, ELÄMÄNTAPAA '-L . "' TYÖMATKA lHU ON OSA ULKOILEVAA .. TERVEYSTIETO: HYVINVOINTI OPISKELUN KOHTEENA • ('\ ···• t . .••f'.',·-ONKO LIIKUNNALLA VARAA OLLA LIITTOUTUMATTA?
Hyvä medialukutaito yhdistettynä terveyslukutaitoon antaa työkaluja hallita pirstaleista terveystietoa ja kiihtyvää terveysviestintävyöryä. Sitä ennen julkatriina.kukkonen-harjula@uta.fi kistetaan lasten lihavuuden Käypä hoito -suositus sekä Suomen Akatemian ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin järjestämän lihavuuskonsensuskokouksen päätteeksi toimenpidesuositukset terveydenhuollolle ja muille toimijoille. Syksyn aikana moni aikoo osallistua erilaisiin koulutuksiin. Suomalaisista nuorista on kasvamassa yhä terveyslukutaitoisempia aikuisia. Opetusministeriö on tänä vuonna laatinut ohjeet avoimesta tieteellisestä julkaisemisesta. Tiedonvälityksen kehittyminen ei kuitenkaan poista tarvetta perinteisille asiantuntijatapaamisille, joissa voi vaihtaa 'online'-mielipiteitä tutkimustuloksien tulkinnasta ja soveltamisesta. Media on tärkeä terveysvaikuttaja. Tutkija voi myös lähettää omat tuloksensa esitettäväksi ja lukea muiden 2 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005. Lokakuisten Liikuntalääketieteen Päivien teemana on Terve laskokousosallistujien tuotokset sähköisesti. Resursseja ei kannata tuhlata keskenään kilpailevien samanaikaisten tapahtumien rakentamiseen. TERVEYDEN LUKUTAITOA JATAYDENNYSKOULUTUKSEN KOORDINAATIOTA KATRIINA KUKKONEN-HARJULA ämä numero tarkastelee terveyden ja liikunnan yhteyksiä useista eri näkökulmista. Liikuntatieteellisellä Seuralla on kotisivuillaan Koulutuskalenteri-valikko, johon kukin kouluttajataho voi itse lisätä tiedot järjestämästään tilaisuudesta. Lasten ja nuorten terveys on esillä myös syksyllä. Myös tutkimusraportteja voidaan julkaista nopeasti kaikille avoimissa sähköisissä open access -julkaisuissa. Nykyisin koulutukseen voi usein ilmoittautua internetin kautta. Tuloksekasta ja stimuloivaa koulutussyksyä ten ja nuorten liikunta. Aikuisväestön elintapojen kuten liikunnan ja ravitsemuksen muutoksissa on nähtävissä paljon myönteisiä piirteitä. Tätä kannattaa käyttää hyväkseen ja samalla tarkistaa, millaista koulutusta muut tarjoavat. Peruskoulun ja lukion uusien opetussuunnitelmien perusteissa terveystieto on saanut aseman, jossa se rinnastuu muihin tärkeisiin yleissivistäviin aineisiin. Terveysargumentteja käytetään markkinoitaessa tavaroita, tuotteita, palveluja ja ideologioita. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudesta saamme tuoretta tutkimustietoa Laps Suomen -hankkeesta. Toisaalta internet antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet koordinoida koulutustilaisuuksien ja kongressien järjestämistä
Suomalaisista nuorista on kasvamassa yhä terveyslukutaitoisempia aikuisia . Terveydenhuollossa on nyt otollista maaperää liikunnan edistämiselle. Erkki Vasara 40 Liikuntalääketieteen keskukset arvioitiin. Paljonkin, jos on uskominen tutkimusprofessori Mika Pantzariin. 4 Arjen oma liikunta lasten liikunnan perusta. He mieltävät liikunnan ja oikean ravitsemuksen kuuluvan kiinteästi terveelliseen elämäntapaan. Timo Ståhl 28 Onko liikunnalla varaa olla liittoutumatta. Satu Helakorpi 23 Odotettavissa aiempaa aktiivisempi vanhuus. Lauri Tarasti LUETTUA 46 Virikkeitä terveystiedon opetukseen 46 Terveystieto tutuksi 46 Kuntoilijan käsikirja 48 Vesijuoksijan käsikirja TUTKITTUA 51 Väitösuutiset. Me syömme terveellisemmin, tupakoimme vähemmän ja liikumme enemmän vapaa-ajallamme kuin vielä 1970-luvun lopussa. Vuodesta 1995 voimassa ollut Suomen EU-jäsenyys määrittää paljon maamme liikunnan kansainvälisistä yhteyksistä, ja pohdittavaa riittää . Kansalaiset myös luottavat median terveysviestintään . Tiina Heinonen 42 Liikunta ja ikäihmisten toimintakyky Kovaa näyttöä odotetaan edelleen Saija Karinkanta, Jarmo Malmberg TAPAHTUMIA 41 Terveysliikunta verkostoituu Eurooppaan. Mitä yhteistä on liikunnalla ja kuluttamisella. Siitä on osoituksena Liikkumisreseptihankkeen sisällyttäminen useisiin merkittäviin kansallisiin ohjelmiin sekä lääkärien kiinnostus. Työmatkaliikunta puolestaan ei ole viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt. Juha Heikkala 29 Työmatka on osa ulkoilevaa elämäntapaa. Opetussuunnitelmien perusteissa terveystieto on saanut aseman, jossa se rinnastuu muihin tärkeisiin yleissivistäviin aineisiin. Työmatkaulkoilijalle työmatka on virkistäytymistä . Suomalaiset ovat ravitsemusja liikuntasuuntautuneita ihmisiä. Tämä on haaste liikuntakulttuurin perinteiselle sporttiselle identiteetille. Oulun ja Lapin lääneissä tehty seuranta osoittaa, että reilu viidesosa nuorista liikkuu harvemmin kuin kerran viikossa . Heimo Nupponen, Titta Halme, Susanna Parkkisenniemi 10 Tunti päivässä kertyy vain joka toiselle kouluikäiselle. Moniin liikuntalajeihin yhdistyy kuluttaminen ja liikuntaa mainostetaan samanlaisilla tekniikoilla kuin vaikkapa lomamatkoja tai henkilöautoja . Pauliina Aarva 18 Hyvinvointi opiskelun kohteena. Se voi olla myös harrastus. Pekka Oja 43 Integraatio etenee kokeiluhankkeiden kautta. Tommi Sulander 25 Liikkumisreseptihanke arvioitu kokeilusta käytäntöön. Tuija Tammet/n 14 Terveysuutisiin luotetaan. Arja Liinamaa 20 Arjen valinnat aiempaa terveellisempiä. Annukka Valkeapää, Marjo Neuvonen, Olavi Paronen, Tuija Sievänen 33 Ulkoilulajit murroksessa riittääkö perinteisten lajien vetovoima. Tapa kulkea työmatka on paljon muutakin kuin keino päästä paikasta toiseen. Eeva Soim~ Panu Könönen 37 Liikunnan ulkomaansuhteissa on siirrytty itäyhteistyöstä Brysselin syleilyyn. Miten tuotteistaa liikunnan asiantuntemus ja välittää se perinteisen toiminta-alueemme ulkopuolelle. Tämän päivän eläkeikäisillä on parempi toimintakyky ja terveys kuin ikätovereillaan muutama vuosikymmen sitten. Leikki ja omaehtoinen liikunta ovat edelleen lasten päivittäisen fyysisen aktiivisuuden perusta, osoittaa 3-12 -vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta kuvaava LAPS SUOMEN -tutkimus. Kari Koivumäki 45 ICSSPE isännöi liikunnanopetuksen maailmankongressia. Liikunta ja muu terveyskäyttäytyminen ovat aktiivisen ikääntymisen avaimia
Leikki ja omaehtoinen liikunta ovat edelleen lasten ja nuorten päivittäisen fyysisen aktiivisuuden perusta osoittaa valtakunnallinen 3-12 -vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta kuvaava LAPS SUOMEN -tutkimus. F yysisen aktiivisuuden kokonaismäärään on viime vuosina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Alle 12-vuotiaiden suomalaislasten liikunta-aktiivisuuden määrästä ja laadusta on tietoa vain muutamista, pääosin 9 12 -vuotiaita käsitelleistä tutkimuksista. Alle kouluikäisten LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 5. Lisäksi kyseiset tutkimukset ovat kovin eri ajoilta. Verrattuna Tilastokeskuksen vuonna 2002 julkistamaan tutkimukseen koululaisten vapaa-ajasta tulokset olivat samansuuntaiset. Liikunta-aktiivisuuden mittaamisen ongelmat ovat tunnettuja. Yksilöiden liikuntamäärien väliset erot olivat erittäin suuret. Jos halutaan tietoa suuresta määrästä henkilöitä, lähes ainoa menetelmä on kirjallinen kysyminen. Valtakunnallisen LAPS SUOMEN -tutkimuksen tarkoituksena on kuvata 3 12 -vuotiaiden suomalaislasten liikunnan määrää ja muotoa sekä heidän erilaisia liikuntaympäristöjään. Yhdeksän lasta kymmenestä liikkui päivittäin vähintään puolen tunnin ajan. Alle 9 vuotiaat lapset eivät kuitenkaan pysty itse vastaamaan lomakkeisiin riittävän luotettavasti. Varsinkin aktiivisuuden määrien vertailu on vaikeaa, koska tutkimuksissa on käytetty erilaisia mittausmenetelmiä, mittayksiköitä ja raportointitapoja. Taulukossa 1 on esitetty joitakin 3 12 vuotiaiden suomalaisten lasten liikunta-aktiivisuustutkimuksia, joiden tuloksiin voidaan osittain verrata LAPS SUOMEN -tutkimuksen tuloksia. Nuorimpien lasten tiedot on kerättävä lasta hoitavilta aikuisilta. Tutkimusta toteutetaan LIKES-tutkimuskeskuksen Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikössä (UNET). Noin kymmenesosa lapsista ei liikkunut käytännöllisesti katsoen lainkaan. Liikuntaaktiivisuudella ymmärretään tässä fyysistä aktiivisuutta, joka ilmenee lapsen päivittäisissä muissakin kuin puhtaasti liikunnallisissa toiminnoissa. LAPS SUOMEN -tutkimuksessa oli käytössä kaksi tapaa: kyselylomake ja lapsen kanssa yhdessä täytetty kuvatai aikajanapäiväkirja. Keskiarvotulokset kuvaavat vain yhtä puolta lasten liikunnasta
