Liikunta & TIEDE 53 4/ 16 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA IV LIIKUNTA 2050 YKSILÖLLISEMMIN, YHTEISÖLLISEMMIN, DIGITAALISEMMIN! SEURATOIMINNAN KAKSI VISIOTA
Vaikka jotkut silloisen tulevaisuuden maailman keksinnöt ovat vieläkin utopiaa, moni on jo toteutunut, kuten leijulaudat, älylasit, älyvaatteet, videopalaverit ja tabletit. 53. Paino: Forssa Print 2016 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 39 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Yksi tällainen on äskettäinen maailmaa mullistanut peliuutuus Pokémon GO. Porkkana toimii kuitenkin keppiä paremmin. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 4 / 2016 MARTY MCFLYN JALANJÄLJILLÄ K ahdeksankymmentäluvun suosikkielokuvassa Paluu tulevaisuuteen Marty McFly kiihdyttää DeLoreaninsa aikamatkalle vuoteen 2015. Liikunnan harrastamisen kalleus puhuttaa. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Lehtikuva/Maskot/Serny Pernebjer Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Tutkimusten mukaan sillä sarallakaan ei ole välttämättä hurraamista. Mitäpä jos käännettäisiin ajatus toisin päin – verojen sijaan verovähennyksiä. Ovatko he silloin paremmassa kunnossa kuin nykypäivän keski-ikäiset. liikuntaneuvosto.fi/ajankohtaista/blogi), että liikunta tarvitsee tulevaisuusstrategian. Verotuksen tehosta käyttäytymistä ohjaavana tekijänä on hyviä kokemuksia esimerkiksi tupakoinnin, alkoholinkulutuksen ja sokerinsyönnin vähentämisessä. Mitä pä, jos valtiovalta tukisi lasten ja nuorten liikuntaa esimerkiksi niin, että vanhemmat saisivat verovähennystä urheiluseuran kausimaksusta tai liikuntavarusteiden hankinnasta. Olisiko sellaista mietittävä tulevaisuuden keinoksi. Kaikille samansuuruinen vähennys hyödyttäisi eniten pienituloisia perheitä, joissa kustannukset voivat olla este lasten liikuntaharrastukselle. Tietokoneen tai telkkarin ääressä aiemmin viihtyneet teinit on saatu liikkeelle niin, että kympin kävelylenkkikään päivässä ei ole tuntunut missään. Ravintoasioissa on tosin vielä petraamisen varaa, vaikka nuoret tänään todennäköisesti syövätkin terveemmin kuin 80-luvun teinit. Valtion liikuntaneuvosto on myllännyt rakennettaan ja nimesi uuden ennakointijaoston. Mutta jos yritämme nähdä niin sanottuja heikkoja signaaleja – siis asioita, jotka eivät vielä näy tutkimustuloksissa, mutta antavat ensimmäisiä viitteitä trendimuutoksesta, niin sieltä löytyy rohkaisevia tuloksia. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Sen puheenjohtaja, kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo toteaakin helmikuisessa blogikirjoituksessaan (www. Ihmisten liikuttamisessa nousee aika ajoin esiin myös jonkinlainen liikkumattomuusvero – siis rankaisu niille, jotka eivät liiku suositusten mukaan. Tässä numerossa hyppäämme Martyn kyytiin ja kurkistamme tulevaisuuden liikuntaan ja urheiluun teemalla ”Liikunta 2050”. Onpa hahmojen perässä pantu juoksuksikin. Entäpä sitten liikunta. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Onko odotettavissa rapakuntoa vai olisiko muunlaisellekin näkymälle perusteita. Todennäköisesti se tulee kuitenkin muovaamaan liikkumistamme merkittävällä tavalla, enkä usko, että muutos tulee olemaan ollenkaan huonoon suuntaan. Nykyteinien elintavoissa on paljon hyvää: kessuttelijaa katsotaan pahalla silmällä, humalahakuista juomista pidetään lähinnä nolona. Kevään kuluessa on tapahtunut paljon sellaista, mikä tekee aiheesta hyvinkin ajankohtaisen. Heittäisin rohkean arvion, että ovat. Teeman kypsyttely alkoi loppuvuodesta lehden toimituskunnassa Mikko Julinin aloitteesta. Suunnataanpa katse nuoriin. Kyse on motivaatiosta ja siitä miten se herätetään. Teknologia on – taas kerran – murroksessa ja ennustaminen sillä saralla on tyypillisesti hankalaa. Tämän päivän kuusitoistakesäiset ovat teemavuotenamme juuri sopivasti viisikymppisiä – siis sillä kynnyksellä, jolloin elintasosairauksien vaivat alkavat kasaantua. Eikä väheksyä voi myöskään mahdollisten uusien urheilijalahjakkuuksien, tu levien olympiamitalistien varmempaa löytymistä, kun yhä useampi lapsi ja nuori pääsisi ohjatun liikunnan pariin. Tulevaisuutta on usein arvioitu kansalaisten kunnon kehityksen ennakoinnilla. Pidemmällä tähtäimellä – esimerkiksi vaikkapa jo vuonna 2050 – lisääntyvän liikunnan tuomat taloudelliset hyödyt olisivat jo näkyviä, puhumattakaan vaikeasti rahassa mitattavissa olevasta ihmisten hyvinvoinnin kasvusta
Kalle Rantala 115 EMERITUS IHMETTELEE: Ilmastolupaus suojelee talviurheilua. Tiinu Wuolio 24 Kentiltä kabinetteihin – suomalaisen urheiluliikkeen nykytila ja tulevaisuus. Sinuhe Wallinheimo, Minna Paajanen 14 Liikuntahallinto vuonna 2050 – Muutos on ainoa pysyvä. Heidi Riska POHDITTUA 117 Kestävä kehitys, urheilu ja liikunta. Olli Lehtonen, Marja-Leena Kauronen, Valdemar Kallunki T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 20 Ku va : K A R I K E S K IN E N. Mikko Salasuo, Päivi Berg, Kati Lehtonen, Kaarlo Laine 30 Urheiluseuratoiminnan kaksi visioita. Jari Kanerva 112 Konsensuslausunto summaa lasten liikunnan hyödyt 113 Urheilun tilat ja paikat – historiaa EM-jalkapallon varjossa. Kari Keskinen 20 Risto Telama 80 vuotta – Tutkijan ja kehittäjän puoli vuosisataa. Nykypäivän kolmekymppisten lajivalinnat ovat nykyisiä moninaisempia ikäihmisinäkin. Minna Tanskanen 60 Mitä tapahtuu liikunnan edistämiselle. Sari Pentikäinen, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Sanna Palomäki 106 Kirjoitusohjeet ja aikataulut 2016 108 LÄHIKUVASSA: Raija Korpelainen – Liikunnallisen elämän arkkitehtuuria kartoittamassa. Kari Kalliokoski 4 Neljän tien risteyksessä – Liikuntapolitiikan tulevaisuusvaihtoehdot. Teijo Pyykkönen, Jari Lämsä, Kaarlo Laine 71 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA IV 72 Metsästä motivaatiota liikuntaan ja painonhallintaan. Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla. Marko Laaksonen TUTKITTUA 122 Tutkimusuutiset 126 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Marty McFlyn jalanjäljillä. Yksilöllisesti räätälöidyt liikuntainterventiot tulevat. Urho Kujala 120 Mittaamisen suosio. Fyysinen ja digitaalinen lyövät kättä. AJASSA 111 SOTEa ja yhdenvertaisuutta liikuntaan. Pasi Mäenpää 37 Maaseudun nuoret ja liikunta – pidot eivät parane kun väki vähenee. Markku Ojanen LUETTUA 121 Suomalainen valmennusosaaminen kansissa. Liikuntatarjonnasta tulee yhä enemmän räätälöityä. Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen 19 POLTTOPISTE: Olympiakomiteat temppelin harjalla. 92 Vanhempien hyvä koulutusja tulotaso lisäävät nuorten liikkumista etenkin urheiluseuroissa. Nelli Hankonen, Elisa Kaaja, Katariina Köykkä 65 Eurojen valvontaa ja liikkujien laskentaa – liikunnan arviointi voisi olla paljon muutakin. Ilkka Niiniluoto 116 OPISKELIJA OUNASTELEE: Iäkkään henkilön liikunta ja kuntoutus – missä raja kulkee. Mikko Julin 57 GO Pokémon! Voisiko teknologia lisätä liikkumisen iloa. Hannu Itkonen 9 Ennakoinnin painoarvo kasvaa. Kysymyksessä ei ole vain hyvän tulevaisuuden ennakointi, vaan siihen vaikuttaminen. Päivi Armila 41 Miten ikäihmiset liikkuvat vuonna 2050. Pekka Stenholm 52 Elektronista urheilua ja yksilöllistä big-dataa. Sanna Palomäki, Lauri Laherto, Tomi Kukkonen, Harto Hakonen, Tuija Tammelin 99 Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Monimetodinen tutkimus miesten luontoliikuntaohjelmasta. Fyysisestä aktiivisuudesta tulee osa arkea. Vuonna 2050 suurseurat toimivat omilla erityisillä markkinoillaan. Sari Stenholm 46 Liikunnan uudet liiketoimintamahdollisuudet – Ketkä meitä liikuttavat. Karoliina Kaasalainen, Tanja Tilles-Tirkkonen, Kirsti Kasila, Marita Poskiparta, Kati Vähäsarja 81 Väestöruudun sosioekonomisen aseman yhteys miesten liikuntakäyttäytymiseen Kymenlaaksossa
4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: HANNU ITKONEN Neljän tien risteyksessä Liikuntapolitiikan tulevaisuusvaihtoehdot
