Esimerkkejä näistä ovat Liikkumisresepti (palveluketjujen rakentaminen terveysja liikunta-asiantuntijoiden välille), tervesuorni.fi-portaali (liikuntaja ravitsemuskokonaisuuden suunnittelu kansalaiskäyttöön) ja Käypä hoito (lihavuuden hoitomalli). Asiantuntija kiistelevät siitä, miten pitkä on riittävä yöuni. alle 7 tai jopa alle 5 tuntia yössä. Yhteys lihavuuteen on todettu selvänä erityisesti lapsilla. Väsyneenä ei myöskään jaksa lähteä liikkumaan. Kouluikäiseltä sen pitäisi olla vielä yläasteellakin vähintään 10 tuntia. Sosiaalija terveysministeriössä toimivalle terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunnalle annetaan tehtäväksi kansallisten terveysliikuntasuositusten laatiminen kansainvälisiä suosituksia hyödyntäen. LIIKUNTAA, RUOKAA JA UNTA KATRIINA KUKKONEN-HARJULA altioneuvosto antoi kesäkuussa periaatepäätöksen terveyttä edistävästä liikunnasta ja ravitsemuksesta (Sosiaalija terveysministeriön tiedote 164/2008). Sosiaalija terveysministeriön sekä opetusministeriön lisäksi uutena eri toimenpiteitä koordinoivana hallintotahona on maaja metsätalousministeriö. Periaatepäätöksessä muistutetaan hallituksen aiemmasta terveyden edistämisen politiikkaohjelmasta, joka nivoutuu myös useampaan tuoreeseen politiikkaohjelmaan. Käypä hoito -hankkeen suositus liikunnan käytöstä eri sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa valmistuu myös lokakuussa, joten käyttäjäystävällisiä palveluketjuja voi rakentaa tämän suosituksen jatkoksi. Ajoitus on hyvä. Periaatepäätöksessä korostetaan myös tutkimustiedon hyödyntämistä sekä liikuntaja ravitsemuskäyttäytymisen kansallisen, kaikki ikäryhmät kattavan seurantajärjestelmän luomista. Periaatepäätöksessä tuodaan esille useita jo aiemmin aloitettuja hankkeita, joita halutaan edelleen jalostaa toimintamalleja rakentamalla. Kuitenkaan tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että liikapainoa voisi vähentää pelkästään nukkumalla pidempään, vaan tarvitaan pysyviä ruokailuja liikuntatottumuksien muutoksia. Merkittävää on, että ohjelmassa käsitellään ensimmäisenä liikuntaa, kun useissa edeltävissä kansainvälisissä suosituksissa on yleensä edetty ravitsemusvoittoisesti. gov/PAguidelines). Yksi n kertaistaen haitallinen toimintaketju syntyy siten, että mitä lyhyemmän aikaa nukurnme sitä enemmän aikaa on väsyneenä tehdä huonoja valintoja ja vaikkapa syödä runsasenergiaisia pikaruokia. Uudeksi tärkeäksi peluriksi on osoittautunut myös yöunemme. Syöminen ja liikkuminen ovat perustoimintoja, jotka vaikuttavat keskeisesti terveyteen. Aineisto on nyt vapaasti saatavissa internetissä. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi il31ä!i#III•E11...,,....""""il< mJ8Dllll•ltJI mmnh:, •. Lyhyt yöuni altistaa lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen sekä muille valtimotautien vaaratekijöille. Niiden laatimista edelsi laaja-alainen asiantuntijatyö tieteellisen näytön etsimiseksi. Aikuisella liian lyhyt uni on epidemiologisissa tutkimuksissa määritelty laveasti, esim. Lokakuussa valmistuvat uudet Yhdysvaltojen terveysministeriön liikuntasuositukset (www.health
Tuomas Zacheus 16 Ruumiillisuuden ja liikkumisen muodot ja tulkinnat tapauksina skeittaus ja hiphop. Kansainvälisten suhteiden laajentaminen oli tietoisesti valittu linjaus 1970-luvun alusta lähtien. Päivi Atjonen 64 Athlete First -A history of the Paralympic movement. Timo Ståhl 29 POLTTOPISTEESSÄ: Urheilussa ja politiikassa omien sääntöjen noudattaminen on haasteellista. (JJII]~ ~oss~ ! i i J .. Jouko Kokkonen 67 Pekka Litmanen: Urheilujohtamisen ooppera. Nyt sen harrastus on hiipunut kaikissa elämänvaiheissa. Perusoikeuksilla määritetään yhteiskunnan arvoja ja julkisen vallan tehtäviä. Juha Viertola 27 Onko liikunnalla sijaa kuntasuunnittelussa. Jaana Kari LUETTUA 60 Psykologiaa liikuntakasvattajille. Heimo Nupponen, Lauri Laakso, Risto Telama 12 Sukupolven vaihdos näkyy liikuntalajien suosiossa. Leena Kummu 65 Children, Obesity and Exercise. Erot ovat säilyneet samoina kahden viime vuosikymmenen ajan. Mari Lehmuskallio 24 Liikunta on osa kansalaisen perusoikeuksia. Seppo Penttinen 44 KOLUMNI: Älyä saa loukata, ruumista ei. 2 Pääkirjoitus. Ossi Viita 49 Keski-iän vapaa-ajan liikunta auttaa ehkäisemään dementiaa vanhuusiässä. Kari L. Juhana Loueniva, Jukka Vehviläinen, Heimo Nupponen 40 Hyvä, paha, tärkeä koululiikunta. Lauri Laakso 45 Nuorten terveyden edistäminen urheiluseuroissa etenee pienin askelin. Liikuntatuokiot parantavat lasten keskittymiskykyä koulupäivien aikana. Hiihto oli vielä suurten ikäluokkien nuoruudessa harrastetuimpia lajeja. Keskinen 30 LTS 75 vuotta : Maailmalle ja maailmalta. Sarianna Sipilä AJASSA 55 MargaretTalbot ICSSPEn puheenjohtajaksi, Kari Keskinen hallitukseen 56 Suomen ja Kiinan liikuntatutkijat tapasivat Guangzhoussa 56 FIEPkongressi kokosi liikuntakasvattajat Vierumäelle POHDITTUA 57 "Reisistä pois kaikki ylimääräinen''. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Liikuntaa porukassa! Terveyttä edistävää liikuntaa suositellaan yksilöille, vaikka yhteisö, johon yksilö kuuluu, asettaa ehdot liikunnan harrastamiselle ja sen terveysvaikutukselle. Liikunta joutuu aiempaa tiukemmin taistelemaan vetovoimaisuudestaan muiden toimintamuotojen rinnalla. Kari Kalliokoski 71 Väitösuutiset. Susanna Palmi, Hanna-Leena Kekki, Sami Kokko, Marja Penttinen ja Sanna Salmela 47 Arkistoikaamme urheilu! Ossi Viita 48 Politiikkaa ja boikotteja. Suvi Rovio 52 Lihasvoimaa ikääntyneitten kuntoutukseen. Osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin on edelleen yleisempää kaupungeissa kuin haja-asutusalueella. Markku T Hyyppä 8 Nuorten liikuntaharrastus edelleen riippuvainen asuinpaikasta. Ruumiillisuuden ja sen fyysisten ja sosiaalisten tilojen muutokset ovat haaste liikkumisen organisaattoreille, mutta myös liikuntatutkijoille. Lauri Tarasti 36 Koululiikunta vireyttää. Hannu Itkonen & Anna-Maria Nurmi 20 Kulttuuriset merkitykset lasten ja nuorten liikuntakulutuksen taustalla. Sari Stigman 66 Urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2007. Arja Uusitalo 63 Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Kuntien intresseissä on tuottaa kuntalaisille hyvinvointia ja laadukkaita palveluja taloudellisesti ja tehokkaasti. Hannu Itkonen TUTKITTUA 69 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Markku Ojanen 61 Sydänpotilaan suorituskyvyn arviointi. Arja Sääkslahti 70 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Heikki Roiko-Jokela 34 ICSSPE 50 LTS 75 vuotta
Ongelmia syntyy siitä, että kovin monet viittaavat kintaalla liikunnalle. Sosiologi Pierre Bourdieu käytti sosiaalisen pääoman käsitettä ennen Putnamia (Bourdieu 1977, 1980), jonka nimiin sosiaalisen pääoman uusi tuleminen on tapana laittaa. Se korostaa yhteisöllisten tekijöiden tärkeyttä terveydessä ja sen edistämisessä (Hyyppä 2002, 2007, Kawachi ym. Liikkumaan houkutteleminen onkin varsinainen taitolaji. Terveysliikunta on yhteisöllistä, vaikka tämä seikka ei ilmene liikuntasuosituksissa. 2004). Ehkä porukka tai kimppa tai kaveripiiri auttaisi, kuten VIII Liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä Helsingissä 28.-29.8.2007 ounasteltiin. Vaikka ikääntyneistä yhdeksän kymmenestä tietää, että liikunta on terveellistä, joka kolmas ei liiku lainkaan ja joka toinen vähemmän kuin kaksi tuntia viikossa (Crombie ym. Terveysliikuntaa tarjotaan kaikille (Vuori 2007), myös ikääntyneille ja sairaille on omat suosituksensa (Nelson ym. Yhtä yhteisön (tai porukan tai kimpan tai kaveripiirin) ominaisuuksista on alettu kutsua sosiaaliseksi pääomaksi, eikä käsite ole aivan tuore keksintö, sillä sen juuret löytyvät 1800-luvulta, viimeistään sosiologi Emil Durkheimin oivalluksista (Putnam 1993, Hyyppä 2002, 2004, Ruuskanen 2002). 2007). Yhteisön vaikutus terveyteen on toki tunnettu Antiikista saakka, mutta 1930-luvulta lähtien terveyden edistäminen on kohdistunut pikemmin yksilöihin kuin yhteisötekijöihin. Sosiaalisen pääoman ainekset tulisikin liittää liikuntaharrastukseen, sitä tukemaan ja jopa liikunnan korvikkeeksi. Bourdieu määritteli sosiaalisen pääoman keskenään verkostuneiden yksilöiden vallankäytöksi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4/2008 5. ' 1 ' • iime vuosituhannen lopussa alkanut keskustelu sosiaalisesta ympäristöstä kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden määrittäjänä kuuluu terveyssosiologien uusimpaan aluevaltaukseen. Mitä tieteellistä tietoa meillä on porukan, kimpan tai kaveripiirin vaikutuksesta liikunta-aktiivisuuteen. Terveyttä edistävää liikuntaa suositellaan yksilöille, vaikka yhteisö, johon yksilö kuuluu, asettaa ehdot liikunnan harrastamiselle ja sen terveysvaikutukselle. 2008). Sairaat ja vammaiset eivät pysty liikkumaan tarpeeksi, ja ikääntyneet eivät halua osallistu liikuntaharrastuksiin
