Rangell :'TUNTEMATON RHEILUJOHTAJA rnu t k i m u s a r t ifk k e Ii t 2 O O 7. il ' e· ki Savolainen, IMISTELU JA 8 OMALAISUUS . W
Tuloksekkaampaa toimintaa olemassa olevilla resursseilla haetaan rakenteita uudistamalla kaikilla yhteiskunnan sektoreilla samanaikaisesti. Erilaisia korkean tahon ja tavoitteiden toimenpideohjelmia valmistuu niin runsaasti, että niiden yhteen sovittamisesta on muodostumassa valtava urakka. Elintapojen pysyvä muuttaminen on vaativaa niin muutokseen kannustavalle valmentajalle kuin muutokseen pyrkivälle henkilölle itselleenkin. Tuleva vuosi on sekä valtakunnallisten että eurooppalaisten ohjelmien vuosi. Siitä ei selvitä ilman tehokasta koordinaatiota. Tänä vuonna päättyy Suomen Diabetesliiton päävastuulla ollut viisivuotinen kakkostyypin diabeteksen ehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Tässäkin tehtävässä Liikunta&: Tiede -lehti on hyvä kumppani myös tulevana vuonatena. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Suomen Urheilumuseo Kuvat: Suomen Urheilumuseo Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Urheilun, yhteiskunnan ja politiikankin yhtymäkohdat näyttäytyvät usein nimekkäiden henkilöiden kautta. Kuntarakennetta uudistamalla etsitään riittäviä voimavaroja suurten yhteiskunnallisten vastuiden hoitamiseksi. TUTKIMUS, TIETO, OHJELMAT .. Näihin periaatteisiin perehdyttäminen kuuluu luonnollisesti yliopistoille ja korkeakouluille. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (va Kari L. Liikunta&: Tiede-lehden tutk irnusartikkeliliite toimii korkeakoulujen tutkijakoulutuksen yhtenä kumppanina. vuosikerta ISSN 0358-7010. 'Terveyttä kaikkeen politiikkaan' -periaate on hyvä periaate. Juhlavuosi antaa aihetta tarkastella, miten nykypäivään on tultu. Verkkosivuilta löytyvät yksityiskohtaiset kirjoitusohjeet, jotka korostavat hyvän tieteellisen käytännön periaatteita. JA KAYTANTO Liikunta &:Tiede 6/2007 KATRIINA KUKKONEN-HARJULA uosi 2007 on Suomen Olympiakomitean 100vuotisjuhlavuosi. Alkuvuodesta on valmistumassa kansallinen liikuntaohjelma, joka määrittää koko väestön liikunnan edistämisen suuntaviivat. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 44. .. Se tarjoaa julkaisuareenan liikuntatieteen eri alojen suomen kiel isi l le alkuperäistutki m uksille. .. Tutkimusartikkelit ilmestyvät myös sähköisesti lehden verkkosivuilla (ww w.lts.fi > Liikunta&: Tiede> tutkimusartikkelit 2007), ja vuoden 2008 tutkimusartikkelien käsikirjoitusten jättöaika on 14.4.2008. Asiantuntijoiden vertaisarvioinnin perusteella hyväksyttyjä tutkirnusartikkeleja julkaistaan nyt kahdeksatta kertaa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut kehittää avoterveydenhuollon ravitsemusja liikuntaneuvonnan käytäntöjä niin, että ne jäisivät toimipaikkoihin pysyviksi. Terveydenhuollon ja liikunta-alan toimijoiden yhteistyössä on keskeistä sujuvien palveluketjujen luominen. Kenakeskustelu ei riitä, vaan tarvitaan yhteisesti tehty pienin askelin etenevä suunnitelma, jota seurataan riittävän pitkään. Kun tutkimus on julkaistu, on lisäksi yhtenä tärkeänä osana tiedottaa tutkimuksen tuloksista ja käytännön sovellutuksista myös liikuntaja terveysalan toimijoille sekä suurelle yleisölle. Hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa ajetaan terveyden edistäminen kaikkiin politiikkoihin, ja siinä liikunta saa tuntuvasti lisää tilaa terveellisen ravitsemuksen ohella. Euroopan yhteisöjen komissio jatkaa julkaisemansa 'Urheilun valkoisen kirjan' linjausten työstämistä ja purkamista siten, että se johtaa kansalaisten Ii i kuntaa edistäviksi päätöksiksi Euroopan eri maissa. Tässä numerossa urheilun ja Suomenkin historiaa valotetaan yhden laajasti tunnetun ja kahden vähemmän tunnetun urheilun vaikuttajan kautta. Tutkimuksessa ja koulutuksessa korkeakoulujen yhdistäminen etenee ripeästi kuten myös eurooppalaisten liikunnan alan tutkintojen yhtenäistäminen
Suuren yleisön kiinnostuksen säilyminen on koko huippu-urheilun kannalta avainkysymys. Jouko Kokkonen 14 J. 2007-kilpailun voitto Riikka Kivelän tutkimusryhmälle. KOK:n jäsenenä vuosina 1938 -1967 toiminut Johan Wilhelm Rangell oli merkittävä toimija ja linjanvetäjä. Jouko Kokkonen 19 Hevos-Heikki, voimistelu ja Suomi. Heikki Savolaisen saavutukset osuivat aikaan, jolloin rakennettiin yhteistä suomalaisuuden arvoperustaa. Pipsa Nieminen, Reetta Ahonen, Saija Tamminen 38 Hip-hop -kerho lukion liikunnanopetuksessa silta nuorisokulttuurista koulukulttuuriin. Tanssipedagogiikan opiskelijoiden kokemuksia lastentanssin opetusharjoittelukurssista. Kiistelty ja kiitelty urheilujohtaja käytti asemaansa päästäkseen apuna sekä hyviä suhteita että kovia otteita. Nyt on välitilinpäätöksen aika. Esa Rovio, Jari Eskola, Olli Salmi, Taru Lintunen. Aarni Koskela TUTKITTUA 71 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Johanna Tyyskä, Esa Rovio, Jari Eskola 50 Tapaustutkimus sosiometriasta ryhmän kiinteyden ja dynamiikan arvioinnissa ja kehittämisessä. Kalervo llmanen & Hannu Itkonen 24 Olympiakomiteasta huippu-urheilun veturi. Arja Sääkslahti 72 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Tällaista ongelmaa ei ole koskaan aikaisemmin ollut ratkaistavana. Esa Rovio, Alexander Holthoer POHDITTUA 64 Liikkumattomuus syy lihavuuteen vai oire yhteiskunnallisesta kuormasta. 59 Liikunta tieteellisenä toimintana. Jari Kanerva 28 POLTTOPISTEESSÄ: Urheilun PARAS. Kari Kalliokoski TUTKIMUSARTIKKELIT 2007 30 Matkalla opettajuuteen. Erwin Borremans, Virpi Remahl 63 ROVIOLLA: Sitä ei löydä ellei sitä etsi. .. Rangell tuntematon urheilujohtaja. Huippu-urheilun tulevaisuutta pohtinut työryhmä esitti 2004, että huippu-urheilun kehittäminen tulisi siirtää Suomen Olympiakomitean vastuulle. Jospa liikkumisen vähyys ei ole lihavuuden tai elämäntapasairauksien synnyn ensisijainen syy vaan rinnakkainen oire, peräisin samasta alkulähteestä kuin muutkin elämäntapasairaudet ja sosiaaliset häiriöt. Kari Keskinen, Jari Kanerva AJASSA 58 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. W. Yhtä olennaista on urheilun kansalaistoiminnan säilyminen elinvoimaisena. Alexander Holthoer 69 Suuri muutos on jäänyt huomiotta. 61 Luonnossa, yhdessä! Seikkailuviikko Lapin erämaassa erityistukea tarvitseville nuorille näytti, että vaativammissakin olosuhteissa retkeilystä voi löytää uusia ulottuvuuksia. Anna-Maria Nurmi, Mirja Hirvensalo 43 "Yhdessä ollaan ja yhdessä tehdään" Kiinteys muodostelmaluistelujoukkueessa. .. Siinä missä Nurmesta tuli kansainvälisessä urheilujulkisuudessa tunnettu "Lentävä suomalainen'.' Savolainen sai jäädä kansalliseen "Hevos-Heikin" rooliin. On monessa suhteessa vaarallista, jos nyt kasvamassa olevasta sukupolvesta vai osa pystyy tekemään töitä fyysisen jaksamattomuuden seurauksena. Hannu Itkonen 9 Erik von Frenckell Mies, jolla oli olympiaunelma. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Ateenasta ammattilaisuuteen sata vuotta suomalaista olympiaurheilua. Kalervo llmanen & Hannu Itkonen 23 Kahden sankarin poikkeavat 100-vuotisjuhlallisuudet. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Heikki Roiko-Jokela 60 Tommi Vasan kari UKK-instituutin johtajaksi
1 sata vuotta 1 suomalaista -~olympianrheilua 4 LIIKUNTA& TIEDE 4' • 612007
uomalaisurheilijoiden olympiamenestyksen takominen alkoi jo vuotta ennen kansallisen Olympiakomitean perustamista. Suuren yleisön kiinnostuksen säilyminen on koko huippu-urheilun kannalta avainkysymys. Hymyileväksi Hannekseksi nimetty kestävyysjuoksija loi juoksuillaan edellytyksiä kansallisten urheilumyyttien rakentamiselle. Ateenan (1906) kisoista oli tuomisina värikkäiden vaiheiden siivittämänä neljä olympialaista mitalia (Vettenniemi 2007). Toinen olennainen seikka on etenkin suomalaisissa käytännöissä urheilun kansalaistoiminnan säilyminen elinvoimaisena. Varsinainen menestyshuuma koettiin vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa, joiden sankariksi nousi kolmella kultaisella ja yhdellä hopeisella mitalillaan Hannes Kolehmainen. (Viita 2003, 334-345.) Suomessa urheiluorganisoitumisen * ja siten myös varhaisen olympiaurheilun on arveltu kiinnittyneen LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007 5. Suomalaisen olympiaurheilun ehdittyä 100-vuoden ikään on arvioitava myös tulevaisuutta
Hannes Kolehmainen ei ollut Tukholman kisojen ainoa suomalaismenestyjä. Omat olympialaiset Suomalaisten menestyminen arvokilpailuissa synnytti kotimaassa suoranaisen olympiainnostuksen. Parhaiten menestyttiin Pariisissa 1924 (37 mitalia) ja Antwerpenissa 1920 (34 mitalia). Virallisiin kilpailuihin Tukholmassa osallistui 164 suomalaisurheilijaa, ja mitaleja tuli kestävyysjuoksun lisäksi kiekonheitosta, keihäänheitosta, kuulan työnnöstä, painista, joukkuevoimistelusta, purjehduksesta ja hirviammunnasta. Suomi urheilun suurvaltana Mitalein mitattuna suomalaisen olympialaisen kesäurheilun menestyksekkäimpänä ajanjaksona voidaan pitää vuosien 1908-1936 kisoja. Suomalaisen urheilun varhaisen organisoitumisen kiinnittäminen ainoastaan kansakunnan syntyyn on auttamatta liian yksiulotteinen tulkinta. Tuon ajan olympialiike oli korostetun eurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen. Kohei Murakososta tulikin 10 000 metrin juoksun selostuksen ansiosta tuon ajan tunnetuin japanilainen. Edelle kiilasivat ainoastaan Yhdysvallat, Englanti ja Ruotsi. Edellä esitetyt seikat on hyvä pitää mielessä lähdettäessä arvioimaan suomalaisen olympiaurheilun menestyksiä ja merkityksiä. Maiden välisessä vertailussa Suomi sijoittui neljänneksi. Berliinin (1936) olympiamenestystä saatiin seurata ensimmäisen kerran suorina radiolähetyksinä. Kisahuuman vallassa elettiin 1930-lopun vuosina, kun Suomelle myönnettiin järjestettäväksi vuoden 1940 olympialaiset. Lukuisina toistoiria jälkipolvet ovat saaneet kuulla, kuinka "Murakoso jää, Murakos jää". On myös muistettava, että ennen toisen maailmansodan vuosia osanottajamaiden määrä jäi nykyisiin kisoihin nähden varsin vähäiseksi. Kaikissa vuosien 1920-1936 kesäkisoissa suomalaiset ylsivät yli 20 mitaliin. (Hentilä 1989, 213-216.) Myös kansainvälisessä olympialiikkeensä toimivat omat jakonsa. Tällöin urheilu on liitetty myös osaksi suomalaisten itsenäisyyskamppailua, jolle etenkin 1900-luvun alun olympialaiset tarjosivat omat näyttämänsä. Vaikka etenkin Hymyilevän Hanneksen maineteot kiirivät Suomen maan eri kolkkiin, myös muiden urheilijoiden menestys oli omiaan vauhdittamaan suomalaisen seuratoiminnan organisoitumista. Juuri näitä kisoja on Suomessa muisteltu *niinä viimeisinä oikeina olympialaisina*. Tilaisuus olympialaisten järjestämiseen tarjoutui Japanin luopuessa maalle myönnettyjen kisojen järjestämisestä. Yksin Neuvostoliiton omassa joukkueessa oli 4 000 edustajaa. (Nygren 1968, 48-58; Riordan 1977; Hentilä 1982, 215-217.) Samana vuonna järjestetyissä Amsterdamin olympialaisissa oli mukana 17 eli kaksi maata vähemmän kuin Moskovan spartakiadeissa (Itkonen & Stranius 2002, 23-24). Maailmansotien välisenä aikana Suomen urheilu olikin jakaantunut kahtia *valkoiseen* ja *punaiseen* leiriin. Radioselostukset muuttivat suomalaista urheilujulkisuutta. Aivan mitättömistä tapahtumista ei ollut kyse, sillä esimerkiksi vuoden 1928 Moskovassa pidetyille työläisten spartakiadeille osallistui 650 urheilijaa peräti 19 maasta. 