TERVEYTTA .. Teema: Antido in PASSI PALVELEE URHEILUA JA URHEILIJAA .. EDISTAVA LIIKUNTASEURA?. .
Kun yksi koneellinen on puhdistettu, toinen jo pesijäänsä odottaa. . . Läheskään kaikkea tarvittavaa urheiluväki ei ole vielä tehnyt, mutta ainakin Suomessa toiminnan vire on myönteinen. Liikunta&. Kaikkea pesuaineet eivät valkaise, ikävännäköisiä tahrojakin jää. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen, Harri Heinonen, Pentti Pekkala, Sakari Viika Ulkoasu: koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry n virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh 09-4542 720, fax 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuositilaus 32 euroa 39. . Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Tiede-lehden tuhti tietopaketti antidopingtyöstä osoittaa, että monista vaikeuksista huolimatta pyrkimyksissä puhtaamman urheilun puolesta on edistytty. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/LTS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast), Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: , _. Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston jäsenten puheenvuorot haastavat debatoimaan aiheesta lehtemme palstoilla. . . vuosikerta 1 SSN 0358-701. Dopingilmiön tieteellinen tutkimus on ollut maassamme riittämätöntä. Perusteluna on todettu, että oman terveyden vaarantamista ja vahingoittamista ei yleensäkään ole säädetty laeissa 2 LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 rangaistavaksi. Kuinka on urheilujärjestelmän laita. Tutkimusta on tehty pääasiassa lääketieteellisestä viitekehyksestä. Se on urheiluyhteisön sisäinen asia, johon kohdistuvat järjestelmän omat sanktiot. Liikunta &Tiede 4/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Doping-aineiden laiton maahantuonti, valmistaminen ja levitys ovat rangaistavia tekoja. Antidopingtyö tehostunut, TUTKIMUSTOIMINTA . Oivaltavat, selkeät ja huolella laaditut tutkimussuunnitelmat ovat kovaa valuuttaa ei vain dopingtutkimuksessa vaan liikuntatieteellisessä tutkimuksessa yleensäkin. luku, joka säätelee myös dopingia. Tämän lehden dopingtietopaketti on tehty yhteistyössä ADT:n kanssa. Lainsäädännöllä ei ole kuitenkaan katsottu voitavan puuttua doping-aineiden käyttöön. Aihetta olisi ja luulisi, että rahoituksessakin löytyy. . Suomen Antidopingtoimikunta, ADT ry on tehnyt arvokasta työtä edistäessään urheilun dopingvastaista toimintaa. Tässä numerossa viritellään myös keskustelua liikuntatutkimuksen rahoituspolitiikasta ja siihen liittyvistä uudistustarpeista. . Myös hallussapidosta rangaistaan, jos haltijalla on tarkoitus levittää aineita laittomasti. Lainsäätäjät ovat nyt tehneet voitavansa. Sen sijaan yhteiskuntaja käyttäytymistieteellisiin dopingia koskeviin kysymyksenasetteluihin tutkijat eivät ole juurikaan paneutuneet viime vuosina. RIITTAMATONTA LASSE KANNAS opingpyykkiä pestään ahkerasti. Vuonna 2002 syyskuun alussa astui voimaan uusittu rikoslain 44
Tavoitteena on, että KOK, kansainväliset lajiliitot ja kansalliset olympiakomiteat alkavat soveltaa säännöstöä jo Ateenassa 2004. Aito kiinnostus lasten terveyden edistämiseen on välttämätöntä, jotta liikuntaseuran vetovoima säilyy kilpailukykyisenä. Tutkimussuunnitelmaa ei ole syytä sekoittaa romaaniin, tietokirjaan, pamflettiin, yleisönosastokirjoitukseen tai poliitikon vaalipuheeseen.Soile Ve,jola 27 ASENTO LIIKE AISTI tietoisuus kehosta Ryhmä taijin harrastajia kokoontuu puistoon. Pirjo Krouvila 46 Passi palvelee urheilua ja urheilijaa. Lasse Kannas, Mika Vuori, HennaRiikka Seppälä, Jorma T ynjälä, Jari Villberg, Raili Välimaa, Kristiina Ojala 12 Drop outMistä jatkoaikaa harrastukselle7 Urheiluharrastuksen lopettamisessa on kyse pitempiaikaisesta tarinasta, jolla on tietty kehys ja juoni. EN on tehnyt jo vuosikymmenen ajan merkittävää työtä hallitusten sitomiseksi antidopingtyöhön. Tiinu Wuolio 48 Urheilijan oikeusturva samat säännöt kaikille. Leena Nieminen 38 Geeniteknologia haastaa analyysimenetelmät Pääosa dopingaineista voidaan nykyisillä testausmenetelmillä jäljittää näytteestä suoraan. Timo Metsä-Takila, Risto Keskitalo TEEMA: ANTIDOPING 32 Kiinni jäämisen riski on urheilun etu Suomessa noin yksi prosentti dopingtestatuista urheilijoista jää kiinni, ja myös puhtaat urheilijat haluavat näiden tapausten jäävän kiinni. Yhtenäisyyttä synnyttävillä ja myyttejä vahvistavilla rituaalisilla juhlamenoilla on ollut kysyntää erityisesti silloin, kun yhtenäisyyttä on koetettu raottaa esittämällä kiusallisia kysymyksiä asioiden todellisesta poispainetusta luonteesta. Timo Klemola 29 Urheilulukioista urheiluakatemioihin. Harri Heinonen 20 Suomi vuonna nolla: Mistä Helsingin olympialaisten muiston juhlimisessa oli kyse. Teijo Pyykkönen 31 ln memoriam. Lasse Kannas 4 Suojaako urheiluseura nuorta päihteiltä ja tupakalta. Liisa Heinilä, Liikuntapedagogiikan edelläkävijä 2.6.1926-28.8.2002. Timo Seppälä, Urho Kujala LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 3. Urheilu on urheilua, ja siinä on osana urheilijapassi, katsoo Tuomo Karila. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Riippuvuus anabolisista steroideista on vielä varsin uusi asia koko lääketieteelle eikä vieroitusoireyhtymän hoitamiseksi ole vakiintunutta menetelmää. Mitä yhteistä on näillä ryhmillä. Leena Nieminen 42 Laatujärjestelmä takaa yhtenäisen ja luotettavan testaamisen Marjorit Elorinne 44 Pioneerityötä antidopingjärjestelmien harmonisoimiseksi Euroopan neuvoston työ antidopingjärjestelmien harmonisoimiseksi on jäänyt WADAn varjoon. likka Levä 23 Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg: Nuorisourheilussa panostettava laatuun Liikuntajärjestöjen tulisi painottaa nykyistä enemmän terveitä elämäntapoja, sanoo ministeri Dromberg. Tiinu Wuolio 36 Olli Puntila: Antidopingtyö rakentaa luottamusta urheilun tulevaisuuteen Dopingkeskustelua käydään pitkälti käryjen, kielteisten asioiden ympärillä. Leena Nieminen 40 WADA laatii antidopingtyön perusasiakirjaa: Yhtenäisiin käytäntöihin, tasa-arvoiseen urheiluun. Vuonna 2002 seuroissa harrastavat nuoret käyttivät edelleenkin hieman yleisimmin alkoholia kuin ei-jäsenet. Toisaalta sitä leimaa käsitys, että ilman dopingia huippu-urheilussa ei voi pärjätä. Risto Sänkiaho 26 Kuinka teen hakemuksen, jolla saa rahoitusta. Juha Viertola 52 Anaboliset aineet ovat terveysriski ja aiheuttavat riippuvuutta. Kummatkin tekevät proprioseptisiä harJoituksia. Pirjo Krouvila 45 IADA: Edelläkävijä tarjoaa malleja hyvistä käytännöistä IADAn jäsenhallitukset haluavat tukea urheilua, joka omaksuu tiukat säännöt dopingasioissa, sanoo järjestön puheenjohtaja, uusi-seelantilainen Graeme Steel. Jari Lämsä, Pasi Mäenpää 15 Fani, roligani vai huligani7 Jalkapallohuliganismi tarjoaa helpon, mutta perin stereotyyppisen tavan käsitteellistää jalkapalloon liittyvää intohimoa, faniutta ja kulttuuria. Juha Viertola 50 Doping ja juridiikka Dopingia koskeva sääntely poikkeaa muusta urheilun säännöstöistä erityisesti siinä, että valtiot ovat aktiivisesti mukana laatimassa urheilun dopingsäännöksiä ja valvomassa niiden noudattamista. Oikeusturva ymmärretään oikeudelliseksi turvallisuudeksi ja varmuudeksi siitä, että lakeja sovelletaan kaikkiin samalla tavoin, tasapuolisesti ja puolueettomasti. Toinen maisema: Italialainen jalkapallojoukkue on kokoontunut harjoituksiin. KESKUSTELUSIVUT 25 Apurahoista palkkoihin Miten käy liikunnan tutkimusrahoituksen
4 LIIKUNTA & TIEDE 4/2002
LASSE KANNAS, MIKA VUORI, HENNA-RIIKKA SEPPÄLÄ, JORMA TYNJÄLÄ, JARI VILLBERG, RAILI VÄLIMAA, KRISTIINA OJALA tupakalta() •• ····;,.• ~ U rhei I useu rat markki noivatitseää ff·m'ielel lään iskulauseella: "kun tuot lapsesi urheiluseuratoimintaamme mukaan, niin hän on pois kaduilta epäterveiltä vaikutteilta __ ":_· _,....-;~~~-----~ Tämä lupaus_§j_$"ältää .. piiloviestin, että urheiluseuräff"harrastustoiminta suojaisi päihteiden käytöltä ja tupakoinnilta. LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 5