Näitä kysymyksiä olen joutunut pohtimaan väestötutkimustemme tuloksia raportoidessani, sillä ainakaan yli 30-vuotiaassa väestössä liikunnan määrällä ja laadulla ei ollut itsenäistä vaikutusta eloonjäämiseen Ja sydänja verenkiertoelinten taudeista johtuvaan kuolleisuuteen, kun sosiaalisen pääoman ja muiden eloonjäämistä edistävien tekijöiden vaikutus oli mukana tilastollisissa malleissa (Hyyppä ym., 2006, 2007). Liikunta edistää ja ylläpitää terveyttä, joten ei ole ihme, että sitä on toistuvasti ehdotettu sosiaalisten tekijöiden myönteisen terveysvaikutuksen välittäjäksi. Tämä vihjaus ei tarkoita, etteikö liikunta-aktiivisuus silti voisi välittää yhteisöllisyyden vaikutusta, sillä kausaalisuus ja vaikutusreitti jäävät epävarmoiksi myös ennustavissa pitkittäistutkimuksissa. Elintapoja on esitetty terveysvaikutusta välittäväksi tekijäksi (Hyyppä 2007, Lindström 2008). Toinen käsitteellinen ongelma liittyy sosiaalisten suhteiden moninaisuuteen, josta sosiaalinen pääoma on tällä hetkellä kuumin esimerkki. Aiheesta on julkaistu paljon selvityksiä, jotka osoittavat, että asuinpaikan luonne vaikuttaa terveyteen riippumatta yksilöiden valikoitumisesta ja hakeutumisesta kyseiselle alueelle (Maclntyre ym. M äärittel en sosiaalisen pääom an m yönteiseksi ryhm äintentioon peru stuvaksi kansalaisaktiivisuudeksi, joka ilm aantuu (em ergoituu) kansalaisten keskinäisissä luottam uksellisissa vuoro vaikutusverkostoissa (H yy ppä 2002, 2007). 2007) vaikka mielestäni pitäisi. Uudet tutkimustulokset osoittavat, että yhteisön ominaisuuksien merkitys kansalaisten terveydelle on vähäisempi kuin yksilötason sosiaalisen pääoman ominaisuuksien eli yksilöiden välisten verkostojen ja etenkin keskinäisen luottamuksen. 2006, Lindström 2008). Viime vuosina myös naapuruus tai pikemmin asuinalue on nostanut päätään yksilöiden terveyteen vaikuttavana tekijänä. Johtaako sosiaalinen pääoma liikuntaharrastuksen pariin edistäen siten terveyttä, vai onko liikunnan terveysvaikutus itse asiassa liikunnan sosiaalisuuden seurausta. Sosiaalinen pääoma ei ole mitään edellä mainituista, vaan niistä erillinen yhteisöllisyyttä kuvaava ominaisuus, jonka terveysvaikutuksen välittymisen mekanismi on epäselvä. Suomessa tehdään alan kansainvälistä huippututkimusta, jolla on yhteydet kuuluisaan Whitehall 11 -terveystutkimukseen (Marmot 2004). 2008, Lindström 2008). Muotiin tulleilla tilastollisilla monitasoanalyyseillä yritetään erotella sosiaalisen pääoman yhteisöja yksilötasot toisistaan. Ne syntyvät me-henkisestä peruskulttuurista, joka vaatii kehittyäkseen useiden sukupolvien ajan (Hyyppä 2007). Bourdieuta m ukaillen koro stan sosiaalisen pääom an yksilötason (individual-level) om inaisuutta, kun Putnam koro staa yhteisötasoa (co m m unitylevel ) (Poortinga 2006, Kim ym .2008). Amerikkalaisissa tutkimuksissa naapuruus selitti osan liikuntaaktiivisuuden vaihtelusta, mutta ruotsalaisissa tutkimuksissa naapuruuden vaikutus liikuntaan hävisi kokonaan, kun yksilöiden sosiaalisen osallistumisen vaikutus otettiin mukaan. Tästä seuraa sekaannuksia ja vaikeuksia. Mutta kumpi on muna ja kumpi kana. (Bourdieu 1977 , 1980). 1993). Sosiaalisen aseman vaikutuksia terveyteen on tutkittu paljon, eikä tutkiminen ole yhtään laantunut, sillä sosiaaliluokka erottelee suomalaisetkin terveyden ja kuoleman edessä. Sosiaalisen tuen terveysvaikutuksia on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Terveyssosiologiassa sosiaalisen ympäristön vaikutukset terveyteen on osoitettu ainakin viiden erilaisen yhteisöä kuvaavan käsitteen avulla (Kawachi ym. 2008). Terveysvaikutukset liikunnan sosiaalisuuden seurausta. Liikkuva on aktiivinen aktiivinen liikkuu Sosiaalisen ympäristön vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen on pyritty selvittämään muutamissa tutkimuksissa (McNeill ym. Näin on etenkin pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa, joissa kansalaisten tasa-arvo vallitsee, ja viranomaiset pitävät huolta hyvinvoinnista (Rostila 2007, Kim ym. 2008). Monissa maissa rodullinen eriarvoisuus liitetään terveyteen oikeutetusti. Toisin sanoen, vaikka liikuntaharrastuksen määrissä esiintyy alueiden välistä vaihtelua, yksilöiden ominaisuuksien (kansallisuus, sosiaalisen osallistumisen määrä ja koulutus) vaikutus peittää liikuntaharrastuksen vaikutuksen. Hän ei pidä keskinäistä verkottum ista pelkästään m yönt eisenä, kuten Putn am (Putnam 1993, Hyyp pä 2002, Hyy ppä 2004, 2007). Naapuruutta kuvataan esimerkiksi rikollisuutena, asumistasona, yhdistysten määränä, yleisenä luottamuksena omaan asuinympäristöön, alueella liikkumisen pelkona, vaaliaktiivisuutena jne. Yhteisön ominaisuudelta puuttuu mittareita Sosiaalinen pääoma on yhteisön ominaisuus, mutta yhteisömittareiden puuttuessa sitä mitataan yksilötasolla. Sitä ei pidä sotkea sosiaaliseen pääomaan, josta se erottuu sekä teoreettisesti (Hyyppä 2007) että empiirisesti (Nieminen ym. Käytännössä talkoot, kuoro ja muu vapaaehtoinen yhdessä toimimiseen perustuva kansalaisaktiivisuus täyttävät määritelmäni ehdot, ja väestötutkimusten mukaan ne edistävät hyvinvointia (Hyyppä ym. 2006, 2007, Kim ym. 2008). Ne osoittavat, että sosiaalinen osallistuminen ja vapaaaikana tapahtuva liikunta esiintyvät käsi kädessä. Vai ovatko liikunta-aktiivisuus ja sosiaalinen pääoma kumpikin itsellisiä terveystekijöitä. Näyttää siltä, että liikunnan terveysvaikutuksia tutkittaessa yhteisöllisyyden vaikutusta ei ole huomioitu (Vuori 2007, Nelson ym. Mutta sosiaalinen pääoma tarkoittaa sitä elämäntapaa tai ilmapiiriä, josta kyseiset kansalaistoiminnot ilmaantuvat. Niillä 6 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4 /2008. Sosiaalisella tuella ja sosiaalisella verkostolla tarkoitetaan yksilöiden keskinäisiä suhteita ja niitä mitataan yksilöiden ominaisuuksina. Näin tu lkittuna sosiaalinen pääom a sopii m yös filosofi Raimo Tuomelan (2002) sosiaalisen toiminnan tulkintoihin
Area, class and health: Should we be focusing on places or people. Social capital and health in European welfare regimes: a multilevel approach. S.139-190. Springer, New York. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Marmot, M., 2004. Social capital and health behaviors. Physical activity and public health in older adults. 2007). 2004). lmpivaara 0, Mäki J Leisure participation predicts survival A population-based study in Finland. Julkisten liikuntatilojen rakentamista pitäisi suosia, enkä tarkoita jääkiekkohalleja, vaan kaiken kansan liikuntatiloja. Cambridge University Press, Cambridge. Ovatko nykyiset suositukset kohdallaan 7 Duodecim 123, 2983-2990. Studentlitteratur, Lund. S.215-238. lndividual-level measures of social capital as predictors of all-cause and cardiovascular mortality: a population-based prospective study of men and women in Finland. 2004). Uusien ihmisten tapaamisen pelko, haluttomuus liittyä liikuntaryhmään, ulosmenemisen pelko, kivut ja säryt sekä hengästyminen olivat seuraavaksi tärkeimmät liikuntaharrastuksen esteet (Crombie ym. Crombie, I.K., Irvi ne, L., Williams, B., McGinnis, A.R., Slane, P.W., Alder, E.M., McMurd, M.E.T., 2004. Pohjoism aiden kaltaisissa hyv invointivaltioissa alueiden ja yhteisöjen välinen eriarvoisuus on vähäistä, jolloin yksilötason sosiaalisen pääom an vaikutu s liikunnan m äärään koro stuu. Measurement and socio-demographic variation of social capital in a large population-based survey. MARKKUT. KIRJALLISUUS Bourdieu, P., 1977 La distinction. Kertyykö sosiaalisesta pääomasta kansanterveyttä Yhteiskuntapolitiikka 69, 380-386. Jos tarjolla on yhteisiä elämyksiä, sitä parempi. Maclntyre, S., Maclver, S., Sooman,A., 1993. Why older people do not participate in leisure time physical activity: a survey of activity levels, belief and deterrents. Putnam, R.D., 1993. tori) tai rakennusta (esim. Ouestions de sociologie. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4/2008 7. Vuori, 1., 2007. Terveyspätkäja arki liikunta tehokkaita. Hän toimii Kansanterveyslaitoksessa ylilääkärinä ja vapaana kirjailijana. Hyyppä, M.T., 2004. A systematic review of the literature. Princeton University Press, Princeton NJ. Circulation 116, 1094-1105. Health Promotion International 21, 5-12. Social lndicators Research DOI 10 1007/s11205-007-9199-y Kawachi, 1., Subramanian, S.V., Kim, 0., toim., 2008, Social capital and health. Status Syndrome how your social standing directly affects your health and life expectancy. Social lndicators Research 85, 405-423. Lindström, M., 2008. Yhteiskuntapolitiikkaa (aluesuunnittelu, rakentaminen, kommunikaatio, liikennepolitiikka jne.) koskevat ehdotuksen jätän muille liikunnan puutteesta huolestuneille, mutta julkisten tilojen (public space) merkitystä en voi jättää mainitsematta. Long-term stability of social participation. Tuomela, R., 2002. Recommendation from the American College of Sports Medici ne and the American Heart Association. Social Science and Medicine 62, 292-302. Critique sociale du jugement. Vajaakuntoiset, sairaat ja ikääntyneet eivät yleensä pysty normin vaatimaan fyysiseen aktiivisuuteen. Social environment and physical activity: A review of concept and evidence. Jotain sentään voidaan tehdä sosiaalisen pääoman nimissä: kansalaisia voidaan ohjata myönteisiin yhteisöllisiin harrastuksiin, puuhaamaan, talkoisiin, yhdessä liikkumiseen ja vaeltamaan, tanssimaan, keilaamaan, vapaaehtoisiin ryhmiin ja harrastuksiin. Paris: Les Editions de Minuit. Tiedetään, että kiinnostuksen puute on tärkein ikäihmisten liikkumattomuuden syy (Crombie ym. Tavanomainen arkiliikunta ei riitä terveydeksi, vaan sitä pitää tehostaa (Vuori 2007, Nelson ym. Elinvoimaa yhteisöstä. McNeill, L.H., Kreuter, M.W., Subramanian, S.V., 2006. The philosophy of social practices. Toisin päin kääntäen ryhmään halukkaasti liittyvä ja lajitoverien seuraan hakeutuva on alttiimpi liikkumaan. Yhteisöllisyyden edellytyksiä luomaan Liikuntaa pitäisi harjoittaa vähintään puoli tuntia päivittäin, jotta elimistön kuormitus johtaisi terveysvaikutukseen. Ryhmänpelko, alueella liikkumisen pelko ja toisten ihmisten karttaminen kuvastavat sosiaalisen pääoman puutetta. Porukalla tekeminen motivoi terveysliikuntaan, sillä ihmiset yleensä hakeutuvat lajitoveriensa seuraan. Making democracy work. (Sosiologian kysymyksiä. (Die feine Unterscheide. Surhkamp, Frankfurt, 19831 Bourdieu, P., 1980. Bloomsbury, London. yleinen kirjasto), jonka käyttöön kaikilla on demokraattinen oikeus (Hyyppä 2007). Age and Ageing 33, 287-292. Hyyppä, M.T., Mäki, J., lmpivaara, 0., Aromaa, A., 2007. Springer, New York. Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Ehdotan, että sosiaalisen pääoman ainekset liitetään liikuntaharrastukseen, sitä tukemaan ja jopa liikunnan korvikkeeksi. Macera, C.A., Castaneda-Sceppa, C., 2007. Ruuskanen, P., toim., 2002. Journal of Social Policy 22, 213-234. Poortinga, W., 2006. Social Science and Medicine 63, 1011-1022. Journal of European Social Policy 17, 223-239. A collective acceptance view. Livskraft ur gemenskap om socialt capital och folkhälsa. Kim, 0., Subramanian, S.V., Kawachi, 1., 2008. PS-kustannus, Jyväskylä. Social capital: an individual or collective resource for health. Springer, New York. Teoksessa: Kawachi, 1., Subramanian, S.V, Kim, D., toim., Social capital and health. Paris: Les Editions de Minuit. European Journal of Epidemiology 22, 589-597. Hyyppä, M.T., 2007. Hyyppä, M.T., Mäki, J.,Alanen, E., lmpivaara, O.,Aromaa,A., 2007. HYYPPÄ, LKT Ylilääkäri Kansanterveyslaitoksen Väestötutkimuslaboratorio, Turku Sähköposti: markku.hyyppa@ktl.fi tai marhyy@saunalahti.fi Kirjoittaja on neurologian erikoislääkäri, neurologian (HY) ja kuntoutusopin (TY) dosentti. Hyyppä, M.T., 2002. Julkinen tila tarkoittaa tilaa (esim. Nieminen, T., Martelin, T., Koskinen, S., Simpura, J., Alanen, E., Härkänen, T., Aromaa, A., 2008. Civic tradition in modern ltaly. Hyyppä, M.T., Mäki, J., 2006. on vaikutu sta kyseisen alueen tai yhteisön liikuntaaktiivisuuteen siten, että m itä enem m än yhteisöllä on hyv ää naapuru utta (sosiaalista pääom aa), sitä aktiivisem m in yhteisön jäsenet harrastavat liikuntaa. Mitä sitten olisi tarjolla sosiaaliseksi pääomaksi, sillä eihän sitä voi opiskella, vaan siihen kasvetaan kulttuurin myötä (Hyyppä 2002, 2007). Vastapaino, Tampere 1985, suomennos ja esipuhe Roos JP). PS-kustannus, Jyväskylä. Social capital and physical health. Rostila, M., 2007. Nelson, M.E., Rejeski,W.J., Blair, S.N., Duncan, P.W., Judge, J.O., King, A.C., Carol A. Teoksessa: Kawachi, 1., Subramanian, S.V., Kim, D., toim., Social capital and health
Kerhotai iltapäivätoiminnan laajaa käynnistäminen onkin varteenotettava keino, mikäli organisoitua liikuntaa halutaan tarjota lapsille ja nuorille tasapuolisesti koko maassa. Niihin ovat vaikuttamassa sekä maantieteelliset että kulttuuriset seikat. Teksti: HEIMO NUPPONEN, LAURI LAAKSO, RISTOTELAMA Nuorten liikuntaharrastus edelleen riippuvainen asuinpaikasta Kotipaikan kaupungistumisen aste vaikuttaa nuorten liikuntaharrastuksiin. Osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin on perinteisesti ollut yleisempää kaupungeissa ja maaseudun taajamissa kuin haja-asutusalueella. Ilmastolliset erot ovat suuria, mutta maan eri osat poikkeavat myös yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti toisistaan. Erot ovat säilyneet samoina lähes kahden viime vuosikymmenen ajan. Alueellisten ja paikkakuntakohtaisten tekijöiden on havaittu jossain määrin olevan yhteydessä myös asukkaiden liikuntaharrastuksen, erityisesti organisoidun urheiluseuraharrastuksen määrään. Nuorten osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin on perinteisesti ollut yleisempää kaupungeissa ja maaseudun taajamissa kuin haja-asutusalueella (Telama 1972, Telama & Laakso 1983). S uomi on alueellisesti varsin eriytynyt maa. Toisaalta vielä 1980 -luvulla, kun kouluissa järjestettiin laajamittaisesti koulun 8 LIIKUNTA & TIEDE 45, 4 /2008. Vielä 1980 -luvulla koulujen liikuntakerhotoiminta kompensoi osittain tätä eriarvoisuutta. Myös liikuntakulttuurin alueellisella erilaistuneisuudella on pitkä perinteet (Kiviaho 1973). Liikuntaharrastuksessa alueelliset erot näkyvät selvimmin lajivalintoina
20 15 Maaseututaaj aman 10 ulkoouoli 1991 1993 1995 1997 1999 200 1 200 3 2005 2007 vuosi KUVIO 2. Scheerderin ym. Maaseututaajarnan ulkopuolella asuvista pojista 25 % ja tytöistä 14 % harrasti liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa, kun vastaavat luvut olivat kaupungin keskustan ulkopuolella asuvilla pojilla 40 % ja tytöillä 25 %. Sallis ja Glanz (2006) ovat perusteellisessa katsauksessaan todenneet löytyvän joitakin tutkimuksia, joissa on selvitetty rakennetun asuinympäristön sekä lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä. Maaseudulla taajamien ulkopuolella asuvien osallistuminen urheiluseuratoimintaan oli vähäisempää kuin muilla. Näiden tutkimusten perustulos on varsin samansuuntainen: lapset ja nuoret ovat fyysisesti aktiivisempia, mikäli kodin lähellä on virkistysalueita tai leikkija pelikenttiä, jotka ovat helposti saavutettavissa. Tässä artikkelissa kuvataan 12-, 14-, 16ja 18vuotiaiden liikuntaharrastuksen trendejä erilaisissa asuinympäristöissä. Alhaisin osallistumisprosentti oli maaseututaajaman ulkopuolella asuvilla vuonna 1991 (pojilla 21 % ja tytöillä 10 %). (2005) mukaan asuinpaikan merkitystä liikuntaharrastuksen kannalta on kansainvälisestikin tutkittu varsin vähän. -Maaseututaajama 10 -· 5 Maaseututaajarran ulkoouoli 1991 1993 1995 1997 1999 200 1 200 3 2005 200 7 Vuosi kerhotoimintaa, oli poikien liikuntakerhoihin osallistuminen jopa tavanomaisempaa haja-asutusalueella kuin Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa (Telama & laakso 1983). Tutkijat osoittivat kuitenkin, että Belgiassa urbanisoituneisuuden aste selitti merkitsevästi sekä nuorten urheiluseuratoimintaan osallistumista että muuta liikuntaharrastusta vielä 1960ja -70 -luvuilla, mutta että erot olivat kaventuneet merkityksettömiksi 1990-luvun lopulle tultaessa. Tulos oli samansuuntainen pojilla ja tytöillä, ja se säilyi samana koko tarkastelujakson ajan. Tyttöjen ryhmässä korkein yksittäinen prosenttiosuus oli kaupungin keskustassa asuvilla vuonna 2007 (31 %) . Urheiluseuran ulkopuolella tapahtuvassa harrastamisessa erot eivät olleet yhtä selviä kuin urheiluseuLIIKUNTA & TIEDE 45, 4/2008 9. Tyttöjen organisoitu liikunta vähintään 2 kertaa viikossa asuinympäristön mukaan 40 35 -Kaupungin keskusta 30 ... Poikien organisoitu liikunta vähintään 2 kertaa viikossa asuinympäristön mukaan 60 55 -Kaupungin keskusta 50 45 40 -Kaupungin ulkopuoli '¼35 "3o --Maaseututaaj ama 25 . Tutkimukset olivat pääsääntöisesti Yhdysvalloissa toteutettuja, joten urheiluseuratoimintaa ei eurooppalaisessa merkityksessä niissä tutkittu. Tutkimusvuosi ei osoittautunut merkitseväksi selittäjäksi, joten erot eivät sen paremmin supistuneet kuin kasvaneetkaan näiden vuosien aikana. KUVIO 1. Korkein prosenttiosuus ilmeni vuonna 2007 kaupungin keskustan ulkopuolella asuvilla pojilla (47 %). 25 -Kaupungin ulkopuoli o;.20 ~ 15 .. Omatoimisessa harrastamisessa erot pienempiä Osallistumisessa urheiluseuran harjoituksiin ja kilpailuihin todettiin merkitsevä ero erilaisissa asuinympäristöissä asuvien välillä (kuviot 1 ja 2). Mikä on tilanne 2000-luvun Suomessa ja millaisia muutoksia asuinpaikan urbaanistumisen asteen ja suomalaisnuorten liikuntaharrastusten välisissä yhteyksissä on tapahtunut 1990-luvun alusta lähtien
