Liikunta & Tiede 5/2002 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta • • suo1aa Ja , kuntouttaa •• •• SYDANTA •• •• KUN VAHANKIN •• •• ON RIITT AV ASTI Psyykkinen hyvinvointi ja liikunta Terveysliikunta tepsii VERENPAINEESEEN
Varoituksen sanoja on jo esitetty. Onko tiederaportointi tosiaan niin nerokasta, että se vuodesta toiseen pystyy lyömään markkinoiden mielikuvatehtailijat niiden omassa lajissa kansalaisten kiinnostuksen herättämisessä. *** Myös liikuntalääketiede kiinnostaa. Tutkittu tieto tulee varmasti olemaan myös liikuntatiedotuksen alueella välttämätön, mutta ehkä ei riittävä ehto. Voiton lääketieteelle takasi tutkimuksen tekijöiden mukaan sen läheisyys ihmisten omaan elämään. Loistava nykyisyys ei kuitenkaan takaa auvoista huomista. Tulos osoittaa Liikuntalääketieteen keskusten onnistuneen päivien ohjelman kokoamisessa. Palautteen keskeinen ja järjestäjille mieleinen viesti oli, että reilusti yli 90 % vastanneista arvioi päivien sisällön, kiinnostavuuden, asiantuntemuksen ja tieteellisyyden erinomaiseksi tai hyväksi. Liikuntatieteen ja liikuntalääketieteen tiedonvälityksessä on 2 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 hyvä pitää tuntosarvet herkkinä ja aistia huomisen heikkoja signaaleja. Lääkemääräyksiä ja TV-houkutuksia TEIJO PYYKKÖNEN yksyllä 2001 julkaistun Tiedebarometrin mukaan 62 % suomalaisesta ilmoitti seuraavansa aktiivisesti tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskevia asioita. 64-66 Rhinoceros Oy Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n virallinen tiedotus lehti Paino: Vammalan Kirjapaino Tilaukset: puh 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuosit ilaus 32 euroa 39. Liikuntalääketieteen Päivät soveltuvat hyvin alan kehityksen ja ilmiöiden arvioimiseen: mikä on totta, mikä tarua. Vaikka lukua saattaa kaunistaa sosiaalinen suotavuus eli tieteestä kuuluu olla kiinnostunut, tarjoaa se hyvän lähtökohdan tieteen tiedotukselle. Palautelukujen lämmössä päivien järjestäjien luulisi olevan helppo tuuletella. Tämä Liikunta & Tiede -lehden numero tarjoaa laajan raportin päivistä myös niille, jotka eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan. Kiinnostavimmaksi tieteenalojen vertailussa nousi lääketiede. vuosikerta ISSN 0358-7010. Liikuntalääketieteen tulosten raportoinnissa on kohtalokasta oikaista tai yleistää. Riittävätkö tämän päivän tiedetarjoilut tulevaisuudessa. Tämä puoltaa jatkamista tarkalla, alan tieteellisen raportoinperinteen linjalla. Valtaisa ja tasoltaan kirjava tietotarjonta etenkin sähköverkoissa pakottanee kilpailemaan tiedon lisäksi myös kiinnostavuudella ja sovellettavuudella. 09-45427222 e-mail: lts@stadion fi 1 nternet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast) . Toisaalta etenkin Internetin ja television kautta haastetaan lääketiedettä tosissaan. Näissä välineissä on jo nyt tarjolla jos jonkinlaisia kansalaisia kiihottavia ja helposti tilattavia itsehoitovempaimia, jotka lupaavat paitsi vaivojen parannusta myös hemmotella heikot vahvoiksi ja taikoa rumat kauniiksi. "Mitä hyötyä?" on kysymys, johon tulee jatkossa aina varautua. Vastanneista 73 % ilmoitti seuraavansa sitä. *** Terveys on kaikille vakava ja tärkeä asia. Liikunta &Tiede 5/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, ete läkaarre 00250 Helsinki puh 09-4542720 fax. Lokakuussa pidetyt XI Liikuntalääketieteen Päivät "Reseptillä liikuntaa'' keräsivät paikalle enemmän väkeä kuin yhteen isoon saliin mahtui. Maistiaisia tästä saatiin myös Liikuntalääketieteen Päivillä: vaikka lähes 80 % vastanneista piti päivillä jaetun tiedon sovellettavuutta tasoltaan erinomaisena tai hyvänä, niin 16 % arvioi sovellettavuuden välttäväksi. Heinonen ReiJo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen, Sakari Viika Ulkoasu: koodi s. Verkottuva maailma ei enää olisikaan niin tiedekeskeinen ja -uskoinen kuin ennen. Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Mistä on oikeasti hyötyä. Mitkä ovat oikeita, mitkä vääriä reseptejä. Päivien osanottajille jaettiin palautelomake, jonka palautti täytettynä lähes sata osallistujaa (34 % ) . Jyvät on syytä erottaa akanoista
Liikunta sijoittuu varsin hyvin eri elintapamuutoksia verrattaessa. Myönteisiä mielialavaikutuksia tuottaa lähes mikä tahansa kohtalaisen aktiivinen, myönteiseksi koettu liikunta. Entiset huippu-urheilijat pärjäävät muita vähemmillä lääkkeillä iäkkäänä. Teijo Pyykkönen 67 L TS sivu. Sudhir Kuri 17 Syke kertoo. Seuran puheenjohtajana jatkaa Pauli Vuolle, varapuheenjohtajaksi valittiin Antti Uutela.. Urho Kujala 20 XI Liikuntalääketieteen päivät: LUENTOTIIVISTELMÄT JA ABSTRAKTIT 57 Urheilun megatapahtumista elämys ja aktiivi matkoihin. Liikuntamatkailu erikoistuu. Liikunnasta on merkittävää hyötyä infarktista toipumisessa ja sydänpotilaiden kuntoutuksessa. Huono fyysinen kunto on sydänja verisuonisairauksia ennustava tekijä samaan tapaan kuin kohonnut verenpaine, tupakointi, korkea kolesteroli, diabetes tai lihavuus. Samuli Nissinen 18 Terveitä päiviä näkyvissä. Sen vaikutus on lähes samaa luokkaa kuin yhdellä verenpainelääkkeistä. Liikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. Jari Laukkanen 16 Vuoden 2002 parhaat liikuntalääketieteen tutkimukset: Huono kestävyyskunto on aivohalvauksen riskitekijä. Jämäkäksi ja räväkäksi luonnehdittu Mattila korostaa mieluummin tekemistä kuin näkymistä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Teijo Pyykkönen 4 Kun vähänkin on tarpeeksi. Tärkeää on, että liikkuja mieltää toiminnan hyvinvointia edistäväksi. Markku Ojanen 10 Terveysliikunta tepsii kohonneeseen verenpaineeseen. Sykkeen palautuminen ennustaa toipumista potilailla, jotka ovat selviytyneet sydäninfarktista. Hanna Vehmas 61 Enemmän kuin akrobatiaa. Katriina Kukkonen-Harjula 13 Hyvä kunto suojaa liikunta kuntouttaa sydäntä. Tyypillinen liikuntamatkailija haluaa tulla kohdelluksi yksilönä eikä massaturistina. Matti Luoma 64 Raija Mattila valmentaa liikuntayksiköstä tulevaisuuden tietojoukkuetta. Alhainen maksimaalinen hapenottokyky on yhtä merkittävä aivohalvauksen riskitekijä kuin kohonnut verenpaine, korkea veren LDLkolesteroli, tupakointi ja lihavuus. Hän haluaa kehittää liikuntayksikköä tulevaisuutta ennakoivana asiantuntijajoukkona, joka ohjauksessaan nojaa erityisesti tiedon jakamiseen . Etenkin kestävyyslajeja harrastaneilla on myös vähemmän kroonisia sydänsairauksia ja vanhuustyypin sokeritautia. Nyt liikunta ei ole itsetarkoitus, vaan osa näyttelijäntyötä. Turkan aikana juostiin ja punnerrettiin. Raija Mattila ei tyydy opetusministeriön liikuntayksikön leidimäiseksi keulakuvaksi. Seppo Kumpulainen opettaa liikuntaa Teatterikorkeakoulussa ja valmistelee väitöskirjaa näyttämöliikunnasta
PSYYKKINEN HYVINVOINTI JA LIIKUNTA: TEKSTI: MARKKU OJANEN 4 LIIKUNTA& TIEDE5/2002 Kun vähänkin on riittävästi
Liikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. Eniten on tutkittu liikunnan vaikutuksia masennukseen. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 5. Tärkeää on, että liikkuja mieltää toiminnan hyvinvointia edistäväksi. Pari kolme kertaa viikossa tuntuu riittävän eikä kesto ole kovin oleellinen asia. Myönteisiä mielialavaikutuksia tuottaa lähes mikä tahansa kohtalaisen aktiivinen liikunta
TEKSTI: MARKKU OJANEN L iikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. Kuviossa 1. Tavallisten ihmisten keskuudessa luottamus liikunnan psykologisiin vaikutuksiin on vahva. Ohjelma kohotti naisten mielialaa, mutta miehillä muutokset olivat vähäisiä ja ristiriitaisia. Kontrolloituja tutkimuksia onkin viime vuosina tehty runsaasti. Tutkimukseen osallistuneet arvottiin liikuntaja kontrolliryhmään. Kyseessä oli normaaliryhmä, josta karsittiin mielenterveyden ongelmista kärsivät. Hapenkulutus nousi miehillä kummassakin ryhmässä 4%, mutta naisilla oli nousua vain liikuntaryhmässä (5%) . Suosituksia ja reseptejä annetaan uskoen, että liikunta vaikuttaa myönteisesti myös psyykkiseen hyvinvointiin tai mielenterveyteen. Eniten on tutkittu liikunnan vaikutusta masennukseen. Liikunnan ei tarvitse olla aerobista. cross-lagged panel analysis) osoittavat, että vaikutukset käyvät yhtä hyvin liikunnasta hyvinvointiin kuin hyvinvoinnista liikuntaan (Ojanen, 1994; Nyman & Ojanen, 2000). Kyseessä on 497 henkilön suuruinen otos erään suuren yrityksen työntekijöistä. Tekemissäni tutkimuksissa (Ojanen, 1994; Nyman & Ojanen, 2000) tyypillinen korrelaatio on ollut .25 .35. Klenin, Jylhän, Järvikallion ja Kulmalan (1997) tutkimuksessa oli mukana 154 keski-ikäistä miestä ja naista. Korrelaation arvoksi tuli .33. Tämä kävi ilmi XI Liikuntalääketieteen päivillä, jossa esimerkiksi infarkti-, verenpaine-, astma-, keuhkoahtautumaja reumapotilaat saivat omat liikuntareseptinsä. Ei siis ole ihme, jos vaikutuksia saadaan myös rentoutuksella, sosiaalisilla kontakteilla tai vaikkapa paastolla. Ohjelmien ominaisuudet peittyvät sosiaalipsykologisten tekijöiden alle. Korrelaatio ei kuitenkaan kerro vaikutuksen suuntaa. Tulos voidaan pelkistää näin: Keskimäärin positiivisia mielialavaikutuksia jollekin ryhmälle tuottaa lähes mikä tahansa kohtalaisen aktii100 80 20 <b O oeqs i, . Maaperä liikuntaohjelmien toteuttamiselle on hyvin otollinen. Dunn ja Blair (1997) toteavat katsauksessaan, että väestötutkimuksissa liikunnan määrällä on ollut positiivinen yhteys hyvinvointiin. Vaikka tutkimusten metodinen laatu ei välttämättä ole aina kovin korkea, liikunnan myönteisiä vaikutuksia ei ole syytä epäillä. Liikuntaohjelmat synnyttävät aina odotuksia, jotka voivat olla olennaisin osa vaikutusta. on esitetty yllä mainitun ryhmän pistediagramma. Tarjolla on paljon haastattelututkimuksia, joissa tulos on ollut, että liikunnan harrastaminen on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Ryhmään kuuluneet laativat ohjaajan kanssa itselleen liikuntaohjelman. Aktiivisesti liikkuvia ei otettu mukaan. Kahden viikon mittainen liikuntaohjelma tapahtui kuntoutuslaitoksessa. Liikkumista ja mielialaa seurattiin kahden vuoden ajan. Meta-analyysit ja haasteet Kontrolloiduista tutkimuksista on tehty useita metaanalyysejä (Craft & Landers, 1998; Lawlor & Hopker, 2001; Buckworth & Dishman, 2002), jotka tukevat tulkintaa, että liikunta edistää hyvinvointia. <88 N:497 0-----------------20 40 60 80 100 Liikunta-aktiivisuus Kuvio 1. Oletetut vaikutukset ovat sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia (alleviivatut). Kyselyjen (Ojanen, 1994) mukaan liikunta edistää monin tavoin hyvinvointia. Liikkumattomuus ennakoi seurantatutkimuksissa masennusta. Toistetut mittaukset (ns. Alla esitetty prosenttiluvut kuvaavat kolmea myönteistä vastausvaihtoehtoa. Kuitenkaan ei ole näyttöä siitä, että yhteys perustuu liikunnan intensiteettiin. Liikuntaryhmän naisista liikuntaa lisäsi 90% ja miehistä 75%, vertailuryhmässä vastaavat prosenttiluvut olivat naisilla 20% ja miehillä 55%. On tärkeää, että liikkuja mieltää harjoittamansa toiminnan liikunnaksi ja/tai hyvinvointia edistäväksi. Hyvinvointi oli kuuden graafisen muuttujan summa. Jos 6 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 liikunnan intensiteetti on kovin vähäistä, ei liikuntaa yleensä tulkita hyödylliseksi. Korrelaatioon vaikuttaa mm. Hyvin monien sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon suositellaan liikuntaa. Liikunan ja hyvinvoinnin pistediagramma (N:497).. Tarvitaan tutkimuksia,joissa liikunnan vaikutuksia tutkitaan kokeellisesti. Tiedämme suunnilleen, millä ehdoilla vaikutus saadaan esiin mutta mikä käynnistää prosessin ja missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu on epäselvää. Tämän päätuloksen lisäksi ei tulosta voida paljonkaan tarkentaa. parantaa mielialaa auttaa rentoutumaan edistää mielenterveyttä antaa vaihtelua parantaa stressinsietoa vie ajatukset ikävistä asioista kohottaa itsetuntoani 97 % 94% 91 % 89 % 87 % 86 % 77 % Mitä enemmän tutkimukseen osallistunut henkilö liikkui, sitä vahvemmin hän uskoi liikunnan psykologisiin vaikutuksiin. ryhmän luonne ja mittarien laatu. Ryhmä koostui henkisen työn tekijöistä. Kyseessä on pikemminkin liikuntakertojen yhteys hyvinvointiin. Liikuntaa oli mitattu yhdellä graafisella 0-100 -asteikolla. Liikunnan myönteiset vaikutukset terveyteen on jo uskottavasti osoitettu. Mitä tutkimus kertoo
