LIIKkU'IVll,S.EN .... · e · 'f ----~SAUMAKOHTIIN ··K~NI\IATTAA , .. -_ ,. -PANOSTAA\, '~-., f '-i/i~~\ _:
Rajanvetoihin urheilun, liikunnan, liikkumisen, fyysisen aktiivisuuden, liikkumattomuuden, fyysisen passiivisuuden ja vaikka istumisen välillä täytynee jatkossa paneutua tarkemmin, vaikka samalla on syytä pitää yllä linjaa, jossa ymmärrystä koko skaalasta ei unohdeta. Näiden havaintojen myötä tutkijat tulivat myös huomanneeksi, että fyysisen aktiivisuuden Ja passiivisuuden terveysvaikutukset välittyvät eri reittejä. ellei kuvim artikkelissa erityisesti vutete. Miten toimii raakaton nykypäivän ihminen, kun hän kiinteältä laulalta askeltaen astuu liukukäytävälle. Jättämällä tarkastelun ulkopuolelle ostoskärryjen työntäjät, painavien taakkojen kantajat ja henkilöt, joiden kulkeminen on fyysisten vaivojen takia vaivalloista, pääsee liikunnallisesti vapaan kansalaisen ihon alle. Näin siitäkin huolimatta, että ihminen itse on kaikin keinoin pyrkinyt tätä tarkoituksenmukaisuutta etenkin lähihistorian aikana horjuttamaan. pasi.koski@utu.fi 49. Ensimmäisen vaihtoehdon myötä pitäisi varmaan perustaa Liikkumattomuustieteellinen Seura ja sille lehtensä Liikkumattomuus & Tiede. Lukion biologian tunneilta on jäänyt erityisesti mieleen, kuinka arvostettu opettajamme muisti tavan takaa korostaa luonnon tarkoituksenmukaisuutta. Tähän liittyen on täysin yksiselitteistä, että ihminen on luotu liikkumaan. Tähän liittyen liikuntatieteet ovat tutkimuksellisesti tulleet uuden ajan kynnykselle, sillä käsitteiden eriyttäminen ja näkökulmien fokusointi niiden suunnassa tulee työn edetessä ajankohtaisemmaksi. Kiteytyykö tuohon hetkeen yleiskuva nykyihmisen liikkumisesta. Monet kiireisenkin tuntuiset ihmiset keskeyttävät luonnollisen liikkeensä ja jättäytyvät taikamaton vietäväksi. Jos joku rullakko vie, niin askeleet unohtuvat. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Felix St. Kysymys kuuluukin, pitääkö liikuntatieteiden jatkossa keskittyä vain asteikon aktiivisuuspuolelle vai koko skaalalle. Esihistorian esi-isärnrne Ja -äitimme liikkuvat viikoittain määriä, jotka jättävät hui ppumaratoonarien ki n harjoi tustun timäärät varjoonsa. Paino: Forssa Print 2011 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 33 euroa Vuositilaus: 37 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä esietnuntijsartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin. PS. Clair-Renard/ Kuvatoimisto Gorilla Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Noissa paikoissa voi kurkistaa ihmiskunnan liikunnalliseen nykytilaan. LIIKUTTAVA LIIKKUMATTOMUUS Liikunta &Tiede 2-3/2012 Kuva· MJJMäkinen PASI KOSKI letko koskaan seurannut ihmisten toimintaa sellaisissa julkisissa tiloissa, joissa on liukuportaita tai niiden loivempia muotoja, liukukäytäviä. Tuore australialaistutkimus kertoi liiallisen istumisen olevan nykyihmiselle huomattava terveysriski. Heidän aineistossaan istuminen selitti seitsemän kuolemaa sadasta. Yhteiskunnallinen teko olisi, että vaiheittain siirryttäisiin kulkemaan liukuportaita ja -käytäviä vastavirtaan Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Heidän etenemisvauhti nsa hidastuu oleellisesti. Montako askelta Sinä Jätät huomenna ottamatta 7 PPS
Jukka Vetoniemi 71 Soveltava liikunta uusi perusoppikirja liikuntaja terveysalan opiskelijoille. Liikuttava liikkumattomuus. Jonne Kamsula Kuva.· ESKO HATUNEN 47 Testattua kirjallisuutta kuntotestauksesta. .. Jonne Kamsula 48 Kuntotiedot kartalle erilaiset hyväja huonokuntoisten ryhmät näkyviin. 69 Minitutkimus myyttejä murtamassa: Kotiyleisöllä ei ole merkitystä salibandyssä. Liikunnan harrastaminen on hyödyllistä, mutta sen yhteydet mielialoihin eivät ole yksiselitteisiä. Keuhkoahtaumaa sairastavan liikunta vähenee, kun hengittäminen käy työlääksi. Mitä yhteistä on 1900-luvun alun kotimaisilla työväenurheiluseuroilla ja nykypäivän englantilaisilla urheiluseuroilla. Hengästyminen ei kuitenkaan ole vaarallista, vaan siihen tulisi pikemminkin pyrkiä. Joukkueissa syntyy me-henkeä, joka muualla yhteiskunnassa näyttää vähenevän. Pertti Huotari 10 Liikkuvalla ikääntyneellä virkeä mieli mutta ei välttämättä yksin liikunnan ansiosta. Toni Piispanen, Kari Koivumäki POHDITTUA 66 Tiedearviointi entäs nyt. Mikko Sipilä, Jussi Rulja LUETTUA 70 Jo oli aikakin. Halu kokea yhteyttä ei ole kadonnut mihinkään. Inka Pakkala 14 Palautumisesta pinnaaminen altistaa rasitusvammoille. Markku Ojanen 34 Urheiluseurat politiikan toteuttajina suuria odotuksia vapaaehtoistyön harteilla. Urheilijaksi kasvu tuottaa resursseja, jotka ovat hyödynnettävissä muilla elämän alueilla. Niina Toroi 62 Soveltavan liikunnan kehitys näkyy laajalla rintamalla. Terveystiedon asema vahvemmaksi. Kari L. Pasi Koski 4 Vähän liikkuvasta nuoresta huonokuntoinen aikuinen: Liikkumisen saumakohtiin kannattaa panostaa. Auli Pekkala 24 Valmentajauralle usean eri polun kautta. TASSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. Soveltava liikunta. Milla Katajisto 44 Miten motivoida muutokseen. Matti Hintikka TUTKITTUA 75 Tutkimusuutiset 81 Väitökset. Anna-Liisa Ojala 56 Kolumbialaisnuoret matkalla ammattilaiskentille. Arto Hautala 42 Hengästyminen on hyväksi. Markku Ojanen 33 Urheilujoukkue perinteisen yhteisöllisyyden viimeinen saareke. Minna Blomqvist 30 Kohti uutta yhteisöllisyyttä. Vilja Itkonen, Hannu Itkonen 60 Näin maailmalla: Liikunnalla rauhaa ja kestävää kehitystä rakentamassa. Kalevi Heinilä 55 OPISKELIJA OUNASTELEE: Kenen vastuu, kenen kunnia. Leena Ristolainen 18 POLTTTOPISTEESSÄ: Uusi aika, uudet rakenteet. Mestaruus on pääomaa. Tommi Vatanen, Matti Heikkilä, Timo Honkela, Oili Kettunen, Krista Lagus, Mika Pantzar 54 EMERITUS IHMETTELEE: Mikä on urheilua. .. Aarni Koskela 68 LTS lausunto:Tuntijakoesitys istuttaa yläkoululaisia aiempaa enemmän. Lauri Keskinen 38 Sydänkuntoutuja turvallisesti liikkeelle. Minna Blomqvist 28 Arkivalmennuksen kokemukset tärkeimmät oppimisen lähteet. 46 KOLUMNI: Mittaa, kohtaa ja kuuntele. Aina ei kannata aloittaa liikuntamääristä. Rasitusvamman riski kasvaa, ellei harjoittelusta malta palautua riittävästi, käy ilmi eri lajien urheilijoiden vammoja kartoittaneesta tuoreesta tutkimuksesta. Riitta Asanti 73 Urheiluhistoriaa kansien väliin. Keskinen 19 Urheilu koulii yrittämään, oppimaan ja onnistumaan
4 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 2-312012
Tulevaisuudessa nämä muutokset voivat ilmetä väestön huonompana terveytenä sekä siitä aiheutuvina taloudellisina lisäkustannuksina. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN Teksti: PERTTI HUOTARI Todennäköisyys aikuisiän vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen ja heikkoon koettuun kuntoon on huomattavasti suurempi henkilöillä, jotka jo nuorena ovat vähän liikkuvia verrattuna liikunnallisesti aktiivisiin ikätovereihin, vahvistaa tuore 25 vuoden seurantatutkimus. 2011). Murrosiän viimeiset vuodet ovat tärkeä saumakohta aikuisikään jatkuvan liikunnan harrastamisen kannalta. Nykyisin vain osa suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu fyysisen kuntonsa ja terveytensä kannalta riittävästi. Aktiivisen elämäntavan jatkuminen lapsuudesta aikuisikään on keskeinen tavoite lasten ja nuorten liikunnassa. Lasten ja nuorten fyysisen kunnon heikentymisestä on viime vuosina käyty runsaasti julkista keskustelua. 2010; Dyrstad ym. Liikunnan edistämiseen murrosiässä ja hieman ennen täysi-ikäisyyttä tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Kunto liittyy läheisesti terveyteen ja hyvä fyysinen kunto on keskeinen edellytys yleiselle toimintakyvylle. Tutkimusnäytöt eri puolilta maailmaa osoittavat huolen aiheelliseksi, koska useissa tutkimusraporteissa on osoitettu heikentymistä erityisesti kestävyyskunnossa sekä kuntoerojen kasvua hyväja huonokuntoisten välillä (Malina 2007; Albon ym. Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt kunnon kyvyksi suoriutua lihasvoimaa vaativasta työstä tyydyttävästi (WHO 1968). Silloin vapaa-ajan liikkuminen vähenee. L iikunta-aktiivisuudella on tärkeä kansanterveydellinen merkitys fyysisen kunnon ja terveyden ylläpitäjänä. 2010; Andersen ym. Vaikka suomalaisten lasten ja nuorten vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuclen on osoitettu kasvaneen LIIKUNTA & TIEDE 49, 2-312012 5
