.. Lopputulos tulee väistämättä kaipaamaan kriittistä tarkastelua ja päivittämistä. • . .. Parista asiasta on kuitenkin syytä pitää huoli. ... .. .. Ensimmäisen vaiheen aikana syntyi arviointimalli, Joka pelkistää ja jäsentää moniulotteisen kentän prosesseja. Tällä arviointikierroksella tietoperustan kohentamiseksi tehdyt temput ovatkin pääosin sellaisia, että ne tuottavat kiinnostavampia tuloksia todennäköisesti vasta tulevaisuudessa. Arviointimalli auttaa myös pitkäjänteisen seurannan ja tietoperustaisen johtamisen kannalta välttarnättömien seurantajärjestelmien pohdinnassa ja ylipäätään poliittisten tavoitteiden ja arviointikriteerien työstämisessä. ETSI MASSA n nescis, mi Iili, quaru.illa prudentia mundus regatur", näin kerrotaan suurvaltaRuotsi n vai tak u n nan kansleri n Axel Oxenstiernan rohkaisseen poikaansa, kun tämä oli lähdössä kolmekymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluihin. Loppuvaiheessaan oleva arviointiprosessi ja sen tuottamat tulokset tulevat osaltaan paljastamaan, miten toimiva malli kokonaisuudessaan on. JÄRJELLISEMPIÄ TAPOJA .. ~ ~. pasi.koski@utu.fi ~ ~Jl(i) 'i7:flf\IDrt.1 lbllbrim!mmJOrmm~ ~~ ~ •n~ b wwrAl;]lmJm -~ tmw!.la ~ ;,ifr.l @IJl!!-.! mlffl ltamlumt~ ~ ~~ll'&J !!ml~~ ~l==~ nmmmmm ~ ~ ~~ 13tml~ ~~~:: Glmnm .. Nyt saadaan kokemusta kokonaisvaltaisesta arvioinnista. Arviointia tuskin koskaan saadaan aukouomaksl ja riskinä on, että määrällisten ilmaisimien yksinkertaistetuissa tulkinnoissa nähdään vain kolikon toinen puoli tai vain pieni osa siitäkin. Nyt on tartuttu ylätason ja politiikkatason arviointiin. On kuitenkin muistettava, että nyt lähdettiin umpihankkeen. ... ... ... Kyseessä on monille tuttu lentävä lause: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan." Noista sanoista on kulunut yli kolme ja puolisataa vuotta, mutta onko itse asiassa tapahtunut muutosta. Onko hallinnassa, hallinnossa enemmän järkeä. . Joka tapauksessa pie'' PASI KOSKI nellä säädölläkin työkalu on jo tässä vaiheessa osoittautunut arvokkaaksi. Oppia on ollut tarjolla monille eri tahoille. Nyt arvioinnista on tulossa kokonaisvaltaista julkisen politiikan tietotuotantoa. Näin laajat yritykset eivät ole olleet kovin yleisiä meikäläisessä valtionhallinnossa. .. .. Ramboll Managementin toteuttama arviointi merkitsee isoa periaaueel Iista askelta, sillä aiemmin liikuntapolitiikan äärellä tehty arviointityö on keskittynyt yksittäisiin hankkeisiin, toimijatahoihin ja ruohonjuuritason toimintaan. . Kaiken kaikkiaan uskon, että arvioinnista tulee olemaan liikuntakuluuurillemme vielä paljon iloa. Olemassa oleva tietoperusta ei kovinkaan usein tarjoa 111ahdol lisu utta pitkäjänteisen kehityksen seurantaan. .. =-:.__ ~ ~-~ ,. ... lilm~ ~ Mm@ ~•!pmlffl ctm3B ~ ll1I!rnm!BRM ~-t#m~~ llllllmml~~ Dllllmiilil-u= ®•t=m®lltmilJ!: _: . Tiettävästi mikään muu hallinnon ala Suomessa ei kuitenkaan ole lähtenyt näin kattavaan yritykseen. Jatkuvuus tai pysyvyys onkin niin arvioinnin näkökulmasta kuin valtionhallinnon toimenpiteitä koskien teema, jota kannattaa pohtia. Parhaillaan on liikuntakulttuuria koskien käynnissä valtion liikuntaneuvoston lakisääteiseen tehtävään liittyvä valtionhallinnon toimenpiteiden vaikurusten arviointi. Yksi keino järjellisempien tapojen löytämiseksi on arvioida jo käytössä olevia toimintamalleja. Tuotantoa, joka onnistuessaan on korvaamaton väline tietoperustaiseen johtamiseen. .. .. Toivoa siis sopii, etteivät asioista vastuussa olevat lankea tähän ansaan.Jos nimittäin niin käy, saa Oxenstierna virnistellä pilvenreunallaan entiseen malliin. Kyse on siis uraauurtavasta työstä, mikä ote muuten ei ole liikuntakulttuurin toimijoille ollut ennenkään vierasta. .. .. Määrällisten mittareiden tuottaman tiedon ohella on syytä pitää huoli myös laadullisen aineiston hyödyntarnisesta. Mitkään indikaattorit eivät saisi sokaista tervettä järkeä ja kriittistä ajattelua. ... Ei ehkä saada kovin konkreettisia tuloksia, mutta päästään kiinni eri reema-alueiden arvioinnin haasteisiin, kuten tiedon puutteisiin, tai tavoitteiden epämääräisyyteen. .
Pipsa Nieminen, Kati Salminen 54 Nuorten miesten liikuntatottumusten muutos varusmiespalveluksessa. Mikä on muuttunut. Lihakset ovat eteviä mukautumaan ja oireet ovat osa normaalia palautumista. Anu Kangasniemi 89 Liikunnan biotieteiden maailmasta. Harri Piitulainen 20 Harri Syväsalmi: Urheilulle pikaisesti selkeä toimivalta. Ohjaajista muodostuva järjestelmä on ainutlaatuinen, Toni Piispanen, Kari Koivumäki 76 PELASTAKAA TIEDEMIES REINO: Juokse Reino juokse! 76 Hellitä Reino hellitä! Antti Kyl!iäinen 79 EMERITUS IHMETTELEE:Tekeekö tulosperusteinen avustuspolitiikka itse tulosta. Arja Sääkslahti 87 Liikuntasosiologian maailmasta. luokalta 9. Sisähiihtopaikoista kaivataan vetoapua lajin suosion säilymiseksi, Suvi Määttä, Hanna Vehmas, Pertti Huotari 12 Eläkkeelle siirtyminen tuo liikunnan yhä useamman arkeen. Marko Kantamaa, Twja Tammelin, Hanna Ebeling, Anja Taanila 38 Koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutokset 7. Pelkona on, että puhutaan vain ammattilaisjalkapallosta, Eurooppalainen urheilu ei voi olla vain sitä, Pekka Aaltonen TUTKIMUSARTIKKELIT 2010 OSA 1 24 Miksi doping kiellettiin 1928. Kari Kalliokoski 90 Väitösuutiset. Lähes jokainen on kokenut lihasarkuutta oudokseltaan harrastetun liikunnan jälkeen. Liikuntatieteistä väitelleet tohtorit ovat työllistyneet hyvin, mutta työympäristöt ovat keskittyneet vain muutamien työnantajien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jouko Kokkonen 85 Vesa Linnamosta hyvinvointiteknologian professori TUTKIMUSUUTISIA 86 Liikuntapedagogiikan maailmasta. Erkki Vettenniemi 30 Liikunnan vaikutus nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi varoittaa urheilukeskustelun yksipuolistumisesta EU:ssa. Pauli Vuolle 72 Erityisliikunnanohjaajajärjestelmän synty laadukasta liikuntaa jo yli 25 vuoden ajan. Helena Huhta, Suvi Nipuli AJASSA 82 Vuoden 2010 Liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Riitta Luodolle 84 LTS strategia 2020 korostaa tiedeviestintää 84 Rakenteilla liikuntatieteen tutkijaja asiantuntijaverkosto. Käsitys, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus olisi laskenut ajan kuluessa, ei saa tukea tutkimustuloksista, Myöskin se, että inaktiiveja olisi entistä enemmän, kumoutuu ainakin osittain. Suomen kunnissa on noin sata päätoimista erityisliikunnanohjaajaa. Jenni Wessman 61 Leikkikenttien turvahiekkojen iskunvaimennusominaisuudet eri kosteusolosuhteissa. Mitä sanovat tutkimukset. Tapani Jäniskangas 67 Kirjoituskutsu ja aikataulu 2011 67 Kirjoitusohjeet 2011 Kuva: ANTE RO AA LTO NEN 69 Liikuntatieteiden tohtoreilla kapeat työmarkkinat. luokalle. Yliopisto on niistä ylivoimaisesti merkittävin. Arto Gråsten, Jarmo Liukkonen, Sami Yli-Piipeti, Timo Jaakkola 45 Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys viiden maan liikunnanopiskelijoiden kokemana. Pasi Koski 4 Näin Suomen lapset ja nuoret liikkuvat vai liikkuvatko. Vanhuuseläkeläisistä vain runsas viidennes kuului liikunnallisesti passiivisiin, kun taas vanhemmista työssä jatkaneista neljännes oli passiivisia. Lajikulttuurin moninaistuminen ja trendien vaihtelut asettavat paineita maastohiihdon suosiolle. Henrik Meinander 18 Lihasarkuutta, turvotusta ja jäykkyyttä ei tarvitse pelätä. Kerstin Ehnholm 81 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikuntatutkimuksen hyödyntämisen haasteista. Tulokset käyvät ilmi seurantatutkimuksesta, jossa tarkasteltiin eläkkeelle siirtymisen vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen, Jouni Lahti, Mikko Laaksonen, Eero Lahelma, Ossi Rahkonen 17 KOLUMNI: Liikuntakulttuurista Suomen uusi Nokia. Hanna Vehmas 88 Liikuntapsykologian maailmasta. TÄSSÄ NUMEROSSA ,, 2 Pääkirjoitus. Heimo Nupponen 8 Meneekö hiihto putkeen