5. MIELIALA -paha olo -onnellisuus -pelko -toivo -suru -rohkeus -häpeä -ilo -syyllisyys -kiitollisuus -suuttumus -rakkaus -kateus -kiinnostus -halveksunta -innostus -inho -helpotus -hämmästys -sääli Emootio LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 7. Kun monissa tutkimuksissa masennus on ollut tutkimuksen kohteena, on se eettisesti perusteltua, mutta siitä huolimatta myös käsitteellisen tason pohdinta on tarpeen. Positiivisille tuloksille voidaan asettaa neljä ehtoa: 1. Muutoksia haetaan emootioiden ja kognitioiden alueilta. Pari, kolme kertaa viikossa tuntuu riittävän eikä kesto ole kovin oleellinen asia. Usein tutkijat jakavat emootiot vain kahteen ryhmään, joista toista nimitetään positiivisiksi ja toista negatiivisiksi emootioiksi. Rentoutus, hieronta, meditaatio ja lepo ovat terapiaa siinä kuin liikun takin (Weinberg, Jackson, Kolodny, 1988; Buckworth & Dishman, 2002) 8. Kolmas vaikutuksia ehkäisevä tekijä on edellä mainittu liikunnan pakonomaisuus. Mikä niissä on olennaista. 6. Tämä ei riitä vaan emootioita on syytä erotella tarkemmin. Tavallisimmat menetelmät ovat olleet BDI, POMS ja STAI. Armeijan käyneet voivat kertoa, että sinänsä terveellinen aamulenkki ei välttämättä piristä mielialaa. 2. Neljäs tuloksia ehkäisevä tekijä on odotusten kielteisyys, joka usein liittyy pakonomaiseen liikuntaan. Positiiviset odotukset ovat yhteydessä tuloksiin. Psykologiset muutokset alkavat nopeasti ennen kuin liikunnalla vielä voi olla fysiologisia vaikutuksia (Desharnais, Jobin, Cöte, Levesque, & Godin, 1993). Seuraavat yksittäiset tulokset ovat erityisen kiinnostavia: 9. Esimerkiksi seuraava jaottelu on tavallinen: suuttumus, häpeä, halveksunta, inho, paha olo, pelko, hämmästys, kiinnostus ja ilo (Caprara & Cervone, 2000, ss. Perusemootioiden lukumäärästä ja laadusta ei ole yksimielisyyttä. Mitä ovat hyvät emootiot ja kognitiot. Fysiologiset muutokset ovat tuloksellisissakin ohjelmissa usein vähäisiä (Desharnais ym. Arvoituksellisia tuloksia on paljon, kuten seuraavasta luettelosta käy ilmi. 1995) sekä myös tanssiterapia ovat tuloksellisia (Ritter & Graff Low, 1996), liikunta on käsitteenä ymmärrettävä laajasti. Seuraavassa esimerkkejä kummastakin. 3. Liikunnan avulla saatu tulos masennuksen hoidossa oli yhtä hyvä kuin kognitiivisella terapialla, mutta ryhmä, joka sai näitä molempia, ei edennyt sen paremmin (Fremont & Craighead, 1987) 10. 109). 4. Monet tutkimukset on tehty niin, että on poimittu hyllystä sopivia lomakkeita ja asia on ollut ikään kuin sillä selvä. Jos jokin ryhmä jo ennestään harrastaa paljon liikuntaa, lisäyksellä saattaa olla jopa kielteinen vaikutus. 1997). Tässä luettelossa on vain kaksi selvästi myönteistä emootiota, kun taas selvästi kielteisiä on kuusi. vinen, pääosin myönteiseksi koettu liikunta, jota toteutetaan systemaattisesti vähintään muutamia kertoja viikossa edellyttäen, että ryhmän lähtötaso on normaalin tason alapuolella. (Desharnais ym. 1993). 2. Emootiot ja mielialat. 1995; Buckworth & Dishman, 2002, 131142) 7. Työliikunnan määrä ei ole yhteydessä hyvinvointiin (Ojanen, 1994). Tämä on sikäli perusteltua, että nämä kaksi ovat keskeisiä hoitoa vaativia tiloja. Hyvinvoinnin käsite Tutkimuksiin on useimmiten rynnätty pohtimatta, mistä hyvinvoinnissa on kysymys. 3. Psykologiset muutokset eivät korreloi fysiologisiin muutoksiin (Simons & Birkimer, 1988; Norris, Carroll & Cochrane, 1990). Ainakin toistaiseksi liikuntaohjelmalle asetetut ehdot ovat siis kovin väljiä. Tutkimus on keskittynyt pahan olon poistamiseen ja osittain myös pelon tai ahdistuksen vähentämiseen. Kun liikuntaa verrattiin sosiaaliseen yhdessäoloon (2x20min/vk 6 viikon ajan) tulos oli sama kuin liikunnasta saatu hyöty (McNeil, LeBlanc & Joyner, 1991) Kun liikunnan terveysvaikutukset edellyttävät kohtalaisen intensiivistä liikuntaa ja kertojakin saisi olla useampia kuin kolme, liikunnan käsite alkaa hämärtyä silloin, kun puhutaan psyykkisistä vaikutuksista. Toinen itsestäänselvyys on liikunnallinen vajaus. 287-290). 4. Liikunta auttoi siinä kuin lääkehoitokin, mutta jälleen molempien yhteistulos oli sama kuin kummankin erikseen (Blumenthal, 1999) 11. Yleisesti ottaen ihmisten odotuksen liikuntaan nähden ovat kuitenkin hyvin myönteisiä. Kun esimerkiksi tai chi (Brown ym. Lyhytaikaiset muutokset ovat mahdollisia, mutta kestävät muutokset eivät ole todennäköisiä. Kohderyhmällä tulee olla selkeä hyvinvointivajaus. Kevyt anaerobinen liikunta on ollut tuloksellista (Brown ym. 287-290). Koettu kunnon muutos ennakoi positiivisia tuloksia (Tuson & Sinyor, 1993, s. Jos jokin ryhmä jo voi hyvin, tulee mittareissa katto vastaan eikä muutoksia tule tai sitten on operoitava suurilla ryhmillä, jotta merkitseviä eroja saadaan aikaan. Joissakin tutkimuksissa normaaliryhmätkin ovat edistyneet (Pauly, Palmer, Wright, & Pfeiffer, 1982), mutta ainakin yhtä usein tulokset ovat olleet niukkoja (Lennox, Bedell & Stone, 1990). 1993; Klen ym. Tavoitteena on, että liikunta tuottaisi hyviä emootioita ja kognitioita ja vastaavasti huonot emootiot ja kognitiot vähenisivät tai jopa häviäisivät. Eräiden tutkimusten mukaan nämä ovat toisistaan riippumattomia tunteita (Caprara & Cervone, 2000, ss. KOGNITIOT EMOOTIOT Hyvä Kestän, jaksan Ilo, onni, rauha, viihdyn, uskon mielihyvä, innostus, toivon, rakastan tyytyväisyys, vireys arvostan, kunnioitan rakkaus uskallan Huono Vältän, varon, epäilen, Pelko, ahdistus, viha arkailen, pelkään, katkeruus, häpeä, väheksyn, luovun uupumus, väsymys torju n Sekä kognitioita että tunteita voidaan kirjoittaa lisää. Haasteellisia tutkimustuloksia 1. Silti mikä tahansa tehokas aerobinen liikunta ei ilman muuta edistä psyykkistä hyvinvointia. Mitä näistä liikunta tai terapia yleensä voi muuttaa parempaan suuntaan. Pakkoliikunta saa aikaan pikemminkin hyvinvoinnin alenemista kuin kohoamista
Miksi liikunta, joka kiihottaa ja jopa rasittaa organismia, lievittää pahaa oloa ja edistää hyvää oloa. Tilan antaminen ja myönteinen luopuminen nöyryys vaatimattomuus kohtuullisuus 2. Kyseessä on sekä itsensä arvostaminen että oman vahvuuden kokeminen. Lähtevätkö emootiot ensin liikkeelle vai kognitiot. Sen sijaan ei ole olleenkaan itsestään selvää, että jokin raju ja vaativa liikunta tuottaa saman kokemuksen. Kognitiot. Jollakin tavalla usko, että liikunta auttaa, saa liikkujan tuntemaan olonsa paremmaksi. Hyvä kognitio on myös mielekkyyden ja tarkoituksen kokemista, missä usein taustalla on jokin usko tai elämänkatsomus. Mikä toistuvissa liikuntaepisodeissa on sellaista, että ainakin emootioissa ja mahdollisesti myös kognitioissa tapahtuu myönteisiä muutoksia. Yksi liikunnan vaikutusten tulkinta perustuu siihen, että se edistää hallinnan kokemusta, itsearvostusta ja -luottamusta. Perustuuko liikunnan vaikutus kulttuurin antamaan tukeen, tuloksen saamiseen vai ohjelma läpi viemiseen. Prosessi synnyttää tuloksellisuuden ja mielekkyyden kokemuksen, jolla voi olla myös pitkäaikaisvaikutuksia. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset ennenkin ole etsineet mielihyvää ja onneakin, mutta koska kulttuurit olivat yhteisöllisiä, niissä asetettiin etusijalle sellainen toiminta, joka edisti yhteistä hyvää. Arvostus Hyväksyntä ITSE ltsearvostus, -hyväksyntä ja kunnioitus MUUT Arvostus Kunnioitus Suvaitsevaisuus ITSELUOTTAMUS LUOTTAVAISUUS Vahvuus Valmius Koettu taitavuus ja tehokkuus Tuen kokeminen Yhteenkuuluvuus Kun ihminen arvostaa itseään ja muita, pitää itseään taitavana ja tehokkaana sekä uskoo saavansa muilta tukea ja apua, voidaan sanoa, että hänellä on "hyviä kognitioita". Samalla oletetaan, että negatiiviset kognitiot ovat näiden vastakohtia. Optimismin merkittävyys perustuu siihen, että optimistinen ihminen hyväksyy itsensä ja uskoo mahdollisuuksiinsa. Monissa tapauksissa Vaikutukset ovat merkittäviltä osin kulttuurin antamien tulkintojen mukaisia. Positiivisista tunteista tyytyväisyys ja onnellisuus ovat mielialoja, kun taas kiinnostus ja sääli kohteisiin liittyviä tunnetiloja. Varsinkin hyväosaiset käyttivät asemaansa hyväkseen ja edistivät omia henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tähän kysymykseen emme osaa vastata. Kirsch (1990, 104) kuvaa odotusten vaikutuksia näin: "Usko, että tulen voimaan paremmin saa olon tuntumaan paremmalta. Tunteet eroavat pysyvyyden suhteen. Irwin Kirschin (1990) odotusteoria on yksi uskottava tulkinta. Positiivisella puolella kohteen valinta ei ole yhtä helppo. Mikä liikunnassa aiheuttaa myönteisiä emootioita. Tarjolla on monia psykologisia käsitteitä, kuten selviytymiskeinot, tulkintatyylit, minän pystyvyys, asenteet, odotukset, uskomukset, motiivit, tavoitteet, pyrkimykset, kertomukset, elämänkatsomukset ja uskonnolliset tulkinnat. Näin varsinkin silloin, kun kyseessä on aidosti hauska ja leikinomainen liikunta. Erityisen paljon on tutkittu optimismia ja kestävyyttä (hardiness). Fysiologiset tapahtumat ovat psykologisten prosessien tulosta, joskin ne puolestaan vaikuttavat tunteisiin ja kognitioihin. Tämä taas johtaa positiiviseen tunnetilaan. Tässä on hyvä perustelu sille, miksi juuri paha olo ja pelko todella ovat tärkeitä interventioiden kohteita. Arvojen ja arkielämän välillä oli usein suuri kuilu. Vaikutusten kesto ja suunta Se, että jokin liikuntaepisodi tuottaa mielihyvän kokemusta, on vielä mahdollista ymmärtää. Seuraavassa positiiviset kognitiot tiivistetään neljään luokkaan. Vaikutuksia on selitetty lukuisilla fysiologisilla mekanismeilla (Buckworth & Dishman, 2002), mutta nämä tuskin riittävät selityksiksi, koska tulkinnoilla on suuri merkitys. Hyveet. Kaikilla näillä alueilla on tehty jäsennyksiä ja jaotteluita. Yhteyden vahvistaminen ja lujittaminen sitoutuminen uskollisuus rakkaus 3. Elämänuskon lisääminen oikeudenmukaisuus totuus rohkeus 4. Toistuuhan liikunta usein hyvin samassa muodossa ja voisi odottaa, että vähitellen tapahtuu adaptaatiota niin, että positiiviset reaktiot vähenevät. Edelleen on epäselvää, missä järjestyksessä jotakin alkaa tapahtua. Auttaminen ja tukeminen kohteliaisuus 8 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 lempeys armeliaisuus Aina viime vuosisadalle asti hyveet olivat niitä, joihin elämässä tuli pyrkiä. Kognitioita on kuitenkin paljon ja niitä on vaikea jäsentää. Emootioiden ja kognitioiden lisäksi elämässä näkyvät hyveet, joita tutkimuksissa on vaikea mitata vaikka ne ovat arkisen elämän kannalta tärkeitä asioita. Voidaan erottaa neljä hyveiden ryhmää: 1. Kuitenkin juuri pitkäaikaisvaikutukset ovat arvoituksellisia. Positiivinen odotus käynnistää toivoa ja uskoa, jonka jälkeen aivot erittävät endorfiineja. Jos liikunnan oletetaan vahvistavan hallintaa ja itseluottamusta, se vahvistaa niitä.. Minäkeskeiset tavoitteet ovat koko ajan korostuneet hyveiden kustannuksella. Ihminen voi olla jatkuvassa pahan olon tilassa, mutta halveksunta ja inho liittyvät lähes aina kohteisiin. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä määrin on kysymys samansukuisista asioista