(1996) tutkivat Yhdysvalloissa lukiolaisia ja totesivat aktiiviurheilijoiden juovan huomattavasti säännöllisemmin ja humalahakuisemmin kuin liikunnallisesti passiiviset lukiolaiset. 1996; Pate ym. Urheilijoiden huumeiden käyttöä ei ole tutkittu Suomessa Formanin ym. Kokotailo ym. 14-18-vuotiaiden nuorten miesten nuuskan käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina siitäkin huoli6 LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 matta, että suunuuskan myynti kiellettiin lailla Suomessa 1995 (Rimpelä ym. T erveiden elämäntapojen edistäminen on esit.etty lasten ja nuorten liikunnan keskeisenä tavoitteena SLU:n strategiapaperissa "Kohti yhteistä maalia". Karvosen ym. Molemmissa ryhmissä nuoret kuitenkin tupakoivat sitä vähemmän mitä enemmän he liikkuivat. 1996). Terveitten elämäntapojen edistäminen kuuluu siis urheilujärjestöjen ja lukuisien seurojen missioon ainakin liturgisessa muodossa. 1998). (1979) totesivat tutkimuksessaan, ettei urheiluseuratoiminta sinällään lisää terveellisiä elämäntapoja nuorilla verrattaessa urheiluseurassa harrastavia omatoimisesti liikuntaa harrastavaan nuorisoon. Jo Laakson ym. Vuonna 1998 vastaava osuus oli jo 15 %. Seuratoiminnassa mukana olevat nuoret tai edes pojatkaan eivät kuitenkaan muodosta mitään yhtenäistä ryhmää" Koski korostaa katsauksessaan myös sitä, että valtaosa seuroissa tehtävästä nuorisotyöstä saa tästä näkökulmasta kohtuullisen puhtaat paperit . Kannaksen ja Vuolteen (1989) tutkimuksen mukaan aktiivisesti urheilevat nuoret tupakoivan merkittävästi harvemmin mutta vastaavasti käyttivät nuuskaa yleisemmin kuin liikuntaa harrastamattomat. Matti Rimpelä avasi keskustelun muutama vuosi sitten urheiluseuroissa harrastavien nuorten yllättävän yleisestä alkoholin käytöstä. Tutkimusaineisto ja menetelmät WHO-Koululaistutkimus on Maailman terveysjärjestön koordinoima 11-, 13ja 15-vuotiaiden koululaisten elämäntyyliä, koulukokemuksia ja koettua terveyttä selvittävä kansainvälinen tutkimus. (1995) tutkimuksen mukaan nuuskan käyttö oli yleisempää aktiivisesti organisoituun liikuntaan osallistuneilla pojilla kuin vähemmän aktiivisilla. Humalajuomista on selitetty urheiluun liittyvällä kulttuurilla, mikä altistaa urheilijoita sosiaalisiin tilanteisiin, joihin liittyy usein myös humalajuominen. Pasi Kosken (2000) seikkaperäinen katsaus urheilevien nuorten alkoholinkäytöstä kulttuuriministeri Suvi Lindenin toimeksiannosta vahvisti käsitystä, että näytöt urheiluharrastustoiminnan päihteiltä suojaavasta vaikutuksesta ovat melko niukat ja ristiriitaiset. Koko maata edustavat aineistot on kerätty vuodesta 1984 lähtien. Samankaltaisia tutkimustuloksia urheilijoiden runsaammasta nuuskan käytöstä on saatu myös Yhdysvalloissa (esim. Jo yli 20 vuotta sitten Laakso ym. Keväällä 2002 kerätyn uuden aineiston pohjalta tarkastelemme myös urheiluseurajäsenyyden ja nuuskan sekä kannabiksen käytön yhteyksiä. Urheiluharrastuksen tavoitetaso heijastuu alkoholinkäyttöön siten, että huippu-urheilijoiden alkoholinkäyttö on vähäisempää kuin samanikäisillä keskimäärin. Lajikohtaiset erot voivat olla kuitenkin huomattavia (Kannas ja Vuolle 1987, Vuolle 2000) Kosken (2000, 5) tekemän katsauksen "Nuoret urheilijat ja alkoholi" tiivistelmässä aikaisemmista tutkimustuloksista todetaan mm. Joukkuelajien urheilijat käyttivät nuuskaa yleisemmin kuin yksilölajien urheilijat (Vuolle 2000). (1979) tutkimuksessa painotettiin seuratoiminnan merkitystä sosiaalistavana yhteisönä, mikä tekee urheiluseurassa liikuntaa harrastavista nuorista aktiivisia niin terveellisissä kuin epäterveellisissäkin toiminnoissa. (1998) mukaan urheilua harrastavat lukioikäiset käyttivät merkittävästi harvemmin marihuanaa kuin urheilua harrastamattomat. Samankaltaisia tuloksia on saatu useissa yliopisto-opiskelijoita koskevissa tutkimuksissa (esim. Huumeiden käytön yleisyydestä liikuntaa harrastavien tai urheiluseuratoimintaan osallistuvien nuorten keskuudessa ei ole julkaistua tutkimustietoa Suomessa. Vertailun vuoksi olutta, joka tutkimuksessa todettiin yleisimmin käytetyksi päihteeksi, oli käyttänyt kaksi kolmannesta vastaajista Baumertin ym. Heidän tutkimistaan 13-19-vuotiaista urheilijanuorista lähes viidesosa oli käyttänyt marihuanaa. Sen sijaan Thorlindssonin (1989) tutkimuksen mukaan urheiluseurassa liikkuvien ja omatoimisesti liikuntaa harrastavien islantilaisten nuorten välillä ei ilmennyt merkittäviä eroja. 1996, Nelson ja Wechsler 2000). 2002). Sen sijaan Garry ja Morrissey (2000) eivät tutkimuksessaan havainneet merkittäviä eroja yläasteikäisten marihuanan käytössä urheilevien ja urheilua harrastamattomien välillä. Urheilijat tupakoivat harvemmin mutta nuuskaavat yleisemmin Useissa tutkimuksissa liikuntaa harrastamattomien nuorten keskuudessa tupakointi on ollut yleisempää kuin urheilua aktiivisesti harrastavien joukossa (esim. Tässä artikkelissa kuvataan WHO-Koululaistutkimuksen trendiaineistojen avulla, eroavatko urheiluseuraan kuuluvat 15-vuotiaat nuoret muista samanikäisistä tupakoinnin ja alkoholinkäytön osalta. Vuonna 2002 tutkimuksessa oli mukana jo 33 Euroopan. Suomesta vastaavanlaiset tutkimustulokset puuttuvat. Aihe on ajankohtainen. Sitä osoittavat mm. Kosteutuva urheilukulttuuri Rainey ym. urheilua ammatikseen harrastavien huumeiden käyttöön liittyvät uutisoinnit lehdistössä. Vuonna 1984 huipulla olevista miesurheilijoista päivittäin nuuskasi alle kymmenen prosenttia. on viitteitä siitä, että seuroissa urheilevien poikien vanhimmat ikäryhmät olisivat jossain määrin ottaneet alkoholikulttuurin osaksi alakulttuuriaan. Rainey ym. (1995) mukaan alkoholin ja tupakan jälkeen nuorten yleisin päihde on marihuana. Johtopäätös ei ole kuitenkaan uusi ja yllättävä. Baumert ym. Mutta kuinka on näyttöjen laita. Suomessa miespuolisten huippu-urheilijoiden nuuskan käytön yleisyys on kasvanut 1990-luvulla selvästi. seuraavaa: " .
Urheiluseuraan kuuluvista pojista lähes 10 % ilmoitti käyttävänsä nuuskaa vähintään viikoittain. Vuonna 2002 urheiluseuraan kuuluvista pojista 19 % tupakoi päivittäin, kun taas urheiluseuraan kuulumattomista 24 % poltti päivittäin. (taulukkol). Urheiluseuraan kuuluvat pojat käyttivät nuuskaa huomattavasti yleisemmin kuin seuroihin kuulumattomat pojat. Suomea koskevat otokset on poimittu kaikkina tutkimuskertoina Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen kehittämillä otantaohjelmilla erikseen kolmelta luokkatasolta (5-, 7ja 9-luokat). (kuvio 1) Nikotiinialtistus yleistä myös seuroissa urheilevilla Urheiluseuroihin kuuluvat eivät tupakoi yhtä yleisesti kuin ei-jäsenet. (kuvio 2) Nuuskan käyttöä kysyttiin WHO-Koululaistutkimuksessa ensimmäisen kerran vuonna 2002. Urheiluseurajäsenyydessä pientä laskua Urheiluseuratoimintaan osallistuminen 15-vuotiailla koululaisilla säilytti suosionsa varsin hyvin 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun loppuvuosille, etenkin pojilla muutokset olivat varsin pieniä. Ei-jäsenillä nämä osuudet olivat 16% ja 14 %. Sellaisten jäsenten osuus, jotka eivät harrasta liikuntaa seuroissa, on entisestään pienentynyt. Tämä yhteys on havaittavissa kaikkina tutkimusvuosina. Vastaavat osuudet tytöillä olivat 33% ja 30%. Vuonna 1998 seuroihin ilmoitti kuuluvansa 44% pojista ja vuonna 2002 37%. Heitä oli vuonna 2002 noin 5% 15-vuotiaista nuorista. Tytöistä vain joka kymmenes oli kokeillut nuuskaa. Valtaosa urheiluseuroihin kuuluvista harjoittelee aktiivisesti seuroissa ja ottaa osaa kilpailutoimintaan. 51 %. 46%, tytöillä 52% vs. Urheiluseurojen jäsenten osuudet 15-vuotiailla Päivittäinen tupakointi 100 pojat tytöt 80 60 % 40 20 1986 1990 1994 1998 2002 1986 1990 1994 1998 2002 VUOSI urheiluseuran jäsen äsen Kuvio 2. Kun tarkastellaan kuukausittain alkoholia juovien osuuksia, urheiluseuraan kuuluvillapojilla ne ovat hieman suurempia, pojilla 50 % vs. Urheiluseurojen pojista yli 40 % oli kokeillut joskus nuuskaa, kun vastaavasti vain vajaa kolmannes seuroihin kuulumattomista ilmoitti kokeilleensa nuuskaa. (taulukko 2, seuraavalla sivulla) Alkoholia käytetään urheilet tai et Vuonna 2002 urheiluseuraan kuuluvista pojista 13 % Taulukko 1 Who-Koululaistutkimuksen aineistot yhdeksäsluokkalaisten osalta sukupuolen mukaan vuosina 1986-2002 Pojat Tytöt Yhteensä Vuosi N N N 1986 549 549 1098 1990 463 465 928 1994 576 618 1194 1998 770 775 1545 2002 870 875 1745 Urheiluseuran jäsenyys 100 pojat tytöt 80 60 % 40 20 1111 n-, 1 1.1.1.1.1 .. Urheiluseurajäsenyyden yhteys alkoholinLIIKUNTA & TIEDE 4/2002 7. Vastausprosentit eri tutkimuskerroilla olivat varsin korkeat (86,5-96,7 %). Uusimmat tutkimustulokset keväältä 2002 osoittavat, että 15-vuotiaat eivät enää kuulu urheiluseuroihin yhtä yleisesti kuin neljä vuotta aikaisemmin. maata sekä Israel, Kanada ja Yhdysvallat (Kannas & Tynjälä 1998; Villberg & Tynjälä 2000, Tynjälä & Villberg 2002). Tytöillä ero oli vielä selvempi, jäsenistä 15 % ja ei-jäsenistä 24 % tupakoi päivittäin. 1-1 1986 1990 1994 1998 2002 1986 1990 1994 1998 2002 VUOSI ; Osallistuu harjoituksiin 1 , CI Ei osallistu ·····------____ J Kuvio 1. Päivittäin tupakointi 15-vuotiailla urheilujäsenyyden mukaan käytti vähintään viikoittain alkoholia, tytöillä vastaava osuus oli 11 %. Urheiluseuraan kuulumattomista pojista nuuskan viikoittaisia käyttäjiä oli vajaa 4 %. Oppilaat vastasivat strukturoituihin kyselylomakkeisiin nimettöminä opettajan valvoman oppitunnin aikana kevätlukukaudella. Tyttöjen keskuudessa nuuskan viikoittaisia käyttäjiä ei ollut juuri lainkaan kummassakaan ryhmässä. Myös tyttöjen keskuudessa urheiluseuraan kuuluvilla nuuskakokeilut olivat hieman yleisempiä kuin eijäsenillä. Tätä tutkimusta varten poimittiin koko aineistosta suomenkieliset yhdeksäsluokkalaiset (15-vuotiaat) vuosina 1986, 1990, 1994, 1998 ja 2002