Vaihtoehtojen hahmottaminen on myös vaikuttamista tehtäviin ratkaisuihin. Suunnitellen tulevaisuuteen Länsimaisissa yhteiskunnissa virisi 1960-luvulla suunnitteluoptimismi. Myös pyrkimyksillä ihmisten liikkumisen lisäämiseen on tulevaisuusorientaationsa. Näin ollen tulevaisuuden haltuunotto on aina kontekstuaalista. P aria toisen maailmansodan jälkeistä vuo sikymmentä on Euroopassa tavattu kutsua jälleenrakennuksen ajaksi. Samanaikaisesti, kun kansallisissa puitteissa rakennettiin liikunnan ja urheilun edellytyksiä, myös suuren luokan kansainväliset kysymykset herättivät huolta. Yhteiskunnallinen tilanne määrittää sitä mahdollisuusrakennetta, jonka puitteissa tulevaisuutta suunnitellaan. Liikunnan suotuisten terveysvaikutusten tunnistaminen on johtanut toimiin, joilla kaikenikäisiä kansalaisia kannustetaan liikkumaan omaa terveyttä edistävästi. Tulevaisuuteen suuntautuvat ennakointimme rakentuvat aina aiemmin yhteiskunnassa tapahtuneelle ja myös nykyisille positioillemme. Kyseistä teosta on pidetty ympäristöliikehdinnän lähtölaukauksena. (Meadows et al. Eri hallinnonalojen kehittyKuva: ANTERO AALTONEN. Yh teis kuntien vaurauden lisääntyessä politiikan paino pistettä saatettiin siirtää vapaa-ajan, kulttuurin ja liikunnan kysymysten pohdintaan. 5 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Suomalainen liikuntakulttuuri on perinteisesti rakentunut vireälle kansalaistoiminnalle ja pääosin hyvin toimivalle julkiselle liikuntahallinnolle. (Carson 1963.) Kymmenisen vuotta myöhemmin Rooman klubin nimellä tunnettu asiantuntijaryhmä julkaisi Kasvun rajat -teoksen, jossa kyseenalaistettiin tehotuotanto ja ympäristön kestokyvyn ylittävä länsimainen elämäntapa. Vuonna 1962 biologi Rachel Carson julkaisi Äänetön kevät -teoksen, jossa nostettiin ponnekkaasti esiin ympäristön tuhoutuminen. Klubi otti kantaa myös väestöräjähdyksen seurauksiin. 2005.) Huoli maapallon tilasta pakottaa suuntaamaan katseita aivan uudella tavoin tulevaisuuteen. Sodan tuhojen korjaaminen sekä uusien hal lintojen ja rakennusten pystyttäminen merkitsivät politiikan huomion suuntaamista ihmisten perustarpeista huolehtimiseen. Näistä lähtökohdista tulevaa voi ennakoida neljän erilaisen, mutta yhtälailla mahdollisen kehityssuunnan avulla
Kilpailuyhteiskuntaa sävyttäisi huippu-urheilu. Liikuntakulttuurin alueella tulevaisuustalkoita tehtiin Liikuntatieteellisen Seuran tahdittamana. 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 misen edellytykseksi nähtiin riittävä tietotuotanto. Yhteiskunnallinen tilanne määrittää sitä mahdollisuusrakennetta, jonka puitteissa tulevaisuutta suunnitellaan.. Kaupallisessa yhteiskunnassa harrastettaisiin välineliikuntaa. Liikuntapolitiikan vahvistuminen ja laajeneminen koko kansan liikuntaa edistäväksi haastoi sekä liikuntatutkijat että yhteiskunnalliset päätöksentekijät hakemaan ratkaisuja, joilla kansalaiset saataisiin lisäämään liikuntaa. Vauhtia suunnittelutyölle antoi 1976 ilmes tynyt liikuntalakikomitean mietintö sekä vuoden 1980 alussa voimaan astunut liikuntalaki (Liikuntalakikomitean mietintö 1976; Liikuntalaki 1979). (Lüschen 1981, 322–324; Itkonen 1996, 12–14. Hyvinvointivaltion rakennustalkoiden kiinteäksi osaksi liimautui myös liikuntasuunnittelu. Tutkimuksen tulevaisuuskatseet Tutkimuksen näkökulmasta tulevaisuuden hahmottamisessa edettiin yhteiskunnan suurista kysymyksistä kohti päätöksenteon sektoroituja alueita. Vuonna 2000 Kalervo Ilmasen kanssa julkaisemassamme tutkimuksessa hahmottelimme tulevaisuuden vaihtoehtoja Pohjois-Karjalan Tulevaisuuden ennakointi rakentuu aiemmin tapahtuneelle. Muussa tapauksessa jokin kulttuurin kentistä, esimerkiksi kaupallinen liikuntakulttuuri voimistuu ja ekspansiollaan syö muut liikunnan kulttuurikentät marginaalikulttuureiksi. Tutkimuskohteiksi valikoituivat muun muassa liikuntaorganisaatioiden jäsenrakenne, johdon koostumus ja toimintatavat, urheiluorganisaatioiden toimivuus sekä liikuntapolitiikka ja -suunnittelu. Päätöksentekijöitä myös koulutettiin uudenlaisiin suunnittelukäytäntöihin (Warsell 1980). Osaksi sosiologien tekemisiä valikoitui tutkimustietoon perustuva vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmotteleminen. Pehmoyhteiskunnassa kiinnostaisivat ”mielenrauhaliikunta” ja seurapelit. Joukkoliikkeen yhteiskunnassa massaliikunta hallitsisi liikuntakulttuuria. Itkonen 2007, 8–12.) Kansallisissa käytännöissämme liikunnan tulevaisuuspohdinnoille syntyi sosiaalinen tilaus kuntoliikunnan nousun myötä. Tarkoitus on, että tämä kirja voisi toimia yhtenä apuvälineenä muun muassa täytettäessä liikuntalain suunnitteluvelvoitetta.” (Liikuntasuunnittelu 1981, 5.) Liikuntasuunnittelu vakiintui sangen nopeasti osaksi sekä julkishallinnon politiikkatoimia että tieteentekoa. Ylikansallisessa mediayhteiskunnassa rajoituttaisiin nojatuoliliikuntaan. Toiseksi haluttiin kartoittaa liikuntakulttuurin tulevaisuutta koskevia olennaisimpia ongelmia ja tulevaisuuskuvia sekä hahmottaa liikuntakulttuurin eri kehitysstrategioita. Etenkin sosiologeja peräänkuulutettiin tyydyttämään politiikkojen tietotarpeita. (Pyykkönen & Seppälä 1987, 12–19.) Liikunnan tulevaisuusvaihtoehdot nousivat keskusteluun lukuisissa eri yhteyksissä. Yhteiskunnan rakennemuutos 1960-luvulla merkitsi kaupungistumista ja työn kuormittavuuden vähenemistä. Samalla pohdittiin myös liikunnan asemaa osana yleisempää poliittista päätöksentekoa. Osaamisen yhteiskunnassa vallitsevaa oli luonnossa harjoitettu hyötyliikunta. Tietotuotannollaan liikunnan yhteiskuntatieteilijät pyrkivät palvelemaan liikuntapoliittista päätöksentekoa. Päätöksentekijöiden ja tutkijoiden kohtaamiset yleistyivät, kun ajan hengessä ryhdyttiin laatimaan kuntien liikuntasuunnitelmia ja -strategioita. Hajautetussa kulttuurien kenttien jännitteisessä positiivisessa konfliktissa arveltiin voitavan luoda voimakasta uutta liikuntakulttuuria kokonaisuudessaan. LTS:n ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen järjestämän tulevaisuusseminaarin tavoitteeksi asetettiin ensinnä tulevaisuussuuntautuneen ajattelun levittäminen liikuntahallinnon ja -suunnittelun alueelle. Yhteiskunnan sektoroituminen johti siihen, että lukemattomilla aloilla laadittiin erilaisia tulevaisuussuunnitelmia. Vaikka suunnittelu olikin poliittispainotteista, niin lisääntyvässä määrin ryhdyttiin kuulemaan myös yhteis kuntatieteilijöitä. Sosiologit kehottivat suuntaamaan tutkimuskatseita ilmiöihin, joiden tieteellisellä haltuunotolla saatettiin vaikuttaa päätöksentekoon. (Vasara 2004, 210–221; Kokkonen 2013, 26–33.) Olennainen osa liikunnan linjavetoja olivat tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kokoontumiset ja yhteisjulkaisut. Urheilun kansallista merkitystä arvioivassa teoksessa korostettiin, että liikunnan tulevaisuus ratkaistaan erilaisten kulttuurien välisessä kilvoittelussa. (Pyykkönen & Seppälä 1987, 3–4.) Seminaarin työstö tuotti kuusi tulevaisuuskuvaa sekä niissä harjoitettavia tyypillisiä liikuntamuotoja. (Borgatta & Cook 1988, 11–17.) Myös liikuntasosiologisen tutkimuksen laajeneminen 1960-luvulla merkitsi tieteenalan kytkeytymistä muuhun yhteiskunnan tavoitteellisuuteen. (Suomi 1987, 54.–62.) Liikuntasosiologiassakaan ei ole oltu täysin toimettomia tulevaisuuden kehityssuuntien hahmottamisen suhteen. Liikuntatieteellinen Seura julkaisi vuonna 1981 Liikuntasuunnittelu -kirjan, jonka esipuheessa julkaisun tarvetta perusteltiin vedoten tuoreeseen liikuntalakiin: ”Tämän kirjan yleisenä tarkoituksena voidaan pitää jo olemassa olevan liikuntasuunnitteluun liittyvän tärkeimmän tiedon kokoamista ja uusimman tiedon esilletuomista
Tulevaisuusvaihtoehdot 2050 Hahmotellessamme maakunnallisia tulevaisuusvaihtoehtoja jäljitimme liikuntakulttuurin juuria katsahtamalla useiden vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin. Maakuntatutkimuksessamme piirsimme neljä vaihtoehtoista tulevaisuusvaihtoehtoa. Ennakoidessani suomalaisen liikuntakulttuurin tilaa vuonna 2050 pitäydyn näissä kahdessa merkittävässä kansallisessa ominaispiirteessämme eli vireässä liikunnan kansalaistoiminnassa ja edelleenkin pääsääntöisesti toimivassa julkisessa liikuntahallinnossa. Arviomme mukaan kansalaistoiminnat olivat osittain kuihtuneet, liikuntamatkailun merkitys oli lisääntynyt, liikuntakulttuuri oli muuttunut projektimaisempaan suuntaan ja kansalaistoimijat olivat tehneet selkeitä valintoja toimintojensa painotuksista. Kahteen ensim mäiseen vaihtoehtoon sisällytän voimakkaan yhteiskunnallisen työnjaon ja kahteen jälkimmäiseen puolestaan vähäisen työnjaon. Asiantuntijavaltaisessa liikuntakulttuurissa useat eri professiot määrittävät ihmisten liikunnan ja urheilun asioita. Työnjaon selkeytymättömyys syntyy siitä, että millään taholla sinällään ei ole legitiimiä asemaa liikuntakulttuurin linjausten tekemisessä. 2016, 20–21.) Näin ollen sinällään mikään vaihtoehto ei ollut toteutunut ”täysimääräisesti”. Julkisvallan Politiikkaohjauksen vaihtoehdossa liikuntakulttuuria säädellään lailla ja muilla normeilla. Kansalaislähtöisen liikuntakulttuurin vaihtoehdossa tärkeimpiä toimijoita ovat ihmisten muodostamat seurat, järjestöt ja muut yhteisöt. Tekemisten tavoit teellisuus palvelee sangen monenlaisia yhteisöjä ja niiden tarpeita. Matkailun maakunta puolestaan merkitsisi alueen muuttumista korostuneesti turistien liikunta-alueeksi, jolloin yrityssektori olisi keskeinen palvelujen tuottaja. 