11>v,o,o,. 1 . Penkkiurheilijasta -~ vuoden urheilija. LIIKUNTATIETEELLINE N SEURA 1,,i "''"'H" ,,., ,,,, 11:,• nH,ur., • .._, , . "!1 .' '''-'', •!eoeellfoen Seura Jllrjeet/ilj P"21••l1keekustel•tU41•••d"'2 ,·: '.!.·c,.wan tavoi "•iste Yierw,lien Urb•il•opiatolla, ""llllllllta.t . • 1957 kl o, 1B,:,.o, ·.,,,"•••lon •l uotuJcseo pi t>h Suomeo Tei,uliiton PUh<enJobtoJa Otso AppelqvJet Ja Paneelin muut oeanott•J•t ovat, låälc-eUeteen l Je , E!oo EeJkkJoen, OPic to,,JobteJe 2•ono Juurtole, lobtorj B•lJta ?.Jct,1:'4••n, ••• •t•nttJ Risto Tel.,.,. Ja -d•llisest1 la!ttori. .,
Liikuntapolitiikka on kuollut, eläköön terveyspolitiikka! Liikunta-asiat siirrettävä sosiaalija terveysministeriöön. Mukaan mahtuu 140 nopeinta! Katso ohjelma www.lts.fi. Kansa, joka pelikentillä vaeltaa, näkee suuren valkeuden! Kansalaistoiminnan esteet pilkataan tuhannen päreiksi. Uudet laulajat, vanhat virret! Liikuntapoliittisten veisujen sanat olisi aika uudistaa. iittiset neuvottelupäivät 9.-10.3.2004 Helsingin Länsi-Pasilassa Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Eteran tiloissa Älkää ampuko huippu-urheilijaa! Mitaleja kannattaa metsästää, vaikka ei niitä saisikaan
Mutta kuka kilpailisi oman lapsensa kanssa. Näin on myös seurassa ajateltu. Liikunta & Tiede oli äkkiä mukana kilpailussa, johon se ei ollut ilmoittautunut. Sotajoukkoja ei kuitenkaan kannata lakkauttaa, vaikka konsensus välillä voittaisi konfliktin. Lukijat toivottavasti nauttivat/kestävät tällaisen omaan napaan vilkaisun. Mukana olleet pitävät muistelua erinomaisen tärkeänä ja ulkopuolisia se ei voisi vähempää kiinnostaa. Niinpä seura on hakenut kilpailua muualta. Liikunta &Tiede -lehden ei jatkossakaan tarvitse olla suurin. 1990-luvun alussa tietokoneet lisäsivät järjestölehtien määrää ja laajuutta. Ja ehdottomasti luotettava ja lukijaystävällinen. Toistaiseksi tutkimukset eivät ole väitettä todeksi todistaneet. Alkujaan lehden tarkoituksena ei suinkaan ollut kilpailla muiden kanssa, vaan täyttää liikuntatieteellinen tiedonvälitystyhjiö. Samana vuonna missikisojen kanssa synnytettiin Liikuntatieteellinen Seura. Paperi sinällään saattaa olla eilistä, mutta tärkeintä onkin mitä siihen on painettu. Suuret taistelut muistetaan. Strategiset mitat: 70 / 40 "Ken on maassa kaunehin" kysyttiin Suomessa ensi kertaa vuonna 1933. Taistelu tuulimyllyjä vastaan on sitä komeampaa, mitä kovemmassa myrskyssä sitä käydään. Seuran historiaa julkaistiin puolen vuosisadan verran vuonna 1983. Myös me haluamme vaalia perinnettä lehden tässä numerossa ja samalla luoda ponnistuspohjaa huomiselle. Nyt väitetään, että netti on kova juttu ja lehdet ihan paperia. Tässä numerossa esitetty katsaus seuran vaiheisiin on seuran tämän päivän toimijoiden oma, mutta todellisuushakuinen tulkinta eilisestä. 1960-lukuun toki kuului olla tyytymätön kehityksen vauhtiin, mutta kynää teroitettiin myös sisällöstä: mitä ja kenelle. Siksi niihin on hyvä varautua ja kertoa niistä muillekin. Teijo Pyykkönen Uikunta & Tiede 5-612003 3. L iikuntakulttuuriin, varsinkin urheiluun, kuuluu kilpailu. Tunnetusti meillä kaikilla on selkeä näkemys siitä, miten autolla tulee ajaa, kuinka naapurin lapset tulee kasvattaa ja minkälainen lehden tulee olla. Tulokset ovat yleensä olleet tekijöidensä näköisiä. Jokainen sukupolvi kuulemma kirjoittaa historian uudelleen. Paineet lehteä kohtaan novsivat ensin seuran sisältä. Mielellään kyllä kaunis. Tiedonvälityksen alueella seura hyppäsi isolle areenalle 40 vuotta sitten. Seitsemään vuosikymmeneen mahtuu paljon tyytymättömyyttä ja hermoilua kehityksen kulusta, mutta onneksi myös tyytyväisyyttä omista aikaansaannoksista. Liikuntatieto pätevä ja vähemmän pätevä alkoi kiinnostaa lehtikeisareita. Seuran historiassa ajanjakso 1960-luvulta 1980luvulle on tästä hyvä esimerkki. Lehden kilpailuasetelma nousi aivan toiselle tasolle, kun suomalaiset innostuivat liikkumaan. Oma lehti syntyi helpommin kuin hyvä teksti. Pitkän keskustelun ja "nuorten miesten vihaisen yhdistyksen" eli toimitusosaston johdolla perustettiin Liikunta & Tiede -lehden edeltäjä Stadion-lehti. Liikuntatietoa kaipaavien määrä kasvoi nopeasti. Seuraava tieteen mitat täyttävä lukuelämys on toiveissa 75-vuotispäiville. Tämä huomattiin myös kustantajapiireissä. Perustamisen taustalla oli kuten järjestöjen perustamisessa yleensä ty)'t)'mättömyys olevaan ja halu pysyä "ajan hermolla''. Huomisen huolista ei kellään ole varmuutta. Vaikka kilpailua ei ollut, lehden teko oli kaikkea muuta kuin helppoa ja itsestään selvää. Yleensä järjestöt muistelevat tasavuosinaan eilistä. Suurimman ja kauneimman titteli ei yleensä kannusta entistä ehompiin suorituksiin, jos ykkössija on saavutettu ilman kilpailua. Ristiriidat synnyttävät värikästä historiaa. Seura on voittanut liikuntatieteellisten seurojen missikilpailut yleisessä sarjassa jo seitsemän vuosikymmenen ajan. Liikuntahistorian alueella seuralla sentään on yksi juniorikilpailija, kymmenvuotias Suomen urheiluhistoriallinen seura
vuosikerta ISSN 0358-7010 4 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Pääkirjoitus: Strategiset mitat: 70/40 Teijo Pyykkönen Sopivaa ja edullista liikuntaa terveille ja sairaille • Optimaaliset terveyshyödyt liikunnasta saadaan silloin, kun liikunta on turvallista, mutta selvästi rasittavaa. Samalla liikunnanopettajakoulutuksessa on onnistuttu yhdistämään teoria ja käytäntö tavalla, jota tullaan katsomaan kauempaankin. Suomalaisessa tiedemaisemassa liikuntatieteet olisivat vahvasti ottopojan asemassa, ellei liikuntatieteiden ympärille olisi kehitetty sisäistä "edunvalvontajärjestelmää". Pauli Vuolle Alussa oli suo, kuokka ja Juppi " Mielessäni kaikuivat pitkään Kalevi Heinilän sanat: 'muista, että Liikuntatieteellinen Seura olet sinä'. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Ulkoasu: Rhinoceros Oy Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsenetulehti Kirjapaino: Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2003 Tilaukset: puh: (09) 4542 720 faksi: (09) 4542 7222 Kestotilaus 31 euroa Vuositilaus 35 euroa 40. Kestääkö mies tämän. Liikuntatieteellinen Seura 1933-2003 Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen Silta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on rakennettu missä kulkijat. Jouko Kokkonen, Tsijo Pyykkönen Näin minä sen ajattelen "Rohkenen epäillä takaako tulevan opettajan oma huikea kilpailu-ura~ opettajaopintojen punnertaminen oman mietiha ksen lomassa hyvän opetuksen ennusl$Jla". "' > :, ;,, ·~ "' " Liikunta & Tiede 5-6/2003 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, etelä kaarre 00250 Helsinki puh: (09) 4542 720 faksi: (09) 4542 7222 sähköposti: toimisto@lts.fi internet:www.lts.fi Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast.) Teijo Pyykkönen Numeron 5-6/2003 vastaavat toimittajat: Teijo Pyykkönen teijo.pyykkonen@lts.fi Jouko Kokkonen jouko.kokkonen@lts.fi Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Silvennoisen ajatuksia liikuntakasvatuksesta. >, "' e " Q C :i: ;;; E :,:: ·~ ::. Urho Kujala • Valistuskin on vallan käyttöä Jussi Turtiaisen mielestä liikuntavalistuksessa on siirrytty kansallisesta voimaruumiista terveyttä ja fyysistä kuntoa optimoivaan yksilöllisyyteen. Jouko Kokkonen Kanadalaisen jääkiekon pimeä puoli Sukupuolinen häirintä ulottuu sinne minne elämäkin, myös jääkiekkoon. En silloin enkä myöhemminkään kokenut asiaa aivan näin:' Joel Juppi Stadionin lehtereiltä Kolumni: Vodkaa, liikuntatieteilijä Palmu Juha Kanerva Katveesta näkyviin "naiset ja muut erityisryhmät" Liikunnassa kiinnitetään kasvavaa huomiota naisiin, pitkäaikaissairaisiin, ikääntyneisiin ja liikuntavammaisiin. Haastattelussa Laura Robinsonin Vieras kentiltä Jumpalta Jyväskylään lllkuntakasvatus puhuttaa aina Liikunnanopetus on kulkenut pitkän tien pakkoliikunnasta vapaamuotoisiin kokeiluihin. Liikuntalääketieteen asiantuntijoita tarvitaan erityisesti riski henkilöiden ja jo sairastuneiden liikunnan ohjelmoinnissa
