Alan tutkijoita, opettajia ja muita liikuntaja liikuntalääketieteen asiantuntijoita sekä päättäjiä päivät kiinnostavat yhtälailla. Tieteellistä tietoa popularisoidaan sovellettavaan muotoon koko väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. KESKINEN L iikuntatieteellinen Seura järjesti Lahden ammattikorkeakoulun isännöimässä kongressikeskus Fellmannissa kaksi merkittävää tapahtumaa: XI Liikuntatieteen päivät ja XVII Kuntotestauspäivät. LIIKUNTATIETEET JALKAUTUIVAT LAHTEEN KARI L. Keskustelijoiden yksimielinen kanta oli, että kuntotestauksen laatua ja turvallisuutta on kehitettävä ja että seuran tulee ottaa tehtävä hoidettavakseen. Jalkautuminen Lahteen tuki näiden tavoitteiden saavuttamista. Eturivin tieteentekijät ja laaja joukko tiedon soveltajia yhdessä päättäjien ja päätöksiä valmistelevien virkamiesten kanssa kuulivat liikuntatieteiden uusista innovaatioista ja tutkimukseeen nojaavasta kehitystyöstä. Liikuntatieteellisen Seuran perusideologia toimii näin parhaalla mahdollisella tavalla. XVII Kuntotestauspäivien teema "Kunnon keski-iästä vahvaan vanhuuteen" houkutteli paikalle runsaat 150 osallistujaa. Samalla soveltajat saivat tilaisuuden hiillostaa tutkijoita etsimään ratkaisuja myös käytännön työhön. Päivien luonteeseen kuuluu myös toimia alalla toimivien neuvottelupäivinä. sähköposti: kari.keskinen@lts.fi. Toiminnallaan seura pyrkii edistämään suomalaisten liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia. XI Liikuntatieteen Päivät kokosi runsaat 200 liikuntatieteistä kiinnostunutta osallistujaa. Kuntotestauspäivät ovat vakiinnuttaneet paikkansa vuotuisena alan asiantuntijoiden tapahtumana, jonne myös käytännön toimijoiden on helppo tulla mukaan. Tapahtumat ovat tärkeitä näyteikkunoita koko suomalaiseen liikuntatutkimukseen. Tällä kertaa päivät päättyivät lähes sata osallistujaa keränneeseen Kuntotestauksen kehittämisfoorumiin. Toivonkin, että Liikuntatieteellisen Seuran 75vuotisjuhlavuotta 2008 kohti mennessä sama hieno tekemisen meininki tuottaisi vieläkin paremmat päivät. Minulle nämä XI Liikuntatieteen päivät olivat elämäni ensimmäiset ja mielestäni myös onnistuneet. Toiminta voidaan kiteyttää kolmeen avainsanaan: liikunta, liikuntatieteet ja liikunnan tiedonvälitys. Päättäjien puheenvuoroissa ei ollut sellaista ylhäältä annetun tuntua, etteikö niitä uskaltautunut tavallinen tieteen tulkitsija kommentoimaan. Osallistujat ovatkin pääosin käytännön testaustyötä tekeviä 2 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 sekä liikunnan että terveydenhuollon puolelta. Liikuntatieteet osana liikuntakulttuuria määrittävät seuran toiminnan asiasisällön, johon seuran keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä eli liikunnan tiedonvälitys perustuu. Päivät osoittivat, että suomalainen liikuntatiede on voimissaan. Eri tieteenalojen symposiumeissa käytiin vilkasta tieteellistä debattia. Syntyi innostunutta, luovaa keskustelua. Liikunta on seuran toiminta-alueen perusmäärittäjä. Se oli myös täysin odotettua. Tällä hetkellä seurassa pohditaan strategisia linjauksia vuoteen 2010
Vaikka julkinen valta ei voi muuttua kansalaistoiminnaksi, se voi luoda sille edellytyksiä . Tiinu Wuo!io 20 Kansalaistoimintakin markkinoistuu. Keskinen 34 Testitulokset ennakoivat tulevaa. Martti Silvennoinen 16 Aktiiviset toimijat luovat hyvinvoinnin. Risto Telama 11 Liikunnan koulutus tuotteistuu ja kansainvälistyy. LUETTUA 61 Suomalaisen koululaisen terveyden kompassi osoittaa oikeaan suuntaan Antti Uutela 62 Terveysliikunnan miksi, mitä ja miten yksissä kansissa Pekka Oja 64 Ohjaamisen taito Arja Sääkslahti 66 Naisliikunnan traditio ja nykypäivä Mari Vares 67 Salpausselästä yleisöstä yleisölle Esa Sironen 69 Palloja, suksia ja taiteen hedelmiä likka Levä. Pekka Oja 30 Sanottua XI Liikuntatieteen Päivillä Kunnallisen liikuntatoimen tilanne huolestuttaa. 11 untatut 1musta on vai ea saa a monitieteiseen yhteissopuun, mutta nyt tähän olisi todellista tarvetta . Miten paljon ikääntyvä väki jaksaa ja viitsii tehdä vapaaehtoistyötä. Liikuntakasvatus on edelleen kasvatusta liikuntaan ja liikunnan avulla . Pilvikki HeikinaroJohansson 10 Liikuntakasvatusta ei voi ulkoistaa. Uudet koulutusalat vaativat yliopistoilta nopeaa reagointia. 29 Puoli tuntia päivässä perussuositus pitää. Nyt on aika keskustella . Kristina Tiainen 38 TOIMIVA -testeistä apua kotona selviytymisen arviointiin. 33 Tutkimus kohtasi käytännön. Leena Pohjola 1tseta rkoitus. Miten kauas liikunnasta ja liikuntaharrastuksista voidaan mennä, jotta silti voitaisiin puhua liikuntapedagogiikasta. Risto Sänkiaho 27 Raija Mattila: Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on tärkeätä myös liikuntatiedettä arvioitaessa. Liikunnanopettajat saavat valmiudet kaikenikäisten kansalaisten liikuttamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Vuoden 2006 budjetin valmistelu on käynnissä. Testit antavat kuvan iäkkään henkilön nykyisestä suoritusja toimintakyvystä, mutta niiden avulla voidaan myös ennustaa tilanteen kehittymistä. Kiinnostus yhdistystoimintaan, niin urheiluseuroihin kuin poliittisiin puolueisiinkin on laimentunut. Tämä kasvatusvastuu on koululla . Perinteiset koulutusalat säilyvät, mutta koulutusväylät monipuolistuvat. Lauri Laakso 12 Kohti pehmeää empiriaa ja päinvastoin. Suositeltavaan liikunta-annokseen on tutkimuksella saatu myös uusia vivahteita . Pekka Rissanen 23 Monitieteellisen tiedon ja tutkimusotteiden mer Itys asvaa. TÄSSÄ NUMEROSSA 4 Liikunnanopettajan koulutus tunnistaa huomisen haasteet. Esimerkiksi painon hallinta ja aikuisiän sokeritaudin ehkäisy vaativat selvästi enemmän liikuntaa, noin tunti puolitoista päivässä. Kari L. Vapaaehtoistyö kilpailee lukuisten muiden ajankäyttömuotojen kanssa. Luultavasti yhä vähemmän
(OECD 2003; Niemi 2005; Välijärvi ym. Ainoa seikka, missä suomalainen koulutus jää keskitasolle, on julkisen rahoituksen pienempi osuus muihin maihin verrattuna. uomalainen koulutusjärjestelmä ja opettajankoulutus ovat osoittautuneet kansainvälisissä vertailuissa varsin tehokkaiksi ja tuloksiltaan huomattavasti paremmiksi kuin muualla Euroopassa. 2002.) Tämä näkyy kouluissa muun muassa epäpätevien opettajien lukumäärän kasvuna, opettajien lomautuksina sekä koulujen lakkauttamisina ja yliopistoissa opettajakouluttajien kuormittuneisuuden lisääntymisenä. Lähes jokaisella mitatulla indikaattorilla arvioituna suomalainen koulutusjärjestelmä ja opettajankoulutus ovat kärkijoukoissa. Hyvä menestys koulutuksen arviointitutkimuksissa vahvistaa sitä, että opettajien laaja-alaiseen, vahvaan peruskoulutukseen kannattaa jatkossakin panostaa. Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, kuva: ANTERO AALTONEN LIIKU N NANOPETTAJAKOU LUTUS tunnistaa • uom1sen ·aasteet Yhteiskunnallisen kehityksen myötä liikuntaan liittyvät vaatimukset ovat kasvaneet. Liikunnanopettajat saavat valmiudet kaikenikäisten kansalaisten liikuttamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Koulutuksessa otetaan huomioon ihmisen elämän kulku varhaislapsuudesta vanhuuteen. Lisäksi LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 5. Opettajankoulutus on jo pitkään ollut yliopistoissa, ja opettajien osaamiseen on panostettu sekä rakenteita että sisältöjä kehittämällä. Liikunnanopettaja ei ole enää liikuntataitojen ja -tietojen jakaja, vaan ennen kaikkea laaja-alainen hyvinvointiasiantuntija