°5o Maaseututaajama 45 40 Maaseututaajaman 35 ulkopuoli 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Vuosi KUVIO 4. Myös tyttöjen ryhmässä kaupunkilaiset osoittautuivat vähiten harrastaviksi (52 %). Kaupungin keskustassa asuvat nuoret näyttivät harrastavan vähiten organisoimatonta liikuntaa. Onneksi kerhotoiminnan elvyttämiseen on alettu kiinnittää huomiota. Vaikka tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain liikuntaharrastuksen kokonaismäärää, eikä eri lajien harrastamista, oli kotipaikan kaupungistumisen aste merkitsevässä yhteydessä nuorten liikuntaharrastuksiin. Kaupunkilaisnuoret liikkuvat enemmän Liikunnan kokonaismäärä oli maaseudulla asuvien nuorten parissa jonkin verran vähäisempää kuin asutuskeskuksissa asuvilla. ra harr astuksessa (kuviot 3 ja 4). Organisoimattomassa liikunnassa erot olivat osin vastakkaiset siten, että maaseudulla harrastettiin yleisesti hieman enemmän kuin kaupungeissa. Maaseututaajamassa ja sen ulkopuolella asuvien harrastusprosentti oli samalla tasolla (59 %). Maaseudun haja-asutusalueella asuvat nuoret osallistuivat selvästi muita vähemmän urheiluseuratoimintaan. Yhteydet olivat kuitenkin eri suuntaisia urheiluseuraharrastuksessa ja seurojen ulkopuolella tapahtuvassa harrastuksessa. Tutkitun ajanjakson aikana erot eivät muuttuneet merkitsevästi. Erot urheiluseurojen ulkopuolisessa liikunnassa olivat kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin urheiluseuraliikunnassa, joten ne eivät liikunnan kokonaismäärässä kumoa toisiaan. On lisäksi huomattava, että tämän tutkimuksen kohdejoukkona olivat 12-18 -vuotiaat, joille esimerkiksi yksin liikkuminen kaupungin keskustassa ei pitäisi olla ongelma. Poikien ei-organisoitu liikunta vähintään 2 kertaa viikossa asuinympäristön mukaan 75 70 _._ Kaupungin keskusta 65 .r&.. Pojista aktiivisim m iksi osoittautuivat m aaseudun taajam issa asuvat (61 %), eikä eroa vähiten harrastaviin kaupunkilaispoikiin ollut kuin neljä prosenttiyksikköä (57 %). -:::..,.60 ~~-~w•~-::.. Silti kysymyksessä on selvä epätasa-arvo erilaisissa ympäristöissä asuvien välillä. 2005), Suomessa erot olivat KUVIO 3. Joka tapauksessa näyttää ilmeiseltä, että kaupungeissa, erityisesti niiden keskustoissa on pulaa paikoista, joissa nuoret voisivat omaehtoisesti harrastaa liikuntaa. On ymmärrettävää, että pitkät matkat rajoittavat pääsyä seuran harjoituksiin ja että taajamien ulkopuolelta on vaikea löytää riittävästi nuoria joukkueiden kokoamiseksi. Mikäli organisoitua liikuntaa halutaan tarjota lapsille ja nuorille tasapuolisesti maan eri osissa, olisi harkittava kattava kerhoja/tai iltapäivätoiminnan käynnistämistä esimerkiksi koulujen ja järjestöjen yhteistyönä. Vielä 1980-luvulla koulujen liikuntakerhotoiminta osittain kompensoi urheiluseuratoiminnassa ilmenevää eriarvoisuutta (Telama & Laakso 1983), mutta kerhotoiminnan alasajo 1990-luvun alussa merkitsi tämän mahdollisuuden huomattavaa heikkenemistä. Urheiluseuran ulkopuolella harrastivat eniten maaseututaajamien ulkopuolella asuvat nuoret vuonna 2007 (59 %). .~. Tämä ero ei tulosten mukaan ole sen paremmin vähentynyt kuin lisääntynytkään viime vuosikymmenien aikana. Näyttää siltä, että vastoin Belgiassa tehtyjä havaintoja (Scheerder ym. -a--Kaupungin ulkopuoli 01,55 ~. Tyttöjen ei-organisoitu liikunta vähintään 2 kertaa viikossa asuinympäristön mukaan 80T""-----------------------, 75 ------------------------! 70 +----------------------65 --=::..60+------o/~ 45 40-+------------------------1 35 +------------------------! 30-+--------------..-----------1 _._ Kaupungin keskusta -a--Kaupungin ulkopuoli Maaseututaajama Maaseututaajaman ulko uoli 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Vuosi 10 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4 /2008
Scheerder ym . Varianssianalyysissa käytettiin ikävakiointia. Teoksessa Nuorten terveystavat Suomessa. Kun liikunnan harra stam ista voidaan tänä päivänä pitää kansalaisten terveyden ja toim intakyvyn kannalta lähes välttäm ättöm änä toim intana, tu lisi liikuntapoliittisessa päätöksenteossa pyrkiä poistam aan sellaisia tekijöitä, jotka aiheuttavat täm änkaltaista eriarvoisuutta. Nämä vuodet valittiin mukaan siksi, että koulujen kerhotoiminnan radikaalin vähenemisen myötä nuorten osallistumista koulujen liikuntakerhojen toimintaan mitannut kysymys poistettiin lomakkeesta vuonna 1991. Tutkimuksessa on selvitetty valtakunnallisella postikyselyllä 12-, 14-, 16ja 18 -vuotiaiden suomalaisnuorten terveystottumuksissa ajan mukana tapahtuneita muutoksia. Jyväskylän yliopisto. Näin tutkittiin T utkimus toteutettiin Nuorten terveystapatutkimuksen (NTTT) aineistoa käyttäen. Social stratification in adolescents' active sports participation behaviour: a time trend analysis 1969 1999. Liikuntaharrastus. 1972. Urheiluseuran järjestämissä harjoituksissa, kilpailuissa tai otteluissa. Sport organizations and the structure of society. Studies in sport, physical education and health 4. 2005. & Renson, R. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4/2008 11. Asuinpaikkaa tiedusteltiin kysymällä "Millaisella paikkakunnalla asut nykyisin?" ja vaihtoehtoina olivat KAUPUNGISSA, keskustassa tai muussa taajamassa; KAUPUNGISSA, keskustan ja taajamien ulkopuolella; MAASEUDULLA, kirkonkylässä, asutuskeskuksessa tai muussa taajamassa sekä MAASEUDULLA, kirkonkylän, asutuskeskuksen ja muiden taajamien ulkopuolella. Jyväskylän yliopisto Rimpelä, A., Rainio, S., Pere, L., Lintonen, T. & Glanz, K. Scheerder, J., Vanreusel, B., Taks, M. The Future of Children 16 (1 ), 89-108. Telama, R., Nupponen, H., Laakso, L., Pere, L. Secular trends in youth physical activity and parents' socio-economic status from 1977 to 2005. Kaupungistu m isen aste ei ole ainoa eriarvoisuutta aiheuttava tekijä Suom essa, vaan sam a sosiaalisten erojen säilym inen on havaittu m yös eri sosiaaliryhm ien välillä nuorten liikunt aharra stu ksissa (Telam a ym. 1973. Telama, R. Vastaajamäärä on tällä aikavälillä vaihdellut 2832 ja 8390 vastaajan välillä ja vastausprosentti 6177 %. Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia apurahalla numero 119537 (Laakso). Julkaistavaksi lähetetty raportti. Sallis, J. Liikuntaharrastusta mitattiin vuodesta 1991 lähtien kahdella kysymyksellä: "Kuinka usein harrastat urheilua tai liikuntaa vapaa-aikanasi: A. 1983. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset IV Selittävä osa ja yhteenveto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 142. & Rimpelä, A. Tämän jälkeen mittausmenetelmät ovat olleet vertailukelpoiset. Tutkimus alkoi vuonna 1977 ja kysely on toteutettu joka toinen vuosi samaan aikaan vuodesta. Tässä raportissa on keskitytty vuosiin 1991-2007. The role of built environments in physical activity, eating, and obesity in childhood. & Rimpelä M. Telama, R. Tämän tutkimusaineiston avulla voitiin siis tarkastella 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaiden tyttöjen ja poikien liikuntaharrastustrendejä maaseudulla ja kaupungeissa 16 vuoden ajalta. Otos on poimittu väestörekisteristä siten, että keski-ikä on ollut kaikissa ikäryhmissä kaikkina vuosina sama. Nuorten Terveystapatutkimus. 2005. 2008. Lääkintöhallituksen julkaisuja, sarja tutkimukset 4. F. 2006. säilyneet sam anlaisina, vaikka m uutto liikkeen vaikutuksesta tähän tu tkim ukseen osallistuneiden m aaseutu taajam an ulkopuolella asuvien nuorten m äärä oli laskenut vuoden 1977 25 % :sta vuoden 1991 16 % :iin ja vuoden 2007 14 % :iin. 2008). & Laakso, L. Helsinki STAKES. HEIMO NUPPONEN LitT Liikuntakasvatuksen professori mvs Rauman opettajankoulutuslaitos Sähköposti: heimo.nupponen@utu.fi LAURI LAAKSO LitT Liikuntapedagogiikan professori Liikuntatieteen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi RISTO TE LAMAN LitT Liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Liikuntatieteen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: risto.telama@sport.jyu.fi LÄHTEET Kiviaho, P. tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977-2005. (2005) selittävät ero jen häviäm istä juur i kaupungistum isessa tapahtuneilla m uutoksilla, jotka tosin Belgiassa ovat olleet vielä voim akkaam pia kuin Suom essa. Koko tutkimuksen otantaa, aineiston keruuta ja luotettavuutta on kuvattu yksityiskohtaisemmin aikaisemmassa raportissa (Rimpelä ym. Muulla tavoin vapaa-aikanasi?" Kummassakin asiassa oli seitsemän vastausvaihtoehtoa: en lainkaan, harvemmin kuin kerran kuukaudessa, 1-2 kertaa kuukaudessa, noin kerran viikossa, 2-3 kertaa viikossa, 4-5 kertaa viikossa sekä suunnilleen joka päivä. European Physical Education Review 11 (1 ), 5-27. Kuten tulokset osoittivat, toistaiseksi ei kehitys ole kulkenut tähän suuntaan, vaan ero t ovat säilyneet sam oina lähes kahden viim e vuosikym m enen ajan. ja B. Kuvioissa 1-4 esitetään vähintään kaksi kertaa viikossa liikuntaan osallistuvien osuudet. Analyysit tehtiin ANOVAlla seitsemänluokkaisista liikuntaharrastusmuuttujista asuinympäristön neljässä luokassa. Helsinki, 49-69. 2005)