Poikittaistarkastelussa sekä lihaskunto että kestävyyskunto korreloivat liikunta-aktiivisuuden kanssa molemmissa tutkituissa ikäryhmissä. 2008). Tulokset osoittivat, että verrattaessa vähän liikkuLiikkumista lisääviä toimenpiteitä pitäisi aikaisempaa suuremmassa määrin kohdentaa niihin lapsiin ja nuoriin jotka eivät liiku urheiluseuroissa. Tämä artikkeli pohjautuu tutkimukseen, jonka tavoitteena oli selvittää vuodesta 1976 vuoteen 2001 tapahtuneita muutoksia nuorten fyysisessä kunnossa liikunta-aktiivisuuden selittämänä sekä tutkia, miten nuoruusiän fyysinen kunto ja liikunta-aktiivisuus ennustavat aikuisiän liikunta-aktiivisuutta ja koettua fyysistä kuntoa. Murrosiässä suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuus vähenee jyrkästi ja yläkouluikäisistä nuorista vain noin kymmenen prosenttia liikkuu suositusten mukaisesti (WHO 2007; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Kuntoindeksien ja yksittäisten testien jakaumien tarkastelut osoittivat kuntoerojen kasvaneen siten, että jakaumien ääripäiden väliset erot olivat kasvaneet joissakin kunto-ominaisuuksissa. Lisäksi liikunta-aktiivisuuden pitkiuäistutkimukset ovat osoittaneet lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuuden olevan yhteydessä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen (Telama 2009). Pojilla nuoruusja aikuisiän liikuntaaktiivisuuden välillä oli yhteyttä sekä nuoremmassa (12-15-vuotiailla) (r= 0,14, p<0,05) että vanhemmassa (16-18-vuotialla) (r= 0,31, p<0,001) ikäryhmässä (taulukko 1). Nykyisin reilusti alle puolet 7-18-vuotiaista suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Tammelin & Karvinen 2008). Liikunta-aktiivisuuden merkitys kuntoerojen selittajänä on kasvanut Pitkän aikavälin tutkimuksia suomalaisten lasten ja nuorten fyysisen kunnon muutoksista ei ole aiemmin ollut saatavilla ja liikunta-aktiivisuuden jatkumista lapsuudesta aikuisikään koskevat pitkittäisseurannatkin ovat olleet harvinaisia. Nuoruusiän liikunta-aktiivisuus ennustaa aikuisiän liikunta-aktiivisuutta 25 vuoden seurantatutkimuksen tulokset vahvistivat aikaisempien pitkinäistutkimusten antamaa käsitystä nuoruusiän liikunta-aktiivisuuden yhteydestä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen. viimeisten vuosikymmenien aikana, samaan aikaan muutokset joissakin kuntotekijöissä ovat olleet negatiivisia (Santtila ym. Vuonna 1976 nämä tekijät selittivät sekä poikien että tyttöjen kestävyyskuntoa kahdeksan prosenttia ja vuonna 2001 pojilla 23 ja tytöillä 34 prosenttia. Korrelaatiotarkastelut osoittivat yhteyden olevan voimakkaampaa pojilla kuin tytöillä sekä vahvistuvan iän lisääntyessä. 25 vuoden aikavälivertailu osoitti kestävyyskunnossa laskevaa ja lihaskunnossa lievästi nousevaa trendiä. Vastaavasti lihaskuntoa pojilla selitti parhaiten osallistuminen organisoituun liikuntaan (16%) ja tytöillä kehon painoindeksi (21%). Sen sijaan tytöillä tilastollisesti merkitsevä yhteys oli ainoastaan vanhemmassa ikäryhmässä (r= 0,17, p< 0,05). 2006; Laakso ym. Tytöillä nuoruusiän kestävyyskunto ja lihaskunto eivät olleet yhteydessä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen. Tämän kehitykseen on osaltaan arveltu olevan seurausta yhteiskunnan teknistymisen aiheuttamasta arkiliikunnan vähentymisestä. Menetelmällä selvitettiin nuoruusiän eritasoisten kuntoja liikunta-aktiivisuusryhmien riskiä aikuisiän vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen. Nuoruusiän kunto-ominaisuuksien yhteys aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen oli vähäinen. 6 LIIKUNTA& TIEDE 49 • 2-3/2012. Tutkituista muuttujista vuonna 2001 kestävyyskuntoa selittivät parhaiten pojilla kehon painoindeksi (13%) ja tytöillä osallistuminen organisoituun liikuntaan ja kehon painoindeksi (17%). Lihaskunnossa näiden tekijöiden selitysosuus lisääntyi 25 vuoden aikavälillä pojilla yhdeksästä 24 prosenttiin ja tytöillä 25:stä 39 prosenttiin. Ainoastaan nuoruusiän kestävyyskunto oli yhteydessä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen poikien vanhemmassa ikäryhmässä (r= 0,19, p< 0,05). Vapaa-ajan liikuntaharrastuksen, organisoituun liikuntaan osallistumisen ja kehon painoindeksin merkitys kuntoa selittävinä tekijöinä oli lisääntynyt tutkimusajankohtien välillä. Kuntoindeksien ja liikuntaaktiivisuuden väliset korrelaatiokertoimet vaihtelivat pojilla 0,25-0,44 (p<0,001) ja tytöillä 0,20-0,43 (p<0,001) Nuoruusiän fyysisen kunnon ja liikunta-aktiivisuuden yhteyttä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen tutkittiin logistisella regressioanalyysilla jakamalla tutkimukseen osallistuneet nuoruusiässä fyysiseltä kunnoltaan ja liikunta-aktiivisuudeltaan kolmeen ryhmään siten, että alimpaan ja ylimpään kuntoja liikunta-aktiivisuusryhmään kuului noin viidennes tutkittavista. Tästä syystä liikuntaharrastukset lapsuudessa ja nuoruudessa voidaan nähdä tärkeänä osana elinikäistä liikuntaharrastusta ja hyvinvointia. Liikuntaharrastukset ja osallistuminen organisoituun liikuntaan ovat aikaisempaa tärkeämmässä roolissa lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta
Korrelaatiokertoimet eri kuntoominaisuuksien kokemisen ja nuoruusiän liikuntaaktiivisuuden välillä vaihtelivat pojilla 0,13-0,18 ja tytöillä 0,12-0,21. Tytöt 0,16** 0,36*** 0.43*** Notkeus Pojat 0,13* 0, 15** 0,34*** Tytöt 0,18** 0,26*** 0,31 *** LIIKUNTA& TIEDE 49, 2-3/2012 7. Nuoruusiän kuntoindeksien ja aikuisiässä koettujen yksittäisten kunto-ominaisuuksien väliset korrelaatiokertoimet vaihtelivat miehillä välillä 0, 14-0,44 ja naisilla välillä 0,23-0,43. Korrelaatiokertoimet nuoruusiän aerobisen kunnon ja aikuisiän koetun kuntoindeksin välillä oli pojilla 0,24 (p<0,001) ja tytöillä 0,32 (p<0,001). Nuoruusiän kestävyyskunnon (Kestävyyskunto 1976), lihaskunnon (Lihaskunto 1976), liikunta-aktiivisuuden (Liikunta-aktiivisuus 1976) sekä aikuisiän liikunta-aktiivisuuden (Liikunta-aktiivisuus 2001) väliset korrelaatiokertoimet kahdessa ikäryhmässä (12-15-vuotiaat sekä 1618-vuotiaat). Yksittäisistä kunto-ominaisuuksista nuoruusiän liikunta-aktiivisuuden kanssa voimakkaimmin korreloivat pojilla nopeus ja tytöillä kestävyys. Fyysiseltä kunnoltaan parhaaseen ryhmään kuuluneilla pojilla riski vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen aikuisena oli yli neljä kertaa pienempi heikoimpaan kuntoryhmään kuuluneisiin poikiin verrattuna kun aikuisiän verrokkiryhminä olivat vähän liikkuvat ja erittäin aktiiviset (p=0,020). Tytöillä ei ollut vastaavaa yhteyttä. Nuoruusiän kestävyyskunnon, lihaskunnon, liikunta-aktiivisuuden sekä aikuisiän koetun kunnon (KOETTU) ja sen osatekijöiden (kestävyys, voima, nopeus ja notkeus) väliset korrelaatiokertoimet. Nuoruusiän liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä hyvään koettuun kuntoon aikuisiässä sekä pojilla (r= 0,25, p<0,001) että tytöillä (r= 0,24, p<0,001) (taulukko 2). Vastaavasti erittäin aktiivisten tyttöjen riski vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen aikuisena oli neljäsosa vähän liikkuvien tyttöjen riskitasoon verrattuna (p=0,001). Nuoruusiän kunto oli liikunta-aktiivisuutta voimakkaammin yhteydessä aikuisiässä koettuun kuntoon. LiikuntaKestävyys 1976 Lihaskunto 1976 aktiivisuus 1976 KOETTU Pojat 0,25*** 0,24*** 0.45*** Tytöt 0,24*** 0,32*** 0,38*** Kestävyys Pojat 0, 15*** 0,44*** 0,36*** Tytöt 0,21 ** 0,36*** 0,28*** Voima Pojat 0, 14*** 0,14** 0,37*** Tytöt 0,19** 0,26*** 0,23*** Nopeus Pojat 0, 18*** 0,22*** 0.41 ... TAULUKKO 2. Pojilla voimakkain yhteys oli nuoruusiän kestävyyskunnon ja aikuisiän koetun kestävyyden välillä ja tytöillä nuoruusiän lihaskunnon ja aikuisiän koetun nopeuden välillä. Vastaavasti nuoruusiän lihaskuntoindeksin ja aikuisiän koetun kuntoindeksin välinen korrelaatio oli pojilla 0,45 (p<0,001) ja tytöillä 0,38 (p<0,001). Huonokuntoisista nuorista huonokuntoisia aikuisia Seurantatutkimuksessa selvitettiin myös nuoruusiän liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen kunnon yhteyttä aikuisiän koettuun kuntoon. Muuttuja 12-15-vuotiaat 16--18-vuotiaat KestävyysLiikuntaLiikuntaKestävyyskunto LiikuntaLiikuntakunto aktiivisuus aktiivisuus 1976 aktiivisuus aktiivisuus 1976 1976 2001 1976 2001 Lihaskunto 1976 Pojat 0.48*** 0,25** 0,10 0,28** 0.40*** 0,14 Tytöt 0.48*** 0,37*** 0,04 0,36** 0,20** 0,10 Kestävyys kunto 1976 Pojat 0,31 *** 0,11 0,44*** 0,19* Tytöt 0.43*** 0,06 0,32*** 0,01 Liikunta-aktiivisuus 1976 Pojat 0,14* 0,31 *** Tytöt 0,05 0, 17* *p<0,05; •• p<0,01; ••• p<0,001 via ja erittäin aktiivisia aikuisiässä, riski vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen aikuisena oli yli seitsemän kertaa suurempi vähiten liikkuvilla pojilla, kun heitä verrattiin eniten liikkuviin poikiin (p<0,001). TAULUKKO 1. Koettua kestävyyttä, voimaa, nopeutta, notkeutta, sekä selviytymistä erilaisista liikuntasuorituksista juosten, kävellen, pyöräillen tai hiihtäen, selvittävistä kyselylomakkeen kysymyksistä muodostettiin aikuisiän koetun kunnon indeksi, jota verrattiin nuoruusiän liikuntaaktiivisuusja kuntoindekseihin
