Spo ru isel ta liikunnanopett ajalt a vaaditaankin empaattisia erityistaitoja, jotta hän kykenisi tarjoamaan sopivan lähcst ymisk u l man myös Bja etenkin C-ryhmän oppilaille. Asia ei koskisikaan vain liikunnanopettajia, vaan koko kouluyhteisöä. Koulussa tavoitetaan herkässä kasvuvaiheessa olevat lapset: ihmiset, joiden ajatteluun ja käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa niin, että tulokset näkyvät pitkäjänteisesti kunkin elämäntaipaleella. Mitäpä jos koko koululaitoksen yhdeksi päätehtäväksi asetettaisiin liikuntakulttuurin edistäminen, liikunnalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin kasvattaminen ja tehtävään valjastettaisiin koko koululaitos. Mutta miten mahtaa olla ryhmän C kanssa. Tuoreet väittelijät, sekä Ulla Klemola että Sanna Palomälii, kirjoittavat arPASI KOSKI tikkeleissaan, miten oleellista liikunnankin näkökulmasta on, se kuinka yksittäinen lapsi/nuori yksilöllisesti kohdataan. Siinähän jokainen lapsi ja nuori tulee alleviivaten luo ki tet u ksi liikunnallisesti pätevien, keskitason tai luusereiden joukkoon. Erityisesti jälkimmäisen ryhmän kannalta voisi ajatella, että ei vain se ole merkityksellistä, mitä liikuntatunneilla tapahtuu, vaan myös se, miten kouluympäristö, koulun ilmapiiri ja toimintakulttuuri luovat puitteita myönteisen liikuntasuhteen kehittymiselle. Liikunnan viestinviejien osalta voisi ainakin ajatella, että ryhmästä A lähtöisin olevat sporttiset asianedistä_jät osaavat toimia vanhemmissakin ikäryhmissä kohderyhmän A kanssa, ehkä he myös kykenevät puhuttelemaan ainakin osaa B-ryhmään kuuluvista. Siellä kohdataan ne, joilla luontaisesti tai muusta syystä suhtautuminen liikuntaan muovautuu myönteiseksi ja aktiiviseksi (A-ryhmä), ne, joilla suhde liikuntaan virittyy neutraaliksi (Bryhmä) ja myös ne, joiden käsitykset liikunnasta alkavat muotoutua tai ovat jo muotoutuneet pikemminkin kielteisiksi kuin myönteisiksi (C-ryhmä). fi Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Leikitäänpä ajatusleikkiä,jossa koul u maa i lmaa muokattaisiin painottuneesti liikunnan näkökulmasta, eikä sinällään lisättäisi liikunnan oppituntien määrää paria kolmea viikkotuntia enempää. Entäpä, kun lavennetaan ajatusleikkiä liikunnalliseen elämäntapaan kasvamisesta koulujen ulkopuolelle ja koko väestöön käyttäen pohdinnassa kuviteltuja ryhmiä A, B ja C7 Millainen olisi liikunnalliseen elämäntapaan kasvattava elinympäristö ja yh t cisk u n ta. Ainakin ajatusleikin tasolla heillä voisi olla asiassa annettavaa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Muiden kuin liikunnanopettajien keskuudesta varmaan löytyy niitä, jotka ovat _jossain elämänsä vaiheessa kuuluneet toiseen ja kolmanteenkin mainituista ryhmistä. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Esa Nykänen Lehtikuva Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti: Paino: Painotalo Auranen Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa pasi .koski@ lts. 46. Liikunnanopettajat ovat pääsääntöisesti mainitun A-ryhmän edustajia ja siihen ehkä koko ikänsä kuuluneita. Liikunta &Tiede 6/2009 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Tällaisessa koulussa kaikille tuttu ja monilla liikuntatunneilla käytetty "kapree n ija ko " ei varmaankaan tulisi kysymykseen. LIIKUNNALLISEEN ELAMANTAPAAN KASVATTAMASSA oululaitos on kansakunnan liikunnallisen tulevaisuuden kannalta merkittävässä roolissa. Tai ainakin se voisi olla
Ulla Klemola 8 Oppilaslähtöisen ajattelun tukeminen on tärkeä osa liikunnanopettajien koulutusta. Pirjo Komulainen tutkimusryhmineen voitti ensimmäisen palkinnon Vuoden 2009 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa. Leena Nieminen 70 KOLUMNI: Kieroa terveyskansalaisuutta. 73 Rakenteisiin vaikutetaan politiikalla. Eikä liikuntaa pidä nähdä pelkästään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen välineenä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Olli Paakkari, Sanna Palomäki 15 Vanhanakin aloitettu liikunta antaa lisää toimintakykyisiä vuosia. Keskinen 22 Raija Mattila: Liikuntajärjestelmämme kaipaa tehostamista. Keski-iässä tai vanhanakin aloitettu säännöllisen liikunta pidentää elinikää ja siirtää kroonisten sairauksien ilmaantumista myöhempään ikään. Teppo Kalaja 54 Liikunnanopettajien käsitykset vuorovaikutustaidoista liian hyvää ollakseen totta. Arja Sääkslahti 83 Tutkimusuutisia liikuntasosiologian maailmasta. Ulla Palonen-Tikkanen Kuva: ESA NYKÄNEN POHDITTUA 75 OPISKELIJA OUNASTELEE: Luodaan lapsille mahdollisuuksia luistella. Mikaela von Bonsdorff 19 Keski-ikäisten jaksamista ja työhyvinvointia kannattaa tukea. Janne Vuorinen 76 EMERITUS IHMETTELEE: Hinnalla millä hyvänsä urheilua. Monika von Bonsdorff 21 POLTTOPISTEESSÄ: Liikunta etsii paikkaansa kansallisissa eheytystalkoissa. Liikunnan merkitys on tunnustettu, mutta sitä järjestetään, edistetään ja ohjataan edelleen turhan hajanaisesti, sirpaleisesti, ristiin ja päällekkäisin organisaatioin. Visio liikunnan lisätunnista voisi pitää sisällään ajatuksen, että sen avulla pyrittäisiin erityisesti oppilaiden omaehtoisen liikkumisen lisäämiseen. Jukka Virta, Taru Lintunen 61 Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 6. Tärkeimpänä tavoitteena olisi löytää jokaiselle oppilaalle vähintään yksi liikuntamuoto, jonka harrastamisen hän kokee mielekkääksi ja itselleen sopivaksi. Aino Sarje 48 Tuoreiden ylioppilaiden ja aiemmin ylioppilaiksi tulleiden valmiudet liikunnan aineenopettajan valintakokeessa. Mikko Salasuo AJASSA 71 Hengitysja verenkiertoelimistön hyvä kunto voi ehkäistä dementiaa. Mikko Simula 80 TÄTÄTUTKITAAN: Löytyvätkö liikkumattomuuden syyt yksilöstä, yhteiskunnasta vai molemmista. Tuomas Zacheus 41 Voimisteleva nainen Suomen kansakunnan symbolina. luokalta 8. Jokaisen oppilaan kykyjen, kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden tunteminen ja huomioon ottaminen on haaste liikunnanopettajalle. Esa Rovio, Harto Hakonen, Anna Kankaanpää, Jari Eskola, Matti Hakamäki, Tuije Tammelin, Satu Helakorpi, Antti Uutela, Eino Havas 34 Liikunnan merkitykset vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa. Hanna Vehmas TUTKIMUSARTIKKELIT 2009 OSA 1 26 Vähän liikkuvien nuorten aikuisväestöryhmien tunnistaminen Suomessa. Kari L. Opetusharjoittelu on siksi tärkeä koulutuksen elementti. luokalle. Vuorovaikutustaitojen avulla synnytetään myönteisiä koululiikuntamuistoja. Juhani Kirjanen 74 Toimitukselle. Pauli Vuolle 77 Sosiaalinen tila määrittää ihmisten liikkumista. Sami Yli-Piipari, Timo Jaakkola, Jarmo Liukkonen 68 Kirjoituskutsu: Tutkimusartikkelit 2010 68 Kirjoitusohjeet 2010. Pasi Koski 4 Vuorovaikutustaidot auttavat poistamaan liikkumisen tunne-esteitä. Ossi Rahkonen TUTKITTUA 82 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Sanna Palomäki 12 Kenen ehdoilla koululiikuntaa kehitetään. Liikuntaa estävien tunteiden ja pelkojen tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää. Liikunta ansaitsee arvostetun aseman omana itsenään, korostaa pitkän linjan kansainvälinen liikuntavaikuttaja Raija Mattila. Terveyden heikkenemistä ja toiminnanvajautta aiheuttaviin elintapoihin voidaan vaikuttaa
4 EDE 46, 612009 LIIKUNTA & TI
Boyatz ym. 0. il:,.. · _ tul<ea jo P.eliusl<oulutul<sensa ai ien. ·\': , • 1 ·, avulla synnytetään " myönteisiä koulu:: liikunta'muistoja. Vuorovaikutusopintoja liikunnanopettajakoulutukseen tilit.1 pettajan työn ydintä on vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Jotta opettaja tässä tukemisessa onnistuisi, hänellä pitäisi olla kyky kohdata erilaisia oppijoita niin yksilöinä kuin ryhminä. Yuorovaikutuskoulutuksen avulla etsittiin keinoja opettajan ja oppilaan välisen suhteen kehittämiseen sekä haettiin tukea koulun aikuissuhteiden hoitamiseen. Tutkimus toi näin oman lisänsä koulun sosiaalisia tilanteita selvittäneisiin tutkimuksiin, kuten erilaisten oppilaiden kohtaamiseen (Seppälä-Pänkäläinen 2009), koulukiusaamisen ehkäisyyn (Hamarus 2006; KiVa-koulu 2009) ja erilaisten opetuskäytänreiden kehittämiseen (Kahila 1993). Tunnetaidoilla tarkoitetaan omien tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisua sekä tunteiden säätelyä (Mayer&: Salovey 1997). f . . Kouluterveysja -menestystutkimukset (Hautamäki ym. Opetustyö on jatkuvaa älyllistä, sosiaalista ja tunteita herättävää ilaiden, koilegoiden ja van e ijärvi 2006, 21-22.) Opettajien työtodellisuutselvittävien tutkimusten (mm. Cothran ym. ' i, s..J, · 11 ~-e avaa opettaJ~.,,-~1::r·/ · mahdolfisuuden-tukea' , · ¼ .• , • . , .... :, ._, Opettajat tarvitsevat vuorova(klJ.,,t~ksen ja opetuKsen ha·a--steisiin:>, .. Taitojen käyttö pohjautuu toista ihmistä kunnioittavaan, tasa-arvoiseen asenteeseen. . Teoreettisesti työ pohjautui humanistiseen psykologiaan, clialogifilosofiaan ja kokemuksellisen oppimisen teoriaan. .._ ·-·•· ··oppilasta ~:arjoit:t:el'emaan .,,.", .. Tutkimusaineisto koostui opiskelijoiden oppimisKuva. Tutkimuskirjallisuus (mm. Nämä ongelmat ovat yhteisiä maailmanlaajuisesti (mm. Vuorovaikutustaitoja taas ovat selkeä itseilmaisu minäviestein, kuunteleminen ja ongelmanratkaisutaidot (Gordon 2006). . . lkoje tukijana (Tynjälä 2004). ,,. 2000) on osoittanut, että ihmisten välistä vuorovaikutusta edistävät taidot ovat opittavissa olevia taitoja. Opettajat tarvitsevat vuorovaikutuksen ja opetuksen haasteisiin tukea jo peruskoulutuksensa aikana. . Koulutuksessa opiskeltavat taidot eritteli n tunneja vuorovaikutustaicloiksi. ~Ja oppimaan. Kiviniemi 200iia).28-151).lodin huolet vaikeuttavat lasten ja nuorten keskirrymistä oppimiseen, mikä kuormittaa eri tavoin myös opettajia. Seuraavassa luon kokonaiskatsauksen liikunnanopettajaopiskelijoiden vuorovaikutuskoulutusta käsittelevän väitöskirja tutkimukseni toteutukseen ja tuloksiin. __ rnrnärtäminen on tar: eaa. 2009; Poulou 2007). Ensimmäisessä vaiheessa suunnittelin, toteutin ja arvioin tunneja vuorovaikutustaitoja kehittävän opintojakson. Toimintatutkimukseen (ks. •. Lähestyin vuorovaikutustaitoihin kouluttamista liikuntapedagogisesta ja kasvatustietee llisestä näkökulmasta pyrkimyksenä kehittää opettajankoulutusta. , .~,.,. Vuorovaikutustaidot eivät siten ole temppukokoelma vaan käytännön ilmausta siitä, millaisen arvon antaa itselleen ja toiselle ihmiselle. 2008) kertovat oppilaiden hyvistä kognitiivisista tiedoista, mutta myös siitä, että oppilaat eivät viihdy koulussa. ,><•~_,,,, · '. • .,., . Yhteiskttnnalliset muutokset synnyttävät lasten kasvuympäristössä pahoinvointia, joka näkyy konkreettisesti opettajan tyO!III (mm. Opetusalalla vuorovaikutustaitoihin kouluttamista käsittelevää tutkimusta on kuitenkin ollut hämmästyttävän vähän niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. \, -~ u~i!ta!!li~en ja {.. Tutkimus jakautui kahteen vaiheeseen. Heikkinen 2006) osallistui itseni lisäksi 33 liikunnanopettajaopiskelijaa. __ Vuorovaikutustaitojen" .... Kouluyhteisön sosiaaliseen ja tunneilmapiiriin on siis mitä ilmeisimmin syytä kiinnittää huomiota. 2008; Kämppi ym. Tulosten mukaan nuoret kokevat, että opettajia eivät heidän kuulumisensa kiinnosta. '• : :,-:,,, .. LKJMARKKU ULANDER LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /200, 5. miskäsitykset korostavat opettajan toimintaa oppimisen ohjaajana ja tiedon yksilöllisen prosessoinnin Väitöstutkimukseni tarkoitus oli kehittää vuorovaikutustaitojen opetusta liikunnan aineenopettajakoulutuksessa sekä tutkia opiskelijoiden kokemuksia taitojen käytöstä ja oppimisesta. Nykyiset konstruktivistisesti painottuneet oppi.... ~-,=,--~,. Kiviniemi 2000; ontoniemi 2003; Sutton &: Wheatley 2003; Säntti 2007) mukaan opettajat ovat pitäneet taitojaa~oitaa kou!QQ,Jhmissuhteita ja selvittää riaffiitfatilanteita riittämättöminå. ~ -~~~,....
Vaikka opiskelija havaitsi oppilaan tunteita, eteen tuleviin tilanteisiin ei voinut varautua etukäteen. Myös liikkumisen polaroituminen estyy, kun vähemmän liikkuvat saavat positiivisia liikuntakokemuksia. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun oppilaat poistuivat juoma tauon aikana tupakalle. Tapaustutkimuksen (ks. Opiskelijoiden yksimielinen halu oppia vuorovaikutustaitoja kertoo mahdollisuudesta rakentaa omanlaista opettajuutta ja vapautua annetuista opettajamalleista. Toisinaan taas oppilaiden käyttäytyminen aiheutti opiskelijoissa niin suurta tunnekuohua, että oma työskentely tunnilla vaikeutui. Ovatko opettajuuden myytit kenties syy myös siihen, että vuorovaikutuskoulutusta ja -tutkimusta on opetusalalla ollut niin vähän. Kyse saattoi olla esimerkiksi oppilaiden yliaktiivisuudesta tai passiivisuudesta. Keskustelut, taitojen käytön demonstraatiot ja harjoittelu sekä omista vuorovaikutuskokemuksista kertominen koettiin toimiviksi opetusmenetelmiksi. Koulutus ravisteli kuvaa opettajuudesta Liikunnanopiskelijat törmäsivät opetusharjoittelussaan myös ristiriitaisiin tuntemuksiin. Vastakohtaisuudet ilmensivät jännitteistä pohdintaa siitä, millainen opettajan tulisi olla. päiväkirjoista ja kyselyistä, omasta tutkijaopettajan havaintopäivåkirjastaui sekä videotallenteista yhden opiskelijaryhmän oppi tunneilta. Ne analysoin narratiivien analyysin (Polkinghorne 1995) ja piiloisten merkitysrakenteiden tulkintaan pyrkivän laadullisen sisällönanalyysin (Moilanen & Räihä 2001) avulla. Erityisesti oppilaan tunteen kuunteleminen auttoi opiskelijaa katsomaan tilannetta oppilaan näkökulmasta, mikä puolestaan tuki nuoren selviytymistä tehtävästä, esimerkiksi antoi uskallusta laskea rinne alas. Vuorovaikutustaitojen avulla synnytetään myönteisiä koululiikuntamuistoja, Tunteet olivat esillä myös opiskelijoiden koulussa kohtaamissa hankalissa vuorovaikutustilanteissa. Ihmisillä on paljon kokemuksia erilaisista vuorovaikutteisista tilanteista. Oppilaiden tunteet vaihtuivat nopeasti ja opettajaksi opiskelevien huomiota vaativat myös oppitunnin järjestämiseen liittyvät tehtävät. Monipuoliset menetelmät olivat paitsi hyödyllisiä myös "meheviä ja kannustavia", kuten eräs opiskelija ilmaisi. Vuorovaikutuskoulutus alkoi ravistella opettajuuteen liittyviä uskomuksia ja purkaa opettajan ammattitaidon myyttejä. Vuorovaikutustaitojen käyttö ei myönteisistä kokemuksista huolimatta ollut opiskelijoille helppoa. Tieto, käytäntö ja omat kokemukset kohtasivat Vuorovaikutustaitoja kehittävä opintojakso oli toimiva kokonaisuus. Liikunnanopiskelijat pitivät opintojakson sisältöä tarpeellisena oman opettajuutensa kehittymisessä. He halusivat päästä lähelle oppilaitaan, mutta pelkäsivät samalla auktoriteettiasemansa puolesta. Myyttisessä opettajakuvassa opettaja hallitsee synnynnäisesti opetustilanteet ja pitää ohjat käsissään hän tietää ja sanoo. Tunne-esteiden poistaminen lisää liikuntaa, millä taas on keskeinen merkitys yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. Sutton 2004) osoittautunut harvinaiseksi opettajan toimintatavaksi. Liikunnanopiskelijoille myyttinen opettajakuva loi turvaa, mutta se oli riittämätön, kun he pyrkivät pääsemään lähelle oppilaitaan. Myyttinen käsitys kaikkivoipaisesta opettajasta näyttäisi aineiston perusteella saavan sijaa myös tämän päivän opiskelijoissa. Kun opettaja huomaa ja ymmärtää liikkumista estäviä tunteita, vapauttaa se oppilasta harjoittelemaan ja oppimaan. Näissä tilanteissa opiskelijat eivät moittineet oppilasta, vaan puuttuivat nuorten käytökseen ilmaisemalla omia tunteitaan tapahtuneesta, mikä on aiemmissa tutkimuksissa (mm. Miksi tunneja vuorovaikutustaidot kolahtivat eli koskettivat opiskelijoita. Aiemmissa aikuisten vuorovaikutuskoulutusta selvittäneissä tutkimuksissa (mm. Eniten he käyttivät kuuntelun taitoja. Tunteet pinnassa liikuntatunneilla Toisessa vaiheessa tutkimus osoitti, että teoria siirtyi käytäntöön: liikunnanopiskelijoista suurin osa kertoi käyttäneensä oppimiaan vuorovaikutustaitoja opetusharjoittelunsa aikana. Lehtonen 2007) aineistona olivat kyselylomakevastaukset ja kahdeksan videoitua ryhmähaastattelua, joissa oli mukana 17 opiskelijaa. Tässä tutkimuksessa opittiin kokemuksen kautta, miten yhdistää käytännön kokemukset ja uudet vuorovaikutustiedot ja -taidot. Opintojakson saama hyvä vastaanotto kertoo myös siitä, että vuorovaikutuskoulutukselle on opettajankoulutuksessa selkeä tilaus ja tarve. Erityisesti sellaiset tilanteet, jotka eivät ole luonnistuneet, herättävät tarpeen toimia toisin. Opiskelijan omaa tunnekokemusta kuvaava viesti muutti oppilaiden käytöstä, ja ongelmatilanne poistui. Tässä tutkimuksessa kehitettyä vuorovaikutuskoulutusta voidaan soveltaa myös muuhun opettajankoulutukseen ja täydennyskoulutukseen 6 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /200,. McNaughton ym 2008; Rasku-Puttonen 1997) on havaittu samaa myönteisyyttä. Vastakkain asettuivat tiukkuus ja inhimillisyys sekä oppilaiden aktiivinen liikuttaminen ja vuorovaikutukseen antautuminen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kehitin vuorovaikutustaitoja syventävän kurssin ja tutkin eri kohdejoukolla, millaisia haastavia vuorovaikutustilanteita liikunnanopiskelijat kohtasivat ja miten he käyttivät oppimiaan taitoja nuorten kanssa liikuntatunneilla opetusharjoittelunsa aikana. Analysoin aineiston vaiheittain etenevän sisällönanalyysin ja tyypittelyn avulla (Eskola 2001). Opintojakson vahvuutena oli teoreettisen tiedon ja käytännön kokemusten linkittyminen toisiinsa. Opiskelija sai mahdollisuuden harjoitella uutta tapaa toimia. Opiskelijat toivoivat yksimielisesti lisää vuorovaikutusopintoja peruskoulutukseensa. Vuorovaikutustaidoilla on siten merkitystä liikuntatietojen ja -taitojen oppimiselle. Esimerkiksi, kun oppilaat "lintsasivat" alkuverryttelystä, opiskelija kertoi pettyneensä poikien toimintaan. He halusivat olla aitoja ihmisiä ja opettajia, mutta tunnustivat tarpeensa harjoitella vuorovaikutustaitoja
Laine, J. Cothran, D., Kulinna, P. Koulukiusaaminen ilmiönä-yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta. Peruskoulun 5., 7. & Wheatley, K. Jyväskylä: PS-kustannus, 44-67. & Salovey, P. 2006. & Garrahy, D. R. Rasku-Puttonen, H. 2007. Nummenmaa & J. 2003. sekä urheiluvalm ennuksen ja työel äm än tarpeisiin. Oppijoiden moninaisuuden kohtaaminen suomalaisessa lähikoulussa: etnografia kouluyhteisön aikuisten yhdessä oppimisen haasteista ja mahdollisuuksista. Opettajankoulutuslaitos. 2001. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon. Poulou, M. 2000. Opettajuuden rakentuminen ja muuttuminen sotienjälkeisessä Suomessa opettajien elämäkertojen valossa. Jyväskylän yliopisto. http:// www.kivakoulu.fi. ULLA KLEMOLA, LitT Lehtori Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: ulla.klemola@edu.jyu.fi Artikkeli perustuu l1i1joittajan 29.8.2009 Jyväsliylän yliopistossa tarlwstettuun väitöskirjaan "Opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitojen kehittäminen liikunnan aineenopettajakoulutuksessa". Rovio & L. 2006. Polkinghorne, D. Välijärvi, J. Viitattu 10.2.2009. Kupiainen, S., Laaksonen, S. 2007. Aaltola & R. Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihanke (OPEPRO) selvitys 14. Nyt käytetyn haastattelu-, oppim ispäiväkirjaja kyselyaineisto n rinnalle tarvittaisiin observointim enetelm iä, jotta kuva tunneym m ärryksestä ja vuorovaikutustaitojen käytöstä liikunnanopetuksessa tarkentuisi. Wisniewski (toim.l Life history and narrative. Opettajan työn yhteiskunnallisten ehtojen muutos. Säntti, J. Savolainen. Sutton, R. "Milloin sinä otat itseäsi niskasta kiinni?" Opettajien kokemuksia alisuoriutujista. & Rhee, K. Tästä voi päätellä, että vuorovaikutustaitojen harjoittel em inen ei olisikaan taakka vaan hel pottaisi usein voim ia vieviä ihm issuhdetilanteita. T Heikkinen, E. luokan oppilaiden koulu kokemukset ja koettu terveys. M ielenkiintoista olisi m yös selvittää tarkem m in, m iten oppilaan tunteiden huom ioim inen vaikuttaa itse liikuntataidon oppim iseen. Teoksessa M. Valli (toim I Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Lehtonen, P. Toimiva koulu. Pellon pientareelta akateemisiin sfääreihin. LIIKUNTA l!, TIEDE 46 • 6 /20CJ9 7. & Räihä, P. Opetusministeriön julkaisuja 44. Bamberg & P Jokinen (toim.) Tapaustutkimuksen taito. 2009. Theory, development, assessment and application at home, school and in the workplace. 2008. 2000. Educational Psychology Review 15 141, 327-354. Toimintatutkimuksen lähtökohdat. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 288. 2004. WHO-koululaistutkimuksen trendejä vuosina 1994-2006 Jyväskylän yliopisto. Valli Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Tynjälä, P. Koska opettajatutkim ukset ovat osoittaneet, että LÄHTEET Boyatzis, R., Goleman, D. Jyväskylän yliopisto. Attributions for and consequences of student misbehavior. Täm ä tutkim usaineisto anto i vastauksia vuorovaikutuskoulutuksen toteuttam isen käytännön kysym yksiin sekä selvitti kerro ttujen kokem usten avulla vuoro vaikutu staitojen oppim ista. PISA 06 Finland: analyses, reflections and explanations. Clustering competence in emotional intelligence: insights from the emotional competence inventory. Jyväskylän yliopisto. Topics in Early Childhood Special Education 27 14), 223-231. Välijärvi (toim.) Opettajan työ ja oppiminen. Physical Education and Sport Pedagogy 14 (2), 155-167. New York, NY Basic Books, 3-31. Narrative configuration in qualitative analysis. Sluyter (toim.) Emotional development and emotional intelligence: educational implications. Eskola, J. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että vuorovaikutustaidot tarjoavat välineitä sekä jämäkkänä että välittävänä opettajana toimimiseen. McNaughton, D., McCarthy, J., Head-Reeves, D. T. 2009. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. What is emotional intelliqence. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. kylä Studies in Education, Psychology and Social Research 210. 2003. 2004. KiVa Koulu-toimenpideohjelma. Suom. Teoksessa J. Kontoniemi, M. Jyvväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 364. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. 2008. Teoksessa J. M. Kahila, S. San Francisco, CA: Jossey-Bass, 343-362. London: Falmer Press, 5-23. Teoksessa P Salovey & D. Asiantuntijuus ja työkulttuuri! opettajan työssä. Teoksessa M.-L. & Scheinin, P. Jyväskylän yliopisto. Tapausja toimintatutkimuksen yhdistäminen. 2008. Moilanen, P. 174-190. Learning to listen. 2001. 2009. Jyväskylä: PS-kustannus, 133-157. Mayer, J. Viime kädessä olennaisinta on, että jokainen lapsi ja nuori voisi koulussa tuntea olevansa tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen, jonka tarinoita kannattaa kuunnella. Kansankynttilästä tietotyön ammattilaiseksi. Teachers emotions and teaching: a review of the literature and directions for future research. Jyväsvanhat mallit koulun vuorovaikutustilanteiden käsittelemiseksi eivät riitä, tarjoaa vuorovaikutustaitojen käyttö uudenlaisia mahdollisuuksia muuttaa opettajien ja oppilaiden koulutodellisuutta. Bar-On & J. 1995. Opetushallitus. Hamarus, P. Teoksessa J. 2006. "Ymmärrän myös itseäni paremmin" Vuorovaikutus opettajan ammatissa -opintojakson kehittäminen. Studies in Sport, Physical Education and Health 39. Lavonen, J., Pehkonen, E., Rantanen, P. Koulutuksen tutkimuslaitos, 9-30. Helsinki: Gaudeamus, 245-253. & Kannas, L. Kasvatus 35 (2). Social Psychology of Education 7, 379-398 Sutton, R. Helsinki: Kansanvalistusseura, 16-38. Opetuksen perusteita ja käytänteitä 31, 69-75. Aaltola & R. ja 9. Jyväskylän yliopisto. Kiviniemi, K. 1993. L. Teoksessa H. Hatch & R. Seppälä-Pänkäläinen, T. Jyväskylän yliopisto. L. Parker (toim.) The handbook of emotional intelligence. Emotional regulation and strategies of teachers. 1997. Heikkinen, H. Teoksessa A. Helsinki: Opetushallitus. Hautamäki, J., Harjunen, E., Hautamäki, A., Karjalainen, T. Helsinki: LK-kirjat. Kämppi, K., Välimaa, R., Tynjälä, J., Haapsalo, 1., Villberg, J. Teaching active listening strategy to preservice education professionals. 1997. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle Opettajien ja opettajankouluttajien käsityksiä opettajan työstä, opettajuuden muuttumisesta ja opettajankoulutuksen kehittämishaasteista. Opettajiin kohdistuvat odotu kset ja vaatim ukset kun ovat jo tällä hetkellä varsin suuret (Välijärvi 2006). Nikki (toim.) Opettajankoulutuksen laatua kehittämässä. Gordon, T 2006. Vuorovaikutuskoulutuksen ja -taitojen käytön avulla voidaan siten saada kaivattua muutosta koulun moninaisten ihmissuhteiden hoitoon. Merkitysrakenteiden tulkinta. Opettajia saattaa nyt askarru ttaa, luovatko vuoro vaikutustaidot ja niiden oppim inen heille taas uusia velvoitteita. & Schreiner, M. (2007) Student-teachers· concerns about teaching practice, European Journal ofTeacher Education, 30 (1 ), 91-110. Opetusmenetelmän merkitys prososiaalisessa oppimisessa: auttamiskäyttäytymisen edistäminen yhteistyöskentelyn avulla koululiikunnassa. Vaikka liikunnanopiskclijat kohtasivat vaikeuksia vuoro vaikutustaitojen soveltam isessa, he eivät kyseenalaistaneet taito jen opiskelua. Kasvatusalan tutkimuksia Research in Educational Sciences 31. Teoksessa R
Oppilaslähtöisen ajattelun tukeminen on tärkeää liikunnanopettajien koulutuksessa
Opettajan tulisi pystyä huomiomaan tämä pedagogisissa ratkaisuissaan ja huolehtia siitä, että liikuntatuntitilanne on oppilaalle sekä fyysisesti että psyykkisesti turvallinen ja kannustava. Opettajan pedagoginen ajattelu ja siihen kuuluva päätöksenteko muodostaa perustan opettajan toiminnalle ja vaikuttaa olennaisesti myös siihen, minkälaisia kokemuksia opetus-oppimistilanne oppilaalle tarjoaa. omien kouluvuosien aikana ja jatkuu vielä koulutuksen jälkeen työelämässä. Teksti: SANNA PALOMÄKI Oppilaiden yksilöllisten kykyjen, tarpeiden ja kiinnostuksen kohteiden huomioon ottaminen opetuksessa on suuri haaste liikunnanopettajille. Liikunnassa oppiminen ja opettaminen on luonteeltaan näkyvämpää kuin monissa muissa kouluaineissa. Opiskelijoiden kokemuksilla on kiistaton merkitys oppimisen laadussa, ja siksi näitä havaintoja ja tulkintoja oppimisympäristöistä on tärkeää tutkia (Väisänen 2000, 39). Opetusharjoittelu on tärkeä koulutuksen elementti. Liikunnan oppiminen on kokonaisvaltaista ja elämyksellistä. Parhaimmillaan koululiikunta tuottaa oppimisen ja liikunnan iloa, lisää yhteisöllisyyttä ja aktivoi oppilaita omatoimiseen liikkumiseen. Koska liikunnanopettajien tehtävänä on kannustaa jokaista oppilasta liikkumaan, on tärkeää, että he pystyvät tällaiseen oppilaslähtöiseen ajatteluun. Ammatillista kehittymistä lähestyttiin erityisesti opiskelijoiden pedagogisen ajattelun ja opetusharjoittelukokemusten näkökulmista. Opettajan työllä voi olla hyvinkin tärkeitä ja kauaskantoisia vaikutuksia oppilaiden elämään. Negatiivisilla koululiikuntakokemuksilla voi olla kohtalokkaat LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 9. Tällaisella oppilaslähtöisellä ajattelulla on suuri merkitys liikunnanopettajan työssä, jonka keskeisimpänä tavoitteena on antaa oppilaille asenteelliset, tiedolliset ja taidolliset eväät liikunnalliseen elämäntapaan. Ammatillisen kehittymisen myötä tapahtuu muutoksia opettajaidentiteetissä, tietopohjassa, ajattelussa ja opetuskäyttäytymisessä. Väitöstyössäni tarkastelin opettajaksi opiskelevien ammatillista kehittymistä liikunnanopettajakoulutuksessa. Kuva: ESA NYKÄNEN pettajan ammatillinen kehittyminen on pitkäkestoinen ja moniulotteinen ilmiö, johon liittyy opettajan itsensä kannalta sekä tiedostettuja että tiedostamattomia aineksia. Se tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia erilaisten oppilaiden kohtaamiseen ja oman opettajuuden kehittämiseen. (Kari & Heikkinen 2002; Lauriala & Kukkonen 2005; Väisänen & Atjonen 2005) Ammatillisen kehittymisen seuraaminen on tärkeää, sillä se luo perustan sekä opiskelijoiden ohjaamiselle että koulutuksen kehittämiselle. Suuri haaste opettajan työssä on oppilaiden yksilöllisten lähtökohtien, kykyjen, kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden tunteminen ja huomioon ottaminen opetuksessa. (Väisänen 2004) Opettajuus ei kehity pelkästään opettajankoulutuksessa vaan kaikissa niissä suhteissa, joissa opiskelija elämässään on. Pedagoginen ajattelu määritellään opettajan ajatteluksi, joka kohdistuu opetus-oppimistapahtuman aihepiiriin ja sen eri tekijöihin (Kansanen 2004, 87; Kansanen, Tirri, Meri, Krokfors, Husu & Jyrhämä 2000, 5-6). Opettajan työ on vaativaa ja vastuullista Opettajan ammatti on vaativa ja eettisesti vastuullinen ihmissuhdeammatti. Ammatillisen kehittymisen prosessi on alkanut jo ennen koulutukseen tuloa 111111
Tutkimuksessa käytettiin useita erilaisia aineistoja ja menetelmiä: kyselyjä, opiskelijoiden harjoitteluraportteja, opetusten videointeja ja observointeja, haastatteluja sekä stimulated recall -menetelmää. Opiskelijoiden käytössä on mm. Suurin osa opiskelijoista myös onnistui kehittämään opetustaan tavoitteen suunnassa. Opetuksen videointi ja analysointi tukee opettajan ajattelua Väitöstutkimukseni sisälsi kuusi osajulkaisua, joissa tutkittavien opiskelijoiden määrä vaihteli 4 62 välillä. Tavoitteena on, että tulevat opettajat omaksuisivat tutkivan ja kehittävän asenteen omaa työtään kohtaan. Tutkiva ote on myös liikurmanopettajakoulutuksessa läpäisevä teema, jota opiskellaan useilla eri kursseilla. seura ukset. Viime vuosina (2002-2006) pyrkijöitä on ollut 700-900 ja koulutuspaikka on voitu tarjota vajaalle kymmenelle prosentille hakijoista (Mäkelä, Palomäki, Kalaja, Keskinen & Hirvensalo 2008, 58). Fyy sisesti passiivinen eläm äntapa näkyy työssä jaksam isessa, terveydessä ja yleisessä hyv invoinnissa. Liikunnanopettajien koulutusta toteutetaan pedagogis-didaktisesti orientoituneen, integroidun koulutusmallin mukaisesti, jossa aineen opinnot ja pedagogiset opinnot kulkevat rinnakkaisina koko koulutuksen ajan. Opettajuuden tukeminen ja opetusharjoittelu aloitetaan jo ensimmäisenä opintovuonna ainelaitoksella. Perusopetuksessa ja lukiossa 20 prosenttia päätoimisista liikunnanopettajista oli vailla muodollista kelpoisuutta. Suosituimpia tavoitteita opiskelijoilla olivat palautteen armon kehittäminen, opettaja-oppilas -vuorovaikutuksen lisääminen ja tehtävien selitysten selkeyttäminen. Keskeisin menetelmä erilaisten tekstiaineistojen analysoinnissa oli sisällönanalyysi. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että opiskelijat tarvitsevat videopalautteen lisäksi ohjausta ja työkaluja, esimerkiksi observointimenetelmiä, opetuksen analysoinnin tueksi ja pedagogisen ajattelun kehittämiTeksti: SANNA PALOMÄKI Koulutettujen opettajien tarve kasvaa petushallituksen (2009) selvityksen mukaan suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelee useita satoja liikunnanopettajia, joilta puuttuu muodollinen pätevyys tehtävän hoitamiseen. Sen varassa heillä oli mahdollisuus pohtia myös opetuskäyttäytymisen syitä ja asettaa opetuksen kehittämiseen tähtääviä tavoitteita. 10 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 612009. Ensi kevään opiskelijavalinnoissa koulutuspaikkaa tarjotaan vain 50 uudelle opiskelijalle. Vuodesta 2002 lähtien liikunnanopettajatarpeeseen on voitu vastata koulutuksessa laajennushankkeen ja pätevöittämiskoulutuksen keinoin, mutta nyt nämä toiminnot ovat uhattuina. (Niemi 2005, 212). Opiskelijat motivoituneita ja liikunnallisia Liikunnanopettajakoulutukseen hakeutuminen on varsin suosittua. Tällaisella koulutusmäärällä epäpätevien määrä pysyy tulevaisuudessa vähintäänkin samana, ellei jopa kasva suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Opiskelijat (n= 58) pitivät videon ja eri observointimenetelmien kautta saatua palautetietoa monipuolisena ja luotettavana. Kurssilla hyödynnetään opetusten videointeja ja erilaisia observointimenetelmiä. Koulutuspoliittisesti tilanne on tällä hetkellä erityisen huolestuttava, sillä liikunnanopettajakoulutukselle ei ole osoitettu tarvittavaa resurssia lisäkoulutukseen. Tutkivalla otteella eväitä opetuksen kehittämiseen Suomalaista opettajankoulutusta voidaan kutsua tutkimuspohjaiseksi. Tärkeän lähtökohdan vaitöstyölleni muodosti liikuntapedagogiikan aineopintoihin kuuluva Tutkiva opettaja -kurssi, jonka tavoitteena on lisätä opiskelijan tietoisuutta omasta opetustoiminnasta, kehittää reOektiivistä, pedagogista ajattelua ja antaa valmiuksia opetuksen kehittämiseen. Osatutkimuksissa käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia analysointimenetelmiä. (Opetusministeriö 2007) Opettajan työ ei voi perustua staattisesti valmiiden mallien soveltamiseen, vaan se vaatii taitoa ymmärtää luokassa ilmeneviä tapahtumia ja syy-seuraus suhteita sekä valmiutta muuttaa toimintaa kokemusten perusteella. Ammatillisessa koulutuksessa pätevien liikunnanopettajien puute on vielä hieman suurempi. Opiskelijat ovat sisäisesti motivoituneita ja alalle suuntautuneita (Hirvensalo & Palomäki 2006; Mäkelä, Palomäki, Kalaja, Keskinen & Hirvensalo 2008, 60). Stimulated recall -menetelmä perustuu opetustilanteen videointiin ja opettajan suorittamaan opetuksen analysointiin videolta. Opetuksen videointi ja analysointi on tehokas keino lisätä opettajaksi opiskelevien tietoisuutta sekä omasta opetuskäyttäytymisestä että oppilaiden tunti toiminnasta ja oppimisesta. liikunnanopetuksen tarkkailuun suunniteltu tietokonepohjainen observointiohjelma LOTAS. Oma liikunnallisuus, halu toimia lasten ja nuorten kanssa sekä välittää positiivisia liikuntakokemuksia heille ovat tyypillisiä lähtökohtia ammattiin hakeutumiselle (Heikinaro-Johansson, Hirvensalo, Huovinen & Lumela 2001; Sissala & Turppa 2008)
Videopalautetta olisi m ahdollista hyödyntää nykyistä tehokkaam m in opettajankoulutuksessa. Opetusharjoitteluvaiheessa opiskelijoiden pedagoginen ajattelu sisälsi aiempaa enemmän perusteluja opetuksessa tehdyille ratkaisuille ja ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi. Liikunnanopettajaksi opiskelevien pedagogisessa ajattelussa tapahtui koulutuksen aikana myönteistä kehitystä. Kummiluokkaharjoittelussa oppilas tulee tutuksi Opetusharjoittelukokemuksilla on erityistä merkitystä opettajaksi kasvussa ja opettajan urarnotivaation kehittymisessä. Opiskelijoiden käsitykset hyvästä liikunnanopetrajasta ja omasta opetustavasta kehittyivät opiskelun edetessä oppilas keskeisempään ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen suuntaan. Opettaja on opetustilanteen aikana monenlaisten haasteiden edessä, eikä aina pysty toimimaan ihanteidensa mukaisesti. oppilaiden aktivoinnista ja halusta saada oppilaat ajattelemaan, oppilasta lähellä olemisesta ja yhdessä tekemisestä, oppilaiden kuuntelusta ja ideoiden huomioimisesta sekä oppilaiden omatoimisuuden korostamisesta ja pyrkimyksestä oppilaskeskeisten opetusmenetelmien käyttöön. SANNA PALOMÄKI, LitT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylä yliopisto Sähköposti: sanna.palomaki@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan 21.1.1. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin huomioitava seurantatutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden pieni määrä (n= 4) ja se, että vertailussa oli mukana erilaisia opetustilanteita. Kansanterveydellinen näkökulma asettaa liikunnanopettajien työlle tulevaisuudessa entistäkin keskeisemmän haasteen. Esim erkiksi stim ulated recall -m enetelm än käyttäm inen opetu sharjoittelun ohjaustilanteissa, saattaisi vahvistaa opiskel ijan ro olia palautekeskustelussa ja tarjota ohjaavalle opettajalle tarttu m apintaa opiskelijan pedagogiseen ajatteluun. Häiriökäyttäytymiseen liittyviä havaintoja tehtiin jopa yllättävän vähän. Enemmistö koki, että liikuntatunnit olivat turvallisia, tilanja ajankäytöltään tarkoituksenmukaisia ja että tunneilla oli selvät säännöt, hyvä työrauha ja paljon toimintaa. Opiskelijat kokivat, että oppilaat olivat pääosin liikunnasta innostuneita. Suurin osa opiskelijoista (n= 62) piti kenttäharjoittelua hyödyllisenä, mielenkiintoisena ja motivoivana tulevaa työtä ajatellen. Opettaja-oppilas -vuorovaikutus kehittyy ja teoria-käytäntö -yhteyksien muodostaminen tehostuu pitkäkestoisen harjoittelun aikana. Koulun liikunnanopetukseen tarvitaan lisää sekä määrää että laatua, jotta voisimme aktivoida nuoria liikkumaan hyvinvointinsa kannalta riittävästi. 2009 Jyväskylän yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan "Opettajaksi opislielevien pedagoginen ajattelu ja ammati 1/inen kehittyminen Ii iuunnanopettajanoulutuhsessa ". Liikunnanopettajat isojen haasteiden edessä Suomalainen yliopistotasoinen, maisterintutkintoon johtava liikunnanopenajakoulutus antaa hyvän pohjan opettajien ammatilliselle kehittymiselle ja luo mahdollisuuksia myös koulutuksen kehittämiselle. Opiskelijoiden oppilaskeskeinen ajattelu ei tarkoita suoraan oppilaskeskeistä opetuksen toteutusta. Oppilaiden suorituksiin ja osaamiseen osattiin reagoida helpommin kuin oppilaiden muuhun käyttäytymiseen tai ryhmän sosiaalisiin suhteisiin. Pidempikestoisella kummiluokkaharjoittelulla, jossa opiskelijat kohtaavat saman luokan viikoittain, on kuitenkin selviä etuja. Esimerkiksi oppilaiden yksilöllinen huomiointi isossa ryhmässä ei ole helppo tehtävä. Perusteluissa tuli selvästi ilmi myös aikaisempien opetusja ohjauskokemusten merkitys, eli perustelut pohjasivat usein käytännön toiminnassa muotoutuneeseen tai vahvistettuun praktiseen tietoon. seksi. Opiskelijat arvioivat koulujen liikunnanopetusta myönteiseen sävyyn. LIIKUNTA. Opetusharjoittelijat tiedostivat oman toimintansa vaikutuksia oppilaisiin ja havainnoivat oppilaiden reaktioita ja toimintaa opetustilanteessa enemmän kuin seurantatutkimuksen aikaisemmassa vaiheessa. Oppilasnäkökulma vahvistui sekä opetustilanneajattelussa että opetusta koskevissa käsityksissä. Oppilasryhmiä pidettiin kuitenkin heterogeenisinäja oppilaiden välisiä kuntoja taitoeroja suurina. & TIEDE 46, 6 /2009 11. Koulutuksesta valmistuvilla liikunnanopettajilla on myönteinen kuva sekä omasta ammatillisesta pätevyydestä että tulevasta työstä oppilaiden kanssa (]ohansson, Heikinaro-Johansson, Hirvensalo, Palomäki & Huovinen 2009). Tulevien liikunnanopettajien tulisi kasvaa sellaiseen pedagogiseen ajatteluun, että heillä on kykyä asettua myös niiden oppilaiden asemaan, jotka ovat liikunnallisesti passiivisia tai taitotasoltaan heikompia. Opetusharjoittelijat puhuivat mm. Opettajaksi opiskeleville tulee tarjota jo koulutuksen aikana monia mahdollisuuksia erilaisten oppilaiden kohtaamiseen ja oppilaantuntemuksen kehittämiseen. Opettajaksi opiskelevat pääsevät kehittämään oppilaantuntemustaan ja voivat ottaa opetuksessaan paremmin huomioon sekä ryhmän että yksilöiden tarpeet. Perustelut olivat useammin oppilastekijöistä johdettuja kuin aiemmassa vaiheessa. Opettajien tulee osata kuunnella oppilaitaan, etsiä vaihtoehtoja ja kehittää oppimisympäristöjä, jotta löydetään keinoja kaikkien oppilaiden fyysisen aktiivisuuden tukemiseen. Kohti oppilaslähtöistä ajattelua Koulutuksen loppupuolella olevien opetusharjoittelijoiden pedagoginen ajattelu oli vähemmän opettajakeskeistä ja enemmän opettaja-oppilas -vuorovaikutukseen suuntautunutta kuin toisena opintovuonna. Harjoittelussa voidaan saavuttaa merkityksellisiä oppimiskokemuksia jo viikon intensiivisen kouluelämäjakson aikana
Terveyttä tarkastellaan sen kansantaloudelle aiheuttamien säästöjen tai kulujen näkökulmasta. & Turppa, H. Liikunta voidaan nähdä koulussa päivittäisenä hyvinvoinnin osatekijänä ja osallistumisen välineenä (Koski ym. Kansanen, P. 2008. Joensuu, 31-46. Lauriala, A. K oululiikunnan merkitystä ja kehittämistä pohdittaessa vastaukset riippuvat luonnollisesti siitä, keneltä kysytään. 2005. Opetettavia aihekokonaisuuksia, oppiaineita tai niiden tuntimääriä valitessa käydään samalla keskustelua siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään arvokkaana ja tavoiteltavana, ja millaisella osaamisella tulevaisuudessa pärjätään. Kenen ehdoilla koululiikuntaa kehitetään. Theoretical landscapes, practical challenges. & Kukkonen, M. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 34-60. & Palomäki, S. Husu, J. Joensuu, 91-107 Mäkelä, K., Palomäki, S., Kalaja, T., Keskinen, 1. Liikuntatieteitä opiskelemaan hakevien uravalintamotiivit. New York: Lang. & Hirvensalo, M. Liikunnanopettaja 121, 34-37 Hirvensalo, M. Liikunta tarjoaa virkistystä ja vastapainoa lukuaineille, sekä mahdollisuuden sosiaaliseen toimintaan. Koululiikunnasta puhuttaessa nämä perusteet ovat kuitenkin vain yksi osa moninaista merkitysten ja motiivien kenttää. Liikuntatieteiden laitos. Sissala, M. Teachers' pedagogical thinking. Factors that influence Finnish students to apply to physical education teacher education. AIESEP World Congress 5-8 July, Jyväskylä, Finland, 180. Savolainen (toim.) Opettajatiedon kipinöitä. 2001 Yhteisöllisyys opettajuuden voimavarana. Liikunnan aineenopettaJakoulutuksen opiskelijavalinta vuosina 2002-2007 Jyväskylän yliopisto. T. Kari, P Moilanen & P Räihä (toim.) Opettajan taipaleella. Jyväskylä PS-kustannus, 187-218. Pedagoginen vuorovaikutus ammatillista kasvua edistävän ohjaussuhteen kohteena ja välineenä. & Atjonen, P. Väisänen, P. Väisänen, P. Kasvatusalan koulutuksen kehittämislinjoja. Liikuntatieteiden laitos. & Jyrhämä, L. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & E. (Eriksson 2003; Huisman 2004; Loueniva, Vehviläinen & Nupponen 2008) Tietämistä korostavassa koulumaailmassa tällaisille tekijöille on varmasti tarvetta oppilaan hyvinvoinnin säilyttämiseksi ja edistämiseksi. 2005. Opettajankoulutuslaitos Jyväskylä, 41-60. Teoksessa P Väisänen & P Atjonen (toim.) Kohtaamisia ja kasvun paikkoja opetusharjoittelussa. & Huovinen, T. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:03,7-15. 2008). Mediassa palstatilaa saavat usein aikuisten muistelmat kielteisistä koululiikuntakokemuksista ja niiden seurauksista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007 44. Teoksessa P Atjonen & P Väisänen (toim.) Osaava opettaja Keskustelua 2000-luvun opettajankoulutuksen ydinaineksesta. On hyvä muistaa, että oppilaan elämä on tulevaisuuden lisäksi tässä hetkessä. Kari, J. Media ja päättäjät nostavat liikuntakeskustelussa usein esiin yksilön tuottavuuteen, pitkäikäisyyteen, hyväkuntoisuuteen sekä työja toimintakykyisyyteen liittyviä teemoja. Teoksessa P Väisänen & P Atjonen (toirn.) Kohtaamisia ja kasvunpaikkoja opetusharjoittelussa. Teoksessa J. Enkenberg, P Väisänen & E. Opettajaksi kasvaminen. 2. 2006. Jyväskylä: PS-Kustannus. Niemi, H. Suomalainen opettajankoulutus valmiina jo pitkään eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen. 2000. Kuitenkin oppilailta kysyttäessä on todettu, että liikunta on koulun mieluisin oppiaine, ja noin 80 prosenttia oppilaista suhtautuu siihen 12 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6 /2009. Kumpulainen (toim.) Opetusministeriö 2007 Opettajankoulutus 2020. 2004. Opettajat Suomessa 2008. 2008. LÄHTEET Heikinaro-Johansson, P., Hirvensalo, M., Huovinen, T. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. Kirjoituksia pedagogiikasta. Teoksessa J. Teoksessa R. Kohti oppimiskeskeistä pedagogiikkaa opettajankoulutuksessa. Uskalletaanko sille antaa arvoa. Ryhmäohjaajat tulevien opettajien tukena liikunnanopettajakoulutuksessa. Liikunnanopettajaopiskelijan ammatilliset valmiudet työelämän kynnyksellä ja käsityksiä tulevasta työtodellisuudesta. Jakku-Sihvonen (toim.) Uudenlaisia maistereita. 2004. & Heikkinen, H.L.T 2002. painos Jyväskylän yliopisto. Väisänen, P. Kenen äänen tulisi kuulua ja missä määrin. Mitkä ovat niitä arvoja, joiden pitäisi näkyä. Opetuksen käsitemaailma. Koulun opetusja kasvatustyön lähtökohtana on huolehtiminen oppilaiden kokonaisvaltaisesta kehittymisestä ja hyvinvoinnista. 2009. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 3. 2005. Ammatillisen identiteetin rakentuminen harjoittelusituaatiossa. Yhteiskunnan, talouselämän, opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa taholta esitetään monenlaisia vaatimuksia siitä, mitä koulun tulisi olla ja mitä siellä tulisi oppia. Tutkimuksia 2/2008. 2000. Jyväskylän yliopisto. McEvoy (toim.) The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. Opetushallitus 2009. Opetus 2000. Liikunnan monet merkitykset Liikunnalla on osoitettu olevan positiivinen yhteys koulussa viihtymiseen, oppimistuloksiin ja keskittymiskykyyn. Teoreettisia lähestymistapoja opettajaksi kasvun tukemiseen opetusharjoittelussa. & Lumela, P. Kansanen, P., Tirri, K., Meri, M., Krokfors, L. LIITO, Liikunnan ja Terveystiedon opettaja (1), 42-45. Johansson, N., Heikinaro-Johansson, P., Hirvensalo, M., Palomäki, S
Perinteisen ryhmäliikuntaja palloiluvoittoisen koululiikunnan sijaan opetuksen sisällöissä voisivat painottua erilaiset kuntoja harrasteliikunnan muodot sekä tutustuminen oppilaiden kanssa valittuihin liikuntalajeihin ja -ympäristöihin. Oppilaalle on tärkeää, että hänen liikuntasuorituksista ollaan kiinnostuneita, mutta palautteenannossa opettajalta edellytetään herkkyyttä ja hienotunteisuutta. Oppilaiden oikeus myönteisiin liikuntakokemuksiin tulisi turvata kehon ominaisuuksista tai liikunnallisista kyvyistä huolimatta. Tärkein tavoite olisi löytää jokaiselle oppilaalle ainakin yksi liikuntamuoto, jonka harrastamisen hän kokee mielekkääksi ja itselleen sopivaksi. Keskeisenä työmuotona voisi olla henkilökohtainen liikuntaneuvonta. Vähäiselle koululiikunnallemme on vaikea löytää perusteita. Opettajan vastuu on siinä, miten näitä yksilöitä kohdellaan ihmisinä. Tuntijakotyöryhmää on ohjeistettu myös huomiomaan lasten ja nuorten mahdollisuudet saada vaikuttaa työryhmän ehdotuksiin. Valitettavasti oppilaan käsitys osaamattomuudesta saattaa saada vahvistusta myös oppilastovereiden kommenteista ja jopa opettajan palautteesta sekä arvioinnista. Tunteen syntymiseen vaikuttaa osaltaan liikuntasuoritusten näkyvyys ja siitä seuraava vertailun helppous. 2009; Heikinaro-Johansson, Varstala & Lyyra 2008). Tutkimustulosten mukaan oppilaista yli puolet toivoo lisää liikuntatunteja kouluun, ja vain noin viisi prosenttia olisi valmis vähentämään sitä nykyisestä määrästä (Huisman 2004; Paakkari 2007). Visio liikunnan lisätunnista voisi pitää sisällään ajatuksen, että sen avulla pyrittäisiin erityisesti oppilaiden omaehtoisen liikkumisen lisäämiseen. Koska hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on vahvistaa taitoja taideaineiden asemaa, on syytä asettaa odotukset korkealle ja toivoa, että liikunnanopetus tulee saamaan lisää resursseja. (Telama 1999) Koululiikuntaa tarvitaan lisää Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa viimeisten joukkoon, kun tarkastellaan koulun liikuntatuntien määrää (Hardman & Marshall 2009). Perusopetuksen tuntijakoa uudistavan työryhmän on määrä saada tehtävänsä päätökseen ensi vuoden toukokuuhun mennessä. Perusopetuksen valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistaminen tarjoaa mahdollisuuden korjata koululiikunnan asemaa ja panostaa lastemme kouluviihtyvyyteen, oppimiseen, terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin. Opettajan roolissa korostuisivat tällöin oppilaiden kuuntelu ja kannustaminen, vaihtoehtojen esittäminen ja mahdollisuuksien järjestäminen. Liikunnan ilo ja halu pitää hauskaa, terveyden ylläpitäminen, ystävien ja kavereiden harrastaminen, liikunnan elämyksellisyys ja tunnepitoisuus, liikunnan jännittävyys ja innostavuus, virkistyminen ja rentoutuminen sekä ulkomuodon kohentaminen ovat syitä, jotka saavat oppilaat liikkumaan (Karvonen, Rahkola & Nupponen 2008; Vuori ym. henkilökohtainen liikuntaneuvonta ja sellaiset joustavat opetusjärjestelyt, jotka sallisivat valinnaisuuden sekä yksin ja ryhmässä liikkumisen. Opettajan tehtävänä on valvoa, ettei oppilailla koulun liikuntatilanteissa ole vaaraa joutua muiden kritiikin, pilkan tai naurun kohteeksi. myönteisesti (Aira ym. Terveyden, tehokkuuden ja tuottavuuden rinnalla on muistettava liikunnan itseisarvo ja inhimilliset merkitykset. Suomalaiset koululaiset suhtautuvat koululiikuntaan myönteisemmin kuin kouluun yleensä (Nupponen & Telama 1998). Kansanterveydellisten ongelmien kasvu koskettaa yhtä hyvin meitä kuin muitakin länsimaita. Joissakin liikuntatilanteissa, kuten joukkuepeleissä ja erilaisissa kisailuissa psyykkisesti turvalliseen ja kannustavaan ilmapiiriin LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 13. Kielteisten koululiikuntakokemusten taustalla on usein tunne huonommuudesta, tunne siitä etten osaa, enkä kelpaa. Terveytensä kannalta liian vähän liikkuvia nuoria on noin puolet ikäluokasta ja viidennes ei liiku koulun liikuntatuntien ulkopuolella lainkaan (Huisman 2004). Tärkeimpänä tavoitteena olisi löytää jokaiselle oppilaalle vähintään yksi liikuntamuoto, jonka harrastamisen hän kokee mielekkääksi ja itselleen sopivaksi. Oppilaat osallistuvat liikuntatunneille koko persoonallaan laittaen alttiiksi tunteensa, minänsä ja itsetuntonsa. Erilaiset liikkujat erilaiset liikuntakokemukset Jokaisella oppilaalla on tarve olla hyväksytty yksilönä ja osana ryhmää, sekä tarve tuntea onnistuvansa. Tutkimustulosten mukaan oppilaista yli puolet toivoo lisää liikuntatunteja kouluun, ja vain noin viisi prosenttia olisi valmis vähentämään sitä nykyisestä määrästä. Keskeisenä työmuotona voisi olla Liikunnan lisätunnin avulla voisi pyrkiä oppilaiden omaehtoisen liikkumisen lisäämiseen. 2007). Koululiikunnan tiedetään tavoittavan lähes kaikki lapset ja nuoret, myös ne, jotka liikkuvat vapaa-ajallaan vähän eivätkä hakeudu liikunnallisiin harrastuksiin. Kannustettaessa oppilaita liikkumaan yksi tärkeimmistä lähtökohdista on oppilaan oma kokemusmaailma ja sen selvittäminen, miten liikkuminen voisi kytkeytyä osaksi oppilaan arkea ja jo olemassa olevia kiinnostuksen kohteita
Liikunnan ja Urheilun Maailma 22/99, Tiinu Wuolio. L. Koulut liikkeelle -hanke Lisää liikuntaa koulupäivään yhdessä tekemällä. & Oittinen, A. ICSSPE. & Marshall, J. Nupponen, H. Opettajan yli-innokkuus ja tehokkuus voivat kuitenkin olla myös sammuttamassa niiden oppilaiden liikuntakipinää, jotka eivät koe liikuntaa yhtä innostavana. 2008. Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen. & Kannas, L. Kannas. Jyväskylän yliopisto. Oppilaiden erilaisuus ja ryhmien heterogeenisyys on opettajalle monella tapaa iso haaste. Liikuntatieteiden laitos. Liikunnassa voidaan harjoitella paitsi voittamista ja häviämistä niin myös yhteistyötä, toisten auttamista ja vastuun kantamista. 2004. mi ned u. Olli Paakkari, LitL Lehtori Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: olli.paakkari@jyu.fi Sanna Palomäki, LitT Lehtori Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.palomaki@sport.jyu.fi LÄHTEET: Aira, T., Tuominiemi, A-M., Välimaa, R., Villberg, J. fi/lum/22_99/slu-yhteiso/risto_telama_koululiikunta_on_ta/ Vuori, M., Ojala, K .. Peltonen & T Aira (toim.) Kokemuksia ja näkemyksiä terveystiedon opetuksesta yläkoulussa. Motorik, koncentrationsförmåga och skolprestationer En interventionstudie i skolor 1-3. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Opetushallitus. Jo kuulluksi tuleminen voi auttaa oppilasta käsittelemään ja hyväksymään tunteitaan. Saavutetaanko liikuntasuositukset. Paakkari, 0. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. 9-12. 2008. http://wwwslu. Liikuntatuntien lisääminen on tehokkain keino vähän liikkuvien oppilaiden tavoittamiseen ja heidän fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Liikunta & Tiede 45 (4), 36-39. Eriksson, H. Koski, P., Asanti, R., Koivusilta, L., Heinonen, 0., Salanterä, S., Aromaa, M., Suominen, S. Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R. Karvonen, T., Rahkola, A. "En ole liikunnallinen tyyppi" -sanoo aiempaa useampi kouluikäinen. 1998. Koulun liikunnan kehittämisestä esimerkiksi välituntiliikunnan ja kerhotoiminnan keinoin hyötyvät helposti eniten ne oppilaat, jotka jo kuuluvat aktiivisiin liikkujiin. & Telama, R. 2007. Koulu liikunta vireyttää. Liikunta & Tiede 45 (6), 12-18. Yksilöt arvostavat liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia eri tavoin, ja hyvä elämä on erilaista eri ihmisille. Malmö högskola, Malmö Studies in Educational Sciences No 6. f i/O PM/Tiedotteet/2009/04/tuntijako.html7Iang=fi 14 LIIKUNTA & TIEDE 46•612009. Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. Liikuntatuntien määrällinen lisäys ja ryhmäkokosuositusten noudattaminen antaisi opettajille entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa sellaista koululiikuntaa, jossa oppilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet tulevat huomioiduksi. Tuntijakotyöryhmän tiedotteita osoitteessa: http //www. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. & Kannas, L. & Lyyra, M. Lisätunti antaa mahdollisuudet huomioida erilaiset liikkujat Vaikka koululiikunnan tavoitteeksi voidaankin asettaa myönteiset liikuntakokemukset ja liikunnan ilo, on syytä hyväksyä se tosiasia, että negatiiviset tuntemukset ja kokemukset ovat luonnollinen osa ihmiselämää. Liikunta vaatii myös ponnistelua ja vaivannäköä, joka saattaa toisinaan tuntua ikävältä ja raskaalta. & Nupponen, H. Osaa oppilaista liikunnallinen kilpailu motivoi, mutta osa saattaa kokea sen hyv in vastenm ieliseksi. Telama, R. Liikunta & Tiede 44 (2), 10-14. Jyväskylä: Yliopistopaino. Opettajien toimintatapojen yhteydet 9-12-vuotiaiden oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Opettajalla tulee olla kykyä ymmärtää tämä ja kykyä asettua myös liikunnallisesti passiivisen oppilaan asemaan. 2003. 1999. 2008. Final Report. Liikunta & Tiede 45 (6), 31-37. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16-vuotiaiden eurooppalaisten elämäntapaa. 2008. 2009. Terveystieto oppilaiden kokemana tuloksia oppilaskyselystä. Huisman, T. Oppimistulosten arviointi 1/2004 Opetushallitus. Koululiikunta on tärkein liikuntakasvattaja. Koulun liikuntatu nneilla tulisikin välttää liiallista kilpailullisuutta. Second world-wide survey of school physical education. Loueniva, J., Vehviläinen, J. Liikuntakaan ei aina ole kaikissa tilanteissa ja kaikkien mielestä hauskaa. Onkin tärkeää, että liikuntatunneilla on toiminnallisuuden ohessa sijaa myös oppilaiden erilaisille ajatuksille ja tunteille. Liikunta & Tiede 45 (6). Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Jyväskylän yliopisto. H. & Nupponen, H. on kiinnitettävä erityistä huom iota. 2007. 11-, 13ja 15vuotiaiden liikunta ja tärkeimmät liikuntasyyt WHO-Koululaistutkimuksessa vuonna 2006. Opettajan innostuneisuudella on useimmiten positiivinen yhteys oppilaiden innostuneisuuteen ja oppimiseen. Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Hardman, K
Sairaalassa annettu erikoissairaanhoito vähenee ja terveyskeskusten vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja tehostetuissa palvelutaloissa annettu pitkäaikaislaitoshoito lisääntyy. Ajatus on samansuuntainen Stanfordin yliopiston professori James Friesin alun perin 1980-luvulla esittämän teorian mukaan, jonka pyrkimyksenä on tiivistää kroonisten sairauksien ilmaantuminen mahdollisimman lyhyeen jaksoon elämän loppuvaiheessa. Osittain tämän vuoksi hoidon tarve lisääntyy keskimäärin 75 ikävuodesta alkaen. Tämä tarkoittaa pidempää aikaa kroonisten sairauksien kanssa elämän loppuvaiheessa, mikä johtaa toiminnanvajauden lisääntymisen myötä avuntarpeen sekä sosiaalija terveyspalvelujen tarpeen kasvuun. Keski-iässä tai vanhanakin aloitettu säännöllisen liikunta pidentää elinikää ja siirtää kroonisten sairauksien ilmaantumista myöhempään ikään. Sairastavuuden tiivistyminen toteutuu, mikäli kroonisten sairauksien alkamisikä kasvaa odotettua elinikää nopeammin. Mikäli kuitenkin sairastavuuden alkamisajankohta säilyy samana kuin tähän saakka, mutta elinajanodote kasvaa, seuraa tästä sairastavuuden laajeneminen. Yhä useampi elää vanhaksi Sosiaalija terveyspalvelujen tarve on usein suurinta viimeisten elinvuosien aikana. S uurin osa iäkkäistä henkilöistä toivoo elävänsä pitkän elämän ilman pitkittynyttä toiminnanvajautta ja palvelujen tarvetta elämän loppuvaiheessa. Laitoshoidossa on koko LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /'XXIJ 15. Kuva: AN TE R O M LT O N EN Vanhanak~n aloitettu liikunta ntaa lisää toim · takykyisiä • vuosia Teksti: MIKAELA VON BONSDORFF Terveyden heikkenemistä ja toiminnanvajautta aiheuttaviin elintapoihin voidaan vaikuttaa
Mikäli ennusteet eliniän pituudesta toteutuvat ja toiminnanvajaudessa nähty kehitys varsinkin yli 80-vuotiaiden henkilöiden kohdalla jatkuu samanlaisena, tulee hoidon tarve kasvamaan merkittävästi ikääntyneiden henkilöiden lukumäärän lisääntymisen vuoksi seuraavien vuosikymmenien aikana. Väitöksessä tutkittiin liikuntaneuvonnan vaikutusta asioiden hoitamiseen liittyvään toiminnanvajauteen ja kotihoidon käyttöön kotona asuvilla liikuntaa harrastamattomilla iäkkäillä henkilöillä. Lisäksi tutkittiin iäkkäiden henkilöiden keski-iästä vanhuuteen ulottuneen säännöllisen liikunnan yhteyttä viimeisen elinvuoden sairaalaja laitoshoitoon iäkkäillä henkilöillä. Lisäksi on suositeltavaa, että varsinkin henkilöt, joilla on suurentunut kaatumisen vaara, suorittaisivat erityisiä tasapainoharjoituksia. Pitkittäistutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden on todettu vaikuttavan ehkäisevästi toiminnanvajauden syntyprosessin eri vaiheisiin kuten suorituskyvyn rajoituksiin ja toiminnanvajauksiin. Säännöllinen liikunta lääkkeeksi hoidontarpeeseen Tänä syksynä tarkastetussa väitöstutkimuksessa selvitettiin oliko fyysisellä aktiivisuudella merkitystä sosiaalija terveyspalvelujen tarpeeseen vanhana. Keski-iästä lähtien säännöllistä liikuntaa harrastaneilla miehillä oli merkitsevästi pienempi riski sairaalahoitoon viimeisenä elinvuotena verrauuna miehiin, jotka olivat harrastaneet liikuntaa satunnaisesti tai eivät olleenkaan. IADL toiminnanvajauksista toipumiseen ei liikuntaneuvontainterventiolla ollut vai kusta. Monipuolista, pitkäjänteistä liikuntaan ohjaamista iäkkäälle väestölle Tällä hetkellä ei tiedetä mitä pidentynyt elinaika merkitsee sairastavuuden ja toiminnanvajauden 16 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /20'J9. Näiden interventioiden vaikutukset suorituskyvyn rajoituksiin ja toiminnanvajauksiin ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Keski-iän ja vanhuuden säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on todettu mm. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että liikuntaneuvontainterventiolla ei ollut vaikutusta asioiden hoitamiseen liittyvään toiminnanvajauteen IADL (lnstrumental Activities of Daily Living). Tämän hetkisen väestöennusteen mukaan tulevat vanhimpien ikäluokkien, varsinkin yli 90-vuotiaiden, koot kasvamaan seuraavien vuosikymmenten aikana viisinkertaiseksi. Vuonna 2008 syntyneen pojan keskimääräinen eliniän ennuste on 76 vuotta ja tytön 83 vuotta. American College of Spons Medici ne ja the American Heart Associationin vuonna 2007 julkaiseman yleisen liikuntasuosituksen mukaan tulisi ikääntyneen väestön harrastaa kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa vähintään 30 minuuttia kerrallaan viisi kertaa viikossa. Satunnaistetut kontrolloidut kokeet ovat osoittaneet liikuntainterventioiden lisänneen fyysistä aktiivisuutta aiemmin 1 i i kun taa harrastamattomi lla iäkkäillä henkilöillä. Sen sijaan alaryhmäanalyysit osoittivat, että niillä koeryhmään kuuluvilla henkilöillä, joilla ei ollut IADL toiminnanvajautta tutkimuksen alussa, oli merkitsevästi pienempi riski toiminnanvajauksien ilmaantumiseen intervention lopussa. vähentävän Alzheimerin tautiin sairastumisen riskiä. Odotettu elinaika on pidentynyt viimeisen vuosisadan aikana merkittävästi. Satunnaisissa kontrolloiduissa tutkimuksissa on terveellisten elintapojen, kuten keski-iässä tai vanhana aloitetun säännöllisen liikunnan, todettu pidentävän elinikää ja siirtävän kroonisten sairauksien ilmaantumista korkeampaan ikään. Keski-iästä lähtien liikuntaa säännöllisesti harrastaneilla naisilla oli merkitsevästi pienempi riski laitoshoitoon kuin satunnaisesti tai ei olleenkaan liikuntaa harrastaneilla. Tulokset osoittivat liikuntaneuvontaintervention vähentäneen kotihoidon käyttöä kahden vuoden intervention ja puolentoista vuoden seuruun aikana. Perusterveydenhuollossa toteutetun liikuntaneuvonnan on todettu lisäävän fyysistä aktiivisuutta, parantavan elämänlaatua ja vähentävän suorituskyvyn rajoituksia ja lievää masennusta iäkkäillä henkilöillä. Luvut ovat kasvaneet huomattavasti viimeisen vuosisadan aikana. Tämä ei toisaalta ole yllättävää, sillä fyysisen aktiivisuuden tiedetään vähenevän iän myötä osaltaan fysiologisten muutosten kuten lihaskudoksen vähenemisen ja osaltaan sairauksien ja toiminnanvajauden lisääntymisen vuoksi. Ei yhtä yksittäistä reseptiä Onko olemassa keinoja edesauttaa sitä, että elämän loppuvaihe voitaisiin elää itsenäisesti vailla pitkää kroonisten sairauksien ja toirninnanvajausten täyttämää aikaa. Vaikka säännöllisen liikunnan mukanaan tuomat hyödyt alkavat olla suhteellisen hyvin koko kansan tiedossa, tällä hetkellä kuitenkin arviolta vain 30-40 prosenttia aikuisväestöstä liikkuu terveyttä edistävällä tavalla. Keski-iässä liikuntaa harrastaneiden henkilöiden liikkumiskyvyn on todettu olevan parempi myöhemmässä iässä kuin samanikäisillä liikuntaa harrastamattomilla. Tämän lisäksi tulisi liikunnan sisältää alaja yläraajoja sekä vartaloa kuormittavia lihasvoimaharjoitteluliikkeitä vähintään kaksi kertaa viikossa eikä säännöllistä suuriin lihaksiin kohdistuvaa venyttelyä tulisi unohtaa. 65-vuotiaan miehen odotetaan elävän keskimäärin 19 vuotta ja naisen 23 vuotta. Pitkään terveeseen elämään ei ole olemassa yhtä toimivaa reseptiä, mutta vallitsevan tutkimustiedon perusteella voidaan kuitenkin todeta, että elintavoilla on merkitystä myöhemmän iän terveydelle. Termillä tarkoitetaan esimerkiksi kykyä hoitaa rahaasioita, käyttää puhelinta, laittaa ruokaa, käydä kaupassa tai noudattaa lääkehoitoa. 2000-luvun ajan ollut noin 11 prosenttia yli 75-vuotiaista. Liikkumattomuus voi liittyä myös nuoruudenaikaisiin negatiivisiin liikuntakokemuksiin, epäsopivaan ympäristöön, sairauksiin ja kipuun tai riittämättömään tietoon liikunnanharrastamisesta. Tulokset osoittivat, että sairaalahoito väheni ja laitoshoito lisääntyi iäkkäillä henkilöillä elämän loppuvaiheessa
https ://jyx. Medicine & Science in Sports & Exercise 2007;39:1435-1445. Fysioterapeutti seurasi suunnitelman toteutumista, ratkoi mahdollisia esteitä ja vastasi kysymyksiin puhelimitse neljän kuukauden välein kahden vuoden ajan. Nyt käsillä onkin tuhannen taalan kysymys: miten saada varttunut väestö harrastamaan säännöllistä liikuntaa. kannalta. Esimerkiksi ympäristön asettamia haasteita liikkumiselle, kuten hissien puuttumista, ei tulisi unohtaa. Physical activity as a predictor of disability and social and health service use in older people. Ettect of Physical Activity Counseling on Home Care Use among Older People. Journal of the American Geriatrics Society 2009;57:571-573. Liikuntaneuvonnan vaikutuksia eri-ikäisten ja erikuntoisten ikäihmisten keskuudessa tulisi tutkia tarkemmin. Physical activity history and endof-life hospital and long-term care. f i/dspace/bitstrea m/hand le/123456789/21763/97895 1393674 7pdf?sequence= 1 Nelson ME, Rejeski WJ, Blair SN, Duncan PW, Judge JO, King AC, Macera CA, Castadena-Sceppa C. Ikääntyneiden henkilöiden määrä tulee kuitenkin lisääntymään huomattavasti seuraavien vuosikymmenten aikana. Toteutetut toiminnanvajauden ennalta ehkäisemiseen tähtäävät fyysisen aktiivisuuden interventiot ovat osoittaneet, että interventioiden tulisi olla monipuolisia, suhteellisen pitkiä ja ne tulisi suunnata kohdennetulle joukolle, joka hyötyy interventiosta eniten. Studies in sport, phvsical education and health 141. Etfect of Physical Activity Counseling on Disability among Older People: A 2-year RCT. Osa tutkittavista osallistui tutkimuskeskuksessa suoritettuihin mm. Se, miksi tulisi liikkua alkaakin olla suhteellisen hyvin kansan tiedossa. Ikivihreät aineistojen seuruuaika on 10-16 vuotta, jonka aikana heitä haastateltiin säännöllisesti. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /20Cf.J 17. Liikuntaneuvontaa annettaessa on kuitenkin syytä muistaa, että toiminnanvajauksiin liittyy erilaisia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole ikäihmisten itsensä käsissä. fyysistä suorituskykyä mittaaviin testeihin. Tämä kehitys tarkoittaisi sitä, että liikkumiskyvyn rajoituksista kärsivien 55 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä kaksinkertaistuisi ja kasvaisi Suomessa noin miljoonaan seuraavan 30 vuoden kuluessa. SCAMOB oli kaksivuotinen satunnaistettu kontrolloitu liikuntaneuvonta interventio, johon kuului yksi fysioterapeutin liikuntaneuvontasessio. Sciences 2009;64:778-784. Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana on länsimaissa todettu alle 80vuotiaiden toimintakyvyn parantuneen, mutta yli 80-vuotiaiden toimintakyky on pysynyt ennallaan. von Bonsdorff MB. Mikäli toiminnanvajauden kehitys jatkuu vastaavalla tavalla ja väestön määrä muuttuu Tilastokeskuksen ennusteen mukaisesti, toiminnanvajauksista kärsivien henkilöiden määrä kasvaa voimakkaasti väestön ikärakenteen vanhentuessa. Terveyden heikkenemistä ja toiminnanvajautta aiheuttaviin elintapoihin voidaan vaikuttaa. jyu. von Bonsdorff MB, Rantanen T, Leinonen R, Kujala UM, TörmäkangasT, Mänty M, Heikkinen E. LÄHTEET von Bonsdorff MB, Leinonen R, Kujala UM, Heikkinen E, Törmäkangas T, Hirvensalo M, Rasinaho M, Karhula S, Mänty M, Rantanen T. Tutkimukseen osallistujista on olemassa rekisteritiedot heidän sairaalaja laitoshoidon käytöstä tutkimuksen alusta vuosista 1988-1990 vuoteen 2004 saakka. Tutkimuksessa käytettiin kolmea aiemmin kerättyä tutkimusaineistoa. Journal of the American Geriatrics Society 2008;562188-2194. Eräs haaste onkin aktivoida sellaiset henkilöt, jotka kipeästi tarvitsevat liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä, mutta jotka usein jäävät tällaisen toiminnan ulkopuolelle. Fysioterapeutti ja koeryhmään kuuluva osallistuja yhdessä suunnittelivat yksilöllisen liikuntaohjelman, josta tehtiin kirjallinen sopimus. MIKAELA VON BONSDORFF, TtT Tutkija Suomen gerontologian tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mikaela.vonbonsdorff@jyu.fi Artikkeli pen,stuu ki1joittajan 25.9.2009 Jyväskylän yliopistossa tarnastettuun väitöski1jaan "Fyysinen aktiivisuus toiminnanvajauden ja sosiaalija terveyspalveluiden käytön ennustajana ikääntyvillä henliilöillä". Tässä perusterveyden-huollossa toteutetussa liikuntaneuvonnassa ohjattiin osallistujia käyttämään Jyväskylän kaupungin tarjoamia liikuntapalveluja. Ikivihreät-projektin prospektiivisissa tutkimusaineistoissa seurattiin tässä tutkimuksessa yhteensä 1322 yli 65-vuotiastaJyväskylän kaupungin alueella asunutta henkilöä. von Bonsdorff MB, Leinonen R, Kujala UM, Heikkinen E, Tormäkangas T, Hirvensalo M, Rasinaho M, Karhula S, Mänty M, Rantanen T. University of Jyväskylä, 2009. Journal of Gerontology: Medical NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksessa selvitettiin oliko keski-iästä vanhuuteen ulottuneella fyysisellä aktiivisuudella merkitystä elämän loppuvaiheen hoidon tarpeeseen. Physical activity and public health in older adults: recom-mendation from American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Lisäksi koeja kontrolliryhmää seurattiin puolitoista vuotta intervention jälkeen ja heidän kotihoitotietonsa kerättiin koko tutkimuksen ajalta Jyväskylän kaupungin rekisteristä. Tutkimuksessa käytettiin lisäksi 'Screening and Counseling for Physical Activity and Mobility among Older People' (SCAMOB) intervention aineistoa, johon osallistui 632 Jyväskylän kaupungin keskustassa asuvaa henkilöä. Lisäksi tutkittiin liikuntaneuvonnan vaikutusta asioiden hoitamiseen liittyvään toirninnanvajauteen ja kotihoidon käyttöön kotona asuvilla liikuntaa harrastamattomilla iäkkäillä henkilöillä
18 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /1rx!i!. Edellä kuvattujen lukujen mukaan on viimeisen elinvuoden sairaalaja laitos-hoidon kustannus yli 90-vuotiaalta mieheltä tällä hetkellä keskimäärin 115 311 euroa ja naiselta 181203 euroa. Perusterveydenhuollon laitoshoidon kustannus oli vastaavasti liikuntaa säännöllisesti harrastaneella naisella 18 4 23 € ja harrastamattomalla 28 359 €." Tulevaisuuden hikuntatapoja on vaikea ennustaa tämän päivän tiedoilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 yli 90-vuotiaita henkilöitä oli Suomessa 31600 (koko väestö 5,3 miljoonaa). Yli 90-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa. • • Somaattisen erikoissairaanhoidon laskutukseen perustuva vuorokausihinta vuodelta 2008, joka todellisuudessa vaihtelee hoitotoimenpiteiden ja hoidon vaativuuden mukaan. Se sisältää tietoja sairaalaja laitoshoitopäivistä vuodesta 1988 alkaen. Jyväskylän kaupungin terveyskeskussairaalan pitkäaikaishoidon yhden hoitopäivän bruttohinta vuonna 2008 oli 207 euroa" ja Keski-Suomen sairaan-hoitopiirin somaattisen erikoissairaanhoidon keskimääräinen vuorokausihinta 660 euroa**. • Hinta on bruttokeskihinta vuodelta 2008 tervevskeskussairaalan akuuttihoidon ja pitkäaikaisen laitoshoidon laskutetuista hoitopäivistä. Tulosten mukaan säännöllistä liikuntaa keski-iästä lähtien harrastanut mies vietti viimeisen elinvuotensa aikana sairaalassa keskimäärin 12 päivää, mutta liikuntaa harrastamaton keskimäärin 22 päivää. Tiedot on kerätty hoitoilmoitusrekisteristä ja alueen vanhainkotien ja tehostettua palveluasumista tarjoavien laitosten omista rekistereistä. V äitöskirjatutkimuksessani selvitettiin vuonna 1988 Jyväskylän kaupungin alueella asuneen 846:n, 66-98-vuotiaana kuolleen henkilön viimeisen elinvuoden erikoissairaanhoidon sekä terveyskeskussairaalan akuutin ja pitkäaikaishoidon, vanhainkotihoidon ja tehostetun palveluasumisen hoitopäivät (ns. Ikivihreät-projektin seuruuaineisto on arvokas. Korkeassa iässä viimeisten elinvuosien hoidontarve kasvaa Viimeisen elinvuoden hoidontarve kasvaa merkittävästi mitä vanhemmaksi elää, pääasiassa lisääntyneen laitoshoidon tarpeen vuoksi. Jos hoidon tarve jatkuu samana ja hintojen oletetaan pysyvän samalla tasolla, voidaan näistä karkeista arvioista laskea suuntaa-antavaa tietoa hoidon kustannuksista tulevaisuudessa. Mikäli nykyinen väestöennuste toteutuu, sosiaalija terveysmenot kasvavat nykyisestä noin 53 miljoonasta eurosta 270 miljoonaan euroon vuonna 2040 pelkästään viimeisen elinvuoden sairaalaja laitoshoidon osalta. Heidän liikuntaharrastamistaan oli tiedusteltu kotihaastattelussa vähintään vuosi ennen kuolemaa. Hoidon tarvetta on tärkeä vähentää myös odotettavissa olevan hoitohenkilöstöpulan vuoksi. Resursseja ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon Säännöllistä liikuntaa keski-iästä lähtien harrastaneen miehen viimeisen elinvuoden sairaalahoidon hinta oli tässä tutkimuksessa 7 920 € ja liikuntaa harrastamattoman lähes kaksinkertainen. laitoshoitopäivissä) tarvetta. Vanhimpien ikäluokkien kasvun myötä myös hoidon tarve ja kustannukset kasvavat todennäköisesti rajusti. Säännöllisesti aktiiviset naiset tarvitsivat laitoshoitoa vastaavasti keskimäärin 89 päivää, mutta liikuntaa harrastamaton viipyi laitoshoidossa keskimäärin 13 7 päivää elämän loppuvaiheessa. Tällainen ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on pidemmällä tähtäimellä inhimillisesti ja kustannusvaikuttavuudeltaan kannattavaa toimintaa. Pitkäaikaishoidon vähenemisestä säästyviä resursseja voitaisiin kohdentaa iäkkään väestön ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Teksti: MIKAELA VON BONSDORFF Panostus ikääntyvien liikunnan edistämiseen kannattaa Yhä useampi meistä elää entistä vanhemmaksi. Edellä esitettyjen arvioiden perusteella voidaan kuitenkin todeta, että väestön ikääntyessä on syytä varautua hoitokustannusten kasvuun, mutta että säännöllinen liikunta pienentää hoidon tarvetta ja hoitokustannuksia. Vuonna 2040 heitä ennustetaan olevan jo 170 000 henkilöä (koko väestö 6,0 miljoonaa). Tämän tutkimuksen perusteella 66-79-vuotiaana kuollut mies tarvitsi sairaalaja laitoshoitoa keskimäärin 67 päivää ja nainen 86 päivää, kun taas 90-98-vuotiaana kuollut mies tarvitsi hoitoa keskimäärin 133 päivää ja nainen 209 päivää
Tämä näkökulma valottaa pitkän työuran tehneiden naisten ja miesten usein erilaista elämänkulkua. Elämänkulun vaiheet vaikuttavat eläköitymiseen Ikääntyvien työntekijöiden eläkeaikeita tulisi tarkastella niin yksilön kuin vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen valossa. Eläkkeellesiirtymisiän odote oli vuonna 2008 59,4 vuotta. Vuositasolla tämä tarkoitti reilun 20 miljardin euron kuluerää, josta suurin osa meni työeläkkeiden maksamiseen. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on 1980-luvun alussa kehitetty työkyvyn käsite, jolla tarkoitetaan ensisijaisesti työn ja ihmisen voimavarojen välistä suhdetta. Työssä jatkamista eläköitymisen jälkeen on kansainvälisissä tutkimuksissa pyritty ymmärtämään juuri jatkuvuuden teorian valossa. Viime aikoina on myös työhyvinvointiin liittyvien tekijöiden todettu olevan yhteydessä työntekijöiden eläkeaikeisiin ja työssä jatkarnishalukkuuteen. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2Wl 19. Työntekijöiden ikä, terveys, työkyky, vaikutusmahdollisuudet sekä henkilökohtaiset ja perheeseen liittyvät tekijät ovat aiemmissa tutkimuksissa liitetty eläkeaikeisiin. Tulevina vuosina eläkemenojen on arvioitu kasvavan suurten ikäluokkien saavuttaessa elåkeikänsä. Tämän vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää tukea työntekijöiden työkykyä ja jaksamista jo keski-iässä. Jatkuvuuden teorian mukaan ikääntyvän henkilön identiteetti ja omakuva eivät muutu eläkeprosessin edetessä, eikä eläköitymistä tulisi tarkastella kriisinä, vaan pikemminkin mahdollisuutena totutun elämäntyylin ja sosiaalisten kontaktien säilyttämiseen. Suomessa jäädään edelleen varhain eläkkeelle. S uomea on pidetty kansainvälisesti edistyksellisenä työelämän ja työhyvinvoinnin kehittäjänä. Tutkimusten mukaan naiset poistuvat ja palaavat takaisin työelämään useita kertoja uransa aikana, muun muassa työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvistä seikoista. Terveysongelma keski-iässä ennakoi eläköitymistä etenkin miehillä Väitöstutkirnuksessani selvitettiin suomalaisten keski-ikäisten ja ikääntyvien työntekijöiden eläkeaikeita ja palkitsemismieltymyksiä kunta-alalla sekä Yhdysvaltain valtionhallinnon työtekijöiden työssä jatkamisaikeita eläköitymisen jälkeen. Väestön ikääntymisen on pidemmällä aikavälillä arvioitu vaikuttavan työelämään ja kansantalouteen tämänhetkistä taloudellista taantumaa voimakkaammin. Varsin vähän tiedetään kuitenkin näiden tekijöiden muutoksista elämänkulun tai sukupuolten välisten erojen näkökulmasta. Elaketurvakeskuksen tilastojen mukaan Suomessa lähes 30 prosenttia kansalaisista sai vuonna 2008 jonkinlaista omaa eläkettä. Eläketurvakeskuksen tilastot vuodelta 2008 osoittavat puolestaan, että 63-67-vuotiaista työssä oli 6,5 prosenttia ja vajaa kuusi prosenttia oli jatkanut työntekoa eläköitymisen jälkeen. Teksti: MONIKA VON BONSDORFF Keski-ikäisten jaksamista ja työhyvinvointia kannattaa tukea Työntekijöiden työhyvinvointiin ja terveyteen liittyvät tekijät näyttävät olevan yhteydessä eläkeaikeisiin aina keski-iästä alkaen. Miesten tyourat ovat tyypillisesti olleet yhtäjaksoisempia. Työkyvyn käsite alleviivaa työntekijän hyvinvoinnin merkitystä työssä suoriutumisen kannalta. Tämä näkökulma painottaa yksilöllisten ominaisuuksien, kuten työhön liittyvien psykologisten sekä perheeseen liittyvien tekijöiden merkitystä eläkkeelle siirtymisen päätöksissä. Atchleyn teoria jatkuvuuden tavoittelusta tarkastelee eläkkeelle siirtymistä mahdollisuutena säilyttää tietty elämäntapa sekä aiemmin solmitut sosiaaliset kontaktit
Tulokset osoittivat, että työntekijöiden puntaroidessa erilaisia työssä jatkamisja eläkevaihtoehtoja, korostuivat työn mielekkyyteen ja koulutukseen liittyvät seikat. Lisäksi havaittiin nuorempien ja korkeammin koulutettujen työntekijöiden suhtautuvan myönteisemmin työssä jatkamiseen, joko omalla alalla tai kokonaan uudessa työssä. Työssäkäynti jäsentää jokapäiväistä arkea, tarjoaa mahdollisuuden solmia merkityksellisiä i hmiskontakteja ja luo jatkuvuuden tunnetta elämään. Työ myös palkitsee työntekijää muuten kuin rahallisen korvauksen muodossa. Väestörakenteen muutoksen myötä tarvitaan tietoa työntekijöiden ikääntymisestä yksilöllisestä näkökulmasta, jolla organisaatioita voidaan tulevaisuudessa johtaa mahdollisimman hyvin ja tuloksekkaasti kaikenikäisiä työntekijöitä kunnioittaen. Kunta-alan työntekijöiden pitkittäistutkimus osoitti keski-iässä havaittujen työhön ja terveyteen liittyvien negatiivisten seikkojen ennustavan eläkeaikeita uran loppupuolella. MONIKA VON BONSDORFF, KTT Tutkija Työkyvyn ja terveyden edistämisen tiimi Työterveyslaitos Sähköposti: monika.bonsdorff@ttl.fi Artihlieli perustuu hirjoillajan 25.9.2009 Jyväsilylän yliopistossa tarlwstettuun väiLösliirjaan "Keshi-iiläisten ja il,ääntyneiclen työntehijöiclen eläheja työssä jathamisaiheet". Suomella on paljon annettavaa kansainväliselle eläkeja työssä jatkamisen tutkimukselle juuri työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta. 20 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6 /2009. Ikääntyvien työntekijöiden palkitsemismieltymysten syvällisempi tunteminen auttaa organisaatioita suunnittelemaan palknsernisjärjestelmänsä siten, että ne motivoivat ja auttavat pitämään työntekijät kauemmin työssä. Ilmiön harvinaisuuden vuoksi näitä jatkarnisaikeita tutkittiin yhdysvaltalaisen aineiston avulla. Hyväksi koetun terveyden ja työkyvyn, työhyvinvoinnin, palkitsemistyytyväisyyden, hyvien vaikutusmahdollisuuksien ja työtyytyväisyyden todettiin olevan yhteydessä vähäisiin eläkeaikeisiin. Eläkeja työssä jatkamisaikeita tulisi ymmärtää yhtäältä työn ja yksilön psykofyysisten ominaisuuksien välisen yhteensopivuuden näkökulmasta, toisaalta yksilöllisinä ratkaisuina, jotka ovat aluiita kulloinkin vallitseville yhteiskunnallisille vaikutuksille. Rahallisten palkkioiden lisäksi ikääntyvät työntekijät arvostavat tunnustusta, mabdollisuuua käyttää taitojaan monipuolisesti, joustavia työaikoja sekä työn jatkuvuutta. Yksinasuvien naisten keskuudessa esiintyi vähemmän eläkeaikeita, verrattuna parisuhteessa eläviin. Motivaatioteorioiden ja työnmerkityksellisyyden näkökulmasta, rahallinen palkitseminen on olennaista ikääntyvien työntekijöiden motivoimisessa. Työ näytteli kahdenlaista roolia keski-ikäisten ja iäkkäiden työntekijöiden elämässä. Heikoksi koettuun terveyteen liittyvät tekijät olivat voimakkaammin yhteydessä miesten eläkeaikeisiin, aina keski-iästä saakka. Toisin kuin useissa kansainvälisissä pitkittäisaineistoissa, suomalaiset tutkijat ovat keränneet useiden vuosikymmenten aikana paitsi kattavia tilastollisia tietoja, myös tietoa työntekijöiden terveydestä, työkyvystä ja hyvinvoinnista. Parhaassa tapauksessa työ toimii hyvinvoinnin lähteenä.josta työntekijä ammentaa voimaa elämäänsä, arvostuksen ja oppimisja kehiuymismahdollisuuksien muodossa. Suomessa työntekijöiden aiempaa parempi terveys, korkeampi koulutus ja työmarkkinaosapuolten yhteinen tahtotila puhuvat sen puolesta, että työntekijät saattavat yhä useammin jatkaa työssä eläköitymisen jälkeen. Tulokset voivat yhtäältä johtua eri-ikäisten yksilöiden välisestä vaihtelusta, toisaalta tutkimukseen osallistuneen organisaation palkitsemisjärjestelmän rakenteesta tai tutkimusaineistoa kerättäessä vallinneesta laajasta tyytymättömyydestä sairaalanhoitajien palkkoihin. Työhön ja itsensä kehittämismahdollisuuksiin liittyvät seikat korostuivat Yhdysvaltain valtionhallinnon työntekijöiden aikeissa jatkaa työskentelyä eläköitymisen jälkeen. Ikääntyneet työntekijät arvostivat kuitenkin rahallista palkitsemista nuoria kollegojaan enemmän. Valtaosa ihmisistä viettää rnerkiuävän osan elämästään työssä. Elämäänsä yleisesti ottaen tyytyväiset henkilöt olivat harkinneet elämäänsä tyytymättömämpiä useammin eläkkeelle jäämistä. Raha, joustavat työajat ja jatkuvuus motivoivat jatkamaan Tutkimus osoiui kunta-alalla työskentelevien sairaanhoitajien arvostavan saamiaan rahallisia Ja eirahallisia palkkioita. Mielekäs työ houkuttaa jatkamaan eläkeiän jälkeenkin Suomen ja Yhdysvaltojen eläkejärjestelmien eroavaisuuksista huolimatta, tämä tutkimus tuo uutta tietoa työssä jatkamisesta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Työn ulkopuoliset ja perheeseen liittyvät tekijät toimivat niin eläkkeelle työntävinä, kuin työhön vetävinä voimina. Alhaiseen työhyvinvointiin liittyvien seikkojen, kuten tyytymättömyyden työssä, työnvälttämisen, yleisen passiivisuuden ja osallistumishaluttomuuden, puolestaan havaittiin olevan yhteydessä naisten eläkeaikeisiin, aina keski-iästä alkaen