Myönnän, että tunnen tämän alan liikuntatutkimuskenttää huonosti, mutta minulla on tuntuma, että yksilöurheilussa tilanne on hiukan erilainen. Lieneekö jo käytössä jossain päin Suomea vai ottaako joku innokas urheiluseura tai muu toimija tilaisuudesta kiinni. Punaisten korttien ja pelikieltojen määrästä päätellen meno voi tosin olla välillä turhankin rajua ikääntyneemmille, jotka varmaan mielellään harrastaisivat oman ikäluokkansa kanssa. Voisiko lapsen liikunnallisuus ruokkia vanhemman innostusta liikunnan ottamiseksi osaksi päivittäisiä rutiineja. Pallo liiton alaisuudessa pyörii kyllä myös harrastesarjoja, joissa toki voivat pelata myös vähän varttuneemmat. Ehkä vaiheittainen paluu isolta kentältä takaisin lasten sarjojen 5 vastaan 5 peleihin ja pienemmille kentille antaisi paremmat mahdollisuudet jatkaa pidempään omanikäisten kanssa. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Mielessäni toki toivoin, että päivittäinen kuntotuokio tulisi heillä tehtyä edes sitten jossain muualla, mutta pahaa pelkään, että niin ei useimpien kohdalla käynyt. Joukkuelajien suhteen ongelmaksi voi tietysti tulla iän myötä vähenevät harrastajamäärät ja siten joukkueiden kasaamisen vaikeus, ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Vaikka yleensä on niin, että kysyntä luo tarjontaa, uskoisin, että esimerkiksi jalkapallon suhteen voisi löytyä enemmänkin innostusta harrastetasolla pelaamiseen, myös yli nelikymppisillä. Kannustava, kuljettava ja kustantava vanhempi tekee lapselle hyvän palveluksen, joka kantaa jopa pitkälle aikuisuuteen, kuten Kaisa Kasevan viimevuotisesta väitöskirjasta selviää (katso myös L&T 5/2017). Olen useamman vuoden kuljettanut lastani jalkapalloharrastuksen pariin. Ensin lähikentälle, sitten vähän kauemmaksi ja viime vuodet kuljetin jopa naapurikaupunkiin. Samanaikainen vanhempien jalkapalloryhmä pyörimään pienelle kentälle tai pieni hikilenkki usein kentänlaidalta lähtevälle pururadalle. Tiedän monta tapausta, jossa lapsen harrastus on tuonut myös vanhemman harrastuksen pariin, vaikka aikaisempaa lajitaustaa tai ylipäätään liikuntataustaa ei olisi ollutkaan. Muiden vanhempien toimintaa seuratessani panin kuitenkin merkille, että valitettavan harva vanhemmista käytti tätä tilaisuutta hyödykseen. Harmittelin hukattua tilaisuutta. Moni jäi seuraamaan lasten treenejä ja seisomaan, tai pahimmassa tapauksessa jopa istumaan, kentän laidalle. Voisi tuossa olla jonkinlaisen bisneksenteon paikkakin, vaikkapa juoksukoululle tai ”nyt lähtee läskit” -ryhmälle. Olen miettinyt, että tässä lienee yhtenä selittäjänä se, että yksilölajeissa harrastamista voi helpommin tehdä kukin omalla tasollaan. Otin tämän mahdollisuutena – pääsin itsekin liikkumaan uusiin ympäristöihin ja uusille reiteille. Samoin riittää myös harrastajia lapsissa ja nuorissa, ja heitä kuljettavia vanhempia. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Lehtikuva/Bockwoldt Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Mikä mainio tilaisuus kohdennetulle liikuntakampanjalle tilanteessa, jossa liikkumaan lähtemisen kynnys olisi luultavasti normaalia matalampi. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 2–3 / 2018 VANHEMPI, OTA MALLIA T iedetään hyvin, että vanhempien asenne liikuntaan vaikuttaa olennaisesti lasten liikunnallisuuden muodostumiseen. Kuten viime syksynä liikuntatieteen päivillä Peter Krustrupin puheesta kuulimme, tällaisella pelailulla voi olla arvaamattoman suuria ja kokonaisvaltaisia, kehoa ja mieltä hoitavia terveysvaikutuksia. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. Jalkapallo ja Suomessa erityisesti jääkiekko ovat lajeja, joissa penkkiurheilijoita riittää. Voisiko olla myös päinvastoin. 55. Yritin etsiä internetistä tietoa tällaisista mahdollisuuksista. Joukkuelajeissa tai muuten ryhmäliikunnassa panee itsensä ja oman suorituksensa enemmän alttiiksi muiden tarkastelulle
Hyvä aerobinen kunto nopeuttaa palautumista pelien aikana ja mahdollisesti myös peleistä toiseen. – Kilpavarus telusta kestävään kehitykseen. Ryba 88 ”Aika ikään kuin pysähtyy” – opiskelijoiden kehollisia kokemuksia. Ari Nummela 38 Pitääkö palloilijoiden käydä lenkillä. Jarmo Perttunen, Jouko Kokkonen 66 Military cross training – treenaa kuin erikoisjoukoissa. Janina Mäkinen 57 EMERITA IHMETTELEE: Eräs matka. Miia Grénman, Airi Oksanen, Eliisa Löyttyniemi, Juulia Räikkönen, Kristina Kunttu 102 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2018 2 PÄÄKIRJOITUS: Vanhempi, ota mallia. Vesa Vares 27 Urheilufaniudesta valtavirtaa ja kokopäivä toimista performanssia. AJASSA 55 Liikuntatieteellinen Seura täytti 85 vuotta. Käännös: Jouko Kokkonen KUNTOTESTAUS 34 Miten palloilulajien nopeuskestävyysharjoit telua voitaisiin kehittää. 56 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikuntarakenta misen kumppanuusmallit. Jani Vaara TUTKITTUA 68 Tutkimusuutiset 74 Väitösuutiset 79 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 – OSA III 80 Urheilija vai opiskelija. Kari Kalliokoski 4 Eriikäisten yhdessä liikkuminen – Mitä tiedämme siitä. Kati Pasanen POHDITTUA 61 Urheilullinen yksinpuhelu. Jouko Kokkonen 22 POLTTOPISTE: Miksi menisit seuraamaan kaupunkimaratonia. Mikael Fogelholm 23 Jalkapallo, politiikka ja uusi aika. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mielletään yleensä lapsiperheiden perheliikunnaksi. Ville Vesterinen, Jussi Mikkola 44 Pelikentällä vai laboratoriossa. Tommi Pärmäkoski T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 55 Kuva: LTS/HURMERINTA. Saku Rikala 14 Seuratuen kaksi vuosikymmentä – järjestöjen strategisesta välineestä valtion liikuntahallin non hankerahaksi. Jyrki Aho 47 Ylikuormituksen riskiä voi vähentää. Kati Kauravaara, Marko Kantomaa 8 Liikkujan polulla – yhdessä. Erkki Vettenniemi LUETTUA 62 Minne menet Suomen urheilu. Tiina Kujala, Maarit Marttila 94 Mikä opiskelijoita liikuttaa. Kati Lehtonen, Salla Turpeinen 19 100 vuotta virolaista urheilua. Urheilu on yhdistänyt Viroa ja Suomea enemmän kuin erottanut. Kestävyysominaisuudet eivät välttämättä ratkaise peliä, mutta palloilulajeissa niillä on suuri merkitys urheilijan harjoitusja turnauskestävyydelle. Sami Kolamo 31 Yhdysvallat jalkapalloistuu. Yhdessä liikkuminen voi kuitenkin olla myös paljon muuta. Matleena Livson 9 Soveltavan liikunnan piiri laajenee – keitä ”he” ovat ja paljonko ”heitä” on. Jyrki Aho 49 Yksilölajien oppien hyödyntäminen joukkue lajien fysiikkavalmennuksessa – case Pelicans. Urheilulukiolaisten identiteettiprofiilit. Jalkapallofanit ovat nuorempia, paremmin koulutettuja ja poliittisesti liberaalimpia kuin väestö keskimäärin. Kati Lehtonen 63 Kekkonen urheilumiehenä – kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi. Jouko Kokkonen 65 Pysy liikkuvana – tuki ja liikuntaelimistön itsehoitoopas. Liikunnan merkitykset ja niiden yhteys koettuun hyvinvointiin ja liikunnan määrään. Aktiivisesti median parissa viihtyvä fani on ihanteellinen kuluttaja sekä mediayhtiöiden että urheiluseurojen näkökulmasta. Pirjo Ruutu 58 NÄIN MAAILMALLA: Kuulumisia Calgarysta. Jalkapallon historian, yhteiskunnallisuuden, poliittisuuden, fanituksen, kulttuurisuuden, sukupuoliin liittyvien aspektien tutkiminen on aallonharjalla. Bruce Berglund. Laura Koivusalo, Kaisa Aunola, Raymond Bertram, Tatiana V. 53 LÄHIKUVASSA: Ari Heinonen: Liikunnallisen kuntoutuksen mahdollisuuksia avaamassa. On eri asia kehittää nopeuskestävyyttä lajeissa, joissa suoritus on yksittäinen maksimaalinen suoritus verrattuna lajeihin, joissa kilpailusuoritus sisältää useita lyhyitä kovatehoisia suorituksia
4 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: KATI KAURAVAARA, MARKO KANTOMAA Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen – Mitä tiedämme siitä?