3-12 -vuotiaiden suomalaislasten liikunta-aktiivisuustutkimuksia Tilastokeskus 1984; 2002 10-14 V min/vrk Hel'Vf&~lRJ 10V mirl/vrk STRIP; Sääkslahti 2005 37 V min/vrk ~ym.ttff 817 V f/Vko EURO; Nupponen & Telama 1998 11 16 V Vvko WHO·Kannas .2004 11 15v t/vko Em. Vanhemmat raportoivat 3-8 -vuotiaiden lasten ajankäyttöä kuvallisen päiväkirjan avulla kuutena peräkkäisenä päivänä. Päiväkotiajan. 3-6 -vuotiaiden lasten päiväkotiajan liikuntamäärässä ei ollut suuria ikäeikä sukupuolieroja. 2000; Tammelin 2004 180 160 140 min \ 120 100 80 3v 4v 5v 6v 7v 8v 9v 10v 11v 12v 1-apojat tytöt 1 Kuvio 1. Tutkimus toteutettiin Hämeenlinnan, Jyväskylän, Oulun, Rovaniemen, Savonlinnan/ Joensuun, Turun ja Vaasan kaupungeissa sekä näiden ympäristökunnissa. 3-6 -vuotiaiden lasten ajankäyttö kirjattiin erikseen päiväkodissa ja kotona pidettäviin päiväkirjoihin. Lapset merkitsivät kymmenen minuutin tarkkuudella aktiivisuutensa tason koko vuorokauden ajalta. Artikkelissa esitetyt liikunta-ajat ovat yli mittauskertojen ja päivien laskettuja päiväkohtaisia jakaumia, summia ja keskiarvoja. Lasten päivittäinen liikuntamäärä 3-8 -vuotiaat. Lapset liikkuivat eniten keväällä ja vähiten syksyllä ja talvella niin arkikuin vapaapäivinäkin (kuvio 2). Viikonlopun päivien liikunta-aktiivisuuden keskiarvo oli 3-6 -vuotiailla 123 (pojat 127, tytöt 119) ja 7-8 -vuotiailla 137 (pojat 144, tytöt 131) minuuttia (kuviol). LAPS SUOMEN -tutkimuksen toteutus Vuosina 2001-03 toteutettuun tutkimukseen osallistui 5386 vuosina 1989-1999 syntynyttä lasta 84 päiväkodista ja 58 koulusta seitsemän seutukunnan alueelta eri puolilta Suomea. 2002; Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002: Lapset ja nuoret 2002; Heinonen ym. Koulun alkuvaiheessa poikien ja tyttöjen liikunta-aktiivisuuden ero oli siten suurempi kuin päiväkoti-iässä. Päiväkotipäivän ulkopuolella lapset liikkuivat lh-lh 45 minuuttia. Päiväkirjan täyttäjä valitsi annetuista aikaväleistä (1-15 min, 15-30 min, 30-60 min, yli 60 min) sopivimman kunkin toiminnon kohdalla. Tutkimusjaksoja, joilla pidettiin päiväkirjaa, oli vuoden aikana neljä liikunta-aktiivisuuden vuodenaikaerojen selvittämiseksi. ohella on tutkittu liikunnan useutta ja/tai intensiteettiä mm. 2001, Holopainen ym. Taulukko 1. Liikuntaan päivittäin käytetty aika määritettiin edellä mainittujen aikavälien luokkakeskiarvojen avulla. Päiväkirjassa oli kuvattuna 20 toimintoa ja paikka lapsen muiden toimintojen ylöskirjaamiselle. 2000, Sääkslahti 2005). Yli 98 prosenttia lapsista liikkui arkija vapaapäivän aikana keskimäärin vähintään puoli tuntia ja 94 prosenttia lapsista liikkui tunnin tai kauemmin. seuraavissa: LASER 1, Telama & Yang 2005; NTTT, Hämäläinen ym. Vapaapäivän keskimääräinen liikunnan minuuttimäärä (mittausmenetelmänä 3-Sv kuvapäiväkirja ja 9-12v aikajanapäiväkirja) min kesä syksy talvi kevät 1-a3-6v 7-8v ....,._ 9-12v 1 Kuvio 2. Päivittäinen liikunta-aktiivisuus vaihteli puolentoista ja kahden tunnin välillä. 1982; Liimatainen 2000; Nupponen 1981, Silvennoinen 1979, 1987; Sääkslahti ym. 3-12 -vuotiaiden lasten keskimääräinen liikunnan määrä vapaapäivisin eri vuodenaikoina (mittausmenetelmänä 3-Sv kuvapaiväkirja ja 9-12v aikajanapäiväkirja) 6 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 lasten liikunta-aktiivisuuden osalta tulokset ovat samansuuntaisia STRIP-projektin tulosten kanssa (Sääkslahti ym. Päiväkirjan täyttäjällä oli käytettävissään kuusi aktiivisuusluokkaa; nukkuminen, makaaminen, istuminen, kevyt toiminta, liikunta ja raskas liikunta, joista päiväkirjassa oli annettu esimerkkitoiminnot. 7-8 -vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus oli samantasoista arkija vapaapäivinä. Aikajanapäiväkirjaa pidettiin kahden peräkkäisen vuorokauden ajalta. 9-12 -vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuustiedot kerättiin aikajanapäiväkirjalla. 3-8 -vuotiaiden lasten vanhemmat ja 9-12 -vuotiaat lapset itse täyttivät kyselylomakkeen tutkimuksen alussa
Päiväkotipäivän aikana yli 80 %, päiväkotipäivän jälkeen 50 % ja vapaapäivänä 70 % lapsista leikki ulkona puoli tuntia tai kauemmin. Kohtalaisen raskaan liikunnan määrä lisääntyi iän myötä. Liikunta oli runsainta keväällä (kuvio 2). Kävelemiseksi ei kirjattu sisällä kävelyä, esimerkiksi huoneesta toiseen siirtymisiä. Sisäleikit määriteltiin tässä tutkimuksessa paikallaan tapahtuviksi ja lasten sisäliikunta merkittiin toimintokohtaisesti esimerkiksi jumpaksi, musiikkiliikunnaksi tai peleiksi. ulkopuolisessa liikunta-aktiivisuudessa sukupuolierot olivat pieniä, mutta ikäeroja oli hieman enemmän kuin päiväkotiajan liikunnassa. 9 12 -vuotiaiden poikien ja tyttöjen liikuntaan päivittäin käyttämä aika vaihteli huomattavasti yksilöiden välillä. 9-12 -vuotiaiden lasten osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin (%) < 1 krt/Vlt 1-3krW!t 4-lkitlvt 7 krt/Vlt Harra lapsia" % Po 10v 11v 12v yht 7 2 4 2 4 3 4 4 3 3 43 41 46 35 41 36 41 40 44 40 40 5 8 11 17 10 3 5 10 5 8 2 a 57 52 61 55 56 41 49 46 59 49 52 3v 4v 5v 6v 7v 8v 9v 10v 11v 12v l--11Syksy pojat Syksy tytöt --Talvi pojat -0-Talvi tytöt 1 Kuvio 3. Lapset liikkuivat joko kohtalaisella tai raskaalla intensiteetillä, mutta vain harva liikkui molemmilla intensiteeteillä. Pojat harrastivat kaikissa ikäryhmissä tyttöjä enemmän sekä kohtalaisen raskasta että raskasta liikuntaa. Pojat liikkuivat noin puoli tuntia tyttöjä enemmän kaikkina vuodenaikoina. Yksitoistavuotiaat lapset liikkuivat vähiten (kuvio 1). Ulkoleikit laskettiin fyysiseksi aktiivisuudeksi ja niistä kertyikin suurin osa lasten päivittäisestä liikunnasta sekä arkena että vapaapäivinä. Päiväkotitai koulumatkan kokonaan kävellen tai pyörällä kulkeneiden lasten osuudet (%) LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 7. 9-12 -vuotiaat lapset jaottelivat päiväkirjassa harrastamansa liikunnan kahtia sen raskauden mukaan. Vajaa 90 % lapsista liikkui vähintään puolen tunnin ajan ja 80 % tunnin ajan päivittäin. Käveleminen ja juokseminen olivat yleisimmät 3 6 -vuotiaiden lasten liikkumisen muodot. Lasten päivittäisen liikunnan muodot 3-8 -vuotiaat. Kuusivuotiaat pojat ja tytöt liikkuivat nuorempia lapsia enemmän. Lapsista noin puolet käveli päiväkotiaikana ja sen ulkopuolella arkena sekä vapaapäivänä. Noin viidesosalla lapsista juoksu oli yksi Taulukko 2. Lasten päiviin kuului enemmän kohtalaisen raskasta kuin raskasta liikuntaa. Vapaapäivänä liikuttiin keskimäärin enemmän kuin arkipäivänä. Kaikissa ikäryhmissä päivittäin liikkuvien poikien osuus on suurempi kuin tyttöjen. Liikunta-aktiivisuuden keskiarvo oli 14 7 minuuttia päivässä (kuvio 1)
Viikonlopun päivinä liikuttiin jonkin verran enemmän kuin arkipäivinä. 3-5 -vuotiaat pojilla ja tytöillä oli yhtä paljon liikuntaharrastuksia. Seitsemänkymmentäkaksi prosenttia 9-12 -vuotiaista lapsista liikkui omatoimisesti vähintään kerran viikossa. Yli puolet 9-12 -vuotiaista lapsista pyöräili, luisteli, leikki ulkona, lenkkeili kävellen tai juosten ja hiihti 8 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 vähintään kerran viikossa. Lähes joka toisella harrastavalla 3-8 -vuotiaalla lapsella oli kaikki harrastukset yhteenlaskettunakin vain yksi harrastuskerta viikossa. Pojat pelasivat palloja mailapelejä sekä lumija rullalautailivat tyttöjä yleisemmin. Vanhemmat lapset harrastivat omatoimista liikuntaa nuorempia lapsia yleisemmin. Vanhempien ikäryhmien lasten harjoitusten kesto oli nuorempien lasten harjoitusten kestoa pidempi. Ohjatuissa, säännöllisissä harrastuksissa käyvien lasten osuudet ja harrastuskerrat lisääntyivät selvästi iän mukana. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä leikkimuotoisen liikunnan muodostavan suurimman osan nuorimpien lasten päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta. 10-12 -vuotiaiden ryhmässä 4-7 kertaa viikossa liikkuvia poikia (37 %) oli suhteellisesti enemmän kuin tyttöjä (22 %). 9-11 -vuotiaista tytöistä yli puolet ja kaksitoistavuotiaista kolmannes leikki liikuntaleikkejä. Ohjattujen liikuntaharrastusten määrä ja tiheys lisääntyivät selvästi lapsen iän myötä. Kaikkia näitä ilmoitti käyttävänsä yli kolmasosa lapsista. 9-12 -vuotiaista pojista noin puolet osallistui liikunnallisiin leikkeihin samoin kuin pallopeleihin useimmilla välitunneilla. 3-8 -vuotiaiden poikien harrastuksista keskimäärin 76 % ja tyttöjen harrastuksista 63 % oli liikunnallisia. Vaikka kävely, juoksu, luistelu, hiihto, voimistelu ja pallopelit olivat yleisempiä vanhempien lasten keskuudessa, he saivat liikuntaa edelleen myös leikkimällä. Arkipäivänä kolme neljästä lapsesta oli kävellyt jonkin verran ja lähes 40 prosenttia lapsista käveli yli puoli tuntia. Kolmevuotiaista lapsista 30 % ja kahdeksanvuotiaista 70 % harrasti jotain. arkija vapaapäivän liikunnan muoto. Poikien harjoituksia oli useammin ja ne kestivät pidemmän ajan kuin tyttöjen harjoitukset. Reilu 10 prosenttia 9-12 -vuotiaista ja joka viides 12-vuotiaista tytöistä pelasi pallopelejä useimmilla välitunneilla. Puolet 9-12 -vuotiaista lapsista osallistui vähintään kerran viikossa urheiluseuran harjoituksiin (taulukko 2) . Yhdeksänvuotiaista pojista ja tytöistä 18 % harrasti liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa omatoimisesti. Heistä puolella kävelyyn kului aikaa puoli tuntia tai enemmän päivän aikana. 72 prosenttia 9-12 -vuotiaista lapsista liikkui omatoimisesti vähintään kerran viikossa. 12-vuotiaiden ryhmässä sen sijaan seurassa harrastavia tyttöjä oli suhteellisesti enemmän kuin poikia. Urheiluseuran harjoituksiin osallistui viikottain noin puolet ikäluokasta. Yleisimmät välitunnin viettotavat olivat juttelu ja kavereiden kanssa oleskelu, kävely ja liikuntaleikkien leikkiminen. 