.> ; ... . '_ . . ~.';:;!' ·:~:.'~~. ~' '. .. l .. i • i 1 SUOMALAISLAPSll!l!~ LAAJAT ITSELLISEN LIIKKUMISEN RAAMIT ~,~lLS"~;,~)J:14.:. . ~.. ,. LIIKUNTAHYÖDYNTÄMÄTÖN VOIMAVARA OPPIMISESSA JA OPETTAMISESSA?. . ;:&::-. . '' ~~,,~f4-:,/ :; •:~ ·' ...,,,., ;:'·,·:-;.i;~ ' --~ ,::. O'S'Si <>-·'~. .: . .. K --..~,,.,. // un a &TIEDE .. ~
Keskustelu teeman ympärillä on ajankohtaistunut esimerkiksi ku nta-, järjestöja huippuurheilun muutospohdintojen myötä. Toisaalta se ei ole pelkästään trenditietoa: ennen oli noin, nyt näin ja huomenna kenties tuolla tavoin. Meillä esimerkiksi tiedustelutoiminta niin maan rajojen sisäkuin varsinkin ulkopuolella olevista toimintamalleista on kovin sattumanvaraista, vaikka hyvien käytäntöjen bongaamista on jonkin verran yritetty harrastaa. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Lehtikuva/ Markku Ulander Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Seuratoiminnan ympärille viritellään paraillaan kokonaisuutta, jossa tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen valjastettaisiin kaikki tahot ruohonjuuritason toimijasta, kuntiin, valtakunnantason päättäjiin ja tutkijoihinkin. Onnistuminen edellyttää rakentavaa asennetta ja halua vuoropuhelun kohentamiseksi kaikilla tasoilla. Liikuntaalallakin niin julkisella kuin järjestöjen puolella asiaa on viritelty. Tietoon perustuvassa johtamisessa on vielä kehittämistä, kuten tässä lehdessä toisaallakin viitataan. Tietoperusteinen johtaminen tuo varteenotettavan vaihtoehdon liikunnan saralla niin tavalliselle muru-johtamiselle, jossa henkilökohtaisista tai oman näkökulman intohimoista kumpuava katse on määräävässä asemassa. Tulee mieleen tapaus vuosien takaa, kun nuorena tutkijana astuin estradille erään lajiliiion seminaarissa. 50. Toinen ongelmakohta liittyy tiedon tuottajien ja käyuäjien vuoropuhelun saumattornuutcen. Ei tiedolla mitään johdeta, mutta parhaimmillaan tietoa saatetaan hyödyntää johtamisessa ja päätöksiä tehtäessä. Tieto ei nimittäin ole vain yksittäisiä faktoja siitä, miten asiat ovat. Ennen kuin ehdin edes suutani avata, pyysi eräs vanhempi herrasmies yleisön joukosta puheenvuoroa. Syvällä rintaäänellä hän totesi: "Jyväskylän yliopisto on tuhonnut suomalaisen urheilun." Kommentin voi ymmärtää kuvaavan kentän asennetta tiedolla johtamiseen ainakin tuolloin. Tieto on myös käsitteitä, oppia, ajattelumalleja, jäsennyksiä, viitekehyksiä. Huonosti toimivien tai meille soveltumattomien yksittäisten mallien jäljittely tuntuu edelleen kiinnostavan. Ensin mainittuja ei kannusteta tiedon popularisoinuin ja päättäjien mielestä tieto on vaikeasti saatavissa tai käytetyt näkökulmat eivät heidän tarkoituksiaan palvele. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Jälkimmäistä sovellettaessa ratkaisuja tehdään heppoisin perustein tai kokonaan niitä ilman. Paino: Forssa Print 2013 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Mutta olkoon tiedolla johtamista tai tietoon perustuvaa, oleellista on, miten ja minkäluorueiseksi vallankahvassa olijat tiedon mieltävät. Asiaa ei ole työstetty kovin järjestelmällisesti. Se on eri asioiden ja näkökulmien tunnistamista, oivaltamista, hahmottamista. Tiedolla johtaminen (myös uetojohtarninen) on käsiteparina mielestäni harhaanjohtava. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 pasi.koski@utu.fi. Moniin asioihin voidaan saada selkeyttä tietoa keräämällä ja asioita tutkimalla.Tutkimus tarjoaa myös teoreettisia työkaluja asioiden ymmärtämiseen, näkemyksen ja käytännön toimintamallienkin kehittämiseen. Meidän liikuntatietomme tuottamisessa keskeisin pyhättö eli liikuntatieteellinen tiedekunta täyttää tänä vuonna 50 vuotta, mutta senkin käytännön päätöksentekoa palvelevassa uedornuotannossa ja vuoropuhelussa tiedon tarvitsijoiden kanssa on ollut ja on vieläkin kehittämistä. Aloituskalvossani luki nimeni perässä Jyväskylän yliopisto. TIETOA JOHTAMISEEN Kuva: MJJMäkmen PASI KOSKI Liikunta &Tiede 4/2013 ulkisessa hallinnossa on jo vuosia haikailtu tiedolla johtamisen perään, vaikka jotkut poliitikot pelkäävätkin sen merkitsevän virkamiesvallan kasvua. Vastaanottavaa ilmapiiriä ei keruälläkäån ole aina ollut tarjolla. Tietoperusteinen johtaminen olisi mielestäni lähempänä sitä, mihin pyritään
Sinikka Torkkola 80 Keveyttä, voimaa. Miksi. .. .. Pasi Koski 4 Suomalaisilla lapsilla on paljon itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia. Tuula Aira, Lasse Kannas, Jorma Tynjälä, Jari Villberg, Sami Kokko 30 Vähän liikkuvan nuoren miehen hyvän elämän reseptiin ei liikuntaa tarvita. Kirsti Laine 70 Muutosta liikkeellä. Viime aikoina on tehty useita merkittäviä strategisia papereita, joiden käsitemaailmat ovat tärkeitä, kun yritämme ymmärtää tulevaisuuden liikuntakulttuuria ja -politiikkaa. Tietoa johtamiseen. Ensimmäiset suunta-asiakirjat 1970-luvulla tukivat liikuntatutkimuksen institutionalisoitumista. Seppo Kumpulainen 82 Ihmiskehoa ei ole luotu istumaan. Suomalaislapset kulkevat itsenäisesti kouluun ja liikkuvat arjessaan omin voimin yhä vähemmän. Antti Uutela,Kari L. Kasper Mäkelä 39 Liikunnan ja terveyden tutkinnot vastanneet odotuksia. Reetta Meriläinen 74 OPISKELIJA OUNASTELEE: Hyötypyöräilystä mallia liikunta-aktivointipolulle. "Tieto U KK-instituutin perustamisesta Tampereelle hätkähdytti erityisesti Jyväskylän liikuntatieteellistä tiedekuntaa" 24 Nuorten liikunta-aktiivisuus romahtaa murrosiässä onko mitään tehtävissä. Virtuaalisilla kentillä liikuntatapahtumia toistetaan, reflektoidaan ja arvioidaan. Arja Sääkslahti TUTKITTUA 84 Tutkimusuutiset 90 Väitökset. 2000-luvulla valtio on avustanut yli tuhatta liikuntahanketta. Päivi Aalto-Nevalainen 73 EMERITUS IHMETTELEE: Säkki ja tuhka mahdollisuus vai uhka. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan tuoreet linjaukset vuoteen 2020 asettavat riman korkealle. Liikunnan verkko on tiheä mittareiden, teknologisten sovellusten ja suositusten kohdalla. Fyysinen aktiivisuus tukee myös psyykkistä hyvinvointia. TASSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. Marketta Kyttä, Mal}a Jokela, Jukka Hirvonen 12 Liikunta: Hyödyntämätön voimavara oppimisessa ja opettamisessa. Osa liikunnanopettajista siirtyy muihin tehtäviin ja varsin moni pian valmistumisensa jälkeen. Anne Palm AJASSA 76 Saatavuus, sovellettavuus ja tutkimuksen suunta. Uusimmat vannovat sovellettavuuden ja tiedon hyödynnettävyyden nimiin. Silja Martikainen 22 POLTTOPISTEESSÄ: Liikuntatieteen vuosi 2013. Perinteiset liikunnanedistämisen argumentit eivät pure vähän liikkuvan arjessa. Veera Ehrlet, 53 Liikuntahankkeiden tuotokset ovat murusina maailmalla. Arto Tiihonen 66 Tieto tehokäyttöön päätöksenteossa. Sanna Valtonen, Sanna Ojajärvi 48 Verkkoyhteisöt ovat osa uutta liikuntakulttuuria. Miten liikunta nivoutuisi paremmin nuorten arkeen. Suomi on kuitenkin selvä ykkönen, kun lapsille sallitun itsenäisen liikkumisen laajuutta verrataan kansainvälisesti. Marko Kantamaa, Heidi Syväoja, Iuiie Tammelin 18 Paljon liikkuva lapsi reagoi stressiin lievemmin. Hankekulttuuria kannattaa ehdottomasti kehittää. Iso aukko on kohdassa, jossa liikuntapolitiikka kohtaa kansalaisen. 78 IN MEMORIAM -Aarni Koskela LUETTUA 79 Asenteet ja taidot uusiksi. Keskinen 22 Liikunta & Tiede 50 vuotta. Lisää liikunnallisuutta koko yhteiskuntaan. XIII Liikuntatieteen Päivillä kartoitettiin tutkimuksen ja käytännön rajapintaa. Saku Rikala, Teijo Pyykkönen Kuva: ANTE RO AA LTO NEN 57 Suunta-asiakirjat liikuntatutkimuksen viitoittajina. Liikuntapoliittisessa päätöksenteossa kaivataan täsmällisiä vastauksia. Hannu Itkonen 60 Liikuntakulttuurin käsitteet muutoksessa. Pauli Vuolle 41 Liikuntaa verkossa eli kuinka sportti taipuu someen. Kati Kauravaara 35 Liikunnanopettaja on haluttu ammatti mutta uusi ura on monen valinta Suomessakin
Teksti: MARKETTA KYTT Ä, MAIJA JOKELA , JUKKA HIRVONEN Suomalaisilla lapsilla paljon itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia 4 LIIKUNTA& TIEDESCH/2013