5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mielletään yleensä lapsiperheiden perhe liikunnaksi. Aikuisten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen yhdessä liikkumista käytetään harvoin. Olympiakomitean koordinoima ja noin 110 liikuntatoimijan Liikkujan polku -verkosto valitsi vuosien 2018–2019 teemaksi eri-ikäisten yhdessä liikkumisen. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mahdollistaa monipuolisen fyysisen aktiivisuuden, joka voi edistää niin lasten, aikuisten kuin ikäihmistenkin fyysistä kuntoa, terveyttä, hyvinvointia, oppimista ja suvaitsevaisuutta. Viime aikoina yksinäisyys on nostettu vakavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, hyvinvointivajetta ja terveyden eriarvoisuutta. Nyky-yhteiskuntamme on rakennettu siiloutuneeksi niin, että eri ikäryhmät toimivat pääasiassa omilla areenoillaan: ketkä päiväkodeissa, ketkä kouluissa, ketkä työpaikoilla, ketkä palvelutaloissa. Suomalaisessa liikuntakulttuurissa perheliikunnalla tarkoitetaan yleisesti eri-ikäisten läheisten ihmisten (esimerkiksi lasten, nuorten, vanhempien, isovanhempien, sukulaisten, kummien tai ystävien) kesken Kuva: ANTERO AALTONEN. Tutkimuksen laadullisessa osiossa tarkastelimme, minkälaista kokemuspohjaista tietoa käytännön liikuntatoimijoilla on aiheesta. Suomalaisissa liikuntahankkeissa perheliikunnan tavoitteena on usein lasten ja nuorten liikunnan lisääminen. Ikäpolvien vuorovaikutusta edistävälle toiminnalle on siten tarvetta ja sosiaalinen tilaus. Y lisukupolvinen toiminta ja yhdessä tekeminen olivat agraarikulttuurissa arkipäiväistä ja itsestään selvää. Lähestyimme Liikkujan polku -verkostolle tekemässämme tutkimuksessa (Kantomaa & Kauravaara 2018) eri-ikäisten yhdessä liikkumisen teemaa monimenetelmällisesti: Kirjallisuuskatsaukseen poi mimme tieteelliset kansainväliset tutkimukset, jois sa on tutkittu eri-ikäisten yhdessä liikkumista. Yhdessä liikkuminen voi kuitenkin olla myös paljon muuta. Mitä on eri-ikäisten yhdessä liikkuminen
Sukupolven käsitteellä voidaan kuitenkin viitata myös ikävaiheja ikäryhmäsukupolviin, joilla tarkoitetaan tiettynä hetkenä tietyn yhteiskunnan lapsia, nuoria, keskiikäisiä tai vanhoja ihmisiä ilman sukulaissuhteen olemassaoloa (Marin 2005). Aineiston perusteella suomalaisissa liikuntahankkeissa perustellaan (perheen) yhteistä liikkumista erityisesti lasten ja nuorten saamilla hyödyillä. 2013). Hyvin yleistä on mieltää eri-ikäisten yhdessä liikkuminen nimenomaan lapsiperheiden perheliikunnaksi. Osallistujien saama hyöty tulee määritellyksi toiminnan järjestäjien subjektiivisesta näkökulmasta, joka ei ota huomioon osallistujan näkökulmaa siitä, kokeeko osallistuja vaikkapa liikunnan määrän lisääntymisen hyödylliseksi. Siten eri-ikäisten yhdessä liikkumisella tarkoitetaan laajasti fyysistä aktiivisuutta, johon osallistuvat aktii visesti eri-ikäiset osallistujat (lapset, nuoret ja/tai aikuiset, mukaan lukien ikäihmiset) yhdessä. Tuloksista havaitaan myös, että aikuisosallistujien saamaa hyötyä tavoiteltiin tai siihen vedottiin varsin harvoin. Se takaa parhaat lähtökohdat mielekkäälle, innostavalle ja pitkäjänteiselle toiminnalle. Lisäksi eri-ikäisten yhdessä liikkumisella voi olla terveysja hyvinvointihyötyjä kaikenikäisille. Onnistunut toiminta edellyttää kaikkien ikäryhmien tasapuolista huomioimista toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Eri-ikäisten yhdessä liikkumisen myönteiset vaikutukset Valitsimme kirjallisuuskatsaukseen tutkimukset, joissa tarkasteltiin eri-ikäisten yhdessä liikkumista, ja joiden tuloksista oli mahdollista päätellä yhdessä liikkumisen itsenäisiä vaikutuksia fyysiseen aktiivi-suuteen, kuntoon, terveyteen ja hyvinvointiin. Monet ihmisen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle keskeiset ihmissuhteet ovat luonteeltaan yli sukupolvisia, esimerkiksi vanhempi–lapsi, isovanhempi–lapsi, opettaja–lapsi ja vapaaehtoistyöntekijä–opiskelija (Vanderven 2011). 2009). Yhteinen toiminta näyttäytyy pääosin itsetarkoituksellisena, ja hyvin harvassa hankkeessa perustellaan erikseen sitä, miksi yhteinen toiminta on tärkeää. Lasten ja vanhempien yhdessä liikkuminen voi edistää molempien ikäryhmien fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa, erityisesti omaehtoista liikuntaa. Tästä voidaan päätellä, että suomalaisissa hankkeissa perheliikunnan katsotaan olevan väline nimenomaan lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseen sekä hyvinvoinnin ja terveyden parantamiseen. Lähestulkoon kaikki hankkeet edustivat nimenomaan perheliikuntahankkeita: Liikuntahank keet .fi aineiston kautta mukana on 21 hanketta ja opetusja kulttuuriministeriön rahoittamien liikunnallisen elä mäntavan hankkeista mukaan otettiin yhdek sän han ketta. Kun ylisukupolvisuudessa keskeinen näkökulma kohdistuu sukulaisuuteen ja perheeseen, sukupolvien välisen vuorovaikutuksen ajatellaan tapahtuvan pääasiassa perheen välityksellä (Lahikainen 2004). Osassa hankkeita perheliikunnan hyödyn katsottiin kohdistuvan kollektiivisesti siihen yksikköön (perhe), joka liikkuu yhdessä. Viime vuosina tutkimus perheen yhdessä liikkumisesta lisääntynyt huomattavasti, vaikka tutkimustieto muusta eri-ikäisten yhdessä liikkumisesta on suhteellisen vähäistä. 6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 vietettyä liikunnallista aikaa. Mukaan kelpuutettiin kahden aineistonkeruun kautta 30 hankesuunnitelmaa tai -kuvausta. Osallistujien hyvinvointihyötyjen ohella suomalaisissa liikuntahankkeissa perustellaan (perheen) yhteistä liikkumista yhteisellä toiminnalla. 2014). Perheliikuntaa käytetään toistaiseksi vain niukasti aikuisten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen pohjautuu pitkälti käsitykseen, että eri sukupolvet liikkuvat yhdessä. Vertaisvuorovaikutuksen välityksellä tapahtuu esimerkiksi monenlaista oppimista, mikä on sekä helposti toteutettavaa että mukaansa tempaavaa (Ellis ym. Näyttö perheliikuntaohjelmien vaikutuksista liikuntakäyttäytymisen muutokseen on kuitenkin vähäistä. Kansainvälisesti perheliikunta on tyypillisesti lapsen sekä yhden tai useamman perheenjäsenen, useimmiten äidin, yhteis tä liikkumista. Tarkastelimme tuloksia perheen yhdessä liikkumisen ja muun eri-ikäisten yhdessä liikkumisen näkökulmista. Myöskään kaikenlaisella toiminnalla ei saavuteta tavoiteltavia hyötyjä. Liikuntahankkeilla tavoitellaan hyvinvointihyötyjä ja yhdessä toimimista Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen näyttäytyy suomalaisessa yhteiskunnassa sekä liikunnan hankemaailman kautta että liikuntatoimijoiden vakiintuneena toimintana. Merkittäviä esteitä ovat muun muassa aikataulut, resurssit (esimerkiksi rahoituksen, henkilökunnan ajan ja sopivien tilojen puute), osallistujien (erityisesti aikuisten) sitoutuminen sekä esteettömyys (esimerkiksi toiminnan ajankohta, pitkät etäisyydet ja matkustamisen kalleus). Liikunta-aktiivisuuden kannalta myös lasten ja nuorten keskinäiset vertaissuhteet, esimerkiksi eriikäisten sisarusten kesken, voivat olla merkityksellisiä (Liu ym. Kohdensimme tarkastelumme liikuntahankkeisiin, sillä eri-ikäisten yhdessä liikkumista ja erityisesti perheliikuntaa kehitetään Suomessa yleisesti hankeavustusten turvin. Ennen vuotta 2012 julkaistuja tutkimuksia tarkastelimme kolmen kansainvälisen tutkimuskatsauksen pohjalta ja vuosina 2013–2017 julkaistua kirjallisuutta yksittäisten alkuperäisjulkaisujen pohjalta. Eri-ikäisten yhdessä liikkumisessa vertaisen rooli voi olla erityisen merkittävä motivaatioon liittyvien tekijöiden kannalta (Ginis ym. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen on kuitenkin myös paljon muuta: lapsen ja kummin yhteistä liikuntaa, keski-ikäisen henkilön liikkumista yhdessä iäkkään vanhempansa kanssa tai urheiluseurassa junioreiden ja senioreiden yhteistä liikkumista, jolloin kummatkin osapuolet voivat oppia toisiltaan. Lisäksi se oli tutkimustaloudellinen valinta: meillä ei ollut mahdollisuutta lyhyessä ajassa kerätä kyselytai haastatteluaineistoa. Tutkimukset keskittyvät lapsiin ja vanhempiin, vain harvoin kohderyhmänä ovat nuoret tai ikäihmiset. Osallistujien hyvinvointihyötyjen ja yhdessä toimi