59% niin seuran jäsenistä kuin ei-jäsenistä oli käyttänyt kannabista kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana. Seuroihin kuulumattomat tytöt olivat käyttäneet kannabista edeltäneen vuoden aikana hieman yleisemmin kuin seuroissa urheilevat tytöt. Uosukaisen (2000) urheilulukiolaisista tehty tutkimus osoitti, että jääkiekkopojista 36 % nuuskasi päivittäin. (taulukko 3) Tulkintoja ja johtopäätöksiä Oletus, että urheiluseuratoimintaan osallistuminen ehkäisisi nuoria tupakoimasta, nuuskan käytöltä, tai alkoholija huumekokeiluilta ei saanut tukea tupakointia lukuunottamatta. 8 LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 Taulukko 2 Nuuskakokeilut ja nykyinen käyttö urbeiluseurajäsenyyden mukaan(%) NuuskaPojat Tytöt kokeilut jäsen ei jäsen iäsen ei jäsen ei kokeiluja 59,4 71 ,9 86,3 91,4 1-2 kertaa 14,8 11 ,2 9,0 6,3 3 kertaa 25,8 16,9 4,7 2,3 Yhteensä 100 100 100 100 (N) (3IO) (516) (255) (602) p = .001 p=ns Nykyinen Pojat Tytöt nuuskan kä):ttö jäsen ei jäsen jäsen ei jäsen päivittäin 7,2 2,5 0,8 0,2 viikoittain 2,6 1,4 0,0 0,0 harvemmin 7,2 5,1 1,2 0,8 ei käytä 83,0 91 ,0 98,0 99,0 Yhteensä JOO 100 100 100 (N) (307) (510) (250) (596) p = .003 p=ns 100 Alkoholin kävttö pojat tytöt 80 60 % 40 20 1 2 1 2 1 2 1 2 1 2 1 2 1 2 1 2 1 2 1 2 1986 1990 1994 1998 2002 1986 1990 1994 1998 2002 VUOSI 1 Urheiluseuran jäsen 1 Vähintään 1 krt/kkl 2 Ei jäsen Vähintään 1 krt/vk Kuvio 3. Vuonna 2002 urheiluseurojen 15-vuotiaista pojista 37 % ilmoitti olleensa kunnon kännissä vähintään neljä kertaa. Toisaalta 1980-luvun loppupuolella urheilevien seuranuorten tupakointi oli vieläkin yleisempää kuin vuonna 2002. käyttöön on kaikkina tutkimusvuosina ollut verrattain vähäinen. Urheiluseuraan kuulumattomissa raittiiden osuus oli hieman suurempi. Vanhemmat edustusjoukkueiden pelaajat ja omat valmentajat ovat tärkeitä nuorten idoleja ja auktoriteetteja, jotka voivat käyttäytymismalleillaan edistää tai ehkäistä terveydelle haitallisia tai suotuisia tottumuksia. Vuonna 1986 täysin raittiita oli tytöistä ja pojista noin 20 %. Huomionarvoista on myös tupakoivien osuuden suuruus erityisesti pojilla. Vastaavat osuudet olivat hiihtäjillä 30 %, jalkapalloilijoilla 12 % ja yleisurheilijoilla 6 %. Kännikokemukset olivat urheiluseuratoimintaan osallistuvilla hieman yleisempiä kuin eijäsenillä. Yleisintä nuuskankäyttö lienee jääkiekon parissa. Tämä ero on nähtävissä pojilla vuodesta 1990 lähtien. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että lajikohtaiset erot ovat huomattavat. Vuonna 2002 täysin raittiita poikia oli 18 % ja tyttöjä noin 14 %. 1995, Kannas&: Vuolle 1987, Vuolle 2000). Urheiluseuran jäsenien keskuudessa huumekokeilut olivat yhtä yleisiä kuin ei-jäsenillä. Tupakoinninkin osalta huolestuttavana kehityssuuntana on pidettävä sitä, että seuroihin kuuluvien päivittäin tupakoivien poikien ja tyttöjen osuudet olivat lisääntyneet viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana. Noin joka kymmenes 15-vuotias poika ja tyttö oli joskus kokeillut kannabista. Eijäsenillä vastaava osuus oli 31 %, (kuvio 4) Joka kymmenes seuran jäsen kokeillut kannabista Huumeiden käytön ja urheiluseuran jäsenyyden välisiä yhteyksiä on tutkittu ensimmäisen kerran vuonna 2002 kannabiksen kokeilujen ja viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikaisen käytön osalta. Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että nuuskan käyttö on erityisesti urheilukulttuuriin liittyvä ilmiö (Karvonen ym. Viikoittain ja kuukausittain alkoholia käyttävien osuudet 15-vuotiailla urheiluseurajäsenyyden mukaan 100 80 60 % 40 20 Humalakokemuksia > 4krt pojat VUOSI tytöt 111 urheiluseuran jäsen äsen Kuvio 4.Vähintään neljä kertaa tosihumalassa olleiden osuudet 15-vuotiailla urheiluseurajäsenyyden mukaan. Täysin raittiiden nuorten osuus on vähentynyt tutkimusvuosien myötä. (kuvio 3) Tyttöjen ja poikien välillä ei alkoholin käytössä ole suuria eroja. Tytöillä ryhmien välisten erojen suunta on vaihdellut eri vuosina. Vuonna 1998 seuratoimintaan osallistuneet tytöt olivat olleet tosihumalassa vähintään neljä kertaa selvästi yleisemmin kuin ei-jäsenet Kevään 2002 tutkimusaineistossa tätä eroa ei enää ilmennyt
harjoittelu-, kilpailukausiin tai urheilijan loma-aikoihin. Taulukko 3 Kannabiksen kokeilut ja käyttö 12 kk:n aikana urheiluseurajäsenyyden mukaan ( % ) KannabisPojat Tytöt kokeilut jäsen ei jäsen jäsen ei jäsen ei kokeiluja 87,3 90,1 92,7 89,4 1-2 kertaa 7,0 4,4 5,0 5,8 2c 3 kertaa 5,7 5,5 2,3 4,8 Yhteensä 100 100 100 100 (N) (3 16) (527) (260) (603) p= ns p=ns Kannabiksen käyttö edellisen 12 kk:n Pojat Tytöt aikana jäsen ei jäsen jäsen ei jäsen ei käyttänyt 91,2 92,3 94,6 92,0 1-2 kertaa 5,2 4,3 3,9 3,5 2c 3 kertaa 3,6 3,4 1,5 4,5 Yhteensä 100 100 100 100 (N) (259) (600) (308) (530) p=ns p = ns Nuuskan osalta aikuismallit löytyvät urheilevan yhteisön sisältä. 2002). jääkiekkovalmentajien keskuudessa muuhun aikuisväestöön verrattuna huomattavasti yleisempää (Seppälä 2002). Nuuskan käyttö on esim. Julkisessa keskusteLIIKUNTA & TIEDE 4/2002 9. Pari vuotta sitten käynnistynyt keskustelu urheilijanuorten keskimääräistä yleisemmästä alkoholinkäytöstä ei näytä käynnistäneen merkittävämpää ennaltaehkäisevää toimintaa urheiluseuroissa tai jos on, vaikuttavuus on ollut huono. Sen mittaaminen on tässäkin tutkimuksessa ollut melko pintapuolista. Kontrasti on melkoinen, kun verrataan nykyistä urheiluliikkeen kosiskelevaa alkoholisuhdetta muutaman vuosikymmenen takaiseen urheilunja raittiusaatteen keskinäiseen kuherteluun (ks. Urheilevat nuoret ovat usein aktiivisia, aloitteellisia, pelkäämättömiä ja kokeilunhaluisia. Koski (2000) päätyi katsauksessaan samanlaiseen johtopäätökseen; kehityksen suuntana on ollut alkoholin linkittyminen yhä voimakkaammin organisoituun liikuntatoimintaan. Tietoa ei ole kerätty alkoholin käyttötilanteista, -paikoista tai linkittymisestä esim. Alkoholinkäyttö on tapakulttuurisesti moniulotteista. Nuuskan käyttö on nuorten keskuudessa lisääntynyt viime vuosina (Rimpelä ym. Liikunta-aktiivisuuden yhteyksistä marihuanan käyttöön Pohjois-Amerikassa ei ole saatu myöskään kovin yhtäpitävää näyttöä ( Baumert ym. Kokeilleiden ja useamman kerran käyttäneiden osuudet olivat lähestulkoon yhtä suuret niin urheiluseuratoimintaan osallistuneiden kuin ei-jäsentenkin keskuudessa. Usein he ovat ryhmässään suhteellisen arvostettuja. Seuraavassa yksi tulkinnallinen näkökulma: "Ei liene harvinaista, että hyvä viinapää ja kova bailukunto ovat keskeisellä sijalla, kun nuoret muovaavat statustaan ryhmissään. Olisi tärkeätä täydentää tutkimustietoa myös siitä, missä määrin seuratoiminnan sisäisessä kulttuurissa ilmenee yhteishengen luomista pönkittäviä joukkueen tai kaveripiirin riittejä, joissa alaikäisten alkoholinkäytöllä on merkittävä osuutensa. Valmentajien toteuttama nuuskan käyttöä ennaltaehkäisevä toiminta on vähäistä siitä huolimatta, että heidän asenteensa käytön vähentämiseen on verrattain myönteinen (Uosukainen 2000, Seppälä 2002). WHO-Koululaistutkimuksessa rajauduttiin kannabiksen käyttöön tutkittaessa huumekokeiluja. Yllättävää oli, että urheiluseuraan kuuluminen ei suojannut kannabiksen kokeiluilta. 1998, Garry &: Morrissey 2000). Vuonna 2002 seuroissa harrastavat nuoret käyttivät edelleenkin hieman yleisemmin alkoholia kuin ei-jäsenet ja pojilla myös kännikokemukset olivat yleisempiä kuin ei-jäsenillä. 2000, Rimpelä ym. He voivat olla ladunavaajia niin hyvässä kuin pahassa. Pyykkönen &: Vasara 1999). Koski (2000, 38) esittää monia kiintoisia tulkintoja urheilevien nuorten alkoholinkäytölle. Kannabis on ylivoimaisesti käytetyin huume nuorten keskuudessa, kun huomioon ei oteta alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttöä (Kannas ym. Ei olisi yllättävää, jos humalakokeilutkin selittyisivät osin tätä kautta". 2002). Urheilijanuorten nuuskan käytön kehitys myötäilee mitä todennäköisemmin tätä terveydelle haitallista trendiä. Tuskinpa liikuntaväen tavoitteena on ollut tämänsuuntainen imagon sävytys ainakaan lapsiliikunnan yhteydessä. Kannabistuotteiden käyttö kuvaa hyvin yleisempää huumeiden kokeiluorientaatiota
Drogalkohol 13, 149-162. LASSE KANNAS professori Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto sähköposti: kannas@pallo.jyu.fi Lähteet Baumert, P. Tupakoinnin ja päihteiden käytön ehkäisyn kannalta tärkeitä terveyttä edistävän liikuntaseuran kehittämisen ja arvioinnin kohteita ovat mm. Kysymys ei ole vain kasvatusja valistustoiminnasta vaan kokonaisvaltaisemmasta liikunnallisen harrastusyhteisön kehittämisestä. Do sports clubs promote snuff use. J. L. Terveystieteiden laitoksen julkaisusarja 10/2000. Seurojen aito kiinnostus lasten terveyden edistämiseen on välttämätöntä, jotta organisoidun liikuntaseuran vetovoima säilyy kilpailukykyisenä. Karvonen, J. Heillä ei urheiluseuraan tullessaan ole ollut juurikaan kokemuksia päihteiden käytöstä tai tupakoinnista saatikka huumekokeiluista. Nuoret urheilijat ja alkoholi. Kasvatusneuvottomuutta on sekin, että terveyskasvatusta ei riittävästi mielletä lasten ja nuorten valmennustoiminnan olennaisena osana. Laajaalaisempaa terveyden edistämisen toiminta-ajatusta ei tunnisteta tai mielletä seuran kasvatustoiminnan ohjenuorana. & Davison, D. Urheiluseurojen kasvatustoiminta ei ole pystynyt olemaan riittävä vastavoima näille muille nuorten kasvuareenoiden vaikutteille. Jyväskylän yliopisto: Liikunnan Kehittämiskeskus 3/2000.. Health Education Research, theory and practice 10(2), 147-155. E., Fleming, M. seuraavat: terveyden edistäminen seuran tavoiteasettelussa, johtamiskulttuuri, seuran ja kodin vuorovaikutus, liikuntaseuran tupakkaja päihdepolitiikka (normit, käyttäytymissäännöt) , terveyskasvatus ja -valistus, terveyden edistäminen valmentajien ja toimihenkilöiden koulu10 LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 tuksessa, terveyttä edistävä valmennustoiminta ja ohjaus, terveyskasvatuksellinen näkökulma sponsoroinnissa; mallit, mielikuvat (esim. C., Koscik, R. Sind Leistungsund Freizeitsportler gegen die Anfechtungen des Alltags gefeit. Voidaan provosoiden väittää, että urheiluseuroissa ollaan liian kiinnostuneita liikunnasta ja urheilusta. Tämän tutkimuksen tulokset antavat aiheen perustavampaan pohdiskeluun myös urheiluseurojen mahdollisuuksista ehkäistä urheilijanuorten huumekokeiluja Kasvatusneuvottomuus lisääntynyt urheiluseuroissa Liikuntaja urheiluseuratoimintaan osallistuminen ei juurikaan suojaa tupakoinnilta ja päihteiden käytöltä. Kannas, L. WHO-Koululaistutkimus 19861998: Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Terveyttä edistävän liikuntaseuran kehittäminen edellyttää uudenlaista ajattelutapaa ja kokonaisvaltaisempaa harrastustoiminnan toiminnallista eetosta. Uudistuvan liikuntaseuratoiminnan tulee painottaa toiminnan laatutekijöitä määrällisten ja tuloksellisuustekijöiden ohella. Journal of Adolescent Health 22(6), 460-465. P. & Brunell, V. Liikunta ja Tiede 2, 64-70. S., Rimpelä, A. Liikunta ja Tiede 4: 6-10. W., Henderson, J. & Morrissey, S. R. Liikuntaseuroissa tulee käynnistää mitä pikimmin kansalliset terveyttä edistävät talkoot tavoitteena lasten ja nuorten tupakoinnin, nuuskan käytön, alkoholin ja huumeiden käytön ehkäisy yhteistyössä kotien, koulujen ja muiden tahojen kanssa. T. Team Sports Participation and Risk-Taking Behaviors Among a Biracial Middle School population. T rends among Finnish boys between 1981 and 1991. 