9-11 -vuotiaiden ryhmässä seuraharjoituksiin osallistuvien poikien osuus oli suurempi kuin samanikäisten tyttöjen osuus. Poikien omatoimisten liikuntakertojen kesto oli keskimäärin tyttöjen liikuntakertojen kestoa pidempi. Leikki pääosassa, pojat liikkuvat tyttöjä enemmän LAPS SUOMEN -tutkimuksen mukaan lasten liikunta-aktiivisuudessa oli huomattavia yksilöja vuodenaikaeroja. Pojat liikkuivat tyttöjä runsaammin. Sekä 3 8että 9 12 -vuotiaat pojat ja tytöt liikkuivat eniten keväisin ja kesäisin. Liikuntaympäristöt 9-12 -vuotiaiden yleisimmin käyttämät liikuntapaikat olivat uimaranta, luistinrata, hiihtolatu, mäenlaskumäki ja jalkapallokenttä. Muita kuin vapaa-ajan liikuntaympäristöjä olivat koulujen välitunnit sekä päiväkotija koulumatkat. 7-8 -vuotiaista lapsista reilu 70 prosenttia leikki sekä arkiettä vapaapäivinä ulkona vähintään 30 minuutin ajan. Matkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä oli yleisempää 7-8 -vuotiailla kuin sitä nuoremmilla tai vanhemmilla lapsilla sekä harvinaisempaa talvella kuin syksyllä ja keväällä (kuvio 3). Välitunneilla käveleminen oli yleisempää tyttöjen (68 %) kuin poikien (57 %) ryhmissä. Kaikissa ikäryhmissä päivittäin liikkuvien poikien osuus oli suurempi kuin tyttöjen. Suu. Jumppaa, jalkapalloa tai muita pelejä kuului noin joka kymmenennen 3 8 -vuotiaan lapsen päiviin. Käveleminen oli selvästi yleisempää 11-12 -vuotiaiden poikien ryhmissä verrattuna nuorempien poikien ryhmiin. Vajaa puolet käytti aikaansa juoksemiseen arkija vapaapäivänä. Vapaapäivänä 60 prosenttia lapsista oli kävellyt. Keskimääräinen päiväkotija koulumatka oli 2,4 km. Liikuntakerta kesti tyypillisesti 30-60 minuuttia. 6-8 -vuotiaiden poikien harrastukset olivat tyttöjen harrastuksia liikunnallisempia
Journal of physical education, recreation and dance 67 (4), 38-43. 1984. Sutidies in Sport, Physical Education and Health 22. Lasten liikunta ei vaadi erityistä rakennettua ympäristöä vaan tapahtuu pääosin pihoilla, maastossa, kaduilla ja kentillä. Liikunnan mahdollistava ja salliva lähiympäristö, harrastamiseen ohjaavien ja kannustavien aikuisten ohella olisikin tehokas tapa lisätä lasten liikunta-aktiivisuutta. Turun kaupungin liikuntaviraston julkaisuja. Silvennoinen, M. J. rimmalle osalle 3 12 -vuotiaista lapsista omatoimisen ja hyötyliikunnan määrä on ohjattua liikuntaa tärkeämmässä asemassa riittävän liikunta-aktiivisuuden saavuttamiseksi. & Tähtinen, J. Ajankäyttö vuosituhannen vaihteessa. Studies in Sport, Physical Education and Health 104. (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Liimatainen, E. Jyväskylä: LIKES. Physical activity for children: a statement of guidelines for children ages 5-12, 2nd edition. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen laitos ja Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. http://www.aahperd. Jyväskylä LI KES. Lasten liikunta-aktiivisuuden muoto poikkeaa aikuisten liikunta-aktiivisuudesta ja siksi heille suositellaankin runsaampaa liikuntamäärää kuin aikuisille. 2005. Nupponen, H. 1981. 1991. KOU LULAINEN LIIKUNNANHARRASTAJANA: Liikuntaharrastusten ja liikuntamotiivien sekä näiden yhteyksien muuttuminen iän mukana peruskoululaisilla ja lukiolaisilla. Rauma : Rauman opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 108. Liikunnalla on tärkeä osuus terveyden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä, mutta se ei yksin riitä. 1999. Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. HEIMO NUPPONEN, LitT Professori Turun yliopisto Rauman opettajankoulutuslaitos sähköposti: heimo.nupponen@utu.fi TITTA HALME, TtM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus sähköposti: titta.halme@likes.fi SUSANNA PARKKISENNIEMI, KM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus sähköposti: susanna,parkkisenniemi@likes.fi LÄHTEET Heinonen, 0. Jyväskylä: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus. Useimmat tutkimuksen lapsista saavuttivat suositellun liikuntamäärän, mutta huolestuttavan monille lapsille kertyi liikuntaa niukemmin. & Pehkonen, M. 2005. Nupponen, H. 1982. Yksilöiden liikuntamäärien väliset erot olivat erittäin suuret ja huolestuttavasti noin kymmenesosa lapsista ei liikkunut käytännöllisesti katsoen lainkaan. Liikuntaintervention vaikutus 3-7 -vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. Jyväskylän yliopisto. & Telama, R. J., Lainio, M., Oittinen, A., Parkkunen, H., Rinne, R., Sinkkonen, A., Suominen, S., Takamäki, M. Hyvä lähtökohta on kuitenkin runsaan ja monipuolisen liikunnan mahdollistaminen ja siihen kannustaminen kaikissa lapsuuden vaiheissa. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. Suomalainen arki. Vaikka suurin osa lapsista liikkuu vähintään suositellun 30 minuuttia useimpina päivinä, silti lasten ylipainoisuus ja muut sydänja verisuonitautien riskitekijät, liikuntaelinoireet sekä psyykkinen oireilu ovat viime vuosina lisääntyneet. Ilmeisesti tästä syystä liikunta-aktiivisuussuositusta onkin nostettu. http://tilastokeskus.fi/tup/tiedotteet/v2002/257klts.html (luettu 30 5.2005) Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002: Lapset ja nuoret 2002. 2001. Liikunta ja tiede 37 (6), 4-11. Nuorten aikuisten liikunta-aktiivisuus rakentuu lapsuudessa. B., Welk, G. Tammelin, T. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 -vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Sääkslahti, A. Koululiikunnan taitotutkimus lähtökohdat ja toteutus. Lisäksi lapsuuden liikunta tukee lapsen kokonaiskehitystä ja lapsena harjoitetusta liikunnasta voi tulla elämäntapa, jota noudatetaan myöhemminkin elämässä. Liikunta suomalaisten ajankäytössä. P., Corbin, C. Jyväskylä: LIKES. Telama, R. 1991. & Vuolle, P. Kannas, L. 1998. Liikunnallinen elämäntapa, mutta miten. Helsinki: SLU. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 26. Helsinki: Tilastokeskus. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. Holopainen, S., Lumiaho, P., Pehkonen, M. 2. Oja, P., Vuori, 1. Liikunta ja tiede 41 (1 ), 22-25. Näin Turku liikkui vuonna 2000. Suomalaisten liikunta. Herva, H. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 9. Pangrazi, R. Liikunta ja tiede 37 16), 19-22. Jyväskylä: LIKES. 2000. Tunnin päivittäinen liikunta-aktiivisuus olisi lapsille optimaalista ja puoli tuntia useimpina päivinä viikossa vähimmäismäärä liikunnan terveyshyötyjen saavuttamiseksi (NASPE 2005; Oja ja Vuori 1999, 400; Pangrazi ym. 2000. 2004. Jyväskylän yliopisto. Liikunnanopettaja 2, 46-47. Nuorten elinolot. Koululaisten vapaa-ajan jakautuminen koulupäivinä. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Vuori, S Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Nuorten terveystapatutkimus Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. 1996). Keskiarvotulokset kuvaavat vain yhtä puolta 3 12 -vuotiaiden liikunnasta. & Telama, R. 1996.) Lapsuuden liikunnalla on myöhempää liikunta-aktiivisuutta ja terveyttä ennustava merkitys. Hämäläinen, P., Nupponen, H., Rimpelä,A. Prososiaalinen käyttäytyminen, minäkäsitys ja liikuntaharrastus 11ja 17-vuotiailla nuorilla. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:146. Research Reports on Sport and Health 126. NASPE 2005. 7-9 -vuotiaiden lasten fyysisesti aktiivit harrastukset vapaa-ajan toiminallisuudessa ja käsitykset koululiikunnasta. National association for sport and physical education. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 79. Teoksessa 1. TEHOSTETUN KOULULIIKUNNAN TUTKIMUS: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. & Yang, X. Silvennoinen, M. Sääkslahti, A., Numminen, P., Raittila, P., Paakkunainen, U., Välimäki, 1. Physical activity for children and youth. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. Jyväskylä: LIKES. 1979. & Rimpelä, M. (Pangrazi ym. Vammala: Duodecim, 400-408. uudistettu painos. 1996. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. 6-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus. org/naspe/template.cfm?template=ns_children.html (luettu 30.5.2005). 2000. 1987. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 35
LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 S uomalaisen nuorten aerobista kuntoa ei ole aiemmin systemaattisesti mitattu ja seurattu osana väestöpohjaista terveystutkimuksta. Ikäluokalle lähetettiin postikysely, jossa kartoitettiin muun muassa liikunnan harrastamista. Vähintään tunnin verran liikuntaa kertyi päivittäin vain noin puolelle nuorista, vaikka mukaan laskettiin koulumatkatkin. Tähän syntymäkohorttiin kuuluvat kaikki ne 94 79 lasta Oulun ja Lapin lääneissä, joiden laskettu syntymäaika oli l.7.1985-30.6.1986. Tunti päivässä kertyy vain joka toiselle kouluikäiselle 10 Suuri osa nuorista tarvitsee edelleen sekä lisää että kuormittavampaa liikuntaa. 15-16 -vuotiaiden nuorten liikunnan harrastamista ja aerobista kuntoa tarkastellaan tässä vuosina 2001-2002 toteutetun Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n hyvinvointija terveystutkimuksen pohjalta. Oulun ja Lapin lääneissä tehty seuranta osoittaa, että reilu viidesosa nuorista liikkuu harvemmin kuin kerran viikossa. Lasten ollessa 15-16 -vuotiaita toteutettiin laaja terveysja hyvinvointitutkimus. Lisäksi nuoret kutsuttiin terveystarkastukseen, jossa heidän aerobinen kuntonsa mitattiin polkupyöräergometritestillä.
