Tarvitaan tunnetta, usein mielihyvän sävyistä tunnetta. Puhumattakaan siitä dynamiikasta, miten kulttuuria syntyy tai miten kulttuurisia merkityksiä luodaan, siirretään tai omaksutaan. Liikkumisen pitää koskettaa, antaa fiilistä. Eikö tietämys saakaan ihmisiä liikkumaan. Liikunta on yksi elärnänalue ja toimintamuoto, joka joutuu kamppailemaan sijastaan ihmisten elämässä ja sillä on kunkin elämässä kussakin elämäntilanteessa oma merki tyskertoi mensa. Paino: Painotalo Auranen Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 46. Tieto tästä asian tilasta on Suomessa myös saatu levitettyä laajalle. Virikkeitä ja viestejä on tarjolla tulvaksi asti. Koulun rooli voi olla monipuolisten taitojen opettamisessa merkittävä. koski@utu.fi Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Lehtikuva Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Vastasin, että sitähän tehdään ympärillämme joka tapauksessa kaiken aikaa ja että ymmärtääkseni on vielä vaarallisempaa, jos emme ymmärrä asiaan liittyvää dynamiikkaa ja sitä, miten meihin vaikutetaan. Tiedon lisäksi tarvitaan ainakin perustaitoja. Ympäristössä vallalla olevat kollektiiviset merkityskertoimet heijastuvat usein myös yksilön tekemiseen ja ajatteluun. Terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia on kuitenkin yhteiskunnan näkövinkkelistä aivan liikaa. Lapsuudessa ja nuoruudessa hankitulla osaamisella on käyttöä myöhemmälläkin iällä, vaikka vanhemmallakin iällä oppiminen on mahdollista. Pitkäkestoinen liikuntaan kiinnittyminen, liikunnallinen elämäntapa, edellyttää edellisten lisäksi asian merki tyksell istym istä. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti pasi. Valintoja tehdään eräänlaisten merkityskertoimien painotuksiin tukeutuen. Ei ole enää epäilystäkään, etteikö liikunta olisi osa terveyttä. Tietoja ja uskomuksia, syvällisiä ja pinnallisia sanomia leviää rinta rinnan ja toisiinsa limittyneenä. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Tieto ja taitokaan eivät vielä riitä. Olen tarjonnut yleiseen keskusteluun ja pohdittavaksi liikuntasuhde-käsitettä. Tarjolla olisi myös runsaasti houkuttelevaa tekemistä, mutta kunkin käytettävissä oleva aika on rajallinen. Minulta on asian äärellä kysytty, että eikö ole vaarallista, jos yritämme muovata kulttuuria tietoisesti. Sen perusidea on, euä jokaisella ihmisellä, myös liikuntaa harrastamattomalla, on suhde tähän kulttuurisesti muotoutuneeseen elämänalueeseen. Näihin asioihin liittyvä ymmärrys auttaisi meitä edistämään liikuntakulttuuria. LIIKUNNAN MERKITYKSELLISTÄMISEEN. Tämän päivän mielikuvayhteiskunnassa, jossa monet eri tahot ja elämänalueet kamppailevat ihmisten huomiosta ja kiinnostuksesta, heidän sieluistaan, kulttuuristen merkitysten rooli on suuri. Siinä, miten yksilön liikuntasuhde muodostuu, mikä on esimerkiksi koulun, perheen, median, ympäristön liikuntamahdollisuuksien tai paikkakunnan liikuntakulttuurin rooli, riittää runsaasti tutkimista. Tänä päivänä esimerkiksi kestävyyden kollektiivinen arvostaminen ei ole samalla tasolla kuin 30-40 vuotta sitten. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Kyllä kansa tietää liikunta on terveellistä ja pitäisi liikkua. Se, minkälaiseksi se kullakin yksilöllä muodostuu ja näyttäytyykö se esimerkiksi liikunnan harrastuksena, riippuu niin geneettisestä perimästä kuin ympäristön tarjoamista virikkeistä. Liikunta &Tiede 2-3/2009 PASI KOSKI iikunnan terveysvaikutuksista on tuotettu paljon tietoa
Miia Heinonen 66 Voittoon kuin luotu. Samalla se tarjoaa jatkuvasti ohjeita siitä, millainen itsenä hallitsevan ihmisen kehon tulisi olla. Minna Paajanen Kuva: KKI 47 Opetusministeriö lisää tutkimusten ohjausta ja seurantaa. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Leena Nieminen 63 EMERITUS IHMETTELEE: Syke huumaa. Jari Lämsä, Tuuli Merikoski-Silius, Asko Härkönen 21 POLTTOPISTEESSÄ: Eurooppalainen vapaaehtoistoiminta evoluution pyörityksessä. Siksi liikuntaharrastuksen lopettaminen, vallankäyttö liikuntaryhmässä ja kiusaaminen ovat yleisiä ilmiöitä. Miksi liikuntakokemukset sekä liikunnan ja urheilun talous eivät ole aiheena tai perusteluina. Ryhmäilmiöiden heikko hallinta leimaa sekä urheiluvalmennusta että koululiikuntaa. Uusien opetussuunnitelmien perusteiden lähtökohtana tulee olla terveyden edistäminen. Liikuntatutkijoiden on syytä lukea entistä tarkemmin opetusministeriön hakuopasta, mikäli haluavat tutkimuksilleen valtion tukea. HKV 100 vuotta. Sykkeen nostaminen tai liikunnan tarpeen senhetkinen tyydyttäminen ei ole liikuntatuntien päätarkoitus. Pilvikki Heikinaro-Johansson, Ne/Ii Johansson, Thomas L. Marketta Kyttä tutkii ympäristöpsykologian keinoin tapoja, joilla voidaan kehittää liikuntaystävällistä kaupunkiympäristöä. Yksilökeskeinen kulttuuri korostaa että voit olla oma itsesi. Tietoa liikunnan terveysvaikutuksista on kyllä olemassa. Monipuolista liikunnan yhteiskuntaja taloustieteellistä tutkimusta tarvitaan nykyistä enemmän. .. McKenzie, Ne/Ii Johansson 10 Monista tavoitteista selkeämmin terveyden edistämiseen. Miksi urheilijoista tutkitaan vain urheilusuoritusten tekniikan ongelmia. Matti Hintikka TUTKITTUA 69 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Karvonen 54 IN MEMORIAM: likka Sumu AJASSA 55 Eurooppa terveysliikunnallistuu verkostoyhteistyöllä. Liikunnan tutkimusta perustellaan yleensä vain terveysvaikutuksilla. .. Mikko Korkiakangas 51 Pitkäkestoiset tutkimushankkeet omaan koriinsa. Traditionaalisesta yhteisöllisyydestä haluttaisiin kuitenkin poimia vain individualisteille sopivat piirteet. Esa Hynynen 30 Samanlainen harjoittelu yksilöllinen harjoitusvaste. Matti Hintikka 67 Piikit ja pillerit. Akatemioiden tarjoamia mahdollisuuksia ei vielä ole täysin oivallettu. Kari Kalliokoski 72 Väitösuutiset. McKenzie 12 WHO-Koululaistutkimus: Riittävä liikunta ja uni tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia. Teijo Pyykkönen 49 Samat aiheet toistuvat monet loistavat poissaolollaan. Markku Ojanen 39 Ryhmässä ihmissuhdetaidot tiivistyvät. Koulun merkitys liikkumisen edistäjänä on nykyään paljon tärkeämpi kuin aikaisempina vuosikymmeninä, jolloin lapset liikkuivat luonnostaan päivittäin. Esa Rovio, Taru Lintunen ja Olli Salmi 42 KOLUMNI: Kyllä minä tiedän! Lauri Laakso 43 Liikuntatutkimuksen suunnaksi aktiivinen liikuntasuhde. Risto Penttinen 53 IN MEMORIAM: Martti J. Kari L. Pekka Oja 59 Hyvä asuinympäristö innostaa liikkumaan. Pilvikki HeikinaroJohansson, Thomas L. Risto Telama 64 OPISKELIJA OUNASTELEE: Pihakentät sarnmaloituvat! Kasper Mäkelä ja Mikko Huhtiniemi LUETTUA 65 Yhdessä liikkeelle. Markku Ojanen 37 Vertailun piinasta omien tavoitteiden asettamiseen. Jorma Tynjälä, Katariina Kämppi; Raili Välimaa, Mika Vuori, Jari Villberg, Lasse Kannas 17 Urheiluakatemiasta tukea opiskeluun ja huippu-urheiluun. Suomessakin on kaivattu yhteisöllisyyttä. Pasi Koski 4 Koululiikunta käyttämätön voimavara liikkumisen edistämisessä. Arja Sääkslahti 71 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Tuija Tammelin 26 Kestävyyden kynnykset ohjaavat tehokkaampaan harjoitteluun. Arto Hautala 34 Yksilönä yhteisössä. Keskinen 22 Liikeanturilla kokonaiskuva liikkumisesta ja liikkumattomuudesta
KOULULIIKUNTA voirnuvaru Ii ik kurn Kuva: LEHTIKUVA/ MARKKU ULANDER 4 LIIKUNTA& TIEDE41H'-3/2009
käyttäinätön isen edistäinisessä -~~·~~~,: \11 • iililJll'ibibet ja .__,.._ vil