& Kolodny, K. (1990). The effect of exercise on depressive symptoms in the moderately depressed elderly. Johtopäätökset (1) Liikunnan fyysiset ja biologiset vaikutukset tunnetaan varsin hyvin, mutta liikuntaa psykologisena ilmiönä on vaikea hahmottaa. The effect of a 14-week employee fitness program on selected physiological and psychological parameters. McNeil, J.K., LeBlanc, E.M. Jos liikunnan oletetaan vahvistavan hallintaa ja itseluottamusta, se vahvistaa niitä, jos sen oletetaan vahvistavan kuuliaisuutta ja rohkeutta, se antaa niitä. (2) Psyykkinen hyvinvointi on psykologisena käsitteenä laaja-alainen. Liikunnan avulla on edistetty kauneutta, yksinkertaisuutta, puhtautta, rohkeutta, kuuliaisuutta, uskollisuutta ja ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. (2001). & Kulmala, A. Effects of dance/movement therapy: A meta-analysis. Seraganian (toim.) Exercise psychology: The influence of physical exercise on psychological processes. & Cochrane, R. & Sinyor, D. Simons, C.W. Prosessi kuitenkin ilmeisesti lähtee liikkeelle odotuksista eikä esimerkiksi biofysiologisista tapahtumista. Champaign, IL: Human Kinetics. Klen, T., Jylhä, A., Järvikallio, K. (1993). New York: John Wiley. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran moniste nro 19. Ohjelmien ominaisuudet peittyvät sosiaalipsykologisten tekijöiden alle. (1988). 204-5), mutta mikä käynnistää prosessin ja missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu on epäselvää. Mittareissa painottuu suorastaan itsestäänselvyytenä yksilökeskeinen näkökulma. (1982). Archives of lnternal Medicine, 159, 2349-2356. Aerobic exercise and the placebo effect: A controlled study. Morgan (toim.) Physical activity & Mental health, ss. Huoltoliiton julkaisuja 1/9. Desharnais, R., Jobin, J., Cöte, C., Levesque, L. (1995). International Journal of Sport Psychology, painossa. Journal of Psychosomatic Research, 34, 629-636. MARKKU OJANEN Professori, Psykologian laitos, Tampereen yliopisto puh: 03-2156582 sähköposti: psmaoj@uta.fi Lähdeluettelo Brown, D.R., Wang, V., Ward, A., Ebbeling, C.B., Fortlage, L., Puleo, E., Benson, H. (1997). The effect of exercise on clinical depression and depression resulting from mental illness. Medicine and Science in Sport and Exercise, 27, 765-775. (1996). Norris, R., Carroll, D. Hyvinvointi on kuitenkin myös kognitioita ja toimintaa. The Arts in Psychotherapy, 23, 249-260. & Godin, G. Kun on mahdotonta tuottaa placeboliikuntaa (Ojanen, 1994), ei liikunnan vaikutuksia sinänsä voi saada esiin. Laitoskuntoutuksen ja omakohtaisen kunto-ohjelman vaikutukset liikuntaan, fyysiseen kuntoon ja psyykkiseen hyvinvointiin. Journai of Occupational Medicine, 24, 457-463. Pääasiassa on tutkittu liikunnan vaikutuksia kielteiseen mielialaan, erityisesti depressioon. Ojanen, M. British Medical Journal, 322, 1-8. & Birkimer, J.C. The Sport Psychologist, 2, 202-211. (2002). Journal of Psychosomatic Research, 34, 367-375. Fremont & Craighead (1987). & Hopker, S.W. Liikuntaohjelmat synnyttävät aina odotuksia, jotka voivat olla olennaisin osa vaikutusta. The effect of exercise on normal mood. & Joyner, M. Kun prototyyppinen liikunta perustuu ennen muuta energian kuluttamiseen, psykologisessa mielessä liikunta voi olla lähes mitä tahansa shakin ja juoksemisen välillä. Ei siis ole ihme, jos vaikutuksia saadaan myös rentoutuksella, sosiaalisilla kontakteilla tai vaikkapa paastolla. Aerobic exercise and cognitive therapy in the treatment af dysphoric moods. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. ( 4) Liikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. muutos uskomuksessa ja mielialassa riittää katkaisemaan noidankehän, joka vallitsee kognition ja emootion välillä ja kääntää sen myönteiseksi kehäksi. Journal of Psychosomatic Research, 32, 63-75. Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. Kirjoituksen alussa kuvatut odotukset liittyivät yksilön emootioihin ja kognitioihin. A key to effective psychotherapy. (2001). Pauly, J.T., Palmer, J.A., Wright, C.C. & Ojanen, M. (2000). & Blair, S.N. Ritter, M. (2000). LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 9. Onko psykologisten vaikutusten kannalta olennaista se, että jokin asia koetaan liikunnaksi vai onko olemassa jokin toiminnallinen tai fysiologinen raja-arvo, joka tulee ylittää, ennen kuin liikunnalla on psykologisia vaikutuksia. & Graff Low, K. Jos odotukset kohdistuvat tällaisiin asioihin, on syytä olettaa, että liikunnan tulokset ovat sen mukaisia. Buckworth, J. Tiedämme suunnilleen, millä ehdoilla vaikutus saadaan esiin (Ojanen, Svennevig, Nyman & Halme, 2001, ss. & Rippe, J.M. (1990). & Stone, A.A. An exploration of factors predicting the effects of aerobic conditioning on mood state. Yksi mahdollinen tulkinta on Kirschin (1990) odotuksia korostava teoria. Tuson, K.M. Effects of exercise training on older patients with major depression. Psychology and Aging, 6, 487-488. Cagnitive Therapy and Research, 112, 241-251. Blumenthal, J.A., Baybak, M.A., Moore, K.A., Creighead, W.E., Herman, S., Khatari, P., Waugn, R., M.A. Changing expectations. (1998). Nyman, M. Personality. Craft, L.L. Teoksessa W.M. Joko ajatellaan niin, että liikunnalla ei muita vaikutuksia olekaan tai sitten muita mahdollisuuksia ei ole huomattu. Vaikutukset ovat merkittäviltä osin kulttuurin antamien tulkintojen mukaisia. (1993). Ojanen, M. Pacific Growe: Brooks/Cole. (1990). & Krishnan, K.R. Kirsch, 1. Liiku oikein, voi hyvin. & Landers, D.M. (1991). Kokemus paremmasta olosta kohottaa itseluottamusta, mikä puolestaan parantaa mielialaa." Kysymys on kulttuurin antamista viesteistä. Vaikka hyveiden arvioinnin tielle ei lähdettäisikään, on syytä ottaa mukaan seuraavia alueita edustavia mittareita: itsearvostuksen ja -hyväksynnän mittarit positiivisia mielialoja kuvaavat mittarit mielekkyyden kokemista kuvaavat mittarit (3) Kokeellisen tutkimuksen hyödyllisyyttä on yliarvioitu varsinkin silloin, kun tutkitaan liikunnan vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. The effectiveness of exercise as an intervention in the management of depression: systematic review and meta-regression analysis of randomized controlled trials. & Dishman, R.K. (1993) On the affective benefits of acute aerobic exercise: Taking stock after twnty years of research. (1997). & Cervone, D. Journal of Sport & Exercise Psychology, 20, 339-357. Exercise psychology. Ojanen, M., Svennevig, H., Nyman, M, Halme, J. Chronic psychological effects of exercise and exercise plus cognitive strategies. & Pfeiffer, G.J. Teoksessa P. Mielenterveyspotilaiden tupakointi, terveyskäyttäytyminen ja hyvinvointi. Dunn, A.L. Washington: Taylor & Francis. (1999). Suuri ongelma on siinä, että lähes samanaikaisesti tapahtuu monia asioita emootioiden, kognitioiden ja biofysiologian tasolla. Weinberg, R., Jackson, A. Historian kuluessa liikunta on yleensä nähty hyveiden välikappaleena. Yleensä liikunnan vaikutuksia on tutkittu kapea-alaisesti. Lawlor, D.A. The effects of aerobic and anaerobic training on fitness, blood pressure, and psychological stress and well-being. (1988). Napolitano, Forman, L.M., Appelbaum, M., Doraiswamy, P.M. Exercise prescription. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 149. 49-62. The relationship of massage and exercise to mood enhancement. (1994). Psychosomatic Medicine, 55, 149-154. Caprara, G.V. Lennox, S.S., Bedell, J.R. Cambridge: Cambridge University Press. Determinants, dynamics, and potentials. Can the true effects of exercise on psychological variables be separated from placebo effects
Elintapahoitoja tarvitaan myös lääkehoitoa käytettäessä, jolloin ne voivat vähentää lääketarvetta. Erityisesti lievästi kohonneen verenpaineen (systolinen verenpaine alueella 140-159 tai diastolinen 90-99 mmHg) hoito on ensisijaisesti lääkkeetön. Normaali lepoverenpaine tarkoittaa systolista painetta alle 130 ja diastolista alle 85 mmHg. TERVEYSLIIKUNTA tepsii kohonneeseen verenpaineeseen TEKSTI: KATRIINA KUKKONEN-HARJULA, Liikunta sijoittuu varsin hyvin eri elintapamuutoksia verrattaessa. Sen vaikutus on lähes samaa luokkaa kuin yhdellä verenpainelääkkeistä. Kohonneen verenpaineen eli hypertension ehkäisyn 10 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 ja hoidon perustana on edelleen elintapahoito eli lääkkeettömät hoitomuodot kuten liiallisen suolan ja alkoholin käytön vähentäminen, laihduttaminen sekä liikunnan lisääminen. Hypertension lääkehoidon yleinen aloitusraja on systo linen verenpaine 160 tai diastolinen paine 100 mmHg tai enemmän. Verenpainetaso voidaan luotettavasti määrittää neljänä eri päivänä tehdystä kahdesta peräkkäisestä mittauksesta, kun ne tehdään ohjeiden mukaisesti. Mikäli on muita merkittäviä sai. T uore tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuva kohonneen verenpaineen hoitosuositus on ilmestynyt tänä vuonna Duodecimseuran ns. Sykkeen seuranta liikunnan aikana ei ole välttämätöntä, tärkeintä on lisätä päivittäisiä askeleita. Käypä Hoito -suosituksena (Suomen Verenpaineyhdistys ry 2002). Aiemmin liikuntaa harrastamattomille keski-ikäisille tai sitä vanhemmille on päivittäin vähintään puolen tunnin kävely, jonka voi tarvittaessa pilkkoa muutamaan lyhyempään jaksoon
