Resursseihin liittyvät kysymykset ovat suhteellisia, mutta sportissa on ennen kaikkea kyse ihmisistä ja heidän intohimostaan ja innostuksestaan. Liikuntajärjestöväen olisikin pikapuoliin saatava peli merkkinsä järjestykseen Ja keskinäisestä suhteellisten osuuksien reviirikamppailusta olisi palattava oleellisen ääreen. Seurat tarjoavat etenkin lapsille ja nuorille yhteisön ihmisenä kasvamiselle ja urheilijana kehit~ -.._ ~ ~~ll~ u'!flDID!FB nlll3!ti't!:Ht:U:t41Jlit#J•l@?mrm ~~ ~ S,!ID'iO W':t:ffl•t•l moacmim ~fl•11 . KASVUYHTEISOJA MAAILMAN LIIKKUVIMMALLE URHEILU KANSALLE PASI KOSKI oin kuukausi sitten julkistettiin 28 maan vertailun sisältävä liikunnan Eurobarometri. 11to . Viime vuosien siirrot eivät tämän varaan ole paljoa rakentaneet. Jos mennään vahvuuksien kautta niin, Suomessa kannattaisi nojata siihen, että meillä on vuosien varrella osattu nivoa yhteen kaksi suuna ajatuksellista päämäärää "terve sielu, ierveessä ruumiissa" J3 "nopeammin, voimakkaammin ja korkeammalle" Lisäksi meillä on runsaasti korkeatasoista osaamista ja meillä on olemassa koko maan kattava verkosto. Ellei sitten kyse ole siitä, että vuotta 2020 silmällä pitäen otetaan taka-askel kunnon ponnistusta varten. Kasvuyhteisö luottaa ihmiseen J3 nimittäin jäsenyys ja liikkuminen seuroissa antaa tilaa hänen innolleen ja draivilleen. .'®1D3ffl llilJ:Jlll=IWtAw4tmffi kea muuta kuin rohkaisevia. Kesolisivat vähentyneet Lisäksi liikunnan vapaakusjohtoisesti tämän päivän paikalliset tekijät ehtoistoiminnassa tuntuu Jatkuvan kehitys, tuskin toimivat. ·r.1= ~ ~1;11tlt)ffilm ~ ~ ffl•t•1 -mm ~m n,-11 ... .. Liikuntajärjestöjen tavoittelema "Maailman liikkuvimman urheilukansan" -ritteli tuntuu karkaavan kauemmas. Viisari oli värähtänyt ylöspäin vain työpaikkaja työrnatkaliikunnassa. Esimerkiksi Alankomaiden, Tanskan J3 Ruotsin kulkua joudutaan nyt seuraamaan selkäpuolelta. .. Liikuntajärjestörnaailrnassa pitäisi fokus palauttaa ruohonjuuritasolle: ihmiseen, paikallisiin seuroihin J3 niissä toimiviin ihmisiin. ii'"" 1miJi '""' •rE @Jl :l'lmi .. ffi 11sMm1ir.1,1--1~ ~~m!Jml. Barometrin tarjoamat signaalit myös maamme seuratoirnintaa koskien ovat kaikkevyellä panoksella mukana olevien määrä lisääntyy, mutta toiminnan toteuttamisen kannalta oleellisen keskiryhmän (noin 5-40 tuntia kuukaudessa tekevien) koko pienenee. jossa paljon tekevien taakka kasvaa ja hyvin pasi.koski@utu.fi Ruusl<anen-Himma l:!ihht:.J,I~ ~ mT!vmve~ ~til#Ji]~ l.:lllloloi:II~ • • •• t;lil~ ~. Mikä liikunnassa Ja varsinkin sporussa on ydintä ja miksi ollaan olemassa. Jokin lajin edunajamiseksiko, vai jonkin muun yksittäisen intressin. Lisäksi kaupalliset kuntokeskukset olivat kohentaneet markkina-asemaansa. Sen aikaväliä 20092013 koskevat havainnot kertovat, eua Suomen sijoitus liikunnan kärkimaiden Joukossa on ollut laskemaan päin J3 että näissä maisemissa on melkein kaikilla mittareilla menty huonompaan suuntaan kyseisellä aikavälillä. Syitä kehityskululle ei barornetri paljasta, mutta ainakin ounastella voi, ettei viimeaikainen liikuntaja urheilujärjestöjen myllerrys ole ollut kohentamassa liikunnan tunnuslukuja. Niiden mukaan tymiselle. Yleiskuva kertoo kuitenkin pikemminkin liikunnan hiipumisesta kuin vilkastumisesta
Valmentajan rooli muuttuu perinteisestä päsmäristä oikeiden kysymysten kysyjäksi, urheilijan oman ajatusprosessin aktivoijaksi. Ari Nummela 67 Nopeusvoimaharjoittelu erilaiset vastukset, erilaiset vasteet. Jussi Mikkola ·s55 ~-,~ Kuva: PETTERI KIVIMÄKI 60 Hiihtotestaus nykyaikaan suoran testin hiihtosovellukset. Antti Mero 75 Vuoristoharjoittelun hyvät käytänteet. Kari Savolainen 18 Urheilijan polun malleja on monenlaisia millainen valmennusote tuo tulosta. .. Johtajien sukupuolijakauma, sen muutos tai muuttumattomuus pitää yllä niitä asetelmia, joita urheilujärjestöjen toiminnassa on. Kasvuyhteisöjä maailman liikkuvimmalle urheilukansalle. Ari Nummela 55 Suoran maksimaalisen hapenottotestin anatomia. Ville Vesterinen 70 Nopeuskestävyyden harjoittelu johdetaan lajianalyysistä. Erja Portegijs 35 Erityisliikkujan ulottuvilla aiempaa enemmän palveluja pienissäkin kunnissa. Heikki Peltonen 68 Testauksesta harjoittelun seurantaan. ., . Anitta Pälvimäki TEEMANA URHEILIJAN KUNTOTESTAUS 47 Anaerobinen kapasiteetti ja sen testaaminen. Testaamisella voidaan suunnata harjoittelua, lisätä harjoittelun tuottavuutta ja parantaa suorituskykyä. Pasi Koski 4 "Yleensä tykkään koululiikunnasta, mutta ... Pertti Helin 86 Urheilun ja sukupuolen tutkimuksessa tavoitteena kokonaisvaltainen kuva. Mika Vähälummukka, Markus Arvaja 22 POLTTOPISTEESSÄ: Tieteellä menestystä huippu-urheiluun. Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen 84 Suomalaiset edistämässä terveyttä Karjalan tasavallassa. Ari Nummela 78 EMERITUS IHMETTELEE: Hyvä ja huono fyysinen aktiivisuus. Tutkittua tietoa liikunnasta löytyy monilta rasteilta. Juha Ahtiainen 66 Urheilijatestaus verkostoituu testitulokset yhteiseen tietokantaan. Anu Vaittinen LUETTUA 87 Kuntalaisilla on mielipiteitä liikuntapalveluista entä sitten. Matti Hakamäki 31 Käsitys omista kyvyistä ja ympäristön mahdollisuuksista määrittää ikäihmisen liikkumista ja elinpiiriä. Kari Keskinen 23 Ne kiintiöt, ne kiintiöt. Mirja Hirvensalo, Maarit Marttila 82 Liikkuvan tiedon ongelma. Varpu Mäkelä, Tomi Mäki-Opas, Ritva Prättälä, Heli Valkeinen, Katja Borodulin 15 Ajatteleva pelaaja uudistuva valmentaja. ._ .:-~. Juha Ah tiainen 50 Nopeuskestävyys: MAAT-testi antaa käyttötietoa suorituskyvyn kehittymisestä. : . Esa Hynynen 61 Maksimija nopeusvoiman kehittäminen tukee tehokasta ja taloudellista lajisuoritusta. .. 2 PÄÄKIRJOITUS. Teijo Pyykkönen TUTKITTUA 89 Tutkimusuutiset 94 Väitösuutiset. TASSA N_UMEROSSA ''Jfu:. " Koululiikunta herättää voimakkaita tunteita, joita puretaan muun muassa internetin keskustelupalstoilla. Timo Ala-Vähälä 38 Liikuntapaikkojen esteettömyys: saneerauksiin kaivataan tietoa ja käytännön työkaluja. Matti Hakamäki 27 Liikuntaa kaikille. Kati Karinharju, Sirpa Jaakkola-Hesso, Hanna Tommila, Riikka Tupala, Reetta-Kaisa Vento 44 Kun googlettaminen ei riitä. Nopeuskestävyyslajeissa tärkein kehitettävä ominaisuus on nopeus. Osa maksavista asiakkaista käyttää harrastukseen enemmän rahaa kuin muut kykenevät, haluavat tai suostuvat käyttämään. Kirsti Lauritsalo 9 Missä väki liikkuu liikuttaako liikuntapaikka. Jarkko Aho AJASSA 80 Häviääkö liikunta ja terveystieto ammattiaineiden sisään. Juhani Ilmarinen 79 OPISKELIJA OUNASTELEE: Miksi annamme tasoitusta. Kävijämäärien lisäksi on hyödyllistä havainnollistaa, millä tavalla liikuntapaikkojen tarjonta ja väestön liikunta-aktiivisuus kohtaavat
Kuva: LEHTIKUVA/MARKKU ULANOER LIIKUNTA & TIEDE 51 • 2"'1/2014 5. Se on myös aihealue, joka herättää tunteita. Myönteisen liikuntasuhteen syntymisessä oppilaan kokemusten merkitys on huomattava. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että oppilaan käsitys itsestään liikkujana on yhteydessä hänen fyysiseen aktiivisuuteensa ja liikuntaan asennoitumiseensa. Koululiikuntaa on tutkittu paljon erilaisilla tutkimusmenetelmillä ja nykyään uuden lähestymistavan aiheeseen tuovat internetin keskustelupalstat sekä niiden kautta sanotut viestit ja mielipiteet, kannanotot. Koululiikunta herättää voimakkaita tunteita, joita puretaan muun muassa internetin keskustelupalstoilla. Koulun liikuntakasvatuksen tavoitteena on liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen, mikä edellyttää myönteistä liikuntasuhdetta. Opettaja on paljon vartija. Nettikeskusteluissa arvostetaan mielekästä ja motivoivaa, ei kilpailullista, nöyryyttävää tai pakottavaa liikuntaa. Ohjatessani opetusharjoittelua ja varsinkin antaessani palautetta opiskelijalle mietin usein, mitähän joku oppilas myöhemmin illalla kertoo kotonaan tästä liikuntatunnista. Se, miten hän ehtii ja jaksaa kohdata oppilaansa aidon kiinnostuneesti, on merkityksellistä jatkon, erityisesti liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta. Sen lisäksi jokaisen eri oppilaan kokemukset ja kertomukset voivat olla hyvin erilaisia siitä huolimatta, että he kaikki olivat samalla liikunta tunnilla. Oppilaan kokemusmaailma on aikuisen näkökulmasta tarkasteltuna mielenkiintoinen, jopa ihmeellinen. Mikä koululiikunnassa viehättää, mikä siitä vieroittaa. K oululiikunta koskettaa lähes jokaista oppilasta tämän kouluelämän varrella. Miten erilaisia nämä ohjaavan opettajan, opiskelijan ja oppilaan kokemukset voivatkaan olla
