Liikunta & TIEDE 55 4/ 18 • 8 eu ro a ÄLYÄ LIIKKUJAN RANTEISSA JA TASKUISSA UUSISSA LAJEISSA KOROSTETAAN YHDENVERTAISUUTTA LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA
Normien mukaisesta toiminnasta onkin tullut epänormaalia ja normista poikkeavista uusi normaali. Eerolla oli visio siitä, että tutkimuskentällä tarvitaan juttukokonai suus, jossa tarkastellaan nimenomaan lasten liikuntaan ja lasten liikuntatutkimuksiin liit tyviä monia erityiskysymyksiä. Kaiken kaikkiaan pienestä asiasta oli kyse ja normien/suositusten mukaan oli tarkoitus mennä, mutta siitäpä suuri yleisö älähti, puo lustusministeriä myöten. Ideoita on pyöritelty toimi tuskunnan kokouksissa ja toimituskunnan jäsenten kesken sähköpostitse. Silti tälle vä lil le sijoittuvat voivat ihmisten mielissä olla ”pelkkää luuta ja nahkaa”, johon kategoriaan minutkin lukemilla 182/75 on muutaman suusta sijoitettu. Monissa asiois sa suurin osa ihmisistä tosiaan elää normien mukaan, mutta liikunnan suhteen tilanne on eri. Ravitsemus suosituksissa kehotetaan lisäämään kasvisten käyttöä. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Terveyttä edis tävästä ravitsemuksesta on annettu suosituk set, mutta valitettavan harva niitä noudattaa. Tiesimme vain, että luennoimaan on tulossa joku Pasi Koski. Jos kyseessä ei ole mikään lihaskimppu normaalipainoksi on määritelty painoindeksi 19–25 kg/m 2 . Sama pätee ravintoasioihin. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 4 / 2018 MENNÄÄN NORMIEN MUKAAN Y ksi elävimmin Jyväskylän liikuntatieteellisen opiskelu ajoilta mieleeni jäänyt muisto on päätoimittajaedeltäjäni, nykyi sin Turun yliopiston opet ta jankoulutuslaitoksella lii kun takasvatuksen professorina toimivan Pasi Kos ken ensimmäinen luento lii kun ta sosio logian perusteet kurssilla. Iso kiitos Eerolle ja asian mainiosta maaliin saattamisesta! Toivotan lukijoillemme antoisia lukuhetkiä. Nyt teema syntyi lukijan aloitteesta, nimittäin juttelusta liikuntalääketieteen päivillä tutkijatohtori Eero Haapalan kanssa. Samalla hiukan tai vähän enemmänkin pullukoista puhutaan ilmauk sella ”normaali suomalainen mies/nainen”. Lopulta paikalle tuli ”oikea” Pasi Koski todeten asiallisesti jotain tähän malliin, että: ”Hyvää päivää, minun nimeni on Pasi Koski. Teeman valmistelu on vaatinut välillä koviakin ponnisteluja. Tulevan talven ja ensi kevään aikana käydään taas kova edus kuntavaalikamppailu. Tämä nelosnumero on päätoimittaja kauteni ajan ollut teemanumero. Liikun taan, ravintoon ja terveyteen liittyen meillä ei kuitenkaan ole siihen varaa. Normien purkutalkoot on ollut yksi hal lituksen näkyvimmistä hankkeista. Tiedonpuutteesta ei ole kyse. Kurssi oli silloin ensimmäisen vuoden ohjelmassa, joten opettajat eivät vielä olleet tuttuja. Kaikki katsoivat hämmentyneinä, kun paikalle kiirehti ensin hajamielisen professorin oloinen tyyppi, mu tisi itsekseen jotain taulun edessä ja lähti pois yhtä kiireesti kuin oli tullutkin. Monissa asioissa se onkin ollut kannatettavaa. Meille on annettu normit, joiden mukaan pitäisi liikkua ylläpitääksemme terveyttä. Normien ulkopuolella elävät ovat tässäkin asiassa suuri enemmistö. Elämämme on täynnä normeja ja yleensä normeista poikkeavia pidetään outona. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Normitkin muuttuvat ajan myötä – ainakin ihmisten mielissä. 55. Pidän teille tätä liikuntasosio logian perusteet kurssia ja tänään puhutaan rooleista.” Pasi oli esittänyt nuo kaikki roolit, jotka poikkesivat siitä mihin olimme luen noitsijan omassa mielessämme normittaneet. Toteutus vain ontuu. Mutta ei aina. Enemmänkin saa tehdä – nor mit kun antavat vain alarajan. Puolustusvoimat halusi, Varusmies toimikuntien aloitteesta, noudattaa suositusta ja suunnittelee lisäävänsä kasvisruokaate rioiden määrää kahdeksasta kahteentoista kuuden viikon ruokalistalla eli 84 ateriasta. Useimpien mielestä on ihan normaa lia olla liikuntaa harrastamaton ja päivittäin liikkuvia pidetään jo aikamoisina friikkeinä. Kehon painosta on määri telty suhteellisen väljät normit. Juttusarjaa on työstetty koko kevät ja mainio kokonaisuus siitä muodostuikin, kuten voitte lehtemme si vuilta 23–57 lukea. Sehän on se tuttu vähintään 150 minuuttia viikossa kestävyyskuntoa kehittävää liikuntaa lisättynä parilla viikoittaisella lihaskuntohar joituskerralla. Pidetään me liikunta väki huoli siitä, että liikuntaan ja yleensäkin terveyteen liittyvät asiat pysyvät näkyvästi esillä keskusteluissa. Hän sai vapaat kädet kokonaisuuden rakentamiseen ja kir joittajajoukon kokoamiseen. Normien ulkopuolisesta on tässäkin tapauk sessa tullut uusi normaali. Taisi siinä käväistä vielä kolmaskin, edelleen ihan erilainen tyyppi. Keskimittaiselle 180senttiselle miehelle tä mä tarkoittaa, että normirajoissa paino voi vaihdella 62 ja 81 kilon välillä. Hetken päästä paikalle pelmahti iloisen riehakka ja ylipirteä, nuoruuden intoa täynnä oleva kaveri
Tiina M. Niina Lintu, Laura Joensuu, Alan Barker, Kate Sansum, Timo A. Ihalainen, Taija Finni, Eero A. Ikäheimo, Sirkka Rissanen, Tanja Risikko, Tuija H. Mutta ovatko nämä asiat näin selkeitä. 61 Älyä liikkujan ranteessa ja taskuissa. Tanja Sjöros 86 Professori Lasse Kannas eläkkeelle. Erilaisten rajoitteiden tunnistaminen on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Päivi Nurmi-Koikkalainen 13 Tukea tarvitsevat lapset jäävät usein liikuntakäyttäytymistä kartoittavien kyselytutkimusten ulkopuolelle. Tiedämme, että taloudellisuus paranee harjoittelulla. T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 81 Ku va : LA S S E K E LT TO. POHDITTUA 87 Liikuntasuositukset pohdintaan – mielellään pohjoismaisena tieteellisenä konsensuksena. Liikkumisen taloudellisuuden mittarina käytetään energiankulutusta kuljettua matkaa kohti. Annukka Alapappila 22 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA 22 Kasvu, sukupuolinen kypsyminen ja kehitys sekä niiden merkitys liikuntatieteissä. Noin kolmannes suomalaisista käyttää jotain liikuntateknologian sovellusta. Lotta Hamari 21 POLTTOPISTE: Vapaaehtoiseksi liikunnan ja urheilun maailmaan – minäkö. Arto Laukkanen, Laura Joensuu, Arja Sääkslahti, Johanna K. Anni Rannikko 8 Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta – Mistä puhumme kun puhumme vammaisuudesta. Kati Kauravaara 76 Menestyminen liikunta-alan johtamisurilla vaatii naisilta enemmän ponnistelua. Liikunnan avulla voidaan lievittää hoitojen sivuvaikutuksia ja edistää kuntoutumista. Tammelin 57 NÄIN MAAILMALLA: Huippuyliopistossa voi toteuttaa hankkeita, joilla on suuri mahdollisuus epäonnistua. Haapala. Saija Savinainen, Timo A. Vaihtoehtolajeja harrastavat nuoret pyrkivät kohti yhdenvertaista, yhä useammalle avointa ja moninaisuutta kunnioittavaa liikuntakulttuuria. Kari Kalliokoski 4 Uusissa liikuntalajeissa korostetaan yhdenvertaisuutta. Päivi Aalto-Nevalainen 80 OPISKELIJA OUNASTELEE: Urheilusta intohimo. Yhteisöllisyys on urheiluseuratoiminnan vahvuus aikuisliikunnassa. Niko Leppä, Piritta Asunta, Pauli Rintala 16 Liikunta on tärkeää myös syöpään sairastuneille lapsille – Aktivoivilla videopeleillä lisää liikettä sairaalaan. Haapala 44 Fysiologiset vasteet liikuntaan lapsilla ja nuorilla. Panu Moilanen 65 Liikkumisen taloudellisuus on monen tekijän summa. Eero A. Liikuntajohtajiksi palkatut miehet ovat useammin ex-kilpaurheilijoita, naiset korkeammin koulutettuja. Pekka Matomäki 71 Aikuisliikkuja ja urheiluseuratoiminnan vetovoimatekijät. Mikael Fogelholm TUTKITTUA 88 Tutkimusuutiset 95 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Mennään normien mukaan. Haapala, Johanna Ihalainen 50 Lasten liikkuminen kylmässä ja kuumassa – lämmönsäätelyn erityispiirteitä. Juha-Pekka Kulmala 58 LÄHIKUVASSA: Sari Stenholm: Aktiivisten eläkevuosien koordinaatteja kartoittamassa. Sari Tuunainen 84 ECSS 2018 – Liikuntatiede keihäänkärkenä. Presidentti Tarja Halonen AJASSA 82 Helsingistä Gaboroneen – tasa-arvo etenee urheilussa. Lakka, Pertti Huotari, Eero A. Ihalainen, Pertti Huotari, Eero A. 30 Motoristen taitojen ja lihasvoiman vuorovaikutus lapsuudessa ja nuoruudessa. Lakka, Dimitris Vlachopoulos, Arja Sääkslahti, Harri Helajärvi, Johanna K. TUTKA-projektissa kehitetään työvälineitä tulevien vuosien aineistonkeruita varten. Saara Laine 81 EMERITA IHMETTELEE: Naisilla oikeus tasaarvoiseen ja turvalliseen urheiluun ja liikuntaan. Haapala 35 Lasten ja nuorten kestävyyskunto
