Kyseessä onkin ilmeisesti retorinen isku, jolla haikaillaan eriytyneestä l i i k u n t a k c ntästä sportin alkulähteille. Urheilu tässä yhteydessä kuulostaa tiilikaismaisen vanhakantaiselta varsinkin, kun visiossa kehyksenä on yksilön koko elämänkaari. Kesän kansainvälisessä liikuntasosiologien kongressissa nousi esiin, että voimallisimmin yhteys toimii uusissa kansallisvaltioissa. Kansainvälisyyskin kääntyy meillä helposti suunnaksi pois suomalaisuudesta. "Talvisodan henki" alkaa olla parin sukupolven takaista voimaa. Se on kaikua menneestä m ustikansopan tuoksuisesta maailmasta. Järjestömaailmassa tulevaisuutta on hahmotettu SLU:n visiossa "Olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020", mikä sinällään on tervetullut eikä edes täysin utopistinen ajatus. Suomessa tätä romanttista urhei lu nja kansan suhdetta ei enää kovin helposti tunnista. Paino: Forssan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Kuten kaikki ajassaan kiinni elävät toimijat tietävät, on arviointi osa elämäämme. Ylipäätään kansakunnan elinkaarella ollaan sellaisessa vaiheessa, että "kaveria ei jätetä" -ajat u kset ja muu laajempaa yhteenkuuluvuutta ruokkiva meininki eivät ole kovin korkeassa kurssissa. Vielä enemmän ajatuksia lähtee poukkoilemaan sanasta "kansa". Nykäsen kansaa yhdistävä voima kulkee joillakin täysin omilla raiteillaan. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Kolmen ensimmäisen sanan sisältämä tavoite on hyvinkin käden ulottuvilla, vaikka monet ennusmerkeistä eivät ehkä olekaan suotuisia. Esimerkiksi monessa Balkanin niemimaan nuoressa valtiossa sportin ja yksittäisten urheilijoiden merkitys kansalliselle identiteetille on viime vuosina ollut huomattava. Niinpä taas on tullut aika myös liikuntatieteiden arvioinnille. Yhteistä on vielä ehkä passi ja vähitellen liudentuva kieli. Huippuurheilun muutosryhmän myötä ratas pyörähti myös parilla keskeisellä paikalla järjestöissä. Yksilöitä voidaan saada joukolla fiilistelemään urheilun äärelle, multa kansallisidentiteettiä pönkittävänä voimana se ei ole Suomessa enää samanlainen katalysaattori kuin 1900-luvun ensi vuosikymmeninä. Opetusministeriön tai nykyisen opetusja kulttuuriministeriön liikuntaviranhaltijoista vaihtuu tai on vaihtunut suurin osa. Oma kriittinen huomioni kiinnittyy sanaan: urheilukansa. AJAN HENKEÄ JA ARVIOINTIA Liikunta &Tiede 4/2010 PASI KOSKI uomalaisessa liikuntapolitiikassa ja -jä rjcst öelämässä eletään mielenkiintoisia vaiheita. pasi.koski@utu.fi 47 vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Aika näyttää, miten muutokset valtakunnan ylätason liikuntaverkostossa heijastuvat käytäntöön ja sen linjauksiin. Jokaisen liikuntatieteilijän onkin syytä jo lähiviikkoina laittaa paperinsa ja tiedostonsa järjestykseen, jotta vastausten antaminen kiperiin kysymyksiin onnistuisi vaivattomasti ja hymyssä suin. Suomalaiset on nimittäin muutaman kymmenen vuoden aikana yksilöllistetty niin ponnekkaasti, ettei itsellisistä yksilöistä ole kovin helppoa enää kansaa luoda. Yksi syy tähän on siinä, että vaihtuvuus keskeisissä posteissa on suurta. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kansi: Elli Knuutila Kuvat: Antero Aaltonen Elli Knuutila Gorilla Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Suomen Akatemian koordinoima yhteispohjoismainen arviointi käynnistyy tulevan syksyn aikana
AJASSA 56 Erityisliikunnan asiantuntijat koolla Jyväskylässä. Eeva Ponto, Mikko Pehkonen, Seppo Penttinen ja Heimo Nupponen 17 POLTTOPISTEESSÄ: Onko Suomen urheilu leppoistumassa. Kari L. Aktiivisena päivänäkin lihakset ovat levossa puolet päivästä. Katja Borodulin, Tomi Mäkinen, Ritva Prättälä 11 Nuoren aikuisen liikunnan motiivina hyvä olo esteenä kiireinen arki. Pasi Koski; Kari Keskinen, Leena Nieminen 50 PELASTAKAA TIEDEMIES REINO: Kuntokuurin toinen kvartaali. Käytämme lihaksiamme hämmästyttävän vähän. Pasi Koski 4 Vapaa-ajan liikuntaa ennustavat ylioppilaslakki, valkokaulus ja paksu lompakko. Heikki Kyröläinen, Jani Vaara, Tommi Vasan kari ja Matti Santtila 34 Liikkuva nainen voi paremmin läpi elämän. .. Niilo Konttinen ,.i . Katja Rajata 47 Seppo Paavola: Liikuntarakentamisen haasteena laadun varmistaminen. Erkki Huovinen 73 TUTKITTUA. Toni Piispanen ja Teijo Pyykkönen 59 Liikuntatiede arvioidaan. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Riitta Luoto 38 Liikuntaneuvonnalla tukea iäkkäiden henkilöiden liikkumiskyvyn ylläpitoon. " lnkluusio lajiliitoissa etenee, totesi kansainvälisen paralympiakomitean puheenjohtaja Sir Philip Craven Jyväskylässä. Taija Juutinen-Finni 30 Reserviläisten kestävyyskunto ja terveysongelmat huolestuttavat. POHDITTUA 61 KOLUMNI: "Vain" liikuntaa. .. Keskinen 18 Suomalaisten naisten arjessa enemmän askeleita kuin miehillä. Martti Silvennoinen LUETTUA 64 Kalevi Heinilän liikuntakulttuurin teesit. Pekka Kuusela 72 Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. Lauri Tarasti 66 Pyörätuoliurheilu perusteos urheilijoille, valmentajille ja opettajille. Vesa Tikander 70 Liikunnan ja joukkueurheilun sosiaalipsykologiaa jäljittämässä. Raskauden aikana säännöllisellä ja kohtuullisella liikunnalla on useita hyödyllisiä vaikutuksia sekä äidille että sikiölle. Jyrki Vilhu 69 Kirjoja pelien pelistä. Korkeasti koulutetut liikkuvat edelleen muita väestöryhmiä enemmän. Tommi Ojanen 67 Erityisestä kaikille avoimeen liikuntaan. Suomalaiset nuoret aikuiset ottavat keskimäärin 7500 askelta päivässä. Lauri Laakso 62 Oppimisen ilo löytyy luonnosta. Se on vähemmän kuin muissa eurooppalaisissa askelmittaustutkimuksissa. Twja Tammelin, Hilkka Runtti, Janne Halonen, Riitta Simonen, Leila Hopsu 26 Lihas lepää pääosan päivää liikkuvallakin. Minna Mänty 41 Sosiaalinen osallisuus nousi EU:n urheilupolitiikan agendalle. Heidi Pekkala 44 Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten aktivointi hankkeet ja niitten antamat eväät. 53 TÄTÄTUTKITAAN: Huippu-urheilijaksi kasvamisen kynnykset ja kannusteet. Naisilla liikunnalta vie aikaa perhe, miehillä työ. 57 Avoimuudella ja suvaitsevaisuudella lisää liikkujia. Maaret Marttila 60 EMERITUS IHMETTELEE : Ei kai pelkkää tuloshuumaa. Mirja Hirvensalo, Risto Telama, Tuija Tammelin, Xiaolin Yang, Jorma Viikari, Olli Raitakari 22 Terveysliikuntakysely antaa käyttötietoa nykysuositusten mukaan liikkuvien osuudesta. Seikkailuja elämyspedagoginen luontoliikunta kannustaa oppimaan monin tavoin. Akatemia käynnisti pohjoismaisen liikuntatieteen arvioinnin
funJlli~ 4 LIIKUNTA&TIE0E47•4/2010. 1 1
Ammattiaseman yhteys terveyteen selitetään usein työhön liittyvien riskitekijöiden kautta tai ammattiin liittyvän tapakulttuurin kautta. 2004). Sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet Suomessa (Mackenbach 2003; Palosuo ym. 2007). Sir Michael Marmorin mukaan yksilön terveyttä määrittävät ne olosuhteet, joissa ihminen syntyy, kasvaa, elää, tekee työtä, ikääntyy ja sairastaa. Pohjimmiltaan ilmiössä on kyse siitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus elää hyvää elämää (Mannonen 2009). 2007) ja Terveys 2015 -kansanterveysohjelman (Sosiaalija terveysministeriö 2002) tavoitteena onkin väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen vuoteen 2015 mennessä. 1997; Marmot 2003; Lahelma ym. 2003; Giskes ym. 2005; Miech ym. osioekonomisia eroja terveydessä on tutkittu laajasti. Perinteisesti on ajateltu, että koulutus lisää yksilön ymmärtämystä esimerkiksi terveistä elintavoista ja antaa keinoja toimia terveellisten elintapojen saavuttamiseksi, kun taas tulot mahdollistavat terveellisemmät valinnat ( Cockerham ym. Sosioekonomista asemaa tarkastellaan usein koulutuksen, tulotason ja ammattiaseman avulla Adler & Stewart 2010; Manor ym. 2007). Nykytietämyksen valossa aineellisten elinolojen ja terveyskäyttäytymisen merkitys sosioekonomisten terveyserojen synnyssä nähdään tärkeimpänä (Lahelma ym. Mallit eivät kuitenkaan ole täysin toisiaan poissulkevia. 2006; Helasoja ym. Liikuntakäyttäytyminen tulisi nähdä osana terveyskäyttäytymistä LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010 5. 1997). Teksti: KATJA BORODULIN,TO MI MÄKINEN, RITVA PRÄTT ÄLÄ Sosioekonominen asema, kuten pitkäaikaistyöttömyys, syrjäytyminen ja matala koulutustaso ovat voimakkaasti yhteydessä terveyteen. Vaikka vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt kaikissa väestöryhmissä korkeasti koulutetut liikkuvat edelleen muita väestöryhmiä enemmän. Euroopassa matalan sosioekonomisen aseman on todettu olevan yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen ja sairastavuuteen (Mackenbach & Bakker 2002; Marmot 2003; Kunst ym. Vakiintuneimmat sosioekonomisia terveyseroja selittävät mallit pohjautuvat valikoitumiseen, kulttuurija käyttäytymistekijöihin, tai materialistisiin tekijöihin (Townsend & Davidson 1982). 2005). Sosioekonomisia terveyseroja määrittäviä tekijöitä ovat ruokatottumukset, alkoholinkulutus, ja tupakointi (Laaksonen ym. Sosiaalinen asema, mukaan lukien pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen, on voimakkaasti yhteydessä terveyteen