Runsaan alkoholinkäytön vähentäminen (vähennys 3-4 annosta/pv) pienentää kohonnutta verenpainetta keskimäärin 3-4/2 mmHg. 2002). Yleinen kohonnen verenpaineen ohella ilmenevä vaaratekijä on lihavuus. Useimmiten tutkimuksissa on käytetty verenpaineen kertamittausta. Valitettavasti harjoitteluohjelmia ei ole tarkemmin kuvailtu meta-analyysissä. Verenpaine pienenee enemmän (-18 ... Hyväksymiskriteerit täyttäviä tutkimuksia oli 54, joissa oli yhteensä 2419 aikuista koehenkilöä, sekä normaalipaineisia että hypertensiivejä. Fagard (2201) myös vertaili intensiteetiltään erilaisten harjoitteluohjelmien vaikutusta verenpaineeseen ja totesi, että jo teho 50 % maksimaalisesta suorituskyvystä (siis kohtalainen teho) on riittävä pienentämään lepoverenpainetta. Meta-analyysin perusteella lepoverenpaine pienenee keskimäärin noin 3 tai 4 mmHg (Whelton ym. 12-16 tuntia liikuntaharjoituksen (vähintään kohtuutehoinen) jälkeen. suotuisa muutos voi olla ohimenevä vaikka lihomista ei tapahtuisi, jos ravinnon Na-määrä suurenee. Riippumatta hoitomuodosta verenpaineen tavoitetaso on alle 140 ja alle 85 mmHg. Wheltonin ym. Rauramaa ym. Ruokailuja liikuntatottumusten pysyvä muuttaminen voi olla vaikeaa Elintapahoitojen vaikutusta lepoverenpaineeseen on arvioitu systemoitujen katsauksien (erityisesti metaanalyysien) avulla, jotka perustuvat pääosin satunnaistettuihin kontrolloituihin kokeisiin (RCT). 2002). Ylipainoisen laihtuminen vähäenergiaisella ruokavaliolla 3-9 % alkupainosta aiheuttaa n . (2002) meta-analyysissä tarkasteltiin kestävyysliikuntaa RCT-asetelmissa. Tuoreimman meta-analyysin perusteella liikuntaharjoittelu pienentää lepoverenpainetta noin 3 tai 4 mmHg (Whelton ym. post-exercise hypotension, jonka aiheuttavat sekä neuraaliset tekijät että paikalliset verisuonia laajentavat tekijät (Halliwill 2001 , MacDonald 2002). Toisaalta heti liikuntasuorituksen jälkeen ei kannata mitata verenpainetta vaan vasta levon jälkeen. Myös lihaskuntoeli kuntosaliharjoittelu saattaa vähentää kohonnutta verenpainetta samansuuntaisesti kuin kestävyysliikunta (Kelley ja Kelley 2000). Harjoittelun aiheuttama verenpaineen nettoero oli normotensiiveillä -4,0/-2,3 ja hypertensiiveillä -4,9/-3,7 mmHg. Liikunta siis muistuttaa verenpainelääkettä, jota myös on nautittava säännöllisesti päivittäin. Harjoittelun aiheuttamat lepoverenpaineen muutokset ilmenevät melko nopeasti, jopa 8 viikossa,jolloin välttämättä vielä kunnossa ei voida mitata muutosta. Vaikutus kestää n. Harjoittelututkimusten perusteella kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu pienentää sekä lepoettä kuormitusverenpainetta niin terveillä (ei kohonnutta verenpainetta) kuin myös niillä, joiden verenpaine on koholla. Mikäli on samanaikaisesti diabetes tai munuaissairaus, tavoitetaso on vieläkin tiukempi. Nettoero oli systolisen paineen osalta -3,8 (95 %:n luottamusväli -5,0; 2,7) ja diastolisen -2,6 (-3 ,4; -1,8) mmHg (Whelton ym. Nämä molemmat voivat olla osa ns. 2002). Kyseessä on ns. Harjoitteluohjelman mediaanikesto oli 12 viikkoa (minimikestovaatimus 2 viikkoa). Se on suuri, jos sepelvaltimotautiin sairastumisvaara arvioidaan yli 20 prosentiksi seuraavan 20 vuoden aikana. 2002) . -20/-7.. Em. Rentoutusohjelmien pitkäaikaisesta edullisesta vaikutuksesta verenpaineeseen ei ole riittävästi tutkimuksia (Suomen Verenpaineyhdistys ry 2002). rauksia, lääkehoidon aloitusraja on alhaisempi (140 ja 90 mmHg tai enemmän). muutoksen nettoero, joka saadaan vähentämällä vertailuryhmän (ei liikuntaa) verenpaineen muutos hoitokokeen (intervention) aikana liikuntaryhmän vastaavasta muutoksesta. Ilmiö on ns. Harjoittelun jälkeen painon väheni keskimäärin 0,4 kg, joten laihtuminen sinänsä ei selitä verenpainemuutosta. Jos on käytetty koko vuorokauden verenpaineen mittausta (ambulatorinen mittaus mukana kannettavalla laitteella), todetut muutokset ovat olleet muutaman mmHg:n pienempiä (Pescatello ja Kulikowich 2001). Ruokasuolan käytön vähentäminen kymmenestä viiteen grammaan päivässä (vastaa yhtä teelusikallista eli natriumina 2000 mg) vähentää hypertensiivisten verenpainetta keskimäärin 6/4 mmHg (systolinen/diastolinen). .-9 mmHg) kuin krooninen harjoitteluvaikutus on. Kun valitaan kohonneen verenpaineen hoitoa, on huomioitava myös muut mahdolliset sydänja verisuonitautien vaaratekijät ja arvioitava ns. Tutkimuksissa saatu verenpaineen muutos on ollut vaihteleva, koska koehenkilöiden terveydentila ja käytetyt harjoitteluohjelmat ovat olleet erilaisia. Yksi syy tulosten vaihtelevuuteen voi olla geneettinen polymorfismi, josta on vähitellen tulossa lisätietoa (esim. (2002) tutkimukseen. 2000 mg:n päivittäinen kaliumlisä vähentää verenpainetta 3/2 mmHg ja vastaavasti 1000 mg kalsiumia vähentää systolista verenpainetta 1 mmHg. 3/3 mmHg:n suuruisen verenpaineen pienenemisen. Eri elintapahoitotutkimuksien vertailu on vaikeaa ja pitkäaikaisvaikutukset voivat olla vähäisemmät kuin lyhytkestoisissa tutkimuksissa (Ebrahimja Davey Smith 1998). Hieman aiemmin julkaistussa Fagardin me ta-analyysissä (2001) päästiin lähes samanlaiseen lopputulokseen verenpaineen muutoksista verrattuna Wheltonin ym. Syynä on tietysti se, että molemmat analyysit ovat kirjallisuushaussa löytäneet lähes samat tutkimukset vaikka hyväksymiskriteerit ovat olleet hieman erilaiset. kokonaisvaara. Alussa verenpaine oli 127/77 mmHg (mediaani). Em. Fagard (2001) on analysoinut myös liikunnan akuuttia vaikutusta verenpaineeseen. Säännöllisesti, kohtuukuormituksella, kestävyysliikuntaa USA:ssa on jo viime vuosikymmenellä annettu erityiLIIKUNTA & TIEDE 5/2002 11. Kestävyysharjoittelu tutkitusti tehokasta, lihaskuntoharjoittelun vaikutuksista viitteitä Epidemiologisissa tutkimuksissa runsaasti liikkuvien henkilöiden verenpaine on vähän liikkuvia pienempi ja heillä on vähäisempi vaara saada myöhemmin kohonnut verenpaine (Surgeon General 1996). aineenvaihdunnallista oireyhtymää (metabolista syndroomaa) , joka altistaa sepelvaltimotaudin lisäksi myös aikuistyypin eli tyypin 2 diabetekseen (Uusitupa 2001). Koehenkilöiden alkupaino oli 69,3 kg (mediaani) ja kehon painoindeksi 25,4
Position stand. Community control of hypertension. Hypertension 2000;35:838-843 MacDonald JR. Verenpainelääkkeistä erityisesti beetasalpaajat pienentävät sykettä levossa että liikunnan aikana. Liikunta hyvä lisä elintapahoidossa Tutkimusten perusteella (Surgeon General 1996). Med Sci Sports Exerc 1993;25(10) Ebrahim S, Davey Smith G. Näitä voi kysellä käyttämällä ns. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Physical activity and health: A report of the Surgeon General. Liikunta on hyvä lisä hoidettaessa kohonnutta verenpainetta, joka on ylipainon varsin yleinen seuralainen. nen verenpaineliikuntasuositus (ACSM 1993), jossa teho on 40-70 % maksimaalisesta hapenkulutuksesta tai 55-80 % maksimaalisesta sykkeestä. Staffileno ym. Kuopio 2002. Duodecim 2002:118;110-126 (oikaisu Duodecim 2002:118;327). (väitöskirja) Kelley GA, Kelley KS, Progressive resistance exercise and resting blood pressure. Duodecim 2001;117621-632 Whelton SP, Chin A, Xin X, Je J. The accumulative effects of physical activity in hypertensive post-menopausal women. meta-analyysien tulosten perusteella. Pienempi teho riittää alussa varsinkin iäkkäämmille tai vähän liikuntaa aiemmin harrastaneille. Liikunta ja ruokavalio ovat metabolisen oireyhtymän täsmähoitoa. Käypä hoito -suositus. J Cardiovasc Risk 2001 ;8:283-290 Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Omat tuntemukset ovatkin tärkeä ohjenuora. Atlanta, GA: U.S. A study of trends in Finland with special emphasis on lifestyle modification . Physical exercise and blood presssure with reference to the angiotensinogen M235T polymorphism. Vaikka tutkimuksissa todetut lepoverenpaineen muutokset liikunnalla ovat keskimäärin muutaman mmHg:n suuruisia ja tuntuvat pieniltä, niillä on kansanterveydellisesti suuri merkitys 12 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 erityisesti yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin kuten usein on tavoitteena yksittäistä henkilöä hoidettaessa. KATRIINA KUKKONEN-HARJULA, Liikuntalääketieteen dosentti ja erikoislääkäri vanhempi tutkija, UKK-instituutti Tampere puh: 03-282922, sähköposti: katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Kirjallisuutta American College of Sports Medicine (ACSM). Med Sci Sports Exerc 2001 ;33: 1855-1861 Rauramaa R, Kuhanen R, Lakka TA, Väisänen SB, Halonen P, Alen M, Rankinen T, Bouchard C. Effect of aerobic exercise on blood pressure: a meta-analysis of randomized controlled trials. Physiol Genomics 2002;10:71-77 Staffileno BA, Braun LT, Rosenson RS. Lääketiede 280. Borgin asteikkoa (asteikko 6-20). Tällöin ei maksimisykettä voi arvioida iän perusteella vaan se on mitattava uupumukseen asti tehdyssä kuormituskokeessa. Verenpaineen osalta ei ole paljon tietoa arkiliikunnasta tai ns. Potential causes, mechanisms, and implications of post exercise hypotension. Department of Health and Human Services. Lihaskuntoharjoittelu sopii siis myös harjoittelumuodoksi, mielummin kuntopiirityyppisenä (pienehköt painot ja runsaasti toistoja) eikä ainoana harjoittelumuotona vaan yhdistettynä kestävyyslajeihin. Käytännön ohje aiemmin liikuntaa harrastamattomille keski-ikäisille tai sitä vanhemmille on päivittäin vähintään puolen tunnin kävely, jonka voi tarvittaessa pilkkoa muutamaan lyhyempään jaksoon. 2001). Muutamien tutkimuksien perusteella verenpainemuutokset ovat lähes samansuuruisia verrattuna tavanomaiseen pitempikestoiseen liikuntaan (ks. Tämä suositus on edelleen käyttökelpoinen uudempien em. A meta-analysis of randomized controlled trials. Ann lntern Med 2002;136:493-503. Lajeiksi sopivat erilaiset kestävyysliikuntamuodot. Olennaista on kuitenkin myös muuttaa ruokailutottumuksia mahdollisen liiallisen suolan ja alkoholin käytön sekä energian vähentämiseksi. Eri elintapamuutoksilla aikaansaatua verenpaineen vähenemää vertailtaessa liikunta sijoittuu siis varsin hyvin vaikutus on lähes samaa luokkaa kuin yhdellä verenpainelääkkeellä. Em. Liikuntakertoja ehdotetaan 3-4 viikossa ja suorituksen kesto vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Physical activity, physical fitness and hypertension. Lowering blood pressure: a systematic review of sustained effects of non-pharmacological interventions. Terveydenhuollossa käytettävä elintapaneuvonta kaipaa edelleen kehittämistä (käsiteltävät aiheet ja niihin ehdotetut ratkaisut, oheismateriaali, kirjaus potilasasiakirjoihin, ryhmähoito) (Kastarinen 2002), jotta paras mahdollinen hyöty voitaisiin saavuttaa. Kuntosaliharjoittelun tehon määrittämisessä ei voi käyttää pelkkää sykettä, koska se suurenee vähemmän kuin kestävyysliikunnassa. The aftereffects of dynamic exercise on ambulatory blood pressure. Laajempi versio lnternetissa taustakatsauksineenwww.duodecim.fi/kh U.S. Ylipainoisella 5-10 %:n pysyvä painon vähentäminen on tavoite, jolla voidaan vähentää monia sydänja verisuonitautien vaaratekijöitä. J Public Health Med 1998;20:441-448 Fagard RH. Aiemmin pelättiin kuntosalieli lihaskuntoharjoittelun suurentavan liiaksi verenpainetta harjoittelun aikana, mutta tarkoilla invasiivisilla mittauksilla (verenpaine mitattu suonen sisältä) verenpaineen ei ole todettu kohoavan liiallisesti kuntopiirityyppisen harjoittelun aikana. Sykkeen seuranta liikunnan aikana ei ole välttämätöntä, tärkeintä on lisätä päivittäisiä askeleita. pätkäliikunnasta eli lyhyemmistä kuin puolen tunnin yhtäjaksoisista liikuntasuorituksista. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, 1996 Uusitupa M. Med Sci Sports Exerc 2001 ;33(6, suppl):484-492 Halliwill JR Mechanisms and clinical implications of post-exercise hypotension in humans. Exercise characteristics and the blood pressure response to dynamic physica l train ing. ACSM:n kestävyysliikuntasuosituksen (1993) tehoalueet pätevät myös verenpainelääkkeitä käyttäville. Jos halutaan määrittää tavoitesykealue, on kuitenkin otettava huomioon sykkeeseen vaikuttava lääkitys. Kohonneen verenpa ineen hoito. J Hum Hypertension 2002;16:225236 Pescatello LS, Kulikowich JM. Exerc Sports Sci Rev 2002; 29:65-70 Kastarinen M