Liikunnanopettajan tapa suunnitella opetustaan, toteuttaa erilaisia sisältöjä, havainnoida oppilaiden toimintaa ja antaa palautetta vaikuttaa sekä oppilaiden osallistumisen määrään että laatuun (van der Mars 2006). Kansallisen järjestön National Association for Sport and Physical Education (NASPE 2004) suositusten mukaan alakouluissa tulisi olla liikuntaa viikossa vähintään 150 minuuttia, yläkoulussa ja lukiossa 225 minuuttia. Tällä hetkellä Suomen alaja yläkoulussa kaikille yhteistä liikuntaa on ainoastaan 90 minuuttia viikossa. Yhdysvalloissa useat tahot pitävät tavoitteena päivittäistä koululiikuntaa (CDC 1997; Kahn ym. Suomessa liikunnanopettajat saavat monipuolisen koulutuksen, johon sisältyy Samaan aikaan kun asiantuntijat korostavat koululiikunnan tärkeyttä kansanterveydelle, koululiikunnan asema on heikentynyt sekä Suomessa että eri puolilla maailmaa. Tutkimukset osoittavat, että inaktiiviset oppilaat eivät myöskään kompensoi puuttuvaa koululiikuntaa koulun jälkeisellä liikunnalla (Dale ym. Alakouluissa oli liikuntaa keskimäärin 100 minuuttia, kun aikaisemmin sitä oli 116 minuuttia. Suurin osa oppilaista, jopa vähän vapaa-ajallaan liikkuvat, pitävät koululiikunnasta (Heikinaro-Johansson & Telama 2005; Heikinaro-Johansson ym. Ne kaipaisivatkin selkeää painotusta terveyttä edistävän liikunnan suunt aan. Lukioaikana kaikille yhteistä liikuntaa on ainoastaan kaksi pakollista kurssia ja ammatillisessa peruskoulutuksessa kaikille yhteistä liikuntaa on vain yhden opintoviikon verran. On tärkeää muistaa, että yhä suuremmalle joukolle oppilaita liikuntatunnit ovat ainoa tilaisuus riittävän tehokkaaseen ja rasittavaan liikuntaan. Se on vähemmän kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Tarjoamalla oppilaille valinnaisuutta ja oppiaineita,joista he pitävät, voidaan vaikuttaa myös oppilaiden koulussa viihtymiseen. (Pate ym. 2002; Pate ym. 6 UIKUNTA&TIEDE46•2 3/2009. Suomalaisten tutkimusten mukaan liikunta on yksi suositummista oppiaineista koulussa. 2007). Tästä huolimatta viime vuosina koululiikunnan määrää on vähennetty Suomessa ja lukuisissa muissa maissa (Hardman & Marshall 2009; Puhse & Gerber 2005). Siinä on koro stettu liikuntataitoja, kestävyyskuntoa ja henkilökohtaista terveyttä eikä niinkään nuorten fyysisistä aktiivisuutta ja kansanterveyttä (USDHHS 1996). Koulun liikuntatunnit ovat myös monelle oppilaalle ainoa mahdollisuus tutustua monipuolisesti erilaisiin liikuntamuotoihin. Yhdysvalloissa koululiikunta on ollut hyvin yksilökeskeistä. Vuonna 2007 EU-maissa toteutetun koululiikunnan vertailututkimuksen mukaan kaikille yhteisen liikunnan määrä oli laskenut keskimäärin 17 prosenttia vuosien 2000 ja 2007 välisenä aikana. Liikuntatuntien lisäämisellä ja laadukkaalla liikunnanopetuksella voidaan puuttua lasten ja nuorten lisääntyvään inaktiivisuuteen. Yläkouluissa kaikille yhteisen liikunnan määrä oli vähentynyt keskimäärin 143 minuutista 102 minuuttiin viikossa. Päinvastoin on viitteitä siitä, että liikunnan lisääminen voi vaikuttaa positiivisesti menestymiseen teoria-aineissa. Laatu ja määrä kulkevat käsi kädessä Liikunnanopetuksen määrä ja laatu kulkevat käsi kädessä. (Hardman & Marshall 2009, 31-36.) Suomessa liikuntatuntien kokonaismäärä kääntyi laskuun 1990-luvun opetussuunnitelmauudistusten myötä. Tarve kasvaa tunnit vähenevät Liikuntaan käytettävä aika vaikuttaa merkittävästi fyysiseen aktiivisuuteen ja oppimiseen (van der Mars 2006). Kehittämistoimenpiteet, joissa perusopetukseen ja toisen asteen koulutukseen lisätään kaikille yhteisiä liikuntatunteja sekä valinnaisuutta, ovat oikeansuuntaisia. Liikuntatuntien määrän lisääminen on saanut meilläkin viime aikoina yhä laajempaa kannatusta erilaisissa toimenpidesuunnitelmissa sekä perusteluissa (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18 -vuotiaille 2008; Koululiikunnan kehittäminen 2007, Valtioneuvoston periaatepäätös liikunnan edistämisen linjoista 2008; Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista 2008.). Yhteiskunnallisesta näkökulm asta koululiikunnan päätavoitteet ovat varsin yksilökeskeisiä myös Suom essa. 2008). Tutkimukset osoittavat myös, että liikunnanopetukseen käytetty lisäaika ei vähennä menestymistä teoria-aineissa. Tilanne on vielä huolestuttavampi lukiossa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa. 2006; van der Mars 2006.) Siten Suomessa toteutettu suuntaus, jossa teoria-aineisiin on lisätty oppitunteja vähentämällä liikuntaa ja muita taitoja taideaineita, ei saa tukea tutkimuksista. 2006). 2000; Morgan ym. Suositusten mukaan koululiikunnan määrää tulee siis lisätä ylemmille luokka-asteille siirryttäessä, sillä lasten liikunnan harrastaminen vähenee iän karttuessa. Myöskään teoria-aineiden lisääminen liikuntatuntien kustannuksella, ei välttämättä lisää menestymistä teoria-aineissa. Euroopan neuvoston julkaisemassa päätöslauselmassa (Hardman & Marshall 2009, 157) suositellaan perusopetukseen kaikille yhteistä liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa
Liikuntaa opettavat opettajat ovat osallistuneet täydennyskoulutukseen, jonka pohjalta he ovat muuttaneet liikunnanopetustaan (McKenzie 2007). Johtopäätöksenä todetaan, että liikuntaa ja kuntoa ei tulisi käyttää synonyymeinä. Suuret ryhm äkoot sekä tilojen ja välineiden puutteellisuus ovat to dellisia ongelm ia. Kunnon mittaamisen suosio, niin meillä kuin muissakin maissa, johtunee osittain siitä, että koululaisten kuntoa on ollut paljon helpompi mitata kuin fyysistä aktiivisuutta. Yhdysvalloissa on viimeisten 30 vuoden aikana toteutettu lukuisia laajoja interventioita, joiden avulla on pyritty lisäämään oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla. Ehdotukseen tulee kuitenkin suhtautua varauksella. Suom alaisen koulutu ksen vahvuutena pidetäänkin korkeasti koulutettuja, pätevi ä ja työhönsä sitoutuneita opettajia (Välijärvi ym . paljon harjoittelua erilaisten oppilasryhm ien kanssa. Liikunnan aineenopettajien yliopistokoulutus kestää m eillä pidem pään kuin m onessa m uussa m aassa eli viisi vuotta. Trost (2006) analysoi fyysisen aktiivisuuden ja kunnon välistä korrelaatiota eri tutkimuksissa. 2007). Molemmat käsitteet kunto ja fyysinen aktiivisuus ovat yhteydessä terveyteen, mutta ne on tärkeä erottaa toisistaan. Koulussa ja terveydenhuollossa tulisi puhua liikuntakäyttäytymisen edistämisestä, ei kunnon paranemisesta (Trost 2006.) Yhdysvalloissa koululiikuntaan onkin laadittu suositukset, joiden mukaan liikuntatunneilla oppilaiden tulisi liikkua vähintään puolet sen kestosta ja 30 prosenttia liikunnasta tulisi olla fyysisesti riittävän rasittavaa (USDHHS 2000). M yöskään luokanopettajien koulutuksessa ei ole riittävästi liikunnan opintoja. Erilaisia kuntotestejä on ollut käytössä jo 1970-luvulta lähtien. Li ikunnan resur ssit käytetään usein koulun muuhun liikuntatoim intaan, joka kohdistuu erityisesti liikunnallisesti lahjakkaisiin oppilaisiin. Kaikilla menetelmillä on etuja ja haittoja, mutta oikein käytettyinä ne soveltuvat hyvin fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen. Koska fyysinen aktiivisuus on moniulotteinen ilmiö, tarvitaan erilaisia menetelmiä sen määrän, keston, intensiteetin ja laadun arviointiin. Valtioneuvoston äskettäin julkaisemassa periaatepäätöksessä liikunnan edistämisen linjoista (2008) ehdotetaan liikunnanopettajien toimenkuvan kehittämistä "fyysisen hyvinvoinnin ammattilaisen" suuntaan. Tästä on esimerkkinä CATCH (Child Ancl Adolescent Trial for Cardiovascular Health) Mikäli koululiikunnalla halutaan vaikuttaa positiivisesti kansanterveyteen, näkökulmaa tulee muuttaa kunnon kohottamisesta liikkumisen edistämiseen LIIKUNTA & TIEDE 46 • 23 /20Cf:J 7. Fyysistä aktiivisuutta voidaan mitata muun muassa observoimalla, sykemittarilla, akselometrilla ja itsearvioinnin avulla. Liikuntatunneilla tulisi keskittyä liikuntaan eikä niinkään tulosten mittaamiseen kuten kuntotai toimintakykytesteihin. Liikunnanopettajienkin ensisijainen tehtävä on huolehtia mahdollisimman hyvin oppitunneistaan ja oppilaistaan. Siten fyysisen aktiivisuuden rnittaarnismenetelmien kehittäminen on vasta käynnissä ja eri menetelmien luotettavuutta ja käytettävyyttä on edelleen parannettava. Henkilökohtaiseen liikuntaneuvontaan opettajat voisivat toki panostaa, mutta silloin oppilasryhmien tulisi olla järkevän kokoisia. Sen arvioiminen on toistaiseksi ollut huomattavasti fyysisen kunnon mittaamista työläämpää. Fyysistä aktiivisuutta mittaamaan Kun koululiikunnan tavoitteena on liikunnallinen elämäntapa, tavoitteen saavuttamisesta kertoo nuorten fyysinen aktiivisuus. Liikunnanja luokanopettajien saaman koulutuksen ansiosta, oppilaiden fyysinen aktiivisuus tunnilla lisääntyi. Liikunnanopettajat ovat jo nyt eriarvoisessa asemassa muihin opettajiin nähden suuremman opetusvelvollisuutensa takia. Täm ä vaikuttaa osaltaan siihen, että liikunnanopettajat ovat m aassam m e tasa-arvoisia m uiden aineiden opettajien kanssa. Fyysinen aktiivisuus selitti alle viisi prosenttia kestävyyskunnon varianssista. Tämä ei ole perusteltua, sillä liikunnanopetukseen liittyy nykyään paljon organisointia sekä muita oppituntien ulkopuolisia tehtäviä (Johansson&: Heikinaro-Johansson 2005). Liikunnanopettajien toivotaan ottavan nykyistä suurempaa vastuuta koko koulun terveysliikunnasta, toimintakulttuurin liikunnallisuuden lisäämisestä sekä henkilökohtaisesta liikuntaneuvonnasta. Sitä vastoin ensimmäiset kansainväliset nuorten fyysistä aktiivisuutta koskevat standardit laadittiin vasta vuonna 1994 ja lapsille vuonna 1998. 2002.) Kunnon kohottamisesta liikkumisen edistämiseen Mikäli koululiikunnalla halutaan vaikuttaa positiivisesti kansanterveyteen, näkökulmaa tulee muuttaa kunnon kohottamisesta liikkumisen edistämiseen. (Dale ym. Lisäksi liikunnanopetuksen asem aa heikentää se, että liikunt a ei ole pystynyt eriytym ään koulujen muusta liikunt atoim innasta. Yhdysvalloissa liikunnanopettajien koulutus on kirjavaa ja liikunnanopettajina on paljon epäpäteviä opettajia. Fyysisen hyvinvoinnin ammattilaisiksi