1987 Huippu-urheilijoiden alkoholinkäyttö myytti vai todellisuutta. 1998. & Rimpelä, M . S., Dekker, A. Kokeilut ja käyttö ovat liittyneet murrosiän kasvuprosessiin, jonka keskeisiä areenoita ovat olleet koti, koulu, katu ja seura toiminta. & Vuolle, P. & Landry, G. 1995. Kokotailo, P. Jyväskylän yliopisto. H., Javors, J. Teoksessa: Kannas, L. Terveyttä edistävässä liikuntaseurassa tavoitteena ei ole pelkästään liikunnan edistäminen vaan lasten ja nuorten terveyden edistäminen liikunnan ja seuratoiminnan avulla. K., Henry, B. 92-120. Urheiluseuroissa toimivien aikuisten kasvatusneuvottomuus näkyy ristiriitaisina näkemyksinä mm. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että liturgiset lupaukset liikuntaseuran tuottamasta terveyshyvästä tupakoimattomuuden ja päihteettömyyden muodossa kumisevat ontouttaan. Substance Use and Other Health Risk Behaviors in Collegiate Athletes. Terveyttä edistävä liikuntaseura pyrkii luomaan edellytyksiä lapsen terveyttä edistävälle kasvulle ja kehitykselle ja huomioi myös harrastustoimintaan osallistuvien aikuisten hyvinvoinnin. 1989. 1996. Kannas, L., Tynjälä, J., Brunell, V. High-Risk Behaviors in Teenage Male Athletes. Kannas, L. Tutkimustulosten tulkinnassa on huomioitava se, että nuoret eivät ole valikoituneet tutkittujen tottumustensa suhteen urheiluseuroihin tai niiden ulkopuolelle. Forman, E. Clinical Journal of Sport Medici ne 10 (3), 185-190. & Tynjälä, J. & Thompson, N. Clinical Journai of Sport Medicine 5 (1 ), 36-42. Koski, P. 1995. tupakoinnin ja päihteiden käyttöön liittyvän terveyskasvatuksen ja niihin liittyvien seuran pelisääntöjen tarpeellisuudesta. 2000 Tobak, alkohol och narkotika. Tulosten tulkinnassa tulee kuitenkin välttää yksioikoisia syy-seurausjohtopäätöksiä. F. (toim.) Subjektiv hälsa, hälsovanor och skoltrivelse: jämförelse mellan svenskoch finskspråkiga elever mellan 1994-1998. Health Risk Behaviors of Adolescent Participants in Organized Sports. Kannas, L. 2000. Clinical Journal of Sport Medicine 6(3), 183-189. Suuri osa urheiluseuroissa harrastavista nuorista on aloittanut harrastuksensa jo ennen murrosikää, usein jo alle 10-vuotiaina. & Vuolle, P. L. Terveyttä edistävä liikuntaseura on haasteellinen konsepti Mitkä ovat terveyttä edistävän liikuntaseuran tunnuspiirteet, miten uusi konsepti avataan. 1998. olutmainonta urheiluasusteissa). Garry, J. Näiden terveyttä edistävien elämäntapojen edistämisessä urheiluseuratoiminta ei näytä tuottavan merkittävää lisäarvoa. lussa lähinnä aikuisten huippu-urheilijoiden huumeiden käyttöepisodit ovat olleet esillä. 2000. M
Uosukainen, J. Tupakoinnin ja päihteiden käytön muutokset 1977-2001. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY. Olympiastadion, Helsinki. Relationship between physical activity and some other health habits among Finnish youth. 2000. Documentation of the sampling process in Finland 2002 . & Tynjälä, J. Pate, R. Helsinki. 1989. Sport Participation, Smoking, and Drug and Alcohol Use Among lcelandic Youth. Teoksessa Kannas, L. & Villberg, J. Materialet från skolelevsstudierna 1994 och 1998. KUTSU LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SYYSKOKOUS 2002 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona 30.10.2002 klo 16.30 alkaen Suomen Urheilumuseolla, os. 2000. 2000. Journal of School Health 66 (1). (toim.) Subjektiv hälsa, hälsovanor och skoltrivsel: jämförelse mellan svenskoch finskspråkiga elever 1994-1998. Jyväskylä. Pyykkönen, T. 182-187 Vuolle, P. 1577-1581. & Rimpelä, M. 1996. Liikuntapedagogiikan pro gradu-työ. 2002. Jos haluat etukäteen kokousaineiston, voit tilata sen seuran toimistosta, puhelin (09)4542 720, sähköposti: lts@stadion.fi. Urheilu ja raittius 1900-luvulla. Reports of Physical Culture and Health no 27. American Journal of Public Health 86 (11). Jääkiekkovalmentaja pelaajien nuuskankäytön ehkäisijänä, valmentajien asenteet ja terveyskasvatusaktiivisuus. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XVI. R., Heath, G. Liikuntakasvatuksen laitos. Seppälä, J. Sociology of Sport Journai 6, 136-143. G. Julkaisematon dokumentti. Villberg, J. Associations between physical activity and other health behaviors in a representative sample of US adolescents. 1999. Alcohol and college athletes. Rimpelä, A., Lintonen, T., Pere, L., Rainio, S. F. & Wechsler, H. 2000. Jyväskylän yliopistopaino ja ER-Paino Oy. Viinamäen urheilumiehet. Urheilulukiolaisten nuuskan käyttö. 27-32. PAULI VUOLLE puheenjohtaja TERVETULOA! TEIJO PYYKKÖNEN pääsihteeri LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 11. & Valois, R.F. Laakso, L., Telama, R. W., Dowda, M. & Rimpelä, M. HBSC Finland. Tynjälä, J. Jyväskylän yliopisto. Medicine & Science in Sports & Exercise 33 (1), 43-47. 2002. Helsinki. Liikuntakasvatuksen laitos. Nelson, T. Nuorten terveystapatukimus 2001. 1979. & Vasara, E. Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen julkaisusarja; 10/2000. Rainey, C.J., McKeown, R.E., Sargent, R.G. Jyväskylän yliopisto. Stakes Aiheita 10/2002. Käsiteltävät asiat: katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon jäsenmaksut vuodelle 2003 tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2003 vuoden 2003 toimintasuunnitelma ja talousarvio hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta vuodelle 2003 hallituksen varsinaisten jäsenten sekä heidän henkilökohtaisten varajäsentensä valinta erovuoroisten tilalle kaudeksi 2003-2005 tilintarkastajien ja heidän varaedustajiensa valinta seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen seuran uusien sääntöjen sanamuotojen tarkistus yhdistysrekisterin ohjeiden mukaiseksi. Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkielma. 2002. & Brunell, V. 1996. Suomalainen huippu-urheilija ja alkoholin, tupakan ja nuuskan käyttö. Liikunta ja Tiede 2, 4-9. Patterns of tobacco and alcohol use among sedentary, exercising, nonathletic and athletic youth. Thorlindsson, T. & Trost, S
Kun lähes saman verran uusia harrastajia ilmestyy lajin pariin joka vuosi, ei urheilun sisäinen liike näy ulkopuolelle välttämättä niin suurena. Uusien harrastajien rekrytointi on nykyisin osa lajien markkinointia ja monet lajit myös onnistuvat siinä hyvin. Suurten harrastajamäärien joukkuelajeissa lopettamisprosentit olivat 25-35 välillä. Kokeiluvaiheen suuresta lopettaneiden joukosta ei kuitenkaan tarvitse suurta meteliä nostaa, uusi harrastus löytyy helposti. Suunnistuksessa taas lisenssiharrastajien lukumäärä väheni hieman matalasta lopettamisprosentista huolimatta. Miksi aikaa harrastukselle ei enää löytynyt. Myös lajin aloittaminen vaikuttaa harrastajamääriin. Jalkapallossa, yleisurheilussa ja muissa taulukon yläosan lajeissa nuoret seuraharrastajat myös pääosin hankkivat lisenssin tai vastaavan harrastajapassin. Toisaalta korkea lopettamisprosentti ei automaattisesti merkitse sitä, että lajilla menee huonosti. Elämykset, kokeilut ja kyllästymiset kuuluvat lapsuuteen ja nuoruuteen. Sitoutuneet harrastajat merkittävä ryhmä Nuorten urheilulajien harrastamisen kirjoa voidaan kuvata kolmiolla (kuvio 1.), jossa alimman kolmanneksen muodostavat lajikokeilijat. Ennen otsikoiden kirjoittamista tulisi kuitenkin huomioida ainakin se seikka, että lisenssit hankitaan eri lajiliitoissa eri kriteerein. Eri lajien tilastoissa kokeilijoiden lukumäärä näkyy erityisesti nuorimpien alle 12-vuotiaiden suurena lopettamisprosenttina. 