LIIKUNTA JA SYDAN: Hyvä kunto suojaa liikunta kuntouttaa TEKSTI: JARI LAUKKANEN Hyvä fyysinen kunto vähentää sydänja verisuonisairauksien vaaraa sekä niistä aiheutuvaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. F yysisen aktiivisuuden sepelvaltimoita suojaavasta anti-aterogeenisesta vaikutuksesta on saatu lisävahvistusta kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista. Joissakin tutkimuksissa kuntoutusta saaneissa ryhmissä on todettu vertailuryhmiä pienempi uusien infarktien määrä ja parempi ennuste. Liikunta kuntouttaa infarktin jälkeen Euroopan kardiologiyhdistyksen (European Society of Cardiology) suositusten mukaan jokaisen sepelvaltimotautiin sairastuneen potilaan tulisi osallistua liikunnallisen kuntoutukseen. Maksimaalinen hapenottokyky näyttää ennustavan kuntoutumisen tuloksellisuutta jopa paremmin kuin muut tunnetut sepelvaltimotaudille ominaiset löydökset rasituskokeessa tai kliinisessä tutkimuksessa. Huono fyysinen kunto on sydänja verisuonisairauksissa ennustava tekijä samaan tapaan kuin kohonnut verenpaine, tupakointi, korkea kolesteroli, diabetes tai lihavuus. Sairastetun sydäninfarktin jälkeen liikunta joudutaan useimmiten toteuttamaan lyhytkestoisina jaksoina ja alkuvaiheessa varsinkin sairaalaolosuhteissa hyvässä valvonnassa. Sydänpotilaiden kuntoutuksessa on kuitenkin melko vähän tutkimustietoa siitä voidaanko hyvin lyhyillä (5-10 min) liikuntatuokioilla riittävän usein suoritettuna päivittäisten askareiden yhteydessä saada sama vaikutus ennusteeseen kuin harrastamalla liikuntaa kerralla pidempään, jos liikunta-aktiivisuuden kokonaismäärä viikkoa kohden säilyisi kuitenkin samana. Liikunta, joka LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 13. Liikunnan riskit ovat suurimmat ja kuntotaso alhainen juuri tässä vaiheessa. Kuolemaan johtaneissa sydäninfarkteissa ja äkillisissä sydänkuolemissa on todettu merkitsevä ero kuntoutusryhmän ja verrokkien välillä (Fletcher G 2001). Tässä tutkimuksessa todettiin, että parempi fyysinen kunto ennusti lähes lineaarisesti ja johdonmukaisesti parempaa selviytymistä ja että 1 MET parempi tulos kuormituskokeessa vähensi kuoleman riskiä keskimäärin 12 %. Tutkimuksissa (Vanhees L 1994) on havaittu, että esimerkiksi niillä sydämen vajaatoimintapotilailla, joiden maksimaalinen hapenottokyky oli yli 14 mU kg minuutissa(> 4 MET) oli selvästi parempi ennuste verrattuna potilaisiin, joilla se oli tätäkin alhaisempi. Ne henkilöt, joiden maksimaalinen hapenottokyky oli korkein selviytyivät parhaiten kuntoutusvaiheen jälkeen. Toisaalta myös sellaiset ihmiset, jotka ovat jo olleet liikunnan harrastajia voivat saada lisähyötyä runsaammasta liikunnasta erityisesti silloin, jos heillä ei ole liikuntaa rajoittavaa sairautta tai muuta estettä tukija liikuntaelimistössä. Liikunnasta on merkittävää hyötyä myös infarktista toipumisessa ja sydänpotilaiden kuntoutuksessa. Fyysisen kunnon kohentamisella saavutettaisiinkin eniten hyötyä juuri huonokuntoisimpien ryhmässä (Laukkanen] 2001). Muutamat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvä fyysinen kunto ja vähintään kohtuullinen määrä liikuntaa säännöllisesti toteutettuna parantaa verisuonten endoteelin toimintaa ja näin pienentää sepelvaltimotaudin riskiä (Schuler G 1992, Hambrecht R 2001). (European Society of Cardiology 2001) Sydäninfarktin jälkeisen sepelvaltimotaudin kuntoutuksen ja hoidon keskeisiä tavoitteita ovat uuden akuutin sydäntapahtuman välttäminen, omatoimiseen selviytymiseen kannustaminen ja laitoshoidon välttäminen. Kansanterveydellisestä näkökulmasta on ilahduttavaa, että jo hyvinkin vähäinen aktiivisuuden lisäys aiemmin inaktiivisilla henkilöillä on erittäin hyödyllistä. Fyysinen aktiivisuus itsenäisesti tai yhdistettynä vähärasvaiseen ruokavalioon ja muihin suotuisiin elämäntapamuutoksiin on vähentänyt sepelvaltimoiden kalkkeutumista ja ateroskleroosin etenemistä. Tuore tutkimus (MyersJ, 2002) osoitti että, fyysinen kunto on eräs vahvimmista tulevaa ennustetta määräävistä tekijöistä potilailla, jotka oli lähetetty sairaalatutkimuksiin sydänongelmien takia. Liikunnasta on merkittävää hyötyä sydäninfarktin jälkeisessä toipumisvaiheessa ja sydänpotilaiden kuntoutuksessa. Myös elämänlaatu ja fyysinen kapasiteetti kohenivat merkittävästi sydänsairaudesta huolimatta. Sydäninfarktin jälkeisen kuntoutuksen ja toipumisen onnistumista on tarkasteltu uusiutuvien sydäninfarktien ja kuolleisuuden perusteella. Potilaiden ennuste on parantunut sekä toimintaja suorituskyky on kohentunut kuntoutuksen aikana. Toipumiseen kevyttä, säännöllisesti ja pienin annoksin Yleiset liikuntasuositukset kehottavat harrastamaan vähintään 30 minuuttia liikuntaa useimpina päivinä viikossa. Toisaalta he raportoivat, että potilailla joiden fyysinen kunto oli heikoin (alle 5 MET , < 17.5 mUkg minuutissa) oli kaksi kertaa suurempi kuoleman vaara verrattuna niihin joiden suorituskyky oli yli hyvä (yli 8 MET)
Tässä vaiheessa liikunnan tulisi olla vielä pääosin kevyttä. Hyvin matala suorituskyky, tyypilliset sydänpotilaan oireet edellyttävät useampia valvottuja liikuntakertoja ennen omatoimisen liikunnan aloittamista.. Liikuntaa tulisi kuitenkin olla 3-4 kertaa viikossa noin 20-30 minuutin jaksoissa edellyttäen, että fyysinen peruskuntotaso on vähintään kohtuullinen. Tällainen toteutuisi parhaiten esimerkiksi sydänpotilaiden kuntoutuslaitoksessa hyvin valvotuissa olosuhteissa. Kuormituskoe tehdään melko usein sairastetun sydäninfarktin ja tyypillisen iskeemisen sydäntapahtuman jälkeen, kun arvioidaan jatkotoimenpiteiden tarvetta riskipotilailla. Joissakin tapauksissa jopa EKGmonitorointia on ehdotettu alkuvaiheessa lisäseurantavälineeksi. joittamaan useimmiten näiden AHA:n suositusten ja tavoitteiden toteuttamista. Tehotaso turvalliseksi Varhaisesta kuormituskokeen perusteella voidaan antaa suosituksia 14 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 liikunnan harrastamisesta. nostaa sykettä vain vähän lepotasoon nähden on riittävän tehokasta välittömässä sydäninfarktin jälkeisessä toipumisvaiheessa. Sopivin liikunta heti sydäninfarktin jälkeen sairaalassa tai muussa hoitopaikassa on esimerkiksi lyhyissä jaksoissa tapahtuva kävely sisätiloissa, jatkossa myös muu kevyt liikunta. Se palvelee myös jatkotoimenpiteidenja hoitojen suunnittelua. Vaikeimmin sairaita sydänpotilaita tulisi ohjata alussa muutamia kertoja, jotta liikunta toteutuisi heille optimaalisella tavalla ilman suuria riskejä. Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä resurssit tulevat rasairastaneilla potilaille onnistuneen akuutin vaiheen hoidon jälkeen. Kun potilas tulee sairastelun sydäninfarktin jälkeen kontrollikäynnille noin kuukauden kuluttua, voidaan liikuntaohjeita antaa esimerkiksi seuraavalle 3-6 kuukauden ajalle. Kuormituskokeessa voidaan todeta millä kuormituksella iskemiaa tai oireita ilmenee. Jos erityisen korkean riskin ryhmissä kuormituskoetta ei voida jostakin syystä tehdä, suositellaan ainakin 6-12 valvottua ja opastettua liikuntakertaa ennen liikuntaohjelman aloitusta. Kuormituskoe ei ole aivan välttämätön liikunnan sopivan tehon määrittelemiseksi niillä henkilöillä, joilla on jo aiempaa kuntoilutaustaa, ellei ole jotain muuta syytä tarkempaan tutkimukseen. Perinteisten sepelvaltimotaudin riskitekijöiden rekisteröiminen ja potilaan ennusteen arviointi fyysinen kunnon ja aktiivisuuden perusteella on hyödyllistä. Liikuntaa voi suositella useimmille sydäninfarktin KUORMITUSKOE ANTAA LISATIETOA M aksimaalinen hapenkulutu s (VO2max) tai epäsuorasti arvioitu fyysinen suorituskyky kuormituskokeen aikana ovat melko helposti rekisteröitäviä ennusteellisia mittauksia. sydäninfarktin koosta, mahdollisista komplikaatioista ja muista sairauksista. Tämä totutteluvaihe voi kestää ensimmäisen viikon jälkeisestä ajasta vähintään noin kuukauden ajan. Diagnostiikassa tulee aina arvioida käytetyn rasitusmallin ja lääkkeiden vaikutukset saatuihin tuloksiin. Varhaisessa kuntoutusvaiheessa oireet ja kliiniset löydökset määrittävät sopivan liikunnan rasittavuuden ja määrän. Sitä tasoa ei tulisi ylittää liikuntaharjoittelun aikana. Myöhemmin tehotasoa voidaan nostaa. Ohjeiden mukaan erityisesti niitä sydänpotilaita, joilla on tiedossa oleva sepelvaltimotauti tai korkea sairastumisriski pitäisi ohjata sopivan liikunnan harrastamiseen. Infarktista toipuminen kestää muutamasta viikosta useaan kuukauteen. Tälle vaiheelle ei voi tarjota tarkkaa yleisohjetta liikunnasta, koska toipuminen tapahtuu eri tavoin riippuen mm. Kuormituskokeella saadaan lisätietoa potilaan sepelvaltimotaudin vaikeudesta ja mahdollisista liikuntarajoitteista. Tarvittaessa voidaan tehdä vielä maksimaalinen kuormituskoe 2-3 kk kuluttua. Akuutin sydäntapahtuman jälkeen varhainen kuormituskoe tehdään yleensä ennen sairaalasta tapahtuvaa kotiuttamista eli noin viikon kuluessa sairastetusta iskeemisestä sydäntapahtumasta. Hyvin matala suorituskyky, tyypilliset sydänpotilaan oireet sekä huono sydämen vasemman kammion toiminta edellyttäisi tätä useampia valvottuja liikuntakertoja ennen omatoimisen liikunnan aloittamista. Lääkärin tarkastusta ja tarvittaessa kuormituskoetta suositellaan varsinkin yli 45 vuotiaille miehille ja yli 55 vuotiaille naisille joilla on kaksi tai useampia perinteisiä riskitekijöitä tai diabetes ennen kuin rasittavampaa ohjelmoitua liikuntaohjelmaa aloitetaan. Fyysisen suorituskyvyn mittauksella ja sen huomioimisella voidaan antaa entistä tarkempaa tietoa potilaan ennusteesta, ja tarjota entistä tarkemmat ohjeet sopivan liikunnan tehosta ja määrästä. American Heart Association (AHA, Fletcher G 2001) on julkaissut omat suosituksensa sydänpotilaiden liikunnan harrastamisesta. Esimerkiksi iskemian esiintyminen jo vähäisellä kuormituksella ja matala suorituskyky, tai toisaalta iskemiaja vasemman kammion alentunut toiminta ovat jatkotutkimuksia puoltavia löydöksiä. Toisaalta myös jo pelkkä riskitekijöiden kasautuminen voi olla aihe tarkempaan tutkimiseen ja kuormituskokeeseen ennen liikunnan aloittamista .. Voidaan kuitenkin sanoa, että liikunnan tulisi olla alkuvaiheessa varsin matala tehoista ja oireiden asettamat rajoitteet huomioivaa