Seuraavassa vaiheessajaottelin mainittujen kolmen ryhmän viestit (Data l) pienempiin osiin: mielipiteisiin/kannanottoihin. Nämä viestit ryhmiuelin uudelleen kolmen kriteerin mukaisesti: pääosin myönteiset, sekä myönteiset että kielteiset, pääosin kielteiset viestit. Ensimmäisen aineiston keräsin satunnaisesti valitulla viikolla 15 vuonna 2007 (Data I) Google™hakukoneen avulla hakusanalla "koululiikunta". Sisäisiä tekijöitä kuvaavat luokat muodostuivat lopulta seuraaviksi: kirjoittajan käsitys omista kyvyistään, tunteiden kirjo, uskomukset koululiikunnasta, väittelyt ja selittelyt. Aikaisemmissa tutkim uksissa on todettu, että oppilaat suhtautuvat koululiikuntaan pääosin myönteisesti, vaikka myös kielteisistä kokemuksista on raportoitu . Ulkoisten tekijöiden luokiksi jäsentyivät vastaavasti opettajan persoonallisuus ja käyttäytyminen, opetussuunnitelma, luokan ilmapiiri, koulun ulkopuoliset tekijät, arviointi, tilat ja välineet. Jokainen viesti sisälsi yhden tai useamman mielipiteen. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta osasta. Koin tämän aiheen tärkeäksi, koska koululiikunnasta saatujen kokemusten tiedetään vaikuttavan omalta osaltaan henkilön myöhempään liikunta-aktiivisuuteen. Yhteensä aineistoni käsitti 1661 viestiä. Pääosin myönteinen viesti sisälsi jonkin kielteisen lausuman, jonka tarkensin aikaisemmin mainittujen sisäisten ja ulkoisten tekijöiden perusteella. Analysoin keskustelupalstat laadullisen aineiston sisällönanalyysin (Patton 2002) avulla. Haun ensimmäiset 200 osumaa käsitti yhteensä yhdeksän keskustelupalstaa. Nykynuoren elämässä intern etillä on keskeinen asema, ja siksi se tarjoaa uuden kiinnostavan kanavan kuulla oppilaan äänt ä. Mie inhosin koululiikunnassa sitä että kaikki aina kyttäs et miten sie teet ja tuntu että nauro jos meni joku väärin. M iten kirjoittajat kuvaavat intern etin keskustelupalstoilla koululiikuntakokemuksiaan. Muun muassa näitä kysymyksiä pohdin liikuntapedagogiikan väitöstutkim uksessani " Usually l like school PE, but.. Toisen aineiston (Data ll) keräsin vastaavasti viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2012. Miten koululiikunnasta sitten kirjoitettiin. Nämä viestit olivat selvästi keskenään vastakkaisia ja kuvasivat usein yksittäisiä vahvoja tunnekokemuksia. se oli tosi inhottavaa ja en yhtään tykänny olla liikuntatunneilla. En manipuloinut enkä vaikuttanut keskusteluihin, eli koululiikunnasta kirjoitettiin näillä keskustelupalstoilla tästä tutkimuksesta riippumatta. Mielipiteitä luokitellessani kohdistin huomioni sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Samoin tein pääosin kielteisen viestin myönteiselle ilmaisulle sekä niille viesteille, jotka sisälsivät useampia sekä myönteisiä että kielteisiä lausumia. Lisäksi pohdin sitä, miten nämä asiat voitaisiin ottaa paremmin huomioon opettajankoulutuksessa. Keräsin aineistot kaikille avoimilta keskustelupalstoilta. Asia tai sisältö, josta toinen kirjoittaja piti, olikin vastaavasti Opettajankoulutuksessa olisi entistäkin enemmän kiinnitettävä huomiota opettajiksi opiskelevien herkkyyteen tunnistaa oppilaiden erilaisuus ja ottaa oppilaiden sensitiivisyys huomioon. 6 LIIKUNTA & T!EDE 51 • 2-3/2014. Mitkä viesteissä mainitut tekijät voivat joko lisätä koululiikuntaan sitoutu mista tai vastaavasti viera annuttaa koululiikunnasta. Sen 200 ensimmäistä osumaa käsitti yhteensä 26 keskustelupalstaa. M inkälaisia tekijöitä viestien sisältämissä mielipiteissä on ero tettavissa. Tutkimuksessa selvitin, miten ja mitä internetin kaikille avoimille keskusielupalstoille kirjoitetaan koululiikunnasta silloin, kun oman itsensä voi täysin piilottaa näytön taakse ja sanoa anonyymisti juuri sen, mitä itse haluaa. (5,10,78)1 Sekä myönteisiä että kielteisiä mielipiteitä edustavia viestejä oli noin neljännes. Palstoilla olleet viestit luokittelin aluksi myönteisiin, sekä myönteisiin että kielteisiin, ja kielteisiin viesteihin. Tässä vaiheessa analyysin pohjana käyttämääni Carlssonin (1995) alkuperäisen mallin mukaiseen luokitteluun tarvitsin aineiston käsittelemiseksi lisää luokkia. Tutkimuksen taustalla olikin huoli siitä, miten myönteisen tai kielteisen kuvan oppilas saa koululiikunnasta. School physical education described in Internet discussion Iorurns''. Ensimmäisen aineiston tulokset osoittivat selvästi, että koululiikunnasta kirjoitettiin vahvoin, kielteisin (64 %) viestein ja että kirjoittajat esittivät mielipiteitään voimakkaan rajusti. Toisessa aineistossa (Data ll) suurimpana ryhmänä olivat alun perin viestit, joiden sisältö oli sekä myönteinen että kielteinen. Oppilaan ulkopuoleltaan saam ansa kokemukset sekä useat sisäiset tekijät vaikuttavat siihen, millaisen merkityksen hän antaa koululiikunnalle. Kielteisissä viesteissä keskeisinä kannanoton kohteina olivat usein opettaja, muut oppilaat, opetussuunnitelma, olosuhteet ja välineet tai kokemukset peseytymistilanteista
(5,10,71) Sisäisiin tekijöihin (38 %) luokittelemistani mielipiteistä lähes puolet kuvasi erilaisia tunteita liikuntaa kohtaan ja neljännes käsitteli sitä, millaisiksi kirjoittajat kokivat itsensä liikkujina. Kun analysoin mielipiteitä edellistä vaihetta tarkemmin, kannanotoissa korostuivat eniten ulkoiset tekijät (62 %). "Sellaista pakolla vääntämistähän se oli, eikä yhtään mukavaa. Opettajat olivat oikeastaan kaikki ihan mukavia ja reiluja. Epäilen. Mitään uutta ja hienoa ei koskaan koheiltu. Niiden pääpaino oli yleisesti koululiikunnan piirteissä, ja kokemukset olivat yhteydessä lähinnä kirjoittajan omakohtaisiin myönteisiin tunteisiin. Kehityinköhän edes piirun vertaa motorisilta taidoiltani koululi.ikunnan parissa. Tiedän todellahin tapauksia, että ei hyllä enää harrasteta jotain lajia, kun opettaja 011 täysin murentanut viimeisetkin rippeet omasta uslwsta onnistumiskykyihinsä. En minä osannut mitään liikheitä tehdä ja siinä sitten vieressä vaan käsketään tekemään jotain fyysisesti mahdotonta ... Pesistä, sählyä, koripalloa, lentopalloa. Olin niin lwulun pesäja lwripallojoukkueissa ja edustamassa yleisurheiluja hiihtokisoissa. Viesteissä selkeästi todettiin sisällön yksipuolisuus tai vastaavasti toisinpäin, kerrottiin myönteisesti, kuinka monipuolista koululiikunta oli tai ei ollut. Pelkoa ilmeni varsinkin silloin, kun käsitys omasta liikunnallisuudesta oli heikko. Meidän opettaja kuunteli toiveitamme ja saatiin hokeilla kaikhea kivaa. Opettajaa enemmän siihen vaihutti luokkakaverit. Niitä hun ei muuteta pelkällä joukkueiden valintatavanvaihdolla. Voimistelu oli kaikkein hirveintä, kun olen niin epätaipuisa ihminen. vastenmielistä toiselle kirjoittajalle. (7,8,16) Viisi vuotta myöhemmin kerätyssä aineistossa voimakkaat ilmaisut eivät olleet enää niin yleisiä, vaan viestit painottuivat selvästi aikaisempaa aineistoa enemmän kuvaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä ( 49 %) lausumia. Kaikissa viesteissä, jotka sisälsivät sekä myönteisiä että kielteisiä ajatuksia, opetussuunnitelma mainittiin yleisimmin (35 %) mielipidettä jakavana tekijänä. Ja sitten vielä ihmetellään miksei nuoret liiku?! Jos saa sen verran traumoja jo koululiikunnasta, niin kaipa monet sitten ei älyy, että se vois olla ihan mukavaa .. Minkälaisia tekijöitä viestien sisältämissä mielipiteissä oli erotettavissa. Opettaja kyllä vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten sitten jatlwssa suhtaudutaan liikuntaan. Opettaja taitaa lopulta olla aika voimaton sen suhteen, että mitkä ovat luokan sisäiset hierarkiat. Opettajista kirjoitettiin hyvin lämpimin ja myönteisin sanoin, mutta heistä käytettiin myös varsin voimakkaita kielteisiä ilmaisuja. Kaihki eivät voi osata haikkea! (7,6,8) Lisäksi viesteissä kirjoitettiin usein opettajan oppilaille antamasta vastuusta tai sen puuttumisesta. (7,8,20) Kolmanneksi eniten ulkoisiin tekijöihin luokitellut mielipiteet liittyivät opetussuunnitelmaan (16 %), jossa eri lajit herättivät paljon keskustelua. Samalla, kun keskustelupalstojen määrä lisääntyi yhdeksästä 26:een, myös nimettömänä kirjoitetun vihapuheen rajoittamiseksi on tarvittu nettietikettiä kontrolloimaan kirjoitusten sisältöä. (10,9,8) aiheena viesteissä kirjoitettiin joukkuejaoista ja niiden herättämistä tunteista. Näissä mielipiteissä yleisin oli jokin kielteiseksi koettu tunne, jota kirjoittajat kuvasivat ärsyttäväksi, hävettäväksi tai pelottavaksi. Täysin kielteisiä tai täysin myönteisiä viestejä oli tasaisemmin, noin neljännes kumpaakin. Täysin myönteisiä viestejä oli ensimmäisessä aineistossa vähiten (12 %). Liikunta oli kamalan yksipuolista. Tässä tutkimuksessa olleiden kahden aineiston välisenä aikana oli selvästi havaittavissa muutoksia internetin käytössä. Niistä koostuvat mielipiteet kohdistuivat useimmin ( 40%) opettajan persoonaan ja hänen käyttäytymiseensä. Mä pidin koululiikunnasta, eikä se koskaan ollut pakkopullaa! Etenliin yleisurheilu ja hiihto olivat omien harrastusten takia lähellä. " (5,10,9) Koululiikuntaan voi sitoutua tai siitä voi vieraantua Vuonna 2012 kerätysså aineistossa sellaisessa viestissä, joka oli pääosin myönteinen mutta sisälsi jonkin kielteisen tekijän tai päinvastoin eli oli pääosin kielteinen, mutta sisälsi jonkin myönteisen tekijän, mielipiteet jakautuivat eniten juuri ulkoisen tekijän (68 %) osalta. "Meillä on houluliikunta viime aikoina kohtuullisen monipuolista, mutta touahai on lajejakin, mistä en henkilölwhtaisesti oikein pidä." (10, 4,22) Toiseksi eniten ulkoisista tekijöistä mainittiin luokan ilmapiiri (24 %) , josta selvimpänä yksittäisenä UIKLNTA& TIEDE51 •2-3/2014 7
