TERVEYSVI ESTI NT Ä VAATII R,ÄÄTÄLÖINTIÅ. . [; < ... // un a &TIEDE ~~ 1 '" OMANOLOISELLE LIIKUNTAUR~lilf~.J!t MUTTA MITEN. :/' i{, .f 1P 1
keskittää huomionsa urheiJotkut ovat hakeneet helpotusta englanluun ja liikunnan harrastamiseen liittyviin ninkielen sanastosta ja päätyneet käyttämään asioihin. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikko Julin Kari Kalliokoski Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Gorilla/Maskot Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. "Vähän liikkuvat" taas liikuntatieteistä. Sohvaperuna virittäisivät tämän päivän agricolan luomisei liene käyttökelpoinen tieteelliseen ilmaityöhön, niin keskustelu asian äärellä jatkossa suun. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 pasi.koski@utu.fi. herättää heti tarvetta tarkemmille selityksille, Liikkumattomuustematiikan myötä kenesimerkiksi millä kriteereillä vähän liikkuvat. joka asian edistämisen kannalta saartaa käänEnnen alan tutkijat saattoivat tyä hankaluudeksi. Lehden tässä numerossa passiiviset"," inaktiivit" ja "terveytensä kankyseistä ryhmää Ja paikallaan olemisen asiaa nalta liian vähän liikkuvat" tai vain "vähän tarkastellaan monesta näkökulmasta ja moliikkuvat", jotka kaikki viittaavat enemmän nen teeman kautta. Ehkä tulevaisuudesniissä yhteyksissä Ja asetelmissa, missä terveys sa pidetään oikeampana puhua liikuntaja ei ole keskeisessä asemassa vie painotuksen paikallaan olemisen -tieteistä kuin pelkästään ei-toivottuun suuntaan. LIIKKUMATTOMUUDEN SANALEIKKIA Liikunta &Tiede 4/2014 PASI KOSKI iikuntatieteiden tutkimuson aktiivisuuden aste-eroista, Jossa nollan alue on kasvanut sen reilun alapuolelle ei taideta päästä. Asiaa ei varmaan helpota, ettei täysin paikallaan pysyvä, mille konkreetissa tuohon kohderyhmään kuuluvat ole mikään maailmassa on todella vaikea löytää vastinetta. Passiivisuuteen 30 vuoden aikana, Jonka itse liittyy helposti myös tuomitseva arvolataus, olen ollut kuvioissa mukana. 'Terveytyskulku on merkinnyt myös sitä, että alan tensä kannalta liian vähän liikkuvat" on pituukäsitteistö on alkanut kaivata täydennystä ja tensa takia hankalakäyttöinen Ja toisaalta se uudelleen määrittelyjä. Liikkumaton lienee tarkkaan ottaen helpottuisi. Läpimurtotermiä ei näissä tai vähemmän samaan kohderyhmään. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Paino: Forssa Print 2014 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaertikkeleisse käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. nallisesti passiivinen on syntynyt loogisesti Seisominen on liikuntatieteellisestä Ja myös liikunnallisesti aktiivisen vastakohtana, mutta terveyden näkökulmasta suositeltavampi onko vastakohta-ajatus toimiva, kun kyse vaihtoehto kuin istuminen ja makoilu. Oma kieli korvani tuomitsee pitää suunnata Ja on suunnattu myös arjen moisen, sinällään ymmärrettävän ratkaisun, aktiivisuuteen ja mikä ehkä paradoksaalista finenglskana, mikä ei muutenkin voimistumyös paikallaan olemiseen. yhtenäinen pysyvä joukko tai toisaalta se, että Ainakaan heitä ei ole kovin montaa. Moinen kehineena trendinä saa kannatusääntäni. Liikunpaikallaan pysymisessäkin on eri muotoja. Näissä artikkeleissa taida olla tarjolla, mutta jospa ne kaikissa on omat heikkoutensa. 51. Tällaisia ovat esimerkiksi "sohvasisivät tarvittaessa suuhun sopivan sanan perunat", "liikkumattomat", "liikunnallisesti moiselle ryhmälle. Nyt suurennuslasia ja mittalaitteita termiä inaktiivi. tälle ja alan teksteihin on ilmaantunut uusia, Mikael Agricola tai Elias Lönnrot ei vakiintumattomia ja suhteellisen epätäsmålliongelman äärellä häkeltyisi, vaan he keksiä termejä
Pasi Koski 4 FINRISKl-seurantatutkimus: Yhä harvempi suomalainen on täysin passiivinen vapaaajallaan. Saara Koskinen, Marianne Mantonen 66 Vapaaottelu kehon tiedon ja taitojen oppimisen, opettamisen ja ymmärryksen jäljillä. Noora Hirvonen, Maija-Leena Huotari, Raimo Niemelä, Raija Korpelainen 44 "Hei, olet liikkunut enemmän kuin viime kuussa!''. Markku Vanttaja, Pasi Koski, Tuomas Zacheus, Juhani Tähtinen, Aino Nevalainen 20 Liikuntasuhteen muotoutumisen ja muutosten tutkimus monin eri menetelmin ja aineistoin kohti kokonaiskuvaa. POHDITTUA 80 Liikuntakulttuuri ja liikunnan mahdollistuminen kulttuurissa. Katja Borodulin 11 Liikunta tullut mukaan monen nuoren aikuisen elämään. Annaleena Aira 24 POLTTOPISTEESSÄ: Arvioinnin monet kasvot. TÄSSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. .;, -~-. Ihmisten "liikuntaurat" eivät näyttäisi olevan niin suoraviivaisia kuin monien aiempien tutkimusten perusteella voisi olettaa. Ne/Ii Hankonen, Sini-Tuuli Hynynen, Hanna Laine 58 Liikkumattomuuden aiheuttamat terveysriskit verrattavissa tupakointiin. Raija Mattila 65 OPISKELIJA OUNASTELEE: Kun askelmittari ei riitä. ! . Harri Helajärvi 63 EMERITA IHMETTELEE: Tasa-arvosta hyötyvät kaikki. Istumme jo kolme neljäsosaa päivästämme. Marianne Mantonen 84 Liikuntaneuvosto rakennustelineillä. ! THECHANGE ! 6rH IWG MJRLD CDNFEJlEIICE a . Tarvitsen kehoani ja kehoni tarvitsee liikettä. Kun nousen penkiltä, kehoni kiittää äänettömästi. Olemme tiimi. Terveyteen liittyvää tietoa voi olla vaikeaa soveltaa omaan arkeen. Liikkumattomuus ei ole ilmiönä uusi, mutta nyt se on ensimmäistä kertaa mahdollista suurille ihmisjoukoille. Jouni Kallio, Henna Haapala 75 European College of Sport Science: Arto Laukkaselle nuoren tutkijan palkinto. Miten vahvistaa niitä asioita, joita jo kenties tapahtuu ja joita olisi mahdollista tehdä lisää. Anu Vaittinen AJASSA 71 Huoli lasten fyysisestä inaktiivisuudesta on maailmanlaajuinen. Teijo Pyykkönen 87 NÄIN MAAILMALLA: Pieniä askeleita ihmiskunnalle, suuria askeleita selkäydinvammapotilaille. Viimeistään "liikkumattomat" käsite kahmaisi joka ikisen liikuntakulttuurin sosiaalisen ympäristön arvopiiriin. • ·; * ON WOMEN ANO SPORf s 78 60 Runsas istuminen uusi terveysriski. Liikkumattomuuden sanaleikkiä. Kari Keskinen 78 Naisliikuntakonferenssi kannusti johtamaan muutosta. Kehontietous herää henkiin harrastajien ja valmentajien kokemuksissa. Tiina Pelkonen 83 "Istuva, älykäs" ihminen. Anita Saaranen-Kauppinen 37 MOPO-tutkimus: Nuorten miesten vähäinen liikkuminen kytkeytyy heikkoon terveystiedon lukutaitoon. Kari Keskinen 25 Toimiiko terveysliikuntasuositus vähän liikkuvien aikuisten kannustimena. Anu Kangasniem,; Kati Kauravaara 32 Äidit liikkeelle vertaisryhmissä on voimaa. Hyvin koulutetut liikkuvat, mutta myös istuvat eniten. Viestin täytyy tuntua henkilökohtaiselta. Marjukka Nurkkala 51 Lisää liikuntaa opiskelevan nuoren arkeen Miten rakentaa teoriaan ja tutkimusnäyttöön perustuva interventio. Harri Helajärvi ' LEAD -~-~"-.r THECHANGE < .. Terveysviestintä vaatii räätälöintiä. Heidi Enwald 46 MOPO-tutkimus: Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen nuorten miesten liikkumattomuuden taustalla tunnistetaan heikosti. Piia Haakana TUTKITTUA 89 Tutkimusuutiset 96 Väitösuutiset. Oman arjen peilaaminen toisten vastaaviin elämäntilanteisiin voi avata uusia näkymiä. Taija Juutinen 76 Puijo symposio: Harri Helajärvelle LTS:n liikuntalääketieteen palkinto. ,...~ •Af" _. Markku Vanttaja, Pasi Koski, Tuomas Zacheus, Juhani Tähtinen, Aino Nevalainen 22 Liikkumattomuus Terra incognita
