; 1/ un 8 &TIEDE'." PÄÄTOIMINEN KOHTASI VAPAAEHTOISET SOPU PELAAMINEN ON JALKA·~~~t;QNGLOBAALI ONGELMA ·=·-=--=HAroKEIVIAAILMA HAtTUUN MUTTA MITEN?. .
Sen verran on julkisuuteen tihkunut tietoja, että uudet liikuntajärjestöt rakentavat polkujaan kahdella eri rintamalla. tf ;:::~ttt"eH''.!~t'\ C r~,dt·:Forssa Pnnt-2012 . Valtion l iiku ntaneuvost.o n puheenjohtaja Jan Vapaavuoren vastaus tähän kysymykseen oli lyhyt ja napakka. ,ISSN-L 0358-7010 .l ",&-_:. MOMENTUM Kuva: ANTE RO AALTO NEN KARI L. .. ;, ·. . --:._, . rcr;;~,~-ukse;;:t~r< . . ·:~· :.,•:;.,.~ , --~ r:.a.. '" .. Timo Laitinen on oikeassa, meillä todellakin on Morneruum. lltapäivän aikana keskusteltiin myös urheilun ja liikunnan järjestöllisestä eheyttämisestä. Yhtäältä rakennetaan polkua huippuja kilpaurheilun nostamiseksi takaisin kansainväliselle tasolle. KESKINEN uheenjohiaja Timo Laitinen julisti SLU:n kevätkokouksen avauspuheessaan, että urheilun toimintatapojen ja rakenteiden muuttamisen hetki on t u l l u t että muutos on haluttu ja välttämätön. Yksituumaisuus saavutettiin muun muassa siitä, että entistä määrätietoisempia toimia tarvitaan väestön elintapojen ohjaamiseksi nykyistä terveellisempään suuntaan. .. Liikuntatieteellisen Seuran ja sen yhteistyökumppanien toteuttaman liikuntapoluu isen iltapäivän aikana liikunnan edistämiseen vihkiytyneet vakuuttivat toinen toisensa omakohtaisen fyysisen aktiivisuuden sekä yksilölle itselleen että koko yhteiskunnalle tuottamista suotuisista vaik utuks ista. Toimituspäällikkö: Leena Nieminen · ;, . "" Eila Huuskanen-Hirnrna' · ,: .:,; ··· ;·· -:.)vl\k~o_:s.aia~uo/. ··., r.:. . . : , Arja Sääkslahti. --.:: .. \f . ~ ; .. ~r: · .. . vuosikerta . ~, .-1..'~ l::!'?, l,ii . · artikkeleissa kasiteltyihin aiheis,Tn; . "Ei pysty, eikä tarvitse!" Halutt ii n tai ei, on liikkumattomuuden ongelman ratkaisusta kehkeytymässä keskeinen yhteiskunnallinen ongelma. -~ ;:-:: , kari.keskinen@lts.fi 49. Pystyykö uudistuva liikuntajärjestelmä näiden ohella vastaamaan l ii kk u rnat to m u uden haasteeseen. Suuria muutoksia on luvassa, mutta niistä enemmän tietävät pitivät tietonsa visusti piilossa vielä tässä vaiheessa. Toisaalta pyritään kehiuämään polkua tavallisen kansalaisen omakohtaisen liikunnan edistämiseksi. :• ; . On kuitenkin välttämätöntä tietää mikä on muutoksen suunta ja onko tapahtumassa oleva muutos halliuu. ~ . _, Toimituskunta: \. Kuntien liikuntatoimen ja vapaaehtoisen kansalaistoiminnan rinnalle onkin kehittynyt uudenlainen elinkeinotoiminnan haara tiennäyttäjänään terveydenhoitopalveluja tarjoava yksityinen elinkeinoja yritystoiminta. -. •._ . '~}~t+ .'.. ~~~-:/ }'~ ~J.. Sanna Palorriäki . Niiden vanavedessä yksilöllisiä kuntoutusja liikuntapalveluita tarjoava yritystoiminta ottaa oman paikkansa kuntien ja järjestöjen aiemmin suvereenisti hallitsemalta areenalta. Kunnalliset liikuntapalvelut ovat ajautuneet vaikeuksiin kuntien talousongelmien puristuksessa ja kun kilpaurheilu tai harrasteliikunta ei halua tai pysty vastaamaan haasteeseen, on pelikenttä jäämässä avoimeksi kokonaan uusille ideoille ja toimijoille. : .... . Jr/~,(d r3: '. Tämän hetken ilmapiiri on odottava ja jopa seisahtanut, kuin suuna järistystä ennakoiva. . _: pu'ti::010,7,786600: _· _ !,_::::-'.i:~ :,}·/ :Jåx: 01_of~~i~~:19:~i~:/-.}X~. . Liikunta & Tie~~ ,-,~hdessa k~ytetyissa kuvituskuvissa esiintvvlh» henkilöilla · ei henkilöina ole yhteytta esientuntije. )Kestot.ilaus·~:·":33, euroa .. ;-,;,--• . :, ·. , · d,irkkaAu~oTå··· · ., · Alexander Holthoer' : .:•: :-~-Kirsi. Yksityiset lääkärikeskukset valtaavat nopealla tahdilla alaa sekä kunnallisilta että järjestöjen tuottamilta palveluilla. ·· Vuositilaus:t°37'euroa ~1 -· .... }{ 1 ,_·{ -~ ··•· sähköpostiltoimisto@lts'.fi • · · · ~;t<~. Hämäläinen Mjkko Jul[r :_, ,° Markku Oianen ·= : .,. Voisiko kilpaurheilun ja harrasteliikunnan muodostama kaksijakoinen saareke murentua niin, että niiden rinnalle syntyisi elinvoimainen urheiluja liikuniareol lisuus , joka kaupallisin keinoin löytäisi uudeksi asiakaskunnakseen terveytensä kannalla liian vähän liikkuvat. ~ · ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitete. ~f~•t/· Lii.kunta &Tieae· oh, myös"':( /s' ' [iH,g<t:.iikuRnar\·;iåWe~veystiedon-; :J...·. Voisiko yksityisellä elinkeinoja yritystoiminnalla olla riittävästi voimaa ja ennen kaikkea kekseliäisyyttä liikkumattomuuden haasteen voittamiseksi
Saku Rikala 84 EMERITUS IHMETTELEE: Kuka popularisoisi tutkimuksen ja integroisi oppimisen. Kari Keskinen 4 Villapaita päällä takiaispellossa Päätoiminen kohtasi vapaaehtoiset. Esa Rovio 92 Taukojumppa on noloa. Riikka Kivelä 47 PET tuo esiin liikunnan vaikutuksia sydämessä. Arto Tiihonen 79 Hankemaailma haltuun, resurssit tuottamaan ja tulokset näkyviin mutta miten. Anna-Maria Nurmi 28 Kohentuneet liikuntataidot auttavat pitämään kiinni aktiivisuudesta nuoruusiässä. Oikeustutkimuksen piirissä on syytä pohtia mikä on rikosoikeuden asema dopinginvastaisessa taistelussa. Lauri Laakso LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6-7.11. 2 PÄÄKIRJOITUS. Markku Ojanen LUETTUA 95 Kuka keksi urheilijan kehon. Tuntimäärissä mitaten kouluissa on saman verran liikuntaa kuin lähes 150 vuotta sitten, vaikka yhteiskunta ja koululaitos ovat käyneet läpi melkoisen muutoksen. Sami Kalaja 33 Liikunnanopettajaliitto 100 vuotta Huoli koululiikunnasta ei vähene. Heikki Parkatti 85 OPISKELIJA OUNASTELEE: Miksi fysioterapia ja urheilu eivät kohtaa ajoissa. Antti 0. 88 Lontoo 2012 enemmän kuin paralympialaiset. 41 Ne pienet päivittäiset lihasaktiivisuusteot. Kalervo llmanen 39 KOLUMNI: Mihin hävisi liikunnasta ja urheilusta kasvatus. Eetu Kansanaho AJASSA 86 LIIKUNTAPOLITIIKAN ILTAPÄIVÄ: liikkumaattomuutta torjumaan. Raija Korpelainen 71 Liikuntainformaatio ei tavoita liikkumatonta nuorta miestä. Kari Kalliokoski 51 TUTKIMUSTIIVISTELMÄT Unna-Liinan isä voitti Lontoossa kultaa. Taija Juutinen Finn/ 44 Liikunnan terveysvaikutusten lähteillä Molekyylibiologia liikuntatutkijan työkaluna. Liikunnanopetukselle asetetut voidaan saavuttaa myös nuoria itseään kiinnostavien lajien avulla. Erkki Vettenniemi TUTKITTUA 96 Tutkimusuutiset 101 Väitökset. Jenni Kärsämä 74 Kokemuksia, suorituksia, terveyttä aktiivisen ikämiehen liikunnalla on monta moottoria. Matti Hakamäki, Salla Turpeinen 94 Etteikö liikunta ei auttaisi masennukseen. Kimmo Suomi 13 POLTTOPISTEESSÄ: Uusi liikuntajärjestö uhka vai mahdollisuus. Mihaly Szerovay, Hanna Vehmas 23 NÄIN MAAILMALLA: Urheilun aurinko nousee idästä mutta mistä siellä. Arponen 36 Liikunnan tuntimäärät edelleen 1800-luvun tasolla. likka Vuori 14 Dopingrikos kymmenenvuotias tutkimuksellinen uutuus. Toni Piispanen POHDITTUA 92 Joukkoharha liikkumattomuudesta. 69 Yhteiskunnan ulkopuolelle jääneen nuoren aktivointi on haaste myös fyysisen aktiivisuuden mittaamiselle. Euroopassa on ollut yli 200 jalkapalloottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat ovat olleet osallisina sopupeleihin. Liikkumisen mieltä ja merkitystä ei kannattaisi sitoa yksin terveyteen tai hyvinvointiin. Paralympiamitalisti Toni Piispasta onnittelivat myös LTS:n puheenjohtaja Antti Uutela ja pääsihteeri Kari Keskinen. Essi Kinnunen 18 Sopupelaaminen on jalkapallon globaali ongelma. Pasi Koski 9 Liikuntapaikan saavutettavuus kertoo alueellisten erojen kasvusta. Harrastajamäärät kasvoivat, toiminta monipuolistui ja laajeni valtaosassa kaksivuotisen seuratukihankkeen seuroista. Jukka Tiikkaja 24 Nuorisokulttuuristen lajien mahdollisuudet hiphop osallistajana 2000-luvun koululiikunnassa. Siinä, missä Kiinaan syntyy jäähalleja kuin sieniä sateella, on Japanissa pohjoista lukuun ottamatta jaossa enää niukkuutta. Noora Hirvonen 73 Lihaa ja lihasta miehinen terveilijä vai imagoliikkuja
4 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012
Lisäksi esimerkiksi oikeudelliset, taloudelliset ja teknologiset haasteet lisäävät tarvetta ammattiosaamiselle myös vapaaehtoisorganisaatioissa. Vapaaehtoisuuden kasvualusta ja luonne ovat muuttuneet. Tämä vaatimustason kasvu pätee ainakin liikunnan ja urheilun alalla toimiviin seuroihin. Lähes 80 prosenttia seura-aktiiveista, valmentajista, ohjaajista ja seurojen yhteistyökumppaneista arvioi seuransa kehittyneen myönteiseen suuntaan. Pitkäjänteinen sitoutuminen on harvinaisempaa kuin aikaisemmin ja projektiluonteinen osallistuminen on yleistynyt. Liikuntaja urheiluseurat ovat yleisesti ottaen kyenneet pitämään pintansa yhdistyskentållä. Pääluvultaan toimijoita on ilmeisesti jopa enemmän kuin koskaan. Suunnitelmallisemman otteen ja ammattilaisen panoksen myötä seuroihin syntyi parhaimmillaan hyvä tekemisen meininki, joka innosti myös vapaaehtoistyöhön. Ennen riitti se, että oltiin yhdessä jonkin asian äärellä. Monet kehityskulut, kuten kaupungistuminen, yksilöllistyminen, kaupallistuminen, työelämän muutokset sekä ajankäytön kirjon moninaistuminen ovat muokanneet yhteiskuntaa ja kulttuuriamme vapaaehtoistyön kannalta kielteiseen suuntaan. ykyinen elämänmuotomme on asettanut vapaaehtoisuuteen perustuvan yhdistystoiminnan haasteelliseen tilanteeseen. Yapaaehtoisorganisaatioihin kohdistuneet odotukset ovat myös muuttuneet. Seuratoimintaamme on kuitenkin alkanut kohdistua yhä enemmän niin määrällisiä kuin laadullisiakin vaatimuksia samalla, Kuva ANTEROAALTONEN LIIKUNTA & TIEDE 49, 5/2012 5. Tekijöitä on vielä riittänyt. Nyt alarnaiskansalaisista vaativiksi asiakkaiksi muuttuneet suomalaiset vaativat myös vapaaehtoisorganisaatioilta tasokasta palvelua ja toimintaa. Samaan suuntaan ovat kehittyneet myös julkishallinnon odotukset. Harrastajamäärät kasvoivat, toiminta monipuolistui ja laajeni valtaosassa kaksivuotisen seuratukihankkeen seuroista
Lisäksi hankeseurojen arvioitiin yleisesti paitsi asettavan tavoitteita selkeämmin myös saavuttavan niitä todennäköisemmin. Yhtenä toim enpiteen ä käynnistettiin niin sanottu seura tukihanke, jonka puitteissa 200 seura lle myönnettiin tukea pääto im isen työntekijän palkkaukseen 22 kuukauden ajaksi. Näin arvioitiin yleisesti tapahtuneen myös tämän hankkeen myötä. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntemuksen arvioitiin parantuneen eniten. Eri asia on, onko maksujen nousu seuratoiminnan kokonaisuuden kannalta toivottava asia. kun ihm isten m ahdollisuudet ja halu sitoutua pitkäjänteiseen vapaaehto istyöhön eivät ole kohentuneet sam assa suhteessa. Pääsääntöisesti toiminta oli monipuolistunut ja laajentunut. Monet eri toimintamuodot olivat yleistyneet tuen piiriin päässeissä seuroissa toisin kuin sen ulkopuolelle jääneissä. Suurin piirtein ennallaan osallistujien määrä oli pysynyt noin joka kymmenennessä seurassa ja noin joka viidennessä hankeseurassa harrastajien määrä oli pudonnut. Se Dorchin ym. Elokuussa 2009 käynnistyneeseen hankkeeseen haki 495 seur aa, joista 200 valittiin liikuntajärjestöjen yhteistyössä toteuttam an valintapro sessin kautta hankeseuro iksi. Kyseessä oli kokeilupro jekti,jonka aikaansaannokset päätettiin m yös tutkim uksellisesti arvioida. Yhteistyö kotien, koulujen, tiedotusvälineiden ja keskeisten kunnallisten tahojen suuntaan oli vilkastunut. (2002) havainto, jonka mukaan vapaaehtoisten tyytyväisyys organisaation suoritustasoon on voimakkain sitoutumista ennustava tekijä, sai vähintäänkin epäsuoraa tukea havainnoistamme. Se näkyi muun muassa osaamisen ja asiantuntemuksen kohentumisena. Vaikka kilpaurheilun kohentaminen ei ollut keskeisten tavoitteiden joukossa, tuntui myös kilpaurheilullisten tavoitteiden saavuttaminen ainakin jonkin verran parantuneen. Asiantuntemusta, suunnitelmallisuutta mutta myös korkeammat harrastamisen kustannukset Päätoiminen ammattilainen vapaaehtoispohjalta toimivassa seurassa on tietysti jo sinällään melkoinen resurssi lisä. Osassa hankeseuroista vapaaehtoisten määrä oli lisääntynyt, mutta lähes yhtä suuressa osassa kehitys oli ollut päinvastaista. Osallistujia oli tuetuissa seuroissa projektin päättyessä keskimäärin 56 enemmän kuin hankkeen alkaessa. Tähän pelkoon liittyen tutkimuksen tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Vastaavasti huomiota oli keskitetty niihin tahoihin, jotka olivat palkallisen uran tässä vaiheessa oleellisimpia. Se on kuitenkin selvää, ettei palkatun tulo välttämättä merkinnyt vapaaehtoisten panoksen vähenemistä. Vuorovaikutus tuntui nimittäin vähentyneen sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät olleet aivan seuran ydintoimintojen ja palkallisen toimenkuvan kannalta keskeisimpiä. 6 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012. Tukikauden aikana lähes kaikkiin hankeseuroihin saatiin nimittäin myös sivutoiminen palkattu työntekijä ja myös toimivien koulutettujen ohjaajien tai valmentajien määrä kasvoi. Keskimäärin hankeseurat olivat kyenneet kasvattamaan vapaaehtoistoimijoiden määrää neljällä toimijalla. Kahdeksan seuraa luopui jo hankekauden alkuvaiheessa ja niiden tilalle valittiin viisi seura a vara sijoilta. Hanketta edeltäneissä keskusteluissa pelättiin, että valtion seuroille osoittaman suoran tuen myötä kunnat alkaisivat säästää seurojen rahallisesta avustamisesta. Alkuperäinen ajatus siitä, että palkatun työsuhde voitaisiin turvata tukikauden jälkeen nostamatta harrastajilta kerättäviä maksuja, ei ollutkaan kovin realistinen. Kansallista liikunt aohjelm aa 2008 valm istellut työryhm ä esitti eräänä toim enpidesuosituksena, että seuro ille m yönnettäisiin valtion liikuntam äärärahoista kehittäm istukea. Merkittävä havainto oli se, että lasten ja nuorten harrastamisen vuosittaiset kustannukset nousivat hankeseuroissa noin 200 eurolla. Lisäksi odotettiin, että työsuhteesta tulisi pysyv ä eli että am m attilainen jatkaisi palkallisena tukikauden jälkeenkin. Seurojen yhteistyöaktiivisuudessa eri tahojen kanssa oli tunnistettavissa muutamia muutoksia. Enemmän, monipuolisempaa, laajemmin Tavoitteena olleeseen harrastajamäärän kasvuun kykeni noin 70 prosenttia vastanneista seuroista. Hyvä tekemisen meininki motivoi Seurojen ammattimaistumista koskevassa keskustelussa nousee yleensä esiin pelko siitä, että palkatun työntekijän myötä vapaaehtoisten osallistuminen hiipuu. Hankeseurojen valmentajien ja ohjaajien vuosittaisten tapahtumien määrä lisääntyi keskimäärin lähes kymmenellä ohjaajaa kohden. Vaikka noin joka neljännen hankeseuran kunnallinen tuki oli vähentynyt, niin vastaavasti kahdessa kolmanneksessa se oli lisääntynyt. Merkit ilmapiirin huonontumisesta olivat harvinaisia. M allia oli saatavissa m yös ulkom ailta, sillä am m attilaisten palkkaam inen vastaavanlaisiin seuro ihin on yleistynyt m onissa m aissa. Seurojen talouteen muutokset eivät toistaiseksi ehtineet kovin paljoa vaikuttaa. Muitakin merkkejä resurssien kasvusta ilmeni. Hanke käynnistettiin näin ollen käytännössä 197 seura ssa, joista m uutam a vielä luopui tukikauden aikana. Tavoitteena oli seuro jen harrastajam äärän lisääm inen, toim innan m äärällinen ja laadullinen kehittäm inen sekä hallinnollisten käytäntöjen kehittäm inen. Ammattimaistuminen tarkoittaa yleensä sitä, että työtä tehdään parempaan osaamiseen nojaten aiempaa suunnitelmallisemmin, järjestelmällisemmin ja tarkempaan työnjakoon perustuen. Erityisesti seuran toiminnasta tiedottavia tilaisuuksia oli useammin ja liikuntaa tarjottiin yleisemmin muille kuin seuran jäsenille. Toimintaryhmien määrä oli lisääntynyt kuudella seuraa kohden. Tämä pelko ei kuitenkaan saanut tukea tutkimushavainnoista. Kuvattua taustaa vasten ei ole yllättävää, että liikuntajärjestöissä ja valtionhallinnossa alettiin m iettiä am m attilaisten tarvetta ja suurem paa ro olia m yös paikallistason kansalaistoim innassa
Ammattimaisemmalla otteella pyritään yleensä siihen, että osaamista kanavoituu aiempaa tarkemmin joihinkin tiettyihin työtehtäviin. Parantuneen kehittämishalun tulokset voivat olla kauaskantoisia. Resurssit eivät kuitenkaan riitä tarjoamaan kovin monelle seuralle vastaavaa mahdollisuutta. Palkallisen toimihenkilön hankkiminen ei myöskään ole ajankohtainen ja realistinen vaihtoehto seuratyön kehittämiseen kuin riittävän suurissa seuroissa. Tulosten perusteella palkallisen vaikutus ainakin näin valikoituneeseen joukkoon seuroja näytti lupaavalta. Palkattujen rooli yhtäältä vapaaehtoisten johdettavina ja toisaalta heidän aktivoijinaan on monessa mielessä haasteellinen. Työhön myös käytettiin paljon aikaa. Tämänkaltaisessa tukimuodossa on potentiaalia. Tätä ajatusta tukee se, että vaikka enemmistö palkatuista piti palkkatasoa työn haastavuuteen nähden riittämättömänä, kaksi kolmannesta olisi halukas toimimaan seura-ammattilaisena vielä 20 vuotta tai lopun työuransa, Melkein kaikki vastanneista olivat valmiita toimimaan kyseisissä tehtävissä vähintään vuosia. Seurojen kehitystyöstä ja ajanmukaisuudesta tärkeää pitää huolta Kaksi kolmesta niistä seuroista, joista saatiin riittävästi seurantatietoa, oli pystynyt kehittämään toimintaansa. Painavampi työtaakka ei kuitenkaan ole vapaaehtoistoimijoiden mielestä välttämättä vastenmielinen asia. Erityiseen tehtävään palkattu, moneen toimeen tarttuva Ainakin yli 40 palkatun työsuhde päättyi joko hankkeen aikana tai tukikauden loppuessa. Vain muutama palkatuista kertoi työnsä olevan sekä viikoittain että vuositasolla säännöllistä. Vaatimuksia palkatulle ja hänen työlleen asettavat monet eri tahot ja monenlaisiin asioihin liittyen. Palkattujen työnkuvalle oli tyypillistä monipuolisuuden lisäksi myös jonkinasteinen epämääräisyys. Lähes kolme neljästä (73 %) niistä vapaaehtoisista, jotka pitivät työtaakkaansa rankempana, näki seuran kehittyneen myönteiseen suuntaan. Enemmistö heistä arvioi, että seura oli kehittynyt myönteiseen suuntaan kuluneen kahden vuoden aikana. Palkattu seuratoimija on mahdollisuus Seurojen toimintaa läheltä seuranneita henkilöitä pyydettiin arvioimaan tapahtunutta kehitystä hankkeen päättyessä. Erään vastaajan luonnehdinta, että työ on kuin "juoksisi villapaita päällä takiaispellossa", on paljon puhuva. Vaikka palkallinen työntekijä voi olla piristysruiske myös vapaaehtoisten osallistumiselle, vapaaehtoistyön vetovoiman kehitys arvioitiin harvinaisimmaksi. Esimerkiksi aikuisten liikunnan edistämiseen palkattujen työstä keskimäärin noin neljännes keskittyi tähän tehtävään ja lasten ja nuorten liikunnan edistämisen pestiin palkattujen panoksesta noin kolmannes kului kyseiseen työhön. Urheiluseuran kaltainen vapaaehtoisorganisaatio on kuitenkin työympäristö, jossa harvat palkatut eivät voi pitäytyä kovin kapeassa työtehtävässä. Noin neljännes (27 %) vastanneista vapaaehtoisista kertoi työtaakan keventyneen, mutta 41 prosentin mielestä oli käynyt juuri toisin päin. Se näkyi myös, kun palkatuilta kysyttiin työn jakautumisesta. Ammattinimikkeestä huolimatta niin valmennuspäälliköiden, toirnirmanjohtajien, kuin lasten ja nuorten liikunnan koordinaattoreidenkin on tartuttava moneen toimeen. Noin viidennes ei ollut saanut kovin näkyviä tuloksia ja noin yhdessä kymmenestä kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan. Vain viidennes oli sitä mieltä, että heidän työnkuvansa oli ollut koko ajan selkeä. Kokopäiväisen työntekijän ilmaantuminen seuraan ei merkitse välttämättä pienempää työmäärää vapaaehtoisille, vaan pikemminkin päinvastoin. Lisäksi runsaassa puolessa vastanneista seuroista ammattilaisena toimi edelleen sama henkilö kuin keväällä 2011. Seura-aktiiveista, valmentajista ja ohjaajista sekä seuran yhteistyökumppaneista lähes 80 prosenttia näki seuran kehittyneen myönteiseen suuntaan. Keskimäärin työhön käytettiin 42 tuntia viikossa ja suurimmillaan säännöllisesti 60 tuntia viikossa. Nyt tarjolla ollut tuki kausi oli suhteellisen lyhyt ja voiLIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012 7. Seuratyölle on tyypillistä myös tietynlainen epäsäännöllisyys. Vastanneista vapaaehtoisista noin 4 3 prosenttia katsoi, että osallistumiseen motivoituminen oli helpompaa hankkeen lopulla kuin ennen sen alkua. Muutamissa hankeseuroissa palkattua oli syystä tai toisesta jouduttu vaihtamaan ja osassa oli päädytty lopettamaan koko pesti. Rinnalla oli tehtävä esimerkiksi erilaisia hallintoja toimistotehtäviä. Todennäköisesti suunnitelmallisemman otteen ja ammattilaisen panoksen myötä on syntynyt tekemisen meininki, jossa vapaaehtoiset viihtyvät ja antavat osuutensa tunteja laskematta. Seuran voimistunut halu kehittyä oli selvästi yleisin yksittäinen piirre, jonka todettiin parantuneen. Varsin hyvänä tuloksena voi kuitenkin pitää sitä, että vuosi tukikauden päättymisen jälkeen yli 80 prosentissa vastanneista seuroista ja ainakin noin kahdessa kolmanneksessa kaikista hankeseuroista työsuhde jatkui edelleen. Varmuudella tiedetään, ettei palkkausta jatkettu 28 tukea saaneessa seuroissa. Toisen viidenneksen mielestä työnkuva oli hankkeen aikana vähitellen selkiintynyt ja oli selkeä hankkeen päättyessä. Seurojen aikuisliikkujat ja seurassa harrastavien lasten vanhemmat olivat kriittisempiä, mutta näissäkin ryhmissä kehityksen näki myönteiseksi seitsemän kymmenestä. Samalla työ on kuitenkin ilmeisen monipuolista, mielenkiintoista ja innostavaa. Vastanneista seurajohtajista melkein kaikki olivat samaa mieltä tämän väitteen kanssa ja palkatuistakin noin yhdeksän kymmenestä. Tämä havainto antaa perusteita ennakoida, että hankkeen lopullinen anti on nähtävissä vasta tulevaisuudessa. Ammattilaisen myötä vapaaehtoistoimintakin voi olla motivoivampaa. Noin 70 prosenttia piti tehtäväkenttäänsä vähintäänkin jonkin verran liian laajana
]yväsliylä: LIKES sia saatiin vähemmän kuin hankkeen alkuvaiheessa. Valtaosa edellä mainituista aineistoista kerättiin Webropol-nettityökalun avulla. Enem m istö palkatu ista oli sitä m iel tä, että tukikauden tulisi olla vähintään kolm e vuotta. Jälkimmäistä kerättiin monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen seurojen tilannetta koskien eri ryhmiltä, joiden elämään ja valintoihin seurojen toiminnat koskettivat. Hankkeen päättyessä mittaukset uusittiin. Esimerkiksi vapaaehtoisten työpanos todennäköisesti kohentuu, kun saadaan päälle hyvä tekemisen meininki. Seuratoiminnan kehittämistuen tulohset. Hankkeen aikana luotiin jonkin verran verkostoja ja vuorovaikutussuhteita eri seurojen palkallisten välille, mikä on hyvä keino seura-ammattilaisten keskinäiseen tukemiseen. NÄIN TUTKITTIIN H akuvaiheessa saatiin perustietoja tukea hakeneista seuroista (n=495). Päätoiminen tuntui tuovan myönteistä painetta kehitystyöhön. Liian yksisilmäisesti tähän suuntaan eteneminen voi kulttuurisesti kääntyä koko liikunnan kansalaistoimintaa vastaan. Hankkeen aikana tiedusteltiin prosessin etenemisestä seura johdolta ja palkatuilla eri ajankohtina. Vaakakupin toisen puolen painoa lisää se, että lasten osallistumiskustannukset näyttävät nousevan. (Seuratiedot tuetuilta n=l22, seuratiedot tuen ulkopuolelle jääneiltä n= 78, seurajohdon n=l02, palkattujen n= 153, valmentajat/ohjaajat n=395, seuraaktiivit n=454, aikuisliikkujat n=212, vanhemmat n=415 ja yhteistyökumppanit n=l2 7). Monessa tapauksessa kriittisin tekijä oli oikeanlaisen ja sopivan henkilön löytäminen tehtävään. Työnantajaksi ei kannata ryhtyä kylmiltään, vaan on syytä puntaroida tarkasti, onko seuralla siihen riittävät edellytykset. 8 LIIKU>fTA & TIEDE 49 • 5/2012. Hankerahoitus ei voi olla palkinto jo tehdystä työstä tai keino varainhankinnan aukkokohtien täyttämiseen. Hankkeen käynnistyessä suoritettiin alkumittaukset, jossa tuen piiriin (n=133) ja sen ulkopuolelle jääneistä (n= 73) kerättiin lisää seuratason tietoja. Hyvin hoidettuna päätoimisen työntekijän hankkiminen lisää seuran toimintaresursseja. Kansalaistoiminnan perusluonnetta on syytä kunnioittaa, kehitettiinpä seurakenttää sitten ammatulaisnäkökulrnaan tai johonkin muuhun ideaan nojaten. Seuroissa harrastavien lasten vanhemmille hankkeen kokemuksista olennainen tieto on, että palkallisen työntekijän myötä toiminnan systemaattisuus ja johdonmukaisuus todennäköisesti kehittyy, osaamisen taso paranee ja näiden myötä toiminnan laatu kohenee. Tähän näkem ykseen vapaaehtoistoim innan logiikkaa ym m ärtävien on hel ppo yhtyä. Kerätyt tiedot olivat luonteeltaan kahta eri tyyppiä. Seura toim ijoilta tällainen tukim ahdollisuus edellyttää r iittävästi aitoa halua seuran kehittämiseen. kin suositella, että vastaavanlaisiin hankkeisiin ryhdytään jatkossa sekä pidem m ällä valm istelujaksolla euä pidem m illä tukikausilla. VastaukPalkalliseksi työntekijäksi seuraan ryhtyvän on syytä hyväksyä se tosiasia, ettei seura työympäristönä ole monenkaan tyypillisen työpaikan kaltainen. Lisäksi hankkeen kuluessa haastateltiin ryhmähaastatteluissa yhteensä 60 henkilöä 33 eri seurasta. Ammattilaisten lisääminen vapaaehtoisten tueksi on yksi tapa. Menettely ei kuitenkaan ymmärrettävästi sovi kaiken tyyppisiin seuroihin ja kaikkiin olosuhteisiin. Tukimahdollisuutta kannattaisi käyttää seuran vapaaehtoiskunnan laajentamiseen ja tason nostamiseen. Seurojen kehitystyöstä ja ajanmukaisuudesta huolehtiminen on tärkeää. Vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta kannattaa nykypäivänä pitää huolta. PASI KOSKI, FT, dosentti Liikuntakasvatuksen professori Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Artihkeli perustuu raporttiin Koski P (2012) Palkattu seuraan mitä seuraa. "Hyvän tyypin" etsimiseen ja hänen viihtymisestään huolehtimiseen seuraväen kannattaa tehdä työtä. Yhtäältä oli kyse Iaktatiedoista, kuten seuran jäsenmäärästä ja toisaalta arvioperustaisesta tiedosta. Työ voi olla monipuolista ja suhteellisen vapaata, mutta varsinkin seuran ainoan palkallisen rooli voi olla yksinäinen ja haasteellinen. (6 kk seurajohdon n=130, palkattujen n=l59; 9 kk seura johdon n=l56, palkattujen n= L 73; 13 kk seurajohdon ne I 72, palkattujen n=l67; 20 kk seurajohdon n=l58, palkattujen n=l57). Jonkin verran vastauksia saatiin myös sähköpostilla ja perinteisellä postilla. Lisäksi kerättiin tiedot palkatuista ja hänen osaamisestaan (n=l84). Arviotietoja seuran lähtötasosta kerättiin eri arviointiryhmiltä (valmentajat/ ohjaajat n= 725, seura-aktiivit n=823, aikuisliikkujat n=503, vanhemmat n=640 ja yhteistyökumppanit n=380)
Liikuntarakentamisen valtionavun osalta tiedetään, että se kohdistuu liikuntaan ja urheiluun. Maamme ylimmällä liikuntapolitiikkaa toteuttavalla elimellä ei ole ollut käytettävissään riittävästi tutkimustietoa harjoittamansa politiikan vaikutuksista vaikuttavuudesta puhumattakaan, jota ei ole arvioitu koskaan. Teksti: KIM M O SUO M I Liikunta paikan saavutettavuus kertoo alueellisten erojen kasvusta Pohjoisja Itä-Suomessa liikuntapaikkapalvelut eivät ole läheskään yhtä hyvin asukkaiden käytettävissä kuin Länsija Etelä-Suomen vastaavat palvelut. Kuntien liikunnan valtionosuuksien kohdistumisesta ei voida olla yhtä varmoja, koska arviointi ja valvonta puuttuvat kokonaan eikä valtionosuuksia korvamerkitä. Liikuntapaikkojen tarjonnassa ja saavutettavuudessa suomalaiset eivät ole tasavertaisessa asemassa. TällaiLIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 9. Kuntakentässä on menossa suurin koskaan nähty kunnallisten liikuntapalveluiden alasajo kuntien liikuntabudjettien perusteella. Nykyinen liikuntapaikkojen avustusjärjestelmä ei poista ongelmaa. Liikuntapolitiikkaa ei ole pystytty arvioimaan kunnolla Suomessa kuin yhden kerran ja sekin vain valtion liikuntapolitiikan vaikutusten osalta vuosina 20062009 vaikka arviointi on ollut vuodesta 1998 lähtien valtion liikuntaneuvostosta säädetyssä liikuntaasetuksessa määrättynä ensimmäisenä ja tärkeimpänä tehtävänä. Suomi on jakautumassa liikuntapaikkapalveluiden osalta kahtia. Alueellisesti, sukupolvittain, ammattiaseman, koulutuksen ja tulojen perusteella maamme liikuntakulttuuri jakaantuu kahtia entistä selkeämmin ja kuilu kasvaa koko ajan. Liikuntarakentamisen tutkimukseen ja kehittämiseen on viime vuosikymmenen aikana ollut käytettävissä vuosittain noin 700000-800000 euroa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä liikuntapaikkapalvelujen tasa-arvoisessa saatavuudessa ja tarjonnassa on tapahtunut kuluneen vuosikymmen aikana. Esimerkiksi pienten liikuntapaikkojen osalta yhtenä alueelle kohdistuvan rahan kriteerinä on avustushakemusten määrä. Alueellinen tasa-arvo on kehittynyt huonompaan suuntaan kuluneen kymmenvuotisen tarkastelujakson aikana. Liikuntaköyhyyden käsite syrjäytyy huippu-urheilun muutostyöryhmän ja Helsingin olympiastadionin alle. Liikuntapaikasta ja alueesta riippuen valtionavustus on kohdennettu yksittäisiin hankkeisiin, joita ei voida tuottaa niin paljoa että niillä olisi merkitystä liikuntapaikkojen tasa-arvoisen käytön kannalta. Tähän on useita syitä. Maan pohjoisja itäosien kunnissa liikuntapaikkoja on harvemmassa kuin maan eteläja länsiosissa ja käyttöetäisyydet ovat pitkiä. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat alueet tuottavat suhteellisestikin heikommin avustushakemuksia, koska niillä ei ole riittävästi liikuntapaikkojen omarahoitusosuutta. Tasa-arvoa tuottaakseen järjestelmien tulisikin ohjata huomattavasti enemmän taloudellista tukea heikommille alueille. Liikuntaköyhyyttä ei tunnisteta On oikeastaan aika huolestuttavaa, etteivät julkinen sektori tai urheilujärjestöt pidä tätä epäkohtaa enempää esillä, vaikka tasa-arvo on liikuntalakimme keskeisin tavoite. Kansallinen ja alueellinen liikuntahallinto ei nykyjärjestelmän puitteissa pysty tuottamaan tasa-arvoistavaa liikuntarakentamispolitiikkaa. L iikuntaja tasa-arvo tutkimusohjelman julkaisu "Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998-2009" valmistui keväällä
Niillä ja luontoympäristöissä liikkuu noin kaksi kolmasosaa aikuista. Koulujen liikuntasali on käytettävissä alle 10 km päässä kotoa. Vuosittain esimerkiksi noin 600 liikkujaa loukkaantuu siten, että joutuu KUVA 1. Poikkeuksina tästä ovat vain ulkoilualueet ja ulkoilureitit, uimahallit ja kuntosalityyppinen liikunta. Toki yhteistyö liikenneministeriön ja opetusja kulttuuriministeriön välillä on hyvää, mutta muutamat yhteiset työryhmät eivät vielä kesää tee. Kevyen liikenteen väylät kuuluvat hallinnollisesti liikennesuunnitteluun ja luontoympäristö ympäristöhallintoon. sella resur sseilla olisi ollut mahdollista tutkia huolellisesti esim erkiksi liikunt ara kentamispolitiikan vaikutuksia, mutta siihen varo ja ei ole suunnattu. Aikuisväestöä varten olisikin perusteltua miettiä uusi liikuntapaikkapolitiikka, joka ottaa aikuisväestön tarpeet paremmin huomioon. Ulkoilulaki, jokamiehen oikeus ja tieliikennelaki ovatkin liikuntalakia tärkeämpiä lakeja aikuisväestön eniten käyttämien liikuntapaikkojen kannalta. Varsinaisia "sportusia" liikuntapaikkoja lisäämällä aikuisväestöä ei saada liikkumaan nykyistä enempää. Näm ä tutkim usvarat eivät ole olleet tutkim uksellisesti kilpailtua rahaa vaan niitä on ohjannut virkakoneisto. Tämä näkyy etenkin tarkastelussa, jossa verrattiin liikuntaan käytettyä aikaa nuorten työssäkäyvien ja opiskelevien lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden kesken. Koulujen liikuntasalien peittoprosentti Liikunnan ELY-alueittain 10 km säteellä kotoa. Käytetyin ja suosituin liikuntapaikka aikuisille on kasvamassa määrin kevyen liikenteen väylät. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Varo jen käytön tulisikin jatkossa perustu a sam oihin arvioint ikäytäntöihin kuin muunkin tu tkim usrahoituksen ja peru stu a pitkäjänteisiin tutkimusohjelmiin. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Kevyen liikenteen väyliä tulisi myös huoltaa nykyistä enemmän. On aika merkillistä, että aikuisväestön käytetyimpiä liikuntapaikkoja hallinnoivat muut hallintokunnat kuin liikuntaan erikoistunut yksikkö niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. KUVA 2. Kevyen liikenteen väylien suunnittelu ja sujuva linkittyminen tulisi ulottaa koko kuntaan ja kunnan lähiseutuun. Isojen liikuntahallien peittoprosentti Liikunnan ELY-alueittain 20 km säteellä kotoa. Vanhemmuus ei enää näyttäisi vaikuttavan nuorten naisten liikuntaan käytettyyn aikaan siinä määrin kuin aikaisemmin. Nyt työssä käyvät nuoret aikuiset käyttävät liikuntaan selkeästi enemmän aikaa kuin opiskelevat ikätoverinsa. KUVA 4. Kiristyneet opintoajat ja työssäkäynti opintojen ohessa ovat taustalla myös opiskelijoiden vähentyneeseen liikunnalliseen ajankäyttöön työssäkäyviin samanikäisiin verrattuna. Jäähalli alle 20 km päässä kotoa. Opiskelijoilla vähemmän aikaa liikuntaan Sukupuolten välinen tasa-arvo on kehittynyt hyvään suuntaan tarkastelujaksona olleen kymmenvuotiskauden aikana. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä eri kunnissa asuu tämän käyttösäteen piirissä. Kymmenen vuotta sitten opiskelevat nuoret miehet erottuivat ryhmäksi, joka harrasti eniten liikuntaa. KUVA 3. Jäähallien peittoprosentti 20 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain. Iso liikuntahalli alle 20 km päässä kotoa. Uimahallien peittoprosentti 18 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain Uimahalli käytettävissä alle 18 km päässä kotoa. Kävelyja pyörätiet sekä luonto liikuntapaikkojen kärjessä Tulokset osoittavat, että aikuisväestön eniten käyttämät liikuntapaikat eivät ole oikeastaan liikuntapaikkoja laisinkaan. 10 LIIKUNTA& TIEDE49•512012
Kalliit käyttömaksut ja pitkät välimatkat liikuntaharrastusta estävinä tekijöinä ovat itse asiassa laskeneet pari prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana väestötasoisissa tutkimuksissa. Suurissa kaupungeissa ja kunnissa asiointimatkat keskustaajamiin kasvavat lähipalvelujen heikentyessä ja ajoneuvoriippuvuus kasvaa. •1-2 3 5 KUVA 5. Liikkumattomuutta edistävät yhteiskunnalliset megatrendit ovat vahvoja. Kymmenen vuotta sitten yli kaksi kolmasosaa väestöstä teki alle 2,5 km matkat liikuntapaikoille omin lihaksin, nyt enää vajaa puolet. (Puru) Kuntoratojen peittoprosentti 3,5 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain. Vastaavasti pojat käyttävät eniten koulujen liikuntasaleja, isoja liikuntahalleja, pallokenttiä, uimahalleja, ulkoilualueita ja jäähalleja. KUVA 7. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Liikunnan ELY-alueittain Golf-kenttä alle 36 km päässä kotoa. Hiihtolatujen peittoprosentti 7 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain Hiihtolatu alle 7 km päässä kotoa. Olen pyrkinyt pitämään 1980-luvulta saakka kaikissa tutkimuksissani mukana saman kysymyksen "Kuinka usein olet käynyt viimeisen vuoden aikana varsinaisella liikuntapaikalla kuntoilijan, kilpailijana, valmentajana ja/tai penkkiurheilujana. Tyttöjen eniten käyttämiä liikuntapaikkoja ovat koulun liikuntasali, uimahalli, isot liikuntahallit, lajikohtaiset sisäliikuntatilat ja hevosurheilualueet. Ulkoilu reitti alle 4,5 km päässä kotoa. Kalliita liikuntapaikkoja ei yksinkertaisesti käytetä. Ulkoilureittien peittoprosentti 4,5 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain. Aikuisväestöstä noin kaksi kolmasosaa vastaa, etten kertaakaan. Meillä on erittäin laaja "keskiluokka", joka on liikuntapaikkojen suurkuluttajakuntaa. Tunnusomaista on myös, että aikuisväestö ei käytä samassa määrin varsinaisia rakennettuja liikuntapaikkoja kuin lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. Golf-kenttien peittoprosentti 36 km säteellä kotoa. Ylemmissä tuloluokissa liikunnalliseen aktiivisuuteen vaikuttaa se, että näissä ammateissa olevat voivat vaikuttaa omaan ajankäyttöönsä paremmin kuin alemmissa tuloryhmissä olevat. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Siitä johtuu myös se, että korkeat maksut liikuntapaikoilla eivät nouse kysyttäessä kovin suureksi harrastamisen esteeksi. Hieman pidemmän, 2,5-5 km matkan liikuntapaikoille teki vuosikymmen sitten omin jaloin noin kolmasosa, mutta nyt enää 15 prosenttia väestöstä. j KUVA 8. Poikien käyttämät liikuntapaikat tuovat esiin palloilukulttuurisidonnaisuuden. Miten käytettävissä olevat liikuntapaikat vastaavat lasten ja nuorten liikuntaharrastuneisuuteen eli kysyntään. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Tämä ei tue ajatusta, että liikuntapaikkoja lisäämällä lisätään myös väestön liikkumista. Ylemmässä ammattiasemassa olevat käyttävät pääsääntöisesti enemmän aikaa liikuntaan kuin heikommassa ammatillisessa asemassa olevat. hoidattamaan itseään vähintään terveysasemilla. Liikuntakulutusta kukkaron mukaan Suomalaiselle liikuntapaikkojen käytölle on tyypillistä se, että väestö käyttää kukkarolleen sopivan hintaisia liikunta paikkoja ja -palveluita. Kevyen liikenteen väylien kehittäminen ja laajentaminen on merkittävä tekijä myös työmatkaliikunnan lisäämisen kannalta. KUVA 6. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Pojille tärkeiksi liiUl)(UN'TA& TIEDE 49• 512012 11. Vastaukset ovat pysyneet aika samanlaisina kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana. Kuntorata alle 3,5 km päässä kotoa
kuntapaikoiksi ovat nousseet pallo kent ät ja [äähallit, jotka eivät päässeet tyttöjen suositu im pien liikuntapaikkojen listo ille laisinkaan. Vuonna 1998 kerättiin laaja väestöaineisto MannerSuomesta, jolla pyrittiin selvittämään liikuntapaikkapalvelujen saatavuutta Suomessa liikuntalakiin kirjatun laajan tasa-arvokäsityksen näkökulmasta. Useimmissa liikuntapaikkaryhmissä Pohjoisja Itä-Suomen liikunnan ELY-alueet saivat osakseen heikommat liikuntapaikkojen peiuoprosentu kuin etelämpänä olevat väestotiheärnmät alueet. Silloin julkaistiin vuonna 2000 tutkimusraporttina "Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo". Ne näyuåvät, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu valtakunnallisen keskimääräisen käyuösäteen päässä liikuntapaikasta. Liikunnan ELY-alueiuain laadituilla kartoilla näkyy selkeästi alueellinen epätasa-arvo. Esimerkiksi kaikkien koulujen saleja käyttävien keskimääräiseksi matkaksi kotoa koulusalille saatiin kymmenen kilometriä, jolloin peiuoprosenui ilmaisee sen väestöosan suhteellista osuutta kaikista, jotka voivat käyttää salia kyseisellä tai lyhyemmällä kulkumatkalla. Uimahallit sen sijaan ovat molem pien sukupuolten ahkera ssa käytössä. Liikuntapaikan käyuösäde saadaan kaikkien kutakin liikuntapaikkaa käyttävien vastaajien keskimääräisestä kulkumatkasta liikuntapaikalle. Näitä on käsitelty oheisissa tilastoteernakartoissa. Tällä on luonnollisesti selkeät yhteydet kuntatalouteen, koska kunnat hallitsevat noin 75 prosenttia koko liikuntapaikkakannasta ja kuntien talous vaikuttaa liikuntapaikkojen määrään. Tutkimusraportissa käytettiin ensimmäisen kerran Suomessa laajasti geokoodattua paikkatietoeli GIS-aineistoa (geographical information systems), mikä mahdollisti myös tutkimustulosten esittämisen tilastoteernakarttoina. Vuonna 2009 kerättiin vastaava kymrnenvuotisseurantaaineisto, jonka keskeisistä johtopäätöksistä raportoitiin viime kesäkuussa julkistetussa "Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998-2009. KIMMO SUOMI LitT Liikuntasuunnittelun professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kimmo.suomi@jyu.fi NÄIN TUTKITTIIN '' L iikuntapaikkapalvelutja väestön tasaarvo" -seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä liikuntapaikkapalvelujen tasa-arvoisessa saatavuudessa ja tarjonnassa on tapahtunut kuluneen vuosikymmen aikana. Lisätietoja ja julkaisu pdf-muodossa: Kimmo Suomi, himmo.suomi@jyu.fi 12 LIIKUNTA& TIEDE 49 • 512012. Käyttöetäisyys kertoo liikuntatasa-arvosta Tasa-arvon tarkastelu liittyy liikuntapaikkojen määrään ja käyuöetäisyyteen
Vastaavat voimavarat vaaditaan kohdistettaviksi palvelemaan rajoitetumpia ja vallitsevaa yhteiskuntapolitiikkaa huonosti tukevia päämääriä. Sidonnaisuuteni kunto-, terveysvirkistysja hyötyliikunnan (ktvh) tässä hyvinvointiliikunnaksi nimetyn alueen asiantuntijana ja edistäjänä vaikuttavat kannanottoihini ja tarkastelen aihetta rajoitetusti vain tästä näkökulmasta. Toinen, myös jo osittain toteutunut uhka on ktvh-toimialan painoarvon, näkyvyyden ja toimintaedellytysten väheneminen, kun Suomen Kuntoliikuntaliitto luopui tällä alueella johtajuudestaan, itsenäisyydestään ja mahdollisesti osasta tulevia voimavarojaan ilman varmuutta toimialansa tulevasta asemasta ja voimavaroista uudessa Iukuntajärjestössä ja suomalaisessa liikuntakulttuurissa yleisemminkin. Ulkokehälle kantautuneiden tietojen ja kannanottojen perusteella ilmassa on vahvasti vanhan hylkäämisen vaatimus. Järjestöissä kuten nyt vanhassa liikuntajärjestössä tapahtuvissa muutoksissa on aina sekä uhkia että mahdollisuuksia. Kolmanneksi on pyrittävä saamaan sekä nykyiset että mahdolliset uudet jäsenet täydellä tarmolla ja teholla mukaan uutta järjestöä koskevaan suunnitteluun ja sen päättäviin kokouksiin. Käytännössä alueen painoarvo määräytyy sen asemana organisaatiossa ja voimavarojen jaossa. Todellisuudessa toiminta-alueiden periaatteellinen painoarvo uudessa järjestössä määräytyy sen jäsenten enemmistön päättävissä kokouksissa ottamina kantoina. Odotan toiveikkaana näyttävää ja vaikuttavaa esiintuloa. Meneillään olevassa strategia työssä ja sitä seuraavissa vaiheissa on kirkastettava ja kiteytettävä sellaisia konkreettisia toimintoja, toimintatapoja ja niiden perusteita esityksiksi, jotka uuden liikuntajärjestön jäsenten enemmistö eivät vain johtajat voi sisäistää ja sitoutua niiden edistämiseen. Hyvinvointiliikunnan aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen uuden liikuntajärjestön päätöksiä tekevissä elimissä ja tilaisuuksissa on sen asianajajille ja kannattajille haasteellinen tilanne. Toiseksi on pyrittävä vaikuttamaan uuden järjestön sääntöihin siten, että ne tarjoavat hyvin voi n tili i kuntaa edustaville järjestöille mahdollisuuksia ja syitä liittyä uuden liikuntajärjestön jäseniksi. Sisältä jäsenenä voi vaikuttaa tehokkaammin kuin ulkoa kumppanina. Siihen voi valmistautua ainakin kolmella tavalla. POLTTOPISTEESSÄ Teksti: ILKKA VUORI Uusi liikuntajärjestö uhka vai mahdollisuus. Kummatkin koskevat toiminnan aatteellista perustaa, valittavia toimintalinjoja ja niiden painotuksia ja toteuttamistapoja, organisoitumista, jäsenyyden ehtoja ja kannusteita, henkilökunnan työsuhteita jne. Mitä mahtaakaan lähes piilossa toimivalla KUMU:lla (Kuntoliikunnan muutostyöryhmä) olla mielessään ja tarjottavana. Ilmeinen ja osittain jo toteutunut uhka tällä alueella on Nuoren Suomen tekemän oivaltavan, uutta luovan, tärkeisiin yhteiskunnallisiin arvoihin perustuvan ja tuloksellisen toiminnan aliarviointi. Pitkään ja voimakkaasti vaikuttavia ovat muun muassa ne uhat ja mahdollisuudet, joita liittyy vanhan liikuntajärjestön perinnön, sen toimintojen ja niiden henkisen perustan siirtämiseen tai hylkäämiseen uuden liikuntajärjestön käyttöön. Omalla kohdallani ne ovat uutta liikuntajärjestöä koskevan päätöksenteon ulkopuolella ja suunnittelun ja muun vaikuttamisen ulkokehällä. Uuden järjestön perustamisvaiheen asiakirjoissa, kuten järjestön tahtotila n, toiminta-ajatuksen, tavoiteltujen vaikutusten ja avaintehtävien määrittelyssä, ilmenee kuitenkin mahdollisuus hyvinvointiliikunnan sisältymiseen järjestön toimintaan sen merkittävänä osana. ILKKAVUORI LKT, professori (emeritus) Sähköposti: ilkkavuori@kolumbus.fi LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 13. Nämä tullevat olemaan hyvinvointiliikunnalle kohtalaisen myönteisiä, koska järjestötkin noudattavat sosiaalisesti hyväksyttävän ja talouden varmistavan käyttäytymisen pelisääntöjä. Vanhassa liikuntajärjestössä hyvinvointiliikunnan edistäminen on ollut maalaisserkun asemassa verrattuna urheilujärjestöjen perinteisiin ja täysin perusteltuihin toimintoihin, ja hyvinvointiliikunnan alueella toimivia järjestöjä on vähän verrattuna pääosin kilpailullista ja huippu-urheilua edistäviin järjestöihin. Kaikkiaan uhkana on, että kansalaisten ja yhteiskunnan kannalta tärkein alue, hyvinvointia edistävä omakohtainen liikunta, ei saa uuden liikuntajärjestön aatteellisessa perustassa, toiminta-alueissa, käytännön toiminnoissa ja niiden käyttöön tulevissa voimavaroissa sen merkitystä vastaavaa asemaa. V astaukseen vaikuttavat vahvasti vastaajan sidonnaisuudet
Oikeustutkimuksen piirissä on syytä pohtia, mikä on rikosoikeuden asema dopinginvastaisessa taistelussa. Aihetta koskeva oikeustieteellinen tutkimus on jäänyt edellä mainittuja tieteenaloja vähäisemmäksi. Kirjailija Tuomas Kyrön (2011, 208) sanoin: "puhtaat 1 Ks. Käytön kriminalisoinnin ohella toinen mielenkiintoinen dopingiin liittyvä tulevaisuuden kysymys on Euroopan unionin panos dopingrikollisuuden saralla. Jokaisella meistä on intuitiivinen, median muokkaama käsitys siitä, mitä dopingilla tarkoitetaan ja millainen on dopingista kiinni jääneen urheilijan kohtalo. Oikeusperustasta päätettäessä olennaista on tunnistaa, millaiseksi ongelmaksi doping unionin piirissä hahmottuu. Silti voimassa oleva rikoslakimme on sisältänyt "dopingrikos'', "lievä dopingrikos" ja "törkeä dopingrikos" -nimiset kriminalisoinnit jo vuosikymmen ajan. Merkkipäivää vietettiin kuluvan vuoden syyskuun ensimmäisenä päivänä. D opingia on tutkittu lääketieteen, historian, sosiologian ja filosofian piirissä. Tuolloin tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun rikoslain 44 luvun 6-8 pykälien dopingrikoksia koskevat rangaistussäännökset tulivat voimaan. tällaisesta kysymyksenasettelusta Kinnunen 2012, 5-7 14 UIKUt,ffA& TIEDE 49 • 5/2012. Oikeustieteen näkökulmasta on mielekästä kysyä, miten ja miksi dopingista tuli rikosoikeudellisen sääntelyn kohde ja millaisia reunaehtoja oikeusjärjestys sääntelylle asettaa.' Doping esitetään julkisuudessa usein varsin stereotypisena asiana. Onko siinä kysymys kilpaurheilun reiluuteen liittyvästä tekijästä vai järjestäytyneen rikollisuuden hallussa olevasta, rajat ylittävästä laittomasta, huumausaineisiin rinnastettavien vaarallisten aineiden kaupasta. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN kymmenen vuotias tutkimuksellinen uutuus Urheiluliikkeen sisäinen antidopingtoiminta rakentuu keskeisesti urheilun eettisten periaatteiden suojelemisen varaan
Dopingrikokset looginen osa urheilun oikeudellistumista Rikoslain dopingrikokset on kytkettävissä urheilun oikeudellistumisprosessiin eli lyhyesti kuvattuna siihen muutokseen, jossa urheilusta on muutamassa vuosikymmenessä tullut oikeudellisen sääntelyn ja ratkaisutoiminnan kohde sen sijasta, että sitä pidettäisiin elämänalueena, joka elää omana saarekkeenaan oikeusjärjestyksen ulkopuolella omien sääntöjensä varassa. Urheilun historiaa koskeva tutkimus (esim. Tässä kehityskulussa askel siihen, että dopingia on ryhdytty sääntelemään myös rikosoikeuden keinoin on lyhyt ja ymmärrettävä. (Nuotio 2009, 1181.) Dopingrikosten säätämistä koskevissa hallituksen esityksen (HE 17/2001 vp) perusteluissa mainitaan dopingaineiden terveyshaitat sekä aineiden käytön levinneisyys kilpaurheilun ulkopuolelle seikkoina, joiden vuoksi kriminalisointien säätäminen nähtiin tarpeelliseksi. Se sotii myös niitä kasvatuksellisia ja sosiaalistavia näkökohtia vastaan, joita urheiluun on totuttu yhteiskunnallisesti arvostettuna toimintana liittämään. Vuodet tästä eteenpäin ovat sekä Suomessa että kansainvälisesti olleet tihentyvän ja syvenevän antidopingtoiminnan vuosikymmeniä, joille leimallista on ollut valtioiden vahva mukaantulo dopinginvastaiseen rintamaan. Rikosoikeudellisen sääntelyn legitimaatio: kilpaja huippu-urheilun antidoping vai harrasteurheilun kuntodoping. Kriittisen suhtautumisen sijasta esimerkiksi Kansainvälinen olympiakomitea ja Maailman Antidopingtoimisto Wada ovat aktiivisesti kutsuneet valtioita mukaan dopingin vastaiseen taisteluun ja edellyttäneet urheilujärjestöjen ja lainsäätäjän tekevän yhteistyötä dopingin pois kitkemiseksi. Perinteisesti urheilu ja liikunta on mielletty kuuluviksi vapaan kansalaistoiminnan alueeseen. urheilijat ovat hyviksiä, Luke Skywalkereita, kärähtåjät langenneita, pimeän puolelle astuneita Darth Vadereita". Antidopingtoiminnan perustelu alkoi muotoutua vasta 1950ja 1960-luvuilla, kun doping yhdistettiin yleisempään lääkkeiden käytön turvallisuutta ja huumausaineiden laittomuutta koskevaan keskusteluun. (Ks. Urheilun antidopingtoiminnan tavoitteena on dopingaineiden ja -menetelmien käytön poistaminen urheilutoiminnasta. Se on muotoutunut urheilun sisäisestä sääntöongelmasta kansainvälisen valtioyhteisön ja kansallisen lainsäätäjän huolenaiheeksi. (Lindholm 2012) Myös Euroopan unioni on aktivoitunut dopingsääntelyn alalla. Oikeustutkimuksen piirissä on syytä pohtia, miten rikoslain dopingrikoksia koskeva sääntely tähän dopingin julkisuuskuvaan sopii mikä on rikosoikeuden asema dopinginvastaisessa taistelussa. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Unescon piirissä solmitussa antidopingsopimuksessa valtiot sitoutuvat edistämään dopingin vastaista taistelua päämääränä dopingin poistaminen. Houlihan 2001, Dimeo 2007) osoittaa, miten dopingia ei koettu nykyisenkaltaiseksi suureksi vääryydeksi vielä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Samalla on käynyt ilmeiseksi, ettei dopingin vastainen taistelu lopu voitokkaasti urheilujärjestöjen omin voimin, vaan rintamaa vahvistamaan tarvitaan myös valtioiden taistelujoukot. Oikeuden on katsottu tuhoavan urheilun omat toimintatavat ja tuovan mukaan urheilulle vieraan logiikan. Doping onkin jo pitkään ollut kiristyvän sääntelyn kohde. Hallituksen esityksen terveyden suojelua painottavien LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 15. Valtiovallan tehtävänä on luoda edellytykset liikunnan ja urheilulle alan järjestöjen määritellessä toiminnan sisällöt. Dopingaineiden tai -menetelmien käyttö rikkoo urheiluun perinteisesti liitettyjä rehellisyyden ja yhdenvertaisuuden ihanteita vastaan. Kotimaisessa kriminaalipoliittisessa perinteessä ajatus kilpaurheilun reiluudesta ja rehellisyydestä erityisenä kriminalisoinnin perustelevana oikeushyvänå on kuitenkin vieras. Valtiovallan huoli dopingasiassa kohdistui siis etenkin urheilun sisäisen dopingkontrollin ulottumattomissa toimivan, kuntosalija voirnailu-urheilua eri muodoissaan harjoittavan urheilija-kuntoilijan hyvinvointiin. Urheiluliikkeen sisäinen antidopingtoiminta rakentuu keskeisesti urheilun eettisten periaatteiden suojelemisen varaan. Nykypäivänä urheiluliike ja kansainvälinen valtioyhteisö näyttävätkin vakuuttavasti jakavan sekä kielteisen asennoitumisen dopingiin että käsityksen dopinginvastaisen taistelun tarpeellisuudesta. Näkemys dopingista kaikin tavoin kielteisenä, poiskitkettävänä ilmiönä on muodostunut vallitsevaksi näkökulmaksi. Rikosoikeuden normisto ei kovin helposti voi ottaa tavoitteekseen urheilun puhtauden tai urheilu tulosten reiluuden ja oikeudenmukaisuuden säilyttämistä. keskustelusta tarkemmin esim. Käänne kilpaurheilun antidopingtoiminnan suojaamisesta kohti kuntodouppaajan terveyden suojelemiseen on kuitenkin lähemmässä oikeusdogmaattisessa tarkastelussa ongelmallinen. Koko yhteiskunnan tasolla lääkkeet muuttuivat hyödyllisistä apuvälineistä kontrolloitaviksi vaaran lähteiksi. Timonen 2004, Halila 2006, Foster 2006, Carlsson 2009.) Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, että urheilujärjestöjen mielipiteet dopingaineita kokevan oikeudellisen sääntelyn suhteen ovat usein täysin päinvastaisia. Paineet uusiin, entistä mittavimpiin toimiin dopingin kukistamiseksi olivat epäilemättä lisääntyneet laajat mittasuhteet saaneiden dopingskandaalien vuoksi. Urheilun valkoisessa kirjassa (KOM (2007) 391) komissio suosittelee, että laittomilla dopingaineilla käytävään kauppaan suhtauduttaisiin kaikkialla unionissa samalla tavalla kuin laittomien huumausaineiden kauppaan. Dopingaineiden käytön koettiin laajentuneen kilpaurheilun piiristä koko urheiluja liikuntaharrastuksen läpäiseväksi kansanterveydelliseksi kysymykseksi. Tämä järjestely näyttääkin monessa suhteessa tyydyttävältä, sillä urheilujärjestöjen suhtautuminen urheilun oikeudellistumiseen on ollut pääsääntöisesti kielteistä
Jareborg 1995 s. Dopingaineiden kuntosalija voimailijakäyttäjät ovat antidopingorganisaatioiden testaustoiminnan ulottumattomissa, mutta uuden tutkimustiedon mukaan myös eniten vaarassa kärsiä dopingaineiden käytön haittavaikutuksista. Keskusrikospoliisin lausunnossa todettiin, ettei määritelmäsäännös kata kestävyysurheilussa käytettyjä dopingaineita, kuten esimerkiksi epoa sekä sen eri johdannaisia. Dopingongelman pysyvyys ja näkyvyys julkisuudessa sekä dopingaineita koskevan rikollisuuden vertautuminen huumausaineita koskevaan rikollisuuteen saa kuitenkin ennakoimaan, että käytön kriminalisointiin palataan vielä enemmin tai myöhemmin. Rikosoikeuden ei pidä olla ensisijainen keino reagoida ei-toivottavaan käyttäytymiseen. Dopin16 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5t2012. Salospohja 2008, Hakkarainen ym. Sitä ei ylipäätään tule käyttää sosiaalisten ongelmien ratkaisuun, jollaisen dopingaineiden yleistynyttä käyttöä kilpaurheilun ulkopuolella voitaneen pitää. Huomioon ottaen muun muassa dopingrikoksia koskevien säännösten erillisvalmistelun irrallaan rikoslain kokonaisuudistuksesta sekä hallituksen esityksen ajankohdan Lahden vuoden 2001 maailmanrnestaruushiihtojen jälkeisenä keväänä, näyttäytyy lainsäädäntö helposti poliittissävytteisenä reagointina akuuttiin tilanteeseen. 2011, Salasuo & Piispa 2012.) Rikosoikeustutkirnuksen näkökulmasta lainsäätäjää voidaankin arvostella sitä, että dopingin osalta on tiedollisen epävarmuuden tilanteessa turvauduttu symbolismia muistuttavaan rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Hallituksen esityksessä tosin nimenomaisesti todetaan dopingai neet terveydelle vähemmän vaarallisiksi kuin huumausaineet, mutta silti dopingaineita koskevat sääntelyratkaisut ovat paljolti yhteneväisiä huumausainerikosten kanssa. Dopingaineiden käyttö ei siis ole rangaistavien tekomuotojen joukossa. 24-30) Täsmentävä keskustelu siitä, millaisia riskejä dopingaineet lopulta kansanterveydelle aiheuuavat, on periaatteellisesti tärkeä. Dopingia koskevaan rikosoikeudelliseen sääntelyyn ryhdyttiin suhteellisen vähäisen ja varsin yksioikoisesti esitetyn tietopohjan nojalla. Viestintä on kaksisuuntaista. Julkisuudessa on epon ohella ehdotettu myös efedriinin ja klenbuterolin lisäämistä RL 44: 16:n määritelmäsäännökseen. Lainsäätäjä valitsee vaarallisimmat aineet sääntelyn kohteeksi käytännöstä saamansa tiedon perusteella, mutta myös kohderyhmä tekee sääntelyn perusteella päätelmiä aineiden vaarallisuudesta: koska nämä aineet on mainittu rikoslaissa, niiden on oltava myös niitä vaarallisimpia. (Ks. Lakivaliokunta (LaVM 5/2002 vp) kuitenkin suhtautui ehdotukseen sisällyttää epo RL 44:16:n säännökseen kielteisesti todeten, ettei rikoslain dopingaineiden luetteloa ollut vielä tässä vaiheessa syytä ryhtyä laventamaan. Tällöin erityisenä huolenaiheryhmänä lienevät voimailua ja kehonrakennusta harjoittavat kuntoilijaurheilijat. Dopingsääntelyn tulevaisuuden kysymykset: käytön kriminalisointi ja Euroopan unionin toimenpiteet Voimassa olevan rikosoikeudellisen sääntelyn mukaan rangaistavaa on rikoslain määritelmän mukaisten dopingaineiden laitoin valmistaminen, maahantuominen, levittäminen sekä levittärnistarkoituksessa tapahtuva aineiden hallussa pitäminen. Tämän vähättelyn on julkisuudessa katsottu johtuvan ainakin osittain siitä, ettei efedriiniä ja klenbuterolia pidetä dopingaineina rikoslain tarkoittamassa mielessä. Kilpaurheilun ulkopuolista aineiden käyttöä kartoittavaa tutkimustoimintaa on virinnyt vasta dopingrikoksia koskevan lainsäädännön tultua voimaan. Myös viime vuosina voimistunut kuntourheilijoiden dopingaineiden käyttöön kohdistuva yhteiskuntatieteellinen tutkimustoiminta on hakenut paljossa inspiraatiota huumausainetutkimuksesta. Sen sijaan muihin aineisiin ei vastaavia terveysriskejä liitetä. Samalla valiokunta kuitenkin piti selvänä, että luettelo on pidettävä ajan tasalla ja siihen on tarvittaessa lisättävä sellaiset aineet, jotka ovat terveysriskeiltään verrattavissa RL 44:16:ssä mainittuihin aineisiin. perustelujen uskottavuutta on omiaan horjuttamaan se tosiasia, että tieto kilpaurheilun ulkopuolisen kuntodopingin käytön laajuudesta ja laadusta oli lainsäädäntövaiheessa vuonna 2001 kuten osin edelleenkin suhteellisen vähäistä ja epävarmaa. Suomessa jo dopingrikoksia koskevien pykälien säätämisvaiheessa kiinnitettiin esimerkiksi poliisin taholta huomiota dopingainemääritelmän suppeuteen. Lisäksi rikoslain dopingainemääritelmän laajentamiseen on olemassa paineita. Rikoslain 44:16:n määritelmäsäännöksen mukaan rikoslain mukaisina dopingaineena pidetään synteettisiä anabolisia steroideja ja testosteronia johdannaisineen sekä kasvuhormonia. Keskeinen kysymys siis kuuluu, mihin muihin aineisiin liittyvät terveyshaitat ovat hormonien käyttöön liittyviin terveyshaittoihin verrattavia. Terveyscliskurssin liittäminen dopingiin luo ongelmasta vakavan kuvan, jota vahvistaa dopingaineiden vertautuminen huumausaineisiin. Mainitut aineet ovat suosittuja kuntosaleilla, eivätkä käyttäjät pidä niihin liittyviä terveyshaittoja kovin vakavina. Kuntourheilijoiden dopingaineiden käyttöä ei Suomessa ole tutkittu juuri lainkaan ennen vuosituhannen vaihdetta. (Esim. Perinteisen rikosoikeuden käyttöä koskevan käsityksen mukaan rikosoikeudellisen sääntelyn alan tulee olla mahdollisimman rajattu. Dopingaineet tulevat vähintäänkin assosiatiivisen argumentaation keinoin liitetyiksi viranomaisten ankaraa ja nopeaa reagointia vaativaan huumausainerikollisuuteen. Kysymykseen on hankala vastata, jos käsitys siitä, millaisia terveyshaittoja on oltava, jotta ne olisivat riittävän vakavia kansanterveyden kannalta, on epäselvä. Tämän rikosoikeudellisen periaatteen mukaan oman terveyden tai muiden omien etujen vaarantamisesta tai vahingoittamisesta ei tule rangaista. Jos kaikkea uhkaavaa, ei-toivottua toimintaa pyritään suitsimaan rikosoikeuden keinoin, menettää rikosoikeus nopeasti uskottavuutensa yhteiskuntapolitiikan järeimpänä keinona. Tämä oli lainsäätäjän tietoinen päätös, jota perusteltiin etenkin niin sanotun paternalistisen rikoslain kiellon avulla. tällaisesta uudemmasta tutkimuksesta esim
Oikeudellistuva urheilu. Kuntodoping. 2012. Myös ajatus rikosoikeuden käytön ultima ratiosta eli viimesijaisuudesta yhteiskuntapoliittisena keinona puhuu käytön kriminalisointia vastaan. Helsinki: Suomalainen l.akrrniesvhdistvs. & Piispa, M. Unionista ei rajoitetun toimivallan vuoksi voi tulla eurooppalaista urheilua velvoittavan "kovan" sääntelyn automaattia. Entä millainen kiinnijäämisriski dopingaineiden kuntokäyttöön liittyisi. gaineiden kunrosalikäyu äjä korostaa ulkonäön ja elämäntavan tärkeyttä terveyden kustannuksella. 2012. 2006. Helsinki: Talentum. 2011. Naapurimaassamme käytön kriminalisointia perusteltiin lähinnä kieltoon liittyvillä kommunikatiivisella ulottuvuudella: kansalaisille haluttiin antaa selkeä viesti siitä, että kaikenlainen dopingaineisiin liittyvä tekeminen on ei-toivottavaa. Urheilu ja oikeus 2004 s. 1009. Houlihan, B. 2011. Lindholm, J. uud. Kyrö, T. Yhteiskuntapohtnkka 76 s. 125-145. (red.): Förrättsligande. Jo nyt unioni on tasaisin väliajoin ilmaissut halunsa toteuttaa dopingin vastaisia toimia. Halila, H. Urheilun alalla unioni voi toteuttaa tuki-, yhteensovittamisja täydennystoimia. (ed ): Drugs and Doping in Sport. 397-412. 2007. 3. ldrottens förrättsligande. Umeå. London: Routledge. 2008. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset. Hakkarainen, P., Metso, L. Teoksessa Rikosoikeus. Näkökulmia dopingaineiden käyttöön kuntourheilun ulkopuolella. 1998/99:3. Julkaisematon lisensiaatintutkrmus. Oikeusperustasta päätettäessä olennaista on tunnistaa, millaiseksi ongelmaksi doping unionin piirissä hahmottuu. Onko siinä kysymys kilpaurheilun reiluuteen liittyvästä tekijästä vai järjestäytyneen rikollisuuden hallussa olevasta, rajat ylittävästä laittomasta, huumausaineisiin rinnastettavien vaarallisten aineiden kaupasta 7 ESSI KINNUNEN, OTT Tutkija Turun yliopisto Sähköposti: essi.kinnunen@utu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöshirjaan, joka tarkastettiin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 31.3.20.12. 2009. 155-182. 2001. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. The World Anti-Doping Agency: Prospects for Success. (red.): Varning för straff: Om vådan av den nyttiga straffrätten. Käyttökriminalisoinnin tehokkuuden osalta tunnustettiin se, että dopinglain soveltaminen ylipäätään jää usein muiden, viranomaisten tärkeämmiksi priorisoimien rikostutkintojen varjoon. Salasuo, M. 280-295. Timonen, P. Salospohja, T. Kinnunen, E. Osborn, G. London: Routledge s. Tällöin voi herätä kysymys, eikö tätä pääasiassa nuorista ja nuorista aikuisista koostuvaa joukkoa olisi suojeltava myös heidän itsensä tekemiltä huonoilta valinnoilta. Mahdollisen oikeusperustan unionin toimille antidopingin parissa tarjoaa Euroopan unioni toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ns. Ruotsissa dopingaineiden käyttö on kriminalisoitua. Esimerkiksi sopii hyvin doping, joka voi tulla säänneltäväksi yhtäältä SEUT 165 artiklan nojalla, jossa mainitaan nimenomaisesti urheilukilpailujen rehellisyys, mutta toisaalta dopingaineita koskevan sääntelyn oikeusperustan voivat tarjota myös unionin rikosoikeutta koskevat artiklat. Teoksessa Granström, G. Dopingrikos urheilun ja rikosoikeuden leikkauspisteessä. urheiluartikla 165. Proposition 1998/99 Åtgärder mot dopning. Helsinki WSOY s. Turun yliopisto. 2006. (eds.): Readings in Law and Popular Culture. Teoksessa Victor, D. Kuinka moni aineiden käyttäjä luopuisi aineista sen vuoksi, että niiden käyttö olisi rangaistavaa. Stockholm: Fritze s. Jareborg, N. Urheilun oikeudellistumisesta urheiluoikeuteen oikeudenalana. Komissio on todennut, että dopingin torjunta on yksi niistä teemoista, joka on asetettava etusijalle EU:n toimissa urheilun alalla. (Prop 1998/99:3, 38, 65) Käytön kriminalisoinnin ohella toinen mielenkiintoinen dopingiin liittyvä tulevaisuuden kysymys on Euroopan unionin panos dopingrikollisuuden saralla. 2012. Tämä merkitsee, ettei unionin toimivalta korvaa urheilun alueella jäsenvaltioiden toimivaltaa, eikä unionin säädöksillä voida yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden urheilua koskevia lakeja ja asetuksia. Vilken sorts straffrätt viii vi ha. Teoksessa O'Lsarv, J. 1171-1195. A History of Drugs in Sport 1876-1976: Beyond Good and Evil. Rapporter och texter från Juridiska institutionen vid Umeå universrtet. HE 17/2001 vp. Socio-Legal Pespectives London Cavendish Publishing s. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 17. 17-37. Prop. Foster, K. Toisaalta paternalistisen rikoslain kiellon ydinsisältö on edelleen painava argumentti käytön kriminalisointia vastan. Nuotio, K. Kriminalisointiin ei saa turvautua vain varmuuden vuoksi, vaan ennen lainsäädäntötoimenpiteisiin ryhtymistä olisi selvitettävä, mitä muita mahdollisuuksia on käytettävissä ei-toivotun ilmiön vastustamisessa. Lakivaliokunnan mietintö 5/2002 vp. Helsinki Teos. Kuinka ankarasti dopingaineiden käytöstä olisi rangaistava, jotta se vaikuttaisi käyttäjiin tai potentiaalisiin käyttäjiin käyttöä estävästi. 1995. LÄHTEET Carlsson, B. Malmö: Malmö Studies in Sport Science. Dimeo, P. "Tiukkaa lihhoo" · dopingaineiden käyttä kuntosaliharrastajien keskuudessa Suomessa. Urheilukirja. Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Teoksessa Greenfield, S. Rättssociologiska och idrottsvetenskapliga essäer och exkurser. Hallituksen esitys terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi ja eräiksi niihin luttvvrksi laeiksi. ldrottens rättskulturer. On nimittäin huomattava, että unioni voi antaa urheilutoimintaan läheisesti liittyvää sääntelyä SEUT 165 artiklan "ohi", jolloin unionin toimivalta sekä käytössä olevat sääntelyinstrumentit ja lainsäädäntömenettelyt voivat huomattavastikin poiketa artiklan 165 määrittelemistä. LaVM 5/2002 vp. Sopimuksen toimivallan jakoa koskevan sääntelyn mukaan urheilu kuuluu kuitenkin pehmeän toimivallan aloihin. Hallituksen esitys Eduskunnalle terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi 1a eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Varför är doping speciellt. 2004. & Salasuo, M. Rikosoikeuden tehtävä on yksilön itsemääräämisoikeuden ja hyvää elämää koskevien erilaisten näkemysten kunnioittaminen pikemminkin kuin yksilön vastentahtoinen holhoaminen. Urheiluartiklan nojalla annettua sääntelyä merkittävämpää saattaakin olla unionin aktivoituminen muun kuin urheilua koskevan oikeusperustan nojalla. painos. The Juridification of Sport. Näiden seikkojen rinnalle voidaan asettaa myös kysymys käyttökriminalisoinnin tehokkuudesta
"'« ~ t~ '""""""'' .......... ~ .. ~~ [1'<>1"'"""'"' j .l' ·~ 1 (l)ffi t 1 1 tnEniln LIIKUNTA& TIEDE49•5/2012 Kuva. ,.., .. ANTERO M LTONEN