12 D rop out, nuoren urheiluharrastuksen ennenaikainen lopettaminen on olennainen osa harrastuksen elinkaarta, mutta lopettamisen laajuuteen ja ajankohtaan voidaan vaikuttaa. Nuoren Suomen Liikunnan Paikallistuen puitteissa on nuorten urheiluharrastuksen lopettamista lähestytty selvittämällä 24 lajiliiton lisenssirekisterien muutoksia kansien 1998-99 sekä 1999-2000 aikana. Selvityksessä mukana olleiden lajiliittojen kohdalla nuorten, alle 19-vuotiaiden harrastajien, lopettamisprosentit vaihtelivat 17-54 prosentin välillä. Tämä tarkoittaa, että lajin lopettamisprosentti käsittää vain lajin nuoret kansallisen tason kilpaurheilijat. Jos uusia harrastajia saadaan houkuteltua lajin pariin, lajin tulisi pystyä huolehtimaan näistä harrastajista ja tarjota monipuolisia harrastamismahdollisuuksia. Lajien lisenssimäärien muutosten perusteella voidaan myös harrastuksen jatkuvuudesta olla huolissaan. Esimerkiksi yleisurheilu ja judo olivat onnistuneet lisäämään lajin lisenssiharrastajien lukumäärä suuresta lopettamisprosentista huolimatta. LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 Toisen ääripään muodostaa ratsastajainliitto, jossa vain 2,4 prosenttia lajia seuroissa harrastavista nuorista oli hankkinut lisenssin. Taulukossa l lisenssijärjestelmän merkitys lajin nuorisoharrastajien kannalta laskee alaspäin siirryttäessä. Eri lajien kannalta harrastajamäärien muutosta voidaankin kuvata eräänlaisena syklinä, jossa vaihtelevat uusien harrastajien rekrytointi sekä vanhojen harrastajien lajissa pysyminen. Näissä lajeissa lisenssit mittaavat luotettavimmin lajin nuorisoharrastajien lopettamista. Yhä nuorempana aloitettu organisoitu urheilu ei välttämättä johda elinikäiseen harrastukseen. Markkinointihuumassa on kuitenkin hyvä muistaa myös toiminnan laatu. Mitä pienempi lopettamisprosentti lajissa on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä harrastuksen jatkuvuus on hyvä. Sitoutuneella tarkoitetaan lajin harrastajaa, joka on pysynyt lajin parissa useamman kuin yhden toimintakauden ajan. Kokeilijat, sitoutuneet tai menestyneet omaavat erilaisia motiiveja ja syitä lopettamiseen. Tuloksena voi olla myös harrastuksen loppuminen murrosiässä. Nuori on osoittanut ko. Harrastus voi jatkua eri tasolla, lisenssirekisterin ulkopuolella tai toisessa lajissa. Mitä lukemat sitten tarkoittavat. Tai miksi harrastusta ei ollut mahdollisuutta jatkaa kevyemmin. Oleellista on tarkastella lopettamisen merkitystä lapsuuden ja nuoruuden eri vaiheissa sekä erilaisten harrastajien keskuudessa. Urheiluharrastuksissa useiden lajien kokeileminen on jopa suositeltavaa. Tulosten perusteella eri urheilulajeissa käy melkoinen vipinä. Selvityksen rajoittuminen lajiliitokohtaiseksi merkitsee sitä, että lajin lopettaneet eivät välttämättä lopeta liikuntaa tai urheilua kokonaan. Esimerkiksi suunnistuksessa, jossa lopettamisprosentti oli 17, harrastuksen kilpaurheilun muodossa aloittaneet sitä myös jatkavat pitempään kuin monissa muissa lajeissa. Alle 19-vuotiaiden kohdalla keskimäärin 28 prosenttia lopettaa lajin lisenssiharrastamisen kauden aikana tai sen jälkeen. Kolmion keskimmäisen osan muodostaa suuri sitoutuneiden joukko. Eri lajiliittojen lopettamisprosenteista saa raflaavia otsikoita. 24 lajin nuorten lisenssiharrastajien keskimääräinen lopettamisprosentti oli 28 eli keskimäärin 28 harrastajaa 100:sta ei lisenssiä seuraavalla kaudella hankkinut. Kuinka moni lopettaa. Lajin harrastajamäärien muutokset eivät ole yksinomaan kiinni harrastuksen lopettaneiden määrästä. Drop out, burn out • • • Mistä jatkoaikaa harrastukselle. Miten kiinnostus urheilua kohtaan hiipui. TEKSTI: JARI LÄMSÄ, PASI MÄENPÄÄ Urheiluharrastuksen lopettamisessa on kyse pitempiaikaisesta kehityksestä, tarinasta, jolla on tietty kehys ja juoni
MENESTYNEET ALOITTAJAT LOPETTAJAT 11 . Nuorten harrastusten kasautuminen liittyy paljolti muuttuviin intresseihin ja vanhempien haluun tukea lasten monipuolisia harrastuksia. 2 Alle 19 -vuotiaden lisenssiharrastajien lukumäärät eri lajiliitoissa kauden 1998-99 jälkeen. Nuorten elämäntilanteen muuttuminen sekä ajanpuute yhdessä löytyvät nopeasti lopettamisen syiksi. Puhetta nuorten urheiluharrastuksen lopettamisesta hallitsee kaksi uskomusta. 332 000 188 746 57,0 283 TAULUKKO 1. Drop out -termin historia liittyy juuri tämän tyyppiseen urheilun lopettamiseen. Yksilön hyvinvointi sekä sosiaalinen pääoma kuvaavat tämän joukon sitoutumisen perustaa. Vai olisiko lopettaminen kuitenkin pidempiaikainen juttu . Nämä lajinsa lahjakkuudet ja tulevaisuuden toivot, suhtautuvat urheiluun yhä vakavammalla asenteella. Urheiluharrastuksen lopettamisen ymmärtäminen prosessiksi johdattaa asiaa pohdiskelevan uusille urille. Lisäksi harrastuksen lopettaminen nähdään yleensä tapahtumaksi, joka saa alkunsa esimerkiksi luistimien hiertämisestä tai valmentajan haukkumisesta. Mutta mihin liittyy nuorten harrastusten purkautuminen. Jos itse tai muiden läheisten toimesta asetetut tavoitteet jatkuvasti reilusti ylittävät omat resurssit, loppuun palaminen uhkaa. Päätös tehdään saman tien, sitä enempää miettimättä. Tai miksi harrastusta ei ollut mahdollisuutta jatkaa kevyemmin. LAJILIITTO SEURA LISENSSIT' %-osuus· LOPETT AMISPROSENTTl 4 Palloliitto 76000 66064 86 9 27 5 Urheiluliitto 24000 19 943 831 371 Jääkiekkoliitto 49000 38087 79.6 24,5 Suunnistusliitto 4 500 3332 740 16,6 Pesäoalloliltto 13 500 9 910 734 32 2 Rln11etteliitto 3 000 2159 720 227 Amoumaurhellulllto 1 500 883 58.9 22,1 Kanoottiliitto 500 292 584 219 Korioallollltto 17 500 10185 582 279 Palnlliitto 3 000 1 747 58 2 336 Lentooallollitto 14 500 7 304 504 294 Salibandvliltto 23000 11 069 48,1 32,0 Hiihtoliitto 12 000 4 825 40 2 19 8 Taitoluistelullltto 5 500 2 004 364 22,3 Tanssiurheiluliitto 3 500 1 255 35,9 292 Uimaliltto 12 500 3 287 26,3 25,8 Moottoriliitto 2 500 409 16 4 23,0 Judoliitto 6000 985 16 4 53 8 Volmistelullitto 7 000 799 11,4 50,6 Svoli 29 000 2954 10 2 263 Nvrkkeilyliitto 2500 252 10,1 39,3 Tennisliitto 6000 556 93 21,0 Sulkaoallollitto 3500 152 43 34,2 Ratsastaiainllltto 12 000 293 24 34,8 YHTEENSA / k.a. Ensimmäinen liittyy siihen, että jokaiselle löytyy laji, jossa hän menestyy ja nousee aina korkeammalle tasolle. Lajin tulevaisuutta rakennetaan näiden nuorten varaan. Kuvio 1. Harrastus on ura, joka muutamien kohdalla voi muuttua ammatiksikin. Laji sopii hänelle tai hän saa harrastuksesta jotain sellaista hyötyä, mikä saa hänet lajin parissa pysymään. Sitoutuneiden ryhmälle harrastuksen lopettaminen merkitsee enemmän kuin kokeilijoille. . Termi drop out siirtää vastuuta nuoren lopettamisesta myös urheiLIIKUNTA& TIEDE 4/2002 13. *1 Alle 19 -vuotiaiden seuraharrastajien lukumäärät eri lajeissa Liikuntagallupin 1998 mukaan. Tavoitteellinen kilpaurheilu-ura lopetetaan ennen huippuvaihetta. Miten kiinnostus urheilua kohtaan hiipui. 3 Lisenssiharrastajien osuus seuraharrastajista 4 Kauden 1998/99 jälkeen lopettaneiden nuorten suhteellinen osuus lisensseistä. Näihin pinnallisiin yleisvastauksiin tyytyminen jättää kuitenkin monia kysymyksiä. Miksi aikaa harrastukselle ei enää löytynyt. Eri lajiliitojen nuorten seuraharrastajien määrä, lisenssiharrastajien määrä ja lisenssien osuus seuraharrastajista sekä nuorten lopettamisprosentti kauden 1998/1999 jälkeen. Muutamien ammattilaisurheilun teinitähtien kohdalla ongelma on nostettu julkisuuteen, mutta bum outin esiintymistä nuorten urheiluharrastusten parissa ei ole laajasti arvioitu. Lopettaminen ei ole vain yksi ohikiitävä hetki, vaan pidempiaikainen tarina, jolla on tietty kehys ja juoni. Kolmion terävän kärjen muodostaa menestyneiden joukko. Monelle lienee tuttua ihmettely, kun lähiön paras urheilija lopetti 15 -vuotiaana juuri kun hän oli pääsemässä kaupungin parhaan seuran edustusjoukkueen harjoitusrinkiin. . Nämä potentiaaliset tulevaisuuden huippu-urheilijat ovat myös usean lajiliiton toiminnan ydin. Lajin ja kavereiden jättäminen ei välttämättä ole helppoa. Lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen pyramidimalli. Toinen uskomus liittyy urheilun ulkopuolisten asioiden ylivoimaan. Toiminta tietyssä ryhmässä on tärkeää. Murrosikä, opiskelujen tiivistyminen, itsenäistyminen ja irtiotto vanhempien ohjaamasta elämästä suuntaavat nuorten intressejä uudelleen. Menestyvien ja harrastukseen paljon panostavien nuorten kohdalla voidaan nostaa esiin bum out -tyyppinen lopettamisprosessi. Loppuuko harrastus huonosti menneisiin harjoituksiin . Menestyneet harjoittelevat lajia säännöllisesti, usein ympäri vuoden ammattitaitoisen valmennuksen johdolla. keiluvaihetta pysyvämpää kiinnostusta lajia kohtaan
09-34812222 sähköposti: pasi.maenpaa@ns.slu.fi. Kovien harjoituksellisten ja teknillis-taktisten taitojen ja pehmeitten psyykkissosiaalisten laatutekijöiden suhteen tulisi olla kohdallaan. Nuoren tie lajikokeilijasta harrastajaksi tulisi olla tasainen ja päällystetty. Paras tapa aloittaa on tutustua oman lajin, seuran, lajiliiton tai muun vastaavan järjestön toimintatapoihin, harrastajamääriin eri ikäluokissa. Perinteisiin kangistunut järjestelmä ei kykene ottamaan yksilön motiiveja tai elämäntilannetta ja siinä tapahtuvia muutoksia riittävästi vastaan, vaan unohtaa nuoren ja keskittyy uusien harrastajien rekrytointiin. Jos lajin lopettamisen kannalta kriittiset ajat ovat 16-18 -vuotiaiden ikäluokissa, tulisi toimenpiteitä harrastuksen jatkuvuuden parantamiseksi suunnata jo näitä ikäluokkia aikaisemmaksi. Toiminnan laatu on paras kriteeri harrastuksen jatkuvuudelle. 014-2603141 sähköposti: lamsa@kihu.jyu.fi PASI MÄENPÄÄ, kehityspäällikkö, Nuori Suomi puh. Organisoidun urheilun tulisi tukea myös puulaakitasoista toimintaa nuorille. Urheiluharrastuksen jatkuvuuden parantamiseksi voidaan varmasti tehdä paljon. JARI LÄMSÄ tutkija KIHU puh. Samoihin aikoihin useat urheilulajit jakavat lapset hieman kärjistäen menestyjiin ja niihin, jotka voivat jatkaa harrastustaan muualla. Miten kilpailu muuttuu 13-15 -vuoden iässä, kun pääosin paikalliselle ja alueelliselle tasolle keskittynyt toiminta muuttuu valtakunnan tasoiseksi toiminnaksi. Laajalle joukolle suunnatun toiminnan laatua ei voi suunnata pelkästään tietyn pienen porukan hyväksi. Pysyvä urheiluharrastus ja kuuluminen tiettyyn ryhmään on 12-16 -vuotiaalle tärkeä asia. Tulisi kiinnittää huomiota tekijöihin, jotka vaikuttavat lopettamiseen ainakin 2-3 vuotta ennen varsinaista päätöstä. Lyhytkurssien jatkoksi kaivataan lisää pysyviä harrastamisen paikkoja. Pelit, esiintymiset ja kilpailut oikeassa suhteessa ovat olennainen osa harrastamista. 14 LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 12-16 vuoden iässä lasten fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset erot korostuvat. Markkinointitempaukset, tapahtumat ja 'oheiskrääsät' herättävät nuorten kiinnostuksen asiaa kohtaan, mutta pysyvämmän sitoutumisen asiaan saa aikaan toiminnan hyvä laatu. lujärjestelmälle. Harrastuksen joustaminen 'täysilllä tai ei mitään' -asenteen sijasta 7 Lopettamisen ymmärtäminen prosessina merkitsee myös urheilujärjestöjen toiminnan uudenlaista arviointia