Kokemusten syntyminen on todennäköisesti myös hyvin tilannesidonnaista. Koska internetillä on tärkeä asema nykynuoren elämässä, internetin keskustelupalstoilta välittyvän oppilaan äänen kuunteleminen avaa uudenlaisen näkökulman siihen, millaisen merkityksen oppilas antaa koululiikunnalle. KIRSTI LAURITSALO, LitM Lehtori Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kirsti.lauritsalo@jyu.fi LÄHTEET Carlson, T. Oppilaiden näkemyksen mukaan koululiikunnan pitäisi olla mielekästä ja motivoivaa, ei kilpailullista, nöyryyttävää ja pakottavaa. Nämä seikat vaikuttavat siihen, millaisia päätöksiä yksilö jatkossa tekee suhteessa liikuntaan. Kuinka opettaja voisi kääntää tällaisten viestien taustalla olevat negatiiviset kokemukset positiivisiksi. Opettajan olisi saatava luotua erilaisuuden ja erilaiset arvot hyväksyvä turvallinen ilmapiiri. Ja sain yläasteella ihanan liikunnanopettajan, joka osasi kannustaa. Thousand Oaks, CA: Sage. Kielteisyyden painottuminen voi selittyä menetelmän valinnasta. Jokaisella oppilaalla on oikeus omiin tunteisiinsa. Kun uuden valtakunnallisen opetussuunnitelman tavoitteita muokataan, on tärkeää muistaa, että ne vaikuttavat ratkaisevasti myös tulevien oppilaiden koululiikuntakokemuksiin. Tämän tutkimuksen kohteena olleissa viesteissä vastenmielisyys koululiikuntaa kohtaan näytti syntyvän voimakkaista kielteisiä tunteita herättävistä kokemuksista. Myös opettaja, luokan ilmapiiri ja erilaiset tunteet liikuntaa kohtaan olivat niitä tekijöitä, joita kirjoittajat kuvasivat muuten myönteisessä viestissä kielteisinä tai vastaavasti muuten kielteisessä viestissä myönteisinä tekijöinä. 1995. Oppilaan luottamus itseensä ja luokkakavereihin luo ryhmään myönteisen ilmapiirin, jossa on tilaa erilaisille tunteille. Muuten voi olla vaarana, että liikuntakasvatuksessa välittyy sellainen ihmiskuva, jossa ihmisarvo perustuu vain fyysisiin suorituksiin. We hate gym: Student alienation from physical education. Minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, vihasin pesistä ja sitähän pelattiin aina. lisäksi on muistettava, että tässä tutkimuksessa pääpaino oli koululiikuntaan liittyvien viestien analysoinnissa, ei yksittäisten henkilöiden tasolle menevässä tulkinnassa. Se, miten opettaja ehtii ja jaksaa kohdata oppilaansa aidon kiinnostuneesti, on merkityksellistä jatkon, erityisesti liikunnallisen elämäntavan omaksumisen, kannalta. Tutkimukseni tulosten perusteella totean, että koulujen liikuntakasvatuksessa on tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota emotionaalisiin tilanteisiin ja pedagogisiin ratkaisuihin. Aloin ratsastaa ja tanssia. 2002. Journal ofTeaching in Physical Education 14 (41, 467-477. On mielenkiintoista seurata, kuinka uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma tulee vastaamaan tähän haasteeseen. Sekä myönteisiä että kielteisiä mielipiteitä sisältävien viestien kuvaamista kokemuksista muodostuu opettajille vaativa tehtävä. Tämä osoittaa, että opettajat tekevät arvokasta ja vaativaa työtä sensitiivisten nuorten kanssa. Näyttää siltä, että opettajankoulutuksessa olisi entistäkin enemmän kiinnitettävä huomiota opettajiksi opiskelevien herkkyyteen tunnistaa oppilaiden erilaisuus ja ottaa oppilaiden sensitiivisyys huomioon. Vahvat tunteet, pettymykset ja kokemukset synnyttävät suuren tarpeen kirjoittaa ja jakaa tuntemuksia muiden kanssa. Mutta sitten ... Siksi näitä tuloksia voidaan peilata ja yleistää vain tutkimusaineistona olleeseen kohdejoukkoon ei siis kattamaan kaikkien ihmisten käsityksiä ja kokemuksia koululiikunnasta. Oualitative research & evaluation methods. Olin säälittävä, rimppakinttuinen rääpäle ja kankea kuin sahapukki. Kun kirjoittajan henkilöyden voi verkossa "piilottaa" täysin näytön taakse, sensitiivisissä asioissa voi helposti reagoida kokemuksiin pikaisesti ja käyttää voimakkaitakin ilmaisuja. ' Lainausten jälkeen suluissa olevat numerot kuvaavat keskustelupalstoja ja viestin paikkaa niiden sisällä 8 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 2-3/2014. Tässä tutkimuksessa ilmennyt kielteisten viestien painottuminen poikkeaa aikaisempien koululiikuntatutkimusten tuloksista. Myös opetussuunnitelma ja opetettavat lajit sekä niiden yksija/tai monipuolisuus vaikuttavat siihen, miten oppilas sitoutuu koululiikuntaan tai mahdollisesti vieraantuu siitä. Tuloksia käsiteltäessä on muistettava, että internetin keskustelupalstoilla käytävä keskustelu antaa mahdollisuuden anonyymiyteen. Patton, M. (3,18,3) Mitä näiden tulosten valossa olisi tehtävä. Kuuntelemalla oppilaiden mielipiteitä sekä antamalla heille vastuuta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työskentelyynsä voidaan luoda tältä osin parempia edellytyksiä heidän sitoutumiselleen liikuntaan. Ylipäänsä pallopelit ei oikein olleet minun juttuni, jos pallo tulee kohti minä nostan kädet kasvoille ja väistän. Tämä on tulevaisuudessa haasteena sekä opettajankoulutuksessa että jo koulutukseen hakevia valittaessa
!.,., / '. lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että liikuntaa harrastavat ihmiset valikoituvat asumaan hyvien liikuntamahdollisuuksien ääreen (McCormack & Shiell 2011). (/( 1_,'/'',.',1_',( Paikkatietoanalyysi tarjoaa tärkeää ja havainnollista tietoa liikuntapaikkojen ja väestön liikuntaaktiivisuuden yhteyksistä suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. \•,'.';\. Tel<sti:VARPU M ÄKELÄ,TOM I M ÄKI-OPAS, RITV A PRÄTT ÄLÄ, HELI VALKEINEN, KATJA BORODULI N Missä väki liikkuu liikuttaako liikuntapaikka. L iikunta-aktiivisuus on yhteydessä lähiympäristön tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin (Trost ym. Joidenkin tutkimusten mukaan uusia liikuntapaikkoja käyttävät henkilöt ovat jo aiemminkin olleet liikunnan harrastajia. Uusi liikuntapaikka ei välttämättä tuo uusia liikunnanharrastajia. 2002). liikuntapaikkarakentamisella ei kuitenkaan ole voitu osoittaa olevan selkeää syy-seuraussuhdetta väestön liikunta-aktiivisuuteen. On myös arveltu, että liikunLIIKUNTA & TIEDE 51 • 1--1/2014 9. Liikuntapaikkojen kävijämäärien lisäksi on hyödyllistä havainnollistaa, millä tavalla liikuntapaikkojen tarjonta ja väestön liikunta-aktiivisuus kohtaavat. Helsinkiä koskeva paikkatietoanalyysi kertoo, miten liikuntapaikat ja väestön liikunta-aktiivisuus sijoittuvat kartalle. 2002; Panter & Jones 2010; Humpel ym
Sijaintitiedon säilyttävä tiedonhallinta (haku, kysely, luokittelu, yleistys, mittaus). 2013) ja valtakunnallinen avoin Lipas-liikun tapai kkatietokanta. Myös isot liikuntakeskukset erottuvat keskittyminä. Yhdistävyysanalyysit Varsinainen paikkatietoanalyysi perustuu HSY:n väestöruu tu pohjalle lasketuille liikunta-aktiivisuutta ja liikuntapaikkoja koskeville tunnusluvuille.Kun samalla karttapinnalla yhdistetään liikunta-aktiivisuutta ja sitä mahdollisesti selittäviä tekijöitä tutkimuskysymys hahmottuu uudella tavalla. Liikuntapaikkatietojärjestelmän sisällöstä vastaavat pääasiallisesti liikuntatoimen asiantuntijat kunnissa. Päätöksentekoa ja suunnittelua varten on tärkeä tietää edistävätkö liikuntapaikat väestön liikunta-aktiivisuutta. Aineistoina ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus (Borodulin ym. Suomessa liikuntapaikkojen ja liikunnan välisiä yhteyksiä on tutkittu vain vähän (Valkeinen ym. Paikkatietoanalyysillä aineistosta uutta tietoa Paikkatietoanalyyseissä käytetään kyselyiden lisäksi matemaattisia ja visuaalisia apukeinoja. Siksi paikkatiedon aineiston kattavuus ja laatu vaihtelevat kunnittain. Jyväskylän yliopiston hallinnoima Lipas on valtakunnallinen ja julkinen liikuntapaikkojen paikkatietojärjestelmä. Liikuntapaikkojen luokittelun osalta uusia tietotyyppejä tuli mukaan ja liikuntapaikoista kerättävää tietoa yhdenmukaistettiin. Naapuruusanalyysi (lähekkäisyysja vaikutusalueanalyysi) 4. Tässä artikkelissa kuvailemme yhdenlaista tapaa tutkia väestön liikuntaa. Suomalaisessa väestöaineistossa löydettiin yhteyksiä joidenkin suorituspaikkojen ja ko. nallisesti aktiivit kokevat oman naapurustonsa liikkumismahdollisuudet paremmiksi kuin liikkumattomat, joten itsearviointiin perustuvat kyselyt eivät anna objektiivista kuvaa liikuntaan kannustavista ympäristöistä (Kamphuis ym. 10 UIKOOA& TIEDE51 •2-l'2014. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa paikkatietoaineistosta. 2. paikkaa edellyttävien lajien harrastamisen välillä, mutta yhteydet vaihtelivat epäsystemaattisesti sukupuolen ja taajama-asteen mukaan (Valkeinen ym. 2012). Tavoitteena on hyödyntää ja havainnollistaa tutkimusaineistoja uudella tavalla yhdistämällä avointa paikkatietoaineistoa laajaan väestöaineistoon. Päällekkäisanalyysit (leikkausja overlayanalyysi) 3. Paikkatietoanalyysit toteutettiin Mapinfo-ohjelmistolla (Mapinfo 11.5, Pitney Bowes). Liikunta-aktiivisuuden mittariksi valittiin vapaaajan kokonaisliikunta (Borodulin ym. Aihealueen tutkimusta tarvittaisiinkin lisää. Kilpaliikuntaa raportoivan vastausvaihtoehtona oli: harjoittelen vapaa-aikanani kilpailumielessä säännöllisesti useita kertoja viikossa juoksua, suunnistusta, hiihtoa, uintia, pallopelejä tai muita rasittavia urheilumuotoja. 2014). Keskitason liikuntaaktiivisuutta mittaava vaihtoehto oli: vapaa-aikanani kävelen, pyöräilen tai liikun muulla tavalla vähintään neljä tuntia viikossa. FINRISKI 2012 -tutkimukseen osallistuneet raportoivat oman vapaa-ajan liikuntatottumuksensa vastaamalla kysymykseen: "Kuinka paljon liikutte ja rasitatte itseänne ruumiillisesti vapaa-aikana?" Vähäistä liikuntaa tai liikkumattomuutta mittaava vaihtoehto oli: vapaa-aikanani luen, katselen televisiota ja suoritan askareita, joissa en paljonkaan liiku ja jotka eivät rasita minua ruumiillisesti. Aronoffin (1991) mukaan paikkatietoanalyysit voidaan jakaa neljään luokkaan: 1. Tutkimusaineistosta muodostettujen ruututasoisten tunnuslukujen pohjalta aineistoa on mahdollista analysoida monipuolisemmin. Lipas on uudistettu vuonna 2013. Lipas sisältää tietoa Suomen liikuntapaikoista, virkistysalueista ja ulkoilureiteistä. Keskustan alueet ja toisaalta Helsingin pohjoiset ja koilliset alueet erottuvat runsaalla liikuntapaikkatarjonnallaan. 2014). Tutkimme Helsingin kaupungin liikuntapaikkojen ja väestön liikuntaaktiivisuuden sijoittumista kartalle paikkatietoanalyysin menetelmin. Tähän lasketaan kävely, kalastus ja metsästys, kevyt puutarha työ yms., mutta ei työmatkoja. Kuntoliikuntaa harrastavan vastausvaihtoehto oli: harrastan vapaa-aikanani varsinaista kuntoliikuntaa, kuten juoksemista, lenkkeilyä, hiihtoa, kuntovoimistelua, uintia, pallopelejä tai teen rasittavia puutarhatöitä tai muuta vastaavaa keskimäärin vähintään kolme tuntia viikossa. Aineistossa on ruutukohtaista tietoa väestön lukumäärästä, ikäjakaumasta ja asumisväljyydestä. Aineistot olivat mitattavissa väestötietoruudukon ruutu tasolla ja ruudut oli mahdollista erotella Mapinfo-ohjelmistolla luokkiin liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen määrän mukaan. Alueen tarjoamia liikuntamahdollisuuksia tarkasteltiin liikuntapaikkojen tarjonnan pohjalta. 2010). Paikkatietoaineiston ruutukoko on 500 x 500 metriä. Laajoja vähäisen liikuntapaikkatarjonnan alueita ei ole. Liikuntapaikkojen kävijämäärien lisäksi on hyödyllistä havainnollistaa, millä tavalla liikuntapaikkojen tarjonta ja väestön liikunta-aktiivisuus todellisuudessa alueellisesti kohtaavat. Tutkimuksen analyysien pohjana on käytetty Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY 2014) avointa ruutupohjaista pääkaupunkiseudun väestötietoa sisältävää paikkatietoaineistoa
Liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen määrän mukaan väestöruututasolle luodut teemakartat havainnollistavat, onko Helsingissä liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen osalta yhteneväisiä alueita. Liikunnallisesti passiivisten väestöruutujen muodostama laajempi yhtenäinen alue sijoittuu Itä-Helsinkiin. Tämä siis kuvaa, että näissä väestöruuduissa ei olla täysin passiivisia, mutta ei harrasteta myöskään kuntoliikunta. .5 §~~ · tt;~•• "" Nybond 1 'i,.~-<t. 1 11 • e.fHer~i.,ml • • l flo 3 Uulela r•~• • un. Q.V"'.':~oo_. ~e10 ~ o ppl '\e HEL§JNl(follas • HELSINGrn1'~ • -KUVIO 1. • åvååM -~~ .,) •:nit. Edelleen väestöruututasoa hienojakoisemmin aluo~Ofll<i~e ,.GJ)1;.r1 , IIM§ab~ ~,• ~;·,: l., ~J~JJ~ä~-" • •~kil : " l.,klra,a • l;:., tii~j~ rilB i / kkylå~ o• • -$>~~ ;z I~ ,:;;.,-~ 1lk1Cl«,.,<>ll • e K • l4e e i>••o r,~~ilk .. LIIKUNTA& TIEDE 51 • 2-J/2014 11. Selkeitä eroja ei esimerkiksi Helsingin itäja länsiosien tai pohjoisja eteläosien välillä ole havaittavissa. Yksi piste kartalla kuvaa yhtä tutkittavaa hänen kotiosoitteensa koordinaattien mukaan. Päällekkäisyysanalyyseissa voidaan tarkastella, millä tavalla liikunta-aktiivisuus ja liikuntapaikat ovat paikallisesti suhteessa toisiinsa. Tummanvihreät väestöruudut, joissa tutkittavat ovat raportoineet kilpaja kuntoliikuntaa, ovat jakautuneet ympäri kaupunkia. oba,.J ~M ~ 1. Keskuspuiston reunamilla erottuu kuitenkin vähintään keskitasoa olevaa liikunta-aktiivisuuden aluetta, jossa huomionarvoisena Pirkkolan ja Paloheinän erityisen korkean liikunta-aktiivisuuden alueet. Väestön liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen määrän havainnollistamisessa on mahdollista käyttää interpolointimenetelmää ilmiön spatiaalisen (sen avaruudellista tilaa) koskevan keskiarvon laskemiseksi. Vaaleanvihreät väestöruudut muodostavat yhtenäisempiä alueita, joissa väestö raportoi keskitasoa olevaa liikunta-aktiivisuutta. Yhtenäisiä korkean liikunta-aktiivisuuden alueita ei ole hahmotettavissa. Yhden väestöruudun alueelle on laskettu kyseisen väestöruudun vapaa-ajan liikunnan keskiarvo. Korkean liikuntaaktiivisuuden alueita voidaan havaita muun muassa ege ""'Ko rr . Maplnfo-ohjelmistolla toteutettu interpolointi tuottaa liikunta-aktiivisuutta ja liikuntapaikkoja koskevien ruutukohtaisten tunnuslukutietojen perusteella niin sanotun TIN-tiheyspinnan. Se havainnollistaa liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen keskiarvon vaihtelua tutkimusalueella. lnterpolointimenetelmän kuvaajana TIN-tiheyspinta visualisoi liikunta-aktiivisuuden liukuvan keskiarvon alueellista vaihtelua väestön liikunta-aktiivisuuden osalta. Havaintoja väestöruututasoisten tarkastelujen avulla hahmottunut käsitys liikunta-aktiivisuuden alueellisista eroista täsmentyy. ~,r..-~ ~'r'iifåc= 1-1 VuoSB,j/i 9 a ockeilb, '"iJ; ;~~~1:_'ii eo • ~• ,o• --~"{~JO ~ • ;_ ~ ~~ o .-;~ o ~~~~~um ~1&i. Kuvan väreistä syvän punaiset erottuvat korkean kuntoja kilpaliikunnan alueina ja syvän siniset inaktiivisuuden alueina. Ilmiöiden alueellinen mallintaminen on mahdollista väestöruutupohjalle laskettujen tunnuslukujen pohjalta. Liikunta-aktiivisuudessa ilmenevät alueelliset erot heijastelevat luonnollisesti myös muiden väestöön liittyvien sosioekonomisten tekijöiden, kuten ikärakenteen ja koulutustason vaihtelua alueittain. 1 ko Myyr 1 makl Ö Myrt>P.cka KUVIO 2. • Kallahtl 'ra oolo Brandff O 6 Kallvlk rl Bo T'iiftt., t.!.i!a{1&_!0lo l... eelliset erot väestön liikunta-aktiivisuudessa tulevat esille väestöruutupohjaisten keskiarvotietojen pohjalta laaditussa TIN-tiheyspintaa kuvaavassa esityksessä (kuvio 3). Helsinkiläisten liikunta-aktiivisuus FINRISKI 2012 otoksen mukaan. Kuvan perusteella ei vielä voi tehdä tarkkaa arviota liikunta-aktiivisuuden ryhmittymisestä, sillä kartalla on esimerkiksi päällekkäisiä pisteitä, joita ei silmällä pysty erottelemaan. Kuvasta erottuu myös asukastiheys, kantakaupungin alueelle sijoittuu tiiviimmin havaintopisteitä kuin muualle. Se on kuvattu kartalla harmaina väestöruutuina. Liikunta-aktiivisuudessa alueellisia eroja Liikunta-aktiivisuuden havaintokohtaisessa tarkastelussa näkyy erityisesti kuntoliikuntaa tai kilpaurheilua raportoineiden tai vastaavasti vähäistä liikuntaa tai liikkumattomuutta raportoineiden ryhmittyminen samalle alueelle (kuvio 1.). Paljon liikuntaa harrastavien tai liikkumattomien ryhmittyminen omiksi ryhmikseen pienen alueen sisällä tulee paremmin esille havainnollisemmin tarkasteltaessa väestön liikunta-aktiivisuutta väestöruututasolla keskiarvotietojen perusteella (kuvio 2). Liikunta-aktiivisuus Helsingissä väestöruuduittain FINRISKI 2012 otoksen mukaan