Tunneilla painotetaan sellaista liikuntaa ja käyttäytymistä, joka edistää elinikäistä liikunnan harrastamista. Yhdysvalloissa välituntiliikunta on vapaata leikkimistä ja sitä on ainoastaan alakouluissa. Elämme mielenkiintoisia aikoja. He huolehtivat kuljetuksista, urheiluseurojen maksuista ja erilaisista kuluista, joita liikunnan harrastaminen aiheuttaa. 2003; Sallis ym. Mikäli kerhotoirnintaan halutaan saada mukaan myös ne oppilaat, jotka eivät ole syystä tai toisesta kovinkaan motivoituneita liikkumaan, olosuhteet tulee luoda mahdollisimman houkutteleviksi. Liikuntakerhot tulevat mahdollisuus myös erilaisille liikkujille. 4. Erityisesti liikuntaa tarvitseville, esimerkiksi ylipainoisille oppilaille suunnattuja ohjelmia on rajoitetusti. Yläkouluissa ja lukioissa järjestetään yleisesti kilpailutoimintaa ja erilaisia liikuntakursseja. Alakoululaisten liikuntaharrastusta koulun ulkopuolella ohjaavat käytännössä vanhemmat. Suomessa ei ole tehty vastaavia laajoja interventioita. interventiotutkimus, joka käynnistyi vuonna 1987 ja on edelleen käynnissä. Nähtäväksi Jää, löytyykö päättäjiltä tarvittavaa viisautta, kun koulujen tuntijaosta tehdään nyt uusia ratkaisuja. 5. Olennaisen parannus olisi se, että kerhotoiminta voitaisiin laskea mukaan opettajan opetusvelvollisuuteen. Esimerkiksi koulujen väliseen kilpailutoimintaan pääsevät mukaan taitavirnmat ja hyväkuntoisimmat oppilaat. 1997). Liikunnanopettajat toimivat mentoreina avustaen terveyttä edistävien liikuntaohjelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Myös yhteistyö oppilaan perheen kanssa kuului projektiin. Mukana olleille kouluille laadittiin erillinen liikunnan opetussuunnitelma. 2007; Varstala ym. Koululiikunnan avulla voidaan tukea myös niiden perheiden liikuntaa, jotka eivät ole omaksuneet liikunnallista elämäntapaa. 2004; Lyyra ym. Liikuntakerhoja ei saisi sijoittaa pitkän koulupäivän päätteeksi. Lähtökohtana ovat valtakunnalliset liikunnan tavoitteet perusopetukseen, lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Valinnaisuutta lisätään. Liikuntatunnin sisältö ja opetusmenetelmät vaikuttavat fyysisen aktiivisuuden määrään ja intensiteettiin. Hyvinvointia koululiikunnalla tutkimusprojektissa havainnoitiin yläkoulun 90 minuutin mittaisia liikuntatunteja. Viitteitä on myös siitä, että liikuntaryhmän koolla on merkittävä vaikutus fyysisen aktiivisuuden määrään tunnilla. Tällä toiminnalla ehkä 8 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 23 /2(JJ9. edistetään joitakin koululiikunnan tavoitteita, mutta ne eivät saavuta kaikkia oppilaita. Koulut toteuttavat terveyttä edistäviä liikuntaohjelmia. Opettajien tulee olla ammattitaitoisia liikunnanopettajia, jotta erilaisten oppilaiden tarpeet ja toiveet tulevat huomioiclui ksi. Interventio kohdistui oppilaiden fyysiseen aktiivisuuden, ruokailutottumusten sekä tupakoinnin tarkkailuun. 2007). Lasten fyysisen aktiivisuuden lisääminen edellyttää kodin ja koulun yhteistyötä. Tutkimusten mukaan liikunnanopettajien pitämät tunnit olivat laadukkaampia kuin luokanopettajien pitämät tunnit (McKenzie ym. 2. Vanhemmat päättävät missä ja milloin lapset voivat liikkua. Alustavien tulosten mukaan liikunnanopettajien pitämillä tunneilla liikutaan suositusten mukaisesti. 3. Tavoitteena oli lisätä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla, painottaen harjoiu.eiden valintaa sekä työtapoja ja opetusmenetelmiä. Alakouluissa liikunnanopettajat työskentelevät yhdessä luokanopettajien kanssa. Viisi askelta koululiikunnan mahdollisuuksien tehokkaaseen hyödyntämiseen 1. Koko kouluympäristöstä tehdään liikuntaan houkutteleva. Suomessa koulujen liikuntakerhotoiminta on käynnistymässä uudelleen. Kuitenkin Suomessa tehdyt observointitutkimukset osoittavat, että liikuntatunneilla liikutaan kohtuullisesti. Täydennyskoulutusta tulisi meilläkin suunnata erityisesti luokanopettajille ja sen tulisi olla säännöllistä. (Heikinaro-Johansson ym. Yliopistot saavat riittävästi resursseja liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutukseen. Kaikille yhteisten liikuntatuntien määrää lisätään kaikilla kouluasteilla. (McKenzie 2001; McKenzie 2007.) CATCH ohjelmassa kohtuullisesti rasittavan liikunnan osuus nousi interventioon osallistuneiden opettajien tunneilla 37 prosentista 52 prosenttiin. Oppilailla on ammattitaitoiset liikunnanopettajat kaikilla kouluasteilla
Teoksessa D. & Rosengard, P. & Palomäki, S. Restricting opportunities to be active during school time: do children compensate by increasing physical activity levels after school. American Preventive Medicine 22(suppl). Washington, D.C.: U.S. A., Webber, L.S., Luepker, R.V. Liikunnanopettaian työn palkitsevat ja kuormittavat piirteet. 21-24.1. J. Liikunta & Tiede 45 (61. 2006. 2009. 46. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: Pilvikki.Heikinaro-Johansson@.jyu.fi THOMAS L. & Timonen, P. O'Sullivan (toim )The handbook of physical education. Assessing school-based physical activity interventions. Geneva: Switzerland. Circulation. 2001. L., Marshall, S. American Journal of Public Health. U.S. 2007. 4. 2007. A., Pratt, C. van der Mars, H. London. Dale, D., Welk, G. 240-248. Effects of physical activity interventions in youth: review and synthesis. Methods for assessing physical activity and challenges for research. http://www. 2007 The Finnish success in PISAand some reasons behind it. Kirk. L., Welk, G. B., Ramsay L.T., Brownson, R. J. 2004. Public health and physical education. Sähköposti: tmckenzi@m ail.sdsu.edu NELLI JOHANSSON, LitM Tutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: Nelli.Johansson@jyu.fi LÄHTEET CDC Centers for Disease Control and Prevention. Champaign, IL: Human Kinetics, 19-34. S. L. Helsinki Edita. & Cribb, P. Surgeon Generals report on physical activity and health. Telama & E. Department of Health and Human Services (USDHS) 2000. Helsinki Yliopistopaino. 2007. & Matthews, C. Evaluation of a 2-Year middle school physical education intervention: M-SPAN. A., Grieser, M. U.S. Teoksessa D. Berlin: Germany. ln V Klisouras, S Kellis & 1. What are the contributory and compensary relationships between physical education and physical activity in children 7 Research Ouarterly for Exercise and Sport 78, 407-412. Opetusministeriö ja Nuori Suomi. McEvoy (toim.) The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. 2002. & Hovell, M. F. & Heikinaro-Johansson, P. O'Sullivan (toim.) The handbook of physical education. fi/O PM/Tiedotteet/2008/12/periaatepaatos_l ii kunta. L. J., McKenzie, T. & Rosengard, P. World Health Organization. Washington, DC: U.S. A., & Elder, J. (toim.) 2005. American Journal of Preventive Medicine, 21, 101-109. Tammelin, T. MCKENZIE, Dr. et al. P. University of Jyväskylä: Research Reports. Trost, S.G. Macdonald & M. E., Kolody, B., Faucette, N. 2008. L., D., Catellier, D.J. B., Dale, K. Sage, 163-187. Piihse, U. Stone, E. 36, 1382-1388. Morgan, C.F., Beighle,A. 2005. Teoksessa G.J. Sapporo, Japan. F. Hardman, K. & Karvinen, J. 2009. Health Education and Behavior, 30. Johansson, N. Conway, T., Lytle, L. 2005. 114, 1214-1224. Reston, VA: Author. Oxford, UK: Meyer & Meyer. Promoting physical activity in children and youth: A leadership role for schools. Medicine & Science in Sports and Exercise, 38 171, 1229-1235. (toim.) 2008 Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. 87, 1328-1334. McKenzie, T. Emeritus Professor of Exercise and Nutritional Services San Diego State University San Diego, CA, U.S.A. and dissemination of the SPARK physical education programs. physical activity and health. web. Kahn E. University of Jyväskylä: Research Reports. Government Printing Office. Research Ouarterly for Exercise and Sport 71 (31. & Gerber, M. Teachers' influence on student behaviour during physical education classes. L. Dale, D., Corbin, C. Healthy People 2010. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, R. Telama & E. 4, 35-44. Mouratidis (Eds.) Pre-Olympic Congress 2004. 