Näitä ovat esimerkiksi mukaan pääsemisen vaikeus sekä liikuntakulttuuria moniulotteisesti läpileikkaavat kilpailullisuus, syrjintä ja hierarkkisuus. Yhdenvertaisuuteen pyrkiminen määrittyy vaihtoehtoiseksi ja jopa radikaaliksi tavoitteeksi. Vaikka vaihtoehtolajien maailmassa epätasa-arvoon suhtaudutaan kielteisesti, yhteiskunnan kaikKuva: GORILLA/CHARLES KNOX. Tavoitteena on, että vaihtoehtoliikuntayhteisöt ovat avoimia kaikille niistä kiinnostuneille. K aikkien kunnioittaminen ja yhdenvertainen kohtelu ovat vaihtoehtoliikunnan harrastajille tärkeitä periaatteita. 5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: ANNI RANNIKKO Skeittauksen, roller derbyn, parkourin ja muiden uusien liikuntalajien ympärille muodostuu nuorisokulttuureita, joissa tavoitellaan liikunta kulttuuriin perustavanlaatuista muutosta. Kunnioituksen kulttuuria ja yhdenvertaisuutta korostamalla vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret osoittavat liikuntakulttuuriin liittyviä epätoivotuiksi määrittelemiään ilmiöitä. Vaatimus kunnioituksesta koskee niin oman lajin harrastajia kuin samoja tiloja muihin tarkoituksiin käyttäviä. Kunnioitukselle ja yhdenvertaisuudelle perustuvat sosiaaliset suhteet eivät ole itsestään selviä liikunnassa, mutta eivät myöskään 2010-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret ottavat kunnioitusta ja yhdenvertaisuutta korostavilla periaatteillaan osaa julkiseen keskusteluun, jota käydään epätasa-arvosta, vihapuheesta sekä syrjinnän hyväksymisestä ja siitä vaikenemisesta. Näitä niin sanottuja vaihtoehto lajeja harrastavat nuoret pyrkivät kohti yhdenvertaista, yhä useammalle avointa ja moninaisuutta kunnioittavaa liikuntakulttuuria. Vaihtoehtoliikunta tarjoaa nuorille aikuisten ohjauksesta vapaita, omaehtoisia ja luovuuteen kannustavia yhteisöjä. Muutos heijastuu myös muualle yhteiskuntaan. Vapaan ja hierarkiattomuuteen pyrkivän toimintatilan haltuunotto ei ole kuitenkaan kaikille yhtä helppoa ja luontevaa, eivätkä kaikkien mahdollisuudet päästä mukaan ole tasa-arvoiset, vaikka tähän pyritään
Vääränlaiseksi määritellyn tilapolitiikan harjoittaminen heikentää harrastajien asemaa vaihtoehtoliikuntayhteisöjen hierarkioissa. Taito ja suorituskykyinen keho ovat osa urheilullista pääomaa (Aarresola 2017), jota myös vaihtoehtoliikunnassa arvostetaan. Vaihtoehtolajeissa ei pystytä täysin ohittamaan perinteisiä liikunnallisen taitavuuden ja kehon kyvykkyyden ihanteita. Julkisen tilan käyttöä vaihtoehtoliikunnan harrastamiseen hankaloitetaan suunnittelemalla kaupunkitilat lajiharrastamiseen sopimattomiksi ja kieltämällä lajien harrastaminen yhteisissä tiloissa. (Itkonen & Kauravaara 2015; Berg & Kokkonen 2016; Rannikko 2018.) Vaihtoehtoliikunnassa yhdenvertaisuutta yritetään edistää osin samalla tavalla kuin perinteisessä liikuntaseuratoiminnassa: sen sijaan että keskityttäisiin syrjivien rakenteiden purkamiseen, korostetaan reiluutta. Kyse on myös siitä, että syrjintä ja ulossulkeminen jäävät helposti piiloon niiltä, joita ne eivät suoraan kosketa. Yhdestä asemasta tarkasteluna sukupuolien tasa-arvo näyttäisi toteutuvan, kun taas toisesta näkee, että sukupuolella perustellaan lajiyhteisöjen hierarkioita ja ulossulkemista. Melkein mistä tahansa paikasta voi liikunnallisen mielikuvituksen avulla tulla uudenlaisen liikkeen tila, kun arjen ympäristöjä luetaan tietyn lajin harrastajan silmin. Tällöin liikkumismahdollisuuksia rajoittavat tekijät, kuten syrjintä, jäävät huomiotta.. Aina pelkkä konventionaalisten käytösnormistojen synnyttämä häpeä ei riitä kahlitsemaan liikettä, vaan päädytään käyttämään myös suoria kieltoja ja rajoituksia. Vaihtoehtoliikunnan keskeinen vaatimus kaikille kuuluvasta julkisesta tilasta perustuu ennen kaikkea kunnioitukselle, kompromissihakuisuudelle ja neuvottelulle, vaikka lajiharrastajat ovatkin tietoisia altavastaajan roolistaan suhteessa tilaa perinteisimpiin tarkoituksiin käyttäviin. Eriarvoisuus synnyttää säröjä vaihtoehtolajien yhte näisyyteen. Samaan ryhmään kuuluvat myös hiljattain syntyneet roller derbyn c-joukkueet, joihin voivat liittyä ne, jotka eivät halua kilpailla. Liikuntaan liittyvä reilun pelin eetos kätkee eriarvoisuutta, jolloin sitä on hankala osoittaa, arvostella tai edes nähdä. Esimerkiksi naisten vuoroja perustaneet skeittarit luovat uudenlaisten sääntöjen varaan perustuvia melko itsenäisiä liikunnallisia todellisuuksia. Reilun pelin eetos kätkee eriarvoisuutta Julkisessa keskustelussa liikunnan harrastaminen ja harrastamattomuus pelkistyvät usein henkilökohtaisiksi valinnoiksi, jolloin vähäisen liikkumisen syiksi nähdään yksilön aikaansaamattomuus ja laiskuus. Liikunnallinen mielikuvitus tekee tilaa Vaihtoehtoliikunnassa liike pakenee tiloista, joita sille perinteisesti tarjotaan. Syrjinnän olemassaoloa on hankala nähdä, osoittaa ja arvostella, kun sen vastustamiseen on sitou duttu periaatteiden ja julistusten tasolla – sitähän ei silloin pitäisi tapahtua. Kunnioituksen politiikan toteutuminen lajiyhteisöjen arjessa näyttää erilaiselta eri asemista tarkasteltuna. Vaihtoehtoliikunnan harrastajat korostavat julkisesta tilasta käytävän pelin olevan heidän osaltaan rakentavaa, asiallista ja vastuullista. Yhtei siä tiloja ei voida ottaa haltuun ilman vastustusta: kun totutusta poikkeava liike viedään uusiin tiloihin, se ei ole aina tervetullutta. Soveltava lumilautailu, parkour ja skeittaus ovat madaltaneet vaihtoehtolajien aloittamisen kynnystä vammaisten lajiharrastajien kohdalla. Mukaan pääsemisen vaikeus ja tunne ulkopuolisuudesta johtavat vaihtoehtolajien edelleen jatkuvaan eriytymiseen (Itkonen 1996). Liikunnan harrastaminen ja harrastamattomuus pelkistyvät usein henkilökohtaisiksi valinnoiksi, jolloin vähäisen liikkumisen syiksi nähdään yksilön aikaansaamattomuus ja laiskuus. 6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 kia epätasa-arvoistavia rakenteita ei saada haastettua. Myös heteroseksuaalinen maskuliinisuus, nuori aikuisuus, argumentointikyky ja taito ovat vaihtoehtoliikunnan kentillä arvokasta pääomaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lajiyhteisöissä valta on yleensä vanhimmilla harrastajilla ja useimmissa vaihtoehtolajeissa valtaosa lajiharrastajista on miehiä. Lajit rakentavat suhdetta ympäristöönsä vastuullisuuden kautta. Kunnioituksen korostaminen paljastaa julkiseen tilaan liittyvää ulossulkemista ja epätasa-arvoa. ANNI RANNIKKO, YTT Projektitutkija Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: anni.rannikko@uef.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Kamppailua kunnioituksesta. Tällöin liikkumismahdollisuuksia rajoittavat tekijät, kuten syrjintä, jäävät huomiotta. Vaihtoehto lajit johdattavat liikunnan harrastamisen uudenlaisiin paikkoihin, kun kaiteet, seinät, puistonpenkit, katukivet ja kalliot tehdään liikuntatiloiksi uudenlaisilla tavoilla. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjes tykset” tarkastettiin ItäSuomen yliopistossa 20.4.2018. Ne, jotka eivät noudata pelin periaatteita siitä, miten tilaa otetaan hienovaraisin keinoin haltuun, saatetaan jopa sulkea harrastusyhteisön ulkopuolelle