(Viitattu 6.1.2018). Kontekstualisoitu perhe: Miten perheessä tapahtuva sosialisaatio muuttuu in-formaation aikakaudella. Lähteenoja (toim.) Arvot, moraali ja yhteiskunta. Saarenheimo, M. Saatavilla verkossa: https:// www.leikkipäivä.fi/yksinaisyys-sattuu-terhokerho-auttaa/. C., Wiehe, S. Tarkastelukulmia ikään ja ikääntymiseen. KATI KAURAVAARA, LitT Tutkija, liikunnanedistämisen asiantuntija Sähköposti: Kati.kauravaara@liikuntafysio.fi MARKO KANTOMAA, FT Liikunnan ja oppimisen tutkija Sähköposti: m.kantomaa@imperial.ac.uk Artikkeli perustuu Olympiakomitean julkaisemaan raporttiin Eri-ikäiset yhdessä liikkujan polulla – Katsaus tutkimuksista ja hankkeista (Kantomaa & Kauravaara 2018). Torstila, P. Helsinki: Vanhustyo?n kes-kusliitto – Centralfo?rbudet fo?r de gamlas väl ry. Kokemusten mukaan vanhempien ikäpolvien toimintatavat, tottumukset ja arvostukset voivat toimia nuoremmille positiivisina malleina, kyseenalaistamisen kohteina tai varoittavina esimerkkeinä. Tampereen yliopisto. 2016. The road to intergenerational theory is under construction: A continuing story. 2013. Lisää tietoa kaivataan Tutkimuksemme ei tavoittanut vakiintunutta päivittäistä toimintaa, mistä haluaisimme tietää lisää. Marin, M. Tutkimusten mukaan eri-ikäisten yhdessä liikkumisella näyttäisi olevan myönteisiä vaikutuksia aikuisten asenteisiin eri-ikäisiä ihmisiä kohtaan. Lahikainen, A. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 misen perustelukategoriat saavat tukea myös muusta tutkimuksesta, vaikka tutkimusnäyttö eri-ikäisten yhdessä liikkumisesta sekä liikuntainterventioiden vaikutuksista yhdessä toimimiseen, yksinäisyyteen ja osallisuuteen onkin vähäistä. Tampere: Vastapaino, 17–44. Sukupolvien yhteinen toiminta tukee lasten itsetuntoa ja sosiaalista kehitystä sekä tarjoaa iäkkäille sisältöä elämään ja mahdollisuuksia pätevyyden tunteen säilyttämiseen. Ikäpolvitoiminnan opas. Saatavilla verkossa: https://www.leikkipäivä.fi/ ystavyys-suojaa-ikaantyvaa/. 2009. & Kauravaara, K. Teoksessa A. 2018. Katsaus tutkimuksista ja hankkeista. Ystävyys suojaa ikääntyvää. Oppia liikuntakentän ulkopuolelta Tarkasteltaessa eri-ikäisten yhdessä toimimista liikuntasektoria laajemmin tärkeiksi perusteluiksi nousevat toisilta oppiminen ja suvaitsevaisuus. A., Marsh, H. R. Esimerkiksi lapsen urheillessa ja vanhemman siirtyessä ohjaajan tai valmentajan rooliin yhdessä liikkuminen jatkuu, mutta muuttaa muotoaan. Parhaimmillaan eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mahdollistaa monenlaiset polut liikunnan ja urheilun pariin. fi/uploads/2018/03/eri-ikaiset-liikkujan-polulla_ruutuun.pdf. Jatkossa mielenkiintoisia kysymyksiä ovat esimerkiksi: Kenen kanssa eri-ikäiset liikkuvat. LÄHTEET: Ellis, L. Raportti on luettavissa Olympiakomitean verkkosivuilla https://www.olympiakomitea. Ukkonen-Mikkolan (2011) mukaan sukupolvien välisessä toiminnassa merkityksellistä on mahdollisuus yhteisöllisyyden kokemiseen. VanderVen, K. Hetemäki, M. Väito?skirja. Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa. Eri-ikäiset yhdessä liikkujan polulla. Ahokas; L. Nuorempien ikäpolvien toimintatavat puolestaan haastavat vanhempia uudistumaan. Sankari & J. Sosiaalipsykologisia näko?kulmia yhteiskunnan muutokseen. Helsinki: Suomen Olympiakomitea. 2011. Missä ja miten eri-ikäiset liikkuvat yhdessä. Peer-delivered physical ativity interventions: an overlooked opportunity for physical acivity promotion. Kantomaa, M. Oppi ei siirry pelkästään vanhemmalta nuoremmalle, vaan lapset ja nuoret kasvattavat aikuisia kantamaan vastuuta, säilyttämään kykynsä oppia ja leikkiä sekä kyseenalaistamaan vakiintuneita ajatusja toimintamallejaan. Ginis K. Int J Pediatr Adolesc Med 1, 61–68. & Aalsma, M. American Journal of Community Psychology 44 (1–2), 54–75. & Craven, R. (toim.) 2013. Iän sosiologiaa. E. Jatkossa on myös tärkeää tunnistaa ja nostaa esille jo käytössä olevia ja toimiviksi osoittautuneita toimintamalleja. A., Nigg C. & Smith, A. C. Hämmästyttävää kyllä, ylisukupolvisuus ja ylisukupolviseen toimintaan liittyvät merkitykset, kuten taitojen oppiminen, kulttuurinen sosiaalistuminen tai eri sukupolvien kunnioittaminen, eivät nousseet lainkaan esille tutkimuksemme hankeaineistossa. 2005. Pirttilä-Backman; M. 2017. (Viitattu 6.1.2018). Mitkä tekijät mahdollistavat tai estävät eri-ikäisten yhdessä liikkumista. Myös työpaikoilla yhtei nen liikkuminen voi tarjota eri-ikäisille yhteisen kokemusmaailman, tavan lisätä yhteisöllisyyttä ja toinen toistensa ymmärrystä. W. 3 (4), 434–443. Vanhustyön keskusliiton kolmivuotisessa (2011–2013) Elämänkulku ja ikäpolvet -tutkimusja kehittämishankkeessa kerättiin kokemuksia onnistuneista eri ikäpolvia yhdistävästä toiminnasta (Saarenheimo 2013). 2005. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1054. Jyrkämä (toim.) Lapsuudesta vanhuuteen. Liu, G. Transl Behav Med. R. Yksinäisyys sattuu – Terhokerho auttaa. Teoksessa A.-M. Liikuntasektorin ulkopuolelta löytyy runsaasti esimerkkejä eri-ikäisten yhdessä toimimisesta (esimerkiksi Hetemäki 2017; Saarenheimo 2013; Torstila 2016; Ukkonen-Mikkola 2011). Myös lapsilla ja nuorilla eri-ikäisten yhdessä liikkumisella on havaittu positiivisia yhteyksiä asenteisiin eri-ikäisiä ihmisiä kohtaan. Journal of Intergenerational Relationships, 9 (1), 22–36.. Hel-sinki: Gaudeamus, 345–362. Associations between child and sibling levels of vigorous physical activity in low-income minority families. Sen sijaan kansainvälisissä, eri-ikäisten yhdessä liikkumista koskevissa tutkimuksissa ylisukupolvisuuden myönteiset vaikutukset nousivat esiin. Vanhusten ja lasten yhtei set ulkoiluhetket voivat puolestaan toteutua päiväkodin ja palvelutalon arkipäiväisenä yhteistyönä. 2011. Addressing the Challenges Faced by Early Adolescents: A Mixed-Method Evaluation of the Benefits of Peer Support. Myyry & S. L. Näiden kysymysten tarkasteluun voidaan käyttää esimerkiksi toimijoiden haastatteluja kirjoitusaineistoa. Esimerkiksi liikkumisen paikat, tilat ja olosuhteet voivat mahdollistaa tai estää eri-ikäisten yhdessä liikkumista. 2014. Esimerkiksi kirkkonummelaisessa tanssiseurassa TanssiDans ry harrastajien ja huippu-urheilijoiden vastakkainasettelua tai ikärajoja ei tunneta, vaan aktii vipäivien aikana kaikki tanssivat yhdessä tai harrastavat liikuntaa yli lajirajojen. Ukkonen-Mikkola, T. G. Neljän polven treffit
Verkoston yhtenä kantavana ajatuksena on, että yhteisellä viestinnällä, vaikuttamisella ja osaamisen kehittämisellä voimme saada aikaan aikaisempaa vaikuttavampaa toimintaa, käyttää resursseja järkevästi ja samalla vauhdittaa kunkin toimijan oman perustehtävän toteutumista. Verkostossa on edustettuna toimijoita niin kolmannelta, julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. Kun keväällä 2017 verkoston uudeksi yhteiseksi teemaksi valittiin eri-ikäisten yhdessä liikkuminen, kävi aika pian ilmeiseksi, että toiminta teeman ympärillä oli sirpaleista eikä eri toimijoilla ollut selkeää yhteistä käsitystä siitä, mitä eri-ikäisten yhdessä liikkumisella tarkoitetaan, mitä eri muotoja se voi saada ja kuinka se eri tavoin sitä jo toteutetaan. Silloin meillä on olemassa yhteisiä aineistoja ja materiaaleja, joihin on kerätty tutkimustietoa, kokemustietoa ja ymmärrystä käsillä olevasta asiasta tai ilmiöstä. Verkoston seuraavat yhteiset teot tulevat keskittymään sekä teemaa täydentävien näkökulmien kokoamiseen erilaisten kirjoitusten muodossa että käytännön esimerkkien keräämiseen ja esille nostamiseen yhteisen, koko vuoden 2019 ajalle ulottuvan viestintäkampanjan voimin. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: MATLEENA LIVSON Liikkujan polku -verkoston teemana eri-ikäisten yhdessä liikkuminen L iikkujan polku -verkosto on vuonna 2015 käynnistetty verkosto, jossa yli sata liikunnan edistämisen parissa toimivaa tahoa tuottaa yhdessä käytännön ratkaisuja ja vaikuttaa liikkumisen edellytyksiin kunto-, terveys -, harrasteja arkiliikunnan edistämiseksi. Moni taho toteuttaa ja kehittää esimerkiksi perheliikuntaa hankkeena ja yksittäisten toimenpiteiden kautta, usein irrallaan muista toimijoista. Resursseja voidaan käyttää nykyistä tehokkaammin silloin, kun kaikkien ei tarvitse tuottaa samoihin asioihin liittyviä tiedonhakuja ja perusteluja itsenäisesti, vaan voimme tuottaa niitä yhdessä. MATLEENA LIVSON Erityisasiantuntija, Liikunnallinen elämäntapa, Liikkujan polku -verkosto Suomen Olympiakomitea Sähköposti: matleena.livson@olympiakomitea.fi Tietoa Liikkujan polku -verkostosta https://www. Kun nyt ilmiöön liittyvää tietoa on kootusti käytössä, voidaan ottaa seuraavia käytännön askeleita ilmiön esille nostamiseksi. Käytännön havainnot puhuvat myös sen puolesta, että esimerkiksi urheiluseuroilla on tarjolla monia eri-ikäisten yhdessä liikkumista edistäviä toimintamuotoja, mutta niitä ei välttämättä ole mielletty sellaisiksi, saati systemaattisesti koottu ja nostettu esiin toisten toimijoiden tietoisuuteen. olympiakomitea.fi/aktiivinen-arki/liikkujan-polkuverkosto/tietoa-liikkujan-polku-verkostosta/. Olimme siis ajankohtaisen ja kiinnostavan ilmiön äärellä, mutta kaipasimme siitä lisää yhteistä ymmärrystä käytännön tekojen pohjaksi. Tavoitteemme on, että mahdollisimman moni voisi löytää jonkin itselleen sopivan tavan liikkua ja voida hyvin. Verkoston toimintaa koordinoi Suomen Olympiakomitea, mutta työn sisällöt ja käytännön toiminta perustuvat sen eri toimijoiden asiantuntemukseen ja työpanokseen. Verkoston perustamisesta asti tärkeänä on pidetty tutkimustiedon ja käytännön toiminnan kohtaamista. Uskomme, että yhteinen ponnistelumme näkyy lopulta ruohonjuuritasolla eri-ikäisten yhdessä liikkumisen toimenpiteiden lisään tymisenä sekä erityisesti toimintaan osallistuvien eri-ikäisten ihmisten kohtaamisen, liikkumisen ja muiden ilmiöön liittyvien myönteisten vaikutusten lisääntymisenä. Kuten jo eri-ikäisten yhdessä liikkumista koonneen katsauksen esipuheessa totesimme, tarvitsemme tiedolla johtamista, jotta erilaiset näkökulmat, vaihtoehdot ja riittävä informaatio otetaan hankesuunnittelussa, päätöksenteossa ja muussa toiminnassa huomioon. Tämän tukemiseksi verkostossa toimii tutkimustiedon soveltamisen teemaryhmä. Valtakunnalliset toimijat voivat saamansa tiedon avulla tukea muun muassa paikallisyhdistysten ja seurojen toimintaa sekä hyödyntää yhteistä tietopohjaa suunnitellessaan uusia kehittämiskohteita ja mahdollisia niihin liittyviä hankkeita. Kuten tässäkin tapauksessa, tietopohjan koonti nostaa esille paitsi sen, mitä asiasta jo tiedetään, myös tietoaukot ja kiinnostavat kysymykset, joihin käytännön hankkeita ja tutkimustoimintaa voi jatkossa suunnata
