Seuran ystävät muistivat mm. Liikuntalääketieteen päivät on Seuran vuoden viimeinen isompi tapahtuma. Seuran syntymäpäivät helmikuussa oli lämminhenkinen tapahtuma, jossa muisteltiin paitsi menneitä, myös suunniteltiin tulevia. vuosikerta ISSN 0358-7010. järjestetyssä juhlavuoden publukissa palkittiin ansiomerkein seuran toimintaan monin eri tavoin aktiivisesti osallistuneita toimijoita. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Seura haluaa kaikkien näiden tunnustusten välityksellä kiittää toiminnassaan ansioituneita sekä Suomen liikuntatieteiden ja -kulttuurin hyväksi tehdystä työstä. tekemällä lahjoituksia Seuran ylläpitämään tutkimusja kehittämistoiminnan rahastoon. LUJITTAA YHTEISOLLISYYTTA Liikunta &Tiede 5/2008 KARI L. Liikuntatieteellinen Seura on omalta osaltaan kehittänyt kiittämisen kulttuuria juhliessaan toimintansa 75-vuotisuutta. Ragnar Granil sai Nobelinsa jo vuonna 1967 fysiologian ja lääketieteen alalta. KIITTAMISEN KULTTUURI .. Hallituksen esityksestä syyskokous kutsui yhdeksän uutta kunniajäsentä, joista Lauri Tarasli kutsuttiin Seuran historian ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi. Publiikissa oli aistittavissa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua olla mukana yhä edelleenkin. Liikuntatieteellinen Seura haluaa niiden ohella kiittää Helsingin yliopiston lääketieteellistä tiedekuntaa monivuotisesta yhteistyöstä ja erityisestä kumppanuudesta Liikuntalääketieteen päivien toteuttamisessa. Myös sen yhteydessä jaetaan stipendejä kiitokseksi tutkimustyössä ansioituneille. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa kari.keskinen@lts.fi 45. Vuosikokouksen yhteydessä 28.10. Kiitos tuntui hyvältä ja kalenteri tuli tarpeeseen ensi vuoden tapahtumia suunnitellessa. Edellisestä suurpalkinnosta olikin jo aikaa. Ansiornerkkien ja kunniajäsenyyksien lisäksi Opetusministeriö palkitsi Seuran aloitteesta neljä ansioitunutta henkilöä (Pauli Vuolle, Rislo Telama, Eino Hei/1/iinen, Joel Juppi) Liikuntakulttuurin ja Urheilun kultaisella ansioristillä. Seura kiittää liikuntalääketieteen päivien toteuttamisesta yh teistyök urn ppaneitaan Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun liikuntalääketieteen keskuksia. Tämän totesin kun Suomen Kuvalehti kiitti tilaajauskollisuudesta lähettämällä lehden mukana vuoden 2009 kalenterinsa. Myös muut ovat saaneet kiitoksia. Stipendit jaetaan Seuran hallinnoimasta Nuorten tutkijain rahastosta. .. Kiitos! Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) Kari L. KESKINEN uodenvaihteen lähestyminen alkaa näkyä postilaatikon sisällöistä. Hetken viivähdys Ragnar Granitin muotokuvan äärellä päivien kiireisen ohjelman lomassa on kuin vakuutus siitä, että olemme seuraamassa oikeita jälkiä. Helsingin Biomedicum -keskus on toiminut päivien näyttämönä viimeisten vuosien ajan. Palkinto nosti yhdessä hetkessä koko Suomen valokeilaan ja tyytyväisyyden aallon suomalaisten mieliin. Presidcnlti Ahtisaari sai kauan odotetun suurkiitoksen elämäntyöstään maailmanrauhan rakentajana. Seura puolestaan kiitti jakamalla rahastoon kertyneitä varoja edelleen. Liikuntatieteiden päivien yhteydessä yhdeksän lupaavaa nuorta tutkijaa sai kannustusta tutkijan uralleen stipendin muodossa. Kiitosten tulvasta pääsi osalliseksi yhteensä 26 kultaisen ja 88 hopeisen ansiomerkin saanutta henkilöä. Vuoden 2008 nuorelle liikuntalääketieteen tutkijalle ojennetaan 500 euron stipendi. Suomen Brändi rauhantekijänä ja rauhaa rakastavien ihmisten maana vahvistui. Lii kuntalääketieteen päivät on näyteikkuna alalla tehtävään korkeatasoiseen tieteelliseen työhön. Vuoden 2008 liikuntalääketieteellinen tutkimus saa stipendin, joka on arvoltaan 1000 euroa. Merkkimäärästä muodostui suuri, sillä edellisen kerran Seura jakoi ansiomerkkejä 25 vuotta sitten
Ikääntyneille suunnitellut terveyskuntotestit auttavat tunnistamaan henkilöitä, joiden liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen ovat vaarassa heikentyä. Seuran vahvuus on voimien kokoaminen. Jouko Kokkonen 73 Etiikkaa urheilijoiden ehdoilla. järjestetyssä publiikissa palkittiin ansiomerkein seuran toimintaan monin eri tavoin aktiivisesti osallistuneita toimijoita. Jaro Karppinen 37 Lihastasapainon kartoituksella avaimet parempaan kehon hallintaan. Harri Hakkarainen 42 Urheilijoiden terveystarkastukset: Yhteiset tavoitteet kirjavat käytännöt. Jarmo Ahonen 39 Nuoren urheilijan terveystarkastus ohjaa oikein mitoitettuun harjoitteluun. Arja Sääkslahti 76 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Heikki Roiko-Jokela 26 Antti Uutela LTS:n puheenjohtajaksi. Seppo Paavola, Pekka Tyllilä 72 Urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2008. Yhdysvaltojen terveysvirasto on julkaissut suositukset liikunnasta, joka säilyttää tai parantaa fyysistä kuntoa ja pienentää useiden yleisimpien pitkäaikaissairauksien riskiä. Kari L. Harri Selänne, Markku Seuri 32 Akillesvaiva on kärkäs kroonistumaan. Väestötasoisen lihavuuden ehkäisyn tulee perustua hallittuun tasapainoon ihmisten energian saannin ja kulutuksen välillä. Pauliina Husu 19 Kuormituskokeen hyödyt käyttöön valtimotautivaaran arvioinnissa. Kongressien ja seminaarien järjestäminen on ollut seuralle taloudellinen ja organisatorinen haaste. Anna Ojala 71 Melontareitit, -taidot ja varusteet. Yhteistyötä onkin jo vuosikymmenten ajan tehty laajasti. Katja Mj0sund 34 Liikunta auttaa kun selkä vaivaa. Suositusten sävy ja teksti ovat nyt lähempänä suomalaisia näkemyksiä ja ilmaisuja kuin aikaisemmin. Lääkärin laatima Liikkumisresepti lisää terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa. Aunnukka Alapappila, Raimo Kettunen TUTKITTUA 75 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Kävelyn, pyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistelmä työmatkoilla lisää ihmisen energiankulutusta ja pienentää ekologista jalanjälkeä verrattuna autolla kulkemiseen. Miika Hernelahti 45 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT TUTKIMUSRAPORTIT. Erkki Vettenniemi 74 Vastine: Sydänpotilaan suorituskyvyn arviointi -testipaketti pääasiassa fysioterapeuteille. Askelmittarin käyttö ja liikuntapäiväkirjan pitäminen tepsivät myös, vaikkakin lyhytaikaisesti. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Keskinen 23 LTS 75 vuotta: Kouluttamaan, keskustelemaan, vaikuttamaan. Vuosikokouksen yhteydessä 28.10. Työikäisten liikuntaan voidaan terveydenhuollossa vaikuttaa varsin yksinkertaisillakin keinoilla. Minna Aittasalo 15 Liikkuminen kertoo fyysisestä toimintakyvystä terveyskuntotestit sen heikentymisestä. Pekka Oja 8 Uudet terveysliikuntasuosituksetYhdysvalloista. LUETTUA 70 Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa. Kari Kalliokoski 77 Väitösuutiset LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 30 Tenniskyynärpää kuriin rasitusta vähentämällä ja lihaksia vahvistamalla. 68 KOLUMNI: Keksikää pyörä uudelleen! Lauri Laakso AJASSA 69 Käypä hoito -suositus liikunnasta: Liikunta on keskeinen hoitomuoto monissa pitkäaikaissairauksissa. Liikuntafysiologeja ja terveystieteiden ammattilaisia voisikin hyödyntää nykyistä enemmän oireettomien tutkittavien testaamisessa ja valtimotautitapahtuman vaaranarvioinnissa. likka Vuori 13 Työikäinen saa liikuntakipinää lääkäriltä ja askelmittarin käytöstä. Keskinen 4 Arkiliikunnan hyödyt tehokäyttöön painonhallinnassa. Mikä on hyvä ihmisille on hyvä myös ympäristölle. Kuormituskokeen avulla voidaan tunnistaa ne sydänpotilaat, joiden vaara kuolla tai kokea haitallinen valtimotautitapahtuma on pieni. KaiSavonen 22 POLTTOPISTEESSÄ: Huippukuntoa johtamiseen Kari L
2007 ) , reipas kävely alentaa sepelvaltimotaudin vaaraa (Hakim ym. Runsaassa kymmenessä vuodessa tämän merkkipaalun jälkeen on kertynyt valtava määrä uutta tutkimustietoa, joka pääosin tukee arkiliikuntaa terveysliikuntana. Myös yhdyskuntien maankäytöllä ja liikennevmpåristöllä on ~tey:ttä ...., liikapainoon:-ja lihavtJuteen. -~~ ~-""' .. Mikä on hyvä ihmisille on hyvä myös ympäristölle. Esimerkiksi päivittäiset fyysiset toiminnat alentavat kokonaiskuolleisuuden vaaraa (Matthews ym. 2007). Painon pudotuksen ja painon pitämisen raamit rakentuvat energiatasapainosta Kuinka paljon liikuntaa tarvitaan painon hallintaan ja miten arkiliikunta soveltuu tähän tarkoitukseen. Kohtalaisesti kuormittavaa ja rasittavaa liikuntaa voi myös yhdistää. Tänä vuonna julkaistu massiiviseen kirjallisuuskatsaukseen perustuva USA:n terveysviraston kannanotto (U.S. Viime vuonna julkaistun mela-analyysin, joka sisälsi 24 satunnaistettua kontrolloitua interventiotutkimusta, mukaan reipas kävely parantaa kestävyyskuntoa sekä vähentää kehon painoa ja painoindeksiä (Murphy ym. 1999) sekä kehittää kuntoa (Kukkonen-Harjula ym. Tuoreen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan työmatkaliikunta vähentää sydänja verisuonitautien varaa 9 prosenttia miehillä ja 13 prosenttia naisilla (Hamer & Chida 2008). Preventive Medicine -lehden pääkirjoitus totesi äskettäin, että kävelyn tai pyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistelmä työmatkoilla ei ainoastaan lisää ihmisen energiankulutusta vaan myös pienentää ekologista jalanjälkeä verrattuna autolla kulkemiseen, eli mikä on hyvä ihmisille on hyvä myös ympäristölle (Zheng 2008). 