2018. Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Berg & M. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. 2015.Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Liikkeen lisäksi liikunnan tilat ymmärretään lajeissa uudella tavalla. Kamppailua kunnioituksesta. Berg, P. Rannikko, A. Studies in Sport, Physical Education and Health, 246. Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli. Jyväskylän yliopisto. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjestykset.Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 201.Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Vaihtoehtoliikunnassa liikunta tulee usein ikään kuin sivutuotteena: keskeisintä on usein kaikki muu itse liikunnan ympärillä. Mikä vaihtoehtoliikunta. Itkonen, H. 2017. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjestykset” on osa Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat -tutkimushanketta (2012–2015), jonka toteuttivat Itä-Suomen yliopisto ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Vaihtoehtoliikunnan liike on leikkiä, yhteistä hauskanpitoa, jopa karnevaalia ja jotain aikuisilta kiellettyä – toisinaan vaarallistakin. 2016. Heteroseksuaalinen maskuliinisuus, nuori aikuisuus, argumentointikyky ja taito ovat myös vaihtoehtoliikunnan kentillä arvokasta pääomaa. Itkonen, H.& Kauravaara, K. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LÄHTEET: Aarresola, O. Nuorten urheilupolut. 1996. Alkusanat. Vaihtoehtolajit ovat paitsi vaihtoehto nuorten toimintatilojen ymmärtämiselle, myös vaihtoehto vakiintuneelle tavalle ymmärtää liikunta. Lajeihin liittyy muun muassa elämäntavallisia ja nuorisokulttuurisia elementtejä. Teoksessa P. Samaan ryhmään kuuluvat myös hiljattain syntyneet roller derbyn c-joukkueet, joihin voivat liittyä ne, jotka eivät halua kilpailla.. Taito ja suorituskykyinen keho ovat osa urheilullista pääomaa, jota myös vaihtoehtoliikunnassa arvostetaan. Soveltava lumilautailu, parkour ja skeittaus ovat madaltaneet vaihtoehtolajien aloittamisen kynnystä vammaisten lajiharrastajien kohdalla. Samalla kun ne haastavat perinteisen liikuntamaailman järjestyksiä ja määrityksiä, ne kuvaavat myös yleisempää nuorten vuorovaikutusmaailmojen muutosta. Lisäksi toteutettiin verkkokysely lajiharrastajille (n=935).Tutkimukseen osallistui 12–29-vuotiaita vaihtoehtolajien harrastajia ympäri Suomen. & Kokkonen, M. NÄIN TUTKITTIIN V äitöstutkimus ”Kamppailua kunnioituksesta. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 7–19. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Tampere: Gaudeamus. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Kunnian kentät. V aihtoehtolajit ovat verrattain uusia liikuntalajeja, jotka pyrkivät ottamaan välimatkaa perinteisen urhei lumaailman järjestäytyneisyyteen, institutionaalistumiseen ja kilpailullisuuteen. Tutkimuksessa on mukana kymmenen liikuntalajia: bleidaus, boulderointi, capoeira, katutanssi, longboarding, parkour, roller derby, scoottaus, skeittaus ja uusi sirkus. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Etnografinen aineisto tuotettiin osallistuvan havainnoinnin keinoin ja haastattelemalla
Kuva: GORILLA/FOLIO IMAGES. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: PÄIVI NURMI-KOIKKALAINEN TIETOA JA TIETOTARPEITA VAMMAISUUDESTA – Mistä puhumme kun puhumme vammaisuudesta
Diagnoosi voi kertoa yleisesti tilanteesta, mutta yksilön oma kokemus, elämäntilanne ja toimintara joitteiden eri tasot tuovat persoonallisten piirteiden lisäksi aina oman lisänsä tilanteeseen. Siinä todetaan, että vam maisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysmää räisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. kuvaamaan pysyvää alentunutta toimintakyvyn tilaa, joka johtui sairaudesta, viasta tai vammasta. Vammaissopimus edellyttää, että sopimusvaltiot keräävät sopimuksen toimeenpanon tueksi tietoa. Oikeusperustai nen ajattelutapa yhdistettynä näkemykseen vammai suudesta yksilön ja yhteiskunnan välisenä suhteena on perusajatuksena YK:n vammaissopimuksessa. Siksi tarvitaan vertailutietoa ja arvi ointia eri toimenpiteistä. Tuolloin oli edelleen voimassa inva lidihuoltolaki muille vammaisille. Kaikki yhteiskunnassa tehtävät toimenpiteet eivät välttämättä ole kaikille ihmisille hyväksi. Sysäyksen keskusteluille ja julkaisun työstämiselle antoivat muun muassa Suomen alle kirjoittama YK:n vammaisten henkilöiden oikeuk sien yleissopimus (niin sanottu vammaissopimus vuodelta 2006). Vuoden 1946 invalidihuoltolaissa puhutaan invalideista. THL:n julkaisussa onkin käyty lävitse vammaissopimuksen artikloja ja pohdittu niiden edellyttämiä tietotarpeita. Vammaisuus on yhdistetty usein diagnoosiin, mutta pelkkä lääketieteellinen diagnoosi ei kerro yksittäisen henkilön rajoitteista saati mahdollisuuk sista. Tämä ajattelu tulee konkreettisesti esiin sopimuksen ensimmäisessä artiklassa. Ilmaisu käännettään yleensä ”vammaiset henkilöt”, mutta ”disability” tarkoittaa vammaisuu T oimintarajoitteita voidaan kompensoida yhteiskunnassa erilaisilla toimenpiteillä (esimerkiksi palvelut, esteettömät ympä ristöt). Puhutaan käsitteellä yhteiskunnan aiheuttamasta vammaisuudesta ja toimintarajoittei suudesta. Artikkeli perustuu pääosin joulu kuussa 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ilmestyneeseen julkaisuun Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta analyysia THL:n tietotuotannosta (NurmiKoikkalainen ym 2017). Viimeaikoina vammaisuuden käsite on saanut rin nalleen toimintarajoitekäsitteen, joka on lähellä englanninkielistä disability käsitettä. Viimevuosina vahvistuneessa oikeusperustaises sa ajattelutavassa korostetaan yhdenvertaisuutta ja osallisuutta sekä ihmisoikeuksia. Julkaisu korostaa kielteisten vaikutusten ennal taehkäisyä hyvän tiedon avulla. Invalidihuolto lain korvasi vuonna 1987 vammaispalvelulaki (laki vam maisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista). Vaivaishoitoasetuk sessa vuodelta 1852 puhutaan vaivaisista, houruista ja mielettömistä. (ESN 2015 s 10). 65 vuotta täyttäneistä joka kolmannella on jokin rajoite.. Toimenpiteillä voi olla myönteisiä vaiku tuksia, ei lainkaan vaikutuksia tai vaikutukset voivat olla kielteiset. Vammaisuu teen liittyvistä tietokokonaisuuksista esittelen muu tamia esimerkkejä. Muutos vammaisuuden käsitteissä jatkuu edel leen. European Social Networkin julkaisussa Evidencebased social services Toolkit for planning & evaluating social services todetaan, että erityisesti niin sanottujen haavoittuvien ryhmien palvelujen ja toimintojen tulisi perusta parhaimpaan tietoon. Invali diteetti ja kehitysvammaisuus on nähty hyvin erilai sina asioina, jotka edellyttävät muun muassa erillistä lainsäädäntöä palveluista. 9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Eri arvioiden mukaan Suomessa on lähes puoli miljoonaa jollain tavalla toimintarajoitteista henkilöä.Erilaisten rajoitteiden tunnistaminen on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Vuoden 1958 vajaamielis laki kumottiin (vajaamielinen) ja korvattiin vuonna 1977 kehitysvammalailla (laki kehitysvammaisten erityishuollosta). Julkaisu on useam man vuoden aikana käytyjen asiantuntijakeskuste lujen tulosta ja tarkoitettu herättämään keskustelua vammaisuuteen liittyvän tiedon keräämisestä ja tie don käytöstä. Käsitteet elävät ja muuttuvat Lainsäädäntömuutosten avulla voidaan hahmottaa myös käsitteiden muuttumista. Termiä ”per sons with disabilities” käytetään vammaissopimuk sen englanninkielisessä alkuperäisversiossa. Suomen kieleen kääntyy tuo ilmaisu huonosti: henkilö, jolla on vamma. Tässä artikkelissa kuvaan lyhyesti vammaisuuden määrittelyn historiaa, eri näkökulmia sekä vammais sopimuksen määrittelyn lähtökohtia. Onkin siirryt ty lääketieteellisestä, henkilön diagnoosia, vammaa ja kuntouttamista korostavasta ajattelutavasta vam maisuuden sosiaaliseen malliin. Parikymmentä vuotta myöhemmin (1879) uudessa vaivaishoitoasetuksessa puhutaan raajarikkoisista ja heikkomielisistä. Siinä vammaisuus ymmärretään henkilön ja ympäristön muodosta maksi ilmiöksi. Tapatur mavakuutuslaissa (1948) käytettiin käsitettä haitta Toimintarajoitteiden yleisyys on ikään liittyvä
