Olen kuitenkin sitä mieltä, että tietynlaisella liikuntatieteen rahoituksen uusjaolla, niihin voitaisiin saada helpotusta, jopa tilanteessa, jossa liikuntatieteen kokonaisrahoitus ei nouse tai kehity toivotulla tavalla. Liikunta &Tiede 3-4/2000 Toimitus: Li ikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. kun ei rahat riitä, j-lauta". On varmasti muitakin keinoja, mutta liikuntatieteen sisällä ne vaikuttavat enemmänkin kosmetiikalta verrattuna urheilulääkäriasemien "taloudellisilla rakennemuutoksilla" saavutettuihin tuloksiin. yleiskatteellisia kustannuksia esimerkiksi, työhuoneen vuokraa, tietoliikenne-, kopiointi-, julkaisu-, kongressiym. laitoksen johtajan roolissa joutuu miettimään, kuinka yliopistojen nykyisen perusrahoitusvajeen aikana uskaltaa ylipäätään kiinnittää sellaisia tutkijoita laitokselleen, joiden saamiin apurahoihin ei ole sisällytetty yksikön kannettavaksi tulevia ns. 2 LIIKUNTA & TIEDE 3·4/2000 Kolmas ruohonjuuritason ongelma on tullut minulle tutuksi pohtiessani tämän lehden päätoimittajana yhdessä toimituskunnan kanssa jokaista lehden numeroa valmistellessa-, miten saada reaaliarvoltaan pienentyneet valtionavustukset rahat riittämään maan ainoan liikuntatieteen tuloksia esittelevän ja popularisoivan laadultaan korkeatasoisen julkaisun tuottamiseen. Tarkoitan tällä kansallisten ja kansainvälisten seminaarien ja kongressien järjestämisen vaatimia henkilöja organisatoorisia resursseja. Vaikka tiedän saavani vihat päälleni sanon sen kuitenkin. Maallisen mammona n riittämättömyys on ikuisuuskysymys myös liikuntatieteen saralla. Sama koskee liikuntatieteen tiedonvälitystä ja laajemminkin. Ei ole mikään ihme, että vuodesta toiseen apurahalla kituuttavan tutkijan ura ei houkuttele laivasta hypätään pois heti kun taloudellisesti turvatumpi työpaikka on tiedossa. 37. Toiselle kielelle käännettynä sanottavani merkitsisi sitä, että näiltä asemilta edellytettäisiin nykyistä selvästi voimakkaampaa omarahoituksellista panosta. Sponsorirahoituksen kasvun varaan ei voi mitään rakentaa, sillä asiantuntijoille tarkoitetun ei-kaupallisen lehden imago ei juuri palvele kaupallisia tarpeita. kustannuksia. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion .fi /LTS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Nuoren ja perheellisen tutkijan kohdalla ongelma on tänä päivänä vielä koskettavampi kuin minun aikanani, jolloin pysyvän työpaikan saanti valmistumisen jälkeen oli kuitenkin varmempaa kuin nykyisenä pätkätyöaikana. Yksi ratkaisu olisi niiden urheilulääkäriasemien valtionosuuden poistaminen tai vähentäminen, jotka eivät tee liikuntatieteellistä tutkimusta tai keskittyvät yksipuolisesti esimerkiksi vain huippu-urheilua palveleviin toimintoihin . Liikuntatieteen ulkopuolella neuvotteluja Suomen Akatemian kanssa tulee pontevasti jatkaa ikuisuuskysymys tämäkin erityisesti tutkijakoulujen aikaansaamiseksi. Allekirjoittanut on katsellut tilannetta pitkään ja huolestuneena ainakin kolmelta ruohonjuuritasolta. Apurahajätjestelmän ja vähäisempää osaa näyttelevän tutkijapalkan toinen ruohonjuuritason negaatio liittyy tulosyksikön vastuuhenkilölle varsin tuttuun tilanteeseen. Siinä esim. Edellä esittämäni ruohonjuuritason ongelmat ovat vakavia liikuntatieteen ja sen tutkijakoulutuksen uhkia. "Pensselit santaan ja rukkaset naulaan" PAULI VUOLLE " ... Näin lauleli aikanaan jälleen esille nostettu ja elokuvan teon kohteena oleva Irwin Goodman. Heinonen Hannu Itkonen Heimo Nupponen Lauri Laakso Mirja Papunen Eila Ruuskanen Jaana Suni Valokuvat: Antero Aaltonen, Sakari Viika, Lehtikuva Kansikuva: Lehtikuva Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen Liikunnanopettajien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestoti laus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. vuosikerta ISSN 0358-7010. Ensimmäiset kokemukset liittyvät aikaan, jolloin 70-luvulla väitöskirjaa valmistellessani nautin liikuntatieteen rahoitusta edelleenkin vallitsevan ja hallitsevan käytännön mukaan eli apurahana, johon tutkija kannalta ei sisälly eläkekertymää tuottavaa sosiaaliturvamaksua
Kilpailuja valmennusjärjestelmät nielevät yhä enemmän ja enemmän varoja . Lauri Tarasti 32 Paavo Nurmi, Suuri. Joillakin aloilla liikuntatieteestä ponnistaneet tutkijat saattavat jo lähivuosina yllättää kansainvälisen tiedeyhteisön. Välineet ja varusteet kallistuvat. Kimmo Suomi 22 Naiset, liikunta ja tasa-arvo Naisten osuus liikuntakulttuurin eri tehtävissä sekä naisedustajien määrä erilaisissa päättävissä elimissä voidaan kiteyttää yhteen lauseeseen; mitä arvostetumpi, korkeammalla hierarkiatasolla sijaitseva ja lähempänä kilpailutoimintaa oleva tehtävä, sitä pienempi on naisten osuus. Leena Nieminen 50 Professori Risto Sänkiaho: Kentän ja tutkimuksen vuorovaikutus on voimavara Liikuntatutkimuksen siirtyminen Suomen Akatemian piiriin ei ole tarpeen eikä ajankohtaista, mutta yhteistyön laajentaminen on. Nina Haapanen-Niemi 9 Tulosohjaus ontuu lajiliittojen valtionavuissa Liikuntajärjestöjen valtionavustukset jaetaan tulosohjauksen periaatteella.Järjestelmää pidetään yleisesti tarpeellisena ja toimivana. Ne lähenevät perustieteitä sekä tasoltaan että kysymyksenasetteluiltaan. Liittojen kokonaistulokset ovat parantuneet koko tulosohjausaikana . Kaudet pitenevät. Laajempaan yhteiskunnan panostukseen päästään vakuuttamalla päätöksentekijät toiminnan merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta. Kristiina Wuolio LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 3. Argumentoinnin painopisteen tulee olla sisällöissä. Tiedepolitiikan julkishallinnon käytännöiksi siirtyminen käynnistyi vuonna 1967, jolloin aloitti toimintansa valtion liikuntatieteellinen toimikunta. Lisäystä tulosohjausrahoituksessa ei ole tapahtunut. Silti systeemi kiikastaa ja on johtanut valituksen tekemiseen korkeimmalle hallintooikeudelle. Leena Nieminen 54 Järjestöja tietopolitiikasta liikunnan tiedepolitiikkaan Liikunnan tiedepolitiikka on nuori ilmiö. Liikuntatieteelliseen tutkimukseen kohdennetut varat taas eivät ole juurikaan lisääntyneet. Leena Nieminen 48 Markat miinuksella Tutkimukseen on viime vuosina panostettu. likka Sumu 34 European Women and Sport konferenssi uusi askel tasa-arvoon 35 Senioritanssi arvostusta ikäihmisten omalle liikuntakulttuurille 38 Kirja-arviot 62 KKIsivu 66 LTS-sivu 46 Ylijohtaja Kalevi Kivistö: Omissa raameissa, väljempiin kehyksiin Liikuntaväki on tuijottanut liikaa prosenttiosuuksiin. Tieteen julkinen rahoitus on kasvanut lähes 40 prosentilla 90luvun loppupuoliskolla. Päivi Aalto Keskustelusivut 27 Liikunta maksaa enemmän, liikaa, turhaan. Kristiina Wuolio 12 OHJAAKO OHJAUS-TUOTTAAKO TULOS. Nyt linjauksissa on siirrytty entistä vahvemmin tiedepolitiikkaan. Lajien säännöt pakottavat rakentamaan, ylläpitämään ja maksamaan. Kari Puronaho 16 Lähemmäs, halvemmalla, useammalle! Liikuntapaikkojen käyttäminen maksaa liikaa lähes joka kolmannen mielestä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Pauli Vuolle 4 Liikunta ja terveydenhuoltokustannukset: Tuottaako liikuntamarkka monta takaisin. Aiemmin tutkimusta haluttiin ohjata kansakunnan hyvinvointia lisääväksi toiminnaksi. Itseasiassa avustusten reaaliarvo on laskenut. Kansainvälinen urheiluyhteisö ole vielä oikein käsittänyt, mitä uusilla menetelmillä voidaan tehdä jo aivan lähitulevaisuudessa, sanoo kansainvälisesti arvostettu liikuntatieteen auktoriteetti, professori Bengt Saltin. Hannu Itkonen 58 Professori Paavo Komi: Liikuntatieteen suunta kohti perustieteitä Koko liikuntatieteellinen tutkimus ja koulutus ovat muuttumassa maailmalla. Kristiina Wuolio 60 Geeniteknologia tulee myös urheiluun Geeniteknologiasta on hyvää vauhtia tulossa uusi doping-keino. Ennaltaehkäisyyn perustuvat toiminnot, liikunta mukaan lukien, näyttävät tulevan yhteiskunnalle sitä edullisemmiksi, mitä vahvemmin ne perustuvat henkilön oma-aloitteisuuteen ja myönteiseen asenteeseen. Kriteereistäkin vallitsee suuri yksimielisyys. Valmisteilla on Liikuntatieteen suunta 2005 ohjelma. Kari Puronaho 31 Onko urheiluoikeus liikuntatiedettä
4 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200)
LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 5