-... Päällekkäisyysanalyyseissä voidaan rakentaa ryhmittelyanalyysejä, joissa jokaiselle väestöruudulle voidaan antaa oma luokkansa esimerkiksi liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikan määrän suhteen (kuvio 5). Liikunta-aktiivisuutta kuvaavaan tiheyspintaan yhdistettiin niin sanotussa päällekkäisyysanalyysissa Helsingin alueen tarjoamat liikuntapaikat Lipas-liikuntapaikkatietojärjestelmää hyödyntäen. Aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen päällekkäisyysanalyysit kertovat kehittämiskohteista KUVIO 4. 12 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 2-J/2014. Helsingin liikuntapaikkojen suhteellinen osuus pääkaupunkiseudun liikuntapaikoista Lipasliikuntapaikkajärjestelmän mukaan TIN-tiheyspinnalle kuvattuna. Kuvassa syvän punainen sävy kuvaa runsasta liikuntapaikkojen määrää kyseisellä alueella ja sininen sävy vähäistä liikuntapaikkatarjontaa. Myös isot liikuntakeskukset erottuvat keskittyminä. Ryhmittelyanalyyseissä punaiset ruudut ovat kehittämiskohteita, joissa ei ole liikunta-aktiivisuutta eikä tiheää liikuntapaikkaverkostoa (kuvio 5). Paloheinässä, Haagassa, Pirkkolassa ja Laajasalossa. Joissakin paikoissa, kuten Paloheinässä, tiheyspinnan sinisyys kuvaa yhden ulkoilualueen keskittymistä kyseiseen väestöruutuun. Punainen sävy kuvaa usein kuntoja kilpaurheilua harrastavien ryhmittymää ja syvä sininen sävy puolestaan inaktiivisuuden kasautumista samalle alueelle. Helsinkiläisten liikunta-aktiivisuutta kuvaava TINtiheyspinta FINRISKI 2012 tutkimuksen pohjalta. Jaoimme väestöruudut neljään luokkaan, jotka kuvaavat liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen tiheyden keskinäistä suhdetta (taulukko 1) . " ,n "' .. Keskustan alueet ja toisaalta Helsingin pohjoiset ja koilliset alueet erottuvat runsaalla liikuntapaikkatarjonnallaan. Vastaavasti sinisiä väestöruutuja, joissa liikutaan Luoteis-Helsingissä kartalla on ruutuja, joissa on erittäin korkea liikunta-aktiivisuustaso liikuntapaikkojen vähäisyydestä huolimatta. KUVIO 3. Näitä alueita on keskittynyt eniten Itä-Helsingin alueelle. Keskustassa ja kaupungin pohjoisosassa runsaasti liikuntapaikkoja Liikunta-aktiivisuutta kuvaavan TIN-tiheyspinnan lisäksi laadittiin myös väestöruutukohtaisten liikuntapaikkojen prosentuaalista osuutta pääkaupunkiseudulla kuvaava TIN-tiheyspinta (kuvio 4). Huomionarvoista on, että laajoja sinisiä, vähäisen liikuntapaikkatarjonnan alueita ei löydy. Vastaavasti itäisen Helsingin alueella erottuvat Itäkeskus, Myllypuro, Jakomäki ja Puistola lähes yhtenäisenä matalan liikunta-aktiivisuuden alueena
Näiden paikkatietomallinnusten perusteella voidaan todeta, että joitakin itälänsi-suuntaisia alue-eroja lukuun ottamatta liikkuminen ja liikunta paikat ovat jakautuneet kohtalaisen tasaisesti Helsingin alueella. Koska tavoitteena oli havainnollistaa menetelmiä visuaalisten karttapintojen avulla, emme kokeneet tarpeellisina rakentaa varsinaisia spatiaalisia tilastomallinnuksia. kojen läheisyydessä ja työmatkojen varrella. Ryhmittelyanalyysien pohjalta kartalta erottuu itäisen Helsingin alue, jossa ei raportoida mitään liikuntaa eikä alueella myöskään ole tiheää liikuntapaikkatarjontaa. On tärkeää huomioida, ettei tietokanta ole täydellisen luotettava. Matala liikunta-aktiivisuus Korkea liikunta-aktiivisuus Lilkuntapaikkoja vähän Punainen Sininen Liikuntapaikkoja paljon Keltainen Vihreä paljon vaikka siellä on vähän liikuntapaikkoja, on sijoittunut merenranta-alueille sekä Helsingin luoteisosiin. Parhaiten tietokantaan on listattu rakennetut liikuntapaikat, mutta tiedot ulkoliikuntapaikoista ja erilaisista reiteistä eivät ole kattavia. Helsingin liikuntapaikkojen suhteellinen osuus pääkaupunkiseudun liikuntapaikoista Lipasliikuntapaikkajärjestelmän mukaan ja FINRISKI 2012 tutkimuksen mukaan erityisen aktiiviset ja passiiviset liikunnan harrastajat. On todennäköistä, että esimerkiksi yhden ulkoilukerran aikana ihmiset liikkuvat useissa väestöruuduissa. Matka lähimpään naapuriruutuun, 500 metriä, on kovin lyhyt. TAULUKKO 1. Viherja puistoalueiden paikkatietoja on saatavilla muista tietokannoista. Tällöin mallinnus ottaisi huomioon esimerkiksi oman väestöruudun naapuriruuduissa sijaitsevat liikuntapaikat. Ryhmittelyanalyysien jaottelut neljään luokkaan ja värikoodiin. Nyt esitetyt analyysimallit koskevat liikuntapaikkatietokannassa mukana olevia liikuntapaikkoja. Karttasovelluksia tulkittaessa on myös hyvä muistaa, että ihmiset harrastavat liikuntaa paljon naapurustonsa ulkopuolella, esimerkiksi työpaikKUVIO 5. Joissakin våestöruudussa saattaa sijaita paljonkin liikuntapaikkoja, jotka on mahdollisesti varattu esimerkiksi vain seurojen käyttöön, eivätkä näin ole kaikkien asukkaiden käytettävissä. Rakennettu ryhmittelyanalyysillä. Nyt esitetyt tiheyspintoihin ja päällekkäisyysanalyyseihin perustuvat paikkatietoanalyysit ovat yksi tapa käsitellä liikuntapaikkojen sijaintia ja liikuntaaktiivisuutta samoissa väestöruuduissa. Alueilla raportoitiin korkeaa liikuntaaktiivisuutta ja vähäistä liikuntapaikkojen määrää. Jatkoanalyyseissä tuleekin ottaa huomioon se, että liikuntapaikkoja on rakennettu tiheämmin niille alueille, joissa väestöntiheys on suuri. Helsingin alueella voidaan todeta olevan alueita, erityisesti itälänsi-suunnassa, jotka erottuvat erityisen liikuntaaktiivisina tai passiivisina. Siten päällekkäisyysanalyysien tavoitteena ei ole päätellä motivoiko kodin lähellä oleva liikuntapaikka ihmisiä liikkumaan, vaan pikemminkin mallintaa liikuntapaikkoja ja käyttäytymistä samanaikaisesti yhdyskuntasuunnittelun tueksi. Analyysit ovat rajoittuneet niihin väestöruutuihin, UIKUNTA & TIEDE 51 • 2..J/2014 13. LuoteisHelsingissä taas kartalla on ruutuja, joissa on erittäin korkea liikunta-aktiivisuustaso liikuntapaikkojen vähäisyydestä huolimatta. Myös puistojen ja kevyen liikenteen väylien puuttuminen liikuntapaikkatiedoista on rajoittanut analyysien tekemistä. On huomionarvoista, että laajoja yhden värin keskittymiä ei kartalla ole havaittavissa. Tilastomallinnuksen avulla pystyisimme ottamaan huomioon laajempia maantieteellisiä alueita yhden väestöruudun ulkopuolella. Siten esimerkiksi keskuspuiston ja Paloheinän alueiden vähäinen liikuntapaikkojen määrä ei välttämättä ole todellinen. Sitä ei näissä esimerkeissä pystytty ottamaan huomioon. Havainnollista tietoa päätöksentekoon, uusia mahdollisuuksia tutkimukselle FINRISKI 2012 tutkimuksen aineiston analysointi paikkatietoja hyväksikäyttäen on havainnollistanut uudella tavalla väestön liikunta-aktiivisuuden ja liikuntapaikkojen alueellisia eroavaisuuksia. Siksi tulevissa vastaavissa analyyseissä onkin huolehdittava monipuolisesta tietokantojen käytöstä. Lisäksi väestöntiheys vaihtelee suuresti väestöruutujen välillä. Nämä puutteet havainnollistuivat hyvin keskuspuiston ja meren rantojen lähialueiden analyyseissa. Aineiston rajoituksena on myös liikuntapaikkojen laatu
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. & Vartiainen, E. FINRISKI 2012 -aineiston koordinaatista on KKJ-koordinaatistossa ja sen muuntaminen ETRS-TM35FIN yhtenäiskoordinaatistoon tapahtuu Eure!Muunnosohjelmistolla. f i/sport/ laitokset/liikunta/liikuntapaikat. The role of objective neighbourhood features and psychososial factors. 2010. Attitudes and the environment as determinants of active travel in adults: what do and don't we know. & Borodulin, K. Erittäin liikunta-aktiivisena tai passiivisina erottuvien alueiden tarkempi analysointi tuottaisi myös hyödyllistä tietoa. 2002. Trost, S.G., Owen, N., Bauman, A.E., Sallis, J.F. & Leslie, E. Päivitetttv 30.72013. Sellaista ei ole mahdollista saada käyttöön muualta maasta. 2011. 14 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 2-3/2014. Environmental factors associated with adults' participation in physical activity: A review. Kansallinen FIN RISKI 2012 -terveystutkimus. Health & Place 16, 744-754. http://urn.fi/U RN: 1 S B N :978-952-302-053-5 Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) Väestöruutuaineisto. & van Lenthe, F.J. Tutkimuksesta tiiviisti 4/2014. lipas-tietokannan ja HSY:n väestöruutuaineiston koordinaatistoihin koordinaatistomuunnoksia ei tarvitse tehdä. 2013. Journal of Physical Activity and Health 7 (4), 551-61. Valkeinen, H., Mäki-Opas, T., Prättälä, R. 2012. Borodulin, K. & Jones, A. joissa asui FINRISKl-tu tkim ukseen osallistuneita. & Shiell, A. 1998. Aineistojen laatuun liittyvistä asioista havaintojen sijairuitarkkuus on hyvä samoin kuin havaintojen kattavuus tutkimusalueilla. Panter, J.R. VARPU MÄKELÄ, FM Tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos TOMI MÄKI-OPAS, FT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos RITVA PRÄTTÄLÄ. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-245-793-6 Borodulin, K., Saarikoski, L., Lund, Juolevi, A., Grönholm, M., Helldån, A., Peltonen, M., Laatikainen, T. Kamphuis, C., Mackenbach, J.P., Giskes, K., Huisman, M, Brug, J. Correlates of adults' participation in physical activitv: review and update. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8 (125) Lipasliiku ntapaikkatietojärjestelmä. & Brown, W. Viitattu 13.2.2014. Siksi emme voi ottaa kantaa liikunta-aktiivisuden ja liikuntapaikkojen alueellisiin eroihin muualla paitsi FINRISKl-otoksen väestoruuduilla. 2002. 2014. Vaattovaara, M. Käytettävät aineistot ovat ajallisesti verrattavissa FINRISKI 2012 -aineistoon. Why do poor people perceive poor neighbourhoods. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. http://wwwhsy.fi/seututieto/kaupunki/paikkatiedot/Sivut/Avoindata.aspx). Paikkatietoanalyyseissa hyödynnetään myös Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) avointa väesiöruutupohjaista paikkatietoaineistoa analyyseja varten tarvittavien tunnuslukujen laskemiseksi. Helsingin kaupungin alueella oli huomattava määrä väestöruutuja, jotka käsiteltiin puuttuvina tietoina. ln search of causality: s systematic review of the relationship between the built environment and physical activitv among adults. 2010. Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen. työssä ja työmatkalla 1972-2012. dosentti Johtava tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos HELI VALKEINEN, TtT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos KATJA BORODULIN, dosentti Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Tutkimusaineistot T utkimuksen aineistoina on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallisen FINRISKI 2012 -terveystutkimuksen otos ja lipasliikuntapaikkatietojärjestelrnä. American Journal of Preventive Medicine 22 (3). http://urn.fi/URN: ISBN:978-952-302-165-5. Helsingin alueelta on saatavissa myös HSY:n avointa väestöruutupohjaista paikkatietoaineistoa aineistojen syvempää analysointia ajatellen. Käytössä FINRISKI 2012 -aineiston Helsingin alueen tutkittavat (n=920). Tutkimuksesta tiiviisti 5, marraskuu 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 22/2013. Viitattu 13.2.2014. Humpel, N., Owen, N. Paikallisen liikuntasuunnittelun näkökulmasta olisi toki tarpeellista mallintaa paikkatiedoilla muitakin alueita, esimerkiksi pelkästään TIN-Liheyspintaa hyödyntäen. Päivitetty 23.1.2014. Paikkalietoanalyysi tarjoaa paljon tärkeää ja havainnollista tietoa liikuntapaikkojen ja väestön liikunta-aktiivisuuden yhteydestä päätöksenteon pohjaksi. & Jousilahti, P. Liikunta vapaa-ajalla. Liikuntapaikkojen läheisyyden yhteys liikuntalajien harrastamiseen. Geographic lnformation Systems: A Management Perspective. Helsingin kaupungin Tietokeskuksen tutkimuksia 1998:7 Helsinki. Medicine and Science in Sports and Exercise 34 (12), 1996-2001. https:/ /wwwjyu. Osa 1 · Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. Ottawa: WDL. McCormack, G.R. 1991. LÄHTEET Aronoff, S. Paikkatietoanalyysi herättää mielenkiintoisia kysymyksiä muun muassa väestön sosio-ekonomisten erojen ja liikuntapalveluiden laadun vaikutuksista tuloksiin sekä siitä, mitä erot liikunta-aktiivisuudessa kertovat muusta alueellisesta erilaistuneisuudesta. Tutkimusalueeksi on valittu Helsinki, koska sen tiivis asuminen mahdollistaa toimivan paikkatietoanalyysin kuvantamisen erityisesti haja-asutusalueisiin verrattuna, eivätkä väestötiheyden muutokset aiheuta vinoumia analyyseihin. 188-99
Uskaltaisiko uusi valmentajasukupolvi jo pikku hiljaa uskoa maailmalta tihkuvia tutkimustuloksia ja kokemuksia ja ottaa rohkeasti käyttöön myös jääkiekossa uusia käytänteitä. E n ole oikea henkilö heittämään ensimmäistä kiveä, sillä olen itsekin valmennusurallani toiminut samoin. Monet asiat ovat muuttuneet ja kehitystä on tapahtunut, mutta kun suomalainen jääkiekkojoukkue menee tänään U!KUNTA& TIECf51 •2-3/2014 15. Näinkö vähään on rohkeuteni riittänyt ja näinkö helpolla olen itseni päästänyt. Näinkö vähän olen pystynyt uudistumaan tai uudistamaan. Vai mikä on syy siihen, että käytetään yhä tutuksi tulleita ja turvalliseksi koettuja menetelmiä. TEKSTI JA KUVA: KARI SAVOLAINEN ~ Ajatteleva pelaaja uudistuva valmentaja. Tämän artikkelin keskeiset pohdinnat liittyvät pelaajan ratkaisunteon kehittämiseen ja autonomiaan, harjoituksen rakenteeseen ja pelaamisen taidon parantamiseen urheilijakeskeisessä valmenn uskul ttuurissa, Kohti uusia seikkailuja Peilatessani taaksepäin omaa yli 30 vuotta kestänyttä valmennusuraani huomaan kuinka vähän harjoitusmenetelmät ovat muuttuneet. Valmentajan rooli tulee muuttumaan perinteisestä päsmäristä oikeiden kysymysten kysyjäksi, urheilijan oman ajatusprosessin aktivoijaksi. Olen pettynyt itseeni. Valmennuksessa puhaltavat uudet tuulet, mutta samalla oudoksi koetut harjoitusmenetelmät pelottavat valmentajia
Olisi aika loogista, että pelaajalle annettaisiin m ahdolli suus oppia näitä taitoja jo harjoituksissa. Kiekoton on lähinnä kiekollisen auttaja ja tilan tekijä. Koutsi sitä ja koutsi tätä. Pelaajaa ei hirveästi auta valmentajan erätauolla piirtämät kuviot, ratkaisu pitää tehdä selkäytimestä, nopeasti ja oikein. Mitäpä jos jätämmekin sen heidän jutukseen ja kehitämme tähän uuteen roolitukseen paremmin kuvaavan sanan. Valmentaja kiekottomassa roolissa Pelitilanneroolit kuuluvat jääkiekkovalmennuksen terminologiaan. Kiekollinen on nimensä mukaisesti se pelaaja, joka kuljettaa kiekkoa, harhauttaa ja laukoo, johon katseet ja huomio kohdistuvat. Valmennuksen ja urheilun kannalta tuhannen taalan kysymyksiä ovat lasten ja nuorten innostuminen ja innostaminen, oma-aloitteisuuden säilyttäminen, liikunnallisten perustaitojen kehittäminen ja yleisten liikunnallisten arvojen ylläpitäminen. Voisi taas kuvitella, että parhaan palvelun valmentaja tekee pelaajalle antamalla hänelle mahdollisuuden harjoituksissa kokeilla eri ratkaisumalleja ja kannustamalla häntä rohkeuteen ja luovuuteen. Bisnesmaailma on varastanut meiltä urheiluväeltä valmentaja-termin omiin tarkoituksiinsa. Julistan uuden nimikilpailun avatuksi! Lääke drop outiin. Huippu-ur heilun muutostyöryhmä on linjannut tulevaisuuden valm entam ista keskeisenä viestinään urheilijakeskeisyy s (Häm äläinen, 2013 ). jäälle harjoittelem aan, pitäydytään m elko perint eisessä harjoitu skaavassa. Kun urheilija nostetaan keskiöön, ei se suinkaan tarkoita sitä, että valmentaja poistuu takavasemmalle ja jättää urheilijan yksin ratkomaan asioita. Englanninkielisessä Degree Pro gra m m e koulutusohjelm assa olem m e opiskel ijoiden kanssa viikoittain jäällä valm entam assa teem alla "try som ething new ". Kyse oli siitä, että pelaaja laitettiin tekem ään ratkaisuja valm entajan sijasta. Tällä hetkellä valmentaja on helposti se, joka määrittelee suunnan, päsmäröi toimintoja ja ottaa ison roolin. Siihen kaavaan kuuluu, että koutsi suunnittelee, koutsi piirtää ja opastaa, koutsi kom entaa, koutsi kontro lloi ja koutsi arvioi, m enikö hyv in vai huonosti. Nämä hyväksi havaitut periaatteet ovat juuri sitä pelin pelaamisen taitoa. Halutessaan olla jossain vaiheessa uraansa "extraordinary", jotain enemmän kuin muut pelaajat, hänen tulee pystyä ratkaisuihin, jotka yllättävät vastustajan. Pelissähän valm ent aja seisoo penkin takana ja pelaaja on kentällä viim e kädessä yksin vastuussa tekem isistään. Harrastajamäärien lasku ja ikäluokkien pieneneminen asettavat omat haasteensa lajiliitoille ja seuroille. Maailma muuttuu kiihtyvää vauhtia. Kanadassa kehiteltiin jo 1960-luvulla m uun m uassa jääkiekon parissa (Vickers 1966) m enetelm iä helpottam aan yksittäisen pelaajan ratkaisujen tekoa pelin aikana. Hyökkäyspelissä tunnetaan kiekollisen ja kiekottoman pelaajan rooli tehtävineen. Ei tule olemaan helppo homma. Tulevaisuus näyttää, toimivatko uudet valmennuksen toimintatavat kilpailuvalttina ja osana ratkaisua edellä esitettyihin kysymyksiin. Monesti arvioidaan, että pelaaja on teknisesti taitava, vahva ja nopea mutta ei osaa pelata peliä. Se tulee vaatimaan uutta osaamista ja uusia valmiuksia, kokonaisvaltaista ihmisen kasvuprosessin ymmärtämistä ja välittämista, hienotunteisuuttakin. Pelissä ratkaisut selkäytimestä Olen ollut mukana monissa keskusteluissa, joissa on arvioitu pelaajan osaamista. Haastajaksi, auttajaksi, rohkaisijaksi ja tukijaksi, ilmapiirin ja olosuhteiden turvaajaksi. Jääkiekko ei viime kädessä ole mitään