Vaikka poikittaisvertailu osoittikin laskevaa trendiä nuorten kestävyyskunnossa, aikuisiän liikunta-aktiivisuuden ja koetun kunnon kannalta kuntatasoa tärkeämpi tekijä tämän tutkimuksen perusteella on liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa, joka jatkuisi nuoruudesta aikuisikään. Lisäksi selvitettiin laajasti opetusryhmä-, koulu-, paikkakuntaja aluekohtaisia tietoja. Osallistuneita kouluja oli 17 ja ne valittiin valtakunnallinen kattavuus huomioiden vuonna 1976 osallistuneiden koulujen joukosta (Huotari 2004). Vuoden 2001 seuranta-aineisto muodostettiin edellä mainittuun koulun kuntotutkimukseen vuonna 1976 osallistuneista oppilaista (n=2796), jotka olivat osallistuneet kuntotesteihin ja/tai vastanneet liikunta-aktiivisuuskyselyyn 12-18-vuotiaana (Mikkelsson 2007). Eri aktiivisuusryhmien välisten kuntovertailujen perusteella voidaan päätellä, että liikunnallisesti aktiiviset ovat paremmassa fyysisessä kunnossa nuoruudessa ja kokevat kuntonsa paremmaksi aikuisuudessa. Vuonna 2001 kerättiin 11-18-vuotiaan nuoren kuntoja liikunta-aktiivisuusaineisto vastaavilla mittaustavoilla (n=1041). Nämä löydökset tukevat näkemystä liikuntaaktiivisuuden edistämisen tarpeesta erityisesti kaikkein vähiten liikkuvien nuorten keskuudessa. Panostus kaikkein vähiten liikkuviin perusteltua Todennäköisyys aikuisiän vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen ja heikkoon koettuun kuntoon oli huomattavasti suurempi niillä tulkittavilla, jotka olivat vähän liikkuvia jo nuoruudessa verrattuna liikunnallisesti aktiivisiin ikätovereihin. NÄIN TUTKITTIIN V uonna 1976 kerättiin 9-18-vuotiaita koululaisia edustava kunnon ja liikunta-aktiivisuuden poikittaisaineisto (n=2796). Kuntoa mitattiin kuudella kenttätestillä (2000/1500/600 metrin juoksu, istumaannousu, leuanveto/koukkukäsiriipunta, sukkulajuoksu, vauhditon pituushyppy ja vartalon eteentaivutus). Vastaavasti riski koettuun huonokuntoisuuteen aikuisiässä oli yli viisinkertainen molemmilla sukupuolilla (p<0,001) niillä, jotka kuuluivat nuoruusiässä fyysiseltä kunnoltaan heikoimpaan ryhmään verrattuna nuoruusiässä kuntotasoltaan parhaaseen kuruoryhmään kuuluneisiin. Menetelmällä selvitettiin nuoruusiän eritasoisten kuntoja liikunta-aktiivisuusryhmien riskiä aikuisiän alhaiseen koettuun kuntoon. Vastaavasti alimpaan ja ylimpään koetun kunnon ryhmään kuului noin kolmasosa tutkittavista. Korrelaatiotarkasteluissa yhteys nuoruusja aikuisiän liikunta-aktiivisuuden välillä oli suhteellisen matala, mutta riskitasojen perusteella voitiin havaita liikunnallisesti vähäisen ja korkean aktiivisuuden olevan yhteydessä aikuisiän vastaavaan liikuntaaktiivisuusja koetun fyysisen kunnon tasoon. 8 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 2-3/2012. Tutkimusaineisto hankittiin 56 koulusta (Nupponen 1981). Nuoruusiän fyysisen kunnon ja liikunta-aktiivisuuden yhteyttä aikuisiän koettuun kuntoon tutkittiin jakamalla tutkimukseen osallistuneet fyysiseltä kunnoltaan ja liikunta-aktiivisuudeltaan kolmeen ryhmään siten, että alimpaan ja ylimpään kuntoja liikunta-aktiivisuusryhmään kuului noin viidennes tutkittavista. Koetun huonokuntoisuuden riski oli molemmilla sukupuolilla yli kaksi kertaa suurempi niillä, jotka kuuluivat nuoruusiässä alimpaan liikunta-aktiivisuusryhmään verrattuna nuoruusiässä ylimpään aktiivisuusryhmään kuuluneisiin (p<0,001). Tutkimuksen tulosten perusteella erityistä huomiota liikunta-aktiivisuuden edistämiseen tulisi kiinnittää murrosiässä ja hieman ennen täysi-ikäisyyttä, jolloin vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus vähenee, mutta toisaalta liikunta-aktiivisuuden yhteys aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen on kaikkein voimakkainta. Liikunta-aktiivisuutta arvioitiin kyselylomakkeella, jossa oli kysymyksiä liikuntaharrastusten tiheydestä, harrastetuista liikuntamuodoista ja osallistumisesta organisoituun liikuntaan ja kilpailutoimintaan. Aineiston keräsivät koulutetut mittaajat koulun liikuntatunneilla. Tässä tutkimuksessa käytetty seuranta-aineisto muodostui 1525 henkilöstä (722 miestä ja 803 naista), jotka olivat osallistuneet kuntornittauksiin ja/tai liikunta-aktiivisuuskyselyyn vuonna 1976 12-18-vuotiaana ja palauttaneet seurantakyselyn vuonna 2001. Nuoruusiän kunto-ominaisuuksien yhteys aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen oli vähäinen
2008. 1968. 2006. J. Physical fitness of children and adolescents in the United States: Status and secular change. & Häkkinen, K. Champaign: Human Kinetics. The University of Edinburgh. 2010. Liikunnan oppimistulokset 2010: Harrastaminen kasvussa Suositeltu liikuntamäärä ani harvalla. 2004. Jyväskylä Kopijyvä. ln G. 2007. 2011. 1981. Basel: Karger, 67-90. Health behavior in school-aged children. WHO. M., Berg, T., Tjelta, L. Aikavälivertailu kuitenkin osoitti liikunta-aktiivisuuden merkityksen lisääntyneen nuorten fyysisen kunnon selittäjänä. 2010. Secular trends and distributional changes in health and fitness periormance variables of 10-14 year old New Zealand children between 1991 and 2003. Koululiikunnan tuntimäärät ovat Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna verrattain vähäiset. Li ikuntaa koskevissa päätöksissä tulisi ouaa huomioon ennen kaikkea murrosiässä olevat nuoret, koska aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuuden vähentyvän jyrkästi juuri tuossa ikävaiheessa (WHO 2007; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). B., Froberg, K., Kristensen, P. S. L. Mikkelsson, L. N., Haskell, W. Andersen, L. pitäisi aikaisempaa suuremmassa määrin kohdentaa myös niihin lapsiin ja nuoriin jotka eivät liiku urheiluseuroissa. Liikunta ja tiede 48, 25-29. Kansanterveyden näkökulmasta koulussa tapahtuvan liikunnan tulisi olla entistä merkittävämmässä asemassa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä. Koululiikunnan merkitys lasten ja nuorten liikunnan edistäjänä on tärkeä ja tulevaisuudessa sen roolia liikunta-aktiivisuuden kahtiajakautumisen ehkäisijänä tulisi vahvistaa. Secular trends in aerobic fitness performance in a cohort of Norwegian adolescents. Kaikki kunnossa Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 2001. 2007. Liikunnasta saatavat myönteiset kokemukset ovatpa ne sitten arkikoulutai urheiluseuraliikunnasta saatuja kannustavat lapsia ja nuoria liikkeelle. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 162. 01315.x. Santtila, M., Kyröläinen, H., Vasan kari, T. Tammelin, T., Karvinen, J. J., Ross, J. UIKUNlA & TIEDE 49 • 2-312012 9. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 200. C., Resaland, G. 2007. Niillä voi olla aivan erityinen arvo aikuisikään asti ulottuvien li ikuntatot turnusten ja toimintakyvyn kannalta. 2007. J., Tiainen, S., Palvalin, K., Häkkinen, A. Olds (eds.) Pediatric fitness secular trends and geographic variability. 1. Tomkinson & T. A. M., Hamlin, M. L., Moller, N. Health policy for children and adolescents no 5. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. PERTTI HUOTARI, LitT Liikuntapedagogiikan lehtori Jyväskylän yliopisto/liikuntatieteiden laitos Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi Kirjoittajan väilöstuthimus "Fyysinen lwnto ja liihunta-alit.iivisuus nuoruudessa ja ailiuisuudessa 25 vuoden ailwvälivertailuja seurc111tatutliimus", tarliastettiin Jyväsliylän yliopistossa 3.3.2012. Meeting of investigators on exercise tests in relation to cardiovascular function. Secular trends in physical fitness in Danish adolescents. Huotari, P. Malina, R. Physical fitness profiles in young Finnish men during the years 1975-2004. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. 1990-1994. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports doi: 10.1111/j. Palomäki, S., Heikinaro-Johansson, P. Medicine and Science in Sports and Exercise 38. Kansanterveyden näkökulmasta liikuntakasvatuksessa tulisikin osoittaa aikaisempaa suurempia voimavaroja ja resursseja liian vähän liikkuvien nuorten liikunta-aktiivisuuden edistämiseen. Koulun kuntotesnstö aikuisiän kunnon Ia terveyden ennustajana 25-vuoden pitkittäistutkimus. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20, 757-763. Geneva: WHO. K., Anderssen, S. 1600-0838. Tutkimus vahvisti aikaisempaa käsitystä liikuntaaktiivisuuden ja fyysisen kunnon välisestä yhteydestä sekä nuoruusiän liikunta-aktiivisuuden merkityksestä aikuisiän liikunta-aktiivisuuden kannalta. Nupponen, H. Lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuudella voidaan nähdä kauaskantoista merkitystä ihmisen elinkaaressa ja sillä voidaan vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myönteisesti ihmisen fyysiseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Liikkumista lisääviä resursseja ja toimenpiteitä LÄHTEET Albon, H. Liikunnallisesti aktiivisiin verrattuna liikunnallisesti passiivisilla nuorilla on sekä huonompi fyysinen kunto että merkittävästi aktiivisia nuoria suurempi riski aikuisiän inaktiivisuuteen ja matalaan koettuun kuntotasoon ja siitä mahdollisesti seuraaviin terveysongelmiin. Child and adolescent health research unit. Bouchard, C., Blair, S. Physical activity and health. lnequalities in young people's health. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. British Journal of Sports Medicine 44, 263-269. R. 2011. Oyrstad, S. Liikunnan ja kansanterveyden [ulkaisu]a 30. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi. WHO Europe. 2011
