Liikunta & TIEDE 52 23/ 15 • 8 eu ro a VAIKUTTAVAAN LIIKUNTATUTKIMUKSEEN LIIKUNNAN VISIOT, VALISTUS JA ARKITODELLISUUS IX LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT
Liikunnanopettajan koulutus nauttii jatkuvaa suosiota, mutta erityisesti liikuntabiologisen ja liikuntalää ketieteen koulutuksen hakijamäärät ovat lisääntyneet huimasti. Hyvänä esimerkkinä on viime vuosina voimakkaasti kasvanut henkilö kohtaisen valmennuksen ala. Paino: Forssa Print 2015 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Löytyykö kaikille valmistuville töitä. Valmistuneita tulee työmarkkinoille vuosi vuodelta enemmän. 52. Se voi olla uhka, mutta sen voi nähdä myös mahdollisuutena. Tähän olisi varmasti myös liikuntatieteellisessä koulutuksessa syytä panostaa. Jotta tutkimus vaikuttaisi yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintoihin, tutkijan on osattava kertoa tuloksista ja niitten merkityksestä päätöksentekijöille ja käytännön toimijoille. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: GORILLA RF/Mikkel Østergaard Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Tästä on maailmalta paljon esimerkkejä, mutta urheilun resurs sit ovat meillä isoimmillakin seuroilla vali tettavan rajalliset verrattuna esimerkiksi KeskiEurooppaan. Liikuntatie teen päivillä luennoiva professori Daniel Gould ottaa tähän kantaa artikkelissaan lehden tässä numerossa. Myös seuro jen toiminnassa voisi varmasti paremmin hyödyntää liikunnan osaajia, ei pelkästään valmentajapuolelta valmistuneita, vaan myös liikuntafysiologeja, biomekaanikko ja, liikuntapsykologeja ja liikuntakasva tuksen ammattilaisia. On lähdettävä rohkeasti miettimään uu sia näkökulmia työllistymiseen. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Hyvä kysymys tulevaisuuden työmark kinoita mietittäessä on se, osaammeko me liikunnan ammattilaiset puhua asiakkaiden – ovat he sitten urheilijoita, potilaita tai yh teiskunnan päättäjiä – kielellä. Myös liikuntatieteiden jatkotutkintoja suoritetaan enemmän kuin aiemmin. Hänen mukaansa viestintään liittyvää koulutusta tarvittaisiin myös liikunnan tutkijakoulutukseen. L iikunnan yliopistokoulutus on erittäin haluttua. Yliopis ton hakuoppaassa listataan liikunnan, ur heilun, hyvinvoinnin ja terveyden kentältä lukuisia tehtäviä, joihin liikunnallinen koulutus antaa valmiudet, mutta suoraa ammattiin valmistavaa polkua tutkinto ei useimmiten tarjoa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 2-3 / 2015 LÖYTYYKÖ KAIKILLE LIIKUNTA TIETEILIJÖILLE TÖITÄ. Vielä epävarmem malta tulevaisuus näyttää liikuntatieteen muista oppiaineista valmistuville. Potilaiden liikunnal linen kuntoutus on Suomessa vielä lap sen kengissä ja tämäkin voisi avata uusia mahdollisuuksia liikunnan monen eri alan ammattilaisille. Viime vuon na esimerkiksi vain noin joka kahdeskymmenes Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelli seen tiedekuntaan hakeneista pääsi opiskelemaan. Julkisen sektorin ja sen rahoittamien tutkimus laitosten kärsiessä rahanpuutteesta ja sen myötä työpaikkojen vähennyspaineista, yksityinen sektori voi tarjota mielenkiin toisia mahdollisuuksia, kunhan ne vain huomataan. Liikuntatieteiden maistereista vain liikun nanopettajat valmistuvat suoraan am mat tiin, mutta tämän hetken taloudellisessa ti lanteessa heidänkään työuransa alku ei ole välttämättä heti varma. Samaa teemaa sivuttiin myös valtion lii kuntaneuvoston toukokuun lopulla Jyväs kylässä järjestämässä liikuntatieteen tutki jatapaamisessa. Vaikka aloituspaikkojen määrä ei olekaan kasvanut samaan tahtiin myös niitä lisätty
Kathleen Armour 46 Tutkimusta, joka vaikuttaa – tiedonvälityksen unohdettu rooli. Sanna Valtonen, Sanna Ojajärvi 110 NÄIN MAAILMALLA: Sinivalkoiset vastaan sinikeltaiset. Löytyykö kaikille liikunta tieteilijöille töitä. Nykyinen liikuntapaatos ja vähäisen liikkumisen todelliset syyt eivät kohtaa. Wright 42 Muutokset vaativat uusia valmiuksia – jatkuva ammatillinen koulutus avainasemassa. Kirsti Laine, Timo Ståhl 70 Laadukas koululiikunta on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää. Marko Laaksonen 111 LÄHIKUVASSA: Urho Kujala – Perimästä pääsemättömissä. Moniin käytännön ongelmiin voitaisiin puuttua jo olemassa olevan tiedon pohjalta, mutta tutkimustieto ei välity tehokkaasti kentälle. Seppo Hentilä 114 Liikuntaa lääkkeeksi. – Sykevaihtelu ohjaa optimaaliseen harjoitteluun. Kati Kauravaara 38 Urheilu muuttaa maailmaa – retoriikkaa vai realismia. Tiina Ahtiainen, Minna Paajanen 30 Kohti tutkimusperustaista urheilujärjestelmän kehittämistä. Jari Kanerva POHDITTUA 108 Liikuntapolitiikan kapeneva tila mediassa. Vähän liikkuvien ihmisten näkemys liikkumisesta, arjesta ja elämästä on usein kovin erilainen kuin liikunta politiikan ja liikunnanedistäjien näkemys. Ensimmäiset valinnat nuorisomaajoukkuei siin tapahtuvat usein iässä, jossa erot murrosiän mukanaan tuomissa muutoksissa ovat suurimmil laan. Arja Sääkslahti, Anne Soini, Susanna Iivonen, Arto Laukkanen, Anette Mehtälä 56 Liikkujaksi, mutta miten. Kari Kalliokoski 4 Liikunnallisuus voi tukea alakouluikäisten oppimista. Antti Laine T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 23 Ku va : K A R I H U LK KO Liikuntapolitiikan kentillä tulee entistä tarkemmin pitää huolta siitä, etteivät arvot ja faktat sekoitu, sanoo ylijohtaja Esko Ranto.. Mirja Hirvensalo, Nelli Hankonen, Katariina Autio, Anne-Mari Jussila, Katri Kostamo, Elisa Kaaja, Miia Malvela 60 Liikuntavalistus, visiot ja arkitodellisuus. Varhaisvuosien liikunnalla voi olla ratkaiseva merkitys koulussa tarvittavien taitojen kehittymisessä erityisesti pojilla. Tutkimuksen käyttöastetta on nostettava dramaattisesti. Timo Takala 104 OPISKELIJA OUNASTELEE: Tule hyvä OPSI, älä tule paha OPSI! Sanna-Kaisa Lintu AJASSA 106 Suomen Akatemia asetti suomalaisen liikuntatieteen koordinaatit kohdalleen. Teijo Pyykkönen 117 Ihmisen valmentaminen. Teijo Pyykkönen 26 Tiedolla johtaminen – voimavara vai kuluerä. Arto Hautala, Antti Kiviniemi, Mikko Tulppo 22 POLTTOPISTE: Mittarit kuntoon – Suomi liikkeelle. Daniel Gould 51 Lapsen laatuista liikuntaa. Tomi Vänttinen 15 Juoksu ja kävelytyyli näkyy nivelten kuormit tumisessa ja kulumisessa. Paul M. Eero Haapala 8 Biologinen ikä – näkökulmia nuorten urhei luun. Laadukas lasten liikunta on vapaaehtoista, spontaania ja leikkisää. Mikko Piispa IX LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT 33 Liikunnan tuputtamisesta ihmisen lähtö kohtien ymmärtämiseen. 66 Liikuntavaikutusten ennakkoarviointia tarvitaan päätöksenteossa. LUETTUA 113 Mieluummin leikkisotaa kuin sotaleikkiä. Kari Keskinen 23 Esko Ranto: Tiedon politisoituminen uhka myös liikuntasektorilla. Jorma Viikari 115 Perustekstejä perusopintoihin. Juha-Pekka Kulmala 18 Kuormittavuus, palautuminen ja rytmitys kohdallaan. Pilvikki HeikinaroJohansson, Tuija Tammelin, Sanna Palomäki, Nelli Lyyra, Henna Haapala 75 TUTKIMUSTIIVISTELMÄT 103 EMERITUS IHMETTELEE: Palkitsevaa palkitsemista. Juttujen kokonaismäärä kasvaa, mutta liikunta politiikan julkisuus kapenee. Reijo Jylhä TUTKITTUA 118 Tutkimusuutiset 125 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS
4 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: EERO HAAPALA Liikunnallisuus voi tukea alakouluikäisten oppimista