Opettajien odotetaan tulevaisuudessa kehittävän koulua kokonaisvaltaisesti, ei vain omaa oppiainettaan. Myös informaatioja koulutusteknologian kehittäminen ja hyväksikäyttö sekä oppimisympäristöjen suunnittelutyö ovat opettajankoulutuksen sisältöjä. (Niemi 2005) Opettajankoulutusta on arvioitu useita kertoja 1990-luvulta lähtien.Johtopäätösten mukaan opettajan työ on voimakkaassa muutosprosessissa. Opettajankoulutuksessa pitäisi edistää ja vahvistaa opiskelijan itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta. Koulutuksessa pyritään edistämään opiskelijoiden kasvua itsenäisiksi, reflektiivisesti ajatteleviksi opettajiksi. Tämä on nyt noussut tavoitteeksi muuallakin Euroopassa. Nykyään huoli lasten ja nuorten terveydestä ja fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän vähenemisestä on lisännyt entistä enemmän liikunnanopettajan merkitystä hyvinvointija ihmissuhdeosaajana. Lisäksi liikuntapedagogiikkaan integroidaan kasvatusja käyttäytymistieteellinen, terveystieteellinen, liikuntabiologinen sekä yhteiskuntatieteellinen näkökulma. Nykyään koulutus rakentuu integroidun aineenopettajakoulutuksen periaatteille. Jokaisella kasvattajalla on ainutlaatuinen persoonallisuus, jonka varassa opettajaminä ja -identiteetti kehittyvät. Läpi koulutuksen kestävä opetusharjoittelu kytketään osaksi aineen hallintaa. Tavoitteena on kehittää opiskelijoiden itseohjautuvuutta. Liikunnanopettajan keskeinen tehtävä onkin tukea oppilasta omaksumaan aktiivinen elämäntapa. Opettajuuden kehittyminen on kokonaisvaltainen, elinikäinen prosessi, joka käynnistyy opintojen alussa ja ulottuu opiskeluaikaan sekä työelämässä tapahtuvaan kehittymiseen asti. Opintojen ensisijaisena pyrkimyksenä on tukea opiskelijaa löytämään oma persoonallinen tapansa toimia opettajana ja kasvattajana. Liikunnanopettajakoulutukselle ja opettajan työlle tämän päämäärän saavuttaminen on erityisen suuri haaste. Tärkeimmät liikunnanopettajan työhön vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät ovat liikunnan merkityksen muuttuminen sekä koulun ja oppimiskäsitysten laaja-alaistuminen. Ihmissuhdetaidot korostuvat kasvattajan työssä aikaisempaa enemmän. Liikunnanopettaja tukee kasvua liikunnalliseen elämäntapaan Miten liikunnanopettajakoulutus pyrkii vastaamaan näihin tavoitteisiin ja haasteisiin. Tavoitteena on sellaisten liikunnanopettajien kouluttaminen, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä pohtimaan tekojensa lähtökohtia, syitä ja seurauksia. Tuloksissa korostettiin muun muassa eettisen kasvatuksen ja persoonallisuuskasvatuksen tärkeyttä sekä muutoksien kohtaamiseen liittyvien valmiuksien hankkimista. Suomalaisesta liikunnanopettajakoulutuksesta on pyritty rakentamaan pedagogisesti ja didaktisesti vahva kokonaisuus, joka uudistuu koulutuksen uudistusten myötä ja osallistuu samalla koulun uudistamiseen. Koulutus rakentuu opiskelijan kokemuksille. Koulutuksessa tulisi edistää yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutustaitoja, huomioida yhteiskunnallinen konteksti ja kulttuurien kohtaaminen ja erilaisuuden lisääntyminen. Liikunnanopettajuuteen liittyy tiedollista ja taidollista asiantuntijuutta. OpettaHuoli lasten ja nuorten terveydestä on lisännyt liikunnanopettaj an merkitystä hyvinvointija ihmissuhdeosaajana.. Liikuntapedagogiikan opinnot läpäisevät koko 5-vuotisen liikunnanopettajakoulutuksen. Yhteistyökumppaneina ovat myös opettajankoulutuslaitos, Normaalikoulu ja opetusharjoitteluun osallistuvat kenttäkoulut. 6 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 suomalaiseen koulutukseen liittyvää tutkimusorientoituneisuutta tulisi tukea. Se ei rajoitu ainoastaan oppiaineksen hallintaan, vaan myös oppilaan tuntemukseen, pedagogiseen sisältötietoon, ihmissuhdetaitoihin sekä yleisiin yhteiskunnallisiin ja työelämätaitoihin. Koulutuksen vastuulaitoksena toimii liikuntatieteiden laitos. Liikunnanopettajien koulutukseen osallistuvat lisäksi terveystieteiden ja liikuntabiologian laitokset. Opettajaidentiteetin rakentamisen kautta opiskelija puolestaan rakentaa ammattifilosofiaansa ja ammattirooliaan (Silkelä 2003). Liikuntakulttuuri oli aikaisemmin vahvasti urheiluperinteeseen nojaavaa. Liikunnanopiskelu nähdään ammatillisen kehityksen kaaressa vaiheena, jonka aikana opiskelijat hankkivat sellaiset pedagogiset valmiudet, joiden varassa tulevien, muuttuvien olosuhteiden mukanaan tuomat ongelmat ovat ratkaistavissa. Opettajuusopinnot rakentavat ammatti-identiteettiä Opettajan ammatillinen kehittyminen on tiedollista, sosiaalista ja persoonallista. Kasvatusala kohti tulevaisuutta 1994 -arviointiprojektissa opettajankoulutuksen ja kasvatusalan haasteet liitettiin laajoihin yhteiskunnallisiin ja koulutuksellisiin kysymyksiin
Opettajan työ ei ole staattista valmiiden mallien soveltamista. Opettajuusopinnot rakentuvat opettajan työstä ja kasvatustieteen osa-alueista rakentuvien juonteiden varaan. juusopintojen taustalla on reflektiivisen ajattelun kehittämiseen perustuva ohjausmalli (Krokfors 2003). Tutkiva oppiminen ohjaa kriittiseen tarkasteluun Liikuntapedagogiikan opetus ja tutkimus kulkevat usein käsi kädessä. Työssä tarvitaan avointa havainnointikykyä sekä taitoa ymmärtää luokkahuoneissa ja oppilaiden toiminnassa ilmeneviä tapahtumia ja syy-yhteyksiä. Liikuntapedagoginen tutkimusorientaatio sisältää opettajankoulutukseen, opetussuunnitteluun ja opettamiseen kohdistuvaa tutkimusta (Silverman & Ennis 2003). Liikunnanopettajakoulutusta on kehitetty koko sen olemassaolon ajan antamaan mahdollisimman hyvät teoreettiset ja käytännölliset valmiudet liikunta-alan opetusja koulutustehtäviin. Koulutus huomioi ihmisen elämän kaaren varhaislapsuudesta vanhuuteen. Näin ollen opettajuuteen kehittyminen on voitu aloittaa jo ainelaitoksella heti opintojen alusta lähtien. Niitä ovat esimerkiksi oppimisen ohjaamisen teoriat ja didaktiikka, kehitysja kasvatuspsykologian keskeiset alueet sekä kouluyhteisö ja yhteiskunta. Nämä osa-alueet ovat osittain päällekkäisiä ja sisältyvät siten myös opettajankoulutukseen. Valmistuvat liikunnanopettajat saavat siis valmiudet kaikenikäisten kansalaisten liikuttamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Koulutuksessa on katsottu tarpeelliseksi tehostaa opiskelijoiden orientoitumista opettajan asiantuntijuuteen eli opettajuuteen. Liikunnanopettajakoulutus on poikennut perinteisestä suomalaisesta aineenopettajakoulutusmallista, sillä opiskelijat on valittu suoraan opettajankoulutukseen. Valtakunnalliset säädökset ja kehittämissuunnitelmat LI IKUNTA & TIEDE 3/2005 7. Opettajan työ ei ole staattista valmiiden mallien soveltamista. Opettajalta voidaan myös edellyttää valmiutta muuttaa omaa toimintaansa saatujen havaintojen ja kokemusten perusteella. Opettajankoulutuksen tutkimusopintojen keskeinen tehtävä on ohjata opettajat näkemään oman työnsä jatkuvasti muuttuvana kenttänä, jota on seurattava avoimesti ja kriittisesti. Viime aikoina erityistä huomiota on kiinnitetty teorian ja käytännön yhteen liittämiseen sekä valmiuteen kohdata muuttuva opetusympäristö ja liikuntakulttuuri
Kyseessä on erityisesti opettajuuteen liittyvien opintojen ohjausjärjestelmä. Sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kokemukset ovat olleet myönteisiä. Opettajatuutoroinnin avulla pyritään myös yhdessä opiskelijan kanssa kehittämään opiskelun suunnitelmallisuutta ja integroimaan eri opintojaksojen sisältöjä toisiinsa. Seuraava harjoitteluviikko on järjestetty toisena opiskeluvuonna. Tärkeintä on kuitenkin se, että opiskelijat omaksuvat oppilaslähtöisen ajattelutavan, jossa painotetaan muun muassa oppilaan omaa aktiivisuutta, toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta (Hirvensalo, Heikinaro-Johansson&: Huovinen 2003). 