1 1 e I s i n g j 11 , , t t o < k n 1 9 ~ 2 k i s a t o l ivat , n c r k i t t ä v ii t a p ah t t II n a 1nyös koko ol vmpiuliik kccu laajcur-misr-u kannalta. Ensinnäkin suomalaisen liikuntakulttuurin varhaisimmille ilmentymisja järjestäytymismuodoille ei ole löydettävissä minkäänlaisia yksiselitteisiä yhteiskunnallis-poliittisia motiiveja. Olympiahaave jäi kuitenkin elämään ja kisaisännyys saatiin vuodeksi 1952. Niinpä Suomessa ei liikuntakulttuurin kansallisia tavoitteita ei esitettykään selkeinä manifestaatioina. Esimerkiksi Ateenassa (1906) oli mukana 20 ja Tukholmassa (1912) 27 maata. Sosialistiset maat pysyivät poissa olympialaisilta kentiltä järjestäen omia kansainvälisiä koitoksiaan. E 11 s i I n n I ii i s <' 11 k <' r r a n 111 u k a 11 a o l y 1111 > i a I a i s 1 a i s 1 o i s s a ol iva: .\et1vostolji1011 urhr-ilijat . kansakunnan syntyyn kiinteämmin kuin kenties missään muualla. Toisen maailmansodan vuoksi kisat jäivät kuitenkin pitämättä, ja näin kävi myös vuoden 1944 kisojen suhteen. Kyseisen ajanjakson kesäolympialaisista suomalaisurheilijat saalistivat peräti 196 mitalia. Aivan syyttä kyseistä jaksoa ei ole nimitetty suomalaisen urheilun suurvalta-ajaksi tai huippu-urheilun kultakaudeksi (Ylikangas & llmanen 1982; Laine 216-221). Legendaarisen radioäänen Martti]uholan kestävyysjuoksujen selostukset ovat muuttuneet ääniarkistojen klassikoiksi. Kisoista saavutettiin kaikkiaan 27 mitalia. Itse asiassa jo kisojen valmisteluvaiheessa suomalaiset organisaattorit asettivat tavoitteeksi "oikeiden" olympialaisten järjestämisen vastapainona suurten valtioiden itsetehostukselle 6 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /';007. (Hentilä 1989, 216.) Toiseksi Hentilän mukaan Suomen urheiluorganisoituminen kytkeytyi osaksi luokkapohjaisen kansalaisyhteiskunnan muodostumista. Urheilijasukupolven vaihdoksen myötä voitiin paikallisten kykyjen sijasta puhua radion taistelijoista (Itkonen & Knuuttila 1992). (Sjöblom 2007, 36.) Olympiamenestys jatkui ensimmäisen maailmansodan jälkeen järjestetyissä kisoissa. Seppo Hentilä on nostanut organisoitumisen tarkasteluissaan esille kaksi merkittävää seikkaa
Talviolympialaisten mitalitaulukoita tutkailtaessa huomio kiinnittyy muutamaan suomalaisurheilijaan. Helsingin kisojen pettymyksenä voi pitää, että vanha paraatilajin, yleisurheilun menestys jäi vaatimattomaksi. Kilpailun kiristyminen Toisen maailmansodan jälkeisissä olympialaisissa suomalaisurheilijat eivät niittäneet samanlaista menestystä kuin aiempina vuosikymmeninä. Niinpä vuosien 1960-2004 kesäolympialaisissa Suomi saavutti tavanomaisesti 4-8 mitalia. Menestyksen hiipumiseen oli olemassa omat syynsä. Suomalainen urheilu aina huippu-urheilua myöten säilyi varsin pitkään amatööripohjaisena, mikä merkitsi väistämättä menestysrnahdollisuuksien rajallisuutta. Etenkin suurvaltojen urheilijat olivat joko markkinaja valtioarnmattilaisia. Eniten mitaleja eli 71 on kertynyt maastohiihdossa. Kun ensimmäisissä talviolympialaisissa ( Chamonix 1924) ohjelmassa oli ainoastaan 16 virallista lajia, niin Torinossa (2006) tavoiteltiin mitaleita jo 84 lajissa. Lontoon 1948 kisoissa saavutettiin 24 mitalia ja omista Helsingin kisoista ainoastaan kaksi mitalia vähemmän. Myös sekä naisettä miesjääkiekkoilijat ovat kartuttaneet suomalaisten mitalitiliä. Raskaat sotavuodet, maan jälleenrakennus ja sotakorvausten maksaminen vaativat veronsa. 'Tiiliiin muutoksr-cu 011 t avtvnvr sopeutua 111~-ils Snonu-u Olvrup iakomit ('cl I1. Ensim m äisen kerra n m ukana olyrnpialaistaistoissa olivat Neuvosto liiton ur heilijat. Olym pialaiset antoivat lisävauhtia verkalleen m odern isoituvalle Suom elle. Menestystä talvilajeissa Talviolympialaisten mitaleiden saavuttaminen on ollut helpompaa kuin kesäkisoissa. Olympiaosanoton laajeneminen on osaltaan vaikeuttanut Suomen kaltaisten pienten maiden me1980-lttYlllla alk anutt a ja nvkvpii iviiu ulot t uvau ajanjaksoa voiclauu pj1iiii olvurp ia liik k ct-u kaupallis: n111isc11 aikana. (Kokkkonen 2007, 10 8.) Olym piakisojen järjestäm inen oli m erkittävä asia sodasta to ipuvalle m aalle. (Viita 2007, 86-88) Mäkihyppääjä Matti Nykänen ylsi urallaan viiteen olympiamitaliin. Ainoastaan Los Angelesin kisoissa (1984) yllettiin 12 mitaliin. Kilpaurheilun koveneminen vaati vähitellen totaalista, organisoitua valmennusta, jossa myös lääketieteelle tuli tärkeä osa. (Laine 2007, 174.) Aivan heikko olympiamenestys ei kuitenkaan ollut. Om at olym pialaiset olivat m yös maan kansainvälistym isen kannalta tärkeä tapahtum a. Suomalaisurheilijat ovat keränneet vuonna 1924 käynnistyneistä talviolympialaisista kaikkiaan 151 mitalia. Olym pialaiset olivat m erkittävä näyteikkuna, jolla suom alaiset halusivat näyttää erityisesti organisoint ikykyään. Peräti viisi mitaleista oli kultaisia. Menestystä on tullut erityisesti pohjoismaisissa hiihtolajeissa, joissa on saavutettu 107 mitalia. Tämän on joutunut tunnustamaan myös Kansainvälinen Olympiakomitea. LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007 7. Mäki hypystä on tullut 22 ja yhdistetystä hiihdosta 14 mitalia. Urheilun organisoiminen ei ollut aina asioiden tärkeysjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Lumen ja jään kisoihin osallistuvien maiden määrä on rajallinen. Pikaluistelussa suomalaisurheilijat ovat saavuttaneet 24 mitalia. Uusimmiksi mitalilajeiksi ovat nousseet alppihiihto, curling, freestylehiihto ja lumilautailu. Esimerkiksi Ateenan kisoihin 2004 osallistui 201 maata ja 10 625 urheilijaa. Olym pialaisten m yötä etenkin pääkaupunkiseudulle ra kennettiin useita uusia ur heilupaikkoja. Tosin myös osanottajamaiden määrä oli noussut 16:sta 80 maahan. Hiihtäjistä seitsemään olympiamitaliin ovat yltäneet Marja-Liisa Kirvesniemi ja Eero Mäntyranta. Neljä kertaa Nykänen sai nousta korkeimmalle korokkeelle. Laajeneminen on toinen olympialiikkeen muutosta kuvaava piirre. Lisäksi talvikisojen lajimäärä on jatkuvasti lisääntynyt, mikä on helpottanut mitalitilin kartuttamista. Kilpailun kiristyminen olympiakisoissa johtui myös urheilun ammattimaistumisesta. Helsingin vuoden 1952 kisat olivat m erkittävä tapahtum a m yös koko olym pialiikkeen laajenem isen kannalta. Parhaiten on menestynyt pikaluistelija Clas Thunberg, joka saavutti vuosina 1924-28 seitsemän olympiamitalia. Kilpailun kiristyminen uusien osanottajamaiden tullessa olympiaperheeseen hankaloitti suomalaisurheilijoiden menestysmahdollisuuksia. Niinpä 1980-luvulla alkanutta ja nykypäiviin ulottuvaa ajanjaksoa voidaan pitää olympialiikkeen kaupallistumisen aikana. Helsingistä alkoikin vuosikym m eniä jatkunut suur valtojen välinen kam ppailu, jossa keinoja kaihtam atta Yhdysvalto jen ja Neuvostoliito n ur heilijat kilpailivat keskinäisestä parem m uudesta. M yös uusia rakennuksia ja teitä ra kennettiin. Melbournen 1956 kisoista suomalaisurheilijat saavuttivat vielä 15 mitalia. Tähän muutokseen on täytynyt sopeutua myös Suomen Olympiakomitean. M onet Hel sinkiin m atkustaneet suom alaiset näkivät ensim m äisen kerran m uista m aista tulleita kilpailijoita. Ammattimaiseen olympiaurheiluun Kansainvälisessä huippu-urheilussa on kuljettu viime vuosikymmeninä entistäkin ammattimaisempaan tekemisen kulttuuriin
Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131 Helsinki. Gaudeamus. Tampere. Suom en Olym piakom iteassa ryhdyttiin pohtim aan voim allisesti kansallisen huippu-urheilun am m attim aistam ista. Nygren, Helge. Itkonen, Hannu 11996). Ylikangas, Heikki & llmanen, Kalervo 11982). Alati kiristyvässä kilpailussa huippu-urheilun sekä lapsija nuorisoliikunnan välisen yhteistyön on sujuttava mutkattomasti. Tutkimuksia 1/2004. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja. Itkonen, Hannu 12007). Olym piakom iteassa nähtiin myös ajanm ukaisen tutkim ustiedon tarve. Liikettä Venäjän Karjalassa. Vuonna 2004 julkistetussa mietinnössä nähdään, että Suomen Olympiakomitealla on sekä erityinen tehtävä kansallisen huippu-urheilun organisaattorina että merkittävä rooli suomalaisen liikunta järjestelmän ja -kulttuurin työnjaossa. Helsinki. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Suomen työläisurheilun historia 1. Hymyilevä Hannes. Kirjayhtymä. N:o 137. Vaasa. Viita, Ossi 12003). Joensuu. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. WSOY Porvoo. Mikäli huippu-urheilu lakkaa kiinnostamasta kansalaisia, aiheutuu monenlaisia muitakin ongelmia. Sillanrakennusta ja tehovalmennusta. Kenttien kutsu. Suom en Olym piakom iteassa onkin ryhdytty to im iin, joilla luotaisiin edellytyksiä suom alaisurheilijoiden m enestykselle m yös tu levaisuudessa. Vapaaehtoiset seuratoimijat vastaavat paikallisista urheiluseuratoiminnoista. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Menestyksen taustalla. Sen sijaan huippu-urheilusta huolehtimisen vastuu on entistä suuremmassa määrin annettu Suomen Olympiakomitean tehtäväksi. Teoksessa Alapuro, R., Liikanen, 1., Smeds, K. Karisto. Vettenniemi, Erkki 12007) Pohjolan helleenit. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. (toirn.) Citius, altius, fortius. Tällöin olympiaurheilukin on entistä ammattimaisempaa. Laine, Leena 12007). Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. ltoim.) Kansa liikkeessä. Kokkonen, Jouko 12007). Liikuntakulttuurin pirstoutumisen jatkuessa toimijat joutuvat arvioimaan alati uudelleen omaa asemaansa ja merkitystään. & Ranto, E. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi Suomalaisen olympialiikkeen historia. Sankareista mediatähtiin. (Itkonen 2007, 309.) Tutkimustenkin mukaan suomalainen urheiluja liikuntajärjestelmä nähdään hyvin toimivaksi (llmanen et al. Ensinnäkin suuren yleisön kiinnostuksen säilyminen on koko huippu-urheilun kannalta avainkysymys. Urheilun julkisuuskuva. Olym piakom iteassa oltiin aloitteellisia vuonna 1991 toim intansa aloittaneen Kilpaja huippu-ur heilun tutkim uskeskuksen (KIH U * Research Institute for Olympic Sports) perustamisessa. Suomen Olympiayhdistys ry 1907-1982. Teoksessa Olin, K., Itkonen, H. 8 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'2007. Suomen Olympiakomitean tehtävät ovat laajentuneet entisestään johtuen sekä komitean omasta tavoitteellisuudesta että ulkopuolisten organisaatiolle kohdistamista odotuksista. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Viime kädessähän huippu-urheilumenestyksen takominen aloitetaan ruohonjuuritasolta eli vapaaehtoisesta lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnasta. Helsinki. Sjöblom, Kenth 12007). Hentilä, Seppo 119891. Erityistä huom iota on kiinnitetty huippu-urheilijoiden taustojen kohentam iseen ja valm ennusedellytysten parant am iseen. Urheilujulkisuuden muodonmuutos. WSOY Porvoo. Jyväskylän yliopisto. Hämeenlinna. Tammi. llmanen, Kalervo, Itkonen, Hannu, Matilainen, Pertti & Vuolle, Pauli 12004). Riordan, James 11977). Suomalaisen olympialiikkeen historia. Helsinki. Helsinki. nestysm ahdollisuuksia. Teoksessa Nygren, H. Urheilu, kansakunta ja luokat. & Stenius, H. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa. Historiallisia tutkimuksia 233. (Itkonen 2007, 308-309.) Toinen olennainen seikka on etenkin suomalaisissa käytännöissä urheilun kansalaistoiminnan säilyminen elinvoimaisena. Development of sport and physical education in Russia and the USSR. HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori, dosentti Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@sport.jyu.fi LÄHTEET Hentilä, Seppo 119821. Otava. Miksi Suomi on urheilun suurvalta. ltoim.) Liikunnan muutos, murros vai kaaos. Autonominen olympiamaa. Suomalaisen olympiaurheilun synty. Tällöin nousee esille kaksi olennaista seikkaa. Tampere. Ammattimaiseen olympiaurheiluun. Sport in Soviet Society. Punainen olympia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suomi urheilun suurvaltana. WSOY Porvoo. Teoksessa Pyykkönen, T ltoim.) Suomi urheilun suurvaltana. Itkonen, Hannu & Stranius, Pentti 12002). Suomalaisen olympialiikkeen historia. *Oikeiden olympiakisojen maa*. 1990-luvun puolivälissä Suomen Olympiakomiteassa tärkeiksi valtakunnallisiksi huippu-urheilun kysymyksiksi nähtiin huippuurheilun aseman ja rahoituksen turvaaminen, valmentajien yleisja peruskoulutuksen kehittäminen, huippu-urheilun tutkimustoiminnan edistäminen sekä urheilijoiden koulutusmahdollisuuksien kohentaminen. Joensuun yliopisto. WSOY Porvoo. Suomalaisen olympialiikkeen historia. Itkonen, Hannu & Knuuttila, Seppo 119921. 2004, 39-41). Lähtökohtana uudistu styölle oli jo 1980luvulla tehty tulkint a, jonka m ukaan palkkatyön ja urheiluvalm ennuksen menestyksellinen yhteensovittam inen ei onnistu. TUL kansainvälisen työläisurheilun vaiheissa 1920-30luvuilla. Työväen Urheiluliitto. Laine, Leena 11992). WSOY Porvoo. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Cambridge. Olympiakomitean uudet tehtävät Tuorein laajamittainen arvio Suomen Olympiakomitean asemasta ja merkityksestä sisältyy silloisen opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistön johdolla istuneen huippu-urheilutyöryhmän muistioon. Keuruu Viita, Ossi 12007). Suomalaisen Olympiaurheilun ehdittyä 100-vuoden ikään on arvioitava myös tulevaisuutta. Tällöin kaikkoavat myös taloudelliset tukijat, eikä huippuurheilun yhteiskunnallinen merkitys kohoa arvostukseen. Suomalaisen olympialiikkeen historia
Kiistelty ja kiitelty urheilujohtaja käytti asemaansa päästäkseen apuna sekä hyviä suhteita että kovia otteita.. Erik von F renckel = ~ ~ !}.tj cdzy J]) pllll _ 1 • Teksti: JOUKO KOKKONEN Erik von Frenckellin (1887-1977) suurin haave oli saada olympiakisat Suomeen. Von Frenckell ajoi asiaa vuosikymmeniä ja pääsi johtamaan vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen järjestelyjä
Ingmar Björkmanin mukaan suomalaissaavutukset saivat myös Erik von Frenckellin lausahtamaan nuorikolleen, että tuolloin Venäjään kuulunut Suomi järjestää joskus olympiakisat itsenäisenä valtiona. Hän aiheutti lokakuussa 1938 pienimuotoisen skandaalin esittämällä Tukholmassa, että ammattilaisten olisi päästävä mukaan olympiakisoihin. Varmaa on, että von Frenckell esitti ajatuksen olympiakisojen saamisesta Suomeen vuonna 1915 Helsingin Pallokentän vihkiäisissä. Kansainvälisessä jalkapalloliitossa vuodesta 1922 toiminut ja Suomen olympiahauissa näkyvästi esillä ollut von Frenckell oli kiistatta kansainvälisesti tunnetumpi kuin Rangell, jonka ansiot olivat lähinnä kotimaisia. Hän paukautti Suomen Urheilulehdessä, ettei hän ollut komitean ja varsinkaan Urho Kekkosen suosiossa. Von Frenckell pyysi kuitenkin kirjeellä 27. Kriisi ratkesi jakamalla olympiavalmistelut uudelleen järjestelytoiLIIU«A&a , •61200 7. W Rangell. Ernst Krogius kiirehti vakuuttamaan Henri de Baillet-Latourille, että olympiakisojen isäntämaa on edelleen amatöörisääntöjen takana. Helsinki saavutti enemmistön (27-20) Berliinin tulleiden KOK:n jäsenten äänistä, mutta Tokio sai isännyyden valtakirjaäänien turvin. Tulevien akselivaltojen Saksan, Italian ja Japanin KOK-jäsenet ryhmittyivät kuitenkin tiukasti Tokion taakse. Rangellista tuli KOK:n jäsen syyskuun alussa 1938. Kisaisännyyden seurauksena KOK kutsui jäsenekseen toisen suomalaisen. M. Kisajärjestelyiden johtoon nousivat poliittiseen keskustaan lukeutuneet sisäministeri Urho Kekkonen ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen]. Myös vuoden kisajärjestelyjen aikana von Frenckell kiersi ulkomailla puhumassa kisoista. Hänen mukaansa Suomi ei yrittänyt muovata KO K:n jäsenten kantoja hallitusten ja lähetystön kautta. Vuoden 1940 kisajärjestäjästä päätti KOK:n Berliinin olympiakisojen alla kokoontunut kongressi. heinäkuuta itseään Adolf Hitleriä vaikuttamaan saksalaisjäseniin, jotta nämä tukisivat Helsingin ehdokkuutta. Poliittinen ilmapiiri vaikutti myös KOK:n uuden suomalaisjäsenen valintaan. Von Frenckell arvosteli syksyllä 1934 lehdistössä Suomen olympiakomitean ja KOK:n suomalaisjäsenen Ernst Krogiuksen saamattomuutta ja tarttui itse toimeen. Von Frenckell ennakoi olevan lähellä ajan, jolloin "luonnoton ero amatöörien ja ammattilaisten välillä häviäisi urheilun luonnollisemman ja terveemmän kehityksen tieltä". Kauaskantoisin hänen ajatuksistaan oli perustella hakemusta Suomen poikkeuksellisen vahvalla urheilumenestyksellä, joka antoi urheilun suurvaltana tuolloin esiintyneelle maalle eräänlaisen moraalisen oikeuden saada kisat. Rakennustöiden aloittamista viivästytti 1930-luvun alun yleismaailmallinen talouslama ja ne pääsivät käyntiin vasta vuonna 1934. Erik von Frenckell oli pitänyt Suomea eri yhteyksissä esillä mahdollisena kisaisäntänä. Yksi suomalaisten urheiluhistorian väkevistä myyteistä onkin juuri Tukholman olympiakisojen tulkitseminen itsenäisyystaistelun alkupisteeksi. Keväällä 1939 von Frenckellin asema järjestelytoimikunnassa heikkeni, kun V: A. Sigfrid Edström kysyi elokuun aikana Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajan Antti Hackzellin mielipidettä Rangellista. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 von Frenckell oli yksi niistä, joka piti olympia-ajatusta esillä. Suomalaiset olympiahaaveet alkoivat saada muotoa, kun maan urheiluelämän eri toimijat yhdistivät vuonna 1927 voimansa stadionin rakentamiseksi. Valituksi ei tullut ehdokkaista ilmeisin Erik von Frenckell, vaan J. Olympialaisiin ympyröihin moinen ääneen ajattelu ei kuitenkaan sopinut. Karikoskesta tuli kisojen pääsihteeri. Sivurooli vuoden 1940 järjestelyissä Helsinki sai vuoden 1940 kisat järjestääkseen, kun Tokio joutui luopumaan isännyydestä heinäkuussa 1938 Japanin Kiinassa käymän valloitussodan vuoksi. KOK:n varapuheenjohtaja]. Suomalaiset katsoivat japanilaisten voittaneen poliittisella pelillä ja mikä pahinta, urheilullisesti vähäpätöisten maiden äänillä. Hänestä tuli Suomen olympiakomitean jäsen vuonna 1919. KO K:n ainoa suomalaisjäsen Ernst Krogius ryhtyi kisaisännyyden varmistuttua ajamaan Suomen Voimisteluja Urheiluliiton puheenjohtajana vuodesta 1935 toimineen Rangellin jäsenyyttä. Kekkosesta tuli Suomen olympiakomitean puheenjohtaja ja Rangellista järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Sinänsä kanta ei ollut yllätys, sillä von Frenckell oli pitänyt aiheesta esitelmän FIFA:n kongressissa vuonna 1932. Hän toivoi myös saavansa keskeisen roolin kisajärjestelyissä, mutta toisin kävi. W Rangell. Samaan aikaan suomalaiset ryhtyivät hakemaan tosissaan vuoden 1940 olympiakisoja. Jälkikäteen von Frenckell väitti vain Japanin käyttäneen politiikkaa kisojen saamiseksi, kun Suomen edustajat sen sijaan varoivat sekoittamasta politiikkaa urheiluun. 10 uomalaisten olympiaisännyyshaaveet heräsivät Tukholman vuoden 1912 kisojen menestyksen innoittamina. elokuuta 1938. metsästysharrastuksen kautta tuntemansa Rangellin ehdokkaaksi 10. Järjestelytoimikunnan jäseneksi hän kuitenkin pääsi. Krogius nimesi mm. Päätöksestä sydämistynyt von Frenckell ilmoitti eroavansa. Kansainvälisille kentille von Frenckell pääsi tultuaan valituksi Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n hallitukseen vuonna 192 7 Helsingissä. Helsingin apulaiskaupunginjohtajana toiminut von Frenckell ei tullut kysymykseen, sillä keskustalaisten lisäksi sosiaalidemokraatit vieroksuivat hänen oikeistolaisuuttaan. Erik von Frenckellista tuli pian hankkeen toteuttamiseksi perustetun säätiön vahva mies. Järjestön kongressin saaminen jalkapallo kääpiön isännöirnåksi oli näyte von Frenckellin kyvyistä urheiludiplomatiassa. Edström välitti saamansa suosituksen Baillet-Latourille ja muistutti vielä, ettei Krogius ollut tullut kysymykseen järjestelytoimikunnan johtoon puutteellisen suomenkielen taitonsa takia. Rangellin kutsuminen KOK:n jäseneksi oli epäilemättä suuri pettymys Erik von Frenckellille, joka oli ilmeisesti jo aiemmin yrittänyt saada Krogiuksen luopumaan paikastaan hyväkseen. Hackzell luonnehti miehen olevan "järkevä Ja toimelias ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen"
