Liikunta & TIEDE 56 4/ 19 • 8 eu ro a Valtio, ulkoilu ja liikkuminen TEEMA: Liikunta ja ikääntyminen elämänkulussa Ajatuskin liikkeestä hyväksi aivoille
Eläkkeelle siirtymisen myötä ihmisille usein vapautuu enemmän aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Pitkään työrupeamaan on mahtunut useita lehtiä ja julkaisuja, ja matkan varrella Leena on tullut tutuksi monelle liikunta-alan ihmiselle, lehteen kirjoittaneelle tai sitä lukeneelle. Liikuntamuotojen monipuolisuus, yksilöllisten rajoitusten huomioiminen sekä lihaskuntoja kehonhuoltoharjoittelun suosiminen ovat keinoja, joilla liikuntaharrastuksen jatkumista voi tukea. Näinä vuosina hän on varmasti myös lukenut liikuntatieteestä enemmän ja laaja-alaisemmin kuin moni muu. Säännöllinen liikunnan harrastaminen vähentää selvästi toimintakyvynrajoitteiden riskiä, ja vielä iäkkäätkin ihmiset voivat kehittää lihasja kestävyyskuntoaan merkittävästi. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports alkoi ilmestyä vuonna 1990. Olen oppinut tuntemaan Leenan ihmisenä, joka ei ole halunnut pitää itseään erityisesti esillä, mutta lehden sisällön suunnittelua ja toimitustyötä hän on tehnyt vankalla ammattilaisen otteella. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 4 / 2019 AKTIIVISIA ELÄKEPÄIVIÄ Ku va : JY U /IN K A R IS SA N E N U sein kuulee sanottavan, että ikä on mielentila. Sen mukaan ikääntymises sä on ainakin osaltaan kyse siitä, miten suhtaudumme ikään ja elämänvaiheisiin liittyviin muutoksiin. Keski-ikäisen kään keho ei siedä enää samanlaista rasitusta ja yhtä huoletonta käyttöä kuin aikaisemmin. Motion – Sport in Finland -lehteä hän toimitti vuosina 1990–2010. Kirjoittajiin Leena on suhtautunut kunnioittavasti ja kärsivällisesti. Liikunta & Tiede -lehden vastaavana toimittajana Leena aloitti 1997 ja ehti siis työskennellä tässä tehtävässä yli 20-vuotta. mielen hyvinvoinnin, eläköitymisen, fyysisen aktiivisuu den mittaamisen, hormonaalisten muutosten sekä työkyvyn ja työhyvinvoinnin näkökulmista. Hän on usein odottanut käsikirjoitusta muutaman ylimääräisen päivän, eikä ole menettänyt hermojaan silloinkaan, kun joku teksti on jäänyt kokonaan saapumatta. Iän karttuessa liikunnan ja terveellisten elintapojen merkitys hyvinvoinnin ylläpitäjinä korostuu. Liikunnan mielekkyys ja merkitykset ovat aikuiselle ja ikääntyvälle yhtä tärkeitä kuin nuorellekin. Ikääntymiseen liittyvät fysiologiset muutokset tuovat toki haasteita. 56. Iän karttuessa liikunta vaatiikin aikaisempaa enemmän kehon kuuntelua sekä maltillisempaa ja joustavampaa suhtautumista omiin liikkumistavoitteisiin. Palautuminen hidastuu, ja erilaisia vaivoja ilmaantuu helpommin. Lehden toimituspäällikkö Leena Nieminen päättää kunnioitettavan yli 30-vuotisen työuransa Liikuntatieteellisessä Seurassa ja on siirtymässä syyskuussa ansaituille eläkepäiville. Itsestään liikkumalla huolehtinut seitsemänkymppinen voi olla jopa paremmassa kunnossa kuin fyysisesti passiivisia ajanviettotapoja suosiva parikymppinen. Aina on myös voinut luottaa siihen, että Leena terävöittää tekstin sanomaa ja hioo kömpelöt ilmaukset. sanna.h.palomaki@jyu.fi. Toivon, että näin käy myös Leenalle ja hän saa viettää mukavia, aktiivisia eläkepäiviä itselleen mieluisten asioiden ja läheisten ihmisten parissa. SANNA PALOMÄKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimittaja: Jouko Kokkonen Teemaosuuden toimittaja: Mikaela von Bonsdorff Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Tässä lehdessä liikuntaa ja ikääntymistä käsitellään viidessä teema-artikkelissa, jotka lähestyvät aihetta mm. Lämpimät kiitokset hyvästä yhteistyöstä kirjoittajille ja teeman vastaavalle toimittajalle, apulaisprofessori Mikae la Bonsdorffille Jyväskylän yliopistosta. Paino: Forssa Print 2019 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Sosiaaliset suhteet, luonnossa liikkuminen, itsensä voittaminen, elämykset ja uuden oppiminen motivoivat monia liikkujia iästä riippumatta. Sen käsikirjoitusten arvioinnista Leena vastasi päätoimittajien Bengt Saltinin ja myöhemmin Henrik Galbon johdolla. Terveysja toimintakykymotiivien rinnalla tarvitaan myös liikunnasta saatavaa iloa ja virkistystä. Leena tuli LTS:aan keväällä 1988 toimittamaan Scandinavian Journal of Sport Sciences -lehteä ja valmistelemaan kahden uuden lehden perustamista
64 EMERITUS IHMETTELEE: Urheilusankaruutta. Jouko Kokkonen 20 Yksi valtio, monta näkökulmaa liikkumiseen. Jouko Kokkonen, Riitta-Ilona Hurmerinta 30 POLTTOPISTE: Kutsuuko luonto sinua. Riikka Turtiainen. Tuija Leskinen, Kristin Suorsa, Anna Pulakka, Sari Stenholm 46 Ovatko nuoret aikuiset fyysisesti aktiivisempia kuin iäkkäät. Jarmo Mäkinen 13 Luonto lisää lasten liikettä – mutta mistä aikaa luonnolle. Mihaly Szerovay 27 Tiedeja kulttuuriministeri Hanna Kosonen: Halua ja valmiutta lisätä liikkumista löytyy. Sanna Palomäki 4 Neurologi Kiti Müller: ”Liikunta pistää kaikkiin aivojen hermoverkkoihin vipinää ja liikettä.” Jouko Kokkonen, Riitta-Ilona Hurmerinta 8 Kyselyn kertomaa aikuisväestön liikunnasta: Naiset voimistelevat, miehet palloilevat. Tiia Kekäläinen 43 Eläke lisää liikettä – joksikin aikaa. Jouko Kokkonen 26 NÄIN MAAILMALLA: Futislehtorina Titanicin lähtökaupungissa. Aktiivisia eläkepäiviä. Tuomas Rytkönen, Juha Ahtiainen. Että osaa kohdella muita ihmisiä hyvin.”. 63 Paavo Arhinmäki Valtion liikuntaneuvoston johtoon. 37 LÄHIKUVASSA: Ammennan tutkijana omista kokemuksistani. Jouni Lavikainen 62 Kirjoittajakutsu: ”Eriarvoisuuden kasvot suomalaisessa liikunnassa”. Friedmann Award -palkinto. Kalevi Heinilä 65 OPISKELIJA OUNASTELEE: Miksi opiskelija liikkuu – tai ei liiku. Annukka Alapappila. Kuva liikuntakulttuurin historiasta. Laura Karavirta 52 Ikääntymisen kiihdytysajot alkavat vaihdevuosista – kestääkö keho mutkissa mukana. TUTKITTUA 72 Tutkimusuutiset 78 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS. 63 Kansallinen liikuntafoorumi lokakuussa Jyväskylässä. Saku Rikala 25 Toimittajalta: Liikunta & Tiede – isompi lehti kuin luulisikaan. Elina Hasanen 17 Ulkoilun ei pitäisi olla ilmaa liikkumisen edistämisessä. 63 LTS äänessä: Tieteen ja käytännön äärellä -podcast. 63 Blogeja liikuntakulttuurin ilmiöistä. Kati Lehtonen ARVIOITUA 67 TUL:n viimeisimmät taistot – ja vähemmän enemmänkin kirjoissa ja kansissa. 61 Virstanpylväitä Madridissa – ISHPES Congress 2019. 31 Voima se on joka jyllää – voimantuoton kenttätestaamisen lyhyt oppimäärä. 39 TEEMA: Liikunta ja ikääntyminen elämänkulussa 39 Hyvinvoiva mieli saa keski-ikäiset ja ikääntyneet liikkumaan. Joonas Suikula POHDITTUA 66 Urheilun vapaaehtoistoiminta – näkyvää, mutta silti niin näkymätöntä. Jouko Kokkonen 71 VÄLÄHDYKSIÄ VUOSIEN TAKAA: Stadion 50 vuotta sitten. Jouko Kokkonen 68 Antaudu tarinalle – se kannattaa. Teijo Pyykkönen 70 Diego Maradona – tähti hyvässä ja pahassa. AJASSA 61 Pauli Rintalalle Elly D. Eija Laakkonen 57 Liikunnasta lisää hyvinvointia työikäisille. Matti Munukka, Mikaela von Bonsdorff T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 4 Ku va : R IIT TA -IL O N A H U R M E R IN TA ”Minusta sydämensivistys on tärkeintä
4 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019