Vapaa-ajan liikunnan tulotason mukaiset trendit työssäkäyvillä suomalaisilla naisilla ja miehillä 1978-2002. 2007; Kantamaa ym. lkävakioitu itsenäistä vaikutusta kuvaava ristitulosuhde (OR). Fyysisellä aktiivisuudella käsitämme niin vapaa-ajan, työtai koulumatkan aikana kuin työpaikoilla tapahtuvan liikunnan, arkija hyötyliikuntaa unohtamatta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt kaikissa sosioekonomisissa luokissa samanaikaisesti, mutta siitä huolimatta esimerkiksi matalasti koulutettujen ryhmässä ollaan edelleen useammin fyysisesti passiivisia kuin korkeammin koulutettujen ryhmässä (kuvio 2). (Lähde: Mäkinen ym. 2002; Simpson ym. 2003; Tammelin ym. 2000; Martinez-Gonzalez ym. Tähän artikkeliin on koottu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL, entinen Kansanterveyslaitos) tutkimusprojektin "Suomalaisten vapaa-ajan liikuntaa määrittävät sosioekonomiset tekijät" tuloksia. Alan tutkimustietoa on julkaistu viime vuosien aikana enenevästi Suomessa ja maailmalla (Kuh & Cooper 1992; Telama ym. Matala tulotaso, j miehet 0,75 0,70 * KUVIO 1. Vapaa-ajan liikunnan erot, niin kuntokuin työmatkaliikunnassakin, olivat voimakkaasti yhteydessä koulutukseen, tuloihin ja ammattiasemaan. SJMSS 2009) OR 1,60 1,50 1,40 1,30 1,20 1,10 1,00 0,90 0,80 0,70 0,60 0,50 * * * * ...,. 2007; Lehto ym. Eri ikäluokilla erilaista liikunnan harrastamista Poikkileikkausaineisto antaa mahdollisuuden seurata liikunnan aikatrendejä, mutta ei salli mitata liikunnan muutosta kahden aikapisteen välillä kuten pitkittäisaineisto. Tilastollinen merkitsevyys 95% luottamusvälin perusteella (*). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttama Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus (AVTK). (Lähde: Mäkinen ym. Työntekijät, naiset ...,.Matala tulotaso, naiset .... Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttama Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus (AVTK). 2001; Aarnio ym. 2003; Craig ym. 2006; Barnett ym. lkävakioitu itsenäistä vaikutusta kuvaava ristitulosuhde (OR). 1997; Burton & Turrell 2000; Salmon ym. Systemaattisimmat erot löytyivät pienituloisilla miehillä ja naisilla, sillä he olivat fyysisesti passiivisia niin vapaa-ajallaan kuin työmatkalla vuosien 1978 ja 2002 välillä (kuvio 1). Vertailuluokkana työntekijöillä ylemmät toimihenkilöt ja tulotasossa ylin tulotertiili(kummassakin OR=1.00). Matala tulotaso, miehet KUVIO 2. Vertailuluokkana ylimmän tulotertiiliin kuuluvat (OR=1.00). Tutkimuksen tavoitteena oli selittää vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden sosioekonomista vaihtelua väestöryhmissä. Syntymäkohorttiasetelman avulla 6 LIIKUNTA& TIEDE47•4/2010. Ainoana poikkeuksena sosioekonomissa tarkasteluissa olivat matalassa ammattiasemassa olevat naiset, jotka olivat olleet innokkaampia työmatkaliikkujia verrattuna ylemmässä ammattiasemassa oleviin naisiin. Työmatkaliikunnan ammattiaseman ja tulotason mukaiset trendit työssäkäyvillä suomalaisilla naisilla ja miehillä 1978-2002. Koko väestöä kuvaavien aikatrendien mukaan vapaa-ajan liikunta on huomattavasti lisääntynyt, kun taas työja työmatkaliikunta ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Näyttää kuitenkin siltä, että sosioekonominen vaihtelu vapaa-ajan ja työmatkaliikunnan osalta on pysynyt samansuuntaisena viimeisten 25 vuoden aikana. 2009). Tilastollinen merkitsevyys 95% luottamusvälin perusteella (*). 2004; Gidlow ym. Tosin laajoja väestöaineistoja on hyödynnetty edelleen vähän, eivätkä analyysit ole perehtyneet tutkimaan vapaa-ajan liikunnan sosioekonomisia eroja selittäviä tekijöitä kovinkaan syvällisesti. SJMSS 2009) ja terveyserotutkimuksessa tulisi keskittyä myös fyysisen aktiivisuuden sosioekonomisten erojen tutkimukseen. Koulutus, tulot ja ammatti ennustavat liikuntaa edelleen Vapaa-ajan liikunnassa on sosioekonomista vaihtelua väestöryhmien välillä Suomessa. 1,00 0,95 ,.._Matala tulotaso, 0,90 i naiset OR 0,85 0,80 .... Tutkimuksessa käytettiin hyväksi laajoja väestöaineistoja, jotka oli kerätty THL:ssa kolmen edeltävän vuosikymmenen aikana
Esim erkiksi koulutus ja tu lot olivat voim akkaasti yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen, m utta täm ä yhteys pystyttiin selittäm ään osittain elintavoilla. Tutkimusprojekti on saanut jatkoa osana Suomen Aka1913-1922 70 -1923-1932 -1933-1942 60 -1943-1952 ~ -1953-1962 e., ro 50 ii5 -1963-1972 ro 1973-1977 -" (/) 40 ~ -Kaikki ~ aJ 30 (/) -·w ~ ~ ~ ,o 20 >, f10 1972 1977 1982 1987 1992 Tutkimusvuosi 997 2002 KUVIO 3. Liikunta mukaan kaikkiin terveyseroja kaventaviin toimiin Liikuntatieteellinen tutkimus, jossa päätavoitteena on selittää väestöryhmien välisiä sosioekonomisia eroja ja niiden muutoksia ajassa, on harvinaista, mutta vielä harvinaisempaa on hyödyntää tällaisessa tutkimuksessa laajoja väestöaineistoja ja niihin linkattuja tilastorekisteritietoja. EJPH 2008) LIIKUNTA & TIEDE 47. Kaikkein nuorim m ille ikäkohorteill e (syntyneet 1963 jälkeen) oli tyy pill istä, ett ä vapaa-ajan, työn ja työm atkaliikunnan m äärät pysyi vät sam ansuuntaisina koko tarkastel ujakson ajan. 2007). (Lähde: Borodulin et al. Siten liikunnan tulisi olla yhtälailla osa terveyskäyttäytymiseen liittyvää terveyserotutkimusta sekä mukana niissä käytännönläheisissä toimissa, joilla pyritään vähentämään sosioekonomisia terveyseroja. Tosin vapaa-ajan liikunt aa harr astaviksi oli m ahdollista m ääritellä vain vähintään kaksi kertaa viikossa liikuntaa ra portoineet. Täm ä vahvistaa teoriaa siitä, että yhteys korkean sosioekonom isen asem an ja hyv än terveyden välillä kulkee terveiden elintapojen, m ukaan lukien fyy sisen aktiivisuuden, kautta. Vapaa-ajan liikunta lisääntyi voim akkaasti viim e vuosikym m eninä, m utta tästä huolim atta ylipaino yle istyi sekä fyysisesti aktiivisten että inaktiivisten ryhm issä. Työnsä fyysisesti rasittavana raportoivien naisten osuudet 1972-2002. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen FINRISKItutkimus. 4 /2010 7. Siten väestötasolla kuvatu t eri liikuntam uotojen m uutokset voidaan selittää vanhem pien ikäkohorttien liikuntatottu m usten m uutoksilla. Vanhem m at kohortit ra portoivat tekevänsä fyy sisesti ra skasta työtä (kuvio 3), kulkivat työm atkat ilm an m oottoriajoneuvoa (kuvio 4) sekä lisäsivät vapaa-ajan liikuntaansa tasaisesti tutkim usvuosien 1972-2002 aikana. Työmatkaliikuntaa vähintään 30 minuuttia/päivä harrastavien miesten osuudet 1972-2002. (Lähde: Borodulin et al. voidaan poikkileikkausaineisto akin tu tkia hiem an tarkem m in. Vapaa-ajan liikunnan koulutuseroja on syytä tutkia vielä syvemmin, koska huomasimme väestön työolojen ja elintapojen olevan yhteydessä sekä koulutustasoon että vapaa-ajan liikuntaan. Alustavien tu losten m ukaan epäterveelliset elintavat kasautuvat sam oill e yksilöille. Tulosten peru steella vanhem m at synt yrn äkohortit (syntyneet vuosina 1913 -1942) olivat m erkittävästi erilaisia liikkujia kuin nuorem m at kohortit. Tilastollisesti merkitsevät erot tutkimusvuosien ja syntymäkohorttien välillä, sekä yhdysvaikutus tutkimusvuoden ja syntymäkohorttien välillä. Siten em m e pystyneet tutkim aan, lisääntyikö ylipaino niidenkin tutkittavien ryhm ässä, jotka saavuttivat nykyisen liikuntasuosituksen m inim im äärän (Haskell ym . Tilastollisesti merkitsevät erot tutkimusvuosien ja syntymäkohorttien välillä, sekä yhdysvaikutus tutkimusvuoden ja syntymäkohorttien välillä. On tarpeen tehdä uusia analyysejä siitä, mitkä tekijät ihmisten työoloissa, työhistoriassa, lapsuuden olosuhteissa ja vanhempien sosioekonomisessa asemassa voisivat selittää vapaa-ajan liikunnan koulutuseroja. Tutkimus vahvisti teoriaa siitä, että vapaa-ajan liikunnassa esiintyy sosioekonomisia eroja, jotka näkyvät koulutus-, tulo, ja ammattiryhmien välillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen FINRISKl-tutkimus. EJPH 2008) 40 ~ 1913-1922 ~ 35 1923-1932 :cu > -1933-1942 .e30 -1943-1952 C: .E 25 -1953-1962 -1963-1972 M cu 20 1973-1977 cu ~-Kaikki C: ::::, 15 ~ ' jij .11: 10 cu E 5 :O >, 11972 1977 1982 1987 1992 1997 2002 Tutkimusvuosi KUVIO 4. Yli painoa ja lihavuutta selittivät paitsi terveel liset ru okatottum ukset m yös liiallinen istum inen päivän aikana
Analyyseihin otettiin tutkimusvuodet 1978-2002. Tutkimuksen tavoitteena oli selittää vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden sosioekonomista vaihtelua väestöryhmissä. lkäryhrnänä oli aluksi 3059-vuotiaat ja myöhemmin 2564-vuotiaat. Väestöryhmittäiset erot tulivat esille myös työmatkaliikunnassa. Terveysja lukuntasektorien tulisi toimia entistä tiiviimmässä yhteistyössä. Liikuntaa mitattiin kyselylomakkeilla,joissa kysyttiin vapaa-ajan, työ-, ja työmatkaliikuntaa (Aromaa 8 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010. Koulujen asenneilmaston tulisi NÄIN TUTKITTIIN A rtikkeliin on koottu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL, entinen Kansanterveyslaitos) tutkimusprojektin "Suomalaisten vapaa-ajan liikuntaa määrittävät sosioekonomiset tekijät" tuloksia. Tutkimuksessa analysoitiin kolmea Suomen väestöä edustavaa poikkileikkausaineistoa. 1987), 5964 (v. 2002), jolloin tutkimuksiin on kutsuttu yhteensä 60115 miestä ja naista. Lisäksi käytettiin itseraportoituja THL:n kyselyja haastattelu tietoja koulutusvuosista ja tulotasosta. Kansallinen FlNRISKl-tutkimuksen avulla seurataan väestön sydänja verisuonitautien riskitekijöiden kehitystä viiden vuoden välein (Laatikainen ym. Otoskoot ovat olleet 9882 (vuonna 1972), 10012 (v. 2009). 