J "Ihanaa katsoj taneet urheilu · Milloin penk · TeijoPw. Urheilun ykkösviholline Liikuntatieteellisen S ääneen asioita, joista veljet keskenään
'ft, .. · .. ·.··.. · .. riskihen~ilöiden ja jo sairastuneiden liikunnan ohjelmoinnissa tarvitaan liiklJntalääketieteen asiantuntijoita. on suurizkai~I~*sa*' teollisuusmaissa; E.t,ityisesti•'" ,. Urho Kujala Vaikka liikuntalääketieteenltutkimu1 "'"ja koulutus ovat päässeet,yä~ intään hölkkävauhtiin, molempien .,.< . jatkamisen tarve
Kun liikuntahoitoja käytetään terveydenhuollossa, perätään myös niiltä näyttöä vaikuttavuudesta. rastus ennustaa monien kroonisten sairauksien alhaista ilmaantumista. Esimerkiksi kestävyyskuntoa kuvaava maksimaalinen hapenottokyky nousee saman harjoitusohjelman seurauksena lähes kaikilla ohjelmaan osallistujilla, mutta nousu voi olla lähes olematon joillakin henkilöillä, mutta erittäin huomattava joillakin toisilla henkilöillä. Havainnoivien seurantatutkimusten rajoituksista johtuen monet tutkijat katsovat, että varmin näyttö liikunnan terveyshyödyistä saadaan vasta satunnaistetuista kontrolloiduista interventiotutkimuksista. Kivikautisessa metsästysja keräilytaloudessa ne geenit, jotka mahdollistivat hyvän energian hyödyntämisen ravinnosta, hyvän energian varastoimisen elimistöön, kyvyn pitää elimistö lämpimänä ja kyvyn liikkua, olivat olemassaolon kannalta arvokkaita ja siten siirtyivät jälkeläisille. Viimeisen sadan vuoden aikana työn koneellistuminen, ihmisen liikkuminen ajoneuvoilla paikasta toiseen ja vapaa-ajan harrastuksiin liittyvien elämysten hankkiminen on tullut mahdolliseksi istumalla. Esimerkiksi sopii jo mainittu tyyppi 2 sokeritauti. Yksilöiden väliset erot perintötekijöissä voivat johtaa näin myös tutkijoita harhaan. Useimmille meistä nykyistä runsaampi liikunta olisi terveellistä. aineenvaihduntaoireyhtymän eli metabolisen syndrooman ilmenemismuotoina. Perintötekijöistämme johtuen samanlaisella liikunnalla on erilaisia vaikutuksia eri ihmisiin. Jo sairastuneiden sokeritasapaino paranee liikunnan avulla. Vain näyttöön perustuvat hoidot kelpaavat Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme keskittyy ensisijaisesti sairauksien hoitoon. Satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten perusteella liikunnalla voidaan mm. Monet ihmiset ovatkin omaksuneet fyysisesti inaktiivisen elämäntavan. Perintötekijämme ohjaavat sitä, miten elimistömme reagoi fyysiseen harjoitteluun. Ensinnäkin sekä fyysinen kunto että liikunnallinen aktiivisuus ovat osin perinnöllistä. Vielä tänään, liikkuminen jalan, ihan niin kuin syöminen ja nukkuminen, kuuluvat ihmisen välttämättömiin päivittäisiin toimintoihin. geneettisen valikoitumisharhan takia tutkimuksissa saatetaan erehdyksessä yliarvioida liikunnan ja sairauksien todellista syy-seuraussuhdetta. Tällaisia sairauksia ovat mm. Nämä tutkimukset ovat samalla ohjanneet huomattavasti liikuntakulttuuriamme. Ne ihmiset, joiden geeniperimä tarjosi parhaat menestymismahdollisuudet kulloisissakin olosuhteissa, jäivät henkiin ja jatkoivat sukua. Luotettavin näyttö katsotaan saatavan jo mainituista satunnaistetuista kontrolloiduista hoitotutkimuksista. On olemassa sairauksia, joissa liikunnalla voidaan tehokkaasti estää taudin etenemistä. 1900-luvulla tapahtuneesta nopeasta ympäristömme muuttumisesta johtuen elämme aikaa, jolloin ihmisen geeniperimän ja elämäntavan välillä on selvää yhteensopimattomuutta. Tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta erityisen merkittävää silloin, kun sairaus aiheuttaa sellaisia > > > liikunta & Tiede 5-6/2003 7. Samanlainen liikunta vaikuttaa eri lailla eri ihmisiin Oleellista käytännön merkityksiä on sillä, että perintötekijät ohjaavat myös liikunnan aiheuttamia yksilöllisiä vasteita. A ikojen saatossa monet tekijät ovat muokanneet väestön geenirakennetta. Jos merkittävä liikuntalääketieteellinen tutkimustoiminta suhteutetaan maan väkilukuun, on Suomi kuulunut tiedon tuottajien kärkikaartiin maailmassa. Näissä tutkimuksissa osa tutkittavista arvotaan liikuntahoitoryhmään ja osa kontrolliryhmään ja sen jälkeen seurataan kumpi ryhmä pärjää jatkossa paremmin. Kun tulkitsemme tehtyjen havainnoivien tutkimusten tuloksia, meidän täytyy muistaa perintötekijämme. Viime vuosina onkin kertynyt paljon satunnaistettuihin kontrolloituihin hoitotutkimuksiin perustuvaa näyttöä oikein ohjelmoidun liikunnan vaikutuksista myös sairaille. Tutkimusten tulkintaan liittyvistä rajoituksista huolimatta väestön liikuntatottumuksia ja sairastuvuutta havainnoivat tutkimukset ovat suurella todennäköisyydellä osoittaneet, että sopiva liikunnan harJos merkittävä liikuntalääketieteellinen tutkimustoiminta suhteutetaan maan väkilukuun, on Suomi tiedon tuottajien kärkikaartia maailmassa. Vielä laajamerkityksellisempi asia on se, että useissa kroonisissa sairauksissa potilaan suorituskykyä ja fyysistä toimintakykyä voidaan parantaa liikunnalla. Siitä asti kun ihminen noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten alkoi kävellä kahdella jalalla, on ihmisen pääasiallinen liikkumismuoto ollut kävely. Sadan vuoden aikana väestön geeniperimä ei ole juuri ehtinyt muuttua. Liikuntalääketiede ymmärtää perimää ja elintapoja Viimeisimpien vuosikymmenien aikana suuri joukko korkeatasoisia tutkimuksia on osoittanut, että liikunta ennaltaehkäisee monien kansansairauksien syntyä. Ns. Järjestelmä on joutunut hyväksymään talouden aiheuttamat rajoitukset. Sairauksien hoidossa peräänkuulutetaan näyttöön perustuvia menetelmiä. Toiseksi osin samat perintötekijät, jotka alentavat sairauksien riskitekijätasoja (esimerkiksi ennaltaehkäisevät lihomiselta), voivat myös tehdä liikkumisen helpoksi. Runsas vaihtelu yksilöllisessä vasteessa havaitaan myös, kun tutkitaan vastaavalla tavalla muiden sepelvaltimotaudin riskitekijöiden, kuten HDL-kolesterolin ja verenpaineen, muutoksia harjoitusohjelman seurauksena. Molemmat ovat aineenvaihduntaoireyhtymän sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta merkittäviä havaintoja. tyyppi 2 sokeritauti, sepelvaltimotauti ja verenpainetauti, joita kaikkia voidaan pitää ns. Kaikkia haluttuja hoitoja ei ole varaa antaa. parantaa solujen insuliiniherkkyyttä ja nostaa verenkierron hyvän HDLkolesterolin pitoisuutta
Pitkällä tähtäimellä kaikkein vaarallisinta on täydellinen liikkumattomuus. Mielenkiintoista on, että tieteelliset tutkimukset vapaa-ajan liikunnan määrästä, laadusta ja vaihtelevuudesta sekä rytmityksestä elintasosairauksien ennaltaeh8 liikunta& Tiede 56/2003 Optimaaliset terveyshyödyt liikunnasta saadaan silloin, kun liikunta on turvallista, mutta selvästi rasittavaa. Yllättävän huonon kuntotestituloksen saaneelle asiakkaalle ei pidä suin päin suositella rajua harjoitusohjelmaa, vaan tulee erityisen tarkasti selvittää huonon kunnon syynä mahdollisesti olevat piilevät sairaudet. Nuorille terveyden kannalta sopivia ovat myös monet kilpaurheilun muodot, kun taas vanhusten ja sairaiden yleensä kannattaa liikkua varova1semmm. Lihasvoimaa käyttämällä voi ylläpitää omaa terveyttään ja suorituskykyään. Työmatkan tai sen osan kulku kävellen tarjoaa useille hyvän tilaisuuden liikkua ja rentoutua henkisesti. Samalla on mahdollisuus tukea ympäristön elinvoimaisuutta ja edelleen ehkäistä ympäristön pilaantumisen aiheuttamia sairauksia. Parin kilometrin päässä olevaan kauppaan voi kuitenkin mennä kävellen ja saaliin voi kantaa kotiin. Optimaaliset terveyshyödyt liikunnasta saadaan irti silloin, kun liikunta on turvallista, mutta selvästi rasittavaa. Siihen kuuluu sopivan ravinnon, riittävän unen ja muun sopivan keskushermoston levon lisäksi yksilöllisesti sopiva määrä liikuntaa. keuhkoahtaumatautia, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, katkokävelyoiretta, reumaa ja nivelrikkoa potevien potilaiden suorituskykyä aiheuttamatta potilaille itse taudin pahenemista. Yksittäistä ihmistä voidaan lohduttaa sillä, että terve ihminen voi lähteä kävelemään ilman lääkärintarkastusta ja asiantuntijaohjeita. Mikäli kävely sujuu oireitta, ei ole kiellettyä hölkätäkään. Nykyään tiedämme mikä on keskimääräisesti sopiva