2006. International Council of Sport Science and Physical Education (ICSSPE) Heikinaro-Johansson, P., Breilin, 0., Hasanen, L. Välijärvi, J., Kupari, P, Linnakylä, P., Reinikainen, P., Sulkunen, S., Törnroos, J. & Pangrazi R.P. 2006. Students' heart rate and perceived physical Exertion in PE Classes. & Ryan, S. Morbidity and Mortality Weekly Report. University of Jyväskylä: Research Reports. London, Sage, 189-213. 1997. Girls' Activity Levels and Lesson Contexts in Middle School PE: TAAG Baseline. m inedu. Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaaajan liikunnan harrastamiseen. Medicine & Science in Sports and Exercise. 1998. 2004. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, R. ja Lyyra M. Sosiaalija terveysministeriön esitteitä 10. pdf. Morbidity and Mortality Weekly Report, 50, 1-14. 95-99. Beyond the Stucco Tower: Design, development. 4, 167-161. Secondary school students physical activity during ball game lessons. Telama & E. Varstala, V., Heikinaro-Johansson, P., Lyyra, M. Government Printing Office. Liikunnanopettaja 4, 39-43. American Journal of Preventive Medicine 15, 298-315. D. J., Conway, T. Sallis, J.F., McKenzie, T. & Varstala, V. 2007. L., Sallis, J. Time and learning in physical education. Pate, R.R., Davis, M.G., Robinson, T.N., Stone, E.J., McKenzie, T.L., & Young, J.C. Global strategy on diet. Lyyra, M., Heikinaro-Johansson, P. Alcaraz, J. & Telama, R. 2000. & Booth, M. lncreasing physical activity: A report on recommendations of the Task Force on Community Preventive Services. National Association for Sport and Physical Education (NASPE) 2004. 1997 Guidelines for school and community programs to promote lifelong physical activity among young people. 2003 Maintenance of effects of the CATCH physical education program: results from the CATCH-ON study. Ouest, 61, 114-127 McKenzie TL, Stone EJ, Feldman HA, Epping JN, Yang M, Strikmiller PK, Lytle LA. The effects of a 2-year physical education program (SPARK) on physical activity and fitness in elementary school students. Department of Health and Human Services (USDHS) 1996. E. L., Li D., Derby, C. International comparison of physical education. Physical activity of active and inactive students in regular PE lessons. C. 366. The effectiveness of interventions to increase physically activity: a systematic review. J. Todorovich, J. Macdonald & M. 447-462. International comparison of physical education. Second World-wide survey of physical education. F., Prochaska, J. McKenzieT. Oxford, UK: Meyer & Meyer, 252-271 Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. & Arffman, 1. Webber L. McKenzie, T. Heikinaro-Johansson, P. Paper presented at AIESEP World Congress. McEvoy (toim.) The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 23 /2(()9 9. & Marshall, J. Sallis, J. Volume 1, (pp 2511 6.-11.08.2004. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, R. 73-107 Koululiikunnan kehittäminen 2007 Opetushallituksen monisteita 18. Proceedings. CDC Task Force on Community Preventive Services. Effects of the CATCH physical education intervention: teacher type and lesson location. (Luettu 16.3 2009) Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista 2008. Welk (toim.) Physical activity assessments for health-related research. 2006. McKenzie, T. Kirk, D. 2001. Thessalonica: Aristotle University ofThessalonica. 2002. McEvoy (toim.) The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. Finland, Jyväskylä: Kirjapaino Oma. Moving into the future: National standards for physical education 12 painos.). McKenzie, T.L. Valtioneuvoston periaatepäätös liikunnan edistämisen linjoista 2008. 31-37 Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. 2008. World Health Organization (WHO) 2004. Physical education in Finland
Yhdysvalloissa puhutaan jo kriisistä, jonka ratkaisemisessa koululiikunnalla on tärkeä tehtävä. Uusien opetussuunnitelmien perusteiden lähtökohtana tulee olla terveyden edistäminen. Terveyttä edistävän liikunnan korostaminen ei tarkoita muiden koululii10 LIIKUNTA & TIEDE 46, 2-3/2009. Vähäinen liikunta heijastuu myös lihavuuden ja lihavuuteen liittyvien sairauksien lisääntymiseen. K oululiikunnan nykyisissä tavoitteissa Suomessa ja Yhdysvalloissa on paljon samoja piirteitä. Yhdysvalloissa koululiikunnan tehtävää on kritisoitu sekavaksi. MCKENZIE KOULULIIKUNTA: Monista tavoitteista selkeämmin terveyden edistämiseen Lasten ja nuorten vähentynyt fyysinen aktiivisuus tulee huomioida koululiikunnan tavoitteiden asettelussa. Lisäksi erilaiset tavoitteet sekoittuvat toisiinsa, jolloin oppiaineen keskeisin päämäärä jää epäselväksi. K u v a : LE H T IK U V A / M A R K K U U L A N D E F Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, NELLI JOHANSSON, THOMAS L. Niinpä lukuisat ammattilaiset ovat alkaneet tukea terveyttä edistävän koululiikunnan käsitettä (health-related physical education, HRPE) (McKenzie 2003; Pate ym. 2006). Ensinnäkin koululiikunnalle on asetettu niin paljon erilaisia tavoitteita, että niiden saavuttaminen on vaikeaa, varsinkaan vähäisillä tuntimäärillä
2008). PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: Pilvikki.Heikinaro-Johansson@.jyu.fi NELLI JOHANSSON, LitM Tutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: Nelli.Johansson@jyu.fi THOMAS L. The Journal of Educational Research 97, 329-338. Curriculum reform and seconLIIKUNTA& TIEDE 46 • 2-312009 11. Pelkät hyvät motoriset taidot eivät sellaisenaan takaa liikunnallista elämäntapaa. liikunnallisen elämäntavan omaksuminen ei ole riippuvainen henkilön motorisista taidoista. (Heikinaro-Johansson 1998; Heikinaro-Johansson & Hirvensalo 2007; Heikinaro-Johansson & Telama 2005; Johansson & Heikinaro-Johansson 2005.) Suomessa terveystieto on yksi perusopetuksen ja lukion oppiaineista. Taustalla on näkemys, että liikunnan harrastaminen edellyttää riittäviä motorisia taitoja. Sähköposti: tmckenzi@mail.sdsu.edu LÄHTEET Chen, A. & Ennis, C. Tällä hetkellä koululiikunnan tavoitteet, keskeiset sisällöt ja arvioinnin kriteerit korostavat motorisia perustaitoja, liikunnan lajitaitoja sekä kuntoa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Opettajat arvioivat näiden tavoitteiden myös toteutuvan opetuksessaan. Goals, interests, and learning in physical education. Emeritus Professor of Exercise and Nutritional Services San Diego State University San Diego, CA, U.S.A. liikunnan arvioinnin perusteita tulisikin selkiyttää ja kehittää erityisesti liikunnallisesti inaktiivisia oppilaita kannustaviksi. (Trost 2004.) Vaikka kuntoa on myös korostettu liikunnanopetuksen keskeisenä tavoitteena kautta aikojen, sitä on harvoin korostettu liikunnallisen elämäntavan omaksumisen ja siten kansanterveyden nimissä. MCKENZIE, Dr. (McKenzie & Kahan 2004.) Myös liikuntaan liittyvällä arvioinnilla on merkitystä. Opettajat arvioivat näiden tavoitealueiden toteuttamisen vaikeaksi nykyisillä vähäisillä tuntimäärillä ja puutteellisilla resursseilla. Tämän päämäärän asettaminen tarkoittaa sitä, että koululiikunnan tavoitteiden pitäisi nykyistä selkeämmin suuntautua taitojen oppimisesta ja kunnosta oppilaiden fyysisen aktiivisuuteen sekä koulussa että vapaaajalla. kunnan tavoitteiden unohtamista, vaan tavoitteiden selkiyttämistä ja terveyden edistämisen nostamista tärkeimmäksi koululiikunnan perusteluksi. Oppiaineiden integrointi olisi myös luontevaa, sillä varsin usein liikunnanopettajat opettavat terveystietoa yläkouluissa ja lukioissa. 1998. Myönteinen asenne liikuntaan tavoitteena Suomessa tehtyjen opetussuunnitelmatutkimusten mukaan sekä liikunnanettä luokanopettajat pitivät kaikkein tärkeimpinä tavoitteina liikunnan ilon kokemista ja myönteisen liikunta-asenteen omaksumista. 