5 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Teksti: JOUKO KOKKONEN Kuvat: RIITTA-ILONA HURMERINTA NEUROLOGI KITI MÜLLER: ”Liikunta pistää kaikkiin aivojen hermoverkkoihin vipinää ja liikettä” – Neurologi tai aivotutkija on kiinnostunut siitä, miten eri aivoalueet aktivoituvat erilaisissa liikkeissä. Kaikkia näitä tarvitaan kaikessa liikkumisessa. Mihin perustuvat liikunnan positiiviset vaikutukset ihmisen mielenterveyteen. Tuntoaivokuori ottaa vastaan tuntoinformaation. Geriatri on kiinnostunut siitä, miten liikunnalla pidetään yllä ihmisen toimintakykyä. Neurologi tuo kokonaisuuteen ymmärryksen siitä, että ihmisen keho, aivot ja mieli ovat kuin kolmen jalan jakkara, jossa jokaisen täytyy olla riittävän vakaa. Psykiatria kiinnostaa, miten liikunta vaikuttaa erilaisiin hermovälittäjäaineisiin ja vaikkapa luonnollisiin endorfiineihin. Ihminen ja hänen aivonsa ovat niin monimutkaisia kokonaisuuksia, että niiden ymmärtämiseen tarvitaan eri tieteenalojen tutkijoiden yhteistyötä. Müller näkee liikkumisen hyvin moninaisena Pienikin liike ja liikkeen ajatteleminenkin on hyväksi aivoille. Liikunta koskettaa Müllerin mukaan kaikkia aivojen osa-alueita, mitä esimerkiksi kielelliset tai matemaattiset tehtävät eivät tee. Liikunta on erinomainen esimerkki aihepiiristä, jonka tutkimukseen ja ymmärtämiseen monitieteinen lähestymistapa soveltuu. Jos joku jaloista huojuu, niin toimintakykykin huojuu. Aivojen toi minnan ymmärtämisessä tarvi taan eri tieteenalojen menetelmiä ja tietovarantoja. Nokia Bell Labsissa erikoistutkijana työskentelevä Müller on monitieteisyyden puolestapuhuja. Taiteen ja kulttuurin tutkimus voi antaa oman lisänsä liikunnan ja liikkumisen ymmärtämiseen. Ja jos jollekin aivoalueelle tulee vamma, miten se näkyy ihmisen liikkumisessa, ja miten liikunnan avulla voitaisiin kuntouttaa. Tiivistetysti on kyse siitä, että eri alojen ihmiset pohtivat yhdessä esimerkiksi liikuntatutkimuksen käytännön sovelluksia.. Tämä avaa laajoja näkymiä monitieteisyydelle. – Liikunta pistää kaikkiin aivojen hermoverkkoihin vipinää ja liikettä. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa riittää tutkimuskohteita monitieteisellä otteella. M onitieteisyys on arkipäivää neurologi Kiti Müllerille. Näin voisi tiivistää neurologi Kiti Müllerin sanoman. Liikeaivokuori huolehtii perusliikkeistä. Siksi tutkimuskenttää riittää esimerkiksi fysiologeille, psykologeille, ravitsemustieteilijöille ja yhteiskuntatieteilijöille. Müller muistuttaa, että liikkuminen on jollain lailla läsnä ihmisen koko elämässä. Kuuloaisti nappaa vaikkapa musiikin, näköaisti tanssipartnerin liikkeet, otsalohkot suunnittelevat, miten sarjat tehdään, pikkuaivot osallistuu tasapainon säätelyyn ja aivorunko liikkeiden koordinointiin. Ihmistä päästä varpaisiin tarkasteleva neurologi auttaa ymmärtämään, miten toimintakyvyn eri osat saadaan toimimaan keskenään
Tuoli voisi liikehtiä ja kehottaa nousemaan ylös. Vaikeasti hahmotettavat sykkyrät ja käyrät eivät kerro ihmiselle välttämättä oleellisia asioita. Digitalisaatio on osaltaan vähentänyt liikkumista ja kiihdyttänyt vähän liikkuvan elämäntavan yleistymistä. Toisaalta tietosuoja tulee vastaan tietojen keruussa. Asiaan pitäisi Müllerin mielestä kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi koulutuksessa kuin nyt tehdään. Urheilusuoritusta tai tanssia katsovalla ihmisellä aktivoituvat samat aivoalueet, joita tarvitaan liikkumiseen. Jokaiselle asialle löytyy puolestapuhuja tai vastustaja. Kun jotkut sanovat, että harrastatko vain kävelyä, niin vastaan, että kävelykin on aika kognitiivinen juttu. Pikemmin vaara on, että seurauksena on informaatiokupla, muistuttaa Müller. Miten elää informaatiotulvassa. Ratkaisu ei ole se, että käytetään suodatinta, joka jättää hyödyntämättä tietyn informaation. Müller itse torjuu hälyinfoa vastamelukuulokkeilla, joissa soi musiikki. Ensimmäisenä oirehtii Müllerin mukaan kyky napata kuullusta oleellinen informaatio. Väsyneenä tarkkaavuus herpaantuu herkemmin, jolloin normaalikin ärsykemäärä voi heikentää havainnointikykyä. Peruskävelyssä on monta erilaista asiaa. Virtuaali kokemuksen avulla voisi lieventää aivokuvantamiseen tai leikkauksiin liittyviä pelkoja. Monien asioiden kohdalla ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua, kaikki on siltä välil tä. Juoksemista harrastavan rannelaite ei välttämättä hälytä ajoittain esiintyvästä rytmihäiriöstä, joka on oire siitä, että fysiologinen toipuminen flunssasta on kesken. Liikunnasta ja digitalisaatiosta puhuttaessa esille nousevat erilaiset mittalaitteet ja sovellukset. Digisovellukset hyvä renki, huono isäntä Liian vähäinen liikkumisen määrä on huolenaihe kautta maapallon. Näitä ratkaisuja on kehitteillä. Ne voisivat lisätä ymmärrystä ihmisen kehosta ja aivojen sekä aistien toiminnasta. Tarkastelussa ovat dataintensiiviset ympäristöt ja se, miten informaatio pitää esittää, että ihminen ymmärtää sen. Mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset saattavat kokea pääsevänsä helpommalla pysyttelemällä samanmielisten kuplassa. Ne voivat orjallisesti seurattuna aiheuttaa ahdistusta. Oikean tulkinnan pohjaksi olisikin oltava riittävästi tietoa siitä, mitä mitataan ja millaiselle kohderyhmälle laite tai sovellus on kehitetty. – Siinä, miten laitteiden avulla tunnistetaan vaaran signaaleja, on paljon kehitettävää. Lisätyn todellisuuden ja virtuaalisuuden käyttö on mahdollista myös kuntoutuksessa. VR-laseja voi ehkä käyttää halvaustai vapinaoireiden kuntoutukseen siten, että virtuaalitilassa täytyy tarttua johonkin. Hänen mielestään monet ihmiset ovat tajunneet, että kaikkea tarjolla olevaa informaatiota on mahdoton omaksua. Liikettäkin digitalisaatio voi tuottaa. Jo käsillä tekeminen aktivoi niiden liikuttamiseen tarvittavat aivo-alueet puhumattakaan kävelystä, jota ihmiset väheksyvät suotta. Silloin on kestettävä tästä aiheutuva ahdistus. Toiminnallisen kuulon ikäkuuloongelma kohdistuu puhealueelle. – Täytyy hallita neljä raajaa, tasapainoa, havainnoida tilannetta, havaita esteet, kyetä menemään puunjuurakon tai kynnyksen yli. Oma musiikkikupu auttaa häntä keskittymään. Sovellukset eivät myöskään ainakaan vielä kykene tunnistamaan vaaranmerkkejä esimerkiksi flunssan jälkeen. Lääketieteessä suhtaudutaankin varovaisesti laitteiden käyttöön. Aina käden ulottuvilla olevat mobiililaitteet passivoivat ihmisiä kiistatta, mutta kuva ei ole Müllerin mukaan aivan näin mustavalkoinen. Kaikki liikunta ei välttämättä taivu virtuaalitodellisuuteen. Robotteja on kehitetty toimimaan ryhmäliikuntaohjaajina ja valmentajina. Oleellisempi onkin kysymys, tukeutuuko faktaan vai fiktioon. Müller pohtii informaatiotulvaa myös laajemmin. Müller kehittäisi myös esineitä, joihin on upotettu tekoälyä. Müller panostaisi mieluummin esimerkiksi robotiikan mahdollisuuksiin korvata menetetty raaja. Tämän päivän ihminen joutuu elämään infotulvan keskellä. Krooniset sairaudet lisääntyvät ikääntymisen myötä, mikä osaltaan kasvattaa tiedontarvetta ih. Erilaiset tanssipelit ja aktiivisella alustalla tapahtuvat liikesarjat ovat osoittautuneet toimiviksi. Voiko virtuaalivedestä ylipäätään saada luonnollisen tuntuista. 6 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 koko naisuutena. Jos maltti puuttuu, seurauksena voi olla henkeä uhkaava vakava rytmihäiriö syrjäisellä lenkkipolulla. Vanha ja sairas vasta liikettä tarvitseekin Väestö vanhenee Suomessa ja myös koko maailman mitassa. Müller muistuttaa, että kävely itsessään on varsin vaativa suoritus. Ihmisen tarkkaavuutta, tunnetilojen ja aikaisemmin opitun vaikutuksen hahmottamisen tuntevat neurologit voivat olla tiedon esittämistä mietittäessä suureksi avuksi. Sen vaikutukset riippuvat vireydestä. Pelaaminen ohjaimilla kehittää silmä-käsi -yhteistyötä. Müllerin mielestä mitatun tiedon esittämistavan pohtiminen (”data-design”) on suurelta osin laiminlyöty. Tilanne muuttuu, kun kertyy tietoa terveistä ja vastaavasti mittausmenetelmien käyttäytymisestä eri sairauksissa. Onneksi on paljon ihmisiä, jotka jotka Müllerin mukaan ajattelevat, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Ja aina löytyy se, joka sanoo, että tämä on oikea tapa ajatella ja kaikki muut ovat väärässä. Nokia Bell Labsissa Müllerin tutkimuskohteena on ihmisen tapa havainnoida ympäristöään ja kognitiivisten toimintojen luonne. Silti esimerkiksi vain harvat ravintolat kiinnittävät huomiota siihen, että ääniympäristössä on helppo kuulla toisen ihmisen puhe. Työympäristössäkin on usein häiritsevää taustamelua. Hälyinfon vaikutus korostuu esimerkiksi ikäkuulosta kärsivillä. Pitäisi vielä malttaa levätä. Kaikki ratkaisut, joissa pelataan tai liikutaan virtuaalitilassa, ovat Müllerin mielestä lupaavia liikuttamisen kannalta. Esimerkiksi uimisessa on oleellista kosketus veteen. Esimerkkejä tästä ovat lähes ihmiskäden veroinen tekoälyllä varustettu robottiraaja tai oppi va jalkaproteesi, joka toimii niin hyvin, että ihminen pystyy sillä luontevasti kävelemään tai juoksemaan. Ison haasteen muodostaa se, että ihmisen laajin elin on tuntoaisti