Ripeän liikunnan määrän osalta tulokset tässä olivat hyvin samankaltaisia kuin 15-16 -vuotiaiden tulokset kouluterveyskyselyissä vuosina 2002 ja 2004 (STAKES) sekä WHO:n koululaistutkimuksessa vuonna 2002 (Vuori ym. Tämä saattaa heijastaa Pohjois-Suomen kapeampaa liikuntapalvelujen tarjontaa. Liikunta-aktiivisuus 15-16 -vuotiailla pojilla (N=3285) ja tytöillä (N:3570). Samoin ne nuoret, jotka harrastivat ripeää liikuntaa neljä tuntia viikossa tai useammin, eli pojista 46 ja tytöistä 30 prosenttia. Kun laskelmissa huomioitiin vain ripeä liikunta (hengästyttää ja hikoiluttaa ainakin lievästi) seitsemän tuntia tai enemmän ylittyi pojista 23 prosentilla ja tytöistä kymmenellä prosentilla. Näitä tuloksia verrataan nuorten nykyisiin liikuntasuosituksiin, aiempiin tuloksiin koululaisten liikuntatutkimuksista sekä aiempiin tuloksiin 20 vuotta vanhemman pohjoissuomalaisen syntymäkohortin (kohortti 1966) liikunnasta ja kunnosta. Television katselu alle tunti 12 1-2 tuntia 39 yli 2 tuntia 49 Atk-aika. Heitä oli pojista 3 7 prosenttia ja tytöistä 24 prosenttia. Pojat (%) Ripeä liikunta useus. Pelkän ripeän liikunnan määrän perusteella aktiivisiksi voidaan luokitella ne nuoret, jotka harrastivat ripeää liikuntaa neljä kertaa viikossa tai useammin. Aineisto Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986. Sukupuoliero näkyi selvästi ripeän liikunnan harrastamisessa, mutta kevyen liikunnan tai koulumatkaliikunnan harrastamisessa ei ollut eroa tyttöjen ja poikien välillä (taulukko 1). Pojista 20 ja tytöistä 22 prosenttia harrasti ripeää liikuntaa vähemmän kuin tunnin viikossa. Pojat harrastivat 16-vuotiaana liikuntaa enemmän ja kuormittavammin kuin tytöt. Kuinka paljon yhteensä harrastat ripeän liikunnan lisäksi kevyttä liikunta kouluajan ulkopuolella (et hengästy ja hikoile) en lainkaan 7 noin½ tuntia viikossa 13 noin tunnin viikossa 21 2-3 tuntia viikossa 32 noin 4-6 tuntia viikossa 15 7 tuntia tai enemmän viikossa 13 Koulumatka liikunta. Tietokoneen tai videopelien kanssa pelailu/ työskentely alle tunti 19 1-2 tuntia 57 yli 2 tuntia 25 Tytöt (%) 3 11 13 15 17 18 16 8 7 15 19 30 20 10 5 12 21 35 17 11 14 42 33 6 5 13 42 45 60 37 3 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 11. Harvemmin kuin kerran viikossa ripeää liikuntaa puolestaan harrasti pojista 23 ja tytöistä 27 prosenttia. 2004). Uusimpien suositusten (Strong ym. Kuinka kauan kävelet, pyöräilet tai kuljet muilla liikuntaa vaativilla tavoilla koulumatkoilla päivittäin. Hyvin vähän liikkuvia oli noin viidesosa nuorista. (yhteensä meno ja tulomatka) en lainkaan 15 < 20 minuuttia päivässä 43 20-39 minuuttia päivässä 28 40-59 minuuttia päivässä 6 vähintään tunnin päivässä 8 Kuinka monta tuntia vuorokaudessa vietät aikaasi keskimäärin seuraavien toimintojen ääressä kouluajan ulkopuolella. en koskaan 5 kerran kuussa tai harvemmin 9 2-3 kertaa kuukaudessa 9 kerran viikossa 11 2 kertaa viikossa 12 3 kertaa viikossa 17 4-6 kertaa viikossa 20 päivittäin 17 Ripeä liikunta määrä. 2005) mukaan kouluikäisten (6-18-vuotiaat) nuorten tulisi liikkua vähintään tunti päivässä vähintään kohtalaisella intensiteetillä eli seitsemän tuntia viikossa. Nuorilta kysyttiin postikyselyssä myös kuulumista urheiluseuraan ja osallistumista sen harjoituksiin. Tämän kriteerin täytti 16-vuotiaista pojista 54 ja tytöistä 40 prosenttia. Postikyselyyn vastasi 80 prosenttia (n= 7344) ja terveystarkastukseen osallistui 74 prosenttia kutsutuista (n=6798). Tässä tutkimuksessa vähintään tämän suosituksen mukaiseen viikottaiseen liikuntamäärään ylsi tytöistä puolet (50%) ja pojista runsas puolet (59%), kun huomioon otettiin kaikki liikunta kouluajan ulkopuolella intensiteetistä huolimatta (ripeä ja kevyt liikunta sekä koulumatkaliikunta). Kun verrataan tuloksia 31-vuotiaiden pohjoissuoTaulukko 1. Kuinka paljon yhteensä harrastat ripeää liikuntaa kouluajan ulkopuolella (hengästyt ja hikoilet ainakin lievästi) en lainkaan 7 noin ½ tuntia viikossa 13 noin tunnin viikossa 12 2-3 tuntia viikossa 23 noin 4-6 tuntia viikossa 22 7 tuntia tai enemmän viikossa 23 Kevyt liikunta määrä. Tv-aika. Kuinka usein harrastat ripeää liikuntaa kouluajan ulkopuolella vähintään 20 minuuttia kerralla. Aikuisille suunnattujen kuntoliikuntasuositusten mukaan (ACSM 1998) ripeää liikunta tulisi harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa, 20 minuuttia kerrallaan, jotta aerobinen kunto pysyisi hyvänä. Urheiluseuraan kuului ja harjoituksiin osallistui pojista 28 ja tytöistä 20 prosenttia, mikä on hieman vähemmän kuin WHO:n koululaistutkimuksessa vuonna 2002 (15-vuotiaat pojat 33 % ja tytöt 24 %). Tavoitteeksi tunti liikuntaa päivässä Nuorilta kysyttiin postikyselyssä ripeän ja kevyen liikunnan harrastamista kouluajan jälkeen sekä liikuntaa koulumatkoilla
= C: !. Kuvaan on merkitty keskiarvo sekä parhaan ja heikoimman viidenneksen raja-arvo. .r;: C: Q) .5 ni .. Naiset 16 vuotta K86 • paras 20% >-A heikoin 20 % • ... Pyörällä liikutaan kouluun, kavereiden luokse ja harrastuksiin. Tulokset on esitetty kuvassa 1. -.... Neljännes pojista vietti yli kaksi tuntia päivässä tietokoneen tai videopelien parissa. E .. 2005). kävelylenkkeily juoksulenkkeily pyöräily hiihto (murtomaa) uinti 10 20 30 jalkapallo lill•PI--.. Pyöräilyä harrasti kerran viikossa tai useammin pojista 68 prosenttia ja tytöistä 80 prosenttia ja neljä kertaa viikossa tai useammin pojista 34 ja tytöistä 42 prosenttia. jääkiekko salibandy • , , • • kaukalopallo, jääpallo • · pesäpallo koripallo lentopallo luistelu taitoluistelu yleisurheilu ratsastus aerobic voimistelu tanssi • • kuntosaliharjolttelu laskettelu/lumilautailu rullaluistelu/rullalautallu sulkapallo tennis suunnistus judo, karate, paini golf -~--~ % 40 50 60 70 ~ -½ Pojat.J l)tö_t Kuva 2. Aineistona Pohjois-Suomen syntymäkohortit 1966 (K66) ja 1986 (K86). Maksimaalinen hapenottokyky (ml/kg/min) pohjoissuomalaisilla miehillä ja naisilla 16-vuotiaana (n=5355) ja 31-vuotiaana (n=8441). Eri liikuntamuotojen harrastaminen 16-vuotiailla pojilla ja tytöillä. Aineisto Pohjois-Suomen kohortti 1986 (vuonna 2001-2002). Kun verrataan tuloksia pohjoissuomalaisilta nuorilta vuonna 1980 kartoitettuihin liikuntamuotoihin (Tammelin ym. Liikuntamuotojen luetteloon oli valittu aiempien tutkimusten perusteella lasten ja nuorten yleisimmät liikuntalajit (Liikuntagallup 1997-98). :E 12 60 55 50 ~ 45 40 35 30 25 • ... Miehet 16 vuotta K86 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 • • A Miehet 31 vuotta K66 • • ... Poikien harrastamista lajeista suosituimpia olivat joukkuepallopelit, jääpelien myötä myös luistelu, rullaluistelu/lautailu sekä kuntosaliharjoittelu. Televisio ja tietokone vie kaksi tuntia päivittäin Liikuntasuosituksissa korostetaan myös tarvetta vähentää inaktiivisia toimintoja, kuten television katselua, tietokoneen käyttöä, videopelien pelaamista ja puhelimessa jutustelua alle kahteen tuntiin päivässä (Strong ym. 2004). Pyöräily nuorten arkiliikuntaa Nuorilta kysyttiin myös kuinka usein he osallistuivat eri liikuntamuotojen harrastamiseen niiden harrastamiseen sopivana vuodenaikana. 2003), joka suosii pyöräilyä, kävelyä, juoksulenkkeilyä sekä muita yksilö lajeja. Pyöräily tai ehkä paremminkin pyörällä liikkuminen paikasta toiseen on 16-vuotiailla tärkein perusliikuntamuoto. Pojista 49 prosenttia ja tytöistä 45 prosenttia katseli televisiota yli kaksi tuntia päivässä. Ripeää liikuntaa neljä kertaa viikossa tai useammin harrasti 31-vuotiaista miehistä 14 prosenttia ja naisista 12 prosenttia, kun luvut nuorten keskuudessa olivat pojilla 37 ja tytöillä 24 prosenttia. Television katselussa ei eroja sukupuolten välillä juurikaan ollut, mutta pojat käyttivät selvästi enemmän aikaa tietokoneen parissa. .. Nuorilta kysyttiin television katseluun ja tietokoneen käyttöön tai videopelien kanssa pelailuun käytettyä aikaa (taulukko 1). '2 1 .§. Tyttöjen harrastamien liikuntalajien kirjo alkaa jo 16-vuotiaana muistuttaa 31-vuotiaiden naisten lajiprofiilia (Tammelin ym. Niiden nuorten osuus (%), jotka harrastivat kyseistä liikuntamuotoa kerran viikossa tai useammin liikuntamuodon harrastamiseen sopivana vuodenaikana. 2003) voidaan havaita, että sähly, kuntosaliharjoittelu, rullalautailuja luistelu, lasket. Tyttöjen suosikkilajeja olivat kävelylenkkeily, rullaluistelu/lautailu, juoksulenkkeily, uinti, tanssi, voimistelu ja aerobic. Pyörällä liikkumiseen kannustavat arkiliikuntakampanjat saattaisivatkin olla mahdollisuus myös nuorten aerobisen kunnon ylläpitämiseksi. Kuva 1. Naisten ja miesten väliset erot liikunta-aktiivisuudessa olivat jo lähes hävinneet 31 vuoden ikään mennessä (Tammelin ym. Naiset 31 vuotta K66 -80 malaisten tuloksiin, niin huomataan että nuoret ovat 16-vuotiaina vielä selvästi aktiivisempia kuin aikuiset, mutta tyttöjen liikunta-aktiivisuus oli jo alkanut lähestyä aikuisten naisten tasoa. Ripeän liikunnan harrastaminen oli vähäisintä juuri niillä nuorilla, jotka käyttivät yli kaksi tuntia päivässä television katseluun
TUIJA TAMMELIN, FT Liikuntafysiologi Työterveyslaitos Oulu sähköposti: tuija.tammelin@ttl.fi LÄHTEET Borodulin K, Lakka T, Laatikainen T, Laukkanen R, Kinnunen H, Jousilahti P. Lisäksi 90 henkilöä suoritti laboratoriossa sekä submaksimaalisen että maksimaalisen testin aerobisen kunnon testin validoimiseksi (Tammelin ym. Vaikuttaa siltä, että pojilla kunnon heikentyminen voi olla 16 ikävuoden jälkeen nopeampaa kuin tytöillä. Nuorten runsas ripeän liikunnan harrastus oli yhteydessä hyvään aerobiseen kuntoon. Huotari P. Liikunnan harrastaminen on kuitenkin tutkimusten mukaan lisääntynyt samanaikaisesti (Hämäläinen ym. Multiprint 1998. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Strong WB, Malina RM, Blimkie CJR, Daniels SR, Dishman RK, Gutin B, Hergenroeder AC, Must A, Nixon PA, Pivarnik JM, Rowland T, Trost S, Trudeau F. 2000) . 2004), että FINRISK 2002 -tutkimuksessa, jossa aikuisväestön kunto arvioitiin Polar Fitness -lepotestillä (Borodulin ym. Nuoret ovat 16-vuotiaana aktiivisempia kuin aikuiset, mutta jo matkalla aikuismaiseen liikunnallisesti passiivisempaan elämäntyyliin. Med Sci Sports Exerc 2003, 35 (5 Suppl): S393. Ero on pienempi kuin aikuisilla. Evidence Based Physical Activity for School-age Youth . lnt J Sports Med. Pojilla ero aikuisiän kuntotasoon jyrkempi kuin tytöillä Nuorten hengitysja verenkiertoelimistön kunto mitattiin terveystarkastuksen yhteydessä submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä (n=5 355). telu ja lumilautailu sekä tytöillä aerobic ovat uusia tai suosiotaan kasvattaneita ja merkittävästi nuorisoa liikuttavia lajeja. Saattaa olla, että aikuisilla aktiivinen liikunta tai toisaalta liikkumattomuus ovat ehtineet vaikuttaa jo pitempään, ja mittausajankohdan aikainen liikunta-aktiivisuus selittää aerobisen kunnon vaihtelua voimakkaammin kuin nuorilla. Myös lajivalikoima on hyvin erilainen. Aikuisväestön selvityksissä erot eniten ja vähiten liikkuvien ryhmien välillä ovat olleet noin 10 ml/kg/min sekä 31-vuotiaiden pohjoissuomalaisten tutkimuksessa step-testillä mitattuna (Tammelin ym. Toisaalta on muistettava, että huonokuntoisena kevyempikin liikunta hengästyttää helpommin ja liikunta arvioidaan kyselyissä sen perusteella ripeäksi. Tammelin T, Näyhä S, Rintamäki H. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus. 2004). http://www.stakes.fi/kouluterveys/index. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 162. Koululaisten keskuudessa toistetut kuntotutkimukset (Huotari 2004) ja varusmiesten vuosittaiset kuntotestit (Vasankari ym. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 13. Vuori M, Kannas L, Tynjälä J, Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. Tytöt ovat tällä matkalla poikia pitemmällä. Associations of self-rated fitness and ditterent types of leisure-time physical activity with predicted aerobic fitness in 5979 Finnish adult Journal of Physical Activity and Health, 2004, 1, 142-153. 2002) ovat osoittaneet kestävyyskunnon heikentyneen viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana erityisesti pojilla. 2004, 25 (7) 547-52. Teoksessa: Kannas L (toim.). Liikunta ja tiede (6) 4-11. Eri ikäryhmien tuloksia verrattaessa voidaan havaita, että 16-vuotiaana tyttöjen maksimaalinen hapenottokyky oli 74 prosenttia poikien arvosta, kun taas 31-vuotiaana naisten arvo oli 79 prosenttia miesten arvosta. Hämäläinen P, Nupponen H, Rimpelä A & Rimpelä M (2000) Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. Ilmeisesti liikunnan muodot ovat muuttuneet siten, että ne eivät kehitä erityisesti juuri aerobista kuntoa. Adolescent participation in sports and adult physical activity. Journal of Pediatrics 2005, 146, 6: 732-737. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, 2004. SLU-julkaisusarja 2/98. Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 200Uyväskylä yliopisto. Liikuntagallup 1997-1998. Am J Prev Med 2003, 24 (1 ): 22-28. Cardiorespiratory fitness of males and females of northern Finland birth cohort of 1966 at age 31. Changes in aerobic fitness between 1975 and 2002 in Finnish young men (abstract). Maksimaalinen hapenottokyky oli 31-vuotiailla miehillä 14 ja naisilla 8 prosenttia pienempi kuin 16-vuotiaiden ryhmässä. Pyörällä liikkuminen paikasta toiseen on 16-vuotiailla tärkein perusliikuntamuoto. Testissä poljettiin kaksi neljän minuutin pituista kuormaa submaksimaalisella intensiteetillä. 2004). Maksimaalinen hapenottokyky (keskiarvo ± keskihajonta) oli 16-vuotiailla pojilla 50 ± 5 ml/kg/min ja tytöillä 3 7 ± 6 ml/kg/min (kuva 2). Domus-Offset Oy, 2004, 114-139. julkaisematon käsikirjoitus). html. Tammelin T, Näyhä S, Hills AP, Järvelin M-R. Pojat harrastivat 16-vuotiaana liikuntaa enemmän ja kuormittavammin kuin tytöt. Tytöt ovat jo ehkä aikaisemmin alkaneet siirtyä aikuisten vähemmän liikunnalliseen elämäntyyliin, ja muutokset liikunta-aktiivisuudessa ja kunnossa 16 ja 31 ikävuoden välillä ovat siksi vähäisempiä kuin pojilla. STAKES, Kouluterveyskysely 2002 ja 2004. Nuorilla taas kasvu ja perimä mahdollisesti selittävät aerobista kuntoa voimakkaammin kuin vanhemmilla. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Ero 16-vuotiaitten eniten ja vähiten liikkuvan ryhmän tuloksissa oli keskimäärin 5 ml/kg/min. Kaikki kunnossa. Vastaavassa 31-vuotiaiden pohjoissuomalaisten väestötutkimuksessa (kohortti 1966) aerobinen kunto mitattiin step-testillä ja maksimaalinen hapenotto oli miehillä 43 ml/kg!min ja naisilla 34 ml/kg/min (kuva 2, Tammelin ym. Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Vasankari TJ, Santtila M, Tiainen S & Palvalin K. Maksimikuorma ja maksimaalinen hapenottokyky arvioitiin ekstrapoloimalla huomioiden kuormien suuruus ja sydämen syke kyseisillä kuormilla
Media toimii aina vuorovaikutuksessa vastaanottajiensa, tiedonlähteidensä ja taustayhteisöj ensä kanssa. Me miellämme liikunnan ja oikean ravitsemuksen kuuluvan kiinteästi terveelliseen elämäntapaan. Tämä terveysjulkisuu. Kansalaiset myös luottavat median terveysviestintään, mutta vielä vahvemmin alan ammattilaisiin ja heiltä saatuihin neuvoihin. Teksti: PAULIINA AARVA TERVEYS JULKISUUDESSA Kansalaiset luottavat median terveysviesteihin Suomalaiset ovat ravitsemusja liikuntasuuntautuneita ihmisiä. Toinen puoli terveysjulkisuutta ovat vallitsevat kansalaiskäsitykset terveysasioista. Ne myös tuottavat ja levittävät uusia näkemyksiä, uskomuksia ja katsantokantoja. Elintavat ja kiire kasvava terveysuhka Ne terveyttä vaarantavat syyt ja terveysuhkat, joita ihmiset kyselyja haastattelututkimuksissa ilmoittavat pitävänsä tärkeinä, heijastavat vallitsevia käsityksiä siitä, millaisella toiminnalla "terveyshyvää" tulisi tavoitella. Tässä terveysjulkisuutta käsitellään kolmesta näkökulmasta: 1) miten kansalaiskäsitykset terveellisyydestä ovat muuttuneet viime vuosina, 2) mitä mieltä ihmiset ovat terveysviestinnästä ja 3) millaisen kuvan media piirtää terveyden edistämisesLIIKUNTA & TIEDE 4/2005 tä. 14 J oukkotiedotusvälineet heijastavat yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä terveydestä, sairaudesta ja terveyden edistämisestä. Tiivistän ja pohdin tuloksia Suomen Akatemian Terve-tutkimusohjelmaan kuuluneen "Terveyden edistämisen arvot, normit ja kulttuurit" hankkeesta sekä eräistä muista tuoreista selvityksistä. Se sekä edustaa että luo terveysjulkisuutta. Näitä ovat esimerkiksi olosuhteisiin vaikuttaminen tai elintavat