Tiedon kokoami nen tapahtuu väestötutkimusten, erillisselvitysten ja edellä mainittujen hallinnollisten rekisterien avulla. Vaikka vammaissopimuksen määritelmässä puhu taan vammaisista henkilöistä, niin vammaisen henki lön identiteetin omaksuminen on aina henkilön oma valinta. (NurmiKoikkalainen ym 2017; Väyrynen s 21). Esimerkkejä rekistereiden tietoaineistoista Rekisterijärjestelmissä on vain kaksi vammaispoh jaista tietolähdettä; epämuodostumarekisteri ja näkö vammarekisteri. Vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelu päätöksen saaneet on yksi esimerkki yksittäisestä rekisteritiedosta, joka kuvaa yhtä erityispalvelua ja sen saajia. Lisäksi THL tutkii, seuraa, arvioi ja kehittää sekä sosiaali ja terveydenhuollon toimintaa. Vammaisuuden näkeminen pelkästään rajoitteena luo kielteistä kuvaa ihmisistä, joilla on toimintarajoite tai rajoitteita. Näiden tieto lähteiden yhdistämisen avulla voidaan kertoa jotain vammaisuuden ja toimintarajoitteisuu den esiintyvyydestä, mutta yhdistely edellyttää tutki muslupia. ( Nurmi Koikkalainen, ym. Tällöin ra joitteiden lisäksi on keskeistä puhua voimavaroista ja mahdollisuuksista. Sekä selvittää niihin vaikuttavia tekijöitä ja tunnistaa hyvinvointiin liittyviä ongel mia. 2017. Sen jälkeen asiakasmäärä on kuitenkin kääntynyt laskuun ollen vuonna 2017 yhteensä 96 460 (kts alla oleva kuva). Ulkopuolelta tapahtuvaa leimaamista ja mää rittelyä tulee välttää. Aineistot sisältävät THL: n syntymärekisterin lisäksi kattavasti eri viranomaisilta kerättyä rekisteritietoa tarkasteluvuonna syntyneiden ja heidän biologisten vanhempiensa terveydestä, koulutuksesta ja toi meentulosta. Näiden lisäksi on palveluiden käyttöön ja sosiaalietuisuuksien saamiseen perus tuvia rekistereitä, kuten muun muassa Kelan vam mais ja kuntoutusetuisuudet, THL: n sosiaalihuol lon hoitoilmoitusrekisteri, joka kattaa kotihoidon ja laitos ja asumispalvelut sekä THL: n terveyden huollon hoitoilmoitusrekisteri, joka kattaa peruster veydenhuollon, erikoissairaanhoidon poliklinikka käynnit ja laitoshoidon. Väyrynen & Gissler s 27).. Summatason tietoa on tästä palvelusta kerätty vuodesta 1990 lähtien. Ihmisen tulee voida itse luoda oma identiteettinsä ja tehdä omat valintansa niistä asioista, joilla haluaa tulla määritellyksi. THL:n tehtävänä on tutkia ja seurata väestön hyvin vointia ja terveyttä. THL toimii myös tilastolain mukaisena tilastoviranomai sena ja ylläpitää alan rekistereitä. Palvelu perustuu vuonna 1987 voimaan tulleeseen Lakiin vammaispalveluista. Sotkanetistä (www.sotkanet.fi) saatavista olevista tiedoista voi päätellä, että 2000luvulla kul jetuspalveluasiakkaiden määrä lisääntyi aina vuoteen 2013 asti. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki Suomessa vuonna 1987 ja vuonna 1997 syntyneet henkilöt. KUVA. Lisäksi mukana on tietoa Kelan etuuk sien käytöstä, raskauksista, lastensuojelusta ja rikol lisuudesta sekä muuttohistoriatiedot. Yksittäinen rekisteri kertoo esimerkiksi tietyistä palveluista tai etuuden saajista. Lähde Sotkanet.fi 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 den lisäksi toimintarajoitteisuutta. Vuoden 1987 aineistossa lapsista 0,5 prosentilla on kehitysvamma, 0,4 prosentilla CPvamma ja Downin syndrooman diagnoosin saaneita on 0,3 prosenttia. Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen saajien määrän kehitys koko massa vuosina 1990 – 2017. Tämän rekisteritiedon seuraaminen on nyt erityisen tärkeää, kun liikenne palveluissa tapahtuu muutoksia. Alkuperäisen ilmaisun ajatus on kuitenkin ollut se, että henkilö on aina enemmän kuin toimintarajoitteensa. Esimerk keinä laajamittaisista rekisteritutkimuksista ovat THL: n Kansalliset syntymäkohortit vuosilta 1987 ja 1997. Mitä ja miten tietoa kerätään. Rekisteritutkimus on tutkimusta, jossa hyödyn netään yleensä muuhun tarkoitukseen kuin kyseistä tutkimusta varten kerättyä rekisteritietoa
Vuonna 2017 julkaistiin ensimmäiset tiedot toimintarajoitteisten lasten hy vinvoinnista muihin lapsiin verrattuna. THL:n väestötutkijat Päivi Sainio ja Seppo Koskinen toteavat THL:n vam maisuutta selvittävässä julkaisussa, että ”WHO:n ja Maailmanpankin World Report on Disability rapor tissa arvioidaan toimintarajoitteisia henkilöitä olleen vuonna 2010 noin miljardi, eli noin 15 prosenttia maapallon väestöstä (WHO and World Bank 2011). Kouluterveyskyselyitä on tehty perusopetuksessa vuodesta 1996 lähtien. Vammai suutta ja toimintakykyä kuvaavan tiedon saaminen ei ole yksinkertaista väestötutkimuksissa, varsinkin jos halutaan vertailutietoa. (Kanste ym 2017). Suositus on, että toimintarajoitteisiksi luokiteltaisiin ne, joilla on suuria vaikeuksia tai jotka eivät pysty lainkaan toimimaan vähintään yhdessä toiminnossa. Kouluterveyskyselyssä on vuodesta 2017 lähtien sisällytetty WG:n mukaisia toimintarajoitteita kos kevia kysymyksiä. Osallis tuminen on vapaaehtoista ja tiedot kerätään ilman henkilötietoja. Koko väestöä koskevassa Terveys 2011 tutkimuk sessa on käytetty toimintakykyä kuvaamassa WG:n kysymyksiä. Työskentelyssä on mukana suuri määrä eri maiden tilastokeskuk sia, muita tutkimuslaitoksia sekä vammaisjärjestöjä. Raportissa kuitenkin todetaan, että vaikka lukema pohjautuu luotettavimpiin saatavilla olleisiin tieto lähteisiin (World Health Survey ja Global Burden of Disease tutkimukset), on se pikemminkin suuntaa antava arvio kuin täsmällinen tieto, sillä vertailukel poisen luotettavan tiedon saanti maailmanlaajuisesti on lähes mahdotonta. Sarja on edelleen kehit telyvaiheessa, mutta tavoitteeksi on asetettu vuoden 2019 kesä (suullinen tieto 2018 kesäkuu). 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Kohorttiaineistot mahdollistavat vammaisuuteen liittyvää muutakin tutkimusta, mutta tiedon käyttö edellyttää resursseja ja tutkimuslupia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että 29 vuotta täyttäneestä väestöstä 13 prosentilla oli rajoite näöntarkkuudessa, kuulossa, liikkumi sessa tai kongnitiivisessä toimintakyvyssä. Miesten muistiongel mat olivat lähes yhä yleisiä kuin liikkumisvaikeudet. Yleisin rajoite oli liikkumisvaikeudet. Suomea edustaa THL. Sainio ja Koskinen toteavat myös, että vuosikym menien aikana tehdyn hajanaisen ja koordinoimat toman kansainvälisen työn tuloksena on syntynyt useita erilaisia suosituksia toimintarajoitteiden arviointiin ja kuvaamiseen. (Kanste ym. Väestötutkimukset ja esimerkkejä niiden avulla saaduista tiedoista Väestötutkimuksien tavoitteena on selvittää väestön tilannetta. washingtongroupdisability.com/). Kouluterveyskyselyn tuloksista yhtenä esimerkki nä on, että toimintarajoitteiset nuoret olivat muita nuoria harvemmin tyytyväisiä elämäänsä. Ryhmän työskentelyn tulok sena on syntynyt lyhyt kysymyssarja (Short Set) sekä pidempi kysymyssarja (Extended Set).(http://www. Nykyisin on myös mahdollista saada käyttöönsä lyhyt selkokielinen versio, jonka voi täyt tää myös avustajan kanssa. ja 5.luokan oppilaita ja heidän huoltajiaan. (NurmiKoikkalainen ym2017; Sainio & Koskinen s 29). Yleensä väestötutkimuksissa kysytään ikää, sukupuolta ja muita yleisiä teemoja. Kysely on laajentunut vuodesta 2017 lähtien koskemaan kaikkia perusopetuksen 4. Tyytymättömyyttä saattavat selittää monet asiat, mutta huolestuttavaa on, että toimintarajoitteisista nuorista neljännes tunsi itsensä yksinäiseksi, kun vastaava luku muiden nuorten osalta oli kymmenys osa. Lukiot tuli vat mukaan 1999 ja ammatilliset oppilaitokset vuo desta 2008 alkaen. Puolet toi mintarajoitteisista nuorista oli elämäänsä tyytyväisiä (pojista 61 % ja tytöistä 44 %), ja muista nuorista noin 80 prosenttia (pojista 86 % ja tytöistä 74 %). Toimintakyky on monimutkai nen ja moniulotteinen ilmiö, johon myös ympäristö tekijät vaikuttavat, joten väestötutkimuksiin valit tu toimintarajoitteiden operationalisointi – miten niitä mitataan ja luokitellaan – on aivan keskeinen ha vaittuun toimintarajoitteiden yleisyyteen vaikutta va tekijä”. UNICEF on ollut kehittämässä lapsille ja nuorille soveltuvaa kysymyssarjaa. 2017 s 2–7). Vammaisen henkilön identiteetin omaksuminen on aina henkilön oma valinta. washingtongroupdisability.com/washingtongroup questionsets/shortsetofdisabilityquestions/) Lyhyt kysymyssarja on tarkoitettu käytettäväksi väestölaskennoissa ja väestötutkimuksissa ja kysy mykset kattavat kuusi perustoimintoa (näön, kuu lon, liikkumisen, kognition, päivittäistoiminnot ja kommunikaation) joiden osalta vastaajat arvioivat neliluokkaisella asteikolla, minkä verran vaikeuksia he näissä toiminnoissa kokevat (ei vaikeuksia, vähän vaikeuksia, suuria vaikeuksia, ei pysty lainkaan). Myös kokemus siitä, onko heillä mahdollisuus keskustella jonkun kanssa mieltä painavista asioista, oli muihin nuoriin nähden pienempi. (Nurmi Koikkalainen ym2017; Sainio & Koskinen s 30). Ulkopuolelta tapahtuvaa leimaamista ja määrittelyä tulee välttää. Yksi esimerkki suosi tusten ja käytäntöjen toteuttajista on YK:n tilas tokomitean alaisuuteen perustettu ”Washington Group on Disability Statistics” ryhmä (WG), joka aloitti kehittämistyönsä vuonna 2001 (http://www. Ihmisen tulee voida itse luoda oma identiteettinsä ja tehdä omat valintansa niistä asioista, joilla haluaa tulla määritellyksi.