Poliisi, urheilujärjestöt ja tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota sopupelaamiseen vasta aivan viime vuosina. Tavoitteena menestys, sarjapaikka tai voitto vedonlyönnissä Urheiluun on suhteellisen helppoa liittää rikollista toimintaa, sillä verrattuna moniin muihin globaalin toiminnan aloihin, urheilu ei ole lainsäädännöllä erityisen tiukkaan säädelty Lisäksi urheilulla on myönteinen imago, se on kansainvälisen vedonlyönnin kohteena ja sitä harjoittavat nuoret urheilijat, jotka ovat alttiita hyväksikäytölle. Ilmiöllä tarkoitetaan epärehellistä toimintaa tai käytäntöjä, joilla pyritään vaikuttamaan ottelun tai pelin lopputulokseen ennen varsinaista peliä (Oxford Dictionaries 2012). Sopupelitapauksia raportoitiin myös Italian ja Suomen jalkapallossa 1970-luvulla sekä amerikkalaisessa baseballissa ja koripallon yliopistosarjoissa 1980-luvulla (Itkonen 1994, 21; Chaker 2011, 9). (Itkonen & Nevala 2007, 245). Niiden toimintalogiikka nojaa markkinatalouden ja median lainalaisuuksiin sekä urheiluyleisölle tarjottavien palvelujen tuottamiseen. (BBC 2012.) Bochumin poliisitutkinta osoitti, että sopupelit ovat kiinteästi kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen (Sport Accord 2012, 34). Myös Suomen ja Unkarin jalkapalloliigoissa on ollut valitettavia sopupelitapauksia viime vuosina. Lisäksi useat toiLIIKUNTA& TIEOE49•5i2012 19. Vedonlyöntitoimistojen samoin kuin vedonlyönnin kohteena olevien tuotteiden lukumäärä on kasvanut viime vuosina huikeasti. Urheilubisneksen ja internetin kasvanut merkitys on vaikuttanut oleellisesti sopupelien leviämiseen. Suuri osa vedonlyöntitoimistoista toi.mii kuitenkin ilman lupaa tai lisenssiä. Tämän lisäksi sopu pelit ovat levinneet laajalti eri puolille Aasiaa, erityisesti Kiinaan, Malesiaan ja Singaporeen. Lisäksi urheilujärjestöt ovat usein julkisesta sektorista riippumattomia ja sisäisesti löyhiä organisaatioita, joissa riski altistua väärinkäytösten ja laittomuuksien (sopu pelit, rahan pesu) kohteeksi on legaalien normien puutteesta johtuen suuri. (Sport Accord 2012, 6) Järjestäytyneen rikollisuuden lainvalvontaviranomainen Organized Crime Task Force aloitti vuonna 2009 Saksan Bochumissa tutkimukset, joiden mukaan Euroopassa on ollut yli 200 jalkapallo-ottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat eri maista ovat olleet osallisina sopupeleihin (Hill 2011). (Chaker 2011). Tänä päivänä ammattimaiset urheiluseurat toimivat yksityisten yritysten tavoin. Vedonlyönti oli pitkään laitonta siitä huolimatta, että sitä yleisesti harrastettiin. Vuonna 1915 Manchester Unitedin ja Liverpoolin välisen ottelun jälkeen kahdeksan pelaajaa sai elinikäisen pelikiellon jäätyään kiinni sopu pelaamisesta (Chaker 2011, 6). S opupelaaminen on globaalin urheilun vakava ongelma (Sport Accord 2012, 5). Sopupeliskandaaleissa ryvettyivät myös ranskalainen jalkapalloseura Olympic Marseille ja italialainen Juventus FC 2000-luvulla Tuorein sopupeliskandaali paljastui Italiassa juuri ennen jalkapallon EM-kisojen alkua vuonna 2012, kun joukko liigapelaajia oli syytettynä peli tulosten manipuloinnista. (Hill 2010, 234; Sport Accord 2011; 2012, 31.) Sopupelien tavoitteena on taloudellinen voitto, joukkueen tulevaisuuden menestyksen varmistelu (esimerkiksi tietyltä sarjatasolta putoamisen ehkäisy) tai tietyn tittelin tai muun vastaavan voittaminen (Sport Accord 2012, 6). Sopupelaaminen on kiinteästi kytköksissä järjestyneeseen rikollisuuteen. Valtiollisen veikkauksen muodossa vedonlyönnistä tuli lai.llista ensimmäisenä Ruotsissa, Italiassa ja Espanjassa 1930-luvulla. Euroopassa on ollut yli 200 jalkapallo-ottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat eri maista ovat olleet osallisina sopupeleihin. Sopupelaaminen ei ole ilmiönä uusi. Kriketti ei myöskään ole säästynyt ottelutulosten epärehellisestä sopimisesta. Toisaalta vedonlyönti on kuulunut moderniin ammattilaisurheiluun erottamattomana osana jo 1800-luvulta lähtien. Sopupelaamista tapahtuu kahdella eri tasolla: ottelutulokseen vaikuttamisena ja vedonlyöntimarkkinoiden manipuloimisena. Urheilutulosten manipulointia esiintyi jo antiikin olympialaisissa, jolloin voittamista seurannut arvonanto ajoi kaupunkivaltioita urheilumenestyksen saavuttamiseen toisinaan myös vilpillisin keinoin (Sport Accord 2012, 6). Viime aikoina kymmenet kiinalaiset jalkapallon pelaajat ja toimitsijat ovat saaneet vankilatuomioita jäätyään kiinni sopu pelaamisesta. Ensimmäiset lisenssinvaraiset yksityiset vedonlyöntitoimistot avautuivat Iso-Britanniassa 1960-luvulla. Sopupelien vastainen työ ei ole kuitenkaan vielä kantanut riittävästi hedelmää. (Sport Accord 2012, 12.) Tuon ajan huippupelaajien Brian Cloughin ja Trevord Fordin mukaan brittiläinen jalkapallo oli 1950ja 60 -luvuilla erittäin korruptoitunutta (Hill 2008, 105). Urheilun kaupallistuminen, ammattimaistuminen ja globalisoituminen sekä informaatioteknologian kehitys viime vuosikymmeninä ovat myötävaikuttaneet sopupelaamisen lisääntymiseen ja leviämiseen. Varsinaisesta korruptiosta voidaan kuitenkin puhua vasta 1900-luvulla
Tampere Unitedin oikeuskäsittely on yhä kesken (Kymppipaikka 2012.) Sama liikemies pidätettiin vuonna 2011, kun hänen todettiin lahjoneen Rovaniemen Palloseuran pelaajia ja osallistuneen yhteensä 24 pelin manipulointiin vuosina 2008-2011. Kontakteja ja riippuvuussuhteita pelaajiin voidaan luoda myös niin sanottujen "juoksijoiden" välityksellä. Maissa, joissa korruptio ei ole yleistä, on käytetty niin sanottua "couruerfeu intimacy" eli "väärennetyn iruimiteetin" -menetelmää, kuten tapahtui Hoyzerin tapauksessa. Ennen ottelua maksetaan niin sanottu "kahvitai "shoppailuraha", joilla sopupelijärjestelyistä ikään kuin "sovitaan". Kerran rahaan otettuaan pelaaja ei voi enää perääntyä prosessista. Tätä rikolliset käyttävät hyväkseen ja kiristävät pelaajaa tai tuomaria myöhemmin. Sopupelin järjestäjän käytös muuttuu ystävällisestä käskynantajaksi. Tätä tapaa käytetään useimmiten silloin, kun yhteys on tavalla tai toisella rajoittunut. Lisäksi pelaajien henkilökohtaisia heikkouksia käytetään hyväksi. Tästä syystä veto tehdään mahdollisimman myöhään. Ajan myötä kuvaan tulee mukaan "kahvirahat", ja luottamuksen vahvistuessa voittamisesta aletaan maksaa. (Yle 2012) Tampere U nitedin tapausta koskeneen käräjäoikeuden päätöksen pohjalta vaikuttaa siltä, että SuoKansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on sopupelaamisen muodossa ulottanut lonkeroitaan myös Suomen urheilumarkkinoille. Sopupeliepäilyjen karistamiseksi ottelutulos voi olla toisinaan sovittu niin, että suosikkijoukkue voittaa. Järjestäjät puolestaan ansaitsivat sopupeleillä puolesta miljoonasta puoleentoista miljoonaa euroa peliä kohden. (Hill 2008, 149-150.) Manipulointia myös Suomessa Sopupelien organisointi saattaa vaihdella maittain, mutta pääosin ouelutulosien manipuloinnin ja järjestelyjen on todettu tapahtuvan edellä esitetyn mallin mukaisesti. (Hill 2008, 141-145.) Kun "komento" sopupelin pelaamiseen on annettu, suhde pelaajaan tai erotuomariin muuttuu. Käräjäoikeuden mukaan pelaajien sopupelistä saamat summat vaihtelivat 500 ja 40000 euron välillä. Kahvittelurahaa suurempi maksuosuus suoritetaan pelin jälkeen. Näistä peleistä 11 päättyi ennalta sovittuun lopputulokseen. Ei ole epätavanomaista, että sopupelien järjestäjät pyrkivät hyödyntämään prostituutiota pelaajien manipuloimiseen. Lisäksi seurajohto oli syytettynä rahanpesusta, kun se otti vastaan 300 000 euroa singaporelaiselta liikemieheltä Wislon Raj Perumalilta, joka oli ollut etsintäkuulutettuna useissa eri maissa. Niin sanotussa "nopean rahan -rnenetelrnässä" rikollinen tekee tarjouksen pelaajalle tai tuomarille suoraan joko puhelimitse tai henkilökohtaisesti. Alussa suhde pelaajaan tai tuomariin rakentuu ystävyyden, kohteliaisuuksien p pelaajasta välittämisen varaan. Jalkapalloseura Tampere United suljettiin Veikkausliigasta vuonna 2011, kun useat sen pelaajat pidätettiin sopupelisyytösten vuoksi. Yhteys voidaan ottaa suoraan tiettyyn pelaajaan tai niin, että rikollinen toimija luo itselleen virallisen aseman seurassa. Useimmissa tapauksissa maksu suoritetaan kahdessa vaiheessa. Metodia kutsutaan niin sanotuksi porttirikokseksi. Kaikkiaan yhdeksän pelaajaa tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, jotka vaihtelivat kuuden kuukauden ja yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden välillä. Huolimatta siitä, että monet jalkapallon pelaajat ovat julkisuuden henkilöitä, joiden elämää ja rahankäyttöä seurataan usein hyvinkin tarkkaan, maksut suoritetaan useimmiten käteisellä. Tämä vaihtoehto kuitenkin tuottaa rikollisille pienemmät vedonlyöntivoitot kuin yllätystulos (Hill 2008, 146-149 ) Sopupelin viimeinen vaihe on maksusuoritus, jonka pitää olla salainen ja kielleuävisså oleva. Pelaajat ottavat voittamisesta tarjotun rahan vastaan kuvitellen, ettei siinä voi olla mitään erityisen väärää. Saksalaisen erotuomari Robert Hoyzerin tapauksessa kroatialaiset vedonlyöjät saivat houkuteltua Hoyzerin osallistumaan useiden ouelutulosten manipulointiin Saksan Bundesliigassa. Sopupelien järjestäjät luovat läheisen suhteen pelaajaan tai erotuomariin hyödyntämällä sopupeleihin jo rekrytoituja muita pelaajia luottamuksen rakentamiseksi. mistot toimivat ainoastaan verkkokaupassa tai veroparatiiseissa, joista niitä on vaikea jäljittää. Ottelutulosten manipulointia tai niiden yrityksiä on tapahtunut myös Suomessa. Perumal tuomittiin kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. 20 LIIKUNTA & TIEDE 49 • St.2012. Nämä esiintyvät pelaaja-agentteina, entisinä pelaajina tai pelaajien hyvinä ystävinä. (Sport Accord 2012, 36.) Näin jalkapallo-otteluista sovitaan Manipuloidakseen ottelutulosta sopupelin järjestäjällä täytyy olla yhteys pelaajiin tai erotuomareihin. Suhde muuttuu liiketoiminnaksi, jossa sopupelin järjestelijä haluaa maksimoida voittonsa. Lisäksi pelaajat joutuivat maksamaan korvauksia. Sopupelin järjestäjä ei luonnollisestikaan halua muiden vedonlyöjien tai vedonvälittäjien tietävän järjestetystä pelistä. (Hill 2008, 139-140.) Sopupelejä voidaan järjestää ainakin kahdella eri toimintatavalla. Sopupelaamista tapahtuu kahdella eri tasolla: ottelu tulokseen vaikuttamisena ja vedonlyöntimarkkinoiden manipuloimisena