2007, Nelson ym. 2007). VäestötasoisenJihavuuden ehkäisyn tulee perustua hallittuun tasapainoon ihmisten energian saannin ja ~ ~ k~ -1_9.WJi~~~ väli~. .:.:.. 1995 suositusta, mutta sisältää joitakin täsmennyksiä ja useita uusia asioita, joista merkittävimmät ovat rasittavan liikunnan, lihasharjoittelun ja tules-Iiikunnan sisällyttäminen suositukseen. Tämä uusi suositus ei kumoa v. Niiden mukaan aikuisten ja ikääntyvien ihmisten tulisi harrastaa kohtalaisesti kuormittavaa aerobista liikuntaa vähintään 30 minuuttia viitenä päivänä viikossa tai vaihtoehtoisesti rasittavaa aerobista liikuntaa vähintään 20 minuuttia kolmena päivänä viikossa. Kävelyn, györäilyn ja julkisen liikenteeos 4.· yhdistelmä työja asiointirnatkoilla ei ainoastaan lisää ihmisen energiankulutusta vaan myös pienentää ekologista jalanjälkeä verrattuna autolla kulkemiseen. 1998, Manson ym. 2005) ja pyöräily alentaa kokonaiskuolleisuuden vaaraa (Andersen ym. 1995). Voidaan sanoa, että uusi suositus on selkeä kutsu sporttiselle liikunnalle tulla mukaan kansanterveyden edistämiseen. 2000). Department of Health & Human Services 2008) antaa vastauksia tähän. Tämä suositus oli lähtölaukaus liikunnan aidosta hyväksymisestä kansanterveyden edistäjäksi ja se merkitsi käytännössä arkiliikunnan tulemista tärkeäksi osaksi terveysliikuntaa. Uusimmat tutkimusnäyttöön perustuvat terveysliikuntasuositukset tulevat niin ikään USA:sta (Haskell ym. 1998), portaiden nousu parantaa kuntoa (Boreham ym. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 5. T erveyttä edistävän liikunnan suositusten äiti on USA:n terveysviranomaisten ja Amerikan liikuntalåäketieteellisen yhdistyksen vuonna 1995 julkaisema suositus: "Jokaisen amerikkalaisen tulisi harrastaa yhteensä 30 minuuttia kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa useimpana, mieluiten jokaisena, päivänä viikossa" (Pate ym
2004). 6 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Tätä asiaa koskevat tutkimukset ovat jossain määrin puutteellisia, mutta suositeltavana määränä pidetään 4,4 kcal/pv/kg kuluttavaa liikuntaa, joka vastaa lähes tunnin reipasta (6 km/t) kävelyä tai lähes puolen tunnin hölkkää (9 km/t). Väestötasoisen lihavuuden ehkäisyn tulee perustua hallittuun tasaArkiliikunnan määrää voidaan lisätä rakentamalla kävelyja pyöräily-ystävällisiä asuinja lähiympäristöjä sekä kevytliikenteen mahdollistava liikenneympäristö. Lievä, 1-3 prosentin painon pudotus saadaan aikaan 13-26 MET-tuntia (MET = fyysisen aktiivisuuden energiankulutus jaettuna lepotilan energiankul utuksella) vastaavalla liikunnalla viikossa. Jalan kulkemista suosiva ympäristö on kannattava investointi Uutta tutkimustietoa alkaakin kertyä rakennetun ympäristön ja liikunnan ja lihavuuden yhteyksistä. Toiseksi, kuinka paljon liikuntaa tarvitaan painon uudelleen lisääntymisen ehkäisemiseksi. Myös 330 amerikkalaista suurkaupunkialuetta koskevassa tutkimuksessa todettiin vahva positiivinen yhteys "sprawl indeksin" ja ylipainon ja lihavuuden välillä (Lopez 2004). työmatkakävelynä, ja auttaa siten merkittävästi painon hallinnassa. Suuri liikuntamäärä, esim. Paino kurissa 20 minuutin reippaalla päivittäisellä kävelyllä Kannanotossa esitetyt painon hallintaan tarvittavat liikunnan vähimmäismäärät vastaavat n. On osoitettu, että "high sprawl" yhdyskunnissa asuvat ihmiset kävelevät vähemmän ja tulevat suuremmalla todennäköisyydellä lihaviksi kuin "low sprawl" yhdyskunnissa asuvat ihmiset (Ewing ym. Kolmanneksi, miten liikunta vaikuttaa metaboolisiin sairauksiin yhteydessä oleviin kehon koostumuksen mittoihin. Tämä vastaa vähintään 150 minuutin reipasta (~6km/t) kävelyä viikossa. Arkiliikunnalla on siis selkeästi mahdollista vaikuttaa vallitsevaan lihavuusepidemiaan. 2003). Tämä kannanotto korostaa sitä, että väestötasoisen lihavuuden ehkäisyn tulee perustua yksilöiden energiatasapainon saavuttamiseen.Jatkuvan laihduttamisen sijasta on korostettava terveellisen ruoan ja liikunnan tasapainoa. Tällainen ja jopa 2-3 kertaa suurempi liikunta-annos voi toteutua arkiliikuntana, esim. Tällainen asuminen vaatii ihmisiä ajamaan autolla töihin, kauppoihin, kouluun ja harrastuksiin. Australialaisessa tutkimuksessa todettiin, että vähän jalkakäytäviä ja lähiliikuntamahdollisuuksia sisältävässä asuinympäristössä oli enemmän ylipainoisia ja lihavia ihmisiä kuin liikkumisen mahdollistavissa yhdyskunnissa ( Gi les-Corti ym. Tässäkin tapauksessa pätee se, että mitä enemmän liikuntaa sitä parempi tulos. Liikunnan energiankulutus ja ravinnon energiasisällön väheneminen summautuvat painon muutoksessa. 2003). 20 minuutin reipasta päivittäistä kävelyä. Minkälaisia mahdollisuuksia on tämän potentiaalin toteuttamiseen. Amerikkalaisessa tutkimuksessa verrattiin yhteneväisen Ja ei-yhteneväisen katuverkoston asuinalueita ja todettiin sitä pienempi lihavuuden todennäköisyys mitä yhteneväisempi asuinalueen katuverkosto oli (Frank ym. USA:n terveysviraston suositus toteaa lisäksi, että olemassa oleva näyttö ei anna perusteluja erilaisille liikuntasuosituksille sukupuolen tai iän perusteella eikä myöskään etnisten tai sosio-ekonomisten erojen perusteella. Tämä edellyttää ihmisten valintoihin ja käyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden muuttamista. 13-26 MET-tuntia/vk vastaava liikunta vähentää koko kehon ja vatsalihavuutta. Liikunnan määrän ja kokonaisja vatsalihavuuden välillä on annos-vaste suhde ylipainoisilla ja lihavilla henkilöillä. Tähän mennessä ehkäisytoimenpiteet niin meillä kuin muuallakin ovat kohdentuneet pääsääntöisesti yksilötason käyttäytymismuutosten aikaan saamiseen. Näitä mahdollisuuksia käsitellään äskettäisessä Amerikan sydänyhdistyksen tieteellisessä kannanotossa (American Heart Association 2008). Tarvitaan muitakin keinoja ja viime aikoina on korostettu lisääntyvästi sosiaalisen ja rakennetun ympäristön merkitystä. Ensiksi, kuinka paljon liikuntaa tarvitaan painon ylläpitoon ja pudotukseen. Kasvavan lihavuusepidemian hallitsemiseksi tarvitaan siis väestötasoisia ehkäisytoimenpiteitä, koska yksilötason käyttäytymisinterventioilla lihavuuden lisääntymistä ei ole saatu hallintaan. Väestöjen lihavuustrendien valossa ne eivät ole purreet kovin hyvin. 42 MET-tuntia/ vk, vähentää vatsan sisäistä rasvakudos ta jopa ilman kehon painon pudotusta. Merkittävään (>5 %) painon pudotukseen tarvitaan liikunnan lisäksi ravintointerventio. Vain sosiaalista ja rakennettua ympäristöä muuttamalla uskotaan voitavan vaikuttaa pysyvästi ihmisten ravintoja liikuntatottumuksiin. Myös yhdyskuntien maankäytöllä ja liikenneympäristöllä on yhteyttä liikapainoon ja lihavuuteen. "Urban sprawl" -käsitteellä tarkoitetaan sellaista yhdyskuntarakennetta, jossa kaupungit laajenevat hallitsemattomasti suuriksi esikaupungeiksi. Liikunnan määrän ja painon alenemisen välillä on selvä annos-vaste suhde ainakin lyhyellä aikavälillä, eli mitä enemmän liikuntaa sitä enemmän paino putoaa
Manson J E, Hu F B, Rich-Edwards J W, Colditz G A, Stampfer M J, WillettW C, Speitzer F E, Hennekens C H, 1999. N Engl J Med 338, 94-99 Hamer M, Chida Y, 2008. Li ikunnan ja erityisesti arki liikunnan määrää voidaan lisätä rakentam alla kävelyja pyöräily-ystävällisiä asuinja lähiyrnpäristöjä sekä kevytliikenteen mahdollistava liikenneym päristö. Boreham C A G, Kennedy RA, Murphy M H, Tully M, Wallace W FM, Young 1, 2005. Väestösuositus aikuisille ja ikääntyville on periaatteessa samanlainen v. PEKKA OJA, Ph.D. BMJ 334, 1204-1207. Pate R R, Pratt M, Blair S N ym., 1995. Ewing R, Schmid T, Killingsworth R, Zlot A, Raudenbush S, 2003. Kirjoitus perustuu tekijän XVIII Valtakunnallisilla terveysliikuntapäivillä syyskuussa 2008 pitämään esitelmään. Ogilvie D, Foster C E, Rothnie H, Cavill N, Hamilton V, Fitzsimons C F, Mutrie N, 2007. Ettect of walking training on health-related fitness in healthy middle-aged adults a radomised controlled study. Frank L D,Andersen MA, ShmidT L, 2004. Preventive Medicine 44, 377-385. Sähköposti: pekka.oja@uta.fi Kirjoittaja toimii terveysliikunnan asiantuntijaJa projektitehtävissä Euroopan terveysliikuntaverkostossa, WHO:n Euroopan aluetoimistossa ja Euroopan komissiossa. Recommendation from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. lnterventions to promote walking: systematic review. The benefit of public transportation: Physical activity to reduce obesity and ecological Iootprint. http://www.health. The ettect of walking on fitness, fatness and resting blood pressure: A meta-analysis of randomise, controlled trials. Active commuting and cardiovascular risk: A meta-analytic review. Am J Public Health 94, 1574-1579. and homocysteine in sedentary young women. Obesity relationsahips with community design, physical activitv, and time spent in cars. Nakanishi N, Suzuki K, 2005. Arch lntern Med 165, 214-220. Lopez R, 2004. Nelson ME, RejeskiW J, Blair S N, Duncan PW, Judge J 0, King AB, Macera C A, Castaneda-Sceppa C, 2007. 2007 suositusten kanssa. Haskell W L, Lee 1-M, Pate R R, Powell K E, Blair S N, Franklin B A, Macera C A, Heath G W, Thompson P D, Bauman A, 2007. Zheng Y, 2008. Circulation 118, 428464. Training etfects of short bouts of stair climbing on cardiorespiratory fitness, blood lipids. Preventive Medicine 46, 9-13. Am J Epideniol 165, 1343-1350. JAMA 273, 402-407. 