Erityisesti korkean riskin sydänpotilailla liikuntaan saattaa liittyä myös joitakin vaaroja, koska liikunta aiheuttaa voimakkaan rasituksen sairaassa sydämessä. Oma-aloitteellisuuteen tulee kannustaa. Arch lntern Med 2001, 161 :825-831. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 15. Circulation 2001 ;104: 1694-1740. Laukkanen JA, Lakka TA, Rauramaa R, et al.: Cardiovascular fitness as a predictor of mortality in men. Effects on progression of coronary disease. Schuler G, Hambrecht R, Schlierf G, et al.: Regular physical exercise and lowfat diet. Noin puolen vuoden kuluttua, potilas voi liikkua melko pitkälle yleisten liikuntasuositusten mukaisesti, jos sydäntilanne on vakiintunut. Verenpaineen tavoitearvot ovat alle 140/90 mmHg. Optimaalisen liikunnan määrä on yksilöllistä ainakin siihen saakka kunnes potilaan tilanne on vakiintunut. Näin ollen liikunnan hyödylliset vaikutukset eivät toteudu pelkästään reseptejä määräämällä, vaan tarvitaan hyvin toimiva käytännön toteutus ja organisaatio, kuten yleensäkin näyttöön perustuvien ja yleisesti hyväksyttyjen hoitomuotojen kohdalla. Liikunnalla voidaan nostaa hyvän eli HDL kolesterolin määrää. Vanhees L, Fagard R, Thijs L, Staessen J, Amery A. JARI LAUKKANEN, LL Kansanterveyden tutkimuslaitos, Kuopion yliopisto Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos puh: 017-162960, sähköposti: jariantero.laukkanen@uku.fi Viiteluettelo Albert CM, Mittleman MA, Chae CU, et al.: T riggering of sudden death from cardiac causes by vigorous exertion. al.: Effect of exercise on coronary endothelial function in patients with coronary artery disease. Silloin 1-2 liikuntakertaa viikossa voisi olla jopa ripeämpää liikuntaa. Sopivia liikuntalajeja ovat aerobiset kestoliikuntamuodot kuten kävely, sauvakävely, hiihto ja soutu. Eur Heart J 2001 ;22: 125135. Tyypin II diabeteksen ehkäisy on tärkeää, koska sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ennakoivat myös valtimosairauden kehittymistä. Omia mieltymyksiä liikuntamuotojen suhteen tulee suosia ja monet hyötyliikuntamuodot ovat myös käyttökelpoisia.s Liikunnan rajoitukset ja riskit Sydänja verisuonisairaudet ovat monen riskitekijän seurausta ja sepelvaltimotauti voi alkaa kehittyä jo varhaisella iällä ilman mitään oireita. Prognostic significance of peak exercise capacity in patients with coronary artery disease. Lääkärit voivat tarjota potilailleen liikuntareseptejä, mutta toisaalta niiden käytännön ohjeita ja oikeaa toteutumista voivat tarkistaa ja tarpeen mukaan myöhemmin tarkentaa myös muut terveydenhuollon henkilöt. Kohtuukuormitteinen liikunta on yleensä turvallisinta, äkillinen hyvin rasittava liikunta voi lisätä riskiä huonokuntoisilla potilailla. Liikuntaa ei voi suositella potilaille, joilla on sydänlihasiskemiaa jo hyvin pienellä kuormitustasolla eli alle 2 MET:n tai alle 50 W:n kuormalla, epästabiili rintakipuoire eli rintakivun ilmaantuminen herkästi vähäisessäkin liikkeessä tai jopa levossa. Sokeritasapainon häiriöt ja siihen usein liittyvä ylipaino tulee hoitaa. Muita vasta-aiheita liikuntaharrastukselle ovat vaikeat läppävuodot tai oireita aiheuttava vaikea vasemman kammion vaajatoiminta, runsas kammioperäinen rytmihäiriötaipumus, äskettäin sairastettu sydänlihastulehdus, huono sokeritasapaino tai suuret laskimotukokset. Huolellisen verryttelyn tärkeyttä ennen ja jälkeen rasituksen ei koskaan korosteta liikaa. N Engl J Med 2000;342:454-460. Fletcher GF, Balady GJ, Amsterdam EA, et al.: Exercise standards for testing and training: a statement for healthcare professionals from the American Heart Association. Liikuntaresepti auttaa motivoimaan Liikuntareseptien avulla voidaan yrittää motivoida sydänpotilaita entistäkin aktiivisempaan kuntoutukseenja sitä kautta yhä parempaan selviytymiseen iskeemisen sydäntapahtuman jälkeen. Liikuntaohjeiden valvonnassa tarvitaan koko hoitohenkilöstön panosta ja liikuntafysiologista asiantuntemusta sekä sujuvaa yhteistyötä. Sydämen lisääntynyt kuormitus voi aiheuttaa rintakipua ja vaajatoiminnan pahenemista mutta toisaalta aina oireita ei esiinny varoittavana merkkinä. Hyvään sepelvaltimotautipotilaan ennaltaehkäisevaan hoitoon ja kuntoutukseen kuuluu ehdottomasti tupakoinnin lopettaminen, liikunnan lisääminen ja vähärasvainen ruokavalio. Hyvä ammattitaito korostuu myös siinä, että tarjotut liikuntaohjeet ottavat huomioon potilaan kokonaistilanteen, elinolosuhteita ja liikunnan käytännön toteuttamismahdollisuuksia unohtamatta. European Society of Cardiology, working group on cardiac rehabilitation and exercise physiology: Recommendations for exercise trainingin chronic heart failure patients. Liikunnan rasittavuuden tulisi olla ainakin 10-15 lyöntiä alhaisemmalla tasolla siitä syketaajuudesta, jolla tyypillisiä sydänoireita tai iskeemisiä löydöksiä potilaalla esiintyy. Sydänlihaskin voi oppia sietämään rasitusta ja lievää hapenpuutetta omaa aineenvaihduntaansa sopeuttamalla. Hambrecht R, Wolf A, Gielen S, et. J Am Coll Cardiol 1994;23:358-363. N Engl J Med 2000, 343:1355-1361. Säännöllinen ja matalatehoinen liikunta vähentää riskejä. Valtaosalle sepelvaltimotautipotilaista nykyiset terveysliikunnan suositukset soveltuvat hyvin. Seerumin LDL kolesterolin tasoon tulee kiinnittää huomiota. Circulation 1992;86:111. Ensimmäisinä kuukausina sairastetun sydäninfarktin jälkeen liikunnan tulee olla pääosin kevyttä. Myers J, Prakash M, Froelicher V, et al.: Exercise capacity and mortality among men referred for exercise testing. Alkuvaiheessa riittävän turvallisen ja sopivan liikunnan teho on sydänpotilaalla 40-60 % maksimaalisen hapenkulutuksen tasosta (40-75 % sykereservistä). Tulevaisuudessa suuri osa sydäninfarktin sairastaneista potilaista on varsin iäkkäitä. Tutkimusten perusteella tiedetään, että äkillinen voimakas fyysinen rasitus aiheuttaa kohonneen sydänperäisen äkkikuoleman riskin. N Engl J Med 2002;346:793-801
Myös insuliinin toiminta paranee liikunta-aktiivisuuden myötä. Korkea verenpaine aiheuttaa muutoksia verisuonten sisäpinnalla ja sileän lihaksen toiminnassa isojen aivojen verisuonissa. Joissakin tutkimuksissa on osoitettu, että fyysisen aktiivisuuden ja aivohalvausriskin välinen suhde olisi U-muotoinen. Myötävaikuttavista tekijöistä arvioitiin tupakointia, alkoholin kulutusta, verenpainetta, veren sokeria sekä sosioekonomista asemaa. Rasva-aineenvaihdunnan tekijöistä mm. Kuri Sudhir 1, Laukkanen Jari A. Täytyy myöskin muistaa, että kovatehoinen harjoittelu kehittää eniten maksimaalista hapenottokykyä, mikä ominaisuutena itsessään vähentää aivohalvausriskiä. 1,2, Sivenius Juhani 4, Salonen Jukka T. Säännöllinen puolen vuoden ajan toteutettu reipas liikunta kohottaa hapenottokykyä sen verran, että aivohalvausriski alenee 17 %. Maksimaalinen hapenottokyky määritellään sydämen työntämän verimäärän ja valtimon ja laskimon happipitoisuuden eron mukaan. korkea veren LDL-kolesterolin on todettu alenevan parhaiten vähärasvaisella ruokavaliolla ja aerobisella kestävyysliikunnalla. Jotkut ihmiset harjoittelevat edelleenkin kovatehoisesti, eikä heidän joukossaan esiinny sen enempää aivohalvaustapauksia. Sen takia voimavaroja tulisi suunnata ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, joista liikunta on hyvä ja tehokas tapa. Hapenottokyvyn kehitykseen vaikuttavat harjoitustausta, liikunnan määrä ja intensiteetti. Jatkotutkimuksilla olisikin mielenkiintoista selvittää, paranevatko hyväkuntoiset huonokuntoisia paremmin aivohalvauksesta ja onko hyväkuntoisilla aivohalvauspotilailla vähemmän toispuolihalvauksen oireita. Eri riskiryhmille optimaalista liikunnan määrää ja intensiteettiä ei ole tutkimuksissa pystytty löytämään. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kohonnut verenpaine, korkea veren LDL-kolesteroli, tupakointi, lihavuus ja alkoholin käyttö lisäävät aivohalvauksen riskiä, mutta nyt on osoitettu myös alhaisen maksimaalisen hapenottokyvyn olevan yhtä merkittävä aivohalvauksen riskitekijä. Fyysistä aktiivisuutta selvitettiin huomioimalla liikunnan kesto ja intensiteetti sekä tutkittavan kehonpaino. Jos testejä olisi tehty seurantajakson aikana useampia, tutkimuksesta olisi saatu selville myös vuosien mittaan hapenottokyvyssä tapahtuneet muutokset. Harjoittelulla voidaan hapenottokykyä parantaa, mutta kunnon kohenemiseen vaikuttavat myös lähtötilanne, harjoittelun annostus ja perinnölliset tekijät. Hapenottokyky on iän, sukupuolen, rodun, perimän ja fyysisen aktiivisuuden summa. Riskiryhmälle kannattaa suositella alkuun mitä tahansa liikuntaa. Testi tehtiin polkupyöräergometrillä ja testin aikana mitattiin hengityskaasut, joista analysoitiin maksimaalinen hapenottokyky. Sen mukaan kovatehoinen harjoittelu saattaisi jopa lisätä aivohalvausriskiä. Jo 3,5 ml/kg/min nousu hapenottokyvyssä vähentää 17 % riskiä. Maksimaalista hapenottokyvyn avulla voidaan luokitella ihmiset eri sydänja verisuonitautien riskiryhmiin. Seuranta kesti keskimäärin 11 vuotta. Hyvällä maksimaalisella hapenottokyvyllä on todistettu olevan muitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Tutkimus valittiin Vuoden liikuntalääketieteelliseksi tutkimukseksi 2002 XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10.-11.10.2002 Helsingissä. Jos lähtötaso on alhainen, kehitystä saattaa tapahtua paljonkin ja lyhyessä ajassa. Tutkimusjakson aikana tapahtui 110 aivohalvausta. Kestävyysliikunta ja sen myötä parantunut hapenottokyky ehkäisee verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin ja verisuonten ahtautumien ohella myös aivohalvauksia. Myös kuntoutusja sairaalassaoloaika saattavat olla lyhyempiä hyväkuntoisilla. Kurlin tutkimus todistaa sen, että nimenomaan alhainen maksimaalinen hapenottokyky ( < 25,2 ml/kglmin) lisää selvästi aivohalvausriskiä. Toisaalta muita sydänja veri16 LIIKUNTA & TIEDE 5(,!002 suonitautien riskitekijöitä omaaville henkilöille suositellaan kevyttä harjoittelua. Maksimaalista hapenottokykyä pidetään verenkiertoja hengityselimistön kunnon hyvänä mittarina Tutkimukset todistavat Aikaisemmissa tutkimuksissa on löydetty yhteys fyysisesti kuormittavan työn tai vapaa-ajan liikunnan ja vähentyneen aivohalvausriskin välillä. Hapenottokyvyssä perimän osuudeksi on arvioitu 25-40 % . Tämä saattaa johtaa hyytymien muodostumiseen, aivojen paikalliseen hapenpuutteeseen ja edelleen aivohalvaukseen. Yleensä isoissa tutkimuksissa hapenottokykyä on arvioitu koehenkilöiden kirjallisten raporttien perusteella, mutta Kurlin tutkimuksessa kaikkien maksimaalinen hapenottokyky mitattiin suoralla polkupyöräergometritestillä. Lähtöhetkellä mitattiin heidän maksimaalinen hapenottokykynsä suoralla maksimaalisella hapenottokyvyn testillä. Kuitenkaan teorialle ei ole löydetty pitäviä todisteita. Verenpainetta alentaa kevyt tai reipas liikunta. Kahdestakymmenestä ikävuodesta alkaen hapenottokyky yleensä laskee 5-15 % jokaista vuosikymmentä kohden. Liikunnasta lääke Aivohalvaus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma Suomessa ja sen hoito on verrattain kallista. Välillisesti se vaikuttaa muihin riskitekijöihin, kuten korkeaan verenpaineeseen, lihavuuteen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Se vähentää sydänja verisuonisairauksia ja hidastaa verisuonten ahtaumien kehittymistä. 1,2, Rauramaa Rainer 2,3, Lakka Timo A. 1 Kardiorespiratorinen kunto ja aivohalvauksen vaara 1 Kansanterveyden tutkimuslaitos, Kuopion yliopisto, 2 Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 3 Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto, Kuopion yliopistollinen sairaala, 4 Neurologian klinikka, Kuopion yliopistollinen sairaala ja Neuron, Kuopio. Sudhir Kurlin tekemässä seurantatu tkimuksessa (2002) aivohalvausriskiä arvioitiin 2011 keskiikäiseltä itäsuomalaiselta mieheltä. Referointi: Tarja Nykänen. XI Liikuntalääketieteen päivät •• VUODEN 2002 PARHAAT LIIKUNTALAAKETIETEEN HYVÄ KESTÄVVYSKUNTO VÄHENTÄÄ AIVOHALVAUSRISKIÄ Aivohalvaus on sepelvaltimotaudin ohella merkittävä hoitokustannuksia aiheuttava sydänja verisuonisairaus