Ennaltaehkäisyyn perustuvat toiminnot, liikunta mukaan lukien, näyttävät tulevan yhteiskunnalle sitä edullisemmiksi, mitä vahvemmin ne perustuvat henkilöiden omaaloitteisuuteen ja myönteiseen asenteeseen. Olemassa olevien tutkimustulosten vertailtavuutta vaikeuttaa lisäksi tutkimusten sisältämät lukuisat olettamukset sekä eroavaisuudet käytetyissä lähestymistavoissa ja mittareissa. Luotettavaa, tutkimukseen perustuvaa tietoa aiheesta on kansainvälisesti tarkasteltuna edelleen yllättävän vähän. Nykyisten terveysliikuntasuositusten mukaan aikuisväestön tulisi harrastaa kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa tai muuta fyysistä aktiivisuutta useimpina päivinä viikossa vähintään puolen tunnin ajan yhtenä tai useampana jaksona (1,2). Liikunnan lukuisten terveysvaikutusten on uskottu heijastuvan muun muassa vähentyneenä terveyspalvelujen käyttönä. Liikuntaan liittyvät hyödyt ja kustannukset sekä niiden merkitys voivat vaihdella suuresti riippuen siitä tarkastellaanko niitä esimerkiksi yhteiskunnan, sairaalan, työnantajan vai yksilön näkökulmasta. Liikunnan terveyttä ja toimintakykyä edistävä merkitys korostuu sellaisten sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, aikuisiän sokeritaudin, lihavuuden ja osteoporoosin ehkäisyn lisäksi myös lukuisten sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa ( 1). Tällöin välittömiä kustannuksia arvioidaan ottamalla huomioon tiedot yksilön vaarasta sairaustua tarkasteltavaan tautiin, liikuntaa harrastavien osuus väestöstä sekä tarkasteltavan sairauden hoito. Luotettavaa, tutkimukseen perustuvaa tietoa aiheesta on kansainvälisesti tarkasteltuna edelleen yllättävän vähän. Liikunnan terveysvaikutukset eivät ole suoraan käännettävissä taloudellisiksi säästöiksi, mutta viitteitä liikunnan suotuisasta kustannus-vaikuttavuudesta on olemassa. Tässä artikkelissa luodaan lyhyt katsaus liikunnan ja erityisesti sen terveysvaikutusten taloudellisessa tarkastelussa sovellettuihin keskeisimpiin lähestymistapoihin sekä näiden tuottamiin tuloksiin. L iikunnan merkitys monien pitkäaikaissairauksien ja ennenaikaisen kuolleisuuden suojatekijänä on kiistaton. Liikunnan tai liikkumattomuuden kuten myös monien muidenkin elintapojen terveysvaikutusten taloudellista merkitystä on arvioitu usein niin kutsutulla "cost of illness"-lähestymistavalla, joka nimensä mukaisesti huomioi vain kustannukset. Liikunnan lukuisten terveysvaikutusten on uskottu heijastuvan muun muassa väentyneenä terveyspalvelujen käyttönä. "Cost-of-illness" -lähestymistapa Yksi keskeinen valinta liikunnan ja sen terveysvaikutusten taloudellisessa tarkastelussa liittyy käytettävään metodologiseen lähestymistapaan, joka puolestaan kytkeytyy läheisesti valittuun näkökulmaan. Yksilölle liikunnan suurin merkitys voi muodostua liikuntaan liittyvistä myönteisistä elämyksistä ja hyvänolon tunteesta, ei niinkään siitä, että hän saattaa liikunnallaan välttää myöhemmässä elämänvaiheessa ilmaantuvan sydäninfarktin tai että hänen terveyspalvelujen käyttötarpeensa saattaa tulevaisuudessa olla liikkumatonta ikätoveria vähäisempää. Vaikka liikunnan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja toimintakykyä edistävistä vaikutuksista on jo runsaasti tietoa, huomattava osa väestöstä liikkuu edelleen terveytensä kannalta riittämättömästi. Laajinta katsantokantaa edustaa yhteiskunnan näkökulma, jota on tarkoituksenmukaisinta soveltaa silloin, kun arvioidaan miten niukkoja resursseja jaetaan yhteiskunnan eri toimintojen välillä. Näin siitäkin huolimatta, että viimeisten vuosikymmenten aikana vapaa-aikanaan liikuntaa harrastaneiden osuus on hieman kasvanut. Liikunnan ja sen terveysvaikutusten taloudellisessa tarkastelussa keskeistä on kenen näkökulmasta hyötyjä ja kustannuksia tarkastellaan. Hyödyt ja kustannukset kenen näkökulma. Tämän kriteerin mukaan vain noin kolmasosa suomalaisesta aikuisväestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (3). Väestön liikunta-aktiivisuuden edistämiselle on alettu etsiä, terveydellisten näkökohtien ohella, yhä voimakkaammin myös taloudellisia argumentteja. Katsaus painottuu liikunnan ja terveyspalvelujen käytön välisen yhteyden tarkasteluun, joka on ollut yksi liikunnan ta6 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 loudellisia vaikutuksia tarkastelevan aihepiirin tutkituimpia alueita
Vastaavasti suomalaisia kaksosia koskevassa 10-vuoden seurantatutkimuksessa fyysisesti aktiivisella parilla havaittiin olevan 4 3 prosenttia vähemmän sairaala päiviä kuin hänen liikkumattomalla kaksossisaruksellaan (11). Kyseistä, joskin varsin kritisoitua lähestymistapaa käyttäen on johdettu merkittäviä liikkumattomuuteen liittyviä sairauskustannuksia, erityisesti keski-ikäisessä ja vanhemmassa väestössä ( 4,5) . Tätä tarkoitusta varten tarvitaan mieluiten väestöotoksiin perustuvia pitkittäistutkimuksia, missä selvitetään yksilötasolla sekä elintapoja, terveyttä että terveyspalvelujen käyttöä. Tällöin myös itse liikunta ja sen lisäämiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat väestön terveydentilan edistämisen kustannuksia. Suomessa on julkaistu äskettäin kaksi kansainvälisesti merkittävää tutkimusta, missä on selvitetty aikuisväestön vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sairaalapalvelujen käyttöön (10,11) . Arvioita liikunnan taloudellisesta merkityksestä on yritetty johtaa muun muassa perinteisten epidemiologisten mallien pohjalta. Kyseiset tutkimukset osoittavat, että liikuntainterventioilla ei välttämättä saada aikaan säästöjä, mutta liikunta on muun muassa muihin sepelvaltimotaudin ehkäisyja hoitokeinoihin verrattuna kilpailukykyinen vaihtoehto (13). kutusten suuruuden arviointiin. Vaarasuhdeajatteluun pohjautuvan lähestymistavan heikkous on, että se ei huomioi onko henkilöllä ollut seurannan aikana yksi vai esimerkiksi 1000 hoitopäivää. (12-16) . Kyseinen summa vastaa 2.4 prosenttia Yhdysvaltain vuositason terveydenhuoltokustannuksista (7). Epidemiologinen lähestymistapa Toistaiseksi huomattava osa liikunnan ja sen terveysvaikutusten taloudellisia näkökohtia tarkastelevista tutkimuksista pohjautuu poikkileikkaustai siihen verrattaviin aineistoihin (5,6). Välilliset kustannukset johdetaan työn tuotannon menetyksen taloudellisesta arvosta. Taloudellisessa arviointitutkimuksessa, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kustannus-hyötyanalyysia ja sen kehittyneempiä muunnoksia, liikuntaan investoidut hyödyt ilmenevät väestön terveyden kohentumisena kuten esimerkiksi saavutettuina laatupainotettuina elinvuosina (QALY) tai vältettyinä sepelvaltimotautitapauksina. Yksi taloudelliseen arviointitutkimukseen kytkeytyvä keskeinen kysymys on, että onko liikunnasta hyötyä niin paljon, että yhteiskunnan kannattaa sijoittaa siihen niukkoja voimavarojaan. Liikunta on yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukainen valinta, mikäli siihen sijoitetut resurssit lisäävät kansalaisten hyvinvointia vähintään yhtä paljon kuin muut voimavarojen käyttötavat (12 ). Useat kyseistä lähestymistapaa käyttäneistä tutkimuksista on osoittanut, että fyysisesti inaktiivisten henkilöiden vaara käyttää sairaalapalveluja, erityisesti sydänja verisuonitaudeista johtuen, on fyysisesti aktiivisimpia korkeampi (8,9). kustannukset. Sen sijaan nuorimmissa ikäluokissa liikkumattomien kustannukset on arvioitu toisinaan jopa liikkuvia pienemmiksi johtuen aktiivisten nuorten, erityisesti miesten, merkittävästä liikuntatapaturma-alttiudesta ( 4 ,6). Kainuulaista, 19-63-vuotiasta aikuisväestöä koskevassa 16-vuoden seurannassa fyysisesti inaktiivisilla miehillä oli 36 prosentilla ja naisilla 23 prosentilla enemmän sairaalavuorokausia kuin aktiivisimmilla tutkittavilla (10) . Taloudellisessa arviointitutkimuksessa terveyden kohentamisen kustannuksiksi sisällytetään kaikki ne uhraukset, jotka tehdään terveyden hyväksi. Äskettäin Yhdysvalloissa julkaistun teoreettisen laskelman mukaan liikkumattomuuteen liittyvien välittömien vuosittaisten kustannusten suuruudeksi on arvioitu 24 miljardia dollaria, kun huomioon on otettu joukko keskeisimpiä liikkumattomuuteen yhteydessä olevia sairauksia. Väestöotoksiin perustuvat seurantatutkimukset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus vähentää sairaalapalvelujen käyttöä fyysisesti inaktiivisiin verrattuna. Tästä johtuen lähestymistapa sopii huonosti liikunnan taloudellisten vaiYhdysvalloissa tehty tutkimus osoitti, että fyysisesti inaktiiviset henkilöt aiheuttivat yhteiskunnalle jopa tupakoivia suuremmat kustannukset. Hyötyjen ja kustannusten tarkasteluaika Liikunnan taloudellisessa tarkastelussa on keskeistä, miten eri aikoina syntyviin hyötyihin ja kustannuksiin suhtaudutaan. Liikunnan edistämistä koskevien hankkeiden kustannukset syntyvät tyypillisesti lyhyellä aiLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 7. Kustannus-hyötyajattelusta johdetut taloudelliset arviointimallit Kustannus-hyötyajatteluun perustuvassa lähestymistavassa tarkastellaan liikuntaan kytkeytyviä hyötyjä ja kustannuksia taloudellisen arviointitutkimuksen menetelmin. Tutkimuksissa on arvioitu eri fyysisen aktiivisuuden luokkiin kuuluvien henkilöiden vaaraa käyttää terveyspalveluja samalla tavalla kuin arvioitaisiin näiden henkilöiden kuoleman tai sairastumisen vaaraa. Tilanteessa, missä liikunnan harrastaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja jolloin liikuntaan käytetylle ajalle ei laskettaisi kustannuksia, liikunta näyttäisi tuottavan sepelvaltimotaudin ehkäisyssä jopa suoranaisia säästöjä (13,14). Liikunnan hyötyjä ja kustannuksia koskevat taloudelliset arviointitutkimukset ovat perustuneet pääosin teoreettisiin laskelmiin sisältäen lukuisia olettamuksia (13-15). Tämä merkitsee, ettei syyseuraus-suhde päätelmiä liikunnan ja esimerkiksi terveyspalvelujen käytön välillä voida tehdä luotettavasti
