenkin siinä, miten eri lajeja arvostetaan, kunnioitetaan ja tehdään näkyviksi. 33). Tällainen priorisointi edellyttää poliittisesti kiistaalusta ratkaisua, mutta sellaista ei sen paremmin strategia-asiakirjassa kuin johtavien urheilupoliitikkojen parissakaan ole uskallettu tehdä. Kyse on urheilijoista, jotka eivät ole laajasti tunnettuja ja jotka eivät näin myöskään toimi urheilullisina esikuvina vahvasti medialisoituneessa maailmassa. Näin se olisi linjanveto sen puolesta, ettei valintaa jätetä yksin kaupallisille toimijoille. 14 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6t2012. Armnauirnaistuneita, kaupallistuneita ja sen myötä kansainvälistyneitä lajeja ei yksinkertaisesti voida kehittää kansallisista huippu-urheilustrategioista lähtien, kuinka hyvin niitä sitten ikinä toteutetaankaan. Toisaalta taas on kyse pyrkimyksestä saavuttaa menestystä lajeissa, jotka kiinnostavat laajasti, olkoonkin että silloin siirrytään kaupallisten toimijoiden alueelle, jolla kansalliseen menestykseen ei voida vaikuttaa. Hyvin toteutettu huippu-urheilustrategia voi silloin tuoda meille mitaleita olympialaisista sekä MMja EM-tasolta esimerkiksi painissa, taekwondossa, uinnissa, yleisurheilussa, hiihdossa ja ampumaurheilussa. Mitä tällaisella priorisoinnilla vo itettaisiin. Kun tämä linjaus on tehty, varsinaiseksi kysymykseksi muodostuu, miten kansallinen tukijärjestelmä muodostetaan niin, että rajalinjat ja kilpailutilanne erityyppisten urheilujen välillä ja tulee näkyväksi. Jos emme halua, että yksin media ohjaa mitä lajeja on tarjolla, voidaan kansallisessa strategiassa valita lajit, joihin Suomi panostaa
Ristivetoa liikuntatieteen sisällä on puolestaan aiheuttanut se, että huolimatta laadukkaasta työstä, on liikuntabiologian ja bio(lääke)tieteen rahoitusasema OKM:n kautta jaettavan tutkimusrahoituksen osalta heikentynyt. Ehkä sitäkin tarvitaan yhteisen kielen löytämiseksi. Vastaavanlaista vahvaa ME-henkeä oli aistittavissa kuukautta aiemmin kun Liikunnan ja terveystiedon opettajat (LIITO ry) juhli olemassaolonsa 100-vuotisuutta. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA& TIEDE 49 • 612012 15. Yhteishenkeä on erityisesti nostattanut se, että liikuntabiologinen tutkimus on saanut kansainvälistä tunnustusta viime vuosien arvioinneissa. Siinä missä vielä muutama vuosikymmen sitten Helsingistä ja Jyväskylästä valmistuneiden liikunnanopettajien välillä oli jopa kärjekästä mielipiteenvaihtoa, ei lokakuun tapaamisessa siitä näkynyt enää jälkeäkään. POLTTOPISTEESSÄ ME-hengessä yhdessä ja erikseen V aikka liikuntatiede on nuori tieteenala verrattuna vanhoihin perustieteisiin kuten biologia, fysiikka, kemia tai matematiikka, on sille kehittynyt vahva tutkimusperinne ja tieteen tunnusmerkit. Osallistujien joukossa oli paitsi samana syksynä opintonsa aloittaneita myös eläkkeelle siirtyneitä 1960-luvulla opintonsa suorittaneita laitoksen kasvatteja. Näin toteaa maailman liikuntatieteen kattojärjestö ICSSPE (International Council of Sport Science in Physical Education) vuoden vaihteessa ilmestyvässä Directory of Sport Science teoksessaan. Tähän saakka erillisyys ja liikuntalajeittain eriytynyt toiminta on ollut pääasiallinen toimintamalli. Koska liikuntatieteellinen tutkimus on perusluonteeltaan monialaista, poikkitieteellistä ja kaikki elämänalueet kattavaa, ei sitä voi kuvata yhden yhteisen mallin avulla. Yhteiseen hiileen puhaltamalla liikuntakasvattajat yrittävät pitää koulujen liikunnanopetuksen puolta muiden oppiaineiden puristuksessa. Lajikateus on kukkinut jopa niin, että eri lajien huippu-urheilijat ovat väheksyneet toinen toistensa saavutuksia ja liittojen välisestä aidosta yhteistyöstä on vain vähän esimerkkejä. Liikunnan käytännön toimijoiden ja liikuntatieteilijöiden yhteys on myös ollut pääsääntöisesti heikko vaikka yhteistyötä on ollutkin. Marraskuun pimeydestä huolimatta, tai ehkä jopa sen ansiosta, kutsua noudatti lähes kaksi ja puoli sataa osallistujaa. Suomen liikuntatieteille tarjoutuu otollinen tilaisuus hengen nostatukselle Liikuntatieteellisen Seuran juhlistaessa 80 vuotista taivaltaan yhteistuumin 50 vuotisuuttaan juhlivan Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan kanssa LIIKUNTATIETEEN VUOSI 2013 merkeissä. Liikuntatieteen