M asennus sekä lievempi masentuneisuus ovat ikääntyneiden ihmisten yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. 10 LIIKUNTA & TIEDE 49, 2-312012. Niin liikunta-aktiivisuus kuin masentuneisuuskin ovat kohtalaisen perinnöllisiä ominaisuuksia. Masennus puolestaan heikentää toimintakykyä. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN Teksti: INKA PAKKALA Liikkuvalla ikääntyneellä virkeä mieli mutta ei välttämättä yksin liikunnan ansiosta Moni ikääntynyt kärsii masentuneisuudesta. Iäkkäillä henkilöillä masentuneisuus on usein yhteydessä heikentyneeseen toimintakykyyn, vaikeuksiin selviytyä päivittäisistä toiminnoista sekä lisääntyneeseen terveyspalvelujen käyttöön. Liikunnan harrastaminen on hyödyllistä, mutta sen yhteydet mielialoihin eivät ole yksiselitteisiä. Masentuneisuus voi myös heikentää sairauksista kuntoutumisen prosessia sekä lisätä kuolleisuusriskiä (Blazer ja Hybels 2005)
Tämä artikkeli perustuu väitöstutkimukseen, jossa selvitettiin ikääntyneiden henkilöiden masentuneisuudelle altistavia varhaisia riskitekijöitä kaksosaineistossa, jossa tutkittavia on seurattu 28 vuoden ajan. 2001) sekä muita harvinaisempia liikuntalajeja. Liikunta näyttää tutkimusten perusteella parantavan mielialaa sekä fyysisesti hyväkuntoisten (Motl ym. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin ja erityisesti mielialaan on myös tarkasteltu viime vuosina yhä lisääntyvässä määrin erilaisissa tutkimuksissa sekä muutamissa kokoavissa katsauksissa (esim. Etenkin lievemmistä masentuneisuusoireista kärsivillä ikäihmisillä liikunnan vaikutuksia on pidetty yhtä merkittävinä kuin mielialalääkkeiden vaikutuksia (Blumenthal ym. 2008) Perimä vaikuttaa molempiin Vaikka näiden tutkimusten yleinen tulkinta näyttäisi tukevan liikunnan positiivisia vaikutuksia mielialaan, kiistaton tieteellinen näyttö liikunnan mielenterveydellisistä vaikutuksista on edelleen puutteellista. 2006). Fyysisen aktiivisuuden tiedetään puolestaan olevan monin tavoin hyödyllistä terveydelle. Lisää tutkimusta siis tarvitaan, onko liikunta todella se tekijä, joka pitää masentuneisuuden poissa vai ovatko liikuntaa omaksi ilokseen harrastavat muutenkin vähemmän taipuvaisia masentuneisuuteen. Useiden epidemiologisten tutkimusten mukaan säännöllinen fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä vähäisempiin mielialaoireisiin myös ikääntyneellä väestöllä (esim. 2.008). Ströhle 2009). 2001). Fyysisen aktiivisuuden positiivinen yhteys mielialaan ja masentuneisuuteen on raportoitu sekä laajoissa eri-ikäisistä henkilöistä koostuvissa väestöotoksissa (De Moor ym. Toisaalta osassa väestöpohjaisista tutkimuksista fyysisen aktiivisuuden ja mielialan välistä yhteyttä ei ole havaittu lainkaan tai se on ollut vain hyvin vähäinen (Kritz-Silverstein yn1. 2010) taustalla tiedetään olevan geneettisiä tekijöitä ja onkin esitetty, että liikunnan ja mielialan taustalla saattaisivat vaikuttaa myös yhteiset perinnölliset tekijät (De Moor ym. laitoshoidossa hoidettavilla ikäihmisillä mielialaoireet ovat vielä paljon muuta ikääntynyttä väestöä tavallisempia (Alexopoulos 2005). 2006), että tutkimusaineistoissa koostuen erityisesti vain ikääntyneistä henkilöistä (Lindwall ym. Aikaisemmissa liikunnan ja mielialan yhteyksiä selvittävissä tutkimuksissa ei ole voitu kontrolloida tutkittavien henkilöiden geneettisiä tekijöitä. Teychenne ym. 2008). 2007). Väestötutkimusten lisäksi myös satunnaistetut kontrolloidut kokeet ovat osoittaneet liikunnan harjoittamisen auttavan masentuneisuudesta kärsiviä ikääntyneitä henkilöitä. Sekä liikunnallisen aktiivisuuden (Stubbe ym. Aikaisemmissa liikunnan ja mielialan yhteyksiä selvittävissä tutkimuksissa ei myöskään ole voitu kontrolloida tutkittavien henkilöiden geneettisiä tekijöitä. Useiden eri tutkimusten mukaan merkittävää masentuneisuutta esiintyy jopa 8-30 prosentilla ikääntyneistä ihmisistä. Ikääntyvän väestön määrän yhä kasvaessa tulevaisuudessa kyseessä on merkittävä kansanterveydellinen ja myös kansantaloudellinen ongelma unohtamatta kaikkea inhimillistä kärsimystä, joka masentuneisuuteen kuuluu. Poikkileikkaustutkimukset sekä laajat prospektiiviset väestötutkimukset eri aineistoissa ovat osoittaneet, että liikunnallisesti aktiiviset henkilöt saavat matalampia masentuneisuuspistemääriä verrattuna vähemmän liikkuviin henkilöihin (Wise ym. Toisaalta mielialan kohentuminen liikunnan seurauksena ei kuitenkaan näy yhtä selvästi niiden ikääntyneiden henkilöiden kohdalla, joilla ei alun alkaenkaan ole masentuneisuusoireita (Teychenne ym. Sekä masentuneisuuden että liikunta-aktiivisuuden havaittiin olevan kohtalaisen perinnöllisiä ominaisuuksia, LIIKUNTA & TIEDE 49 • 2-3/2012 11. Alan tutkimustyötä ovat myös vaikeuttaneet monet puutteet tutkimusasetelmissa ja käytettyjen menetelmien luotettavuudessa, joten pätevien lisätutkimusten tarve on ilmeinen. Lisäksi huomioiden liikunnan ja mielialan monimutkaisen ja monisuuntaisen yhteyden ikääntyneillä henkilöillä, lisää tieteellistä näyttöä tarvitaan. Lisäksi selvitettiin kahden erityyppisen liikuntaintervention vaikutuksia ikääntyneiden henkilöiden psyykkiseen hyvinvointiin. Neuroottisuus on masennusriski Väitöstutkimuksemme tulokset osoittivat masentuneisuuden ja vapaa-ajan liikuntaharrastamisen olevan vain heikosti yhteydessä toisiinsa. 2002). 2006). 2006) että mielialaongelmien (Pakkala ym. Vaikka vakavampien masennustilojen esiintyvyys ikääntyneiden väestöryhmässä onkin vähäisempää suhteessa muuhun väestöön, esiintyy lievempää masentuneisuutta ikäihmisillä yleisesti (Fiske ym. Erityisesti ikääntyneille henkilöille kohdennetut liikuntainterventiot ovat sisältäneet muun muassa intensiteetiltään vaihtelevaa kestävyysja voimaharjoittelua (Singh 2005), aerobisia liikuntamuotoja, kuten lenkkeilyä ja kävelyä (Penninx ym. 2009). 2005) että alkutilanteessa toimintakyvyn ongelmista kärsivien ikääntyneiden henkilöiden keskuudessa (Timonen ym
Koeryhrnä osallistui fysioterapeutin yksilölliseen liikuntaneuvontaan ja lisäksi fysioterapeutti seurasi sekä tuki heitä fyysisen aktiivisuuden ylläpidossa säännöllisin puhelinkontaktein ( 4 krt/vuosi) kahden vuoden ajan. FlTSA tutkimuksen ensimmäiset mittaukset toteutettiin vuosina 2000-2001 ja seurantamittaukset vuosina 2003-2004. Sen sijaan keski-iässä raportoidulla liikunta-aktiivisuudella tai muilla elintapatekijöillä ei havaittu vaikutusta myöhem piin mielialaoireisiin. että vaikka intensiivinen voimaharjoittelu paransi fyysistä toimintakykyä ikääntyneiden koeryhmälåisten joukossa, ei voimaharjoittelulla havaittu vaikutuksia koherenssin tunteeseen. Erityisesti neurocuisuuden havaittiin lisäävän riskiä saira stua masentuneisuuteen 28 vuoden seura nnan aikana. mutta viitteitä yhteisistä geneetLisistä tekijöistä liikunta-aktiivisuuden ja mielialan välillä ei löydetty Keski-iän persoonallisuuden havaittiin puolestaan olevan keskeisin ikääntyneiden masentuneisuudelle altistava tekijä. Koeryhmään osallistui 24 ja kontrolliryhmään 22 henkilöä. Koska iäkkäillä henkiNÄIN TUTKITTIIN T utkimuksessa käytettiin neljää eri aineistoa, kahta kaksosaineistoa sekä kahta satunnaistetun kontrolloidun kokeen aineistoa. Tästä syystä liikuntaneuvonta, jossa yksilöllisyys on helppo huomioida, voisi tulevaisuudessa olla erittäin tehokas ja tarpeellinen keino pyrittäessä edistämään ikääntyneiden henkilöiden sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Kolmantena aineistona käytettiin Screening and counseling Jor physical activity and mobility (SCAMOB) tutkimusta, jonka kohdejoukkona olivat jyväskyläläiset 75-81-vuotiaat itsenäisesti asuvat henkilöt, joista satunnaistettiin koeryhmään 318 ja kontrolliryhmään 314 henkilöä. Liikuntaneuvonnan tavoitteena oli yksilöllisesti ohjata iäkkäitä henkilöitä jo olemassa olevien liikuntapalveluiden pariin ja auttaa heitä löytämään mahdollisuuksia liikuntaaktiivisuuden lisäämiseksi omassa arkielämässään. Vakavasti masentuneiden ja eimasentuneiden ryhmissä liikuntaneuvontaintervention vaikutusta ei havaittu. Huomioiden yhä lisääntyvän ikääntyneen väestön määrän Suomen väestössä, liikunnan kehittämisessä joudutaan entistä enemmän kiinnittämään huomiota yhä iäkkäämpien väestöryhmien liikuntaan. Koeryhmä osallistui kolme kuukautta kestävään intensiiviseen voima-nopeusharjoitteluun kahdesti viikossa. 12 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 2-3/2012. Yksilöllinen ohjaus tepsii Tutkittaessa kahden erityyppisen liikuntaintervention vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin, havaittiin yksilöllisen ja motivoivan liikuntaneuvonnan vähentävän mielialaoireita niiden ikääntyneiden keskuudessa, jotka tutkimuksen alussa kärsivät lievästä masentuneisuudesta. Neljäs aineisto, Asymmetry tutkimus, koostui ikääntyneistä miehistä ja naisista, jotka olivat kokeneet lonkkamurtuman puoliseitsemän vuotta aiemmin. Tutkimustulokset ovat keskeisiä ikääntyneiden masentuneisuuden ja liikunnan harrastamisen taustatekijöiden ymmärtämisessä. Tutkittavista ne, joilla ei ollut kontraindikaatioita voimaharjoittelulle rekrytoitiin kolme kuukautta kestävään kuntoutusohjelmaan. Jatkossa olisikin tärkeää sisällyttää yhä enenevässä määrin myös psykologisia elementtejä liikuntainterventioiden toteutukseen. Toisena kaksosaineistona käytettiin Suomen kaksoskohorttitutkimuksen aineistoa (Finnish Twin Cohort),johon on osallistunut 13888 kaksosparia,jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1958 ja joista molemmat sisarukset ovat olleet elossa vuonna 1967. Finnish Twin Study on Aging (FITSA) tutkimukseen osallistui 103 identtistä ja 114 epäidenttistä 63-76-vuotiasta naiskaksosparia, jotka ovat osallistuneet Suomen kaksoskohotttitutkimukseen vuodesta 1975. Masentuneisuus on ikäihmisten yleisin mielenterveyden häiriö ja myös tässä tutkimuksessa noin viidennellä tutkituista henkilöistä oli masennusoireita. Neuro ottisuuden ja masennusoireiden yhteyden havaitt iin lisäksi seliuyvän osittain yhteisillä perinnöllisillä tekijöillä, jotka altistavat yksilön sekä neuroouisuudelle että masent uneisuudelle. Lonkkamurtuman on ikääntyneillä havaittu muun muassa lisäävän riskiä sairastua masentuneisuuteen, joten tämän tutkimuksen avulla voitiin selvittää liikuntaintervention vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin niiden ikääntyneiden ryhmässä, jotka jo kuuluvat masentuneisuuden suhteen riskiryhmään. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittivat. Ekstraversion havaittiin puolestaan suojaavan vanhuusiän masentuneisuudelta. Kaksosia on tutkittu kattavien kyselylomakkeiden avulla vuosina 1975, 1981 ja 1990. Tässä väitöskirjatyössä hyödynnettiin vuosien 1981 ja 1990 kyselylomakkeiden tietoja. Liikuntaneuvontaintervention lisäksi tässä tutkimuksessa selvitettiin 12 viikon voimaharjoittelun vaikutusta koherenssin eli elämänhallinnan tunteeseen ikääntyneillä aiemmin lonkkamurtuman kokeneille henkilöillä
INKA PAKKALA, TtT Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: inka.pakkala@jyu.fi Inka Paklwlan gerontologian ja kansanterveyden alan väitöstutkimus "Masentuneisuus, koherenssi, fyysinen aktiivisuus ja geneettiset tekijät ikääntyneillä ihmisillä" tarlwstettiin l 7.2.2012Jyväskylän yliopistossa. Psychosomatic Medicine, 69, 587-596. Pakkala 1, Rantanen T, Read S, Kauppinen M, Rose RJ, Koskenvuo M, Kaprio J. Effects of a group-based exercise program on the mood state of frail older women after discharge from hospital.lnternational Journal of Geriatric Psychiatry 17 (12), 1106-1111 Wise, L.A., Adams-Campbell, L.L., Palmer, J.R. Fiske, A., Loebach Wetherell, J. Physical activitv, exercise, depression and anxiety disorders. Submitted for publication. De Moor, M.H.M., Boomsma, D.I., Stubbe, J.H., Willemsen, G. Esimerkiksi liikuntainterventiot ja kuntoutus olisi siten mahdollista räätälöidä yksilöllisesti asiakkaan henkilökohtaiset perintöja ympäristötekijät huomioon ottaen. Series A, Biological Sciences and Medical Sciences 60A (6), 768776. & Rosenberg, L. Preventive Medicine 42 (4), 273-279. Singh, N.A., Stavrinos, T.M., Scarbek, V., Galambos, G., Liber, C. 2006. Huomioiden kuitenkin liikunnan ja mielialan monimutkaisen ja monisuuntaisen yhteyden ikääntyneillä henkilöillä, lisää tieteellistä näyttöä fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista mielialaan tarvitaan. 2009. Ströhle, A. 2005. Leisure time physical activity in relation to depressive symptoms in the black women's health study. 2008. Blazer, D.G. Regulax exercise, anxiety, depression and personality: A population-based study. The effects of physical activity counseling on mood among 75-to 81-year-old people: A randomized controlled trial. Journai of Aging and Physical Activity 15 (1 ), 41-55. Lancet 365 (9475), 1961-1970. Testing causality in the association between regular exercise and symptoms of anxiety and depression. Series B, Psychological Sciences and Social Sciences 57B (2), 124-132. Timonen, L., Rantanen, T., Timonen, T.E. Stubbe, J.H., Boomsma, D.I., Vink, J.M., Cornes, B.K., Martin, N.G., Skytthe,A., Kyvik, K.O., Rose, R.J., Kujala, U.M., Kaprio, J., Harris, J.R., Pedersen, N.L., Hunkin, J., Spector, T.D. lindwall, M., Rennemark, M., Halling, A., Berglund, J. UIKUNlA & TIEDE 49, 2-3/2012 13. loil lä masentuneisuus on usein yhteydessä moniin negatiivisiin terveysmuutoksiin, tulisi erityisesti masentuneisuuden ennaltaehkäisyy n kiinnittää erityistä huomiota. Fyy sisen aktiivisuuden tiedetään puolestaan olevan monin tavoin hyödyllistä terveydelle. 2008. 2001. & Gatz, M. A randomized controlled trial of high versus low intensity weight training versus general practitioner care for clinical depression in older adults. 2006. Cross-sectional and prospective study of exercise and depressed mood in the elderly. Depressive symptoms among older adults: Long-term reduction after a physical activity intervention. Depression and exercise in elderly men and women: Findings from the Swedish national study on aging and care. Plos One 1 (1 ), e22. 2002. Physical activity and likelihood of depression in adults: A review. The effects of an intensive strength-power training on sense of coherence among 60-85-year old people with a hip fracture: A randomized controlled trial. Pakkala 1, Read S, Leinonen R, Hirvensalo M, lintunen T, Rantanen T. (2007) Exercise and pharmacotherapy in the treatment of major depressive disorder. Journal of Gerontology. 2008. Psychological Medicine 40, 1357-66. Journal of NeuralTransmission 116 (6), 777-784. Genetic contribution to the relationship between personality and depressive symptoms among older women. American Journal of Epidemiology 153 (6), 596-603. Psychological Medicine 35 (9), 1241-1252. Genetic influences on exercise participation in 37.051 twin pairs from seven countries. & De Geus, E.J.C. & Fiatarone Singh, M.A. 2006. Yhä lisääntyv ä tieto masentuneisuuden riskitekijöistä lisäisi terveydenhuoltoalan ammattilaisten mahdollisuuksia reagoida riittävän ajoissa iäkkäiden ihmisten mielenterveyden ongelmiin. Psychological Medicine 40, 1357-66. 2009. Pakkala 1, Read S, Sipilä S, Portegijs E, Kallinen M, Heinonen A, Alen M, Kiviranta 1, Rantanen T. Depression in older adults. Annals of Behavioral Medicine 32 (1 ), 68-76. Teychenne, M., Bali, K. Leisure time physical activity and depressive symptoms. 2005. Origins of depression in later life. Parhaimmillaan kaksosaineistojen avulla saatava tieto perimän ja ympäristön vaikutuksista auttaisi puolestaan luomaan aikaisempaa täsmällisempiä menetelmiä neuvontatyöhön ja kuntoutukseen. Kritz-Silverstein, D., Barrett-Connor, E. De Moor, M.H.M., Beem, A.L., Stubbe, J.H., Boomsma, D.I. & Corbeau, C. Preventive Medicine 46 (5), 397-411. & Pahor, M. LÄHTEET Alexopoulos, G.S. & Sulkava, R. & de Geus, E.J.C. & Marquez, D.X. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT Pakkala 1, Read S, Kaprio J, Koskenvuo M, Kauppinen M, Rantanen T. 2006. 2005. Preventive Medicine 46, 412-418. Exercise and depressive symptoms: A comparison of aerobic and resistance exercise effects on emotional and physical function in older persons with high and low depressive symptomatology. 2002. Pakkala 1, Read S, Kaprio J, Koskenvuo M, Kauppinen M, Rantanen T. Annual Review of Clinical Psychology 5, 363-389. Blumenthal, J.A., Babyak, M.A., Doraiswamy, P.M., Watkins, L., Hoffman, B.M., Barbour, K.A., Herman, S., Craighead, W.E., Brosse, A.L., Waugh, R., Hinderliter, A., & Sherwood, A. 2010. Archives of General Psychiatry 65 (2), 897-905. 2010. Depression in the elderly. Journal of Behavioral Medicine 28 (4), 385-394. 2005. & Hassmen, P. Motl, R.W., Konopack, J.F., McAuley, E., Elavsky, S., Jerome, G.J. & De Geus, E.J.C. Journal of Gerontology. Penninx, B.W.J.H., Rejeski, J., Pandya, J., Miller, M.E., Di Bari, M., Applegate, W.B. Aging, Clinical and Experimental Research, in press. Genetic contribution to the relationship between personality and depressive symptoms among older women. & Hybels, C.F. & Salmon, J
. NARIS lll~111Lll rn.o;t1m~ Liikuntaan onneksi harvtin l<i kasvaa, ellei harjoittelus ti, käy ilmi eri 1 kartoittaneesta tuorees ,.,..-.~-~---~~llr.~ toisella urheili" -• ·· Kuva: ANTE RO AA LTO NEN
Äkillinen vamma määriteltiin urheiluvammaksi, joka sattuu äkillisesti tai tapaturmaisesti aiheuttaen suorituksen keskeyttämisen tai tunnistettavissa olevan trauman. Harvemmin on vertailtu vammojen ilmaantumista eri lajeissa tai miesten ja naisten välisiä eroja vammojen ilmaantuvuudessa. 2001). Liikunnan Käypä hoito -suosituksessa (2010) todetaan, että liikunnalla on keskeinen merkitys useiden kansanterveydellisesti tärkeiden pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Siitä huolimatta tutkimuksessa oli eri lajeissa lähes sama määrä urheilijoita ja kysymykset olivat kaikille samat, joten tiedot ovat vertailukelpoisia. Urheilijoiden taustaja harjoittelutiedot. Rasitusvamma aiheuttaa asteittain pahenevaa kipua rasituksen aikana tai sen jälkeen. Kohteena hiihto, uinti, kestävyysjuoksu ja jalkapallo Tämä artikkeli perustuu väitöstutkimukseen, jossa kartoitettiin neljän eri tavalla kuormittavan urheilulajin vammaprofiilia. Aineistosta jätettiin pois yli 35 -vuotiaat urheilijat sekä jalkapallossa ulkomaalaisten pelaajien ja Ahvenanmaan joukkueiden lisäksi myös jalkapallojoukkueet, joilla kyselyyn vastaaminen oli vähäistä. Lopullisen tutkimusryhmän muodostivat 149 hiihtäjää, 154 uimaria, 14 3 kestävyys juoksijaa ja 128 jalkapalloilijaa (n=574) Urheilijat olivat iältään 15 35 -vuotiaita naisia ja miehiä. Kyselylomake lähetettiin suomalaisille rankinglistan kärjessä oleville urheilijoille kilpailukauden jälkeen vuonna 2006. (1-3 krt/vk, kyllä:%) 79%* 91% 53% 65% 79%* 96% 74% 65% * p<0.05 **p<0.001 LIIKUNTA& TIEDE 49, 2-3/'2012 15. Vammojen määrittelyja esitystavan tulisikin olla mahdollisimman yhtenäinen, jotta saisimme pätevää ja vertailtavaa tietoa urheiluvammojen esiintyvyydestä eri lajeissa. Kaikille urheilijoille oli yhteisten kysymysten lisäksi mukana lajikohtaisia kysymyksiä. Kyselylomake laadittiin Jyväskylän yliopistossa ja lomake testattiin etukäteen yli 50 urheilijalla (Eloranta & Tittonen 2006; Karhula & Pakkanen 2005). Akuutti vamma on mikä tahansa fyysinen vamma, joka pitää urheilijan poissa yhdestäkin harjoituksesta tai kilpailusta tai vaatii lääkärin hoitoa. (Sukupuolten väliset erot eri urheilulajeissa). Urheiluvammat on tutkimuksissa määritelty eri tavoin ja siksi tutkimusten tuloksia ei aina voi verrata toisiinsa. Yksi vamma vie parikin kuukautta Tutkimukseen kuuluvien neljän lajin osalta akuutit vammat sattuivat kyselyä edeltäneen vuoden aikaTAULUKKO 1. On myös mahdollista, että takautuvassa tutkimusmenetelmässä kyselylomakkeen avulla toteutettuna esiintyy muistiharhoja. Kipu pahenee rasitusta jatkettaessa ja voi lopulta estää urheilusuorituksen jatkamisen. Toisaalta liikuntaharrastuksissa sattuu paljon erityyppisiä vammoja. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen 2010 teettämän raportin mukaan Suomessa tapahtui vuonna 2009 noin 350 000 liikuntatapaturmaa (Haikonen & Parkkari 2011). Maastohiihtäjät Uimarit Kestävyysjuoksijat Jalkapalloilijat Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset n=62 n=87 n=71 n=83 n=67 n=76 n=62 n=66 lkä Iv) 24,0 21,8* 19,0 18,3 25,3 23,5* 22,9 21,1 * Pituus (emi 180,4 168,3** 183,8 170,2** 180,0 166,7** 182,8 167,0** Paino (kg) 74,0 59,3** 78,8 62,0** 66,8 53,5** 78,8 62,1** Harjoitteluja kilpailutunnit 608 532* 784 752 568 541 632 493* vuodessa (tunti/vuosi) Alkuverryttely (kyllä: %) 92% 92% 80% 86% 93% 95% 97% 97% Loppuverryttely (kyllä: %) 97% 97% 67% 74% 84% 89% 73% 74% Venyttely väh. Niistä noin 40 prosentissa tarvittiin lääkärin hoitoa. Määritelmät oli kirjattu kyselylomakkeeseen. Rasitusvamma puolestaan määriteltiin urheiluvammaksi, joka aiheuttaa rasituksen aikaista kipua ilman havaittua ulkopuolista tapaturmaa. L iikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Urheiluvammatutkimukset ovat pääosin keskittyneet yhden lajin vammojen kartoittamiseen, yleisimmin vammoja on tutkittu jalkapallossa. Kyselylomake oli pitkä ja on mahdollista, että se osittain vaikutti palautettujen vastausten määrään. 2003), mutta aiheuttavat poissaoloa harjoittelusta ja kilpailuista. Yleisyydestään huolimatta liikuntavammat ovat harvoin vakavia (Kujala ym. Lisäksi vammojen hoito on usein hankalaa, kallista ja aikaa vievää (Parkkari ym. Kysely lähetettiin 300 hiihtäjälle, 268 uimarille, 265 juoksijalle ja 367 jalkapalloilijalle. Urheiluharjoittelussa puolestaan on tavoitteena suoritusten parantaminen usein kehoa säästämättä, mutta näin myös haitat ja vaarat lisääntyvät. Kyselyyn vastanneiden urheilijoiden alkuja harjoittelutiedot esitetään taulukossa 1. Lajeina olivat maastohiihto, uinti, kestävyysjuoksu ja jalkapallo. Toisaalta urheilijat usein pitävät harjoittelupäiväkirjaa ja se auttaa heitä tarkentamaan tietoja näiltä osin Tutkimuksessa käytettiin vammamääritelmiä, jotka perustuivat aikaisempiin kansainvälisiin vammatutkimuksiin. Lomakkeessa kysyttiin edeltäneen vuoden aikaisista urheiluvammaan liittyvistä asioista sekä kartoitettiin muun muassa harjoittelutietoja. Joskus liikuntaan liittyvät vammat voivat johtaa pysyvään haittaan (Bahr & Holme 2003)
Uimareilla 58 prosenttia ja juoksijoilla lähes puolet akuuteista vammoista tapahtui muun kuin päälajin harjoittelun yhteydessä. Urheiluvammat aiheuttivat pitkiä poissaoloja lähinnä jalkapalloilijoilla ja kestävyysjuoksijoilla. Urheilijat, joilla oli vähintään yksi rasitusvamma, olivat keskimäärin vuoden vanhempia kuin urheilijat, joilla vammoja ei esiintynyt. Hiihtäjillä alaraajan akuuteista vammoista 38 prosenttia ja jalkapalloilijoilla 29 prosenttia kohdistui nilkan alueelle. Lähes neljäkymmentä prosenttia rasitusvammoista kohdistui jänteen alueelle. Taulukkoon 2 on koottu sekä akuuttien vammojen että rasitusvammojen anatomiset sijainnit eri lajeissa. Ne jalkapalloilijat, joilla oli vähintään yksi akuutti vamma vuoden aikana, olivat pois harjoittelusta ja kilpailusta lähes kaksi kuukautta. heilijoilla yleisempiä (46% vs. TAULUKKO 2. 33%, p=0,044). Kun akuutit vammat suhteutettiin 1000 altistustuntia kohti (harjoitteluja kilpailutunnit yhteensä vuoden aikana), ei eroja sukupuolen ja akuutin vamman ilmaantumisen välillä kuitenkaan löytynyt. Kestävyysjuoksijoilla poissaoloja akuutin vamman vuoksi oli keskimäärin 44 päivää ja rasitusvamman vuoksi 53 päivää. Rasitusvammojen kohdalla tilanne oli toinen. Lihaskramppeja, -venähdyksiä ja -repeämiä oli yleisimmin miehillä kuin naisilla (44% vs. Rasitusvammat puolestaan aiheuttivat keskimäärin 48 päivän poissaolon. Urheilijaan liittyvistä riskitekijöistä ikä oli ainoa tekijä, joka vaikutti rasitusvammaan. Vähemmän kuin kaksi lepopäivää rasitusvamman riski viisinkertaistuu Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kesiävyyslajien, kuten hiihtäjien, juoksijoiden ja uimareiden harjoitteluun liittyviä rasitusvammojen riskitekijöitä. Urheilijoiden akuutit vammat ja rasitusvammat kyselyä edeltäneen vuoden aikana. 31%, p=0,048), kun taas nivelsidevammat olivat naisur100 80 ?Aku11111 vanuna •Ras1h1sva11una Maastoluihto Ui1111 Kestävyysjuoksu Jalknpnllc KUVIO 1. Hiihtäjillä ja uimareilla oli myös paljon vammoja, mutta heillä poissaolomäärät olivat huomattavasti alhaisempia sekä akuuttien vammojen että rasitusvammojen osalta. Akuutit vammat kohdistuivat pääosin alaraajoihin hiihtäjillä (60%), kestävyysjuoksijoilla (71%) sekä jalkapalloilijoilla (77%). Uimareilla olkapään alue oli yleisin vammakohta ja juoksijoilla taas jalkaterän alue. Jalkapalloilijoilla vähintään yhden akuutin vamman esiintyminen oli yleisempää kuin muissa lajeissa {*p<0,001) ja kestävyysjuoksijoilla puolestaan rasitusvammat olivat yleisempiä kuin jalkapalloilijoilla {**p=0,005). Jalkapalloilijoilla joka toinen akuutti vamma syntyi pelija kontaktitilanteessa. Vain joka viides hiihtäjille tapahtuneista akuuteista vammoista tapahtui hiihdon yhteydessä ja kolmasosa hiihtäjien oman lajin ulkopuolella tapahtuneista akuuteista vammoista tapahtui juoksun yhteydessä. Hiihtäjien yläraajavammat olivat vähäisiä. Erityisesti tämä näkyi kestävyysjuoksijoilla, joilla rasitusvammaa poteneet urheilijat 16 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 2-3/2012. Hiihtäjillä sen sijaan yli puolet (60 %) myös rasitusvarnrnoista tuli muiden lajien kuin hiihdon harjoittelussa. Maastohiihto Uinti Kestävyysjuosu Jalkapallo *Akuutti Rasitus Akuutti Rasitus Akuutti Rasitus Akuutti Rasitus ** n=65 n=108 n=87 n=117 n=63 n=128 n=194 n=Bl n(o/ol n(%) n(%) n(%) n(%) n(%) n(%) n ("/ol Pään ja niskan alue H2l 2 3 (3) 2 DlOl 8 (4) Olkapään alue 1 (2) 2 14 (16) 52 D (Dl 1 5 (3) 3 Kyynärpään ja käden alue 6 (9) 7 13 (15) 6 1 (21 1 7 (4) 1 Rintakehä ja vatsa 4 (6) 1 (ll 3 (5) 3 (2) Selkä 11 (17) 17 16 (18) 15 6 (9) 6 9 (5) 20 Lonkka ja nivus 3 (51 7 4 (5) 2 8 (13) 12 13 (7) 7 Reiden alue 6 (9) 5 5 (6) 1 6 (9) 8 33 (17) 10 Polven alue 5181 19 15 (17) 16 9 (14) 16 41 (21) 16 Säären alue 5 (8) 15 4 (5) 1 5 (8) 12 15 (81 9 Nilkka 16 (25) 4 8 (9) 3 10 (16) 5 46 (24) 6 Jalkaterän alue*** 7 (11) 22 4 (5) 3 15 (24) 41 13 (71 28 • Akuutti . Uimareiden ja juoksijoiden rasitusvammat syntyivät pääosin heidän omassa lajissaan. Joka kolmannen uimarin akuutti vamma oli yläraajan alueella. Urheilijoiden akuutit vammat ja rasitusvammat kyselyä edeltäneen vuoden aikana. akuutit vammat, Rasitus ras1tusvammat • • vsmmojen fukumaara vuoden aikana • • • Jafkateraan s1sattvv mvos Ak,tfes-1annevammat na yleisimmin jalkapalloilijoille (73%) (Kuvio l) ja useimmin mies( 44%) kuin naisurheilijoille (35%, p=0,022). Lähes joka toisella urheilijalla oli vähintään yksi rasitusvamma kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Vammat kohdistuivat sellaisiin anatomisiin kohtiin, joita kyseisessä lajissa kuormitettiin paljon
Karhula, K. & Kannus, P. Terveystieteen laitos. Käypä hoito -suositus. A retrospective 12-month study. 2008. 2001. & Holme, 1. doi 10 1186/1741-7015-9-35 Pasanen, K., Parkkari, J., Pasanen, M., Hiilloskorpi, H., Mäkinen, T., Järvinen, M. KIRJALLISUUTTA. & Parkkari, J. doi: 10.1136/bmj. BMC Medicine 9: 35. Liikuntatapaturmat. European Journal of Sports Science 12 (3), 274-282. Bahr, R. 2006. olivat noin kaksi vuotta vanhem pia kuin ne, joilla ei rasitusvam m oja ollut. & Heinonen, A. Haikonen & A. Täm ä ant aa viitteitä siitä, että lajit ovat kuntoilijoillekin suositeltavia lajeja vähäisen vam m ariskin vuoksi. Siitä huolim atta hiihtäjien akuutit vam m at ja rasitusvam m at olkapään alueella olivat vähäiset. Review of controlled clinical trials and recommendations for future work. Törm äykset ja niistä seura avat akuutit vam m at ovatjoukkuelajeissa yleisiä ja niiden ennaltaehkäisy on vaikeam paa. Koska hiihdossa tulleiden vam m ojen m äärä oli vähäinen, ei kovin suuria johtopäätöksiä eri hiihto tyy lien ero ista voi vetää. 2011 Neuromuscular training with injury prevention counselling to decrease the risk of acute musculoskeletal injury in young men during military service: a population-based, randomised study. & Pakkanen, S. Hiihtäjät käyttävät uim areiden tapaan lajissaan paljon yläraajojaan. Jyväskylän yliopisto. Journal of Sports Science and Medicine 8 131, 443-451 Ristolainen, L., Kettunen, J.A., Waller, B., Heinonen, A. Teoksessa K. Rasitu svam m at kohdistuivat erityisesti niihin kehon osiin, joita kyseisessä lajissa kuorm itettiin paljon. Kun tarkasteltiin harjoitteluja kilpailutunteja vuoden aikana, yli 700 tunt ia vuodessa harjoitelleill a urheilijoilla oli kaksinkertainen riski saada rasitu svam m a verra ttuna niihin urheilijoihin, jotka harjoittelevat alle 700 tu ntia (O R 2,10 ; 95% CI 1,21-3,61, P=0,008). Akuuttija rasitusvammojen reliabiliteetti ja validiteetti urheiluvammakyselyssä. Liikunta (online). British Medical Journal 1 ;337:a295. Terveystieteen laitos. Pro gradu -työ. Alaselän alueen akuutit vam m at ja ra situsvam m at näyttäisivät kuitenkin tapahtuvan useam m in perintei sellä hiihtotyy lill ä kuin luistelutyy lillä. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 2-3/2012 17. & Sama, S. (2008) puolestaan selvittivät naisten salibandyssä tulevia, ei-kontaktitilanteessa tapahtuvia, alara ajavam m oja. Rasitusvam m ojen esiintym istä lisäsivät kestävyy surheilijoilla vähäinen lepoja palautu m ispäivien m äärä sekä ru nsas harjoittelun määrä. Sports Medicine 31 (14), 985-995. Jalkapalloilijoilla puolet akuuteista vam m oista tapahtui pelija kontaktitilanteessa, kun taas kestävyy sur heilijoiden akuutit vam m at tapahtuivat yleisim m in m uussa lajissa kuin heidän om assa päälajissaan. British Journal of Sports Medicine 37 151, 384-392. Training-related risk factors in the etiology of overuse injuries in endurance sports. 2003. a295. Sports Medicine 33 (12), 869-875. Kujala, U., Orava, S., Parkkari, J., Kaprio, J. 2009. 2003. & Tittonen, T. Pasanen ym . Yli 12 vuotta aktiivisesti harjoitellei l la ur heilijoilla oli lähes kaksinkertainen riski saada ra situsvam m a kyselyä edeltäneen vuoden aikana (O R 1,67; 95% CI 1,1 1-2,52, P=0,01). Type of sport is related to injury profile: A study on crosscountry skiers, swimmers, long-distance runners and soccer players. On tärkeää huolehtia riittävästä kunt outu ksesta. Hiihtäjien, uim areiden ja juoksijoiden akuutit vam m at ja myös hiihtäjien ra situ svam m at sattuivat yleisim m in muissa lajeissa kuin heidän om assa päälajissaan. Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. Lounamaa (toim.). Jyväskylän yliopisto. 2010. Jo yhden lepoja palauturn ispåivän pitäm inen alensi rasitu svam m ojen riskiä 15 pro sentilla, ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Yksilöllistä harjoitteluohjelm aa laadittaessa on tärkeää huom ioida harjoittelun ja levon välinen suhde, etenkin kun pyritään ehkäisem ään ennalta ra situ svam m ojen syntyä. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 20 (31, 384-393. LEENA RISTOLAINEN, TtT, ft Tutkimusja koulutuspäällikkö lnvalidisäätiö ORTON Sähköposti: leena.ristolainen@orton.fi Kirjoittajan terveystieteiden alan väitöstuthimus "Spons injuries in Finnish eli te cross-country shiers, swimmers, long-distance runners anå soccer players" tarhastetliinjyväshylän yliopistossa 24.2.2012. 2010. Pro gradu -työ. Yllä m ainittuja lajeja onkin yleisesti suositeltu m uun m uassa peru skunnon kohentam iseen ja kunto utukseen. M yös jänteisiin kohdistuneen rasitusvam m an riski oli suurem pi vanhem m illa kuin nuorem m illa urheilijoill a. (2011 ) tutkim uksessa neuro m uskulaarinen harjoittel u vähensi varusm iesten akuutteja nilkkavam m oja, yläraajaan kohdistuneita vam m oja sekä vam m asta johtuvia poissaoloja. Eloranta, 1. Parkkarin ym . Gender differences in sport injury risk and types of injuries: A retrospective twelvemonth study on cross-country skiers, swimmers, long-distance runners and soccer players. Ristolainen, L., Kettunen, J.A., Kujala, U.M. Sport injuries as the main cause of sport career termination among Finnish top-level athletes. Herm olihasjärjestelm ää aktivoivalla harjoittelulla on ennaltaehkäisevä vaikutus kyseisten akuuttien vam m ojen esiintyv yy dessä. Säännöllinen kehon hallintaa, herm olihasjärjestelm än toim intaa aktivoivan ja liiketaitoja kehittävän harjoittelun tu lisi sisältyä kaikkien ur heilijoiden harjoitusohjelm aan ym pärivuotisesti. Risk factors for sports injuries-A methodological approach. Neuromuscular training and the risk of leg injuries in female floorball players: cluster randomised controlled study. (submitted). Parkkari, J., Kujala, U.M. & Kettunen, J.A. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 27-34. Se näkyi m uun m uassa uim areiden olkapäävam m oissa ja juoksijoiden jalkaterää n kohdistu vissa rasitu svam m oissa. & Kujala, U.M. ls it possible to prevent sports injuries. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010 (viitattu 26.3.2012) Saatavilla Internetissä: www.kaypahoito.fi. & Kannus, P. Jos lepopäiviä harjoittelukaudella oli alle kaksi viikossa, urheilijoilla oli yli viisinkertainen riski saada ra situ svam m a (O dds Ratia (O R) 5,16; 95% Confidence lnt erval (CI) 1,89-14 ,06, P=0,001). 2005. 2012. Uusiutuneiden ja urheilu-uran päättymiseen johtaneiden urheiluvammojen reliabiliteetti ja validiteetti urheiluvammakyselyssä. Yksilöllisen harjoitteluohjel man tekem inen ja noudattam inen voi ennaltaehkäistä vam m ojen syntyä. Lääkäreiden ja fysiotera peuttien neuvot ja ohjeet lajiharjoittelun ja kilpailuihin palaam isesta sivuutetaan monesti ja lopullisen päätöksen paluusta tekee viim e kädessä ur heilija. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT: Ristolainen, L., Heinonen, A., Turunen, H., Mannström, H., Waller, B., Kettunen, J.A. & Kujala, U.M. Ristolainen, L., Heinonen, A., Waller, B., Kujala, U.M. Haikonen, K. Sports career-related musculoskeletal injuries: Long-term health effects on former athletes. & Pihlajamäki, H. Parkkari, J., Taanila, H., Suni, J., Mattila, V.M., Ohrankämmen, 0., Vuorinen, P., Kannus, P. Suomalaiset tapaturmien uhreina 2009