2003; Vasara 2004; Zacheus 2008.) Myös urheilun viihteellinen merkitys on noussut (Elias 1986; Segrave 2000; Robinson 2003). Teksti:TUOM AS ZACHEUS Sukupolve näkyy liik • SUOSIOSSa Eri vuosikymmeninä ja eri elämänvaiheissa suositut liikuntalajit kuvaavat mielenkiintoisella tavalla liikuntakulttuuriin muutosta. Liikunnasta on tullut "koko kansan" puuhaa. Kuntoliikunnan merkitys massatapahtumineen on noussut. Nyt sen harrastus on hiipunut kaikissa elämänvaiheissa. Hiihto oli vielä suurten ikäluokkien nuoruudessa harrastetuimpia lajeja. r1 vaihrlos ntnlnjien J i1 ; 1 ..! M uutaman viime vuosikymmenen aikana liikuntalajien ja liikuntapaikkojen määrä on lisääntynyt ja monipuolistunut ja liikuntaseurojen ja seurajäsenten määrä kasvanut. Tässä artikkelissa kuvaan äskettäin ilmestyneen väitöskirjani (Zacheus 2008) pohjalta suomalaisten liikuntasuhteen yhtä osa-aluetta, omakohtaista liikuntaa sen yhden ilmentymän, harrastettujen liikuntalajien osalta. Liikuntakulttuurin voi siis sanoa muuttuneen. Ammattimainen huippu-urheilu on eriytynyt liikunnan ja urheilun parissa tehtävästä vapaaehtoistyöstä. Aineistona on 3000:lle vuosina 1923-1988 syntyneelle satunnaisotannalla valitulle suomalaiselle vuonna 2004 lähetetty retrospektiivinen kysely, jossa he muistelivat liikuntasuhdettaan 11 1 11 I' 1 12 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4 /2008. Nykyaikuisten suosima kuntosaliharjoittelu taas ei ole kuulunut eläkeikäisten suosikkeihin missään vaiheessa elämänkaarta. (Itkonen 1996; llmanen 1996; Zacheus ym. Huippu-urheilun ohella myös kuntoliikunta on kaupallistunut ja liikuntavälineiden ja varusteiden merkitys kohonnut tärkeämmäksi kuin koskaan. Harrastetut liikuntalajit kuvaavat mielenkiintoisella tavalla liikuntakulttuuriin muutosta, koska eri aikoina eri liikuntalajit ovat olleet "pinnalla"
Kyselyyn vastasi 14 77 henkilöä ja aineisto oli edustava niin ikäjakauman kuin asuinläänin perusteella. 1980-luvulla syntyneistä näin teki vastaavassa iässä enää 11 prosenttia. 1960-luvulla tai sen jälkeen syntyneiden nuoruudessa nämä lajit ovat jo selvästi harvinaisempia. Kaksi ensin mainittua ovat olleet hyvin suosittuja lapsilla ja nuorilla mutta ei aikuisilla, kun taas viimeksi mainittu ei ole vuoden 1991 jälkeen yltänyt kärkiryhmään lapsilla ja nuorilla, mutta aikuisilla se on ollut erittäin suosittua. Jotta voitaisiin jäljittää muutoksia eri liikuntalajien harrastamisessa, on tarkasteluun otettava erityyppisiä liikuntalajeja. Kuviossa 1 näin on tehty vertaamalla kahdeksaa suomalaisten nuoruudessa (alle 20-vuotiaana) harrastamaa liikuntalajia keskenään. Jääkiekko ja salibandy ovat puolestaan moderneja joukkuelajeja. Hiihdon alamäki jatkui myös kolmenkymmenen ikävuoden tuolla puolen (kuvio 2). Hiihdon osalta voidaan puhua suoranaisesta romahduksesta. Vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten alle 20vuotiaana harrastamat tavallisimmat liikuntalajit 55 50 45 40 ., 35 E 1 30 Ii: 25 20 15 10 1923-1939 194 0-194 9 19501959 1960196 9 1970-1979 1980 -1988 (n= 218) (n= 255) (n= 297) (n= 220) (n= 218) (n= 212) _._ Hiihto --Yleisurheilu _.,_Lenkl<eHy -..-Jalkapallo ....,._ Jääkiekko -e-Sallbandy -tKuntosali/voirre~u -Aerobic tähänastisen elämänsä aikana. Yli 40 prosenttia 1920-1940-luvuilla syntyneistä harrasti hiihtoa vielä aikuisiässä, mutta 1970-luvulla syntyneistä näin teki enää kymmenen prosenttia. Jääkiekon (neljästä 33 prosenttiin), salibandyn (nollasta 26 prosenttiin) ja kuntosaliharjoittelun (kolmesta 26 prosenttiin) harrastusosuudet nousivat erityisesti pojilla. Hiihto ja yleisurheilu otettiin kuvioon, koska ne kuvaavat perinteisiä yksilölajeja ja jalkapallo taas on perinteinen joukkuelaji. Hiihdon harrastaminen putosi selvästi sekä tytöillä että pojilla. Pojilla hiihdon pudotus oli vielä jyrkempi kuin tytöillä. KUVIO 1. Niinpä seuraavaksi tarkastellaan muutamia suomalaisten aikuisiän (30-50 ikävuoden) liikuntalajeja. Sitä vastoin lenkkeilyn, jääkiekon, salibandyn, kuntosaliharjoittelun ja aerobicin harrastaminen yleistyi nuorempiin syntymäkohortteihin siirryttäessä. Kuntosalilla liikkuminen sekä aerobicin harrastaminen taas toimivat esimerkkeinä uudenlaisista sisäliikuntalajeista ja lenkkeily (joka tarkoittaa siis juoksulenkkeilyä) on tyypillinen ulkoilmalaji. Harrastettujen lajien kartalla suuria muutoksia Kansallisten liikuntagallupien mukaan suomalaisen aikuisväestön suosituimpia liikuntalajeja ovat jo pitkään olleet kävely, pyöräily, uinti, lenkkeily ja hiihto (Pehkonen 1991a; Nurmela & Pehkonen 1998a; Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006a.) Lasten ja nuorten mielilajit ovat pääosin olleet samoja kuin aikuisväestön lukuun ottamatta jalkapalloa, salibandyä ja kävelyä. 1920-1950-luvuilla syntyneet harrastivat huomattavasti yleisemmin hiihtoa ja yleisurheilua alle 20-vuotiaana kuin nuoremmat ikäluokat. Tytöillä hiihdon harrastaminen putosi 46 prosentista 12 prosenttiin, pojilla 57 prosentista yhdeksään prosenttiin. Yli puolet 1920-1940-luvulla syntyneistä harrasti hiihtoa alle 20-vuotiaana. Sen sijaan juoksu lenkkeily yleistyi aina 1950-luvulla syntyneiden aikuiLIIKUNTA & TIEDE 45 • 4/2008 13. Vain 4-9 prosenttia tytöistä harrasti nuoruudessaan yleisurheilua. Nuoruudessa harrastetut lajit eroavat eri ikäpolvilla. Myös yleisurheilun harrastaminen väheni pojilla rajusti, tytöillä sen harrastaminen pysyi tasaisen pienenä. (Pehkonen 1991b, Nurmela & Pehkonen 1998b; Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-02; Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006b.) Pelkkien suosituimpien lajien vertailu ei kuitenkaan kerro paljoakaan liikuntakulttuurin muutoksesta, koska muutamat perusliikuntalajit ovat olleet suosittuja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Aikuisiän suosikit vaihtuneet hiihdosta juoksuun ja kuntosaliharjoitteluun Pelkkä nuoruuden liikuntalajien tarkastelu ei kerro sitä, mitä lajeja suomalaiset ovat harrastaneet myöhemmissä elämänvaiheissaan
Tyypillistä sisäliikuntaa, kuntosaliharjoittelua 19201940-luvuilla syntyneet eivät juuri harrastaneet missään vaiheessa elämänkaartaan. Kosken (1998) mukaan juuri hiihdon sisältämät elementit vastaavat parhaiten vanhan ajan maatalousyhteiskunnassa vallitsevia merkityksiä. Kun 1920-1930-luvuilla syntyneistä sitä harrasti yli 30-vuotiaana vain prosentti, niin 1970luvulla syntyneistä harrastajia oli jo 19 prosenttia. Heikkala ym. 1980-luvulla maraton14 LIIKUNTA & TIEDE 45, 4 /2008. Hiihto sopii hyvin yhteen näiden piirteiden kanssa. Siirryttäessä eläkeikään pääosa suomalaisten liikunnasta oli perusliikuntaa, kuten kävelyä (yli 60-70 % 1920-1940-luvuilla syntyneistä harrasti KUVIO 3. Vuosina 1923-1939 ja 1940-luvulla syntyneiden suomalaisten tähänastisen elämän aikana harrastamat tavallisimmat liikuntalajit 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 aHe 20v -+Hiihto ( 1923-1939) ---Hilhto (1940-luku) ---Käve~ (1923-1939) --><-Käve~ (1940-luku) --KuntosaH ( 1923-1939) _.._Kuntosa~ (1940-luku) 30-SOv Barrenvaihe yli60v Suomalaisten harrastamista liikuntalajeista erityisesti hiihto on menettänyt suosiotaan. 1920-1970-luvuilla syntyneiden suomalaisten 30-50-vuotiaana harrastamat tavallisimmat liikuntalajit 65 ,-----------------------, 60+-----------------------j 55 45 40 -1-------=~-------------=:,..