2004. Taitojen opettamisesta liikunnallisen elämäntavan oppimiseen Terveyttä edistävän liikunnan päätavoite on edistää liikunnallista elämäntapaa (McKenzie 2007). Koululiikunnassa tulee korostaa myönteisiä liikuntakokemuksia, sillä myönteiset kokemukset ja positiivinen suhtautuminen edistävät fyysistä aktiivisuutta niin koulun liikuntatunneilla kuin vapaa-ajallakin. Ennemminkin on korostettu yksilön kuntoa ja kunnon merkitystä urheilun näkökulmasta. Heikinaro-Johansson, P. Sitä vastoin oppilaiden kunnon parantamiseen tai taitojen oppimiseen liittyviä tavoitteita opettajat eivät pitäneet yhtä tärkeinä. Koululiikunnan tavoitteiden pitäisi suuntautua selkeämmin oppilaiden fyysisen aktiivisuuteen sekä koulussa että vapaa-ajalla. Tästä ei kuitenkaan ole tutkimuksellista näyttöä. Oppilaan, joka saa liikuntatunneilla kokea liikkumisen iloa ja riemua, on todennäköisesti helpompi omaksua liikunnallinen elämäntapa ja säännöllinen liikuntaharrastus. Terveystiedossa käsitellään myös terveyttä edistävää liikuntaa. Tavoitteissa mainitaan muun muassa, että oppilas oppii tuntemaan ihmisen kasvun, kehityksen ja elämänkulun tunnuspiirteitä ja oppii ymmärtämään nuoruuden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä sekä tunnistamaan, ymmärtämään ja kehittämään terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeitä selviytymisen taitoja (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). liikunnan ja terveystiedon integrointia tulisikin painottaa, jotta oppilaat ymmärtäisivät paremmin liikunnan merkityksen terveydelle. Vaikka nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa liikunnan kohdalla ei mainita terveyttä edistävää liikuntaa tai terveysliikuntaa, käsitteet ovat kuitenkin kirjattuina terveystiedon keskeisiin sisältöihin. liikuntatunneilla tulisi harjaannuttaa monipuolisesti yleisiä motorisia valmiuksia, jotta oppilaat kokisivat voivansa osallistua eri lajeihin sekä koulussa, vapaa-ajalla että myöhemminkin elämässään. Koululiikunnassa koettujen myönteisten liikuntakokemusten kautta muidenkin liikuntakasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutuminen käy mahdolliseksi, tai ainakin helpottuu. Esimerkiksi vuoden 2000 jälkeen valmistuneista liikunnanopettajista 21 prosentilla on suoritettuna terveystiedon perusopinnot ja 77 prosentilla aineopinnot, jotka antavat terveystiedon opettajan pätevyyden (johansson ym
Health-related phvsical education: Physical activity, fitness and wellness. Hyvinvoinnin 12 LIIKUNTA & TIEDE 46, 2-3/2009. Johansson, N., Hirvensalo, M., Palomäki, S., Heikinaro-Johansson, P. Gerber (toim.) An international comparison of physical education. School physical education in the post-report era: an analysis from publie health. 2003. Circulation, 114, 1214-1224. Heikinaro-Johansson & T. 2006.Promoting physical activity in children and youth: A leadership role for schools .. T Barrette, L. 2005. dary school physical education in Finland. Puhse & M. Rees, G. 207-223. 2004. Silverman & C.D. Virgilio & E. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saa olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä." (Tammelin & Karvinen 2008, 6). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Teksti: JORMA TYNJÄLÄ, KATARIINA KÄMPPI, RAILI VÄLI MAA, MIKA VUORI, JARI VILLBERG, LASSE KANNAS WHO-KOULULAISTUTKIMUS: Riittävä liikunta ja uni tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia Liikunnallisesti aktiiviset lapset ja nuoret ovat yleisesti tyytyväisiä elä mä nti la nteeseensa. McKenzie, T.L. 2005. Trost, S.G. Liikunnanopettajan työn palkitsevat ja kuormittavat piirteet. Oxford,U.K: Meyer & Meyer, 250-271. L iikunta on oikein toteutettuna tärkeä voimavara kouluikäisten arjessa sekä heidän terveytensä ja hyvinvointinsa edistämisessä. Heikinaro-Johansson, P. McKenzie, T.L. Teoksessa P. & Kahan, D. (toim.l Student learning in physical education. Teoksessa: S.J. Helsinki: Opetushallitus. C. & Telama, R. Liikunnanopettaja 4, 39-43. L. Pate, R.R., Davis, M.G., Robinson, T.N., Stone, E.J., McKenzie, T.L., & Young, J.C. Physical Education, Physical Activity, and Public Health: Learning from the Past, Building for the Future [Monografia]. S Feingold. Yksilölliset opintopolut liikunnanopettajakoulutuksessa. 2007. & Hirvensalo, M. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää. Physical education in Finland. Kow alski (toim .) Education fo r life. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Suositus on kouluikäisten terveysliikunnan minimisuositus, jonka myötä useimpia liikkumattomuuden aiheuttamia terveyshaittoja voidaan vähentää. & Heikinaro-Johansson, P. 2 painos. Kuitenkin vain pieni osa koululaisista liikkuu tunnin päivässä, mikä on terveyden kannalta suositeltu vähimmäismäärä. Porvoo: WSOY Johansson, N. Fiorentino, S. Teoksessa U. Heikinaro-Johansson, P. 2009. Champaign, IL: Human Kinetics. Huovinen (toim I Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. McKenzie, T. Teoksessa R. Julkaisematon raportti. Vuonna 2008 Suomessa julkaistiin kansallinen Fyysisen aktiivisuuden perussuositus kouluikäisille: "Kaikkien 7 -18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Liikunta tuo myös vireyttä lasten ja nuorten arkeen. Ouest. & Huovinen, T. R. Liikunnanopetuksen suunnittelu. lmpact of the Surgeon General's Report: Through the eyes of physical education teacher educators. Journal of Teaching in Physical Education, 23, 300-317. 59. Adalphi University, 18 8-196. Journal of Teaching in Physical Education 23, 318-337. 2007 The preparation of physical educators: A public health perspective. Ennis. 2004. 346-357
Jo 13-vuotiaiden suomalaiskoululaisten liikuii-i taharrastuneisuus oli kansainväli~ keskitasoa ja 15-vuoti~.suomalais koul'QWsei luivat v~ten liikkuvaan kolmannekseen. 2008). WHOKoululaistutkirnus on Suomessa toteutettava osa tätä tutkimusta. Suomessa 13-vuotiaista tytöistä vain 15 prosenttia ja pojista vajaa neljännes liikkui viikon jokaisena päivänä vähintään tunnin ajan. Hieman useampi kuin kolmasosa suomalaisista ll-vuotiaista tytöistä (37 %) ja lähes puolet samanikäisistä pojista ( 48 %) liikkui viikon jokaisena päivänä vähintään tunnin ajan. i riittän ravinto isi saada ~ s\ttavaa vien nuorten osuudellaan slfoittui ärkikolmikkoon kansainvälisessä vertailussa vain II-vuotiaitten ryhmässä. Liikunta hiipui kuitenkin nopeasti lasten varttuessa. Tulokset käyvät ilmi Health Behaviour in Schoolaged Children, HBSC Study tutkimuksen viimeisimmästä kansainvälisestä raportista lnequalities in young people's health (Currie ym. Pohjoismaisessa vertailussa tanskalaiset 15-vuotiLIIKUNTA&TIEDE46•2-3/2009 13
aat liikkuivat aktiivisimmin (tytöt 16 %, pojat 20 %). Tytöt 27 38 D Pojat KUVIO 1a. Vähiten aktiivisia liikkujia taas 15-vuotiaat ranskalaiset ja portugalialaiset tytöt (5%) (Currie ym. 20_ 35 ot . 20 40 60 80 100 20 40 60 80 100 Alankomaat Slovakia Suomi Irlanti Kanada Romania Yhdysvallat Englanti Wales Kreikka Unkari Latvia Islanti Skotlanti Ukraina Bulgaria Portugali Belgia, fr Saksa Grönlanti Luxemburg Itävalta Israel Tanska Makedonia Sveitsi Viro Italia Norja Espanja Venäjä Ranska Liettua Puola Kroatia Belgia,fl Tsekki Malta Turkki Slovenia Ruotsi 1 1 1 63 75 60 73 59~ 71 58_70 59M ~63 4~62 48-62 47 62 41-52 """'Ä2 61 40 60 ~60 5.1-50 AA 58 3Z 57 33 56 30 56 -44 56 119 56 37 55 43 54 -31 54 M-53 33 53 32 53 42 53 33 51 37 49 26 49 '-36 49 24 48 _2z 48 34 48 32 48 34 48 ~ 47 3-2--.47 -28 45 37 44 . Aktiivisimmin liikkuvia olivat l I-vuotiaat slovakialaiset ja irlantilaiset pojat (51 %). Muiden Pohjoismaiden välillä ei ollut suuria eroja (Suomi 9 %, 15 %; Islanti 9 %, 16 %; Ruotsi 10 %, 11 %; Norja 7 %, 13 %). Pojat KUVIO 1b. Vapaa-ajan liikunta hiipuu iän myötä Vapaa-ajalla pojat olivat tyttöjä aktiivisempia liikunnanharrastajia, vaikka harrastus väheni iän myötä kaikissa HBSC-tutkimusmaissa. Päivittäin vähintään tunnin liikkuvien osuudet vaihtelivat tutkirnusmaiden, ikäryhmien ja sukupuolten välillä. Kouluajan ulkopuolella vähintään neljä kertaa viikossa rasittavaa liikuntaa (VPA) harrastaneita oli suomalaisista l I-vuotiaista tytöistä 59 ja pojista 71 prosenttia. Slovakia Irlanti Alanko maat Romania Kanada Suomi Islanti Wales Grönlanti Kreikka Ukraina Unkari Itävalta Saksa Yhdysvallat Latvia Luxemburg Skotlanti Bulgaria Englanti Sveitsi No~a Portugali Viro Belgia,fr Tsekki Tanska Italia Venäjä Makedonia Kroatia Puola Belgia,fl Israel Liettua Ranska Espanja Ruotsi Slovenia Malta Turkki 1 1 1 1 1 M 71 so_ 68 -49 63 -41 62 43 59 43 59 119 58 32 58 "2 58 36 58 l-35 57 30 55 38 54 37 54 40 54 ,?7 54 33 53 35 53 29 52 30 52 24 52 36 52 ~L_ 51 30 51 ?. Tyt·· .. Suomalaiset 13-vuotiaat tytöt sijoittuivat viidenneksi ja pojat kuudenneksi kansainvälisessä maiden välisessä vertailussa tarkasteltaessa kouluajan ulkopuolella vähintään neljä kertaa viikossa rasittavaa liikuntaa (VPA) harrastaneiden osuuksia. Erot maiden välillä voivat osaltaan selittyä koulujen liikuntatuntien määrien eroilla. Yksittäisistä maista Slovakian koululaiset olivat kaikissa ikäryhmissä aktiivisimpia. .,.26_ 45 2L 44 17 44 -~44 26 40 21 40 25 38 . Yhtä aktii14 LIIKUNTA & TIEDE 46, 23 /20CIJ. Venäjä oli ainoa maa, jonka koululaiset sijoittuivat vähiten aktiivisten joukkoon kaikissa ikäryhmissä. 2008). 50 ,?3 -48 35-47 _19 47 30 47 ·25 47 22_ 47 ,---?8 46 23 45 . Suomalaiset 11-vuotiaat sijoittuvat kolmanneksi kansainvälisessä maiden välisessä vertailussa tarkasteltaessa kouluajan ulkopuolella vähintään neljä kertaa viikossa rasittavaa liikuntaa (VPA) harrastaneiden osuuksia