http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&e src=s&source=web&cd=1&ved=2ahUKEwi31Z7bxNjcAhXOZpoK HXOeC8oQFjAAegQIABAC&url=http%3A%2F%2Fwww.esn-eu. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-838-8 Nurmi-Koikkalainen, Päivi; Ahola, Sanna; Gissler, Mika; Halme, Nina; Koskinen, Seppo; Luoma, Minna-Liisa; Malmivaara, Antti; Muuri, Anu; Sainio, Päivi; Sääksjärvi, Katri; Väyrynen, Riikka (2017): Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta: Analyysia THL:n tietotuotannosta, THL Työpaperi: 38/2017 http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-946-0 Sotkanet.fi https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/index Washingtongroup-disability (WG): http://www.washingtongroup-disability.com/ WG/Short set http://www.washingtongroup-disability.com/washington-group-question-sets/short-set-of-disability-questions/ World report on disability. WHO. Myös tiedon käyttöön ja tulkintoihin tulee suhtautua vakavasti. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Toimintarajoitteiden yleisyys on ikään liittyvä. Yhteneväinen ta pa toteuttaa tiedonkeruita ja erilaisia selvityksiä on erittäin oleellista, jotta aineistoja voidaan verrata tosiinsa. Merkityksen ja tulkintojen arvioinnissa on syytä ottaa mukaan vammaisjärjestöjen edustajia muiden asiantuntijoi den ohella. 2) Näkeminen 4) 0,8* 0,04* 0,4 2,3 3,0 2,8 1,3 0,9 1,0 Kuuleminen 5) 0,6* 0,2* 0,4 6,2 5,3 5,7 2,1 1,6 1,8 Liikkuminen 3) 3,1 2,4 2,8 16,1* 22,2* 20,0 6,7 7,7 7,3 Muistaminen 6) 2,9* 1,7* 2,3 17,4* 11,6* 13,8 6,7* 4,3* 5,3 Keskittyminen 7) 1,6 1,3 1,5 6,6 6,5 6,5 2,9 2,7 2,8 Jokin edellä mainittu rajoite 6,8* 4,4* 5,6 31,8 32,4 32,2 13,5 11,8 12,6 55–64 65+ 55+ Peseytyminen 8) 0,7 0,6 0,7 4,2 7,5 6,4 2,7 4,4 3,8 Pukeutuminen 8) 1,7 0,7 1,2 3,7 4,4 4,1 2,9 2,7 2,8 1) Ikävakioitu 2) Ikäja sukupuolivakioitu 3) Portaiden nousu yksi kerrosväli tai puolen kilometrin kävely: erittäin vaikeaa tai ei pysty 4) Sanomalehtitekstin lukeminen: ei pysty 5) Useamman henkilön välisen keskustelun kuuleminen: ei pysty 6) Oma arvio: huono tai erittäin huono 7) Oma arvio: huono tai erittäin huono 8) Kysytty vain 55 vuotta täyttäneiltä (n=4 002): erittäin vaikeaa tai ei pysty * Tilastollisesti merkitsevä ero miesten ja naisten välillä (p < 0,05) (Wald test) TAULUKKO. Yllä olevassa taulukossa on THL:n julkaisussa Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta julkaistu taulukko toimintarajoitteisten henkilöiden osuudesta ikäryh mittäin. Rajoitteiden tunnistaminen on tärkeää niin yksilön kuin yhteisöjen tasolla. Näin ollen tietoakin on koottava monella tavalla ja monin eri keinoin. http://www.who.int/disabilities/world_report/2011/report/en/ Toimintarajoite 29–64 65+ 29+ Miehet 1) Naiset 1) Yht. org%2Fraw.php%3Fpage%3Dfiles%26id%3D1888&usg=AOvVa w243dDjcEqY5--RQbyvqcf_ Kanste, Outi; Sainio, Päivi; Halme, Nina; Nurmi-Koikkalainen, Päivi (2017): Toimintarajoitteisten nuorten hyvinvointi ja avun saaminen Toteutuuko yhdenvertaisuus. Tutkimuksesta tiiviisti 2017 THL. Kouluterveyskyselyn tuloksia. European Social Networkin julkaisussa Evidence-based social services Toolkit for planning & evaluating social services (2015). Julkaisusta Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta (Nurmi-Koikkalainen ym 2017 s 38) Toimintarajoitteisten henkilöiden osuus (%) ikäryhmittäin Terveys 2011 -tutkimuksessa (n=5 803).. PÄIVI NURMI-KOIKKALAINEN, KM, esh Johtava asiantuntija Iäkkäät, vammaiset ja toimintakyky -yksikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: Paivi.Nurmi-Koikkalainen@thl.fi KIRJALLISUUS: ESN. 65 vuotta täyttäneistä joka kolmannella on jokin rajoite. Sen tuottaminen edellyttää myös sitä, että se on kaikin tavoin eettisesti tuotettu. ladattu 6.8.2018. 2011. 2) Miehet 1) Naiset 1) Yht. 2) Miehet 1) Naiset 1) Yht. Tarvitaankin tutkimusta ja kes kusteluja tiedonsisällön merkityksistä. Vammaisuus ilmiönä on monimuotoinen ja monitahoinen, koska pysyvissä toimintarajoitteissa on kyse yleensä koko elämänkaareen ja elämän eri tilanteisiin liittyvistä asioista. Tietoa siis tarvitaan ja sen on oltava luotettavaa. Yhteiskunnassamme tarvitaan erilaisten esteiden, toimintarajoitteiden ja vammojen tunnistamista, jot ta voidaan toteuttaa tarvittavien kompensaatioita ja muutoksia
Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2017 käynnistyneen hankkeen tavoitteena on saada tukea tarvitsevat lapset ja nuoret valtakunnallisten liikuntakäyttäytymisen ja fyysisen toimintakyvyn mittausten osaksi Suomessa. Keskiössä olivat käsitteet tukea tarvitseva oppilas, liikunta ja terveys. Apuna käytettiin valmiita ja testattuja kysymyksiä LIITUja WHO-kyselytutkimuksista, joiden kysymyksistä tehtiin synteesi. Tällä uudella kyselyllä haluttiin selvittää tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikuntaja terveystottumuksia. Myös tukea tarvitsevien lasten osallistuminen Move!-mittauksiin on ollut vähäistä. Kysymysten teemoittelun jälkeen pohdittiin tarkkaan, mitä halutaan selvittää ja mitkä ovat ne ydinkysymykset, jotka valitaan uuteen kyselyyn. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: NIKO LEPPÄ, PIRITTA ASUNTA, PAULI RINTALA Tukea tarvitsevat lapset vahvemmin mukaan lasten ja nuorten liikunta käyttäytymistutkimuksiin haitannut se, että vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten (jatkossa käytetään termiä ‘tukea tarvitsevat lapset ja nuoret’) ääni on puuttunut tutkimuksista. Pääosin käsitteiden ensimmäisiä kirjaimia hyödyntäen projektin nimeksi tuli TUTKA. S uomessa on pitkät perinteet lasten ja nuorten terveyden, hyvinvoinnin ja liikuntakäyttäytymisen tutkimisessa. Tavoitteena on kehittää sovelluksia toimintakyvyltään heterogeeniselle oppilasjoukolle. Kattavan kokonaiskuvan saamista on kuitenkin Kouluterveyskysely (THL), Nuorten terveystapatutkimus (NTTT), WHO-koululaistutkimus sekä lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus (LIITU) ovat tuottaneet tietoa lasten liikunnasta ja terveydestä.. Yhdenvertaisuuslain ja vammaisten oikeuksien yleissopimuksen velvoittamina kaikkien lasten ja nuorten mukaan pääsy tutkimuksiin on tärkeää. Kysymyksiä kategorisoitiin kokonaisuuden hahmottamiseksi esimerkiksi demografisiin, sosio ekonomisiin ja liikunta-aktiivisuutta koskeviin aihealueisiin. Projekti lähti liikkeelle tukea tarvitseville lapsille sopivan kyselytutkimuksen hahmottelusta. Tutkimukselta odotetaan, että se antaa mahdollisimman todenmukaisen kuvan tilanteesta maassamme. Näin siksi, että suurin osa erityiskoulujen ja -luokkien oppilaista ei ole ollut mukana edellä mainituissa tutkimuksissa. WHOja LIITU-kyselyjen kysymyksisTukea tarvitsevat lapset jäävät usein lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä kartoittavien kyselytutkimusten ulkopuolelle. Esimerkiksi Kouluterveyskysely (THL), Nuorten terveystapatutkimus (NTTT), WHO-koululaistutkimus sekä lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus (LIITU) ovat tuottaneet säännöllisesti tutkimustietoa lasten liikunnasta ja terveydestä. TUTKA-projektissa kehitetään nyt työvälineitä tulevien vuosien aineistonkeruita varten
Lisäksi poistimme myös sellaiset luokat, joiden oletimme jäävän pois aineistostamme (toimintakyvyltään heikoimmat ja vaikeimmin vammaiset), sillä pilotoinnin yhteydessä todettiin, että kysely on edelleen joillekin oppilaille liian vaikea ymmärtää. Erityisluokkien osalta rekrytoinnissa tehtiin yhteistyötä WHO ja LIITU -tutkimusten kanssa. Hieman alle puolet opettajista (45%) koki, että oppilaat ymmärsivät kysymysten sisällöt, kun taas puolet opettajista koki oppilaiden ymmärtäneen kysymykset osittain. Tavoittelimme alunperin vuonna 2006 tai aiemmin syntyneitä, jonka vuoksi osa kouluista poistettiin erityisluokkien rekrytoinneista. Ensim mäinen pilotointi osoitti heterogeenisen vastaajajoukon asettavan hyvin monenlaisia vaatimuksia kysymysten, ajankäytön ja lomakkeiden rakenteen suhteen. Oppilaiden ja opettajien palautteen, tilanteissa kerättyjen havaintojen ja testi-uusintatesti -aineiston perusteella havaittiin, että nykyiset lomakkeet eivät vielä riitä tuomaan tarpeeksi tukea hyvin heterogeeniselle vastaajajoukolle. Ohjaa jat olivat saaneet tehtävään lyhyen opastuksen. Mukana olevista kouluista erityisluokkia tai omia pienryhmiä oli 198 koululla. Varsinainen kansallinen koko Suomen kattava aineistonkeruu toteutettiin huhti-toukokuun 2018 aikana erityiskouluissa ja -luokissa ja kyselyyn vastasi yhteensä 889 oppilasta. Tässä vaiheessa päätettiin myös rakentaa neljä erilaista kyselylomaketta: alkuperäinen lomake (5.–7.lk), selkokielinen lomake (5.