osa-alueet eroavat toisistaan merkittävästi ja jopa niin, että liikuntatieteestä voi yksikkö-muodon sijaan puhua yhtä hyvin monikossa. Yhteiseen hiileen puhaltamisesta on perimmiltään kysymys myös Suomen urheilun ja liikunnan yhdentymisprosessissa. Paikalle oli saapunut edustava joukko sekä Jyväskylän yliopistossa opiskelleita että Helsingin jumpalta 1940-1960 -Iuvuilla valmistuneita. Suomen liikuntatieteen toimijat toivottavatkin uudistuneen liikunnan ja urheilun toimijat paitsi juhlimaan yhdessä myös yhteistyöhön entistä paremman Suomen puolesta, ME-hengessä, yhdessä ja erikseen. KARI L. Liikunnan ja liikuntakasvatuksen merkitys koko nyky-yhteiskunnalle on noussut niin suureen merkitykseen, että yhteinen huoli erityisesti koululiikunnasta on ajanut ohi kuppikuntaisuuden. Omaleimaisuudestaan huolimatta liikuntatieteen tietoperusta nojaa sen taustalla oleviin perustieteisiin ja näiden kehittämiin tutkimusmenetelmiin. Liikuntabiologinen ME-henki tuntui vahvana vaikka eri puheenvuoroissa tulikin jatkuvasti esille oma sisäinen kisailu laitoksen eri oppiaineryhmien välillä. Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitos houkutteli sekä entisiä että nykyisiä opiskelijoitaan viettämään yhteistä iltaa ja muistelemaan laitoksen opintojen parissa viettämiään vuosia. ICSSPE:n pyrkimys koota yhteen liikuntaa tutkivat tieteet, on maailmanlaajuisesti merkittävä ME-hengen kohotus
Myös aikatauluja noudatettiin eri tavalla kuin Suomessa. Ihmisen kokonaisvaltaisuus oli kaikki kaikessa. Noin puolet kokeista oli monivalintakokeita, joissa oli tyypillisesti 30 kysymystä. Tällä hetkellä jatkan matkaani maisteriohjelrnassa kohti litkunnanopettajuutta Suomessa. Liikunta koettiin yhdeksi ensisijaiseksi väyläksi opettaa muita teoriapainotteisia aineita. Italiassa teoriapainotteinen opiskelu painottui vahvasti yleistietämykseen ihmiskehosta ja sen toiminnoista. Koearvosana piti myös erikseen hyväksyttää ja käydä leimauuarnassa kurssin opettajalla, muuten se ei ollut pätevä. Opiskelutoverini toivottivat jokaisen tervetulleeksi kouluun poskipusuilla, mutta opettajia tervehdittiin muodollisesti. Toinen suosittu koemuoto oli suullinen koe. Lääketiede ja doping olivat monen luennon kestoaiheet. Olin viettänyt siellä kaksi ja puoli vuolta au pairina ja mielessäni oli kypsynyt ajatus siitä, että haluan tulla liikunnanopettajaksi. Näin saatoin yhdistää kaksi intohimoani oppia italian kieltä ja opiskella samalla unelma-ammattiini 1 Opiskelu osoittautui erilaiseksi kuin Suomessa. Toisaalta ihmetytti, ettei opintoihin sisältynyt lainkaan jalkapalloa. Aineen opeuarnista sivuu iin vain hieman, sillä suuri osa kolmevuotisesta kandidaatin tutkinnosta tähtäsi henkilökohtaisten perustaitojen kartuttamiseen. Teitittely oli ehdotonta. Anatomia, fysiologia ja kinesiologia olivat kaikille pakollisia aineita, ja niitä pideu i in suuressa arvossa. Ensimmäiset kolme vuotta olivat hyvin käytäntöpainotteisia. Vastausaika oli 20-30 minuuttia. Tutkintoon kuului monta kurssia, jotka koskivat erityisoppilaiden opettamista ja integrointia norrnaaliluokkaan. Myös ravinnon merkitystä pyrittiin korostamaan, mutta erillisiä kursseja siitä ei ollut. vuosikurssin opiskelija Jyväskylän yliopisto Italiassa teoriapainotteinen opiskelu painottui vahvasti yleistietämykseen ihmiskehosta ja sen toiminnoista. Kinesiologian opettaja teki minuun suuren vaikutuksen lisäämällä opetukseen muun muassa tietoa kiinalaisen lääketieteen toimivuudesta. Myös kehon hahmottamisessa kannustettiin käyttämään paremmin aisteja hyväksi sekä erityisettä tavallisilla oppilailla. Integrointi ei koskenut pelkästään erityisopetusta, vaan liittyi vahvasti kehon hyväksikäyttöön myös muussa opetuksessa. Otti oman aikansa, ennen kuin se alkoi sujua luontevasti. Vaikka rnassaluentoja oli paljon, suurin osa opiskelusta keskittyi käytäntöön. Italiassa palloilulajien etenkin korija lentopallon asema oli vahva. Kehollisen oppimiskokemuksen kautta kognitiivinen opetus jättää syvemmän muistijäljen ja oppilas sisäistää asian paremmin. Kurssit sisälsivät hieman teoriaa, mutta ennen kaikkea paljon käytännön harjoiueita ja oman suorituskyvyn parantamista. Tapauksesta riippuen koe saattoi olla hyvinkin nopeasti ohi. Sekä opettajat euä oppilaat saattoivat