Simon Kuber (2000, 323) kuvasi kirjassaan Matka pallon ympäri suomalaista jalkapalloa ja sen yleisöä lakonisesti: "Eniten hämmästelin sitä, ettei ottelussa nähty minkäänlaisia tunteenilmaisuja. Suomessa ei esimerkiksi ole olemassa tilastoja urheiluyleisöjen häiriökäyttäytymisestä tai väkivaltaisuudesta, joilla ilmiön yleisyys olisi mahdollista osoittaa. Iltalehdessä 12.10.2000 todettiin pelättyjen brittihuligaanien olleen "kesyjä lampaita". TEKSTI: HARRI HEINONEN Hyvä urheilutapahtuma saa katsojan innostumaan tavalla, joka arkielämän perspektiivistä saattaa näyttää lapselliselta, naurettavalta, jopa pelottavalta. Uudenlainen innostuminen on ihastuttanut ja vihastuttanut, kun fanien "poikkeavaa" käyttäytymistä on tulkittu julkisuudessa. Suurta yleisöä "rauhoittaakseen" lehdet antoivat turvaohjeita ja kertoivat otteluun liittyvistä turvajärjestelyistä. Forza HJK, Kahakka HJK, Jokereiden Helsinki Boys, Turun Ultra Boys, FC Lahden kannattajat, Tampereen Tamburiini, KUPS Banzai sekä maajoukkueen Avauspotku yhdistys) . Ongelma ja moraalinen paniikki Kun Suomi pelasi jalkapallon MM-karsintaottelun Helsingissä Englantia vastaan lokakuussa 2000 runsaasti palstatilaa sai myös ottelun yleisö. Lööppien pohjalta näyttää vahvasti siltä, LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 15. Julkisuudessa faniutta on usein lähestytty vain huliganismin ja järjestyksen ylläpidon käsitteiden kautta. Fanit ovatkin haastaneet perinteisen "istu hiljaa paikallasi ja katsele peliä" seuraamiskulttuurin. Juoksuratojen taakse ja tyhjien katsomoiden täytteeksi on ilmestynyt äänekkäästi ja näkyvästi ottelun tunnelmassa mukanaeläviä faneja (katso Heinonen&: Godenhjelm 2001a). Mielikuvat joita jalkapallofaniuteen liitetään vaikuttavat myös siihen miten itse ilmiöön suhtaudutaan. alkapalloa on usein kutsuttu pelien kuninkaaksi. Ilta-Sanomat kertoi 7.10.2000, että "brittihuligaanit ovat tulossa Suomeen". Yhtäkaikki, Englannista Suomeen matkustaneet fanit olivat yhä huligaaneja, eivät penkkiurheilijoita, kannattajia, faneja tai jalkapalloentusiasteja. Jalkapallo ja huliganismi JOUKKUETOVEREITAKO. Samalla on sokeuduttu kannattamiseen liittyvälle intohimolle ja kulttuurille. A-studiossa kysyttiin kauden lopulla 27.8.2001: Jalkapallon väkivaltainen fanikulttuuri nousee Suomeen kenellä on pallo. Kannatustyyleissä on eroja. Heinonen &: Godenhjelm 2001a &: 2001b). Maailmalla jalkapallofanit sitoutuvat raivokkaan emotionaalisesti kentän tapahtumiin ja käyttäytyvät tavoilla, jotka toisenlaisessa kontekstissa saattaisivat näyttää jopa naurettavilta. Uusi kansainvälisväritteinen fanikulttuuri on tuonut parhaimmillaan katsomoihin Suomi-futiksen kaipaamaa tunnelmaa ja kansainvälistä jalkapallokulttuuria. Intohimoinen ja puolueellinen mukanaeläminen on nähty urheilun ideaalisen fair play -hengen vastaisena. Lempinimi ei ole aivan turha, ainakaan siinä mielessä, että jalkapallokentän laidoilla suuret ihmisjoukot tuntevat intohimoa omaa joukkuetta kohtaan. Tämän joutui myös lehdistö toteamaan: Aamulehdessä 12.10.2000 otsikoitiin "Tervemenoa huligaanit" ja todettiin ottelun sujuneen sopuisasti. Suomessa kaikki on kuitenkin ollut toisin. Kun näitä faneja nähtiin ennen vain televisiossa Englannin liigan lähetyksissä tai jalkapallon MM-kisojen katsomoissa, on useilla suomalaisilla jalkapallojoukkueilla nykyisin kansainvälisten esikuvien mukaiset omat näkyvät ja kuuluvat kannattaja-jenginsä (esim. ) mutta yleisö oli hiljaa kuin hammaslääkärien kokouksessa." Meillä urheilua on perinteisesti seurattu hiljaa paikallaan istuen ja välillä tasapuolisesti hyville suorituksille kentällä taputtaen. Kuvien päällä kysyttiin; toistuuko tämä Helsingissä. Huligaaneja ei kyseisen ottelun yhteydessä esiintynyt muualla kuin lehdistön esittämissä tulkinnoissa ja representaatioissa jalkapallofaneista. Samalla kun nämä uutiset raportoivat ja kertovat maailmasta ja todellisuudesta, ne myös esittävät ja tulkitsevat sitä. Kuvituksena jutussa oli tappelevia kannattajia ja puukotuksen uhri, jolle annettiin tekohengitystä. Jalkapallohuliganismi tarjoaa helpon, mutta perin stereotyyppisen tavan käsitteellistää jalkapalloon liittyvää intohimoa, faniutta ja kulttuuria. Sanomalehdistössä on useaan otteeseen raportoitu yleisön käyttäytymiseen liittyvistä ongelmista myös suomalaisten liigakenttien laidoilla (katso esim. Ottelu oli tärkeä, ( ... Viime vuosina suomalainen jalkapalloyleisö on muuttunut
Myös fanit voivat muuttua tietyissä olosuhteissa huligaaneiksi. Fanaatikon (etymologinen) kantasana on latinan kielen "fanaticus", joka tarkoittaa "jumalallisen innoituksen vallassa olemista". Usein itse ongelma kuitenkin vain samalla paisuu ja pahenee. Sitä on aina esiintynyt myös Suomessa. Nakkikioskeilla on nujakoitu humalassa pelin jälkeen ilman, että olisi puhuttu urheiluyleisön väkivaltaisuudesta tai huliganismista. Tässä merkityksessä Suomessa ei ole huliganismia. Samoin suuriin urheilutapahtumiin kuten Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaotteluun on perinteisesti liittynyt kamevalistista kaljoittelua (Kokkonen 2000, 42). Hulinointi tarkoittaa epäjärjestyksen aikaansaamista, vallattomuutta, kurittomuutta, mellakointia ja rähinöintiä. että jalkapalloon liittyvä fanatismi on yksinkertaisesti vaarallista.Jalkapallofanit eivät näytä lainkaan kiinnostuneilta itse jalkapallosta vaan pikemminkin systemaattisesta epäjärjestyksen aiheuttamisesta. Häiriökäyttäytyminen (disorderliness) taas on stadionilla ja stadionin ympäristössä niin pelin aikana kuin ennen ja jälkeen pelin tapahtuvaa häiritsevää käyttäytymistä, kuten esineiden heittelyä kentälle, kentälle ryntäämistä, nujakointia tai nahistelua, rivoa kielenkäyttöä tai pelaajien ja tuomareiden uhkailua. Cohenin (1987, 9) mukaan yhteiskunnat ajautuvatkin aika ajoin "moraalisen paniikin" valtaan, jolloin tietty ajanjakso, henkilö tai ryhmä nähdään uhkana yhteisöllisille arvoille ja intresseille. Hillsboroughin loppuraportissa todettiin, että päihtyneet katsojat ovat usein ongelma. Jalkapallosta, faniudesta ja huliganismista puhuttaessa olisikin hyvä kysyä, miten esitetyt tulkinnat vastaavat todellisuutta ja arkea jalkapallokentän laidalla. Eri kulttuureissa huliganismilla ymmärretään erilaisia asioita. Väkivalta itsessään ei ole itsetarkoitus, se ei myöskään ole mielivaltaista,. Antonio Roversi (1991, 312-317) määrittelee jalkapallohuliganismin yhdistelmäksi vandalismia ja systemaattista väkivaltaa, jota harjoittaa tietyt "faniryhmät" 16 LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 toisia vastaavia ryhmittymiä vastaan niin jalkapallokenttien sisäkuin ulkopuolellakin. Nykysuomen sanakirjan (1978) mukaan huligaani tarkoittaa vetelehtivää, holtitonta ja röyhkeästi käyttäytyvää sivistymätön nuorta miestä, joka on helposti valmis ilkitöihin. Huliganismi ei ole selkeä rikosoikeudellinen luokka. Stereotyyppisesti fani on pakkomielteinen henkilö, joka ei pysty pitämään kriittistä etäisyyttä toimiinsa, vaan toimii erilaisten tunneimpulssien pohjalta Oenson 1992). Urheilutapahtumassa on aina "huliganismia", jos käsitteellä viitataan arkisen käyttäytymisen ylittävään vallattomuuteen. Fani on lyhennys englannin kielen sanasta fanatic, joka tarkoittaa innokasta ihailijaa tai intoilijaa. Useissa tutkimuksissa on todettu (Dal Lago & De Biasi 1996, Finn 1996, Buford 1991, Giulianotti 1995), että huliganismiin taipuvaiset kannattajaryhmät, esimerkiksi italialaiset "ultrat", skotlantilaiset "football casualsit" ja englantilaiset "firrn-ryhmät" mittelevät voimiaan vain vastaavien ryhmien kesken. (Monto 2000, 6.) Urheilussa taistelu voitosta on usein aggressiivista ja väkivaltaista kamppailua, mutta kuitenkin kulttuurisesti hyväksyttyä, peliin kuuluvaa. Julkisuudessa ja arkipuheessa huliganismin käsitettä käytetäänkin melko huolettomasti. Se järjestettiin kaukana itse stadionilta ja lisäksi osallistujat olivat kaiketi suhteellisen tietoisia siitä, että kyseiseen tapaamiseen ei mennä vain vertailemaan keräilykuvaalbumeja. Luokaan A kuuluvat eivät aiheuta häiriötä, luokkaan B kuuluvat saattavat yllytettyinä tai alkoholin vaikutuksen alaisena aiheuttaa