2003; Vartiainen ym. Sosioekonomisen aseman mittarit perustuivat Tilastokeskuksen rekisteritietoihin viimeisimmästä suoritetusta tutkinnosta, ammattiasemasta ja perheen tulotasosta suhteutettuna perheen kokoon. Kunnallisen liikuntatoimen tulisi huolehtia siitä, euä lasten ja nuorten liikuntapaikat pidetään kunnossa, pääsyrnaksut poistetaan tai pidetään mahdollisimman alhaisina, ja että tarjolla on monipuolista toimintaa. Vuonna 2002 kerättiin tarkempia liikuntatietoja erillisessä liikuntaalaotoksessa (n=8159), jonka tietoja on hyödynnetty kahdessa erillisessä tutkimusartikkelissa. 1982), 6029 (v. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys-tutkimus (AVTK) on seurannut väestön terveyttä vuodesta 1978 lähtien (Helakorpi ym. Tutkimus aloitettiin Pohjois-Karjala Projektin yhteydessä 1972 ja 1977, mutta laajennettiin myöhemmin WHO-MONICAprojektiksi ja sittemmin Kansalliseksi FlNRISKI-tutkimukseksi. Analyyseissä on ollut mukana tiedot 59 028: lta tutkittavalta. Jatko-osassa pyritään löytämään tekijöitä, jotka voisivat selittää vapaa-ajan liikunnan koulutuseroja. Lasten tulisi voida harrastaa monipuolista liikuntaa vanhempien maksukyvystä riippumatta. Väestön lihomista ehkäistään nimenomaan arkiliikuntaa lisäämällä. Tutkittavat ovat ohjata liikuntaan ja terveisiin elintapoihin niin, että se kannustaisi vanhempia kiinnittämään huomiota koko perheen terveyskäyttäytyrniseen. Haitallisten elintapojen kasautuminen samoille henkilöille haastaa terveyden edistämistyöhön. Otokseen valittiin 10000 Suomen 30 vuotta täyttäneestä väestöstä, josta 88 prosenttia osallistui terveyshaastatteluun, 80 prosenttia laajaan terveystarkastukseen ja viisi prosenttia suppeampaan kotiterveystarkastukseen. Työyhteisöjen omat kuntokampanjat ja henkilöstöliikunta tulisikin järjestää niin, että nimenomaan passiivisimmat saataisiin kiinnostumaan liikunnasta. 2002). temian ja opetusja kulttuur iministeriön yhteistä WORK-ohjelmaa. Vastausaktiivisuus on vaihdellut 6584 prosentin välillä, jossa naiset ovat olleet miehiä aktiivisempia vastaajia. AVTK-aineistoa hyödynnettiin kahdessa erillisessä tutkimuksessa, joiden osallistujarnääråt olivat 123179 ja 96105 henkilöä. Siksi työmatkaliikuntaa tulisikin tukea niin yhteiskuntakuin terveyspoliittisin keinoin, esimerkiksi verohelpotuksin ja parantamalla työpaikkojen pukuja suihkutiloja osallistuneet terveystutkimukseen ja vastanneet kyselylomakkeisiin. Terveys 2000 -tutkirnus toteutettiin vuosina 20002001 ja siinä kerättiin tietoja tärkeimmistä kansansairauksista, niiden syistä ja hoitotilanteesta sekä työja toimintakyvystä (Aromaa & Koskinen 2002). 1992), 7619 (v. Muutoksia tarvitaan samanaikaisesti sekä liikuntatottumuksissa että tupakoinnissa, alkoholinkäytössä, ruoka-, ja nukkumistottumuksissa. Perusja ammattikoulun rooli nuorten liikunnan edistäjänä on olennainen. 1977), 8665 (v. Erikokoiset otokset johtuivat erilaisista rajauksista tutkimusasetelmassa. Tiedot kerätään vuosittain kyselylomakkeella. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi laajoja väestöaineistoja, jotka oli kerätty THL:ssa kolmen edeltävän vuosikymmenen aikana. Liikunnan tulee myös olla mukana kaikissa terveitä elämäntapoja edistävissä ohjelmissa. Aikuisväestö on mahdollista tavoittaa työpaikoilta. Esimerkiksi perusterveydenhuollossa lääkärien ja muun henkilöstön tulisi voida ohjata asiakkaat liikuntapalveluiden pariin. Kaikkiaan tiedot kerättiin 8 028 tutkittavalta ja tutkimusasetelmasta johtuen 3 355 työelämässä olevan ihmisen tietoja hyödynnettiin analyyseissa. 1997), ja 11944 (v. Liikunnasta syrjäytymisen torjunta on tiimityötä Nyt saadut tulokset kannustavat panostamaan liikuntaneuvontaan ja liikuntapalveluihin, jotka kohdistuvat erityisesti matalaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluviin kansalaisiin. Vastaajat ovat 15-64-vuotiaita. Osallistumisaktiivisuus on vaihdellut 7096 prosentin välillä naisilla ja 6094 prosentin välillä miehillä. Myös liikuntaseurojen olisi syytä huomioida maksu kyvyltään heikommat perheet jäsenja toimintamaksuissa
Valaistu t ja hyväkunt oiset kevyen liikenteen väylät palvelevat niin työm atkalii kkujia kuin muitakin väestöryhmiä. Helsinki, National Public Health Institute. Occupation, hours worked, and leisure-time physical activity Preventive Medici ne 31 (6) 673-81. Aromaa, A. A., Federico, B., Helmert, U., Judge, K., Lahelma, E., Moussa, K., Ostergren, P. Kysymykset oli pidetty pääasiallisesti samoina läpi tutkimusvuosien, jotta vertailtavuus ja aikatrendien seuraaminen olisi mahdollista. Valitkaa tilanteeseenne sopivin vaihtoehto." vastausvaihtoehtoina olivat: 1) Työni on pääasiassa isturnatyötä enkä kävele paljonkaan, 2) Kävelen työssäni melko paljon, mutta en joudu nostelemaan tai kantamaan raskaita esineitä, 3) Joudun työssäni kävelemään tai nostelemaan paljon tai nousemaan portaita tai ylämäkeä, ja 4) Työni on raskasta ruumiillista työtä, jossa joudun nostamaan tai kantamaan raskaita esineitä, kaivamaan, lapioimaan tai hakkaamaan tai tekemään muuta raskasta työtä. Cockerham, W. Craig, C. TEKSTI PERUSTUU SEURAAVIIN ARTIKKELEIHIN Borodulin K, Mäkinen T, Fogelholm M, Lahti-Koski M, Prättälä R. 2005. E. Health and functional capacity in Finland. Borodulin K, Zimmer C, Sippola R, Mäkinen T, Prättälä R. E., Blair, S. 2000. Borodulin, K. Trends in smoking behaviour between 1985 and 2000 in nine European countries by education. K. The National FINRISK 2002 Study. 2002, Laatikainen ym. Health Education Journal 65: 338-367. M. Puuttuvia tietoja on ollut vain vähän. Physical activity, Fitness, Abdominal Obesitv, and Cardiovascular Risk Factors in Finnish Men and Women. & Katzmarzyk, P. Journal of Epidemioly and Community Health 59(5): 395-401. Helsinki, Sosiaalija terveysministeriö. Lajeina olivat 23 suomalaisten suosituimpia kuntoja hyötyliikuntalajia. 2007. & Stewart, J. 2005; Hu ym. Barnett, T. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 12(3): 179-85. & Abel, T. Baseline results of the Health 2000 health examination survey. L., Russell, S. N., LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010 9. E., Benach, J., Borrell, C., Costa, G., Dahl, E., Dalstra, J. Health behaviours as mediating pathways between socioeconomic position and body mass index. Conceptualizing contemporary health lifestyles: Moving beyond Weber. 1997. Arvioitavana 2010. Giskes, K., Kunst, A. 2002. Makinen T, Borodulin K, Laatikainen T, Fogelholm M, Prattala R. 2010. & Mackenbach, J. A systematic review of the relationship between socio-economic positiob and physical activity. Kysymysten heikkoutena on ollut huono vastaavuus nykyhetken liikuntasuosituksiin, mutta vahvuutena onnistunut väestön karkea jaottelu fyysisesti passiivisiin ja aktiivisiin. W. & Kaprio, J. Gidlow, C., Johnston, L., Crone, D., Ellis, N. & James, D. VIITTEET Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015-kansanterveysohjelmasta. Twenty-five year socioeconomic trends in leisure-time and commuting physical activity among employed Finns. Aarnio, M., Winter, T., Peltonen, J., Kujala, U. & Turrell, G. 2006. Haskell, W. R., Powell, K. Journal of Physical Activity and Health 4(2) 153-66. L., Lee, 1. Adler, N. 2007). Annals of the New York Acadamy of Sciences 1186:1-4. P. L. Journal of Physical Activity and Health 512), 242-51. 0., Platt, S., Prattala, R., Rasmussen, N. & Koskinen, S. Borodulin K, Laatikainen T, Lahti-Koski M, Jousilahti P, Lakka TA. M., Pate, R. Esimerkiksi rinnakkaisvaliditeettia voisi arvioida hyväksi, kun fyysisesti passiivisia ja aktiivisia verrataan erilaisiin sairastavuus tai kuolleisuustietoihin (Hu ym. sekä vara amalla pyörille on kunnolliset säilytystilat. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports and Exercise 1912), 188-97. Burton, N. KATJA BORODULIN, FT, LitM Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL Hyvinvointija terveyserot yksikkö Sähköposti: katja.borodulin@thl.fi TOMI MÄKINEN, VTM Tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL Hyvinvointija terveyserot yksikkö Sähköposti: tomi.makinen@thl.fi RITVA PRÄTTÄLÄ, dosentti Osastonjohtaja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL Väestön terveys, toimintakyky ja hyvinvointiosasto Sähköposti: ritva.prattala@thl.fi & Koskinen 2002; Helakorpi ym. 2004. Borodulin K, Laatikainen T, Juolevi A, Jousilahti P. 2006; Hu ym. J., Cameron, C. A., Gauvin, L., Craig, C. Preface to the biology of disadvantage: socioeconomic status and health. The Sociological Ouarterly 38(2): 321-342. 2008. 2008. T. 2002. Modifying effects of sex, age, and education on 22-year trajectory of leisure-time physical activity in a Canadian cohort. 2003). C., Rutten, A. Twenty-year trends in physical activity among Canadian adults. 2006. Edellisten lisäksi FINRISKI 2002-tutkimuksessa kysyttiin kuluneiden 12 kuukauden vapaa-ajan liikuntalajeja sekä niiden useutta, kestoa ja tehoa (Borodulin 2006). Revue Canadienne de Sante Publique 9511 ): 59-63. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2001 :4. Preventive Medicine 45(2-3), 157-162. & Bauman, A. 2010. Stability of leisure-time physical activity during adolescence-a longitudinal study among 16-, 17and 18-year-old Finnish youth. 2009. European Journal of Public Health 18(3), 339-44. 2007. Thirtyyear trends of physical activity in relation to age, calendar time and birth cohort in Finnish adults. Kysymykset olivat strukturoituja ja sisälsivät valmiit vastausvaihtoehtoluokat. Esimerkkinä kuvataan työliikuntaan liittyvä kysymys: "Miten rasittavaa työnne on ruumiillisesti. Trends and socio-economic differences in overweight among physically active and inactive Finns in 1978-2002. Julkisilla kulkuneuvoillakin tehtyyn työm atkaan sisältyy jo oman auton käyttöä enem män päivittäistä liikunt aa. Canadian Journal of Public Health. Helsinki, National Public Health Institute. Association of age and education with different types of leisure time physical activity among 4437 Finnish adults