On tunnistettava väestöryhmät, joihin liikuntainterventioita voidaan kohdentaa. Liikkumisen lisäämiseksi ja istumisen vähentämiseksi arjessa vaaditaan myös tutkimustietoa. lstumisen vähentäminen väestössä ja liikkumisen edistäminen poikki hallinnonalojen ovat tärkeitä teemoja, joiden toteuttaminen vaatii liikuntaväen ohella laajempaa vastuuta. Vapaa-ajan liikunnan lisääntyminen ajoittui vuosille 1972-1992, jonka jälkeen liikkumattomien osuudet väestössä ovat muuttuneet vain vähän. Yhä harvempi suomalainen raportoi olevansa täysin passiivinen vapaa-ajallaan. Tällaista LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 5. Korkeammin koulutetut ovat lisänneet vapaa-ajan liikuntaansa eniten ja matalasti koulutetut vähiten. Tämän lisäksi pitää seurata, tapahtuuko liikkumattomuudessa muutoksia ajassa ja tapahtuvatko mahdolliset muutokset juuri toivotussa kohderyhmässä. L iikkumattomuus on nostettu tärkeäksi kansanterveyttä uhkaavaksi tekijäksi sekä maailman terveysjärjestön raporteissa (World Health Organization 2009) että terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan strategisissa linjauksissa (Sosiaalija terveysministeriö 2013). On ymmärrettävä väestön liikuntaa, liikkumattomuutta ja istumista. Hyvin koulutetut liikkuvat, mutta myös istuvat eniten. Liikkumattomuus on haaste, johon tarttuminen todella vaatii uudenlaisia avauksia ja yhteistyömalleja. Poikkihallinnollinen yhteistyö ja erityisesti terveyssektorin mukaan ottaminen ja heille vastuun antaminen ovat myös uusien strategisten linjausten tavoitteina. Työmatkoillaan täysin inaktiivien määrä puolestaan on kasvanut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana
Ikäja aluevakioitu. laajojen aineistojen haasteena nähdään fyysistä aktiivisuutta koskevien mittarien kapeaalaisuus, joista on haasteellista tunnistaa esimerkiksi terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrää, erityisesti jos tämä perustuu nykyisiin liikuntasuosituksiin (Suomalainen lääkäriseura Duodecim 2014). Näiden elintapojen seuraaminen on tärkeä osa väestötutkimusten sisältöjä, sillä ne ovat keskeisten kansantautien riskitekijöitä. Toki tutkimuskentällä on omat haasteensa, mutta tutkimuksen kohdentaminen liikkumattomuuteen ja sen purkamiseen on varmasti yksi vaativimmista tehtävistä. 6 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014. Tutkimusmenetelmät ja -aineistot Tämän artikkelin tiedot perustuvat jo aiemmin julkaistuun tietoon väestön liikkumisesta ja niitä ennustavista tekijöistä. tutkimustietoa on saatavilla, sillä Suomessa on monipuolinen ja monitieteinen liikuntatutkimusperinne. Analyysit on rajattu 30 vuoden aikasarjaan, jotta tutkimusalueiden keskinäinen vertailtavuus olisi mahdollisimman hyvä. Toisaalta väestöaineistojen vahvuuksina nähdään pitkiäkin aikasarjoja mahdollistavia analyysejä, joiden pohjalta esimerkiksi liikuntapoliittista toimintaa voidaan suunnitella. Näiden aineistojen vahvuutena on jopa 40 vuoden aikajänne, jossa kyselypatteristot on pidetty vertailtavuuden tähden samanlaisina. 2012). Aikasarja-analyysit perustuvat kansallisen FINRISKI-tutkimuksen aineistoihin vuosilta 1982, 1987, 1992, 1997, 2002, 2007 ja 2012 (Borodulin ym. Tuloksia on myös esitetty hyödyntämällä Terveys 2011 -tutkirnuksen aineistoa, jossa tavoitteena on tutkia väestön terveyttä ja hyvinvointia erityisesti toimintakyvyn näkökulmasta (Mäki-Opas ym. lisäksi paneudutaan väestötutkimusaineistoissa liikkumattomuutta ennustavien tekijöiden kuvaukseen laajoja epidemiologisia terveysaineistoja hyödyntäen. Aineistoa on kerätty vuosittain vuodesta 1978 lähtien. Kolmas tämän katsauksen aineistoista on Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus (AVTK), jolla seurataan työikäisen väestön terveyskäyttäytyrnistä joka vuosi tehtävällä postikyselyllä (Helakorpi ym. 2013). Siten THL:n väestötutkimuksissa seurataan elintapojen, myös liikunnan, esiintyvyyttä sekä esiintyvyyden muutoksia ajassa. Vastaavanlaisia pitkiä aikatrendejä on maailmalla käytössä vain muutamassa maassa, ja siksi väestöaineistojen hyödyntäminen liikunnan tutkimusja politiikkatyössä on tärkeä työkalu. liikunnan ohella siis tupakointi, ruokavalio, nukkuminen ja alkoholinkäyttö ovat osa kansanterveyteen vaikuttavia elintapoja. Liikkumattomien miesten osuudet eri liikuntamuodoissa vuosina 1982-2012. Kansallinen FINRISKl-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väestöaineistoissa liikunta on osa terveyskäyttäytymistä. Väestötutkimusten näkökulma liikkumiseen on yksi tapa lähteä purkamaan auki liikkumattomuuden haastetta. liikuntaa on mitattu useilla kysymyksillä, jotka 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 % 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 1 1 1 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012 -Vapaa-ajan liikkumattomuus -Työmatkojen liikkumattomuus -lstumatyö KUVIO 1. Aineistot ovat THl:n laajoja väestöpohjaisia terveystutkimuksia. Tässä katsausartikkelissa on kuvataan suomalaisten liikkumattomuutta aikasarja-analyysien avulla. 2012)
Työhön liittyvä ruumiillinen rasitus on vähentynyt ajassa, mutta on ollut vähäisempää naisilla kuin miehillä (Kuviot 1 ja 2). Tämä muutos on ilmennyt voimakkaampana naisilla kuin miehillä. Vuonna 1982 miehistä 29 prosenttia oli vapaaajallaan inaktiiveja ja vuonna 2012 vastaavasti 17 prosenttia. Tällöin väestön kokonaisinaktiivisuuden tasossa ei ole havaittavissa suuria muutoksia ajassa. Istumista on kysytty päivittäisellä määrällä toimistossa työpäivän aikana, television ääressä kotona, tietokoneen ääressä kotona, kulkuneuvossa sekä muualla. On myös huomionarvoista, että vapaa-ajan liikunnan lisääntyminen ajoittui vuosille 1972-1992, jonka jälkeen liikkumattomien osuudet väestössä ovat vain vähän muuttuneet. 2011). Ikäja aluevakioitu. Lisäksi on hyödynnetty UKK-terveysliikuntapatteristoa, jonka tavoitteena on jäljittää riittävästi terveytensä kannata liikkuvien määrää. Naisten työmatkaliikunnan väheneminen on ollut miehiä voimakkaampi, 30 prosenttiosuudesta 4 2 prosenttiin. Kun vapaaajallaan liikkuvia tutkitaan tarkemmin kohtuute100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 % 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 -----1 1 1 1 1982 1987 1992 haista kuntoliikuntaa harrastavien osuuksina, on aktiivisuus lisääntynyt systemaattisesti ja tilastollisesti merkitsevästi sekä miehillä (kuntoliikkujia vuonna 1982 21 % vuonna 2012 33 %) että naisilla (12 % ja 27 %) (Borodulin ym. 2014). Naisilla istumatyö lisääntyi tutkimusvuosina 37 prosentista 43 prosenttiin. 