Aamuihminen haluaisi tehdä aamupäivällä, iltaihminen alkuillasta. Sähköistä ruokapäiväkirjaakaan hän ei kertomansa mukaan jaksanut pitää. Se ei kuitenkaan tunnu hänestä liikunnalta. Vireystilan vaihtelu olisikin otettava Müllerin mielestä paremmin huomioon etenkin kroonisissa sairauksissa ja ihmisen vanhentuessa. JOUKO KOKKONEN Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi halutaan kehittää mahdollisimman pitkälle ihmisen kaltainen robotti ryhmäliikuntaohjaajaksi. Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, miten suuntaus jatkuu.. Mutta ymmärrän, että tämä kiinnostaa toisia ihmisiä. 7 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 misten jaksamisesta ja vireystilasta. Arkiliikunta kaikki kaikessa Itsensä Müller määrittelee liikkujaksi, joka ei pidä lainkaan hikoilusta. Liikkeitä voi tehdä myös sängyssä, mutta muistisairaan saaminen liikuttamaan ajoittain käsiään ja jalkojaan ei ole yksinkertaista. Aikaeron rasittaman ihmisen kannattaisi kuitenkin lähteä pienelle palauttavalle kävelylle. Monimutkaisia malleja kutoessa ei ehdi ajatella työasioita. – Asia on mutkikas, mutta väitän, että yksi syy kuntoutumisen epäonnistumiseen on väärä ajoitus. Erilaisia liikuntaan liittyviä digivempaimia Müller kokeilee mielellään, mutta liikkumaan ne eivät itsessään saa. Minulla on auttanut siirtyminen isommasta lautasesta pienempään lautaseen. – Onko mitään järkeä antaa esimerkiksi liikuntakykyä parantavaa kuntoutusta, jos ihminen on niin väsynyt, että hän ei yksinkertaisesti jaksa osallistua. Päästyään perille he lähtevät lenkille. Liikunta on monelle Müllerin havaintojen mukaan liian suorituspainotteista. Luonteeltaan palauttava ja rauhallinen liikunta on vastapainoa intensiiviselle työlle. – Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka pohtivat, auttavatko ruokapäiväkirjat heitä. Kaikista tarkkaan aikataulutetuista asioista voidaan tehdä robottitai avatar-ratkaisu. Fysioterapia osuu pahimmillaan hetkeen, jolloin ihminen on kaikesta väsyneimmillään. Ihan yhtä lailla ihmisiä voi liikuttaa valkokankaalta näkyvä ihminen. Yksinkertainen juttu. Nokialla monet ihmiset lentävät säännöllisesti ympäri maapalloa. Ihminen ei hevin halua näyttää toimintakykynsä heikenneen ja kadottaa halunsa lähteä ulkoilemaan. Vaivalloisesti liikkuville on tärkeää, että kodin lähiympäristössä on helppoa ja turvallista liikkua. Taidot nousta istumaan makuulta unohtuvat, koska harjoitusta on liian vähän. Mieluisia liikuntamuotoja ovat uiminen, hidas hiihtäminen, rauhallinen pyöräily ja luistelu. Müllerin mukaan väsyneeseen kehoon tehoaa paremmin muutaman minuutin liikuntaharjoite useasti päivän aikana kuin puoli tuntia kerralla. Müllerille paras tapa rentoutua on käsitöiden tekeminen, vaikka se kuormittaa niskaa ja hartioita. Oma kysymyksensä on suurimman osan päivästään vuoteessa lepäävien aktivointi niin, että heidän kehon hahmotuskykynsä säilyy. Ikäihmisen pitää edelleen tyytyä kuntoutukseen yleensä silloin, kun se fysio terapeutille sopii. Hän suosii arkiliikuntaa: kävelee aina portaat ja usein osan työmatkasta sekä sään salliessa pari kertaa viikossa kymmenen kilometriä kotoa Helsingin keskustaan. Liikkumista edistävä toimintakykyterapia olisi ajoitettava ajankohtaan, jossa ihminen on virkeimmillään
Tulokset esitetään tekstissä ja kuvioissa ryhmien osuuksina koko lajin harrastajamäärästä. Myös näiden lajien alalajit on esitetty taulukossa joogaa lukuun ottamatta. Asuinpaikan merkitys on pienempi, mutta selviä alueellisiakin eroja löytyy. Ainakin jälkimmäisen sukupuolijakauma tuntuu yllätykselliseltä ja kaipaa lisävarmistusta tai tulkintaa. Harrastajien sukupuoli erottelee lajeja voimakkaasti. Niitä yhdistää myös se, että niitä harrastetaan yli 90 prosenttisesti omatoimisesti joko yksin tai ryhmässä. Ensiksi tarkastellaan lajeja, joissa naisten osuus kaikista harrastajista on vähintään 70 prosenttia. Muita kuin palloilulajeja ovat tässä ryhmässä rullaluistelu, yleisurheilu, soutu ja purjehdus. Lavatanssin ja muu voimistelun lisäksi kaksi muuta lajia ovat suppaus ja lumilautailu. Kaikissa näissä naisten harrastamisen päärungon muodostavissa lajeissa on vuositasolla yli 300 000 harrastajaa. Nämä ovat myös pysyneet vuodesta toiseen aikuisväestön yleisimmin ilmoittamina liikkumismuotoja eri kyselyissä. Kuvioihin ei ole sisällytetty lajien harrastajamääriä. Myös nousussa olevan kiipeilyn harrastajapohjan tasajakoisuus on mielenkiintoinen tieto. 8 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Teksti: JARMO MÄKINEN KYSELYN KERTOMAA AIKUISVÄESTÖN LIIKUNNASTA: Naiset voimistelevat, miehet palloilevat Sukupuolesta riippumattomia ovat lajit, joissa kummankaan sukupuolen osuus ei ylitä 60 prosenttia. Lajit on ryhmitelty poikkiviivojen avulla. A rtikkeli perustuu kahteen vuonna 2018 tehtyyn aikuisväestön liikunnan harrastamista ja vapaaehtoistyötä koskeva kyselyyn, joiden tulokset julkaistiin toukokuussa (Mäkinen 2019). Suurimmillaan naisten osuus on ratsastuksessa (92 %) ja satusekä äitija lapsijumpassa (92 %). Olisi mielenkiintoista tietää, missä määrin naisten kuntonyrkkeily lisää ottelevien naisten määrää. Enimmäkseen naisia liikuttavaa suurta palloilulajia ei Suomessa ole. Poikkeuksen muodostaa yhä suositummaksi tullut kuntosaliharjoittelu, joka on kävelylenkkeilyn jälkeen yleisin liikkumismuotoja muoto. Kuviossa 1 lajit on järjestetty naisharrastajien osuuden mukaan laskevasti. Naisten ja miesten yhtä paljon harrastaminen lajien rungon muodostavat perusliikuntamuodot eli kävely, pyöräily, uinti, maastohiihto ja juoksulenkkeily. Lajeille on yhteistä myös se, että niitä harrastetaan keskimääräistä enemmän yksityisten yritysten palveluina. Niiden harrastajapohjasta naisten osuus Urheiluja liikuntamuotojen harrastamiseen ovat edelleen vahvasti yhteydessä sukupuoli ja ikä. Tämän ryhmän harrastajamäärältään suurimmat lajit ovat voimistelu (VO), ryhmäliikunta (RL), tanssi (TA) sekä uutena tulokkaana jooga. Huomiota kiinnitetään lähinnä ryhmien välisiin määrällisiin poikkeamiin. Alle 25 000 harrastajan lajit jätettiin analyysin ulkopuolelle. Harrastajapohjaltaan tasavertaisimmaksi lajiksi osoittautui yllättäen nyrkkeily. Miesharrastajien lievästi hallitsemina (60–70 % miehiä) erottuu useita palloilulajeja, kun sitä ennen ainoa erottunut palloilulaji on keilailu. Korkeimmillaan yrityspalveluiden käyttö on ryhmäliikunnassa, jonka harrastuskerroista 41 prosenttia tapahtuu yksityissektorilla.. Harrastaminen on yhä sukupuolittunutta Harrastajien sukupuoli erottelee lajeja voimakkaasti. Uutena suosittujen lajien listalle nousseen frisbeegolfinkin harrastajista miehiä on lähes 70 prosenttia. Alalajeistakin vain ”muussa voimistelussa” ja lavatanssissa naisten osuus jää alle 70 prosentin. Mukana ovat myös suurimmat naisten osuudet käsittävät joukkuepalloilulajit: pesäpallo, lentopallo ja futsal. Tämä kertonee siitä, että hyvinkin erityistä ja maskuliinista lajiperinnettä voidaan muokata laajemmille harrastajajoukoille soveltuvaksi. Jossain määrin yllätyksellistä on myös ainoan moottoriurheilulajin, moottorikelkkailun kuuluminen tähän neutraaliin ryhmään, mikä voi liittyä laitteen yleistymiseen sekä liikkumisettä harrastusvälineenä. Kuvion 1 lajeista loput ovat selkeämmin miesten hallitsemia. Näitä lajeja ennen erottuu vielä pieni ”väliryhmä”, jossa naisten osuus on 60–70 prosenttia kaikista lajin harrastajista. Kyselyssä ei eroteltu kuntonyrkkeilyä ja ottelullista nyrkkeilyä toisistaan, mikä on ehkä syytä tehdä jatkossa. Niiden tiedot löytyvät internetistä ladattavasta raportista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikissa yli 25 000 harrastajan joukkuepalloilulajeissa miesharrastajien osuus on suurempi. Todennäköisimmin suomalaisen löytää kävelemästä, pyöräilemästä tai kuntosalilta
Ensimmäiseen kyselyyn vastanneet eivät voineet vastata jälkimmäiseen kyselyyn, jolloin ne on voitu yhdistää yhdeksi 3 241 henkilöä käsittäväksi aineistoksi. Kyselyssä on seurattu erityisesti liikunnan ja urheilun harrastamisen, vapaaehtoistyön, osallistumisen ja seuraamisen selvittäminen lajikohtaisesti. A rtikkeli perustuu kahteen vuonna 2018 tehtyyn aikuisväestön liikunnan harrastamista ja vapaaehtoistyötä koskeva kyselyyn, joiden tulokset julkaistiin toukokuussa (Mäkinen 2019). Alle 25 000 har rastajan lajit jätettiin analyysin ulkopuolelle.. Koulutuksen, tulojen ja ammattiryhmän mahdollisia vaikutuksia ei ole otettu analyysiin mukaan, koska niiden ristivaikutukset ovat voimakkaita, eikä niitä voi poistaa tämänkaltaisessa ”yksinkertaisessa analyysissa”. Ensin mainittua osaaluetta koskeva raportti julkaistiin toukokuussa 2019. Kyselyiden sisältöinä olivat ensinnäkin suomalaisten liikuntaharrastaminen, vapaaehtoistyö, osallistuminen ja harrastuksiin kulkeminen. Kyselyt ovat samansisältöiset ja ne on kohdistettu 15–74-vuotiaille suomalaisille. 9 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Kuva: ANTERO AALTONEN MITÄ JA MITEN TUTKITTIIN. Sen kirjoitti tutkimusryhmä, johon ovat kuuluneet KIHUsta Outi Aarresola , Minna Blomqvist , Kaisu Mononen ja Jarmo Mäkinen , LIKES-tutkimuskeskuksesta Matti Hakamäki ja Kaarlo Laine sekä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta Hannu Itkonen ja Anna-Katriina Salmikangas . Analysoin tekstissäni vastaajien sukupuolen, iän ja asuinalueen yhteyttä lajien harrastamiseen. Tulokset esitetään tekstissä ja kuvioissa ryhmien osuuksina koko lajin harrastajamäärästä. Kyselyn virhemarginaali on +/2,5 prosenttia. Kuvi oihin ei ole sisällytetty lajien harrastajamääriä. Toista osa-aluetta koskeva raportti julkaistiin vuo den 2018 loppupuolella mutta se sisältää ainoastaan toukokuussa toteutetun kyselyn analyysin (Mäkinen et al. Toinen kysely tehtiin marraskuun loppupuolella ja siihen vastasi 1 672 henkilöä. Vastaajat edustavat koko Suomen väestöä sukupuolen, iän ja asuinalueen suhteen tasapainotettuna. Tiedot löytyvät internetistä ladattavasta raportista. Toisena kohteena olivat urheilun seuraaminen paikan päällä ja mediassa sekä käsitykset huippu-urheilusta. Huomiota kiinnitetään lähinnä ryhmien välisiin määrällisiin poikkeamiin. Ensimmäinen Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kantar TNS:n palveluna tekemistä kyselyistä tehtiin toukokuussa 2018 ja siihen vastasi 1 569 henkilöä. Lisäksi tutkimusryhmä toimi yhteistyössä Suomen Olympiakomitean kokoaman asiantuntijaryhmän kans sa. 2018). Tavoitteena on tuottaa ja jakaa aineistosta käytännön tietoa sekä tarkastella samalla mahdollisuuksia analysoida aihetta syvällisemmin
2003, 36). Moottoriurheilu, painonnosto ja ammunta ovat pääosin miesten harrastamia lajeja. Näitä joukkuelajeja ovat futsal, koripallo, jääkiekko, salibandy, jalkapallo ja pesäpallo. Tällaisia ovat e-urheilu, frisbeegolf, suppaus, fitness ja kiipeily. Lisäksi tähän nuorten suosimien liikuntaharrastusten ryhmään kuuluvat uudet lajit tai perinteisempien lajien uudet alalajit. Kahtiajako yksinkertaistaa vastausten esittämistä kadottamatta kuitenkaan alun perin kuuteen ikäluokkaan perustuvan analyysin päähavaintoja. Ikä ei ole vain numero liikunnassa Kuviossa 2 vastaajat on jaettu kahteen ikäluokkaan: alle 45-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin. 10 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 on 0–30 prosenttia ja miesten 70–100 prosenttia. Viittä suurinta palloilulajia on harrastanut viimeisen vuoden aikana noin miljoona suomalaista, joista valtaosa on miehiä. Myös lajien ryhmittely noudattelee tekstissä samoja prosenttirajoja. Kuntosalilla harjoittelevien määrän kasvu on ainoa merkittävä vanhempien ikäluokkien lajien harrastaKUVIO 1. Myös lumilautailu on säilynyt nimenomaan nuorten lajina. Näistä pienin naisten osuus on jääkiekossa (11 %). Miehet harrastavat naisia enemmän urheiluseuroissa, mikä johtuu suurelta osin joukkuepalloilun vaikutuksesta. Myös bodaus näyttää olevan suositumpaa miesten parissa, joskin naisten suosioon noussutta fitnessiä voidaan pitää lähellä sitä olevana lajina. Tarkempaan ikäluokitukseen perustuva tarkastelu osoittaa, että joukkuepalloilun harrastamien laskee selvästi jo 35 ikävuoden jälkeen. Vanhemman ikäluokan osuus on nuorempia suurempi kävelyssä, hiihdossa ja voimistelussa. Lajien osuudet esitetään samaan tapaan kuin sukupuolta koskevat tulokset. Kolmen nuorimman ikäluokan eli alle 45-vuotiaiden osuus lajin harrastajista esitetään laskevassa järjestyksessä eli alkaen suurimmasta osuudesta. Lähes puolet tämän ryhmän lajeista on palloilulajeja mukaan lukien suuret palloilulajit jalkapallo, jääkiekko salibandy ja koripallo. Tenniksessä naisharrastajien osuus on odotettua pienempi siihen nähden, että myös lajin naispuoliset huiput ovat suhteellisen hyvin esillä mediassa esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna. Erityisesti yli 44-vuotiaiden harrastamien lajien määrä on suhteellisen pieni, joten harrastettavien lajien joukko näyttää supistuvan ikääntymisen myötä. Kaikista yli 25 000 harrastajan joukkuepalloilulajeista ryhmän ulkopuolelle jäävät vain kaukalopallo ja lentopallo, joka on harrastajien iän suhteen varsin neutraali. Nämä ovat myös määrällisesti edelleen vanhempien ikäpolvien suosimia lajeja pyöräilyn, uinnin ja vesiliikunnan ohella (ks. Zacheus et al. Naisja miesharrastajien osuudet yli 25 000 harrastajan lajeissa.. Alle 45-vuotiaiden hallitsemissa lajeissa heidän osuutensa on 70–100 prosenttia kokonaisharrastajistamäärästä. Joukkuepalloilulajit erottuvat yhtenä tällaisena lajiryhmänä. Palloilulajeista biljardia ja pöytätennistä ei harrasteta yhtä paljon kuin joukkuepalloilua, mutta niidenkin lajitaidot vaikuttavat olevan edelleen arvostettuja miesten keskuudessa
Seuraavassa tarkastellaan lajeja, joissa alueen harrastusmäärät poikkeavat selvästi eli vähintään kymmenen prosenttia odotetuista arvoista. Näitä lajeja ei ole kovin montaa, joten niitä ei ole taulukoitu, vaan tärkeimmät lajit tuotu kunkin alueen yhteydessä. Perinteisiä urheiluja voimalajeja harrastetaan suhteellisesti muuta maata enemmän. Merkittävästi muusta maasta poikkeavat KUVIO 2. Pääkaupunkiseudun ”trendikäs” lajiprofiili eroaa suhteellisen selvästi muista alueista liittyen todennäköisesti alueen olosuhteisiin, ikäjakaumaan ja tulotasoon. Poikkeaman prosenttiarvo on merkitty lajin perään sulkuihin. Tämän lisäksi tässä on Helsinki-Uudestamaasta erotettu pääkaupunkiseutu omaksi viidenneksi alueeksi. Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta alueet koostuvat maakunnista, jotka puolestaan perustuvat yhtäältä historiallisiin maakuntiin ja toisaalta funktionaalisiin talousalueisiin. Muilta osin koko väestön eniten harrastamien lajien ikärakenne painottuu vanhempiin ikäluokkiin. 15–44-vuotiaiden ja 45–74-vuotiaiden osuudet yli 25 000 harrastajan lajeissa. Myös Etelä-Suomi muistuttaa koko maata. Suurista lajeista ikäneutraaliin joukkoon kuuluvat vielä ryhmäliikunta ja pyöräily. Käytetty alueellinen kehikko ei ole paras mahdollinen tämän kaltaiselle analyysille, lähinnä Pohjoisja Itä-Suomen yhdistämisen sekä Eteläja Länsi-Suomen alueiden laajuuden vuoksi. Juoksulenkkeilyn ikärakenne painottuu enemmän nuorempiin ikäluokkiin. Kuntosaliharjoittelu kuuluu kuitenkin kokonaisuutena ikäneutraaleihin lajeihin, jotka liikuttavat kaiken ikäistä väestöä. Pääkaupunkiseudulla purjehduksen (27 %), sukelluksen (22 %) ja latinalaisten tanssien (20 %) osuudet lajien harrastamisesta ovat selvästi suurempia kuin muilla alueilla. Keski-Suomeen asti yltävä Länsi-Suomi erottuu lajien harrastamisessa hieman selvemmin. 11 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 misessa tapahtunut määrällinen muutos reilun viimeisimmän kymmenen vuoden aikana (ks. Yhdistetty Pohjoisja Itä-Suomi erottuu lajiprofiililtaan melko selvästi, mikä selittyy osin ilmasto-olosuhteillakin. Muuta ei ollut kuitenkaan käytettävissä ja tämäkin toi joitakin alueellisia eroja esille. Senioriliikuntatutkimus 2007–2008). Ainoastaan aikidon (13 %), lavatanssien (12 %) ja muiden tanssien harrastamisen osuus ylittää tuon kymmenen prosentin rajan. Sen sijaan Uudenmaan alueella ei yhdenkään lajin poikkeama nouse yli kymmenen prosentin poikkeaman. Yksittäiset poikkeamat eivät kuitenkaan ole kovin suuria. Muita tällaisia lajeja ovat golf (14 %), fitness (12 %), kiipeily (11 %) ja suppaus (10 %). Alueellisia erityispiirteitä löytyy Lajien harrastamisen alueellisten piirteiden tarkastelun pohjalla oleva alueellinen jaottelu perustuu neljään NUTS-suuralueeseen, jotka ovat Helsinki-Uusimaa, Etelä-Suomi, Länsi-Suomi ja Pohjoisja Itä-Suomi (Kuvio 3). Yli kymmenen prosentin poikkeaman saavuttavat yleisurheilu (13 %), bodaus (12 %), voimanosto (11 %), pesäpallo (10 %) ja lentopallo (10 %)
Tässäkin kyselyssä käytetty 118 lajin lista osoittautui puutteelliseksi. Mikäli liikuntakäyttäytymiseen halutaan vaikuttaa, niin kaikille ei välttämättä kannata tarjota samaa liikuntareseptiä, koska se voi jäädä käyttämättä. Suuri kirjo vaikeuttaa liikuntakäyttäytymiseen vaikuttamista Sukupuoli ja ikä vaikuttavat olennaisesti siihen, mitä lajeja harrastetaan. Alueelliset erot lajien harrastamisessa eivät ole yhtä selviä kuin sukupuoleen ja ikään liittyvät erot. Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry sekä Suomen Kuntoliikuntaliitto Kunto ry. Miten elämänkaari jäsentää liikuntakäyttäytymistä. Liikunta & Tiede 40 (5-6/03), 33–38. Myös Itä-Suomesta olisi voinut erottua joitakin muita lajeja, jotka jäivät yhdistämisen vuoksi alle kymmenen prosentin. Pienemmissä lajeissa yksittäisten seurojen aktiivisuus voi vaikuttaa alueellisiin eroihin. Zacheus, T., Tähtinen, J., Koski, P., Rinne, R., Heinonen O. KUVIO 3. SLU:n julkaisusarja 2/08. Niitä harrastetaan ikääntymisen myötä yhä enemmän. Suurimpia lajeja eli lähinnä perusliikkumismuotoja harrastavat sen sijaan molemmat suku puolet. (toim.) 2019. 12 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 moottorikelkkailun (33 %) ja todennäköisesti rullahiihdon sisällään pitävän rullaluistelun (23 %) osuudet. Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2018. Harrastettujen lajien määrä pienenee iän myötä. Harrastuskertojen huomioon ottaminen muuttaa tilannetta suurten lajien eduksi, mutta pieniä lajeja ei kannata sivuuttaa lähtökohtaisesti liikuntakäyttäytymisen tutkimuksessa. Mäkinen, J., Lämsä, J. Suomen Euroopan unionin alueluokitusjärjestelmän mukaiset NUTS-alueet (2012).. Kävelylenkkeily on merkittävin liikuntamuoto koko väestön ja kaikkien ikäryhmien liikkumisen kannalta. Kokonaisuutena alueelliset erot muodostuvat keskisuurista ja pienehköistä lajeista. Huippu-urheilun arvostus ja lajien seuraaminen: väestökyselyn 2018 tuloksia. & Pusa, S. Harrastetut lajit ja liikuntamuodot vaihtelevat eri väestöryhmien kesken. Senioriliikuntatutkimus 2007–2008. 2003. J. Keskisuuret lajit näyttävät haarautuvan pääsääntöisesti joko miesten tai naisten suosimiin lajeihin. Jatkossa kyselyyn vastanneiden taustat kannattaa selvittää vähintään maakuntapohjaisesti. Väestön kokonaisliikkuminen koostuu monista pienistä puroista. Pohjoisja Itä-Suomessa hiihdetään ja lasketellaan muuta maata enemmän, mutta poikkeamat eivät yltäneet kymmeneen prosenttiin. KIHUn julkaisusarja, nro 62. Noin 60 prosenttia 15–74 -vuotiaiden harrastamisesta tapahtuu lajeissa, joiden harrastajamäärä yltää yksittäin tarkasteltuna 0,1–3 prosenttiin kaikista liikkujista. Väestötason liikuntakäyttäytymisen tutkimuksessa pitäisi pyrkiä nykyistä tarkempaan tietoon ja ymmärrykseen liikuntamuotojen selvittämisessä. Muita kymmenen prosentin poikkeamaan yltäviä lajeja Pohjoisja ItäSuomessa ovat jousiammunta (10 %), lumilautailu (10 %), showtanssi (10 %) ja kaukalopallo (10 %). JARMO MÄKINEN, YTT Erikoistutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: jarmo.makinen@kihu.fi LÄHTEET Mäkinen, J. Taustamuuttujien vaikutusta lajien harrastamiseen on syytä kartoittaa tarkemmin malleilla, jotka mahdollistavat koulutuksen, tulojen ja ammattiryhmien vaikutusten mukaan ottamisen. Aikuiset 66–70 -vuotiaat. KIHUn julkaisusarja, nro 67. Tässä on menetelmällisiä haasteita, sillä tutkittava kirjo on laaja. 2018. Käytetyssä jaottelussa suomalainen liikuntakulttuuri näyttäytyy alueellisesti melko homogeenisenä, mutta muutamissa lajeissa alueellisia erityispiirteitä nousee esille. Mikäli Pohjois-Suomi olisi ollut omana alueenaan, tämä raja olisi todennäköisesti ylitetty maastohiihdossa ja laskettelussa. Suurten lajien ja liikuntamuotojen osalta alueet eivät poikkea merkittävästi toisistaan. Selkeästi enemmän alueella harrastetaan myös aikidoa (18 %), kyykkää/mölkkyä (15 %), koripalloa (14 %) sekä todennäköisesti hirvenhiihdon sisällään pitävää ampumahiihtoa (13 %)
Luonnossa liikkuminen jää kuitenkin liian usein taka-alalle, kun arki painaa päälle. Vesillä liikkuminen kysyi myös yhteistyötaitoa kaverin kanssa. L uontoympäristön ja luonnossa liikkumisen on todettu tukevan lasten ja nuorten hyvinvointia, kasvua ja kehitystä monin tavoin. Lapset kantoivat retkiltä kotiin intoa ja malleja luonnossa liikkumiseen. Jopa ote ruuduista kirposi. Kaverisuhteet ja yhteishenki vahvistuivat. Mitä tapahtui, kun neljä koululuokkaa pääsi kokonaisiksi päiviksi liikkumaan luontoon. Kuva: Minna Jokinen. 2014.) Kun etsitään mahdollisuuksia vahvistaa lasten Luontoliikuntapäivään kuulunut melonta oli uusi liikuntamuoto monille lapsille. Läheisen luontosuhteen rakentuminen lapsena tukee liikunnallista elämäntapaa myös aikuisuudessa. 13 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Teksti: ELINA HASANEN Luonto lisää lasten liikettä – mutta mistä aikaa luonnolle. (Hartig ym. Viime vuosikymmeninä huoli lasten pääsystä luontoon ja luontosuhteen heikkenemisestä on lisääntynyt
Lapset ottivat tämän ilolla vastaan aikuisjohtoisen arjen vastapainoksi. Liikuntataitojen yhteydessä tämä on tärkeää, sillä koettu lahjakkuuden puute ja pärjäämiseen liittyvät huolet estävät usein liikuntaharrastuksiin osallistumista (Hakanen ym. He kysyivät, millainen luonnossa liikkuminen on lapsille mielekästä ja merkityksellistä. Luonto on omaehtoisuuden ja leikkisyyden salliva ja jopa niihin kannustava, tarkoituksenmukaisuutta korostaviin luokkahuoneisiin ja liikuntapaikkoihin verrattuna väljempi tila. Kaverisuhteiden tiivistyminen ja koko luokan yhteishengen vahvistuminen olivat kallisarvoisia viemisiä kouluarkeen. He kokivat raikkaan ulkoilman, rauhan ja kauneuden arjesta erottuviksi. Luonto on myös kontakteja eläimiin ja kasvillisuuteen sekä yhdessäolon paikka, jossa liikuttiin kavereiden ja perheen kanssa. ”Luontoa” ei aineistonkeruussa määritelty. (Itkonen & Kauravaara 2015; Simula 2012, 13-14.) Luonto lisää liikettä -hankkeessa vietiin 10–11-vuotiaita lapsia luontoon haluten tarjota heille tarttumapintaa hyvinvointia lisäävään luonnossa liikkumiseen. Millainen osa luonnossa liikkumisella on lasten elämän kulttuurisissa, sosiaalisissa ja fyysisissä konteksteissa. (Ks. ”Tärkeimmäksi” ulkoiluympäristöksi koetaan kuitenkin vesistöt. Luontoon vetäydytään arjen ympäristöistä ja velvollisuuksista hyvän olon lähteille. Ne sisälsivät paljon ohjausta, mutta aikaa ja tilaa jäi myös omaehtoiselle liikkumiselle ja muulle ajanvietolle. Sitä ei oudoksuttu, vaan he kokivat sen tulleen tarpeeseen.. Lasten kokemukset ja merkityksenannot toivat esiin, millaista arkitodellisuutta ne heijastavat. 2019, 23). Päivät olivat aikuisten raamittamia. Kiinnittyminen luonnossa liikkumiseen, kuten mihin tahansa toimintaan edellyttää sekä subjektiivisia merkityksellisyyden kokemuksia että suotuisia olosuhteita ja rakenteellisia kehyksiä arkitodellisuudessa. Hasanen 2017; Skår ym. Lapsille tärkeä vapauden tuntu syntyi valinnanvapaudesta toiminnan muotojen, tahtien ja tapojen sekä tavoitteiden suhteen. 14 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 suhdetta luonnossa liikkumiseen, on tarpeen tuntea luonnossa liikkumisen tapojen lisäksi myös sen asema lasten elämässä ja arjessa. Luontoon lähdetään yleensä lähelle, yleensä metsään. Pitkiä aikoja ulkona oleminen oli harvinaista lasten elämässä. Lapsille luonto edustaa ensisijassa aistielämyksiä, rauhaa ja elpymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä. Sitä ei oudoksuttu, vaan he kokivat sen tulleen tarpeeseen. Yhdessäolon ja yhteisöllisyyden merkitykset nousivat tärkeiksi, kun luokka vietti kokonaisia päiviä toimien yhteistyössä ja välillä kilpaillen. Vapautta ja ulkoilmaa, oppeja ja luokkahenkeä Luontoliikuntapäivät olivat luonnossa oman luokan kanssa vietettyjä koulupäiviä. Luontoliikuntapäivillä uusien liikkumisen muotojen kokeilu ja toimintojen sopiva haasteellisuus toivat lapsille onnistumisen ja itsensä ylittämisen kokemuksia. Aineistosta tuli ilmi, että kaupungissa asuville lapsille ”luonnoksi” saattaa riittää puiden olemassaolo. Simula 2012), paistoi aineistosta. Haastatteluissa tuli esiin myös luontoympäristöön liittyviä pelkoja. Interventio edisti lasten kiinnittymistä luonnossa liikkumiseen tutustuttamalla luonnossa liikkumisen muotoihin ja tarjoamalla omakohtaisia kokemuksia sen vaikutuksista hyvinvointiin. Esimerkiksi eksymistä pelkäävälle kaupunkilaistytölle arjen mieluisa luontoympäristö oli lähellä tuttua urbaania: ihmisiä ja kulkuväyliä. Pitkäaikainen ulkona oleminen oli harvinaista lasten elämässä. Joihinkin aktiviteetteihin sisältynyttä kilpailullisuutta lapset arvostivat vähemmän. Lapset yhdistivät raikkaassa ilmassa oleskelun muun muassa parempaan koulun arjessa jaksamiseen. He kokivat kilpailun vastakkaisena yhteistyölle ja yhteen kuulumiselle. Luonnossa liikkumista katsotaan myös sen hyvinvointivaikutusten eli hyötyjen kautta; se virkistää koulutehtävien lomassa ja kohentaa fyysistä kuntoa. Hankkeen tutkijat halusivat saada lasten äänen esiin. Lapset katsoivat luontoliikuntapäiviä sekä niiden antia vahvasti sosiaalisesta näkökulmasta, mikä heijastaa vertaisryhmien merkitystä tässä iässä. Yli puolet interven tioon osallistuneista lapsista arvioi sen itselleen hyvin tärkeäksi asiaksi ja noin 90 prosenttia hyvin tai melko tärkeäksi asiaksi. 2019; Koski & Hirvensalo 2019). Vapauden tuntu sai liikettä aikaan, ja luonto toimintaympäristönä edisti vapauden tuntua. Päiviin kuuluneet aktiviteetit, toimintatavat ja toiminnan tulokset merkityksellistyivät osin tavallisen kouluarjen vastapainona, osin sitä tukevina asioina. Kilpailu ei siten vastaa kaikkien lasten tarpeita, eikä ole omiaan vahvistamaan suhdetta luonnossa liikkumiseen. 2016.) Luontoliikuntapäivillä koetut aistielämykset olivat lapsille tärkeitä. Havaintoa voi verrata tutkimustuloksiin, joiden mukaan kilpailullisuus koetaan yleisesti liikunnan harrastamisen esteeksi, eikä enää tärkeäksi merkitykseksi (Hakanen ym. Moni vaikutti löytävän luonnossa liikkumisesta uusia itselleen merkityksellisiä asioita. Ajallemme tyypillinen urbaani luontokäsitys, jossa luonto nähdään arjen vastapainona (esim. Rauhaa – myös ruuduista Luonnossa liikkumisella vaikutti olevan melko vankka sija lasten arvomaailmassa. Merkityksellistä oli myös uuden oppiminen. Oppimisen taustalla oli riittävä määrä ohjausta, mutta liiallinen tavoitteellisuus onnistuttiin välttämään ja sen sijaan ruokkimaan kokemusta omien taitojen riittämisestä
Kokemus ajan puutteesta viittaa paitsi koulutehtävien kaltaisiin velvollisuuksiin myös ajankäytön priorisointiin. ELINA HASANEN, LitT Sähköposti: elina.hasanen@gmail.com Artikkeli perustuu tutkimukseen Hasanen, E. Simula, M. Teoksessa H. Luonto lisää liikettä – Mikä innostaa kouluikäistä. Koulun puoleen kääntymiselle on perusteluja. Hartig, T., Mitchell, R., de Vries, S. Nähtäväksi jää esimerkiksi, millaisiin suuntiin ilmastonmuutos ja luonnon kasvava arvo vievät omaehtoisen liikkumisen kulttuureita sekä miten kehittyy ruutujen ja luonnon rinnakkaiselo. Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040). Harrastukset olivat tärkeitä mutta aikaa vieviä, eikä niiden jälkeen enää lähdetty iltapimeässä ulos. Jyväskylä: LIKES, 135–182. Ruudun ääreen oli helppo jäädä. 15 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Lapset näkivät luontoon lähtemisen myös irtautumisena ruutujen ääreltä. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Sarja A 228. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. & Vähäsarja, K. Luonnossa liikkuminen oli kovin usein arjessa altavastaaja koetuista merkityksistään ja todetuista vaikutuksistaan huolimatta. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. 2019. Aikuisten hallinnoimien instituutioiden rinnalla elävät lasten ja nuorten todellisuudessa heidän omat kulttuurinsa omine pyrkimyksineen. Tulkintojen jäljillä. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Luonnossa liikkumisen määrää koulussa piti liian vähäisenä lähes puolet tutkituista, ja intervention anti etenkin lasten sosiaaliselle hyvinvoinnille koululuokassa oli selvä. Itkonen, H. Mietittävää löytyy liikuntaseurojen harjoituspaikoista. & Salasuo, M. Pohtia voi myös perheiden ajankäyttöön liittyviä arvoja, sillä yhdessä luonnossa vietetyn ajan lisääminen olisi sekä lasten, vanhempien että yhteiskunnan intressien mukaista (ks. Skår, M., Gundersen, V. Liikunnan merkitykset ja esteet. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-698-0. Havainnot käänsivät ajatukset siihen, kuinka aikuiset ohjaavat lasten ajankäyttöä ja millaisiin tiloihin arkea sijoitetaan. 2019. Koski, P. Tämänkin tutkimuksen tulokset korostavat lähellä sijaitsevien viherympäristöjen merkitystä. Tutkimusraportti on luettavissa Metsähallituksen verkkosivuilta: https://julkaisut.metsa.fi/ julkaisut/show/2379 LÄHTEET Hakanen, T., Myllyniemi, S. Ruutuaika jossakin muodossa kuului lähes joka toisen lapsen vapaa-ajan suosikkipuuhien joukkoon. Kuinka ujuttaa luonnossa liikkumista lasten arjen rakenteisiin, tehdä se sekä helpommaksi että arvostetummaksi valinnaksi. Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. & Frumkin, H. Kokko & L. & O’Brien, L. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4. Kauravaara (toim.) Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Huomattava osa lapsista (kyselyittäin noin 30–50 %) kertoi liikkuvansa luonnossa kuitenkin melko harvoin. Aikaa luonnolle Suurin osa lapsista piti luonnossa liikkumista mieluisana arjen tekemisenä. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö, 67–74. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Children’s Geographies 14 (5), 527–540. 2016. Itkonen & K. 2017. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Lasten selityksissä korostuivat ajan puute sekä muun tekemisen määrä. Teknologian käyttö luonnossa liikuttaessa ei aineistossa tullut esiin, vaan ruudut ja luonto nähtiin erillisinä ja vastakkaisina tiloina. Annual Review of Public Health 35, 207–228. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. How to engage children with nature: Why not just let them play. Oikeus liikkua. 2014. Siitä puhuttiin myös kielteiseen sävyyn joutavana oleiluna, joka oli hyvä keskeyttää virkistävään ulkoiluun. Studies in Sport, Physical Education and Health 261. 2015. 2019. Julkaisussa S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. & Hirvensalo, M. Luonnossa liikkuminen oli kovin usein arjessa altavastaaja koetuista merkityksistään ja todetuista vaikutuksistaan huolimatta.. Ajanvietto ruutujen äärellä näyttäytyi lapsille tärkeänä asiana sekä helppona valintana. 2012. Hasanen, E. & Kauravaara, K. Nature and Health. Luonnossa liikkumisen kulttuuriset representaatiot – Diskurssianalyysi suomalaisten luonnossa liikkumista käsittelevistä haastatteluista. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö / Valtion liikuntaneuvosto / Valtion nuorisoneuvosto / Nuorisotutkimusverkosto. Studies in Sport, Physical Education and Health 182. ”Me ollaan koko ajan liikkeessä” Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä
Tarkoitusta varten suunniteltiin luontoliikuntainterventio. Niissä kuvataan, millaiset toiminnan elementit olivat lapsille mielekkäitä ja hyviä juuri luonnossa liikuttaessa, myös liikunnallisen elämäntavan tukemisen kannalta. Intervention taustalla olivat itsemääräämisteoria (Deci & Ryan 2008) ja muutosvalmiuden (Prochaska & DiClemente 1983) tukeminen; tutkimuksessa viitekehystä laajennettiin ympäröiviin rakenteisiin. L uonto lisää liikettä -hanke tavoitteli lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä lisäämällä luonnossa liikkumista. Toiminta sisälsi luonnossa liikkumista, luontotietoutta, taidetta ja kulttuurihistoriaa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Luonto lisää liikettä -hankkeen interventiot tutkimuskohteena Tutkija Elina Hasanen kenttätyön parissa. Kyselyaineiston määrällinen analyysi muodosti perustan, jolle tuotiin haastatteluaineiston laadullinen sisällönanalyysi. Luonnosta vieraantumista pohtiville tulokset osoittavat, mitä tällaisella interventiolla saavutetaan. Luokkien oppilaiden (yhteensä 81 lasta) asuinalueet vaihtelivat kaupungin keskustasta pienen kunnan taajamaan ja haja-asutusalueeseen. Tutkimuskohteeksi rajattiin lasten kokemukset luontoliikuntapäivistä ja suhde luonnossa liikkumiseen. Ku va : M A R I LU U D Kuva: MINNA JOKINEN. Itsensä tutkija sai jo melko hyvin vakuutettua. Luonto lisää liikettä -hankkeen toteutti Metsähallituksen Luontopalvelut kumppaneineen vuosina 2017–2019. Tutkimus voi antaa myös vanhemmille ja valmentajille hyviä syitä ohjata lapset metsään. Ohjelmarungon suunnitteli hankehenkilöstö, ja yksityiskohtien suunnittelusta sekä ohjauksesta vastasivat paikalliset luontoja eräopasyrittäjät ja -opiskelijat. Interventio toimii hyvin vastaavien pohjana. Tieto luontoon lähtemisen taustoista, esteistä ja koetuista vaikutuksista antaa eväitä liikunnan edistämiseen. Tavallista arkea tarkasteltiin myös, ja tuloksista voikin lukea yleisesti luonnon virkistyskäyttöön liittyviä lasten tarpeita ja mieltymyksiä. Toimenpiteisiin kuului luonnossa liikkumisen toimintamallien ja hyvinvointivaikutusten arviointimenetelmien kehittäminen. Yksi luokista oli keskimääräistä monikulttuurisempi joukko. Interventioon valitut neljännet luokat tulivat Helsingistä (1), Tampereelta (1) ja Tammelasta (2). Sananen sovellettavuudesta: tarjolla eväitä lasten luontoliikunnan edistämiseen T utkimus kohdistui pääasiassa lasten kokemuksiin leirikoulumaisista luontoliikuntapäivistä. Luokat osallistuivat omina ryhminään kolmeen luontoliikuntapäivään tai -päiviin, jotka toteutettiin Forssan seutukunnan luontokohteissa keväällä, syksyllä ja talvella. Aineistona olivat lapsille tehdyt lomakekyselyt jokaisen luontoliikuntapäivän jälkeen (n = 75, 77 ja 63) sekä syventävät teemahaastattelut (11 lasta 2 luokalta). Lasten liikuntaharrastuneisuus oli lähellä kansallisen LIITU-tutkimuksen keskiarvoja. Rahoittajia ja yhteistyökumppaneita olivat Euroopan aluekehitysrahasto, Uudenmaan liitto, Hämeen liitto ja Eerikkilä Sport & Outdoor Resort sekä Forssan, Humppilan, Jokioisten, Tammelan ja Ypäjän kunnat. Siksi tulokset ovat käyttökelpoisia opettajille, luontoja eräoppaille ja muille kouluikäisten luontoliikuntaa ja -toimintaa suunnitteleville ja järjestäville. Liikkumismuotojen kirjo ulottui tavanomaisesta patikoinnista erikoisempiin resiinaretkeen ja SUP-lautailuun
Vanhat konstit on koeteltu ja teholtaan rajallisiksi huomattu. Ku va : M A R I LU U D. Antti Rinteen hallituksen aikeena on ottaa ulkoilu ja luontoliikunta yhdeksi liikkumisen lisäämiskeinoksi. Teksti: JOUKO KOKKONEN Ulkoilun ei pitäisi olla ilmaa liikkumisen edistämisessä Ulkoilun ja luontoliikunnan kortteja ei ole katsottu kunnolla liikkumisen edistamisessä. Olisi jo aika
Ulkoilmassa liikkumista on mahdollista lisätä fyysiseen aktivisuuteen houkuttelevilla ja siihen suuntaavilla ratkaisuilla. Ulkoilun ja luontoliikunnan laaja-alaisuus havainnollistuu niitä koskevan lainsäädännön tarkastelussa. Ministeriöiden merkitystä valottaa Saku Rikalan artikkeli sivuilla 20–25. Suomalaiset ulkoilevat erityisesti kevyen liikenteen väylillä, ulkoilureiteillä, hiihtoladuilla, kuntoreiteillä, luontopoluilla ja puistoissa. Hyviin palveluihin tukeutuvien lyhyiden vaellusten suosio kasvaa. Kustannustehokkain tapa edistää väestön liikkumista on lisätä ulkoilumahdollisuuksia rakennetussa ympäristössä. Kunnille ja järjestötoimijoille hajanaisuus tuottaa enemmän vaivaa. Sen voisi olettaa säätelevän laajasti ulkoilua. Ulkoilijat eivät useinkaan miellä harrastavansa liikuntaa, mutta saavat iloa liikkumisestaan – ja samalla terveyshyötyjä. Aikaisempien hallitusten ohjelmassa käsitettä ei löydy, joten ulostulo on historiallinen. Ylipäätään lähtökohdat kehittää ulkoilua ja luontoliikuntaa kansalaisia entistä enemmän houkutteleviksi ovat parantuneet 2010-luvulla. Avainasemassa ovat vapaamuotoisen liikunnan ja ulkoilun mahdollistavat alueet. Askeettisen samoilun ja luonnossa tapahtuvan hyötyliikunnan rinnalla ovat vahvistuneet muut virkistyskäytön muodot. Suomessa on ehkä taivuttava päällystämään lähivirkistysalueiden metsäpolkuja, vaikka keskieurooppalaisille asvalttipoluille onkin aiemmin naureskeltu. Vuonna 1973 voimaantullut laki on kuitenkin U lkoilu sisältyy 6.6.2019 nimitetyn Rinteen hallituksen ohjelmaan. Tärkein on maankäytön suunnittelusta ja kaavoituksesta sekä suojelualueista vastaavan ympäristöministeriön rooli. Ulkoilussa ja luontoliikunnassa ovat korostumassa ääripäät yhtä lailla kuin liikunnassa. Hankaluuksia aiheuttaa ilmastonmuutos. Rinteen ohjelmassa todetaan seuraavasti: ”Lisätään ja perusparannetaan lähiliikuntapaikkoja ja ulkoilureitistöjä. Kaupunkiympäristöissä tarvitaan erityisesti kaikenikäisille soveltuvia ulkoilumahdollisuuksia, kuten viheralueita, ulkoilureittejä, luontoja kuntopolkuja, leikkija kuntoilupaikkoja, rollaattorireittejä, ja skeittipaikkoja. Hiihtoreittien rinnalle tarvitaan erillisiä maastokävelyja pyöräilyreittejä myös talvella. Maastossa juostaan, kiipeillään ja pyöräillään entistä enemmän. 