57 (4 ) 4/ 20 • 10 eu ro a T E E M A : Liikkumisympäristöt Ministeri Saarikko: LIIKUNNAN RAHOITUS TURVATTAVA Erillinen huippu-urheilulaki sekoittaisi pakan RAKAS, KALLIS OLYMPIASTADION
Liikkumisympäristöjä käsittelevä teemanumeromme korostaa elinympäristön vaikuttavan väestötasolla enemmän liikkumiseen kuin rakennettujen liikuntapaikkojen. Kuntia on kannustettu koko 2000-luvun korotetulla valtion avustuksella rakentamaan ja kehittämään lähiliikuntapaikkoja, mutta samaan aikaan on mahdollista, että niitä on koulujen mukana myös menetetty. Kouluverkon kattavuudella pyritään ensisijaisesti takaamaan koulutuksellinen tasa-arvo: jokaisella lapsella tulisi olla oikeus laadukkaaseen perusopetukseen asuinpaikasta riippumatta. LIKES:in selvitysten mukaan korkeintaan kilometrin pituisia koulumatkoja lapset ja nuoret kulkevat verrattain hyvällä prosentilla omin voimin (73 %), mutta jo kolmen–viiden kilometrin taipaleilla fyysisesti aktiivisten koulumatkoMe liikuntaihmiset ajattelemme helposti, että liikunnan harrastaminen on paras lääke vähäisestä liikkumisesta aiheutuviin ongelmiin. Kaadettua pikkumetsää ei talon tai parkkipaikan alta takaisin saa. Koulupihojen lähiliikuntapaikat ovat ulkojäiden ohessa lasten ja nuorten yleisimmin käyttämiä vapaa-ajan liikkumisen paikkoja etenkin alakouluiässä (VALO 2015). Enemmän hätkähdytti tulevaisuuden ennuste. Pääosin onkin lakkautettu alle 50 oppilaan kouluja. Kotikulmat ja koulutai työmatka vaikuttavat liikkumisen määrään enemmän kuin tehokkainkaan liikunnan edistäminen. Uutinen ei yllättänyt, sillä kyläkoulujen lakkautuksista ja niiden ympärillä käydyistä taistoista on kerrottu paikallislehdissä jatkuvasti. Parhaita liikuttajia ovat liikkumiseen ohjaavat ratkaisut asuinalueilla, liikenteessä ja työpaikoilla. Yli viiden kilometrin matkoilla perusopetuksen oppilaat ovat oikeutettuja maksuttomaan koulukuljetukseen. Koska koulumatkat toistuvat arjessa säännöllisesti, on merkittävää, istuuko lapsi autossa vai ulkoileeko raittiissa ilmassa. Entä mitä tapahtuu lakkautettujen koulujen liikuntapaikoille. Lakkautukset voivat kuitenkin vaikuttaa eri tavoin ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointiin. Joukkoliikenteen vaikutukset lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen eivät ole täysin yksiselitteisiä, kuten Pesola ja kanssakirjoittajat tämän lehden artikkelissaan osoittavat. jouko.kokkonen@lts.fi. Useissa maakunnissa koulujen määrä on puolittunut vuosina 2000–2018. Osalla oppilaita lakkautukset pidentävät koulumatkaa. Korona-aika on saanut suomalaiset lähtemään luontoon ja havahduttanut huomaamaan, miten mukavaa lähiluonnossakin on liikuskella. Muutenkin valmius kulkea kouluun omin voimin esimerkiksi talvella hiipuu selvästi matkan pidentyessä. Joillekin resepti toimii, mutta kaikki eivät halua harrastaa liikuntaa. 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 JOUKO KOKKONEN Liikkuminen on enemmän kuin pelkkää liikuntaa SANNA PALOMÄKI Monen koulun piha hiljenee jen osuus laskee alle puoleen. Lakkautusten perussyyt tuntuvat sinällään ymmärrettäviltä. Niistä tai edes mahdollisista säästöistä kuntataloudessa on varsin vähän tutkittua tietoa. On arvioitu, että jopa puolet monen lapsen ja nuoren päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta kertyy koulumatkoista. Jos koulujen vähenemistä ei kansallisesti tai alueellisesti hillitä ja lakkautukset jatkuvat samaa tahtia myös seuraavat 20 vuotta, päädytään nykyisen 2 300 peruskoulun koulun sijaan 1 300 kouluun. Viheralueiden ja metsiköiden arvo on syytä ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa. Tuntuu kuin liikkumisen kokonaiskuva ei olisi vieläkään hahmottunut kaikille liikuntaihmisille. Suuresta liikuntaharppauksesta on turha haaveilla, mutta pienin askelin liikkuminen voi lisääntyä niin yksilöillä kuin yhteiskunnassa. Saavutettavuuden näkökulmasta on arvioitu, että matka lähiliikuntapaikalle tulisi olla alle kaksi kilometriä ja niin turvallinen, että kouluikäinen lapsi pystyy kulkemaan sen itse kävellen tai pyöräillen. Vanhempien autokyydillä kulkevien lasten osuus on kasvanut jonkin verran, vaikka monet koulut ovat mm. sanna.h.palomaki@jyu.fi P Ä Ä K I R J O I T U S Elokuun alussa Yle uutisoi Opetushallituksen kouluverkkoselvityksestä, jossa peruskoulujen määrän todettiin laskeneen merkittävästi koko 2000-luvun ajan. Lisäksi kuntien on pakko etsiä säätökohteita heikentynyttä taloudellista tilannetta paikatakseen. Koulujen oppilasmäärät kasvaisivat keskimäärin yli kolmeensataan, ja isot yli 700 oppilaan koulut yleistyisivät. Liikkuva koulu -toimissaan pyrkineet edistämään aktiivista koulumatkaliikkumista. Liikunnanedistäjät ovat toki puhuneet fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän laskusta ja sen kansantaloudelle aiheuttamasta laskusta, mutta he ovat tarjonneet patenttiratkaisuksi lisää ohjattua liikuntaa. Lapsia on vähemmän, eikä kaikkiin kouluihin riitä oppilaita. Muiden kuin tietoisen harrastamisen kerryttämän liikkeen arvo onkin vähitellen huomattu
Tässä numerossa: 2 PÄÄKIRJOITUS: Monen koulun piha hiljenee 2 Liikkuminen on enemmän kuin pelkkää liikuntaa 4 AJASSA 7 VÄITÖSUUTISET 7 POLTTOPISTEESSÄ: Rakastettu ja inhottu pyöräilijä 9 Annika Saarikko: Veikkauksen toimintaedellytykset turvattava 12 Miksi huippu-urheilulakia ei tarvita. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 99 Liikunta & Tiede Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 euroa Vuositilaus: 45 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista. 42 Liikennepolitiikka haastaa liikuntatieteilijöitä tieteidenväliseen yhteistyöhön 45 Luonnon kutsu voimistunut 48 Urheilun ympäristöajattelua leimaa ihmiskeskeisyys 51 Koronavaikutuksista nähty liikunta-alalla vasta pieni osa 54 Kuntien liikuntapalveluiden tulevaisuus: laaja-alainen yhteistyö korostuu 58 Olympiastadion – rakas, kallis kansallismonumentti 62 EMERITUS IHMETTELEE: Harrastetaanko Muumilaaksossa liikuntaa. 15 Uusi työkalu kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen 19 Medioituminen vaikuttaa liikuntakulttuuriin 22 LÄHIKUVASSA: Tutkijatohtori Elina Hasanen 24 TUTKIMUSUUTISIA TEEMA: Liikkumisympäristöt 32 Liikuntaympäristönä koko kaupunki 35 Tieto ei taivu itsestään pyöräilypolitiikaksi 37 Maksuton joukkoliikenne: Uhka vai mahdollisuus lasten liikkumisessa. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsen maksuista www.lts.fi. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 3 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. LTS viestii: @LTSfi @LTSfi. 57. 64 POHDITTUA: Liikkumisvajeen korjaaminen vaatii ajatusten ravistelua 65 ARVIOITUA 70 Välähdyksiä vuosien takaa: Stadion 50 vuotta sitten VERTAISARVIOITUA: 71 Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus 79 Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä
Kun museo tarkoitti aiemmin vitriineihin sijoitettuja esineitä ja tekstejä sekä niiden lisänä videoita kuvaruuduilla, asetelma on uudessa Urheilumuseossa päinvastainen. Ulkoisesti näkyvän muutoksen taustalla on vielä merkittävämpi näkökulman vaihdos. MATTI HINTIKKA tuottaja Urheilumuseo matti.hintikka@urheilumuseo.fi Eriarvoi suuden tila Suomessa 2020 Yhteiskuntamme varallisuusja tuloerot kasvavat. Liikuntaja terveystieteiden näkökulmasta huomio kiinnittyy kasvatustieteen dosentti Tuomas Zacheuksen artikkeliin nuorten kokemasta rasismista koulussa ja vapaa-ajalla. Raportti tarkastelee tuoreimman tiedon valossa sosioekonomista eriarvoisuutta ja ihmisten kokemuksia eriarvoisesta kohtelusta. Saman katon alla on jatkossakin tarjolla monipuolinen kokoelmapalveluiden kirjo. Kuva: Urheilumuseo saamaan kumppaneiksi suomalaisen urheilun kärkinimet tunnetuimmista maailmantähdistä alkaen. 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 A J A S S A Uusi Urheilumuseo – tunteita ja tutkittuja taustoja Urheilumuseo siirtyy syksyllä uuteen aikaan Helsingin Olympiastadionilla. Liikkuvaa kuvaa näkyy kaikkialla ja sitä täydentävät huolella harkitut nostot mittavasta esinekokoelmasta. Lopulta urheilussa kiinnostavinta ovat tunteet, jotka syntyvät menestyksen hetkistä, karvaista tappioista – ja yllätyksistä. Raportin toimittaneen Maija Mattilan mukaan on tärkeää puhua eriarvoisuuden ulottuvuuksista yhdessä, sillä ne kietoutuvat toisiinsa. Ohi sen nousevat elämykset. Tukevan perustan tähän tarjoaa museon oma tutkimustyö, joka puolestaan nojaa sekä suomalaiseen että kansainväliseen urheiluhistorian tutkimukseen. SALLA KARJALAINEN, VTM tiedeviestijä Liikuntatietellinen Seura salla.karjalainen@lts.fi Raportti on luettavissa Kalevi Sorsa -säätiön sivuilla www.sorsafoundation.fi: https://sorsafoundation.fi/ wp-content/uploads/2020/08/Eriarvoisuus2020_web2.pdf. Urheilumuseon palvelut Helsingin Olympiastadionilla avautuvat vähitellen syksyn aikana, ja uuteen näyttelyyn pääsee tutustumaan lokakuussa. Urheilumuseo ei tyydy vain esittelemään ja kertaamaan elämyksellisiä muistoja, tapahtumia ja esineitä, vaan aineisto sijoitetaan urheiluhistorialliseen kontekstiin. Kilpaurheilun sankarisaavutusten rinnalle nousevat esiin erityisesti liikunnan tilat niin rakennetussa ympäristössä kuin luonnossakin. Raportin kirjoittamiseen osallistui 20 tutkijaa eri yliopistoista, Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Eriarvoisuuden vähentäminen on yhdenvertaisen yhteiskunnallisen osallistumisen edellytyksien vahvistamista. Kronologisesta, eri lajeja ja vuosikymmeniä hierarkkisesti esitelleestä näyttelystä on siirrytty temaattiseen tarkasteluun. Mitalilistauksien ja aikajanojen ympärille rakentuva esitystapa on niin ikään mennyttä. Arkiston asiakirjat, kirjat, lehdet sekä valokuva-arkisto tarjoavat niin tutkijoille kuin kaikille kiinnostuneille aineistoa läpi suomalaisen urheilun ja liikunnan historian. Urheilumuseo on ainutlaatuinen kokonaisuus koko maailmassa. Työhön on onnistuttu Urheilumuseon uusi näyttely oli rakenteilla elokuussa 2020. Sukupuolentutkimuksen yliopistolehtori, dosentti Hannele Harjunen valottaa artikkelissaan puolestaan ruumiin kokoon liittyvää sukupuolittunutta syrjintää. Tämä käy ilmi Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemasta Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportista. Epäasiallinen kohtelu näkyy myös nuorten liikuntaharrastuksissa. Urheilu museossa nämä tunnekokemukset herätetään henkiin. Harjunen peräänkuuluttaa kehojen moninaisuuden ymmärtämistä ja yhdenvertaisuutta