Vaikka fuusio tapahtui periaatteessa vain kolmen yhdistyksen kesken, kosketti se käytännössä satoja yksittäisiä järjestöjä. Talouden realiteettien tunnustaminen on ohjannut hallituspuolueet arvioimaan aikaisempaa toimintaa kriittisesti puoluerajoista ja hallinnonaloista. Sen torjumiseksi urheiluja liikuntajärjestöjen pitäisikin nyt saavuttaa samanlainen yhteisen tekemisen henki kuin sosiaalija terveysjärjestöt ovat saavuttaneet. Hitaan kiiruhtamisen vaihe ja palasten pienimuotoisen uudelleen asettelun aika on peruuttamattomasti loppuun käytetty. Perinteikkäät yhdistykset Tekry, YTY ja STKL lopettivat toimintansa ja aloittivat yhteisen taipaleen Sosiaalija terveys ry:n (SOSTE) muodossa. Vaikka menestyminen huippu-urheilussa onkin ollut suomalaisten sydäntä lähellä koko Suomen itsenäisyyden ajan ja paljon sitä ennen, on myös koko kansan liikunnan harrastamiselle ja terveyden vaalimiselle annettava entistä merkittävämpi sijansa. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi 18 LIIKUNTA & TIEDE 49, 2-3/2012. Ja millaisen mallin se voisi tarjota liikunta ja urheilujärjestöjen jo ikuiseksi muodostuneelle eheyttämisprosessille. Tarpeen synnytti Suomen huippu-urheilun suorituskyvyn systemaattinen lasku. Vastaava kehitys on ollut käynnissä myös yksityissektorilla. Kun rahahanat ovat osoittaneet ehtymisen oireita, ovat myös kolmannen sektorin organisaatiot käynnistäneet määrätietoisen organisaatioidensa toiminnan arvioinnin ja tehneet tämän seurauksena merkittäviä muutoksia organisaatioiden strategioissa ja itse toiminnassa. Uusi aika vaatii uudet selkeät rakenteet Suomen liikuntasektorin tehokkaammalle toiminnalle kansan kunnon kohottamiseksi. Nyt kun vaaleista on aikaa kulunut lähes vuosi, ovat mielialat rauhoittuneet ja politiikan painopiste siirtynyt ideologiamittelöistä käytännön tasolle. Sosiaalija terveysalan järjestöjen jättifuusio astui voimaan vuoden 2012 alusta kun kaksivuotinen yhdentymisprosessi huipentui syksyllä 2011. POLTTOPISTEESSÄ Uusi aika, uudet rakenteet K evään 2011 eduskuntavaalien jälkeen tuntui kuin kokonaan uusi aikakausi olisi alkanut. Sen avulla pyritään löytämään uudenlainen polku, joka palauttaisi Suomen takaisin huippu-urheilun maailmankartalle. Perussuomalaisten iso jytky suisti Suomen poliittisen elämän raiteiltaan, mikään ei tuntunut enää olevan ennallaan. riippumatta. Urheilun organisaatiorakenne on sokkeloinen ja monimutkainen. Kansalaisten liian vähäinen fyysinen aktiivisuus luontaisen arkiliikunnan ja työssä tapahtuvan liikunnan vähentymisen myötä muodostaa vakavan kansanterveydellisen ja kansantaloudellisen uhkan. Kun hallitusneuvottelut venyivät totuttua pitemmiksi, oli avoimia kysymyksiä ratkaistavana poi kkeuksellisen paljon. Sen eheyttämisestä on puhuttu ja sen palasia on aseteltu eri asentoihin nyt jo useamman sukupolven ajan. Uuden SOSTE-organisaation ensimmäiset vuodet tulevat osoittamaan millaiseen yhteistyöhön aiemmin niin omaleimaiset yhdistykset kykenevät. Vanhat raja-aidat esimerkiksi suomen ja ruotsinkielisten sekä SVUL ja TUL -organisaatioiden välillä ovat yhä tunnistettavissa. Vai tiontalouden tervehdyttäminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä ja jopa uhrauksia. Merkittävä harppaus eteenpäin tapahtui, kun valtion liikuntahallinto alkoi todenteolla kiihdyttää paikallaan polkevaa yhdentymiskehitystä. Huippu-urheilun rakenteet näyttävät HUMUtyön tuloksena taipuvan olympiakomitean ympärille rakentuvan uuden huippu-urheiluyksikön muotoon. KARI L. Tähän mennessä käynnissä on ollut ideologisten mittelöiden sarja, joka on johtanut organisatorisen hajaannuksen lisääntymiseen aina näihin päiviin saakka vaikka tavoite on ollut täysin päinvastainen
Huippu-urheilussa ja yrittäjyydessä on paljon samoja elementtejä. Urheilijaksi, erityisesti huippu-urheilijaksi kasvu tuottaa laajasti erilaista osaamista ja resursseja, jotka ovat hyödynnettävissä opiskelussa, työelämässä ja muilla elämän alueilla. '--~ i\t ~ Urheilu Koulli • •• •••• aan aa • iE <'. <( ~ ::, "' Mestaruus on pääomaa. 2 ...J ~ a:: ~ <'. Urheilijan on hyvä tiedostaa osaamisensa ja oppia hyödyntämään tätä pääomaa. M uutokset ja elämänkaaren siirtymävaiheet ravistavat ja pakottavat tarkkailemaan ympäristöä, omaa toimintaa ja mahdollisuuksia. Huippu-urheilija kohtaa urallaan useita muutosja siirtymävaiheita urheilu-uralla, opiskelussa, työssä ja muilla elämänalueilla. Urheilu-uran päättyminen on merkittävin siirtymäLIIKUNTA& TIEOE49•2--3l2012 19
"Yksi tie, kaksi asiaa" Tutkimuksessani Mestaruus pääomana Huippuurheilun tuottama pääoma yrittäjäksi ryhtymisen kannalta (2011) tarkastelen urheilijan kaksoisja kolmoisuraa eli useamman uran yhdistämistä. Urheilu mahdollistaa näiden asenteiden syvällisen oppimisen, vahvan kilpailun ja haasteiden kohtaamisen kautta. Kaksoisuran optimaalinen toteutuminen edellyttää huippu-urheilijoiden urheilun ja opiskelun tukitoimia, tavoitepohdintaa ja tasapainottamista. 20 L,IKUNTA& TIEDE 49, 2-3 2012. Siirtymäprosessi ja sopeutuminen sujuvat sitä paremmin, mitä luontevammin urheilijaidentiteetti muuntuu ja uudet itsetuntemuksen lähteet tulevat hyödynnetyiksi. Huippu-urheilua, yrittäjyyttä ja niistä syntyvää mestaruutta siivittävät intohimo ja onnistumisen tahto. Mistä löytyy yhtä intohimoinen työ ja elämänalue jatkossa. Kokonaisuus on usean roolin yhdistelmä. Aquilinan (2009, 298) mukaan kaksoisura kasvattaa urheilijan organisointikykyä, ajanhalliruaa, johtamista, tavoiueellisuuua ja analyyttisyyttä. huippu-urhei I unmuutos. ri). Huippu-urheilun muutostyöryhmä onkin ottanut työnsä pohjaksi urheilijan polun perinpohjaisen tarkastelun. (Huippu-urheilutyöryhmä 2010, 37.) Valmennuksen ja ohjauksen yhteistoiminta ja oikea-aikaisuus on oleellista. Kattava urheiluakaterniatoirninta tähtää huippu-urheilun ja siviiliuran mahdollisimman yksilölliseen ja tehokkaaseen yhdistämiseen. Uran lopettaminen voi olla positiivinen, mahdollistava kriisi, inventaariopiste ja hyppy uuteen. Onnistunut suunnittelu ja valmistautuminen edistävät työelämään siirtymistä. "Työ tekijäänsä neuvoo" Huippu-urheilu on huippuosaamista voidaan jaotella yksilön kognitiivisiin kykyihin (kyvyt, tiedot ja taidot) ja affektiivisiin ja konatiivisiin valmiuksiin (motivaatio, persoonallisuuden piirteet ja minäkäsitys). Yksilöllisiä tapahtumia kulkee samanaikaisesti vähintään kolmella oleellisella alueella, mikä asettaa vaatimuksia kokonaisuuksien hallinnalle, valmennukselle ja opintoja uraohjaukselle. Kolmoisurassa voivat yhdistyä muun muassa huipulle tähtäävä urheilu, opiskeluja työ tai yrittäjyys. Suomalainen järjestelmä urheilijan kasvun tukemisessa on kansainvälisesti vertailukelpoinen. (Neergaard & Krueger 2005, 5.) "Hiljaa hyvää tulee, ajatellen aivan kaunis" Huippu-urheilija kehittyy ja kohtaa haasteita urheilijana, opiskelijana ja yksilönä. vaihe. Neergaardin ja Kruegerin (2005, 2) mukaan aktiiviseen urheilutoimintaan osallistuminen sosiaalistaa lapset yrittäjämäiseen ajatteluja toimintatapaan. Ohjauksen henkilökohtaisuus, yksilölliset valinnat ja minäpystyvyystekijät, kuten yksilön taidot ja tietoisuus suoriutumiskyvyistään, ovat uran suunnittelun lähtökohtia. Kilpailu on luontaista ja se kasvattaa uskoa pystyvyyteen. Pystyvyysusko ja uskallus nousevat myös urheilun ulkopuolisista urheilijan itseluottamusta rakentavista ja sellaisiksi tunnistamista tekijöistä. Huippu-urheilun muuiostyössä urheilija on siirrelty keskiöön urheilijan polku määrittelee sisällöt, toimintatavat ja rakenteet. (Römer-Paakkanen & Pekkala 2008, 358). (Ruohotie, Nokelainen & Korpelainen 2008, 6, 9.) Huippuosaajaa kuvataan oman alansa taitajana, joka pystyy tekemään asian hyvin, ymmärtää kokonaisuuksia ja osaa soveltaa omaa osaamistaan uusissa tilanteissa ja yhteyksissä. (Lavallee & Wylleman 2000, 145). Siirtymävaiheissa tarvitaan omakohtaisen inventaarion lisäksi niitä henkilöitä, jotka näkevät uran lopettavan urheilijan monipuoliset resurssitja mahdollisuudet. ( www. Affektiivis-konatiivisten tekijöiden vaikutusta voidaan kuvata osaamispolun tahtopolkuna. Vanhempien tuella, erityisesti emotionaalisella tuella, on suuri merkitys siirtymävaiheiden kohtaamisessa ja niissä suoriutumisessa. Urheilijoilla on taustatukea, mutta moni joutuu tasapainoilemaan käytännön asioiden järjestämisessä ja urheilu-uran mahdollistamisessa mahdollistamispääoman karttumisessa. "Pieni kipinä sytyttää suuren tulen" Käsittelin kahden maailman, huippu-urheilun ja yrittäjyyden, rajapintaa. (Ruohoue & Honka 2003, 23) Tutkimukseni tavoitteena on tuoda näkyväksi huippu-urheilijan mestaruuteen kasvun tuottamaa pääomaa ja mitä yhteistä huippu-urheilijaksi ja yrittäjäksi kasvamisessa on. Urheilijan uralla korostuu oma vastuu ja monista asioista huolehtiminen "oy urheilija-yritys ab.n" toiminnan pyörittämisessä. Urheilun kautta on mahdollista kehittää proakuivisuutta, innovatiivisuutta ja riskinsietokykyä. Huippu-urheilijan ura sisältää urheilun lisäksi opiskelua, työtä, yriuäjyyuä ja muita elämänalueita, joi 1la tapahtuu samanaikaisia ja rinnakkaisia muutoksia, siirtymiä ja yllättäviä käänteitä. Suurin osa urheilijoista selviytyy hyvin siirtymävaiheessa. Huipun tavoittaminen edellyttää yksilöllisen priorisoinnin sisäistämistä ja taloudellisia mahdollisuuksia päätoimiseen urheiluun mahdollistamispääomaa. Urheilu luo mahdollisuuksia yrittää uudelleen ja olla lannistumatta epäonnistumisissa. Sujuva eri alueiden yhdistely, edellyttää perusteltua, yksilöllistä suunnittelua ja priorisointia. Asioiden loppuun tekeminen ja rajojensa ylittäminen edellyttävät intohimoista oteua ja vahvaa tahtoa, mikä ilmenee eteenpäin vievänä voimana, "draivina", tahtona voittaa vastoinkäymiset ja yrittää aina uudelleen ja uudelleen. Vahva arnmauispesifinen tausta luo pohjan asioiden soveltamiselle. Valmentaminen, mentorointi ja ohjaus toimivat yksilöllisen kasvun katalysaattoreina-edistävät urheilijan itseohjautuvaa toimintaa ja tehostavat oppimisen ja itsensä johtamisen kykyä. Vanhemmat ovat tärkeässä roolissa mahdol I istarn ispääoman kartuttamisessa. Prosessin tukeminen edellyttää holistista ohjausta ja urheilijan polun ymmärrystä