Turvallisilla pyörä ja kävely teillä sekä leikkipuistoilla saattaakin siten olla yllättävän suuri merkitys paitsi lasten terveydelle myös koulussa menestymiselle. Lasten normaali kehitys vaatii riittävää ja monipuolista ruokavaliota sekä paljon aktiivista leikkiä ja muuta liikuntaa. 2014). Kaikki fyysisen kunnon osa-alueet eivät kuitenkaan ole heikentyneet. 2014). Fyysisesti passiivisilla ja huonokuntoisilla lapsilla tavataan useam min riskitekijöiden kasautumista kuin liikunnallisesti aktiivisilla tai hyväkuntoisilla lapsilla (DuBose ym. 2014). Suomalaisista alakoululaisista vain puolet ja yläkoululaisista alle viidennes liikkuu reippaasti vähintään tunnin päivässä (Tammelin ym. 2005; van der Ploeg ym.2008). 2011; Tammelin ym. 2007; Väistö ym. 2014). L iikkumattomuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ja -taloudellisista maailmanlaajuisista uhista (Lee ym. Varhaisvuosien liikunnalla voi olla ratkaiseva merkitys koulussa tarvittavien taitojen kehittymisessä erityisesti pojilla. Esimerkiksi lasten ja nuorten kestävyyssukkulajuoksussa juokseman matkan pituus on lyhentynyt ympäri maailman (Tomkinson & Olds 2007), mutta maksimaalisessa hapenottokyvyssä, jota pidetään parhaana hengitysja verenkiertoKuva: ANTERO AALTONEN. Liikunnan vähenemisen lisäksi lasten ja nuorten fyysinen kunto on heikentynyt (Tomkinson & Olds 2007) ja ylipainon ja lihavuuden yleisyys on saavuttanut lähes epidemian mittasuhteet (Ng ym. Lisäksi lapset ja nuoret viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan fyysisesti passiivisina (Colley ym. Arkinen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt kuluneiden vuosikymmenten aikana (Dollman ym. 2012) ja aineenvaihdunnan ja verenkiertoelimistön sairauksien juuret saavat alkunsa jo lapsena. Leikki ja liikunta, saati monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, eivät kuitenkaan ole kaikkien, tai edes useimpien lasten normaalia arkea. 5 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Fyysisesti aktiivisempi koulupäivä ja koulumatka liikunta näyttävät voivan edistää lasten oppimistuloksia alakouluiässä
Kestävyyskunto riippuu hengitysja verenkiertoelimistön kyvystä kuljettaa happea luustolihaksille ja luustolihaksen kapasiteetista käyttää happea energiantuotannossa (Armstrong & Welsman 2007). Väitöstutkimuksessani kestävyyskunnolla ei kuitenkaan ollut yhteyttä lukuja laskutaitoon. Kestävyyskunto ei myöskään ollut yhteydessä kognitioon Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen aineistoon perustuvassa tutkimuksessamme (Haapala ym. Vanhempien koulutus vaikutti havaittuihin yhteyk siin tytöillä; vähintään yliopistotasoisen koulutuksen saaneiden vanhempien tytöillä liikunnalla oli myönteinen yhteys oppimistuloksiin kun taas matalammin koulutettujen vanhempien tytöillä yhteys oli päinvastainen. Kehon rasvakudoksen määrän lisääntymisen onkin havaittu selittävän jopa puolet heikentyneistä kestävyysjuoksutuloksista (Rowland ym. Tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että intensiivinen yhdeksän kuukauden liikuntainterventio voi parantaa kognitiivisia toimintoja, jotka ovat tärkeitä tekijöitä koulumenestyksen taustalla (Hillman ym. Satunnaistetut ja kontrolloidut liikuntainterventiot antavat luotettavinta tietoa liikunnan vaikutuksista oppimiseen. Näiden tekijöiden huomioiminen on kuitenkin tärkeää, sillä esimerkiksi Kantomaa ja tutkimusryhmä on havainnut, että motoristen ongelmien vaikutuksia koulumenestykseen selittävät juuri liikkumattomuus ja ylipaino (Kantomaa ym. 2008). Molemmissa tutkimuksissa havaittiin sen sijaan voimakas myönteinen yhteys motorisen suorituskyvyn, oppimistulosten ja kognition välillä, joskin havaitut yhteydet olivat selviä vain pojilla. Varsinkin ne lapset, jotka olivat välitunnilla fyysisesti aktiivisempia, menestyivät paremmin lukutaitoa mittaavissa testeissä kolmena ensimmäisenä kouluvuotenaan. Myös muutamassa aikaisemmassa tutkimuksessa kestävyyskunnon ei ole havaittu olevan yhteydessä Riittämätön liikunta saattaa heikentää myös aivojen terveyttä sekä erilaisia kognitiivisia toimintoja ja oppimiskykyä.. Osin ristiriitaistenkin tulosten perusteella on perusteltua kysyä, edistääkö kaikki liikunta oppimista ja kognitiivista toimintakykyä samalla tavoin. Pojilla runsas koulumatkaliikunta oli yhteydessä parempaan lukutaitoon. Tutkimuksista osin ristiriitainen kuva Vähäinen liikunta on yhdistetty varsinkin poikkileikkaustutkimuksissa matalampaan koulumenestykseen ja myös jotkut seurantatutkimukset tukevat käsitystä siitä, että vähäinen liikunta saattaa heikentää oppimistuloksia (Singh ym. Riittämätön liikunta saattaa heikentää myös aivojen terveyttä sekä erilaisia kognitiivisia toimintoja ja oppimiskykyä (Hillman ym. Useimmissa poikkileikkaustutkimuksissa ei ole otettu huomioon mahdollisuutta, että motoriset taidot, kestävyyskunto, ylipaino tai niiden yhdysvaikutukset, voivat selittää liikunnan ja koulumenestyksen väliset yhteydet. Tilanne on nurinkurinen. 2012). Liikunnanopetukseen osallistumisen on myös havaittu olevan yhteydessä heikompaan koulumenestykseen, mutta toisaalta samassa tutkimuksessa liikunnan kokonaismäärä oli positiivisesti yhteydessä oppimistuloksiin (Singh ym. 2013). 2012). Koulutus ja oppiminen ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan, mutta tarve ja osin myös mahdollisuudet liikuntaan ovat vähentyneet. 1999). Näitä tutkimuksia on toistaiseksi vähän ja niiden tulokset ovat osin ristiriitaisia. Pojilla myös liikunnan koko naismäärä oli yhteydessä oppimistuloksiin, mutta nämä yhteydet selittyivät osin poikien paremmalla fyysisellä suorituskyvyllä. Siinä missä liikunnan kokonaismäärän havaittiin olevan myönteisesti yhteydessä koulumenestykseen, toinen tutkimus raportoi koripallo-, baseballsekä jalkapalloharrastuksen heikentävän koulumenestystä, mutta muihin joukkuelajeihin sekä yksilöurheiluun osallistumisen parantavan sitä (Singh ym. Tulokset eivät ole kuitenkaan olleet yksiselitteisiä. Donnelly työtovereineen (2009) osoitti koulupäiviin lisätyn liikunnan edesauttavan oppimistulosten kehittymistä, mutta Sallis kumppaneineen (1999) ei havainnut lisätyn liikunnanopetuksen vaikuttavan merkittävästi koulumenestykseen. Väitöstutkimuksessani tarkastelin ensimmäisellä luokalla mitatun kokonaisliikunnan, välituntiliikunnan, koulumatkaliikunnan, urheiluseuraliikunnan sekä vapaa-ajan liikunnan yhteyksiä lukuja laskutaitoon 1–3-luokillla. Motorista taitoa vai kestävyyskuntoa. 2012). 6 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 elimistön toimintakyvyn mittarina, ei ole havaittu muutoksia (Eisenmann & Malina 2002). 2014). 2015). Lisäksi Syväoja työtovereineen (2013) havaitsivat raportoidun liikunnan olevan suorassa yhteydessä koulumenestykseen, mutta objektiivisesti mitatulla liikunnalla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. 2008). Edistääkö kaikki liikunta oppimista. Lisäksi urheiluseuratoimintaan osallistuvilla lapsilla oli paremmat matemaattiset taidot verrattuna niihin, jotka eivät osallistuneet urheiluseuratoimintaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa kestävyyskunnon on havaittu olevan myönteisesti yhteydessä niin kognitioon kuin koulumenestykseenkin (Hillman ym
A., Raine, L. C. Lisäksi liikunta saattaa vaikuttaa myönteisesti kognitiivisten toimintojen ja koulumenestyksen kehittymiseen. Erityisesti motorisilla taidoilla oli tutkimuksessani vahva yhteys poikien oppimistuloksiin. Medicine & Science in Sports & Exercise. Associations of Cardiovascular Fitness, Motor Performance and Adiposity with Cognition in Children. Lasten elintapojen ohjaaminen, kuten liikunnan lisääminen ja ruokavalion laadun parantaminen, on hyvä sijoitus. B., Scudder, M. 2015. 2011. H., Pontifex, M. J., Page, A. kestävyyssukkulajuoksu) kestävyyskunnon arviointiin. & Donnelly, J. Kestävyyskunnon ei voi siis yksiselitteisesti sanoa olevan yhteydessä parempaan kognitioon ja oppimistuloksiin. H., Hirsch, J., Hirsch, A. A. 2008. Preventive Medicine, 49(4), 336–341. Tytöillä liikunta ja motoriset taidot olivat vain satunnaisesti yhteydessä oppimistuloksiin. American Journal of Human Biology, 14(6), 699–706. 2005. B., Castelli, D. Siihen vastaamisessa tarvitaan sekä yhteiskunnan tukea että motivoituneita vanhempia. 2001. doi:10.1249/MSS.0000000000000652 Hillman, C. M., Khan, N. & Dean, K. B., Sardinha, L. Physical activity of Canadian children and youth: accelometer results from the 2007-2009 Health Measures Survey. Varhaisvuosien liikunnalla on merkitystä – etenkin pojilla Tulokset korostavat liikunnallisuuden merkitystä erityisesti poikien oppimisen tukena. 2011; Dwyer ym. I. 2009. Effects of the FITKids Randomized Controlled Trial on executive control. Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. Hillman, C. British Journal of Sports Medicine, 39(12), 892–897. Secular trend in peak oxygen consumption among United States youth in the 20th century. Haapala, E. E., Greene, J. Tulosten epäyhtenäisyys saattaa siten johtua kestävyyskunnon mittaustavasta sekä siitä, onko tutkimuksissa verrattu kestävyyskunnon ääripäitä. & Drollette, E. Lisäksi osa aikaisempien tutkimusten tuloksista saattaa selittyä esimerkiksi tutkittujen motorisilla taidoilla ja rasvakudoksen määrällä (Haapala 2014). & Norton, L. 2007. 