Kun huomioidaan toimintakyky kaikessa laajuudessaan, toimintarajoitteisia on arviolta vähintään 15 prosenttia väestöstämme. Paras tapa arvioida soveltavan liikunnan tarvetta on tarkastella väestön toimintakykyä ja erilaisia toimintarajoitteita. Eri tavoin toimintarajoitteisia on väestössä lähes yhtä paljon kuin lapsia ja nuoria, jotka ovat suomalaisen liikuntapolitiikan keskiössä. 9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: SAKU RIKALA Soveltavan liikunnan piiri laajenee – keitä ”he” ovat ja paljonko ”heitä” on. Kyse ei ole marginaalisesta asiasta. Kuva: GORILLA/PETER MÜLLER
Jatkossakin tarvitaan tietoa siitä, keitä ”he” ovat ja kuinka paljon ”heitä” on. 2016, Kouluterveys kysely 2017). Ainakin kolme tapaa laskea Soveltavalla liikunnalla ja erityisliikunnalla on tar koitettu perinteisesti sellaisten henkilöiden liikun taa, joilla on vamman, sairauden tai muun toiminta kyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan. Törmäämme kuitenkin samoihin haasteisiin kuin perinteisessä tavassa, kuten väestöryh mien päällek käisyyksiin. Ottaa kuitenkin aikansa, ennen kuin yhdenver taisuusajattelu valtavirtaistuu ja läpäisee kaiken toi minnan. Toiminta rajoitteisten osuus väestöstä vaihtelee ikäryhmittäin. Ulkopuolelta käsin ei voida myöskään tarkasti määritellä, milloin jokin vamma tai pitkäaikaissairaus haittaa yksilön liikkumista niin paljon, että henkilön liikunta vaatii soveltamista. Vuosikymmeniä tämä arvio on ollut noin 20 prosenttia väestöstä eli noin miljoona ihmistä. Perinteisen määritelmän perusteella on laskettu karkea arvio soveltavan liikunnan potentiaalisesta tarpeesta Suomessa. Eri vähemmistöryhmien liikuntaan liittyvät edistämistoimet kohdentuvat vielä lähivuosinakin ensisijaisesti itse vähemmistöryhmiin eli ”heihin”. Näistä luvuista puuttuvat kuitenkin erityiskoulua käyvät lapset ja nuoret, joita kyselyt ja tutkimukset harvoin tavoittavat. Näihin kysy myksiin haetaan seuraavassa vastausta soveltavan liikunnan näkökulmasta. Paremman arvion toimintarajoitteisten lasten ja nuorten määrästä tarjoaa tieto siitä, kuinka moni on saanut suunnitelmallista tukea oppimiseensa. Kun yhdenvertaisuuden edistäminen kuuluu kai kille liikunnassa mukana oleville toimijoille, ei ole välttämättä tarpeen tietää tarkasti, kuinka monta tukea tarvitsevaa henkilöä on mukana esimerkiksi liikuntajärjestön toiminnassa. 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Y hdenvertaisuusvelvoite on laajentanut lii kunnan edistämisen näkökulmaa. Vähintään 13–14 prosentilla väestöstä toimintarajoitteita Suomessa on kartoitettu toimintakykyä erilaisissa väestötutkimuksissa ja kyselyissä lähinnä fyysisten ja kognitiivisten toimintarajoitteiden (näkeminen, kuuleminen, liikkuminen, kognitio) näkökulmasta. Näin vältymme tiet tyyn pisteeseen asti väestöryhmien päällekkäisyydel tä ja pääsemme paremmin käsiksi niihin ihmisiin, joiden liikunta voi vaatia soveltamista. Näin laskettuna päästään samaan noin 20 prosentin väes töosuuteen (Liikenne ja viestintäministeriö 2017). Käytännössä määritelmällä on tarkoitettu vammais ten, pitkäaikaissairaiden ja toimintakyvyltään hei kentyneiden iäkkäiden liikuntaa. Yh teensä 16,4 prosenttia perusopetuksen oppilaista sai tehostettua tai erityistä tukea syksyllä 2016 (OKM 2017). Tarkkaa arviota on kuitenkin vaikea antaa, sillä osa ihmisistä lukeutuu useampaan määritelmän si sältämään väestöryhmään (kuvio 1). Lisäksi jätämme huomioimatta hen kilöt, jotka ovat toimintakyvyltään heikentyneitä kor kean iän myötä ja ilman yksittäistä, diagnosoitua sai rautta. Perusopetuksen lapsista ja nuorista 14–15 prosen tilla oli jokin itseraportoitu vakava toimintarajoite vuosina 2016–2017 (Kwok ym. Tosin tehostetun tai erityisen tuen ulkopuo lellakin olevilla lapsilla ja nuorilla voi olla lieviä rajoitteita. Myös toimenpiteiden, kuten valtionhallinnon toi minnan onnistumista tullaan arvioimaan vähemmis töryhmittäin. Yhdenvertaisen liikunnan edistämisessä kohderyhmänä eivät ole enää vain ”he” vaan ”me” kaikki. Toimintarajoitteisten määrä näyttäisi tippuvan työ ikään tultaessa: Työikäisistä (25/29–64 vuotiaista) noin 5–6 prosentilla oli näkemiseen, kuulemiseen, liikkumiseen tai kognitiiviseen toimintakyyn (muis KUVIO 1. Toistaiseksi paras tapa arvioida soveltavan liikun nan potentiaalista tarvetta on tarkastella väestön toimintakykyä ja toimintarajoitteita. Toimintakyky voidaan jakaa fyysiseen, kognitiiviseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Soveltavan liikunnan (erityisliikunnan) piiriin kuuluvat perinteisen käsityksen mukaan vuonna .. Tästä näkökulmasta toimintarajoitteisiksi voidaan laskea vähintään noin 700 000–750 000 ihmistä eli noin 13–14 prosenttia väestöstä (kuvio 2). Yhdenvertaisuutta tulee joka tapauksessa seurata ja edistää. Kyse ei ole vain palveluiden ja tukien lisäämisestä erityistä tukea tarvitseville ihmisille vaan myös yksilön ja ympäristön suhteen sekä kaikkien liikuntatoimijoiden asenteiden ja käytäntöjen tarkis tamisesta. Osaamme arvioida, kuinka paljon Suomessa on esimerkiksi näkö tai kuulovammaisia, kehitysvam maisia, reumasairaita, MStautia sairastavia jne. Soveltavan liikunnan potentiaalista tarvetta voi daan laskea myös sairaus ja vammaryhmittäin
Toimintakyky on kuitenkin tärkeää ymmär tää kaikessa laajuudessaan ja huomioida myös psyykki sen sekä sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet. Esimerkiksi reilulla viidellä prosentilla 30–74vuotiaista on ainakin jon kin verran vaikeuksia asioiden hoitamisessa yhdessä muiden kanssa ja/tai asioiden esittämisessä vieraille ihmisille. 2017, Eurostat 2015). 2012). Toimintakyky huomioitava kaikessa laajuudessaan Edellä toimintarajoitteisten määrää arvioitiin lähinnä fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitusten perusteella, joista on olemassa väestötason tutkimus tietoa. Esimerkiksi kahdek sanvuotiaista pojista 12 prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia oli käyttänyt mielenterveyspalveluita vuonna 2005 (Sourander ym. 75 vuotta täyttäneissä jo noin viidennes miehistä ja neljännes naisista kokee vastaavia vuoro vaikutusongelmia (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 B). Vakavasti toimintarajoitteisten osuus väestöstä kasvaa selvästi ikääntymisen myötä, kun esimer kiksi erilaiset sairaudet ja vammat lisääntyvät. Siitä ei ole kuitenkaan tietoa, onko kyseessä eri tutkimuksiin ja luokittelui hin liittyvistä eroista, tosiasiallisesta tilanteesta vai molemmista. Arvio toimintarajoitteisten määrästä fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn perusteella vuonna 2016.. Sosiaalinen toimintakyky sisältää ihmisen vuoro vaikutussuhteet, aktiivisen toimijuuden sekä osallis tumisen yhteisöissä ja yhteiskunnassa (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018). 2008). Toimintarajoitteisten osuus väestöstä näyttää kuitenkin olevan pienempi työikäi sissä kuin lapsissa ja nuorissa. Työikäisten luvuista puuttuvat muun muassa laitoksissa asuvat, joten todellisuudessa toiminta rajoitteisia on enemmän. 2017, Eurostat 2015). 