Terveydenhuollon ammattilaisia, lääkäreitä, hoitajia ja apteekkeja kansalaiset pitävät tärkeimpinä ja luotettavimpina tiedon lähteinä. Kielteisyyden merkitys sairastamiseen ihmisten mielipiteissä sen sijaan ei ole muuttunut vuodesta 1994 vuoteen 2002. den puoli kuvaa terveyden edistämisen sellaisia kansalaisarvoja, jotka ovat laajalti levinneitä ja yleisesti hyväksyttyjä. Kuitenkin on muistettava, että ristiriitaisuus kuuluu myös ihmisen arkeen ja kaikkeen inhimilliseen elämään, joten tietysti se näkyy myös mediassa. Osa kansalaisista näköjään tuntee, että asiallinenkin tieto lisää ahdistusta, mikä tukee sitä vanhan sananparren ydinajatusta, että tieto lisää tuskaa. Tälläkin tavoin tutkittuna epäterveelliset elintavat nousivat ykkössijalle arvojärjestyksessä tärkeimmistä terveyttä uhkaavista tekijöistä: 68% valitsi ne tärkeimmäksi tai toiseksi tärkeimmäksi viiden tekijän listalta. Valtaosa väestöstä kannattaa tavallista arkiliikuntaa, jonka suosiota osoittaa mm. 2005) Samassa tutkimuksessa terveysvaikuttajat eli järjestöjen edustajat ja terveysviranomaiset ilmoittivatkin suurimmiksi puutteiksi median terveysviestinnän syyllistävyyden, vääränlaisten mielikuvien synnyttämisen ja viestinnän ristiriitaisuuden. (Helakorpi ym. Myös televisioon, ystäviin ja tuttaviin sekä järjestöihin ja niiden materiaaleihin luotetaan. Tupakointi sen sijaan näyttää tässä suhteessa menettäneen hieman merkitystään. Kaikkein vähiten luotetaan vaihtoehtoisten hoitojen ja tuotteiden tarjoajiin ja terveystuotteisiin liittyvään mainontaan. se, että reipas päivittäinen kävely oli lähes kaikkien haastateltujen mielestä riittävää terveysliikuntaa, vanhimpien ikäryhmässä yleisemmin kuin nuorimpien. lisää ahdistusta ja pelkoa. 2005) Ristiriitaisuuden ongelmaan ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua, sillä erilaisten, jopa vastakkaisten näkemysten esitteleminen kuuluu olennaisesti median luonteeseen ja tehtäviin. Asiaa tiedusteltiin puhelinkeskustelun kuluessa myös strukturoidulla, valmiit vastausvaihtoehdot sisältävällä kysymyksellä. Kaksi kolmesta haastatellusta (65 %) mainitsi elintavat tärkeimmiksi asioiksi. Suomalaiset pitävät nykyisin erittäin tärkeänä terveellistä käyttäytymistä ja yksilön omaa toimintaa ja vastuuta terveyden edistämisessä. Toimitustyössä sitä voi tietysti yrittää vähentää julkaisemalla uutisia, juttuja ja ohjelmia ainoastaan tutkituista ja näyttöön perustuvista terveysterapioista, -tuotteista ja uutuuksista. Toiseksi yleisin valinnan kohde oli kiireinen elämä, jonka mainitsi joka toinen vastaaja (54 %) . TerveydenhuolLIIKUNTA & TIEDE 4/2005 15. (Tarkianen ym. (Tarkianen ym. Niitä käytetään usein terveyden synonyymeinä, koska ne eivät kanna mukanaan terveyteen ja varsinkaan terveysvalistukseen liitettyjä työläyden ja ahdistavuuden lisämerkityksiä. Kuntoliikuntaan suomalaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti. Niitä luetteli lähes joka kolmas vastaaja. (Aarva & Pasanen 2005) Väestökyselyt ovat osoittaneet, että kansalaiset pitävät elintavoista liikuntaa ja ravintotottumuksia tärkeimpinä sairauksien ehkäisyn kannalta. Kuitenkin noin 40 prosenttia kansalaisista piti näitä erittäin tai melko luotettavina tiedon lähteinä. Enemmistö myös katsoo joukkoviestimien välittämän terveystiedon auttavan itsensä kehittämisessä. Yhteiskunnallisten tekijöiden, kuten työttömyyden ja ympäristöasioiden merkitys puolestaan on vähentynyt. Tämä käy ilmi talvella 2005 tehdystä haastattelututkimuksesta, jossa haastateltiin noin 1000 aikuista suomalaista. 2002) . Ahdistusta saattaa myös lisätä se, että median välittämä terveystieto on usein pirstaleista pikku tietoa ja että tieto siitä, mikä on terveellistä näyttää muuttuvan koko ajan. Elintapojen sekä kiireisen elämänrytmin merkitys sairastamisen syynä ja terveysuhkana on kansalaisten mielissä lisääntynyt vuodesta 1994 vuoteen 2002. (Aarva ja Pasanen 2005) Terveysviestit pirstaleisia, syyllistäviä, ristiriitaisia Lähes 90 prosenttia aikuisväestöstä pitää terveysasioiden käsittelyä joukkoviestinnässä asiallisena ja asiantuntevana. Kiireistä elämää, stressiä ja työpaineita pidettiin toiseksi yleisimmin tärkeimpinä sairastavuuden syinä. Lisäksi kodin siivoamista piti enemmistö ja erityisesti naiset hyvänä liikuntamuotona, mikä myös kertoo siitä, että tiedot arkiliikunnan terveyshyödyistä on omaksuttu väestön keskuudessa. Liikunnan puutteen tärkeys ihmisten käsityksissä terveyttä vaarantavana asiana on lisääntynyt vuodesta 1994 vuoteen 2002. Alkoholinkäytön, ravitsemuksen ja ihmissuhteiden merkityksessä sairastamisen syynä ja terveysvaarana ei ole tapahtunut muutoksia vuodesta 1994 vuoteen 2002. Aikuisväestöä edustavalta otokselta (N= 976) tiedusteltiin puhelinhaastattelussa keväällä 2002, millaisia asioita he pitivät tärkeimpinä sairastavuuden syinä ja terveysuhkina. Kuitenkin 40 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä että median terveystieto Hyvä olo ja hyvinvointi ovat valtaamassa terveyden paikkaa muuallakin kuin mainonnassa
U utistyön logiikan mukaisesti onkin aika hankalaa julkaista positiivisia terveysuutisia. (Seale 2002) Tutkimushankkeessa "Arvot, normit ja terveyden edistämisen kulttuurit" analysoitiin Helsingin Sanomien ja Aamulehden journalistisesta ja mainosaineistosta piirtyvää kuvaa terveyden edistämisestä vuosina 2002-2004. Niitä käytetäänkin monesti terveyden synonyymeinä, koska ne eivät kanna mukanaan terveyteen ja varsinkaan terveysvalistukseen usein liitettyjä tylsyyden ja työläyden, jopa ahdistavuuden lisämerkityksiä. Terveysmainonnan välittämä terveyskuva onkin selvästi tuotekeskeisempi kuin journalismin heijastama maailma. Maailma näyttäytyy näin vaarallisena ja uhkaavana paikkana. 2005) Terveellisyyden mielipideilmasto näyttää Suomessa selvästi polarisoituneen terveyssuuntautuneisuuden akselilla siten, että voimakkaasti terveyssuuntautuneessa päässä ovat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat, korkeasti koulutetut naiset ja vastakkaisessa ääripäässä nuoret, vähän koulutetut miehet. Samalla tavoin Sydänmerkin, jonka elintarvike voi saada terveysperustein, kertoi tuntevansa 82 prosenttia naisista ja vain 53 prosenttia miehistä. (Helakorpi ym. Tutkimukseen osallistuneista naisista 4 7 prosenttia oli esimerkiksi kuullut Kunnossa kaiken ikää -toimintaohjelmasta, kun vastaava kuulleiden osuus miesten joukossa oli vain 33 prosenttia. He myös pitivät tiedotusvälineitä, järjestöjä, tuttavia ja ystäviä sekä myös mainontaa tärkeämpinä tiedon lähteinä kuin miehet. Hyvinvoiva ihminen tutkituissa päivälehtimainoksissa oli yleensä nuori, iloinen ja onnellinen, paitsi silloin kun hän urheilee tosissaan, jolloin hän muuttuu suorituskeskeiseksi vakavikoksi. Terveystuotteiden ja -palvelujen mainonnassa pelkkä "terveys" ei tunnu riittävän myyntiargumentiksi, vaan se tarvitsee tuekseen sellaisia tavoiteltavia asioita kuin hyvä olo ja kauneus. Terveydestä sinänsä ei oikein synny sensaatiota, mutta sairauksista, hoitovirheistä ja lääkeuutuuksista syntyy. lon ammattilaisten osalta vastaava prosenttiosuus oli 97 ja sanomalehtien, radion ja aikakauslehtien osalta 50. Päivälehtijournalismissa tällainen personalisointi on harvinaista, koska terveys uutisena on luonteeltaan enemmän poliittinen, tieteellinen tai hallinnollinen kuin henkilökohtainen. Myönteisten elämysten ja yleisen positiivisen hyvän olon lisäksi terveysmainonta vetoaa myös ihmisten toiveisiin ja pelkoihin. Tämä on sopusoinnussa nykyisin vallalla ole16 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 van ilmapiirin kanssa, jonka mukaan talouskasvu, kulutus, tulos ja investoinnit määrittävät yhteiskuntakehitystä. Julkkisten laihdutus-, masennusja selviytymistarinat ovat erityisesti aikakauslehdissä suosittuja juuri sen vuoksi, että ainakin osaan julkisuuden henkilön elämää lukija voi samaistua. Uutissivuilla suosituimpia kirjoittelun teemoja olivat fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö sekä hyvinvointipalvelut. Sanomalehtien terveyskirjoittelussa saavat runsaasti huomiota riskija sairaussensaatiot, sellaiset kuin hullun lehmän tauti, lintuinfluenssa tai ruuan lisäaineet ja jäämät. Kaikkein suurin sydänmerkillä varustettujen elintarvikkeiden käyttäjäryhmä on korkeimmin koulutettu 55 vuotta täyttäneiden naisten ryhmä (66 %) ja pienin käyttäjäryhmä alle 25-vuotiaat vähiten koulutetut miehet (13 %). Ne ovat selvästi valtaamassa myös terveyden paikkaa muuallakin nykykulttuurissa. Tämä viittaa siihen, että yhteiskunnassamme naiset ovat terveysasioissa mielipiteen ohjaajia, jotka usein vaikuttavatkin perheen terveysvalintoihin. Naiset miehiä terveystietoisempia Ne, jotka aktiivisimmin etsivät terveystietoa, hakivat edellä mainitun tutkimuksen mukaan useimmiten tietoa sairauksista ja niiden oireista (38 %). Naiset olivat myös Kansanterveyslaitoksen keväällä 2004 tekemän selvityksen mukaan terveystietoisempia ja kiinnostuneempia terveysviestinnästä kuin miehet. Näyttää siltä, että kuntoliikunnan terveellisyys on suomalaisille niin itsestään selvä asia, että sitä ei nähdä virittäväksi ja arvokkaaksi mainosargumentiksi. Hyvä olo ja hyvinvointi ovatkin ilmaisuja, joita mainontaa käyttää runsaasti. Tulosten mukaan pääkirjoitussivuilla terveyskeskustelua hallitsi taloussanasto. Talousargumentit terveyden edistämiseksi olivat näkyvämpiä kuin vetoaminen ihmisten hyvinvointiin. Naiset näyttivät olevan miehiä aktiivisempia etsimään tietoa terveydestä. (Aarva 2005, Aarva ja Lääperi 2005) Tutkittujen lehtien terveysmainonnassa painottuivat yksittäisten tuotteiden terveyttä vahvistavat ominaisuudet. Terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapaan liittyvistä teemoista näkyvimpiä olivat tutkimusaineistossa ravitsemus ja liikunta. (Aarva 2005, Aarva ja Lääperi 2005) Positiivinen terveysjuttu on harvoin uutinen Terveysviestintä voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen, kun viestit liittyvät ihmisten arkielämään, ovat vallitsevan mielipideilmaston suuntaisia, konkreettisia, myönteisiä ja tulevat vastaanottajan näkökulmasta luotettavasta lähteestä. Lehdet kirjoittavat paljon myös terveyspoliittisista päätöksistä ja hyvinvointipalveluista. Jokainen poliitikko kannattaa toimivien terveyspalvelujen järjestämistä, tiede tuottaa uuttaa tietoa terveyden suojelemisesta ja sairauksien hoidosta ja hallintokoneisto tiedottaa kansalaisille järjestelmään ja palveluihin liittyvistä muutoksista. Lehtien terveyskuvassa paljon taloutta Muiden tiedotusvälineiden tavoin sanomalehdet heijastavat yleistä terveysajattelua ja vaikuttavat terveyspolitiikkaan nostamalla ajankohtaisia teemoja yleiseen keskusteluun. Seuraavaksi suosituimpia tiedonhankinnan aiheita olivat ruoka, josta 29 prosenttia vastaajista ilmoitti viimeksi etsineensä tietoa sekä liikunta (28 %). Terveyden edistämisessä ei ole uutuuden viehä. Liikuntavälineiden mainoksissa terveysargumenttia ei juuri käytetä houkuttimena, vaikka terveysliikunta käsitteenä on jo levinnyt suppeasta tutkijapiiristä laajemmalle. Henkilökohtaisuus on hyvin tärkeää