2014. FIT Kids: Time in target heart zone and cognitive performance. Voikin olla, että liikunnan merkitys tyttöjen koulumenestyksen tukena korostuu myöhemmässä ikävaiheessa. Health Reports, 22 (82), 15–22. Preventive Medicine, 52 Suppl 1, 55–59. Lisäksi tytöillä yhteyksiin vaikutti etenkin vanhempien koulutus. A. Colley, R., Garriguet, D., Janssen, I., Craig, C., Clarce, J. 2014. 2013; Moore ym. E. 2008. A., Lintu, N., Väistö, J., Robinson, L. Hapenottokyky on useimmiten myös suhteutettu kehon painoon, jolloin käytetty muuttuja kuvaa paitsi hengitysja verenkiertoelimistön kapasiteettia, myös kehon rasvakudoksen määrää (Rowland 2013). F. M., Hillman, C. HAAPALA, FT Tutkija Lääketieteen laitos Biolääketieteen yksikkö/Fysiologia Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: eero.haapala@uef.fi Kirjoittajan väitöstutkimus Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical Performance, Adiposity, and Academic Achievement in PrimarySchool Children tarkastettiin 20.2.2015 Itä-Suomen yliopistossa. & Anderssen, S. L., Gibson, C. Nature Reviews. A., Smith, B. Lisäksi kestävyysjuoksutestien tulokset riippuvat maksimaalisen hapenottokyvyn lisäksi myös kehon rasvakudoksen määrästä, motorisista taidoista, juoksun taloudellisuudesta sekä monista psykososiaalisista tekijöistä. L. Aerobic fitness: What are we measuring. Pediatric Exercise Science, 13, 225–237. Turvallisilla pyöräja kävelyteillä sekä leikkipuistoilla saattaakin siten olla yllättävän suuri merkitys lasten ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudelle. S. Tutkimukseni perusteella erityisesti koulupäivien aktivointi sekä koulumatkaliikunta saattavat edistää lasten oppimistuloksia. Relation of academic performance to physical activity and fitness in children. Physical Activity Across the Curriculum (PAAC): a randomized controlled trial to promote physical activity and diminish overweight and obesity in elementary school children. Armstrong, N. Dollman, J., Norton, K. K., Washburn, R. B., Froberg, K., Riddoch, C. H., Erickson, K. DuBose, K. E., Viitasalo, A., Lindi, V. Aerobic fitness attenuates the metabolic syndrome score in normal-weight, at-risk-for-overweight, and overweight children. & Kramer, A. EERO A. & Malina, R. Pediatrics, 120(5), e1262–8. M. 2007. Dwyer, T., James, F., Blizzard, L., Lazarus, R. 2011. R., … Kamijo, K. International Journal of Pediatric Obesity, 3 Suppl 1, 58–66. Liikunnan lisääminen lasten päiviin on haaste. Koska motoriset taidot eivät kehity ilman harjoittelua (Logan ym. 2012), varhaisvuosien liikunnalla voi olla ratkaiseva merkitys koulussa tarvittavien taitojen kehittymisessä erityisesti pojilla. C. 2002. & Tremblay, M. D., Eisenmann, J. Evidence for secular trends in children’s physical activity behaviour. Se voi siten olla yksi keskeinen tekijä myös osaamisen ja uusien innovaatioiden kehittymisen edistäjänä. Med Sport Sci, 50, 5–25. & Welsman, J. Castelli, D. LÄHTEET Andersen, L. Donnelly, J. 2001; Kantomaa ym. A., Sullivan, D. Fyysinen aktiivisuus voi tukea oppimista ja koulumenestystä. NMI Bulletin, 24(4), 22–33. 2009). K., … Williams, S. Liikunta on edullinen ja tehokas keino hallita useimpien kansansairauksien riskitekijöitä ja vähentää näin terveydenhuollon kustannuksia tulevaisuudessa. 7 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 kognitioon ja oppimistuloksiin (Castelli ym. & Lakka, T. Tutkimusten valossa yleinen fyysinen toimintakyky, joka sisältää sekä kestävyyskunnon, motorisen taitavuuden, lihasvoiman että normaalipainoisuuden, saattaa tukea kognitiivisia toimintoja ja oppimista. Tutkimuksissa, joissa kestävyyskunto on ollut yhteydessä kognitioon tai oppimiseen, on useimmiten verrattu erittäin hyväja huonokuntoisia lapsia, tai käytetty kenttätestejä (esim. Kestävyyskunnon yhteydet kognitioon ja oppimistuloksiin saattavat olla monimutkaisempia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty, mutta mikä voi selittää tutkimustulosten epäyhtenäisyyden. 2013; Stroth ym. Haapala, E. Neuroscience, 9, 58–65. Eisenmann, J. Fitness, fatness and clustering of cardiovascular risk factors in children from Denmark, Estonia and Portugal: the European Youth Heart Study
Suomalaislasten fyysinen aktiivisuus tavoitteena vähemmän istumista ja enemmän liikunta. Brain Research, 1269, 114–124. T. J., Kantomaa, M. & Olds, T. Medicine and Sport Science, 50, 46–66. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 11 (1), 55. Moore, R., Wu, C., Pontifex, M., O´Leary, K., Scudder, M. & Katzmarzyk, P. 2014. Research Quarterly for Exercise and Sport, 70(2), 127–134. Tomkinson, G. Physical fitness, but not acute exercise modulates event-related potential indices for executive control in healthy adolescents. Suomen Lääkärilehti, 69(14), 1871–1876. Rowland, T., Kline, G., Goff, D., Martel, L. Physical Activity and Performance at School. P., Merom, D., Corpuz, G., & Bauman, A. Child: Care, Health and Development, 38(3), 305–15. Getting the fundamentals of movement: a meta-analysis of the effectiveness of motor skill interventions in children. Brain and Cognition, 82, 43–57. T., Stamatakis, E., Kankaanpää, A., Kaakinen, M., Rodriguez, A., Taanila, A., … Tammelin, T. B., … Hillman, C. 2014. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine, 166(1), 49–55. Secular changes in pediatric aerobic fitness test performance: The global picture. 2013. 2012. A. Oxygen uptake and endurance fitness in children, revisited. Lancet, 6736, 1–16. Physical activity and sedentary behaviour in relation to cardiometabolic risk in children: cross-sectional findings from the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study. J., Lobelo, F., Puska, P., Blair, S. Ku va : G O R IL LA /K A I TI R K KO N E N. & Tammelin, T. 2009. E., Wilson, a E., & Lucas, W. T., Ahonen, T., Hakonen, H., Kankaanpää, A. Kantomaa, M. 2007. R., Raine, L. Effect of physical inactivity on major noncommunicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Sallis, J., McKenzie, T., Kolody, B., Lewis, M., Marshall, S. 1999. W., Robinson, L. Lee, I.-M., Shiroma, E. 2014. & Rosengard, P. Ng, M., Fleming, T., Robinson, M., Thomson, B., Graetz, N., Margono, C., … Gakidou, E. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents’ academic achievement. 2012. Syväoja, H. & Ferrone, L. H. N. E. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine, 153(8), 845–849. 2008. Preventive Medicine, 46 (1), 60–2. Effects of health-related physical education on academic achievement: project SPARK. Singh, A., Uijtdewilligen, L., Twisk, J., van Mechelen, W. Trends in Australian children traveling to school 1971–2003: burning petrol or carbohydrates. Stroth, S., Kubesch, S., Dieterle, K., Ruchsow, M., Heim, R. Logan, S. 2013. Van der Ploeg, H. One-mile run performance and cardiovascular fitness in children. 2012. Aerobic fitness and intra-individual variability of neurocognition in preadolescent children. & Chinapaw, M. 2013. Väistö, J., Eloranta, A.-M., Viitasalo, A., Tompuri, T., Lintu, N., Karjalainen, P., Lakka, T. A Systematic Review of the Literature Including a Methodological Quality Assessment. 1999. & Kiefer, M. Medicine and Science in Sports and Exercise, 45 (11):2098-2104. Global, regional, and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980–2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Pediatrics, 134 (4), e1063–e1071. Pediatric Exercise Science, 25(4), 508–514. A. & Valtonen, M. Rowland, T. PNAS, 110(5), 1917–1922. Lancet, 380(9838), 219–29. 2013. Tammelin, T., Aira, A., Kulmala, J., Kallio, J., Kantomaa, M. 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 and brain function