–7. Kaikki lomakkeet siirrettiin sähköiseen, verkkopohjaiseen Webropol-ympäristöön, jotta vastaaminen olisi mahdollista tietokoneilta ja tableteilta. Yksi opettaja koki, että oppilaat eivät ymmärtäneet kysymysten sisältöjä. Suurin osa erityiskoulujen ja -luokkien oppilaista ei ole ollut mukana tutkimuksissa.. Sanallisessa palautteessa nousi esiin ajatuksia kysymysten ymmärtämisestä usealla eri tavalla. Kohderyhmäksi valittiin vaativaa erityistä tukea opiskelussaan tarvitsevien ryhmiä kuudennelta luokalta ja yläkoulusta Keski-Suomen alueelta – yhteensä noin 25 vastaajaa. Kaikille erityiskouluille ja sairaalaopetusta antaville kouluille (n=82) lähetettiin tutkimuspyyntö, joista 38 prosenttia osallistui tutkimukseen. Lomakkeen pilotointi käynnistyi. Tästä johtuen kehitettiin vielä yksi, selkokielinen, lomake, joka oli tarkoitettu kognitiiviselta tasoltaan heikoimmille vastaajille sekä vastaajille, joilla on huomattavia haasteita aktiivisuudessa ja tarkkaavuudessa. WHO ja LIITU -tutkimuksessa mukana olevien koulujen (n=295) rehtoreilta tiedusteltiin erillisistä erityisopetuksen ryhmistä. Oppilaat täyttivät saman sähköisen kyselyn kahden viikon välein luotettavuustarkastelun vuoksi, jolloin saatiin tietoa vastausten pysyvyydestä ja kysymysten pätevyydestä. Opettajat eivät raportoineet ainuttakaan kieltäytyjää tai kyselyn keskeyttäjää. Kyselyyn vastaaminen ei Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten ääni on kuitenkin puuttunut. Etenkin kehitysvammaisten kohdalla selvennystä tarvittiin usein. Opettajat (n=40) kokivat kyselylomakkeiden valinnan pääosin yksiselitteiseksi ja helpoksi (67%), mutta toisaalta kolmasosalla oli ryhmässään sellaisia oppilaita, joiden kohdalla lomakkeen valinta tuotti haasteita. Tutkimukseen osallistuneiden luokkien opettajilta kerättiin jälkeenpäin palautetta sähköisellä kyselyllä. Neutraalisti suhtautuneita vastaajia oli myös iso osa (40%), ja vastustaen (3%) tai vaihtelevasti (5%) täyttäjiä oli hyvin vähän. Laajempi pilottikiertue toteutui viidessä eri yksikössä Etelä-Suomen alueella. Rekrytointiviesti lähti sähköpostilla 166 kouluun ja tutkimukseemme osallistui 36 koulun erityisluokkaa, vastausprosentin ollessa 27. Selkoversioissa kielen lisäksi lomakkeiden ulkomuotoa muokattiin sekä yksinkertaistettiin ja vähennettiin vastausvaihtoehtoja. Tällä kerralla saatiin arvokasta tietoa lomakkeiden latautumisesta, tabletin näkymästä horisontaalitai vertikaalitasoissa, ajankäytöstä ja muista kyselyn käytännön toteuttamiseen liittyneistä asioista. Sähköisiä lomakkeita haluttiin esitestata ennen alkukeväälle suunniteltua pääkaupunkiseudun laajempaa pilottikiertuetta. Samalla päätettiin, että nuoremmilta oppilailta kysyttäisiin hieman vähemmän kysymyksiä kuin vanhemmilta oppilailta. Kohteeksi valikoitui erityiskoulun pienryhmä. Myöskin pitkät sanalliset kysymykset ja abstraktimpia aiheita koskeneet kysymykset olivat haastavia ymmärtää. lk), alkuperäinen lomake (8.–9.lk) ja selkokielinen lomake (8.–9.lk). 14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 tä (n=123) valittiin 71 ydinkysymystä, joista karsittiin vielä 60 kysymyksen kysymyslomake, joka sai Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan hyväksynnän. Tätä lomaketta kehitettiin vielä kolmen kehitysvammaisten oppilaiden pienryhmän kanssa ennen varsinaista aineistonkeruuta. Lomakkeita piti selvästi eriyttää enemmän erilaisiin tarpeisiin sopiviksi, ja ajatus selkokielisen lomakkeen tarpeesta nousi esiin. Toisaalta oppilaat (52%) suhtautuivat kyselyn täyttämiseen myönteisesti. Yhteistyössä Kehitysvammaliiton Selkokeskuksen kanssa tavoitteena oli saada yhä useamman kielellisestä tuesta hyötyvän tarpeet huomioitua vastaamisessa. Koulunkäynninohjaajat ohjeistettiin antamaan tukea niille oppilaille, jotka tarvitsivat apua kysymysten ymmärtämisessä tai vastausten kirjaamisessa
Kirjallisuushakujen perusteella etsittiin tietoa mittareiden psykometrisistä ominaisuuksista. Projektin yhtenä rajoitteena voi mainita sen, että emme päässeet kartoittamaan yhdenkään ruotsinkielisen erityiskoulun tai -luokan oppilaiden tilannetta. Työ jatkuu. Mittauksia on jätetty tekemättä, jos opettaja on arvioinut, ettei oppilas pysty tekemään mittauksia. Lasten ja nuorten heikentyvä toimintakyky ja fyysinen kunto sekä vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat kansanterveydellisesti merkittäviä huolenaiheita, joihin Move! pyrkii vaikuttamaan. Toistaiseksi tukea tarvitsevien oppilaiden osallistuminen Move!-mittauksiin on ollut varsin vähäistä. Niissä ryhmissä, joissa osa oppilaista oli osallistunut mittauksiin, alle puolet opettajista raportoi mittausten tulleen suoritetuiksi osittain (42%), kun taas neljännes ilmoitti mittausten suorittamisesta sovelletusti (25%) tai täysin ilman sovelluksia (17%). Move! mittaus myös tukea tarvitseville oppilaille Fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä Move! on tuottanut tietoa lasten ja nuorten liikkumisesta ja fyysisestä toimintakyvystä jo vuodesta 2014. Tulevaisuuden haasteena on myös selvittää, miten tukea tarvitsevien oppilaiden mukaan pääsy toteutuu parhaiten tulevissa kansallisissa liikuntaja terveyskyselyissä. Move!-mittausten soveltamisen oleellisimmat ongelmat liittyvät puutteisiin ohjeistuksessa, tiedotuksessa, koulutuksessa ja tietojärjestelmässä. Systemaattisilla hauilla etsittiin kirjallisuudesta erilaisia testejä, jotka mittasivat Move!:een valittujen liikkeiden kaltaisia fyysisiä ominaisuuksia. Opettajista suurin osa ilmoitti kaikkien oppilaittensa jättäneen Move!-mittaukset väliin (57%), alle kolmasosa (30%) ilmoitti ryhmässään olevan vähintään yksi Move!-mittaukset suorittanut oppilas, ja muutama (13%) ei osannut ottaa kantaa asiaan. Lisäksi tulee myös pohtia, miten vaikeimmin vammaisten oppilaiden ääni saadaan kuuluviin. NIKO LEPPÄ, LitM Liikkuva koulu -asiantuntija, terveystiedon opettaja Jyväskylän kaupunki, Sähköposti: niko.leppa@gmail.com PIRITTA ASUNTA, LitM Jatko-opiskelija, projektitutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: piritta.asunta@jyu.fi PAULI RINTALA, PhD Professori, Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pauli.rintala@jyu.fi Tukea tarvitsevien oppilaiden osallistuminen Move!-mittauksiin on ollut vähäistä. Tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikuntaja terveyskäyttäytymisen tutkimisessa on päästy alkuun eli sopivia kyselylomakkeita on syntynyt ja kokemukset niiden toimivuudesta on kirjattu tulevien vuosien aineistonkeruita varten. 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 herättänyt valtaosalle (88%) kysymyksiä kyselyn aihepiireistä, mutta toisaalta vain pieni osa (12%) oli halunnut ottaa aiheita puheeksi jälkikäteen. TUTKA-projekti on kesken, mutta tässä vaiheessa voi jo sanoa, että uusi tutkimusavaus on tehty. Syksyn 2018 aikana tehdään laaja kyse ly opettajille Moven! soveltamiseen liittyen sekä pilotoidaan mittarin sovelluksia tukea tarvitsevilla oppilailla. Yhteistyö Move!n arviointiin liittyen käynnistyi THL:n Toimiaverkoston asiantuntijaryhmän kanssa. TUTKA-projektin yhteydessä opettajilta kysyttiin myös muutama kysymys liittyen Move!-mittausten suorittamiseen ja mahdolliseen soveltamiseen. Mittausten soveltamisen ongelmat liittyvät puutteisiin ohjeistuksessa, tiedotuksessa, koulutuksessa ja tietojärjestelmässä.. (3) TUTKA-projektin yksi tavoite oli kehittää Move! -mittausten sovelluksia toimintakyvyltään heterogeeniselle tukea tarvitsevien oppilaiden joukolle ja tehdä opas soveltavaan toimintakyvyn mittaamiseen. Suomessa ja kansainvälisestikin paljon käytetyn liikunnan soveltamisen TREE-mallin pohjalta jaoteltiin konkreettisi sovellusehdotuksia eri mittausosioille
Aktivoivat videopelit ovat käyttökelpoinen tapa aktivoida lapsia sairaalassa ollessa. 2014). 2013; Liu ym. 2009; San Juan ym. Lapsuusiän syöpään sairastuneiden ja syövästä selvinneiden lasten ja nuorten liikunnan edistäminen on perusteltua myös siksi, että liikuntaan sairauden Sairaus, hoidot ja niiden aiheuttama uupumus saavat usein aikaan kehän, jossa uupumus vähentää liikkumista, vaikka juuri liikunta ehkäisisi uupumusta ja parantaisi mielialaa.. Näitä myöhäisvaikutuksia ovat muun muassa ylipaino ja lihavuus, alentunut hengitysja verenkiertoelimistön kunto, sydänja verenkiertoelimistön sairaudet, osteoporoosi, motoriikan ongelmat, uupumus ja alentunut terveyteen liittyvä elämänlaatu (Beulertz ym. 2009; Howlader ym. 2013; Berkman & Lakoski 2016; Huang & Ness 2011, Järvelä ym. Liikunta tai liikkumattomuus eivät vaikuta lapsuusiän syöpään sairastumiseen, mutta kaikkien edellä mainittujen myöhäisvaikutusten ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa liikunnalla on suuri merkitys. 2016; Deisenroth ym. 2016; Green ym. Syöpää sairastavien lasten fyysistä aktiivisuutta ja koettua fyysistä pätevyyttä selvitettiin viidessä aikapisteessä M aailmanlaajuisesti on arvioitu, että lapsuusiän syöpään sairastuu vuosittain noin 300 000 lasta ja nuorta (ACCO 2018). Syövän hoitojen aikana lapsi ei voi infektioherkkyyden ja keskuslaskimokatetrin vuoksi osallistua normaalisti päiväkodin, koulun tai harrastusten liikuntahetkiin tai käydä uimahallissa tai muissa yleisissä liikuntapaikoissa. Syöpää sairastavien lasten liikunnan edistäminen on tärkeää sairauden alkuvaiheesta lähtien. 