7 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 maakunnan liikuntakulttuurille. taulukko 1). Tunnistimme ennen kaikkea Pohjois-Karjalan voimallisen urheilun ja liikunnan kansalaisyhteiskunnan sekä vahvaksi rakentuneen julkisen liikuntahallinnon. Liikkuminen nähdään hyödylliseksi koko yhteiskunnan toimivuudelle. Väistämättä asiantuntijat suuntaavat viestejään eri kohderyhmille. Näin menetellen ennakoin neljä tulevaisuusvaihtoehtoa, jotka ovat 1) politiikkaohjauksen liikuntakulttuuri, 2) kansalaislähtöinen liikuntakulttuuri, 3) asiantuntijavaltainen liikuntakulttuuri ja 4) hallinnoton liikuntakulttuuri (ks. Joka tapauksessa ennakoitujen neljän tulevaisuusvaihtoehdon suunnassa muutoksia oli kuitenkin tapahtunut. Valtiolla ja kunnilla on demokraattisesti valitut elimet, jotka linjaavat liikunnan ja urheilun toimintoja sekä arvioivat omien toimintojensa vaikuttavuutta.. (Ilmanen & Itkonen 2000, 158–161.) Tulevaisuusvaihtoehtojemme osuvuutta punnitsimme 16 vuotta myöhemmin tekemässämme seurantatutkimuksessa, jossa selvitimme maakunnan aikuisväestön liikuntaharrastusten sekä liikuntaja urheiluseurojen muutoksia. Julkisvallan toimin säädellään myös liikuntakulttuurin toimijoiden työnjakoa. (Itkonen et al. Kansalaislähtöisessä liikuntakulttuurissa aloitteet ja ideat nousevat ruohonjuuritasolta. Kyseisessä tulevaisuusvaihtoehdossa professioiden edustajat käyvät jatkuvaa kamppailua liikuntakulttuurin määrittelyoikeudesta. Tässä vaihtoehdossa liikunnan ja urheilun kansalaistoimijat joutuisivat tekemään valintoja siitä, millaista liikkumista ne ottaisivat ohjelmaansa. Toinen ennakointiulottuvuuteni on liikuntakulttuurin työnjaon suunnitelmallisuus. Lisäksi tehtyjä valintoja suuntaavat ihmisten liikuntaan ja urheiluun kohdistamat odotukset. Toisaalta yhdyimme pitkälti Raimo Väyrysen näkemykseen kansallisen aluepolitiikan vähenevästä merkityksestä (Väyrynen 1999, 274). Valtiolla ja kunnilla on demokraattisesti valitut elimet, jotka linjaavat liikunnan ja urheilun toimintoja sekä arvioivat omien toimintojensa vaikuttavuutta. Julkisvallan kontrolli on ohut, mutta työnjako perustuu kansalaistoimijoiden keskinäiseen sopimuksellisuuteen. Kuihtuvan kansalaistoiminnan vaihtoehdon arvelimme johtavan kansalaistoimintojen osittaiseen näivettymiseen ja seuratoimintojen kuihtumiseen. Linjauksissamme tukeuduimme yhtäältä Jukka Oksan konstruoimaan neljään kylätulevaisuuden kehityssuuntaan (Oksa 1996, 245–252). Asiantuntijavaltaisuuden oloissa professiot ”houkuttelevat” omaan asiantuntemukseensa perustuen ihmisiä liikkumaan. Näin ollen toimia kohdennetaan myös hyvinvointinsa kannalta liian vähän liikkuviin ja heidän fyysisen aktiivisuutensa lisäämiseen. Neljännessä tulevaisuusvaihtoehdossa liikuntaa toteutettaisiin valikoidun kansalaistoiminnan aktiviteetein. Projektien ihmemaan vaihtoehdossa kansalaisten liikuttaminen hoidettaisiin erilaisin kampanjoin ja sektoroiduin toiminnoin. Liikuntakulttuurin liikkeellepanevanevat voimat ovat liikunnan kansalaisaktivisteja ja etenkin lähiyhteisöllisesti toimivia. Politiikkaohjauksen liikuntakulttuurissa päätöksenteko tähtää tasa-arvoisten liikkumisen edellytysten luomiseen. Liikuntakulttuuria säädellään sekä lailla että muilla normeilla. Politiikkaohjauksen liikuntakulttuurin vaihtoehdossa julkishallinnon liikuntakulttuuri on aivan olennainen liikuntakulttuurin resursoija ja määrittäjä
Hallinnottomuus merkitsee myös sitä, että liikkumisen tasa-arvoisuuden tavoittelu on olematonta tai peräti mahdotonta. Oksa, J. Lüschen, G. 1988. & Cook, K. Joensuu. Itkonen, H. F. Helsinki.. Kansalaisten liikuttajat. (toim.) 1987. Suomalaisen liikuntakulttuurin tulevaisuuskuvat. The Future of Sociology. Rasimäen neljä tulevaisuutta. Väyrynen, R. Keuruu. Teoksessa Lüschen, G. 1987. Liikuntatieteellisen Seuran moniste n:o 10. Suomi, K. Helsinki: Tammi. Meadows, D. 1996. Tietyllä tapaa kyseessä on ”uusliberalismin” kaltainen vaihtoehto, jossa markkinat ja mieltymykset suuntaavat tehtyjä vaihtoehtoja. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 114. Kenttien kutsu. Pyykkönen (toim.) Urheilun kansallinen merkitys. 2005; alkup. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Kansalaistoimijat ja kunnat liikuntapalvelujen tuottajina Pohjois-Karjalassa. 2013. Kymmenvuotisseuranta maakunnan aikuisväestön liikkumisesta ja seuratoimijoiden näkemyksistä. Jyväskylä. Tutkimus liikunnasta ja urheilusta Pohjois-Karjalassa. 1996. Ilmanen, K. & McEvoy, E. & Matilainen, P. Itkonen, H. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. 2016. Karjalan tutkimuslaitos. Komiteanmietintö 1976:87. Tampere: Gaudeamus. Hallinnottomassa liikuntakulttuurissa liikuntaa ja urheilua on hankala sekä suunnitella että arvioida. Teoksessa T. & Itkonen, H. Liikuntalakikomitean mietintö (1976). Research Reports No 3/2007. Äänetön kevät. et al. Jyväskylän yliopisto. Toden näköistä on, että itse en ole arvioimassa ennakoimieni vaihtoehtojen toteutumista. Joensuun yliopisto. Sociology and its Future. Joensuu. Itkonen, H. Vasara, E. Liikuntalaki (984/1979). 2007. Liikuntasuunnittelu 1981. Liikuntatieteellinen Seura / Valtion painatuskeskus. Hallinnottoman liikuntakulttuurin vaihtoehdossa julkishallinnon ote liikunnan ja urheilun suhteen on olematon. On kuitenkin hyvä havaita, että tulevaisuuden vaihtoehtojen piirteleminen on myös vaikuttamista tehtäviin ratkaisuihin. 1963. Carson, R. Myöskään toimijoiden välisiä työnjaollisia suhteita ei ole kyetty määrittelemään. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 77. (1980). Helsinki. 2004. The Analysis of Sport Organizations. Changes in Sport Sociology and Challenges for the Future. Itse asetun omilla toimillani puolustamaan vahvaa liikunnan julkishallintoa ja vireää urheilun ja liikunnan kansalaisyhteiskuntaa. Helsinki. Champaign: Stipes Publishing Company. Vaarana on, että niukoin pääomin varustetut ihmiset saattavat syrjäytyä myös liikunnasta ja urheilusta. Warsell, L. Randers, J. Kasvun rajat. Helsinki: Gaudeamus. Kyläläiset, kansalaiset. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Suomi avoimessa maailmassa. Helsinki. 1981. 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ohuus johtaa siihen, että professioiden toiminta on markkinaorientoitunutta. Tutkimuksia 1/2016. Urheilu tulevaisuuden yhteiskunnassa. Sitra 223. 1973. & Sage, G. Liikuntatieteellisen Seuran moniste n:o 8. Department of Sport Sciences. 1999. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157. Kokkonen, J. Liikuntakasvatuksen laitos. London: Sage, 11–17. & Meadows, D. Helsinki. Valtion liikuntahallinnon historia. Teoksessa Borgatta, E. Globalisaatio ja sen vaikutukset. & Seppälä, Y. (eds.) Handbook of Social Sciences of Sport. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 78. & Cook, K. Myöskään kansalaistoimijoiden keskinäinen sopimuksellisuus ei toteudu. Pyykkönen, T. Ilmanen, K. S. S. Teoksessa Itkonen, H., Salmikangas, A-K. F. Euroopan pohjoisen maatalouskylän vaihtoehdot. Liikunnan tulevaisuusulottuvuudet LÄHTEET: Borgatta, E. Jyväskylä. Liikuntasuunnittelun koulutusseminaari. 2000. Tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä. Teoksessa Knuuttila, S. Tätä tekstiä lopetellessani huomaan vuoteen 2050 olevan matkaa runsaat kolme vuosikymmentä. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia n:o 2. University of Jyväskylä. HANNU ITKONEN, VTT Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi Vahva julkinen sektori/ Suunnittelematon työnjako/ voimakas työnjako Heikko julkinen sektori Politiikkaohjauksen liikuntakulttuuri Asiantuntijavaltainen liikuntakulttuuri Kansalaislähtöinen liikuntakulttuuri Hallinnoton liikuntakulttuuri Heikko julkinen sektori/ Suunnittelematon työnjako/ Voimakas työnjako Heikko julkinen sektori TAULUKKO 1. (eds.) The Changing Role of Public, Civic and Private Sectors in Sport Culture
Keskeinen kysymys on, miten tuottaa tietoa, joka tunnistaa myös hiljaiset signaalit ja pienet purot liikuntakäyttäytymisen valtavirrassa.. Kuva: LEHTIKUVA/UWE UMSTÄTTER 9 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: SINUHE WALLINHEIMO, MINNA PAAJANEN Ennakoinnin painoarvo kasvaa Tärkeimpien yhteiskunnallisten asioiden kehitystä Suomessa on linjattu säännöllisesti laadittavien tulevaisuusstrategioiden avulla. Ei, vaikka liikkuminen on yksi keskeisimmistä yhteiskuntaa ylläpitävistä ja rakentavista voimista. Kysymyksessä ei ole vain hyvän tulevaisuuden ennakointi, vaan siihen vaikuttaminen. Liikunta ei ole ollut samanlaisen arvostuksen kohteena. Tehokkaammalla tulevaisuuden ennakoinnilla saadaan enemmän irti liikunnan tarjoamista mahdollisuuksista sekä siihen ohjatuista resursseista