Samalla tavalla nuoren suorituskykyyn vaikuttavat myös monet muut harjoitustaustaan ja perinnölKu va : G O R IL LA /K A I TI R K KO N E N. Nuorisomaaotteluita hallitsevat mitä todennäköisimmin jatkossakin yksilöt, jotka ovat sekä lahjakkaita että aikaisin kehittyviä. 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: TOMI VÄNTTINEN Biologinen ikä – näkökulmia nuorten urheiluun Ensimmäiset valinnat nuorisomaajoukkueisiin tapahtuvat usein iässä, jossa erot murrosiän mukanaan tuomissa muutoksissa ovat suurimmillaan. Ongelma asiasta tulee silloin, jos varhaista menestymistä kilpailuissa pidetään tärkeämpänä kuin yksilön kehittämistä. Se, että myös murrosiässä sen hetkinen parhaimmisto kisaa toisiaan vastaan, on urheilijana kehittymisen kannalta täysin hyväksyttävää. Toisaalta biologinen ikä ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka vaikuttaa lasten ja nuorten suorituskykyyn urheilussa. Voidaan siis olettaa, että he ovat ”taitoiältään” nuorempiaan edellä. Myös kalenteri-iällä on vaikutusta jo pelkästään sen vuoksi, että aiemmin syntyneillä yksilöillä on mitä todennäköisimmin enemmän harjoitusvuosia takanaan kuin kalenteri-iältään nuoremmilla. Normaalisti nuorten väliset erot biologisessa iässä ovat suurimmillaan murrosiän aikana, jolloin hormonaalinen herääminen muuttaa kehon koostumusta varsin dramaattisesti. B iologisella iällä tarkoitetaan nuoren sen hetkistä fyysisen kehityksen kypsyysastetta. Nämä aikaisin kehittyvät nuoret dominoivat usein myös oman ikäryhmänsä kilpailuja tämän tilapäisen kehitysetunsa turvin. Käytännössä kyse on siis siitä, että toiset yksilöt kehittyvät aiemmin kuin toiset ja kykenevät siten fyysisen suorituskykynsä puolesta siirtymään aiemmin aikuismaiseen harjoitteluun
9 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015
Pituuskasvun seuraaminen kasvukäyrän avulla ( • = aikaisin kehittyvä; . Ensimmäinen mahdollisuus on seurata pituuden muutosta esimerkiksi kuukauden välein ja suhteuttaa tämä muutos vastaamaan muutosta vuositasolla (cm/v). Kasvuhormonija testosteronimääritykset puolestaan antavat tietoa siitä, missä määrin hormonaalinen kypsyminen nuorella on käynnistynyt. Näiden menetelmien lisäksi kehitysasteen arvioinnissa käytetään maailmanlaajuisesti melko yleisesti ulkoisten sukupuolituntomerkkien havainnointiin perustuvaa Tannerin asteikkoa (Malina ym. 10 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 lisyyteen liittyvät tekijät, mikä tarkoittaa sitä, ettei pelkän biologisen iän perusteella voida ennakoida nuoren urheilijan suorituskykyä tai valita hänelle kehittymisen kannalta parasta mahdollista toimintaympäristöä. Pituuskasvun seuraamisen pituuden muutoksen avulla. Pituuskasvun seuraaminen kertoo kehitysvaiheesta Tarkimmin biologinen ikä voidaan määrittää lääketieteellisin menetelmin. 2004). Vasemman käden ja ranteen röntgenkuvasta määritettävän luustoiän perus teella voidaan arvioida hormonierityksen määrää ja jäljellä olevaa kasvuvaraa. Kasvupyrähdyksen aikana kyseisellä mittaustavalla piirretty käyrä lähtee jyrkästi nousuun, kuten kuviossa 1 on nähtävissä. Kokonaisuus on aina huomioitava ratkaisuja tehtäessä. KUVIO 3. Suomessa pituuden huippukasvu ajoittuu tytöillä noin 12 ja pojilla 14 vuoden ikään. Suomalaiset pituusja painokäyrät löytyvät interaktiivisina internetistä osoitteesta: www.kasvukayrat.fi. On kuitenkin melko selvää, ettei nyrkkeilyssä 140 cm pitkää ja 35 kg painavaa poikaa laitettaisi kisaamaan 185 cm pitkää ja 80 kg painavaa miestä vastaan. Pituuskasvun seurantaan on käytettävissä kaksi käyttökelpoista menetelmää. = myöhään kehittyvä). Lääketieteellisiä menetelmiä biologisen iän määrittämiseksi käytetään kuitenkin lähinnä diagnosoitaessa poikkeavuuksia tai akateemisessa tutkimustoiminnassa. Koska kalenteri-ikään perustuvalle kilpailujärjestelmälle ei toistaiseksi ole esitetty realistista vaihtoehtoa, on lasten ja nuorten parissa toimivien henkilöiden syytä ymmärtää niitä ilmiöitä, joita biologiseen kehitysasteeseen liittyy ja pyrkiä aktiivisesti kehittämään toimintamalleja, joilla ilmiön haitallisia vaikutuksia saadaan minimoiduksi. Jalkapallojunioreiden testosteronitasot ikäryhmittäin (Punaiset ympyrät = yksilöt, Punainen viiva = keskiarvo).. KUVIO 2. Toinen käytännöllinen menetelmä on mitata nuoren pituus säännöllisin väliajoin ja piirtää se suomalaisille kasvukäyrille, jolloin kasvupyrähdyksen aikana käyrässä on nähtävissä vastaava, joskin visuaalisesti tarkasteltuna maltillisempi, nousu suhteessa käyrästössä esitettäviin keskiarvotai jakaumaviivoihin (kuvio 2). Näiden menetelmien lisäksi valmentajat ja vanhemmat huomaavat melko helposti missä vaiheessa kehitystä KUVIO 1. Käytännössä helpoin menetelmä tarkkailla lapsen biologista kypsymistä on seurata lapsen pituuskasvua. Tämä on kuitenkin tilanne esimerkiksi suosituimmissa palloilulajeissa, joissa kehitysasteeltaan suuresti poikkeavat yksilöt kisaavat murrosikäisten tapahtumissa toisiaan vastaan joka päivä eri puolilla Suomea
Jalkapalloilijoiden seurantatutkimus – erot suurimmillaan 13–15-vuotiaana Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) seurantatutkimuksessa selvitettiin juniorijalkapalloilijoiden kehittymistä fyysisissä, taidollisissa ja havaintomotorisissa ominaisuuksissa 11–17 vuotiaiden ikäryhmissä (Vänttinen, 2013). Kestävyystestissä iän vaikutus oli pienempi kuin voimassa ja nopeudessa, mikä näkyi siten, että parhaat 12–13 vuotiaat olisivat pärjänneet varsin hyvin myös 16–17 vuotiaiden joukossa. Hormonituotannon suoria yhteyksiä suorituskykyyn murrosiän aikana on tutkittu melko vähän, mutta tulokset viittaavat noin kymmenen prosentin eroon voimaja nopeusominaisuuksissa verrattaessa alhaisen ja korkean testosteronitason omaavia murrosikäisiä urheilijoita keskenään (Baldari, C., 2009; Moreira ym, 2013). Hajonta yksilöiden välillä oli suurinta 13–15 vuotiaiden ikäryhmissä tasoittuen 16–17 ikävuoteen mennessä. Vaikka miessukupuolihormoniksi luokitellun testosteronin eritys luonnollisesti murrosiässä kasvaa absoluuttisella määrällä mitattuna nimenomaan pojilla, niin on huomioitavaa, että suhteutettuna omaan tasoonsa se nousee maksimiinsa myös tytöillä (Ober ym. Voiman kehittymisen isona trendinä havaittiin, että se alkaa kiihtyä varsinaisesti vasta 14 ikävuoden jälkeen. Murrosiän aikana nuorten kilpailuasetelmaa voidaan siis jossain määrin verrata aikuisurheilun tilanteeseen, jossa puhtaat urheilijat joutuisivat kilpailemaan dopingaineita käyttäviä vastaan. Luonnollisesti sillä erotuksella, että nuorten kehitykseen liittyvän hormonitoiminnan ajoituksessa ei ole kyse huijaamisesta eikä siihen liity urheiluetiikan kannalta katsottuna tuomittavia piirteitä. Kuvaajissa 4a–4c on puolestaan esitetty kuinka pelaajat, joiden testosteronitaso oli keskivertoa korkeampi, erosivat eri ikäryhmissä voiman, nopeuden ja kestävyyden suhteen niistä, joiden taso oli matalampi. 11 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 mennään pelkästään katselemalla ja kuuntelemalla nuoria sekä seuraamalla heidän käytöstapojaan – tai niiden puutteita. Pelaajien testosteronitasojen jakaumat eri ikäryhmissä on esitetty kuvassa 3, josta voidaan havainnoida, että käytännössä 11-vuotiaiden ikäryhmässä ei varsinainen testosteronin eritys ollut alkanut vielä yhdelläkään pelaajalla. 2008). Tämä näkyi siten, että 14-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa erot kehitysasteessa olivat suurimmat, kaikki nopeimmat yksilöt kuuluivat korkeatestosteroniseen ryhmään (kuvio 4b). Suhteellisesti ero ryhmien välillä (8%) oli kuitenkin pienempi kuin voimassa. Kasvuhormonin ja testosteronin tiedetään muun muassa lisäävän proteiinisynteesiä ja stimuloivan kasvua, lisäävän hermojen johtumisnopeutta, parantavan sokerija rasva-aineenvaihduntaa, stimuloivan punasolutuotantoa ja muovaavan aivojen kehitystä (Välimaa ym. Ero on samaa suuruusluokkaa kuin on havaittu aikuistutkimuksissa, joissa testosteronin määrää on lääketieteellisin menetelmin keinotekoisesti lisätty ja sen vaikutusta suorituskykyyn selvitetty (Bhasin, M., 1996). Tämä ero oli suurimmillaan noin 20 prosenttia 14-vuotiaiden ikäryhmässä. Tässä tutkimuksessa seurattiin myös poikapelaajien testosteronitasojen kehittymistä, mikä mahdollisti eri suorituskykyominaisuuksien ja kehitysasteen välisten yhteyksien tutkimisen kuvailevalla tasolla. Ensin tulevat siis hormonit ja pienellä viiveellä lihakset ja voima. Kehi tysasteen merkitys murrosikäisen suoriUsein juuri aiemmin kypsyvät yksilöt tunnistetaan lahjakkuuksiksi. 