2007. Physical activity and public health: a recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. The Need for Comprehensive Promotion of Healthful Eating, Physical Activity, and Energy Balance. Circulation 116, 1094-1105. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 7. KI RJALLISU USVI ITTEET: American Heart Association, 2008. gov/paguidelines/. Circulation 116, 1081-1093. Murphy M H, Nevill A M, Murtagh E M, Holder R L. Physical activity and public health. Preventive Medicine 46, 4-5. Population-Based Prevention of Obesity. Hakim A A, Petrovich H, Burchfiel C M, Ross W, Rodriguez B L, White L R, Yano K, Curb J D, Abbot R D, 1998. Am J Health Promot 18, 47-57. li havuuden ehkäisystä huolehtivien tahojen onkin mentävä ro hkeasti mukaan ihm isten asuinja elinym päristöjen kehittäm iseen. A prospective study of walking as compared with vigorous exercise in the prevention of coronary heart disease in women. lnfluence of Ezercise, Walking, Cysling, and Overall Nonexercise Physical Activity on Mortality in Chinese women. painoon ihmisten energian saannin ja kulutu ksen välillä. Physical activitv and public health in older adults. Giles-Corti B, Macintyre S, Clarkson J P, Pikora T, Donovan R J, 2003. Br J Sports Med 39, 590-593. Updated recommendations for adults from the American College of Sports Medici ne and the American Heart Association. Department of Health and Human Services, 2008. Scand J Med Sci Sports 8, 236-242. Matthews C E, Jurj A L, Shu X, Li H-L, Yang G, Li 0, Gao Y-T, Zheng W, 2007. Am J Prev Med 27, 87-96. Am J Health Promot 18, 93-102. Effects of walking on mortality among non-smoking retired men. Kukkonen-Harjula K, Laukkanen R, Vuori 1, Oja P, Pasanen M, Nenonen A, Uusi-Rasi K, 1998. All-cause mortality associated with physical activity during leisure time, work, sports, and cycling to work. Urban sprawl and risk of being overweight or obese. Terveysliikuntapäivien Jälkeen 1ulkaist1in USA:n terveysviranomaisten uusi tervevstiikuntssuositus "2008 Physical Activity Guidelines for Americans" /www health.gov/paguidelines/). Andersen L B, Schnohr P, Schroll M, Hein O H, 2000. Daily Life Activity and the Risk of Developing Hypertension in Middle-aged Japanese Men. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report. Arch lnt Med 160, 1621-1628. Näiden lisäksi objeisss on suositukset lapsille ja nuorille sekä eräille entvsrvtuniite. U.S. N Eng J Med 341, 650-658. Relationship between urban sprawl and physical activity, obesity and morbidity
8 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. i: ILKKA V U • m.i
Perustana koottu tutkimustieto Suositusten perustana on vuoden 2007 kesäkuuhun mennessä (Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report 2008) julkaistun tieteellisen kirjallisuuden järjestelmällinen haku ja analyysi. 18-64 -vuotiaat: • Kohtalaisesti kuormittavaa aerobista aktiivisuutta 2 tuntia 30 minuuttia tai voimakkaasti kuormittavaa aktiivisuutta 1 tunti 15 minuuttia viikossa tai vastaava määrä näitä yhdistettynä (suosituksiin liittyy tietoja eri tavoilla toteutettujen aktiivisuusmuotojen energiankulutuksesta tarvittavien laskelmien tekemiseksi). Ainakin kolmena päivänä viikossa aktiivisuuden tulisi olla lihaksia ja luustoa vahvistavaa. Suositukset antavat selkeät ja käyttäjäläheiset suuntaviivat sekä liikuntaa suositteleville että sitä toteuttaville. Suositusten ydinosaa täydentää niiden soveltamista selkeyttävä ja helpottava aineisto. Suosituksen sävy ja teksti ovat nyt lähempänä suomalaisia näkemyksiä ja ilmaisuja kuin aikaisemmin. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 9. S uositukset on laadittu eri ikäryhmille 6-vuotiaista alkaen, samoin terveille ja vajaakuntoisille. • Kaikkia suuria lihasryhmiä vahvistavaa aktiivisuutta tulisi olla kahtena tai useampana päivänä viikossa. Tieteellisen näytön analyysin tehneet asiantuntijat päätyivät luokittelemaan eri terveysaiheita koskevan näytön vahvuuden seuraavasti: Lapset (6 vuotta ja vanhemmat) ja nuoret: • vahva näyttö: parempi kestävyysja lihaskunto, parempi luuston terveys, paremmat sydänja verisuoniterveyden ja aineenvaihdunnan terveyden biologiset ilmaisijat, edullisempi kehon koostumus • kohtalainen näyttö: vähemmän masennusoireita Aikuiset ja iäkkäät henkilöt: • vahva näyttö: pienempi varhaisen kuoleman, sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen, korkean verenpaineen, epäedullisen veren lipidiprofiilin, tyypin 2 diabeteksen, metabolisen oireyhtymän sekä paksusuolen ja rintasyövän riski, painon nousun ehkäisy, painon väheneminen erityisesti yhdessä ravinnon pienemmän energiasisällön kanssa, parempi kestävyysja lihaskunto, kaatumisten ehkäisy, vähemmän masennusta ja paremmat kognitiiviset toiminnat iäkkäillä. Mottona on Be Active, Healthy, and Happy. • Terveys hyötyjen määrä ja aste kasvavat, kun kohtalaisesti kuormittavaa aktiivisuutta lisätään 5 tuntiin tai voimakkaasti kuormittavaa aktiivisuutta 2 tuntiin 30 minuuttiin viikossa tai vastaavaan määrään näitä yhdistettynä. Aikaisempiin analyyseihin verrattuna kiinnostavaa on näytön luokittelu vahvaksi aikaisempaa useampien terveysvaikutusten kohdalla eri ikäryhmissä. Terveyttä edistävän liikunnan suositusten ydinasiat Eri väestöryhmille tarkoitettujen suositusten ydinosat ovat seuraavat: Lapset ja nuoret (6-17-vuotiaat): • Fyysistä aktiivisuutta vähintään tunti päivässä • Suurimman osan päivittäisestä tunnin fyysisestä aktiivisuudesta tulisi olla kohtalaisesti tai voimakkaasti kuormittavaa aerobista aktiivisuutta • Osan päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta tulisi olla voimakkaasti kuormittavaa ainakin kolmena päivänä viikossa. Aktiivisuus pitäisi toteuttaa vähintään 10 min kestävinä jaksoina, joiden pitäisi jakautua koko viikolle. Yhdysvaltojen terveysvirasto on julkaissut ensimmäistä kertaa viralliset suositukset liikunnasta, joka säilyttää tai parantaa fyysistä kuntoa ja pienentää useiden yleisimpien pitkäaikaissairauksien riskiä. • kohtalainen vahva näyttö: parempi toimintakyky iäkkäillä henkiöillä, vähemmän vyötärölihavuutta • kohtalainen näyttö: pienempi lonkkamurtuman, keuhkosyövän ja kohtusyövän riski, parempi laihdutustuloksen säilyminen, suurempi luuntiheys, parempi unen laatu
Heidän tulisi välttää inaktiivisuutta. Suositustekstiä vastaavalla tavalla seuraavassa käytetään termiä fyysinen aktiivisuus. Suosituksessa korostetaan, että terveyshyötyjen saavuttamiseksi aktiivisuus voidaan toteuttaa eri syistä ja eri ympäristöissä, esimerkiksi vapaa-ajan toiminnoissa, kotiaskareissa tai osana työtä. Lisäksi tieteellinen näyttö osoittaa mm., että • jonkin verran aktiivisuutta on parempi kuin ei ollenkaan • monet terveyshyödyt suurenevat, kun aktiivisuuden määrä kasvaa aktiivisuuden kuormittavuuden, useuden ja/tai keston suurentuessa • fyysisen aktiivisuuden hyödyt terveydelle ovat paljon suuremmat kuin haitat • liikunnan hyödyt on todettu kaikissa väestöryhmissä. Tämän päätelmän voidaan katsoa merkitsevän, että suositeltu liikunta pätee myös Suomen väestölle. Naiset, jotka osallistuvat säännöllisesti voimakkaasti kuormittavaan aerobiseen aktiivisuuteen tai joiden aktiivisuusmäärä on suuri, voivat jatkaa aktiivisuuttaan edellyttäen, että heidän tilansa säilyy ennallaan ja he keskustelevat aktiivisuudestaan heitä hoitavien henkilöiden kanssa koko raskauden ajan. 10 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Vammaiset ja vajaakuntoiset henkilöt: • Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden tulisi olla aktiivisia vastaavalla tavalla kuin aikuisten. Terveydenhuollon ammattilaisen konsultaatio liikunnasta ei ole tarpeen henkilöille, joilla ei ole pitkäaikaissairauksia (kuten diabetes, sydäntauti tai nivelrikko) tai oireita (kuten rintakipu tai -puristus, huimaus, nivelkipu). 