Palosuo, S. & Linnanmaki, E., (toim.). K. Walking trends among U.S. Leisure-time, occupational, and household physical activity among professional, skilled, and less-skilled workers and homemakers. Hu, G., Tuomilehto, J., Borodulin, K. Helsinki. Salmon, J., Owen, N., Bauman, A., Schmitz, M. G. Miech, R. Occupational, commuting and leisure-time physical activity in relation to coronary heart disease among middle-aged Finnish men and women. & Roos, E. E-pub date 2009/12/05 10 LIIKUNTA & TIEDE 4 7 , 4 / 2010. &Tuomilehto, J. A., Gillespie, C., Donehoo, R., Macera, C. Simpson, M. Eriarvoisuus vaarantaa terveyden. Journal of Epidemiology and Cernmunity Health 57191: 711-7 Laatikainen, T., Tapanainen, H., Alfthan, G., Salminen, 1., Sundvall, J., Leiviskä, J., Harald, K., Jousilahti, P., Salomaa, V. 2003. E., Bos, V., Lahelma, E., Bartley, M., Lissau, 1., Regidor, E., Mielck, A., Cardano, M., Dalstra, J. Widening socioeconomic inequalities in mortality in six Western European countries. & Uutela, A. & Mackenbach, J. International Journal of Obesity (Londl 29(81: 894-902. Understanding social inequalities in health. D. & Power, C. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. T., Tammelin, T. Kantamaa, M. Preventive Medicine 37(41 375-81 Telama, R., Yang, X., Laakso, L. Helsinki, Yliopistopaino. Physical activity at 36 years: Patterns and childhood predictors in a longitudinal study. 2000. 2003. London, Routledge. 1997 Comparing measures of health inequality. J., Helmert, U., Lennartsson, C., Ramm, J., Spadea, T., Stronegger, W. 2002. Trends in the association of poverty with overweight among US adolescents. & La helma, E. Promo. The Black Report. C. Physical activity and social status in adolescence as predictors of physical inactivity in adulthood. International Journal of Epidemiology. Helsinki, Finland, National Public Health Institute. Lahelma, E., Martikainen, P., Laaksonen, M. 2005. Laaksonen, M., Prattala, R., Helasoja, V., Uutela, A. lncome and health behaviours. Thirty-five-year trends in cardiovascular risk factors in Finland. Journal of Epidemioly and Community Health 46: 114-119. & Bakker, M. Tutkimuksen toteutus ja tulokset 1. Townsend, P. 2007 Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Health Behaviour and Health among Finnish Adult Population, Spring 2002 (Suomalaisen Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen Ja terveys, kevät 20021 Publications of the National Public Health Institute 812/2002. G., Phelan, J. & Puska, P. International Journal of Epidemiology 32151 830-7 Mannonen, P. European Heart Journal 28(41: 492-8. & Bauman, A. Franklin, B. & Taanila, A. 2007 The sociodemographic patterning of drinking and binge drinking in Estonia, Latvia, Lithuania and Finland. Social Science and Medicine 45151: 761-71 Marmot, M. C., Peltonen, M. & Jarvelin, M. Reducing inequalities in health : a European perspective. & Mack, K. Perusraportti. J. 2003. Terveyden edistämisen keskus ry. &Tekkel, M. Hela korpi, S., Patja, K., Prattala, R., Aro, A. 2007 Physical activity and public health updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. & Vartiainen, E. & Viikari, J. 1982. Palosuo, H., Koskinen, S., Lahelma, E., Prattala, R., Martelin, T., Ostamo, A., Keskimaki, 1., Sihto, M., Talala, K., Hyvonen, E. 1997 Physical activity in childhood and adolescence as predictor of physical activity in young adulthood. Vartiainen, E., Laatikainen, T., Peltonen, M., Juolevi, A., Mannista, S., Sundvall, J., Jousilahti, P., Salomaa, V., Valsta, L. 2004. Tammelin, T., Nayha, S., Laitinen, J., Rintamaki, H. Kunst, A. & Palosuo, H. Atherosclerosis. JAMA 295(201: 2385-93. A. Perspectives in Biology and Medicine 46(3 Suppll S9-23. 60: 20-21. A., Varo, J. M. & Booth, M. 2009. Yliopistopaino 25-4 l Lehto, R., Corander, C., Ray, C. Koskinen, E. 2006. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 46(41 258-271 Mackenbach, J. H., Nayha, S. Preventive Medicine 30131: 191-9. The effects of physical activity and body mass index on cardiovascular, cancer and all-cause mortality among 47 212 middle-aged Finnish men and women. Helsinki. 2007 Sosioekonomisten terveyserojen syyt ja selitysmallit. and the Framingham risk score on the 10-year risk of coronary heart disease. FINRISKI 2002. E. K., Stettler, N., Link, B. A., Geurts, J. 2009. Martinez-Gonzalez, M. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. Pathways between socioeconomic determinants of health. American Journal of Preventive Medicine 13(41: 317-23. A., Nissinen,A. 1992. 2005. Kuh, D. Circulation 116(91: 1081-93. & Jousilahti, P. W ., Thom pson, P. Lahelma ym. & Martinez, J. Evidence from monitoring surveys among Finnish adults. 2007 The joint associations of occupational, commuting, and leisure-time physical activitv. Helsinki, National Public Health Institute. American Journal of Preventive Medicine 25121: 95-100. A., Macera, C. 2007 Adolescents' physical activity in relation to family income and parents' education. & Cooper, C. BMC Public Health 7: 24 l Hu, G., Jousilahti, P., Borodulin, K., Barengo, N. 2003. Sosiaalija terveysminiteriön julkaisuja. E., Serdula, M., Galuska, D. Hu, G., Tuomilehto, J., Silventoinen, K., Barengo, N. 1994-2002. A., Kumanyika, S. J., Santos, J. 2001 Prevalence of physical activity during leisure time in the European Union. Perheen sosioekonomisen aseman Ja perherakenteen yhteydet alakouluikäisten lasten terveellisiin elintapoihin. 2003. & Aittomaki, A. Mackenbach, J. Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Helasoja, V., Lahelma, E., Prattala, R., Petkeviciene, J., Pudule, 1. Journal of Epidemioloqv and Community Health 58(41 327-32. Preventive Medicine 44151: 410-5. W. P. & Davidson, N., Eds. R. International Journal of Epidemioly 34(21: 295-305. & Chang, V. C., Lakka, T. 2009. Penguin Books. Trends in socioeconomic inequalities in self-assessed health in 10 European countries. adults: the Behavioral Risk Factor Surveillance System, 1987-2000. 2003. 2006. P., Bos, V., Andersen, 0., Cardano, M., Costa, G., Harding, S., Reid, A., Hemstrom, 0., Valkonen, T. 2002. L., De lrala, J., Gibney, M., Kearney, J. Harmondsworth. Medicine and Science in Sports and Exercise 33171: 1142-6. & Kunst, A. lnequalities in Health. P. Manor, 0., Matthews, S. & Jousilahti, P. R. Lahelma, E., Rahkonen, 0., Koskinen, S., Martelin, T. H. 1971-2004. A., Heath, G
Myös liikunnan esteissä on eroja. V äestön liikuntatottumuksissa on tapahtunut monia muutoksia. Teksti: EEVA PONTO, MIKKO PEHKONEN, SEPPO PENTT INEN JA HEIMO NUPPONEN Nuoren aikuisen liikunnan motiivina hyvä olo esteenä kiireinen arki Lapsuuden erilaiset liikuntamotiivit heijastuvat myös aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen. Omasta kehosta ja ulkomuodosta huolehtiminen on tärkeä kannustin naisille jo nuoruudessa, miehet taas korostavat sosiaalisia motiiveja. Hyötyja arkiliikunnan määrän vähentyminen kaupungistuneessa, teknologisessa yhteiskunnassa on tuonut haasteita riittävän fyysisen aktiivisuuden ja toimintakykyisyyden ylläpitämiselle (Laakso, Nupponen, Rimpelä & Telama 2006.) Aikamuutoksia kuvaavien tutkimusten ohella on keskeistä tutkia iän mukanaan tuomia muutoksia liikuntakäyttäytyKuva: ANTE RO AA LTO NEN LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010 11. Naisilla liikunnalta vie aikaa perhe, miehillä työ
2003.) Valtakunnan tasolla sama ilmiö on havaittu vuosien 1997-1998 liikuntagallupissa, jonka mukaan ajanpuute vaivasi 26-50 -vuotiaita keskimääräistä useammin (Nurmela & Pehkonen 1998, 23). (2003) tutkimuksen mukaan lapsia motivoivat liikkumaan sosiaalisuus ja kilpailu. Kovempitehoinen liikunta, joka hikoilutti, ei heitä kiinnostanut. (Nupponen, Halonen, Mäkinen & Pehkonen 1991.) Koulunuorison keskuudessa noin 20 prosenttia ikäryhmästä ei harrasta liikuntaa lainkaan. Tammelin 2003 ja Yang; Telama & Leskinen 2000). (Roos & Viikko 1980.) Retrospektiivisesti saatavat tiedot kuvastavat nimenomaan vastaajan omia kokemuksia fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja sen muutoksista elämän eri vaiheissa. Kouluikäisten liikuntaa koskevat tutkimukset ovat koskeneet useimmiten liikuntaharrastusta, kuntoa ja taitoa. Hyvä ennustaja on myös kouluiän liikunnan arvosana (Telama, Laakso & Yang 1994). Terveet lapset ovat luonnostaan aktiivisia ja heidän aktiviteettinsa sisältävät usein hengästymistä sekä hikoilua. Tällainen retrospektiivinen elämäntapatutkimus puuttuu melkein tyystin liikuntakäyitäytymistä koskevasta maailmasta. Säännöllinen liikunta auttaa kunnon, terveyden ja toimintakyvyn kehittymistä elämänkaaren kaikissa vaiheissa. Liikuntaharrastuksen yksilöhistoria näkyviin Pitkittäisellä tutkimusasetelrnalla voidaan saada tietoa tapauskohtaisesti liikuntaharrastusten "yksilöhistoriasta". (Karisto 1986.) Usean tutkimuksen mukaan aikuisiän liikuntaharrastuksen motiiveista tärkeimmät olivat sosiaaliset ja vähäisimmät kilpailulliset motiivit. Varsinkin liikuntaa harrastamattomien motiiveista puuttuu tieto lähes kokonaan. Kouluilla on