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 taminen tai keskittyminen) liittyvä vakava rajoite. Väestön liikunnan lisäämisessä yksi suurimmista potentiaaleista on toimintarajoitteisissa. Noin viisi prosenttia 30–74vuotiaista kokee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinaisek si. KUVIO 2. Lievästi toimintarajoitteiseksi arvioi itsensä reilut kymmenen prosenttia (NurmiKoikkalainen ym. Väestön sosiaalista toimintakykyä voidaan arvioi da myös erilaisilla mittareilla. Ikääntyneiden tutkimuksista ovat monesti ulkopuo lella muun muassa laitoksissa ja ulkomailla pysyvästi asuvat ikääntyneet. Vakavia masennus ja ahdistusoireita oli 30 vuotta täyttä neistä miehistä vajaalla kuudella ja naisista reilulla seitsemällä prosentilla vuonna 2011 (Koskinen ym. (Koskinen ym. Ikääntyneistä (65 vuotta täyttäneet) arviolta noin kolmanneksella on vakava toimintakyvyn rajoite (NurmiKoikkalainen ym. 75 vuotta täyttäneistä reilut kymmenen prosenttia kokee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinaiseksi (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 B). Esimerkiksi mielenterveyshäiriöt heikentävät yksilön toimintakykyä ja aiheuttavat eri sairausryh mistä eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Psyykkisen toimintakyvyn osalta on käytössä mel ko paljon erilaisia mittareita. Lapsista ja nuorista vajaa kymmenen prosent tia kokee itsensä pitkäaikaisesti eli yli 1,5 vuotta yksinäiseksi. Sosiaaliset rajoitteet ovat puolestaan jääneet toistaiseksi vähem mälle huomiolle perinteisten soveltavan liikunnan toimijoidenkin parissa. Heidän liikkumisen ja liikunnan lisääntyminen tarjoaisi suuren hyödyn niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. 2012). Kyse ei ole vain yksilön ominaisuudesta vaan ihmisten kokemien vuorovai kutusongelmien syynä voivat olla myös heitä ympä röivän yhteisön asenteet ja sukupolvien väliset erot. Psyykkisen ja sosiaalisen toi mintakyvyn rajoitteista ei ole kuitenkaan suoranaista väestötason tutkimustietoa vaan rajoitteita kokevien määrää joudutaan arvioimaan erilaisilla yksittäisillä sovelletuilla mittareilla. Itse raportoitua masennusta on noin 380 000:lla 20 vuotta täyttäneis tä (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 B)
2017). Tällöin oltaisiin samansuuntaisessa arviossa, kuin mihin on päädytty aikanaan soveltavan liikunnan ja erityisliikunnan perinteisellä määritelmällä (vam maiset, pitkäaikaissairaat ja toimintakyvyltään hei kentyneet iäkkäät). Sama ilmiö on havaittu myös muiden harrastusten osalta (NurmiKoikkalainen ym. Samansuuntaisia haasteita on myös aikuisilla. Selvityksestä ovat vastanneet Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala. Näin näyttää myös käyvän. Tarkemman arvion tekemistä toimintarajoit teidenkin osalta haittaa se, että osalla väestöstä on rajoitteita monilla toimintakyvyn osaalueilla (kuvio 3). Toimintarajoitteisilla nuorilla on vähemmän osallisuuden kokemuksia ja lähes kol minkertainen todennäköisyys kohdata syrjivää kiu saamista verrattuna muihin nuoriin (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 C). Esi merkiksi toimintarajoitteisten aikuisten koulutus aste on muuta väestöä heikompi, työttömien osuus oli lähes kaksinkertainen muihin työikäisiin nähden ja elämänlaatu koetaan selvästi huonommaksi kuin muun väestön keskuudessa (Terveyden ja hyvin voinninlaitos 2017 C). Kaikki nämä tekijät yhdistettynä toimintarajoit teeseen voivat vaikuttaa siihen, että liikkuminen tai liikunnan harrastaminen on liikuntarajoitteisella haastavampaa ja lopulta myös vähäisempää kuin muulla väestöllä. Kolmas havainto on, että mitä vähemmän liik kuvista ja mitä toimintarajoitteisimmista ihmisistä on kyse, sitä tärkeämpää on tarkastella liikunnan taustalla olevia elämäntilanteita ja sitä enemmän merkitystä on muiden hallinnonalojen kuin liikun tahallinnon ratkaisuilla. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Kun huomioidaan toimintakyky kaikessa laajuu dessaan, toimintarajoitteisia on arviolta vähintään 15 prosenttia väestöstämme, mutta määrä voi kasvaa lähes 20 prosenttiin eli noin miljoonaan henkilöön. Toimijuuden haasteet ja hyvinvointia uhkaavat tekijät näyttävät kasautuvan samoille hen kilöille. Hyvinvointia uhkaavat tekijät kasautuvat Toimintarajoitteisten henkilöiden toimintavalmiutta voivat heikentää toimintakyvyn rajoitteiden lisäksi monet muut tekijät, kuten taloudellinen tilanne ja työttömyys. Mukaan tarvitaan laaja joukko eri hallinnonaloja, eri alojen ammattilaisia ja erilaista osaamista, jotka kokevat yhteisvastuuta liikkumisen ja liikunnan edistämisestä. Pienimmällä 15 prosentin arviolla ollaan kuitenkin melko varmalla pohjalla, ja vastaava luku on saatu myös kansainvälisissä tutkimuksissa (World Health Organization 2011). SAKU RIKALA, HTM Erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura ry Sähköposti: saku.rikala@lts.fi Artikkeli perustuu Valtion liikuntaneuvoston selvitykseen Valtio soveltavan liikunnan ja vammais urheilun edistäjänä (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:2). (Koskinen ym. Heidän liikkumisen ja liikunnan lisääntyminen tarjoaisi suuren hyödyn niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. KUVIO 3. Tarvitaan yhdessä työskentelyä ja verkostoja, vuoropuhelua sekä tiedon ja osaamisen jakamista. Vanhempien työt tömyys oli yleisempää toimintarajoitteisilla nuorilla ja perheen taloudellinen tilanne on heikompi kuin muilla nuorilla. Toimintakyvyn osaalueet näyttävät myös kietou tuvan toisiinsa. Esimerkiksi kolmannes toimintarajoitteisista ei juuri osallistu liikunta ja ulkoiluharrastuksiin, kun muussa väestössä näin raportoi joka kymmenes. Ensimmäinen on se, että toi mintarajoitteisten liikkuminen ja liikunta ei ole mar ginaalinen kysymys. Tutkimusten mukaan toimintarajoitteiset liikkuvat ja harrastavat liikuntaa vähemmän kuin muu väes tö vaikka liikuntasuositukset ovat pääsääntöisesti samat, on henkilöllä toimintakyvyn rajoituksia tai ei. 2012). Esimerkiksi iäkkäiden yksinäisyyden taustalla on huono terveys ja toimintakyky, mikä selittänee myös vuorovaikutusongelmia. Julkaisu on luettavis sa osoitteesta www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut.. Arvio toimintarajoitteisista toimintakyvyn eri ulottuvuudet huomioiden vuonna 2016. Kyseessä on lähes yhtä suuri väestönosa kuin lapset ja nuoret, jotka ovat suoma laisen liikuntapolitiikan keskiössä. Yhteistyöllä ja moniammatillisuudella eteenpäin Edellä kuvattu aineisto nostaa esille ainakin kolme keskeistä havaintoa. Kaikki kolme havaintoa korostavat moniammatil lisen ja eri hallinnonalojen välisen yhteistyön tärke yttä toimintarajoitteisten liikunnan edistämisessä. Tuoreiden tutkimusten mukaan toimintarajoit teisilla nuorilla äidin koulutustaso on keskimäärin alhaisempi kuin muilla nuorilla. Toinen havainto on, että väestön liikunnan lisää misessä yksi suurimmista potentiaaleista on toimin tarajoitteisissa
Suomi on edelläkävijä toimintakykyä koskevan tiedon keräämisessä U seat kansainväliset järjestöt ovat kehittä neet mittareita, joilla saataisiin luotetta vaa ja vertailukelpoista tietoa väestön toi mintarajoitteista. GALIkysymys (Global Activity Limitation Indicator), joka on kehi tetty eurooppalaisiin väestötutkimuksiin toimin tarajoitteiden mittaamiseksi. 2012. Sainio, P. Väyrynen, R. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. 2017. Eri toimi joiden toteuttamien tutkimusten tiedot vaihtelevat muun muassa sen mukaan, mitä muuttujia ja luokit teluja käytetään. Ristiluoma, N. THL työpapereita 38/2017. Rintala, P. Kehittämisryhmän loppuraportti. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:34. Yksi näistä on ”Wash ington Group on Disability Statistics” ryhmän (WG) laatima ICF:n viitekehykseen (International Classification of Functioning, Disability and Health) pohjautuva lyhyt kysymyssarja. 2017. Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Sourander, A. Aikuisväestön osalta tärkeimpiä tietolähteitä ovat Terveys 2011 tutkimus (THL) sekä EUSILCtutkimus (Tilastokeskus/Eurostat). 2017). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Tieto ja tietotarpeita vammaisuudesta – analyysia THL:n tietotuotannosta. Luoma, M-L. Suositus on, että toimintarajoitteisiksi luokitellaan vastaajat, jotka eivät kykene johonkin toimintaan lainkaan tai kokevat suuria vaikeuksia vähintään yhdessä toimin nossa (NurmiKoikkalainen ym. Kouluterveyskysely. THL työpapereita 38/2017. Vastaajat arvioivat omia vaikeuksiaan neliluokkaisella astei kolla (ei vaikeuksia…ei pysty lainkaan). Tutkimuksista ja kyselyistä myös puuttuvat monesti vakavasti toimin tavammaiset tai heidän voi olla hankalaa osallistua kyselyihin. 2017 B. Niemelä, S. Ahola, S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Tiedämme verraten hyvin, kuinka paljon vammaiset käyttävät eri palveluita tai saavat erilaisia tukia, mutta emme tiedä riittävästi vammaisten elämän arjesta.. Könkkölä, K. Malmivaara, A. Changes in psychiatric problems and service use among 8-year-old children: a 16-year population-based time-trend study. 2017. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen internetsivut, thl.fi/kouluterveyskysely/tulokset. (toim.). Sääksjärvi, K. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 LÄHTEET: Eurostat. rää on Suomessa mahdollista arvioida kotimaisten väes tötutkimusten ja kyselyiden pohjalta, joissa on sovellettu sekä WGryhmän mittaristoa että GALI kysymystä. Kwok, N. Toimenpideohjelma 2017–2021. Koskinen, S. 2017). GALIkysymysten validiteetista suomalaisessa väestössä ei ole kuitenkaan tietoa. Tiedämme verraten hyvin, kuinka pal jon esimerkiksi vammaiset käyttävät eri palveluita tai saavat erilaisia tukia, mutta emme tiedä riittävästi vammaisten elämän arjesta, kuten harrastamisesta, työnteosta tai koulunkäynnistä (Könkkölä 2017). 2017. Kyselyt perustuvat yleensä henki löiden omiin ilmoituksiin eivätkä toimintarajoitteet ole välttämättä lääkärin toteamia. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Koskinen, S. 2017. 2015. Distribution of persons aged 16 and over by selfreported long-standing limitations in usual activities due to health problems, 2015 (%). Opetusja kulttuuriministeriö. Gissler, M. 2008. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 8/2017. Helenius, H. Vaativa erityinen tuki esija perusopetuksessa. Aikuisten terveys-, hyvinvointi-ja palvelututkimus ATH. Toimintarajoitteisten mää Liikenneja viestintäministeriö. Piha, J. Lasten ja nuorten toimintarajoitteisuuden osalta keskeisimmät tietolähteet ovat olleet Kouluterveys kysely (THL), WHOKoululaistutkimus (Jyväskylän yliopisto) sekä LIITUtutkimus (Jyväskylän yliopisto ja UKKinstituutti). Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Toimintakyvyn ja -rajoitteiden yhteydet liikunta-aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tietoihin väestön toimintarajoitteisuudesta liittyy kuitenkin edelleen paljon epävarmuutta. Teoksessa Tieto ja tietotarpeita vammaisuudesta – analyysia THL:n tietotuotannosta. Suomi on edelläkävijä toimintakykyä koskevan tiedon keräämisessä. Muuri, A. 2016. Santalahti, P. . Halme, N. Lundqvist, A. Nurmi-Koikkalainen, P. WGryhmän kysymykset koskevat kuutta perus toimintoa: näköä, kuuloa, liikkumista, kognitiota, päivittäistoimintoja ja kommunikaatiota. GALIkysymyksellä selvitetään osallistumisrajoitteita tavanomaisissa toiminnoissa, kuten harrastuksissa (NurmiKoikka lainen ym. Lisäksi toimintarajoitteisiin liittyy edelleen paljon tietotarpeita. Saari, A. Toinen kehitetty indikaattori on ns
O petusja kulttuuriministeriö (OKM) ja sitä edeltänyt opetusministeriö (OPM) on jakanut tukea urheiluseuroille veikkausvoittovaroista vuodesta 1999 lähtien. 14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: KATI LEHTONEN, SALLA TURPEINEN SEURATUEN KAKSI VUOSIKYMMENTÄ – järjestöjen strategisesta välineestä valtion liikuntahallinnon hankerahaksi KUVIO 1. Vuosina 1999–2018 myönnetyn seuratuen määrä (euroa). Liikunnan kansalaisjärjestöjen avustuskäytänteiden selkeyttämisellä tulisi vahvistaa urheiluseurojen asemaa kansalaistoimijoina ja kansalaisten liikuttajina. Tuettuja hankkeita on ollut yhteensä 8 541 kappaletta. Kokonaisuutena seuratukea on myönnetty 20 vuoden aikana (1999–2018) 41,1 miljoonaa euroa. Tässä artikkelissa tehdään katsaus seuratuen historiaan kolmen eri hallinnollisen vaiheen kautta. Hallinnollisilla vaiheilla tarkoitetaan hakuja jakoprosessin vastuutahossa tapahtuneita muutoksia.. Seuratuki on nykymuotoisena suurin yksittäinen OKM:n liikuntayksikön myöntämä hankerahoituskokonaisuus. Seuratuki nykymuotoisena ei ole riittävä ratkaisu paikallistason urheiluseuratoiminnan kehittämiseen
Valtionhallinnon vahvana ajatuksena oli toteuttaa liikuntaa liikuntajärjestöjen kautta (Lehtonen 2017). (Lehtonen 2008, 8.) Liikuntaohjelma II:n aikana (2004–2008) Nuori Suomi lanseerasi kaksi isoa valtakunnallista hanketta, joilla tuettiin lajiliittojen toimintaa ja pyrittiin parantamaan seuratoiminnan laatua. Vakiintunutta ja pienimuotoista: 1999–2008 Ensimmäisellä jaksolla tuki kytkeytyi kiinteästi valtakunnallisten liikuntajärjestöjen toimialarakenteeseen, jossa huippu-urheilulla, kuntoliikunnalla ja lasten ja nuorten liikunnalla oli kunkin toimialan kehittämisestä ja palvelutoiminnasta vastaava valtakunnallinen järjestö. 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Esiin nousevat myös myöntökriteerien painopisteiden vaihdokset, jotka kuvaavat oman aikansa liikuntapoliittista keskustelua. Järjestön asema nousi muita toimialajärjestöjä vahvemmaksi siksi, että sen toimintastrategiana oli valtion liikuntahallinnon rahoittama lasten ja nuorten liikuntaohjelma (1999–2012). 13–19-vuotiaiden nuorten harrasteliikunnan kehittämiseksi toteutettiin Mä oon täällä! -hanke, jonka tavoitteena Kuva: ANTERO AALTONEN. Liikuntaohjelmien toimintakaudet olivat neljän vuoden mittaisia, ja ensimmäisen ohjelmakauden yhtenä toimenpiteenä vuonna 1999 aloitettiin seuratoiminnan kehittämistuki. Lopulliset päätökset tuettavista hankkeista tehtiin Nuoressa Suomessa. Vuoteen 2009 asti hakemuksien arviointiin osallistuivat Nuoren Suomen työntekijöiden lisäksi lajiliittojen ja liikunnan aluejärjestöjen edustajat, jotka vuorotellen kävivät läpi oman lajinsa tai alueensa hake mukset. Lasten ja nuorten liikunnan toimialajärjestöstä Nuori Suomi ry:stä muodostui valtion liikuntahallinnon strateginen kumppani
Tämän lisäksi hankkeita käsiteltiin ohjausryhmässä, jossa oli hyvin laaja-alainen edustus eri liikuntajärjestöistä ja OPM:n liikuntayksiköstä. 2013.) Linjaus muutti oleellisesti hakuja jakoprosessia. Lajiliitot ja aluejärjestöt ovat olleet mukana lausunnonantajina, mutta rooli on ollut muodollisempi aikaisempiin vuosiin verrattuna (Turpeinen ym. Toiminnallisiin hankkeisiin myönnetyt tuet olivat suuruudeltaan 1 000–8 000 euroa, mutta painottuivat 1 000–2 000 euron suuruisiin tukiin. (Lehtonen 2007b, 5.) Kummatkin valtakunnalliset hankkeet nivottiin seuratukeen siten, että seurojen oli mahdollista saada rahoitusta valtakunnallisten hankkeiden toimintalinjojen mukaisesti eteneville hankkeille. Samalla seuratoiminnan kehittämistuesta tuli muusta liikuntapolitiikasta irrallinen rahoitusinstrumentti, koska se ei enää kiinnittynyt vuonna 2011 lakkautettuun lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan tai muihinkaan kansalaistoimintaan liittyviin tukikokonaisuuksiin. Useat lajiliittojen kehityshankkeet tukeutuivat myös em. Oleellista on kuitenkin huomioida, että tässä hallinnollisessa vaiheessa vakiintuivat käyttöön termit ’palkkaustuki’ ja ’toiminnallinen tuki’. Viimeisen vajaan puolen vuoden jaksolle seurojen omarahoitus vastaavasti nousi 65 prosenttiin. Muista tukikategorioista yleisin oli koulutus (lähes 650 hanketta). (Lehtonen 2011.) Murros ja muutos: 2009–2012 Toista hallinnollista jaksoa (2009–2012) kuvaa leimallisimmin murros. (Lehtonen ym. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana päätoimisille suunnattu tuki oli maksimissaan 1 250 euroa kuukaudessa, ja seurojen oli hankittava vähintään puolet palkkarahoista itse. valtakunnallisiin hankkeisiin. (Lehtonen & Hakamäki 2009, 5.) Irrallisuus ja ohjelmat: 2013–2018 Kolmannessa vaiheessa vuodesta 2013 alkaen tuen hakuja jakoprosessi siirtyi kokonaan pois liikuntajärjestöiltä OKM:n liikunnan vastuualueelle. SLU vastasi päätoimisten työntekijöiden palkkaamiseen myönnettyjen tukien maksatuksista ja tukitoimien koordinoinnista. Tuettuja hankkeita oli yhteensä 2 009, joista palkkaushankkeita 300. Liikuntajärjestöt jäivät prosessissa taka-alalle, mikä tapahtui myös valtionhallinnon ohjelmallisessa ajattelussa. (Lehtonen & Hakamäki 2009, 22–23.) Toisella jaksolla myönnetty tuki nousi selvästi edelliseen verrattuna, yhteensä 11,6 miljoonaan euroon. Toiminnallisten tukien jakamisesta vastasivat Kuntoliikuntaliitto (aikuisten liikuntaan kohdistuneet kehittämishankkeet) ja Nuori Suomi (lasten ja nuorten liikuntaan kohdistuneet kehittämishankkeet). Seuratuen jakamisvastuu laajeni Nuoren Suomen lisäksi Suomen Liikunnalle ja Urheilulle (SLU) ja Kuntoliikuntaliitolle (kuntoliikunnan toimialajärjestö), ja tuki kohdentui laajaalaisemmin eri ikäryhmille. Palkkatuen maksatus oli monivaiheinen, eikä tukea myönnetty yhdellä kertaa. Lasten ja nuorten tukien kokonaissumma oli noin 600 000 ja aikuisten 150 000 euroa. Merkittävin sisällöllinen muutos oli kahden vuoden pilottihankkeen aloittaminen 200 päätoimisen seuratyöntekijän palkkaamiseksi. Seuratuella on ollut vuosina 2013–2017 laajat yleistavoitteet ja useita painopistealueita. (Lehtonen 2008, 27–33.) Ensimmäisen jakson aikana 1999–2008 myönnetyn seuratuen kokonaismäärä oli 4,9 miljoonaa euroa. Näin sekä seuratuki-, lajiliittoettä valtakunnallisten hankkeiden sisällöt tukivat toisiaan. Lasten ja nuorten osalta tuki kriteereineen ei oleellisesti muuttunut, mutta nimi vaihtui toiminnalliseksi tueksi. 16 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 oli lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia seuroissa toiminnan suunnitteluja toteutusvaiheessa ja lisätä liikunnan määrää. Tuettuja hankkeita oli 4 211, joista reilusti yli puolet kohdistui lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen. Lasten ja nuorten liikunta kiinnittyi valtakunnalliseen Liikkuva koulu -ohjelmaan, jonka myötä kasvatusja koulutusinstituutiot ohittivat liikuntajärjestöt ohjelmapolitiikan toteuttajina (Lehtonen 2017). Siinä pyrittiin ei-kilpailulliseen toimintaan, jossa keskiössä oli monipuolinen lajirajat rikkova kerhotoiminta. Kyseistä tukea sai hakea myös aikuisliikunnan kehittämiseen. (Lehtonen 2007a, 5.) 6–12-vuotiaiden liikunnan monipuolistamiseksi ja erityisesti vähän liikkuville lapsille suunnattiin Löydä liikunta -kerhomalli. Päätös oli sekä hallinnollinen että poliittinen. Päätösesitykset palkkatukea saavista seuroista tehtiin operatiivisessa työryhmässä, jossa oli edustus SLU:sta, Nuoresta Suomesta ja Kuntoliikuntaliitosta. Vuosien 2013–2017 välisenä aika na lopulliset päätösesitykset tuettavista hankkeista on tehnyt asiaa valmistellut virkamies ja päätökset kulloinenkin vastuuministeri. Tukea vähennettiin asteittain, jolloin hankkeen edetessä seuran piti vastata vahvemmin palkkauksesta. 2018). Vuosina 2013–2015 hakukriteereissä painotettiin ensisijaisesti hallitusohKansalaistoiminnan kannalta katsottuna huomionarvoista on se, että tällä hetkellä valtio määrittelee seuratoiminnan sisällöllisiä tavoitteita seuratuen jakokriteerien muodossa.. Lisäksi OKM halusi kohdentaa liikunnan kansalaistoiminnan valtionavustuksia enemmän paikallistason toimintaan. Seuratoiminnan ammattimaistumisen näkökulmasta merkittävää on ollut, että palkkaushankkeisiin on myönnetty tukea joka vuosi
Monta työntekijää työllistävät seurat pystyvät jatkamaan työsuhdetta useammin kuin ainoan työntekijän seuratuella palkannut seura. Nuorten osalta tavoitteena oli kehittää urheiluseurakulttuuria niin, että mahdollisimman moni nuori jatkaisi urheiluseuraharrastustaan murrosiän jälkeen. Työsuhteen päättymisen syyt liittyvät useimmiten seuran taloudellisiin ongelmiin tai vaikeuksiin työnohjauksessa, tai työntekijälähtöisiin asioihin kuten siirtymiseen muihin töihin. 50 euron tukikriteeri ei ole laskenut harrastamisen hintaa vaan ohjannut tukea valmiiksi edulliseen toimintaan. Vuosina 2016–2017 painopiste muuttui niin, että liikunnan edistäminen etenkin organisoidusti tuli hakukriteereissä merkittäväksi tekijäksi. Samalla nostettiin esille lasten ja nuorten harjoittelukulttuurin kehittäminen, joka ilmensi ajalle tyypillistä keskustelua liikunnan ja urheilun rajapinnoista, huippu-urheilun alkaneesta nosteesta (esimerkiksi huippu-urheilun muutosprosessi) ja ylipäänsä siitä, että lasten ja nuorten osalta voitiin puhua jälleen urheilusta ja harjoittelusta. Yhdenvertaisten ja tasa-arvoisten liikuntamahdollisuuksien edistäminen säilyi alatavoitteena. Hintakriteeri on ollut tulkinnanvarainen sekä hakijoiden että tuen myöntäjän näkökulmasta. Noin puolet seuroihin palkatuista työntekijöistä on jatkanut työsuhteessa hankekauden jälkeen. Alatavoitteiden määrä lisään -tyi ja niiden sisällöt olivat laajat. Tuella oli yhteiskunnallinen viesti; valtio tukee seuroja, joissa harrastuskustannukset ovat matalat. Työsuhteiden jatkuminen seuratukikauden jälkeen on ollut sitä todennäköisempää, mitä useampana vuonna seura on saanut seuratukea. Kehityskaari eri teemojen välillä on polveileva, mutta eri ajanjaksojen painopisteet eivät ole toisilVuonna 2013 linjattiin, että tuettavan seuran osallistujilta perittävät harrastuskulut eivät saa ylittää 50 euroa kuukaudessa. Merkittävä muutos seuratuen kriteereissä oli vuoden 2013 linjaus, jonka mukaan tukea saavan seuran osallistujilta perittävät harrastuskustannukset eivät saa ylittää 50 euroa kuukaudessa. Hankekohtainen tuki on ollut 1 500–30 000 euroa, keskimääräisen tuen ollessa 10 800 euroa. Tämä mahdollisti monien erityyppisten hankkeiden toteutumisen. (Riekki & Hentunen 2017.) Samanlaisia havaintoja on myös vuosilta 2009–2012, jolloin puolet palkkaushankkeista päättyi seuran taloudellisten vaikeuksien takia (Koski 2012, 66). Toiminnallisia hankkeita on ollut 1 224 ja palkkauksia 1 096, joista jälkimmäisten osuus on 66 prosenttia myönnetystä tuesta. Kriteeri ei ole laskenut harrastamisen hintaa vaan ohjannut tukea valmiiksi edulliseen toimintaan. (Hentunen ym. Tavoitteet ja painopisteet monikerroksisen liikuntakulttuurin ilmentymiä Seuratukihankkeiden tavoitteet ja sisällöt ovat olleet heijastumia yleisistä liikuntaja urheilukulttuurin ympärillä käydyistä keskusteluista. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä keskiöön nostettiin lasten monipuolinen liikunta, matalan kynnyksen toiminta ja yli 13-vuotiaiden nuorten harrastusmahdollisuuksien lisääminen urheiluseuroissa. Siten seuratuella on ollut yhteiskunnallinen viesti: valtio tukee niiden seurojen toimintaedellytyksiä, joissa harrastuskustannukset ovat matalat. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 jelman tavoitetta, jonka mukaan lapsille ja nuorille tulisi taata tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet. Työsuhteiden jatkuminen on ollut sitä todennäköisempää, mitä useampana vuonna seura on saanut seuratukea.. 2000-luvun alussa huomio kiinnittyi siihen, että kaikilla lapsilla pitäisi olla mahdollisuus taitoja tavoitetasonsa mukai seen harrastamiseen. Palkkaushankkeiden seuranta osoittaa, että noin puolet seuroihin palkatuista työntekijöistä on jatkanut työsuhteessa hankekauden jälkeen. Seuratuen iso tavoite kiinnittyi näin ollen yleisemmin lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen. 2010-luvun taitteessa huomio kiinnittyi ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisäämiseen, jonka myötä seuratoiminnan laatu kytkettiin koulutukseen. 2015.) Viimeisen jakson aikana seuratukea on jaettu yhteensä 24,6 miljoonaa euroa, joka on 60 prosenttia vuosien 1999–2018 aikana jaetusta tuesta
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:2. & Lehtonen, K. 2012. 2009. Lehtonen, K., Paukku, J., Hakamäki, M. Lehtonen. Lehtonen, K. Hanketukien hakemisessa ja kohdentumisessa näyttäisi tapahtuvan polarisaatiota siten, että suurin osa hanketuista kohdistuu suurimpien maakuntakeskusten ympärille, ja hanketukia hakevat vuosi toisensa jälkeen ne seurat, joilla on kapasiteettia tehdä hankehakemuksia. K. Kuitenkin työsuhde on loppunut noin joka toisessa tukea saaneessa seurassa joko hankkeen aikana tai sen päätyttyä. Työntekijöiden palkkaamiseen kohdistetut hanketuet vuodesta 2009 alkaen ovat vakiinnuttaneet paikkansa yhtenä avustusmuotona. Etenkin vuodesta 2013 eteenpäin palkkausten määrä niin rahal lisesti kuin lukumääräisesti mitattuna on ollut suuri verrattuna seuratuen koko historiaan. Suomalaisen liikuntaja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015. 2017. Nykymuotoisena seuratuki ei kiinnity enää yhtä vahvasti kuin ennen liikunnan kansalaistoiminnan tai lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen. Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset. & Hentunen, J. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 343.. Lehtonen, K. Politiikkatoimena seuratuki avustusmuotona ei siten selkeästi toteuta mitään yhtenäistä tavoitetta. Päätoimisia työntekijöitä on tullut seuroihin paljon lisää, ja tässä mielessä seuratuella on saavutettu yksi iso liikuntapoliittinen tavoite. 2007. Jatkossa olisikin selkeytettävä valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten liikuntajärjestöjen keskinäistä avustuspolitiikkaa. Löydä liikunta -kerhojen arviointi. Seuratukea saa suomalaisista urheiluseuroista kuitenkin vain pieni osa. Liikuntapoliittisena rahoitusinstrumenttina tukimuoto on muovautunut yksittäisen järjestön stra tegisesta välineestä valtion liikuntahallinnon jakamaksi hankerahaksi. 2008. Yhteisenä nimittäjänä vuosien varrella on ollut vahva paikallisuuden tukemisen eetos. Kansalaistoiminnan ja valtion kannalta katsottuna huomionarvoista on myös se, että tällä hetkellä valtio määrittelee seuratoiminnan sisällöllisiä tavoitteita seuratuen jakokriteerien muodossa. Kyselyn tuloksia työntekijän rekrytoimisesta urheiluseuraan vuosilta 2013–2016. Mä oon täällä! Seurantaraportti Nuorten Harrasteliikuntahankkeen käynnistymisestä. 2007. Seuratoiminnan ammattimaistaminen palkatun henkilöstön avulla ja hankerahoituksen turvin ei ole kokonaisuutena kestävä ratkaisu. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 206. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 191. 2015. Seuratoiminnan ja lajiliittojen kehitystukihankkeiden arviointi 2004–2008. Muuttuvat rakenteet – Staattiset verkostot. Jatkossa olisi pohdittava laajemmassa kontekstissa, kuinka paljon valtio ohjeistaa kansalaistoimijoita toimintasisällöllisesti ja millä ehdoilla valtio avustaa kansalaistoimintaa. Turpeinen, S., Hentunen, J., Hakamäki, M., Laine, K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 322. Seuratuen toimintavuoden tulokset 2014– 2015. Lehtonen, K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 312. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 286. Sisällöllisten tavoitteiden selkeyttäminen jatkossa olisi tärkeää avustuksen kohdentumisen näkökulmasta. Pikemminkin niitä voi pitää aikansa lapsina ja monikerroksisen liikuntaja urheilukulttuurin ilmentyminä. & Laine, K. Seuratuki nykymuotoisena ei ole riittävä ratkaisu paikallistason urheiluseuratoiminnan kehittämiseen. Koski, P. Hakuja jakoprosessin arviointi. Seuratuki kansalaistoiminnan tukimuotona. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 218. KATI LEHTONEN, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kati.lehtonen@likes.fi SALLA TURPEINEN, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: salla.turpeinen@likes.fi LÄHTEET: Hentunen, J., Turpeinen, S. Aluepoliittisesti seuratuki edistää yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia siten, että tukea myönnetään alueille, joilla on paljon lapsia ja nuoria. Liikunnan kansalaisjärjestöjen avustuskäytänteiden selkeyttämisellä tulisi vahvistaa urheiluseurojen asemaa kansalaistoimijoina ja kansalaisten liikuttajina. Palkattu seuraan – mitä seuraa. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 leen vastakkaisia ilmiöitä. 2014. Seuratuen sisällöllisiin tavoitteisiin liittyy ristiriitaisia intressejä: toisaalta vaaditaan entistä ammattimaisempaa seuratoimintaa työntekijöitä palkkaamalla ja toisaalta seuratoiminnan pitäisi olla kaikille avointa toimintaa edullisesti. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 253. Lisää laatua, enemmän toimintaa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 229. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 263. Seurantaraportti toimintamallin käynnistymisestä. Nuorten harrasteliikunnan kehittäminen 1999– 2011. & Pyykönen, J. Aluepoliittisesti avustuspolitiikan selkeyttäminen tarkoittaisi urheiluseurojen tasapuolisempaa kohtelua, mikä lisäisi lasten ja nuorten mahdollisuuksia saavuttaa yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia. 2018. Riekki, M. 2012. Seuratuen haku 2009 – Arviointiraportti. Väitöskirja. Lehtonen, K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 331. Lehtonen, K. Seuratuki 2013. Työsuhteen kestoon liittyvien tekijöiden taustalla on ennen kaikkea työolosuhteisiin, työn mielekkyyteen ja seurojen toimintakapasiteettiin liittyviä tekijöitä. Työntekijän palkkaaminen seuratuen avulla. 2017. & Hakamäki, M
Kirkkain tähti oli Kristjan Palusalu, joka voitti kultaa molemmissa painimuodoissa. Suomalaisvieraiden kunniaksi kaikunut Maamme-laulu nostatti vallanpitäjille vastenmielisiä mielleyhtymiä ajasta, jolloin Viro oli ollut itsenäinen. Koripallon EM-karsintaottelu Viro–Puola Tartossa päättyi syyskuussa 2016 vieraiden voittoon 64–94. Berliinin olympiakisoissa 1936 Viron joukkue saavutti seitsemän mitalia. Koripallon on edelleen joukkueurheilumuodoista vahvin Virossa. Suuren sosialistisen isänmaan työnjaossa Viro sai kehittää erityisesti koripalloa ja talviurheilua. 19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN 100 vuotta virolaista urheilua Urheilusuhteet Suomen suuntaan avasivat 1950 luvun lopulta lähtien ikkunan läntiseen maail maan. Neuvostovuosina Viron urheiluelämä eteni Moskovan määrittelemin askelmerkein. Tulos oli asukaslukuun suhteutettuna kovempi kuin Suomen. Tallinnan Kalevin koripalloilijoista tuli yksi virolaisuuden symboleista, vaikka kansallismielisyyden avoin ilmaiseminen oli mahdotonta. Kuva: ALDO LUUD. Viro kävi jopa lukuisia maaotteluja eri urheilumuodoissa 1960-luvulla. Neuvostomallista eurooppalaiseen järjestelmään Viron uuden itsenäisyyden kynnyksellä Soulin olympiamenestyjät toivat osaltaan sinimustavalkeat värit Urheilu on yhdistänyt Viroa ja Suomea enemmän kuin erottanut V irosta kehittyi ensimmäisen itsenäisyyskauden aikana kovan luokan urheilumaa
”Viron liikunta teki täyskäännöksen” julisti LTS:n Impulssi no. Viro ehti ainoa Baltian maana mukaan Albertvillen talvikisoihin 1992. Suomi-yhteydet tärkeitä Suhteista Suomeen oli apua hankalassa sopeutumisvaiheessa uudelleenitsenäistymisen kahden puolen. Jatkuvana haasteena on tarjota nuorille huippu-urheilijoille mahdollisuuksia pysyä mukana kansainvälisessä kilpailuissa. Monet asiat ovat hyvällä mallilla.. Pidimme juuri Tartossa 34. Molemmat voivat myös oppia toisiltaan, sanoo Sukles. Vuonna 2015 kultuuriministeriö loi lasten ja nuorten valmentamiseen tukijärjestelmän, jonka pohjalta seura saa enimmillään 50 prosenttia tukea valmentajan palkkaamiseen. On kuitenkin yhteisiä perinteitä, joiden merkitys ja historiallinen arvo kasvaa vuosi vuodelta. Olisi helppo vastata, että kaikki on hyvin, mitaleita tulee, kansa liikkuu ja kaikki ovat iloisia. Toinen puoli jää seuran tai koulun maksettavaksi. Vuosittain järjestettävät Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan yliopistojen urheilukilpailut ovat yksi parhaista tuntemistani urheiluperinteistä, sanoo Ulp. Viron Olympiakomitean yhtenä tavoitteena on saada ihminen ottamaan iso askel nojatuolista ulkoovelle. Hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa Viron Akateemisen Urheiluliiton pääsihteerinä suuntautui 1994 Suomeen Opiskelijoiden Liikuntaliiton vieraaksi. Virossakin yhtenä ongelmana on 19–23-vuotiaiden lupaavien urheilijoiden lopettaminen. Viron olympiakomitean pääsihteeri Siim Suklesin mukaan kaikki on muuttunut viimeisimmän neljännesvuosisadan aikana. Viron urheilu ei olisi Suklesin mukaan tämän päivän tasolla, ellei sillä olisi ollut Suomen tukea. Valmennustoimintaa on Ulpin mukaan kehitetty yhteiskuntajärjestelmän muututtua. Julkisen sektorin tehtävänä on luoda edellytyksiä lainsäädännön, tukien ja liikunnan infrastruktuurin avulla. Kairis Ulpille Suomen-yhteydet olivat henkilökohtaisestikin tärkeitä. Vuonna 2004 luotu ammattipätevyysjärjestelmä perustuu eurooppalaisiin vaatimuksiin. Ylätasolla Virossa toimivat aluksi Urheilun keskusliitto (Eesti Spordi Keskliit) ja Olympiakomitea, jotka yhdistyivät 2001. 20 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 uudelleen näkyviin. SELL-kisat ja juhlimme samalla niiden 20 vuotta sitten tapahtunutta henkiinherättämistä. Neuvot helpottivat uuden järjestelmän perustamista ja kansainvälisten yhteyksien luomista. Mitalisijoista 80 prosenttia kertyi lajeissa, jotka eivät kuulu olympiakisojen ohjelmaan. Suomi on edellä joissakin urheilumuodoissa, Viro taas toisissa. Rahoituksessa suuri muutos oli 1997 toteutettu olympiavalmistautumisen rahoittamiseen ohjattu prosenttiosuus arpajaisverosta. Suurin muutos oli 1990-luvul la siirtyminen järjestelmään, jossa toiminnasta vastaavat seurat, lajiliitot ja keskusjärjestö. Tavoite toteutui, vaikka käsijarrukäännös pani urheilujärjestelmän koville. Suhteet ovat säilyneet ja kehittyneet tasavertaisuuden pohjalta. Järjestöjen vastuulla on ihmisten saaminen liikkeelle ja toiminnan järjestäminen. 4 vuonna 1995. Kairis Ulpin mukaan vuonna 2016 toteutetun tutkimuksen mukaan virolaiset harrastavat liikuntaa terveysvaikutusten ja mielihyvän vuoksi sekä stresViron huippu-urheilun ja liikuntakulttuurin tilanteessa on vuonna 2018 paljon samaa kuin Suomessa. Perustana on itsenäisten seurojen ja lajiliittojen verkosto, jossa toimintaa johdetaan lajilähtöisesti. Suklesin mukaan ihmisten omakohtainen liikunnan harrastaminen on lisääntynyt. Virolaisurheilijat saavuttivat viime kansainvälisissä mestaruuskisoissa 164 mitalia, mikä on uudelleenitsenäistyneen Viron ennätys. Kun hän on jo ulkona, niin matka juoksemaan tai pyöräilemään on lyhyt, kuvaa Sukles. Sukles arvioi Viron kilpaja huippu-urheilun tule vaisuuden olevan kaikkineen valoisa. On väistämätöntä, että menestymme pienenä valtiona lajeissa, joissa maailmanlaajuinen kilpailu on pienempi, näkee Sukles. Sittemmin Viron ja Suomen välisten yhteyksien merkitys on pienentynyt. Viron urheilurekisterin johtaja Kairis Ulp arvioi , että Viron urheilu on siirtynyt neuvostomallista euroop palaiseen järjestelmään. Pyöräilijä Erika Salumäe ja koripalloilija Tiit Sokk saivat haltioituneen vastaanoton Tallinnan Raatihuoneen torilla. Monet asiat ovat hyvällä mallilla. Terveellisten elintapojen arvostuksen kasvu on vahvistanut liikunnan asemaa. Sittemmin sama periaate on koskenut uhkapeliveroa. Ulp muistelee mielellään myös Tarton ja Helsingin yliopistojen välisiä koripallo-otteluita. Viron huippu-urheilun ja liikuntakulttuurin tilanteessa on vuonna 2018 paljon samaa kuin Suomessa. Olympiakomitean vastuulla on ollut myös liikuntakulttuurin laajempi kehittäminen sen jälkeen, kun Urheilun Keskusliitto ja Olympiakomitea yhdistyivät. Merkityksettömiä eivät olleet myöskään rahallinen tuki ja varusteapu. Myös rahoitusjärjestelmä muuttui, ylhäältä ei enää tullut rahaa, vaan jokaisen oli tultava toimeen omillaan