olla myöhässä. Ja koen kulttuurishokkia nyt täällä! DONNA SÄÄKSLAHTI Liikuntapedagogiikan 4. Anatomia, fysiologia ja kinesiologia olivat kaikille pakollisia aineita, ja niitä pidettiin suuressa arvossa. Kieli ei ollut ainut kulttuurishokki. Vaihtoehtoinen lääketiede jakoi mielipiteitä, mutta sen hyviä puolia korostettiin lakkaamatta. Koesekä kurssi merkinnät kirjattiin opintokirjaan, johon jokainen opettaja antoi nimikirjoituksensa sekä leiman. Myös uinnin opetus ja rytmiikka sekä telinevoimistelu koettiin hyvin tärkeiksi. Teksti: DONNA SÄÄKSLAHTI NÄIN MAAILMALLA Liikunnanopettajaksi italialaisittain A loitin kolmivuotiset liikuntatieteen kandidaatin opinnot Italiassa, Torinon yliopiston liikuntatieteellisessa tiedekunnassa vuonna 2008. Jouduin joskus odottamaan omaa vuoroani kuulusteluun jopa tunteja. 16 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6, 2012. Ensimmäisten kolmen vuoden opinnot ovat kaikille samanlaiset. Opettajat olivat ammattilaisia, jotka katsoivat ihmisen kokonaisuutta monipuolisesti. Minun piti lisäksi omaksua uudet sosiaaliset tavat. Tentit olivat erilaisia kuin mihin Suomessa olin tottunut. Lyhyellä varoitusajalla tapahtuneet tuntien peruutukset olivat arkipäivää. Sen jälkeen valitaan oma kiinnostuksen kohde ja keskitytään joko pedagogiikkaan tai valmennukseen
Keskinen Urho Kujala Pirkko Numminen Tutkimusartikkelit 2012 osa 1 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. 36 Roope Nieminen, Pipsa Nieminen Lavatanssiko liikuntaa. Liikuntakasvatuksen eetos 18 Hannu L. T Heikkinen, Rauno Huttunen, Jyri Pesonen Luokanopettajaopiskelijoiden koulutusja työkokemustaustojen yhteydet käsityksiin hyvästä alakoulu n liikunnanopetuksesta 23 Juha Valtonen, Heikki Ruismäki Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa 29 Outi Aarresola, Niilo Konttinen Juniorigolfarien motivaatio ja viihtyminen golfharrastuksessa ja koululiikunnassa .... Lavatanssin fyysinen aktiivisuus ja kuormittavuus sekä niihin yhteydessä olevat tekijät 45 Kirsi Kuuttila, Mirja Hirvensalo, Lauri Laakso Tanssinharrastajien kokema voimaantuminen eri kulttuureista lähtöisin olevissa tanssimuodoissa 52 Mariana Siljamäki, Juha Perttula, Arja Sääkslahti, Eeva Anttila Hilma Jalkasen voimistelujärjestelmän tyylianalyysiä 60 Aino Sarje Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet tapauskohtaisessa tarkastelussa vuoden 2009 tennisjutut 66 Antti Laine, Elviira Välimäki Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2013 74 Kirjoitusohjeet 2013 75 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Pasi Koski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L
Artikkelissa tarkastellaan liikuntakasvatuksen eetosta koulujen liikunnanopetuksen ja liikunnanopeuajakoulutuksen perustana. The article focuses on the ethos of physical education as a foundation of PE i n schools and the education of PE teachers. T. Opettajassa käydystä keskustelusta löytyvät edustettuina kaikki nämä urheilun eetoksen muodot. Jn the empirical analysis of ihe data we apply the classification cleveloped by Hämäläinen (2008), which identifies five climensions of the sport ethos: work, success, virtuosity, fun ane! care; ali of which can be clistinguished in the public debate in 'Opettaja'. HEIKKINEN, RAUNO HUTTUNEN, JYRI PESONEN Yhteyshenkilö: Hannu L. The Ethos of Physical Education. Sähköposti: hannu.1.t.heikkinen@jyu.fi TIIVISTELMÄ Heikkinen H., Huttunen R., Pesonen Jyri. At the philosophical level, we introcluce the concept of the ethos of physical education and its etymological origins. Kirjoittajien näkemys on, että erilaisten näkökulmien huomioiminen parantaa myös liikunnanopetuksen käytänteitä. Perimmäisenä päämääränä on, euä liikuntakasvatuksen eetos rakentuisi positiivisen tunnustuksen dialektiikan varaan, jossa jokaiselle annetaan asianmukainen tunnustus työstä ja osaamisesta omalla persoonallisella tavalla. Liikunta ja urheilu voidaan nähdä yhtenä sosiaalisena kenttänä muiden joukossa, jolla ihmiset identifioituvat, hakevat tunnustusta ja keräävät sosiaalisia pääomia (Bourclieu 1986). Liikuntakasvatuksen eetos tarkoittaa liikunnanopetuksen toimintaa ohjaavia rakenteita, käytänteitä, tottumuksia, tapoja, uskomuksia ja arvostuksia. Kirjoittajat tarkastelevat myös