Kuva: ANTE RO AA LTO NEN UIKU~A & TIEDE 47, 5 /2010 5. Missä kunnossa koululaiset ovat. Yleensä mielipiteet ovat huolestuneita. Mikä on muuttunut. Mitä sanovat tutkimukset. Suomessa ei ole äskettäin tehty koko maata kattavaa koululaisten kunnon selvitystä. Koululaisten kunnon tila on myös kestosuosikki. Kunto koostuu useasta ominaisuudesta, jotka jakautuvat neljään ryhmään: kestävyys, voima, nopeus ja notkeus/nivelliikkuvuus. Vertailut ajan mukaan ja kansainvälisesti ovat lähes ainoat keino sanoa asiasta jotain perusteltua, koska riittävää kunto-ominaisuuksien tasoa on lähes mahdotonta määritellä. Myöskin se, että inaktiiveja olisi entistä enemmän, kumoutuu ainakin osittain. Lihaskunnossa puolestaan on sekä myönteistä että osin kielteistä kehitystä. 2000-luvun alussa todisteltiin, että 1970-lukuun verrattuna koululaisten kestävyys oli romahdusmaisesti laskenut, mutta muilla kunnon osa-alueilla oli vain vähäistä laskua, joiltakin osin jopa nousua. Kuntokeskustelussa yleinen väärinkäsitys on, että kunto on kuin möhkäle, jota voi kuvata yhdellä tunnusluvulla. Teksti: HEIMO NUPPONEN Keskustelu lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden tasosta ja suunnasta ryöpsähtää silloin tällöin. Käsitys, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus olisi laskenut ajan kuluessa, ei saa tukea tutkimustuloksista. Suomessa on käynnistetty noin vuosikymmenen välein hankkeita koululaisten liikkeelle saamiseksi: 1970-luvun presidentti Kekkosen käynnistämästä kuntokampan jasta viimeisimpään, Liikkuva koulu -hankkeeseen. Myös varusmiesten ja reserviläisten kestävyyskunto on heikentynyt. Sitä se ei ole. T utkimuskirjallisuudessa liikunta-aktiivisuutta ja kuntoa käsitellään usein rinnakkain, vaikka niiden yhteys poikittaisaineistoissa on alhainen
Kuntoennuste kouluiästä aikuisikään on kohtuullinen. Tutkimuksen päätulos oli, että fyysisissä suorituskyvyissä tapahtui selkeää paranemista ikåväl illå 3-8 vuotta. Kouluikäisten kuntokykyjen muutoksista iän mukana on saatu tietoja lähinnä poikittaist utkimuksista. WHO-koululaistutkimuksen Suomen aineisto ja Kouluterveyskysely tukevat pääosin näitä Nuorten terveystapatutkimuksen havaintoja. Se näytti lisääntyneen, joskin 2000-luvulla enää vain kaksi prosenttiyksikköä. Vuosien 1995 ja 2009-2010 välillä kysyttiin 3-6-vuoliaiden lasten vanhemmilta lasten liikunta-aktiivisuuden määrää. 9-12-vuotiaat ovat makuulla 16 prosenttia ja istumista on 33 prosenttia valveillaoloajasta eli fyysisesti passiivista aikaa on noin puolet nukkumisen ulkopuolisesta ajasta vuorokaudessa. Siinä verrattiin kuuden maan (Belgia, Tsekki, Viro, Suomi, Saksa, Unkari) kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilaiden kuntoa viidellä testillä. Kuntoerot kasvavat iän myötä Alle kouluikäisten kuntosuoritusten tasosta ja vaihtelusta on tehty Suomessa ensimmäinen valtakunnallinen tutkimus. Muissa valtakunnallisissa maiden välisissä koululaisten kuntovertailuissa Suomi ei ole viime vuosina ollut mukana. Varovaista aikatrendiarviota alle kouluikäisistä voidaan tehdä gallup-tyyppisten kyselyjen perusteella. Liikunta-aktiivisuuden ennuste kouluiästä aikuisikään vaihtelee tutkimuksesta toiseen. 12-vuotiaista lähtien 18-vuotiaisiin asti näiden riittävästi liikkuvien osuus laskee noin puolesta noin neljäsosaan. Sen mukaan organisoituun liikuntaan osallistumisen trendi on nouseva vuodesta 1991 vuoteen 2005, minkä jälkeen on havaittavissa vähäistä laskua. Yhteenvetona voi todeta, että suomalaisten sijoitusten keskiarvo oli hieman kuuden maan keskiarvon yläpuolella (sijaluku pojilla 3.0 ja tytöillä 3.1). 6 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Tosin tyttöjen liikunnassa lisäys ei ole aivan suoraviivaista. Notkeus oli tässä vertailussa suomalaisten koululaisten vahvuus. Poikien lihaskunto jatkaa kasvuaan selkeästi ikävuoden 12 jälkeen, mutta tytöillä lihaskunnon kasvu lähes pysähtyy. Tyypillistä on myös tyttöjen harrastuksen poikia jyrkempi lisääntyminen, niin että vuonna 2009 harrastustiheydet ovat lähes samalla tasolla. Puolet alle koulu-ikäisistä liikkuu suositellun kaksi tuntia päivittäin Suomessa on annettu suosituksia vähimmäisajasta, jonka varhaiskasvatusja kouluikäisten tulisi liikkua, jotta liikkumattomuuden aiheuttamia terveyshaittoja voitaisiin vähentää. Poikien kehitys oli tyttöjä jyrkempää nopeusvoimassa, mutta ei muissa suorituskyvyissä. Noin 25 prosenttia aikuisiän kunnosta selittyy kouluiän kunnolla. Kun tiedetään, että päivittäin yli tunnin käyttää sisäleikkeihin 69 prosenttia, television katseluun 40 prosenttia, tietokoneella työskentelyyn 5 prosenttia ja musiikin kuunteluun 3 prosenttia 3-6-vuotiaista, voidaan arvioida, että varsin suuri osa päivittäisestä valveillaoloajasta on fyysisesti passiivista oleskelua. Vähintään tunnin liikkuu yli puolet 912-vuotiaista. Tytöt ovat kaikissa ikäryhmissä poikia selvästi notkeampia. Esimerkiksi WHO:n tutkimuksessa useimpina viikonpäivinä liikkuvien 11-vuotiaiden poikien osuus oli lisääntynyt kolmasosasta kahteen kolmasosaan ja vastaavasti samanikäisten tyttöjen ryhmässä viidesosasta puoleen (52 %) vuosien 1986 ja 2002 välillä. Valtakunnallista tietoa alle kouluikäisten istumisen määrästä ei ole saatavissa. Aika on määritelty alle kouluikäisillä vähintään kahdeksi tunniksi ja kouluikäisillä 1-2 tunniksi liikuntaa päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Alle kouluikäisistä yli puolet täyttää esitetyn vähimmäismäärän ja 7-8-vuotiaidenkin liikuntamäärän keskiarvo on yli kaksi tuntia. Omatoimisessa liikunnassa on myös hienoista lisääntymistä vuodesta 1985 lähtien ja poikien ja tyttöjen trendi käyrät ovat viime vuosina olleet lähes yhtenevät. Yli kahden tunnin pituisia isturnajaksoja tulisi välttää. Kouluiässä selkeä liikuntaaktiivisuudessa taitekohta on 12 vuoden iässä (liikuntaa 2: 6 kertaa viikossa pojista noin kolmasosa, tytöistä noin viidesosa), johon asti aktiivisuus on melko tasaista ja alkaa laskea sen jälkeen niin, että 18-vuotiaiden liikunnan yleisyys pojilla enää noin 12 prosenttia ja tytöillä 5 prosenttia. Harvojen pitkittäistutkirnusten tieto tosin vahvistaa poikittaistu tk irnuksista saatua kuvaa: useimmissa kuntokyvyissä alkaa tasanne 12-vuotiaana ja uusi nopean kehityksen vaihe on 14-15-vuotiaana. Liikunnan harrastaminen myötätuulessa Toisin kuin kunnon aikavertailussa, suomalaisten lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus ei ole vähentynyt viime vuosikymmenien kuluessa. 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaiden liikunta-aktiivisuuden trendeistä saadaan kuitenkin varmempi kuva joka toinen vuosi vuodesta 1977 lähtien tehdystä Nuorten terveystapatutkimuksesta. Yksilöiden väliset kuntoerot kasvavat iän myötä. Poikien sijaluku hieman heikkeni ja tyttöjen sijaluku parani siirryttäessä kuudennelta luokalta kahdeksannelle luokalle. Eräillä kouluiän kuntotestituloksilla on voitu osoittaa ennustettavan myös aikuisiän terveyttä. Valtakunnallisten aineistojen kuntovertailu on tehty viimeksi eurooppalaisten nuorten elämäntapatutkimuksessa 1990-luvun puolivälissä. Ennuste on yleensä sitä pienempi, mitä pitempi tarkasteltava aikaväli on. Alle kouluikäisten päiväkotiajan ulkopuolinen liikunnan määrä lisääntyy melko tasaisesti +-vuotiaista 6-vuotiaiksi. Tosin 13ja 15-vuotiaiden ryhmissä lisäykset olivat selvästi vähäisemmät. Yleishavainto kuitenkin on, että liikunta-aktiivisuuden ennuste on heikompi kuin kunnon ennuste. Koululaisten kohdalla olennaisin tulos on kuitenkin se, että erot yksilöiden välillä olivat systemaattisesti lisääntyneet kaikissa kunto-ominaisuuksissa
Voi kysyä, eivätkö nämä ole niitä Urho Kekkosen mainitsemia tekosyitä. Siksi onkin ihmeteltävä, että meni varsin kauan, ennen kuin liikuntatutkimuksiin alettiin liittää myös muuta kuin varsinaisiin liikuntaharrastuksiin sisältyvää fyysistä aktiivisuutta. Euroopan maiden vertailussa vuosina 2005/2006 Suomen l I-vuotiaiden liikunta oli kolmanneksi yleisintä (pojat 48 % ja tytöt 37 %), kun kriteerinä oli keskiraskas tai raskas liikunta (MVPA) ainakin tunnin päivässä. Lisäksi on yhä yleisemmin alettu käyttää käsitettä koulun liikunta, joka kattaa oppituntien ulkopuolista liikuntaa monessa muodossa, mm. Suomelle on tyypillistä, että tyttöjen liikunta-aktiivisuus lähentyy poikien liikunta-aktiivisuutta. Ainakin on niin, että vasta aivan viime vuosien tulokset viittaavat myös keskimääräiseen liikunnan vähenemiseen. Ristiriitaa selittää arkiliikunnan väheneminen ja liikuntaharrastusten muuttuminen fyysisesti vähemmän rasittaviksi. Heimo Nupponen LitT Liikuntakasvatuksen dosentti Turun yliopisto Sähköposti: heimo.nupponen@utu.fi LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 7. Liikuntaa tapahtuu toki paljon muutenkin kuin vapaa-aikana. 