häiriötä. Taylor luokitteli raportissaan katsojat potentiaalisen väkivaltaisuuden ja järjestyshäiriöalttiuden mukaan neljään luokkaa (Taylor 1990, 8-9). Toisaalta käsitteelle ei ole vakiintunut selkeää käyttöä, vaan sille voi viitata hyvin erilaisiin asioihin. Cohen tutki kuinka 1960-luvun nuorisokulttuurien (Mods ja Rockers) uudenlaiset arvot ja intressit määriteltiin yhteiskunnalliseksi uhkaksi. Luokkaan C kuuluvat varsinaiset häiriköt ja huligaanit, joiden tarkoituksena on aiheuttaa häiriötä urheilutapahtumissa. Fanaatikkoja ja hulivilejä Suomessa fanin käsite on perin neutraali. Huliganismilla tarkoitetaan yleistä kurittomuutta, epäjärjestystä ja kaikenlaista yhteiskuntaa häiritsevää toimintaa. Meillä molemmat on jyrkästi kielletty. (Roversi 1991, 312-317) Osa häiriökäyttäytymiseksi mielletystä on yksinkertaisesti riemun ja juhlan ilmauksia. Jalkapallofani samaistetaan huligaaniin niin arkipuheessa kuin julkisuudessakin. Häiriökäyttäytyminen ei yleensä liity erilaisten ryhmien välienselvittelyihin eikä se ole suunniteltua, vaan nousee pelin jännityksestä ja voittojen juhlinnasta. Kun fanit nauttivat itse ottelusta ja tunnelmasta, hakevat huligaanit nautintonsa pelin ohella myös tappeluista ja nujakoinnista (Finn 1994). Esimerkiksi Ruotsissa kesällä kuolonuhrin vaatineesta joukkotappelusta oli sovittu etukäteen. Esimerkiksi paperisilpun ja -rullien heittely pelikentälle sai alkunsa Argentiinassa järjestetyistä jalkapallon MM-kisoista 1978. Vuoden 1986 Meksikon MM-kisojen yleisö taas kehitti katsomoita kiertävän aallon, joka nyt on levinnyt lähes kaikkiin urheilutapahtumiin. Esimerkiksi soihtujen poltto katsomossa tai vessapaperin ja paperisilpun heittely kentän laidalle ovat osa etelä-eurooppalaista futiskulttuuria. Jalkapallon lisääminen fanin etuliitteeksi saa aikaan usein vahvoja kielteisiä mielikuvia. Tilanteessa on Stanley Cohenin (1987) kuvaaman moraalisen paniikin piirteitä. Huligaani on "raaka ilkiö, ilkityöntekijä, rähinöitsijä, lurjustelija ja sakilainen". Sitä käytetään usein niin harrastajan kuin yleisönkin synonyyminä. Uhka esitetään tiedotusvälineissä usein streotyyppisesti, koska "moraaliset barrikadit" miehitetään toimittajien, poliitikkojen ja muiden "oikein" ajattelevien ihmisten mielipiteillä ja näkökulmilla. Väkivallan kulttuuri ja huliganismi Jalkapallohuligaanitkin ovat usein myös faneja, mutta eivät aivan tyypillisiä sellaisia. He reagoivat niin kentän kuin katsomonkin tapahtumiin impulsiivisemmin ja aggressiivisemmin kuin selvät katsojat. Myös Suomessa poliisi käyttää yleisön riskianalyysissä vastaavaa luokittelua. Samalla nuorisokulttuurien jäsenet tulkittiin epämoraalisiksi ja paheksuttaviksi "Folk Devileiksi", joista yhteiskunnan edun nimissä oli päästävä eroon. Häiriökäyttäytyminenkään ei ole historiatonta
Kannattajakulttuurit voidaankin jakaa huliganistiseen ja karnevalistiseen tyyliin. eikä tähtää vastustajan vahingoittamiseen, vaan se on keino päämäärän, voiton saavuttamiseksi. Karnevalistinen kannattaminen on vahvasti sosiaalista, äänekästä ja raisuakin yhdessäoloa faniuden kohteen ympärillä. Richard Giulianotti (1994) onkin todennut, että katsojien ja fanien käyttäytymistä ohjaa ennen kaikkea se katsomokulttuuri, johon he ovat sosiaalistuneet. Vaikka karnevalistiseen tyyliin liittyykin usein alkoholin käyttö, se on siitä huolimatta väkivallatonta. Tällaisia kannattajaryhmiä ovat esimerkiksi skotlantilainen "Tartan Army", hollantilainen "Oranji" ja tanskalaiset "roligaanit". KUVA: HARRI HEINONEN Huliganismista tulee helposti itseään toteuttavaa, kun oletettuja "huligaaneja" kohdellaan huligaaneina ja heiltä odotetaan mielikuvien mukaista käyttäytymistä. (Finn & Giulianotti 1998, 190.) LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 17. Kannattajat kilpailevat toistensa kanssa näkyvyydessä, äänekkyydessä ja kovuudessa. Marshin, Rosserin ja Harren (1978) mukaan jalkapallohuliganismi on yleensä suhteellisen harmitonta "draamaa", joka sisältää erilaisia sosiaalisesti ja kulttuurisesti eriytyneitä rituaaleja. Kannatustyylit karnevalismia vai huliganismia. Huligaaniryhmien kannattaminen on yhdistelmä vandalismia ja systemaattista väkivaltaa, jota he harjoittavat toisia vastaavia ryhmittymiä vastaan. Aggressiivista eleistä tai verbaalisesta uhoamisesta on kuitenkin vielä matkaa todelliseen fyysiseen väkivaltaan. Aggressiivinen käyttäytyminen jalkapallokatsomoissa on usein reviirinomaista, uhkailuun, uhoamiseen ja esittämiseen perustuvaa käyttäytymistä, jonka avulla rakennetaan miehisiä identiteettejä. (Elias & Dunning 1986.) Kentällä tapahtuvan kamppailun ohessa on jalkapallo-ottelun aikana käynnissä myös toinen kamppailu, joukkueiden kannattajien kesken
Esimerkiksi Manchester Unitedin manageri Alex Ferguson kritisoi Old Traffordin täyttymistä bisnesaitiolaisilla sekä liian tiukkoja käyttäytymisnormeja Manchester Unitedin kannattajien julkaisussa Redlssue: En halua stadionia jossa tunneilmaisu on estetty ja rajoitettu. Heyselin tapahtumien herättämänä ja kritiikkinä NFFSC:n kyvyttömyydelle hoitaa fanien asioita syntyi 1980luvun puolivälin jälkeen syntyi Football Supporters Association (FSA), joka on pyrkinyt ajamaan ja parantamaan brittifanien asemaa, kohtelua ja julkisuuskuvaa. Richard Haynes näkee fanzine-kulttuurin Englannissa jopa työväenluokkaisen alakulttuurin vastarinnan välineenä kaupallistuvalle ja keskiluokkaistuvalle jalkapallokulttuurille (Haynes 1996, 146-147). Eräs jalkapallon ystävä kommentoi FutisForumilla käytyä keskustelua kannattamisesta seuraavasti: Mutta onhan se vähän niinkin, että jos maksaa lipusta ja on pakotettu istumaan tuppisuuna pelissä vuodattamatta omia tuntojaan ääneen, olen ainakin minä maksanut turhasta. FSA on käynyt ns. Roliganismia on usein luonnehdittu ehdottoman väkivallattomaksi, mutta myönteisellä tavalla arkisen toiminnan rajat ylittäväksi karnevaaliksi. Kuitenkin jalkapallo-ottelut keräävät kymmeniätuhansia ihmisiä kenttien laidalle myös Suomessa. Fanit ovat usein eräänlaisia mielipidejohtajia, jotka aktiivisesti tuottavat niitä merkityksiä, joita tietyn kulttuurituotteen kuluttamiseen liittyy. Ranskalaisen sosiologin Michel Maffesolin (1995) mukaan yleisötapahtumien suosion syynä on toisaalta yksilöiden tavoittelema nautinto ja elämyksellisyys, sekä toisaalta ihmisen sosiaalinen kaipuu kaltaistensa joukkoon. Lisäksi Englannissa on toiminut 1990-luvulta alkaen myös Football Fans Against Criminal Justice Act, joka pyrkii vaikuttamaan jalkapallo kannattajiin liittyvään lainsäädäntöön.. Etenkin tanskalaisia roligaaneja on Suomessa ihailtu. Heidät on otettu myös suomalaisen kannattajakulttuurin esikuviksi, koska roliganismiin ei liity samanlaista performatiivista aggressiivisuutta kuin "perinteiseen" brittiläiseen huliganismiin. Seurat ja journalistit pitävätkin ultra-faneja ihanteellisina kannattajina, kun kaikki sujuu hyvin: he juhlivat, pitävät ääntä ja ovat pelissä voimakkaasti mukana, mutta mikäli katsomossa ilmenee ongelmia, samat ultra-kannattajat leimataan helposti huligaaneiksi (Dal Lago ja De Biasi 1994, 83). Kulttuuritutkimuksellisesti orientoituvassa yleisötutkimuksessa oletetaan nykyisin, että yleisöt ovat aktiivisia merkitysten tuottajia (Fiske 1992, Grossberg 1992). Italiassa jalkapallofanit ovat järjestäytyneet joko joukkueiden virallisiin kannattajaorganisaatioihin tai seurasta riippumattomiin Ultraryhmiin. Fanit tuottavat näitä tulkintojaan jalkapallosta, itsestään ja faniudestaan omilla valtamediasta ja kaupallisesta urheilujournalismista riippumattomilla foorumeillaan, kuten fanilehdissä (fanzine) ja internetin kotisivuilla ja keskustelupalstoilla (netzine). (Lee 1998, 43-44) Jalkapallo-otteluun ei tulla vain katsomaan itse peliä, koska itse pelin näkee televisiosta paljon paremmin. representaatio kamppailuja näitä marginalisoivia tulkintoja kohtaan (media, poliisi, yleinen mielipide, lainsäädäntö). Englannissa on esimerkiksi toiminut vuodesta 1927 "virallinen" kannattajakerho Nation Federation of Football Supporters Club (NFFSC). Kommenteissa kiteytyy Eliaksen ja Dunningin (1986) ajatus urheilun funktiosta modernissa maailmassa, jossa kollektiivisten tunteiden osoittamiselle on vain vähän tilaa. ( ... Viralliset kannattajat on usein kategorisoitu "hyviksi", kun taas epävirallisia kannattajaryhmiä on usein pidetty stereotyyppisesti "pahoina" kannattajina ja huligaaneina (Buford 1992, 62). Kyllä peliin kuuluu mennä osallistumaan, siitä se myönteinen elämys syntyy. Fanit voivat myös organisoitua erilaisiksi formaaleiksi yhteiskunnallisiksi liikkeiksi. ) Ihmisten tulee voida ilmaista tunteensa katsomossa, ei padota niitä. Urheilukentän laidat ovat sosiaalisesti hyväksytty paikka purkaa arkielämän jännitteitä ja patoutumia. FSA on kampanjoinut mm. Ottelun tunnelmassa mukanaelävät fanit ovat usein pelaajien ja managereiden suosiossa, koska heidän kannatuksellaan koetaan olevan merkitystä joukkueen suoritukselle. Näitä voivat olla erilaiset ultra-, firm-, casuals-, brigateja boysryhmät. Faniyhdistykset pyrkivät luoLIIKUNTA& TIEDE4/2002 maan kulttuurista tilaa, jossa fanit voivat toteuttaa "omaa juttuaan" ja nautintoa tuottavaa toimintaansa. Maffesolin mukaan juuri yhdessäolo vahvistaa samoista mysteereistä ammentavien yhdessä kokemisen hurmiota. Haluan nähdä yleisön seisovillaan kannustamassa omaa joukkuetta. Fanzineiden ja netzinejen kautta fanit voivat taistella "ylhäältä annettuja" mielikuvia vastaan ja luoda positiivisia tulkintoja itsestään ja edustamastaan asiasta. rasismia, Thatcherin hallituksen jalkapallo lakeja, brittifanien kohtelua ulkomailla vastaan. Se on intohimoa ja intohimo on osa jalkapalloa. Ultra, firm, boys: 18 FANIKERHOT MIELIPIDEJOHTAJIA TEKSTI: HARRI HEINONEN S uurten jalkapalloseurojen kannattajaklubit jaetaan tavallisesti virallisiin seuran ylläpitämiin kannattajayhdistyksiin, sekä epävirallisiin yksityisten kannattajien perustamiin yhdistyksiin ja ryhmiin