Jouko Kokkonen & Kati Kauravaara (toim.) Liikuntatieteellinen Seura ISBN 978-952-5762-15-0 ISSN 0356-746X K ok k on en & K au ra va ar a (to im .) E ria rv ois uu de n k as vo t lii k u n n as sa A J A S S A Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa tamien kohteiden kävijämäärät ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin kolme prosenttia vuodesta 2000 lähtien. Korjausvelkaa jää Metsähallituksen mukaan jäljelle saman verran. Artikkeleita edeltävä Hannu Itkosen johdantoteksti sijoittaa eriarvoisuuden laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiinsä. Teemojen katsominen rinnakkain näyttää tekstit uudessa valossa: kysymys ei enää olekaan yksittäisten ryhmien erityispiirteistä, vaan yhteiskunnallisista käytännöistä, joissa samantyyppiset prosessit toistuvat. Lisäksi retkeilypalvelujen kunnostamiseen ja kehittämiseen sekä luonnonhoitoon, luonnontilan ennallistamiseen ja luontoinventointeihin on suunnattu tulevaisuusinvestointirahoitusta 19,2 miljoonaa euroa. Toinen kokonaisuus valottaa sitä, miten institutionaalinen toiminta saattaa tuottaa eriarvoisuutta. Kolmas osio käsittelee elämänehtojen eriarvoisuutta. Metsähallituksen Luontopalveluiden hoidossa olevia huonokuntoisia retkeilyrakenteita korjataan vuosina 2019–2020 yli 16 miljoonalla eurolla. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisema kokoelma sisältää kymmenen artikkelia, jotka luotaavat laajan ilmiökokonaisuuden eri ulottuvuuksia. Ympäristöministeriön perusrahoitus Metsähallituksen Luontopalveluille kasvoi edellisvuodesta 7,5 miljoonaa euroa. Kuva: Antero Aaltonen Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -artikkelikokoelma tuo näkyväksi liikuntakulttuurissa katveeseen jääneen ilmiökentän. Se pyritään kuromaan umpeen lähivuosina. Teos on jaettu temaattisesti kolmeen kokonaisuuteen. Metsähallituksen hoiKuva: Antero Aaltonen. Painetun teoksen voi tilata hintaan 30 euroa Tiedekirjasta. Ensimmäisessä tarkastelussa on valtaväestön liikuntakulttuurin suhde vähemmistöjen liikkumiseen ja kulttuuristen odotusten merkitykset eriarvoisuuden perustana. He nostavat esiin sekä yksittäisten tekstien keskeisiä päätelmiä että erityisesti artikkeleissa risteäviä ja toistuvia teemoja. Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa on luettavissa LTS:n kotisivuilla. Hyvät retkeilyrakenteet helpottavat luontoon tutustumista ja suojaavat luontoa ihmisten kulkua ohjaamalla. Monia eriarvoisuuden ilmentymiä jää käsittelemättä, mutta tekstit kertovat vastaan sanottamattomasti, että liikunnankaan kentillä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole itsestäänselvyys. Vuonna 2020 käyntiluvut ovat nousseet vielä nopeammin koronaepidemian aikana. Kati Kauravaara ja Eva Rönkkö pohtivat yhteenvetotekstissään aihepiiriä artikkelien herättämien ajatusten pohjalta. Toimiva retkeilyinfra parantaa myös luontomatkailuyritysten toimintaedellytyksiä. Teos osoittaa, että liikunnankin kentillä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen on vielä pitkä tie kuljettavana. Artikkelikokoelman kymmenen artikkelia kartoittavat laajan ilmiökokonaisuuden eri ulottuvuuksia. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 5 Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa tuo näkyväksi liikuntakulttuurissa katveeseen jääneen ilmiökentän. Monien suomalaisten liikkumista estävät tai haittaavat kulttuuriset käytännöt, sukupuolija ulkonäköstereotypiat ja yhteiskunnalliset rakenteet. www.lts.fi/tutkittua-sovellettua/tutkittua/eriarvoisuus.html Metsähallituksen hoitamia retkeily palveluja kunnostetaan mittavasti Kansallispuistojen ja monien muiden suosittujen valtion luonnonsuojelualueiden retkeilypalveluja kunnostetaan laajasti
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:1. Liikunnan rahavirrat Suomessa 2005, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:19. Tuloksia verrataan vuoteen 2005, jolloin tehtiin edellinen vastaava selvitys. Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan. Liikuntaja urheilukulttuurimme on vahvasti perinnesidonnaista. Jos eläisimme täydellisten ja yhteismitallisten tilastojen maailmassa, molemmat tarkastelut tuottaisivat suurin piirtein sama summan. ” K A LE V I H EIN IL Ä Liik un ta ja yli op ist ou ra kri itt ise nä ha as te en a ISBN 978-952-5762-14-3 Heinila_kannet.indd 1 Heinila_kannet.indd 1 27.5.2020 14.03 27.5.2020 14.03 Heinilä ruotii tiedemaailmaa ja liikuntakulttuuria Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, mikä antaa mahdollisuuden tarkentaa aiempia tuloksia. Siirryttyäni eläkkeelle olen jatkanut erityisesti liikuntakulttuurimme kehityksen kriittistä tarkkailua. Sen korvaa puoli päivää kestävä webinaari. Valtion liikuntaneuvoston toteuttaman selvityksen perusteella tiedämme, että vuoden 2020 koronapandemia leikkasi myös liikunnan taloutta. Valtion liikuntaneuvosto (2020). Urheilukisojen katselu televisiosta ei ole liikuntaa, mutta liikunnan talouteen se kytkeytyy, koska televisioyhtiö maksaa kisaorganisaatiolle televisiointi¬oikeuksista. 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 A J A S S A Liikunnan talouden volyymi tutkimustarkasteluun Liikunnan talouteen pureutuvassa tutkimuksessa selvitetään, mikä on liikunnan ja urheilun talouden volyymi vuonna 2018. Missä esimerkiksi kulkee tanssin ja kuntoliikunnan raja. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisemassa kirjassa Heinilä tarkastelee kriittisesti 1960–1980-lukujen tiedeja yliopistopolitiikkaa. Tarkastelu keskittyy aiem pien vuosien tilanteeseen, mutta tavoitteena on tehdä myös katsaus koronakriisin vaikutuksista liikunnan ja kilpaurheilun talouteen. Liikuntaja yliopistoura kriittisenä haasteena on myynnissä Tiedekirjassa (tiedekirja.fi). Luetaanko hyötyliikunta ja sitä tukevat investoinnit, kuten pyörätiet, liikunnan talouden piiriin. Kysynnän näkökulmasta tarkastellaan muun muassa kotitalouksien urheiluvälineisiin ja vaatteisiin käyttämiä rahamääriä sekä liikunnan palveluihin, kuten kuntosalikortteihin, suuntaamaa kulutusta. Tarjonnan näkökulmasta selvitetään esimerkiksi, miten paljon urheilukaupat myyvät urheilutarvikkeita, tai millä volyymilla kuntosalit pyörittävät toimintaansa. Hän analysoi purevasti myös liikuntakulttuurin kehitystä viimeisimpien vuosikymmenien aikana. Lisäksi voi kysyä, kuuluuko laiton toiminta aidosti liikunnan piiriin. Suuret yhteiskunnalliset muutokset, mutta myös kansainvälisen urheilun kehitys edellyttäisivät liikuntakulttuurimme uudistumista. Käynnistyvään tutkimukseen osallistuu myös Kuva: Antero Aaltonen KALEVI HEINILÄ Liikuntaja yliopistoura KRIITTISENÄ HAASTEENA Yliopistolaitos oli ajautunut 1970-luvulla uusvasemmistolaisen opiskelijaliikkeen paineessa murrosvaiheeseen. Virtuaalitilaisuus käsittelee erityisesti koronaepidemian vaikutuksia liikuntaan ja urheiluun.. Kohteena ovat liikunnan ja urheilun rahavirtojen keskeiset reitit sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta. Vanhan liiton yliopistomiehenä ryhdyin osaltani puolustamaan perinteistä opetuksen ja tutkimuksen vapautta ja samalla tieteellisen asiantuntemuksen tärkeyttä yliopiston hallinnossa. Lopulta yliopiston perinteinen vapaus onnistuttiin säilyttämään. Juhannuksen alla 96 vuotta täyttäneen Heinilän mukaan viihteellistyneen huippu-urheilun pintakuohut peittävät mediassa liikuntakulttuurin oleelliset kysymykset, kuten kasvatuksellisuuden ja kansalaisten liikkumisen. Eri epätarkkuuksista johtuen realistinen tavoite on, että tulokset ovat samaa suuruusluokkaa. Tutkimuksen rahoittaa opetusja kulttuuriministeriö, ja sen toteuttaa Liikuntatieteellinen seura yhteistyössä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) kanssa. Merkittävä haaste on myös liikunnan piirin rajaaminen. Alustava olettama on, että yksityisten palveluntarjoajien rooli liikunnan taloudessa on kasvanut, samoin ammattiurheilun ja kaupallisin perustein toimivien liigojen talouden volyymi. Liikuntafoorumin tilalla verkko seminaari Kouvolassa lokakuun lopussa järjestettäväksi suunniteltu kansallinen liikuntafoorumi on siirretty vuodella eteenpäin. Osa liikunnan talou desta, lähinnä doping-aineiden kauppa, on laitonta, joten siitä ei voi olla luotettavia tilastoja. Emeritusprofessori Kalevi Heinilältä ilmestyi kesäkuussa teos Liikuntaja yliopistoura kriittisenä haasteena. Kyseessä on siis kahteen tarkasteluvuoteen sidottu poikkileikkaus. Edellisessä tutkimuksessa epävarmuus koski etenkin seuroja, urheilujärjestöjä ja huippu-urheilua, joista ei ollut kattavia tilastoja tai tutkimuksia. TIMO ALA-VÄHÄLÄ timo.ala-vahala@juritele.fi LÄHTEET Ala-Vähälä, Timo (2009). Liikuntaan liittyvä viestintä, etenkin televisiointioikeuksiin liittyvä kauppa, onkin keskeinen osa liikunnan taloutta