__----i ~ 35 ii r~----------~------------j 25 +----------::::;a---2-s:-------------j _._ Kävely ----Hlhto ----a-LenkkeHy -M-Unti --Jurll>pa/voinistek.t --Kuntosali/voheilu --+Salibandy kävelyä), pyöräilyä ( vajaa 50 %) , hiihtoa (noin 30 %) ja uintia (noin 15 %). Tällaisen yhteiskunnan kasvateilla on ollut henkilökohtainen suhde luontoon ja he ovat kunnioittaneet sitkeää työntekoa ja puurtamista. Muiden lajien harrastaminen oli hyvin marginaalista puuhaa. lisäksi hiihdossa tarvitaan maataloustyössä vaadittavaa kestävyyttä ja voimaa (llmanen & Itkonen 2000, 28). Hiihdon pudotus oli nuoruuden tapaan myös aikuisena miehillä jyrkempi kuin naisilla. Yleisintä juoksun harrastaminen oli 1950-luvulla syntyneillä, erityisesti aikuisiässä. Harrastamista on saattanut vähentää myös eteläisen Suomen normaalia leudommat talvet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hiihto on ollut koko ajan suositumpaa ennen 1950-lukua kuin tämän jälkeen syntyneillä. Keski-ikäinen juoksee Jos hiihdon harrastaminen on harvinaistunut on juoksulenkkeilyn harrastaminen taas yleistynyt. Jonkin verran jumpattiin ja voimisteltiin (11-16 %), mutta esimerkiksi aerobicsalilla (0 %) tai salibandysalilla (0 %) ei käyty, eikä jääkiekkokaukalossa (1 %), jalkapallokentällä (1 %) tai kuntosalilla (4-6 %) viihdytty. Kun tarkastellaan kolmea 1920-1940-luvuilla syntyneiden harrastamaa liikuntalajia koko heidän tähänastisen elämänsä aikana (kaksi tyypillistä perusliikuntalajia ja yksi tyypillinen sisäliikuntalaji), havaitaan, että hiihdon harrastaminen harvinaistui kävelyn suosion kasvaessa iän karttuessa (kuvio 3). Vauhdikkaat ja monia tilanteita sisältävät joukkuepelit sopivat perinteisiä yksilölajeja paremmin heidän sielunmaisemaansa (Koski 1998, 7). Kuntosaliharjoittelun suosio nousi erityisesti miehillä. Näin on käynyt suomalaisten nuoruudessa, aikuisuudessa ja eläkeiässä. 2003, 14; Vasara 2004.) ja massajuoksutapahtumat tekivät voimakkaasti tuloaan. 1920-1940-luvuilla syntyneistä miehistä kuntosalia harrasti aikuisuudessaan vajaa viisi prosenttia, mutta 1970-luvulla syntyneistä jo yli neljäsosa. KUVIO 2. Naisilla sen harrastaminen väheni 38 prosentista 13 prosenttiin ja miehillä taas 51 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Hiihto hiipuu suuteen saakka. Hiihdon suosion romahdukseen nuoremmilla syntymäkohorteilla voi olla syynä myös se, että se ei enää kuulu kansalaisten elämänkokemuksiin samalla tavalla kuin ennen (Itkonen 1996, 417). Unohtaa ei pidä myöskään lajin ryvettynyttä doping-mainetta vuoden 2001 lahden MM-kisojen massakäryineen. Heidän ollessa 30-vuotiaita kuntoliikunta yleistyi (ks. Syynä hiihdon suurempaan suosioon vanhimmilla syntymäkohorteilla nuoriin verrattuna on saattanut olla se, että suurin osa heistä on viettänyt lapsuutensa maaseudulla. Nuoremmille ikäluokille on ominaisempaa elämän kiivasrytmisyys, lyhytjännitteisyys, pinnallisuus ja tietynlainen aggressiivisuus. Yleisurheilun harrastaminen aikuisiässä oli hyvin harvinaista kaikilla syntymähorteilla. Myös kuntosaliharjoittelun suosio nousi
Ouest for Excitement. LÄHTEET Elias, N. (ed.) 2003. Kinnunen, T. llmanen, K. Helsinki Nuori Suomi. Helsinki: Suomen kuntourheiluliitto. & Ruuskanen-Himma, E. Liikunta ja tiede 35 (1 ), 6-7 Nurmela, S. Teoksessa Houlihan, B. Kuntoilu-, liikuntaja urheilulajien harrastaminen Suomessa vuonna 1991. Segrave, J. llmanen, K. Sport as Escape. Roos, J.P. Kinnusen (2001) mukaan valtaosa erityisesti nuorista miehistä ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä ja haluaisi itselleen lisää lihaksia. 2004. 1986. Kunnat liikkeellä. Hiipuuko hiihto, uupuuko yleisurheilu. Olemme jo nähneet hiihdon harrastamisen hiipumisen. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006b. Koski, P. & Pehkonen, J. Itkonen, H. Pehkonen, J. & Dunning, E. Vasara, E. 2000. Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002. Zacheus, T. London, Thousand Oaks, New Delhi: SAGE publications, 165-183. (eds) The Changing Role of Public, Civic and Private Sectors in Sport Culture. University of Jyväskylä: Department of Sport Sciences, 56-64. Nykyisin miehet hakevatkin punttisalilta ennen kaikkea ulkonäköä ja vasta toissijaisesti voimaa ja terveyttä (Kinnunen 2001, 20, 207-208.) Liikuntakulttuurin muuttuminen perinteisestä arkija ulkoliikunnasta eriytyneeksi, teknistyneeksi, välineellistyneeksi ja kaupallistuneeksi liikuntakulttuuriksi on johtanut melkoisiin muutoksiin liikuntalajien suosiossa. TUOMAS ZACHEUS KT, Tutkija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: tuzach@utu.fi KM Tuomas Zacheuksen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja "Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan erivtvmiseen. Helsinki: SLU. Teoksessa Itkonen, H., Salmikangas, A-K. Pyhät bodarit. 2001. Nurmela, S. Kuntoilu-, liikunta1a urheilulajien harrastaminen Suomessa vuonna 1991. Teoksessa Elias, N. 1991 b. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain: Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. L. Osa 1: Liikunnan harrastaminen. The Business of Sport. Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Antti Karisto Helsingin vliopistoste ja kustoksena professori Risto Rinne. Luonnonmukaisesta arki liikunnasta liikunnan eriytymiseen. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919-1994. Sport & Society. Jyväskylän yliopisto Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja 14. & Pehkonen, J. Helsinki Gaudeamus. Heikkala, J., Honkanen, P., Laine, L., Pullinen, M. 1998. Lapset ja nuoret. Helsinki: SLU. 2003. lntroduction. Kansalaistoimijat ja kunnat liikuntapalvelujen tuottajina Pohjois-Karjalassa. & Heinonen, 0. Osa IV: Liikunnan harrastaminen 15-18-vuotiaiden keskuudessa. A Student lntroduction. Liikunnan ja urheilun maailma 17 / 2003, erikoispainos, 1-23. 1998b. 1998a. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos" tarkastettiin 116.2008Turun vtiopistosse. Kansalaisten liikuttajat. Tämä saattaa olla osoitus miesten kasvavista ulkonäköpaineista. Liikuntagallup 1997-98. 1996. 2003. Nautintoa vai itsekuria. Jyväskylän yliopisto Studies in Sport, Physical Education and Helth 43. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Helsinki: SVUL. Penkkiurheilu ei ole perinnelaji. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus. Valtion liikuntahallinnon historia. juoksusta ja muista "massahölkkätapahturnista'' tuli koko väestön huvia ja suurimmat kaupunkimaratonit alkoivat kerätä Suomessakin tuhansia osanottajia (ks. Liikuntagallup 1997-98. & Ettorre, E. Pehkonen, J. Joensuu: Pohjois-Karjalan Liikunta & Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos. 2003. Helsinki: SVUL. Aikuisten liikuntatutkimus. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006a. Sport and Leisure in the Civilizing Process. Lapset ja nuoret. Liikunta ja elämäntapa. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4/2008 15. 1996. Sutton, C., Laitinen, 1. Kenttien kutsu. Journal of Sport & Social lssues 24 (1 ), 61-77 Smith, S. 0. Suosio on noussut erityisesti miesten keskuudessa. Helsinki: Suomen Kuntourheiluliitto. Vaikka muutamat perusliikuntalajit, kuten kävely, pyöräily, uinti, lenkkeily ja hiihto ovat olleet suomalaisten suosituimpia lajeja vuosikymmenestä toiseen, on liikunnan lajikartalla tapahtunut ja tulee tapahtumaan suuria muutoksia. Kuntosaliharjoittelu puolestaan on esimerkki sisäliikuntalajista, jonka suosio on noussut suomalaisten eri elämänvaiheissa. 1989. Turun yliopisto: Julkaisusarja C 268. & Itkonen, H. Liikunnan ja urheilun tarina. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Proceedings of the 3rd EASS Conference (European Association for Sociology of Sport) held on 2-5 July 2006 in Jyväskylä, Finland. 2000. 2008. Aikuisliikunta. Oxford and New York: Basil Blackwell, 19-26. Roos 1989; Smith 1998; Sutton, Laitinen & Ettorre 2007). 1998. J. & McEvoy, E. Turun yliopisto: Kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja A: 201. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, julkaisu nro 157 Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. 2007 Women's Running Bodies: Persona! Reflections on Running for Fitness and Joy. Helsinki: Gaudeamus. Athletes, Runners, and Joggers: Participant-Group Dynamics in a Sport on "lndividuals" Sociology of Sport Journal 15 (21, 174-192. Robinson, L. Odotettavissa on, että sisäliikunta maksullisine liikuntapaikkoineen tulee yleistymään jatkossakin. 1991a. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa
Ruumiillisuuden ja liikkumisen muodot ja tulkinnat TAPAUKSINA SKEITTAUS JA HIPHOP 16 LIIKUNTA & TIEDE 45, 4 /2008