liikuntamuoto ja -annos monien sairauksien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Tältä pohjalta voidaan suunnitella oikeat lääketieteelliset tutkimukset tai laatia oikeanlainen harjoitusohjelma, joka samalla tuo toivotun ennaltaehkäisytai hoitovaikutuksen ja on mahdollisimman turvallinen. Mahdollisuus jokapäiväiseen liikuntaan turvattava Liikunnan pitäisi yksinkertaisesti olla osa jokapäiväistä elämää. Kävelylenkkeily onkin suomalaisten liikuntamuodoista yleisin. käisyssä päätyvät monilta osin liikuntasuosituksiin, jotka toteutuivat luonnostaan muinaisten esi-isiemme keräilyja metsästyskulttuureissa. Ihmisen elinympäristöä tulisi suunnitella niin, että kouluja työmatkat olisi mahdollista taittaa lihasvoimaa hyödyntäen turvallisesti. Samanaikaisesti on voitu usein todeta päivittäisen oireilun ja kipuilun vähenevän. On turha kiistellä siitä, ovatko perintötekijät tärkeämpiä kuin ympäristötekijät ihmisen terveyden säilyttäjinä. Kullekin optimaalinen liikunta-annos määräytyy monien sairauden asettamien rajoitusten ja muiden yksilöllisesti määräytyvien ominaisuuksien mukaan. Jalanjälkiä pitäisi vaan tehdä kaikkien ja säännöllisesti, sillä liikunnan vaikutukset eivät varastoidu kovin pitkäksi ajaksi eikä niitä liioin voi ostaa purkissa kaverilta. Satunnaistettujen kontrolloitujen hoitotutkimusten mukaan liikuntahoidoilla on voitu parantaa mm. Sopivaa liikuntaa voidaan siis markkinoida hyvällä omallatunnolla. Perimä määrää terveytemme kannalta rajat optimaaliselle tavalle elää. Perimä asettaa rajat optimaaliselle tavalle elää ja liikkua Liikunta on pääsääntöisesti yksinkertaista ja edullista, eikä sitä pidä liiaksi lääketieteellistää. Liikunta ei sovi edes hoidon tueksi kaikkiin sairauksiin. • Artikkeli perustuu liikuntalääketieteen professori Urho Kujalan virkaanastujaisluentoon 3.12.2003 Jyväskylän yliopistossa liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa.. Paras panos-tuotossuhde terveyden kannalta on liikkumattoman ihmisen ensimmäisillä askelilla. Nimenomaan riskihenkilöiden ja jo sairastuneiden liikunnan ohjelmoinnissa tarvitaan liikuntalääketieteen asiantuntijoita. Sairaiden ihmisten liikuttamiseen tarvitaan myös asiantuntemusta. Koska liikunta vaikuttaa elimistömme lähes kaikkiin osiin, on sopivasta liikunnasta useimmille yksilöiden välisestä vaihtelusta huolimatta terveydellistä hyötyä. Paras liikunta on turvallista ja rasittavaa Vaikka liikuntalääketieteen tutkimus ja koulutus ovat päässeet vähintään hölkkävauhtiin, molempien jatkamisen tarve on suuri kaikissa teollisuusmaissa. > > > rajoituksia, että päivittäiset toiminnot, kuten kävely ja kotiaskareiden hoitaminen, alkavat rajoittua. Tällöin pienikin suorituskyvyn nousu parantaa elämänlaatua. Liikunnanharrastuksen aloittamiseen tarvitaan ensisijaisesti aloitekykyä. Jotta liikunnasta olisi hyötyä ja se pysyisi turvallisena, täytyy osata arvioida mihin liikunnalla voidaan vaikuttaa ja tuntea riskit. Ennen kuin tämän tyyppisiä testejä voidaan markkinoida laajaan käyttöön, tulee niiden toimivuus ja vaikuttavuus luonnollisesti testata huolella. Asia tuntuu yksinkertaiselta, mutta ei aina ole sitä. Vilkas tutkimus yksilöiden välisistä perimän eroista ja vasteesta liikunnalle voi auttaa meitä tulevaisuudessa erottamaan helposti toteutettavilla, monia tekijöitä samanaikaisesti analysoivilla geenitesteillä ne ihmiset, joilla tietyssä sairaudessa liikunta on sopiva hoitomuoto niistä, joille liikunnasta ei ole oleellista hyötyä. Jos matkan tekee epätasaista polkua myöten, muistuttaa se enemmän luonnonkansojen käyttäytymistä ja tarjoaa elimistölle useampien sairauksien ennaltaehkäisyssä tarvittavia stimuluksia: kehittää kestävyyttä, voimaominaisuuksia ja koordinaatiota. Viimeinen vaihe prosessissa on ehkä se vaikein: miten saada ihmiset valitsemaan lihasvoimaa hyödyntävä liikkumistapa vaikkapa työmatkalle. Nykyisin, muutamia erikoistarjouksia lukuun ottamatta, ihmisen ei tarvitse juosta saaliin perässä marketissa
Valistuksen ideaaleja voi olla mahdoton saavuttaa. Valistuskin on vallankäyttöä Liiku n ta vai istu ksessa on omaksuttu ideaalikuva täydellisestä, terveestä ruumiista. Liikuntavalistusjulkaisuja kuvittavat atleettiset, komeat miehet ja länsimaisen kauneusihanteen mukaiset naiset: "Tästä on syytä olla huolissaan. Se pyrki omilla toimillaan edistämään massojen liikuntakannallepanoa, jonka tehtävä oli palvella maanpuolustusta. "Liikuntaa ei perusteltu enää nationalistisilla ja siveellisillä aatteilla, vaan perustelut tieteellistyivät ja rationaalistuivat. Liikuntatieteellinen Seura on osallistunut niiden muovaamiseen sekä aktiivisena toimijana että kriittisenä tarkkailijana. K ansakunnan yhteistä tietoisuutta on luotu myös liikuntaja terveyskasvatuksen avulla. Tällainen liikuntavalistus ruokkii riittämättömyyden tunteita. Seura tuki Jussi Turtiaisen mukaan liikuntavalistuksessa on siirrytty kansallisesta voimaruumiista terveyttä ja fyysistä kuntoa optimoivaan yksilöllisyyteen. Luonnonlait ja biologian lainalaisuudet sanelivat ne säännöt, joiden mukaan oli liikuttava ja järjestettävä muukin elämäntapansa. Turtiaisen mukaan keskustelun keskiöön nousivat yksilöllinen liikuntaharrastus, fyysinen kunto sekä työkuntoisuuden vaaliminen. Liikuntapolitiikka muuntui "biopoliittiseksi" projektiksi, jonka päämääränä oli väestön terveyden ylläpitäminen ja parantaminen. T ämä julistus ei ole vaiennut, vaikka muodot ovat muuttuneet. Valistajat normittivat kurin sijaan liikuntaa ja elämäntapaa pehmeämmän sosiaalisen kontrollin avulla, vedoten liikunnan positiivisiin vaikutuksiin. QK) "Kuntoliikuntaa on jatkojalostettu ahkerasti, mikä näkyy uudissanoina, kuten hyötyliikunta, terveysliikunta ja arkiliikunta." liikunta & Tiede 5-6/2003 g. Hyvän fyysisen kunnon nimiin vannotaan edelleen 2000-luvun valistusmateriaalissa. Hänen mukaansa liikuntavalistuksessa on siirrytty kansallisesta voimaruumiista terveyttä ja fyysistä kuntoa optimoivaan yksilöllisyyteen. Elämänhallinnasta tuli tieteellistä ja asiantuntijavaltaista", tiivistää Turtiainen. Yksilö oli velvollinen pitämään itsensä kunnossa kansakunnan edun nimissä. Tiedotusvälineiden kautta liikunnasta ja terveydestä välittyvä kuva on myös vallanväline. Sen tilalle tuli kuntoliikuntaoppi, jota Liikuntatieteellinen Seura saarnasi eri areenoilla tarmokkaasti. Liikuntavalistus muovaa ihmisten käsitystä ruumiillisuudesta, sukupuolesta ja terveydestä. Liikunta ja terveys ovat mittavaa bisnestä, jossa terveyden rinnalla korostuvat ulkonäkövaatimukset. Tästä on syytä olla huolissaan. Liikuntavalistuksessa on omaksuttu ideaalikuva täydellisestä, terveestä ruumiista. Myös kaupalliset toimijat ovat havainneet erilaisten itsehoitoja elämäntapajulkaisujen suuren kysynnän. Valistusmateriaalien esittelemät ruumiit ovat usein hyvin kaukana koetusta kunnosta sekä omasta ruumiinkuvasta. E rilaiset terveen ruumiin esitykset nousevat eri aikoina hallitseviksi. Liikuntaja terveysvalistus on Turtiaisen mukaan edelleen voimissaan. Julkinen valta tavoittelee kustannussäästöjä panostamalla ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Ruumis ei ole vain biolääketieteellinen kone, vaan myös yhteiskunnallisen merkityksenannon kohde, kulttuurinen käsite ja toimija. Kansallinen liikuntavalistus alkoi murtua 1960-luvulla. 1930-luvulla vallitsevaa kansallista valistusideologiaa, jossa yksilö oli alisteinen kansakunnalle. "Kuntoliikuntaa on jatkojalostettu hyvin ahkerasti, mikä näkyy sellaisina uudissanoina, kuten hyötyliikunta, terveysliikunta ja arkiliikunta'', määrittelee Turtiainen. Liikuntavalistuksesta väitöskirjaa valmisteleva Tampereen yliopiston tutkija Jussi Turtiainen sanoo ihannekansalaisen kuvan muuttuneen ajan mittaan. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että terveyttä uhkuvat ihanneruumiit synnyttävät häpeän kokemuksia'', Turtiainen muistuttaa. Valistus ja 1960-luvulta lähtien joukkotiedotus ovat luonnostelleet ihannekansalaisen prototyypin, jossa terveyden ja fyysisen kunnon merkitys korostuu