kuitenkin mahdollisuus tarjota liikuntaa laajemminkin kuin liikuntatuntien puitteissa. Lähes kokonaan puuttuvat motiivien muutoksia kouluiästä aikuisikään selvittävät aineistot. Aikuisiän parhaimpia liikunta-aktiivisuuden ennustajia ovat nuoruusiän aktiivisuus seuratoiminnassa tai kerhossa. Tällöin puhutaan termistä koulun liikunta. Koulun sisäistä liikuntaa koskevia laajoja tutkimuksia on vähän (Varstala 1996). Aikaja pitkittäisasetelmalla tehtyjen liikunta-aktiivisuuden muutosten tutkimukseen ei ole juurikaan sisällytetty aktiivisuutta selittävien syiden erittelyä, vaikka niiden tunteminen on sekä kansanterveydellisesti että pedagogisesti perusteltua. (Pehkonen, Alakangas & Vehkaperä 2003; Silvennoinen 1987; Suuri kansallinen liikuntatutkirnus 2002; Zacheus ym. Perhe-elämä alensi etenkin 2635-vuotiaiden naisten fyysistä aktiivisuutta. Pitkittäisasetelmalla tehtyjä tutkimuksia on vain muutamia, varsinkin sellaisia, joissa aktiivisuuden kehitystä kouluiästä aikuisikään olisi tarkasteltu laajoilla aineistoilla (ks. 2003.) Silvennoisen (1987) mukaan ulkona liikkumisen motiivit esiintyivät eniten henkilöillä, jotka eivät kuuluneet urheiluseuratoimintaan. Yli 15-vuotiailla liikunta merkitsi usein rauhallista luonnossa liikkumista, metsissä samoilua, lintujen tarkkailua, marjastusta yms. Jotta nuoruuden liikunta ennustaisi aikuisiän liikuntaa, sen tulee olla säännöllistä ja usean vuoden kestävää (Engström 1991; Telama ym. Koululaisten liikuruamouiveja on opinnäytetöissä tutkittu jonkin verran, mutta julkaistua tutkimusta meillä on vähän (jaakkola, Soini, & Liukkonen 2006; Jaakkola, Te lama & Kokkonen 2002; Silvennoinen 1987). (Tammelin 2003; Tammelin, Näyhä, Hills & Järvelin 2003; Telama, Yang, Viikari, Välimäki, Wanne & Raitakari 2005; Telama, Yang & Hirvensalo 2006.) Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös retrospektiivisillä tutkimuksilla, joissa aikuisilta on kyselty heidän nuoruuden liikunnastaan (Hirvensalo, Lintunen & Rantanen 2000; Laakso 1981). Elämänrakentajilla ajanpuute rajoitti eniten liikunnan harrastamista (Zacheus ym. Lisäksi myöhemmän aikuisväestön terveys rakentuu paljolti aiemmissa elämänvaiheissa vaikuttavien tekijöiden varaan. Kenyon (1971) jakoi liikuntaharrastuksen yleismotiivit kuuteen eri ryhmään, jolloin fyysinen aktiivisuus nähdään sosiaalisena kokemuksena (yhdessäolo, uudet ystävät yms.), terveydellisenä ja kuntotavoitteisena toimintana, sensaation ja 12 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010. Zacheuksen ym. Tuloksien mukaan organisoituun liikuntaan osallistuminen lapsuudessa ja nuoruudessa ennustaa aikuisiän liikunta-aktiivisuutta. (Bouchard & Shepard 1994; Kernper 1994; Niemi & Pääkkönen 2001; Vuori, Oja & Rintala 1998.) Nuorilla aikuisilla monet keskeiset terveyden ja käyttäytymisen piirteet vakiintuvat (Koskinen, Kestilä, Martelin, & Aromaa 2005, 28-29). Valtakunnallisissa terveystutkimuksissa nuoret aikuiset ovat jääneet sivuosaan, vaikka terveys ja sen ongelmat ovat erittäin tärkeitä niin tässä kuin muissakin elämänvaiheissa. 2006). Lasten kasvaessa on suuri riski, että heistä tulee liikunnallisesti passiivisia. Ulkona olemisen motiivit olivat läheisesti sidoksissa myös olosuhdemuuttujiin, kuten säätilaan. 2005). Liikunnan motiivit muutoksessa Elämänkaaren aikana ihmisten motiivit ovat jatkuvassa muutoksessa. On arvioitu, että liikunnan puute on terveydelle jopa tupakkaa vaarallisempaa (jårvikosk i & Härkäpää 2004, 93; Mustajoki 2004). Nuorten ja elämänrakentajien kohdalla motiivina liikuntaan oli elämysten metsästys, kuten postmodernin yhteiskunnan jännityksen ja elämyksien tavoittelussa puhutaankin. Suomessa on tehty pitkittäistutkimuksia, joissa seuranta-ajat ovat olleet 17-25 vuotta. Tämä pitää sisällään kerhotoiminnan, liikuruaiapahtumat ja kilpailutoiminnan, välituntiliikunnan sekä koulumatkat. Kun liikuntakäyttäytymistä on tarkasteltu ikääntymisen ja elämänkaaren kannalta, on selvinnyt, että liikunnan harrastaminen on vähäisintä elämänkaaren keskivaiheilla, joka puolestaan olisi fyysisesti paras ikä harrastaa (Zacheus, Tähtinen, Koski, Rinne & Heinonen 2003). (Koskinen ym. misessä. Liikunnan puutteen kansanterveydelliset uhat: sydänja verisuonitaudit sekä tyypin 2 diabetes ovat ongelmia, jos väestön liikuntatotturnuksiin ja asenteisiin ei saada muutosta
Kampanja toteutettiin kolmella maantieteellisellä alueella, ja sen aikana kerättiin tietoa osallistuneiden koululaisten liikunnallisista, tiedollisista ja sosiaalisista toiminnoista. Näitä olivat mm. Kampanjaan osallistuneista ja vertailukouluista tutkimukseen osallistui kaikkiaan 2007 oppilasta. Keskeinen tulos oli, että naisten ja miesten motiivit sekä liikunnan harrastamiselle että osin myös harrastamattomuudelle eroavat toisistaan. suoritusta korostavaan, 2. Tutkimuksessa selvitettiin vuoden 1985 peruskoulun 1.7. Tehostetussa koulu liikunnassa ja vertailuryhmissä olleiden nuorten välillä eroja motiiveissa esiintyi vain miehillä. Oman kehon huolto motivoi naista Tämän aineiston mukaan sukupuolella oli tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys liikunta-aktiivisuuteen johtaneiden motiivien esiintymisessä ja arvostamisessa, lukuun ottamatta suositellun hyödyllisyyden motiivia. Omasta kehosta, sen hyvinvoinnista sekä sen ulkomuodosta huolenpitäminen oli naisille TAULUKKO 1 Liikunnan harrastamisen faktoreita vastaavien yhdistelmämuuttujien keskiarvojen erot miesten ja naisten välillä Motiivi sukupuoli n keskiarvo keskihajonta t vap. Jos liikuntaharrastus ymmärretään liikunnallisen vaihtoehdon toistuvana ja tietoisena valintana, voi liikuntaharrastukseksi luokitella myös hyötyliikunnan, kuten työmatkan kulkemisen kävellen (Laakso 1976, 4). liikunnan kerhotoiminnan tehostaminen, välituntiliikunnan aktivoiminen, koulun ja urheiluseurojen yhteistyö ja tuntikehyksen käyttö opetusryhmien pienentämiseksi. p aste Fyysinen miehet 403 2.68 0.69 -6.52 831 0.000 kyvykkyys naiset 430 2.98 0.63 a Hyvinvointi miehet 403 3.30 0.56 -6.36 760.57 0.000 naiset 429 3.53 0.44 b Sosiaalisuus miehet 400 2.09 0.67 6.70 731.44 0.000 naiset 427 1.81 0.50 b Suositeltu miehet 401 2.27 0.75 0.41 819 0.686 hyödyllisyys naiset 420 2.25 0.72 a a = varianssit yhtä suuret, b = varianssit eri suuret LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010 13. Tehostettu koululiikunta ja liikunnan motiivit aikuisena Seuraavassa selvitetään vuosina 1985-1988 toteutetun koululiikunnan tehostuskampanjan osuutta aikuisiän liikunnan harrastamisen motiiveissa ja harrastamattomuuden syissä. 1985). Liikunnan harrastamisen motiivit ryhmittyivät neljäksi motiiviryhmäksi: fyysinen kyvykkyys, hyvinvointi, sosiaalisuus ja suositeltu hyödyllisyys (taulukko 1). terveyttä korostavaan ja 3. Onko miesten ja naisten välillä eroa liikuntaharrastuksen motiiveissa ja liikuntaa harrastamattomuuden syissä. Eichberg (1 987) esitteli liikunnan m otiivien jakam ista 1. Hyvä Suomi -kampanjassa koululiikuntaa tehostettiin lähinnä liikuntatuntien ulkopuolisten toimien avulla. Liikuntaa harrastamattomuuden syykirnppuja oli kuusi: yleinen liikunnan arvon kieltäminen, liikunnallisuuden kokeminen, liikuntaan väsyminen, olosuhdepuutteet, liikuntapelot ja koettu ajanpuute (taulukko 2). Sen motiivit voivat olla erilaiset kuin varsinaisen, suppeasti käsitetyn liikuntaharrastuksen. luokkien oppilaiden, nykyisin 29-36 -vuotiaiden henkilöiden motivaatiotekijöitä ja syitä liikunnan harrastamattomuuteen. Tärkeää liikuntaharrastuksen määrittelyssä on motivaation toistuvuus, tietoisuus ja pysyvyys (Laakso 1981, 15). Eroavatko liikuntaharrastuksen motiivit ja liikuntaa harrastamattomuuden syyt tehostusja vertailukouluja käyneiden välillä. jännityksen tavoitteluna, esteettism a kokem uksina, aggressioiden ja jännityksen laukaisijana sekä askeettisena kokem uksena (itsensä ra sittam inen, suorituskoro steisuus). Tutkimustehtäviä oli kolme. Mitkä ovat nuorten aikuisten keskeiset liikuntaharrastuksen motiivit ja liikuntaa harrastamattomuuden syyt. kehon kokemista korostavaan liikuntaan. Tunne, järki, toistuvuus, tietoisuus, pysyvyys Aikuisten liikuntamotiivit voidaan jakaa myös tunnevaltaisiin (virkistys, rentoutus, luonnon kokeminen,jännityksen poistaminen) ja rationaalisiin (kunto, painon säätely, ajan säästäminen, terveys, harrastuksen suunnitelmallisuus ja hyöty) (Telama ym