Hannele Polun väitöskirja "Associations of hearing difficulties, life-space mobility, quality of life and depressive symptoms among older adults" tarkastettiin 29.5.2020 Jyväskylän yliopistossa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 7 Liikunnan valtiontukeen tulossa suuria leikkauksia Valtiovarainministeriön elokuussa julkistama vuoden 2021 budjettiesitys merkitsisi toteutuessaan yli 40 miljoonan euron leikkauksia liikunnan ja urheilun valtiontukeen. Liikuntabudjetin lopullinen suuruus määritellään budjettineuvotteluissa, jotka päättyvät lokakuun alussa 2020. Kuulolaitteen käytön hyödyllisemmäksi arvioineet henkilöt liikkuvat enemmän kuin kuulolaitteesta vähemmän hyötyä kokevat. Katri Kostamon väitöskirja "Hyöty liikuntaan kannustavana, arkiliikunta hyötyjä tuovana Keskiasteen opiskelijoiden tulkintoja liikkumisensa lisääntymisestä" tarkastettiin 16.6.2020 Helsingin yliopistossa. YTM Veera Koskinen tutki sosiologian väitöskirjassaan hyvinvoinnin edistämistä koskevia asenteita ja kulutuskäytäntöjä yli 50-vuotiaiden kokemusten perusteella. Toisaalta tieto siitä, että kevytkin liikunta on hyödyksi, vaikuttaa motivoivan etenkin vähemmän liikkuvia nuoria. A J A S S A. Sopiva kuulolaite tukee ikääntyneiden liikkumista ja elämänlaatua TtM, PsM Hannele Polku selvitti gerontologian ja kansanterveyden väitöstutkimuksessaan ikääntyneiden ihmisten kuulovaikeuksien ja kuulolaitteesta koetun hyödyn yhteyttä liikkumiseen ja elämänlaatuun. Tämä näkyy myös hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä asenteissa ja kuluttamisessa. Kyky suodattaa informaatiotulvaa ja ymmärtää lukemaansa on tietotulvassa yhä tärkeämpää. V ä i t ö s u u t i s e t Wellness-ajattelu vaikuttaa hyvinvoinnin edistämiseen Kokonaisvaltaiseen itsehoivaan kannustava hyvinvointisuuntaus eli ”wellness” näkyy hyvinvointikeskustelussa ja kulutuskulttuurissa. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/69003. Väitöskirjan verkkoversio: https:// jyx.jyu.fi/handle/123456789/68971. Omakohtaiset oivallukset lisäävät nuorten liikkumista VTM Katri Kostamo tarkasteli sosiaalipsykologian väitöstutkimuksessaan, millaiset liikuntaan liitetyt merkitykset voivat innostaa nuoria lisäämään liikkumistaan. Pelkkä terveyshyötyjen korostaminen ei kuitenkaan riitä. Lisäksi hän tarkasteli liikkumisen yhteyttä masennusoireiden esiintymiseen. Nuorten terveyden lukutaitoa voidaan nyt mitata Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa on saatavilla valtavasti. Sillä voidaan verrata nuorten terveyden lukutaitoa myös kansainvälisesti. Ehdotus perustuu Veikkauksen tämän vuoden rahapelituottojen laskuun, jota koronaepidemia on vauhdittanut. Wellness-kulutus koetaan tärkeäksi myös, koska elämän halutaan säilyvän omatoimisena mahdollisimman pitkään. Elintason nousu ja elinajanodotteen pidentyminen ovat muokanneet ikääntyvien elämäntyylejä aktiivisemmiksi. Liikunnan ja urheilun valtionrahoitus on kasvanut sekä nimellisesti ettäreaali arvoltaan vuoteen 2020 saakka. Health Literacy for School-aged Children (HLSAC) -mittari mahdollistaa kouluikäisten terveyden lukutaidon arvioinnin Suomessa. Reaaliarvo oli 112 miljoonaa euroa, joten leikkaukset merkitsisivät toteutuessaan paluuta euroajan alkupuolen tasoon. Asianmukaisilla apuvälineillä, kuten sopivalla kuulolaitteella, voidaan lievittää kuulon heikentymisen aiheuttamia vaikeuksia, ja tukea samalla ikääntyneiden aktiivista osallistumista yhteiskunnan toimintaan. LitL Olli Paakkari selvitti terveyskasvatuksen väitöstutkimuksessaan lasten ja nuorten terveyden lukutaitoa ja kehitti sen mittaamiseen soveltuvan työkalun. Liikuntaan liittyy monenlaisia merkityksiä, jotka voivat olla erilaisia eri elämänvaiheissa. Olli Paakkarin väitöskirja "Developing an instrument for measuring health literacy among school-aged children" tarkastettiin 27.5.2020 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://helda.helsinki.fi/ handle/10138/314775. Vuonna 2003 liikuntabudjetin kokonaissumma oli 90 miljoonaa euroa ja vuonna 2020 loppusumma oli 163 miljoonaa euroa. Esimerkiksi personoidut hyvinvointipalvelut, -teknologia ja -elämykset ovat tulleet osaksi arkielämää ja itsehoitoa. Liikunnasta koetut hyödyt näyttävät kannustavan nuoria liikkumaan enemmän. Veera Koskisen väitöskirja ”Building skills for lifelong wellness: An empirical study on the wellness-oriented lifestyle” tarkistettiin 21.8.2020 Jyväskylän yliopistossa. Vähentynyt liikkumisaktiivisuus on yhteydessä suurempaan masennusoireiden määrään. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/70994
Sen sijaan soraa voisi käyttää suosituilla polkureiteillä kosteiden paikkojen vahvistamiseen. Sekä polkujuoksijoiden että maastopyöräilijöiden kannalta tämä ei ole hyvää ympäristön kehitystä. Ainakin pääkaupunkiseudulla käytettävissä olevien polkujen määrä on oman tuntumani mukaan vähentynyt. Kunnat esittävät tukevansa lähimetsien monimuotoista käyttöä, mutta tämä ei ilmeisesti koske maastopyöräilyä – ainakin Vantaalla jokainen uusi luonnonsuojelualue tarkoittaa vähemmän polkuja pyöräilyyn. Ei ehkä täysin. Jos kaupunkipyöräilyn kehittäminen on kuntien lempilapsi, maastopyöräilyssä asiat eivät ole aina näin positiivisia. 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 P O L T T O P I S T E E S S Ä RAKASTETTU JA INHOTTU PYÖRÄILIJÄ Toistakymmentä vuotta sitten lähiliikuntapaikkojen rakentaminen oli iso liikuntapoliittinen juttu. MIKAEL FOGELHOLM ravitsemustieteen professori Helsingin yliopisto LTS:n puheenjohtaja mikael.fogelholm@helsinki.fi On vaikea ymmärtää, miten polkua pitkin pyöräily kuluttaisi metsää yhtään enempää kuin sienestäminen, marjastaminen ja suunnistaminen.. Kaikki on siis pyöräilyn kehittämisessä hyvin. Kokonaisuudessaan tämä ei onnistu. Helsingin kantakaupunki on tosin vieläkin aika hankala pyöräilijälle, eivätkä isot kehityshankkeet Hämeentiellä tai Lauttasaaren sillalla paranna tätä asiaa. Peruste on ehkä vahvimmin ollut ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta samalla huolehditaan myös kansanterveydestä. Soran käyttäminen on myös kestävämpi ratkaisu kuin lankkupolku, joka hyvin nopeasti alkaa lahota ja vähintäänkin kahden lankun välinen rako muuttuu nopeasti pyöräilijälle vaarallisen isoksi. Metsähallitus perustelee esimerkiksi leveää uraa Kuusijärven ja Bisajärven välillä sillä, että kävelijät haluavat liikkua rinnakkain. Minun on vaikea ymmärtää, miten polkua pitkin pyöräily kuluttaisi metsää yhtään enempää kuin sienestäminen, marjastaminen ja suunnistaminen. Niinpä Vantaa ajaa maastopyöräilijät kokonaan pois poluilta luonnonsuojelualueilla. Oikeanpuoleinen liikenne kokonaisuudessaan helpottaisi yhdessä oloa kevyenliikenteen väylillä niin keskustassa kuin lähimetsien ulkoilureiteillä. Kävelijät saavat tällä hetkellä valita kumman puolen tahansa kävelyväylästä, riippumatta siitä, jaetaanko sitä pyöräilijöiden kanssa tai ei. Autojen nopeuksien hidastaminen antaisi myös enemmän turvaa vauhdikkaimmille pyöräilijöille siirtyä ajoradalle. Pyöräilijän on mahdotonta jokaisen kävelijän kohdalla arvata, mihin tämä juuri sillä hetkellä on siirtymässä. Jos kunta laatisi reittiopasteita arkojen ja suojeltavien alueiden läpi, se ohjaisi kaikkia polkuja käyttäviä pysymään niillä ja näin sekä liikunnan että luonnon monimuotoisuus säilyisivät parhaiten. Nämä pulmat vähenevät, jos pyöräily voidaan kokonaan erottaa autoilusta ja jalankulusta. Tässä on haastetta, sillä pyöräilijät tuntuvat olevan harvinaisen inhottuja. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että nykyisin halutaan metsäpolkuja tai vanhoja hiihtouria muuttaa leveiksi sorapäällystetyiksi ulkoilureiteiksi. Kävelijöiden mielestä pyöräilijät liikkuvat liian kovaa ja holtittomasti, ja autoilijoiden mukaan pyörät ajoradalla ovat vain tien tukkeena. Liikkumisen kannalta fyysisen ympäristön lisäksi myös sosiaalinen ympäristö on tärkeä. Ymmärrän jotenkin tämän, mutta vanhallakin vähän epätasaisemmalla väylällä tämä olisi ollut mahdollista. Näin vähenisi sekä pyöräilijöiden että kävelijöiden tarve kiertää mutainen kohta, joka tietenkin luo uutta polkua tai leventää vanhaa. Viime vuosina samanlaisen kehitysroolin on saanut kaupunkipyöräily. Suomalaisten kaupunkien pyöräily-ympäristö on kansainvälisestikin arvioituna hyvä – meillä on paljon pyöräilyyn tarkoitettuja väyliä ja liikkuminen on loppujen lopuksi varsin turvallista. Etenkin Vantaa on ottanut hyvin nihkeän kannan, koska kunnan virkamiesten mukaan maastopyöräilijät pilaavat metsät luomalla runsaasti uusia polkuja. Lopputulos näyttää olevan se, että kävelijät ovat ihan missä sattuu
Jokaisella suomalaisella tulee olla siksi mahdollisuus valita itselleen sopiva tapa pitää huolta terveydestään liikkumalla. Kuumimpiin aiheisiin kuuluu Veikkauksen asema, josta on käyty jo yli vuoden ajan keskustelua. Miten tämä tapahtuu, ratkeaa syksyn budjettiriihessä. Sanankäyttö on etenkin sosiaalisessa mediassa ollut ajoittain kiivasta. Saarikko vastaa lyhyesti kysymykseen siitä, johtaako Veikkaustuottojen aleneminen pysyvään budjettirahoitukseen liikunnan ja urheilun osalta: asiasta ei ole vielä päätetty. – Veikkaus tuottaa valtion budjettiin noin miljardi euroa vuositasolla. Suomessa ei siten olla siirtymässä esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan käytössä olevaan rahapeliyhtiöille avoimeen toimilupapohjaiseen järjestelmään, jossa toimijat maksavat lisenssistä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 9 L Liikunta & Tiede kysyi ministeriltä sähköpostitse liikuntakulttuurin ajankohtaisista asioista. Saarikko pitää välttämättömänä, että hallitus päättää budjettiriihessä Veikkauksen tuoton alenemisen paikkaamisen lisäksi toimista, jotka vahvistavat yhtiön toimintaedellytyksiä ja vähentävät rahapelaamista ulkomaille. Tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko: Kansanedustaja Annika Saarikko palasi elokuussa 2020 tiedeja kulttuuriministeriksi. – Näen välttämättömänä, että budjettiriihessä päätämme tuoton aleneman paikkaamisen lisäksi niistä pitkän tähtäimen toimista, joilla vahvistamme Veikkauksen toimintaedellytyksiä ja vähennämme suomalaisten rahapelaamista ulkomaille. – Sanna Marinin hallituksen tavoite rahapelijärjestelmän osalta on kirjattu selkeästi hallitusohjelmaan ja seison sen takana. Raha peli yhtiön yksinoikeusasemaa kyseenalaistavat mielipiteet ovat voimistuneet, ja yhtiön on sanottu keräävän pelihaitoista kärsivien kustannuksella ”verirahoja”. Veikkaus arvioi, että sen vuoden 2021 tuoton alentumisen vaikutus on opetusja kulttuuriministeriön osalta 140 miljoonaa euroa. Lähiympäristön merkitys liikkumisessa korostuu Hallituksen liikuntapolitiikan näkökulmasta tärkein tavoite on Saarikon mukaan liikunnallisen elämäntavan tukeminen. Keskustelu järjestelmän oikeutuksesta ja tulevaisuudesta on mielestäni täysin ymmärrettävä. En ole itse nähnyt todisteita siitä, että monopolia purkamalla vähentäisimme peliongelmia. Saarikko muistuttaa, että hallitus päätti jo keväällä, että koronan vaikutukset vuoden 2020 veikkaus tuottoihin kompensoidaan täysmääräisenä. Samaan aikaan rahapelit tuottavat myös paljon pahoinvointia rahapeliongelmaisille ja heidän läheisilleen. Ministerinpestille paluun lisäksi Saarikkoa on pitänyt liikkeellä Keskustan puheenjohtajaehdokkuus, joka johti valintaan Oulun puoluekokouksessa. Saarikon mukaan yksinoikeusjärjestelmää ei olla purkamassa. Näen, että tällaista muutosta järjestelmäämme ajavat ovat perusteluvastuussa aiheesta, sanoo Saarikko. – Liikunnallisen kokonaisaktiivisuuden lisääminen onkin ollut valtiollisen liikuntapolitiikan jatkuva johtotähti. Kuva: Lauri Heikkinen / Valtioneuvoston kanslia, CC-BY-4.0 Veikkauksen toimintaedellytykset turvattava. Olemme yhdessä sitoutuneet pelihaittojen vähentämiseen sekä Veikkauksen kanavointikykyisen yksinoikeusaseman vahvistamiseen
Saarikko korostaa, että tällä tähdätään erityisesti lasten, iäkkäiden ja erityisryhmien liikkumisen kannalta keskeisten arjen lähiympäristöjen lisäämiseen. Uskon, että urheilua ja kulttuuria tarvitaan arjen vastapainoksi erityisesti nyt, Uskon, että urheilua ja kulttuuria tarvitaan arjen vastapainoksi erityisesti nyt.. – Kesän aikana käynnistynyt toiminta on rajoituksista huolimatta ollut hyvin seurattua. Koronakriisin myötä monen ihmisen elinpiiri kaventui ainakin kevään ajaksi kodin lähiympäristöön. LIPOKO käsittelee myös valtakunnallisia, poikkihallinnollisia liikunnanedistämisohjelmia eli Liikkuvat-ohjelmia, joihin kuuluvat osakokonaisuuksina Liikkuva perhe, Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu, Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja Ikiliikkuja. Tällöin moni löysi elämän sisällön ja merkityksen yhä vahvemmin omatoimisesta liikkumisesta ja luonnossa liikkumisesta. Työn alla ovat olleet LIKOPO:n alaisuuteen nimettävien työryhmien valmistelu, valtakunnallisten yhteisten liikuntasuositusten ja niiden valmisteluprosessien käsittely sekä Liikkuvat-ohjelmiin tutustuminen. Hänen erityissuosikkinsa on suomalainen perinnelaji hiihto. 1 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Tämä on kaikkien väestöryhmien hyvinvoinnin lisäämistä tukeva tavoite ja sen merkitys korostuu erityisesti näin korona-aikana, jolloin arkiliikunnan ja harrastamisen rutiinit ovat saattaneet muuttua. Valmistelu on edennyt hyvin, joskin koronapandemian tuomat rajoitukset vaikuttavat myös Suomen harrastamisen malliin. – Uskon, että useille ihmisille on kirkastunut entisestään liikkumisen merkitys arjen terveyden, hyvinvoinnin, sekä elämän sisällön kannalta. Siinä ovat edustettuna keskeiset ministeriöt ja liikunta-alan valtakunnalliset organisaatiot. Saarikko kertoo olevansa innokas talviurheilulajien seuraaja. Hallitusohjelmaan sisältyy tavoite arkiliikunnan ja ulkoilun edellytysten parantamisesta. Pidän tärkeänä, että ministeriö vahvistaa tämän kokonaisuuden merkitystä myös valtionavustusten harkinnassaan. Arvokisojen ja perinteisten urheilutapahtumien peruuntumiset näkyivät ja tuntuivat suomalaisten keväässä. Käsittelyyn ovat tulossa myös ministeri Lauri Tarastin selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta sekä harrastamisen Suomen malli. Olen todella iloinen siitä, että urheilutapahtumia on voitu kesällä järjestää erityistä varovaisuutta ja hallituksen suosituksia noudattaen. Virtuaalisen Harrastusviikon aikana lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan ja tutustumaan harrastusmahdollisuuksiin uusien digija etämuotojen kautta. Samalla poikkihallinnollisuus on vahvistunut. – On hyvä kuitenkin muistaa, että poikkihallinnollisuus on niin meillä ministeriössä kuin monella muulla toimijalla osa jokapäiväistä työtä. Hänen mukaansa on löydettävä keinoja suojella erityisen haavoittuvassa asemassa olevaa ikäryhmää, mutta mahdollistettava samalla kohtuullisen aktiivisuuden ylläpitäminen. Selonteosta selkänojaa Saarikko näkee, että liikuntapoliittinen selonteko on tuonut liikkumista ja liikuntaa edistäville tahoille tarpeellista selkänojaa viedä asioita yhä pontevammin eteenpäin. Mallin ensimmäinen vaihe pilotteineen käynnistyy vielä vuoden 2020 aikana. Liikunnan ja urheilun kulttuurin tulee kehittyä aikamme mukana, linjaa Saarikko. Kesäisin ministeri suuntaa myös pesäpallo-otteluihin. Syyskaudella keskeistä on LIKOPO:n työsuunnitelman valmistelu hallituskaudelle. Toiseksi liikuntapolitiikan ydintavoitteeksi Saarikko nimeää tasa-arvoja yhdenvertaisuustyön vahvistamisen. Opetusja kulttuuriministeriö asetti vuoden 2020 alussa hallitusohjelman mukaisesti poikkihallinnollisen Liikuntapolitiikan koordinaatioelimen (LIPOKO). Hallitusohjelmasta nousee myös Liikkuva koulu -ohjelman toimintatavan levittäminen elämänkulun eri vaiheisiin ja ikäryhmiin. Koronakriisi syventää liikkumisen eroja Poikkeukselliset olot vaikuttavat myös fyysiseen aktiivisuuteen. Saarikko sanoo kantavansa erityistä huolta koronakevään ja syksyn mahdollisesti mukanaan tuomien uusien rajoitusten vaikutuksista ikäihmisiin. Jalkapalloa Saarikko on opetellut katsomaan lajista kiinnostuneen miehensä seurassa. Mikä on huippu-urheilun (kansallinen) merkitys vuonna 2020. LIPOKO on kevätkaudella järjestäytynyt sekä käsitellyt liikuntapolitiikan ajankohtaisia kiireellisiä kysymyksiä. – Harrastamisen Suomen mallissa ei ole kyse yksin liikuntaharrastuksista, vaan kaikenlaisten harrastusten tuomisesta osaksi lasten ja nuorten koulupäivää. Liikkuva ja fyysisestä kunnostaan huolta pitävä ihminen on virkeämpi ja toimintakykyisempi niin kotona, työssä kuin vapaa-ajalla. Liikunta on Saarikon mielestä paras tapa pitää huolta niin kehon kuin mielenkin toimintakyvystä. – Viimeisten vuosien aikana olemme nähneet, että liikunnan ja urheilun eettisyyteen, turvallisuuteen ja vastuullisuuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet julkiseen keskusteluun. – Kuluneet koronakevät ja -kesä ovat osoittaneet sen, että huippu-urheilu on yhä meille suomalaisille sydäntä lähellä oleva asia. Saarikko viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan koronakriisi on polarisoinut väestön liikkumista entisestään. Esimerkiksi kouluille ei nyt syksyn aikana toivota ”ulkopuolisia” aikuisia, joten muun muassa Harrastusviikko toteutetaan virtuaalisena, kertoo Saarikko. Saarikko näkee, että huippu-urheilulla on myös entistä tärkeämpi elinkeinopoliittinen rooli. Paljon liikkuvat ovat lisänneet liikkumistaan ja vähän liikkuvilla se on vähentynyt. Urheilun ympärille syntynyt tapahtumateollisuus on kasvanut Suomessakin voimakkaasti viime vuosina. Lo mien jälkeen koulujen ja töiden alettua yhä useampi vaikuttaa myös ottaneen omakseen fyysisesti aktiiviset kulkutavat työ-, koulu-, opiskeluja asiointimatkoilla. Ryhmä koordinoi eri hallinnonalojen liikuntapoliittisia tavoitteita sekä keskeisiä ja ajankohtaisia liikkumista, liikuntaa ja urheilua käsitteleviä kysymyksiä
Omat lapset saavat liikkumaan Eturivin poliitikon työ on tunnetusti kiireistä. Enteitä huonommista ajoista on näkynyt, mutta liki kolmanneksen leikkausta kukaan ei osannut aavistaa. Ulkoilmasta nauttiminen perheen kanssa tuo ihanaa vaihtelua pitkiin, kokousten täyttämiin työpäiviin. Talousliberalismin kannattajien mielestä rahapelituotoin rahoitettu kansalaistoiminta on tehotonta ja joutaakin kuolla, ellei toimintaan löydy rahoitusta. Veikkauskriitikot ovat kovasanaisesti tulkinneet rahapelien tuotoista riippuvaisten järjestöjen Veikkauksen asemaa koskevat kannanotot syöttiläiden vinkumiseksi. Tätä me yhdessä urheiluliikkeen kanssa yritämme ratkoa. Liikuntapaikkarakentamiseen, tutkimukseen ja urheiluopistoille ohjattu raha hyödyttää suurelta osin nimenomaan urheilijoita. Kun kansan karttuisasta kädestä siirtyi yhtiölle vuosi vuodelta enemmän rahaa, niin edunsaajatkin hyötyivät. On täysin mahdollista, että ensi vuodestakin tulee välivuosi kansainvälisten arvokisojen osalta, mikä vaikuttaa vääjäämättä huippu-urheiluun. Liikuntabudjettia on pienitty ei suinkaan juustohöylällä, vaan lihakirveellä. Ilta-Sanomat 25.6.2020. Saarikon mielestä on enemmän kuin toivottavaa, että huippu-urheilutapahtumien järjestämiseen löytyy uusia ratkaisuja. Sopisiko elämääni työmatkojen kulkeminen pyörällä. Asiasta riemuitsivat yhtiötä kärjekkäästi peliriippuvuuksista piittaamattomasta toiminnasta arvostelleet. Kommentti: Kansalaistoiminnan ymmärrys hukassa veikkauskeskustelussa Valtiovarainministeriön budjettiesitys vuodelle 2021 tarjoaa kylmää kyytiä liikunnalle ja urheilulle. Niin liikunnassa, kulttuurissa kuin nuorisotyössä on paljon toimintaa, josta ei millään ilveellä synny bisnestä. Toinen ajoittuu 2000-luvulle, kun jakosuhdelaki vakiinnutti liikunnan osuuden liki neljännekseen Veikkauksen tuotoista. https://www.is.fi/muutlajit/art2000006552341.html. ”Mummorullat” ja perinteiset veikkauspelitkin jauhoivat kuitenkin aluksi euroja ennätystahtiin, mikä piti kaikki edunsaajat tyytyväisinä. Liikuntabudjettia ruoti kesällä populistisesti Ilta-Sanomat (25.6.2020), jonka tulkinnan mukaan urheilijat saavat siitä vain murusia. On myös syytä muistaa, että julkinen sektori on siirtänyt palvelujen tuottamista järjestöille 1990-luvulta lähtien. Järjestöt elävät arvostelijoiden mielestä köyhiltä kerätyillä ylimääräisillä veroilla ja toimivat laiskasti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt veikkauskritiikkiin usein sisältyvä kansalaistoiminnan väheksyntä. Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen ja Hippoksen sulauduttua yhdeksi yhtiöksi vuonna 2017 liikuntaja urheilupiireissä pelättiin eniten ”Rahiksen” perinteisten edunsaajien voivan porskuttaa muiden kustannuksella. Valtion veikkausvoittovaroista ja sittemmin rahapelien tuotosta jakamat liikuntamäärärahat ovat kasvaneet koko 2000-luvun viime vuoteen saakka. Vähälle huomiolle jäivät sekä peliriippuvuuteen kohdistuvan arvostelun voimistuminen että ulkomaille suuntautuvan nettipelaamisen kasvu. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 1 kun arjessamme on ollut poikkeuksellisia huolia ja murheita. Tekisinkö iltauutisia katsoessa jumpan olohuoneessa. Liikkuminen on myös erinomainen tapa rakentaa ja ylläpitää minulle hyvin tärkeää luontosuhdetta. Hän sanoo ar jen liikkumisensa rakentuvan lastensa ympärille. Tämä näkemys sivuuttaa täysin sen, että esimerkiksi monien urheilujärjestöjen ja soveltavan liikunnan toimijoiden on mahdotonta toimia markkinaehtoisesti. Kävisinkö ulkoilemassa tai kuntosalilla lapsen harrastuksen aikana. Pelimerkkien tasainen virta tuuditti liikuntaväenkin uskomaan avustusten olevan ikuisia. Näen, että urheiluja kulttuuritapahtumilla on tärkeä rooli kansakuntamme kriisinkestävyyden lujittajana. Tämän vuoksi kisojen ja otteluiden järjestämiseen on löydettävä kestävät ratkaisut pandemia huomioiden. JOUKO KOKKONEN Vesa Rantanen, Tämän takia 1,5 prosenttia on suomalaisen urheilun kiusallisin luku. Vanhentuneelta tuntuu ylipäätään ajatus siitä, että liikuntabudjetti olisi olemassa ennen kaikkea urheilijoita varten. Liikuntakulttuuri on kokenut kaksi veikkausrahojen kasvuloikkaa. Väite jätti varjoonsa sen, että valtio rahoittaa urheilemisen edellytyksiä vuosittain kymmenillä miljoonilla euroilla. Peliautomaattien sulkeminen aiheutti miljoonien tulonmenetykset. – Minulle on tärkeää, että lapseni oppivat liikunnallisen elämäntavan ilot jo nuorena. Ensimmäinen osui loton tuloon 1970-luvulla. JOUKO KOKKONEN Sidonnaisuusilmoitus: Liikuntatieteellisen Seuran rahoitus perustuu suurelta osin opetusja kulttuuriministeriön liikuntatieteellisille tutkimusja tiedonvälitysyhteisöille jakamiin rahapelituottoihin. Koronakriisi läväytti Veikkauksen tilanteen laajempaan tietoisuuden. Kansalaistoimijat pystyvät sen sijaan tuottamaan palveluja edullisesti. Tämä on haitannut kansalaistoimijoiden asemasta ja merkityksestä käytävää keskustelua. Aktiivisuus arjessa löytää helpommin paikkansa, kun omassa rosterissa on erilaisia tapoja tuoda liikunta osaksi jokaista päivää, sanoo Saarikko. Eri asia on, pitääkö toimintaa rahoittaa rahapelituotoista vai budjettivaroista. Koronan aiheuttamien rajoitusten kestoa ei tiedä kukaan. – Voisinko ottaa tavaksi käydä lenkillä ennen työpäivän alkua tai lounastauolla. Liikuntavinkkinä kiireisille liikuntaja urheiluasioista vastaava ministeri kannustaa pohtimaan, miten liikunnan saa ujutettua osaksi arkea. Muutoksen enteitä ei osattu lukea, vaikka niitä oli ilmassa. – Urheilijoiden on voitava valmentautua tavoitteellisesti ja täysipainoisesti arvokisoihin. Myös monopolinmurtajat ovat nähneet tilanteen vievän heidän toivomaansa suuntaan kohti toimilupajärjestelmää. Ministerinpestille paluun lisäksi Saarikon pitää jatkossa kiireisenä Keskustan puheenjohtajuus. Liikkuisimmeko yhdessä perheen kanssa lähiliikuntapaikalla tai lähimetsässä
Huippu-urheilijat ovat ammattilaisia, muut kilpaurheilijat amatöörejä. 1 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 L MIKSI HUIPPU-URHEILULAKIA EI TARVITA. Kuva: Antero Aaltonen. Arvokilpailuja voivat enää järjestää suurvallat ja arabimaat. Esitin otsikolle kuusi perustetta: 1. 3. Näin minäkin ajattelen. Erillinen huippu-urheilulaki sekoittaisi turhaan pitkään myllerryksessä ollutta järjestökenttää. 4. Media seuraa pääasiassa huippu-urheilua ja sen myötä sponsorit osallistuvat kansainväliseen huippu-urheiluun aivan eri summilla kuin muuhun kilpaurheiluun. 2. 5. Huippu-urheilun ja muun kilpaurheilun arvot ovat etääntymässä. Kansa tarvitsee niitä. Urheilurakentamisessa urheilujohtajia vaivaa suu ruudenhulluus. Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2017 ilmestyi artikkelini ”Huippu-urheilu on eriytynyt myös kilpaurheilusta”. 6. Huippu-urheilun erityistarpeet ovat turvattavissa täydentämällä liikuntalakia. Kemiallinen valmennus on huippu-urheilussa huipussaan. Totesin lisäksi, että viihdeteollisuudessa on tänään kaksi suurta lohkoa: pop-musiikki ja huippu-urheilu
Liikuntalaissa huippu-urheilu esiintyy neljässä kohdin lähinnä käsitteessä ”huippu-urheilun edistäminen”. En siten ryhtynyt harkitsemaan Olympiakomitean muuttamista julkisoikeudelliseksi yksiköksi. Esitin, että nämä kysymykset siirrettäisiin käsiteltäviksi tämän vuoden alussa perustetussa liikuntapolitiikan koordinaatioelimessä, jonka puheenjohtaja on ylijohtaja Esko Ranto, ja jossa on edustettuna yhdeksän ministeriötä. Huippu-urheilulaki muuttaisi valtasuhteita Keskeinen havainto on myös se, että kun urheilun keskusjärjestö Valo ry yhdistettiin Suomen Olympiakomi teaan siitä tuli koko suomalaisen liikunnan keskusjärjestö. En kannata vastuun siirtämistä huippu-urheilusta nykyistä enemmän urheilujärjestöiltä valtiolle. Olisi myös mahdollista, että huippu-urheilulain nojalla perustettaisiin kokonaan uusi valtion tukema yksikkö huippu-urheilun edistämiseksi. Huippu-urheilu olisi yhtäällä ja ”muu” liikunta toisaalla, joskin Olympiakomitean suojissa. Näin myös ehdotan tehtäväksi kahdessa liikuntalain pykälässä. Miksi. Annetuissa vastauksissa käsiteltiin enimmäkseen vain opetusja kulttuuriministeriön hallinnonalan ulkopuolisia säännöksiä muun muassa työsuhteesta, sosiaaliturvasta, eläkkeistä ja rangaistuksista. Pidän tätä jakoa edelleen perusteltuna. Päädyin selvityksessäni siten siihen tulokseen, että erillinen huippu-urheilulaki ei nykyoloissa ole tarpeellinen eikä tarkoituksenmukainen. Julkisoikeudellisessa yksikössä jouduttaisiin pohtimaan muun muassa hallintolain soveltamista, muutoksenhakua ja asiakirjojen julkisuutta julkisoikeuden näkökulmasta. Samassa urheiluseurassa on useimmiten lasten ja nuorten urheilua, harrasteliikuntaa sekä kilpaja huippu-urheilua. Erillinen huippu-urheilulaki todennäköisesti vaikuttaisi Suomen urheilun perusrakenteeseen: valtio vastaa liikunnan, myös huippu-urheilun, yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa ja yleisemminkin ja itse toiminta tapahtuu liitoissa, seuroissa ja muissa vapaan kansalaistoiminnan järjestöissä. Olisiko se yleensä mahdollista. Järjestöllinen ”soutaminen ja huopaaminen”, mihin tässä saatettaisiin joutua, ei ole järkevää. Jäisikö huippu-urheilua koskemaan sekä liikuntalaki että erillinen huippu-urheilulaki, vai pyyhittäisiinkö huippu-urheilu pois liikuntalain säännöksistä. Liikuntalaki sisältää tarvittavat säännökset kaikenlaisesta liikunnasta mainiten erikseen huippu-urheilun. Ei ole tarkoituksenmukaista säätää kokonaan uutta lakia, jos halutut muutokset ovat tehtävissä voimassa olevaan lakiin. Olisi tietenkin mahdollista, että huippu-urheilulakiin koottaisiin vain tietyt toiminnot, kuten esimerkiksi valmennuskeskukset ja urheiluakatemiat. Tällöin osa Olympiakomitean nykyisistä tehtävistä voitaisiin erotella huippu-urheilulakiin, ellei suurempaa tehtävien siirtoa pidettäisi mahdollisena. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 Jos näitä ajatuskulkuja seuraa, olisin voinut päätyä selvityksessäni huippu-urheilulain tarpeellisuudesta (valtioneuvoston julkaisuja 2020:15) erillisen huippu-urheilulain kannalle. Liitoissa ja seuroissa suoritetaan suurin osa huippu-urheiluun liittyvästä toiminnasta eikä sitä käy erottaminen muusta toiminnasta. Tällöin lajiliittojen valtionavustus jakaantuisi omituisesti kahden eri lain mukaisesti. Suomen urheilun järjestörakennetta ei tule yhtä mittaa muuttaa. Huippu-urheilun juuret ovat juuri niissä. Valikoiduille urheiluja liikuntajärjestöille lähettämässäni kyselyssä, johon sain 40 vastausta, esitin myös kysymyksen, mistä huippu-urheilulaissa tulisi säätää. Edellä mainittu lopputulos olisi täyttänyt toimeksiantoni huippu-urheilulain tarpeellisuuden selvittämisestä. Tulisiko lajiliittojen valtionavustuksesta huippu-urheilun osuus erottaa jaettavaksi huippu-urheilulain nojalla. Lajiliitot ja seurat ilmeisesti kuitenkin jäisivät kaikissa vaihtoehdoissa liikuntalain piiriin. Eikä siihen itse asiassa ole tarvettakaan, sillä mahdolliset lisäsäännökset huippu-urheilusta ovat hyvin otettavissa liikuntalakiin. Silloin lain nimeksi sopisi paremmin laki eräistä toiminnoista huippu-urheilun edistämiseksi. Huippu-urheilu esiintyy laissa neljässä kohdassa ja valtioneuvoston asetuksessa liikunnan edistämisestä vielä kolmesti. Muutos olisi suurehko sekä periaatteellisesti että käytännössä. Jos erillinen huippu-urheilulaki säädettäisiin, olisi ratkaistava, mitä tämä merkitsee liikuntalaille ja sen nykyiselle kokonaisuudelle, mutta myös Olympiakomitealle. Miten huippu-urheilun erityistarpeet voisi huomioida. Mutta tähän tulokseen en voinut tulla. Kun valtiovalta kuitenkin oli osoittanut sekä liikuntapoliittisessa selonteossa että hallitusohjelmassa erityistä mielenkiintoa huippu-urheiluun, katsoin aiheelliseksi tarkastella huippu-urheilun edistämistä etenkin liikuntalain kannalta. Huippu-urheilun erottaminen lailla muusta liikunnasta merkitsisi lainsäädännöllisesti ja kenties myös urheilujärjestöllisesti Suomen Olympiakomitean toiminnan jakaantumista asiallisesti lähes samaan tapaan kuin ennen Valo ry:n ja Olympiakomitean yhdistymistä eli paluuta vanhaan jakoon. Asiaperusteisesti huippu-urheilua on vaikea erottaa muista liikunnan osista. Joka tapauksessa joitakin liikuntalain säännöksiä jouduttaisiin sisällyttämään huippu-urheilulakiin esimerkiksi tavoitteista (2 §) ja valtionavuista (14-15 §). Näissä malleissa seurauksena saattaisi olla – paitsi lainsäädännön hajaantuminen – julkisen vallan lisääntyvä puuttuminen Olympiakomitean toimintaan. Niiden paikka ei olisi huippu-urheilulaissa, vaan muussa lainsäädännössä. Liikuntalain 3 §:n mukaan huippu-urheilulla tarkoite. Mahdollisesta erillisestä laista riippumatta huippu-urheilu liittyy joka tapauksessa urheilun lajiliittojen ja seurojen toimintaan, tavalliseen kilpaurheiluun ja nuorten valmennukseen. Erillisen huippu-urheilulain aiheuttamat edellä todetut rakenteelliset seuraamukset eivät puolla uuden lain säätämistä. Miten huippu-urheilulaissa eroteltaisiin Olympiakomitean ja lajiliittojen sekä vammaisurheilun suhteet
Sen sijaan säädettäisiin valtionavustusten rahoituksesta neutraalisti Veikkauksen tuoton ja muiden valtion talousarvion määrärahojen kesken. LAURI TARASTI ministeri oikeustieteen lisensiaatti lauri.tarasti@kolumbus.fi Päädyin esittämään, että liikuntalakiin lisättäisiin viisi huippu-urheilun edistämisen keskeistä tavoitetta.. Tavoitteista oma momenttinsa liikuntalakiin Huippu-urheilun tavoitteet otettaisiin liikuntalain uuteen 14 §:n 2 momenttiin. Esimerkiksi käsitykseni mukaan olisi harkittavissa, että urheilijoiden kykyjen ja taitojen monipuolistamiseksi jokaiselle urheiluakatemian urheiluyläkouluun tulevalle valittaisiin kulloinkin myös toinen laji harjoiteltavaksi tilanteen mukaan, sivulaji, joka tukisi päälajissa kehittymistä. Huippu-urheilijoiden ja heidän valmentajiensa apurahajärjestelmä on toimiva, jos siihen on riittävät taloudelliset edellytykset, mistä on pidettävä huolta. 1 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 taan kansallisesti merkittävää sekä kansainväliseen menestykseen tähtäävää tavoitteellista urheilutoimintaa. Tavoitteet esimerkkeineen ovat: 1. Esimerkiksi vaikka koulutusta on monipuolisesti saatavissa, Olympiakomitean kannattaisi harkita, miten keskitettyä tietoa valmennuksesta voitaisiin entistä paremmin kerätä ja jakaa ammattivalmentajille. Vaikuttaa eettisesti hyväksyttävällä tavalla valmennuksen teknologisiin, fysiologisiin ja lääketieteellisiin keinoihin sekä valmennuksen asiantuntijapalveluihin. Olympiakomitea tulisi näin ensimmäistä kertaa mainituksi liikuntalaissa. Toinen selvitykseeni sisältyvä lainmuutos koskisi liikuntalain 16 §:ä, josta poistettaisiin vaatimus liikuntalain valtionavustusten suorittamisesta pääasiallisesti Veikkauksen tuotosta. 2. Huippu-urheilun edistämisestä ei ole mitään määrittelyä. Ministeriölle kuuluva valvontaja tarkastusoikeus Olympiakomiteaan nähden säilyisi, ja tarkastusoikeus tulisi koskemaan myös sen myöntämien avustusten saajia. Päädyin monien keskustelujen ja oman kokemukseni perusteella esittämään, että liikuntalakiin lisättäisiin viisi huippu-urheilun edistämisen keskeistä tavoitetta. Esimerkiksi KIHUssa tulisi tietää, missä valmennuksen teknologisia keinoja voitaisiin tutkia ja kehittää KIHUn lisäksi, sillä useimmiten siinä vaaditaan ulkopuolista erityisasiantuntemusta. Esimerkiksi opetusja kulttuuriministeriön tulisi käsitykseni mukaan selvittää, miten huippu-urheilijalla ammattimaisen huippu-urheilujakson vaikutukset opintoihin voidaan minimoida. Sen sijaan liikuntajärjestöjen suurta valtionapupäätöstä liikuntalain 12 §:ssä ei voida siirtää, koska merkittävää julkisen vallan käyttöä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan siirtää vain viranomaiselle. Tutkittuani huolellisesti perustuslain 124 §:n tulkintaa ja keskusteltuani oikeuskanslerin kanssa ehdotan, että urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten valtionavustukset siirretään Olympiakomitean päätettäviksi sen mukaan kuin opetusja kulttuuriministeriön pääluokkaan valtion talousarviossa merkitään. Tukea huippu-urheilutapahtumien järjestämistä. Käsitykseni mukaan nämä tavoitteet olisi syytä esittää liikuntalain 2 §:n 2 momentin yleisten tavoitteiden lisäksi. Tästä olisi hyötyä huippu-urheilun järjestämisessä ja valtionavustuksia myönnettäessä. 3. Edistää nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia huippu-urheiluun. Syynä tähän on tietenkin Veikkauksen tuoton todennäköinen merkittävä väheneminen. 4. Turvata huippu-urheilijoiden talous valmentautumiseen. Sallitussa fysiologisten ja lääketieteellisten keinojen käytössä Suomi on jäänyt huippu-urheilun edistämisessä kansainvälisesti jälkeen. Lopuksi on syytä mainita tarkoituksestani selventää pysyvästi valtionavustuksissa opetusja kulttuuriministeriön ja Olympiakomitean valtuudet. Myöskään huippu-urheilijalle maksettavaa verovapaata valmennusja harjoitteluapurahaa ei voida siirtää verovapauden vuoksi. Kehittää valmennuksen ja valmentajien tietoa ja taitoa. Tähän liittyy erinomainen urheiluakatemiajärjestelmämme (16 000 opiskelijaa). Säännös vastaisi tosi asiallista asiantilaa. Se on puute menestykseen pyrittäessä. Esimerkiksi opetusja kulttuuriministeriön rahoituksen yhteistyöryhmän tulisi ottaa käsiteltäväkseen valtionavustuksen käyttöön ja ylijäämän palautukseen liittyvät ongelmat ja pyrkiä löytämään niihin ratkaisut ottamalla huomioon valtionavustuslain 11 ja 26 §:n tarjoamat mahdollisuudet. Opetusja kulttuuriministeriölle ja Olympiakomitealle kuuluu nyt päättää, mihin toimiin ryhdytään selvitykseni johdosta. Samalla esitin joukon konkreettisia käytännön toimia harkittavaksi kunkin tavoitteen yhteydessä. 5. Näihin tavoitteisiin liittyy merkittävä Olympiakomiteaa koskeva ehdotus, jonka mukaan komitean tehtävänä on tukea huippu-urheilua edistävien tavoitteiden toteuttamista. Tässä tulisi laajentaa huippu-urheiluyksikön, KIHUn ja liikuntalääketieteen keskusten toimintakenttää
Esimerkiksi kansainvälinen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (2018) on nostanut terveyden lukutaidon yhdeksi avaintekijäksi tulevaisuuden yhteiskunnassa pärjäämiseksi. Sen avulla pystyttiin tarkastelemaan ensimmäistä kertaa kouluikäisten terveyden lukutaitoa väestötasolla Suomessa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 K Kuva: Antero Aaltonen Uusi työkalu kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen Jyväskylän yliopistossa on kehitetty uusi erityisesti kouluikäisten koetun terveyden lukutaidon mittaamiseen soveltuva väline. 2005).. Mittari mahdollisti myös suomalaisten ja muiden eurooppalaisten nuorten terveyden lukutaidon vertailemisen. Suomalaiset pärjäävät tässä kisassa hyvin. Tieteen lisäksi myös muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa terveyden lukutaidon merkitykseen on kiinnitetty aiempaa suurempaa huomiota. Kiinnostus terveyden lukutaidon tutkimiseen on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kiinnostuksen nousu on ymmärrettävää, koska terveyden lukutaidolla on osoitettu olevan yhteyttä moneen terveyden kannalta oleelliseen tekijään. Alhainen terveyden lukutaito on yhdistetty muun muassa heikompaan terveydentilaan ja koettuun terveyteen, riskikäyttäytymiseen eri terveystottumusten suhteen, lisääntyneeseen kuolleisuuteen, lääkkeiden ja terveyspalvelujen runsaampaan käyttöön sekä vaikeuksiin tulkita terveyteen liittyvää informaatiota (Berkman ym. 2011; Howard ym