13-vuotiaiden ryhmässä suomalaiset olivat pudonneet sijalle 20 ja 15-vuotiaiden ryhmässä sijalle 30 maiden välisessä vertailussa. kun hanketta pitäisi oikeasti hyödyntää. Kuten kuntotutkimuksessa on jo ollut pyrkimyksenä, myös liikunta-aktiivisuuden tutkimuksessakin tulisi päästä menetelmien standardointiin. Liikuntaa harrastamattomien motiivien selvittäminen on useissa harrastuksia koskevissa tutkimuksissa laiminlyöty. välitunneilla, koulumatkoilla, kerhoissa, kilpailutoiminnassa, monitoimipäivinä jne. "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat" -periaate jää liian vähälle huomiolle. Kouluvuosien lajivalinta heijastuu liikuntaan aikuisena siten, että kouluiässä kestävyyslajeja harrastaneet harrastavat niitä myös aikuisena ja joukkuelajeja kouluikäisenä harrastavat siirtyvät varsin usein yksilölajeihin aikuisiässä. Niin hankkeissa kuin tutkimuksissa liikuntaa harrastamattomiin kiinnitetään liian vähän huomiota. Tutkimustuloksissa on jonkin verran ristiriitaa, mikä johtuu mm. Väite, että inaktiiveja olisi entistä enemmän, kumoutuu ainakin osittain. Käsitys, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus olisi laskenut ajan kuluessa, ei saa tukea tutkimustuloksista. Myös muun kuin seurassa tai muussa yhteisössä tapahtuvan liikunnan lisäksi lapset ja nuoret järjestävät omaehtoista ja omatoimista liikuntaa ja saattavat osallistua perheen liikunnallisiin arkitoimintoihin. Melko säännöllisin väliajoin Suomessa käynnistetään hankkeita, joiden tarkoituksena on lisätä kansalaisten liikunta-aktiivisuutta. Keskeisimpiä liikuntaa harrastamattomuuden syitä harvoissa liikkumattomia koskevissa tutkimuksissa ovat "Ei ole aikaa liikuntaan", "Aika kuluu muissa harrastuksissa" ja "En ole liikunnallinen tyyppi". 15-vuotiaista pojista enää 15 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia täytti mainitun kriteerin. Onneksi uusimmissa tutkimuksissa (sykemittareilla, askelmittareilla ja liikeantureilla sekä myös kyselylomakkeilla tehtävissä tutkimuksissa) on alettu ottaa huomioon kokonaisliikuntamallia. Toivottavasti nämä seikat otetaan huomioon tulevissa liikuntahankkeissa, joita varmaan hallitusten vaihtuessa tulevaisuudessakin käynnistetään. Vaikka suomalaisia pidetään Euroopan liikkuvimpana kansana, WHO:n selvitys kertoo toista 13-15-vuotiaista koululaisista. Monesti toistettu totuus on se, että organisoituun liikuntaan osallistuu noin puolet ikäluokasta (nuoruusiässä tätäkin vähemmän) ja koululiikuntaan osallistuu viikoittain koko ikäluokka ainakin perusopetuksen loppuun saakka. Ristiriitaa selittää lähinnä arkiliikunnan väheneminen ja liikuntaharrastusten luonteen muuttuminen fyysisesti vähemmän rasittaviksi. Lasten ja nuorten kestävyyskunto on laskenut, vaikka liikunta-aktiivisuus on saamaan aikaan noussut. Seuranta ja tutkimusmenetelmien standardisointi tarpeen Suomalaisen liikuntatutkimuksen alkuvuosina lasten ja nuorten liikuntaa tutkittiin lähes yksinomaan vapaa-ajan liikunnan harrastuksena. Jälkiseuranta jää usein tekemättä. WHO-koululaisvertailussa vain yksi ikäryhmä Euroopan kärkeä World Health Organisation (WHO) on vertaillut toistuvasti 11-, 13ja 15-vuotiaiden liikunta-aktiivisuutta. Tehdään selvityksiä, pilotteja ja aika usein väsähderään. Yleisimpien lajien kouluikäisistä harrastajista noin joka kymmenes lopettaa kokonaan liikunnan aikuisikään tultaessa. Nähtävissä on kestävyyskunnon lasku ja liikunta-aktiivisuuden samanaikainen nousu. siitä, että kullakin tut kirnusryhmällä on erilaisia tapoja kysyä asioita ja käytössään erilaisia skaaloja. Joskus tuntuu siltä, että kyseessä on vain vanhan viinin tarjoaminen uusissa leileissä
2004. British Journal of Sports Medicine 44, 968-972. Mielikuva perinteisestä ja maaseutumiljööseen liitettävästä ikääntyvän väestön liikuntamuodosta asettaa myös omat haasteensa lajin suosiolle. Physical fitness, sporting lifestyles. Teksti: SUVI MÄÄTTÄ, HANNA VEHMAS, PERTTI HUOTARI Lajikulttuurin moninaistuminen ja trendien vaihtelut asettavat paineita maastohiihdon suosiolle. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland 1977-2007. Fyysismotorinen suorituskyky Ia sitä selittävät tekijät 3-8-vuotiailla lapsilla). & Vuolle, P. 1997. & Telama, R. L. Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä, A., Pere, L. & Kujala, U. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen. Obesity Facts 2 (31, 179-186 Telama, R .. 2008. Kannas, L. 2008. WHO Europe. Vuori, M .. Health behaviour in school-aged children. and Olympic ideals: cross-cultural studies on youth sport in Europe. Koulun kuntotestistö aikuisiän kunnon ja terveyden ermustajana 25 vuoden pitkittäistutkimus). 2007. & Tynjälä, J. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. Laakso. Liikunnan ja kansanterveyden [ulkaisuja 200. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2001 :1. Helsinki. INEOUALITIES IN YOUNG PEOPLE'S HEALTH. Jyväskylän yliopisto Meneekö hiihto putkeen. LIKES-Research Reports on Sport and Health 106. European Physical Education Review 14 (21, 139-155. 2010. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LI KES. Secular trends in aerobic fitness performance in 1318-year-old adolescents from 1976 to 2001. & Miettinen, M. 2007. Nupponen, H. 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. 2007. Teoksessa Lasse Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. 2002. Suomalaisia kiehtovat monet uudet, dynaamiset, aggressiiviset ja trendikkåät lajit, mikä on vähentänyt maastohiihdon kiinnostavuutta nuorten keskuudessa. The university of Edinburgh. Halme, T. Child and adolescent health research unit. KÄYTETT YÄ KIRJALLISUUTTA Fogelholm, M., Paronen, 0. Naul, R., Nupponen, H., Rychtecky, A. Tracking of physical activity from childhood to adulthood: A review. Schorndorf: Karl Hofmann. Lahden dopingskandaali vuonna 2001 vaikutti kielteisesti kilpahiihclon menestykseen ja mielikuvaan maastohiihdosta usean vuoden ajan. Telama. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 207. Mikkelsson, L. International report from the 2005/2006 survey Health policy for children and adolescents no 5. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 2/2004. 2009. M aastohiihdon asema on ollut suomalaisessa liikuntakuluuurtssa koetuksella viimeisen vuosikymmenen aikana. Lisäksi monilla aikuisilla saattaa olla epämieluisia muistoja kouluvuosien "pakkohiihdosta'' väärillä voiteilla ja heikoilla välineillä. (Zacheus 2008; Koski 1998.) 8 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Jyväskylä: LIKES-Research Center for Sport and Health Sciences. Huotari, P., Nupponen, H .. Doping-skandaalien lisäksi Suomen kansallisurheilun selviytymiskamppailua vaikeuttavat ilmastolliset ja taloudelliset tekijät. Jyväskylä Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. R. Sisähiihtopaikoista kaivataankin vetoapua lajin suosion säilymiseksi
Sisähiihtopaikkojen asemaa suomalaisessa maastohiihdossa on tutkittu vähän, vaikka niiden olemassaolo on herättänyt runsaasti keskustelua hiihtoharrastajien keskuudessa. Vakaat olosuhteet valttina Sisähiihtopaikka on ainutlaatuinen ja uudehko liikuntapalvelu, joka mahdollistaa hiihtämisen ympärivuotisesti vakioidussa lämpötilassa muutaman kilometrin pituisella luonnonlumesta tai tekolumesta tehdyllä ladulla. Ensimmäinen sisähiihtopaikka rakennettiin Sotkamon Vuokattiin vuonna 1998. 2009.) Yhdeksi ratkaisuksi hiihdon säilymiseen suomalaisena perinnelajina on nähty hiihtoputket ja muut vastaavat sisähiihtopaikat. Hiihtäjät kysyvätkin, miksei myös hiihdolle voisi rakentaa sisätiloja. Onkin ennustettu, että tulevaisuuden suomalaiset jakautuvat niihin, jotka osaavat hiihtää ja nauttivat siitä sekä niihin, jotka eivät ole edes kokeilleet hiihtämistä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa kaikki koulut eivät pysty tarjoamaan hiihtotunteja, eikä kaikilla perheillä ole varaa matkustaa pohjoisen lumille. Harrastamiseen on alkanut kohdistua yhtä enemmän maantieteellisiä ja sosioekonomisia ehtoja, ja hiihtäjien on täytynyt sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. On joko matkustettava lumivarmoille alueille tai investoitava uusiin hiihtomahdollisuuksiin. Sisätiloissa LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 9. Maastohiihdon asema tasa-arvoisena ja kaikkia kiinnostavana liikuntalajina on uhattuna. I I I Kuva: ANTE RO AALTO NEN Kaikilla suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuuksia harrastaa hiihtoa 2000-luvun leutojen talvien aikana. Useat perinteiset ulkoliikuntalajit, kuten uinti ja luistelu, ovat siirtyneet sisätiloihin jo muutama vuosikymmen sitten. 2005; Pouta ym. Kaikki suomalaislapset eivät enää ole päässeet kokeilemaan hiihtoa. (Sievänen ym. Tutkimusta varten haastateltiin Vuokatin ja Ylläs-hallin vastuuhenkilöitä sekä kerättiin kyselyaineisto (n=96) hiihtäjiltä syksyllä 2009. Suomessa on tällä hetkellä kuusi sisähiihtopaikkaa, ja usealle paikkakunnalle harkitaan tilan rakentamista. Sisähiihtopaikat heijastavat modernia teknologistunutta liikuntakulttuuria, jossa liikunnan harrastaminen on entistä enemmän keskittynyt sisätiloihin. Tutkimuksen kohteina olivat Vuokatin hiihtotunneli Sotkamossa ja Helsingin Ylläs-halli. Tämä artikkeli pohjautuu laadulliseen tapaustutkirnukseen, jossa tarkasteltiin miten sisähiihtopaikat heijastavat suomalaisen maastohiihdon haasteita ja mahdollisuuksia
Suurin osa ilmoitti olevansa valmis etsimään hiihto-olosuhteita tulevaisuudessa, jos vähälumiset talvet lisääntyvät. Muina vuodenaikoina on hiljaisempaa. Hiihto oli myös harrastus, jonka myötä he olivat valmiita matkustamaan. Kokeilijat olivat päätyneet hiihtämään sisälle, mutta olisivat yhtä hyvin voineet liikkua muullakin, esimerkiksi kuntosalilla tai uimahallissa. Hiihtäjät kysyvätkin, miksei myös hiihdolle voisi rakentaa sisätiloja. Vakavuutta, nautiskelua ja kokeilunhalua harrastuksen moottorina Sisähiihtopaikat rakennettiin alunperin kilpahiihtäjien käyttöön. Vakavia hiihtäjiä yhdistivät samankaltaiset arvot, uskomukset ja aatemaailma sekä valmius matkustaa harrastuksen vuoksi (ks. Myös rakentaminen on kallis investointi. Vakavat hiihtäjät olivat nähneet paljon vaivaa saavuttaakseen nykyiset hiihtotaitonsa. Tämä havainto innosti tyypittelemään hiihtäjät kolmeen ryhmään. He korostivat enemmänkin hiihdon sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä, kuten laadukkaan vapaa-ajan viettämistä perheen ja ystävien kanssa, rentoutumista tai hiihdon terveysvaikutuksia. Vuokatin ja Ylläs-hallin kyselyvastaukset osoittivat, että sisähiihtäjien suhtautumisessa hiihtoon oli eroja. Maksukyvystä ja -halukkuudesta tulee aiempaa merkittävämmin harrastamista erotteleva tekijä. Perustelut ilmensivät vapaa-ajan trendejä ja tietyn ajankohtaisen lajin tai liikuntapaikan kokeilua. Sisähiihtopaikat ovat uudenlasina liikuntapaikkoina monin tavoin haasteellisia. Syyskausi sesonkiaikaa Sisähiihtopaikat ilmentävät myös suomalaisen liikuntakulttuurin kaupallistumista ja yksityisten liikuntapalveluiden kasvavaa tarjontaa. Osan kokeilijoista voi odottaa siirtyvän maastohiihdon säännöllisiksi harrastajiksi. Tämän artikkelin taustalla olevassa tutkimuksessa tyypillinen hiihtäjä oli 46-vuotias, korkeasti koulutettu mies, joka hiihti vajaat 1100 kilometriä yhden kauden aikana. Kokeilijoille hiihto ei puolestaan näytellyt merkittävää roolia elämässä, vaan monet heistä olivat ensikertalaisia sisähiihtopaikoissa. Vakavilla hiihtäjillä oli kilpailullisia hiihtotavoitteita, jonka vuoksi harjoittelun oli oltava säännöllistä. pystytään teknologisin ra tkaisuin takaam aan vakaat olosuhteet ym pärivuotiselle harra stam iselle. Hiihto oli ikään kuin luonnollinen, mielihyvää ja iloa tuottava osa heidän vapaa-aikaansa. Kaupalliset palvelut pyrkivät vastaamaan elämäntyylien ja vapaa-ajan trendien vaihteluun. Heillä on erilainen hiihtotausta sekä erilaisia motiiveja hiihtämiselle. Näyttää siis siltä, että hiihto ei vielä välttämättä kiinnosta kesäisin, vaikka siihen olisi sisätilojen myötä jo mahdollisuus. Hiihto oli nautiskelijoille harrastus, jonka he taisivat hyvin, ja jota he olivat mahdollisesti harrastaneet lapsuudesta saakka. Selvä enemmistö sisähiihtäjistä aikoi hiihtää Useat perinteiset ulkoliikuntalajit, kuten uinti ja luistelu, ovat siirtyneet sisätiloihin jo muutama vuosikymmen sitten. Sisähiihtopaikkojen energiakustannukset ovat suhteellisen suuria, koska tila on pidettävä kylmänä läpi vuoden. Jotkut olivat löytäneet hiihtoharrastuksen uudelleen usean vuoden harrastamattomuuden jälkeen. Hiihto oli vakaville hiihtäjille tärkeä osa heidän elämäänsä ja identiteettiään. Hiihto lumisissa luonnonolosuhteissa on monelle hiihtäjälle edelleen kiinnostavampaa kuin sisähiihto. Erityisen tärkeää olosuhteiden vakaus on kilpailijoille ja aktiivihiihtäjill e, jotka ovat m yös valm iita investoim aan harra stukseensa. Myös sisähiihtopalveluiden tarjoajiin kohdistuu taloudellisia haasteita. Olosuhteiden etsintä merkitsi joko matkustamista Pohjois-Suomeen tai sopivan sisähiihtopaikan löytämistä. Vakavilla hiihtäjillä ja nautiskelijoilla oli jo lähtökohtaisesti vahva suhde hiihtoon, ja harvat heistä olivat valmiita luopumaan harrastuksestaan. Lisäksi monet harkitsevat kummankin vaihtoehdon yhdistämistä. Harrastajista löytyy eri-ikäisiä, eri puolelta Suomea tai jopa ulkomailta kotoisin olevia hiihtäjiä. Stebbins 2005). Syyskausi on sesonkiaikaa, jolloin hiihtäjiä on tiloissa jopa tungokseen asti. Hiihtäjät olivat valmiita sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, jotta hiihto säilyisi harrastuksena. Nykyisin sisällä hiihtävien joukko on varsin heterogeeninen. Hiihdosta puhuttiin usein ja innostuneesti myös muille. Valmiita malleja ja ohjeita esimerkiksi hiihtoalueen rakentamiseen tai sisähiihtoon soveltuvan lumen laadulle ei juuri ole tarjolla. Nautiskelijat hiihtivät myös paljon joka talvi, mutta heillä ei ollut kilpailullisia tavoitteita. Olosuhde-etsijöiden rinnalla osa hiihtäjistä aikoi pitää hiihtoharrastuksen samalla tasolla kuin nyt, mutta he eivät tarkemmin erotelleet säilyttämiskeinoja. 10 LIIKUNTA & TIEDE 47, 5 /2010. Lisäksi he olivat valmiita sitoutumaan entistä houkuttelevampiin ja kiinnostavampiin tavoitteisiin tulevaisuudessa. Vähemmistö kertoi vähentävänsä hiihtoharrastusta tulevaisuudessa, jos vähälumiset talvet lisääntyvät. Kokeilijoilla ei ollut erityisen syvää tai merkityksellistä suhdetta hiihtoon, ja hiihdosta saatettiin luopua uusien kiinnostavien harrastusten ilmaantuessa. Sisähiihtoa perusteltiin kokeilunhalulla, uteliaisuudella ja satunnaisuudella. Hiihdolla oli tärkeä merkitys elämässä. Palveluntarjoajat joutuvat itse kokeilemaan ja kehittämään menetelmiä sisähiihtopaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon
Tätä perusteltiin aidon luontoympäristön merkityksellä hiihtokokemuksessa ja maastohiihdon vähäisellä kiinnostavuudella nykypäivänä. olosuhteista riippumatta aktiivisesti myös tulevaisuudessa, mikä luo uusia mahdollisuuksia talvimatkailusektorille. Sisähiihtopaikoilla on mielenkiintoinen rooli suomalaisen maastohiihdon tulevaisuudessa. Master"s Thesis in the Master"s Degree Programme in Sport Science and Management. Vastaavasti Ylläs-halliin tuli Helsingin ulkopuolelta vajaat puolet vastaajista. FINADAPT Working Paper 11, Finnish Environment Institute Mimeographs 341, Helsinki, 46. Ylläs-hallin tavoitteena on puolestaan houkutella Helsingin kansainvälisiä kesäturisteja vierailemaan kohteessa. 12009). 12008). 12010). Lisäksi maastohiihdon ei nähty olevan enää erityisen suosittua suomalaisten keskuudessa eikä sen arvioitu enää liikuttavan suuria massoja. Pouta, E., Neuvonen, M. Vähemmistö hiihtäjistä näki sisähiihtopaikkojen roolin kielteisenä. Tällöin sisähiihtopaikat voivat olla ainoa lähihiihtopaikka monille suomalaisille. 11998). Samalla on kuitenkin syytä pohtia, onko ekologisesti tai muutenkaan järkevää siirtyä luonnonmukaisesta liikkumisesta suurin kustannuksin rakennettuihin ja keinotekoisiin liikkumisympäristöihin. Ensinnäkin paikat takaavat hiihtäjille sääolosuhteista riippumattomat harrastusmahdollisuudet. Toiseksi paikat tasapainottavat alueellisia eroja tarjoamalla hiihtomahdollisuuksia varsinkin Etelä-Suomessa, jossa luonnon hiihto-olosuhteita voi olla vaikea tulevaisuudessa löytää. and Peltonen, A. Luontoelämyksellä nähtiin olevan keskeinen merkitys hiihdossa. Maastohiihtoa harrastaa yhä noin miljoona suomalaista. Lisäksi loukkaantumisriski on hiihdossa suhteellisen pieni verrattuna moniin muihin lajeihin. Hiihtopaikkojen myötä harrastajamäärät voivat kasvaa, sillä ne tarjoavat aktiiviharrastajille laadukkaat ja sääoloista riippumattomat harjoitteluolosuhteet. University of Jyväskylä. Erityisesti vakaville hiihtäjille sisähiihtopaikka on houkutteleva tekijä matkustaa kauaskin. Vuokatti onkin onnistunut houkuttelemaan ulkomaalaisia kilpahiihtäjiä leireilemään alueella. lndoor Ski Facilities Potentials and Challenges of Cross-Country Skiing in Finland. lnclination to Participate in Organized Serious Leisure: An Exploration of the Role of Costs, Rewards, and Lifestyle. Maastohiihdon soveltuvuutta nimenomaan terveyttä edistäväksi liikuntaharrastukseksi painotetaan yleisesti. Tämä voisi ylläpitää ja kasvattaakin hiihdon harrastajamåäriä ylipäätään. Se. 12005). Participation in Cross-country Skiing in Finland under Climate Change: Application of Multiple Hierarchy Stratification Perspective. Stebbins, R.A. Journal of Leisure research. 3511 ), 6-7 Määttä, S. Yksi sisähiihtopaikkojen tulevaisuuden tehtävä voisi olla tarjota lähihiihtopaikkoja aloittelijoille ja perheille. Maastohiihtoa ei pidetty enää kansakunnan perinnelajina. Paikkojen merkitys korostunee entisestään tulevaisuudessa, jos vähälumiset talvet jatkuvat. Nautiskelijoille sen sijaan sisähiihtopaikka on yksi houkutus muiden joukossa. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Suksivalmistajat ovat kehitelleet helposti voideltavia tai valmiiksi voideltu ja suksia, jolloin harrastuksen aloittaminen on helpompaa. Sekä hiihtäjät että palvelun tarjoajat mieltävät sisähiihtopaikkojen roolin tärkeäksi tulevaisuudessa. 41, 11), 91-108. Laji on yhä tärkeä ulkona liikkumisen muoto ja vapaa-ajan harrastus suurelle joukolle suomalaisia. Yksi sisähiihtopaikkojen tulevaisuuden tehtävä voisikin olla tarjota lähihiihtopaikkoja aloittelijoille ja perheille, jotka näin pääsevät harjoittelemaan hiihdon perustekniikoita laadukkaissa olosuhteissa ja suhteellisen helpoilla laduilla. (Social Sciences of Sport) Kirjoittaja on Jyväshylän yliopiston lii/iuntahallin11011 hansainvälisestä maisteriohjelmasta (Master's Degree Program in Sport Science and Managemenl) valmistunut liihuntatieteiden maisteri. Hiihto talvihangilla metsän keskellä luo rauhoittavan tunnelman, ja tätä olotilaa oli vaikea saavuttaa sisätiloissa. Liikunta & Tiede. Sievänen, T., Tervo, K., Neuvonen, M., Pouta, E., Saarinen, J. Joka tapauksessa viime talven lumisuus vahvisti hiihtoinnostusta eri puolilla Suomea. Zacheus, T. & Sievänen, T. Leisure, 2912), 183-201. Ainutlaatuisuutensa vuoksi sisähiihropaikat ovat vetovoimatekijä myös ulkomaalaisille turisteille. Tällä on merkitystä erityisesti aktiivihiihtäjille. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Tämän artikkelin pohjana olleen Vuokattia koskevan kyselyosion (n=46) vastaajista 87 prosenttia oli matkustanut hiihtämään Vuokattiin Sotkamon ulkopuolelta. Hiipuuko hiihto, uupuuko yleisurheilu. SUVI MÄÄTTÄ, M. Sisähiihtopaikoista voi olla myös aluetaloudellista ja matkailullista hyötyä alueiden yrittäjille laajemminkin. HANNA VEHMAS, FT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi PERTTI HUOTARI, Litl Liikuntapedagogiikan lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi LÄHTEET: Koski, P. Annales UniversitatisTurkuensis C 268. 12005) Nature-based tourism, outdoor recreation and adaptation to climate change. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 512010 11. Lähihiihtoa hallissa
Eläkkeelle siirtyminen tuo liikunnan yhä useamman arkeen 12 LIIKUNTA& TIEDE47•5/2010. Tulokset käyvät ilmi suomalaisesta seurantatutkimuksesta, jossa tarkasteltiin eläkkeelle siirtymisen vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen. Kohtu u II isesti rasittava n liikunnan harrastaminen lisääntyi vanhuuseläkkeelle siirtymisen myötä keskimäärin noin puoli tuntia viikossa. Teksti: JOUNI LA HTI, MIKKO LAA KSONEN, EERO LAHELMA, OSSI RAHKONEN Vanhuuseläkeläisistä vain runsas viidennes kuului liikunnallisesti passiivisiin, kun taas vanhemmista työssä jatkaneista neljännes oli passiivisia
Missään työssäjatkaneiden ikäluokassa ei havaittu vastaavaa muutosta, kuten ei myöskään työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiltä. Myös liikunnallisesti aktiivisten osuus lisääntyi vanhuuseläkkeelle siirtyneiden joukossa (kuvio 2). Kuva. Työelämässä olevat neljäkymmentävuotiaat käyttivät liikuntaan enemmän aikaa kuin vanhemmat LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 13. Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden joukossa myös liikunnallisesti passiivisten osuus väheni enemmän kuin työssä jatkaneilla (kuvio 1). ANTE RO AA LTO NEN T utkimuksen aineistona on käytetty Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study), jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelujakson kuluessa vanhuuseläkkeelle siirtyneet naiset lisäsivät kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa, kuten kävelyä tai reipasta kävelyä keskimäärin puoli tuntia viikossa ja miehet hieman enemmän ( 40 min/viikko) (taulukko 1). Neljä kymmenestä vanhuuseläkeläisestä (naisista 39 prosenttia ja miehistä 45 prosenLtia) oli liikunnallisesti aktiivinen. Vanhuuseläkkeelle siirtyneet kåyuivät myös keskimäärin enemmän aikaa liikuntaan kuin ansiotyössä jatkaneet. Vanhuuseläkeläisistä vain runsas viidennes kuului liikunnallisesti passiivisiin, kun taas vanhemmista työssä jatkaneista neljännes oli passiivisia. Tutkittavat vastasivat peruskyselyyn vuosina 2000-2002ja seurantakyselyyn vuonna 2007
Liikunnallisesti aktiivisten osuudet (%) peruskyselyssä ja seurannassa sukupuolittain, vanhuuseläkkeelle siirtyneet verrattuna työssä jatkaneisiin (55-60 v.) 50 40 30 20 10 1 1 miehet 2000-02 . Neljäkymmentävuotiaat käyttivät myös enemmän aikaa rasittavaan liikuntaan kuin vanhemmat ikäryhmät etenkin miesten keskuudessa. TAULUKKO 1. Naiset puolestaan harrastivat enemmän kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa. Liikuntaan käytetyn ajan (minuuttia viikossa) muutos peruskyselyn ja seurannan välillä sekä seurannassa (2007) liikuntaan käytetty aika sukupuolen ja seurannan työmarkkina-aseman mukaan Liikunnan Liikuntaan Muutos Aika 2007 Muutos Aika 2007 muutos käytetty aika kohtalaisesti kohtalaisesti rasittava rasittava 2007 rasittava rasittava liikunta liikunta liikunta liikunta Naiset Työssä kaikki 7 318 2 278 5 40 40 vuotta 9 329 -4 269 13 59 45 vuotta 7 320 1 276 6 45 50 vuotta 1 318 -1 284 2 35 55-60 vuotta 11 304 11 281 23 Vanhuuseläkkeellä 29 324 31 304 -2 20 Sairauseläkkeellä -7 268 -3 257 -4 11 Miehet Työssä kaikki 318 8 239 -7 79 40 vuotta -7 342 3 223 -9 119 45 vuotta 4 315 -6 227 10 88 50 vuotta -6 308 6 245 -11 63 55-60 vuotta 8 313 25 257 -17 57 Vanhuuseläkkeellä 42 344 42 291 -0 52 Sairauseläkkeellä 16 291 19 264 -4 27 KUVIO 1. Vanhuuseläkkeelle 2000-02 . 2007 Työssä 55-60 v. 14 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Eläkkeelle siirtyminen tuo uusia mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen naiset sllrtyneeet naiset miehet slirtyneeet miehet Eläkkeelle siirtyminen lisää vapaa-aikaa. Siirryttäessä työelämästä eläkkeelle vapaa-aika lisääntyy noin 40 viikkotunnilla. 2007 ikäryhmät (taulukko 1). Vanhuuseläkkeelle Työssä 55-60 v. Nämä sukupuolierot kuitenkin osittain tasoittuvat vanhemmissa ikäryhmissä ja edelleen eläkkeelle siirryttäessä. Myös muut syyt kuin vapaa-ajan puute saattavat vaikuttaa liikunta-aktiivisuuteen tässä elämänvaiheessa. Sosiaaliset suhteet muuttuvat ja huoli terveydestä ja itsenäisestä selviytymisestä myöhemmällä iällä saattavat kannustaa liikunnan harrastamiseen. Tähän verrattuna liikunnan lisääntyminen noin puolella tunnilla viikossa ei ole paljoa. Myös liikuntaa aktiivisesti harrastavien osuus kasvoi eläkkeelle siirryttäessä, vaikka vapaa-ajan liikunta yleensä vähenee iän myötä (DiPietro 2001). Koska vapaa-ajan puute on usein mainittu syy vähäiseen liikunnan harrastamiseen, voisi eläkkeelle siirtymisen olettaa vaikuttavan myönteisesti liikunta-aktiivisuuteen. Vanhuuseläkkeelle Työssä 55-60 v. Liikunnallisesti passiivisten osuudet(%) peruskyselyssä ja seurannassa sukupuolittain, vanhuuseläkkeelle siirtyneet verrattuna työssä jatkaneisiin (55-60 v.) 30 20 10 Työssä 55-60 v. Miehet harrastivat muutenkin ikäluokasta ja työmarkkina-asemasta riippumatta enemmän rasittavaa liikuntaa kuin naiset. Mutta kun liikunta lisääntyi aiemmin passiivisten joukossa, ovat tulokset liikunnan ja kansanterveyden näkökulmasta myönteisiä. Vanhuuseläkkeelle naiset sllrtyneeet naiset siirtyneeet miehet Kuvio 2
LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 15. 2004). 2004). Monet liikunnasta saadut myönteiset vaikutukset ovat vastakkaisia sille, mitä fyysinen vanheneminen tuo tullessaan (Heikkinen & Ilmarinen 2001). Aineisto muodostuu vuosina 2000, 2001 ja 2002 toteutetuista peruskyselyistä sekä vuonna 2007 toteutetusta seurantakyselystä. Uudet aikuisille suunnatut terveysliikuntasuositukset sisältävät lihasvoiman ja liikehallinnan harjoittamisen kahdesti viikossa. Viisi kertaa viikossa reipasta kävelyä puoli tuntia kerrallaan (15 MET-tuntia/viikko) suojaa useimmilta passiivisuuden aiheuttamilta haitoilta (Fogelholm ym. Liikunnan aloittaminen viimeistään tässä elämänvaiheessa onkin tarpeen. Viimeisen puolen vuoden aikana eläkkeelle jääneet luettiin työssä jatkaneiksi, koska liikunnan mittaaminen ajoittui edelliselle vuodelle. Yli 65-vuotiaille lihasvoimaharjoittelun tärkeyttä on tosin painotettu jo aiemmissa suosituksissa. analyyseissä vertailuryhmänä (1066 naista ja 282 miestä). Rasittavan liikunnan ei ehkä voida olettaa lisääntyvän tässä elämänvaiheessa etenkään aiemmin liikuntaa harrastamattomilla. Eläkkeelle siirtymisen ei sen sijaan ole todettu vaikuttavan rasittavan liikunnan harrastamiseen. Yhteensä otokseen kuului 13 346 henkilöä, joista 8 960 vastasi peruskyselyyn (67 %). Kyseisinä peruskyselyvuosina kyselylomake lähetettiin 40, 45, 50, 55, ja 60 vuotta täyttäneille Helsingin kaupungin työntekijöille. Aikuisväestön terveyskäyttäytymistä vuosittain selvittävän (Helakorpi ym. Yleensä rasittavammat liikuntamuodot vähenevät iän myötä ja saattavat jäädä myös kokonaan pois (DiPietro 2001). Rasitusta kuvattiin yleisimmillä liikuntamuodoilla, kävely, reipas kävely, hölkkä ja reipas juoksu. Tämä ryhmä on vain muutaman vuoden nuorempi. Sairausperusteisella eläkkeellä olevat (187 naista ja 44 miestä) eroteltiin vanhuuseläkkeelle siirtyneistä (802 naista ja 255 miestä). Liikunnallisesti passiivi.siksi luokiteltiin alle 14 MET-tuntia viikossa liikkuvat ja aktiivisiksi yli 30 MET-tuntia viikossa liikkuvat. Liikunta hidastaa monia iän myötä väistämättä tapahtuvia fyysisiä muutoksia ja niiden mahdollisesti aiheuttamaa elämänlaadun heikkenemistä. Aiempia suomalaisia seurantatutkimuksia eläkkeelle siirtymisen vaikutuksista liikunta-aktiivisuuteen ei ole. Kävelyä ja reipasta kävelyä vastaava liikunta on kohtuullisesti rasittavaa ja hölkkää ja reipasta juoksua vastaava rasittavaa liikuntaa. kuin vanhuuseläkkeelle siirtyneet ja keskimääräinen liikuntaan käytetty aika peruskyselyssä oli molemmissa ryhmissä yhtä suuri. 2009) raportin T utkimuksen aineistona on käytetty Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study), jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä (Lahelma ym. Muusta syystä työelämästä poistuneet (n=l94), kuten työttömät poistettiin analyyseistä. Muissa maissa on viime vuosina kuitenkin julkaistu muutamia tutkimuksia NÄIN TUTKITTIIN (esim. Liikunta ylläpitää ja parantaa fyysistä kuntoa sekä on yhteydessä parempaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Tässä analyysissä kysymyskohtaisten puuttuvien tietojen takia on yhteensä 6 706 henkilöä, joista naisia on 5 453 ja miehiä 1253. 2010). Vastaajia pyydettiin arvioimaan ensin millaista rasitusta kukin heidän harrastamansa liikuntamuoto vastaa ja sitten, paljonko viikossa he keskimäärin kutakin rasitusastetta vastaavaa liikuntaa harrastavat. Liikunnallinen passiivisuus vähenee vanhuuseläkkeelle siirryttäessä Nykyisin eläkkeelle siirtyvät ovat paremmassa kunnossa ja terveempiä kuin aikaisemmin eläkkeelle siirtyneet. Seurantakyselyyn (2007) vastasi 83 % peruskyselyyn vastanneista. Berger ym. 2009). Osa-aikaeläkeläiset luettiin työssä jatkaneiksi. Riittävä fyysinen kunto on keskeisessä asemassa itsenäisen selviytymisen kannalta etenkin myöhemmällä iällä. Seurannassa kysyttiin myös, oliko vastaaja siirtynyt eläkkeelle, eläkkeen alkamispäivä sekä millä eläkkeellä vastaaja kyselyhetkellä oli. Työssä jatkaneiden vanhin ikäluokka (peruskyselyssä 55-60 v.) toimi. Liikunnan harrastamista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana kysyttiin samalla mittarilla molemmissa kyselyissä. Liikunta myös tukee henkistä hyvinvointia (Heikkinen & Ilmarinen 2001) ja keski-iässä aloitettu liikunnan harrastaminen alentaa kuolleisuutta samassa määrin kuin tupakoinnin lopettaminen (Byberg ym. Liikunta jaettiin neljään rasi.tusasteeseen. Näiden tutkimusten tulokset eivät ole täysin johdonmukaisia, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että eläkkeelle siirtyminen lisää kohtuullisesti rasittavaa aktiivisuutta, mikä vastaa myös tämän tutkimuksen havaintoja. Tässä tutkimuksessa on käytetty liikunnallisen passiivisuuden rajana 14 MET-tuntia viikossa ja aktiivisuuden rajana 30 MET-tuntia viikossa edelliseen terveysliikuntasuositukseen perustuen. Liikunnallisesti passiivisia tutkimassamme kohortissa oli verrattain vähän, noin neljännes työssä jatkaneista ja runsas viidennes vanhuuseläkkeelle siirtyneistä. Aiemmissa suosituksissa lihasvoimaharjoittelun tärkeyttä ei tuotu yhtä selkeästi esille. 2005; Touvier ym. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä on kuitenkin 7 ,5 prosenttia työikäisistä ja keskimäärin eläkkeelle jäädään jo noin 60-vuotiaina (Kannisto ja Hiltunen 2010)
Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2009. Suomen Lääkärilehti 2004;59(19):2040-42. 2010;7:14. Työntekijöiden terveydentilan vaihtelu ammattiaseman mukaan: Helsinki Health Studyn tuloksia. Riittääkö puoli tuntia kävelyä päivässä. Aikuisväestön terveyskäyttäytymistä vuosittain seurattaessa on käynyt ilmi, että nykyisen lihasvoimaharjoittelua sisältävän liikuntasuosituksen mukaisesti liikkui vuonna 2009 vain noin viisi prosenttia 55-64-vuotiaista. Lahelma E, Martikainen P. Changes in leisure-time physical activity and sedentary behaviour at retirement: a prospective study in middle-aged French subjects. 2005:25;181-95. 16 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Fogelholm M, Oja P. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen lisää vapaa-ajan liikuntaa. DiPietro L. lnt J Behav Nutr Phys Act. Byberg L, Melhus H, Gedeborg R, ym. Etenkin vanhemmille ikäluokille suositeltua lihasvoiman harjoittamista ei saavutettu, vaikka kestävyystyyppistä liikuntaa usein harrastettiin suositusten mukaisesti. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. Br J Sports Med 2009;43:482. Helsinki. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 5/2010. JOUNI LAHTI, TtM, tohtorikoulutettava Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: jouni.mm.lahti@helsinki.fi MIKKO LAAKSONEN, FT, dosentti Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: mikko.t.laaksonen@helsinki.fi OSSI RAHKONEN, VTT Professori Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: ossi.rahkonen@helsinki.fi EERO LAHELMA Professori Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: eero.lahelma@helsinki.fi Kannisto J ja Hiltunen M. 2001 ;56 Spec No 2:13-22. Eläkkeelle siirtymisikä suomen eläkejärjestelmässä. Liikunta säilyttää työkykyä ja ikääntyneiden toimintakykyä. Säännöllisen liikunnan aloittaminen viimeistään tässä elämänvaiheessa tuottaa terveyshyötyjä ja tukee itsenäistä selviytymistä ikääntymisen edetessä. The impact of retirement on physical activity. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 41, 2004 95-107 Touvier M, Bertrais S, Charreire H, ym. mukaan nykyisen lihasvoimaharjoiLLelua sisältävän liikuntasuosituksen mukaisesti liikkui vuonna 2009 vain noin viisi prosenttia 55-64-vuotiaisLa ja alle kymmenen prosenttia 4554-vuotiaista. LÄHTEET: Berger U, Der G, Mutrie A, Hannah MK. Passiivisten osuudeksi arvioitiin noin 35-40 prosenttia 55-64vuotiaista. Raportti 7/2010 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Helsinki. Toimintakyvyn säilymisen kannalta lihasvoiman harjoittaminen on keskeistä ja sen tärkeyttä tulisi korostaa entisestään. Aging&Society. Rahkonen 0, Roos E, Saastamoinen P. Heikkinen E ja Ilmarinen J. Duodecim 2001 ;117(6):653-660 Helakorpi S, Laitalainen E, Uutela A. Rinne M, Suni J, Vuori 1. Liikunnan harrastamiseen tulee kannustaa eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä olevia, sillä lisääntyvä vapaa-aika tarjoaa hyvät mahdollisuudet liikuntaan ja sen lisäämiseen. Physical activity in aging: changes in patterns and their relationship to health and function. Total mortality after changes in leisure time physical activity in 50 year old men: 35 year follow-up of population based cohort. Tässä tutkimuksessa ei kysymyksenasettelun vuoksi saatu tietoja lihasvoimaharjoittelun määrästä
Merkittävä osa uimahalleistamme rakennettiin nimenomaan näinä vuosina ja vähitellen nostettiin myös muiden urheiluhallien määrää ja varustetasoa. Kuntourheilu löi itsensä läpi 1970-luvulla. Suomi oli kaupungistunut. Yksi keskeisistä tekijöistä on kyseisen maan suhteelLIIKUNTA& TIEDE47°5/2010 17. Sodanjälkeisessä nopean rakennemuutoksen Suomessa suurimmat haasteet löytyivät kuntaja läänitason liikuntahallinnossa, kun maa alkoi kehittyä teollisuusyhteiskunnaksi ja luoda kattavia hyvinvointipalveluja. Taloudellinen kantokykymme ei välttämättä tulevaisuudessa riitä kustantamaan nykyisen tasoisia hyvinvointipalvelujamme. L iikunta heijastaa aikaansa. Yksi olennainen ulottuvuus on kuitenkin mielestäni jäänyt paitsioon. Tällä en tarkoita jonkun tietyn aktiviteetin kuten hölkäri, sauvakävelyn tai joogan läpimurtoa kuntourheilussa. Toistuvasti esiin nouseva selitysmalli näyttää olevan, että kulttuuriseen ja taloudellisen menestykseen vaaditaan monen suotuisan tekijän yhteisvaikutus. 1920ja 1930-luvuilla suomalaisen urheiluhallinnon haasteina oli kansalaisyhteiskunnan eheyttäminen kilpa-urheilun avulla, kansanterveyden kohentaminen ja urheilupaikkojen rakentaminen. KOLUM NI Teksti: HENRIK MEINANDER Liikuntakulttuurista Suomen uusi Nokia. Enemmänkin sitä, että tavassamme harrastaa liikuntaa on kokonaisuudessaan tapahtunut niin merkittävää lajikohtaista ja asenteellista laajentumista ja eriytymistä, että hyvällä syyllä voitaisiin puhua uuden elämäntavan nopeasta leviämisestä. Liikuntakulttuurin historiaa voi ja pitääkin tarkastella myös yhteiskuntamme kehitysvaiheitten asettamissa raameissa. Seuraavalla vuosikymmenellä sekä kuntourheiluliitot että urheiluopistot olivat päässeet valtiontuen piiriin, mikä kasvatti edelleen valtion urheiluhallinnon valvorua-, valistusja seurantavastuuta. Omaleimainen liikuntamme Suomalaisten liikuntatottumuksia on tutkittu jo hyvin monesta eri näkökulmasta. Ainakin sen asian korostamista, etteivät elintapojen Ja arvojen muutokset välttämättä ole vain heijastumia jostain suuremmasta rakennemuutoksesta yhteiskunnassamme tai länsimaisessa kulttuurissa yleisemmin. Tämän päivän historiantutkimuksessa ollaan laajasti kiinnostuneita siitä, miksi tietyt alueet ovat kehittyneet merkittäviksi kasvukeskuksiksi ja miksi toiset taas menettävät vetovoimansa ja uudisturniskykynsä. Samalla näissä hankkeissa liikkui myös entistä enemmän rahaa, ja seurauksena oli, että niin valtiovalta kuin poliittiset puolueetkin pyrkivät yhä tarkemmin ohjaamaan liikuntasektorin kehitystä. Viisikymmentäluvun alussa urheiluhallinnossa alettiin järjestelmällisemmin puhua kansanurheilun tukemisesta, eli nykytermein lähinnä kuntourheilun edistämisestä. Menestyvä yhteiskunta on avoin ja nopeasti sopeutuva Mitä tietoa ja taitoa pölyinen historiantutkija voi oikeastaan tarjota tällaisessa tulevaisuutta luotaavassa liikuntapoliittisessa keskustelussa. Kehityksen vauhtia ja muutosten vaativuutta osoittaa esimerkiksi se, että vielä 1940luvun lopussa aliravitsemus, erilaiset puutostaudit ja ruumiillisen työn raskaus olivat keskeisesti agendalla kun maan urheilutoimintaa ja terveysvalistusta suunniteltiin ja toteutettiin. Hyvin harva on nimittäin järjestelmällisesti pohtinut millä tavalla suomalaisten liikunta on viimeisten 30 vuoden aikana muokannut identiteettiämme. Siitä huolimatta muut tekijät, kuten yhä joustavampi teknologinen ympäristö, nouseva koulutustaso ja siihen liittyvä kasvava ekologinen tietoisuus yhdistettynä maamme harvinaisen hyvin kuntoiluun sopivaan luontoon tarjoavat kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiselle erinomaiset mahdollisuudet. Maahan oli ennätysvauhdissa syntynyt laajoja lähiöitä ja esikaupunkeja, joiden asukkaille haluttiin tarjota kelvolliset puitteet kuntourheilulle. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, kylmän sodan lopussa, suomalaisten elintaso ja ravitsemustottumukset olivat muuttuneet niin tyystin, että ongelmiksi olivat nousseet ennen kaikkea ylipaino, arkiliikunnan vähäisyys ja niistä johtuvat elintapasairaudet. Maailmalla tiedetään, että suomalaisilla on aivan erityinen suhde saunomiseen luonnon helmassa. Jos hyvin käy, maailmalle voi parin vuosikymmenen kuluessa olla levinnyt vastaavanlainen tieto suomalaisesta liikunnallisuudesta, erityisen läheisestä kansallisesta omakohtaisen liikunnan arvostamisesta
Muuttuvat käytännöt kertovat arvoista Liikuntakulttuurimme voisi toimia tällaisena menestystekijänä. Huippu-urheilun kuluttajina arvoissamme on tapahtunut läpimurto kohti avarakatseisempaa maailmankuvaa. Tänään suomalaiset innostuvat ja arvostavat aidosti myös muiden maiden huippujen suorituksia. Kipuaistimus johtuu tuntohermopäätteiden aktivoitumisesta lihassoluvälitilassa, lihaksesta ja sidekudoksesta vapautuvien aineosien (proteiinien, molekyylien, ionien) vaikutuksesta. Itsenäisyytemme ensimmäisten 50-60 vuoden aikana suomalaisten huippu-urheilijoiden kansainvälinen menestys oli tärkeä tekijä liikuntavalistuksen edistämisessä ja myönteisen kansallisen itsetunnon nostattamisessa. Liikunnan alalla parhaillaan tapahtuvien toimintatapojen ja odotuksien muutokset ovat selviä viestejä tästä. Samaa voi sanoa myös suomalaisten muuttuvista arvoista ja käytännöistä huippu-urheilun kuluttajina, penkkiurheilijoina. Huippu-urheilu ymmärretään yhä enemmän yhtenä viihteen muotona muiden joukossa, mikä on itse asiassa rehellisempää ja aidompaa kuin entisaikojen tiukkapipoinen urheilunationalismi. 18 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 ireita tuntuu, jos kyseinen liikuntamuoto on uusi tai liikunnan harrastamisesta on ollut taukoa. Erotuksena vakavammista lihasvammoista, kuten lihasrevähtymät, lihasvaurioon liittyvä kipu tai lihasarkuus alkaa viiveellä, ei tunnu levossa ja lievittyy lihaksen lämmetessä. Uudet mikroskooppikuvat antoivat merkkejä \ihaskudoksen mikrovaurioista, kuten lihassoluja ympäröivän lihassolukalvon repeämistä. Lihaksella kuten liikuntaelimistöllä yleisimminkin on oiva kyky optimoida ominaisuutensa ulkoisten vaatimuksien mukaan. Suomella voisi olla siihen aivan realistiset mahdollisuudet. lisen suvaitseva, avoin ja siksi nopeasti sopeutuva arvomaailma, joka edesauttaa uuden teknologian ja muun tietotaidon omaksumista ja hyödyntämistä muita maita tai alueita nopeammin. Ilmiö on havaittu ja kuvattu jo viimevuosisadan alussa, mutta yksiselitteistä syytä siihen ei ole löydetty. 1980-luvulla päästiin tutkimaan lihasvaurion merkkejä lihaskudoksessa tarkemmin mikroskooppien kehityksen myötä. Liikuntakulttuurimme on monen kiinnostavan muutoksen ja haasteen edessä. Tämän vuoksi kipuaistimuksen aikaansaava mekanismikin eroaa tyypillisestä varsinaisen kudosvaurion aiheuttamasta kivusta. Kuormituksen lisääntyessä lihas vahvistuu ja kuormituksen vähetessä surkas. Tällöin alettiin puhua \ihasvauriosta. lihasvaurion yhteydessä esiintyvä lihasarkuus on tyypiltään erilaista kuin todellinen jomottava kipu tai särky. Helsingissä pitämään esitelmään Teksti: HARRI PIITULAINEN Lihasarkuutta, turvotusta ja jäykkyyttä tarvitse pelätä • e1 Lähes jokainen on kokenut lihasarkuutta ja lihasheikkoutta oudokseltaan harrastetun liikunnan jälkeen päivän tai parin viiveellä. HENRIK MEINANDER Historian professori Helsingin yliopisto Sähköposti: henrik.meinander(at) helsinki.fi Kolumni perustuu liirjoittajan valtion liiliuntaneuvoston 90-vuotisjuh/assa 13.10. Ne jatkuvat monesti useita päiviä vaikuttaen työkykyyn ja vapaaajan aktiviteetteihin. Kyynisempi tulkinta tästä on tietenkin, että näin tapahtuu koska kotimaiset kykymme eivät enää pärjää kansainvälisillä areenoilla. Lihakset ovat eteviä mukautumaan ja oireet ovat osa normaalia palautumista
Keskeisessä asemassa on myös lihasaktiivisuuden tyyppi, sillä etenkin lihastyötapa, jossa lihas aktiivisesti vastustaa venymistään (eksentrinen Iihastyötapa), kuten alamäki kävely polven ojentajille, aiheuttaa herkemmin lihasvaurion oireita, kuin muut lihastyötavat (isometrinen ja konsentrinen). Vaikka lihasvaurion syntymekanismeja on tutkittu vuosikymmeniä, niin vieläkään ei kyetä selittämään yksiselitteisesti biologista mekanismia pitkäaikaiselle lihasheikkoudelle lihasvaurion yhteydessä. Myös erillinen liikkuvuusharjoittelu, jossa lihas viedään toistuvasti liikelaajuuden äärirajoille saattaa suojata pahimmilta oireilta. Selvää näyttää olevan, että ilmiöön ei ole vain yhtä syytä, mutta etenkin lihassolun kalvoston toiminnassa, joka välittää hermoston supisturruskäskyn voimaa tuottaville rakenteille lihassolussa on ongelmia. Tähän vaikuttaa yksilön liikuntatottumuksien, liikuntahistorian ja perimän yhteisvaikutus henkilön anatomiaan, lihassolujakaumaan ja motorisiin taitoihin. Etenkin eriasteisia lihasdystrofioita sairastavavilla henkilöillä lihasvaurio saattaa johtaa jopa lihassolujen ennenaikaiseen kuolemaan. Kärjistäen voidaan todeta, että lihassolujen tulee muokkautuessaan isommiksi ja vahvemmiksi liikuntaharjoittelun seurauksena hajottaa rakenteitaan, jotta uusia rakenteita voidaan rakentaa. Kevyt liikunta yhdistettynä riittävään proteiinien saantiin saattaa jopa hieman nopeuttaa palautumista ja oireet usein hetkellisesti lievittyvät lihaksen lämmetessä liikunnan tai hieronnan aikana. Tutkimukset viittaavat tosin myös siihen, että lihasvaurion oireiden aikana suoritettu raskaampi harjoitus ei välttämättä ole järkevää, sillä lihaksistosta ei saada läheskään niin paljoa irti kuin palautuneessa tilassa, joten harjoitus voi mennä hukkaan. Sopivan nousujohteinen jaksotus harjoitusohjelmassa ajaa saman asian kuin edellä mainittu niin sanottu suojaharjoitus. Tässä suojaavassa kuormituksessa intensiteetti voi olla selkeästi alhaisempi. Voimakkaidenkin lihasvaurion oireiden aikana voi harrastaa liikuntaa, sillä tutkimuksissa ei ole havaittu raskaankaan kuormituksen merkittävästi hidastavan palautumista. Lihassolukalvon toiminta heikkenee lihasvaurion yhteydessä Tietyt ihmiset ovat herkempiä lihasvauriolle. Näyttääkin siltä, että mikroskoopilla havaitut lihasvaurion merkit ovat osa normaaleja tärkeitä lihaskudoksen mukautumisen merkkejä, eivätkä niinkään viitteitä vakavista vaurioista. Nämä oireet ovat osa normaalia palautumista. Lihassolukalvon toimintahäiriö selittää vain lihasvaurion alkuvaiheen lihasheikkoutta. Lihassolukalvon toiminta häiriintyy lihasvaurion yhteydessä, mutta vain muutamiksi tunneiksi tai korkeintaan noin vuorokaudeksi, itse liikuntasuorituksen jälkeen. tuu. Tämä oli yllättävä tulos, sillä koehenkilöiden lihasten voimantuottokyky oli alentunut useiksi päiviksi. Lihassoluilla on mekanismi sulkea kalvonsa repeärnät nopeasti, jonka jälkeen kalvon toiminta näyttää hiljalleen palautuvan. Lihasvauriossa on useimmiten kyse lihaksen normaalista mukautumisesta edellä mainittuihin uusiin ulkoisiin vaatimuksiin. Lihasvaurion oireita voi vähentää sopivalla harjoitusohjelmalla Tutkimuksissa on havaittu, että lihasvaurion oireet ovat merkittävästi vähäisemmät, jos muutamia päiviä ennen varsinaista raskaampaa kuormitusta suoritetaan selvästi kevyempi niin sanottu suojaava kuormitus. Tämän alkuvaiheen aikana lihakset eivät ole juurikaan vielä kipeytyneet, sillä lihasarkuus alkaa voimistua vasta noin vuorokausi liikuntasuorituksen jälkeen. Tämä on tärkeää lihassolujen hengissä selviämisen kannalta, sillä pitkäaikaiset repeämät lihassolun kalvorakenteissa johtavat nopeasti solukuolemaan. Vaikka lihassolukalvon vaurioita on havaittu mikroskooppikuvissa, ei ole tiedossa, kuinka nämä muutokset vaikuttavat lihassolukalvon toimintaan, joka on äärimmäisen tärkeää lihassolun supistumisen ja siten koko lihaksen voimantuottokyvyn kannalta. Harjoituksen voi suorittaa "puoli tehoilla", jolloin voi keskittyä esimerkiksi suoritustekniikan hiomiseen. Terveillä näin vakavia liikunnan aiheuttamia vaurioita juurikaan havaita, mutta lihasvaurion oireiden voimakkuus vaihtelee suurestikin yksilöstä toiseen. Kiusallisia oireet kuitenkin saattavat olla ja voivat merkittävästikin haitata työntekoa ja vapaa-ajan aktiviteetteja. Näin näyttää todella tapahtuvankin, sillä lihasvaurion yhteydessä havaitut mikrovauriot eivät Ull(lJNTA & TIEDE 47 • 512010 19. Lihassolu hajottaa rakenteitaan tullaakseen vahvemmaksi Lihassolukalvon normaalin toiminta palautuu siis suhteellisen nopeasti. Myös muut lihastyötavat johtavat selkeisiin lihasvaurion oireisiin, jos niitä toistetaan riittävän pitkään riittävän kovalla intensiteetillä. Lihassolukalvo välittää lihassolun tuottamaa voimaa lihassolua ympäröivälle sidekudokselle, joten etenkin maksimaalisessa eksentrisessä lihastyössä lihassolukalvoon kohdistuu suuria voima ja venytyksiä. Suojaharjoitus on paikallaan, jos aloittaa harjoittelun pitemmän tauon jälkeen tai siirtyy harjoitusohjelmassa selkeästi raskaampaan vaiheeseen. Tämän vuoksi lihasvaurion oireita, lihasarkuutta, turvotusta, jäykkyyttä ja lihasheikkoutta on turha pelästyä
Naurava hyväntuulinen seuramies on kuitenkin ollut koko ikänsä urheilun ja liikunnan viemänä. Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi, 58, palasi alkusyksystä Brysselistä perusvirkaansa Suomeen. Syy pitkäaikaiselle voirnanlaskulle saattaa sijaita lihassolun kalvorakenteissa, mutta ei uloimmassa Ii hassolukalvossa (sarkolernma), jonka toimintaa tässä tutkimuksessa mitattiin. Nämä "vauriot" ovat liikunnan aktivoirnien proteolyyttisten (rakenteita hajottavien) entsyymien aikaansaamia ja siten osa lihaksen normaalia uudisrn uodostusprosessia. Hän on selvästi luontainen lobbari. Nyt tehty tutkimuksemme tuki aiempia löydöksiä, sillä etenkin nopeimmat ja vahvimmat lihassolut vaikuttivat olevan alttiimpia lihassolukalvon toiminnan häiriintymiselle. Näin lihassolukalvon toiminnan estyminen "sulkee" nopeiden ja vahvimpien lihassolujen toiminnan, suojatakseen niitä liiallisesta kuormitukselta ja siten myös solukuolemalta. Tämä on sinällään järkevää koko lihaksen kannalta, sillä nopeimpien ja vahvimpien lihassolujen on tarkoitettu vain hetkellisiin suuritehoisiin suorituksiin, joten niiden ei kuulu toimia pitkiä aikoja, kuten hitaiden ja kestävämpien lihassolujen. M iehestä ei tule urheilu ensimmäisenä mieleen. Eurooppalainen urheilu ei voi olla vain sitä. Lihassolun kalvorakenieet jatkuvat kuitenkin syvemmälle lihakseen (t-tubulukset). Vuonna 2000 Syväsalmi lähti Lausanneen uuden antidopingtoimiston Wadan pääsihteeriksi ja johtajaksi. Väliin mahtuu paikallisen menon tarkastelua Syväsalmen sanoin "yhdeksän vuotta 10000 metrin korkeudesta". Tähystyspaikkoina ovat olleet Maailman antidopingtoimisto (Wada) Lausannessa ja Montrealissa sekä Suomen EU-toimisto Brysselissä. Euroopan suurimpiin kansanliikkeisiin kuuluva urheilu otettiin EU:n toimivallan 20 LIIKUNTA& TIEDE47, 5/2010. HARRI PIITULAINEN, LitT Tutkija Aivotutkimusyksikkö, kylmälaboratorio Aalto yliopisto Espoo Sähköposti: harri@neuro.hut.fi Teksti: PEKKA AALTONEN HARRI SYVÄSALMI: Urheilulle pikaisesti selkeä toimivalta Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi varoittaa urheilukeskustelun yksipuolistumisesta EU:ssa. Syväsalmen Brysselissä oloaikana urheilu sai EU: lta erityisaseman. Syväsalmi aloitti opetusja kulttuuriministeriön urheilupomona 1990. Urheilun nykyisten suurimpien uhkien, sopupelin ja dopingin, torjumisessa tarvitaan valtioiden välistä yhteistyötä sekä valtioiden ja urheiluliikkeen yhteistyötä. Näiden syvempien rakenteiden toimintaa ei vielä kyetä mittaamaan ihmisiltä, mutta on viitteitä, että nämä rakenteet ovat keskeisessä asemassa pitkiuyneessä lihasheikkoudessa lihasvaurion yhteydessä. Pelkona on, että puhutaan vain ammattilaisjalkapallosta. Lihassolukalvo saattaakin toimia tärkeänä suojamekanismina. Suomen urheilutoiminnan uhkiin kuuluvat myös kansainväliset rahapeliyhtiöt, jotka tekevät töitä hartiavoimin kumotakseen kansalliset rahapelimonopolit. Tie on ollut pitkä ja vaihteleva porilaiselle Rosenlewin Urheilijoiden kasvatille. EU-lobbari Syväsalrnesta tuli 2006, kun hän lähti Brysseliin Suomen ulkoministeriön erttyisasiaruuntijana päätyönään ensin kulttuurija nuorisotoiminta ja sen perään urheilu ja kansallisen rahapelimonopolin puolustaminen. Aikaisemmat mikroskopiatutkimukset ovat osoittaneet, että rnikrovaurioi ta lihassoluissa havaitaan selkeästi useammin nopeimmissa ja vahvimmissa lihassoluissa. rajoitu vain liikunnan lopeuamisenjälkeisiin tunteihin, vaan rnikrovaurioita havaitaan vielä päiviä kuormituksen jälkeen