Tulos selittynee liikunnan harr astuslajien sekä -m uotojen avulla, jotka m iehillä olivat sekä lapsuudessa että nuoru udessa joukkuepainotteisem pia kuin naisill a. Liikunnan ilmiharrastukseen tarvitaan pysyväisluonteista motivaatiota liikuntaa tai sen seurauksia kohtaan. tärkeäm pi liikunnan harr astam isen m otiivi kuin m iehille. Liikkumisen motiivi kertoo elämäntavasta Bourdieun (1993, 127-128; 1998, 207-217) mukaan liikunnalla ja urheilulla on ollut aina eri sosiaalisille ryhmille ja luokille erilaisia merkityksiä. Naisten liikunnan harra stam iseen m otivaatio oli pysyv äluonteisem paa kuin m iesten. TAULUKKO 2 Liikuntaa harrastamattomuuden syiden keskiarvojen erot sukupuolittain Liikuntaa harrastamattomuuden sukupuoli n keskiarvo keski hajonta t vap. Bourdieun määritelmän perusteella olisi mahdollista ihmisen motiivien tutkimisen avulla myös päätellä heidän elämäntyylinsä. Aikaisempien tutkimuksien mukaan perhe-elämä alensi etenkin 26-35 -vuotiaiden naisten liikuntaaktiivisuutta. Valtakunnan tasolla sama ilmiö on havaittu vuosien 1997-1998 liikuntagallupissa. siten, että joillekin liikuntaharrastukset merkitsevät sekä sisäistä että ulkoista hyvinvointia ja toisille vahvuutta, lihasvoimaa ja yhteisöllisyyttä. M iehet koro stivat enem m än sosiaalisia m otiiveja kuin naiset. Haastatteluaineistossa tuli esiin m yös naiskauneuden sekä siihen kasautuvien odotusten yleisyy s. Li ikunta-aktiivisuudella on tutkitusti vahvoja yhteyksiä terveyteen, ja terveys oli yksi affektiivisten m otiivien m uuttujista. 2003). Motivaatio syntyy tiettyjen tarpeiden, pysyvien ja perustavanlaatuisten asioiden pohjalta (Laakso 1976, 4). Muissa harrastamattamuuden syissä ei ollut eroa miesten ja naisten välillä. p syy aste Yleinen liikunnan arvon miehet 107 1.37 0.51 2.46 193.55 0.015 kieltäminen naiset 96 1.22 0.37 b Oman liikunnallisuuden miehet 104 1.36 0.55 0.28 198 0.781 kokeminen naiset 96 1.34 0.57 a Liikuntaan väsyminen miehet 107 2 02 0.74 0.27 202 0.787 naiset 97 1.99 0.77 a Olosu hdepu utteet miehet 107 1.41 0.69 0.21 202 0.834 naiset 97 1.39 0.66 a Liikuntapelot miehet 108 1.21 0.45 0.14 202 0.886 naiset 96 1.20 0.53 a Koettu ajanpuute miehet 108 2.53 0.92 2.32 203 0.021 naiset 97 2.24 0.83 a a = varianssit yhtä suuret, b = varianssit eri suuret 14 LIIKUNTA & TIEDE 47, 4 /2010. Yleisiä, liikunta-aktiivisuutta estäviä tekijöitä olivat tutkimusten mukaan perhe-elämä, negatiiviset elämykset, sairaudet ja vammat, tiedon puute, ystävien harrastamattomuus, kalleus, ajanpuute sekä laiskuus (Laakso 1981; Nurmela & Pehkonen 1998; Zacheus ym. Liikunnassa yksilöiden ja ryhmien elämäntyyli ja habitus ilmenevät mm. He kokivat, että aika kuluu muissa asioissa ja siksi ei ole mahdollista harrastaa liikuntaa. He myös kielsivät hieman useammin liikunnan arvon kuin naiset. Naisten suosituim m at lajit olivat yleisim m in yksilölajeja. Aikapula liikunnan este etenkin miehillä Miehillä ajankäytön ongelmat vaikuttivat liikunnan harrastamattomuuteen. Naiset arvostivat liikunnan hyv än olon tunteeseen ja terveyteen liittyv iä m otiiveja vahvem m in kuin m iehet. Tämän aineiston löydösten mukaan naisilla perhe-elämä vei aikaa liikunnalta, miehillä työelämä. Raskauden tuom at m uutokset om assa kehossa toim ivat m yös useille liikunnan harra stam isen m otiivina. Tiedon lisäksi nim enom aan affektiiviset asenteet ja m ielipiteet vaikuttavat yksilön pysyv än m otivaation m uotoutum iseen. Kun haastatel tavilta tiedusteltiin liikunnan harra stusm otivaation m uutoksia, useat naiset toivat esille tarpeen hyv än fyy sisen olem uksen säilyttäm isestä
Engström 1991; Tammelin 2003; Tammelin ym. NÄIN TUTKITTIIN V uosina 1985-1991 selvitettiin Tehostetun koululiikunnan tutkimusprojektissa peruskouluikäisten oppilaiden liikunnallisten, tiedollisten ja sosiaalisten toimintojen määrää, vaihtelua, muutoksia ja yhteyksiä. 1991.) Tässä tutkimuksessa kuvataan vuoden 1985 peruskoulun 1.-7. (Nupponen ym. Tässä tutkimuksessa liikunnan harrastusaktiivisuus oli hiukan korkeampaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa (esim. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin faktoripistemääristä laskettuja keskiarvojen erojen t-testiä. Palautuneita lomakkeita oli 963 (64 %). Henkilöt, joilla yleismotivaatio on korkea, löytävät mahdollisuuden harjoittaa aktiivisuutta sellaisessa muodossa kuin se ympäristöön nähden on mahdollista. Tehostamiset olivat lähinnä oppituntien ulkopuolisia toimia, kuten teemaja monitoimipäiviä, kilpailu tapahtumia, ryhmäkokojen pienentämistä, kerhoja liikuntaluokkatoimintoja, välituntiliikunnan aktivointia sekä yhteistyötä urheiluseurojen ja kunnan eri hallintokuntien kanssa. Kyselylomake lähetettiin niille, jotka olivat vuosina 1985-1991 olleet vähintään kahdessa projektin mittauksessa. Sen sijaan tulos on samansuuntainen Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen (2002) kanssa. Vastaajista 615 antoi luvan haastattelun suorittamiseen. Osa tutkimuksen kouluista oli tehostuskouluja ja osa vertailukouluja. 2003). Kvalitatiivisen osuuden tarkoituksena tässä tutkimuksessa oli nostaa esille koehenkilöiden omia tulkintoja ja täydentää kvantitatiivisen aineiston tuloksia. 2005; Telama, Yang & Hirvensalo 2006.). Ensimmäinen haastattelupyyntö lähetettiin 120 henkilölle. Jatkossa olisi perusteltua selvittää, kuinka erilaiset lapsuuden liikuntamotiivit heijastuvat aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen. Laakso 1976). 2003, Yang, Telama & Leskinen 2000). Kyselylomakkeen laadinnassa huomioitiin myös aikaisempien vastaavanlaisten aikuisiän liikunta-aktiivisuuden ja koululiikunnan vaikuttavuuden tutkimuksia, jotta vertailukelpoisuus olisi mahdollinen myös muihin tutkimuksiin (Mikkelsson 2003, Penttinen 1999, Pehkonen ym. Keväällä 2007 lähetettiin kysely 1497:lle tehostetun koululiikunnan tutkimusprojektissa olleelle henkilölle. Lomakkeessa kysyttiin neliluokkaisella asteikolla kantaa väittämiin, jotka kuvaavat vastausta kysymyksiin: Miksi harrastatte nykyään liikuntaa. Samalla selvitetään myös kohdejoukon syitä liikkumattomuuteen. Liikunnan harrastamisen motiiveista sekä harrastamattomuuden syistä muodostettiin eksploratiivisen faktorianalyysin avulla ulottuvuudet. Mitkä ovat olleet liikuntaa harrastamattomuutenne syyt viimeksi kuluneen vuoden aikana. Elämänkaaren liikunta-aktiivisuusmuutoksia käsittelevän tutkimustuloksen mukaan liikunnan harrastaminen on vähäisintä elämänkaaren keskivaiheilla, vaikka se olisikin fyysisesti paras ikä harrastaa (Zacheus ym. 2003; Telama ym. Laakson (1981, 23) mukaan ympäristön vaikutukset yksilöön eivät ole automaattisia, vaan riippuvaisia yksilökohtaisista tekijöistä, yleismotivaatiosta ja eri tilannetekijöistä. LIIKUNTA & TIEDE 47, 4 /2010 15. Tutkimuksessa vertaillaan liikunnan harrastamisen motiiveja ja liikuntaa harrastamattomuuden syitä miesten ja naisten sekä tehostusja vertailukouluissa opiskelleiden välillä. Vaikka motiivit muuttuvat elämän aikana, voi jollakin niistä olla vahvempi ja pysyväisluonteisempi vaikutus ilmitoimintaan kuin toisella (vrt. Haastattelun avulla pyrittiin syventämään liikunEEVA PONTO, KL Liikunnan ja terveystiedon lehtori Haukiputaan kunta Sähköposti: eeva.ponto@haukipudas.fi MIKKO PEHKONEN, LitT, KM Erikoistutkija Lapin yliopisto Sähköposti: mikko.pehkonen@ulapland.fi SEPPO PENTTINEN, KT, LitM Liikunnan didaktiikan lehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: seppo.penttinen@jyu.fi HEIMO NUPPONEN, LitT Dosentti Turun yliopisto Sähköposti: heinup@utu.fi ta-aktiivisuudesta saatavaa kuvaa. luokkien oppilaiden, vuonna 2007 29-36 -vuotiaiden henkilöiden, aikuisiän liikunta-aktiivisuuden liittyviä motivaatiotekijöitä. Tämän artikkelin tiedot perustuvat kyselylomakkeeseen vastanneiden ja 17 haastatteluun osallistuneen henkilön antamiin vastauksiin
) Atherosclerosis precursors in children. & Telama. Suomalaisten elämä elämäkertojen valossa. & Rintala, P. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 8: Tutkimusraportteja ja selvityksiä 30. Omien kouluvuosien merkitys liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi kehittymisessä. Amsterdam: Elsevier, 473-483. Penttinen, S. Varstala, V. Teoksessa C 8ouchard. Silvennoinen, M. Jyväskylän yliopisto. 1987 Koululainen liikunnan harrastajana: Liikuntaharrastusten ja liikuntamotiivien sekä näiden yhteyksien muuttuminen iän mukana peruskoululaisilla ja lukiolaisilla. 2002. 1998. Aikuisliikunta. W Loy Jr.. Teoksessa P 8ourdieu (toim.) Sociology in question. 2005. Atherosclerosis precursors in Finnish children and adolescents. Zacheus, T., Tähtinen, J., Koski, P., Rinne, R., Heinonen, 0. & Raitakari, 0. Juva, 67-95. Liikuntanumeron yhteys yläasteikäisten oppilaiden liikuntamotivaatioon. 1994. 1994. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. Liikunta ja tiede 41 15), 19. Teoksessa R. Åkerblom & M. 1999. 2003. Merta niemi & M. & Järvelin M-J. Suomi juoksee. Peruskoulun yläasteen koululiikunta aikuisiän liikunta-aktiivisuuden ennustajana. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 10 11 ), 37-41. Miettinen (toirn.) Suuntana hyvinvointi Mitkä ovat liikunnan mahdollisuudet. Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä, A. A conceptual model for characterizing physical activity Teoksessa J. Physical activity from adolescence to adulthood and health-related fitness at age 31. 1994. Liikunta & tiede 39 11 ), 14-21 Järvikoski, A. Mikkelsson, L. Suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuus Katsaus nykytilaan, trendeihin ja ennusteisiin. The natural history of physical activity and aerobic fitness in teenagers. & Viikko, A. Kunto kouluja aikuisiässä: Kouluiän mitatun kunnon yhteydet aikuisiän mitattuun ja koettuun kuntoon, 25 vuoden pitkittäistutkimus. & G. Yang, X., Telama, R, & Leskinen, E. Studies in sport, physical education and health 14. Nurmela, S. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. 2006. 1998. & Liukkonen, J. Mustajoki, P. Oulu: Oulu regional institute of occupational health. R. 2000. 1971. A 21-year tracking studv, American Journal of Preventive Medicine 28 13), 267-273. Telama, R., Yang, X., & Hirvensalo, M. Jyväskyläläisten nuorten aikuisten liikuntaharrastukset. Telama, R., Yang, X., Viikari, J., Välimäki, 1., Wanne, 0. 1993. Exercise adherence in sport for all from youth to adulthood. P. Shephard & T Stephens (toirn.) Physical activity, fitness and health. Acta Paediatrica Scandinavica Supplement 318, 169-180. Miten elämänkaari jäsentää liikuntakäyttäytymistä. Niemi, 1. The model and key concepts. Jyväskylä: Liikunnan Ja kansanterveyden edistämissäätiö. 