Future hospital care in a population-based series of twin pairs discordant for physical activity behavior. Harrastettavilla liikuntamuodoilla on niin ikään ilmeinen yhteys terveyspalvelujen käyttöön ja näistä aiheutuviin kustannuksiin. Economic aspects of health through sport. Olemassa oleva tutkimustieto viittaa siihen, etteivät liikunnan terveysvaikutukset ole suoraan käännettävissä taloudellisiksi säästöiksi, mutta viitteitä liikunnan suotuisasta kustannus-vaikuttavuudesta sen sijaan on olemassa. Valtonen H, Rissanen P, Pekurinen M. Kujala UM, Kaprio J, Sama S, Koskenvuo M. SEO, Amsterdam 1996. SEO report 372. Cost-effectiveness of a primary care based physical activity intervention in 45-74 year old men and women: a randomized controlled trial. Tammer-Paino Oy, Tampere 1993. Hatziandreu El, Koplan JP, Weinstein MC, Caspersen CJ, Warner KE. The impact of smoking, alcohol consumption, and physical activity on use of hospital services. Heiskanen M, Aromaa K. 3. Pate RR, Pratt M, Blair SN, Haskell WL, Macera CA, Bouchard C, et al. J Am Geriatr Soc. Jones TF, Eaton CB. Keeler EB, Manning WG, Newhouse JP, Sloss EM, Wasserman J. USDHHS (U.S.Department of Health and Human Services). Nicholl JP, Coleman P, Brazier JE. A cost-effectiveness of exercise as a health promotion activity. Käytettävällä diskonttokorkovalinnalla, jolla pyritään saattamaan tulevaisuudessa syntyvät hyötyja kustannusvaikutukset ajallisesti vertailukelpoisiksi, voidaan saada jopa päinvastaisia tuloksia, kuten esimerkiksi monet tupakointia koskevat tutkimukset ovat osoittaneet. Munro J, Brazier J, Davey R, Nicholl J. Health and health care costs and benefits of exercise. 6. 18. NINA HAAPANEN-NIEMI, FT Kehittämispäällikkö STAKES Kirjoittaja on toiminut tutkijana UKK-instituutissa ja käsitellyt väitöskirjassaan tupakan, alkoholin ja liikunnan terveystaloustieteellisiä vaikutuksia. Luotettavien johtopäätösten tekemiseksi liikunnan taloudellisesta merkityksestä tarvitaankin lisää kotimaista ja kansainvälistä tutkimustietoa, joka perustuu empiirisiin väestöotoksiin. Näin ollen ei ole yhdentekevää miten eri aikoina syntyviin hyötyihin ja kustannuksiin suhtaudutaan. PharmacoEconomics 1994;5:109122. Vuoden 1997 haastattelututkimuksen ennakkotietoja tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta. Arch Fam Med 1994;3:703-710. Health effects of sport: costs and benefits. Am J Public Health 1988;78: 1417-1421. Reijnen JON, Velthuijsen JW. 11. Stam P, Velthuijsen JW, Backx F, Hildebrandt V. 2. Physical activity and health: a report of the Surgeon General. 12. Stevens W, Hillsdon M, Thorogood M, McArdle D. Turvalliseen liikuntaympäristöön ja vähän liikuntatapaturmia aiheuttaviin perusliikuntamuotoihin kuten uintiin ja hiihtoon (18) panostamalla voitaneen liikuntaan liittyviä kustannuksia pienentää edelleen. Kujala UM, Sama S, Kaprio J, Koskenvuo M. Physical activity and public health. U.S. Helakorpi S, Uutela A, Prättälä R, Puska P. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 137. 8. Am J Public Health 1989;79:975-981 . 16. A recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. 14. 17. Physical activity for the over-65s: could it be a cost-effective exercise for the NHS. Liikunta taloudessa, talous liikunnassa. 13. Colditz GA. Haapanen-Niemi N, Miilunpalo S, Vuori 1, Pasanen M, Oja P. 5. Economic costs of obesity and inactivity. JAMA 1996;276:216-220. Diskonttokoron tasosta huolimatta tutkimus osoitti, että fyysisesti inaktiiviset henkilöt aiheuttivat yhteiskunnalle jopa tupakoivia suuremmat kustannukset. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 1999. Suomalaisten turvallisuus 1997. Does walking decrease the risk of cardiovascular disease hospitalizations and death in older adults. LaCroix Al., Leveille SG, Hecht JA, Grothaus LC, Wagner EH. 7. Atlanta, Georgia 1996. Am J Public Health 1999;89:691-698. SVT, Oikeus 1998:7. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion. 4. Johtopäätökset Edellä olevat esimerkit osoittavat, että liikunnan ja sen terveysvaikutuksiin liittyvien taloudellisten näkökohtien tarkastelu on pohjautunut varsin epäyhtenäiseen metodologiaan, mikä puolestaan vaikeuttaa tulosten vertailtavuutta ja johtopäätösten tekemistä. 9. SEO, Amsterdam 1989. Am J Public Health 1999;89:1869-1872. Cost-benefit analysis of walking to prevent coronary heart disease. Tarve on erityisen suuri liikunnan hyödyt ja kustannukset laaja-alaisesti huomioon ottavista kustannus-vaikuttavuusja kustannus-utiliteettianalyyseista. 1996;44:113120. The external costs of a sedentary life-style. Liikunnan osalta esimerkkinä voidaan mainita laaja yhdysvaltalainen tutkimus, missä arvioitiin, että terve henkilö, joka ei harrasta mitään liikuntaa, aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle 9 300 dollaria suuremmat nettokulut kuin vastaavanlainen liikunnan harrastaja, kun kustannuksia ei diskontattu (17). kavälillä, mutta hyödyt usein jopa vasta vuosien kuluttua. 15. Hospital care in later life among former world-class Finnish athletes. Med Sci Sports Exerc 1999;31 (suppl): 663-667. Liikunta-talous-kulttuuri. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 19/1999, Helsinki 1999. 10. Vastaavasti viiden prosentin diskonttokorolla fyysisesti aktiivisten ja inaktiivisten elinaikaisten kustannusten ero pieneni 1 900 dollariin ja 10 prosentin korolla ero supistui tätäkin pienemmäksi. Ennaltaehkäisyyn perustuvat toiminnot, liikunta mukaan lukien, näyttävät tulevan yhteiskunnalle myös sitä edullisemmiksi, mitä vahvemmin ne perustuvat henkilöiden oma-aloitteisuuteen ja myönteiseen asenteeseen (13). 8 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 LÄHTEET 1. Tilastokeskus ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Helsinki.. J Pubi Health Med 1997;19:397-402. Br J Sports Med 1998;32:236-241. JAMA 1995;273:402-407
Kirjelmän laatinut urheilujuridiikkaan erikoistunut varatuomari Olli Rauste huomauttaa, ettei valitustielle ole lähdetty arvioimatta huolellisesti protestin menestymisen mahdollisuuksia. Työryhmä harkitsee koko järjestelmää uusiksi Ministeriössä istuu parhaillaan lajiliittojen tulosohjausjärjestelmää pohtiva työryhmä, jota Haukilahti itse vetää. Näin on toimittu ja järjestöillä on ollut aikaa sopeuttaa toimintaansa pidemmällä aikavälillä, koska valtiontuki on elintärkeä näiden järjestöjen hallinnolle, henkilöstön palkkaukseen. Määräkriteerihän on selvä ja yksinkertainen, mutta laatu ei ole niin absoluuttista. Ryhmän aikataulu on sidottu liikunnan rahoituksen selvitysmies Risto Niemisen työhön, mutta tavoitteena on jättää ministerille esitys syyskuun loppuun mennessä. Esimerkiksi yliopistoyksikössä tulosohjauksessa on kolmisen prosenttia sille sektorille varatusta määrärahasta. Hänen mukaansa niin kauan kuin tuen määrä pysyttelee ennallaan, järjestelmä on vain suuntaa antava. Järkevä suhde voisikin olla esimerkiksi 70% perusavustuksiin ja 30% tulosohjaukseen, Haukilahti pohtii. Me ministeriössä ajattelemme, että tulosohjaus on vain väline harkinnalle, pitkään liikuntaelämää seurannut virkamies katsoo. syyskuuta. N atura-valitusten ruuhkauttama KHO ei ole vielä käsitellyt Salibandyliiton valitusta. Tässä mielessä myös edellisen vuoden valtionavulla on ollut tarkastelussa merkitystä, Haukilahti toteaa. Hänen mukaansa tulosohjaus ei voi kunnolla toteutua, koska tuen markkamäärät ovat nousseet varsin vähän. Elleivät nämä peruslähtökohdat ole järjestöillä kunnossa, rahat menevät hukkaan. Hän tähdentää, ettei voi odottaa paljon järjestöltä, jolla ei ole päätoimisia työntekijöitä ja tiettyä jatkuvuutta toiminnassa. Tulosohjaus mahdotonta koko määrärahalla Valtionavustusten valmistelusta opetusministeriössä on koko tulosperusteisen järjestelmän ajan vastannut Timo Haukilahti, joka nyt toimii ministeriössä liikuntayksikön johtajana. -Liikuntalain mukaan järjestöjen toiminnan määrä, laatu, yhteiskunnallinen merkitys ja avustuksen tarve ovat avustuksen kriteerit. Valituksessaan Suomen Salibandyliitto pyytää KHO: ta kumoamaan ministeriön päätöksen siltä osin kuin liiton hakemus on hylätty ja palauttaa hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi. -Liikuntajärjestöjen avustukset ovat ainoita, joissa koko tarkoitukseen osoitetulla summalla ohjataan avustustenjakoa, mikä ei ole järkevää. Ministeriön virkamiesten lisäksi siinä ovat mukana Mauri Oksanen SLU:sta, Karateliiton edellinen puheenjohtaja Riitta Rairamo sekä valtion liikuntaneuvostosta kansanedustaja Susanna Huovinen ja varapuheenjohtaja, kansanedustaja Jari Koskinen sekä kulttuuriihteeri Mirja Virtala opetusministeriöstä. Tulosohjaus ontuu lajiliittojen valtionavuissa Selvitysmiehellä ja työryhmällä • • • • VISAINEN TEHT AV A TEKSTI: KRISTIINA WUOLIO Liikuntajärjestöjen valtionavustukset jaetaan tulosohjauksen periaatteella.Järjestelmää pidetään yleisesti tarpeellisena ja toimivana, sillä raha on välttämätöntä järjestöjen toiminnan jatkuvuudelle ja suunnittelulle. Olli Rauste haluaakin nostaa esiin laajemman periaatteellisen kysymyksen: -Tuleeko valtion mukautua yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin vai onko mielekästä valtion avustuspolitiikkaa keinona käyttäen pyrkiä ylläpitämään entisiä rakenteita. Liitto katsoo vuodesta 1994 eli tulosperusteisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen hävinneensä 2,8 miljoonaa markkaa valtionavustuksia, jotka sille voimassaolevien jakoperusteiden mukaan kuuluisivat. Pitkälti järjestöjen pyynnöstä ja SLU:n hyväksymänä näkökulmana on ollut lähtökohta, jonka mukaan järjestöjen määrärahojen aleneva suunta olisi korkeintaan noin seitsemän prosenttia vuodessa. Kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että avustusjärjestelmä ei ole pysynyt salibandyn nopean kasvun tahdissa. Vakavasti keskustelemme, miten suhtautua liittoihin, joilla on huomattavia sponsorituloja ja muita, esimerkiksi televisiointitai katsojatuloja tai niin suuret harrastajamäärät, että IiLIIKUNTA & TIEDE 3-4/200) 9. Tästä nousee perimmäinen jännite tässä Salibandyliitonkin tapauksessa. Vähänkin isompi liitto tarvitsee toimistohenkilökunnan lisäksi päätoimisia valmentajia ja koulutuksesta vastaavia. Kriteereistäkin vallitsee suuri yksimielisyys. Asiantuntijoina ovat Jorma Savola Suomen Kuntourheiluliitosta ja Kari Niemi-Nikkola Suomen Olympiakomiteasta. Silti systeemi kiikastaa ja on johtanut valituksen tekemiseen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Harkinnassa on koko järjestelmä, esimerkiksi juuri avustuksen tarve ja toiminnan yhteiskunnallinen merkitys. Nieminen luovuttaa raporttinsa kulttuuriministeri Suvi Lindenille 8