2007). Liikkumattomien naisten osuudet eri liikuntamuodoissa vuosina 1982-2012. on jaoteltu työn ruumiilliseen rasittavuuteen sekä vapaa-ajan ja työmatkojen fyysiseen aktiivisuuteen. Vuonna 1982 työmatkansa kulki moottoroidulla ajoneuvolla tai teki työtä kotona miehistä 45 prosenttia ja vuonna 2012 52 prosenttia. Vapaa-ajan liikunnan kysymyksen on todettu korreloivan kohtuullisen hyvin kiihtyvyysanturin lukuihin nähden (Fagt ym. 2014). Naisten vastaavat prosenttiosuudet olivat 5,5 1997 2002 2007 2012 -Vapaa-ajan liikkumattomuus -Työmatkojen liikkumattomuus -lstumatyö KUVIO 2. Liikuntamuotoja käsittävien kysymysten kriteerivaliditeetti on todettu hyväksi tutkimuksissa, jotka vertaavat liikkumattomien sairastumisja kuolleisuusriskiä aktiivisten riskiin (Hu ym. UIKUNTA & TIEDE 51 • 412014 7. lstumatyötä teki työssäkäyvistä miehistä joka neljäs (26 %) vuonna 1982 ja reilu kolmannes (36 %) vuonna 2012. Eri liikuntamuotojen aikasarja-analyysit Yhä harvempi raportoi olevansa täysin passiivinen vapaa-ajallaan (Kuviot 1 ja 2) (Borodulin ym. Naisten vastaavat osuudet olivat 38 ja 18 prosenttia. Väestön liikkumattomuutta voidaan myös tutkia kolmen eri liikuntamuodon (vapaa-ajan, työmatkojen, työn) yhdistelmänä, jossa täysin passiivisia ovat ne, joilla kaikki kolme liikuntamuotoa on raportoitu inaktiivisiksi (Borodulin ym. Työmatkaliikunnan vähentyminen oli voimakkainta vuosien 1982 ja 2012 välillä ja on sen jälkeen pysynyt kohtalaisen tasaisena. Miehiä, jotka raportoivat kaikki kolme liikuntamuotoa inaktiivisiksi, oli 3,9 prosenttia vuonna 1982 ja 3,5 prosenttia vuonna 2012. Kansallinen FINRISKl-tutkimus. 2014; Borodulin & Jousilahti 2012). Myös näiden kolmen liikuntamuodon kokonaisindeksiä on käytetty. Työssäkäyvästä väestöstä työmatkoillaan täysin inaktiiveja on yhä enemmän (Kuviot 1 ja 2)
2008; Borodulin ym. 2014), jossa korkeammin koulutetut ovat lisänneet vapaa-ajan liikuntaansa eniten ja matalasti koulutetut vähiten. Naiset liikkuvat enemmän työmatkoilla. 2010; Mäkinen ym. Lapsuuden tapahtumilla ja olosuhteilla on löydetty yhteys aikuisiän vapaa-ajan liikuntaan (Kestila ym. 2010). 2013). 2013; Valkeinen ym. Kokonaisistuminen, kun se lasketaan yhteen kaikkien vastausvaihtojen minuuttirnääristä, lisääntyi naisilla tilastollisesti merkitsevästi kymmenellä minuutilla vuosina 2007-2012. Lisäksi muu istuminen (vastausvaihtoehto "muualla") väheni sekä miehillä että naisilla. Terveysliikunnan suositusten muutosta ajassa ei ole mitattu vielä. Koulutuserot eri liikuntamuodoissa ovat pysyneet samansuuntaisina myös aikasarja-analyyseissä (Borodulin ym. 2012). Tämä havainto tukee ajatusta siitä, eu ä työn keventyessä ihmiset ovat korvanneet vähentyneen työrasituksen vapaa-ajan liikunnalla tai työrnatkaliikunnalla. On huomionarvoista, että suosituksen saavuttamisen todennäköisyys vähenee iän myötä, ja näin on erityisen voimakkaasti naisilla. Varsinaisen suosituksen kestävyys-, lihaskuntoja tasapainoliikunnasta saavuttaa vain yhdeksän prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista. Miesten ja naisten tietokoneaika lisääntyi 16 minuutilla. Suomalaisaineistoissa vahvimmin liikkumattomuutta ennustavat korkea ikä, matala sosioekonominen asema, korkea kehon painoindeksi sekä heikko terveydentila (Borodulin ym. ja 3,2. 2010; Mäkinen ym. 2007; Mäkinen ym. Miehet raportoivat yhteensä istuvansa 422 minuuttia vuonna 2007 ja 424 minuuttia vuonna 2012. 2013; Borodulin ym. Vaikka työmatkaliikuntaa harrastavat todennäköisemmin korkeasti koulutetut, on havaittu, että myös matalammin koulutetut työntekijänaiset ovat aktiivisia työmatkoillaan (Mäkinen ym. Istumista ennustavat tekijät vaihtelevat koulutustaustan mukaan niin, että eniten istuvat korkeimmin koulutetut miehet ja naiset. Näistä matalan sosioekonomisen aseman tekijöinä ovat olleet koulutus, tulotaso ja ammattiasema, joilla kaikilla on todettu olevan merkittävä rooli erityisesti vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useuden kanssa. 2014; Mäkinen ym. 2009). 8 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Istumisen todennäköisyys kääntyy päinvastaiseksi, kun kyseessä on vapaa-ajan istuminen: televisiota katselevat eniten matalasti koulutetut. 2013). Kotona television ääressä käytetyn istumisen määrä kaksinkertaistuu iän myötä sekä naisilla että miehillä, kun taas istuminen kotona tietokoneen ääressä vähenee mitä iäkkäämmistä henkilöistä on kyse. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvat Terveys 2011 -aineiston mukaan väestöstä ei liiku terveytensä kannalta riittävässä määrin 57 prosenttia miehistä ja 54 prosenttia naisista (Mäki-Opas ym. 2009). Liikkumattomuutta ennustavat tekijät Väestöaineistoissa Suomessa ja muualla on havaittu, että liikuntaan on yhteydessä monenlaiset tekijät. Muista tekijöistä myös itsearvioitu fyysinen kunto vaihtelee koulutusryhmittäin, mutta nämä erot selittyvät vahvasti vapaa-ajan liikunnan koulutusryhmien eroilla (Pulkkinen ym. Samaan aikaan television katseluun käytetty aika pieneni, erityisesti miehillä. 2009; Mäkinen ym. Matalan ja korkean koulutuksen ryhmässä ei työhön liittyvä ruumiillinen rasitus ole muuttunut paljoakaan, kun taas keskimmäisessä koulutusryhmässä työn muutos passiivisemmaksi on pudonnut rajusti. Naiset vastaavasti istuivat 380 minuuttia ja 390 minuuttia. Tällöin väestön kokonaisinaktiivisuuden tasossa ei ole havaittavissa suuria muutoksia. Yllättäen nämä lapsuuden ennustavat tekijät ovat erilaisia miehillä naisilla: miehillä vapaa-ajan liikkumattomuutta ennustivat lapsuudessa koulukiusatuksi joutuminen, vanhempien alhainen koulutus ja ammattiasema, epämiellyttävät koululiikuntakokemukset sekä kilpaurheilutoimintaan osallistumattomuus. Näkyvin tilastollisesti merkitsevä muutos päivittäiseen istumiseen käytetyn ajan suhteen oli lisääntynyt istumisaika kotona tietokoneen ääressä, johon miehet käyttivät aikaa keskimäärin 62 minuuttia ja naiset 49 minuuttia vuonna 2012. Väestön istuminen Istumista on mitattu kahdesti, vuosina 2007 ja 2012. Vuoden 2012 istumisen lajit ja määrät on raportoitu kuviossa 3 (Borodulin ym. Työmatkaliikunnan harrastamisen määrässä miesten ja naisten välillä on suuri ero. Naisten vastaavat tekijä olivat koulu kiusatuksi joutuminen, Väestön liikkumattomuutta voidaan tutkia myös kolmen eri liikuntamuodon (vapaa-ajan, työmatkojen, työn) yhdistelmänä. Täysin passiivisia ovat ne, joilla kaikki kolme liikuntamuotoa on raportoitu inaktiiviksi
450 yht. Ikäja aluevakioitu. Kansanterveyden näkökulmasta liikkumattomuus voidaan niputtaa yhteen muiden elintapojen kanssa, sillä huonot elintavat paitsi kasautuvat samoille henkilöille, niin myös ovat tärkeitä syitä väestöryhmien välisten terveyserojen kasvamiseen (Lahelma ym. 2012). Epäterveelliset elämäntavat kasautuvat samoille henkilöille (Borodulin ym. Väestötutkimusten tuoma anti liikkumattomuuden haasteeseen nojaa paljolti sosiodemografisiin tekijöihin ja sairastumisriskeihin. Siten liikkumattomuuteen pitää puuttua läpi elämänkaaren, mutta erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin hyvät elämäntavat voidaan omaksua osana normaalin arjen rytmiä ja ylläpitää helpommin ilman korkeaa liikunnan aloittamiskynnystä. KATJA BORODULIN, LitM, FT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Helsinki Sähköposti: katja.borodulin@thl.fi LIIKUNTA& TIEOE51 •4/2014 9. 2002). Asuinympäristön paikkatietoihin ja yksilön liikuntatietoon perustuvaa tutkimustietoa on kerätty systemaattisesti ja uusia tuloksia on luvassa lähiaikoina. Suomalaisaineistoissa on liikkumista kannustavat ympäristöt ovat tähän mennessä liittyneet kävelyja pyöräteihin sekä työmatkaliikuntaan, mutta myös joidenkin lajien harrastamisen todennäköisyys riippuu kyseisen lajin suorituspaikan etäisyydestä (Valkeinen ym. kodin taloudelliset vaikeudet, yksinhuoltajaperhe, työttömyys, äidin alhaisempi ammattiasema, epämiellyttävät koululiikuntakokemukset sekä kilpaurheilutoimintaan osallistumattomuus. 