65-vu otiaat ja vanhem m at: • Iäkkäiden henkilöiden tulisi olla aktiivisia vastaavalla tavalla kuin heitä nuorempien aikuisten ( eli edellä oleva suositus pätee myös terveille 65 vuotta täyttäneille henkilöille). He voivat suorittaa myös hetkellisiä kuormittavampiakin toimintoja kuten portaiden nousua, mutta näiden kesto on liian lyhyt, jotta ne luettaisiin osaksi suositeltua liikuntaa. Tästä huolimatta perusaktiivisuuden edistäminen ja siihen kannustaminen on perusteltua useista syistä: • Siinä kuluu energiaa, mikä on eduksi terveen painon säilyttämiseksi • Osa perusaktiivisuudesta kuormittaa Juustoa ja voi vahvistaa sitä • Perusaktiivisuus on eduksi mm. Henkilöiden, joilla on kaatumisriski, tulisi harjoittaa tasapainoa säilyttävää tai parantavaa liikuntaa. Perusaktiivisuuden lisäksi terveysliikuntaa Fyysinen aktiivisuus jaetaan suosituksissa kahteen pääalueeseen: perusaktiivisuuteen ja terveyttä edistävään aktiivisuuteen (health-enhancing physical activity), terveysliikuntaan. Perusaktiivisuudella tarkoitetaan päivittäiseen elämään sisältyviä kevyitä toimintoja kuten seisomista, hidasta kävelyä ja kevyiden esineiden nostelua. Heidän tulisi välttää inaktiivisuutta. Aktiivisuuden kuormittavuus tulee säädellä suhteessa kuntotasoon. Jos tämä ei ole mahdollista pitkäaikaisten terveyteen liittyvien tekijöiden takia, heidän tulisi olla niin aktiivisia kuin heidän edellytyksensä sallivat. Suosituksissa ei oteta kantaa siihen, miten perusaktiivisuuden tavat ja määrä saattavat vaikuttaa terveyteen, koska tätä koskevaa tutkimusnäyttöä ei ollut käytettävissä. Raskaana olevat ja synnyttäneet naiset: • Terveiden naisten, jotka eivät jo osallistu voimakkaasti kuormittavaan aktiivisuuteen, tulisi osallistua kohtalaisesti kuormittavaan aerobiseen aktiivisuuteen vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa, mieluimmin jakautuneena koko viikon ajalle. • Lyhyetkin jaksot ovat hyödyllisiä aktiivisuuttaan lisääville inaktiivisille henkilöille samoin kuin iäkkäille ja sairaille henkilöille. On kiinnostavaa, että Suomesta Eurooppaan "viety" termi on nyt otettu käyttöön myös Yhdysvaltojen virallisissa suosituksissa. Sillä tarkoitetaan terveyttä edistävää liikuntaa, mutta vältetään mielikuvaa sen toteuttamisesta vain urheiluperäisinä vapaa-ajan harrastuksina. Terveyshyötyjen määrä kasvaa liikunnan määrän ja kuormituksen lisääntyessä. • Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden tulisi konsultoida terveydenhuollon ammattilaista heidän edellytyksiään vastaavan liikunnan määrittelemiseksi. Henkilöt, jotka tekevät vain perusaktiivisuuteen kuuluvia toimintoja, luokitellaan fyysisesti inaktiivisiksi. Jos tämä ei ole mahdollista, heidän tulisi olla niin aktiivisia kuin heidän edellytyksensä sallivat. ympäristöön ja liikenteeseen kohdistuvien vaikutusten vuoksi • Perusaktiivisuuteen kannustaminen auttaa kehittämään kulttuuria, jossa fyysinen aktiivisuus on sosiaalinen normi
Aktiivisuuden kasvu 420 minuuttiin viikossa pienentää edelleen ennenaikaisen kuoleman risLIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 11. Tähän pitäisi sisältyä lihaksistoa vahvistavaa ja Juustoa kehittävää aktiivisuutta vähintään kolmena päivänä viikossa. Aikuisten aktiivisuussuositukset: Aikuisille suositellun liikunnan kokonaismäärä ja kuormittavuustaso eivät poikkea olennaisesti vuodesta 1995 alkaen käytetyissä, American College o[ Sports Medicinen ja Centers of Disease Control and Prevention ·n hyväksymissä suosituksissa (Pate ym. suositusten laadintatavasta ja aktiivisuudelle asetetuista tavoitteista. 2008). 6-17 -vuotiaiden suositusten vertailu on tarkoituksenmukaista pyrkiä tekemään Suomessa tänä vuonna julkaistuun Fyysisen aktiivisuuden suositukseen kouluikäisille 7-18-vuotiaille (Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Amerikkalaisessa ja suomalaisessa suosituksessa on paljon yhtäläisyyksiä ja paljon eroja. 2007) annetuista, mutta määrittelyjä ja ilmaisuja on selkeytetty ja liikunnan toteuttamistapoja on väljennetty. Päinvastoin kuin aikuisilla lapsilla ja nuorilla lyhyetkin kuormittavuuskriteerin täyttävät pyrähdykset lasketaan aktiivisuusaikaan. Suositusten soveltamisosassa tuodaan esiin runsaasti muitakin vaihtoehtoja. Amerikkalaisessa suosituksessa liikunnan määrä on tunti tai enemmän kohtalaista tai ripeää aktiivisuutta päivittäin perusliikunnan lisäksi. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi perusliikunnan käsitteen selkeä määrittely ja sen suhde suositeltuun liikuntaan, terveyshyötyjen määrän ja asteen kasvu liikunnan määrän ja kuormituksen lisääntyessä, inaktiivisuuden välttämisen tärkeyden korostaminen sekä suositellun liikunnan toteuttamismahdollisuudet kohtalaisesti ja voimakkaasti kuormittavaa liikuntaa yhdistelemällä. 2007, Nelson ym. 1995) ja niiden päivityksissä (Haskell ym. Aerobisen aktiivisuuden määrän perusteella esitetään seuraavat luokat: mm. Määrää korostetaan, koska sen on osoitettu vaikuttavan terveyshyötyjen saavuttamiseen enemmän kuin minkään siihen vaikuttavan yksittäisen tekijän, aktiivisuuskertojen keston, kuormittavuuden tai useuden. Terveyttä edistävä liikunta määritellään aktiivisuudeksi, joka perusaktiivisuuteen lisättynä tuottaa terveyshyötyjä. Kaikkiaan lasten ja nuorten liikunnan tulisi olla monipuolista ja ikätasolle sopivaa. Viikoittainen 150 min vähintään kohtalaisesti kuormittavaa aktiivisuutta mm. Päivittäiseen aktiivisuuteen tulisi sisältyä useita vähintään 10 minuuttia kestäviä reippaan liikunnan jaksoja. Vähintään kolme kertaa viikossa aktiivisuuden tulisi olla lihaskuntoa, liikkuvuutta ja luiden terveyttä edistävää. liikuntataitojen oppimista, tiedollisten asioiden oppimisen vahvistamista ja liikuntaan sosiaalistumista. Suomalaisessa suosituksessa on käytetty tieteellisen näytön lisäksi myös asiatuntijaryhmän näkemyksiä, ja suositellun aktiivisuuden tavoitteet ovat huomattavasti laajemmat sisältäen mm. Ne johtuvat tusten perussanoma liikunnan määrästä, kuormittavuudesta ja tavoista varsin samankaltainen. pienentää ennenaikaisen kuoleman, sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen, korkean verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja masennuksen riskiä. Aktiivisuuden lisääminen 300 minuuttiin viikossa pienentää edelleen esimerkiksi sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiä ja lisäksi se pienentää paksuja rintasyövän riskiä ja ehkäisee epätervettä painon nousua. Suositellun aktiivisuuden määrä ja muodot perustuvat biologisiin tavoitteisiin. Amerikkalainen suositus on laadittu tiukkaan tieteelliseen näyttöön perustuen ja rajattu koskemaan fyysisen aktiivisuuden biologisia vaikutuksia. Aerobisen aktiivisuuden määrän merkitys terveysvaikutusten tuottamisessa on tuotu esiin aikaisempaan selvemmin. Kun nämä erot tavoitteissa otetaan huomioon, on suosiAktiivisuus-taso Kohtalaisesti kuormittavan Yhteenlasketut Kommentti aktiivisuuden määrä, min/viikko terveyshyödyt lnaktiivisuus Vain perusaktiivisuus Ei lainkaan lnaktiivisuus on epäterveellistä Vähäinen aktiivisuus Perusaktiivisuuden lisäksi aerobista Jonkin verran Vähäinenkin aktiivisuus on selvästi aktiivisuutta, mutta vähemmän kuin 150 parempi kuin inaktiivisuus min/viikko Kohtalainen 150-300 min aerobista aktiivisuutta Huomattavat Tämän alueen sisällä terveyshyödyt kasvavat aktiivisuus aktiivisuuden määrän suurentuessa Runsas aktiivisuus Enemmän kuin 300 min/viikko Edellistä suuremmat/ Tutkimustiedon perusteella ei voida määritellä useammat sitä aktiivisuuden määrää, jonka ylittäminen ei enää tuottaisi lisää terveyshyötyjä Yhtäläisyyksiä ja eroja Lasten ja nuorten aktiivisuussuositukset: Suosi tuksissa ei ole käsitelty alle 6-vuotiaiden liikuntaa, joten vertailua esimerkiksi Suomessa annettuihin Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksiin (STM 2005: 17) ei voida tehdä. Esimerkkeinä mainitaan nuoran hyppely ja ripeä välituntiliikunta lapsilla ja nuorilla ja ripeä kävely, tanssi, painojen nostelu ja joga. Suomalaisessa suosituksessa aktiivisuuden määrä on suurempi, 7 -12-vuotiaana 11/2-2 tuntia ja 13-18-vuotiaana 1-11/2 tuntia päivässä. lnaktiivisuuteen otetaan kantaa siten, että pitkiä isturnajaksoja tulee välttää ja ruutuaikaa saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Eräissä ammateissa kuten postinkantajilla, kirvesmiehillä ja rakennustyön tekijöillä työhön saattaa sisältyä suositukset täyttävä aktiivisuus
Aerobiseen aktiivisuuteen suositeltuun aikaan ei lasketa lihaskuntoja tasapainoharjoitteluun eikä venyttelyyn käytettyä aikaa, Lämmittelyyn (verryttelyyn) ja _jäähdyttelyyn käytetystä ajasta vain vähintään kohtalaisesti kuormittava osuus lasketaan aerobisen aktiivisuuden aikaan. Physical activitv and public health in older adults: recommendation from the American College ot Sports Medicine and the American Heart Association. k iä. Kohtalaisen kuormittavuuden alue on 3.0-5.9 ja voimakkaan (ripeän) kuormituksen alue vähintään 6.0 kertaa lepoaineenvaihdunnan suuruus. Fyysisen aktiivisuuden kuormittavuus (intensiteetti) voidaan ilmoittaa joko absoluuttisena (energiankulutuksena aikayksikössä) tai suhteellisena, koettuna. Suosituksessa ei käytetä sykealueita kuormittavuuden ilmaisijana. Helsinki, SosiaaliJa terveysministeriö. Aikuisten ja iäkkäiden henkilöiden aktiivisuudessa korostetaan kävelyn edullisuutta. 1995;273 402-7. J Am Med Assoc. Aikaisempiin suosituksiin verrattuna näissä painotetaan harkitusti toteutetun fyysisen aktiivisuuden turvallisuutta ja annetaan sitä koskevia,jo perinteisiä ohjeita. Physical activity and public health: updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Perusteluissa tuodaan esiin, että aktiivisuuden jakaminen koko viikolle on erinomainen vaihtoehto ja vähintään kolme akuivisuuskertaa viikossa olisi eduksi liian suurten kerta-annosten välttämiseksi ja siten ylirasituksesta aiheutuvien haittojen riskin vähentämiseksi. Vanha koettu "pitää pystyä puhumaan puuskuttamana" eli puhumaan täydellisiä lauseita tuodaan esiin kohtalaisen suhteellisen kuormittavuuden mittana, kun taas voimakkaassa aktiivisuudessa puhe on katkonaista, muutamia sanoja kerrallaan. Physical activity and public health: a recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. Med Sci Sports Exerc.2007;39 1435-45. Nelson ME, Rejeski WJ, Blair SN ym. Julkaistut uudet aikuisikäisten fyysisen aktiivisuuden suositukset eivät onneksi tuo uusia ja sekaannusta aiheuttavia ohjearvoja terveyshyötyjen saavuttamiseksi tarvittavalle fyysiselle aktiivisuudelle tai tiukkoja näkemyksiä sen toteuttamistavoista. Uusi suositus ei kumoa aikaisempaa suositusta toteuttaa aktiivisuus useimpina tai viitenä päivänä viikossa, mutta nyt vaihtoehtoja annetaan enemmän. Asteikolla (istuminen) -10 (maksimaalinen) 5-6 on kohtalainen _ja 7-8 voimakas (ripeä). Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. 12 LIIKUNTA & TIEDE 45, 512008. Med Sci Sports Exerc.2007;39 1423-34. ILKKA VUORI, LKT, professori (emeritus) Pysyvä asiantuntija, Finohta/Stakes Ohjelmakoordinaattori, Kansallinen tukija liikuntaelinohjelma Sähköposti: ilkka.vuori@uta.fi Lisätietoja: www.hea/th.gov!PAGu idel ines LÄHTEET Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Pate RR, Pratt M, Blair SN ym. Päinvastoin, kokonaisuutena ne antavat selkeät ja käyttäjäläheiset suuntaviivat sekä liikuntaa suositteleville että sitä toteuttaville. Tuntuu siltä, että näiden suositusten kanssa liikuntaväen _ja liikkujien on Suomessakin helppo elää ja pitää niitä ohjenuorana minuutteihin takertumatta _ja omien kokemusten, harkinnan ja järjen käyttöä unohtamatta. Liikuntaa useina annoksina Varsin merkittävä muutos on fyysisen aktiivisuuden useuden jääminen pois aikuisikäisten suosituksesta. Peukalosääntönä esitetään, että kaksi minuuttia kohtalaisesti kuormittavaa aktiivisuutta vastaa yhtä minuuttia voimakkaasti kuormittavaa toimintaa eli edellä olevat minuuttimäärät voidaan puolittaa, jos aktiivisuuden kuormittavuus on voimakasta kohtalaisen sijasta. Tämä johtuu siitä, että tieteellisen näytön analyysin perusteella ei katsottu olevan mahdollista päätellä, eroavatko terveyshyödyt toteuttama] la sama määrä viikossa eri tavoin, esim. Suosituksissa kuormittavuus on ilmoitettu absoluuttisena, koska sitä on käytetty yleisesti fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa ja se on objektiivinen ja vertailut mahdollistava ilmaisutapa. "Pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta" läkkäille henkilöille suositellaan kuormittavuuden luokittelua suhteellisena. Opetusministeriö Ia Nuori Suomi ry Haskell WL, Lee 1-M, Pate RR ym. kolmena 50 min _jaksona tai viitenä 30 min jaksona. Mahdollisia hyötyjä ovat lievemmät sairauden aiheuttamat oireet, muiden sairauksien riskin pieneneminen, fyysisen kunnon ja toimintakyvyn säilyminen, parempi elämän laatu ja syöpäpotilailla jopa edulliset vaikutukset taudin kulkuun. Pitkäaikaissairaille fyysistä aktiivisuutta suositellaan siinä määrin _ja niissä muodoissa, joihin he kokevat kykenevänsä _ja joita heitä hoitavat terveydenhoidon asiantuntijat pitävät sopivina. Venyttelystä todetaan, että vaikka sen sellaisenaan ei ole osoitettu tuottavan terveyshyötyjä tai vähentävän vammojen riskiä, se on asianmukainen osa koko liikuntaohjelmaa. Absoluuttisen kuormituksen käytössä on se ongelma, että erikuntoisille henkilöille sama absoluuttinen kuormitus on suhteellisesti erilainen, hyväkuntoinen nuori henkilö voi kokea esimerkiksi kävelyn vauhdilla 4-5 km tunnissa kevyenä _ja iäkäs henkilö jo raskaana. Terveydelle edullisen liikunnan määrän ylärajaa ei nykyisen tiedon perusteella voida päätellä. Tämä johtunee siitä, että sykkeen asianmukainen käyttö edellyttää tietoa ja ymmärtämystä niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat sen yksilölliseen tasoon ja vaihteluun eri tilanteissa ja eri aikoina. Terveystarkastusten tarpeellisuutta ei painoteta vastaavalla tavalla kuin aikaisemmin. Helsinki 2008. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report 2008, http://www.health.gov/PAGuidelines/committeereport.aspx Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset
Edistämistapojen toteuttamiskelpoisuutta arvioitiin sillä, miten hyvin edistämistavat toteutuivat suunnitellulla tavalla, asiakkaiden kokemuksilla, terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksillä edistämistavan käyttökelpoisuudesta sekä edistämistapojen turvallisuudella. Liikunnan edistämistavat ovat terveydenhuollossa kuitenkin epäyhtenäisiä ja yhteistyö eri ammattiryhmien välillä on vähäistä. Hankkeen tavoitteena oli lisätä avoterveydenhuollon lääkärien liikuntaneuvontaa sitä varten kehitetyn Liikkumisreseptin ja siihen liittyvän tukimateriaalin avulla. Edistämistapojen levittämistä käytäntöön selvitettiin arvioimalla esimerkkinä valtakunnallinen Liikkumisresepti-hanke (20012004). Osatutkimuksiin osallistui yhteensä 35 terveydenhuollon yksikköä, 99 terveydenhuollon ammattilaista ja 644 asiakasta. Niissä on tarpeen myös selvittää sitä, miten toteuttamiskelpoisia ja kustannusvaikuttavia tutkitut liikunnan edistämistavat ovat toistensa suhteen. Myös tutkimustieto edistämistapojen toteuttamiskelpoisuudesta ja levittämisestä käytäntöön on puutteellista. Tämä artikkeli perustuu väitöstutkimukseen, jossa tutkittiin erilaisten liikunnan edistämistapojen toteuttamiskelpoisuutta ja vaikuttavuutta kolmessa osatutkimuksessa avoterveydenhuollon aidoissa asiakaskontakteissa. Enemmän aikaa vievät edistämistavat, kuten kuntotestaus ja henkilökohtainen liikuntaneuvonta, eivät välttämättä tuota sen parempia tuloksia. Askelmittarin käyttö ja liikuntapäiväkirjan pitäminen tepsivät myös, vaikkakin lyhytaikaisesti. Askelmittarin käyttö ja liikuntapäiväkirjan pitämiLIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 13. Tulokset eri liikunnan edistämisen tapojen vaikuttavuudesta olivat epäyhtenäisempiä. Tuloksia muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin verrattaessa käy ilmi, että selkeintä näyttöä vaikuttavuudesta on liikuntareseptin käytöstä sekä liikkumisen itsetarkkailusta askelmittarin ja päiväkirjan avulla. Tutkimuksia erilaisten liikunnan edistämistapojen vaikuttavuudesta on ulkomailla tehty runsaasti. A rviolta 40 prosenttia suomalaisista aikuisista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Vaikuttavuudessa on eroja Liikunnan edistärnistavat olivat toteuttamiskelpoisia omissa toimintaympäristöissään. Vertailukelpoista tietoa yksittäisistä edistämistavoista on kuitenkin vähän tai se on ristiriitaista. Yhteenvetona tulokset näyttävät, että: Lääkärin laatima Liikkumisresepti lisäsi terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa. Siellä tarvitaan jäsentyneitä toimintamalleja ja konkreettisia työvälineitä, jotka ovat samalla sekä vaikuttavia että toteuttamiskelpoisia. Tulosten tueksi tarvitaan lisätutkimuksia. Teksti: MINNA AITTASALO Työikäinen saa liikun takip inää lääkäri! tä ja askelmittarin käytöstä Työikäisten liikuntaan voidaan terveydenhuollossa vaikuttaa varsin yksinkertaisillakin keinoilla. Siksi suosituksia siitä, miten liikuntaa tulisi edistää terveydenhuollossa ei toistaiseksi ole kyetty laatimaan. Mittareina käytettiin kyselylomakkeita, askelmittareita tai liikuntapäiväkirjoja osatutkimuksesta riippuen. Avoterveydenhuolto tavoittaa suuren osan terveysneuvontaa tarvitsevasta väestöstä. Vertailukohtana oli tavanomainen lääkärin vastaanottokäynti. Arviointi perustui kyselyihin, haastatteluihin ja tutkimuksen aikana kerättyyn muuhun aineistoon. Muiden tässä tutkimuksessa tarkasteltujen liikunnan edistämistapojen vaikuttavuudesta on vain vähän, ristiriitaista tai ei lainkaan vertailukelpoista tutkimustietoa. Lääkärin laatima Liikkumisresepti lisää terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa. Vaikuttavuutta arvioitiin ryhmien välisillä eroilla vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa lyhyellä (2 kuukautta), keskipitkällä (6 kuukautta) tai pitkällä (>6 kuukautta) aikavälillä
Arvioitavana oli Liikkumisresepti-hanke, joka pyrki lisäämään perusterveydenhuollon lääkärien liikuruaneuvontaa jakamalla lääkärien käyttöön Lukkurnlsresepu ja siihen liittyvää tukimateriaalia. pdf 14 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008. Väitöskir1a on julkaistu settesse University of Jyväskylä, Studies in Sport, Physical Education and Health, numero 128, 125s., Jyväskylä 2008, /SSN 0356-1070, ISBN 978951-39-32541. MINNA AITTASALO, TtT tutkija UKK-instituutti Sähköposti: minna.aittasalo@uta.fi Tutkimuksessa selvitettiin myös miten uuden liikunnan edistämistavan laaja käyttöönotto onnistuu valtakunnallisen hankkeen avulla. Tutkimus osoittaa, että yksinkertaisilla liikunnan Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskir1aan Promoting physical ecuvity of working aged adults with selected persona/ approaches in primary health care Feas1bilitV, effectiveness and an example of nationwide dissemination. Lisäksi terveydenhuollon ja liikuntapalvelujen välille tulisi luoda palveluketju, joka tukee asiakkaiden siirtymistä terveydenhuollon ja liikuntapalveluiden kautta omaehtoiseksi liikkujaksi. Nelivuotinen hanke onnistui hyvin tavoruavuudessa, toteuttamisessa ja pysyvyydessä. Niiden ottaminen käyttöön ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertaista. nen sekä niistä fysioterapeutilta saatu postipalaute lisäsivät terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa, tosin vain lyhytaikaisesti. Tulokset ovat sopusoinnussa ulkomaisten tutkimusten kanssa: valtakunnalliset toimenpiteet tavoittavat kyllä kohderyhmän, mutta uuden menettelytavan käyttöönotto tapahtuu hitaasti ja asteittain ja sitä voidaan parhaiten edistää paikallisella tasolla. Ne liittyivät työkalun ja iuk imateriaalin kehittämiseen, materiaalin avoimeen ja helppoon