2009). Kuvaajissa punaiset pisteet esittävät korkeamman testosteronitason yksilöiden arvoja ja punainen viiva heidän arvoistaan piirrettyä keskiarvoa. Nopeusominaisuuden suhteen biologinen ikä vaikuttaisi erottelevan yksilöitä erityisen hyvin. Ajoituksellisesti tämä ajankohta voiman huippukasvulle oli odotusten mukaista, koska aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että voiman huippukasvu tapahtuu pituuden huippukasvun jälkeen yhtä aikaa lihasmassan lisääntymisen kanssa (Malina ym., 2004). Biologinen ikä ja suorituskyky – murrosikä parantaa suorituskykyä Murrosikä parantaa suorituskykyä kokonaisvaltaisesti, koska aktivoituva hormonijärjestelmä saa aikaan kehossa suuria muutoksia, jotka nopeuttavat niin voiman, nopeuden, kestävyyden kuin havaintomotoristen taitojenkin kehittymistä. Kuviosta 4a nähdään niin ikään, että aikaisin kehittyvien pelaajien voimataso oli suurempi kuin myöhään kehittyvien ikäryhmissä 12–16 vuotta. Sen jälkeen aikaisin kehittyvien nuorten testosteronitaso alkoi nousta jo 12-vuotiaana, kun taas myöhään kehittyvien hormonaalinen herääminen tapahtui vasta 14–15 vuotiaana. Myöhemmin kehittyvän nuoren on vaikeampaa pitää yllä urheilumotivaatiota tai saada vastaavan tasoista harjoittelua, kuin kehitysetunsa turvin lahjakkuudeksi tunnistetun ikätoverin.. Sininen väri kuvaa vastaavalla tavalla matalamman tason yksilöitä ja heidän keskiarvoaan
Harjoitusmäärä lisääntyy myös mahdollisesti sitä kautta, että nuori valitaan lahjakkuusryhmään, jolle tarjotaan ylimääräisiä harjoitusmahdollisuuksia. Tässä tapauksessa tutkimusryhmässä mukana olleesta joukkueesta seitsemän pelaajaa nelKUVIO 4a. Yksityiskohtana mainittakoon, että biologisen iän vaikutus lahjakkuusvalintoihin tuli esille myös edellä mainitussa jalkapallojunioreiden seurantatutkimuksessa. Sen sijaan aivojen kehitys jatkuu vielä yli 20-vuotiaaksi asti. Tämä lisää yksilön pätevyyden tunnetta, joka on yksi tärkeimmistä sisäisen motivaation lähteistä. Nämä mittaukset antoivat viitteitä siitä, että yksinkertainen reaktioaika yleiseen valoärsykkeeseen paranee koko lapsuusja nuoruusiän, mutta suhteellisesti nopeammin ennen murrosikää kuin myöhemmin. Periaatteessa asia ei olisi ongelmallinen, jos ero kehitysasteessa olisi aino astaan suhteellisen nopeasti ohi menevä ajanjakso, kuten se pelkästään kasvun ja kehityksen näkökulmasta onkin. Lähtönopeuden kehittyminen iän ja testosteronitason mukaan (Punaiset neliöt = yksilöt, joilla korkeampi testosteronitaso; Punainen viiva = keskiarvo korkeamman testosteronitason yksilöistä; Siniset vinoneliöt = yksilöt, joilla matalampi testosteronitaso; Sininen viiva = keskiarvo matalamman testosteronitason yksilöistä).. Jalkojen isometrisen voiman kehittyminen iän ja testosteronitason mukaan (Punaiset neliöt = yksilöt, joilla korkeampi testosteronitaso; Punainen viiva = keskiarvo korkeamman testosteronitason yksilöistä; Siniset vinoneliöt = yksilöt, joilla matalampi testosteronitaso; Sininen viiva = keskiarvo matalamman testosteronitason yksilöistä). Ja näin kehitysasteessa edellä oleva nuori on entistä parempi ja motivoituneempi, kun taas myöhemmin kehittyvän nuoren on vaikeampaa yllä pitää urheilumotivaatiota tai saada vastaavan tasoista harjoittelua kuin kehitysetunsa turvin lahjakkuudeksi tunnistetun ikätoverin. Hermoston rakenne ja aistitoiminnot kehittyvät melko valmiiksi jo 12 ikävuoteen mennessä. Murrosiässä aivot aloittavat turhien hermoyhteyksien vähentämisen pyrkien sitä kautta tehostamaan aivojen toimintaa. Tämän vuoksi voidaankin olettaa, että urheilussa erityisesti ratkaisuntekoon ja tiedolliseen pelikäsitykseen liittyvät prosessit kehittyvät voimakkaasti nimenomaan murrosiästä eteenpäin. Lisääntyneen harjoittelun seurauksena aiemmin kehittynyt nuori edistyy entisestään ja kuilu myöhemmin kehittyvään kasvaa myös harjoittelun vaikutuksesta. Tämä kehitysjärjestys on loogista ajatellen keskushermoston kehittymistä. Sitä vastoin lajisuoritukseen tapahtuva ennakointi eli pelinlukemiskyky kehittyi nopeammin vasta murrosiästä lähtien. KUVAAJA 4b. Lisääntynyt sisäinen motivaatio ja ulkoapäin tuleva kannustus puolestaan stimuloivat nuorta harjoittelemaan enemmän. Fyysisten suorituskykymittareiden lisäksi tutkimuksessa selvitettiin havaintomotoristen taitojen kehittymistä. Viimeisimpänä kypsyy etuotsalohko, joka sisältää korkeamman tason aivoprosesseja, kuten päätöksentekoa ja oman toiminnan ohjausta (Gogtay, ym., 2004). Biologinen ikä vaikuttaa valintoihin Biologisen iän vaikutukset nuoren urheilijan uraan ovat siinä mielessä ongelmalliset, että monesti lajivalinnat kuten myös ensimmäiset valinnat nuorisomaajoukkueisiin tapahtuvat juuri silloin, kun nuorten kehityserot ovat suurimmillaan. 12 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 tuskykyyn tuli kuitenkin esille myös kestävyystuloksissa nimen omaan 14-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa aikaisin kehittyvien tulos oli 14 prosenttia parempi kuin myöhään kehittyvien. Urheilussa tämä kehitysero johtaa kuitenkin helposti itseään ruokkivaan kehään, jossa aiemmin kypsyvät yksilöt tulevat kehitysetunsa turvin tunnistetuiksi lahjakkuuksiksi
Näistä seitsemästä pelaajasta kuusi painoi yli 55 kg, kun valitsematta jääneistä päinvastoin kuusi seitsemästä painoi alle 55 kg. Tämän hetkisten suositusten mukaan riittävä liikunnan määrä on kaksi tuntia reipasta liikuntaa päivässä. Se, että myös murrosiässä sen hetkinen parhaimmisto kisaa toisiaan vastaan, on urheilijana kehittymisen kannalta täysin hyväksyttävää. Herkkyyskaudet suhteessa pituuden huippukasvuun.. Lähtökohtaisesti lasten ja nuorten harjoittelun linjoitus on Suomessa jo 90-luvulta lähtien esitetty herkkyyskausiajattelun kautta eikä tätä ajattelua ole pääpiirteiltään mitään syytä lähteä muuttamaan. Monissa lajeissa herkkyyskausista voitaisiin siis myös lajitradition ja/tai lajin vaatimusten vuoksi käyttää termiä ”järkevyyskaudet”. Kestävyyssuorituskyvyn kehittyminen iän ja testosteronitason mukaan (Punaiset neliöt = yksilöt, joilla korkeampi testosteronitaso; Punainen viiva = keskiarvo korkeamman testosteronitason yksilöistä; Siniset vinoneliöt = yksilöt, joilla matalampi testosteronitaso; Sininen viiva = keskiarvo matalamman testosteronitason yksilöistä). KUVIO 5. Räätälöityä harjoittelua biologisen iän mukaan Nuorten harjoittelun ja toimintaympäristön kehittämisen kannalta tärkeintä on tarjota ”jokaiselle yksilölle parasta mahdollista harjoittelua hänelle sopivimmassa ilmapiirissä”. Koska hermosto kehittyy jo lapsuusiässä voimakkaasti, niin ominaisuuksia, joiden kehittymisessä hermostolla on suuri osuus, painotetaan harjoittelussa ennen murrosikää. Tällaisia ”hermostollisia ominaisuuksia” ovat muun muassa taidot, ketteryys ja liikenopeus. Pääpaino on siis luontaisessa liikkumisessa. Murrosiästä alkaen voidaan aloittaa nousujohteinen eteneminen kohti aikuismaista harjoittelua. Käytännössä siis isoimmat pojat tulivat valituksi turnaukseen, jonne lajiliitto pyrkii keräämään kaikkein lahjakkaimmat yksilöt nuorisomaajoukkuevalintoja silmällä pitäen. Hormonaalisen heräämisen aiheuttamat muutokset kehonkoostumuksessa aiheuttavat sen, että erityisesti voimaa ja anaerobista kestävyyttä voidaan kehittää huomattavasti aiempaa menestyksekkäämmin. Herkkyyskaudet kertovat lähinnä sen, mitä harjoittelussa kannattaa painottaa joko sen vuoksi, että kyseinen ominaisuus kehittyy kyseisenä ajanjaksona ”kuin luonnostaan” tai siksi, että ominaisuuden painottaminen on ajankäytöllisesti järkevää toisten ominaisuuksien painottuessa myöhemmissä ikävaiheissa. Esimerkiksi palloilulajeissa perustaidot kehittyvät sinällään yhtä hyvin murrosiän jälkeen kuin ennenkin, mutta käytännössä murrosKUVAAJA 4c. Herkkyyskausiajattelun pohjana ovat kasvun ja kehityksen fysiologiset prosessit. Puhuttaessa herkkyyskausista on hyvä muistaa, että kaikkia ominaisuuksia voidaan ja tuleekin kehittää koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Kestävyyden harjoittamisessa ennen murrosikää pääpaino onkin varmistaa, että lapsi liikkuu itse määrittämällään tempolla riittävästi. Aineenvaihdunnallisesti aerobinen energiantuotto on lapsilla suhteellisesti suuremmassa asemassa kuin aikuisilla. 13 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 jästätoista valittiin piirinjoukkueeseen 14-vuotiaana. Ongelma asiasta tulee vasta silloin, mikäli aikaista kilpailumenestystä pidetään tärkeämpänä kuin yksilön kehittämistä – oli kyse sitten aikaisin tai myöhään kehittyvistä yksilöistä. On toki syytä muistaa, että nuorisomaaotteluita hallitsevat ja tulevat mitä todennäköisimmin jatkossakin hallitsemaan yksilöt, jotka ovat sekä lahjakkaita että aikaisin kehittyviä