8 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 antavat liikunnanopetukseen, opetussuunnitelmaan ja opetustapahtumaan valmiita normeja, joiden ymmärtäminen, omaksuminen ja soveltaminen edellyttävät keskustelua ja pohdintaa. Opetuksen ja opetussuunnitelmien tutkiminen auttaa opiskelijaa tekemään johtopäätöksiä ja löytämään yleisiä toimivia periaatteita. Oppilaslähtöinen ajattelu ohjaa suunnittelua Liikuntapedagogiset opinnot alkavat liikunnanopettajakoulutuksessa ensimmäisenä lukukautena. Tulevat liikunnanopettajat oppivat Tervon johdolla analysoimaan omia telinevoimisteluja kehonhallintataitojaan sekä rakentamaan monipuolisia opiskeluympäristöjä. Ensimmäiset opettajatuutorointiin osallistuneet opiskelijat ovat jo valmistuneet ja siirtyneet työelämään. Opetus-oppimistapahtumien analysoinnin apuna on Heikinaro-Johanssonin ja Palomäen kehittämä tietokonepohjainen liikunnanopetuksen tarkkailuja analysointisysteemi (LOTAS). Lehtori Erkki Tervon kehittämä voimistelujärjestelmä "onnistumisen ydinkohdat" on erinomainen esimerkki liikunnanopetukseen soveltuvasta kokonaisvaltaisen oppimisen mallista. Se on antanut heille hyvän kuvan liikunnanopettajan työstä sekä tarjonnut eväitä myös oman opettajuuden kehittymiseen (Palomäki, Heikinaro-Johansson &: Hirvensalo 2005). Opiskelijan analyyttistä reflektointikykyä oman opetuksen suhteen pyritään edistämään tutkiva opettajuus -opinnoissa, joissa opiskelijat oppivat analysoimaan opetus-oppimistapahtumaa ja omaa opetuskäyttäytymistään liikunnanopetustilanteessa erilaisten observointijärjestelmien avulla. Ne koostuvat luennoista, seminaareista ja kouluharjoittelusta. Myös oppilaan kohtaamisen taitoja opettajan vuorovaikutustaitoja painotetaan jo tällöin. ryhmäohjauksen avulla. Liikuntatieteiden laitoksella pidetään tärkeänä virikkeisen ympäristön luomista tällaiseen tutkivaan oppimisprosessiin. Opiskelijat saavat opetussuunnitelmaopinnoissaan tietoa yhteiskunnasta, koulusta, opetussuunnitelmista sekä tietoa opetuksen arvoperustasta ja tavoitteellisuudesta. Opetussuunnittelussa opiskelijat perehtyvät opetussuunnitelmien laatimiseen ja arviointiin. Opiskelijat puolestaan ovat 1. Liikuntatieteiden laitoksen, liikuntakasvatuksen yksikön henkilökunnan joukosta valitaan vuosittain neljä ryhmäohjaajaa, jotka toimivat oman opiskelijaryhmänsä tuutoreina koko koulutuksen ajan. Tuutoroinnin avulla pyritään ensisijaisesti edistämään opiskelijoiden reflektoivaa ja tutkivaa opettajuuteen kasvua. Liikuntapedagogiikan opintoihin kuuluu keskeisenä osana ainedidaktiikan opinnot, joissa opitaan muun muassa eri liikuntamuotojen perusteet ja yhteydet opettamiseen. Keväällä 2005, ryhmäohjausjärjestelmässä on mukana yhteensä 21 henkilökunnan jäsentä assistenteista professoreihin sekä kaikki liikuntapedagogiikan pääaineopiskelijat ensimmäisestä viidenteen vuosikurssiin. Ensimmäisenä vuotena opiskelijat ovat kouluharjoittelussa viikon. Opiskelijat ovat kokeneet kouluharjoittelun erittäin myönteisenä. kysymyksiä miten opettajaksi kasvua voidaan tukea koulutuksen avulla, minkälainen on liikunnan opetus-oppimistapahtuma, minkälaista on opettajan ja oppilaiden toiminta liikuntatunneilla, tai miten erilaisia opetusmalleja toteutetaan liikuntatunneilla. Ohjausprosessi aloitetaan jo ennen varsinaisten opintojen alkua. Positiivisena on koettu myös mahdollisuus seurata opiskelijan ammatillista kehittymistä liikunnanopiskelijasta liikunnanopettajaksi. Opettajankoulutustutkimuksessa käsitellään mm. Lisäksi inkluusioajattelu on sisällytetty opintoihin; opintoihin on integroitu oppilaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatiminen oppilaalle, jolla on liikunnassa erityistä tuen tarvetta (Huovinen &: Heikinaro-] ohansson 2003). Tuutorointi opettajuuteen kasvun tukena Opettajuuteen kasvua tuetaan opettajatuutoroinnin eli ns. Opetuksen lähtökohtana on sellaisen opiskeluympäristön luominen, jossa jokainen oppilas ikään, kokoon tai terveydentilaan katsomatta onnistuu (Tervo &: Pehkonen 2003). Siihen ohjataan yhteisissä pienryhmätapaamisissa sekä henkilökohtaisissa ohjauskeskusteluissa. Kullakin opettajatutorilla on ryhmässään 6-10 opiskelijaa. Tätä yhteistyötä varten liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan, opettajankoulutuslaitoksen ja normaalikoulun kesken on perustettu työryhmä, joka on toiminut säännöllisesti vuodesta 1999 alkaen. Liikunnan aineenopettajamallissa monet kurssit on suunniteltu niin, että ne jatkuvat opettajan pedagogisina opintoina opettajankoulutuslaitoksen puolella. Opettajatuutorit ovat kokeneet myönteisenä sen, että jokaisen ammattitaitoon on luotettu ja opettajatuutori on voinut suunnitella ohjauksen itsenäisesti. Opettajien odotetaan tulevaisuudessa kehittävän koulua kokonaisvaltaisesti, ei vain omaa oppiainettaan
The Finnish success in PISA -And some reasons behind it. 2001 Yhteisöllisyys opettajuuden voimavarana. 2005. & Lumela, P. Jyväskylä: PS-kustannus, 187-218. 2003. OECD. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 9. Teoksessa R. Tavoitteena ajatteleva opettaja. Jakku-Sihvonen (toim.) Uudenlaisia maistereita. Teoksessa R. Reflective Physical Education Teacher Education (PETE): Teacher as a Reflective Practioner. Työssä olevat liikunnanopettajat ovat edelleen vailla systemaattista täydennyskoulutusohjelmaa. ln Proceedings of 11 Congreso Mundial de Ciencias de la Actividad Fisica y ei Deporte. Helsinki: WSOY. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta . Aito kohtaaminen ohjausharjoittelun ohjauksessa. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon. D. 3-7. 23-26. Tervo, E. 2003. (HeikinaroJohansson ym. Opettajan ammatillisen kehityksen tukemiseksi tarvitaan jatkokoulutusta. Helsinki: WSOY. Liikunnanopettaja on laaja-alainen ammattilainen, jonka toimii tulevaisuudessa useissa erilaisissa toimintaympäristöissä. Jyväskylä: Kirjapaino Oma. Tulevaisuudessa integroituja opintoja on tarkoitus pyrkiä lisäämään kaikissa liikunnan aineenopettajaopinnoissa. Champaign, IL: Human Kinetics. J. & Heikinaro-Johansson, P. PISA. & Ennis, C. Opettajatuutoroinnista on kertynyt paljon myönteistä palautetta. LÄHTEET Heikinaro-Johansson, P., Hirvensalo, M ., Huovinen, T. Liikunnan aineenopettajakoulutukselle asetetut tavoitteet ovat haasteellisia. Liikunnanopettaja ei ole enää liikuntataitojen ja tietojen jakaja, vaan ennen kaikkea laajaalainen hyvinvointiasiantuntija. Suomalainen opettajankoulutus valmiina jo pitkään eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen. Heikinaro-Johansson, T Huovinen & L. Education at glance. Liikunnanopettajien koulutuksen tavoitteena on valmistaa alansa hyvin hallitsevia, pedagogisesti taitavia, kasvatusvastuunsa tuntevia ja yhteistyöhön kykeneviä sekä omasta ammattitaidostaan huolehtivia yhteiskunnallisesti valveutuneita opettajia. Vahva perusta on täydennyskoulutukselle tarvetta Opettajuusopintojen integroiminen läpi opintojen on osoittautunut toimivaksi malliksi. 2001.) Tulevaisuudessa järjestelmän kehittäminen tarkoittaa ryhmäohjaajien osaamisen tukemista muun muassa koulutuksen avulla. 2003. 2003. Palomäki, S., Heikinaro-Johansson, P. Telinevoimistelu. Huovinen, T. Joensuu: Joensuun yliopistopaino. 2003. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Yhteiskunnallisen kehityksen myötä myös oppiainekseen eli liikuntaan liittyvät vaatimukset ovat kasvaneet. pitäneet tärkeänä sitä, että henkilökunnassa on tuttu henkilö, jonka kanssa on voinut keskustella erilaisista ajankohtaisista asioista, muun muassa urasuunnittelusta. 2003. Teoksessa R. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Välijärvi, J., Linnakylä, P., Kupari, P., Reinikainen, P. Ref. Liikunta & tiede, tutkimusartikkelit 2005 (arvioitavana) Silkelä, R. 130-138. Silverman, S. Jatkumon keskeinen osa on peruskoulutuksen jälkeinen työhöntuloon ohjaus, jossa tuore ammattilainen saa tukea omien voimavarojensa löytämisessä. Teoksessa P. Niiden toteutuminen edellyttää kaikkien opettajankouluttajien sitoutumista koulutuksen kehittämiseen. CD: Area 5. & Hirvensalo, M. Liikunnanopettaja 2/01, 34-37. Silverman & C. Niemi, H. Henkilökohtainen opetussuunnitelma liikuntaan. & Arffman, 1. 79-84. Ennis (eds.) Student learning in physical education. Enhancing learning: An lntroduction. Parhaimmillaan ryhmäohjaaja on auttanut opiskelijoita hahmottamaan koulutuksen sisältöjen yhteyksiä opintojen kokonaisuuteen ja työelämän vaatimuksiin. Krokfors, L. Ryhmäohjaajat tulevien liikunnanopettajien tukena liikunnanopettajakoulutuksessa. & Pehkonen, M. Granada, Spain, 12.15.11.2003. Hirvensalo, M., Heikinaro-Johansson, P. Liikunnanopettajaksi opiskelevien kokemuksia kouluharjoitteluviikosta ja koulujen liikunnanopetuksesta. 2003 . 2002. Liikuntakulttuurissa tapahtuvien nopeiden muutosten takia opettajaan kohdistuu myös alan kehitysja innovointityöhön sekä uuden tiedon välittämiseen liittyviä odotuksia. OECD indicators 2003. Teoksessa S.J. D. 2005. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Heikinaro-Johansson, T Huovinen & L. Tavoitteena on antaa valmiudet toimia liikunnanopettajana perusopetuksesta korkea-asteeseen samoin kuin muissa liikunta-alan asiantuntemusta edellyttävissä koulutusja opetustehtävissä. Opettajan myös odotetaan suunnittelevan erilaisia opiskeluympäristöjä ja osallistuvan koulun toimintakulttuurin kehittämiseen liikunnalliseksi. 245262. Teoksessa P. Joensuu: Joensuun yliopistopaino. & Huovinen, T. Kaikki tämä edellyttää opettajilta yhteistyötä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan kesken. Paris OECD
Koululiikunnalla on suuri vastuu ja herää kysymys, ovatko koululiikunnan toimintamahdollisuudet ja siihen kohdistetut odotukset järkevässä tasapainossa. Telama näkee perusteita niin eri tahojen voimien yhdistämiseen kuin valtakunnalliseen, koko nuoruuden kattavan liikuntakasvatusohjelman kehittämiseen. RISTO TE LAMA: Liikuntakasvatusta ei voi ulkoistaa Vaikka liikuntakulttuuri ja kasvatuksen toimintaympäristö muuttuvat, liikuntakasvatus on edelleen kasvatusta liikuntaan ja liikunnan avulla. Kasvatuksellakin on merkitystä. Liikuntakasvatuksesta puhuttaessa on tärkeää muistaa, että liikunta kuuluu lasten ja nuorten kehitykseen ja sillä on oma itseisarvonsa riippumatta sen ns. Koululiikunta on suosituimpia kouluaineita ja asenne siihen on myönteisempi kuin kouluun yleensä, muistutti liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Risto Telama XI Liikuntatieteen päivillä toukokuussa Lahdessa. Liikuntakasvatusohjelma neuvolasta armeijaan Telamaa arveluttaa nykyinen pitkälti kunnon kehityksen ja ylläpidon näkökulmasta käytävä "sykekeskeinen" ja kapea keskustelu liikunnan merkityksestä. Merkitys näyttää kasvaneen viime vuosikymmenien aikana. Artikkeli perustuu Risto Telaman XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon.. Nuorisourheilu osa liikuntakasvatusta Nuorisourheilu on merkittävä osa liikuntakasvatusta. 10 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 L iikunnalla sen eri muodoissa on merkittävä asema lasten ja nuorten vapaa-ajassa ja elämäntavassa. Myös systemaattisella liikuntakasvatuksella on vankka asema nuorten keskuudessa. Ellei koululiikunnan tuntimääriä saada lisättyä on vaihtoehtoisesti syytä harkita täsmäinterventiota liikuntaharrastuksen kannalta tärkeissä kehitysvaiheissa. Organisoidun urheilun, kuten muunkin liikunnan merkitys lapsille ja nuorille on ennen kaikkea siinä, että se on kivaa. Tuoreet tutkimustulokset kertovat, että kouluiän liikunta ja erityisesti pitempään kestävä säännöllinen liikunta ennustaa hyvin aikuisiän liikuntaa ja luo pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle. Liikuntakasvatuksessa on kyse oppimisesta ja oppiminen vaatii aikaa. kasvatuksellisista vaikutuksista. Koulu on ainut instituutio, joka koskettaa kaikkia kansalaisia ja jonka yhteiskunta voi velvoittaa toteuttamaan asettamiaan tavoitteita. Juuri sellaiset kasvatukselliset tekijät kuten yksilöllisyyden kunnioittaminen, reilun pelin suosiminen, yhteistyöhön kannustaminen ja osallistumismahdollisuuksien takaaminen varmistavat sen, että urheilu on kivaa ja että sillä on merkitystä nuorille. Kun vielä otetaan huomioon lisääntynyt tutkimustieto liikunnan merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille, on myös koululiikunnan tuntimäärien vakavalle uudelleen pohtimiselle Telaman mukaan perusteltuja edellytyksiä. Keskiasteella, jossa oman kunnon ja terveyden vaalimisen tiedot ja taidot tulisi nähdä yleissivistykseen kuuluvana ja ammatillisella puolella lisäksi osana ammattipätevyyttä, tilanne on vielä huonompi, sanoo Telama. Sellainen voisi Telaman mukaan olla esimerkiksi peruskoulun viidennelle luokalle ajoitettava koululiikunnan tehovuosi, jolloin keskityttäisiin liikuntataitojen opettamiseen ja viikkotuntimäärä nostettaisiin vähintäin viiteen. Tämä kasvatusvastuu on koululla. Peruskoulun tavoitteiden analyysi osoittaa, että liikunnan tuntimäärät ja tavoitteet eivät ole järkevässä suhteessa. Koulun liikuntatunteja ei myöskään voida korvata välituntiliikunnalla ellei se ole ohjattua ja koske kaikkia, muistuttaa professori Telama
Uusia koulutustarpeita syntyy, erityisesti hyvinvointialalle lisää, ja niihin on korkeakoulujen pystyttävä reagoimaan nopeasti. Pienessä maassa on tärkeä pitää kokonaisuus hallinnassa, jotta vältytään Ruotsin kaltaiselta liikunta-alan korkeakoulutuksen pirstaloitumiselta. Liikunta-alan kustannuskertoimet on saatettava rahoitusmalleissa kohdalleen ja Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan valtakunnallinen asema on tunnustettava selkeästi myös rahoituksessa. Liikuntatieteellisen koulutuksen perusrahoitus on tällä hetkellä vaikeuksissa. Uudet koulutusalat vaativat yliopistoilta nopeaa reagointia. Jo ensi syksynä Jyväskylän yliopistossa käynnistyy kaksi liikuntatieteellistä kansainvälistä maisteriohjelmaa: European Master of Science Programme in the Biology of Physical Activity ja Master of Sport Science and Management. Selkeään työnjakoon ja yhteistyöhön Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjako ja mahdolliset profiloitumiset on selvitettävä. Siellä liikuntakoulutusta annetaan jo 13 korkeakoulussa. Yleiseurooppalaisen liikkuvuuden nimissä ei pitäisi lähteä vaarantamaan Suomen yhtä keskeisintä kilpailuvalttia, korkeaa koulutustasoa. Liikuntatieteet on ilmiökeskeinen tutkimusalue, joka perustuu monien, hyvinkin erilaisten tieteenalojen pohjalle. LAURI LAAKSO: Liikunnan koulutus tuotteistuu ja kansainvälistyy Liikuntatieteen perinteiset koulutusalat säilyvät, mutta koulutusväylät monipuolistuvat ja koulutuksen sisällöt sekä rakenteet saavat uusia muotoja. Systemaattisen täydennyskoulutuksen kehittäminen on maassamme monella alalla, esimerkiksi opettajankoulutuksessa, vielä "lapsenkengissä". Koulutus kansainvälistyy voimakkaasti. Liikuntatieteellisellä alalla on ollut suhteellisesti tarkastellen varsin runsaasti opiskelijavaihtoa, ja se tulee entisestään lisääntymään. Peräänkuulutankin nyt kaikkia tämän puolueen jäseniä päätöksenteon kaikilla tasoilla ryhdistäytymään ja kantamaan erityistä huolta liikunnan asemasta koulutusjärjestelmässämme. Tässä ei ole kysymys itsekkäästä, oman aseman pönkittämisestä, vaan väestön hyvinvoinnin turvaamisesta ja sitä kautta myös suomalaisesta kansantaloudesta. Tästä syystä on samanaikaisesti sekä pidettävä huoli riittävän korkeatasoisesta perustieteellisestä koulutuksesta että osattava käyttää monitieteisen tutkimuksen edut nykyistä paremmin hyväksi. Perinteisten vaihtosopimusten lisäksi syntyy yliopistojen välisiä jointja double degree -tutkintoja. Ulkopuolisella hankerahoituksella joudutaan jopa paikkaamaan perusrahoitusta, mikä ei pitkällä tähtäyksellä voi olla tarkoituksenmukaista. "Liikuntaja urheilupuolue" on kuulemma eduskunnassakin yksi suurimmista puolueista. LAURI LAAKSO, LitT Professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon. Usein tällaiset koulutukset käynnistyvät hankerahoituksella ja tulevaisuudessa onkin erityisen tärkeätä pitää huolta hankeja perusrahoituksen, samoin kuin hankkeiden ja perustehtävien välisestä suhteesta. E linikäisen oppimisen periaate voimistuu, mikä asettaa lisääntyviä vaatimuksia aikuiskoulutukselle. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 11. Lähitulevaisuus tarjoaa myös mahdollisuuden korkeatasoisen suomalaisen liikunta-alan koulutuksen tuotteistamiselle ja myymiselle kansainvälisille markkinoille. Monissa Euroopan maissa koulutustaso ja ammattien kelpoisuusvaatimukset ovat Suomea alhaisemmat, liikuntatieteelliselläkin alalla
12 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Teksti: MARTTI SILVENNOINEN, kuva: ANTERO AALTONEN LIIKU NTAPEDAGOGIIKAN MONTA MAAILMAA: Kohti pehmeää • • emp1r1aa ja päinvastoin Kun puhumme jostakin tutkimustai tieteenalasta, odotamme yleensä kohtuullisen täsmällisiä määritelmiä tai määritteitä siitä, mistä on kyse. Mutta miten kauas liikunnasta ja liikuntaharrastuksista voidaan mennä, jotta silti voitaisiin puhua liikuntapedagogiikasta; inhimilliseen liikkeeseen, sen esikielellisiin ja esireflektiivisiin alkujuuriin, ellei peräti keskittymisja rentoutumisharjoituksiin, näkyvän liikkeen ja varsinaisen liikunnan pysähtymiseen saakka. Jos liikuntapedagogiikkaa opetusja tutkimuskohteena tarkastellaan tällaisella skaalalla, voimme sanoa liikkuvamme, sananmukaisesti, varsin laajalla taitamisen, tietämisen ja ruumiillisten kokemusten kentällä. 1 No, siinä on työsarkaa yllin kyllin. Juuri tähän laajennukseen tiivistyy itselleni tärkeä tiedollinen ja metodinen leikkauspiste; deduktiivisen ja induktiivisen päättelyja etenemistavan erilaisuus. E ntäpä kun kyseessä on liikuntapedagogiikka, jossa liikunta-sanaan yhdistyvät vanhat kreikankielestä lähtöisin olevat kasvatustaitoa (pedagogia/paidagögi'ä) kuin myös kasvatustiedettä (pedagogiikka/paidagögike') kuvaavat merkitykset eli arkikielessä käytäntö ja teoria. Perinteinen liikuntapedagogiikka keskittyy mielestäni lasten ja nuorten liikunnanopetukseen ja sen tutkimukseen paitsi oppivelvollisuuskoulussa myös muissa oppilaitoksissa sekä koko väestön urheiluja liikuntaharrastusten laadun, määrän ja vaikutusten selvittämiseen. Se, että ne ovat tietämisen tavaltaan. Eikä siinä mitään, mikäli määrittelyt kuvaavat ymmärrettävästi kohteensa yksitai moni-ilmeisyyttä
Baudrillard, ks. On ainakin se, että kummatkin matkat ovat mahdollisia ja siksi todellisia. Leikillä saattaa olla sovitut ja tiukatkin säännöt, mutta ketään ei silti suvaita sanelemaan ulkopuolelta, miten pitää leikkiä, puhumattakaan siitä, kuka leikkii parhaiten. Onkin hyvä pohtia sitä, miltä liikuntapedagogiikan maailma näyttää ylhäältä käsin; millaisina instituutioina, millaisina fyysisinä, sosiaalisina tiloina ja rakenteina. Toiminta ja tekeminen ja niiden mukana kehittyvä taitaminen ovat olleet haparoivan pohdinnan kohteina, koska niissä on ollut vaikea nimetä universaalia tekijää: 'subjekti' ei abstrahoituna ole koskaan toiminut, tehnyt tai harjaantunut vaan ollut nimensä mukaan vain alustana jollekin, jota kaikki tai kuka tahansa on tehnyt. Holvas 2002, Pyhtilä 2005) ja kulutuskulttuuriin liki kaikkia elämänaloja, myös urheilua myöten. Monet tutkimukset nojautuvat juuri tähän lähtökohtaan. Deduktiivisen metodin kautta voimme saada yleispätevää tietoa siitä, miten asiat ovat. Vai voisiko kyseessä olla niin katseen kuin liikkeenkin erilainen suunta, ihan konkreettisesti: ylhäältä alas ja päinvastoin. Ne ovat olemukseltaan yhdessä sovittuja, yhdessäoloon sitovia, mutta jättävät aina myös tilaa metamorfooseille, muodonmuutoksille. Kun deduktiivinen metodi vertauskuvallisesti auttaa meitä löytämään metsästä myös yksittäisiä puuryppäitä, niin induktiivinen ajattelu ohjaa kulkuamme toisistaan erottuvien puiden joukosta kohti jonkinlaista metsämaisemaa. Voimme esimerkiksi selvittää sitä, miten suomalaiset ovat näkyvillä nykyisessä liikuntakulttuurissa; koululiikunnassa, liikunnan vapaa-ajan harrastuksissa, lapsi-, nuorisoja huippu-urheilussa. Tällainen tutkimustieto on luonteeltaan 'olemistietoa' (vrt. Toisaalta se voi olla rohkaisua kriittiseen, itsenäiseen, itsenäistävään, luovaan ajatteluun ja toimintaan, jonka perusta rakentuisi jo kasvattajien ja opettajien koulutuksessa. Olemistietoa ja tekemistietoa. Tästä ajatuksesta kirjoittaa Juha Varta (2004) ja toteaa, että "yleispätevän rinnalla ainutlaatuinen ja yksittäinen ovat pedagogiikan koko 1900-luvun toteutuksessa olleet epäilyttävästi todellisia ja epäilyttävästi päteviä. Tällainen olemassa olevien asioiden perääminen on yleistävin tietoa koskeva kysymys. Leikit ovat pitkälti seremoniallisia ja hyötyajattelun kannalta (esim. Tehdään toinenkin matka... Jos venytämme jo tiedetyn, jo annetun sekä eivalmiin, vasta tulossa olevan välistä jännitettä ääripäihinsä asti, törmäämme toisessa päässä nykyiseen spektaakkeliyhteiskuntaan (mm. Deduktiivinen ja siitä määrittyvä tieteellinen ajattelumetodi rinnastuvat sellaiseen, mikä on yleistä, universaalia ja kategorista. Miten pitää olla ja miten voisi. Ensimmäisellä matkalla meille näyttäytyvä maailma on tavallaan itsestään selvyys jo tiedetty, jo annettu. Onko näillä kahdella mielikuvamatkalla jotakin yhteistä. suoritus, tulos aikaansaannos) merkityksettömien sääntöjen noudattamista. Ja mitä meille voi avautua, jos mennään liikunnan 'alkukotiin', millaisia reitinvalintamahdollisuuksia. Se voi olla luonteeltaan kuin divisioonan marssikäsky: miten mennään ylhäältä alas eli yksityiskohtainen luettelo tavoitteista, tekemisistä ja arvioinneista. Ensimmäisen kuvauksen ajattelua ja toimintaa voisi luonnehtia "miten pitää olla" -modaliteettina, kun taas jälkimmäinen suhteutuisi paremmin "miten voisi olla" -modaliteettiin. Onko myös niin, että niitä ei oikein selvästi tunnu erottelevan muu kuin se, että ensimmäiselle matkalle osallistujat ovat tekemisissä enemmän urheilullisten ja liikunnallisten juttujen kanssa ja ovat myös enemmän aikuisten oloisia. Kasvatuksen alueella tällainen ajattelu on vastakkain asettelua vallassa olevien ja määräämään pyrkivien käsitysten kanssa, joilla arvokas tieto on ymmärretty. Katselemme lasten leikkiä puistossa, pihalla, rappukäytävässä, näemme, miten kävelemään opetteleva lapsi ottaa lattialla haparoivia askeleitaan kädet sivulle levitettyinä, ihmettelemme, mistä ja miksi putkahtavat aika-ajoin esiin nuorten uudet ja oudonlaiset liikkeet ja liikkumisen tavat, kuten 'skeittarit', 'breikkarit', 'surffarit' 'snoukkarit', 'parkouraajat' kyllästymme pelaamaan jalkapalloa suorakaiteen muotoisella kentällä ja menemme jatkamaan peliä lähellä olevaan mäntymetsään ... Jälkimmäinen luo jotakin uutta tai muuntelee vanhaa. Katselemme televisiosta jääkiekko-ottelua, seuraamme opettajina oppilaiden touhuja liikuntatunnin koripallopelissä, järjestämme merkkipäivillämme omille ja tuttavien lapsille sulkapallokisat, otamme vaarin liikakiloistamme luettuamme varoittavan lehtiartikkelin ja suuntaamme kulkumme seuraavana päivänä kuntosalille, ajattelemme isinä ja äiteinä urheilun ja liikunnan kasvattavia vaikutuksia, kävelemme sauvojen kanssa tai ilman pari, kolme kertaa viikossa muutaman kilometrin mittaisen kuntolenkin, osallistumme viimeistä huutoa olevaan trendijuttuun, elämysliikuntaseikkailuretkeen, jollakin Intian valtameren saarella ... Viimeksi mainitusta käy hyvänä esimerkkinä ikivanha leikki, jossa voidaan jäljitellä jo keksittyä tai olla välillä ihan toisin. Tieto on tällaisessa perinteessä LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 13. theoria, Being, ks. ja metodiltaan erilaisia, joskus jopa toisilleen vastakkaisia, ei kuitenkaan merkitse toisen hylkäämistä toisen vuoksi. Toisessa päässä voimme edelleen olla kasvotusten henkilökohtaisen, kokemuksellisen, jopa ei-kielellisen ja esireflektiivisen ruumiillisuuden kanssa. Tehdäänpä arkinen ajatusmatka... Volanen 2004). Paikalleen jumiutuneena olemistieto toistaa 'oikein tehtyä' ja varmentaa jo aiemmin tutkittua, mutta kriittisimmillään perää omia asettamuksiaan, miettii kielen merkitystä todellisuuden rakentumisessa ja epäilee käytettyjen käsitteiden ja metodien viattomuutta. Käytännön liikuntakasvatuksessa, kouluissa ja muilla tahoilla, kaikkein selkein deduktiomalli on opetussuunnitelma. Voimme myös selittää, mitä erilaiset liikuntapedagogiset opetustavat, teoriat ja käsitteet ilmaisevat ja millaista tietoa saamme niiden varaan nojautuvista empiirisistä havainnoista; kuvailevaa, yhteyksiä ja kausaalisuuksia osoittavaa, hypoteeseja testaavaa
(vrt. Mikäli tutkimustulokset osoittaisivat, että koululaisista kaikkein vähiten lukiolaiset ovat kiinnostuneita koululiikunnasta, ryhdyttäisiin toki miettimään sitä, mitä tälle asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä yhtään mitään. praxis, Doing, Volanen 2004). engl. 3 Voisikin ajatella, että tällainen inhimillinen taito sen syvimmässä merkityksessään (Making, craft) on tekijän ja kokijan kannalta paljon rikkaampi ja konkreettisempi kuin pelkkä teoreettinen tieto tai jo opittua toistava tekeminen (vrt. Induktio tuottaa näin ajateltuna erilaisuuksista koostuvan yhteyden ja yhteisöllisyyden. tarkoittanut lähes tunnistamattomaksi muuttunutta esinetai tosiasia-todellisuuteen kuuluvaa attribuuttia, positiivista mielikuvaa, jonka kaikki ovat voineet jakaa keskenään." 2 Olemistiedon pohjalta voimme esittää uusia kysymyksiä, kuten esimerkiksi: Miten asiat ovat silloin, kun ne ovat hyvin. Kauniisti tekeminen kokemuksena on siten paljon enemmän kuin kaunis. Tällöin kyse ei enää ole sellaisesta tekemistiedosta, jolla pyritään ratkaisemaan jokin askarruttava asiantila (esim. theoria/Being, praxis/Doing), koska silloin tulevat vahvimmin ja samanaikaisesti esiin tekijä, luonto (havaintoja materiamaailma), merkitys ja kokemus. Tällaisessa tienhaarassa voivat mielestäni deduktiivinen ja induktiivinen ajattelu hyvin kohdata toisensa ja tuottaa parhaimmillaan toimenpiteitä, joilla on perusteltu ja uskottava eettinen perusta. (vrt. Fundamentaalinen induktio, jos niin haluaisi asian ilmaista, on "maailmaan avautuminen" ruumiillisuus joka on aina suhteessa tilaan, aikaan, toisiin ja itseen (Merleau-Ponty 1962). craft). Tällaista tekemiseen orientoitumista voisi mielestäni nimittää 'liikuntapedagogiikan käsityötaidoksi', joka ei ole luonteeltaan jo opittua; tekijöitään luokittelevaa ja osaamiseltaan erottelevaa (vrt. Olisiko syytä panna pystyyn erillisiä koulukampanjoita, lisätä alistusta mediassa, ottaa asia huomioon opettajakoulutuksessa tai yksinkertaisesti lisätä liikuntatuntien määrää. Ehdotetut toimenpiteet saattavat olla kestämättömiä, elleivät ne avaa riittävän monipuolisesti ihmisten kokemusja elämismaailmaa. Jos lisäksi todettaisiin, että lukiolaiset viihtyvät koulussa ylimalkaan muita huonommin, ei ongelma olisikaan enää muutaman liikunta unnin varassa. Samalla on kyse siitä, miten paljon annetaan tilaa erilaisille opettamisen taidoille ja erilaiselle tutkimustiedolle, keskusteluille ja yhteistyölle toisten tieteenalojen kanssa. liikuntatuntien li14 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 sääminen) vaan tiedosta, joka tuottaa itse tekemisen prosessissa tekijöilleen mielihyvää, koskettaa heitä henkilökohtaisesti ja aistimellis-esteettisesti. Sen lähtökohtana on ei-vielä-osattu ja ei-annettu; mahdollisuus monenlaisiin toimintoihin ja kokeiluihin. Induktiivistn näkökulman kautta liikunnalle ja liikuntakasvatukselle voi avautua liki rajattomat mahdollisuudet matkoihin, joilla oma esiymmärrys muuttuu sellaiseksi tiedoksi ja taidoksi, joka 'poissaolevuudestaan' nousee havahduttavaksi ja henkilökohtaiseksi elämykseksi: minä tein sen/me teimme sen kauniisti! "Kauniisti" on paitsi ilmaus, myös sisäinen kokemus erityisesti. skill) vaan 'vasta aloitettavaa'; yhdessä tehtävää ja koettavaa (vrt. engl. Lähtökohtana ei vielä osattu ja ei annettu. Mielestäni tämä seikka tarjoaa liikuntapedagogiikalle, liikuntakasvatukselle ja sen tutkimukselle kiistämättömän tärkeän ihmistieteen havaintomaailman. poiesis, Making, emt.). Kolmas tiedollinen ja metodinen prinsiippi nouseekin sitten vahvasti esiin alhaalta ylöspäin, ja sen yhteyteen voisi liittää kysymyksen: Miten asiat saadaan aikaan mahdollisimman kauniisti. Tällaista kysymisen tapaa voisi pitää luonteeltaan eettisenä, ja silloin siirrytään olemistiedosta 'tekemistietoon'. Mielestäni tärkeä periaate on se, ettei olemistiedosta voi suoraan päätellä tekemistietoa
Tampere: Vastapaino. Tiede & Edistys 2002,(27), 3, 219-240. 4 Voisimme myös miettiä sellaista dialogisuuden perusajatusta, ettei tietomme perusolemukseltaan sijaitse kenessäkään yksilössä tai hänen ulkoisessa ympäristössään vaan näiden välisissä suhteissa (esim. Vapauttava ja tallentava kasvatus. 11996) Cultural psychology: a once and future discipline. 3) "Maailma ei ole valmiina, ei edes ideana, vaan sen luonne on sen jatkuvassa ilmaantumisessa, joka on riippuvaista toiminnasta, tekemisestä, maailmassa olemisesta" (Varto 2004). Vantaa: LIKE. (2002). LÄHTEET Arendt, H. Sen sijaan tallentavassa kasvatuksessa maailma ja käsityksemme siitä lokeroidaan, määritellään ja jäädytetään, jotta ne voitaisiin ajasta toiseen säilyttää sellaisina kuin miltä ne näyttävät olevan. Cole 1996). 4) Filosofi Hannah Arendt (2002, 16) on sanonut, että ihmisenä oleminen on enemmän kuin ne ehdot, joiden varassa elämä on annettu ihmiselle. (2004) Kasvatus taitoon avain yksittäiseen. Parnasso 7/1985 Cole, M. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 15. Se on syvälle ruumiillistuvaa, ihon alle menevää "kaiken kaikkiaan sellaista, joka kuuluisi niiden asiain joukkoon, jotka jäisivät jäljelle, jos olisi lueteltu pois kaikki muu mikä on" (Bloch 1985, 422). Holvas, J. Jos yleisellä tasolla miten asiat ovat kohtaan teoreettisten lähtökohtieni varmennuksia, täsmennyksiä tai täydellisiä romahduksia, mikä usein on kaikkein mielenkiintoisinta, voin alhaalta edeten ja anekdoottimaisen otteen kautta saada tietoa siitä, miten ja miksi henkilökohtainen tulee merkitykselliseksi ja miten se kohtaa fyysisen ja sosiaalisen. (2005) Kansainväliset situationistit spektaakkelin kritiikki. Taide. Se, millaiseksi luomme maailmasuhteessamme omaa olemistamme, identiteettiämme, riippuu mielestäni syvästi siitä; mitkä asiat, tiedot ja taidot saavat tulla, sananmukaisesti, ihon alle, mitkä taas haluamme pitää itsestämme matkan päässä, etäännytettyinä tai vieraina, niiden olemassaoloa silti kieltämättä. (2004) Tosi, hyvä ja kaunis taitamisen metodologiassa. Teoksessa H. Teoksessa M. Kotila & A. Bloch, E. Tältä kannalta itseämme ja ulkoista maailmaa lähestyessämme, vaikka sitten liikuntaja urheiluasioiden kautta, onkin mielenkiintoista aika ajoin pohtia sitä, missä määrin tiedämme näkemästämme ja missä määrin näemme tietämästämme. Cambridge: The Belknap Press of Harvard University Press. Voiko syntyä 'hyviä synteesejä' deduktiivisen ja induktiivisen välille. Kohtalo radikaalina sidoksena. Ihmisenä olemisen ehdot. (esim. Brasilialainen tunnettu kriittinen pedagogi Paula Freire (2005) toteaa vasta nyt suomennetussa läpimurtoteoksessaan "Sorrettujen pedagogiikka", että kasvatuksella kaksi puolta; vapauttava ja tallentava. Volanen, M . Olisiko tässä ripaus paitsi itsensä ja myös ympäristönsä lukutaitoa. Mielestäni, opettajan tulee sivistyä molempiin suuntiin; toisaalta oman työnsä teoreettiseen ymmärrykseen ja toisaalta teoreettisten olettamustensa toimivuuden kokeiluun. YLÄVIITTEET 1) Liikuntakasvatuksen ja -pedagogiikan korkeimmalla taholla eli Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa ja eritoten liikuntakasvatuksen laitoksella on niin kauan kuin itse muistan puhuttu teoria-aineista ja käytännön aineista, käytännön lehtoreista ja teoriaopettajista. Tampere: Vastapaino. Olisiko dialogisuuden yksi keskeinen kysymys suomalaisille liikuntatieteen tutkijoille vaikkapa, miten ihmistieteellisesti orientoitunut kohtaa esimerkiksi biolääketieteelliset tiedonintressit ja miten ja mistä luonnontieteilijä löytää kokevan subjektin. Pringle, R. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 17-36. (1985) Jälkiä. Hyvien synteesien mahdollisuus. MARTTI SILVENNOINEN, LitT Professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: martti.silvennoinen@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon. Mutanen (toim.) Tutkiva ja kehittävä ammatti korkeakoulu . Tutkijana ja opettajana voin pyrkiä selvittämään, miten jokin kehittelemäni tai muualta lainaamani mittari tai opetuskokeilu toimii valitsemassani kohdejoukossa ja mitä tuloksia se yleisten lähtökohtaolettamustensa tai hypoteesiensa perusteella voi minulle antaa. (2003) Tästä jonnekin muualle. Kasvatus. Miksei voisi. Varta, J. Pringle 2000). (2002) Vita activa. (1962) Phenomenology of perception (1945, käännös Colin Smith). Voin myös pohtia sitä, miten paljon tutkimustai kokeiluasetelmani erkaannuttaa ihmisiä heidän autenttisista toimintaympäristöistään ja sitä, mitä seikkoja asetelmani alleviivaa ongelmallisiksi: lapsia, nuoria, aikuisia, ohjaajia, opettajia vai erilaisia toimintaympäristöjä. Tämän taittovirheen toivoisi kyllä jo viimeinkin loppuvan. London . Tampere: Tampere University Press. 2) "Deduktiivisessa metodissa korostuu teknologinen ajattelutapa, joka nojautuu sellaisiin teoreettisiin päättelyihin ja teorioihin, jotka ajatellaan voitavan tehdä ilman ihmisen kokemuksellisuutta (ruumiillista maailmasuhdetta) ikään kuin 'idealisoitujen kokemusten' eli paljolti matemaattis-tilastollisten ajatuskokeiden kautta" (Varto 2003, 93). Edellisen perustana on dialogisuus, jossa minulle toinen ei ole 'se' eivätkä toiset 'niitä', vaan yksilöitä, joissa piilee minun 'toinen minä'. Taajamo (toim) Suunnistuksia. Helsinki: Edita, 231-241. Varta, J. Mielestäni pohjimmiltaan on kyse siitä, syntyykö dialogisuutta tutkijoiden ja opettajien välille. Jos taas lähden tutkijana ja opettajana kulkemaan 'alhaalta ylös', päädyn väistämättä tiedon ja tutkimuksen kaikkein herkimpään empiriaan, ihmisten elämismaailmaan; henkilökohtaisiin kokemuksiin ja niiden välittymiseen kielen, tarinoiden ja kertomusten tai muiden ilmaisutapojen kautta. (2000) Physical education, positivism, and optimistic claims from achievement goal theorists, Ouest (52), 18-31 Pyhtilä, M. esteettisenä kielija mielikuvana. Tiede. V. Jean Baudrillard ja kääntyminen pois kapitalismista. Freire, Paula (2005) Sorrettujen pedagogiikka. Merleau-Ponty, M
Ihan sitä ei saatu mitä haettiin, mutta kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma sopii myös meidän tavoitteisiimme yhdistystoiminnan edellytysten parantamiseksi. Osa työryhmän lukuisista ehdotuksista on toteutettukin, mutta isoja kysymyksiä jäi vielä selvittämättä, kertoo SLU:n edunvalvonnasta vastaava yhteysjohtaja Kerstin Ekman. Nyt kansalaisvaikuttamista pyritään edistämään hallituksen politiikkaohjelmalla. Vaikka julkinen valta ei voi muuttua kansalaistoiminnaksi, se voi luoda sille edellytyksiä. Viime vuosina järjestäytynyt toiminta on kuitenkin menettänyt vetovoimaansa. Kansalaisvaiku ttamisen po li tiikkao h j elma edistää aktiivista kansalaisuutta, kansalaisyhteiskunnan. Kiinnostus yhdistystoimintaan, niin urheiluseuroihin kuin poliittisiin puolueisiinkin on laimentunut, eivätkä vaalitkaan enää saa suomalaisia liikkeelle entiseen malliin. Liikunta on kuitenkin maan suurin kansanliike, Ekman toteaa. Muut kolme on omistettu työllisyydelle, yrittäjyydelle ja tietoyhteiskunnalle. Koska huoli kansalaisaktiivisuuden edellytyksistä oli noussut esille myös taiteen ja nuorisotoiminnan piirissä, hallitusohjelmassa asiaa lähestyttiin laveammalla otteella. Urheiluliikkeen edustajat olivat vaikuttamassa myös nykyisen hallituksen ohjelmaan, johon sisältyvästä neljästä poikkihallinnollisesta politiikkaohjelmasta yksi on keskittynyt parantamaan kansalaisvaikuttamisen edellytyksiä. Kuva: Antero Aaltonen Aktiiviset toimijat luovat hyvinvoinnin 16 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Kansalaisaktiivisuus on vuosikymmeniä ollut tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. SLU:n aloitteesta opetusministeriö asetti jo pari vuotta sitten työryhmän selvittämään yhdistystoiminnan esteiden poistamista. K ansalaistoiminnasta huomattavan suuren osan muodostavat juuri liikuntaja urheiluseurat, joiden toimintaan liittyvät ongelmat on pantu merkille SLU:ssa jo pitkään
Nuoret eivät mielellään myöskään sitoudu vain yhteen toiminnan muotoon, vaan sukkuloivat niiden välillä, sanoo ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Aktiivisuus esimerkiksi harrastustoiminnassa luo pohjaa yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Aktiivinen äänestyskäyttäytymisen on pitkän "ehdollistumisen" tulos, ja se syntyy vaikkapa liikuntaseurojen kansalaistoiminnassa. Heikkalan mukaan vapaaehtoispanokselle vaaditaan nyt vastinetta ei vain kulukorvauksia tai muuta LIIKUNTA & TIEDE 312005 17. Osallistuminen luo hyvinvointia Osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen ovat keskeisesti esillä myös opetusministeriön strategiassa, ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetusministeriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan muistuttaa. Osallisuuden ideana on, että yksilö ja yhteiskunta voivat paremmin silloin, kun yksilö voi kokea kuuluvansa johonkin laajempaan sosiaaliseen viitekehykseen, kuten ryhmään, aatteeseen, virtuaaliseen verkostoon, josta hän saa elämälleen ja identiteetilleen "rakennuspuita". Kaivosojan mukaan osallistuminen on osallisuuden konkretisoitumaa, joka kuvaa sitä määrää ja intensiteettiä, jolla yksilö osallistuu konkreettisiin toimiin esimerkiksi yhdistyksessä ja jolla hän kokee saavansa elämäänsä hyvinvointia. Näissä hän voi toteuttaa itseään ja vaikuttaa omaa elämäänsä ja elämänpiiriään koskeviin asioihin. Toimikunnan puheenjohtajana toimii Kalevi Kivistö ja sihteerinä Kimmo Aaltonen opetusministeriöstä. Toimikunnan tehtäväksi on annettu tehdä selvitys julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan suhteesta sekä edistää kansalaisja järjestötoiminnan tutkimusta, kehittämistä ja koulutusta. Määrällisten muutosten rinnalla olennaisia muutoksia on juuri toiminnan laadussa, Heikkala huomauttaa. Sen työ on käynnistynyt loppukeväästä 2004 ja päättyy tämän vuoden lopussa. Sitä toteuttavat oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö ja valtioneuvoston kanslia. toimintaa, kansalaisten yhteiskunnallista vaikuttamista ja edustuksellisen demokratian toimivuutta. Tässä on otettava erityisesti huomioon järjestötoiminnan sukupolvenvaihdos, sillä suuri osa vastuunkantajista on lähellä eläkeikää, ja seuraavat ikäluokat ovat pienempiä. Aiemmin horisonttina oli koko seura, nykyisin tietty lajijaosto, joukkue, omat lapset tai lähipiiri. mukaan esimerkiksi liikuntaseurojen toiminnassa vapaaehtoisten määrä parina viime vuosikymmenenä hieman lisääntynyt tai pysynyt vähintääkin ennallaan. Toimikunta parantamaan osallistumisen edellytyksiä Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhtenä välineenä on Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunta. Toisin kuin yleisesti luullaan, on tutkimusten Varsinkaan nuoret eivät niinkään kiinnity yhdistykseen ja sen hallintoon, vaan osallistuvat mieluiten itse toimintaan. Vapaaehtoiset aktiivit kohdistavat panoksensa yhä rajatumpaan kohderyhmään tai tavoitteeseen. Vanhemmat luovat omille lapsilleen harrastamisen edellytyksiä, mutteivät jatka seuratoiminnassa enää myöhemmin. Se myös selvittää erityisesti nuorten uutta tapaa toimia ja järjestäytyä, sillä perinteinen yhdistystoiminta ei monille ole enää luontevin. Kansalaistoiminnan asiantuntijana opetusministeriössä ja kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnassa toimiva Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Juha Heihha!a näkeekin olennaisten muutosten olevan tapahtumassa juuri vapaaehtoistoiminnan laadussa. Aktiiviset ihmiset luovat hyvinvoinnin. Lisäksi toimikunnan tulee tehdä esityksiä kansalaisjärjestöjen säädöspohjan ajanmukaistamiseksi ja hallinnollisten toimintaedellytysten parantamiseksi. Meille kaikille on tärkeää nähdä, että aktiiviset ihmiset luovat hyvinvoinnin, hän toteaa
Samalla projektimaisuus, jopa lyhytjänteisyys, on yleistynyt sekä yhdistysten toiminnassa että niiden hallinnossa. Alatyöryhmien työn pohjalta järjestetään vuoden 2005 aikana kolme laajaa kansalaisfoorumia, joissa arvioidaan ja työstetään edelleen työryhmien ehdotuksia kansalaisvaikuttamisen kehittämiseksi. Perinteinen rekisteröity yhdistystyyppi saa haastajakseen uudenlaisia, löyhästi organisoituja, vapaamuotoisia toimintaryhmiä. -Kansalaisten oletetaan vapaaehtoisvoimin ottavan osaa kansallisiin talkoisiin, joissa edistetään kansanterveyttä, ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja tuetaan työllistymistä. SLU:n kiinnostus kohdistuu erityisesti yhdistystoiminnan edellytyksiin. Hän arvioi yleisten yhteiskunnallisten paineiden yhdistysja järjestötoimintaa kohtaan vielä kasvavan, jos julkinen sektori vetäytyy ainakin osasta totutuista julkisista palvelu tehtävistään ja jos markkinoilla toimivat yritykset keskittyvät lähinnä maksukykyisiin asiakkaisiin. Parhaillaan kehitellään myös kansalaistoiminnan vaikuttavuuden seurantaindikaattoreita. Kerstin Ekman rajaisi yhdistysten työnantajavelvoitteita ja jakaisi hallitusten jäsenten vastuita jaostoille tai toimihenkilöille. Kansalaistoiminnalle on yhä tilausta Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan tulee toimeksiannon mukaan myös kehittää kansalaisten vaikuttamistaitoja yhteistyössä vapaan sivistystyön kanssa sekä parantaa kansalaisjärjestöjen kansainvälisen toiminnan mahdollisuuksia Edelleen se selvittää kansalaisjärjestöjen roolia ja mahdollisuuksia osana lasten ja nuorten demokratiakasvatusta. Toisaalta yhdistyksellä on organisaationa edelleen kysyntää ja mahdollisuuksia. Säädöstyöryhmän työhön osallistunut Kerstin Ekman kertoo SLU:n kiinnostuksen kohdistuvan erityisesti yhdistystoiminnan edellytyksiin, ja sää. 18 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 materiaalista, vaan näyttöä siitä, että toiminnasta jää käteen jotain muistettavaa ja mainittavaa. Säädöstyöryhmällä visainen tehtävä Koska Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan tehtävä muodostui niin laajaksi, se päätyi asettamaan viisi alatyöryhmää: Kansalaisyhteiskuntapolitiikka, Kansalaisvaikuttaminen, Nuoret vaikuttajina, Kansainvälisyys ja globalisaatio sekä Säädösasiat. Nuoret eivät mielellään myöskään sitoudu vain yhteen toiminnan muotoon, vaan sukkuloivat niiden välillä, ylijohtaja Kaivosoja muistuttaa. Käytännössä tämä tarkoittaa järjestöjen toiminnan tukemista erityisavustuksin ja kohdennetuin kehittämisavustuksin. Yleishyödyllisyys ja pyyteettömyys ovat menneen ajan ideologiaa. Pitää siis olla uusia tulkintoja ja uusia tapoja luoda toiminnalle edellytyksiä, hän sanoo. Hän on myös vakuuttunut, että kansalaistoiminta on edelleen vetovoimaista eri muodoissaan, ja opetusministeriön tehtävänä on luoda sille edellytyksiä. Siksi liikuntajärjestöjen koulutushankkeiden avustaminen on ollut opetusministeriön kehittämisavustusten keskeisenä kohteena, hän lisää. Se luo pysyvyyttä ja jatkuvuutta projektimaiseen toimintaan ja tarjoaa kotipesän tekemisen tarpeilla ja toiminnan muodoille, Kaivosoja katsoo. Nykyisin ihmiset ovat kuluttajia, jotka kokeilevat uusia juttuja myös kansalaistoiminnassa. Kun kansalaistoiminta on muutoksessa, opetusministeriö kantaa huolta ennen kaikkea tämän toiminnan uudistumisesta ja elinvoimaisuuden varmistamisesta. Hän uskoo, että aikuisväestökin haluaa edelleen osallistua vapaaehtoistoimintaan, mutta aktiivisuus suuntautuu yhä enemmän ruohonjuuritasolle. Tuottamiensa selvitysten ja tutkimustoiminnan vauhdittamisen lisäksi Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnalta odotetaan konkreettisia esityksiä järjestötoiminnan säädöspohjan ajanmukaistamiseksi. Kansalaistoiminnalle on yhteiskunnallista kysyntää myös tulevaisuudessa, hän sanoo. Varsinkaan nuoret eivät niinkään kiinnity yhdistykseen ja sen hallintoon, vaan osallistuvat mieluiten itse toimintaan
Olisiko mahdollista määritellä alaraja työnantajavelvollisuuksille, kuten tulevassa eläkelaissa, hän kysyy. Ekman saa ajatukselleen tukea ministeriön Juha Heikkalalta, joka toisaalta muistuttaa julkista tukea saavan toiminnan valvonnan välttämättömyydestä. Yhdistyslaki tekee suuren eron näiden välillä. Esimerkiksi henkilötietolain vaatimuksia tai yhdistystyönantajan velvollisuuksia ei tunneta, vaikka ne vaikuttavat suoraan yhdistysten toimintaedellytyksiin. Nykysin työsuhde velvoitteineen syntyy heti pienestä palkkiosta. Ihmisillä on kuitenkin halua toimia ilman tiukkoja muotoja, hän sanoo. Hallinnon näkökulmasta ne ovat usein kysymysmerkki. SLU:n Kerstin Ekman toivoo säädöstyöryhmältä esityksiä muutoksiksi myös yhdistyksen työnantaYleishyödyllisyys ja pyyteettömyys ovat menneen ajan ideologiaa. Lisäksi hän ehdottaa, että säännöissä voitaisiin, jos niin halutaan, määritellä tiettyjä vastuita päätoimisille toiminnanjohtajille. Siihen tarvitaan palkattuja ammattilaisia, esimerkiksi urheiluseurassa voisi toimia palkattu seuraisännöitsijä, Heikkala ehdottaa. Ihmiset haluavat tehdä substanssia eli liikuntaa, mutta silti hallintoakin on hoidettava. Ekmanin mielestä yhdistystoiminnan helpottamiseksi olisi säädösten osalta aika mennä liberaalimpaan suuntaan ja luoda parempia toimintaedellytyksiä myös rekisteröimättömille yhdistyksille. Pitää siis olla uusia tulkintoja ja uusia tapoja luoda toiminnalle edellytyksiä, sanoo Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Juha Heikkala javelvoitteisiin. Olemme kokoontuneet suhteellisen paljon ja kuulleet monia asiantuntijoita ja viranomaisia. Ekman keventäisi hallitusvastuuta tuomalla tietyin perustein valitut jaokset yhdistyksen sääntöihin. döstyöryhmän sihteerinäkin toimii erityisasiantuntija Rainer Anttila SLU:sta. -Nuoret ovat vielä oma lukunsa. Lisäksi hän kaipaa avustuspolitiikkaan uutta painotusta, joka suosisi perustoimintaa projektien sijasta. Virkamiehet perustelevat kyllä hyvin olemassa olevan lainsäädännön, emmekä varmaankaan saa näihin lievennystä. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 19. Hän hahmottelee mallia, jossa yhdistysperusteista ydintä pyörittäisi pieni joukko ammattilaisia tai puoliammattilaisia, jotka mahdollistaisivat toiminnan muille, väljemmin sitoutuneille toimijoille. Viimeaikoina julkisuudessa käsitellyt kansalaistoiminnaksi nimitetyn rahankeruun epäselvyydet eivät lisää luottamusta tällaisiin liikkeisiin, hän muistuttaa. Hänen mukaansa tietämättömyys yhdistystoiminnan vaatimuksista on yllättävän yleistä. Kansalaistoiminta ei ole vain projekteja vaan jatkuvaa toimintaa, Ekman katsoo. Ammattilaisia yhdistysten hallintoon Toisaalta Heikkala näkee, että nykyisen järjestelmän rakenteita rakentaneet sukupolvet pyrkivät edelleen tarjoamaan uusille toimijoille valmiita malleja, jotka eivät heitä innosta. Vaatii rohkeutta antaa nuorille mahdollisuus rakentaa mallinsa itse. Jos tämä työ ei johtaisi tuloksiin, hyödyllistä on jo se että ryhmä jossa on mukana niin Raha-automaattiyhdistyksen RAY:n ja Veikkauksen edunsaajat kuin SAK ja puolueiden edustus, on pakotettu tutkailemaan muiden ongelmia, Ekman sanoo. Yksin liikunnassa ja urheilussa on kymmeniätuhansia ihmisiä, joita asia koskee. Siksi nyt pitäisi pohtia, voisiko vastuuta jakaa nykyistä enemmän yhdistyksen hallituksen, jaostojen ja päätoimisten henkilöiden kesken. On haaste tukea vapaamuotoisempaa liikettä. Liikunta esimerkiksi on tyypillisesti käytännönläheistä tekemistä. Nykyiset hallituksen jäsenen vastuut ovat niin painavat, ettei niihin tahdo saada enää toimijoita. Nykyisin ihmiset ovat kuluttajia, jotka kokeilevat uusia juttuja myös kansalaistoiminnassa
Luultavasti yhä vähemmän.. c.. Liikuntahyödykkeitä jaetaan niille, ei: joilla on halu ja kyky niitä ostaa. 20 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Kansalaistoimintakin markkinoistuu z w Markkinatalouden leviäminen liikuntasektorille koskee myös liikuntapalvelujen jakautumista. 't; Miten paljon ikääntyvä väki jaksaa ja viitsii tehdä vapaaehtoistyötä. 1n Vapaaehtoistyö kilpailee lukuisten muiden ajankäyttömuotojen kanssa