saatavuuteen, koulutukseen ja tieteellisen näytön tuottamiseen, tiedonlevitykseen ja rahoitukseen. Lasten neuvolassa sama neuvonta ei tuottanut tulosta. Hankkeen arviointi liiteu.iin RE-AlM-viitekehykseen (www.reaim.org), johon kuuluu viisi eri ulottuvuutta: 1) tavoittavuus (Reach), 2) vaikuttavuus (Effectiveness), 3) käyttöönotto (Adoption), 4) toteuttaminen (lmplementation) ja 5) pysyvyys (Maintenance). Pysyvyyttä kuvasi se, missä määrin Liikkurnisresepti jäi elämään paikallisissa hankkeissa ja miten se näkyi valtakunnallisissa terveyden edistämisen dokumenteissa. Vaikuttavuuden ja käyttöönoton arviointi perustui vuoden 2002 (N= 16692) ja 2004 (Ne l 7170) Suomen Lääkäriliiton Lääkärikyselyihin, joissa tiedusteltiin lääkärin toteuttaman liikuntaneuvonnan määrää ja kirjallisen ohjeen käyttöä neuvonnan tukena. Tavoittavuuua arvioitiin tilattujen reseptilomakkeiden määrällä ja levikillä valtakunnallisesti. Myös aiheeseen liittyvän koulutuksen tulisi olla kaikille terveydenhuollon ammattiryhmille suunnattua, sisällöltään yhtenäistä ja jatkumoksi suunniteltua. Tehostettu liikuntaneuvonta äitiysneuvolassa auttoi naisia pitämään yllä reipastehoista liikuntaa raskauden loppuun saakka. Se edellyttää, että terveydenhuollon ammattilaiset sopivat yhteisistä edistärnistavoista ja niihin liittyvistä kirjaamiskäytännöistä sekä sitoutuvat niihin. Henkilökohtainen liikuntaneuvonta työterveyshuollossa ilman kuntoiestausta tai kuniotestauksen kanssa ei lisännyt työntekijöiden liikunta-aktiivisuulla. Vertailukohtana olivat työntekijät, jotka eivät osallistuneet neuvontaan, multa käyttivät askelmittaria ja liikuruapåivåkirjaa liikuntatietojen keruuseen. Edistämistavan levittäminen esimerkkinä valtakunnallinen Liikkumisresepti-hanke edistärnistavoilla, kuten Liikkumisreseptillä ja askelmittarilla, voidaan edistää liikuntaa avoterveydenhuollossa. Vertailukohtana oli tavanomainen lääkärin vastaanottokäyn Li. Se ei kuitenkaan lisännyt liikuntaneuvontaa (vaikuttavuus) eikä kirjallisten liikkumisohjeiden, kuten Liikkumisreseptin, käyttöä perusterveydenhuollon lääkäreiden liikuntaneuvonnassa (käyttöönotto). http://dissertations.jyu.fi/studsport/9789513932961. Vertailukohtana oli tavanomainen neuvolakåytäruö. Toteuttamisessa arvioitiin hankkeen viiden keskeisen toimenpiteen onnistumista suhteessa suunnitelmiin (prosessiarviointi)
Ikääntyneille suunnitellut terveyskuntotestit auttavat tunnistamaan henkilöitä, joiden liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen ovat vaarassa heikentyä. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vanhimpien ikäryhmien osuus väestöstä tulee lisääntymään myös LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 15. Teksti: PA.!J LI IN A HU S U Liikkuminen kertoo fyysisestä toimintakyvystä terveyskuntotestit sen heikentymisestä Liikkumisvaikeudet ovat usein ensimmäinen todettavissa oleva merkki fyysisen toimintakyvyn heikentymisestä ja toiminnanvajauksien vaaran lisääntymisestä. Väestön lukumääräistä ja prosentuaalista kasvua ilmenee vain vanhimmissa ikäryhmissä. Näissä ryhmissä on enemmän naisia kuin miehiä ja naisten elinajanodote onkin noin 7 vuotta pitempi kuin miesten. S uomen ja muun läntisen maailman väestön ikärakenne on muuttunut voimakkaasti viimeksi kuluneina vuosikymmeninä
Sydämen ja hengitysja verenkiertoelimistön toiminta heikentyy, minkä seurauksena kestävyyskunto huononee ja fyysiset suoritukset tulevat suhteellisesti rasittavarnmiksi kuin nuorempana. 2001). Guralnik ym. Testin tulee mitata sitä ominaisuutta tai niitä ominaisuuksia, joita sen halutaankin mittaavan. EU kehittämässä fyysisen kunnon arviointimenetelmiä Viime vuosina ikääntyvän väestön fyysinen aktiivisuus, kunto ja terveys ovat nousseet keskeisiksi tutkimuskohteiksi niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Testimenetelmien laadun, 111111. Tällöin myös testaamisen tavoite laajentuu yksittäisen kunto-ominaisuuden tarkastelusta testattavan henkilön elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen huomioimiseen ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämiseen liikunnan keinoin. Näistä erityisesti tasapaino ja alaraajojen lihasvoima ovat yhteydessä liikkumiskykyyn ja sitä kautta itsenäiseen selviytymiseen (esim. ikävuodesta alkaen. EUNAAPA-hanke (European network for action on ageing and physical activity). (Aromaa ja Koskinen 2002). (Tilastokeskus 2007.) Ikääntyminen, yhdessä vähäisen liikkumisen ja erilaisten terveysongelmien kanssa, saa aikaa monia muutoksia elimistön rakenteissa ja toiminnoissa. liikkumisvaikeuksina, esimerkiksi portaissa liikkuminen vaikeutuu ja kåvelynopeus hidastuu. pätevyyden, luotettavuuden ja turvallisuuden, varmistaminen on ensisijaista ennen testien käyttöönottoa. Myös kehon koostumuksessa tapahtuu muutoksia: lihasmassa vähentyy ja rasvan osuus kehon painosta lisääntyy. Ikääntyvän 16 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Terveyskunto-käsiueen ja toimintakykytutkimuksen kehittymisen myötä kuntotestauksen parissa on kehitetty aikaisempaa toiminnallisempia menetelmiä kunnon eri osa-alueiden ja liikkumiskyvyn arviointiin. Testitulosten tulee olla toistettavia ja testin täytyy olla kohderyhmälleen turvallinen, tarkoituksenmukainen ja helposti käytettävä. Liikkumiskyky kertoo toimintakyvystä Liikkumiskyvyn rajoittuminen ja liikkumisvaikeudet ovat usein ensimmäinen todettavissa oleva merkki fyysisen toimintakyvyn heikentymisestä ja toiminnanvajauksien vaaran lisääntymisestä. Suurentuneessa vaarassa olevien henkilöiden varhainen tunnistaminen voi auttaa kohdentamaan liikuntaym. (Bouchard ja Shephard 1994.) Fyysisen toimintakyvyn kannalta tärkeimmät terveyskunnon osa-alueet ovat motorinen kunto ja tukija liikuntaelimiston kunto. ALPHA-hankkeessa (lnstruments for assessing levels of physical activity and fitness) puolestaan kehitetään EU-maihin yhtenäisiä menetelmiä lasten, nuorten ja aikuisten aktiivisuuden ja kunnon arviointiin. Näissä molemmissa hankkeissa on kartoitettu laajasti käytössä olevia testija arviointimenetelmiä sekä niiden laatua. Liikkumisvaikeudet ja toirninnanrajoitukset ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä, erityisesti kun puhutaan eläkeiän saavuttaneista henkilöistä. Täsmätietoa harjoitusta kaipaavista kuntotekijöistä Parhaimmillaan ikääntyville henkilöille suunnattujen testien tulokset tai testistä suoriutumisen havainnointi auttavat tunnistamaan henkilöitä, joiden liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen ovat vaarassa heikentyä. Suuri osa tähän asti tehdyistä tutkimuksista on toteutettu poikkileikkausasetelrnassa, jolloin syy-seuraus-suhteiden arviointia ei voida tehdä. Nämä muutokset heijastuvat usein ensimmäisenä toiminnanrajoituksiin, jotka ilmenevät mm. tulevaisuudessa: 65-vuoliaiden ja sitä vanhempien väestöosuus nousee nykyisestä noin 17 jopa 27 prosenuiin vuoteen 2040 mennessä. Liikkumisvaikeuksista kärsiviä ja toimirmanrajoiueisia henkilöitä on suhteellisesti eniten yli 70-vuotiaissa, mutta lukumääräisesti tarkasteltuna heitä on paljon jo 50. Terveyskunto kuvaa niitä kunnon osa-alueita, joihin liikunta ja fyysinen aktiivisuus vaikuttavat positiivisesti ja aktiivisuuden puute negatiivisesti. Terveyskunto-käsite syntyi 1980ja 1990 -lukujen taitteessa liikunta-kunto-terveys -viitekehyksen kehiuämisen myötä. Liikkumiskykyä voidaankin pitää fyysisen toimintakyvyn ja terveyden varhaisena indikaattorina. Viiden kilogramman painoisen taakan, esimerkiksi kauppakassin, kantaminen 100 metrin matkan tuotti vaikeuksia 7 prosentille työikäisistä, mutta 85 prosentille 85 vuotta täyttäneistä. Itsenäisesti, ilman apuvälineitä liikkumaan kykenevien vielä hyväkuntoisten ikäihmisten kunnon arviointiin on kiinnitetty vähemmän huomiota ja heille on usein sovellettu nuoremmalle väestölle suunnattuja testejä. Lihasvoima ja -kestävyys heikentyvät, nopeiden lihassolujen osuus vähentyy, hermolihasjärjestelmän toiminnassa tapahtuu muutoksia: mm. Monet käytössä olevat ikääntyvälle väestölle suunnatut testit on kehitelty tietyille potilasryhmille tai hyvin ikääntyneille henkilöille, joiden liikkumisja toimintakyky on jo heikentynyt. Suomalaista väestöä kattavasti edustavan Terveys 2000 -tutkirnuksen mukaan 4 prosentilla työikäisistä oli oman arvionsa mukaan vaikeuksia puolen kilometrin matkan kävelyssä, mutta 85 vuolta täyttäneiden keskuudessa vastaava osuus oli JO 80 prosenttia. 1995, Rantanen ym. asentojen ja liikkeiden hallinta sekä lihasten yhteistoiminta vaikeutuu ja hermoston toiminta hidastuu. toimenpiteitä tarkoituksenmukaisella tavalla ja siten estää tai hidastaa toiminnanrajoitusten ja -vajausten kehittymistä. Terveyskunto-käsite laajentaa perinteistä kuntokasitetta urheiluun ja liikuntaan liittyvästä suorituskyvystä arkielämän toimintakykyyn ja terveyteen. Arviointimenetelmien ja testien luotettavuutta on usein selvitetty vain valikoituneessa väestöotoksessa, eikä turvallisuusnäkökohtiin ole kiinnitetty riittävästi huomiota, tai ainakin niitä on raportoitu niukasti. Euroopan Unionissa on oma hankkeensa iäkkäiden henkilöiden fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn arvioimiseen, ns