Ja vaikka kaikki edellä mainitut seikat tulisivat hoidetuiksi, voi silti käydä niin, että ulkopuolinen ja päätöksestä täysin riippumaton tekijä, kuten maailman talouden globaali heilahdus, kadottaa suoritetun toimenpiteen oletetut positiiviset vaikutukset mennessään. Periaatteessa maailman hurjatahtinen muutos on meillä kaikilla yleisessä tiedossa ja se näyttäytyy ilmeisimmin juuri teknologian ja digitalisaation eri kehitysversioina. Pokémon Go -pelisovellus on julkaistu Suomessa. Sen Miksi liikunta nelivärijulkaisuna ja terveysvalistuksena ei mene kaupaksi, mutta samalla ihmiset ovat valmiita kävelemään tuntikaupalla päivässä virtuaalisten peliolentojen perässä. Jopa hitaaksi haukutun valtionhallinnon papereista on jo vuosia voinut aistia kehityskulun vääjäämättömyyden. Sinällään tässä ei ole mitään pahaa – niin kauan kuin toiminnalle asetetut tavoitteet saavutetaan. Tulevaisuuden kristallipallon oikeaoppisen tulkinnan lisäksi päättäjiltä odotetaan toimivia ratkaisuja päivänpolttaviin haasteisiin. Valtion liikuntapolitiikan pitkäaikaisena tavoitteena on ollut, että väestön liikunnallinen elämäntapa yleistyy. Onko kysymys nimenomaan siitä, että pelisovellusta ei myydä liikunnalla, vaan liikunnallisuus syntyy pikemminkin sivutuotteena, ohimennen ja vahingossa?. Jatkuvasti peräänkuulutetaan lisää läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Suomalaisen liikuntajärjestelmän voidaan eittämättä sanoa olevan keskeinen osa suomalaisten menestystarinaa viimeisen sadan vuoden aikana. Käytännössä se tarkoittaa, että uuden suunnittelu pohjautuu pitkälti nykyisiin rakenteisiin, resursseihin, toimijoihin, liikuntamuotoihin ja -lajeihin sekä totuttuihin työnjakoihin. Vuosiksi tietokoneen äärelle istahtaneet ovat viimein löytäneet ”ulkoilun” ja samalla myös liikunnallisen elämäntavan hyötyjen äärelle – globaalisti ja sukupuoleen ja mikä kummallista – osin myös ikään katsomatta. Kysymys ei ole ehkä siitä, että liikuntasektori olisi toimissaan epäonnistunut. Peli koukuttaa pelaajansa virtuaalimaailman ja todellisuuden kiehtovalla yhdistelmällä pelin sosiaalisia ulottuvuuksia unohtamatta. Teollinen internet, robotisaatio, big data, avoin data, pilvipalvelut, 3D-tulostus ja muut teknologiat vaikuttavat syvällisesti ihmisten tietojen, taitojen ja asenteiden muodostumiseen, maailmankuvaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan.” Liikunta-alalla kehitys on nähty asteittain mobiilipelien, pelikonsoleiden, kuntoiluja hyvinvointiapplikaatioiden sekä terveystoimintoja mittaavien laitteiden arkipäiväistymisenä. Eri mittarit kertovat, että tavoitetta terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrän kasvusta ei ole enää aikoihin, jos koskaan saavutettu. Päätöksentekijän harmaat hiukset Päätöksentekijän rooli ei totisesti ole helppo. Opetusja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus vuodelta 2014 toteaa yksituumaisesti: ”Olemme siirtymässä digitaaliseen palvelutalouteen. 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 T avallisena heinäkuisena päivänä kesällä 2016, kun valtionhallinnon, kuntien ja järjestöjen työntekijät viettävät ansaittua kesälomaansa, ympäri Suomea ja sosiaalista mediaa tehdään havaintoja lapsista ja nuorista – aikui sistakin – ulkoiluttamassa älypuhelimiaan. Ennakoinnin painoarvo kasvaa. Pelaajat tarkkailevat todellista maailmaa älylaitteensa kameran välityksellä ja etsi vät kävelemällä tai pyöräillen ympäristöstään Pokémoneja. Loppupeleissä päätöksiä tehdään kuitenkin nykytodellisuuden kehikossa. Liikuntasektori on myös vähintään kohtuullisesti onnistunut perinteisessä tehtävässään eli liikunta-aktiivisten ja urheilusta kiinnostuneiden ihmisten liikuttamisessa. Tila uusille avauksille on näin ollen rajallinen. Mitä uutta näissä kaiken maailman vempeleissä nyt sitten on, kysyy moni. Valitettavan usein näin ei kuitenkaan tapahdu. Samanaikaisesti tulisi siis arvioida, ennakoida, tehdä benchmarkingia, olla tietoinen tuoreesta tutkimustiedosta ja muiden toimijoiden jo käynnistämistä tai suunnittelemista toimenpiteistä sekä tietenkin kansainvälisistä trendeistä. Pokémon-jahtia ei voi kiertää autolla, sillä sovellus lakkaa toimimasta tietyn nopeusrajoitteen ylittyessä. Sen myötä on luotu kansallista ja paikallista identiteettiä – yhteisöllisyyttä. Onko kysymys nimenomaan siitä, että pelisovellusta ei myydä liikunnalla, vaan liikunnallisuus syntyy pikemminkin sivutuotteena, ohimennen ja vahingossa. Katse on tiukasti puhelimen näytöllä, mutta jalat käyvät. Riippumatta siitä kuinka pitkäaikaiseksi pelin suosio lopullisesti osoittautuu sovellus näyttää onnistuvan siinä, missä lukuisat liikuntatoimijat ovat epäonnistuneet. Voidaankin kysyä, miksi liikunta nelivärijulkaisuna ja terveysvalistuksena ei mene kaupaksi, mutta samalla ihmiset ovat valmiita kävelemään tuntikaupalla päivässä virtuaalisten peliolentojen perässä. Jättisuosioon ja latauslistojen kärkeen nousseen, GPS-paikantamiseen pohjautuvan pelisovelluksen idea on yksinkertainen. Muutama viikko pelin julkistamisen jälkeen uutiset kertovat päivittäin pelaajien uskomattomista, jopa kymmenien kilometrien aarrejahdeista
Ennakointijaoston tehtävänanto on tarkoituksenmukaisesti jätetty väljäksi. Asiantuntija pystyy usein tunnistamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä tehokkaasti. Jo vuosikymmeniä sit ten olisi pitänyt ennakoida yhteiskunnallisen muutoksen laaja-alaisia vaikutuksia ihmisten arkielämään. Ennakointimenetelmät myös osaksi liikuntahallintoa Valtion liikuntaneuvosto toimii opetusja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä. Näiden muutosten seurauksena ihmiset ovat jämähtäneet fyysisen tekemisen sijaan istumaan tietokoneille, kotisohville ja kulkuvälineiden kuljetettavaksi. Liikkumisen edistämisen hartioita olisi ennakoivasti pitänyt laajentaa koulu-, sosiaalija terveys-, liikenneja ympäristösektoreille ja sitouttaa ne arjen käytäntöjen muuttamiseen siten, että länsimaista vähäisen liikunnan aiheuttamaa terveyspommia ei olisi nykymuodossaan syntynyt. Wikipedian mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on kanssaihmisiään selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta. Politiikan eri sektoreilla on käytössään ennakointimenetelmiä, joilla varaudutaan vaihtoehtoisiin tulevaisuuden näkymiin ja pohditaan eri vaihtoehtojen haasteita ja mahdollisuuksia. Vuoden 1998 liikuntalaissa valtion liikuntaneuvoston tehtäviä suunnattiin erityisesti laajakantoisiin ja periaatteellisesti tärkeisiin liikunta-asioihin ja sille säädettiin arviointitehtävä, joka koskee koko valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella. Epäonnistumisen voidaan katsoa tapahtuneen koko valtionhallintotasolla. Vuoden 2015 liikuntalakiuudistusta valmisteltaessa valtion liikuntaneuvoston ydintehtävät, jotka oli määritelty vuoden 1998 liikuntalaissa, saivat edelleen kannatusta. Sen tehtävänä on valmistella neuvostolle aloitteita ja esityksiä strategisesti merkittävissä ja laajakantoisissa liikuntapoliittisissa kysymyksissä. Sen sijaan ennakointijaoston vaikuttavuus tullaan mittaamaan sillä, miten hyvin se onnistuu tuomaan ennakoinnin näkökulman neuvoston työhön sen Ihmisille merkitykselliset asiat rakentuvat usein sellaisten ilmiöiden ja asioiden ympärille, jotka eivät noudata organisaatiorakenteita tai määrärahajakoja. Ennakointijaoston perustamiselle löytyy vahvat taustat. Jo usean vuosikymmenen ajan suomalaiset päättäjät ovat halunneet linjata tärkeimpien yhteiskunnallisten asioiden kehitystä säännöllisesti laadittavien tulevaisuusstrategioiden avulla. Vähitellen tehtävät laajenivat koskemaan urheilutoiminnan suunnittelua, valtionapujen valvontaa ja kansanurheilun edistämistä koskevia asioita. Samalla todettiin, että liikuntaneuvoston jaostorakenne tulee uudistaa vastaamaan aiempaa paremmin neuvoston ydintehtäviä. Liikunta ei ole ollut samanlaisen arvostuksen kohteena. Jaostoa ei tulla kuormittamaan liikuntaneuvoston lakisääteisillä lausunnonantotehtävillä. Vaikuttavuuslähtöinen politiikka edellyttää kapasiteettiä ja kykyä tehdä rohkeita rakenteita uudis tavia päätöksiä. Jälkikäteen viisasteluna voi myös todeta, että myös liikuntaväen olisi pitänyt vakavasti miettiä sitä, miten vaikea ja ihmiselolle kallis terveyttä ja hyvinvointia uhkaava tekijä istuvasta yhteiskunnasta lopullisesti muodostuu. Jotta tilanne näyttäisi vuosikymmenten päästä valoisammalta, valtionhallinnon eri sektoreilla, järjestökentässä, paikallisja aluetasoilla, koulumaailmassa tai yrityssektorilla tulisi viimeistään nyt pysähtyä luomaan näkemyksellinen ote siitä, miltä ihmisten todellinen arki ja elämä näyttävät vuonna 2030 – myös liikunnan ja fyysisen olemisen osalta. Ei, vaikka liikkuminen on yksi keskeisimmistä suomalaista yhteiskuntaa ylläpitävistä ja rakentavista voimista. Jälkikäteisen arvioinnin lisäksi liikunnassa ja huippu-urheilussa tulisi hyödyntää myös nykyistä järjestelmällisemmin eri toimenpiteiden vaihtoehtojen ja niiden oletettavien vaikutusten ennakointia. Liikuntaneuvostoa kuultuaan opetusja kulttuuriministeriö asetti liikuntaneuvostolle ennakointijaoston ensimmäistä kertaa sen 96-vuotisessa historiassa. Alkuvaiheessa valtion urheilulautakunnan toiminnan pääpaino oli urheilujärjestöjen ja sittemmin myös liikuntapaikkarakentamisen avustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tehokkaammalla liikunnan tulevaisuuden ennakoinnilla on mahdollista saada enemmän irti sen tarjoamista mahdollisuuksista sekä liikuntaan ja urheiluun käytetyistä rahallisista satsauksista. Päivämäärään 17.6.1920 juontavan liikuntaneuvoston historia osoittaa, että sen toiminnassa on eri vuosikymmeninä korostunut erilainen ”asiantuntemus”. Liikuntapolitiikassa ja liikuntakulttuurissa, etenkin valtionhallinnon toimenpiteiden suunnittelussa, ennakointi ja tulevaisuuteen varautuminen hakevat vielä uomiaan. ”What´s the matter with you” -ajattelu korvautuu ajatuksella ”What matters with you”.. 11 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 sijaan päivittäisen fyysisen aktiivisuuden puutteesta on tullut merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja terveyshaittojen aiheuttaja. Neuvoston strategisen asiantuntijaroolin vahvistamista ja huomion kohdistamista erityisesti valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arviointiin pidettiin tärkeänä. Tunnetuimmat näistä lienee laadittu ulkoja turvallisuuspolitiikasta, sisäisestä turvallisuudesta ja liikennepolitiikasta
Mitkä motiivit puhuttelevat ihmisiä jatkossa. Miten tehdä esimerkiksi liikuntaa edistävien järjestöjen valtionapukelpoisuuden harkinnasta ja valtionavustusten jakamisesta dynaaminen prosessi, joka huomioi järjestöjen toiminnalliset muutokset ja eri lajien ja liikuntamuotojen kehityskaaret. Kyseessä koko yhteiskunnalle kohdennettava näkemys siitä, miten liikunnan ja urheilun avulla luodaan sosiaalisesti, terveydellisesti ja moraalisesti kestävämpi yhteiskunta ja miten liikunta eri muodoissaan kykenee edesauttamaan eriytyvien yksilöllisten tarpeiden toteuttamista. What matters with you Kokouksesta toiseen jaoston monialaista osaajajoukkoa on mietityttänyt seuraava kysymys: ennakoidako globaalisti tunnettujen ja väistämättömien megatrendien, kuten ilmastonmuutoksen, digitalisaation, ikääntymisen ja kaupungistumisen vaikutuksia väestön liikuntakäyttäytymiseen vai kääntääkö näkökulma toisinpäin ja miettiä pikemminkin sitä, mitä kestävällä ja ajanhengessä kiinni olevalla liikuntakulttuurilla olisi annettavaa kestävästi toimivalle yhteiskunnalle ja paremman tulevaisuuden muovaamisessa. Jaoston jäsen, tulevaisuuden tutkija Mika Aaltosen mukaan länsimainen arvomaailma on muuttunut nimenomaan yhteisen arvopohjan murtumisen näkökulmasta. Näin ollen se on keskeisessä asemassa kertomaan, mikä on oikein ja mitä arvopohjaa se kannattaa. Tarvitaan myös ymmärrystä ihmisestä, jotta heidät entistä laaja-alaisemmin tavoitettaisiin. Kokous toisensa jälkeen jaosto on keskusteluissaan päätynyt puhumaan liikkumisesta, joka ei löydä paikkaansa perinteisesti mielletyn liikunnan käsitekartasta, kuten myös liikkumisesta, jota toteuttavat toimijat, jotka eivät ole ”perinteisiä liikuntatoimijoita”. Elämä ei enää liikunnassakaan rakennu välttämättä yhden polun varaan tai polku ei ole sen kaltainen, jota aiemmat sukupolvet ovat tottuneet kulkemaan. Lajikirjo muuttuu ja uusia lajeja syntyy. 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 antaessa lausuntoja liikuntaa edistävien järjestöjen ja liikuntapaikkarakentamisen avustuksista, liikuntatutkimuksen tarpeista tai neuvoston arvioidessa valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella. Yhteiskunta huutaa asiallista arvokeskustelua. Miten liikunta – yhtenä monista tekijöistä – määrittää elämänlaatuamme ja terveyttämme. Jaoston mielestä tarvitaan molemmat. Kuinka kohdentaa avustukset vaikuttavasti niihin toimintoihin, jotka kiinnostavat ihmisiä ja jotka kehittävät aktiivista kansalaistoimintaa. Tarvitaan analyysiä siitä, miltä näyttää väestön fyysinen aktiivisuus vuonna 2030. Ketkä liikuttavat ja ketkä ovat liikkumassa. Kysymyksessä ei ole pelkästään hyvän tulevaisuuden ennakointi, vaan myös siihen vaikuttaminen. Miltä näyttää väestön fyysinen aktiivisuus vuonna 2030. Ihmisille merkitykselliset asiat rakentuvat usein sellaisten ilmiöiden ja asioiden ympärille, jotka eivät noudatakaan organisaatiorakenteita tai määrärahajakoja. Parkour, rullalautailu, elektroninen urheilu, agility ja lukuisat muut toiminnan muodot kuvastavat sitä, että on olemassa paljon toimintaa ja harrastuksia, joissa liikutaan, mutta joiden liikuntastatuksesta ei olla yksimielisiä. Mitkä motiivit puhuttelevat ihmisiä jatkossa. Ennakointi ei saa käpertyä ainoastaan analyyseihin siitä, miltä väestömme fyysinen kunto näyttää vuonna 2030, jos lapset ja nuoret liikkuvat vuonna 2016 tietyn määrän. Liikkuminen, joka ei ole liikuntaa Palataan vielä Pokémon Go -sovellukseen. ”What´s the matter with you” -ajattelu korvautuu ajatuksella ”What matters with you”. Jaosto on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi analysoida olemassa olevan tiedon, hiljaisten signaalien ja havaintojen kautta sekä tulevaisuuden tutkimuksen ja ennakoinnin menetelmiä hyödyntäen, millainen on se tulevaisuus, jonka haluamme ja vastaavasti millaisia päätöksiä täytyy tehdä, jotta paras mahdollinen tulevaisuus toteutuisi. Tulevaisuuden liikuntapolitiikan toimintaympäristön ja agendan analysoinnin ohella strategia sisältää ehdotuksia siitä, mihin suuntaan suomalaista liikuntapolitiikkaa, toimenpiteitä, resursseja olisi ennakointitiedon perusteella järkevintä suunnata. Liikunta kytkeytyy keskeisellä tavalla yhteisöllisyyden, hyvinvoinnin ja terveyden sekä elämystalouden rajapintaan. On myös löydettävissä lajeja, joiden kohdalla käydään keskustelua siitä, ovatko ne laisinkaan liikuntaa. Ketkä liikuttavat ja ketkä ovat liikkumassa. Enää ne liikuntalajit, jotka loistivat suosiossaan vuosikymmeniä sitten, eivät välttämättä löydykään suosituimpien lajien listalta. Ennakointi ei saa käpertyä ainoastaan analyyseihin siitä, miltä väestömme fyysinen kunto näyttää vuonna 2030. Ihmiselon kannalta fyysisten ja välttämättömien tarpeiden tyydyttyessä, huomio siirtyy enenevästi aineettomaan hyvinvointiin. Tarvitaan myös ymmärrystä ihmisestä, jotta heidät entistä laaja-alaisemmin tavoitettaisiin.
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Yksityinen sektori on noussut merkittäväksi lasten ja nuorten ohjatun liikunnan järjestäjäksi. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:18. Ennakointi. 2015: Tuttu ja tuntematon valtion liikuntaneuvosto. Pyykkönen, T. Olennainen kysymys valtionhallinnon näkökulmasta kuuluukin: miten sovittaa perinteinen ja itsessään arvokas liikuntakulttuurin ydin kaiken uuden, ennakoitavan ja ennakoimattoman kanssa jouhevasti perusteltuun kuvaan ja näkemykseen keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Kirjoittaja Pyykkönen, Teijo. Kaikesta tästä huolimatta näyttää kuitenkin samalla myös siltä, että myös perinteiset liikuntatoimijat säilyttävät asemiaan. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Deloitte & EuropeActive. Luettavissa: http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/281/vln_arviointiraportti_lowres.pdf. Esimerkiksi liikuntaja urheiluseuratoiminta alle 14-vuotiaiden keskuudessa on edelleen erittäin suosittua. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. Luettu 1.8.2016 osoitteessa: http://www.vtt.fi/palvelut/liiketoiminnan-kehitt %C3%A4minen/ennakointi. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Tehtävänä ei ole saada aikaan lopullista totuutta, vaan luoda edellytyksiä ennakoivaan ja oikea-aikaiseen päätöksentekoon sekä samalla kehittää päätöksenteon laatua, vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:8. VM142:00/2013. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. Vasara, E. Liikuntapolitiikassa ja liikuntakulttuurissa ennakointi ja tulevaisuuteen varautuminen hakevat vielä uomiaan.. Luettavissa: http://www.lts.fi/sites/default/ files/page_attachment/lt_6-15_28-34_lowres.pdf. Valtaosa kuntosaleista on yksityisiä. Sen tehtävänä on koota yhteen yhteiskunnallisia toimijoita, tulevaisuuden tutkimuksen tekijöitä, ”ulkokehäläisiä” ja perinteisiä liikunnan ja huippu-urheilun edistäjiä. Olemmeko valmiita hyväksymään Pokémon Go:n synnyttämä liike oikeaksi liikunnaksi ja löytämään niitä lisää. European Health & Fitness Market 2015 -raportin mukaisesti Suomessa on arvioitu olevan yli 800 kuntosalia, joihin on liittynyt jäseneksi yli 600 000 suomalaista. Liikunta&Tiede 6/2015. Tarvitaan järjestelmällistä ja osallistavaa prosessia, jossa kerätään, arvioidaan ja analysoidaan tietoa. Luettavissa: http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/367/Arviointi_20112015_1606.pdf. Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia. Liikuntatieteellinen Seura ry, Helsinki. Valmistelutyöryhmän raportti 1.12.2014. European Health & Fitness Market Report 2016. SINUHE WALLINHEIMO Kansanedustaja, Valtion liikuntaneuvoston jäsen ja ennakointijaoston puheenjohtaja MINNA PAAJANEN Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Sähköposti: minna.paajanen@minedu.fi LÄHTEET: Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tuloksista hallituskaudella 2007–2011. Jäsenyyksistä on tullut joustavampia ja palvelut ovat pitkälti kohderyhmittäin räätälöityjä. pdf?lang=fi. 2004: Valtion liikuntahallinnon historia. 13 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Esimerkkejä liikunnan muutoksesta on löydettävissä, jos vain viitsii luoda katseensa yli reviirijakojen. Valtiovarainministeriö, Helsinki. 2016. Valtion ohjausjärjestelmän kehittäminen – hankkeen raportti ja toimenpidesuositukset. Luettavissa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/VLN90esite. Valtion liikuntaneuvosto: linjoja liikuntaan vuodesta 1920. Tätä prosessia ennakointijaosto tulee toimikaudellaan tekemään. 2010. Opetusja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n mukaan tulevaisuuden suunnittelu edellyttää visioita, tietoa, sitoutumista ja kyvykkyyttä hyödyntää kaikkia voimavaroja ja toteuttaa visiot käytännössä. Päätöksistä muutoksiin. Tämä tulee tehdä, jotta hiljaisetkin äänet löytävät paikkansa liikunnan edistämisen kartalla. Yllätyksellisyyttä, elämyksellisyyttä ja erottumista tarjoavat etenkin sosiaalinen media, digitaaliset sovellukset ja virtuaaliset alustat. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Keskeinen kysymys on myös, miten tuottaa tietoa, joka tunnistaa hiljaiset signaalit ja pienenpienet purot valtaväestön liikuntakäyttäytymisen virrasta
Puhetapa on muuttunut – liikuntapäättäjät, urheiluseurat tai liikuntayrittäjät eivät liikuta ketään, vaan ihmiset liikkuvat ihan itse, omasta halustaan.. Ei näiden liikuttamina vaan omien liikuntaan liittyvien intohimojensa vuoksi olemassa olevia palveluja, rakenteita, ympäristöjä ja teknologioita hyödyntäen. Kaikki kynnelle kykenevät liikkuvat – yksin, ryhmissä, verkostoissa, yrityksissä ja yhä myös seuratoimijoiden kanssa. 14 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: SANNA OJAJÄRVI, SANNA VALTONEN Hyvä liikuntahallinto vuonna 2050: Muutos on ainoa pysyvä Visio liikunnasta vuonna 2050: Liikuntakulttuuri kukoistaa
Liikunnasta kiinnostuneet nuoret ja aikuiset jaksavat kannatella toimintoja vapaaehtoisvoimin(kin), koska rakenteet mahdollistavat myös kevyet, väliaikaiset ja paikalliset tavat toimia. Vapaaehtoinen kansalaistoiminta olisi voinut kaventua olemattomiin siihen kohdistuvien valtavien paineiden takia. Millaiseen muutoksen kelkkaan liikunnan päätöksenteko ja liikuntatoimijat 2010-luvulla hyppäsivät, että kaikkia suomalaisessa yhteiskunnassa piileviä liikuntaresursseja onnistuttiin näin notkeasti hyödyntämään. Hyvässä hallintotavassa on kysymys toiminnasta, jota sääntelevät muun muassa hallintolaki ja laki viran omaisen toiminnan julkisuudesta. Tällöin muu maailma olisi jatkanut kehittymistä ja mitä todennäköisimmin muut kulttuurialueet olisivat vetäneet lapsia ja nuoria pariinsa. Vuonna 2050 liikunta olisi voinut olla entistä selkeämmin harvojen herkkua. Seuratoimijat tekevät yhteistyötä ja alakouluikäiset saavat vapaasti sukkuloida liikuntatapahtumissa lajien, sukupuolten ja syntymävuosien rajoittamatta toimintaa. Liikuntaan liittyvät innovaatiot hyödynnetään kekseliäästi ja osallistavasti, liikkujia itseään herkällä korvalla kuunnellen ja palvelujen. Liikunta kietoutuu vahvasti muuhun yhteiskuntaan ja teknologiaan. Seuratoimintaan ja julkisiin palveluihin ulottuva liikuntapoliittinen ohjaus olisi lopulta voinut karsia suuren osan perinteisistä toimijoista: paineet kilpaurheilun edistämisestä ja matalan kynnyksen harrastustoiminnan tuottamisesta rinnakkain ja kaiken aikaa edullisemmin olisivat olleet perinteisille toimijoille yksinkertaisesti liikaa. Näin hintojen kohoamistakin on mahdollista säädellä reilulla tavalla. Lajinomaisia sosiaalisia innovaatioita kehitellään ja kuka tahansa voi sysätä liikkeelle ruohonjuuresta ponnistavan samanmielisten verkoston, joka löytää nykyistä helpommin keinot mahdollistaa intressien mukainen toiminta. Pelisovelluksia nousee liikkumiseen houkutteleviksi villityksiksi saakka ja niitä myös poistuu markkinoilta. Lahjakkuudet tulevat huomatuiksi, kun lapset kokeilevat monia lajeja, eivät vain yhtä tai kahta. Ryhmät rajautuvat mieluummin tason, motivaation ja harrastusintensiteetin kuin sukupuolen ja syntymävuoden mukaan – vasta tavoitteellisesti harjoittelevat ryhmät jakautuvat nykyään koko juniori liikuntakentän läpäisevän kilpaurheilun logiikan mukaan. Motivaatiopula tai kyllääntyminen ei lopeta kenenkään liikuntapolkua ennen aikojaan. Lapset liikkuvat nykypäivää joustavammin. Kilpaurheilukin olisi lopulta kärsinyt harrastajamäärien vähenemisen vuoksi. Kuva: ANTERO AALTONEN 15 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 käyttäjiä vastuullistaen. Silloin hyvää hallintotapaa säänteleviä lakeja tulkittiin kuitenkin L iikuntakentän toiminta on paitsi urheilullisesti menestyksekästä, myös kokeilevaa, leikkisää ja elämyksellistä. Liikuntahallinto on valmis rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mahdollistamaan kaikenlaista: popup -liikuntapaikkoja, -tapoja ja -tapahtumia syntyy kuin itsestään. Miten kyettiin tarttumaan siihen, mikä oli jo kulttuurisesti olemassa, mutta näytti tapahtuvan liikunta-alan ja vakiintuneiden liikuntatoimijoiden ulottumattomissa. Toisenlainenkin skenaario oli olemassa. Näiden lakien kirjaimen noudattaminen oli viranomaisille itsestään selvää jo vuonna 2016. Liitos on vankka ja seurauksiltaan melkeinpä lineaarinen, vaikka sen logiikkaa voi olla alkuun hankala nähdä. Leikkisästä sekamelskasta hyötyvät lopulta kaikki, kilpaja huippu-urheilua myöten. Tällaiseen skenaarioon olisi päädytty, mikäli liikunta ja urheilu olisivat sitkeästi pitäneet kiinni halusta pysyä ”puhtaana” ja ”perinteisenä”. Kauhuskenaario onneksi vältettiin 2010-luvun viisaudella: toimintaperiaatteita ja -tapoja ehdittiin ajoissa päivittää muuttuneen toimintaympäristön mukaisiksi. Monen lajin harrastaminen ja vähänkin tavoitteellisempi liikunta olisi voinut jäädä vain varakkaiden ulottuville. Hyvän hallinnon ja harjoitetun politiikan liitto Muutoksen takana on oivallus siitä, että liikuntakulttuurin todellisuus ja se tapa, jolla liikuntakulttuuria hallinnoidaan, kytkeytyvät tiukasti toisiinsa. Vapaaehtoiset olisivat voineet kaikota ja kilpailu yksityisen sektorin vapaaseen hinnoitteluun perustuvien liikuntapalvelujen kanssa olisi voinut osoittautua liian kovaksi
Valtion liikuntahallinnossa vuonna 2015 uudistetun liikuntalain valmisteluprosessi tarjosi mahdollisuuden kokeilla kansalaisia osallistavaa otakantaa.fi-palvelua. Nopeimmillaan kuntalaisten palaute liikuntatoimelle kuullaan edelleen samassa rakennuksessa sijaitsevan liikuntahallin kahviossa tai jumpan jälkeen pukuhuoneessa. Kehitetyistä vuorovaikutuksen kanavista ja tiloista ei vielä vuonna 2016 voinut täysin aavistaa, miten hallintotapa ja hallinnon avoimuus voisivat edesauttaa nykykulttuurin kuuluvien spontaanien, kansalaislähtöisten ja osallistujia vastuuttavien ja sitouttavien liikuntakokeilujen syntymistä. 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 pikem minkin passiivisesti ja hyvää hallintoa pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman vähällä vaivalla. Monenlaista toimintaa on kuitenkin mahdollista seurata ja arvioida kevyemmällä kädellä ja siinäkin osallistaen, koska kaiken toiminnan ei ole tarkoituskaan jatkua vuosia. Liikkuva kuntalainen muistaa huvittuneella lämmöllä aikaa, jolloin vaikuttaminen esimerkiksi liikuntapaikkarakentamiseen merkitsi telineiden ja niiden värimaailmaan valintaa. Hallinnon tehtävänä on toki vielä vuonna 2050 valvoa yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta sekä sitä, että liikuntahankkeet lähiliikuntapaikoista huippu-urheilun kilpailutapahtumiin toteutetaan lakiin ja hyvän hallintotavan muihin periaatteisiin nojaten. Onnistumisen taustalla oikeita valintoja Liikuntakentän vahvuus vuonna 2050 on se, että jo vuonna 2016 havahduttiin laajalla rintamalla hyvän hallintotavan edellyttämiin periaatteisiin. Tämän oivalluksen myötä saatiin kuntalaisten aktiivisuus käännettyä liikuntatoimen resurssiksi. Tukijärjestelmää on kehitetty, jotta poikkihallinnollinen toiminta yhdessä kuntalaisten kanssa olisi entistä joustavampaa. Hyvä hallintotapa varmistaa sen, että kaikki halukkaat ja heidän osaamisensa pääsevät mukaan liikunnan kehittämiseen. Vähitellen liikuntahallinnossa havahduttiin siihen, että kuntalainen on muutakin kuin väliin hiukan liiankin hanakka palautteenantaja. Kansalaisten kuulemisen käytäntö jäi vielä tällä ensimmäisellä kerralla varsin muodolliseksi, mutta tästä eteenpäin osallisuus alkaa näkyä jo tulevien lakien sisällöissäkin. Tukijärjestelmän kehittämisessä kysytään jatkuvasti, sijoitetaanko tukirahoja pysyväksi ajateltuun infrastruktuuriin vai ihmisiin ja kokeiluihin. Liikuntalakiin sisällytetyllä laaja-alaisuudella ja moninaisten äänten kuulemisella on ollut hyvä seurauksia osallisuuden kokemuksen vahvistuttua. Hallinnon ja päätöksenteon avoimuus, läpinäkyvyys ja osallistavuus muodostuivat pikku hiljaa läpäiseviksi periaatteiksi liikuntakentän toiminnassa sekä kansainvälisesti että pienimmällä kotimaisella paikallistasolla. Kuntalaisten ideat ja innostus saadaan entistä paremmin yhteiskäyttöön: liikunnan tarjontaa räätälöidään yhdessä kuntalaisten kanssa ja erilaisten liikuntakokeilujen mahdollisuutta on lisätty. Siksi hyvä hallintotapa saattoi tuntua liikuntatoimijoiden näkökulmasta taakalta – jos hyvässä hallinnossa on kysymys erilaisten ja alati lisääntyvien byrokraattisten käytäntöjen noudattamisesta sekä seurantamalleista, joilla on kuitenkin kohtalaisen vähän suoria seurauksia ei ole ihme, jos se tuntuu vievän aikaa ja energiaa ydintoiminnoilta. Hyvän hallinnon juridisesti sitovat periaatteet – esimerkiksi päätösasiakirjojen julkisuus ja toiminnan läpinäkyvyys – olivat jo laajalti hallussa, vaikka käytännön toteutuksista löytyikin kirjavuutta. Tehtiin enemmän tai vähemmän pitkin hampain kuten yläpuolelta vaadittiin. Liikuntakulttuurin muutokset näkyvät etenkin urheiluseuroissa, joihin hakeutuminen ei ole enää ainoa ja itsestään selvä osoite liikunnasta kiinnostuVuonna 2050 osa julkisista varoista on kohdennettu kokeilevaan toimintaan, jonka tavoitteena ei ole rakentaa pysyvää järjestelmää tai aina edes tukeutua olemassa olevaan järjestelmään vaan joka tukee liikuntaa – jopa sellaista liikuntaa, jonka muodot ja seuraukset eivät ole vielä tiedossa.. Lisäksi hallinnon tehtävänä on seurata julkisin varoin toteutettujen liikuntahankkeiden vaikuttavuutta. Tästä tulkinnasta on vuonna 2050 päästy aktiiviseen, mainittujen lakien hengen (eikä vain kirjaimen) mukaiseen tulkintaan – avoimuus, läpinäkyvyys, demokraattisuus ja osallistavuus nähdään toimintaa läpäisevinä periaatteina, joiden noudattaminen on mielekästä itse toiminnan tavoitteiden kannalta. Vuorovaikutukselle ja osallistamiselle on liikuntahallinnon eri tasoilla kehitelty kanavia – osin omasta tarpeesta ja osin yleisestä kulttuurin muutoksesta johtuen. Kunnissa oli totuttu ajattelemaan, että liikunnasta innostuneelta kuntalaiselta kyllä saadaan helposti palautetta ihan kasvokkainkin. Etenkin paikallisia liikuntaprojekteja (erityisesti lähiliikuntapaikkoja mutta pikkuhiljaa myös liikuntapalveluja) alettiin muotoilla ja toteuttaa aiempaa herkemmin kuntalaisia kuunnellen. Ajan mittaan hyvän hallintotavan ytimeen, asianosaisten osallisuuden vahvistamiseen kiinnitettiin erityishuomiota: asiakaspalautteen rinnalle kehitettiin oikeasti osallistavia toimintamuotoja
Tällaisessa prosessissa juuri ne ihmiset, jotka haluavat, pääsevät tekemään, kokemaan ja liikkumaan. Koosta ja lajista riippumatta seuroissa tarvitaan osallistuvia ihmisiä – osa seuroista on onnistunut keräämään joukkoihinsa motivoituneita, omista intresseistä käsin liikkuvia ja toimintaa pyörittäviä ihmisiä, kun taas toiset kamppailevat hiipuvan osallistumisen kanssa. Urheiluseurojen kirjo on aina vaihdellut suurista, organisoituneista ja eri alojen ihmisiä työllistävistä seuroista pieniin, vapaaehtoisvoimin pyöriviin porukoihin. Onneksi tähän havahduttiin liikuntakentällä ajoissa. Osa kokeiluista jää elämään ja muotoutuu matkan varrella sitä toteuttavien ihmisten mukana. Liikuntahallinto mahdollistajana Osallistamisen hyödyt konkretisoituvat, kun mahdollistetaan sellaista, mitä ihmiset ovat valmiita itse toteuttamaan. Erityisesti osallistamisen tulkinnat olivat kapeita. Osallistamiseksi ei nimittäin riitä se, että kysytään kuntalaisilta näiden ajatuksia ja tämän perusteella päätetään, mitkä hallinnon omista ideoista ovat toteuttamiskelpoisia tai mietitään, miten ne toteutetaan. Nimenomaan osallistavien menetelmien potentiaalin näkeminen moniulotteisesti ja rohkeus luottaa kansalaisiin liikuntakulttuurin kokemusasiantuntijoina päätyi avaamaan portin oikeansuuntaisiin muutoksiin. Tärkeintä on, että mahdollistetaan sellaista, mille näyttäisi olevan kulttuurista ja yhteiskunnallista tilausta. 17 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 neelle harrastajalle. Nämä tahot voivat keskittyä lajikulttuurin edistämiseen ja toiminnan monipuoliseen kehittämiseen. Kansalaisliikkeiltä on omaksuttu parviälyn ja joukkoistamisen hyödyntäminen; vaHallinnon viisaus suunnata resursseja kaiken aikaa myös asiantuntemuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja kokeiluihin toimii käyttövoimana 2050-luvun raikkaalle liikuntapolitiikalle.. Lajiliittoihin kuuluminen ei enää ole tuetun liikuntakulttuurin edellytys, vaan mikä tahansa ihmisiä liikuttava innovaatio voi nauttia julkista tukea. Urheiluseurat ja lajiliitot saavat hyvään hallintoon tukea ja painetta kansainväliseltä urheilujärjestelmältä, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota lajiliittojen avoimuuden, läpinäkyvyyden, päätöksenteon demokraattisuuden ja osallistavuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden liikuntahallinnossa osallistamisella viitataan läpeensä avoimiin prosesseihin, joihin halukkailla on mahdollisuus tuoda osaamisensa suunnitteluvaiheista saakka. Muutkin hyvän hallintotavan elementit ymmärrettiin mieluummin kapeina viipaleina kuin kaikkeen ulottuvina ja mieluummin konkreettisina säännöstöinä kuin yleisinä periaatteina. Osallistava, kuunteleva ja joustava kulttuuri saattaa löytyä yhä useammin perinteisen urheiluseuratoiminnan ulkopuolelta, yksityissektorilta tai vaikkapa sosiaalisen median yhteisöistä löytyneestä väljästä verkostosta tai työpaikan harrasteporukasta. Vanhojen rakenteiden murroskaudesta nouseva osallistava, kuunteleva, avoin ja joustava kulttuuri hyödyttää liikuntakenttää myös alueellisella ja paikallisella tasolla. Parhaiten toimivat ja laajimmin houkuttelevat innovaatiot jatkavat ja leviävät ja toimimattomat hiipuvat pois. Osa hiipuu pois omaa mahdottomuuttaan. Ymmärrys avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja demokraattisuudesta vahvistui vähitellen ja kansalaisten ja kuntalaisten nivominen entistä keskeisemmäksi toimijaksi liikuntakentällä nostettiin keskeiseksi tavoitteeksi. Tällaisten prosessien lopputulokset eivät ole enää yksin virkakoneistojen suunnittelun tulos, eikä vaikuttavuuden arviointiinkaan ole aina mahdollista luoda mittareita etukäteen. Valintoja oikeaan suuntaan tehtiin siis jo 2010-luvulla. Osallistaminen ei suinkaan päättynyt otakantaa.fi-palveluun eikä lasten ja nuorten liikkuminen lopulta ollutkaan sidoksissa Pokemon Go -peliin tai vastaaviin, kuten tuolloin vielä saatettiin ajatella. Vuonna 2050 liikuntakentällä on hyödynnetty kaikkien toimijoiden parhaat puolet: viranomaiset ovat poimineet kaupallisesta liiketoiminnasta sen asiakaslähtöisyyden – julkishallinnon ja yksityisen sektorin palvelumuotoilussa hyödynnetään asiakkaiden aidosta intressistä syntyneitä kokemuksia, ideoita ja toiveita. Kokeiluista syntyy kokemusta, tietoa ja osaamista, jota hallinto voi hyödyntää uusien kokeilujen prosesseissa. Osallistaminen edellyttää riittävää avoimuutta tiedonkulussa, lähtökohdissa, budjetoinnissa, asioiden perusteluissa sekä ehkä muutosta koko hallintokulttuurin aikataulutuksessa. Työ jatkuu, sillä notkea, tarpeiden ja toimijoiden energian mukaan elävä liikuntakulttuuri edellyttää hallinnolta jatkuvaa osallistavien käytäntöjen kehittämistä. Lajiliitoilla ja muilla urheilun ylätason organisaatioilla on edelleen merkittävä rooli kilpaja huippu-urheilun sääntelijöinä ja hyvän hallinnon edistäjinä. Oivallus osallistamisesta Myönnettäköön, että vuoden 2015 liikuntalakia säädettäessä ajatus osallistamisesta oli vasta idullaan. Kansalaiset ja kuntalaiset ovat toimijoita, jotka osallistuvat sekä ideointiin että toteutukseen ja kantavat lopulta osaltaan myös vastuuta itseään innostavan toiminnan toteutuksesta ja sen jatkuvuudesta
Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 310 Ojajärvi S. Lehtonen, K. Tavoitteena on edelleen liikunnan yleisten edellytysten parantaminen, mahdollisimman monen liikuttaminen ja tietenkin huippu-urheilun edistäminen. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 13. Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa – painopisteenä harrastamisen hinta. Sports Governance Observer 2015. Tutkimuksia 1/2015. & Mäkinen, J. Seuratuen toimintavuoden tulokset 20142015. 2015. Uudenlaisen ja tulollaan olevan liikuntakulttuurin ymmärtämisen tarkoitus on murtaa lähes väistämätöntä muutosvastarintaa, jota perinteisten rakenteiden murtuminen aiheuttaa. & Valtonen S. 18 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 paamuotoisesti organisoituneiden yhteisöjen tuottamia liikuntaprojekteja tuetaan ja niiden kokemuksista opitaan, vaikka itse projektit eivät ikuisesti kestäisikään. Resursseja kohdennetaan rohkeasti myös sen ymmärtämiseen, että kaikkien liikuttaminen tukee lopulta myös huippu-urheilun ydintä. Uusi liikuntahallinto toimii mahdollistajana, kehittäjänä, soveltajana ja tarjoaa resursseja hyvän idean hyödyntämiseen ja jatkojalostamiseen Liikuntavalistuksesta asiantuntijuuden kehittämiseen Vuonna 2050 osa julkisista varoista on kohdennettu kokeilevaan toimintaan, jonka tavoitteena ei ole rakentaa pysyvää järjestelmää tai aina edes tukeutua olemassa olevaan järjestelmään vaan joka tukee liikuntaa – jopa sellaista liikuntaa, jonka muodot ja seuraukset eivät ole vielä tiedossa. & Laine A. Hallinnon viisaus suunnata resursseja kaiken aikaa myös asiantuntemuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja kokeiluihin toimii käyttövoimana 2050-luvun raikkaalle liikuntapolitiikalle. 2016. 2016. SANNA OJAJÄRVI, VTM Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.ojajarvi@helsinki.fi SANNA VALTONEN, VTL Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti:sanna.valtonen@helsinki. Julkishallinnon monipuolinen ja ajantasainen asiantuntemus on päätöksentekijöiden paras turva. Liikuntajärjestöjen valtionavustusjärjestelmän kehittäminen ja tietopohjan vahvistaminen. Yhdessä ideoitu, tuotettu ja toteutettu työskentely saa osallistujat tuntemaan osallisuutta ja siihen kuuluvaa vastuuta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. Copenhagen: Play the game/ Danish Institute for Sports Studies. Turpeinen, S. Erona aiempaan on se, että liikuntahallinto on osannut tarttua kansalaisten motivaatioon tukemalla ja mahdollistamalla myös seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvia liikuntakulttuurin muotoja. Liikunnan hyödyt ovat myös kansalaisten tiedossa, ja liikunnan lisäämiseksi tarvitaan uudenlaista ymmärrystä liikkumisen muodoista ja motivaatioista. Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, SOSTE ry, Valo ry.. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 13 on luettavissa osoitteessa http:// www.lts.fi/sites/default/files/article_attachment/hyva_hallintotapa_liikunta-alalla.pdf TEKSTIÄ INSPIROINUTTA KIRJALLISUUTTA: Geeraert, A. & Pyykönen, J. Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hentunen, J. The legitimacy crisis in international sports Governance. Liikuntahallinnon rohkeudesta ja asiantuntemuksesta riippuu myös se, miten uudistusmielistä ja notkeaa liikuntapolitiikkaa Suomessa vuonna 2050 osataan ja uskalletaan toteuttaa. fi Kirjoittajien raportti Hyvä hallintotapa liikuntaalalla. Päätösten tueksi ei ehkä ole aina vertailukelpoista seurantatutkimusta tai yksiselitteisiä indikaattoreita, mutta sen sijaan tarjolla on valistuneita (lue: tutkimukseen perustuvia!) näkemyksiä, analyyseja heikoista signaaleista, erilaisten kokeilujen loppupäätelmiä sekä laaja-alaisia yleisempiä mittareita sekä varmuus toimintakulttuurin laadusta helpottavat niin päättäjiä kuin virkamiehiäkin muutoksen tuulissa luovimisessa. Keskustelu liikunnan harrastamisen hinnasta jatkuu edelleen, mutta liikuntakentän kokonaisuus on laventunut. Lisää laatua, enemmän toimintaa. Hyvä hallintotapa liikunta-alalla. 2015. Tällaisten ei-vielä-olemassa-olevien liikuntamuotojen ja -yhteisöjen tunnistamiseksi ja tukemiseksi osa julkisista varoista onkin kohdennettu asiantuntijuuteen. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19 Yhdistysten hyvä hallintotapa -suositus 2015. Vuonna 2050 liikuntakenttä nähdään laaja-alaisesti: ei vain kilpaurheiluna ja seuratoimintana, vaan niiden rinnalle rakentuva vapaamuotoisten verkostojen, popup-toimijoiden ja toimintojen, yksityisten palvelujen, ja näiden kaikkien yhteistyönä toteutettavien joustavien kokeilujen tuettuna verkostona. Tukijärjestelmän lähtökohtana ei ole enää ainoastaan seuratoiminnan puitteissa liikkuva harrastaja. 2015. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 312 Itkonen H
KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LÄHDE: De Bosscher, V., Shibli, S., Westerbeek, H., Van Bottenburg, M. Mikä osuus urheilumenestyksessä on kansallisesti johdetuilla vastaavilla ohjelmilla, jää WADA-raportin jälkeen arvoitukseksi. Succesful Elite Sport Policies. SPLISS-mallista näyttää puuttuvan tehokas antidopingohjelma. McLarenin raportti toi joukkoon yhden pilarin lisää. Urheiluun on sisäänrakennettu kansojen välinen kilpailu. Suomi sopii hyvin ohjelman mallioppilaaksi. tuoreessa SPLISS 2.0 -selvityksessä esitettiin tuloksia 15 maan huippu-urheilumenestykseen vaikuttavista tekijöistä. Rion tulokset eivät tue valittua strategiaa ja Suomi joutuu miettimään, miten ohjelma saataisiin tehokkaammaksi. 2015. WADA-raportin jälkeen onkin syytä olettaa, että valtiolliset järjestelmät ovat edelleen voimissaan. Resurssimme eivät ole riittäneet sellaisen järjestelmän rakentamiseen, joka tuottaisi jatkuvasti uusia menes tyviä urheilijoita kansainvälisille areenoille. De Bosscher ym. Uusimman strategian mukaan Suomi pyrkii olemaan menestynein Pohjoismaa. K esäkauden urheilu-uutisointia ovat hallinneet Rion olympiakisat. Varsinaisen uutispommin räjäytti kanadalainen asianajaja Richard McLaren julkistaessaan maailman antidopingtoimisto WADA:n raportin Sotshin talviolympialaisiin liittyvistä väärinkäytöksistä dopingvalvonnassa. Urheilu kiinnostaa, varsinkin kun se on läsnä YLE:n kanavilla yötä päivää ja yleisenä keskustelunaiheena siellä missä ihmiset tapaavat toisiaan. Eri lajien urheilijat ovat panneet parastaan mitalien voittamiseksi ja urheilun moninaisuus on näyttäytynyt upealla tavalla itse kisoissa. Sekä KOK että kansalliset olympiakomiteat ovat temppelin harjalla kehittäessään keskitettyjä ohjelmia huippu-urheiluun. 19 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 P O L T T O P I S T E E S S Ä Olympiakomiteat temppelin harjalla Suomi on viimeisten vuosikymmenten aikana menettänyt asemiaan urheilumaiden joukossa. Silläkin uhalla, että urheilumenestys olisi myös jatkossa vaatimatonta. Rion rikollisuus, zikavirus, järjestelyjen keskeneräisyys ja ympäristön saasteet saivat jopa suuren joukon huippu-urheilijoita vetäytymään kisoista kokonaan pois. Koko 2000-luvun olemme pyrkineet rakentamaan valtakunnallista ohjelmaa, jonka avulla suomalaiset urheilijat saavuttaisivat edes osan menetetystä loistostaan takaisin. Menestyksen varmistamiseksi toimintaan osallistuvat maat ovat luoneet omanlaiset valtiolliset järjestelmänsä. Epäilyksen varjo lepää raskaana paitsi Venäjän myös monien muiden maiden yllä. Kansainvälisen huippu-urheilun keskeiseksi pilariksi onkin nostettava tehokas antidopingohjelma, jota kaikki urheiluun osallistuvat valtiot yhtenäisesti tukevat. Valtiolliset järjestelmät kuuluvat urheiluun, sillä niiden avulla kansakunnat käyvät keskinäistä kamppailua kullasta ja kunniasta. Jääkiekko tuntuu olevan lähes ainoa poikkeus. Doping ei ole urheilun aatteiden mukaista. Alkukesän uutisointia hallitsivat kuitenkin aivan toisen sävyiset uutiset. Selvää on kuitenkin se, että useilla mailla on ohjelmia, joissa myös urheilun lieveilmiöillä on oma sijansa. Huippu-urheilu kiinnostaa suurta yleisöä ja mediaa ja sen piirissä on liikkeellä valtavia taloudellisia voimavaroja. Sitä on pyritty suitsimaan kansallisilla ja kansainvälisillä antidopingohjelmilla, mutta huonolla menestyksellä. Venäläisten urheilijoiden lääketieteellinen manipulointi ja douppaaminen olivat systemaattista organisoitua toimintaa. Maatunnusten käyttö sekä maakohtainen edustaminen ovat sen tunnuspiirteitä. Vaikka näyttöä Venäjän valtion osuudesta ei saatu, jäi epäilys siitä elämään. Kymmenes pilari näyttäisi olevan hyvin johdettu lääketieteellinen ohjelma, jossa urheilijoiden douppaamisella on keskeinen merkitys.. KARI L. ISBN: 978-178255-076-1. Meyer & Meyer. Vertailussa ilmeni, että menestyksen saavuttamista voidaan tarkastella yhdeksän pilarin kautta: taloudellinen tuki, urheiluohjelmien rakenne ja organisointi, urheiluun osallistuminen, lahjakkuuksien identifiointi ja kehittäminen, urheilijan tuki uralla ja sen jälkeen, harjoitteluolosuhteet, valmennus ja valmennuksen kehittäminen, kansallinen ja kansainvälinen kilpailutoiminta ja tieteellinen tutkimustoiminta. Erityisen raskauttavaa oli, että venäläiset virkamiehet ja moskovalainen dopinglaboratorio suojelivat toimintaa
Liikuntatutkimuksen alalle melkein sattumalta Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle Risto Telama hakeutui 1950-luvulla oman voimisteluharrastuksensa perusteella. Biologiakin olisi häntä kiinnos. Risto Telama uppoutui teoreettisiin opintoihinsa ilmeisen perinpohjaisesti ja oppi varhain, että kunnollinen perehtyminen aiheeseen vaatii huomattavasti vaivannäköä ja ponnistelua. – Jumpallakin oltiin tekemisissä tieteen kanssa, joskaan ei kovin systemaattisesti, Telama kertoo ja mainitsee nimiä, kuten aivotutkija Matti Bergström, järjestöoppia opettanut sosiologi Kalevi Heinilä, lääkäri ja liikuntabiologin opettaja Saima TavastRancken, anatomian opettaja Anton Kivilaakso ja urheilulääketieteen opettaja Reino Ruosteenoja. Ensimmäisen julkaisun aiheena oli koululaisten ruumiinrakenne ja liikuntasuoritukset. Risto Telama hyödynsi tässä tutkimuksessa voimistelunopettaja, kouluneuvos Väinö Lahtisen muistikirjojen aineistoa. Norssissa hänellä oli ”hyvät kollegat ja fiksut oppilaat”, ja hän saattoi myös opiskella työn ohessa HelK oululiikunta on pysynyt pitkän uran ytimessä vuosikymmenestä toiseen. Hän valmistui kuitenkin voimistelunopettajaksi 1959 ja aloitti työnsä Porin lyseossa samana vuonna. Elokuun alussa 80 vuotta täyttänyt Telama on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia ja siteeratuimpia liikuntapedagogiikan tutkijoita ja koululiikunnan kehittäjiä. Helsingin Norssiin hän siirtyi 1961. – Opetussuunnitelmatyö on kiinnostanut minua jo oman opettajataustani vuoksi, kuusi vuotta liikunnanopettajana toiminut pedagogi toteaa. Kuva: KARI KESKINEN 20 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: TIINU WUOLIO Risto Telama 80 vuotta – Tutkijan ja kehittäjän puoli vuosisataa Liikuntakasvatuksen professori emeritus Risto Telama julkaisi ensimmäisen tieteellisen julkaisunsa tasan viisikymmentä vuotta sitten. tanut, elleivät ovet olisi auenneet Jumpalle. Hän on jättänyt jälkensä myös uusimpaan peruskoulun opetussuunnitelmaan