2004. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. & Rantanen, T. Kemper, H. Viikari, H.K. Kenyon (toirn.) Sport, culture and societv. Rauma: Rauman opettajankoulutuslaitos. Eichberg, H. Vuoden mittaisen liikuntaintervention vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemäärämismotivaatioon. Socialisation into physical activity: A 6-year follow-up Studv. & Yang, X. 2002. Jaakkola, T., Telama, R. Kenyon, G. X. 1976. London: SAGE, 117-131. A social critic of the judgement of taste. Kuntoutuksen perusteet. P. Helsinki: Suomen Kuntourheiluliitto. 1991. Rajala (toirn.) Kasvatuksen yhteisöt uupumusta, häirintää vai yhteisöllistä kasvua 7 Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 3, 1-12. G. Physical activity and participation in sports of young people in Finland. 1998. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. & Aromaa, A. Jyväskylän yliopisto. London: MacMillan, 71-81. 2003. LÄHTEET Bouchard, C. Physical acticity from childhood to adulthood. Leisure-time physical activity. How can one be a sportsman. Jaakkola, T., Soini, M. Studies in sport, physical education and health 22. Liikuntagallup 1997-1998a. K. Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. Engström, L-M. Teoksessa M. 2000. Liikunta ja tiede 40 15-6), 33-38. Pehkonen, M., Alakangas, J., & Vehkaperä, A. Sosiaalipolitiikka-vuosikirja 1979. 1987 Liikuntaa harjoittavat ruumiit Tampere: Vastapaino. Tehostetun koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. 1985. Aikuisten liikuntatutkimus. & Pehkonen, M. J. Helsinki: Suomen Liikunta ja Urheilu. American Journal of Preventive Medici ne 24 11 ), 22-28. Dishman (toirn.) Advances in exercise adherence. Telama, R., Laakso, L. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sport 4 16), 371-378. C. Tammelin, T., Näyhä, S., Hills, A. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 113, Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, 29-34. Kuinka tärkeää liikunta on terveydelle. Champaign: Human Kinetics, 77-88. Laakso, L.1981. Jyväskylän yliopisto Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002. Distinction. & Härkäpää, K. Sosiologia 23 12), 106-116. Telama, R., Viikari, J., Välimäki, 1., Siren-Tiusanen, H., Åkerblom, H. Laakso, L. Bourdieu, P. European Journal of Physical Education 5 11), 67-87. Ajankäytön muutokset 1990-luvulla Kulttuuri ja viestintä 6. Adolescent participation in sports and adult physical activitv. Participation in organised sport as a predictor of adult physical activity: A 21-year longitudinal study. K., Uhari, M., Pesonen, E., Lähde, P.-L., Pietikäinen, M. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 87/2005 Helsinki. Lihavuus ja diabetes. & Kokkonen, J. Rovaniemi Lapin yliopisto. & Pehkonen, J. 1986. R. & Suoninen, P. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan iutkaisu]e A:146. Liikunta ja tiede 43 16), 18-25. 16 LIIKUNTA & TIEDE 47, 4 /2010. Bourdieu, P. Liikunta ja tiede 43 11 ), 4-13. Roos, J. Helsinki: Tilastokeskus. Koskinen, S., Kestilä, L, Martelin, T. 2004. Champaign, IL: Human Kinetics, 293-318. The continuity of physical activity retrospective and prospective study among older people. Sinevaara-Niskanen & R. 1980. Uhari ltoim. Tammelin, T. 2003. London: Routledge. Vantaa: WSOY Karisto, A. 2005. Hirvensalo, M., Lintunen, T. 2001. & Pääkkönen, H. Pediatric Exercise Science 17 76-88. Liikunnan ja kansanterveyden julkeisuja 16. 2006. Teoksessa P Oja & R. Nuorten aikuisten terveys: Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset 18-29 -vuotiaiden terveydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. & Shephard, R. Liikunnan Ia kansanterveyden julkaisuja 155. Telama (tolrn) Sport for ali. 1991. 2006. 1996. Teoksessa H. S. 2003. A reader on the sociology of sport. Teoksessa J. S. 2003. Vuori, 1., Oja, P. Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö aikuisiän liikuntaharrastuksen selittäjänä: Retrospektiivinen tutkimus
Tai ainakin n.iin voisi päätellä asenteista, joilla suhtaudutaan työelämään siirtymiseen tai työelämästä poistumiseen. Alisuoriutuminen ja vammautumisherkkyys ovat sen ilmiselviä oireita. Suhtautuminen oli kuitenkin yllättävän tyyntä vaikka menestys kesän tärkeimmissä huippu-urheilun tapahtumissa oli vaatimatonta. Vanhempi ikäpolvi tarkkailee tilannetta työelämän paineista sekä sen tarjoamista porkkanoista riippuen. S uomen työväki on leppoistumassa. Tero Pitkämäen keihäspronssi lohdutti, vaikka suvereeniin voittoon olisi riittänyt omaa ennätystä huonompikin tulos. Jatkuva hehkutus ja jokapäiväinen maksimaalinen ponnistelu toivotun suorituksen saavuttamiseksi selvästikin stressaa huippu-urheilun tekijöitä. Ei, menestystoiveista ei ole luovuttu! Kivistön ja Niemisen komiteoiden jälkeen toimeen tarttuu huippu-urheilun muutostyöryhmä. Onko menestystoiveista kokonaan luovuttu kun keskustelusta on kadonnut kiihkeys. Sen toivotaan kääntävän Suomen huippu-urheilun kurssi uudelle menestysuralle. Vastareaktiona kokonaisvaltainen otteen herpautuminen on nähtävissä. Varhainen uran lopettaminen on ongelma erityisesti lahjakkaiden urheilijoiden osalta. Lehdistö armahti urheilijat maltillisella kirjoittelullaan eikä urheilujohtokaan menettänyt asemiaan. Hanna-Maria Seppälän poissaolo latisti koko uintijoukkueen tunnelmat ja johti alisuorittamiseen. Tiukka tavoitteenasettelu voi aiheuttaa epätasapainoa työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välillä, joka pitkittyessään aiheuttaa työkykyä heikentävää työuupurnusta, fyysisiä vammoja ja sosiaalisia vaikeuksia. Kurssin muutosta halutaan ja sitä todellakin tarvitaan sekä riittävät resurssit ja olosuhteet työn tekemiseksi. Suomen kansalaisia kiinnostaa kilpaja huippuurheilu. Suomalaisen kilpaja huippu-urheilun tilanne vaikuttaa hyvin samankaltaiselta. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010 17. Yhteiskunnan poliittinen tavoite työurien pidentämiseksi on vaikeuksissa sekä sen alkuvaiheessa että loppupäässä. Työstressiä voidaan helpottaa tinkimällä tavoitteista ja siirtymällä kevyempään työtehtävään tai työn suorittamiseen. Uutiset ja urheiluruutu ovat säätilan ohella Suomen säännöllisimmin katsotut TV-ohjelmat. Stressaantuneet urheilijat eivät kovasta yrittämisestä ja työnteosta huolimatta säily terveinä ja suorituskykyisinä kilpailuihin saakka vaan sairastavat tai epäonnistuvat H-hetkellä. Määrätietoisen urheiluharjoittelun aloittamisikä on toisaalta pidetty korkeana koska on haluttu antaa aikaa lapsuuden jatkumiselle vaikka nuorten kypsyminen ja sen myötä fyysinen valmius urheiluharjoitteluun alkaa entistä varhemmin. Työelämässä jaksaminen ja viihtyminen riippuvat työntekijän kykyjen ja työtehtävien vaatimusten välisestä tasapainosta. POLTTOPISTEESSÄ Onko Suomen urheilu leppoistumassa. Myös kansalaisten asenteet urheilua kohtaan ovat ilmeisen leppoisat. Työnteon leppoistaminen onkin todettu hyväksi hoitomuodoksi. Vaikuttaa siltä, että Suomen huippu-urheilussa vallitsee vakava epätasapaino tavoitteenasettelun ja urheilijan suorituskyvyn välillä. Urheilu-uran pidentäminen sekä sen alkuettä loppupäässä on mahdollista ja pitäisi nostaa urheilu po Ii i ttiselle agenda lie pohdittaessa keinoja Suomen huippu-urheilumenestyksen kehittämiseksi. Ammattimaisempi ote harjoittelussa ja käytettävissä olevan asiantuntemuksen ja osaamisen hyödyntäminen voisi tuottaa aiempaa parempaa tulosta. Nuorten välivuodet opiskelun lomassa ennen säännöllisen työelämän aloittamista ovat sekä käytännön sanelemia että omia valintoja. Erityisesti nuoret, mutta myös vanhat katsovat, että työelämän ulkopuolinen elämä on oikeaa elämää eikä suinkaan työn tekeminen. Toivottavasti tavoitteenasettelun ja suorituskyvyn välille ei muodostu entistä suurempaa epätasapainoa. Hoito vaivaan tiedetään käytettävissä on työelämästä tuttu leppoistaminen ! KARI L
Ensimmäinen suositus syntyi Japanissa 1990-luvun alussa ja sitä käytetään nykyisin eri puolilla maailmaa liikuntaharrastuksen motivoinnissa. Yäestötasoisissa tutkimuksissa Belgiasta, Sveitsistä, Yhdysvalloista ja Australiasta raportoidaan selviä ikä ja sukupuolieroja päivittäisissä askelissa. Päivittäiset askeleet eroavat myös siviilisäädyn, sosiaalisen aseman ja ammatin perusteella jaotelluissa ryhmissä. Päivittäisistä askelmääristä on annettu myös suositusarvoja, joita hyödynnetään liikuntaneuvonnan tukena. Luokituksen tasot ovat: inaktiivinen ( <5 000 askelta/ 18 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010. Muualla maailmassa miehet keräsivät naisia enemmän päivittäisiä askelia. Tutkimuksissa askelmääriä vertaillaan usein viisiluokkaiseen suositukseen, joka perustuu laajan tutkirnuskatsaukseen päivittäisten askelien yhteydestä terveyteen. Työssä oleville henkilöille kertyy askelia työttömiä enemmän ja työntekijöille enemmän kuin toimihenkilöille. Miehillä askelia on tutkimusten mukaan naisia enemmän ja nuorilla ikäryhmillä enemmän kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Väestötasoisia askelmittarituloksia on julkaistu viimeisen kahdenkymmenen vuosikymmenen aikana kasvamassa määrin eri maista, mutta Pohjoismaista ei aikuisväestön vertailuarvoja ole vielä ollut saatavissa. Hyvin vähän päivittäisiä askelia keräsi neljännes miehistä ja kuudesosa naisista. Suositusten mukaan niitä pitäisi kerätä 10 000 päivittäin. Ensimmäinen väestötasoinen askelmittaritutkimus kertoo, että suomalaiset nuoret aikuiset ottavat keskimäärin 7 500 askelta päivässä. ,S leita kuin miehilla Päivittäin otettujen askelten määrä kertoo fyysisestä aktiivisuudesta. Suomessa naiset ovat miehiä aktiivisempia. Alhainen koulutusja tulotaso sekä avioliitossa eläminen ovat yhteydessä vähäisempään päivittäiseen askelmäärään. Esimerkiksi Sveitsissä ja Belgiassa samanikäiset tutkittavat raportoivat keskimäärin 9000-10000 päivittäistä askelta. Suosituksen mukaan askelmittariin tulisi kertyä 10000 askelta päivässä (Hatano, 1993). S uurten joukkojen fyysistä aktiivisuutta voidaan mitata objektiivisesti askelmittarin avulla. Se on vähemmän kuin muissa eurooppalaisissa askel m ittaustutki mu ksissa. Myös viikonpäivällä on merkitystä askelten kertymisessä: arkipäivinä raportoidaan enemmän askelia kuin viikonloppuisin. Askelmittari on edullinen ja helppokäyttöinen väline kokonaisvaltaiseen vapaaajan ja muun aktiivisuuden arviointiin ja seurantaan