Kun paitsi valmentaja, koko joukkue on ammattilaisia ja joukkuekin on luopunut yhdistysmuodosta, tämä huippu-urheilun osuus on arvioitava uudelleen. Itse järjestelmästä hän on opetusministeriön kanssa samoilla linjoilla. Piiraisen mielestä muiden tuloskriteereiden lisäksi pitää pystyä ottamaan huomioon lajien erilaisuus ja avustuksen tarve. Valtion liikuntaneuvosto ohjaa meidän työtämme, SLU sparraa. "Ei ihan farssi mutta epäkiitollinen tehtävä" SLU:n toiminnanjohtaja Jari Piiraisella on ylitykseen luonteva selitys. Lisäksi työryhmällä on pohdittavana ammattilaiskysymys. En tarkoita että salibandy olisi kupla, joka puhkeaa, mutta nopeus jolla se on kasvanut on ollut hankala sovittaa kokonaisuuteen. Tätä työryhmän pitäisi miettiä, jollakin aikavälillä. En kiistä kenenkään oikeutta käydä taistoon, mutta uskon, että olisi ollut kaikkien kannalta parempi, että tämä kiista olisi ratkaistu keskustelulla. Todennäköisesti työryhmä esittää, että liikuntajärjestöjen tuesta päätettäisiin vastedes neljän vuoden välein nykyisen kahden sijaan. Salibandyliiton valituksesta Piirainen ei halua paljon sanoa. Ne antavat etenkin suurista lajeista hyvinkin tarkkaa tietoa, ja erityisesti alle 19-vuotiaista, mikä on tärkeää, koska lasten ja nuorten liikunta on puolet koko järjestelmässä. 10 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 Jari Piirainen haluaa hänkin puolustaa liittojen mahdollisuuksia toiminnan jatkuvuuteen. Kiireisesti, mutta ei hätiköiden pitäisi saada kaikki valtionapua saavat valtakunnalliset liikuntajärjestöt samalla lailla arvioinnin piiriin, nekin järjestöt joiden arviointi nyt on lähinnä tuloskeskusteluiden varassa. Ei siihen sisältynyt esitystä siitä, mistä ne ylimääräiset markat otettaisiin. Järjestötkin ovat hyvin laajasti tätä mieltä, ja niiden toiminnan ennustettavuus ja suunnitelmallisuus ovat parantuneet. Siksi valtionavustusten nousuille ja laskuille pitäisi olla jotkut rajat. Hänen mukaansa myös liittojen itse antamaan informaatioon voi nykyisin luottaa. Valtakunnallisia liikuntajärjestöjä on kuitenkin kaikkiaan noin 130. Kuuden vuoden kokemus järjestelmästä on, että se on lisännyt olennaisesti oikeudenmukaisuutta. Jari Piirainen olisi periaatteessa valmis laajentamaan tulosohjausta. Yhden prosentin ylitys johtui oletetusta määrärahan kasvusta. Vaikka esimerkiksi kuuden miljoonan avustus olisi vain kymmenen prosenttia liiton toiminnasta, sen kerääminen muulla tavoin olisi mahdotonta. Olemme kyllä ottaneet tämän asian SLU:n kanssa tuloskeskusteluissa esiin. SLU:n roolia järjestelmässä Haukilahti arvioi neuvoa antavaksi . Piiraisen mukaan heikot työehdot sekä suuri työmäärä aiheuttavat vaihtuvuutta ja väsymistä, joka haittaa toiminnan kehittämistä. Eivät nämä ole helppoja asioita.Jokainen avustusmarkka on suurillekin lajiliitoille tarpeen. Jokainen tietysti yrittää saada neuvotteluissa enemmän, mutta tämä onkin oikeudenmukaisuusja tasa-arvokysymys. Haukilahti pitää tärkeinä neljän vuoden välein toteuttavia liikuntagallupeja. Virkamies oudoksuu SLU:n viimevuotista esitystä, jonka loppusumma ylitti 700 000 markalla jaettavana olleen summan. Hyvää työtä ei voi silloin palkita, vaan palkkio pitää ottaa joltakin muulta pois. Mutta selvitysmies lausukoon ensin kantansa, me katsomme sitten, Haukilahti sanoo. Tämä oli lähinnä kauneusvirhe, eikä se vaikuta suhteisiimme ministeriön kanssa, Piirainen arvioi. Onko valtion järkevää tukea sellaista toimintaa, joka tulee muutenkin toimeen ja missä määrin sitä on järkevää tukea, hän kyselee. Käytännössä vähän joka kohdassa on pitänyt tinkiä, ja palkkaus on selkeästi jälkeenjäänyt. Jos on kyseessä joku iso laji, markkinointija lisenssituloja on enemmän, mutta samalla on ison lajin ongelmatkin, isot menot. Olimme alustavasti keskustelleet ministeriön virkamiesjohdon kanssa ja tällaista kasvunäkymää pidettiin silloin mahdollisena. Tulosperusteisuutta ei voi sanoa ihan farssiksi, mutta ainakin se on epäkiitollinen tehtävä, kun määrärahat eivät kasva. 700 000 markkaa on toki paljon, mutta jaossa on kaikkiaan 70 miljoonaa. Järjestelmä on perusajatukseltaan hyvä, mutta rahaa jaettavaksi on aivan liian vähän. Ongelma vain on, että rahan määrä ei ole kasvanut, johtaja Timo Haukilahti opetusministeriöstä sanoo. Toiminnanjohtaja Jari Piirainen kannattaa avustusten tarkistamista neljän vuoden välein. senssimaksuista alkaa kertyä huomattavan suuria summia, Haukilahti mainitsee. Se, syntyykö SLU:ssa sopua, luo pohjaa meidän työllemme. Valtionavustus on tässä yksi turvatekijä, eikä se saa olla riippuvaista suhdanteista. SLU tuskin olisi saanut yksimielistä esitystä, jos sen olisi pitänyt itse vähentää tuo summa esityksestään. "Se merkitsee pitkäjänteisen kehittämisen mahdollisuutta, ja merkittäviin muutoksiin on aikaa varautua." 5.2. Nyt 73 lajiliittoa saa avustuksia toiminnan tulosten perusteella. Lajiliitoissa on ihmisiä töissä, ja heidän työpanoksestaan riippuu lajin hyvinvointi. Liikuntajärjestöille myönnettyjen valtionavustusten reaalimuutos vuosina 1990-2001 (1000 mk) Vuosi Valtionavustukset Indeksi Reaaliarvo Reaalimuutos 1990 118 400 89, 1 142 319 1991 127 000 93,0 146 255 2,8 % 1992 125 000 95,5 140 183 -4,2 % 1993 127 900 97,3 140 782 0,4 % 1994 108 000 98,5 117 429 -16,6 % 1995 121 000 100,0 129 591 10,4 % 1996 115 300 101,9 121 184 -6,5 % 1997 117 650 102,9 122 452 1,0 % 1998 118 700 105,2 120 844 -1,3 % 1999 120 800 107, 1 120 800 0,0 % 2000 121 300 107, 1 121 300 0,4 % 2001 124 700 107, 1 124 700 2,8 %
tusta, mutta emme sitä mikä meille kuuluisi. Meidät sai valitustielle vuodesta toiseen jatkunut eriarvoinen kohtelu määrärahojen jaossa. Jos määräraha ei kokonaisuudessaan kasva, erotuksen pitäisi olla vähän jokaiselta pois. Tämä on ainakin kunnianhimoinen tavoitteemme. Täällä vallitsee rahan saamisen tarve ja sen menettämisen pelko, joka estää keskustelun ja avoimen vuorovaikutuksen. Lisäksi häntä kummastuttaa, että SLU:n esityksen 700 000 markan ylitys otettiin kiistanalaisessa jaossa suurimmaksi osaksi pois juuri Salibandyliitolta. Yksi kertakorjaus vain tarvitaan. Risto Kauppinen kaipaa päätöksentekoon ja valmisteluun lisää läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja jopa huumoria. -Harmittaa, että liikuntajärjestelmämme rakentuu pelon varaan. Salibandy on siirtänyt huippu-urheilun tuotekehityksen ja markkinoinnin omaan yhtiöön. Olen vain ihmetellyt, minkälaista haittaa meille voi koitua. LIIKUNTA & TIEDE 3-412000 11. Liitto pysyy aatteellisen toiminnan puolella. Salibandyliiton Risto Kauppinen: "Väsyimme lupauksiin'' S alibandyliittoa vuodesta 1994 johtanut Risto Kauppinen kertoo keskustelujen jääneen tuloksettomiksi ja liiton hallituksen lopulta väsyneen ministeriön lupauksiin ja tuloksettomina sivuutettuihin siirtymäaikoihin. Olemme saaneet koko ajan enemmän valtionavusSalibandyliiton Risto Kauppinen suhtautuu hieman epäillen lajiliittojen tulosohjaustyöryhmään. Vuosina 1995-99 SLU:n hallitukseen kuulunut ja SLU:n määrärahavaliokunnassa toiminut Kauppinen näkee SLU:nja liikuntaneuvoston roolit toisin kuin ministeriö. Puheenjohtaja heittää retorisen kysymyksen, mitä seuraisi, jos sama kriteeri kohdistuisi muihin liittoihin samalla tavalla. Jaossa ei noudatettu opetusministeriön omia ohjeita eikä SLU:n esitystä. Peli ei ole niin rajua, sillä säännöt kieltävät tönimisen ja mailalla hakkaamisen. Olisi leikattu suhteellisesti se potti, mikä oli jaettavana, Kauppinen katsoo. Nyt ministeriö kiistää SLU:n esityksen merkityksen, vaikka ministeriön omat valmisteluja päätösasiakirjat ovat varsin hentoiset verrattuna SLU:n tekemään työmäärään nähden, Kauppinen sanoo. Minullekin on sanottu, ett tällainen pokkurointi voi kostautua. Ministeriön vastineessakin puhuttiin esimerkiksi lajinhelposta aloituskynnyksestä. Puheenjohtaja myöntää, että asiassa painaa muukin kuin raha. Kauppinen tunnistaa urheilupiireissä paljon niitä, jotka näkevät vain huippu-urheilun ja sen tulokset. Salibandyliitto on toiminut kohta 15 vuotta. Ilman 1985 perustettua lajiliittoahan koko salibandykulttuuria ei olisi Suomessa. Entä noudatetaanko työryhmän mahdollisia uusia esityksiä?, hän tuumii. Sitäpaitsi, tässä yhteydessä pitäisi muistaa myös olympiakomitean kautta olympialajeille jaettavat veikkausvoittovarat. Suomessa suojellaan perinteisiä huippu-urheilulajeja. Haluamme myös kehittää alueellista toimintaamme joka puolella Suomea, Risto Kauppinen huomauttaa. Lapset ja nuoret tykkäävät tästä lajista, ja se kasvu on siellä. SVoLi ja Salibandy sensijaan häviävät. Se on älytöntä, sillä ihmisten ja erilaisten ryhmien liikuttaminenhan tässä on tärkeintä, ja sitä tulisi edistää. Taito, tekniikka, ketteryys ja pelisilmä ratkaisevat, salibandy ei perustu juurikaan fyysiseen kontaktiin. Meillä on kehityskohteita esimerkiksi seurojen ohjaajien koulutuksessa. Kyllä tuntuu, ettei tätä meidän tekemää työtä oikein arvosteta. Kauppisen arvion mukaan tulevina vuosina lajin kasvu todennäköisesti hidastuu, mutta jatkuu etenkin maakuntakeskuksissa ja pienemmillä paikkakunnilla. 30 prosentin vuosivauhtia kasvanut Salibandyliitto myöntää liiton avustuksen jatkuvasti nousseen. Vertailu perustui ohjeiden vastaisesti edellisen vuoden avustuksiin, Kauppinen tiivistää. Opetusministeriö kiinnitti vastineessaan huomiota Salibandyliiton ylijäämään aiemmilta vuosilta. Se on jokamiehen ja -naisen laji, hän listaa suosion syitä. -On vaikea keksiä uusia perusteita. Aina kun rahaa jaetaan, huippu-urheilu voittaa. Huippu-urheilu on seksikkäämpää