rakettitiedettä. Vertauskuvallisesti tulevaisuuden valmennussuhdetta voitaisiin kuvata niin, että urheilijan tulisi toimia kiekollisessa ja valmentaja kiekottomassa roolissa. A-juniorijoukkueen (viim e kaudella Bjuniorit) valm ennuksesta vastaavat opiskelijat osana opintojaan. Olem m e HAAGA-H ELI A am m attikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien kanssa ottaneet härkää sarvista ja pyrkineet kehittelem ään uusia m alleja jääkiekon harjoitusten toteuttam iseen. Se tarkoittanee m yös joukkuelajeissa sitä, että joukkueen tuloksen parantam iseksi tulisi huom ioida en tistä enem m än yksittäisen pel aajan tekem iset ja tarpeet. Tämän päivän nuorison kiinnostuksen kohteet, toimintatavat ja arvomaailma ovat jotain aivan muuta, kuin mihin tällä hetkellä valmennustyötä tekevät ikäluokat ovat omassa nuoruudessaan tottuneet. Ratkaisuihin, joita puolustavan tai hyökkäävän vastustajan selkäydinvarastosta ei löydy. Li säksi Vieru m äen Cam pusalueelle viisi vu otta sitten peru stettu juniorijoukkue toim ii yhä enenevässä m äärin koulutusohjelm am m e uusien viritysten to im int aalustana. Rooli sisältää toki edelleen tarvittaessa myös kovaa vaatimista, urheilijan rajojen haastamista ja kiputilanteiden ratkaisemista yhdessä urheilijan kanssa. Toiminnan laatua tulee siis pystyä nostamaan taisteltaessa sieluista. Niin pelaat kuin harjoittelet Varsinkin lasten ja nuorten harjoituksiin tulisi pystyä luomaan ilmapiiri, joka rohkaisee omatoimisuuteen. Kokemukseni mukaan pelaajat ovat luovimmillaan ja hyvin aktiivisia niinä hetkinä, kun valmentaja ei vielä ole tullut jäälle ("oma lämpö") tai kun hän on 16 UI KUNTA & TIEDE 51 • 2-3/2014. Ottelun aikana pelaajat tekevät havaintoja omien ja vastustajajoukkueen pelaajien tekemisistä ja reagoivat sen mukaan. Valmentajan rooli vain tulee muuttumaan perinteisestä påsmäristå oikeiden kysymysten kysyjäksi, urheilijan oman ajatusprosessin aktivoijaksi. Kaikill a m eillä on taakkana ollut valm ennustapa, jota itse olem m e aiem m in käyttäneet tai jolla m eitä on valm ennettu. He valitsevat parhaalta vaikuttavan toimintavaihtoehdon ihan yksin omassa päässään, pyrkien noudattamaan hyviksi havaitsemiaan periaatteita. Totutuista valm ennusm enetel m istä pois oppim inen ei ole ollut hel ppoa m eill e opettajille eikä m yöskään opiskelijoille
PÅÅTÖKSENTEKOMALLI Tavoite: Pelaaja pystyy tunnistamaan pelin eri tilanteita ja tekemään ratkaisuja tilanteen vaatimalla tavalla. Kidman,L. Kirjoittaja on toiminut päävalmentajana esimerkiksi JYPHT:n SM-liigajoukkueessa, naisten maajoukkueessa ja Slovenian A-maajoukkueessa. Malleja jääharjoitusten käytännön toteuttamisesta AUTONOMIAMALLI Tavoitteet: Pelaaja pystyy kehittämään ominaisuuksiaan. Christchurch, New Zealand: lnnovative. Sheridan, M.P. Valmennusosaamisen käsikirja 2013. Using an "Athlete-Centered" Approach. Hämäläinen, K. 4th edition. Organisointi: Toteutetaan 75 minuuttia kestävä jääharjoitus, josta 30 minuuttia käytetään pelaajien yksilötaitojen kehittämiseen. Toimintapisteistä voidaan hioa yksilötaitoja tai pelata pienpelejä. 2013. 1993. USA. Vickers, J.1966. ,Tesch-Romer, C. sieltä lähtenyt ("jippii -omaa aikaa"). Organisointi: Simuloidaan pelitilanne ja toteutetaan niin sanottu avoin harjoite, jossa pelaaja ei ole sidottu ennalta määrättyyn ratkaisuun (esim. Pedagogy for performance, participation and enjoyment. Suomen Olympiakomitea. KARI SAVOLAINEN, LitM Lehtori HAAGA-HELIA AMK Sähköposti: kari.savolainen@haaga-helia.fi Kirjoittaja toimii lehtorina HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun Degree Programme koulutusohjelmassa. Näin varmistetaan ominaisuuksien kehittämisen kannalta riittävä taistojen määrä ja laatu. syöttö toiselle hyökkääjälle). Näin yhden harjoituskerran sisään saadaan 4-5 pelijaksoa perinteisen yhden sijaan. Decision training in Ice Hockey. No. 2012. Se, mikä on oleellisinta, sitä kaiketi kannattaa harjoitella eniten. Houkutus pyörittää perinteisiä drillejä voi johtua myös valmentajien puutteellisesta kyvystä itse ymmärtää peliä ja täten pelosta palautteen antamisesta. Pelaajan oma päätöksenteko ja autonomia kehittyvät. Pelaaja itse päättää kenelle syöttää, mukana vastustaja, joka toiminnallaan vaikuttaa päätöksentekoon. UIK\MA & TIEDE 51 • 2-3/2014 17. The Role of Deliberate Practice in the Acquisition of Expert Performance. 100. 2005 Athlete centered coaching. 2014. Meillä palloiluvalmentajilla on tapana kehitellä mitä erilaisimpia peliä simuloivia harjoitteita, drillejä, joita meillä on metrikaupalla mapeissamme. Pelin pelaamisen taito on oleellista joukkuepallopeleissä. Sen sijaan, että antaisimme pelaajiemme harjoituksissa pelata, tarjoammekin heille perä perää drillejä, joiden yhteys peliin on varsinkin nuorille pelaajille haasteellista ymmärtää. Pelaaminen paitsi innostaa, myös takaa suuren määrän toistoja parhaassa mahdollisessa simulaattorissa pelissä itsessään. Kuulostaa vähän kuin 50-luvun seuraintalolla; kaksi tuntia lausuntaa ja laulua, lopuksi tunti tanssia. Coaches Empowering Athlete. Developing inspired and inspiring people. PELIMALLI Tavoite: Pelaaja pääsee mahdollisimman paljon tekemään peliomaisia ratkaisuja. Pelaaja voi valita yksin tai valmentajan kanssa itselleen sillä hetkellä tarpeellisimmiksi kokemansa harjoitteet ja keskittyä niiden toteuttamiseen. Successful coaching. Great Britain. University of Calgary. Loput jääajasta voidaan käyttää esimerkiksi joukkuetaktisiin harjoitteisiin, pelin pelaamiseen tms. Pelin pelaamisen taito kehittyy. Martens, R. Human Kinetics. LÄHTEET Ericsson, K.A., Krampe, R. Organisointi: Harjoitus jaetaan osiin, jossa toistuvat vuorotellen lyhyt peliä simuloiva harjoite ja siihen liittyvä normaali pelijakso, jossa harjoite "ajetaan sisään': Näin varmistetaan välittömästi pelaajan ymmärrys siitä mihin harjoite liittyy varsinaisessa pelissä oppimisessa edetään osista kokonaisuuteen, Sen jälkeen lyhyt palaute ja siirtyminen seuraavaan harjoite-/pelijakso osuuteen. On hyvin tyypillistä, että yksittäinen jääharjoitus sisältää neljästä viiteen 10-15 minuuttia kestävää drilliä, jonka jälkeen valmentaja antaa "armosta" pelaajien pelata kymmenen minuuttia. Routledge. URL:http://www.podiumsportsjournal.com/2009/06/13/coaches-empowering-athletes/. Varsinkin lasten ja nuorten tulisi antaa pelata mahdollisimman paljon ja valmentajan rooli tulisi olla enemmän palautteen antaja. 3, 363-406. Psychological Review, Voi. Game Sense. Innostuneimmillaan olen myös havainnut pelaajien olevan pelatessaan pien pelejä tai "oikeaa peliä". Jäälle rakennettu 5-6 toimintapistettä, joista pelaaja valitsee 2-3 (a'10 min). Light, R. 2009
Niissä on useita samoja yleisiä piirteitä ja ne sisältävät samoja olettamuksia. Teksti: MIKA VÄHÄLUMMUKKA, MARKUS ARVAJA Urheilijan polun malleja on monenlaisia Millainen valmennusote tuo tulosta. Urheilijan polun malleja on maailmalla monia. Siksi niitä on syytä tarkastella lähemmin.. Mallit vaikuttavat vahvasti urheilijoiden, valmentajien, seurojen ja lajiliittojen jokapäiväiseen toimintaan
Kuva: ANTE RO AA LTONEN ~OlF . Suuri osa pelaajista putoaa systeemin ulkopuolelle (mahdollisesti myös lajin ulkopuolelle) kun siirrytään seuraavalta tasolta toiselle (esim, siirtyminen Cjunioreista 8junioreihin). M onet maailmalla käytetyistä urheilijan poluista ovat niin sanottuja pyramidimalleja, joissa pyramidin alaosassa on suuri määrä ruohonjuuritason harrastajia ja yläpäässä pieni määrä eliittitason urheilijoita. Kaikkiaan 1200 amerikkalaista 8-18-vuotiasta nuorta käsiuäneessä tutkimuksessa huomattiin, että loukkaantumisriski oli suurempi niillä nuorilla, jotka käyttivät kaksi kertaa enemmän aikaa järjestettyyn, erityisesti yhteen lajiin keskittyvään urheiluun, kuin muuhun vapaa-ajalla tapahtuvaan urheiluun. Toisaalta, vakavan harjoittelun myöhemmällä iällä aloittanut urheilija ei pysty saavuttamaan aiemmin harjoittelun aloittaneita (Bailey & Collins, 2013). Erikoistumista vai erilaistamista. Urheilussa on ollut esillä pääasiassa kaksi polkua, joiden tulisi johtaa lapsen ja nuoren huipputaitotason kehittymistä. Oletetaan, että aikaiset lajitaidot, jotka mahdollistavat etenemisen pyramidissa, viittaavat myöhempään menestymiseen lajissa. (Brenner 2007; Dalton 1992.) Yksi suurimmista varhaiseen erikoistumiseen ja pitkäkestoiseen harjoitteluun liittyvästä vaikuttimista on Ericssonin ym. Pyramidimalleissa on kuitenkin monia seikkoja, jotka tulisi arvioida uudelleen. Olisikin tärkeää miettiä kuinka pyrarnidimallia voitaisiin muuttaa enemmän "pitkiuäismallin" eli pitkäaikaisen