Toisin sanoen organisaation tulee huolehua tuloksen syntymisen lisäksi siitä, euä yhteisö voi hyvin Hyvinvoivat yhteisöt ovat pitkässä juoksussa myös ruoiaruonäkokulmasta tehokkaampi ratkaisu kuin hcrkiuäin tai kerran huippuichokkuuiccn yltävät. Niin liikunnan kuin muidenkin alojen suomalaisorganisaatioissa kaivataan kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa, jossa PASI KOSKI painotettaisiin toimivan organisaation eri osa-alueita tasapainoisemmin. Myönnettävä toki on, että tässäkin asiassa rakentaminen edellyuäa rikkomista enemmän ponnisteluja ja tietoista tekemistä. Jos yhteisön ilmapiiri on vaikkapa riitelyllä luotavissa hetkessä huonoksi, eikö ole loogista, cuä ilmapiiriä Ja yhteisöä voi aktiivisin toimin myös rakentaa. Toirnivi rn misra tapauksista olisi ammennettavissa mallia moniin yhteiskuntamme organisaatioihin. Usein eletään myös sellaisessa harhassa, cua yhteisö ikään kuin muotoutuujotenkin itsestään sellaiseksi kuin muodostuu ja ettei siihen voida juurikaan vaikuttaa. TUOTANTOJA YHTEISOTEHTAVA illaisct joukkueet pärjäävät kun ratkaisupclu koinavat 7 Eivät useinkaan väluärnauä ne, joissa on parhaimrnat yksilöt, vaan yleensä ne, jotka ovat kasvaneet oikeaan aikaan yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi, toimivaksi yhteisöksi. Mallia voidaan etsiä sellaisista organisaatioista, joissa molemmista on huo lchdiuu tasapuolisesti. Sportin puolelta kuitenkin monilla on kokemuksia siitä, että ennakkoon paremmallekin vasiukselle voi pärjätä, jos saa ryhmänsä toimimaan joukkueena. Tämä tieto antaa uskoa siihen, että asioille voi tehdä jotakin, kun vain valitaan oikeanlainen ote ja näkökulma. Uskallan väi uaa, euä meillä keskitytään Ii ian kapeasti tulokseen ja sen aikaansaamiseen. Työpaikoilla tilanne tuntuu olevan paljolti samanlainen. Liikunta &Tiede 2-3/2011 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Kansainvälisten vertailujen perusteella Suomen lapset omaksuvat tietoa koulussa tehokkaasti, muna koulussa viihtymiscssä ei listoilla korkealle ylletä. Tämä tehdään vielä kovin lyhytjånniueiscsti. Niiden joukosta löytyy näiden yhdistämisessä sekä onnistuneita että epäonnistuneita. Seuraja jårjcsröjohtarnisessa putkahtelee aika ajoin esiin tapauksia, joissa on selkeästi unohdett u , eitä ihmisethän näitä asioita keskenään tekee. Kouriintuntuvasti yhteisötehtävän oleellisuus tuotantotehtävän rinnalla on aist it iavissa liikuntaseurojen kahaistssa vapaaehtoisorganisaatioissa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Liikuntaja urheilujohtamisessakin vastaavanlaisia piirteitä on havaittavissa. Voisiko yhteiskunta ja sen organisaatiot oppia tästä huomiosta jotakin 7 Kyllä voisi. Ei ihme, euä työurien pidentämiseen joudutaan etsirnåän keinoja vähintäänkin koirien kanssa. Monet viime aikoina yleistyneet yksipuoliset tulosrniu ar it ovat vain pahentamassa ulanneua. Meillä ei yleisesti ole oivallettu, euä jokseenkin jokaisella organisaatiolla on tuoraruorchrävänsä lisäksi myös yhteisötehtävä. .. .. pasi.koski@utu.fi 48. Tuotaruotchrävän korostuessa yhtcisörchtävä hclposu unohtuu. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Paino: Forssa Print 2011 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 33 euroa Vuositilaus: 37 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyviffä henkilöiffä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, effei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Usein tulosta syntyy iehokkaasu, muna tekijöiden ja työyhteisöjen hyvinvointi on vähän niin ja näin. Ihmisten näkökulmasta ei liene edes tarpeen mainita kummassa vaihtoehdossa he voivat paremmin. lhmissuhdejohtamista ei koskaan ole pidetty suomalaisten vahvuutena. .
Teijo Pyykkönen POHDITTUA 70 Liikkumattomuuden ongelmavyyhden avaaminen on otettava vakavasti. Lauri Laakso 42 Työn vaatimukset ja toimintakyvyn edellytykset turvallisuusaloilla mitä ja miksi testataan. Eri maiden huippu-urheilujärjestelmiä on yritetty mallintaa ja vertailla. Juha Oksa 58 Univaje väijyy vuorotyössä: Hyväkuntoinen pärjää paremmin. Pasi Koski 4 Urheilu murroksessa Katsaus järjestelmiin ja malleihin kilpaurheilun takana. Tarja Hakola 60 Huono kunto ennustaa selkävaivoja varusmiesaikana. Median ansaintalogiikkaan terveyshuolen kylväminen ja siihen vastaavien laitteiden ja palveluiden esittely sopii mainiosti. Työikäisistä runsas kymmenesosa täyttää terveysliikunnan suosituksen kokonaisuudessaan. B . Sirpa Lusa 45 Työkyvyn fyysisten edellytysten arviointi onko testeillä ennustearvoa. Yhdeksäsluokkalaisista tytöistä ja pojista vain joka kymmenes liikkui suosituksen mukaisesti. Turvallisuusaloilla työ sisältää tilanteita, joissa kuormittuneisuus on lähellä työntekijän maksimaalista suorituskykyä. Toni Piispanen 75 Erityisliikkujan monipuolinen liikunnan harrastaminen rakentuu yhteistyöllä. Myös uupuneen työntekijän tunnistaminen on osa nykyaikaista kuntotestauksen riskinarviointia. Kari L. Ulla Järvi 41 KOLUMNI: Tuulipukukansaa. Stressi on tuttu ilmiö, joka usein mielletään negatiiviseksi. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. Anneli Pönkkö 73 Vammaisurheilijan urapolulle on vaikea löytää. Suvi N!puli 10 Yhdyskuntarakenne muokkaa lasten ja nuorten liikkumista. Eki Karlsson 69 Liikuntaympäristöt arvopuntariin Huomio määrän sijasta laatuun ja merkityksiin. Anne Punakallio 48 FireFit kartoittaa pelastajan fyysistä työkykyä. Anna Broberg, Ari Hynynen, Sanna lltanen, Marketta Kyttä, Olavi Paronen 18 Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 -katsaus: Terveysliikunnan suositukset täyttyvät heikosti. Olisiko meillä sieltä jotain opittavaa. Ensimmäiset liikuntakasvatuksen kandidaatit valmistuivat liikunnanopettajiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1966. Terveyden kannalta se muuttuu ongelmalliseksi yleensä vasta pitkittyessään. Pauliina Husu, Olavi Paronen, Jaana Suni, Tommi Vasankari 24 POLTTOPISTEESSÄ: Suuren urheilujuhlan tuntua. Erkki Vettenniemi 87 TUTKIMUSUUTISIA. Henri Taanila, Jaana Suni, Jari Parkkari AJASSA 66 Hovisuon skeittipuisto Oulussa vuoden 2010 liikuntapaikka. Alentunut lihaskunto, liikkuvuus ja tasapainokyky ennustavat koetun työkyvyn heikkenemistä fyysisissä töissä. Anna-Liisa Kyhälä 85 Kattavasti taidon oppimisesta. Harri Lindholm 56 Kuuma käy voimille. Keskinen 25 Liikunnan oppimistulokset 2010: Harrastaminen kasvussa suositeltu liikuntamäärä ani harvalla. Ari Mänttäri, Juha Koskela, Sirpa Lusa .. Tuomas Dunkel LUETTUA 82 Terveysliikuntaa vai fyysistä aktiivisuutta. Heikki Rusko 81 OPISKELIJA OUNASTELEE: Mitä hyvä tieto on. Normaaliolosuhteissa saatua testitulosta ei voida suoraan soveltaa työn kuormittavuuden arviointiin kuumatyössä. Esa Hynynen 37 Valmentajavaltiossa asuu riskitietoinen terveyskansalainen. Mikko Julin 83 Reittikartta taitavaksi liikkujaksi ohjaamiseen. Rakennettu ympäristö voi tukea tai vaikeuttaa lasten ja nuorten liikkuvaa elämäntapaa. Sanna Palomäki ja Pilvikki Heikinaro-Johansson 30 Jyväskylän ensimmäiset liikuntakasvattajat: Tärkeintä on taito opettaa ja kyky saavuttaa oppilaiden luottamus. Kare Norvapalo 77 Aktiivinen kohdevenyttely tekee liikunnasta miellyttävää. Pauli Vuolle 33 Sykevaihtelu on ikkuna elimistön stressireaktioihin. Reijo Bottas 86 Isoveli valvoo ja pissapoliisi partioi. u ff ~ -ti 53 Turvallinen kuntotestaus on osa työhyvinvoinnin ketjua. Pertti Kukkonen 80 EMERITUS IHMETTELEE: Miksi uudet liikuntasuositukset eivät ole menneet "jakeluun". 67 Liiku terveemmäksi yhdessä
Jälkimmäinen huoli nähdään ennen kaikkea kansanterveydellisenä ongelmana, mutta se tuodaan esille myös huippuurheilukeskustelussa perusteltaessa potentiaalisten huippu-urheilijoiden määrän vähenemistä. Liikunnasta on tullut yhteiskunnassa erillinen saarekkeensa, jota lähdetään erikseen harrastamaan sitä varten rakennetuille urheilupaikoille. Olisiko meillä sieltä jotain opittavaa. Eri maiden huippu-urheilujärjestelmiä on yritetty mallintaa ja vertailla. änsimaissa painiskellaan liikunnan ja urheilun saralla samojen ongelmien kanssa: ollaan huolissaan arvokilpailumenestyksestä sekä etenkin lasten ja nuorten fyysisestä kunnosta ja ylipainon yleistymisestä. Tilanne näyttäytyy haasteena liikuntasektorille. • • • • Teksti: SUVI NIPULI Useat länsimaat ovat alkaneet etsiä uusia ratkaisuja kehittääkseen kilpaurheilua ja vahvistaakseen liikunnan asemaa nykynuorten elämässä. Liikunnan ja kilpaurheilun paikka ihmisten elämässä on muuttunut modernisaation mukanaan tuomien muutosten myötä. LIIKUNTA& TIEDE48 • 2.,J/2011 5. Myös Suomessa pohditaan kuumeisesti, miten huippuurheilu saataisiin viritettyä uuteen iskuun. Arkiliikunnan määrä on dramaattisesti vähentynyt ja lukuisista vapaaajanviettoaktiviteeteistä liikunta on ainoastaan vaihtoehto muiden joukossa
Hallinnon tason järjestelmällä tarkoitamme yhden valtion poliittisten, taloudellisten ja organisatoristen järjestelyjen kokonaisuutta. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan vähintään melko tärkeänä huippu-urheilurnenestystä piti 77 prosenttia ja ehdottoman tärkeänä viidesosa vastaajista. Tavoite voi olla esimerkiksi optimoida huipulle tähtäävien urheilijalupausten kehittyminen tai toimia kaikkien lasten ja nuorten liikuntaan aktivoijana. Green & Oakley 2001; Green & Houlihan 2005, 1-2). Eri järjestelmien ja kulttuurien vertailuissa ja rinnakkain asettamisessa on kuitenkin paljon ongelmia. 2008; Houlihan 2009, 64; ref. Nämä eettiset säädökset voivat osittain selittää sen, miksi Norja ei kansainvälisesti menesty varhaisen erikoistumisen lajeissa kuten voimistelussa ja taitoluistelussa. Se on johtanut muun muassa lahjakkaina pidettyjen lasten ja urheilijanalkujen identifiointimenetelmän 6 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3/2011. Osaan niistä voidaan vaikuttaa urheilupolitiikan keinoin, kuten urheiluorganisaatioiden järjestäytymiseen p tehokkuuteen tai niiden taloudelliseen tilanteeseen. Koko urheilujärjestelmä on järjestetty palvelemaan tätä tavoitetta. Hallinnon tason tutkimuksissa on etsitty vastauksia kysymyksiin, kuten millä keinoin urheilijoita voisi tukea p miten urheilupolitiikka tulisi järjestää kansainvälinen menestyksen saavuttamiseksi. Lisäksi vanhat perinteikkäät urheilurnaat ovat panostaneet entistä suurempia summia huippu-urheilujärjestelrnien tukemiseen, mikä on aiheuttanut "kilpavarustelua". Sen sijaan sellaisiin tekijöihin, kuten valtion väkilukuun, maantieteelliseen sijaintiin tai ilmastoon ei voida vaikuttaa. Edellisten kaltaisten sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden johdosta valtioiden kiinnostus kansainvälisen urheilumenestyksen saavuttamiseen on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. Erityisiksi teemoiksi nousivat hallinnollisten mallien tasolla urheiluoppilaitosjärjestelrnä ja ideologisten mallien kohdalla urheilijalupausten tunnistaminen ja valikointi sekä harrastuksen lopettamiseen johtava drop out -ilrniö. ldeologisiksi liikuntaja urhcilumalleiksi kutsumme käytännönläheisiä näkemyksiä siitä, miten lasten ja nuorten liikunta ja kilpaurheilu tulisi järjestää. (ks. Ne kuitenkin selittävät suuren osan valtioiden välisistä menestyseroista. Houlihan & Green 2008) Esimerkki yksilöllisestä lähestymistavasta on Norja, jossa lasten ja nuorten urheilua on rajoitettu useilla säädöksillä. Valtiot pyrkivätkin löytämään maansa kulttuuriseen ja poliittiseen ilmastoon sopivia, yksilöllisiä tapoja toteuttaa urheilupolitiikkaa. Tarkastelumme kohdentui erilaisiin niin kutsuttuihin hallinnollisiin ja ideologisiin malleihin sekä järjestelyihin. Mallien lähtökohtana on aina jokin ideologinen asernoituminen, toisin sanoen tietyt arvovalinnatja tavoitteet,joihin pyritään vastaamaan. Tein Helena Huhdan kanssa viime syksynä Nuoren Suomen tilauksesta tutkimuskatsauksen, jossa paneuduttiin pääosin kansainvälisen tutkimuksen kautta lasten ja nuorten liikunnan ja kilpaurheilun organisointiin sekä erilaisten liikuntamallien sisältöihin. Malleissa otetaan kantaa siihen, mitä harjoittelun ja valmennuksen pitäisi lapsen ja nuoren eri kehitysvaiheissa sisältää. De Bosscher ym. Samalla vastustetaan varhaista erikoistumista ja liikaa kilpailullisuuua. Ne jäävät helposti ainoastaan kuvailun tasolle, sillä järjestelmien arviointi on hankalaa urheilun linkittyessä koko muuhun yhteiskuntaan, sen arvoihin ja politiikkaan. (Green & Oakley 2001; De Bosscher ym. Vertailututkirnuksissa on mallinnettu tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa hallinnon tason päätöksillä. Samanaikaisesti kilpailua on kuitenkin kiristänyt osallistujamäärien huikea kasvu, kun viime vuosikymmeninä itsenäistyneet valtiot ovat alkaneet osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Urheilumenestykseen vaikuttavat tekijät voidaan luokitella eri tasoille. Osassa ideologisista liikuntaja urheilumalleista on taustalla tiukka tieteellinen tutkimusote, kun taas toiset perustuvat enemmän arvonäkökohtiin. Lisäksi suuret kansainväliset kilpailut voivat tuoda taloudellista hyötyä. Kävimme läpi lukuisan määrän tieteellisiä tutkimuksia, liikuntaseloruekoja ja mallien konsu I taauopapereiia. Näistä teemoista on löydettävissä paljon kansainvälistä yhteiskuntaja kasvatusueieellista tutkimusta. Norjassa poliittinen ilmapiiri ja urheilusektori tukevat vahvasti tätä lähestymistapaa. (ks. Kilpaurheilua ei pidetä itsetarkoituksena, vaan sen tehtävä on palvella yhteiskuntaa laajemmin. Se kattaa liikunnan ja urheilun rakenteet, rahoituksen ja toimijat kentällä sekä niiden väliset suhteet. (Augestad, Bergsgard & Hansen 2006.) Australia sen sijaan on selkeästi profiloitunut huippu-urheiluun panostavaksi maaksi, jossa arvostetaan kansainvälistä menestystä. 2008, 17-18.) Eri maiden huippu-urheilujärjestelmiä on yritetty mallimaa ja vertailla etsien sellaisia tekijöitä, jotka selittäisivät, miksi jotkut maat menestyvät kansainvälisessä kilpaurheilussa muita maita paremmin. 2008; 2009). Samankaltaiset erilaiset urheilujärjestelmät Suomalaiset arvostavat edelleen kansainvälistä huippu-urheilurnenestystä. (Kansallinen liikuntatutkirnus 2009-2010: vapaaehroistyö.) Huippu-urheilun katsotaankin edistävän kansallista hyvänolontunnetta ja myös kansainvälistä valtiokuvaa. Lopulta keskenään hyvinkin erilaiset urheilujärjestelmät voivat osoittautua menestyksekkäiksi. (De Bosscher ym. Länsimaiden urheilujärjestelmissä on havaittavissa paljon samankaltaisuuksia, mutta yhtälailla suuria eroja ideologisten lähtökohtien, arvojen ja sosiaalisten rakenteiden heijastuessa harjoitettuun urheilupolitiikkaan. Etsimme tieteellisiä artikkeliuetokaruoja sekä kansainvälistä ja kotimaista kirjallisuutta hyödyntäen aihealueesta tehtyjä tutkimuksia sekä kansainvälisiä selvityksiä. esim. Säädösten tarkoitus on korostaa urheilun holistisernpia arvotavoitteita, kuten kasvatusta, koulutuksellisuutta ja persoonan kehittymistä. Erityinen fokus oli siinä, millaisin toimin lasten ja nuorten tavoitteellista kilpaurheilua ja huippuurheiluun johtavia polkuja on järjestetty muissa länsimaissa ja minkälaista tieteellistä tutkimusta aiheesta on tehty
Kouluttautuminen on koettu tärkeäksi sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Tilastot urheilukoulun tai -lajin lopettamisesta voivat toimia hyvänä mittarina, mikäli urheilukoulujärjestelmän toimivuutta halutaan mitata urheilun ja opiskelun yhteensovittamisen onnistumisen näkökulmasta. Urheiluoppilaitosjärjestelmän pohjana on aina kulloisenkin maan yleinen koulutusjärjestelmä. (Brettschneiderin 1999; Gull ich & Emrich 2006; Christensen & Sorensen 2009; Emrich, Fröhlich, Klein & Pitsch 2009 ) Ideologiset liikuntaja urheilumallit Hallinnon tason rinnalla lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun järjestelyihin vaikuttavat erilaiset ideologiset liikuntaja urheilumallit. Edistääkseen nuorten urheilijoiden selviämistä opinnoissa ja urheilussa monet maat ovat perustaneet erillisiä urheiluoppilaitoksia lapsille ja nuorille. Hallinnon ratkaisuilla luodaan puitteet harjoittelulle ja toimeentulolle sekä autetaan urheilun ja muun elämän yhteensovittamisessa. Australia on onnistunut parantamaan sijoitustaan kansainvälisessä mitalitaulukossa panostamalla erityisesti "helppoihin" mitaleihin. Eri maiden urheiluoppilaitosjärjestelmien tavoitteet poikkeavat toisistaan. Tätä on selitetty muun muassa oppilaiden saamalla erityishuomiolla ja paremmilla opiskelujen tukipalveluilla kuin myös urheilijanuorten keskimääräistä korkeammalla sosioekonomisella perhetaustalla. Pohjoismaisessa mallissa koulutusta pidetään urheilua tärkeämpänä arvona, kun taas esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa urheilu menestys on etusijalla. Tällaiset periaatteelliset erot näkyvät opiskelijoiden drop out -luvuissa ja -syissä kuin myös urheilukoulusta valmistuneiden nuorten urheilumenestyksessä. (Metsä-Takila 2001, 15-25; 281.) Vertailututkimukset eri maiden urheiluoppilaitosjårjestelrnistä paljastavat erilaisia käytäntöjä opiskelun ja koulutuksen yhdistämisessä. Ideologisissa UIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3/2011 7. (Metsä-Takila 2001, 218; Radtke & Coalter 2007;Jonker, Elferink-Gemserin & Visscherin 2009.) Sen sijaan tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, missä määrin urheilukoulut ovat tehokkaita kansainvälisen urheilumenestyksen edistäjiä. Ideologisissa malleissa otetaan kantaa siihen, mitä liikuntaja urheiluvalmennuksen tulisi missäkin ikätai kehitysvaiheessa sisältää. Se toimii urheileville nuorille samanlaisena turvaverkkona kuin muillekin nuorille. (Green & Oakley 2001.) Hallinnon tason päätökset ja asetetut tavoitteet vaikuttavat välillisesti nuorten urheilijoiden kehitykseen ja menestymismahdollisuuksiin niin urheiluareenoilla kuin siviilissäkin. Eri maiden urheilukouluissa opiskellaan ja urheillaan hyvin erilaisella intensiteetillä, joka edelleen voi vaikuttaa nuorten koettuun hyvinvointiin. Urheiluoppilaitosjärjestelmien erilaisuudesta johtuen ei ulkomaisten tutkimusten tuloksia voida sellaisenaan yleistää koskemaan Suomea. Se vaikeuttaa järjestelmien vertailemista. lasten ja nuorten näkökulmasta tärkeäksi tässä tarkastelussa nousee etenkin urheiluoppilaitosjärjestelmä. Mikäli urheilukoulujärjestelmän tavoite on tuottaa puhtaasti urheilumenestyjiä, edellistä paremmaksi mittariksi sopivat oppilaiden saavuttamat urheilumeriitit. Tästä syystä yhteiskunnan ja kansallisen kulttuurin vaikutus maan järjestelmään on merkittävä. Tehokkuuden lisäksi tutkimukset antavat osittain ristiriitaista tietoa urheilukoulujen oppilaiden hyvinvoinnista ja siitä, miten opiskelun ja urheilun yhteensovittaminen todellisuudessa onnistuu. Vertailut kertovat, miten konkreettisesti koulutuksen ja urheilun yhdistäminen on toteutettu sekä mitkä asiat on koettu tärkeiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan urheilukoulujen opiskelijat menestyvät opinnoissaan pääsääntöisesti yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin ei-urheilevat ikätoverinsa. Tutkimustulosten mallinnettavuus siirryttäessä toisenlaiseen kulttuuriseen kontekstiin on niin ikään haastavaa. Kattavimmat mallit sisältävät muun muassa vaihtoehtoisia liikuntaja urheilupolkuja ja ohjeistuksia valmentajien ja vanhempien rooleista. Urheilukouluista tukea kehitykseen. Tavoitteet vaikuttavat siihen, miten järjestelmän toimivuutta kannattaa mitata. Ne voivat myös käsitellä lasten ja nuorten psykologisia, emotionaalisia ja sosiaalisia kehityskulkuja. Tämä tarkoittaa tietoista panostusta sellaisiin urheilulajeihin, joissa kansainvälinen taso ei ole niin kova kuin perinteisissä olympialajeissa. Kansainvälisen huippu-urheilun koveneminen näkyy siinä, että urheilijoiden odotetaan omistautuvan lajilleen täysipäiväisesti saavuttaakseen menestystä. Useissa tutkimuksissa urheilijanuoret ovat tuoneet esille vapaa-ajan vähäisyyden ja muita ajankäyttöön liittyviä haasteita. Kokopäiväinen urheileminen on kuitenkin ristiriidassa urheilija nuorten koulunkäynnin ja kasvatusihanteiden kanssa. kehittämiseen ja käyttöön
2005.) Osittain sama ideologia on myös Oeveloping the Potenlial of Young People i11 Sport (OPYPS) -rnallin taustalla, Jossa halutaan tukea kaikkien lasten mahdollisuuksia kchiuyä monipuolisesti. Tässä nousee jälleen esille mallien ideologinen ulottuvuus. 2007.) Ideologisissa liikuntaja urheilumalleissa on paljon yhtäläisyyksiä, multa myös eroja. Kolmas lähtökohta on halu integroida kaikki mukaan iästä, etnisyydestä, sukupuolesta, Iyysisistä vammoista tai kehitysvammoista riippumatta. LISPA-mallissa korostetaan, että harjoittelun on oltava ennen kaikkea hauskaa ja jokaisen lapsen tulisi oppia liikunnallisia perustaitoja ja valmiuksia useassa lajissa. On siis mahdollista, että mallit ovat vahvempia teoriassa kuin käytännössä. Niissä voidaan myös painottaa joko nuoren urheilullista kehitystä tai nuoren kehitystä urheilun avulla. esim. (Hughes ym. Ideologisissa liikunta-ja urheilumalleissa on lähtökohtana tietyt arvot ja tavoitteet, joihin mallien kehittäm isellä on pyritty vastaamaan. Vaikuttavuuden arvioimista hankaloittaa monien mallien kohdalla niiden uutuus ja se missä laajuudessa ne on otettu käyttöön. (ks. Vaikka monet ideologiset liikuntaja urheilumallit pyrkivät huomioimaan sekä psykologisen euä rysiologisen ulottuvuuden nuorten urheilijoiden kehityksessä, ne eivät ikinä tavoita kaikkia elämän nyansseja. (Abbott ym. Kokonaisvaltaisin ja laajimmin käyttöön oteltu ideologinen liikuntaja urheilumalli on Kanadassa kehitelty Long-Term AU1/cte Dcvciopmen: (LTAO)-malli, joka on tarkoitettu raarniksi , jota voidaan soveltaa kaikissa lajeissa ja ikäryhmissä. Urheilijan harjoueuavuus liikunnan eri osa-alueilla riippuu hänen kehitysvaiheestaan. (Balyi ym. Psykologinen kyky ja halu siirtyä vaiheiden välillä, sopeutua muutoksiin ja takaiskuihin on urheilijalle tärkeä ominaisuus. Päätöksiä tehtäessä olisikin syytä erottaa toisistaan pragmaattiset ja arvovalinnat. Kattavimmat mallit sisältävät muun muassa vaihtoehtoisia liikuntaja urheilupolkuja ja ohjeistuksia valmentajien ja vanhempien rooleista. DMSP-mallin tarkoitus on kasvattaa nuoria liikunnan ja urheilun avulla, eikä ainoastaan keskittyä lahjakkuuksien ja lajuaitojen kehittämiseen. Ne voivat myös käsitellä lasten ja nuorten psykologisia, emotionaalisia ja sosiaalisia kehityskulkuja. 2010, 21). malleissa otetaan kantaa siihen, mitä liikuntaja urheiluvalmennuksen tulisi missäkin ikätai kehitysvaiheessa sisältää. Wall & Cöte 2007; Fraser-Thomas, Cötc & Deakin 2005; Cöre, Baker & Abernethy 2007, 197-198.) Irlannissa käytössä oleva Lifclong involvement in spor: ane/ physical activity (LISPA) -malli perustuu kolmeen keskeiseen huomioon. Huomiot voivat olla [ysiologisia tai psykologis-sosiologisia. DPYPS -mallissa pidetään psykologisia edellytyksiä ensisijaisen tärkeinä, kun urheilija siirtyy kehitysvaiheesta toiseen. Samaa erouelua käytetään DMSP:ssä. 2005 ) LTAD korostaa, että lasten ja nuorten urheiluharjoiuclun tulisi noudauaa kronologisen eli kalenteri-iän sijaan kehityksellistä ikää, johon vaikuttavat biologinen kypsyminen, fyysinen kasvu sekä mentaalinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kehitys. Alun perin LTAD oli tarkoitettu optimoimaan huipulle tähtäävien lasten ja nuorten lajiharjoit tclu , mutta yleistyessään mallin tavoitella ja myös itse mallia muokauiin palvelemaan paremmin kaikkien lasten liikunnallisuuteen kasvauamista. Sama periaate löytyy myös LTADja DMSP -rnalleista. 8 ~ IKUNTA & TIEDE 48 • 2-3 2011. DPYPS on samanaikaisesti lahjakkaiden lasten tunnistamismenetelmä ja ideologinen urheiluja liikuntamalli. Toiseksi mallissa tehdään ero vapaan leikin (Iree play), harkitun leikin (deliberate play), strukturoidun harjoittelun (strucrurcd pract ice) ja harkitun harjoittelun (deliberaie pract icc) välillä. Yksilöllisen kehitysvaiheen painottaminen harjoiuelun määrässä ja laadussa tekee mallista urhcilijalähtoisen. Tämän lisäksi esimerkiksi LTAD:sta kirjoitetut julkaisut on suunnattu pääasiassa valmentajille ja heidän kouluuajilleen sen sijaan, että niitä olisi Julkaistu tieteellisissä lehdissä (Bailey ym. LTAD: n perusajatus on, euä kaikkien lasten tulee oppia liikunnalliset perustaidot. (Balyi ym. Kun yhtä oikeaa mallia ei ole olemassa, päätösten ja toirniruatapojen merkitys kasvaa entisestään. Tämä tuo malleihin painotuseroja. Mallin kchiuarnlstä ja sen käyttöönottamisen merkitystä perusteltiin kanadalaisten urhei I ijoiden hei keru yneel lå arvoki I pai I urncnest yksel lå sekä väestön Iyysisen aktiivisuuden vähenemisellä. Ensimmäinen näistä on lapsikeskeinen näkökulma, Jossa lasten omat motiivit, tarpeet ja valinnat ovat keskiössä. Niiden pohjalta voidaan myöhemmin opiskella erilaisia lajuauoja. 2005 ) Psykologian alalla tehtyihin tutkimuksiin perustuva Oevelopmental Moclcl of Sport Parlicipation eli OMSP-malli korostaa niin ikään useiden lajien harrastamista varhaisen erikoistumisen sijaan. Varhaisen erikoistumisen on katsottu aiheuttavan muun muassa loppuun palamista ja sen myötä urheiluharrastuksen lopettamista sekä liiallista harjoittelua ja siitä aiheutuvia loukkaantumisia. Kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta mallissa korostetaan, että lapset harrastavat monipuolisesti erilaisia lajeja eivätkä cri koistu liian varhain yhteen lajiin. Sekä hallinnon tasolla että ideologisten liikuntamallien kohdalla tehdään Jatkuvasti arvovalintoja sen suhteen, millaisin keinoin menestystä päätetään tavoitella. Todellinen "cvidencc based" näyttö jää siis paljolti rnutu -arvioinnin varaan. Erilaisia valintoja Nykyiset i ut k imukset eivät siis yksiselitteisesti pysty vastaamaan siihen, mitkä tekijät selittävät valtioiden välisiä eroja urheilumenestyksessä tai millaisilla liikunnan Ja urheilun järjestelyillä ja tukitoimilla voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla vaikuttaa menestymiseen. Ideologisen näkökulman lisäksi mallien rakentumista ohjaa jokin tieteellinen näkemys, jota pyritään käytännössä hyödyntämään. Erot mallien välillä liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka suurelta osin ne keskittyvät huippu-urheilijoiden kehityksen oplimoimiseen ja toisaalta laajan osallistumisen ja monipuolisen harrastuspolun edistämiseen
PH PSESS I D =061 cc6240fd4dba6bd3ce8f007 363fb2J (Viitattu 20.11.20101 Wall, Michael & cöte. High Abrlity Studies 20 (11, 55-64. Turku: Turun yliopisto. Tämä vaikuttaa siihen, mitä harrastuksilta odotetaan, millaista tekemistä nuoret kaipaavat ja millä intensiteetillä. Radtke, Sabine & Coalter, Fred (20071 Sports Schools: An International Review. UIKUNTA & TIEDE 48, 2-312011 9. Fraser-Thomas, Jessica & Cöte, Jean & Deakin, Janice (20081 Understanding dropout and prolonged engagement in adolescent cornpetuive sport. 51-69. Dreams and dilemmas for talented young Danish football players. Christensen, Mette Krogh & Sarensen, Jan Kahr (20091 Sport or school. Jhttp://www.icsspe.org/download/ documente/wissenschaft/RadtkeCoalter. International Journaul of Sport Policy 1 (11. De Bosscher, Veerle & Bingham, Jerry & Shibli, Simon & van Bottenburg, Maarten & De Knop, Paul (20081 The Global Sporting Arms Race: An International Comparative Study on Sports Policy Factors Leadrng to International Sporting Success. ihttp://www.sportscotland.org. De Bosscher, Veerle, De Knop, Paul & van Bottenburg, Maarten (20091 An analysis of homogeneity and heterogeneity of elite Vaikka urheilemisen voidaan nähdä eriytyneen yhteiskunnassa omaksi osa-alueekseen, sitä ei voida tutkia muusta elämästä erillään: liikunta linkittyy osaksi lasten ja nuorten muuta elämää. Edinburgh Sportscotland. & Visscher, Chris (20091 Talented athletes and academrc achievements: a comparison over 14 years. esim. Ideologisten liikuntarnallien kehittäminen voidaan nähdä yhtenä pyrkimyksenä vastata tähän haasteeseen. Jean (20071 Developmental activitres that lead to dropout and investment in sport. European Physical Education Review 15 (11. Augestad, Pål & Bergsgard, Nils Asle & Hansen, Atle (20061 The lnstitutionalisation of an elite sport organisation in Norway the case of 'Olvrnpiatoppen' Sociology of Sport Journal 23 (31, 293-313. Lisäksi erikoistumisella varhain yhteen lajiin ja harjoittelun intensiteetin kasvattamisella liian nuorena on useissa tutkimuksissa nähty olevan yhteys harrastamisen lopettamiseen (ks. European Journal for Sport and Society 3 (21, 85-108. Psychology of Sport and Exercise 9 (51, 645-662. Tutkimuksen valossa varhainen erikoistuminen yhteen lajiin voi olla pidemmän aikavälin kilpaurheilumenestymisen kannalta haitallista (ks. London & New York: Routledge. !http://www.sportni.net/N R/rdonlyres/991 FF96E-C6DB4 700-A900-F4DF2 732 E81 A/0/Participa ntDevelopmen ti n Sport. 115-133. Tähän haasteeseen monissa malleissa on vastattu korostamalla perusliikuntataitojen merkitystä. Niiden hallinta tarjoaa hyvät edellytykset vaihtaa harrastusta lajista toiseen. LÄHTEET Abbott, Angela & Collins, Dave & Sowerby, Katie & Martindale, Russell (20071 Developing the Potential of Young People in Sport. Jean & Deakin, Janice (20051 Youth sport programs: an avenue to foster positive youth development. uk/N R/ rdonlyres/E6E473C5-751 E-411 E-AE5A-B7514161825F/0/DevelopingthePotentialofYoungPeopleinSport.pdfl (Viitattu 3.12 20101. Stirling: University of Stirling, Department of Sports Studies. Not rnucn! High Ability Studies 20 (1 I, 77-89. Bailey, Richard & Collins, Dave & Ford, Paul & MacNamara, Aine &Toms, Martin & Pearce Gemma (20101 Participant Development in Sport: An Academic Review. Vastatakseen modernisaation haasteisiin täytyy myös liikuntasektorin kyseenalaistaa totutut toimintatavat ja löytää aikaan sopivia keinoja lasten ja nuorten liikunnallisuuden lisäämiseksi. Balyi, Istvan & Way, Richard & Norris, Steven & Cardinal, Charles & Higgs, Colin (20051 Canadian sport for life: Long-Term Athlete Development Resource Paper V2. Houlihan, Barrie (20091 Mechanism of international influence on domestic elite sport policv. Oxford: Butterworth-Heinemann. Green, Mick & Oakley, Ben (20011 Elite sport development svsterns and playing to win: uniformity and diversity in international approaches. pdf 1 (Viitattu 10 1120101 Jonker, Laura & Elferink-Gemser, Marije T. Vertaileva tutkimus huipulle tähtäävän urheilun ja koulutuksen yhdistämisestä. Giillich,Arne & Emrich, Eike (20061 Evaluation of the support of young athletes in the elite sports systems. Nykyisen kaltaisessa elämysyhteiskunnassa, jossa erilaiset kokeilut ja jatkuva muutos seuraavat toisiaan, sitoutumisesta ja kiinnittymisestä yhteen liikuntamuotoon on tullut harvinaisempaa. Suomessa ne vaikuttavat sulavasti sekoittuvan toisiinsa. Enää ei voida olettaa, että lapsi valitsee tai lapselle valitaan yksi liikuntaharrastus, josta tulisi elämänmittainen. Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010: vapaaehtoistyö (20101 SLU n julkaisusarja 8/2010 !http://slu-fi-bin.directo.fi/@Bin/6da 1 d58e 1 a 1 d573fe93e53dbf67bb003/1296030632/ a ppl ica ti o n/pd f /3 2 44699/Li i kun tatu t k imu s_ va paae h toi s tyo_2 009 _2 010. Fraser-Thomas, Cöte & Deakin 2008). Emrich, Eike & Fröhlich, Michael & Klein, Markus & Pitsch, Werner 120091 Evaluation of the Elite Schools of Sport: Empirical Findings from an lndividual and Collective Point of Vrew. Leisure Studies 20 (41, 247-267. esim. Hoboken Wiley, 184-202. Houlihan, Barrie & Green, Mick (20081 Comparative elite sport development: Systems, structures and public policy. International Review for the Sociology of Sport 44 (2-31, 151-171 Fraser-Thomas, Jessica & Cöte. Oxford: Mayer & Mayer Sport. Brettschneider, Wolf-Dietrich (19991 Risks and Opporturuties: Adolescents rn Top-Level Sport Growing up with the Pressures of School and Trarnrng. Hughes, Anne-Marie & Keane, Shane & Lyons, Deirdre & Ouinn, Sheelagh & MacPhail, Ann (20051 Lifelong involvement rn sport and physical activity: The LISPA Model Consultation document. pdf 1 (Viitattu 20.12.20101 Baker, Joseph & Cobley, Stephen & Fraser-Thomas, Jessica (20091 What do we know about early sport specialization. Gullich & Emrich 2006; Baker, Cobley & Fraser-Thomas 2009). Jotta liikunta edelleen säilyttäisi paikkansa lasten ja nuorten elämässä tärkeänä vapaa-ajanvietromuotona, on tiedettävä, mitä lapset ja nuoret vapaa-ajaltaan odottavat ja vastattava tähän kysyntään. International Journal of Sports Marketing & Sponsorship 10 (21, 111-131. European Physical Education Review 5 (2). Vancouver: Canadran Sport Centres. pdf . SUVI NIPULI, YTK Tutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: suvi.nipuli@helsinki.fi sports systems in six nations. Physrcal Educatron and Sport Pedagogy 10 (11, 19-40. Green, Mick & Houlihan, Barrie (20051 Elite sport development: Policy learning and political priorities. Cötå, Jean & Baker, Joseph & Abernethy, Bruse (20071 Practice and Play in the Development of Sport Expertise. 121-133. Physical Education and Sport Pedagogy 12 (11, 77-87. !http://www.coachingireland com/files/The%20LIPSA%20Model. Sport coach U K & Sport Northern lreland. Teoksessa Gershon Tenenbaum & Robert Eklund (eds) Handbook of Sport Psychology. pdf 1 (Viitattu 24 1.2011) Metsä-Tokila, Timo (20011 Koulussa ja kentällä
Teksti:ANNA BROBERG,ARI HYNYNEN, SANNA ILTANEN, MARKETTA KYTT Ä, OLAVI PARONEN Yhdyskuntarakenne muokkaa lasten ja nuorten liikkumista Kuva. ANTE RO AA LTO NEN
T oisen maailmansodan jälkeen alkanut kaupunkikehitys on vaikuttanut suuresti elinympäristöihin ja liikkumistottumuksiin. Ihmisten arki alkoi pyöriä yhä enemmän henkilöauton varassa. Yhdysvalloissa ja muissa voimakkaasti autoistuneissa länsimaissa on 1990-luvulta lähtien haettu selityksiä yleistyvälle väestön ylipaino-ongelmalle myös yhdyskuntarakenteesta. Artikkelimme hyödyntää uudenlaista, uutta teknologiaa soveltavaa metodiikkaa, jolla lasten ja nuorten liikkumisaktiivisuutta tukevia ympäristön piirteitä saadaan selville hyvinkin tarkasti. Kaupunkiympäristö ja lasten liikkuminen (KYLLI)-tutkimuksessa yhdistettiin paikkoihin kiinnitettyä objektiivista ympäristötietoa lasten ja nuorten subjektiivisiin paikkakokemuksiin. Merkittävin tekijä tässä kehityksessä on ollut voimakas autoistuminen, joka alkoi Suomessa 1960-luvulla. On näyttöä, että nuorten urheiluseuraliikunta ja sen mukana kokonaisliikunta vähenevät selvästi murrosiässä. Rakennettu ympäristö voi tukea tai vaikeuttaa lasten ja nuorten liikkuvaa elämäntapaa. Yhdysvalloissa henkiloauioiluun perustuva elämänmuoto muotoutui jo l.950-luvun alussa, kun moottoritieverkosto mahdollisti laajojen esikaupunkialueiden rakentamisen. Niistä ympäristön piirteistä, jotka inspiroivat eri ikäryhmien tyttöjä ja poikia käyttämään ympäristön mahdollisuuksia tarjoumia aktiivisesti ja omaehtoisesti tiedetään kuitenkin aivan liian vähän. Tästä osoituksena ovat suhteellisen kattavat joukkoliikenteen verkostot, viheralueet ja kuntien ylläpitämät ulkoilualueet ja lenkkipolut sekä kevyen liikenteen väylät kaikentyyppisillä kaupun kial uei lla. Liikkumiseen houkuttelevia tekijöitä voi löytyä yhtä hyvin niin omakotialueelta, kaupunkikeskustasta kuin metsälähiöstäkin. Tutkimus tuotti uutta tietoa erilaisten kaupunkiympäristöjen liikkumista edistävistä piirteistä. Jos mitattiin asuntojen määrää pinta-alayksikköä kohden, tiiviys oli omiaan vähentämään koulumatkaliikkumisen aktiivisuutta. Näiden tutkimusten tuloksena on vähitellen vakiintunut valikoima erilaisia walkabilityja bikeability-indeksejä. Koulumatkaliikkuminen hyvin aktiivista laitakaupungilla Tutkimustulostemme mukaan kaupunkirakenteellisilla piirteillä on vaikutusta kouluikäisten lasten liikkumisaktiivisuuteen (kuvio 1) Yhdyskuntarakenteen tiiviyden yhteydet koulumatkaliikkumiseen olivat kiehtovia. Lihominen ja vähäinen arkiliikunta haasteina Nuorten ikäluokkien ylipaino-ongelma ja vähentynyt liikkumisaktiivisuus ovat totta meilläkin. Silti on varottava vetämästä liian yksiselitteisiä johtopäätöksiä esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Suomen tilanteen yhtäläisyydestä. Lapsuusja nuoruusiän ylipainoisuus on usein pysyvää ja ennustaa aikuisiän lihavuutta. Kun 11-vuotiaista noin 40 prosenttia ilmoittaa kyselyissä liikkuvansa kohtuullisen kuormittavasti vähintään tunnin päivässä, 15-vuotiaista tällä tavalla liikkuu vain runsas kymmenesosa. Tutkimuksissa on kehitetty kriteereitä ja indeksejä, joilla pystytään kvantifioimaan ja arvioimaan rakennettua ympäristöä sen mukaan, kuinka se tukee tai vaikeuttaa omatoimista liikkumista. Helsingissä pyydettiin koululaisia kuudella eri asuinalueella merkitsemään tärkeiksi kokemiaan paikkoja kartalle ja kertomaan liikkumisestaan. Artikkelimme kuvaa monivuotisen tutkimuksemme alustavia tuloksia. Kaupunkikeskustamme eivät koskaan tyhjentyneet siinä määrin kuin Yhdysvalloissa, eivätkä esikaupunkien omakotialueet kasvaneet yhtä suuriksi, eikä niitä rakennettu pelkästään autolla liikkumista varten. Nuorten omaehtoinen liikkuminen on vuosien mittaan vähentynyt. Niistä ympäristön piirteistä, jotka inspiroivat eri ikäryhmien tyttöjä ja poikia käyttämään ympäristön mahdollisuuksia tarjoumia aktiivisesti ja omaehtoisesti tiedetään kuitenkin aivan liian vähän. Jos taas LIIKUNTA & TIEDE 48 , 2--3 /2011 11. Vuodesta 1977 vuoteen 2003 ylipainoisten 12-18-vuotiaiden osuus lähes kolminkertaistui noin seitsemästä vähän yli 20 prosenttiin. Kauppa seurasi asiakkaitaan ja keskitti toimintansa suuriin yksikköihin pikateiden risteyksiin. Arkiliikkumiseen innostava ympäristö Rakennettu ympäristö voi tukea tai vaikeuttaa lasten ja nuorten liikkuvaa elämäntapaa. Suomalaisten lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet kovaa vauhtia viime vuosikymmenten aikana. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on arkipäivää Suomessakin, samoin väestön lisääntyvä ylipainoisuus. Ne perustuvat rakennetun ympäristön joihinkin rakenteellisiin perusominaisuuksiin, kuten esimerkiksi risteysten tiheyteen alueyksikköä kohden, rakentamisen tehokkuuteen tai toimintojen sekoittuneisuuteen. Vaikka liikkuminen pihalla, kadulla, kentillä ja metsissä sekä matkat kouluun ja kavereiden luo tarjoavat mahdollisuuden jopa usean tunnin päivittäiseen aktiivisuuteen, niin tämä mahdollisuus ei näytä täysin realisoituvan. Suomessa kehitys kulki samoja latuja, vaikka yhdyskuntien hajautuminen ei ollutkaan yhtä voimakasta. Vaikka kaupunkisuunnittelumme muuttui 1990-luvun alusta markkinamyönteisemmäksi, jäivät hyvinvointivaltiolliset suunnitteluihanteet pääosin elämään