Liikunnallinen aktiivisuus ja pitkä yöuni tuovat vireää oloa 100 80 60 40 20 +-------...---------....,11-v. Neljän vähiten aktiivisimman maan joukkoon kaikissa ikäryhmissä sijoittuivat Malta, Turkki ja Ruotsi. 2007). ...,13-v. visesti liikuntaa harrasti 13-vuotiaista tytöistä 43 ja pojista 59 prosenttia sekä 15-vuotiaista tytöistä 3 7 prosenttia ja pojista 45 prosenttia. Kohtuullista tai rasittavaa liikuntaa yhteensä vähintään tunnin päivässä viitenä päivänä viikossa tai useammin harrastavat 13ja 15-vuotiaat olivat kaksi kertaa yleisemmin vireitä kuin nuoret, jotka liikkuivat vähintään tunnin päivässä korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Vireyden kokemisessa merkityksellistä on myös tietokoneen käyttöön kulutettu aika. Kansainvälisessä vertailussa 11ja 13-vuotiaat suomalaiset sijoittuivat hyvin, mutta 15-vuotiaissa sijoitus oli keskivaiheilla. Tytöillä vastaavat osuudet olivat 76 prosenttia 13vuotiaista ja 69 prosenttia 15-vuotiaista. Suomalaiset 15-vuotiaat tytöt sijoittuivat neljänneksi ja pojat puoliväliin kansainvälisessä maiden välisessä vertailussa tarkasteltaessa kouluajan ulkopuolella vähintään neljä kertaa viikossa rasittavaa liikuntaa (VPA) harrastaneiden osuuksia. Ikäryhmien ja sukupuolten välinen vertailu osoitti myös, että 13-vuotiaat ovat vireämpiä kuin 15-vuotiaat ja pojat vireämpiä kuin tytöt. .,._15-v. Nuorimmista vastaajista eli l l-vuouaista 82 prosenttia arvioi tyytyväisyytensä elämäntilanteeseensa olevan vähintään 8 asteikolla 0-10, kun vastaava osuus vähemmän liikkuvilla (2-4 päivänä viikossa) oli noin 70 prosenttia. Perheissä lasten liikuntaharrastusten ja riittävän yöunen yhdistäminen on haastavaa, jos ltikuntaharrastukset ajoittuvat myöhäiseen iltaan. Yhdeksän tuntia yössä kouluviikon aikana nukkuvat nuoret olivat yli neljä kertaa yleisemmin vireitä kuin nuoret, jotka nukkuivat korkeintaan seitsemän tuntia yössä. Slovakia oli ainoa maa, jossa vapaa-ajallaan aktiivisten koululaisten osuus oli kaikissa ikäryhmissä kolmen kärkirnaan joukossa. Suomalaisten poikien ja tyttöjen tyytyväisyys elämäntilanteeseensa (vähintään 8 asteikolla 0-10) kohtuullisen tai rasittavan liikunnan (MVPA) harrastamisen mukaan eri ikäryhmissä. myös Suganuma ym. Viisitoistavuotiaat UIKUNTA&TIEDE46•2-3/2009 15. 5-7 2-4 0-1 pvä/vko pvä/vko pvä/vko 5-7 2-4 0-1 pvä/vko pvä/vko pvä/vko KUVIO 2. liikunnan ja levon rytmittäminenon tärkeää. 20 40 60 80 100 Slovakia Grönlanti Irlanti Kanada Yhdysvallat Islanti Liettua Ukraina Alanko maat Luxemburg Bulgaria Romania Wales Kreikka Saksa Latvia Norja Tsekki Suomi Belgia,fr Viro Puola Englanti Sveitsi Tanska Skotlanti Kroatia Unkari Portugali Espanja Itävalta Belgia, fl Makedonia Slovenia Israel Italia Ranska Venäjä Ruotsi Malta Turkki 1 1 1 1 1 33 63 38 62 ~-60 3856 32-54 41 52 18 52 ~--52 31 51 !...25 50 "7.49 ,28 49 22 48 2-1 48 29 47 21 47 31-45 21 46 31-45 20 45 26 45 ,_ _22 44 22 44 22 43 25--42 '>'> 41 17 41 22-41 16 41 16 40 20 40 22 40 18-39 21 38 19-37 1 6----37 -12 37 22-36 2134 . Tytöt ??_31 --_ 13 29 D Pojat KUVIO 1c. Tyytyväisyys elämään oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen pojilla ja tytöillä kaikissa ikäryhmissä. liikunnallisesti aktiivisimmista 13-vuotiaista pojista 82 prosenttia ja 15-vuotiaista 76 prosenttia oli tyytyväisiä elämäänsä. Poikien ja tyttöjen tyytyväisyys oli sitä parempaa mitä aktiivisemmin he harrastivat liikuntaa. (Kuvio 2) Myös vapaa-ajallaan vähintään neljä kertaa viikossa rasittavaa liikuntaa harrastavat lapset ja nuoret olivat kaikissa ikäryhmissä tyytyväisempiä elämäntilanteeseensa kuin vähemmän liikkuvat koululaiset. Kevyt liikunta muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa edistää hyvää yöunta, mutta rasittava liikunta ja runsas viihdemedian käyttöä myöhään illalla häiritsevät yöunta (Saarenpää-Heikkilä 2009, ks. Suomalaisnuorten runsas liikunnallinen aktiivisuus ja pitkät yöunet ovat selkeästi yhteydessä koettuun vireyteen. (Kuviot la-c) Liikunnallisesti aktiiviset lapset ja nuoret tyytyväisiä elämäntilanteeseensa Kohtuullista tai rasittavaa liikuntaa (MVPA) vähintään tunnin vähintään viitenä päivänä viikossa harrastavat suomalaiskoululaiset olivat elämäntilanteeseensa yleisemmin tyytyväisiä kuin vähemmän liikkuvat nuoret
JORMA TYNJÄLÄ, LitT Terveystiedon lehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jorma.tynjala@jyu.fi KATARIINA KÄMPPI, LitM Tutkija, Jyväskylän yliopisto Sähköposti:katariina.kamppi@jyu.fi RAILI VÄLI MAA, TtT, dos. 2009. Suomen Lääkärilehti 64 11·2), 35-41 Tammelin T & Karvinen J. Pojilla yhteys ei ollut niin voimakas mutta kuitenkin tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksen aineistot on kerätty vuodesta 1986 lähtien neljän vuoden välein, viimeisin vuonna 2006. 16 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 2-3/2009. Yöunen pituus laskettiin näiden välisenä erotuksena. Sleep and Biological Rhythms 5, 204-14. Mikami, M., Sugita, Y., Takeda, M. Koetun vireyden summamuuttuja muodostettiin neljästä kysymyksestä, jotka koskivat kouluaamuna koettua väsymystä, pirteyden tunnetta aamuisin, yöunen riittävyyttä sekä heräämisen helppoutta. Oppilaat vastasivat strukturoituihin kyselylomakkeisiin nimettöminä opettajan valvoman oppitunnin aikana kevätlukukaudella. Unihäiriökierteen katkaisemisen tulisi kuulua lihavuuden hoitoon. Suganuma, N., Kikuchi, T., Yanagi, K., Yamamura, S., Morishima, H., Adachi, H., Kumano-go, T .. 2007 Using electronic media before sleep can curtail sleep time and result in self-perceived insufticient sleep. NÄIN TUTKITTIIN: WHO-Koululaistutkimus on Suomessa toteutettava osa kansainvälistä HBSC-tutkimusta, joka on pitkäkestoinen Maailman terveysjärjestön kanssa yhteistyössä tehtävä 11-, 13ja 15-vuotiaiden koululaisten elämäntyyliä, koulukokemuksia ja koettua terveyttä tarkasteleva kyselytutkimus. & Härmä, M. 5. Lisätietoja HBCStuthimuhsesta: http:!!www.hhsc.org, josta on ladattavissa lwnsainvälinen raportti. lnequalities in young peoples health: HBSC international report from the 2005/2006 Survey. Suomesta oli mukana 5193 oppilasta suomenkielisistä kouluista. Päivittäistä kohtuullista tai rasittavaa liikuntaa, joka nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa hetkeksi hengästymään (Moderateto-vigorous physical activity, MVPA) selvitettiin pyytämällä oppilaita laskemaan yhteen liikkumiseen päivittäin käyttämänsä aika ja merkitsemään, monenako päivänä viimeksi kuluneiden seitsemän päivän aikana he olivat liikkuneet vähintään 60 minuuttia päivässä. 2004. Elämään tyytyväisyyttä kysyttiin siten, että koululaiset arvioivat tyytyväisyyttään omaan elämäntilanteeseensa asteikolla 0-10. Vireän olon ohella riittävä yöuni on tärkeää lasten ja nuorten painonhallinnan kannalta. Saarenpää-Heikkilä, 0. Vuonna 2006 kerättiin Suomessa tutkimusaineisto myös ruotsinkielisistä kouluista, mutta tämän ryhmän tuloksia ei raportoida tässä artikkelissa. Kysymyksessä oli seitsemän vastausvaihtoehtoa. lasten varttuessa nukkumaanrnenoajoista päättäminen siirtyy yhä enemmän heidän omalle vastuulleen, mutta yöunen arvostamisessa vanhemmilla, koululla ja harrasteseuroilla on tärkeä rooli. 2008. Koululaisten uniongelmia voidaan ehkäistä ennalta. Suomea koskevat otokset on poimittu kaikkina tutkimuskertoina Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen kehittämillä otantaohjelmilla erikseen kolmelta luokkatasolta (5-, 7ja 9-luokat). Nukkumistottumuksia kouluviikolla tiedusteltiin kahdella kysymyksellä, jotka koskivat heidän nukkumaanmenoja heräämisaikojaan. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 718-vuotiaille. Tällöin HBSC-tutkimukseen osallistui 41 maata tai aluetta ja 204534 oppilasta. Copenhagen, WHO Regional Ottice for Europe, Health Policy for Children and Adolescents, No. Riittämättömän yöunen on todettu vauhdittavan painonnousua (Fogelholm & Härmä 2004). Lihavuuden ja unihäiriöiden oravanpyörä. Fogelholm, M. Vastausohjeessa annettiin esimerkkejä liikuntamuodoista. Opetusministeriö ja Nuori Suomi, 2008, 18. Duodecim 120, 2153-5. Esimerkiksi kiireettömät ja säännölliset iltarutiinit perheessä auttavat lapsia ja nuoriakin rauhoittumaan yöunille (Saarenpää-Heikkilä 2009). Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista. (toim.) 2008. tytöt, jotka käyttivät tietokonetta jokaisena koulupäivänä korkeintaan tunnin muuhun kuin pelien pelaamiseen (chättäily, internet, kotitehtävät, sähköposti) olivat lähes kolme kertaa vireämpiä kuin tytöt, jotka käyttivät Lietokoneua vähintään neljä tuntia muuhun kuin pelien pelaamiseen. Terveystiedon didaktiikan lehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti:raili.valimaa@jyu.fi MIKA VUORI, TtM Suunnittelija Tampereen kaupunki Sähköposti:mika.vuori@tampere.fi JARI VILLBERG, YM Tilastotieteilijä Jyväskylän yliopisto Sähköposti:jari.villberg@jyu.fi LASSE KANNAS, LitT Terveyskasvatuksen professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti:lasse.kannas@jyu.fi LÄHTEET Currie C et al., eds. Kouluajan ulkopuolisen rasittavan liikunnan harrastamista niin, että hengästyy ja hikoilee (Vigorous physical activity, VPA) selvitettiin kysymällä kuinka usein nuori harrastaa tällaista liikuntaa
K u v a : M IK K O PA A JA L A / O U L U N PY R IN T Ö Suomeen on 2000-luvulla syntynyt 15 paikallisen tai alueellisen urheiluakatemian verkosto, jonka tavoitteena on mahdollistaa urheilijoiden siviilija urheiluuran yhdistäminen. Akateemiseen tutkintoon tähtäävä opiskelu edustaa puolestaan toisenlaista, henkiseen LIIKUNTA & TIEDE 46•2-312009 17. U rheilun ja opiskelun yhdistämisessä ei ole kyse pelkästään kahden osa-alueen ajankäytön yhteensovittamisesta. Vaikka akatemioissa opiskelee ja urheilee nyt jo lähes 4000 nuorta, niiden tarjoamia mahdollisuuksia ei vielä ole täysin oivallettu. Huippusuorituksiin tähtäävää urheilua kuvataan usein totaaliseksi, pääosin fyysiseen toimintaan keskittyväksi, paljon kieltäytyrnisiä vaativaksi toiminnaksi
Lahjakkaille urheilijoille haluttiin tarjota aiempaan parempi ja houkuttelevampi vaihtoehto huippu-urheiluun sekä siviiliuran yhdistämiseen. Esimerkiksi valmennuskeskusten kehittämistyöryhmä (2000) tunnisti akatemiat, mutta esitti huippu-urheilun tehostamisen keinoksi 150 lahjakkaan nuoren urheilijan oikeutta 50 vuotuiseen leirivuorokauteen urheiluopistojen valmennuskeskuksissa. Sekä Etelä-Pohjanmaan että Lapin urheiluakatemioiden kotipesä sijoittuu urheiluopistojen valmennuskeskuksiin. Seinä Joen ammattikorkeakoulun ja Kuortaneen urheiluopiston ns. Huippu-urheilun edistämisen puitesuunnitelmassa todettiin: "huippu-urheilijoille järjestetään erikoisolosuhteet, missä maksimaalinen harjoittelu ja sen ohella opiskelu ja ammattiin valmistautuminen yhdistyvät optimaalisesti." Konkreettisina toimenpiteinä mainittiin: "peruskoulujen urheiluluokat ja urheilulukiot yhdistyvät ja muodostuvat kykyjen etsinnän ja valmennuksen alueellisiksi keskuksiksi, joihin sijoittuvat hyvin koulutetut ja ammattitaitoiset valmentajat." (Olympiakomitea 1987, 15-16). Täm ä tarkoittaa huippu-urheilun ja opiskel ujen joustavaa yhdistäm istä sekä urheilijoiden ura suunnittelun tu kem ista, laadukasta valm ennusta ja urheilijan eläm ään liittyviä tu kipalveluja sekä osallistu m ista am m attivalm ennusm ahclollisuuksien luom iseen. Olym piakomitean työryhm än ra portissa (2007, 10 ) ur heiluakatem iatoim innan m issioksi nostetaan m ahdollistaa siviiliur an rakentam inen huippu-ur heiluvalm ent autum isen rinnalla. ·:::)\\~<!-:~ Oulun seudun urheilua~}J]~ _e 111 m 1111 ia•k•si muotoutunut tiarjoitte ja opiskelukeskus on ollut akatemiätoiminnan veturi. Se käynnisti laajan, korkea-asteen opiskelut sisältävän, urheiluakatemian kehittämisen ja oli aloitteellinen myös kansainvälisessä verkostoitumisessa. Ruotsista sekä Itä-Euroopan urheilukoulujärjestelmistä. Päivittäisvalmennukseen kehitettiin alkuvaiheessa mallia, jossa pyrittiin luomaan leiriolosuhteet kotipaikkakunnille lähinnä kuntien rahoituksen turvin (Metsä-Tokila & Keskitalo 2002). Yhteiskunta asetti rajoja lähinnä mallin rajaamisessa toisen asteen koulutukseen, valmennukseen käytettävissä olevaan tuntimäärään sekä alueellisen tasa-arvon toteutumiseen (MetsäTokila 2001, 271-273). kuorm ittavuuteen peru stuvaa, m aailm aa. Hänen tulkintansa mukaan suomalainen malli urheilun ja opiskelun yhteensovittamiseksi syntyi innokkaiden ja pääosin paikallisten kouluja urheilumaailman toimijoiden työn tuloksena. Top-Athletic -koulutusohjelman sekä Oulun opiskeluja harjoittelukeskusten muodossa (Ura työryhmä 1999). Myöhemmin urheiluopistot ovat liittyneet akatemiaverkoston kehittämiseen. Suunnitelmat eivät edenneet 1990-luvulla. Richartz ja Bretschneider (1996 ) nim ittävät ilm iötä ur heilun ja opiskelun aiheuttam aksi kaksinkertaiseksi painolastiksi. Urheilujärjestöt vastasivat haasteeseen. Kehitystyötä tehtiin mm. Loppujen lopuksi 1980ja 1990-luvuilla toteutunut urheiluoppilaitosten käynnistyminen ja legitimointi tapahtui jouhevasti. Samalla luotiin auclitointikriteerit kuudelle osa-alueelle, jotka läpäisemällä akatemiat saavuttaisivat huippu-urhei... Toim inta peru stuu jo olem assa olevien ra kent eiden yhteensovittam iseen. Urheiluakatern iat ovat paikallisia tai alueellisia yhteistyöverkostoja, joissa oppilaitoksia, urheiluorganisaatioita sekä erilaisia tukipalvel ujen tu ottajia työskentelee yhdessä ur heilijoiden ur heiluja siviiliur an tavoitteiden saavuttam iseksi. Yhdeksän huippu-urheilu akatemiaa, 2800 nuorta, yli 50 lajia Suomen Olympiakomitea otti koordinaatiovastuun urheiluakatemioista maaliskuussa 2007. Toisaalta yli puolet urheilijoista lopetti systemaattisen valmentautumisen ja urheilu-uran lukion jälkeen. 2000-luvun alussa Oulun seudun urheiluakatemiaksi muotoutunut harjoitteluja opiskelukeskus toimi akatemiatoiminnan veturina. Urheiluluokka, urheilulukio, valmennuksen keskukset Suomessa urheilun ja opiskelun yhteensovittamisen historiaan on selvittänyt Metsä-Tokila (2001). Urheiluoppilaitosten halu laajentaa toimintaansa sekä pullonkaula urheilijoiden siirtymisessä lukiosta eteenpäin vaikuttivat eniten akatemiatoiminnan käynnistymiseen 1990-luvun lopulla. Akatem ioiden verkostom ainen toim intam alli edustaa uutta linjausta suom alaisessa ur heilueläm ässä. . Akatemioiden tulo valmennuksen kentälle aiheutti jännitteitä perinteisten toimijoiden ja uusien tulokkaiden välillä. Suom en Olym piakom itea on ottanut vastu un akatem ioiden koordinoinnista ja liittäm isestä osaksi suom alaista huippu-urheilujärjestelm ää. Paikallisista lähtökohdista ra kentu neiden akatem ioiden organisoitu m isessa, toim intatavoissa, ur heilijarekrytoinneissa sekä urheilijoille tarjottavissa palveluissa on huom attavia ero ja. Minne lukion jälkeen. 1980luvun lopulla urheilujärjestelmä näki kehityksen jatkuvan. Mallia haettiin mm. Seuraava askel oli toisen asteen oppilaitosten laajempien kokonaisuuksien hahmottamista. Karvosen ja Salmelan (1996) tutkimuksen mukaan yli puolet urheilulukioiden oppilaista saavutti parhaat tulokset urheilu-urallaan juuri lukioaikana. ;~z~:::,~t18 LIIKUNTA& TIEDE 46 • 2-3/2009
Urheiluakatemialinjauksissa korostetaan ammattivalmennuksen merkitystä. Joustoa ja räätälöintiä opiskeluun Oppilaitokset ovat olleet laajasti mukana akatemiatoiminnan kehittämisessä. Vuoden 2008 aikana auditoitiin yhdeksän akatemiaa, joista seitsemän on saavuttanut huippu-urheilu akatemia -statuksen. Osa akatemioista perii urheilijoilta lukukausimaksun, joka vaihtelee 50-200 euron välillä. Opiskelun ja urheilun yhteensovittaminen on paljolti kiinni akatemian koordinaattorin verkostoitumiskyvyistä sekä urheilijoiden aktiivisesta ja ennalta suunnitellusta toiminnasta asioiden edistämiseksi. Urheiluakatemioiden tavoitteena on laajentaa valmennustoimintaa korkea-asteen opiskeluihin yhteistyössä lajijärjestöjen kanssa. Skotlantilaisessa kymmeneen maahan kohdistuneessa selvityksessä suomalainen urheiluoppilaitosjärjestelmä todettiin joustavimmaksi urheilun ja opiskelujen yhdistämisessä (Radtke & Coalter 2007). Valmentautuminen ammattimaiseksi Valmennuksen lähtökohtana on ollut, että oppilailla on mahdollisuus lajiharjoituksiin aamupäivisin keskimäärin kolme kertaa viikossa. Korkea-asteella opiskelevien urheilijoiden valmentautumisessa korostuu yksilöllisyys, johon toisen asteen oppilaitoksiin kehitellyt säännölliset yhteisharjoitukset eivät välttämättä ole paras ratkaisu. Osa-alueet ovat: 1) opiskelumahdollisuudet, 2) valmentautuminen, 3) valmentautumisen tukitoimet, 4) valmentautumisolosuhteet, 5) akatemian hallinnolliset järjestelyt sekä 6) akatemiatoiminnan seuranta (Olympiakomitea 2007). Vuoden 2008 lopulla olympiavalmentajia oli palkattu yhteensä 38, joista 29 oli sijoittunut osaksi urheiluakatemiaverkostoa. Yhdeksässä auditoidussa akatemiassa urheilee ja opiskelee yhteensä lähes 2800 nuorta yli 50 eri lajissa. Kiristyneet opiskeluajat ovat toisaalta johtaneet yksilöllisesti joustaviin opintomahdollisuuksiin. Joissain akatemioissa toisen asteen urheiluoppilaitosten opiskelijat ovat automaattisesti myös akatemian jäseniä. Useimmissa oppilaitoksissa akatemiaurheilijat tunnistetaan erityisryhrnäksi, jolle voidaan tehdä räätälöityjä opiskeluratkaisuja. Kaiken kaikkiaan 15 urheiluakatemian verkosto kattaa noin 4000 urheilijaa. : :rL·-Ur.hei~!J~-~atemiat nähdään myös keinona ·;c1'i.stää oppilaitosten markkinointia ~~?