2007). Kuolleisuuden erot koulutusryhmittäin selittyvät paljolti elintavoilla (Laaksonen ym. 2014). Siten liikkumattomuuden haasteena olevat väestönosat ovat myös muiden elämäntapojen näkökulmasta se haasteellinen riskiryhmä. 6h 30min lii Muualla 11 Ajoneuvossa liiil Tietokoneen ääressä kotona lil TV:n ääressä kotona liiil Toimistossa Naiset KUVIO 3. Istumiseen käytetty aika vuorokaudessa miehillä ja naisilla FINRISKI 2012 -tutkimuksessa. Tutkimusnäyttö on vielä hajanaista ja epäsystemaattista johtuen aineistojen ja mittareiden erilaisuudesta eri maiden välillä. Korkeamman sosioekonomisen ryhmän terveellisiä elintapoja on selitetty muun muassa koulutuksen tuomilla terveystiedoilla ja -arvoilla, sekä tulotasoon liittyvillä materiaalisilla mahdollisuuksilla. 2008). 2012; Laaksonen ym. Väestön liikkumattomuutta ennustavista tekijöistä myös asuinympäristöllä voi olla merkittävä rooli (Van Holle ym. 7h4 min 400 350 300 ns 250 E ::, ::, C ·200 ~ 150 100 50 Miehet yht. Väestöaineistojen mahdollisuus tunnistaa liikkumattomat väestöstä perustuu epidemiologiseen havaintoon väestöryhmien keskimääräisestä käyttäytymisestä
(2010). & Jousilahti P. Valkeinen H., Harald K., Borodulin K., Makinen T. H., Rahkonen 0., Laatikainen T. (2009). Eur J Public Health 23(6): 998-1002. Eur J Public Health. Borodulin K., Saarikoski L., Lund L., Juolevi A., Grönholm M., Helldån A., Peltonen M., Laatikainen T. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Raportti 22 Helsinki. Borodulin K., Laatikainen T., Lahti-Koski M., Jousilahti P. Mäkinen T., Sippola R., Borodulin K., Rahkonen 0., Kunst A. J Phys Act Health. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2011 Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population, Spring 2011. Helsinki, sosiaalija terveysministeriö, opetusja kulttuuriministeriö. MäkinenT., Borodulin K., LaatikainenT., Fogelholm M. Ristiluoma. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972-2012. (2010). lnt J Behav Nutr Phys Act 7:27 Pulkkinen K. (2002) Associations between health-related behaviors: a 7-year follow-up of adults. (2012). &Vartiainen E. F., Anderssen S. S. Health behaviours as explanations for educational level differences in cardiovascular and all-cause mortality: a follow-up of 60 000 men and women over 23 years. Mäki-Opas T., Valkeinen H., Borodulin K. & Vartiainen E. Fagt S., Andersen L. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. (2011). Geneva, Switzerland. A., Nissinen A. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (2014). Relationship between the physical environment and different domains of physical activity in European adults: a systematic review. Tutkimuksesta tiiviisti 5 Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Raportti 22 Helsinki. (20071. P. J Phys Act Health 5(2): 242-51. Lundqvist and N. & Prättälä R. Eur J Pub lie Health 18(1 ): 38-43. Scand J Work Environ Health 36(1 ): 62-70. Prev Med 45(2-3): 157-62. & Prattala R. Validation of indicators. BMC Public Health 12:807. & Prättälä R. 68: 55-59. (2013). (20121 Health behaviours as mediating pathways between socioeconomic status and body mass index. & Prattala R. A., Becker W., Borodulin K., Fogelholm M., Groth M. & Vartiainen E. Occupational, commuting and leisure-time physical activity in relation to coronary heart disease among middle-aged Finnish men and women. Tutkimuksesta Tiiviisti 4, Van Holle V., Deforche B., Van Cauwenberg J., Goubert L., Maes L., Van de Weghe N. & Prättälä R. Nordic Monitoring of diet, physical activity and overweight. Occupational class differences in leisure-time physical inactivity-contribution of past and current physical workload and other working conditions. (2008). Kestila L., Maki-Opas T., Kunst A. Helakorpi S., Holstila A., Virtanen S. Trends and socioeconomic differences in overweight among physically active and inactive Finns in 1978-2002. & Tuomilehto J. & De Bourdeaudhuij 1. Käypä hoito-suositus. (2009). Sosioekonomisten terveyserojen syyt ja selitysmallit. (20141 Childhood Adversities and Socioeconomic Position as Predictors of Leisure-Time Physical lnactivity in Early Adulthood. Association of age and education with different types of leisure-time physical activity among 4437 Finnish adults. Sosiaalija terveysministeriö (2013). Borodulin K. arvioitavana. H. International Journal of Behavioural Medicine 19:14-22. Osa 2: Tutkimuksen taulukkoliite. Helsinki. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus Osa 1: Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. & Prättälä R. World Health Organization Global health risks: mortality and burden of disease attributable to selected major risks (2009). 10 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. (2010). LÄHTEET Borodulin K., Harald K., Jousilahti P., Laatikainen T., Männistö S. Palosuo, S. Effects of childhood socio-economic conditions on educational differences in leisure-time physical activity. & Trolle E. (2014). Kansallinen FIN RISKI 2012 -terveystutkimus. Twenty-five year socioeconomic trends in leisure-time and commuting physical activity among employed Finns. (2014) Liikuntapaikkojen läheisyyden yhteys liikuntalajien harrastamiseen. C., Lakka T. Fyysinen aktiivisuus. Borodulin K., Makinen T., Fogelholm M., Lahti-Koski M. Laaksonen M., Luoto R., Helakorpi S. (2012). Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Borodulin K., Levälahti E., Saarikoski L., Lund L., Juolevi A., Grönholm M., Jula A., Laatikainen T., Männistö S., Peltonen M., Salomaa V., Sundvall J., Taimi M., Virtanen S. & Vasankari T. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hu G., Jousilahti P., Borodulin K., Barengo N. Helsinki, Finland, National Institute for Health and Welfare. Atherosclerosis 194(2): 490-7. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports(in press). & Uutela A. Liikunta (online). & Palosuo H. Mäkinen T., Kestila L., Borodulin K., Martelin T., Rahkonen 0. E., Heliovaara M., Leino-Arjas P., Sainio P., Kestila L., Kunst A., Rahkonen 0., Tammelin T., Harkanen T. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. (2012). The effects of adolescence sports and exercise on adulthood leisure-time physical activity in educational groups. Yliopistopaino: 25-41. Lahelmaet al. Mäkinen T. Koskinen, A. R., Makinen T., Vaikein en H., Prattala R. (2013). E., Klumbiene J., Regidor E., Ekholm 0., Mackenbach J. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Koskinen, E. E., Borodulin K., Tammelin T. & Prättälä R. & Borodulin K. Preventive Medicine 34 (2): 162-70. Educational differences in estimated and measured physical fitness. (2013). Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. & Prattala R. Time trends in physical activity from 1982 to 2012 in Finland. A. La helma E., Rahkonen 0., Koskinen S., Martelin T. BMC Public Health 13(1 ): 163. V., Gunnarsdottir 1., Helakorpi S., Kolle E., Matthiessen J., Rosenlund-Sorensen M., Simonen R., Sveinsson T., Tammelin T., Thorgeirsdottir H., Valsta L. (20071. & Lakka T. (2007). (20081. Valkeinen H., Mäki-Opas T., Prättälä R. Educational differences in self-rated physical fitness among Finns. (2013). E., Laati kai n en T. & Uutela A. & Prattala R. & Borodulin K. Laaksonen M., Talala K., Martelin T., Rahkonen 0., Roos E., Helakorpi S., Laatikainen T. E., Borodulin K., Rahkonen 0. Scand J Med Sci Sports 19(21: 188-97 Mäkinen T., Kestila L., Borodulin K., Martelin T., Rahkonen 0., Leino-Arjas P. Nordic Council of Ministers. & Prättälä R. Borodulin K., Zimmer C., Sippola R., Mäkinen T. (2012). Educational differences in leisure-time physical activity across 12 European countries: the contribution of workrelated factors