Nykyisten suositusten mukaan jokaisen 7-18-vuotiaan tulisi saada monipuolista liikuntaa 1-2 tuntia päivässä. Henkilöautolla kuljettujen matkojen osuus kouluikäisten matkojen kokonaismäärästä on kasvanut jatkuvasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Ylipainoisuuteen liittyy myös monia muita terveysongelmia kuten IItyypin diabeteksen yleistyminen. Ehkä eniten huomiota saaneet terveysvaikutukset liittyvät lasten ylipainoon ja liikalihavuuteen. Vaikka lasten urheiluseura-aktiivisuus on viime vuosina lisääntynyt, ohjatulla muutaman kerran viikossa tapahtuvalla harjoittelulla on vaikea korvata vähentyvää arkiliikkumista. Kun lapsille sallitun itsenäisen liikkumisen laajuutta verrataan kansainvälisesti, on Suomi kuitenkin edelleen selvä ykkönen. T iimeisimmässä Liikenneviraston Henkilöliikennetutkimuksessa todetaan, että pyöräily ja kävely ovat vähentyneet kaikissa ikäryhmissä, mutta eniten mopoikäisillä ja hieman tätä nuoremmilla. Alakouluikäiset suomalaislapset kulkevat itsenäisesti kouluun ja liikkuvat arjessaan omin voimin yhä vähemmän, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. (Henkilöliikennetutkimus 2004-2005.) Lasten itsenäisen liikkumisen rajoitukset eivät voi olla vaikuttamatta lasten arkiliikkumisen määrään ja sitä kauna lasten hyvinvointiin ja terveyteen. Lasten liikkumisvapaus, itsenäisyys ja elinympäristön koettu ' turvallisuus Suomessa ovat kansainvälisesti katsoen varsin erityinen ilmiö. Erityisesti koulumatkojen kulkeminen, isojen teiden ylittäminen sekä bussilla kulkeminen ilman aikuisia ovat vähentyneet merkittävästi. (Henkilölilkcnnetutkirnus 2010-2011.) 30-44-vuotiaiden ikäryhmässä pikkulasten ja koululaisten vanhempien ikäryhmässä kyydityksiin käytetty vapaa-aika onkin yli kaksinkertainen mihinkään muuhun ikäryhmään verrattuna. Kuva. Suomessa on arvioitu 12-18-vuotiaiden nuorten ylipainoisuuden lisääntyneen vuodesta 1977 vuoteen 2003 lähes kolminkertaiseksi. Yhä useammassa taloudessa on kaksi autoa ja erityisesti lapsiperheet erottuvat ahkerina henkilöautoilijoina. VASTAVALO!MARGARETHA LINDHOLM LIIKUNTA& TIEDt 50• 4/2013 5
Lasten liikkumisvapauksia on tutkittu liikkumislisenssien eli -lupien määrällä. Myös itsenäisten koulumatkojen osuus oli huomattavasti vähentynyt kaikilla paikkakunnilla. Aiem m assa tu tkim uksessam m e löysim m e yhteyden m yös lasten liikkum isvapauksien ja ym päristöpel kojen välill ä. Jälkimmäisessä osassa vertaamme Suomen tuloksia kansainvälisen vertailututkimuksen tuloksiin jossa oli mukana yli 11 000 lasta ja heidän huoltajaansa kuudestatoista maasta. Li ikkum isvapauksien puute häiritsee m yös lapsen om aehtoisen ym päristösuhteen kehitystä ja voi vaikeuttaa ym päristötietoisuuden m uodostum ista. Helsingissä oli vähiten itsenäisesti kouluun kulkevia lapsia, mutta erot paikkakuntien välillä eivät olleet kovin dramaattisia. Myös tämän laskentatavan mukaan uudessa aineistossa lapsilla oli keskimäärin vähemmän lisenssejä kuin vanhassa. Tässä vertailussa mukana ovat vain 8-10-vuotiaat lapset, koska aikaisempana ajankohtana tietoa oli vain näiltä ikäryhmiltä. Tässä tutkimuksen osassa mukana oli yhteensä 324 lasta ja 274 vanhempaa. Kaikilla paikkakunnilla aktiivisten koulumatkojen osuus on selvästi vähentynyt (kuvio 2), mutta etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Lupa tehdä jokin asia yksin tarkoittaa yhtä liikkumislisenssiä. Suurin muutos on tapahtunut Kauhajoella, jossa lisenssien keskimäärä on pudonnut hieman yli kolmesta kahteen. Jaottelimme nämä itsenäisiin (yksin tai kaverin kanssa) ja vanhemman kanssa tehtyihin koulumatkoihin. Suomesta tutkimukseen osallistui kaikkiaan 802 lasta, joista 631 oli alakoulu ja 171 yläkouluikäisiä. Ne liittyv ät lapsen fyy siseen ja m oto riseen sekä kognitiiviseen, em otionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, sam oin kuin yhteiskunnalliseen tasa-arvoisuuteen. Heistä 182 lasta ja 132 vanhempaa osallistui tutkimukseen 1990-luvulla ja 142 lasta ja saman verran vanhempia 2010-luvulla. Lisäksi lasten vanhemmalta kysyttiin, millä hän kulki kouluun ollessaan lapsensa ikäinen. Lapset olivat sekä alaettä yläasteikäisiä eli maasta riippuen yleensä 7-15 -vuotiaita. Verrattuna 1990-luvun kyselyyn, vuoden 2011 kyselyyn tehtiin kuitenkin uuden tutkimustiedon valossa joitain muutoksia. Yleisesti ottaen Pohjoism aissa liikkum isen vapaudet ovat m el ko suur et verra ttu na esim erkiksi Italiaan ja Britanniaan. Ensimmäisessä osassa käsittelemme tuloksia, joissa verrataan vuonna 2011 kerättyä aineistoa vuosina 1993-94 kerättyyn aineistoon. Suom essa on pidetty itsestään selvänä esim erkiksi sitä, että lähes kaikki alakouluikäiset lapset kulkevat itsenäisesti koulum atkoja. Aineistoa on kolmelta paikkakunnalta, Helsingistä (Töölö), Kiteeltä ja Kauhajoelta. Eri maissa käytetyt kysymyslomakkeet ovat lähes identtiset. Erot paikkakuntien nykyisessä tilanteessa ovat huomattavat: Helsingissä edelleen 69 prosenttia kulkee matkat aktiivisesti kun Kauhajoella määrä on 38 prosenttia. Lapset taittavat koulumatkansa aktiivisesti yhä harvemmin Kysyimme millä lapsi kulkee kyseisenä päivänä koulumatkansa. Trendi kuitenkin näyttää olevan sekä Pohjoism aissa että m uualla, että liikkum isvapaudet kaventuvat jatkuvasti eikä täm ä koske ainoastaan nuorim pia lapsia vaan m yös varhaisnuoria ja nuoria. Lasten liikkum isvapauksien suojelem isen sijaan on m erkkejä siitä, että liikkum ista päinvastoin on haluttu kaventaa, koska sitä on pidetty m erkkinä vanhem pien huolenpidon puutteesta ja esim erkiksi kuljettelua harr astu ksiin on m ielletty hyvään vanhem m uuteen kuuluvana. Lasten riittäm ättöm ään arkiliikkum iseen liittyvät hyvinvoint ija terveysvaikutukset ovat kuitenkin tätä m oniulotteisem pia. Kitee jää tähän väliin 54 prosentilla. Helsingissä aktiivisen ja itsenäisen liikkumisen 6 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Liikkum isra joitusten sosiaaliset vaikutukset liittyvät vaikeuksiin luoda kontakteja ikätovereihin tai laajem m in sosiaalisen ja persoonallisuuden kehityksen ongelm iin. Yleensä lasten liikkum israjoituksia peru stellaan lisääntyneellä ja vaara llisella liikenteellä.Vaikka tilastotiedot eivät länsim aissa tu ekaan ajatusta ym päristön m uuttum isesta entistä vaara llisem m aksi, vaan onnettom uusja rikostilastot kertovat päinvastaisesta kehityksestä, vanhem m at hyv in m onissa m aissa pitävät sosiaalisia vaaroja pääsyy nä lasten liikkum isen rajoittam iseen. Vasta viim e vuosina on havahduttu ym m ärtäm ään, että lasten liikkum isvapaus, itsenäisyys ja elinym päristön koettu turvallisuus Suom essa ovat kansainvälisesti katsoen varsin erityinen ilm iö. Vastausvaihtoehdoista kävely ja pyöräily on luokiteltu aktiiviseksi koulumatkaksi erotuksena henkilöautolla ja bussilla kuljetusta koulumatkasta. Kyselyt suunnitteli molempina ajanjaksoina lontoolainen Policy Studies Institute ja tutkimusryhmämme hoiti suomenkielisen kääntämisen. Tutkimuksessa kysyttiin sekä lapsilta että vanhemmilta mitä lapset saavat tehdä yksin, esimerkiksi matkustaa bussilla, pyöräillä isolla teillä, ylittää teitä tai olla ulkona pimeän aikaan. Nykylapset saavat liikkua itsenäisesti aiempaa vähemmän Lasten itsenäistä ja aktiivista liikkumista tutkittiin 7-15 -vuotiaille ja heidän vanhemmilleen tehdyllä kyselyllä, joka oli suomenkielinen versio kansainvälisessä vertailututkimuksessa käytetystä kyselystä. Erityisesti koulumatkojen kulkeminen, isojen teiden ylittäminen sekä bussilla kulkeminen ilman aikuisia ovat vähentyneet merkittävästi. Tässä vertailussa oli laajempi ikähaarukka. Suomesta oli mukana kolmen aiemmin mainitun paikkakunnan lisäksi Hämeenlinna ja Kirkkonummi. Lupa itsenäiseen liikkumiseen on siis vähentynyt. Vertailimme 1990-luvun ja 2000-luvun aineistoista myös lisenssien summia eli kuinka monta liikkumislisenssiä lapsella on keskimäärin. Kysyimme myös kulkeeko lapsi koulumatkansa yksin, kaveri(e)nsa vai vanhemman kanssa. Sekä vanhempien että lasten vastauksien mukaan liikkumislisenssit ovat merkittävästi vähentyneet 1990-luvulta (kuvio 1). Tässä artikkelissa raportoimme tuloksia kahdella tasolla
Vastaajia oli yhteensä 324, joista 182 1990-luvulla ja 142 2010-luvulla. Aktiivisten ja itsenäisten koulu matkojen osuus 1990-luvun ja vuoden 2011 aineistoissa. Vastaukset perustuvat yhteensä 324 lapsen (1990-luvulla 182 ja 2010-luvulla 142 lasta) ja 274 vanhemman vastauksiin (1990-luvulla 132 ja 2010-luvulla 142 vanhempaa). LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 7. v 2011 95 93 93 95 KUVIO 2. 0% 2 0% 4 0% 8 Lapsen va staus: Kulkee koulusta kotiin ilm an aikuisia Saa ylitt ää isoja teitä yksin O n kulkenut/saa kulkea bussilla yksin Saa pyöräill ä isoilla teillä Vanhem m an vastaus: Saa kulkea koulusta yksin Saa ylitt ää isoja teitä yksin Saa kulkea bussilla yksin Saa m ennä pim eällä yksin ulos 0% 6 0% 1 00 % 90 90 99 92 . 0%2 0%4 0%6 0%8 0% 100 % Kävellen tai pyörällä tulleiden osuus Kaikki Helsinki-Töölö Kitee Kauhajoki Yksin tai kavereiden kanssa tulleiden osuus Kaikki Helsinki-Töölö Kitee Kauhajoki . 90-luku . Liikkumislisenssit 1990-luvun aineistossa ja vuoden 2011 aineistossa (8-9-vuotiaat). 1990-luku . 2011 KUVIO 1