Nämä ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus. Neljännessä vaiheessa suoritettiin pilottitutkimus (N = 401, Suomi), mikä sisälsi myös toistomittauksen (N = 117, Suomi). Viides ja viimeinen vaihe käsitti mittarin viimeistelyn (N = 3853, Suomi) ja sen kansainvälisen toimivuuden tutkimisen (N = 1468, Suomi, Puola, Slovakia, Belgia). Terveyden lukutaidon mittaamisessa ei aina olla edetty metodisesti kestävästi, ja mittareita on myös kehitelty ilman kokonaisvaltaista taustateoriaa. Ajantasaisen väestötasoisen tiedon keräämiseksi on tärkeää kehittää eri kohderyhmille sopivia terveyden lukutaitoa mittaavia välineitä. Sukupuolittain tarkasteltuna tyttöjen terveyden lukutaidon taso oli korkeampi kuin pojilla. Uusi mittari muotoutuu Mittarin kehitysprosessin ensivaiheessa tapahtui terveyden lukutaidon käsitteellistäminen, ja toisessa vaiheessa tarkasteltiin mittausmenetelmän valintaa. Sekä sukupuolten että ikäryhmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä. Näin voidaan lisätä eri väestöryhmien välistä ja väestöryhmien sisäistä terveyden tasa-arvoa. Tutkimuksessa käytetyssä käsitteellisessä viitekehyksessä terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta. Uuden kouluikäisille tarkoitetun mittari tarve Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää moniulotteinen, eri maissa käytettäväksi soveltuva ja teoriaan perustuva mittari kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen. 1 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Terveyden lukutaidon taso vaikuttaa siis sekä yksilöiden että yhteiskunnan toimintaan. Sitä tulee tehdä näkyväksi mittaamalla, mikäli haluamme osallistua sitä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja siten vaikuttaa terveyteen liittyvään päätöksentekoon. Lapset ja nuoret ovat yksi väestöryhmä, jonka terveyden lukutaidon mittaamiseen on suunnattu viimeisten vuosien aikana enenevästi huomiota, koska lapsuuden ja nuoruuden aikana luodaan perusta aikuisiän terveyden lukutaidolle. Tutkimuksessa luotiin terveyden lukutaidon tason tarkasteluun kynnysarvot, joiden perusteella tutkittavat voidaan luokitella matalan, kohtalaisen tai korkean terveyden lukutaidon omaaviin. Jokaisessa vaiheessa otos koostui 13ja 15-vuotiaista oppilaista. Niissä on havaittavissa tietyiltä osin hierarkkisia piirteitä, ja ne muodostavat yhdessä laajenevan kokonaisuuden. Vaikka lapsille ja nuorille suunnattuja mittareita on olemassa, puuttui terveyden lukutaidon mittari, joka täyttää yhtä aikaa tietyt kriteerit: • mittari perustuu testattavissa olevaan käsitteelliseen viitekehykseen, • on riittävän yksinkertainen, jotta sitä voidaan käyttää osana laajempia väestötutkimuksia, • on kokonaisvaltainen eli tutkii terveyden lukutaitoa moniulotteisena ilmiönä eikä liity mihinkään spesifiin terveysaiheeseen, • toimii eri konteksteissa, toisin sanoen mahdollistaa kansainvälisten vertailujen tekemisen ja • on validoitu juuri sillä kohderyhmällä, johon sitä aiotaan käyttää jatkossa. Lisäksi se auttaa tunnistamaan ja muokkaamaan tekijöitä, jotka mahdollistavat oman ja muiden terveyden edistämisen ja ylläpitämisen. Terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta: terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus.. Tämä osaaminen mahdollistaa tietoisten ja tarkoituksenmukaisten terveyteen liittyvien valintojen ja päätösten tekemisen. Parhaiten toimivien väittämien etsiminen ja lopullisen 10 väittämää sisältävän HLSAC (Health Literacy for School-aged Children) -mittarin rakentaminen tapahtui jakaumatarkastelujen, sisäisen konsistenssin (Cronbachin ?), konfirmatorisen faktorianalyysin, mallin sopivuuden estimoinnin (?2, RMSEA, CFI, TLI, SRMR) ja väittämien sisällöllisen tarkastelun avulla (Kuvio 1). Mittarin viimeistelyä varten kerättiin kansallisesti edustava otos 359 koulusta. Kolmantena vaiheena oli väittämien ja vastausskaalan luominen. Mittauksista saadun tiedon pohjalta voidaan tehdä perusteltuja poliittisia päätöksiä, suunnitella vaikuttavampia interventioita ja suunnata niitä oikeille kohderyhmille. Terveyden lukutaito ymmärretään moniulotteisena, kompleksina ja holistisena rakenteena, jossa edellä kuvatut osa-alueet ovat osittain päällekkäisiä toistensa kanssa. Suomalaisista 13–15-vuotiaista vastaajista noin joka kymmenennellä oli alhainen terveydenlukutaidon taso, vajaalla 60 prosentilla oli kohtalainen terveyden lukutaidon taso, ja noin kolmasosa vastaajista koki terveyden lukutaitonsa olevan korkealla tasolla (Kuvio 2). Terveyden lukutaito – haastava mittauskohde Jotta terveyden lukutaitoa voidaan mitata, tulee ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli käsitteellinen viitekehys (Paakkari & Paakkari 2012), jossa terveyden lukutaito määritellään kyvyksi hankkia, rakentaa, arvioida ja käyttää sellaista tietoa, jonka pohjalta ihminen pystyy ymmärtämään syvemmin itseään, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa terveyden näkökulmasta. Ikäryhmien välisessä vertailussa 9.-luokkalaisten terveyden lukutaidon taso osoittautui korkeammaksi kuin 7.-luokkalaisilla
HLSAC-mittarin ja sen osa-alueiden sisäinen konsistenssi (?), väittämien lataukset sekä R 2 -arvot Kuvio 2. luokka 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Matala terveyden lukutaito Kohtalainen terveyden lukutaito Korkea terveyden lukutaito. luokka 8.5 59.4 32.1 Tytöt 7. luokka 10.4 54.8 34.8 Pojat 9. Koetun terveyden lukutaidon tasot sukupuolittain ja luokka-asteittain jaoteltuna (%) 9.3 56.7 34.0 Kaikki 6.0 56.5 37.5 Tytöt 9. luokka 12.4 56.1 31.5 Pojat 7. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 Kuvio 1
& Paakkari, O. 1 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Kansainvälistä vertailua Aineisto mittarin kansainvälisen toimivuuden testaamiseksi kerättiin Suomesta, Puolasta, Slovakiasta ja Belgiasta. The impact of low health literacy on the medical costs of medicare managed care enrollees. Viimeisten vuosien aikana tähän asiaan on kiinnitetty lisähuomiota ja korostettu invarianssin testaamisen tärkeyttä mittarin tulosten vertailtavuuden kannalta. Tulokset osoittivat, että mittari sopii kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen, ja sen avulla on mahdollista vertailla koettua terveyden lukutaitoa eri maiden välillä. Developing an Instrument for Measuring Health Literacy among School-Aged Children. https://www.oecd.org/education/2030/ E2030%20Position%20Paper%20(05.04.2018).pdf , 7.6.2020. Siten kyseessä oli kansallisesti merkittävä avaus, jonka tuloksia pystytään hyödyntämään myös kansainvälisesti. Tutkimuksessa selvitettiin ensimmäisen kerran suomalaisnuorten terveyden lukutaitoa väestötasolla. & Parker, R.M. 2005. Education 2030. Myös 15-vuotiaiden ryhmässä ilmeni tilastollisesti merkitseviä maiden välisiä eroja (Suomi>Slovakia, Suomi>Puola, Suomi>Belgia, Puola<Slovakia). OECD Publishing. Health literacy as a learning outcome in schools. 2020. Health Education, 112 (2), 133-152. Pätevä ja luotettava terveyden lukutaidon mittausmenetelmä luo pohjan terveyden lukutaidon tasojen arvioinnille, terveyteen liittyvälle päätöksenteolle sekä interventioiden kohdentamiselle. N Keskiarvo Keskihajonta Suomi, 13-vuotiaat 176 32,45 5,28 Suomi, 15-vuotiaat 175 33,11 5,37 Puola, 13-vuotiaat 341 30,30 5,08 Puola, 15-vuotiaat 301 30,85 4,94 Slovakia, 13-vuotiaat 173 31,12 4,90 Slovakia, 15-vuotiaat 118 31,33 4,59 Belgia, 15-vuotiaat 184 29,33 5,15 Kaikki 1468 31,02 5,18. Terveyden lukutaidon keskiarvojen erot olivat parivertailujen mukaan tilastollisesti merkitseviä (Suomi>Puola, Suomi>Slovakia, Puola>Slovakia) 13-vuotiaiden ryhmässä. Luettavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8171-6 LÄHTEET Berkman, N.D., Sheridan, S.L., Donahue, K.E., Halpern, D.J. Tärkeintä on, että mittarilla on merkitystä lasten ja nuorten terveyden lukutaidon ja siten heidän terveytensä kannalta. Terveyden lukutaidon (HLSAC) keskiarvot ja keskihajonnat neljässä Euroopan maassa. Mittarin invarianssia eli taustalla olevien rakenteiden samankaltaisuutta eri maiden ja ikäryhmien välillä selvitettiin moniryhmäfaktorianalyysin avulla. Kansainvälisessä neljän maan vertailussa suomalaisnuorten terveyden lukutaidon taso oli korkeampi kuin vertailumaissa (Taulukko 1). Taulukko 1. Annals of Internal Medicine, 155 (2), 97–107. University of Jyväskylä. Low health literacy and health outcomes: an updated systematic review. OECD. Usein mittareiden, myös terveyden lukutaitoa mittaavien mittareiden invarianssin vain oletetaan toteutuvan, eikä sitä todellisuudessa testata. The future of education and skills. OLLI PAAKKARI, TtT lehtori Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Artikkeli perustuu väitöskirjaan: Paakkari, O. 2011. Tutkimuksessa kehitetty mittari on osa laajaa kansainvälistä WHO-Koululaistutkimusta, ja instrumenttia on jo käytetty useissa kymmenissä maissa. Siten mittari voi vaikuttaa toimivalta, vaikka se ei välttämättä sovellu ryhmien välisten vertailujen tekemiseen. Invarianssitestissä todennettiin konfiguraalinen ja metrinen mittausinvarianssi. JYU Dissertations 223. Tällöin tiedetään, millaisella varauksella tuloksia mahdollisesti tulee tulkita. & Crotty, K. Riittävän terveyden lukutaidon omaavilla yksilöillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan ja muiden terveyteen sekä terveyden tasa-arvoon. Paakkari, L. Mittaamisen kehittäminen on keskeistä myös terveyden lukutaidon tutkimuksen edistymisen kannalta. 2012. Tuloksena toimiva mittari Tutkimuksen keskeisin tulos oli teoreettisesti perustellun, monipuolisesti terveyden lukutaidon osa-alueita mittaavan kymmenen väittämää sisältävän HLSAC-mittarin kehittäminen. Howard, D.H., Gazmararian, J. The American Journal of Medicine, 118 (4), 371–377. 2018
Medioituminen (mediatization) on kahden viime vuosikymmenen aikana noussut viestintäja mediatutkimuksen kentällä yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta jäsentäväksi teoreettiseksi ja analyyttiseksi, joskin hyvin kiistellyksi, avainkäsitteeksi (ks. Vahvan tulkinnan mukaan mediat ovat itsenäisiä vaikutusvaltaisia instituutioita, jotka sekä palvelevat toisia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia toimialoja, kuten politiikkaa tai urheilua, että toimivat autonomisesti omien tavoitteidensa ja arvojensa mukaisesti (Ampuja ym., 2014; Frandsen, 2020). Tämä artikkeli esittelee Frandsenin (2020) ja Kopecka-Piechin (2019) tulkintoihin nojautuen, miten medioitumisen voidaan katsoa muuttavan liikuntakulttuureita yksilö-, yhteisöja organisaatiotasoilla. Liikuntasosiologisessa tutkimuksessa käsite on noussut ajoittain esille huippu-urheilun ja erityisesti sen kulutukseen liittyvien muutosten kuvausten yhteydessä (esim. Heikon tulkinnan mukaan medioituminen on moniulotteista ja kontekstisidonnaista ja ilmentyy täten eri tavoin eri sosiaalisilla ja kulttuurisilla kentillä (Ampuja ym., 2014; Kopecka-Piech, 2019). Medioitumisen heikon tulkinnan mukaan on mahdotonta puhua eri medioiden läpileikkaavasta medialogiikasta, joka lineaarisesti ohjaa muiden instituutioiden toimintaa (Ampuja ym., 2014). Hutchins, 2016; Skey, Stone, Jenzen & Mangan, 2018). Vahvan tulkinnan mukaan medioiden muutosvoima syntyy erityisesti siitä, että toiset instituutiot alkavat toimia medialogiikan ehdoilla (Ampuja ym., 2014; Hjarvard, 2008). Kuva: Antero Aaltonen. Medioituminen tulisikin ennemmin nähdä metaprosessina, joka globalisaation, yksilöllistymisen ja kaupallistumisen tavoin ja niihin nivoutuen muokkaa yhteiskuntia ja kulttuureita (Krotz, 2007). Medioitumisen käsite viittaa siihen, miten yksilöiden ja yhteiskunnan toiminta muuttuu yhä mediavälitteisemmäksi ja riippuvaisemmaksi medioista. Medioitumisen avulla pyritään selittämään yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, mediaympäristön muutoksia ja näiden muutosten keskinäisiä suhteita (Ampuja ym., 2014; Hepp & Krotz, 2014). Medioitumisen käsite tarjoaa mahdollisuuden kuvata ja ymmärtää liikuntakulttuurin muutosta. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 9 M Medioituminen vaikuttaa liikuntakulttuuriin Mediavälitteisyyden merkityksen kasvu ulottuu myös liikuntakulttuuriin. Suomalaisessa kirjallisuudessa medioiden roolia huippu-urheilussa on tarkasteltu muun muassa suhteessa tuotteistumiseen ja kaupallistumiseen (Itkonen ym., 2018) sekä suhteessa urheilun tapahtumiin, tiloihin ja tunnetalouteen (Kolamo, 2018). Laajempi teoreettinen keskustelu koko liikuntakulttuurin medioitumisesta on kuitenkin vasta alkamassa kahden vuosikymmenen vaihteessa ilmestyneen teoksen, Kirsten Frandsenin Sport and Mediatization (2020) ja Katarzyna Kopecka-Piechin Mediatization of Physical Activity: Media Saturation and Technologies (2019), myötä. Ampuja ym., 2014). Pohjana käytän kahtiajakoa medioitumisen vahvasta ja heikosta tulkinnasta (ks. Ampuja, Koivisto & Väliverronen, 2014; Lunt & Livingstone, 2016)
Toisaalta e-urheilun logiikka vaikuttaa perustavanlaatuisesti liikuntaja urheiluinstituutioon. Hepp & Krotz, 2014) ruohonjuuritasolla kiinnittämällä huomiota viestintäteknologioiden materiaalisiin ominaisuuksiin ja yksilötason prosesseihin. Medioitumisen vaikutuksista liikuntakulttuuriin ei täten ole Kopecka-Piechin mukaan mielekästä yrittää muodostaa yhtenäistä kokonaiskuvaa. 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Vahva tulkinta: mediaympäristö suuntaa kaikkea toimintaa Frandsen (2020) lähestyy liikuntakulttuurin medioitumista vahvan tulkinnan kautta. Kopecka-Piech perustelee heikkoa tulkintaa sillä, että saturaation käsite on mahdollista operationalisoida medioituneiden maailmojen (mediatized worlds, ks. Organisaatioiden nykytilan analyysissa hän kuvaa, miten liikuntaja urheiluorganisaatiot ovat reagoineet mediaympäristön muutoksiin ja uusiin haasteisiin eri tavoin. Frandsenin mukaan tämä on osoitus siitä, että medioitumisen myötä “olennaiset ontologiset kysymykset, kuten ‘mitä on media?’ ja ‘mitä on urheilu’ ovat paitsi hyvin relevantteja myös toisiinsa liittyviä, sillä mediavälitteiden viestintä on integroitunut ja muovaa liikunnallisia käytänteitä usein eri tavoin”. van Dijck & Poell, 2013) yhtäältä mahdollistaa, että saman lajin harrastajat löytävät toisensa ja toisaalta yhdistää liikkujat kaupallisten tahojen kanssa. Suhtautumistavat, joihin vaikuttavat muun muassa organisaation koko, resurssit, prioriteetit ja ulkoiset toimijat, ovat muokanneet liikuntaja urheiluorganisaatioiden sisäisiä rakenteita ja täten vieneet organisaatioita eriäviin suuntiin. Hän käyttää analyyttisenä lähtökohtanaan saturaation ja desaturaation käsitteitä. Haasteet liittyvät Frandsenin mukaan sekä sisällönjakeluun että tapaan, jolla yksittäinen mediatuotos puhuttelee yleisöään. Mediat ja viestintäteknologiat eivät täten ainoastaan muokkaa ja lisää viestinnällisiä rakenteita liikuntakulttuurin sisällä ja liikunnan toimiympäristössä; ne myös synnyttävät itsessään uusia lajeja. Sen sijaan on merkityksellistä verrata medioituneiden maailmojen välisiä eroavaisuuksia, jotka muokkautuvat liikuntamuotojen erityispiirteiden mukaisesti ja ilmentyvät ennen kaikkea yksilöiden käytänteiden tasolla. Heikon tulkinnan mukaan medioituminen on moniulotteista ja kontekstisidonnaista.. Vain pieni osa liikkujista hyödyntää sosiaalista ja digitaalista mediaa laajemmin sekä omassa käytössään että sosiaalisessa kanssakäymisessä. Frandsen argumentoi, että medioituminen vauhdittaa vapaa-ajan itseorganisoituneen liikunnan harrastamista, vahvistaa liikuntakulttuurin kaupallistumista ja haastaa muodollista demokraattista järjestäytymismallia, joka “on historiallisesti ollut Pohjoismaisen liikuntaja urheiluinstituution selkäranka”. Frandsen käsittelee liikunnan ja urheilun institutionaalista ja kulttuurista muutosta useassa eri kontekstissa. Digitaalinen ja sosiaalinen media haastavat vuorostaan television ylivaltaista asemaa suhteessa liikuntaja urheiluinstituutioon. Hän tulkitsee elämismaailmojen muodostuvan joko liikuntalajien tai vapaa-ajan liikkujien käyttämien liikuntateknologioiden ympärille. Frandsen nostaa esille myös e-urheilun, jonka asteittainen integroituminen osaksi perinteisten liikuntaja urheiluorganisaatioiden toimintaa ensinnäkin kuvaa, miten liikuntaja urheiluinstituution logiikka muuttaa elektronisen urheilun käytänteitä ja arvoja. Heidän fyysisen aktiivisuutensa voidaan katsoa medioituneen syvemmällä tasolla. Kopecka-Piech tarkoittaa saturaatiolla ”määrällisesti ja laadullisesti arvioitua mediainfrastruktuurin, -laitteiden ja -sisältöjen esiintymistä ja toimintaa ihmisten elinympäristössä”. Heikko tulkinta: yhtenäistä kuva mahdoton muodostaa Kopecka-Piech (2019) lähestyy liikuntakulttuurin medioitumista heikon tulkinnan kautta. Huippu-urheilutapahtuman historiallisessa analyysissa hän osoittaa, kuinka mediaympäristön muutokset ja erityisesti television mukanaan tuoma medialogiikka ovat vuosien kuluessa muuttaneet tapahtuman taloudellisia ja organisatorisia rakenteita sekä yleisön kokemusta tapahtumasta. Kopecka-Piech tähdentää, että medioitumisen mekanismit ovat erilaisia liikuntakulttuurin eri elämismaailmoissa. Saturaation taso ja liikuntakäyttöön valikoituneet teknologiat, sovellukset ja palvelut vaihtelevat yksilöiden ja lajien väleillä. Vapaa-ajan liikuntaa käsitellessään Frandsen väittää, että myös yksittäisten liikkujien digitaalisen median käyttö reflektoi verkottuneen median mukana tuomia laajempia kulttuurisia ja sosiaalisia muutoksia. Desaturaatio voidaan vastaavasti nähdä medioiden käytön ja merkityksen vähentymisenä tai poisjäämisenä. Suuri osa vapaa-ajan liikkujista hyödyntää liikuntateknologioita lähinnä henkilökohtaisesti ja heidän kohdallaan voidaan Kopecka-Piechin mukaan puhua liikunnan kevyestä medioitumisesta. Yksi esimerkki tästä on sosiaalisen ja digitaalisen median hyödyntäminen liikunta-aktiviteettien organisoinnissa. Saturaatiotarkastelun kautta on Kopecka-Piechin mukaan mahdollista ymmärtää syvemmin, miten ja miksi liikuntateknologioiden käytöstä on muodostunut monille liikkujille “normi, ainaisesti läsnä oleva ja siten näkymätön osa jokapäiväistä elämää”. Kopecka-Piech näkee, että Vahvan tulkinnan mukaan mediat ovat itsenäisiä vaikutusvaltaisia instituutioita. Institutionaalinen lähestymistapa sopii Frandsenin mielestä muutoksen analyysiin, koska liikunta ja urheilu tunnistetaan laajalti olemassa olevana vaikutusvaltaisena instituutiona, ja koska Pohjoismaissa sekä mediaettä liikuntaja urheiluinstituutiot ovat historiallisesti rakentuneet yhtäläisille hyvinvointivaltiomallin mukaisille arvoille ja periaatteille. Frandsen kuvaa, kuinka sosiaalisen median yhdistävyyden logiikka (logic of connectivity, ks