J yväskylän kesäkuisille liikuntatieteiden päiville valtiovallan tervehdyksen toi opetusministeriön liikuntayksikön päällikkö Raija Mattila. Artikkelillamme haluamme osallistua myös liikuntaja terveystutkimuksen piirissä virinneeseen yksilöjä syyllistävään liikkumattomuuskeskusteluun. Tavoitteenamme on luoda näkökulmia nuorisokulttuuriseen liikuntaan tukeutuen tutkimustyöhömme. Puhuja näki, että liikuntatutkimuksen tuottama tieto ei ole välittynyt parhaalla tavalla sovellettavaan muotoon. Puheessaan Mattila tarttui ajankohtaisiin liikuntatutkimuksen kysymyksiin. Toiseksi katsomme nuorison muuttuneen yhteiskunnallisen aseman edellyttävän tutkijoilta uudenlaista orientaatiota. Suuntaamme katseemme kahteen liikuntakulttuuriseen liikkumismuotoon; skeittaukseen ja hiphop-tanssiin,joiden harrastus on nykypäivän Suomessa varsin laajaa. Tutkimuksen tieteellisen edistymisen lisäksi puhuja korosti yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tieteellisesti laadukkaasti tuotettu tieto ei ole myöskään vaikuttanut suotuisasti väestöryhmien terveyden edistämisessä. Tiedämme vastaavanlaisia nuorison liikunta-aktiviteetteja olevan muitakin ja oletamme ilmaantuvan jatkuvasti lisää nuorten uusia liikkumismuotoja. Usein juuri tällainen nuorten itsensä toteuttama liikkuminen on jäänyt liikuntatutkimuksen katveeseen. Ensinnäkin nuorisokulttuurisella liikunnalla on suuri merkitys väestön kokonaisliikunnassa. Nuorisokulttuurin läpimurto Suomessa ajoitetaan tavallisesti 1950-luvulle, jolloin etenkin populaarimusiikki musiikkituotteineen ja pukeutumistyyleineen jäsensi nuorten elämänmenoa. Nuorisokulttuurista liikettä Mattilan puheet innostivat meitä tämän artikkelin laadintaan. Teksti: HA NN U ITKON EN & ANNA-MARIA NURMI Ruumiillisuuden ja sen fyysisten ja sosiaalisten tilojen muutokset ovat haaste liikkumisen organisaattoreille, mutta myös liikuntatutkijoille. Mattila nosti esiin myös, että eri tutkimusrahoittajien raportointikäytännöt velvoittavat tutkijoita yhä enemmän sitomaan tutkimusta yhteiskunnan todellisuuteen. Syinä ovat olleet juuri monitieteisen tutkimusnäkökulman puuttuminen sekä tutkimuksen suuntautuminen perinteisiin urheiluja liikuntaorganisaatioihin. Mattila käsitteli muitakin isohkoja kysymyksiä, joita tutkijapiireissä on syytä pohtia. (Kaarninen 2006, 9-13.) LIIKUNTA & TIEDE 45 • 4/2008 17. Lopulta Mattila painotti liikuntatutkimuksessa tarvittavan entistä enemmän monitieteellistä lähestymistapaa. Uusi sosialisaatioympäristö Ennen kaikkea nuorisokulttuuri, lisääntynyt kulutus ja erilaiset vapaa-aikatuotteet ovat merkinneet sitä, että nuoret tematisoivat todellisuutta toisin kuin vanhempansa. Lopuksi pohdimme liikunnan organisoimisen ja nuorisokulttuurisen liikkumisen mahdollisia kohtaamispintoja. Uudenlaisia nuorison liikkumisen muotoja valaisemalla osoitamme, että vähäisen fyysisen aktiivisuuden taustalla on yksilötekijöitä laajempia sosiaalisia ja kulttuurisia vaikuttajia. Nuorisokulttuurisen liikkumisen tarkastelua pidämme tärkeänä erityisesti kahdesta syystä. Sukupolvikohtaamisen monimutkaistuttua sekä nuorison fyysinen sosialisaatioympäristö että itse sosialisaatio ovat aiemmasta poikkeavat. Perinteisesti länsimainen nuoruus on nähty siirtymävaiheena lapsuudesta aikuisuuteen ja samalla aikuismaailman normistojen ja kulttuurien omaksumisena (Aapala & Kaarninen 2003, 12)
(Puuronen 2003, 385.) Esimerkiksi Jaana Lähteenmaan tutkimuskatseet kohdistuivat 1980-luvulla vapaamuotoisiin ystäväryhmiin, joita olivat skinit, hiphopparit, undergroundhevarit ja skeittarit (Lähteenmaa 1991). Etenkin kaupungeissa eri sukupolvien tilatulkinnat ovat saattaneet ajautua törmäyskursseille (Harinen et al. Rullalautaliiton ja sen seurojen lisäksi järjestäytyneen muodon ovat saaneet myös Suomen Kilparullalautailijat ry. Hiphop-tanssin oma estetiikka Hiphop-tanssi on esteettisen itseilmaisun muoto. Ruumiillisuuden uudet tilat Uudenlainen sosialisaatioympäristö merkitsee ensinnäkin, että perinteen merkityksen ohentuessa sukupolvien välinen kohtaaminen ruumiillisuuden tulkintoineen on muuttanut muotoaan. (Cassorla 1990, 12-15.) Kaikki kolme liikkumismuotoa ovat säilyneet nuorisokulttuurisina ilmiöinä siitäkin huolimatta, että niitä on pyritty saamaan myös aikuisjohtoisen kulutuskulttuurin piiriin. Nuorten maailmankuvaa sosiaalistavat moninainen media sekä nuorten omat kulttuurit, joiden symbolit liittävät nuoret samalla tavalla ajattelevien joukkoon. Nettisivuillaan järjestö ilmoittaa "Helsingin skeittiohjelmaan 2004-2008" viitaten, että skeittaus on tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvava harrastusmuoto. Voidaan arvioida, että suomalaisnuorten elämää sävytti 1990-luvun alussa valintojen ja tulkintojen tekeminen sekä merkitysten tuottaminen. Toinen muutos kohdistuu ruumiillisuuden fyysisiin tiloihin. ja Tyttörullalautailijat ry. Skeittaus ja kaupunkitilan uudet merkitykset Skeittauksen varhaisilla pioneereilla 1930ja 1940luvuilla oli kokemuksia sekä potkuettä lainelautailusta. Nuorisokulttuurin eriytyessä 1970ja 1980-luvuilla rock ja muut musiikki tyylit muodostuivat yhä keskeisemmiksi nuorten ryhmiä erottaviksi tekijöiksi. Lähteenmaan ystäväryhmiä tarkasteltaessa havaitaan sekä musiikkityylien että ruumiillisuuden manifestaatioiden keskeisyys. Seuraavassa pureudumme lähemmin siihen, millaisia liikkumismuotoja merkityksineen ovat tarkastelemamme ruumiillisuusilmiöt. Kuvaavaa aikuisja nuorisokulttuurin kohtaamisessa on siinä, että hattukamppailut ovat siirtyneet sisätiloihin. Olosuhteiden tunnistaminen ja kulttuuristen valintojen lukutaito voisi hyödyttää sekä julkisen sektorin päätöksentekijöitä että tutkimuksen parissa ahertavia. (Suoranta 2005.) Hiphop-kulttuuri onkin tietyllä tapaa vastakohta aikuisuuden säännöille ja normeille, joita esimerkiksi koulu instituutiona edustaa. Skeittajat ovat organisoituneet Suomen Rullalautaliitto ry:ksi. (Harinen et al. Suomessa skeittaaminen on korostuneesti kaupunkilaispoikien liikkumismuoto. Sosiologit alkoivat puhua ja kirjoittaa yksilöllistyneistä elämäntyyleistä ja -valinnoista sekä elärnänpolitiikasta. Esimerkiksi Anthony Giddens'n mukaan ihmisten jälki traditionaalisen yhteiskunnan ja kulttuurin kohtaaminen ei tapahdu perinteisestä luokka-asetelmasta ponnistaen vaan pikemmin yksilöinä, jotka kohtaavat eksistentiaalista ahdistusta (Giddens 1990). Mäenpää 2005, 18-19). Omilla tilantulkinnoillaan skeittaajien samoin kuin hiphoppareiden voi nähdä haastavan aikuissukupolven funktionaaliset tilatulkinnat. Kun vielä vuonna 1957 kouluhallitus antoi määräyksen hattujen käytöstä talvisaikaan, niin 1980-luvulle tultaessa tällainen normittaminen olisi koettu lähinnä vitsiksi (Kaarninen 2006, 20). Nuorisokulttuurin läpimurrossa kansainväliset vaikutteet olivat merkittäviä. Siten nuorten omia kulttuureita ei voi pitää yhteiskunnassa olevina irrallisina ilmiöinä, koska niillä on merkittävä osuus nuorten aikuistumisessa (Helve 2005). Hiphopin kaltaiset populaarikulttuurin ilmiöt korostavat elettyä elämää, katu tietoutta ja itsemääräämistä. Skeittauksen dokumentointi muun muassa julkaisuihin ja nettiin sekä harrastajien keskustelut ovat tärkeä osa kulttuurista kokonaisuutta. Skeittauksessa onkin kyseessä varsin monimuotoinen ja tavoitteiltaan kirjava kulttuurinen kokonaisuus. Varsinaisen liikkumisen lisäksi skeittarit luovat omaa nuorisokulttuurista kokonaisuutta pukeutumisellaan, musiikkimieltymyksillään ja tilojen rnerkityksenannolla. Yleisemmin ottaen perinteen merkitys nuorison elämänvalintojen suuntana oheni. Suomessa on arvioitu olevan jopa yli 50 000 lajin harrastajaa. Hiphop-kulttuuri tarjosi synnyttyään 1970-luvulla 18 LIIKUNTA & TIEDE 45, 4 ,12008. Kulttuurimme perinteiset arvot ovat korvautuneet yksilöllisillä arvoilla ja yhteiskunnalliset muutokset näkyvät myös vanhempien auktoriteetin vähenemisenä (Helve 2007). Skeittauksen järjestöllinen eriytyminen osoittaa liikkumismuodon kulttuurisen kirjavuuden. 2006, 70-71). Skeittauksen suosio olikin suurinta Yhdysvaltain itäja länsirannikolla. Esimerkiksi skeittauksessa kyseessä on kaupunkitilojen uudenlainen merkityksellistäminen (ks. Ruumiillisuuden fyysisten ja sosiaalisten tilojen muutokset heittävät haasteen liikkumisen organisaattoreille, jotka ovat huolissaan nuorisokansalaisten riittävästä liikkumisesta. 2006, 51-67.) Olennaista on, että liikkumismuoto on säilyttänyt oman kulttuurisen olemuksensa nimenomaan nuorisokulttuurina. (www.rullalauta.fi) Skeittarit järjestävät sekä erilaisia nuorisokulttuurisia tapahtumia että toimeenpanevat lajin SM-kilpailuja. Muun populaarikulttuurin tavoin monimuotoista hiphopia on tutkittava sosiaalisesti tuotettuna
Driver, lan. A hundred years of musicalmovement, from waltz to hip hop. A century of dance. Ilman monitieteistä otetta ja tutkimusta nuorisokulttuuristen liikkumismuotojen ymmärtäminen on mahdotonta. Helve, Helena. Mäenpää, P. Jyväskylä. Lajin kasvusta kertoo parhaiten street lajien SM-kisojen osallistujamäärä, joka on muutaman vuoden kuluessa kasvanut muutamasta sadasta yli 700 osallistujaan (www.espoo2008.fi). Nuorison kapinan teoriaa Ja käytäntöä. London: Hamlyn. Nuorisokulttuuriset liikkumismuodot haastavat tutkijat uudenlaisten avausten tekoon. Skeittauksen organisoituminen useaksi järjestöksi ja katutanssin monet muodot todistavat liikuntakulttuurin eriytymisen jatkumista. 1999. Cassorla, A. Kaarninen, M. Arvojen muutos nuorisokasvatuksen haasteena. Hiphop-tanssi vaatii lujaa jalkatyöta ja on breakdanceen verrattuna liikevarastoltaan monimuotoisempi ja vähemmän kilpailullinen. Teoksessa Alan Light (toim.) The vibe history af hip hop. Nuorison kapinan teoriaa ja käytäntöä. Jyväskylä. Cambridge. Suomalaisen nuorison historia. Hiphop-tanssissa on vaikutteita m uun m uassa reggaeista, soulista ja kam ppailulajeista. Szwed, John, F. The rea! old school. & Kaarninen, M. Nuorisotutkimusverkosto julkaisuja 73. Teoksessa Tommi Hoikkala, Sofia Laine & Jyrki Laine (toim) Mitä on tehtävä. Katutanssin ammattilainen Sara Hirn kokee, että katu kulttuurin parissa oppii joka päivä itsestään jotain uutta. & Itkonen, H. Nuorten ryhmätoiminta Suomessa 1900luvun jälkipuoliskolla. Teoksessa Aapoa, S. Hip hop culture USA ABC-Clio. 2005. Asfalttiprinssit tutkimus skeittareista. Teoksessa Aapoa, S. 2003. Department af Sport Sciences. Tampere. Näkökulmia suomalaisen nuoruuden ja nuorison historiaan. 13) 1l Harinen, P., Itkonen, H. Giddens, A. Nuorisokulttuurin läpimurto. URB 03. LIIKU~TA & TIEDE 45, 4/2008 19. & Kaarninen, M. Research Reports No 3/2007. (toim.) Täältä tulee nuoriso 1950-79. (toim.) Nuoruuden vuosisata. 1980-luvulla hiphopin tanssiliikkeet syrjäyttivät vähitellen valkokankaille ilm estynyttä breakdancea (Driver 2000, 230-234; Price 2006, 21 ). Hämeenlinna. Price, Emmett 111. Helve, Helena. 2006. Teoksessa Elina, Nivala & Mikko, Saastamoinen (toim.) Nuorisokasvatuksen teoria perusteita ja puheenvuoroja. New Yorkin köyhässä Bro nxissa (Szw ed 1999) harra stajilleen jotakin om aa, joka liitti heidät ym päristönsä sosiaaliseen ryhm ään. Sam an tunteen voi hiphoptanssi tarjota harra stajill een nykypäivänäkin. 2000. Helsingin kaupunki. Nuorisoryhmistä 80-luvun lopun Helsingissä. Hiphop on muuttanut paljon ihmisten elämää sekä luonut upeita tanssijoita ja persoonia. Hiphop-tanssia harrastetaan paitsi tanssikouluissa ympäri maailman, myös nuorten omissa ryhmissä. Nuorisotutkimusseura. Hirn näkee, että vaikuttavinta katutanssin ymmärryksessä on sen merkitys harrastajille. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 159. Pihasakeista alakulttuureihin. 2005. Puuranen, V. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 909. (Hacklin 2003.) Sukupolvikeskustelua ja tutkimusta Skeittauksen ja hiphop-tanssin kaltaiset nuorisokulttuurit osoittavat, että ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävää liikkumista syntyy nuorten itsensä toimesta. Teoksessa Tommi Hoikkala, Sofia Laine & Jyrki Laine. Rautopuro, J., Harinen, P. (toim.) Nuoruuden vuosisata. Vantaa. Suomalaisen nuorison historia. University af Jyväskylä. Lähteenmaa, J. Sosiaalista ja kulttuurista pääomaa synnyttävinä aktiviteetteina ja toimintakykyä lisäävinä harrasteina nuorisokulttuuriset liikkumismuodot ansaitsevat myös taloudellista tukea. The Consequenses of Modernity. Nuorisoasiainkeskus. Kolmanneksi pitäisi tutkia, millaisia kulttuurisia merkityskokonaisuuksia nuorisokulttuuriset liikkumismuodot synnyttävät ja ylläpitävät. & Rautopuro, J. Suoranta, Juha. Teoksessa Häggman, K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 909. Tanssi Sara "lil tlex" Hirn. Liikkumista ja terveyttä koskevat kulttuuriset valinnat eivät ole pelkästään yksilöllisiä. 2008. Missä määrin nuorisokulttuurista liikuntaa harjoitetaan ja ketkä ovat asialla. Millaiset tekijät vaikuttavat skeittauksen ja hiphop-tanssin kaltaisten liikkumismuotojen harrastamisen aloittamiseen ja jatkamiseen. Narkissos kaupungissa. Valtiovallan tervehdys liikuntatieteiden päivillä Jyväskylän yliopistossa 4.6.2008. Tutkimus kuluttaja-kaupunkilaisesta julkisessa tilassa. Mitä on tehtävä. 2003. Helsinki. 2003. Päätöksentekijöiden olisi kyettävä uudenlaisiin sukupolvikeskusteluihin, joilla luotaisiin yhteistä ymmärrystä esimerkiksi harrastustiloista. Mattila, R. Nuorten arvojen, maailmankuvien ja katsomusten muutokset. Julkisen sektorin olisi tunnistettava orastavat uudet liikkumismuodot. Julkiselle liikuntasektorille eriytyminen asettaa erityisiä haasteita. ln Itkonen, H , Salmikangas, A-K. 2007. Helsinki Laki. Urbaani festivaali. (Eds.) The Changing Role af Public, Civic and Private Sectors in Sport Culture. & Kaarninen, M. Jyväskylä. 2005. Rullalautailu. Skateboarding: A Sporty Form af Joyful Sociality. New York: Three Rivers. (Driver 2000, 230-234.) Sekä hiphop-tanssi että breakdance ovat nousseet markkinoiden siivittämänä nuorten liikkumismuodoiksi. Hacklin, S. 1990. 1990. 2006. Hiphop-tanssissa tärkeää on oman tyylin luominen ja kehittäminen. Hiphopin poliittinen epäpuhtaus. & McEvoy, E. HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@sport.jyu.fi ANNA-MARIA NURMI, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anna-maria.nurmi@sport.jyu.fi LÄHTEET Aapala, S. Helsinki. Hiphop-kulttuur i m uodostuu neljästä eri taidon lajista: gra ffi teista, DJ:nja M C: n taidoista sekä breakdance-tanssijan eli 6-boyn taidoista. Hiphop-tanssin tai yleisemmin katutanssilajien harrastajamääristä ei ole kuitenkaan tilastoitua tietoa. 2006. Sam oista elem ent eistä huolim atta breakdance ja hiphop ovat kaksi erillistä tanssim uoto a. Helsinki: Laki. 2007. 1991 Hip-hoppareita, lähiöläisiä ja kultturelleja. Olosuhteiden tunnistaminen ja kulttuuristen valintojen lukutaito voisi hyödyttää sekä julkisen sektorin päätöksentekijöitä että tutkimuksen parissa ahertavia
öt ovat alttiina toimiessaan oissa. "Pelkkä" liikunnan tarjoaminen ei selvästikään riitä innostamaan kaikkia osallistumaan. Merkitysten rankingissa lienee yllättävintä perhekeskeisyyden tärkeys. Järjestetäänkö kouluikäisille 20 LIIKUNTA & TIEDE 45 •4/l008. Lasten ja nuorten omien preferenssien ja merkitystulkintojen ymmärtämiseksi nimenomaan heistä itsestään lähtevä tieto ja heille merkityksellisten asioiden hahmottaminen ovat avainasemassa. Koski vat jaettujen intressien toisin sanoen ihmisten (esim. menestyshalu ja 6. extrerne, 5. Tulkinnat merkitärJ<eysjärjestyksistä perustuvat se; httisiin. Tulkinnat eivät synny vain , vaan pitkälti sellaisten vaikuttei. alisen maailman sitä paremmin uurin "kieltä", r ki ty ksellisernyttäytyä (Koski iekkofani saattyksen aikana, ltaan unta: niin iäjän "ylämumUutta tulokulmaa etsimään Muun muassa ylipainoisuuden yleistymisen ja vähäisen liikunnan aiheuttamat ongelmat vaativat uudenlaisten "sisäänmenostrategioiden" etsimistä ja esittämistä eri liikuntamuodoissa. Berger&: LuckHyvin laaja liikunnan llään lukuisia suppeien ja liikuntamuodin ivat yleensä monis~ensiteeteillä. (Esim. ,) ' p 200 taa t mutta ei komea oli mo", Teksti: MARI LEHMUSKALLIO uriset merkitykset sten ja nuorten ~-untakulutuksen taustalla 1 uri matehastrt~oihin, sosiaaiin-;-'abstral1ihin aatteisiin merki~ä ja viestejä kantavien ~ ~järjestelmis tä. Tämän vaateen johdattelemana seuraavassa tarkastellaan, minkälaiset kulttuuriset merkitykset näyttäytyvät tärkeimpinä kouluikäisten liikuntakulutuskäyttäytymisessä: liikuntapalvelujen, penkkiurheilupalvelujen ja liikuntahyödykkeiden kulutuksessa. Liikunnassa tärkeintä hyvä olo ja mieli Kuluttaessaan liikuntaseurojen, koulujen (kerhot, iltapäivätoiminta), liikuntayritysten, yhdistysten sekä kuntien tarjoamia liikuntapalveluja lapset ja nuoret kohtaavat kulttuurisia merkityskokonaisuuksia seuraavanlaisessa tärkeysjärjestyksessä: 1. Perinteisistä poikkeavia merkityksiä on omaksuttava esimerkiksi muilta nuorisokulttuurin sektoreilta. Se herättää väistämättä kysymyksen: löytyykö lasten ja nuorten perhekeskeisyyden kaipuulle, perheenjäsenten kanssa yhdessä liikkumiselle, mahdollisuuksia tämän päivän liikuntapalveluissa. Liik~ ~utuu aiempaa tiukemmin taistelemaan ~ vetovoi'ihe isu~destaan muiden toimintamuotojen ';inn~lla.\Siksi on syytä tutkia liikuntaa myös yhtenä vapaa-aran elämysteollisuuden ja kulutuskulttuurin \ 6r1uotofla.~Jeskeisessä osassa ovat liikuntaan ..a kytl<eytyvät kulttuuriset merkitykset. pinnallisuus (kuvio 1). Tarkastelut perustuvat 442 viidesluokkalaisen ja 380 yhdeksäsluokkalaisen turkulaisoppilaan keväällä 2004 antamiin tutkimusvastauksiin. perhekeskeisyys tai fyysisyys, 4. hyvä olo ja mieli, 2