Välimaa, M., Sane, T. Moreira, A., Mortatti, A., Aoki, M., Arruda, A., Freitas, C. Tässä vaiheessa tulisi varmistaa, että he kokevat urheiluharrastuksessaan onnistumisen elämyksiä vastaavassa määrin kuin aikaisin kehittyvätkin. Tavoitehan on tarjota kaikissa kehitysasteissa oleville yksilöille parasta mahdollista harjoittelua sopivimmissa mahdollisessa ympäristössä. 2013. Role of free testosterone in interpreting physical performance in elite young Brazilian soccer players. New England Journal of Medicine, 4, 1–7. 2009. Aikaisin kehittyvillä on niin ikään vaarana, että heidän harjoittelunsa on vastaavaa kuin ikätovereilla keskimäärin, vaikka kehitysaste mahdollistaisi jo siirtymisen seuraavaan vaiheeseen. & Guidetti, L. Kalenteri-iän avulla voidaankin antaa keskimääräisesti hyvä kuva siitä, milloin eri ominaisuuksia on harjoittelussa suositeltavaa painottaa. Toisaalta aikaisin kehittyvien kohdalla on varauduttava siihen, että heidän kohdallaan ongelmat saattavat ilmaantua myöhemmin, kun heidän kehittymisensä hidastuu ja myöhemmin kehittyvät ikätoverit alkavat heitä saavuttaa. PNAS, 25, 8174–8179. Sex-specific genetic architecture of human disease. Gogtay, N., Giedd, J., Lusk, L., Hayashi, K., Greenstein, D., Vaituzis, C., Nugent , T., Herman, D., Clasen, L., Toga, A., Rapoport, J., & Thompson, P. Laadukasta harjoittelua – yksilöllisesti Lasten ja nuorten kasvu ja kehitys on yksilöllistä. Kirjoittaja on väitellyt nuorten juniorijalkapalloilijoiden fyysisestä ja havaintomotorisesta kehittymisestä ikävuosien 11 ja 17 välillä. 2008. Valmennusja testausopin väitöstutkielma. Tämä on liikunnan ja urheilun parissa toimivien henkilöiden tärkeää muistaa toiminnassaan huomioida ja ennakoida. Is explosive performance influenced by androgen concentrations in young male soccer players. Nature Reviews Genetics, 9, 911–922. Dynamic mapping of human cortical development during childhood through early adulthood. Myöhään kehittyvien kohdalla huomiota tarvitaan erityisesti siinä vaiheessa, jossa heidän suorituskykynsä kehittyminen on hitaampaa kuin jo murrosikään siirtyneiden ikätovereiden. Bhasin, S., Storer, T.W., Berman, N., Callegari, C., Clevenger, B., Phillips, J, Bunnell, T.J., Tricker, R., Shirazi, A. Myös aikaisin kehittyvien kohdalla tulisi uskaltaa edetä olemassa olevien valmiuksien mukaisesti.. Ober, C., Loisel, D. TOMI VÄNTTINEN, LitT Tutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: tomi.vanttinen@kihu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan Kuntotestauspäivien yhteydessä järjestetyn valmennuksen extra -päivän (21.3.2015) luentoon. Helsinki: Duodecim. Endokrinologia. Growth-associated variation in body size, hormonal status, physical performance characteristics and perceptualmotor skills in Finnish young soccer players – a two-year follow-up study in the U11, U13 and U15 age groups. & Carling C. & Dunkel, L. 2004. Liikuntabiologian laitos. Myös aikaisin kehittyvien kohdalla tulisi uskaltaa edetä olemassa olevien valmiuksien mukaisesti. Vänttinen, T. & Bar-or, O. British Journal of Sports Medicine, 43, 191–194. Jyväskylän yliopisto. 2013. Champaign, IL: Human Kinetics. Malina, R.M., Bouchard, C. The effects of supraphysiologic doses of testosterone on muscle size and strength in normal men. & Casaburi, R. Tärkeää on myös varmistaa, että kaikissa kehitysasteissa oleville nuorille on tarjolla yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen harjoitteluun ja yhtäläiset mahdollisuudet edetä urheilu-uralla. Pediatric Exercise Science, 25, 186–197. 1996. 14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 iästä eteenpäin harjoittelussa keskitytään fyysisten ominaisuuksien, joukkuepelaamisen ja taktisten asioiden kehittämiseen, joten aikaa perustaitojen harjoittelemiseen ei ole enää käytettävissä samassa määrin kuin ennen murrosikää. Growth, maturation and physical activity. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Kuvi ossa 5 on esitetty esimerkki siitä, kuinka pituuskasvun seurantaa voidaan hyödyntää painotettaessa biologista ikää harjoittelun pitkäntähtäimen suunnittelussa. Suomalaisessa valmennuskirjallisuudessa herkkyyskaudet ilmoitetaan yleensä suhteessa kalenteri-ikään. 2004. LÄHTEET: Baldari, C., Di Luigi, L., Emerenziani , G., Gallotta, M., Sgro, P. 2009. Käytännössä herkkyyskaudet (tai järkevyyskaudet) tulisi kuitenkin kyetä sovittamaan kunkin yksilön henkilökohtaiseen biologiseen kehitysasteeseen. & Gilad, Y
2013). Kuormituksen ja nivelvaivojen yhteydestä on yhä enemmän näyttöä, mutta suureen nivelkuormitukseen johtavat tekijät liikkumisessa tunnetaan kuitenkin vain osittain. 2014). Suuri kehon paino on keskeinen alaraajan nivelkuormitusta lisäävä tekijä liikkumisessa (Browning & Kram 2007; Messier ym. Vuositasolla vammoista kärsii jopa puolet juoksun harrastajista. Eteneminen hidastuu ja askeleet lyhenevät. Toistaiseksi tätä tukeva näyttö on laadukkaiden pitkittäistutkimusten puuttuessa perustunut kuitenkin lähinnä vain eläinkokeisiin (Roemhildt ym. 1997, Winter 1984). Polven sisemmän nivelpinnan kuormitusta ja nivelrikon riskiä lisää alaraajan länkisäärinen anatomia (Schipplein & Andriacchi 1991, Sharma ym. 15 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: JUHA-PEKKA KULMALA Juoksuja kävelytyyli näkyy nivelten kuormittumisessa ja kulumisessa Tuoreiden tutkimusten mukaan suuri nivelkuormitus kävellessä edistää sekä polven nivelrikon etenemistä (Chang ym. 2012) tai ollut epäsuorasti johdettua epidemiologisten havaintojen pohjalta (Jacobs & Berson 1986, Kujala ym. Toiset kävelevät tavallista enemmän etureiden ja toiset taas takareiden lihasten avulla (Simonsen ym. 1995). 2001). Viimeaikainen teknologiakehitys on nopeuttanut biomekaanista kuormitusanalyysia ja mahdollistanut aiempaa laajempien tutkimusten tekemisen. L iiallisen ja yksipuolisen kuormituksen on jo pitkään katsottu olevan keskeinen riskitekijä monissa alaraajaongelmissa, kuten rasitusvammoissa ja nivelrikossa. Sekä etuettä takareisipainotteinen kävely kuormittaa polvea Kävely on biomekaanisesti monimutkainen suoritus ja siinä on yksilöllisiä eroja. Ikääntyessä lihasten kyky tuottaa kehoa eteenpäin vievää voimaa laskee. Polvi koukussa, polvi suorana. 2015, Chehab ym. Eräs keskeinen selitys löytyy nilkasta. Suurinta vaihtelu on reisilihasten toiminnassa. Iän myötä nilkan voimavajetta joudutaan paikkaamaan yhä enemmän polven ja lonkan lihaksilla. Nilkan ojentajalihaksia kannattaa harjoittaa iän karttuessa.. Yhteensä 24 koehenkilöä jaettiin kolmeen alaryhmään polven nivelmomenttiprofiilien perusteella: seitsemän henkilöä käveli etureisipainotteisesti koukistamalla polvea tavallista enemmän, Erilaiset kävelyja juoksutyylit vaikuttavat eri tavoin jalan biomekaniikkaan ja niveliin kohdistuviin voimiin. Väitöstutkimuksessani selvitettiin miten erilaiset kävelyja juoksutyylit sekä ikääntyminen vaikuttavat jalkojen biomekaniikkaan ja kuormitukseen kävelyssä ja juoksussa. 2014) että kierukkavamman jälkeisen varhaisen nivelrikon syntymistä (Hall ym. Ne ovat tuottaneet lisätietoa kuormituksen ja alaraajaongelmien yhteyksistä