Rasitustestin yhteydessä voidaan mitata myös sykkeen palautuminen ensimmäisen minuutin aikana rasituksen päätyttyä. Nissisen tutkimuksen mukaan hidastunut palautuminen on yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Tulppo, PhD, Heikki V. Mäkikallio, MD, Tapio Seppänen, PhD, Jari M. Rasitustestistä palautumisen seurantaan tarvitaan apuvälineeksi vain sykevariaatiota tallentava sykemittari, jolloin menetelmä on helppo ja nopea toteuttaa jopa jokaisen rasitustestin yhteydessä. Infarktin jälkeen mitataan myös muita tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston toimintaa kuvaavia muuttujia, kuten baroheijasteherkkyys ja sykkeen seuranta 24 tunnin ajalta. Nissisen tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa se, että siihen ei osallistunut niin huonokuntoisia potilaita, jotka eivät olisi pystyneet suorittamaan polkupyöräergometritestiä. 24 tunnin sykenauhoituksesta lasketaan peräkkäisten sydämenlyöntien välisen ajan vaihtelua. Potilaat olivat testiä tehtäessä beetasalpaajalääkityksessä. Samuli 1. Nissisen (2002) tutkimuksessa oli mukana 229 akuutista sydäninfarktista selvinnyttä potilasta. Tutkimus sai toisen palkinnon Vuoden 2002 liikuntalääketieteen tutkimus kilpailussa XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10-11. Baroheijasteherkkyys testissä seurataan miten verenpaine korreloi sykkeen nousuun, kun laskimoon ruiskutetaan sykettä nostavaa ainetta (fenyyliefriiniä). Nissinen, BM, Timo H. 10 Helsingissä. Huono sykkeen palautuminen on lisännyt kuoleman riskiä muissakin tutkimuksissa, mutta useimmissa tutkimuksissa ei ole ollut mukana sydäninfarktipotilaita. Palkitut liikuntalääketieteen tutkijat Samuli Nissinen, Sudhir Kuri ja Urho Kujala. Tutkimuksissa, joissa infarktipotilaita on ollut mukana, potilasjoukko on ollut niin hajanainen, että tuloksia on vaikea verrata tiettyyn osajoukkoon, kuten esimerkiksi akuutin sydäninfarktin sairastaneisiin. Kuolleilla potilailla havaittiin huono sykkeen palautuminen rasitustestissä. Tiedetään, että sairaassa sydämessä sykevaihtelu on pienempää kuin terveessä. SYKKEEN PALAUTUMINEN ENNUSTAA TOIPUMISTA SYDÄNINFARKTIPOTILAILLA Huono sykkeen palautuminen rasituksesta on yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen potilailla, jotka ovat selvinneet akuutista sydäninfarktista. Testi aloitettiin 25 W kuormalla ja kuormaa nostettiin kolmen minuutin välein aina 25 W kerralla. Kotiuttamista edeltävä rasitustesti on yleinen menetelmä arvioitaessa sydänlihaksen kuntoa ja samalla potilaan yleiskuntoa. Rajakohdaksi määriteltiin 12 lyöntiä minuutissa, jolloin kaikilla niillä, joiden syke hidastui alle 12 lyöntiä minuutin aikana, oli kliinisillä tiedoilla vakioituna yli nelinkertainen riski kuolla kuin niillä, joiden syke laski enemmän kuin 12 lyöntiä. Ehkä juuri siitä syystä baroheijasteherkkyydessä eikä 24 tunnin sykeseurannassa näkynyt suuria muutoksia. Huikuri, MD. TUTKIMUKSET Kunto kertoo sydäninfarktista toipumisesta, aivohalvausriskistä ja lääkkeiden käytöstä ikääntyneenä. Beetasalpaajat ovat yleisesti käytettyjä lääkkeitä sydänja verisuonitautien hoidossa, sillä ne laskevat sykettä levossa ja rasituksessa ja laskevat verenpainetta. Toisaalta tiedetään, että huonokuntoisilla infarktipotilailla, jotka eivät rasitustestiä kykene tekemään, on huonompi ennuste kuin potilailla, jotka kykenevät rasitustestiin. Heart Rate Recovery after Exercise as a Predictor of Mortality among Survivors of Acute Myocardial lnfarction, Division of Cardiology, Kardiologian osasto, sisätautien klinikka, Oulun yliopisto. Baroheijasteherkkyydessä ja 24 tunnin sykeseurannassa ilmenneet erot eivät olleet niin selviä kuin sykkeen palautumisessa havaittu ero. Tapanainen, MD, Mirja Salo, Msc, Mikko P. Sydäninfarktin diagnosoimiseksi heillä tuli olla kaksi seuraavista löydöksistä: rintakipu, kohonneet sydänlihasentsyymien pitoisuudet tai muutoksia EKG-käyrässä. Tärkeää olisi pystyä etsimään korkean riskin potilaat suhteellisen hyväkuntoisten joukosta, joita nykyään sydäninfarktipotilaissa on yhä enemmän. Sykkeen palautumista seurattiin levossa 10 minuuttia testin lopettamisen jälkeen ja palautumisarvot laskettiin jokaiselle minuutin jaksolle. Täytyy huomioida, että tutkimuksen suhteellisen pieni potilasmäärä voi heikentää tuloksien yleistämistä. Referointi: Tarja Nykänen LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 17. Seurantajakson (31 ± 13 kk) aikana 17 potilasta kuoli. Muuttujan perusteella saadaan käyttökelpoista tietoa sydäninfarktipotilaan selviytymisennusteesta. Rasitustesti tehtiin 5-18 päivää sydäninfarktin jälkeen. Tämä yksinkertainen muuttuja voidaan mitata laajasti käytössä olevan rasitustestin yhteydessä, joka tehdään kaikille sydäninfarktipotilaille ennen kotiuttamista
Entisillä urheilijoilla esiintyi vähemmän kroonisia sydänsairauksia ja vanhuustyypin sokeritautia kuin verrokkiryhmässä. .. Astmaa ja keuhkoahtaumatautia esiintyi entisillä huippu-urheilijoilla verrokkeja vähemmän. .. Nykypäivän urheilija samat terveysedut odotettavissa. XI Liikuntalääketieteen Päivillä Helsingissä 11.10. Vitamiineja ja hivenaineita entiset urheilijat sen sijaan käyttävät muita runsaammin. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella huippu-urheilijoiden ryhmää ja selvittää käytetyllä koeasetelmalla liikunnallisen elämäntavan merkitystä laajemminkin. Osasyynä tähän voi olla liikunnan yleistä toimintakykyä parantava ja kipuilua vähentävä vaikutus. Vuonna. Niinpä uhkakuva siitä, että kovan rasituksen aikana usein oireilevat urheilijat olisivat ikääntyessään keuhkosairaita näyttävät saatujen tulosten valossa epätodennäköisiltä. VAHEMMILLA LAAKKEILLA IAKKAANA Nuorena huipputasolla urheilleet ja aikuisikänsä liikuntaa harrastaneet käyttävät ikäännyttyään muuta väestöä vähemmän pitkäaikaista lääkitystä. Vertailuryhmässä liikuntaa puolestaan harrasti koko aikuisikänsä vain 1 7 prosenttia. Yhteiskunta säästää huomattavia summia hoitokustannuksissa vähentyneen sairastavuuden ansiosta etenkin kun verrataan kestävyysurheilijoita vertailuryhmään. .. Lääkkeiden ja sairaanhoitopalvelujen käytön eroilla on merkitystä niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Urheilijat jaettiin kolmeen eri ryhmään: kestävyyslajien harrastajiin (kestävyysjuoksu, murtomaahiihto, n =279) , sekaryhmään, jossa harjoittelu koostui kestävyysja voimaharjoittelusta (jalkapallo, jääkiekko, koripallo, yleisurheilun hyppyja sprinttilajit n= 983) sekä voimala j eihin, joissa harj oi ttel u koostui pääosin voimaharjoittelus18 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 ta (painonnosto, paini, nyrkkeily, yleisurheilun heittolajit n= 764). Urheilusta ei kroonista astmaa. Tarkastelun kohteena olivat vuosina 1970-1998 myönnetyt erityiskorvattavat lääkitykset. Tarvitsevatko liikunnan suurkuluttajat muita lääkkeitä. .. Kaikki entiset urheilijat eivät kuitenkaan saaneet liikuntaa harrastamalla tätä sairastumisriskiä yhtä alhaiselle tasolle. .. Kestävyyslajien harrastajilla tulos oli selvin. .. Toistaiseksi ei tiedetä, millainen syy-seuraus yhteys tällä on terveyteen. Entiset urheilijat kertoivat jatkavansa vapaa-ajan liikuntaa koko aikuisiän ajan huomattavasti useammin kuin verrokit. Vaikka urheilu lisää nivelrikkoja, on urheilijoiden särkylääkkeiden käyttö vanhalla iällä muuta väestöä vähäisempää. Päätös edellyttää lääkärin todistusta sairaudesta sekä KELAn asiantuntijalääkärin lausuntoa. Helsingin urheilulääkäriasemalla ja Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, miten urheiluharrastus huipputasolla nuorena ja sitä usein seuraava liikunnallinen elämäntapa ennustaa lääkkeiden ja toisaalta vitamiinien ja hivenaineiden käyttöä myöhäisemmällä iällä. Urheilijat ovat tottuneet etsimään erilaisia keinoja hoitaakseen terveyttään ja parantaakseen suorituskykyään. Tutkimusryhmä käsitti vuoden 1970 alussa elossa olevat miespuoliset urheilijat, jotka olivat edustaneet Suomea kansainvälisissä kilpailuissa vuosien 1920-1965 välisenä aikana tietyissä lajeissa (n=2026) sekä sukupuolen, iän ja asuinpaikan suhteen kaltaistetut verrokit, jotka oli luokiteltu täysin terveiksi varusmiespalveluksen alku tarkastuksen yhteydessä (n=1401). Sairauksien esiintyvyyttä ja lääkkeiden käyttöä selvitettiin kartoittamalla KELAn erityiskorvattavien lääkehoitojen yleisyyttä verenpainetaudin, kroonisen sydämen vajaatoiminnan, sepelvaltimotaudin, sokeritaudin ja astman osalta. Vuoden 2002 liikuntalääketieteen tutkimus kilpailussa kolmannen palkinnon sai Urho Kujalan, Seppo Saman ja Jaakko Kaprion tutkimus sairauksien esiintymisestä ja lääkkeiden ja lisäravinteiden käytöstä. .. Sydänsairauksien ja sokeritaudin muita vähäisempään esiintymiseen entisillä kestävyysurheilijoilla vaikuttavat niin perintötekijät, liikunnan jatkuminen kuin muut urheiluharrastukseen kytkeytyvät terveystottumukset. Vitamiineja ja hivenaineita entiset urheilijat ovat tottuneet käyttämään muuta väestöä runsaammin. Kestävyysurheilu suojaa sydänsairauksilta Vuonna 1985 tehdyssä kyselytutkimuksessa kartoitettiin liikuntaharrastusta sekä eräiden muiden lääkkeiden ja vitamiinien ja hivenaineiden käyttöä. Runsas vitamiinien ja hivenaineiden käyttö lienee esimerkki tästä. Sekä pitkäaikaislääkityksen tarve sydänsairauksien ja diabeteksen vuoksi että särkylääkkeiden ja vatsahappolääkkeiden käyttö oli entisillä urheilijoilla alhaisempaa kuin vertailuryhmässä. Tulokset puoltavat näkemystä, että intensiivinen liikunnan harrastus ei aiheuta kroonista astmaa. XI Liikuntalääketieteen päivät Terveitä päiviä näkyvissä: •• •• •• ENTISET HUIPPU-URHEILIJAT PARJAAVAT MUITA .. Etenkin kestävyyslajeja harrastaneilla on myös vähemmän kroonisia sydänsairauksia ja vanhuustyypin sokeritautia. Kestävyyslajien harrastajista heitä oli 68 prosenttia, joukkuelajeja harrastavista 63 prosenttia ja voimalajien harrastajista 60 prosenttia. .. Esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa ja sokeritautia kestävyyslajien harrastajilla esiintyi noin puolta vähemmän kuin verrokkiryhmässä. Myös särkylääkkeiden ja vatsahappoja alentavien lääkkeiden tarve oli entisillä urheilijoilla kaikissa ryhmissä verrokkeja vähäisempää. Liikuntaa suositellaan reseptillä lääkkeeksi. Esimerkiksi voimalajien harrastajilla metabolisen oireyhtymän riski on suunnilleen samaa luokkaa kuin muussa väestössä
Luun lujuusindeksillä mitattuna painonnostajien värttinäluut olivat vahvempia kuin kontrolleilla. Tutkimustiivistelmä on luettavissa Liikuntatieteellisen Seuran internetsivuilla www. Säästöä lisää myös se, että entiset urheilijat käyttävät muuta väestöä merkittävästi vähemmän sairaalahoitoja. stadion. Painonnostohan altistaa yläraajan luut suurille vääntövoimille ja alaraajoihin kohdistuu etupäässä puristavaa kuormitusta. Tutkimukseen osallistui 14 kansallisen ja kansainvälisen tason painonnostajanaista sekä kontrollihenkilöinä 14 opiskelijaa. 10. fi/L TS. Luuston lujuutta voidaan tarkastella luun rakenteen, koon ja tiheyden perusteella. Tutkimus Urho Kujala, Seppo Sama, Jaakko Kaprio : Lääkkeiden ja lisäravinteiden käyttö entisillä urheilijoilla sai kolmannen palkinnon XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10-11. Referointi.' Tarja Nykänen LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 19. Calcif Tissue lnt. Tutkimuksessa urheilijoiden lähtötilanteen liikunnan harrastus on validilla tavalla rekisteröity. Esimerkiksi tähän summaan jo muutamankin prosentin alennus olisi merkittävä säästö, mikä todennäköisesti toteutuisi jos kaikki harrastaisivat vähänkin enemmän liikunta. Painonnostajilla kuoriluun poikkipinta-ala oli suurempi kaikissa muissa mitatuissa luunkohdissa paitsi reisiluun päässä. Tutkimus palkittiin parhaan posterin palkinnolla XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10-11. Perifeerisellä tietokonetomografialla mitattiin luun koostumusta, rakennetta ja tiheyttä värttinäluun keskikohdasta ja sen sekä reisiluun päästä ja sääriluun keskikohdasta. Vuoden 2002 liikuntalääketieteen tutkimus -kilpailussa. Bone response ta long-term mechanical loading is site-specific and may vary from size enlargement ta increased cortical thickness and trabecular density A pOCT study in fenale weightlifters. Pitkäaikainen painonnostoharjoittelu siis lisää luun uudismuodostusta ja samalla luun lujuutta. 2002;70(6)'469-74. Painonnostajien vahvemmat värttinäluut selittyvät pääasiassa suuremmasta luusta, erityisesti paksummasta luun kuoresta. 2001 sairausvakuutus maksoi korvauksia kaikkiaan 28 miljoonasta reseptistä ja lääkemääräyksen keskimääräinen hinta oli 44 euroa. Sen sijaan painonnostajien reisiluu oli tiheämpi, mutta luun koossa ei ollut eroja ryhmien välillä. Heinonen A, Sievänen H, Kannus P, Oja P, Vuori 1. Värttinäluun ja reisiluun päässä hohkaluu (luukudosta ja luuydintä) oli tiheämpää painonnostajilla kuin kontrolliryhmällä. Tämä merkitsi 1,23 miljardin kustannuksia. Naispainonnostajilla tehdyssä tutkimuksessa heidän reisi-, säärija värttinäluunsa olivat lujemmat kontrolliryhmään verrattuna. Suomessa on nyt noin 400 000 alle 20-vuotiasta nuorta, jotka kuuluvat urheiluseuroihin. Helsingissä. Luiden keskiosissa poikkipinta-ala näyttää kasvavan vääntökuormituksessa, kun taas luiden päissä puristava kuormitus lisää luun tiheyttä. Referointi: Leena Nieminen Lisätietoja: Dosentti URHO KUJALA Helsingin urheilulääkäriasema Mannerheimintie 17 00250 Helsinki puh: 09-4342100 sähköposti: urho.kujala@helsinki.fi PURISTAVA KUORMITUS LISAA LUUN MASSAA Luuston mekaaninen kuormittaminen näyttää lisäävän luuston lujuusominaisuuksia. 10. Viime vuosikymmeninä urheilu on muuttunut ammattimaisemmaksi ja huippu-urheiluun on myös kytkeytynyt uusia menetelmiä, jotka voivat vaikuttaa urheilijoiden myöhempään terveyteen. Tutkimus osoittaa, että nuori, joka on 1900-luvun alkupuollella aloittanut kestävyysharjoittelua sisältävän urheilun ja jatkanut liikunnallista elämätapaa iän myötä liikunnan intensiteettiä hiljalleen alentaen on saavuttanut merkittäviä terveyshyötyjä. Jääkin nähtäväksi eroavatko myös nykypäivän huippuurheilijat vanhalla iällä samalla tavalla edukseen vähemmän sairastavina kuin nyt tutkitut ikäluokat
Maksimaalinen hapenottokyky nousee iäkkäilläkin muutaman kuukauden kohtuullisella kestävyysharjoittelulla 7-38 %. On vielä epäselvää pätevätkö yleisesti käytössä olevat liikuntaohjeet (ACSM 2000) myös yli 75-vuotiailla pitkäaikaissairaille. XI Liikuntalääketieteen päivät Luentotiivistelmät ANTERO KESÄNIEMI Liikunta tärkeä osa terveydenhuoltoa Liikuntaan liittyy suuri joukko tärkeitä terveyshyötyjä. Iäkkäillä terveydentila ja toimintakyky vaihtelevat yksilöittäin erittäin paljon. Asuinympäristö tulisi tehdä mahdollisimman turvalliseksi ja liikuntaa motivoivaksi. Voimaharjoittelu olisi ideaalisinta toistaa 2 kertaa viikossa. Tarvitaan myös liikuntaja terveydenhuoltohenkilöstön saumatonta yhteistyötä. Valitettavasti suurin osa voimaja kestävyysharjoittelu tutkimuksista on tehty alle 75-vuotiailla valikoiduilla koehenkilöillä, joilla ei ole merkittäviä pitkäaikaissairauksia. Sixth edition. Lihasvoima voi parantua harjoittelulla 90-vuotiaillakin yli kaksinkertaiseksi. päivässä. MAURI KALLINEN Fysiatrian ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Kinkomaan sairaala, Jyväskylä E-mail: mauri.kallinen@ksshp.fi American College of Sports Medicine IACSM). JAMA; 284: 342-349, 2000. Voimaharjoittelussa tulisi välttää hengityksen pidättämistä ( valsalvausta) ponnistuksen aikana verenpaineen liiallisen kohoamisen ja sydänja verenkiertoperäisten komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Jotta liikunnan täysipainoiset vaikutukset sairauksien ehkäisyssä saadaan toteutettua tarvitaan kolmen toimenpiteen malli: 1) väestöstrategia eli toimenpiteet, joilla autetaan koko väestöä lisäämään liikuntaa, 2) toimenpiteet henkilöillä, joilla on vaaratekijöitä, joiden hallintaan liikunta vaikuttaa edullisesti (primaaripreventio),ja 3) toimenpiteet erilaisten sairauksien yhteydessä, jolloin estetään sairauksien eteneminen ja ylläpidetään toimintakykyä (sekundaaripreventio) ANTERO KESÄNIEMI, Professori, Oulun yliopisto, Sisätautien klinikka MAURI KALLINEN Liikuntaa senioreille Alaraajojen lihasvoima heikkenee keski-iän jälkeen miehillä ja naisilla 14-16 % kymmenessä vuodessa. Iän, sukupuolen, ravitsemustilan ja sairauksien 20 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 ei ole todettu vaikuttavan voimaharjoittelun tuloksellisuuteen. Voimaharjoittelun tehona voidaan käyttää tasoa 12-13 Borgin asteikon mukaisesti (hieman rasittava) sisältäen yhden sarjan 8-10 liikettä ja näistä kussakin 10-15 toistoa. On toistaiseksi vaikea sanoa vaikuttavatko ikä, sukupuoli, ravitsemustila tai sairaudet kestävyysharjoittelun tuloksellisuuteen. lmproving cardiovascular fitness by strength or endurance training in elderly women. Philadelphia 2000. ACSM's guidelines for exercise testing and prescription. Fiatarone MA, et al. ACSM:n suositusten mukaisesti (ACSM 2000) iäkkäillekin voidaan suositella kohtuukuormitteista ( 40-60 % maksimaalisesta hapenottokyvystä) kestävyysliikuntaa 30 min. Effect on skeletal muscle. Tätä kehitystä voidaan jarruttaa sopivan liikunnan avulla. Tupakoimattomuudella, lihavuuden välttämisellä ja liikunnalla voidaan todennäköisesti pidentää toimintakykyistä elämän loppuvaihetta. Kestävyysominaisuutta kuvaava maksimaalinen hapenottokyky alenee 30 vuoden iästä alkaen miehillä ja naisilla 522 % kymmenessä vuodessa . Longitudinal muscle strength changes in older adults: influence of muscle mass, physical activity, and health. Liikuntaan liittyy myös aikuistyypin diabeteksen ja obesiteetin pieneneminen ja aikuistyypin diabetespo tilaiden metabolisen kontrollin paraneminen. Lihasvoiman pienentyminen on riippuvainen lihasmassan laskusta. Exercise conditioning in the elderly coronary patient. istumasta ylösnousu, kävely portaissa) saattavat vaatia maksimaalista ponnistusta. Lisähyötynä säännöllisellä liikunnalla saavutetaan vanhusten toimintakyvyn paraneminen ja itsenäisen selviytymisen lisääntyminen. Osalla iäkkäistä päivittäisetkin toiminnot (esim. JAMA 1990; 263: 3029-3034. Epidemiologisten tutkimusten perusteella kohtuullisesti liikuntaa harrastavilla erityisesti sydänja verenkiertoelinten sairauksien aiheuttama kuoleman riski alenee. Hirvensalo M, et al. Sports Med 1995; 20: 41-52.17. Sydämen maksimaalisen syketiheyden aleneminen ja muut ikääntymismuutokset sydänja verenkiertoelimistössä sekä energia-aineenvaihdunnassa heikentävät kestävyysominaisuuksia. Liikunnalla on erittäin suuri merkitys kaikkien keskeisten kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Liikunnalla on keskeinen vaikutus tärkeisiin sydänja verisuonisairauksien vaaratekijöihin kuten verenpaineen alenemiseen, plasman lipidiprofiilin paranemiseen ja edullisiin muutoksiin veren hyytymisessä ja hemostaattisissa tapahtumissa. Maksimaalisen suorituskyvyn mittaamiseen saattaa liittyä myös teknisiä ongelmia, jotka näkyvät toistomittauksissa suurina yksilökohtaisia vaihteluina alkuja loppumittausten välillä. Fyysinen suorituskyky ja toimintakyky heikkenee väistämättä ikääntyessä. Osa iäkkäistä hyötyy myös ohjatusta liikunnasta. A population-based, randomized controlled trial. Liikuntaa runsaasti toteuttavilla on myös pienempi todennäköisyys joutua depressiivisiin sairauksiin. J Gerontol 2001, 56 B52095217 . Voimaharjoittelun osalta suositellaan tukija liikuntaelimistön rasitusvammojen välttämiseksi harjoittelua alhaisemmalla teholla ensimmäiset 8 viikkoa. Perinnölliset tekijät saattavat vaikuttaa harjoitteluvasteisiin. Kallinen M, Markku A [Erratum: Alen M.]. Gill TM, et al. Physical exercise in old age: an eight-year follow-up study on involvement, motives, and obstacles among persons age 65-84. Yleisesti voidaan suositella iäkkäille liikkumattomuuden välttämistä ja päivittäistä arkiliikuntaa toimintakyvyn ja terveyden ylläpitämiseksi. Fyysisesti aktiivisten määrä säilyy samana tai hieman nousee ikääntyessä. High-intensity strength training in nonagenarians. Role of exercise stress testing and safety monitoring for older persons starting an exercise program. Aging, physical activity and sports injuries: an overview of common sports injuries in the elderly. Fyysisesti passiivisempien liikunta-aktiivisuus pyrkii alenemaan ikääntyessä. J Am Geriatr Soc 1987; 35 121-124. Tarvitaan yksilöllisiä liikuntaohjeita, joissa myös turvallisuusnäkökohdat on huomioitu. Pitkäaikaissairaudet heikentävät edelleen lihasvoimaa, kestävyyttä ja fyysisen kuormituksen sietoa. Harjoittelun vaikutuksissa on iäkkäillä suuria yksilöllisiä eroja. Iäkkäillä sydänpotilailla kestävyysharjoittelulla on kuitenkin todettu vastaavia edullisia muutoksia veren rasvoissa ja sydänja verenkiertoelinten kunnossa kuin nuoremmilla potilailla. Säännöllinen liikunta liittyy kokonaiskuolleisuuden, fataalin ja ei-fataalin kardiovaskulaarisairauden ja sepelvaltimotaudin pienenemiseen. Age and Ageing 2002; 31: 247-254.. Kallinen M, et al. Liikunnan vaikutukset ovat yleensä ottaen päinvastaisia ikääntymismuutoksille. Ades PA, et al. Näyttö liikkumisen käyttämiseksi hoidossa on vahva ja riittävä, joskin annosvasteen tarkempi selvittäminen edellyttää jatkossa lisätutkimuksia. Liikunnan on havaittu liittyvän myös paksunsuolensyövän ja osteoporoosin vähenemiseen. On jopa esitetty, että iäkkäät hyötyvät nuorempia enemmän alhaisista liikunta-annoksista ja vastaavasti liikunnan vaarat ja haitat tulevat myös esiin nopeammin suuremmilla liikuntaannoksilla. Lippincott Williams & Wilkins. J Aging Phys Act 1998; 6: 157-168. Hughes VA. Mikäli iäkkään henkilön toimintakyky ja rasituksensieto on vahvasti alentunut, päivittäiset liikunta-annokset voidaan jakaa lyhyempikestoisiin (5-10) harjoittelurupeamiin