Aarva P, Lääperi P. Juvenes Print. 2005) Vapaa-ajan liikunnan harrastaminen Suomessa on yleistynyt aina 1970-luvulta lähtien. tystä, silla sairauksien ehkäisyn tavoin se perustuu jo kauan tunnettuihin sekä yhteisöjen että yksilöiden toimintatapoihin. Media & Health. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR, Uutela A. Se ei ole ainoastaan väline saavuttaa muita elämän hyviä asioita, vaan myös sinällään terveyden kokemuksena arvokasta ja haluttavaa. (Helakorpi ym. Sosiaali-lääketieteellinen Aikakauslehti 2005;42, 57-71. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 13/2005. Arvojen ja välineitten maailma. Pessimisti n elämänviisaus. Aristoteles. Medialukutaidon paraneminen yhdistettynä terveyslukutaitoon voisikin antaa nykyajan "mediakansalaisille" työkaluja hallita pirstaleista terveystietoa ja yhä kiihtyvää terveysviestintävyöryä. Ainakin yleisellä tasolla suomalaiset ovat hyvin perillä terveellisen ruuan ja liikunnan merkityksestä. WSOY Porvoo. Schopenhauer A. Seale C. Terveyden edistämisen kulttuuriset kentät. Nikomakhoksen etiikka. Alkoholin kulutus sen sijaan on viime vuosikymmenien aikana koko ajan kasvanut ja ylipainoisten osuus väestössä on edelleen suuri (Helakorpi ym. Tutkimus kansalaisten ja vaikuttajien näkemyksistä. New Delhi 2002. Terveys, viestintä ja kansalaiset. Duodecim 2005;121 (1 ):71-77 Ahlman E. Kohtuullisuuden ohella myös liikuntaa on suositeltu terveyssyistä jo 1800-luvulla (esim. Lisäksi terveellisyyden arvot voivat olla enemmänkin retorista kuin omaan toimintaan suoranaisesti vaikuttavia. Schopenhauer 1991). Jyväskylä 1992. Syödään terveellisemmin, mutta lihotaan ! Siitä huolimatta näyttää siltä, että tieto kevyesti syömisen ja terveysliikunnan tärkeydestä on saavuttanut laajat väestöryhmät. 1920. Tämä ei ole mitenkään ristiriitaista, jos arvo käsitetään tahdon suunnaksi, eräänlaiseksi sieluntilaksi mieluummin kuin toimintaa ohjaavaksi prioriteettivalinnaksi (Ahlman 1992). American Behavioral Scientist 48 (2) : 198-2001. SAGE. Kirjassa: Timantit terveyden edistämisen tutkimusohjelmasta, s. 2004. WSOY Juva 1991. Eetillis-idealistinen maailmantarkastelukoe. 9-20. Helsinki 2005. Media Literacy and Public Health. Hollannissa tehdyssä interventiotutkimuksessa todettiin, että koululaisten asennoituminen tupakkaan ja tupakkateollisuuteen muuttui kielteisemmäksi medialukutaitohankkeessa, jossa oppilaat itse tuottivat median toimintaa käsittelevää oppimateriaalia ja osallistuivat tupakkaan liittyvän journalistisen ja mainosaineiston analysointiin ( Gonzales ym. Tampere 2005 Aarva P, Pasanen M. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 8 12/2002 Helsinki 2002. Terveys on yksi ihmisen perusarvoista. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR, Uutela A. En usko tällaiseen teoriaan, sillä käytäntö on osoittanut, että ihmiset juoksevat monenlaisten terveysuutuuksien perässä, vaikka niiden tehosta ei olisi mitään muuta näyttöä kuin julkisuuden henkilön kasvot mainoksessa tai kyseisten uutuuksien myyntilukujen huima kasvu. Ihmisillä tuntuu myös olevan tahtoa ja halua muuttaa tottumuksiaan terveellisemmäksi. Suomessakin terveyden edistämisen tutkimuksessa olisi syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota kulttuuriseen ympäristöön, sillä sen vaikutukset ihmisten tapaan hahmottaa maailmaa ulottuvat pitkällä aikavälillä käyttäytymiseen. Turvallinen ja virikkeellinen työja asuinympäristö, hyvä koulutusjärjestelmä ja riittävä taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus ovat parhaat terveyden tuottajat. Tämän mukaan sillä, että media julkaisee myös katteettomia lupauksia jakelevia terveystarinoita, ei olisi paljonkaan merkitystä ihmisten arjessa. Ihmiset voivat myös tulkita elintapamuutoksensa terveellisemmiksi kuin ne itse asiassa ovatkaan. Helsinki 1989. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 17. Kun lisäksi otetaan huomioon, että useimmat toimittajat saattavat pitää itseään enemmän joko vallan vahtikoirina tai totuudellisen tiedon välittäjinä kuin valistajina, on ymmärrettävää että terveyden edistämisen aihepiiri ei ole kaikkein tärkeimmällä paikalla toimittajien työjärjestyksessä. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. PAULIINA AARVA, YT, dosentti Tutkija Tampereen yliopisto sähköposti: pauliina.aarva@uta.fi LÄHTEET: Aarva P. Kohtuullisuus syömisessä, juomisessa ja toimeliaisuudessa, joka jo antiikista lähtien (Aristoteles 1989) on todettu terveyttä edistäväksi, ei tietenkään ole mikään uutinen. Terveys ja hyvinvointi ovat koskettavia argumentteja, vaikka itse tuote ei mitenkään lisäisi tai vahvistaisi terveyttä. 2005). lntegrating Theo ry, Research and Practice for Tobacco Control. 2004). Pitkällä aikavälillä myös ruokatottumukset ovat muuttuneet ravintosuosituksen mukaiseen suuntaan. Medialukutaito ja terveyslukutaito työkaluiksi Aktiivisen yleisön teorian mukaan joukkoviestinnän vastaanottajat pystyvät vapaasti ja itsenäisesti erottamaan faktan fiktiosta. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2002 . Sen sijaan haluan uskoa, että medialukutaitoa terävöittämällä voitaisiin vaikuttaa siihen, että ihmiset osaavat suhtautua valikoiden median välittämiin terveysviesteihin ja arvioida kriittisesti esimerkiksi mainoksissa esitettyjen terveystietolähteiden luotettavuutta ja ohjeiden ja vinkkien soveltuvuutta omaan elämään. Uusintapainos Jyväskylän yliopisto. Tästä on osoituksena mm. Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus CRC. Kevät 2004. se, että 68-72 prosenttia kyselytutkimukseen osallistuneista ilmoitti vuosittain vuodesta 1992 lähtien muuttaneensa elintapojaan terveellisemmäksi. Ihmisten vastauksia kyselytutkimuksissa saattavatkin ohjata enemmän tahto terveellisyyteen kuin toiminta. Siksi terveysargumentteja käytetään hyvin paljon markkinoitaessa tavaroita, tuotteita, palveluja ja ideologioita. Yliopistopaino . Suomalaisten käsityksiä terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja niissä tapahtuneet muutokset vuodesta 1994 vuoteen 2002. Gonzales R, Glick D, Davoudi M, Ang A. Gaudeamus. Näin voisi selittyä se, että vaikka ihmisistä tuntuu että he ovat keventäneet ruokavaliotaan, paino vaan lisääntyy. Terveysretoriikka pääkirjoituksissa Helsi ngin Sanomien ja Aamulehden välittämä kuva terveyden edistämisestä vuosina 2002-2003. Helsinki 2005. Tarkiainen J, Leinonen K,Aarva P, Nieminen H