kehittymisen LTAD-mallin suuntaiseksi, jotta vältyttäisiin urheilijoiden ja mahdollisten lahjakkuuksien hukkaamiselta ja nuorten jäämiseltä harrastuksen ulkopuolelle. / ~KCIL'I 1 Varhainen erikoistuminen yhteen tai muutamaan aktiviteettiin on nähty välttämättömäksi, jotta pystytään saavuttamaan huipputuloksia. Mitä aikaisemmin lapsi sitoutuu tiukkaan harjoitteluun, sitä nopeammin hän saavuttaa halutun taitotason. Harjoittelu on keskittynyttä ja korkealla intensiteetillä tapahtuvaa toimintaa, joka on suunniteltu kehittämään suoritusta päälajissa (deliberate practice). Varhaisen erikoistumisen polussa (early specialization pathway) lapsi sitoutuu päålajiinsa varhaisessa vaiheessa (5-12v). Yksi varhaisen erikoistumisen ongelmista on loukkaantumisriski ja ylirasitus. Intensiivinen harjoittelu lapsuusiässä voi myös lisätä herkkyyttä saada erilaisia ylirasituksesta johtuvia vammoja, kuten esimerkiksi Osgood-Schlatterin tauti. Varhaisen erilaislamisen polussa (early diversification pathway) lapsi (5-12v) osallistuu monipuolisesti useihin eri liikunta-aktiviteetteihin, joissa korostetaan urheilusta nauttimista ja hauskanpitoa (deliberate play). Myös kilpaileminen omassa lajissa alkaa varhaisessa vaiheessa (Bailey & Collins, 2013). Laajempi harrastajaryhmä voi jäädä kehittämisen ulkopuolelle, vaikka moni voi täyttää lahjakkuuden kriteerit myöhemmin. 2007). Tutkimustulokset suuntaamassa yksilöllistä polkua Monet tutkimukset ovat tukeneet tarkoituksenmukaisen harjoittelun (deliberate practice) tärkeyttä LIIKUNTA& TIEDE51 •2-3l2014 19. Heidän mukaansa varhainen erikoistuminen on tärkeää myöhemmän menestyksen kannalta. Vasta myöhemmin 13-15 vuoden iässä erikoistutaan påälajiin, jossa harjoitusmääriä ja lajille tarkoituksenmukaisia (deliberate practice) harjoitteita lisätään (Cote ym. Kun urheilijaa ei ole valittu tai hän on pudonnut lahjakkuuksien ryhmästä, paluu ryhmään on vaikeaa tai jopa mahdotonta. teoria tarkoituksenmukaisesta harjoittelusta (deliberate practice) (Ericsson & Charness, 1994; Ericsson ym.1993). Ohessa on listattu muutamia piirteitä ja seikkoja, jotka olisi hyvä ottaa huomioon (Bailey & Collins 2013.) Mallissa keskitytään kehittämään pelkästään niitä urheilijoita, jotka on määritelty lahjakkuuksiksi
2010). 2010). (Ericsson ym , 2006; Starkes & Er ic sson 2006). Tuloksena havaittiin, että voima kasvoi keskimäärin 54 prosenttia. Tästä on esim erkki paljon puheena ollut sääntö, jonka m ukaan huipputaitotason saavuttam iseksi tarvitaan 10 000 tu ntia tarkoitu ksenm ukaista harjoittelua. Lihaksen poikkipinta-ala kasvoi tutkimukseen osallistuneilla 2-59 prosenttia. (Bailey ym. Sen lisäksi monet Balyin käyttämistä lähteistä ovat vaikeasti saatavissa tai luettavissa, koska ne ovat peräisin entisestä Neuvostoliitosta. (2005) havaitsivat saman tyyppisiä tuloksia omassa voimaharjoittelututkimuksessaan. Tutkim ukset ovat kuitenkin herättäneet kysym yksiä teorian yksityi skohdista ja erityisesti sen yleism aailm allisesta soveltuvuudesta. Kävi ilm i, että "drop oui" pel aajat olivat aloittaneet lajinom aisen oheisharjoittelun nuorem m alla iällä kuin pel aam ista jatkaneet ja käyttäneet huom attavasti enem m än tunteja vuodessa oheisharjoitteluun ikävuosina 12-13 . LTAD malli hyödyntää biologisen kypsyysasteen arvioinnissa pituuskasvun kiihtymisikää (PHV) ja kasvunopeuden huippuvaihetta. Herkkyyskaudet enemmän tuloksia oikealla ajoituksella. Esim erkiksi Soberlakin ja Coten (2003) amrnattilaisjääkiekkoilijoille tehdyssä tu tkim uksessa kävi ilm i, että vaikkakin tutkim ukseen osallistuneet jääkiekkoilijat olivat käyttäneet yli 10 000 tuntia ur heilem iseen ja fyy siseen aktiivisuuteen ikävuosina 6-20 vuotta, noin 3 500 tuntia tästä ajasta oli käytetty leikinom aisiin aktiviteetteihin (delibera te play) ja keskim äärin vain 310 tuntia organisoituihin jääkiekkoharjoituksiin. Herkkyyskausien olemassaoloa pidetään teoreettisena eikä sitä tukevia pitkittäistutkimuksia ja kokeellisia tutkimuksia ole (Ford ym. Skinner ym . Suur in osa ajasta, jonka pel aajat olivat viettäneet leikinom aisten aktiviteettien parissa ja muiden lajien harra stam iseen, sijoittui ikävuosiin 6-12 (sam pling years). Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että mallin sisältö olisi virheellinen vaan sitä, että akateemiselle työlle normaaleja laadunvarmistusprosesseja ei ole käytelty. Kaikkien vasteet olivat yksilöllisiä lähtökohdista riippumatta. Hubal ym. Erityisesti lajeissa, joissa huippu saavutetaan yleisesti 20-ikävu oden jälkeen, on huipulle päästy paljon pienem m ällä laji-spesifisellä harjoittelulla (Bailey & Collins, 2013 ). Suur in osa leikinom aisista aktiviteeteista oli siis tapahtunut ennen 15 ikävu otta ja suurin osa tarkoituksenm ukaisesta lajiharjoittelusta 15 ikävuoden jälkeen. Pitkäaikaisen kehittymisen LTAD (long-term athlete development model) urheilijan polku -malli ottaa kantaa herkkyyskausiin seuraavasti: Jos herkkyyskausia ei hyödynnetä, urheilijan potentiaali jää saavuttamatta tai vaikeutuu huomattavasti (Balyi & Hamilton 2004). huipputaitotason saavuttam isessa. Hyv in suunniteltu, laadukas ja keskittyneesti to teutettu harjoittelu on kiistatta edellytys huipulle pääsylle. (2008a) osoittivat tutkimuksissaan, että rugbyn ammattilaispelaajat reagoivat hormonaalisesti samaan voimaharjoitteluprotokollaan hyvin yksilöllisesti, vaikka olivatkin lähtöisin hyvin homogeenisestä ryhmästä. Perustavanlaatuinen kysymys on, auttavatko mahdolliset herkkyyskaudet urheilijaa saavuttamaan geneettistä potentiaalia suuremman tason vai saavutetaanko oma geneettinen potentiaali vain aikaisemmin 7 Herkkyyskausiin liittyen olisi tärkeää voida mää20 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 2-3/2014. Beaven ym. Urheilijan polkua suunniteltaessa tulisikin pystyä toteuttam aan sopivassa suhteessa sekä tarkoituksenm ukaista harjoittel ua että leikinom aista pelaam ista ja liikkum ista. Näm ä pelaajat käyttivät m yös noin 2 300 tuntia pelaam alla m uita lajeja ja noin 2 400 tuntia organisoituja pel ejä. Samanlaisia tuloksia on saatu myös huippu-urheilijoilla. Tutkittavat voitiin jakaa vähän, keskimäärin ja voimakkaasti harjoitteluun reagoivien ryhmiin. Mallin mukaan nämä herkkyyskaudet tarjoavat lisääntyneen harjoitusvasteen eri ominaisuuksien harjoittelulle. Tutkittujen maksimaalinen hapenottokyky kasvoi keskimäärin 19 prosenttia. Balyin mallia on tuotu esille muun muassa valmentajakoulutuksissa, mutta sitä tukevia tutkimuksia ei ole julkaistu vertaisarviointeja vaativissa akateemisissa julkaisuissa. Malli ehdottaa muun muassa, että pituuskasvun kiihtymisikää seuraamalla sen ympärille sijoittuvat 'herkkyysikkunat' voidaan tunnistaa. Muutamat viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin haastaneet nämä yleiset olettamukset herkkyyskausien olemassaolosta ja merkityksestä (Ford ym. 2011 ). Yksilöllisen urheilijan polun m erkitys tulee m yös hyv in esille useissa fysiologisissa harjoittelututkim uksissa. Valtaosa pel aajien organisoitu un harjoittelem iseen käyttäm ästä ajasta (2 200 tu ntia) tapahtui panostam isvaiheen aikana (investm ent years), jolloin pelaaja keskittyi päälajiinsa. Tutkim ukset osoittavat, että ihm iset reagoivat kuorm itukseen hyv in yksillöllisesti. 2010.) Myös Balyi & Hamilton (2004) itse korostavat, että malli perustuu 'empiirisille havainnoille'. Tiettyjen ominaisuuksien normaalia kasvun yhteydessä tapahtuvaa kehittymistä voidaan siis tämän mallin mukaan kiihdyttää oikeanlaisella ja oikein ajoitetulla harjoittelulla (enemmän tuloksia samalla työrnäärällä, jos se on oikein ajoitettu). 2011; Bailey ym. (2001) selvittivät om assa tutkim uksessaan 12 viikon aero bisen (3 x viikko, 30-50 mini krt) harjoittelun tuloksia eri ikäisillä, eri sukupuolta, rotua ja eri kuntotasoilla olevilla henkilöillä (n= 742). Viisi prosenttia osallistujista ei reagoinut harjoitteluun millään tavalla, toinen viisi prosenttia taas kasvatti hapenouoaan yli 40-50 prosentilla. Yksilölliset vasteet voimankasvun suhteen vaihtelivat kuitenkin 0-250 prosenttiin. 2011; Bailey ym. W all ja Cote (2007) tekivät m yös tutkim uksen kahdelle jääkiekon eliittitason ryhm älle: jääkiekkoharrasiustaan jatkaville eliittipel aajille ja juur i peliura nsa lopettaneille. 585 nuorta miestä ja naista osallistui 12 viikon voimaharjoittelujaksoon. M onipuoliseen liikkum isen puole sta puhuvat m yös tutkim ukset, joissa to detaan, että useiden eri ur heilulajien eliitti tasolle päässeet urheilijat ovat lapsuudessaan harra staneet liikuntaa m onipuolisesti (M acNam ara ym