• -"!'"""-aikuisikää .._ .a .. ,~~, ~ ,, ~w ·'' ,.• !\ .. Teksti: M ARKKU VANTTAJA, PASI KOSKl,TUOMAS ZACHEUS, JUHANITÄHTINEN,AINO NEVALAINEN .. '. ~\ . • Millaisia muutoksia turkulaisten lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudessa on tapatitunut kymmenen vuoden seurantajakson aikan~Turun ylio-piston kasvatustieteiden laitol<sella meneillään oleva liikunnallisesti passii~ten lasten ja nuorten elämänkulkua ja liikuntasuhd~ koskeva tutkimus vahvistaa, että mitä enemmä~ikkuu'Iouluiässä, sitä todennäköisemmin sijoittuu myös aik.uisiällä 1 .. . . . ---1 ·.·., ,:.., . ·.·· liikunnallisesti aktiivisten ryhmään' J • :: Odottamattomampi tulos on se, että suurin osa uluiässä vähän liikkuneista oli selvästi lisännyt ·•·· .. ivat naytt ·--n tutkimusten. >·:t 1 ~mon1e . ·./ /J.1\l
lkäkausiluokittelun jälkeen vastaajat jaettiin liikunta-aktiivisuusryhmiin siten, että ei-liikunnalliset harrastivat omatoimista vapaa-ajan liikuntaa ja (tai) osallistuivat urheiluseuran harjoituksiin harvemmin kuin kerran viikossa, liikunnallisesti keskitasoiset tekivät näin 1-3 kertaa viikossa ja liikunnallisesti aktiiviset vähintään neljä kertaa viikossa. (Ks. Tytöt/naiset olivat jonkin verran yliedustettuina, sillä heitä oli yli puolet (57 %) vastaajista. Niissä vanhemmat usein seuraavat lastensa tekemisiä ja sen vuoksi he ovat myös hyvin tietoisia lastensa liikunnallisuudesta. Kohderyhmän liikunnallisuus oli kuitenkin kymmenen vuoden kuluessa selvästi vähentynyt, sillä tei.ni-ikäisinä nuorina samasta joukosta jo 14 prosenttia kuului ei-liikunnallisten Ei liikunnalliset Liikunnallisesti keskitasoa Liikunnallisesti aktiiviset 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 . Seuraavissa luvuissa kuvaillaan, millaisia muutoksia eri ikäja liikunta-aktiivisuusryhmiin kuuluvien vastaajien liikunnan harrastamisessa oli tapahtunut kymmenessä vuodessa. Sen sijaan kouluiässä vuonna 2003 olleet vastasivat kyselyyn molemmilla kyselykerroilla itse. Henkilöitä, jotka lähtötilanteessa vuonna 2003 olivat alle kouluikäisiä, nimitämme vuoden 2013 seurantavaiheessa teini-iliäisiksi nuoriksi. Vain yksi prosentti lapsista sijoittui ennen kouluun menoa eiliikunnallisten ryhmään. 2007.) Vuonna 2003 kyselyyn osallistuneista alle lwuluikäisistä lapsista peräti kaksi kolmasosaa oli tuolloin heidän vanhempiensa arvion mukaan liikunnallisesti aktiivisia ja kolmannes kuului liikunnallisesti keskitasoisten ryhmään. Tutkimuksen kohderyhmä jaettiin aluksi vuoden 2003 lähtötilanteessa kahteen eri ikäryhmään eli 1) alle lwuluikäisiin ja 2) kouluikäisiin, joiden liikunnallista aktiivisuutta mitattiin uudelleen vuonna 2013. 2013 KUVIO 1. Tarkastelu painottuu vanhemman ikäryhmän eli vuonna 2003 kouluiässä olleiden seurantaan, koska heidän liikunta-aktiivisuudestaan ja liikuntatottumuksistaan oli saatavilla enemmän tietoa. Vuonna 2003 alle kouluikäisiä eli 3-6-vuotiaita lapsia koskeviin kysymyksiin vastasivat heidän huoltajansa, mutta vuoden 2013 kyselyyn nämä teini-ikäisiksi varttuneet nuoret vastasivat itse. 2003 . Kysely on osa vuonna 2003 alkanutta Liikunnan polut elämään -pitkittäistutkimushanketta. T utkimuksen aineistona on 14-28-vuotiaille nuorille keväällä 2013 tehty kysely, jossa koottiin tietoa heidän tämänhetkisestä elämäntilanteestaan, vapaa-ajanviettotavoistaan, hyvinvoinnistaan ja liikunta-aktiivisuudestaan sekä yleensä liikunnan roolista nuorten elämässä. Vuonna 2013 lähetettiin uusintakysely yhteensä 1939 henkilölle eli noin 95 prosentille alkuvaiheessa mukana olleista. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat tuossa hankkeessa vuonna 2003 tehtyyn kyselyyn vastanneet turkulaiset lapset ja nuoret, joita oli yhteensä 2032 henkilöä. Vanhemmasta ikäryhmästä eli vuoden 2003 kouluikäisistä puolestaan käytämme seurantavaiheessa termiä nuoret aikuiset. Liikkumisryhmiin sijoittuminen alle kouluikäisenä vuonna 2003 ja teini-ikäisenä vuonna 2013 (n= 403) 12 LIIKUNTA 8. Lisäksi aineistossa painottuivat erityisesti 14-18-vuotiaat vastaajat (nuoret), sillä 405 oli tähän ikäryhmään kuuluvia (59 %), ja 284 vastaajaa ( 41 %) kuului 19-28-vuotiaiden nuorten aikuisten ikäryhmään. Liikunnallinen aktiivisuus hiipuu kouluiässä Leikki-ikäiset lapset liikkuvat lähes taukoamatta ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa ulkona viettämästään ajasta. TIEDE 51 • 4/2014. Uusintakyselyyn vastasi 689 henkilöä (35 %). Tähtinen ym. Alle kouluikäisenä tärkeimpiä leikkija liikuntaympäristöjä ovat kotipihat ja niiden lähialueet
----1,89 --Vuosi 2003 Vuosi 2013 -+-Omatoiminen liikkuminen (n= 283) Urheiluseurassa liikkuminen (n= 280) KUVIO 3. ryhmään. 'l i;:,; 11-.... .... Loput jakautuivat melko tasaisesti liikunnallisesti keskitasoisten tai aktiivisten joukkoon siten, että molempiin ryhmiin sijoittui hieman ru nsas 40 prosenttia nuorista. kuvio 2.) Vuonna 2003 lähes puolet kouluikäisistä sijoittui liikunnallisesti aktiivisten joukkoon Ja runsas kolmannes liikunnallisesti keskitasoisten ryhmään. .... 2013 KUVIO 2. Kuten kuviosta 1 nähdään, suurin pudotus oli tapahtunut liikunnallisesti aktiivisten joukossa. Myös vanhemman ikäryhmän eli lwuluihäisten liikunta-aktiivisuudessa oli tapahtunut aikuisikään tultaessa osin samansuuntaisia muutoksia kuin alle kouluikäisillä teini-ikäiseksi varttumisen vaiheessa. Ei-liikunnallisten kouluikäisten osuus Ei liikunnalliset Liikunnallisesti keskitasoa LHkunnalfisesti aktiiviset 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 . Vanhemman ikäryhmän keskimääräinen urheiluseurojen harjoituksiin osallistuminen sekä ei-ohjattu, omatoiminen liikunta kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (asteikko: 1 = ei koskaan, 2 = harvemmin kuin kerran viikossa, 3 = kerran viikossa, 4 = 2-3 kertaa viikossa. (Ks. Liikkumisryhmiin sijoittuminen kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (%)(n= 284) 6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 3,84 3,94 . 5 = 4-6 kertaa viikossa, 6 = joka päivä) LIIKUNTA& TIEDE SI• 4/2014 13. 2003
Kouluiässä vähän liikkuneista enemmistö oli aktivoitunut aikuisikään tultuaan Viime vuosina on kannettu erityistä huolta polarisoitumiskehityksestä, jolla on viitattu hyvinvointierojen kärjistymiseen nuorten välillä sekä erilaisten hyvätai huono-osaisuutta ilmaisevien tekijöiden kasautumiseen tietyille nuorille (Eräranta & Autio 2008, 10). Tarkemmin jaoteltuna vajaa kolmannes vastaajista harrasti urheiluseuraliikuntaa 1-3 kertaa viikossa ja lähes viidennes vähintään neljä kertaa viikossa. 2013 0% 20% 40% 60% 80% 100% KUVIO 4. (Kuvio 5.) Vuoden 2003 koululaisten ryhmittely alakouluja yläkouluikäisiin puolestaan osoittaa sen, että urheiluseuraharrastus oli hiipunut molemmissa ikäryhmissä, mutta ainoastaan yläkouluikäiset olivat lisänneet jonkin verran omatoimista liikkumista aikuisikään tultuaan. Suhteellisesti eniten osallistumiskatoa oli tapahtunut aktiivisimpien urheiluseurassa liikkujien keskuudessa. Kohderyhmän liikunta-aktiivisuus oli siis yleisellä tasolla heikentynyt jonkin verran teini-iästä aikuisikään tultaessa, mutta muutos ei ollut yhtä jyrkkä kuin edellä alle kouluikäisestä nuoreksi varttuneiden kohdalla. Tutkimukseen osallistuneiden omatoiminen liikkuminen oli aikuisiässä vuonna 2013 jokseenkin samalla tasolla kuin se oli ollut jo kouluikäisenä vuonna 2003. Vanhemman ikäryhmän urheiluseurojen harjoituksiin osallistuminen kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (%)(n= 280) 14 LIIKUNTA& TIEDE:51,4/2014. 2003 . Seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvassa omatoimisessa liikkumisessa ei sen sijaan vastaavanlaista laskua ollut havaittavissa. (Ks. Vähintään neljä kertaa viikossa omatoimisesti liikuntaa harrastavien osuus oli sen sijaan pysynyt jokseenkin ennallaan. Aikuisikäisinä urheiluseurassa liikuntaa harrasti enää noin neljännes vastaajista (26 %) eli osuus oli puolittunut kymmenessä vuodessa. Kun vuonna 2003 lähes viidennes kouluikäisistä osallistui vähintään neljä kertaa viikossa urheiluseurojen harjoitukseen, oli urheiluseuran harjoituksiin osallistuvien osuus aikuisikään tultaessa laskenut kahdeksaan prosenttiin. Kouluikäisten ryhmän lähempi tarkastelu osoittaa teini-iän jälkeen tapahtuneen keskimääräisen liikunta-aktiivisuuden laskun liittyvän siihen, että aikuisiässä yhä harvempi harrasti aktiivisesti liikuntaa urheiluseurassa. Tyypillisesti polarisaatiotutkimuksissa ja keskustelussa on puhuttu esimerkiksi koulutushaluttomuudesta, työttömyydestä, psyykkisistä ongelmista, päihteiden käytöstä ja nuorisorikollisuudesta, mutta riskitekijänä mainitaan usein myös fyysinen Alle kerran viikossa 1-3 kertaa viikossa Vähintään 4 kertaa viikossa . Pikemminkin vertailu osoittaa omatoimisessa liikunnan harrastamisessa tapahtuneen lievää nousua, sillä alle kerran viikossa liikkuvien osuus oli jonkin verran laskenut ja 1-3 kertaa viikossa liikkuvien osuus hieman noussut. oli tuolloin 14 prosenttia. Ei-ohjatun, omatoimisen liikunnan osalta vastaavanlaista aktiivisuustason laskua ei sen sijaan ollut tapahtunut. kuvio 3.) Kuten kuviosta 4 ilmenee, vuonna 2003 noin puolet kouluikäisistä harrasti vähintään kerran viikossa jonkinlaista urheiluseuraliikuntaa. Kymmenen vuotta myöhemmin nuorina aikuisina sama joukko jakautui siten, että vähän liikkuvien osuus oli pysynyt jokseenkin ennallaan, mutta liikunnallisesti aktiivisten osuus oli jonkin verran pienentynyt
Liikunnallisesti keskitasoisten osuus 2013 . Koska aineistossamme oli alle kouluikäisissä vain neljä "ei-liikunnallisten" -ryhmään sijoittuvaa henkilöä, ei heidän osaltaan ole mielekästä tehdä seurantaa. Käytännössä alle kouluikäiset jakautuivat siis Alle Kerran viikossa 1-3 kertaa viikossa Vähintään 4 kertaa viikossa 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% . Vanhemman ikäryhmän ei-ohjattu, omatoiminen liikunta kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (%) (n = 280) Liikunnallisesti aktiiviset {2003) Liikunnallisesti keskitasoiset (2003) 0% 20% 40% 47 37 60% 80% . passiivisuus ja vähäinen liikunnan harrastaminen. 2013 KUVIO 5. Eri liikunta-aktiivisuusryhmiin vuonna 2003 kuuluneiden alle kouluikäisten sijoittuminen vastaaviin liikunta-aktiivisuusryhmiin teini-ikäisinä nuorina vuonna 2013 (%) UIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 15. 2003 . Vähän liikkuvat voivat jossakin vaiheessa elämäänsä innostua liikkumisesta ja toisaalta lapsena paljon liikkuneiden into saattaa ajan myötä syystä tai toisesta laantua. (Ks. Autio ym. 2008.) liikunnallisesti passiivisten ja aktiivisten joukkoa tutkittaessa on kuitenkin syytä muistaa, että ryhmien kokoonpanot eivät välttämättä säily samanlaisina vuosien saatossa. Ei-liikunnallisten osuus 2013 . Liikunnallisesti aktiivisten osuus 2013 100% KUVIO 6
Ehkä odottamattomampi tulos on kuitenkin se, että suurin osa kouluiässä vähän liikkuneista oli selvästi lisännyt liikunnan harrastamista aikuisikään tultaessa. 1 Kaikissa ryhmissä vastausten keskiarvo nousi yli neljään eli nuoret arvioivat harrastaneensa alle kouluikäisinä noin 2-3 kertaa viikossa liikuntaa. Kuviosta kahdeksan nähdään kyselyhetkellä eli vuoden 2013 keväällä ei-liikunnallisten, liikunnallisesti keskitasoisten ja liikunnallisesti aktiivisten teini-ilzäisten nuorten liikuntahistoria ja vastausten keskiarvot. Keskiarvoihin perustuvan vertailun mukaan kaikki teini.-ikäiset nuoret arvioivat olleensa suhteellisen aktiivisia liikkujia alle kouluikäisinä. Liikunnallisesti keskitasoisten osuus 2013 . Molemmissa ryhmissä noin joka kymmenes oli vähentänyt liikkumistaan niin paljon, että kuului aikuisiällä ei-liikunnallisten ryhmään. Ei-liikunnallisten osuus 2013 . Kuviosta 7 näemme, että heistä tasan neljännes (25 %) sijoittui kymmenen vuoden kuluttua, nuorena aikuisena, edelleenkin ei-liikunnallisten ryhmään. Eri liikunta-aktiivisuuryhmiin vuonna 2003 kuuluneiden kouluikäisten sijoittuminen vastaaviin liikunta-aktiivisuusryhmiin nuorina aikuisina vuonna 2013 (%) 1 Tulos on johdonmukainen verrattuna vuoden 2003 kyselyssä saatuihin tuloksiin, jossa vanhemmat olivat arvioineet alle kouluikäisen lapsensa liikunta-aktiivisuutta. kuvio 7.) Eri liikunta-aktiivisuusryhmiin kuuluvien nuorten aikuisten liikunnallinen menneisyys Vuoden 2013 kyselyssä sovelsimme myös retrospektiivista tutkimusotetta ja pyysimme nuoria arvioimaan, kuinka usein he olivat harrastaneet suhteellisen rasittavaa liikuntaa eri ikäkausina. Liikunnallisesti aktiivisten osuus 2013 KUVIO 7. Alle kouluikäisenä liikunnallisesti keskitasoisiin kuuluneista noin puolet ( 48 %) oli teini-iässäkin keskitason liikkujia, mutta yli kolmannes oli lisännyt liikuntaansa ja siirtynyt liikunnallisesti aktiivisten joukkoon. Vielä alakouluikäisenäkin eli 7-12-vuotiaana erot ryhmien välillä ovat melko vähäiset, mutta yläkouluiåssä 13-15-vuoLiikunnallisesti aktiiviset (2003) Liikunnallisesti keskitasoiset (2003) Ei-liikunnalliset (2003) 48 39 30 0% 20% 40% 60% 80% 100% . Tämä trendi on havaittu jo aiemmissakin tutkimuksissa. Selvennyksenä kerroimme vielä, euä tarkoitus oli ottaa huomioon kaikenlainen liikunta eli varsinaisen harrastamisen ja kuntoilun lisäksi myös arkiliikunta, koulumatkat, pihaleikit jne. (Ks. 16 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. kahteen ryhm ään eli liikunnallisesti keskitasoisiin ja liikunnallisesti aktiivisiin. (Ks. Seuranta osoittaa myös sen, että lapsuudesta teini-ikään tultaessa pudotusta oli tapahtunut erityisesti liikunnallisesti aktiivisten keskuudessa, sillä heistä enää noin puolet ( 4 7 %) oli teini-iässä liikunnallisesti aktiivisten joukossa. Kouluikäisinä liikunnallisesti aktiivisista tai keskitasoisista yhdeksän kymmenestä kuului vielä kymmenen vuoden kuluttua joko aktiivisiin tai keskitasoisiin. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että mitä enemmän liikkuu kouluiässä, sitä todennäköisemmin sijoittuu myös aikuisiällä liikunnallisesti aktiivisten ryhmään. Hieman alle puolet (45 %) kouluikäisenä vähän liikkuneista kuului nuorena aikuisena liikunnallisesti keskitasoisten ryhmään, ja lähes kolmanneksesta (30 %) oli tullut aktiivinen liikunnan harrastaja. kuvio 6.) Km nm assakin liikunta-aktiivisuusryhm ässä noin joka seitsem äs (1 4-15 %) oli liikunnallisesti passivoitunut siinä määrin, että sijoittui teini-ikäisenä nuorena ei-liikunnallisten ryhmään. Kuten jo aiemmin todettiin, vuonna 2003 kouluikäisistä 14 prosenttia (n= 40) kuului ei-liikunnallisten ryhmään
Lämsä & Mäenpää 2002; Salmela 2006) Yhteenveto Kyselyhetkellä vuonna 2013 teini-iässä olleista nuorista lähes kaikki olivat olleet vielä alle kouluikåisinä liikunnallisesti suhteellisen aktiivisia. Sen sijaan keskitasoisten liikkujien ja erityisesti ei-liikunnallisten ryhmissä liikunnallinen aktiivisuus on alkanut laskea heti yläkouluun siirtymisen jälkeen. Alle 7-12-vuotiaana 13-15-vuotiaana Yli 15-vuotiaana kouluikäisenä lkäkausi -+-Liikunnallisesti aktiiviset (n= 109-176) --Liikunnallisesti keskitasoa (n = 106-176) -..-Ei liikunnalliset {n= 3956) KUVIO 8. Tämä selittynee osittain sillä, että liikunnan sijasta mielenkiinto alkaa kohdistua esimerkiksi opiskeluun, seurustelusuhteisiin tai muihin harrastuksiin. ~ r -,.............. Vuonna 2013 liikunnallisesti aktiivisten, keskitasoisten ja ei-liikunnallisten teini-ikäisten nuorten liikkumisen määrä eri ikäkausina heidän oman arvionsa mukaan (Luokitus: 1 = ei lainkaan, 2 = harvemmin kuin kerran viikossa, 3 = kerran viikossa, 4 = 2-3 kertaa viikossa, 5 = 4-6 kertaa viikossa, 6 = päivittäin) LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014 17. Liikunnallisesti aktiivisimmat ovat arvionsa mukaan tuolloin lisänneet liikkumistaan, kun taas liikunnallisesti keskitasoisten liikunta-aktiivisuus on laskenut edelleen jonkin verran. Tulos on osin vastaavanlainen nuorten aikuisten osalta, sillä myös heidän joukossaan aktiivisimmat liikkujat arvioivat oman liikkumisensa määrän jokaisessa ikävaiheessa muita suuremmaksi. --. Kuten edellä jo kerrottiin (ks. Liikunnallisesti aktiivisten nuorten oman arvion mukaan heidän liikkumisensa määrä on ollut koko ajan kasvusuunnassa aina alle kouluikäisestä yli 15-vuotiaaksi saakka. Nuorten aikuisten tapauksessa kaikissa kolmessa ryhmässä vastaajat ovat kuitenkin arvioineet liikunnallisen aktiivisuutensa laskeneen jonkin verran teini-ikäisenä, mutta ei-liikunnallisten osalta aktiivisuuden lasku on ollut muita jyrkempää. Aikuisiässä yhä harvempi harrasti aktiivisesti liikuntaa urheiluseurassa. Monien kohdalla liikunnallinen aktiivi6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 .... esim. Vain yksi sadasta sijoittui ennen kouluikää ei-liikunnallisten ryhmään. Noin 22-24-ikävuoden kohdalla ryhmät alkavat entistä selvemmin erota toisistaan. kuvio 4), yksi syy liikunnan kokonaismäärän vähenemiseen on se, että monet lopettavat teiniiässä liikunnan harrastamisen urheiluseurassa. Ei-liikunnallisten osalta liikunnan harrastaminen on ollut vähäisintä juuri 22-24-vuotiaana ja pysynyt sen jälkeen jokseenkin samalla tasolla. kuvio 9.) Liikunnan määrän väheneminen iän myötä voi johtua monestakin syystä. Myöhemmällä aikuisiällä myös perheen perustaminen ja työelämä alkavat viedä aikaa liikunnalta. tiaana ryhmien välillä alkaa näkyä jo huomattavia eroja. (Ks. (Ks. Opiskelun aloittamisen ja lapsuuden kodista pois muuttamisen jälkeen nuoret joutuvat ottamaan vastuun kotitöistä ja muista itsenäiseen elämään kuuluvista velvoitteista, jolloin aikaa liikunnan harrastamiseen jää aiempaa vähemmän
6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 ~7, ~7, ~7, ~7, ~7, ~'I> ~7,'ti ,~'ti i::1-~ ,'l,'ti ~'l>'ti ~1,'I> o'<> 0-:,: .:>o ,.,jS ,)0 .:t"' ,;;O ,)0 -~ •t/ ..; tl ~~ ~ ~:-,, 'o:,. liikunnallinen passiivisuus kouluiässä ei siis ollut myöhemmän liikunta-aktiivisuuden kannalta niin kohtalokasta kuin voisi aiempien tutkimusten perusteella olettaa. Vastaavasti vain noin puolet nuorista aikuisista oli sijoittunut molemmilla mittauskerroilla aktiivisten liikkujien ryhmään. (Luokitus: 1 = ei lainkaan, 2 = harvemmin kuin kerran viikossa, 3 = kerran viikossa, 4 = 2-3 kertaa viikossa, 5 = 4-6 kertaa viikossa, 6 = päivittäin) suus oli kuitenkin vähentynyt selvästi kouluiässä ja vähän liikkuvien osuus oli tuolloin noussut 14 prosenttiin. Suomessa tehtyjen pitkittäistutkimusten mukaan organisoituun liikuntaan osallistuminen lapsuudessa ja nuoruudessa ennustaa aikuisiän liikunta-aktiivisuutta. lapsena ja nuorena aktiivisesti liikkuneet sijoittuivat muita todennäköisemmin liikunnallisesti aktiivisten ryhmään myös kymmenen vuoden kuluttua. Seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvan omatoimisen liikkumisen osalta oli sen sijaan havaittavissa keskimäärin jopa pientä aktiivisuuden lisääntymistä kouluiästä aikuisuuteen tultaessa. Tämä johtuu siitä, että liikunnallisesti aktiivisimpien joukko oli supistunut huomattavasti, kun monet olivat lopettaneet urheiluseuraliikunnan aikuistumisen kynnyksellä. Nuorista aikuisista ainoastaan nelisen prosenttia kuului molemmilla mittauskerroilla ei-liikunnallisten ryhmään. Of'\, :V-V ~~ ~e '\, -,; "',; '\, \>' -+-Liikunnallise sti aktiiviset (n = 64-119) Liikunnallisesti keskitasoa (n= 68-127) Ei liikunnalliset (n= 18-37) ikäkausi KUVIO 9. Saman tyyppisiä tuloksia on saatu myös retrospektiivisissä tutkimuksissa, joissa aikuisia on pyydetty arvioimaan omaa nuoruudenaikaista liikunta-aktiivisuutta. Vuonna 2013 liikunnallisesti aktiivisten, keskitasoisten ja ei-liikunnallisten nuorten aikuisten liikkumisen määrä eri ikäkausina heidän oman arvionsa mukaan. Myös vanhemmassa ikäryhmässä vähän liikkuvien osuus oli noin 14 prosenttia sekä kouluiässä että vuosikymmen myöhemmin nuorena aikuisena. Toisaalta tuloksista voidaan tehdä myös se johtopäätös, että kouluiässä ei-liikunnallisista suurin osa (75 %) oli aikuisikään vartuttuaan aktivoitunut liikunnallisesti ja vastaavasti liikunnallisesti aktiivisista noin puolella liikunta-aktiivisuus oli samaan aikaan heikentynyt. 2010, 17.) Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten voi todeta noudattavan päälinjoiltaan aiempien tutkimusten tuloksia, joskin liikunta-aktiivisuutta mitattaessa otimme huomioon organisoituun liikuntaan osallistumisen lisäksi myös omatoimisen liikunnan harrastamisen. Heidän tutkimuksessaan eniten pysyvyyttä oli liikunnallisesti aktiivisten ryhmässä, sillä noin 13 prosenttia vastanneista kuului tähän ryhmään joka tarkastelujaksolla. Edellä esitetyt liikunta-aktiivisuuden yleisen tason kuvaukset joka tapauksessa osoittavat, ettei nuorten liikunnan harrastaminen välttämättä säily jatkuvasti samanlaisena, vaan aktiivisuustaso voi vaihdella eri ikävaiheissa. Vertailutietona mainittakoon, että Kosken ja Zacheuksen (2012) tutkimuksen vastaajista vain noin viidennes oli sijoittunut koko siihenastisen elämänsä aikana samaan kolmesta liikunta-aktiivisuusryhmästä, kun elämä oli jaksotettu 15 ikävuoden jälkeen viiden vuoden tarkastelujaksoihin. Keskiryh18 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Vähän liikkuvien osuudessa ei siis ollut tapahtunut muutosta kouluiästä aikuisuuteen tultaessa, mutta silti ikäryhmän keskimääräinen liikuntamäärä oli vähentynyt kymmenessä vuodessa. (Nupponen ym. Ei-liikunnallisten osalta tulokseen on kuitenkin suhtauduttava varauksella, koska heidän lukumääränsä oli jo lähtötilanteessa vuonna 2003 varsin pieni (n= 40)
Zacheuksen (2008) tu tkim uksessa m ukana olleiden 1920-1950-luvuilla syntyneiden liikuntaaktiivisuuskäyrä koko eläm änkaarella noudatt i U -kirjaim en m uoto a siten, ett ä liikunta-aktiivisuus oli vähent yn yt nuoru uden jälkeen aikuisiässä, m utt a el äkeikää kohti siirrytt äessä se alkoi taas uudelleen nousta. Li ikunt a-aktiivisuuden pysyv yy destä ja m uuto ksesta saatuun kuvaan näytt ääkin vaikutt avan se, m illaisin m enetelm in ja m issä ikävaiheessa asiaa arvioidaan. N uoria ikäluokkia tarkasteltaessa yleisenä trendinä on liikunta-aktiivisuuden hiipum inen iän m yötä. Edellä kerro tun peru steella ihm isten "liikuntaurat'' eivät näytt äisi olevan niin suora viivaisia kuin m onien aiem pien tutkim usten peru steella voisi olett aa. Li ikunnallisesti aktiivisten liikunnan m äärä oli sen sijaan koko ajan noussut tai ainakin pysynyt ent isellään. Jos taas tarkastel uun otetaankin varttuneem pi väestönosa, saatt aa kuva m uutt ua toisenlaiseksi. m ässä oli koko ajan pysynyt noin viisi pro sentt ia ja liikunnallisesti vähiten aktiivisessa ryhm ässä vain alle 2 pro sentt ia vastanneista. Retro spektiivinen tarkastelum m e, jossa eri liikunta-aktiivisuusryhm iin kuuluvia pyydett iin jälkikäteen arvioim aan om aa lapsuudenja nuoru udenaikaista liikunta-aktiivisuuttaan, antaa asiasta kuitenkin hiem an toisenlaisen kuvan. MARKKU VANTTAJA, KT Erikoistutkija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: markku.vanttaja@utu.fi PASI KOSKI, FT, Litl Professori Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi TUOMAS ZACHEUS, KT Erikoistutkija Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto Sähköposti: tuomas.zacheus@gmail.com JUHANI TÄHTINEN, KL Erikoistutkija, Kasvatustieteiden laitos, CELE Turun yliopisto Sähköposti: juhani.tahtinen@utu.fi AINO NEVALAINEN, KM Jatko-opiskelija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: aino.nevalainen@utu.fi Nuorten liikunnan harrastaminen ei välttämättä säily jatkuvasti samanlaisena, vaan aktiivisuustaso voi vaihdella eri ikävaiheissa. Li ikunnallisesti keskitasolla olevien "liikuntaur a" oli koko ajan ollut selvästi tasaisem pi kuin m uissa ry hm issä. Ei-liikunnallisten liikkum inen näytti pääsääntöisesti vähentyneen aina lapsuudesta ja nuoru udesta aikuisuut een saakka. LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 19. Li ikunnallisesti ääripäitä edustavien ryhm ien "liikuntaurat" olivat lähestulkoon toistensa peilikuvia. N ähtäväksi jää, tuleeko nuorem pien sukupolvien liikunt a noudatt am aan sam aa kaavaa
Pitkittäistutkimukset, joissa on sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten aineistojen avulla seurattu elämänkulkua ja liikuntasuhteen muotoutumista lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisikään, ovat toistaiseksi olleet kansainvälisestikin harvinaisia. 2011, Yli-Piipari 2011.) Hirvensalon, Lintusen ja Rantasen (2000) mukaan lapsuutta voidaan pitää parhaana aikana liikuntaan sosiaalistumisessa juuri sen vuoksi, että monien tutkimusten perusteella lapsena omaksutut asenteet ja liikuntataidot säilyvät aikuisuuteen saakka. Jos taas halutaan löytää liikkumattomuutta ennakoivia tai liikkumiseen kannustavia tekijöitä, on syytä soveltaa tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voidaan seurata yksilön elämänkulkua pidemmällä aikavälillä. Pyykkösen (2011, 19) mukaan "liikunnan asiantuntija ei välttämättä ole koskaan perehtynyt liikkumattomuuden mysteeriin." Näihin päiviin saakka on ollut saatavilla varsin niukasti tietoa siitä, keitä vähän liikkuvat ihmiset ovat ja mitä he arjessaan tekevät (Rovio 2011, 25). Vähän liikkuvien ihmisten elämäntapaa ja liikuntasuhdetta koskevan tiedon niukkuus johtuu osin myös liikuruatutkimuksissa käytettyjen menetelmien ja aineistojen yksipuolisuudesta. Tammelin ja Telama 2008, Telama 2009, Belträn-Carrillo ym. (Esim. Niiden avulla esimerkiksi liikunnan määrää ja laatua voidaan tutkia suhteellisen luotettavasti. Liikuntasuhteen muotoutumisen ja liikunta-aktiivisuuden muutoksen tutkimisessa on sen vuoksi tukeuduttava pitkittäisaineistoihin, jolloin voidaan tarkastella samojen ihmisten tilannetta eri ajanjaksoina. Niiden tiedetään olevan yhteydessä esimerkiksi sydänja verisuonitautien, tukija liikuntaelimistön sairauksien sekä diabeteksen yleistymiseen. Koski & Zacheus 2012, 371-372). Toisaalta lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan harrastamisen edistävän ihmisen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Jo lapsuudessaan liikunnallisesti aktiiviset ja nuoruudessaan kilpaurheilua harrastaneet ovat usein liikunnallisesti aktiivisia myös aikuisina ja vanhuusiässä (ks. V ähäisen liikunnan harrastamisen ja fyysisen passiivisuuden on todettu olevan länsimaisissa yhteiskunnissa merkittävimpiä ihmisten hyvinvointia vaarantavia riskitekijöitä (WHO 2010; Blair 2009). Teksti: MARKKU VANTTAJA, PASI KOSKI, TUOMAS ZACHEUS, JUHANI TÄHTINEN, AINO NEVALAINEN Liikuntasuhteen muotoutumisen ja muutosten tutkimus monin eri menetelmin ja aineistoin kohti kokonaiskuvaa Erilaisia aineistoja ja menetelmiä hyödyntäen voidaan löytää täsmällisempiä vastauksia siihen, miksi liikunnan harrastaminen on osalla nuorista hiipunut tai mitkä seikat ovat kannustaneet aiemmin vähän liikkuneita liikkujiksi. Liikuntatutkimus on usein painottunut kvantitatiivisiin menetelmiin ja poikkileikkausaineistoihin (Berg & Piirtola 2014). 2012, Dumith ym. 2012.) Yksilöiden hyvinvoinnin edistämisen lisäksi vähän liikkuvan väestön fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä on katsottu olevan suuri kansantaloudellinen merkitys. Bergin ja Piirtolan (2014) mukaan lasten ja nuorten liikuntaa, urheilua ja fyysistä aktiivisuutta koskevaa suomalaista tutkimusta ja kehittämistyötä on tosin leimannut "hajanaisuus, irrallisuus, lyhyijänteisyys, pinnallinen seuranta ja osin myös vaatimaton hyödyntäminen." Toisaalta liikunnan kääntöpuoli on alkanut kiinnostaa tutkijoita vasta aivan viime vuosina. (Lee ym. Erityisen tärkeänä on pidetty sitä, että kansalaiset saataisiin omaksumaan liikunnallinen elämäntapa jo lapsuusiässä. Liikuntaan liittyvien kokemusten ja 20 LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014. 2011, Husu ym. Fyysisen aktiivisuuden hyötyjä pidetään kiistattomina ja sen vuoksi on katsottu tarpeelliseksi etsiä keinoja yksilön toimintakykyä kehittävän liikunnan huomattavaan lisäämiseen kaikissa väestöryhmissä. Koska liikunnallisen elämäntavan omaksumista on pidetty erityisesti väestön terveyden kannalta tärkeänä, on myös kouluikäisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen liittyvä tutkimus ollut melko vilkasta. Sairastuvuuden väheneminen tehostaa työelämää, pidentää työuria, alentaa julkisen terveydenhuollon kustannuksia ja kartuttaa hyvinvointipalvelujen ylläpitoon tarvittavien verotulojen määrää