2015). Syövän hoitojen aikana lapsi ei voi osallistua normaalisti päiväkodin, koulun tai harrastusten liikuntahetkiin. 2010). Syövän hoito on tehokasta, mutta aggressiivista, ja noin kaksi kolmasosaa selvinneistä kärsii myöhemmin elämässään erilaisista fyysisistä ja henkisistä myöhäisvaikutuksista. 2011; Wolin ym. Väitöstutkimukseni yhtenä tavoitteena oli löytää keinoja syöpää sairastavien lasten aktivoimiseksi sairaalassa. 2013; Culos-Reed 2002; Huang & Ness 2011; Liu ym. Kehittyneiden hoitojen ansiosta sairastuneista yli 80 prosenttia on elossa viiden vuoden kulut tua diagnoosista (Gatta ym. aikana on monenlaisia rajoituksia. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: LOTTA HAMARI LIIKUNTA ON TÄRKEÄÄ MYÖS SYÖPÄÄN SAIRASTUNEILLE LAPSILLE Aktivoivilla videopeleillä lisää liikettä sairaalaan. Psykologisten hyötyjen lisäksi liikunnan ja liikuntaharjoittelun on tutkittu parantavan syöpää sairastavien lasten lihasvoimaa, hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa, insuliiniresistenssiä, verisuonten endoteelin toimintaa, liikkuvuutta ja fyysistä toimintakykyä yleisesti (Baumann ym. Liikunnan avulla voidaan lievittää hoitojen sivuvaikutuksia ja edistää kuntoutumista. 2016; Madanat-Harjuoja ym. 2013; Kelly 2011; Ness ym. (Hamari 2018.) Syöpää sairastavat lapset liikkuivat yhtä paljon kuin terveet Terveiden lasten vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta ja koettua fyysistä pätevyyttä selvitettiin pitkittäiskohorttitutkimuksella kyselyllä kolmessa eri aikapisteessä 10-, 12-, ja 15-vuotiaina (Kuvio 1). Sairaus, hoidot ja niiden aiheuttama uupumus saavat aikaan usein kehän, jossa uupumus ja vanhemmilta tai mahdollisesti hoitohenkilökunnalta saatu vähäinen tuki liikunnalle vähentävät liikkumista, vaikka juuri liikunta ehkäisisi uupumusta ja parantaisi mielialaa (Baumann ym. Lisäksi tutkin syöpää sairastavien lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja koettua fyysistä pätevyyttä, ja vertasin näitä arvoja terveiden lasten vastaaviin arvoihin. 2009). Erilaisille toimille liikunnan edistämiseksi lapsuusiän syöpäsairauden aikana on siis selkeä tarve. Suomessa lapsuusiän syöpään sairastuu vuosittain noin 200–250 0–19-vuotiasta lasta ja nuorta (Suomen syöpärekisteri 2016a; 2016b). 2012; Järvelä ym
Aineisto oli syöpää sairastavien lasten osalta kuitenkin pieni, joten tulokset vaativat vielä vahvistusta jatkotutkimuksella. Lisäksi heillä voi olla sairaudesta ja hoidoista johtuen erilaisia fyysisiä ja henkisiä esteitä liikunnalle. 2017a.) Koetun fyysisen pätevyyden arvot eivät eronneet tilastollisesti, kun terveiden lasten ja syöpää sairastavien lasten arvoja verrattiin keskenään. 2014; Phillips ym. Fyysisen aktiivisuuden määrä ei eronnut syöpää sairastavien ja terveiden lasten välillä. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 hoitojen aikana samoilla kyselyllä kuin mitä terveet lapset täyttivät. Fyysinen pätevyyden arvot laskivat iän myötä ja olivat alhaisimmat 15-vuotiaana. Ennen digitaalisten innovaatioiden käyttöönottoa niiden soveltuvuutta ja vaikuttavuutta tulee kuitenKUVIO 1. Poikien arviot itsestään olivat positiivisemmat kuin tyttöjen. Väitöstutkimuksen osatutkimusten asetelmat, otokset ja muuttujat. Tuloksista kävi ilmi, että sekä terveistä että syöpää sairastavista lapsista suuri osa liikkui vähän. 2016; Larouche & Chin-Peuckert 2006; Ness ym. Pojat olivat aktiivisempia kuin tytöt 12ja 15-vuotiaana, mutta kymmenen ikäisenä pojat ja tytöt olivat vielä yhtä aktiivisia. Tulos oli sinän sä yllättävä, koska syöpää sairastavien lasten mahdollisuudet liikkua ovat rajoitetummat kuin terveiden lasten. (Hamari ym. Miksi teknologia ei olisi oleellinen osa myös lasten terveydenhuoltoa. Tämän väitöskirjan aineistossa esimerkiksi neljäsosalla syöpää sairastavista lapsista oli riski saada tai heillä jo oli vaikeuksia liiketaidoissa, kuten tasapainossa, heittämisessä ja kiinniottamisessa sekä käden hienomotorisissa tehtävissä. Heikoimmiksi osa-alueiksi lapset kokivat yleisimmin liikkuvuuden ja taitavuuden. Ylimpänä laatikoissa on osatutkimusten asetelmat ja sisemmissä laatikoissa on kerrottu osatutkimusten otokset, aineistonkeruun ajankohta ja ne muuttujat, joita osatutkimuksissa eri mittauspisteissä tarkasteltiin. Fyysisen pätevyyden osa-alueita olivat nopeus, voima, kestävyys, ketteryys, liikkuvuus, taitavuus ja rohkeus. Koettu fyysinen pätevyys oli yhteydessä vapaa-ajan liikunnan määrään Terveiden lasten kokema fyysinen pätevyys, eli esimerkiksi se miten taitava mielestään on liikunnassa, oli yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään kaikissa tutkimuksen mittauspisteissä eli 10-, 12-, ja 15-vuotiaana. Toisaalta voidaan kuitenkin ajatella, että sairastuminen, rankat hoidot ja motoriikan ongelmat eivät välttämättä vähennä syöpää sairastavien lasten liikunnan määrää terveisiin verrattuna. 2018). Aineisto oli syöpää sairastavien lasten osalta pieni ja liikuntaa mitattiin tässä asetelmassa kyselyllä, joten tulokset vaativat vielä vahvistusta jatkotutkimuksella. 2016; Deisenroth ym. Osatutkimuksen III interventio ja kontrolli-interventio on kuvattu yksinkertaistetusti alimman laatikon nuolten sisäpuolella.. Tämä yhteys myös vahvistui iän myötä. Muun muassa aktivoivia videopelejä ja aktiivisuusmittareita on alettu käyttää terveydenhuollossa erilaisissa kuntoutustarkoituksissa ja liikuntaan kannustamisessa (Parisod ym. Terveistä lapsista (n=571) vapaa-aikanaan liikkui alle tunnin viikossa 10-vuotiaina 17 prosenttia, 12-vuotiaina 12 prosenttia ja 15-vuotiaina 38 prosenttia. 2015). Tämä tulos oli myös hieman yllättävä, sillä syöpäsairaus ja sen hoidot aiheuttavat erilaista fyysistä epämukavuutta, kipua ja luustolihasten häiriöitä sekä ei-toivottuja ulkonäön muutoksia kuten hiustenlähtöä ja turvotusta (Beulertz ym. Aktivoivat videopelit ja aktiivisuusmittarit liikuntaan motivoinnissa Teknologia on nykyään kiinteä osa ihmisten elämää ja se on tullut osaksi myös varhaiskasvatusja opetussuunnitelmia
Keskimäärin lapset liikkuivat sairauden alkuvaiheessa 401 askelsykäystä tunnissa, mikä on vajaa viittä viisituhatta askelsykäystä valveillaoloaikana päivässä. 2017b). Omamittaus näyttää siis kiinnostavan ja motivoivan myös lapsia, ja siihen tarkoitukseen Fitbit mittarit soveltuivat. Erilaisia interventioita liikunnan edistämiseksi, missä myös digitaaliset teknologiat ovat osana, tulee edelleen kehittää ja tutkita syöpää sairastavien lasten käyttöön. (Hamari 2018.) Vaikka tässä koeasetelmassa ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, niin lapset innostuivat aktivoivien videopelien pelaamisesta ja myös Fitbit aktiivisuumittarin pitämisestä. Kevyessä liikunnassa mittarien antamat erot olivat hyväksyttävää luokkaa, kun taas kovilla tehoilla erot olivat suuria. Yhdessä väitöskirjan osatutkimuksessa selvitettiinkin, onko aktivoivilla videopeleillä vaikutusta syöpää sairastavien lasten fyysiseen aktiivisuuteen, motoriikkaan, metabolisiin riskitekijöihin ja uupumukseen sairauden alkuvaiheessa, ja miten nämä pelit soveltuvat syöpää sairastavien lasten liikuntaan motivointiin sairauden aikana (Kauhanen ym. 2014). Fitbit One® aktiivisuusmittarin luotettavuustutkimuksessa verrattiin Fitbit mittaria tutkimuskäyttöön eniten validoituun Actigraph mittariin terveiden lasten otoksella (Kuvio 1). Tuloksista kävi ilmi, että aktivoivat videopelit eivät tässä tutkimuksessa olleet vaikuttavia liikunnan edistämisessä syöpähoitojen alkuvaiheessa. Interventiosta ei ollut haittavaikutuksia ja pelit soveltuivat pelattavaksi myös infektioeristyksessä. Interventioryhmän lapset liikkuivat kuitenkin yli tuhat askelsykäystä enemmän päivässä intervention aikana kuin kontrolliryhmän lapset, vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Soveltuvuusnäkökulmasta aktivoivat videopelit olivat käyttökelpoinen tapa aktivoida lapsia sairaalassa ollessa. 