kysymystä, onko syytä rajata keskustelu liikunnanopetuksen arvoista ja päämääristä liikunnanopetuksen asiantuntijoiden väliseksi asiaruum ijadiskurssiksi. Siksi urheilutoimintaa toimintaa ohjaavat tottumukset, tavat, uskomukset ja arvostukset siirtyvät helposti tulevien opettajien liikunnanopetusta ohjaavaksi eetokseksi. Monilla tasoilla yhteiskunnassa myös koulutuksessa on erilaisia pärjäämisen ja näyttämisen kenttiä,jolloin koulutus muodostuu kamppailuksi tunnustuksen saamisesta (Huttunen & Heikkinen 2004). Filosofisella tasolla tarkastellaan ensin eetoksen käsitteen merkitystä yleisesti, sen merkitystä ja käsitehistoriaa. ln the article, the beliefs of PE teachers about the practices of PE are mirrorecl against a given philosophical view. ln the authors' view, bringing the debate closer to the public sphere serves to enrich physical eclucation practices. Filosofisessa tarkastelussa esillä ovat kysymykset hyvästä elämästä sekä liikunnan merkityksestä sen edistäjänä. Tällaista lähestymistapaa kuvataan 18 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSAATIKKELI • Lukuntakasvatuksen eetos. Yksi perustavimpia kysymyksiä on, kuinka perinteinen kilpaurheilun eetos ja fysiologis-biologinen ihmiskäsitys ovat vaikuttaneet liikuntakasvatuksen käytänteisiin. (Kari 2011; Kalaja 2012.) . . Liikunnan opettajiksi valikoituu näin liikunnallisessa mielessä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka ovat tottuneet kilpailemaan ja pärjäämään kilpailussa. Our starting point is the question of how to promote good life through physical eclucation. Kasvatuksen ja opetuksen kannalta on kuitenkin syytä kysyä, mitä seuraa, jos kamppailua korostava urheilun eetos on koululiikuntaa määräävä tekijä. Siksi voidaan myös ajatella niin, että koululiikunnassa tehdään sitä mitä muuallakin ja valmistetaan kasvavia lapsia ja nuoria kohtaamaan elämän realiteeneja. Aineistona on Opettaja-lehdessä syksyllä 2011 käyty keskustelu tästä teemasta. Liikunnan opettajaksi opiskelevien joukossa on paljon nuoria, joilla on vahva urheilija tausta, ja osalla heistä aktiivinen urheilijaura jatkuu edelleen koulutuksen aikana. The ultimate goal is to builcl the ethos of physical eclucation upon a 'positive circle of recognition' in which different capitals of experuse are acknowledgecl by other participarus in the cliscussion. Artikkelin perimmäinen tarkoitus on pohtia, missä määrin urheilun eetos heijastuu liikunnanopetuksen eetokseen. Asiasanat: liikuntakasvatuksen eetos, urheilun eetos, sivistys, liiku1111anopettaja/10ulutus, liiliunnan opetus, autenttinen elämä JOHDANTO Tämän artikkelin tarkoituksena on pohtia liikuntakasvatuksen eetosLa ja sen suhdetta urheilun eetokseen. Urheiluun kuuluva kilpailu, kamppailuja pärjäämisen vaatimukset ovat itse asiassa ajallemme tyypillisiä. The fundamental airn of this article is to study the question of to what exieru the ethos of physical education derives from the ethos of sport. LIIKUNTAKASVATUKSEN EETOS HANNU L. Liikunta &Tiede 49 (6), 18-22. Myös luokanopettajakoulutuksessa liikuntaa sivuaineena opiskelevaksi hakeutuu tyypillisesti aktiivisia urheilijoita. Artikkeli perustuu filosofiseen näkökulmaan, jonka pohjalta tarkastellaan opettajien käsityksiä liikunnanopetuksesta ja siihen liittyvästä asiantuntijuudesta. Liikunnanopettajan koulutuksen opiskelijavalinnoissa on perinteisesti ollut painoa sillä, millaiset ovat hakijoiden laji taidot ja motorinen lahjakkuus. ABSTRACT Heikkinen H., Huttunen R., Pesonen Jyri. Keywords: ethos of physica/ eclucation, sporl etl,os, eclucation, PE teac/1er eclucation, physical eclucation, aut.hentic life Urheilun eetos on osa liikunnan opetuksen eetosta, eivätkä siihen liittyvät tavat ja arvostukset ole vieraita inhimilliselle toiminnalle koulujen ulkopuolella. Our empirical data consists of a public debate that took place in auturnn 2011 in the weekly magazine 'Opettaja' of the Trade Union of Eclucation in Finland. T. Opettaja-lehdessä käydyn keskustelun analysointiin sovelletaan Kirsi Hämäläisen väitöskirjatutkimuksen jäsennystä, jossa eroteltiin viisi erilaista urheilun eetosta: työn, menestyksen, virtuositeetin, hauskuuden ja huolenpidon eetokset. The authors of the present article quest ion whether the physical eclucation debate shoulcl be extended beyoncl the experts in the Iield. 050-3421346. Heikkinen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. The concept of the 'ethos of physical educauon' refers to a set of practices, social structures, habits, routines, beliefs and values that guide us in physical education. Puh. Liikunta & Tiede 49 (6), 18-22. Joskus liikuntakasvatuksen eetos on tietoisesti rakentunut tällaiselle pohjalle. Liikuntakasvatuksen eetos
OPPIAINEEN EETOS Eetoksen käsitteen avulla on tarkasteltu koulutuksen käytäntöjä monesta näkökulmasta. Siveellisyyden käsiueellä on kuitenkin yleiskielessä vahva normatiivinen konnotaatio: siveellisyys liitetään yleensä johonkin yleisesti hyväksynävään, tavoiteltavaan ja ihanteelliseen. Martin 1-leideggerin mukaan et.hos tarkoitti antiikin kreikan kielessä alun perin ihmisen asuinsijaa, olinpaikkaa, asemaa, Lai jalansijaa. Rauno Huttunen on ammatiltaan filosofi, joka on aikaisemmin tarkastellut muun muassa hyvän elämän, hyveiden ja eetoksen merkitystä kasvatuksessa ja opetuksessa. Tässä erityisesti tarkastelun kohteena on liikunnan oppiaineen eetos, joka ilmenee niin kouluopetuksessa kuin liikunnanopeuajien koulutuksessakin. Se, jolrn on lwva itselleen, lunastaa oilieuclen olla lwva myös tnuilCI lwhwan." (Adorno 2007, 231) Tämäntapaiset ajatukset liikuntakasvatuksessa ovat olleet pinnalla esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella, kun liikunta nähtiin yhtenä soulaskunioisuuua rakentavana kouluopetuksen muotona. Eetoksen käsilleellä on pitkät etymologiset juuret antiikin Kreikasta saksalaisen hengentieteellisen filosofian kauua tähän päivään. Tutkimme kirjoituksia ensin siinä valossa, miten niissä heijastuvat Kirsi Hämäläinen (2008) kuvaamat erilaiset urheilun eetokset. Tällä tarkoitetaan pakotuksesta vapaata vhteisöä, jossa toista ei alisteta, aliarvioida tai holhota. Hul). (. (Heidegger l978; Kupiainen 2005;Joensuu 2003; Sivenius 20 l2.) Eetos on lähellä Snellmanin käyttämää käsitettä siveellisyys, joka on tullut suomen kieleen ruotsinkielisen sanan sedlighet käännöksenä. Sillä viitataan myös tukeen (saks. Voidaan myös puhua oppilaitoksen eetoksesta, joka viittaa yhteisön toimintaa ohjaavia rakenteisiin, käytänteisiin, tottumuksiin, tapoihin, uskomuksiin ja arvostuksiin: "Eetoksessa realisoituvat toimintaa ohjaavat arvostclmai, joiden avulla voidaan erottaa arvostelut päämäärät vähäarvoisista, hyväksyttävä toiminta paheksuttavasta ja toivottavat lopputulokset kartettavista (Sivenius 2012, 130)" Esiuelernme tässä käsilleen oppiaineen eetos, jolla tarkoitamme tietyn oppiaineen opetukseen liiuyviä tapoja, uskomuksia, puhetapoja ja arvostuksia. Freigabe-tyvppinen hvvätapaisten ihmisten unioni on mvös "kriittisten ystävien" unioni. Siveellisvvteen kuuluu mvös valmius kehittää itsessään kvkvä ottaa vastaan asiallista kritiikkiä. 49, 6, 2012, TUTKIMUSAATIKKELI -LJM!akasvalUtSe(I eetos 19. Tätä eetoksen epäkoherenssia voidaan myös kuvata sanomalla Kirsi Hämäläisen (2008) Lapaan, cuä itse asiassa löydettävissä onkin useita erilaisia eetoksia samanaikaisesti. Tällöin ei tehdä hovinlrnan sellieää eroa oman ja toisten liärsimyksen välillä. Liikunnanopenajien ajattelutavan laajenemista hyvinvoinnin suuntaan ovat edistäneet osaltaan terveystiedon oppiaineen tuleminen opetussuunnitelmaan ja liikunnanopeuajien laaja pätevöityminen tcrveystiedon opettajiksi. Tästä huolimatta myös tuo perinteinen, lajilåht öinen ja kamppailuun perustuva urheilun eetos on edelleen läsnä koulujen liikunnanopetuksessa. Jyri Pesonen on kokenut liikunnan aineenopeuaja ja opeuajankouluuaja. Jyri Pesonen (2011) on soveltanut liikuntakasvatukseen eetosta tutkiessaan liikunnan aineenopetLajien pätcvöityrniskoulutusta. Tämä muistuttaa Aristotelella Ja muilla antiikin filosofeilla kävtössään ollutta käsitettä polis, joka tarkoittaa siveellisten ihmisten muodostamaa valtiota, jossa hvveelliset ihmiset pvrkivät mahdollistamaan itselleen ja toisilleen hvvän elämän (Hadot 2005). Yhtenä tämän artikkelin inspiraation lähteenä on ollut Opettajalehdessä syksyllä 2011 käyty keskustelu koulujen liikuntaopetuksesta, jossa oreu iin kantaa myös liikunnanopellajakoulutuksen kysymyksiin. Tämä eetos ohjaa sekä opetustyötä kouluissa että kyseisen alan opettajankoulutusta. Hait) ja suojaan tai laitumeen (saks. Käsitteen avulla tarkastelemme, millaiset käytänteet ja tavat ovat tyypillisiä liikunnanopeuajakoulutukselle ja koulujen liikunnanopctukselle sekä millaisiin perinteisiin, arvoihin ja ajattelutapoihin ne perustuvat. Ruotsiin käsite tulee suoraan saksasta, jossa sana Sittlichlieit on puolestaan Hegelin käännös e!l1os-käsitteestä. He ovat. Hämäläisen mukaan kutakin urheilulajia leimaa oma erityislaatuinen eetoksensa, joka saattaa siirtyä sel1 Parhaimmillaan siveellistä vhteisöä voi kuvata hvvätapaisten ihmisten vhteenliittvmäksi Jota kuvaa osuvasti saksalaisperäinen Hegelin kävttämä ilmaisu Freigabeunioni. LI ,<UNTA & TIEDE. Sittemmin c!hos on alkanut tarkoiuaa yhteisön eettistä ja moraalista pohjavireuä, yhteisistä tavoista nousevaa me-henkeä ja solidaarisuutta. Kirjoittajina edustamme erilaisia, mutta toisiaan täydentäviä näkökulmia. Siveellisyys ja eetos viiuaavat näin etymologisesli tarkalleen samaan asiaan 1. Sitä on sovellettu muun muassa aikuisoppilaitoksissa vallitseviin toimintaja ajattelutapoihin (Sivenius 2012), urheilun perimmäisiin arvokysymyksun (Hämäläinen 2008) ja mediakasvaiukscen (Kupiainen 2005). Hannu Heikkinen on puolestaan taustaltaan liikuntaa opettava luokanopettaja, sittemmin opeuajankouluuaja ja kasvatusueieen tutkija. Käsite juontuu kahdesta kreikankielisestä sanasta, ethos (muinaiskreikaksi i:0oc;,) ja ethnos (muinaiskreikaksi Wvoc;). Keskustelijoina eivät olleet pelkästään lukunnanopettajat, vaan mukana oli eri alojen opcuajia. Tässä artikkelissa tarkastelemme systemaauisen lähiluvun avulla Opeuaja-lehden liikunnanopelllkseen liiuyvää keskustelua syksyllä 2011 (12.8.-28.10.2011; 8 kirjoilllsta). osuvasti Theodor Adornon klassisessa esseessä Kasvatus Auschwitzin jälkeen: "Toisaalta urheilu11 mo11issa lajeissa ja 111e11euelytavoissa voidaa11 edistiW aggressiolCI, raalwuua ja sadismia etenl1in henhilöissä, jotlrn eivät itse asetu alttiil1si urheilun vaatimalle rasituhselleja lwrille vaa11 ovat mulrnna pe/11kinä sivustalrntsojina. Hämäläinen llltki urheilijoiden (264 henkilöä) kirjoittamia tarinoita urheilun maailmasta ja löysi niistä viisi erilaista eetosta: työn, menestyksen, vinuositeetin, hauskuuden ja huolenpidon eetokset. Tämä ei tarkoita sitä, ettei toiselle voisi antaa kriittistä palautetta, mutta sen voi antaa rakentavassa, välittävässä ja arvostavassa hengessä. MIKÄ OHJAA LIIKUNTAKASVATUSTA. .. Myös liikunnanopetuksen eetos koostuu monenlaisista elementeistä, jotka ovat osittain keskenään jänniucisiä. niilä,joilla 011 tapana lrnrjua url,ei/uhentillä. Eetoksen käsitettä sitä vastoin käytetään yleensä deskriptiivisemmässä merkityksessä: se viiuaa tapojen, käytänteiden ja uskomusten järjestelmään, olkoot nämä siucn hyväksylläviä tai eivät. Olemme ottaneet nämä keskustelupuheenvuorot sysiernaauisen lähiluvun kohteeksi ja pyrkineet hahmottamaan niiden avulla, millaisia käsityksiä liikuntakasvatuksen eetoksesta opeuajien käsityksistä löytyy sekä miten ne kytkeytyvät urheilun eetokseen. Tässä artikkelissa jatkamme tätä keskustelua syveruäcn tarkastelua kasvatuksen filosofian ja etiikan suuntaan. Lehdessä julkaistiin elo-lokakuun välisenä aikana 201] kahdeksan kirjoitusta, joissa tarkasteltiin liikunnanopetuksen käytänteitä, opettajankoulutusta sekä opiskelijavalintoja. Ethos puolestaan tarkoinaa vakiintunutta paikkaa, Lapaa ja moraalista luonnetta. ) Ylistclly kovuus, johon tuon häsityl1se11 11111lrnan tulisi hasvattaa, merkitsee välinpilämällömyytlä l1ipua ja tushaa kohwan. ELl111os viittaa kansaan, etniseen ryhmään, asuinpaikkaan ja ihmisyhteisöön, joka jakaa samanlaiset loltumuksel, lavat ja kullluurin. Kenenkään itsenäisyvttä, vksilöllisvvttä tai tvön arvoa ei Freigabe-vhteisössä kiistetä tai kvseenalaisteta (Huttunen 2011). Liikunta tukee ihmisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa toimintakykyisyyuä. Tätä kautta etenemme pohtimaan hyvän elämän ulottuvuuksia filosofisena kysymyksenä, jossa liikunta nähdään yhtenä tapana elää aurenuista elämää. Enää tällainen ajattelu ei kuitenkaan ole liikunnanopetuksen valtavirtaa. Eetos ei väluärnäuä ole koherentti ja ristiriidaton uskomusten ja käytänteiden järjestelmä, vaan se saattaa sisältää myös ristiriitaisia elementtejä. Keskustelua käydään pikemminkin siitä, miten tukea liikunnan avulla oppilaiden hyvää elämää ja terveyttä
Onko kyse sittenkin vain edunvalvonnasta ja kapeasti ajattelevan ryhmän profiilin nostamisesta7 Jos keskustelu liikunnan opettamisesta rajataan vain koulutetulle eliitille, suurin osa kansalaisista jätetään siihen älyllisen alaikäisyyden tilaan, josta valistusfilosofi Immanuel Kalll varoitti (Kant 2007): "On niin mulwvc1a olla alaikäi11e11. Virtuositeetin eetoksessa painottuu lajien osaaminen. 1904) on kuvannut klassisessa kirjoituksessaan proresiantusen työn etiikasta. Holhoojat, jotlw ovat hyvä11tal11oisi111min ollaneet ihmiset valvontaansa, pitävät huolen siitä, että valtaosa ihmisistä (.. Työn eetos on myös kilpaurheilulle tyypillinen tapa lähestyä liikunnan kokemuksia. Kuten yksi kirjoittajista toteaa, eiväthän lcntokaptecnitkaan ota neuvoja lentoernännihä (26.8.201 l) eivätkä keskusteluun matematiikan oppisisällöistä voi osallistua maallikot, jotka välttämättä eivät osaa edes kertotaulua (28.10.2011). Muun muassa Ivan lllich (]971) on kritisoinut professionaalista yhteiskuntaa demokratian ja vapauden vähentymisestä (lllich 1971, Konttisen 1989, 76 mukaan): "On liuitenliin aika asettaa kysymys jalwvatko professiot todellisuudessa palveluitaan näin altruistisesti ja rilwstuttavatlw heidän palvelunsc1 todellisuudessa meitä vai jouclummc/10 itse niicle11 lwutta cilistetuil1si (. Tämä johtaa myös ruumiin välineellistämiseen: omaa ruumista kohdellaan kuin konetta, jonka arvo mitataan nopcutena, voimana ja taitona, jota ruumis halutulla hetkellä tuottaa (Kari 2011, 51). )yli JO vuoden tahaiset traumat puhuttavat vielähin" (9.9.2011). Haushuuclcn ja l111olc11piclon eetokset kuvaavat erityisesti ensimmäistä, keskustelun kaynntstänvuä kirjoitusta (12.8.2011) sekä kahta viimeisintä kirjoitusta (7.10.201 l ja 28.10.2011). Opettaja-lehden keskustelusta löytyy merkkejä kaikista Hämäläisen mainitsemista urheilun eetoksista. Urheiluseuraan liittyvä nuori kasvaa vallitsevaan eetokseen, ja eetoksesta voi tulla itsestäänselvyys hänen omassa toiminnassaan (Hämäläinen 2008, 114). Kirjoittajan mukaan (14.10.2011) liikuntatairojcn painottaminen opiskelijavalinnoissa tuo esille ne nuoret, jotka ovat menestyneet kilpaurheilijoina. laisenaan toimintaan urheiluseurassa. Niissä kuvataan liikunnanopettajan työn muuttumista taitoja ja fyysistä toimintakykyä korostavasta opetuksesta kohti nuorten kasvun ja kehityksen tukemista. Tätä luonnehditaan lajitaitavuutcna ja liikumapedagogisena osaamisena: "Kyllä opettajan pitää olla hyvä juuri siinä, mitä opettaa. Muutamassa aineiston Opeuaja-lehden kirjoituksessa annetaan ymmärtää, että vain pätevät, maisterin tutkinnon suorittaneet liikunnanopettajat ovat asiantuntijoita, eikä muiden pitäisi osallistua keskusteluun. Asiantuntijuuden viitan alle piilotetaan paljon vallankäyttöä, joka ei ole yhteiskunnan avoimuuden ja demokratian kannalta eduksi. .) professiot ovat tiulwsli orga11isoitu111alla saavuttaneet valw-aseman sosiaalisiin pyrhimyksiimme ja l1äyttäytymisee111111e 11ähcle11 (. Minun ei ole tarpeen ajatella, 111il1äli vain pystyn 111c1/isamaa11; toiset hoitavat l1yllä il1ävät asiat puolestani. Jos minulla 011 l,i,ja, jolw ymmärtää puolestani, tai sielu11pai111cn, jolla 011 omatunto puolestani, tai lääkäri, jolw mää,·ää ruolwvalioni puolestani jne, niin silloin minun ei tcirvitse vaivata itseäni. Valintaperusteita tulisi kirjoittajan mukaan pohtia uudella tavalla soveltuvuutta, ei laji taitoja painottaen. Mikseivät muut kuin yliopistotutkinnon suorittaneet liikunnanopettajat voi keskustella koululiikunnasta. Molemmille keskustelussa esitetyille esimerkeille voidaan helposti löytää vastaargumentteja. Tässä lajitaitojen hallinnalla on ratkaiseva merkitys. Virtuositect in ja menetyksen eetokset vaikuttavat urhcilutaustaisrcn liikunnanopettajien toimintaan siten, että kilpailuhenkisyys ja menestyksen tavoittelu ovat myös liikunnan opetusta ohjaavia arvoja. Pyrkimykset rajata keskustelu sisäpiiriin edustaa asiantulllijavaltaa, josta demokratiaa tavoittelevat yhteiskuntafilosofit ovat varoittaneet (mm. . Jaana Karin (2011) empiirisen tutkimuksen mukaan tähän huoleen onkin syytä: urheilutaustaisuus näkyy selvästi opiskelijoiden ajattelutavoissa (Kari 2011, 51). Tässä on kysymys professionalisoituneen yhteiskunnan ongelmasta, joka koskee asiantuntijoiden ja maallikoiden välistä suhdetta. .. Tärkeämpää kuin mitä tehdään liikuntatunnilla on se, miten asiat koetaan ja kuinka liikunta tukee nuoren kasvua. 20 LIIKUNTA & TIEDE 49. Virt uosueerin eetos saa myös kritiikkiä osakseen Opettaja-lehden keskustelussa. TVTKIMUSARTIKKELI. Yhdessä kirjoituksessa (14.10.2011) otetaan kantaa liikunnanopeuaji ksi valittavien opiskelijoiden vai intapcrustcisii n , joissa lajitaidoilla on suuri merkitys. Miten liilwnnanopet.taja muuten näyttää juuri aihein, miten liihe tehdään?" (28.10.2011). Lentäjän ammattitaitoon kuuluu toki hyvä kommunikaatio muun lentävän henkilöstön kanssa, samoin matematiikan opetuksen kehittämisessä tarvitaan näkemystä sen sovellettavuudesta ihmisten arkielämään. Tämän perusteella eräässä kirjoituksessa (7.10.2011) ihmetellään perinteinen lajisisältoisen opetuksen soveltuvuutta tämän päivän kouluun. Tällöin painouuvat pitkåjanteinen ja tavoitteellinen harjoittelu, kärsivällisyys ja uskollinen valmennusohjelman seuraaminen. Me11est.yhse11 eetos on kilpaurheilulle erityisen tunnusomaista: kilpailuista haetaan menestystä, mainetta ja voittamisen kokemuksia. Olen saanut todistaa mahtavia tulosparannulisia huntotesteissä, ln111 aiemmin liihlw,nattomat ovat innostuneet vapaa-ajallaan hölhhäämään tai harjoittelemaan pu11ncr-ruhsia tai vatsalilwhsia" (7.10.2011). Valintakokeet sinänsä voidaan mieltää myös kilpailuna,jossa voittajaksi selviää vuosittain vain muutama prosentti hakijoista. Tai, kuten kirjoittaja asian esittää: "Onko se sopinuL siihen koslwan?" (7.10.2011) KETKÄ SAAVAT KESKUSTELLA LIIKUNNANOPETUKSESTA. Kirjoittajat korostavat koululiikunnassa tapahtunutta muutosta. Voidaan kuitenkin kysyä, mihin perustuu diskurssista poissulkeminen. Myös liikunnan opettaminen voidaan nähdä erityisosaamisen lajina sinänsä, joka kohoaa pcdagogiseksi virtuositeet iksi lajuairojen virtuositeetin pohjalta. .. Näin lajissa, urheiluseurassa tai urheilijoiden keskuudessa vallitseva eetos siirtyy kouluopetukseen. 6/2012. Menestyksen eetoksen kääntöpuolena on se väistämätön tosiasia, että jokaista kilpailun voittajaa kohti on suuri määrä niitä, jotka kokevat tappion Tällaiseen eetokseen perustuva liikunnanopetus onkin vuosikymmenten aikana tuottanut kokemuksia, joiden myötä ihmiset kokevat koululiikunnan vastenmielisenä ja itsetuntoa heikentävänä: "(. " Kantia soveltaen voisi sanoa, että jos meillä on liikuntapedagogiikan maisterien, tohtorien ja professorien asiantuntemus käytettävissämme, ei meidän muiden tarvitse vaivata itseämme sillä kysymyksellä, millainen liikunta olisi hyväksi. ) pitää hc/1itystä täysi-ikäisyytee11 paitsi vaivalloiscnc1, myös l10vi11 vaarallisena. Foucault 1969 ja 1980; Bourdieu 1986; illich 1971; Kant 2007). l.J1~t.r1lak.asva lu<sef'I eetos. Missään Opeuaja-Iehden kirjoituksista liikunnanopetusta ei kuitenkaan kuvata menestyksen eetosta positiivisten esimerkkien avulla, vaan se tulee esille negaation kautta: kokemuksina siitä, kun liikunnassa ei ole pärjännyt. Työn eetos juontuu luontevasti suomalaiselle luorueenlaadulle tyypillisestä työn ja uurasiarnisen arvostuksesta, jota Max Weber (2010, alkup. Työn eetos tulee esille kirjoituksessa, jossa oppilaidenkin väitetään pyytävän opettajaa järjestämään kuntorestcjä: "Kuntotcstejä pidetään ja niitä jopa toivotaan. Kirjoituksista välittyy kuva liikunnanopettajasta korkeasti kouluteuuna, osaavana ja arnmau irairoisena asiantuntijana. Liikunnanopettajien erityisosaamista painotetaan kolmessa kirjoituksessa (28.10.2011, 26.8.2011; 14.10.20lla). ) meistä 011 tullut passiivista asiakashuntaa: riippuvaisia, mairiteltuja, alistettuja, wlo11del/isest i riistettyjä ja fyysisesti schä henkisesti vaurioitettuja juuri 11iicle11 ihmisten toimestajoiclen raiso11 cl'et1T 011 c1ut1.aminen." lllichiä mukaillen voidaan kysyä, mistä kertoo pyrkimys rajata liikunnanopetuksen asiantuntijuus vain tietylle vihkiytyneelle ihmisjoukolle. Jaana Karin empiirisen tutkimuksen mukaan kilpaurheilutaustaiset opiskelijat sitoutuvat voimakkaasti kilpaurheilukuluuurun ja sen vaatimuksiin kehittymisestä ja menestymisestä (Kari 2011, 46)