Tämän tutkimuksen aineisto muodostui 5579-vuotiaista henkilöistä, jotka osallistuivat ensimmäisiin terveyskuntomittauksiin vuonna 1996 (n=l133). Kuntotesti voi antaa tietoa henkilön vahvoista tai harjoitusta kaipaavista kuntotekijöistä, jolloin harjoittelu voidaan kohdentaa eniten harjoitusta kaipaaviin tekijöihin. Myös terveyskuntotesteistä suoriutuminen oli yhteydessä valikoitumiseen: LIIKUNTA & TIEDE 45, 5/2008 17. Myös naisten puristusvoima oli selvästi heikompi kuin miesten, ja voima heikkeni iän lisääntyessä molemmilla sukupuolilla. Tasapainoa arvioitiin yhden jalan seison ta testillä ja takaperin kävelytestillä, alaraajojen toiminnallista lihasvoimaa askelkyykistystestillä, vartalon lihasvoimaa vartalon ojentajalihasten dynaamisella toistotestillä, liikkuvuutta selän sivu taivutuksella ja kävelykykyä kuuden metrin kävelynopeudella sekä yhden kilometrin kävelyajalla. 1997) . Esimerkiksi kävelynopeuden merkitys arkielämässä konkretisoituu, kun testisuoritusia, eli kävelyaikaa, verrataan liikennevaloilla ohjatuissa risteyksissä suojatien ylittämiseen vaadittavaan suoja-aikaan (Langlois ym. Ne yhdessä osoittavat, että iän lisääntyessä kunto-ominaisuudet, aistien toiminta ja erilaisista tehtävistä suoriutuminen heikentyvät siinä määrin, että suurella osalla ikäihmisistä on vaikeuksia selviytyä arkielämän askareista itsenäisesti. Testit valittiin siten, että ne arvioivat liikkumiskyvyn kannalta keskeisimpiä kuntotekijöitä. Tutkimushenkilöiden liikuntaaktiivisuutta ja liikkumisvaikeuksien ilmaantumista selvitettiin kyselyn avulla. Kehon koostumus arvioitiin painoindeksin avulla. Koko aikuisväestöä edustavat tiedot fyysisessä kunnossa ja liikkurnisja toimintakyvyssä tapahtuvista ikääntymismuutoksista tarjoavat arvokkaan lähtökohdan, kun pyritään tukemaan ikääntyvän väestön omatoimisuutta ja turvaamaan heille sellainen elinympäristö, jossa kunnon ja toimintakyvyn heikentyminen rajoittaa jokapäiväistä, itsenäistä, elämää mahdollisimman vähän. Vuosina 1996 ja 2002 tutkimuksessa arvioitiin 55 vuotta täyttäneiden henkilöiden terveyskuntoa. Kohdennetulla liikuntaharjoittelulla ja yleisellä fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä voidaan saada merkittäviä vaikutuksia terveyteen, itsenäiseen selviytymiseen ja hyvinvointiin. Ehditkö kadun yli vihreällä valolla. Tutkimus on osa Kainuun Elintavat ja Terveys tutkimusta, joka on UKK-instituutin toteuttama seurantatutkimus Kajaanin, Sotkamon ja Suomussalmen kuntien alueella. Liikuntaan innostamisen kannalta kuntotesteille ja saaduille tuloksille olisi arvokasta löytää kytkentä jokapäiväiseen elämään ja arkiaskareisiin. Huomiota kiinnitettiin myös testien turvallisuuteen ja soveltuvuuteen. (Aromaa ja Koskinen 2002.) Nämä Terveys 2000tutkimuksen havainnot ovat varsin yhdensuuntaisia muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten tulosten kanssa. Edellä mainitun Terveys 2000 -tutkimuksen nmkaan terveyskuntoja toimintakykytestitulosten antama kuva väestön liikkumiskyvystä ja kunnosta on samansuuntainen kuin itse arvioitujen mittareiden mukainen kuva. Tutkimuksen tarkoituksena oli selviuää, miten itsenäisesti liikkumaan kykeneville ikääntyville henkilöille suunnatut terveyskuntotestit ennustivat itse ilmoitettujen liikkumisvaikeuksien ilmaantumista kuuden vuoden aikana. Niille on määritetty myös kynnysarvot, joita huonompi testitulos lisäsi merkittävästi liikkumisvaikeuksien vaaraa. Hidas kävely oli erityisesti ikääntyvien naisten ongelma. Henkilöillä katsottiin olevan liikkumisvaikeuksia, mikäli he ilmoittivat vähintään jonkin verran vaikeuksia kahden kilometrin kävelyssä tai useamman kerrosvälin porrasnousussa levähtämättä. Kuuden seurantavuoden aikana tutkimusjoukkoon valikoituivat nuoremmat, terveemmät ja liikunnallisesti aktiivisemmat henkilöt. Testit testissä Kesäkuun puolivälissä tarkastettu väitöskirja tarkastelee liikkumiskykyä osana liikunta-kunto-terveys -viitekehystä ja sen keskeisenä ajatuksena on liikkumisvaikeuksien vaaran mahdollisimman varhainen tunnistaminen. henkilön terveydentilan ja kunnon osa-alueiden tunteminen auttaa turvallisten ja tehokkaiden liikuntaohjelmien suunnittelussa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten terveyskuntotesteistä suoriutuminen muuttui kuuden vuoden aikana ja miten liikuntaaktiivisuus oli yhteydessä testituloksiin. Jos henkilö astuu suojatielle jalankulkijoiden vihreän valon sammuessa, suoja-aika edellyttää kävelyä vähintään 1,2 m/s nopeudella, jotta kävelijä ehtii kadun yli ennen autoilijoiden valon vaihtumista vihreäksi. Uusia liikkumisvaikeuksia parhaiten ennustavat testit olivat takaperin kävely, vartalon ojentajalihasten dynaaminen toistotesti, askelkyykistys ja yhden kilometrin kävely. Tutkimuksen mukaan myös väestön mitattu kävelynopeus hidastuu iän lisääntyessä: 55-64-vuotaiden keskuudessa 9 prosenttia ei yltänyt edellä mainittuun 1,2 m/s nopeuteen, mutta 75-84-vuotiailla vastaava osuus oli jo 57 ja yli 85vuotiailla 90 prosenttia
ISBN 978-951-447342-5, ISSN 1455-1616. Tilastokeskus. http://www.thealphaproject.eu/ (luettu 25.6 2008) http:/ /www.eunaapa.org/ (luettu 25 6.20081 PAULIINA HUSU, TtT tutkija UKK-instituutti Tampere Sähköposti: pauliina.husu@uta.fi 18 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Teoksessa: Bouchard C, Shephard RJ, Stephens T (toim.) Physical activity, fitness and health. Eniten suoriutuminen heikentyi kuuden metrin kävelynopeudessa, takaperin kävelyssä ja selän sivutaivutustestissä. Tampere 2008. Guralnik JM, Ferrucci L, Simonsick EM, Salive ME, Wallace RB. Acta Universitatis Tamperensis. Characteristics of older pedestrians who have ditficulty crossing the street. Coimpairments as predictors of severe walking disability in older women. 102. s. alkumittauksissa paremmin suoriutuneet henkilöt osallistuivat seurantamittauksiin todennäköisemmin kuin alkutilanteessa huonommin suoriutuneet. Huono kunto, vähäinen liikunta-aktiivisuus ja ylipaino ennustivat toisistaan riippumatta liikkumisvaikeuksien ilmaantumista. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. Artikkeli perustuu kir1oitta1an väitöskirjaan Pteoictive value af health-related fitness tests on mobititv difficulties in high-functioning older adults. J Am Geriatr Soc 2001 ;49:21-27. Am J Public Health 1997;87:393-397. Seurantajakson aikana erityisesti vanhimpien tutkimushenkilöiden ja naisten testisuoritukset heikentyivät alkutilanteeseen verrattuna. Seuraamalla testitulosten muutoksia voidaan arvioida liikunnan vaikutuksia ja innostaa ihmisiä säännölliseen liikuntaan. Tampere Universitv Press. Physical activity, fitness, and health: the model and key concepts. fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja liikunnan edistämisessä. Bouchard C, Shephard RJ. Uusia liikkumisvaikeuksia parhaiten ennustavat testit olivat takaperin kävely, vartalon ojentajalihasten dynaaminen toistotesti, askelkyykistys ja yhden kilometrin kävely: mitä huonompi testitulos oli, sitä suurempi oli liikkumisvaikeuksien ilmaantumisen vaara. Niitä voidaan hyödyntää myös liikuntaneuvonnassa ja yksilöllisen liikuntaharjoittelun suunnittelussa. Helsinki. International proceedings and consensus statement. Liikkurnisvaikeuksien ilmaantumisen vaara oli suurin vähän liikkuvilla henkilöillä, joiden alkutilanteen testisuoritus kuului huonoimpaan kolmannekseen tai jotka olivat ylipainoisia. Harjoittelu tulisi kohdentaa erityisesti niihin kuntotekijöihin, joiden testitulokset ovat kynnysarvoja heikompia. Testit pystyvät tunnistamaan henkilöt, joiden liikkumiskyky on vaarassa heikentyä. Testit tunnistavat riskitekijät Tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyville henkilöille suunnatut terveyskuntotestit ovat päteviä ennakoimaan liikkumisvaikeuksien ilmaantumista. Champaign IL.1994. LÄHTEET: Aromaa A, Koskinen S (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Näille testeille pystyttiin määrittämään myös kynnysarvot, joita huonompi testitulos lisäsi merkittävästi liikkumisvaikeuksien vaaraa. 1320. 77-88. 2002. Testit on tarkoitettu terveysja liikunta-alan ammattilaisten työvälineiksi, joita voidaan käyttää mm. Lower-extremity function in persons over the age of 70 years as a predictor of subsequent disabilitv. Helsinki. 2007. Suomen tilastollinen vuosikirja 2007. Terveys 2000 tutkimuksen perustulokset. N Engl J Med 1995;332 556561 Langlois JA, Keyl PM, Guralnik JM, Foley DJ, Marottoli RA, Wallace RB. Human Kinetics. Multiprint Oy. (Tervevskuntotestien pätevvvs ennustettaessa ikääntvvien liikkumisvaikeuksia). vuosikerta (uusi sarja). Rantanen T, Guralnik JM, Ferrucci L, Penninx BWJH, Leveille S, Sipilä S, Fried LP
Useampi suuri seurantatutkimus on kiistattomasti osoittanut, että perinteisistä vaaratekijöistä saatavaan ennusteelliseen tietoon perustuvien vaarapisteytystaulukoiden perusteella tehtyä arviointia pystytään huomattavasti tarkentamaan yhdistämällä siihen kuormituskokeesta saatava ennusteellinen tieto. Kansanterveydellisesti merkittävien sairauksien seulonta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia. Näiden potilaiden tunnistaminen on yhtä tärkeää kuin suuren vaaran omaavien potilaiden löytäminen, jotta vältytään tarpeettomilta jatkotutkimuksilta tai monilääkitykseltä. Kliininen kuormituskoe oireettomilla tutkittavilla Kliinistä kuormituskoetta on perinteisesti käytetty ahtauttavan sepelvaltimotaudin osoittajana oireisilla potilailla. Seulonnasta saatava hyöty onkin osoitettu vain harvojen sairauksien, kuten rintasyövän ja vatsa-aortan valtimopullistuman kohdalla. Kuitenkin suuri osa sepelvaltimotautipotilaista, joiden vaara kokea sydänperäinen kuolema on lisääntynyt, on tietämättömiä sairaudestaan eli oireettomia. He ovat perustelleet näkemystään seuraavilla seikoilla: 1) Suuret seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että vaarapisteytystaulukoiden perusteella tehtyä vaaranarviointia pystytään huomattavasti tarkentamaan liittämällä siihen kuorrnituskokeesta saatava tieto 2) Muita seulontamenetelmiä on ehdotettu vaaranarvioinnin tueksi vaikka niiden tehokkuudesta ei ole samanlaista näyttöä kuin kuormituskokeella LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 19. Vaikuttaisi siltä, että kuormituskokeen ennusteellinen hyöty oireettomia henkilöitä tutkittaessa on mahdollista optimoida yhdistelemällä useammista itsenäistä ennustearvoa omaavista muuttujista saatava tieto niin, että kaikki kuormituskokeen sisältämä ennusteen kannalta tärkeä tieto tulee asianmukaisesti hyödynnettyä. He ovat ehdottaneet, että kuormituskoe pitäisi tehdä kaikille oireettomille yli 40-vuotiaille miehille ja yli 50-vuotiaille naisille vaarapisteytystaulukoiden perusteella arvioidun vaara-arvion täydentäjänä. Näissä tutkimuksissa on noussut esiin lukuisia kuormituskoemuuttujia, joilla on havaittu olevan itsenäistä ennustearvoa potilaitten kuolleisuuteen. Siellä tutkijat ovat onnistuneet seuraamaan riittävän pitkään suuria henkilömääriä, joille on seurannan alussa tehty kuormituskoe. Liikuntafysiologeja ja terveystieteiden ammattilaisia voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän nimenmaan oireettomien tutkittavien testaamisessa ja siihen liittyvässä valtimotautitapahtuman vaaranarvioi nnissa. 2 w 2 ~ C/J ~ S epelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy teollistuneissa maissa. Koska kuormituskokeen käytön tässäkin tarkoituksessa on kriittisessä tarkastelussa havaittu sisältävän monenlaisia rajoituksia, kuormituskokeen ei ole katsottu olevan tarkoituksenmukainen sepelvaltimotaudin seulontamenetelmä oireettomilla henkilöillä. Kuormituskokeen ennustearvoa koskevia laadukkaita laajoja seurantatutkimuksia on 1990-luvun puolenvälin jälkeen julkaistu runsaasti etenkin Yhdysvalloissa. Vahvimmin kuormituskokeen käyttämiseen vaaranarvioinnissa oireettomilla henkilöillä ovat ottaneet kantaa alan tunnustetut asiantuntijat Victor Froe/icher ja]onatlian Myers Stanfordista, Kaliforniasta. liman suurilla tutkittavien joukoilla tehtyä satunnaistettua hoitokoetta on mahdotonta tarkasti arvioida seulontamenetelmän tosiasiallista hyötyä ennenaikaisen kuoleman ehkäisijänä. K uormituskokeen hyödyt käyttöön valtimotautivaaran • • • arvio llllllS S a Kuormituskokeen avulla pystytään tunnistamaan se laaja joukko sydänpotilaita, joiden vaara kuolla tai kokea haitallinen valtimotautitapahtuma on pieni. Tämän takia viimeisten 10-15 vuoden aikana on innokkaasti pyritty kehittämään seulontamenetelmiä, joiden avulla sepelvaltimotauti pystyttäisiin tunnistamaan jo aikaisessa vaiheessa
Olemassa oleva näyttö tukeekin jossain määrin kuormituskokeen käyttöä diagnosointimenetelmänä nimenomaan potilailla, joiden kohdalla taudin todennäköisyys oireiden ja ennakkotietojen perusteella on epävarma. Kliininen kuormituskoe oireisilla potilailla Kliininen kuormituskoe on yksi yleisimmistä ei-invasiivisista tutkimusmenetelmistä, joilla tutkitaan oireisia potilaita, joiden epäillään sairastavan sepelvaltimotautia. Myöskään kuormituksessa esiin tulevan rintakivun ennusteellinen arvio ei ole selvä. Ensimmäisen tutkimuksen (kuorrnituskoe) tulos vaikuttaa siihen, ketkä potilaat valikoituvat jälkimmäiseen tutkimukseen (sepelvaltimoiden varjoainekuvaus), jonka tulosta käytetään "kultaisena standardina" ensimmäisen tutkimuksen diagnostista osuvuutta määritettäessä. Samalla se osoittaa, että henkilöt voivat kuormittaa itseään turvallisesti 4) Kuormituskoetta voidaan käyttää osoittamaan, että terveydenhuoltohenkilöstö suhtautuu huonoon suorituskykyyn yhtä vakavasti kuin perinteisiin sydänja verisuonitautien vaaratekijöihin, ja kannustamaan terveyden kannalta riittävään fyysiseen aktiivisuuteen. Harhan seurauksena kuormituskokeen herkkyys tulee yliarvioiduksi, ja toisaalta tarkkuus aliarvioiduksi. Näiden neljän kuormituskoernuuuujan lisäksi eräät muut kuormituskoernuuttujat (erilaiset sydänlihaksen haperipuutetta kuvaavat syclänfilmilöyclökset, rasituksessa ilmenevät vakavammat rytmihäiriöt) ovat joissain tutkimuksissa osoittautuneet ennusteellisesti merkittäviksi muuttujiksi, multa niiden lopullinen merkitys on vielä epäselvä. Näin pienen vaaran omaavien potilaiden huolestuneisuutta ennusteestaan voidaan lievittää, ja toisaalta heitä voidaan säästää tarpeettomalta monilääkitykseltä. Nykyinen käsitys onkin, euä rintakipuoireita kuormituksessa aiheuttavat tiukemmat sepelvaltirnoahtaumat eivät ole yhtä alttiita repeämille kuin vähemmän oireita aiheuttavat pienemmät ahtaumat, minkä takia ensin mainitut eivät ennusta välttämättä tarkasti myöhempiä sydäninfarkteja ja sydånperäisiä äkkikuolemia. Tällöin tulkitaan erityisesti kuormituskokeen aikana ja palautumisvaiheessa havaittuja sydänfilmin poikkeavuuksia sydänlihaksen hapenpuutteen osoiuajina. • Lähes jokaisen kuormituskokeen diagnostista osuvuutta mitanneen tutkimuksen lopputulokseen on vaikuttanut peräkkäisiin diagnostisiin tutkimuksiin liittyvä harha (sequential work-up/relerral/verification bias). Kuorrnituskoeua on totuttu pitämään merkittävästi ahtaunavan sepelvaltimotaudin diagnosointimenetelmänä. Erityisesti neljän kuormituskoelöydöksen on johdonmukaisesti havaittu olevan itsenäisiä huonon ennusteen merkkejä eri kohorteissa: heikko maksimaalinen suorituskyky, matala syke maksimaalisessa kuormituksessa, hidas sykkeen palautuminen kuormituksen jälkeen, ja matala kuormituskoeincleksi (Duke Treadmill Score, DTS, suorituskyvyn ja syclänfilmin poikkeavuuden summamuuttuja). Varjoainekuvaus antaa tietoa sepelvaltimoiden anatornisesta ahtautuneisuuden asteesta lepotilassa, multa se ei kerro sairastuneen sepelvaltimon sisäkalvon toimintakyvystä kuormitustilanteessa. Itse asiassa kaksi suurinta yhdysvaltalaista kardiologiyhdistystä totesivat jo vuoden 1999 suosituksessaan, että kuorrnituskokeen toinen käyttökohde (diagnostiikan lisäksi) on ennusteen arvioiminen oireisilla potilailla, Joilla katsotaan olevan kohtalainen tai suuri todennäköisyys sairastaa sepelvaltimotautia. Diagnostiikan sijaan mielenkiinto onkin kohdistunut enenevässä määrin kuormituskokeen hyödyllisyyteen potilaan ennusteen arvioinnissa. Toisaalta potilaiden, joiden maksimaalinen suorituskyky on matala, kuolemanvaara on selvästi lisääntynyt, vaikka heillä ei havaittaisikaan objektiivisesti osoitettavaa sydänlihaksen hapenpuutetta. • Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus,jonka tulokseen kuorrnituskokeen diagnostisen osuvuuden arvioiminen siis perustuu, ei kuitenkaan ole ongelmaton tutkimus arvioitaessa sepelvaltimoseinämän taudin astella biologisesti. • Tutkittaessa kuormituskokeessa havaittujen sydänfilmin poikkeavuuksien yhteyttä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen löydöksiin, havaituilla poikkeavuuksilla on ollut vain kohtalainen herkkyys ja tarkkuus sepelvaltimoahtaumien löytämiseksi tai poissulkemiseksi. On esimerkiksi osoitettu, euä potilailla, joiden sykkeen palautuminen kuormituskokeen jälkeen on normaali, ja joiden mitattu maksimaalinen suorituskyky on vähintään keskimääräinen iän mukaan arvioituna, on hyvin pieni kuolemanvaara (<1 % vuodessa), vaikka heillä havaittaisiin alentunut sydänlihaksen verenvirtaus kuormituskokeessa. Ennusteen arvioinnin näkökulmasta pienen vaaran 20 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. 3) Fyysinen inaktiivisuus on lisääntynyt dramaattisesti. 5) Jo l MET:in lisäys maksimaalisessa suorituskyvyssä merkitsee 10-25% pienempää kuolemanvaaraa ja 5% pienempiä terveydenhuoltokustannuksia. Kuormituskoetta voidaan käyttää objektiivisesti osoittamaan huono fyysinen suorituskyky. Tällaisia pienen vaaran potilaita ei siis tarvitse lähettää erikoissairaanhoidon kuvantamistutkimuksiin ellei heillä ole sydänperäisiksi arveltuja jatkuvia rintakipuoireita, joihin lääkehoidolla ei saada riittävää hoi tovastetta. Kuormituskokeessa mitattavien muuttujien avulla pystytään kustannustehokkaasti tunnistamaan potilaat, joiden vaara kokea jokin sydäntai verisuonitauti tapahtuma lähitulevaisuudessa on pieni. Edelleen potilaiden, joiden maksimaalinen suorituskyky on yli 10 MET:iä, kuolemanvaara on hyvin pieni eivätkä he ennusteensa kannalta hyödy sepelvaltimoiden ohitusleikkauksesta, vaikka heillä olisikin huomattava sepelvaltimotauti. Froelicher ja Myers painottavat, että ennusteen arviointia käytettäisiin nimenomaan en nai taeh käisevie n toimenpiteiden suun taarn iseksi niistä eniten hyötyville henkilöille. Kolme seikkaa on kuitenkin nostettu esiin arvioitaessa kriittisesti kuormituskokeen todellista hyötyä sepelvaltimotaudin diagnostiikassa