He pystyivät kuitenkin ylläpitämään saman kävelyja juoksunopeuden nuorten miesten (keski-ikä 26 v.) kanssa lisäämällä polven ja lonkan lihasten tehontuottoa. Ikääntymisen vaikutuksia liikkumiseen selvitettiin vertailemalla kävelyn, juoksun ja pikajuoksun biomekaniikkaa nuorten (keski-ikä 26-v.), keski-ikäisten (keski-ikä 61-v.) ja iäkkäiden henkilöiden välillä (keski-ikä 78-v.). Matalammasta polven kuormituksesta päkiäjuoksussa lieneekin apua silloin, kun polvikipu haittaa juoksuharrastusta. Tutkijat ovatkin ehdottaneet, että esimerkiksi niveliin kohdistuvat voimat saattaisivat olla alustan törmäysvoimaa merkityksellisempiä juoksuvammojen kehittymisessä (esim. Kävelytyylien tunnistaminen saattaa auttaa selittämään myös sitä, miksi erilaisten jalkineiden ja pohjallisten vaikutukset jalan biomekaniikkaan ovat hyvin yksilöllisiä (Hinman et ym. Ikääntymisen vaikutusta liikkumisen biomekaniikkaan tutkittiin kävelyssä, juoksussa ja pika-juoksussa. Päkiäaskellus vähensi myös alkukontaktin aikaisia törmäysvoimia, mutta lisäsi huomattavasti akillesjänteen ja pohjelihasten kuormitusta. Tämä näkyi sekä pienempänä polvilumpion alapinnan että polven sisemmän nivelpinnan kuormituksena kanta-askeltajiin verrattuna. Päkiäjuoksu siirtää kuormitusta polvesta nilkkaan Myös juoksutyyleissä on selkeitä eroja. Eri-ikäisten liikkumisen biomekaaninen analyysi paljasti, että keskeisin ero oli nilkan toiminnassa. Eteneminen hidastuu, askeleet lyhenevät ja kävelyn kaksoistukivaihe, hetki jolloin molemmat jalat ovat maassa yhtaikaa, pitenee (Winter ym. Akillesjänteen vaivoista kärsivä taas saattaa hyötyä kanta-askelluksesta. Päkiäjuoksijoilla taas lienee suurempi riski akillesjänteen, pohjelihasten sekä jalkaterän vammoille. Vuositasolla vammoista kärsii jopa puolet juoksun harrastajista (van Mechelen 1992). Askellustekniikoiden välisten kuormituserojen tiedostamisella saattaa olla tärkeä merkitys juoksuvammojen ehkäisyssä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kantajuoksijat ovat alttiimpia polven kuormitusperäisille ongelmille. Mittauksissa kerättiin useita voimalevyantureiden yli suoritettuja kävelyja juoksusuorituksia, joista analyysiin valittiin vähintään kolme suoritusta henkilöä kohden. Tulokset auttavat ymmärtämään polven kuormitukseen vaikuttavia tekijöitä, joilla näyttäisi olevan keskeinen rooli nivelrikon synnyssä ja etenemisessä. Ikävaje näkyy nilkan lihasten tehossa Liikkumiskyky heikentyy ikääntyessä, kun jalan lihasten kyky tuottaa kehoa eteenpäin vievää voimaa laskee. Polven sisempi nivelpinta kuormittui enemmän sekä etureisiettä takareisipainotteisesti kävelevillä kuin tavallisella tyylillä kävelleillä. Maksimaalisessa pikajuoksussa myös lonkan ojentajaja koukistajalihakset tuottivat vähemmän lihastehoa, mikä nilkan ojentajalihasten ohella rajoitti ikääntyneiden suorituskykyä. Myös säärtä sisäkiertoon vääntävä voima oli suurempi etureisija takareisipainotteisissa kävelytyyleissä. 2011; Bus 2003), mutta päkiäaskellus on nostanut suosiotaan viime vuosina. Näyttö törmäysvoimien ja vammojen yhteydestä on kuitenkin ollut ristiriitaista. 16 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 kuusi henkilöä takareisipainotteisesti lähes suoralla polvella ja yksitoista henkilöä sijoittui näiden ryhmien välimaastoon muodostaen niin sanotun tavallisen kävelytyylin ryhmän. 2003). 1990). Tämän taustalla lienevät havainnot, joiden mukaan päkiäaskellus vähentää jalkaan kohdistuvia törmäysvoimia. 2003). 2008, Nigg ym. Yleisimpiä vammoja ovat polven kiputilat, mutta myös akillesjänteen ja jalkaterän ongelmat ovat yleisiä (Taunton ym. Mittauslaitteisto koostuu liikeanalyysikameroista sekä alustan reaktiovoimia mittaavista voimalevyantureista. Havainnot antavat viitteitä siitä, että vaikka NÄIN TUTKITTIIN: K ehon liikeratoja, alaraajaan kuormitusta sekä eri lihasryhmien osallistumista liikkeen tuottamiseen kävelyssä ja juoksussa analysoitiin 3D -liikenalyysimenetelmällä. Fyysisesti aktiivisilla ikääntyneillä miehillä (keskiikä 78 v.) nilkan ojentajalihasten työntövoimassa havaittiin vajetta kävelyssä sekä erityisesti juoksussa. Kaikissa ryhmissä oli 13 koehenkilöä.. Yllättävää sen sijaan oli, että iäkkäiden miesten liikkumisessa ei havaittu vajetta polvinivelen tehontuotossa. Ryhmien välillä ei ollut eroja antropometrisissä parametreissa, kävelynopeudessa, ja askelpituudessa tai -leveydessä. Polvi kuormittui eri tavoin eri kävelytyyleissä. Kävelytutkimuksessa biomekaaninen analyysi suoritettiin yhteensä 24 ja juoksututkimuksessa 38 henkilölle. Suurin osa juoksijoista käyttää kanta-askellusta (Larson ym. Nigg & Enders 2013). Kun vertasimme 19 päkiäaskeltajan nivelkuormitusta saman painoisiin kanta-askeltajiin, havaitsimme, että polven kuormitus oli selvästi vähäisempää päkiäaskeltajilla
Medicine and Science in Sports and Exercise 45(12):2306–13. & Berson, B. 2014. Phys. Sen sijaan nilkan ojentajalihasten kohdalla näin ei ollut. Chang, a. 2015. Knee extensor and flexor dominant gait patterns increase the knee frontal plane moment during walking. Orthop. Taunton, J.E., Ryan, M.B., Clement, D.B., McKenzie, D.C., Lloyd-Smith, D.R., Zumbo, B.D. Journal of Orthopaedic Re-search 45(12):2306–13. Arthritis Rheum. 2003. Sci. LÄHTEET: Bus, S. Med. Med. Ikävaje lihastehossa havaittiin jo kävelyssä. A. Roemhildt, M.L., Beynnon, B.D., Gardner-Morse, M., Badger, G., Grant, C. Do Moments and Strength Predict Cartilage Changes following Partial Meniscectomy. Messier, S.P., Mihalko, S.L., Legault, C., Miller, G.D., Nicklas, B.J., DeVita, P., Beavers, D.P., Hunter, D.J., Lyles, M.F., Eckstein, F., Williamson, J.D., Carr, J.J., Guermazi, A., Loeser, R.F. J. Gerontol. 2007. 70, 340–7. Effect of shoe inserts on kinematics, center of pressure, and leg joint moments during running. Age-related differences in frontal plane mechanics across different locomotion modes. Injuries to runners: a study of entrants to a 10,000 meter race. Stenroth, L., Sillanpää, E., McPhee, J.S., Narici, M. 2014. Osteoarthr. Hinman, R.S., Payne, C., Metcalf, B.R., Wrigley, T. Nigg, B.M., Stergiou, P., Cole, G., Stefanyshyn, D., Mündermann, A., Humble, N. Arthritis Rheum. Submitted. Kulmala, J.P., Avela, J., Pasanen, K.., Parkkari, J. 9, 113–119. Browning, R.C., Kram, R. Med. 11(100): 1–10. Kulmala J.P., Korhonen M.T., Kuitunen S., Suominen H., Heinonen A., Mikkola A., Avela J. 1. 1992. Medicine and Science in Sports and Exercise 35 (7), 1167–1175. Jacobs, S. The role of knee alignment in disease progression and functional decline in knee osteoarthritis. Journal of the Royal Society Interface. 2013. 1990. Sport. J. Yksinkertaisia harjoitteita ovat esimerkiksi varpaillenousut ja pohjehyppelyt. 39, 1632–1641. Cartil. Plantarflexor Muscle-Tendon Properties are Associated With Mobility in Healthy Older Adults. 2014. 14, 320–35. Effects of obesity on the biomechanics of walking at different speeds. 2001. External knee adduction and flexion moments during gait and medial tibiofemoral disease progression in knee osteoarthritis. Winter, D.A., Patla, A.E., Frank, J.S., Walt, S.E. A prospective study of running injuries: the Vancouver Sun Run “In Training” clinics. JUHA-PEKKA KULMALA, LitT Agora Center Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: juha-pekka.kulmala@jyu.fi Kirjoittajan väitöstutkimus “The effects of loco motor pattern diversity and ageing on the lower limb joint mechanics and loading during human walking and running” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 27.2.2015. J. Sci. Running injuries. 2014. 2003. V, Bennell, K.L. Sci. 2003. L. A. Sharma, L., Song, J., Felson, D.T., Cahue, S., Shamiyeh, E., Dunlop, D.D. Effects of intensive diet and exercise on knee joint loads, inflammation, and clinical outcomes among overweight and obese adults with knee osteoarthritis: the IDEA randomized clinical trial. Nilkan ojentajalihakset näyttävätkin olevan keskeisessä roolissa liikkumiskyvyn ylläpitämisessä ikääntyessä ja niiden harjoittamiselle vanhemmalla iällä on näin ollen hyvät perusteet. Sci. Knee osteoarthritis in former runners, soccer players, weight lifters, and shooters. 2013. Orthop. Res. Biol. J. Cartil. A review of the epidemiological literature. 14, 151–5 (1986). Tämä selittäisi, miksi ikääntyminen ja sen myötä tapahtuva lihasvoiman heikkeneminen näkyy liikkumisessa pääasiassa vajeena nilkan toiminnassa, jota sitten kompensoidaan tehostuneella polven ja lonkan lihasten käytöllä. Ground reaction forces and kinematics in distance running in older-aged men. H., Moisio, K.C., Chmiel, J.S., Eckstein, F., Guermazi, a., Prasad, P.V., Zhang, Y., Almagor, O., Belisle, L., Hayes, K., Sharma, L. Exerc. 