Teoksessa Lewis, L.A (ed.): The Adoring Audience. Huliganismista tulee helposti itseään toteuttavaa, kun oletettuja "huligaaneja" kohdellaan huligaaneina ja heiltä odotetaan mielikuvien mukaista käyttäytymistä. Vastapaino, Tampere. Teoksessa Lewis, L.A.(ed.) The Adoring Audience. Mielikuvat joita jalkapallofaniuteen liitetään vaikuttavat voimakkaasti myös siihen miten itse ilmiöön suhtaudutaan ja miten mahdolliset "ongelma" ratkaistaan. On tyystin eri asia puhua huliganismista kuin faniudesta. Lee, Simon (1998): Grey shirts to grey suits: the politcal economy of English football in the 1990s. Routledge, London & New York, 9-29 Kokkonen, Jouko (2000): "Hakkaa päällä!", Ruotsi-ottelu finnkampen. Basil Blackwell. Tämä tulkinta on johtanut siihen, että seurat ovat halunneet irtisanoutua omista faneistaan. Suomalaiset urheiluyleisöt ja alkoholi. International Review for the Sociology of Sport 26:4, 311-332. Lord Justice Taylor, Final Report. HARRI HEINONEN Tutkija Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto puh. Teoksessa Richard Giulianotti, Norman Bonney ja Mike Hepworth (eds.): Football, Violence and Social ldentity, Routledge, London, 73-89. (1992): Fandom as Pathology: The Consequences of Characterization. Routledge, London, 32-49. Buford, Bill (1992): Among the Thugs. Oxford. Teoksessa Adam Brown (ed.): Fanatics! Power, identity and fandom in football. Dal Lago, Alessandro & De Biasi, Rocco (1994): Italian football fans: culture and organisation. Itse asiassa on perin epäoikeuden mukaista lähestyä suomalaisia jalkapallon ystäviä yksinomaan huliganismin ja häiriökäyttäytymisen käsitteiden kautta. Kustannus OY Taifuuni, Helsinki. Gaudeamus, Tampere. Teoksessa Lewis, L.A.(ed.): The Adoring Audience. WSOY, Porvoo. Grönfors, Martti (1994): Miehinen kulttuuri ja väkivalta. Fan Culture and Popular Media. Giulianotti, R. Routledge, London & New York, 30-49. Vakuutusyhtiö Pohjolan Riskiraportti 4/2000, 6-7. Om postmodern passion och medialiserad gemenskap. Monto, Risto (2000): Pohjolan yleisötilaisuuksien turvallisuusfoorumi . Taylor, Lord Justice (1990): The Hillsborough Stadium Disaster (15 April 1989), lnquiry by the Rt Hon. The Rules of Disorder: London, Henley & Boston: Routledge and Kegan Paul. 17/2000 (3), 152-171. International Review of Sociology of Sport 29:2, 171-199. Finn, Gerry P.T. Home Office, London: HMSO. Arena, Popular Cultural Studies: 8, Aldershot. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan kehittämiskeskus, Jyväskylä. LIIKUNTA & TIEDE 4/2002 19. Fiske, John (1992): The Cultural Economy of Fandom. Routledge, London & New York, 50-65. Lähteet Bahtin, Mihail (1995): Franc;ois Rabelais keskiajan ja renessanssin nauru. Roversi, Antonio (1991 ): Football Violence in ltaly. Etenkin kuin Suomen Gallupin tekemän jääkiekkoyleisön asennemittarin mukaan kaksi tärkeintä asiaa, joita yleisö toivoo ovat tasaiset jännittävät ottelut sekä katsojien eläytymistä ja kovaa kannustamista (Veikkaaja-lehdenjääkiekkoliite 11.9.2001). & Harre, R. Tapaustutkimus Suomalaisista jalkapallo-faneista MMkarsintaottelusta Englanti-Suomi Anfieldillä Liverpoolissa 24.3.2001. (1994): Scoring away from Home: A Statistical Study of Scotland Football Fans at International Matches in Romania and Sweden. Marsh, P. Teoksessa Adam Brown (ed.): Fanatics! Power, identity and fandom in football. Fanius ongelma vai mahdollisuus. Heinonen, Harri & Godenhjelm, Petri (2001a): Hakkapeliitat Anfieldillä. Karnevalistisen kannatustyylin ja faniuden kehittymistä tulisikin tukea ja rohkaista. Mandarin Paperback, London. Liikuntatieteellisen seuran Impulssi nro XX, Liikuntatieteellinen seura, Helsinki. Blackwell, Oxford. Fan Culture and Popular Media. Tällaisen positiivisen ja karnevalistisen katsomokulttuurin kehittyminen voikin olla jopa turvakameroita, järjestyksenvalvojia ja turvatarkastuksia parempi turvallisuuden tae jalkapallo-ottelussa. Heinonen, Harri & Godenhjelm, Petri (2001 b): Ohranjyvä silmässä. "Ongelman" ratkaisuksi on kuitenkin koettu turvatoimet ja voimakeinot: "häätämällä häirikköfanit katsomoista", kuten Uusi Lahti -lehti ehdotti 9.5.2001. Haynes, Richard (1996): The Football lmagination, The rise of football fanzine culture. Teoksessa Richard Giulianotti, Norman Bonney ja Mike Hepworth (eds.): Football, Violence and Social ldentity, Routledge. Kuper, Simon (2000): Matka pallon ympäri. 041-4367451 sähköposti: heinonen@pallo.jyu.fi Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa jalkapallofaneista Suomen Kulttuurirahaston apurahalla Jyväskylän yliopistossa. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Katsomokulttuuri voi myös itse asettaa rajat tuolle kovuudelle. Nykysuomen sanakirja (1978): Osat I ja 11 A-K. Heinonen, Harri (2000b): När fotbollen blir en form av beroende. Tähän kannattamisen liittyy toisaalta tietty ärhäkkyys ja kovuus, mutta tuo kovuus on symbolista ja rituaalista. Fan Culture and Popular Media. Harvalla kulttuurija viihdetapahtumalla on varaa samalla tavalla syrjiä maksavia kuluttajia. Grossberg, Lawrence (1992): ls there a Fanin the House?: The Affective Sensibility of Fandom. London, 90-127. Finn, Gerry P.T. Teoksessa Jorma Sipilä & Arto Tiihonen (toim.): Miestä rakennetaan maskuliinisuuksia puretaan, 63-78. Samalla ilmiö ja ihmiset lokeroidaan ja demonisoidaan joksikin sellaiseksi, jota ei edes tarvitse ymmärtää. Routledge, London, 189-202. (1994): Football violence: a societal psychological perspective. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Jyväskylä. Rosser, E. Maffesoli, Michel (1995): Maailman mieli. Nordisk alkohol&narkotikatidskrift (NAT) Voi. & Giulianotti, Richard (1998): Scottish fans, not English hooligans! Scots, Scottishness and Scottish football. Cohen, Stan (1987): Folk Devils and Moral Panics. Jenson, J. Elias, Norbert & Dunning, Eric (1986): Ouest for Excitement, Sport and Leisure in the Civilizing Process. Yhteisöllisen tyylin muodoista. Samaistettaessa fanit häiriköiksi tai huligaaneiksi heistä tulee vain järjestyksenpidollinen ongelma. (1978)
Suomi vuonna nolla .. Uutiset liittyivät Helsingin olympialaisten kunniaksi järjestettyihin 50-vuotismuistojuhliin ja niiden yhteydessä syntyneeseen muistelujen tulvaan. Muistojuhlista kirjoitettaessa oli kyse yhtenäisyyden näkemisestä siellä missä sitä ei ole tai mistä se on uhkaavasti rakoilemassa. Ja miksi media halusi olla innokkaasti tuomassa tätä muistoviestisanomaa keskelle olohuoneitamme ja yksityisyyttämme kesän aikana yhä uudelleen ja uudelleen. Kisavieraita kuljettava laiva saapuu uutuuttaan hohtavaan Olympiaterminaaliin. Olympialiikkeen liepeillä pyörineiden sisäpiirihuhujen mukaan nyt oltiin synnyttämässä aivan uutta olympialaista perinnettä. Paikalle on saapunut arvovaltaisia vastaanottajia. Suomalaiset tuntuivat taas kunnostautuneen olympialiikettä elähdyttävällä tavalla, kuten niin monesti aiemminkin olemme saaneet julkisesta sanasta lukea. MISTA HELSINGIN OLYMPIALAISTEN MUISTON JUHLIMISESSA OIKEIN OLI KYSE. KINA: PENTTI PEKKALA n kesä 1952. Uutisoinnin tapa herättää kriittisen lukijan pohti. Palstatilaa lehdissä saivat mitä mielikuvituksellisimmat ja yksityisimmät kisoihin liittyvät anekdootit ja kertomukset, aivan kuin tällainen pieninkin yksityinen muisto olisi yhtäkkiä omannut toimittajien mielestä suurtakin julkista merkitystä. Olipa jopa ollut puhetta Melbournen vuoden 1956 kisojen muistojuhlasta olympiadin kuluttua Helsingin muistojuhlasta. Tapahtumalla kuvaillaan olevan suuren luokan yhteiskunnallisia seurauksia, sillä ensimmäistä kertaa: nsuomalaiset alkavat tuntea ikään kuin pääsevänsä nauttimaan Marshallavusta ja olevansa kotoisin Mississippiltä päin eivätkä Volgan-mutkasta. Eihän jatkosodan päättymistäkään juhlittu yhtä perusteellisesti. Tämän nihmeellisen amerikanherkunn myynnin kerrotaan alkavan kaksi päivää ennen kisojen avajaisia. Paluuta kolattomaan aikaan ei enää ole.n Toisin kuin luulisi, artikkelissa kuvailtuja tapahtumia vuodelta 1952 ei suinkaan kirjattu ylös kesällä 1952, vaan viisikymmentä vuotta uutisessa mainittujen tapahtumien jälkeen kesällä 2002. Juhlista kehkeytyi kesän lehtipalstoja hallinnut spektaakkeli pikkuyksityiskohtia kuvailleine lyhyine kansalaiskommentteineen. Lehdet innostuvat kirjoittamaan, että noikea Coca-Cola on tullut Suomeenn. 20 LIIKUNTA& TIBJEMiksi kisoja täytyi muistella alkuperäisten avajaisten kaltaisella suureellisella juhlalla. Ei kuitenkaan kisoihin saapuvien vieraiden ja joukkueiden takia, vaan kuuden keltaisen jakeluauton, njoihin laivan pulleasta masusta puretaan 30 000 laatikkoa eli 720 000 pulloa Coca-Colaa, kylmälaitteita ja mainosrekvisiittaa n