c,•11. Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen Liikuntatieteellinen Seura ry 1933-2003 'I I JNE .l!< ~t;<,.J. ~·:ide.--
Helsingin Töölöön rakenteilla ollut stadion herätti sekin keskustelua. Kirjelmä päätettiinkin lähettää Yliopiston Voimistelulaitokselle ja pyytää sitä järjestämään ensimmäiset kurssit. Liikuntatieteellinen Seurakin oli puolensa valinnut: se kokosi piiriinsä porvarillisen urheilupuolen kerman. Keskustelun päätyttyä todettiin, että luonnollinen on se käyntitapa, jossa jalka tulee maahan kantapää edellä. kaksi akateemikkoa, säveltäjä Yrjö Kilpinen ja kuvanveistäjä Väinö Aaltonen. Kaikki muut käyntitavat ovat harjoitusmuotoja''. Voimistelulaitoksen johtaja Kalle Rikala vaati alustuksessaan vuonna 1934, että "rakennuskompleksissa oli otettava huomioon myös liikuntatieteelliset ja -kasvatukset tarpeet". Kuukausikokouksissa aaltoili henkevä keskustelu kahvitarjoilun lomassa. Siteet liikunnan arkeen jäivät ohuiksi. Liikuntakasvatuksellista keskusteluseuraa oli kaavailtu Tahko Pihkalan johdolla jo 1920-luvulla. Seura noudatti 1950-luvulle asti "tahkolaista liikuntanäkemystä": yksilö oli alisteinen kansakunnalle ja valtiolle. Laajakantoisempaa toiminta-ajatusta ei tahtonut löytyä. Liikuntatieteellisen Seuran toimisto muutti Stadionille runsaat 50 vuotta myöhemmin vuonna 1986. Ilman suosituksia ei jäseneksi päässyt. > > > Liikunta& Tiede 5-6/2003 11. Väliaikaiseksi nimeksi Suomen Urheiluakatemia Sotien jälkeinen aika koettiin vaaran vuosiksi myös Liikuntatieteellisessä Seurassa. Liikunta kosketti 1930-luvulla vasta harvoja suomalaisia. Uusi sihteeri Toivo Okkola ryhtyi vuonna 1946 puuhaamaan seuran korvaajaksi Suomen Urheiluakatemiaa, jonka jäsenkuntaa laajennettaisiin "pitäen silti tarkkaa huolta sen tasosta ja pyrkien kokoamaan Urheiluakatemian suojiin alan huippuedustajat". 1930-luvulla suomalainen urheiluelämä oli jakautunut muun yhteiskunnan tavoin korostetusti kahtia. Uutta seuraa eivät kaikki riemulla vastaanottaneet: "On se hyvä, jos jonkin verran huvittavaa, että Suomeenkin on saatu tällainen 'tieteellinen akatemia'. Se julkaisi vuonna 1954 kirjan Suomen urheilun isästä Ivar Wtlskmanista. Välit';\ tömän virikkeen seuran perustamiseen antoi vasta op1;\ pikoulukomitean mietintö, joka ei tyydyttänyt voimistelunopettajia. Tarkastaja Arvo Vartian johdolla aloittanut Liikuntatieteellinen Seura nähtiin tarpeelliseksi, koska "liikuntakasvatusta harrastavilla henkilöillä ei ole ainakaan Helsingissä aikaa pysytellä aikansa tasalla". Tuoreen julkaisijan nöyryyttä kuvaa ensimmäiseen kirjaan painettu ystävällinen pyyntö: ''Painovirheet, joita teokseen on jäänyt, lukija hyväntahtoisesti korjannee". jonka johtokunta arvioi kuka on kyllin arvokas ja 'tieteellinen' tullakseen kutsutuksi 'seuran' jäseneksi." (SNLL) Jäseniä seuralla oli vuoden 1933 lopussa 24 ja viisi vuotta myöhemminkin vasta 26. Pula-ajan keskellä kamppailevat suomalaiset kaipasivat enemmän leipää kuin liikuntahuveja. Seuran kokouksissa korostui liikuntakasvatuksen ohella "liikunnan fysiologisten ja terveydellisten aspektien" pohdinta. Urheiluakatemia jää seuran historiaan jos ei muuten niin käynnistämällä kustannustoiminnan. Sota ja maan jälleenrakentaminen söivät myös urheiluvaroja. Seuran jäsenet olivat jo niin monessa mukana, ettei aikaa liiennyt uuden järjestön kehittämiseen. Elitistinen Urheiluakatemia linnoittautui omiin korkeuksiinsa. Apu oli löytynyt tippauksesta vuonna 1940. Henkisen kolauksen kokeneet porvarit kokosivat rivejään torjuakseen äärivasemmiston pelätyn kulttuurirynnäkön. Okkola sai ideansa myytyä ja Urheiluakatemia perustettiin vuonna 1949. 1933-1955 Yläluokkaista valistushenkeä "Alustuksen johdosta sukeutui vilkas keskustelu, jossa puollettiin sekä varvaskäyntiä että käyntiä koko jalkapohja/La. Jäseniksi kutsuttiin mm. Vuoden 1933 osuvin mainoslause nousi työttömän hädästä: "Osta Apu, anna apu työttömälle". Heidän unelmanaan oli terve ja vahva Suomen kansa ajankohtana, jolloin kieltolaki oli juuri kumottu ja kansan ryhti ja raittius olivat uhattuina. Liikunta oli velvollisuus, jonka suorittamisen palkinto oli se ilo, joka syntyi ponnistuksen myötä. Lääketiedettä sivuavat kysymykset olivat näkyvästi esillä kuukausikokouksissa 1950-luvulle asti. Edes Helsingin olympiakisat eivät juuri vaikuttaneet Akatemian toimintaan. Lääketieteen kandidaatti Heikki Savolainen toi julki helmikuussa 1935 ehdotuksen "urheilulääkärikoulutuksen aloittamiseksi maassamme". (Keskustelu Liikuntatieteellisen Seuran vuosikokouksen yhteydessä hotelli Carltonissa helmikuussa 193 7) K äynnin sulokkuutta ja ruumiin sopusuhtaisuutta alettiin Suomessa arvioida säännöllisesti Miss Suomi -kilpailuissa vuonna 1933. Syvällistä kiinnostusta suomalaiseen vartaloon ja sen käyntiin osoitettiin myös samana vuonna perustetussa keskusteluseurassa. Urheiluakatemian aikana vuonna 1950 seura sai ensimmäistä kertaa valtionapua veikkausvoittovaroista. Seuran perustajat olivat aikansa lapsia: isänmaallista väkeä, jolle rotuopitkaan eivät olleet vieraita. Seura haluttiin aluksi pitää pienenä ja Helsinki-keskeisenä. Nuoruuden paloakin puuttui melkein kaikki jäsenet olivat jo keski-iässä. Jäsenet sivistivät toisiaan
Stadionin kanssa samana vuonna synnytettiin televisioon Urheiluruutu, mikä symbolisoi kilpaurheilun erkaantumista kuntoilusta. Seuran isänmurha jäi 1960luvulla puolitiehen, sillä seura eli vielä vahvasti jälkitahkolaisessa hengessä: liikunnalla oli merkitystä erityisesti yhteiskuntapolitiikan välineenä. Seuran julkaisusarja pääsi sekin vauhtiin 1960-luvun alussa. Kalevi Heinilä, Jukka Wuolio, Pekka Oja, Pekka Kiviaho ja Mauri Oksanen myöhemmin kovan luokan liikuntavaikuttajia kaikki. Useat toimitusosastolaiset olivat hakeneet lisäoppia ulkomailla, mikä oli tuolloin melko harvinaista. Tässä tehtävässä on ollut Liikuntatieteellisen Seuran toimitusosasto, ja vaikka siihen ei kuulukaan yhtään naista, voidaan kertoa äidinkin voivan hyvin''. Vuoden 1956 lopussa jäseniä oli 55. Työn kuormittavuus väheni ja kodinkoneet kevensivät keittiötöitä. " Klemola kutsuttiin jäseneksi vuonna 1958. Osmo 1. Seuraan tuli eloa, kun ryhmä nuorempia jäseniä järjestäytyi vuonna 1960 Toimitusosastoksi. Tilalle tuli rationaalisuuden ja tieteellisyyden korostaminen. Vastaanotto oli innostunut. Jatkoopinnot olivat suuntautuneet yhteiskuntatieteisiin, mikä vaikutti vahvasti seuran tuleviin linjauksiin. Alempi keskiluokka ja jopa työväestö alkoivat hankkia kesämökkejä. 1956-1966 Jälkitahkolaisessa hengessä K orkealentoisesta Suomen Urheiluakatemiasta palattiin vuonna 1956 lähemmäksi todellisuutta ja vanhaan nimeen. Käytännössä sen merkitys oli suurempi se toimi seuran varjohallituksena. Heikki Klemola kuvaa ajatuksiaan 1950-luvun jälkipuolella: "Tämä liikuntakulttuurin keskeisten vaikuttajien yhdistys oli salaperäisyydessään kiehtova, uteliaisuutta herättävä ja uraansa aloittelevalle liikuntamiehelle haastavakin: pääsisipä joskus sen jäseneksi. Yhteiskunta tarjosi liikuntapalveluja, joita jokainen järkevä ihminen tietysti käyttää hyväkseen. Kaila julisti Stadionissa vuonna 1965 tieteellisen tutkimuksen olevan nykyajan yhteiskunnassa kaiken merkittävän toiminnan pohjana. Elettiin nopean maaltapaon ja lähiörakentamisen aikaa. 1960-luvun puolivälissä liikuntatieteilijöillä oli vakaa usko siihen, että liikunnalla voidaan lievittää yhteiskunnallisen murroksen aiheuttamia sopeutumisvaikeuksia. Syntynyt on terve lapsi. Tehtävää hoitivat vuosina 1956-1966 mm. Vapaa-aika lisääntyi kun työviikko lyheni viisipäiväiseksi ja kesäloma piteni. Seura alkoi kutsua Suomeen myös ulkomaisia esitelmänpitäjiä. Osaston varsinaiseksi tehtäväksi ajateltiin asioiden valmistelu hallitukselle. Suomi autoistui ja muuttui kulutusyhteiskunnaksi. Kuukausikokouksiin toivat uutta lennokkuutta ulkopuoliset alustajat. Stadion alkoikin ilmestyä vuonna 1964 säännöllisesti. Samalla hän ehkä ensimmäisenä kytki seuran tietoyhteiskuntaan: ''Elämme tietokoneiden aikakautta. Kirjoituksia oli tarjolla niin runsaasti, että oman lehden perustaminen tuntui järkevältä. Lisäksi ehdittiin kantaa vakavaa huolta liikuntatieteellisen tutkimuksen tilasta. Toimitusosasto oli taustoiltaan yhtenäinen. Moraalisiin tai siveellisiin syihin ei enää viitattu. Toimitusosasto löysi julkaisukanavakseen Kouluvoimisteluja urheilu -lehden, jonka liitteenä alkoi ilmestyä liikuntatieteellisiä artikkeleita. Jäseneksi ei edelleenkään päässyt ilman kutsua. Seuraavana vuonna lehden päätoimittaja Yrjö Launonen saattoi jo kirjoittaa tyytyväisyydestään: "Lehti on todistanut olemassa olonsa oikeutuksen. Seura säilyi edelleen pienen piirin kohtauspaikkana. Uusi suuntaus oli sukua 1950luvun lopulla virinneelle kulttuuriliberalismille, joka julisti tuovansa kulttuurielämän nykyaikaan. Tiedon määrä lisääntyy eri elämän alueilla lähes hillittömällä vauhdilla''.. Sen jäsenet olivat sotien jälkeen valmistuneita voimistelunopettajia, jotka olivat tyytymättömiä voimistelunopettajien koulutukseen. Stadion-lehden näytenumero ilmestyi 40 vuotta sitten joulukuussa 1963. Toimituskuntaa on pidettävä lehden äitinä. 12 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Uutta aluevaltausta seuralle merkitsi myös sen jäsenten suunnittelema kaksiosainen tv-ohjelma "Onko liikunta tiedettä", jonka Tesvisio esitti vuosina 1962-1963. Uudenlaisesta määrätietoisuudesta viesti pääsihteerin luottamustoimen perustaminen
" Työpaikkaliikunnasta puhuttiin paljon, mutta sen sisällöstä oltiin erimielisiä. Paavo Seppänen kyseenalaisti myytin "suomalaisen urheilija-aineksen erinomaisuudesta". Päivien viesti meni taatusti perille. 250-päinen porvari/lis-liberaalinen jäsenkunta ei tätä ehtoa täytä". Stadionin palstoilla käytiin kiivassanaista poliittista väittelyä Tsekkoslovakian miehityksestä ja eteläisen Afrikan rotuerottelusta. "Kalevi Heinilän pelastaneen, mitä pelastettavissa oli". Puheenjohtaja Castor Lindqvist kertoi jäsenkunnalle ilouutisen keväällä 1967: "Seuramme toiminnan tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksien kohdalla on tapahtumassa odottamattoman ilahduttava käänne. Lähes kaikki alan tutkijat, hallinnon kehittäjät ja muut vaikuttajat toimivat 1960luvulla Liikuntatieteellisessä Seurassa. l] · Esikuvana olivat kaksi vuotta aiemmin pidetyt kulttuuripoliittiset neuvottelupäivät. > > > Liikunta & Tiede 56/2003 1 3. Yliopistoilla taistolaiset onnistuivat valtamaan suuren osan järjestöistä. (..) Liikkuminen oli sisällytettävä ihmisen biologisiin perustarpeisiin. Aktiivinen ja rauhantahtoinen puolueettomuus lisäsi yhteydenpitoa Neuvostoliittoon ja muihin sosialistisiin maihin. Etenkin DDR:n liikuntatiede kiinnosti: maan urheilusaavutukset nähtiin ilman ironian häivääkään todisteeksi tutkimuksen voimasta. Elinvoimaa seura imi punamullasta: se halusi viedä liikuntatiedon ilosanomaa kaupunkeihin ja maaseudulle. Seura järjesti vuonna 1967 \\ 'lähes legendaariset Liikunta\ 1 poliittiset neuvottelupäivät. Seuran hallituksen kokoonpano muuttui kuitenkin paremmin yleisiä poliittisia voimasuhteita kuvastavaksi. Valtion Liikuntatieteellinen toimikunta on nimittäin vakaasti punninnut seuramme toimintasuunnitelmaa ja todennut sen oivalliseksi. " mmaanssa. Jäsenyys tuli mahdolliseksi kaikille sitä hakeville. Kalevi Heinilä toi esille urheilun kilpavarustelukierteen kielteiset piirteet, kuten kaupallistumisen ja menestyksen tavoittelun kaikin keinoin. 1967-1983 Punamulta pölisee H uippu-urheilu joutui 1960-luvulla seurassa kriittiseen tarkasteluun, joka oli kuitenkin vasta esimakua 1970-luvun lähes verisille väittelyille. Itäsaksalaisia asiantuntijoita kävi seuran kutsumana kertomassa maan liikuntajärjestelmästä. Koska kantaaottavuus kuului asiaan 1970-luvun alussa, seurankin oli laadittava periaateohjelma: "Seuran tuli toiminnallaan pyrkiä edistämään ihmisten hyvinvointia ja sen mahdollisimman tasaista jakautumista. Se heijastui myös seuran toimintaan, johon Jyväskylän 1960-luvun lopussa perustetun alueosaston jäsenet osallistuivat ahkerasti. Vuonna 1970 perustettu seuran Vierumäen alaosasto moittikin, että "Liikuntatieteellisessä Seurassa on lyöty laimin kilpaurheilun sarka tai siihen ainakin suhtaudutaan kielteisesti". Oliko sen palveltava työvoiman uusintamista kapitalistin tarpeisiin vai työläisen omaa hyvinvointia ja luokkatietoisuuden kehittämistä. Moni piti kritiikkiä pyhäinhäväistyksenä Lasse Virenin olympiavoittojen humussa. Samaan aikaan Eino Heikkinen ja Pekka Peltokallio väittelivät televisiossa tiukasti, oliko Miinchenin suomalaismenestyksen salaisuus verenvaihto. Seuran jäsenet korostivat, ettei urheilu voinut toimia muusta yhteiskunnasta irrallisena saarekkeena. Lisääntynyt aktiivisuus tyydytti myös rahoittajaa. Jäsenyys avoimeksi kaikille kiinnostuneille "Liikuntatieteellisen Salaseuran" mainetta alettiin tosissaan hälventää vuonna 1967 muuttamalla sääntöjä. Neuvottelupäivien julkilausuma toi julki muutaman vuoden muhineen ajatuksen urheilun kolmijaosta kilpaurheiluun, kuntoiluun ja liikuntakasvatukseen. 1970-luvun alussa nuori polvi vaati edelleen, että 'Jäsenpohjaa tulisi tietoisesti laajentaa siten, että seura edustaisi paremmin kaikkia maamme kansalaisryhmiä. Liikuntatieteellisessä Seurassa vasemmisto ei päässyt vallan päälle. Heinilän ja Jyväskylän vasemmistoradikaalien välinen kädenvääntö jatkui yli 1970luvun puolivälin
Mihin painopiste: aikakauslehti vai tiedejulkaisu. Yhdestä asiasta seurassa oltiin samaa mieltä: tutkimusta tarvitaan lisää. Ajan henkeen sopi suunnittelun korostaminen. Stadion sanan katsottiin viittaavan liiaksi huippu-urhei:'z: luun. Kuukausikokouksiin osallistui 30-40 jäsentä ja keskustelu oli vilkasta. Voittajaksi valittiin Liikunta ja -,,.tiede. Vuonna 1980 Stadion-lehden nimikin päätettiin viimein vaihtaa. " Seminaarien kulta-aikaa Aika 1960-luvulta 1980-luvulle oli seuran ja seminaarien kulta-aikaa puhetta ja osallistujia riitti. Kertovampi tulos saatiin kun otettiin huomioon vastaajien lähtökohdat. Mekin ajettiin Jyväskylästä edestakaisin seuran kuukausikokouksiin. Seuran aktiivijäsenet alkoivat kiertää maailmalla liikuntatieteen ja opetusministeriön puolivirallisina lähettiläinä. Seura toi aktiivisesti tyrkylle uusia tutkimusaiheita. Päivillä esitetty teksti oli aiempien päivien tapaan räväkkää eikä lehdistökään vaiennut: ''Huippu-urheilu on liikunnan pornografiaa, liikuntatiede vanhojen luiden siirtelyä haudasta toiseen. Seuran usko tieteeseen ei horjunut, päinvastoin. Kenelle lehteä piti tehdä: soveltajille vai tutkijoille. Lehtiartikkeleita vai tutkimusraportteja. Marraskuussa 1972 aiheena oli liikunnan lainsäädäntö. Seura järjesti nimikilpailun ja tuloksena saatiin 34 nimiehdotusta. Niin yksinkertaista se oli. Urheilun "ETYK-kokous" järjestettiin seuran johdolla Helsingissä vuonna 1982. Stadionin tilaajistakin 65 % oli alle 45-vuotiaita. >>> Jäsenistö näki seuran suhteen urheiluun moninaisuhtautuvan kilpaurheiluun kielteisesti, 27 % myönteisesti ja 30 % puolueettomasti. Syke, Liiku tänään, Liikunnan kasvot ja Tieteisliikun ta. "(Aamulehti). Seuran jäsenmäärä lähes kolminkertaistui 1970-luvun puolivälistä vuoteen 1982, jolloin jäseniä oli jo runsaat 900. Uusi jäsenistö oli nuorta ja innostunutta. Seura sopi järjestäjäksi jo senkin takia, että seuran puheenjohtajana toimi tuolloin Juhani Perttunen, Urho Kekkosen kansliapäällikkö. Seuran vahva kausi huipentui vuonna 1983 "viimeisten oikeiden" Liikuntapoliittisten neuvottelupäivien järjestämiseen. Liikuntaan liitettiin uusia sanoja: viihde, kaupallisuus, sponsorit, narsismi, liigat, kulutus, muoti. Kokouksen jälkeen opetusministeri Marjatta Väänäselle jätettiin julkilausuma, jossa seura kiirehti liikuntalain valmistelua. Vilkas ja värikäs toiminta keräsi jäseniä kuin sade saappaita. Risto Telama muisteli 50-vuotishaastattelussaan kaiholla seuran kokouksia: "Keskusteluntarve ja uusien ajatusten tarve oli kyllä kauhea. Kuukausikokouksilla oli edelleen tärkeä asema seuran toiminnassa. " (Hannu Tarmio) "Moneen kertaan uudelleenkirjoitettu julkilausumaehdotus joutui yleiskeskustelussa sellaiseen ryöpytykseen, että julkilausuman pääriipustaja' Joel juppi oli seota papereihinsa kirjatessaan muutosja painotusehdotuksia. Erityisliikunta ja liikunnan vaikutus mielenterveyteen olivat esillä jo 1960-luvun lopussa. Urheilun kenttäväki kuittasi liikunnan tieteellisen selittämisen vielä turhaksi, koska liikunta on yksinkertainen asia: "Vilu, nälkä ja kolmas painoteknisesti kelvoton asia takaavat, että ihmiset liikkuvat" (Suomen Urheilulehti, 1972). Oikeistolaiset katsoivat Stadion-lehden suhtautuvan kilpaurheiluun kielteisesti ja vasemmistolaiset myönteisesti. Vuosittain seura järjesti 4-5 koulutustilaisuutta eikä kilpailijoita juuri ollut. Seuran kasvanut asiantuntijuus poiki sille myös kansainvälisiä tehtäviä. Sinisen verryttelypuvun katoamista juhlittiin joukolla korpihotellien liikun taseminaareissa. 1 4 Liikunta & Tiede 5-6/2003 Aiheista ei liikuntaseminaareissa ollut pulaa, sillä liikuntamaailmassa oli alkamassa historiansa suurin myllerrys. Seura osallistui myös vuonna 1971 valmistuneen ensimmäisen liikuntatieteellisen tutkimuksen kehittämissuunnitelman laatimiseen. Tarjolla oli myös mm. Keskustelu lehden luonteesta jatkui nimenmuutoksen jälkeenkin eikä se ole päättynyt vieläkään
Rakennettiin liikunnan mallikuntaa, vauhditettiin tiedonvä> > > Kutsutaan kokous, keskustellaan, laaditaan kirjelmä, viedään päättäjälle yksinkertaista! Liikunta & Tiede 5-6/2003 1 5. Miekat pantiin tuppeen ja suut suppuun. Konsensuksen ilmapiirissä ei sallittu edes politiikka-sanan käyttöä. 1984-1992 Konfliktista konsensukseen M ikään ei kestä ikuisesti. Se olikin mahdollista läpi iloisen ja nousukautisen 1980-luvun. 1960-luvun radikaali sukupolvi oli 1980-luvulla jo keski-ikäistynyt ja vahvasti kiinnittynyt liikuntatieteen ja -hallinnon johtopaikoille. Seura kunnostautui 1980-luvulla monitieteisten tutkimushankkeiden ideoi jana ja toteuttajana. Edes seksistä, hipeistä tai tv-ohjelmista ei jaksa väitellä montaa vuosikymmentä saati sitten Liikuntatieteellisen Seuran periaateohjelmasta. 1980-luvun lopussa seuran palkatun henkilöstön määrä oli huipussaan, toimistossa työskenteli 12 henkilöä. Ongelmat poistuivat resursseja lisäämällä. Seura sai osansa kasvusta ja sen organisaatio laajeni. Ja miksi olisi enää kinasteltukaan, koska kaikille riitti hyvää jaettavaksi. Siitä huolimatta jotain perinteistä kuultiin: 'Jos liikuntatieteilijä jotakin inhoaa, niin se on tekemistä urheilun hyväksi" Ouha Väätäinen) Suomen kansa veikkasi ja ennen kaikkea lottosi, minkä ansiosta myös liikuntatutkimuksen rahoitus moninkertaistui. Vuoden 1988 Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät loivennettiin Liikuntakulttuurin Päiviksi
16 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Arvioinnin loppuraportti koettiin torjuntavoitoksi. Lama kyykisti köyhät ja budjettipäällikkö Raimo Sailas liikuntaväen ehdottaessaan valtion tuen poistamista liikunnalta. Raha haastoi aatteen. Meno oli villiä ja varakasta. Lama jätti jälkensä: epävarmuus hiipi sisään ja asettui taloksi. Seuran erityissuojeluksessa ollut erityisliikunta kehittyi harppauksin. Liikunnanharrastus \ lisääntyi niin nopeasti, että Lauri Laakso laski vuodesta 2009 tulevan "historiallisesti merkittävän; silloin kaikki suomalaiset harrastavat liikuntaa". Sailas torjuttiin, lamaa ei. Seuran näkyvimpiä projekteja 1980-luvulla oli Liikunnan tulevaisuus -projekti, joka hahmotteli mahdollisia tulevaisuuksia. Pelkästä nimestä. Kymmenessä vuodessa jul,. Puoluepoliittisen 1970-luvun vastareaktiona kehittyivät ympäristöliike ja elävän musiikin yhdistykset. Strategioita ja suunnitelmia laadittiin kolhiintuneen itsetunnon tukipylväiksi. Nuorten ja kauniiden ihmemaassa seuralle meinasi jäädä vain ihmettelijän rooli. Liikunnallinen kulutus kukoisti ja liikunnan näyttöarvo ohitti käyttöarvon. Liikunnan taloustutkimuksella selvitettiin markkojen liikkeet ja Historia-projektilla luotiin pohjaa alan vakavalle tutkimukselle. ',/ato\'\.US -,ao ~os\\\l Terveyttä aktiivisesti vaa• ~:al \\\i• . Urheilijat jalostettiin havaintohoukuttimiksi ja terveys uskonnoksi. Arvioinnin aikana oli väläytetty seuran ja Suomen Urheilumuseosäätiön, erityisesti sen kirjaston ja tietopalvelun, yhdistämistä "liikunnan tietokeskukseksi". Niukkuuden keskellä opetusministeriö käynnisti liikunnan tiedonvälitysyksiköiden arvioinnin, jossa paino oli määrällisillä mittareilla. Seuralla oli täysi työ vakuuttaa, että sen toiminnassa sisältö tulee ennen määrää; teksti ennen kopioita. Pehmeä haastoi kovan. 11 livia liikkujia arveltiin olevan t.\ .-, \\tt\9\\\\S jo enemmän kuin aktiivisia 1as\8\\ kristittyjä. Ohessa ehdittiin toki julkaista, kouluttaa ja jonkin verran vauhdittaa tutkimustakin. Skenaarioita tehtiin, mutta yksi tulevaisuuden tekijä jäi liian vähälle huomiolle ja sen mukana paljon: Lama. > > > litystä ja hahmoteltiin lapsille omaa liikuntakulttuuria. Lehdet jatkoivat ryh1 1. Yksihe('llt'l\at: \\\\\31 lö oli ykkönen. Urheilun tosi uskovaiset hieman vierastivat sen yhteiskuntahistoriallista otetta. Silti nolla pistettä heti alkuun. kaistiin yli 40 kirJ· aa. Itseohjautuva liikuntakulttuuri viis veisasi liikuntahallinnosta tai tutkimusprojekteista. Määrä muuttui laatua helpommin talousluvuiksi ja ajan hengen mukaan kaikki oli selitettävä talouden kautta. Seurakaan ei tosissaan lämmennyt ruumiinkokemuksille, vaikka asialle tilaa julkaisuissaan antoikin. " Projektien myötä laajeni julkaisutoiminta. Seura vastasi myös yhteispohjoismaisen liikuntatutkijoille suunnatun lehden Scandinavian journal of Medicine & Science in Sports toimittamisesta vuosina 1979-96. Kehittämisesityksiä voitiin osin jopa kiitellä. a tie\.'"'~ss" ,,.,.,.,. Pohdinta olemassaolon oikeudesta ei päättynyt arviointiin. Liikunta J. Liikunnan lajikirjo kaksinkertaistui ja voimat hajaantuivat. de -lehden rinnalla alettiin julkaista opetusministeriön tilauksesta englanninkielistä vientituotetta Motion Sport in Finland -lehteä. Mutta vielä oli suomalainen perinneurheilu sen verran voimissaan, että vihreä urheilukritiikki jäi älykköjen diskurssiksi. Seuran moniste-sarja korvattiin terävämpään ilmaisuun pyrkivällä Impulssi-sarjalla, jossa kymmenen vuoden aikana ilmestyi 22 raporttia. Peilinkestävät pohkeet ja liukas lihaspinta hivelivät. Sählysukupolvi sai tulla toimeen omillaan. Historia-projektin pääteos "Suomi uskoi urheiluun" ilmestyi vuonna 1992. Henkilökuntaa vähennettiin. Urheilun luokkarajat murtuivat ja urheiluseuroissa alettiin ihmetellä mihin katoaa sitoutuminen. 1993-2003 Tulosohjausta ja naimakauppoja 1 990-luvun alussa elämä pyöri rahan puutteen ympärillä niin myös seu, rassa. Liikunnassa niitä vastasi "uusi liikuntakulttuuri", joka tarjosi totiselle liikunnalle vaihtoehtoja: uusia lajeja, elämysten etsintää ja kokemusten erittelyä. Selostajalegenda Paavo Noposelle jo teoksen nimi oli liikaa: "Aikamuoto lienee harkittu myyntikikkana ärsyttämään meitä kaikkia, jotka Martti Jukolan tavoin yhä uskomme urheiluun. Moniarvoistuvaan liikuntakulttuuriin Seura selitti projekteillaan ja julkaisuillaan muuttuvaa kulttuuria: perinteinen urheilu oli saamassa ympärilleen moniarvoistuvan liikuntakulttuurin. Loppuraportissa pakkoliitosta ei enää puhuttu mitään. Tutkimus jäi entistä enemmän todellisuuden vauhdista paitsi tulevaisuuden tutkimus
Liikuntatietoa vietiin Karjalan maille ja Baltian valtioihin. Mutta ei se niin vakavaa ole. Ja niin paljon on ministeriö seuraa rakastanut, että teetätti toiminnan kehittämiseksi seurasta uuden arvion vuosina 2001-02. Välineellistyvä vuorovaikutus tarvitsee jatkossakin rinnalleen inhimillisen kanssakäymisen. Neuvostoliiton kuolema synnytti Lähialueprojektin. Samalla arvioitiin, että antidopingtyöstä vastanneen LIITE ry:n muut toimialat liikuntalääketiede ja kuntotestaus jäävät muutoksessa liian pieneksi yksiköksi, joten niille ryhdyttiin hakemaan uutta majapaikkaa. Hiihtäjien dopingsotkujen johdosta antidopingtoimintaa haluttiin vahvistaa ja rakentaa sitä varten oma yksikkö. Loppuraportin kriittisissäkin arvioissa oli päätä ja häntää. Suomalainen ei enää etsi liikunnasta yhteisöllisyyttä, korkeintaan yksilöllistä yhteisöllisyyttä. Hallintokin pyrkii uudistumaan: jäykän resurssikepin sijaan ohjauksessa halutaan tarjota informaatioporkkanaa. Vuosi 2001 muistetaan. Liikunnan järjestökenttä on sirpaloitunut ja liikuntatiede linkittynyt useaan eri suuntaan. Liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen toimialat yhdistettiin Liikuntatieteelliseen Seuraan vuoden 2002 alussa. Samalla liikuntavaikuttajien kolmas sukupolvi on siirtymässä eläkkeelle ja seuraava polvi varttumassa vastuuseen. Riippumattomana ja puolueettomana organisaationa seura on voinut koota yhteen eri alojen ja näkökulmien edustajia kirjoittamaan, keskustelemaan, kehittämään ja välillä jopa väittelemään. '1 dikkäästi laduillaan ja julkaisusarja eteni kahden kirjan vuosivauhdilla. Askeleita arkeen, lähemmäksi kansalaisia on otettu varovasti. Tieteen ja käytännön välistä siltaa on rakennettu ensisijaisesti tieteen päästä. Nyt yhteistyö arviointiryhmän kanssa sujui ja seurankin mielestä puhuttiin oikeista asioista samalla kielellä. Onneksi tiedot puolisoiden ensimmäisistä aviovuosista kertovat molemminpuolin kasvavasta kiintymyksestä. Tieteenalan statuksen vahvistaminen on koettu tärkeämmäksi kuin tiedon soveltajien maailmaan sukeltaminen. Ainakin niin kauan kun seura on saanut valtionapua, sitä on haluttu ohjata eri suunnilta ja niin kai halutaan tulevaisuudessakin. Viimeisen vuosikymmenen aikana seura on halunnut profiloitua tiedonvälittäjänä. Kuten John Updike on todennut "elämä on kompromissi kahden asian välillä; sen mitä itse tahtoo ja sen mitä toiset tahtovat". Maine ei ollut kuollut. Toisaalta, ... Urheilun suuri kertomus on kuollut. Kolmas näkyvä kehittämiskohde oli tottakai erityisliikunta. Samaan aikaan suomalaiset ovat jakautumassa entistä pienempiin intressiryhmiin, virallisiin ja epävirallisiin. Vuosikymmeniä kiinnostanut kysymys liikunnan merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille otettiin suurennuslasin alle ja tulostakin syntyi. Historiasta löytyvät kuitenkin tulevaisuutta ajatellen seuran kenties kestävimmät arvot. Sillan suunta on ollut useammin hallinto kuin järjestöt tai kansalaiset. On ennenaikaista arvioida, kumpaan tapahtumaan liittyi enemmän dramatiikkaa, mutta ensin mainitun seuraukset tuntuivat seurassa JO samana vuonna. Seura voinee olla tyytyväinen myös maineestaan kasvattajaseurana: 1960-luvulta lähtien seuran piirissä on voinut kouliintua vaikuttajaksi liikuntahallintoon, -järjestöihin ja alan tutkimusyhteisöihin. Painopiste tiedonvälitykseen Nyt 70-vuotias seura toimii yleisestä seurakehityksestä poiketen edelleen yleisseurana ja tavoittelee niin tieteen, hallinnon kuin järjestöjen tukemista. Syntyi Suomen Antidopingtoimikunta ADT. • Kirjoitus perustuu Liikuntatieteellisen Seuran 70-vuotistilaisuudessa 12.11.2003 esitettyyn multimediaesitykseen. Mitähän siitäkin tulee! Seuran ennen niin selkeä toimintakenttä on nyt mumina maailmalla. Uudessa tilanteessa on turha, mutta helppo haikailla takavuosien toimintakulttuuria. 17. Karpaasit päättivät kisansa dopingilla ja Joel Juppi LTS-uransa kuohuviinillä. Vuosikymmen aikana seuraa naitettiin kaksi kertaa, joista toinen siis toteutui ei ehkä vähiten puhemiehen eli opetusministeriön tahdosta. 1990-luvulla Suomi täyttyi koulutustilaisuuksista, mutta seuran seminaarit ja kongressit vetivät joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin. ei yksi seura kaikkia kerkiä
Arvostelijoiden on kuitenkin syytä muistaa, että suomalaisessa tiedemaisemassa liikuntatieteet ja -tieteilijät olisivat vahvasti ottopojan asemassa, ellei liikuntatieteiden ympärille olisi kehitetty sisäistä" edunvalvontajärjestelmää", jossa tärkeiksi katsottuja asioita voitiin edistää ja toteuttaa liikuntatieteen toimijoiden ja sen tiedehallinnon tiiviin yhteistyön kautta. Tieteellisyys pitää sisällään järjestelmiä, jotka kouluttavat tieteellisen ajatteluun, tekevät tieteellistä tutkimusta ja välittävät tieteellisen tiedon sen tarvitsijoille. Näistä juurista kasvaa Seuralle jatkuvuutta kuitenkin vasta silloin, kun Seura ajan hermolla kykenee vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan ja sen liikuntakulttuurin vaatimuksiin. M odernin suomalaisen liikuntatieteellisen toiminnan peruspilarit rakennettiin 1960-luvulla. i-Vuolle 1 •• .. -... \:~ '. On puhuttu seurasta ministeriön kylkiäisenä, eräänlaisena hallinnon jatkeena. Vuonna 1966 Seura kääntyi opetusministeriön puoleen korostaen liikuntatieteellisen tutkimuksen edistämisen tärkeyttä. Aktiivisina toimijoina tuolloin (ja myöhemminkin) olivat sekä Liikuntatieteellinen Seura että vuonna 1963 toimintansa Jyväskylässä aloittanut liikuntatieteellinen tiedekunta. .. Seuran puheenjohtaja Kalevi Heinilä nimettiin toimikunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. . .. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei perinteitä pitäisi kunnioittaa ja arvostaa sitä työtä, jota seuran pioneerit ja muut toimijat ovat tehneet vuosien saatossa. -~-·t· --' ·---~·----... Li1 8 liikunta & Tiede 5-6/2003 säksi tarvitaan intressipiirejä yhdistävät ja koossapitävät yhteistyöverkostot. Nämä järjestelmät voivat toimia vain silloin, kun niillä on riittävä yhteiskunnallinen tuki ja arvostus. Liikunta käsitteenä oli vielä tuolloin vieras ja vakiintumaton. • r., • .L • A ikansa lapsesta aikuisuuteen (70 vuotta) kasvaneella Liikuntatieteellisellä Seuralla on paljon tavoitteita ja tehtäviä, jotka edelleen kiinnittävät seuran omaan historialliseen taustaansa. Tämän nimikysymyksen näen vähintään symbolisena missiona. Kyllä tuota siltaa käyttivät muutkin ja liikennettä oli usein molempiin suuntiin. Seuran ja edellä mainittujen kahden toimielimen välille rakennettiin näin silta, jota myöten seuran ensimmäiseksi pääsihteeriksi valittu maisteri Joel Juppi saattoi turvallisesti astella. I 1 • .. Suurta kaukonäköisyyttä ja uudenlaista laajempaa ajattelua osoitti Seuran perustajilta 18.2.1933 se, että nimeksi tuli Liikuntatieteellinen Seura eikä Urheilutieteellinen Seura. Opetusministeriön hallinnon uudistamisen yhteydessä perustettiinkin jo seuraavana vuonna liikuntatieteellisen tutkimuksen tärkein asiantuntijaelin, valtion liikuntatieteellinen toimikunta. . Nimi merkitsi selvää irtiottoa kilpaurheiluun keskittyneestä urheilukulttuurista ja tieteellisen toiminnan ymmärtämistä aikaisempaa paljon kokonaisvaltaisemmin. Tämä metafora on syytä pitää mielessä siksi, että joissakin yhteyksissä on Seuran ja opetusministeriön suhde väärinymmärretty ja sitä jopa vääristelty. t .. ... t : Liikuntatiefeellinen Seura 70 vuotta < .. ., . Si~t-a yhteisku_nn~Uiseen vaikuttamisee 11.. Vastuun kantaminen tästä yhteistyöstä on ollut yksi koordinointia harjoittavan Seuran tärkeistä tehtävistä. 1 1. Toisaalta tavoitteet edellyttävät irtautumista sellaisille traditioille rakentuvasta ajattelusta ja toiminnoista, joiden ohi aika on ajanut. Nomen est omen, nimi on enne. Seura on läpi historiansa ollut nimenomaan liikuntatieteellinen seura. Tieteellisen profiilin nostaminen oli varmasti ajatuksena myös sinä lyhyenä ajanjaksona vuosina 1949-1956, kun nimi muutettiin Suomen Urheiluakatemiaksi tuolloin suunnitteilla olleen Suomen Akatemian mallin mukaisesti. Seuran toinen pioneeri Heikki Klemola astui samoihin aikoihin opetusministeriön urheiluja nuorisotoimiston toimistopäällikön virkaan. . '1·¼ .. Toiminnan jatkuvuuden perustana sen tulisi yhdistää menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kaikessa Seuran toiminnassa
Työnjaosta ei tarvinnut juuri keskustella, sillä jo alusta saakka Seura näki yhtenä tärkeimmistä tehtävistään tiedekunnan tuottaman tieteellisen tiedon välittämisen jäsenistölleen ja muille kentällä oleville liikuntaja terveydenalan vaikuttajille. Kun otetaan huomioon Seuran ja tiedekunnan toisiaan monella tavalla ja tasolla sivuava historiallinen tausta, oli luonnollista, että tiedekunnan ja Seuran yhteistyö oli tiivistä. Uskon, että tieteen "yhteiskunnallistaminen", sen tavoitteiden ja toimintajärjestelmien näkeminen omaa toimintakenttää laajemmissa yhteisöllisissä sfääreissä on avaintekijä etsittäessä ratkaisuja globaalistuvan maailman makroja mikro-ongelmiin. Nykyaikainen viestintäteknologia tarjoaa mahdollisuuksia tehdä näistä, kieltämättä jonkinasteista verenvähyyttä poteneista kateederiseminaareista, uudella tavalla kiinnostavia tilaisuuksia. Tässä kehityksessä mukana oleminen on moraalinen velvoite myös liikuntaja terveystieteilijöille. Tutkijat on saatava tiedostamaan tutkimuksensa yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Osallistuminen tieteellisten yhteistyöverkostojen kehittämiseen on myös seuralle suuri haaste. Yliopistoille ja siten myös liikuntaja terveystieteiden tiedekunnalle on asetettu yhdeksi tavoitteeksi ja tuloksellisuuden kriteeriksi juuri opetuksen ja tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistaminen. Yhtenä tieteenalan kehityksestä vastuuta kantavana yhteisönä sen tulisi panostaa erityisesti vuoropuhelun aikaansaamiseen tutkijoiden ja "kentän" kanssa. Tutut tapasivat toisensa myös silloin, kun tiedekunta alkoi asioida liikunnan keskushallinnon kanssa. E dellä sanotussa on kysymys tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. toimintastrategioissa ja niille pohjautuvissa voimavarojen kohdentamisessa. Yhteistyö laajeni ja monipuolistui myöhemmin sitä mukaa kun liikunnan ja terveyden ongelmia ryhdyttiin selvittämään uusissa liikunta-alan tutkimusyhteisöissä tai yliopistojen lääketieteellisissä yksiköissä. Tiedekunnan ja samoilla tieteenalueilla työskentelevien muiden toimijoiden on mahdollista edistää tätä tavoitetta vasta silloin, kun tehtävä on selkeästi tiedostettu ja hyväksytty sekä viimekädessä sitouduttu ottamaan se huomioon mm. Liikunnan ja terveyden yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia kyetään harvoin lähestymään ja ymmärtämään yhden tieteenalan näkökulmasta. L iikuntatieteellisen tiedekunnan perustaminen merkitsi systemaattisen monitieteisen liikuntatieteellisen tutkimuksen käynnistymistä Suomessa. Vaikka tälle pohjalle rakentuvassa yhteistyössä vielä kohdataan monia vaikeuksia, sen merkitystä tieteenalan edistymisen avainkysymyksenä ei voi olla korostamatta. Toisaalta tutkimuksen tarvitsijoilla tulee olla kanavat, joita kautta tutkimustarpeet välittyvät tutkijoiden arvioitaviksi ja suodattuvat sitä kautta konkreettisiksi tutkimustehtäviksi. • Professori Pauli Vuolle on Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtaja Liikunta & Tiede 5-6/2003 1 g E 8 "' C "' .0 "' "' "' E. Esimerkiksi useita kertoja järjestetyt Liikuntatieteen päivät voisivat jatkossa olla painotetummin tieteen ja käytännön kohtaamispaikka. Niinpä tiedekunnan asiantuntemusta Seuran asiantuntemuksen ohella käytettiin ja käytetään edelleen hyväksi monissa liikuntatieteen kehittämishankkeissa ja kansainvälisissä tehtävissä, joiden hoitaminen kuului opetusministeriön toimialaan. Näin alkoi vähitellen muodostua liikuntatieteiden kehitykselle välttämätön monitieteinen tutkijaverkosto
Jonkinlaisen kuvan seurasta sain Jukka Wuolion laatimasta historiikista. Nimenomaan päässyt, sillä jäsenyys vaati yhden jäsenen suosituksen. Ensimmäinen askel oli jäsenyysehtojen väljentäminen.. Vaimoni meinasi hermostua, mutta en rohjennut enkä raaskinut keskeyttää kuuluisaa miestä. Seura julkaisi seuraavana vuonna Heikki Klemolan toimittaman "Tahkon latu" -teoksen. Työpäivät venyivät pitkiksi usein jopa iltakymmeneen. Tuolloin pääsihteeriys oli vielä luottamustoimi. Toimistotyöt tein aluksi itse. Olo oli varsin orpo; minulla oli vähänlaisesti järjestökokemusta. 1960-luvulla seuran kannalta merkittävää oli opetusministeriön liikuntayksikön kehitys. Pitkälle ehtineet valtiotieteen opinnot ratkaisivat. Tietääkseni puolestani puhuivat Pekka Oja, edellinen pääsihteeri Mauri Oksanen ja ilmeisesti myös Jukka Wuolio. Ministeriössä työskenteli uudistusmielinen toimistopäällikkö Heikki Klemola, joka oli myös Seuran toimitusosaston kantavia voimia. Keskelle mielenkiintoisia aikoja Pääsin aloittamaan seurassa mielenkiintoiseen aikaan. Ehkä seuraan oltiin taas tyytymättömiä. Ilmoitus oli lehdissä 1.7 ja valintakokous jo 17.7. Mielessä kaikuivat vaativina vuoden 1966 puheenjohtajan Kalevi Heinilän sanat: 'Muista, että Liikuntatieteellinen Seura olet Sinä". Hain ja sain paikan. Työ oli yksitoikkoista, mutta myös mielenkiintoista. Nuo nuoret vihaiset miehet olivat linjanneet liikuntatieteen kehitystarpeita. Seuran oli kuitenkin muututtava, siihen velvoitti jo kasvava valtionapukin. Minua suositteli Pekka Oja. Pääsinhän samalla tutustumaan tunnetun liikuntafilosofin ajatuksiin. Tuoreiden ajatusten lisäksi Tahko toisti myös vanhoja, kuten ajatustaan ns. Ensimmäisen kosketuksen Seuraan olin saanut keväällä 1961, kun Jumpan opiskelijoita käytettiin aputyövoimana Tahko Pihkalan kirjoitusten kokoamisessa. Sinne hautauduin jo kesäksi tutustumaan tulevaan työkenttääni. Jäsenistöltään se oli vankasti porvarillis-liberaalinen. Elitistismiä ja radikalismia Seura oli luonteeltaan elitistinen jäseneksi pääsivät vain harvat ja valitut. Myös seuran eräiden avainhenkilöiden kuten Pekka Ojan, Jukka Wuolion ja Heikki Niinisen luottamus olivat tärkeitä. Olin päässyt Seuran jäseneksi vuonna 1966. Ostin toimistoon ostoja myyntiliikkeestä käytettyjä huonekaluja. Kävimme usein pitkiä puhelinkeskusteluja. Tehtävänäni oli etsiä mikrofilmatuista sanomaja aikakauslehdistä Tahkon kirjoituksia ja jäljentää ne käsin paperille. Suunnittelu ja tutkimustieto otettiin yhteiskunnan palvelukseen. Ihan yllätyksenä muutos ei tullut. Joel Juppi Alussa oli suo, kuokka ja Juppi M inut valittiin seuran pääsihteeriksi vuosikokouksessa helmikuussa 1967. Hoidin pääsihteeriyttä ensin vt:nä. Nyt olen sitten saanut kuulla, että toimitusosastolaiset kokoontuivat kaikessa hiljaisuudessa ja seuran tietämättä Aarni Koskelan johdolla vielä kerran 1990-luvun alussa. Yhteiskunnan tehtäväkenttää oltiin myös laajentamassa huomattavasti. Jo loppuvuodesta 1966 liikkui tietoa asiasta. Hän halusi ymmärtääkseni puheillaan, ajatuksillaan ja mielipiteillään vaikuttaa kauttani seuraan. 1960-luvulla yhteiskunnan kehitys tuntui saavan aivan uutta vauhtia. Toisaalta Seuralla oli ainakin urheilupiireissä radikaali maine, olihan se rohjennut tuoda julki kilpaurheilun varjopuolia. En silloin, enkä myöhemminkään kokenut asiaa aivan näin. Olin jo neljä vuotta kokeillut ja kokenut jumppamaikan arkea. Olin joka tapauksessa motivoitunut lähtemään uusille urille. Vaatimaton lähtö Otin vastaan toimeni vakituisena 15.8.1967. Liikuntatieteen ja seuran tunsin pintapuolisesti. Niitä oli säilytetty Jumpalla Kasarminkatu 24:ssä sekä entisten pääsihteerien ja puheenjohtajien huostassa. Hallitus päätti sen pohjalta jäseneksi kutsumisesta. Sääntömuutos muutti jäsenyyden käytännössä avoimeksi vuonna 1967. Vähitellen sain koottua tärkeimmät arkistomateriaalit toimistoomme. Pohjatyötä olivat tehneet 1960-luvulla etenkin seuran toimitusosastolaiset. Hallitus julisti paikan haettavaksi pikavauhtia. "Tahko" soitti usein iltaisin ja puhelut kestivät puolikin tuntia. Toimitusosasto toimi aktiivisesti 1960-luvulla, 1970-luvun alussa heidänkin aikansa suuntautui osin jo muualle. Ilmoituksessa oli korostettu liikunta-alan koulutusta ja tieteellisen tutkimukseen perehtyneisyyttä. Näin yhteistyökanava oli myös henkilötasolla hyvin auki. Seura oli vuokrannut toimistotilaksi yksiön Hietaniemen hautausmaan läheisyydestä Väinämöisenkadulta. Jouduin vajavaisella konekirjoitustaidollani naputtelemaan kutsukirjeet ja pöytäkirjat paperit mekaanisella Adlerilla. kuntokuntainliitosta. 2Q Liikunta& Tiede 5-6/2003 Tämä loi tietysti hyvän maaperän Liikuntatieteellisen Seuran kehittämiselle. Myös keksimästään salamapallosta hän puhui. Tehtävän luonne muuttui kesäkuussa 1967, kun opetusministeriöltä saatu valtionapu mahdollisti pääsihteerin toimen muuttamisen päätoimiseksi. Tahkon ladusta se alkoi Pieni taustoitus lienee paikallaan. Lauri Pihkalasta tuli sittemmin pääsihteerikautenani vakituinen keskustelukumppani