Vapaa-ajan liikkumisella ja ympäristökokemuksilla on puolestaan selviä kytkentöjä lasten hyvinvointiin. "' Kruununhaka Pakila Pohjakarttac Maanmluauslaltos, 2010 . RAKENTEELLISET TEKIJÄT KÄYTTÄYTYMISEEN LIITTYVÄT TEKIJÄT TERVEYS & HYVINVOINTI AKTIIVINEN KOULUMATKALIIKKUMINEN TIIVIYS• REIPAS LIIKUNTA KEVYT LIIKUNTA PELOT YLIPAINOISUUS (BMI) TARJOUMIEN LUKUMÄÄRÄ VIHERYMPÄRISTÖN osuus• LIIKKUMISREVIIRI PÄIVITTÄISET OIREET LIIKKUMISLISENSSIT PELIAIKA KOETTU TERVEYS --+-,. alakoulu kävellen tai pyörällä molemmat matkat molemmat matkat julkisilla toinen matkoista autolla, toinen kävellen KUVIO 2. Sekä keskustassa että laitakaupungilla asuvat lapset liikkuvat lyhyet koulumatkansa aktiivisesti. Kruununhaan erikoiskoulu houkuttelee lähinnä julkisia kulkuvälineitä käyttäviä oppilaita kauempaakin. Ympäristön fyysinen rakenne vaikuttaa mm. ti1astolhsesti merldtseva postrnvmen yhteys --+-"' tilastollisesti merltttsev a nea: atuvmen yhteys KATSELUAIKA VANHEMPIEN LIIKUNNALLISUUS Kontrolloitu· lka Sukupuoli Vanhempien koulutustaso •vanhempien liikunnatlisuus KUVIO 1. 12 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3 12011. lasten koulumatkaliikkumiseen ja itsenäisen liikkumisen reviiriin
Lapset liikkuvat itselleen tärkeisiin paikkoihin varsin itsenäisesti ja aktiivisesti, sillä yli puoleen tultiin LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3/2011 13. Ylivoimaisesti eniten merkitty paikka 64 vaihtoehdon kesken oli kavereiden tapaaminen (kuusi prosenttia paikoista). Nyt saimme tarkempaa tietoa erityyppisistä kaupunkiympäristöistä, jolloin laitakaupungin kävelyja pyöräilymahdollisuudet osoittautuivat selvästi paremmiksi kuin väli tai kantakaupungissa. Aikaisempia tutkimustuloksia vahvistaen löysimme yhteyksiä hyvinvointiin muun muassa lasten ympårisiöpelkojen ja liikkumislisenssien määrän suhteen. Kyse on ensimmäisessä tapauksessa kerrostalomaisesta ja jälkimmäisessä tapauksessa pientalovaltaisesta, kuitenkin kaupunkimaisesta yhdyskuntarakenteesta. Tutkituilla tiiviisti rakenneunlla keskusta-alueilla asuvat lapset käyttivät erittäin usein julkisia kulkuvälineitä koulumatkojen kulkemiseen samalla kun laitakaupunkilaisille polkupyörä oli hyvin tavallinen kulkumuoto (ks. Tämä osoittautuikin tärkeäksi täydennykseksi, koska juuri näillä muuttujilla oli selviä yhteyksiä lasten hyvinvointiin. Tulos tuo kiinnostavaa lisätietoa verrattuna aikaisempiin kotimaisiin ja ulkomaisiin tutkimustuloksiin, joissa yleensä on korostettu tiiviisti rakennetun kaupunkiympäristön arkiliikkumista lisäävää vaikutusta. Suuri viherrakenteen osuus lapsen kotiympäristössä oli omiaan vähentämään koulumatkaliikkumisen aktiivisuutta mutta samalla lapsen liikkumisreviiri kuitenkin kasvoi. Positiiviset ympäristökokemukset tärkeitä Kotiympäristön rakenne ei näytä kuitenkaan olevan kovin määräävä tekijä lasten liikkumiselle. Yllättävää ei ollut myöskään, että myös vanhempien liikunnallisuus näytti edesauttavan lasten kokemaa hyvää terveyttä. asiaa tutkittiin rakennusten määrän kautta, tiiviys päinvastoin lisäsi koulumatkaliikkumisen aktiivisuutta. On nimittäin syytä olettaa, että lapset liikkuvat vapaa-ajallaan aktiivisesti sitä todennäköisemmin, mitä kiehtovammaksi ja houkuttelevammaksi lapsi kokee ympäristön mahdollisuudet. Keskusta-alueilla asuvista lapsista 46 prosenttia, väli kaupungissa 58 prosenttia ja laitakaupungilla asuvista 89 prosenttia kulki molemmat koulu matkansa aktiivisesti kävellen tai pyörällä. Tiiviisti rakennetuilla (asunnoissa mitaten) alueilla lasten liikkumisreviirit olivat pienempiä, mikä liittynee lyhyempiin välimatkoihin kiinnostaviin kohteisiin. Mitkä asiat lähiympäristössä sitten motivoivat lasta liikkumaan. Liikkumiseen houkuttelevia tekijöitä voi löytyä yhtä hyvin niin omakotialueelta, kaupunkikeskustasta kuin metsälähiöstäkin. Tutkimuksen pehmoGIS-kyselyyn vastanneet 901 lasta merkitsivät kartalle yhteensä 5 21 l itselleen tärkeää paikkaa (kuvio 3). Kaikissa edellä mainituissa tuloksissa on huornioitu lapsen iän, sukupuolen sekä vanhempien koulutustason ja liikunnallisuuden vaikutus. Tosin laitakaupungin alueilla asuvien joukossa oli jonkin verran vähemmän (13 %) liikunnallisesti passiivisia kuin keskustan ja välikaupungin alueilla (17 %) Viherympäristö laajentaa liikkumisen reviiriä Regressioanalyysit paljastivat myös muita kiinnostavia yhteyksiä yhdyskunnan rakenteellisten tekijöiden ja lasten käyttäytymisen ja kokemusten välillä. Yhteydet olivat odotetusti sen suuntaisia, että mitä enemmän pelitai katseluaikaa tai mitä vähemmän vapaa-ajan liikuntaa, sitä todennäköisemmin lapsi oli ylipainoinen, hänellä oli joku haittaava päivittäinen oire tai koettu terveys oli alentunut. Kaupunkiympäristöstä löytyy lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden vähenemistä ja passiivisen ajankäytön lisääntymistä selittäviä tekijöitä. lasten merkitsemien tärkeiden paikkojen (tarjoumien) lukumäärä oli sitä suurempi mitä tiiviimmin rakennettu lapsen kouyrnpäristö oli. Sen sijaan rakennetun ympäristön tiiviys ei näytä vaikuttavan lasten ja nuorten vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuteen. Lisäyksenä aikaisempiin tutkimuksiimme halusimme selvittää vapaa-ajan liikkumisen sekä pelija katseluajan mahdollisia yhteyksiä hyvinvointirnuuttujiin. Asiaan kuitenkin vaikuttanee se, että toinen tutkituista kouluista oli tanssiin erikoistunut koulu, johon tullaan myös pitkien matkojen päästä. Siksi onkin syytä tutkia paitsi lapsen asuinympäristön ja liikkumisen välistä suhdetta myös sitä, millaiset ympäristöt tuottavat positiivisia ympärtstökokernuksia. Runsas ruutuaika tuo terveysongelmia Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita myös lapsen käyttäytymisen ja ympäristökokemusten yhteyksistä heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa. kuvio 2)
Kirjastossa ja kaupassa käynti olivat lasten merkitsemistä asioista ne, joihin kävellen tai pyörällä liikkumisen osuus oli suurin. Kavereiden tapaamispaikat olivat ylivoimaisesti tärkeimpiä lasten merkitsemistä paikoista. Yleisesti ottaen lapset suhtautuivat merkitsemiinsä itselleen tärkeisiin paikkoihin hyvin myönteisesti paikoista pitämisen keskiarvo oli 79 nollasta sataan ulottuvalla asteikolla, ja 89 prosenttia paikoista oli arvioitu positiivisiksi. Lapset saivat arvioida kunkin merkitsemänsä paikan kohdalla, kuinka paljon paikasta pitävät. Asioita, joiden lapset merkitsivät tapahtuvan yksin, oli tietokoneella oleminen ja se, ettei ole mitään tekemistä. Kun analysoitiin näiden lasten merkitsemien paikkojen lähiympäristön rakennetta tarkemmin, havait14 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2--3/2011. Lapsilla oli myös mahdollisuus kirjoittaa vapaasti paikkaan liittyvistä kokemuksistaan (kuvio 4). Autolla tai julkisilla liikennevälineillä liikuttiin erityisesti elokuviin ja shoppailemaan. Aikuisen seuran tarve oli suurinta museoissa tai näyttelyissä käytäessä, ulkona syötäessä sekä urheilutapahtumiin osallistuttaessa. kävellen tai pyöräillen ja vain kahdeksaan prosenttiin autokyydillä. Tässä suhteessa suomalaiset lapset varmaankin eroavat olennaisesti lapsista monissa muissa maissa. Aikuisten seuraa lapset tarvitsivat päästäkseen 12 prosenttiin paikoista. Urheilutapahtumiin osallistuminen oli myös paikoista se, johon saavuttiin eniten autolla. Eniten pidetty paikka oli hyvän olon paikka, mutta kiinnostavasti kärkiviisikosta löytyvät myös rauhassa oleminen ja se, että saa olla yksin, sekä tietokoneella ja eläinten kanssa vietetty aika. Kavereiden kanssa sen sijaan hengaillaan, skeitataan ja leikitään. Vapaa-ajan paikat Harrastan Shoppail<n H<neall<n Urhtil<n Ol<n ti<tokon<ella Kl!yn e lokuvesa Kl!yn kaupassa Kl!yn kirjastossa Huvrttelen Käyn urheilutapahtumissa Leikin Syön ulkona S<ikkail<n Osallistun musiikkitapahtumiin Ei ol< mitään t•k•mistli Oma Kl!yn näytt•lyssa/mu..,ossa +---+---+---+------i--1---+----i 50 100 150 200 250 300 350 Toiminnalliset paikat P•laan palloilulaj•ja Uin Hiihdan/luist•l<n Juoksen Pyöräil<n Kllv•l<n Sk•ittail<n Oma Keinun Lasl<•n mlik•ä Roikun Ol<n piilossa L•ikin v•sil< ikk•jll Kaivan maata Hyppään Kiipean Rakentele n 50 100 150 200 250 300 350 Emotionaaliset paikat Hauskalta Turvalliselta Kauniilta Hyvän olon paikka M•luisalta Hyvä ilma h•neittää Rauhalliselta Siistiltä Tylsältä Rumalta Roskaiselta Jännittävältä Hiljaiselta Vaaralliselta Huono ilma hengittää Rauhattomalta Oma 50 100 150 200 250 300 350 Sosiaaliset paikat Tapaan kavereitzw,i Kl!yn kylässä Olen oma itseni Olen rauhassa Olen eläinten kanssa Saan olla yksin Monenlaisia ihm isll Kukaan ei vahdi Kohtaan uusia ystäviä Ol<n aikuist•n kanssa Sallittu paikka Ki<ll<tty paikka P• Ikään ih misili Rilt•lyn paikka Ol<n yksinäin•n Kiusaamisen paikka Oma 50 100 150 200 250 300 350 KUVIO 3
Kruununhaan lapset kertovat tärkeistä paikoistaan omin sanoin. _'A_TY _K_KÄÄ _·..: M=IN =E=N=:::::.~ ---+ = tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys ---+ =tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys Täällä rauhotun ja puran suruni Poh _...,. IC Maa nlM\a us laitos , 20 10 100 200 1 Ueciia KUUCUMUODON AKTIIVISUUS KUVIO 5. Siellä on aina ankean näköistä kun kävelen ohi KUVIO 4. Juoksen junia karkuun kavereiden kanssa M ukava paikka jossa käyn cantores minores harjoituksissa . LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3/2011 15. RAKENTEELLISET TEKIJÄT KOKEMUKSELLISET & KÄYTTÄYTYMISEEN LIITTYVÄT TEKIJÄT TIIVIYS PAIKAN ITSENÄINEN SAAVUTTAMINEN VIHERYMPÄRISTÖN osuus PAIKAN ETÄISYYS KOTOA \.-..:;.....__ PA _I_ Ko _1_ sr. Lasten merkitsemien paikkojen rakenteen sekä lasten kokemuksien ja käyttäytymisen väliset yhteydet
Lapset liikkuvat itselleen tärkeisiin paikkoihin varsin itsenäisesti ja aktiivisesti. Indikaattoreiden muodostaman tiedon pohjalta kaupunkitilan ominaisuuksia on mahdollista vertailla monipuolisesti ja tiedon perusteella pystytään myös kyseenalaistamaan mielikuviin perustuvat käsitykset kaupunkiympäristön ominaisuuksista. Joko kävellen tai pyörällä paikkaan kulkemisen todennäköisyyttä lisäsi paikan sijainti tiiviissä rakenteessa rakennusten lukumäärällä mitattuna, mutta asuntojen lukumäärän kasvu ennusti siirtymistä paikkaan omaa lihasvoimaa käyttämättä. Nämä hiukan ristiriitaisilta vaikuttavat tulokset selittyvät juuri edellä ma inituil la eroilla tiiviyden rnittaustavoissa. Tutkimuksemme tuotti uutta tietoa juuri erilaisten kaupunkiympäristöjen liikkumista edistävistä NÄIN TUTKITTIIN Kaupunkirakenteen ominaisuuksia avaamaan T utkimusalueiden valinnassa hyödynnettiin kaupunkitutkimuksessa käytettäviä morfologisia menetelmiä, joiden avulla saadaan tietoa kaupunkiympäristöjen fyysisistä tiloista ja niiden muodostamista kokonaisuuksista. Kulkurnatka oli myös sitä aktiivisempi, mitä lähempänä kotia paikka oli. Asuntojen lukumäärällä mitattu tiiviys sen sijaan ennusti paikan saavuttamista itsenäisesti. Näiden menetelmien tuloksena syntyy kvantitatiivista tietoa kaupunkiympäristöstä eli niin sanottuja morfologisia indikaattoreita. Tutkimusalueet valittiin siten, että ne muodostavat kokonaisuuden, jossa on edustettuna kaupunkirakenteellisilta piirteitään erilaisia alueita ja jossa sosioekonomisten tekijöiden merkitystä lasten liikkumiseen ja fyysiseen aktiivisuuteen pystytään sulkemaan pois. Tässä tutkimuksessa kehitettyjen analyysien avulla voidaan tehokkuudeltaan samanlaisten alueiden kaupunki rakenteellisia ominaisuuksia eritellä tehokkuusluku ja hienovaraisemmin. On kuitenkin varottava soveltamasta suoraviivaisesti ulkomaisia esimerkkejä, kuten ympäristön kävelyja pyörålly-ystävällisyyua kuvaavia indeksejä. Menetelmät tuottavat tietoa muun muassa kaupunkirakenteen tiiviydestä, rakeisuudesta, toiminnallisesta monipuolisuudesta sekä katuverkon vaihtelevuudesta. Viherympärislön osuuden kasvaessa paikan välittömässä läheisyydessä todennäköisyys sille, euä paikkaan saavuttiin itsenäisesti, laski. Menetelmän avulla pystytään yhdistämään ympäristöä kuvaavaa orninaisuustietoa paikannettuun tietoon lasten fyysisestä aktiivisuudesta ja arvioida näiden avulla, millaiset ympäristöt tukevat fyysistä aktiivisuutta. Vaarana on myös kaupunkiympäristöjen liian karkea tyypittely. Kokemuksellisuus mukaan liikkumisympäristön tutkimukseen Tutkimus antaa varsin vahvaa näyttöä siitä, että rakennetusta kaupunkiympäristöstä löytyy lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden vähenemistä ja passiivisen ajankäytön lisääntymistä selittäviä tekijöitä. 16 Ult<UNTA & TIEDE 48 • 2-3 1 2011. Kaupunkisuunnittelussa tyypillisesti alueiden kuvaamisessa käytetään numeerisina mittareina rakennusten kerrosalaan perustuvia tehokkuuslukuja. Tulos siitä, euä pientaloalueilla liikutaan enemmän aktiivisesti, sai siten vahvistusta. Analyysimenetelmien avulla voidaan yhdistää tietoja rakennuksien tilallisista ominaisuuksista, kuten rakennusten pinta-aloista, tilavuudesta, muodosta, sekä tietoja alueiden toiminnoista erilaisin laskennallisin menetelmin. Helsinkiläiset lapset ja nuoret ovat julkisen tilan aktiivinen käyttäjäryhmä. Pyrkimyksenä tulisikin olla säilyttää kaupunkitilassa paikkoja, jotka ovat avoimia myös lasten ja nuorten tulla, mutta ei suunniteltuja ainoastaan näiden ikäryhmien käyttöön. Aineistoina tutkimuksessa käytettiin pääasiassa digitaalisia kartta-aineistoja ja laskennalliset analyysit toteutettiin paikkatietosovellusten avulla. uin, euä sekä viheralueiden suuri osuus että rakennetun ympäristön tiiviys, rakennusten lukumäärällä mitaten, tuottivat positiivisia ympäristökokemuksia (kuvio 5)
Ks. Pyrkimyksenä tulisikin olla säilyttää kaupunkitilassa paikkoja, jotka ovat avoimia myös lasten ja nuorten tulla, mutta ei suunniteltuja ainoastaan näiden ikäryhmien käyttöön. Näiden alueiden alaja yläkoulujen (n=l 7) viidennet ja kahdeksannet luokat kutsuttiin vastaamaan tutkimukseen koulujen tietokoneluokissa tutkimusavustajan opastuksella. _ --.. valittiin Helsingin kaupungista kolme vastinparia, joiden kaupunkirakenteelliset ominaisuudet ovat pareittain samanlaiset. Vastin parit olivat: Kruununhaka Ruoholahti, Lauttasaari. Laitakaupungin aktiivista arkiliikkumista tukevat piirteet olivat tärkeä löydös. Toisaalta ei tule unohtaa niitä etu ja, mitä liittyy jo lapsena ja nuorena opittuihin taitoihin hyödyntää julkisia liikkurnisvålineitä. .u•-i..~ .. -------~-·----· .. --·-•-L-..ar...-----i•. --•tt.-Mo1ldr:o, hrro mi/to !fmpdriJt6Yi tuntuu' 1-·-"''"'--•"-'1 ~----a.---•-· -----· _,_..._._._ _ _....,, ,_.__._l __ •----roc., ,--:::.-=.;........ Rakennetun ympäristön, fyysisen aktiivisuuden ja lasten ympäristökokemusten tutkimukseen yhdistyy tällöin koululaisten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävä interventio-osuus. Herttoni.emi ja Pakila Puistola. "' _.,, ,~.. 'l=-:..-~-,...1-.--•,.-,. piirteistä. Lisäksi koululaiset paikansivat kartalle kotinsa, mikä mahdollistaa vastausten tutkimisen yhdistettynä kunkin vastaajan kouyrnpäristöä kuvaaviin paikkatietoaineistoi hin. __ ----..... www.pehmogis.fi/helsinkilapset. .. Ikätoverit osoittautuivat tärkeimmäksi houkuttelevaksi tekijäksi. Tulemme jatkamaan vastaavien tutkimuskysymyksien syvällistä selvittämistä Opetusja kulttuuriministeriön Suomen Akatemian lasten ja nuorten terveyden tutkimusohjelmaan kytkeytyvässä Kids Out! -hankkeessa. ANNA BROBERG, FM Tutkija Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutuskeskus Aalto yliopisto Sähköposti: anna.broberg@aalto.fi ARI HYNYNEN, TkT Professori Tampereen teknillinen yliopisto Sähköposti: ari.hynynen@tut.fi SANNA ILTANEN, arkkitehti Tutkija Tampereen teknillinen yliopisto Sähköposti: sanna.iltanen@tut.fi MARKETTA KYTI Ä, FT Erikoistutkija Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutuskeskus Aalto yliopisto Sähköposti: marketta.kytta@aalto.fi OLAVI PARONEN, YM Erikoistutkija UKK-instituutti Sähköposti: olavi.paronen@uta.fi "•""'IO __ _..., __ ,. 1 1 1 1 1 ) 1 .-J----KUVIO 6. -----· -·.. PehmoGIS-kyselyssä koululaiset vastasivat kysymyksiin koulumatkaja vapaa-ajan li.ikkumisestaan, istuen käytetystä ajasta C'ruutuaika"), hyvinvoinnistaan sekä kertoivat lähiympäristönsä paikoista neljässä eri teemassa: Mitä teen, Miltä tuntuu, Vapaa-aika sekä Yksin ja yhdessä. Tutkimusalueiksi. _,.,..._ __ ·-•t• "'' __ ..,. Tutkimuksen oppilasaineisto (n=901) kerättiin pehmoGIS-kyselyllä (kuvio 6), joka on Internetissä toimiva kartan ja perinteisen kyselyn yhdistävä sovellus. Ei siis ole turhaa pyrkiä panostamaan lasten ja nuorten tapaamispaikkoihin, Tutkimuksemme antoi vahvaa näyttöä siitä, että helsinkiläiset lapset ja nuoret ovat julkisen tilan aktiivinen käyttäjäryhmä. Helsingin pehmoGIS kyselyn etusivu ja sivu, jolla paikannettiin koti. ____ ,..,._ ···----""··...... -...... ,.-._...,u _ _____ .._..._ ...._ ...... Lapsille tärkeiden paikkojen tutkim inen paikkalähtöisesti on lupaava tutkimuslinja, koska tällöin saadaan tietoa myös lasta liikkum aan motivoivista ympäristön spesifeistä piirteistä. UIKUNTA & TIEDE 48 • 2-312011 17. ~'"_.,..., __ ... Lapset ja nuoret saadaan houkutelluksi pois TVja tietokoneruutujen äärestä vain,jos he kokevat ulkoympäristön mahdollisuudet itselleen kiehtovina
Kuva: ANTERO MLTONEN Teksti: PAULIINA HUSU, OLAVI PARONEN, JAANA SUNI, TOMMI VASAN KARI SUOMALAISTEN FYYSINEN AKTIIVISUUS JA KUNTO 2010 -KATSAUS: Terveysliikunnan suositukset täyttyvät heikosti 18 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3/2011
2007). Katsaus on myös yhteenveto aktiivisuuden kehittymisestä viime vuosikymmenien aikana. Kestävyysliikuntasuosituksen täyttää reilu neljännes, lihaskuntoliikuntasuosituksen vain joka kymmenes. Katsaus palvelee terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista (STM 2008) ja liikunnan edistämisen linjoista (OPM 2008) annettujen valtioneuvoston periaatepäätösten seurantaa ja arviointia. Raportissa tarkastellaan myös sosioekonomisia Tytöt % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 liikuntaeroja, vapaa-ajan liikuntaympäristöjä sekä koetun ja mitatun kunnon yhteyksiä. Aineistoina ovat koko maan kattavat, säännöllisin välein toistettavat kyselytutkimukset, joissa on kerätty tietoa liikunnasta. Raportti on tehty UKK-instituutin toimesta yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijoiden kanssa. Nämä tulokset perustuvat erillistutkimuksiin. S uomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 -katsauksessa kuvataan väestön fyysisen aktiivisuuden määrää ja riittävyyttä terveysliikunnan näkökulmasta uusimman tutkimustiedon pohjalta. Liikunta-aktiivisuus romahtaa murrosiässä Fyysisen aktiivisuuden suosituksen mukaan kouluikäisten lasten ja nuorten tulisi liikkua monipuoli11-vuotiaat Suomi Kanada USA Pojat 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100% __ _., Muut Pohjoismaat==== Eurooppa 13-vuotiaat _ ____,I USA __j Kanada _J ~ _J Muut Pohjoismaat===~ Eurooppa 1 5-vuotiaat USA Kanada Muut Pohjoismaat====Eurooppa Suomi % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100% WHO-Koululaistutkimus 2005-2006 (JY) KUVIO 1. Katsaus on jatkoa vuonna 2007 julkaistulle Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus -raportille (Fogelholm ym. Lähes puolet 12-14-vuotiaista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, mutta 16-18-vuotiaista enää kolmannes. Eläkeikäisistä vain muutama prosentti täyttää sekä kestävyysettä lihaskuntoliikunnan suosituksen. Noin puolet liikkuu kestävyyskunnon kannalta riittävästi. Lihaskuntosuosituksen täyttää vain murto-osa. Vähintään tunnin päivässä liikuntaa harrastavien 11-15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien osuudet eri maissa (%). Työikäisistä runsas kymmenesosa täyttää terveysliikunnan suosituksen kokonaisuudessaan. LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3/2011 19
selvästi riittämätön riittävä -93 -95 -97 -99 -01 -03 -05 -07 -09 40 20 % 100 80 60 40 20 riittävä -91 -93 -95 -97 -99 -01 -03 -05 -07 -09 Pojat 16-v. Kestävyysliikunnan lisäksi tarvitaan lihaskuntoa kohentavaa liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa. Lasten ja nuorten vapaa-ajan liikunnan riittävyys. Yläkouluikäisten nuorten liikunnan harrastaminen vähenee voimakkaasti murrosiässä. Suosituksen mukaan lasten ja nuorten tulee välttää yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja. Alle kouluikäisten ja alakouluikäisten lasten liikunnasta ja siinä tapahtuneista muutoksista on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Edistääkseen terveyttä yhden liikunta kerran pitää kestää vähintään kymmenen minuuttia. selvästi riittämätön 60 40 60 20 60 40 riittävä -91 -93 -95 -97 -99 -01 -03 -05 -07 -09 % 100 80 Tytöt 16-v. Muutaman viime vuoden aikana juoksulenkkeily, kuntosali harjoittelu ja salibandy ovat lisänneet suosiotaan nuorten harrastamina liikuntamuotoina. Suosituimmat liikuntalajit nuorilla ovat jalkapallo, pyöräily ja uinti. Terveyden kannalta riittävästi liikkuvien määrä on kuitenkin lisääntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana (kuvio 2). Iän lisääntyessä sijoitus tippuu, ja 15-vuotiaina suomalaiset ovat jo vähemmän aktiivisia kuin ikätoverinsa muissa Pohjoismaissa, Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa keskimäärin (kuvio 1). Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset I l-vuotiaat kuuluvat maailman kärkeen, kun mittarina käytetään liikuntamäärää. Vaihtoehtona on liikkuminen rasittavasti, esimerkiksi juoksua tai hölkkää vastaavalla teholla, yhteensä tunti ja viisitoista minuuttia viikossa. Jos halutaan merkittävästi parantaa kuntoa, vähentää kroonisten sairauksien riskiä ja estää lihomista, pitäisi liikkua selkeästi enemmän, jopa kaksinkertainen määrä em. Vähintään puolet päivän fyysisestä aktiivisuudesta tulisi kertyä yli kymmenen minuuttia kestävistä reippaan liikunnan jaksoista, joiden aikana hengästyy ja syke kiihtyy. selvästi riittämätön % 100 80 Pojat 12-v. Lasten fyysistä aktiivisuutta on selvitetty viimeksi perusteellisimmin 2000-luvun alussa (LAPS SUOMEN -tutkirnus). selvästi riittämätön riittävä -91 -93 -95 -97 -99 -01 -03 -05 -07 -09 Nuorten terveystapatutkimus (TaY) KUVIO 2. 20 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 2-3/2011. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Työikäisten liikunnan harrastaminen vapaa-ajal% 100 80 Tytöt 12-v. Kuitenkin viime vuosikymmenten aikana erityisesti riittävästi liikkuvien tyttöjen määrä on lisääntynyt. Pojat täyttävät terveysliikuntasuosituksen paremmin kuin tytöt. 12ja 16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien vapaa-ajan riittävän liikunnan osuudet (%) vuosina 1991-2009. Työikäiset tarvitsevat lihaskunnon harjoittamista Terveysliikuntasuositusten mukaan aikuisten tulee harjoittaa kestävyy skuntoa liikkumalla useana päivänä viikossa reippaasti, esimerkiksi reipasta kävelyä vastaavalla teholla, yhteensä vähintään kaksi ja puoli tuntia viikossa. Kun lähes puolet 12-14-vuotiaista ilmoittaa liikkuvansa suositusten mukaisesti vähintään tunnin päivässä, 16-18-vuotiaista näin usein liikkuu enää kolmasosa. sesti vähintään 1-2 tuntia päivässä. minimisuositukseen verrattuna. Sen sijaan kouluikäisten liikunnasta saadaan tietoja muutaman vuoden välein jopa useasta eri tutkimuksesta