2013. Am. Sports Med. Forefoot strikers exhibit lower run-ning-induced knee loading than rearfoot strikers. Interaction between active and passive knee stabilizers during level walking. Kujala, U.M., Kettunen, J., Paananen, H., Aalto, T., Battié, M.C., Impivaara, O., Videman, T., Sarna, S. 38, 539–46. 30, 1413–22. Osteoarthr. J. Biomechanical walking pattern changes in the fit and healthy elderly. 37, 239–244. 59, 408–15. J. 2008. 1995. Ther. Br. 17 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 ikääntyneiden ryhmällä polven ojentajalihasten voimantuotto oli luultavasti nuorten ryhmää matalampi, se riitti vielä täyttämään liikkumisen aikaiset voimantuottovaatimukset jopa pikajuoksussa. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT Kulmala, J.P., Äyrämö S., Avela, J. Chehab, E.F., Favre, J., Erhart-Hledik, J.C., Andriacchi, T.P. JAMA 310, 1263–73.. Nilkan ojentajien keskeistä roolia liikkumisessa tukee myös tuore tutkimus (Stenroth ym. 2012. Kulmala J.P., Korhonen M.T., Kuitunen S., Suominen H., Heinonen A., Mikkola A., Avela J. 35, 314–9. Med. Sports Exerc. V, Metcalf, B.R., Cicuttini, F.M., Wang, Y., Hinman, R.S., Dempsey, A.R., Mills, P.M., Lloyd, D.G., Bennell, K.L. V, Gapeyeva, H., Pääsuke, M., Barnouin, Y., Hogrel, J.-Y., Butler-Browne, G., Bijlsma, A., Meskers, C.G.M., Maier, A.B., Finni, T., Sipilä, S. Havainnot erityisesti nilkan heikentyneestä toiminnasta ikääntymisen seurauksena antavat viitteitä siitä, että nilkan ojentajalihakset työskentelevät sekä kävelyssä että juoksussa lähempänä niiden maksimaalista suorituskykytasoa verrattuna polven ja lonkan lihaksiin. Baseline knee adduction and flexion moments during walking are both associated with 5 year cartilage changes in patients with medial knee osteoarthritis. Schipplein, O.D., Andriacchi, T.P. Sci. Res. Hall, M., Wrigley, T. Changes induced by chronic in vivo load alteration in the tibiofemoral joint of mature rabbits. 1991. 22, 1833–1839. Which muscles compromise human locomotor performance with age. Sports Med. 2015. Sports Exerc. 2015), jossa nilkan ojentajalihaksilla sekä akillesjänteen ominaisuuksilla havaittiin olevan vahva yhteys kuuden minuutin kävelytestin suorituskykyyn toisin kuin alaraajan ojennusvoimalla ja -teholla. Sports Med. Lateral wedges in knee osteoarthritis: what are their immediate clinical and biomechanical effects and can these predict a three-month clinical outcome. JAMA 286, 188–195. Siinä ikääntyneillä ei havaittu vajetta polven ojentajalihasten tehontuotossa. Van Mechelen, W
– sykevaihtelu ohjaa optimaaliseen harjoitteluun Kuva: ANTERO AALTONEN. 18 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 KUORMITTAVUUS, PALAUTUMINEN JA RYTMITYS KOHDALLAAN
2006). Yksinkertaisimmillaan autonomista säätelyä voidaan arvioida verenpaineessa ja sydämen sykkeessä tapahtuvien muutosten perusteella. Sykevaihtelun mittaaminen perustuu sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelun tarkkaan havainnointiin. 2013). Sykevaihteluryhmä mittasi harjoittelujakson jokaisena päivänä aamulla herättyään seisten kolme minuuttia sykevaihtelua päiväkohtaisen harjoitusohjelman määrittämiseksi. 2001), työstressiin (Tonello ym. 2006, Uusitalo ym. Urheilijan leposykkeen ja sykkeen muutosten seuranta makuulta seisomaan noustessa ovat edelleenkin toimivia kuormituksen seurannan menetelmiä. Aikaisemmin vähän harjoitelleilla sopivasti kuormittava harjoittelu johtaa lähtötilanteeseen verrattuna suurempaan sykevaihteluun (Tulppo ym. Siinä keskeisiä huomioitavia tekijöitä ovat harjoittelun kuormittavuuden ja palautumisen välinen suhde ja harjoittelun rytmitys (Stanley ym. Harjoittelun kuormittavuuden ja riittävän palautumisen arvioinnissa elimistön fysiologisten reaktioiden mittaaminen voi olla käyttökelpoinen työkalu – urheilijan omien tuntemusten lisäksi. 1996). (Kiviniemi ym. Harjoittelua vähennettiin tai levättiin niinä päivinä, jolloin sykevaihtelu oli normaalia matalampi. Kuten edellä todettiin, huippu-urheilijoilla parantunut suorituskyky on yhdistetty sekä sykevaihtelun kasvuun tai sen pienenemiseen. Harjoittelu kohottaa kuntoa jo muutamassa viikossa, mutta yksilöllinen vaste harjoitteluun vaihtelee paljon (Bouchard and Rankinen 2001, Hautala ym. Täsmätietoa harjoittelun ja levon rytmittämiseen Aiemmissa tutkimuksissamme havaitsimme, että suuri sykevaihtelu ennen kestävyysharjoittelua ennusti hyvää kuntomuutosta aikaisemmin vähän harjoitelleilla miehillä (Hautala ym. Häiriöt autonomisen hermoston toiminnassa ovat yhteydessä sydänja verisuonisairauksiin (Huikuri ym. 2009). Sen päivittäinen mittaaminen on hyödyllinen työkalu optimaalisen harjoittelun suunnittelussa, niin urheilijoilla kuin kuntoilijoillakin. Kaikki urheilijat voittivat olympiakultaa. Kunto nousi selvästi kaikilla sykevaihtelun perusteella ohjatuilla henkilöillä, mikä osoitti sykevaihtelun päivittäisen mittaamisen olevan toimiva menetelmä harjoittelun ja levon rytmittämiseen. Jatkotutkimuksissa havaitsimme lisäksi, että päivittäisellä sykevaihtelulla ohjattu harjoittelu johti naiskuntoilijoilla hyvään harjoitusvasteeseen verrokkiryhmää vähäisemmällä kovatehoisella harjoittelulla. 2007b, Huikuri ym. 19 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: ARTO HAUTALA, ANTTI KIVINIEMI, MIKKO TULPPO Sykevaihtelu kertoo elimistön kuormittuneisuudesta. Tahdosta riippumaton autonominen hermosto on yksi elimistömme tärkeimmistä säätelyjärjestelmistä. 2000) ja on sydänsairautta ennustava riskitekijä myös terveillä (Huikuri ym., 1998, Tsuji ym. 2000). Urheilijoilla sen sijaan sykevaihtelun on havaittu sekä pienenevän että suurenevan harjoittelun ja kunnon kehittymisen myötä (Plews ym. 2003). Testasimme myös sykevaihtelun käyttökelpoisuutta yksilöllisen kestävyysharjoittelun ohjaajana mieskuntoilijoilla. Verrokkiryhmä harjoitteli etukäteen määritetyn päiväkohtaisen harjoitteluohjelman mukaan. Sykevaihtelu kertoo autonomisen hermoston toiminnasta Sydämen sykevaihtelu on keskisykettä tarkempi mene telmä, joka kuvaa sydämen lyönnistä toiseen tapahtuvaa hienovaraista vaihtelua. Sykevaihtelun avulla näin tarkennettu harjoittelu kohotti kuntoa paremmin kuin etukäteen tehty harjoitusohjelma, vaikka harjoittelun kokonaismäärä oli lopulta sama. 2013). Sykevaihtelu siis kuvastaa elimistön kiihtyneisyyden ja rauhallisuuden tasapainoa, ja on osoittautunut luotettavaksi menetelmäksi arvioitaessa sydämen terveyttä (Bigger ym. 2007a). (Kiviniemi ym. 1987). Päivinä, jolloin sykevaihtelu oli normaali tai sitä korkeampi, harjoiteltiin tehokkaasti. Kuntoilija tai urheilija harjoittelee aikaansaadakseen elimistössään muutoksia, jotka johtavat lajin edellyttämän kunnon parantumiseen. 2014, Uusitalo ym. Tutkimusten tulokset ovat siis ristiriitaisia. Useiden sykemittarivalmistajien laitteet mahdollistavat tarkan mittaamisen, minkä vuoksi menetelmää on käytetty paljon myös urheilijan sykevaihtelun mittaamiseen. 2010). Koska erityisesti urheilijoilla lähtötaso on useimmiten korkea, on tärkeää ohjelmoida harjoittelu yksilöllisesti parhaan mahdollisen vasteen saavuttamiseksi. 1992, Kleiger ym. 2011) ja urheilijoiden ylirasitustilaan (Kiviniemi ym. 2013). L iikunnan harrastamisen ja hyvän fyysisen kunnon merkitys terveydelle on kiistaton. Samalla ta. Autonomisen hermoston säätely sydämeen tapahtuu noudattaen samaa periaatetta kuin yleisesti ottaen elimistössä sympaattisen hermoston kiihdyttäessä elimistön toimintoja ja parasympaattisen puolestaan rauhoittaen niitä. Sykevaihtelun mittaamisen avulla pystyttiin siis määrittämään kovatehoisten harjoituksien määrä ja ajankohta harjoitusviikon sisällä paremmin. 2014, Hynynen ym. 2003, Hautala ym. Alentunut sykevaihtelu ennustaa korkeampaa kuolleisuutta sydänsairailla (Kiviniemi ym. 1998). Hyväkuntoisilla on suurempi sykevaihtelu kuin huonokuntoisilla (Tulppo ym. Kolmella huippusoutajalla, jotka valmistautuivat Lontoon vuoden 2012 olympialaisiin, sykevaihtelu kasvoi 62 mittauspäivän aikana, mutta kääntyi laskuun ja aleni selvästi noin viikon ajan ennen olympiafinaalia (Plews ym. Säätely tapahtuu sympaattisen ja parasympaattisen hermoston avulla siten, että parasympaattinen säätely (laskee sykettä) tapahtuu muutamassa millisekunnissa sympaattisen vasteen (nostaa sykettä) vaatiessa muutaman sekunnin