18 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Väestön keskittyminen aluekeskuksiin ja erityisesti Etelä-Suomeen vaikuttaa liikkumisen edellytyksiin. Kestävän kehityksen näkökulmasta kannattaa edistää sekä ulkoilua että liikkumista lähiluonnossa. Päällystetty väylä helpottaa etenkin liikuntarajoitteisten liikkumista ja saattaa houkutella vähemmän liikkuvia ulkoilemaan. Jäisillä kaduilla on vaikea liikkua turvallisesti, eivätkä todennäköisesti lisääntyvät tuuliset ja sateiset säät houkuta lähtemään ulos. Sen rinnalla tavallinen metsä säilyttää asemansa luontoliikunnassa. Vetoaminen suotuisiin terveysvaikutuksiin on tarpeen päätöksentekijöiden vakuuttamiseksi, mutta osalle ihmisistä se tuo ulkoiluunkin lääkkeen maun. Toisaalta liikuntaan houkuttelevia lähiluontokohteita tarvitaan lisää. Ulkoilu ja suhde luontoon muuttuvat Käsitykset ulkoilusta ja luontoliikunnasta ovat murroksessa. Molempia alueita koskevia säädöksiä sisältyy lukuisiin lakeihin. Kaupungistuneessa Suomessa luonnontilainen metsä ei ole enää välttämättä tuttu paikka likikään kaikille kansalaisille. Luonnossa liikkumisen muodot ovat muuttuneet moninaisemmiksi. Lisätään lasten, iäkkäiden ja erityisryhmien liikkumisen kannalta keskeisiä arjen lähiympäristöjä, kuten puistoja ja viheralueita. Tietoisuus niiden merkityksestä liikkumisen kokonaismäärän kannalta on vahvistunut. Viikkokausien vaellukset erämaassa eivät liikuttele suuria joukkoja. Päättäjille ja viranhaltijoille suunnattu puhe kannattaa kuitenkin pitää erillään ulkoilijoille tarkoitetusta. Liikkuminen luonnossa ei vaadi järeää erillistä rakentamista. Ulkoilun ja luontoliikunnan lisäämistä puoltavat edullisuus, helppous ja rentous (Luonnon virkistyskäyttö 2010, /www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf). Rollaattorikin kulkee kovalla pinnalla paremmin kuin soralla. Kansalaisille sirpaleisuudella ei ole välttämättä suurta merkitystä. Erilaisten käyttäjien toiveiden yhteensovittaminen korostuu tulevaisuudessa. Niihin liittyviä asioita hoidetaan opetusja kulttuuri-, maaja metsätaloustyöja elinkeino-, liikenneja viestintä, sosiaalija terveysja ympäristöministeriöiden tonteilla. Askeettisen samoilun ja luonnossa tapahtuvan hyötyliikunnan rinnalla ovat vahvistuneet muut virkistyskäytön muodot.. Päivän pyrähdyksen jälkeen saunotaan, syödään hyvin ja nukutaan puhtaiden lakanoiden välissä. Luodaan kansallinen virkistyskäyttöstrategia.” Kirjaus avaa mahdollisuuden vahvistaa ulkoilun ja luontoliikunnan asemaa valtionhallinnossa. Heiveröinen hallinto Ulkoilun ja luontoliikunnan asema valtionhallinnossa on heiveröinen ja monen ministeriön hallinnonalalle jakautunut. Ulkoilulaki ei nimestään huolimatta ole niistä likikään tärkein. Ulkoilua on mahdollista lisätä parantamalla lähivirkistyspaikkojen saavutettavuutta ja esteettömyyttä. He ulkoilevat ja kulkevat luonnossa omia polkujaan. Ulkoilu kohdentuu entistä enemmän lähivirkistykseen ja luontomatkailuun. Ulkoilukerroista kaksi kolmannesta suuntautuu alueelle, jolla on metsäistä luontoa. Ylipäätään kaupunkiluonnon merkitys kasvaa
Ministeriöt sopivat yhteisestä ulkoilun ja luontoliikunnan edistämisja kehittämisvisiosta. Ulkoilun ja luonnon virkistyskäyttöä edistävää koordinaatiota ja yhteistyötä parannetaan eri ministeriöiden välillä. Avotulenteko vaatii maanomistajan luvan. Valtio laatii yhdessä ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön toimijoiden kanssa pitkän aikavälin kehittämistarpeet ja -suunnat kokoavan strategian. 1. Maastossa ja yksityisteillä saa liikkua jalan, hiihtäen, pyöräillen ja ratsastaen. 19 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 ylimalkainen, eikä vastaa ulkoilun kehittämistarpeita. Maksuttomien luontoliikuntapaikkojen käsitetään usein kuuluvan jokamiehenoikeuksien piiriin. 2. Marjojen ja sienten keruu sekä onginta ja pilkkiminen ovat yleensä sallittuja. Laissa tai hallituksen esityksessä ei kuitenkaan anneta ohjeita tai määreitä kuvaamaan sitä, mikä on riittävää. Laki metsähallituksesta määrittelee luonnon virkistyskäyttöön liittyvien luontoja retkeilypalvelujen tuottamisen sekä kulttuuriomaisuuden vaalimisen kuuluvan Metsähallituksen tehtäviin. Pohjan tähän tarjoaa VILMATja VIRKEI-raportit. Sen sijaan sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai oksia ei ole lupa ottaa. Seuraavat suositukset valtionhallinnolle sisältyvät Ulkoilu ja luontoliikunta – monen ministeriön tontilla -raporttiin. Oikeudet koskevat kaikki Suomessa asuvia ja oleskelevia. Tämä tukisi erityisesti pienten kuntien edellytyksiä tarjota ulkoiluja luontoliikuntapalveluja.. 3. Se hallinnoi ja hoitaa lain nojalla kaikkia luonnonsuojeluun ja retkeilyyn varattuja valtion omistamia alueita. Leirintäaluesäädösten osalta laki on uudistettu vuonna 1995. Valtio tekee pitkän aikavälin suunnitelman Metsähallituksen Luontopalvelujen retkeilyrakenteiden korjausvelan kuromiseksi kiinni. Onkiminen ja pilkkiminen on pääosin sallittua joitakin rajoitusalueita lukuun ottamatta. 4. OKM ryhtyy rahoittamaan tehostetusti pienten luontoliikuntareittien kunnostamista ja perustamista samaan tapaan kuin lähiliikuntapaikkojen osalta on tehty. Jokamiehenoikeudet eivät ole voimassa esimerkiksi pihapiirissä, viljelysmailla, luonnonsuojelualueilla, puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla ja rajavyöhykkeellä. 5. JOUKO KOKKONEN Artikkeli perustuu kirjoittajan toimittamaan, kesäkuussa julkaistuun raporttiin Ulkoilu ja luontoliikunta – monen ministeriön tontilla (LTS:n tutkimuksia & selvityksiä 15). Maastoon saa myös tilapäisesti leiriytyä. Maankäyttöja rakennuslain kokonaisuudistuksessa turvataan asukkaille lähimetsien, virkistysalueiden ja rantojen käyttömahdollisuudet. Julkaisu on luettavissa LTS:n verkkosivuilla. Kyse ei ole jokamiehenoikeudesta vaan siitä, että yhteiskunta on päättänyt antaa reitit ja palvelut kaikkien käyttöön maksutta. Hyväksyessään ulkolain vuonna 1973 eduskunta piti tärkeänä, että ”ikimuistoisista ajoista alkaen kuuluneet maan ja veden yleiskäyttöoikeudet, jokamiehenoikeudet, säilyvät siinä muodossa, jollaisiksi ne olivat muotoutuneet” turvataan. Ne palvelevat myös matkailutoimintaa. Maankäyttöja rakennuslain perusteella maankäytön suunnittelussa on varattava riittävästi maata virkistysalueita ja ulkoilureittejä varten. Metsähallituksen on toiminnassaan otettava huomioon luonnon virkistyskäytön vaatimukset. Luonnonsuojelulaki sallii kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa alueen perustustarkoitusta vaarantamattoman opastustoiminnan, retkeilyn ja alueeseen tutustumisen, joita palveleva rakentaminen on sallittua. Ulkoilulaki säätelee ulkoilureittien ja valtion retkeilyalueiden perustamista sekä leirintäalueita. Luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja saa poimia jokamiehenoikeuden nojalla. Miten valtionhallinto voisi edistää ulkoilua ja luontoliikuntaa Eri ministeriöt voivat toimillaan tukea kansalaisten ulkoilua ja liikuntaa, vaikka liikkuminen lähtee viime kädessä yksilöstä itsestään. Jokamiehenoikeudet luonnossa liikkumisen peruskallio Jokamiehenoikeudet antavat Suomessa laajat mahdollisuudet ulkoilla ja liikkua luonnossa kenen tahansa omistamalla maalla ja myös vesistöjä pitkin, ellei oikeutta ole lainsäädännössä tai muutoin rajoitettu. Lakiin sisällytetään viher alueiden riittävyyden, laadun ja saavutettavuuden kriteerit. Eduskunta edellytti hallituksen huolehtivan yhteiskuntasuunnittelun, rakentamisen ja maankäytön järjestämistä siten, että ”mahdollisuudet jokamiehenoikeudella tapahtuvaan luonnon virkistyskäyttöön säilytetään ja taataan”. Jokamiehenoikeudet pohjautuvat sekä tapaoikeuteen että eri lakeihin sisältyvään tarkentavaan lainsäädäntöön. Maankäyttöja rakennuslain mukaan kuntien tehtävänä on järjestää ja varata riittävästi virkistys-alueita kaikilla kaavatasoilla
Liikenneja viestintäministeriöllä on merkittävä rooli kävelyn ja pyöräilyn edistäjänä ja olosuhteiden kehittäjänä.. Ympäristöministeriölle kuuluvat maankäytön suunnittelu, kaavoituksen ohjaus ja liikennejärjestelmien ja liikkumisen kehittäminen tukevat arkiliikunnan mahdollisuuksia. 20 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 4 / 2019 Teksti: SAKU RIKALA Yksi valtio, monta näkökulmaa liikkumiseen Kuva: ANTERO AALTONEN Esimerkki eri hallinnonalojen toiminnan risteämisestä