kansainvälinen huippu-urheilumenestys sekä lajin kiinnostavuus Suomessa. Arvioinnissa otetaan huomioon niin toiminnan määrä, laatu kuin yhteiskunnallinen merkityskin. Jos jokainen laji liitto parantaisi tulostaan 20 prosenttia jokainen liitoista saisi edelleen saman summan tulosperusteista avustusta. vapaaehtoistoiminnan henkilöresurssit sekä liiton tuottama tukija valistusmateriaali. Tulosohjaus ja lajiliitot -tutkimus tehtiin nyt toista kertaa. Nyt keskityttiin Ampujainliittoon, Golfliittoon, Pöytätennisliittoon Ringetteliittoon ja Suomen Voimisteluja Liikuntaseurat ry:hyn. Lisäksi pyritään ottamaan huomioon järjestöjen erilainen luonne, erilaiset toimintaedellytykset sekä valtionrahoituksen tarve. Tässä käytetyt käsitteet on määritelty Lajiliitot ja tulosohjaus -tutkimuksessa (1998) .Tulosohjauksella tarkoitetaan tässä järjestelmää, jossa ohjaava taho (OPM) ja johdettava (liitot) sopivat etukäteen tulos tavoitteista ja arvioivat jälkikäteen toteutuneita tuloksia. Uhkana on, että suuret liitot suurenevat ja pienet pienenevät myös opetusministeriön tuen ansiosta, kun erikokoisia liittoja arvioidaan samoin tuloskriteerein ja -painotuksin. Valtion liikuntahallinto pyrkii avustuspolitiikallaan mm. Tulosohjaus on väline valtion liikuntahallinnon toiminta-ajatuksen toteuttamisessa. Ensimmäisen kerran vuonna 1998 toteutetussa Tulosohjaus ja lajiliitot -tutkimuksessa(Puronaho &: Valtonen &: Savolainen 1998) tutkittiin viiden lajiliiton vuosien 1995 ja -96 toimintaa ja taloutta ja syitä miksi ja mihin liitot varojaan käyttivät. Toimialat ovat lajiliittojen tulosalueita. Liiton laatutuloksia ovat esimerkiksi strategia, toimintasuunnitelma ja valmennusjärjestelmä. Tulostavoitteiden avulla suunnataan toimintaa ja resursseja hyvän tuloksen aikaansaamiseksi tulosalueella. seuroissa säännöllisesti toimineiden ja/tai liikuntaa harrastaneiden 7-18 vuotiaiden määrä. Yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa kiinnitetään huomiota mm. Huippu-urheilussa merkittäviä ovat mm. Ensimmäisellä kerralla tutkittiin (vuodet 1994-1997) Lentopalloliittoa, Painiliittoa, Suunnistusliittoa, Squashliittoa ja Luisteluliittoa. Tulosohjaus ja lajiliitot: OHJAAKO OHJAUS TUOTTAAKO TULOS. Kaikilla kolmella tulosalueella arvioidaan myös kanLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 salaisaktiivisuuden ja kansainvälisyyden tuloksia sekä yhteiskunnallista merkittävyyttä. aloilla ja käyttävän resursseja em. Lasten ja nuorten liikunnan määrätuloksia ovat mm. Tiedot hankittiin tutkimalla tilinpäätösja kirjanpitoaineisto sekä haastattelemalla liittojen edustajia. Tulosohjaus ja lajiliitot I -tutkimuksessa tutkitun vuoden 1995 tulosperusteisen avustuksen myöntämisperusteiden painotukset olivat erilaiset (liikunta-aktiivisuus 90%, kansalaisaktiivisuus 5% ja kansainvälisyys 5%) kuin vuodesta 1996 lähtien (lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus 50%, aikuisten liikunta-aktiivisuus 25% ja huippu-urheilu 25%). 12 L iikuntajärjestöjen valtionosuusjärjestelmän peruslähtökohtana on tulosperusteinen avustusjärjestelmä, jossa arvioidaan järjestöjen saavuttamia tuloksia yhteisesti sovituilla tulosalueilla ja valtionapu suhteutetaan näihin tuloksiin. siihen, että valtionrahoitus edistäisi etenkin liikunta-aktiivisuutta. Tulosalue on toiminnan alue, joka on keskeinen organisaation toiminta-ajatuksen toteuttamisessa ja jolla on saatava aikaan tuloksia. TEKSTI: MERVI LEPPÄMÄKI, KARI PURONAHO Liittojen kokonaistulokset ovat parantuneet koko tulosohjausaikana. Tietoja verrattiin tulosperusteisesti saatuihin avustuksiin ja etsittiin yhteyksiä saatujen avustusten ja käytettyjen varojen väliltä. antidoping-toimintaan, tasa-arvoon, suvaitsevuuteen, työllistämiseen, syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn sekä ympäristöasioiden huomioimiseen. Laatutuloksia ovat mm. Liittojen odotetaan saavan aikaan tuloksia em. Toimialat ovat lasten ja nuorten liikunta, aikuisten liikunta ja huippu-urheilu. Tutkitut liitot valittiin molemmilla kerroilla yhdessä tilaajan (OPM) ja SLU:n asiantuntijoiden (Mauri Oksanen, Jukka Pekkala) kanssa. seuroissa säännöllisesti toimineiden ja/tai liikuntaa harrastaneiden yli 18-vuotiaiden määrä sekä tapahtumiin osallistuneiden määrä. Lisäystä tulosohjausrahoituksessa ei ole tapahtunut. Tutkittuja vuosia oli kolme: 1996-98. Vuodesta 1996 lähtien kansalaisaktiivisuus ja kansainvälisyys on arvioitu kunkin tulosalueen sisällä.Tulosohjaus ja lajiliitot I ja II tutkimusten taulukot eivät ole näin ollen täysin verrattavissa.. Aikuisten liikunnan määrätuloksia ovat esim. toimintoihin. Määräkriteerit suosivat suuria liittoja
LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 13
Tutkittavien organisaatioiden varojen käyttöä verrattiin opetusministeriöltä saatuihin, tulosperusteisesti jaettuihin avustuksiin sekä niiden välisiin osuuksiin. Lisäksi etsittiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia ensimmäisen tutkimuksen lajiliittojen ja nyt tutkittujen väliltä. Myönnettävissä oleva markkamäärä on kuitenkin pysynyt suunnilleen samana. Tarvetta seurantajärjestelmän luomiseen on (esim. Materiaali saatiin suoraan lajiliitolta tai OPM:stä. Kirjanpidon menojen kohdentaminen tulosalueille tarkentunut merkittävästi. Huomattavaa on, että esim. OPM:n määrärahan ja tulosrahan osuus liittojen tulorahoituksesta on erilainen. Markkinointi, viestintä ja aluetoiminta ovat toimenpiteitä, joilla liitot pyrkivät parantamaan tuloksiaan. Lisäksi selvitettiin toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten avulla toiminnan suunnittelun ja toteutumisen välistä yhteyttä. Pöytätennisliiton ja Ampujainliiton kohdalla tilanne on täysin päinvastainen. kuluosuuksien mukaan tulosalueille tai ainakin eriyttää yleiskustannuksista. Liittojen tulosperusteinen määräraha on koko ajan kasvussa, kuten myös todellinen toiminta (osalla todella huomattavasti). Tulosohjaus ohjaa sekä kirjan14 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 pitoa että toimintaa. Tulosohjaus ei ole vaikuttanut kuitenkaan samansuuntaisesti kaikissa liitoissa. Liitot kohdentavat edelleen palkkakustannuksensa eri tavoin. Jonkin verran löytyy vielä epäjohdonmukaisuuksia toimintasuunnitelmien ja -kertomuksien väliltä. vuosien tilinpäätösten (tuloslaskelmat sekä kirjanpitoasetuksen vaatimassa muodossa että tulosohjausmuodossa, taseet, toimintakertomukset), kirjanpitoaineiston ja haastattelututkimuksen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin liittojen tulonmuodostusta (esim. kulujen osalta "kustannuspaikalle kustannuspaikan kustannukset" periaate ei toteudu, jolloin tutkimuksessa käytettyjä liittojen talouden tunnuslukuja ei voi pitää täysin vertailukelpoisina toisiinsa nähden. Erityisesti aluetoiminnasta aiheutuneet kulut tulisi voida jakaa esim. Toiminnan toteutumista seurataan vaihtelevasti. Kunkin vuoden toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia verrattiin toisiinsa tulosalueittain (lasten ja nuorten liikunta, aikuisten liikunta, huippu-urheilu, järjestötoiminta) toiminnansuunnitelmallisuuden tason toteamiseksi. Kuten Tulosohjaus ja lajiliitot I -tutkimuksessa todettiin tuloksen parantuminen ei edelleenkään varmuudella johda vastaavaan määrärahan nousuun. Kukin liitto suuntaa resursseja sille toimialalle, mikä ko. Kirjanpidon menojen kohdentaminen on tarkentunut, vaikka liitoittain on huomattavia eroja. Tällä hetkellä liitot kohdentavat ao.kulut, kuten myös palkkakulut eri tavoin. Yhteys toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten sekä talousarvioiden ja tuloslaskelmien välillä on parantunut selvästi ajalla 1995-98. Työ pyrki arviointijärjestelmän kehittämiseen. Toisen tutkimuksen tavoitteet olivat samat kuin ensimmäisellä kerralla: selvittää erilaisten SLU :n lajiliittojen varojen käyttöä eri tulosalueille vuosina 1996-1998 em. Taloutta seurataan kuukausittain tai joka toinen kuukausi talousraportein. SvoLi:n kohdalla myönnetty määräraha on huomattavasti pienempi kuin tulosraha edellyttäisi. Em. Erityisesti pienten liittojen suhteellinen tulosten paraneminen ei johda vastaavaan tulosrahan kasvuun. Suurissa liitoissa tuotteistaminen on jo pitkällä, puhutaan jopa tuotepäälliköistä. Ampujainliiton kuukausiraportti). Tulosyksikköajattelu on jo arkipäivää, ja siihen osallistuvat myös luottamushenkilöt. Uhkana on edelleen, että suuret liitot suurenevat ja pienet liitot pienenevät entisestään. varainhankinta/varsinaisesta toiminnasta saadut tulot/avustukset) ja etenkin sitä, mihin ja miksi lajiliitot käyttivät varojansa eri toimialoilla (emt.). Ohjaus suuntaa toimintaa Tulosajattelu ja tulosohjaus on muuttanut ja suunnannut liittojen toimintoja. liitolla on heikoin tulosrahan saannin kriteerein arvioituna. Suomen Pöytätennisliiton toimintasuunnitelmaa vuodelle 1996 ei ollut käytettävissä. Nykyjärjestelmä aikaisempaa parempi Yleisesti liitot ovat sitä mieltä, että tulosohjaus on edellistä rahanjakotapaa oikeudenmukaisempi ja ohjaa sekä toimintaa että kirjanpitoa. Toimintasuunnitelmien ja -kertomusten rakenne on parantunut. Tulosohjaus on edellistä rahanjakotapaa oikeudenmukaisempi ja ohjaa sekä toimintaa että kirMahdollisuus harrastaa huokealla tulisi ottaa yhdeksi liittojen laatu kriteeriksi. Muun varsinaisen toiminnan kulujen osuus tulosaluekuluista vaihtelee 50 ja 150 prosentin välillä
Liittojen kokonaistulokset ovat parantuneet koko tulosohjausaikana. Pienimpien luokkien kohdalla yhteiskunnallinen merkitys voitaisiin arvioida suuremmalla painokertoimella kuin muiden luokkien kohdalla. Tällä hetkellä määrällisten ja laadullisten kriteerien suhde tulosohjauksessa on ongelmallinen suuria ja pieniä liittoja vertailtaessa. Liitot voisi luokitella useaan (3-7) eri luokkaan. lajiliittojen ansiota. Absoluuttiset määräkriteerit suosivat suuria liittoja. Jotta parempaan vertailtavuuteen liittojen välillä päästäisiin, tulee OPM:n ja lajiliittojen jatkaa keskustelua siitä, mikä on kohtuullista ohjaamista OPM:n puolelta ja kokevatko liitot ohjaamisen itsemääräämisoikeutensa rajoittamiseksi. Lajimarkkinointi ja aluetoiminta ovat toimenpiteitä, joilla liitot pyrkivät kehittämään seuratoimintaa ja samalla parantamaan tulostaan. Teoriassa on mahdollista, että liitto itse ei panosta em. Pienen liiton suuri panostus määrän lisäämiseen ei välttämättä johda määrärahan kasvuun, jos suuri liitto saa saman aikaan pienellä panostuksella. Suurten ja pienten lajiliittojen avustukset myönnetään samoin kriteerein, jolloin saatuja tuloksia on jouduttu kohtuullistamaan. Tällä hetkellä käytäntö on kirjava. Uhkana on, että suuret liitot suurenevat ja pienet liitot pienenevät myös opetusministeriön tuen ansiosta, jos erikokoisia liittoja arvioidaan samoin tuloskriteerein ja painotuksin. Luokittelun kriteereinä voitaisiin käyttää yhdistelmää nyt käytössä olevista mitattavista määräja laatukriteereistä. Suomi on ollut kuuluisa siitä, että lähes mitä tahansa liikuntaa on voinut harrastaa ilman suuria kustannuksia. Toisaalta pääosaa lajiliittoj en muusta tulorahoituksesta arvioidaan nimenomaan laadullisiin kriteereihin perustuen, jolloin esimerkiksi sponsorointiyhteistyön jatkuminen tai tavaroiden tai palvelusten myynti on riippuvainen pääasiassa niiden laadusta. Tuloskriteeriksi mahdollisuus harrastaa huokealla Viime aikoina on lisääntynyt huoli liikuntaharrastuksen hinnasta. Nämä kulut tulisi joko jakaa kuluosuuksien mukaan toimialoille tai erottaa toimialojen kokonaisuudesta omaksi talouden kokonaisuudeksi. Tällöin opetusministeriön tuki suuntautuisi voimakkaammin kentälle eli niille, jotka tuloksenkin aikaansaavat, eli seuroille ja harrastajille. toimialalla. Ovatko liittojen saamat tulosrahat esimerkiksi lapsija nuorisoliikunnan alueella edes jossain määrin suhteessa lajiliiton toimintaan ko. Todellisuus lienee kuitenkin se, että lajiliitot ovat itse luoneet omat menestystai menestymättömyystarinansa ja että jokaisen suosion takana on huomattava määrä laji-ihmisten työtä. Liikuntajärjestöjen avustusjärjestelmätyöryhmä II toteaa muistiossaan, että toisilla lajeilla on paremmat mahdollisuudet saada ulkopuolista rahoitusta kuin toisilla (OPM 1996:44). Liitto ei pysty tekemään tulostaan ilman seuroja. Lisäystä tulosohjausrahoituksessa ei ole tapahtunut. Missä määrin liittojen tulokset todella ovat liittojen tuloksia. Esimerkiksi Lasten ja nuorten liikunnan toimialan painoarvo on 50 prosenttia. Tästä syystä lajiliittojen yhdeksi laatutulokseksi tulisi lisätä toimenpiteet etenkin lasten ja nuorten harrastamisen hinnan alentamiseksi. Kerättävää tietoa voitaisiin hyödyntää paremmin, kun erot kunkin luokan sisällä olisivat huomattavasti pienemmät kuin nykyisin. Jokaisella luokalla olisi vuosittain määritellyt minimit ja maksimit, joiden sisällä liikuttaisiin, sekä myönnettävän määrärahan että määräja laatutulosten suhteen. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi kilpailutoiminnan uudelleenjärjestäminen seurataloudellisista näkökulmasta eli matkakustannusten minimointi, lisenssija vakuutusmaksujärjestelyt, vaikuttaminen toiminnan järjestämiseen lähellä harrastajia, vapaaehtoistyön tukitoimenpiteet jne. Ongelmat, tulorahoitus, markkinointiorganisaatiot, alueorganisaatiot jne. janpitoa. Liitot kilpailevat edelleen keskenään samasta avustusrahasta eli teoriassa jos jokainen lajiliitto parantaisi tulostaan 20 prosenttia jokainen liitoista saisi edelleen saman summan tulosperusteista avustusta ! Jos näin on mahdollista käydä, ei kysymyksessä ole ainakaan tulosjohtaminen termin varsinaisessa merkityksessä. Tällöin suunnittelua voitaisiin tehdä pitkäjänteisemmin. Luokittelut tehtäisiin samalla kun kerätään tarkemmat tiedot tuloksista (joka toinen tai kolmas vuosi), joten voimakkaasti kasvavat sekä pienenevät liitot voisivat liikkua myöskin luokasta toiseen suhteellisen nopeasti, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus toteutuisi entistäkin paremmin. 1990-luvun aikana harrastamisen ns. Erikokoisille liitoille eri kriteerit 7 Erikokoiset liitot poikkeavat täysin toisistaan. Tuolloin samaan luokkaan kuuluvia liittoja voitaisiin vertailla paremmin. Lisäksi tulisi huomioida ainakin liiton kokonaisbudjetti, tulosrahan suuruus, myönnetyn määrärahan suuruus, palkatut työntekijät sekä alueorganisaatio. Varsinkin suurissa liitoissa tulossuuntautunut ajattelutapa on vakiintunut ja tuotteistaminen on jo pitkällä. ovat erilaisia. Tästä syystä voidaan kysyä 1) tuleeko menestyneitä "rangaista" hyvästä vuosien mittaan tehdystä työstä ja 2) missä määrin saavutettu menestys on ko. MERVI LEPPÄMÄKI ja KARI PURONAHO Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 15. OPM:n avustusten yleisiä myöntämisperusteita ja perusavustusta voitaisiin tarkistaa harvemmin, esimerkiksi joka kolmas vuosi. pakolliset tai kynnyskustannukset eli ne kustannukset, jotka on vähintään katettava jotta voisi harrastaa, ovat nousseet. toimialaan lainkaan, mutta kenttä eli seurat tekevät hyvää työtä ja näin liitto saa puolet avustuksestaan seurojen panostuksen ansiosta
Liikuntakulttuurissa tasa-arvokeskustelu on pitkään rajautunut sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tasa-arvoisuutta on pidetty hyvinvointivaltion eetoksen tärkeänä kulmakivenä (Mykkänen 1996). Uimahalli on ylivoimainen ykkönen myös, jos pitää valita mikä puuttuva liikuntapaikka olisi asuinseudulle kiireimmin saatava. Tasa-arvo on ollut keskeinen tavoite liikuntapolitiikassa niin 1960-luvulla kuin myöhemmin siirryttäessä 2000-luvun hyvinvointivaltion murrokseen. Liikuntapaikkojen käyttäminen maksaa liikaa lähes joka kolmannen suomalaisen mielestä. Muitten liikuntapaikkojen osalta kannatus hajautui ja oli vain runsaan prosentin luokkaa.. käsitys, että naiset liikkuvat miehiä vähemmän, että maaseudulla liikuntamahdollisuudet ovat kaupunkien mahdollisuuksia heikommat, pienituloiset eivät panosta liikuntaan ja että paremmin koulutetut liikkuvat enemmän. Erityiskysymyksinä selvitettiin suomalaisten liikuntaharrastuneisuutta yleensä sekä liikuntapaikkoihin liittyviä taloudellisia tekijöitä. Nykyinen poliittinen eliitti korostaa, että tasa-arvopolitiikassa esim. 16 L iikuntapaikkojen saavutettavuutta ja käyttöä kartoittanut tutkimus antaa suuntimia liikuntapaikkarakentamisen linjauksille. Liikuntapaikat ja tasa-arvo: • • • • LAHEMMAS, HALVEMMALLA, USEAMMALLE Asiakas kansalainen on peruspalvelunsa ansainnut Teksti: KIMMO SUOMI Nuoret viihtyvät pallokentillä ja saleilla. Uimahalleja lisää ja lähemmäksi Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka hyvin eri tasa-arvotekijät toteutuvat liikuntapaikkapalvelujen saannissa. Ikääntynyt suosii uimahallia. Kun haastateltavilta tiedusteltiin liikuntapaikkaa, joka lähiympäristöstä puuttui ja jota sinne kaivattiin kärkeen nousivat uimahallit. Uimahallia toivoi kodin lähelle 33 prosenttia vastanneista, kuntoliikuntasalia 8 prosenttia ja hiihtolatua 7 prosenttia vastanneista. Tutkimusta varten postitettiin kyselylomake 6 000:lle 15-74-vuotiaalle Suomessa asuvalle henkilölle. Tasa-arvotekijöitä olivat sukupuoli, asuinpaikan koko, asuinympäristön laatu (maaseutu/kaupunki), sosioekonomiset tekijät, maantieteelliset sijaintitekijät, ikä ja koulutus. Liikunnassa epätasa-arvoisuudesta on ollut esillä mm. uuden perustuslain mukaan etuudet, oikeudet ja palvelut kuuluvat kaikille: rikkaille ja köyhille, miehille ja naisille, vanhoille ja nuorille. Tiedonhankinta toteutettiin laajana postikyselynä lokakuussa 1998 ja uusintakysely joulukuussa 1998. Mahdollisuuksien tarjoaLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 minen ei riitä vaan heikompiosaisia tulee tukea muita enemmän ja tarjota heille "todellinen mahdollisuus". Keski-ikäinen kuluttaa pururataa. Tasa-arvolle on esimerkiksi YK:n ja ETYJ:n linjauksissa annettu myös laajempia taloudellis-poliittisia merkityssisältöjä (OECD 1992). Yllättäen ongelma ei olekaan suurin maan pohjoisosissa vaan Eteläja Länsi-Suomessa. Liikuntapolitiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaa, että hyvinvointivaltion tulee suunnata perusliikuntapalveluja ja -paikkoja koko väestölle sekä kohdistaa erityisiin kohderyhmiin tasa-arvoistavaa tarveharkintaa (Peruspalvelujen arvioinnin tehostamista valmistelevan työryhmän mietintö 1996). Kun kysyttiin koko asuinkunnasta puuttuvia ja sinne toivottuja liikuntapaikkoja suosituimmat valinnat olivat uimahalli ( 41 prosenttia), jäähalli (7 prosenttia) ja jokin lajikohtainen sisäliikuntatila (6 prosenttia). Pitkät matkat haittaavat lasten liikuntaharrastusta. Suomessa tasa-arvoisuus on yleensä ymmärretty kahdella tavalla: yksilöillä tulee olla yhdenveroiset mahdollisuudet sekä yhteiskunnallisia eroja tulee kaventaa (Niemelä 1994). Arvokonservatismi korostaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta sosialistiset ja liberalistiset ideologiat menevät pidemmälle
Tutkimus pyrki selvittämään harrastavatko kansalaiset perusliikuntapalveluinaan pitämiään lajeja ja liikuntamuotoja. Kyselyyn vastanneiden mielestä perusliikuntapaikaksi ja palveluksi luettava liikuntapalvelu. pallokenttä 4% 9. Jäähallia toivottiin toiseksi tärkeimpänä puuttuvana liikuntapaikkana niin Itäja Pohjois-Suomessa kuin Pohjanmaallakin. Perusliikuntapaikat ja -palvelut sekä harrastetuimmat liikuntalajit vastaavat melko hyvin toisiaan, joten väestön ilmoittamia perusliikuntamuotoja voi selvästi pitää juuri niinä "lajeina", joiden liikuntapaikkoja tulisi entistä selvemmin tukea. Uimahalli on selvästi ensisijaisesti kuntaan haluttu liikuntapaikka myös eri puolilla maata. ulkoilualue 6% 7. salibandy 3% 10. urheilukenttä 10% 3. muu ohjattu ryhmä 5. kuntosalitoiminta ryhmä 4% Tanssi 8. uimahalli 22% 1. kuntoliikuntasali 7% 5. Uimahallit nousivat kärkeen myös kysyttäessä heikkokuntoisimpia liikuntapaikkoja. Vastauksissa perusliikuntapaikoiksi miellettiin etenkin uimahallit, pururadat ja yleisurheilukentät. Mitä sitten tulevaisuudessa halutaan harrastaa nykyistä enemmän. Muiden 8 5 liikuntapaikkojen osuudeksi jää yhteensä 7 prosenttia. kuntokoulu/jumppa 3. kävely-lenkkeily 41 % Leikki/satuliikunta 13 7 2. Jääkiekkoa, pyöräilyä ja sulkapalloa taas halusi harrastaa nykyistä enemmän 3 prosenttia vastanneista ja aerobicia 2 prosenttia-. lentopallo 3% Hevosurheilu 9. Perusliikuntalajien, nykyisin harrastetuimpien lajien (taulukko 1) ja lajien, joita halutaan jatkossa harrastaa enemmän listat ovat hyvin samankaltaiset. pyöräily 13% Uinti 10 9 3. Peruspalvelujen kärjessä ovat vastaavasti mahdollisuus uintiin, kuntokouluun ja -jumppaan sekä kävelylenkkeilyyn. aerobic 11 . Peruspalveluna uimahallit, pururadat ja yleisurheilu kentät Liikuntapaikkoja, joita nykyisin eniten käytetään säännöllisesti vähintään kerran viikossa ovat kevyenliikenteen väylät (22 %), pururadat ja hiihtoladut (20 % ), koulujen liikuntasalit (15 % ), uimahallit (15 %), kuntoliikuntasalit (13 %) ja liikuntahallit (8 %). uinti 2. Prosenttiosuudet ilmoittavat kuinka moni vastanneista nimesi kyseisen paikan tai palvelun perusliikuntapaikaksi tai perusliikuntapalveluksi. uinti 4% Jääkiekko 10 5. Taulukko 3 Taulukko 1. erityisryhmien liikunta 7. Lajien suosituimmuusjärjestys ei näin ollen tulevaisuudessakaan tule koPERUSLIIKUNTAPAIKAT PERUSLIIKUNTAPALVELUT kemaan suuria muutoksia, sillä "kärkilajit" ovat olleet samoja jo yli neljännesvuosisadan. kuntosaliliikunta 6. ulkoilureitti 4% 11 . yleisurheilu 9. pururata 15% 2. hiihto 2% Taulukko 1 perustuu kysymykseen: "Mainitkaa enintään kolme vähintään kerran viikossa harrastamaanne liikuntamuotoa/lajia". Toiseksi eniten kannatusta saivat etenkin jäähallit. kuntosalitoiminta yksin 4% Luistelu 6 6 6. 1. uimakoulu 10. Muina kunnostusta kaipaavina mainittiin etenkin kilpaurheilun suorituspaikat. 20 % 12% 10% 8% 7% 6% 4% 4% 4% 3% 2% Pojat palloilevat tytöt jumppaavat Erot tyttöjen ja poikien liikuntasuuntautumisessa ovat selvät (Nupponen & Telama 1998) . Etenkin ulkoilu toivoivat monet (26 %) voivansa lisätä, samoin uintia( 9%), luontoliikuntaa (6%) ja kävelylenkkeilyä (5%) sekä kuntosaliharjoittelua ( 4%). juoksu-lenkkeily 5% Jalkapallo 3 14 4. koulun liikuntasali 4% 8. Taulukosta 2 käy ilmi eri liikuntapaikkojen ja palvelujen saama kannatus. kävelylenkkeily 4. LänsiSuomessa toisena tarvittavana liikuntapaikkana mainittiin kuntosali ja Etelä-Suomessa taas lajikohtainen sisäliikuntatila. aerobic 4% Urheilukoulu/jumppa 9 3 7. hiihtolatu 4% 10. iso liikuntahalli 6% 6. palloilut yhteensä Taulukko 2. Harrastetuimmat liikuntamuodot/lajit TYTÖT POJAT Salibandy/sähly 5 14 1. Nyt muutamat palloilulajit, lähinnä jääkiekko, sulkapallo, salibandy ja lentopallo ovat saaneet muutamia prosentteja lisää halukkaita harrastajia ja katsojia. Poikien keskuudessa palloilukulttuuri on vahvistunut, sillä kaiLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 17. kävelytie 7% 4. vesivoimistelu 8. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää väestön käsityksiä liikunnan peruspalveluista ja perusliikuntapaikoista (Kainulainen 1994); "Mitkä liikuntapaikat mielestänne pitäisi nimetä perusliikuntapaikoiksi" ja "Mitkä liikuntapalvelut pitäisi nimetä perusliikuntapalveluiksi"
Ongelma korostuu pienituloisten keskuudessa siten, että välimatka liikuntapaikalle koettiin alle 50 000 mk vuodessa ansaitsevien keskuudessa kaksi kertaa useammin liikuntaharrastusta vaikeuttavaksi tekijäksi kuin yli 200 000 mk vuodessa ansaitsevien keskuudessa. Tulotaso heijastuu liikuntapaikkojen käyttöön Tulotasolla on selvä vaikutus liikuntaharrastuksen aktiivisuuteen (Loy & Kenyon & McPherson 1987). Yllättäen ongelma ei ollut suurin Pohjois18 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 Suomessa vaan Eteläja Länsi-Suomen alueella. Yli 30 prosenttia liikuntaa harrastavista tytöistä on suuntautunut muuhun liikuntaan kuin kilpaurheiluun (vrt Liikuntagallup 19971998). Kyselyyn osallistuivat alle 15-vuotiaat tytöt ja pojat yhdessä vanhempiensa kanssa. Lasta ei esimerkiksi voitu kuljettaa riittävästi harrastusten pariin. Alle 100 000 mk vuodessa ansaitsevat käyttivät liikuntapaikkoja 30 prosenttia vähemmän kuin yli 150 000 mk vuodessa ansaitsevat.. Tytöt harrastavat enemmän oman kehon kuunteluun liittyvää liikuntaa. Suurituloisimmilla perheillä huomattavin haitta lasten liikuntaharrastamiselle oli ajan puute, joka sitten aiheutti paljon muita ongelmia. Lapsista 14 prosenttia ilmoitti, ettei harrasta laisinkaan liikuntaa. Kolmanneksi käytetyin liikuntapaikka puolestaan on harrastuneisuuden eroja mukaillen pojilla pallokenttä ja tytöillä hevosurheilualue. Suosituimmat lajit tyttöjen ja poikien keskuudessa ilmenevät taulukosta 3 (prosenttiosuus säännöllisistä viikkoharrastajista). Erääksi suurimmista lasten liikuntaan liittyvistä ongelmista ovat liian pitkät matkat kotien ja liikuntapaikkojen välillä. Koulun liikuntasalit ja uimahallit ovat sekä poikien että tyttöjen kaksi eniten käyttämää liikuntapaikkaa. kista harrastajista 38 prosenttia on eri palloilulajien harrastajia
Muita menoja olivat mm. Noin puolet vastanneista käytti liikuntapaikoille kulkemiseen alle tunnin viikossa. Pallokentät ja voimailusalit olivat suosituimpia paikkoja 15-19-vuotiaiden keskuudessa. Esimerkiksi uimahallia käytti säännöllisesti yli 200 000 mk vuodessa ansaitsevista 20 prosenttia, mutta alle 50 000 mk vuodessa ansaitsevista vain 8 prosenttia. Yli tunnin viikossa matkantekoon käytti vastanneista joka neljäs. Esimerkiksi yli 70-vuotiaitten koulujen liikuntasalien käyttö on 15-19-vuotiaitten ryhmään verrattuna 13 kertaa vähäisempää. Pyöräilytien tyypillisimpiä käyttäjiä ovat 2029-vuo tiaa t. Liikeneekö liikunnalle aikaa. Liikuntapaikat sijaitsevat kuitenkin suhteellisen lähellä niitä ihmisiä, jotka liikkuvat. Eniten aikaa käyttivät opiskelijat ja vähiten maanviljelijät ja kotiäidit ( vrt Herva & Vuolle 1991). Suurimpia kulueriä summasta olivat harjoituspaikkamaksut (keskimäärin 49 mk/kk/henkilö) ja matkat liikuntapaikalle ( keskimäärin 30 mk/kk/henkilö). Berret & Slack & Whitson 1993). Lähes joka kolmannelle liian kallista Merkittävin muutos viimeisen 10 vuoden aikana on, että nyt vajaa kolmannes (27 prosenttia) väestöstä pitää liikuntapaikkojen käyttömaksuja liian suurina, kun vastaava luku 1980-luvun lopussa oli 10 prosenttia (vrt. Pururadat ja hiihtoladut ovat suosituimpia myöhäisessä keski-iässä. Eteläja Länsi-Suomen kaupungeissa aikaa liikuntamatkoihin käytettiin eniten jopa enemmän kuin Pohjois-Suomessa, mikä osaltaan kertoo suurten taajamien palvelutason ongelmista. Maanviljelijöiden ja samalla maaseudun tilanteeseen tulisikin paneutua entistä voimakkaammin myös liikuntapolitiikassa. Gröönroos 1990). Akateemisesti koulutetut käyttivät siis kaksi kertaa enemmän liikuntapaikkoja kuin ammattikouluttamaton väestö. Liikuntapaikkojen käyttö luonnollisesti vähenee selvästi iän karttumisen myötä (Vuolle 1986). Vain paljon yli 5 tuntia viikossa harrastavien ryhmässä oli suhteellisesti enemmän miehiä kuin naisia. Naiset harrastavat siis ajallisesti enemmän liikuntaa kuin miehet. Matkat liikuntapaikoille muodostavat kohtuullisen suuren osan kokonaisaikabudjetista (Cummings & Van Hoe 1993). Jos heidän käyttämiensä liikuntapaikkojen määrällistä useutta pidetään 100 prosenttina, muista sosioekonomisista ryhmistä lähimmäs yltävät toimihenkilöt (79 prosenttia opiskelijoiden liikuntapaikkojen käyttövalikoimasta) ,työntekijät ja johtajat (63 prosenttia), kotiäidit (50 prosenttia) ,eläkeläiset ( 4 2 prosenttia) ja maanviljelijät (25 prosenttia). Nykyistä pienempiä maksuja haluttiin erityisesti uimahalleihin, kuntoliikuntasaleihin ja rinnehiihtokeskuksiin, joita pidettiin kalliina suhteessa saatuihin palveluihin (vrt. Korkeasti koulutettu väestö on entistä tietoisempaa liikunnan myönteisistä terveysvaikutuksista (Kim & Kim 1995), mikä lisää tietoista aktiivista suuntautumista terveysliikunnan harrastajiksi. Pyöräilytie oli suosituin liikuntapaikka sekä alle 50 000 mk ja yli 200 000 mk vuodessa ansaitsevien ryhmissä. Tämä ohjaa selvästi Etelä-Suomen asukkaita monipuolisempaan liikuntaharrastukseen, antaa suuremman valinnan vapauden verrattuna Pohjoisja Itä-Suomeen. Maanviljelijät ja heidän lapsensa olivat läpi tutkimuksen selvästi huonoimmassa asemassa muuhun väestöön verrattuna liikuntapaikkojen käyttäjinä ja liikuntapalvelujen saajina. Vajaa viidennes eli 18 prosenttia vastanneista katsoi, että nykyiset liikuntapaikkamaksut vaikuttavat heidän liikuntaharrastustaan estävästi. Yli 70-vuotiaat käyttivät 2.5 kertaa enemmän kävelyteitä kuin 15-19-vuotiaat. Koulutettu on aktiiviliikkuja opiskelijat etenkin Suhteellisesti ottaen koulutuksella on selvästi suurin vaikutus liikuntapaikkojen käyttöön (McPherson (1981), sillä ero akateemisesti koulutettujen ja ammattikouluttamattomien välillä liikuntapaikkojen määrällistä (useus) käyttöä mitattaessa oli 43 prosenttia. Tutkimuksessa saatujen vastausten mukaan liikuntapaikoilla käytettiin henkilöä kohden keskimäärin 121 mk kuukaudessa. Kuitenkin vain yksi kuudesosa tutkimuksessa mukana olleiden työnantajista tukee työntekijöiden liikunnanharrastusta. Väestön eri ikäryhmien kahden ääripään eli alle 15vuotiaiden liikuntapaikkojen aktiivikäyttäjien ja vähän liikuntapaikkoja käyttävien yli 70-vuotiaiden ero on liikuntaharrastustiheydellä mitattuna 67 prosenttia. Työnantajien tuki liikuntapaikkamaksuihin ja muuhun liikuntaan on noussut entistä tärkeämmäksi tekijäksi. Tulotason suora vaikutus liikuntaharrastukseen lieventyy lähinnä siten, että ihmiset valitsevat edelleen tuloihinsa nähden sopivan liikuntaharrastuksen. Nuorista 15-19vuotiaista vain 7 prosenttia ei käyttänyt lainkaan aikaa liikuntaan. Opiskelijat ovat liikuntapaikkojen aktiivisimpia käyttäjiä. Kävelyteitten käytössä tilanne on päinvastainen. Kaupunkitaajamissa käytetään hieman enemmän aikaa liikuntapaikoille kulkemiseen kuin maaseudulla. Liikuntaa harrastamattomien osuus on 11 prosenttia. Myös alueellisella tekijöillä on merkitystä, sillä EteläSuomessa asuvat Pohjois-Suomen asukkaisiin verrattuna käyttävät viidesosaa laajempaa liikuntapaikkavalikoimaa; siis lähes 20 prosenttia useampia liikuntapaikkoja määrällisesti. Todellisuudessa koulutuksen vaikutus on vielä suurempi. Kolme tärkeintä liikuntapaikkaa, joista oltiin valmiita maksamaan, jos ne vain saataisiin omaan kuntaan olivat uimahalli, kylpylä ja keilahalli. Keski-ikäinen kuluttaa pururataa. Hiihtolatujen käyttö taas yleistyy siirryttäessä korkeamman tulotason ryhmiin. liikunnanohjausmakLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 19. Uimahallien käyttö on suosituinta yli 70-vuotiaiden keskuudessa, sillä säännöllisesti uimahallia käyttäviä on yli 70-vuotiaiden keskuudessa 20 prosenttia, mutta 15-19-vuotiaiden keskuudessa vain 4 prosenttia. Isot liikuntahallit olivat puolestaan nuorten suosiossa. Mihin rahaa sitten liikuntapaikoilla kuluu. Vastanneista 59 prosenttia harrastaa liikuntaa vähintään 2 tuntia viikossa. Keskituloisten keskuudessa suosituin liikuntapaikka oli pururata
Teoksessa P Niemelä, M . Tällaisilla alueilla asuu noin miljoona suomalaista. Journal of Sport Management. USA. Niemelä, M. Hyvin toimentulevat väestöryhmät ostavat korkealaatuisia liikuntapalveluita yksityisiltä markkinoilta enemmän muihin väestöryhmiin verrattuna ja he asuvat jo sellaisilla alueilla, joilla on saatavilla hyviä liikuntapalveluja ja -paikkoja. SLUjulkaisusarja 2/98. Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopisto. & Whitson, D. International Review for the Sociology of Sport, 28 12-3), 145-1 57. Koska liikuntapaikkojen valtionavustaminen on harkinnanvaraista, tulisi päätöksentekijöiden käyttää tätä harkintaa myös syrjäseutujen hyväksi. Mitä ne ovat ja miten ne tulisi tuottaa. 11990) Nyt kilpaillaan palveluilla. 7.2 mrd mk vuodessa. Reports of physical Culture and health, no. Teoksessa P. KIMMO SUOMI, LitT Liikuntasuunnittelun professori Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Tutkimus on julkaistu nimellä "Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo" Jyväskylän yliopiston Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisusarjassa no 1/2000 ISSN 1239-9809, ISBN 951-390668-X. Maarit Tillman. Journal of Sport Management, 7 13), 199-215 Cummings, H. Kaupungeissa liikuntapalvelut myös vastasivat odotuksia paremmin kuin maaseudulla. Gummerus Kirjapaino Oy. Kaikilla liikuntapaikoilla arvioitiin käytettävän yhteensä n. Knuutinen, M. Työttömyys ei merkittävästi vähennä liikuntaharrastusta itse työttömien keskuudessa eikä heidän lastensakaan keskuudessa. Mitä ne ovat ja miten ne tulisi tuottaa. Klein, M-L. Maikki 11994) Peruspalvelut. 11994) Peruspalvelut väestön, päätöksentekijöiden ja työntekijöiden silmin empiirisiä tuloksia seitsemästä kunnasta. Liikuntagallup 1997-98. Addison-Wesley Publishing Company lnc. 9. Mikäli tasa-arvoa edelleen pidetään liikuntapolitiikan tavoitteena, tulee nämä alueelliset tekijät ottaa nykyistä paremmin huomioon valtion liikuntarahoituksen suuntaamisessa (Klein 1993). Vaikka erot tasa-arvotekijöiden välillä olivat pienet (Knuutinen 1994), on suunta kuitenkin selvä. 20 sut ( 8 mk/kk/henkilö), penkkiurheiluliput ( 13 mk/kk/henkilö) sekä kahvio yms menot. & Van Hoe, F. Miehistä 66 prosenttia ja naisista 62 prosenttia katsoi, että nykyiset liikuntapalvelut vastaavat heidän odotuksiaan. et al 11995) Kuntien peruspalvelut ja säädösten muuttaminen 11994) Suomen Kuntaliitto Helsinki. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus. 11994) Peruspalvelun käsitteen määrittelemiseen liittyvät odotukset ja problematiikka. 9, nro 2, 208-220. 4 70 miljoonaa markkaa kuukaudessa eli n. Eteläja Länsi-Suomessa palvelut vastasivat paremmin odotuksia kuin muualla maassa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Knuutinen, S. 235 sivua. Yhteiskuntatieteet 23. (1995) QUESC: An lnstrument for Assessing the Service Ouality of Sport Centers in Korea. Kainulainen ja P. 11993) ldentifying Optimum Locations for Recreational Centres Using Regression: The Case of the YMYWCA in Kitchener, Waterloo and Guelp, OnOntario, Journal of Applied Recreation Research, 20 11 ), 37-59 Gröönroos, C. Sukupuolten väliset erot ovat tasoittumassa, sillä vain nuorimmissa ikäryhmissä lähinnä opiskelijoiden keskuudessa ovat miehet aktiivisempia liikuntapaikkojen käyttäjiä kuin naiset. 5.6 mrd mk vuodessa. 11993) Social-Spatial Conditions Affecting Women·s Sport: The Case in the Ruhr Area. Finland Kainulainen, S. Avustuksen tarve jää usein vaille huomiota, koska halutaan tukea hyviä hankkeita ja hakemuksia. Liikuntapaikoista on siis tullut merkittävä taloudellisen toiminnan paikka, koska rahaa liikuntapaikoilla käytetään yhteensä n. Voi. Jyväskylä Herva, H. Loy, J. Sukupuolten välillä ei havaittu merkittäviä eroja (Pfister 1996). & Kim, S.Y. Ei tulisi kuitenkaan rankaista niitä kuntia, jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin, jättämälle ne avustamisen ulkopuolelle, vain koska ne ovat varakkaita. Alueelliset erot eivät ole kovin suuria, mutta Pohjoisja Itä-Suomen alueilla on selvästi vähemmän valinnanmahdollisuuksia liikunnan harrastukseen, mikä yksipuolistaa maaseudun liikuntakulttuuria. Yhteiskuntatieteet 23. Miehet pitävät nykyisiä liikuntapalveluja keskimäärin hieman parempina kuin naiset. 1 mrd mk vuodessa. Keskeisin tasa-arvoon vaikuttava tekijä on koulutus, mikä entistä selvemmin jakaa väestöä koulutettuihin liikuntatietoisiin liikuntapaikkojen aktiivisiin LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 käyttäjiin ja vähän koulutettuihin liikunnallisesti passiivisiin. Lisäksi hyvin ansaitsevat pitivät liikuntapalveluja parempina kuin vähemmän ansaitsevat Eteläja LänsiSuomen suurissa kaupungeissa. Kim, D. Vuonna 2000 käytetään liikuntapaikkarakentamiseen lisäksi noin 600 miljoonaa markkaa. Palvelut ja odotukset kohtaavat Etelä-Suomen kaupungeissa Vastaavatko sitten nykyiset liikuntapalvelut kansan odotuksia ja kuinka hyvin. Suom. Tosiasia kuitenkin on, että syrjäseuduilta ei tule hyviä eikä huonoja hakemuksia, koska käytettävissä olevat varat ohjautuvat sosiaalija terveystoimeen, vanhustenhuoltoon ja koulutukseen. Maikki 11994) Peruspalvelut. Asuinpaikan suhteen palvelujen ja niille asetettujen odotusten välillä oli sen sijaan nähtävissä eroja (Kainulainen 1994). 11993) Economics and the Pricing of Sport and Leisure. 11987) Sport and Social Systems. Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopisto. Hyvin toimeentuleva väestö hakee aiempaa selvemmin laadukkaita liikuntapalveluja ja -paikkoja ostamalla niitä yksityiseltä sektorilta. Suomessa liikunnan tasa-arvo toteutuu laajasti tarkasteltuna kohtuullisen hyvin useiden tasa-arvotekijöiden valossa. 11991) Time budgets for physical activity by Finns. Liikuntapaikkojen käyttökustannukset ovat n. D. W.; Kenyon, G.S.& McPherson, B. Maamme suurimmissa yli 50.000 asukkaan kaupungeissa asuvat katsoivat liikuntapalvelujen vastaavan odotuksiaan paremmin kuin pienemmissä kunnissa asuvat. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Alueilla, kuten maan pohjoisja itäosissa, joissa ei ole vastaavaa tarjontaa ja joissa väestön varallisuus ei riitä kalliimpien palvelujen hankintaan, on myös eniten tyytymättömyyttä liikuntapalvelujen suhteen. Knuutinen, S. & Vuolle P. Kilpinen, B. Helsinki. LÄHTEET Berret,T., Slack, T. Kainulainen ja P