~:~~,~ ~ , luakatemian -statuksen. Suomen Olympiakomitea on tukenut valmennuksen ammattimaistumista mm. Valinta akaternioihin perustuu pääosin erilliseen hakemukseen. Vuonna 2008 auditoidussa yhdeksässä akatemiaverkostossa oli yhteensä 67 toisen asteen oppilaitosta sekä 28 korkea-asteen oppilaitosta. Lokakuussa 2008 Suomen Olympiakomitean hallitus myönsi statuksen saaneille akatemioille opetusministeriön erillismäärärahaa yhteensä 117 000 euroa taloudellista tukea. Hiihto, uinti ja yleisurheilu yksilölajeista sekä joukkuelajeista jääkiekko, jalkapallo ja lentopallo ovat mukana useissa akatemioissa. 2000-luvun tutkintouudistusten seurauksena opintoaikoja pyritään rajoittamaan erilaisin keinoin. Urheiluakatemiat nähdään myös keinona edistää opiskelijarekrytointia ja oppilaitosten markkinointia. Akatemioiden tulevaisuuden suuntaviivoja Verkostomainen toimintamalli on tuonut uusia toimijoita mukaan urheilun kehittämiseen. Urheilulukioissa valmennuksesta vastasi vuonna 2006 yhteensä 146 valmentajaa ja ammattioppilaitoksissa vuotta myöhemmin 54 valmentajaa. Tähän mahdollisuuteen akatemiat ovat tarttuneet. Suurissa AMKtai yliopistokeskuksissa on tuhansia opiskelijoita, joiden joukossa muutamien kymmenien akatemiaurheilijoiden joukko jää marginaaliin. Paikallisesti ja alueellisesti akatemiat ovat merkinneet huippu-urheilun keskittymää, joka on mahdollistanut oppilaitoksille, kunnille, yrityksille ja urheiluseuroille uuden väylän urheilutoiminnan LIIKUNTA & TIEDE 46 • 2 3 /2009 19. Kuntatasolla urheilijaopiskelijoiden toivotaan vahvistavan entisestään vahvojen opiskeluja urheilupaikkakuntien imagoa tai toisaalta ehkäisevän alueen nuorison poismuuttamista kotiseudulta. Tiukimmin kriteerein urheilijoita valitsevat akatemiat panostavat korkea-asteen opiskelijaurheilijoiden henkilökohtaiseen palveluun. Korkea-asteella opiskeleville urheilijoille tarpeellisten yksilöllisten joustojen toteuttamisessa on edelleen kehitettävää. nuorten olympiavalmentajia. Tuki on kohdennettu akatemioissa toimivien koordinaattoreiden toiminnan turvaamiseen ja kehittämiseen. Useimmiten maksuun sisältyy oikeus käyttää kuntien liikuntapaikkoja joko rajoitetusti arkipäivisin tai täysin vapaasti. Akatemiat tarjoavat urheilujärjestöille mahdollisuuden organisoida huipulle tähtäävä valmennus lähelle lahjakkaiden urheilijoiden opiskelua. Pääpaino on kuitenkin urheilijoiden opiskeluissa ja valmentautumisessa. palkkaamalla yhteistyössä lajiliittojen ja oppilaitosten tai urheiluseurojen kanssa ns. Noin puolet heistä oli päätoimisia. Valinta perustuu akatemioiden omiin kriteereihin ja lajiliiton lausuntoon. Mahdollisuudet sekä urheilun ja opiskelujen tasapainoiselle yhteensovittamiselle ovat Suomessa hyvät. Akatemioiden kautta järjestyvät hyvät yhteydet myös paikkakuntien lääkärija fysioterapiapalveluihin
Report to the Scottisch Institute of Sport Foundation. Akatemioiden hyödyntäminen on näin viime kädessä kiinni urheilijoiden, valmentajien, oppilaitostoimijoiden ja akatemioiden henkilöiden aktiivisuudesta. Weltmeister warden und die Schule schaffen. urheilun ja koulutuksen yhdistäminen. Joensuun urheiluakatemiassa tehdyn kyselyn mukaan urheiluakatemian tarjoamien harjoitusten merkitys urheilijoille vähenee, mitä korkeammalle tasolle siirrytään (Pukki 2008). Leivo, J. 2001. 1999. Schriftenreihe des Bundesinstitututs tur Sportwissenschaft. Yhteiskunta ja urheilujärjestelmä tarjoavat toiminalle puitteet, mutta eivät suoranaisesti ohjaa tai pakota käyttämään tarjottuja järjestelyjä. Suomen Olympiakomitea, valmennusvaliokunta 18.11.1986. Urheilevien opiskelijoiden ajankävttö ja opintoien eteneminen kysely Joensuun urheiluakatemiassa keväällä 2008. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan kandidaattityö. JARI LÄMSÄ, LitM Urheilusosiologian tutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU Sähköposti: jari.lamsa@kihu.fi LÄHTEET Greeen, M. & Bretschneider, W-D. Olympiakomitea 2007. Radtke, S. Metsä-Tokila, T. Zur Doppelbelastung von Schule und leistungstraining. Urheiluakatemiat osana suomalaista huippu-urbeilujariestelrnää urheilun ja opiskelun yhdistäminen korkea-asteella. Suomalaisen urheiluja opiskelujärjestelmän eetosta voidaan kuvata lassez-Iair -tyyppiseksi, asioihin puuttumattomuuden periaatteeksi. Jyväskylän yliopisto. & Riihivuori, T-P. Sport Schools: An international review. vertaileva tutkimus huipulle tähtäävän urheilun ja koulutuksen yhdistämisestä. Urheilulukioiden on todettu edistäneen urheilun ja opintojen yhteensovittamista (Leivo 1999), mutta korkea-asteen opiskeluissa tulokset eivät ole läheskään yksiselitteisiä. 2001. Suomen urheiluarkisto. Leisure studies 20, 247-267. Korkeakouluopiskelu ja huippu-urheilu. Jyväskylän yliopisto. Urheilijoiden kokemuksia yliopisto-opiskelun Ja huippu-urheilun yhdistämisestä. 1999. Richartz, A. Suomen Olympiakomitean puitesuunnitelma huippu-urheilun edistämiseksi. Urheilulukiolaisen koulutus, ammatti ja urheilu-ura urheilulukion seurantutkimus. Suomen Olympiakomitealle urheiluakatemiat tarjoavat suoran väylän huippu-urheilutoiminnan kehittämiseen paikallisella tasolla. Karvonen, L. Tarve erikoisjärjestelyille ja urheilijoiden tukitoimille on tunnistettu, mutta yliopistotasolla urheilevat kokevat erityisjärjestelyiden merkityksen tai hyödyn pieneksi (Oksanen 2004; Jokinen 2008). Urheilulukioista urheiluakaternioihin 7 Liikunta & Tiede 4/2002, s. Monilla paikkakunnilla tarvittavat rakenteet, olosuhteet ja palvelut ovat olemassa tarvitaan aktiivinen verkostosukkula, joka tuo eri tahoja yhteiseen pöytään. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 55. 2008. Valmennuskeskusten työryhmän muistio. Oksanen, V. 2002. Haastattelututkimus Jyväskylän yliopistossa opiskelevista yle,surheilijoista. Jyväskylän yliopisto. Olympiakomitea 1987. 2004. & Coalter, F. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 1996. 29-30. Suomalaiset urheiluakaternioiden taival urheilun ja opiskelun sovittelijana on vasta läluökuhdytyksessä. Kuitenkin vain noin viidesosa vastaajista oli käyttänyt opinto-ohjaajan palveluja tai opintojen eruysjärjestelyjä hyväkseen. Urheiluakatemiat osana suomalaista huippu-urheilujärjestelmää. Lahjakkuuden tunnistaminen ja kehittäminen ammattivalmennuksen johdolla ovat modernin urheilujärjestelmän keskeisiä prosesseja (Green & Oakley 2001). Liikuntasosiologian pro gradu -tutkielma. Elite Sport development systems and playing to win: uniformity and diversity in international approaches. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. TUULI MERIKOSKI-SILIUS, FM Urheilijoiden opintoja urasuunnittelun asiantuntija Suomen Olympiakomitea Sähköposti: tuuli.merikoski-silius@noc.fi ASKO HÄRKÖNEN, LitM Kehityspäällikkö Suomen Olympiakomitea Sähköposti: asko.härkönen@noc.fi 20 LIIKUN1A & TIEDE 46 • 2 3 /'ZOC&. URA työryhmän muistio. Turun yliopisto. 2000. Koulussa ja kentällä. Liikuntapedagokiikan pro gradu -tutkielma. 2008. Gröhn, T. Suomen Olympiakomitean nimeämän työryhmän esitys urheiluakatemioista osana suomalaista huippu-urheilujärjestelmää. Jokinen, A. Urheilulukiolaisen koulutus-, ammattija urheilu-uran yhteensovittaminen. Gröhnin ja Riihivuoren (2008) laajassa (n=237) korkea-asteen akatemiaurheilijoille kohdistetussa kyselyssä 59 prosenttia vastaajista koki yhdistäneensä urheilun Ja opiskelun hyvin tai kiitettävästi. Jyväskylän yliopisto. University of Stirling. & Suomela, K. Joensuun yliopisto. & Oakley, B. 1996. 2008. Suomen Olympiakomitea 2007 Pukki, T. Metsä-Tokila, T. 2007. Verlag Karl Holman Schorndorf. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen on asetelmana tuottanut jo joukon opinnäytetöitä, joissa on analysoitu urheilun ja opiskelun yhteensovittamista. band 89. kehittämiseen. Opetusministeriön työryhmien muistioita 2000, 23. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1999, 20. & Keskitalo, R. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma