Laura Kolbe: Leikki kadonnut kaduilta Yllätyksellisyys leikin ytimessä Riskileikkejä ei tarvitse pelätä teema: Leikki 62 (3 ) 3/ 25 • 10 eu ro a
Jos siltä alkaa tuntua, olisi syytä lopettaa hetkeksi kaikki se väkisin vääntäminen mitä niin kauhean tosissamme teemme – ja laittaa välillä leikiksi, vaikka lähimmän työkaverin kanssa. Harva ”ainoa vaihtoehto” on silti aidosti sitä. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoaa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Kirkonrotta. L asten maailmassa mieli on, tai ainakin sen pitäisi olla, leikin taajuudella. Minulla on ollut vettä kengässä ja naamaani on lävähtänyt polttopallo. Ne ovat ohjanneet meidät tielle, joka teki meistä meidät. Olemme jumissa, urautuneita. Moni meistä on kuitenkin täysin unohtanut näiden elämänvaiheiden kokemusten tuomat opetukset. Olen ollut näkymätön ja kävellyt seinien läpi. Olen tehnyt maalin jalkapallon MM-finaalissa, käynyt raketilla avaruudessa ja ajanut F1-sarjaa. Yhteys tälle taajuudelle alkaa kuitenkin pätkiä mitä aikuisemmaksi tulemme. 62. Seuraa Liikuntatieteellistä Seuraa sosiaalisessa mediassa: Ku va : Ju ha La ita la in en 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 5. Kummitus. Siis kyvyn hahmottaa pelkällä mielikuvituksellamme mahdoton mahdolliseksi, kyvyn heittäytyä uusiin tilanteisiin vapaasti ja avoimesti, valmiina löytämään jotakin uutta. Olen kuollut ja herännyt henkiin useita kertoja. Jos ei jaksa etsiä, ei se tarkoita, ettei vaihtoehtoa ole. Vaikka CV:ssäni ei sitä lue, minulla on taustaa sotilaana ja viidakon kuninkaana, rekkaja junakuskina kuin myös kauppiaana, palomiehenä sekä poliisina ja rosvona. Ei ihme, että rakennamme rumia taloja, tuhoamme luontoa, levitämme eripuraa ja näemme elämän urakkana, jossa meidät on tuomittu tekemään vastenmielisiä asioita. PÄÄKIRJOITUS JARI KUPILA jari.kupila@lts.fi Salainen CV N yt paljastan itsestäni jotakin yllättävää. Erityisesti leikkivän ihmisen ajattelussa, tavoissa kohdata erilaiset tilanteet ja toiset ihmiset, tavoissa olla ihminen ja osa maailmaa. Väitämme itsellemme, että se on pakko, että se on ainoa vaihtoehto. Mikähän siinäkin on, että sellainen unohtuu, muuttuu merkityksettömäksi. Ajatukset, sanat ja teot kiertävät kehää, jossa mikään ei tunnu johtavan mihinkään. Ja mikä pahinta, kasvatamme lapsemmekin ajattelemaan niin yhä nuorempina. Mitä tahansa voi tapahtua, ja myös tapahtuu. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään uutiskirje noin kerran kuukaudessa. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsenmaksuista www.lts.fi. Vaikka emme enää oikein muista näiden kokemusten opetuksia. Kyvyn luoda uusia maailmoja, kokeilla näkökulmia ja rooleja – ja tehdä tätä kaikkea mutkattomasti muiden ihmisten kanssa. Juuri nämä kokemukset ovat kuitenkin erityisen tärkeitä. Aikuisten maailma on usein ahdistava, yksiulotteinen, kapeakatseinen ja näköalaton. Mutta pitääkö asian olla näin. Cowboy ja Amerikan alkuperäisväestön edustaja, härkätaistelijakin. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista. Kauan sitten opin myös lentämään ja livahdin kerrostalon ikkunasta leijailemaan Oulun Kaukovainion elämänmenon yläpuolelle – ja kohta jo maailman ympäri. Paino: Grano Oy, Vaasa Tilaukset: puh: 010 778 6600 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 50 € / Vuositilaus: 55 € Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Juuri mikään ei opeta ihmistä hahmottamaan ympäröivää maailmaansa ja omaa rooliaan siinä kuten nämä kauan sitten päiväkaudet täyttäneet uravaiheet. Kaikkeen sitä ehtiikin! T arkemmin kun katson, on meitä muitakin, joilla on vastaava tausta. Kyky hahmottaa asiat, tilanteet ja näkökulmat toisin kuin olemme tottuneet, on poissa. Olemme oppineet, että niin pitää olla. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Olen lastannut laivaa, tullut uunista ulos ja ollut käskevä kapteeni. . Olen ollut merirosvo. Joulupukki. Minä tulen Marsista, mistä sinä. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Paavo Nurmen tie 1 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Jari Kupila (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Arto Hautala, Ilkka Heinonen, Terhi Huovinen, Mikko Julin, Annu Kaivosaari, Markku Ojanen, Eila Ruuskanen-Himma, Timo Ståhl Ulkoasu ja taitto: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Harvoin on ihmisen mieli niin rohkea, vapaa ja avoin oivaltamaan kuin leikkiessä. Kuka on koskaan kysynyt työpaikallaan, että leikitäänpä hetki avaruusolioita ja katsotaan tätä meidän touhuamme heidän silmillään. Emme osaa, uskalla tai halua vaihtaa todellisuutta, kokeilla
Sanna Erdo?an, Veera Ehrlén & Eva Rönkkö 82 Leikki on tutkimisen korkein muoto Mikko Myllykoski 83 ARVIOITUA 87 STADION 50 VUOTTA SITTEN Pilaako peruskoulu koululiikunnan. Kuva: Juha Laitalainen. Sanna Säteri 76 Protego ergo obligo – jalkapallovalmentaja suvereenina Juuso Kokkonen VERTAISARVIOITUA 89 Fyysinen aktiivisuus ja mielenterveysoireilu Kaija Appelqvist-Schmidlechner, Anu Kangasniemi, Jonna Ikonen, Jouni Lahti & Suvi Parikka 98 Huippupesäpalloilijan itsepuhe kilpailutilanteessa Jonna Salminen, Saku Komulainen & Sami Kalaja Kannen kuva: Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä asuva Seela Pikkarainen (9-v.) on opetellut tekemään täysvoltin kotipihan trampoliinilla harjoiteltuaan sitkeästi omin päin. 10 Laura Kolbe: Liikunta ja urheilu ovat osa modernia kaupunkikuvaa Jouko Kokkonen 13 Lähde leikille, löydä liekkisi Jari Kupila 16 Sosiologit liikunnan ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen jäljillä Marko Kananen & Samuli Oja 18 Kuntien liikuntajohtajien valtteina alan tuntemus, vuorovaikutustaidot ja kyky uusiutua Ari Karimäki & Jussi Yli-Renko 21 Lapset, liikunta ja ilmastonmuutos Eero A. Titta Kontro 39 Digitaalinen leikki liikuttaa mieltä ja kehoa Katriina Heljakka 42 Maailman totisin leikki Erkki Vettenniemi 44 Kohtaamisten leikki Eeva Jokinen 46 Leikki kaupunkisuunnittelu kysymyksenä Veera Moll 50 Leikki ja loikka: riskileikin taika ja totuus kaikenikäisille Signe Siklander 54 Turistin leikki Soile Veijola 57 Leikin taikalaatikko Esa Sironen 59 Tule mukaan! Satu Åkerlund 61 LIITU 2024: Nouseva polvi paikoillaan suuren osan valveillaoloajastaan Riikka Hämylä, Sami Kokko, Jari Villberg, Pauliina Husu, Tommi Vasankari, Kaisu Mononen, Minna Blomqvist, Mirja Hirvensalo, Pasi Koski, Piritta Asunta, Mikko Huhtiniemi & Terhi Huovinen 65 LIITU-tutkimus: Moni kulkee kouluja opiskelu matkat aktiivisesti – mutta usein myös autokyydillä Marianne Turunen, Piritta Asunta, Jouni Kallio & Janne Kulmala 69 Mitalikadon syy: otollisten olympialajien harrastajapula Lassi Jyrkkiö 73 Voiko teknologian avulla lisätä liikkumista. Haapala, Katri Savolainen, Tiina Ikäheimo, Juuso Jussila, Panu Halme & Hilppa Gregow TEEMA: Leikki 33 Leikin mystinen maailma – kasvattava ja kaoottinen Annu Kaivosaari 36 Tekoäly tulevaisuuden lasten liikuttajana – uhka vai mahdollisuus. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 3 LIIKUNTA & TIEDE 3/2025 2 PÄÄKIRJOITUS Salainen CV Jari Kupila 4 JOUKO KONTULASTA Leikkiä ikä kaikki Jouko Kokkonen 5 AJASSA 8 VÄITÖSUUTISET 9 POLTTOPISTEESSÄ Leikistä totta Arto Hautala 25 LÄHIKUVASSA Sari Kivimäki: Liikunnallisen elämäntavan puolestapuhuja 26 TUTKIMUSUUTISIA Lääketiede: Eero Haapala Psykologia: Hanna-Mari Toivonen Yhteiskuntatieteet: Veera Manninen Pedagogiikka: Kasper Salin Terveystieto: Kristiina Ojala 79 EMERITA IHMETTELEE Leikkiä liikkeellä Marjatta Kalliala POHDITTUA 80 Ihmisen valmentaminen – pakollinen vai eettinen paradigma
Leikin virheistä puhutaan vähemmän. No senkin leikin loppu tuli aikanaan, kun he voimistuivat ja oppivat tekemään yhteistyötä. Joskus mietin liikkumisen suosituksia. Pikemminkin voisimme olla tyytyväisiä, kun isommatkin lapset ja nuoret innostuvat esimerkiksi ajamaan toisiaan takaa harjoitusten lomassa. Senkin jälkeen nujusimme vielä aikamme muuten vain. V oisiko vähän liikkuvia ihmisiä – niin lapsia kuin aikuisia – saada leikin varjolla liikkumaan hiukan enemmän. Kontrasti seuraavaan tapahtumaan, Musiikkitalon toukokuun loppupuoleksi vallanneeseen Sibelius-viulukilpailuun, on aikamoinen. L eikkikään ei ole jäänyt sivuun tuotteistamisesta. Aika monta kertaa kaikki kolme lastani saivat yrittää kaataa minut olohuoneen lattialle. Olemme huolissamme kansanterveydestä, mitalimääristä ja pelaajatuotannosta. J ouko k ontulasta ihmettelee Suomen eloa ja maailmanmenoa itähelsinkiläisen lähiön näkökulmasta. Kenttätasolla oikea urheilu syrjäyttää herkästi leikin – ja sammuttaa osalta liikkumisen liekin. Ja älä leiki ainakaan näin. Joskus jopa äiti-Annikki heitti kuperkeikan talvi-iltana tuvan lattialla. Toisaalta ymmärrän hyvin, että järjestetty harrastus lievittää vanhemman tuskaa. KONTULASTA 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 Ku va : Ju ha La ita la in en Leikkiä ikä kaikki S yömme, juomme, nukumme, lemmimme ja liikumme väärin. Monesti liikuimme urheilun ja leikin rajamaastossa – urheilu-sanan vanhemmassa merkityksessä, usein aika uhkarohkeasti. Tämä johtuu ehkä siitä, että aikuisten valta lasten leikeistä on kasvanut. Tai onhan meillä jo olemassa Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä: Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset (2016). Leikimme monesti rapuhippaa Kontulan uimahallissa. Aika rajuja leikkejä tuli omin toimin leikittyä. ”Ei pelleillä” kaikuu kuitenkin liikuntapaikoilla. Diego Maradona pelleili taatusti pallon kanssa kerran jos toisenkin. Sekös lapsia riemastutti. Liikkumisella ja liikunnalla kun pitää nykyisin olla joku tarkoitus – urheilusta puhumattakaan. Tietysti niiden vähäisyydenkin voi lukea virheeksi. Otsa kurtussa joudumme pettymään, kun liike ei oikein millään lisäänny. L oppukevennyksenä urheilua ja musiikkia. Näin on, jos uskominen on eri puolilta kaikuvia valistusvirsiä. Ketä tavallista ihmistä ne oikeasti kiinnostavat. Ja miten hauskaa oli hypellä katolta pudotetusta lumesta kertyneeseen kasaan. Ja antaahan se vanhemmalle aikaa päivitellä henkilökohtaisia tilojaan. Omat vaaransa tässä lähestymistavassa kyllä on. JOUKO KOKKONEN. Ja aikuisillekin on olemassa monenlaisia leikkituotteita, vaikka niitä markkinoidaankin usein pelien nimellä. Yksillä tyttäreni syntymäpäivillä heittäydyin hevoseksi, jolla lapset saivat ratsastaa. Julkilausuttu tarkoitus kasvattaa leikin avulla on ainakin ensisilmäyksellä hyvä ja yhteydessä yhteiskunnan tarpeista lähtevän kasvatuspäämääriin. L apsista on hupaisaa, kun aikuinen antautuu leikille. Viheralueiden napsiminen vähentää kaupungeissa leikin mahdollisuuksia. Yritin napata jälkikasvuani jaloilla saksiotteeseen. Harrastaminen on itse asiassa tullut leikin tilalle. Yhteiskunta on kovasti huolissaan liikkumisen vähenemisestä. Kahdesta ällältä alkavasta toinen taitaa olla muisto vain, toisenkin osuus on vähentynyt. Liikuntaharrastuksen aloittaminen yhä nuorempana syö jopa tilaa leikiltä. Eräänlaista leikin tuotteistamista on monesti myös urheiluseuratoiminta. . Nauru raikui ja vesi pärskyi. Helsingin Musiikkitalolla rymistelivät toukokuun puolivälissä vapaaottelijat. Lapsuudessani isä-Lassi opetti muun muassa kartunvetoa, kinttupainia, meripainia, pukkitappelua, pussijuoksua ja sormikoukunvetoa. Uimahallit ja lastenaltaat ovat mitä mainioimpia leikin paikkoja. Kansanomaisessa kisailussa leikillä oli vahva sija. Kovin isoa haittaa hipasta ei ollut muilla hallin käyttäjille, kun altaaseen meni vähemmän ruuhkaiseen aikaan. Asialla on se hyvä puoli, ettei tule tehtyä virheitäkään näillä aloilla. Toisinaan ajoin pihan lapsia takaa. Onhan aikoinaan painiskeltu ja nyrkkeilty muun muassa Viipurin teatterin näyttämöllä, mutta kyllä tuo oudolta uutiselta tuntui. Virheiden suuruus vaihtelee elämän kaarella. Lastenhan pitää kehittää monipuolisesti taitojaan. Minut keksi Lasse Lehtinen, joka kirjoitti Iltasanomissa 6.11.2017, että ”sananvapauden ritari on kadun mies tai nainen, ’Jouko Kontulasta’, jolta käydään kysymässä kaikkea maan ja taivaan väliltä”. Jotain siitä oli vielä 1970-luvulla jäljellä. Olin se taloyhtiön hassuin äijä, mitä on ehkä vaikea uskoa. Näin leikit oikein, olitpa lapsi ja aikuinen. Leikki ei kovin helposti saa sijaa harjoituksissa, vaikka monien lajiliittojen opastuksissa painotetaan leikin merkitystä osana etenkin pienempien juniorien harjoituksia. Tähänkin on tultu vähitellen, kun liikuntaharrastamisen aloitusikä on laskenut. Se saa lapset tekemään hetken muuta kuin hipelöimään ruutua. L eikkiä tutkineen sosiologi Rafael Helangon mukaan leikki on ihmisen ensisijainen olotila, johon myös aikuinen pyrkii palaamaan. Kiinnostava ja virkistävä ajatus. Vapaaajan sisällöntuotanto ulottuu myös lapsille tarjottuihin leikkipalveluihin. Ja pitäisikö meillä olla leikkimisen suositukset. Samalla julkinen valta sallii leikin tilojen turmelemisen. Katoilla ja puissa kiipeily oli aikamoista parkouria, vaikka opin sanan vasta muutama vuosikymmen myöhemmin. Lapset ovat oppineet leikkimään oikein, kun aikuiset ovat päässeet määrittämään leikkiä
Kuva: Teuvo Kanerva / Museovirasto Vuoden 2025 Kuntotestauspäivät pidettiin Tampereella Varalan urheiluopistolla maaliskuun lopussa. Arviointimalli on ladattavissa UKK-instituutin verkkosivuilta. Vuosittain järjestettävillä Kuntotestauspäivillä välitetään näyttöön perustuvaa tietoa, pohditaan testauksen laatua ja alaa koskevia yleisiä linjauksia. Pääteemana oli työikäisen ja ikääntyvän väestön kunto ja kunnon testaus. Vastauslomake: www.finlit.fi/arkisto/vastaa-muistitietokeruisiin/ pyoraillaan Päijänteen ympäri ajetun Finn-pyöräilyn osallistujia 1970–1980-lukujen vaihteessa. Neljässä teemasessiossa perehdyttiin aikuisväestön kuntoon ja fyysiseen toimintakykyyn, työkyvyn ja fyysisen kunnon yhteyteen, kunnon ja liikkumiskyvyn testaamiseen ja hyviin käytäntöihin sekä kuntotestien jälkeisiin teemoihin, kuten liikuntaneuvontaan ja liikuntamotivaatioon. PWP2025: www.jyu.fi/en/events/paediatric-work-physiology. Kuntotestauspäiviä on järjestetty vuodesta 1990 alkaen. kerran. Viimeksi se on pidetty Suomessa yli 40 vuotta sitten. – Polkupyörä kuuluu monen arkipäivään. Järjestäjät ovat kiinnostuneita polkupyöriin ja pyöräilyyn liittyvistä kokemuksista eri vuosikymmeniltä. Ilmoittautumisaika päättyy 10. Tästä QR-koodista pääset tutustumaan tuoreeseen kuntotestauskelpoisuuden arviointimalliin: https://ukkinstituutti.fi/wp-content/uploads/2025/01/ 2024-testauskelpoisuuden-arviointimalli.pdf Lasten liikuntaan ja terveyteen keskittyvä PWP-kongressi tulossa Peurunkaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta järjestää Paediatric Work Physiology -kongressin Peurungassa 9.–12. Lisäksi Kuntotestauspäivillä esiteltiin tuoretta ja päivitettyä testauskelpoisuuden arviointimallia, joka on tarkoitettu avuksi kuntotestaajille testaustilanteen turvallisuuden arvioimiseen. Järjestäjät tiedottavat keruun tuloksista syksyllä 2026. Päivien suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Liikuntatieteellinen Seura ja sen kuntotestauksen asiantuntijaryhmä. syyskuuta 2025. Vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon, sähköisinä saapuneet myös Tietoarkistoon. elokuuta. Mallia on päivitetty viime vuoden lopussa UKK-instituutin ja Tampereen urheilulääkäriaseman yhteistyönä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 5 ajassa Kuntotestauspäivät järjestettiin Varalan urheiluopistolla Tampereella Kuva: Hannes Penttilä Pyöräilymuistojen keruu menossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ja Vanhat Velot ry järjestävät muistotietokeruun polkupyöristä ja pyöräilystä. Pyöräillään!-keruu jatkuu 28.2.2026 asti. Kotoa saatetaan lähteä varta vasten pyörälenkille. Polkupyörällä on kuljettu niin treffeille, mustikkametsään kuin uimarannallekin. Polkien taittuvat työja koulumatkat, ja monelle pyöräily on tärkeä vapaa-ajan aktiviteetti. Myös erilaisten pyörien kunnostus ja pyöräilykilpailut voivat olla osa pyöräharrastusta, keruukutsussa todetaan. Keruun toivotaan tuottavan pyöräilymuistoja kaikenikäisiltä. Teemoina ovat lasten liikunta ja planetaarinen hyvinvointi sekä urheilijaksi kasvaminen muuttuvassa maailmassa. Konfrenssi järjestetään 34
Seminaarit kokosivat varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja oppilaitosten henkilöstöä ja liikkumisen edistäjiä kaikilta toimialoilta. Käsittelyssä on myös se, onko harrastamisella ja terveyden mittareilla positiivinen korrelaatio. Osiosta selviää myös, miten hyvin lajit pitävät harrastajat mukana toiminnassaan. Euroopa spordipealinn 2025: sport.tallinn.ee/et Sporttidata-raportti: www.olympiakomitea.fi/ajankohtaista/ uutiset/sporttidata-tuo-suomalaisenurheilun-numerot-yhteen. Kaikki nämä tapahtumat ovat maksuttomia. Suomen Olympiakomitean kokoama raportti sisältää seuraavat kokonaisuudet: 1. Seminaarit keräsivät Jyväskylän Paviljonkiin yhteensä 1100 kävijää. 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 ajassa Jyväskylässä koolla toistatuhatta liikunnan asiantuntijaa Valtakunnallinen liikuntaneuvonta ja Liikkuva ja oppiva yhteisö -seminaarit pidettiin Jyväskylässä huhtikuun alussa. 3. Kesäkuun teemana on pyöräily, heinäkuun uimarannalla harrastettavat lajit, elokuun pallopelit ja syyskuun suunnistaminen. Mukana oli myös kuntaja hanketoimijoita. Heistä 300 osallistui liikuntaneuvonnan seminaariin. Euroopan liikuntapääkaupunki on haastanut virolaiset myös kävelemään keskimäärin 7000 askelta päivässä. Tarkastelussa on esimerkiksi se, korreloivatko liikuntapaikkarakentaminen ja lisenssiharrastajien alueellinen määrä keskenään. Lisenssiharrastamisen mittarit -osio kertoo, kuinka paljon ja missä eri lajeilla on lisenssiharrastajia. 2. Pääohjelma koostuu liikuntapäivistä, joiden aikana pääsee koko perheen voimin tutustumaan eri lajeihin. Tallinna Euroopan vuoden 2025 liikuntapääkaupunki Euroopan liikuntapääkaupunki on vuonna 2025 Tallinna. SporttiData on julkinen, urheiluyhteisölle tuotettu raportti, joka on lajiliittojen, seurojen, liikkujien ja laajemminkin yhteiskunnan hyödynnettävissä. Huhtikuussa 2026 liikunnan edistämisen parissa työskentelevät eri alojen ammattilaiset kokoontuvat Liikkuvat-kokonaisuuden yhteiseen Liikkuen läpi elämän -seminaariin Lahden Sibelius-taloon. Liikuntapääkaupungin arvon myöntää Brysselissä toimiva ACES Europe -järjestö. Liikunnan ja?urheilun vaikuttavuusmallinnus -osiossa kuvataan yhteiskunnallisten muuttujien suhdetta urheilun muuttujiin. Kuva: Jouko Kokkonen SporttiData kokoaa suomalaisen urheilun numerot Huhtikuussa 2025 julkaistu SporttiData antaa kattavan kokonaiskuvan suomalaisen urheilun tilasta – numeroina ja faktoina. Urheiluseurojen taloudellisen toiminnan kuvaus -osiossa esitetään Tilastokeskuksen aineiston pohjalta urheiluseuratoiminnan taloutta kuvaavia tietoja. Vuoden ohjelmarunko muodostuu kunkin kahdentoista kuukauden päätapahtumasta. Se kokoaa yhteen tietoa muun muassa lisenssiharrastamisesta, seurojen taloudesta ja urheilun yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta
Ammattilaisen luona ollaan, koska tällä on valtaa ja tietoa. Kukaan ei pukukopissa matsia ennen mieti ihonväriä, poliittista suuntausta tai muuta ulkopuolista tekijää, vaan miten kentällä pärjätään. Tanssijan ammatti on täynnä paineita, kuten onnistuuko piruetti ja mihin ura on menossa. Leikki on ihmiselle lajityypillistä toimintaa, mutta ihminen ei missään tapauksessa ole ainoa leikistä nauttiva eläin. Vaikka leikillä ei tarvitse olla ulkoisia tavoitteita, on sillä silti monenlaisia hyötyjä. Että jos voisi sen hetken aikaa olla harjoituksissa rauhassa.” Koreografi Reija Wäre, Rondo 3/2025 ”Jos tarkkaan ajatellaan, ammatillisessa tilanteessa ei pystytä olemaan tasa-arvoisia. Ajattelen myös, että jos esiintyjä on iloinen ja onnellinen, niin hän on luovempi ja parempi kuin jos (häntä) pelottaa ja kokee itsensä kaltoin kohdelluksi. Leikkitutkija Stuart Brown painottaa, että leikki on merkityksellistä sen itsensä vuoksi. Olen kentän mies ja tunnen suomalaisen futisyhteisön. Niin väittävät. Se on niin lähellä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen henkeä kuin on mahdollista päästä. Esimerkiksi fysioterapian vastaanotolla asiaa vie eteenpäin ammattilainen, ei asiakas.” Sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Aija Logren, Fysioterapia 2/2025 ”Olihan se aika järkytys, kun kaikki meni uusiksi, ihan kaikki. Jalkapallolla on iso sosiaalinen merkitys: se yhdistää erilaisia ihmisiä, nuoria ja meitä keski-ikäisempiä, poikia ja tyttöjä, stamuja, mamuja ja stadilaisiakin. Leikki voi olla mielentila, tunne ja usein jaettu kokemus. Leikillä ei tarvitse olla mitään ulkopuolisia tavoitteita. Kun matsiin valmistaudutaan pukukopissa, kaikki ovat samanarvoisia. Tässä aikuisilla onkin opittavaa lapsilta. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 7 Tyhmät tiedekysymykset Onko leikki lasten työtä. SILJA MARTIKAINEN kehitysja kasvatuspsykologian dosentti Helsingin yliopisto Solmitaanko golfkentillä erityisen merkittäviä diilejä. Tätä kysymystä voisi lähestyä pohtimalla, mitä leikki itse asiassa on. OLLI REHN, PhD pääjohtaja Suomen Pankki Muualla sanottua ”Rahoitusjärjestelmä tukee hyvin tutkimusta, mutta ei tiedon muuttamista käytännöllisesti kelpoiseksi. Osun yhä liikkuvaan palloon eli futailen kerran, pari viikossa, jos paikat ovat kondiksessa. Vastaus ei ole aivan helppo, sillä leikki tuntuu pakenevan määritelmiä. Voisikin sanoa, että leikin ei kuulu olla työtä, mutta olisi hienoa, jos työ voisi olla useammin kuin leikkiä. Leikin avulla voi harjoitella ja valmistautua uusiin tilanteisiin sekä käsitellä myös aikaisempia kokemuksia turvallisessa ympäristössä. Yhtä kaikki treenien jälkeen juttu luistaa ja usein vaihdetaan ajatuksia Suomen ja maailmankin menosta. En pysty omasta kokemuksesta vastaamaan, koska en golfia pelaa, vaikka lajia arvostankin. Jos tutkija haluaa edetä urallaan tai pitää uransa, hänen on julkaistava kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä.” Oulun yliopiston kasvatustieteiden professori Maija Lanas, Opettaja, maaliskuu 2025 ”Pyrin orgaaniseen liikkeeseen, joka tuntuisi hyvältä. Leikki vaikuttaisi olevan yhteydessä älykkyyteen, uteliaisuuteen ja ongelmanratkaisuun. En tiedä tehdäänkö kentän laidalla diilejä, mutta kyllähän futiksessa rahaakin liikkuu. Tutkimuksissa on havaittu, että eläinlajien leikin määrä on yhteydessä myös aivojen kokoon. Sekä yksityiselämässä että työssä. Jaettu mielikuvitusleikki on kuvittelua yhdessä, pystymme luomaan kuin tyhjästä jotain uutta, joka ylettyy arjen todellisuuden ja rajoitusten ulkopuolelle. En kykene tekemään mitään kotitöitä, en petaamaan sänkyä, en tiskaamaan, en imuroimaan, en tekemään ruokaa, en käymään kaupassa. Voimme harjoitella toisen rooliin asettumista ja ymmärtää myös erilaisia omasta arjesta poikkeavia tapoja kokea asioita. Sen voikin kuvitella vastaavan niin sanottua flow-tilaa, jossa uppoudumme niin tiiviisti siihen, mitä olemme tekemässä, että ajan ja paikan taju sekä itsetietoisuus jäävät taka-alalle. Mä oon kiinni tässä rollaattorissa, ilman sitä kaadun helposti. Leikin tiedetään olevan yhteydessä myös kykyyn käsitellä tunteita ja tehdä yhteistyötä. Se on ollut iso juttu, kun olen kuitenkin ollut aika toiminnallinen.” Terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten, IT 3/2025
Hän havaitsi liikunnasta olevan hyötyä syöpähoitojen aikana, välissä ja niiden päätyttyä. Väitöskirjan verkkoversio https://www.utupub.fi/handle/ 10024/180405 Työajan fyysinen aktiivisuus korostaa palautumisen tärkeyttä TtM Tiina Karihtala tutki väitöskirjassaan päiväkotityöntekijöiden työstä palautumista, unta sekä työajan ja vapaaajan fyysistä aktiivisuutta. Väitöskirjan verkkoversio https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/ jyx_123456789_101271 Liikunta auttaa syöpää sairastavaa myös hoitovaiheessa LL, fysiatrian erikoislääkäri Kristiina Kokkonen tarkasteli väitöskirjassaan rintasyöpää sairastavien naisten fyysistä aktiivisuutta. Mukaan mahtuu enintään 40 henkilöä. Väitöskirjan verkkoversio http://hdl.handle.net/10138/593768 Ammatilliset identiteetit liikunnanopettajaksi kasvamisen keskiössä LitL Jukka Virta tarkasteli kasvatustieteen väitöstutkimuksessaan liikunnanopettajien ammatillisen identiteetin rakentumista. Koivulan tulosten mukaan jo yksittäinen liikuntasuoritus nostaa veren valkosolumääriä syöpäpotilailla. Tutkimus osoittaa, että yksittäinen liikuntasuoritus vaikuttaa syöpäpotilaiden valkosolumääriin samalla tavalla kuin terveillä henkilöillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet. Liikunta tukee Kokkosen tutkimuksen mukaan rintasyöpää sairastavan elämänlaatua, fyysistä kuntoa ja toimintakykyä kaikissa sairauden vaiheissa. Työntekijöillä, joilla työpäivän aikainen fyysinen aktiivisuus oli suurta, oli myös korkea koettu palautumisen tarve. Koulun tarkoituksena on edistää tutkijoiden vuoropuhelua ja osaamista. Lisäksi Virta tarkasteli ammatillisen identiteetin ja ammatillisen osaamisen välisiä yhteyksiä. Koivulan väitöskirja tuo lisää näyttöä liikunnan vaikutuksista syöpäpotilaisiin. Korkea palautumisen tarve oli yhteydessä myös unettomuuteen. Tilaisuus on maksuton. Hän lähestyi liikunnanopettajan identiteettikysymyksiä kehollisuuden, informaalien oppimiskokemusten ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Tutkimuksessaan Virta havaitsi opettajan ammatillisen identiteetin muodostumisen ja ammatillisen oppimisen prosessien välisen yhteyden olevan tiivis ja vuorovaikutteinen. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrä ei ollut Karihtalan tutkimuksessa yhteydessä palautumiseen. 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 ajassa Väitösuutiset Lyhytkin liikuntasuoritus nostaa valkosolumääriä syöpäpotilailla FM Tiia Koivula tarkasteli väitöskirjassaan lyhyen ja pidemmän liikuntasuorituksen vaikutusta syöpäpotilaiden valkosolumääriin. Aiheena on Kestävä liikuntakulttuuri. Karihtalan fysioterapian väitöskirja Recovery from Work, Sleep and Physical Activity in Daycare Personnel Cluster Randomised Controlled Trial with a Remote Multiple Health Behaviour Change Approach tarkastettiin 25.4.2025 Jyväskylän yliopistossa. Rasitusta on tärkeää lisätä asteittain hoitotaukojen aikana ja hoitojen loppumisen jälkeen. Syyskoulun ohjelma ja ilmoittautumislinkki: www.lts.fi/syyskoulu-2025. Virran kasvatustieteen (opettajankoulutus) väitöskirja Liikunnanopettajien ammatillinen identiteettioppiminen tarkastettiin 28.3.2025 Jyväskylän yliopistossa. LYHTY on yksi LTS:n asian tuntijaryhmistä. Väitöskirjatutkimus perustuu Työterveyslaitoksen DagisWork – Työkykyä edistävä päiväkotityöntekijöiden työpaikkainterventio -tutkimushankkeeseen. Syyskouluun ovat tervetulleita kaikki liikunnan yhteiskuntatieteistä ja käsiteltävistä aiheista kiinnostuneet tutkijat ja tutkimusmieliset. Aktiivisen liikunnallisen kuntoutuksen tulisikin olla osa rintasyöpäpotilaan hoitoa. Väitöskirjan verkkoversio https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_100429 LYHTY järjestää jälleen syyskoulun Liikunnan yhteiskuntatieteiden asiantuntijaryhmä järjestää syyskoulun Jyväskylässä 21.8.2025. Palautumisen tarpeen ja unettomuuden välinen yhteys oli vahva erityisesti niillä työntekijöillä, joilla työpäivän aikainen fyysinen aktiivisuus oli suurta. Koivulan väitöskirja The effects of acute exercise on immune cells in patients with cancer tarkastettiin Turun yliopistossa 2.5.2025. Lisätietoa tarvitaan siitä, miten vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden eri muodot vaikuttavat palautumiseen ja millainen aktiivisuuden muoto voisi tukea palautumista yksilöllisesti parhaiten. Etenkin syöpää tappavien valkosolujen määrä nousee nopeasti liikuntasuorituksen aikana. Syyskoulu järjestetään tänä vuonna kolmannen kerran. Identiteetti ohjasi heitä sellaisten sisältöjen pariin, jotka kuvastivat sitä, millaisia opettajia he haluavat olla tulevaisuudessa. Kokkosen lääketieteen väitöskirja Benefits of physical activity on quality of life and physical functioning in breast cancer patients tarkastettiin Helsingin yliopistossa 17.4.2025. Opettajan senhetkisen ammatillisen identiteetin merkitys korostui ammatillisessa oppimisessa
Olen itse vakuuttunut, että lasten omaehtoinen fyysinen leikki voi tarjota aikuisille monia arvokkaita oppimismahdollisuuksia. Kyllä, aikuisten liikuntaan kytketty leikki voi olla todellista ja sillä on monia hyötyjä. Paljon puhutaan liikuntamotivaatiosta ja yksittäisen ihmisen liikunnallisen pääoman kasvattamisesta. Usein voi olla niin, että kaikki alkaa leikistä tai ainakin leikkimielisestä asenteesta liikuntaa kohtaan joko sen tiedostaen tai tiedostamatta. Ehkä aikuisten sudenkuoppa liikuntaleikkiin syntyy siitä, että leikki muuttuu enemmän suorittamiseksi, jolloin ilo ja motivaatio heikkenevät tai voivat kadota kokonaan. Kysymys on ehkä enemmän siitä, miten puemme ajatuksen aluksi sanoiksi ja teoiksi. Jos fyysinen leikki tapahtuu lisäksi omaehtoisesti, niin uskallan väittää, että motivaatio on kohdallaan. Lapsen leikin omaehtoisuus arjen tulkintoineen nousee esiin eikä fyysinen aktiivisuus leikkiin sisällytettynä ole ollenkaan huono asia, päinvastoin. Aikuisten liikuntaleikki voi olla esimerkiksi tanssia, pelejä tai seikkailuja ulkoilma-aktiviteetteja. Mielestäni lasten leikistä meillä on paljon oppimista joka tapauksessa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 9 "Anna leikin tai leikin ilon tulla luonnostaan." polttopisteessä ARTO HAUTALA fysioterapian ja kuntoutuksen apulaisprofessori Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta LTS:n varapuheenjohtaja arto.j.hautala@jyu.fi Leikistä totta L uin vaimoni kirjoittamaa kirjaa Leikistä totta – omaehtoisen leikin merkitys, joka kuvaa mainiosti leikkiä lapsen elämänä, ja sitä miten totta se onkaan. Käytössä ovat uudet kirjoitusohjeet, jotka löytyvät osoitteesta lts.fi Vertaisarvioidut tutkimusartikkelit. . Tätä jään pohtimaan. Toki jarruakin on pystyttävä painamaan. Olisikohan meillä aikuisilla jotain opittavaa lasten leikin maailmasta. Toisaalta kestävyyslajeissakin puhutaan vauhtileikittelystä. Tietysti motivaatio voi syntyä esimerkiksi maratonin aikatavoitteesta, jolloin jokainen lenkki tavoitteen saavuttamiseksi ei välttämättä tunnu liikuntaleikiltä. Jos se ei varsinaista leikkiä olekaan, niin ainakin omista tuntemuksista lähtevää vaihtelua se tuo harjoitteluun. Tutkitusti tiedetään lasten runsaan fyysisen aktiivisuuden, jota käsittelen liikuntaleikkinä, olevan yhteydessä ei pelkästään motoristen taitojen oppimiseen vaan ylipäätään oppimiseen. Ja aivan varmasti jokainen tahollaan löytää mieluisan fyysisen aktiviteetin, jossa leikki on edelleen läsnä. Jos tutkimusartikkelien toimitusryhmä päättää ottaa tekstin arvioitavaksi, niin siitä antaa lausunnon kaksi alan anonyymia asiantuntijaa. Palatakseni vielä liikuntaleikin olemukseen, niin ymmärtääkseni leikki ei saa olla pakonomaista suorittamista, vaan sen täytyy lähteä omasta itsestä. Voisi siis ajatella: älä pakota itseäsi mihinkään, vaan anna leikin tai leikin ilon tulla luonnostaan. Ja usein voi käydä niin, että silloin leikki on kaukana. Nämä eivät ole lainkaan huonoja kehittämistavoitteita meille aikuisillekaan. Toivottavasti myös sinä. Voisiko meidän aikuisten liikunnan harrastamisen eetoksen muuttaminen terveysja hyvinvointivaikutuksista leikkimielisyyteen ja iloon olla kuitenkin avain liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen arjessa. Aito innostus näkyy ja kuuluu. Se lienee meidän aikuisten ei aina niin mukava, mutta vastuullinen tehtävä. Otamme vastaan käsikirjoituksia liikuntatieteiden kaikilta aloilta. Helppoa ja vaikeaa yhtä aikaa, mutta kuitenkin lapsen merkityksellistä päivittäistä omaehtoista toimintaa. Ehkä meidän aikuisten iän mukanaan tuoma kokemusmaailma ja sen myötä muokkaantuneet arvot ja asenteet altistavat meidät tunnistamaan leikin luonnetta järkiperäisemmin. Me aikuiset ohjaamme ja luomme edellytyksiä lapsen leikille ja ymmärrämme sen tärkeyden lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Tarjoa tutkimusartikkelia Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelien jättöaika päättyy 30.9.2025. Ulkoleikeissä sattuu ja tapahtuu – ja myös vuorovaikutustaidot kehittyvät puhumattakaan terveysvaikutuksista, joihin kuuluu esimerkiksi unen laadun kohentuminen. Ajatelkaapa vaikka lasten leikkiä luovuuden ja mielikuvituksen ilmaisemisessa, ongelmanratkaisukyvyssä, keskittymisessä, yhteistyössä, empatiataidoissa, ilossa ja rentoutumisesta
1 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 Laura Kolbe: Liikunta ja urheilu ovat osa modernia kaupunki kuvaa TEKSTI JA KUVAT: JOUKO KOKKONEN
Kaupunkiin ovat valmistuneet hiljattain Nokia-areena (2021) ja Tammelan jalkapallostadion (2023). – Koko päivä hypittiin jossain Pohjois-Haagan metsissä kivien päällä ja kerättiin käpyjä. Sitä luottamusta, mikä vanhemmilla oli lapsia kohtaan, on tänään vaikea kuvitella, sanoo Kolbe. Lapset piti viedä ja hakea koulusta turvallisuussyistä. Ensimmäiset nurmikentät olivat sekä viihtymisen ja rentoutumisen että mahdollisia liikunnan paikkoja, kuvailee Kolbe. Lasten elämä on paljon nykyisin paljon valvotumpaa, mikä on samalla vaikuttanut leikkeihin. Kolbe itse joutui totuttelemaan toisenlaiseen todellisuuteen perheen asuessa Hollannissa. Kolbe näkee Tampereen ja Helsingin valtuustojen erilaisen ketteryyden vaikuttaneen asiaan. Jääurheiluareenan ympärille rakentuvaksi suunniteltu Garden Helsinki -hanke on ollut valmisteilla vuodesta 2010, mutta sen toteutumis aikataulusta ei ole tietoa. Englantilainen kaupunkitutkija Gordon Cherry oli 1990-luvun suorastaan järkyttynyt nähdessään Helsingissä avain kaulassa kaduilla yksinään liikkuvia lapsia. Kuten Pariisissa 2024 nähtiin, niin ne ovat parhaimmillaan valtava paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen juhla, jolla voi rakentaa maabrändiä ja kaupunkimarkkinointia. – Työnsin omat lapseni busseihin ja raitiovaunuihin aika pienenä. Kolbe muistuttaa, että suurkohteen ja ympäröivän kaupungin suhde on myös jännitteinen. – Lasten liikkumattomuus on iso haaste, ei vain kaupungille, vaan myös kouluille ja perheille. Lasten liikkuminen kaupungissa on kaikkineen iso haaste ja siihen liittyy monenlaisia turvallisuuspelkoja – oikeita tai oletettuja. Lapsuudessani oli aivan tavallista kävellä kouluun. Erityisen lisänsä toi Seine-joen käyttö avajaiskulkueen reittinä. Samaan aikaan syntyi viheralueajattelu. Jos tulee sellainen tunne, että oven ulkopuolelle ei uskalla astua, niin eihän silloin voi kaupungeissa asuakaan. Kaupunginmuseon vanhoissa kuvissa samat kadut ovat täynnä leikkiviä lapsia. Suomalaislasten omin päin kulkeminen on herättänyt ihmetystä ulkomaalaisissa. – Tarvittiin puistoja ja niiden rinnalle urheilualueita. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 11 L eikin luonne on muuttunut parin sukupolven aikana huomattavasti. Kolbe sanoo leikin siirtyneen ruudun äärelle. Hypittiin ruutua ja istuttiin hiekkalaatikolla. Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien aseveliakseli on edelleen voimissaan Tampereella. Toisaalta Helsinki kuuluu niihin olympiakaupunkeihin, joissa stadion on säilynyt osana kaupunkikuvaa. – Tampereella kaupunki-identiteetti ja brändi, koko kaupunkikulttuurin perusta on pitkälti rakentunut urheilun kivijalan päälle, sanoo Kolbe. Kaikki liikuntaja urheiluväen toiveet eivät ole kuitenkaan toteutuneet. Erityistapauksensa ovat Kolben mukaan olympiastadionit, jotka ovat enemmän kuin urheilupaikkoja. Käynti stadionilla ja tornissa kuuluu monen matkailijan ohjelmaan Helsingissä. Monissa olympiakaupungeissa urheilu on nostettu kaupungin tunnukseksi. Kolben mukaan on kaupunkeja, joiden urheiluareenat ovat rapistuneet poliittisen järjestelmän muuttuessa. Täytyy oppia itsevarmuutta suhteessa kaupunkitilaan ja se tapahtuu vain omaehtoisella haltuunotolla. Liikuntapaikat osa kaupungin sielua Modernin kaupunkisuunnittelu idea teki läpimurtonsa 1800-luvun lopulla, kun kaupungit alkoivat kasvaa ja teollistuminen eteni. Lapsia ei näy käytännössä ollenkaan katutilassa Kolben kotikulmilla Kruununhaassa. Kovin paljon lapsia ei näy leikkimässä sisäpihoilla tai puistoissakaan. Joissakin tapauksissa ne olivat aika lähellä toisiaan, jos miettii esimerkiksi englantilaista kaupunkisuunnittelua, jalkapalloa ja sen merkitystä. Avajaisten hän sanoo olleen hieno kaupunkikulttuurinen manifestaatio, jonka osaksi valjastettiin taitavasti Pariisin rakennusja kulttuuriperintö oman narratiivin kertomiseen. Sanoin, että täytyy oppia kulkemaan ja olemaan pelkäämättä. – Olympialaisethan sähköistävät kaupunkija yhteisöelämää. Kolbe muistelee, että 1960-luvulla vanhemmat päästivät lapset ulos leikkimään omin päin. Urheilun ja muun käytön välillä vallitsee vääjäämättä jännite. Ennen vahvasti katukuvassa näkynyt leikki on suurelta osin kadonnut ruutujen ääreen, sanoo Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe.. Kaupunkeihin muutti paljon väkeä. Pariisi ja Ranska onnistuivat Kolben mielestä saavuttamaan erinomaisesti näkyvyyttä olympiakisoilla. Kävelin sen harva se päivä yksin tai joidenkin kavereiden kanssa. Kaikkineen olympiakisat ovat Kolben mukaan myönteinen osa Helsingin historiaa ja kansainvälistymistä. Tampere on ollut areenaja liikuntapaikkarakentamisessa nopealiikkeisempi. Helsingissä Olympiastadion ja sen torni rakentuivat Kolben mukaan vuoden 1952 olympiakisojen myötä Helsingin symboliksi. Uimahalleista on Helsingissä Kolben mukaan krooninen vaje. Meilläkin Pohjois-Haagassa oli kahden kilometrin kävelymatka kouluun. Tampere ja Helsinki eri teillä Liikunta ja urheilu limittyvät Helsingissä kaupunkikuvaan eurooppalaisessa vertailussa Kolben mielestä aika hyvin ja liikuntapaikkatarjonta on myös laaja. Tampereella on Kolben mukaan ylitetty puolueja luokkarajat, kun on panostettu suurtapahtumat mahdollistaviin Nykyaikaiseen kaupunkiin kuuluvat liikunnan ja urheilun paikat. Uudistettua Olympiastadionia on haluttu avata uudenlaiseksi kaupunkitilaksi, mikä ei ole yksinkertaista. Ruotsalainen kansanpuolue on tehnyt Helsingissä valtuustoaloitteen Olympiastadionin ja muiden olympiakohteiden sisällyttämisestä UNESCOn maailmanperintölistalle. Kaupunkisuunnitteluun on liittynyt viheralueiden lisäksi etenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen urheiluareenoiden ja liikuntapaikkojen suunnittelu
Nykylapsia ja -nuoria Kolbe sanoo katsovansa hiukan huolestuneena. Mieleen jäivät korvan juureen nostamistaan transistoriradioista katsomossa selostusta kuunnelleet miehet. Ei ole saatu samanlaista yhteistä tahtotilaa ja suurta visiota kaupungin kehittämiseksi. – Vesi ja vesiliikunta on luonnonolosuhteiden takia Helsingissä paljon paremmin ja ehkä demokraattisemmin saavutettavissa, mikä on todella uniikkia, sanoo Kolbe. – Meillä on ollut ehkä liikaa kädenvääntöä punavihreän ja porvarillisen kentän välillä. Kokemuksista versoi aitoa fyysisen huonommuuden tunnetta. Nuorena harrastin balettia ja jazztanssia. Se ei ole vain liikkumista, vaan siihen kuuluu emotionaalinen ulottuvuus. Minulle on tärkeää kehollisuus. Kulttuuripääkaupunkivuoden 2000 ja siihen liittyneiden Helsingin 450-vuotisjuhlien Kolbe sanoo saaneen Helsingin ymmärtämään suurtapahtumien merkityksen kaupungille. Suorittamisliikuntaa hän ei ole harrastanut. Heiltä puuttuu usein urbaani arkkiliikkuminen: parin kilometrin kävely kouluun ja takaisin, hyppelehtely kaupunkiportaiden päällä ja puihin kiipeily. Niillä tehdään identiteettipolitiikkaa. Hän muistaa Ylen hallituksen jäsenenä velvollisuudesta katsoneensa vuonna 2013 Espanja–Suomi-ottelun, jossa Suomi ylsi tasapeliin Teemu Pukin tasoitettua pelin. Ajattelin, että siihen tulee aika riippuvaiseksi. Talvella merenjäällä voi hiihtää, kävellä ja luistella. Kolbe harmittelee hiukan sitä, että Hollannin-vuosina Ajaxin peli jäi näkemättä – suosittu Jari Litmanen pelasi tuolloin huippuvuosiaan eläneessä Amsterdamin suurjoukkueessa. Ohjattu liikunta ei Kolben mukaan yksinään riitä. Garden Helsinki -hankkeen Kolbe toivoo etenevän tulevaisuudessa. Osaltaan asiaan vaikutti se, että hän oli viimeisiä joukkueisiin valittuja. Kolbe näkee pääkaupungin olevan välillä ikään kuin suuruutensa vanki. – Kunnallispolitiikka on vähän omalaatuinen politiikan alalaji. Laura Kolben liikuntavinkki on yksinkertainen: lähde ovesta ulos ja kävelemään joko urbaaniin ympäristöön tai luontoon. Suomalaisissa kaupungeissa luonto on helposti saavutettavissa ja kaupungit ovat turvallisia. Kaupallisella areenahankkeella ei tällä hetkellä välttämättä ole Kolben mukaan riittävästi yhteistä nostetta. . – Mutta olen liikkunut paljon. Lentopallo oli hänestä aivan kammottavaa, eikä pesäpallokaan tempaissut mukaansa. Laura Kolbe (s. Tapahtuvat voitelevat talouden rattaita ja tuovat kaupungille näkyvyyttä. Hän kävi tyttökoulua, jonka voimistelutunneilla etenkin joukkuepelit olivat inhokkeja. Asioihin, kuten liharuoka versus kasvisruoka ja autot versus fillarit, ladataan turhia ideologisia jännitteitä ja latauksia, joilla halutaan erottautua. Voimalajit salilla eivät ole Kolbelle oma juttu, mutta laitepilateksen hän kokee antoisaksi. 5, Kaupunkilaisten Helsinki, Anna-Maria Åströmin kanssa, 2016. Sitten tuli flamenco ja nyt harrastan itämaista tanssia. Roomassa opiskelijana Kolbe kävi 1980-luvulla katsomassa AS Roman ja Lazion kiihkeän paikallisottelun kulttuurisen kokemuksen vuoksi. 1957) • Euroopan historian professori 2005–2025 (jää eläkkeelle syksyllä 2025) • Helsingin yliopisto, eri tehtävissä 2001–2004 • Helsingin yliopiston ylioppilaskunta historiantutkija 1989–1996 • Helsingin kaupungin historiatoimikunnan historiantutkija 1996–2001 • filosofian tohtori 1989 • Helsingin kaupunginvaltuutettu (Keskusta) 2005–2025 • Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 2023– Teoksia • Keho: matkoja ikään, mieleen ja minuuteen, 2022 • Helsinki 1952 – kansainvälistyvä pääkaupunki, yhdessä Samu Nyströmin ja Jari Kupilan kanssa, 2022 • Helsingin historia vuodesta 1945. Lähde kävelemään! Jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, sähköpotkulautailijoiden ja autoilijoiden reviirikiistat ovat kestopuheenaihe sosiaalisessa mediassa. Penkkiurheilua Kolbe ei ole harrastanut. 12 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 areenoihin. Hänen mukaansa ihanteena ei voi olla autokaupunki, mutta täysi autottomuuskaan ei toimi Suomen ilmastossa ja etäisyyksillä. • Helsingin historia vuodesta 1945 III, Heikki Helinin kanssa, 1999 • Eliitti, traditio, murros: Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 1960–1990, 1996. Inttämistä seuraamalla saattaisi luulla, että kaduilla vallitsee suorastaan sotatilanne. Edelleen jatkuva pyöräily on kuulunut hänen liikkumismuotoihinsa lapsuudesta asti. Kolbe sanoo ”klassisten mummolajien” – joogan, vesijuoksun ja sauvakävelyn – tulleen mukaan liikkumiseensa selkäjumien takia. Yksityisen pääoman voimin toteutettavaksi aiottu hanke tarvitsee myös kaupungin myötävaikutusta. Hiihtokin on ollut mieluista Kolbelle, joka ei ole omien sanojensa mukaan tykännyt kovin paljon liikunnasta, mutta on silti liikkunut paljon. Kiskojen päälle rakentamalla Nokia-areena voitiin toteuttaa aivan kaupungin keskustaan. Kesällä on mahdollista harrastaa monenlaista vesiliikuntaa purjehduksesta uimiseen. – Sanon ihan suoraan, että jos joka päivä ei jotain tee, niin huonosti alkaa käydä. Helsingissä liikuntaan tuo oman ulottuvuutensa sijainti meren rannalla. Ikääntymisen tuomia kremppoja voi lievittää liikkumalla. Kolbe sanoo, ettei hän ole ollut koskaan himoliikkuja, saati urheilija. Liikuntaa ilman suoritusmentaliteettia Laura Kolbe sanoo liikunnan ja liikkumisen merkityksen korostuneen ikävuosien karttuessa. Helsingissä poliittiset kuviot ovat vaikuttaneet päätöksentekoon toisella tavalla. Kaupungissa on erilaisia tarpeita ja tahtojia, joiden toiveiden sovittaminen yhteen ei ole yksinkertaista. Sen kaltaiseen en ole lähtenyt. – Minulla ei ole mitään sormuksia tai laitteita, jotka laskevat sydämentykytystä. Tai kelloa, joka alkaa huutaa, että nyt täytyy kävellä tuhat askelta. Kolben mielestä suurin osa kaupunkilaisista on keskitien kulkijoita ja liikenteen sekakäyttäjiä, jotka valitsevat kuhunkin hetkeen parhaiten sopivan kulkutavan. Lisäksi tavoitteellinen urheilu voi aiheuttaa paineita liian pienille lapsille
Niin moni asia, johon olemme tottuneet nojaamaan, osoittaa lahoamisen ja murtumisen merkkejä. Arkinen uutisvirta tarjoaa pitkän listan tärkeitä yhteistä korjattavaa ja torjuttavaa. Koko ajan. Aina. Myös urheilun ja liikunnan porukoissa on aika miettiä mihin leikki on niiden arjesta livahtanut. Elämän perusluonne on, että ongelmia riittää. Mitä se on, jos pohjia myöten pohdimme. On tärkeää tiedostaa mitä juuri nyt on pyrittävä konkreettisesti ratkaisemaan, mutta haasteiden kokokuva ei pelkällä arkikonkretian näkökulmalla löydy.. Siksi asiaa pitäisi uskaltaa katsoa toisinkin kuin yksittäisiä ongelmia listaten. Pitää hyväksyä, ettei ongelmien vyöry koskaan pääty, se vain muuttaa muotoaan. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Leikissä piilee resurssi, joka odottaa valjastamistaan kaikenikäisten käyttöön – ja yhteiskunnan virittäjäksi kykyyn oivaltaa, ymmärtää ja laittaa toimeksi. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 13 JARI KUPILA Kuva: Samuli Paulaharju / Museovirasto Lähde leikille, löydä liekkisi Leikki ei ole tosissaan ottamisen vastakohta eikä läskiksi laiton synonyymi. M itä yhteiskuntamme kaipaa juuri nyt. Niin moni uusi asia on uhkaava
Ongelmien ydin ei siksi ole kestävyys, tehokkuus tai resurssointi sinänsä. Johtajuuspuhe ei saarnaa ajattelun vapautusta, totuttujen kehikkojen purkamista. Onko tulevaisuus niiden, jotka uskaltavat laittaa leikiksi?. Silti aikamme yhteiskunnallinen keskustelu puhuu kovin vähän luovuudesta ja sen edistämisestä. Eikä se ole läskiksi laittamisen synonyymi. Elinvoimamme ei nojaa asevoimaan, ylivoimaisiin aineellisiin lähtökohtiin, kykyyn jyrätä massalla. On keskityttävä tekemään vaikeita asioita, niitä, joita massatuottajien ei tarvitse miettiä. Mutta entäpä jos kuitenkin on aivan toisin. Voimaakin löytyy, mutta miten on vauhdin, voiman ja kestävyyden suuntaamisen kanssa. Harva osasi ennakoida sykemittaria 1970-luvulla, Nokia-Suomea 1980-luvulla, sahateollisuuden nousua 1860-luvulla, peliteollisuutta 1990-luvulla. Olemme kiertäneet riittävästi kehää, joka vain syventää ja siirtää ongelmiamme. Suomi on sivistysprosessi, tai ainakin meillä on sellainen traditio. Suurin osa maailman maista vaihtaisi ongelmansa meidän kanssamme. Löydämmekö malleja, joita aiemmin ei ole nähty. Olipa kyse pesäpallosta, matkapuhelimista tai vihreästä teknologiasta. Vauhtia osaamme tuottaa, ihmeen hyvin myös jaksamme. Kilpailussa pärjää, kun aloittaa lajin ensimmäisenä tai piirtää kentän rajat uusiksi – kun alkaa tehdä jotakin mitä muut eivät tee. Kun näin on, tekee mieli väittää, ettei ongelmiemme ydin ole resursseissa. Tässä tullaankin tämän lehden teemaan, leikkiin ja leikkimisen maailmaan. Luovuuden liekki kun syntyy ennemmin leikin tunnelmassa, ei tosikkomaisen pakottamisen ja ”ainoan vaihtoehdon” ilmapiirissä. Elämme olosuhteissa, joissa meidät tehdään kovin tietoisiksi siitä, että päällemme kaatuu yhä isompia ongelmia. Elämme vaikeita aikoja. Jos tältä kehältä emme poistu, ei hyvä seuraa. Vauhtia riittää, mutta mihin suuntaan Tässä kohdin tekee mieli pohtia ääneen aihetta, jota tutkimustyö ei vielä ole täydellä laajuudella haltuunsa ottanut. Nyt ei ole leikin aika. Siitäkään ei hallitusohjelmissa tai yritysten katsauksissa puhuta, ei koulutuksen ja tutkimuksen suunnitelmissa mainita. On löydettävä oma vaihtoehtoinen reitti, vaikka sellaista ei näyttäisi olevankaan. On oltava tosissaan. On jatkettava tätä latua, ja vain lisättävä vauhtia. On myös osattava käyttää tietoa ja luoda omista rajallisista lähtökohdista ratkaisumalleja, joita muu maailma ei ole hoksannut ajatella. Entä jos tulevaisuus on niiden, jotka uskaltavat laittaa leikiksi silloin, kun muu todellisuus viestii, ettei sen aika ole. Se, millä nykyiset ongelmamme lähtevät purkautumaan, voi myös olla jokin uusi tekijä, josta emme vielä tiedä – mutta joka on jo vuosikymmenen päästä arkea. Sama voima myös jakaa meitä erilaisiin kuppikuntiin, joiden välillä on yhä vähemmän rakentavaa vuorovaikutusta, yhä enemmän erileirisyyttä. Se on olevinaan realismia, kaikki vaihtoehtoinen pohdinta on turhaa ja häiritsevää haihattelua. Se löytyy taidon ja taktiikan puolelta. Vauhdin ja tehon lisääminen, se on tapamme ratkoa ongelmaa. 14 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 Siksi olisi hetkeksi uskallettava nostaa katse valtionvelasta, itärajasta, sotesta, pahoinvoinnista, Pisa-tuloksista, syrjäytyneisyydestä, rikollisuudesta, ilmastokriisistä, luontokadosta ja vastaavista. Vaikka Suomi on kokenut hurjan aineellisen kasvun reilussa vuosisadassa, asetelma ei ole muuttunut. Tähän on olevinaan pakko. Vaihtoehdon tarve Suomi on tietoyhteiskunta. Luovuudesta ja leikistä puhuminen on pehmeää höpinää, johon kovina aikoina ei ole varaa. Mukana mennään, vaikka pahalta tuntuisi. Tässä tarkoitetaan sitä, että aikamme tarvitsee nyt mitä tahansa sellaista, joka antaa tilaa vapautua niistä ajattelun pakkopaidoista, jotka ohjaavat toimintaamme pysymään totutuilla reiteillä. Ei pysähtyminen miettimään mitä me vauhdilla ja tehostamisella oikeastaan olemme tekemässä. Tämä ei nyt sanota, että lopetetaan tosissaan tekeminen. Se traditio nojaa vankkaan tietoperustaan, mutta ei vain siihen. Suomen lähtökohdat ovat kuitenkin hyvät. Olennaista on ollut myös ymmärrys siitä, että pelkkä tieto sinänsä ei onnea takaa. Päinvastoin! Ei leikki ole tosissaan tekemisen vastakohta. Osaammeko heittäytyä näkymättömän vaihtoehdon etsintään. On osattava olla notkeampi ja nopeampi. Yhteiskunta nojaa luovuuteen, kykyyn oivaltaa asioita, joita muualla ei ole hoksattu edes ajatella. Jossain määrin on, mutta vielä olisi sarkaa. Samalla kasvaa tunne siitä, että meidät on kuin ohjelmoitu etenemään vaihtoehdottomiin suuntiin. Meitä ei kehoteta pysähtymään, pitämään tuumaustaukoja, etsimään vaihtoehtoja, kokeilemaan. Monen asian ratkaisu lähtee sittenkin siitä, mitä teemme itsemme kanssa, yksilöinä ja yhteiskuntana, ei niinkään ongelmaa tuijottaen. Silti voi arkisen mediavirran seurannalla sekä ylipäänsä ihmisiä kohtaamalla tehdä havaintoja. Yksittäisten ongelmien sijasta on syytä miettiä, miten voisimme kehittää kykyämme ongelmien kohtaamiseen – niin näiden nykyisten kuin tulevaisuudessa olevien tuntemattomienkin ongelmien. Kuta kuinkin kaikki suomalaiset menestystarinat ovat perustuneet asioihin, jotka ovat olleet uusia. Haastava kysymys on kuitenkin se, osaammeko enää tuottaa ilmapiiriä, jossa sellainen tekijä voi syntyä. Pohjimmiltaan tästä on kyse myös nyt, kun yritämme hallita kestävyysvajetta, valtiontaloutta, sotehärdelliä sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Paluu luovuuden lähteille Pohjimmiltaan kyse on siis luovuudesta ja kyvystämme etsiä vaihtoehtoa, jota ei näytä olevan olemassakaan. Elämme aikaa, jossa tieto lisää paitsi tuskaa, myös voimattomuuden ja pienuuden tunteita
Tämä olisi nyt syytä havaita. Meitä opetetaan varomaan, ei kokeilemaan. Seurat, järjestöt ja alan yritykset voisivat olla keskeinen väline leikkimaailman kokemusten tarjoamiseen aikuisväestölle ja toimia sitä kautta yhteiskuntaan luovuutta tuottavien ajatusketjujen katalysoijana. Mikään ei ole ongelmiemme aidolle ratkaisemiselle niin vahingollista kuin tämä. Tähän ei ole pakko alistua, mutta aikamme arki, josta leikin elementti on siirretty sivuun, ohjaa meitä tähän suuntaan. Mikään ei kannusta meitä kokeilemaan mitään missä voi kompastua tai pudota. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 1 5 Tutkimusretki leikin maailmaan Suomi ei ole yhteiskuntana koskaan oivaltanut mikä pääoma sillä on leikin maailmoissa. Elämme kuitenkin varman päälle pelaamisen aikaa. Paikkoja, joiden todellisuudessa voisi tulla toimeen myös sellaisten kanssa, joiden kanssa arkielämä ohjaa vastaleireihin. Kaikki 2000-luvun hallitukset ovat halunneet tuottaa kasvua ja kehitystä, mutta kehitysohjelmia on leimannut teknokraattinen ja mekanistinen leima. Etenkin jos yritämme saada liikkeelle sitä Suomea, joka ei jo muutenkin liiku. Luovuus ei synny synnyttämällä. Jos yritämme saada Suomea liikkeelle, voisi olla aihetta pohtia tätä vähemmän tarkemmin. Kaavakkeet ovat pyhiä. Se, miten itse kukin yksilö tai yhteisö leikin maailmaan pääsee, on jokaisen itse määriteltävissä. ?. Asiaa, joka ei niihin mahdu, ei ole. Tämä ei tarkoita taantumista istumaan kurahousuissa hiekkalaatikolla, mutta leikin maailmaan rohkaistumista aikuisuuden mahdollistamilla monilla tavoilla se tarkoittaa. Leikki kun on tie niiden ajatusketjujen mahdollistamiseen, joita tarvitaan arkimaailman elintärkeiden uusien ratkaisumallien tuottamisessa. Yhteiskunnassa kaivattaisiinkin nyt paikkoja, joissa voisi opetella astetta vähemmän tosikkoa toimintaa. Niissä ei ole vikaa, jos joku asia ei niihin mahdu. Sen pitää antaa syntyä itsestään. Sitä syntyy teknisjuridisekonomistisesti virittyneen aikamme taulukkolaskelmiin huonosti istuvilla malleilla. Siinä missä liikuntakulttuurimme aikoinaan syntyi leikkimielisten kisailun kautta, olemme päätyneet yhä selvemmin suorittamisen, mittaamisen ja erilaisen tosikkomaisen tavoiteorientaation suuntiin. Tarvittavat rakenteet ja olosuhteet ovat olemassa. Tanssitai sekakuorotreenien jälkeen on kotimatkalla hoksattu kaikenlaista. Ei tarvinne erikseen sanoa, että tätä varten ei uusia rakenteita tai hallintohimmeleitä tarvita, ei kirjauksia hallitusohjelmiin, ei välttämättä euroakaan uutta rahaa. Jossakin määrin tätä tapahtuukin, mutta kovin usein on menty toiseen suuntaan. Suomi kaipaisi niiden jatkoksi nyt luovuusohjelmaa, mutta luovuutta ei ohjelmilla synny. Sana ”leikki” ei ole suomeksi samanlainen ”urheilun” ja ”liikunnan” sukulainen kuin monessa muussa kielessä. Järjestöt, seurat, alan yritykset, aihepiirin julkinen keskustelu tai omatoimisten harrastajien arkikaan eivät leikkimielisyyttä viljele. Kun liikunnan ja urheilun toimijat ovat koko 2000-luvun tuskailleet oman yhteiskunnallisen tarpeellisuutensa perustelun kanssa, tässä olisi yksi iso mahdollisuus. Sinnikkäitä puurtajia löytyy kyllä, mutta missä ovat he, jotka työtä suuntaavat. Elämme juridisteknokraattisessa helvetissä, jossa kaiken pitää mahtua johonkin taulukkoon ja kaavaan. Leikki on lastenhuoneisiin unohdettu resurssi, joka odottaa valjastamistaan yhteisen hyvän tuottamiseksi kaikenikäisten suomalaisten arkeen. Työpaikoilla pitää toki toimia tosissaan, mutta arkityö puhkeaa oivallukseksi usein vasta silloin, kun puurtaja menee hetkeksi hiihtolenkille, mökille, perheen kanssa pihatöihin tai kavereiden kanssa baariin. Maailmanhistoria tietää, että moni tärkeä idea on välähtänyt muualla kuin työpaikan palaverissa tai laboratoriossa. Liikunnan ja leikin väljähtänyt liitto Suomessa on ajauduttu ottamaan asioita liian tosissaan. On pysyttävä rajojen sisällä, omalla pihalla, omassa leirissä. Tarvitaan vain asennemuutos, niin yksilötasoilla kuin yhteiskunnallisen keskusteluilmapiirin kokonaisuudessakin. Sitä sanaa on myös turha hakea hallituksen Suomi liikkeelle -paperista, mutta eipä sitä juuri näy liikuntajärjestöjenkään papereissa. Aikuisten maailman leikkiympäristöjä tuottavia järjestöjä ja yrityksiä on pilvin pimein, omatoimisen leikkitodellisuuden mahdollistavia olosuhteita on kaikkialla. Tässä herääkin kysymys: miten liikunnan ja urheilun arkikulttuurit tätä opettelua tukevat. Se tapahtuu ympäristöissä, joissa ihmiset voivat vapaasti kohdata toisiaan, poistua turvallisesti arkirutiineiltaan, olla vuorovaikutuksissa myös oman kuplan ulkopuolelta tulevien kanssa. Se tarvitsee oman arkiminän säännöllistä unohtamista, vuorovaikutusta muiden ja monenlaisten ihmisten kanssa, vapaata irrottelua ja mukavuusrajojen venyttelyä. Ei sekään toki pahaa tekisi, mutta ei nyt laiteta höpöksi tärkeää näkökulmaa. Se tekee meistä tosikkoja, jotka leiriytyvät omiin tosikkokupliinsa toisia tosikkokuplia vastaan, kykenemättä muuhun kuin sen toisen tosikkokuplan syyttämiseen. Tässä ei nyt tarkoiteta sitä, että työpaikoilla ja eduskunnassa pitäisi ryhtyä leikkimään hippaa tai polttopalloa. On menty samaan toimintamoodiin, jolla piinaamme itseämme työelämässä. Luovuus ei synny julistamalla Suomi kaipaa nyt heitä, jotka pystyvät oivaltamaan miten resurssejamme voisi käyttää tavoilla, joita kukaan ei ole vielä keksinyt. Entäpä jos onkin niin, että kipeiden haasteidemme ratkaisu ei piile suurissa satsauksissa ongelmiin sinänsä, vaan sen mahdollistamisessa, että suomalaisuus tuottaisi vahvemmin ympäristöjä, joissa myös aikuiset voisivat kokea leikkitodellisuuden vapautta. Tärkeintä olisi vain, että tunnistaisimme sen, mitä ihmisen mieli tarvitsee pysyäkseen luovana, innovoivana ja innostuneena. Luovuus syntyy paikoissa, joissa voidaan hetki pelata ihan eri säännöillä ja erilaisella minuudella kuin arkinen peruskuviomme toimii. Siksi leikin maailma olisi arkirutiinien puuduttamalle aikuiselle tärkeä opintomatkakohde
16 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 MARKO KANANEN, YTT tutkimuspäällikkö Suomen urheilun eettinen keskus (SUEK) marko.kananen@suek.fi SAMULI OJA, LITM tutkija Jyväskylän ammattikorkeakoulu samuli.oja@jamk.fi Sosiologit liikunnan ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen jäljillä Urheilua, liikuntaa ja liikkumista katsottiin sosiologipäivillä myös sosiologisin silmälasein. Urheilukulttuurin hegemoniset rakenteet näkyvät siis monina naisammattilaisiin kohdistuvina sukupuolittuneina vaatimuksina ja odotuksina. Ojan ja Kanasen mukaan urheilueettisen keskustelun lähtökohdaksi pitäisikin ottaa se, ettei urheilu ole itsessään puhtoista ja ongelmatonta. Työryhmän avasi Samuli Ojan ja Marko Kanasen puheenvuoro urheilun vastuullisuuskäänteestä. Kuitenkin yhteiskunnassa kannustetaan aiempaa osallistuvampaan ja läsnäolevampaan isyyteen.. Heidän mukaansa naisammattilaisten toimijuudelle tyypillisiä ulottuvuuksia ovat niin hegemoniseen kulttuuriin mukautuminen kuin siihen kohdistuva vastarinta. Veera Ehrlén ja Riikka Turtiainen käsittelivät naisten kokemuksia urheilutoimittajina, valmentajina ja pelaajina. Tuloksena syntyy meritokraattinen valmentajan polku, joka osaltaan ylläpitää tottumuksiin perustuvia käytäntöjä ja luonnolliseksi muuttuneita toimintatapoja. Vaikka naisammattilaisten määrä eri rooleissa on kasvanut, kyseenalaistetaan heidän osaamisensa yhä usein pelkän sukupuolen perusteella. Nykyiseen sopeutumista vai totutun haastamista. V uoden 2025 sosiologipäivät järjestettiin maaliskuussa Turussa. Erdo?an peräänkuuluttikin valmentajan polun kriittistä tarkastelua ja keinoja avata uudenlaisia mahdollisuuksia valmentajana toimimiseen. Muun yhteiskunnan tavoin vastuullisuusnäkökulmat ovat nousseet entistä tärkeämmiksi myös urheilussa, mikä näkyy esimerkiksi erilaisten vastuullisuusohjelmien luomisessa ja liikuntajärjestöjen valtionavustuskriteereissä. Erilaisia toimijuuteen liittyviä odotuksia käsitteli myös Sanna Erdo?an, joka pureutui kilpavalmentajuuden ehtoihin kamppailulajeissa. Ehrlén ja Turtiainen nostivat esille myös naisammattilaisiin kohdistuvan hiljaisen vaatimuksen toimia esikuvana ja suunnannäyttäjänä. Valmentajien kanssa käytyjen ryhmäkeskustelujen pohjalta hän analysoi erityisesti sitä, millaiset rakenteet ja sukupuolittuneet odotukset muokkaavat valmentajaksi kasvamisen mahdollisuuksia. Aihekirjo ulottui eettisyydestä räppiin, politiikasta systeemiajatteluun ja sukupuolten tasa-arvosta monikielisyyteen. Eettisen ongelman ratkaisuna tyydytään usein urheilun hyvyyden piiristä hairahtuneen henkilön sanktiointiin itse urheilun ja sen rakenteiden jäädessä ennalleen. Vaikka urheilun varjopuolia tuodaan esiin yhä enemmän, ulottuu keskustelu harvoin urheilun arvojen ja rakenteiden kriittiseen tarkasteluun. Tero Viljanen tarkasteli liikunta-alan pienyrittäjiä, jotka tasapainottelevat työn ja isyyden vaatimusten välillä. Tämä mahdollistaisi urheilun eettisten ongelmien juurisyiden ja rakenteellisten tekijöiden entistä paremman tunnistamisen. Liikunta-alan yrittäjyyttä ohjaa harrastuksesta tai elämäntavasta lähtevän yrittäjyyden mukaisesti usein kiinnostus ja intohimo. Ehrlén ja Turtiainen havaitsivat toimittajien, valmentajien ja jalkapallomaajoukkueen pelaajien kokemuksissa useita yhtäläisyyksiä. Erdo?anin mukaan tutkimukseen osallistuneet valmentajat rakensivat monin tavoin mielikuvaa ”sopivasta” valmentajasta ja määrittelivät sitä, millaisin ehdoin valmentaja voi ”pärjätä” tehtävässään. Ohjelman liikuntasosiologinen osuus tarjosi kymmenen esityksen voimin kiinnostavan ja moniäänisen katsauksen liikuntakulttuuriin murroksiin ja käänteisiin
Tärkeää olisikin Rönkön mukaan vahvistaa liikuntakulttuurin toimijoiden kielitietoista ajattelua ja toimintaa. Tällöin urheilun ajatellaan perustuvan muusta yhteiskunnasta eroaviin sisäisiin sääntöihin ja logiikoihin. Työryhmän päättänyt Sami Koskelaisen ludologinen (pelitutkimuksellinen) avaus haastoi urheilun yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen konventioita. Rönkön mukaan käytettävien kielien määrä vähenee liikuntatoiminnassa suhteessa liikkujien puhumien kielten määrään, jolloin liikkujien kieliresurssit eivät tule täysimääräisesti hyödynnetyksi. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa systeemiajattelua on Lehtosen mukaan sovellettu niin kutsuttujen pirullisten ongelmien, kuten esimerkiksi työttömyyden tai syrjäytymisen taustalla olevien ja monin tavoin yhteen kietoutuneiden juurisyiden hahmottamiseen. Suomiräpissä hypermaskuliinisiin ihanteisiin otetaan myös tietoisesti etäisyyttä esimerkiksi huumorin ja itseironian keinoin. Vaikka esitysten aiheet vaihtelivat eettisyydestä räppiin, politiikasta systeemiajatteluun ja sukupuolten tasa-arvosta monikielisyyteen, niitä yhdisti kiinnostus muutokseen. Koskelainen esitteli peliteoriaan perustuvaa sääntöjen typologiaa ja sovelsi sitä urheiluhistorian analyysiin. Rap-musiikkia ja urheilua yhdistää heidän mukaansa myös kilpailullisuuden korostaminen. Saarisen keskeinen johtopäätös oli, että urheilun ja politiikan suhde voi olla positiivinen, kun se perustuu avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Vain muutos on pysyvää. . Heidän mukaansa suomiräpissä urheilu kytkeytyy hypermaskuliinisiin ihanteisiin ja kehon hallinnan kuvastoihin, mutta myös huumoriin. Pääsääntöisesti haastatellut kokivat yrittäjyyden ja isyyden yhdistämisen onnistuvan hyvin, vaikka haasteitakin esiintyi esimerkiksi omassa ajankäytössä tai jaksamisessa. Kirja keskittyy erityisesti kilpaurheiluun 2000-luvun Suomessa, mutta ilmiöiden ymmärtämiseksi siinä tarkastellaan myös historiallista kehitystä. Koskelaisen esitys päättyi kysymykseen: Millaisia uusia kysymyksiä ja vastauksia urheilun yhteiskunnallinen tutkimus voisi esittää, jos se asettaisi urheilun omalakisuuden tutkimuksen keskiöön. Arttu Saarinen paneutui politiikan ja urheilun suhteeseen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 17 Viljasen haastattelemien liikunta-alan yrittäjien ajankäyttö ja työn priorisointi oli muuttunut isäksi tulon myötä. Esimerkiksi musiikkibisnes voidaan nähdä pelinä, jonka voi pelata läpi ja voittaa. Rönkön lähtökohtana oli käsitys kielestä vallankäytön välineenä ja olemassa olevien valta-asemien uusintajana. Esityksessään hän hahmotteli tutkimusasetelmaa, jossa urheilun omalakisuus olisi analyysin lähtökohtana. Saarisen mukaan kukin aikakausi määrittää omalla tavallaan urheilun ja politiikan välisiä suhteita. Vaikka ulkonäkö, kehollisuus ja urheilullisuus rakentavat suomiräpissä mieheyden ideaalia, ei kuva ole Rinta-Pollarin ja Åbergin mukaan kuitenkaan mustavalkoinen. Tuoreita näkökulmia liikunnan ja urheilun tutkimiseen Kati Lehtonen johdatti kuulijat systeemiajattelun käsitteelliseen maailmaan. Kielen voidaan ajatella olevan yksi asia, joka aiheuttaa raja-aitoja liikunnan ja urheilun parissa. Urheiluteema näkyy Rinta-Pollarin ja Åbergin mukaan sanoitusten lisäksi niin lavaesiintymisissä, artistien sosiaalisen median tileillä kuin musiikkivideoilla. Hänen mukaansa monet liikuntaan liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat ovat luonteeltaan niin monimutkaisia, että niiden ratkaisu vaatii systeemisten suhteiden ja dynamiikkojen ymmärtämistä. Hänen mukaansa yrittäjäisät tekivät enemmän valintoja perheen ja lasten hyväksi ja pyrkivät sopeuttamaan työntekoaan perhearkeen sopivaksi. Liikuntatutkimuksessa tätä lähestymistapaa voitaisiin hänen mukaansa soveltaa esimerkiksi liikkumattomuuden syiden tutkimiseen. Hyvinvointialueille on asetettu velvoite edistää terveyttä ja hyvinvointia yhdessä kuntien kanssa, ja Lappalaisen mukaan yksi yhdyspinta tälle edistämistyölle rakentuu hyvinvointialueiden ja kuntien liikuntapalveluiden välille. Liikunta ja urheilu ei ole pelkkä yhteiskunnan peili, vaan myös omaehtoinen toimija.. Systeemiajattelua tarkasteli myös Sari Lappalainen, joka käsitteli liikunnan arvoa terveyden edistämisessä erityisesti hyvinvointialueiden näkökulmasta. Saarisen esitys pohjautui hänen valmisteilla olevaan kirjaansa, joka ruotii suomalaisen politiikan ja urheilun suhteita sekä nykyaikaista urheilija-aktivismia. Urheilun ja politiikan kytkös tunnustetaan hänen mukaansa aiempaa avoimemmin myös Suomessa. Keskustelu osoitti myös sen, että liikunta ja urheilu ei ole kokonaisuutena pelkkä yhteiskunnan peili, vaan myös omaehtoinen toimija, joka osaltaan muokkaa yhteiskunnallista todellisuutta. Osa liikuntatoimijoista tunnistaa monikielisyyden asettamat tarpeet ja pyrkii etsimään toimivia käytäntöjä, mutta osa pitää kiinni totutuista toimintatavoista. Viimeaikaisesta keskustelusta Saarinen tunnistaa nopean suunnanmuutoksen. Kompleksisuusajattelun kautta liikunnan arvon luomisen kokonaisuutta voidaan ymmärtää paremmin. Populaarikulttuuri ja kielikäytännöt muovaavat toimintaa Alma Rinta-Pollari ja Erica Åberg siirsivät katseen populaarikulttuurin kentälle ja tarkastelivat rap-musiikin ja urheilun yhtymäkohtia. Eva Rönkkö tarkasteli liikuntakulttuuria muuttuvassa kielellisessä todellisuudessa. Juuri siksi liikuntakulttuurin eri puolia kannattaa tutkia, niin sen omilla ehdoilla kuin niitä haastamalla. Lappalainen hahmottaa yhdyspintatyöskentelyn kompleksisena prosessina, jolle on ominaista pikemminkin epä lineaarinen kuin lineaarinen eteneminen. Systeemiajattelussa huomiota kiinnitetään systeemien yksittäisten osien toiminnan tarkastelun sijaan eri osien välisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen
Perinteisesti kunnat ovat perustaneet toimintansa lainsäädäntöön, jolloin erilaiset säännöt ja hierarkkinen ohjaus ovat luoneet johtamiselle varsin tiukan kehyksen. K untien toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja sopeutumispyrkimykset tuovat mukanaan monia uusia ratkaisuja ja toimintamalleja. (Klijn 2008, 510–511) Olennaista on huomata, että hyvää johtamista syntyy, kun erilaisina aikoina esiin nousseita käsityksiä osataan soveltaa tilanteen mukaan. Tähän liittyvät ajatukset uusista kumppanuuksista erilaisten yhteisöjen sekä verkostojen suuntaan. Viimeisten vuosikymmenten aikana toteutetut julkisen hallinnon uudistukset ovat varsin hyvin dokumentoituja ja niiden kautta voidaan tarkastella muutosprosesseja, jotka vaikuttavat myös kuntien liikuntajohtamiseen (vrt. 1 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 Kuva: Antero Aaltonen ARI KARIMÄKI, LitT johtava asiantuntija North Sport Consulting Oy ari.karimaki@nsconsulting.fi JUSSI YLI-RENKO, LitM, SM liikuntapäällikkö Maanpuolustuskorkeakoulu Kuntien liikuntajohtajien valtteina alan tuntemus, vuorovaikutustaidot ja kyky uusiutua Kunnat ovat keskeisiä kansalaisten liikuntapalveluiden järjestäjiä. esim. 2022). Viimeisimmän hallinnonuudistuksen ytimessä on asioiden hallinnan korostaminen perinteisen hallinnon sijaan. Kuntajohtajan työkaluvalikoima on laajentunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana.. Hallinnalla viitataan hallintoa laajempien, ulkoisten prosessien hyödyntämiseen johtamistyössä. Toisaalta markkinoiden ja yritysmaailman vaikutteiden vahvistumisen myötä kuntajohtamiseen on tullut uusia toimintamalleja, esimerkiksi erilaiset sopimusja arviointikäytännöt (Hakari 2013, 41). Ne muun muassa rakennuttavat liikuntapaikkoja ja tarjoavat eri-ikäisille ihmisille hyvinvointia tukevaa liikuntaa. Lamavuosien seurauksena kasvaneet talousongelmat ovat osaltaan rajoittaneet palvelujen kasvua. Klijn 2008; Knill & Tosun 2022; Jäntti ym. Nämä ratkaisut vaikuttavat siihen, miten kuntia ja edelleen kuntien liikuntatoimia johdetaan, jotta kansalaiset saisivat tarvitsemansa palvelut
Yleisjohtamisen tarve on yleensä erityisen suuri isoissa organisaatioissa, joissa on runsaasti henkilökuntaa johdettavana. Aiemman tutkimuksen mukaan erityisesti isoissa kaupungeissa koetaan hankalaksi yhteensovittaa hyvinvointia tukevan liikunnan ja toisaalta kilpaja huippu-urheilun vaatimuksia ja tarpeita (Karimäki ym. Parkkinen ym. 2020, 6–7). Johtamistyön yksityiskohtainen erittely nojaa Jussi Yli-Rengon liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmaan vuodelta 2024. Liikunnan substanssin hallinta koettiin yksimielisesti tärkeäksi perusedellytykseksi liikuntajohtajan työssä. Mikäli johtajan osaamisessa korostuu voimakkaasti substanssiasiantuntijuus, voi käydä niin, että varsinainen yleisjohtaminen jää vähälle ja johtaja toimii kapea-alaisemmin alansa asiantuntijana. Vastauksissa korostui liikunnan laaja-alainen ymmärtäminen, mutta erityisesti pienemmissä kunnissa käytännön osaamisellakin nähtiin olevan merkitystä. Johtamisja substanssiasiantuntijuus muodostavat kuntajohtamisessa tyypillisen kaksoisroolin, jossa eri osien painotukset vaihtelevat johtajaja toimialakohtaisesti (Koskiniemi ym. Parkkinen ym. Uudistukset ja muutokset etenevät kunnissa eri tahtiin. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 25 19 Tarkastelemme kuntien liikuntajohtajien kokemuksia ja näkemyksiä omasta johtamistyöstään. Kuntien liikuntajohtoa on tutkittu vähän, huomattavasti tutkitumpi aihepiiri on suomalaisen urheiluliikkeen johtaminen (esim. Kompleksinen toimintaympäristö ja liikuntajohtajan kaksoisrooli Kuntahallinnon muutokset ovat vaikuttaneet kuntien liikuntahallintoon ja edelleen tarjottaviin liikuntapalveluihin. 8–9). Nämä ydinasiantuntijuudet nousivat aineistosta esiin kokoavina tekijöinä, jotka linkittyivät vahvasti moniin muihin esiin tulleisiin asiantuntijuuksiin. 2022, 64–65). Kunnat eriytyvät ja taustalla vaikuttavat muun muassa niiden koko, sijainti sekä väestörakenne. Substanssiosaaminen viittaa työn sisällöllisiin tekijöihin ja alan tuntemukseen sekä kokemuksen myötä syntyneeseen liikunta-alan ammatilliseen asiantuntijuuteen (vrt. Johtamisasiantuntijuuksista ydinosaamisena nousivat esiin erityisesti vuorovaikutustaidot. Liikuntajohtajien tehtävien painopisteet vaihtelivat kunnittain. Pienemmissä kunnissa haastatellut kertoivat erityisesti väestörakenteen muutoksen ja vähenevien resurssien aiheuttamista haasteista. Kuntien liikuntajohtamista monimutkaistaa myös johtajan kaksoisrooli. Aineisto hankittiin haastattelemalla yhdeksää liikuntajohtajaa kahdeksasta eri kunnasta ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Liikuntatoimen identiteetin rakentamisesta ja vuoden 1980 liikuntalain työnjaon toteuttamisesta on edetty resurssien rajallisuuden tiedostamisen kautta vahvistamaan paikallista liikunnan edistämistyötä erilaisten kumppanuuksien avulla. Haastatteluissa löytyi kaikkia liikuntajohtajia yhdistäviä asiantuntijuuden osa-alueita. Toisaalta resurssien sopeuttaminen koettiin ongelmalliseksi suuremmissa kunnissa. 2017, 29–30). Kuntien liikuntajohtajien käsitykset asiantuntijuudesta ja johtamisesta Haastatteltavaksi valittiin yhdeksän liikuntajohtajaa tai liikunnan vastuuhenkilöä eri puolilta Suomea erikokoisista kunnista. Viitala 2021, 40). Pienimmässä kunnassa on asukkaita hieman alle 3 000 ja suurin kunta on asukasluvultaan Suomen kymmenen suurimman kaupungin joukossa. Liikuntatoimi on kunnassa pieni yksikkö, vaikka itse asia koskettaakin kaikkia kuntalaisia, joten liikuntatoimen on jatkuvasti ja aktiivisesti tuotava asiaansa esille. Substanssiosaamiseen kuuluu tietämys valtakunnallisista liikuntaan sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä ohjelmista, mutta myös kuntahallinnon perusperiaatteiden ymmärtämisestä rajoitteineen ja mahdollisuuksineen. Johtamisosaamisen lisäksi häneltä edellytetään liikunta-alan substanssiosaamista. (Karimäki & Leskelä 2024; 14–15) Kunnan sisäinen poikkihallinnollinen yhteistyö sekä liikunnan järjestökentän ja yksityisten liikuntatoimijoiden kanssa verkostoituminen ovat tuoneet monessa kunnassa aiempaa laajemman perustan liikunnan edistämiselle ja johtamiselle. Isossa kaupungissa liikuntatoimen organisaatio on suuri ja tehtäväkenttä moniulotteinen, mikä tekee johtamisesta kompleksista. Liikuntajohtajan työ vaatii uskallusta ja kykyä luoda uusia yhteistyön ja verkostoitumisen muotoja sekä so. Kuntien eriytymisen mukaisesti liikuntajohtajien kokemat ongelmat ja haasteet eriytyvät. Koskiniemi ym. Kyky sopeutua ja uudistua koettiin tärkeäksi, sillä resurssien niukkuuteen ja paikallisen liikuntakulttuurin muutoksiin vastaaminen edellyttää monesti hyvin innovatiivisia ratkaisuja. Kolmasosalla haastatelluista liikunta ei ollut heidän ainut vastuualueensa kunnassa. Pienissä organisaatioissa on vähemmän henkilöitä, joten vuorovaikutus oman organisaation sisällä sekä hallintokuntien rajat ylittäen on yleensä sujuvampaa ja arkipäiväisempää (vrt. Toisaalta tämän nähtiin sisältävän laajan ja monenkirjavan joukon erilaisia tekijöitä. Aiemmassa tutkimuksessa on viitteitä siitä, että pienen organisaation johtamisessa substanssiosaaminen koetaan tärkeämpänä kuin isossa, jossa johtajalla on tukenaan enemmän asiantuntijoita ja osaajia (ks. Keskeisiä elementtejä tässä ovat henkilöstöjohtamisen taidot sekä ymmärrys kuntataloudesta (vrt. Heidän on kunnasta riippumatta omattava monimuotoista substanssiosaamista, vuorovaikutus-, viestintäja markkinointitaitoja sekä kykyä sopeutua ja uudistua. Liikuntatoimen johtaminen on erilaista isossa kaupungissa kuin pienessä kunnassa, jossa yksittäisellä viranhaltijalla voi olla useita eri kokonaisuuksia vastuullaan. 2020, 7). Vuorovaikutusja viestintätaitojen merkityksen kasvu kuntajohtamisessa on havaittu aiemminkin (Jurmu 2019). 2017, 89). Myös työkokemuksensa puolesta haastateltavat muodostivat moninaisen ryhmän. Johtajat ovat sidoksissa toimintaympäristöönsä, joten kehystämme tarkastelua kuntien eriytymisellä sekä liikuntahallinnon muutoksella. Substanssiosaamisen tärkeys korostui kaiken kokoisissa kunnissa. Haastatteluiden perusteella näyttää siltä, että kuntien liikuntatoimissa vallitsee vahva käytännön työkokemuksen arvostus, mikä nostaa substanssiosaamisen merkitystä (Koskiniemi ym. Päivi AaltoNevalainen tarkastelee väitöskirjassaan (2018) myös kuntien liikuntajohtoa, mutta tutkimuksen ytimessä ovat uramenestystekijät, eivät niinkään johtamisen sisällöt. Laakso 2016; Hautamäki 2019). Lisäksi liikuntajohtajan tulee osata markkinoida liikuntaa jatkuvasti ja tehokkaasti sekä oman kuntaorganisaation sisällä että kuntalaisille
Liikunta & Tiede, Vol 59, No 3, 61–65. Koskiniemi, A., Syväjärvi, A. 2021. Tampere. Kuntien liikuntajohtajat muuttuvassa toimintaympäristössä. Focus Localis, Vol 52, No 2, 9–25. Karimäki, A., Huhtanen, K., Matilainen, P. Uusi julkinen hallinta – kuntien hallinnonuudistuksen kolmas aalto. & Pietiläinen, V. Verkostoitumistaitojen merkitys on noussut esiin aiemmassa tutkimuksessa (Karimäki ym. Nämä kaikki ovat aiemmissa kuntajohtamista koskevissa tutkimuksissa esiin nousseita asiantuntijuuksia ja osaamisvaatimuksia (Parkkinen ym. Suomen kuntaliitto. 2022 Erilaiset liikuntatoimet yhteisellä asialla. Tampere University Press. (toim.) Hallinnon tutkimuksen tulevaisuus. 2024. Tampere. Ylikunnallinen liikunnan olosuhdehanke uuden julkisen hallinnan kontekstissa. Kuntajohtajuustutkimuksen tila ja tulevaisuus. Taustalla voi olla se, että liikunnan kenttä laajenee jatkuvasti uusien lajien ja harrastustapojen myötä. Tästä esimerkkeinä mainittiin liikuntamatkailun edistäminen ja liikunnan roolin ymmärtäminen osana kunnan hyvinvointipalveluja. Viitala, R. Jyväskylän yliopisto. Public Management Review, Vol 10, No 4, 505–525. Valtionvarainministeriö 2022, 72). Parkkinen, J., Haveri, A. Jyväskylä University Printing House. Focus Localis. Public policy: A new introduction. Kuntakohtaista vaihtelua tuo myös vuoden 2023 alusta voimaan tullut hyvinvointialueuudistus, jonka vaikutukset liikuntajohtajien työhön ovat vielä varsin epäselviä. 391– 413. Karimäki, A. Publications of the University of Eastern Finland. & Airaksinen, J. Julkisen johtamisen identiteetti, johtajien asema ja työn vaatimukset 2020-luvulla. 2022. Niitä tarvitaan verkostoituessa kunnan sisällä sekä kunnasta ulospäin. 2016. Nämä liikuntakulttuurin osaalueet toimivat hyvin erilaisilla logiikoilla, joiden haltuun ottaminen vaatii liikuntajohtajalta runsaasti erilaista osaamista, ymmärrystä ja aikaa. Hakari, K. Focus Localis, Vol 50, No 2, 5–24. Väitöskirja. Johtamisen kaksoisroolin merkitys kuntaorganisaation toimialoilla. London. Parkkinen ym. Jyväskylä. Klijn, E-H. Eri toimijoita yhdistävässä työssä liikuntajohtaja tarvitsee ainakin kykyä kokonaisuuksien hahmottamiseen, erinomaisia viestintäja vuorovaikutustaitoja sekä verkostoitumisen osaamista. Käytännössä nämä asiantuntijuudet limittyvät usein toisiinsa. Väitöskirja. 2022. Jyväskylä. Helsinki: Edita. & Airaksinen, J. Väitöskirja. Millaista asiantuntijuutta uudistuvissa kunnissa tarvitaan. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:10. DOI: 10.1080/ 14719030802263954. & Leskelä, I. 2017. Liikuntajohtajien kokemuksia asiantuntijuudesta ja johtamisesta. Tutkimus Tampereen johtamismallista. 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 25 peutumista liikkumisen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvien tehtävien laajenemiseen. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Valtiovarainministeriö. Tutkimus kuntajohtajien osaamistarpeiden muutoksesta. Julkinen johtaminen. Henkilöstöjohtaminen. Vol 48, No 2, 5–25. & Airaksinen, J. 2013. Väitöskirja. (Vrt. Jäntti, A., Paananen, H., Parkkinen, J., Haveri, A. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö nostaa esiin uusia osaamistarpeita, joita kaikkia ei liikuntajohtaja voi yksin hallita. 2022, 20–21) Kuntien liikuntajohtamisen sisältöjä ja osaamistarpeita on syytä tutkia lisää, sillä kunnilla on iso rooli kaikkien suomalaisten liikunnan edistämisessä. Toisaalta kuntien liikunta on varsin moninainen kokonaisuus ulottuen aina kaiken kansan harrasteliikunnasta kilpaja huippu-urheiluun. Muita esiin nousseita johtamisasiantuntijuuden osaalueita olivat tiedolla johtaminen, kokonaisuuksien hallinta ja kyky strategiseen ajatteluun sekä verkostoihin liittyvä osaaminen. Kustannusosakeyhtiö Vastapaino. s. Yli-Renko, J. 2019. 2018. & Norra, J. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma.. 2024. 2022, 62–64), jossa ilmeni, että liikuntajohto koki kunnan sisäisen poikkihallinnollisen yhteistyön kehittämisen keskeisenä keinona lähitulevaisuuden haasteita ratkottaessa. Teoksessa Jäntti, A., Kork, A., Kurkela, K., Leponiemi, U., Paananen, H., Sinervo, L. Jurmu, L. Tehdyt haastattelut viittaavat siihen, että liikuntajohtaja tarvitsee ainakin monimuotoista substanssiasiantuntijuutta, vuorovaikutus-, viestintäja markkinointitaitoja sekä kykyä uudistua ja sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön. Jyväskylä University Printing House. Jyväskylä Studies in Business and Economics 166. 2022. LÄHTEET Aalto-Nevalainen, P. Helsinki. Bloombury Academic. Valtiovarainministeriö. 2019. Suomalainen urheilujohtaminen 1960-luvulta 2010-luvun lopulle. Joensuu: ItäSuomen yliopisto, Dissertations in Social Sciences and Business Studies 206. Tätä moninaisuutta tulisi analysoida syvemmin tutkimalla lisää erikokoisissa kunnissa eri puolilla Suomea toimivia liikuntajohtajia, joilla kullakin on keskeinen vastuu paikallisten ihmisten liikuttamisesta. Paikallinen liikunta vahvistuu, kun koko kuntaorganisaatio, liikuntajärjestöt ja yksityiset liikuntatoimijat löytävät yhteiset tavoitteet ja toimintamallit. Hautamäki, T. . Parkkinen, J., Haveri, A. Joensuu. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä Studies in Business and Economics 187. Governance and Governance networks in Europe. Urheilujohdon eliittiin etenemisen kertomuksia. Menestyksen ja romahduksen tie. Acta 268. & Tuurnas, S. Focus Localis, Vol 47, No 3, 5–24. Vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu kaikessa johtamisessa. 2nd edition. Tampereen yliopisto. Yhdistävä kuntajohtaja – Kuntajohtajien kompetenssit dynaamisessa ja kerrostuneesti rakentuvassa johtamisympäristössä. Hänen on kyettävä uusiutumaan ja kehittämään osaamistaan, mutta ennen kaikkea osattava tunnistaa kokonaisuuksien kannalta keskeiset toimijat, heidän osaamisensa ja resurssinsa sekä valjastaa ne liikunnan edistämisen hyväksi. Helsinki. Kasvaen, ajautuen, sattumalta vai pyrkien. Liikuntajohtajilla keskeinen rooli asukkaiden liikuttamisessa Liikuntajohtajan työn osaamisvaatimukset vaihtelevat merkittävästi kunnasta ja johtamistehtävästä riippuen (vrt. 2020. 2022. Laakso, N. Yhdistävä johtajuus. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu. DOI: 10.58181/ VP9789517689953. On kuitenkin selvää, että ilman yleisempää johtamisen asiantuntemusta ei kuntien liikuntaa johdeta. 2017, 29–30; Jurmu 2019; Valtionvarainministeriö 2022, 73). Vertaileva tutkimus naisja miesjohtajien uramenestyksestä liikunta-alalla. An assessment of ten years of research on the theme. & Tosun, J. Knill, C. Liikunnan substanssin tunteminen korostuu liikuntajohtajien näkemyksissä. 2008. Liikuntajohtajaan kohdistuvat vaatimukset ja työn sisällöt vaihtelevat erilaistuvien kuntien erilaisissa toimintaympäristöissä