Koska käytössämme ei ole ollut vastaavia kyselyjä aiemmilta vuosikymmeniltä, asiaa on voitu tutkia kysymällä lasten vanhemmilta millä he kulkivat kouluun ollessaan lapsensa ikäisiä. kävelin . pyöräilin D bmsilla D koulukuljetuksella D autolla KUVIO 3. Vertailun vaikeuden vuoksi kuviossa 4 on esitetty vain uusimman kyselyn vastaukset. Muutos kyselyn vastausvaihtoehdoissa osoittautui merkittäväksi. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa, USA:ssa ja 0% 10% 20% 3)% 40% 50% 60% 70% 00% 00% 100% KAIKKI 1990-luku 2011 HELSINKI-TÖÖLÖ 1990-luku 2011 KITEE 1990-luku 2011 KAUHAJOKI 1990-luku 2011 1 1 1 1 -i -1 1 1 1 . Vuonna 2011 edelleen alle kymmenen prosenttia vanhemmista koki muista aikuisista johtuvan pelon syyksi rajoittaa lasten liikkumista. Vuonna 2011 vajaa kolmannes Kiteellä ja puolet Kauhajoella vastanneista lapsista tuli koulukuljetuksella kouluun kun 1990-luvulla vastanneista ei yksikään. Liikenteen vaarallisuus koetaan edelleen tärkeimmäksi syyksi lasten itsenäisen liikkumisen rajoittamiseen, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Vastaajia oli yhteensä 324, joista 182 1990-luvulla ja 142 2010-luvulla. Näitä ei huomattu 1990-luvulla kysyä. Liikenne, mutta myös arjen kiire syinä hakea lapsi koulusta Vanhemmalta kysyttiin mikä tai mitkä ovat olleet tärkeimmät syyt lasten hakemiseen koulusta. Trendi lihasvoimaisen liikkumisen vähenemisestä ja motorisoidun kulkuneuvon käytön lisääntymisestä näkyy jo 1960-luvulta asti. Helsingin kaupungin tilastojen mukaan lasten liikenneturvallisuus onkin parantunut 1990-luvun lopulta lähtien (Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto 2004). 8 LIIKUNTA & TECl" 50 • 4/2013. Kiteen kohdalla muutos oli samansuuntainen mutta ei yhtä suuri. 1990-luvulla kyselyyn vastanneista vanhemmista, eli noin 1960-luvulla lapsuutensa eläneistä, yhdeksänkymmentä prosenttia käveli tai pyöräili kouluun ollessaan oman lapsensa ikäinen. Vanhemmalta kysyttiin myös kuinka huolestunut hän on siitä mahdollisuudesta, että oma lapsi joutuisi liikenneonnettomuuteen ylittäessään tietä. Arjen järjestämiseen liittyvät asiat, kuten mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa ja muiden asioiden hoitaminen samalla nousivat hyvin merkittäviksi syiksi kuljettaa lasta koulumatkoilla. Tällä tarkoitettiin henkilöauton lisäksi kävellen tai pyörällä tehtyjä matkoja. Vanhemman auton kyydissä kulkeminen on lisääntynyt jonkin verran kaikilla paikkakunnilla, mutta sen osuus ei ole edelleenkään kovin huomattava. Uuteen kyselyyn lisättiin kolme muuta vastausvaihtoehtoa ja niistä sai valita kolme. Vanhassa kyselyssä listassa oli viisi valmiiksi annettua vastausvaihtoehtoa, joista valittiin vain yksi. 1990-luvun ja 2000-luvun kyselyt poikkesivat hieman toisistaan. Vuonna 2011 vastanneista, eli 1970-luvulla lapsuutensa eläneistä, näin oli tehnyt kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän. Huomio liikenteen pelon vähenemisestä saa, ainakin Helsingin osalta, vahvistusta kyselyn vastauksista, joiden mukaan liikenteestä huolestuneiden helsinkiläisten vanhempien osuus oli vähentynyt 72 prosentista 45 prosenttiin. vähentymistä selittää pääasiassa autoilun lisääntyminen, Kauhajoella ja Kiteellä koulu kuljetuksen yleistyminen (kuvio 3.). Pohjoismaissa koettu pelokkuus onkin tutkimusten mukaan pienempi ongelma kuin muualla Euroopassa. 1990-luvulla vastausmäärä oli lähes olematon (3 %). Kansainvälisestä näkökulmasta mielenkiintoista on niin sanotun stranger dangerin poissaolo-kyselyn tuloksissa. Miten tulit kouluun tänään?Vastaukset 1990-luvulla ja 2011
Näistä maista lapsilla on vähiten itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia Sri Lankassa, Etelä-Afrikassa ja Italiassa. Kiteellä ja 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Liikenne on liian vaarallista Mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa Kätevää hoitaa samalla muita asioita Koulu on liian kaukana Mahdollisuus liikkua ja ulkoilla Lapsi on liian pieni tai epäluotettava Muista aikuisista johtuva pelko Pelkään toisten lasten kiusaavan lastani Muu syy KUVIO 4. Vastausten määrä vaihtoehdossa"Koulu on liian kaukana" on kasvanut parissakymmenessä vuodessa viidestä prosentista hieman yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Lisensseinä olivat lupa kulkea yksin koulumatkat tai kävelymatkan päässä sijaitseviin paikkoihin, ylittää pääteitä tai pyöräillä niillä yksin, mennä yksin ulos pimeällä ja kulkea paikallisbusseilla yksin. Lisäksi erityiskoulujen ja -luokkien suosio saattaa osaltaan pidentää lasten koulumatkoja. Suomi erottuu liikkumislisenssien määrällä selvästi jopa muista Pohjoismaista. Analyysissa mukana ne vanhemmat 2010-luvun kyselyssä, jotka vastasivat tähän kysymykseen (n=108). Kärkipäästä erottuvat lisäksi muut Pohjoismaat sekä Saksa ja Japani. Muutoksen taustalla lienee sekä yhdyskuntarakenteen muutos ja pienten koulujen lakkautukset että kokemuksellinen ero: etäisyys, jonka koetaan soveltuvan lapsille kåveltäväksi tai pyöräiltäväksi, on lyhentynyt. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisilla lapsilla on eniten liikkumisvapauksia Kansainvälisessä kyselyssä (Bicket 2013) tiedusteltiin kuuden liikkumislisenssin yleisyyttä. Suomi on ykkösenä kaikissa kuudessa lisenssissä (kuvio 5). Ll<UNTA& TEll' 50 • 412013 9. Erityisesti pienillä paikkakunnilla, Kiteellä ja Kauhajoella, muutos aiempaan on huomattava ja huolestuttava. Selitystä tähän yleisempään tasoeroonliikkumisvapauksissa voi etsiä laajemmin yhteiskunnallisista eroista, kuten esimerkiksi molempien vanhempien kokopäivätyöstä, mikä on saattanut johtaa suomalaislasten muita pohjoismaalaisia lapsia suurempiin liikkumisvapauksiin. Lapset eivät välttämättä käy lähimmässä koulussaan jos kauempana sijaitsevan koulun opetustarjonta koetaan houkuttelevammaksi. Kouluun kulkemisen kohdalla selvä tulos oli, että kävely ja pyöräily ovat vähentyneet. Mitkä ovat/olivat tärkeimmät syyt lapsen hakemiseen koulusta. Australiassa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että vieraan ihmisen pelko on yksi suurimmista syistä rajoittaa lasten liikkumista. Kyselyssä on huomioitu myös erilaiset paikkakunnat ja niiden urbaanisuusasteet, joten sekään ei selitä eroavaisuuksia Pohjoismaiden välillä. Tämän taustamuuttujan vaikutusta tutkitaan jatkossa kun kansainvälisen vertailuaineiston tuloksia analysoidaan tarkemmin. Ympäristöllä ja olosuhteilla voi vaikuttaa Kansainvälisestä näkökulmasta suomalaisilla lapsilla on siis huomattavan hyvät mahdollisuudet itsenäiseen liikkumiseen. Ero ei selity siis leveysasteilla ja valon määrällä eikä vuodenajan vaihtelulla, sillä kysely on tehty kaikissa maissa samaan aikaan vuodesta. Lähes kaikissa maissa (lukuun ottamatta Sri Lankaa, Israelia ja Etelä-Afrikkaa) lasten liikkumisvapaudet lisääntyvät selvästi siirryttäessä ala-asteelta yläasteelle. Erot Suomen, Ruotsin ja Norjan vastauksissa ovat yllättävän suuret esimerkiksi kysyttäessä saako lapsi mennä yksin ulos pimeällä. Koulumatka koetaan nyt liian pitkäksi aiempaa useammin. Suomessa 74 prosenttia lapsista saa mennä yksin ulos pimeällä kun Ruotsissa vastaava osuus on 57 ja Norjassa 50 prosenttia. Pohjoismaissa ylåasteikäisillä nuorilla on jo huomattavasti enemmän liikkumislisenssejä kuin esimerkiksi eteläeurooppalaisilla tai englantilaisilla ikätovereillaan. Kauhajoella reilu kolmannes lapsista kulkee koulurnatkansa aktiivisesti, kun vastaava määrä Helsingissä on noin seitsemänkymmentä prosenttia. Suomi kunnostautuu paremmilla liikkumisvapauksilla myös lähes kaikissa muissakin liikkumislisensseissä poikkeuksena ainoastaan koulumatkat. Vertailu 1990-luvun aineistoon paljastaa kuitenkin tilanteen olevan menossa vähitellen samaan suuntaan kuin muualla maailmassa: lapsilla on vähemmän liikkumisvapauksia ja yhä harvempi tekee koulumatkansa itsenäisesti ja aktiivisesti
Suomen aineistossa vastaajia 631. Saa pyöräillä isoilla teillä Saa käyttää busseja Kuvio 5. Saa ulkoilla pimeällä . Lasten liikkumislisenssit 16 eri maassa. Erot Suomen, Ruotsin ja Norjan vastauksissa ovat yllättävän suuret esimerkiksi kysyttäessä saako lapsi mennä yksin ulos pimeällä. Suomi Japani Saksa Norja Ruotsi Tanska Israel Australia Brasilia Portugali Englanti Irlanti Ranska Etelä-Afrikka Italia Sri lanka 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 10096 1 1 1 1 1 " 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 _J 1 1 1 .-1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 " 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 ·-----, 1 1 1 1 '---..J ....-1 1 1 1 1 ~1 1 ..,--,-' 1 1 Kulkee koulumatkan yksin . Suomessa 74 prosenttia lapsista saa mennä yksin ulos pimeällä kun Ruotsissa vastaava osuus on 5 7 ja Norjassa 50 prosenttia. Suomi erottuu selvästi jopa muista Pohjoismaista. Saa ylittää isoja teitä . Saa kävellä muihin paikkoihin yksin . 10 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Suomen aineistossa vastaajia kaikkiaan 802, joista alakoululaisia 631 ja yläkoululaisia 171 lasta
16-Country International Comparison. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 11. Aiemmassa tutkimuksessamme havaitsimme, että myös Helsingin sisällä on eroja lasten aktiivisessa arkiliikkumisessa, riippuen siitä missä päin kaupunkia lapsi asuu. Millä keinoilla voitaisiin kääntää kehityssuunta lasten arkiliikkumista lisäävään suuntaan. kouluun. Esite. Kauhajoella lasten aktiivista ja itsenäistä koulumatkailua on vähentänyt pääasiassa koulukuljetusten yleistyminen, Helsingissä taas vanhempien autokuljetusten lisääntyminen. Kouluun kulkeminen kävellen tai pyöräillen on vähentynyt, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Policy Studies Institute, London, UK. Esimerkiksi runsaan lasten määrän ja asuinalueen yhteisöllisyyden on osoitettu edistävän lasten liikkumista.Aiemmassa tutkimuksessamme huomasimme, että yksi keskeinen tekijä lasten liikkumisen lisäämiseksi on kiehtova ja houkutteleva ympäristö. Tiiviillä, kerrostalovaltaisilla keskusta-alueilla aktiivinen liikkuminen oli selvästi vähäisempää kuin pientalovaltaisilla mutta silti rakenteeltaan kaupunkimaisilla laita-alueilla, joissa lähes 90 prosenttia lapsista pyöräili tai käveli. Trendi näyttää kuitenkin olevan, että liikkumisvapaudet kaventuvat jatkuvasti. Helsingin kaupungin Kaupunkisuunnitteluvirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2004. Tämä koskee myös varhaisnuoria ja nuoria. Lasten liikenneonnettomuudet Helsingissä 1999-2003. Muutokset eivät olleet kuitenkaan yhtä dramaattisia kuin aktiivisen liikkumisen osalta, sillä Helsingissäkin edelleen selvästi yli puolet lapsista kulkee itsenäisesti kouluun. Samalla kun hakee lapsen koulusta, on mahdollisuus nipistää aikaa lapsen kanssa vietettäväksi ja hoitaa samalla muita asioita. Children's lndependent Mobility. Suurin syy lasten hakemiseen koulusta löytyi, heti liikenteen vaarallisuuden jälkeen, arjen järjestämiseen liittyvistä selityksistä. Tämä näkyi myös tutkimuksessamme. Henkilöliikennetutkimus 2004-2005. ltoim.) 2013. Pohjoismaissa liikkumisen vapaudet ovat melko suuret verrattuna esimerkiksi Italiaan ja Britanniaan. Verkossa: http://www.hel.fi/hel2/ksv/Aineistot/Liikennesuunnittelu/Liikennetutkimus/lasten_onnettomuudet_esite.pdf Helsingin kaupungin Liikennevirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2012. Elanto saadaan palkkatyöstä, vapaa-aika on varsin organisoituaja kulutuskeskeistä. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla tämä muutos liittynee pienten koulujen lakkauttamiseen ja kouluverkoston harvenemiseen, jolloin koulumatkat pitenevät ja joudutaan siirtymään koulukuljetuksiin. Henkilöliikennetutkimus 2010-2011 Helsingin kaupungin Liikennevirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2006. Kaupungistuvalla elämäntavalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vaikka koti sijaitsisi maaseutumaisella tai haja-asutusalueella, elämäntapa on kaupunkimainen pikemmin kuin maaseutumainen. Julkaisematon käsikirjoitus, huhtikuu 2013. MARKETTA KYTTÄ, FT Erikoistutkija Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutusryhmä) Sähköposti: marketta.kytta@aalto.fi MAIJA JOKELA, VTM Tutkimusapulainen Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutusryhmä) Sähköposti: maija.jokela@figbc.fi JUKKA HIRVONEN, VTM Tutkija Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutusryhmä) Sähköposti: jukka.hirvonen@aalto.fi VIITTEET: Bicket, M. Myös itsenäinen koulumatkailu on vähentynyt, eniten Helsingissä. Yhdyskuntarakenteen tiiviys, viherympäristön määrä, kevyttä liikennettä suosiva liikenneympäristö sekä lähikoulujen, virkistysalueiden ja monipuolisten palvelujen saavutettavuus kuuluvat tutkitusti lasten liikkumista edistävän yhdyskunnan rakenteellisiin piirteisiin.Lisäksi on tunnistettu monia sosiaalisia, kulttuurisia ja kokemuksellisia tekijöitä, jotka liittyvät lasten liikkumisen mahdollisuuksiin erilaisissa yhdyskunnissa. Autoilua voivat lisätä myös organisoidumpi vapaaajan vietto ja perheiden aikataulujen tiukentuminen sekä kaupungistuvan elämäntavan leviäminen koko maahan. Helsingissä puolestaan saattaa keskimääräisiä koulumatkoja pidentää yleistynyt ilmiö, että kouluksi valitaan jokin muu kuin lähikoulu. Avainasemassa ovat luonnollisesti myös lasten vanhemmat: he viime kädessä päättävät, millä tavoin lapsi taittaa arjen matkansa
2012). Viime vuosien aikana tutkimus liikunnan ja oppimisen välisistä yhteyksistä onkin lisääntynyt huomattavasti. Liikunnan avulla opitaan liikkumaan, opitaan itsestä liikkujana sekä opitaan itse liikunnasta. liikunnan positiivinen vaikutus koulumenestykseen on havaittu erityisesti matemaattisissa aineissa. lisäksi on huomattava, että tutkimuksissa, joissa lisättiin liikuntatunteihin ja väli tunteihin käytettyä aikaa ja vastaavasti vähennettiin niin sanottuihin akateemisiin oppitunteihin käytettyä aikaa, oppilaiden akateemiset oppimistulokset eivät heikentyneet (Centers for Disease Control and Prevention 2010). Uusimpien tutkimusten mukaan liikunnalla näyttäisi olevan myönteinen vaikutus oppimistuloksiin. Liikunta on tärkeä kasvuympäristön tarjoama oppimisväylä. Tämä kuvastaa paitsi oppimisen ja osaamisen merkityksen korostumista tietoyhteiskunnassa, myös oppimisen ja koulutuksen kasvavaa roolia perusteltaessa liikunnan yhteiskunnallista merkitystä. Oppiminen on aina myös aktiivinen valikointija tutkintaprosessi. Toiminnanohjaus säätelee muita inhimillisen toiminnan kannalta olennaisia tiedollisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja ajattelua. Oppimalla voimme paitsi sopeutua ympäristön muutoksiin myös aktiivisesti vaikuttaa ympäristöömme ja omaan toimintaamme siinä. Liikunta on tärkeä kasvuympäristön tarjoama oppimisväylä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat lisääntyvässä määrin pyrkineet selvittämään liikunnan vaikutuksia myös lasten ja nuorten tiedolliseen toimintaan ja oppimiseen (Syväoja ym. Liikunnan avulla opitaan liikkumaan, opitaan itsestä liikkujana sekä opitaan itse liikunnasta. Se on vuorovaikutusta, joka tapahtuu kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. Uuden tutkimustiedon perusteella liikunta tukee myös akateemisten tietojen ja taitojen oppimista (Syväoja ym. Vaikutus oppimiseen välittyy monen eri tekijän kautta. ppiminen on ihmisen kasvun ja kehityksen ydinprosessi. Liikunta tukee myös akateemisten tietojen ja taitojen oppimista. Oppimisen seurauksena käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tiedot, taidot ja tunnereaktiot muuttuvat suhteellisen pysyvästi. Erityisesti koulupäivän aikainen liikunta (koululiikunta, välituntiliikunta ja oppituntien aikainen liikunta), runsas fyysisen aktiivisuuden määrä sekä hyvä kestävyyskunto ovat olleet yhteydessä hyviin kouluarvosanoihin ja standardoituihin oppiainekohtaisiin testituloksiin. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta vaikuttaa positiivisesti ikääntyvän väestön oppimiseen ja tiedollisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi muistiin, toiminnanohjaukseen ja havaitsemiseen. Suomessa liikunnan ja oppimisen välisiä yhteyksiä on selvitetty esimerkiksi UKES-tutkimuskeskuksen liikunta ja oppiminen: elärnänkulkunäkökulma lapsuudesta varhaisaikuisuuteen -tutkimushankkeessa. Tämä artikkeli perustuu pääosin kyseisessä hankkeessa toteutettuihin tutkimuksiin ja julkaisuihin. Myös osallistuminen urheiluseurojen harjoituksiin ja liikuntakerhoihin on ollut yhteydessä hyvään koulumenestykseen. Kasvu ympäristöstä saadut kokemukset sekä aiheuttavat että säätelevät oppimista. Fyysisen aktiivisuuden on havaittu vaikuttavan UIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 13. 2012). Vaikuttaako liikunta oppimiseen
2012). Oppimiseen liittyvät aina myös tunteet, motivaatio ja taito toimia erilaisissa kulttuurisissa ja sosiaalisissa ympäristöissä. 2008). Koulutusuran näkökulmasta merkittävää on se, että liikuntaa harrastavilla on korkeampia jatkokoulutustavoitteita peruskoulun jälkeen kuin vähän liikkuvilla (Kantomaa ym. 2010, Madsen ym. Myös hyvän kestävyyskunnon on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä muistiin ja toiminnanohjaukseen (Chaddock ym. Oppiminen on aina tilanteeseen sidoksissa oleva vuorovaikutteinen ja aktiivinen prosessi (Hakkarainen ym. 2012). 1999, Van Praag 2009, Vaynman ym. 2011) ja hyväkuntoisille oppilaille kertyy vähemmän poissaoloja kuin huonokuntoisille oppilaille (Blom ym. Liikunnan harrastaminen kehittää parhaimmillaan ryhmätyötaitoja, itseohjautuvuutta ja kykyä toimia erilaisten ihmisten Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa myönteisesti lasten tiedolliseen toimintaan, kuten muistiin, tarkkaavaisuuteen sekä yleisiin tiedonkäsittelyja ongelmanratkaisutaitoihin. 2010 ja 2011, Davis & Cooper 2011), mutta lihaskunnolla ei näyttäisi olevan yhteyttä tiedolliseen toimintaan (Ruiz ym. Liikunta näyttäisi myös lisäävän aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä ja tihentävän olemassa olevia hermoverkkoja. 2009). 14 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Motorinen kehitys ja motoristen taitojen oppiminen saattavat välittää liikunnan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen. 2009, Grieco ym. Lisäksi liikunta tarjoaa mahdollisuuksia tunteiden purkamiseen ja käsittelemiseen. 2010, Åberg ym. 2007, Rauste-von Wright ym. 2012). 2009, Madsen ym. Lisäksi muutokset aivoissa kehittävät positiivisia selviytymismenetelmiä ja myötävaikuttavat oppimisen kannalta edullisten tunteiden syntymiseen (Syväoja ym. Liikkumisen kautta lapsi hankkii uusia kokemuksia, jotka kehittävät tiedollista toimintaa ja tukevat kielellistä kehitystä (lverson 2010, Viholainen 2006). 2011). 2011). Näiden haasteiden ratkaiseminen vaatii lapselta tiedollista kapasiteettia, kuten ajattelua ja ongelmanratkaisua. 2011, Kamijo ym. Aikaisempien tutkimusten perusteella on todennäköistä, että liikunnan vaikutus oppimiseen välittyy monen eri tekijän kautta. Motoristen taitojen hallitseminen vaikuttaa aivojen kehittymiseen, sillä samat keskushermoston mekanismit vastaavat rinnakkain sekä motoristen että tiedollisten taitojen ohjauksesta (Davis ym. Tällöin liikunta ei välttämättä suoraan vaikuta oppimistuloksiin, vaan vaikutus välittyy joidenkin muiden tekijöiden kautta(Syväoja ym. Nämä mekanismit lisäävät ihmisen oppimispotentiaalia: ne kehittävät tarkkaavaisuutta ja keskittymistä sekä parantavat tiedonkäsittelyja muistitoimintoja. On mahdollista, että esimerkiksi koulupäivänaikainen liikunta auttaa purkamaan ylimääräistä energiaa ja vähentää siten häiriökäyttäytyrnistä. Vuorovaikutukseen perustuvan oppimisen keskeisiä mekanismeja ovatkin esimerkiksi kyky yhteisölliseen työskentelyyn, kyky ottaa vastuuta omasta toiminnasta, aloitteellisuus ja aktiivisuus sekä itsearviointi taito (Scardamalia & Bereiter 2003). 2007 ja 2011, Hillman ym. Uusimmissa tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden lisääminen paransi testituloksia erityisesti muistia ja toiminnanohjausta vaativissa tehtävissä (Castelli ym. 2011).Tutkimustietoa liikunnan välittömistä vaikutuksista tiedolliseen toimintaan on kuitenkin vähän ja tulokset ovat jokseenkin epäjohdonmukaisia (Syväoja ym. Liikunta kehittää lapsen ja nuoren kykyä kuunnella ja noudattaa ohjeita, odottaa vuoroaan sekä valita tilanteeseen soveltuvat toimintatavat. Liikunta näyttää koulumenestyksen ja tiedollisten taitojen lisäksi edistävän myös muita oppimisen kannalta tärkeitä asioita, esimerkiksi luokkahuonekäyttäytymistä, tehtäviin keskittymistä sekä oppitunteihin osallistumista ja sitä kautta itse oppimista (Barros ym. Sosiaalinen vuorovaikutus on todennäköisesti yksi keskeinen tekijä, jonka kautta liikunnan hyödyt siirtyvät oppimiseen. 2003). 2012). Kehittyneempien liikkumistapojen myötä lapsi kohtaa elinympäristössään haasteita, joita hän ei ole aiemmin kohdannut. 2004). Miten liikunta vaikuttaa oppimiseen. Näyttäisi siltä, että liikunnan anatomiset ja fysiologiset vaikutukset ulottuvat koko kehon lisäksi myös aivoihin. 2012). 2011, Davis ym. Liikunta tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja voi siten selittää liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä. Liikuntatuokiot voivat myös tarjota mahdollisuuden rentoutumiseen intensiivisen opiskelun lomassa, mikä voi parantaa keskittymistä koulutehtäviin (Syväoja ym. Säännöllinen liikunta kasvattavaa aivoissa olevien hiussuonten määrää ja synnyttää uusia hermosoluja erityisesti hippokampukseen, joka on oppimisen ja muistin keskus (Van Praag ym. 2004, Lehtinen ym. Motorisen kehityksen ja liikkumisen kautta lapsi pääsee monipuolisempaan vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa (Haywood & Gretchell 2009). m yönteisesti lasten tiedolliseen toim intaan, kuten m uistiin, tarkkaavaisuuteen sekä yleisiin tiedonkäsittelyja ongelmanratkaisutaitoihin (Syväoja ym. Liikunnan vaikutukset tiedollisen toiminnan eri ulottuvuuksiin saattavat osaltaan selittää liikunnan ja koulumenestyksen yhteyttä (Syväoja ym. Liikunnan on todettu parantavan aivojen verenkiertoa ja hapensaantia sekä lisäävän välittäjäaineiden tasoa ja neurotrofiinien (kemikaali, joka tukee hermosolujen toimintaa) tuotantoa. 2012)
Myöskään oppimisen kannalta optimaalisesta liikunnan määrästä ei ole tutkimustietoa. Useat tekijät voivat välittää liikunnan ja oppimisen välisiä yhteyksiä sekä itsenäisesti että yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Oppimisen näkökulmasta olisikin hyvä kiinnittää huomiota lasten runsaaseen ruutuaikaan viihdemedian ääressä. Millainen liikunta minkälainen oppiminen. 2012). liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä tulisikin tarkastella kokonaisvaltaisena, vuorovaikutuksellisena prosessina, jossa sekä biologiset, psyykkiset, sosiaaliset että erilaiset tilannetekijät yhdessä pohjustavat ja vaikuttavat liikunnan ja oppimisen väliseen yhteyteen. 2013). Liikkumisen kautta lapsi hankkii uusia kokemuksia, jotka kehittävät tiedollista toimintaa ja tukevat kielellistä kehitystä. Esimerkiksi lukeminen ja kotitehtävien tekeminen edistävät oppimista ja koulumenestystä, ja tietokonepelien pelaaminen saattaa tukea oppimista esimerkiksi vieraissa kielissä (Uuskoski 2011). Pelkästään suoran yhteyden tutkiminen fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen välillä ei anna oikeaa kuvaa tästä moniulotteisesta ilmiöstä. Liikunnan lisäksi liikkumattomuus, esimerkiksi ruutuaika, voi olla yhteydessä oppimiseen ja koulumenestykseen. Tällä hetkellä yleisesti käytössä olevat fyysisen aktiivisuuden objektiiviset mittausmenetelmät eivät kykene erottelemaan erilaisia liikunnan ja liikkumattomuuden muotoja, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa ja vertailua,ja voi osaltaan selittää eriäviä tutkimustuloksia. Tutkimuksen kannalta olennaista on myös fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen mittaustapa. 2010). Tällä hetkellä ei tarkkaan tiedetä millainen fyysinen aktiivisuus vaikuttaa oppimiseen ja minkälaiseen oppimiseen. On mahdollista, että edellä käsiteltyjen aivotoiminnan, motoristen taitojen, vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen lisäksi myös monet muut tekijät välittävät liikunnan vaikutuksia oppimiseen ja koulumenestykseen (Syväoja ym. Haittaako liikkumattomuus oppimista. liikunta voi vaikuttaa esimerkiksi itsetuntoon ja kouluviihtyvyyteen ja sitä kautta oppimiseen (Kristjansson ym. Uudet tutkimustulokset tukevat tätä suositusta myös koulumenestyksen näkökulmasta: säännöllinen liikunta ja kohtuullinen määrä ruutuaikaa näyttäisivät edistävän oppimista ja koulumenestystä. Tutkimuksen mukaan lapsuuden motoriset ongelmat ennustavat nuoruusiän liikkumattomuutta ja lihavuutta, jotka ovat vuorostaan yhteydessä heikkoon koulumenestykseen. Jotta liikuntaa voitaisiin systemaattisesti ja laajamittaisesti hyödyntää oppimisen ja koulumenestyksen tukemisessa, tarvitaan tutkimustietoa myös fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä oppimisen perusmekanismeihin, kuten itsesäätelyyn, UIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 15. kanssa. lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan lasten tulisi liikkua ripeästi vähintään tunti päivässä sekä rajoittaa ruutuaika viihdemedian ääressä enintään kahteen tuntiin päivässä. 2009 ja 2010). Kaikenlainen liikkumattomuus ei kuitenkaan ole haitallista oppimiselle. Nämä seikat voivat osaltaan selittää liikunnallisesti aktiivisten lasten hyviä oppimistuloksia (Kantamaa ym. Oppiminen on kuitenkin tilanteeseen sidoksissa oleva vuorovaikutteinen ja aktiivinen prosessi, joka tapahtuu ihmisten välillä sosiaalisesti ja välittyy kulttuurin kautta. On mahdollista, että erilaiset liikunnan muodot ja lajit ovat eri tavoin yhteydessä oppimistuloksiin. Runsaan ruutuajan yhteyttä heikkoon koulumenestykseen voi selittää esimerkiksi se, että runsas television, tietokoneen ja pelikonsolin ääressä vietetty aika on pois esimerkiksi kotitehtävieu tekemiseen, lukemiseen ja nukkumiseen käytetystä ajasta. 2013). Uuden tutkimuksen mukaan lapset, jotka viettävät päivittäin yli kolme tuntia television, tietokoneen ja pelikonsoleiden ääressä, menestyvät heikommin koulussa kuin lapset, joille kertyy ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä (Syväoja ym. Esimerkkinä tästä on hiljattain julkaistu tutkimustulos, jonka mukaan motoriset ongelmat, liikkumattomuus ja lihavuus yhdessä ennustavat heikkoa koulumenestystä (Kantamaa ym. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan itseraportoitu fyysinen aktiivisuus ja ruutuaika olivat yhteydessä koulumenestykseen lapsilla, kun taas objektiivisesti liikeanturilla mitatun fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan ei havaittu olevan yhteydessä koulumenestykseen (Syväoja ym. Tutkimusten mukaan lihavuus on lapsilla yhteydessä heikompaan tiedolliseen toimintaan ja oppimiseen, ja runsas energiansaanti näyttäisi heikentävän lasten tiedollista suoriutumista (Burkhalter & Hillman 2011, Gomez-Pinilla 2011, Taras & Potts-Daterna 2005). Vähäiseen liikkumiseen usein liittyvät lihavuus ja epäterveellinen ruokavalio voivat myös osaltaan selittää liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä. 2013). Aikaisemmat liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä selvittäneet tutkimukset ovat pääosin keskittyneet oppimistuloksiin, kuten kouluarvosanoihin ja standardoituihin testeihin oppimisen mittareina. Tällainen tutkimustieto tarjoaa esimerkiksi vanhemmille ja opettajille välineitä vaikuttaa oppimisen kannalta epäsuotuisiin tekijöihin: kotona ja koulussa voidaan arvioida lapsen motorista taitavuutta kuten pallon heittoa ja kiinniottoa, pyörällä ajoa, kynänkäyttöä ja kengännauhojen sitomista ja kiinnittää erityistä huomiota niiden lasten liikuntaan ja ravintotottumuksiin, joilla esiintyy motorisia ongelmia
Suomalaisista lapsista ja nuorista alle puolet liikkuu kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan, suositus enintään kahden tunnin päivittäisestä ruutuajasta viihdemedian ääressä ylittyy koululaisilla selvästi ja koulun liikuntatuntien määrä on Euroopan pienimpiä (European Commission/ EACEA/Eurydice 2013, Laine ym. Oppimista voi tapahtua virallisen koulutuksen (formaali oppiminen) lisäksi epävirallisen tavoitteellisen opiskelun (nonformaali oppiminen) tuloksena tai arkitoiminnassa spontaanisti (informaali oppiminen). Usein vaikutus välittyy aivojen rakenteeseen ja toimintaan, motorisiin taitoihin sekä vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvien tekijöiden kautta. Kouluilla on tärkeä tehtävä lapsen arkipäivän liikuttajana. Tämän hetkinen tutkimustieto ei tarjoa yksiselitteistä vastausta kysymykseen, jääkö liikunta hyödyntämättä tärkeänä voimavarana oppimisen ja opettamisen tukemisessa. Liikunta hyödyntämätön voimavara. Valtakunnallisen Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheessa (2010-2012) useat koulut kehittivät ja kokeilivat erilaisia toimia koulupäivän liikunnallistamiseksi. Nämä herättävät kysymyksen siitä, heikentävätkö vähäinen liikunta, runsas liikkumaton aika ja heikko fyysinen kunto lasten ja nuorten oppimisen ja kouluttautumisen edellytyksiä nyt ja tulevaisuudessa. 2013). motivaatioon, oppimisen strategioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Riittävä fyysinen aktiivisuus on normaalin kasvun ja kehityksen kannalta välttämätöntä. Lisäksi nuorten kestävyyskunto on heikentynyt Suomessa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana (Huotari ym. Säännöllinen vapaa-ajan liikunta niin urheiluseuroissa kuin perheen tai ystävien kesken lisää lasten liikunnan määrää, tarjoaa parhaimmillaan innostavia liikuntakokemuksia, kehittää motorisia taitoja, edistää terveyttä ja tukee mahdollisesti oppimista. MARKO KANTOMAA, FT Tutkija, LIKES-tutkimuskeskus Honorary Research Associate, lmperial College London Sähköposti: marko.kantomaa@likes.fi HEIDI SYVÄOJA, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: heidi.syvaoja@likes.fi TUIJA TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi 16 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Liikunnallisesti aktiivisten lasten ja nuorten vanhemmat ovat huomattavasti yleisemmin liikunnallisia kuin vähän liikkuvien. Erityisesti kodin ja perheen rooli on tärkeä, sillä liikunnallisen elämäntavan omaksuminen tapahtuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Koululiikunta on kaikki oppilaat ta voittava pakollinen oppiaine, jonka tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti lapsen ja nuoren fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin, sekä ohjata heitä ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys. Ideat liikunnan lisäämiseksi koulupäivään on kerätty yhteen, ja ne löytyvät liikkuva koulu -ohjelman nettisivuilta osoitteesta www.liikkuvakoulu.fi. Lapsen kielen oppiminen sekä tapojen oppiminen ovat esimerkkejä arkioppimisesta. Vaikka liikuntatunnit muodostavatkin tärkeän perusrungon koulun liikunnassa, täydentävät välituntija koulumatkaliikunta, erilaiset oppituntia tauottavat jumpat ja liikunnalliset tapahtumat lisäävät koulupäivän aikaista liikuntaa ja tukevat liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Koulupäivän aikaisella liikunnalla, fyysisen aktiivisuuden määrällä ja hyvällä kestävyyskunnolla joilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen on kuitenkin myönteisiä vaikutuksia myös terveyteen, mikä jo sinällään on riittävä syy tukea lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta. Suuri osa aikaisemmasta tutkimuksesta on keskittynyt liikunnan ja virallisen oppimisen välisiin yhteyksiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Tutkimustietoa ei kuitenkaan ole riittävästi siitä, minkälainen liikunta vaikuttaa oppimiseen ja miten liikunta on yhteydessä oppimisen perusmekanismeihin, kuten itsesäätelyyn, motivaatioon, oppimisen strategioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Oppimista tapahtuu elämän kaikissa vaiheissa ja erilaisissa oppimisympäristöissä. Aikaisempien tutkimusten perusteella liikunta vaikuttaa positiivisesti koulumenestykseen, tiedolliseen toimintaan ja koulunkäyntiin. Liikunta eri muodoissaan vaikuttaakin olevan tärkeä, mutta vielä suurelta osin hyödyntämätön voimavara suomalaisten lasten ja nuorten oppimisessa ja opettamisessa. 2010) ja lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt huomattavasti (Kautiainen ym. 2010). Parhaimmillaan se tukee monipuolisesti lapsen ja nuoren fyysistä, kognitiivista ja motorista kasvua ja kehitystä. Lapsen liikunnan edistämiseen tarvitaan koulun lisäksi mukaan lapset ja lasten vanhemmat ja myös päättäjät. Tämän hetken tutkimustiedon valossa ei ole yksityiskohtaista tietoa siitä, miten lapsen arkipäivää kannattaisi liikunnallistaa, jotta se edistäisi oppimista ja koulumenestystä parhaalla mahdollisella tavalla. Liikunnan tehokas ja systemaattinen hyödyntäminen oppimisen tukemisessa edellyttääkin tarkempaa tietoa liikunnan vaikutuksia välittävistä tekijöistä, vaikutusmekanismeista sekä liikunnan vaikutuksesta oppimisprosessiin. Miten lisää liikuntaa. 2011, Tammelin ym. Liikunnan yhteyksistä opintopiireissä, kerhoissa ja arkielämässä muun toiminnan ohessa tapahtuvaan oppimiseen, sekä myöhemmällä iällä tapahtuvaan oppimiseen on vähän tutkimustietoa. Liikunnalla on myös paljon mahdollisuuksia sosiaalisen ja eettisen kasvun tukemisessa
LÄ H TEET Barros R, Silver E, Stein R. American Journal of Health Behavior 33: 69-79. Department of Health and Human Services. Health Education Research 25: 368-379. Aerobic fitness and executive control of relational memor·, in preadolescent children. Luxemburg: Publications of the European Union. 2008. 2011. 2011. 2007. Hakkarainen K, lonka K, Lipponen L. Effects of aerobic exercise on overweight children's cognitive functioning: A randomized controlled trial. 2013. Health Psychology 30: 91-98. Helsinki: Helsingin yliopisto. 2010. Health behavior and academic achievement among adolescents: The relative contribution of dietary habits, physical activity, body mass index, and self-esteem. 2011. 2011. Fitness, fatness, cognition, behavior, and academic achievement among overweight children: Do crosssectional associations correspond to exercise trial outcomes. Syväoja H, Kantomaa M, laine K, Jaakkola T, Pyhältä K, Tammelin T. Davis C,Tomporowski P, McDowell J,Austin B, Miller P,Yanasak N, Allison J, Naglieri J. van Praag. Kantomaa MT, Stamatakis E, Kankaanpää A, Kaakinen M, Rodriguez A, Taanila A, Ahonen T, Järvelin MR, Tammelin T. https://www.oph.fi/julkaisut/2012/liikuntaja_oppiminen. Trends in Neurosciences 32 283-290. Rauste-von Wright M, von Wright J, SoiniT. 1370-1373. 2005. 2012. Uuskoski 0. Physical education and sport at school in Europe Eurydice Report. Davis C, Tomporowski P, Boyle C, WallerJ, Miller P, Naglieri J, Gregoski M. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. lehtinen E, Kuusinen J, Vauras M. The encyclopedia of education, Voi 1-8. Preventive Medicine 52: S65-S69. Chaddock l, Hillman C, Buck S, Cohen N. http://eacea.ec.europa.eu/ education/eurydice/documents/thematic_reports/150E N .pdf. Knowledge building. 2007. Syväoja HJ, Kanto maa MT, Ahonen T, Hakonen H, Kankaanpää A, Tammelin TH. Buri<halter T, Hillman C. Journal of Research 6: 13-19. Playing video games a waste of time .. 2010. Jyväskylä Studies in education, psychology and social research, 0075-4625; 282. Nature Reviews Neuroscience 9: 58-65. Exercise improves executive function and achievement and alters brain activation in overweight children: A randomized, controlled trial. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 110: 1917-1922. 2010. Vaynman S, Ying Z, Gomez-Pinilla F. 2003. Journal of Pediatrics 157: 917-922. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 245. Developmental Neuroscience 32:249-256. 2009. Journal of School Health 75: 291-295. Kautiainen S, Koljonen S, Takkinen HM, Pahkala K, Dunkel l, Eriksson JG, Simell 0, Knip M, Virtanen S. 2010. European Journal of Neuroscience 20: 2580-2590. Kasvatuspsykologia. Cardiovascular fitness is associated with cognition in young adulthood. The effects of an afterschool physical activity program on working memory in preadolescent children. 2011. 2010. Davis C, Cooper S. Luettu 1.8.2013. Tammelin T, laine K, Turpeinen S. Helsinki: WSOY Ruiz J, Ortega F, Castillo R, Martin-Matillas M, Kwak l, Vicente-Rodriguez G, NoriegaJ, Tercedor P, Sjostrom M, Moreno L. 462-470. Åberg M, Pedersen N, Toren K, Svartengren M, Backstrand B, Johnsson T, CooperKuhn C, Åberg N, Nilsson M, Kuhn H. Medicine & Science in Sports & Exercise 43:344-349. Exercise and the brain: something to chew on. Physical activity and positive youth development: lmpact of a school-based program. FIT Kids: Time in target heart zone and cognitive performance. Helsinki: WSOY Madsen K, Hicks K, Thompson H. Pro-gradu -tutkielma. Gomez-Pinilla F. 2009. van Praag H, Christie BR, Sejnowski TJ, Gage FH. Teoksessa:JW Guthrie, toim. Kristjansson A, Sigfusdottir 1, Allegrante J, Helgason A. Preventive Medicine 52, S55-S59. Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Viholainen H. Tilannekatsaus Lokakuu 2012. Tallaa ko lapsi kielensä päälle. Preventive Medicine 52: S75-S80. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Luettu 1.8.2013. Exploring the connection between playing video games and English grades. Research Ouarterly for Exercise and Sport 78: 510-519. Centers for Disease Control and Prevention. A narrative review of physical activitv, nutrition, and obesity to cognition and scholastic performance across the human lifespan. Luettu 1.8.2013. 2011. 2010. Leikki-ikäisten ylipainoisuus jalihavuus. 2013. Medicine & Science in Sports & Exercise 41: 1921-1926. Life span motor development. 2011. School recess and group classroom behavior. 2011. Developmental Science 14: 1046-1058. Chaddock l, Erickson K, Prakash R, VanPatter M, Voss M, Pontifex M, Raine l, Hillman C, Kramer A. Physically active academic lessons and time on task: the moderating effect of body mass index. 2003.Oppiminen ja koulutus. Helsinki; Porvoo: WSOY Haywood K, Getchell N. Liikkuva koulu -hankkeen väliraportti. 2013. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Helsinki: Opetushallitus. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents' academic achievement. Hillman C, Erickson K, Kramer A. Adolescent health behavior, contentment in school, and academic achievement. 2009. Kantomaa M, Tammelin T, Demakakos P, Ebeling H, Taanila A. Developing language in a developing body the relationship between motor development and language development. Journal of School Health 81. Blom l, Alvarez J, Zhang l, Kolbo J. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 96: 13427-13431. Huotari PR, Nupponen H, laakso l, Kujala UM. Kristjansson A, Sigfusdottir 1, Allegrante J. Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. 2006. 2011. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Castelli D, Hillman C, Hirsch J, Hirsch A, Drollette E. Luettu 1.8.2013. Epub 2013 Apr 15. 1999. Pediatrics 123: 431-436. Hippocampal BDNF mediates the efficacy of exercise on synaptic plasticity and cognition. 2004. Muistiot 2012:5. Champaigh, 111: Human Kinetics. 2013. Secular trends in aerobicfitnessperformance in 13-18-year-oldadolescents from 1976 to 2001. 2009. Taras H, Potts-Datema W. http://www.liikkuvakoulu.fi/filebank/473-0ppilaiden-fyysinen-aktiivisuus_web.pdf. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön julkaisuja 272. Kamijo K, Pontifex M, O'leary K, Scudder M, Wu C, Castelli D, Hillman C. 2010. Luettu 1.8.2013. laine K, Blom A, Haapala H, Hakamäki M, Hakonen H, Havas E, Jaako J, Kulmala J, Mäkilä M, Rajala K, Tammelin T 2011. British Journal ofSports Medicine 44:968-972. Advances in Nutrition (Bethesda, Md.) 2: 201 S-206S. The association between school based physical activity, including physical education, and academic performance. 2004. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES.http://www.edu.fi/download/132526_valiraportti.pdf. 2010. or not. Proceedings of the National Academy of Sciences United States of America 106: 20906-20911 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 17. Atlanta, GA: U.S. European Commission/EACEA/Eurydice. Suomen Lääkärilehti 65: 2675-2683. Suvussa esiintyvän lukemisvaikeusriskin yhteys motoriseen ja kielelliseen kehitykseen. Obesity and student performance at school. The combined effects of exercise and foods in preventing neurological and cognitive disorders. Scardamalia M, Bereiter C. 2009. Health Education & Behavior 37: 51-64. Associations between health-related physical fitness, academic achievement and selected academic behaviors of elementary and middle school students in the State of Mississippi. Physical activity, emotional and behavioural problems, maternal education and self-reported educational performance of adolescents. 2009. Grieco l, Jowers E, Bartholomew J. Medicine & Science in Sports & Exercise. Basal ganglia volume is associated with aerobic fitness in preadolescent children. Running enhances neurogenesis, learning, and long-term potentiation in rruce. New York: Macmillan Referenced USA, s. lverson J. Journal of Child Language 37 229-261. 2011. http://www.cdc.gov/healthyyouth/ health_and_academics/pdf/pa-pe_paper.pdf. Liikunta ja oppiminen. Physical activity, fitness, weight status, and cognitive performance in adolescents
., samanlaisia. .,., _ _._ · ''"~-, . -,,~ ·{ ,~,.-,:i~,/;. Runsaasti liikkuvilla lapsilla stressihormonin määrä ei kohoa jännittävissä tilanteissa yhtä paljon kuin vähän liikkuvilla lapsilla, vaikka arjen stressih~r~onitailso~'\.m·u·~J:.. ". :·,. · . Paljon liikkuva lapsi reagoi stressiin lievemmin Teksti: SILJA MARTIKAINEN Liikunnallisesti aktiiviset lapset saattavat kärsiä stressin vaikutuksista muita vähemmän. 'OV ·~·.·.at .. · ...
1987). HPA-akseli elimistön tasapainolle tärkeä stressijärjestelmä HPA-akseli on keskeinen stressireaktiosta vastaava järjestelmä, joka vaikuttaa muun muassa stressihormoni kortisolin eritykseen uhkaavaksi koetuissa tai fyysisesti kuormittavissa tilanteissa (Lupien ym. 2013). Jatkotutkimuksia tarvitaan Tutkimustulos viittaa siihen, että fyysisesti aktiivisemmilla lapsilla stressin aiheuttama kuormittava vaikutus saattaa olla lievempi kuin vähän liikkuvilla lapsilla. Liikunta aktivoi HPA-akselin toimintaa ja lisää kortisolin eritystä(Luger ym. 1987), näin liikuntaa voidaan pitää "stressorina" ,eli elimistön tasapainoa uhkaavana paineita aiheuttavana tekijänä,samoin kuin psyykkisesti jännittävää tai uhkaavaa tilannetta (Hackney 2006). 2007). Sääteleekö liikunta stressijärjestelmän toimintaa. On siis mahdollista, että liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteys välittyy ainakin osittain lievemmän stressireaktion kautta. 2008; Martikainen ym. 2012; Parfitt & Eston 2005; Parfitt ym. 2009; McEwen 2008). Liikunnan vaikutukset HPA-akselin aktiivisuuteen saattavat osaltaan selittää liikunnan ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Yksi mahdollinen selittävä tekijä saattaa löytyä liikunnan vaikutuksesta hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akselin eli HPA-akselin herkkyyteen reagoida erilaisiin stressitilanteisiin (Hackney 2006). L apsuuden aikainen liikunta on yhdistetty fyysiseen hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkiseen hyvinvointiin useissa tutkimuksissa (Griffiths ym. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että fyysisesti hyväkuntoisilla henkilöillä kortisolitasot nousevat vähemmän liikuntasuorituksen jälkeen (Luger ym. Tutkimusten mukaan liikunnalla on moniulotteisia vaikutuksia stressijärjestelmän toimintaan. Ajan myötä on mahdollista, että liikunta voisi toimia suojaavana tekijänä stressin kuormittavilla vaikutuksilta. Lapset eivät kuitenkaan eronneet toisistaan päivittäisen stressihorrnoniprofiilin suhteen (Kuvio 2). Helsingin yliopiston kehityspsykologian tutkimusryhmässä halusimme selvittää liikunnan mahdollista yhteyttä stressihormonitasoihin sekä stressiherkkyyteen lapsilla(Martikainen ym. Pitkittynyt korkea kortisolitaso (krooninen stressi) on kuitenkin elimistölle kuormittavaa(McEwen 2008) ja yhteydessä muun muassa ylipainoisuuteen, päättelytaitojen heikkenemiseen sekä masennusoireisiin (Brown ym. HPA-akselin aktivaatio on elintärkeää päivittäisen stressin aiheuttamista haasteista selviämiseen (Lupien ym. 2004). 2010; Hamer ym. Tutkimuksia, joissa näitä yhteyksiä olisi selvitetty lapsilla käyttäen luotettavia objektiivisia mittareita, ei kuitenkaan ole aikaisemmin tehty. Lisäksi HPA-akselin toiminta noudattaa selvää vuorokausirytmiä, jossa aktivaatio lisääntyy aamuyöstä, saavuttaa korkeimmat arvonsa heti heräämisen jälkeen ja vähentyy kohti iltaa (Oskis ym. Samoin hyväkuntoisten miesten on osoitettu reagoivan lievemmin psykososiaaliseen stressiin (Rimmele ym. On kuitenkin huomioitava, että tutkimuslöydös on saatu poikkileikkaustutkimuksesta, joten tämän perusteella ei voida ottaa kantaa löydöksen syy-seuraus -yhteyksiin. Suojaako liikunta stressiltä. 2009). Toisin sanoen, vaikka lasten stressihormonitasol olivat samanlaisia päivän aikana, paljon liikkuvien lasten stressiherkkyys jännittävässä tilanteessa ja sen jälkeen oli lievempää. Toisaalta voidaan myös ajatella, että liikkumattomuus on riskitekijä, joka altistaa voimakkaammalle negatiiviselle vaikutukselle lapsen kohdatessa paljon stressaavia tilanteita. 2009; Kantamaa ym. Tutkimuksessa keskityttiin objektiivisesti mitatun liikunnan yhteyksiin lasten päivittäiseen kortisoliprofiiliin sekä kortisolitasoi hi n psykososiaalisenstressitestin (Buske-Kirschbaum ym. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu että noin 60 minuuttia reipasta liikuntaa päivittäin tukee parhaiten hyvinvointia kouluikäisillä lapsilla (Strong ym. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää selvittää, voidaanko liikuntaa lisäämällä todella vaikuttaa lasten stressiherkkyyteen. 2009; Sagatun ym. Suositus 60 minuuttia reipasta liikuntaa päivittäin Tässä tutkimuksessa saatiin lisätietoa niistä mekanismeista, joiden kautta liikunta on yhteydessä hyvinvointiin. Lisäksi tämä vaikutus saattaa yleistyä koskemaan myös muita stressoreita, kuten psykososiaalista stressiä, ja tämä saattaa selittää paljon liikkuvien matalamman reaktion näissä tilanteissa (Hackney 2006), ja antaa viitteitä liikunnan ja hyvinvoinnin yhteyden taustalla vaikuttavista mekanismeista. Näiden löydösten johdosta on ehdotettu, että liikunta saattaisi vaikuttaa HPA-akselin toimintaan niin, että paljon liikkuvilla henkilöillä liikunnan aiheuttama stressireaktio on lievempi kuin vähän liikkuvilla (Hackney 2006). LIIKUNTA & TIEDE 50 • 412013 19. 1997) jälkeen. Esimurrosikäisillä lapsilla liikunta on yhteydessä fysiologiseen stressireaktioon Tutkimuksessa selvisi, että lapset jotka liikkuivat enemmän tai viettivät enemmän aikaa voimakkaasti kuormittavassa liikunnassa (tytöt ainakin 55 min ja pojat ainakin 77 min) reagoivat psykososiaaliseen stressiin lievemmin, tai heidän kortisolitasonsa eivät nousseet lainkaan stressitestin jälkeen (Kuvio 1). 2009). Tämän yhteyden taustalla vaikuttavat mekanismit eivät kuitenkaan ole kovin hyvin tunnettuja. 2005). 2007), naisten osalta eräässä tutkimuksessa löydös koski kuitenkin vain iäkkäämpiä henkilöitä (Traustadottir ym
l.akl.f'fl8fl kol<ooaosmOOril .!;. • . ~ 1 r ! 'i: 0,5 lC _ .. • D lreslamm8lnen komames • C 3 • ~ lcolmenles ; !! • E 2.5 ~ . Analyyseissa huomioitiin lapsen heräämisaika, sukupuoli, ikä, painoindeksi jaunen pituus sekä äidin koulutustaso ja lakritsinkäyttö raskauden aikana. 2 = > herätessä 15min 30min heräämisen jälkeen klo 10:30 klo 12:00 klo 17:30 nukkumaan mennessä KUVIO 2. C 2 :, ! 1.5 l e ~ . . melali'lkolmemes i 3,5 .. C Dkeskimmäinen kolmannes :('; SI 6 . Pylväät kuvaavat geometrisia keskiarvoja ja virhepalkit 95 % luottamusväliä. Ryhmät eivät eronneet merkitsevästi toisistaan. E . Syljestä mitatun vuorokausikortisolin määrä (nmol/1) liikunnan kokonaismäärän suhteen 8-vuotiailla lapsilla. 4,5 r -; ~ -· . Syljestä mitatun kortisolin määrä (nmol/1) liikunnan kokonaismäärän suhteen 8-vuotiailla lapsilla ennen ja jälkeen stressitestin.Pylväät kuvaavat geometrisia keskiarvoja ja virhepalkit 95 % luottamusväliä. matalin kolmannes .!:: ... Analyyseissa huomioitiin testin aloitusaika, sukupuoli, ikä, painoindeksi jaunen pituus sekä äidin koulutustaso ja lakritsinkäyttö raskauden aikana. 20 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. * lineaarinen trendi merkitsevä (P< 0.05) 12 10 :S = .;, ('; Liikunnan kokonaismäärä ... 4 . llht l!tiar,ne Omin lOmln 20min 30m ln 45min stressitestin JaKUVIO 1. . 8 i . • . ylin kolmannes ~ (/) (/) t: 4 ~ 18 ~ ... .