Helsingin hakemuksen esittelivät shaketteihin pukeutuneet kaupunginjohtaja Erik von Frenckell, TUL:n puheenjohtaja Olavi Suvanto, Kansainvälisen painiliiton puheenjohtaja Viktor Smeds ja IAAF: n hallituksen jäsen Lauri Miettinen. Suomen Olympiakomitea valmistautui vastaamaan Tukholmassa mitä erilaisimpiin kysymyksiin. Hel singin kisavalm isteluja varjosti koko ajan kireä m aailm anpoliittinen tilanne. Toinen m aailm ansota syttyi syyskuun alussa Saksan hyökättyä Puolaan. Kaupunki otti vastuulleen m m . Ern st Kro gius lähetti puolestaan KO K: n puheenjohtajalle Baillet-Latourille ra uhoittelevan kirjeen, jossa hän katsoi von Frenckellin ero nneen tur ham aisuuttaan. marraskuuta. Järjestelytoim ikunnan sisäiset kiistat herättivät huom iota etenkin Ruotsissa, jonne von Frenckellill ä oli hyv ät suhteet. Olympialiikkeen johto korosti kuitenkin, että kisarytmiä ei muuteta. huhtikuuta, mutta tieto maan hallituksen kannasta puuttui. Komitea oli mm. Kukin hakijakaupunki esitteli Tukholman kokouksessa ensimmäisen kerran KOK:n historiassa yksityiskohtaisesti kisasuunnitelmansa. lsännyysedellytysten selvittelyn lisäksi hän joutui sovittelemaan urheilun keskusjärjestöjen SVUL:n ja Työväen Urheiluliiton sekä ruotsinkielisen urheiluliiton välisiä kiistoja, jotka uhkasivat olympiakisojen hakua. Ensimmäiset toisen maailmansodan jälkeen järjestetyt kesäolympiakisat järjestettiin Lontoossa. Kro gius arveli aivan oikein von Frenckellin palaavan järjestelytyöhön, sillä hän oli tehnyt eniten kisojen saam iseksi Helsinkiin. Ennen ratkaisevaa istuntoa suomalaiset olivat lisäksi muokanneet mieliä erityisesti KO K:n jäsenille suunnitellulla jäärevyyllä. Kesällä 1944 jatkosodan loppuvaiheessa hän esitti, että olympiakomitea järjestäisi stadionilla seremonian, jossa Suomi "arvokkaalla seremonialla luopuisi XII olympiadista, mutta samanaikaisesti julkisuudessa ilmoittaisi olevansa valmis järjestämään ensimmäiset todelliset rauhan merkeissä järjestettävät olympiakisat". Yksi Suomen valteista oli eurooppalaisille edulliset matkakustannukset. Suomessa olympianäkymät synkkenivät Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 30. Helsinki 1952 aloite koko ajan von Frenckellillä Helsinki asettui keväällä 194 7 ehdokkaaksi vuoden 1952 olympiakaupungiksi, mikä oli hyvin pitkälti Erik von Frenckellin ansiota. Rangell ilmoitti radiopuheessaan 15. Erik von Frenckell jaksoi tämänkin sodan aikana pitää yllä Helsingin isännyyshaavetta. Päätökset jäivät Suomessa viime hetkiin. Hän huomautti toisaalta, että Berliinin kisojen tapaisten "mammuLtikisojen" sijaan olisi terveellistä Järjestää Suomeen "kääpiökisat." Ruotsalaiset halusivat saada varman tiedon HelsinKansainvälisille kentille von Frenckell (oikealla) pääsi tultuaan valituksi Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n hallitukseen vuonna 1927 Helsingissä. Ajatus oli Suomen ja Saksan läheisen yhteistoiminnan vuoksi vailla toteutumisedellytyksiä. KOK:n jäseniä arvelutti Helsingin ehdokkuudesLIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 11. ur heilupaikat, liikennejärjestelyt, ja m uiden kuin ur heilijoiden m ajoituksen. Suomalaisen olympiaisännyysunelman täyttymistä helpotti vahvana ehdokkaana pidetyn Tukholman edustajien von Frenckellille maaliskuun alussa 1947 antama ilmoitus jättäytyä pois hakukilpailusta, mikäli Helsinki tavoittelee tosissaan kisoja. Erik von Frenckell elätteli kuitenkin vielä talvisodan päätyttyä toiveita, että KOK antaisi luvan järjestää kisat vuonna 1941 tai 1942. W. Järjestelytoimikunta totesi puolestaan huhtikuussa 1940, ettei edellytyksiä kisojen järjestämiseen enää ollut. Järjestel ytoim ikunnan puheenjohtaja J. Suomi kävi vuosina 1941-1944 Saksan rinnalla jatkosodan Neuvostoliittoa vastaan. huhtikuuta mennessä, sillä maan urheilujohto kokoontui tuolloin käsittelemään suhdettaan olyrnpiakysymykseen. Kansanhuoltoministeriöltä komitea sai tietää, että "suurenkin vierasjoukon" muonittaminen onnistuu vuonna 1952. saanut tiedon, että amerikkalaiset saattaisivat kysyä Suomen viisumipolitiikasta. Von Frenckell käytti puheenvuoronsa aikana neljää kieltä ja onnistui hälventämään Helsingin mahdollisuuksiin kohdistuneita epäilyksiä. m ikunnan ja Helsingin kaupungin välillä. Von Frenckell myönsi kisajärjestelyjen tuottavan Suomelle enemmän vaikeuksia kuin ennen toista maailmansotaa. Suom essa virisi heti keskustel u XII olym piakisojen kohtalosta. Suomen hallitus antoi väljästi muotoillun lupauksen tukea kisa järjestelyjä, minkä jälkeen Helsingin kaupunginvaltuusto päätti lopulta yksimielisesti jättää hakemuksen. Erik von Frenckell kävi itse vauhdittamassa asian käsittelyä valtioneuvoston istunnossa, mikä oli äärimmäisen poikkeuksellista. syyskuuta, että valmistelut jatkuvat, joskin supistettuina. Järjestön kongressin saaminen jalkapallokääpiön isännöimäksi oli näyte von Frenckellin kyvyistä urheiludiplomatiassa. Helsingin kaupunginvaltuuston oli määrä käsitellä kisahakemusta 23. Erik von Frenckell oli sitä ennen saanut kaupunginvaltuustossa ajettua läpi päätöksen jatkaa rakennustöitä. gin kaupungin ja Suomen valtion kannasta 26
Helsingin kisaisännyys antoi Erik von Frenckellille uutta pontta toteuttaa pitkäaikainen haaveensa KO K:n jäsenyydestä. Asianosainen itse kiisti Olympiakomitealle antamassaan selvityksessä jyrkästi koskaan pyrkineensä KOK:n jäseneksi tai kehottaneensa Krogiusta eroamaan. KOK:ssa oli kuitenkin jo kaksi suomalaisjäsentä. Helsingin valinnan vuoden 1952 kisaisännäksi saattoi perustellusti olettaa lisäävän Neuvostoliiton halua nopeuttaa liittymistään olympialiikkeeseen. Suomi oli tässä mielessä riskeistä huolimatta poliittisesti hyvä ja tasapainottava valinta. Egyptiläinen Mohamed Taher Pasha muistutti kuitenkin tulenaran kansainvälisen tilanteen olevan maailmanlaajuisen: "Jos sota tulee, se ei koske vain Suomea, vaan koko maailmaa." Helsingin lisäksi kisoja tavoittelivat Amsterdam, Chicago, Detroit, Los Angeles, Minneapolis ja Philadelphia. Krogius yritti ratkaista hankalan tilanteen KOK:n Lontoon istunnossa heinä-elokuussa 1948 niin, että KOK ottaisi kolmannen suomalaisjäsenen. KO K:n ranskalaisjäsen, markiisi de Polignac arvioi Uuden Suomen mukaan, että "ehkä Suomen välityksellä, kun olemme päässeet niin pitkälle, voimme lähentää länttä ja itää toisiinsa". Valtuuskunta paheksui Suomen urheilujärjestöjen joutuneen sivuutetuksi KOK:n uutta suomalaisjäsentä valittaessa. Von Frenckell pyysi kuitenkin kirjeellä itseään Adolf Hitleriä vaikuttamaan saksalaisjäseniin, jotta nämä tukisivat Helsingin ehdokkuutta. Suomen Olympiakomitea vaati asianomaisia laatimaan selonteon tapahtumista. Kuitenkin hänen mielestään "olympiakisat järjestävän maan järjestelytoimikunnan puheenjohtajan tuli olla KO.K:n jäsen". Hänestä tuli järjestelykomitean puheenjohtaja syyskuussa 1947. Tilanne laukesi vasta helmikuussa 1950, kun urheilujärjestöt sopivat olympiarauhan takaamisesta Helsingin olympiakisojen yli. Helsingissä piti vielä majaansa neuvostoliittolaisten johtama liittoutuneiden valvontakomissio ja Punaarmeijalla oli 20 kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta sotilastukikohta. KOK:n halu saada Neuvostoliitto mukaan olympialiikkeeseen vaikutti ilmeisesti joidenkin jäsenten ratkaisuihin Helsingin hyväksi, vaikka idän suurvaltaa kohtaan tunnettiin toisaalta syvää epäluuloa KOK:ssa. Hänen ponnistuksensa Neuvosto12 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'MJ7. Von Frenckell yritti saada yli 80-vuotiaan Ernst Krogiuksen luopumaan paikastaan. Toive toteutui pääosin, vaikka syksyllä 1949 SVUL sanoi irti yhteistoimintasopimuksen. Miesten välit olivat kuitenkin vanhastaan huonot ja keväällä 1948 Krogius kallistui yhä enemmän Suomen olympiakomitean puheenjohtajan, vuorineuvos William Lehtisen kannalle. Lontoon kisojen lähestyessä von Frenckell lisäsi ponnistelujaan. Olympiakomitean valtuuskunta käsitteli valintakuohuja marraskuussa 1948. Välittäjinä toimivat Helsingin kaupungin ylipormestari Eero Rydman ja Erik von Frenckell. Järjestelyjen vetäjä oli saanut aikaisempien olympiakisojen alla yleensä tämän kunnian. Nuhteet olivat von Frenckellille alhainen hinta kauan eläneen toiveen täyttymisestä. Järjestö pystyi päätöksellään todistelemaan, ettei politiikka suoranaisesti vaikuttanut sen ratkaisuihin. Suomalaisten tärkein toive täyttyi, kun Neuvostoliitto ilmoittautui Helsingin kisoihin vuoden 1951 lopussaja esiintyi siten olympiaareenoilla ensimmäisen kerran. Neuvostoliiton osallistuminen Lontoon kisoihin näytti vielä kesällä 1947 mahdolliselta. Komitean ytimen muodostivat konservatiiviset urheilumiehet ja myös TUL oli edustettuna. KOK valitsi kuitenkin von Frenckellin uudeksi jäsenekseen. Sigfrid Edströmiä. Krogiuksen mukaan von Frenckell oli jo yli kymmenen vuotta painostanut häntä eroamaan KOK:sta. Mahdollisimman monta maata Helsinkiin Yksi Erik von Frenckellin keskeisistä tavoitteista oli saada Helsingin olympiakisoihin mahdollisimman monta maata. Von Frenckell toimi myös aktiivisesti, jotta Helsingin kisoja edeltänyt soihtuviesti olisi kulkenut Neuvostoliiton kautta, mutta tämä tavoite ei toteutunut. Erik von Frenckell harjoitti kisojen osallistujamaiden lukumäärän kasvattamiseksi myös omaa diplomatiaansa. Tässä vaiheessa Krogius yritti omien sanojensa mukaan perua eronsa. Hänen ajatuksenaan oli ehdottaa KO K:n jäseneksi sekä Erik von Frenckelliä että William Lehtistä. sa erityisesti Suomen epävarma poliittinen asema. Erik von Frenckell piti olympiajärjestelyt tiukasti johdossaan Helsingin isännyyden varmistuttua. Von Frenckellin mukaan Suomi ei yrittänyt muovata KOK:n jäsenten kantoja hallitusten ja lähetystön kautta. Von Frenckell toivoi syksyllä 194 7 suomalaisten urheilujärjestöjen rauhoittavan olympiavalmistelut kiistoiltaan. Krogius väitti von Frenckellin hiostaneen myös KO K:n puheenjohtajaa J. Se edellytti, että ennen uuden jäsenen ehdottamista oli neuvoteltava urheilujärjestöjen kanssa. Hän oli kyllästyttyään tilanteeseen päättänyt jättää paikkansa. KOK:n toimeenpaneva komitea hylkäsi Krogiuksen ehdotuksen ja päätyi esittämään Erik von Frenckelliä järjestön uudeksi suomalaisjäseneksi. Vuoden 1947 pohdiskelut "kääpiökisoista" vaihtuivat pian siihenastista suurimman osanoton tavoitteluun. Helsinki sai ensimmäisellä äänestyskierroksella 14 ääntä, ja jäi vain yhden äänen valinnasta. Toisella kierroksella Helsinki sai tarvitsemansa lisääänen ja tuli valituksi vuoden 1952 olympiakisojen isäntäkaupungiksi
Edström ehdotti, että vain Formosan (Taiwanin) kiinalaisen olympiakomitean joukkueen urheilijat saisivat kilpailla. Von Frenckell ajoi kuitenkin vuoden 1952 puolella edelleen sitkeästi "suomalaista vaihtoehtoaan". Hän ehdotti tammikuussa 1952, että saksalaiset perustaisivat yhteistä olympiaedustusta valmistelevan komitean, jossa länsisaksalaisilla olisi neljä ja itäsaksalaisilla kolme paikkaa. Molempien osanottoa puoltanut kanta voitti kuitenkin äänin 29-22. Erik von Fren ckell yritti laukaista tilanteen om ato im isesti, m ikä suututti J. Maat olivat KOK:n näkökulmasta kuitenkin liian myöhään liikkeellä, sillä kansalliset olympiakomiteat oli mahdollista tunnustaa vasta Helsingin kongressissa. Päiväkirjassaan hän antoi erityistunnustusta von Frenckellille, jonka totesi "ylittäneen itsensä". Saksan osanotto näytti ra tkeavan keväällä 1951, kun Saksat näyttivät keväällä 1951 olevan lähdössä yhdessä Oslon ja Helsingin kisoihin. Sen sijaan jaetu n Saksan ja kahden Kiinan kysym yksissä von Frenckellin aktiivisuus ärsytti KO K: n johto a. Hän tiedotti 9. Kiinan kansantasavallan joukkue saapui Helsinkiin niin myöhään, että vain yksi uimari ehti osallistua kilpailuihin. Aavistelut pitivät paikkansa, sillä järjestelytoimikunta oli antanut Kiinan kansantasavallalle ymmärtää maan olevan olympiakelpoinen ja kiinalaisurheilijoita oli tulossa Helsinkiin, vaikka KOK:n asenne oli kielteinen. KOK:ssa von Frenckellillä oli varsin näkyvä asema. Edström pelkäsi Neuvostoliiton saattavan aiheuttaa tämän vuoksi vaikeuksia. Hän tuli tunnetuksi mm. Helsinkiin jo saapunut Taiwanin joukkue kieltäytyi osanotosta. Ehdotus ei toteutunut sellaisenaan, mutta vaikutti osaltaan valmennuksen tehostumiseen Suomessa. Järjestön toimeenpaneva komitea hyväksyi kuitenkin hänen hahmottelemansa yhteiskomission perustamisen. Hän ei suostunut 1960-luvun lopussa luovuttamaan paikkaansa Suomen olympiakomitean valitsemalle seuraajaehdokkaalle, vaan piti kiinni jäsenyydestään niin kauan, että sen peri hänen suosikkinsa Peter Tallberg. liiton saam iseksi olym pialiikkeeseen eivät aiheuttaneet päänvaivaa KO K:lle. JOUKO KOKKONEN, VTM Tutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan ja Leena Laineen teksteihin Suomen olympiakomitean satavuotishistoriassa sekä Ingmar Björkmanin teokseen "The Great Olympian'.' LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 13. Näin KOK:n omapäinen suomalaisjäsen ajoi kotimaassaan käytännössä ammattiurheilun asiaa vastoin järjestön virallista amatörismiä. Saavutettu sovint o ra ukesi kuitenkin syy skuussa 1951. Sigfrid Edström piti Helsingin kisoja onnistuneina, vaikka nekään eivät yltäneet Tukholmassa 1912 "vallinneen loiston, juhlallisuuden ja urheilullisen hengen" tasolle. Kotimatkallaan von Frenckell tapasi Frankfurtissa KOK:n saksalaisjäsenen Karl Ritter von Haitin, jolle hän esitti Berliinin keskustelujen sisällön toisessa valossa. Von Frenckell johti myös järjestön sääntöuudistuksen valmistelua. Sen työskentely tyrehtyi maaliskuussa 1952 periaatekysymyksiin. Von Frenckell puolusti toimiaan Edströrnille kesäkuussa 1952 väittämällä toimineensa Pierre de Coubertinin hengessä, jotta mahdollisimman moni maa voisi osallistua. Edström oli arvioinut sovun mahdollisuudet pieniksi. Helsingissä KOK joutui päättämään kiinalaisten osanotto-oikeudesta. KOK:n pitkälti von Frenckellin aloitteesta järjestämä sovitteluyritys epäonnistui. Sigfrid Edströmin. Valmennettaville olisi järjestetty työpaikat ja maksettu kaikki valmennuskulut. Suomessa von Frenckell esitti Leena Laineen mukaan keväällä 1965, että maahan olisi perustettava uusi valmennusjärjestelmä, joka olisi keskittänyt kaiken valmennuksen kansalliselle olympiakomitealle. lausuneensa, ettei DDR voi osallistua itsenäisesti kisoihin. Li ittotasavallassa toim iva Saksan olym piakom itea pääsi KO K:n jäseneksi to ukokuussa 1950 pyy dettyään anteeksi natsiSaksan hirm utöitä. Von Frenckell joutui Saksan-matkansa jälkeen tunnustamaan Edströmille, ettei DDR osallistu kisoihin. kesäkuuta Avery Brundagelle, että Kiinan kansantasavalta ja DDR olivat ilmoittautuneet kisoihin. KOK:n puheenjohtaja vaati jo syyskuussa 1951, ettei von Frenckell enää neuvottelisi suoraan itäsaksalaisten kanssa. Hän väitti mm. Erik von Frenckellin KOK-urajatkui vuoteen 1977. Von Frenckell ei totellut ja matkusti 9. KOK lähtikin tämän jälkeen siitä, että Helsingin kisoihin osallistuu Saksan Liittotasavalta. Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon ymmärtäjänä KOK:n asiaa käsitelleessä komiteassa. Itse kisoista isäntämaa Suomi ja järjestelyjä päävastaava saivat valtaosaltaan myönteistä palautetta. Edström pyysi häntä lopettamaan yritykset, sillä "ne aiheuttavat meille vain ongelmia". KOK: n puheenjohtajan tehtävän elokuussa 1952 jättänyt J. Edström seurasi huolestuneena von Frenckellin toimia. Hän epäili aiheellisesti suomalaisen kutsuneen salaa sekä DDR:n että Kiinan kansantasavallan kisoihin ja yrittävän siten pakottaa KO K:n hyväksymään molemmat maat jäsenekseen. DDR:n olympiakomitea hylkäsi tarjouksen, sillä se olisi halunnut ennakkoon vakuudet tunnustamisesta. Von Frenckell sen sijaan halusi kiihkeästi saada ItäSaksan mukaan. kesäkuuta Berliinin, jossa hän ehdotti, että itäsaksalaiset matkustaisivat Helsinkiin odottamaan KOK:n päätöstä olympiakomiteansa asemasta. Helsingin kisat olivat yhtä aikaa siihenastisista suurimmat ja ilma piiriltään inhimilliset, vaikka vuonna 1952 elettiin kylmän sodanjäätävimpiä vuosia
(Jukka) Rangellista (18871982) hallitsee hänen näkernisensä presidentti Risto Rytin kuuliaisena luottomiehenä toimineena jatkosodan alkupuolen pääministerinä vuosina 1941-943. 5 Sopiva ja pätevä urheilujohtajaksi Lyhyen itsenäisen lakimiesuran jälkeen Rangell siirtyi Osuuskassojen Keskus Oy:n lainopilliseksi johtajaksi vuonna 1925. Hänen omasta poliittisesta ajattelustaan on säilynyt melko vähän tietoa. Tähän loppui Rangellin urheilu-ura kansallisella huipputasolla. Vuonna 1935 Rangell kuului komiteaan, joka käsitteli urheilijoille maksettavan enimmäispäivärahan suuruutta. Rangellista tuli vuoden 1932 alussa liittohallituksen lisäjäsen. Hänen itsenäistä poliittisesta toimintaansa on suorastaan vähätelty. Opiskeluaikoinaan Rangell osallistui aktiivisesti Hämäläis-Osakunnan toimintaan ja hoiti sihteerin ja kuraattorin virkoja. Rangell tuntematon urheilujohtaja Suomen Voimisteluja Urheiluliittoa kahteen otteeseen johtanut ja KOK:n jäsenenä vuosina 1938-1967 toiminut Johan Wilhelm Rangell on asemaansa nähden Suomen tuntemattomimpia urheilujohtajia. pataljoonan 1. ]. Niiniluotoon, joka toimi SVUL:n puheenjohtajana vuosina 1932-1934. Rangellin henkilökuvaansa on leimannut myös sotasyyllisyystuomio. W. K äsitystä J. SVUL:n jäsenliitot saivat sala-ammattilaisuuden torjumiseksi oikeuden maksaa lajinsa kansainvälisen liiton salli maa enimmäispäivärahaa.s SVUL:n liittokokouksessa 1934 Rangell alusti urheilumielen velvoituksista. W. Rangellia käsittelevässä artikkeli teoksessa esitellyt hänen urheilujohtajan uransa pääpiirteet, mutta etenkin Rangellin keskeinen rooli vuoden 1940 olympiajärjestelyissä ja sen yhteys poliittiseen yleistilanteeseen on jäänyt Uinolle epäselväksi. Kansallisarkistossa säilytettävä yksityiskokoelma, jota käytin kirjoittaessani artikkelia olympiakomitean historiaan, on melko laaja, mutta kertoo Rangellin ajatuksista melko vähän. Sisällissodassa Rangell toimi valkoisella puolella Helsingissä maan alla yliopiston voimistelulaitoksen opettajan Klaus V. Saman ovat todenneet muutkin Rangellia tutkineet. Etenkin vuosina 1935-1940 Rangellilla oli merkittävä asema toimijana ja linjanvetäjänä. Suomela johtaman Helsingin Valkokaartin 1. 2 laaja kirjeenvaihto kertoo, että hänellä on ollut monipuolinen kotija ulkomainen yhteysverkosto. Samalla Hämeenlinnan Tarmoa edustanut Rangell ylitti ensimmäisenä suomalaisen 14 metrin rajan. W. 14 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /2007. Hän korosti urheilun tehtävänä olevan inhimillisten kykyjen jalostaminen. 1 Myös urheilujohtajana Rangellista on hankala saada otetta. Uino korostaa Rangellin kilpaurheilu-uran merkitystä hänen urheilijajohtajuudelleen, mutta mitenkään määräävä se ei hänen urheilujohtajuudelleen ollut.3 Pikemminkin Rangell oli ensimmäisiä eturivin suomalaisia urheilujohtajia, jonka toimintaan oma urheilijatausta ei vaikuttanut ratkaisevasti, vaikka hän nuorena miehenä oli Suomen parhaita kolmiloikkaajia ja voitti vuonna 1912 Suomen mestaruuden tuloksella 14,09. Aloitettuaan lainopin opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1913 hän kilpaili enää akateemisissa kilpailuissa." Samalla alkoi lähes 20 vuoden tauko urheiluelämään osallistumiseen, vaikka Rangell oli noinakin vuosina toki kiinnostunut urheilusta. joukkueessa. J. komppanian 1. Ari Uino on J. Valkoisen Suomen urheiluelämä otti tuolloin monta askelta vasemmalle. Seuraavana vuonna hän uusi mestaruutensa ja ylsi samana kesänä uransa parhaaseen tulokseen 14,20. OKO:n toimitusjohtajana hän työskenteli vuosina 1933-1937, jolloin hänestä tuli Urho Kekkosen myötävaikutuksella Suomen Pankin johtokunnan jäsen.6 Osuustoiminnan parissa työskennellessään hän tutustui SOK:n johtajaan V. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen hän kuului vuosina 1916-1917 ja toimi vuoden 1921 sen puheenjohtajana. Jo maaliskuussa 1932 hallitus nimesi hänet Niiniluodon ja Kekkosen ohella selvittämään amatöörisääntöjen rikkomuksia.
Rangellista tuli vuoden 1941 alussa yllättäen pääministeri. Rangell tuomitsi sekä ammattiurheilun että sala-ammattilaisuuden. Rangell olisi ollut halukas jatkamaan tehtävässä pääministerinäkin, mutta Risto Ryti kehotti häntä luopumaan paikasta.12 Nostetta uralle vuoden 1940 olympiajärjestelyistä Helsinki sai Järjestääkseen heinäkuussa 1938 vuoden 1940 olympiakisat, joista Tokio joutui luopumaan. Rangellin. Rangell (oikealla) Suomi-Ruotsi maaottelumarssilla toukokuussa 1941. SVUL:n liittohallitus valitsi hänen seuraajakseen yksimielisesti J. Samalla lähti nousuun J. Ruumiin kehittämisen rinnalla oli jalostettava henkisiä ominaisuuksia. Myös tähti urheilu ja ennätysinto saivat kuulla kurmiansa. W Rangellin ura urheiluLIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 15. 10 Niiniluodon yllättävä ero helpotti Rangellin valintaa, sillä se ei jättänyt aikaa puheenjohtajakysymyksen laajemmalle kåsittelylle." ' Hän oli sikäli helposti hyväksyttävä ehdokas, ettei hän ollut minkään erikoisliiton tai voimakkaan urheiluseuran mies. Tuolloin luonteeltaan elitistisen liiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 1937-1941. W. Suomen olympiakomitean ja KOK:n jäsenenä Rangell pysyi senkin jälkeen, kun hänet pidätettiin marraskuussa 1945 sotasyyllisyyslain perusteella. Presidentti Risto Ryti ja pääministeri J.W. Rangell ei voinut sotasyyllisyystuomionsa takia osallistua komitean työskentelyyn kunnolla ennen kuin vuonna 1949. Rangellin suhdeverkoston kannalta tärkeä oli Suomen Metsästäjäliiton hallituksen jäsenyys vuosina 1935-1941. Kesällä 1934 uudelleen valittu Niiniluoto ilmoitti tammikuussa 1935, ettei hän suostu jatkamaan puheenjohtajana. Toiminta urheilujohtajana silotti jossakin määrin Rangellin tietä tehtävään
Valintaan vaikutti 1930-luvun loppuvuosien poliittinen ilmapiiri. Valituksi ei tullut ehdokkaista ilmeisin Erik von Frenckell, vaan J. Krogius muistutti kirjeessä Baillet-Latouria keskustelusta, jossa hän oli ilmeisesti tuonut esiin von Frenckellin rasittaneet oikeistolaisuuden ruotsinkielisyyden. Rangellista tuli KOK:n jäsen syyskuun alussa 1938.18 Rangellin kutsuminen KOK:n jäseneksi oli epäilemättä suuri pettymys Erik von Frenckellille. Rangell onnistui kuitenkin nopeasti vakuuttaa KOK:n sisäpiiri kyvyillään. Kansainvälisessä jalkapalloliitossa toiminut ja Helsingin vuoden 1940 olympiahakemuksen näkyvimpinä puhemiehenä toiminut von Frenckell oli kiistatta kansainvälisesti tunnetumpi kuin Rangell, jonka ansiot olivat urheilujohtajana kotimaisia. l5 Kisavalmisteluista sai vastuulleen Rangellin vetämä järjestelytoimikunta, johon lähti mukaan myös työväenliikkeen edustajia. Rangell. Yhteistoimintaneuvottelut, joissa Rangelilla oli tärkeä rooli, alkoivat jo tammikuussa 1938 ja olympia isännyys vauhditti niitä. Kisaisännyyden seurauksena KOK kutsui jäsenekseen toisen suomalaisen. Valituksi ei tullut ehdokkaista ilmeisin Erik von Frenckell, vaan J. Lisäksi Sosialistinen urheiluinternationaali antoi syksyllä 1938 jäsenmaidensa työlåisurheilijoille oikeuden osallistua "porvarillisiin" olympialaisiin. Hän kuului Helsingin kaupungin ja valtioneuvoston edustajien muodostamaan yhteiskomiteaan, joka selvitti heinä-elokuussa olympiakisojen jårjestarnisedellytyksiä.U Kisajärjestelyjen henkeen vaikutti oleellisesti varsinaisen järjestelytoimikunnan kokoonpano. Tosimielellä urheilu eheyttäjänä Vuoden 1940 olympiaisännyys oli porvarillisten urheilujärjestöjen suursaavutus. Edströrn välitti saamansa suosituksen Baillet-Latourille ja muistutti vielä, ettei Krogius ollut tullut kysymykseen järjestelytoimikunnan johtoon puutteellisen suomenkielen taitonsa takia. Käytännössä yhteisymmärryksen saavuttaminen osoittautui vaikeaksi. metsästysharrastuksen kautta tuntemansa Rangellin ehdokkaaksi 10. Olympiakomitean johtoon valtuuskunta valitsi yksimielisesti SUL:n puheenjohtajan Urho Kekkosen, joka toimi tuolloin myös sisäministerinä. Von Frenckell oli sen sijaan kuulunut komiteaan jo vuodesta 1919. Olympiakomitean valtuuskunta ei säilyneiden tietojen perusteella ottanut seuraavalla viikolla pidetyssä kokouksessaan kantaa Rangellin KOK-ehdokkuuteen. KOK:n suomalaisjäsen Ernst Krogius ryhtyi kisaisännyyden varmistuttua ajamaan Rangellin jäsenyyttä. Sigfrid Edström kysyi Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajan Antti Hackzellin mielipidettä Rangellista. Hän oli tunnettu rauhallisena, maltillisena ja käytännöllisenä miehenä.!. Myös KOK:n tekniseksi asiantuntijaksi lähettämä saksalainen Werner Klingeberg kehui aluksi Rangellia ja luonnehti tätä rauhalliseksi ja erittäin älykkääksi mieheksi, joka teki päätöksensä kuultuaan kaikkia osapuolia. Ei-toivotuksi johtajaksi "Sasu" nimesi Erik von Frenckellin, joka ei Lapuanliikkeen ydintä lähellä toimineena "sopinut kansanvaltaisen yhteiskunnan edustajaksi" .14 Uudet säännöt keväällä 1938 saaneen Olympiakomitean valtuuskunta kokoontui ensimmäisen kerran 18. W. W. Valintaan vaikutti 1930-luvun loppuvuosien poliittinen ilmapiiri. Kisaisännyyden seurauksena KOK kutsui jäsenekseen toisen suomalaisen. Suomen Sosialidemokraatin "Sasu Punanen" (kansanedustaja Yrjö Räisänen) vaati, "että ensimmäisenä miehenä asioita johtamassa olisi suomalainen mies ja demokraatti". johtajana. Erityisesti oikeiston kanssa kovaa kiistaa käynyt Kekkonen ei tullut kysymykseen. helmikuuta esityksen, minkä jälkeen SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Väinö Tanner taivutteli TUL antamaan urheilijoilleen luvan osallistua kansainvälisiin edustustehtäviin. W. Hackzell luonnehti miehen olevan "järkevä ja toimelias ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen". Lokakuussa 1938 Helsinkiin Tokiosta saapunut salaperäinen Klingeberg oli paitsi urheilumies myös todennäköisesti Kolmannen valtakunnan palveluksessa ollut vakoilija. Ennen Rangellin valintaa KOK:n ruotsalainen varapuheenjohtaja]. TUL:n liittokokous hylkäsi 5. 16 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007. Rangell. Klingeberg väitti huhtikuussa 1939 Henri de BailletLatourille Rangellin kunnioittavan liiaksi Kekkosen asemaa sisårninisterinä.!. TUL ja koko vasemmisto olivat kuitenkin tervehtineet kisojen saamista ilolla. Hän osallistui varmuudelle järjestelytoimikunnan sisäisiin valtapeleihin Erik von Frenckellin käsityksiä myötäillen. elokuuta 1938, jolloin sen oli nimettävä sekä komitean johtokunta että kisojen järjestelytoimikunta. Urheilun kahden leirin välisen kuilun ylittäminen näytti olympiahuumassa mahdolliselta. elokuuta 1938. SVUL esitti vuoden 1939 alussa TUL:lle sopimusta, jonka hyväksyminen olisi merkinnyt yhteistyötä urheiluedustuksen lisäksi paikallistasolla. Rangell oli toiminut olympiavuosien 1932 ja 1936 keräystoiminnan vastaavana, mutta Olympiakomitean jäsen hänestä tuli vasta vuonna 1938. Rangellista tuli hallituksen jäsen SVUL:n edustajana. Näin olympiahankkeella oli periaatteessa laajamittainen tuki, vaikka Työväen Urheiluliitto ei ennen vuotta 1940 ollut olympiakomitean jäsen.!v Rangell oli poliittisesti sopiva mies johtamaan olympiajärjestelyjä. Hän nimesi mm. Suomen Olympiakomitea ei ollut edes järjestäytynyt, kun Krogius kertoi elokuun alussa kirjeessään KOK:n puheenjohtajalle Henri de Baillet-Latourille ilmoittavansa lähiaikoina ehdokkaansa, joka oli myös hänen suosikkinsa järjestelyjen johtajaksi. Hän kuului edistyspuolueeseen, mutta ei ollut mukana päivänpolitiikassa. J
SYUL julkaisi samansisältöisen kannanoton seuraavana päivänä ja Rangell perui eronpyyntönsä. Myös Suomi-Neuvostoliitto-Seura liittyi hänen eroaan vaatineiden rintamaan. Urho Kekkonen pyysi joulukuussa 1941 Rangellia järjestämään 30-40 yleisurheilun huipun siirron pois etulinjasta. W. Molemmat joutuivat eroamaan Suomen Pankista kesäkuussa 1945_33 Rangell oli sodan päätyttyä alkanut hoitaa myös SVUL:n puheenjohtajan tehtäviä. Puheen tarkoituksena oli tehdä tyhjäksi kisojen kohtalosta liikkuneet huhut.26 KOK: n puheenjohtaja Henri de Baillet-Latouria kirjoitti Werner Klingebergin neuvosta Rangellille ja kehotti suomalaisia KO K:n jäseniä toimimaan niin, että päätös kisojen kohtalosta tehtäisiin huhtikuussa 1940-27 Maailmansodan pitkittyessä ja talvisodan sytyuyä kisojen järjestäminen näytti yhä epävarmemmalta. Urheilujohtajat ajattelivat sotavuosina myös tulevia kisoja. Suomela kehotti Työkansan Sanomissa Rangellia eroamaan. Edström vastasi, että seuraavat kisat on myönnetty Lontoolle, mutta kehotti myöhemmin Rangellia matkustamaan Lontooseen keskustelemaan asiasta, vaikka piti brittien luopumista epätodennäkötsenä.z. SVUL:n puheenjohtaja]. Toiminta urheilujohtajana silotti jossakin määrin Rangellin tietä tehtävään. Urho Kekkonen osallistui Berliinissä heinäkuussa 1942 pääministeri Rangellin kehotuksesta Uuden Euroopan urheiluoloja käsitelleeseen kokoukseen.V Pääministerikautensa jälkeen Rangell siirtyi Suomen Pankin pääjohtajaksi. huhtikuuta TUL:n liittotoimikuntaa antamaan julkilausuman, jossa se lupautuisi myötävaikuttamaan kisojen onnistumiseen. Urheilujohtajuus tuki valintaa pääministeriksi Rangellista tuli vuoden 1941 alussa yllättäen pääministeri. Sigfrid Edströmille, että Helsinki saisi vuoden 1944 kisat. Olympiarauhan vaarantumisen säikåyttamä yleinen mielipide kääntyi yhteistoiminnan hylänneitä vastaan ja pakotti etsimään sovinnon.z+ Kisajärjestelyt etenivät kesän 1939 aikana hyvää vauhtia. Jatkosodan aikana Rangelilla ei ollut juuri aikaa urheilupolitiikalle. huhtikuuta 1939 TUL:n hyväksymän sopimuksen. J. Rangellin ero oli itse asiassa taktinen siirto, jolla hän ja Kekkonen pakottivat SVUL:n oikeiston nielemään yhteistoiminnan jossakin muodossa. Pääministerin henkilöstä päätettäessä ratkaisevassa asemassa oli juuri SDP, jonka osallistuminen hallitukseen oli välttämätön. Liittokokouksen enemmistö taipui suppeamman yhteistoiminnan kannalle. Hän luopui paikastaan tasavallan presidentin virasta eronneen Risto Rytin hyväksi ja siirtyi johtokunnan jäseneksi. Rangell ilmoitti radiopuheessaan 15. Rangell katsoi parhaaksi jättää paikkansa.ö+ Suomen olympiakomitean ja KOK:n jäsenenä Rangell sen sijaan pysyi senkin jälkeen, kun hänet pidätettiin marraskuussa 1945 sotasyyllisyyslain perusteella, eikä tilanne muuttunut vankeustuomion julistamisen jälkeen. Henri de Baillet-Latcur vakuutti helmikuussa J. Vaikeissa neuvotteluissa hän oli oppinut tuntemaan työväen urheiluliikkeen vaikuttajien lisäksi SDP:n johtohenkilöitä. Olympiarauha näytti turvatulta.o' SVUL:n liittohallituksen enemmistö hyväksyi uuden yhteistoiminta mallin, Jonka arvostelu kuitenkin lisääntyi Etenkin Suomen Urheilulehti moitti pitkin kevättä SVUL:n liehittelevän työläisurheilijoita tarpeettomasti. SVUL:n kannan jyrkkenemisen takana oli porvarillisen urheiluliikkeen oikea laita, joka näki Kekkosen ja Rangellin ottaneen olympiakisat urheilusovun pelinappulaksi. W. Rangell ilmoitti tämän jälkeen eroavansa ja jättävänsä paikkansa myös olympiakisojen järjestelytoimikunnan johdossa. TUL:n puheenjohtaja Urho Rinne ilmoitti asian loppuunkäsitellyksi liittonsa osalta. W. Rangellin hyväksyivät henkilönä puolueen eri siipiin kuuluneet poliitikot.ö. Rangell oli tämän ehdon täyttyessä luvannut jatkaa järjestelytoimikunnan johdossa. Takkinsa täysin kääntänyt Klaus U. Toinen maailmansota syttyi syyskuun alussa Saksan hyökättyä Puolaan. Rangellille tekevänsä kaikkensa, jotta Helsinki saisi seuraavat kisat "maailman urheilijoiden kiitollisuuden ilmauksena työstä, jonka suomalaiset ovat tehneet maailman pelastamiseksi barbarisrnilta'l.sf Tämän jälkeen Rangell ehdotti KO K:n varapuheenjohtajalle j. Myös Uusi Suomi otti kriittisen kannan sopimukseen juuri liittokokouksen alla.2l SVUL: n liittokokous hylkäsi 15. Samalla kannalla oli myös RKP:n enemmistö. TUL sitoutui antamassaan julistuksessa maan edun nimissä osallistumaan olympiakisoihin ja niiden järjestelyihin. Tämä vähensi niiden vaikutusvaltaa kisajårjestelyisså.e-' Olympiarauha oli joka tapauksessa turvattu. Järjestöt eivät siis tehneet mitään varsinaista sopimusta. Hänet nähtiin kesäkuussa 1942 järjestettyjen "Karhumäen olympialaisten" katsomossa ja kisoja seurasivat myös Urho Kekkonen ja TUL:n puheenjohtaja Urho Rinne. J. Erityisen kärkevästi heitä arvosteli IKL:n lehdistö.22 Punamultahallituksen kuuluneiden puolueiden lehdet katsoivat kisojen olevan vaarassa yhteistoiminnan kariuduttua. Hän oli vuosina 1938-1939 osoittanut todella olevansa SVUL:n ja TUL:n yhteistyön takana. syyskuuta, että valmistelut jatkuvat, joskin supistettuina. Suomessa virisi heti keskustelu Xll olympiakisojen kohtalosta. Tämä oli tarpeen heidän säästämisekseen tuleviin urheilutehtäviin.3 1 Urheilulla oli oma roolinsa Saksan-suhteiden hoidossa. W. Rangell ei voinut sotasyyllisyystuomionsa takia osallistua komitean työskentelyyn LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2.(JJ7 17. SVUL:n liittohallitus joutui pyytämään 20. SKDL asetti Rangellin eron SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminnan jatkamisen ehdoksi. Hän suostui jatkamaan tehtävässä, mitä etenkin kansandemokraatit arvostelivat erittäin kärkevästi. W. Saksa toimi aktiivisesti johtamansa Uuden Euroopan urheiluelämän järjestämiseksi ja kanssasotija Suomen oli myötäiltävä jonkin verran näitä suunnitelmia. Helsingin järjestelytoimikunta päätti luopua huhtikuussa 1940 kisoista, joilta Saksan hyökkäys Norjaan ja Tanskaan oli vienyt viimeisetkin edellytykset. Suomen olympiakomitean edustajat esitteli Ernst Krogiuksen ja ]. Rangellin johdolla KOK: lie Lontoossa 6.-9.6.1939 valmisteluja, jotka KOK hyväksyi.z> Valmisteluja varjosti kuitenkin kireä maailmanpoliittinen tilanne
Rangell pääsi ehdonalaiseen vapauteen 21. Rangellilla oli aitoa halua etsiä molemmille keskusjärjestöjen hyväksyttävissä olevaan ratkaisua. S. 68. Suomalaisen olympialiikkeen historia. Hän yritti kautensa aikana järjestää TUL:lle mahdollisuuden palata komitean työhön. 206. 7-8. Nuori J. Häneltä löytyi ymmärtämystä esimerkiksi TUL:n esillä pitämälle kansanurheilulle. Edströmin kirjeet J. kunnolla ennen kuin vuonna 1949. Sigfrid Eostromin kirje H. W Rangell Tuntematon pääministeri. 24Kokkonen, 2007, s. J. 72 Juha K. 477-478. 130-131. 36LJino 1998, s. 2.1949 sotasyy llisistä toiseksi viimeisenä ennen Rytiä.J> Toinen kierros urheilujohtajana SVUL:n puheenjohtajaksi kesällä 1945 valittu STK: n toimitusjohtaja V. W Rangell tuntematon pääministeri. 64-67 70 SVUL'n liittohallituksen kokous 13.1.1935, SuA. Vares 1998, s. Helsinki 1998, s. 22Hieman kylmää vettä, A1an Suunta 21.4.1939. Teoksessa Jukka-Pekka Pietiäinen, J. 7 5 Jouko Kokkonen, Oikeiden olympiakisojen maa. Ari Uino on tulkinnut, että Rangellin valinta olisi nostattanut TUL:ssa toiveita urheiluelämän eheytymisestä.36 Tämä koskee kuitenkin TUL:n sosiaalidemokraatteja ja heitäkin vain tiettyyn rajaan saakka. 63. Rangell luonnehti istunnon olleen "asiallisesti järjestetty". Uino 1998, s. 124. Helo ja Pekkala olivat puoluekannaltaan sosieelkiemokreetteie. S. 71938, HKA. W Rangellin kirje J. 3BKokkonen, s. Hämeenlinna 1982, s. Suomalaisen olympialiikkeen historia. 119-120. TUL:n edustajia ei valittu vuonna 1961 olympiakomitean hallitukseen ja valtuuskuntaan. 121. 471-476. 71938. 11 ja 17-18. 3 Vrt. 13 Helsingin kaupunginhallituksen kokoukset 14. J. A. 439 ja s. Klingebergillä oli myös läheiset yhteydet Saksan Helsingin-lähetystöön 1a hän seurasi saksalaismielisten Järjestöjen toimintaa Suomessa. 14 Mitä Sasulle kuuluu, Suomen Sosialidemokraatti 16. Rangellin kohdalla yksi olympiavuoden erikoisimmista tapahtumista oli toimiminen Helsingin kisajärjestelyihin tuiustuneiden Neuvostoliiton olympiakomitean edustajien yhtenä isäruänä.öf KOK:n jäsenenä hän pääsi vuonna 1962 käymään Neuvostoliitossa, jonne hän ei ollut Yhtyneitten Paperitehtaitten hallintoneuvoston puheenjohtajana hän saanut viisumia.ö. Rangellin toisen puheenjohtajakauden aikana vuosina 1951-1954 oli esillä kamppailu urheilun valtakunnanliitosta. 29J. de Baillet-Latourille Tukholma 29.8.1938, KOK:n arkisto, Lausanne. 10 ja 27-22. 87-88. 35Eskola 1998, s. 30Hannu Soikkanen, Tuntematon Rangell. 2BJ. 23Hentilä 1982, s. Ote Brundagen kirjeestä liitteenä. Kairikko, Seitsemän vuosikymmentä metsästykselle. Edströmille 12.2.1940 Rangellin arkisto, Kansallisarkisto (KAJ. 81-83. 39Eskola, s. Tämän seurauksena yhtään TUL:n urheilijaa ei kuulunut Suomen joukkueeseen Rooman vuoden 1960 olympiakisoissa. Se sittemmin motivoi häntä panostuksiin urheiluelämässä." 4 Vares 1998, s. Suomen Metsästäjäliitto -Finlands Jägarförbubd r.y.n historiikki 1921-1991. W Rangell tuntematon pääministeri. Teoksessa Jukka-Pekka Pietiäinen. 27Kokkonen 2007, s. 26Kokkonen 2007, s. Valtioneuvoston istunto 15.71938, KA. W Rangellille 9.2.1940 Rangellin arkisto, Kansallisarkisto (KA). 11. de Baillet-Latourille 4.8.1938 Ja 108 1938. Rangell yritti ajaa läpi TUL:a tyydyttävät paluun vähimmäisehdot, mutta olympiakomitean enemmistö ei niitä hyväksynyt. Porvoo 2007, s. 1102-1104. 17 Vares 1998, s. Helsingin keupunkia edustivat kaupunginjohta1at Erik von Frenckell ja Johan Helo ja valtiota Metsähallituk· sen pääjohtaja Mauno Pekkala ja sotaväen ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Hugo Österman. W Rangellille 29.1.1940, Rangellin arkisto, Kansallisarkisto (KAJ. 32Urho Kekkosen kirje J. Porvoo 2007, s. 37 Urho Kekkosen kirje J. 33Seikko Eskola, Pääministeriepisodin jälkeen Teoksessa Jukka-Pekka Pietiäinen, J. 11 Vrt. EK-Valpo 1, Ulkomaalaiset sanomalehtimiehet Suomessa, KA. Myös vastaanotto oli "ystävällinen ja vieraanvarainen" _40 Rangell toimi Suomen olympiakomitean puheenjohtajana vuosina 1961-1963. 63. Henti-Beillet-Letourin kir1e J. Komitean ja KOK:n jäsenenä Rangell toimi vuoteen 1967. 117 16 Suomen olympialaisen komitean vuosikertomus 1938. 7 2 Vrt. Hanko 1991, s. 76. 40uino 1998, s. 25Ernst Krogiuksen kir1e Henri de Baillet-Latourille, Helsinki 24.10.1938 KOK.·n arkisto, Lausenne. 23. Mitä ilmeisemmin tämä joudutti Rangellin eroa puheenjohtajan paikalta,jolta hän erosi huhtikuussa 1963. 758. W Rangell Tuntematon pääministeri Risto Ryti seuran julkaisuja 4. "Monien aikansa urheilujohtajansa tavoin hänellä oli vankka urheilutausta. Risto Ryti seuran Julkaisuja 4. senaattori Kaarlo Cestren, vuorineuvos Petter Forrström, tohtori ja Suomen Pankin johtokunnan Jäsen Kaaperi Kivialho, toimitusjohtaja Heikki Reenpää, Helsingin yliopiston voimistetuteitocsen Johtaja Kalle Rikala ja kenraali Väinö Valve. 132. Helsinki 1998, s. 6 Mts. 37Mts. 2 7 Sr., Sikermä, Uusi Suomi 15.4.1939. S Edströmin kirje J. W Rangell. Karikoski luopui tehtävästä toukokuussa 1951 pidetyssä liittokokouksessa ja järjestön johtoon palasi Rangell. 34LJino 1998, s. 18 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6 /'2f/J7. 74 -75. Uino 1998, s. SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminta katkesi kokonaan kesällä 1959. Werner Klingebergin kirje Henri de Baillet-Latouril/e 16.3.1940, KOK:n arkisto, Lausanne. Toimikuntaan kuuluivat olympiakomitean valtuuttamina Urho Kekkonen, Ernst Krogius ja J. de Baillet-Latourille 26.4.1939. SVUL:ssa tosiasiallista valtaa käyttivät kuitenkin kovan linjan miehet, jotka olivat valmiita valtakunnanliittoon järjestönsä sanelemin ehdoin.3 7 Helsingin vuoden 1952 olympiakisajärjestelyissä Rangellin rooli ei ollut kovin merkittävä, sillä Erik von Frenckell johti järjestelyjä itsetietoisin ottein. 9 Uino 1998, s. B SVUL:n ylimääräisen liittokokouksen pöytäkirja 16.6.1935, SuA. 7 SVUL:n liittohallituksen pöytäkirJa 18.3.1932, Suomen Urheiluarkisto (SuA), Helsinki. Klingeberg toimi joulukuusta 1939 uutistoimisto ONB:n palveluksessa, kun hänen työsuhteensa vuoden 1940 Järjestelykomitean kanssa oli päättynyt. 122.39Leena Laine, Sillanrakennusta 1a tehovalmennusta. W Rangellille 28.12.1941, Rangellin arkisto, KA. Hän osallistui myös vettekunnan urheilujohtajan Hans von Tschammer und Ostenin ohjelman jär1estämiseen kolmimaaottelun aikana syyskuussa 1940 20Seppo Hentilä, Suomen työläisurheilun historia I. J. Helsinki 1998, s. Helsinki 1998, s. W Rangell. Ari Uino, Rangell urheilumiehenä, Jukka-Pekka Pietiäinen, J. 77-78. 78 Ernst Krogiuksen kirjeet H. Hallitukseen kuuluivat Rangellin kanssa samaan aikaan mm. 41 JOUKO KOKKONEN, VTM Tutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi 1 Vesa Vares. 7 9 Werner Klingebergin kirje H. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Suomen Urheilulehti 24.1.1935, tr-vuotiaana Suomen mestari 1a ennstvsmies Rangell muisteli artikkelissa, että hänen "urheilu· ninnostuksensa tappoi se, että kun olin tottunut pienissä oloissa harjoittelemaan yksin tai perin tutussa piirissä, niin minua ujostutti Helsingissä harjoittelu, täällä kun oli urheilukenttä aina täynnä väkeä ja meno ja meteli melkoinen." 5 Vares 1998, s. W Rangellille 15.2.1940 ja 2.4.1940, Rangellin arkisto, KA. 7 ja 19. M. W Rangellille 6.8.1942, Rangellin arkisto, KA
Heikki Savolaisen syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Teksti: KA LERVO ILMANEN & HANNU ITKONEN Hevos-Heikki, voimistelu ja Suomi Heikki Savolaisen ja muiden suomalaisvoimistelijoiden aavutukset osuivat aikaan, jolloin rakennettiin yhteistä suomalaisuuden arvoperustaa. LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/'2007 19
1910-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa lajivalinta kohdistui yleisurheiluun, hiihtoon, painiin tai voimisteluun. Kansainvälisten huippujen vierailut osoittivat, että Joensuussa oli syntynyt vahvaa voimistelun lajikulttuuria. Ajan tavan mukaan urheilu oli nuorison suosituinta ajanvietettä. Yleisurheilu kiinnosti Savolaista, mutta voimistelukärpäsen purema korjasi voiton. Savolaisen lajivalintaan saattoi vaikuttaa myös henkilöhistorialliset tekijät. Amatööriys ihanteena Urheilun ammattilaisuus nousi esille Suomessa jo ennen toisen maailmansodan vuosia. Liiallisen rahan seurauksena Savolainen arveli olympiaurheilunkin tulevan tiensä päähän. Voimistelussa eivät liikkuneet ruskeat kirjekuoret, sillä ainoastaan matkoja tai ansionmenetyksiä saatettiin korvata. Saavutu kset antavat aihetta pitää Savolaista yhtenä kaikkien aikojen m enestyksekkäim pänä suom alaisur heilijana. Heikki Savolaiseen on jälkikäteen lyöty varsin voimallisesti amatööriurheilijan leima. Nurmen tiedettiin saaneen juoksuistaan huomattavia rahasummia. Muidenkaan lajien harrastamisesta ei ollut haittaa, sillä voittaessaan MM-kilpailussa 1931 voimistelun yleiskilpailun Savolainen joutui keräämään pisteitä myös 100 metrin juoksussa, kuulan työnnössä ja korkeushypyssä. Harrastettavia lajeja ei ollut kuitenkaan tarjolla runsaasti. Pari vuotta myöhemmin Joensuussa vieraili slovenialainen Leon Stuhelj, joka voitti Pariisin 1924 olympialaisissa kaksi kultamitalia. Sotatoimissa ja puolustusvoimien palveluksessa kuluivat vuodet 1939-1946. Jälkeenpäin Savolainen lääkärinä totesi, ettei Nurmi olisi kyennyt kisoissa juoksemaan edes viittä kilometriä (Säkkinen 1992, 181). Riittävät olosuhteet saatiin toteutettua omatoimisesti. ~ rheilijana Savolaisen ur a hakee vertaistaan. Luontaishoidoista innostunut isä näki voimistelun ryhtikasvatuksen välineeksi. Amatööriys ei merkinnyt pelkästään urheilemista ilman rahallisia palkkioita, vaan myös urheilun arvottamista. Savolaisen eläm änvaiheet on kuvattu seikkaperäisesti viim e vuonna ilm estyneessä Eero Marttisen elämäkertateoksessa, johon kiinnostuneilla lukijoilla on mahdollisuus tutustua (Marttinen 2006). Savolaisen syntymäkaupungissa järjestetyssä Suomen OlympiaAkatemian istunnossa Joensuun kaupunginjohtaja Juhani Meriläinen totesi Hevos-Heikin olleen "esimerkki aidosta amatööriurheilijasta usean vuosikymmenen ajan". Lapsuudessaan tuleva voimistelijasuuruus oli varsin hentoinen ja isän arvion mukaan alikuntoinen. Lajin harrastaminen ei edellyttänyt kaksisia välineitä tai tiloja. Hän saavutti viisissä olym pialaisissa (1928, 1932 ja 1936 ja 1948 ja 1952) yhdeksän m italia, m aailm anm estaru uden (1 931) ja 29 Suom en m estaru utta. 1910ja 1920-luvun Joensuussa voimisteluharrastukseen tarjoutui hyvät mahdollisuudet. Kyseistä teosta olemme hyödyntäneet Savolaisen elämänvaiheiden jäljittämisessä. Tunsin, että voin vannoa valan siinä kuin muutkin. Tätä kautta avautuu myös se, miksi Savolainen voimistelijatovereineen menestyi niin hyvin kansainvälisillä kilpakentillä. Paikkakunnalla oli myös voimistelun lajiosaamista. Helsingin kisojen olympiavalan vannomista mies muisteli seuraavin sanankääntein tunnistaen myös urheiluelämän poikkeavat käytännöt: "Se oli juhlahetki elämässä. Olin puhdas amatööri, jota suinkaan kaikki muut lippujensa takana stadionin nurmella seisoneet urheilijat eivät olleet." Urheilun tehtävä Amatööri-ihanteen hengessä Savolainen katsoi, että rahalla on urheilua turmeleva vaikutus. Kuuluisin jupakka käytiin Paavo Nurmen osallistumisoikeudesta vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisiin. Joiden kin tu lkintojen m ukaan Savolainen on jopa kaikkien aikojen paras suom alainen olym piaurheilija (Säkkinen 1992, 180-181.) Arviointeja tehtäessä on syy tä m uistaa, että voim istelijasuuru uden ura n aikana kahdet olym piakisat jäivät sodan vuoksi järjestäm ättä. Sen sijaan Savolainen oli koko urheilu-uransa ajan amatööri. Voimistelunopettajaksi ja lääkintävoimistelijaksi Savolainen valmistui vuonna 1931. Kyseisenä vuonna Savolainen osallistui paikallisen voimisteluseura Kalevaisten kilpailuihin. Myös Savolainen itse piti amatööriyttään ylpeyden aiheena. Varsinaisesti Savolaisen urheilu-ura alkoi 1922 eli 15-vuoden iässä. Ensinnä valotamme sitä, miten Heikki Savolainen kiinnittyi kansalliseen liikuntakulttuuriin sekä millaiseksi hänen asemansa ja näkemyksensä voimistelusta ja urheilusta muodostuivat. Hevos-Heikin ajan ur20 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'2007. Varsinainen työura ajoittui vuosiin 1933-1939 ja 1946-1970, joista jälkimmäisen ajanjakson Savolainen toimi Kajaanissa erilaisissa lääkärin tehtävissä. Kyseiset lajit kuuluivat tuolloin yleiskilpailun 15 lajin joukkoon. Seuraavassa tekstissä tarkastelemme kuitenkin kahta keskeistä Savolaiseen liittyvää ilmiökokonaisuutta. Ajan hengen mukaan ryhdikkään voimistelun katsottiin olevan sopivaa "lääkettä". Osa urheilijoista, ja etenkin urheilujärjestöjen johtajat näkivät rahapalkkiot turmiolliseksi lompakkourheiluksi. Savolaiselle amatööriys vaati urheilu-uran, opiskelun ja työn yhteensovittamista. Joensuussa keskeinen voimisteluvaikuttaja oli Kustaa Emil Levälahti, joka toimi paikkakunnalla vuosina 1912-1919. Toiseksi selvitämme, millainen oli voimistelun asema suomalaisen kansakunnan rakennustyössä. Menestyksen myötä Savolaisen omimmaksi lajiksi muodostui voimistelu. Voimistelun imu Heikki Savolainen syntyi Joensuussa syyskuun lopulla 1907. Kasvatusopin tutkinto oli vuorossa 1932 ja lääkärin oikeudet Savolainen sai 1939. (Itkonen & Knuuttila 1997.) Voimistelunopettajan ja lääkintävoimistelijan tutkinnon hankkinut Savolainen teki diagnoosin Nurmen akillesjänteen pahasta tulehduksesta