19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 kin arvioida tarkkaan eri kohderyhmillä (Phillips ym. 2018). Lisäksi selvitettiin, onko Fitbit One® (Fitbit Inc., San Francisco, CA, USA) aktiivisuusmittari luotettava lasten liikunnan arvioimisessa (Hamari ym. Syöpä sairastavien lasten liikunnan edistämisessä on vielä paljon töitä, sillä myös käytännöt eri sairaaloissa ovat erilaiset muun muassa fysioterapiapalveluiden osalta. Nuorimpia lapsia (3-vuotiaat) lukuun ottamatta lapset oppivat myös käynnistämään pelit itse. (Hamari ym. Tuloksista selvisi, että mittarien lukemat korreloivat hyvin, mutta Fitbit antoi suurempia aktiivisuuslukemia kuin Actigraph kaikille muille tutkittaville, paitsi vähiten aktiiviselle tutkittavalle. Syöpää sairastavilla lapsilla on oikeus leikkiin ja peleihin myös sairaalassa ja siten sairaaloihin tulisi järjestää kunnon tilat, välineet, ohjausta ja mahdollisuuksia olla aktiivinen, leikkiä ja pelata. Lisäksi haastatteluissa kävi ilmi, että lapset ja perheet toivoivat lisää tilaa ja mahdollisuuksia liikkua sairaalassa, kuten erillistä liikuntatilaa osastolle sekä ohjausta, tukea ja tietoa liikunnasta sairauden aikana. Lasten liikunnan edistämisessä on tärkeää kannustaa ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia liikkua, jotta jokai nen saisi onnistumisen kokemuksia, ja siten fyysisen pätevyyden tunne vahvistuisi. LOTTA HAMARI, fysioterapeutti, TtT Tutkija Hoitotieteen laitos Turun yliopisto Qvalidi Oy Sähköposti: lotta.hamari@utu.fi Lapset ja perheet toivoivat lisää mahdollisuuksia liikkua sairaalassa sekä tukea ja tietoa liikunnasta sairauden aikana.. Tähän päivittäiseen aktiivisuuslukemaan verrattuna yli tuhannen askelsykäyksen ero ryhmien välillä on siten kuitenkin kliinisesti merkittävä syöpää sairastaville lapsille syöpähoitojen alkuvaiheessa. Lisäksi lapsia ja perheitä haastateltiin intervention jälkeen, jotta saatiin lisätietoa intervention toimivuudesta ja asioista, jotka lapset kokevat mielekkääksi liikuntaan motivoinnissa. Aktivoivat videopelit ja aktiivisuusmittarit soveltuvat osaksi liikuntaan motivoivia interventioita, mutta niiden vaikuttavuudesta tarvitaan kuitenkin vielä näyttöä. Erot askelsykäyksissä mittarien välillä oli suurta, ja liikunnan intensiteetti selitti eroja. Sopimus koskee kaikkia lapsia sairauteen katsomatta. Tutkimuksen interventiossa käytettiin Nintendo WiiTM (Nintendo Co., Ltd., Kyoto, Japan) Fit pelejä ja fyysistä aktiivisuutta mitattiin Fitbit Ultra® (Fitbit Inc., San Francisco, CA, USA) aktiivisuusmittareilla, kyselyillä ja päiväkirjalla. Lapsilla on oikeus leikkiin, peleihin ja liikuntaan myös sairaaloissa YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa on kirjattu, että lapsilla on oikeus ikätasoon sopiviin aktiviteetteihin ja leikkiin läpi lapsuuden (OHCHR 19962017). 2017b.) Tutkittavien haastatteluista selvisi, että monelle lapselle jo aktiivisuusmittarin pitäminen motivoi ottamaan enemmän askelia osastolla kuin tavallisesti ilman mittaria. Osassa sairaaloista jokainen syöpään sairastunut lapsi ja hänen perheensä tapaa fysioterapeutin automaattisesti ja saa alkuvaiheen liikuntaohjausta ja osassa sairaaloista fysioterapeutin tapaa vain tarvittaessa, kun liikkumisen ongelmia on jo ilmennyt
Peris-Bonet, R. & Cox, C. Chen, H.S. Desandes, E. Hannukainen, J. Heinonen, O.J. Pediatric Exercise Science 14 (3), 248–258. & Ness, K. Arola, M. Endothelial function in long-term survivors of childhood acute lymphoblastic leukemia: effects of a home-based exercise program. 2016. Cancer Statistics. Journal of Adolescent and Young Adult Oncology 5 (1), 8–15. Liukkonen, T. Lähteenmäki, P.M. International Journal of Cancer 135, 2129–34. Bloch, W. & Chin-Peuckert, L. von Busch, C. 2009. & De Luca, C. Miller, D. Krapcho, M. Nathan, P. &Lakoski, S. San Juan, A. Skeletal, neuromuscular and fitness impairments among children with newly diagnosed acute lymphoblastic leukemia. Rustler, V. Stiller, C. 2009. Karlage, R. Turunyliopisto. Lilius, J. 2011. Wolin, K. Clinical exercise interventions in pediatric oncology: a systematic review. Cancer Nursing 39 (2), 117–124. Wells, R. Promoting Children’s Health with Digital Games: A Review of Reviews. Madanat-Harjuoja, L. Journal of Pediatric Oncology Nursing: Official Journal of the Association of Pediatric Oncology Nurses 23 (4), 200–209. Arola, M. Inaba, H. Assessment and promotion of physical activity in children – with special reference to children diagnosed with cancer. 2016. Shah, D. & Lucia, A. 2017a. Knight, S. Ruhl, J. Culos-Reed, S. Howlader, N. Coebergh, J.W. Sontgerath, R. Physical activity and cancer in youth: A review of physical activity’s protective and rehabilitative functions. 2015. Schuster, A. BMC Research Notes 10 (1), 161-017-2476-1. 2014. American Journal of Preventive Medicine 54 (1), 144–150. & Lynch, B. 2011. &Salanterä, S. Tatalovich, Z. Rosenberg, D. Kullberg, T. Lilius, J. Active video games to promote physical activity in children with cancer: a randomized clinical trial with follow-up. Cancer Statistics. Streckmann, F. Kauhanen, L. Huber, G. &Beulertz, J. 2006. Games for Health Journal 3 (3), 145–156. Niinikoski, H. & Kemppainen, J. A Review of Cardiorespiratory Fitness in Adolescent and Young Adult Survivors of Childhood Cancer: Factors that Affect its Decline and Opportunities for Intervention. Cadmus-Bertram, L. &Salantera, S. Pastore, G. Smed, J. https:// seer.cancer.gov/csr/1975_2014/, based on November 2016 SEER data submission, posted to the SEER website, April 2017. Pokhrel, A. Suominen, S. Ruohonen, J. Aromaa, M. Noone, A. Koski, P. Vahlberg, T. Bethesda, M.D. 20 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LÄHTEET: ACCO. Physical exercise interventions in haematological cancer patients, feasible to conduct but effectiveness to be established: A systematic literature review. 2013. Kauhanen, L. Bishop, K. & Cronin, K.A. Changes in body image experienced by adolescents with cancer. & Lucia, A. Heinonen, O.J. Leppanen, V. Convention on the Rights of the Child. Tuchman, H. Pakarinen, A. Aromaa, M. Muscle strength and quality of life in patients with childhood cancer at early phase of primary treatment. Väitöskirja. Niinikoski, H. Zhu, L. Beulertz, J. Leukemia &Lymphoma 56 (4), 1004–1011. Kemppainen, J. 2014. Gatta, G. Pediatric Research 74 (4), 366–374. Zigon, G. Hamari, L. Berkman, A. Feuer, E.J. ProgresDans Les Recherches Sur Le Cancer 186, 319–347. Kapanen, J. Mean annual numbers of new cancer cases in 2010-2014, by primary site and age, MALES. https://www.acco.org/global-childhood-cancer-statistics/ 16.7.2018 Baumann, F. Wasilewski-Masker, K. Asanti, R. 2018. Arola, M. 2013. OHCHR 1996–2017. Axelin, A. 2010. International Statistics (Summary of IARC Report). Mariotto, A. Childhood cancer survival in Finland (1953-2010): A nationwide population-based study. & EUROCARE Working Group. Jeha, S. & Heinonen, O.J. Physical Activity Prescription for Childhood Cancer Survivors. BMC Pediatrics 14:94. Buman, M. Järvelä, L. Ness, K. Heinonen, O.J. Pediatric Blood &Cancer 60 (8), 1261–1266. html 16.7.2018 Suomensyöpärekisteri 2016b. Herich, L. &Salantera, S. 2014. Recent Results in Cancer Research. Current Sports Medicine Reports 10 (6), 352–359. Lähteenmäki, P.M. https:// www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/CRC.aspx 16.7.2018 Parisod, H. Järvelä, L. Turunyliopiston julkaisuja D 1338. 2016. McCarthy, M. Kaatsch, P. Chinapaw, M. PediatricHematology and Oncology 33 (6), 393–407. Laaksonen, C. 2018. Larouche, S. European Journal of Cancer (Oxford, England: 1990) 45 (6), 992–1005. Järvelä, L. Hamari, L. Ruiz, J. Fitzen, C. &Wiskemann, J. Matomaki, J. Myllymaki, A. 2012. Leukemia 24 (6), 1113–1120.. Capocaccia, R. Hamari, L. Exercise in adult and pediatric hematological cancer survivors: an intervention review. 2011. Pahkala, K. CancerTreatmentReviews 35 (2), 185–192. Association of Self-Perceived Physical Competence and Leisure-Time Physical Activity in Childhood – A Follow-Up Study. Available at http://stats.cancerregistry.fi/stats/eng/ veng0008i0.html 16.7.2018 Wolin, K. Kivivuori, S. Survival of European children and young adults with cancer diagnosed 1995-2002. Pediatric Blood &Cancer 59 (1), 155–160. Diaz-Rodriguez, N. &Mechelen, W. Effects of a homebased exercise program on metabolic risk factors and fitness in long-term survivors of childhood acute lymphoblastic leukemia. Liu, R. Koivusilta, L. Kaste, S. Heinonen, O.J. Mean annual numbers of new cancer cases in 2010-2014, by primary site and age, FEMALES. Yu, M. 16.7.2018 Huang, T. 2013. Lähteenmäki, P.M. Wearable Technology and Physical Activity in Chronic Disease: Opportunities and Challenges. Fortschritte Der Krebsforschung. Deisenroth, A. DOI: 10.1186/1471-2431-14-94 Kelly, A. (eds). & Saarinen-Pihkala, U. Pakarinen, A. Pakarinen, A. Kulozik, A. Leppanen, V. 2018. Prokop, A. Eckert, K. &Salantera, S. Physical activity and pediatric cancer survivorship. Exercise interventions in children with cancer: a review International Journal of Pediatrics 461512. Huijgens, P. Lewis, D.R. Bloch, W. Robison, L. Pui, C. 2017b. & Baumann, F. Pediatric Blood &Cancer 60 (9), 1546–1551. Motor functioning during and following treatment with chemotherapy for pediatric acute lymphoblastic leukemia. http://stats.cancerregistry.fi/stats/eng/veng0007i0. Physical activity among children: objective measurements using Fitbit One® and ActiGraph. 2002. Limitations in Ankle Dorsiflexion Range of Motion, Gait, and Walking Efficiency in Childhood Cancer Survivors. Kosary, C. Green, J. Phillips, S. The Journal of School Health 87 (4), 236–243. SEER Cancer Statistics Review, 1975-2014, National Cancer Institute. Suomensyöpärekisteri 2016a