Naimattomat, vanhemmat ikäryhmät ja koulutetut raportoivat vertailuryhmiään enemmän sekä kokonaisaskelia että aerobisia askelia joskaan kokonaisaskelten ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Aerobiset askeleet antoivat jonkin verran erilaisen kuvan osallistujien fyysisestä aktiivisuudesta; sukupuoliero oli samansuuntainen kuin kokonaisaskelissa eli naisilla myös aerobisia askelia oli enemmän kuin miehillä. LASERl-tutkimuksen askelmittaus Tässä artikkelissa esittelemme 30-45-vuotiaiden suomalaisten väestötasoisia askelmittarituloksia ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin Omron Walking Style One (HJ-152R-E) askelmittaria, joka mittaa päivittäisen kokonaisaskelmäärän lisäksi myös aerobiset askeleet. Toimihenkilöt olivat työntekijöitä passiivisempia kokonaisaskelten määrän perusteella arvioituna. Hyvin vähän päivittäisiä askelia keräsi neljännes miehistä ja kuudesosa naisista. Aerobiset askeleet syntyvät 10 minuutin yhtäjaksoisesta kävelystä (vähintään 60 askelta/minuutti), juoksusta ja muusta askelin tehtävästä liikkeestä. Lasten kanssa kotona olevat tai vammautuneet henkilöt raportoivat vähemmän askelia verrattuna työssäkäyviin ja opiskelijoihin. Vain suihkussa käydessä tai uidessa se tuli ottaa pois. Spearmanin järjestyskorrelaatio oli erittäin korkea 0.942 (p<0.001) kuvaten sitä, että molemmilla mittareilla mitatut tulokset asettivat tutkittavat samaan järjestykseen. Askelia kertyi kummallekin sukupuolelle viikon arkipäivinä enemmän kuin viikonlopun päivinä. Kaikissa muiden maiden tutkimuksissa miehet keräsivät naisia enemmän päivittäisiä askelia kun taas suomalaiset naiset olivat jonkin verran miehiä aktiivisempia. Liikuntaa harrastetaan sisäliikuntapaikoissa; kuntosalissa ja jumppasaleissa. 1985) 27-vuotisseurantatutkimusta. Kokonaisaskelmäärä erosi naisten ja miesten, toimenkuvan, ammattiaseman ja viikonpäivien välillä huomattavasti. Osallistujat täyttivät päiväkirjoihinsa kunkin päivän aikana kertyneet askeleet sekä mahdolliset päivän aikana sattuneet keskeytykset tai muut ongelmat. Askelmäärän mittauksen luotettavuuden on todettu olevan hyvää tasoa aikaisemmassa tutkimuksessa (Kuortane Testing Lab, 2007). LASERl tutkimukseen osallistuneista 2 204 miehestä ja naisesta 1874 (84%) täytti kyselylomakkeen ja keräsi päiväkirjaan viikon aikana kertyneiden askelten määrän vuoden 2007 lokakuun ja vuoden 2008 helmikuun välisenä aikana. Naisilla miehiä enemmän askelia Osallistujat ottivat keskimäärin 7 500 askelta päivässä, maksimimäärän ollessa 2 2879 ja minimimäärän 210. Tiedot kerättiin syksyllä ja talvella 2007 -2008 Helsingistä, Kuopiosta, Oulusta, Tampereelta ja Turusta sekä niiden ympäristöistä osana LASER! -tutkimusprojektin (Lasten ja nuorten sepelvaltimotautien riskitekijät, Raitakari ym. 2010) ja toistaiseksi julkaisemattomaan tutkimusartikkeliin (Hirvensalo ym.). Osallistujat saivat ohjeeksi asettaa mittari samaan kohtaan vyötärölle seitsemänä peräkkäisenä päivänä ja pitää sitä siinä koko valveillaoloajan. Kuva: ANTE RO AA LTONEN päivä), alhainen (5 000-7 499), jonkin verran aktiivinen (7 500-9999), aktiivinen (>10000-12499) ja hyvin aktiivinen (2:12 500) (Tudor-Locke & Basset, 2004). LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010 19. Ylemmät toimihenkilöt olivat alempia toimihenkilöitä ja työntekijöitä aktiivisempia ja työttömät, opiskelijat ja lasten kanssa kotona olevat raportoivat työssäkäyviä enemmän aerobisia askelia. Suomalaisten alhainen askelmäärä verrattuna muihin maihin voi selittyä vuodenaikojen tai liikuntakulttuurien erilaisuudella. Aerobisia askelia kertyi keskimäärin 1952 päivässä, maksimimäärän ollessa 14567. Tämän tutkimuksen luotettavuutta arvioitiin vertaamalla Omron Walking Style One askelmittarin antamia tuloksia ActiGraph (GTlM) kiihtyvyysmittariin. Viikonlopun päivinä tutkimukseen osallistujat keräsivät enemmän aerobisia askelia kuin viikolla. Teksti perustuu Jyväskylässä vuonna 2010 pidettyyn esitykseen Sport for Ali -kongressissa (Tammelin ym. Tutkittavat olivat 30-45-vuotiaita. 2008; Åkerblom ym. Turussa ja Oulussa askelmittaritiedot saatiin tutkittavilta joulukuun alkupäiviin mennessä, Tampereella jouluun ja Kuopiossa ja Helsingissä tammi-helmikuun vaihteeseen mennessä. Taulukosta 1 voidaan todeta, että naiset keräsivät päivittäin noin 700 askelta enemmän kuin miehet. Tiet ja jalkakäytävät ovat liukkaita ja ilma on kylmä, joten esimerkiksi työpaikoille ja kauppaan kuljetaan autolla. Myös australialaisiin väestötutkimuksiin verrattuna suomalaisten nuorten aikuisten askelmäärä oli melko alhainen. Suomessa liikutaan todennäköisesti jalan syksyn lopussa ja talvella vähemmän kuin muissa maissa ja muina vuoden aikoina Suomessa. Suomalaiset olivat kuitenkin selvästi passiivisempia kuin muissa eurooppalaisissa askelmittaustutkimuksissa; esimerkiksi Sveitsissä ja Belgiassa samanikäiset tutkittavat raportoivat keskimäärin 9 000-10 000 päivittäistä askelta. Suomalaisilla vähemmän askelia kuin muualla Euroopassa ja Australiassa Verrattaessa keskimääräisiä päivittäisiä askelia aikaisempiin tutkimuksiin suomalaiset nuoret aikuiset olivat jonkin verran aktiivisempia kuin yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa Coloradossa ja Etelä-Carolinassa. Yhteensä 80 prosenttia osallistujista raportoi ottaneensa yli 5 000 askelta ja 18 prosenttia 10000 tai enemmän
Liukkaudella ja kylmyydellä ei tällöin pitäisi olla yhteyttä askelmäärään mutta pimeydellä kylläkin. Tamperelaisilla oli vähemmän sekä kokonaisaskelia että aerobisia askelia kuin helsinkiläisillä mutta enemmän aerobisia askelia kuin turkulaisilla. Tudor-Locken ja Bassettin (2004) viisiluokkaiTAULUKKO 1. Osallistujat raportoivat suuremman kokonaisaskelmäärän Helsingissä ja Kuopiossa kuin Turussa ja Oulussa. Helsingissä ja Kuopiossa aktiivisimmat nuoret aikuiset Tutkimuspaikkakuntien askelmäärät erosivat toisistaan jonkin verran. Vuodenaikojen erilaisilla olosuhteilla voivat selittyä myös paikkakuntien väliset erot askelissa. Päivittäisten askelten ja aerobisten askelten keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh), N:1853 Askelten kokonaismäärä/päivä Aerobiset askeleet/päivä n ka ±kh pa n ka±kh pb Sukupuoli <.001 < 001 Nainen 1060 7824 ± 2925 1068 2318 ± 2141 Mies 791 7089 ± 2774 802 1402 ± 1803 Siviilisääty ' .085 <.001 Naimisissa 1563 7464 ± 2779 1577 1825 ± 1944 Naimaton 284 7832 ± 3395 287 2473 ± 2470 Ikä .127 .012 30 276 7155 ± 2674 279 1715 ± 1908 33 295 7470 ± 2693 299 1911 ± 2046 36 307 7394 ± 3121 308 1764 ± 2181 39 339 7669 ± 2904 342 1843 ± 1951 42 337 7741 ± 2946 341 2039 ± 1972 45 297 7650 ± 2896 301 2266 ± 2218 Koulutus (vuodet) .270 <.001 '.'c 12 427 7392 ± 2808 433 1433 ± 1869 > 12 1421 7568 ± 2907 1434 2074 ± 2085 Toimenkuva .002 <.001 Työssä 1459 7574 ± 2837 1473 1812 ± 1979 Työssä tai opiskelee 89 7626 ± 2859 89 2099 ± 1814 Opiskelija 57 7428 ± 2833 58 2587 ± 2371 Työtön 59 7136 ± 3318 59 2418±2561 Työkyvytön 30 6109 ± 3473 30 1997 ± 2315 Lasten kanssa kotona 118 6998 ± 2716 120 2244 ± 2225 Muu 34 8903 ± 3547 35 3163 ± 2564 Työnkuva .006 <.001 Työntekijä 579 7792 ± 2906 585 1564 ± 2024 Alempi toimihenkilö 324 7735 ± 3021 325 1990 ± 2018 Ylempi toimihenkilö 778 7328 ± 2700 787 2075 ± 1973 Viikonpäivä .001 <001 Arkipäivä 1836 7712 ± 3071 1836 1810±2092 Viikonloppu 1836 7048 ± 3597 1836 2272 ± 2791 a T-testi tai varianssianalyysi b Mann-Whitneyn tai Kruskal-Wallisin testi 20 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 4 /2010. Myös hiihto on suosittu aikuisten harrastus, jota ei kovin paljon muissa maissa harrasteta. Askelmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus. Oulussa ja Turussa askeltutkimus ajoittui syksyn pimeimpään aikaan loka-marraskuuhun, Tampereella tutkimus jatkui jouluviikolle ja Kuopiossa ja Helsingissä askelmittareita käytettiin vielä tammihelmikuussa. Oulun ja Turun nuoret aikuiset raportoivat selvästi helsinkiläisiä ja kuopiolaisia vähemmän askelia ja tamperelaiset jonkin verran vähemmän. Askelten erot voivat selittyä aktiivisuuden muilla eroilla kuten liikuntaharrastuksen ja arkiaktiivisuuden suuremmalla määrällä. Helsinkiläiset ja kuopiolaiset raportoivat enemmän myös aerobisia askelia kuin turkulaiset ja oululaiset. Eron selvittäminen edellyttäisi kuitenkin tarkempaa aluekohtaista selvitystä