Uudet terveystiedon oppisisällöt olivat näkyvästi esillä Stakesin ja Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen järjestämillä Kouluterveyspäivillä Jyväskylässä elokuussa. Terveystieto on integroitu luokilla 1-4 ympäristöluonnontiedon sisään ja luokilla 5-6 biologia-maantiedon ja fysiikka-kemian yhteyteen. Ympäristöluonnontiedossa terveystietoa käsitellään ihmisen kehoa, kehitystä, arkipäivän terveystottumuksia, tavallisimpia lasten sairauksia ja toimimista hätätilanteissa sekä tunteiden tunnistamista, kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyä ja turvallisuutta sekä hyviä tapoja kotona ja koulussa. Ensin integroitua, sitten omia kursseja Uudet opetussuunnitelmien perusteet hyväksyttiin ensin lukioihin vuonna 2003, perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet hyväksyttiin vuoden 2004 alussa. Lukioluokilla käsitellään jo globaaleja asioita ja kansanterveyden historiaa, Heidi Peltonen kertoo. Terveystiedon opettamisen ajankohdat ovat koulukohtaisesti pohdittavissa. Terveystieto on yleissivistävä aine, joka antaa perustietoa ihmisestä ja ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä laaja-alaisesti. -Oleellista on, että peruskoulun päättöarviointikriteerit terveystiedonkin osalta on nimetty opetusalan perusteissa, joten yläluokilla on pidettävä huolta opetuksen laadusta, Heidi Peltonen sanoo.Yläluokkalaisille terveystieto antaa valmiuksia esimerkiksi tunnistaa, mitkä yhteiskunnalliset ratkaisut tukevat. Yksi vuosiviikkotunti merkitsee 38 oppituntia, lukuvuodelle jaettuna tämä merkitsee yhtä tuntia viikossa. Koulumaailmassa terveydenlukutaito ja aikaisempaa vahvemman aseman saanut oppiaine, terveystieto, halutaan erottaa selkeästi yksilöllisistä kysymyksistä. Peruskoulun ja lukion uusien opetussuunnitelmien perusteissa terveystieto on saanut aseman, jossa se rinnastuu muihin tärkeisiin yleissivistäviin aineisiin. Teksti: ARJA LIINAMAA Hyvinvointi opiskelun kohteena Terveystietoon panostetaan Suomen kouluissa enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa S uomalaisista nuorista on kasvamassa yhä terveyslukutaitoisempia aikuisia. Ylitarkastaja Heidi Peltonen Opetushallituksesta luonnehtii terveystiedon samanlaiseksi lukuja reaaliaineeksi kuin vaikkapa matematiikan, historian tai yhteiskuntaopin. Biologia-maantiedossa käsitellään 5-6-luokilla ihmisen kasvua, kehoa ja murrosikää, fysiikka-kemiassa päihteiden merkitystä ja liikenneturvallisuutta.Luokkien 7-9 uudet perusteet määräävät, että kolmen vuoden aikana terveystietoa annetaan yhteensä kolme vuosiviikkotuntia. Syksyllä 2006 tulee kaikkien peruskoulun luokka-asteiden olla uusien perusteiden mukaisessa opetuksessa. Opetuksen näkökulma pitäytyy alaluokilla yksilöissä ja lähiyhteisössä, mutta 7-9-luokilla kohteena on terveys yhteiskuntapoliittisena, hyvinvointipalveluita ja vaikkapa kansantauteja koskevana kysymyksenä. Näin radikaalia opetuksen uudistusta ei ole tehty muissa Euroopan maissa, sanoo professori Lasse Kannas. Sen ei ole tarkoitus toimia terveysvinkkien tai -ohjeiden lukemistona eikä korvata kouluterveydenhuollon tehtävää. Ensimmäiset lukiolaiset alkoivat opiskella uusien perusteiden mukaan tänä syksynä, perusopetuksessa niitä on otettu käyttöön porrastetusti 18 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 muutama luokka-aste kerrallaan niin
Vaikka lukiossa on tärkeitä tiedollisia tavoitteita, kokemuksellisuutta ei pidä unohtaa. Tämä vaatii paljon paitsi itse opetukselta, myös nuoren ympärillä olevasta yhteiskunnasta. Tällainen eheyttä tuova kokemus on tärkeää terveyden kannalta. Olennaista on herättää älyllistä uteliaisuutta, oppilaiden toiminnallisuutta, syvällisiä arvojen pohdiskelua ja luovuutta. -Yksilöllinen terveys on yhteydessä luottamussuhteisiin. Lähes kaksi viidestä peruskoulun yläluokkalaisesta söi epäterveellisiä välipaloja ja kolme viidestä harjasi hampaitaan harvemmin kuin kahdesti päivässä. Kouluterveystutkimukseen osallistuneet kunnat ja koulut saavat kuntaja koulukohtaisen raportin tuloksista. Tutkimuksen tiedot kerätään samoissa kunnissa joka toinen vuosi opettajan ohjaamilla luokkakyselyillä peruskoulujen kahdeksansilla ja yhdeksänsillä luokilla sekä lukioiden ensimmäisillä ja toisilla luokilla.Huhtikuussa tehtyyn kyselyyn osallistui 212 kuntaa Länsi-Suomen, Oulun ja Ahvenanmaan lääneistä. Nuorten terveystieto-opiskeluissa tulisi syntyä tietämystä yhteisöjen merkityksestä. Lukioissa painotetaan tietopuolta paitsi ylioppilaskirjoitusten vuoksi, myös siksi, että osa opiskelijoista valmistautuu muun muassa terveydenhuoltoalan ja liikuntaalan yliopistoja ammattikorkeakouluopintoihin, Lasse Kannas huomauttaa.Opettajille on tarjottu täydennyskoulutusta ja terveystiedon aineenopettajakelpoisuuden tuottavaa koulutusta, jonka kysyntä on ollut Kannaksen mukaan suurta. Epäterveellisiä välipaloja syötiin harvemmin kuin yläasteella ja puolet harjasi hampaansa harvemmin kuin kahdesti päivässä. Hän viittaa Markku T Hyypän tutkimuksiin suomenruotsalaisten pitkän eliniän taustalla olevista tekijöistä. Ympäristökin voi olla myrkyllinen, sosiaalisesti. Terveystieto tulee yhdeksi ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettavaksi reaaliainekokeeksi keväällä 2007. Kyselyyn vastasi noin 73 900 oppilasta. TOSIHUMALAA ENEMMÄN, TUPAKOINTIA JA HUUMEITA VÄHEMMÄN Nuorten päihteiden käyttöä ja hyvinvoi ntia on seurattu aiempaa tarkemmin vuodesta 1995 lähtien Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus Stakesin teettämän kouluterveystutkimuksen avulla. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 19. Neljäsosa yläluokkalaisista meni koulupäivinä nukkumaan kello 23 jälkeen.Lukiossa myöhään valvominen on vielä yleisempää: kolmasosa lukiolaisista valvoi myöhempään kuin kello 23: een. Tuloksensa tilanneet kunnat saavat myös salasanan Stakesin Neninuori-tietokantaan, jossa voi tehdä yksityiskohtaisempia analyyseja oman kunnan ja koulun aineistosta. Miten kokea itsensä tärkeäksi, miten kokea, että minusta pidetään kiinni. Voidaan mennä vaikka kansalle katsomaan elämää terveyttä pohtivalla silmällä tai seurata mainosten paradokseja, kun ne esittävät nuorille tavoiteltavia elämän malleja, Lasse Kannas sanoo. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tosihumalaan juominen vähintään kerran kuukaudessa on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Opetuksessa tarvitaan uusia ajattelutapoja. -Entä jos opettelisimme rentoutumaan, irrottautumaan suorituspaineista, olemaan jouten, pohtimaan kokemuksia vertaisnäkökulmasta, millaista terveyttä tästä syntyisi, Hoikkala pohtii. Koulu ei voi opettaa nuorille sellaista uutta suhtautumista, mitä se ei itse omassa toiminnassaan toteuta. Luottamuksesta hyvinvointia Sosiologian dosentti, nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Tommi Hoikkala haki Kouluterveyspäivillä vastausta hyvinvoinnin kysymykseen luottamussuhteista. Voidaan miettiä esimerkiksi sitä, miten koulu kytkeytyy naapurustojen ja aluetoimintojen verkostoihin, sellaiseen yhteisöllisyyteen, joka tuottaa sosiaalista pääomaa, Hoikkala sanoo. Kyselyn tuloksia käsittelemällä on voitu vaikuttaa varsinkin koulu kiusaamiseen ja tupakointiin. Tuloksia hyödynnetään oppilashuollossa ja kouluterveydenhuollossa sekä koulun sisäistä ilmapiiriä ja kodin ja koulun yhteistyötä parannettaessa. -Tänä syksynä lukioissa aletaan siis valmistautua terveystiedonkin ylioppilaskirjoituskysymyksiin. Parillisina vuosina kysely tehdään Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin lääneissä. -Terveys tietoon kuuluu keskusteleva ja toiminnallinen ote varsinkin peruskoulun aikana. Tutkimus käsittelee myös elinoloja, koulutyötä, rikkeitä, ihmissuhteita, fyysistä uhkaa, elintasoa ja vanhemmuuden toimivuutta. Päihteistä tutkimus kertoi sekä huonoja että hyviä uutisia. Muutoin nuorelle syntyy helposti epäilys siitä, kelpaako hän omana itsenään vallitseviin menestymisen kriteereihin. -Vastaus löytyi vahvoista naapuriavun ja sosiaalisen tuen rakenteista, runsaasta vuorovaikutuksesta, kansalaistoiminnasta, yhteisistä säännöistä ja kyvystä elää toisten kanssa, Hoikkala sanoo.Koulun tai muun yhteiskunnan todellisuus ei saisi välittää erikoistumisen, tehokkuuden ja yksilöllistymisen normeja kaikkein tärkeimpinä. Osittain tämä tapahtuu aluksi opettajien luovuuden varassa, sillä oppikirjojen valmistamisessa tulo kova kiire eivätkä kaikkien kustantajien kirjat ole vielä käytössä, kertoo opetussuunnitelmien kehitystyössä ja opettajainkoulutuksessa mukana oleva terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas Jyväskylän yliopiston Terveystieteiden laitokselta. terveyttä ja mitkä tuhoavat, millainen yhteisöllisyys on hyvästä, mikä pahasta sekä nuoruuden fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia, itsehoitoa ja sairauksia hoitoa. Lukiossa tiedolliset haasteet Lukioissa terveystietoa on yksi pakollinen kurssi ja kaksi valinnaista syventävää kurssia. Toisaalta myös täysi raittius on lisääntynyt, päivittäin tupakoivien osuus on vähentynyt ja lai ttomien huumeiden kokeilut ovat vähentyneet.Tutkimus selvitti myös muun muassa terveystottumuksia. Terveystiedon tarkoituksena ei ole esittää, miten eletään oikein eikä antaa ohjeita ja kontrollia
Vähintään puoli tuntia päivittäin työmatkallaan pyöräilee tai kävelee työssä käyvistä miehistä vain 13 prosenttia ja naisista 19 prosenttia.. Me syömme terveellisemmin, tupakoimme vähemmän ja liikumme enemmän vapaa-ajallamme kuin vielä 1970-luvun lopussa. Teksti: SATU HELAKORPI Arjen valinnat aiempaa terveellisempiä 20 LI IKUNTA & TIEDE 4/2D05 Terveellisemmät elintavat ovat yhä useamman suomalaisen työikäisen arkea. Työmatkaliikunta puolestaan ei ole viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt